VALTION MAATALOUSKOETOIMINNAN JULKAISUJA N:o 26 KASVIEN VEDENKÄYTTÖ JA SÄÄTEKIJÄT J. VALMARI JA VILJO KANERVO REFERAT: DER WASSERVERBRAUCH DER PFLANZEN MIT BEROCKSICHTIGUNG DER WITTERUNGSELEMENTE HELSINKI 1930 Koetoimintakirjallisuutta. Vuoden 1926 alusta ilmestyvät valtion maatalouskoetoimintaa käsittelevät julkaisut kahtena sarjana, joista toinen *Valtion maatalouskoetoiminnan julkaisuja* on tieteellis- luontoinen ja toinen *Valtion maatalouskoetoiminnan tiedonantoja* enemmän kansan- tajuinen. Seuraavassa luettelossa mainitaan paitsi näihin sarjoihin kuuluvia teoksia myös ne vanhemmat maatalouden koe- ja tutkimustoiminta-alaan kuuluvat teokset, jotka ovat ilmestyneet vuoden 1922 jälkeen. I. Maatalouden koetoiminnan keskusvaliokunnan tiedonantoja: N:o 1. Pauli Tuorila: Valtion varoilla järjestettyjen paikallisten lannoituskokeitten tuloksia vuosilta 1922-1923. Helsinki 1924. Hinta Smk 5: N:o 2. Vihtori Lähde: Paikalliset lannoituskokeet vuosina 1922-1924. Koetuloksia ja lannoituksen kannattavaisuuslaskelmia. Helsinki 1925. Hinta Smk 6:-. N:o 3. C. A. 0. Charpentier: Laiduntarkastus eräillä tiloilla Suomessa kesällä 1924. Hel- sinki 1925. Hinta Sali( 10: -. Maatalouskoelaitoksen tieteellisiä julkaisuja: N:o 17, E. F. Simola: Juarikasvien viljelyksestä. Koetuloksia naapurimaissa ja maan- viljelystaloudellisen koelaitoksen kasviviljelysosastolla tehdyistä juurikasvi- kokeista. Helsinki 1923. Hinta Smk 10: -. N:o 18. E. F. Simola: Untersuchungen ilber den Einfluss der Grtinfuttersarnenmischungen auf die Höhe der Ernteerträge und die Beschaffenheit des Granfutters. Helsinki 1923. Hinta Smk 10: -. N:o 19. E. F. Simola: Maanlaatujen ja maan eri kosteussuhteiden vaikutuksesta eräiden kaura- ja ohralaatujen morfologisiin ominaisuuksiin. Helsinki 1923. Hinta Smk. 10:-. N:o 20. E. F. Simola: Pellavaa jalostuksesta yksilövalintaa käyttämällä. Helsinki 1923. Hinta Smk 4:-. N:o 21. E. F. Simola: Huomioita viljellyn hieta-, savi- ja multamaan kirren sulamisesta Maanviljelystaloudellisella koelaitoksella vuosina 1922 ja 1923. Helsinki 1923. Hinta Smk 2: 50. N:o 22. Kaarlo Teräsvuori: Mittarijärjestelmän käyttämisestä kenttäkokeissa (Referat: eber die Anwendung des Massparzellensystems bei Feldversuchen). Helsinki 1923. Hinta Smk 10: -. N:o 23. Yrjö Hukkinen: Havaintoja herukan äkämäpunkin (Eriophyes ribis Nal.) esiinty- misestä Suomessa (Referat: Ueber das Auftreten der Johannisbeeren-Gallmilbe Eriophyes ribis Nal. in Finnland). Helsinki 1923. Hinta Smk 2: 50. N:o 24. E. F. Simola: Maanviljelystaloudellisen koelaitoksen kasviviljelysosaston apila- kokeet v. 1919-1923. Helsinki 1924. Hinta Smk 10: -. N:o 25. Yrjö Hukkinen: Tiedonantoja viljelyskasveille vahingollisten eläinlajien esiinty- misestä Pohjois-Suomessa (Referat: Mitteilungen (iber die Schädlinge der Kultur- pflanzen im nördlichen Finnland). Helsinki 1925. Hinta Smk 30: -. N:o 26. Ilmari Poijärvi: Suomalaisen lypsykarjaa ravinnontarve käytännöllisten ruo- kintakokeiden valossa. Helsinki 1925. Hinta Srak 15: 111. Maatalouskoelaitoksen maamieskirjasia: N:o 9. T. J. Hintikka: Ilahosieniopas maanviljelijöitä, puu- ja kasvitarhanhoitajia varten. Toinen painos. Helsinki 1924. Hinta Smk 6: -. N:o 10. J. Ivar Liro: Biisamimyyrä, Fiber zibethicus. Helsinki 1925. Hinta Smk 6:-. N:o 11. Vilho A. Pesola: Piirteitä Saksaa kasvinjalostustyöstä ja kasvinviljelyskoetoimin- nasta. Helsinki 1925. Hinta Smk 10: -. N:o 12. Ilmari Poijärvi: Korjuuajan vaikutus heinäsadon määrään ja laatuun. Kokeita kesän 1924 heinällä. Helsinki 1925. Hinta Srak 10: -. IV. Maatalouskoelaitoksen tiedonantoja maamiehille: N:o 73. T. J. Hintikka: Omena- ja päärynärupi. Helsinki 1923. N:o 74. Kasviviljelysosaston kenttäopas kesällä 1923. Helsinki 1923. VALTION MAATALOUSKOETOIMINNAN JULKAISUJA N:o 26 KASVIEN VEDENKÄYTTÖ JA SÄÄTEKIJÄT J. VALMARI JA VILJO KANERVO REFERAT: DER WASSERVERBRAUCH DER PFLANZEN MIT BERUCKSICHTIGUNG DER WITTERUNGSELEMENTE HELSINKI 1930 VALTIONEUVOSTON KIRJAPAINO Maanviljelystaloudellisen koelaitoksen maanviljelyskemian osas- tolla on vuosina 1914-1916, 1920, 1921 ja 1923 tutkittu eri kasvu- tekij äin vaikutuksia haihdutuskertoimeen. Professori ARTHUR RIN- DELL on julkaissut 'selonteon vuösina 1914-1916 suoritetuista' ko- keista. Näillä kokeilla oli tahdottu selvittää lannoituksen ja erito- ten fosfatilannoituksen vaikutusta haihdutuskertoimeen. Sitä var- ten tehtiin myöskin yhden vuoden kokeissa saaduista satotuotteista typpi-, fosforihapp9-, kali- ja kalkkimääräykset. Näiden tutkimus- ten julkaisemiseen professori RINDELL, jonka tehtäväksi ,se jäi, ei vielä ole saanut tilaisuutta. Vuosien 1920. ja 1923 kokeissa on päähuomio kiinnitetty sääteki- jöiden vaikutusten selvittelyyn. V. 1923 voitiin jokapäiväisillä ak- tinometrisillä mittauksilla havainnoida säteilyenergiamäärätkin. Näitä tutkimuksia on ollut aikomus jatkaa ÄNGSTRÖMill pyranometriä sä- teilymittaukslin käyttämällä. Erinäisistä syistä ovat nämä säteily- tutkimukset kuitenkin lykkäytyneet, jonka tähden olemme vastaa- vasti laajemmin selostaneet toisten tutkijain viime vuosina julkaise- mia kasvien yedenkäyttöä ja säteilyä koskevia tutkimuksia. Tikkurila, jouluk. 1929. Tekijät. Sisällysluettelo: SiY11. I. Ilaihdutuskertoin ja sen merkitys kasvituotannossa 7 II. Eri olosuhteiden vaikutus haihdutuskertoirneen 10 Maanesteen konsentraiion vaikutus 10 Maan vesipitoisuuden vaikutus 19 Sääsuhteiden vaikutus 20 III. Eri viljelyskasveille saatuja haihdutuskertoimia, 28 IV. Maanviljelystaloudellisella koelaitoksella tehdyt tutkimukset 32 Aikaisemmat tutkimukset 32 Vuoden 1920 koesarjat 35 c) Vuoden 1921 koesarjat 42 d) Vuoden 1923 koesarjat 47 V. Säteilyenergia ja vesi ka,svutekijöinä 57 VI. Yhteenveto maanviljelystaloudellisella koelaitoksella suoritetuista astiakokeista vv. 1920-1923 69 VII. LopPukatsaus ja päätelmät 72 Kirj allisuusluett elo 77 Referat 81 Haihdutuskertein ja sen merkitys kasvituotannesSa: Vesi ,on sekä välittömästi, •että välillisesti vaikuttava kasvu- tekijä. Se muodostaa siihen liuonneine suoloineen sen väliaineen, - jossa alkulim.an elotoiminnat tapahtuvat. Sentähden sisältävätkin - kaikki elävät kasvinosat vettä, viljakasvien yhteyttävät osat 75-80%, juurikasvit jopa 90 %.. Lehdistä vesi 'pääsee haihtumaan ilmaan. Tämä transpiratio •muodostaakin suurimman osan kasvien -veden- kulutuksessa. Transpiration kautta. kalutettujen -vesimäärien ilmaiseraiseksi on kasvitieteessä käytetty useita vertailuperusteita. Suurin_ käytännöllinen - Merkitys on käsitteenä tr a n p i r a- tiok o. e f f i's entt i• 1. haihdutuskertoin (k), joka --ilmoittaa, - millä luvulla. , kasvien tuottama maanpäällinen kuiva-ainemäärä (p)• on kerrot- tava, jott.a saataisiin sadon kasvukautena haihduttama vesimäärä (v). Tälle luvulle on käytetty myöskin nimitystä ominainen vedenkulutus (RINDELL 1.917; p. 29). Haihdutuskertöin määrätään siten, että astiakokeissa käy- tettävät vesimäärät mitataan ja, kun sato on •korjattu, määrätään sen kuiva-ainesisält5. Silloin saadaan haihdutuskertoin.' jakamalla kasvien haihduttaraa. vesimäärä' sadon kuiva-ainepaino'lla., Jos toiselta puolen tunnetaan jonkun kasvin haihdutuskertoin määrä- tyissä olosuhteissa ja kuiva-aineSato, voidaan laskea esiin. haihdutus hehtaarilta, joka on tärkeää kasvien •vesi- ja .energiataloutta tar- kasteltaessa.' Kun kasvien haihduttama 'vesimäärä on varsin runsas — keski- määräinen haihdutuskertoin eri Viljelyskasveilla vaihtelee n. 250. ja. 750 välillä — herää kysymys, mikä fysiologinen tehtävä transpi-. 'taikina; 'on. Eri tutkijat ovat tutkineet eri tekijöiden vaikutusta transpitatioori ja tulleet erilaisiin käsityksiin sen fysiolägisesta . merkityksestä. Useimmat ovat sitä 'mieltä, -että transpiratiotir- tauksella on paitsi ravinnon kuljetusta muitakin 'tehtäviä. 'Niinpä on huomattu, että jös kasvit estetään haihduttamasta, ehkäistyy 'yh- teyttämiStnlosten'poistuMinen lehtisoluista (RywOscH 1908, p; 121). Vaikkakin . transpiratio on fysiologisesti välttämätön, mikä ilmenee siitäkin, että vedenalaisilla kasveilla on todettavissa haih- 8 dutusvirtausta vastaavaa nesteen liikettä juurista yhteyttäviin osiin (SNELL 1908, p. 213-249), on suureksi kohoava -transpiratio energia- ja vesitalouden kannalta katsoen haitallinen. Kasvutekijäin lain (VALmART 1921, p. 5), mukaan voi kukin kasvutekijä optimin kummallakin puolen tulla siksi tekijäksi, joka on toisiin kas-vutekijöihin verraten epäedullisin. Esim. optimin sivuut- tanut säteilyintensiteti voi kohottaa lehtien lämpötilan jopa 51°:seen (STAHL 1909) ja 150:kin ympäröivän ilman lämpötilaa korkeammalle. Tällöin vaikuttaa tietysti transpiratio edullisesti alentamalla lämpö- tilaa. Säteilyn ollessa optimin alapuolella voi transpiration vaiku- tuksesta säteily joutua minimitekijäksikin. Kasvien käyttämän säteilyenergiamäärän, I, voimme jakaa kolmeen komponenttiin: i1 muuttuu yhteyttämisprosessissa kemialli- seksi energiaksi ja voidaan vapauttaa organista ainetta polttamalla. Tämä on siis hyödyksi tuleva osa. Toinen komponentti, i2, sitoutuu veden haihtuessa, ja kolmas, i3, kulutetaan veden nostamiseen, juuriston maassa kehittyessään suorittamaan -mekaniseen työhön ja kasvien elotoiminnassa tapahtuvissa eksotermisissä prosesseissa kehittyvän lämmön säteilyyn. Tällöin on I == -E i2 i2. Kun emme millään tavoin voi mitata emmekä arvioida i3:n suuruutta, olemme pakoitettuja jättämään sen laskelmissamme varteen otta- matta. Se on joka tapauksessa i2:een verrattuna vähäinen. Siten jää I = i2. Jos otaksutaan, että 1 kg sadon kuiva-ainetta sisältää keskimäärin 4 800 Kai., saadaan, kun veden haihtumisessa sitoutuu 10°—.-20° C lämpötilassa n. 600 Kai. 1 vesikiloa kohti 1), esim.-seuraava laskelma: haihdutuskertoin 300 i2 = veden haihtuminen 300 • 600 = 180 000 Kai. i/ = organisen aineen energiasisältö =- 4 800 » i2 = 184 800 Kal. on siis vain 2.6 % kasvien käyttämästä. energiamäärästä. Laskel- masta näkyy myöskin, että mitä suurempi haihdutuskertoin on, sitä pienempi on energiasta hyödyksi tuleva osa. Kun kasveilla on tarpeeksi säteilyenergiaa käytettävänä veden 'laihduttamiseen, esiintyy suuren transpiration toinen haitallinen. vaikutus. Jos merkitsemme kasvien käytettävänä olevaa vesimäärää 1) Kaavasta r = 607-0.708 t (WEGENER, 1924, p. 115) saadaan 10°:ssa 599.s ja 20°:ssa 592.8. 9 v:llä ja haihdutuskertointa- k:lla, niin on maksimisato p = v:k niin kauan kuin vesi on isninimitekijänä. Niinpä esim., jos kasvien käytet- tävissä oleva vesimäärä olisi 250 mm sademäärää vastaava 1y, josta kevätkosteuden osalle 50 mm ja sateena saatuna 200 mm, olisi mak- simisato haihdutuskertoimen ollessa 250, 500 tai 750: 10, 000, 5 000 ja 3 333 kg kuiva-ainetta hehtaarilta, • edellyttäen, että kasteena tiivis- tyvä vesi- korvaisi. maan.iiinnasta tapahtuvan haihtumisen. , Mitä pienempi haihdutuskertoin on, sitä suurempi sato voidaan saada sa- malla vesimäärällä. 1) 1 mm. sadetta. vastaa, 10 000 Ug vettä hehtaarille, 250 mm siis 2.5 milj. kg. 2 II. Eri olosuhteiden vaikutus 'haihdutuskertoimeen. Koska haihdutuskertoin on kasvien' käyttämän vesimäärän ja niiden tuottaman kuiva-ainesadon suhdeluku, on odotettavissa, että. ne tekijät, jotkå, vaikuttavat haihtumisnopeuteen tai sadon suuruu- teen, muuttavat myös haihdutuskertointa. Sadon suuruuden mää- räävät kasvutekijät, joina mainittakoon: 1 Säteilevä energia 2 Lämpötila 3 Hiilihappo, CO2 4 Vesi 5 Typpi, NO3', NH4 , (NO2' ja organiset N-yhdistykset) Kalium, K. 7 Fosfori, H2P041, HPO4", (PO4") 8 Kalsium Ca- 9 Rikki, SO4" 10 Magnesium, Mg- 11 Rauta, Fe—, (Fe-) 12 Muut ionit, 1-1., 011', Na., Cl', HSiN.', Mn- j. n. e. 13 Liukenevat organiset yhdistykset 14 Kylvösiemenen laatu. Kasvutekijät 4-13 sisältyvät maanesteeseen. Ne ovat sikäli riippuvaisia toisistaan; että jos vesimäärää lisätään, muuttuu liuoksen konsentratio, ellei Myöskin toisia lisätä. Tai, jos tahdotaan muuttaa jonkun kationin konsentratiota, muuttuu myös vähintään yhden anionin konsentratio. Säteilevä energia, lämpötila ja ilman hiili- happo taas kuuluvat niihin tekijöihin, joiden vaikutusta ei tavalli- silla astiakokeilla voida erikseen tutkia. Maanesteen konsentration vaikutusta haihdutuskertoimeen tutkittaessa on tehtävä ero heikosti adsorboitu- vien ja voimakkaasti adsorboituvien ionien välillä. Heikosti adsorboi- tuvien ionien konsentratio maanesteessä on riippuvainen niitä muo- dostavien suolojen määrästä, kun taas adsorptio pienentää voimak-. 11 ,kaasti adsorboituvien ionien konsentratiota maanesteessä, mutta toi- selta puolen myöskin kasvien juuristo - pidättää -niitä :niin voimakkaasti, että jo verraten• laimeat liuokset saattavat antaa juurihapsien pinnoille adsorboituneille ioneille korkean konsentration. Maanviljelystaloudellisella koelaitoksella on adsorptioilmiön sel- vittämiseksi määrätty, kuinka paljon eri vuosina käytetyt koeastiain täytteet ovat pidättäneet niihin liuoksena lisättäviä ravintöaineita. Taulukossa 1, jossa näiden määräysten tulokset on esitetty, merkitsee: A 50 g turvepehkua 100 » mutaa C 250 » savimultaa vuoden 1914 astiakokeesta 250 » » » 1915 250 » hiekkaa F 250 » kvartsitijauhetta 25 » turvepehkua + 250 g hiekkaa II 25 +125»» I 250 » kvartsihiekkaa. 'Näitä määriä huiskutettiin 4 tuntia litrassa tislattua vettä lannoitelisäyksineen, jonka jälkeen uutteesta määrättiin P205, K20 ja CaO. Eri käsittelyinä oli: 1 ilman lannoitusta 2 25 mg K20 + 25 mg P205 3 25 » K20 + 25 » P205 + 280 mg Ca0: K20 ja P205 annettiin liuoksena, joka oli saatu sekoittamalla sopivissa määrin KOH ja II3PO4. CaO annettiin saostettuna CaCO3:na. Taulukossa merkitsevät esim. 'A1:n kohdalla olevat luvut analysituloksia milligrammoissa litraa kohti uutetta, joka on saatu astiantäytemaasta A käsittelyllä 1. Yleissilmäys taulukkoon osoittaa, että eri maalajien adsorptio- kyky on ollut hyvin erilainen. Turvepehku (A) on ainoastaan vähässä määrin pidättänyt fosforihappoa, kaliumionin adsorptio on paljon huomattavampi. Kalkkilisäys on vähentänyt fosfateja liuoksessa, kalia se on jonkun- verran ajanut liuokseen. Muta (B) on pidättänyt fosforihapon melkein täydellisesti., -kalin adsorptio on vähäisempi kuin turvepehkulla. Kalkkilisäyksellä on uutteen kalipitoisuus vähentynyt. Kokeessa käytetyt savimultamaat (0 ja D) eroavat, toisistaan huomattavasti niistä uutteeseen menneitten kali- ja kalkkimäärien suhteen. Kali- ja fosfatilisäyksellä ovat kumpikin kuitenkin anta- 12. neet aivan samansuuntaisen tuloksen: fosfatin adsorptio on sangen voimakas, kalin adsorptio hyvin vähäinen. Kalkkilisäys on vuoden 1915 savimultamaalla (D) vaikuttanut voimakkaammin kali- ja fosfatikonsentratiota alentavasti kuin edellisen vuoden saviinulta- maalla (C). Taulukko 1. Pz05 mg/1 K20 mg/1 CaO mg/1 A1 6.5 7.5 9.'7 A2 27.7 13.0 8.5 A3 22.2 15.3 .12.o BI 0.4 7.5 29.3 B2 1.7 19.2 29.7 B3 1.6 13.7 40.6 ei 1.4 13.7 32.9 C2 5.9 33.8 37.8 3.2 33.o 77.. D/ 2.o 61.6 69.9 D2 5.6 90.7 81.2 1.5 72.4 92.4 E l 1.1 3.9 17.9 E2 3.5 20.4 18.2 E3 3.2 16.9 36.4 F/ 3.5 7.5 13.3 F, 25.o 23.6 14.-o • F, 24.o 25.9 19.7 Gi 5.2 8.6 16.s G2 14.1 16.4 16.8 HI 8.2 7.9 14.1 112 21.4 14.5 11.2 Ii 8.6 8.2 6.3 12 20.9 14.5 4.2 Hiekkamaa (E) on voimakkaasti adsorboinut fosfati-ionin, kalja se on pidättänyt vähemmän. Kalkkilisäys on jonkunverran alenta- nut kalikonsentratiota. Kvartsitijauheella (F) on, kuten oli odotettavissakin, sekä fos- fatin että kalin adsorptio ollut vähäinen. Kalkin vaikutus adsorp- tioon on ollut vähäinen. 13 Turvepehku on hiekkaan lisättynä (G ja H) saattanut tästä fosfateja ja kalia liuokseen (vrt. A ja E). Adsorption suhteen on seos turvepehkun ja hiekan välillä. Kvartsihiekka (I) on adsorboinut fosfatia vähemmän, mutta kalja enemmän kuin tavallinen hiekka. FoSf atin adsorptio on siis ollut sangen suuri muta-, hiekka- ja savimultamaalla ja huo- mattava myöskin kvartsihiekassa sekä hiekan ja turVepehkun seok- Sessa. Ainoastaan kvartsitijauhetta ja turvepehkua käytettäessä on fosfatin adsorptio ollut hyvin vähäinen. Kalin adsorptio on huomat- tava muualla, paitsi savimullassa, hiekassa ja kvartsitijauheessa, joissa se On vähäinen. Kalsiumkarbonatia lisäämällä on kaikkialla saatu kal- siumionikonsentratio kasvamaan. . Fosfatikonsentratiota on kalkki- lisäys aina pienentänyt. Vaikutus kalikonsentratioon on ollut vä- häisempi. Maanpsteen konsentration vaikutusta haih- dutusk er t oi meen on tutkittu antamalla joitakin tai kaikkia ravintoaineita enenevissä määrissä ja myös tavallisilla lannoitus- kokeilla. HELLRIEGEL (1883, p. 631) järjesti v. 1868 ohra koekasvina kokeen, jonka tarkoituksena oli selvittää enenevien kalimäärien Vaikutusta silloin, kun muita ravintoaineita on runsaasti. Kaikki astiat saivat 4 kg puhdistettua kvartsihiekkaa ja Siihen mg-ekv. Ca; • 16 ' Mg- 1.6 Na• 3 NO3' 16 SO4" 1. 6 HPO4" 2 C1' 1 Maan kosteus sai vaihdella 80—.40 prosenttiin vesikapasitetista, joka vastasi _800-400 . .na3 vettä. Jättämällä huomioon, ottamatta Maan adsorptio saadaan eri ionien konsentratioksi: mg-ekv. litrassa Ca'. 20-40 1VIg • 2-4 Na. 3.s-7.5 NO3' 20-40 SO; • 2-4 C1' 1. 9=3. 8 14 Kålikonsentratiot, ituotetut sadot ja haihdutuskertoimet näkyvät seuraavasta yhdistelmästä. K. mg-ekv. K• mg-ekv. litrassa Kuiva-ainesato Haihdutuskertoln 0.0 0.o 6.36 615 0.4 0.5-1.o 10.77 525 0.8 L o-2. o 15.41 422 1.2 1.5---3.0 15.74 «453 1.6 2. 0-4. o 17.35 390 2.2 2. 8.-5. 5 18.43 3.2. 3.0 3.8-7.5 20.75 330 Koesarja osoittaa kuiva-ainesadon ja haihdatuskertoimen selvää riippuvaisuutta kalikonsentratiosta, 'ja siten, että kui v a-ai n e- sadon kasvaessa suurempien kalimääri'en vai- kutuksesta pienenee haihdutuskertoin. HELLMEGEL (1883, p. 628-630) tutki myöskin typpimäärien vaikutusta ohran haihdutuskertoimeen vv. 1868 ja 1869. Koeåstiat täytettiin 4 000 g:11a puhdistettua kvartsihiekkaa ja saivat perus- lannoitukseksi 2 mg-ekv. KH2PO4, 1 mg-ekv. KC1 ja 1.6 mg-ekv. MgSO4 sekä lisäksi v. 1868 0:sta 12:een ja 1869 0:sta 20:een mg-ek-v-:iin vaihtelevat Määrät Ca(NO3) 2. V, 1868 annettiin sitäpaitsi niille astioille, jotka eivät saaneet täyttä määrää Ca(NO3) 2, ekvivalentti määrät CaC12, v. 1869 ei kalsiumia annettu muussa muodossa kuin kalsiumnitratina. Maan kosteus vaihteli v, 1868 80:stä 40:een ja v. 1869 60:stä 20.:een prosenttiin vesikapasitetista. Kun 10 prosenttia vesikapasitetista vastasi 100 em3 vettä, antaisi peruslannoitus v. 1868 maanesteen eri ionien konsentratioille seuraavat arvot, ellei maan ådsorptio näitä muuttaisi: 20 -40 3.8-7.5 Mg- 2-4 II2PO4' 2.6-5: o S 04" 2-4 Cl' ja NO3' maarät yhteensä olivat 20-40 mg-ekv. litrassa ja v. 1869: K.: mg-ekv. 5 -15 Mg- 2.7- 8.o 112P0'4' 3.3-160 S 04" 2.7- 8.o Cl' 1.7- 5.0 Mg-ekv. Ca--konsentratio oli ekvivalenttinen NO3'-konsentration kanssa. 15 Eri typpimäärät astioita kohti, nitratikonsentratio, ohran kuiva- ainesato ja haihdutuskertoin olivat seuraavat. Taulukko 2. v. 1868. N mg-ekv. astiata kohden 0 • NO3' mg-ionia 1 litrassa nestettä 0 Kuiva-aine- sato 0.73g . Haihdutus- kertoin 982 4 5 —10 6.61 ».. • 481 6 - 7.5-15 . 9.69 » 425 8 10 --20 12.16 » 352 10. 12.s-25 13.46 » 349 12 15 --30 16.54 » 338 . v. 1869. N mg-ekv. astiata kohden 0 NO3' mg-ekv. 1 litrassa nestettä 0 Kuiva-aine- sato 1.11 g Haihdutus- kertoja 724 0 0 1.10 ». 867 • 4 6.7-20 8.48 » 399 • 8 13.3-40 13.9 4 » 347 • 12 20 —60 ' 18.29 » 345 • 16 -26.7-80 23.03 » 302 20 33.3-100 25.50 » 292 Näissäkin kokeissa on typpimäärien lisäämisestä ollut seurauk- sena jatk:uva sadon suureneminen.. Haihdutuskertoimen kulku on päinvastainen. Kalikokeessa antoi se määrä kalja, joka kvartsihiekasta oli liuennfit, 6.39 g:n sadon ja 615:n suuruisen haihdutuskertoimen. Sensijaan on typpisarjan nolla-astian sato samana vuonna 0.73 g ja haihdutuskertoin 982. LIEBSCHER (1895, p. 210-214) tutki v. 1894 kali-, typpi- ja fosfatilannoituksen vaikutusta vedenkulutukseen savi- -ja hiekka- maalla. Kokeeseen kuului 48 astiaa, joista puolet täytettiin Deppold- hausenin savella ja toiset Wonsowon hiekalla. Jos • merkitään: 4 g K2003 = K; 2.4 g Ca(112 PO4)2 = P ja 8.6 g NaNO2 =N, oli kummallakin maanlaadulla, aina kolmen kertausastian lannoitus: KPN, KN, PN, K, P, N ja 0. • Kokeen tulos oli seuraava:'- 16 Taulukko 3. 0 Savi Ilmakuiva Vedenkulutus sato 1 g kohti 32. 7 g 340 Hiekka Ilmakuiva Vedenkulutus sato 1 g kohti 34. o. g 332 N 45.6 » 311 129.7 » 194 P 43.2 » 269 35.7» 306 K 32.1 » 344 35.2 » 312 PN 122.8 » 176 139.7 » 192 KN 42.2 » 319 133.3 » 192 KP 42.6 » 265 36.0 » 299 KPN 123.2 » 173 149.3 » 178 Taulukko 4 esittää kuinka paljon ilmakuiva sato ja 1 grammaa ilmakuivaa satoa kohti laskettu vedenkulutus on lannoituksen vai- kutuksesta kohonnut (±) tahi laskenut (—). Taulukko 4. Lannoitus Savi Sato Vedenkulutus Hiekka Sato Vedenkulutus — 0. 6 + 4 + 2.4 — 11 P ilman N + 10.5 — 71 + 1.7 — 26 P N:n ohella + 77.2 — 135 + 10.o —2 N ilman P + 11.5 — 27 + 96.9 — 129 N P:n ohella 79.6 — 93 + 104.o — 114 Kokeeseen käytetty savimaa osoittaa selvää typen ja fosfatin puutetta, kalia sensijaan näyttää savimaassa olleen tarpeeksi. Typpi- ja fosfatilannoituksen vaikutus näkyy sekä yksinään että muiden kanssa kuiva-ainesadon kasvamisena ja vedenkulutuksen pienene- misenä. Kälilannöitus ei ole vaikuttanut, osaksi ehkä sentähden, että emäksinen K2003 vaikeuttaa fosfatin liukenemista. Hiekka- Maalla on typellä ollut hyvin huomattava vaikutus. Myöskin fosfati- ja kalilannoitus ovat vaikuttaneet kauttaaltaan positivisesti: Veden- kulutuksen pieneneminen on kaikkialla seurannut kuiva-ainesadon sunrenemista. SEELIIORST (1899, p. 369-378) järjesti v. 1898 kokeita saman suunnitelman mukaan kuin LIEBScRER. Koekasvina oli kaura. , Koeastiat oli jaettu kolmeen sarjaan maan kosteuden .mukaan. 1 sarjan astioitten kosteus vaihteli 45=55 prosenttiin vesikapasi- tetista, toisen sarjan 59-64 ja kolmannen 64-74. Astiain täyt- teenä oli n. 20 kg jäykkää savea. Lannoituksessa, jonka aina kaksi 17 kertausastiaa sai, merkitsee K 1 g K20 K 2003:na, P 1 g P205 Ca(112PO4)2:na ja N 0.5 g N NaNO2:na astiaa kohti. Kokeen tulos näkyy seuraavasta yhdistelmästä. Taulukko 5. Kosteus 45-55 % Kuiva-aine- Haihdutus- sato g kertoin Kosteus 59-64 % Kuiva-aine- Haihdutus- sato g kertoin Kosteus 64-74 % Kuiva-aine- Haihdutus- sato g kertoin 0 39.6 260 48.8 313 52.6 307 N 55.2 230 67.5 243 75.5 231 P 38.5 268 49.9 290 54.4 283 K 40.2 290 51.2 291 47.9 302 PN . . ' 46.8 236 84.0 220 108.3 216 KN 41.3 227 65.9 225 92.9 222 KP 41.3 247 52.9 290 51.5 306 KPN 49.9 225 86.7 237 95.1 232 Lannoittamattomien astioiden satotuloksista näkyy, että koemaa on ollut hyvässä kasvukunnossa. Lannoitemäärät, eritoten typpi, ovat olleet kovin alhaisia. Tämän takia on lannoituksen vaikutuskin jäänyt vähäiseksi. Typpi on kuitenkin tällöinkin selvästi kohottanut satoa ja alentanut haihdutuskertointa. Fosfatilannoituksen Satoa kohottava ja haihdutuskertointa alentava vaikutus on tullut näky- viin vasta korkea/mnilla kosteusasteilla. Astiakokeissa jää kalilannoituksen vaikutus yleensäkin verraten vähäiseksi. Tässä tapauksessa on vielä huomattava, että kali annet- tiin karbonatina, jonka täytyi vaikeuttaa kasvillisuuden fosfatin saantia ja siten .välillisesti vaikuttaa haitallisesti. Vähäinen typpi- määrä on myöskin osaltaan voinut olla syynä siihen, ettei kalin vaikutus senkään yhteydessä ole ollut mainittava. Vuosina 1905 ja 1906 suoritti OHLiVIER (1908, p. 153-158) SEELITORSTill johdolla astiakokeita syysvehnällä. Koemaana oli savi, jota meni 17.23 kg kuiva-ainetta sisältävä määrä astiata kohti. Sen vesikapasiteti oli 28 %. Koe järjestettiin käyttämällä kahta kosteusmäärää, 45 ja 70 prosenttia vesikapasitetista. Kun merkitään N = 1.o g typpeä NaNO3:na, P = 1.o g P205 0a(ll 2 PO4) 2:na, K 1.o g kalia K2 003:na, oli neljän kertausastian lannoitus kummassakin sarjassa KPN, KP, KN; PN, K, P, N, 0. Eri lannoituksilla saadut sadot ja haihdutuskertoimet olivat seu- raavat: 3193-28 18 Taulukko 6. 45% Kuiva-aine- sato g Haihdutus- kertoin ' Kuiva-aine- sato g 70% Haihdutus- kertoin 0 19.4 274 22.s 281 N 57.5 219 105. 2 248 P 19.2 282 23.1 294 ,K 18.8 277 22. 2 304 PN 64.s 216 111. 3 265 KN 72.2 204 120.0 246 KP 20.5 248 21.7 328 KPN 69.5 209 130. s 242 Ainoastaan typpilannoitus on näissä kokeissa vaikuttanut edullisesti. Sadon kohoamista seuraa kaikkialla haihdutuskertoimen pieneneminen. Fosfatilannoitus on ollut tehoton, ja kalilannoituk- senkin vaikutus tulee huomattavaksi vasta typpilannoituksen. yhtey- dessä. Lannoituksen vaikutusta haihdutuskertoimeen erilaisessa kasvu- kunnossa oleville maille selvittää MONTGOMERY11. ja KIESSELBACHill (1912) v. 1.911 mai ssilla suorittama koe. Tulokset näkyvät seuraavasta: Lannoittamatta Lannoituksella • Laihalla maalla on lannoituksen vaikutus selvin ja vähenee vaikutus viljavuuden kasvaessa siten, että lannoittamalla on kaikilla mailla saatu likipitäen yhtä suuri haihdutuskertoin. Sensijaan seuraa lannoittamattomissa astioissa maan viljavuuden lisäänty- mistä haihdutuskertoimen. pieneneminen. PEll£RAIN (1892, p. 465-486) tutki rairuohon haihdutuskertoi- men kulkua uuvutetulla maalla ilman lannoitusta sekä väkilannoit- teilla Eri käsittelyillä saadut haihdutuskertoimet olivat seuraavat: Ilman lannoitusta 630 Väkilannoitteilla lannoitettuna 233 Koska maan muokkauksen tärkein vaikutus on typen mobilisation vilkastuttami.n.en, on muokkauksen vaikutustakin tarkastett,ava lannoitusvaikutuksena. Kuiva-aine- sato g Haihdutus- . kertoin Kuiva-aine- sato g Haihdutus- kertoiu Laiha maa 113 550 376 350 Keskinkert. maa 184 479 414 341 Viljava maa 270 392 473 347 19 . WIDTSOE. (1909) kokeili maissilla kasvattaen sitä haratulla ja haraamattomalla maalla. Hietasa-V•i- ja savimaalla saadut haihdutus- kertoimet näkyvät seuraavasta: Haraamaton Harattu Hietasavi 603 252 Savi 753 582 Tulos on aivan samansuuntainen kuin typpilannoitusta käy- tettäessä.. H .araus on lisäämällä kasvien käytet- tävissä olevia .typpiyhdistyksiä maassa alen- tanut haihdutuskertointa,. • • Maan vesipitoisuuden vaikutus. Maan vesipitoisuus ilmoitetaan yleensä, kun on kysymys vedestä kasvutekijänä, prosenteissa n. s. täydestä vesikapasitetista, koska täten saadut luvut parhaiten vastaavat kasvien käytettävissä olevia vesimääriä Niissä lukuisissa tutkimuksissa, joilla on tahdottu selvittää maan vesipitoisuuden vaikutusta hailidutuskertoimeen, ei ole otettu huomioon sitä, että maan kosteuden lisääntyessä maa- nesteen konsentratio pienenee. Näidenkokeidenanta- mista tuloksista ei ,sen vuoksi voida laskea pelkän veden vaikutusta, kun kosteusmäärän mukana kaikkien liuoksessa olevien kasvutekijäin konsentratiot ovat vaihdelleet, HELLRIEGEL (1883, p. 635-640) on suorittanut arvokkaita kokeita myöskin maan vesipitoisuuden vaikutuksen tutkimiseksi. V. 1869 järjestettyyn koesarjaan kuului 12 astiaa, kolmin kertaus- astioin ja neljä eri vesipitoisuutta: 20, 40, 60 ja 80 prosenttia vesikapasitetista. Koemaana oli puhdistettua kvartsihiekkaa, jonka vesikapasiteti oli 25 %. Sitä käytettiin 4 kg astiaa kohti. Koe- astiat tulivat siten sisältämään 200, 400, 600 ja 800 g vettä. Koe- kasvina oli ohra. Lannoitus oli 0. o91 g KH 2P0 4, 0. 075 g KC1, 1.313 g Ca (NO 3 )2 ja 0. o 8 8 g MgS 0 4. Kalium- ja nitrati-ionien konsentratio eri kosteusasteilla tiki siten olemaan seuraava: 20% 40% 60% 80% K. 0. 0 0 8 3-11. • 0.0042-n. 0.0028-n. 0.0021-n. NO3' 0.080 » 0.040 » 0.027 » 0.020 » Kuiva-ainesadoiksi ja haihdutuskertoimiksi saatiin tällöin: 20% 40% 60% 80% Kuiva-ainesato g 17.92 23.9.1 25.36 24,16 Haihdutuskertoin 254 258 281 298 20 Kuiva-ainesato on tässä ensikädessä riippuvainen kosteudesta. Optimi näyttää olevan 60 % lähimailla, sen kummallakin puolen vähenee kuiva-ainesato. Haihdutuskertoin taas seuraa maanesteen konsentration muutoksia. Seuraavan vuoden kokeessa oli 7 koeastiaa, kukin eri kosteus- asteella, nim. 5, 10, 20, 30, 40, 60 ja 80 prosenttia Y-esikapasitetista. Koekasvi, koemaa ja lannoitus olivat samat kuin edellisenä vuonna. Kalium- ja nitrati-ionien konsentratioiksi, kuiva-ainesadoiksi ja haihdutuskertoimiksi saatiin tällöin: 5% 10% 20% 30% 40% 60% 80% 0.0333-n. 0.0167-11. 0.0083-n. 0.0056-11. 0.0042-11. 0.0028-n. 0.0021-11. NO3' 0.320 » 0.160 » 0.080 » 0.053 » 0.010 » 0.027 » 0.020 » Kuiva-ainesato g 0.123 3.009 14.620 19.765 21.760 22.763 19.693 Haihdutuskertoin 935 180 168 223 216 240 277 Kokeen tulos on aivan samansuuntainen kuin edellisenkin. 20 %:n kosteusasteella on haihdutuskertoin saanut alimman arvon. Silloinkin jo veden puute on alentanut satotulosta. Eräs SEELHORSTill järjestämistä koesarjoista tuli selostetuksi jo kasvinravintoaineiden vaikutuksen yhteydessä (kts. siv. 16). Siinä käytettiin kolmea kosteusastetta, nim. 45-55 %, 59-64 % ja 64-74 % vesikapasitetista. Tulokset esitettiin taulukossa 5. Kuten lannoitusten vaikutusta tarkasteltaessa jo huomautettiin, oli maa niin hyvässä kasvukunnossa, että ainoastaan typpilannoi- tuksella oli selvä vaikutus, silläkin tavallista heikompi. Senvuoksi onkin tässä kosteuden vaikutusta helpompi seurata. Jos lasketaan kuiva-ainesatojen ja haihdutuskertointen keskiarvot kullekin kos- teusasteelle, saadaan: Kosteugaste 45-55 % 59-64 % 64-74 % Kuiva-ainesato g 44.i 63.4 72.3 Haihdutuskettoin 248 264 262 Kuiva-ainesato on kosteusasteen mukaan säännöllisesti kas- vanut. Haihdutuskertoimen vaihtelut ovat olleet verraten vähäiset, kun satojen kohotessa yleensä haihdutuskertoin pienenee, mutta toisaalta taas maanesteen laimentuminen on tässä vaikuttanut vastakkaiseen suuntaan. Sääsuhteiden vaikutus haihdutuskertoimeen.. Auringon säteily, ilman lämpötila ja kyllästysvajaus ovat teki- jöitä, joiden vaikutus on vaikeimmin määrättävissä. Koska toiselta puolen nämä tekijät suuresti vaihtelevat vuodesta vuoteen, olisi 21 niiden vaikutus tunnettava, jotta voitaisiin eri vuosien tuloksia toisiinsa verrata. Kun ilman lämpötila on riippuvainen säteily- määristä ja kyllästysvajaus taas lämpötilasta ja kosteuspitoisuudesta, on näiden kulku samansuuntainen, joka seikka vaikeuttaa kunkin tekijän tutkimista erikseen. Kuitenkin riippuu ilman lämpötila ja sen mukana kosteus myöskin tuulen suunnasta ja nopeudesta, jonka tähden ei yhden tekijän havainnoiminen ole riittävä selvittämään näiden yhteistä vaikutusta. Jo HELLRIEGEL (1883, p. 670-671) kiinnitti huomion ilman suhteelliseen kosteuteen ja lämpötilaan astiakokeitaan järjestäessään. Vuosien 1868, 1869 ja 1870 kokeissa havainnoitiin lämpötila ja kosteus kolmasti päivässä (7a, 2p ja 9i). Eri kasvukausien keskilämpötila ja suhteellinen kosteus keskimäärin sekä ohralle saadut haihdutus- kertoimet olivat seuraavat: Vuosi Keskilämpötila C° suhteellinen kosteus Haihdutuskertoin 1868 18.59 65.7 % 366 1869 15.49 71.0 » 305 1870 16.02 72.1 » 263 Kuivana ja lämpimänä vuonna 1868 saatu haihdutuskertoin on korkea verrattuna kylmien ja kosteiden vuosien 1869 ja 1870 haih- dutuskertoimiin Sensijaan antaa vertailu näiden kahden vuoden välillä aivan odottamattoman tuloksen. Temperaturi ja suhteellinen kosteus poikkeavat vain vähän toisistaan, mutta vuosi 1869 antoi 305 suuruisen haihdutuskertoimen ja vuosi 1870 vain 263. HELLRIEGEL arvelee tämän ainakin osaksi johtuvan siitä, että vaikka lämpötilan ja suhteellisen kosteuden keskiarvot eri vuosina ovatkin lähes samat, on niiden kulku kasvukautena ollut erilainen ja vaikuttanut huo- mattavasti haihdutuskertoimeen. Pääasiassa lämpötilan vaihteluiden vaikutuksen tutkimista tar- koitti myös vv. 1872-73 suoritettu apilakoe (HELLRIEGEL 1883, p. 633-634), jossa sato vuoden aikana korjattiin 4 kertaa. Sarjaan kuului 8 astiaa, joiden kaikkien läpimitta oli 14 cm, mutta korkeus vaihteli siten, että se aina kahdella kertausastialla oli I 15 1/2 cm, II 34 cm, III 65 cm ja IV 96 cm.. Astioiden täytteenä oli peltomaata, jonka vesikapasiteti oli 42 %. Sitä tuli eri astioihin kuiva-aineeksi laskettuna I 3 005 g, II 6 010 g, III 12 020 g ja IV 18 030 g. Kosteus sai vaihdella 60:stä 30:een % vesikapasitetista. Kasvujaksoja, kuiva- ainesatoj a ja haihdutuskertoimia sekä lisäkasvua päivässä esittää seuraava taulukko. 22 Taulukko 7. 25/4-16/7 17/7-1/9 ,11-4/6 14/9-7/1 8 ...-', cr., ,-,` ' •cr, rg -• r;'' g', gc' -5 :-. 5, r-',..o- ..r--- .`,!,'-,'-' -, Astian Z 7, -''; ''; ig'ä rg' ie. ,., 2 7, . cm .L. 5.- " 4 90 c ' . ..-b. , '5 ;. ' , . 9' ' '•'.` 7 ,, . §• -m r I , •- ' å _ ,; '3 0 0 6 '3 0 15.5 .... 0.167 13.9 336 0..1 so 10.6 553 0.007 0.85 1 616 0.151 22.4 380 34 0.243 20.2 375 0.292 17.2 697 0.026 3:0 913 0.407 . 60.3 283 65 0.307 25.5 355 0.393 23.5 492 0.066 7.6 550 0.710 105.0 270 96 0.308 25.6 384 0.420 24.8 684 0.135 15.7 633 1.099 162.6 253. Keskini. 0.256 21.3 362 0.318 19.0 606 0.058 6.3 928 0.592 87.6 299 Keväällä, jolloin lämpötila on alhainen, on håihdutuskertoin pieni huolimatta ilman kuivuudesta ja säteilyenergian runsaudesta. .Tällöin on päivittäinen lisäkasvu suurin, joten kasvit siis ovat käyttä- neet suhteellisesti suuremman osan energiasta yhteyttämiseen kuin muina aikoina. Keskikesällä on säteilevän energian määrä samaa suuruusluokkaa kuin keväällä, samoin ilman kosteus. Sensijaan on lämpötila tällöin korkeampi, josta seurauksena on haihdutuskertoi- men suureneminen. Syksyllä säteilevä energia on minimissä, jonka vuoksi päivittäinen lisäkasvukin jää varsin vähäiseksi. Senjohdosta on ilman suuresta kosteudesta ja suhteellisen alhaisesta lämpötilasta huolimatta haihdutuskertoin silloin suurin. Haihdutuskertoimen riippuvaisuutta säteilevän energian mää- rästä tutki HELLRIEGEL ( 1 883, p. 632-633) varjostamalla kasveja katkaistun kartion muotoisilla varjostimilla, joita asetettiin pääl- lekkäin niin, että valoa pääsi ainoastaan ylhäällä olevasta aukosta. Varjostimia oli kolmea suuruutta. Varjostinten aukkojen pinta-alat olivat 2, 1 ja 1/2 kertaa astian suuaukon pinta-ala. 1 astia jätettiin varjostamatta. Koekasveina; olivat ohra ja herne. Ohraa oli kylvetty kahden kokoisiin astioihin, joista isompiin mahtui n. 13, pienempiin n. 6 kg puutarhamaata. Eri olosuhteissa saadut sadot jå haihdutus- kertoimet olivat: Taulukko 8. Täysi valo Suur. valoaukot Keskink. valoaukot Pien. valoaukot Kuiva- Haihdu- Kuiva- Haihdu- Kuiva- Haihdu- Kuiva- Haihdu- ainesato tusker- ainesato .tusker- ainesato tusker- ainesato tusker- g toi g toi g toi g • toin Ohra, isot astiat .. 57.29 360 15.32 498 10.79 510 7.73 609 » pienet » ... 27.93 338 12.22 468 11.30 528 6.51 542 Herne, pienet astiat 38.36 343 37.09 364 . 11.55 624 Varj ostaminen on supistanut yhteyttämistä ja haihdutuskertoin. on kasvanut. Keski- lämpöt. Päivän- paiste- tuntien luku- määrä Lannoitus 0.5 g N Sadonlisäys Ker- Haihdu- Kasvu- . taus- tusker- Päiväs- astioita toi tena g sg g Lannoitus 1.5 g N Sadonlisäys , Ker- Haihdu- Kasvu- taus- tusker- kau- Päiväs- astioita toi tena g sä g 15.58 5.76 6 424 6.67 0.277 6 296 8.42 0.366 14.77 2.76 5 316 4.07 0.678 5 276 6.16 1.020 10.47 2.86 4 156 5.66 0.750 4 194 8.00 1.220 12.97 4.os , 4 149 5.10 1.060 3 202 9.24 1.818 14.81 4.58 4 171 8.63 1.190 3 205 10.99 1.716 18.11 5.08 3 237 8.21 0.912 4 203 17.64 Lolo 16.84 5.67 3 649 • 4.64 0.164 320 24.16 0.710 Aika 1/___24/ 5 5 24/5___30/5 6/_11/ 6 6 11/___18/ 6 6 184___27/6 27/6___31,4 Kasvu- kauden pituus vrk. 23 6 7 5 7 9 34 23 SEELHORST ja BUNGER (1907, p. 233-245) määräsivät kauran haihdutuskertoimen kasvukauden eri jaksoina samalla ottaen huo- ,mioon päivänpaistetuntien ja lämpötilan vaihtelut eri aikoina. Kokeeseen kuului 57 astiaa, jotka täytettiin 12 kg:lla multaa. 29 sai 0.5 g typpeä ehilensälpietarina, 28 sai 1.5 g typpeä. Sadot kor- jattiin 7:nä eri aikana ja laskettiin eri jaksoina muodostunut kuiva- aine vähentämällä kulloinkin kcirjatusta sadosta edellisen korjuun sato. Samalla tavalla laskettiin vedenkulutus eri jaksoina. Alla- olevassa taulukossa on ilmoitettu kuiva-ainesadon lisäys laskettuna kasvujaksoa ja päivää kohti, haihdutuskertoin, lämpötilojen ja päivänpaistetuntien päivittäiset keskiarvot sekä kertausastioiden lukumäärä. Taulukko 9. Sitä. mukaa kuin päivittäinen lisäkasvu suurenee, pienenee haihdutusker. toin. Lämpötilan ja päivänpaistetuntien luvun korkeus. kasvukauden alussa ja lopuss.a jyrkentää vielä haihdutuskertoimen. nousua kumpaankin päähän päin. Heikominin.lannoitetulla maalla on liSäkasvu suurin: "/ -8/ , haih- dutuskertoin nousee täällä kuitenkin korkeamman lämpötilan ja run-• saamman auringonpaisteen johdosta; suuremmaksi kuin aikana 6/6- Lannoittamattomalla maalla kohottaa päivänpaistetuntien luvun lisääntyminen haihdutuskertointa paljon voimakkaammin kuin lan- noitetulla, johtuen ilmeisesti ,siit.ä, että lannoitetut kasvit voivat käyttää suuremman osan energiaa yhteyttämiseen. • • V. 1913 järjestivät BRIGGS ja SHANTZ (1917) lämpötilan vaikutuksen tutkimiseksi kokeen kahdessa eri lämpöisessä kasvihuoneessa. Ilman kosteus ja muut tekijät pidettiin kummassa- kin kasvihuoneessa samanlaisina. »Kylmässä» kasvihuoneessa oli lämpötila 10-!13° C, »lämpimässä» 27° C. Haihdutuskertoimet olivat: 24 Kylmä huone Lämmin huone Vehnä (Kubanka) 385 826 Ohra (Hannehen) 298 758 Kevätruis 423 875 Kaura 403 • 760 Sinimailanen 429 906 Numerot puhuvat selvää kieltä. Epäilemättä ei tämä ole yksinomaan lämpötilan välitöntä vaikutusta, vaan on lämpötilan kohotessa myös kyllästysvajaus kasvanut. TuLAIKovin (1915, 1922) esittämät eri vuosina ja eri osissa Venäjää suoritetut tutkimukset osoittavat haihdutuskertoimen selvää riippuvaisuutta sääsuhteist a. Vuosina 1911-17 olivat veh- nän, ohran, kauran ja maissin. haihdutuskertoimet Besenehukissa seuraavat: 1911 1912 1913 1914 1915 1916 1917 1911-1917 Vehnä 576 476 316 397 302 314 464 407 Ohra 618 449 280 413 288 292 337 382 Kaura 655 549 347 370 293 309 478 431 Maissi 437 146 195 160 144 350 240 Vuodet 1911 ja 1917 olivat kuivimmat, vuodet 1913 ja 1915 kosteimmat. V. 1917 saatiin eri osissa Venäjää seuraavat haihdutuskertoimet: Kostychev Besenchuk Saratov Sumy Leningrad. Vehnä 469 464 349 346 237 Ohra 523 478 414 391 292 Kaura 508 337 374 302 Ilman kosteus lisääntyy Kostyehevista, Leningradiin siirryttäessä. Yksin ilman kosteuden muutosten tilille ei tätä haihdu- tuskertointen suurta vaihtelua kuitenkaan voida panna, sillä samalla kuin kosteus vähenee, kasvaa säteilymäärä ja ilman lämpötila kasvu- kautena. BRIGGS ja StiANTZ (1916, p. 592-597) ovat tutkineet eri sä ä- tekij öiden vaikutusta kasvien haihdutusnopeuteen. Kauralle saatuja tuloksia esittää taulu I. Käyrät esittävät säätekijäin ja haih- dutusnopeuden vuorokautista kulkua kahdeksan kirkkaan päivän keskiarvona. Säteilyintensiteti on ilmaistu grammakalorioissa em2:11e minuutissa, lämpötila C-asteissa, t—t' on kuivan ja kostean lämpömit- tarin lämpötilaero. Transpiratio on laskettu grammoissa tuntia kohti. Kaikki käyrät ovat samansuuntaisia, joskin lämpötila- ja t—t'-käyrän 4 0 0 0 00 0 01 cl Cl Cl Cl CO • Cq 0 03 1-1 7-1 1-1 00 1-4 1-1 00 1-1 03 I, 0, 0co o c; c; 0 0 c; 25 0 0 0 0 0 0 0 ClCl 01 Cl 01 1-1 4. 0 t".4 ?ot.00 Cl , i . 0 )c,_ .L.-- .•• S. .., \ t ''''. s a.•' '' . . .....— .....- - ' • 7 V ----------- or • / • • • o / / / . N \ / \ \ \ \ \ \ iN......,.... ' \ • r k, ': ,.. '...,. • • • \ \ ' \ . . . \ ‘./ • r e r / Cl 26 TAULU II. Kauran, ohran, kevätvehnä.n ja maissin haihdutuskertoimet sekä keski- lämpötila, sademäärä ja evaporatio eri vuosina Bamosin ja SnANTzin kokeissa. Eva p.ratio i k AC lippu 1 0111111101 lk l'ill 111411 b I' ig bk4. 6 4 11 2 0 10 1911 Evaporatio cm 50 0° 48 22° 46 44 21 40 20° 38 .36 19 34 32 18 30 28 17 26 24 16 22 20 15 18 16 14 14 12 13 10 8 12 H.k. 900 800 700 Sad6 cm 19 600 18 17 16 500 15 14 13 450 12 11 10 300 9 8 7 ., 200 6 5 4 100 3 2 1 1912 1913 1914 1915 1916 1917 27 maksimi on n. 2 tuntia myöhemmin kuin säteilyenergian maksimi. Haihdutusnopeutta esittävästä käyrästä nähdään, että haihd u- tusnopeus on pääasiassa riippuvainen säteily- ener giast a, koska haihtuminen yöllä on Melkein olematon. BRIGGS ja SHANTZ (1916, P. 207) ovat myös laskeneet korrelatioker- toimet transpiration riippuvaisuudelle säätekijöistä. Vv. 1914 ja .1915 olivat keskimääräiset korrelatiokertoimet: v. 1914 v. 1915 Transpiratio — säteilyenergia r =. . + 0.50 ± 0.01 + 0.59 + 0.02 —lämpötila . . . . + 0.64 +. 0.01 + 0.59 + 0.01 —t—t' +0.79 ±0.01 +0.69 ±0.o1 — evaporatio (mat. ast.) + 0.72 ± 0. oi + 0.75 ± 0.01 — » (syy. ast.) + 0.63 ± 0.01 + 0.51 + 0.02 —tuulen nopeus +0.26 ±0.0.2 +0.14 ±0.02 BRIGGSill ja SHANTZM Alu-onissa suorittamia tutkimuksia on siellä jatkettu niin, että sieltä SHANTZ ja PIEMEISEL (1927, p. 1144, 1152-1153) ovat voineet julkaista 7-vuotisia koesarjoja eri kasvi- lajeilla. Taulussa II on esitetty kauran (ruotsalainen jaloste), ohran (Hannehen), kevätvehnän (Kubanka) ja maissin (Northweste,rn Dent) haihdutuskertointen kulku vv. 1911-17. Kaikki käyrät ovat samansuuntaisia, joka osoittaa, että sääsuhteet vaikuttavat samalla tavoin kaikkien näiden kasvien haihdutuskertoimiin. Kuitenkin reagoi kaura voimakkaimmin, sillä kun v. 1916 on enemmän kuin kaksi kertaa niin suuri haihdutuskertoin kuin v. 1912. Myöskin maissilla on ero suurimman ja pienimmän haihdutuskertoimen välillä lähes kaksinkertainen. Vähimmän vaihtelee kevätvehnän haihdutus- kertoin. Kaikilta vuosilta on olemassa haihtumismittaukset vapaalta vesipinnalta (evaporatio), ja haihdutuskertointen kulku seuraa sel- västi evaporatiota. Säätekijöistä on vain lämpötila ja sademäärä havainnoitu. Lämpötilaa esittävä käyrä on samansuuntainen kuin haihdutuskertointenkin. Sademäärä taas kulkee yleensä vastakkai- seen suuntaan. Kun pilvisyys on suuri, saadaan vähän päivän- paistetta ja runsaasti sadetta. Säteilyenergiamäärän pieneneminen ja ilman kosteuden lisääntyminen alentavat haihdutuskertointa. Vuosina 1914-17 olivat lannoitemäärät pienemmät kuin aikaisem- pina vuosina (katso sivulta 30), jonka vuoksi haihdutuskertoimia esittävät käyrät nousevat loppupäässään korkeammalle tasolle. Eri viljelyskasveille saatuja haihdutiiskertoimia. Ulkonaisten tekijöiden ohella vaikuttaa haihdutuskertoimen suuruuteen myöskin kasvin laji ja kehitysvaihe. Paitsi sitä, että, ravinnon otto eri lajeilla ja kasvukauden eri osina on erilainen, on myöskin toisilla lajeilla ja samankin lajin toisilla kehitysvaiheilla veden käyttö erilainen kuin toisilla. LAwEs (1850, p. 38-63) määräsi vehnän, herneen ja apilan haihdutuskertoimet v. 1850 kasvattamalla näitä kasveja 42 naulaa, maata vetävissä astioissa, jotka maanpinnalta tapahtuvan haih- tumisen vähentämiseksi oli peitetty reijällisillä lasikansilla. Astiat eivät saaneet lannoitusta. Tutkiessaan kasvipeitteen vaikutusta maan fysikalisiin ominai- suuksiin ja hedelmällisyyteen määräsi W01,,LNY (1877, p. 125) myöskin muutamien viljelyskasvien haihdutuskertoimet v. 1876. 5-12 kilolla lannoittamatonta hietamultaa täytetyt astiat peitettiin reiji- tetyillä kansilla. Samalla havainnoitiin myöskin kasvuttomasta, astiasta samoissa olosuhteissa haihtunut vesi. HELLRIEGEL (1883, p. 662-663), joka kokeili pääasiassa ohralla, määräsi useiden muidenkin viljelyskasvien haihdutuskertoimen. Hän otti sitten kuuden vuoden kokeista ohralla riittävällä ravinnolla, kasvaneiden satojen haihdutuskertoimet, laski keskiarvot eri vuosille ja keskiarvon koko 6-vuotiskaudelle. Muille viljelyskasveille, joilla ei ollut kokeita näin monelta vuodelta, laskettiin keskimääräiset haihdutuskertoimet vertaamalla niille saatuja vuosikeskiarvoja, samana vuonna ohralle saatuihin haihdutuskertoimiin ja kertomalla, saadut luvut ohran keskimääräisellä haihdutuskertoimella. Tällöin saatiin seuraavat lukusarjat: Taulukko 10. Kevätvehnä. 1867 295 : 328 = 100 : 111 1868 366 : 390 = 100 : 107 Keskim 100 : 109 Kevätruis. 1867 295 : 315 = 100 : 107 1868 366 : 438 = 100 : 120 Keskim. 100 : 114 29 Kaura. 1867 295,: 339 = 100 : 115 1868 366 : 464 = 100 : 127 Keskim. 100 : 121 Härkäpapu. 1871 264 : 261 = 100 : 99 1872 318 : 264 = 100 :. 83 Keskim. 100 : 91 Herne. 1872 318 : 231 -= 100 : 73 1873 347 : 353 = 100 : 102 Keskim. 100 : 88 Puna-apila. 1872 318 : 363 100 : 114 1873 347 : 297 = 100 : 86 Keskim. 100 : 100 1871 264 : 319 = 100 : 121 1872 318 : 427 = 100 : 134 Keskim. 100 : 127 Tattari. 1872 318 : 371 -= 100 : 117 Nauris. 1872 318 : 337 = 100 : 106 Ohran keskimääräinen haihdutuskertoin vuosina 1868-1873 oli noin 310. Jos tämän mukaan lasketaan näille eri viljelyskas- veille keskimääräinen haihdutuskertoin, saadaan: Taulukko. 11. Kevätvehnä 100 : 109 -- 310 : 338 41 koeastiasta Kevätruis 100 : 114 -= 310 : 353 41 » Kaura 100 : 121 -= 310 : 376 40 » Härkäpapu 100 : 91 ==310 : 282 9 » Herne 100 : 88 -= 310 : 273 10 » Puna-apila 100 : 100 = 310 : 310 16 » Lupiini 100 : 127 =- 310 : 394 11 » Tattari 100 : 117 =310 : 363 7 » Nauris 100 : 106 -= 310 : 329 3 » Ohra 100 : 100 =- 310 : 310 61 » 30 KING (1918, p. 46) kasvatti v. 1895 eri viljelyskasveja lannoitta- mattomissa, 400 naulaa sisältävissä astioissa. Maan pinnasta tapah- tuva haihtuminen saatiin pieneksi kastelemalla astioita altapäin. Jotta saataisiin eri kasvilajeille haihdutuskertoimet mahdollisim- man samoissa olosuhteissa, järjesti LEMMERMANN (1907, p. 235-236) vv. 1902-1904 koesarjan yksin tätä seikkaa silmälläpitäen. Tässä- kään eivät tietysti eri vuosien arvot ole yhtäpitäviä, kun sensijaan saman vuoden haihdutuskertoimet ovat toisiinsa verrattavissa. — Kokeet tehtiin 15 kg maata vetävissä astioissa, joille lannoitukseksi annettiin (K2SO4 KC1) 1.5 g, 1.5 g sitruunahappoon liukenevaa, P205 sekä 0.5 g typpeä NaNO3:na. Maa sisälsi eri kasvinravinto- aineita: 0.073 % K 20, 0.111 % P205, 0.212 % N sekä 4.10 % CaO. LEATHER (1910, p. 133-184 ja 1911, p. 205T-281) määräsi v. 1911 vehnän, ohran, kauran, herneen ja maissin haihdutuskertoi- met. Astiat oli täytetty 12-48 kilolla maata. Haihtuminen maan- pinnasta saatiin samalla tavoin käsitellyistä kasvatomista astioista. SHANTZ ja PIEMEISEL (13E,mos ja SHANTZ 1914, p. 4 ja SRA.NTZ ja PIEMEISEL 1927, p. 1694, 1172-1178) ovat 7-vuotisten kokeiden perusteella vv, 1911-17 määränneet useiden viljelyskasvien haih- dutuskertoimet. Vv. 1911-13 sisälsivät astiat 100 kg maata ja lannoituksena annettiin 2.26 g N, 3.i 4 g P 20 5 ja 7.83 g K20 astiaa kohti. Vv. 1914-17 käytettiin 115 kg maata, mutta lannoituksena vain 1.30 g N, 2.24 g P205 ja 4.57 g K20 astiaa kohti. Koeastiat oli maanpinnalta haihtumisen ehkäisemiseksi peitetty parafiinilla tiivistetyillä kansilla. Niille kasveille, joita ei ole kasvatettu kaikkina vuosina on haihdutuskertoimet laskettu samaan tapaan kuin RELL- RIEGEL111 kokeissa käyttämällä kuitenkin useampia mittarilaatuja, joita on viljelty koko ajan. Taulukossa 12 on eri viljelyskasvien haihdutuskertoimina esitetty kaikkien kokeissa olleiden laatujen haihdutuskertointen keskiarvot. Niinpä on esim. vehnän haihdutus- kertoin keskiarvo 38 eri laadun haihdutuskertoimista. Näiden suuruus vaihtelee hyvin huomattavasti, ollen se parhaiten vettä käyttävällä laadulla 455 ja huonoimmalla 881. Yleensä ovat haihdutuskertoimet suuria, mikä ilmeisesti suuressa määrin on johtunut' vähäisestä lannoituksesta. SIMOLA (1926, p. 58-63) kasvatti vv. 1923 ja 1924 juurikasveja n. 20 kg maata vetävissä astioissa. Koemaa oli hiekkaa ja savea. Lannoituksena oli 5 g 12 % typpeä sisältävää norjansalpietaria, 8 g 20 % kalisuolaa ja 5.2 g 20 % superfosfatia. Kosteusasteena oli hiekkamaalla 50, savimaalla 60 % kyllästyskosteudesta. Haihtumi- nen maan pinnasta määrättiin samalla tavoin täytetyistä kasvutto- mista astioista. Luvut ovat hiekka- ja savimaatulosten keskiarvoja. 31 SIMOLA (1929, p. 40, 64) on myös vuosina 1925-27 määrännyt eri kaura- ja ohralaatujen haihdutuskertoimia. Taulukko on 15 on otettu Osmo II-kauralle v. 1926 ja 011in ohralle v. 1927 saadut haihdutus- kertoimet. Tulokset ovat savimaalta 55 %:iin vesikapasitetista kas- telluista astioista. Lan.noituksen.a oli 6 g superfosfatia, 8 g 20 % kali- suolaa ja 10 g norjan,salpietaria astiaa kohti. 'Kun SIMOLAH kokeissa tulokset eri viljelyskasveista on saatu eri vuosina, ei niitä voi verrata toisiinsa. Taulukkoon 12 on yhdistetty eri tutkijain eri ,äljelyskasveille saamia haihdutuskertoimia. Taulukko osoittaa, että eri vuosina ja eri tavoin lannoittamalla saadaan aivan erilaisia haihdutuskertoimia. Mutta myöskin eri kasvilajien haihdutuskertointen suhde toisiinsa on eri .tutkimuksissa huomattavasti erilainen. Sen vuoksi on vaikeata vastata kysymykseen, mikä viljelyskasvi on vedenkulutuksen suh- teen ekonomisin. Kuitenkin näyttää sokerijuurikas käyttävän huomattavasti vähemmän vettä saman kuivä-ainesadon muodosta- miseen kuin muut viljelyskasvit. Maissin haifidutuskertoin on myös- kin alhainen. Muista viljakasveista ja palkokasveista ovat tulokset ristiriitaisia. HELLRIEGELiR ja LEMMERMA1N111 kokeissa ovat palkokasvit olleet parempia vedenkäyttäjinä kuin heinäkasvit. Sensijaan ovat BRIGGS ja LEATHER saaneet Talkokasveille korkeita haihdutuskertoimia. Tämä johtunee siitä, etteivät he ole palko- kasveja lannoittaneet typpilannoitteilla, kuten viljakasveja. Taulukko 12. Kasvilaji Lawes Hellriegel Wollny Lemmermann King Leather Briggs ja Shantz Simola 1895 . 1850 1867-72 1876 1904 1911 1911-17 1923-27 Naissi — 233 271 377 349 — Ohra 258 310 774 322 464 468 518 . 377 Vehnä 247 338 323 — 544 545 — Ruis — 353 256 -- — 634 — Kaura 376 665 414 504 469 583 363 Herne 259 273 416 166 477 563 747 — Hiirkäp apu . . — 282 — 158 — — 700 _._ Vikkeri 194 794 Puna-apila . . . 269 310 213 577 769 Timoteiheinä . — 291 Nauris 329 — Turriipsi 614 489 Porkkana . . . . — 264 Sokerijuurikas — 377 134 Peruna 385 — 543 — IV. Maanviljelystaloudellisella koelaitoksella tehdyt tutkimukset. Maanviljelystaloudellisen koelaitoksen maanviljelyskemian osas- tolla on vuosina 1914, 1915, 1916, 1920, 1921 ja 1923 tutkittu eri tekijöiden vaikutusta haihdutuskertoimeen. Vuonna 1914 (RINDELL 1917, p. 29-36) käytettiin kolmea eri lannoitusta hiekka-, savimulta- ja mutamaalla. Koko lannoituksen (1//) muodosti 1.33 N (0.91 g nitratina, 0.42 g ammoniumsuolana) 1. 1 8 K 20 1.08 P205 1.12 0a0 0.32 MgO 0.65 s03 Osa astioista sai lannoituksen 1/1, osa 1/2 ja osa 1/4 tästä. Koe- kasvina oli ohra. Kuudesta samalla tavalla käsitellystä astiasta korjattiin yhden sato neljän ensimmäisen lehden muodostuttua (I kehitysaste), toisen tähkälle tultua (II kehitysaste), kolmannen kukkimisen päätyttyä (III kehitysaste) ja muiden kolmen jyvien tuleennuttua (IV kehitys- aste). Eri lannoituksilla saadut keskimääräiset sadonlisäykset ja haihdutuskertoimet laskettuina kasvukauden eri osille ja kasvujak- sojen pituudet olivat: Taulukko 13. Hiekkamacala. Kasvu- aika vrk. 111-lannoitus Kuiva- Haihdu- ainesato tusker- g toi %-lannoitus kuiva- Haihdu- ainesato tusker- g totu 1/4-lannoitus Kuiva- Haihdu- ainesato tusker- g toin I Kasvujakso 21 5.86 415 4.79 530 3.43 618 II » 15 35.82 528 26.03 582 16.30 539 III » 8 36.20 375 25.75 320 13.92 356. IV » 18 33.04 445 13.55 543 6.49 644 Koko kasvukausi 62 110.92 447 70.12 475 40.14 496 ' 33 Savimaalla. Kasvu- aika vrk. 'h-lannoitus Kuiva- Haihdu- ainesato , tusker- g toi '/2-lannoitus Kuiva- Haihdu- ainesato tusker- g . toi %-lannoitus - Kuiva- Haihdu- ainesato tusker- g toin I Kasvujakso 4.98 492 3.71 586 2.86 711 II » 15 42.12 525 26.98 530 24.11 552 III » 8 41.97 406 - 38.84 498 33.84 491 rv » 31 68.10 447 53.14 495 65.29 423 Koko kasvukausi 76 157.17 459 122.68 507 124.43 478. Kasvu- aika vrk. %-lannoitus Kuiva- Haihdu- ainesato tusker- g toi Va-lannoitus. Kuiva- Haihdu- ainesato tusker- g toi '14-lannoitus . Kuiva- Haihdu- ainesato tusker- g toisi ' I Kasvujakso.... 21 2.76 429 2.86 534 1.33 902 II » .... 15 30.76 588 20.66 539 7.41 571 III » 27.36 442 13.81 442 7.90 481 IV » .... 23 31.01 473 15.98 454 8.76 609 Koko kasvukausi .. 67 91.87 501 52.71 487 25.39 . 578 Vuonna 1915 (RINDELL 1920, p. 94==119) olivat koekasveina ohra ja herne kosteusmäärien ja lannoituksen vaihdellessa. Astiat täytettiin puutarhamullalla. 6-tahkoisella ohralla tutkittiin fosfati- lannoituksen pois jättämisen (L-P) vaikutusta sekä täyden lammi- tuks.en (L) vaikutusta lannoittamattomiin astioihin (0) verraten. Täyden lannoituksen muodosti 2 g magnesiumsulfatia, 0.5 g natrium- kloridia sekä niin paljon kalium-, ammonium- ja kalsiumnitratia, kaliumhydroksidia ja fosforihappoa, että jokainen astia tuli saamaan 1.25 g K20, P205 ja N. Maan kosteus sai vaihdella 55:sta 35:een prosenttiin vesikapasitetista, kuitenkin pidettiin osaa täyden lannoi- tuksen saaneista astioita myöskin 75-55 % kosteusasteeLla. Korjuu toimitettiin eri kehitysasteilla, kuten edellisenäkin vuonna. 2-tah- koiselle ohralle oli ainoastaan täyden lannoituksen saaneita astioita. Kosteus sai vaihdella 55-35:een. Herne sai saman lannoituksen ilman typpeä, mutta hernekaura sai täyden lannoituksen. Kum- mallakin oli kosteus 55-35 % vesikapasitetista. Eri kasvujaksoille lasketut sadot ja haihdutuskertoimet on esitetty seuraavassa taulukossa. 3193-28 • 5 34 Taulukko 14. Kasvi- Lannoi- Kos- laji tus teus I kasvu- II kasvu- III kasvu- IV kasvu- Koko kasvu- jakso jakso jakso jakso kausi Kuiva- Haih- Kuiva- Haih- Kuiva- Haih- Kuiva- Haih- Kuiva- Haih- aine- dutus- aine- dutus- aine- dutus- aine- dutus- aine- dutus- sato ker- sato ker- sato ker- sato ker- sato ker- g toi g toi g toi g toi g toin Ohra, 64. L 55-35 5.02 262 41.22 273 75.72 228 42.00 268 163.97 250 o » L-P » 4.77 281 37.70 294 72.60 221 26.74 272 141.87 252 > 0 4.10 309 35.05 289 42.10 231 23.88 264 105.13 261 » 'L 75-55 4.89 430 44.89 303 86.21 249 49.17 288 185.16 277 » 24. » 55-35 4.76 257 -59.78 277 79.50 216 39.06 366 183.14 270 Herne L-N 55-35 - - 27.95 323 41.29 235 13.29 199 82.53 254 Hernekaura L » 4.22 262 25.46 363 53.93 304 40.97 320 124.58 318 Koko kasvukaudelle laskettujen haihdutuskertointen välillä on ainoastaan pieniä eroja. 6-tabkoisella ohralla on lannoitus alentanut haihdutuskertointa ainoastaan 261:sta 250:een, eikä fosfatilannoi- tuksen pois jättäminen ole vaikuttanut ollenkaan. Vuonna 1916 täytettiin osa astioista maan adsorptiosta johtu- vien häiriöiden vähentämiseksi kvartsihiekan ja kvartsijauheen seoksella. Toisen sarjan astiat täytettiin seoksella 5 kg hiekkaa + 1 kg turvepehkua. Kosteusaste oli 65 % vesikapasitetista ja sai laskeutua 45 prosenttiin. Siten tulivat ensimmäisen sarjan astiat sisältämään 65 %:iin 19Steltuina 2.o litraa, ja toisen sarjan astiat 3.8 litraa vettä. Lannoituksena oli 2.5 g MgSO4, 0.5 g NaCl, 0.5 g FeC13, 2 g typpeä Ca(NO3)2:na ja 2 g kalia KOH:na ja fosforihappoa H3PO4:na, mikä vastaa seosta yhtäsuurista määristä K211PO4 ja KII2PO4. Koekåovina oli ohra. Taaskin korjattiin sadot eri kehitys- vaiheilla siten, että viidestä samalla tavoin käsitellystä astiasto, korjattiin sato I kehitysasteella ja seuraavilla kehitysasteilla aina neljästä kertausastiasta. Kullekin kasvujaksolle ja koko kasvu- kaudelle lasketut kuiva-ainesadot ja haihdutuskertoimet olivat: Taulukko 15. I kasvujakso II kasvujakso III kasvujakso IV kasvujakso Koko kasvukausi Kuiva- Haihdu- Kuiva- Haihdu- Kuiva- Haihdu- Kuiva- Haihdu- Kuiva- Haihdu- ainesato tusker- ainesato tusker- ainesato tusker- ainesato tusker- ainesato tusker- g toi g toi g toi g toi g toin I sarjassa 2.80 408 23.71 273 40.58 251 56.24 219 123.43 240 II » 2.95 387 - 22.77 358 40.27 266 86.73 313 152.72 309 II sarjan astioissa on suuremman vesikapasitetin vuoksi ollut kasveilla tarjolla enemmän vettä kuin ensimmäisessä sarjassa. Sen- tähden on sato täällä suurempi. Suurempi vesimäärä on kuitenkin pienentänyt ravintoainekonsentratiota, jonka takia haihdutuskertoin on tullut suuremmaksi kuin ensimmäisessä sarjassa. 35 Vuoden 1920 koesarjat. Koska eri kokeet olivat antaneet haihdutuskertoimen arvoksi aivan eri suuruusluokkiin kuuluvia tuloksia, joita ei voi selittää muuten kuin säätekijöiden vaihteluista johtuviksi, järjestettiin vuonna 1920 72 astiaa käsittävä koesarja, jonka tarkoituksena oli tutkia niiden vaikutusta haihdutuskertoimeen erilaisen lannoituksen saa- neilla kasveilla ja eri kehitysjåksoina. Koekasvina oli kaura. Koeastiat tarattiin ensin soralla (n. 3.5 kg) 6 kiloon. Sitten pantiin: 1 kg karkeata hiekkaa (2.67 % kosteutta). Hiekan päälle tuli 8 kg multaa, sisältäen 69.61 % kuiva-ainetta, josta hehkutus- kevennys oli 29.6.1 %. Päällimmäiseksi pantiin vielä haihtumisen vähentämiseksi 1 kg karkeata hiekkaa Lannoitukseksi saivat astiat 30 mM (millimolia) Na2 HPO4 kolmessa erässä') ja seoksen 40 mM K 2SO4 + 40 mM KC1 + 40 mM KNO, + 40 mM Ca(NO3)2 + 40 m1V1- Mg (NO3) 2 + 200 mM NH4NO3 neljässä osassa 2) kasvukauden kuluessa. Kosteutena pidettiin 60-70 % kyllästyskosteudesta, vastaten 4.8-5.6 1. vettä. Jotta sääsuhteet saataisiin erilaisiksi, kylvettiin kasvit kolmena eri aikana Ensimmäiset 24 astiaa, jotka kaikki olivat lannoitettuja, kylvettiin toukokuun 1 1 päivänä ja orastuivat 26/5. Korjuu toimi- tettiin aina neljästä. kertausastiasta siten, että ensimmäisen sadon kasvuaika tuli olemaan 15 vuorokautta, toisen 30, kolmannen 45, neljännen 65, viidennen 85 ja kuudennen, täysin tuleentuneen sadon 102 vrk. Toinen kylvö suoritettiin 25/5 ja nousi oraalle 5/6. 6 astiasta, joista kolme oli lannoitettua ja kolme lannoittamatonta, korjattiin sato 20 vrk. orastumisen jälkeen, seuraavista kuudesta 20 vrk. ensimmäisen• korjuun jälkeen, samoin seuraavista 20 vrk. toisen korjuun jälkeen. Täysin tuleentunut sato korjattiin 32 vrk. edelli- sestä korjuusta. Kolmannella kylvöajalla (7/6) oli 24 astiaa, joista samoin kuin edellisistä puolet oli lannoitettuja, puolet lannoitta- mattomia. Korjuu toimitettiin taas kolmesta lannoittamattomasta ja kolmesta lannoitetusta yhtäaikaa ja olivat eri kasvuajat 24, 44, 64 ja 96 vrk. Eri astioiden sadot ja vedenkulutukset sekä haih- dutuskertoimet eri sadoille on esitetty taulukoissa 17-21. Kuten taulukoista näkyy, on kussakin sarjassa ollut yksi koeastia maan- pinnalta tapahtuvan vedenhaihtumi sen määräämistä varten. Kasvien haihduttamaksi vesimääräksi on laskettu kunkin astian vedenkulu- tuksen ja sarjaan sisältyvän kasvuttoman astian vedenkulutuksen eroitus. Sadon ja Vedenkulutuksen. keskiarvojen perusteella on laskettu sato, vedenkulutus ja haihdutuskertoin eri kasvujaksoille. Taulukoissa I kylvö 11/6, 18/6 ja 17/6, II kylvö 27/5 > 19/6 ja 28/6 ja III kylvö 9/6, 23/6 ja 28/7. I kylvö 23/6, 10/6 , 26/6 ja 12/7, II kylvö 2/6, 26/8, 16/7 ja 5/8 ja III kylvö. 16/8. 6/7 , 27/.7 ja 16/8. . t--t. Lisäkasvu klo 2 p. päivässä keski- keski- määrin määrin 16.0 4.94 0.347 18.6 6.96 2.303 21.0 6.22 5.733 21.5 5.34 4.575 17.5 2.96 1.288 17.2 2.98 0.456 17.1 6.10 0.520' 22.5 6.76 4.280 193 3.ss 3.835 17.2 3.02 2.871 17.1 6.10 0.280 22.5 6.76 2.020 19.3 3.8s 1.175 17.2 ' 3.02 0.355 20.7 6.50 0.721 21.7 5.96 3.045 18.0 3.12 3.334 16.2 2.68 1.973 20.7 6.5o 0.458 21.7 5.96 1.815 18.0 3.12 1.420 16.2 2.68 0.160 Kasvujaksojen Kuiva- Haihdu- aine- tusker- sato g toin 5.2 271 34.6 242 86.0 219 91.5 384 25.8 465 7.8 411 10.4 376 85.6 339 76.7 257 89.o 295 5.6 527 40.4 488 23.5 302 11.0 468 17.3 362 60.9 339 66.8 255 59.2 300 11.0 467 36.3 408 28.4 294 4.s 444 Keski- _ lämpötila Taulukko 16. Astiakokeet v. 1920. 26/5- 9/6 10/6-24/6 I Kylvö 11/5 25/6- 9/7 lannoitettu 10/729/7 30/7-18/8 19/8- 4/9 5/6-24/6 II Kylvö 25/5 25/6-14/7 lannoitettu 15/7- 3/8 4/8- 4/9 5/6-24/6 II Kylvö 25/6-14/7 lannoittamaton 15/7- 3/8 4/8- 4/9 13/6- 6/7 III Kylvö 7/6 7/7-26/7 lannoitettu 27/7-15/8 16/8-15/9 13/6- 6/7 III Kylvö 7/7-26/7 lannoittamaton 27/7-15/8 16/8-15/9 on esitettynä kun.kin sadon kasvuajan ja kunkin kasvujakson keski- lämpötila vähennettynä 60:11a. Ilman kosteuden ilmaisemiseksi on käytetty kuivan ja kostean lämpömittarin lämpötilaeroa (t-t'). Tau- lukoissa on esitetty klo 2 päivällä tehdyistä havainnoista låsketut lämpötilaerojen keskiarvot. Vertailun helpoittamiseksi on kokeen tulokset yhdistetty taulukkoon 16, jossa paitsi kunkin kasvujakson haihdutuskertointa, kuiva-ainesatoa, keskilämpötilaa ja kuivan ja kostean lämpömittarin lämp.ötilaeron keskiärvoa on ilmoitettuna keskimääräinen lisäkasvu päivää kohti eri kasvujaksoina. Kasvukauden alussa on haihdutuskertoin suuri, mutta sitä mukaa kuin kasvu vilkastuu, alenee haihdutuskertoin, ollen yleensä pienin silloin, kun energian käyttö on suurin. Loppu- puolella kasvukautta, jolloin haihduttava pinta on suuri, mutta lehtien yhteyttämiskyky on hei- kentynyt, kohoaa haihdutuskertoin jälleen. Jos sitten tarkastellaan samoja kehitysasteita vastaavien kasvu- jaksojen haihdutuskertoimia, on säännöllisesti siellä, missä haihdutuskertoin on suurempi, syy löy- dettävissä korkeammasta lämpötilasta j asuu- remniasta t-ti:n arvosta. 36 Kylvö ja lannoitus Kasvuaika 37 Taulukko 17. Ensimmäinen kylvö, 1115. 1920. Astian numero Veden kulu- tus cern Kuiva-aine- sato g Haihdutus- kertoin • Korjuu- päivä Sade • Lämpöt. yli 60 t-t' klo 2 p. 1. 1 460 5.3 275.4 3. 1 359 5.3 256.4 4. 1 361 5.o 272.2 10/6 5. 1 459 5.2 280.5 51. 500 - - 42.3 149.5 74.2 Keskim. I. . 1 410 5.2 271.1 2.82 10.0 4.9 6. 10 399 • 40.0 259.9 7. 9 876 38.5 256.5 9. 9 619 41.5 231.7 25/6 34. 9 141 39.0 234.3 51. 1 100 - - 49.9 339.2 178.7 Keskim. II. 9 759 39.8 245.6 1.7 11.8 6.0 7.6 189.7 104.5 (II-I 8 349 34.5s 241.6 0.5 12.6 7.o) 36. 28 769 128.0 224.7 36. 28 548 126.0 226.5 37. 28 566 125.0 228.5 10/7 38. 28 538 124.0 230.1 51. 1 800 - 53.5 564.5 271.9 Keskim. III. 28 605 125.8 227.5 1.2 12.5 6.o 3.6 225.3 93.2 (III-II 18 847 86.0 219.1 0.2 15.0 6.2) 39. 61 031 203.0 300.6 40. 62 560 218.0 286.9 41. 67 183 224.0 299.9 30/7 47. 64 187 224.0 286.5 51. 9 800 - - 87.8 874.4 378.6 Keskim. IV. 63 740 217.3 293.5 1.3 13.4 5.8 34.3 309.9 106.7 (IV-III 35 135 91.5 384.0 1.7 15.6 5.3) , 42. 77 880 256.4 303.7 43. 76 130 234:4 324.s 44. 75 480 252.9 298.5 19/8 45. 73 380 228.3 821.4 51. 3 020 - - 170.3 1103.9 437.6 Keskim. V 75 718 243.0 312.1 2.o 12.9 5.1 82.5 . 229.5 59.0 (V--IV ... . 11 977 25.75 465.1 4.1 11.5 3.o) 46. 81 900 275.3 297.4 48. 79 200 244.s 323.9 49. 81 100 262.4 309.0 4/9 50. 73 500 220.8 332.8 51. 3 300 - - 198.3 1283.0 488.4 Keskim. VI. 78 925 250.8 314.5 2.0 12.7 4.9 28.0 179.1 50.s (VI-V 3 207 7.8 410.6 1.7 11.2 3.o) 38 Taulukko 18. Toinen kylvö, 2515. 1920. 1. Lafinoitettu. Astian Veden numero kulu-. tus cern Kuiva-aine- sato g Haihdutus- kertoin Korjuu- .päivä „ ba“e Lämpöt. yli 6° t-t' • . klo 2 p. 52. 4 166 10.9 382.2 53. ' 3 793 9.s 387.0 25/6 54. 3 719 10.4 357.6 97. 450 - 16.6 221.8 121.9 Keskim. I. . 3 893 10.4 375.6 0.8 11.1 6.1 55. 33 156 97.o 341.6 56. 32 662 94.o 347.4 15/7 57. 32 840 97.o 338.5 97. 1 250 - - 20.2 551.9 257.8 Xeskim. II. 32 886 96.0 342.6 0.5 13.8 6.4 3.6 330.1 , 135.3 (II-I 28 993 85.6 338.7 0.2 16.5 6.8) 58. 52 250 172.0 303.7 59. 53 200 175.0 304.0 4/8 93. 52 400 171.0 306.4 97. 1 750 - - 80.0 818.0 335.0 Keskim.III. 52 617 172.7 304.7 1.3 13.6 5.6 59.8 266.1 77.8 (III-II 19 731 76.7 257.4 2.9 13.3 3.9) 94. 76 950 247.7 310.6 95. 77 550 262.o 295.6 4/9 96. 82.150 274.7 299.8 97. 2 150 - - 165.0 1165.6 431.6 Keskim. IV. 78 883 261.7 302.1 1.8 12.s 4.7 85.0 347.6 96.6 .(IV-III . . 26 267 89.0 295.1 2.7 11.2 3.0) 39 Taulukko 19. Toinen kylvö, 2515. 1920. 2. Lafinoittamaton. Astian numero Veden kulu- tus cern Kuiva-aine- sato g Haihdutus- kertoin Korjuu- päivä Sade Lämpöt. yli 60 t-t' klo 2 p. 1. 3 029 6.o • 504.8 2. 3 014 6.o 502.3 25/6 3. 2 758 4.8 574.5 15. 1 850 - - 16.6 221.8 121:9 Keskim. I. . 2 934 5.6 527.2 0.8 11.1 6.1 4. 22 612 46.0 49L 5 5. 22 765 47.o 484.3 15/7 6. 22 592 45.o 502.0 15. 2 850 - - 20.2 551.9 257.2 Keskim. II. 22 656 46.0 492.6 0.5 13.8 6.4 3.6 330.1 135.3 (II-I 19 723 40.4 488.2 0.2 16.5 6.8) 7. 29 100 68.0 427.9 10. 29 350 69.5 422.3 4/8 11. 30 800 71.0 433.s 15. 3 450 - - 80.0 818.0 335.0 Keskim. III. 29 750 69.5 428.0 1.3 13.6 5.6 59.6 266.1 77.8 .(III-II 7094 23.5 301.9 3.o 13.3 3.9) 12 34 100 78.5 434.3 13. 34 700 78.5 442.0 4/9 14. 35 900 84.5 424.8 . 15. 4 350 . - - 165.0 1165.6 431.6 Keskim. IV. 34 900 80.5 433.7 1.8 12.8 4.7 85.0 347.6 96.6 (TV-III 5 150 11.0 468.2 2.74 11.2 3.o) 40 Ta'ulukko 20. Kolmas kylvö, 716. 1920. 1. Lannoitettu. Astian numero Veden kulu- tus cern Kuiva-aine- sato g Haihdutus- kertoin Korjuu- päivä Sade Lämpöt. yli 6° t-t' » klo 2 p. 16. 6 200 16.6 369.1 ' 17. 6 220 17.0 365.9 7/7 18. 6 370 18.1 352.0 30. 1 100 - 7.4 352.9 155.e Keskim. I. . 6 263 17.3 362.3 0.3 14.7 6.5 19. 28 041 76.0 368.9 20. 26 521 80.5 329.4 27/7 21. 26 094 78.0 334.5 30. 2 700 - - 36.4 667.2 276.0 Keski.m. II. 26 885 78.2 344.3 0.8 15.2 6.3 28.0 314.3 119.1 (II-I 20 622 60.s 338.6 1.4 15.7 6.0) 41 700 142.0 293.6 45 100 144.0 313.1. 16/8 28. 44 900 149.0 301.3 30. 3 200 - - • 118.8 908.1 337.4 Keskim. III. 43 900 145.0 302.7 1.9 14.2 5.s 83.4 240.9 62.4 (III-II 17 015 -66.8 254.6 4.2 12.0 3.1) 29. 60 450 204.7 295.3 64 100 208.o 308.1 15/9 60 450 200.0 302.2 30. 3 850 - - 169.1 . 1215.0 420.2 Keski= IV. 61 667 204.2 301.s 1.8 12.9 4.4 50.3 306.9 82.8 (IV-III 17 767 59.2 299.9 1.7 10.2 2.7) 41 Taulukko 21. Kolmas kylvö, 716. 1920. 2. Lannoittamaton. Astian numero Veden kulu- tus ecm 5 140 5 200 Kuiva-aine- sato g 10.8 11.4 Haihdutus- kertoin 475.9 456.1 Korjuu- päivä 7/7 Sade Lämpöt. yli 6° t-t' klo 2 p.. 36 5050 10.8 467.6 100. 1 700 - - 7.4 352.9 155.9 Keskim. I 5 130 11.0 466.5 0.3 14.7 6.5 37. 20 919 49.0 426.9 42. 18 093 45.0 402.0 27/7 43. 20 896 48.0 435.3 100. 3 100 -•- 35.4 667.2 275.0 Keskim. II. 19 969 47.3 421.4 0.8 15.2 6.a 28.0 314.3 119.1 (II-I 14 839 36.3 408.4 1.4 15.7 6.0)- 44. 27 500 73.5 374.1 45. 28 400 74.7 380.1 16/8 48. 29 100 79.1 367.8 100. 3 500 . _ - 118.8 908.1 337.4 Keskim. III. 28 333 75.8 374.0 1.9 14.2 5.3 83.4 240.9 62.4 (III-II 8 364 • 28.4 294.2 4.2 12.0 3.1), 50. • 30 600 81.o 377.7 51. 30 900 77.9 396.6 15/9 53. 29 900 82.8 361.1 10.0. 3 950 - - 169.1 1215.0 420.2 Keskim. IV. 30 467 80.6 378.5 1.8 12.9 4.4 50.3 306.9 82.8 (IV-III 2 133 4.8 444.4 1.7 10.2 2.7), 42 Vuoden 1921 koesarjat. Vuoden 1921 kokeilla tutkittiin sulfatilannoituksen vaikutusta ohran ja herneen satoihin ja haihdutuskertoimiin sekä kohoavien ammoniumnitrati- ja natriumfosfatimäärien vaikutusta ohran satoon ja haihdutuskertoimeen. Astiat täytettiin seuraavasti. Tarattiin 8 kiloon soralla (n. 5.5 kg 1.5-7 mm), sen päälle 10 kg hiekkaa ( < 1.5 mm) ja päällimmäi- seksi 1.5 kg soraa. Näin täytettyinä pidättivät astiat hiekan sisäl- tämän 27 gramman lisäksi 3 150 g Vettä. Kastelupainona pidettiin 21.5 kg, mikä vastaa 64 °,/o vesikapasitetista. Täten tulivat astiat kasvukauden kuluessa sisältämään n. 2 litraa vettä. Lannoituk- sena annetuista kasvinravin.toainemääristä, jotka koeselostuksissa on esitetty railligrammaioneissa, saadaan siis konsentratiot milli- molarisuutena jakamalla luvut kahdella. Taulukoissa 22-25 on esitetty haihdutuskertoimen laskemiseen eri astioiden sadoille tarvittavat numerotiedot. Otamme tähän ainoastaan saman käsittelyn saaneiden astioiden keskiarvot. Sulfatilannoitus herneellä. Kylvö 20/5, korjuu 25/7. Peruslannoituksen muodosti 10 Ca-, 10 Mg-, 40 Na., 20 K., 50 NO3', 20 HPO4" ja 10 Cl'. Kolme astiaa sai ainoastaan perus- lannoituksen, ja samoin kolme vertausastiaa 4, 16 ja 20 SO4" puo- liksi natrium- ja puoliksi kaliumsulfatina. Kuiva-ainesatojen ja haihdutuskertointen keskiarvot eri käsittelyillä olivat: Peruslannoitus yksinään Kuiva-ainesato g 33.3 Haihdutuskertoin 227 + 4 SO4" 34.3 224 + 10 » 27.7 209 + 20 » 21. 3 192 Aluksi on sulfatilisäys kohottanut satoa, mutta jo 10 milligrara- maionia on. vaikuttanut haitallisesti. H aihdu tusk ert oi meen kohoavat sulf atimäärät vaikuttavat alentavasti. Sulf atilannoitus ohralla. Kylvö 18/5, korjuu 25/7. Sarjan peruslammituksena oli 10 Ca-, 10 Mg-, 20 K., 40 Na, 50 NH4.; 100 NO3', 20 FIP04" ja 1 0 Peruslannoitusta lukuun- ottamatta olivat käsittelyt samat kuin hernesarjallakin. Keski- määräiset kuiva-ainesadot ja haihdutuskertoimet taulukosta 23 ovat: Peruslannoituksella yksinään Kuiva-ainesato g 54.6 Haihdutuskertoin 232 » 4- 4 SO4" 60. 3 220 ' » +10 » 66.9 238 » + 20 » 66.7 224 Täälläkin on sulfati. aluksi vaikuttannt satoa kohottaen. Sen -vaikutus haihdutuskertoimeen on vähäinen. 43 Taulukko 22. Sulfatilannoitus herneellå. Astian numero Veden kulu- Ilinakuiva- tus cern sato g Haihdutus- kertoin Lannoitus 10 cern 1-m. • Ca" 10 » » » Mg" • 84. 7 450 34 219.1 40 » » » Na p erus- 86. 7 650 32 239.1 20 » » » lannoi- 87. 7 600 34 223.5 50 » » » NO3' tus. Keskim. 7 567 33.3 227.2 20 » » » HPO4" 10 » » » Cl' .88. .7350 . 34 216.1 peruslannoitus + 90. 8 000 36 222.2 4 cern 1-rn. K' 91. 7 700 33 233.3 4 » » » Na' • Keskim. 7 683 . 34.3 224.0 4 » » » $04" 92. 5 100 24 212.5 peruslannoitus + 93. 7 150 33 216.7 10 cern 1-m. K' 5 100 26 196.2 10 » » » Na' Keskim. 5 783 27.7 208.8 10 » » » SO4" 3 450 20 172.5 peruslannoitus + 98. 4 200 20 210. o 20 cern 1-m. K' 99. 4 600 24 191.3 • 20 » » » Na' Keskim. 4 083 21.3 191.7 20 » » » SO4" 44 Taulukko 23. Sulfatilannoitus ohralla. Astian Veden kulu- numero tus cern Kuiva-aine- sato g Haihdutus- kertoin Lannoitus 10 cern 1-rn. Ca" 10 » » » Mg" 12 600 56.0 225.0 20 » » » K' 12 650 53.5 236.4 40 » » » Na' perus- 12 750 54.3 234.8 50 » » » NH4' lannoi- Keskim. 12 667 54.6 232.0 2 » » HPO4" tus. 100 : • » » NO3' 10 » » » C1' 5. 13 100 58.3 224.7 peruslannoitus + 6. 13 650 61.8 220.9 4 cern 1-m. SO4" 7. 12 450 60.8 214.6 4 » » » K' Keskim. 13 067 60.3 220.4 4 » » » Na; 9. 15 750 68.3 230.6 peruslannoitus + 10. 14 800 63.9 231.7 10 cern 1-rn. SO4" 12. 17 300 68.6 252.2 10 » » » K' Keskim. 15 950 66.9 238.2 10 » » i> Na' 14. 16 600 71.3 232.8 peruslannoitus, + 15. 14 350 65.0 220.8 20 cern 1-m. SO4" . 16. 14 000 63.7 219.8 20 » » » K' Keskim. 14 983 66.7 224.5 20 » » » Na: Taulukko 24. Ammoniumnitratilannoitu,s ohralla. Astian Veden kulu- Kuiva-aine- Hailidutus- numero tus cern sato g kertoin Lannoitus 10 cern 1-m. Ca" 10 » •• » » Mg" 17. 800 2.0 400.0 30 » » ». 19. 1 000 2.s 434.8 40 » » » Na' 750 2.1 357.1 20 » » »" SO4" Keskim. 850 2.1 397.3 20 » » » HPO4" 30 » » » 01' 10 cern 1-m. Ca" 10, » » » Mg' " 21. 11 200 46.5 240.o 30 » » » K.- perus- . 22. 12 300 51.2 240.2 40 » » » Na" lannoi- 23. 12 500 51.2 244.1 40 » » » NO3' tus. Keskim. 12 000 , 49.6 241.7 10 >> » » SO4" • 20 » » » HP0," 10 » » » Cl' 14 150 62.6 226.0 12 100 54.o 224.1 peruslannoitus + 16200 65.4 247.7 50 mm 1-m. NH4NO3 Keskim. 14 150 60.7 232.6 Taimet kuolleet peruslannoitus 100 Cern 1-m. NH4NO3 • 4G Taulukko 25. Natriumfosfatilannoitus oh,ralla. * 67. Astian numero Keskim. Keskim. ' Keskim. Keskim. Veden kulu- tus cern 4 360 4 000 3 450 3 600 13 750 15 500 15 000 14 750 17 400 20 200 16 500 18 033 9 800 11 700 11 000 10 833 Kuiva-aine- Haihdutus- sato g kertoin 16.9 257.4 16.'7 239.5 13.3 259.4 15.6 252.1 59.6 230. 7 57.5 229.6 65.5 229.0 60.7 229.s 74.8 232.6 79.8 253.1 73.8 223.6 76.1 236.4 47.0 208.5 56.8 206.o 50.2 219.1 51.3 211.2 Lannoitus 10 cern 1-m. Ca- 10 » ». » •Mg- 40 » » » K 50 » » » NH4' 100 » » » NO3' 10 » » » 804" 10 » » » Cl' peruslannoitus 20 cern 1-m. Na 10 » » » HPO4" peruslannoitus 40 cern 1-m. Na' 20 » » » HPO4" peruslannoitus 80 cern 1-m. Na. 40 » • » » HPO4" perus- lannoi- tus Ammoniumnitratilannoitus` °Uralla. Kylvö 18/5, korjuu 25/7. Peruslannoitukseksi annettiin 10 Ca-, 10 Mg-, 30 K., 40 Na', 40 NO3', 10 SO4", 20 HPO4" ja 10 Cr. Käsittelyt olivat I typetön peruslannoitus, II typellinen peruslannoitus, III kuten II + 50' N114NO3 ja IV kuten II + 100 N114NO3. Eri käsittelyillä saatujen kuiva-ainesatojen ja haihdutuskertointen keskiarvot taulukosta 24 ovat: Käsittely Kuiva-ainesato Haihdutuskertoin 1 2.1 g : 397 II 49.6 » 242 III (30. 7 » 233 1-17 IV käsittelyn saaneissa astioissa kuolivat kaikki taimet. Siir- ryttäessä typpilannoituksesSa 0:sta 40:een milligrammaioniin on vai- kutus sekä haihdutuskertoimeen että kuiva-ainesatoon hyvin selvä, typpimäärän kohotessa •140 milligrammaioniin on vaikutus paljon heikompi, joskin selvästi huomattavissa. Natriumfosfatilan.n.oitus ohralla. Tässä sarjassa oli käsittelynä I peruslannoitus: 10 Ca**, 10 Mg.•, 40 K., 50 NH4', 100 1\1-03', 10 SO4" ja 10 Cl', II peruslannoitus + 10 Na2HPO4, III peruslannoitus + 20 Na2HPO4 ja IV peruslan- noitus + 40 Na2HPO4. Yhteenveto taulukosta 25 antaa eri käsitte- lyillä kuiva-aines adoiksija haihdutuskertoimiksi: Peruslannoitus yksinään Kuiva-ainesato 15. 6 Haihdutuskertoin 252 » + 10 Na2HPO4 60.7 230 » +.20 » 76.1 236 » + 40 » 51.3 211 • Fosf atilannoituksellakin on haihdutuske r- tointa pienen.tävä vaikutus, joskin paljon hei- kompi kuin•typpilannoituksella. Elektr olyti- konsentration tultua haitallisenkin suureksi on haihdutuskertoin pienentynyt. Vuoden 193 koesarjat. Vuoden 1923 koesarjojen tarkoituksena oli, kuten vuoden 1920 kokeillakin, tutkia säätekijäin vaikutusta kasvien haihdutuskertoi- meen. Erikoisesti kiinnitettiin huomiota säteilyenergian mittaami- seen, koska tämän tärkeän kasvutekijän vaikutusta ei vielä ole selvitetty. Mittauksissa käytetyt kojeet. Lämpötila määrättiin tavallisella viiklzotermografilla, jolle laskettiin korjaukset kolme kertaa päivässä Assmannin psykrome- trin lämpömittarilla tehdyistä havainnoista. Ilman kost euden mittaamiseen käytettiin hiushygrografia, jonka korjaukset laskettiin psykrometHhavainnoista. Lämpötiloille ja t—t':11e laskettiin 24-tuntiset keskiarvot termo- ja hygrogrammien mukaan. 48 Säteilyintensiteti määrättiin Miehelsonin aktinometrillä. Päivänpaisteen aikamittaukset suoritettiin aurinkoautografilla Ker- tomalla päivänpaisteen kestävyys eri vuorokauden aikoina vastaa- valla intensitetillä saadaan suoranaisen auringonsäteilyn ener- giamäärät, jotka, laskettuna vuorokausittain 1 em2:lle vaakasuoraa pintaa on esitetty taulukossa 26. Niinä aikoina, joilta ei ole intensi- tetimittauksia, on intensiteti arvioitu autografin polttojälkien mu- kaan. Tutkimustemme mukaan oli polttojäljen ja säteilyintensitetin välillä seuraava suhde: Säteilyintensiteti Polttojälki kal./emz min. Musta, kapeampi kuin 0.5 mm 0.4-0.6 II » leveämpi » » » 0. 6-0. 7 III Harmaa, mutta ei ulotu liuskan lävitse 0.7-0.3 IV Reunoiltaan harmaa, ulottuu liuskan lävitse 0.3-1.3 V Pinnalta leveämpi kuin pohjalta, ei sisällä tuhkaa 1. 0-1. 2 VI Reunat jyrkät 1. 2— Säteilymittaukset lopetettiin 28/8, kun sensijaan viimeinen sato korj attiin. 26/10. Lopulle kasvukautta olemme käyttäneet LUNE- LuNuin (1924, p. 72) vuodelle 1923 esittämiä säteilymääriä. Astiakokeet 1923. Koeastiat täytettiin seuraavasti. Pohjalle pantiin ensin karkeata soraa niin paljon (n. 3.5 kg), että astiat senjälkeen painoivat 6 kg. Sen päälle punnittiin 2 kiloa karkeata hiekkaa, joka sisälsi 0.5 % kosteutta. Varsinaisena täytteenä oli 8 kg savimultamaata (heh- kutuskevennys 12.8 %), joka sisälsi 26 % vettä. Pinnalta haihtu- misen vähentämiseksi peitettiin astiamullat vielä 2 kilolla karkeata hiekkaa. Kastelupainoksi otettiin se astioitten paino, jolloin täyte sisälsi 70 % vesikapasitetista vettä. Tämän kosteusasteen saa- vuttamiseki oli astioihin niiden sisältämän kosteuden (2.1 kg) lisäksi pantava vielä 1.35 kg vettä. Lannoituksena oli (millimoleissa) 40 KH2PO4, joka sekoitettiin koemaahan astioita täytettäessä, 20 Ca(NO3)2, 20 Mg(NO3)2, 20 K2SO4 ja 20 NaCl, jotka annettiin 1 litrassa vettä astioihin sekä 100 NH4NO3, joka annettiin vasta kolmannen kasvujakson alussa. Kylvö toimitettiin, kuten vuonna 1920 kolmena eri aikana ja kuu- lui kuhunkin sarjaan 16 astiaa. Koekasvina oli kaura. Ensimmäinen kylvö suoritettiin 16/5 ja nousi oraalle 26/5 ja 27/5. Sato korjattiin kolmessa osassa. Ensimmäiset 8 astiaa kor- 49 Taulukko 26. Päivittäinen suoranainen säteily 1 em2 :lle vaalcasuoraa pintaa 3115-2918 1923. Päivä Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu 1 6 .259 205 2 136 531 0 3 102 556 164 4 7 497 .0 5 204 429 428 6 161 332 467 7 234 537 156 289 173 320 9 0 571 385 10 527 520 0 11 147 456 118 12 105 436 60 13 175 468 461 14 46 364 256 15 . 76 522 14 16 83 420 0 17 82 504 0 18 452 0 48 19 481 343 259 20. 111 392 0 21 86 284 0 22 43 204 314 23 181 184 388 24 302 206 0 25 261 286 306 26 300 345 212 27 283 153 99 28 47 401 3 29 463 470 73 30 229 168 31 480 129 jattiin I kehitysjakson (kts. siv. 32) päätyttyä eli 3/7, seuraavat 4 III kehitysvaiheessa (8/8) ja loput täysin tuleentuneena (1/10). Tämä sarja joutui kasvukautensa alussa kasvamaan epäedullisissa olosuhteissa, m. m. äkillinen raesade 5/6 pääsi runtelemaan kasveja. Senvuoksi onkin ensimmäinen kasvujakso tavallista pitempi. 3193-28 7 50 Taulukko 27. Ensimmäinen kylvö 1615 1923 (nousivat oraalle 2615). 1. .2. Astian Korjuu- n:o päivä 3/7 » » » » » Kuiva- a g 3.c3 4.29 4.1a 3.59 3.51 3.84 Veden kulutus cern 1 140 1 520 1 410 1 330 1 240 1200 Haihdu- tusker- toin 314.0 354.3 341.4 370.5 353.3 " 313.3 Kaloriasum- Lämpötila- mat 1 em':11e summat t-6, vaapkinatsauaoraa » 3.59 1 270 353.8 » 4.47 1 530 342.3 38 vrk. 3.88 1 330 342.6 143.8 8 784 79.4 Keskim. päivässä 0.1oz 35.0 342.6 3.78 231.2 2.1 11. ...... . . . 8/8 86.8 28 395 327.1 12 » 79.s 27 620 347.4 13. » 83.5 27 200 325.7 14. » 87.1 ' 27 950 320.9 74 vrk. 84.2 27 791 330.3 483.7 20 554 171.8 Keskira., päivässä 1.14 375.6 -- 6.54 277.8 2.3 36 vrk. 80.34 26 461 329.4 339.9 11 770 92.4 Kaskila. päivässä 2.232 635.0 329.4 2 9.44 326.9 2.6 15. 1/10 189.7 55 570 292.9 16. » . 186.o 55 045 295.9 17. » 203.o 57 270 282.1 18. » 182.9 53800 * 294.1 128 vrk. 190.4 55 421 291.2 773.3 27 836 239.2 Keskira. päivässä 1.488 433.o - 6.04 217.5 1.9 64 vrk. 106.2 27 630 260.2 289.6 7 282 67.4 Kaskila. päivässä 1.967 511.7 260.2 5.36 134.9 . 1.2 Taulukko 28. Toinen kylvö 3015 (nousivat oraalle 916). 51 Astian Korjuu- n:o päivä Kuiva- Veden Haihdu- Lämpötila- ainesato kulutus tusker- summat cern toi t-6° Kaloriasum- mat 1 em2:11e vaakasuoraa pintaa t-t' 19. 9/7 7.34 2 910 396.5 20. » 7.73 3 050 394.6 21. » 8.09 3 210 396.8 22. » 8.43 3 340 396.2 • 30 vrk. 7.90 3 128 395.9 186.5 7 794 67.4 Keskim. päivässä 0.263 104.3 395.9 6.22 259.8 2.2 23. 7/8 75.5 25 080 332.2 24. » 75.1 25 060 333.7 26. » 69.4 25 230 363.5 27. » 77.9 26 490 340.0 59 vrk. 74.5 25 465 341.8 456.6 16 884 139.0 Keskim. päivässä 1.263 431.6 341.8 7.74 286.2 2.3 29 vrk. 66.6 22 337 335.4 270.1 9 090 71.6 Keskim. päivässä 2.297 770.2 335.4 9.31 313.4 2.5 28. 29/8 127.3 40 345 316.9 29. » 136.6 41 765 305.7 30. » 140.7 43 635 310.1. 31. » 135.7 40 655 299.6 81 vrk. 135.1 41 600 307.9 593.6 20 283 . 171.6 Keskim. päivässä 1.668 513.6 307.9 7.33 250.1 2.1 22 vrk. 60.6 16 135 266.2 137.1 3 399 32.6 Keskim. päivässä 2.755 733.4 266.2 6.23 154.5 1.5 32 26/10 229.0 61 730 269.6 » 212.0 • 59 240 279.4 » 223.7 59 860 267.6 36. '» 229.2 61 880 270.o 139 vrk. 223.5 60 678 271.5 780.3 25 613 225.5 Keskim. päivässä 1.608 436.5 271.5 5.61 184.2 1.6 58 vrk. 88.4 19 078 215.8 186.7 5 330 53.9 Keskim. päivässä 1.524 328.9 215.8 3.22 91.9 0.9 I Taulukko 29. Kolmas kylvö 1316 (nousivat oraalle 2116). 52 Astian Korjuu- päivä Kuiva- Veden Haihdu- LämPö tila- ainesato kulutus tusker- summat cern , toi t-6° Kaloriasum- mat 1 em°:11e vaakasuoraa pintaa t-t' 38. 20/7 11.44 5 605 489.9 39. » 13.56 6 225 459.1 40. » 14.00 6 235 445.4 41. » 13.78 6 135 445.2 29 vrk. 13.20 6 050 458.3 242.3 10 113 77.5 Keskim. päivässä 0.455 208.6 458.3 8.36 348.7 2.7 42. 22/8 73.2 24 685 337.2 43. » 79.2 25 875 326.7 44. 5 71.4 24 095 337.4 45. » 81.9 25 705 313.8 62 vrk. 76.4 25 090 328.4 474.7 16 676 138.2 Keskim. päivässä 1.232 404.7 328.4 7.66 269.0 2.2 33 vrk. 63.2 19 040 301.3 332.46 563 60.6 Keskim. päivässä 1.915 577.0 301.3 7.04 198.9 1.8 46. 11/9 110.8 34 415 310.6 - 47. » 114.4 38 425 335.8 48. » 12513 36 865 294.2 49. » 128.o 38 965 304.4 82 vrk. 119.6 37 168 310.8 596.1 195372 8 .2 163.4 Keskim . päivässä 1.459 453.3 310.8 7.27 2.o 20 vrk. 43.2 12 078 279.6 . 121.4 25.2 2 861 Keskim. päivässä 2.160 603.9 279.6 6.07 143.1 1.3 50. 26/10 168.9 47 435 280.8 51 » 159.8 45 475 284.6 52. » 157.5 44 395 281.8 .53. » 151.4 45 065 297.7 127 vrk. 159.4 45 593 286.0 714.7 23 445 202.5 Keskim. päivässä 1.255 359.o 286.0 5.63 184.6 1.6 45 vrk. 39.8 8 425 211.9 118.6 3 908 39.1 Keskim. päivässä 0.884 187.2 211.9 2.64 86.8 0.9 53 Taulukko 30. t-t' :n ja lämpötilojen keskiarvot 24 tunnilta v. 1923. Toukokuu Kesäkuu piti- Keski- Keski- t-t' lämpö- t-t' lämpö- vä tila tila Heinäkuu Keski- t-t' lämpö- tila Elokuu Keski- t-t' lämpö- tila Syyskuu Keski- t-t' lämpö- tila Lokakuu Keski- t-t' lämpö- tila - 1 0.7 6.0 2.3 11.s 1.3 15.1 0.9 12.9 1.2 6.6 2 3.3 7.6 2.4 12.6 1.4 14.7 1.1 12.7 0.6 10.3 3 2.8 6.2 3.9 15.9 2.6 12.9 0.7 11.3 0.6 6.9 4 2.2 6.4 3.8 17.s 1.3 11.9 0.9 9.8 0.6 7.4 5 1.4 4.0 2.0 16.0 3.o 12.8 1.1 8.9 0.9 7.8 6 1.1 4.3 2.4 17.7 2.8 13.7 1.1 9.9 0.7 6.5 7 2.4 7.0 5.3 19.4 1.0 12.1 1.3 9.o 1.1 4.1 8 3.1 8.3 2.5 14.9 1.5 12.2 0.7 10.0 0.2 5.7 9 0.5 8.3 3.6 15.6 3.2 13.7 2.1 0.1 0.8 6.4 10 3.3 12.3 3.7 15.7 0.5 13.7 1.4 12.1 0.7 8.2 11 1.4 10.4 3.2 18.6 1.3 13.9 1.8 9.7 0.6 6.6 12 0.8 10.3 4.6 20.8 1.5 10.7 0.4 9.9 0.6 5.3 13 1.9 9.4 2.7 20.4 9.7 9.s 1.9 11.2 1.1 6.7 14 1.4 8.9 3.1 18.4 1.6 11.9 2.1 8.1 1.0 8.8 15 1.0 11.1 3.6 15.5 0.6 12.5 1.6 10.4 1.1 7.5 16 1.3 6.1 1.2 8.7 3.1 14.o 0.3 11.0 1.1 13.1 0.5 3.8 17 1.5 7.3 2.4 11.1 2.9 15.9 1.1 10.9 1.1 12.5 0.8 5.9 18 2.2 8.6 3.5 15.1 0.6 15.3 1.4 10.9 0.4 8.9 0.7 4.4 19 2.9 10.o 3.9 16.6 2.1 17.2 1.4 8.4 1.4 12.1 0.2 1.o 20 2.8 9.0 1.6 15.5 2.o 14.8 1.9 11.0 0.3 10.9 0.7 4.7 21 2.3 9.2 1.0 12.5 1.7 14.8 2.2 11.0 0.7 10.3 0.6 7.8 22 3.3 10.7 1.3 10.2 3.2 14.6 1.8 10.4 1.1 11.1 0.6 8.2 23 2.3 8.9 2.1 10.1 1.7 13.1 1.3 13.7. 0.8 10.2 1.3 8.6 24 1.5 7.0 2.8 10.9 1.1 14.8 1.8 12.8 1.0 11.8 0.4 9.3 25 2.7 0.5 2.3 8.4 2.4 14.2 2.o 14.9 0.6 10.6 0.6 7.6 26 2.8 9.o 2.1 10.2 1.6 12.8 1.4 14.4 1.5 13.1 27 1.9 13.0 2.4 10.s 2.o 14.3 1.3 13.7 0.4 11.2 28 2.7 9.3 1.3 9.6 3.7 16.5 0.8 15.4 0.4 10.7 29 2.2 6.7 2.2 10.4 3.3 16.2 1.0 13.4 1.3 8.6 30 2.o 6.3 2.3 11.7 2.1 14.3 1.2 13.8 1.2 6.2 31 3.1 6.4 1.2 14.9 1.4 13.3 Toinen sarja kylvettiin 30/5 ja orastui 9/6. Neljä kertausastiaa korjattiin aina yhtäaikaa ja samoilla kehitysvaiheilla kuin 1916. Korjuupäivät olivat 9/7, 7/8, 29/8 ja 26/10. Kasvukauden sääsuh- teet olivat tällä sarjalla edullisimmat, jonka vuoksi sadotkin ovat suurimmat. Kuitenkin oli syksy niin kolea, ettei kaura tahtonut tuleentua, joten viimeinen kasvujakso venyi hyvin pitkäksi. Kolmannen sarjan kylvö suoritettiin 13/6, tuli taimelle' 21/6. Korjuu suoritettiin samoin kuin edellisessäkin sarjassa neljässä eri 54 osassa. Korjuupäivät olivat 20/7, 22/8, 11/9 ja 26/10. Kaksi ensim- mäistä kasvujaksoa sattui kesän lämpimimpään osaan, ja ovatkin ne senvuoksi lyhyitä. Viimeistä kasvujaksoa haittasi syksyn koleus vielä enemmän kuin edellisessä sarjassa. Taulukoissa 27-9 on esitetty eri koeastioiden sadot ja veden- kulutukset ja näistä lasketut haihdutuskertoimet sekä tehoisan lämpötilan (t-6°), kuivan ja kostean lämpömittarin lämpötilaerojen ja kaloriain summat eri kasvujaksoina. Haihtuminen astioiden pin- nasta on laskettu samalla tavalla täytettyjen ja kasteltujen kylvä- mättömien astioiden haihdutuksen mukaan ja vähennetty veden- kulutuksesta. Kaloriasummat on laskettu 1 em2:11e vaakasuoraa pintaa. Vertailun helpoittamiseksi on alla olevaan taulukkoon 31 yh- distetty taulukosta 30 päivittäiset keskilämpötilat ja taulukoista 27-29 kaloriamäärät, t-t'-keskiarvot, päivittäiset sadonlisäyk- set sekä haihdutuskertointen ja kuiva-ainesatoj en keskiarvot eri kasvuj aksoina. Taulukko 31. Astiakokeet 1923. Sarja Kasvu- 'jakso ICeskilära- pötila C° Kaloria- määrät t--t' keskiarvo Lisäkasvu vuorokan, dessa Sadonlisäys kasvu- jaksona Haihdu- tusker- toin I 11.3 - 231 2:1 0.10 3.88 343 I II + III 15.4 327 . 2.6 2.23 80.3 329 IV 19.o 135 1.2 . 2.21 106.2 260 I 12.2 260 2.3 0.26 7.90 396 II 15.3 313 2.5 2.so 66.6 335 II III 12.2 155 1.5 2.76 60.G 266 IV 9.0 92 0.9 1.52 88.4 216 I 14.4 349 2.7 0.46 13.2 458 III II 13.0 199 1.8 1.92 63.2 301 III 12.1 143 1.3 2.16 48.2 280 IV . . . 8.4• 87 0.9 0.88 39.8 212 Sadonlisäys päivää kohti on ensimmäisenä kasvujaksona pienin ja saavuttaa' kolmantena jaksona maksiminsa. Haihdutuskertoin taas pienenee alusta loppuun asti. Niin kauan kuin lisäkasvu suu- renee, haihdutuskertoimen pieneneminen luonnollista, mutta se, että haihdntuskertoin neljäntenä kasvujaksona on pienempi kuin kolmantena johtunee siitä, että kansan- kasvukauden loppuosa on sääsuhteiltaan aivan erilainen. Tällöin on lämpötila hyvin alhainen, 55 samoin t—t'. Myöskin kaloriamäärä on paljon pienempi kuin edellisenä kasvujaksona. Ensimmäisessä sarjassa on toisen korjuun sadonlisäys päivää kohti laskettuna ensimmäisen korjuun päivittäiseen sadonlisäykseen verrattuna 21-kertainen. Siitä huolimatta ei haihdutuskertoin ole paljon alentunut. Lämpötila, kaloriamäärä ja t-4' ovatkin en- simmäisenä .jaksona paljon alhaisemmat kuin toisena ja kolman- tena. Toisessa sarjassa on säätekijöiden muutos ensimmäisestä kasvu- jaksosta toiseen paljon pienempi kuin edellisessä. Senvuoksi määrää- kin runsaampi lisäkasvu toisena jaksona haihdutuskertoimen pie- nemmäksi kuin ensimmäisenä. Kasvukauden loppupuolella muut- tuvat sääsuhteet siten, että ne jyrkästi pienentävät haihdutus- kertointa. . Kolmannessa sarjassa on haihdutuskertoimen pieneneminen aluksi hyvin huomattava ollen toisena kasvujaksona vain 2/3 ensim- mäisen jakson haihdutuskertoimesta. Tässä kohden vaikuttavat haihdutuskertoimen luonnollinen kulku ja säätekijät samaan suun- taan. Muuten on kulku samansuuntainen kuin edellisessä sarjassa. Jos sitten siirrytään vertailemaan eri sarjojen vastaavia kasvu- jaksoja toisiinsa, on heti ensimmäisen jakson haihdutuskertoimissa huomattavissa säätekijöiden selvä vaikutus. Huolimatta siitä, että lisäkasvu ensimmäisessä sarjassa on pienin ja kolmannessa suurin, on myöskin haihdutuskertoin ensimmäisessä pienin ja kolmannessa suurin. Kaldriamäärän pienuuden ja lämpötilan alhaisuuden johdosta on ensimmäisen sarjan ensimmäisenä jaksona yhteyttämisnopeus vä- häinen. Mutta myöskin haihdut.usenergia ja, t—t'ovat pienet, jonka vuoksi haihdutuskertoin jää alhaiseksi. Toisessa sarjassa tekevät kor- keampi lämpötila ja runsaampi säteilyenergia lisäkasvun vilkastumisen mahdolliseksi, mut- ta kun samalla t—t' suuren.ee, tulee haihdutus- kertoinkin. suuremmaksi. Kolmannen sarjan ensimmäisenä kasvujaksona on koko kesän korkein kaloriamäärä ja t—t'. Lämpötilakim on korkeampi kuin edellisissä sarjoissa. Täl- löin on, huolimatta sangen vilkkaasta yhteYt- tämisestä, haihdutuskertoin korkein. Toisenakin kasvujaksona on vielä huomattavissa samanlainen riippuvaisuus säätekij öistä, mutta ovat kasvit toisessa sarjassa kyenneet käyttämään enemmän energiaa yhteyttämiseen, joten 56 haihdutuskertointen ero ei ole niin huomattava kuin se t—t':n eri- laisuuden perusteella voisi olla. Kolmantena kasvujaksona on jo kasvien yhteyttäminen ollut niin vilkasta, että huolimatta korkeammasta lämpötilasta ja suu- remmasta t—t':sta haihdutuskertoin toisessa sarjassa, jossa kaloria- määrä on korkeampi, on pienempi kuin kolmannessa. Neljäntenä jaksona on yhteyttämisnopeus pienempi, ja pienenee tällöin haihdutuskertoin lämpötilan, t—t':n ja kaloriamäärän aletessa. Koko kasvukautena olivat sadot, haihdutuskertoimet ja keski- määräiset päivittäiset säätekijät seuraavat: Taulukko 32. Lämpö- tila. Kaloria- summa t—t' Kuiva-aine- sato Haindutus- kertoin Vrk. I sarja 12.03 217.5 1.8 190.4 . 291.2 122 II * » 11.54 184.2 1.6 223.s 271.5 139 III » 11.55 184.6 1.6 159.4 286.o 128 Vaikka eri sarjojen kasvukaudet olivat hyvin erilaiset, ei lopulli- sissa haihdutuskertoimissa ole vastaavia eroja syystä, että säätekijät eri kasvujaksoina vaikuttivat vastakkaisiin suuntiin. Ensimmäisen sarjan ensimmäisen ja toisen sadon haihdutliskertoiraet ovat pienet, mutta neljännen kasvujakson suuri vedenkäyttö kohottaa tämän sarjan haihdutuskertoimen suurimmaksi. Toisessa sarjassa sattuu suurin kaloriamäärä ja t—t' sekä korkein lämpötila niiksi jaksoiksi, joina energiankäyttökyky kasveilla on suurin, tämä sekä neljännen jakson pieni vedenkäyttö vaikuttaa, että haihdutuskertoin tässä sarjassa on pienin. Kolmannessa sarjassa on ensimmäisenä kasvu- jaksona vedenkäyttö niin runsas, että lopullinen haihdutuskertoin, huolimatta muiden jaksojen aihaisista haihdutuskertoimista, nousee korkeammaksi kuin toisessa sarjassa. V. Säteilyenergia ja vesi kasvutekijöinä. Kun haihdlituskertoimen suuruus erikoisesti vaikuttaa säteily- energian ja veden hyväksikäyttöön (vert. siv. 7-9), esitännne laskelman, miten: paljon energiaa ja vettä kaSvit kasvukautensa aikana voivat saada, ja kuinka suuriin satoihin nämä riittäiSivät, ja vertailemine tällä perusteella toisiinsa säteilyenergiaa ja vettä kasvu- tekijöinä. Ilmakehän rajalle saapuvan auringonsäteilyn intensiteti on uusimpien tutkimusten mukaan keskimäärin 1.93 grammakaloriaa minuutissa 1 neliösenttimetrille säteilyä vastaan kohtisuoralle pin- nalle laskettuna.. Tämä n. s. solarikonstantti vaihtelee ainoastaan vähäisen auringon pilkkujen luvun ja auringon ja måan keskinäisen etäisyyden vaihdellessa. Osa tästä säteilystä läpäisee, milloin ei pilvikerros sitä estä, ilmakehän, ja voidaan mitata suor ana i- s en a auring ons ät eilyn ä. Toinen osa pääsee vasta monen- kertaisen heijastumisen jälkeen maan pinnalle n. s. h aj as ät e 1 y n ä. Tämä aiheuttaa sen, että pilvisetkin päivät ovat valoisia. Suoranainen säteily ja hajasäteily muodosta- vat tulopuolen maapallon energiataloudessa. Osa solarikonstantin osoittamasta säteilymäärästä menee maapallolta kokonaan hukkaan heijastuen. ja säteilleri ilmakehästä avaruuteen. Osa pidättyy ilmakehään kohottaen sen lämpötilaa. Tämä osa tulee hyödyksi maapallon energiataloudelle säteilemällä Myöskin maan- pinnalle ja alentamalla siten maan lämmön menetystä ulossäteilyllä. Maanpinnalle tulleesta säteilystä heij as t uu osa takaisin ilmaan, josta osa jälleen heijastuu takaisin maanpintaan ja tulee mitatuksi hajasäteilyn yhteydessä. Maan pinnasta heijastuneen säteilyn määrä on riippuvainen pinnan laadusta ja väristä. Musta, kostea pelto pidättää n. 90 % tulosäteilystä. Kasvipeitteen heijasta- man säteilyenergiamäärän on ANGSTRÖM (Gni= 1927, p. 115) mitannut 18-33 prosentiksi kokonaissäteilystä. Puhdas lumi hei- jastaa jopa 80 % tulosäteilystä. GEIGER (1927, p. 8) on arvioinut heijastumisen vuoksi maapallolta hukkaan menevän energian yleisesti 10 prosentiksi tulosäteilystä. Toinen osa tulosäteilystä tarvitaan korvaamaan ulossäteilystä ja ilmavirtauksista johtuvia lämpöhäviöitä. Ulossäteilyn voimakkuus riippuu niiden 8 58 esineiden lämpötilaerosta, joiden välillä säteily tapahtuu. Jos ei maapallon ympärillä olisi ilmakehää, olisi 15° C lämpöisen maan- pinnan ulossäteilyn intensiteti n. 0.55 grammakaloriaa neliösentti. metriltä. Nyt vaikuttaa kuitenkin ilmakehä niin, että kirkkainakin öinä ulossäteilyn intensiteti nousee vain n. 0.18 kaloriaan cm2:ltä. Kun talvella maan jäähtyessä ilmakin jäähtyy, pysyy ulossäteilyn intensiteti kirkkaalla taivaalla suunnilleen samana. Pilvisyys vai- kuttaa alentavasti ulossäteilyyn heijastamalla ja säteilemällä alapin 'laitaan ulossäteilyenergian suureksi osaksi takaisin, vaikkakaan se ei sitä koskaan kokonaan ehkäise. Mitä alempana pilvet ovat, sitä lämpi- mämpiä ne ovat ja sitä enemmän ne alentavat ulossäteilyä, samoin vai- kuttaa pilvien vahvuus. Ilinavirtausten vaikutus on joko positiivinen tai negatiivinen. Jos ilma on lämpimämpää kuin ne esineet, joita se koskettaa, tuovat ilmavirtaukset lämpöä, jos taas esineiden lämpö- tila on korkeampi, ottavat ilmavirtaukset lämpöenergiaa. Muu osa säteilyenergiasta jää veden haihduttam i- s e e n, maanlämmittämiseenja kasvien yhteyttämiseen. Mitä kasvien Veden haihduttamiseen tulee, voivat kaikki aaltopituu- det muuttua siihen tarvittavaksi lämpöenergiaksi, kun sitävastoin yhteyttämisessä tulee kysymykseen pääasiassa vain kaksi aluetta, toinen n. 650 ja 700 itt,u välillä, toinen 480 mu seudulla. Haihd u- tuks e en kuluva energia on suuruutensa puo- lesta määräävän.ä tekijänä kasvien energia- t aloudess a. Mitä voimakkaammin kasvit yhteyttävät ja haihduttavat, sitä alhaisemmaksi jää niiden lämpötila, mikä taas vaikuttaa ulossäteilyn suuruuteen ja siihen, onko ilmavirtausten kuljettamat energiamäärät laskettava kasvien energiatalouden tulo- vai menopuolelle. Seuraava piirros esittää suoranaisen auringonsäteilyn (S), kirk- kaan (1)) ja pilvisen (M) taivaan hajasäteilyn ja ulossäteilyn (R) sisäl- tämien aaltopituuksien suhteellisia energiamääriä ANGSTRömin mukaan. Pyranometrin herkkyysalue 5 \ ,. , Aan-opituus " - 0 0o, rn.nl. 59 Eri . säteilyt eroavat siis laadultaan huomattavasti toisistaan. Suoranaisen auringonsäteilyn energiasta on suurin osa näkymätöntä lämpösäteilyä. Käyrän maksimi sattuu kyllä spektrin keltaiseen osaan, ja sisältää se runsaasti myös violettisäteitä ja ultravioletti- säteitäkin. Hajasäteily kirkkaalta taivaalta ei sisällä näkymättömiä lämpösäteitä. Sen maksimi on 400 ,u,u:n vaiheilla, siis spektrin vio- lettiosissa. Ultraviolettisäteitä siinä on runsaammin kuin suoranai- sessa auringonsäteilyssä. Pilvisen taivaan säteily poikkeaa huomat- tavasti kirkkaan taivaan hajasäteilystä. Sen energiamäärä jakaantuu pålj on laajemmalle alueelle spektrissä alkaen ultraviolettisäteistä, joita siinä on ;vähän, saavuttaen maksimin n. 700 ,u,u:n kohdalla, ja sisältää vielä suuren määrän punaista lämpösäteilyäkin aina n. 1 550 g,u:hyn asti. Ulossäteily on kokoonpanoltaan ainoastaan pitkäaal- toista lämpösäteilyä, 4 ,u:stä alkaen, saavuttaen maksimin 9 ja 10 g:n välillä ja ulottuen 15 ,u:n seudulle. ÄNGSTRÖM. (1924, p. 1-23) on laskenut suoranaisen auringon- säteilyn, hajasäteilyn, heij astuneen ja ulossäteilyn keskimääräisen 'vuotuisen kulun Tukholmassa sekä Blomån ja Laganin vesialueilla haihtuneiden vesimäärien höyrYstymiseen tarvittavat energiamäärät. Tulokset (g kallem2 ) olemme esittäneet taulukossa 33. Taulukko 33. • Tulopuoli Menopuoli Suora- Veden nainen Haja_ Ulos- Heijas- haih- Eroitus aurin- Yhteensä Yhteensä gonsä- teily säteily säteily tunut duin tt e a n - m Tammikuu 180 670 850 3 570 420 420 4 410 — 3 560 Helmikuu 787 1 723 2 510 3 600 1 210 480 5 290 —2 780 Maaliskuu 2 640 1 870 4 510 3 900 2 030 900 6 830 — 2 320 Huhtikuu 5 600 3 250 8 850 4 320 1 250 1 680 7 250 1 600 Toukokuu 9 420 3 035 12 455 4 950 — 2 820 .7 770 4 685 Kesäkuu 9 350 2 820 12 170 4 900 4 020 8 920 3 250 Heinäkuu 8 520 3 040 11 560 4 470 — 4 380 8 850 2 710 Elokuu 5 900 3 250 9 150 4 050 — 3 660 7 710 1 440 Syyskuu 3 640 2 750 6 390 4 110 — 2 400 6 510 — 120 Lokakuu 1 166 1 800 2 970 3 510 120 1 380 5 010 —2040 Marraskuu 226 1 000 1 230 3 420 200 780 4 400 —3170 Joulukuu 47 690 740 2 940 270 480 3 690 —2950 ' Vuosi 47 4761 25 898 73 385 47 740 5 500 23 400 .76640 —3255 Meret toimivat lämpösäiliöinä, jotka talven aikana luovuttavat ilmaan paljon lämpöä. Tämä johtuu vähäisestä ulossäteilystä. Niinpä saa ilma Itämeren yläpuolella syksyn ja talven aikana -St- RINGin (1927, p. 29) mukaan 1 em2:ltä vesipintaa 52 kilokaloriaa. 60 Taulukon 33 johdosta on huomautettava, että siitä on kokonaan jätetty pois kesäkuukausina heij astumisesta johtuva energiatappio, jonka suhteellisesta pienuudestaan huolimatta runsaan tulosäteilyn vuoksi täytyy alosolutiselta määrältään olla paljon suurempi kuin loka-tammikuulla. Myös puuttuu lumen sulamiseen menevä energia. Sensijaan ovat ulossäteilyluvut platinamustan säteilyn.ä maksimi- arvoja. Jos laskemme heijastumana hukkaan menevän energia- määrän esim. 10 prosentiksi tulosäteilystä ja lumen ja roudan 1) sulattamiseen kuluvan 2 kilokaloriaa, saamme men.opu olen 10.4 kilo- kaloriaa suuremmaksi kuin tulosäteilyn.. Tämä vajaus täytyy ilma- virtausten korvata. KERÄNEN (1929, p. 93-95) on selostuksessaan Vihdin ilmastosta esittänyt tulosäteilyn vuotuisena kokon.aissummana Vihdin seudulla 74.2 kilokaloriaa em2:lle ja energiahäv-iön.ä. ulossäteilyn., vedön haih- tumisen heijastumisen ja lumen sulamisen johdosta yhteensä 76.4 kilokaloriaa em2:1ta. Tästäkin laskelmasta on. kuitenkin jätetty pois kesäkuukausina heijastumana hukkaan menevä osa energiasta. ÄNGSTRÖM (1928, p. 21) on julkaissut uuden laskelman suoranai- sen ja hajasäteilyn energiasummista vv. 1905-1926. Kuukausi- summien keskiarvot ja hajasäteilyn osuus kokonaissäteilystä ovat seu- raavassa taulukossa keskiarvot vuosilta 1905-1926. I II III iv v vi VII viii ix x xi XII vuosi Kokonaissäteily . 0.87 2.20 5.48 8.69 12.45 13.28 12.20 9.38 6.44 3.15 1.43 0.64 76.19 Suoranainen .... 0.32 0.98 3.14 6.35 9.53 10.05 9.83 6.90 4.27 1.50 0.34 0.09 53.27 Hajasäteily .... 0.54 1.23 2.34 2.34 2.92 3.23 2.38 2.48 2.18 1.65 1.10 0.55 22.91 Hajasäteily°/o ko- konaissäteilystä 63 56 43 27 23 24 19 26 34 52 77 87 30 Myöskin Suomessa on jo vuodesta 1922 lähtien LENELUNDin j ohdolla suoritettu säteilymittauksia, j a varsinkin suoranaisen auringonsäteilyn mittaussarjat ovat niin pitkiä, että tuloksia voidaan 1) Esitettäköön tässä LUBOSLAWSKYri mittaustensa perusteella tekemä laskelma (KERÄNEN, 1929 a, p. 253) lumen lämmittämiseen, lumen ja roudan sulamiseen sekä maan lämmittämiseen keväällä k-aluvista energiamääristä. Lumipeitteen lämmittämiseen 20 kal/cm 2 Lumen sulattamiseen 1 184 Roudan sulattamiseen 936 Maan lämmittämiseen 456 Yhteensä 2 596 kal/cm 2 Mittaukset on tehty hiekkamaalla Lumipeitteen vahvuus oli 60.7 cm ja tiheys 0.244, roudan paksuus 38 cm, maan vesipitoisuus 30.8 volymipro- senttia sekä lopullinen lämpötila n. 100. 61 pitää luotettavina. Seuraavassa taulukossa esitämme tUNELDS"Dill (1928, pv. 94) mittaustensa ja Helsingissä ja Ilmalassa suoritetun päi- vänpaisteen rekisteröinnin perusteella laskemat (»lask.») suoranaisen auringonsäteilyn kuukausisummat sekä saman tekijän osaksi omiin tutkimuksiinsa, osaksi A.NGSTRÖMill mittauksiin perustuen esittämät hajasäteilyn ja kokonaissäteilyn kuukausimäärät, kaikki kg kal/em2. Vuosina 1927 ja 1928 suorittamansa suoranaisen auringonsäteilyn rekisteröinnin jälkeen on LONELIIND (1929 p. 25) esittänyt uuden, keskimääräisen lukusarjan suoranaiselle .auringonsäteilylle vv. 1916- 1925 Ilmalan leija-asemalla. Nämä ovat taulukossa otsakkeen »norm.» alla. Suoranainen auringonsäteily Hajasäteily Kokonais- säteily B01111. lask. Tammikuu 0.15 0.14 0,63 0.77 Helmikuu 0.56 0.61 1.63 2.21 Maaliskuu 2.89 2.26 2.15 , 4.41 Huhtikuu 3.83 4.39 • 3.34 7.73 Toukokuu 7.52 8.70 3.43 12.13 Kesäkuu 7.75 8.76 3.24 12.00 Heinäkuu 9.02 10.30 2.46 12.76 Elokuu 5.23 6.68 2.87 9.55 Syyskuu 2.94 3.07 2.94 6.01 Lokakuu ' 1.37 1.12 1.80 2.92 Marraskuu 0.24 0.23 0.93 1.16 Joulukuu 0.04 0.04 0.62 0.66 Vuosi 41.52 - 46.30 26.04 72.34 Suoranaisen auringonsäteilyn vuotuinen vaihtelu on hyvin suuri. 1V1inimi sillä on joulukuussa, jolloin päivät ovat lyhimmät ja auringon korkeus pienin. Tästä se kasvaa säännöllisesti saavuttaen heinäkuussa maksimin, aleten sitten säännöllisesti minimiä kohti. - Hajasäteily voittaa aikana loka-helmikuu suoranaisen auringonsäteilyn. Sen nousu minimistä tammikuussa on paljon loivempi ja saavuttaa huhti- kuussa arvon, jossa se pysyy vähäisin muutoksin syyskuuhun asti. Suoranainen auringonsäteily muodostaa kokonaissäteilystä. 65 %, haj asäteily 35 %. Ulossäteilyllä on minimi joulukuussa, jolloin pilvisyys on suurin. Maksimi sillä on toukokuussa, lähes 5 kilokaloriaa em2:11e. - Säteilystä heijastuu eniten kesäkuukausina, jolloin tulosäteily on suurin. Myös- kin maaliskuussa maan ollessa lumen peitossa, on heijastuminen huomattava, kun se sensijaan lokakuussa on varsin. vähäinen: Kun tulosäteilyn kokonaismäärästä vähennetään ulossäteilyn heij as- tuksen ja veden haihtumisen vuoksi syntyneen menetyksen yhteis- määrä, saadaan syys-maaliskuussa negatiivinen jäännös, joka 62 merkitsee sitä, että tänä aikana maanpinta ja ilma jäähtyvät. Hula tikuussa alkaa lumi ja routa sulaa ja maa ja ilma lämmitä. Olemme (t'aulukko 34) tehneet laskelmia kesäkuukausina vuo- silta 1911-1923 ja käyttäneet niiden perusteena seuraavia lukusarjoja. Suoranaisen auringonsäteilyn energiamäärät on laskettu Ilmalan leija-aseman autografihavaintoj en ja v. 1923 Maan- viljelystaloudellisella koelaitoksella suorittamiemme säteilyintensiteti- mittausten perusteella. Eri kuukausina on kutakin vuorokauden tuntia kohti erikseen laskettu keskimääräinen säteilyintensiteti tunnissa 1 cm2:11e vaakasuoraa pintaa. Niinikään on aurinkoautografin polttoj äl- kien mukaan päiväpaisteen aika laskettu kuukausittain eri vuorokau- den tunneille. Nämä tuntisummat on sitten kerrottu: vastaavalla keski- määräisellä intensitetillä ja niistä laskettu koko kuukauden säteily- energiamäärä. Nämä laskelmat perustuvat siis ainoastaan vuoden 1923 säteilyintensitetimittauksiin. Tämä ei kuitenkaan suuresti vaikuttane tulokseen, koska säteilyn intensitetin vaihtelu vuodesta vuoteen on verrattain vähäinen. Sensijaan on meidän hnomau- tettava, että eri paikkakunnilla on pilvisyys sekä ilman kosteus hyvin erilainen, jonka vuoksi ei Ilmalan havaintoihin perustuvia laskelmia voida pitää koko maatamme edustavin.a. Haj asäteilystä ei Suomessa ole tehty pitempiaikaisia mittaussarjoja. Olemme kuitenkin katsoneet voivamme käyttää laskelmissamme L NELIINDill (1926, p. 8-13, 1927, p. 14-18 ja 1928, p. 94) lyhyempiaikaisten havaintojensa perusteella esittämiä hajasäteilyn kuukausisummia, koska ne käyvät verrattain hyvin yhteen ÄNGSTRÖMiri Tukholmasta esittämien lukujen kanssa. Ilmavirtausten kuljettamia lämpöenergia- m ääri ä on vaikeata arvioida, jonka vuoksi ne on jätetty sekä energialaskelman tulo- että menopuolella huomioonottamatta. Saa- daksemme jonkunlaisen käsityksen siitä, kuinka suuria energia- määriä täten voi kulkeutua paikkakunnalta toiselle, esitämme Silvirsoxin (BARTELS 1929, p. 585) laskelmien perustalla saaniamme arvot. Hänen mukaansa kulkee 60:nnen leveysasteen jokaisen sentti- metrin yli pohjoista kohti keskim. 1.56 • 107 g kal. minuutissa ja 70:nnen leveysasteen yli samaten 1.23 • 107 g kal./min.., joten näiden leveysasteiden välille (1 110 km pituiselle ja 1 cm levyiselle alueelle) jää 0.33 • 107 g kal./min., mikä vastaa 1.2 kg kal./cm2 30-päiväistä kuukautta kohti. Meillä tämä luku voi Golf-virran läheisyyden vuoksi kohota vielä suuremmaksikin varsinkin talvikuukausina. Kesäpuo- lella lienee ilmavirtausten vaikutus tässä suhteessa verraten vähäinen. Uloasäteilyäkään ei ole Suomessa tutkittu niin paljon, että nämä tutkimukset voitaisiin ottaa laskelmien perustaksi. Kui- tenkin osoittavat HomErTin (1897, p. 138) ja JoHANssoxin johdolla 63 suoritetut ulossäteilymittaukset, että ulossäteilyn voimakkuus etelä- Suomessa on lähimain saman suuruinen kuin Tukholmassa. Sen vuoksi olemme käyttäneet samoja arvoja kuin ÄNGsTnömkin laskel- missaan. Nämä tosin ovat platinamustan ulossäteilyarvoja ja sellai- sina jonkun verran liian suuria. Kuitenkin vaikuttavat kasvit säteile- vää Pintaa suurentavasti, jonka vuoksi ei kasvipeitteen ulossäteily huo- mattavasti poikenne käyttämistämme arvoista (SoRING,1927, p. 122): Kasveista heijastuneen säteilyn määräksi on LUNELUND (1927, p. 32-35) saanut kaurapellossa keskim. 20.4 %, heinäpellossa 21.6 % kokonaissäteilystä. ANGSTRÖM111 (GEIGER 1927, p. 115) mukaan heijasti kuiva kanerva 18 %, matala ruoho 25 % ja korkea, kirkkaanvärinen ruoho kuivana 31-33 %, kosteana 22 % tulosäteilystä: Olemme käyttäneet laskelmassamme toukokuulle 12 %, kesä- ja heinäkuulle 18 %, elokuulle 15 % ja syyskuulle 12 % kokonaissäteilystä. Toukokuussa on osa maanpinnasta; vielä paljaana, elokuussa on kasvipeite jo kosteampaa ja syyskuussa on osa maastakin jo taas paljaana. Kasvien käytettäväksi jää täten keskimäärin touko- kuulla 5.08, kesäkuulla 4.2J, heinäkuulla 5. 9 3, elokuulla 3.81 ja syyskuulla 2.0 7 sekä jaksona touko-syyskuu 21.70 kilokaloriaa neliösenttimetrille. Tällä energiamäärällä, joka vastaa 2 170 milj. kilokaloriaa hehtaaria kohti, voitaisiin saada •300 suuruisella haihdu- tuskertoimella 11 740 kilon kuiva-ainesato hehtaarilta. Huomattava on kuitenkin, että ainoastaan metsä ja laidun voivat käyttää energiaa hyväkseen koko tuona aikana. Syysvilja yhteyttää ainoastaan touko-heinäkuussa, kevätvilja suunnilleen toukokuun puolivälistä elokuun loppuun ja juurikasvit kesäkuun alusta syyskuun loppuun. Taulukko 34. Säteilynettoenergiamäärät Ilmalassa vv. 1911-1923. Vuosi Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Touko-syysk. 1911 6.73 4.80 " 6.16 5.03 0.87 22.59 1912 2.13.. 2.31 6.88 2.40 -0.36 13.36 1913 5.64 4.30 5.81 4.08 3.92 23.75 1914 5.73 6.45 7.91 3.33 1.50 23.92 1915 4.o6 3.91 4.86 2.84 1.27 16.94 1916 • 4.98 3.77 6.35 2.32 2.90 20.32 1917 7.27 6.32 6.23 5.72 2.50 28.04 1918 7.87 2.77 4.71 2.61 2.29 20.25 1919 5.19 4.03 7.05 4.94 3.11 24.32 1920 6.15 5.72 5.48 3.10 2.30 22.75 1921 7.78 4.42 3.78 6.64 2.32 24.94 1922 6.33 3.98 5.30 3.09 1.80 19.5o 1923 4.96 3.14 7.51 3.47 2.51 21.59 1911-1923 I 5.68 I 4.21 6.93 3.81 2.07 21.70 64 Kuten laskelmasta siv. 8 näkyy, käyttävät kasvit yli 95 pro- senttia energiasta veden haihduttamiseen. Yhteyttämiseen y. m. kuluva energiamäärä jää siis laskelmiemme virherajojen sisäpuolelle, joten voimme jättää tämän osan huomioonottamatta arvostelles- samme, kumpi säätekijöistä, sade vaiko säteilyenergia on suhteelli- sesti epäedullisempi. Taulukossa 35 olemme asettaneet rinnakkain eri kuukausien sademäärät Ilmalassa ja ne vesimäärät, joiden haih- duttamiseen. edellä (taulukko 34) esitetyt nettosäteilyenergiamäärät vastaavina aikoina riittäisivät. Toukokuulla on ainoastaan yhdessä tapauksessa 13:sta säteilyenergiamäärä ollut riittämätön ha,ihdutta- maan kaikkea sateena saatua vesimäärää. Kesäkuulla on tällaisia tapauksia 6. Heinäkuussa on yhtenätoista vuotena saatu runsaammin energiaa kuin mitä vastaavan sademäärän haihduttamiseen tarvittai- siin. Elokuussa on 8 vuotena saatu sadetta runsaammin kuin energiaa ja muinakin vuosina on energiaylijäämä pienempi kuin edellisinä kuukausina. Syyskuussa riittää säteilyenergia vain 3 'tapauksessa kaiken sadeveden haihduttamiseen. Erikoisesti on huomattava, että vesi voi varastoitua maahan ja tulee kasvullisuuden hyväksi käy- tetyksi, jos vain energiaa on kylliksi, kun sensijaan säteilyenergia muuttuu muiksi energiamuodoiksi sitä mukaa kuin sitä saadaankin. Siten voimme sanoa, että kevätkosteus tulee käytetyksi viimeistään heinäkuussa,kun taas kevään energiaylijäämät menevät hukkaan, ellei tällöin ole tarpeeksi vettä. Syksyllä taas lisääntyy kosteus maassa sen vuoksi, ettei ole tarpeeksi energiaa käytettävänä. Niille kasveille, joiden pääasiallinen kasvu tapahtuu touko-, kesä- ja heinä- kuussa, on sademäärä ennen säteilyenergiaa minimitekijänä. Olemme verranneet koelaitoksen viljelyskokeissa saatuja heinä- ja kaurasatoja sade- ja säteilyenergiamääriin vastaavina vuosina. Taulussa III on pisteviivalla esitetty niiden satojen suuruus, joiden kasvattamiseen eri vuosien sademäärät riittäisivät 250 suuruisella haihdutuskertoimella. Sademäärään sisältyy tällöin 70 mm kevät- kosteutta, 1/3 toukokuun sademäärästä sekä kesä- ja heinäkuun sademäärät. Katkonainen viiva esittää kuivarainesatoja, joihin nettosäteilyenergiasummat riittäisivät samalla haihdutuskertoimella. Näihin summiin on laskettu 1/3 toukokuun säteilyenergiasta, kesä- ja heinäkuun säteilyenergiamäärät sekä 2/3 elokuun säteilyenergiasta. Kaksoisviiva esittää kultasadekauran kokonaissatoja kasvinviljelys- osaston laatukokeissa ja yksinkertainen, jatkuva viiva tuottokauran satoja kiertoviljelyskokeessa, jossa lannoitus, muokkaus ja maan- laatu eri vuosina ovat samanlaiset. Lisäksi on kuvioon vielä otettu kesä- ja heinäkuun keskilämpötila. cC1 .T.71 0 . 02 0 GQ .-0 7.3 ▪ rn kcd 0,1 0 C/2 1...1 0 cn 0 0 cd . 0 T-1 65 1 i , h, 1 I p Ad I r, myi 111 III 1 IIIIIIII 1 liki .' liliNtil IluuweEik‘m te 111111111111111LIFI E il ./8•fd e•-.1 E ifi.', R.,, - .g)- .;0 • ri E E UWE EffiE .iu NE re \ 1 Ill \ 0 r-I 8 0 0 0 0 0 0 .3/ 0 0 0 8 ..o C‘I 4-1 3193-28 9 CAD 66 ts0 0 0 i i I jO h o r , EI Eli ' ;il (4: 1\11EL111- LI I.:' NE I Ii' m El • 1 \ ffirli liii II _ „ \ 1/ , *A 1 fl if 1 V 1 67 Taulukko 35. a. Sademäärä, b. Vesimäärä, jonka haih,duttamiseen nettoenergia riittäisi. Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Touko—syyskuu 1911 a 38 7 40 83 65 232 b 112 80 86 84 15 377 1912 a 70 84 7 112 112 385 b 36 39 115 40 — 223 1913 a 20 43 46 79 16 204 b 94 72 97 68 65 396 1914 a 71 24 12 63 93 263 b 96 91 132 56 25 399 1915 a 37 49 72 47 105 310 b 68 65 81 47 21 282 1916 a 79 102 26 107 33 346 b 83 63 106 39 48 339 1917 a 10 42 8 10 95 . 165 b 121 105 104 95 42 467 1918 a - 4 59 97 52 150 362 b 131 46 79 44 38 338 1919 a 14 56 63 70 40 244 b 87 67 118 82 52 405 1920 a 59 43 61 94 66 312 b 103 95 91 52 38 379 1921 a 31 84 64 46 68 293 b 130 74 63 111 39 416 1922 a 52 96 67 112 92 419 b 89 66 88 52 30 325 1923 a 80 69 42 99 112 403 b 83 52 125 58 42 360 1911-23 43 58 47 75 80 303 95 70 99 64 35 362 Riittävä 12 7 • 11 5 3 Riittämätön 1 - 6 2 8 10 . Taulussa IV on samalla tavoin verrattu toisiinsa sademääriä, nettosäteilyenergiamääriä ja kiertoviljelyskokeessa. saatuja heinä- satoja. Sadot on laskettu 350 suuruiselle haihdutuskertoimelle ja sadeinääriin otettu 50 mm kevätkosteutta -I- touko- ja kesäkuun sademäärät sekä 1/3 heinäkuun sademäärästä. Energiasummiin on laskettu touko- ja kesäkuun säteilymäärät sekä 1/2 heinäkuun sätei- lystä. • Molemmissa kuvioissa noudattavat kasvien käytettävissä olevien vesimäärien ja saatujen satojen käyrät muutamaa poikkeusta lukuun- ottamatta selvästi toistensa kulkua. Kun sade- ja säteilyenergia- 68 käyrät kulkevat vastakkaisiin suuntiin, saadaan myös sadon ja säteilyenergian välille negatiivinen korrelatio. Kauralla ja hein.ällä on siis alkukesän sademäärä ollut sadon suuruuden määräävänä tekijänä. Niillekin kasveille, joiden pääasiallinen kasvu tapahtuu syksyllä, on keväällä kosteus minimitekijänä. Vasta jos ne ovat päässeet hyvään alkuun, voivat ne käyttää täydellisemmin hyväk- seen säteilyenergian syksylläkin, jolloin energia. joutuu minimi- tekijäksi. Myöskin ilman lämpötila voi joutua minimitekijäksi jol- loin silläkin on vaikutusta sadon suuruuteen. Vuonna 1923 esim. olisi sade- ja säteilyenergiamäärien perusteella odottanut suurem- pia heinäsatoja kuin yleensä saatiin. Silloin esti kevätkesän alhai- nen lämpötila sateen ja energian täydellisemmän hyväksikäytön. Myös kauran jyväsato jäi alhaisen lämpötilan vuoksi verrattain alhalseksi. • KERÄNEN (1929) on. kokonaan toista menettelyä käyttäen saa- nut samanlaisia tuloksia kauraan nähden maamme eteläosissa. • Onkin syytä huomauttaa, etteivät esitetyt tulokset ole ilman muuta sovel- lutettavissa Pohjois-Suomen ilmasto-oloihin, joissa lämpötila usein voi tulla hallitsevaksi säätekijäksi. ODEN (1929, p. 915) on v. 1926 suoritetun viljelyskokeen pe- • rusteella esittänyt kasvien energiabilanssista seuraavan laskelman: 10 vrk. 100 vrk. kai! / cm, °I. kali / cm' olo Ulossäteily 2 030 38.7 17 900 41,4 Haihdutuslämpö 1 400 26.6 12 700 29.3 Heij astuminen 1 310 25.0 10 800 25,0 Lämmitys, johtuminen y. m 305 5.s 1 420 3.3 Yhteyttäminen 204 3.9 416 1.0 Kokonaistulosäteily 5 250 100 43 240 100 Kun Ontxin tutkimus joutui käsiimme • oman • esityksemme 011essa • j6 ladottuna, emme voi sitä tässä lähemmin tarkastella. VI. Yhteenveto Maanviljelystaloudellisella koelaitoksella suoritetuista astiakokeista vv. 1920-23. Vuosina 1920 ja 1923 tutkittiin eri säätekijöiden vaikutusta haihdutuskertoimeen. Vuonna 1920 olivat vertailussa varteen- otettuina säätekijöinä ilman lämpötila ja kosteus, vuonna 1923 havainnoitiin myöskin säteilyenergiamäärät Miehelsonin åkiinometria ja aurinkoautografia käyttämällä. Kun säätekijöitä ei voida vaih- della, järjestettiin niiden ,vaihteluiden vaikutusten tutkimiseksi kasvien kehitysvaiheet eri aikoina kulkeviksi. Niinpä toimitettiin kylvö kumpanakin vuonna kolmena eri aikana. Korjuu suoritettiin ,sitten eri astioista vastaavilla kehitysvaiheilla. Koekasvina oli kum- panakin vuonna kaura. Vuonna 1920 oli kosteusasteena 70-80 % kyllästyskosteudesta vastaten keskimäärin 5.4 1. vettä. Lannoituksena annetut ravinto- ainemäärät milligrammaioneissa litraa kohti vettä tulivat olemaan: Na. 11 NO3' 44 K" 30 S041' 7 Ca" 7 HPO4" 1) 6 Mg- 7 C1' 7 NH4. 37 Na. ja HPO4" annettiin Na2HPO4:na kolmessa, muut lannoit- teet neljässä erässä kasyukauden kuluessa. Kokeen tulokset on esitetty taulukossa 16. Vuonna 1923 pidettiin astiat kosteusåsteella, joka vastasi 60 —70 % kyllästyskosteudesta, Vesimäärä oli keskimäärin 33 1. Lannoituksena annettujen ravintoaineiden konsentratiot 1 vesilitraa kohti tulivat olemaan milligrammaioneissa: 1) HP041'-konsentration on adsorption tähden täytynyt olla paljon alhai- sempi kuin mitä sen arvoksi laskemalla saamme, mutta kun emme ole maanestettä analysoineet, emme voi luvulla ilmaista sitä. . 70 Na 6 NO3' 55 K' 24 SO4" 6 Ca'• 6 H2PO4' 12 Mg- 6 Cl' 6 Nll4. 30 N114' ja sitä vastaava määrä NO3' annettiin N114NO3:na toisen korjuun jälkeen, muut kylvöpäivänä. Tutkimustulokset on esitetty taulukoissa 26-32. Taulukoissa 27-29 on esitetty Myöskin t-6°, joka on saatu siten, että kunkin päivätunnin. lämpötilasta — mikäli se nousee yli 6°C — on vähennetty 6° ja jäännökset laskettu vuorokausittain yhteen. Päivätunneiksi on tällöin laskettu ne tunnit, joina säteilyintensiteti keskimäärin nousee yli 0.5 eal. minuutissa 1 cm2 kohtisuoraa pintaa kohti. Vuoden 1921 kokeilla tutkittiin eri sulfati-ionikonsentratioiden vaikutusta ohran ja herneen satoihin ja haihdutuskertoimiin sekä kohoavieri ammoniumnitrati- ja natriumfosfatimäärien vaikutusta ohran satoon ja haihdutuskertoimeen. Kceastiat täytettiin seuraavasti: n..5.5 kg soraa, sen päälle 10 kg karkeata hiekkaa ja päällimmäiseksi 1.5 kg soraa. Kosteus pidettiin 55-65 %:ssa kyllästyskosteudesta vastaten 1 650-2 060 em.3 vettä. Lannoitukset ja kokeen tulokset on esitetty taulukossa 37. Eri viljelyskasvien haihdutuskertointen vertailemiseksi on Maan- viljelystaloudellisen koelaitoksen maanviljelyskemian osastolla suori- tetuista tutkimuksista täydellä lannoituksella saadut haihdutus- kertoimet yhdistetty taulukkoon 36. Vertailua vaikeuttaa se, että tulokset ovat eri vuosilta, jonka lisäksi lannoituskin vaihtelee. Kui- tenkin on herneelle vuonna 1921 saatu huomattavasti pienempi haihdutuskertoin kuin ohran° huolimatta siitä, että typpilannoitus herneellä on paljon vähäisempi. Kauran haihdutuskertoin on taas ohran haihdutuskertointa suurempi samoissa olosuhteissa. Taulukko 36. Kasvi- . Kosteus- Maan- . Kuiva- Haihdu- laji Vuosi aste laatu Lannoitus aine- tusker- sato g toin Ohra 1914 » » Hiekka . Saviniulta 1: 3 3 g N, 1.18g N20, » » » » » » 1.08g » » 1).205 » 447 459 » 1915 55-75 » 1.25 » » 1.25 » » 1.25 » » — 277 » 1916 45-65 Hiekka 2 » » 2 » » 2 » » — 240 » 1921 55-64 - » 2.1 » » 1.89 » » 1.42 » » 76.1 236 Kaura 1920 65-75 Multa 6.3 » » 1.59 >> » 2.13 » » 238.9 307 » 1923 60-70 &minulta 3.92 » » 3.78 »- » 2.84 » » 191.1 283 Herne 1921 55-64 Hiekka 0.70 »' » 1.41 » 5 1.42 » » 27.7 209 71 Taulukko 37. Vuoden 1921 astiakokeet. Lannoitukset milligrammaionia 1 litrassa vettä,. Sullatilannoituskoe herneellä. Kylvö 20/5, korjuu 25/7. Kuiva-aine- 1:laihdutus- sato g kertoin Peruslannoitus: 5 0a.- + 5 Mg- + 20 Na,* + 10 W + 26 NO3' + (10 HPO4") + 5 Cl'. 33.3 227 Peruslannoitus + 2 SO," + 2 Na' + 2 K' 34.3 224 Peruslannoitus + 5 SO4" + 5 Na + 5 K' 27.7 209 Peruslannoitus + 10 SO," + 10 Na' + 10 W 21.5 192 Sul/atilannoiluskoe ohralla. Kylvö 181„ korjuu 25/7. Peruslannoitus: 5 Ca- + 5 Mg- + 20 Na; + 10 K' + 25 NII4' + 50 NO3' + (10 HPO4") + 5 C1' 54.o 232 Peruslannoitus + 2 SO4" + 2 Na' + 2 K' 60.3 220 Peruslannoitus + 5 SO4" + 5 Na' + 5 K' 66.a 238 Peruslannoitus + 10 SO4" + 10 Na' + 10 K' 66.7 224 Ammoniumnitratilannoituskoe ohralla. Kylvö 18/5, korjuu 25/7. Peruslannoitus I: 5 Ca- + 5 Mg- + 15 W + 5 SO4" + (10 HPO4") + 5 Cl' 2.1 397 Peruslannoitus II: 5 Ca- + 5 Mg- + 20 Na' + 15 K' + 20 NO3' + 5 SO4" + (10 HPO4") + 5 Cl' 49.o 242 Peruslannoitus II + 25 NI.14* + 26 NO3' 60.7 233 Peruslannoitus II + 50 NI14' + 50 NO3'. Kaikki taimet kuolivat. Nalriumlosfatilannoituskoe ohralla. Kylvö 15/5, korjuu 2817 . Peruslannoitus: 5 0a- + 5 Mg- + 20 K' + 25 NH4' + 50 NO3' + 5 SO4" + 5 Cl' 16.6 252 Peruslannoitus •.+ (5 HPO4") +10 Na' 60.7 230 Peruslannoitus + (10 HPO4") + 20 Na' 76.1 236 Peruslannoitus + (20 HPO4") +40 Na' 51.3 211 VII. Loppukatsaus. Kasvien vedenhaihduttamisprosessilla on ensiluokkaisen tärkeä osa kasvien vesi- ja energiataloudess a,. Käyttäväthän kasvit keskimää- rin 250-750 litraa vettä yhtä sadon kuiva-ainekiloa kohti. Yhden kuiva-ainekilon muodostamiseen kulutetun vesi määrän, haihdutus- kertointen., suuruudesta riippuu, kuinka suuria satoja samalla vesi- määrällä voidaan saada veden ollessa minimitekijänä. Haihdutus- kertoimen suuruudesta riippuu myöskin, kuinka suuri osa kasvien saamasta energiasta sitoutuu hyödylliseksi kemialliseksi energiaksi kasvien yhtey ttämisprosessissa, sillä mitä suurempi haihdutuskertoin on, sitä suurempi on veden haihduttamisessa hukkaan menevä ener- gi amäärä. Koska haihdutuskertoin on kasvien käyttämän vesimäärän ja tuotetun kuiva-ainesadon suhde, vaikuttavat sen suuruuteen sekä ne tekijät, jotka vaikuttavat kuiva-ainesatoon että ne, jotka vaikuttavat haihdutusn.opeuteen. Edellisiin kuuluvat kaikki kasvutekijät, kyllästysvaj aus ja tuulen nopeus. Kasvutekijäin vaikutuksista kysymyksen ollen on pidettävä mie- . lessä kasvutekijäin laki, jonka VALMARI (1921, p. 5) on esittänyt yhtälöllä dy = k (W—x) x =-- jonkun kasvutekijän arvo, y = sitä vastaava sadon arvo, dy = sadon lisäys kasvutekijän kasvaessa määrällä dx, W = saman kasvutekijän optimi arvo ja k = vakio. Tästä yhtälöstä saadaan integroimalla y k (Wx — —x2) + C, jossa C on vakio. 2 Tämä yhtälö esittää_ parabelia. Sanoilla fausuttuna laki kuuluu: Sadon suuruus riippuu ensi sijassa kulloinkin vähimmän suotui- sasta kasvutekij ästä. Haihdutuskertoimen suuruuteen vaikuttavista olosuhteista on jo HELLRIEGEL huomauttanut, että yleensä ne kasvutekijäin muu- tokset, jotka kohottavat satoa, alentavat haihdutuskertointa. Kysy- dx 73 mystä käsittelevien tutkimusten tarkastelu on ,osoittanut, että tätä päätelmää ainakin optimin alapuolella voidaan pitää yleisenä sääntönä. Lannoitteissa annettujen kasvinravintoain.eiden vaikutuksesta haihdutuskertoimen suuruuteen. on esitetty useita tutkimuksia. Kasvinravintoionin kon.sentration kohoamista optimia kohti .seuraa säännöllisesti haihdutuskertoimen aleneminen, ilman, ettäsen kasva- minen optimin. ohitse kuitenkaan aiheuttaisi yhtä selvää haihdutus- kertoimen kohoamista. Typpilannoituksen vaikutus on selvimmin havaittavissa. Niinpä aleni eräässä HELLRIEGEL111 kokeessa ohran haihdutuskertoin 982:sta 338: aan lan.noituksessa annetun nitratin .konsentration kasvaessa. Myöskin kalilannoituksen. vaikutus on sangen huomattava. Sensijaan tulee fosfatilannoituksen vaikutus näkyviin vasta suurilla fosfatimäärillä. Tämä johtuu fosfati-ionin voimakkaasta pidättymisestä maahan, j onka johdosta sen konsentratio ei kasva lähimainkaan samassa määrin kuin lannoituksena annetun fosfatin määrä. Sulfati-ioninkin konsentration kasvaessa haihdutus- kertoi, pienenee. Maan fysikalinen tila, sen lämpötila, kosteus ja kuohkeus vai- kuttavat kasvinraVintoaineiden muuttumiseen kasveille sopivaan muo- toon. Senvuoksi onkin maan.muokkauksella varsinkin typen liukene- mismuutosten j ouduttaj an.a haihdutuskertointa alentava vaikutus. Maan kosteuden vaikutusta haihdutuskertoimeen. tutkittaessa ei kuitenkaan ole otettu huomioon sitä, että maan vesipitoisuuden lisääntyessä kasvinravintoaineiden konsentratiot pienenevät. Niinpä onkin saatu sellainen tulos, että maan kosteusasteen kasvaessa haih- dutuskertoin suurenee, mikä ilmeisesti on johtunut siitä, että kasvin- ravintoainekon.sentration pien.en.emisellä on ollut suhteellisesti voi- makkaampi vaikutus haihdutuskertoimeen kuin vesipitoisuuden kas- vamisella optimia kohti. Kuitenkin on selvästi huomattavissa, että haihdutuskertoimen. nousu jyrkkenee kosteusasteen noustessa 9pti- min yläpuolelle. Säätekijäin vaikutusta haihdutuskertoimeen on vähimmän tut- kittu. Tätä tutkimusta vaikeuttaa se, ettei yksityisten säätekijöiden vaikutusta voida erikseen tutkia. Kun vielä säteilyenergiamäärien, lämpötilan ja kyllästysvajauksen. kulku yleensä on samansuuntainen, on eri tekijäin osuutta senkin takia vaikea arvioida. Maanviljelys- taloudellisella koelaitoksella vv. 1920 ja 23 suoritetut kokeet, joissa on tutkittu energiasäteilyn, n. s. tehoisan lämpötilan t— 6°:n ja t—t'ai vaikutusta haihdutuskertoimeen ovat osoittaneet, että psy- krometrin kuivan ja kostean lämpömittarin lämpötilaeron (t---t') kasvaminen aina kohottaa haihdutuskertointa. Säteilyenergiamää- rän lisääntyminen kohottaa lämpötilaa (t) ja suurentaa siten haih- 10 74 dutuskertointa. Kuitenkin on huomattavissa, että silloin, kun kas- vuedellytykset ovat hyvät, on säteilyenergian ja t-6°:n haihdu- tuskertointa kohottava vaikutus pienempi kuin huonommilla kasvu- edellytyksillä. Jos lämpötila laskee alle jonkun määrätyn rajan, aiheuttaa lämpötilan edelleen alentumin.en jyrkän yhteyttämisen hidastumisen, jonka johdosta haihdutuskertoin kohoaa. Ilaihdutuskertoimen kulku kasvukautena on sellainen, että silloin, kun assimilatio tapahtuu nopeimmin, mikä näkyy run- Saimmasta päivittäisestä lisäkasvusta, on haihdutuskertoin pienin. Tästä kohdasta kasvukauden alkuun ja loppuun päin suurenee haihdutuskertoin. Ottaen tämä huomioon voidaan jo tarkastele- malla samaan aikaan kylvettyjen kasvien haihdutuskertoimien kulkua tutkia säätekijöiden vaikutusta haihdutuskertoimeen. Paremmin voidaan säätekijöiden vaikutusta seurata tarkastelemalla eri aikoina kylvettyjen kasvien haihdutuskertoimia. Tutkimukset eri viljelyskasvien haihdutuskertointen määräämi- seksi ovat antaneet hyvin erilaisia tuloksia. Tämä johtuu siitä, että eri viljelyskasveilla on ainakin muutamiin kasvntekijöihin, kuten esim. vetyionikonsentratioon ja lämpötilaan nähden erilaiset vaati- mukset ja nämä tekijät ovat eri tutkijain kokeissa olleet milloin toiselle milloin toiselle viljelyskasville edullisemmat. BRIGGSiri, SHANTZin, ja PIE.MEISELill tutkimukset ovat osoittaneet, että saman- kin viljelyskasvin eri laatuj en vedenkäytössä saattaa olla yhtä suuria eroavaisuuksia kuin eri viljelyskasvienkin välillä. Kaikissa kokeissa on maissi osoittautunut erikoisen tehoisaksi vedenkäyttäjäksi. Mei- dän viljelyskasveistamme on saatu sokerijuurikkaalle alhaisin. haih- dutuskertoin. Suorittamiemme energialaskelmien mukaan, joissa on tulopuo- lella otettu huomioon ÄNGSTRÖMin., LlJNELIJNDin ja omien mittaus- temme sekä Ilmalassa vv. 1911-23 tehtyjen aurinkoautografi- havaintojen perusteella saadut suoranaisen auringonsäteilyn ja haj a- säteilyn kaloriasummat sekä menopuolella ulossäteilyn ja heij astu- misen vuoksi hukkaan menevät en.ergiamäärät, jää nettoen.ergiaksi toukokuun 1:sen ja syyskuun 30:nnen päivän välisenä aikana keski- määrin 21.7 kilokaloriaa em2:lle, mikä riittäisi 7 120 kilon kuiva- ainesadon muodostamiseen, jos haihdutuskertoin olisi 500. Touko— syyskuun sademäärä taas on Maatalouskoelaitoksella tuona aikana keskimäärin 303 mm. Jos tähän kevätkosteutena lisäämme 50 mm, saisimme sadoksi korkeintaan 7 060 kiloa samalla haihdutuskertoi- mella, jos kasteeksi tlivistyvä vesimäärä vastaisi maanpinnasta huk- kaan haihtuva& vesimäärää. 75 Vertaamalla. toisiinsa eri kuukausien säteilymääriä sekä sateen haihduttamiseen tarvittavia energiamääriä huomataan, että touko-, kesä- ja heinäkuussa säteilevä energia harvoin saattaa joutua minimi- tekijäksi; sademäärä on tällöin suhteellisesti epäedullisempi. Elo- ja varsinkin syyskuussa on asiantila päinvastainen. Yleensä on huomattava, että silloin kun säteilyenergiaa on runsaasti, ja lämpötila lähinnä optimia, on sademäärä vähäinen. Epäkohtaa suurentaa vielä se, että haihdutuskertoin lämpiminä ja kuivina aikoina on suuri. Siten saattaa pitkä poutakausi kevät- kesällä muodostua kasvullisuudelle tuhoisaksi. Päätelmät. Kasvien veden- ja energiankäytön tarkastelun tuloksina esitämme seuraavat päätelmät. Haihdutuskertoimen suuruudella on kasvien veden- ja energian- käytössä ratkaiseva merkitys. Maanviljelijä voi saada parhaiten hyväksikäytetyksi päivän- paisteen ja sademäärän: Järjestämällä kylvönsä mahdollisimman aikaiseksi ja autta- malla typpilannoituksella kasvien nopeata kehittymistä, jotta kevät- kosteus ja kevään runsaat säteilyen.ergiamäärät saataisiin hyV-äksi käytettyä. Alentamalla haihdutuskertointa asianmukaisella lannoituk- sella ja muokkauksella. Käyttämällä sellaisia k'asvilajeja ja -laatuja, jotka vallitse- vissa olosuhteissa ovat vedenkäy-ttöönsä nähden tehoisimpia. Aikai- set laadut ovat todennäköisesti tästäkin syystä suOsiteltavia. Käyttämällä viljelystapoja, joissa mikäli mahdollista koko kasvukauden. sade- ja säteilyenergiamäärät saadaan hyväksikäy- tettyä. Nurmi on tässä suhteessa erikoisen edullinen, kun sen yhteyt- täminen alkaa heti lämpötilan noustua minimirajan yli ja loppuu vasta syksyllä lämpötilan laskettua sen alapuolelle. Syventämällä ruokamultakerrosta, jolloin kasvien käytettä- väksi tuleva vesimäärä kevätkosteuden muodossa kasvaa, samalla• kuin kasveille tarjolla olevien kasvinravin.toaineittenkin ja eritoten assimiloituvan typen määrät kohoavat. Salaojittamalla peltovilj elyksensä. Vastustamalla kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla rikka- ruohoja, jotka kuluttavat paitsi kasvinravintoaineita myöskin sä- teilyenergiaa ja vesivaroja. KIRJALLISUUSLUETTELO. ARLAND, ANTON 1929 — Das Problem des Wasserhaushaltes hei land- wirtschaftlichen Kulturpflanzen in kritisch-experimenteller Betrachtung (Wissenschaftliches Archiv fiir L.andwirtschaft, Abt. A, 1, p. 1-160). BARTELS, J. 1929 —Die Wärmestrahlung der Erde (Die Naturwissenschaften, 17, p. 584-586). BRIGGS, L. J. ja SHA.NTZ, H. L. 1914 — Relative Water Requirement of Plants (Journa,1 of Agricultural Research, 3, p. 1-84 + 7 taulua). 1916 --- Hourly Tra,n.spira,tion Ra,te on Clear Days a,s Determined by Cyclic Environrnental Factors (Journal of Agricultural Research, 5, p'583-650 + 3 taulua). 1916 a — Daily Transpiration During the Normal Groth Period a,nd Its Correlation with the Weather (Journa,1 of Agricultural Research, 7, p. 155-212 + 2 taulua). 1917 — The water requirement of plants as influenced by environment (Proc. Second Pan-Amer. Scientific Congress). Ref. MAXIMOV (1929, p. 315-316). BURGERSTEIN, A. 1920 — Die Tran.spiration der Pflanzen II. Jena, 1920, p. + 1-264. 'DEHERAIN, P. P. 1.892 — La tra,nspiration des vegetaux et l'emploi des engra,is (Annales Agronomiques, 18, p. 465-486). GEIGER, RUDOLF 1927 — Das Kiima der bodennahen. Luftschicht. Braun- schweig, 1927, p. I—XII + 1-246. HELLRIEGEL, HERMAN 1883 — Beiträge zu den naturwissenschaftlichen Grund- lagen des Ackerbaus. Braunschweig, 1883, p. I—X + 1-796. -HomfusT, THEODOR 1897 — Der tägliche Wärmeumsatz im Boden und die Wärmestrahlungen zwischen Himmel und Erde. Leipzig, 1897, p. 1-147. KERÄNEN, J. 1929 — Vihdin ilmastosta (Vihti I, p. 92-117). Helsinki, 1929. 1929 a — Wärme- und Temperaturverhältnisse der obersten Bodenschich- ten (Naturwissenschaftliche Monographien und Lehrbiicher 8. Ein- fiihrung in die Geophysik II, p. 169-290). Berlin, 1929. KING, P. H. 1918 — Irrigation and Drainage. New York, 1918, p. t--xxr 1-502. LAWES, J. B. 1850 Experimental Investigation into the Amount of Water Given of by Pla,nts during their Growth (Jour. Hort. Soc. London, 5, p. 38-83). Ref. LYON ja BUGHMAN (1922, p. 189). LEATHER, J. W. 1910 — Water Requirements of Crops in India (Memoirs, Dept. Ag,r., India, Chem. Series, 1, 8, p. 133-184). 1911 ---------10, p. 205-281). Ref. LYON ja BUCHMAN (1922, p. 189). BEMMERMAN, OTTO 1907 Untersuchungen iiber einige Emährungsunter- schiede der Leg,uminosen und Gramineen und ihre wahrscheinliche Ursa,che (Die landwirtschaftlichen. Versuchs-Stationen, 67, p. 207-251). 78 LIEBSCHER, 1895 Untersuchungen iiber die Bestimmung des Diingerbe- diirfnisses der Ackerböden und Kulturpflanzen (Journal fiir Land- wirtschaft, 43, p. 49-216). LUNELUND, HARALD 1924 t-ber die Wärme- und Lichtstrahlung in Fin- land (Soc. Scient. Fenn. Comm. Phys.:Math. II. 11, p. 1-947) 1924. 1926. — Pyranometrische Untersuchungen (Societas Scientiarum Fennica. Commentationes Physico-Matematicae. III. 5., p. 1-18). 1926. 1927 — Pyranometische Untersuchungen in Finland (Societas Scientiarum Fennica. Commentationes Physico -Matematicae. IV. 2., p. 1-42). Berlin, 1927. 1928 — Lämmönsäteilystä Suomessa (Teknillinen Aikakauslehti, 1928, N:o 2, p. 81-96). Helsinki, 1928. 1929 — Registrierung der Sonnen- und FIiminelsstrahlung in Helsingfors (Societas Scientiarum Fennica. Commentationes •Physico-Matematieae. V. 6., p. 1-66 4- 3 taulua). Berlin, 1929. LYON, T. LYTTLETON ja BUCHMAN, HARRY 0. 1922 — The nature and pro- perties of "soils. New York, 1922, p. 1-588. MAXIMOV, N. A. 1929 — The Plant in Relation to Water. London, 1929, p. 1-451. MoNTGomrERY, E. G. ja KIESSELBACII, T. A. 1912 — Studies in the water requirement of corn (Nebr. Agr. Exp. Sta. Buil. 128) Ref. _MAximov (1929, p. 321). MosiER, J. G. ja GUSTAFSON, A. F. 1917 — Soil Physics and Management. Philadelphia, 1917, p. + 1-442. OnnN, SVEN 1929 — Växtodling i elektriskt ljus (Kungl. Landtbruksakade- miens Handlingar och Tidskrift). Stockholm, 1929. p. 898-1057. OHLMER, W. 1908 — tber den Einfluss der Diingung und der Bodenf euchtig- keit hei gleichem Standraum auf die Anlage und Ausbildung der Ähre und die Ausbildung der Kolbenförm beim Göttinger begra,nnten. Squer- head-Winterweizen (Journal fiir Landwirtschaft, 56, p. 1.53-171 + 4 taulua). • RINDELL, ARTHUR 1917 — Maanviljelyskemiallisen ja suoviljelysosaston toi- minta vuosina 1913 ja 1914 (Maanviljelys-taloudellinen koelaitos. Vuosi- kirja 1913-1914, p. 3-38). Helsinki, 1917. 1920 — Kertomus maanviljelyskemiallisen ja suoviljelysosa,ston toi- minnasta vuosina 1915-1916 (Maanviljelys-taloudellinen koelaitos, Vuosikirja 1915-1916, p. 94-119). Helsinki, 1920. RUSSELL, E. J. 1921 — Soil Conditions and Plant Growth.. 3. edition. Lon- don, 1921, p. -I- 1-406. RYWOSCH, S. 1908 — Zur StoffWanderung im Chlorophyllgewebe (Botan. Zeitg., 66, p. 121). Ref. BUFCGERSTEIN (1920, p. 226). SHANTZ, H. L. ja PrEivi-EisnL, LYDIAN. 1927— The Water Requirement of Plants at Akron, Colo (Journal of Agricultural Research, 34, p. 1093-1190). voi< SEELHOIEST, C.• 1899 — -Gber den Wasserbra,uch der Haferpfla,nze. bei verschiedenem Wassergehalt und hei verschiedener Diingung des Bodens (Journal fiir Landwirtschaft, 47, p. 369-378). VON SEELHORST, C. ja BtiNGER, J. 1907 — Untersuchungen iiber den Einfluss von. Wärme und Sonnenschein auf die Entwickelun.g des Hafers bei ver- schiedener Bodenfruchtbarkeit (Journal fiir Landwirtschaft, 55, p. 233-245 + 1 taulu). 79 SEvsoLD, A. 1929 — Die physikalischen Komponente der pflanzlichen Transpiration (Monographien aus dem Gesamtgebiet der wissenschaft- lichen Botanik, II, p. 1-214). Berlin, 1929. SIMOLA, E. F. 1926 — Maanlaatujen ja kosteussuhteiden vaikutuksesta eräiden viljelyska,svien morfologisiin ominaisuuksiin, satoihin ja veden kulutuk- seen (Valtion Maatalouskoetoiminnan julkaisuja, N:o 2, p. 1-133 + 1-15). Helsinki, 1926. 1929 — Maanlaadun ja lannoituksen sekä kosteuden vaikutuksesta eräi- den kaura- ja ohralaatujen morfologisiin vaihteluihin, satoihin ja veden kulutukseen (Valtion Maatalouskoetoiminnan julkaisuja, N:o 21, p. 1-91). Helsinki, 1929. SNELL, K. 1908 — Untersuchun.gen iiber die Nahrungsaufnahme der Wasser- pflanzen (Flora, 98, p. 213=249). Ref. BURGERSTEIN (1920, p. 137-138). STAHL, E. 1909 — Zur Biologie des Chlorophylles. Jena, 1909. StRING, REINHARD 1927 — Leitfaden der Meteorologie. Leipzig, 1927, p. I—XII + 1-426. TULAIKOV, N. M. 1915 — Coefficients de transpiration des plantes cultiv6es (Jour. russ. de exper., 16, p. 36-76). Ref. MAXIMOV (1929, p. 311). 1922 — Das Wasserbediirfnis der Pflanzen n.ach den Ergebnissen der Vegetationsversuche. (Ber. Landw. Landes-Vers. stat. zu Saratov, 3, Lief. 1-2, p. 21-36; Lief. 3-4, p. 1-14. Russian, with German abstract). Ref. MAXIMOV (1929, p. 311-312). VALMARI, J. 1921 — Beiträge zur chemisehen Bodenanalyse (Acta Fores- talia Fennica, 20, p. 1-67). Helsinki, 1921. WEGENER, ALFRED 1924 — Thermodynamik der Atmosphäre. Leipzig, 1924,. p. + 1-331. WIDTSOE, J. A. 1909 — Irrigation. Investiga,tions. Factors Influencing Evaporation and Transpiration (Utah Agr. Exp. Sta., Bul., 105). Ref. LYON ja BUCHMAN (1922, p. 192). 1911 — Dry Farmin.g, p. 185. Ref. MOSIER ja GUSTAFSON (1917, p. 242). 1914 — Principles of Irrigation Practice, p. 141. Ref. MOSIER ja Gus- TAFSON (1917, p. 242). WOLLNY, E. 1877 — Der Einfluss "der Pflanzendecke und Beschattung auf die physikalischen Eigenschaften und Fruchtbarkeit des Bodens. Berlin, 1877, p. 125. Ref. LYON ja BucamAiv (1922, p. 189). ANGSTRÖM, ANDERS 1924 — Studier över Sverges strålningsklimat (Ymer, 44, p. 1-23). 1928.— Recording solar radiation a study" of the radiation climate of the surroundings of Stockholm (Mecklelanden från statens meteorologisk- hydrografiska anstalt. Band 4. N:o 3, p. 1-36 + 2 taulua). Stockholm. Der Wasserverbrauch der Pflanzen mit Beriicksichtigung der Witterungselemente. Referat. Die Abteilung fiir Agrikulturchemie der Landwirtschaftlichen Versuchs- anstalt in Finnland hat während der Jahr° 1914-1916, 1920, 1921 und. 1923 den Wasserverbrauch der Pflanzen unter verschiedenen äusseren Einfliissen untersucht. Prof. ARTHUR RINDLL (1917 und. 1920) hat einen Bericht öber die Versuche der Jahre 1914-1916 in den Jahrbiichern der Landwirtscha,ftlichen Versuchsanstalt von den Jahren 1913-1914 und 1915-1916 veröffentlicht. In dem vorliegenden Bericht werden die Untersuchungen von den Jahren 1920, 1921 und 1923 besprochen und die wichtigsten anderwärts auf diesem Gebiete ausgefiihrten Untersuchungen referiert. In den Versuchen voM. Jahr° 1923 wurde besonders die Einwirktmg der Witterungselemente, Strahlung, Tempera- tur und relative Feuchtigkeit, auf den Wasserverbrauch der Pflanzen beriick- sichtigt. Der Wasserverbrauch der Pflanzen wird oft mit einer Verhältniszahl gegeben, welche angibt, wieviel Gramrn Wasser zur Produktion von. 1 g ober- irdischer Trockensubstanz benötigt wurde. Diese Verhältniszahl wird als Transpirationskoeffizient oder relativer Wasserverbrauch bezeichnet. Aus der Definition des Transpirationskoeffizienten ergibt sich, dass die Grösse der Ernte in umgekehrtem Verhältnis zu dem Transpirationskoeffizienten steht soweit der zur Verfiigung stehen.de Wasservbrrat als Minimumfaktor wirkt. Wegen des grossen Energieverbrauches der Verdunstung des transpirier- ten Wassers kann der relative Wasserverbrauch der Pflanzen oder der Transpirationskoeffizient gelegentlich von a.usschlaggebender Bedeutung fiir die Energiebilanz werden. Wenn die zur Wärmestrahlung und mechanischen Arbeit der Pflanzen verbrauchte Energie unberiicksichtigt gelassen wird, kann z. B. folgende Berechnung iiber den Energieverbrauch aufgestellt werden: Transpirationskoeffizient = 300 Die Verdunstungswärme des Wassers 300 x 600 = 180 000 Kai. Verbrennungswert der Pflanzenmasse 4 800 >> Zur Produktion von 1 kg Trockensubstanz 184 800 Kai. In diesem Beispiele wird mithin nur 2.6 % von der gesamten verbrauchten Energie in chemische Energie iibergefiihrt. Da der Tra,nspirationskoeffizient das Verhältnis zwischen der transpirier- ten Wassermenge und der produzierten Trockensubstanz angibt, wird sampo Grösse sowohl von denjenigen Faktoren abhängen, welche die Grösse des Trockensubstanzertrages als auch von denjenigen, die die Verdunstungs- geschwindigkeit des Wassers beeinflussen. Zu den erstgenannten gehören alle Wachstumsfaktoren, zu den letzteren die Temperatur, relative Luftfeuchtigkeit und Windgeschwindigkeit. 3193-28 • 11 S2 FIandelt es sich um die Wirk-ungen der Wachstumsfaktoren so hat man das Gesetz der Wachstumsfaktoren u beriicksichtigen, welcheS von VALMARI (1921, p. 5) mit folgender Gleichung ausgedriickt worden ist: k— dy (W —x), dx wo x den Betrag irgend eines Wachstumsfaktors, y diesem Betrag entsprechen- . den Pflanzenertrag, W den Optimumwert des betreffenden Wachstumsfaktors und k eine Konstante bedeuten. Die Integration dieser Gleichung gibt y = k (Wx 2 . wo C eine Konstante ist. Diese Gleichung stellt eine- Parabel dar. VALMAILI hat dieses Gesetz mit folgenden Worten ausgedriickt: »Der Pflanzenertrag wird in erster Linie durch den jeweilig unganstigsten Wachstumsfaktor bedingt». Schon HELLRIEGEL hat darauf hingewiesen, dass ixn allgemeinen die- jenigen. Veränderungen der Wachstumsfaktoren, welche die Ernte erhöhen, den Transpirationskoeffizienten erniedrigen. Aus den diesbeziiglichen Unter- suchungen ergibt sich, dass dieser Ausspruch als eine allgemeine Regel gelten kann, solange die Beträge der Wachstumsfaktoren ihre optimalen Werte nicht iiberschreiten. -Ober die Einwirkung der mit der Dfingung zugegebenen Pflanzennährstoffe auf den Transpirationskoeffizienten sind mehrere Untersuchungen ausgefiihrt worden. Die instruktivsten von diesen sind die Gefässversuche von HELLRIEGEL (1883, p. • 628-631) mit ansteigenden Stickstoff- und Kalizugaben im Sand- boden (Tabelle 2, S. 15) und die vo,n LIEBSCHER (1895, p. 210-214) mit Ton- und Sandboden ausgeflihrten Versuche (Tabelle 3-4, S. 16). In derselben und zahlreichen anderen Versucheh hat die Stickstoffdöngung ain meisten den Transpirationskoeffizienten erniedrigt — in den •Versuchen von HELL- RIEGEL sogar bis zum dritten Teil des ohne Stickstoffdiingung erhaltenen Wertes. Kali- und Phosphatdiingung haben auch in den Fleisten Versuchen den Transpirationskoeffizienten herabgesetzt; besonders aber hei solchen Sandböden, deren Gehalt an Pflanzennährstoffen klein ist und wo die Adsorption nicht allzu grosse Störungen hervorruft. Auf Humus- und Ton- böden dagegen war die Einwirkung der Diingung manchma1 unsicher. (Vergl. vorliegende Abhandlung, Tabellen 13-14, S. 32-34). Dies lässt sich zum Teil durch reichlichen Gehalt der Versuchsböden an Pflanzennährstoffen, zum Teil durch die starke Adsorption von Phosphationen erklären. Infolge der Adsorption wächst die Konzentration der Phosphationen nicht proportional der mit der Diingung zugefiilirten Phosphatmenge. Unsere im J. 1921 ausge- fiihrten Versuche (Tabelle '37, S. 71) zeigen, dass auch die Vermehrung der Stdfationenkonzentration dep. Transpirationskoeffizienten. herabsetzt. Der physikalische Zustand des Bodens, dessen Temperatur, Wasser- gehalt und Auflockerung beeinflussen das Löslichwerden der Pflanzennähr- stoffe. Deswegen kann die Bodenbearbeitung die Mohilisation des Nährstoff- vorrats im Boden beschlennigen und da.durch 'auch als den Transpirations- koeffizienten beeinflussender Faktor auftreten (WmTsoE, S. 19). Bei den Untersuchungen iiber den Einfluss des Wassergehaltes auf den• Transpirationskoeffizienten ist der Umstand unberiicksichtigt geblieben, dass 83 hei der Zunahme des Wassergehaltes die Konzentration der Pflanzennährstoffe abnimmt. Die Resultato zeigen auch im allgemeinen, daSs mit der Zunahme des Wassergehaltes auch der Transpirationskoeffizient zunimmt, welches offen- bar darauf zuräckzufiihren ist, .dass die Abnahme der Konzenti:ation der Pflan- zennährstoffe, in erster Linie der Nitrate, verhältnismässig mehr auf den rela- tiven Wasserverbrauch eingewirkt hat, als die Zunahme des Wassergehaltes gegen den optimalen Betrag. Es lässt sich jedoch deutlich wahrnehmen, dass die Vermehrung des Transpirationskoeffizienten grösser wird, wenn der Was- sergehalt iiber den Optimumwert ansteigt. Ein Versuch von HELLRIEGEL (1883, p. 635-640) vom J. 1870 (mit Gerste als Versuchspflanze) soi als Beispiel angefiihrt. Die zur Diingung gegebenen Pflanzennährstoffrnengen haben wir als Normalitätszahlen aufgestellt. Die Wassergehalte in Prozenten der Wasserkapazität, und NO3'-Konzentrationen, Trockensubstanzerträge und Transpirationskoeffizienten waren folgende: Wassergehalt IC-Konzentration 5 % 0.0333-n 10% 0.0167-n 20 % 0.0083-11 30 % 0.0066-n 40 % 0.0042-n 60 % 0.0028-n 80 % 0.0021-n NO3'-Konzentration 0.320 » 0.160 » 0.080 >$ 0.053 » 0.040 » 0.027 » 0.020 » Trockensubstanzer- trag, g 0.123 3.009 14.620 19.765 21.760 22.763 19.603 ;Tanspirationskoeffi- zient 935 180 168 . 223 216 240 277 Der Einfluss der Witterungselemente auf .den relativen Wasserverbrauch ist besonders unvollständig untersucht worden. Derartige Untersuchungen werden daduch erschwert, dass der Einfluss jedeS einzelnen meteorologischen Faktors fiir sich allein nicht witersucht werden kann. Die Einwirkung der einzeinen Faktoren ist schwer zu ermitteln, weil die Veränderungen der Gesamtstrahlung, der Temperatur und des Sättigungsdefizits im allgemeinen gleichgerichtet verlaufen. Die diesbeziiglichen Versuche von SEELHORST und BtiNGER (1907, p. 233-245) sind in der Tabelle 9, S. 23 beröcksichtigt. Die Eriebnisse der Untersudhungen von BRIGGS, SHANTZ und PIEMEISEL (BRIGGS und SHANTZ 1916, p. 207 und 592597 und SHANTZ und PIEmEISEL 1927, p: 1144, 1152-1153) zeigen, dass die Verdunstungsgeschwindigkeit in erster Linie• von 'der Strahlungsenergie abhängt (Tafel I—II, S. 25-26), wenn auch ft-1r die Wirkung des Sättigungsdefizits, die aus dem Unterschied der Tempe- raturen (t—t') des trockenen (t) und des feuchten (t') Thermometers errnittelt wird, grösserer Korrelationskoeffizient (r) erhalten worden ist (S. 27). Die Transpirationskoeffizienten verändern sich während der verschiedenen Jahre ähnlich wie die Temperatur, und die in »warmem» (27°C) und in »kaltem» (10-13°C) Gewächshause erhaltenen Transpirationskoeffizienten zeigen ein ähnliches Verhalten. fTber die Resultate unserer Untersuchungen wird weiter im folgenden. berichtet. Aus diesen ergibt sich, dass bei. Zunahme von t—t' der relative Wasserverbrauch immer wächst. Ebenso steigt der Transpirations- koeffizient im allgemeinen, wenn die Intensität der Strahlung und die Tem- peratur grösser werden. Es ist jedoch zu bemerken, dass die Veränderungen der Strahlung und der Temperatur den Transpirationskoeffizienten weniger beeinflussen, wenn die Disingung reichlich und der Zuwachs der Pflanzen rasch ist. Die Pflanzen umwandeln dann verhältnismässig mehr Energie in der Assimilation. Sinkt die Temperatur unter eine bestirnmte Grenze, wird die Assimilation durch die weitere Erniedrigung der Temperatur stark verzögert, -und der relative Wasserverbrauch nimmt zu. 84 Der Gang des Transpirationskoeffizienten während der verschiedenen Wachstumsperioden ist derartig, dass die niedrigsten Werte erreicht werden, wenn die Assimilation am raschesten voi' sich geht, d. h. wenn der tägliche Zuwachs der TroCkensubstanz am g-rössten ist. Von diesem Wachstumsstadium an nimmt der Transpirationskoeffizient gegen Anfang und Ende der Vege- tationszeit zu. Wird dies beriicksichtigt, so kann der Einfluss der Witterungs- elemente auf den Transpirationskoeffizienten durch die Beobachtungen iiber die Veränderungen des relativen Wasserverbrauchs der gleichzeitig gesäten Pflanzen untersucht werden. Noch besser wird der Einfluss der meteorologischen Faktoren auf den Wasserbedarf aus den Transpirationskoeffizienten der zu verschiedenen Zeiten gesäten Pflanzen ersichtlich. Die Untersuchungen zur Bestimmung des. relativen Wasserverbrauchs verschiedener Kulturpflanzen sind irn allgemeinen unter ungleichartigen und nicht gut vergleichbaren Vegetationsbedingun.gen ausgefiihrt worden. In Tabelle 12, S. 31 haben wir eine Zusammenstellung von den Transpirationskoeffizi: enten nach verschiedenen Forschern gegeben. Die, Ergebnisse beziehen sich nicht nur auf versChiedene Länder und Jahre sondern auch der Versuchs - boden sowie dessen Döngung und Wassergehalt haben variiert. Deswegen sind die Wasserbedarfszahlen der verschiedenen Forscher manchmal auch von ungleicher Grössenordnung. Zieht man noch in Betracht, dass die Vegetationsbedingungen verschiedener Kulturpflanzen wenigstens fiir einige Wachstumsfaktoren, wie z. B. betreffend Temperatur und 11.-Konzentration, von einander abweichen, und dass diese Faktoren in verschiedenen Versuchen bald fiir diese bald fiir jene Kulturpflanze vortenhafter gewesen sind, so kann auf Grand der besprochenen Versuche die Ökonomio des Wasserverbrauches der verschiedenen Pflanzenarten nicht bourtent werden. Beachtenswert ist, .dass der Mais in allen. Versuchen einen ziemlich kleinen relativen Wasserver- brauch ergeben hat. Die Zuckerriiben haben den geringsten Transpirations- koeffizienten gezeigt. Die Versuchsresultate von BRIGGS, SHANTZ und PIE- MEISEL. (SHANTz und PlEiviEISEL 1927, p. 1094, 1172-1178) 'zeigen, dass zwischen den verschiedenen Sorten derselben Art gleich grosse Unterschiede vorkommen können wie zwischen verschiedenen Kulturpflanzen. Bei der Berechnung der den Pflanzen verfligbaren Energ-ie sind als Ein- nahm.en die direkte Sonnenstrahlung, die diffuse Strahlung und die von den Luftströmungen mitgebrachten Energiemengen, als Ausgaben die Reflexion, die Ausstrahlung und die von den Luftströmungen weggefiihrten Energie- mengen zu beriicksichtigen. Der 'eberschuss der Einnahmen, die Nettoenergie, wird von den Pflanien zur Verclunstung des Wassers, zur Assimilation u. s. w. verwendet. Die zur Transpiration verbrauchte Energia hat den hei weitem grössten Anton an dem Energiehaushalt der Pflanzen. ANGSTRöM (1924, p. 1-23 und 1928, p. 21) hat fiir Mittel-Schweden die Energiebilanz berechnet und dabei auch die aus der Oberfläche des Bodens und der Gewässer verdunsteten Wassermengen beriicksichtigt. Die Resultate sind in der Tabelle 33 S. 59 angegeben. Obgleich hei der Berechnung cliewährend der Sommermonate reflektierte Strahlung nicht beräcksichtigt worden ist, wird die Differenz der Einnahmen und Ausgaben negativ, woraus erhellt, dass die Luftströmmigen Wärme mitgebracht haben. LIMELIIND (1928, p. 94 und 1929, p. 25) hat auf Grtmd seiner Unter.suchungen in Finnland die in der Tabelle auf der Seite 61 wiedergegebenen Zahlen iiber die direkte Sonnonstrahlung und diffuse Strahlung vorgelegt. Unter Benutzung dieser Zahlen und der Ergebnisse 85 unserer eigenen Messungen sowie der Sonnenautographbeobachtungen der Meteorologischen. Station Ilmaa haben wir die Energiemengen berechnet, die in Siid-Finnland in den Jahren 1911-1923 währ.end der Somm.ermonate den Pflanzen zur Verfiigung standen. (Taholle 34, S. 63). Die Nettoenergie der Monate Maj, Juni, Juli, August und September beträgt nach unseren Be- rechnungen durchschnittlich 21. 7 Kal./cm.2. Diese Energiemenge ist ausreichend zur Produktion eines Trockensubstanzertrages von 7 120 kg, falls der Transpira- tionskoeffizient 500 beträgt. Die Regenmenge Vom 1. V bis 30. IX war während dieser Jahre durchschnittlich 303 mm.. Wird dazu 50 mm als Friih- jahrsfeuchtigkeit des Bodens hinzugefiigt, se wäre der Ertrag höchstens 7 060 kg mit demselben relativen Wasserverbrauch, vorausgesetzt, dass die als .Tau kondensierte Wassermenge derjenigen entspricht, welche als Verdunstung aus der Bedenoberfläche verloren geht. In der Taholle 35 S. 67 sind die Regenmengen verschiedener Monate sowie diejenigen Wassermengen, welche mit den zu entsprechender Zeit zur Verfiigung stehenden Nettoenergiemengen (vergl. Tabelle 34) verdunstet werden könnten, nebeneinandergestellt. Es gibt sich aus diesen Zahlen, dass die Strahlung nur selten im Maj, Juni und Juu ins Minimum geraten kann. Iin August und besonders im September sind die Verhältnisse umgekehrt. Den- jenigen Pflanzen, deren hauptsächlicher Zuwachs im Maj, Juni und Juli statt- findet, mangelt es meistens mehr an Wasser als an Strahlungsenergie. Dies ergibt sich deutlich aus den • Tafeln III und IV, in denen die hei unseren Versuchen erhaltenen H.afer- und Heuerträge mit denjenigen Erträgen vergh- chen sind, die mit den vorhandenen Regen- und Energiemengen mit den angenommenen Wasserbedarfszahlen theoretisch möglich gewesen wären. Ferner ist zu bemerken., dass die Regenmenge im allgemeinen klein ist, wenn Strahlungsen.ergie reichlich zur Verfiigung steht und die Temperatur verhältnismässig hoch ist. Dieses Missverhältnis wird dadurch um so mehr fiihlbar, dass der relative Wasserverbrauch zur warmen und trockenen Zeit gross ist. Deshalb kann eine länger andauernde Periode trockenen und sonnigen Wetter im. Friihsommer der Vegetation geradezu verhängnisvoll werden. Schlussfolgerungn. Als Ergebnis aus den Betrachtungen iiber den Wasser- und Energie- verbrauch der Pflanzen kann folgendes ausgesprochen werden: . Der Betrag des relativen WasserverbrAichs hat eine grosse B'edeutung in dem Wasser- und Energiehaushalt der Pflanzen. Der Landwirt kann die Regenmengen und den Sonnenschein am besten ausniitzen: Durch friihzeitiges Säen und durch Beschleunigung der• PflanZen- entwicldung mit Stickstoffdiingung, zur besseren Ausntitzung der vorliandenen Bodenfeuchtigkeit und der reichlichen Strahlungsenergiemengen des Friihjahres. Durch die Verminderung des relativen Wasserverbauchs mit einer zweckmässigen Diingung und Bodenbearbeitung. Durch die Anwendung von solchen Pflanzenarten. und Pflanzensorten, deren Wasserausniitzung möglichst effektiv ist. Die friihen Sorten Sind wahr- scheinlich auch in dieser Hinsicht empfehlenswert'. Durch die Anwendung von solchen Anbaum.ethoden, in denen die Wasser- und Energiemengen der Vegetationszeit möglichst gut .ausgeniitzt• 86: werden können. DaS. Gras ist in dieser Beziehung vorteilhaft, weil darin die Assimilation im Fröhjahr beginnt, wenn die Temperatur eine bestimmte Grenze ilbersteigt, und im Herbs't erst dann aufhört, wenn. die Temperatur unterhalb der erwähnten Grenze sinkt. Durch Vertiefung der Ackerkrume, wodtirch die den Pflanzen zur Verfiigung stehende Friihjahrsfeuchtigkeit und die Menge der assimilierbaren Pflanzennährstoffe, besonders des Stickstoffes wächst. Durch Dränage der zum Ackerbau verwendeten Flächen. Durch effektive, mit allen zur Verfiigung ,stehenden Mitteln aus- gefiihrte Unterdröckung der Unkräuter, welche ausser Pflanzennährstoffen anoi' Strahlungsenergie und Wasser verbrauchen. Die Ergebnisse. der an der Landwirtschaftl chen Versuchsanstalt in den Jahren 1920-1923 ausgefiihrten Gefässversuche. Während der Jahre 1920 und 1923 wurden die Beziehungen zwischen den Witterungselementen und dem Transpirationskoeffizienten untersucht. Im Jahre 1920 wurden bei den Untersuchungen die Temperatur und der F euchtig- keitsgehalt der Luft beriicksichtigt, im Jahre 1923 wurden auch die Strah- lungsenergiemengen unter Anwendung von einem Aktinometer nach MICHEL- SON und einem Sonnenautographen bestirnmt. Da die meteorologischen Faktoren nicht nach Belieben variiert werden können, wurden zur Unter- suchimg der Einwirkungen dieser Variationen die Versuche so angeordnet, dass jede Versuchspflanze gleichzeitig in verschiedenen Entwicklungsperioden angebaut und bepbachtet wurde. Man hat nämlich die Samen zu drei ver- schiedenen Zeitpunkten gesät. Die Ernte wurde iii den verschiedenen Ver- suchsgefässen bei gleichem Entwicklungsstadhun der Pflanzen ansgefiihrt. Als VersUchsPflanze wurde beide Jahre Hafer benutzt. Im Jahre 1920 war der Wassergehalt des Bodens 70-80 % von der vollen Wasserkapazität, entsprechend 5. 4 Liter Wasser pro •Gefäss. Als Diin- gung wurden folgende Mengen von Pflanzennährstoffen in 1V1illigrammionen pro Liter gegeben: Na: 11 NO,' 44 K. 30 SO4" 7 - Ga- 7 11PO4" 1) 6 Mg- 7 Cl' 7 37 Na. und HPO4" wurden als Na2HPO4 in drei Portionen, andere Nähr- stoffe in vier Portionen während der Wachstumsperiode gegeben. Die Resultate sind in der Ta,belle 16, S. 35 dargestellt. Im Jahre 1923 schwankte der Wassergehalt der Gefässe von 60 bis 70 % von der Sättigungskapazität. Die Wassermenge betrug durchscImittlich ') Die Konzentration der IIPO," muss wegen der Adsorption viel kleiner sein als sich aus den Berechnungen ergibt, aber da wir die Bodenlösung nicht analysierten, können wir auch nicht die wirkliche 11P0,"-Konzentration mit einer Zahl angeben. 87 33 Liter. Die Konzentrationen der zugegebenen Pflanzennährstoffe in Milli- grammionen pro Liter waren folgende: 7, Na 6 NO3' 55 K' 24 SO4" 6 6 112PO4' 12 Mg '• 6 01' 6 NI-14' 30 N114" und NO3' wurden als NH4NO3 nach der zweiten Ernte, andere Nähr- stoffe gleichzeitig mit der Aussaat gegeben. Die Ergebnisse der Versuche sind in der Tabelle 31 auf der Seite 54. afige- geben. Daraus ersehen wir die Transpirationskoeffizienten, die Mehrerträge pro Tag und Vegetationsperiode, die durchschnittlichen Temperaturen, die Kaloriesum_men und die Tinterschiede zwischen den Temperaturen des trockenen und des feuehten Thermometers. In den Versuch.en vom Jahre 1921 wurde die Wirkung verschiedener Sulfationenkonzentrationen auf den Ertrag und auf den relativen Wasser- verbrauch der Gerste und der Erbse sowie die Einwirkung ansteigender Arn- moniumnitrat- und Natriumphosphatmengen auf den Ertrag und auf den Transpirationskoeffizienten der Gerste untersucht. Die Versuchsgefässe wurden folgenderweise beschickt: ca 5.5 kg Kies, • darauf 10 kg grober Sand und auf die Oberfläche noch 1. 5 kg Grus. Der Was- sergehalt wurde immer hei 55-65% von der Sättigungskapazität, entsprechend 1650-2060 cern Wasser, gehalten. Die Diingung (in Milligrammionen pro 1 Liter Wasser) und iibrige' Ver- suchsdaten sind in der Tabelle 37 wiedergegeben. Um die Transpirationskoeffizienten verschiedener Kulturpflanzen ver- gleichen zu können, sind die mit Volldiingung erhaltenen Koeffizienten in der Tabelle 36 zusammengefasst. Das Vergleiehen der Zahlen mit einander wird dadurch erschwert, dass dieselben von verschieden.en Jahren herriihren und dass dabei noch die Diingung nicht gleich war. Jed'och hat man fiir die Erbse deutlich kleinere Transpirationskoeffizienten erhalten als fiir die Gerste trotzdem den Erbsen weniger Stickstoffdiingung gegeben wurde. Der relative Wasserverbrauch des Hafers dagegen ist unter denselben äusseren Verhältnissen grösser als derjenige der Gerste. Tabelle 36. Pfian- zenart Jahr Wasser- gehalt Bodenart N g DUing g P,05 05 g sTuErbor tsctkraaen zg '_ Tt iroannsskpoi re af : g fizient Gerste 1914 -- Sand 1.33 1.1s 1.08 — 447 » » — humoser Ton » » » — 459 » 1915 55-75 » » 1. 25 1. 25 1.25 — 277 » 1916 45-65 Sand 2 2 2 — 240 » 1921 55-64 » 2.1 1.89 1.42 76.1 236 Hafer 1920 65-75 humoser Boden 6.3 1.89 2.13 238.9 307 » 1921 60-70 Niederungsmoor 3.92 3.78 2.84 191.1 283 Erbse 1921 55--64 Sand 0.70 1.41 1.42 27.7 209 88 Tabelle 37. 'Die Gefässversuche im Jahre 1921. Sulfatclfingungsversuch mit Erbse, Aussaat 2015, Ernte 2517. e.1-3 Grunddiingung:' 5 Ca- +5 Mg- +20 Ne: +10 K +25 NO3' +(10 HPO4") +5 Cl' 33.3 227 Grunddiingung + 2 SO4" + 2 Na' +2 K' 34. s 224 Grunddiingung + 5 SO4" + 5 Na' +5 K' 27. 7 209 Grunddiingung +10 SO4" +10 Na' +10 IC 21. 3 192 Sulfatcliingungsversuch mit Gerste, Aussaat 1815, Ernte 25/7. Grunddiingung: 5 Ca- +5 Mg" +20 Na' +10 K' +25 NH4 +50 NO3' +(10 HPO4") +5 Cl' 54.6. 232 Grunddiingung + 2 SO4" + 2 Ne: + 2 K' 60. 3 220 Grunddiingung + 5 SO4" + 5 Na' + 5 K' 66.9 238 Grunddiingung +10 SO4" +10 Na' +10 K' 66. 7 224 Ammoniumnitratdii.ngungsversuch mit Gerste, Aussaat 1815, Ernte 2/7. Grunddiingung I: 5 Ca- +5 Mg- +20 Na' +15 K' +10 SO4" +(10 HPO4") +15 Cl' 2.1 397 Grunddiingung II: 5 Ca- +5 Mg- +20 Na +15 K +20 NO3' +5 SO4" +(10 HPO4") +5 Cl' 49.6 242 Grunddiingung II +25 NH4' +25 NO3' 60.7 233 Grunddiingung II +50 NH4' +50 NO3' Alle Pflanzen sind gestorben. Natriunvphosphatcliingungsve-rsuch mit Gerste,. Aussaat 1815, Ernt 2517. Grunddiingung: 5 Ca'? +5 Mg- +20 K.' +25 N114' +50 NO3' +5 SO4" +5 Cl' 15..6 252 Grunddiingung + ( 5 HPO4") +10 Na' 60. 7 230 Grunddiingung + (10 HPO4") +20 Na' 76.1 236 Grunddiingung + (20 HPO4") +40 Na' 51.3 211 Die Bedeutung der Tabellenilberschriften. Allgemeine Ubersehriften. Tammikuu = Januar Flaihdutuskertoin = Transpirationskoeffizient Helmikuu = Februar Kasvujakso = Vegetationsperiode Maaliskuu = März Keskilämpötila = mittlere Temperatur Huhtikuu = APril Kuiva-ainesato = Trockensubstanzertrag Toukokuu = Maj Lannoitus = Diingung Kesäkuu = Juni Mg-ekv. litrassa Mg-Äquivalenten pro Liter Heinäkuu = Juli Sato = Ertrag Elokuu = August Syyskuu = September Lokakuu = Oktober Marraskuu -= November Joulukuu = Dezember Taulukko (= Tabelle) 2. N mg-ekv astiata kohden = Milligramrn- äquivalenten N pro Gefäss; NO3' mg-ionia 1 litrassa nestettä = Milligranun- ionen NO3' pro 1 Liter Fliissigkeit. Taulukko 3. Savi = Ton; ilmakuiva sato = lufttrockener Ertrag; vedenkulutus 1 g kohti = Wasserverbrauch pro 1 g; hiekka = Sand. Taulukko 4. P ilman N = P ohne N; P N:n ohella = P mit N; N ilman P = N ohne P; N P:n ohella = N mit P. Taulukko 9. Aika Zeit; kasvukauden pituus vrk. Dauer der Vegetationszeit in Tagen; päivänpaistetuntien lukumäärä die Zahl der Sonnenscheinstunden; kertausastioita = Parallelgefässe; sadonlisäys Mehrertrag; kasvukautena = während der Vegetationsperiode; päivässä = in einem Tag. Taulukko 12. Kasvilaji = Pflanzenart; maissi = Mais; ohra = Gerste; vehnä = Weizen; ruis = Roggen; kaura = Hafer; herne = Erbse; härkäpapu = Pferdebohne; vikkeri = Wicken; .puna-apila = Rotklee; timo- teiheinä = Timothegras; turnipsi = Turnips; porkkana = Mohrräbe; sokeri- juurikas = Zuckerriibe; peruna = Kartoffel. Taulukko 13. Hiekkamaalla = auf Sandboden; kasvuaika vrk. = Vegetationsperiode Tage; savimaalla = auf Tonboden; mutarnaalla auf Niederungsmoorboden. Taulukko 16. Astiakokeet v. 1920 = Gefässversuche vom J. 1920; kylvö ja lannoitus = Aussaat und Diing-ung; kasvuaika = Vegetationszeit; t—t' klo 2 p keskimäärin = t—t' Mittelwert um 14 Uhr; lisäkasvu päivässä keskimäärin = mittlerer täglicher Zuwachs; kasvujaksojen = der Vegetations- perioden; kylvö 11/5 lannoitettu = Aussaat 11/5 gediingt; lannoittamaton -- ungediingt. Taulukko 31. Astiakokeet = Gefässversuche; sarja =- Serie; summa = Summe; kaloria = Kalorie; lisäkasvu vuorokaudessa = täglicher Zu- wachs; sadonlisäys kasvujaksona = Mehrertrag pro Vegetationsperiode. 12 90 Taulukko 33. Tulopuoli = Einnahmen; menopuoli Ausgaben; suoranainen auringonsäteily = direkte Sonnenstrahlung; hajasäteily = diffuse Strahlung; yhteensä =- Sumrne; ulossäteily = Ausstrahlung; heijastunut =- reflektierte Menge; veden haihduttaminen = Verdunstung des Wassers; eroitus = Rest. Taulukko 34. Säteilynettoenergiamäärät Ilmalassa, vv. 1911-1923= Nettoenergiemengen der Strahlung in ILrnala in den Jahren 1911-1923; WIDTSOE, Seite 19. Hietasavi = Lehraboden; savi = Tonboden; haran- maton = ungeeggt; harattu = geeggt. BRIOGS und SHANTZ, Seite 23. Kylmä kasvihuone = kaltes Gewächs- haus; lämmin kasvihuone = wannes Gewächshaus; vehnä = Weizen; ohra = Gerste; kevätruis = Som_merroggen; kaura = Hafer; sinimailanen = Luzerne. BRIGGS und SHANTZ, Seite 27. Säteilyenergia = Strahlungsenergie; lämpötila = Temperatur; evaporatio (raat. ast.) = Verdunstung aus flachen Gefässen; syy. ast. = aus tiefen Gefässen; tuulen nopeus = Geschwindigkeit des Windes. Taulu (=Tafel ) I. Haihdutusnopeuden, säteilyn, lämpötilan, kuivan ja kostean lämpömittarin lärapötilaeron ja tuulen nopeuden vuorokautinen kulku BRIGGSiII ja SHANTzin mukaan = Täglicher Gang der Verdunstungs- geschwindigkeit, der Strahlung, der Differenz t—t' und der Geschwindigkeit des Windes nach.BRIGGs und SHANTZ. Taulu II. Kauran, ohran, kevätvehnän ja maissin haihdutuskertoimet sekä keskilämpötila, sademäärä ja evaporatio eri vuosina Bimusin ja SHANTzin. kokeissa = Die Transpirationskoeffizienten von. Hafer, Gerste, Sommerweizen und Mais sowie mittlere Temperatur, Regenmenge und Verdunstung in verschiedenen Jahren bei den Versuchen von BRIGGS und SHANTZ. H. k. = Transpirationskoeffizient; kaura = Hafer; ohra = Gerste; vehnä = Weizen.; maissi = Mais; sade = Regen. Taulu III. Viljelyskokeissa saadut kaurasadot ja teoretisesti mahdolli- set sadot 250 suuruisella haihdutuskertoimella eri vuosina = Die den Ver- suchen erzielten Hafererträge und die dem Transpirationskoeffizienten 250 entsprechenden theoretisch möglichen Erträge in verschiedenen Jahren. Kulta- sadekauran sato = Ertrag des Goldregenhafers; tuottokauran sato = Ertrag des Tuottohafers; sato, johon säteilyenergia riittäisi — Högstertrag bei der betreffenden Strahlungsenergie; sade = Regen. Taulu IV. Viljelyskokeissa saadut heinäsadot ja ne sadot, joihin säteilyenergia ja sade olisivat riittäneet haihdutuskertoimella 350 eri vuosina = Bei den Versuchen erzielten Heuerträge und Erträge, deren Produktion bei dem Transpirationskoeffizienten 350 mit den vorhandenen Strahlungs- energie- und Regenmengen in den verschiedenen Jahren noch möglich gewesen wäre. Heinäsato = Heuertrag; sato, johon säilyenergia riittäisi = Ertrag, zu dessen Produktion die Strahhingsenergie noch ausreichen wiirde; sade = Regen. N:o 75. T. J. Hintikka: Luumujen pussitauti ja sen torjuminen. Helsinki 1924. N:o 76. /imuri Poijärvi: Kesän 1924 heinäsadon kokoomuksesta sekä sen tuotantoarvon arvioimisesta. Helsinki 1925. N:o 77. Ilmari Poijärvi: Kesän 1925 heinänsadon kokoomuksesta ja sen tuotantoarvon arvioimisesta (Referat: Om sammansättningen av höskörden sommaren 1925 och bedömandet av dess produktionsvärde). Helsinki 1925. V. Hasvinsuojelukirjasia: N:o 1. J. I. Liro: Perunasyöpä. 1923. N:o 2. J. I. Liro: Omenahärmästä ja sen vastustamisesta. 1924. N:o 3. J. I. Koloradokuoriainen uhkaamassa Europan perunaviljelyä 1925. I. Valtion maatalouskoetoiminnan Julkaisuja: N:o 1. Ei ole vielä ilmestynyt. N:o 2. E. F. Maanlaatujen ja kosteussuhteiden vaikutuksesta eräiden viljelys- kasvien morfologisiin ominaisuuksiin, satoihin ja vedenkulutukseen (Referat: Ueber den Einfluss der Bodenart und der Feuchtigkeitsverhältnisse des Bodens auf die morphologischen Eigenschaften, Ernteerträge und den Wasserverbrauch gewisser Kulturpflanzen). Helsinki 1926. Hinta Smk 20: -. N:o 3. E. F. Simola: Pellavaa jalostuksen tuottamia tuloksia (Referat: Einige Er- gebnisse der Leinzfichtwig). Helsinki 1926. Hinta Smk 10: -. N:o 4. T. Terho: Tutkimuksia kotimaisten sonnien vaikutuksesta jälkeläistensä maidon- tuotantoon ja maidon rasvapitoisuuteen I.-L. S. K. 182 Ounaan, L. S. K. 74 Matin ja I. S. K. 25 Porain suvut (Referat: Ober die Vererbung der Leistungsmerkmale beim finnischen einheiraischen Rindvieh). Helsinki 1926. Hinta Smk 25:-. N:o 5. E. F. Simola: Tutkimuksia viljelysmaiden jäätymisestä ja kirren sulamisesta maatalouskoelaitoksella vuosina 1924, 1925 ja 1926 (Referat: Untersuchungen der Landwirtschaftlichen Versuchsanstalt iiber da,s Einfrieren des Kniturlandes und das Auftauen des Bodenfrostes in den Jahren 1924, 1925 und 1926). Hel- sinki 1926. Hinta Smk 10: -. N:o 6. Ilmari Poijärvi: Valmistavia tutkimuksia rehuannoksen suuruuden vaikutuk- sesta rehujen tuotantoarvoon (Summary: Preliminary investigations regarding the influence of the size of the ration on the productive value of feeding stuffs). Helsinki 1926. Hinta Smk 10: -. N:o 7. 0. .4. G. Charpentier: Laiduntarkastus eräillä tiloilla Suomessa kesällä 1925 (Summary: The control of pastures on some farms in Finland (Suomi) in 1925). Helsinki 1926. Hinta Smk 10: -. N:o 8. Vilho A. Pesola: Kevätvehnän keltaruosteen kestävyydestä. (Abstract: On the resistance of spring wheat to yellow rust). Helsinki 1927. Hinta Smk 30: -. N:o 9. C. .4. 0. Charpentier: Laiduntarkkailu eräillä tiloilla Suomessa kesällä 1926 (Summary: The control of pastures 'on some farms in Finland (Suomi) in 1926). Hinta Smk 10: -. N:o 10. 0. Conan: Tulokset talvikaalikokeista Hinnonmäen puutarhakoeasemalla v. 1923-1925. (Referat). Helsinki 1927. Hinta Smk 5: N:o 11. P. Kokkonen: Rukiin talvehtimisen ja sen juurien venyvyyden ja venytyskestii- yden välisestä suhteesta. Helsinki 1927. Hinta Smk 10: -. N:o 12. V. Lähde: Paikalliset lannoituskokeet vuosina 1922-1926. (Referat: Die lokalen Diingungsversuche in den Jahren 1922-1926). Helsinki 1927. Hinta Smk 25:-. N:o 13. Ilmari Poijärvi: Suomaalla ja kovalla maalla kasvaneiden heinien tuotantoarvo toisiinsa verrattuna. (Summary: Comparison of the productive values of haya from meadows on mineral and peat soils). Helsinki 1927. Hinta Smk 10: -. N:o 14. S. Parkku: Kertomus sikatalouskoeasemalla tehdyistä lihotussikojen tuotanto- tarkkailukokeista. Helsinki 1927. Hinta Smk 5:-. N:o 15. J. Vramari-Toimi Rv,okosalmi: Sokerijuurikkaan sekä larttun ja tumipsin lan- noitustarpeesta. (Referat). Helsinki 1928. Hinta Smk 10: - N:o 16. Solmu Parkku: Kuorittu maito, kaiajauho sekä kasvikunnasta saadut väkirehut valkuaisainetarpeen tyydyttäjinä sikojen ruokinnassa. (Referat: Abgerahmte Milch, Fischmehl und die vegetabilische Kraftfutter als Befriediger des Eiweiss- bedarfs bei der Schweinefiltterung). Helsinki 1928. Hinta Smk 5:-. N:o 17. Solmu Pctrklcu: Kertomus sikatalouskoea.semalla tehdyistä eri sikakantoja ver- tailevista ruokintakokeista v. 1927. (Referat: Bericht ilber vergleichende Fötterungsversuche mit verschiedenen Schweinestämmen an der Versuchs- station fiir Schweinewirtschaft 1927). Helsinki 1928. Hinta Sri* 5: N:o 18. Erik Bruun: Lypsykauden maidontuotantokäyrään vaikuttavista tekijöistä ja sen muodon periytymisestä itäsuomalaisessa karjassa. (Summary: .Factors influencing the lactation curve and the hereditariness of its shape in East Finnish cattle.) Helsinki 1928. Hinta Smk 25: -. N:o 19. T. Terho: Tutkimuksia kotimaisten sonnien vaikutuksesta jälkeläistensä maidon- tuotantoon ja maidon rasvapitoisuuteen 11.4. S. K. 8 Oivan, 1.5. K. 4 Tahvon, I. S. K. 305 Hintsin, L. S. K. 5 Monnin ja L. 5. K. 262 Jumbon suvut. (Referat: Cher die Vererbung der Leistungsmerkmale beim finnisrhen einheimischen Rindvieh.) Helsinki 1928. Hinta Smk 30: -. N:o 20. E. S. Tonttia: Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia II. (Referat: Untersuchungen iiber die Beschaffenheit des einheimischen Getreides). Hel- sinki 1928. Hinta Smk. 15:-. N:o 21. E. F. Simola: Maanlaadun ja lannoituksen sekä kosteuden vaikutuksesta eräiden kaura- ja ohralaatujen morfologisiin vaihteluihin, satoihin ja veden kulutukseen. (Referat: Ober den Einfluss der Bodenbeschaffenheit, Diingung und Feuchtigkeit auf die morphologischen Schwankungen, die Erträge und den Wasserverbrauch gewisser Hafer- und Gerstensorten). Helsinki 1929. Hinta Smk 20:-. N:o 22. C. A. G. Charpentier: Laiduntarkkailu eräillä tiloilla Suomessa kesällä 1927. (Abstract: On the pasture husbandry in Finland and the control of the yield of pastures, together with a summazy of the results of the pasture control during the years 1924-1927). Helsinki 1929. Hinta Smk 15: -. II. Valtion maatalousk oetoiminnan tiedonantoja: N:o 1. .4. J. Rainio: Hedelmäpuiden syöpä (Nectria galligena Bres.). Helsinki 1926. Hinta Smk 1: 50. N:o 2. Niilo A. Vappula: Hallaperhonen (Cheimatobia brumata L.). Helsinki 1926. Hinta Smk 1: 50. N:o 3. Niilo A. Vappu/a: Niitty-yökön (Chaxaeas graminis) toukka eli n. s. niittyraato ja sen torjuminen. Helsinki 1926. Hinta Smk 1: 50. N:o 4. J. Listo: Kääpiöohrakärpänen (Chlorops pumilionis Bjerk.). Helsinki 1926. Hinta Smk 1: 50. N:o 5. J. Listo: Kahukärpänen (Oscinella frit L.). Helsinki 1926. Hinta Smk 1: 50. N:o 6. Juho Jännes: Koeviljelysyhdistysopas (myös ruotsiksi). Helsinki 1927. Hinta Smk 5:-. N:o 7. J. I. Liro: Perunasyöpä. Helsinki 1927. Hinta Smk 1: 50. N:o 8. E. A. Jcemalainen: Rukiin korsinoki. Helsinki 1927. Hinta Smk 1: 50. N:o 9. A. J. Rainio: Hedelmäpuiden muumiotauti. Helsinki 1927. Hinta Smk 1: 50. N:o 10. Vihtori Lähde: Paikallisten lannoitus- ja kasvila,atukokeiden suorittamisohjeita (myös ruotsiksi). Helsinki 1928. Hinta Smk 5:-. N:o 11. Yrjö Rukkinen: Peltoka,svipölytin »Puhuri» uusi käytännöllinen keino kasvitu- hoojia vastaan (myös ruotsiksi). Helsinki 1928. Hinta Smk 1: 50. N:o 12. C. A. 0. Charpentier: Laiduntarkkailu, sen päämäärä ja järjestely (myös ruot- siksi). Helsinki 1928. Hinta Smk 5: -. N:o 13. Valtion paikalliskoetoimintakursseilla Helsingissä huhtikuun 13 ja 14 p:nä 1928 pidettyjä esitelmiä. Helsinki 1928. Hinta Smk. 5:-. N:o 14. Vihtori Lähde: Paikallisten larmoituskokeiden suunnitelma vuonna 1929 (myös ruotsiksi). Helsinki 1929. Hinta Smk. 5:-. N:o 15. Vilho A. Pesola: Maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosasto Jokioisissa kesällä 1929. Kenttäopas. Helsinki 1929. Hinta Smk N:o 16. Vihtori Lähde: Paikallisten lannoituskokeiden suunnitelma vuonna 1930 (myös ruotsiksi). Helsinki 1930. Hinta Smk 5: -. N:o 17. J. Lieto: Omenanlehtikirppu. (Psylla mali Schmidb.). Helsinki 1930. Hinta Smk 2:-. Edellämainituista teoksista on »Tiedonantoja maamiehille» ja »Kasvinsuojelukirjasia» tilattavissa Maatalouskoelaitokselta, os. Tikkurila. Muita saa postiennakkoa vastaan Val- tioneuvoston julkaisuvarastosta, os. Helsinki.