Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 Luonnonvarakeskus 2023 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 Tuottava emolehmä Arto Huuskonen (toim.) Luonnonvarakeskus 2025 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 Tuottava emolehmä Arto Huuskonen (toim.) Kirjoittajat: Lilli Frondelius, Arto Huuskonen, Tarja Koistinen, Joel Kostensalo, Jaakko Mononen, Maiju Pesonen ja Leena Tuomisto Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 Viittausohje: Huuskonen, A. (toim.) 2025. Tuottava emolehmä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 113 s. Viittausohje yksittäiseen artikkeliin: Pesonen, M. 2025. Naudan luonteen mittausmenetelmät ja valintakriteerit emolehmätuotan- nossa. Julkaisussa: Huuskonen, A. (toim.). Tuottava emolehmä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025.Luonnonvarakeskus. Helsinki. s. 10–87. Arto Huuskonen ORCID ID, http://orcid.org/0000-0003-0938-5675 ISBN 978-952-419-130-2 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-130-2 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Toimittaja: Arto Huuskonen Kirjoittajat: Lilli Frondelius, Arto Huuskonen, Tarja Koistinen, Joel Kostensalo, Jaakko Mononen, Maiju Pesonen ja Leena Tuomisto Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2025 Julkaisuvuosi: 2025 Kannen kuva: Maiju Pesonen http://orcid.org/0000-0003-0938-5675 http://urn.fi/URN Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 3 Alkusanat Tuottava emolehmä (Produktiv diko) oli Nautasuomi Oy:n, Osuuskunta Pohjanmaan Lihan ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) toteuttama yhteishanke, joka käynnistyi 1.7.2021 ja päättyi 31.12.2024. Hankkeen ydintavoitteena oli kokonaisvaltainen lähestyminen emotilan kehittä- miseen. Kehitystä haettiin lisäämällä johtajuustaitoja ja tehostamalla sitä kautta emolehmä- tuotannon kestävyyttä eri osa-alueilla. Tavoitteena oli lisätä tuottajien ymmärrystä tilan koko- naisvaltaisesta kehittämisestä, kuten eläinaineksen parantamisen vaikutuksista, taloudelliseen tulokseen vaikuttavista tuotannon tekijöistä ja ympäristötehokkuudesta. Hankkeen toiminta jakaantui kahteen työpakettiin, jotka olivat: 1) Emolehmätilan kokonaisvaltainen johtaminen ja 2) Emolehmätuotannon kestävyyttä kehittävät selvitykset. Hankealueena oli Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnat. Luonnonvarakeskuksen osuutena hankkeessa oli toteuttaa ”Jalostuseläinten luonteen mittaa- misella työturvallisuutta” selvitystyö, joka piti sisällään aiheeseen liittyvän kirjallisuuskatsauk- sen sekä kokeellisten aineistojen pohjalta tehdyn tutkimuksellisen osion. Tässä julkaistava ra- portti kokoaa yhteen edellä mainittujen selvitysten tulokset, joiden toivotaan omalta osaltaan palvelevan suomalaisen nautakarjatalouden kehittämistä. Tuottava emolehmä -hanketta rahoitettiin Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousra- hastosta, ja tuki myönnettiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta. Hankkeen etenemiseen myötävaikutti ohjausryhmä, joka antoi arvokasta palautetta hankkeen työntekijöille. Ohjaus- ryhmän puheenjohtajana toimi Antti Talvitie ja jäseninä olivat Ola Sandberg, Suvi Rytkönen, Ilkka Romppanen, Joona Piirala, Arto Huuskonen, Hanna Mäkimantila, Sören Stenroos ja Si- nikka Hassinen. Raportin kirjoittajat kiittävät kaikkia rahoittajia, ohjausryhmän jäseniä ja yh- teistyökumppaneita erittäin hyvin toimineesta yhteistyöstä. Vesannolla 16.11.2025 Arto Huuskonen Luonnonvarakeskus Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 4 Tiivistelmä Arto Huuskonen (toim.) Luonnonvarakeskus (Luke), Maaninka Raportti kokoaa yhteen Tuottava emolehmä -hankkeessa Luonnonvarakeskuksella toteutettu- jen tutkimusten tulokset. Ensimmäinen tutkimus oli kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena oli selvittää, millä tavoin nautojen luonnetta on mitattu ja miten nautojen käsiteltävyyttä on mahdollista parantaa jalostuksellisin keinoin. Kirjallisuuskatsauksessa pyrittiin myös selvittä- mään, miten nautojen luonne on yhteydessä eri tuotanto-ominaisuuksiin ja miten käsiteltä- vyys vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Kirjallisuusselvityksen tavoitteena oli luoda näkemys eläinten käsiteltävyyden kokonaisvaikutuksesta emolehmätuotantoon ja antaa vinkkejä hel- pommin sujuvaan käsittelytilanteeseen. Eläinten temperamentti vaikuttaa käsiteltävyyteen ja sitä kautta kaikkiin tuotanto-ominai- suuksiin. Helposti hermostuvien eläinten tuotannontaso on kaikissa emolehmätuotannon vaatimissa ominaisuuksissa matalampi kuin helpommin käsiteltävien ja rauhallisten eläinten. Eläinten sopeutuva, rauhallinen luonne vähentää loukkaantumisia ja helpottaa ryhmän toimi- vuutta erilaisissa tilanteissa ja kasvatusolosuhteissa. Perinnöllisesti reaktiivisten eläinten haaste on niiden heikompi sopeutuminen uusiin ja yllättäviin tilanteisiin. Pääsääntöisesti reak- tiiviset eläimet tarvitsisivat enemmän toistoja ja sopeutumisaikaa kuin ryhmän muut jäsenet. Kaikki eläimet tulisi ehdollistaa ihmisten läsnäoloon ja rauhalliseen käsittelyyn. Yksilöiden temperamenteissa ja käsiteltävyydessä on eroja. Temperamentti on perinnöllinen ominaisuus, jota voidaan valita ja kehittää. Karjakohtaiset erot eläinten käsiteltävyydessä ovat suurempia kuin yksilö- tai rotukohtaiset erovaisuudet. Olennaisin tekijä on valita karjakohtaisesti sopivia ominaisuuksia omaan toimintaympäristöön. Käsiteltävyyden tärkein tekijä on osaava, huo- mioiva, oppiva ja toimiva karjanhoitaja. Eläinten käsittelytilanteeseen kannattaa aina valmistautua. Käsittelijöiden tulee tietää ja osata oma roolinsa käsittelytilanteessa. Eläinten käsittelyssä tulisi pitää tilanne aina rauhallisena. Rauhallisten eläinten käsittely on sujuvampaa, turvallisempaa ja helpompaa. Eläinten fysiolo- ginen rauhoittuminen vaatii noin 30 min. Tämän jälkeen käsittelytapahtuma voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä uudestaan. Eläimen elinkaaren aikana tuotantoketjussa on lukuisia eri toimijoita, jotka vaikuttavat toimin- nallaan ja osaamisellaan eläimen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Naudoilla on hyvä muisti. Muistia voidaan käyttää hyväksi helpottamaan erilaisia naudan elämän aikana tapahtuvia kä- sittelytapahtumia. Eläimet tunnistavat eri ihmiset. Luottamuksellinen suhde karjanhoitajan ja eläimen välillä helpottaa jokapäiväisiä toimia sekä lisää eläinten ja ihmisten hyvinvointia. Tuo- tantoketjun vastuu on huolehtia eläinten hyvinvoinnista koko tuotantoketjun läpi, syntymästä teurastukseen. Vastuuseen kuuluu ottaa huomioon eläinten eritasoinen temperamentti ja käyttäytyminen tilanteissa, joissa eläimeltä vaaditaan erilaisia toimenpiteitä käsittelijöiden toi- mesta. Toisessa tutkimuksessa tarkasteltiin kahden menetelmän käyttöä liharotuisten nuorten nauto- jen luonteen arvioinnissa: perinteistä viisiportaista käsittelyhäkkitestiä ja käyttäytymisen laa- dullista arviointia eli QBA-menetelmää. Viisiportainen käsittelyhäkkiasteikko on ollut pitkään käytössä helppoutensa ja nopeutensa vuoksi, mutta sen karkea asteikko ei aina erottele Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 5 eläinten hienovaraisia käyttäytymiseroja. QBA perustuu sen sijaan eläinten kokonaisvaltaiseen havainnointiin ja kuvaamiseen adjektiiveilla, kuten rauhallinen, aktiivinen, pelokas, sosiaalinen ja leikkisä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, täydentääkö QBA perinteistä viisiportaista käsittelyhäkkitestiä ja tuottaako se lisätietoa eläinten luonteesta ja kasvusta. Tulosten perusteella molemmat menetelmät mittaavat pääosin samaa ulottuvuutta, joka liit- tyy eläimen aktiivisuus-rauhallisuus-akseliin. Tämä näkyi erityisesti eläinten käyttäytymisessä käsittelyhäkissä ja lähtönopeudessa käsittelyhäkistä. Hermostuneet ja aktiiviset eläimet rea- goivat nopeasti, kun taas rauhalliset olivat maltillisempia. QBA:n avulla pystyttiin erottamaan eläinten välisiä luonne-eroja tarkemmin. QBA:n asteikko on jatkuva ja se antaa enemmän sä- vyjä eläinten käyttäytymisen tulkintaan. Lisäksi QBA paljasti piirteitä, joita viisiportainen käsit- telyhäkkitesti ei tavoita yhtä hyvin – erityisesti leikkisyys ja sosiaalisuus, jotka voivat kertoa eläimen sopeutumisesta ja persoonallisuuspiirteistä. Kasvutulosten tarkastelu osoitti, että aktiiviset, eloisan rentoutuneet eläimet kasvoivat keski- määrin paremmin kuin passiiviset tai hyvin sosiaaliset eläimet, Liiallinen sosiaalisuus tai välin- pitämättömyys saattoi puolestaan heikentää kasvua. Näin ollen optimaalinen luonne näyttäisi olevan rauhallinen, mutta toimintakykyinen eli toisin sanoen eläin, joka ei stressaannu hel- posti, mutta kuitenkin kiinnostuu ympäristöstään. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että viisiportainen käsittelyhäkkitesti toimii edelleen luon- teen arvioinnin perusmenetelmänä, mutta sen tuloksia voidaan täsmentää liittämällä siihen valitut QBA-adjektiivit. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokaiseen luokkaan liitetään sitä ku- vaavat sanat, kuten aktiivinen-rauhallinen ja sosiaalinen-leikkisä, jotka toimivat arvioijien tu- kena ja parantavat tulosten toistettavuutta. Näin arviointi pysyy yksinkertaisena ja yhteenso- pivana nykyisten käytäntöjen kanssa, mutta sen tarkkuus ja luotettavuus paranevat merkittä- västi. Asiasanat: emolehmätuotanto, naudanlihantuotanto, OBA, temperamentti, luonne, käyttäyty- minen, käsittely, hyvinvointi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 6 Abstract Arto Huuskonen (Ed.) Natural Resources Institute Finland (Luke), Maaninka This report summarizes the results of the research in the project Productive suckler cow. The first study was a literature review, the aim of which was to find out how cattle temperament has been measured and how cattle manageability can be improved through selection and breeding. The literature review also aimed to identify how temperament relates to different production traits and how handling affects animal welfare. The objective of the literature re- view was to create an understanding of the overall impact of cattle manageability on suckler cow production and to provide tips for a smoother handling situation. Temperament affects manageability and thereby all production traits. Animals that are easily agitated tend to have lower production performance in all aspects of suckler cow production compared to calm and easily handled animals. An adaptable and calm temperament reduces injuries and facilitates group functioning in different situations and rearing environments. Ge- netically reactive animals face challenges in adapting to new and unexpected situations. Gen- erally, reactive animals require more repetitions and adjustment time than other members of the group. All animals should be conditioned to human presence and calm handling. There are differences between individuals in both temperament and manageability. Temperament is a heritable trait that can be selected and developed. Differences in manageability between herds are greater than those between individuals or breeds. The essential factor is to select herd-specific traits that suit each operating environment. The most important factor influenc- ing manageability of the cattle is a skilled, attentive, adaptive, and capable stockperson. It is always worth preparing for an animal handling situation. Handlers should know and un- derstand their roles in the process. Handling situation should always be kept calm. Working with calm animals is smoother, safer, and easier. Physiological calming in animals takes about 30 minutes, after which handling process can be started again with a clean slate. During the life cycle of an animal, there are numerous different actors in the production chain whose actions and expertise affect the animal's behavior and well-being. Cattle have good memory which can be used to facilitate various handling events throughout their lives. Ani- mals recognize different people. A trusting relationship between the stockman and the ani- mal makes daily tasks easier and improves both animal and human welfare. The production chain is responsible for ensuring the well-being of animals throughout the entire production chain, from birth to slaughter. This includes taking into account animals’ differing tempera- ments and behaviors in situations where handlers must perform various procedures. The second study compared two methods for assessing temperament in young beef cattle: the traditional five-point handling crush test and the Qualitative Behaviour Assessment (QBA) method, which uses descriptive adjectives to characterize the animal’s behaviour. The five- point handling crush test is widely used on farms for its simplicity and speed, but its coarse scale may overlook subtle behavioural differences between animals. QBA, by contrast, pro- vides a holistic evaluation by describing animals with terms such as calm, active, fearful, so- cial, and playful. The aim was to determine whether QBA can complement the traditional Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 7 handling crush test and provide additional insight into temperament and growth perfor- mance. The results showed that both methods largely measured the same behavioral dimensions re- lated to the active-calm axis. This was particularly evident in the animals’ behaviour in the crush and their exit speed – more nervous and active cattle tended to move out faster, while calm animals remained steady. However, QBA was able to distinguish more nuanced differ- ences between individuals because it uses a continuous scale, giving a richer picture of be- haviour expressions. Moreover, QBA revealed additional aspects not captured by the five- point handling crush test-particularly playfulness and sociability, which can indicate adapta- bility and personality. Growth data suggested that active but relaxed animals tended to have slightly better daily gains than overly passive or highly social individuals. Excessive sociability or indifference, on the other hand, could reduce growth. Thus, the most desirable temperament appears to be calm yet responsive – an animal that stays composed but remains attentive to its environ- ment. In conclusion, the five-point handling crush test remains a practical and effective core method for assessing cattle temperament, but its reliability and precision can be improved by integrating key QBA adjectives into each score category. In practice, this means enriching the five-point handling crush test scale with behavioural descriptions such as active-calm and so- cial, playful, which help observers interpret behaviour more consistently. This approach pre- serves simplicity and comparability while enhancing the accuracy, reliability and behavioural insight of temperament assessments. Keywords: Suckler cow production, Beef production, QBA, Handling crush test, Activity, Calmness, Sociability, Animal welfare Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 8 Sisällys 1. Naudan luonteen mittausmenetelmät ja valintakriteerit emolehmätuotannossa ........................................................................................... 9 1.1. Johdanto .................................................................................................................................................................. 10 1.2. Temperamentti ...................................................................................................................................................... 10 1.3. Luonne ...................................................................................................................................................................... 13 1.3.1. Luonteen vaikutukset eri tuotanto-ominaisuuksiin .............................................................................. 15 1.4. Käyttäytyminen ...................................................................................................................................................... 41 1.4.1. Tavanomainen/normaali käyttäytyminen ................................................................................................. 41 1.4.2. Häiriökäyttäytyminen ....................................................................................................................................... 43 1.5. Luonteen ja käsiteltävyyden perinnöllinen valinta ................................................................................... 44 1.5.1. Liharotujen eroja ................................................................................................................................................ 46 1.6. Luonteen, käsiteltävyyden ja käyttäytymisen mittaaminen ................................................................ 47 1.6.1. Objektiiviset ja subjektiiviset luonteen mittausmenetelmät ............................................................. 47 1.7. Luonteen ja käsiteltävyyden vaikutukset naudan hyvinvointiin ......................................................... 52 1.8. Käsittely .................................................................................................................................................................... 55 1.8.1. Rauhallisen käsittelyn perusperiaatteet (Low-stress handling) ........................................................ 57 1.9. Yhteenveto ja johtopäätökset .......................................................................................................................... 59 Viitteet .......................................................................................................................... 60 2. Käyttäytymisen laadullinen arviointi lihanautojen luonnetestauksessa ........ 87 2.1. Johdanto .................................................................................................................................................................. 88 2.2. Aineisto ja menetelmät ...................................................................................................................................... 89 2.2.1. Koe 1 tutkimuspihatossa ................................................................................................................................. 89 2.2.2. Koe 2 emolehmätiloilla .................................................................................................................................... 92 2.2.3. Tilastolliset menetelmät .................................................................................................................................. 92 2.3. Tulokset ja tulosten tarkastelu ......................................................................................................................... 94 2.3.1. Luonnetta mittaavien testien luotettavuus ja pysyvyys ...................................................................... 94 2.3.2. Luonteen eri ulottuvuuksien ilmeneminen käyttäytymisen laadullisessa arvioinnissa ........... 97 2.3.3. Testien vertailu .................................................................................................................................................. 100 2.3.4. Tuoko käyttäytymisen laadullinen arviointi lisäarvoa viisiportaiseen testiin? .......................... 103 2.3.5. Käyttäytymisen laadullisen arvioinnin yhteys päiväkasvuun ........................................................... 106 2.3.6. Keskeisimmät havainnot ............................................................................................................................... 109 2.4. Yhteenveto ja johtopäätökset ........................................................................................................................ 109 Viitteet ........................................................................................................................ 112 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 9 1. Naudan luonteen mittausmenetelmät ja valintakriteerit emolehmätuotannossa Maiju Pesonen Luonnonvarakeskus (Luke), Ruukki Tiivistelmä Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, millä tavoin nautojen luonnetta on mi- tattu ja miten nautojen käsiteltävyyttä on mahdollista parantaa jalostuksellisin keinoin. Kirjalli- suuskatsauksessa pyrittiin myös selvittämään, miten nautojen luonne on yhteydessä eri tuo- tanto-ominaisuuksiin ja miten käsiteltävyys vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Kirjallisuusselvi- tyksen tavoitteena oli luoda näkemys eläinten käsiteltävyyden kokonaisvaikutuksesta emoleh- mätuotantoon ja antaa vinkkejä helpommin sujuvaan käsittelytilanteeseen. Eläinten temperamentti vaikuttaa käsiteltävyyteen ja sitä kautta kaikkiin tuotanto-ominai- suuksiin. Helposti hermostuvien eläinten tuotannontaso on kaikissa emolehmätuotannon vaatimissa ominaisuuksissa matalampi kuin helpommin käsiteltävien ja rauhallisten eläinten. Eläinten sopeutuva, rauhallinen luonne vähentää loukkaantumisia ja helpottaa ryhmän toimi- vuutta erilaisissa tilanteissa ja kasvatusolosuhteissa. Perinnöllisesti reaktiivisten eläinten haaste on niiden heikompi sopeutuminen uusiin ja yllättäviin tilanteisiin. Pääsääntöisesti reak- tiiviset eläimet tarvitsisivat enemmän toistoja ja sopeutumisaikaa kuin ryhmän muut jäsenet. Kaikki eläimet tulisi ehdollistaa ihmisten läsnäoloon ja rauhalliseen käsittelyyn. Yksilöiden temperamenteissa ja käsiteltävyydessä on eroja. Temperamentti on perinnöllinen ominaisuus, jota voidaan valita ja kehittää. Karjakohtaiset erot eläinten käsiteltävyydessä ovat suurempia kuin yksilö- tai rotukohtaiset erovaisuudet. Olennaisin tekijä on valita karjakohtaisesti sopivia ominaisuuksia omaan toimintaympäristöön. Käsiteltävyyden tärkein tekijä on osaava, huo- mioiva, oppiva ja toimiva karjanhoitaja. Eläinten käsittelytilanteeseen kannattaa aina valmistautua. Käsittelijöiden tulee tietää ja osata oma roolinsa käsittelytilanteessa. Eläinten käsittelyssä tulisi pitää tilanne aina rauhallisena. Rauhallisten eläinten käsittely on sujuvampaa, turvallisempaa ja helpompaa. Eläinten fysiolo- ginen rauhoittuminen vaatii noin 30 min. Tämän jälkeen käsittelytapahtuma voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä uudestaan. Eläimen elinkaaren aikana tuotantoketjussa on lukuisia eri toimijoita, jotka vaikuttavat toimin- nallaan ja osaamisellaan eläimen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Naudoilla on hyvä muisti. Muistia voidaan käyttää hyväksi helpottamaan erilaisia naudan elämän aikana tapahtuvia kä- sittelytapahtumia. Eläimet tunnistavat eri ihmiset. Luottamuksellinen suhde karjanhoitajan ja eläimen välillä helpottaa jokapäiväisiä toimia sekä lisää eläinten ja ihmisten hyvinvointia. Tuo- tantoketjun vastuu on huolehtia eläinten hyvinvoinnista koko tuotantoketjun läpi, syntymästä teurastukseen. Vastuuseen kuuluu ottaa huomioon eläinten eritasoinen temperamentti ja käyttäytyminen tilanteissa, joissa eläimeltä vaaditaan erilaisia toimenpiteitä käsittelijöiden toi- mesta. Asiasanat: naudat, temperamentti, luonne, käyttäytyminen, käsittely, hyvinvointi, valinta Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 10 1.1. Johdanto Nautojen käyttäytymiseen on vaikuttanut nautaeläimen kehittyminen kotieläimeksi eli do- mestikaatio. Kaikki nykyiset kotieläintuotannossa olevat nautarodut ovat kehittyneet 1700– 1800-luvuilla. Nautarotujen kehityksen voidaan ajatella olevan saman tahtinen ns. modernin kotieläintuotannon kehityksen kanssa. Eläinten tuotannollisia ominaisuuksia on hyödynnetty ja niitä on pyritty parantamaan jalostusvalinnalla. Tuotannollisten ominaisuuksien valinnan ohella on valittu eläinten sopeutumista tuotanto-olosuhteisiin. Parhaiten sopeutuvat yksilöt ovat todennäköisimmin saaneet mahdollisuuden olla seuraavan polven vanhempina. Naudan käyttäytymisominaisuudet vaikuttavat eläimen ja karjanhoitajan jokapäiväiseen elä- mään. Yksi merkittävimmistä tekijöistä, joihin eläinten luonne on osallisena, on karjanhoitajan työmotivaatio ja -turvallisuus. Eläinten luonne vaikuttaa myös karjan sisäiseen toimivuuteen ja loukkaantumisalttiuteen. Naudoilla on perittyjä ja opittuja käyttäytymisominaisuuksia. Nauto- jen perinnöllisessä luonteessa eli temperamentissa on eroja, jotka vaikuttavat yksilölliseen käyttäytymiseen erilaisissa käsittelytilanteissa. Nautojen käsittelyyn osallistuvien henkilöiden on tärkeää ymmärtää, mitä on eläimen tavanomainen käyttäytyminen ja missä vaiheessa kä- sittelijä aiheuttaa eläimen käyttäytymisen muutoksen. Karjanhoitajien, jotka ymmärtävät nau- tojen luonteen ja käyttäytymisen perusteita, on helpompi omaksua eläinten hyvinvointia edis- täviä toimintamalleja tuotannossaan. Nautojen temperamenttipiirteiden eroja ja niiden yhteyttä käyttäytymiseen on tutkittu run- saasti. Emolehmätuotannossa eläinten luonne ja käyttäytyminen on huomioitava yhtenä tuo- tannontekijänä. Emolehmien tuotantoikä on usein pitkä. Emolehmätuotannossa eläimiä ei yleensä käsitellä päivittäin, vaan eläinten käsittely liittyy usein erikoistilanteeseen kuten esi- merkiksi punnitukseen tai poikimisen avustamiseen. Käsittelytilanteessa kaikki toimenpiteet, joilla tehdään käsittely eläimen näkökulmasta helpommaksi, parantavat eläinten hyvinvointia. Nautojen luonne, helppo käsiteltävyys ja sopeutuvuus kasvatusoloihin ovat yhteydessä eläi- men hedelmällisyys-, kasvu- ja ruho-ominaisuuksiin, vastustuskykyyn, vähäisempään eläinten loukkaantumisalttiuteen ja rakenteiden parempaan kestävyyteen (King ym. 2006, Cooke ym. 2009a,b, 2011, 2017, Burdick ym. 2011). Kun tuottajat valitsevat eläimiä helpomman käsiteltä- vyyden perusteella, valinta kohdistuu epäsuorasti myös eläinten tuottavuuteen ja sopeutu- miskykyyn. Eläinten luonteen valinnalla vaikutetaan joka kerta myös karjatilan tuotannon te- hokkuuteen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, millä tavoin nautojen luonnetta on mi- tattu ja miten nautojen käsiteltävyyttä on mahdollista parantaa jalostuksellisin keinoin. Kirjalli- suuskatsauksessa pyrittiin myös selvittämään, miten nautojen luonne on yhteydessä eri tuo- tanto-ominaisuuksiin ja miten käsiteltävyys vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Kirjallisuusselvi- tyksen tavoitteena on luoda näkemys eläinten käsiteltävyyden kokonaisvaikutuksesta emo- lehmätuotantoon ja antaa vinkkejä helpommin sujuvaan käsittelytilanteeseen. 1.2. Temperamentti Nautojen perinnöllinen luonne eli temperamentti on muotoutunut domestikaation edetessä (Boivin 2018). Monien eläinlajien elinympäristö risteää tai on sama kuin ihmisen. Kaikki nämä eläimet eivät kuitenkaan ole kesyyntyneet eli domestikoituneet. Domestikaatio on todennä- köisesti kaksikaistainen tie, johon on vaikuttanut sekä eläin että ihminen. Kummatkin ovat Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 11 hyötyneet toisistaan (Palmer 1997). Price (1999) korostaa, että domestikaatio on jatkuva ta- pahtuma, jossa eläin sopeutuu koko ajan ihmisen muokkaamaan ympäristöön. Eläimen muo- vautuminen ja sopeutuminen tapahtuu eläinten perinnöllisen valinnan ja yksilön sopeutumi- sen kautta. Eläinlajien domestikoitumiseen on vaikuttanut kolme tekijää: 1) vähäinen pelok- kuus ihmistä kohtaan aikaisessa elämän vaiheessa, 2) eläimen keskimääräistä korkeampi sosi- aalisuus ja 3) eläimen sopeutuvuus menestyä tavanomaista/luonnollista suuremmassa saman lajin eläinryhmässä (Boivin 2018). Temperamentti on käsite, joka kuvaa perimän ohjaamia eläimen yksilöllisiä käyttäytymi- sen/luonteen eroja. Eroja reaktiivisuuden tasossa voidaan havaita aggressiivisuudessa, uusien asioiden välttämisessä, halussa ottaa riskejä, uteliaisuudessa ja sosiaalisuudessa. Nämä erot käyttäytymisessä toistuvat saman tasoisina erilaisissa olosuhteissa läpi eläimen iän (Réale ym. 2007, Sutherland ym. 2012). Riley ym. (2014) luokittelivat eläimen temperamenttiin vaikutta- vat luonnepiirteet seuraavasti: 1. Aggressiivisuus, eläimen tarve hyökätä käsittelijän tai toisten eläinten kimppuun 2. Jännittyneisyys, eläimen kyky käsitellä uusia tilanteita 3. Pako-ominaisuus, eläimen liikkumisen nopeus 4. Käsittelijän subjektiivinen arvio eläimen temperamentista Eläimen temperamentti on yhteydessä yksilön selviämiseen ja menestymiseen tuotanto-olo- suhteissa (Haskell ym. 2014). Eläimen temperamentti vaikuttaa kokonaisvaltaisesti eläimen mahdollisiin yksilöllisiin valintoihin, joilla voi olla erilainen tulos tuotannon kannalta. Eläimen temperamentin eroja voidaan tutkia menetelmillä, jotka pyrkivät selvittämään muun muassa eläimen suhtautumista uusiin asioihin ja olosuhteiden aiheuttamaa muutosherkkyyttä (Réale ym. 2007). Emolehmätuotannossa eläimen temperamentin vaikutus tuotannolliseen menestymiseen voi olla suurempi kuin muissa nykyaikaisissa nautoihin perustuvissa kotieläintuotantomuodoissa. Emolehmätuotannon merkittävimpiä tuotannollisia tekijöitä ovat 1) hedelmällisyys = lisäänty- mistehokkuus, 2) elinvoimaisen jälkeläisen vuosittainen tuotanto = emo-ominaisuudet, lau- man yhtenäinen toiminta ja 3) olosuhteiseen sopeutuminen, sisäruokintakauden olosuhteet, erilaiset laidunolosuhteet, laiduntamisen tehokkuus = selviytymiskeinot (Rae 2006, Terry ym. 2020, Weik ym. 2021). Eläimen temperamentin ilmentymistä voidaan yrittää mitata erilaisilla eläimen käyttäytymistä havainnoivilla testeillä ja käyttäytymistilanteilla (Kuva 1). Käyttäytymistestejä voidaan tehdä yli eläinlajirajojen (Réale ym. 2007). Käyttäytymistesti tuo esille eläimen jonkun tyypillisen tem- peramenttipiirteen ja/tai vaatii eläimen toiminnalta jonkinlaista temperamenttia, joka johtaa tietyntyyppiseen käyttäytymiseen. Temperamenttipiirteillä on usein keskinäisiä yhteyksiä (sini- set ja punaiset kaarinuolet). Toiset näistä yhteyksistä vahvistavat positiivista toimintaa eläimen tuotannollisen menestymisen kannalta. Esimerkiksi emolehmän rohkeus, aktiivisuus ja riskin- ottokyky voivat olla positiivisesti yhteydessä laiduntamisen onnistumiseen, vasikan hoitoky- kyyn ja laumaan sopeutumiseen. Toisaalta emolehmän rohkeus voi myös lisätä eläimen epä- toivottua aggressiivista käyttäytymistä esimerkiksi karjanhoitajaa kohtaan. Emolehmän ag- gressiivisuus on haasteellinen temperamenttipiirre tuotannollisissa olosuhteissa. Emolehmän aggressiivisuus voi lisätä yksilön lisääntymistehokkuutta ja tietyissä olosuhteissa jälkeläisen menestymistä (Estevez-Moreno ym. 2021). Aggressiivisuus karjanhoitajaa tai toisia lauman jä- seniä kohtaan johtaa usein väistämättä emolehmän poistoon, jolloin elinikäistuotos jää Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 12 lyhyeksi (Hidano & Gates 2019). Toisaalta tuotannollisesti positiivisesti vaikuttavat tempera- menttiominaisuudet vaikuttavat myönteisesti moneen emolehmätuotannossa tarvittavaan tuotanto-ominaisuuteen. Emolehmän pysyvyys eli tuotannollinen menestyminen karjassa voi olla vahvasti sidonnainen emolehmän neljään eri temperamenttiominaisuuteen: 1) aktiivisuu- teen, 2) sosiaalisuuteen 3) rohkeuteen ja 4) riskinottokykyyn (Rogers ym. 2004, Morgan-Da- vies ym. 2014, Friggens ym. 2017, Estevez-Moreno ym. 2021). Kuva 1. Temperamentin vaikutus emolehmän menestymiseen tuotannossa (Réale ym. 2007, mukailtu soveltumaan emolehmätuotantoon). Käytännössä liharotuisten nautojen temperamenttia arvioidaan erilaisissa käsittelytilanteissa ja/tai eläimen ollessa käsittelyhäkissä. Käsittelytilanteessa arvioitu käyttäytyminen voi olla yh- teydessä tuotannossa merkittäviin temperamenttipiirteisiin (Kuva 1, oranssit nuolet). Eläimen käyttäytymisen arvioijan tulee kuitenkin olla riittävän harjaantunut tulkitsemaan eläimen käyt- täytymistä oikeiden johtopäätöksien tekemiseen (Grignard ym. 2001). Ohjeistus on nautojen käyttäytymisen arvioinnissa olennainen tekijä. Toistot käyttäytymisen arvioinnissa lisäävät eri arvioijien tuloksien yhteneväisyyttä (Parham ym. 2021). Panksepp (2011) esitti eläinten käyttäytymisen arvioinnin perusteeksi tunnejärjestelmäraken- teen hyödyntämistä. Tunnejärjestelmä jaottelee tunteet pelkoon, raivoon, paniikkiin, etsimi- seen, seksuaalisuuteen, huolehtimiseen ja leikkiin. Aivojen pelkokeskus sijaitsee mantelitumakkeessa. Pelko motivoi eläintä kaihtamaan vaaraa. Pelko aiheuttaa eläimessä ääripään reaktioita. Pelokas eläin voi yrittää pakoon tai se voi jäh- mettyä paikoilleen (Franceschi ym. 2016). Pelokas nauta voi ääritilanteissa olla aivan liikkuma- ton ja jopa mennä makuulle. Jähmettyminen aiheuttaa käsittelytesteissä usein vääriä tulkin- toja. Jähmettyminen voidaan tulkita jopa rauhallisuudeksi (Grandin 1980b, Broom 2022). Raivo motivoi eläintä puolustautumaan ja hyökkäämään toisia eläimiä tai ihmistä kohtaan. Emolehmälle vasikan puolustaminen on kuvaavin puolustushyökkäysreaktio. Emon puolustus- reaktiota ei ole saatu millään nykyisillä käsiteltävyyden testausmenetelmillä esille. Emon Emolehmän tuotannollinen menestyminen Käyttäytymistesti Rohkeus Riskin- ottam inen Aktiivisuus Sosiaalisuus Aggressiivisuus Yllätys Uusi esine O losuhde- m uutos Käsittely- tapahtum a Liikkum isen rajoittam inen Temperamentti Tuotannollinen vaikutus Yhdistelmävaikutus Lisääntym istehokkuus Laiduntam isen onnistum inen Em o- om inaisuudet Laum aan sopeutum inen Dom inointi Puolustus- reaktiot Ruokinnallinen sopivuus Karjassa pysym inen = Tuotannollinen pitkä ikä isyys Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 13 vasikan puolustaminen ja käsiteltävyys ovat eri temperamenttipiirteitä (Turner ym. 2013, Pe- rez-Torres ym. 2014). Paniikki eli erostressi aiheutuu eläimen joutumisesta erilleen ryhmästä tai emon ja jälkeläisen erottamisesta toisistaan. Paniikki on eri ominaisuus kuin pelko. Paniikkia säätelevät eri aivojen osat kuin pelkoa. Erostressiä kontrolloi oksitosiinihormoni (Panksepp 2011). Jotkut naudat ovat itsenäisempiä kuin toiset ja hakevat vähemmän sosiaalista kontaktia muista ryhmän eläi- mistä (Stephenson & Bailey 2017). Etsiminen motivoi eläintä uuden löytämiseen. Uteliaisuuden ajurina toimii dopamiinihormo- nijärjestelmä (Panksepp 2011). Nautojen uteliaisuudessa on eroja. Hiehoryhmissä tietyt uteli- aat yksilöt johtavat laumaa laidunolosuhteissa (Dumont ym. 2005). Uteliaat, toimeliaat emo- lehmät laiduntavat laajemmalta alueelta ja siirtyvät kauemmaksi juomapisteiltä. Varautu- neemmat emolehmät suosivat juomapisteen läheisyyttä laiduntamiseen ja makaamiseen (Goodman ym. 2016). Laidunpaikan tuttuus lisää laidunalueen laajuutta myös uteliailla leh- millä. Ns. uudet lehmät laiduntavat pienemmällä alueella kuin jo useamman kerran alueella käyneet lehmät (Bailey ym. 2010). Emolehmillä uteliaisuus ja rohkeus on yhdistetty eri isälinjoihin (Bailey 2004, Bailey ym. 2004, 2015, Van Wagoner ym. 2006). Baileyn ym. (2015) mukaan emolehmien motivaatio-, uteliai- suus- ja aktiivisuuseroista 24 % johtui perinnöllisistä eroista. Emolehmien eritasoisen aktiivi- suuden, uteliaisuuden ja rohkeuden pystyy havainnoimaan lauman yksilöistä. Yksi tapa on ha- vainnoida laiduntavaa laumaa aamulla ja katsoa, missä kukin lauman eläin on. Laiduntavat emot ovat aktiivisempia kuin makaavat ja märehtivät emot (Bailey ym. 2004). Naudat oppivat myös laiskoiksi, jos niiden ruokinta tehdään helpoksi esimerkiksi tarjoamalla lisäruokintaa lai- tumelle. Myös laiskuuden tasoissa on eroja. Uteliaisuus ja ns. helpon elämän tavoittelu ovat geneettistä ja opittua (Bailey ym. 2015). Seksuaalisuus motivoi eläintä lisääntymään. Seksuaalinen käyttäytyminen voidaan jakaa kah- teen osaan: kosinta- ja paritteluvaiheeseen. Sonnien käyttäytymisominaisuudet ovat osittain yhteydessä tiineytysaktiivisuuteen (Bart ym. 2012). Tiinehtyminen ja poikimaväli on yhdistetty emojen käyttäytymisominaisuuksiin (Kasimanickam ym. 2014, Enriquez ym. 2021). Huolehtiminen on jälkeläisen menestymisen elinehto. Emon hoiva jälkeläistään kohtaan on eri ominaisuus kuin emon jälkeläisen puolustaminen. Emon vasikan hyväksymis- ja utareelle pääs- tämisominaisuudet eivät ole yhteydessä emon puolustusreaktioon. Mikään nykyisistä käsiteltä- vyyttä mittaavista menetelmistä ei ole yhteydessä emon hoivaominaisuuksiin (Turner ym. 2013). Emon temperamentti on yhdistetty emon hoivaominaisuuksiin (Orihuela ym. 2020). Leikki motivoi eläintä kehittämään kaikkien edellä mainittujen tarpeiden täyttämistä. Leikki on erityisesti nuorten eläinten tapa harjoitella ja tutustua ympäristöön sekä sosiaaliseen ryh- mään, jossa eläin on. Leikki vaatii runsaasti energiaa ja resursseja. Leikki vaatii keskittymistä ja altistaa eläimen ympäristön mahdollisille uhkille. Aikuiset eläimet liittyvät leikkeihin harvem- min (Broom 2022). 1.3. Luonne Luonne muodostuu eläimen temperamentin ja kokemuksien yhteisvaikutuksena. Karjankas- vattajan on tärkeä sisäistää eläimen luonteen vaikutukset tuotannon sujuvuuteen ja onnistu- miseen. Tuotanto-olosuhteet ja karjankasvattajien preferenssi eläinten tuotantoon Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 14 sopivimman luonteen osalta vaihtelee. Valinta tai karsinta eläinten luonteen perusteella tulisi tehdä perusteltujen syiden kautta. Tuotantoon sopimaton luonne on nautojen karsintape- ruste (Hidano & Gates 2019). Eläinten helpompi luonne ja käsiteltävyys on työturvallisuutta lisäävä, eläinten ja ihmisten loukkaantumista vähentävä sekä kokonaishyvinvointia parantava tekijä (Lockwood ym. 2015). Haastavan luonteen perusteella eläimen karsintapäätös voidaan muodostaa aikaisessa vaiheessa, usein jo vieroituksen yhteydessä (Estevez-Moreno ym. 2021). Luonneominaisuudet voivat kuitenkin muuttua eläimen iästä sekä kehitys- ja tuotantovai- heesta johtuen (Stamps & Groothuis 2010, Neave ym. 2020). Emolehmien luonne muuttuu suvaitsevammaksi ja rauhallisemmaksi tuotantoiän karttuessa (Tözer ym. 2003, Estevez-Mo- reno ym. 2021). Sonnien luonteen ilmentymiseen iällä on vähäisempi vaikutus kuin emoleh- millä. Sonnien luonnetta määrittävät enemmän aikaisemmat kokemukset karjanhoitajasta ja käsittelystä (Estevez-Moreno ym. 2021). Siitossonnit voivat olla herkkiä uusille olosuhteille. Vanhemmat sonnit voivat uusissa olosuhteissa tarvita enemmän aikaa sopeutumiseen kuin nuoremmat sonnit. Eläimen temperamentti vaikuttaa sen sopeutumiseen erilaisiin olosuhtei- siin. Rauhallinen ja suvaitsevainen perustemperamentti helpottaa eläimen sopeutumista uu- siin olosuhteisiin (Pethrick 2005). Naudan luonne kuvaillaan usein käsittelytilanteissa muodostuneeksi käsitykseksi siitä, miten eläin on käyttäytynyt kyseissä tapahtumassa (Tulloh 1961, Burrow & Dillon 1997). Käsittelijän mielikuvassa eläimet jakaantuvat luonteeltaan helposti- ja vaikeasti käsiteltäviksi (Kuva 2). Helposti käsiteltäviä eläimiä yhdistää rauhallisuus, tarkkaavaisuus, uteliaisuus ja positiivien yh- teistyökyky. Vaikeiksi koetuilla eläimillä on painolastina edellisiltä käsittelykerroilta saatu vai- kean eläimen maine. Toisaalta vaikeiksi koetut eläimet ovat usein pelokkaita ja helposti är- syyntyviä, jotka tarvitsisivat käsittelytilanteessa enemmän aikaa käsittelyn sujuvoittamiseksi ja rauhoittamiseksi (Yu ym. 2020, Estevez-Moreno ym. 2021). Kuva 2. Naudan luonnepiirteet jakavat eläimet käsittelijän mielikuvissa helposti ja vaikeasti käsiteltäviksi (Yu ym. 2020, Estevez-Moreno ym. 2021, mukailtu). Helppo Vaikea Rentoutunut Rauhallinen Tarkkaavainen Utelias Apaattinen Positiivinen Yhteistyökykyinen Alhainen luonnearvio Aktiivinen Pelokas Kiihtynyt Ärsyyntynyt Jännittynyt Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 15 1.3.1. Luonteen vaikutukset eri tuotanto-ominaisuuksiin Luonne vaikuttaa lukuisiin eri tuotanto-ominaisuuksiin, ja nämä vaikutukset voivat olla joko suoria tai epäsuoria (Burdick ym. 2011). Luonne vaikuttaa eläimen toleranssiin kestää erilaisia tuotantoympäristössä tapahtuvia muutoksia. Tuotantoympäristön muutokset voivat olla joko tuotantorytmissä olevia normaaleja muutoksia tai äkillisiä poikkeamia eläimen kasvatusympä- ristössä. Tuotantorytmissä tapahtuvia normaaleja muutoksia ovat esimerkiksi laidun- tai sisä- ruokintakauden alkaminen. Äkillisiä muutoksia voivat olla vieroitus, eläinten ryhmittelyt, uudet rakenteet ja kuljetukset (Burdick ym. 2011, Brown & Vosloo 2017). Eläimen kokeman stressin tasoon vaikuttavat eläimen sisäiset tekijät ja ulkoiset tuotantoym- päristölliset tekijät. Eläimen sisäisiä tekijöitä ovat eläimen perinnölliset ominaisuudet kuten rotu, sukupuoli, luonne, käyttäytyminen ja eläimen kokema laumahierarkia. Ympäristölliset te- kijät muodostuvat tuotantorakennuksen, laidunnuksen ja karjanhoidollisten toimenpiteiden muodostamasta kokonaisuudesta, johon vaikuttavat vuodenajan vaihtelun ilmastolliset muu- tokset (Lynch 2010, Brown & Vosloo 2017) (Kuva 3). Kuva 3. Eläimen kokeman stressin tasoon vaikuttavia sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä nautatuotan- nossa (Lynch 2010). Kotieläintuotannossa kannattavuuden edellytyksenä on riittävän tuotannon tehokkuuden yl- läpitäminen. Yksi tuotannollisen tehokkuuden mittari on emolehmän jokavuotinen poikimi- nen ja elävä hyvin kasvava vasikka. Tiineys, poikiminen ja maidontuotanto ovat emolehmälle vuosittainen tuotantorytmiin kuuluva stressitekijä eli ns. homeostaasissa eli tasapainotilassa tapahtunut muutos. Optimaalisen tuotannon säilyttämiseksi tarvitaan tieto, miten tuotanto- ympäristön aiheuttamia stressitekijöitä voidaan minimoida (Brown & Vosloo 2017). Kaikki muutokset aiheuttavat eläimelle ns. stressireaktion (Kuva 3). Tuotantoympäristössä, jossa on päivittäiset rutiinit ja toimenpiteet pysyvät samanlaisina, nautaan kohdistuvat ulkoiset stressi- tekijät voivat olla matalalla tasolla. Jokainen uusi ryhmittely, esimerkiksi vasikoiden vieroitus, on huomattavaa stressiä aiheuttava toimenpide (Lynch 2010). Kuva: Johanna Jahkola Geneettiset: • Rotu • Sukupuoli • Ikä • Elopaino • Luonne Sosiaalinen asema laumassa: • Kilpailu • Aggressio • Johtajuus • Dominointi Sosiaalinen ympäristö Pihatto ja käsittelijä Ruokinta Eläintiheys Liikkumisen vapaus Fyysinen ympäristö TuuliLämpötila ValoisuusKosteus Naudan sisäiset käsittelyherkkyyteen vaikuttavat tekijät Ulkoiset stressiä aiheuttavat tekijät Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 16 Eläimen kokema stressi voi olla akuuttia tai kroonista. Akuutti stressireaktio muodostuu, kun eläin kokee lyhytaikaista stressiä. Eläin ratkaisee tilanteen pakenemalla tai hyökkäämällä. Akuutissa stressireaktiossa hormonitoiminta valmistaa eläintä selviytymään lyhytaikaisesta stressistä (Hughes ym. 2014). Krooninen stressi muodostuu, kun eläin altistuu haastavaan ko- kemukseen tai elinolosuhteeseen toistuvasti ja pitkän ajan kuluessa. Kroonisessa stressissä hormonitoiminta heikentää usean tuotannollisesti tärkeän toiminnan ilmentymistä (Hughes ym, 2014). Pääasiallisin stressihormoni on kortisoli, joka on lisämunuaisen kuorikerroksen erittämä hor- moni. Elimistön kortisolitaso nousee elimistöä rasittavissa tilanteissa. Elimistön rasitus voi olla henkistä tai fyysistä. Kortisoli valmistaa elimistön taisteluun. Kortisolin vaikutuksesta veren- paine nousee, sydämen syke ja hengitystiheys kiihtyvät ja verenkierto suuntautuu enemmän elintärkeille elimille. Kortisoli vaikuttaa verenkierron kautta kaikkiin elimistön kudoksiin. Kor- tisoli on glukokortikoidi eli kortisoli lisää mm. glukoneogeneesiin tarvittavien maksaentsyy- mien määrää ja nostaa verensokeria (Burdick ym. 2011, Mormède ym. 2011). Akuutissa stres- sireaktiossa sympaattisen hermoston toiminta vastaa stressihormonien erityksestä (asetyko- liini, norepinefriini ja kortisoli). Stressin muuttuessa pitkäkestoisemmaksi kortisolin eritys siir- tyy HPA-akselille (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisen kuorikerros) (Brown & Vosloo 2017) (Kuva 4). Kortisoli on välttämätön elintoiminnoille. Kortisolitasoissa on vaihtelua eri yksilöiden välillä ja erilaisissa käsittelytilanteissa. Verestä mitattu kortisolin perustason on 2–9 ng/ml, käsittelyta- pahtumassa nautojen kortisolitasot vaihtelevat välillä 10–65 ng/ml ja erittäin stressaavissa ti- lanteissa kortisolitasot voivat olla yli 90 ng/ml (Andrews ym. 2004). Eläimen elämänvaihe vai- kuttaa siihen, minkälaista luonnollista vastetta kortisolitasojen vaihtelusta haetaan. Vastasyn- tyneen vasikan kortisolitasot ovat suhteessa korkeat (Kovács ym. 2021). Tällä varmistetaan va- sikan selviytyminen. Glukokortikoideilla on merkittävä positiivinen vaikutus siihen, kuinka ter- nimaidon vasta-aineet (IgG) imeytyvät vasikan suolistosta. Vaikea poikiminen voi kuitenkin nostaa kortisolitasot haitallisen korkeaksi vasikan muiden elintoimintojen kannalta (Osorio 2020). Kortisoli vaikuttaa heikentävästi hedelmällisyyteen ja tiinehtyvyyteen vähentämällä ja estä- mällä sukupuolihormonien eritystä ja toimintaa (Fernandez-Novo ym. 2020). Toisaalta kor- tisolia tarvitaan siihen, että emo palautuu poikimisesta (Dong ym. 2019). Kortisoli heikentää vastustuskykyä, ruokahalua ja vaikuttaa negatiivisesti ruoansulatuskanavan toimintaan (Bur- dick ym. 2011, Hughes ym. 2014, Brown & Vosloo 2017). Toisaalta elimistön kortisolitasoilla on positiivinen vastustusvaikutus erilaisia parasiitteja vastaan (Defolie ym. 2019). Verenkierron volyymi ja sydämen lyöntitiheys kasvavat kortisolin vaikutuksesta. Kortisoli lisää myös hengi- tystiheyttä. Pitkään jatkuneessa stressitilassa kortisoli vaikuttaa negatiivisesti lihas- ja rasvaku- doksen suhteeseen, lisäten rasvakudoksen osuutta (Mormède ym. 2011). Jo normaali kor- tisolitasojen vaihtelu eri sukupuolilla voi aiheuttaa lihas- ja rasvakudoksen kasvuissa vaihtelua. Sonneilla kortisolitasot ovat matalammat kuin hiehoilla ja härillä, mistä muodostuu ero rasva- kudoksen määrään sukupuolien välillä (Gettys ym. 1988). Kortisolin vaikutuksesta eläimen tuotannon taso laskee usean eri elintoiminnon vaikutuksesta (Burdick ym. 2011, Hughes ym. 2014, Brown & Vosloo 2017) (Kuva 4). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 17 Kuva 4. Stressireaktio, siihen vaikuttavat hormonit ja vaikutuskohteet (Burdick ym. 2011, mu- kailtu). Naudan luonne muodostaa rajapinnan siihen, 1) minkä tasoinen stressireaktiosta muodostuu, 2) miten stressireaktio vaikuttaa eläimen tuotantoon ja 3) kuinka eläin palautuu stressireak- tiosta. Hermostuneemmilla, pelokkailla ja haastavasti käsiteltävillä naudoilla stressihormonien (kortisoli, norepinefriini, epinefriini) perustaso on korkeampi kuin rauhallisemmilla eläimillä. Stressihormonien korkeampi taso heikentää eläinten kasvua ja vastustuskykyä (Hughes ym. 2014). Aggressiivinen käyttäytyminen aiheuttaa stressihormonien nopean nousun. Pelon muodostama stressireaktio on pitkäkestoisempi ja tätä kautta tuotannon kannalta merkityk- sellisempi (Bristow & Holmes 2007). Pelon aiheuttama stressihormonin nousu saadaan esille muun muassa naudan sylkitestillä (Gubert ym. 2015). Pelkäävien eläinten tuotannontaso on matalampi kuin rohkeampien ja rauhallisempien eläinten (Rushen ym. 1999, Hedlund & Lølie 2015). Perintötekijät vaikuttavat nautojen pelkoon. Toiset yksilöt ja rodut ovat pelokkaampia kuin toiset (Bourguet ym. 2015). Haasteena on, ettei pelkoa ja aggressiivisuutta ole selkeästi erotettu aikaisemmissa tutkimuksissa (MacKay & Haskell 2015, Daigle ym. 2020). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 18 Kuva 5. Eläinten sijoittuminen erilaisiin käsittelyluokkiin (Reinhardt ym. 2009, uudelleen muo- toiltu). Liharotuisilla naudoilla vuoden ikään tehty arvio eläimen käsiteltävyydestä on yhteydessä eläi- men tuotannolliseen ikään ja tuottavuuteen. Luonnetta pidetään vahvasti karsintaperusteena (Oliveira ym. 2020). Helposti käsiteltävien ja reaktiivisten eläinten suhteellinen osuus nuorien eläinten ryhmissä tehdyissä tutkimuksissa on usein ollut melko samanlainen. Franciscon ym. (2012) tutkimuksessa käsittelyluokkia oli kaksi helposti käsiteltävät ja reaktiiviset. Helposti kä- siteltävien osuus eläimistä oli 70 % ja reaktiivisten 31 %. Vastaavasti Cooken ym. (2019) tutki- muksessa rauhallisten hiehojen osuus oli 56 % ja reaktiivisten 44 %. Reinhardtin ym. (2009) tutkimuksessa käsittelyluokkia oli kolme: rauhalliset, levottomat ja reaktiiviset (Kuva 5). Rau- hallisesti käyttäytyvien eläinten osuus oli 67 %, levottomien 26 % ja reaktiivisten 7 %. Yangin ym. (2019) tutkimuksessa vastaavasti rauhallisten osuus oli 39 %, levottomien 37 % ja reaktii- visten 25 %. Alvarenga ym. (2022) esittivät huomattavasti laajemman, 266 029 eläimen aineis- ton, jossa oli 147 671 sonnin, 115 026 hiehon ja 3 332 härän tiedot. Vuoden iässä arvioitujen eläinten prosenttiosuudet eri käsittelyluokissa olivat hyvin yhteneväisiä aikaisempien tutki- muksien kanssa. Aineistossa käytettiin kuusiportaista asteikkoa (Kuva 6), jolloin 72 % eläimistä arvioitiin rauhallisiksi ja 22 % levottomiksi (Alvarenga ym. 2022). Samanlainen jakauma käsi- teltävyysluokkien eroissa on havaittu myös aivan erityyppisessä käytössä olevilla rodeoson- neilla. Goldhawkin ym. (2016) tutkimuksessa 70 % rodeosonneista oli rauhallisia käsittelyhä- kissä ja 30 % osoitti jonkinasteisia hermostuneisuuden merkkejä. Käsiteltävyysarvio pysyy lähes samanlaisena koko kasvatusajan. Kasvatuksen alussa rauhallisen käsiteltävyysarvion saanut eläin todennäköisemmin myös säilyttää tämän arvion. Vain 5–7 % tämän luokan eläimistä muuttaa käsiteltävyysluokkaa haasteellisemmaksi. Reaktiivisilla eläi- millä käsiteltävyysarvioluokat vaihtelevat kasvatuskaudella enemmän (15–37 %) (Barga ym. 2020). Pääsääntöisesti urospuoliset eläimet saavat 5,5 % korkeampia käsiteltävyysarvioita kuin naaraspuoliset (Reinhardt ym. 2009, Alvarenga ym. 2022). Geneettisesti X-kromosomin vaiku- tus on kuitenkin todennäköisesti merkittävämpi eläimen käsiteltävyyden ja luonteen kannalta kuin Y-kromosomin (Alvarenga ym. 2021). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 19 Kuva 6. Eläinten sijoittuminen kuuteen eri käsittelyluokkaan laajassa aineistossa (Alvarenga ym. 2022). Siitossonnin luonneominaisuuksien tuotantovaikutus Yksi tuotannollisesti tehokkaan emolehmätuotannon peruspilari on tiivis ja rajattu poikima- kausi. Tiiviin poikimakauden edellytyksenä ovat hedelmälliset emot ja hyvin toimivat siitos- sonnit. Siitossonnin heikko tiineytystulos on helposti huomattavissa, mutta viivästyneet tiiney- det sitä vastoin jäävät usein lähes huomioimatta. Heikko tiineytystulos ja viivästyneet tiiney- det voivat johtua sonnin heikosta siemenentuotosta tai fyysistä ongelmista (Barth 2018, But- ler ym. 2020). Libido, eli halu ja kyky astua, on myös yksi siitossonnin olennaisista ominai- suuksista (Pethrick 2005), mutta sitä pidetään yleensä itsestään selvyytenä. Varsinkaan ensim- mäistä kertaa astuvien nuorsonnien osalta ei ole tietoa sonnien astumiskyvystä (Petherick 2005). Sonnin luonteen erilaiset piirteet voivat olla periytyviä ja nämä luonteen piirteet voivat vaikuttaa sonnin hedelmällisyyteen ja menestymiseen siitossonnina (Russell ym. 2021). Stres- siherkkyys ja reaktiivisuus tulisikin ottaa huomioon eläinten soveltuvuuden arvioinnissa. Testosteroni on pääasiallinen androgeeni (sukupuolihormoni) urospuolisilla yksilöillä. Testo- steroni ohjaa urospuolisen yksilön kehitystä jo tiineysaikana, aikaansaa puberteetin sekä pitää yllä spermatogeneesiä ja libidoa (Hopper 2018). Testosteroni on olennaisessa osassa urosten lisääntymiskäyttäytymisessä (Petherick 2005, Lockwood ym. 2017, Barth 2018). Testostero- nitasolla on positiivinen korrelaatio sonnien kivesten ympärysmittaan (Hopper 2018). Testo- steronimäärät eivät kuitenkaan sonneilla ole olleet yhteydessä aggressiiviseen käyttäytymi- seen (Lockwood ym. 2015, 2017), ja Geburt ym. (2015) esittivätkin, että nautojen helpompi käsiteltävyys ja suurempi kiinnostus käsittelijään olisi yhteydessä korkeampaan testosteroni- pitoisuuteen. Toisaalta Lockwood ym. (2015, 2017) eivät havainneet sonnien erilaisilla luon- nearvioilla yhteyttä veren testosteronimääriin (Lockwood ym. 2015, 2017). Androgeenina testosteroni on herkkä kortisolin vaikutuksille elimistössä. Eläimen kokema stressi nostaa veren kortisolikonsentraatiota, mikä voi vähentää lutenisoivan hormonin (LH) määrää, mikä taas puolestaan vaikuttaa testosteronin tuotantoon elimistössä (Thibier & Rol- land 1976, Hardy ym. 2005). Stressi yhdessä matalan testosteronituotannon kanssa voi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 20 vaikuttaa negatiivisesti lisääntymistehokkuuteen (Hardy ym. 2005). Sonnien spermatogeneesi eli siemenen muodostuminen hedelmöittymiskykyiseksi kestää noin 56–60 päivää. Sonnien kokema stressin määrä voi vaikuttaa myös spermatogeneesiin (Lockwood ym. 2015, 2017, Gill Braz ym. 2020). Sonnien luonne/temperamentti on yhteydessä sonnin jännittyneisyyteen, re- aktiivisuuteen ja pelokkuuteen. Jännittyneillä ja pelokkailla sonneilla kortisolimäärät ovat kor- keampia kuin rauhallisemmin käyttäytyvillä sonneilla. Helpommin käsiteltävillä sonneilla epä- muodostuneiden siittiöiden määrä on hieman pienempi kuin jännittyneillä sonneilla (Lock- wood ym. 2017). Toisaalta Gill Brazin ym. (2020) mukaan sonnien luonnearvioilla ei voitu osoittaa olevan yhteyttä niiden siementuotantoon. Sonnit tottuivat melko nopeasti erilaisiin olosuhteisiin, jolloin siementuotanto palautui ennalleen. Ensimmäinen astutuskausi on merkityksellinen sonnin karjassa pysyvyyden ja menestymisen kannalta. Useat siitossonnit ostetaan muilta tiloilta ja erilaisista olosuhteista tiineyttämään tietty emolehmäryhmä. Siitossonnilla tulee olla riittävä stressinsietokyky, sosiaalisuus, aktiivi- suus ja rohkeus toimiakseen halutulla tavalla (Petherick 2005). Sonnin rohkeudella on selkeä yhteys sen libidoon ja astumisaktiivisuuteen. Astumiskyvyn arviointitestauksessa (Breeding soundness evaluation, BSE) hylkäysprosentti puuttuvan libidon takia on nuorilla sonneilla 1,9– 6,0 %. Nuorista sonneista keskimäärin 3 % ja vanhemmista sonneista keskimäärin 4 % saa hyl- käyksen heikon astumisaktiivisuuden takia (Menegassi ym. 2012). Aikaisemmassa Acuñan & Camperon (1997) tutkimuksessa heikko lipido ja/tai fyysinen kyvyttömyys astua aiheutti nuor- sonneilla 5,2 % ja vanhemmilla sonneilla 6,4 % hylkäyksistä. Tutkimuksessa oli mukana 7 021 nuorsonnin ja 5 669 vanhemman siitossonnin tiedot. Katz (2008) korosti, että jokaisessa sii- tossonnin arvioinnissa tulisi ottaa huomioon sonnin kyvykkyys ja halu astua. Sonnilla voi olla erinomainen siemenen laatu, joka ei kuitenkaan takaa sonnin astumisaktiivisuutta tai -kykyä. Sonnin toimintavarmuutta ei voida 100 % varmistaa millään käytössä olevalla menetelmällä, BSE-testauksen tulisi kuitenkin ottaa huomioon sonnin libidon arviointi (Parkinson 2004). Sonnin libido on yksi haasteellisimmista testillä määriteltävistä toiminnoista (Petherick 2005). Sonnin libidoon astumistilanteessa vaikuttavat rotu, astuttavan ryhmän koko, aikaisempi ko- kemus, astumisympäristö ja ilmasto-olosuhteet (Coulter & Kozub 1989, Chenoweth 1994, Petherick 2005). Brittiläisten rotujen sonnit ovat aktiivisempia astujia ja säilyttävät aktiivisuu- tensa iän myötä paremmin kuin mannermaisten rotujen sonnit (Menegassi ym. 2015). Erot ovat havaittavissa erityisesti 2-vuotiaiden ja 7–8-vuotiaiden sonnien osalta. Tutkimuksessa oli 19 836 sonnin tiedot (Menegassi ym. 2015). Rotujen sisällä voi eri sukulinjoissa esiintyä eroja libidossa (Ologun ym. 1981). Siitossonnin kyky astua periytyy sonnin pojille keskinkertaista hieman paremmin (h2 = 0,59 ± 0,16, h2= 0,57 ± 25) (Blockley 1978, Boyd & Corah 1988, Wade ym. 2002). Usean sonnin astumisryh- missä erityisesti sonnien hierarkiaerot voivat johtaa siitossonnin libidon heikkenemiseen (Pet- herick 2005). Toisaalta myös astutusryhmän lehmät voivat suosia tiettyä sonnia, joka voi vai- kuttaa libidoon (Blockley 1979). Saman rotuiset sonnit ja lehmät suosivat oman rotuisia parit- telukumppaneita (Donaldson 1962, James 1979, Sambraus 1980). Sonnit, jotka ovat arkoja ja hermostuvat helposti, tarvitsevat merkittävästi pitemmän tottu- misajan uusiin olosuhteisiin. Arat sonnit voivat olla myös ujompia astumaan lehmiä, kun niitä seurataan. Stressaantuvilla ja hermostuneilla sonneilla on havaittu pitempi astumisen viiveaika kuin muita luonneominaisuuksia omaavilla sonneilla (Pethrick 2005). Varovaisen luonteen piirteen omaavat sonnit aloittivat emolehmien kiimojen seuraamisen ja astumisen hitaammin kuin rohkeamman luonteen omaavat sonnit (Fraser 1957, 1959, Hazef & Bouissou 1975). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 21 Sonnien luonteella voi olla käyttäytymisen kautta muihin ominaisuuksiin vaikuttavia tekijöitä, jotka vaikuttavat kykyyn toimia siitossonnina. Kivesten lämpötilan tulisi pysyä keskimäärin 2–6 ºC matalampana kuin kehon lämpötilan (Barth 2012). Jo 0,9–1,3 ºC asteen lämpötilan nousu heikentää sonnien siittiöiden muodostumista (Monteiro ym. 2019). Gil Brazin ym. (2020) tutkimuksessa pelokkaat, reaktiiviset sonnit liikkuivat enemmän ja kivesten lämpötila oli niillä korkeampi. Kivesten korkeammalla lämpötilalla ei kuitenkaan ollut tässä tutkimuk- sessa yhteyttä sonnien siementuotantoon. Sonnien luonnearvioilla ei myöskään ole havaittu olevan yhteyttä kivesten ympärysmittaan (Lockwood ym. 2015, 2017, Gil Braz ym. 2020). Sen sijaan pelokkaat, helposti stressaantuvat sonnit menettivät kuntoluokkaansa enemmän kuin rauhalliset sonnit. Ne eivät myöskään malttaneet syödä yhtä keskittyneesti kuin rauhallisem- mat sonnit (Gil Braz ym. 2020). Heikolla kuntoluokan säilyttämisellä voi olla sonnin siemen- tuotantoa ja kokonaiskestävyyttä heikentävä vaikutus (Petherick 2005). Emolehmän luonneominaisuuksien tuotantovaikutus Nykyaikainen kotieläintuotantoympäristö on kontrolloitu. Emolehmätuotannossa vuosittainen tuotos ja tuotannon kannattavuus muodostuvat yhdestä tai kahdesta elinvoimaisesta, hyvin kasvaneesta vasikasta. Emolehmätuotannossa ns. matalan tuotannon taso eli eläimen ylläpi- totaso on kaikista tuotantomuodoista pitkäkestoisin. Vasikat vieroitetaan yleensä 6–8 kuukau- den iässä, minkä jälkeen emolehmä siirtyy ylläpitotasolle. Seuraavan vasikan syntymä aloittaa uuden vuosikierron. Emolehmätuotantoon kuuluu olennaisena osana erilaisten laidunaluei- den hyödyntäminen. Emolehmien on sopeuduttava fysiologisesti erilaisiin olosuhteisiin. Tuo- tannon edellytys on hedelmällisyyden säilyttäminen ja kestävyys erilaisissa tuotantoympäris- töissä (Fernandez-Novo ym. 2020). Eläinten hyvinvointi on aina yhteydessä eläimen kykyyn tulla toimeen sille muodostetussa elinympäristössä. Elinympäristöönsä parhaiten sopeutuvat yksilöt säilyttävät terveytensä, tuo- tannontasonsa ja hyvinvointinsa helpommin ja paremmin kuin tuotantoympäristöönsä vä- hemmän soveltuvat yksilöt (Lynch 2010). Ideaalitilanteessa tuotantoympäristö tarjoaa eläi- melle elinympäristön, jossa sen ei tarvitse kokea janoa, nälkää, epämukavuutta ja pelkoa. Li- säksi elinympäristön tulisi ennaltaehkäistä loukkaantumisia ja suojata eläintä sairastumiselta. Kokonaisuudessaan eläinten pito-olosuhteen tulisi tarjota eläimille mahdollisuuden elää ja toimia lajinmukaisella tavalla. Emolehmätuotannossa eläinten hyvinvoinnin turvaaminen edel- lyttää huomion kiinnittämistä eläinten sosiaalisiin suhteisiin, tuotantoympäristöön, ilmasto- olosuhteisiin sekä tarpeen mukaiseen ravintoaineiden ja veden saantiin (Bova ym. 2014, Chen ym. 2015) (Kuva 7). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 22 Kuva 7. Emolehmäkarjan pääasialliset stressitekijät (Frenandez-Novo ym. 2020). Stressin merkitys emolehmätuotannon tulokseen eli emojen hedelmällisyyteen on jäänyt tut- kimuksissa suhteellisen vähäiselle huomiolle (Von Borell ym. 2007). Stressitekijät välittyvät ja vaikuttavat kokonaisvaltaisesti eläimeen endokriinisen- ja parakriinisen- säätelyn välityksellä (Kuva 8). Afferentit eli tuovat hermoradat välittävät keskushermoston havainnoiman stressin HPA-akselin ja perfeeristen sympaattisen hermoston kautta. Perifeerinen sympaattisen her- moston vaikutus ilmenee erityisesti akuutissa stressireaktiossa. HPA-akselin tuoma vaste ta- pahtuu sekä akuutissa että pitkäkestoisessa stressissä (Kumar 2012). Akuutissa stressireak- tiossa SAM-akselin perifeeristen sympaattisten hermojen ja lisämunuaisen kuorikerroksen yh- teistoimintana elimistöön tuotetaan kahta katekoliamiinia (Kuva 8). Nämä hormonit aiheutta- vat elimistön taistele tai pakene -reaktion. Taistele tai pakene -reaktiossa sydämen syke ja hengitystiheys nousevat ja ruuansulatuskanavan toiminta hidastuu. Epinefriinin vaikutus voi- daan havaita myös glukoosiaineenvaihdunnassa. Epinefriini aktivoi proteiinikinaasi AMP:tä ja GLUT 4 -välittäjää, jotka lisäävät insuliinin määrää verenkierrossa (Chen ym. 2015). Katekoli- amiinit vaikuttavat myös eläimen lämmönsäätelyyn, rasva-aineenvaihduntaan ja vastustusky- kyyn (Chen ym. 2015). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 23 Kuva 8. Stressitekijöiden fysiologinen vaikutus hedelmällisyyteen (Fernandez-Novo ym. 2020). HPA-akseli aktivoituu, kun eläin ei pysty sopeutumaan stressin aiheuttajaan ja stressi muo- dostuu krooniseksi eli pitkäkestoiseksi (Kuva 8). HPA-akselin vaikutus johtaa eläimen käyttäy- tymisen ja energiametabolian muutoksiin sekä vastustuskyvyn heikkenemiseen (Von Borell ym. 2007). HPA-akselin toiminta perustuu hypotalamuksen erittämiin kortikotropiiniin (CRH) ja vasopresiiniin (VS). Nämä kaksi hormonia johtavat adenokortitropiinin (ACTH) vapautumi- seen aivolisäkkeestä. ACTH:n eritys johtaa lisämunuaisen kuorikerroksen glukortikoidien, pää- asiassa kortisolin, erityksen lisääntymiseen (Chen ym. 2015). Kortisoli kiinnittyy plasman glo- buliineihin ja vaikuttaa verenkierron kautta koko elimistöön. Kortisolin aiheuttamaan elimis- tön vasteeseen vaikuttaa, kuinka paljon kortisolia on erittynyt, kuinka kauan eritys on kestä- nyt, kuinka konsentroituneita kortisolista kuljettajaglobuliinit ja kohdekudosten reseptorit ovat ja kuinka paljon elimistö hajottaa glukokortikoideja (Brudick ym. 2011). Negatiivisen pa- lautteen kautta hypotalamus ja aivolisäke pyrkivät vähentämään kortisolin eritystä, jos kor- tisolipitoisuudet nousevat korkeiksi. Tällä elimistö pyrkii lopettamaan stressireaktion hormo- naalisen vasteen (Brown & Vosloo 2017). Negatiiviset vaikutukset hedelmällisyyteen lisääntyvät, kun HPA-akseli aktivoituu stressireak- tion seurauksena. Käytännössä kortisolin lisääntynyt määrä verenkierrossa lisää kaikkien edellä mainittujen hormonien lisäksi muutamien opioidien kaltaisten hormonien, kuten -en- dorfiinin eritystä ja samalla laskee gonadotropiinia vapauttavan hormonin (GnRH) erittymistä. Progesteronin, gonadotropiinien ja prolaktiinin ja glukagonin määrä elimistössä myös lisään- tyy (Hein & Allrich 1992, Möstl & Palme 2002). Glukokortikoidit vähentävät aivolisäkkeestä erittyvien sukupuoli- ja luteinisoivan hormonin tuotantoa ja toimintaa sekä vähentävät koh- dekudosten reseptoreiden vastaanottavuutta sukupuolihormoneille. Glukortikoidien määrän lisääntyessä sukupuolihormonien toiminta vähenee päivien, jopa tuntien kuluessa (Sapolslky 2000). Sukupuolihormonien vaikutuksen väheneminen häiritsee lisääntymisfysiologiaa ja - käyttäytymistä sekä vähentää eläinten rehunsyöntiä (Hein & Allrich 1992, Kasimanickam ym. 2014a,b). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 24 Emolehmätuotannossa käytetty eläinaines vaikuttaa tuotannolliseen menestymiseen. Emoleh- män temperamentti ja luonne vaikuttavat eläimen stressiherkkyyteen. Emolehmätuotannossa kuormittavia, stressiä aiheuttavia tekijöitä ovat mm. eläinten käsittelytilanteet, uudelleen ryh- mittelyt, ruokinnalliset haasteet ja tuotantorytmissä tapahtuvat luonnolliset muutokset, kuten esimerkiksi poikiminen ja vasikoiden vieroitus. Emolehmien ihmiskontaktit ovat yleensä vähäisempiä kuin maidontuotantoon käytetyillä nau- doilla. Eläinten käyttäytyminen, luonne ja temperamentti ovatkin merkittäviä työturvallisuus- tekijöitä. Jokainen käsittelytilanne voi aiheuttaa emolehmille jonkinasteisen stressireaktion. Varsinkin jos emolehmien käsittelytilanteessa on mukana tuntemattomia ihmisiä ja eläinten käsittelytaidoissa on puutetta, taistele tai pakene -reaktion aikaansaaminen ei ole tavatonta. Jos eläin tai eläinryhmä reagoi käsittelyyn taistele tai pakene -reaktiolla, vaikutukset hedel- mällisyyteen voivat olla negatiivisia. Tällainen vaikutus hedelmällisyyteen voi olla esimerkiksi heikompi tiinehtyvyystulos keinosiemennyksestä (Schmutz ym. 2001). Tuotannollista menes- tymistä voidaan parantaa, kun tunnistetaan eläinten erilaiset temperamentit (Fernandez-Novo ym. 2020). Eläinten käsittely voidaan tällöin soveltaa vastaamaan temperamenttia ja tällä ta- voin vähentää eläinten kokemaa stressiä (Grandin 1998). Käsittelystressiä saadaan vähennet- tyä käsittelemällä eläimiä useammin ja rauhallisesti. Yksinkertaisimmillaan eläinten kokemaa stressiä voidaan hallita tunnistamalla ne yksilöt, jotka ovat herkempiä erilaisille tuotanto-olo- suhteissa tapahtuville muutoksille. Käsittelytilanteissa erityisesti emolehmien aggressiivisuus ja haasteellinen käsiteltävyys on yh- distetty korkeampiin kortisolipitoisuuksiin, heikompaan hedelmällisyyteen ja heikompaan va- sikkatuotokseen kuin helpommin käsiteltävillä eläimillä. Emojen haasteellinen käsiteltävyys on voinut johtua eläinten tottumattomuudesta ja siihen liittyvästä pelkoreaktiosta (Cooke ym. 2012, 2014, 2017). Uudistushiehojen aggressiivisen ja pelokkaan käyttäytymisen käsittelytilan- teessa on havaittu olevan yhteydessä myöhäisempään puberteetti-iän saavuttamiseen ja hei- kompaan tiinehtymiseen ensimmäiseen kiimaan (Cooke ym. 2009a,b, 2011, 2019). Vastaavasti helpommalla hiehojen käsiteltävyydellä on osoitettu olevan yhteys voimakkaampaan kiimaan, aikaisempaan tiinehtymiseen ja parempaan tiineyden ylläpitoon kuin haasteellisemmin käsit- telytilanteessa käyttäytyneillä hiehoilla (Kasimanickam ym. 2014a,b, 2018, Cooke ym. 2017). Kaikissa ikäryhmissä haasteellinen käsiteltävyys on nostanut veren kortisolitasoja, mikä on heikentänyt hedelmällisyystuloksia ja pidentänyt aikaa poikimisen jälkeisen ensimmäisen kii- man esiintymiseen (Kasimanickam ym. 2014a,b, 2018, Cooke ym. 2017, 2019). Perinnöllisesti reaktiivisten eläinten perustavanlaatuinen haaste on niiden heikompi sopeutuminen uusiin ja yllättäviin tilanteisiin. Yleensä nämä eläimet tarvitsisivat enemmän toistoja käsittelytilantee- seen kuin ryhmän muut jäsenet (Cafe ym. 2011, Kasimanickam ym. 2014a,b, 2018). Korkeampi reaktiivisuus altistaa tällaiset emot helpommin krooniselle stressille; tällaiset eläimet tarkkaile- vat enemmän ympäristöään, ja ne keskittyvät heikommin syöntiin, jolloin niiden kuntoluokka nousee hitaammin. Edellä mainitut tekijät voivat johtaa haasteellisesti käsiteltävien emoleh- mien matalampaan elinikäistuotokseen (Kasimanickam ym. 2014a,b, 2018, Cooke ym. 2017, 2019). Naudat muodostavat ryhmiä, joissa joidenkin yksilöiden suhteet ovat toisia tiiviimpiä: syntyy niin sanottuja kavereita. Näiden yksilöiden välillä on usein pitempiaikainen yhteinen historia esimerkiksi samanikäisyyden takia (Raussi ym. 2010). Sosiaalista suhdetta ylläpidetään ole- malla lähellä kaveria ja esimerkiksi sosiaalisella kehonhoidolla eli nuolemalla (Val-Laillet ym. 2009). Emolehmien ryhmä on hierarkkinen. Eläimen temperamentti vaikuttaa yksilön sopeutu- miseen ja tuotannolliseen menestymiseen ryhmässä (Šárová ym. 2010, 2013, 2017). Rajoitetut Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 25 resurssit aiheuttavat konflikteja yksilöiden välillä. Dominointi antaa yksilölle mahdollisuuden päästä esimerkiksi rajoitettuun ruokintapöytätilaan tai kuivalle makuupaikalle. Ryhmähierar- kian alemmilla tasoilla olevat naudat testaavat dominanssia usein. Hiehojen ja nuorten son- nien ryhmissä olevat eläimet kokeilevat toisen asemaa ryhmässä toistuvasti alistamis- tai voi- maelein (Reinhardt & Reinhardt 1978, Reinhardt ym. 1982). Vanhempien lehmien ryhmissä sosiaalinen status on tasaisempi (Reinhardt & Reinhardt 1978, Šárová ym. 2013, 2017). Toistuvissa käsittelytilanteissa hierarkiassa ylempiarvoiset eläimet tulevat käsittelyhäkkiin en- simmäisenä (Solano ym. 2004). Hierarkiassa alemmilla tasoilla olevien eläinten kortisolitasot muodostuvat toistuvissa käsittelytilanteissa matalimmiksi kuin korkealla hierarkiassa olevien eläinten (Solano ym. 2004, Šárová ym. 2017). Oletuksena on, että matalamman tason eläimille on kehittynyt paremmat sopeutumiskyvyt esimerkiksi konfliktin välttämistaidot kuin korkeam- man hierarkian eläimillä. Sopeutumistaidot johtavat parempaan stressin sietokykyyn (Solano ym. 2004, Šárová ym. 2017). Toisaalta yksilön matala hierarkiataso voi vaikuttaa negatiivisesti yksilön kokemaan stressin määrään, jos se joutuu kokemaan dominointia toistuvasti. Toistuva dominointi lisää kortisolin määrä ja vähentää LH:n eritystä, estäen kiimakierron ja ovulaation (Squires 2003). Emolehmän ikä vaikuttaa eniten hierakiastatukseen. Hierakiastatus ei ole kui- tenkaan yhteydessä eläimen tuottavuuteen eli vasikan kasvuominaisuuksiin tai menestymi- seen (Šárová ym. 2017). Hierarkiataistelujen esiintyminen lisääntyy, jos eläin on poissa omasta ryhmästään yli kolme päivää (vaihteluväli 1–5 päivää) (Castro ym. 2011, 2012). Uudelleen ryhmittelyt ovat haastavia nautaryhmän sosiaalisille suhteille. Emolehmätuotan- nossa uudelleen ryhmittelyjä voidaan tehdä esimerkiksi tuotantorytmiin ja ruokintaryhmiin liittyen. Uudelleen ryhmittelyt aiheuttavat aina aggressiota ja stressiä. Naudan temperamentti vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti konfliktitilanteet menevät ohi. Rohkea, itsepintainen ja ag- gressiivinen eläin voi olla haastava konfliktin pitkittyessä (Castro ym. 2012, Šárová ym. 2017). Uudelleen ryhmittelyissä olisi erittäin tärkeä huolehtia, että eläimillä on riittävästi makuu-, oleskelu- ja ruokintapöytätilaa. Emolehmätuotannossa uudelleen ryhmittelyn yhteydessä tulisi huolehtia, että rehuja on saatavilla koko ajan. Ryhmäkoko vaikuttaa aggression tasoon uudelleen ryhmittelyssä. Aggressioita ennaltaehkäi- sevä ryhmäkoko on hyvin samalainen pihatto- ja laidunolosuhteissa. Toimivan ryhmäkoon edellytys on resurssien saatavuus eli rehun ja makuutilan määrä. Stephensonin ym. (2016) mukaan emolehmät, joiden laidunryhmän koko vaihtelee 30–240 eläimen välillä, laiduntavat erikokoisissa alaryhmissä laidunrehun saatavuuden mukaan. Laitumen kasvuston ollessa ra- joittunutta, emot laiduntavat 3–7 emon ryhmissä (Stephenson ym. 2016). Laidunnusryhmä- koko nousee 6–11 emolehmään, kun kasvusto on runsasta (Muller ym. 1976). Ryhmäkaverei- den valintaan vaikuttaa alkuperäisen lauman koko. Jos alkuperäinen lauma on alle 40 emoa, ryhmässä olevien laidunnusparin valinta on satunnaista. Kun alkuperäisen lauman koko nou- see suuruusluokkaan 53–240, laidunnuspariksi valitaan vähintään yksi kaveri, jonka kanssa tul- laan toimeen (Takeda ym. 1999, Stephenson ym. 2016). Aggressiot ryhmätoveria kohtaan li- sääntyvät isoissa ryhmissä, kun olosuhteet muodostuvat haasteellisemmiksi. Oikeanlainen ryhmäkoko kannattaa huomioida erityisesti sisäruokintakaudella (Castro ym. 2012). Aggres- siot voivat olla lyhytkestoisempia ja vähäisempiä, kun ryhmän sisäinen dynamiikka toimii pa- remmin. Tätä edistetään pitämällä vähintään muutama toisilleen tuttu emolehmä yhdessä (Mench ym. 1990, Šárová ym. 2016). Jos yksittäisiä eläimiä joudutaan sijoittamaan olemassa oleviin ryhmiin, tulisi varautua lisääntyneeseen tilantarpeeseen. Tällaisissa tapauksissa tarvit- tava karsinatila voi lisääntyä jopa 2,5 kertaiseksi normaaliin tilanteeseen verrattuna (von Keys- erlingk ym. 2008). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 26 Poikimisen lähestyessä emolehmän sosiaalinen tarve muuttuu. Jos tilaa on riittävästi, emoleh- mät, jotka eivät ole poikineet, muodostavat omia ryhmiä (Finger ym. 2014). Poikimisen lähes- tyessä emolehmällä on vahva tarve hakeutua laumasta hieman erilleen. Emolehmä vähentää muiden emojen seurassa viettämäänsä aikaa jo 50 päivää ennen poikimista. Emolehmät viet- tävät keskimäärin 10 minuuttia/päivä noin neljän metrin etäisyydellä toisistaan. Lähietäisyy- dellä vietetty aika kuitenkin alkaa vähetä noin yhden minuutin/päivä 50 päivää ennen poiki- mista (Finger ym. 2014). Poikimisen lähestyessä eläin etsii eristäytymismahdollisuutta 8–12 tuntia ennen poikimista (Proudfoot ym. 2014). Jos emolehmällä on mahdollisuus, se poikii noin 100 metrin päähän muusta laumasta (Flörcke & Grandin 2014). Poikimisen jälkeen toisen emolehmän läheisyydessä vietetään 2–3 minuuttia päivässä. Ns. normaaliin lähietäisyyteen emo palaa 50 päivää poikimisen jälkeen (Finger ym. 2014). Poikimisen yhteydessä emojen luonneominaisuuksilla voi olla merkitystä eristäytymisen hakemiseen. Hierarkiassa ylhäällä olevat eläimet hakeutuvat poikimaan erilleen todennäköisemmin kuin alimmalla tasoilla ole- vat eläimet (Røvang ym. 2018). On kuitenkin mahdollista, että alimmalla tasolla olevat luon- teeltaan arat ja vetäytyväiset emolehmät hyötyisivät eniten eristäytymismahdollisuudesta (Flörcke & Grandin 2014). Emolehmäkarjan toimivuuden merkittävimpiä ominaisuuksia ovat emo-ominaisuudet. Emo- ominaisuuksiin lasketaan emovasikkasuhde, ternimaidon laatu- ja määrä ja maidon kokonais- määrä imetyskaudella. Emon temperamentti vaikuttaa emo-vasikkasuhteen kehittymiseen, jo- hon kuuluvat vasikan hyväksyminen ja emon hoivakyky (Buddenberg ym. 1986, Hoppe ym. 2008, Turner ym. 2013, De Oliviera Costa ym. 2018a, Orihuela ym. 2020). Emolehmätuotannon tavoite on vähintään yksi vasikka, jokaista tiineytettyä emo kohden. Poi- kimisen yhteydessä menetetyt vasikat ovat karjanhoitajan kannalta turhauttavimpia erityisesti, jos vasikan menetys johtuu emon aggressiivisesta tai välinpitämättömästä käyttäytymisestä. Vasikan hyväksyminen heti poikimisen jälkeen eli emovasikkasuhteen alku on vasikan menes- tymisen perusta ja pitkäikäisen emon perusvaatimuksia. Poikimisen jälkeen emon tulee nuolla vasikka kuivaksi ja stimuloida tällä tavalla vasikan verenkiertoa. Samalla emo nielee sikiönes- teitä ja mahdollisesti syö jälkeiset. Seuraavassa vaiheessa emon on ohjattava ja hyväksyttävä vasikka utareelle. Kaikki nämä tekijät lisäävät onnistuessaan vasikan selviytymismahdollisuuk- sia ja parantavat emovasikkasuhteen kehittymistä (González-Mariscal & Poindron 2002, Gran- dinson 2005, Toledo ym. 2013). Emovasikkasuhteen muodostumisen kannalta ensimmäiset 6– 24 tuntia ovat olennaisimmat (Enriquez ym. 2011, de Oliviera Costa ym. 2021). Usein tähän ajankohtaan on kuitenkin tarpeellista tehdä myös joitakin vasikkaan liittyviä toimenpiteitä, ku- ten esimerkiksi ohjata vasikkaa utareelle ja korvamerkitä vasikka. Vasikkaan kohdistuvat toi- menpiteet voivat aiheuttaa emossa eriasteisia reaktioita aggressiivisuudesta, pelkoon ja aina vasikan hylkäämiseen (Turner & Lawrence 2007, Turner ym. 2013, de Oliviera Costa ym. 2021). Emon hoivaominaisuuksiin ja emovasikkasuhteen kehittymisen intensiteettiin vaikuttavat emolehmän aikaisemmat kokemukset ja ikä. Ensimmäistä kertaa poikineet hiehot voivat käyt- täytyä hämmentyneesti vasikan synnyttyä. Ne voivat olla välinpitämättömiä, jolloin niiden va- sikan nuoleminen on usein vähemmän koordinoitua ja vähäisempää kuin vanhemmilla emoilla (Le Niendre & D’Hour 1989, Sandelin ym. 2005). Ensimmäisen poikimisen yhteydessä karjanhoitaja voi joutua puuttumaan vasikan hoitoon enemmän. Jos näistä toimenpiteistä on muodostunut emolle jostain syystä uhkaava tai ikävä kokemus, voi seuraavien poikimisten yhteydessä muodostua suurempaa puolustusreaktiota (Hoppe ym. 2008). Vanhemmat, use- amman kerran poikineet emot voivat olla osaavampia vasikan hoidossa ja niiden puolustus- vietti voi olla voimakkaampi kuin ensimmäistä kertaa poikivilla emoilla (Buddenberg ym. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 27 1986, Hoppe ym. 2008). Muita hoivaominaisuuksiin vaikuttavia tekijöitä voivat olla emon kun- toluokka ja terveydentila sekä vasikan sukupuoli ja elinvoima. Emojen alhainen kuntoluokka poikimisen yhteydessä voi aiheuttaa välinpitämättömyyttä vasikasta, kun taas korkeampi kun- toluokka on ollut yhteydessä voimakkaampaan emon puolustusreaktioon (Stehulová ym. 2013). Stehulován ym. (2013) tutkimuksessa sonnivasikat saivat emoiltaan enemmän huo- miota kuin lehmävasikat. Toisaalta aiemmassa Buddenbergin ym. (1986) tutkimuksessa suku- puoli ei vaikuttanut emon hoivaominaisuuksiin. Vasikan elinvoima on merkittävä hoivaomi- naisuuksien stimuloija. Elinvoimaiset vasikat saavat enemmän huomiota kuin nuutuneet vasi- kat (Sandelin ym. 2005, Stehulová ym. 2013). Emolehmän hoivaominaisuuksiin voidaan lukea emon voimakas tarve puolustaa vastasynty- neitä ja nuoria vasikoita saalistajia, myös karjanhoitajaa, vastaan (Hoppe ym. 2008, De Oliviera Costa ym. 2018a, Orihuela ym. 2020). Puolustusvietti mahdollisia saalistajia vastaan voi olla tavoiteltava ominaisuus tietyissä olosuhteissa (Boivin ym. 1994, Sandelin ym. 2005, Hoppe ym. 2008). Aggressiivinen puolustusreaktio olosuhteissa, joissa emo joutuu puolustamaan va- sikkaansa petoja vastaan, lisää vasikan selviytymismahdollisuuksia 36 prosentilla verrattuna emoon, jolla ei ole puolustusreaktiota (Sandelin ym. 2005). Hyökkäävyys ja puolustusvietti on kuitenkin iso työturvallisuusriski, kun se kohdistuu karjanhoitajaan (Buddenberg ym. 1986, Hoppe ym. 2008, Turner ym. 2013). Erittäin puolustavat emolehmät lisäävät ryhmän muiden eläinten loukkaantumisriskiä olennaisesti. Puskenta ja hyökkäily kohdistuu toisiin vasikoihin ja alempiarvoisiin ryhmän muihin emoihin (Buddenberg ym. 1986, Turner ym. 2013). Emojen hoiva- ja puolustuskäyttäytymiseen vaikuttavat tuotantorytmi, erilaiset tilanteet ja haasteet ja tilan käsittelymenetelmät (Schwartzkopf-Genswein ym. 1997, Cooke ym. 2009b Titto ym. 2010). Emojen puolustuskäyttäytyminen on geneettinen ja ympäristöllinen tekijä (Mormède 2005, Jensen ym. 2008). Emon puolustusreaktion periytymisaste on itsessään ma- tala (Taulukko 1). Turner & Lawrence (2007) kuitenkin esittivät, että emolehmien hoivaominai- suuksia voidaan parantaa tekemällä jalostuksellista valintaa. Jalostuksellisella valinnalla voi- daan vähentää aggressiivista käyttäytymistä ja vähentää puolustusreaktiota vasikoiden käsit- telyn yhteydessä. Toinen tekijä, joka tulee ottaa huomioon, on puolustusreaktion toistuvuus (Taulukko 1). Ympäristöllisten tekijöiden merkitys voi korostua emojen aggressiivisessa puo- lustuskäyttäytymisessä. Emon aggressiivisen puolustuskäyttäytymisen toistuvuus voi olla hy- vin matala (Buddenberg ym. 1986). Hoppe ym. (2008) korostavat emon edellisien poikimisten yhteydessä muodostuneita kokemuksia. Puolustuskäyttäytymisen esiintyminen toistuu, jos emolle on muodostunut uhkaava tai negatiivinen kokemus vasikan käsittelyn yhteydessä. Taulukko 1. Eri rotuisten emolehmien puolustusreaktion periytyvyys ja ominaisuuden toistu- vuus. Emon rotu Periytyvyys (h2) Toistuvuus Viite Monia rotuja (Angus, Hereford, Charolais, Red Poll) 0,06 ± 0,01 0,09 ± 0,02 Buddenberg ym. 1986 Risteytys (Angus × Hereford × monirotu) 0,09 ± 0,03 0,20 ± 0,02 Morris ym. 1994 Limousin 0,36 ± 0,06 Phocas ym. 2006 Angus 0,14 ± 0,08 0,24 ± 0,04 Hoppe ym. 2008 Simmental 0,42 ± 0,05 0,42 ± 0,05 Hoppe ym. 2008 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 28 Uhkan kokeminen aiheuttaa pelkoa eläimissä (Boissy 1995). Pelko on yksi käyttäytymisvaste vaarallisiin tilanteisiin. Eläinten kokemaa pelkoa on pidetty jo pitkään eläinten hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavana tekijänä (Mellor 2016). Emon temperamentti/luonneominaisuuk- sista pelko on merkittävin, jolla on negatiivien yhteys heikkoihin emo-ominaisuuksiin ja jopa korostuneeseen puolustuskäyttäytymiseen vanhemmilla emoilla (Turner & Lawrence 2007). Aggressiivisten emojen poistaminen voi poistaa puolustuskäyttäytymisen vain osittain (Turner & Lawrence 2007, Dongan & Demirce 2012). Buddenberg ym. (1986) korostavat, että ympä- ristöllinen vaikutus on suuri. Puolustuskäyttäytymiseen vaikuttavat käsittelyn määrä ja laatu (Turner & Lawrence 2007, Menezes ym. 2021). Emovasikkaparien käsittely vaatii erityistä huo- miota karjanhoitajalta. Käsittelyn onnistumiseen vaikuttavat käsittelijän luonne ja kokemus, emon ja vasikan temperamentti sekä käsittelyjärjestelmä, joka tilalla on käytössä (de Oliviera Costa ym. 2021). Eläimen ja karjanhoitaja välinen suhde on emolehmän tuotannollisen käyt- täytymisen tärkein tekijä. Jos eläimiä kohdellaan epäasiallisesti tai joku yksilö pelkää, epätoi- vottujen emon käyttäytymisominaisuuksien esiintyminen lisääntyy. Eläimen pelon ja reaktiivi- suuden lisääntyessä, todennäköisyys välinpitämättömään ja/tai aggressiiviseen käyttäytymi- nen vasikkaa kohtaan poikimisen yhteydessä on suurempi (Pochas ym. 2006, Turner ym. 2013, Menezes ym. 2021). Emolehmien suhtautumista vasikkaan ja hoitajaan voidaan arvioida yksinkertaisilla numeroas- teikoilla. Asteikko tulisi asettaa siten, että se erottaa aggressiivisuuden, pelon, välinpitämättö- myyden ja hyväksytyn käyttäytymisen. Ominaisuutta kuvaava arvio on käytännöllisintä tehdä ensimmäisen 24 tunnin sisällä poikimisesta (Sandelin ym. 2005, Turner & Lawrence 2007). Kä- sittelyn yhteydessä tehty arvio eläimen käsiteltävyydestä on myös työväline parantaa emo- ominaisuuksien positiivista ilmentymistä emolehmäkarjassa. Käsittelytilanteessa helpommin käsiteltävät ja vähemmän hermostuvat eläimet, keskittyvät poikimisen yhteydessä paremmin vasikan hoitoon ja tuottavat enemmän maitoa (Phocas ym. 2006). Turner ym. (2013) havain- noivat, että haasteellisemmin käsiteltävät emot viettivät enemmän aikaa ruokintapaikalla poi- kimisen jälkeen kuin rauhallisesti käsittelytilanteessa toimivat eläimet. Samat emot saivat myös korkeammat arviot vasikoiden puolustamisarvioinneissa. Toisaalta tuotantovaihe ja hor- monaalinen status vaikuttavat emojen käsittelykäyttäytymiseen. Veren progesteronipitoisuus on suoraan verrannollinen eläimen käsiteltävyyteen ja lähtönopeuteen. Tiineiden lehmien läh- tönopeus on suurempi ja pakoetäisyys pienempi kuin ei-tiineiden eläinten (Freitas de Melo ym. 2019). Reaktiivisuus ja hermostuneisuus vaikuttavat negatiivisesti moniin emolehmätuotannossa vaadittaviin ominaisuuksiin, jotka puolestaan vaikuttavat suoraan tuotannon kannattavuu- teen. Hermostuneet, pelokkaat ja aggressiiviset eläimet ovat turvallisuusriski työntekijöille, karjan muille eläimille ja rakenteille. Käsiteltävyys on keskinkertaisesti periytyvä ominaisuus, jolla voi olla ylisukupolvien yltävä vaikutus (epigeneettinen vaikutus) (Haskell ym. 2014, Litt- lejohn ym. 2016). Käsiteltävyyttä voidaan valita jokaiseen tilaolosuhteeseen soveltuvalla ta- valla poistamalla eläimet, joiden kanssa on haastava työskennellä. Hermostuneisuus ja stres- siherkkyys vaikuttavat negatiivisesti tunteen kokeneeseen yksilöön mutta myös jälkeläiseen. Stressireaktiolle altistuneiden, ensimmäistä kertaa poikineiden uudistushiehojen naaraspuoli- set jälkeläiset ovat olleet haastavampia käsiteltäviä kuin eläimet, jotka eivät olleet kokeneet tiineyden aikana merkittävää stressiä (Littlejohn ym. 2016). Lisäksi näiden eläinten kortisolita- sot olivat kohonneet. Vastaavaa vaikutusta ei havaittu sonnijälkeläisissä (Littlejohn ym. 2016). Tehokkain ja pitkäkestoisin tapa varmistaa emolehmien suosiollisia käyttäytymisominaisuuk- sia on altistaa uudistushiehoiksi valitut eläimet ihmisen läsnäololle ja positiivisella käsittelylle Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 29 (Cooke 2014, Cooke ym. 2009b, 2012, 2019, Brandão & Cooke 2021). Emolehmätuotannossa uudistushiehon kasvatus on kallista ja eläimiltä odotetaan pitkäikäisyyttä. Kaikki toimenpiteet, joilla voitaisiin varmistaa uudistuseläinten toimivuus ja tuottavuus, lisäisivät tuotannon kan- nattavuutta (Roberts ym. 2015, Brandão & Cooke 2021). Vanhempien emojen käsittelyyn al- tistaminen ei välttämättä tuo yhtä positiivista vaikutusta eläinten käsiteltävyyteen kuin nuo- rempien emojen (Cooke 2014). Merkittävin tekijä on kuitenkin eläinten kanssa toimivien hen- kilöiden ammattitaito. De Oliviera Costa ym. (2021) korostavat eläinten käsittelykoulutuksen merkitystä tuotannon tekijänä. Vastustuskyky Menetelmät, joilla pystytään vähentämään eläinten sairastumista, ylläpitämään terveyttä ja lisäämään eläinten hyvinvointia, luovat kannattavuuden perustan ja ovat tulevaisuuden nau- takasvatuksessa entistä tärkeämpiä. Yksi tällaisista keinoista on stressin vähentäminen. Emo- lehmätuotannossa ei vaadita jokapäiväistä rutiininomaista käsittelyä, kuten esimerkiksi mai- dontuotannossa eläinten lypsäminen. Tämän takia emolehmätuotannossa eläinten käsittely voi aiheuttaa tietyille yksilöille runsaasti stressiä (Kilgour ym. 2006). Yhden yksilön stressaan- tuminen voi johtaa koko ryhmän levottomuuteen (Boissy ym. 1998). Levoton eläinryhmä voi puolestaan aiheuttaa kierteen, jossa stressitaso nousee (Grandin & Shivley 2015). Eläimen stressihormonien (glukortikoidien joista nisäkkäillä tärkein on kortisoli) noustessa vastustus- kyky heikkenee (Burdick ym. 2011). Glukokortikoidit vaikuttavat säätelijöinä monissa elimistön säätelytoiminnoissa ja helpottavat aivojen toimintaa muutostilanteissa. Glukokortikoidit voi- vat vaikuttaa laaja-alaisesti synnynnäiseen ja hankittuun vastustuskykyyn. Verenkierrossa glu- kortikoidit vähentävät lymfosyyttien, leukosyyttien ja eosinofiilien määrää ja lisäävät neutrofii- lien lukumäärää (Griffin 1989). Glukokortikoidit voivat aiheuttaa elimistössä sisäsyntyisen tu- lehdusreaktion sytokiniinien välityksen avulla ja lisätä akuutinfaasin proteiineja verenkierrossa (Cooke ym. 2011, Cruz-Topete & Cidlowski 2015). Stressireaktion taso voi joko suojella eläintä tai altistaa sen vastustuskyvyn menetykselle ja sairastumiselle (Burdick ym. 2011). Muun muassa pelon aiheuttama käyttäytymismalli lisää stressihormonien tuotantoa ja vaikuttaa eläinten tuottavuuteen negatiivisesti (Grandin 1997, Burdick ym. 2011). Herkästi stressaantuvilla, reaktiivisilla naudoilla elimistön peruskortisolin määrä on korkeampi kuin rauhallisemmilla naudoilla (Fell ym. 1999, Curley ym. 2006, King ym. 2006) ja reaktiivisilla naudoilla onkin esitetty olevan korkeammasta kortisolitasosta johtuva krooninen stressi ja masennusoireita. Helposti hermostuvien nautojen ACTH- (adenokorti- kotropiini) vaste kortikotropiinia vapauttavalle hormonille on usein heikko. Vaste on kuitenkin voimistunut vasopressiinille (Curley ym. 2008, Curley ym. 2010). Käsiteltävyydellä ja nautojen vastustuskyvyllä on osoitettu olevan positiivien yhteys: helpommin käsiteltävillä naudoilla on parempi vastustuskyky ja ne reagoivat esimerkiksi ennaltaehkäiseviin rokotuksiin tehokkaam- min kuin hermostuneemmat naudat (Oliphint 2006, Hine ym. 2019). Positiivisia yhteyksiä on havaittu myös eläinten vastustuskyvyn, temperamentin ja kyvyn sopeutua erilaisiin olosuhtei- siin välillä (Hulbert ym. 2011, Colditz & Hine 2016). Hulbert ym. (2011) havaitsivat, että rau- hallisten eläinten soluvälitteinen vastustuskyky toimi uusissa olosuhteissa tehokkaammin kuin haasteellisemmin käsiteltävillä eläimillä. Korkealla tuotannontasolla on usein negatiivinen yhteys eläinten vastustuskykyyn ja tervey- teen (Rauw ym. 2017). Yksi tapa, jolla on pyritty lisäämään eläinten vastustuskykyä, on ollut kiinnittää huomiota yksilöiden välisiin eroihin antigeenivälitteisessä (opitussa) ja soluvälittei- sessä (humoraalisessa) vastustuskyvyssä. Vastustuskyvyssä välttämättä paras ei ole se, joka Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 30 toimii tehokkaimmin. Erittäin voimakas immuniteetti voi reagoida eläimen kannalta liian pal- jon erilaisiin elimistön kokemiin uhkiin, jotka eivät ole uhkia. Parhaiten toimiva vastustuskyky on se, joka maksimoi vastustuskyvyn kulloiseenkin tuotantoympäristöön (Martin & Coon 2010). Eläinten vastustuskyvyssä on perinnöllistä vaihtelua, jota voidaan hyödyntää jalostuk- sellisesti. Immunokompetenssiominaisuuksien periytyvyys on keskinkertainen (h2 = 0,27–0,32) (Hine ym. 2019). Emolehmätuotannossa vasikat kokevat ensimmäisen merkittävän muutoksen elinympäristös- sään 5–8 kuukauden iässä (Enriquez ym. 2011). Tuotantorytmin mukainen vieroitus tapahtuu ennen luonnollista vieroitusikää, joka on noin 7–14 kuukauden iässä (Reinhardt & Reinhardt 1981). Luonnossa vasikan menestyminen edellyttää voimakkaan siteen muodostumista emon ja vasikan välille. Luonnollisessa vieroituksessa emo vähitellen estää vasikan pääsyn utareelle säilyttäen sosiaalisen suhteen. Emolehmätuotannon vieroituksessa maidonsaanti ja emovasik- kasuhde loppuvat yleensä samanaikaisesti. Vieroitus on huomattava stressin aiheuttaja vasi- koille ja emoille (Enriquez ym. 2011, Lynch ym. 2019). Vieroituksen yhteydessä vasikoiden so- siaalinen ryhmä ja fyysinen paikka muuttuvat sekä usein myös vasikoiden ruokinta muuttuu huomattavasti. Useat tilat myyvät vasikat tässä vaiheessa loppukasvatukseen. Lyhyen ajan si- sälle voi tapahtua lukuisia muutoksia, jotka aiheuttavat stressiä ja heikentävät vastustuskykyä (Enriquez ym. 2011, Hine ym. 2019, Lynch ym. 2019). Vieroitus lisää eläinten ääntelyä ja yleistä hermostuneisuutta sekä vähentää syöntiä. Useat eri fysiologiset toiminnot alleviivaavat merkittävää hyvinvoinnin heikkenemistä ja stressitasojen nousua (Price ym. 2003, Lynch ym. 2010, Lynch ym. 2019, Teixeira ym. 2021). Useat stressiä kuvaavien biokemiallisten ja hormonaalisten markkereiden tasot muuttuvat vieroitetuilla vasi- koilla. Vasikan elimistön kortisoli, norepinefriini, periferaalinen katekoliamiini, akuutin faasin proteiini, neutrofiilien ja lymfosyyttien suhde ja leukosyyttien antioksidanttiaktiivisuus nouse- vat. Kaikilla näillä tekijöillä on vastustuskykyä alentava vaikutus (Price ym. 2003, Lynch ym. 2010, Lynch ym. 2019, Teixeira ym. 2021). Vieroitusstressin vähentäminen on yksi tekijä, joka voi parantaa vasikoiden vastustuskykyä. Asteittainen vieroitus, joko kaksivaihevieroitus tai ai- tavieroitus, voi olla lähin ja paras tekniikka, joka imitoi luonnollista vieroitusprosessia (Enri- quez ym. 2011, Lynch ym. 2019). Vieroituksessa arvioitu hermostuneisuus heikentää myös tuotannollista menestymistä (Francisco ym. 2012). Emon luonne ja käsiteltävyys vaikuttaa myös jälkeläisen käsiteltävyyteen. Erityisesti emon esi- merkki ohjaa vasikan käyttäytymistä ihmiskontakteissa. Helposti hermostuvilla, pelokkailla emoilla on yleensä eniten hermostuvat ja käsiteltävyydeltään haasteellisesti vasikat (Kasima- nickam ym. 2014a, b, Kasimanickan ym. 2018). Ensimmäistä ja toista kertaa poikineilla emoilla on yleensä helpommin käsiteltävät vasikat. Tähän todennäköisesti vaikuttaa emon oppiminen mm. negatiivisiin käsittelytoimenpiteisiin esimerkiksi vieroitukseen (Alvarenga ym. 2022). Vä- hemmän käsittelytilanteessa hermostuvien vasikoiden vieroitusstressin määrä voi olla vähäi- sempi (Enriquez ym. 2011, Kasimanickam ym. 2018). Eläinten reaktiivisuudella on merkitys eri- tyisesti sopeutuvuuteen erilaisissa muutostilanteissa. Rauhallisemmin käyttäytyvät naudat so- peutuvat nopeammin uusiin tilanteisiin kuin reaktiivisemmat naudat (Barga ym. 2018, Olson ym. 2019). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 31 Syöntikäyttäytyminen ja rehuhyötysuhde Naudan tuotokseen vaikuttaa olennaisesti se, kuinka hyvin yksilö on pystynyt hyödyntämään sille tarjotut rehut. Nautojen syöntikäyttäytymiseen vaikuttavat sekä eläimestä itsestään että ympäristöstä johtuvat tekijät. Naudan ruuansulatuselimistö toimii symbioosissa pötsimikro- biston kanssa (Kuva 9.). Pääsääntöisesti nauta syö niin paljon ja niin kauan, kunnes sen pötsi on täynnä eli nauta on ns. volyymisyöjä. Syöntimäärä muodostuu lukuisten hermostollisten, hormonaalisten ja aineenvaihdunnan tuotteiden palautejärjestelmän kautta. Eläimen käyttäy- tymisominaisuudet vaikuttavat syöntiin oppimisen, muistin ja kokemuksen kautta. Eläimen yksilölliset ominaisuudet, kuten genotyyppi, aktiivisuus, arkuus, neofobia eli uusien asioiden vierastaminen, ja erilaiset preferenssit voivat olla joissain tapauksissa ratkaisevassa asemassa syönnin muodostumisessa. Syöntikäyttäytymiseen vaikuttavat myös eläimen sosiaalinen ryhmä ja sen hierarkia. Vanhemmat eläimet toimivat esimerkkinä nuoremmille syöntikäyttäy- tymisen osalta. Toisaalta aremmat ja nuoremmat eläimet jäävät usein viimeiseksi syömään, jos ruokintatila on riittämätön. Kuva 9. Rehunsyönti muodostuu eläimen, rehun, pötsin ja ruuansulatuselimistön viestijärjes- telmän yhteisvaikutuksena (Cottle & Kahn 2014, uudelleen piirretty). Käyttäytymisominaisuudet ja temperamentti, erityisesti hermostuneisuus ja reaktiivisuus, ovat yhteydessä eläinten syönti- ja seisomiskäyttäytymiseen. Helposti hermostuvilla naudoilla päi- vittäinen syöntikäyttäytyminen on pirstoutuneempaa; ne syövät useammin, mutta syönti ker- rat ovat lyhyempiä ja kokonaissyönti jää alhaisemmaksi verrattuna helposti käsiteltäviin nau- toihin (Nkrumah ym. 2007, Cafe ym. 2011, Llonch ym. 2018, Olson ym. 2019). Olsonin ym. (2019) tutkimuksessa helposti käsiteltävät teurashiehot söivät 9 % kauemmin ja niiden syönti- määrä oli 17 % suurempi kuin haasteellisesti käsiteltävillä teurashiehoilla. Cafe ym. (2011) puolestaan esittivät, että lähtönopeustestissä hitaammilla eläimillä oli suurempi rehun kulu- tus: yksi sekunti lisää per testissä kuljettu matka lisäsi kuiva-aineen syöntiä keskimäärin 0,74 kg jokaista syöntikertaa kohden. Yksi lisäsekunti lähtönopeudessa lisäsi myös syöntikertojen Naudan vapaaehtoinen nurmen syönti Eläintekijät: • Muisti (+/-) • Ennakkoluuloisuus/uuden vieroksuminen (-) • Ennakkoluulottomuus (+) • Sosiaaliset suhteet (+/-) • Stressi (-) • Petoeläimet (-) • Energiankulutus/tarve (+) • Genotyyppi (+/-) • Sairaus (-) • Lämpötila (+/-) • Tiineys (+/-) • Maidontuotanto (+) • Ikä (+/-) • Kuntoluokka (+/-) Kasvitekijät: • Haju • Rakenne • Nurmipalkokasvit vs. nurmikasvit • Lehtien ja varsien suhde = korsiintumisaste • Pisteleväisyys esim. akanat • Epäpuhtaudet esim. homeet • Maku (sokerit, suolat, haihtuvat) • Palaute (esim. ravintoaineet, pötsin tasapaino) Pötsitekijät: • Pötsin mikrobipopulaatio • Mikrobiaktiivisuus (ravintoaineet, substraatit, yksilöominaisuudet) • Sulatus/aineenvaihdunta (dieetin koostumus, mikrobien aktiivisuus) • Nesteen ja ravintoaineiden virtausnopeus pötsistä • pH, haihtuvat rasvahapot (VFA), maitohapot • Pötsin seinämien aktiivisuus • Paksusuolen venytyksen vaikutus Imeytyneet ravintoaineet: • Maksan toiminta ja hapettumistapahtumat • Porttilaskimon propionaatti Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 32 määrää keskimäärin 3,7 kertaa/vuorokausi. Vastaavat vaikutukset Llochin ym. (2018) tutki- muksessa olivat 0,592 kg ka/s ja 6,49 kertaa/vuorokausi/sekunti. Sen sijaan lähtönopeustes- tissä nopeilla eläimillä päivittäinen syöntiaika vähentyi 34,5 minuuttia per sekunti/m. Lisäksi reaktiiviset eläimet käyttävät enemmän aikaa seisomiseen (Lloch ym. 2018, Olson ym. 2019, 2020): yksi luokka käsittelyhäkkikäyttäytymistestissä lisäsi seisomiskertoja 19,8 kertaa päi- vässä. Nautojen syöntimäärä on yhteydessä naudan kokoon. Syöntimäärä vaikuttaa nuorilla eläimillä usein kasvuun sekä aikuisilla eläimillä rasvakudoksen ylläpitoon ja muodostumiseen. Syönti- määrä on aina yhteydessä eläimen tuottamiin kasvihuonekaasumääriin. Naudoilla rauhallisempi luonne ja helpompi käsiteltävyys on yhdistetty korkeampaan kuntoluokkaan ja kuntoluokan säilyttämiseen (Mincu ym. 2021). Vähärasvaisuus ja siroluisuus on myös yhdistetty hermoistu- neisuuteen ja haasteelliseen käsiteltävyyteen (Grandin & Deesing 2014). Hansen ym. (2001) ra- portoivat siroluisten lammasrotujen olevan tiukemmassa ryhmämuodostelmassa ja niillä oli suurempi pakoetäisyys. Eläimet, joiden syöntimäärä muodostuu korkeammaksi, tuottavat enemmän metaania (CH4) (Lloch ym. 2018). Metaanin tuotantoon vaikuttaa kuitenkin myös eläimen syöntikäyttäytyminen (Lloch ym. 2018, Romazin ym. 2021). Eläimen tuottama metaani- määrä muodostuu pienemmäksi, jos eläin käy syömässä useammin ja seisoo vähemmän. Llochin ym. (2018) mukaan jokainen syöntikerta vähentää metaanin tuotantoa 0,0146 g/kg ka ja jokainen seisomiskerta lisää metaanin tuotantoa 0,0038 g/kg ka (ka. 7,244 g/kg ka CH4). Ruokintapöydällä vuorokaudessa vietetty aika, syönnin kesto ja ns. pää alhaalla/syönnissä oleva aika ovat keskinkertaisesti periytyviä ominaisuuksia (h2 = 0,29; 0,25; 0,24) (Olson ym. 2020). Ruokintapöydällä vuorokaudessa vietetty aika voi olla yhteydessä eläimen tempera- menttiin ja eläinryhmän hierarkiaan. Yleensä hierarkiassa ylimpänä olevat eläimet ovat roh- keampia ja ottavat ruokintapöydältä ensimmäiset paikat. Reaktiiviset ja hermostuneet eläimet jäävät yleensä viimeisiksi ja syövät myöhemmin (Olson ym. 2019, 2020). Usein hermostunei- suus vaikuttaa myös negatiivisesti syönnin kestoon (Lloch ym. 2016, 2018). Syönnin kestolla ja pääalhaalla ominaisuudella on keskinkertainen positiivinen korrelaatio residuaalisen syönnin kanssa (r2 = 0,24; 0,30) (Olson ym. 2020). Erityisesti karkearehuvaltaisilla ruokinnoilla eläinten ruokintapöydällä viettämä aika eli syönnin kesto on todennäköisesti merkityksellinen ominai- suus rehun hyväksikäytön kannalta. Karkearehuvaltainen dieetti lisää eläinten syönti- ja ruo- kintapöydällä vietettyä aikaa verrattuna väkirehuvaltaisiin dieetteihin (Lloch ym. 2018, Olson ym. 2020). Syöntiajan lisääntyminen lisää syljen eritystä (Beauchemin ym. 2008). Sylki tasaa pötsin pH:n vaihtelua, edesauttaa pötsimikrobien fermentaatioprosessia ja todennäköisesti vaikuttaa positiivisesti rehun sulatukseen (Owens ym. 1998). Ruokintapöydällä vietetty pi- dempi aika todennäköisesti hidastaa syöntinopeutta. Matalampi syöntinopeus syöttää uutta rehumassaa hitaammin ja pienemmissä erissä pötsiin. Näin mikrobien mahdollisuus kiinnittyä uusiin rehupartikkeleihin parantuu. Rehun sulavuuden kannalta pötsimikrobien mahdollisim- man laaja kiinnittyminen rehupartikkeleihin on olennaista (Owens ym. 1998, Gonzalez ym. 2012). Tästä syystä karkearehuvaltaiset ruokinnat lisäävät märehtimisaikaa enemmän kuin vä- kirehuvaltaiset ruokinnat (Faleiro ym. 2011). Useammat syöntikerrat vähensivät metaanintuo- tantoa (Lloch ym. (2018, Romazin ym. 2021) (käsitelty edellisessä kappaleessa). Residuaalinen syönti (RFI) on käytetyin rehuhyötysuhteen määre. Residuaalinen syönti laske- taan eläimen todennetun syönnin ja oletetun syönnin erotuksena. Oletettu syöntimäärän re- huannoksen ravintoaineiden sisältömäärä on laskettu vastaamaan eläimen ylläpitoenergian ja kasvun tarvetta. Oletettu syöntimäärä muodostetaan testattavan eläinryhmän keskiarvona. Residuaalisessa syönnissä rehuhyötysuhteeltaan tehokkaampi eläin saa negatiivisen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 84/2025 33 numeraalisen arvon (Koch ym. 1963). Eläimen temperamentin ja residuaalisen syönnin välille ei ole pystytty osoittamaan yhteyttä (Nkrumah ym. 2007, Llonch ym. 2016, Olson ym. 2019). Tulos ei välttämättä kerro siitä, että eläimen temperamentti ei vaikuttaisi residuaalisen syön- nin tulokseen. Yhteyden puuttumisen syy on selitettävissä residuaalisen syönnin laskentat