Julkaistu 3.6.2015 Hintatilastot 2015 Tietoja luonnonvarataloudesta Maataloustuotteiden tuottajahinnat Yksityismetsätalouden kannattavuus Teollisuuden raakapuun hinta Energiapuun kauppa Maatilan taloudellinen koko Yksityismetsistä ostetun puun hinta Kalan tuottajahinnat http://www.maataloustilastot.fi/ Hintatilastot 2015 Maataloustuotteiden tuottajahinnat -tilasto seuraa maanviljeli- jöiden maataloustuotteista saamia hintoja ilman arvonlisäveroa. Taloudelliselta arvoltaan merkittävimmät maatilalta eteenpäin myytävät maataloustuotteet ovat maito, liha, kananmunat, vil- jat, rypsi ja rapsi sekä ruokaperuna. Näiden tuotteiden hintoja seurataan koko maan tasolla kuukausittain sekä vuosittain. Tilastossa seurataan noin 50 erilaista hintatietoa tilastoitavista tuotteista. Tilaston avulla voidaan seurata maataloustuotteiden hintatasoja ja niiden vaihteluja. Yhdessä maatalouden tuotan- totilastojen kanssa hintatilasto luo kuvaa maataloustuotteiden markkinoiden tilanteesta ja kehityksestä. Hinta mitataan markkinaketjun ensimmäisestä vaiheesta mah- dollisimman lähellä maatilaa. Maidon, lihan ja kananmunien tuottajahinta on puhdas tilahinta. Se ei sisällä kuljetusta maa- tilalta eteenpäin. Viljan, rypsin ja rapsin tuottajahinta on hinta ensimmäiseen vastaanottopisteeseen toimitettuna ja ruokape- runan tuottajahinta on hinta pakkaamolle toimitettuna. Lue lisää: Maataloustuotteiden tuottajahinnat Kotieläintuotantomäärät Hintatilastoja monipuolisesti Maataloustuotteiden tuottajahinnatLuonnonvarakeskuksessa yhdistyy alan tilastointi ja tutkimus. Luken tilastot seuraavat biotalouden merkitystä Suo- men kansantaloudessa. Hintatilastot 2015 on Luken tilastojen ensimmäinen yhteisjulkaisu, joka kokoaa tilastotie- dot hinnoista sekä hintarakenteiden vaikuttavista tekijöistä. Tutkijoiden mielenkiintoiset analyysit johdattavat lukijan ruoka- ja luonnonvaratalou- den hyödykkeiden hintakehitykseen ja markkinoiden dynamiikkaan. Julkaisun suunnittelusta, analyyseista ja toteutuksesta ovat vastanneet pro- jektipäällikkö Sanna Kettusen ja tilasto- päällikkö Martti Aarnen johdolla Luken tilastotutkijat: Sirpa Karppinen, Jaana Kyyrä, Aarre Peltola, Jukka Torvelainen, Esa Uotila, Eija Nylander, Leena Fors- man ja Pentti Moilanen. Julkaisun tai- ton on suunnitellut ja toteuttanut Irene Murtovaara. Kiitokset tekijöille mielen- kiintoisesta Luonnonvaratalouden ti- lastokatsauksesta! Helsingissä 3.6.2015 Johanna Laiho-Kauranne tilastojohtaja Jotta e-julkaisu olisi mahdollisimman informa- tiivinen, olemme panostaneet kuviin ja graafei- hin. Laajat taulukot ja aikasarjat löytyvät niitä tar- vitseville linkkien takaa tilastojen kotisivuilta. Lisäksi julkaisusta löytyy linkkejä muihin Luken tuottamiin tilastoihin ja muiden tilastontuotta- jien lähteisiin. Kuulemme mielellämme näkemyksiäsi Hintati- lastojen e-julkaisusta ja Luken tilastopalveluista! http://stat.luke.fi/maataloustuotteiden-tuottajahinnat http://stat.luke.fi/eläintuotanto_fi 2 http://http://www.maataloustilastot.fi/maataloustuotteiden-tuottajahinnat http://http://www.maataloustilastot.fi/kotielainten-lukumaara http://www.maataloustilastot.fi/el%C3%A4intuotanto_fi http://www.maataloustilastot.fi/maataloustuotteiden-tuottajahinnat http://stat.luke.fi/maataloustuotteiden-tuottajahinnat?q=maataloustuotteiden-tuottajahinnat Maidon tuottajahinnat Maidontuottajien saama hinta meijereille toimite- tusta maidosta perustuu useisiin tekijöihin: meijeri- en tilityshintaan vaikuttavat muun muassa maidon rasva- ja valkuaispitoisuus, maidon laatu sekä kausi- hinnoittelu. Lisäksi maidontuottajille voidaan mak- saa jälkitiliä ja tuotantotukea. Keskimääräinen maidon tuottajahinta lasketaan ja- kamalla meijerien maksama rahasumma tuottajilta vastaanotetulla maitomäärällä. Keskimääräinen hin- ta tilastoidaan kuukausittain sekä vuosittain. Lisäk- si tilastoidaan meijerien ilmoittamat laatuluokkien mukaiset hinnat sekä rasva- ja valkuaiskymmenysten hinnat kuukausittain ja vuosittain. Jälkitilitiedot ke- rätään vuosittain. Tuottajahinta vaihtelee kuukausittain maidon kausi- hinnoittelun vuoksi. Maidon hinta oli alkuvuodesta 2014 edellisvuosia korkeammalla, mutta lähti lop- puvuodesta laskemaan. Tammikuussa 2014 keski- määräinen hinta oli 45,89 senttiä litralta, joulukuussa 42,84 senttiä litralta ja maaliskuussa 2015 se oli 37,25 senttiä litralta. Luvut eivät sisällä jälkitilejä eivätkä maidon tuotantotukia. Maidon hinnan laskua kompensoitiin loppuvuodes- ta 2014 isommalla tuotantotuella. Tammi-syyskuussa 2014 tuotantotuki oli alle kahdeksan senttiä litralta. Loka-marraskuussa tuotantotuki oli vajaa yhdeksän senttiä litralta ja joulukuussa se oli noin 11 senttiä litralta. Tammikuussa 2015 tuotantotukea maksettiin taas noin seitsemän senttiä litralta. Maidon tuottajahinta kuukausittain 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 I IV VII X I IV VII X I IV VII X I 2012 2013 2014 2015 Snt/l Maidon tuottajahinta kuukausittain Tuottajahinta keskimäärin (ilman tuotantotukea ja jälkitiliä) Tuotantotuki Hintatilastot 2015 3 Hintatilastot 2015 Vuositason keskimääräinen maidon tuottajahinta on noussut vuodesta 2010, vaikka meijerien vastaanot- tamassa maitomäärässä ei ole tapahtunut isoja muu- toksia. Vuonna 2014 maidon keskimääräinen tuot- tajahinta oli 44,55 senttiä litralta, eli kaksi prosenttia edellisvuotta korkeampi ja 21 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2010. Luku ei sisällä jälkitilejä eikä mai- don tuotantotukia. 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 Maidon tuottajahinta vuosittain Jälkitili Snt/l Tuottajahinta keskimäärin (ilman tuotantotukea ja jälkitiliä) Tuotantotuki Maidon tuottajahinta vuosittain Meijerit maksoivat maidontuottajille jälkitiliä vuoden 2014 maidontuotannosta keskimäärin 1,05 senttiä litralta, mikä on alle kolmasosa edellisen vuoden jäl- kitilistä. Neljänä edellisenä vuonna jälkitiliä makset- tiin yli kolme senttiä litralta. Vuonna 2014 tuotanto- tukea maksettiin 7,88 senttiä litralta. Määrä on viisi prosenttia edellisvuotta enemmän, mutta kaksi pro- senttia vähemmän kuin vuonna 2012. 4 Lihan tuottajahinta vuosittain Lihan tuottajahinnat Lihantuottajien saamat keskimääräiset hinnat las- ketaan teurastamoiden maksamista lihatilityksistä. Teurastamoilta kerätään kuukausittain tietoja teu- rastettujen eläinten ruhojen kilomääristä sekä niis- tä tuottajille maksetuista euromääristä. Keskihinnat lasketaan ruhojen kilomäärillä painotettuina keskiar- voina. Tuottajahinnat tilastoidaan eläinlajeittain kuu- kausittain sekä vuosittain. 0 50 100 150 200 250 300 350 400 1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 Euroa/100 kg Lihan tuottajahinta vuosittain Lampaanliha keskimäärin Naudanliha keskimäärin Sianliha keskimäärin Siipikarjanliha keskimäärin Kaikkien lihalaatujen keskimääräiset tuottajahinnat ovat vahvistuneet melko tasaisesti viimeisen kym- menen vuoden ajan, mutta vuonna 2014 hinnat kääntyivät lampaanlihaa lukuun ottamatta laskuun. Tuottajalle maksettiin naudanlihasta vuonna 2014 keskimäärin 303 euroa sadalta kilolta, mikä oli kaksi prosenttia edellisvuotta vähemmän. Sonninlihasta maksettiin tuottajille keskimääräistä enemmän, 347 euroa per sata kiloa, mikä on kaksi prosenttia vähem- Eri lihalaatujen tuottajahinta vuosittain 0 50 100 150 200 250 300 350 400 1995 1998 2001 2004 2007 2010 2013 Euroa/100 kg Sonninliha Naudanliha keskimäärin Hiehonliha Lehmänliha Vasikanliha Hintatilastot 2015 5 Hintatilastot 2015 män kuin edellisenä vuonna. Muista lihalaaduista maksettiin keskihintaa vähemmän: hiehonlihasta 292 euroa, lehmänlihasta 212 euroa, mullinlihasta 115 euroa ja vasikanlihasta 74 euroa sadalta kilolta. Lihasiasta maksettiin yhdeksän prosenttia edellis- vuotta vähemmän eli 162 euroa sadalta kilolta. Kar- jun- ja emakonlihasta maksettiin huomattavasti vä- hemmän: karjunlihasta 110 euroa ja emakonlihasta 85 euroa sadalta kilolta. Broilerinlihan tuottajahinta laski vuonna 2014 lähes neljällä prosentilla 146 eu- roon sadalta kilolta. Karitsanlihasta maksettiin tuot- tajalle 401 euroa sadalta kilolta eli lähes kolme pro- senttia edellisvuotta enemmän. Kananmunien tuottajahinnat Kananmunien keskimääräiset tuottajahinnat laske- taan kananmunapakkaamoilta kerätyistä tiedoista. Kananmunapakkaamoilta kerätään kuukausittain tiedot niiden tuottajilta ostamista kilomääristä sekä niistä tuottajille maksetuista euromääristä. Keskihin- nat lasketaan kilomäärillä painotettuina keskiarvoi- na. Tuottajahinnat tilastoidaan laatuluokittain kuu- kausittain sekä vuosittain. Vuositasolla tarkasteltaessa keskimääräinen A-luokan kananmunien tuottajahinta vuonna 2014 oli 105 eu- roa sadalta kilolta. Hinta laski edellisestä vuodesta 15 prosenttia. Tuotantotavoittain tarkasteltuna tuottaja sai lattia- ja ulkokanojen munista 105 euroa sadalta kilolta ja häkkikanojen munista 95 euroa sadalta ki- lolta. Lattia- ja ulkokanaloiden kananmunatuotanto on tasaisesti lisääntynyt kymmenen vuoden aikana ja eroa tuottajahinnoissa on 11 prosenttia. Luomu- munien tuottajahinta laski toista vuotta peräkkäin. Tuottaja sai luomumunista keskimäärin 246 euroa sadalta kilolta, mikä oli 12 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Kananmunien tuottajahinta 0 20 40 60 80 100 120 140 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 A-luokka keskimäärin B-luokka keskimäärin Euroa/100 kg 6 Viljan tuottajahinnat Viljan sekä rypsin ja rapsin tilastoitu tuottajahinta on hinta ensimmäiseen vastaanottopisteeseen toi- mitettuna. Viljaa maatiloilta ostavilta yrityksiltä ke- rätään kuukausittain tiedot niiden viljelijöille tilittä- mästä perushinnasta sekä laatukorjatusta hinnasta. Keskihinnat lasketaan kilomäärillä painotettuina kes- kiarvoina. Tuottajahinnat tilastoidaan kuukausittain ja vuosittain. Viljan hinta vaihtelee kuukausittain. Vuositasolla tarkasteltaessa vuonna 2014 viljojen tuottajahinnat alenivat keskimäärin yli 20 prosenttia edellisvuodes- ta, paitsi rukiin tuottajahinta laski vain 10 prosenttia. Ennen vuotta 2014 viljojen tuottajahinnat nousivat pidemmän aikaa. Vuonna 2014 tuottajalle maksettiin peruslaatuisesta leipävehnästä keskimäärin 167 euroa ja rehuvehnäs- tä 142 euroa tuhannelta kilolta. Leipävehnän hinta oli 17 prosenttia ja rehuvehnän hinta 30 prosenttia alhaisempi kuin edellisenä vuonna. Mallasohran kes- kihinta oli 159, rehuohran 133 ja kauran 126 euroa tuhannelta kilolta. Kaikki olivat noin neljänneksen edellisvuotta alhaisempia. Rukiin tuottajahinta oli 197 euroa tuhannelta kilolta. Viljan ja rypsin perushinnat vuosittain 0 100 200 300 400 500 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Rypsi ja rapsi Ruis Vehnä Ohra Kaura Euroa/1000 kg Hintatilastot 2015 7 Hintatilastot 2015 Ruokaperunan tuottajahinnat Ruokaperunan tilastoitu tuottajahinta on hinta pakkaamolle toimitettuna eli hinta sisältää kuljetuksen maatilalta perunapak- kaamolle. Tiedot kerätään kuukausittain pe- runapakkaamoilta, jotka ostavat viljelijöiltä ruokaperunaa tai varhaisperunaa. Keskihin- nat lasketaan kilomäärillä painotettuina keskiarvoina. Tuottajahinnat tilastoidaan kuukausittain sekä vuosittain. Ruokaperunan hintavaihtelu vuonna 2014 vuodenajan mukaan oli tasaisempaa kuin kahtena edellisenä vuonna. Vuositasolla laskettuna ruokaperunan tuottajahinta oli 15 euroa sadalta kilolta.  Ruokaperunan tuottajahinta kuukausittain 0 20 40 60 80 100 120 140 I III V VII IX XI I III V VII IX XI I III V VII IX XI I III 2012 2013 2014 2015 Ruokaperunan tuottajahinta kuukausittain Ruokaperuna Varhaisperuna Euroa/100 kg 8 Maatilan kokoa voidaan mitata monin tavoin Perinteisesti maatilan kokoa on arvioitu hehtaarien tai eläinmäärän perusteella. Viime vuonna maatilat ja puutarhayritykset yhdistettiin sa- maan rekisteriin, jonka nimeksi tuli maatalous- ja puutarhayritysrekis- teri. Uusi rekisteri sisältää kaikki maatilat ja puutarhayritykset. Tilat ovat keskenään hyvin erilaisia tuotannoltaan ja pinta-alaltaan. Tilan koon määrittäminen esimerkiksi ainoastaan hehtaarien perusteel- la ei ole järkevää, sillä hehtaari porkkanaa tai sipulia on aivan eri asia kuin hehtaari kauraa tai ohraa. Lisäksi kasvihuoneet ovat oma lukunsa. Niissä tuotantoalat mitataan neliöissä. Koska näin erilaisia tiloja on sa- massa rekisterissä, niin tarvittiin uusia tapoja mitata tilan kokoa. Yksi täl- lainen tapa on EU:ssa käytössä oleva tilan taloudellista tuottoa mittaava standardituotos. Hintatilastot 2015 9 Hintatilastot 2015 Standardituotos on uusi tapa mitata tilan kokoa Standardituotos (Standard Output, SO) on maatalo- ustuotteelle saatava keskimääräinen tuotto euroa per hehtaari tai euroa per kotieläin tilahinnoin lasket- tuna. Standardituotoksen laskemisessa hintoina käy- tetään viiden vuoden keskiarvoja. Standardituotos ei huomioi tukia, koska EU:n maatalouspolitiikassa tuet on irrotettu tuotannosta eikä tukia voida kohdistaa tuotteelle. Näin ollen tukipolitiikan muutokset eivät vaikuta standardituotokseen. Käytännössä esimerkiksi viljan standardituotos las- ketaan kertomalla keskimääräinen satotaso viiden vuoden keskimääräisellä hinnalla. Vastaava laskutoi- mitus tehdään kaikille tilan kasveille ja eläimille ja näin saadaan tilan standardituotos. Standardituotos on laskennallinen arvo, joka kertoo suuntaa antavasti tilan tuottamien tuotteiden arvosta. Huomionarvois- ta kuitenkin on, että sillä ei ole mitään tekemistä tilan kannattavuuden kanssa. 0 2 000 4 000 6 000 8 000 10 000 12 000 2 000- 4 000 4 000- 8 000 8 000- 15 000 15 000- 25 000 25 000- 50 000 50 000- 100 000 100 000- 250 000 250 000- 500 000 yli 500 000 2010 2011 2012 2013 2014 Maatalous- ja puutarhayritysten lukumäärä standardituotoksen mukaan 2010-2014 Tiloja, kpl Standardituotos euroa Maatalous- ja puutarhayritysten lukumäärä standardituotoksen mukaan 2010 - 2014 10 Maataloustuotteiden tuottajahinnat lampaanlihaa lukuun ottamatta olivat vuonna 2014 edellisvuotta alhaisemmat. Standardituotos tuo tilojen vertai- luun uuden näkökulman. Laskelma muuttaa tilan tuotteet euroiksi. Tu- loksena on yksi luku, jonka perusteel- la vertailua on helppo tehdä. Myös muita tapoja verrata tiloja tarvitaan edelleen, mutta standardituotoksen tuoma taloudellinen näkökulma on erittäin tärkeä maatilojen ja puutar- hayritysten koon mittari. Maatalous ja puutarhayritysten suhteellinen jakautuminen standardituotoksen mukaan 2014 0 % 2 % 4 % 6, % 8 % 10 % 12 % 14 % 16 % 18 % yli 500 000 250 000 - 500 000 100 000 - 250 000 50 000 - 100 000 25 000 - 50 000 15 000 - 25 000 8 000 - 15 000 4 000 - 8 000 2 000 - 4 000 Standardituotos, euroa Maatalous ja puutarhayritysten suhteellinen jakautuminen standardituotoksen mukaan 2014 Hintatilastot 2015 11 Hintatilastot 2015 Puun hintoja tilastoidaan yksityismetsistä peräisin olevasta teollisuu- den raaka-aineeksi ostetusta puusta ja energian tuotantoon menevästä energiapuusta. Näistä energiapuun hintatietoja käsittelevä neljännes- vuosittainen tilastointi on aloitettu vuonna 2014. Teollisuuspuun kaup- paa on sen sijaan tilastoitu jo yli 50 vuotta. Puuta jalostava teollisuus ja energiantuotanto kilpailevat osittain samasta raaka-aineesta. Puun myyntitulot ovat keskeisin yksityismetsätalouden kannattavuu- teen vaikuttava tekijä. Suhdanteet heiluttavat sekä puun kysyntää että siitä saatavaa hintaa, mikä näkyy selvästi yksityismetsätalouden kannat- tavuustilastoissa. Puumarkkinoiden tilastotiedot kiinnostavat Yksityismetsistä ostetun puun hintatiedot ovat perinteisesti olleet kiin- nostavinta metsäsektorin tilastotietoa. Kuten missä tahansa kaupan- käynnissä, myös puukaupassa osto- ja myyntipäätöksiä voitelee ajan- tasainen ja oikea tieto markkinoiden tilasta: kysynnästä, tarjonnasta ja hinnoista. Yksityismetsistä ostetun puun hinnat 12 Puukaupasta tilastoidaan sekä ostomääriä että puun hintoja. Ostomäärät ennakoivat tulevia hakkuita, mutta kaikki ostettu puu ei kuitenkaan tilastoidu puukauppavaiheessa. Vasta kun puu hakataan met- sästä, saadaan selville lopulliset kaupan kohteena olleet määrät, sillä hakkuutilasto kattaa kaiken teol- lisuuden käyttöön hakatun puun. Teollisuuspuuta ostettiin yksityismetsistä 34 miljoonaa kuutiometriä Puukauppamäärille on tyypillistä voimakas kuu- kausittainen ja vuosien välinen vaihtelu. Esimerkiksi viime vuonna kuukausittaiset puun ostot liikkuivat puolentoista ja hieman yli neljän miljoonan kuutio- metrin välillä. Vuonna 2014 teollisuuspuuta ostettiin yksityismet- sistä 34,0 miljoonaa kuutiometriä. Tieto perustuu puukaupoista tehtyihin sopimuksiin, joista tilastoon kirjautuu noin 90 prosenttia. Kun puu myöhemmin hakataan metsästä, hakkuissa kertynyt määrä on suurempi kuin puukauppatilaston mukainen määrä. Valtaosa leimikoista myydään pystykaupalla Puukauppaa tehdään kahdella eri kauppatavalla. Pys- tykaupoissa puun ostaja huolehtii puun hakkuusta ja kuljetuksesta tienvarsivarastoon. Hankintakaupoissa korjuuseen liittyvät toimenpiteet kustannuksineen ovat puun myyjän harteilla. Metsäteollisuus ostaa yli neljä viidesosaa yksityismetsien puusta pystykau- poilla (27,7 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2014). Hankintakaupoista puuta tuli vain kuusi miljoonaa kuutiometriä. Teollisuuden käyttöön ostettu raakapuu Hintatilastot 2015 13 Hintatilastot 2015 0 10 20 30 40 50 60 Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitu Kuusikuitupuu Koivukuitupuu Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Keskimäärin €/m3 Yksityismetsien kantohinnat hakkuutavoittain vuonna 2014 Puutavaraa ostetaan erityyppisistä leimikoista. Vuonna 2014 pystykaupoissa puutavaralajeja kertyi eri hak- kuutavoista seuraavasti: Puutavaralaji Määrä milj. m³ Uudistushakkuu % Harvennushakkuu % Ensiharvennus % Kaikki 27,7 71 16 13 Mäntytukki 5,6 83 11 6 Kuusitukki 7,7 91 6 3 Koivutukki 0,6 79 15 6 Mäntykuitupuu 6,5 46 24 30 Kuusikuitupuu 3,5 69 21 9 Koivukuitupuu 2,9 50 24 25 Ostetun puutavaran hintaan vaikuttaa olennaisesti leimikon hakkuutapa. Puutavaralajien hakkuutavoit- taisia hintaeroja esitellään yksityismetsien vuoden 2014 keskimääräisiä kantohintoja sisältävässä ku- vassa. Puun hintakehitystä kuvaavat parhaiten puutavara- lajeittaiset kantohinta-aikasarjat. Eniten pystykaup- paa käydään kuusitukista ja mäntykuitupuusta. Han- kintakaupat painottuvat puolestaan voimakkaasti kuitupuuhun. Tuoreimmat kantohintojen kuukausisarjat ulottuvat vuoden 2015 maaliskuuhun. Niiden mukaan reaali- nen kantohintataso on ollut viime aikoina hienoises- sa nousussa. Kantohintatason muutoksia lasketaan painottamalla eri puutavaralajien hintoja niillä käy- dyn kaupan arvolla. Tukkipuutavaralajit painottuvat laskelmassa selvästi kuitupuutavaralajeja enemmän. Kuvassa esitetään kuuden pääpuutavaralajin hinta- kehitys vuodesta 2010 lähtien. Alla olevassa kuvasta on nähtävissä yksityismetsien puukaupan reaaliset kantohinnat kuukausittain vuo- den 2015 helmikuun rahana. 14 Yksityismetsien reaaliset kantohinnat Energiapuun kauppa Metsähakkeen raaka-aineeksi ostetaan kantoja, lat- vusmassaa, karsimatonta kokopuuta ja karsittua rankaa. Kannot ja latvusmassa ovat yleensä peräisin teollisuuspuun uudistushakkuualoilta, kokopuu ja ranka nuorista kasvatusmetsistä tai erilaisista puus- tojen raivauksista. Viime vuosina noin puolet ener- giapuusta on ollut kokopuuta tai karsittua rankaa, joista rangan osuus on noussut korkeammaksi. Karsittu ranka on kallein energiapuulaji. Vuonna 2014 sen keskihinta oli pystykaupoissa hieman yli neljä euroa ja hankintakaupoissa lähes 24 euroa kuutiometriltä. Karsimattoman kokopuun vastaavat hinnat jäivät muutaman euron pienemmiksi. Nämä tilastoidut hinnat eivät kuitenkaan sisällä valtion tu- kea, mitä on saatu suurelle osalle energiaksi hakatus- ta pienpuusta. Energiapuun korjuutuen suuruus on Valokuva tähän 0 10 20 30 40 50 60 70 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitupuu Kuusikuitupuu Koivukuitupuu €/m3 Hintatilastot 2015 15 Hintatilastot 2015 ollut koko maassa seitsemän euroa kuutiometrille ja nuoren kasvatusmetsän harvennukseen maksettu hehtaarikohtainen hoitotuki neljästä seitsemään eu- roa kuutiometrille. Graafeissa esitetään yksityiskohtaisemmin energia- puulajien hinnat vuonna 2014 tehdyissä pysty- ja hankintakaupoissa. Hintojen alueelliset vaihtelut ovat suuria Eri energiapuulajien korjuumahdollisuuksissa on sel- viä maantieteellisiä eroja. Myös vaihtoehtoisten polt- toaineiden saatavuus ja hinta vaihtelee. Lisäksi ener- giapuulla taloudellisesti järkevät kuljetusmatkat ovat melko lyhyitä, joten energiapuun kysyntä ja hinnat vaihtelevat huomattavasti alueittain. Karsitun rangan pystykaupoissa keskihinta oli Kymi- Savon hinta-alueella hieman yli kaksi euroa ja Keski- Suomessa lähes kolminkertainen. Hankintakaupois- sa keskihinta jäi alle 20 euron Savo-Karjalan ja Lapin alueilla, mutta nousi lähes 27 euroon Etelä-Suomes- sa. Yksittäisten ostajien ja kauppojen välillä erot oli- vat luonnollisesti vieläkin suurempia. Energiapuu kallistui vuonna 2014 Hankintapuun hinta nousi koko vuoden ajan ja pys- tykauppapuun hinta vuoden jälkimmäisellä puo- liskolla. Hintatason muutoksia ei voida tarkastella pidemmällä ajanjaksolla, koska tilastointi käynnistyi vuoden 2014 alussa. 0 10 20 30 2014/Q1 2014/Q2 2014/Q3 2014/Q4 Pystykaupat Hankintakaupat €/m3 Kannot sisältää puiden kannot, juurakot ja juuret Energiapuun hinta neljännesvuosittain 2014 16 Uusi tilasto käyntiin yhteistyössä Lämpö- ja voimalaitoksilla käytetyn metsähakkeen määrä on kasvanut 2000-luvulla nopeasti. Se saavut- ti neljä miljoonaa kiintokuutiometriä vuonna 2008 ja kahdeksan miljoonaa kuutiometriä vuonna 2013. Vuonna 2014 käyttö laski hieman. Metsähake tehdään valtaosin kotimaisista metsistä ostetusta energiapuusta. Viime vuosina raaka-ai- neeksi on käytetty vuosittain myös noin puoli miljoo- naa kuutiometriä alun perin teollisuuspuuksi ostet- tua järeää runkopuuta, ja osa puusta on ulkomaista alkuperää. Käyttömäärien noustessa kasvoi tarve myös julkiselle hintatilastoinnille, jota silloisen Metsäntutkimuslai- toksen (nykyisen Luonnonvarakeskuksen) tilastoyk- sikkö ryhtyi valmistelemaan yhteistyössä eri sidos- ryhmien kanssa. Uusi neljännesvuosittainen tilasto käynnistettiin vuoden 2014 alussa. Vuonna 2014 energiapuuta ostettiin tilaston mukaan lähes neljä miljoonaa kuutiometriä. Tilastoinnin ar- vioidaan kattavan noin kaksi kolmasosaa metsähak- keen raaka-aineeksi ostettavasta kotimaisesta puusta. Metsähakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa 2000 - 2014 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 2000 2005 2010 2014 Kannot Latvusmassa Kokopuu Rankapuu Järeä runkopuu Yhteensä milj. m3 Hintatilastot 2015 17 Hintatilastot 2015 Yksityismetsätalouden kannattavuus Kannattavuustilastot jalostuvat metsätalouden mark- kinatilastoista. Tilastot voidaan laatia, kun puumarkki- noita kuvaavat perustilastot on ensin tehty. Kannat- tavuusseurannassa puuntuotannon tulojen laskentaa varten tarvitaan puutavaran hakkuu- ja hintatilastot sekä tiedot puuntuotantoon myönnetystä tuesta. Menojen laskemista varten täytyy olla metsänhoito- ja perusparannustilastojen kustannustiedot. Bruttokantorahatulotilasto kertoo puutavaran myynnistä saadut tulot Bruttokantorahatulot ovat vuotuisten hakkuumääri- en ja puutavaran hintojen perusteella laskettu arvio metsänomistajien puutavaran myynnistä saamista tuloista. Bruttokantorahatulojen tilasto on pisimpiä metsätalouden aikasarjoja, ja tietoja on julkaistu vuodesta 1958 alkaen. Tilastokeskus laski bruttokan- torahatulot vuoteen 2001 asti, minkä jälkeen tulot on laskettu Metsäntutkimuslaitoksessa ja kuluvasta vuo- desta eteenpäin Luonnonvarakeskuksen tilastpalve- lut -yksikössä. Vuodesta 2002 alkaen tiedot on jul- kaistu omistajaryhmittäisen ja alueittaisen jaottelun lisäksi myös puutavaralajeittain. Samalla yksityismet- sänomistajien tulot jaoteltiin pysty- ja hankintakau- poista saataviin puunmyyntituloihin sekä metsän- omistajien omaan käyttöönsä ottaman puun arvoon. Tietosuojan takia valtion ja metsäteollisuuden tiedot julkaistaan toisiinsa yhdistettyinä. Kuukausittaisiin hakkuu- ja hintatietoihin perustu- va bruttokantorahatulojen ennakkotieto julkaistaan helmi-maaliskuussa ja lopulliset tiedot toukokuussa. Bruttokantorahatuloja käytetään muun muassa kan- santalouden tilinpidon laskelmissa ja metsäpolitiikan päätöksenteon tukena. Yksityismetsänomistajat (mukaan lukien kunnat, seurakunnat, yhteismetsät ja muut kuin metsäteolli- suutteen liittyvät säätiöt) saavat yli 80 prosenttia brut- tokantorahatuloista. Suhdanteet vaikuttavat voimak- kaasti tämän ryhmän bruttokantorahatuloihin. 18 Liiketuloksessa metsätalouden tuloihin yhdistetään menot Yksityismetsätalouden liiketulos on laskettu vuodes- ta 1991 alkaen. Tuloista suurimman osan muodosta- vat bruttokantorahatulot, valtion tuen osuus on vain muutama prosentti. Vuodesta 2008 alkaen tuloissa on mukana myös valtion tuki energiapuun korjuuseen. Puuntuotannon investointikustannukset perustuvat Luonnonvarakeskuksen keräämiin metsänhoito- ja metsänparannustöiden kustannuksiin. Hallinnollisiin kuluihin sisältyy muun muassa metsänhoitomaksu, mutta suuri osa hallinnon menoista perustuu arvi- oon. Liiketulos esitetään usein suhteutettuna metsä- maan pinta-alaan. Puuntuotannon liiketuloksen ennakkotieto julkais- taan helmi-maaliskuussa ja lopulliset tiedot kesä- kuussa. Tietoja käytetään esimerkiksi metsänomis- tajien neuvonnassa, alueellisissa metsäohjelmissa ja metsäpoliittisen päätöksenteon tukena. Bruttokantorahatulot omistajaryhmittäin 1958 - 2014 Bruttokantorahatulot yhteensä Yksityiset ym. Metsäteollisuus ja valtio 0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 19 60 19 65 19 70 19 75 19 80 19 85 19 90 19 95 20 00 20 05 20 10 20 14 e milj. € vuoden 2014 rahana Hintatilastot 2015 19 Hintatilastot 2015 Puuntuotannon tuloista yli 80 prosenttia jää käytettäväksi verojen maksuun sekä sijoituksiin ja kulutukseen. -50 -25 0 25 50 75 100 125 150 175 200 19 91 19 93 19 95 19 97 19 99 20 01 20 03 20 05 20 07 20 09 20 11 20 13 20 14 e €/ha Metsien hallinto ym. Puuntuotannon investoinnit Valtion tuki puuntuotantoon Tulot Liiketulos Yksityismetsätalouden tulot, menot ja liiketulos 1991 - 2014 20 Kalan tuottajahinnat Kalan tuottajahinnat -tilastossa esitetään ammattikalastajille ja kalanvil- jelijöille kalasta Suomessa maksetut keskihinnat ilman arvonlisäveroa. Tilasto sisältää rannikkoalueelta pyydettyjen lajien sekä sisävesiltä pyy- detyn muikun keskihinnat kuukausittain, alueittain ja kokoluokittain. Myös kasvatetun kirjolohen ja siian keskihinnat sisältyvät tilastoon. Lo- hen, taimenen, kirjolohen sekä siian hinnat esitetään peratuille kaloille, mutta muiden kalojen hinnat perkaamattomille kaloille. Kalastettujen lajien keskihinnat kerätään kalaa ostavilta tukuilta, kasva- tetun kalan keskihinnat tuottajilta. Hintoihin ei siten sisälly kalastajien suoramyynnistä saamia hintoja, jotka ovat hieman korkeampia kuin tukkujen maksamat hinnat. Kalan tuottajahintatietoja tarvitaan kalatalouden alkutuotannon arvon määrittämiseen. Tietoja käytetään muun muassa taloudellisissa seuran- noissa ja tutkimuksissa. Hintatilastot 2015 21 Hintatilastot 2015 Muiden kalastettujen lajien hinnat Muita merkittäviä saalislajeja merialueella ovat siika, ahven, kuha ja hauki. Sisävesillä ammattikalastajien ylivoimaisesti tärkein saalislaji on muikku. Kuhan ja ahvenen hinta on ollut nousussa, vaikka kuhan hinta välillä notkahtikin tarjonnan kasvaessa. Lohen tuot- tajahinta on heilahdellut jyrkästi viimeisen kymme- nen vuoden aikana. Silakan hinta Valtaosa ammattikalastuksen on silakkaa tai kilo- hailia. Noin kaksi kolmasosaa Suomeen puretusta silakka- tai kilohailisaaliista käytetään turkistarhoilla eläinten rehuna. Rehuksi menevän teollisuussilakan reaalihinta oli 2000-luvun alkuvuosina pitkään noin kymmenen sentin tuntumassa kilolta. 2010-luvun puolella sen hinta nousi noin 20 senttiin kilolta poik- keuksellisen korkean kysynnän takia. Viime vuoden loppupuolella hinta kuitenkin kääntyi laskuun turkis- nahkojen kysynnän vähetessä. Kilohailista maksettu keskihinta on ollut lähellä teollisuussilakan hintaa. Elintarvikkeeksi menevän silakan keskihinta on viime vuosina ollut 25 - 30 senttiä kilolta. Hintaero teolli- suussilakkaan on kaventunut viime vuosina. Elintar- vikesilakan hinta riippuu kalan koosta ja käyttötar- koituksesta. Parasta hintaa maksetaan isoimmista silakoista. Niitä käytetään pääosin jalostuksen raaka- aineeksi savustukseen ja fileointiin. Vientiin menee pääosin kokoluokkiin 1, 2 tai 3 kuuluvaa pienikokois- ta silakkaa. Isokokoisempia silakoita on käytetty sa- vustukseen tai fileointiin. Elintarvike- ja teollisuussilakan reaalihinta vuosina 2000 - 2014 Teollisuus Elintarvike 0,00 0,05 0,10 0,15 0,20 0,25 0,30 0,35 0,40 €/kg 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 22 Kasvatetun kalan hinta Suomessa kasvatettu kala on valtaosaltaan kirjo- lohta. Lisäksi kasvatetaan jonkin verran siikaa sekä vähäisemmässä määrin muita lajeja kuten taimenta ja nieriää. Tuottajat ovat saaneet kasvattamastaan kirjolohesta noin 3-4 euron kilohintaa. Kasvatetusta siiasta saatu keskimääräinen kilohinta on vaihdellut noin seitsemän ja kymmenen euron välillä. Tuontilohen hinta vaikuttaa laajasti Setälän ym. (2003) selvitysten mukaan lohikalat kil- pailevat markkinoilla keskenään. Kotimaisen kirjo- lohen hinta määräytyy tuodun lohikalan hinnan ja oman tarjonnan perusteella. Tuontilohen hinnalla on vaikutusta myös myös kalastetun kalan hintaan. Lue lisää tutkimuksesta: http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/ raportti273.pdf Tärkeimpien kalalajien reaalihinta vuosina 2000 - 2014 0 1 2 3 4 5 6 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 €/kg Lohi Siika Kuha Ahven Hauki Hintatilastot 2015 23 http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/raportti273.pdf http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/raportti273.pdf http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/raportti273.pdf Hintatilastot 2015 Kasvatetun kirjolohen ja siian reaalihinta vuosina 2000 - 2014 Kalan ulkomaankauppa Kalan ulkomaankauppa -tilastossa esitetään kalan ja kalavalmisteiden ulkomaankaupan arvo ja mää- rä tuoteryhmittäin ja maittain. Tilasto sisältää sekä ihmisravinnoksi tarkoitetun että muuhun tarkoi- tukseen käytetyn kalan ulkomaankaupan. Kalaan ja kalatuotteisiin sisällytetään myös mäti, äyriäiset ja nilviäiset. Tilasto perustuu Tullihallituksen keräämiin tuonti- ja vientitietoihin. 0 2 4 6 8 10 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 Siika Kirjolohi €/kg Suomeen tuotiin 116 miljoonaa kiloa kalaa ja kalatuotteita vuonna 2014. Tuontimäärä oli sama kuin edellisvuonna. Tuonnin arvo sen sijaan pieneni hieman, 394 miljoonaan euroon, mikä oli kahdeksan miljoonaa eu- roa pienempi kuin vuonna 2013. 24 Kala- ja kalatuotteiden viennin ja tuonnin arvo vuosina 2000 - 2014 0 100 200 300 400 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 Vienti Tuonti €/kg Tuonnin määrästä 67 prosenttia ja arvosta 92 pro- senttia oli elintarvikkeeksi tuotua kalaa tai kalatuot- teita. Elintarvikkeeksi tuodun kalan ja kalatuotteiden määrä oli 77 miljoonaa kiloa, rehukalaa tuotiin 31 miljoonaa kiloa ja muita kalatuotteita seitsemän mil- joonaa kiloa. Elintarvikkeeksi tuodun kalan ja kalatuotteiden mää- rä oli miljoona kiloa ja arvo kuusi miljoonaa euroa edellisvuotta pienempi. Rehukalan tuontimäärä pie- neni yli miljoonalla kilolla ja arvo yli kahdella miljoo- nalla eurolla, 16 miljoonaan euroon. Kalan tuonnin ja viennin määrä 0 20 40 60 80 100 120 140 Milj. kiloa Muu Rehu Ihmisravinto 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 Kalan tuonti Hintatilastot 2015 25 Hintatilastot 2015 Tärkein tuontimaa Norja Tärkeimmät kalan ja kalatuotteiden tuontimaat oli- vat Norja (186,2 milj. euroa), Ruotsi (65,9 milj. euroa), Tanska (32,4 milj. euroa) ja Viro (20,6 milj. euroa). Tuonnin kokonaismäärästä yli puolet (62 miljoonaa kiloa) tuli Norjasta. Tärkeimmät Norjasta tuodut kalatuotteet olivat tuo- re kokonainen merilohi (32 miljoonaa kiloa), kat- karavut, sillivalmisteet ja säilykkeet sekä kalarasvat ja öljyt sekä kalajäte. Ruotsista tuotiin kalaa ja kala- tuotteita lähes 17 miljoonaa kiloa, erityisesti tuoretta kirjolohta (8,8 milj. kg), kalavalmisteita ja säilykkeitä sekä tuoretta silakkaa. 0 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000 120 000 140 000 160 000 0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 30 000 35 000 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 ArvoMäärä Määrä (1 000 kg) Arvo (1 000 €) Tuonnin määrä Tanskasta oli 11,8 miljoonaa kiloa. Tanskasta tuotiin mm. kalavalmisteita ja säilykkeitä, pakastettua kokonaista kalaa, pakastettuja kalafilei- tä, mätituotteita ja äyriäisiä, kalajauhoa sekä kalaras- voja ja öljyjä. Thaimaasta tuotiin pääasiassa tonnika- lavalmisteita ja säilykkeitä Viennin määrä kasvoi, arvo pienentyi Suomesta vietiin kalaa ja kalatuotteita 65,8 miljoo- naa kiloa vuonna 2014. Viennin määrä kasvoi neljällä miljoonalla kilolla edellisvuodesta. Viennin arvo, va- jaa 42 miljoonaa euroa, oli kuitenkin yli kolme miljoo- naa euroa pienempi kuin vuonna 2013. Tuoreen lohen tuonti Suomeen vuosina 2002 - 2014 26 Kotimaisen kirjolohen hinta määräytyy tuodun lohikalan hinnan ja oman tarjonnan perusteella. Tuoreen ja pakastetun silakan vienti Suomesta vuosina 2002 - 2014 Vienti Venäjälle supistui, Tanskaan kasvoi Tärkeimmät kalan ja kalatuotteiden vientimaat olivat Viro (23,0 milj. euroa), Tanska (6,9 milj. euroa), Venä- jä (5,5 milj. euroa) ja Ruotsi (2,7 milj. euroa). Vienti Viroon kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna neljällä miljoonalla eurolla. Tanskaan vietyjen kalan ja kala- tuotteiden arvo pysyi samalla tasolla kuin vuonna 2013, mutta vienti Venäjälle supistui 3,6 miljoonalle eurolla ja vienti Ruotsiin 3,2 miljoonalla eurolla. Tärkeimmät vientituotteet Suomesta olivat tuore kir- jolohi ja lohi, tuore ja pakastettu silakka ja kilohaili, suolatut tai savustetut lohet, mäti ja mätituotteet sekä rehukala. Tanskaan vietiin tuoretta kokonaista silakkaa 20,0 miljoonaa kiloa, mikä on lähes kaksin- kertainen määrä edelliseen vuoteen verrattuna. Sen lisäksi Tanskaan vietiin uutena tuotteena pakastettua kokonaista silakkaa 2,3 miljoonaa kiloa. Pakastettua kokonaista silakkaa ja kilohailia vietiin Venäjälle 10,3 miljoonaa kiloa, mikä oli kolmasosan vähemmän kuin vuonna 2013. Viroon viedyn pakastetun silakan ja kilohailin määrä pieneni kymmenen prosenttia 8,5 miljoonaan kiloon. Lähes puolet viennistä lohikaloja Suomen kalan vienti on monipuolistunut. Aiemmin vietiin pääasiassa mätiä ja silakkaa. Nykyisin lähes puolet viennistä on lohikaloja. Merkittävä osa lo- hesta palautuu takaisin kotimarkkinoille fileinä tai pidemmälle jalostettuina tuotteina. Sillisäilykkeiden vienti on romahtanut. Pakastettua silakkaa on vie- ty Venäjälle ja tuoretta silakkaa Tanskaan ja Viroon. Vuoden 2014 elokuussa Venäjän vienti tyrehtyi tuon- tikieltojen vuoksi ja vienti on tämän jälkeen ollut pääasiassa teollisuuskalaa Tanskaan. 0 1 2 3 4 5 6 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 €/kg Lohi Siika Kuha Ahven Hauki Hintatilastot 2015 27 Sisältö Sirpa Karppinen, Jaana Kyyrä, Aarre Peltola, Esa Uotila, Jukka Torvelainen, Eija Nylander, Leena Forsman ja Pentti Moilanen, Luke Taitto & toimitus Irene Murtovaara ja Sanna Kettunen, Luke VALOKUVAT Luken kuvapankki Erkki Oksanen, Luke Irene Murtovaara, Luke Pro Kalan ja Suomen Ammattikalastajaliiton kuvapankki Luonnonvarakeskus (Luke) Viikinkaari 4 00790 HELSINKI Puhelinvaihde 0295 300 300 etunimi.sukunimi@luke.fi www.luke.fi luke.fi Hintatilastot Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus ISSN 2342-7639 (verkkojulkaisu) http://www.luke.fi Painike 51: edlink: