ODC 832.18 825.71 FOLIA FOREST ALIA 234 METSÄNTUTKIMUSLAITOS • INSTITUTUM FORESTALE FENNIAE • HELSINKI 1975 OLLI UUSVAARA JA VEIJO HEISKANEN SAHANHAKKEEN VALMISTUS, KÄSITTELY, MITTAUS JA LAADUNMÄÄRITYS SUOMESSA PREPARATION, HANDLING, MEASUREMENT AND QUALITY DETERMINATION OF SAW MILL CHIPS IN FINLAND No 163 Ilkka Kohmo: Nykymetsiköiden kasvuprosentti Suomen pohjoispuoliskossa vuosina 1969—70 IJO No 164 Jouko Laasasenaho & Yrjö Sevola: Havu tukkien latvamuotolukujen vaihtelu. The variation in top form quotients of the coniferous logs. 2, — No 165 Metsätilastollinen vuosikirja 1971. Yearbook of to rest statistics 1971. 10,— No 166 Terho Huttunen: Suomen puunkäyttö, poistuma ja metsätase vuosina 1970—72. Wood consumption, total drain and forest balance in Finland in 1970—72. 5,— No 167 Paavo Tiihonen: R innankorkeusläpimittaan ja pituuteen perustuvat uudet puutavaralaji taulukot Auf Brusthöhendurchmesser und Höhe gestiitzte neue Sortimententafeln. 130 1973 No 168 Lorenzo Runeberg: The future for forest-industry products in the United Kingdom. Ison-Britannian metsäteollisuustuotteiden käytön tulevaisuus. B,— No 169 Veijo Heiskanen: Pinon kehysmitan mittaus ja tyhjän tilan vähennys sekä niiden tark kuus Measurement of the gross volume of a pile and deduction for empty space and their accuracy. 5,— No 170 Veijo Heiskanen: Pinotiheysiuvun ja pinotiheystekijäin arviointi ja sen tarkkuus. Evaluation of the solid content and the solid content factors and its accuracy. 3,— No 171 Veijo Heiskanen: Hylkypölkkyjen osuuden arviointi pinomittauksessa. Estimation of the share of waste bolts in pile measurements 2,— No 172 Metsäntutkimuslaitoksen päätös puutavaran mittauksessa käytettävistä muuntoluvuista ja kuutioimistaulukoista 2 päivänä toukokuuta 1969 annetun päätöksen muuttamisesta. Skogsforskmngsinsitutets beslut angäende ändring av beslutet av den 2 maj 1969 om omvandlingskoefficienter och kuberingstabeller för virkesmätning. 10,— No 173 Matti Palo & Esko Fälä: Markkinapuun alueittaiset hankintamäärät ja kulkuvirrat vuonna 1970 (1964, 1967). Removal and flow of commercial roundwood in Finland during 1970 (1964, 1967), by districts. 5.— No 174 Jorma Riikonen: Kuitupuun kuoren kutistuminen metsävarastoinnissa. The volymetric shrinkage of pulpwood bark. 1,50 No 175 Lauri Heikinheimo, Matti Heikinheimo & Aarne Reunala: Earnings of forest worker! in Scandinavia, especially in Finland. Metsätyömiesten ansiot Suomessa ja muissa pohjoismaissa. 8,— No 176 Matti Palo & Mikko Tervo: Hakkuumäärien lyhytjaksoinen ennustaminen. Short-term forecasting of cut in Finland. 5,— No 177 Olavi Huuri: Taimitarhanoston suoritustavan vaikutus kuusen ja männyn taimien alku kehitykseen. The effect of nursery lifting methods on initial development of spruce and pine transplants. No 178 Matti Leikola & Jyrki Raulo: Tutkimuksia taimityyppiluokituksen laatimista varten 111 Taimien morfologisten tunnusten muuttuminen kasvukauden aikana. Investigations on the basis for grading nursery stock 111. Changes in morphological characteristics of nursery stock during the vegetation period. 2,— No 179 Paavo Valonen & Matti Ahonen: Vajaakarsinta ja silmävarainen apteeraus kuusisaha puun teossa. The partial limbing and ocular marking for crosscutting in the preparation of spruce sawlogs. 4,— No 180 Pentti Rikkonen: Havusahatukkien latvamuotoluvut erilaisia läpimittaluokituksia käy tettäessä. I,— No 181 Veijo Heiskanen: Havusahatukkien kapeneminen ja latvamuotoluku Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Taper and top form factor of coniferous sawlogs in Kainuu and North Ostrobothni* regions. 2,— No 182 Veijo Heiskanen & Jorma Riikonen: Kuitupuun kehysmitta ja pinotiheys autokulje tuksen en vaiheissa. Piled measure and solid volume content of pulpwood piles in various phases of truck transportation 2,50 No 183 Heikki Nikkilä: Kylkitiheysmenetelmä kuitupuupinon kiintomitan määrittämisessä. The pile face density method in measuring the solid volume of a pulpwood pile. 4,— No 184 Olavi Saikku: Lannoituksen vaikutuksesta männyn kuoren määrään kangasmaalla. The effect of fertilization on the amount of the bark of Scotch pine in forest land. 1,50 No 185 Kai Asplund, Erkki Lähde & Erkki Numminen: Vaiaasn kypsyneen männyn siemenen kehitys käpyjen varastoinnin aikana. On the development of incompletely ripened seeds of Scots pine in cones under storage 1,50. No 186 Esko Jaatinen: Recreational utilization of Helsinki's forests. 4,—. No 187 Markku Mäkelä: Kanto- ja liekopuun korjuu polttoturvesoilta. Harvesting of stump and moor wood from fuel peat bogs. 2,—. 1974 No 188 Pirkko Veiling: Männyn (Ptnus silvestris L.) puuaineen tiheyden fenotyyppisestä jt geneettisestä vaihtelusta. Phenotypic and genetic variation in the wood basic density of Scots pine (Ptnus sil vestris L.). 3,— Luettelo jatkuu 3. kansisivulla FOLIA FORESTALIA 234 Metsäntutkimuslaitos. Institutum Forestale Fenniae. Helsinki 1975 Olli Uusvaara ja Veijo Heiskanen SAHANHAKKEEN VALMISTUS, KÄSITTELY, MITTAUS JA LAADUN MÄÄRITYS SUOMESSA Preparation, handling, measurement and quality determination of sawmill chips in Finland ALKUSANAT Sahanhaketta koskevat tutkimukset ovat ol leet varsin paljon esillä Metsäntutkimuslaitoksen metsäteknologian tutkimusosaston ohjelmassa. Niissä on yleensä keskitytty pääominaisuuksiin kuten kuutiometripainoihin, kiintomittaprosent tiin, hakkeen mittaukseen ja laatua kuvaaviin tunnuksiin. Osaston henkilökunta on lisäksi osallistunut haketutkimustoimikunnan työhön. Suunnilleen samaa tutkimusaihetta käsitel lään myös Suomalais-Neuvostoliittolaisessa työ ryhmässä. Tässä yhteydessä hankitun ja kootun tietouden levittäminen myös suomalaisten am mattimiesten keskuuteen katsottiin tarpeelli seksi. Tämän työn ovat Metsäntutkimuslaitoksen puolesta tarkastaneet professorit PENTTI HAK KILA ja OLAVI HUIKARI. Käsikirjoituksen on lukenut myös toimitusjohtaja PAULI AAR NIKOIVU Sahateollisuuden Sivutuoteyhdistyk sestä. Hakkureiden ja seulojen teknisiä tietoja koskevan keräystyön on suorittanut metsän hoitaja ERKKI TIITTANEN. Konekirjoitustyön suoritti rouva AUNE RYTKÖNEN. Kaikille edellämainituille tahdomme lausua parhaat kiitoksemme. Helsingissä maaliskuussa 1975 Veijo Heiskanen Olli Uusvaara 8347—75A1 2 ISBN 951-40-0165-6 SISÄLLYSLUETTELO Sivu SUMMARY 3 TIIVISTELMÄ 3 1. JOHDANTO 4 2. MENETELMÄKAAVIOT 4 3. LAITTEET JA VÄLINEET 5 31. Hakkurit 5 32. Seulat 6 33. Kuljettimet 7 34. Hakesiilot 8 35. Hakkeen autokuljetus 8 36. Hakkeen rautatiekuljetus 9 4. HAKKEEN VARASTOINTI 10 5. HAKKEEN MITTAUS 11 51. Lain määräykset 11 52. Tilavuusmittaus 11 521. Yleistä 11 522. Mittalaatikon suuruus 12 523. Mittalaatikon täyttötapa 12 524. Mittauspaikka 12 525. Hakkurityyppi 14 526. Hakkeen kosteus ja jäätyneisyys 14 53. Painomittaus 14 531. Mittaustapa 14 532. Vaa'an tarkkuudesta 15 533. Taaran vaihtelu 15 534. Kosteuden vaihtelu 15 535. Kosteuden määrittäminen 16 6. HAKKEEN LAADUN MÄÄRITYS 17 61. Kuori 17 611. Nykyinen käytäntö kuoripitoisuutta määritettäessä 17 612. Ehdotus kuoriprosentin määritysmenetelmien yhtenäistämiseksi 18 62. Palakoko 18 621. Hakkeen palakokoon vaikuttavat tekijät 18 622. Palakokoa koskevat laatuvaatimukset 18 623. Näytteenotto 19 624. Laitteet 19 625. Seulonnan suoritus 20 KIRJALLISUUSLUETTELO 22 LIITTEET 24 3 SUMMARY This report presents the equipment and methods used in the preparation, handling, transport and measurement of sawmill chips, the regulations for the measurement of chips in Finland ant the results of the investigation of the subject. Because of the great scope of the subject, only the most important points of the handling of chips are dealt with, and details have in general been disregarded. The study is presented in the form of a review the compo nents of which have been collected on the basis of information obtained chiefly from studies conducted at various establishments in the branch and form manuals. Several items of the information on technical apparatus and chip-handling methods were acquired by inter views and questionnaires sent to manufacturers and users of the devices. The survey of the equipment used for the preparation, handling and transport of chips is mainly confined to the chip preparation and transport system up to the chip unloading phase. The further treatment of sawmill chips at industrial plants is not reviewed in any det ail, apart from storage. Technical data on chippers and screens manufactured in Finland are introduced in tabulated form. The measuring methods, volume and weight measurement, legal regulations for measurement and the factors influencing the measuring result for chips are described. The regulations on the quality of chips were compiled as a result of negotiations between the chip producers and buyers. The indicators that illustrate the quality of sawmill chips, the bark content and particle size are analysed on the basis of studies carried out, and the require ments for particle size and bark content are presented and recommendations are given for the sampling procedure. TIIVISTELMÄ Selosteen tarkoitus on esitellä sahanhakkeen valmistuksessa, käsittelyssä, kuljetuksessa ja mit tauksessa käytettävät laitteet ja menetelmät sekä hakkeen mittausta koskevat tutkimustulok set ja määräykset Suomessa. Aiheen laajuuden ta kia on kiinnitetty huomio vain tärkeimpiin hak keen käsittelyä koskeviin seikkoihin, kun sen si jaan yksityiskohdat on yleensä sivuutettu. Työ on laadittu katsauksen muotoon, jonka eri kohdat on koottu pääasiassa alan eri laitoksissa suorite tuista tutkimuksista sekä käsikirjoista saadun tietouden pohjalta. Useita teknisiä laitteita ja hakkeen käsittelymenetelmiä koskevat tiedot on hankittu haastatteluin ja kyselylomakkeilla laitteiden valmistajilta tai käyttäjiltä. Hakkeen valmistuksessa, käsittelyssä ja kul jetuksessa käytettäviä laitteita tarkastellaan si ten, että hakkeen valmistus- ja kuljetusketjua kuvataan pääasiassa hakkeen purkamisvaihee seen asti. Hakkeen edelleen käsittelyyn sahan haketta käyttävillä tehdaslaitoksilla ei — varas tointikysymystä lukuunottamatta — puututa. Suomessa valmistettuja hakkureita ja seuloja esittäviä teknisiä tietoja esitetään taulukoiden muodossa. Hakkeen mittauksesta kuvataan mittaustavat, tilavuus- ja painomittaus, lain määräykset mit tauksesta sekä mittaustulokseen vaikuttavat te kijät. Esitettävät hakkeen laatua koskevat määrä ykset perustuvat hakkeen valmistajien ja ostajien välillä käytyihin neuvotteluihin. Näitä sahan hakkeen laatua kuvaavia tunnuksia, kuoripitoi suutta ja palakokoa käsitellään suoritettujen tutkimusten perusteella ja esitetään palakokoa ja kuoripitoisuutta koskevat vaatimukset sekä näytteenotosta annetut suositukset. 1. JOHDANTO Käsillä olevan katsauksen tarkoituksena on esitellä sahanhakkeen valmistuksessa, käsittelys sä, kuljetuksessa ja mittauksessa käytettävät laitteet ja menetelmät sekä hakkeen mittausta koskevat tutkimustulokset ja määräykset Suo messa. Hakkeen valmistus- ja kuljetusketjua kuvataan pääasiassa hakkeen purkamisvaihee seen ja siinä käytettäviin laitteisiin saakka, kun taas edelleen käsittelyyn sahanhaketta käyttä villä tehdaslaitoksilla ei kovin paljon puututa. Aiheen laajuuden vuoksi on kiinnitetty huomio vain tärkeimpiin hakkeen käsittelyä koskeviin seikkoihin. Yksityiskohdat on jätetty yleensä vähälle huomiolle. Ongelmien käsittelyn perus teellisuudessa on myös epätasaisuuksia mm. sen vuoksi, että eräät osaongelmat on meillä selvi tetty toisia paremmin. Esitettävistä koneista ja laitteista tarkastellaan vain valmistajien ilmoit tamia tietoja pääasiassa taulukoiden muodossa, mutta teknisiin yksityiskohtiin ei oteta kantaa. Oheinen työ on tehty katsauksen muotoon, jonka eri kohdat on koottu pääasiassa alan eri laitoksissa suoritetuista tutkimuksista sekä käsi kirjoista saadun tietouden pohjalta. Näistä mai nittakoon mm. seuraavat. Hakkeen valmistuksessa ja käsittelyssä käy tettäviä teknisiä laitteita, hakkeen varastointia ja kuljetusta käsittelevät mm. ISOMÄKI (1966), "Sahanhakkeen teon opas" (ISOMÄKI 1968), Puumassan valmistus (1968) ja SILTANEN (1970). Hakkeen mittausta koskevat määräykset on esitetty Puutavaran mittaussäännössä (1972). Mittauksen tarkkuutta ja siihen vaikuttavia te kijöitä ovat selvitelleet mm. NISULA (1961), HEISKANEN (1963 a ja 1963 b) ja UUSVAARA (1968). Hakkeen laatua kuoripitoisuuden ja pala kokojakautuman määritysten sekä niissä sovellet tavien käyttökelpoisten menetelmien kannalta ovat tutkineet HAKKILA (1972), HAKKILA ja SAIKKU (1972) ja SAUKKONEN (1971 ja 1972). Useita teknisiä laitteita koskevat tiedot on hankittu haastatteluin tai kyselylomakkeilla lait teiden valmistajilta. Hakevaunuista esitettävät tiedot ovat Valtion Rautateiden tavaraliikenteen kuljetuskalustoluettelosta vuodelta 1973. Tämä katsaus on annettu — tosin hieman toisessa muodossa suomalais-neuvostoliittolai seen yhteistyöhön kuuluvana — neuvostoliitto laiselle osapuolelle v. 1974. Kun siinä esitettyjen tietojen katsottiin kiinnostavan myös suoma laista teollisuutta päätettiin laatia uusi versio suomalaista lukijaa varten. Mainittu suomalais-neuvostoliittolainen yh teistyö on nimeltään "Teollisuushakkeen las taus-, kuljetus- ja purkamismenetelmien ja tek nisten välineiden tutkiminen sekä hakkeen mit taus- ja laadunmääritysmenetelmien sekä mit tauslaitteiden yhtenäistäminen". 2. MENETELMÄKAAVIOT Sahanhakkeen valmistuksen ja käsittelyket jun eri vaiheissa valmistajalta hakkeen käyttö kohteisiin esiintyvät pääasiassa seuraavat mene telmät. Menetelmä 1 on käytössä paperi- tai muuhun 4 Sahalla Siilosta Sahalla Kuormai- mella Vast, otta- Rimoina valla teh- kuormai- taalla mella Rautateitse tai autolla Autolla tai rautateitse Autolla Mene- Valmistus Kuormaus Kuljetus telmä 1 Sahalla Kuljettimella tai putkessa 5 8347—75/11 kuiduntavaan teollisuuteen integroituneilla saha laitoksilla. Kyseessä ovat yleensä suursahat. Menetelmä 2 taas sopii parhaiten suurille ja keskisuurille erillisille sahalaitoksille. Menetelmä 3 on sopivin piensahoille, joissa tuotanto ei aina ole ympärivuotista. Menetelmää 4 käyte tään erittäin pienillä siirrettävillä yksiköillä. Vaihtoehtona on siirrettävän hakkurin käyttö kuormausvaiheessa. Yleensä jatkuvasti toiminnassa olevat laitok set hankkivat hakkurin, mikä on tavallisesti erittäin kannattava sijoitus. Sitävastoin erittäin pienille ja eräille vain hyvien suhdanteitten aikana toimiville piensahoille ei ole taloudelli sesti tarkoituksenmukaista investoida pääomaa kiinteisiin hakkureihin. Kaaviossa mainittujen kuormausmenetelmien lisäksi saattaa esiintyä myös kuormaus kuljet tuneita varistaen, joka korvaa menetelmien 2 ja 3 kuormaustavat autokuljetuksessa. Tällöin käy tetään tavallisesti vaihtolavaa kuljetusvälineessä. Hakkeen kuljetusmenetelmä riippuu paitsi sahalaitoksen koosta myös kuljetusmatkasta. Rautatiekuljetuksen voidaan katsoa muuttuvan keskimäärin noin 120 kilometriä pitemmillä matkoilla autokuljetusta edullisemmaksi. Pieniä siirrettäviä sahalaitoksia lukuunotta matta kaikki hake valmistetaan sahalla kuori tusta puusta. Poikkeuksina saattavat olla myös sellaiset sahalaitokset, jotka myyvät hakkeen kuitu- tai lastulevytehtaalle. 3. LAITTEET JA VÄLINEET 31. Hakkurit Jotta puusta voitaisiin keittää sellua, on se saatettava sellaisiin osasiin, että käytettävä keit toneste ehtii prosessin aikana täydellisesti imey tyä ja vaikuttaa jokaiseen puukuituun. Siitä syystä puu on haketettava, mikä toimenpide normaalisti suoritetaan hakkurilla. Hakkureita on kehitetty erilaisia haketus tarkoituksia varten, ja samaankin käyttötar koitukseen on olemassa erityyppisiä hakkureita. Niinpä niiden ryhmittelykin vaihtelee ryhmit telyperusteen mukaan. Rakenteen perusteella hakkurit voidaan jakaa kahteen pääryhmään (ISOMÄKI 1968). 1. Laikka- eli kiekkohakkurit 2. Rumpuhakkurit. Uusimpia spiraali- ja paralleeli-rumpuhakku reita on vaikea saada sopimaan jaottelun puit teisiin, jonka vuoksi niitä onkin pidettävä täysin erillisinä ryhminä. Haketettavan materiaalin perusteella voidaan hakkurit jakaa pyöröpuu-, pienpuu- ja sahaus jätehakkureihin. Pysyttäessä pelkästään sahaus jätteiden parissa, voidaan hakkurit ryhmitellä haketettavan materiaalin perusteella myös seu raavasti. 1. Rimahakkurit 2. Tasauspätkähakkurit 3. Tikkuhakkurit. Usein tavallinen rimahakkuri toimii sahalai toksen yksinomaisena hakkurina, ja sillä lastu tetaan rimojen ja pintojen ohella myös tasaus pätkät ja seulalta tulevat tikut. Piensahalle ei olekaan kannattavaa käyttää viimeksimainittuja varten erillisiä hakkureita, mutta ilmeisesti jo keskisuurilla ne ovat taloudellisesti edullisia. Mainittakoon, että myös siirrettävien hak kureiden käyttöä sahanhakkeen valmistuksessa pinnoista ja sahauspätkistä on tutkittu Pienpuu alan toimikunnassa useissa yhteyksissä (esim. TUNKKARI 1962). Sahalaitoksella käytettävälle hakkurille ase tettu päävaatimus voidaan lyhyesti kiteyttää seuraavaksi: Hakkurin tulee tehdä kaikenlaisista sahausjätteistä mahdollisimman tasapituista ja ohutta lastua. Usein hakkurit tekevät normaalin pituista mutta liian paksua haketta. Paralleeli hakkuri tekee teoreettisesti ehdottomasti paras ta haketta, koska siinä paksuuskin voidaan tarkasti säätää. Tavanomaisissa hakkureissa ha kepalasten paksuus riippuu leikkuu- ja terä kulmista, hakepalasten pituudesta sekä puu aineesta. Yleisimmin käytetty hakkuri on laikka- eli kiekkohakkuri, joka on saanut nimensä terä pyöränsä ansiosta. Sen toimintaperiaatteena on, että teräpyörä leikkaa pyöriessään pyörän pintaa vasten painetusta puusta haketta, joka putoaa te rän edessä olevan aukon kautta teräpyörän ympä rillä olevan kotelon pohjalle. Kotelosta hake poistuu joko pyörän kehälle asennettujen siipien heittovoiman ansiosta tai putoaa alapuolella 6 olevalle kuljettimelle. Edellistä hakkurityyppiä nimitetään puhallustyhjennyshakuksi ja jälkim mäistä alatyhjennyshakuksi (Puumassan valmis tus 1968, SILTANEN 1970). Haketettavan puuaineksen syöttötavan mukaan hakkurit voi daan ryhmitellä myös pysty-ja vaakasyöttöisiin eli imu- ja pakkosyöttöisiin tyyppeihin. Pakko syöttöisten rimahakkureiden teräpyörän läpi mitta on 1.6—2.5 m, kierrosluku 300—400 r/ min ja terien lukumäärä 3—6 kpl. Niiden kapasi teetti vaihtelee 30—140 i-m3 din haketta tunnis sa, ja tehon tarve on vastaavasti 30—140 kW (Mekaaninen puuteollisuus I 1964). Imusyöttöisten rimahakkureiden teräpyörän läpimitta on 1.0—1.7 m, kierrosluku 600—800 r/min ja terien lukumäärä 4—lo kpl. Kapasiteetti vaihtelee 30—200 i-m3 din haketta tunnissa,ja tehon tarve on 50—200 kW. Kartiokiekkohakuista ovat tunnetuimpia pelkkahakkurit sekä spiraalihakkurit. Jälkim mäisessä on kaksi vastakkain olevaa katkaistun kartion muotoista teräpyörää, joissa on pieniä talttamaisia teriä. Spiraaliin sijoitettujen terien lukumäärä vaihtelee 128—210 kpl. Hakkuri tekee puun pinnasta haketta, joka on tasalaa tuista, helposti keittyvää ja normaalia haketta ohuempaa (SALMINEN 1968, KIVINEN 1970, UUSVAARA 1972). Tasalaatuisuutensa vuoksi ei spiraalihaketta tarvitse seuloa. Pelkkahakkuri on spiraalihakkurin kaltainen, mutta siinä voidaan säätää teräpyörien etäisyyttä toisistaan valmistettavan pelkän mittojen mu kaan. Tässä sahausmenetelmässä syntyy haketta 20—30 i-m 3 /std (4.3—6.5 i-m 3 /m 3 ) eli noin kolmin-nelinkertainen määrä kehäsahauksen kes kimääriin verraten (KIVINEN 1970). Vaikkakaan pelkkahakkuri ei ole varsinaisesti hakkeen vaan sahatavaran valmistukseen tarkoi tettu kone, on tässä yhteydessä syytä esitellä myös suomalainen A. Ahlström Oy ai valmista ma pelkkahakkuri nimenomaa hakkeen valmis tuksen kannalta. Pelkkahakkuri -pyörösahalin jan muodostavat syöttökuljetin, syöttölaite, pelkkahakkuri ja pyörösaha. Pelkkahakkurin teräpyörien tekniset arvot ovat seuraavat: Terät ovat kiinnitetyt 6-kantaruuvein terä pyöriin, jotka taas on kiinnitetty kiilarenkailla akselille. Akseleita on kaksi ja ne ovat laakeroi dut kartiorullalaakereilla kumpikin omaan run koonsa. Teräpyörien pyöriessä niiden tangentin suuntaisesti kiinnitetyt terät lastuavat puun sen molemmilta sivuilta hakkeeksi. Lastuaminen tapahtuu puun syötön suuntaisena myötäleik kauksena. Hake lentää keskipakovoiman vaiku tuksesta molempien teräpyörien ympärillä ole vaan pesälevyillä rajoitettuun, spiraalin muotoi seen tilaan, josta se putoaa hakkurin alle sijoi tetulle kuljettimelle. Rumpuhakkureissa on lieriömäinen teräpyö rä, jonka pinnalle terät on kiinnitetty akselin suuntaisesti. Puiden syöttötavan mukaan nämä hakkurit voidaan jakaa kahteen ryhmään sen perusteella syötetäänkö puu niihin pää edellä vai rummun akselin suuntaisena. Edellistä mal lia käytetään etenkin eräillä vaneritehtailla. Jäl kimmäistä tyyppiä edustava hakkuri tekee ns. yhdensuuntaishaketta, sillä terät leikkaavat puu kuitujen suuntaisesti. Liitteessä n:o 1 esitetään Suomessa valmis tettujen sahaus- ja vanerijätehakkureiden mal listo sekä eri koneiden teknisiä tietoja. Hakku rin teriä ja niiden hoitoa ei käsitellä, vaan niiden osalta viitataan HUSGAFVELIN (1968) kirjoitukseen "Sahanhakkeen teon opas" -kirjas sa (vrt. myös HOKKANEN 1962, Puumassan valmistus 1968 ja SILTANEN 1970). Tilastoja eri mallien yleisyydestä ei ole saatavissa, mutta Karhula-hakkurit lienevät suosituimpia. Mainit takoon, että markkinoilla esiintyy myös ruotsa laisia hakkurityyppejä, joista ovat yleisimpiä mm. Bruks 1200/2, Söderhamn 710-45 A/4 ja Söderhamn 711-60 A/3. 32. Seulat Sellun valmistusta varten tuotettu hake edel lytetään yleensä seulottavaksi. Toisin sanoen siitä tulee seulan erottaa alle 6 mm pitui nen jae eli purujae ja yli 32 mm jae eli tikkujae. Poistamalla ylisuuri ja hienojae saadaan hakkeen sekä siitä valmistetun sellun ominaisuudet para nemaan. Aikaisemmin käytettiin seulonnassa yleisesti täryseuloja, joissa liike tapahtuu pystyasennossa. Nykyisin on kuitenkin siirrytty lähes yksin omaan hiertäviin seuloihin eli vaakatasossa toi miviin seulakoneistoihin. Eräillä sahoilla on teräpyörien lukumäärä teräpyörien ulkohalkaisija terien lukumäärä yhteensä kierrosluku oikosulkumoottorit (pyörien käyttö) 2 kpl, leikkuunopeus 2 kpl 500 mm 32 kpl 1750 r/mii 55 kW, 1475 r/mii 45.8 m/s 7 käytössä myös vanhoja rumpuseuloja (ISOMÄ KI 1968). Hiertäviä tasoseuloja on kahta eri päätyyppiä, ripustettavia ja vapaasti seisovia. Edellä maini tuissa seulalevy on ripustettu vaijereiden varaan, ja liike saadaan siirtymään akselia pitkin seula levyn päälle sijoitettuun epäkeskoon. Vapaasti seisovassa tyypissä seula on laakeroitu jalustan päälle ja moottori on yleensä alla tai sivulla. Seisova rakenne on selvästi kalliimpi kuin ri pustettu, mutta suuritehoisimmat seulat ovat yleensä vapaasti seisovaa mallia. Eräs seulamalli on myös hakkeenpuhallus systeemin sykloniin sijoitettu seulontalaite, joka erottaa vain puruj äkeen normaalihakkeesta. Syk lonin sisäpinnalla tapahtuva hakkeen kierre virtaus toimii seulontaliikkeenä, ja sisäpintana toimiva seulalevy voi olla kiinteästi paikallaan. Poistettava hienojae kerätään kartion alapäästä esimerkiksi puhaltimella (SILTANEN 1970). Yleensä hakeseuloissa on kaksi seulalevyä, yläseula ja alaseula. Eräissä seularakenteissa käytetään myös kolmea levyä, jolloin varsinai nen hake jaetaan kahteen fraktioon. Tällä mene telmällä saadaan hakkeen tiheys pienenemään ja saanto kasvamaan (ANON, 1969 c). Jonkin verran käytetään kuitenkin vielä vain yhden väliseulalevyn käsittävää ratkaisua. Alaseulale vyn muodostaa tavallisesti lankaseula (kudottu verkko) ja ylälevyn reijitetty teräslevy. Seula levyjen reikäkoko vaihtelee suuresti, eli ylä seulassa 20—45 mm:n ja alaseulassa 2—lB mmdn. Sopivimman seulalevyn koko riippuu hakkeen käyttäjän hakkeelle asettamista vaatimuksista sekä hakkurista eli seulomattoman hakkeen laadusta. Sahalaitokselle on kuitenkin taloudel lisempaa hakkeen laadun parantaminen hakku rin kuin seulan avulla. Hakkeen tuottajien ja ostajien välillä tehdyn sopimuksen mukaan kelvollisen hakkeen tulee palapituutensa puo lesta asettua välille 6—32 mm. Jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin olisi seulareikien läpi mitan oltava ylälevyssä noin 35—38 mm ja alalevyssä 7—B mm. Seulonnan merkityksen hakkeen laadun ja saannon kannalta voidaan sanoa olevan ratkai seva. Sen avulla päästään nimittäin palapituuden suhteen fraktiojakautumaan, joka sellun keitto prosessia, saantoa ja teknisiä ominaisuuksia ajatellen antaa parhaan tuloksen. Tässä kohden voidaan viitata sahanhakkeen optimimittoja kos kevan tiedustelun tuloksiin (sivu 18). Käytännössä olevat seulat ovat pääasiassa kotimaisia. Liitteessä 2 esitetään tärkeimmät markkinoilla olevat hakeseulat. Pienillä saha laitoksilla esiintyy kuitenkin jonkin verran oma tekoisia seulalaitteita, joissa on sovellettu liite taulukon antamista tiedoista poikkeavia raken neratkaisuja. 33. Kuljettimet Hakkeen siirtelyyn käytetään erilaisia kul jettimia, joista toiset sijaitsevat sahalaitoksilla ja toiset haketta vastaanottavilla tehtailla, niiden sisäisessä kuljetusjärjestelmässä. Kuljetuslaittei siin kuuluu tavallaan myös sykloni, jonka teh tävänä on erottaa hake hakkurin puhaltamasta ilmavirrasta ja pudottaa se seulalle. Hake sisäl tää aina myös karkeita tikkuja, jotka johdetaan useimmiten sileää kourua pitkin seulalta takaisin hakkuriin. Seulonnan yhteydessä muodostuvalla puru jakeella on oma hihnakuljettimensa tai se valuu kourua pitkin jollekin purukuljettimelle. Hake johdetaan omalla kuljettimellaan siiloon, varas tokasaan tai vaihtolavaan. Jos seula on sijoitettu siiloon ei tarvita hakekuljetinta. Kuljetinlaittei siin kuuluvat myös pinnat ja tasauspätkät hak kurille tuova kuljetin, rima- eli pintakuljetin. Hakekuljettimina käytetään sekä hihna- että kolakuljettimia. Jälkimmäisillä voidaan nousu kulma tehdä jyrkemmäksi (noin 45—50°) kuin hihnakuljettimilla (noin 10—20°). Kolakuljetti men etuna on lisäksi halvempi hinta. Mikäli purkaminen halutaan jäljestää useaan eri paik kaan, tehdään kolakuljettimen pohjaan vastaa vasti luukkuja tai asetetaan hihnakuljettimelle kaapimia. Kouruhihnalta on tällainen purkami nen vaikeammin järjestettävissä kuin tasohih nalta. Hihnakuljettimista mainittakoon Nokian val mistama Ply-No sileäpintainen, kouruuntuva, kaksikerroksinen kumihihna. Kumin lisäksi hih noissa käytetään vahvikkeena myös kangasker rosta, joka on valmistettu täyssynteettisestä kuidusta (Cronvall OY). Haketta raaka-aineenaan käyttävillä teolli suuslaitoksilla sekä useilla integroituneilla lai toksilla kuljetetaan haketta sekä muita puujät teitä ja kuorta pneumaattisilla kuljettimilla. Tämä kuljetin on sopiva lyhyehköillä kuljetus matkoilla. Esimerkiksi Valmet Oy:n valmista mien kuljettimien siirtomatkat vaihtelevat 20— 8 750 metriin. Kuljettimien nostokorkeus on noin 10—50 metriä ja kapasiteetti hakkeen ja purun kuljetuksessa 10—500 i-m3 /tunti. Pneumaattiset kuljettimet voidaan jakaa ma talapainekuljettimiin ja korkeapainekuljettimiin (Puumassan valmistus 1968). Edellisen laitteis ton osat ovat keskipakopuhallin jonka paine on noin 1 m vesipatsasta vastaava sekä syöttölaite. Pneumaattinen korkeapainekuljetusjärjestel mä käsittää puhallinyksikön, syöttöyksikön, kuljetusputkiston kytkentäjärjestelmineen, ää nenvaimentimet ja suodattimet sekä kuljettimen valvontalaitteet. Kuljetusjärjestelmän ohjaus voi daan suorittaa kauko-ohjauksena, jolloin useita puhallinyksiköitä voidaan hoitaa samasta pis teestä. Kuljetus on mahdollista tarpeesta riip puen järjestää useihin eri paikkoihin, ja vastaa vasti materiaalin syöttö järjestelmään voidaan suorittaa useissa kohteissa lisäämällä syöttäjiä. Puhaltimina käytetään yleisesti positiivisia kiertomäntäpuhaltimia ja työpaine on 0.3—0.8 kp/cm 2 . Epäpuhtauksien puhaltimeen pääsyn estämiseksi imupuolella on suodatin. Pneumaattista kuljetusmenetelmää käytetään etenkin hakkeen lastauksessa vaunuihin ja autoi hin, kuljetuksessa purkausalueelta tehtaaseen tai varastoon sekä kuljetuksessa hakkureilta varastokasoihin, siiloihin tai keitinlaitteisiin. Pneumaattisen kuljetuksen etuna muihin kul jetusmenetelmiin verrattuna on kuljetettavan aineen säilyminen puhtaana. Koska järjestelmä on täysin suljettu, ei mitään vieraita likaavia aineita pääse sekoittumaan kuljetettavan ainek sen joukkoon. Hakkeen kuljetinlaitteita valmistavat Suo messa mm. Rauma-Repola, V.A. Pekkosen ko nepaja ja Valmet Oy. 34. Hakesiilot Hakkeen väliaikainen säilytys sahalaitoksilla kuljetusta varten tapahtuu yleisimmin siiloissa, joiden tilavuus on yleensä suunniteltu ainakin 2—3 päivän tuotantoa varten. Kuljetuskustan nusten ja kuljetusten tehokkuuden takia on syytä pyrkiä mahdollisimman suuriin kuormiin, joten siilon koko on mitoitettava näillä perus teilla. Siilo on myös suunniteltava siten, että suurimmatkin autot pääsevät siitä kuormaa maan. Lisäksi on otettava huomioon kahden kolmen kuljetuserän varastointimahdollisuus kuljetushäiriöiden varalta. Tämä merkitsee siilon tilavuudessa noin 200 i-m3 ai minimikokoa pie nimmilläkin sahalaitoksilla, kun taas suursahoil la siiloon tulisi sopia ainakin kolmen vuoro kauden tuotanto (ISOMÄKI 1968, 1969 b). Siilon suunnittelussa pyritään huomioimaan tärkeimpänä seikkana hyvät tyhjentymisomi naisuudet. Tätä silmällä pitäen siilon pohjan tulee olla pinnaltaan sileä ja kaltevuuden noin 45". Tyhjennysluukkujen on oltava hel posti avattavissa ja suljettavissa myös siilon ollessa täynnä. Erittäin hyvä mutta kallis ratkai su on luukkutyyppi, jossa luukun muodostaa kudosvahvisteinen kumihihna, joka avattaessa kiertyy rummun ympärille. Siilot ovat yleensä puurakenteisia. Enwe Oy valmistaa purun ja hakkeen varastoimiseen myös teräksisiä siiloja, jotka ovat tarpeen vaatiessa eristettävissä, ja joiden pohja voidaan lämmittää jäätymisen estämiseksi. Sahateollisuuden Sivutuoteyhdistys on suo rittanut tutkimuksia eri siilotyypeistä, joista laadittuja rakennuspiirustuksia on saatavissa halukkaiden käyttöön. 35. Hakkeen autokuljetus Sahanhakkeen yleisimmän kuljetusmuodon — autokuljetusten — osuus kokonaiskuljetuksesta on viime vuosina jatkuvasti lisääntynyt. Tämä johtuu rautatiekuljetusten kustannustason suu remmasta noususta. Hakkeen autokuljetuskustannukset riippuvat kuljetusmatkasta, tiestön laadusta, kuorman suuruudesta ja lastaus- sekä purkausolosuhteista (ANON. 1969 a). Näistä huomattavin kokonais kustannusten kannalta on kuljetusmatka, jonka vuoksi ristiinkuljetukset ovat erittäin haitallisia. Kuorman suuruus määrätään tieliikenneasetuk sella. Tämän lisäksi kuljetuskapasiteettia rajoit taa pääomantarve, sillä pienillä kuljetusmäärillä ei kannata investoida riittävästi kuljetuskyvyl tään maksimaalisen yksikön hankintaan. Nykyisin kuljetetaan Suomessa arviolta kaksi kolmannesta hakkeesta kuorma-autolla ja yksi kolmannes rautateitse. Oikein mitoitetulla kul jetuskalustolla voidaan saada huomattavia kus tannussäästöjä. Perävaunullisilla jopa 80 kuutio metrin vetoisilla yksiköillä on käytännössä pääs ty 10—15 % alhaisempiin kustannuksiin kuin pienemmillä 20—30 kuutiometrin kuorma-au toilla (HAKKILA 1973). 9 8347—75/11 Ihanteellinen hakkeenkuljetusajoneuvo on esim. kahden kiinteän konteinerin muodostelma viidellä tai kuudella akselilla, jonka kuljetus kapasiteetti on n. 100 i-m 3 haketta. Tieliikenne määräysten mukaan suurin auton kokonais paino on nykyisin 32 tonnia, ja kun auto painaa keskimäärin 15 tonnia, ei näin suuriin kuljetus määriin maanteillä vielä päästä. Suurin mahdol linen hakkeen keskimääräisen painon avulla laskettu hakekuorma on noin 7 5 i-m 3 . Mainit takoon, että täysperävaunullisen auton koko naispaino nostettaneen lähiaikoina vahvistetta vien uusien painomääräysten mukaan 42 ton niin sekä puoliperävaunun nykyinen 30 tonnin painoraja 38 tonniin. Mitä suurempi on kuorma, sitä alhaisemmat ovat yksikkökustannukset. Pienillä kuljetusmäärillä ei kuitenkaan ole kan nattavaa sijoittaa suuria pääomia raskaaseen kuljetuskalustoon. Suurilla ja keskisuurilla sa halaitoksilla on usein jonkin verran omaa ajo kalustoa, kun taas pienien sahojen hake kuljete taan kuljetusyhtiöiden ja yksityisten yrittäjien autoilla. Kustannuksia voidaan merkittävästi alentaa myös lastaus- ja purkamisaikoja lyhentämällä. Lastauksen nopeuttamiseksi näyttävät suuret kuormaustraktorit ja lastaus siiloista painovoi maa käyttäen olevan tehokkaimmat menetel mät. Siiloista lastausta saattaa talviaikana vai keuttaa lastujen jäätyminen, jonka välttämiseksi voidaan käyttää siilon varustamista lämmitys kaapeleilla ja lämpöeristyksellä. Lastut voidaan puhaltaa myös suoraan hakkureista konteineriin, joka menetelmä soveltuu erikoisesti siirrettävien hakkureiden käyttöön piensahoilla sekä ns. metsähaketukseen. Purkaminen voidaan suorittaa kallistamalla konteineriä autossa olevan hydraulisen laitteen avulla. Perävaunulliset kuljetusyksiköt onkin tavallisesti varustettu kahdella kipillä. Ajan käytön kannalta paras menetelmä olisi ehkä kuitenkin kiinteiden purkaussiltojen käyttämi nen jolloin koko autokuorma voitaisiin tyhjen tää kalhstamalla. Tyhjennykseen voidaan käyt tää myös pneumaattisia pumppuja imemään lastut, jotka putoavat ensin ns. haketaskuun ja sieltä kuljettimia pitkin hakekasoihin, siiloi hin tai suoraan jalostukseen. Kun purkamiseen käytetään kallistussiltoja ja imupumppuja voidaan kuljetus suorittaa eri koishakeautoilla ilman kallistuslaitteita, jolloin on mahdollista kuljettaa suurempia kuormia. Kyseiset menetelmät ovat kuitenkin hyvin kalliita ja ovat sen tähden taloudellisia vain suurille kuljetusmäärille. Suomalaisista autolavojen ja kuljetusyhdis telmärakenteiden valmistajista mainittakoon Autolava Oy, Jyki Oy, Närko Oy, Suomi Trailer ja Teijo Oy. 36. Hakkeen rautatiekuljetus Rautatiekuljetus soveltuu suurten ja tasa laatuisten hake-erien kaukokuljetukseen. Se tar joaa eräitä merkittäviä etuja kuten varmuuden, säännöllisyyden, suuren kapasiteetin ja — mikäli kuljetus on hyvin suunniteltu — huokeat kustan nukset. Noin 120 kilometriä pitemmillä kulje tusmatkoilla muodostuu rautatiekuljetus maan tiekuljetusta edullisemmaksi. Rautateiden kuljetuskalustossa on viime vuo sina tapahtunut nopeaa kehitystä. Huomattava osa vaunuista on jo nykyisin kiintolaitteisia erikoishakevaunuja (liite 3), joista suurimpien tilavuus on 150 i-m 3 . Hakevaunuissa on yleensä korkeat laidat, ja sivuseinät ovat ylös nostettavia tai alas laskettavia. Eräissä tapauksissa myös vaunun pohja voidaan avata. Lastaukseen käytetään pudotusta siiloista, kuormaajia, hihnakuljettimia ja pneumaattisia kuljetinlaitteita. Lastaustavan valinta on riippu vainen kuljetettavista määristä, sahan tai hake tuspaikan sijainnista rautatiehen nähden sekä vaunujen kulkuajasta lastaus-ja purkausasemien välillä. Mikäli haketta toimittavalle sahalaitok selle ei ole sivuraidetta, on hake kuljetettava autolla radan varteen. Tällöin voidaan käyttää konteinereitä, jotka täytetään sahalla, siirretään kuorma-autolla rautatieasemalle ja lastataan suoraan avovaunuihin. Toinen mahdollisuus on terminaalivaraston perustaminen rautatien var teen, jonne hake kuljetetaan kuorma-autoilla, puretaan ja lastataan uudelleen rautatievaunuun. Yleensä kuitenkin siirtokuormaus lisää huomat tavasti kustannuksia. Vaunun tyhjentäminen sellutehtaalla suori tetaan tavallisesti raiteen alla sijaitsevaan laariin puskulaitteella varustettua kuormaustraktoria käyttäen. Eräs vaunutyyppi on myös itsepurka va kuten edellä mainittiin (liite 3). Purkamismenetelmää vaunuista on kehitetty edelleen tehokkaammaksi tehtailla, jotka otta vat vastaan suuria määriä haketta rautateitse. Uudenaikaisessa menetelmässä vaunun laidat nostetaan laitanosturilla vaijerien ja laidoissa 10 olevien kiinnikekoukkujen avulla. Nosturi toi mii käsiohjauksen lisäksi radio-ohjauksella, joka liikuttaa myös vaunun vetolaitetta. Pyörillä liikkuva, nimenomaa purkamislaitteeksi tarkoi tettu kuokkakone tyhjentää vaunun sisällön purkamistaskuun. Sieltä tapahtuu hakkeen syöt tö hydraulisten tankopurkainten välityksellä kuljetusruuviin ja edelleen kuljettimille. Jatko kuljetus purkamisalueelta voidaan suorittaa myös pneumaattisin kuljettimin. 4. HAKKEEN VARASTOINTI Haketta ei sahalaitoksilla varsinaisesti varas toida, joskin siilot mitoitetaan siten, että niissä voidaan kuljetusjärjestelyjen takia säilyttää kah den- kplmen päivän haketuotantoa vastaava määrä (ANON. 1969 b). Ainoastaan vienti kaupoissa hake joudutaan talviajaksi varastoi maan joko sahalaitoksen varastoon tai satamaan. Varastointi tapahtuu tavallisesti siiloissa, joista kuormaus ajoneuvoon on helppoa. Eräissä ta pauksissa käytetään kuitenkin varastointia ka soissa, joista kuormaus suoritetaan kauhakuor maajalla. Mikäli kuljetus tapahtuu rautatie vaunussa, johdetaan hake useissa tapauksissa ilman välivarastointia vaunuun. Haketta ostavat teollisuuslaitokset sen sijaan keräävät ostohaketta varastoihin, joissa se taval lisesti sekoittuu tehtaan oman kuitupuuhakkeen joukkoon ja joiden avulla voidaan eliminoida kuitupuun kallis varastointi 2—3 m tavarana tai rankana. Useilla tehtailla sahanhake ei kui tenkaan joudu ulkovarastoon vaan kulkeutuu suoraan syöttölaitteitten ja kuljettimien välityk sellä tehtaan siiloihin. Hakkeen ulkona tapahtuvan varastoinnin käyttöön ottoon ovat vaikuttaneet ensisijaisesti taloudelliset näkökohdat ja raaka-aineen käsit telyn helppous. Hakevaraston ollessa täydelli sesti mekanisoitu hakkeen kuljetus varastoon ja varastosta tehtaaseen tulee maksamaan vain noin puolet pyöreän puun käsittelyn aiheutta mista kustannuksista (Puumassan valmistus 1968). Hakevarastointia suunniteltaessa on kuiten kin otettava huomioon, että kemialliset ja bio kemialliset prosessit tapahtuvat hakkeessa huo mattavasti nopeammin kuin pyöreässä puussa. Tämä vaikuttaa massan saantoon ja laatuun. Varastoinnin aikana puun uuteainepitoisuus alenee, joka aiheuttaa erityisesti sulfaattiteh taissa mäntyöljysaannon alenemista. Varastoin nin käyttö liittyykin tehtaan valmistusprosessei hin eli halutaanko uuteaineet säilyttää vai poistaa. Koska sahanhaketta varastoidaan ostavilla teollisuuslaitoksillakin vain eräissä tapauksissa oman hakkeen joukossa, esitetään tehdasvaras toinnista ohessa lyhyesti vain joitakin näkö kohtia. Varastokasan pohjana käytetään esimerkiksi noin metrin paksuista kerrosta vanhaa haketta tai asvaltti- tai sementtikenttää. Kasan muoto, koko ja levitystapa ovat tärkeitä, koska ne vaikuttavat mm. lämpötilan kehitykseen, puun pilaantumiseen ja kosteuden jakautumiseen kasassa. Teollisuuden kokemusten mukaan on edullista varastoida litteissä ja tiiviissä noin 16—25 metriä korkeissa kasoissa. Varastokasan suuruus vaihtelee noin 50 000—200000 i-m3 :in, jolloin jälkimmäinen luku esittää suuren tehtaan hakevarastoa. Puhallettaessa hake kasoihin pneumaattisilla puhaltimilla syntyy kerroksel linen kasa, jossa on hyvä tiiviys. Myös nauha kuljettimia käytetään hakkeen kasauksessa. Ka saa levitetään tavallisesti puskutraktoreilla. Kuljetus kasasta tapahtuu traktorilla, cater pillarilla, kasan alle keskelle sijoitetuilla ruuvi syöttölaitteilla tai ketjukuljettimilla. Haketasku voi sijaita myös kasan vieressä, jolloin täyttö tapahtuu caterpillarilla. Mekaaniset syöttö- ja kuljetuslaitteet eivät tavallisesti riitä yksinomai sina kasan purkausvälineinä vaan kuljetusta suoritetaan traktorilla kasan reunoilta. Kuljet timien välityksellä hake joutuu tämän jälkeen joko hakesiiloon tai suoraan keittämöön. 11 5. HAKKEEN MITTAUS 51. Lain määräykset Hakkeen mittausta koskevat määräykset on säädetty puutavaran mittaussäännössä (17.11. 1972). Mitä tässä laissa säädetään puutavaran mittauksesta ja käsittelystä, sovelletaan vastaa vasti hakkeen ja sahanpurun osalta, ei kuiten kaan kahtakymmentä irtokuutiometriä pienem män hake- ja sahanpuruerän luovutusmittauk seen. Hakkeen pääasiallinen mittaustapa on irto mittaus ja sitä koskevat lain määräykset ovat seuraavat: 1. Hakkeen ja sahanpurun irtomitta määrite tään säiliössä. 2. Irtomitta määritetään säiliön tilavuuden perusteella, mikäli asianosaiset eivät ole sopi neet muunlaisesta mittaustavasta. Säiliön sisä mitat pyöristetään sen tilavuutta määritettäessä lähimpään täyteen senttimetriin ja tasoittamisen jälkeen mitattavan erän korkeus lähimpään täy teen tai puoleen desimetriin sekä irtomitan mittaustulos lähimpään kuutiometrin kymme nesosaan. 3. Jos mitattavassa erässä on lunta, jäätä tai muuta asiaankuulumatonta, otetaan niiden vaikutus huomioon mittaustuloksessa. 4. Puutavarasta saatavan hakkeen tilavuus määritetään siten, että ensin määritetään puu tavaran pino- tai kiintomitta ja se muunnetaan irtomitaksi käyttämällä vahvistettuja muunto lukuja. 5. Mikäli haketta mitataan painon mukaan, pyöristetään kunkin punnittavan erän punnitus tulos puutavaran painon ollessa enintään 1000 kg lähimpään kilogrammaan, painon ollessa yli 1000 kg, mutta enintään 10000 kg, lähimpään 10 kilogrammaan sekä painon ollessa yli 10000 kg lähimpään 50 tai 100 kilogrammaan. 6. Jos punnittavassa tavarassa on lunta, jäätä tai muuta asiaankuulumatonta, otetaan niiden vaikutus huomioon mittaustuloksessa. 7. Tilavuusmitoin mitatun tavaran tilavuus mitta muunnetaan painomitaksi käyttämällä vahvistettuja muuntolukuja. Asianosaiset voivat sopia, että sopimuksesta poikkeavan kosteus pitoisuuden sisältävän tavaran paino saadaan muuntaa sopimuksen mukaista kosteuspitoi suutta vastaavaksi. 52. Tilavuusmittaus 521. Yleistä Hakkeen kaltainen massa-artikkeli on tila vuusmitan määrittämiseksi mitattava jossakin, mieluummin säännöllisen muotoisessa mitta laatikossa. Yleensä mittalaatikkona on kuljetus välineen korkealaitainen kuormalava. Mittayk sikkönä käytetään yksinomaan irtokuutiometriä (i-m 3 ), jolla tarkoitetaan mittalaatikon hak keella täytettyä tilavuutta. Käytettävä mitta yksikkö on analoginen pinokuutiometrin (p-m 3 ) kanssa, ja sisältää sekä haketta että hakepalasten välistä ilmatilaa. Hakkeen suhteellinen paljous irtokuutiometrissä ilmaistaan kiintomittapro sentilla, jolla ymmärretään kiinteän tilavuuden osuutta prosentteina kehysmitasta. Hakkeen tilavuusmittausta koskevat sään nökset perustuvat puutavaran mittaussääntöön. Tässä kohden viitataan edellisessä luvussa esitel tyihin lain määräyksiin. Hakkeen tilavuusmittauksella eli irtomittauk sella tarkoitetaan hakkeen paljouden ilmaise mista säilytys- tai kuljetussäiliön sisämittojen mukaisena tilavuutena mittaamalla säiliön pi tuus ja leveys tai lieriön muotoisen säiliön halkaisija sekä mitattavan erän korkeus tasoitta misen jälkeen säiliön laidasta ellei muunlaises ta mittauksesta ole sovittu. Mittaus suoritetaan hakekaupoissa käytössä olevan tavan mukaisesti ajoneuvossa määräpaikkaan toimitettuna. Hakkeen tilavuusmittauksella pyritään tietyn hake-erän todellisen puumäärän selvittämiseen. Siihen vaikuttavat: — Mittausvirheet — Hakkeen tiheyden vaihtelut. Tutkimusten ja käytännön kokemusten mu kaan tiedetään, että tilavuusmittauksen tark kuuteen vaikuttavat ennenkaikkea seuraavat tekijät: — Mittalaatikon suuruus — Mittalaatikon seinien laatu — Mittalaatikon täyttötapa — Mittauspaikka (so. toimitetaanko mittaus ennen kuljetusta vai vasta sen jälkeen) — Hakkurityyppi, jolla hake on tehty — Hakkeen kosteus ja jäätyneisyys. Kutakin näistä tarkastellaan seuraavassa suo- ritettujen tutkimusten valossa. 12 522. Mittalaatikon suuruus Tutkittaessa eri tyyppisillä hakkureilla val mistetun sahanhakkeen painoa eri kokoisissa laatikoissa sekä hake tiivistäen että täyttäen laatikot tiivistämättä (lapioimalla) on saatu seuraavia tuloksia (HEISKANEN 1963 b): — Sullomatta vertailu osoittaa, että laatikon suuruudella ei ole vaikutusta ko. laatikon suu ruuksissa. — Jos hake pakataan tiukkaan laatikoihin saadaan yli 10 % korkeampi irtokuutiometri paino kuin normaalilla tavalla, tiivistämättä täytetyissä laatikoissa. Jälkimmäinen täyttö tapa kuvannee lähinnä kuljettimella tai kauha kuormaajalla tapahtuvaa kuormausta. — Tiivistämättä täytetyt laatikot sopivat myös käytännön tarkoituksiin paremmin kuin tiukkaan pakatut laatikot, joissa saatava irto kuutiometripaino on sitä suurempi mitä pie nemmässä laatikossa punnitseminen tapahtuu. — Laatikoissa saatu irtokuutiometripaino on autokuormapainoon verrattuna sitä pienempi, mitä tiheämpää hake on autokuormassa. — Lapioimalla täytetyissä poikkileikkauk seltaan suorakaiteen muotoisissa 100—500 lit ran vetoisissa laatikoissa saadut irtokuutiometri painot ovat eräillä siirrettävillä hakkureilla seu raavat prosentteina autokuormassa kuljetuksen päätyttyä punnituista painoista: Hakkuri Paino, % autokuormapainosta Karhula 1200/2 80.85 + 0.34 Karhula 312 86.78 ± 0.38 Hake M 7 A 84.43 ± 0.27 Lokomo ZH 36 A 88.52 ± 0.46 Sallitun otannasta johtuvan virheen ollessa 5 % on laatikoita punnittava Lokomo ZH 36 A -hakkeesta vähintään kolme kustakin autokuor masta ja muista hakkeista vähintään kaksi haluttaessa laatikkopunnituksin selvittää auto kuormassa mitattavaa hakkeen yksikköpainoa vastaava paino. Tehdyt tutkimukset osoittavat käytäntöä varten riittävän luotettavasti mittalaatikon suu ruuden vaikutuksen hakkeen irtokuutiopai noon. On myös ilmeistä, että niissä rajoissa, joissa autonlavan tilavuus vaihtelee, ei lavan suuruutta tarvitse ottaa huomioon irtokuutio painoon vaikuttavana tekijänä. Mittalaatikon seinien laadun vaikutuksesta tilavuusmittauksen tarkkuuteen ei ole tehty tutkimuksia, mutta on itsestään selvää, että pehmeät tai huonosti kiinnitetyt lavan seinät merkitsevät epätarkkaa mittaa. 523. Mittalaatikon täyttötapa Hakkeen kuormaus kuljetusvälineeseen eli mittalaatikon täyttötapa vaikuttaa myös jossain määrin saatavaan mittaustulokseen. Täyttötavat ovat nykyisin pääasiassa koneellisia, ja niistä voidaan mainita seuraavat: siilosta pudottamalla, hakkurilla puhaltaen, kauhakuormaajalla tai kuljettimella kuormaten. Yleissuuntana on, että hakkurilla puhaltaen saadaan hake tiheämpään kuin esimerkiksi la pioimalla tai kuljettimella kuormattaessa. Hak keen yleisin kuormaustapa, siilosta pudottaen johtaa merkittävästi korkeampaan irtokuutio painoon ja kiintomittaprosenttiin kuin lastaus kuljettimella (UUSVAARA 1972). Tutkimustuloksia kuormaustavan vaikutuk sesta mittaustulokseen on saatavissa jonkin verran, joskin osa niistä koskee etupäässä laatik komittauksia. Kuitenkin on havaittu, että laa tikkoon tai kuormaan menevä hakemäärä saa daan huomattavasti lisääntymään, jos hake ta valla tai toisella pakataan. Tämä on havaittu selvästi UUS VAARAN (1974) suorittamissa hakkeen koneellisissa tiivistyskokeissa. Puristet taessa haketta jätepuristimella hydraulisesti 28 tonnin voimalla nousi irtokuution kuivapaino puristamattomaan kuutiopainoon verrattuna 21 kg/i-m 3 eli noin 13 %. Kuten myös edellä todettiin, tiivistetyn hakkeen kuutiometripainot ovat yli 10 % korkeampia kuin lapioitujen laatikoiden antamat hakkeen painot. 524. Mittauspaikka Kuljetusvälineessä saatavaan mittaustulok seen vaikuttaa varsin paljon se, suoritetaanko mittaus ennen kuljetusta vai vasta sen jälkeen, sillä hakkeen tilavuusmitta pienenee kuljetuk sen aikana. Tämä johtuu kolmesta tekijästä, nimittäin mekaanisesta painumasta, kuorma tilan muuttumisesta sekä hakepalojen kuormas ta putoamisesta. Mainituista seikoista ensiksi mainitulla, mekaanisella painumalla, on käy tännössä suurin vaikutus hakkeen mitattavaan määrään. Tärkeimpinä painumaan vaikuttavina tekijöinä voidaan pitää seuraavia: 8347—75/11 13 — Kuljetustaspa — Kuljetusmatka — Tien laatu — Vuodenaika — Hakkeen kosteus — Hakkeen palakoko — Kuorman korkeus. Edellä esitetyn lisäksi voidaan ajatella eräi den muiden seikkojen kuten lastaustavan, kul jettajan ajotavan, auton lavamallin sekä hak keen tikkuisuuden, puruisuuden ja kuoripitoi suuden vaikuttavan painuman suuruuteen. Huomattavimpia painuman kasvuun vaikut tavia tekijöitä ovat kuljetusmatkan pituus sekä tien laatu. Mitä pitempi on kuljetusmatka sen suurempi on painuma. On myös todettu, että pitempien kuljetusmatkojen ollessa kyseessä painuma kasvaa aluksi jyrkästi ja tasoittuu sitten vähitellen. Laajimpien Suomessa suoritettujen tutkimusten mukaan (UUSVAARA 1969 (I) ja 1972 (II)) olivat painumat eri kuljetus matkoilla seuraavat: Vetoauton painuma on osoittautunut pie nemmäksi kuin erillisen perävaunun painuma. Kyseisissä tutkimuksissa saatiin vetovaunun ja perävaunun painumien keskiarvoiksi 4.0 % ja 6.6 %. Tien laatu vaikuttaa luonnollisesti kuljetus matkan ohella painuman suuruuteen. Tien vai kutuksesta ei ole tehty tutkimusta, mutta on selvää, että huono tie tärisyttää kuormaa enem män kuin hyvä tie, jolloin myös painuma on suurempi. Tutkimusten mukaan painuma kasvaa mat kan pidetessä aluksi jyrkästi ja myöhemmin enää hyvin vähän. Pitkillä kuljetusmatkoilla suurin osa kuorman vajoamasta tapahtuukin jo ensimmäisen 40 km:n aikana. Erityisen huonoilla teillä painuma kasvaa jyrkästi jo matkan alkuvaiheessa kun taas hyvällä tiellä vajoamaa tapahtuu ilmeisesti tasaisemmin koko matkan ajan. Tutkimusten yhteydessä on myös ilmennyt, että painuman suuruus on erilainen kuorman eri osissa. Kuormatilan laitojen lähellä ja erityisesti kuorman peräosassa on painuma suurempi kuin muualla. Hakkeen kuljetuksessa osa vajoamasta syntyy kuitenkin myös kuorma tilan muuttumisen vaikutuksesta. Hakkeen rau tatiekuljetuksista kuorman tilavuuden muutos ten kannalta on Suomessa tehty hyvin vähän tutkimuksia. Näyttää kuitenkin siltä, että pai numa rautatievaunussa nousisi maantiekuljetuk sia korkeammaksi jo maantiekuljetuksia keski määrin pitempien kuljetusmatkojenkin johdosta (UUSVAARA 1971). Toisaalta nykyisin yleis tyneet hakkeenkuljetusvaunut vähentävät kuor matilan muuttumisen vaikutusta. Mittauspaikan merkitys saatujen tulosten tarkkuuteen käy selville myös seuraavista hak keen kiintomittaprosenteista, jotka on laskettu autokuormista ennen ja jälkeen kuljetuksen (UUSVAARA 1969 (I) ja 1972 (II)). Kiinto mittaprosentilla ymmärretään aineen kiinteän tilavuuden osuutta prosentteina kuormatilan kehysmitasta. Hakkeen kuljetuksessa tapahtuva vajoama on itse asiassa hakkeen tihentymistä ts. hakkeen kiintomitan lisääntymistä irtokuutiometriä koh ti, joten kyseisellä ilmiöllä on merkitystä sekä hakkeen mitattavaan määrään että kuorman sisältämään todelliseen puumäärään. Hakkeen määrää koskevia lukuja esitettäessä olisi siten aina ilmoitettava, onko mittaus tapahtunut ennen vai jälkeen kuljetuksen. . uljctusmack km ka Painuma, Kesä Talvi Kuormia, kpl I II I II I II 1-15 16-40 3.8 5.0 5.2 ' 4.4 3.2 3.5 73 223 42 70 40 + 5.3 7.4 - 4.6 74 257 .uusihake 37.2 37.0 (37.9)^ läntyhake 37.8 37.5 (37.9) !u-mä-sekahake 37.1 38.3 (37.1) keskimäärin 37.4 37.5 (37.1) 39.2 39.8 (39.5)*"} 39.6 40.1 (38.9) 38.6 41,1 (39.0) 39.3 40.2 (39.5) 14 525. Hakkurityyppi Eri hakkurit tekevät hakepalojen koon ja muodon puolesta erilaista haketta. Hakkeen laatuun, erityisesti palakokoon vaikuttavia teki jöitä ovat mm. hakkurin leikkuukulman ja teroituskulman suuruus, terien terävyys, vasta terän säätö sekä syöttölaitteen ja syöttönopeu den säätö. Täten hakkurityypillä on merkitystä hakkeen ominaisuuksiin ja tilavuusmittauksen tarkkuuteen so. hakkeen tiheyteen ja hake saantoon vaikuttavana tekijänä (HEISKANEN 1962). Hakelaatu vaikuttaa myös painumaan siten, että mitä tiheämpään hake pakkaantuu lastattaessa sitä vähemmän kuorma painuu kul jetuksen aikana. ISOMÄKI (1966 ja 1970) on todennut hakelaitteiden ominaisuuksista sekä hakkeen tiheydestä ja saannosta mm. seuraavaa: — Leikkuukulman pienetessä lastu ohenee. — Ohutlastuisen hakkeen tiheys on pienem pi kuin paksulastuisen. — Mitä tasakokoisempaa hake on, sitä pie nempi on tiheys. — Terävillä terillä saadaan parempilaatuinen hake, mutta tiheys on suurempi ja saanto pienempi kuin tylsillä terillä valmistetussa hak keessa. — Hakkurin aiheuttama ero saannossa voi olla samalla lastupituudella jopa 0.8—1.2 i-m 3 std (0.2—0.3 i-m 3 /m 3 ). 526. Hakkeen kosteus ja jäätyneisyys Hakkeen kosteudella on merkitystä puuait neen painon ja sen kautta hakkeen kuljetusten kannalta. Kosteus saattaa vaikuttaa myös hak keen painumaan ja haketiheyteen, koska vesi varastoidusta tai vasta kaadetusta puusta tehty hake painuu kuljetuksessa raskaampana enem män kuin kuivahtanut hake. Toisaalta jos ky seessä on erityisen kuiva hake, kuorma saattaa lastattaessa jäädä löysäksi, jolloin kuljetuksen aikana tapahtuva painuma muodostuu suureksi. Edelleen näyttää hakkeen jäätyneisyys ai heuttavan talviaikana merkittävästi alhaisem man hakekuorman kiintomittaprosentin kuin kesällä. Tämä johtuu siitä, että märkä hake jäätyy luonnollisesti kuivaa haketta voimak kaammin. 53. Painomittaus 531. Mittaustapa Hakkeen kaupallinen arvo on Suomessa tä hän asti yleensä määräytynyt tilavuusyksikön perusteella. Mittayksikkönä käytetty irtokuu tiometri ei kuitenkaan anna parasta kuvaa hakkeen laadusta ja todellisesta arvosta, vaan haketiheyden ja puuaineen tiheyden vaihdel lessa saattaa mittayksikkö sisältää hyvinkin vaihtelevia määriä raaka-ainetta. Siksi tuntuisi kin järkevältä ja oikeudenmukaiselta käyttää painomittausta sellaisissa tapauksissa, joissa raa ka-aineen arvo on sidottu lähinnä sen kuiva ainemäärään kuten esim. massateollisuudessa. Hakkeen painomittaus tapahtuu tavallisesti autossa, rautatievaunussa tai jossakin muussa kuljetusvälineessä. Tällöin ovat mittauksen edel lytykset: — Riittävän tarkka vaaka, jolla myös on tarpeeksi korkea mittauskapasiteetti. — Kunkin hakekuorman tai tietyn hake toimituksen kosteuden tunteminen. Tätä varten on oltava mahdollisuus kosteus näytteiden kuivaamiseen absoluuttisen kuiviksi sekä näytteiden tarkkaan ja joustavaan punnit semiseen. Käytännössä punnitus tapahtuu siten, että auto tai muu kuljetusväline ajetaan hakkeella kuormattuna vaa'alle, joka rekisteröi brutto painon. Kuorman tyhjentämisen jälkeen auto jälleen punnitaan, jolloin voidaan laskea kuor man paino. Koska hakekuorma sisältää puu aineen lisäksi vaihtelevia määriä vettä, on pur kamisen yhteydessä otettava kosteusnäytteitä kuorman sisältämän vesi- ja puumäärän selvit tämiseksi. Näytteenottomenetelmiä on kehi tetty useita. Jos mitattavan hakkeen seassa on jotakin laatuvaatimukset täyttämätöntä puuta, lunta, jäätä tms. voidaan tehdä silmämäärin arvioimalla mittavähennykset samalla tavoin kuin tilavuuteen perustuvassa mittauksessa (Puutavaranmittauskomitea). Mainittakoon, et tä mm. Yhdysvalloissa sekä eräiltä osin myös Ruotsissa tehdään hakekaupat nykyisin painon perusteella. Suomessakin on joskus myyty ha ketta painon mukaan, mutta tällä mittaustavalla ei ole vielä ollut sanottavaa käytännöllistä merkitystä. Kuitenkin ainakin yksi yhtiö sovel taa jo painomittausta myös ostohakkeen kau passa. Vuosina 1967—1972 toiminut sahan hakkeen arvoa selvitellyt Haketutkimustoimi kunta, totesi puutavaralajien ja mittayksiköiden oikeudenmukaisimman vertailun tapahtuvan kuivapainojen perusteella, ja päätyi suosittele maan painomittausta ainoaksi oikeudenmukai seksi sahanhakkeen mittaustavaksi (Sahanhake ja paperipuuhake massan raaka-aineena 11. 1972). 532. Vaa'an tarkkuudesta Puutavaran ja hakkeen punnituksessa kysy mykseen tulevat kotimaiset vaakatyypit voidaan jaotella kolmeen pääryhmään: autovaa'at, nos turivaa'at ja hihnavaa'at (NISULA 1960). Käy tännössä tulevat kysymykseen lähinnä auto vaa'at, joita voidaan erottaa kolmea päätyyppiä, nimittäin kiinteät ja siirrettävät autovaa'at sekä maantieautovaa'at. Viimeksimainitut ovat jousi vaakoja ja verrattain epätarkkoja. Vaaka asenne taan tavallisesti betoniperustalle, niin että silta on maan pinnan tasolla, joten punnittava ajo neuvo voidaan helposti ajaa vaa'alle. Punnitus koneisto suojataan yleensä sopivalla kopilla tai rakennuksella, ja siihen kuuluu painoleimaus laite, jolla paino voidaan leimata korttiin kah teen kohtaan brutto ja taarapainona. Varmuus tasapainokoneisto estää virheelliset punnitsemi set siten, että leimausta ei voida suorittaa ellei vaaka ole tasapainossa. UUSVAARAN (1969) tutkimuksessa vaakojen punnitusteho vaihteli 20000—50000 kiloon ja tarkkuus 10—50 ki loon. Kyseinen tarkkuus on riittävä punnitta vien autojen bruttopainon ollessa suuruusluok kaa 10000—40000 kiloa. Haketta kuljettavien autojen kuormien keskimääräinen koko on lisäksi kasvamassa. 533. Taaran vaihtelu Taara vaihtelee jonkinverran riippuen vuo denajasta ja kelistä. Talvisin, keväisin ja syk syisin olisi syytä kosteilla ja lumisilla keleillä punnita auto tyhjänä jokaisen tyhjennyksen jälkeen, sillä varsinkin syys- ja kevättalvella autoon tarttuu rapaa ja sohjoa, jolloin auton taarapainoa ei saada tarkalleen määritetyksi. Polttoaineen määrä säiliössä voi myös aiheuttaa vaihteluita taarapainossa. Yleensä kuljettajat kuitenkin täyttävät tankin säännöllisesti tietyssä ajon vaiheessa. Taarapainon vaihtelut ovat HEISKASEN (1963 a) mukaan luokkaa 50— 100 kg, joka merkitsee keskimäärin 2—5 kg/i-m 3 . 534. Kosteuden vaihtelu Hakekuormien kosteus vaihtelee riippuen tukkien varastoimistavasta ja -ajasta sekä kuori misen ja sahauksen välisen ajan pituudesta. NISULAN (1961) tutkimuksessa hakekuormien kuivapitoisuus kuorman sisällä oli keskimäärin 63.9 ja variaatiokerroin 6.2. Kuivapitoisuudella tarkoitetaan hake-erän kokonaispainon kuiva ainepitoisuutta, jolloin kuiva-ainepitoisuuspro sentin ja vesipitoisuusprosentin summa on sata. Sekoittamalla homogenisoidun hakekuorman kuivapitoisuuden vaihtelusta esitetään seuraa vat luvut: Seuraavassa asetelmassa esitetään kosteuden ja kuivapitoisuuden variaatiokertoimet otettaes sa näytteet kiekkoina haketettavasta puusta tai hakkeena kuormasta ja purettaessa. Voidaan päätellä, että purkausvaiheessa saatu variaatiokerroin on yli puolta pienempi kuin kuormasta saatu variaatiokerroin. Purkauspäässä päästään siis samoihin tuloksiin noin 5 kertaa pienemmällä näytteiden määrällä. Kiekoissa on variaatiokerroin suurin. Silloin kun halutaan jonkin hakekuorman kohdalla päästä tarkempiin tuloksiin, on näyt teiden lukumäärää luonnollisesti lisättävä. Alla olevaan asetelmaan on laskettu muutamien näytteiden perusteella odotettavissa oleva ereh tymisen todennäköisyys. 15 .uivapitoisuus rariaatiol ;erroin rariaatiokertoimei hajonta Variaatiokerroin Kiekossa Kuormassa Purettaess: osteus uivapitoisuus 31.71 15.80 11.69 9.50 5.16 3.62 Näyt- teitä kpl Erehtymisen todennäköisyys kuivapitoisuudessa alle 5 % alle 1 % alle 0.1 % Näytteet kuormasta / (Näytteet purkauksessa) 1 3 5 7 10 20 12.2(5.4) 16.0(7.2) 20.4(9.1) 8.6(3.9) 11.3(5.1) 14.4(6.5) 6.1(2.7) 8.0(3.6) 10.2(4.6) 5.0(2.2) 6.5(2.9) 8.3(3.7) 4.1(1.8) 5.3(2.4) 6.8(3.1) 2.8(1.3) 3.7(1.6) 4.7(2.1) 16 Tulokset koskevat Lokomo ZH 36 A-hak kuria. Mikäli on kyseessä toisen tyyppinen hakkuri on tuloksia käytettävä soveltaen. Eri puulajeista valmistettu hake on käsitelty yhdessä, ja kosteus on määritetty prosentteina hakkeen kuivapainosta. Tulokset koskevat kuor mien välisiä kosteuksia. HEISKANEN (1963 a) on saanut ottamalla kustakin autokuormasta 15—30 sekoitettua näy tettä seuraavat vesipitoisuuden vaihtelut ja näyt teiden lukumäärät eri hakkureiden hakkeelle. Mainittakoon, että Ruotsissa tehtyjen sahan haketta koskevien tutkimusten mukaan on pää dytty suosittelemaan 4—9 kappaletta litran suuruisia kosteusnäytteitä, mikäli sallitaan 5 prosenttiyksikön keskivirhe. Jos halutaan pie nentää sallittua keskivirhettä, eli siirtyä suurem paan tarkkuuteen, näytteiden lukumäärä eri hankinnoissa nousee hyvin jyrkästi. Riittävän tarkan tuloksen saamiseksi kosteu den määrityksessä on näytteitä otettava joka kuormasta. Tarkkuus lisääntyy edelleen otet taessa näytteet kuorman purkamisen yhtey dessä. Tutkimusten mukaan variaatiokerroin on tällöin korkeintaan puolet kuormasta saa dusta. Jos tyydytään viiden prosentin otanta virheeseen näytteitä tarvitaan vain kaksi kuor masta sen purkamisen yhteydessä. Tämä merkit see keskimäärin n. 2 % virhettä kokonaispai nossa tuorepainosta lasketun vesipitoisuuden ollessa 40 % suuruusluokkaa. Tällainen vesi pitoisuus vastaa noin 70 %:n kosteutta kuiva painosta laskettaessa. Näytteiden tarvittava lukumäärä sallitun vir heen ollessa I—s % on HEISKASEN mukaan seuraava: On huomioitava, että edellä esitetyt tulok set koskevat runkopuusta tehtyä polttohaketta. Tällöin kosteuden vaihtelut hankintojen sisällä ja välilläkään eivät ole aina yhtä suuria kuin sahanhakkeen ollessa kysymyksessä, koska sa haukseen tuleva materiaali voi kosteudeltaan paljonkin vaihdella riippuen tukkien varastointi tavasta. 535. Kosteuden määrittäminen Hakekuorman kosteuden määrittäminen käy tännössä tapahtuu parhaiten siten, että kuor man purkausvaiheessa otetaan sieltä täältä esim. viidestä eri kohdasta noin litran verran haketta, joka perusteellisesti sekoitetaan sopivassa astias sa, ja tästä sekoitetusta hakkeesta otetaan edel leen suunnilleen litra lopulliseksi näytteeksi. NISULAN (1961) tutkimuksissa on variaatio kerroin tällöin ollut 2.8. Pienempiä näytteitä ei kannata ottaa, sillä niitä on vastaavasti kerättävä huomattavasti runsaammin. Koska hakekuormassa on hake aina jossain määrin lajittunutta, olisi syytä ottaa näytteet kuorman eri puolilta ja eri kerroksista. Saatu kosteus näyte punnitaan tuoreena ja absoluuttisen kui vana, jolloin voidaan laskea kuorman kuiva ainemäärä. Otettaessa näytteitä kuljetinhihnalta, voidaan myös käyttää automaattisia näytteen- UUSVAARA (1969) on laskenut vesivaras toiduista, maavarastoiduista sekä vesi-maavaras toiduista tukeista tehdylle sahanhakkeelle seu raavat kosteusprosentit (aineisto 184 hake kuormaa). *) 'Tukit seisseet maavarastossa kuorittuina kesäaikana 1 viikkoon. 3 ottajia. Kesi skiarvo Hajonta Variaatio- kerroin, % Karhula 1200/2 Karhula 312 lake M 7 A 36.43 38.54 41.03 1.89 5.2 1.77 4.6 2.01 4.9 littu virh % he, läytteitä, kpl 1 26 2 7 4 3 4 3 Tukkien varastoimis- Kosteus, Hajonta Variaatio- tapa % kerroin, % Kuormia, kpl Vesi 153.0 9.46 6.1 52 Vesi-maa 130.1 7.28 5.6 Maa 110.5 10.24 9.3 Maa*' 100.5 11.90 11.8 38 66 28 17 6. HAKKEEN LAADUN MÄÄRITYS 61. Kuori 611. Nykyinen käytäntö kuoripitoisuutta mää ritettäessä Kuori aiheuttaa massateollisuudessa prosessi teknisiä vaikeuksia ja saattaa johtaa loppu tuotteen laadun alentumiseen. Puuainekseen verrattuna kuori tuottaa mm. alhaisen saannon, lisää kemikalioitten kulutusta, nostaa massan roskaisuutta ja heikentää sen vaaleutta. Nilan haittavaikutukset ovat oleellisesti vähäisempiä kuin ulkokuoren. Yhdenmukaisten ohjeiden puuttuessa kuori näytteen otto on käytännössä muotoutunut ainakin jossain määrin omintakeiseksi lähes jokaisella ostohaketta käyttävällä sellutehtaalla (HAKKILA 1972, HAKKILA ja SAIKKU 1972). Ostajista puolet kerää näytteitä sään nöllisesti, toinen puoli vain kuorman kuori pitoisuuden näyttäessä silmävaraisesti liialliselta. Ensinnä mainituistakin osa lopettaa säännölli sen näytteenoton kesän ja syksyn ajaksi, koska kuoriongelmaa ei tuolloin esiinny. Säännöllisesti jokaisesta kuormasta kuorinäytteen ottavista osa varastoi sen keräilyastiaan, jossa sekoite tusta hakkeesta sitten otetaan uusi, useata kuormaa edustava näyte. Myös näytteenottopaikan osalta käytäntö vaihtelee. Kaikki pyrkivät ottamaan näytteen sattumanvaraiselta kohdalta kuormasta, toiset vain yhdestä mutta toiset taas useasta paikasta yhdistäen. Eräillä tehtailla näyte valitaan kui tenkin aina kuorman pintakerroksen alapuo lelta. Käytännöllisistä syistä otetaan näyte usein kuorman purkamisen jälkeen. Lopullinen näytekoko, josta kuoripitoisuus laboratoriossa määritetään, vaihtelee laajoissa rajoissa. Eräät tehtaat tyytyvät vain litran näytteeseen. Suurimmat, 15 litran näytteet ovat monesti keräilyastiaa käyttäen syntyneitä ja edustavat niin ollen usean kuorman keski arvoja. Toisaalta on osa suurista näytteistä Oy Keskuslaboratorion standardin mukaisia palakokojakautumanäytteitä, jotka sellaisinaan käytetään myös kuorinäytteiksi. Kuoripitoisuutta mitattaessa otetaan yleensä huomioon kaikki näytteestä löytyvä kuori. Eräät tehtaat jättävät kuitenkin kuoresta pois hakepalasissa kiinni olevan nilan, mikäli siinä ei ole jäljellä ulkokuorta. Kuori irrotetaan hakepalasista kaikkialla käsin veistä apuna käyttäen ennen näytteen kuivaamista. Menetelmä on hidas ja rajoittaa taloudellisesti hyväksyttävissä olevan kuorinäyt teen kokoa. Jos kuoren määrä on esimerkiksi yksi prosentti hakkeen kuivapainosta, kuluu kuoren erottamiseen keskimäärin 10 minuuttia hakelitraa kohti. Kuoren määrä ilmoitetaan yleensä prosent teina koko näytteen tuore- tai kuivapainosta. Eräät tehtaat mittaavat kuitenkin kuoren mää rän grammoina litraa tai kiloina hakekuutio metriä kohti. Koska nilakuori on puuainetta kosteampaa, tuorepainoprosentti johtaa nimel lisesti samaa prosenttirajaa käytettäessä kuiva painoprosenttia ankarampaan luokitukseen. Jos esimerkiksi sahanhakkeen keskimääräinen kuo riprosentti on kuivapainosta laskettuna kesä aikana 0.5 ja talvella 1.4, on tuorepainopro sentti vastaavasti 0.6 ja 1.9. Kuorta sallitaan ostohakkeessa nykyisin kor keintaan 1 % hakkeen kuivapainosta. Sahan hakkeen kuoripitoisuudelle käytännössä asete tut vaatimukset noudattavat yleensä myyjä- ja ostajapuolten järjestöjen välillä tehtyä sopimus ta. Ilman hinnanalennuksia hyväksytty kuoren enimmäismäärä on sen mukaan 1 % kuiva painosta laskettuna. Rajan yli menevä kuori prosentin osa aiheuttaa hakkeen hinnan alentu misen vastaavalla prosenttimäärällä nelinkertai sena ja kuoren määrän ylittäessä 3 % tavaraa ei enää hyväksytä keittohakkeeksi. Kuoriprosentti tulisi aina laskea hakkeen kokonaiskuivapai nosta, jossa myös kuoren oma kuivapaino on mukana. Näin ei kuitenkaan käytännössä vielä aina tapahdu, vaan osa ostajista soveltaa myös määritystä tuorepainosta. Ankarista määräyksistä huolimatta kuori prosenttirajan ylittämisestä selvitään käytännös sä usein vain huomautuksella. Sulfiittimassan valmistajat reagoivat liiallisiin kuorimääriin kui tenkin herkemmin kuin sulfaattimassatehtaat. Sahateollisuuden Sivutuoteyhdistys r.y:n vuon na 1971 tekemän tiedustelun mukaan kohdistui vastaanottajan tekemistä reklamaatioista 69 % pelkästään hakkeen palakokoon, 20 % kuori pitoisuuteen ja 11 % samanaikaisesti kumpai seenkin. Laboratoriossa mitattuja kuoripitoisuuksia sovelletaan eräissä tapauksissa vain tiettyyn kuormaan. Näin menetellään nimenomaan teh tailla, joilla kuorinäyte otetaan vain runsaasti kuorta sisältävistä kuormista. Muutoin on ylei senä suuntana todettavissa, että mitä suurempia ovat sahan toimittamat hakemäärät, sitä ly hyemmälle aikajaksolle hakkeen kuoripitoisuus määritetään. 612. Ehdotus kuoriprosentin määritysmene telmien yhtenäistämiseksi Haketutkimustoimikunta suosittelee mietin nössään vuodelta 1972 kuoriprosentin määrit tämiseksi menetelmää, jossa jokaisesta kuormas ta otetaan noin 3 litran suuruiset näytteet. Kutakin myyjää edustavat näytteet varastoi daan omaan keräilyastiaansa. Astiaan kertynees tä hakkeesta tehdään kuorianalyysi huolellisen sekoituksen jälkeen noin 15—30 litran erästä. Analyysien aikaväli riippuu haketoimitusten tiheydestä. Mikäli kuitenkin kuormakohtaista kontrollia pidetään välttämättömänä, tulee ana lysoitavan näytteen vähimmäiskoon olla 15 litraa. Kuoripitoisuus ei vaihtele kuorman si sällä systemaattisesti, mutta kuorman pinta kerrosta on näytettä otettaessa kuitenkin väl tettävä. Ruotsissa ja paikoin Suomessa on käytössä menetelmä, jossa kuoreen ei lueta hakepalasessa kiinni olevaa nilaa, mikäli siinä ei ole mukana myös ulkokuorta. Näin voidaan näytteen käsit telyä nopeuttaa, sillä juuri nilakuoren irrotta minen hidastaa työtä tuntuvasti. Tästä syystä ehdotetaan menetelmä hyväksyttäväksi Suo messakin yleiseen käyttöön. Periaatteen omak suminen merkitsee itse asiassa myös sallitun kuorimäärän lisääntymistä nykyisestä noin 1 %:sta n. 1.1 %:iin ja 3 %:sta n. 3.3 %:iin, mikäli edellisessä luvussa mainitut prosentti set rajat säilytetään entisellään. 62. Palakoko 621. Hakkeen palakoon vaikuttavat tekijät Hakkeen tiheyden, ja kuoripitoisuuden li säksi hakkeen palakoko on erittäin tärkeä — kaikkein tärkein — sahanhakkeen käyttökel poisuuteen ja. arvoon vaikuttava tekijä. Tästä syystä on aluksi paikallaan palauttaa mieleen ne tekijät, joilla sahalaitoksilla voidaan vaikut taa hakkeen laatuun, palakokoon. Hakkurin vaikutuksesta voidaan mainita seu raavaa (ISOMÄKI 1966, 1968). — Pitkien tikkujen saantoa voidaan pienen tää siten, että haketettavat kappaleet ohjataan mahdollisimman lähelle teriä, jolloin kappalei den loppupää ei pääse kääntymään. Tämä tulos saavutetaan yleensä vain syöttölaitteilla lukuunottamatta moniterähakkureita, jotka te kevät tasaista haketta ilman syöttölaitteitakin. — Hakkurin syöttönopeuden olisi aina vas tattava hakkeen toivottua palapituutta. — Terävillä terillä saadaan hyvälaatuisinta haketta. — Tikku- ja purumäärät ovat pienimmillään 50 :n leikkuukulmalla. 622. Palakokoa koskevat laatuvaatimukset Vuonna 1965 suoritetun hakkeen käyttäjille osoitetun kyselyn mukaan olivat hakkeen ihan nemitat tiedusteluun vastanneilla tehtailla mel ko paljon toisistaan eroavia. Seuraavissa asetel missa esitetään saadut tiedot teollisuuslajeittain (ISOMÄKI 1966). 18 faattitecx lisuus: 'lottuvuus Tehdas Keski- 1 2 3 4 5 6 8 9 10 arvo Pituus, mm Paksuus, mm Leveys, mm 25 4 22 20 3 20 18 3 15 20 5 20 20 3 15 20 2-5 18-20 2-3 10-15 18 3-4 20 20 4 20 18-24 3-5 15-20 20,1 3,5 17,5 19 Kuorellisen teollisuushakkeen vaatimukset eivät myöskään olleet aivan yhtenäisiä. Esim. suurimman ostajan vaatimusten mukaan 25—13 mm palapituutta tulisi olla vähintään 60 % ja alle 13 mm enintään 30 %. Polttohakkeen eri luokkien hakkeelle ilmoi tettiin seuraavat laatuvaatimukset: Luokka A palapituutta 6—25 mm 80 % hakkeesta Luokka B palapituutta 6—32 mm 80 % hakkeesta Luokka C palapituutta 6—56 mm 80 % hakkeesta. Kuivapainon mukaan hake jaettiin neljään painoluokkaan, 240—221, 220—201, 200—171 ja 180—161 kg/i-m 3 ja normaalihakkeen kos teudeksi määriteltiin 35,1—40,0% tuorepainosta määritettynä. Oy Keskuslaboratorio Ab :n suosittamat keit tohakkeen laatuvaatimukset palakoon osalta ovat nykyisin seuraavat (SAUKKONEN 1971) 1. Hakkeen tulee olla valmistettu huolelli sesti kuorittujen havutukkien sahausjätteistä. Sen tulee olla seulottua eikä se saa sisältää vieraita aineita. 2. Keittohakkeesta vähintään 95 % on kuu luttava 6—32 mm:n pituusluokkaan, Mikäli prosenttiluku on pienempi kuin 95 %, alenne taan hintaa 2 % kutakin tämän luvun alittavaa täyttä prosenttia kohti, mutta jos prosentti luku menee alle 90 %:n, alennetaan hintaa 5 % kutakin täyttä prosenttia kohti 90 %:sta läh tien. Mikäli luku menee alle 80 %:n, ei hake ole kelvollista keittohakkeeksi. 3. Mikäli purujaetta, pituus alle 6 mm, on hakkeessa määrältään yli 2 %, vähennetään hinnasta jokaiselta ylittävältä prosentilta 1 %, kuitenkin siten, että laskutus tehdään 0,1 %:n välein. 4. Hakenäytteiden on edustettava yhden kalenterikuukauden aikana saapunutta keitto hakkeeksi kelvollista hakemäärää. Tämä merkit see sitä, että vaikka laadun arvostelu tapahtuu kin monen hakekuorman keskimääräisen arvon perusteella yksittäinen kuorma on voitava hylä tä ennen kuin se pääsee sekoittumaan hyväksyt tyjen kuormien joukkoon. Toinen hylkäämisperuste kuoren ylisuuren määrän lisäksi — liian'pieni määrä hyväksyttyä jaetta — on vaikea todeta muuten kuin seulonta analyysin avulla. Tilanteesta ja näytteenotto ajasta riippuu, tuleeko epäiltävä erä eristetyksi suoraan, vai jääkö se vain alentamaan muiden kuukauden aikana toimitettujen erien keski arvoa. Ostetun sahanhakkeen palakokojakautuman määritysmenetelmä on käytännössä nykyisin seuraava. Hakkeen laatua tarkkaillaan ja arvostellaan koeseulontojen avulla. Hakenäyte jaetaan jakei siin kiertoheilurimekanismilla varustettua seulaa käyttäen. Jakeet punnitaan ja tulokset ilmoite taan prosentteina koko hakenäytteestä. 623. Näytteenotto Yleisin näytteenottotapa on kerätä riittävä määrä haketta kuorman purkamisen yhteydessä, joskin näyte voidaan ottaa myös kuljettuneita tai hakekasasta. Mikäli näyte otetaan syöttö tai kuljetushihnalta, kerätään näytettä useaan kertaan, kunnes se on sopivan suuruinen (15 litraa). Näyte suositellaan otettavaksi paikasta, jossa hake putoaa hihnalta toiselle tai esimer kiksi seulaan. Tarvittaessa määritetään lastujen kosteus. Sahanhakkeen hinnoittelun takia on kuukau den aikana suoritettava vähintään 13 näytteen seulonta sahaa kohti. Näiden 13 näytteen keski arvon katsotaan edustavan ko. sahan toimitta man hakkeen palakokojakautumaa. 624. Laitteet — Koeseula, kiertoheilurimekanismilla varus tettu, mieluimmin Oy Keskuslaboratorio Ab:n piirustusten mukaan tehty Williams-tyyppinen fiittiteo] lisuus: Ilottuvuus Tehdas Keski- 1 2 3 4 arvo Pituus, mm Paksuus, mm Leveys, mm 19 4 24 25 6 25 5 20 17-19 4-7 10-25 21,0 5,2 19,8 Kuitulevyteollisuus: Ulottuvuus Tehdas Keski- 1 2 arvo Pituus, mm 22-30 12-28 21,0 Paksuus, mm 3-7 6 5.5 16.5 Leveys, mm 12-30 6-18 20 seula. Liikkeen laajuus on 50 mm ja iskuluku 200 ± 5/min. — Seulalevyt ovat neliön muotoisia ja niiden tehollinen seulapinta 0.30 m 2—0.35 m 2. Seu lonta-asennossa seulalevyjen tulee olla 100 mm:n päässä toisistaan. Reikien läpimitan ollessa alle 13 mm saa levyjen etäisyys olla 70 mm. Seula levyjen paksuus on 2 mm. Seulalevyjen reiät ovat pyöreät ja niiden läpimitat (a) ja vastaavat kannaksien leveydet (b) ovat seuraavat: a = 6 mm, 13 mm, 16 mm, 19 mm, 25 mm ja 32 mm toleranssi ± 0.1 mm, ± 0.1 mm, ± 0.1 mm, ± 0.2 mm, ± 0,2 mm ja ± 0.3 mm. b = 4 mm, 5 mm, 6 mm, 7 mm, 10 mm ja 10 mm ± 20 %. — Seulonnassa käytetään kaikkia yllä mai nittuja levyjä. Hienomurskeen keräämiseksi ase tetaan pohjimmaiseksi umpinainen laatikko. Seulontalevyt kiinnitetään kehyksiinsä siten, että sileämpi puoli tulee ylöspäin. Mikäli käytetään rakoseulaa, ovat rakojen leveydet 10, 8, 6, 4 ja 2 mm. 625. Seulonnan suoritus Seulalevyt kiinnitetään seulaan päällekkäin siten, että suurimmilla rei'illä varustettu levy tulee päällimmäiseksi ja hienomurskelaatikko pohjimmaiseksi. Tutkittava hakeannos kaade taan ylimmälle levylle ja käynnistetään seula. Seulonta-aika on 5 min. Seulontajakeiden paino osuudet ilmoitetaan prosentteina koko hake annoksesta 0.1 %:n tarkkuudella. Hakkeen kosteuden seulottaessa tulisi olla yli 20 % tuorepainosta, sillä aleneminen tästä alkaa huomattavasti vaikuttaa jakautumiseen. Toisaalta hakkeessa ei saa olla pintavettä. Seu lontatuloksen yhteydessä on hakkeen kosteus ilmoitettava,jos kosteuden määritys on katsottu aiheelliseksi. Mikäli analyysitulos tai silmävarainen ar viointi osoittavat hakekuormassa olleen yli suurta jaetta ja purujaetta yli sallitun maksimi määrän (20 %), on asiasta ilmoitettava välittö mästi hakkeen tuottajalle ja ko. kuorman hin noittelusta on sovittava erikseen. Kelvottomaksi osoittautuneen kuorman analyysituloksia ei saa sekoittaa kuukauden aikana hyväksyttävän hak keen tuloksiin. Mikäli kuorman analyysitulos osoittaa laadun oleellisesti poikkeavan toimit tajan normaalista laadusta, tulee myös siitä välittömästi ilmoittaa hakkeen toimittajalle. Ehdotettu näytteiden lukumäärä perustuu siihen, että ylisuuren ja purujakeen osalta kuu kauden keskiarvo ilmoitetaan 0.5 %-yksikön tarkkuudella olettamalla kuormien väliseksi kes kihajonnaksi 0.9. Mikäli hajonta kokemuksen perusteella on pienempi, selvitään luonnollisesti pienemmällä seulontamäärällä ilman, että keski arvon tarkkuus kärsisi. Mikäli halutaan tarkkailla erikoisesti hienor murskeen koostumusta, voidaan lisänä käyttää 3 mm ± 0.1 mm:n rei'in varustettua levyä. Edellä selostettu palakokojakautuman mää ritysmenetelmä on Oy Keskuslaboratorio Ab:n suositus käytäntöä varten. Hakkeen laadun määrittäminen palakoon osalta vaihtelee kui tenkin tehdaskohtaisesti. Niinpä tehtaitten vä lillä on eroa mm. seuloissa, näytemäärissä, näytteenottotavassa ja näytteen suuruudessa. Nykyisin käytössä olevan seulan konstruk tiossa on kuitenkin eräitä heikkouksia. Niinpä reikäseulonnassa alemmalle seulapinnalle saattaa joutua liian paksua haketta, joka ei keitossa kuituunnu. Rakoseulonnassa taas pitkät ohuet tikut läpäisevät karkeimmat seulat. Näiden heik kouksien poistamiseksi on mm. Kanadassa ja Ruotsissa kehitetty seulayhdistelmä, joka ottaa huomioon sekä hakepalojen pituuden että pak suuden. Oy Keskuslaboratorio Ab:ssä on kokeiltuja vertailtu keskenään suomalaista Williams-seulaa ja ruotsalaista menetelmää ja päädytty seuraa viin suosituksiin (SAUKKONEN 1972): Näytteenotto Näyte kerätään joko kuormaa purettaessa pieninä erinä useasta eri kohdasta tai kuljetus hihnalta paikasta, missä hake putoaa hihnalta toiselle tai seulaan. Näytettä ei saa ottaa kuor man pinnalta. Seulayhdistelmä (tämä yhdistelmä on par haillaan kokeiltavana Ruotsissa). N:o 1. reikälevy, 45 mm:n pyöreä reikä " 2. 8 mm:n rakoseula " 3. reikälevy, 7 mm:n pyöreä reikä " 4. reikälevy, 3 mm:n pyöreä reikä " 5. purulaatikko Seulontaolot Näytekoko 8 — 101 Seulonta-aika 10 min. 21 Hake seulotaan sellaisenaan, jos sen kuiva-aine on 40— 70 %. Jos hake on läpimär kää, sitä kuivatetaan ilmas sa I—2 tuntia. Kuiva-aine Suoritus Näyte kaadetaan ylimmälle seulalevylle ta saiseksi kerrokseksi, minkä jälkeen seula käyn nistetään. Eri fraktiot punnitaan ja niiden osuudet ilmoitetaan prosentteina näytteen ko konaispainosta. Esitetty menetelmä on osin kopio ruotsalai sesta analyysimenetelmästä. Se ei ole kuiten kaan sopusoinnussa Sahateollisuuden Sivutuo teyhdistyksen ja Teollisuuden Paperipuuyhdis tyksen tekemän hinta-ja laatusuosituksen kans sa, jossa hake arvostetaan palakoon osalta vain ylisuuren ja purujakeen pohjalta. Hakkeen pak suuteen ja tasaisuuteen ei kiinnitetä minkään laista huomiota, vaikka hakkeen tasaisuus vai kuttaa merkittävästi pakkautumiseen kuormas sa, mikä puolestaan aiheuttaa erään virhelähteen mitattaessa puumäärää tilavuuden mukaan. Tila vuusmittaushan on Suomessa vielä enimmäk seen käytössä. Ruotsalaisten kauppasopimuksissa on hak keen tasaisuus otettu huomioon asettamalla tietyt rajat kaikille muille paitsi keskimmäiselle fraktiolle. Esitetyn menetelmän pohjalta on ehdotettu laadittavaksi yhteinen pohjoismainen seulontamenetelmä hakkeen analysoimiseksi. Keskuslaboratorion näkemyksen mukaan voi taisiin kuitenkin myös Williams-seulaa käyttää siirtymävaiheessa, kunhan seulayhdistelmät vas taisivat toisiaan. 22 KIRJALLISUUSLUETTELO ANON. 1969 a. Hakkeen kuljetuksesta. Saha mies 5. ANON. 1969 b. Hakkeen varastointi. Saha mies 5. ANON. 1969 c. Seulan vaikutus hakkeen saan toon ja laatuun. Sahamies 4. HAKKILA, P. 1972. Sahanhakkeen kuoripitoi suuden määrittämisestä. Haketutkimustoimi kunta. Moniste 8 p. HAKKILA, P. & SAIKKU, O. 1972. Kuori prosentin määritys sahanhakkeesta. Sum mary: Measurement of bark percentage in sawmill chips. Folia Forestalia 135. HAKKILA, P. 1973. Puutavaran kuljetus hak keena. Sahamies 3. HEISKANEN, V. 1962. Tutkimuksia siirrettä villä hakkureilla valmistetun hakkeen omi naisuuksista. Summary: Studies of charac teristics of wood chips prepared with por table chipping machines. Pienpuualan Toi mikunnan Julkaisuja 134. HEISKANEN, V. 1963 a. Kosteuden vaihtelut kenttähakkureilla lastutetuissa hakekuormis sa. Summary: Variation of moisture in loads of chips chipped with portable chipping machines. Pienpuualan Toimikunnan Julkai suja 80. HEISKANEN, V. 1963 b. Mittalaatikon suuruu den vaikutus hakkeen irtokuutiometripai noon. Autokuormamittauksen ja laatikko mittauksen vertailua. Summary: The influ ence of the size of measuring box on the cubic metre weight of wood chips. Com parisons of measuring in truck loads and in small boxes. Pienpuualan Toimikunnan Jul kaisuja 149. HOKKANEN, V. 1962. Hakkurit, terät ja nii den huolto. Pienpuualan Toimikunnan Tie dotuksia 60. ISOMÄKI, O. 1966. Tutkimus sahanhakkeen laatuun, saantoon ja kustannuksiin vaikut tavista tekijöistä. Summary:'On the factors influencing the quality, yield and manu facturing costs of sawmill chips. Metsän tutkimuslaitoksen Julkaisuja 62.4. ISOMÄKI, O. 1968. Sahanhakkeen teon opas. Sahateollisuuden Sivutuoteyhdistys ry. ISOMÄKI, O. 1970. Koneiden ja laitteiden vaikutus hakkeen saantoon ja laatuun. Saha mies 2. KIVINEN, P. 1970. Pientukki sahatavaraksi? Sahamies 6. Mekaaninen Puuteollisuus I. 1964. Joensuu. NISULA, P. 1960. Paino pinotavaran ja hak keen mittana. Summary: Weight as a standard of piled timber and chips. Pienpuualan Toi mikunnan Julkaisuja 114. NISULA, P. 1961. Polttohakkeen kuivapitoi suuden määrittäminen painomittausta käy tettäessä. Summary: Determination of the dry matter content of fuel chips when using measurement by the weight. Pienpuualan Toimikunnan Julkaisuja 131. Puumassan valmistus. Suomen Paperi-insinöö rien Yhdistyksen oppi- ja käsikirja 11. 1968. Helsinki. Sahanhake ja paperipuuhake massan raaka-ai neena 11. 1972. Haketutkimustoimikunta. Moniste 16 p. SALMINEN, K. 1968. Uusia sahauskoneita. Sahamies 1. SAUKKONEN, M. 1971. Hakkeen näytteen otto ja laatuanalyysimenetelmät. Oy Keskus laboratorio-Centrallaboratorium Ab. Seloste 1045. Sell.keitto 156. SAUKKONEN, M. 1972. Hakkeen palakoon ja kokojakautuman määrittämistavat ja nii den tarkkuus. Haketutkimustoimikunta. Mo niste 8 p. SILTANEN, K. 1970. Hakut ja seulat. Esitelmä Sivutuotepäivillä Kuopiossa. Moniste 18 p. Suomen asetuskokoelma. 1972. Puutavaran mit- taussääntö n:o 753. Tavaraliikenteen kuljetuskalusto. 1972. Valtion Rautatiet. TUNKKARI, E. 1962. Havaintoja siirrettävien hakkureiden käytöstä sahanhakkeen valmis tuksessa. Pienpuualan Toimikunnan Tiedo tuksia 76. UUSVAARA, O. 1968. Hakkeen mittaus. Hake tutkimustoimikunta. Moniste 25 p. 23 UUSVAARA, O. 1969. Sahanhakkeen tiheys ja paino. Summary: On density and weight of sawmill chips. Metsäntutkimuslaitoksen Julkaisuja 67.3. UUSVAARA, O. 1971. Vaneritehtaan jäte puusta valmistetun hakkeen ominaisuuksista. Summary: On the properties of chips pre pared from plywood plant waste. Folia Forestalia 107. UUSVAARA, O. 1972. Sahanhakkeen ominai suuksista. Summary: On the properties of sawmill chips. Metsäntutkimuslaitoksen Jul kaisuja 75.4. UUSVAARA, O. 1974. Ennakkotietoja kuoren, hakkeen ja purun tiivistämisestä jätepuristi mella. Moniste 6 s. Liite 1. Suomalaiset sahaus- ja vanerijätehakkurit. Appendix 1. Finnish sawing and plywood plant waste chippers. Valmistaja Manufacturer Hakkurin malli Chipper model Teho i-m 3 /h Output, loose cu.m./ hour Tehon tarve kW Power require- ment, kW Terä- pyörän 0, mm 0 of blade wheel , mm Terien lukum. Number °f blades Kierros luku/min. RPM Syöttö- aukko mm x mm Feeding aperture mm x mm Paino kg Weight, kg Tyyppi rumpu/ laikka Type drum/ disk Huomautuksia Remarks A.Ahlström Karhula 1200/2 Osakeyhtiö, Karhulan Tehtaat » S1200/3 » RH1600/3 » RH1600/5 » S2000/4 » S2000/5 » S2500/4 » S2500/5 » SV2500/4 » SV2500/5 20-25 40 1200 30-40 55 1200 60 75 1600 100 110 1600 50-75 50-75 2000 70-90 70-90 2000 90-110 90-110 2500 110-140 100-130 2500 65-110 90-110 2500 80-140 100-130 2500 2 3 3 5 4 5 4 5 4 5 600-750 750 650 650 350-420 350-420 275-330 275-330 275-330 275-330 300x180 2800 300x180 2200 440x260 4800 440x260 5000 440x310 6700 440x310 7000 560x410 12000 560x410 12500 560x410 13000 560x410 13500 Laikka Disk » » » » » » » » » Siirrettävä Mobile Kiinteä — Stationary » » » » » » » » A. Ahlström W— 40 Osakeyhtiö, W— 60 Varkaus W— 80 40 37 785 60 55 845 80 75 845 29 22 15 1000 1000 1000 660x450 2000 980x500 3000 1300x500 4000 Kiinteä, vasaraterähakkuri Stationary, hammerblade chipper No 60 N Enso-Gutzeit Enso 66" Osakeyhtiö » 50" Enwe-Osake- EnweTR85— 35 yhtiö, Lahti » TR 85-50 » TR 12-50 » TR 12-70 » TR 17-50 » TR 17-70 Moottori — Motor 75-100 45 1200 100-150 75 1260 100 x) 180-500 1680 40 x) 80-120 1270 5 22 370 8 22 370 12 30 460 17 45 460 18 55 620 26 75 620 12 12 16 16 2 2 2 2 3 3 725 725 590 730 910 910 830 830 740 740 425x610 4300 445x850 4800 435x420 7500 250x250 4300 85x350 900 85x500 1300 120x500 3600 120x700 4400 170x500 4900 170x700 6100 Rumpu Drum Laikka Disk Rumpu Drum » » » Kiinteä, vanerijätehakkuri Stationary, plywood plant waste chipper Kiinteä Stationary Kiinteä Stationary » » » » x) ' Tuotos pinokuutiometreinä — Yield piled cv.m. » TR 21-70 » TR 21-90 » TR 25-70 » TR 25-90 37 110 820 49 110 820 55 132 1020 71 132 1020 3 3 4 4 630 630 560 560 210x700 6400 210x900 7500 250x700 8100 250x900 9200 » » » » » » » » Konetoimisto VAP 1600/35 V.A. Pekkonen, Pirkkala VAP 1200/25 60-70 55-75 1600 Pyöreä puu — Round wood 120-140 90-110 30-40 25-30 1200 3 2 600 750 420x275 4100 350x250 2800 Laikka Disk » Kiinteä tai siirrettävä Stationary of mobile » Lahden VJH 10/4 Rautateol- lisuus Oy 100 110 1000 4 635 900x250 9000 Rumpu Drum Kiinteä, viilunjätehakkui Stationary, plywood plant waste chipper YJH 10/4 YJH 10/2 200 200 1000 300 200 1000 4 2 625 625 900x250 12600 900x250 12600 » » » » Rauma- 5—0 1680 Repola Oy, 10—0 1680 Pori 50 80-100 1680 100 140-170 1680 5 12 585 585 380x400 6500 380x400 6500 Laikka Disk » Kiinteä, rimahakkuri Stationary, slab chipper » Hakeseulojen teho saavutetaan 32—45 mm:n reijillä — The output of chip screens is attained with holes of 32—45 mm. Liite 2. Suomalaiset hake- ja puruseulat. Appendix 2. Finnish chip and sawdust screens. Valmistaja Manufacturer Seulan nimi Name of screen Malli Model Teho, i-m3 /h Output, loose cu.ml hour Seulalevy — Screen plate Seulapinta, Levyjen cm x cm lukumäärä Screen Number surface, of plates cm x cm Teho, kW Power, kW Paino, kg Weight, kg Seulatyyppi Huomautuksia Type of Remarks screen A. Ahlström Oy, Hake ja puru W— 6 Varkaus Chips and sawdust 150 250x250 1—3 4 3200 Hiertävä Grinding » W-8 » W— 12 » W— 18 220 350 600 330x250 450x275 510x355 1-3 1-3 1-3 5.5 11 15 4200 5200 6200 » » » Konetoimisto VAP Hake- 1/2 V.A. Pekkonen, seula Pirkkala Chip screen » 1 10-14 x) 20-28 100x100 100x200 2 2 0.75 0.75 280 330 Hiertävä Grinding » Valmistetaan kattotelineellä, jossa riippuu tai omalla jalustallaan Manufactured with a ceiling device from which it hangs or with its own stand » 2 » 3 » 4 » 5 » 6 » 6.5 30-42 40-55 50-70 65-85 95-150 115-175 150x200 200x200 200x250 250x250 300x300 300x350 2 2 2 2 2 2 1.1 1.5 2.2 2.2 4.0 4.0 400 480 620 750 1450 1600 » » » » » » » 7 » 8 130-200 155-240 300x400 300x400 2 2 5.5 5.5 1700 2100 » » Omalla jalustalla — With own stand Ky. Lehtosen Hakeseula 3—9057 Konepaja, Chip screen Peipohja » 3—9058 50 75 205x205 250x250 2 2 2.2 3.0 600 800 Hiertävä Grinding » Rauma-Repola Oy, Hakeseula SCS— 600 Pori Chip screen 600 450x470 3 11 9500 Hiertävä Grinding » SCS -190 » SCS— 150 » SCS -7 5 190 150 75 380x320 340x190 200x160 3 3 3 5.5 4 4 3500 3100 2000 » » » :n) go > -S :2 "ö »-< S Ä Ä .2 "g 33 O m o o \o m tn th r-> rH rH m CN| in (N '"H CN (N T-i o o o O o o o o oq M OJ N CN X X X X x ON V£> ON O O o o O N H d M (N o 00 o o 00 CN O CO o o o o o o (NJ CO CN :cd irt -* -* r£ -e -S -S :c« H H H -3 | JS „ w S s» W5 <*> (fl S > Ct O b<ä Liite 3. Yhdistelmätaulukko Suomen rautateiden hakevaunuista. Appendix 3. The chip waggons of the Finnish State Railways. Avonaiset tavaravaunut 2- ja 4-akseliset — Open goods waggons 2- and 4-axle Kuormausalan mitat, m Loading space, m S_ £ of to J3 O w M S ii «41 •s C/3 CO 5 Leveys Width K ä $ > s iii S- S u »5 •s a, .S oo co t; Korkeus Height cs s . i rt qh rt « rt cf e K S < « e 3 3 e 3 S ä .3 H .S i! >»•5 CX, E? K C/3 co rt 2 ¥ S 00 CO >■ S "S :oj C CL, tt| Hakevaunuja, itsepurkavia Se If-d ischarging 90201— 90352 151 12.3 17.5 8.00 2.61 49 Hakevaunuja, ylösnostetta- vat sivuseinät — Side walls that can be raised 91001— 91711 546 11.3 18.5 7.71 2.73 2.50 2.50 21.0 53.0 1.24 Hhn Hakevaunuja, avattavat sivu- seinät — Side walls that can be opened 92301- 92900 52.0/ 55.0 Ilman väli- Hhc 402 12.2 17.5 7.20 8.00 2.79 2.50 2.50 20.6 22.0 1.24 seinää Without Hakevaunuja, ylösnostetta- vat sivuseinät — Side walls that can be raised partition wall Ohn 79501- 80 24.5 55.5 19.50 2.80 2.71 2.71 55.6 150 1.30 79580 No 189 Risto Seppälä: Yksityismetsänomistajien hakkuukäyttäytyminen Suomen itäosissa. Cutting behaviour of private forest owners in eastern Finland. 4,— No 190 Risto Seppälä: Raakapuun tarjonnasta Suomessa. On the supply of roundwood in Finland 4, — No 191 Kullervo Kuusela & Alli Salovaara: Ahvenanmaan maakunnan, Helsingin, Lounais- Suomen, Satakunnan, Uudenmaan-Hämeen, Pirkka-Hämeen, Itä-Hämeen, Etelä-Savon ja Etelä-Kar)alan piirimetsälautakunnan metsävarat vuosina 1971—72. Forest resources in rhe Dismci of Ahvenanmaa, and the Forestry Board Districts of Helsinki, Lounais-Suomi, Satakunta, Uusimaa-Häme, Pirkka-Häme, Itä-Häme, Etelä- Savo and Etelä-Karjala tn 1971—72 7,— No 192 Paavo Tiihonen: Puutavaralajirakenteen likimääräisarvioinnissa käytettäviä menetelmiä. Methoden fiir die annähernde Schätzung des Holzsortenstruktur. No 193 Terho Huttunen: Suomen sahateollisuus vuonna 1972. The sawmill industry m Finland in 1972. 4,— No 194 Ukko Rummukainen: Herbisidirakeiden männyn- ja kuusentaimille aiheuttamista kuori vioituksista On bark damages caused to Scots pine and Norway spruce plantations by granular herbicides. 2,— No 195 Metsätilastollinen vuosikirja 1972. Yearbook of forest statistics 1972. 12,— No 196 Erkki Lähde: The effect of seed-spot shelters and cold stratification on germination of Pine ( Pinus silvestrts L.) seed. Kvlvosuojan ja kylmästratifioinnin vaikutus männyn siemenen itämiseen. 2,— No 197 Erkki Lähde & Kaarlo Kinnunen: Paperikennon ja turveruukun seinän lujuus ja taimien alkukehitys Pohjois-Suomessa. The relationship between the wall strength of paper and peat pots and the initial development of seedlings in Northern Finland. 2,— No 198 Esko Jaatinen: Metsäteollisuusyhtiöiden omien metsien hakkuupolitiikan motiivit. Timber cutting motives of forest industry enterprises. 4,— No 199 Esko Leinonen: Purunäytteeseen perustuvasta kuivapainomittauksesta. Dry-weight scaling based on chip samples. 3 — No 200 Pentti Hakkila & Markku Mäkelä: Jatkotutkimuksia Pallarin kantoharvesterista. Further studies of the Pallari Stumpharvester. 2, — No 201 Matti Leikola & Risto Rikala: Lannoituksen vaikutus männyn ja kuusen taimien alku kehitykseen kangasmailla. The effect of fertilization on the initial development of pine and spruce on mineral soils. 2,— No 202 Paavo Tiihonen: Leimikon pystymittauksen tarkistaminen. Zur kontrolle einer am stehenden zum Einschlag ausgezeichneten Holz durchgefiihrten Messung. 2,— No 203 Seppo Kaunisto: Männyn kylvöajankohta ojitetulla suolla. Date of direct seeding on drained peatlands. 3,— No 204 Pentti Hakkila & Hannu Kalaja: Oksaraaka-aineen kasaus Melroe Bobcat M-600 kuormaajalla. Bunching of branch raw material by Melroe Bobcat M-600 loader. No 205 Terho Huttunen: Suomen puunkäyttö, poistuma ja metsätase vuosina 1971—73. Wood consumption, total drain and forest balance in Finland in 1971—73 5,— No 206 Metsäntutkimuslaitoksen päätös puutavaran