VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 121 LIITELUETTELO sivu Liite 1 Metsäkeskukset 122 Liite 2 Ryhmänjohtajat 2009 123 Liite 3 Inventointialueet 2009 124 Liite 4 Maanpinnan, syntypisteen ja rinnankorkeuden määrittäminen 128 Liite 5.1 Päätyypit ja päätyypin lisämääreet 129 Liite 5.2 Soiden päätyyppien ominaisuuksien ilmeneminen 131 Liite 6 Kasvupaikkatyypit 132 Liite 7.1 Suotyyppien nimet ja lyhenteet 137 Liite 7.2 Suotyyppien ja turvekangastyyppien rinnasteisuus 138 Liite 8.1 Soiden metsänkasvatuskelpoisuus 139 Liite 8.2 Soiden metsänkasvatuskelpoisuuden määrittäminen; kartta 140 Liite 9 Avainbiotooppien kuvaukset 142 Liite 10 Taimikon runkoluvut ja metsikön laatu 148 Liite 11 Taimikoiden tavoiterunkoluvut 149 Liite 12 - Liite 13 Rypäiden veroluokittaiset ikälisäykset 150 Liite 14 Metsikön yli-ikäisyys 152 Liite 15 Relaskooppitaulukko 153 Liite 16 Raudus- ja hieskoivun tuntomerkkejä 155 Liite 17 Latvuskerrosluokitus 156 Liite 18 Pituuden mittausmuistio 157 Liite 19 Havupuun pituuskasvun määrittäminen 158 Liite 20.1 Puutavaralajien mitat ja laatuvaatimukset 162 Liite 20.2 Apteerauksen aputaulukot 167 Liite 21 Tukkien tilavuustaulukot 168 Liite 22 - Liite 23 Vertex-pituusmittarin käyttöohje 169 Liite 24 Itronix GoBook Q-200-maastotietokoneesta ja sen ohjelmistoista 171 Liite 25 - Liite 26 Lomakkeet 176 Liite 26.1 Kuviolomake 1 Liite 26.2 Kuviolomake 2 Liite 26.3 Puulomake Liite 26.4 Lahopuulomake 122 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 1 (1/1) METSÄKESKUKSET 0 1a 1b 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1112a 13a 12b 13b Otanta-alueet Ylä-Lappi Lappi P.Pohjanmaa - Kainuu Väli-Suomi Etelä-Suomi Ahvenanmaa 0. Ahvenanmaa 1. Rannikko a. eteläosa b. Pohjanmaa 2. Lounais-Suomi 3. Häme-Uusimaa 4. Kymi 5. Pirkanmaa 6. Etelä-Savo 7. Etelä-Pohjanmaa 8. Keski-Suomi 9. Pohjois-Savo 10. Pohjois-Karjala 11. Kainuu 12. Pohjois-Pohjanmaa a. pl. Kuusamo b. Kuusamo 13. Lappi a. eteläosa b. Ylä-Lappi VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 123 VMI11 Liite 2 (1/1) RYHMÄNJOHTAJAT 2009 0. Tuomo Saastamoinen ............................... 040 801 5200 1. Juhani Kumpuniemi ................................. 050 391 4461 2. Pertti Virtanen .......................................... 050 391 2196 3. Rauno Salo ............................................... 050 391 3403 4. Jouni Peräsaari ......................................... 050 391 2165 6. Jouni Kulju ............................................... 050 391 2195 7. Kati Tammela ........................................... 050 391 2265 9. Kari Kautto .............................................. 040 801 5214 H. Keijo Heikkilä ......................................... 040 801 5217 Y. Tapio Ylimartimo .................................... 040 801 5215 Z. Ari Kokko................................................ 040 801 5216 W. Heikki Kärki ............................................ 040 801 5201 D. Pasi Palovaara ......................................... 040 801 5202 C. Olli-Pekka Jalonen .................................. 040 801 5202 A. Reetta Ahola ............................................ 040 801 5203 E. Jarkko Koskela ........................................ 040 801 5204 G. Mauri Raivio ........................................... 040 801 5205 F. Nina Mäkinen .......................................... 040 801 5205 I. Antti Rahikainen ..................................... 040 801 5206 K. Kai Nieminen .......................................... 040 801 5207 L. Petri Tuomisto ......................................... 040 801 5207 M. Jukka Hoppula ......................................... 040 801 5208 N. Pekka Nieminen ...................................... 040 801 5208 O. Risto Hämäläinen .................................... 040 801 5209 P. Raimo Kankkunen................................... 040 801 5209 X. Mika Venho ............................................. 040 801 5210 Q. Esa Kinnunen .......................................... 040 801 5210 S. Tapani Tuikka .......................................... 040 801 5211 T. Ari Karjalainen ........................................ 040 801 5212 V. Risto Junttila ............................................ 040 801 5213 8. Harri Taivalkoski ..................................... 040 801 5213 Muita puhelinnumeroita Metlan keskus .................................................. 010 2111 Ahola, Arto ...................................................... 010 211 2193, 050 391 2193 Ihalainen, Antti ................................................ 010 211 2163, 050 391 2163 Korhonen, Kari ................................................ 010 211 3030, 050 391 3030 Mäkelä, Helena ................................................ 010 211 2158, 050 391 2158 Strandström, Mikael ........................................ 010 211 2180, 050 391 2180 Varustehuolto Tammela, Kati ................................................. 010 211 2265, 050 391 2265 Niemi, Jari ....................................................... 010 211 2151 Suhonen, Ulla .................................................. 010 211 2188 124 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 3 (1/4) INVENTOINTIALUEET 2009 ETELÄ-SUOMI Kertakoealarypäät # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 55 57 59 61 63 65 67 69 71 73 75 77 79 81 83 85 87 89 91 93 95 97 99 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 55 57 59 61 63 65 67 69 71 73 75 77 79 81 83 85 87 89 91 93 95 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 66 68 70 171 175 176 172 140 138 159 160 169 161142139 170168 137 158 141 143 157 167 136 144 162 166135 145 163 131 164146 156133 165 132 134 155 129 147 148 154152 130 149 153128 151127 150 125 126 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 125 VMI11 Liite 3 (2/4) ETELÄ-SUOMI Pysyvät rypäät # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 66 68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 88 90 92 94 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 55 57 59 61 63 65 67 69 71 73 75 77 79 81 83 85 87 89 91 93 95 97 99 501 503 505 507 509 511 513 515 517 519 521 523 525 527 529 531 533 535 537 539 541 543 545 547 549 551 553 528 530 532 534 536 538 540 542 544 546 548 550 552 554 556 558 560 562 564 566 568 570 118 119 108 115 117 109 116110 107104 112 103 114106 105 113111 102 101 126 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # 104 106 108 110 112 114 116 118 120 122 124 126 128 130 132 98 100 102 104 106 108 110 112 114 116 118 120 122 124 126 128 130 132 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 58 60 62 64 66 68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 88 58 60 62 64 66 68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 88 90 92 94 96 98 38 40 42 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 66 68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 192 189 191190 188 186 187 185 184 181 182 183 180 177 179 173 174 178 171 175 176 172 POHJOIS-SUOMI Kertakoealarypäät VMI11 Liite 3 (3/4) VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 127 POHJOIS-SUOMI Pysyvät rypäät # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # 38 40 42 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 66 68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 558 560 562 564 566 568 570 572 574 576 578 580 582 584 586 588 558 560 562 564 566 568 570 572 574 576 578 580 582 584 586 588 590 592 594 596 598 598 600 602 604 606 608 610 612 614 616 618 620 622 624 626 628 630 632 604 606 608 610 612 614 616 618 620 622 624 626 628 630 632 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 123 124 122 121 120 118 119 109 VMI11 Liite 3 (4/4) 128 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos MAANPINNAN, SYNTYPISTEEN JA RINNANKORKEUDEN MÄÄRITTÄMINEN VMI11 Liite 4 (1/1) Rinnankorkeuden määritys rinteessä ja vinossa kasvavilla puilla. Lähde: MT 257 MAANPINNAN TASO SYNTYPISTE TASAISELLA RINTEESSÄ KIVEN PÄÄLLÄ 1,3 m 1,3 m VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 129 VMI11 Liite 5.1 (1/2) PÄÄTYYPIT JA PÄÄTYYPIN LISÄMÄÄREET Päätyypit 1 Kangas. Kivennäismaata peittävä orgaaninen kerros ei ole turvetta ja suokasvilli- suutta on alle 75 %. 2 Korpi. Turvekerros on ohuehko, yleensä alle 1 m. Tyypillistä on ns. reunavaikutus (kivennäismaan läheisyys soiden reunaosissa), kaltevuus ja liikkuva pintavesi. Puusto kuusi- ja/tai koivuvaltaista, muita lehtipuita on joskus paljonkin (leppä, pihlaja, raita ym.). Pensaslajeja (mm. kataja, paatsama, vadelma, herukat ja pajut) esiintyy em. lehtipuiden lisäksi varsinkin kasvupaikkatyypeillä 1–3. Aluskasvil- lisuudessa lehtomaisten ja tuoreiden kankaiden lajeja kasvupaikkatyypeillä 1–3, karummilla pallosara, korpikarhunsammal ja mustikka/puolukka. 3 Räme. Turvekerros useimmiten paksu ja koostuu rahkaturpeesta. Suon pinta mättäinen, mättäät rahkasammal- ja varpuvaltaisia. Puusto on yleensä lähes puhtaasti mäntyvaltaista, koivua voi olla sekapuuna kasvupaikkatyypistä 4 ylöspäin. Pensaita aidolla rämeellä ei juuri ole. Aluskasvillisuudessa vallitsevat mättäillä rämevarvut (suopursu, juolukka, kanerva, variksenmarja, vaivero ja vaivaiskoivu), tupasvilla (etenkin tasapinnalla) ja muurain. 4 Avosuot: neva ja letto. Avosuo, jolla märät tasapinnat ja painanteet vallitsevat tai vuorottelevat rahkarakenteisten mättäiden tai jänteiden kanssa. Aluskasvil- lisuudessa tasapinnoilla ja painanteissa puhtaasti nevakasveja, erityisesti sara- kasveja ja märkien pintojen rahkasammalia. Nevavarpuja ovat suokukka, karpalo ja vaivaiskoivu, nevaruohoja raate, järvikorte ja kurjenjalka. Mättäillä voi esiintyä rämekasveja. Päätyypin lisämääreet Määriteltyinä suotyyppeinä tavataan seuraavat aitojen tyyppien välimuodot ja yhdis- telmät: LK ja KoL, RhSK, VSK, PsK ja RäK sekä LR ja RL, RhSR, VSR, TSR, KR, PsR, TR, LkR ja KeR. Näiden ojituksen jälkeisissäkin muodoissa kahden päätyypin välimuoto näkyy ainakin muuttumavaiheessa ja usein vielä turvekankaanakin. Päätyypin lisämäärettä voidaan käyttää myös muissa kuin em. tapauksissa. Lisämääre voidaan liittää myös nevaan, joka voi siis olla korpinen, rämeinen tai lettoinen. 1 Kangasmetsämäisyys. Kangasmetsämäisyys turvemaalla ilmenee yhdistyneenä korpisuuteen kasvupaikkatyypeillä 2–3 (KgK), jolloin kasvillisuus on laikuttain lehtomaisen (RhKgK) tai tuoreen kankaan (MKgK) lajiston luonnehtimaa. Vastaa- vasti kasvupaikkatyypeillä 4–5 kangasmetsämäisyys ilmenee yhdistyneenä rämei- syyteen (KgR), jolloin kuivahkon tai kuivan kankaan lajisto esiintyy samaan tapaan. 2 Korpisuus. Korpisuus ojittamattomalla suolla ks. päätyyppi korpi. Korpisuus ilmenee ojituksen jälkeen kangasmetsäkasvillisuuden voimistumisena (OMT–MT -ruohot ja heinät, mustikka ja kangasmetsäsammalet). Myös varsinaiset korpilajit säilyvät laikuttain (pallosara, korpikarhunsammal ja korpirahkasammalet). 130 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 5.1 (2/2) Korpisuus sekoittuu rämeisyyteen korpirämeessä (KR, kasvupaikkatyyppi 4–5), jolloin esiintyy kuusen ja karujen korpien lajien (mustikka, puolukka ja pallosara) sekoittumista tyypilliseen rämekasvillisuuteen. Pallosararämeessä (PsR/kasvupaikkatyyppi 4) esiintyessään korpisuus ilmenee pallosaravaltaisuutena, lisäksi suo on tasapintaisempi ja vähemmän rämeinen. 3 Rämeisyys. Rämeisyys ojittamattomalla suolla ks. päätyyppi räme. Rämeisyys säilyy hyvin ojituksen jälkeen. Rämekasveja näkyy ainakin mättäillä. Muutoksina mustikan ja puolukan voimistuminen, pohjakerroksessa seinä ja kynsisammalet korvaavat rahkasammalia. Rämeisyys sekoittuu korpisuuteen pallosarakorvessa PsK ja sen pohjoisessa vastineessa rääseikkökorvessa (RäK). Kummankin kasvupaikkatyyppi on 4. Ne vaihettuvat rajatta PsR:een. Kuusi on pääpuulaji, pallosaraiset pinnat vallitsevat, sekoituksena rämevarpuja. 4 Nevaisuus. Nevaisuus ilmenee yhtenäisinä kasvillisuuskuvioina tasapinnalla ja painanteissa mättäiden edustaessa päätyypin kasvillisuutta. Nevaisuus sietää huo- noimmin kuivatusta. Se häviää kasvillisuudesta, mutta säilyy pinnanmuodoissa ja näkyy nevapintojen uudessa kasvipeitteessä. Nevaisuuden tuntomerkkejä ojituksen jälkeen ovat: puuston hieskoivuvaltaisuus (usein todettavissa kokonaan ojituksen jälkeen syntyneeksi), pensaskerroksessa pajulajeja, pintakasvillisuudessa erottu- vat nevapinnat (tasapinnat ja painanteet), joilla sarakasvien ja nevaruohojen rippeitä, usein voimakasta karhunsammaloitumista eikä juuri metsävarpuja tai kangasmetsä- sammalia. Nevaisuus yhdistyy mosaiikiksi korpisuuteen sarakorvissa (RhSK, kasvupaikka- tyyppi 2, ja VSK, kasvupaikkatyyppi 3), rämeisyyteen sararämeissä (RhSR/ kasvupaikkatyyppi 2, VSR/kasvupaikkatyyppi 3, ja TSR ja LkR/kasvupaikkatyyppi 4) ja karuissa rämeissä (TR/kasvupaikkatyyppi 5 ja KeR/kasvupaikkatyyppi 6). 5 Lettoisuus. Lettoisuus on eutrofista nevaisuutta, jota luonnehtivat vaateliaat letto- sarat ja ruohot sekä erityisesti vaateliaat sammalet, ns. ruskosammalet. Tähän sammalryhmään kuuluvat esim. kultasammal, lettoväkäsammal, lettosirppisammal, rassisammal, lettolierosammal ja heterahkasammal. Lettoisuutta kuvaavat myös eutrofit ruohot, esim. lettorikko, ja sarat, esim. keltasara. Lettoisuus kuvastaa kasvu- alustan runsastaravinteisuutta. Katajaa ja siniheinää runsaasti etenkin RL:ssa. Lettoisuus yhdistyy korpisuuteen lettokorvissa (LK) ja koivulettokorvissa (KoLK/kasvupaikkatyyppi 1) ja rämeisyyteen lettorämeissä (LR) ja rämeletoissa (RL/kasvupaikkatyyppi 1). 6 Metsittynyt tai metsitetty aikaisempi maaluokkien 5–B kuvio. Päätyyppiä ei voi pitää aitona ja kasvillisuudessa on vielä nähtävissä aiemman maankäyttöluokan vaikutus. VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 131 VMI11 Liite 5.2 (1/1) R Ä M E I S Y Y S K O R P I S U U S N E V A I S U U S L E T T O I S U U S &FYSIONOM IA luonnontilainen , nuori m u vanha m u turvekangas ojikko luonnontilainen , nuori m u vanha m u turvekangas ojikko luonnontilainen , nuori m u vanha m u turvekangas ojikko luonnontilainen , nuori m u vanha m u turvekangas ojikko MORFOLOGIA - soiden reunoilla - välipintakasvillisuutta - 'm etsäm ättäitä' - us. +/- ohutturpeista - turpeen selvä painum inen - m ätäskasvillisuutta - m ättäät varpuisia - m ätäskasvilli- suus lisäätyy - m ärkää tasapintaa ja painanteita - rim pisyys, kuljuisuus - m ätäspinnat jänteinä - usein suon keskiosissa - tasapintaa ja painanteita - LR :llä m yös m ätäspintaa - reunoilla, rinteillä tai keskiosissa P U U S TO - kuusi - hieskoivu - tervaleppä - pihlaja - lepät - m änty - hieskoivu - puuton - hieskoivu - puuton / m änty- /hieskoivu- valtainen P E N S A S - K E R R O S - paatsam a - pajulajeja - lh-puun taim ia - pihlaja - vadelm a - tuom i - herukat - ei pensaslajeja - hieskoivun taim ia - m atalia pajulajeja - pajuja - hieskoivua - voi olla m onilajinen - katja, pajuja, näsiä, m yrtti, herukat K E N TTÄ - K E R R O S - pallosara - varvuista vain m ustikka ja puolukka - m etsäkorte - M T - ja O M T -ruohot - M T-, O M T- ja lehtom etsäkasvit - räm evarvut - tupasvilla - m uurain - puolukka - C T- ja V T- kasvit - sara- sarakasvivaltainen: tupasvilla tupasluikka m utasara suursarat - nevavarvut: suokukka, karpalo, vaivaiskoivu - nevaruohot: raate järvikorte kurjenjalka - nevasarojen ja -ruohojen reliktit - vaivaiskoivu rehevöityy - ei m etsävarpuja puolukkaa ja m ustikkaa - m onilajinen, ruoho- ja sarakasvi- valtainen - lettolaji vähenevät - vaivaiskoivu rehevöityyt P O H JA - K E R R O S - varvikkorahkasam m al - korpirahkasam m al - korpikarhunsam m al - kerrossam m al - iso kynsisam m al - pienet aito- sam m alet - ruskorahkasam m al - punarahkasam m al - jokasuonrahkasam m al - seinäsam m al - jäkälät - m ärän alustan rahkasam m alet - m yös sam m alettom ia rim piä ja ruoppakuljuja - karhunsam m aloi- tum inen - jäkäla- ja rahka- sam m alm osaiikki - ruskosam m alia - heterahkasam m al - lettosam m alet vähenevät tai katoavat - m etsäsam m alet SOIDEN PÄÄTYYPPIEN OMINAISUUKSIEN ILMENEMINEN 132 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 6 (1/5) KASVUPAIKKATYYPIT 1. Lehdot sekä lehtomaiset ja lettosuot (luonnontilaiset, ojikko- ja muuttuma- suot) ja lehtoturvekankaat. Lehdot (Lh) ovat vehmaita ja multapohjaisia (multakerros 10–30 cm). Niille ovat ominaisia leveälehtiset lehtosammaleet, monilajinen ja kookas ruoho- ja heinäkasvillisuus sekä saniaiset. Lehtoja on purojen varsilla, rehevillä rinteillä ja erityisesti kalkkiseuduilla. Lajirunsaus vähenee pohjoiseen mentäessä ja mm. var- pujen osuus lisääntyy. Lehdot jaetaan kosteisiin, tuoreisiin ja kuiviin lehtoihin ja nämä edelleen runsas- ja keskiravinteisiin. Hotanen ym. Metsätyypit -oppaassa on kuvattu näihin kuuteen lehtotyyppiryhmän kuuluvia lehtotyyppejä, joista vain osa on metsätyypin kaltaisia tyyppejä ja osa muiden lehtotyyppien sukkessiovaiheita (kasvillisuustyyppejä). Letot, lehtomaiset suot ja lehtoturvekankaat (L) ovat turvepohjaisia kasvupaikkoja, joiden pintakasvillisuus käsittää useita saniaisia, ruohoja ja heiniä sekä vaateliaita lehtisammalia (Bryales, Mnium, Scopidium scorpidioides, Campylium stellatum, Drepanocladus intermedius ja Paludella squarrosa). Lehtomaisilla soilla puusto on yleensä kookasta ja kohtalaisesti kasvavaa. Lehtojen metsätyypit • Etelä-Suomi: käenkaali-oravanmarjatyyppi (OMat), saniaistyyppi (FT) ja sinivuokko-käenkaalityyppi (HeOT) • Pohjanmaa-Kainuu: metsäkurjenpolvi-käenkaali-oravanmarjatyyppi (GOMaT), metsäkurjenpolvi-käenkaali-mesiangervotyyppi (GOFiT) ja saniaistyyppi (FT) • Peräpohjola ja Metsä-Lappi: metsäkurjenpolvi-metsäimarretyyppi (GDT), metsäkurjenpolvi-mesiangervotyyppi (GFiT) ja saniaistyyppi (FT) Luokan suotyypit ovat varsinainen lettokorpi (VLK), koivulettokorpi (KoLK), lehtokorpi (LhK), varsinainen lettoräme (VLR), rahkainen lettoräme (RaLR), varsinainen letto (VL) ja rimpiletto (RiL). 2. Lehtomaiset kankaat ja ruohoiset suot sekä turvekankaat Lehtomaiset kankaat (Lmk) ovat ruohoisia, yleensä alavia maita, joiden pinnalla on maatunutta multamaista humusta (paksuus 5–10 cm). Niitä tavataan viljavilla moreenimailla ja myös savimailla. Sammallajisto on runsas, mutta sammalpeite harvahko; tavallisten seinäsammalien ohella on hiukan lehtosammalia. Runsaasti heiniä ja ruohoja, varvusto rehevää, mutta varsinkin etelässä harvaa. Pensas- kerroksessa useita lajeja. Kuusi on biologisesti vahvin puulaji. Sekapuustot ovat yleisiä. VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 133 Ruohoiset suot ja turvekankaat (Rh). Ruohoisuutta ilmentävät kurjenjalan, järvi- kortteen ja raatteen tai korpikastikan suhteellinen runsaus, mutta ei muuraimen, metsä- kortteen, leväkön tai kihokin esiintyminen. Turvekankailla pintakasvillisuus on samantapainen kuin lehtomaisilla kankailla. Lehtomaisten kankaiden metsätyypit • Etelä-Suomi: käenkaali-mustikkatyyppi (OMT) ja talvikkityyppi (PyT) • Pohjanmaa-Kainuu: metsäkurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyyppi (GOMT) • Peräpohjola ja Metsä-Lappi: metsäkurjenpolvi-mustikkatyyppi (GMT) Ruohoisia soita ovat ruohoinen sarakorpi (RhSK), ruoho- ja heinäkorpi (RhK), ruohoi- nen sararäme (RhSR), ruohoinen saraneva (RhSN) ja ruohoinen rimpineva (RhRiN). 3. Tuoreet kankaat ja suursaraiset sekä mustikkaiset suot ja turvekankaat Tuoreille kankaille (Tuok) ovat tyypillisiä heinäisyys, seinäsammaleisuus ja var- puisuus. Maanpinnassa on paksuhko (joskus paksu) vain osittain lahonnut, kivennäis- maasta selvästi erillään oleva humuskerros. Varsinkin korkeahkoilla vedenjakaja- alueilla, erityisesti pohjois-itärinteillä ja laajoilla alueilla Pohjois-Suomessa, pitkän aikaa kuusta kasvaneilla tuoreilla kankailla on taipumus kunttaantua. Etelä-Suomessa valtavarpuna on mustikka, Pohjois-Suomessa puolukka. Heiniä on runsaasti paitsi tiheän puuston alla. Kuusi on luontaisesti vahvin puulaji, mutta myös muut puulajit ja sekametsiköt ovat yleisiä. Suursaraiset ja mustikkaiset suot sekä turvekankaat (SS,Ml). Suursaraisuus merkitsee erityisesti jouhisaran (C. lasiocarpa) tai pullosaran (C. rostrata) kohtalaista runsautta ja reheväkasvuisuutta; sitä ei ole pallosaran (C. globularis) tai rahkasaran (C. pauciflora) esiintyminen tai harvat, kituliaat suursarat. Mustikkaisuus tarkoittaa mustikan selvää valtaisuutta sen ja puolukan muodostamassa varvustossa, jonka osuus voi jäädä suhteellisen vähäiseksi metsäkortteen esiintyessä vallitsevana. Ryhmän korvet ovat usein runsaspuustoisia. Turvekankailla pintakasvillisuus on samantapainen kuin ryhmän kangasmailla. Tuoreiden kankaiden metsätyypit ovat • Etelä-Suomi: mustikkatyyppi (MT), joka ei yleensä esiinny kunttaisena • Pohjanmaa-Kainuu: puolukka-mustikkatyyppi (VMT), joka kauan kuusta kasva- neena esiintyy veroluokkaa alentavassa määrässä kunttaisena; mäntyä kasvavana se vastaa normaalia tuoretta kangasta, ja metsälauha-mustikkatyyppi (DeMT). • Peräpohjola: tuoreen kankaan metsätyyppi on seinäsammal-mustikkatyyppi (HMT), joka esiintyy usein vahvasti kunttaisena. • Metsä-Lappi: suopursu-mustikkatyyppi (LMT) VMI11 Liite 6 (2/5) 134 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 6 (3/5) Riippuen kunttaantuneisuuden asteesta tuoreen kankaan metsätyypit voivat edustaa hyvin erilaista arviointiajankohdan boniteettia. Varsinkin HMT:n ja myös VMT:n levinneisyysalueella lievästi kunttaantuneilla tuoreen kankaan kuvioilla on käytetty sellaisia metsätyyppien nimityksiä kuten esim. pMT; näiden käyttö ei kuiten- kaan nykykäsitysten mukaan ole perusteltua eikä tarpeellista. Kunttaantumattomia, mäntyä kasvavia tuoreen kankaan kuvioita on Peräpohjolassa ja varsinkin Lapissa saatettu myös luokittaa EVT:ksi. Suursaraisia ja mustikkaisia soita ovat varsinainen sarakorpi (VSK), mustikkakorpi (MK), suurin osa kangaskorpia (KgK), varsinainen sararäme (VSR) ja varsinainen saraneva (VSN). 4. Kuivahkot kankaat ja piensaraiset sekä puolukkaiset suot ja turvekankaat Kuivahkot kankaat (KhK) ovat seinäsammaleisia ja varpuisia, ja niillä esiintyy myös jäkäliä. Maanpinnassa on paksuhko, alustastaan selvästi erottuva raakahumus- kerros. Puolukka on valtavarpu, puolukkaseinäsammal muodostaa usein yhtäjaksoisen peitteen. Pohjois-Suomessa on variksenmarja valtavarpuna puolukan ohella. Avo- aloilla on usein heiniä. Luontainen valtapuu on mänty. Piensaraiset sekä puolukkaiset suot ja turvekankaat (Ps,P). Piensaraisuus merkitsee korvissa ja rämeillä pallosaran (C. globularis) ja rämeillä sekä nevoilla rahkasaran (C. pauciflora), mutasaran (C. limosa), tupasluikan (Tricho- phorum caespitosum) sekä tupasvillan (Eriophorum vaginatum) ja leväkön (Scheuchzeria palustris) runsaahkoa esiintymistä ja myös yksittäisiä, pienikokoisia suursaroja. Puolukkaisuus merkitsee puolukan selvää valtaisuutta varvustossa ja run- sasta suomuuraimen esiintymistä. Turvekankailla pintakasvillisuus on samantapainen kuin ryhmän kangasmailla. Kuivahkojen kankaiden metsätyypit • Etelä-Suomi: puolukkatyyppi (VT) • Pohjanmaa–Kainuu: variksenmarja-puolukkatyyppi (EVT) • Peräpohjola: variksenmarja-mustikkatyyppi (EMT) • Metsä-Lappi: juolukka-variksenmarja-mustikkatyyppi (UEMT) Tähänastisessa käytännössä EVT:tä on esiintynyt myös Peräpohjolassa. Ilmeisesti osa tähänastisista Peräpohjolan EVT-kuvioista on kuitenkin lähempänä kyseisen tyyppivyöhykkeen tuoreita kankaita kuin kuivahkoja kankaita, ja pääosa tähänastisista EVT-kuvioista onkin lähellä EMT:tä. VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 135 Piensaraisia ja puolukkaisia soita ovat puolukkakorpi (PK), pallosarakorpi (PsK), osa kangaskorpia (KgK), pallosararäme (PsR), lyhytkorsiräme (LkR), kangasräme (KgR) ja osa korpirämeistä (KR), tupasvillasararäme (TSR), vaivaiskoivuräme (VkR) ja lyhytkortinen kalvakkaneva (LkKaN). Ryhmän soita voi kuulua metsämaan ohella myös kitu- ja joutomaihin. 5. Kuivat kankaat ja tupasvillaiset sekä isovarpuiset suot ja turvekankaat Kuiville kankaille (Kk) on ominaista kanervavaltainen varpuisuus, jossa variksenmar- jan, puolukan ja mustikan osuudet kasvavat pohjoisessa. Jäkäliä on runsaasti, ja varsinkin Pohjois-Suomessa ne ovat tasaveroisia sammalen kanssa. Ruohoja ja heiniä on erittäin niukasti. Humuskerros on heikosti lahonnut, helposti levyinä irtoava ja usein hyvin ohut. Tupasvillaiset sekä isovarpuiset suot ja turvekankaat (T, I). Tupasvillaisuus merkitsee tupasvillan (Eriophorum vaginatum) runsautta. Sen ohella voi suon märkyy- destä riippuen esiintyy runsaasti rahkasaraa (C. pauciflora), tupasluikkaa (Tricho- phorum caespitosum) tai leväkköä (Scheuchzeria palustris). Isovarpuisuus merkitsee kookkaiden rämevarpujen kuten suopursun, juolukan ja vaiveron (Chamaedaphne calyculata) runsasta ja rehevää esiintymistä. Turvekankailla on pintakasvillisuus samantapainen kuin ryhmän kangasmailla. Kuivien kankaiden metsätyyppi on • Etelä-Suomi: kanervatyyppi (CT) • Pohjanmaa-Kainuu: variksenmarja-kanervatyyppi (ECT) • Peräpohjola: mustikka-kanerva-jäkälätyyppi (MCClT); MCClT:tä on kutsuttu tähänastisessa käytännössä yleensä varpu-jäkälätyypiksi (ErClT) • Metsä-Lappi: juolukka-puolukka-variksenmarjatyyppi (UVET) Tupasvillaisia ja isovarpuisia soita ovat osa korpirämeistä (KR), varsinainen isovarpuinen räme (VIR), tupasvillaräme (TR) ja lyhytkortinen neva (LkN). 6. Karukkokankaat ja rahkaiset suot sekä turvekankaat Karukkokankaille (KrK) ovat ominaisia kuivien kankaiden piirteet, vaateliaiden lajien miltei täydellinen puuttuminen sekä yhtäjaksoinen jäkäläpeite. Ne ovat mahdollisesti syntyneet kuivan kankaan voimakkaassa metsäpalossa ja ovat sellaisina sukkessiotyyppejä. Rahkaiset suot ja turvekankaat (R). Rahkaisuus merkitsee ruskean rahkasammalen (Sphagnum fuscum) yli 75 %:sta peittävyyttä. Kuivatuksen jälkeen tähän luokkaan kuuluvilla turvekankailla on jälkiä rahkaisuudesta ja niiden kasvillisuus muistuttaa kuivien kankaiden kasvillisuutta. VMI11 Liite 6 (4/5) 136 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos Karukkokankaiden metsätyyppi on kaikissa vyöhykkeissä jäkälätyyppi (ClT). Rahkaisia soita ovat rahkaräme (RaR) ja rahkaneva (RaN). 7. Kalliomaat ja hietikot Luokkaan kuuluvat kalliot ja louhikot (Vr), hietikot (Hkk) ja Peräpohjolassa hiekkalaikkuiset jäkälänummet (Klp eli kuolpuna) sekä ne merestä kohonneet vesijättömaat, jotka eivät ole suota. Ryhmästä vain kalliot ja louhikot (VrI) voivat kuulua metsämaahan ja tällöin niiden on aina oltava veroluokan IV maata. 8. Lakimetsät ja tuntureiden heikkokasvuiset havumetsät Luokkaan kuuluvat kitu- ja joutomaan kankaisiin luettavat vaarojen lakimetsät (Lkm) ja tunturien havumetsävyöhykkeen (Tuh) heikkokasvuiset metsät. Lähellä pohjoista metsänrajaa tunturimetsiä on suhteellisen matalillakin kukkuloilla. T. Tunturikoivikot Luokkaan kuuluvat kitu- ja joutomaan kankaisiin luettavat tunturien koivu- vyöhykkeen (Tuko) metsät, joissa vallitsevana puulajina on tunturikoivu (Betula pubescens ssp. czerepanovii). Tunturikoivikot muodostavat vyöhykkeen männyn metsänrajan ja paljakan välillä. Lähellä pohjoista metsänrajaa tunturikoivikkoa on suhteellisen matalillakin kukkuloilla. A. Avotunturit Luokkaan kuuluvat joutomaan kankaisiin luettavat avotunturit (Tua), joilla kylmän ja tuulisen ilmaston vaikutuksesta vain matala kasvipeite tulee toimeen. Pensaita, kuten pajua (Salix ssp.), katajaa (Juniperus communis) ja pensasmaista, korkeudeltaan alle kaksimetristä tunturikoivua (Betula pubescens ssp. czerepanovii) voi myös esiintyä. VMI11 Liite 6 (5/5) VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 137 SUOTYYPPIEN NIMET JA LYHENTEET VMI11 Liite 7.1 (1/1) Varsinainen lettoräme VLR Rahkainen lettoräme RLR Ruohoinen sararäme RhSR Varsinainen sararäme VSR Tupasvillasararäme TSR Lyhytkorsiräme LkR Tupasvillaräme TR Kangasräme KgR Pallosararäme PsR Korpiräme KR Vaivaiskoivuräme VkR Varsinainen isovarpuinen räme VIR Keidasräme KeR Rahkaräme RaR Varsinainen letto VL Rimpiletto RiL Ruohoinen saraneva RhSN Varsinainen saraneva VSN Lyhytkortinen kalvakkaneva LkKaN Lyhytkortinen neva LkN Rahkaneva RaN Ruohoinen rimpineva RhRiN Varsinainen rimpineva VRiN Varsinainen lettokorpi VLK Koivulettokorpi KoLK Ruohoinen sarakorpi RhSK Varsinainen sarakorpi VSK Lehtokorpi LhK Kangaskorpi KgK Ruoho- ja heinäkorpi RhK Mustikkakorpi MK Puolukkakorpi PK Pallosarakorpi PsK Suotyypit on kuvattu kirjassa Suotyypit (Laine, J. & Vasander, H. 1993). 138 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos SUOTYYPPIEN JA TURVEKANGASTYYPPIEN RINNASTEISUUS VMI11 Liite 7.2 (1/1) Turvekangastyyppi Suotyyppi 1 Rhtkg LhK, RhK VLK, RhSK 2 Mtkg (I) MK, KgK 3 Mtkg (II) RhSR, RhSN VSK, (VLR), (VL) 4 Ptkg (I) PK, KR, KgR, (PsK), (PsR) 5 Ptkg (II) VSR, VSN, TSR 6 Vatkg IR, TR, LkR (LkKaN) 7 Jätkg RaR, KeR RaN, LkN Turvekangastyyppien ja luonnontilaisten soiden rinnasteisuus. Epävarmoina pidetyt rinnastukset suluissa. Lähde: Laine, J. & Vasander. H. 1993. Suotyypit. VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 139 VMI11 Liite 8.1 (1/1) SOIDEN METSÄNKASVATUSKELPOISUUS d.d. oC 1) Suotyyppi 2) Koodi Pää- Kasvupaikka- Lisä- Nimilyhenne tyyppi tyyppi rajoitukset 750 LhK A 2 1 Rimpisyys, RhK 2 2 rahkaisuus RhSR 3 2 790 MK,KgK B 2 3 RhSK 2 2 840 PK C 2 4 860 VLR D 3 1 VSR 3 3 VSK 2 3 Tupasv., rahk. 880 PsK E 2 4 Tupasv., rahk. 900 KR 3 4 Tupasv., rahk. 930 PsR, KgR F 3 4 950 VkR, TSR G 3 4 Tupasv., rahk. VIR 3 5 Rahk. lann. 960 LkR H 3 4 970 TR 3 5 1010 RhSN I 4 2 1090 VSN J 4 3 Lettoisuus RiL 5 1 LkN 4 5 Ei RaN 4 6 ojitusta RaR 3 6 LkKaN 4 4 KeR 3 6 VLK 2 1 KoLK 2 1 VL 5 1 1) Suokuviolla saadaan ehdottaa ojitustoimenpiteitä vain, jos kasvukauden tehoisan lämpötilan summa (d.d. oC) kasvupaikalla ylittää alaryhmän kasvupaikkatyypin ja lisärajoitusten (suotyypin ja lisärajoitusten) funktiona annetut kynnysarvot. 2) Suotyyppien nimet lyhennyksineen on esitetty liitteessä 7.1. 140 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 8.2 (1/2) SOIDEN METSÄNKASVATUSKELPOISUUDEN MÄÄRITTÄMINEN; KARTTA ETELÄ-SUOMI Uudet koodit (25.5.2004): A - 750 - RhK, RhSR, LhK B - 790 - MK, KgK, RhSK C - 840 - PK D - 860 - VLR, VSR, VSK E - 900 - PsK, KR F - 930 - PsR, KgR G - 950 - VKR, VIR, TSR H - 970 - LkR, TR I - 1010 - RhSN J - 1090 - VSN Ei oj. - RiL, LkN, RN, RR, LkKn, KeR, VLK, KoLK, VL # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # # 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 66 68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 88 90 92 94 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 66 68 70 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 55 57 59 61 63 65 67 69 71 73 75 77 79 81 83 85 87 89 91 93 95 97 99 > 1350 1350 1400 1400 1350 1300 1250 1200 1150 1300 1250 1200 1150 1100 1050 J= 230G=290 H=260 I=220 J= 13 0 D=340E=290 F=260G=230 H=210 I=160 G=180 H=150 I=100 H=100 I=50 I=320G=330 H=310 I=270 J=180 F=310 E=340 J=70 J=10 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 141 VMI11 Liite 8.2 (2/2) POHJOIS-SUOMI 104 106 108 110 112 114 116 118 120 122 124 126 128 130 132 98 100 102 104 106 108 110 112 114 116 118 120 122 124 126 128 130 132 58 60 62 64 66 68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 88 90 92 94 96 58 60 62 64 66 68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 88 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 36 38 40 42 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 66 68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 88 1150 1100 1050 1050 1000 950 900 850 1000 E= 300 F= 270 G=2 40 H=220 I=170 J=70 D= 300 E=2 50 F= 210 G =190 H=160 I=110 J=10 C= 27 0 D= 25 0 E= 19 0 F=16 0G=130H=100 I=50 B=280C=220 D=190 E=140 F=90 G=70 H=40 A=280 B=220 C=150 D=125 E=70 A=220 B=160 C=90 D=60 A=150 B=90 142 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 9 (1/6) AVAINBIOTOOPPIEN KUVAUKSET Nämä lyhyet kuvaukset on tarkoitettu avuksi lomakkeelle merkittävien biotooppityyppien tunnistamiseen maastossa. Varsinaiset avainbiotooppikriteerit on esitetty julkaisussa Meriluoto, M. ja Soininen, T. 1998. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus, Tapio. 1 Lähde tai lähteikkö Lähde on maanpinnan kohta, jossa pohjavesi purkautuu maanpinnalle. Lähde voi olla avolähde, jossa on vapaata vettä ja purkautumiskohta on selvästi näkyvissä, mutta varsinkin soilla esiintyy lähteiköitä, jotka ovat täysin kasvillisuuden peitossa ja joissa vain kasvillisuuden lajikoostumus paljastaa lähteen olemassaolon. Tällaisella paikalla ei aina ole selvästi nähtävää lähteen purkautumiskohtaa, vaan vesi tihkuu kasvillisuuden käyttöön useasta kohdasta. Lähteikköjen ravinteisuus vaihtelee mesotrofisesta eutrofiseen. 2 Tihkupinta Tihkupinnat ovat soiden ja mineraalimaiden vaihettumiskohdassa tai rinteillä sijaitsevia ohutturpeisia pienialaisia laikkuja, joissa vesi tihkuu mineraalimaasta kasvillisuuden käyttöön. Kasvillisuus on vaihtelevaa ja koostuu yleensä lähde- ja/tai lettolajeista. 3 Puro tai pysyvän juoksu-uoman muodostava noro Kaikkien purojen lisäksi luokkaan kuuluvat sellaiset norot, joissa virtaa vettä suurimman osan vuodesta, tai joissa on pysyvä uoma vedelle. Myös alue, jonka kasvillisuuteen puro selvästi vaikuttaa, tai vähintään uoma reunoineen, kuuluu avainbiotooppiin. 4 Pienen lammen (< 1 ha) rantametsikkö Avainbiotooppiin kuuluvat vesipinnaltaan alle 1 ha laajuisten lampien rantametsiköt. Metsikön leveys arvioidaan tilanteen mukaan. Rantametsikkö voi myös olla puustoinen suo. Lammenrantanevat kuuluvat luokkaan 5. 5 Pienen lammen (< 1 ha) rantanevat Luokkaan kuuluvat vesipinnaltaan alle 1 ha laajuisten lampien rantanevat. 6 Muu pienkosteikko Luokkaa voi käyttää sellaisille arvokkaille pienkosteikkobiotoopeille, jotka eivät sovi muihin luokkiin. Esimerkkejä ovat suopohjaiset supat ja isot lammikot tai niiden muodostamat ryhmät. 7 Lehtokorpi (LhK) Huomaa, että esim. saniaiskorpi kuuluu tähän ryhmään. Kuvaus kirjassa Laine, J. & Vasander, H. 1990. Suotyypit. VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 143 VMI11 Liite 9 (2/6) 8 Lettokorvet (koivulettokorpi LK, varsinainen lettokorpi VLK) Kuvaus kirjassa Laine, J. & Vasander, H. 1990. Suotyypit. 9 Lettorämeet (rahkainen lettoräme RaLR, varsinainen lettoräme VLR) Kuvaus kirjassa Laine, J. & Vasander, H. 1990. Suotyypit. A Ruohokorpi (RhK) Kuvaus kirjassa Laine, J. & Vasander, H. 1990. Suotyypit. B Karut korvet Luokkaan kuuluvat kitu- ja joutomaan karut korvet. Periaatteessa seuraavat korvet, jotka kuuluvat kasvupaikkatyyppiin 4, ovat karuimpia: puolukkakorpi (PK), pallosarakorpi (PsK), osa kangaskorvista (KgK). Kuvaus kirjassa Laine, J. & Vasander, H. 1990. Suotyypit. V Karut rämeet Luokkaan kuuluvat kitu- ja joutomaan karut rämeet, esim. isovarpuräme (IR), tupasvillaräme (TR), pallosararäme (PsR) ja korpiräme (KR). Rahkaiset rämeet (kasvupaikkatyyppi 6) kuuluvat luokkaan rahkaiset suot C. Huomaa myös, että sararämeillä on oma luokka I. Kuvaus kirjassa Laine, J. & Vasander, H. 1990. Suotyypit. C Rahkaiset suot, kasvupaikkatyyppi 6 Luokkaan kuuluvat kasvupaikkatyypin 6 suotyypit rahkaräme (RaR), rahkaneva (RN), keidasräme (KeR). Kuvaus kirjassa Laine, J. & Vasander, H. 1990. Suotyypit. I Sarakorvet ja sararämeet Luokkaan kuuluvat kitu- ja joutomaiden varsinaiset sarakorvet (VSK) ja ruohoiset sarakorvet (RhSK) sekä varsinaiset sararämeet (VSR) ja ruohoiset sararämeet (RhSR). Kuvaus kirjassa Laine, J. & Vasander, H. 1990. Suotyypit. D Letot ja lettoneva Luokkaan kuuluvat varsinainen letto (VL), rimpiletto (RiL) sekä lettoneva (LN). Kuvaus kirjassa Laine, J. & Vasander, H. 1990. Suotyypit. E Nevat Luokkaan kuuluvat muut nevat kuin rahkaneva (RN). Kuvaus kirjassa Laine, J. & Vasander, H. 1990. Suotyypit. F Luhdat Luokkaan kuuluvat maan puolella metsätalousmaahan rajoittuvat kitu- ja joutomaan luhdat. Luhdat ovat purojen, jokien, järvien tai merenrannan välittömässä läheisyydessä olevia mesotrofisia tai eutrofisia soita. Luhta on saattanut syntyä myös järven umpeenkasvun tuloksena. Luhdat ovat märkiä ja niiden kenttäkerroksen kasvillisuus on yleensä korkeaa ja tiheää. Luhtaisuus eli liikkuvien pintavesien vaikutus on kasvillisuuden näkyvin piirre, ja rantakasveja 144 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 9 (3/6) tavataan yleisesti. Pohjakerros on aukkoinen. Turve on vähintään kohtalaisesti maatunutta saraturvetta. Pohjois-Suomen luhdat ovat yleensä paju- ja saraluhtia. Huomaa kuitenkin, että useimmat luhtaiset suot eivät ole luhtia! Puuvartisista lajeista tyypillisiä ovat harmaaleppä (Alnus incana), hieskoivu (Betula pubescens), halava (S. pentandra), kiiltopaju (S. phylicifolia), tunturipaju (S. glauca), pohjanpaju (S. lapponum), mustuvapaju (S. myrsinifolia) sekä keskiboreaalisella vyöhykkeellä tervaleppä (A. glutinosa), suomyrtti (Myrica gale) ja tuhkapaju (S. cinerea). Muita luhdille luonteenomaisia kasvilajeja ovat viitakastikka (Calamagrostis canescens), korpikastikka (C. purpurea), luhtakastikka (C. stricta), rentukka (Caltha palustris), vesisara (Carex aquatilis), harmaasara (C. canescens), mätässara (C. cespitosa), liereäsara (C. diandra), viiltosara (C. acuta), jokapaikansara (C. nigra), luhtasara (C. vesicaria), suohorsma (Epilobium palustre), järvikorte (Equisetum fluviatile), suokorte (E. palustre), hoikkavilla (Eriophorum gracile), mesiangervo (Filipendula ulmaria), rantamatara (Galium palustre), luhtamatara (G. uliginosum), jouhivihvilä (Juncus filiformis), terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), ranta-alpi (L. vulgaris), luhtakuusio (Pedicularis palustris), suoputki (Peucedanum palustre), ruokohelpi (Phalaris arundinacea), järviruoko (Phragmites australis) ja kurjenjalka (Potentilla palustris). Luhdissa tavallisia sammalia ovat kampasammal (Helodium blandowii), viitarahkasammal (Sphagnum fimbriatum), kurjenrahkasammal (S. obtusum), haprarahkasammal (S. riparium), okarahkasammal (S. squarrosum), lettorahkasammal (S. teres), luhtakuirinsammal (Calliergon cordifolium), hetekuirinsammal (C. giganteum), palmusammal (Climacium dendroides) ja kiiltolehväsammal (Pseudobryum cinclidioides). G Kuivat keskiravinteiset lehdot Kuivat lehdot sijaitsevat yleensä paisteisilla, usein kivisillä rinteillä tai kuivalla kallioalustalla ohuen mineraalimaakerroksen päällä. Pohjois-Suomessa kuivat lehdot ovat hyvin harvinaisia. Puu- ja pensaskerros on yleensä harvahko ja usein mänty- (Pinus silvestris), rauduskoivu- (Betula pendula), tai haapavaltainen (Populus tremula), mutta kuusta (Picea abies), tuomea (Prunus padus) ja pihlajaakin (Sorbus aucuparia) esiintyy. Pensaskerroksessa on usein vadelmaa (Rubus idaeus), ja katajaa (Juniperus communis), Etelä-Suomessa myös lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum) ja taikinanmarjaa (Ribes alpinum), toisinaan pähkinää (Corylus avellana). Kenttäkerroksessa on yleensä kuivissakin paikoissa selviytyviä lehtokasveja ja puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea). Pohjakerros on melko yhtenäinen, ja lehtolajien ohella sammallajistoon kuuluu monia kangasmetsälajeja, kuten seinäsammal (Pleurozium schreberi), kerrossammal (Hylocomium splendens) ja harvinaisempana metsäliekosammal (Rhytidiadelphus triquetrus). H Kuivat runsasravinteiset lehdot Sijainti ja puuston luonne ovat yleensä kuten kuivilla keskiravinteisilla lehdoilla, mutta maaperä on ravinteikkaampi ja usein kalkkivaikutteinen. Näille lehdoille on luonteenomaista varsin vaateliaiden kasvilajien esiintyminen. Kuivia runsasravinteisia lehtoja on hyvin vähän keski- ja pohjoisboreaalisella alavyöhykkeellä. VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 145 VMI11 Liite 9 (4/6) J Tuoreet keskiravinteiset lehdot Suurin osa lajistosta on kangasmetsälajeja. Ruohot ja heinät ovat vallitsevia, mutta varpujakin voi esiintyä. Vaateliaammat lehtoruohot yleensä puuttuvat, joskin vuokkoja voi esiintyä vuokkovyöhykkeellä. Etelä-Suomessa nämä ovat yleensä tavanomaisia OMaT-lehtoja tyypillisine lajistoineen. Metsäkurjenpolven ja metsäimarteen (Gymnocarpium dryopteris) runsaus ovat keski- ja pohjoisboreaalisten GOMaT- ja GDT-lehtojen luonteenomainen piirre. Etelä- Suomen tyyppilajit joko puuttuvat Pohjois-Suomesta tai ovat hyvin harvinaisia. Puuston muodostavat kuusi, koivut, haapa, harmaaleppä ja raita (S. caprea). Näsiä (Daphne mezereum), vadelma ja Etelä-Suomessa taikinanmarja ovat yleisiä pensaita. K Tuoreet runsasravinteiset lehdot Tuoreet runsasravinteiset lehdot sijaitsevat usein kalliojyrkänteiden tai harjurinteiden juurilla tai moreenimäkien rinteillä, usein vesistöjen rannoilla. Lajisto on huomattavan vaateliasta ja kangasmetsälajeja on vähemmän kuin tuoreissa keskiravinteisissa lehdoissa. Pohjakerros on usein aukkoinen ja koostuu lähinnä erilaisista lehtosammalista. Vaateliaat lehtopensaat ovat yleisiä. Eteläisimmässä Suomessa jalopuut ovat yleisiä tavanomaisempien muiden lehtipuiden ja kuusen rinnalla. L Kosteat keskiravinteiset lehdot Kosteat keskiravinteidet lehdot sijaitsevat yleensä notkelmissa, usein pienvesien välittömässä läheisyydessä. Kosteiden lehtojen maaperä on kosteampi kuin kuivien tai tuoreiden lehtojen, mutta varsinaista turpeen muodostusta ei (erotukseksi esim. lehtokorvista) ole. Kosteat keskiravinteiset lehdot ovat saniaislehtoja, joiden silmiinpistävin piirre on erilaisten saniaisten runsaus. Saniaislehtojen sammalkerros on yleensä monilajinen, mutta harvoin yhtenäinen. Pensaskerroksessa on yleisimmin paatsamaa (Rhamnus frangula), herukoita (Ribes-lajit) ja Etelä-Suomessa koiranheittä. Kuusi, hieskoivu, tervaleppä ja harmaaleppä ovat tavallisimpia puulajeja. M Kosteat runsasravinteiset lehdot Kosteat runsasravinteiset lehdot ovat suurruoholehtoja, joissa kasvaa vain vähän suuria saniaisia, mutta niiden sijasta runsaasti korkeita ruohoja. Suurruoholehdot ovat varsin yleisiä Pohjois-Suomessa, mutta niitä esiintyy myös Etelä-Suomessa. Osa suurruoholehdoista on kulttuurivaikutteisia. Valtalaji on yleensä mesiangervo. Pohjakerros on monilajinen, mutta epäyhtenäinen. P Kangasmetsäsaareke ojittamattomalla suolla Luokkaan kuuluvat alle 1 ha laajuiset kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla. Kangasmetsäsaareke voi kuulua tähän luokkaan myös, jos suolla on pieni määrä sellaisia ojia, joita ei ole tarkoitettu suon kuivattamiseen ja jotka eivät ole vaikuttaneet suon hydrologiseen tilaan. 146 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 9 (5/6) R Rotko Rotkot ovat ruhjevyöhykkeissä sijaitsevia teräviin, usein jokseenkin pystysuoriin vastakkaisilla puolilla sijaitseviin kallioseinämiin rajautuvia notkelmia. Usein rotkon pohjalla on lehto, suo tai kivikko. Avainbiotoopeiksi merkitään rotkot, joiden molempien seinämien suurin korkeus on vähintään 10 m. Rotkon pohja, seinämät sekä seinämien päällys reunojen välittömässä läheisyydessä kuuluvat avainbiotooppiin. S Kuru Kurut ovat veden uurtamia, kapeita, syviä ja jyrkkärinteisiä solamaisia laaksoja. Suurten ja jyrkkärinteisten kurujen seinämien alle kasautuu usein vyörysorakeiloja, joissa on harvaa, mutta ympäristöstään poikkeavaa kasvillisuutta. Kurun pohjalla on joko puro tai sulamisvesiuoma. Yli 10 m syvyiset kurut merkitään avainbiotoopeiksi. Myös kurun pohja kuuluu avainbiotooppiin. T Yli 10 m korkea kalliojyrkänne Kalliojyrkänteen muoto, kaltevuus, ilmansuunta ja kivilaji vaikuttavat sen merkitykseen luonnon monimuotoisuudelle. Jyrkänne voi olla joko yksittäinen jokseenkin pystysuora seinämä tai massiivinen porrasmainen rinne, jossa on pienempiä pystysuoria seinämiä. Usein jyrkänteen alaosa on yläosaa kaltevampi. Kaikki kokonaiskorkeudeltaan vähintään 10 m korkeat ja yli 45o kaltevat jyrkänteet, tai ne porrasmaiset jyrkänteet, joissa on ainakin kolme vähintään 3 m korkeaa, yli 45o kaltevaa osaa, merkitään avainbiotoopeiksi. Jyrkänteen lisäksi avainbiotooppiin kuuluu myös se alusmetsän alue, johon jyrkänteen varjostus, valuvedet tai rapautumistuotteet vaikuttavat, sekä jyrkänteen välitön päällys. U Kallionlaki tai -rinne Vähintään 10 aarin laajuiset kitu- ja joutomaan kallionlaet ja -rinteet, joiden päällä oleva maakerros on korkeintaan paikoittainen, puusto (yleensä mäntyä) hyvin harvaa ja kasvillisuus sammalien ja jäkälien muodostamaa mosaiikkia. Myös sellaiset ihmisen toiminnan muuttamat kalliot, joilla luonnontilaisina potentiaalisesti olisi tällainen kasvillisuus, kuuluvat tähän luokkaan. Tunturipaljakoiden kallionlaet tai –rinteet eivät yleensä ole lakikohteita tai muuten arvokkaita. Q Kalkkikallio tai ultraemäksinen kallio Tähän luokkaan kuuluvat kalliot, joiden kemialliset ominaisuudet tekevät niistä erityisen kasvupaikan vaateliaalle lajistolle. Ei vähimmäiskokoa. Luokkaan kuuluvat: 1. Kalkkikalliot. Esiintymät ovat yleensä varsin pieniä. Kasvillisuus on erikoista ja monilajista. Tunnuslajeja ovat esim. viherraunioinen (Asplenium viride), keväthanhikki (Potentilla crantzii), rikot (Saxifraga -lajit), hietaorvokki (Viola rupestris), tunturikiviyrtti (Woodsia alpina) ja kalkkikiertosammal (Tortella tortuosa) sekä Etelä-Suomessa ahopellava (Linum catharticum), kangasajuruoho (Thymus serpyllum), ketokäenminttu (Satureja acinos). 2. Ultraemäksiset kalliot. Kasvillisuus on yleensä niukkaa ja hyvin erikoista. Tunnuslajeja ovat pikkutervakko (Lychnis alpina), serpentiiniraunioinen (Asplenium adulterinum) ja lapinnätä (Minuartia biflora). VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 147 3. Muut ravinteiset kalliot. Kasvillisuus rehevää ja vaateliasta. W Kallioiden pienmuodostumat Luokkaan kuuluvat esim. kalliopaljastumat, kielekkeet ja pengermät, pahdat ja valuvesiseinämät, solat ja halkeamat, luolat ja onkalot. Pienmuodostumat kirjataan vain, jos avainbiotoopin arvo on 1 tai 2. X Kivikko, louhikko, lohkareikko Kivikossa kivien koko on 2–20 cm, louhikossa ja lohkareikossa yli 20 cm. Kiviä on vähintään 30 cm paksu kerros maan pinnalla. Louhikon kivet ovat teräväsärmäisiä, lohkareikon pyöristyneitä. Hienommat lajitteet ovat kulkeutuneet pois. Kenttäkerroksen kasvillisuus on yleensä harvaa, jos sitä on. Kivien pinnalla voi kasvaa kyseiseen kasvualustaan erikoistuneita sammalia ja jäkäliä. Luokkaan kuuluvat avainbiotoopit ovat kitu- ja joutomaita. Tunturipaljakoiden kivikot, louhikot ja lohkareikot eivät yleensä ole lakikohteita tai muuten arvokkaita. Y Hietikko Luokkaan kuuluvat kitu- ja joutomaiden veden kuljettamilla ja kasaamilla lajittuneilla kivennäismailla sijaitsevat alueet. Aluskasvillisuus muistuttaa yleensä karukkokankaiden kasvillisuutta tai se on aukkoista tai lähes puuttuu. Hiekkarannat eivät kuulu tähän luokkaan. Z Muu harvinainen biotooppi Luokkaan voi sijoittaa niitä harvinaisia biotooppeja, joille ei ole omaa luokkaa. VMI11 Liite 9 (6/6) 148 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos TAIMIKOIDEN RUNKOLUVUT JA METSIKÖN LAATU Liitteissä 10 ja 11 on esitetty kasvatettavien taimien runkoluvut (ks. luku 3.3 kohta Kasvatettavien taimien runkoluku ja luku 3.5 Runkoluvut), joiden avulla arvioidaan taimikon täydennys- tai uudelleenperustamistarve sekä tiheyden vaikutus metsikön laatuun. Runkolukurajat ovat ohjeellisia ja ne perustuvat VMI9:n maastotyöohjeeseen sekä taimikoiden istutus- ja taimikonhoitotiheyssuosituksiin ja ensiharvennuksen jälkeiseen tavoiterunkolukuun (liite 11). Luonnontaimikot ovat yleensä niin epätasaisia ja ryhmittäisiä, että niillä riittäväksi katsottavat taimimäärät ovat jonkin verran suurempia kuin viljelytaimikoilla. Taimikon Kasvu- Täydennysvälin taimimäärät, Kasvatettavat puulajit keski- paikka- kpl/ha pituus, m tyyppi Muu Suomi Lappi alar.1) ylär. alar.1) ylär. Taimikot, joita voi vielä täydentää < 0,5 1,2,3 1200 1500 1000 1400 Mä, Hiko2) 0,5 - 1,0 1,2,3 1000 1300 900 1200 Mä, Ku, Hiko2) 1,0 - 2,0 1,2,3 900 1200 800 1100 Mä, Ku, Hiko2) < 0,5 1,2,3 1000 1300 900 1200 Ku, Rako, Hiko3), Leku, Ha4) 0,5 - 2,0 1,2,3 800 1100 700 1000 Rako, Hiko3), Leku, Ha4) < 0,5 4 1000 1300 800 1100 Mä, Hiko (soilla), Ku (korvet) < 0,5 5,6 900 1200 800 1100 Mä, Hiko (soilla) Taimikot, joita ei voi enää täydentää (harkittava uusintaviljelyä) alar.1) alar.1) 0,5 - 2,0 4 1000 700 0,5 - 2,0 5,6 900 700 2,0 - 3,0 1 - 6 800 600 3,0 - 5,0 1 - 6 700 600 > 5 1 - 6 600 500 1) Alaraja = Ohjeellinen vajaatuottoisuusraja. 2) Lapissa. 3) Muu Suomi. 4) Haapa sallittu tuoreilla (3-tyypin) kankailla vain parhailla kasvupaikoilla. VMI11 Liite 10 (1/1) VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 149 VMI11 Liite 11 (1/1) TAIMIKOIDEN TAVOITERUNKOLUVUT Istutustiheys   Raudus- Hies- Lehti- Mänty Kuusi koivu koivu kuusi Haapa vähintään vähintään Runkoluku, kpl/ha 2000 1600 1600 2000 1300 2000 Taimikonhoitotiheys Raudus- Hies- Lehti- Etelä-Suomi Mänty Kuusi koivu koivu kuusi Haapa Valtapituus, m 5 - 7 3 - 4 4 - 7 5 - 8 4 - 7 6 - 8 2000 - 1800 - 1600 2000 1300 2000- Runkoluku, kpl/ha 1800 1600 1600 Pohjois-Suomi Valtapituus, m 3 - 5 2 - 4 3 - 7 5 - 8 2 - 5 6 - 8 2500 - 2000 - 2000 - 2500 - 1000 - 2000- Runkoluku, kpl/ha 1800 1800 1600 2000 900 1600 Tavoiterunkoluku ensiharvennuksen jälkeen Ylitiheät metsät, joissa Etelä-Suomi Pohjois-Suomi keskiläpimitta alle 13 cm ja Lämpösumma, d.d. valtapituus alle 8-14 m > 800 < 800 Mänty Tuore kangas 1400 - 1000 1200 1100 Kuivahko kangas 1300 - 900 1200 1100 Kuiva kangas 1100 - 800 900 800 Kuusi Lehtomainen kangas 1300 - 1000 1200 1100 Tuore kangas 1300 - 1000 1200 1100 Rauduskoivu Lehtomainen kangas 1100 - 700 Tuore kangas 1100 - 700 Hieskoivu Lehtomainen kangas 1400 - 1100 1400 Tuore kangas 1400 - 1100 1400 Lähde: Hyvän metsänhoidon suositukset. Tapio. 2006. 150 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 13 (1/2) RYPÄIDEN VEROLUOKITTAISET IKÄLISÄYKSET ETELÄ-SUOMI 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 55 57 59 61 63 65 67 69 71 73 75 77 79 81 83 85 87 89 91 93 95 97 99 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 55 57 59 61 63 65 67 69 71 73 75 77 79 81 83 85 87 89 91 93 95 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 66 68 70 L JN KK H KL MN I NN O N NN K N NN P N PK N K OI P N P N QI M O P M PK N P Q P N Q N QI N O Q P Q N P N Q SL P O Q S Q O P N SK N N P Q R Q O P N P N R SJ M O O Q Q Q Q N Q Q P Q SL N N O Q S P O Q N O Q P S SJ N N O Q S P P O Q O Q P S SK M N O Q S R P N Q N P P Q S SK N N O Q Q Q N N Q Q Q O Q SK M N N Q R R O P Q Q Q Q S S UL N N P R S Q Q P O R T R T UL M N P Q S Q P P P P R R S RM M N N N S Q P Q R Q S T R T XM M N P R S Q R R Q Q T S V UM N O N S Q Q Q P S S R R TM N N O R S R Q S S Q T O X ZN N N O Q S S S Q Q R V O S YN N O P S S Q Q R R S P S UN N N P Q S S S S S T S S VN N O Q S T S Q S X S TO P R T Q S V S VO P Q S S S U S V XP Q S S S S U U VO P S S S S V ZP R T V X ZQ Q S U U U X 0Q R V UQ XRQ BA B CA C CA B C C CA A C C D D CA A C D D D DA B B C D D D DA C D D D D D DC B C D E D F E D DC D E D E F E EB D D F F F F F EC C D E F F G G F F FC C D F F H H G F F G HD F G G H G G F G HD E G G I J I G H I IC D E G I I I I G H H I IC D F G H G I I H H I J JC D F H G H I I I H J K JD D F F H I I I H I I J JC D F F H I K K K I H J I KD F E H I J I J I I J J K KD D H J J H K G I I K J ID D G H I G K J K I J K I KE E H I H H K I H H K J GE F H J H G I I G K K J F JF F J J H H L H J K K I HE F G K I J J F J J K H H ME G G I G H I F K K L K H L NF F H H J K K J L K K K K NF F I G J I K F K K L J K N NF I J K J I K L K K K M NF G I I I H F J K L K K N NG G K J L K K L L L N L MF H K L K L K K L M M L OF H K K K N M K N N N K MG K K M N N K N N N M NG J L K K N K N O N M KI L J N N M M P O M NI K M N M N O O N OG K N N O M N N P N O NK M N N M P N O N L OK N N N N N P O N M PN N O N P O N M N NN O N O P P N PO O N P Q PO P P Q P P PO P P Q PO Q OQ P P PP 0 1 2 3- 4 K 0 1 2 3- 4 K A 6 6 9 13 15 8 10 13 14 16 B 6 6 10 14 16 8 11 14 15 17 C 7 7 10 14 16 9 11 14 15 17 D 7 7 11 15 17 9 12 15 16 18 E 8 8 11 15 17 10 12 15 16 18 F 8 8 12 16 18 10 13 16 17 19 G 8 8 12 16 18 10 13 16 18 20 H 9 9 12 17 19 11 14 17 18 20 I 9 9 13 17 19 11 14 17 19 21 J 9 9 13 17 19 11 15 18 19 21 K 10 10 13 18 20 12 15 18 20 22 L 10 10 13 18 20 12 16 19 21 23 M 10 10 14 18 20 12 16 19 21 23 N 11 11 14 19 21 13 17 20 22 24 O 12 12 15 19 22 14 18 21 23 25 P 12 12 15 20 22 14 18 21 23 25 Q 12 12 16 20 23 15 19 22 24 26 R 13 13 16 20 23 15 19 22 24 26 S 13 13 17 21 24 16 20 23 25 27 T 14 14 18 22 25 17 21 24 26 28 U 14 14 18 22 25 17 21 24 26 28 V 15 15 18 22 25 17 21 25 26 28 X 15 15 19 23 26 18 22 25 27 29 Y 15 15 19 23 26 18 22 26 27 29 Z 16 16 19 23 26 18 22 26 27 29 0 16 16 20 24 27 19 23 27 28 30 1 17 17 21 25 28 20 24 28 29 31 2 17 17 21 25 28 20 24 28 30 32 3 18 18 22 26 29 21 25 29 30 32 4 18 18 22 26 29 21 25 29 31 33 5 19 19 23 27 30 22 26 30 32 34 6 20 20 24 28 31 23 27 31 33 35 7 20 20 24 28 31 23 28 32 34 36 8 21 21 25 29 32 24 28 32 34 36 9 21 21 25 29 32 24 29 33 35 37 x 22 22 26 30 32 25 30 34 36 38 K = K IT U M A A Ik ä- li sä ys - ko od i V er ol uo kk a V er ol uo kk a K U U S I M Ä N T Y J A L E H T IP U U T VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 151 VMI11 Liite 13 (2/2) POHJOIS-SUOMI 104 106 108 110 112 114 116 118 120 122 124 126 128 130 132 98 100 102 104 106 108 110 112 114 116 118 120 122 124 126 128 130 132 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 58 60 62 64 66 68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 88 58 60 62 64 66 68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 88 90 92 94 96 98 38 40 42 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 66 68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 4 3 1 4 8 1 4 8 8 3 5 6 4 5 3 9 5 6 6 x 6 8 9 8 9 x 9 9 x x x 9 x x x x x x 9 S S T S T 0 0 T V V 0 S V X Y Z T S X 0 U T S 0 T V Y 1 T X 2 4 T 4 1 S 0 3 4 X 1 4 U 0 1 4 X 0 3 Z 1 5 0 4 0 6 8 SR QS S S S US T TT T YS T T Y XS S S V X X Y Y S U T V U Y 0S T T V T X V X 0S S T V T X U T YR S U S V S V Z V 0R S T T U Q V 0 0 0 R S U T S S 0 0 0R U T V T Z 2 0R U T V R Z 0 1 1S S V V Y 0 2 2S T X X 1 1 3 S T V X 1 1 1 3S T T X 0 5 1 2S S V 0 1 1 1 4S S U Y 1 4 1 4S T X 0 4 3 4 S X Z 0 3 1V Y 0 3 3 5U T X 0 2 3 3U X 0 1 2 4 5V Z 0 3 5 4 V Z 0 1 4 5X 0 0 3 4 5X 0 1 3 4 50 1 2 4 50 1 2 4 4 5 0 0 2 5 50 2 3 6 50 1 3 5 61 4 64 6 5 Z 6 1 8 Z 1 3 8 6 0 4 6 0 3 4 6 8 8 0 4 6 1 3 4 6 6 2 6 0 4 4 5 7 7 1 4 8 2 4 3 5 9 4 6 3 5 5 5 x 5 8 5 5 8 8 8 4 8 9 6 6 9 x 9 6 8 6 7 8 x 9 x 8 8 x 8 8 9 x x x 8 x x 8 x x x x 9 x x x x x 9 x x x x x x 9 x x x x x x x x x x x x Pysyvillä rypäillä y-indeksi saadaan vähentämällä rypään y- indeksistä 500. Etelä-Suomen kartassa ei ole pysyviä rypäitä. Niillä käytetään lähimmän kertakoealarypään ikälisäysvyöhykekoodia. 152 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 14 (1/1) METSIKÖN YLI-IKÄISYYS Metsikkö on yli-ikäisenä vajaatuottoinen, kun se on ikänsä puolesta rappeutumassa. Kun metsikkö on vanhempi kuin oheiset ikärajat, se yleensä merkitään yli-ikäiseksi: ikä yli Lehtipuuvaltaiset metsät 100 vuotta Havupuuvaltaiset metsät – liitteen 8.2 lämpösummakäyrän 1200 eteläpuolisella alueella .......................................................................... 140 vuotta – liitteen 8.2 lämpösummakäyrän 1200 eteläpuolisella alueella, jos todellinen lämpösumma on alle 1050 ....... 150 vuotta – muu osa Etelä-Suomea.................................................. 150 vuotta – Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa....................................... 170 vuotta – Lappi... .......................................................................... 250 vuotta Liitteessä 8.2 lämpösummakäyrät on esitetty meren pintaan redusoituina. Todellinen lämpösumma saadaan, kun liitteestä interpoloiden saadusta arvosta vähennetään paikan korkeus metreinä. Poikkeuksia: – veroluokan 4 metsiköissä ei ole vuosina ilmaistua yli-ikäisyyttä, vaan yksinomaan metsikön rappeutuneisuus määrää yli-ikäisyyden. – Etelä-Suomen veroluokan 3 metsiköissä, jotka eivät 140 tai 150 vuoden iässä vielä osoita rappeutumisen merkkejä, yli-ikäisyysraja on 20 vuotta yleistä rajaa korkeampi (160 tai 170 vuotta). – metsikkö on yli-ikäinen, kun maaperän ja siemen- tai suojuspuuston puulajikoostumuksen perusteella on metsänhoidollisesti suositeltavaa pyrkiä uudistusalan luontaiseen uudistamiseen, mutta puuston korkea ikä on este luontaisen taimikon synnylle. VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 153 Rinnankorkeusläpimitta, cm/mm mm Isot puut 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 D1,3 etäisyys, cm Etäisyys puun kylkeen, m cm m 0 0.00 0.03 0.06 0.10 0.13 0.17 0.20 0.24 0.27 0.31 35,5 - 36,0 12,34 1 0.34 0.38 0.41 0.45 0.48 0.52 0.55 0.59 0.62 0.66 36,1 - 38,0 12.33 2 0.69 0.73 0.76 0.80 0.83 0.87 0.90 0.94 0.97 1.01 38,1 - 40,0 12.32 3 1.04 1.08 1.11 1.15 1.18 1.21 1.25 1.28 1.32 1.35 40,1 - 42,0 12.31 4 1.39 1.42 1.46 1.49 1.53 1.56 1.60 1.63 1.67 1.70 42,1 - 44,0 12.30 5 1.74 1.77 1.81 1.84 1.88 1.91 1.95 1.98 2.02 2.05 44,1 - 46,0 12.29 6 2.09 2.12 2.16 2.19 2.23 2.26 2.30 2.33 2.37 2.40 46,1 - 48,0 12.28 7 2.43 2.47 2.50 2.54 2.57 2.61 2.64 2.68 2.71 2.75 48,1 - 50,0 12.27 8 2.78 2.82 2.85 2.89 2.92 2.96 2.99 3.03 3.06 3.10 50,1 - 52,0 12.26 9 3.13 3.17 3.20 3.24 3.27 3.31 3.34 3.38 3.41 3.45 52,1 - 54,0 12.25 10 3.48 3.52 3.55 3.59 3.62 3.65 3.69 3.72 3.76 3.79 54,1 - 56,0 12.24 11 3.83 3.86 3.90 3.93 3.97 4.00 4.04 4.07 4.11 4.14 56,1 - 58,0 12.23 12 4.18 4.21 4.25 4.28 4.32 4.35 4.39 4.42 4.46 4.49 58,1 - 60,0 12.22 13 4.53 4.56 4.60 4.63 4.67 4.70 4.74 4.77 4.81 4.84 60,1 - 62,0 12.21 14 4.87 4.91 4.94 4.98 5.01 5.05 5.08 5.12 5.15 5.19 62,1 - 64,0 12.20 15 5.22 5.26 5.29 5.33 5.36 5.40 5.43 5.47 5.50 5.54 64,1 - 66,0 12.19 16 5.57 5.61 5.64 5.68 5.71 5.75 5.78 5.82 5.85 5.89 66,1 - 68,0 12.18 17 5.92 5.96 5.99 6.02 6.06 6.09 6.13 6.16 6.20 6.23 68,1 - 70,0 12.17 18 6.27 6.30 6.34 6.37 6.41 6.44 6.48 6.51 6.55 6.58 70,1 - 72,0 12.16 19 6.62 6.65 6.69 6.72 6.76 6.79 6.83 6.86 6.90 6.93 72,1 - 74,0 12.15 20 6.97 7.00 7.04 7.07 7.11 7.14 7.18 7.21 7.24 7.28 74,1 - 76,0 12.14 21 7.31 7.35 7.38 7.42 7.45 7.49 7.52 7.56 7.59 7.63 76,1 - 78,0 12.13 22 7.66 7.70 7.73 7.77 7.80 7.84 7.87 7.91 7.94 7.98 78,1 - 80,0 12.12 23 8.01 8.05 8.08 8.12 8.15 8.19 8.22 8.26 8.29 8.33 80,1 - 82,0 12.11 24 8.36 8.40 8.43 8.46 8.50 8.53 8.57 8.60 8.64 8.67 82,1 - 84,0 12.10 25 8.71 8.74 8.78 8.81 8.85 8.88 8.92 8.95 8.99 9.02 84,1 - 86,0 12.09 26 9.06 9.09 9.13 9.16 9.20 9.23 9.27 9.30 9.34 9.37 86,1 - 88,0 12.08 27 9.41 9.44 9.48 9.51 9.55 9.58 9.62 9.65 9.68 9.72 88,1 - 90,0 12.07 28 9.75 9.79 9.82 9.86 9.89 9.93 9.96 10.00 10.03 10.07 90,1 - 92,0 12.06 29 10.10 10.14 10.17 10.21 10.24 10.28 10.31 10.35 10.38 10.42 92,1 - 94,0 12.05 30 10.45 10.49 10.52 10.56 10.59 10.63 10.66 10.70 10.73 10.77 94,1 - 96,0 12.04 31 10.80 10.84 10.87 10.90 10.94 10.97 11.01 11.04 11.08 11.11 96,1 - 98,0 12.03 32 11.15 11.18 11.22 11.25 11.29 11.32 11.36 11.39 11.43 11.46 98,1 - 100,0 12.02 33 11.50 11.53 11.57 11.60 11.64 11.67 11.71 11.74 11.78 11.81 34 11.85 11.88 11.92 11.95 11.99 12.02 12.05 12.09 12.12 12.16 35 12.19 12.23 12.26 12.30 12.33 RELASKOOPPITAULUKOT Etelä-Suomi: Relaskooppikerroin 2, koealan maksimisäde 12,52 m. VMI11 Liite 15 (1/2) 154 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 15 (2/2) Rinnankorkeusläpimitta, cm/mm mm Isot puut 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 D1,3 etäisyys, cm Etäisyys puun kylkeen, m cm m 0 0.00 0.04 0.08 0.12 0.16 0.20 0.24 0.28 0.32 0.36 30,5 - 32,0 12,29 1 0.40 0.44 0.48 0.52 0.56 0.60 0.64 0.68 0.72 0.76 32,1 - 34,0 12.28 2 0.80 0.84 0.88 0.92 0.96 1.00 1.04 1.08 1.12 1.16 34,1 - 36,0 12.27 3 1.20 1.25 1.29 1.33 1.37 1.41 1.45 1.49 1.53 1.57 36,1 - 38,0 12.26 4 1.61 1.65 1.69 1.73 1.77 1.81 1.85 1.89 1.93 1.97 38,1 - 40,0 12.25 5 2.01 2.05 2.09 2.13 2.17 2.21 2.25 2.29 2.33 2.37 40,1 - 42,0 12.24 6 2.41 2.45 2.50 2.54 2.58 2.62 2.66 2.70 2.74 2.78 42,1 - 44,0 12.23 7 2.82 2.86 2.90 2.94 2.98 3.02 3.06 3.10 3.14 3.18 44,1 - 46,0 12.22 8 3.22 3.26 3.30 3.34 3.38 3.42 3.46 3.50 3.54 3.58 46,1 - 48,0 12.21 9 3.62 3.66 3.70 3.75 3.79 3.83 3.87 3.91 3.95 3.99 48,1 - 50,0 12.20 10 4.03 4.07 4.11 4.15 4.19 4.23 4.27 4.31 4.35 4.39 50,1 - 52,0 12.19 11 4.43 4.47 4.51 4.55 4.59 4.63 4.67 4.71 4.75 4.79 52,1 - 54,0 12.18 12 4.83 4.87 4.91 4.95 5.00 5.04 5.08 5.12 5.16 5.20 54,1 - 56,0 12.17 13 5.24 5.28 5.32 5.36 5.40 5.44 5.48 5.52 5.56 5.60 56,1 - 58,0 12.16 14 5.64 5.68 5.72 5.76 5.80 5.84 5.88 5.92 5.96 6.00 58,1 - 60,0 12.15 15 6.04 6.08 6.12 6.16 6.21 6.25 6.29 6.33 6.37 6.41 60,1 - 62,0 12.14 16 6.45 6.49 6.53 6.57 6.61 6.65 6.69 6.73 6.77 6.81 62,1 - 64,0 12.13 17 6.85 6.89 6.93 6.97 7.01 7.05 7.09 7.13 7.17 7.21 64,1 - 66,0 12.12 18 7.25 7.29 7.33 7.37 7.41 7.46 7.50 7.54 7.58 7.62 66,1 - 68,0 12.11 19 7.66 7.70 7.74 7.78 7.82 7.86 7.90 7.94 7.98 8.02 68,1 - 70,0 12.10 20 8.06 8.10 8.14 8.18 8.22 8.26 8.30 8.34 8.38 8.42 70,1 - 72,0 12.09 21 8.46 8.50 8.54 8.58 8.62 8.66 8.71 8.75 8.79 8.83 72,1 - 74,0 12.08 22 8.87 8.91 8.95 8.99 9.03 9.07 9.11 9.15 9.19 9.23 74,1 - 76,0 12.07 23 9.27 9.31 9.35 9.39 9.43 9.47 9.51 9.55 9.59 9.63 76,1 - 78,0 12.06 24 9.67 9.71 9.75 9.79 9.83 9.87 9.91 9.96 10.00 10.04 78,1 - 80,0 12.05 25 10.08 10.12 10.16 10.20 10.24 10.28 10.32 10.36 10.40 10.44 80,1 - 82,0 12.04 26 10.48 10.52 10.56 10.60 10.64 10.68 10.72 10.76 10.80 10.84 82,1 - 84,0 12.03 27 10.88 10.92 10.96 11.00 11.04 11.08 11.12 11.16 11.21 11.25 84,1 - 86,0 12.02 28 11.29 11.33 11.37 11.41 11.45 11.49 11.53 11.57 11.61 11.65 86,1 - 88,0 12.01 29 11.69 11.73 11.77 11.81 11.85 11.89 11.93 11.97 12.01 12.05 88,1 - 90,0 12.00 30 12.09 12.13 12.17 12.21 12.25 90,1 - 92,0 11.99 Pohjois-Suomi: Relaskooppikerroin1.5, koealan maksimisäde 12,45 m. VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 155 VMI11 Liite 16 (1/1) Kärkisuippu puuttuu Lehden reuna sahalaitainen, toisinaan vähän toissahainen Lehtilapa soikea Lehdet pehmeitä, jonkin verran karvaisia Ruoti karvainen Kärkisuippu Lehden reuna selvästi toissahainen Ruoti kalju Lehtilapa kolmiomainen Lehdet kaljuja, lujaa sitkeää solukkoa; niistä tulee hyviä saunavihtoja Rauduskoivu I Lehti (latvuksen ja oksien keskiosissa) 1. Kolmiomainen, pitkä- ja kapeakärkinen 2. Selvästi kaksinkertainen hammastus 3. lehtilapa lähes kohtisuorassa ruotiin 4. Väri harmaan vihreä 5. Rakenne ohut ja kiiinteä II 6. Kasvaimet nuorissa puissa tai kantovesoissa pihkanystyisiä III 7. Hedelmänorkot paksuja ja lyhyitä IV Kuori 8. Kaarna usein halkeillut syviin mustapohjaisiin rakoihin 9. Tuohen väri valkea V 10. Norkkosuomu Hieskoivu I Lehti (latvuksen ja oksien keskiosissa) 1. Yleensä soikeahko, tyviosapyöristynyt, kärkisuippo lyhyt 2. Tavallisesti yksinkertainen hammastus 3. Rakenne paksumpi ja löyhempi kuin rauduskoivulla 4. Sekamuodot jokseenkin aina hieskoivua II 5. Kasvaimet nuorissa puissa tai kantovesoissa karvaisia III 6. Kuori kellertävää IV 7. Norkkosuomu RAUDUS- JA HIESKOIVUN TUNTOMERKKEJÄ 156 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos LATVUSKERROSLUOKITUS VMI11 Liite 17 (1/1) Kaavamainen kuva puuluokituksesta B = pää- tai lisävaltapuu, C = välipuu, D = aluspuu, Y = ylispuu (päävaltapuu), A = alikasvospuu Koodi Kerroksen tunnus 2 B Vallitsevan jakson pää- tai lisävaltapuu. Päävaltapuut muodostavat jak- sonsa ylimmän latvuskerroksen. Siihen kuuluvat jakson pisimmät ja yleensä myös vartevimmat puut. Lisävaltapuut muodostavat edellistä hieman alempana olevan latvus- kerroksen. Puiden pituus on 0,8–0,9 päävaltapuiden pituudesta ja niiden latvusto on yleensä heikommin kehittynyt kuin päävaltapuiden latvusto. 3 C Vallitsevan jakson välipuu. Puiden pituus on 0,7–0,8 päävaltapuiden pituu- desta. Välipuiden latvukset sijaitsevat valtapuiden välissä. Ylhäältäpäin ne ovat useimmiten vapaita, mutta kärsivät yleensä sivuvarjostuksesta ja ovat tavallisesti sen takia heikosti kehittyneitä. 4 D Vallitsevan jakson aluspuu. Puiden pituus enintään 0,6–0,7 päävaltapuiden pituudesta. Jakson alin latvuskerros. Latvukset ovat usein sekä sivulta että ylhäältä varjostettuja ja siksi heikosti kehittyneitä. 6 Y Ylispuuston pää- tai lisävaltapuu. Ylispuujaksoon kuuluva puu, joka jaksonsa sisällä täyttää kohdassa B pää- tai lisävaltapuille asetetut vaatimukset. 7 V Ylispuuston väli- tai aluspuu. Ylispuujaksoon kuuluva puu, joka jaksonsa sisällä täyttää kohdissa C tai D väli- tai aluspuille asetetut vaatimukset. 5 A Alikasvokseen kuuluva puu. Puu, joka on iältään selvästi nuorempi kuin vallitsevaan jaksoon luettavat puut. VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 157 PITUUDEN MITTAUSMUISTIO – Maan pinnan taso saadaan tarkasti näyttämällä 1,0 m tai 1,3 m korkeus puun tyvellä. – Pituus mitataan puun korkeimpaan kohtaan. Esim. rauduskoivun viimeisen huipun taipumista ei huomioida. Pyöreälatvainen puu on mitattava riittävän etäältä, jotta voidaan tähdätä puun latvan huippuun. – Etäisyysmittari on kalibroitava ohjeiden mukaisesti. – Jos näkyvyys sallii, mittausetäisyyden tulisi olla suurempi kuin puun pituus. – Etäisyys mitataan vaakatasossa puun latvan kohdalle. Kallistunut puu mitataan (mikäli mahdollista) niin, että kallistuma on suoraan sivulle. Etäisyyden mittaus 30 cm paksun, pystysuorassa olevan puun mittaajan puoleisesta sivusta aiheuttaa – 20 metrin (20,15 m) etäisyydellä 14 cm:n aliarvion – 15 metrin (15,15 m) etäisyydellä 19 cm:n aliarvion – Kallistuneen puun pituuden mittauksessa on otettava huomioon latvan sijainti (korkeus ja sivusiirtymä) suhteessa pystysuoran puun latvan sijaintiin. Kun puun pituus on 20 m ja kallistuma oheisen taulukon suuruinen, ne ovat seuraavan suuruiset Kaltevuus, astetta 20 15 10 5 2.5 1 Latva alempana kuin pystysuoran puun latva, m 1.21 0.68 0.30 0.08 0.02 0.00 Latvan sivusiirtymä kannon ytimeen verrattuna, m 6.84 5.18 3.47 1.74 0.87 0.35 – Mittaajan pään liike (silmän korkeuden muutos) aiheuttaa 10 – 20 cm:n aliarvion. Vertex-pituusmittarilla virhe poistetaan asettamalla mittaajakohtaisesti sopiva arvo P.Offset (Pivot Offset) -parametrille. VMI11 Liite 18 (1/1) 158 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 19 (1/4) HAVUPUUN PITUUSKASVUN MÄÄRITTÄMINEN ETÄISYYS 15 m KORK KIIKARILUKEMA KORK 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 7 1 2 3 4 5 5 6 7 8 9 10 11 12 12 13 14 15 16 17 17 7 8 1 2 3 4 5 6 7 8 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 17 18 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 16 17 18 19 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 13 13 14 15 16 17 18 19 20 10 11 1 2 3 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 11 12 1 2 4 5 6 7 8 10 11 12 13 14 15 16 17 18 20 21 22 23 12 13 1 3 4 5 6 8 9 10 11 13 14 15 16 17 18 20 21 22 23 24 13 14 1 3 4 6 7 8 10 11 12 13 15 16 17 18 20 21 22 23 24 26 14 15 1 3 4 6 7 9 10 12 13 14 16 17 18 20 21 22 24 25 26 27 15 16 2 3 5 6 8 9 11 12 14 15 17 18 19 21 22 24 25 26 28 29 16 17 2 3 5 7 8 10 12 13 15 16 18 19 21 22 24 25 27 28 29 31 17 18 2 4 5 7 9 11 12 14 16 17 19 20 22 24 25 27 28 30 31 33 18 19 2 4 6 8 9 11 13 15 17 18 20 22 23 25 27 28 30 32 33 35 19 20 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 21 23 25 27 28 30 32 33 35 37 20 21 2 4 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 26 28 30 32 34 35 37 39 21 22 2 5 7 9 11 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 39 41 22 23 2 5 7 10 12 14 17 19 21 23 25 28 30 32 34 36 38 40 42 44 23 ETÄISYYS 20 m KORK KIIKARILUKEMA KORK 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 13 1 3 4 6 7 8 10 11 12 14 15 16 18 19 20 22 23 24 25 27 13 14 1 3 4 6 7 9 10 12 13 14 16 17 19 20 21 23 24 25 27 28 14 15 2 3 5 6 8 9 11 12 14 15 17 18 19 21 22 24 25 26 28 29 15 16 2 3 5 6 8 10 11 13 14 16 17 19 20 22 23 25 26 28 29 30 16 17 2 3 5 7 8 10 12 13 15 17 18 20 21 23 24 26 27 29 30 32 17 18 2 4 5 7 9 11 12 14 16 17 19 21 22 24 25 27 29 30 32 33 18 19 2 4 6 7 9 11 13 15 16 18 20 22 23 25 27 28 30 32 33 35 19 20 2 4 6 8 10 12 14 15 17 19 21 23 24 26 28 30 31 33 35 36 20 21 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 27 29 31 33 35 36 38 21 22 2 4 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 34 36 38 40 22 23 2 5 7 9 11 13 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 23 24 2 5 7 10 12 14 16 19 21 23 25 27 29 32 34 36 38 40 42 44 24 25 3 5 8 10 12 15 17 20 22 24 26 29 31 33 35 37 39 41 44 46 25 26 3 5 8 10 13 16 18 20 23 25 28 30 32 35 37 39 41 43 45 48 26 27 3 6 8 11 14 16 19 21 24 26 29 31 34 36 38 41 43 45 48 50 27 28 3 6 9 12 14 17 20 22 25 28 30 33 35 38 40 43 45 47 50 52 28 29 3 6 9 12 15 18 21 23 26 29 32 34 37 39 42 44 47 49 52 54 29 30 3 6 10 13 16 19 22 25 27 30 33 36 38 41 44 46 49 52 54 57 30 31 3 7 10 13 16 20 23 26 29 32 34 37 40 43 46 48 51 54 56 59 31 Vanha kiikari VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 159 ETÄISYYS 10 m KORK KIIKARILUKEMA KORK 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 7 1 1 2 3 4 4 5 6 7 7 8 9 9 10 11 11 12 13 13 14 7 8 1 2 2 3 4 5 6 6 7 8 9 9 10 11 12 12 13 14 14 15 8 9 1 2 3 4 4 5 6 7 8 9 9 10 11 12 13 14 14 15 16 17 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 10 11 12 13 14 15 16 17 17 18 10 11 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 11 12 1 2 4 5 6 7 8 9 10 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 12 13 1 3 4 5 7 8 9 10 11 13 14 15 16 17 18 19 21 22 23 24 13 14 1 3 4 6 7 9 10 11 13 14 15 16 18 19 20 21 22 24 25 26 14 15 2 3 5 6 8 9 11 12 14 15 17 18 19 21 22 23 25 26 27 28 15 ETÄISYYS 30 m KORK KIIKARILUKEMA KORK 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 20 2 4 6 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 20 21 2 4 7 9 11 13 15 17 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 21 22 2 5 7 9 11 14 16 18 20 22 24 27 29 31 33 35 37 39 41 43 22 23 2 5 7 9 12 14 16 18 21 23 25 27 29 32 34 36 38 40 42 44 23 24 2 5 7 10 12 14 17 19 21 24 26 28 30 33 35 37 39 41 43 46 24 25 3 5 8 10 12 15 17 20 22 24 27 29 31 34 36 38 40 43 45 47 25 26 3 5 8 10 13 15 18 20 23 25 28 30 32 35 37 39 42 44 46 48 26 27 3 5 8 11 13 16 18 21 23 26 28 31 33 36 38 41 43 45 48 50 27 28 3 6 8 11 14 16 19 22 24 27 29 32 34 37 39 42 44 47 49 51 28 29 3 6 9 11 14 17 20 22 25 28 30 33 35 38 41 43 46 48 50 53 29 30 3 6 9 12 15 17 20 23 26 29 31 34 37 39 42 44 47 50 52 55 30 31 3 6 9 12 15 18 21 24 27 29 32 35 38 40 43 46 48 51 54 56 31 32 3 6 9 13 16 19 22 25 28 30 33 36 39 42 45 47 50 53 55 58 32 33 3 7 10 13 16 19 22 25 28 31 34 37 40 43 46 49 52 54 57 60 33 34 3 7 10 13 17 20 23 26 29 32 35 39 41 44 47 50 53 56 59 62 34 35 4 7 10 14 17 21 24 27 30 33 37 40 43 46 49 52 55 58 61 63 35 36 4 7 11 14 18 21 25 28 31 35 38 41 44 47 50 53 56 59 62 65 36 37 4 7 11 15 18 22 25 29 32 36 39 42 46 49 52 55 58 61 64 67 37 38 4 8 12 15 19 23 26 30 33 37 40 44 47 50 54 57 60 63 66 69 38 39 4 8 12 16 20 23 27 31 34 38 41 45 48 52 55 58 62 65 68 71 39 40 4 8 12 16 20 24 28 32 35 39 43 46 50 53 57 60 64 67 70 74 40 VMI11 Liite 19 (2/4) Vanha kiikari 160 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 19 (3/4) O p t i c t r o n k i i k a r i E T Ä I S Y Y S 15 m K O R K K I I K A R I L U K E M A K O R K 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 7 1 2 2 3 4 5 6 6 7 8 9 10 10 11 12 13 14 14 15 16 7 8 1 2 3 3 4 5 6 7 8 8 9 10 11 12 13 13 14 15 16 17 8 9 1 2 3 4 5 5 6 7 8 9 10 11 12 12 13 14 15 16 17 17 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 18 10 11 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 11 12 1 2 3 4 5 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 12 13 1 2 4 5 6 7 8 9 10 11 12 14 15 16 17 18 19 20 21 22 13 14 1 3 4 5 6 7 9 10 11 12 13 14 16 17 18 19 20 21 22 23 14 15 1 3 4 5 7 8 9 10 12 13 14 15 17 18 19 20 21 23 24 25 15 16 1 3 4 6 7 8 10 11 12 14 15 16 18 19 20 21 23 24 25 26 16 17 2 3 5 6 8 9 10 12 13 15 16 17 19 20 22 23 24 25 27 28 17 18 2 3 5 6 8 10 11 13 14 16 17 19 20 21 23 24 26 27 28 30 18 19 2 3 5 7 9 10 12 13 15 17 18 20 21 23 24 26 27 29 30 32 19 20 2 4 6 7 9 11 13 14 16 18 19 21 23 24 26 27 29 31 32 34 20 21 2 4 6 8 10 12 13 15 17 19 21 22 24 26 27 29 31 32 34 36 21 22 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 25 27 29 31 33 34 36 38 22 23 2 4 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 34 36 38 40 23 E T Ä I S Y Y S 20 m K O R K K I I K A R I L U K E M A K O R K 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 13 1 3 4 5 6 8 9 10 11 12 14 15 16 17 18 20 21 22 23 24 13 14 1 3 4 5 7 8 9 10 12 13 14 16 17 18 19 20 22 23 24 25 14 15 1 3 4 6 7 8 10 11 12 14 15 16 18 19 20 21 23 24 25 26 15 16 1 3 4 6 7 9 10 11 13 14 16 17 18 20 21 22 24 25 26 28 16 17 2 3 5 6 8 9 11 12 13 15 16 18 19 21 22 23 25 26 28 29 17 18 2 3 5 6 8 10 11 13 14 16 17 19 20 22 23 25 26 27 29 30 18 19 2 3 5 7 8 10 12 13 15 16 18 20 21 23 24 26 27 29 30 32 19 20 2 4 5 7 9 11 12 14 16 17 19 21 22 24 25 27 28 30 32 33 20 21 2 4 6 7 9 11 13 15 16 18 20 22 23 25 27 28 30 31 33 35 21 22 2 4 6 8 10 12 13 15 17 19 21 23 24 26 28 30 31 33 35 36 22 23 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 25 27 29 31 33 34 36 38 23 24 2 4 6 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 32 34 36 38 40 24 25 2 5 7 9 11 13 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 25 26 2 5 7 9 12 14 16 19 21 23 25 27 29 31 33 35 38 40 41 43 26 27 3 5 7 10 12 15 17 19 22 24 26 28 31 33 35 37 39 41 43 45 27 28 3 5 8 10 13 15 18 20 23 25 27 30 32 34 37 39 41 43 45 47 28 29 3 6 8 11 14 16 19 21 24 26 29 31 33 36 38 41 43 45 47 50 29 30 3 6 9 11 14 17 20 22 25 27 30 32 35 37 40 42 45 47 49 52 30 31 3 6 9 12 15 18 20 23 26 29 31 34 37 39 42 44 47 49 51 54 31 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 161 VMI11 Liite 19 (4/4) O p t i c t r o n k i i k a r i E T Ä I S Y Y S 10 m K O R K K I I K A R I L U K E M A K O R K 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 7 1 1 2 3 3 4 5 5 6 7 7 8 8 9 10 10 11 11 12 13 7 8 1 1 2 3 4 4 5 6 6 7 8 8 9 10 11 11 12 13 13 14 8 9 1 2 2 3 4 5 6 6 7 8 9 9 10 11 12 12 13 14 14 15 9 10 1 2 3 4 4 5 6 7 8 9 9 10 11 12 13 13 14 15 16 17 10 11 1 2 3 4 5 6 7 8 9 9 10 11 12 13 14 15 16 16 17 18 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 12 13 1 2 4 5 6 7 8 9 10 11 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 13 14 1 3 4 5 6 8 9 10 11 13 14 15 16 17 18 19 20 22 23 24 14 15 1 3 4 6 7 8 10 11 12 14 15 16 17 19 20 21 22 24 25 26 15 E T Ä I S Y Y S 30 m K O R K K I I K A R I L U K E M A K O R K 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 20 2 4 6 8 10 11 13 15 17 19 21 23 24 26 28 30 32 33 35 37 20 21 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 21 23 25 27 29 31 33 34 36 38 21 22 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 33 35 37 39 22 23 2 4 6 8 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 34 36 38 40 23 24 2 4 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 28 30 32 34 36 38 39 41 24 25 2 5 7 9 11 13 16 18 20 22 24 26 28 30 33 35 37 39 41 43 25 26 2 5 7 9 12 14 16 18 21 23 25 27 29 31 34 36 38 40 42 44 26 27 2 5 7 10 12 14 17 19 21 23 26 28 30 32 35 37 39 41 43 45 27 28 3 5 7 10 12 15 17 20 22 24 27 29 31 33 36 38 40 42 45 47 28 29 3 5 8 10 13 15 18 20 23 25 27 30 32 35 37 39 41 44 46 48 29 30 3 5 8 11 13 16 18 21 23 26 28 31 33 36 38 40 43 45 47 50 30 31 3 6 8 11 14 16 19 22 24 27 29 32 34 37 39 42 44 46 49 51 31 32 3 6 9 11 14 17 20 22 25 28 30 33 35 38 40 43 45 48 50 53 32 33 3 6 9 12 15 17 20 23 26 28 31 34 36 39 42 44 47 49 52 54 33 34 3 6 9 12 15 18 21 24 27 29 32 35 38 40 43 46 48 51 54 56 34 35 3 6 9 12 16 19 22 24 27 30 33 36 39 42 44 47 50 53 55 58 35 36 3 7 10 13 16 19 22 25 28 31 34 37 40 43 46 49 51 54 57 60 36 37 3 7 10 13 17 20 23 26 29 32 35 38 41 44 47 50 53 56 59 61 37 38 3 7 10 14 17 20 24 27 30 33 36 40 43 46 49 52 55 58 60 63 38 39 4 7 11 14 18 21 24 28 31 34 38 41 44 47 50 53 56 59 62 65 39 40 4 7 11 15 18 22 25 29 32 35 39 42 45 48 52 55 58 61 64 67 40 162 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 20.1 (1/5) PUUTAVARALAJIEN MITAT JA LAATUVAATIMUKSET Liite perustuu VMI9:n ohjeisiin, joita on tarkistettu Tapion Taskukirjan luvun “Puutavaran laatuvaatimukset” (24. painos) sekä metsäyhtiöiltä saatujen uusimpien puutavaralajien mitta- ja laatuvaatimusten perusteella. VMI:n maastotyössä apteerattavia runkoja ei jaeta pölkyiksi, vaan kunkin rungonosan laadun perusteella laatuosiin, joilla ei yleensä ole pituusrajoituksia. Lopullinen apteeraus tehdään sisätyönä ohjelmalla. Jotta rungot voitaisiin apteerata jossain määrin muuttuneillakin vaatimuksilla, tukkien minimikokovaatimukset ovat osin jonkin verran nykyisin puukaupassa noudatettavia vaatimuksia pienempiä. Puutavaralajeilla ei ole maksimiläpimitta tai -pituusrajoituksia maastotyössä. Liitteessä esitetyt läpimitat ovat kuorellisia läpimittoja ja läpimittaluokat 1 cm:n tasaavia luokkia. 1. Havusahatukkien mitta- ja laatuvaatimukset Havusahatukkien yleiset vaatimukset Tukkikokoinen havupuu luetaan tukkipuuksi, jos siitä saadaan havutukkien mitta- ja laatuvaatimukset täyttävä tukki. Tukin minimiläpimitta on männyllä 15,0 cm ja kuusella (ja muilla havupuilla) 16,0 cm. Havutukissa ei sallita – latvamutkaa tai monivääryyttä, – lahoa, sinistymää tai toukanreikiä, – rengashalkeamia, – sydänhalkeamaa, jonka pituus poikkileikkauksessa on yli puolet läpimitasta, – suuria oksakyhmyjä – vieraita esineitä. Havusahatukkien laatuluokittaiset vaatimukset Luokituksen perustana on ns. lopputuotelähtöinen apteeraus. Siinä ennen kaikkea männyn tukkirungot pyritään jakamaan osiin, joista sahauksen jälkeen tulee joko oksatonta puusepänlaatua, terveoksaista huonekalulaatua tai kuivaoksaista rakennuslaatua. Laatuluokat ovat 1 Oksaton, yleensä tyvi 2 Terveoksainen, yleensä latva 3 Kuivaoksainen, yleensä välitukki tai tyvi VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 163 VMI11 Liite 20.1 (2/5) Tukin minimikoko Luokka 1 2 3 Minimikoko, dm * cm mänty 40 * 15 40 * 15 40 * 15 kuusi 40 * 16 40 * 16 40 * 16 Poikkeusmitat 1), dm*cm mänty 31 * 20 31 * 20 37 * 20 1) Poikkeusmittoja käytetään esimerkiksi: – erottamaan 1- ja 2-laatuluokan tukit 3-luokan tukista – välttämään vikaisuuden tulo tukin latvaan – välttämään lenkoutta. Suurin sallittu oksa Luokka läpimitta vian 1 2 3 kohdalla, cm mä+ku mä ku mä ku Tuore oksa, mm < 20 10 50 40 50 40 20–30 15 60 50 60 50 ≥≥≥≥≥30 15 70 60 70 60 Kuiva oksa, mm 15 15 (40) 1) 40 Pystyoksa, mm Ei sallita Ei sallita 40 Laho oksa, mm Ei sallita Ei sallita 30 1) Sallitaan yksittäisinä normaalimittaisen tukin tyviosassa. Elävän latvuksen sisällä tai välittömästi sen alapuolella oleva oksa, jossa ei ole eläviä neulasia (kuollut oksa), on sahatavarassa usein tuore oksa. Tuoreessa oksassa on sen kehästä yli puolet kiinni ympäröivässä puuaineessa. Oksan läpimitta mitataan (laadusta riippumatta) pinnanmyötäisestä karsintajäljestä kohti- suoraan tukin pituutta vastaan. Tuoreen oksan läpimittaan luetaan tumman keskustan lisäksi oksan pintapuu (yleensä keskustaa vaaleampi, mutta tummempaa kuin varsinainen puuaines). Kuivan oksan kehästä on vähintään puolet irti ympäröivästä puuaineesta. Lahon oksan poikkileikkaus on kauttaaltaan laho tai niin suurelta osin pehmeää lahoa, että pehmeän lahon arvioidaan ulottuvan sahatavaran pintaan saakka. Pystyoksa on joko latvan tai rungon haaran jäännös. 164 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 20.1 (3/5) Suurin sallittu vika Luokka Vika 1 2 3 Tasainen lenkous, cm/m läpimitta < 30 cm 1 1 1 läpimitta ≥ 30 cm 1,5 1,5 1,5 Oksakyhmy Ei sallita pieniä sallitaan Tervasroso, < puolet piiristä Ei sallita sallitaan latva- lieriön ulkopuolella Muu tekninen vika Ei sallita –”– Jos tyvitukin läpimitta 4,0 metrin korkeudella on yli 20 cm, tyvessä saa olla enintään 90 cm:n matkalla latvalieriön sisälle ulottuva vika, ei kuitenkaan lahoa. Tällöin on kuitenkin laatuvaatimukset täyttävää tukin (laatuosan) pituutta oltava vähintään 4,0 m. Ahvenanmaan pikkutukit Minimikoko, dm * cm 31 * 12 Tuore oksa 40 mm Kuiva oksa 30 mm Laho oksa 30 mm Tasainen lenkous 1 cm/m Sydänhalkeama 60 mm Kierteisyys 1 kierros/45 dm Pikkutukissa ei sallita pystyoksaa, lahoa, värivikaa, latvalieriöön ulottuvaa koroa tai rosoa, jyrkkää mutkaa, pintahalkeamia eikä lylyisyyttä. 2. Vanerikoivujen mitta- ja laatuvaatimukset Vanerikoivujen mitta- ja laatuvaatimuksia sovelletaan vanerikoivujen lisäksi koivusahatukeille ja muiden lehtipuulajien tukeille. Tukkikokoinen lehtipuu luetaan tukkipuuksi, jos siitä saadaan vähintään 3,1 metrin mittainen vaneritukin läpimitta- ja laatuvaatimukset täyttävä tukki. Vaneritukin maksimipituus on 67 dm. Vaneritukin minimilatvaläpimitta on 18,0 cm. Vaneritukkien yleiset vaatimukset Vaneritukissa ei sallita – oksaryhmää: vähintään 3 isoa oksakyhmyä tai/ja 3 cm oksaa 20 cm:n matkalla – pystyoksaa – lahopohjaista koroa – pehmeää lahoa VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 165 VMI11 Liite 20.1 (4/5) – pintahalkeamia – monivääryyttä tai jyrkkää mutkaa – kovaa värillistä puuta tai sydänhalkeamaa yli 1/3 latvaläpimitasta – epämuodostumia (pahkoja) – syviä tyvipoimuja – vieraita esineitä. Tukin laatuluokka 1 2 3 Tukin koko: Minimikoko, dm*cm 31*20 31*18 31*18 Suurin sallittu: Tuore oksa, mm Ei sallita 30 70 Kuiva oksa, mm Ei sallita Ei sallita 30 Laho oksa, mm Ei sallita Ei sallita 30 Vian enimmäismäärä modulin (15 dm osat tukin tyveltä) pituudella Suurin sallittu lenkous modulin latvaläpimitta lenkous < 30 cm 3 cm > 30 cm 5 cm Tukin laatuluokka 1 2 3 Tuore oksa Ei sallita 4 kpl Ei rajoitusta Laho-/kuivaoksa tai Ei sallita Ei sallita 5 kpl/moduli suuri oksakyhmy Tuoheama Ei sallita Ei sallita 3 dm Kovapohjainen koro, Ei sallita pieni 6 dm, syvyys umpihaava 10 % läpimitasta, vain yhdellä puolella Oksan paksuus mitataan tukin pinnasta puun poikkisuuntaisesti, oksaa ympäröivästä puuaineesta tummempana erottuvan osan läpimittana. Oksa on laho tai kuiva, jos tumma tai pehmeä osa on yli 10 mm. Alle 10 mm:n oksia ei lueta oksamäärään (luokat 2 ja 3). Kyhmy on suuri, jos siitä pinnanmyötäiseksi veistettynä paljastuu laho tai kuiva oksa. Tuoheaman tai umpihaavan yhteydessä ei saa esiintyä selvää paisumaa. 166 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 20.1 (5/5) Välivähennys Tukissa saa olla laatuvaatimukset alittavaa kohtaa enintään 15 dm, mikäli laatu- vaatimukset täyttävää puuta on molemmilla puolin vikakohtaa vähintään 15 dm. Välivähennyksen minimipituus on 3 dm. Tukin maksimipituus välivähennyksineen on 67 dm. 3. Kuitupuun mitta- ja laatuvaatimukset Kuitupuun minimiläpimitta on 6,0 cm kuoren päältä ja pölkyn normaali minimipituus on 2,7 m. Apteerauksen yhteydessä sallitaan lyhimpänä apumittana 1,8 m. Minimiläpimitta ja normaali minimipituus otetaan huomioon laskentaohjelmissa, joten niillä ei ole merkitystä maastotyössä. Kuitupuussa sallitaan pehmeää keskilahoa enintään puolet kuorellisesta läpimitasta, mutta lahotonta puuta pitää olla vähintään kuitupuun minimiläpimitan verran. Kuitupuussa ei sallita – pehmeää pintalahoa – nokea, hiiltä, kiviä, metallia, muovia tai muita haitallisia aineita – haaraa – kuorimista ja muuta tehdaskäsittelyä haittaavia mutkia ja epämuodostumia. VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 167 VMI11 Liite 20.2 (1/1) APTEERAUKSEN APUTAULUKOT Tukkiosan minimiläpimitat: –Mänty 15 cm –Kuusi 16 cm –Koivu 18 cm 17 23 29 35 41 17 23 29 35 41 Mänty 13 12 11 11 10 Mänty 25 29 33 36 38 Kuusi 15 14 13 12 11 Kuusi 23 28 32 36 38 Koivu - 14 13 12 11 Koivu - 25 30 33 36 MÄNTY 19 23 27 31 35 19 23 27 31 35 13 0.6 0.8 0.9 1.0 1.0 13 1.3 2.1 2.7 3.1 3.5 15 0.7 1.0 1.1 1.1 1.2 15 1.5 2.4 3.1 3.6 4.0 17 0.8 1.1 1.2 1.3 1.3 17 1.6 2.7 3.5 4.0 4.5 19 0.8 1.2 1.4 1.4 1.5 19 1.7 3.0 3.8 4.5 5.0 21 0.8 1.3 1.5 1.6 1.6 21 1.7 3.3 4.2 4.9 5.5 23 0.8 1.4 1.6 1.7 1.8 23 1.7 3.5 4.6 5.4 6.0 25 0.8 1.5 1.7 1.8 1.9 25 1.6 3.7 4.9 5.8 6.5 27 0.7 1.5 1.8 2.0 2.0 27 1.5 3.8 5.2 6.2 7.0 29 0.7 1.5 1.9 2.0 2.1 29 1.4 3.9 5.5 6.6 7.4 KUUSI 19 23 27 31 35 19 23 27 31 35 13 0.5 0.7 0.8 0.8 0.9 13 0.9 1.6 2.1 2.5 3.0 15 0.7 0.9 0.9 0.9 1.0 15 1.1 1.9 2.4 2.9 3.4 17 0.8 1.0 1.1 1.1 1.1 17 1.4 2.2 2.8 3.4 3.8 19 1.0 1.3 1.3 1.3 1.3 19 1.6 2.6 3.3 3.9 4.4 21 1.1 1.5 1.5 1.5 1.5 21 1.8 2.9 3.7 4.4 4.9 23 1.3 1.7 1.8 1.8 1.7 23 2.0 3.3 4.2 4.9 5.5 25 1.3 2.0 2.0 2.0 2.0 25 2.0 3.7 4.7 5.4 6.1 27 1.2 2.0 2.3 2.3 2.2 27 2.0 3.8 5.1 6.0 6.6 29 1.1 2.0 2.4 2.5 2.5 29 1.8 3.9 5.4 6.5 7.2 KOIVU 19 23 27 31 35 19 23 27 31 35 13 0.0 0.6 0.8 0.9 0.9 13 0.0 1.2 1.8 2.3 2.8 15 0.0 0.7 0.9 1.0 1.0 15 0.0 1.4 2.0 2.6 3.1 17 0.0 0.8 1.0 1.1 1.1 17 0.0 1.6 2.3 2.9 3.4 19 0.0 0.9 1.2 1.2 1.3 19 0.0 1.8 2.5 3.2 3.7 21 0.0 1.1 1.3 1.4 1.4 21 0.0 2.0 2.8 3.5 4.1 23 0.0 1.2 1.5 1.6 1.6 23 0.0 2.2 3.2 3.9 4.5 25 0.0 1.3 1.6 1.8 1.8 25 0.0 2.3 3.5 4.3 4.9 27 0.0 1.4 1.8 1.9 1.9 27 0.0 2.5 3.8 4.6 5.3 29 0.0 1.5 2.0 2.1 2.1 29 0.0 2.6 4.1 5.0 5.7 Puun läpimitta, cm Puun pituus, m Puun läpimitta, cm osuus tukkiosan pituudesta, % Puun pituus, m 20 % latvavähennyksen pituus, m Puun läpimitta, cm Puun pituus, m 20 % tyveyksen pituus, m Puun pituus, m 20 % latvavähennyksen pituus, m Puun läpimitta, cm Puun läpimitta, cm 20 % tyveyksen pituus, m Puun pituus, m 20 % tyveyksen pituus, m Puun pituus, m 20 % latvavähennyksen pituus, m Puun läpimitta, cm Puun läpimitta, cm Puun läpimitta, cm osuus tukkiosan pituudesta, % Tukkiosan 20 %:n tilavuusosuuden osuus tukkiosan pituudesta rungon latvassa Tukkiosan 20 %:n tilavuusosuuden osuus tukkiosan pituudesta rungon tyvessä 168 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 21 (1/1) Läpim. Tukin pituus, dm luokka, 31 34 37 40 43 46 cm* Mä Ku Lp Mä Ku Lp Mä Ku Lp Mä Ku Lp Mä Ku Lp Mä Ku Lp 15 7 – – 8 – – 9 – – 10 – – 10 – – 11 – – 17 9 – – 10 – – 11 – – 12 12 – 13 13 – 14 14 – 19 11 – 10 12 – 11 13 – 13 14 14 14 15 15 15 17 16 16 21 13 – 12 14 – 14 16 – 15 17 17 16 19 18 18 20 20 19 23 15 – 14 17 – 16 19 – 18 20 20 19 22 21 21 24 23 22 25 18 – 17 20 – 19 22 – 20 24 23 22 26 25 24 28 27 26 27 21 – 19 23 – 22 25 – 24 28 27 26 30 29 28 33 31 30 29 24 – 22 27 – 25 29 – 27 32 30 29 35 33 32 38 36 34 31 27 – 25 30 – 28 33 – 31 37 35 33 40 38 36 43 41 39 33 31 – 29 35 – 32 38 – 35 42 39 38 45 43 41 49 46 44 35 35 – 32 39 – 36 43 – 39 47 44 42 51 48 46 55 52 50 37 39 – 36 44 – 40 48 – 44 53 49 47 57 54 51 62 58 55 39 44 – 40 49 – 44 54 – 48 59 55 53 64 60 57 69 64 61 41 49 – 44 54 – 49 59 – 53 65 60 58 70 66 63 76 71 68 43 53 – 48 59 – 53 65 – 59 71 66 64 77 72 69 84 78 75 45 58 – 53 65 – 59 71 – 64 78 73 70 85 79 76 92 86 82 47 64 – 58 71 – 64 78 – 70 85 79 76 92 86 83 100 94 89 49 69 – 63 77 – 69 85 – 76 92 86 83 100 94 90 109 102 97 51 75 – 68 83 – 75 92 – 82 100 93 90 109 102 97 118 110105 TUKKIEN TILAVUUSTAULUKKO (10 litraa) Läpim. Tukin pituus, dm luokka, 49 52 55 58 61 cm* Mä Ku Lp Mä Ku Lp Mä Ku Lp Mä Ku Lp Mä Ku Lp 15 12 – – 13 – – 14 – – 15 – – 16 – -– 17 15 15 – 16 16 – 17 17 – 18 18 – 19 20 – 19 18 18 17 19 19 18 21 20 20 22 22 21 23 23 22 21 22 21 20 23 23 22 25 24 23 26 26 25 28 28 26 23 26 25 24 28 27 26 29 29 27 31 31 29 33 33 31 25 30 29 28 32 31 30 35 34 32 37 36 34 39 38 36 27 35 34 32 38 36 34 40 39 37 43 41 39 45 44 41 29 40 39 37 43 42 40 46 44 42 49 47 45 52 51 47 31 46 44 42 50 47 45 53 51 48 56 54 51 60 57 54 33 53 50 47 56 54 51 60 57 54 64 61 57 68 65 61 35 59 56 53 64 60 57 68 64 61 72 69 64 77 73 68 37 66 63 59 71 67 64 76 72 68 81 77 72 86 82 76 39 74 69 66 79 75 71 85 80 75 90 85 80 96 91 85 41 82 77 73 88 82 78 94 88 83 100 94 88 106 100 93 43 90 84 80 97 91 86 103 97 91 110 104 97 117 110 103 45 99 93 88 106 99 94 113 106 100 120 114 106 128 121 112 47 108 101 96 115 108 102 123 116 109 131 124 116 139 132 123 49 117 110 104 125 118 111 134 126 118 143 134 126 152 143 133 51 127 119 112 136 127 120 145 136 128 155 146 136 164 155 144 * Latvaläpimitta kuoren päältä 2 cm:n tasaavalla luokituksella. Välipituuksille tilavuus interpoloidaan. VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 169 VMI11 Liite 23 (1/2) VERTEX-PITUUSMITTARIN KÄYTTÖOHJE Kooste oleellisimmista asioista Mittalaitteen kytkeminen päälle / pois: - Virta päälle punaisesta ON-napista - Virta pois painamalla yhtä aikaa DME ja IR-nappia (nuolinäppäimet) Lähettimen (transponder) kytkeminen päälle /pois: - Varmista, että mittalaite ei ole päällä (näyttö on pimeänä) - Vie mittalaitteen ‘kaiutin’ 1-2 cm:n etäisyydelle lähettimen ‘kaiuttimesta’ - Paina mittalaitteenDME-nappia kunnes kuuluu 2 lyhyttä piippausta. Lähetin suljetaan vastaavalla tavalla kuin käynnistys, sulkeutuessaan lähetin piippaa 4 lyhyttä piippausta. Mittalaitteessa on automaattinen virrankatkaisu, joka sulkee laitteen muutaman minuutin kuluttua ellei mittauksia tehdä. Hävisikö ristikko - tähtäysristikon kirkkauden säätö Tähtäinristikon valoisuutta voidaan säätää pituuden mittaustilassa (valikosta valittu toiminto HEIGHT, tehty alatähtäys lähettimeen ja ollaan valmiita latvaan tähtäykseen). Siinä vaiheessa, kun normaalisti tähtäät latvaan, voit DME (nuoli eteenpäin) -näppäintä painamalla muuttaa ristikkoa askel kerrallaan kirkkaammaksi. Kirkkausasteita on 6. Kukin näppäimen painallus muuttaa ristikkoa yhden pykälän kirkkaammaksi ja kirkkaimman asteen jälkeen siirtyy himmeimpään asteeseen (eli pituuden mittauksen aikana voi helposti vahingossa säätää kirkkauden pieneksi ja siten hävittää sen kokonaan). IR-näppäin eli nuoli taaksepäin ei näytä toimivan tässä toiminnossa. Parametrien asetukset Valitse päävalikosta kohta SETUP. ON-napin painallukset tuovat parametrit yhden kerrallaan näyttöön. Kunkin parametrin asetusta voidaan muuttaa IR- tai DME- näppäimellä silloin, kun ko. parametrin arvo on tullut näyttöön. VMI:n mittauksissa em. parametrien kohdalla on oltava seuraavat arvot: 1. Metric (tarkoittaa, että kaikki yksiköt ovat metrisessä järjestelmässä) 2. Type2 (tarkoittaa, että lähettimen tyyppi on type2) 3. P.Offset 0.2 (tarkoittaa, että alatähtäyksen ja ylätähtäyksen janat leikkaavat n. 20 cm:n päässä mittalaitteen etuosasta) 4. T.Height 1.3 (tarkoittaa, että lähetin on mitattaessa 1,3 m korkeudella maasta) 5. M.Dist arvo voi olla mitä tahansa, koska tällä on merkitystä vain silloin, kun puun pituutta mitataan ilman lähetintä Pituuskasvun mittaus Keruulaitteelle syötetään seuraavat tiedot: 1. Puun pituus (desimetreinä). 2. Mittausmatka, lähettimen ja Vertexin välinen etäisyys. 3. Kasvukiikarin antama lukema. 170 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos VMI11 Liite 23 (2/2) 4. Alakulma eli kulma, joka muodostuu rungolla olevan lähettimen ja mittalaitteen määrittämän horisontaalisen tason välille (DEG lukema etumerkkeineen, tasamaalla tyypillisesti noin -1 astetta). Pituus ja kasvukiikarin lukema saadaan tavanomaisesti mittaamalla. Mittausmatkaksi syötetään pituuden mittauksen yhteydessä laitteen ilmoittama matka. Alakulma mitataan seuraavasti: 1. Pidetään lähetin puun kyljessä ja mittalaite mittausetäisyydellä. Avataan mittalaite ja selataan valikosta ANGLE kohta (valikkoa selataan DME-napilla). Painetaan ON-nappia lyhyehkösti toiminnon valitsemiseksi. 2. Tähdätään lähettimeen ja painetaan ON-nappia kunnes ristikko katoaa. 3. Näyttöön on ilmestynyt kulmalukema asteina (DEG) ja gradeina (GRAD). Otetaan DEG-lukema etumerkkeineen muistiin. VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos 171 ITRONIX GOBOOK Q-200-MAASTOTIETOKONEESTA JA SEN OHJELMISTOISTA Yleistä Tässä ohjeessa esitetyt asiat ovat voimassa tätä kirjoitettaessa. Maastokauden aikana saatetaan kuitenkin jakaa tämän kanssa ristiriidassa olevia ohjeita. Tällöin on noudatettava viimeksi saatuja ohjeita. Q-200-maastotietokone käyttää Windows CE 4.2-käyttöjärjestelmää. Koneessa on sekä kosketusnäyttö että kirjaimet ja numerot käsittävä näppäimistö. Maastossa käytettävät ohjelmistot on tehty siten, että niiden käyttö on mahdollista pelkästään näppäimistön avulla. Joskus saattaa kuitenkin olla kätevää siirtää kohdistin oikeaan kenttään koneen mukana olevan osoitintikun avulla. Q-200-tietokoneeseen tehdyissä ohjelmissa pyritään noudattamaan mahdollisimman pitkälle Microsoftin Windows-käyttöliittymän yleisiä periaatteita. Joissakin tilanteissa tämä saattaa Husky-maastotietokoneita käyttäneistä tuntua oudolta. Esimerkkinä on kohdistimen siirto kentästä toiseen jota ei Windows-käyttöliittymässä tehdä Enter- näppäimellä vaan Tab-näppäimellä. Enter-näppäintä käytetään lopettamaan kokonaisen lomakkeen täyttö tai ”painamaan” ruudussa kohdistimen alla olevaa ”painiketta”. Tietokone käynnistetään ja sammutetaan punaisesta virtanäppäimestä painamalla. Etenkin sammutus vaatii näppäimen painamista hetken aikaa. Sammutettunakin kone säilyttää ohjelmien tilan ja uudelleen käynnistettäessä voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin. Kone siirtyy myös automaattisesti tähän sammutettuun tilaan oltuaan jonkin aikaa joutilaana. Jos Q-200-tietokone ei tunnu reagoivan mihinkään näppäinkomentoihin, sen voi nollata kahdella tavalla. Lievempi nollaus tapahtuu painamalla samanaikaisesti ja riittävän pitkään alt- ja virtanäppäimiä (punainen näppäin) sekä oranssia näppäintä (vasemmalla ylhäällä). Nollautumisen tapahtuessa ruutu näyttää himmeältä ja hetken kuluttua ruutuun ilmestyy normaali perusnäyttö, jossa pitäisi näkyä muutaman ohjelman ikonit. Perusteellisemman nollauksen ohjeet löytyvät muualta, mutta tätä nollausta ei yleensä tarvitse tehdä. Ohjelmat Q-200-tietokoneessa on käytössä kaksi ohjelmaa: Vgps ja Keruu. Ohjelmat käynnistyvät kaksoisklikkaamalla ohjelmien ikoneja. Ohjelmat on periaatteessa tehty niin, ettei niistä tarvitse poistua koealojen välillä. Uudelleenkäynnistys uudella koealalla on kuitenkin suositeltavaa. Ohjelmia ei myöskään ole syytä käynnistää useampaan kertaan rinnakkain. Koneen näytön oikeassa reunassa on painike, jolla saa näkyviin käynnissä olevat ohjelmat ja ne näkyvät myös ruudun alapalkissa. VMI11 Liite 24 (1/5) 172 VMI11 Maastotyöohje 2009/Koko Suomi/2. painos Vgps Vgps-ohjelmalla ohjataan satelliittipaikanninta ja tallennetaan koealojen koordinaatit. Vgps-ohjelman aloitusruudussa näkyy muutama painike, joiden avulla toiminnot aktivoidaan. Gps-aineistoa talletettaessa voi käydä niin että Q-200-tietokone siirtyy virransäästötilaan kesken kaiken. Kone saadaan uudelleen käyntiin virtanäppäintä painamalla ja GPS-ohjelma näyttää toimivan. Jos kellonaika ja koordinaatit eivät kuitenkaan muutu, voi olla syytä avata sarjaliikenneportti uudelleen ohjelman Potkaise- painikkeella. Virransäästötilaan siirtymisen voi estää esimerkiksi painamalla shift- näppäintä silloin tällöin. Keruu Keruu-ohjelmasta tullaan tekemään laajempi käyttöohje. Tässä esitetään vain joitakin ohjelman käytön perusperiaatteita. Keruu-ohjelmalla tallennetaan koealoilta kerätyt tiedot. Ohjelman käyttö on pyritty tekemään varsin samanlaiseksi kuin Husky-tietokoneissa käytössä olevien tallennusohjelmien käyttö. Toisaalta uusi ohjelma on kuitenkin rakennettu hyödyntämään graafista käyttöliittymää. Tästä johtuu eräs ohjelmien käytön suurimmista periaatteellisista eroista: uudessa ohjelmassa tietoja ei välttämättä tarvitse antaa ohjelman ohjaamassa järjestyksessä. Useimmiten on kuitenkin syytä edetä näytöissä järjestelmällisesti. Keruu-ohjelman perusperiaatteita on se, että syötteiden oikeellisuus pyritään tarkastamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Joskus tästä seuraa kiusallisia tilanteita kun virheellisestä syötteestä ei tunnu pääsevän eteenpäin. Tällöin kannattaa heti virheilmoituksen kuittauksen (esim. enter-näppäimellä) jälkeen heti tyhjentää virheellinen kenttä (esim. backspace-näppäimellä). Tämän jälkeen pääsee yleensä jatkamaan. Haluttaessa siirtää kohdistin johonkin ruudulla olevan painikkeeseen kannattaa toisinaan tehdä siirtymä takaperin. Tällöin päästään siirtymään jo tarkastettujen kenttien kautta. Toinen perusperiaate on se, että ohjelmassa on käsiteltävänä aina yhden koealan tiedot ja kunkin koealan tiedot talletetaan erilliseen tiedostoon. Koealaa vaihdettaessa ohjelma tallettaa edelliseen koealaan liittyvät tiedot, ellei niitä ole jo erikseen talletettu (suositeltavaa). Koealan tiedoista talletetaan viisi uusinta versiota.