Maa- ja elintarviketalous 46 Maa- ja elintarviketalous 46 46 Puutarhakasvien tihkukastelu ja kastelulannoitus avomaalla Viljel y, teknologia ja talou s Kasvintuotanto Terhi Suojala, Kalle Hoppula, Kalle Kankaanhuhta, Timo Karhula, Elina Muuttomaa, Pia Outa, Mika Peltonen, Janne Pulkkinen, Elisa Tikanmäki ja Tapio Salo Puutarhakasvien tihkukastelu ja kastelulannoitus avomaalla Viljely, teknologia ja talous suojala.indd 1suojala.indd 26.2.2004 15:11:1426.2.2004 15:11:1 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Maa- ja elintarviketalous 46 134 s., 3 liitett� Puutarhakasvien tihkukastelu ja kastelulannoitus avomaalla Viljely, teknologia ja talous Terhi Suojala, Kalle Hoppula, Kalle Kankaanhuhta, Timo Karhula, Elina Muuttomaa, Pia Outa, Mika Peltonen, Janne Pulkkinen, Elisa Tikanm�ki ja Tapio Salo ISBN 951-729-849-8 (Painettu) ISBN 951-729-850-1 (Verkkojulkaisu) ISSN 1458-5073 (Painettu) ISSN 1458-5081 (Verkkojulkaisu) www.mtt.fi/met/pdf/met46.pdf Copyright MTT Terhi Suojala, Kalle Hoppula, Kalle Kankaanhuhta, Timo Karhula, Elina Muuttomaa, Pia Outa, Mika Peltonen, Janne Pulkkinen, Elisa Tikanm�ki ja Tapio Salo Julkaisija ja kustantaja MTT, 31600 Jokioinen Jakelu ja myynti MTT, Tietopalvelut, 31600 Jokioinen Puhelin (03) 4188 2327, telekopio (03) 4188 2339 s�hk�posti julkaisut@mtt.fi Julkaisuvuosi 2004 Kannen kuva Kalle Hoppula, MTT Painopaikka Dark Oy 3 Puutarhakasvien tihkukastelu ja kastelulannoitus avomaalla � viljely, teknologia ja talous Terhi Suojala1), Kalle Hoppula1)*, Kalle Kankaanhuhta2), Timo Karhula2), Elina Muuttomaa3), Pia Outa2), Mika Peltonen3), Janne Pulkkinen4), Elisa Tikanm�ki5) ja Tapio Salo6) 1)MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Kasvintuotannon tutkimus, Puutarhatuo- tanto, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikki�, terhi.suojala@mtt.fi, kalle.hoppula@mtt.fi 2)MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki, timo.karhula@mtt.fi, pia.outa@mtt.fi 3)Ty�tehoseura, Maatalousosasto, PL 13, 05201 Rajam�ki, elina.muuttomaa@tts.fi, mika.peltonen@tts.fi 4)Kemira GrowHow Oy, PL 900, 00181 Helsinki, janne.pulkkinen@kemira-growhow.com 5)Saarioisten S�ilyke Oy, Isoniementie 76, 36420 Sahalahti, elisa.tikanmaki@saarioinen.fi 6)MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Ymp�rist�ntutkimus, Maaper� ja ymp�rist�, 31600 Jokioinen, tapio.salo@mtt.fi * Nykyinen osoite: MTT, Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori Tiivistelm� Kasvien riitt�v� veden saanti on hyv�n ja laadukkaan sadon edellytys puutar- hatuotannossa. Kastelu on tarpeen useimpina vuosina, mutta sen mahdolli- suuksia ei ole t�ysin hy�dynnetty. Tihkukastelu on yleistynyt suomalaisilla puutarhatiloilla nopeasti. T�ss� tutkimuksessa pyrittiin ohjeistamaan marja- kasvien ja avomaankurkun tihkukastelua ja siihen liitetty� kastelulannoitusta, kokoamaan tietoa kastelutekniikoista ja niiden ty�nmenekist� sek� arvioi- maan tihkukastelun taloudellisuutta. MTT puutarhatuotannossa Piikki�ss� tutkittiin tihkukastelun ja siihen liitetyn kastelulannoituksen soveltamista avomaankurkun, mansikan, mustaherukan ja vadelman viljelyyn. MTT taloustutkimuksessa selvitettiin tihkukastelume- netelm�n taloudellisuutta. Ty�tehoseurassa tutkittiin eri kastelumenetelmien ty�nmenekki� ja koottiin niihin liittyv�� tietoutta. Tulosten mukaan kaikki koekasvit vadelmaa lukuunottamatta hy�tyiv�t tasai- sesta maan kosteudesta, joka saavutettiin aloittamalla kastelu, kun maan kos- teutta mittaavat tensiometrit osoittivat noin -150�-300 hPa:n imua. Vadelma k�rsi talvivaurioita, kun maa pystyi jatkuvasti kosteana. Kastelulannoitukses- ta saatiin marjakasveilla hyvi� tuloksia. Kurkun lannoitukseen kastelulannoi- tusta hy�dynt�en laadittiin suositukset. K�yt�nn�n ty�nmenekiss� on suuri vaihtelu, koska tihkukastelulaitteiston kokoamiseen ja purkamiseen k�ytett�v�t koneet ovat enimm�kseen itse tehty- j�. Laitteiston asennuksessa tarvitaan viljelij�perheen lis�ksi ammattitaitoista, 4 usein ulkopuolista ty�voimaa. Tihkukastelu lis�� yrityksen tuotantokustan- nuksia, mutta laskee kustannuksia satokiloa kohden, mik�li tihkukastelulla saadaan suurempi sato. Satotasojen tulisi olla tihkukastellussa tuotannossa varsin korkeita, jotta tuotanto olisi kannattavaa. Mansikalla kannattavan tuo- tannon satoraja on noin 8-9 t/ha, herukalla 6-9 t/ha ja avomaankurkulla 55 t/ha. Avainsanat: kastelu, lannoitus, avomaankurkku, mansikat, mustaherukka, vadelma, talous, tihkukastelu, tuotantokustannukset, ty�nmenekki 5 Drip irrigation and fertigation of horticultural crops in field � production, technology and economy Terhi Suojala1), Kalle Hoppula1)*, Kalle Kankaanhuhta2), Timo Karhula2), Elina Muuttomaa3), Pia Outa2), Mika Peltonen3), Janne Pulkkinen4), Elisa Tikanm�ki5) and Tapio Salo6) 1)MTT Agrifood Research Finland, Plant Production Research, Horticulture, Toivonlinnantie 518, FIN-21500 Piikki�, Finland, terhi.suojala@mtt.fi, kalle.hoppula@mtt.fi 2)MTT Agrifood Research Finland, Economic Research, Luutnantintie 13, FIN-00410 Hel- sinki, Finland, timo.karhula@mtt.fi, pia.outa@mtt.fi 3)Work Efficiency Institute, P.O. Box 13, FIN-05201 Rajam�ki, Finland, elina.muuttomaa@tts.fi, mika.peltonen@tts.fi 4)Kemira GrowHow Oy, P.O. Box 900, FIN-00181 Helsinki, Finland, janne.pulkkinen@kemira-growhow.com 5)Saarioisten S�ilyke Oy, Isoniementie 76, FIN-36420 Sahalahti, Finland, elisa.tikanmaki@saarioinen.fi 6)MTT Agrifood Research Finland, Environmental Research, Soils and environment, FIN-31600 Jokioinen, Finland, tapio.salo@mtt.fi *Present address: MTT Agrifood Research Finland, Laukaa Research and Elite Plant Unit, Antinniementie 1, FIN-41330 Vihtavuori, Finland Abstract Adequate water supply is a prerequisite for a high yield of good quality. Most years, irrigation is needed in open field cultivation, but its potential has not been fully utilized. Drip irrigation has become more common on Finnish farms. The aim of this research project was to establish guidelines for the use of drip irrigation and fertigation of certain berry crops and pickling cucum- ber, to assess the work demand of different irrigation methods and to evaluate the economy of drip irrigation. MTT Horticulture carried out drip irrigation and fertigation trials on pickling cucumber, strawberry, black currant and raspberry, while MTT Economic Research analysed the economy of drip irrigation. Work Efficiency Institute investigated the work demand of various irrigation methods and collected related information. All the plants in study, except raspberry, benefited from high soil moisture content, which was achieved by starting irrigation when tensiometres indi- cated suction of -150 to -300 hPa. Raspberry sustained winter damage if the soil moisture content was constantly high. Fertigation was beneficial in berry crops. On the basis of the results, recommendations were provided for the fertilisation of pickling cucumber. 6 There is large variation in work demand on individual farms because the equipment is mostly self-made. Installation of a drip irrigation system re- quires skilled and often employed labour. Use of drip irrigation increases production costs per farm but costs per kg of yield are lowered provided that the yields actually increase with drip irrigation. Yields should be relatively high in order for the production to be profitable. The limit of yield for profit- able production is 8-9 t/ha for strawberry, 6-9 t/ha for black currant and 55 t/ha for pickling cucumber. Key words: black currant, economy, irrigation, fertilization, pickling cucum- ber, production costs, raspberry, strawberry, work demand 7 Alkusanat Tihkukastelu on yleistynyt suomalaisilla puutarhatiloilla nopeasti. Eniten tihkukastelua hy�dynnet��n mansikkaviljelmill�, mutta my�s muilla marja- ja hedelm�kasveilla menetelm� on yleistynyt. Vihannesviljelyss� tihkukaste- lua k�ytet��n erityisesti avomaankurkkua viljelt�ess�. Uusi menetelm� tuo tullessaan runsaasti avoimia kysymyksi�, joihin haettiin vastauksia vuosina 2001-2003 toteutetussa tutkimuksessa �Tihkukastelu ja kastelulannoitus puu- tarhakasvien sadon varmistajana avomaalla�. Tutkimuksen taustalla oli tarve lis�t� ja varmentaa niin avomaankurkun kuin marjakasvien satoa. Sadon m��r�n ja laadun kannalta lannoitus ja kastelu ovat keskeisi� tekij�it�, ja niiden k�ytt� vaikuttaa my�s ymp�rist��n. Mansi- kan tihkukastelusta oli saatu jo aiemmin lupaavia tuloksia MTT puutarhatuo- tannon kokeissa Piikki�ss�. My�s muiden marjakasvien viljelyss� menetel- m�� oli koeoloissa k�ytetty, mutta varsinaisia koetuloksia ei ollut Suomesta saatavissa. Kustannuksiltaan varsin kalliin kastelumenetelm�n taloudellisuu- desta ei ollut selv�� k�sityst�, ja tiedot tekniikan k�yt�st� olivat hajallaan. Tihkukastelun yleistymisen kynnyksell� aloitettiin Maa- ja mets�talousminis- teri�n, MTT:n, Kemira GrowHow�n ja Elintarviketeollisuusliiton Vihannes- s�ilyketeollisuusyhdistyksen rahoittama kolmivuotinen tutkimushanke. Hankkeen tavoitteena oli kehitt�� avomaankurkun ja marjakasvien kastelu- ja lannoitusohjelmia, tutkia tihkukastelun ty�nk�ytt�� ja taloudellisuutta sek� koota yhteen kastelutekniikoita koskevaa tietoa. Hanke koostui kolmesta osasta: MTT puutarhatuotannossa Piikki�ss� tutkittiin tihkukastelun ja siihen liitetyn kastelulannoituksen soveltamista avomaankurkun, mansikan, musta- herukan ja vadelman viljelyyn. MTT taloustutkimuksessa selvitettiin tihku- kastelumenetelm�n taloudellisuutta. Ty�tehoseurassa tutkittiin eri kastelume- netelmien ty�nmenekki� ja koottiin kastelumenetelmiin liittyv�� tietoutta kasteluoppaaseen. Tutkimuksen ohjausryhm��n kuuluivat puheenjohtajana Sanna-Liisa Taival- maa (vuonna 2002 Seija Ahonen) ja Markku J�rvenp�� Maa- ja mets�talous- ministeri�st�, Elisa Tikanm�ki Saarioisten S�ilyke Oy:st�, Janne Pulkkinen Kemira GrowHow Oy:st�, Mika Virtanen MTK:sta, Pauliina Palonen Helsin- gin yliopistosta ja Mikko Rahtola Puutarhaliitosta. Parhaat kiitokset ohjaus- ryhm�lle aktiivisuudesta ja mielenkiinnosta tutkimusta kohtaan. Ohjausryh- m�n j�senist� Elisa Tikanm�ki ja Janne Pulkkinen osallistuivat kiinte�sti koko tutkimuksen ja kentt�kokeiden suunnitteluun, mist� heille l�mpim�t kiitokset. Suuret kiitokset kuuluvat MTT puutarhatuotannon vihannestiimille sek� he- delm�- ja marjatiimille, jotka ahkerasti ja huolellisesti hoitivat kokeet alusta loppuun. Erityiskiitokset kuuluvat kurkkukokeiden toteutuksesta vastanneelle 8 tutkimusmestari Hanna Kairikolle sek� marjakokeista vastanneille tutkimus- apulainen Tuija Lehdelle sek� tutkimusmestari Arto Yl�m�elle. Haluamme kiitt�� my�s kurkkukokeista vuosina 2000 ja 2003 pro gradu -ty�ns� tehneit� MMM Riitta Per�ist� ja mmyo Riikka Keskist� sek� mansikan kasteluko- keesta vuonna 2002 opinn�ytety�ns� tehnytt� puutarhuri Marja Perkoa ahke- rasta ja innostuneesta osallistumisesta ty�h�n. Ravinneanalyysien tekemises- t� kiit�mme MTT:n maaper� ja ymp�rist� -vastuualueen tutkimusmestari Leena M�k�r�ist�. MTT taloustutkimus haluaa kiitt�� l�mpim�sti tutkimuksessa mukana olleita marja- ja vihannestiloja. Ilman heid�n panostaan kustannus- ja ty�nk�ytt�tie- tojen kirjaamisessa ja luovuttamisessa tutkijoiden k�ytt��n olisi talousosion suorittaminen ollut hankalaa. Samoin Ty�tehoseura haluaa kiitt�� niit� tiloja, joilla saimme selvitt�� erilaisten kastelumenetelmien vaatimia ty�aikoja. Helmikuussa 2004, Tekij�t 9 Sis�llysluettelo Avomaan kastelumenetelmien ty�nk�ytt�, Elina Muuttomaa & Mika Peltonen.........................................................................................................10 Avomaankurkku hy�tyy tihkukastelusta, Terhi Suojala, Tapio Salo, Janne Pulkkinen & Elisa Tikanm�ki .............................................................30 Marjakasvien tihkukastelu ja kastelulannoitus, Kalle Hoppula, Tapio Salo & Janne Pulkkinen......................................................................64 Tihkukastelun vaikutus mansikan, herukan ja avomaankurkun viljelyn talouteen, Pia Outa, Timo Karhula & Kalle Kankaanhuhta .......................106 10 Avomaan kastelumenetelmien ty�nk�ytt� Elina Muuttomaa ja Mika Peltonen Ty�tehoseura, Maatalousosasto, PL 13, 05201 Rajam�ki, elina.muuttomaa@tts.fi, mika.peltonen@tts.fi Tiivistelm� Veden merkitys on sadonmuodostuksessa merkitt�v�, ja oikea-aikaisella kas- telulla voidaan saada huomattava sadonlis�. Avomaantuotannossa voidaan k�ytt�� eri kastelumenetelmi�, mutta esimerkiksi hallasadetuksessa on p��l- t�kastelu ainoa vaihtoehto. Kastelumenetelm�n valintaan vaikuttaa viljelykasvi, mutta tihkukastelu on jo olennainen osa nykyaikaista mansikan- ja omenantuotantoa sek� avomaan- kurkun viljely�. Tihkukastelun etuna on tasainen kastelutulos, jossa vesi saa- daan l�helle juuristoa. Vedentarve on pieni ja kastelun mukana on mahdollis- ta lis�t� lannoitetta. Kastelutarve voidaan m��ritt�� tarkasti kosteusmittarei- den avulla. Tihkukastelun perusinvestointi on kallis ja vaatii onnistuakseen huolellista suunnittelua. Ty�tehoseuran tutkimuksessa selvitettiin tilatutkimuksella eri avomaatuotan- nossa k�ytett�vien kastelumenetelmien ty�nmenekki�: tihkukastelun lis�ksi tutkimuksessa oli mukana my�s sadetuskoneet ja -kalustot. Vuosien 2001�2003 aikana mitattiin eri ty�vaiheisiin kuluneita ty�aikoja 7 tilalla. Ty�normit laskettiin kahden hehtaarin (100 m x 200 m) peruslohkolle hehtaa- ria, 100 metri� tai kertaa kohti. Asennusty�ss� kuluu suhteellisen paljon ty�- aikaa, ja hyvin moni tihkukasteluj�rjestelm�n rakentamisen ty�vaihe vaatii 2�3 henkil�n ty�panoksen. Varsinkin vedensiirtolinjojen rakentaminen ja tihkuletkujen asentaminen kasteltavalle lohkolle vie aikaa. Suunnitteluvai- heessa kannattaa harkita, riitt��k� rakentamisvaiheessa oma ammattitaito ja koneet vai turvaudutaanko ammattiasentajiin. Tihkukasteluj�rjestelm� on melko uusi ja tiloilla k�ytet��n paljon itse tehtyj� koneita, mik� lis�si ty�- aikojen vaihtelua tilojen v�lill�. Avainsanat: ty�nmenekki, puutarhatuotanto, tihkukastelu, sadetus, kastelu- menetelm�t 11 Johdanto Suomessa kastelun tarve johtuu l�hinn� alkukes�n sadannan vajauksesta sa- teisen kauden painottuessa loppukes��n ja syksyyn, jolloin sateiden ajoittu- minen ei vastaa kasvuvaiheen vedentarvetta. Puutarhatuotannossa muutamilla lajeilla tarvitaan lis�ksi kastelua hallantorjuntaan. Suomessa kastelun k�ytt�- minen ei aiheuta ongelmia, sill� vett� k�ytet��n hy�tytarkoituksiin vain 2 % kokonaisvirtaamasta (Pajula & Triipponen 2003). Paikallisesti kasteluveden saatavuus voi toki tulla ongelmaksi, jos l�hist�ll� ei ole pintavett� tai kastelun tarve ylitt�� k�ytett�viss� olevan raakaveden m��r�n. Kastelua k�ytet��n ehk� eniten puutarha- ja erikoiskasvituotannossa. Viimei- sen maatalouslaskennan mukaan (Maa- ja mets�talousministeri�n tietopalve- lukeskus 2002) Suomessa oli kasteltavaa maatalousmaata 88 000 hehtaaria, joista suhteellisesti eniten sijaitsi Ahvenanmaalla (33,9 %). Mannermaalla eniten kastelulaitteita oli Varsinais-Suomessa (22 %). Keskim��rin kastelu- laitteet oli k�yt�ss� 8,6 %:lla kaikista tiloista. Kasvi tarvitsee vett� yhteytt�mistuotteiden ja ravinteiden kuljetukseen, solu- paineen yll�pitoon ja fotosynteesiin. Veden merkitys on sadonmuodostukses- sa merkitt�v�: kilo kuiva-ainetta vaatii jopa 50�3 000 kiloa vett� (Voipio 2001). Kastelumenetelm�n valintaan vaikuttaa viljelykasvi. Avomaantuotannossa voidaan k�ytt�� eri kastelumenetelmi�. Joissakin tilanteissa, kuten hallasade- tuksessa, on p��lt�kastelu sektorisadettimilla ainoa vaihtoehto. Satunnaiseen k�ytt��n sopivat sadetuskoneet. Suurinta osaa vihanneksista kastellaan toistaiseksi tarvittaessa eli istutuksen ja kylv�n j�lkeen ja kuivina kausina. Poikkeuksena on avomaankurkku, jolle yleisesti k�ytet��n tihkukastelua. Tihkukastelu on olennainen osa nykyaikasta mansikan- ja omenantuotantoa. Sit� k�ytet��n my�s kes�kurpitsan ja sokeri- maissin tuotannossa sek� viheralueilla istutusten kastelussa. Tihkukastelu voisi olla k�ytt�kelpoinen my�s salaattien, yrttien ja mausteiden viljelyss�. Tihkukastelu on investointina mittava. Se suunniteltava huolellisesti etuk�- teen, jotta v�ltytt�isiin virheilt� ja saataisiin menetelm�st� paras hy�ty. Ty�tehoseuran tutkimuksen tarkoitus oli selvitt�� tihkukastelun ty�nmenek- kej� laitteiston asennuksesta sen purkuun. Lis�ksi t�ydennettiin muiden pe- rinteisten kastelumenetelmien ty�nmenekkej�. Raportin alussa on lyhyesti esitelty tihkukastelun toimintaperiaate. 12 Tihkukastelu avomaalla Avomaan tihkukastelussa k�ytet��n paljolti samoja laitteita kuin kasvihuo- neiden tihku- ja tippukastelussa. Tihkukastelussa saadaan tasainen kastelu, jos suuttimien v�limatka letkussa on viljelykasville sopiva. Veden mukana annetut ravinteet helpottavat ja tarkentavat lannoitusta. Veden tarve on pie- nempi kuin p��llekastelussa, koska vett� ei haihdu ilmaan ja vain osa pellon pinta-alasta kastellaan. Lehdist� pysyy kuivana, mik� v�hent�� tautiriski� (Kuva 1). Kuva 1. Tihkukasteluj�rjestelm�n kaavio. Kasteltavat peltolohkot jaetaan vesim��r�lt��n tasaisiin kasteluyksik�ihin. Lannoiteannostelijan sijaintiin vaikuttavat viljelt�vien lajien m��r� ja k�ytett�v� lannoitus. Lannoiteannosteli- jan j�lkeen suositellaan viel� hienosuodatinta poistamaan mahdolliset sak- kaumat ja liukenematon lannoite. (Piirros Kaija Laaksonen) Tarvittavan veden m��r� vaihtelee Tihkukastelu ei kastele maata tasaisesti, vaan pistem�isesti suuttimen ymp�- rilt�. Tasaisin kastelutulos saadaan, jos suuttimen vedentuotto on pieni. Sil- loin maa kastuu hitaasti eik� esimerkiksi huuhtele maasta ravinteita. Kuivassa savimaassa vesi valuu helposti halkeamia pitkin maahan (Dasberg & Bresler 1985). 13 Maalaji vaikuttaa siihen, millainen on maaper�n vedenl�p�isynopeus eli mi- ten vesi liikkuu alasp�in ja sivusuunnassa. Mit� karkeampi maalaji on, sit� nopeammin vesi kulkeutuu alasp�in. Siksi karkeille maille k�ytet��n pienem- pi� kerta-annoksia, jotta vett� ja varsinkaan lannoitetta ei pumpattaisi enem- p�� kuin maaper� pid�tt��. Hieta-, hiesu ja savimailla maa kostuu matalalta ja vesi levi�� sivusuunnassa. My�s maaper�ss� olevat tiivistym�t ohjaavat vett� sivusuuntaan (Dasberg & Bresler 1985). Muovikatteen alta on melkein mahdotonta arvioida riitt�v�n kastelun m��r��, joten kastelutarpeen m��ritt�misen apuna k�ytet��n kosteusmittareita. Kiih- keimm�n kasvun ja sadonmuodostuksen aikaan maan kosteutta seurataan jopa p�ivitt�in, muina aikoina kaksi kertaa viikossa (Pulkkinen & Hiltunen 2003). Perinteisiss� kastelumenetelmiss� vesim��r� lasketaan millimetrein� hehtaa- rille. Tihkukastelussa on helpompaa k�ytt�� mitoituksena litraa tainta koh- den, koska koko pinta-alaa ei kastella. Tarvittava vesim��r� mitoitetaan niin, ett� koko ala voidaan kastella yhden vuorokauden aikana. Hallanaroilla lajeil- la huomioidaan hallasadetuksen vaatima vesim��r� my�s pumppua ja runko- linjaa valittaessa. Kun kastelussa k�ytet��n tihkukastelua, jaetaan pelto vesim��r�lt��n mahdol- lisimman tasaisiin lohkoihin. Jos samalla lohkolla kasvaa eri lajikkeita, mitoi- tetaan kastelu ja lannoitus vaativimman lajikkeen mukaan. Kasvun alussa, kun juuristo on viel� pieni, kerta-annokset ovat pienempi�. Kuitenkin riitt�v�n isoilla kerta-annoksilla varmistetaan, ett� juuristo levi�� laajalle. Liian pieneksi j��nyt ja maan pinnan l�hell� oleva juuristo on arka kuivuudelle. Omenapuilla ja marjapensailla on vaarana my�s kaatuminen, jos pieneksi j��nyt juuristo ei kiinnit� kasvia riitt�v�n hyvin maahan. Kasteluveden laadulla merkityst� Suomessa k�ytet��n kasteluun l�hinn� pintavett� eli joki- ja j�rvivesi� tai erilaisiin kastelualtaisiin ker�tty� vett�. Pintavedet ovat hygieeniselt� laadul- taan yleens� hyvi�, mutta melkein aina vedess� on humusta, lev�� ja erilaisia roskia. Pintavesiin saattaa p��st� j�tevesi� ja erilaisia valumia. Veden hygieenist� laatua alentaa mm. ulosteper�iset bakteerit, joista t�rkeimm�t ovat Esche- richia coli sek� enterokokit eli fekaaliset streptokokit. Ne voisivat varsinkin mansikan ja lehtivihannesten p��llekastelussa saastuttaa satoa, mit� on tapah- tunut ulkomailla. 14 Jos pintavett� ei ole riitt�v�sti saatavilla, vaihtoehto � tosin usein kallis � on pohjaveden k�ytt�minen. Se on yleens� laadultaan erinomaista, vaikka pai- koittain siin� voi olla rautaa, mangaania tai kalkkia. Ne tukkivat suuttimia ja ohuita letkuja. Veden sis�lt�m�t kemialliset aineet voivat saostua esimerkiksi lannoitteita lis�tt�ess�. Tihkukastelulaitteisto on herkk� erilaisille veden ep�- puhtauksille, joten veden mineraalit on tarvittaessa saostettava ja suodatetta- va pois. Tihkukastelulaitteisto vaatii ainakin hiekkasuodattimen k�ytt��. Se poistaa humuksen, muut kiinte�t aineet ja osan mikrobeista, mutta ei poista esimer- kiksi rautaa eik� kalkkia. Hienosuodatin, tavallisesti lamelli- tai verkkosuodatin, poistaa loputkin ve- den ep�puhtaudet ja varmistaa, ett� suuttimet pysyv�t auki. Hienosuodatinta tarvitaan, kun k�ytet��n lannoiteannostelijaa. Siihen j�� mm. sulamaton lan- noite tai saostumat. Hienosuodattimen j�lkeen asennetaan paineenalennus- venttiili, jolla paine s��det��n kastelulohkolle tihkuletkutyypille sopivaksi. Lannoiteannostelija (-injektori) sy�tt�� liuoslannoitetta kasteluveden jouk- koon. Annostelija imee ravinneliuoksen avoimesta astiasta ja annostelee kas- teluveteen. Lannoitteen annostelua eli sopivaa v�kevyytt� seurataan johtoky- kymittarilla tihkuletkun suuttimista tulevasta vedest�. Tihkuletkuja eri tarkoituksiin Tihkuletkut ovat yleisimmin mustaa PE-muovia, mutta my�s PVC-muovia k�ytet��n. Suuttimen kapasiteetti ilmoitetaan litraa/tunti/suutin tai lit- raa/tunti/100 m. Suuttimien v�limatka vaihtelee ja sopiva letku valitaan vilje- lykasvin vedentarpeen mukaan. K�ytt�vuosien m��r� vaikuttaa siihen, mik� on sein�m�vahvuudeltaan sopiva letku. Yhden vuoden k�ytt��n tai kertak�yt- t�isen� letkuna sein�m�n paksuus alkaa 0,1 millimetrist�. Monivuotiseen k�ytt��n tarkoitetun letkun sein�m�n paksuus on v�hint��n 0,65 mm. Puiden ja pensaiden kasteluun tarkoitetun pysyv�n letkun sein�m�n paksuus on v�- hint��n 1 mm. Tihkuletkut levitet��n tavallisesti yhdess� muovin tai mansikkakankaan kanssa. Monivuotisilla kasveilla tihkuletkun hautaaminen muutaman sentin syvyyteen v�hent�� myyrien aiheuttamia vahinkoja. Kuuman ilman aiheut- tama l�mp�laajeneminen on my�s v�h�isemp��. Tihkuletkut liitet��n jakolin- jaan erilaisilla l�ht�liittimill�. Suuttimet ovat yleens� valmiiksi kiinni letkussa, mutta j�ykkiin ja paksuihin putkiin niit� voi my�s asentaa j�lkik�teen esimerkiksi omenapuille, kun nii- den veden tarve kasvaa i�n my�t�. 15 Itsepuhdistuvat suuttimet ty�nt�v�t mahdollisesti niihin kertyneen lian pois, kun vedenpaine laskee. Suuttimen sis�rakenne on labyrinttimainen, jolloin vesi virtaa py�rteisesti ja huuhtelee samalla pois ep�puhtauksia. Ennen laby- rintti� oleva suodinosa est�� isompien partikkelien p��syn suuttimeen. Veden ulostuloaukko on muotoiltu niin, ett� esimerkiksi juuret eiv�t p��se kasva- maan sen sis��n (Kuva 2) Kuva 2. Tihkuletkun suuttimen rakenne vaihtelee eri valmistajilla ja malleilla. Labyrinttimainen rakenne virtauttaa vett� niin, ett� mahdolliset ep�puhtaudet poistuvat eiv�tk� j�� tukkimaan suutinta. (Piirros Elina Muuttomaa) Jos lohko on tasainen ja korkeuserot ovat alle 2 metri�, letkun valintaan vai- kuttaa rivin pituus. Korkeuserojen kasvaessa vaatimukset putkelle kasvavat. Paineentasaava tippukasteluletku sopii hyvin mm. taimistoille tai omenatar- hoihin, joissa putki joko ripustetaan maan pinnan yl�puolelle tai se makaa esimerkiksi taimiruukkujen pinnalla. Painekompensoitu eli paineentasaava suutin aukeaa, kun paine nousee ja sulkeutuu, kun paine laskee. Kastelu on tasaista, vaikka paine vaihtelee, maasto on ep�tasainen tai kastelulinja pitk�. Kastelu my�s alkaa ja loppuu samanaikaisesti koko j�rjestelm�ss�, eik� j�� tippumaan. Painekompensoitu suutin toimii aina 10 metrin korkeuseroihin asti. Aineisto ja menetelm�t Tutkimuksen tarkoitus oli selvitt�� eri avomaatuotannossa k�ytett�vien kaste- lumenetelmien ty�nmenekki�. Varsinainen tutkimus k�sitti vain tihkukaste- lumenetelm�n, mutta Ty�tehoseuran osuudessa p�ivitettiin samalla aikai- semmin, 1970-luvulla tehtyj� ty�ntutkimuksia (Nissi & M�lki� 1974). Ty�nmenekit selvitettiin tihkukastelun lis�ksi sek� sadetuskoneiden ett� sa- detuskaluston k�yt�st�. Avomaan erilaisten kastelumenetelmien ty�nmenekit selvitettiin tilatutki- muksella. Eri ty�vaiheisiin kuluneita ty�aikoja kellotettiin seitsem�ll� tilalla kasvukausien 2001�2003 aikana. Tihkukastelun ty�nmenekit selvitettiin mansikka-, herukka- ja avomaankurkkulohkoilta. Lis�ksi vierailtiin mm. porkkanaa, perunaa ja kaalia tuottavilla tiloilla. Sopivia tiloja kysyttiin mm. neuvojilta ja tuottajaj�rjest�ilt�. K�yt�nn�n syist� tilat valittiin l�hinn� etel�i- sest� Suomesta. 16 Tulokset ja tulosten tarkastelu Ty�menetelmien kuvaus Tihkukastelu Tihkuletkun asennus/levitys Kurkulla ja mansikalla tihkuletku asennetaan muovikatteen levityksen yhtey- dess� maan pinnalle muovikatteen alle. Tihkuletkun asennusta varten muovi- katteen levityksess� k�ytett�v��n koneeseen tarvitaan letkurullalle teline, josta tihkuletku rullautuu maan pinnalle (Kuva 3). K�yt�nn�n mittausten mukaan tihkuletkun asennus hidastaa muovikatteen levityst� noin 15 %. Yli- m��r�inen ty� aiheutuu suurimmaksi osaksi p�isteess� teht�v�st� liit�nt�ty�s- t�. Muovikatteen levityksess� ty�koneen nopeus on 3�4 km/h. Yhdess� muo- vikaterullassa on 750 m muovia, joten 1,5 metrin riviv�lill� tarvitaan noin 9 rullanvaihtoa hehtaarilla. Vastaavasti tihkuletkurullassa on noin 5000 metri� letkua, joten tihkuletkukela on vaihdettava keskim��rin 1,3 kertaa hehtaarilla. Kuva 3. Avomaankurkulla tihkuletkun asentaminen tehd��n yhdess� muovi- katteen levityksen kanssa. Ty�ss� avustava henkil� tarkkailee ty�koneen toimintaa ja avustaa p�isteess� tihkuletkun liitost�iss�. (Kuva Mika Peltonen) 17 Herukalla ja vastaavan tyyppisill� kasveilla tehd��n pelkk� tihkuletkun asen- nus. Tihkuletku upotetaan herukalla maahan noin 10 cm:n syvyyteen ja 20-25 cm:n p��h�n taimirivist�. Herukalla ty�koneessa tarvitaan asennusvan- nas, joka tekee sopivan syvyisen uran tihkuletkulle. Tihkuletku siirtyy kelalta vantaan tekem��n uraan ja multausvannas peitt�� letkun. Tutkituilla tiloilla ei ollut k�yt�ss� tehdasvalmisteisia asennuskoneita, vaan ty� tehtiin viljelij�i- den omatekoisilla koneilla. Esimerkiksi yhdell� ty�ntutkimustilalla k�ytettiin asennukseen traktorin takalanasta tehty� ty�konetta. Tihkuletkun asennus aloitetaan kiinnitt�m�ll� p�isteess� tihkuletku maahan. Kiinnitt�minen tapahtuu jalalla painaen toisen henkil�n avulla. Ty�koneen alkaessa liikkua rivi� pitkin, avustava henkil� pit�� kiinni tihkuletkusta niin pitk��n, kunnes letku ei en�� pyri kulkeutumaan eteenp�in. Muovin alle teh- t�v�ss� pinta-asennuksessa tihkuletku kulkeutuu herkemmin ty�koneen mu- kana kuin upotettaessa tihkuletku maahan. Toisessa p��ss� rivi� tihkuletku katkaistaan ja tihkuletkun p��h�n asennetaan suojatulppa, jotta maa-aineista ei p��se kulkeutumaan letkun sis��n. Jakolin- jaan asennusta varten tihkuletkua j�tet��n vapaaksi riitt�v�lt� pituudelta. Tih- kuletkun asennus vaatii v�hint��n kahden henkil�n ty�ryhm�n, jossa toinen toimii traktorin kuljettajana ja toinen asennusty�t� avustavana henkil�n�. Jakolinjan rakentaminen ja tihkuletkun liitt�minen Tihkukastelua varten tarvitaan lohkon p��h�n veden siirtoon jakolinja. Jako- linja on 60�80 mm:n muoviputkea, johon tihkuletkut liitet��n erillisell� liit- timell� (Kuva 4). Jakolinjaputki upotetaan tavallisesti maahan p�isteess� riitt�v�n syv�lle, jotta ty�koneilla voidaan ajaa putkilinjan ylitse esimerkiksi korjuuaikana. Jakoputken upottamiseen voidaan k�ytt�� kynt�auraa tai taka- lanaa. Upotussyvyys on noin 10�20 cm. Jakolinja voidaan kaivaa my�s k�sin lapiolla. Tihkuletkujen liitt�minen jakolinjaan tapahtuu erillisen liitoskappaleen avulla k�sity�n�. Aluksi tihkuletkulle tehd��n ura rivilt� jakolinjalle. Jakolinjaan tehd��n reik� liitoskappaletta varten joko k�sik�ytt�isell� tai akkuporalla ja tihkuletku liitet��n putkeen. Lopuksi jakolinja ja tihkuletku peitet��n riitt�- v�ll� kerroksella kivet�nt� maa-ainesta. 18 Kuva 4. Tihkuletku liitet��n p�isteess� olevaan jakolinjaan liittimen avulla. Huolellinen liitosty� v�hent�� toimintah�iri�it� ja my�hemp�� paikkausty�n tarvetta. (Kuva Elina Muuttomaa) Tihkuletkun poistaminen maasta satokauden j�lkeen Tihkuletku joudutaan ker��m��n pois maasta satokauden j�lkeen, koska se ei maadu. Tihkuletku voidaan poistaa maasta kynt�m�ll� maata auralla ja ke- r��m�ll� letku pois k�sin. Mik�li tihkuletkua k�ytet��n uudestaan seuraavana vuonna, tulee letku ker�t� ehj�n� maasta. Erityisesti muovikatteen alta tihku- letku ker�t��n pois, jolloin ty� tehd��n katemuovin poiston yhteydess�. Ehj� letku ker�t��n kelalle rullalle joko k�sin tai kelauskoneen avulla. Kelalla tihkuletku on valmiina k�ytett�v�ksi my�s seuraavana satokautena. Siirtoputken kokoaminen Veden kuljetusta varten vaaditaan lis�ksi erillinen siirto- tai runkolinja pum- pulta jakolinjalle. Siirtolinja voidaan rakentaa maanalaisena tai -p��llisen�. Maanalainen letku on yleens� 75�100 mm:n muoviputkea. Muoviputkea varten tehd��n kaivinkoneella oja, johon putki lasketaan ja oja t�ytet��n. Maanp��llinen siirtolinja voidaan tehd� joko toisiinsa liitett�vist� m��r�mit- taisista metalliputkista tai yhten�isest� putkesta tai letkusta. Maanp��llinen siirtolinja ker�t��n ennen talven tuloa pois. Putkien siirtoty�ss� ja levitykses- s� k�ytet��n apuna per�vaunua. 19 Sadetuskoneiden siirrot Sadetusta tehd��n k�sin siirrett�v�ll� sadetuskalustolla tai sadetuskoneilla. Sadetuskalustoa ovat putki- ja letkukalusto sek� yhdistetty putkiletkukalusto. Sadetuskoneita ovat sadetustykit ja �rampit (-puomit) (Blom ym. 1996, Kara & P�likk� 1975). Sadetustykiss� on 1 tai 2 sektorisadetinta jalustalla, jota vesimoottorin k�yt- t�m� letkukela vet��. Sektorisadetin sadettaa kulkusuunnassa taaksep�in, joten jalusta liikkuu kuivalla maalla (Kuva 5). Jalusta voi olla varustettu ja- laksilla tai py�rill�. Sektorisadettimella sadetettavan kaistan leveys voi vaih- della 30 metrist� yli sataan metriin. Kaistan leveyteen vaikuttaa lis�ksi k�y- tett�v� paine ja putken halkaisija sek� sadettimen s��t� (Blom ym. 1996, Kara & P�likk� 1975) (Kuva 6). Kuva 5. Sadetustykki, kuten my�s sadetusramppi, kastelevat taaksep�in. Tykill� kasteltaessa kaistojen on oltava hieman limitt�in. (Piirros Elina Muut- tomaa) 20 Kuva 6. Sadetustykiss� sektorisadetin vedet��n traktorilla sadetettavan kais- tan toiseen p��h�n. Letkukela pit�� ankkuroida hyvin tukijalkojen avulla maahan. (Kuva Mika Peltonen) Sadetusrampissa on sektorisadettimen paikalla py�rill� liikkuva puomi, jossa on tasaisin v�limatkoin takaviistoon suunnatut suuttimet. Rampin leveys vaihtelee 13�42 m:n v�lill�. Kuljetuksen ja s�ilytyksen ajaksi nivel�ity ramp- pi saadaan pienemp��n tilaan (Kuva 7). Kuva 7. Rampissa vesi suihkuaa pienin� pisaroina tasaisesti kasvustoon. Tasainen kastelutulos v�hent�� mm. maan liettymist� ja kasvuston vaurioi- tumista. (Kuva Mika Peltonen) 21 Sadetuskaluston siirto pellolle Sadetuskalusto siirret��n pellolle talouskeskuksesta tai toiselta lohkolta trak- torilla. Irrallisen sadetuskaluston kuljettamiseen k�ytet��n yleens� per�vau- nua. Pumpun voimanl�hde kuljetetaan joko traktorin nostolaitteissa tai etu- kuormaajassa (Kuva 8). Sadetuskone tai -ramppi siirret��n oman kuljetus- runkonsa avulla tiell� ja pellolla. Ajonopeus vaihtelee kuljetettavan kaluston mukaan. Kuva 8. Vesipumppu toimii joko s�hk�ll� tai polttomoottorilla K�ytett�ess� sadetukseen pintavett� tulee kiinnitt�� erityist� huomiota veden puhtauteen. Jos kastelu tehd��n tihkukastelun avulla, on vesi puhdistettava v�hint��n hiekkasuodattimen avulla. (Kuva Mika Peltonen) Sadetuskaluston siirto pellolla Sadetuskaluston siirtoty� sis�lt�� kaluston kokoamisen, siirron pellolla uu- teen paikkaan ja uudelleen rakentamisen. Putkikalustolla, letkukalustolla sek� putki-letkukalustolla sadetuskaluston osat kootaan per�vaunuun. Siirto- ja runkolinjan sek� sadettimien kokoaminen tehd��n uuteen paikkaan. Sadetus- kaluston siirto tapahtuu siin� vaiheessa, kun edellinen alue on kokonaan sa- detettu (Kuva 9). 22 Kuva 9. Sadetuslinja kootaan niin, ett� sadettimien kastelemat sektorit ovat hieman p��llekk�in. Kolmion muotoon asetellut sadettimet antavat parem- man kastelutuloksen kuin neli��n asetellut. (Piirros Elina Muuttomaa) Sadettimien siirtotiheys riippuu ensisijaisesti sadetusm��r�st�. Putki-, letku- tai putki-letkukalustoilla sadettimia siirret��n runkolinjan tai muun putkilin- jan edellytt�m�ll� tavalla. Siirtoty� tapahtuu k�sin. Sadetustykin ja -rampin siirto pellolla Sadetustykin kokoaminen tapahtuu k��nt�m�ll� putkikela kuljetusasentoon, kiinnitt�m�ll� sadetin kuljetusrunkoon ja kytkem�ll� koko py�rill� kulkeva laitteisto traktorin vetokoukkuun. Vastaavasti saman kaluston kokoaminen ty�asentoon tapahtuu p�invastaisessa j�rjestyksess�. Kun varsinaisen sadetus- tykkikalusto on asennettu sadetettavan kaistan p��h�n, itse sadetin vedet��n sadetuslinjan p��h�n traktorilla. Sadettimen siirron j�lkeen voidaan pumppu k�ynnist��. Sadetusrampin siirto tapahtuu sadetustykkikaluston tapaan traktorilla. Ennen siirtoa ramppi kootaan ty�asentoon. Ramppi vedet��n my�s traktorilla sade- tettavan linjan p��h�n ja aukaistaan ty�asentoon. Siirtonopeus on selv�sti sadetustykkikalustoa hitaampaa. Rampin siirtonopeus pellolla on 1�2 km/h ja vastaavasti sadetustykill� 2�4 km/h pellon tasaisuudesta riippuen. 23 Ty�ntutkimusmenetelm�t Ty�ajat m��ritettiin aikatutkimuksilla, jotka tehtiin mittaamalla ty�n erien aikahavainnot tiedonkeruulaitteella. Ty�ntutkimuksen yhteydess� laadittiin my�s kuvaus ty�alueesta, laskettiin ty�ntutkimuksen aikana k�sitellyt materi- aalim��r�t (kpl, m) ja mitattiin kuljetut matkat. Matkojen m��ritt�miseen k�ytettiin GPS-laitteistoa. Ty�ntutkimusten tulosten perusteella t�ille m��ritettiin standardi- ja nor- miajat maataloust�iden standardiaikaj�rjestelm�n mukaan (Ty�tehoseura 1988). Standardiaika on tietyn ty�nosan tai ty�m��r�n tekemiseen tietyll� mene- telm�ll� kuluva aika. Standardiajat tai niiden laskemiseksi tarvittavat tiedot on m��ritetty useiden ty�ntutkimusten perusteella. Standardiaikojen perus- teella voidaan laskea ty�nmenekki, kun ty�n suoritustapa tunnetaan. Standar- diaika sis�lt�� p��- ja mahdollisen aputy�n. Aputy�t� on mm. ty�tuloksen tarkastelu. Ty�ntutkimuksissa on selvitetty my�s eri t�iss� esiintyv�t tyypilliset h�iri�t sek� elpymisaika, jotka otetaan huomioon ty�normia laskettaessa. Elpymis- ja h�iri�aika ilmoitetaan prosenttilis�n� koko ty�aikaan. Elpymislis�prosentti m��r�ytyy l�hinn� ty�n raskauden perusteella. H�iri�aika sis�lt�� aikavara- uksen ty�ss� yleisesti esiintyville h�iri�ille ja niiden poistamiseen. Poikkeuk- selliset h�iri�t, kuten ty�koneen rikkoontuminen, on huomioitava erikseen. Ty�normi on ty�nmenekki� tai ty�ntuotosta kuvaava luku, joka ilmoittaa kuinka paljon aikaa kuluu tietyn ty�n tekemiseen tai paljonko ty�t� saadaan tehdyksi tietyss� ajassa tietyll� menetelm�ll�. Ty�normiluvut lasketaan stan- dardiajoista huomioiden h�iri�t, elpymistarve sek� ty�h�n liittyv�t apu- ja valmisteluajat. Mik�li ty�ss� on useampi henkil�, on kokonaisty�nmenekin laskemiseksi aika kerrottava ty�ryhm�n henkil�iden lukum��r�ll�. Ty�ajan ty�nmenekin eli ty�normin laskenta on esitetty kuvassa 10. 24 Kuva 10. Standardiaikaj�rjestelm�n ty�ajan jaottelu. 25 Ty�ntutkimuksessa on k�ytetty seuraavaa sanastoa: Ty�aika on ty�ntekoon k�ytetty osa p�iv�st�. Ty�aika alkaa talouskeskuk- sessa ja p��ttyy sinne. Ruokatunti ei sis�lly ty�aikaan. Ty�ajaksi on kasvin- tuotannon t�iss� vakioitu kaksi 4 tunnin ty�jaksoa eli yhteens� 8 tuntia (480 min). Kiinte��n apuaikaan kuuluvat ty�ajassa p�ivitt�in l�hes samansuuruisina toistuvat ty�st� riippumattomat valmistelut tai lopettelevat toimenpiteet, ku- ten pukeutuminen ty�vaatteisiin, peseytyminen, ty�njako jne. Kiinte��n apu- aikaan sis�ltyy my�s kaksi 12 minuutin kahvitaukoa 8 tunnin ty�p�iv�� koh- ti. Tekemisaika on itse ty�n suoritukseen ja sen valmisteluun kuluva aika. Valmisteluaika on tietty� ty�jaksoa tai ty�n suorituskertaa varten tapahtuvat ty�kohtaiset, kertaluontoiset toimenpiteet, kuten koneiden p�ivitt�iset huol- lot, ty�v�lineiden otto ja poislaitto, siirtymiset ty�maalle ja takaisin jne. Il- moitettuihin valmisteluaikoihin sis�ltyy 3 % elpymislis� ja 1 % h�iri�lis��. Suoritusaika on ty�n suoritukseen normaalijoutuisuudella kuluva aika. Elpymislis� on mitoitettu niin, ett� normaalikuntoinen, ammattitaitoinen henkil� pystyy elpymistaukoja pit�en tekem��n ko. ty�t� koko ty�p�iv�n rasitustason pysyess� kohtuullisena. Elpymislis� ilmoitetaan %-lis�n� varsi- naiseen suoritusaikaan. H�iri�aika k�sitt�� ty�ss� normaalisti esiintyv�t h�iri�t ja niiden poistami- seen kuluvan ajan. Se ilmoitetaan %-lis�n� varsinaiseen suoritusaikaan. Val- misteluaikojen standardeihin se on lis�tty valmiiksi. Standardiaika ilmoittaa, kuinka paljon aikaa kuluu tietyn ty�nosan tai ty�- m��r�n tekemiseen tietyll� menetelm�ll�. Ty�normi on ty�nmenekki� tai ty�ntuotosta kuvaava luku, joka ilmoittaa kuinka paljon aikaa kuluu tietyn ty�n tekemiseen tai paljonko ty�t� saadaan tehdyksi tietyss� ajassa tietyll� menetelm�ll�. Luvut johdetaan standardiaiko- jen perusteella. Ty�nmenekki ilmoittaa paljonko ty�aikaa kuluu tietyn ty�n tai ty�m��r�n tekemiseen. Kasvintuotannon t�iss� on ty�nmenekiss� otettu huomioon suo- ritusajan lis�ksi apu- ja valmisteluajat. Ty�ntuotos ilmoittaa paljonko ty�t� saadaan tehdyksi tietyss� ajassa. Nor- mistossa ty�ntuotosta laskettaessa on otettu huomioon suoritusajan lis�ksi my�s apu- ja valmisteluajat. 26 Ty�ntutkimuksen tulokset Avomaan kastelumenetelmien ty�ajan ty�nmenekki eli ty�normi Normiajat on laskettu ns. peruslohkolle, jonka pinta-ala on 2 hehtaaria ja joka on muodoltaan suorakaide (100 m x 200 m). P��ajosuunta on pitk�n sivun suunta ja lohko on salaojitettu. Ty�normin ajonopeus on saatu ty�ntutkimus- ten keskiarvoista. Ty�normit on laskettu hehtaaria, 100 metri� tai kertaa kohti (Taulukko 1). Taulukko 1. Tihkukastelun ty�nmenekki Ty�vaihe min/ha Tihkuletkun asennus (2 henkil�n ty�ryhm�) Kurkulla ja mansikalla (riviv�li 1,5 m) samalla muovin asennus riviv�li 3,5 m 2x 117 riviv�li 1,5 m 2x 224 Tihkuletkujen liitt�minen jakolinjaan: riviv�li 3,5 m 53 riviv�li 1,5 m 99 Tihkuletkujen poisto (2 henkil�n ty�ryhm�): aika ei sis�ll� mahd. muovin poistoa riviv�li 3,5 m 2x 66 riviv�li 1,5 m 2x 147 Ty�vaihe min/100 m Siirtolinjan rakentaminen, maanp��llinen linja (2 henkil�n ty�ryhm�) 6 metrin metalliputki, putket vaunussa 2x 53 paloletku kiepill� vaunussa 2x 62 maanalainen linja (2 henkil�n ty�ryhm�) kiepill� oleva muoviputki 2x 197 Jakolinjan rakentaminen maanalainen linja (2 henkil�n ty�ryhm�) 2x 65 Sadetuskalusto siirret��n pellolta toiselle. Ty�ss� on yksi henkil� ja traktori. Kuljetusmatka on 2 x 0,5 km. Aikaan sis�ltyy my�s pumpun haku/siirto (Taulukko 2). Taulukko 2. Sadetuskaluston kuljetuksen ty�nmenekki Ty�vaihe min/kerta Per�vaunussa kuljetettava kalusto (14 km/h) 72 Nostolaitesovitteinen kalusto (10 km/h) 82 Hinattava sadetuskone (8 km/h) 86 Erillinen voimanl�hde tai pumppu 40 Pumpun asennus pumppauspaikalle 31 27 Sadetuskaluston siirt�minen pellolla sis�lt�� eri osien purkamisen, siirron uuteen paikkaan ja kokoamisen uudelleen. Osat siirret��n lohkon sis�ll� k�- sin. Sadetuskoneiden eli tykin ja puomin siirrossa k�ytet��n traktoria (Tau- lukko 3). Taulukko 3. Sadetuskaluston siirron ty�nmenekki Kalustotyyppi min/ha Putkikalusto runkolinja 300m, 17 sadetinta 29 Putki-letkukalusto runkolinja 300m, 17 sadetinta 66 Letkukalusto runkolinja 300m, 17 sadetinta 42 Sadetuskoneet 20-36 Sadetusramppi 35-45 Sadettimet siirret��n lohkon sis�ll� k�sin joko kantaen tai laahaten (Taulukko 4). Taulukko 4. Sadettimien siirron ty�nmenekki Kalustotyyppi min/ha Putkikalusto - 1 putki kerrallaan kantaen 50 - 2 putkea kerrallaan laahaten 34 - 3 putkea kerrallaan kantaen ( 2 henkil�n ty�ryhm�) 2x 28 Putki-letkukalusto, letkukalusto - ensin runkolinjan paikan sadetus 22 - sadetus j�rjestyksess� reunasta alkaen 19 Sadetuskoneella ja �rampilla sadettimen siirto sis�ltyy koneen siirtoaikaan. Tulosten tarkastelua Sadetus on harkittava tilan sis�ll� lohkoittain. Kuten viljelyn kustannukset yleens�, my�s sadetuksen kustannukset ovat pienimm�t isoilla, s��nn�llisen muotoisilla lohkoilla. Ty�n k�yt�n kannalta on edullisinta, ett� yhdell� ty�- rupeamalla, esimerkiksi laitteiston siirrolla, voidaan kastella mahdollisimman paljon. Pienill� lohkoilla ja pitkill� siirtokuljetuksilla kuluu suhteellisesti paljon aikaa siirtoon, kokoamiseen ja purkamiseen. Nykyisin k�ytett�v�t sadetuslaitteet eiv�t yleens� tarvitse valvontaa, sill� laitteet esimerkiksi sam- muvat itsest��n. Tihkukastelulaitteiston rakentaminen vaatii viljelij�perheen lis�ksi ulkopuo- lista ammattitaitoista ty�voimaa. Hyvin moni tihkukasteluj�rjestelm�n raken- 28 tamisen ty�vaihe vaatii 2-3 henkil�n ty�panoksen. Varsinkin vedensiirtolin- jojen rakentaminen ja tihkuletkujen asentaminen kasteltavalle lohkolle vie aikaa. On harkittava, riitt�k� rakentamisvaiheessa oma ammattitaito vai tur- vautuuko ammattiasentajiin. Samanlaiseen tulokseen eli suhteellisen suureen ty�n m��r��n asennusvai- heessa p��dyttiin my�s MTT:n ja Pyh�joen Kantaperuna Oy:n perunan tih- kukastelua selvitt�neess� hankkeessa. Asennuksen lis�ksi tarvitaan my�s sopivat keruulaitteet, kun viljely on loppunut. Seurantaan ja kastelun oikea- aikaiseen aloittamiseen kului my�s yll�tt�v�n paljon aikaa. Helppoa kastelun aloittamista ja lannoitusmahdollisuutta pidettiin hyv�n� vastapainona korkeil- le kustannuksille. Ty�nmenekkiluvut saatiin vain yhden lohkon asennusty�n perusteella, mik� tekij�iden mukaan ei kest� l�hemp�� tarkastelua (Maata- louden tutkimuskeskus & Pyh�joen Kantaperuna Oy 2000). Avomaanvihannestiloilla k�ytet��n tihkuletkujen asennusty�ss� hyvin paljon omatekoisia koneita. N�iden omatekoisten koneiden vaatimassa ty�menekis- s� on huomattavia eroja. Normaalissa pintasadetuksessa k�ytett�v�t koneet ovat vakiintuneita jo pitk�lt� ajalta. Tihkukastelu on kuitenkin vasta vakiin- nuttamassa asemaansa avomaan vihannestuotannossa, joten tehdastekoisia koneita on v�h�n k�yt�ss�. Yhteenveto Tihkukastelulaitteisto on suunniteltava huolellisesti ja sen k�yt�n opetteluun on varattava riitt�v�sti aikaa. Sadetus suunnitellaan lohkoittain. Ty�nk�yt�n kannalta monipuolisella tilalla on kastelun j�rjest�minen yksinkertaisempaa, koska sadon kannalta t�rkein veden tarve on eri aikoina eri lajeilla. Hal- lanaroilla lajeilla tarvitaan lis�ksi p��llekasteluun soveltuvia laitteita, esim. sektorisadettimia. Suunnittelussa huomioidaan kasvilajien erilainen veden- ja lannoituksen tar- ve. Erityisesti pintaveden puhdistukseen on kiinnitett�v� huomioita. Kastelu- lannoitusta k�ytett�ess� tarvitaan my�s hienosuodatinta. Tihkukastelulaitteiston rakentaminen vaatii viljelij�perheen lis�ksi ulkopuo- lista ammattitaitoista ty�voimaa. Hyvin moni tihkukasteluj�rjestelm�n raken- tamisen ty�vaihe vaatii 2-3 henkil�n ty�panoksen. Perinteisill� kastelumenetelmill� sadetuksen kustannukset ovat pienimm�t isoilla, s��nn�llisen muotoisilla lohkoilla. Ty�n k�yt�n kannalta on edullisin- ta, ett� yhdell� laitteiston siirrolla voidaan kastella mahdollisimman paljon. Pienill� lohkoilla ja pitkill� siirtokuljetuksilla kuluu suhteellisti paljon aikaa siirtoon, kokoamiseen ja purkamiseen. Nykyisill� sadetuslaitteilla valvonta- ty� on v�h�ist�. 29 Kirjallisuus Blom, K., Kauppinen, J., Tuominen, J. & Tuovinen, M. 1996. Puutarhatekno- logia. Helsinki: Edita: 211 s. ISBN 951-37-1884-0 Dasberg, S. & Bresler, E. 1985. Drip irrigation manual. Bet Dagan: Interna- tional Irrigation Information Center (IIIC). 95 s. ISBN 965-298-001-3 Kara, O. & P�likk�, E. A. 1975. Sadetusopas. Forssa: Timokarin kustannus. 129 s. 951-95323-0-7 Maa- ja mets�talousministeri�n tietopalvelukeskus. 2002. Maatalouslaskenta 2000. Maa-, mets�- ja kalatalous. Helsinki: TIKE. 275 s. ISSN 1458-7130 Maatalouden tutkimuskeskus & Pyh�joen Kantaperuna Oy. 2000. Perunan tihkukastelu �hanke. Tutkimusraportti 2000. Ruukki: Maatalouden tutki- muskeskus ja Pyh�joen Kantaperuna Oy. Moniste. 55 s. Nissi, T. 1972. Ohjeita sadetusputkiston mitoittamiseksi. Ty�tehoseuran maa- taloustiedotus 160. Forssa: Kunnallispaino. 2 s. ISSN 0358-8939 Nissi, T. & M�lki�, E. 1974. Sadetuksen ty�nmenekki ja sadetusty�n kuormit- tavuus. Ty�tehoseuran maataloustiedotus 178. Forssa: Forssan Kirjapai- no Oy. 4 s. ISSN 0358-8939 Pajula, H. & Triipponen, J-P. (toim.). 2003. Selvitys Suomen kastelutilantees- ta: esimerkkialueena Varsinais-Suomi. Suomen ymp�rist�. Helsinki: Edita Prima Oy. 86 s. ISBN 952-11-1415-0. Saatavissa my�s Internetist�: http://www.ymparisto.fi/julkaisut. Pulkkinen, J. & Hiltunen, T. 2003. Marjojen ja omenan kasvuohjelma. Helsin- ki: KemiraGrow How Oy. 50 s. Ty�tehoseura 1988. Maatalouden ty�normit. Korjattu lis�painos. Ty�tehoseu- ran maatalous- ja rakennusosaston monisteita 2/1988. Helsinki: Ty�teho- seura. 156 s. ISBN 951-788-133-9 Voipio, I. 2001. Vihannekset lajit viljely sato. Puutarhaliiton julkaisuja nro 316. Opas nro 46. Helsinki: Forssa: Nordmanin kirjapaino Oy. 351 s. ISBN 951-8942-48-X 30 Avomaankurkku hy�tyy tihkukastelusta Terhi Suojala1), Tapio Salo2), Janne Pulkkinen3) ja Elisa Tikanm�ki4) 1)MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Kasvintuotannon tutkimus, Puutarhatuo- tanto, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikki�, terhi.suojala@mtt.fi 2)MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Ymp�rist�ntutkimus, Maaper� ja ymp�- rist�, 31600 Jokioinen, tapio.salo@mtt.fi 3)Kemira GrowHow Oy, PL 900, 00181 Helsinki, janne.pulkkinen@kemira-growhow.com 4)Saarioisten S�ilyke Oy, Isoniementie 76, 36420 Sahalahti, elisa.tikanmaki@saarioinen.fi Tiivistelm� Avomaankurkun tuotannon ongelmana on ollut tilojen ja vuosien v�linen vaihtelu sadon m��r�ss� ja laadussa, mik� heikent�� kotimaisen raaka-aineen kilpailuasemaa tuontikurkkuihin n�hden. T�m�n tutkimuksen tavoitteena oli tehostaa avomaankurkun tuotantoa kehitt�m�ll� toimiva tihkukastelumene- telm� ja lannoitusohjelma, joka hy�dynt�� kastelulannoitusta. Tutkimus aloitettiin esikokeella vuonna 2000. Siin� saatujen lupaavien tulos- ten pohjalta tutkittiin vuosina 2001�2003 erilaisten maan kosteustasojen vai- kutusta kurkun kasvuun ja satoon sek� vertailtiin erilaisia lannoitusohjelmia. Kokeet tehtiin MTT:ss� Piikki�ss�. Tulosten mukaan tihkukastelu ja siihen yhdistetty kastelulannoitus ovat toi- mivia menetelmi� avomaankurkun viljelyss�. Kastelun tarkentamiseksi on suositeltavaa mitata maan kosteutta. Sopiva raja-arvo kastelun aloittamiseen on -150�-300 hPa tensiometrej� k�ytett�ess�. Kastelulannoituksella on mahdollista p��st� tehokkaaseen lannoituksen hy�- tysuhteeseen. Yleens� typen kokonaism��r�ksi riitt�� 120�140 kg/ha, josta voidaan antaa 1/3�1/2 peruslannoituksessa ennen istutusta ja loput kastelu- lannoituksena. My�s kalium jaetaan perus- ja kastelulannoituksena, mutta muut ravinteet voi antaa kev��ll� koko kasvukautta varten. Peruslannoituk- sella tuotetaan p��osa versostosta, ja kastelulannoitus aloitetaan hieman en- nen satokauden alkua. Maan liukoisen typen m��r�� seuraamalla voi arvioi- da, milloin kastelulannoitus on tarpeen aloittaa. Kurkku ottaa maasta tehok- kaasti ravinteita: satotonnia kohti poistui kokeissamme 1,2�1,5 kg typpe�, 0,3�0,4 kg fosforia ja 2,0�2,2 kg kaliumia. Avainsanat: avomaankurkku, kastelu, laatu, lannoitus, kosteus, ravinteet, tihkukastelu 31 Johdanto Avomaankurkkua viljell��n Suomessa noin 400 hehtaarin pinta-alalla, josta 80 % on sopimustuotantoa s�ilykkeit� valmistavalle teollisuudelle (Maa- ja mets�talousministeri�n tietopalvelukeskus 2003). Viljelyn ongelmana on ollut suuri vuosien ja tilojen v�linen vaihtelu sadon m��r�ss� ja laadussa. Kotimaisen tuotannon asemaa uhkaa ulkomaisen raaka-aineen ja valmiiden kurkkus�ilykkeiden tuonti. Siksi on koettu tarpeelliseksi tehostaa ja varmen- taa kotimaista avomaankurkun tuotantoa, jotta viljely olisi taloudellisesti kannattavaa ja suomalaisen raaka-aineen k�ytt� teollisuudessa mahdollista. Aloite t�h�n tutkimukseen tuli kurkkua jalostavalta teollisuudelta. Mietitt�es- s� keinoja viljelyn varmentamiseen p��huomio kohdistui kastelun ja lannoi- tuksen tarkentamiseen. Tutkimuksessa p��dyttiin selvitt�m��n tihkukastelu- menetelm�n mahdollisuuksia ja soveltamista Suomen oloihin. Tutkimus aloi- tettiin vuonna 2000 Elintarviketeollisuusliiton Vihanness�ilyketeollisuusyh- distyksen ja Kemira Agron rahoittamalla esikokeella, josta saadut hyv�t ko- kemukset olivat yhten� innoittajana koko Tihkukastelu ja kastelulannoitus puutarhakasvien sadon varmistajana -hankkeen aloittamiselle. T�ss� hank- keessa toteutettiin kurkkukokeita kolmena kasvukautena 2001�2003. Avomaankurkku viljell��n nyky��n valtaosin mustalla muovilla katetuissa penkeiss�, joihin istutetaan kasvihuoneessa esikasvatetut taimet. Kurkun lan- noitusk�yt�nn�t ja -m��r�t ovat olleet tiloilla varsin vaihtelevia, ja erityisesti satokauden aikainen lis�lannoitus ei liene aina ollut riitt�v�� ja tehokasta. Toisaalta on k�ytetty suuria peruslannoitusm��ri� �varmuuden vuoksi�. Muovikate vaikeuttaa ravinteiden lis��mist� kasvukaudella kurkun juuristo- alueelle, eiv�tk� rakeiset lannoitteet v�ltt�m�tt� vaikuta riitt�v�n nopeasti, jos kasvuston havaitaan k�rsiv�n ravinteiden puutoksesta. Muovikate vaikeuttaa my�s kasteluveden p��sy� juuristoalueelle. Lis�ksi sadetus pehmitt�� maata poimintakaudella, jolloin poimintavaunut kulkevat useita kertoja viikossa k�yt�vill�. N�ill� perusteilla kastelu ja lis�lannoitus penkkiin sijoitettujen tihkuletkujen kautta vaikuttivat lupaavilta ja toimivilta menetelmilt� avo- maankurkun viljelyss�. Tihkukastelu on yleisesti k�yt�ss� mm. saksalaisilla kurkkuviljelmill�, joiden satoa tuodaan jonkin verran my�s Suomeen. Tihkukastelusta on saatu hyvi� tuloksia, koska mm. veden k�ytt� on v�hentynyt, kasvuston kehitys nopeutu- nut ja sato suurentunut (Kunzelmann & Paschold 1999). T�m�n tutkimuksen tavoitteena oli kehitt�� avomaankurkun viljelyyn toimiva tihkukastelumenetelm� ja lannoitusohjelma, joka hy�dynt�� kastelulannoitus- ta. 32 Aineisto ja menetelm�t Avomaankurkkukokeet toteutettiin MTT puutarhatuotannossa Piikki�ss� vuosina 2000�2003 (Taulukko 1). Koekent�n maalaji oli vuosina 2000�2002 multava karkea hieta ja vuonna 2003 runsasmultainen hietasavi. Koealueen esikasvi oli muina vuosina kaura ja vuonna 2003 ohra. Kaikissa kokeissa viljeltiin Carine-lajiketta (Royal Sluis), joka istutettiin 13�21 p�iv�n ik�isin� taimina avomaalle touko-kes�kuun vaihteessa. Vuonna 2000 k�ytettiin poik- keuksellisesti kaksoistaimia, jotka oli kasvatettu samassa potissa kahden tai- men ryhm�n�. Kaksoistaimien tarkoituksena oli nopeuttaa kasvuston kehit- tymist� peitt�v�ksi. Taimet peitettiin heti istutuksen j�lkeen harsolla, jonka annettiin olla kasvuston suojana kes�kuun loppupuolelle asti. Taimiv�li oli joka vuosi 25 cm ja riviv�li 150 cm (taimia 26 667 kpl/ha). Kurkkupenkki katettiin mustalla muovilla. Penkin teon yhteydess� levitettiin tihkuletku joko aivan maan pinnalle tai pari sentti� maanpinnan alle. Tihku- letku sijaitsi 10-15 cm taimirivist� sivulle. Tihkuletkuna k�ytettiin malleja T- tape TSX 508-30-340 ja T-tape TSX 504-30-340, joissa tihkusuuttimien et�i- syys on 30 cm ja vedentuotto 3,4 litraa rivimetrille tunnissa. Esikoe vuonna 2000 Esitutkimuksen tavoitteena oli selvitt�� mahdollisuuksia avomaankurkun satotason nostamiseen kastelua sek� lannoituksen m��r�� ja ajoitusta tarken- tamalla. Kokeessa pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) mik� on tihkukastelun vaikutus verrattuna p��lt�kasteluun, 2) miten tihkukastelu tulisi toteuttaa, 3) miten erilaiset lannoitusmenetelm�t vaikuttavat kurkun sadon- tuottoon, 4) voidaanko kastelu- ja lannoitusmenetelmill� vaikuttaa kasvuston rehevyyteen, kukkien abortoitumiseen ja sadontuoton ajoittumiseen ja 5) kuinka paljon kurkkukasvusto ottaa maasta typpe�, fosforia ja kaliumia? Li- s�ksi varsinaisen kokeen ohessa (suojariveiss�) seurattiin, onko kasvutihey- den lis��misest� kahden tai kolmen kasvin ryhm�taimia k�ytt�m�ll� hy�ty� sadontuoton kannalta. Taulukko 1. Kurkkukokeiden viljelytietoja ja koekent�n viljavuustila ennen kokeen perustamista. Vuosi Kylv� Istutus Harso Maalaji pH Ca K P Mg pois mg/l mg/l mg/l mg/l 2000 18.5. 31.5. 19.6. m KHt 6,9 1990 152 33 238 2001 14.5. 4.6. 20.6. m KHt 6,7 1975 165 20 215 2002 15.5. 30.-31.5. 17.6. m KHt 6,2 1155 181 20 111 2003 19.5. 3.-5.6. 27.6. rm HtS 7,6 3680 245 21 501 33 Kentt�kokeessa verrattiin nelj�n k�sittelyn vaikutusta kurkun kasvuun ja sadontuottoon. K�sittelyt olivat: A � p��lt�kastelu mikrosadettimilla ja �perinteinen� lannoitus B � tihkukastelu ja lannoitus kestolannoksella C � tihkukastelu ja kastelulannoitus alemmalla pitoisuudella D � tihkukastelu ja kastelulannoitus korkeammalla pitoisuudella. Kastelulannoitusk�sittelyt erosivat siten, ett� D-k�sittelyss� peruslannoituk- sen m��r� oli puolet C-k�sittelyn m��r�st� ja kastelulannoituksessa liuoksen v�kevyys oli kaksinkertainen C-k�sittelyn liuoksiin verrattuna. Kastelulan- noitus aloitettiin heti istutuksen j�lkeen, ja sit� jatkettiin kaksi kertaa viikossa 13 viikon ajan eli elokuun loppupuolelle asti. Ennen istutusta annetut lannoit- teet levitettiin penkin kohdalle: A-k�sittelyss� 100 cm leve�lle kaistalle ja tihkukastelluissa k�sittelyiss� 60 cm leve�lle kaistalle. Syyn� t�h�n eroon oli se, ett� tihkukastelun arveltiin mahdollisesti rajoittavan kurkun juuriston laa- juutta. K�sittelyt on esitetty tarkemmin taulukossa 2. Koemallina oli satun- naistettujen t�ydellisten lohkojen koe, jossa oli nelj� lohkoa. Koeruudut oli- vat kahden rivin levyisi� ja 10 metri� pitki� (pinta-ala 30 m2). Koealueen reunoilla ja ruutujen v�liss� oli suojarivit, jotta p��lt�kastelu ei p��sisi levi�- m��n tihkukasteluruutuihin. Taulukko 2. Lannoitus- ja kastelum��r�t sek� k�ytetyt lannoitteet vuoden 2000 kokeessa. K�sit- Peruslannoitus Lis�lannoitus Yhteens� Yhteens� Kastelu tely kg/ha kg/ha kg/ha g/taimiryhm� yht. N P K N P K N P K N P K mm A 80 35 136 40 - - 120 35 136 4,5 1,3 5,1 0 Puutarhan Y3 Kalkkisalpietari Superfosfaatti 1.8. ja 10.8. B 120 35 120 - - - 120 35 120 4,5 1,3 4,5 33 Puutarhan kestol.1 Superfosfaatti C 78 24 90 47 14 43 125 38 133 4,7 1,4 5,0 40 Kloorivapaa Y4 Kemfos, Kalkkisalpietari Erikoisvilj. hivens. Puutarhan t�yslannos Puutarhan hydrolannos D 40 12 47 95 28 85 135 40 132 5,0 1,5 4,9 40 Kloorivapaa Y4 Kemfos, Kalkkisalpietari Erikoisvilj. hivens. Puutarhan t�yslannos Puutarhan hydrolannos Kokeessa seurattiin maan kosteutta taimiv�leihin 15 ja 40 cm:n syvyyteen asetetuilla tensiometreill� (Nieuwkoop TM-93), joita oli yhteens� kahdeksan koko koealueella. Kastelurajana pidettiin tensiometrien raja-arvoa -400 hPa, jota ei kuitenkaan saavutettu koko kes�n� runsaiden sateiden vuoksi. Maasta otettiin maan�ytteit� 1�2 viikon v�lein liukoisen typen ja muiden ravinteiden analyysej� varten. Kustakin koeruudusta otettiin kahdeksan osan�ytett� enin- t��n 15 sentin et�isyydelt� taimirivist� 30 sentin syvyyteen asti. Kahden loh- kon n�ytteet yhdistettiin, ja n�in saatiin kaksi rinnakkaisn�ytett� kustakin 34 k�sittelyst�. Liukoisen typen n�ytteet analysoitiin Kemiran maaper�laukun testeill� ja muut ravinteet analysoitiin Viljavuuspalvelussa. Kasvustosta seurattiin kasvua ja kehityst� mittaamalla jokaisesta koeruudusta kahdesta kaksoistaimesta lehtien, sivuversojen ja kukkien m��r� kerran vii- kossa 15.8. asti. Nelj� kertaa kasvukaudella otettiin kolmen lohkon joka ruu- dusta kasvuston�ytteet, joista m��ritettiin nelj�n kasvin lehtilapojen, varsien ja hedelmien tuore- ja kuivapainot ja p��verson pituus. My�hemmin lehti- ja varsin�ytteist� analysoitiin typen, fosforin ja kaliumin pitoisuudet MTT:n maaper� ja ymp�rist� -yksik�ss�. Kasvin�ytteiden ottamisen j�lkeen poistet- tujen taimien juuriston laajuutta havainnoitiin silm�varaisesti penkin poikki kaivetusta profiilista. Sato mitattiin kustakin ruudusta kahdeksan rivimetrin matkalta (12 neli�met- rin alalta) kahdesti viikossa ja lajiteltiin eri kokoluokkin (halkaisija <25 mm, 25-45 mm, >45 mm). Lis�ksi eroteltiin virheelliset kurkut (ep�muotoiset ja pilaantuneet). Halkaisijaltaan 25-45 mm:n virheett�m�t kurkut luokiteltiin 1. luokkaan kuuluviksi. Saton�ytteist� mitattiin kaksi kertaa hedelmien kuiva- ainepitoisuus sek� typen, fosforin ja kaliumin pitoisuudet. Kastelukokeet vuosina 2001-2003 Kastelukokeen tavoitteena oli selvitt��, miten maan kosteustila vaikuttaa kurkun kasvuun ja sadontuottoon. Koemalli oli satunnaistettujen t�ydellisten lohkojen koe, jossa lohkoja oli viisi. Vuonna 2003 tutkittiin tarkemmin my�s kosteustilan vaikutusta hedelmien laatuun. Maan kosteutta mitattiin rivin kohdalle taimiv�leihin asennetuilla tensiometreill�, joita oli joka k�sittelyss� kolmessa lohkossa 20 ja 40 cm:n syvyyteen, yhteens� 18 kappaletta. Kastelun aloituksen raja-arvoina pidettiin eri k�sittelyiss� -150, -300 tai -600 hPa 20 cm:n syvyydess� olevan tensiometrin mukaan. Kastelemalla maan kosteus pyrittiin palauttamaan kentt�kapasiteettiin (noin -100 hPa). Tensiometrit mi- tattiin aluksi kolme kertaa viikossa ja maan alettua kuivua joka arkip�iv�. Lis�ksi jokaisena koevuonna mitattiin -300 hPa:n k�sittelyss� yhdest� ruu- dusta maan kosteutta 5�7 l�helle toisiaan sijoitetun tensiometrin avulla. Ten- siometrin lukemat tallennettiin tiedonkeruuyksikk��n 10 minuutin keskiar- voina. Mittausten tarkoituksena oli arvioida tihkukastelussa annetun veden liikkumista sivusuunnassa ja selvitt��, miten nopeasti kastelu vaikutti maan kosteuteen. Koe toteutettiin sivuista ja p��dyist� avoimessa muovihuoneessa, jotta sade- vesi ei p��ssyt h�iritsem��n maan kosteuden hallintaa. Koeruudut olivat pie- ni�, vain kahden rivin levyisi� ja 1,75 metri� pitki�. Koeruutujen v�lill� oli 75 cm:n tyhj� v�li. Tilan s��st�miseksi ei k�ytetty suojakasveja koeruutujen v�liss�, joten satotulokset esitet��n ruutusatoina, ei pinta-alaa kohti laskettu- na. K�sittelyiden vertailun luotettavuutta t�m� ei heikenn�. 35 Kastelukoe lannoitettiin lannoituskokeen k�sittelyiden tapaan. Annetut ravin- nem��r�t on esitetty taulukossa 3. Muutenkin viljely tapahtui kuten avomaal- la, mutta harso poistettiin 1�2 viikon kuluttua istutuksesta, kun muovikate oli saatu huoneen p��lle. Huoneessa esiintyi joka kes� h�rm��, jota torjuttiin esimm�isen� vuonna ruokasooda-m�ntysuopa -ruiskutuksin (1+2 %) ja ryp- si�ljy-emulgaattori -ruiskutuksin (2 %, Carbon Kick� Kiinnite, Carbon Kick Oy). Seuraavina vuosina k�ytettiin rypsi�ljy-emulgaattori -valmistetta, joka esti tautia aiheuttamasta vahinkoa. Ensimm�isen� kes�n� jouduttiin torju- maan my�s vihannespunkkeja ruokasooda-rypsi�ljy-m�ntysuopa -liuoksella ja vuonna 2002 kukkia vioittaneita ripsi�isi� sek� vihannespunkkeja Karate- valmisteella. Joka kes� kasvusto k�siteltiin lehtihometta vastaan, vuonna 2001 Previcur-valmisteella ja vuosina 2002�2003 Aliette 80 WG - valmisteella. Punkit heikensiv�t kasvien kuntoa jonkin verran loppukes�n� 2001 ja 2002, ja vuonna 2001 joitakin taimia kuoli Verticillium-sienen aihe- uttamaan lakastumistautiin loppukes�ll�. Muuten kasvintuhoojista ei ollut merkitt�v�� haittaa kasveille. Kokeessa seurattiin kasvua ja kehityst� havainnoimalla kunkin ruudun kah- desta keskimm�isest� kasvista lehtien, sivuversojen ja kukkien lukum��r�� nelj� kertaa kes�-hein�kuussa. Sato poimittiin 2�3 kertaa viikossa ja lajiteltiin kuten vuoden 2000 esikokeessa. Lis�ksi vuonna 2003 mitattiin hedelmien kiinteytt� kahdesti Lloyd-aineenkoetuslaitteella. Mittauksessa ty�nnettiin halkaisijaltaan 4,8 mm:n suuruinen metallipuikko hedelm�n sis��n 15 mm:n syvyyteen vakionopeudella 10 mm minuutissa ja mitattiin puikon etenemi- seen tarvittavaa voimaa. Mittauskohta oli pituussuunnassa hedelm�n keskel- l�. Samoista kurkuista mitattiin hedelmien paino, pituus ja paksuus. Mittauk- set tehtiin 10 hedelm�st�/ruutu. Taulukko 3. Kastelukokeessa annetut lannoitteet ja ravinnem��r�t eri vuosi- na. Vuosi Peruslannoitus Lis�lannoitus Yhteens� Yhteens� kg/ha kg/ha kg/ha g/kasvi N P K N P K N P K N P K 2001 80 40 93 60 - 87 140 40 180 5,3 1,5 6,8 Kloorivapaa Y3 Kastelukalkkisalpietari Kaliumnitraatti 2002 48 24 56 109 - 157 157 24 213 5,9 0,9 8,0 T�rkkelysp. Y1 Kastelukalkkisalpietari Kaliumnitraatti 2003 50 40 94 101 - 103 151 40 197 5,7 1,5 7,4 Puutarhan Y1 Kastelukalkkisalpietari Superfosfaatti Kaliumnitraatti Typpiliuos 36 Lannoituskokeet vuosina 2001-2003 Lannoituskokeiden tavoitteena oli kehitt�� toimiva lannoitusohjelma, joka perustuu ennen istutusta annettuun peruslannoitukseen ja kes�n aikana annet- tuun kastelulannoitukseen. Kokeiden k�sittelyt muuttuivat osittain koevuosi- en kuluessa saatujen tulosten ja kokemusten ohjaamina. Kokeissa etsittiin vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: 1) onko runsaasti fosforia sis�lt�v�s- t� starttilannoituksesta hy�ty�, 2) onko kasvukaudella tarpeen lis�t� kaikkia ravinteita vai riitt�v�tk� typpi ja kalium, 3) riitt��k� alennettu peruslannoitus turvaamaan hyv�n kasvun, 4) mik� on oikea typen annostus kasvukaudella, 5) onko lis�tyll� kaliumin annostuksella kastelulannoituksessa vaikutusta erityisesti kurkun laatuun ja 6) kuinka paljon kurkkukasvusto ja -sato ottaa maasta typpe�, fosforia ja kaliumia. Vuoden 2001 kokeessa vertailtiin seuraavia k�sittelyit�: A � peruslannoitus + kastelulannoitus (sis�lt�� N ja K) B � peruslannoitus + starttilannoitus + kastelulannoitus (kuten edell�) C � peruslannoitus + kastelulannoitus moniravinteisilla lannoitteilla D � peruslannoitus + kastelulannoitus (kuten A, mutta kastelulannoi- tuksen annostus sato- ja s��ennusteiden mukaan, taulukko 4). Vuoden 2002 kokeessa k�sittelyt olivat: A � kuten vuonna 2001 B � alennettu peruslannoitus (60 % edellisest�) + kastelulannoitus (ku- ten A-k�sittelyss�) C � alennettu peruslannoitus + kastelulannoitus moniravinteisilla lan- noitteilla D � alennettu peruslannoitus + kastelulannoitus (kuten A, mutta annos- tus sato- ja s��ennusteiden mukaan). Vuoden 2003 vertailtavia k�sittelyit� oli viisi. P��huomio oli typen m��r�n annostelussa ja jaossa perus- ja kastelulannoituksen v�lill�: A � kuten vuosina 2001 ja 2002 B � alennettu peruslannoitus + �normaali� kastelulannoitus (N ja K) C � alennettu peruslannoitus + lis�tty kastelulannoitus (lis�tty N:n m��- r��) D � peruslannoitus kuten A-k�sittelyss� + lis�tty kastelulannoitus (li- s�tty N:n m��r��) E � alennettu peruslannoitus + lis�tty kastelulannoitus (lis�tty sek� N:n ett� K:n m��r��). Taulukko 4. Viikoittaisten kastelulannoitusm��rien arviointi s��- ja sato- odotusten mukaan vuosien 2001 ja 2002 kokeissa. Seuraavan viikon sato S�� Runsas Keskinkertainen Alhainen Suotuisa 1,3 x annos 1 x annos 0,7 x annos Ep�edullinen 1 x annos 0,7 x annos 0,7 x annos 37 Taulukko 5. Ravinnem��r�t ja k�ytetyt lannoitteet eri vuosien lannoitusko- keissa. K�sittely Peruslannoitus Kastelulannoitus Yhteens� Yhteens� kg/ha kg/ha kg/ha g/kasvi N P K N P K N P K N P K 2001 A 80 40 93 60 - 87 140 40 180 5,3 1,5 6,8 Kloorivapaa Y3 Kastelukalkkisalpietari Kaliumnitraatti B 78 35 91 62 5 89 140 40 180 5,3 1,5 6,8 Kloorivapaa Y3 Kemfos Kaliumsulfaatti Kastelukalkkisalpietari Kastelukalkkisalpietari Kaliumnitraatti C 81 25 93 59 15 87 140 40 180 5,3 1,5 6,8 Kloorivapaa Y4 Hortigrow NPK 1 Puutarhan hydrolannos Kaliumnitraatti D 80 40 93 74 - 106 154 40 199 5,8 1,5 7,5 Kloorivapaa Y3 Kastelukalkkisalpietari Kaliumnitraatti 2002 A 80 40 93 71 - 102 151 40 195 5,6 1,5 7,3 T�rkkelysperunan Y1 Kastelukalkkisalpietari Kaliumnitraatti B 48 24 56 70 - 102 118 24 158 4,4 0,9 5,9 T�rkkelysperunan Y1 Kastelukalkkisalpietari Kaliumnitraatti C 48 19 82 71 8 71 119 27 153 4,4 1,0 5,8 Puutarhan Y3 Puutarhan hydrolannos Kastelukalkkisalpietari Magnesiumnitraatti Kaliumnitraatti D 48 24 56 86 - 123 134 24 179 5,0 0,9 6,7 T�rkkelysperunan Y1 Kastelukalkkisalpietari Kaliumnitraatti 2003 A 80 40 93 60 - 87 140 40 180 5,3 1,5 6,8 T�rkkelysperunan Y1 Kastelukalkkisalpietari Kaliumnitraatti B 50 40 94 60 - 87 110 40 181 4,1 1,5 6,8 Puutarhan Y1 Kastelukalkkisalpietari Superfosfaatti Kaliumnitraatti C 50 40 94 90 - 87 140 40 181 5,3 1,5 6,8 Puutarhan Y1 Kastelukalkkisalpietari Superfosfaatti Kaliumnitraatti Typpiliuos D 80 40 93 90 - 87 170 40 180 6,4 1,5 6,8 T�rkkelysperunan Y1 Kastelukalkkisalpietari Kaliumnitraatti Typpiliuos E 50 40 94 90 - 131 140 40 225 5,3 1,5 8,4 Puutarhan Y1 Kastelukalkkisalpietari Superfosfaatti Kaliumnitraatti Typpiliuos Eri k�sittelyiss� annetut ravinnem��r�t ja lannoitteet on esitetty taulukossa 5. Vuosien 2001 ja 2002 kokeessa D-k�sittelyn kastelulannoitusta lis�ttiin useimpina lannoituskertoina 30 %, koska s�� oli l�mmin ja hedelm�n alkuja oli runsaasti. Suunnitelman mukaisesti kastelulannoitusannosta olisi alennettu 30 %, mik�li s�� olisi ollut viile� tai sato-odotukset heikot (Taulukko 4). 38 K�sittelyt toistettiin kuudessa lohkossa satunnaistettujen t�ydellisten lohkojen koemallin mukaisesti. Koeruudun koko oli 3 metri� x 10 metri�. Koealueen reunoilla oli suojarivit ja koeruutujen v�liss� riviss� oli metrin tyhj� v�li. Peruslannoitus levitettiin k�sin ennen penkin tekoa noin 60 cm leve�lle kais- talle. Lannoitteet sekoittuivat maahan penkki� muotoiltaessa. Kastelulannoi- tus aloitettiin maan liukoisen typen v�hennytt� likimain tasolle 50�70 kg/ha, vuonna 2001 viikolla 27, vuonna 2002 viikolla 26 ja vuonna 2003 vasta vii- kolla 28. Kastelulannoitus annettiin kerran viikossa yleens� 2 �:n vahvuise- na k�ytt�liuoksena. Kastelulannoitusta jatkettiin muina vuosina kahdeksan viikon ajan, vuonna 2002 yhdeks�n viikkoa. Vesim��r� lannoituksen yhtey- dess� oli 3,8�4,3 litraa rivimetrille. Muu kastelutarve tyydytettiin puhtaalla vedell�, ja kastelurajana k�ytettiin 20 cm:n syvyydess� olevien tensiometrien osoittamaa lukuarvoa -300 hPa. Kokeessa seurattiin kasvua ja kehityst� havainnoimalla kustakin ruudun kah- den taimen lehtien, sivuversojen ja kukkien lukum��r�� nelj� kertaa kes�- hein�kuussa. Nelj� kertaa kasvukaudella otettiin kasvuston�ytteet, jotka koostuivat nelj�st� taimesta ruutua kohti ja jotka k�siteltiin kuten vuoden 2000 esikokeessa. Samoihin aikoihin tarkasteltiin poistettujen taimien juuris- ton laajuutta silm�varaisesti. Sato poimittiin kaksi kertaa viikossa kahdeksan rivimetrin mitalta ruuduittain ja lajiteltiin kuten vuoden 2000 esikokeessa. Lis�ksi vuonna 2003 mitattiin hedelmien kiinteytt� kahdesti Lloyd- aineenkoetuslaitteella kuten kastelukokeessa (10 hedelm�� joka ruudusta nelj�st� lohkosta). Lehtien v�ri� kuvaavaa SPAD-arvoa mitattiin Minoltan SPAD-502 -mittarilla viikottain 1�2 k�sittelyst� ja harvemmin kaikista k�sittelyist�. Mittaukset tehtiin nuorimmista, l�hes t�ysikokoisista lehdist�. Kustakin ruudusta mitat- tiin 30 lehte�, joiden keskiarvoa k�ytettiin analyysiss�. Maan kosteutta seurattiin taimiv�leihin 20 ja 40 cm:n syvyyteen asennetuilla tensiometreill�, joita oli koealueella yhteens� kahdeksan. Koeruuduista otet- tiin kerran viikossa maan�ytteet juhannusviikolta alkaen. Penkist� otettiin vuosina 2001 ja 2002 kahdeksan osan�ytett� ruudusta 30 cm:n syvyyteen asti ja kahden lohkon n�ytteet yhdistettiin. N�in kustakin k�sittelyst� saatiin kol- me rinnakkaisn�ytett�. Vuonna 2003 n�ytteet otettiin ruuduittain lohkoista 1, 2, 5 ja 6, ja ne koostuivat kymmenest� osan�ytteest�. N�ytteist� analysoitiin nitraatti- ja ammoniumtypen m��r� Merckin analyysiliuskoilla, joiden v�ri- muutos luettiin Merckin Rqflex-reflektometrill�. Osasta n�ytteit� analysoitiin my�hemmin muiden p��ravinteiden pitoisuudet Viljavuuspalvelussa. Vilje- lyn p��tytty� otettiin n�ytteet liukoisen typen laboratoriom��rityst� varten penkin eri osista (taimirivin kohta, tihkuletkun kohta ja vastakkainen reuna) 0�20 cm:n syvyydelt� sek� koko penkin leveydelt� eri syvyyksist� (0�20, 20�40 ja 40�60 cm). N�m� n�ytteet otettiin kustakin ruudusta erikseen, pen- 39 kin eri osia kuvaavat n�ytteet vain yhdest� tai kahdesta k�sittelyst�. Vuosina 2002 ja 2003 otettiin lis�ksi n�ytteet k�yt�vilt�. Joka kes� kasvusto k�siteltiin kurkunlehtihometta vastaan, kun ensimm�iset oireet oli havaittu. Vuonna 2001 torjuntaan k�ytettiin Previcur-valmistetta ja muina vuosina Aliette 80 WG -valmistetta. Vuonna 2001 lehtihome todenn�- k�isesti nopeutti kasvuston r�nsistymist� elokuun lopussa, mutta muina vuo- sina tauti ei levinnyt ensimm�isi� saastuntakohtia pidemm�lle eik� n�in aihe- uttanut haittaa. Vuoden 2002 kasvustossa havaittiin kes�kuun lopulla fysiologisia oireita vanhimmissa lehdiss�, joiden reunat ruskettuivat ja kuivuivat. Syyt� vioituk- seen ei l�ytynyt maan tai kasvin ravinnetilasta, mutta maan pH oli selv�sti alhaisempi kuin kev��ll�. Lis�ksi maan liukoisesta typest� poikkeuksellisen suuri osa oli ammoniummuodossa, ja maasta analysoidut potentiaalinen nitri- fikaatio ja mikrobibiomassa olivat alhaiset. Vioituksen aiheuttajaksi p��teltiin lopulta edellisen� vuonna levitetyn maanparannusturpeen haitallinen vaikutus maan mikrobitoimintaan. Kasvusto toipui v�hitellen, mutta siit� ei koko ke- s�n� tullut kovin rehev�. S��olot koevuosina Kes� 2000 oli l�mp�tilaltaan ja sadem��rilt��n keskim��r�inen, kes�t 2001�2003 keskim��r�ist� l�mpim�mpi� (Kuvat 1 ja 2). Ensimm�iset viikot istutuksen j�lkeen olivat kuitenkin viileit� kaikkina vuosina vuotta 2002 lu- kuunottamatta. Keskikes� oli helteinen vuosina 2001�2003, ja kaikkein kuu- mimmat p�iv�t olivat hein�-elokuussa 2003. Istutuksen j�lkeisten y�hallojen takia tarvittiin hallasadetusta kahtena y�n� kes�kuussa 2000 ja yhten� y�n� kes�kuussa 2001. Hallatuhoilta v�ltyttiin sadetuksen ansiosta. Sateet jakau- tuivat ep�tasaisesti: kes�ll� 2000 satoi melko runsaasti koko kes�n, mutta muihin kesiin sis�ltyi sek� eritt�in sateisia ett� kuivia jaksoja (Kuva 2). Aineiston tilastollinen k�sittely Kasvustohavainnoista ja kasvustomittausten tuloksista laskettiin ruutukohtai- set keskiarvot, jotka analysoitiin toistettujen mittausten varianssianalyysill�. Havaintoajankohta oli toistomuuttuja. Erityisesti kasvustomittauksia ana- lysoitaessa jouduttiin usein j�tt�m��n ensimm�isen mittauskerran tulokset pois analyysist�, koska hyvin pienet lukuarvot muihin mittauskertoihin ver- rattuina tekiv�t aineistosta ep�normaalisti jakautuneen. Satotuloksista analy- soitiin sek� koko kes�n aikainen kokonaissato ett� satotulokset jaettuna kol- meen tai nelj��n jaksoon, jolloin jaksoa pidettiin toistotekij�n�. K�sittelyj� vertailtiin toisiinsa kontrasteilla. Malleissa lohko oli satunnaismuuttuja ja k�sittelyt, mahdollinen toistotekij� aika ja niiden yhdysvaikutukset kiinteit� 40 muuttujia. Analyysit tehtiin SAS-ohjelmiston Mixed-ohjelmalla. Vuoden 2000 kasvustomittauksia analysoitaessa k�ytett�viss� oli vain kolmesta loh- kosta tehdyt mittaustulokset, sill� osa taimista kuoli istutuksen j�lkeen ja nelj�s lohko oli niin ep�tasainen, ett� kasvuston�ytteit� ei voitu ottaa luotet- tavasti. Satoruudut saatiin kuitenkin sijoitettua t�h�nkin lohkoon. Tilastollisten analyysien tulokset on esitetty k�sittelyiden vaikutusta kuvaa- vina merkitsevyyksin� eli p-arvoina. Yleens� vaikutusta ei pidet� merkitse- v�n�, mik�li p-arvo on yli 0,05. 0 5 10 15 20 25 7.6 . 21 .6. 5.7 . 19 .7. 2.8 . 16 .8. 30 .8. 13 .9. �C 2000 2001 2002 2003 Kuva 1. Viikoittainen keskil�mp�tila kes�kuun alusta syyskuun puoliv�liin Piikki�ss� vuosina 2000�2003. 0 50 100 150 200 250 300 1.6 . 10 .6. 19 .6. 28 .6. 7.7 . 16 .7. 25 .7. 3.8 . 12 .8. 21 .8. 30 .8. 8.9 . mm 2000 2001 2002 2003 Kuva 2. Sadesumma laskettuna kes�kuun alusta vuosina 2000�2003 Piikki- �ss�. 41 Tulokset ja tulosten tarkastelu Esikokeesta lupaavia tuloksia Heti ensimm�isen vuoden kokeessa saatiin hyvi� tuloksia tihkukastelusta ja siihen liitetyst� kastelulannoituksesta. Kasvukausi oli sateinen eik� kastelu- tarvetta ollut lainkaan, sill� tensiometrit eiv�t koko kes�n� osoittaneet alle -200 hPa:n lukemia. Silti tihkukastelu ja kastelulannoitus vaikuttivat kasvus- ton kehittymiseen ja satoon. Versojen tuore- ja kuivamassa olivat pienimm�t ilman tihkukastelua kasvaneessa A-k�sittelyss� (Kuva 3), tosin lannoitusk�- sittelyn vaikutus ei ollut tilastollisen analyysin mukaan kovin merkitsev� (p>0,05). Pellolla tehdyiss� havainnoissa ilmeni, ett� lehti� ja sivuversoja kehittyi enemm�n kastelulannoitettuihin (C ja D) kuin ilman tihkukastelua (A) ja kastelulannoitusta (A ja B) viljeltyihin kasveihin (Per�inen 2003). Kas- telulannoitettujen kasvien sivuversoissa oli my�s jonkin verran enemm�n kukkia kuin A- ja B-k�sittelyiden kasveissa. K�sittelyt eiv�t vaikuttaneet kukkien abortoitumiseeen (Per�inen 2003). Satokauden alkupuolella B- ja D-k�sittelyiden kasvit tuottivat satoa hieman enemm�n kuin A- ja C-ruutujen kasvit (Kuva 4). Satoerot olivat suurimmil- laan satokauden puoliv�liss�, jolloin perinteist� viljelytapaa vastanneen A- k�sittelyn sato oli heikoin. Viimeisen jakson aikana D-k�sittelyn saama typ- pim��r� nousi muita korkeammaksi ja se oli sadoltaan selv�sti muita k�sitte- lyit� parempi. Kokonaissato oli siten suurin D-k�sittelyss� ja pienin A- k�sittelyss� (Taulukko 6). 1. luokan sadon osuus oli 90�94 % kokonaissados- ta, eik� osuudessa ollut eroja k�sittelyiden v�lill� (p=0,244). Esikokeen tulokset osoittivat, ett� tihkukastelusta on saavutettavissa suurin hy�ty juuri menetelm�n tarjoaman vaivattoman lis�lannoitusmahdollisuuden vuoksi. A-k�sittelyss� annettu lis�typpilannoitus rakeisilla lannoitteilla saat- toi hieman my�h�sty�, mink� vuoksi sadontuotto heikkeni elokuun alussa maan liukoisen typen m��r�n oltua liian alhainen. Kestolannosta saaneen B- k�sittelyn sadontuottokyky hiipui lupaavasta alusta huolimatta satokauden lopulla (Kuva 4), ja silm�varaisestikin arvioituna sen kasvusto oli loppukes�l- l� v�rilt��n keltaisin. Tihkukastelusta ja kastelulannoituksesta saatujen posi- tiivisten tulosten takia seuraavien vuosien kokeissa luovuttiin kokonaan me- netelm�n vertaamisesta p��lt�kasteluun ja keskityttiin tihkukastelun tarken- tamiseen ja kehitt�miseen. Koealueen suojariveiss� vertailtiin yksitt�istaimia kahden ja kolmen kasvin ryhm�taimiin. Kutakin taimityyppi� oli vain kaksi 10 metrin mittaista rivi�, joten vertailu ei ollut kovin kattavaa. Alkuvaiheessa ei taimityyppien v�lill� ollut eroja sadontuotossa, mutta loppukaudella yhden taimen ryhm�t tuottivat selv�sti eniten ja kolmen taimen ryhm�t heikoiten. Kaksoistaimien tuottama kokonaissato oli 90 % ja kolmoistaimien kokonaissato vain 84 % yksitt�is- 42 taimien sadosta. Ryhm�taimien tavoitteena oli saavuttaa peitt�v� kasvusto mahdollisimman aikaisin kasvukaudella ja n�in parantaa kasvuston sadon- tuottokyky�. T�m� ei ainakaan t�ss� kokeessa tuottanut tulosta mutta vaatisi lis�tutkimusta. 0 5 10 15 20 25 30 35 20.6. 11.7. 2.8. 22.8. 1000 kg/ha A B C D Kuva 3. Avomaankurkun lehtien ja varsien yhteenlaskettu tuoremassa eri lannoitusk�sittelyiss� A-D eri havaintop�ivin� vuonna 2000. K�sittelyt on esitelty taulukossa 2. 0 5 10 15 20 25 30 14.-31.7. 3.-17.8. 21.8.-4.9. 1000 kg/ha A B C D Kuva 4. Kokonaissato eri lannoitusk�sitteyiss� A-D jaksoittain vuonna 2000. K�sittelyt on esitelty taulukossa 2. Taulukko 6. Kokonais- ja 1. luokan sato eri k�sittelyiss� vuonna 2000. K�sittely N-P-K Kokonais- 1. luokan sato sato kg/ha 1000 kg/ha 1000 kg/ha A �perinteinen� 120-35-136 57,6 53,9 B �kestolannos� 120-35-120 61,7 55,5 C �kastelulannoitus 1� 125-38-133 63,6 59,2 D �kastelulannoitus 2� 135-40-132 69,3 65,1 p 0,006 0,011 43 Kastelum��ri� lis��m�ll� rehev�mpi kasvu ja hieman suurempi sato Kokemuksia maan kosteuden mittaamisesta ja hallinnasta Maan kosteuden mittaamisessa k�ytettiin p��asiassa Nieuwkoopin k�sinluet- tavia tensiometrej�. Mittaukset tehtiin yleens� aamulla noin kello yhdeks�n aikaan, mink� perusteella p��tettiin p�iv�n kastelutarpeesta. Varsinkin vuon- na 2001 ongelmia aiheutti kosteustilan vaihtelu kokeen eri osissa. Vaihteluun vaikuttaneita syit� selvitetty�mme p��dyimme siihen, ett� p��osa vaihtelusta johtui ep�tasaisesta maan rakenteesta ja paikallisista rakenneongelmista. Muina vuosina kosteusmittausten tulkinta oli helpompaa, vaikka vaihtelua toki aina esiintyy. Kaikkina koevuosina ja kaikissa k�sittelyiss� maa pysyi kosteana kes�kuun loppupuolelle asti ilman kastelua (Kuva 5). Hietamaassa vesi liikkui tehok- kaasti syvemmist� kerroksista l�hemm�s pintaa, ja vuoden 2003 koepaikalla savimaa oli istutettaessa hyvin m�rk�� kev��n ja alkukes�n sateiden j�lkeen. Kes�kuun lopun j�lkeen maa kuivui nopeasti, kun kasvusto alkoi olla peitt�v� ja s�� oli yleens� l�mmin ja helteinen. Haluttujen kosteustasojen yll�pito onnistui kohtalaisesti (Kuva 5), ja kaste- lum��r�t vaihtelivat k�sittelyiden v�lill� selv�sti (Taulukko 7). Kastelum��r�t olivat samansuuntaisia kuin saksalaisessa tutkimuksessa (Roth & G�nther 2002) mitattu vedenkulutus. Saksassa tihkukastellun kurkun kokonaisveden- kulutus oli noin 300 mm, kun kasvuaika oli 143 vuorokautta. Vedenkulutus alkoi nousta voimakkaasti ensimm�isen poiminnan aikaan, ja se oli kor- keimmillaan elokuussa, josta se laski nopeasti satokauden loppua kohti. Tih- kukastelumenetelm�n k�ytt� ja muovi maanpinnan katteena v�hensiv�t veden kulutusta verrattuna muihin saman kasvuajan kasveihin. Vuoden 2002 kastelum��r�t olivat kokeessamme pienimm�t, sill� kes�kuun lopun ja hein�kuun alun runsaat sateet tuottivat maahan suuren vesivaraston, josta vett� nousi my�s sadevedelt� suojatulle koealalle. My�s ilmankosteus oli korkea ja haihdunta n�in v�h�ist�. Kun kastelup��t�kset tehtiin l�hemp�n� pintaa eli 20 cm:n syvyydess� ollei- den tensiometrien mukaan, kosteustilanne 40 cm:n syvyydess� muuttui syk- sy� kohti eri kastelurajoja k�ytett�ess�. Erityisesti �kuivinta� kastelurajaa (-600 hPa) k�ytett�ess� maa alkoi kuivua syvemmist� kerroksista selv�sti hein�kuun lopulta alkaen joka vuosi (Kuva 5). Kurkun juuristo sijaitsee p��- osin l�hemp�n� pintaa, joten kosteustila 40 cm:n syvyydess� ei v�ltt�m�tt� suoraan vaikuta kasvin veden saantiin. Syvempien maakerrosten kuivuminen merkitsee kuitenkin maan omien vesivarastojen v�henemist�, jolloin kasvit ovat entist� riippuvaisempia kasteluvedest�. 44 2001, 20 cm 0 200 400 600 800 11 .6. 20 .6. 29 .6. 7.7 . 16 .7. 25 .7. 3.8 . 12 .8. 21 .8. 30 .8. -hPa 2001, 40 cm 0 200 400 600 800 11 .6. 20 .6. 29 .6. 7.7 . 16 .7. 25 .7. 3.8 . 12 .8. 21 .8. 30 .8. -hPa 2002, 20 cm 0 200 400 600 800 31 .5. 17 .6. 1.7 . 11 .7. 22 .7. 30 .7. 8.8 . 16 .8. 27 .8 5.9 . -hPa 2002, 40 cm 0 200 400 600 800 31 .5. 17 .6. 1.7 . 11 .7. 22 .7. 30 .7. 8.8 . 16 .8. 27 .8 5.9 . -hPa 2003, 20 cm 0 200 400 600 800 11 .06 27 .06 07 .07 14 .07 22 .07 29 .7. 6.8 . 12 .8. 19 .8. 26 .8. -hPa -150 hPa -300 hPa -600 hPa 2003, 40 cm 0 200 400 600 800 11 .06 30 .06 09 .07 18 .07 28 .7. 6.8 . 13 .8. 21 .8. 1.9 . -hPa Kuva 5. Tensiometrien osoittama maan kosteustila eri kastelurajoja k�ytett�- ess� 20 ja 40 cm:n syvyydess� eri vuosina. Taulukko 7. Kastelum��r�t (litraa/rivimetri) eri kastelurajoja k�ytett�ess�. Kasteluraja Vuosi hPa 2001 2002 2003 -150 340 226 349 -300 301 147 264 -600 199 101 152 45 0 100 200 300 400 500 600 24.7. 30.7. 31.7. 1.8. 4.8. 7.8. 8.8. 18.8. 21.8. 25.8. -hPa -150 hPa -300 hPa -600 hPa Kuva 6. Maan kosteustilan muutos p�iv�n aikana eri kastelurajak�sittelyiss� kes�ll� 2003 (noin kello 9-15), kun p�iv�ll� ei ole kasteltu. Vuonna 2003 mitattiin maan kosteutta usein kaksi kertaa p�iv�ss�, aamulla ennen kastelup��t�st� ja iltap�iv�ll� klo 14-15 aikoihin. Vaikka aamulla kos- teustila oli hyv� eik� kastelutarvetta ollut, maa saattoi kuivua p�iv�n mittaan voimakkaasti (Kuva 6). Muutos tensiometrien osoittamassa imussa oli usein 100�150 hPa, mutta kuivuminen hidastui syyskes�ll�. Tulosten mukaan muu- tokset ovat helteisin� p�ivin� nopeita ja kasteluun on syyt� ryhty� heti, kun kosteustila saavuttaa kastelun aloittamiselle asetetun raja-arvon. Y�n aikana kosteustilanne korjaantuu jonkin verran, kun haihdunta on v�h�ist� ja vett� siirtyy maassa kasvien juuristovy�hykkeeseen. Tihkuletkun ja varsinkin tihkusuuttimen kohdalla maan kosteusvaihtelu oli hietamaalla pienint�, ja tensiometrien imut olivat kasteluajanjaksona l�hell� 100 hPa. Vuoden 2003 savimaalla tihkuletkunkin kohdalla esiintyi selv�� kosteusvaihtelua tihkusuuttimen sijainnista johtuen. Taimirivin kohdalla ja varsinkin tihkuletkun vastakkaisella puolella maan kosteusvaihtelut olivat molemmilla maalajeilla hieman suurempia, ja tensiometrien lukemat vaihte- livat yleens� -100 ja -500 hPa:n v�lill�. Kastelun vaikutus havaittiin jatkuvis- sa mittauksissa nopeasti, ja noin kahden tunnin kuluttua tensiometrien imut olivat jo yleens� laskeneet kastelun m��ritt�m�lle tasolle. Maan kosteustila vaikutti versojen ja juurten kasvuun Erilainen kosteustila vaikutti versojen kasvuun jonkin verran joka vuosi (Taulukko 8). Runsain kastelu lis�si lehtien ja sivuversojen m��r�� verrattuna kahteen kuivempana pidettyyn k�sittelyyn, mutta vaikutus ei yleens� ollut tilastollisesti merkitsev�. Kastelun vaikutus lehtien m��r��n oli merkitsevin vuonna 2001 (p=0,064) ja sivuversojen m��r��n vuosina 2001 (p=0,053) ja 2002 (p=0,030). Kukkien m��r��n havaintop�ivin� k�sittelyt eiv�t vaikutta- neet. Kasvuston rehevyyseroja ei yleens� voinut havaita silm�varaisesti, mut- ta vuonna 2003 eniten kasteltu k�sittely erottui selv�sti rehevimp�n� ja v�ril- t��n vaaleimpana, kun taas v�hiten kasteltu kasvusto oli niukin. 46 Taulukko 8. Avomaankurkun lehtien ja sivuversojen m��r� eri tavoin kastel- luissa kasveissa viimeisen� havaintop�iv�n� hein�kuussa. Kastelu- Lehtien m��r� Sivuversojen m��r� raja kpl/kasvi kpl/kasvi hPa 25.7.2001 16.7.2002 22.7.2003 25.7.2001 16.7.2002 22.7.2003 -150 95 68 54 5,6 6,3 3,9 -300 83 59 53 4,7 4,4 3,4 -600 77 56 49 4,3 4,4 3,3 Kuivuusstressin tiedet��n vaikuttavan ilmarakojen avautumiseen ja yhteytt�- mistehoon, mik� heijastuu kasvuun. Janoudi & Widders (1993) totesivat, ett� kasvihuoneessa ruukuissa kasvatettujen avomaankurkkujen yhteytt�minen laski puoleen, kun kasvualustan annettiin kuivua. T�m� laski kuiva-aineen tuotantoa l�hes puoleen. Yhteytt�misteho palautui kuitenkin nopeasti (12 tunnin kuluessa), kun kasvualusta j�lleen kasteltiin (Janoudi ym. 1993). Juuriston laajuutta tarkasteltiin satokauden p��tytty� syksyll� 2002 ja 2003. Ennakko-oletus oli, ett� erilaiset kastelum��r�t vaikuttivat juuriston laajuu- teen ja syvyyteen, koska �kosteinta� kastelurajaa (-150 hPa) k�ytett�ess� maa tuntui kuivuvan nopeimmin kastelun j�lkeen. Juuriston runsaudessa ja laa- juudessa ei kuitenkaan pystytty havaitsemaan selvi� eroja k�sittelyiden v�lil- l�, kun juuristoa tarkasteltiin penkin poikki kaivetuista profiileista. Vuonna 2002 juuristo ulottui 35�40 cm:n syvyyteen ja vuonna 2003 30�35 cm:n sy- vyyteen. Yll�tt�v�� oli, ett� vaikka kaikki vesi annettiin tihkuletkujen kautta eik� sadevesi p��ssyt kastelemaan k�yt�vi�, juuria oli runsaasti koko penkin leveydell� ja jopa k�yt�vill� kaukana tihkuletkusta. N�in ollen vain osa juu- ristoa, tosin tuuhein osa, sijaitsi selv�sti kosteassa maavy�hykkeess�. Kovin tarkkoja havaintoja tihkukastelun vaikutuksesta juuriston kehitykseen ei t�ll� menetelm�ll� saatu, joten juuriston tarkempi tutkiminen olisi tarpeen. Saksassa tehdyss� tutkimuksessa (Mosler & Schnitzler 1997) havaittiin, ett� tuuhein juuristo hakeutui letkun l�heisyyteen. Kun tihkuletku oli taimirivin vieress� muovin alla, juurten k�rjist� 73�76 % pysyi muovin alla penkiss� ja juuristo pystyi tehokkaasti hy�dynt�m��n letkujen kautta annetun veden ja ravinteet. Kun letku taas sijaitsi k�yt�v�ll�, juurten k�rjist� vain 34�51 % oli muovin alla penkiss�. Kaikissa k�sittelyiss� 74�89 % juuren k�rjist� sijaitsi ylimm�ss� 30 cm:n maakerroksessa, joten maan kosteutta on syyt� mitata juuristokerroksen keskelt�, 15�20 cm:n syvyydest�. Kosteustilan vaikutus sadon m��r��n 5�20 % Ensimm�isen� kahtena koevuonna kosteustilan vaikutus satoon ei ollut tilas- tollisesti merkitsev�, vaikka sato oli suurin eniten vett� saaneissa ruuduissa (Taulukko 9). Keskiarvoissa ero eniten ja v�hiten kastellun k�sittelyn tuotta- man kokonaissadon v�lill� oli 12 % vuonna 2001 ja vain 5 % vuonna 2002. 47 Sen sijaan viimeisen� koevuonna k�sittelyn vaikutus oli selke�mpi ja tilastol- lisesti merkitsev�: kuivimpana pidettyyn k�sittelyyn verrattuna kokonaissato oli -150 hPa:n kastelurajaa k�ytett�ess� 20 % suurempi ja -300 hPa:n kastelu- rajaa k�ytett�ess� 12 % suurempi. Ero n�kyi koko satokauden ajan. Syyn� vuoden 2003 suurempaan satovaikutukseen voi olla maalajin vaihtu- minen. Vuoden 2003 koe toteutettiin hietasavimaalla, jossa kapillaarisen veden nousu on v�h�isemp��, maan kosteuserot tasoittuvat hitaammin ja vesi liikkuu yleens�kin hitaammin kuin hietamaalla. Vuonna 2003 satotaso oli alempi kuin edellisin� vuosina, vaikka kasvusto oli terve ja elinvoimainen. Kuivuuden vaikutus satoon johtuu sek� fotosynteesin hidastumisesta ett� mahdollisesti my�s hedelmien v�lisest� kilpailusta. Ortega & Kretchman (1982) havaitsivat, ett� kuivuusstressi hidasti etenkin nuorten hedelmien kas- vua, kun taas isot hedelm�t pystyiv�t jatkamaan kasvuaan veden puutteesta huolimatta. N�in kuivuus voi heikent�� satoa viel� useina poimintakertoina kuivuusstressin p��tytty�. Kosteustila ei vaikuttanut hedelmien laatuun Hedelmien ulkoinen laatu oli joka vuosi hyv�, eik� kasteluk�sittely vaikutta- nut laatuun. 1. luokkaan sis�ltyi aina v�hint��n 90 % kokonaissadosta. Vuonna 2003 mitattiin hedelmien kiinteytt� satokauden puoliv�liss� ja lopul- la. Kiinteydess� ei my�sk��n mitattu eroja k�sittelyiden v�lill� (Taulukko 10). Hedelm�t olivat yht� kiinteit� molemmilla mittauskerroilla, vaikka he- delmien keskipaino oli j�lkimm�isell� kerralla suurempi. Taulukko 9. Maan kosteustilan vaikutus kokonais- ja 1. luokan satoon (kg/ruutu) vuosina 2001-2003. Kasteluraja 2001 2002 2003 hPa Kok. 1. lk Kok. 1. lk Kok. 1. lk -150 60,1 55,6 71,1 66,7 51,8 48,0 -300 58,1 53,8 67,6 63,2 48,4 45,1 -600 53,8 48,6 67,4 62,7 43,3 40,5 p 0,276 0,147 0,550 0,477 0,003 0,006 Taulukko 10. Maan kosteustilan vaikutus kurkun hedelmien kiinteyteen kah- della mittauskerralla elokuussa. P-arvo ilmoittaa kasteluk�sittelyn vaikutuk- sen merkitsevyyden mallissa, jossa olivat mukana molemmat mittausajan- kohdat. Kasteluraja Kuoren kovuus (N) Mittaukseen k�ytetty ty� (J) hPa 7.8. 29.8. 7.8. 29.8. -150 34,8 34,8 0,20 0,21 -300 34,8 33,3 0,21 0,21 -600 34,5 33,4 0,20 0,20 p 0,319 0,322 48 Lannoituskokeissa hyv� sato kohtuullisella ravinnem��r�ll� Kastelu maan kosteusmittauksia hy�dynt�en Lannoituskokeissa saatiin kokemuksia tihkukastelun hy�dynt�misest� tavalli- sissa avomaaoloissa. Maan kosteustilan hallinta oli helpompaa kuin muovi- huoneessa, jossa sadevesi ei kev��n j�lkeen tasoittanut kosteustilaa. Kaikki koekes�t olivat l�mpimi�, joten kastelum��r�t olivat suuria my�s avomaalla. Vuonna 2001 kasteltiin 186 litraa rivimetrille (millimetreiksi koko alalle muunnettuna 124 mm), vuonna 2002 kastelum��r� oli 99 litraa rivimetrille (66 mm) ja vuonna 2003 kasteltiin yhteens� 169 litraa rivimetrille (113 mm). Kastelum��r�t olivat yleens� suurimmillaan hein�kuun j�lkipuoliskolla, jol- loin kasvusto on rehevimmill��n ja satoa poimitaan. Sateet toki vaikuttivat selv�sti kastelutarpeeseen. Sek� kastelukokeesta ett� avomaalta saatujen kokemusten mukaan avomaan- kurkun tihkukastelutarve hietamaalla on suunnilleen seuraava, jos sadem��r� on v�h�inen ja s�� l�mmin: Kes�kuun alkupuolella kastelua tarvitaan tur- vaamaan taimien kasvuunl�ht�, mutta veden kulutus on v�h�ist� lehtialan ollessa pieni. Kes�kuun lopussa kastelua tarvitaan noin 10 mm viikossa. T�s- t� kastelutarve lis��ntyy likimain suoraviivaisesti hein�kuun lopulle, jolloin kastelutarve on 30�40 mm viikossa. Elokuun alkupuolella kastelutarve alkaa v�henty�, kun kasvusto alkaa r�nsisty�, s�� yleens� viilenee ja ilman kosteus lis��ntyy. Elokuussa alun j�lkeen kastelutarve on 10�20 mm viikossa. N�m� arviot pohjautuvat ainoastaan Piikki�ss� saatuihin kokemuksiin. Jos koko kes�n� ei saada merkitt�vi� sateita, kastelutarve on viel� suurempi. Sateisina kesin� kastelutarve voi olla vain murto-osa n�ist� m��rist�. Maan kosteuden mittaaminen on suositeltava tapa tarkentaa kastelutarpeen m��rityst�. Peruslannoitus ennen istutusta turvaa alkukasvun Vuosien 2001�2003 kokeissa kastelulannoitus aloitettiin vasta kes�- hein�kuun vaihteessa maan typpimittausten osoitettua liukoisen typen m��r�n v�henemisen. Ennen istutusta annettu peruslannoitus riitti turvaamaan taimi- en kasvuunl�hd�n ja alkukehityksen. Vuosina 2002 ja 2003 verrattiin erilaisia peruslannoitusm��ri�. My�s 40 %:lla alennettu typpim��r� riitti alkuun hy- vin, sill� kasvustomittausten ja satotulosten mukaan k�sittelyt, joissa oli alennettu peruslannoitus, tuottivat satokauden alkuun menness� yht� rehev�n kasvuston kuin suuremman peruslannoituksen saanut k�sittely. K�sittelyill� oli tilastollisesti merkitsev� vaikutus kasvuston tuoremassaan vain vuonna 2003 (p=0,013), jolloin alimman kokonaistyppim��r�n saanut B-k�sittely ja lis�tyn kaliumannoksen saanut E-k�sittely tuottivat massaltaan muita pie- nemm�n kasvuston. T�ll�inkin erot alkoivat n�ky� vasta toisella n�ytekerral- 49 la, 16.7. Alempi peruslannoitus ei siten heikent�nyt kasvuston kehittymist� eik� satoa. Kuvassa 7 on esitetty versojen tuorepainon kehitys eri vuosina lannoitusk�sittelyiden keskiarvona. Sama tulos saatiin my�s esikokeessa vuonna 2000, jolloin alhaisen peruslan- noituksen saanut mutta voimakkaammin kastelulannoitettu k�sittely tuotti parhaan sadon. N�in ollen niukahko peruslannoitus riitt�� alkukehityksen turvaamiseen, jolloin penkin johtoluku ei nouse liian korkeaksi ja ravinneh�- vikkien riski pienenee verrattuna runsask�tiseen kev�tlannoitukseen. Perus- lannoituksen m��r� vaikuttaa kuitenkin tarvittavaan kastelulannoitukseen. 0 5 10 15 20 25 30 8.6. 28.6. 18.7. 7.8. 27.8. 16.9. 1000 kg/ha 2001 2002 2003 Kuva 7. Versojen (lehdet + varret) tuoremassan kertym� kasvukauden kulu- essa eri lannoitusohjelmien keskiarvona. Kastelulannoituksessa typpe� ja kaliumia Kahtena vuonna verrattiin kastelulannoituksessa pelk�st��n typpe� ja ka- liumia (sek� kalsiumia) sis�lt�vien lannoitteiden (kalkkisalpietari ja ka- liuminitraatti) k�ytt�� moniravinteisten t�yslannoitteiden k�ytt��n. Vertail- luissa k�sittelyiss� ravinteiden kokonaism��r�t olivat samat. Tulokset osoitti- vat (Taulukko 11), ett� typen ja kaliumin lis��minen riitt�� eik� kalliimpia t�ysravinteita tarvita, mik�li maan ravinnetila on tasapainoinen. Muut kasvu- kaudella kuluvat ravinteet voidaan antaa kev��ll� peruslannoituksessa penk- kiin valmiiksi. Vuonna 2001 selvitettiin my�s runsaasti fosforia sis�lt�v�n starttilannoituk- sen (Kemfos) hy�tyj�. Kokeessa ei havaittu starttilannoituksella mit��n vai- kutusta kasvuun tai satoon (Taulukko 11), joten kokeilua ei jatkettu en�� seuraavina vuosina. Todenn�k�isesti starttilannoituksesta on enemm�n hy�- ty� kasveilla, jotka kylvet��n tai istutetaan kylmemp��n maahan, ja jos maan kosteustila ei ole hallinnassa. 50 Taulukko 11. Kokonaissato ja 1. luokan sato (1000 kg/ha) lannoituskokeissa vuosina 2001�2003. P-arvo ilmoittaa lannoitusk�sittelyn vaikutuksen merkit- sevyyden, kun aineiston analyysiss� satokausi oli jaettu kolmeen jaksoon. Jakson ja k�sittelyn yhdysvaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsev�. Lannoitusohjelma Sato Koodi Perusl. Kastelul. N-P-K, kg/ha yht. 1. lk 2001 A normaali N+K 140-40-180 71,0 65,4 B normaali startti+N+K 140-40-180 75,0 69,2 C normaali NPK 140-40-180 75,6 70,0 D normaali N+K lis�tty 154-40-199 78,1 71,0 p 0,123 0,184 2002 A normaali N+K 151-40-195 74,4 64,0 B alennettu N+K 118-24-158 73,0 64,0 C alennettu NPK 119-27-153 70,2 61,1 D alennettu N+K lis�tty 134-24-174 73,2 64,0 p 0,220 0,380 2003 A normaali N+K 140-40-180 73,4 65,7 B alennettu N+K 110-40-181 62,8 55,6 C alennettu N+K lis�tty 140-40-181 70,6 63,0 D normaali N+K lis�tty 170-40-180 78,1 68,8 E alennettu N+K lis�tty K 140-40-225 71,6 64,1 p <0,001 <0,001 Typen m��r�n arviointi vaikein teht�v� Tarvittavan typen m��r�n arviointi on hankalaa, sill� satokaudella kurkku kuluttaa runsaasti typpe� ja maan typpim��r� voi v�henty� nopeasti. Kokeis- samme typen m��r� oli kastelulannoituksessa yleens� vakio, mutta vuosien 2001 ja 2002 kokeissa viikkoannoksen lannoitusm��r�� lis�ttiin 30 %, jos kurkun alkuja oli runsaasti ja s��tila l�mmin. Molemmat kes�t olivat l�mpi- mi�, joten useimmilla lannoituskerroilla annettiin suurempaa annosta (vuonna 2001 kuudella kerralla kahdeksasta ja vuonna 2002 kuudella kerralla yhdek- s�st�). Erityisesti vuonna 2001 suurempi annos lis�si satoa hieman, mutta vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsev� (Taulukko 11). Kastelulannoitusan- noksen kasvaessa lis��ntyi sek� typen ett� kaliumin m��r�. Vuonna 2003 haluttiin verrata tarkemmin typen annostuksen vaikutuksia. Kokeessa oli kokonaistyppim��r�lt��n kolme eri tasoa, 110, 140 ja 170 kg/ha, jotka muodostuivat kahden peruslannoitustason (50 ja 80 kg/ha) sek� kahden kastelulannoitustason (60 ja 90 kg/ha) yhdistelmin�. Kuten edel- l� todettiin, molemmat peruslannoitusm��r�t tuottivat samanlaisen kasvuston satokauden alkuun menness�. Sen sijaan alempaan peruslannoitukseen yhdis- tetty alempi kastelulannoitus ei ollut t�n� vuonna riitt�v�, vaan versojen mas- sa ja sato j�iv�t heikoimmiksi yhteens� vain 110 kg/ha typpe� saaneessa k�- sittelyss� B. Typen kokonaism��r� 140 kg/ha tuotti saman tuloksen, olipa lannoituksen painopiste perus- tai kastelulannoituksessa. Suuremman perus- lannoituksen ja suuremman kastelulannoituksen saanut k�sittely (typpe� yh- teens� 170 kg/ha) tuotti kaikkein korkeimman sadon (Taulukko 11), mutta 51 sadonlis� verrannek�sittelyyn A n�hden oli vain 6 % (1. luokan sadossa 5 %) eik� se ollut tilastollisen analyysin mukaan merkitsev� (p=0,103). Lis�tyn annoksen kaliumia kastelulannoituksessa saanut k�sittely ei poiken- nut sadon m��r�n perusteella muista saman typpim��r�n saaneista k�sittelyis- t� (Taulukko 11). Jostakin syyst� sen tuottama kasvusto j�i massaltaan yht� heikoksi kuin alimman typpiannoksen saaneen B-k�sittelyn kasvusto. T�h�n ei ole mit��n j�rkev�� selityst�, sill� kaliumin lis��misen ei voi olettaa hei- kent�v�n kasvua. Tilastollisesti merkitsev�ksi katsottava vaikutus t�ytynee siten johtua koekent�ll� aina ilmenev�st� satunnaisvaihtelusta. Tulosten perusteella voidaan sanoa, ett� yleens� typen kokonaism��r�ksi riitt�� 120�140 kg/ha. T�st� voidaan antaa peruslannoituksessa jopa vain 40�50 kg/ha, mutta t�ll�in kastelulannoituksessa on k�ytett�v� riitt�vi� typ- pim��ri�. Melko v�h�inen typpiannos peruslannoituksessa on kuitenkin suo- siteltava, jotta turhilta ravinneh�vikeilt� v�ltyt��n. Lis�ksi t�ll�in on mahdol- lista optimoida typen kokonaism��r� kasvuston kehittymisen perusteella. Olosuhteiltaan suotuisina kasvukausina typen kokonaism��r�� voidaan lis�t� mainitusta tasosta, mutta odotettavissa oleva sadonlis� on tulosten perusteella vain noin 5 %. Tarvittava typpim��r� on siten alhaisempi kuin monissa ete- l�isemmiss� maissa. Saksassa tehdyss� kokeessa (Krahnstr�ver 2000) saatiin selv� sadonlis� (38 %), kun typpim��r�� lis�ttiin m��r�st� 160 kg/ha jopa 240 kg/ha:aan. Suomessa v�h�isempi typpim��r� riitt��, koska maassa on yleens� paljon orgaanista ainesta ja pitk�n p�iv�n ansiosta kasvusto rehev�i- tyy helposti. Liukoisen typen seuranta on hyv� apukeino kastelulannoituksen aloitta- misajankohdan m��ritt�miseen. Kynnysarvona kastelulannoituksen aloittami- seen on pidetty typen m��r�� 50�70 kg/ha penkist� mitattuna. Lehden v�ri� kuvaavia SPAD-arvoja mitattiin, jotta voitaisiin arvioida kasvin typpitilan muutoksia. Mittaustulokset osoittivatkin hyvin kasvuston kehitys- rytmin vihre�st� ja elinvoimaisesta versostosta vanhenevaan ja v�hitellen kellastuvaan kasvustoon (Kuva 8). Vihreys alkoi v�henty� hein�kuun lopulla. Mittauksissa ilmeniv�t selv�sti vuoden 2002 kasvuston k�rsim�t oireet, sill� SPAD-arvot olivat heti kes�kuun alusta alkaen selv�sti alemmat kuin muina vuosina. Lis�ksi vuonna 2003 mittauksissa erottui alhaisimman typpik�sitte- lyn saaneen B-k�sittelyn muita heikompi v�ri. Vaikka ero verrannek�sitte- lyyn A oli vain noin kaksi yksikk��, se oli tilastollisesti hyvin merkitsev� (p<0,001). SPAD-mittauksia on kuitenkin toistaiseksi vaikea hy�dynt�� esi- merkiksi lannoitusp��t�ksi� teht�ess�, sill� tulkinta vaatisi lis�� mittausai- neistoa eri koepaikoilta ja vuosilta. 52 0 10 20 30 40 50 60 18.6. 28.6. 8.7. 18.7. 28.7. 7.8. 17.8. 27.8. 6.9. 2001 2002 2003 Kuva 8. A-k�sittelyn (katso taulukko 5) kasvien lehdist� mitatut SPAD-arvot eri vuosina. Mit� suurempi arvo on, sit� vihre�mpi� lehdet ovat. Lannoitusohjelmat eiv�t vaikuttaneet kurkun laatuun 1. luokan kurkkujen eli halkaisijaltaan 25�45 mm:n kokoisten hyv�laatuisten kurkkujen osuus vaihteli vuosittain 87 ja 92 %:n v�lill�. Suuri osa 1. luokan ulkopuolelle lajitelluista kurkuista oli ylisuuria, lis�ksi sadossa oli jonkin verran ep�muotoisia kurkkuja. Ep�muotoisten kurkkujen osuus oli suurin (7 % kokonaissadosta) vuonna 2002. Lannoitusohjelmat eiv�t yhten�k��n vuonna vaikuttaneet 1. luokan osuuteen (p>0,10). Kurkkujen kiinteytt� mitattiin vuonna 2003 kahden poimintakerran sadosta (Taulukko 12). Lannoitusk�sittelyt eiv�t vaikuttaneet kiinteyteen. J�lkimm�i- sell� poimintakerralla elokuun lopussa kurkut olivat v�hemm�n kiinteit� kuin runsaat kaksi viikkoa aiemmin. Vaikka kokeissa ei havaittu laatueroja eri tavoin lannoitettujen kurkkujen v�lill�, ei ravinnetilan merkityst� laatutekij�n� voi kiist��. Kasvupaikan luon- tainen ravinnetila ja ravinteiden keskin�inen tasapaino vaikuttavat kasvuedel- lytyksiin ja laadun muodostumiseen. Vuonna 2002 kurkkujen laatu oli ko- keessamme heikoin, mik� lienee johtunut ravinteiden, erityisesti typen saata- vuuden heikkenemisest�, vaikka maassa oli typpe� runsaasti. Lannoitusoh- jelmilla ei pystytty tilanteeseen vaikuttamaan, mik� kuvastaa laadun hallin- nan kokonaisvaltaisuutta � yhdell� tekij�ll� ei voi paikata muiden kasvuteki- j�iden ep�tasapainoa. My�sk��n kaliumin lis�tyll� annostuksella kastelulannoituksessa vuonna 2003 ei saavutettu laadun paranemista. T�h�n saattaa olla syyn� riitt�v� ka- liumin saanti muutenkin. Bakr & Gawish (1993) havaitsivat selv�� parane- mista kurkkujen kiinteydess�, s�ilyvyydess�, v�rin s�ilymisess� ja aistittavas- sa laadussa, kun kasvustoa ruiskutettiin satokaudella kaliumkloridilla tai kal- siumkarbonaatilla. N�in kalium ja kalsium ovat keskeisi� ravinteita laadun kannalta. 53 Taulukko 12. Lannoitusohjelmien vaikutus kurkun hedelmien kiinteyteen kah- della mittauskerralla elokuussa 2003. P-arvo ilmoittaa k�sittelyn vaikutuksen merkitsevyyden mallissa, jossa olivat mukana molemmat mittausajankohdat. Lannoitusohjelma Kuoren kovuus (N) Mittaukseen k�ytetty ty� (J) Koodi Perusl. Kastelul. 8.8. 26.8. 8.8. 26.8. A normaali N+K 39,0 36,0 0,22 0,21 B alennettu N+K 40,3 36,4 0,23 0,21 C alennettu N+K lis�tty 40,0 35,9 0,22 0,20 D normaali N+K lis�tty 40,1 34,6 0,22 0,21 E alennettu N+K lis�tty K 39,3 36,2 0,23 0,22 p 0,818 0,525 Kurkkukasvuston ja �sadon ravinteiden otto Kurkkukasvuston sis�lt�m�� ravinnem��r�� mitattiin analysoimalla kasvus- ton�ytteist� massa ja ravinnepitoisuudet, joiden perusteella laskettiin kasvus- ton sis�lt�m� typen, fosforin ja kaliumin m��r�. Saton�ytteist� analysoitiin my�s ravinnepitoisuudet, joiden perusteella laskettiin sadossa poistuneiden ravinteiden m��r�t. Mukana ovat my�s esikokeen ravinnetulokset. Tulosten mukaan kurkku on tehokas ravinteiden ottaja. Varsien ja lehtien sis�lt�m� ravinnem��r� oli suurimmillaan elokuun alussa, jolloin kasvuston massa oli suurin. T�ll�in kasvustossa oli typpe� 40�70 kg/ha, fosforia 7�12 kg/ha ja kaliumia 81�144 kg/ha. Ravinnem��r� riippui voimakkaasti kasvuston kokonaismassasta, joten sek� versojen massa ett� ravinteiden otto oli pienin vuonna 2002. Lannoitusohjelma vaikutti tilastollisesti merkitsev�sti versojen ravinteiden ottoon vuonna 2000, jolloin versojen fosforisis�lt� oli pienempi perinteisesti lannoitetussa A-k�sittelyss�. Seuraavana vuonna fosfo- risis�lt� oli A- ja C-k�sittelyiss� korkeampi kuin B- ja D-k�sittelyiss�. Vuon- na 2003 versojen ravinnesis�lt� oli muita pienempi k�sittelyiss� B ja D, joi- den versomassa oli pienempi. Satotonnia kohti poistui typpe� 1,2�1,5 kg, fosforia 0,3�0,4 kg ja kaliumia 2,0�2,2 kg (Taulukko 13). Lannoitus ei vaikuttanut hedelmien tai muiden kasvinosien ravinnepitoisuuteen johdonmukaisesti. Sadossa poistuneet koko- naism��r�t olivat varsin suuria (Taulukko 13). Sadon ravinnepitoisuus oli samaa luokkaa kuin saksalaiset taulukkoarvot (Fink ym. 1999), tosin typpipi- toisuus oli useimpina vuosina alempi kuin saksalainen vertailuluku, 1,5 kg satotonnia kohti. Hollantilaistutkimuksessa (Titulaer 1996) sadon ravinnesi- s�lt� oli korkeampi: typpe� 1,8 kg, fosforia 0,5 kg ja kaliumia 2,4 kg satoton- nia kohti. Kurkkujen koko vaikuttaa Titulaerin (1996) mukaan niin, ett� mit� suurempana kurkut ker�t��n, sit� alempi on sadon keskim��r�inen ravinnepi- toisuus. Lannoitusohjelmat vaikuttivat sadossa poistuneiden ravinteiden m��- r��n vuonna 2000, jolloin perinteisesti lannoitetun A-k�sittelyn muita pie- nemm�ss� sadossa poistui ravinteita v�hiten ja suurimman sadon tuottaneessa D-k�sittelyss� eniten. Vuonna 2003 typpe� ja kaliumia poistui merkitsev�sti 54 v�hiten alimman typpilannoituksen saaneessa ja pienimm�n sadon tuotta- neessa B-k�sittelyss�, 85 kg/ha. Sadon typpisis�lt� oli suurin, 115 kg/ha, eniten lannoitetussa ja suurimman sadon tuottaneessa D-k�sittelyss�. Kasvuston ottama typen kokonaism��r� viimeiseen n�ytekertaan eli elokuun loppupuolelle menness� oli lannoitusk�sittelyiden keskiarvona 118�159 kg/ha, fosforin m��r� 27�37 kg/ha ja kaliumin m��r� 194�259 kg/ha. Lannoitusohjelmat vaikuttivat tilastollisesti merkitsev�sti ravinteiden kokonaisottoon ainoastaan vuonna 2000, jolloin typen otto oli muita suurem- pi kastelulannoitetuissa C- ja D-k�sittelyiss� ja fosforin otto kaikkein pienin perinteisesti lannoitetussa A-k�sittelyss�. Kaliumin ottom��riin lannoitusoh- jelmat eiv�t vaikuttaneet tilastollisesti merkitsev�sti. Vuonna 2003 typen ja kaliumin kokonaisotto oli tilastollisen analyysin mukaan merkitsev�sti pienin k�sittelyss� B ja typen otto muita suurempi k�sittelyss� D. Aivan viimeisten viikkojen ravinteiden otosta ei saatu tuloksia, koska viimei- set n�ytteet haluttiin ottaa ennen kuin kasvusto oli t�ysin r�nsistynyt ja tulos- ten luotettavuus siksi k�rsinyt. Typen otto painottui voimakkaan versojen kasvun aikaan kes��hein�kuun vaihteeseen ja satokauden alkuun, mutta typ- pe� tarvittiin satokauden loppuun asti (Kuva 9). Fosforin otto painottui erityi- sesti satokaudelle, sill� hedelmien fosforipitoisuus on korkea. Kaliumin otto painottui versojen voimakkaaseen kasvuun ja satokauden alkupuolelle. Sato- kauden j�lkipuoliskolla kaliumin otto oli varsin niukkaa, vaikka hedelmien kaliumpitoisuus on korkea. Koska versojen ravinnesis�lt� laskee kasvukau- den lopulla, osa versojen ravinteista todenn�k�isesti hy�dynnet��n sadossa. Saksalaistutkimuksessa (Makswitat ym. 1995) mitattiin kasvuston typen otoksi jopa yli 400 kg/ha, josta 70 % k�ytettiin hedelmiin. Suurin osa typest� oli per�isin maasta, sill� radioaktiivisesti merkityst� lannoitetypest�, jota annettiin 80 kg/ha, vain 59 % siirtyi kasviin. Kokeessa typen mineralisaatio maassa oli voimakasta, mink� arveltiin osittain johtuneen penkin katteena k�ytetyst� muovista. Hollantilaistutkimuksessa (Titulaer 1996) ravinteiden kokonaisotto hehtaaria kohti oli 220�280 kg typpe�, 43�70 kg fosforia ja 317�375 kg kaliumia. N�ihin lukuihin verrattuna ravinteiden otto kokees- samme oli selv�sti alhaisempi, mik� johtuu osittain alemmasta satotasosta ja osittain alemmasta ravinnepitoisuudesta. Taulukko 13. Kurkkusadossa poistuneiden typen, fosforin ja kaliumin m��r�t pinta-alaa ja satotonnia kohti vuosina 2000�2002. Luvut ovat lannoitusk�sit- telyiden keskiarvoja. Vuosi Keskisato N P K N P K 1000 kg/ha kg/ha kg/1000 kg satoa 2000 63,1 94 20 129 1,5 0,3 2,0 2001 74,9 106 21 163 1,4 0,3 2,2 2002 72,7 88 21 157 1,2 0,3 2,2 2003 71,3 99 25 158 1,4 0,4 2,2 55 Typen otto (kg/ha viikossa) 0 5 10 15 20 25 30 31.5.- 20.6. 20.6.- 11.7. 11.7.- 2.8. 2.8.- 22.8. 4.6.- 27.6. 27.6.- 18.7. 18.7.- 8.8. 8.8.- 28.8. 30.5.- 26.6. 26.6.- 17.7. 17.7.- 7.8. 7.8.- 27.8. 6.6.- 2.7. 2.7.- 16.7. 16.7.- 6.8. 6.8.- 27.8. 2000 2001 2002 2003 Fosforin otto (kg/ha viikosssa) 0 1 2 3 4 5 6 7 8 31.5.- 20.6. 20.6.- 11.7. 11.7.- 2.8. 2.8.- 22.8. 4.6.- 27.6. 27.6.- 18.7. 18.7.- 8.8. 8.8.- 28.8. 30.5.- 26.6. 26.6.- 17.7. 17.7.- 7.8. 7.8.- 27.8. 6.6.- 2.7. 2.7.- 16.7. 16.7.- 6.8. 6.8.- 27.8. 2000 2001 2002 2003 Kaliumin otto (kg/ha viikossa) 0 10 20 30 40 50 60 31.5.- 20.6. 20.6.- 11.7. 11.7.- 2.8. 2.8.- 22.8. 4.6.- 27.6. 27.6.- 18.7. 18.7.- 8.8. 8.8.- 28.8. 30.5.- 26.6. 26.6.- 17.7. 17.7.- 7.8. 7.8.- 27.8. 6.6.- 2.7. 2.7.- 16.7. 16.7.- 6.8. 6.8.- 27.8. 2000 2001 2002 2003 Kuva 9. Typen, fosforin ja kaliumin ottorytmi avomaankurkkukokeissa vuosi- na 2000�2003. Ensimm�inen aikajakso kuvaa juurtumis- ja alkukehitysvai- hetta, toinen jakso voimakasta verson kasvua, kolmas jakso nopean sadon- tuoton vaihetta ja nelj�s jakso hitaamman sadontuoton vaihetta. 56 2001 0 50 100 150 200 250 300 20.6. 27.6. 5.7. 12.7. 19.7. 27.7. 3.8. 9.8. 15.8. 22.8. 31.8. kg/ha A B C D 2002 0 50 100 150 200 19.6. 25.6. 1.7. 10.7. 16.7. 24.7. 30.7. 6.8. 14.8. 21.8. 29.8. kg/ha A B C D 2003 0 50 100 150 200 17.6. 24.6. 1.7. 8.7. 15.7. 22.7. 29.7. 5.8. 12.8. 19.8. 26.8. kg/ha A B C D E Kuva 10. Maan liukoisen typen m��r� kasvukaudella penkiss� 0-25 cm:n syvyydess� lannoitusk�sittelyiss� A�D (katso taulukko 5) vuosina 2001-2003. Maan ravinnetilan muutokset viljelyn aikana Maan typpitilaa seurattiin kasvukaudella alkuun kahden viikon ja hein�kuun alkupuolelta l�htien viikon v�lein pikamittauksin. Ensimm�isiss� mittauksis- sa (yleens� juhannusviikolla) liukoisen typen m��r� oli penkiss� aina korkea (Kuva 10), enimmill��n vuonna 2001 jopa yli 200 kg/ha. T�m� johtuu siit�, ett� peruslannoitus kohdistettiin penkkiin ja esimerkiksi koko alalle levitetty- n� typpim��r� 80 kg/ha vastasikin penkiss� m��r�� 200 kg/ha. Lis�ksi multa- vassa maassa on runsaasti mineralisoituvaa typpe�, joka muuttuu v�hitellen kasveille k�ytt�kelpoiseen muotoon. Typpim��r� laski yleens� selv�sti hein�kuun alkupuolella (Kuva 10), jolloin kasvien ravinteiden otto alkoi jo vauhdittua. T�ll�in aloitettiin typen lis��mi- 57 nen kastelulannoituksessa. Satokauden lopulla typpim��r� maassa oli alhai- nen vuosina 2001 ja 2003, sen sijaan liukoisen typen m��r� maassa alkoi taas nousta syksy� kohti vuosina 2000 ja 2002. Viljelyn p��tytty� maan typpitilaa seurattiin tarkemmin eri syvyyksist� ja penkin eri osista. Tulokset osoittivat, ett� maahan j�i suuria typpim��ri� k�yt- t�m�tt�, mutta vaihtelu tuloksissa oli huomattavaa (Kuva 11). Erityisesti vuonna 2002 typpe� oli maassa paljon, mik� lienee johtunut kasvuston hei- kosta ravinteiden otosta ja typen runsaasta vapautumisesta. Suuren vaihtelun vuoksi ei lannoitusk�sittelyiden vaikutuksesta maahan j��v�n typen m��r��n voi sanoa juuri mit��n. K�yt�vill� liukoista typpe� oli vain 3�5 kg/ha 0-20 cm:n syvyydess�, mik� v�hent�� pellolle j��v�n typen kokonaism��r��. Typpitulosten vaihtelun syyn� ei pit�nyt olla ep�edustava n�ytteenotto, sill� n�ytteet pyrittiin ottamaan mahdollisimman huolellisesti ja riitt�v�n monista osan�ytteist�. Osasyyn� saattaa olla tihkukastelumenetelm� itsess��n, sill� kastelulannoitteet jakautuvat penkiss� varsin ep�tasaisesti eiv�tk� kasvit ota ravinteita tasaisesti koko penkist�. T�t� puoltaa se, ett� kun satokauden p��- tytty� otettiin typpin�ytteet penkin eri osista (rivin kohta, letkun kohta ja vastakkainen reuna), vaihtelu oli huomattavasti v�h�isemp�� (Kuva 12). Li- s�ksi vaihtelua aiheuttaa typpipitoisuuden todellinen vaihtelu pellon eri osis- sa, esimerkiksi multavuuden mukaan, sill� korkeita typpim��ri� saatiin melko johdonmukaisesti samoista ruuduista otetuista n�ytteist�. 2002 -50 0 50 100 150 200 250 300 A B C D kg/ha 40-60 20-40 0-20 2001 0 50 100 150 200 A B C D kg/ha 40-60 20-40 0-20 Kuva 11. Maan liukoisen typen m��r� penkiss� eri syvyyksiss� viljelyn p��- tytty� syyskuun alussa eri lannoitusohjelmissa A�D (katso taulukko 5). Jana kuvaa keskihajontaa (n=4). 58 2003 0 20 40 60 80 100 B rivi B letku B reuna D rivi D letku D reuna kg/ha 2002 0 20 40 60 80 B rivi B letku B reuna D rivi D letku D reuna kg/ha 2001 0 20 40 60 80 A rivi A letku A reuna kg/ha Kuva 12. Maan liukoisen typen m��r� penkin eri osissa: rivin kohdalla, tihku- letkun kohdalla ja penkin vastakkaisella reunalla 0-20 cm:n syvyydess�. Jana kuvaa keskihajontaa (n=4). A, B ja D ovat eri lannoitusohjelmia (katso tauluk- ko 5). Vuosina 2001 ja 2002 typpe� oli syksyll� v�hiten letkun kohdalla, mutta vuonna 2003 typpipitoisuus oli korkein juuri letkun kohdalta otetuissa n�yt- teiss� (Kuva 12). T�m� voi ainakin osittain johtua siit�, ett� savimaassa vesi ja ravinteet liikkuvat hitaammin kuin edellisvuosien hietamaassa. Suuren vaihtelun takia liukoisen typen mittauksia ei voi pit�� kovin tarkkoina ja n�ytteit� on oltava riitt�v�sti, jotta j�rkev�t tulkinnat ovat mahdollisia. Kasvukauden aikaiset mittaukset antavat kuitenkin kuvan typpitilan muutok- sista, mik� lienee oleellista kastelulannoituksen ohjauksen kannalta. Suuri liukoisen typen m��r� syksyll� antaa aihetta edelleen kehitt�� lannoitusoh- jelmia. Muiden ravinteiden pitoisuuksissa ei viljelyn aikana havaittu kovin suuria muutoksia (Taulukko 14). Eniten laski yleens� kaliumin pitoisuus. Fosforipi- toisuus aleni my�s jonkin verran. Johtoluvun muutokset seurailivat liukoisen 59 typen ja kaliumin m��ri�, mutta johtoluku pysyi penkiss� varsin korkeana syksyyn asti. pH laski kes�n aikana noin puoli yksikk�� verrattuna kev��n tilanteeseen. Vuonna 2002 pH oli kes�kuussa niin alhainen, keskim��rin 5,3, ett� sen voi olettaa jo h�irinneen kurkun kasvua. Alhainen pH lienee ollut osasyyllinen havaittuihin kasvusto-oireisiin. Lis�ksi liukoisesta typest� oli jopa yli puolet ammoniummuodossa, mik� osoittaa, ett� nitrifikaatio ei toiminut normaalisti. Taulukko 14. Maan ravinnetilan muuttuminen kasvukaudella. Luvut ovat kes- kiarvoja kaikista k�sittelyist�. johtoluku pH Ca K P Mg 10 x mS/cm mg/l mg/l mg/l mg/l 2001 syksy 2000 1,1 6,7 1975 165 20 215 20.6. 5,6 6,1 1842 228 22 247 5.7. 4,6 6,2 1834 205 21 241 27.7. 3,9 6,2 1820 173 19 238 9.8. 5,5 6,2 1875 163 19 253 22.8. 4,8 6,2 1848 148 18 243 2002 syksy 2001 0,9 6,2 1155 181 20 111 19.6. 6,5 5,3 1140 252 23 121 9.7. 3,4 5,7 1135 189 20 113 23.7. 2,6 5,7 1114 171 21 109 6.8. 2,0 5,7 1056 155 19 103 21.8. 3,7 5,6 1116 173 20 113 2003 kev�t 2003 1,1 7,6 3680 245 21 501 24.6. 5,7 7,0 4539 302 28 536 8.7. 4,0 7,1 4639 288 27 528 22.7. 3,9 7,1 4537 272 26 526 5.8. 3,7 7,1 4443 261 24 546 19.8. 3,7 7,1 4473 264 24 524 2.9. 5,1 6,9 4329 271 25 516 Maan�ytteist� tehdyss� analyysiss� ilmeni, ett� mikrobien sis�lt�m� typen m��r� oli kurkkupenkeiss� vain 6�16 �g/g kuivaa maata ja siten mikrobimas- sa oli hyvin alhainen. Paloj�rven ym. (2002) tutkimuksessa mikrobitypen m��r� vaihteli eri peltolohkoilla v�lill� 25�100 �g/g kuivaa maata. Mikrobi- toiminta oli siis h�iriintynyt, mink� arvellaan johtuvan edellisen� vuonna lis�tyst� maanparannusturpeesta ja sen nopeasta hajoamisesta l�mpim�n� alkukes�n� 2002. Linderman & Davis (2003) havaitsivat tutkimuksessaan, ett� osa tutkituista turve-erist� esti mykorritsasienten kasvua, joten lienee todenn�k�ist�, ett� turve saattaa vaikuttaa my�s muihin maan mikrobeihin, kuten nitrifikaatiobakteereihin. My�skin ammoniumtypen korkea m��r� maassa saattoi vaikuttaa suoraan kasvien ravinnetalouteen ja kasvuun. Kokeissa on osoitettu, ett� kun ammo- niumtypen osuus tarjolla olevan typen m��r�st� lis��ntyy, kurkun nitraattity- 60 pen otto ja typen kokonaisotto v�henev�t, versojen ja erityisesti juurten kasvu heikkenee ja kasvin sis�lt�mien kationien pitoisuudet (esimerkiksi kaliumin ja kalsiumin) laskevat (Heuer 1991, Zornoza & Carpena 1992). Kotsiras ym. (2002) osoittivat, ett� kun ammoniumtypen osuus typen tarjonnasta kasvoi, kurkun hedelmien nitraattityppi-, kalium-, kalsium- ja magnesiumpitoisuudet laskivat, sill� ammonium-ioni heikensi muiden ravinteiden saantia kilpailul- laan. Kurkku on siten varsin herkk� kasvualustan korkealle ammoniumpitoi- suudelle. Yhteenveto Tihkukastelu ja siihen yhdistetty kastelulannoitus ovat toimivia menetelmi� avomaankurkun viljelyss�. Kokeissa ei mitattu tihkukastelun tuottamaa sa- donlis�� perinteiseen kasteluun verrattuna kuin vuonna 2000, jolloin tihku- kastelulla ja kastelulannoituksella saatiin 10�20 % suurempi sato. K�yt�nn�n viljelyss� saatava sadonlis� riippuu kasvuoloista, vuodesta ja muista kasvute- kij�ist�. Kokeissamme satotaso oli joka vuosi hyv�, mutta k�sinpoiminnan aiheuttama mekaaninen rasitus lienee vanhentanut kasvustoa tavanomaista nopeammin. Jotta menetelm�st� saa suurimman hy�dyn ja pystyy v�ltt�m��n liialliseen tai liian v�h�iseen kasteluun liittyv�t riskit, kannattaa mitata maankosteutta kas- telup��t�sten pohjaksi. Tulostemme mukaan sopiva raja-arvo kastelun aloit- tamiseen on -150�-300 hPa. Tulokset perustuvat kokeisiin, joissa maa pysyi kev�tkosteuden turvin kosteana kes�kuun loppupuolelle asti. N�in ollen al- kukes�n kosteustilan vaikutuksesta ei saatu kokemuksia. Kasvuunl�hd�n ja hyv�n alkukehityksen takaamiseksi on syyt� seurata kosteustilaa heti istutuk- sesta alkaen. Sateettomalla s��ll� ja kasvuston kehitytty� peitt�v�ksi koste- usmittauksia on syyt� tehd� l�hes p�ivitt�in. Sopiva kertakastelum��r� ja kasteluv�li riippuvat kasvin kehitysvaiheesta, maalajista ja maan muista ominaisuuksista, s��tilasta ja letkutyypist�. Koste- usmittaukset auttavat my�s l�yt�m��n omille lohkoille sopivat kastelum��r�t. Juuristokerroksen alapuolella esimerkiksi 40 cm:n syvyydess� tehdyt mitta- ukset kertovat, onko kasteltu liikaa (maa muuttuu kosteammaksi), sopivasti (kosteustila pysyy ennallaan) vai liian v�h�n (maa kuivuu). Kastelulannoitusta hy�dynt�m�ll� voidaan p��st� tehokkaaseen lannoituksen hy�tysuhteeseen. Yleens� typen kokonaism��r�ksi riitt�� 120�140 kg/ha. T�st� voidaan antaa peruslannoituksessa jopa vain 40�50 kg/ha, mutta t�ll�in kastelulannoituksessa on k�ytett�v� riitt�vi� typpim��ri�. Melko v�h�inen typpiannos peruslannoituksessa on kuitenkin suositeltava, jotta turhilta ravin- neh�vikeilt� v�ltyt��n. Lis�ksi t�ll�in on mahdollista optimoida typen koko- naism��r� kasvuston kehittymisen perusteella. 61 Kokeissa kastelulannoitusta annettiin vuosina 2001�2003 kerran viikossa. T�m� lienee riitt�v�n tihe� annostelu, kun ravinteiden m��r� on muuten riit- t�v�. Aiemmin on todettu, ett� esimerkiksi tomaattia avomaalla viljelt�ess� p�ivitt�isest� lannoituksesta on hy�ty� verrattuna viikon tai kahden v�lein toistuvaan lannoitukseen vain keveill� hiekkamailla, joilla on huono ravintei- den pid�tyskyky (Cook & Sanders 1991). Hienojakoisemmilla mailla sato ei vaihdellut, annettiinpa sama typpim��r� yhdell� kertaa, kerran kuukaudessa, kahden viikon v�lein, viikottain tai p�ivitt�in. My�sk��n paprikan satoon ei kastelulannoituksen v�li (11 tai 22 p�iv��) vaikuttanut (Storlie ym. 1995). Yleisesti on todettu, ett� oikea ravinnem��r� tietyn jakson aikana on keskei- semp�� kuin annostelun tiheys (Hartz & Hochmuth 1996). Tutkimuksemme perusteella voidaan antaa seuraavat suuntaviivat avomaan- kurkun tihkukasteluun ja siihen liitettyyn kastelulannoitukseen: � Kastelup��t�sten teossa hy�dynnet��n maan kosteuden mittausta oikei- den, peltolohkolle sopivien kastelum��rien arvioimiseksi. Kastelun aloi- tuksen raja-arvona voi pit�� tensiometrej� k�ytett�ess� -150�300 hPa:n imua. � Peruslannoituksessa kannattaa antaa 1/3�1/2 kes�n aikana tarvittavasta typest� ja kaliumista ja muut ravinteet koko kasvukautta varten. � Kastelulannoituksessa riitt�� typen ja kaliumin lis��minen. � Peruslannoituksella tuotetaan p��osa versostosta. Kastelulannoitus on hyv� aloittaa hieman ennen satokauden alkua. Liukoisen typen seuranta hyv� apuv�line kastelulannoituksen aloittamiseen (raja 50�70 kg/ha). � Useimpina vuosina sopiva kokonaistypen m��r� on 120�140 kg/ha. No- pean sadontuoton vuosina typpim��r�� voi lis�t�, odotettavissa oleva sa- donlis� noin 5 %. � Kerran viikossa toistuva kastelulannoitus on yleens� riitt�v�, mutta mik�- li on k�yt�nn�ss� toimivaa antaa lannoitus useammin, voi k�ytt�� pie- nempi� kerta-annoksia ja/tai alempaa liuosv�kevyytt�. 62 Kirjallisuus Bakr, A.A. & Gawish, R.A. 1993. Technological aspects of keeping and pick- ling qualities of cucumbers as influenced by fertilizers. Plant Foods for Human Nutrition 44: 17-28. Cook, W.P. & Sanders, D.C. 1991. Nitrogen application frequency for drip- irrigated tomatoes. HortScience 26: 250-252. Fink, M., Feller, C., Scharpf, H.-C., Weier, U., Maync, A., Ziegler, J., Schlag- hecken, J., Paschold, P.-J. & Strohmeyer, K. 1999. Aktuelle Daten f�r D�ngungsempfehlungen und N�hrstoffbilanzen. Gem�se 35(10): 576- 578. Hartz, T.K. & Hochmuth, G.J. 1996. Fertility management of drip-irrigated vegetables. HortTechnology 6: 168-172. Heuer, B. 1991. Growth, photosynthesis and protein content in cucumber plants as affected by supplied nitrogen form. Journal of Plant Nutrition 14: 363-373. Janoudi, A.K. & Widders, I.E. 1993. Water deficits and fruiting affect carbon assimilation and allocation in cucumber plants. HortScience 28: 98-100. Janoudi, A.K., Widders, I.E. & Flore, J.A.1993. Water deficits and environ- mental factors affect photosynthesis in leaves of cucumber (Cucumis sati- vus). Journal of the American Society for Horticultural Science 118: 366-370. Kotsiras, A., Olympios, C.M., Drosopoulos, J. & Passam, H.C. 2002. Effects of nitrogen form and concentration on the distribution of ions within cu- cumber fruits. Scientia Horticulturae 95: 175-183. Krahnstr�ver, K. 2000. Th�ringer Feldgem�setag: das Gem�se- Versuchswesen wurde an die Bed�rfnisse des praktischen Gem�sebaus angepasst. Gem�se 36(11): 39-41. Kunzelmann, G. & Paschold, P.-J. 1999. Tropfbew�sserung oder Bereg- nungsmaschine beim Gurkenanbau? Gem�se 35(4):232-234. Linderman, R.G. & Davis, E.A. 2003. Soil amendment with different peat- mosses affects mycorrhizae of onion. HortTechnology 13: 285-289. Maa- ja mets�talousministeri�n tietopalvelukeskus. 2003. Puutarhayritysre- kisteri 2002. Maa-, mets�- ja kalatalous 2003: 53. Helsinki: Maa- ja mets�- talousministeri�n tietopalvelukeskus. 118 s. 63 Makswitat, E., Latus, C., Merbach, W., Ruppel, S., Augustin, J., Kuchenbuch, R. & Wirth, S.J. 1995. Stickstoffdynamik beim Anbau von Einlegegurken (Cucumis sativus L.) mit Mulchfolie unter den Bedingungen des nordost- deutschen Tieflandes. ZALF-Bericht Nr. 15. M�ncheberg: Zentrum f�r Agrarlandchafts- und Landnutzungsforschung (ZALF) e.V. 41 s. Mosler, C.T. & Schnitzler, W.H. 1997. Position des Tropfschlauchs und Wur- zelwachstum. Gem�se 33(2): 101-103. Ortega, D.G. & Kretchman, D.W. 1982. Water stress effects on pickling cu- cumber. HortScience 107: 409-412. Paloj�rvi, A., Alakukku, L., Martikainen, E., Niemi, M., Vanhala, P., J�rgen- sen, K. & Esala. M. 2002. Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn vai- kutukset maaper��n. Maa- ja elintarviketalous 2. Jokioinen: MTT. 88 s. Per�inen, R. 2003. Avomaankurkun vegetatiivisen ja generatiivisen kehityk- sen vuorovaikutus. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Soveltavan biologian laitos. Puutarhatiede. 48 s. Roth, D. & G�nther, R. 2002. Lysimeterversuche zum Wasserverbrauch von Feldgem�searten. Gem�se 38(2): 22-26. Storlie, C.A., Neary, P.E. & Paterson, J.W. 1995. Fertilizing drip-irrigated bell peppers grown on loamy sand soil. HortTechnology 5: 291-294. Titulaer, H. 1996. Fertigation bei Einlegegurken. Teil II. Gem�se 32(8): 486- 487. Zornoza, P. & Carpena, O. 1992. Study on ammonium tolerance of cucumber plants. Journal of Plant Nutrition 15: 2417-2426. 64 Marjakasvien tihkukastelu ja kastelulannoitus Kalle Hoppula 1)*, Tapio Salo 2) ja Janne Pulkkinen 3) 1)MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlin- nantie 518, 21500 Piikki� *nykyinen osoite: MTT Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, kalle.hoppula@mtt.fi 2)MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) , Ymp�rist�ntutkimus, Maaper� ja ymp�- rist�, 31600 Jokioinen, tapio.salo@mtt.fi 3)Kemira GrowHow Oy, PL 900, 00181 Helsinki, janne.pulkkinen@kemira-growhow.com Tiivistelm� MTT puutarhatuotannossa Piikki�ss� tutkittiin vuosina 2001-2003 tihkukas- telun ja kastelulannoituksen merkityst� mansikan, vadelman ja mustaherukan viljelyss�. Kastelutarpeen m��ritt�j�n� k�ytettiin tensiometri� ja koealueilla oli k�yt�ss� tihkukastelu. Kokeissa verrattiin kolmea eri kastelurajaa, -150, - 300 ja -600 hPa. Mustaherukalla ja vadelmalla verrattiin kastelulannoitusta ja rakeista lannoitusta. Mansikalla verrattiin kolmea eri lannoiteliuoksen v�ke- vyytt�, 0,6, 1,2 ja 2,4 mS/cm. Optimaalinen kosteustila hietamailla on mansikalle noin -150 hPa tai kos- teampi. T�t� kuivempi maa tai suurempi maan kosteuden vaihtelu heikent�� satotasoa. Mansikalle optimaalinen lannoiteliuoksen v�kevyys oli kokeessa 1,2 mS/cm. Ensimm�isen� satovuonna suurin lannoitev�kevyys tuotti par- haimman satotason, mutta aiheutti suurimmat talvivauriot seuraavana talve- na. Sek� kastelun ett� lannoituksen lis��minen tuottivat pehme�mpi� ja ma- keampia mansikoita. Lannoituksen lis��minen lis�si my�s mansikoiden hap- pamuutta. Optimaalinen kosteustila hietamailla on mustaherukalle noin -200 hPa tai kosteampi. Mustaherukan koealueella ei onnistuttu luomaan merkitt�v�� maan kosteuden vaihtelua, ja siksi my�s eri k�sittelyjen v�liset erot j�iv�t v�h�isiksi. Mik�li maa on tarpeeksi kosteaa, kastelulannoituksesta on hy�ty�. Paras sadon laatu saavutettiin, kun kastelurajana oli -150 hPa ja lannoitus tehtiin kastelulannoituksena. Vadelmakasvusto k�rsi pahoja talvivaurioita molempina talvina, ja siksi ko- keessa pystyttiin havainnoimaan ainoastaan talvehtiminen. Runsas kastelu heikensi vadelman talvehtimista, mutta lannoitustavalla ei ollut siihen suurta vaikutusta. Avainsanat: mansikat, mustaherukka, vadelma, kastelu, tihkukastelu, lannoi- tus, kastelulannoitus 65 Johdanto Mansikan, mustaherukan ja vadelman satotasot vaihtelevat huomattavasti vuosittain ja oloissamme saavutettavissa olevan satopotentiaalin ja toteutu- neen sadon v�lill� on usein merkitt�v� "satoaukko". Veden riitt�v� saatavuus kasveille on perustekij�it� pyritt�ess� l�helle satopotentiaalia. Vuosina 1998-2000 MTT puutarhatuotannossa toteutetussa tutkimusprojek- tissa "Mallitettu avomaakasvien viljely puutarhatuotannossa" saatiin lupaavia kokemuksia mansikan tihkukastelusta yhdistettyn� maan kosteuden mittaami- seen tensiometrill�. Tutkimuksen ensimm�isen� satovuonna, 1999, mansik- kakoealueelta saatiin satoa keskim��rin 570 g/taimi ja toisena vuonna keski- m��rin 870 g/taimi. Samanaikaisesti satotasot mansikkatiloilla olivat luokkaa 50-200 g/taimi. N�m� satotulokset saivat runsaasti my�nteist� julkisuutta, ja niiden my�t� tihkukastelu alkoi nopeasti yleisty� mansikkatiloilla. Samanaikaisesti tihku- kastelun yleistymisen kanssa kasvoi tarve saada menetelm�n k�yt�st� t�sm�l- lisi� ohjeita. T�ss� tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan t�h�n tarpeeseen. Uu- sina kasvilajeina mukaan otettiin marjoista my�s vadelma ja mustaherukka. T�m�n tutkimusosan k�yt�nn�llisen� tavoitteena oli m��ritt�� mansikan, mustaherukan ja vadelman kastelutarve sek� luoda tihkukastelun ja ten- siometrien k�ytt��n perustuvat kasteluohjeet viljelij�ille. Lannoituksen osalta tutkimuksessa haluttiin verrata kastelulannoituksen ja perinteisen rakeisen lannoituksen vaikutuksia vadelman ja mustaherukan kasvuun ja sadontuot- toon sek� testata mansikalla erilaisia kastelulannoitev�kevyyksi�. Kastelutarpeen arvioinnissa p��dyttiin k�ytt�m��n maan vesipotentiaalia mittavaa tensiometri�, koska t�m� on menetelm�n� edullinen ja yksinkertai- nen sek� soveltuu k�ytett�v�ksi maatiloilla. Tensiometri kertoo sen voiman, jonka kasvin juurten on voitettava saadakseen vett� k�ytt��ns�, ja toimii siis ik��n kuin keinojuurena. Mit� l�hemp�n� nollaa (0 hPa) tensiometrin lukema on, sit� l�yhemmin vesi on kiinnittynyt maahan ja sit� enemm�n vett� on siis k�ytett�viss�. Kentt�kapasiteetin arvo hietamaalla on tensiometrill� mitattuna noin -100 hPa, ja MTT puutarhatuotannossa Piikki�ss� on aiemmissa man- sikkakokeissa havaittu, ett� mansikan lehdet alkavat menett�� nestej�nnitys- t��n tensiometrilukeman ollessa noin -700 ... -800 hPa. Tutkimuksessa mitattiin kasvien kasvua ja sadontuottoa. Monivuotisilla kas- veilla viljelytoimenpiteet saattavat vaikuttaa useiden vuosien p��h�n ja siksi tutkimuksessa haluttiin paneutua my�s tulevien vuosien sadontuottoa enna- koiviin ominaisuuksiin mittaamalla kasvien eri osien kasvua. Esimerkiksi mustaherukalla sadontuotto ja oksien kasvu kilpailevat samoista kasvuresurs- seista, mutta toisaalta runsas oksasto mahdollistaa tuleville vuosille run- 66 saamman sadon. Vastaavasti mansikalla seuraavan vuoden sadontuottokyky� pystyt��n ennustamaan taimen juurakon koon perusteella. Maanpinnan rajas- sa olevasta juurakosta saavat alkunsa niin taimen juuret, lehdet, r�nsyt kuin kukkavanatkin, ja suuri juurakko mahdollistaa tulevaisuudessa suuret kasvu- resurssit. Eri kasvinosien kasvuun liittyv�t vuorovaikutukset vaikuttavat sii- hen, kuinka paljon resursseja kasvi pystyy tulevaisuudessa kohdentamaan sadontuottoon. Tutkimus onnistuttiin toteuttamaan mansikan ja mustaherukan osalta alkupe- r�isten tavoitteiden mukaisesti ja tutkimus antoi vastauksia haettuihin kysy- myksiin. Sen sijaan vadelma k�rsi laajoista talvivaurioista molempina talvina. Huonokuntoista ja suurelta osin kuollutta kasvustoa ei pystytty k�ytt�m��n tutkimustarkoituksiin. Siksi vadelman osalta tutkimuksessa p��dyttiin tark- kailemaan ainoastaan talvehtimista. Aineisto ja menetelm�t Mansikan kastelukoe Mansikan kastelukoe toteutettiin MTT puutarhatuotannossa Piikki�ss� (60� 23' P, 22� 33' I; 6 m merenpinnan yl�puolella). Taimet istutettiin 20.6.2001 normaalin k�yt�nn�n mukaisesti mustaan muoviin paririveihin 1,5 m riviv�lill� ja 0,33 m taimiv�lill� (40 000 kpl/ha). Lajikkeena kokeessa oli �Bounty� ja maalajina oli multava hieno hieta. Koe oli sadesuojauksen vuoksi sijoitettu kahteen kevytrakenteiseen kausihuoneeseen. Koepaikan l�mp�tilan vuorokausikeskiarvoista muodostetut k�yr�t on esitetty kuvassa 1. Kausihuoneissa on kasvukaudella ollut yleens� muutaman asteen l�mpim�mp�� kuin ulkona. Kausihuoneet kuitenkin purettiin kasvukausien ulkopuolisiksi ajoiksi, joten l�mmitt�v� vaikutus on ollut ainoastaan kasvu- kaudella. S��asema sijaitsi noin 200 m:n p��ss� koealueelta. Vuonna 2000 pohjoisemman kausihuoneen paikalla oli viljelty kauraa ja ete- l�isemm�n kausihuoneen paikalla ohraa. Vuonna 1999 pohjoisemman kausi- huoneen paikalla oli ollut useita eri kasvilajeja sis�lt�nyt yrttikoealue ja ete- l�isemm�n kausihuoneen paikalla kauraa. Vuonna 1998 alueella viljeltiin kauraa. Edellisen kerran samalla alueella oli viljelty mansikkaa vuosina 1994-1997 alueella, joka peitti likimain it�isemm�n kausihuoneen. L�nti- semm�n kausihuoneen paikalla oli mansikkaa viljelty edellisen kerran vuosi- na 1989-1994. 67 Kuva 1. Ilman keskil�mp�tilan vuorokausikeskiarvot Piikki�ss� huhtikuusta 2001 lokakuuhun 2003. Kokeessa oli nelj� kasteluk�sittely�, joissa kasteluraja oli tensiometrill� mi- tattuna joko 1) -150 hPa, 2) -300 hPa, 3) -600 hPa tai 4) muuten -300 hPa, mutta satokauden j�lkeen noin kuukauden ajan -600 hPa. Koeasetelmana oli satunnaistettujen lohkojen koe, jossa oli nelj� erilaista kasteluk�sittely� ja nelj� lohkoa. Maan kosteutta mitattiin tensiometrill� (Nieuwkoop TM-93, 30 cm mittausputkilla). Tensiometrej� oli jokaisessa kasteluk�sittelyss� kah- della eri lohkolla. Tensiometrit asennettiin 15 ja 30 cm:n syvyyteen lukuun ottamatta vuotta 2001, jolloin tensiometrej� oli ainoastaan 15 cm:n syvyydes- s�. Kasteluun k�ytettiin tihkuletkua T-Tape TSX 508-30-340 (30 cm suutin- v�li, 3,4 l/h/m), joka asennettiin katemuovin alle noin 5 cm:n syvyyteen. Kastelu k�ynnistettiin kussakin k�sittelyss� ensimm�isen 15 cm:n syvyyteen asennetun tensiometrin saavutettua kastelurajan, jolloin suunnitelman mukai- sesti annettiin vett� 1,7 l/taimi (-150 hPa), 4,3 l/taimi (-300 hPa) tai 9,4 l/taimi (-600 hPa). N�it� pienempi� kerta-annoksia voitiin antaa, mik�li kasteluraja ei ollut ylittynyt, mutta lannoitussuunnitelma edellytti kastelulan- noituksen antamista. Vuonna 2003 kaikkia k�sittelyit� kasteltiin samalla ta- valla, koska kastelurajoja ei miss��n k�sittelyss� saavutettu kertaakaan. T�l- l�in k�sittelyt saivat vett� ainoastaan kastelulannoitusten yhteydess�. Eri k�sittelyjen keskim��r�iset vuosittaiset maan kosteudet ja niiden keskihajon- nat on esitetty taulukossa 1 sek� kumulatiiviset kastelut vuosittain on esitetty kuvassa 2. Tensiometrej� luettiin kasvukauden aikana kolme kertaa viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. 68 Taulukko 1. Keskim��r�inen maan kosteus (hPa) ja sen keskihajonta (hPa) mansikan kastelukokeen eri k�sittelyiss� vuosina 2001-2003. Vuosi Syvyys Maan kosteus (hPa) eri k�sittelyiss� (cm) -150 hPa -300 hPa -600 hPa -300/-600 hPa 2001 15 -90 ± 23 -104 ± 46 -129 ± 107 -128 ± 86 30 ei mitattu ei mitattu ei mitattu ei mitattu 2002 15 -103 ± 38 -117 ± 67 -195 ± 148 -126 ± 134 30 -96 ± 33 -115 ± 77 -221 ± 164 -112 ± 113 2003 15 -100 ± 19 -102 ± 27 -118 ± 34 -100 ± 25 30 -84 ± 14 -82 ± 15 -94 ± 22 -94 ± 21 Kuva 2. Mansikan kastelukokeen kumulatiivinen kastelu (l/taimi) vuosina 2001-2003 eri kastelurajak�sittelyiss�. Vuonna 2003 kaikkia k�sittelyit� kas- teltiin samalla tavalla. Kokeen kastelulannoituksissa k�ytettiin Agrojet-merkkist� lannoiteinjektoria, jossa laimennussuhteena oli 1:100. Emoliuosten vahvuutena oli joko 10 % tai 20 %. Koetta lannoitettiin istutusvuonna 2001 ennen istutuksia 29.5.2001 peruslannoituksena rakeisilla lannoitteilla. T�ss� lannoituksessa pyrittiin ta- saamaan viljavuusanalyysiss� havaitut puutteet. Peruslannoituksena annettiin typpe� 0,94 g/taimi, fosforia 0,38 g/taimi ja kaliumia 2,34 g/taimi (Puutarhan Y3 9,38 g/taimi ja Kaliumsulfaatti 1,88 g/taimi). Lis�ksi samassa yhteydess� annettiin Erikoisviljelyn hivenseosta 2,34 g/taimi. Peruslannoitusta t�yden- nettiin istutuksen j�lkeen antamalla 12.7.2001 kastelulannoituksena typpe� 0,22 g/taimi (Kastelukalkkisalpietari 1,39 g/taimi). Ennen kokeen alkua loka- kuussa 2000 otetun viljavuusanalyysin tulokset on esitetty taulukossa 2. 69 Taulukko 2. Ennen kokeen alkua lokakuussa 2000 otetun viljavuusanalyysin tulokset. Mansikan Vadelma ja kastelukoe mustaherukka Johtoluku (10 x mS/cm) 1,2 0,9-1,2 pH 6,9 6,4-6,7 Ca (mg/l) 1840 1470-1770 P (mg/l) 27 31-36 K (mg/l) 157 152-233 Mg (mg/l) 176 189-229 B (mg/l) 0,9 0,8-1,0 Cu (mg/l) 9,8 16-25 Mn (mg/l) 25 22-30 Zn (mg/l) 4,24 8,77-10,8 Vuosina 2002 ja 2003 koko koealuetta lannoitettiin kastelulannoitteilla. Vuonna 2002 annettiin yhteens� typpe� 2,00 g/taimi, fosforia 0,53 g/taimi ja kaliumia 2,64 g/taimi, paitsi k�sittelyss� -300/-600 hPa, joka sai lannoitusvir- heen vuoksi typpe� 2,62 g/taimi, fosforia 0,67 g/taimi ja kaliumia 3,43 g/taimi. Vuonna 2003 kaikki k�sittelyt saivat yhteens� typpe� 1,54 g/taimi, fosforia 0,48 g/taimi ja kaliumia 2,00 g/taimi. K�ytetyt lannoitteet olivat Kemfos (kasvukauden alusta kukintaan), Hortigrow 1 ja Kaliumnitraat- ti (Kukinnasta satokauden alkuun) sek� Kastelukalkkisalpietari, Kaliumnit- raatti ja Hortigrow mikro (satokaudelta alkaen elokuun loppuun). Lis�ksi 15.7.2003 koealueelle annettiin muuhun lannoitukseen sekoitettuna 0,2-prosenttista sinkkikelaattia, koska taimissa havaittiin sinkin puutosoireita. Vuonna 2002 k�sittelyss� -150 hPa lannoitus jaettiin kasvukauden ajalle kah- deksaan er��n, k�sittelyss� -300 hPa seitsem��n er��n ja k�sittelyiss� -600 hPa ja -300/-600 hPa viiteen er��n. Vuonna 2003 kaikissa k�sittelyiss� kasvukauden lannoitus jaettiin nelj��n er��n. Kustakin koeruudusta ker�ttiin vuosina 2002 ja 2003 sato kuudesta taimesta. N�m� taimet sijaitsivat koeruutujen etel�n puoleisissa p�iss� siten, ett� ruu- dun ensimm�isen taimipari j�tettiin suojataimiksi ja sato ker�ttiin n�it� seu- raavista kolmesta taimiparista. Sato lajiteltiin viiteen laatuluokkaan: 1) hyv�- laatuiset, halkaisijaltaan yli 22 mm marjat (ns. kauppakelpoinen sato), 2) hyv�laatuiset, halkaisijaltaan alle 22 mm marjat, 3) homeiset, 4) h�rm�iset ja 5) muut. Kustakin koeruudusta punnittiin sadon massa laatuluokittain ja laskettiin marjojen lukum��r� laatuluokittain. N�iden tietojen pohjalta lasket- tiin keskim��r�inen marjakoko. Luettelo sadonkorjuup�iv�m��rist� on taulu- kossa 3. Taulukko 3. Sadonkorjuup�iv�t mansikan kastelukokeessa 2002 ja 2003. Vuosi P�iv�m��r�t 2002 25.6. 27.6. 1.7. 4.7. 8.7. 11.7. 15.7. 17.7. 2003 11.7. 14.7. 16.7. 18.7. 21.7. 23.7. 28.7. 1.8. 70 Kasvukaudella 2002 tutkittiin sadon laatua k�sittelyist� -150 hPa, -300 hPa ja -600 hPa. Laatumittauksina marjoista mitattiin sokeripitoisuutta kuvaavaa liukoisten kuiva-aineiden pitoisuutta (ns. brix-luku), happamuutta ja kiinteyt- t�. Sokeripitoisuutta mitattiin refraktometrill� (Atago PR-101), happamuutta pH-mittarilla (CWO Volmatic) ja kiinteytt� kiinteysmittarilla (Lloyd Instru- ments LRX, 6 mm mittap��, mittausnopeus 20 mm/min). Laatumittauksia tehtiin 25.6.2002, 1.7.2002 ja 9.7.2002. Brix- ja happamuusmittauksia varten poimittiin kustakin ruudusta noin litran suuruinen n�yte-er�, josta puristettiin harson l�pi mehua. T�st� mehusta otet- tiin molempiin mittauksiin kustakin n�yte-er�st� viisi rinnakkaisn�ytett�. Kiinteysmittauksia varten otettiin kunakin n�ytteenottoajankohtana kustakin ruudusta nelj� marjaa, joista mitattiin mittap��n tunkeutumista vastustava voima. Taimien kasvua seurattiin kasvin�ytteill�, jotka pyrittiin ajoittamaan kasvien kehityksen kannalta t�rkeisiin ajankohtiin. Istutusvuonna 2001 n�ytteit� otet- tiin ainoastaan kukintainduktion aikana syyskuun puoliv�liss�. Vuosina 2002 ja 2003 kasvin�ytteit� otettiin kasvukauden alussa huhti-toukokuussa, kukin- nan aikana kes�kuussa, satokauden alussa kes�-hein�kuun vaihteessa, sato- kauden lopussa hein�-elokuun vaihteessa sek� kukintainduktion aikana syys- kuun puoliv�liss�. Luettelo kasvin�ytep�iv�m��rist� on taulukossa 4. Taulukko 4. Luettelo kasvin�ytep�iv�m��rist� mansikan kastelu- ja lannoi- tuskokeissa 2001 - 2003. K = kastelukoe, L = lannoituskoe. Ajankohta 2001 2002 2003 Kasvukauden alku - 16.4. 5.5. Kukinta - 4.6. 23.6. Satokauden alku - 25.6. 14.7. Satokauden loppu - 16.7. 4.8. (K) / 11.8.(L.) Kukintainduktio 17.9. 17.9. 15.9. Kasvin�yttein� maasta nostettiin kerralla yksi kokonainen taimi kustakin koeruudusta. Kukin taimi jaettiin lehdyk�ihin, lehtiruoteihin, r�nsyihin, juu- riin, juurakkoon ja kukkavanoihin, ja kasvinosaryhm�t punnittiin erikseen. Tulosten tilastolliseen analyysiin k�ytettiin varianssianalyysi� ja SAS 8.01 -tilasto-ohjelmiston proseduuria Mixed. Eri sadonkorjuup�ivien marjakoon tuloksista muodostuneiden toistomittausaineistojen k�sittelyyn k�ytettiin kovarianssirakennetta "UN" (unstructured). Tilastollisten testien merkitse- vyysrajoina k�ytettiin kaikissa tapauksissa arvoja p<0,05 (tilastollisesti mer- kitsev�) tai p<0,10 (tilastollisesti liev�sti merkitsev�). 71 Mansikan lannoituskoe Mansikan lannoituskoe toteutettiin samalla peltolohkolla kuin mansikan kas- telukoe (kts. kappale 2.1). Taimet istutettiin 20.6.2001 mustaan muoviin pari- riveihin 1,5 m:n riviv�lill� ja 0,33 m:n taimiv�lill� (40 000 kpl/ha). Lajikkee- na kokeessa oli �Bounty�. Koeasetelmana oli satunnaistettujen lohkojen koe, jossa oli kolme eri k�sittely� ja nelj� lohkoa. Koepaikan l�mp�tilan vuoro- kausikeskiarvoista muodostetut k�yr�t on esitetty mansikan kastelukokeen yhteydess� kuvassa 1 ja kumulatiiviset sadem��r�t kuvassa 3. Kuva 3. Kumulatiivinen sadem��r� Piikki�ss� kasvukausina 2001-2003. Kokeen kasvualusta rakennettiin levitt�m�ll� normaalin peltomaan p��lle muovi. T�m�n p��lle rakennettiin turpeesta noin 20 cm korkeat ja 80 cm leve�t penkit, jotka peitettiin katemuovilla. T�ll� menettelyll� haluttiin kont- rolloida taimien ravinteiden saantia est�m�ll� juuriston p��sy pohjamaahan. K�ytetty turve oli peruslannoitettua, mink� vuoksi ensimm�isen� vuonna lannoitusta ei tarvittu. Kasvualustan puristenesteen johtokykyanalyysien pe- rusteella kasvualustan ravinnevarat oli kulutettu loppusyksyst� 2001, ja ko- keen lannoitusk�sittelyt aloitettiin kasvukauden alussa 2002. Kokeessa oli kolme lannoitusk�sittely�, joissa lannoiteliuoksen v�kevyys oli joko 1) 0,6 mS/cm, 2) 1,2 mS/cm tai 3) 2,4 mS/cm. Koetta lannoitettiin kas- vukausina 2002 ja 2003 jokaisen kastelun yhteydess�, joskin lannoitteen ra- vinnesis�lt� vaihteli eri vaiheissa kasvukautta. Kertakasteluna annettiin vuonna 2001 keskim��rin 1,5 l/taimi (yhdeks�n kastelukertaa), vuonna 2002 keskim��rin 1,7 l/taimi (24 kastelukertaa) ja vuonna 2003 keskim��rin 1,8 l/taimi (18 kastelukertaa). Kasteluajankohta m��ritettiin tensiometreill� 72 (Nieuwkoop TM-93, 30 cm mittausputkilla). Mittausputkien asennussyvyys oli 10 cm, ja niit� oli yksi kappale kussakin lohkossa siten, ett� jokaisessa lannoitusk�sittelyss� oli v�hint��n yksi tensiometri. Tensiometrej� luettiin kasvukauden aikana kolme kertaa viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ja koetta kasteltiin ensimm�isen tensiometrin nelj�st� saavutettua kastelurajan -150 hPa. Kasteluun k�ytettiin tihkuletkua T-Tape TSX 508-30-340 (30 cm suutinv�li, 3,4 l/h/m), joka asennettiin katemuovin alle noin 5 cm:n syvyyteen. Kokeen kastelulannoituksissa k�ytettiin Agrojet-merkkist� lannoiteinjektoria, jossa laimennussuhteena oli 1:100. Laimeimmassa k�sittelyss� (0,6 mS/cm) emoliuosv�kevyyten� oli kasvukauden alusta satokauden loppuun 4,80 % ja satokauden lopusta alkaen 4,38 %. Vastaavat v�kevyydet olivat k�sittelyss� 1,2 mS/cm t�h�n n�hden kaksinkertaisia ja k�sittelyss� 2,4 mS/cm nelinker- taisia. K�sittely 0,6 mS/cm sai vuonna 2002 typpe� 0,96 g/taimi, fosforia 0,49 g/taimi ja kaliumia 2,89 g/taimi ja vuonna 2003 typpe� 0,82 g/taimi, fosforia 0,25 g/taimi ja kaliumia 1,84 g/taimi. K�sittelyn 1,2 mS/cm lannoi- tusm��r�t olivat t�h�n n�hden kaksinkertaiset ja k�sittelyn 2,4 mS/cm lannoi- tusm��r�t nelinkertaiset. Vuosien v�liset erot ravinnesuhteissa johtuvat siit�, ett� eri vaiheissa kasvukautta annetun lannoiteliuoksen ravinnesuhteet vaihte- livat ja lannoitusm��r�t m��r�ytyiv�t kasvin kulloisenkin vedentarpeen pe- rusteella. Vuonna 2001 kasvualustan keskim��r�inen kosteus oli -97 hPa ja t�m�n keskihajonta 87 hPa. Vuonna 2002 keskim��r�inen kosteus oli -106 hPa ja t�m�n keskihajonta 77 hPa. Vuonna 2003 keskim��r�inen maan kos- teus oli -77 hPa ja t�m�n keskihajonta 55 hPa. Lannoitusten jaksottuminen kasvukaudelle vuosina 2002 ja 2003 on esitetty kuvassa 4. Vuonna 2002 kastelu- ja lannoituskertoja oli 25 ja vuonna 2003 24. Kustakin koeruudusta ker�ttiin vuosina 2002 ja 2003 satoa ja tutkittiin sadon laatua. Sadonkorjuu ja laatumittaukset tehtiin samalla tavoin kuin mansikan kastelukokeessa (kts. kappale 2.1). Luettelo sadonkorjuup�iv�m��rist� on taulukossa 5. Laatumittauksia tehtiin 27.6.2002, 3.7.2002 ja 10.7.2002. Taimien kasvua ja seurattiin kasvin�ytteill�, jotka pyrittiin ajoittamaan kas- vien kehityksen kannalta t�rkeisiin ajankohtiin. Kasvin�ytteiden osalta mene- teltiin samalla tavoin kuin mansikan kastelukokeessa (kts. kappale 2.1). Luet- telo kasvin�ytep�iv�m��rist� on taulukossa 5. Tulosten tilastollinen analysointi tehtiin samoilla periaatteilla kuin mansikan kastelukokeessa (kts. kappale 2.1). 73 Kuva 4. Lannoituksen jaksottuminen kasvukaudelle mansikan lannoitusko- keen eri lannoitev�kevyyksill� 2002-2003. Taulukko 5. Luettelo sadonkorjuup�ivist� mansikan lannoituskokeessa 2002 ja 2003. Vuosi P�iv�m��r�t 2002 27.6. 1.7. 4.7. 8.7. 11.7. 15.7. 17.7. 2003 18.7. 21.7. 23.7. 25.7. 30.7. 1.8. 4.8. 8.8. Vadelman kastelu- ja lannoituskoe Vadelman kastelu- ja lannoituskoe toteutettiin MTT puutarhatuotannossa Piikki�ss� (60� 23' P, 22� 33' I; 7-8 m merenpinnan yl�puolella). Taimet is- tutettiin 17.-18.5.2001 mustaan muoviin 3,5 m:n riviv�lill� ja 0,33 m:n taimi- 74 v�lill� (8570 kpl/ha). Taimien pienen koon vuoksi kuhunkin katemuovin taimireik��n istutettiin kaksi tainta. Lajikkeena kokeessa oli �Jatsi�. Kaste- luun k�ytettiin tihkuletkua Tipaz (40 cm suutinv�li, 5,0 l/h/m), joka asennet- tiin katemuovin alle maan pintaan. Koeasetelmana oli satunnaistettujen loh- kojen koe, jossa oli nelj� lohkoa ja kuusi k�sittely�. K�sittelyt muodostuivat kahden lannoitustavan ja kolmen kastelutavan yhdistelmist�. Maalajina koe- alueella oli multava hietamoreeni. Koepaikan l�mp�tilan vuorokausikeskiar- voista muodostetut k�yr�t on esitetty mansikan kastelukokeen yhteydess� kuvassa 1 ja kumulatiiviset sadem��r�t mansikan lannoituskokeen yhteydess� kuvassa 3. Mustaherukan kastelu- ja lannoituskokeen vuoksi kuvassa 3 on esitetty my�s kasvukauden 2003 sateet, vaikka ne olivat vadelmakokeen kan- nalta merkityksett�mi�. S��asema sijaitsi noin 200 m:n p��ss� koealueelta. Vuonna 2000 koealueella viljeltiin ohraa. Vuonna 1999 koealueen kaakkois- reunassa viljeltiin ker�kaalia, mutta muuten kauraa. Vuonna 1998 koealueella viljeltiin kauraa. Samalla paikalla ei ole ainakaan kolmeenkymmeneen vuo- teen viljelty vadelmaa. Kokeessa oli kolme kasteluk�sittely�, joissa tensiometrill� mitattuna kastelu- raja oli joko -150 hPa, -300 hPa tai -600 hPa. Maan kosteutta mitattiin ten- siometrill� (Nieuwkoop TM-93, 30 cm ja 60 cm mittausputkilla). Tensiomet- rej� oli jokaisessa kasteluk�sittelyss� kahdella eri lohkolla. Tensiometrit asennettiin 20 cm:n ja 40 cm:n syvyyteen. Tensiometrej� luettiin kasvukau- den aikana kolme kertaa viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantai- sin. Kastelu k�ynnistettiin kussakin k�sittelyss� ensimm�isen 20 cm:n syvyyteen asennetun tensiometrin saavutettua kastelurajan, jolloin annettiin vett� 7,5 l/rivimetri (-150 hPa), 18,8 l/rivimetri (-300 hPa) tai 41,3 l/rivimetri (-600 hPa). N�it� pienempi� kerta-annoksia voitiin antaa, mik�li kasteluraja ei ollut ylittynyt, mutta lannoitussuunnitelma edellytti kastelulannoituksen antamista. Koealueen keskim��r�iset maan kosteudet ja niiden keskihajonnat on esitetty taulukossa 6 sek� kumulatiiviset kastelut vuosittain on esitetty kuvassa 5. Ristiriitaiset arvot kastelun ja sadannan sek� maan kosteuden v�lill� on seli- tetty kappaleessa 3.3.2. Taulukko 6. Keskim��r�inen maan kosteus (hPa) ja sen keskihajonta (hPa) vadelman kastelu- ja lannoituskokeen eri k�sittelyiss� vuosina 2001-2002. Vuosi Syvyys Maan kosteus (hPa) eri k�sittelyiss� (cm) -150 hPa -300 hPa -600 hPa 2001 20 -123 ± 87 -125 ± 87 -145 ± 118 40 -103 ± 29 -97 ± 30 -118 ± 77 2002 20 -242 ± 145 -186 ± 169 -185 ± 118 40 -113 ± 31 -91 ± 35 -110 ± 56 75 Kuva 5. Vadelman kumulatiivinen kastelu (l/rivimetri) vuosina 2001 ja 2002 eri kastelurajak�sittelyiss�. Vadelmakoealueella verrattiin vuonna 2002 eri kasteluk�sittelyjen lis�ksi kahta eri lannoitustapaa, kastelulannoitusta ja lannoitusta rakeisilla lannoit- teilla. Kokeen kastelulannoituksissa k�ytettiin Agrojet-merkkist� lan- noiteinjektoria, jossa laimennussuhteena oli 1:100. Emoliuosten vahvuutena oli joko 10 % tai 20 %. Vuonna 2001 koko koealueelle annettiin peruslannoitus rakeisilla lannoit- teilla ennen istutusta 15.5.2001. T�ss� lannoituksessa pyrittiin tasaamaan viljavuusanalyysiss� havaitut puutteet. Rivimetri� kohden annettiin typpe� 11,0 g, fosforia 4,4 g ja kaliumia 26,2 g (Puutarhan Y3 109,7 g/rivimetri ja Kaliumsulfaatti 18,9 g/rivimetri). Lis�ksi samassa yhteydess� annettiin Man- gaanilannosta 22,9 g/rivimetri. Peruslannoitus levitettiin tasaisesti koko koe- alueelle, my�s riviv�leihin. Ennen kokeen alkua otetun viljavuusanalyysin tulokset on esitetty mansikan kastelukokeen yhteydess� taulukossa 2. Vuonna 2002 rakeista lannoitetta saaneet k�sittelyt saivat typpe� 10,6 g/rivimetri, fosforia 4,2 g/rivimetri ja kaliumia 18,0 g/rivimetri (Puutar- han Y3 106,0 g/rivimetri ja Kaliumsulfaatti 12,0 g/rivimetri). Lannoitukset tehtiin kev�isin kasvukauden alkaessa 17.4.2002 ja 13.5.2003. Vuonna 2002 kastelulannoitetta saaneet k�sittelyt saivat typpe� yhteens� 10,9 g/rivimetri, fosforia 3,6 g/rivimetri ja kaliumia 23,4 g/rivimetri (Lannoi- tesekoitus, jossa Puutarhan t�yslannosta 54 %, Puutarhan hydrolannosta 25 % ja Kaliumnitraattia 21 %). Kasteluk�sittelyst� riippuen lannoitem��r� jaettiin kymmeneen (kastelurajak�sittely -150 hPa), viiteen (kastelurajak�sittely -300 hPa) tai nelj��n (kastelurajak�sittely -600 hPa) er��n kasvukaudelle. Kastelu- lannoitusk�sittelyjen saamien lannoitusten jaksottuminen kasvukaudelle on esitetty kuvassa 6. 76 Kuva 6. Vadelman kastelulannoitusten jaksottuminen eri kastelurajak�sitte- lyiss� kasvukaudella 2002. Vuonna 2003 kastelu- ja lannoitusk�sittelyj� ei en�� tehty, koska koe lopetet- tiin toukokuun lopussa tehtyihin talvehtimishavaintoihin. Laajoista talvivau- rioista johtuvan vadelmakokeen heikon kunnon vuoksi kokeesta voitiin mita- ta ainoastaan talvehtiminen. Muita havaintoja ei tehty. Vadelman versojen talvehtiminen arvioitiin silm�m��r�isesti 4.6.2002 ja 28.5.2003. Kukin verso arvioitiin erikseen asteikolla 0 = t�ysin kuollut, 1 = yli 50 % kuollut, 2 = alle 50 % kuollut ja 3 = t�ysin hengiss�. N�ist� lasket- tiin eri arvosanojen saaneiden versojen lukum��rien suhteelliset osuudet ver- sojen kokonaism��r�st�. K�sittelyjen v�listen erojen tilastollinen merkit- sevyys laskettiin varianssianalyysill� n�ist� suhteellisista osuuksista. Tulosten tilastollisiin analyyseihin k�ytettiin SAS 8.01 -tilasto-ohjelmiston proseduuria Mixed. Tilastollisten testien merkitsevyystasona k�ytettiin kai- kissa tapauksissa arvoja p<0,05 (tilastollisesti merkitsev�) tai p<0,10 (tilastol- lisesti liev�sti merkitsev�). Mustaherukan kastelu- ja lannoituskoe Mustaherukan kastelu- ja lannoituskoe toteutettiin MTT puutarhatuotannossa Piikki�ss� (60� 23' P, 22� 33' I; 8-9 m merenpinnan yl�puolella). Taimet is- tutettiin 17.-18.5.2001 mustaan muoviin 3,5 m:n riviv�lill� ja 0,33 m:n taimi- v�lill� (8 570 kpl/ha). Lajikkeena kokeessa oli �Mortti�. Kasteluun mustahe- rukalla k�ytettiin tihkuletkua Tipaz (40 cm suutinv�li, 5,0 l/h/m), joka asen- nettiin katemuovin alle maan pintaan. Koeasetelmana oli satunnaistettujen 77 lohkojen koe, jossa oli nelj� lohkoa ja kuusi k�sittely�. K�sittelyt muodostui- vat kahden eri lannoitustavan ja kolmen eri kastelutavan yhdistelmist�. Maa- lajina koealueella oli multava hietamoreeni. Koepaikan l�mp�tilan vuorokau- sikeskiarvoista muodostetut k�yr�t on esitetty mansikan kastelukokeen yh- teydess� kuvassa 1 ja kumulatiiviset sadem��r�t mansikan lannoituskokeen yhteydess� kuvassa 3. S��asema sijaitsi noin 200 m:n p��ss� koealueelta. Vuonna 2001 koealuetta ei sadesuojattu. Koska sateet vaikuttivat selv�sti koealueen maan kosteuteen, kasvukaudeksi 2002 koe suojattiin sateelta. Sa- desuojauksena toimi koko koealueen peitt�v� tiiviiksi saumattu muovi, jonka p��lle levitettiin haketta est�m��n muovin l�mpenemist� ja imem��n pie- nempi� vesim��ri�. Kasvukaudeksi 2003 sadesuojaus poistettiin, koska kat- sottiin, ett� se ei vastaa normaalia viljelyk�yt�nt�� ja toisaalta my�s hidastaa maan kuivumista est�m�ll� veden haihtumisen. Vuonna 2000 koealueella viljeltiin ohraa ja vuosina 1999 ja 1998 kauraa. Samalla paikalla ei ole ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen viljelty heru- koita. Kokeessa oli kolme kasteluk�sittely�, joissa tensiometrill� mitattuna kastelu- raja oli joko -150 hPa, -300 hPa tai -600 hPa. Maan kosteutta mitattiin ten- siometrill� (Nieuwkoop TM-93, 30 cm ja 60 cm mittausputkilla). Tensiomet- rej� oli jokaisessa kasteluk�sittelyss� kahdella eri lohkolla. Tensiometrit asennettiin 20 cm:n ja 40 cm:n syvyyteen ja niit� luettiin kasvukauden aikana kolme kertaa viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Kastelu k�ynnistettiin kussakin k�sittelyss� ensimm�isen 20 cm:n syvyyteen asennetun tensiometrin saavutettua kastelurajan, jolloin annettiin vett� 4,3 l/taimi (-150 hPa), 10,7 l/taimi (-300 hPa) tai 23,6 l/taimi (-600 hPa). N�it� pienempi� kerta-annoksia voitiin antaa, mik�li kasteluraja ei ollut ylittynyt, mutta lannoitussuunnitelma edellytti kastelulannoituksen antamista. Koealu- een keskim��r�iset maan kosteudet ja niiden keskihajonnat on esitetty taulu- kossa 7 sek� kumulatiiviset kastelum��r�t vuosittain on esitetty kuvassa 7. Taulukko 7. Keskim��r�inen maan kosteus (hPa) ja sen keskihajonta (hPa) mustaherukan kastelu- ja lannoituskokeen eri k�sittelyiss� vuosina 2001- 2003. Vuosi Syvyys Maan kosteus (hPa) eri k�sittelyiss� (cm) -150 hPa -300 hPa -600 hPa 2001 20 -152 ± 72 -173 ± 108 -214 ± 159 40 -122 ± 21 -125 ± 26 -135 ± 36 2002 20 -215 ± 102 -253 ± 137 -270 ± 141 40 -123 ± 10 -129 ± 29 -155 ± 49 2003 20 -151 ± 63 -207 ± 133 -206 ± 116 40 -125 ± 17 -143 ± 43 -206 ± 129 78 Kuva 7. Mustaherukan kumulatiivinen kastelu (l/taimi) vuosina 2001-2003 eri kastelurajak�sittelyiss�. Mustaherukkakoealueella verrattiin vuosina 2002 ja 2003 eri kasteluk�sitte- lyjen lis�ksi kahta lannoitustapaa, kastelulannoitusta ja lannoitusta rakeisilla lannoitteilla. Kokeen kastelulannoituksissa k�ytettiin Agrojet-merkkist� lan- noiteinjektoria, jossa laimennussuhteena oli 1:100. Emoliuosten vahvuutena oli tilanteesta riippuen joko 10 % tai 20 %. Vuonna 2001 koko koealueelle annettiin peruslannoitus rakeisilla lannoit- teilla ennen istutusta 15.5.2001. T�ss� lannoituksessa pyrittiin tasaamaan viljavuusanalyysiss� havaitut puutteet. Tainta kohden annettiin typpe� 3,3 g, fosforia 2,3 g ja kaliumia 13,0 g (Puutarhan Y3 33,1 g/taimi ja Kaliumsul- faatti 20,8 g/taimi). Lis�ksi samassa yhteydess� annettiin Mangaanilannosta 10,3 g/taimi. Peruslannoitus levitettiin tasaisesti koko koealueelle, my�s rivi- v�leihin. Ennen kokeen alkua otetun viljavuusanalyysin tulokset on esitetty taulukossa 2. Vuonna 2002 rakeista lannoitetta saaneet k�sittelyt saivat typpe� 4,4 g/taimi, fosforia 1,8 g/taimi ja kaliumia 11,0 g/taimi (Puutarhan Y3 44,3 g/taimi ja Kaliumsulfaatti 8,6 g/taimi). Vuonna 2003 rakeista lannoitetta saaneet k�sit- telyt saivat typpe� 3,8 g/taimi, fosforia 1,6 g/taimi ja kaliumia 9,3 g/taimi (Puutarhan Y3 37,9 g/taimi ja Kaliumsulfaatti 7,1 g/taimi). Lannoitukset tehtiin kev�isin kasvukauden alkaessa 17.4.2002 ja 13.5.2003. 79 Vuosina 2002 ja 2003 kastelulannoitetta saaneet k�sittelyt saivat yhteens� typpe� 3,8 g/taimi, fosforia 1,7 g/taimi ja kaliumia 10,6 g/taimi (Lannoi- tesekoitus, jossa Puutarhan hydrolannosta 60 %, Puutarhan t�yslannosta 26 % ja Kaliumnitraattia 14 %). Kasteluk�sittelyst� riippuen t�m� lannoitem��r� jaettiin vuonna 2002 kymmeneen (kastelurajak�sittely -150 hPa) tai viiteen (kastelurajak�sittelyt -300 hPa ja -600 hPa) er��n kasvukaudelle ja vuonna 2003 kahdeksaan (kastelurajak�sittely -150 hPa), nelj��n (kastelurajak�sittely -300 hPa) tai kolmeen (kastelurajak�sittely -600 hPa) er��n kasvukaudelle. Kastelulannoitusk�sittelyjen saamien lannoitusten jaksottuminen kasvukau- delle on esitetty kuvassa 8. Kuva 8. Mustaherukan kastelulannoitusk�sittelyjen saamien lannoitteiden jakautuminen kasvukaudelle eri kasteluk�sittelyiss� vuosina 2002 ja 2003. Mustaherukalta korjattiin satoa 14.8.2002 ja 28.8.2003. Satokorjuuseen k�y- tettiin kustakin ruudusta yksi taimi, joka valittiin satunnaisesti ruudun kes- kell� olleista viidest� taimesta. Satotuloksina mitattiin kokonaissato g/taimi, satunnaisotannan perusteella sadan marjan paino sek� marjojen sokeripitoi- suutta kuvaava liukoisten kuiva-aineiden pitoisuus eli niin sanottu brix-luku. Brix-luku mitattiin vuonna 2002 satunnaisista kolmesta n�ytteest� ja vuonna 2003 satunnaisesta kuudesta n�ytteest�. Mittaukseen k�ytettiin refraktometri� Atago PR-101. Samoista taimista, joista korjattiin sato, laskettiin my�s kukkien lukum��r� 22.-27.5.2002 ja 2.-4.6.2003. Kukkien ja raakileiden varisemista tutkittiin laskemalla varisemisprosentti, 100 % - ((sato g/taimi) / (sadan marjan paino (g) / 100) / (kukkia kpl/taimi)). Vegetatiivista kasvua mitattiin my�s edell� mainituista sadonkorjuutaimista 26.9.2001, 13.9.2002 ja 12.9.20003. Vuosina 2002 ja 2003 mitattiin ja lasket- tiin sek� oksien kokonaispituus (m/taimi) ett� oksien lukum��r� (kpl/taimi). Vuonna 2001 laskettiin ainoastaan oksien lukum��r�. Kasvin�yttein� otettiin yksi taimi kustakin ruudusta 27.8.2002 ja 1.9.2003. N�ist� punnittiin lehtien 80 kokonaispaino (g/taimi), juurten kokonaispaino (g/taimi) sek� varsien koko- naispaino (g/taimi). Tulosten tilastolliseen analyysiin k�ytettiin varianssianalyysi� ja SAS 8.01 -tilasto-ohjelmiston proseduuria Mixed. Tilastollisten testien merkitsevyys- tasona k�ytettiin kaikissa tapauksissa arvoja p<0,05 (tilastollisesti merkitse- v�) tai p<0,10 (tilastollisesti liev�sti merkitsev�). Tulokset ja tulosten tarkastelu Mansikan kastelu kannattaa Mansikka menestyi kastelukokeessa vuosina 2001 sek� 2002 hyvin ja vuonna 2003 talvituhojen vuoksi heikosti. K�sittelyjen v�lille onnistuttiin muodosta- maan maan kosteuden eroja vuosina 2001 ja 2002, jonka vuoksi my�s kas- vuun ja sadontuottoon saatiin k�sittelyjen v�list� vaihtelua. Kokeesta saatiin selkeit� tuloksia, joiden perusteella mansikan kastelua pystyt��n ohjeista- maan my�s k�yt�nn�n viljely� ajatellen. Hyv� kastelu antoi paremman sadon Vuonna 2002 kastelu vaikutti satotasoihin (Taulukko 8). Kokonaissatona kaikki muut k�sittelyt antoivat noin 660 g/taimi, paitsi runsaimman kosteu- den k�sittely -150 hPa noin 750 g/taimi. Ero oli tilastollisesti merkitsev�. Maan kosteus lis�si my�s kauppakelpoista satoa, joskaan k�sittelyjen v�liset erot eiv�t olleet tilastollisesti merkitsevi�. Ensimm�isen sadonkorjuuviikon aikana lis��ntynyt maan kosteus lis�si my�s marjakokoa, tosin ei tilastollises- ti merkitsev�sti (Kuva 9). Loppusadosta ei marjakoossa ollut havaittavia ero- ja eri k�sittelyjen v�lill�. Vuonna 2003 ei eri maan kosteuden k�sittelyj� pys- tytty toteuttamaan, ja siksi my�sk��n k�sittelyjen v�lille ei satotasoissa voi- nut muodostua eroja. Satotasot ovat muunnettavissa hehtaarisadoiksi kerto- malla ne luvulla 40 000 (100 g/taimi = 4 tn/ha). Taulukko 8. Sadot (g/taimi) mansikan kastelukokeessa 2002 ja 2003. K�sitte- lyjen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kirjaimilla. Saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan tilastollisesti. Sato (g/taimi) eri k�sittelyiss� Vuosi Sadon tyyppi -150 hPa -300 hPa -600 hPa -300/-600 hPa 2003 Kokonaissato 750a 660b 660b 663b Kauppakelpoinen sato 561 509 474 493 2003 Kokonaissato 104 100 133 100 Kauppakelpoinen sato 80 70 98 60 81 Kuva 9. Mansikan marjakoko ja sen muutos eri satokauden vaiheissa mansi- kan kastelukokeen k�sittelyiss� vuosina 2002 ja 2003. Marjojen laatumittausten perusteella maan kosteuden lis��minen antaa ma- keampia, mutta pehme�mpi� marjoja (Taulukot 9 ja 10). Brix-luvussa k�sitte- lyjen v�lill� oli tilastollisesti merkitsevi� eroja 1.7.2002 ja 9.7.2002 tehdyiss� mittauksissa. Kiinteysmittauksissa 25.6.2002 oli k�sittelyjen v�lill� tilastolli- sesti liev�sti merkitsevi� eroja ja 1.7.2002 tilastollisesti merkitsevi� eroja. Happamuudessa ei ollut k�sittelyjen v�lisi� eroja (Taulukko 11). Taulukko 9. Marjojen brix-luku mansikan kastelukokeessa vuonna 2002. K�sittelyjen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kir- jaimilla. Samana n�ytep�iv�m��r�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. Marjojen brix-luku eri k�sittelyiss� N�ytepvm -150 hPa -300 hPa -600 hPa 25.6.2002 8,9 8,9 9,0 1.7.2002 8,4a 7,9b 7,7b 9.7.2002 9,0a 8,5b 8,8b Taulukko 10. Kiinteysmittarilla mitattu marjojen kiinteytt� kuvaava puristusta vastustava voima (N) mansikan kastelukokeessa vuonna 2002. K�sittelyjen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kirjaimilla. Sama- na n�ytep�iv�m��r�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisis- taan. Marjojen kiinteys (N) eri k�sittelyiss� N�ytepvm -150 hPa -300 hPa -600 hPa 25.6.2002 1,59a 1,75ab 1,82b 1.7.2002 1,24a 1,49b 1,51b 9.7.2002 1,53 1,38 1,47 82 Taulukko 11. Marjojen happamuus (pH) mansikan kastelukokeessa vuonna 2002. Marjojen happamuus (pH) eri k�sittelyiss� N�ytepvm -150 hPa -300 hPa -600 hPa 25.6.2002 3,1 3,1 3,1 1.7.2002 3,0 3,1 3,1 9.7.2002 2,7 2,6 2,6 Kastelu vaikutti vain v�h�n taimien kasvuun Kasvin�ytteiden tulokset on esitetty taulukoissa 12-17. Istutusvuonna 2001 kasvit l�htiv�t hyvin kasvuun ja ensimm�isiss� kasvin�ytteiss� kukintainduk- tion aikaan syyskuussa 2001 kasvu oli tasaista kaikissa k�sittelyiss�. Ainoas- taan r�nsyjen tuotannossa oli k�sittelyjen v�lisi� suurempia eroja: K�sittelys- s� -300 hPa r�nsyjen tuotanto oli heikompaa kuin muissa k�sittelyiss�. Kasvukauden alkaessa huhti-toukokuun vaihteessa 2002 tulokset olivat edel- leen tasaisia. Kasvin�ytteiss� tarkkailtiin kasvun l�ht�tilannetta, jolloin tai- missa oli l�hinn� vain juurakko ja juuria. Taimet olivat talvehtineet hyvin ja tulokset osoittavat, ett� juurakot olivat viel� syksyll� 2001 kasvaneet hyvin seuraavan kes�n sadontuottokyky� ajatellen. Ensimm�isen kukinnan aikana kes�kuun 2002 alussa ja satokauden alussa kes�kuun lopussa 2002 otetuissa n�ytteiss� tulokset olivat edelleen tasaisia. Taimet kasvoivat hyvin. Satokauden 2002 my�t� eri k�sittelyjen v�lille alkoi muodostua eroja. Sato- kauden 2002 lopussa lehti� oli k�sittelyiss� -300 hPa ja -300/-600 hPa enemm�n kuin k�sittelyiss� -150 hPa ja -600 hPa. Ero oli tilastollisesti liev�s- ti merkitsev�. My�s juurten m��r�ss� k�sittelyjen v�lill� ilmeni tilastollista liev�� merkitsevyytt�, k�sittelyn -600 hPa tuotettua muita v�hemm�n juuria. Muiden kasvinosien osalta tuloksissa ei ollut selkeit� eroja. Vuoden 2002 kukintainduktion aikana syyskuussa ei k�sittelyjen v�lisi� eroja ilmennyt, ja tulokset olivat r�nsyjen tuotantoa lukuun ottamatta melko tasai- sia. Vastoin odotuksia r�nsyjen m��r� v�heni maan kosteuden lis��ntyess�. Ero ei tosin ollut tilastollisesti merkitsev�. Vuoden 2003 l�ht�tilanne kasvukauden alussa oli tasainen eik� k�sittelyjen v�lisi� eroja ilmennyt. Kasvun l�htiess� k�yntiin lopukev��st� alkoivat edel- lisen talven talvivauriot n�ky�. Kasvu oli vuoteen 2002 verrattuna v�h�ist� ja kituvaa. Parhaiten kasvuun l�hti k�sittely -600 hPa. Kukinnan 2003 aikana otetuissa kasvin�ytteiss� lehtien ja kukkavanojen m��- r� oli k�sittelyss� -600 hPa selv�sti muita k�sittelyj� suurempi. Toisaalta k�sittelyss� -300 hPa oli muita k�sittelyj� suurempi juurten massa. Juurakon ja r�nsyjen kasvun osalta tulokset olivat tasaisia. 83 Satokauden 2003 alussa k�sittelyss� -600 hPa lehtien ja kukkavanojen massa oli edelleen olennaisesti muita k�sittelyj� suurempi, vaikka ero ei ollut tilas- tollisesti merkitsev�. T�ss� k�sittelyss� my�s r�nsyjen kasvu oli alkanut voi- makkaimmin. Juurten ja juurakon massassa ei ollut selkeit� eroja. Satokau- den 2003 lopussa k�sittelyss� -600 hPa r�nsyjen ja kukkavanojen m��r� oli viel�kin muita suurempi. Lehtien, juurten ja juurakon massassa ei ollut sel- keit� eroja. Kukintainduktion aikana syyskuussa 2003 k�sittelyss� -600 hPa lehtien m��- r� oli edelleen muita k�sittelyj� suurempi, joskin erot olivat alkaneet tasoit- tumaan eik� tilastollista merkitsevyytt� ollut. R�nsyjen kasvussa sek� k�sitte- lyjen v�linen ett� k�sittelyjen sis�inen hajonta oli eritt�in suurta, eik� k�sitte- lyjen v�lisi� tilastollisia eroja ilmennyt. My�sk��n juurten ja juurakon mas- sassa ei ollut selkeit� eroja. Taulukko 12. Lehtiruotien massa mansikan kastelukokeessa. K�sittelyjen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kirjaimilla. Sama- na n�ytep�iv�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. Lehtiruotien massa (g/taimi) eri k�sittelyiss� Vuosi / N�yte -150 hPa -300 hPa -600 hPa -300/-600 hPa 2001 / Induktio 31 28 22 30 2002 / Kasvukauden alku - - - - 2002 / Kukinta 57 61 60 53 2002 / Satokauden alku 52 66 57 54 2002 / Satokauden loppu 46a 63b 46a 68b 2002 / Induktio 75 70 79 82 2003 / Kasvukauden alku - - - - 2003 / Kukinta 14a 14a 33b 15a 2003 / Satokauden alku 34 15 56 17 2003 / Satokauden loppu 28 14 42 20 2003 / Induktio 37 47 68 29 Taulukko 13. Lehdyk�iden massa mansikan kastelukokeessa (g/taimi). K�sit- telyjen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kirjaimilla. Samana n�ytep�iv�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisis- taan. Lehdyk�iden massa (g/taimi) eri k�sittelyiss� Vuosi / N�yte -150 hPa -300 hPa -600 hPa -300/-600 hPa 2001 / Induktio 72 64 58 71 2002 / Kasvukauden alku - - - - 2002 / Kukinta 73 73 76 67 2002 / Satokauden alku 82 90 81 79 2002 / Satokauden loppu 80a 96b 75a 99b 2002 / Induktio 121 119 131 127 2003 / Kasvukauden alku - - - - 2003 / Kukinta 23a 22a 45b 23a 2003 / Satokauden alku 54 28 85 31 2003 / Satokauden loppu 57 31 74 41 2003 / Induktio 77 97 114 60 84 Taulukko 14. Kukkavanojen massa mansikan kastelukokeessa (g/taimi). K�sittelyjen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kir- jaimilla. Samana n�ytep�iv�m��r�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. Kukkavanojen massa (g/taimi) eri k�sittelyiss� Vuosi / N�yte -150 hPa -300 hPa -600 hPa -300/-600 hPa 2001 / Induktio - - - - 2002 / Kasvukauden alku - - - - 2002 / Kukinta 75 77 82 74 2002 / Satokauden alku 36 39 35 39 2002 / Satokauden loppu 35 41 41 51 2002 / Induktio - - - - 2003 / Kasvukauden alku - - - - 2003 / Kukinta 6a 9a 16b 5a 2003 / Satokauden alku 10 3 13 5 2003 / Satokauden loppu 6a 3a 11b 7ab 2003 / Induktio - - - - Taulukko 15. R�nsyjen massa mansikan kastelukokeessa (g/taimi). K�sittely- jen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kirjaimilla. Samana n�ytep�iv�m��r�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. R�nsyjen massa (g/taimi) eri k�sittelyiss� Vuosi / N�yte -150 hPa -300 hPa -600 hPa -300/-600 hPa 2001 / Induktio 256a 177b 226a 236a 2002 / Kasvukauden alku - - - - 2002 / Kukinta 2 2 3 2 2002 / Satokauden alku 9 7 8 9 2002 / Satokauden loppu 10 8 12 15 2002 / Induktio 97 105 145 138 2003 / Kasvukauden alku - - - - 2003 / Kukinta 0 0 2 1 2003 / Satokauden alku 2a 1a 16b 0a 2003 / Satokauden loppu 4a 1a 35b 7a 2003 / Induktio 18 71 43 4 Taulukko 16. Juurakon massa mansikan kastelukokeessa (g/taimi). Juurakon massa (g/taimi) eri k�sittelyiss� Vuosi / N�yte -150 hPa -300 hPa -600 hPa -300/-600 hPa 2001 / Induktio 8 7 6 7 2002 / Kasvukauden alku 19 24 24 19 2002 / Kukinta 26 27 27 24 2002 / Satokauden alku 26 28 25 24 2002 / Satokauden loppu 25 28 26 30 2002 / Induktio 40 37 37 37 2003 / Kasvukauden alku 63 71 51 66 2003 / Kukinta 44 48 43 39 2003 / Satokauden alku 41 32 47 42 2003 / Satokauden loppu 44 35 41 41 2003 / Induktio 55 59 71 51 85 Taulukko 17. Juurten massa mansikan kastelukokeessa (g/taimi). K�sittely- jen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kirjaimilla. Samana n�ytep�iv�m��r�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. Juurten massa (g/taimi) eri k�sittelyiss� Vuosi / N�yte -150 hPa -300 hPa -600 hPa -300/-600 hPa 2001 / Induktio 11 8 9 10 2002 / Kasvukauden alku 14 19 18 18 2002 / Kukinta 15 16 13 17 2002 / Satokauden alku 15 16 11 17 2002 / Satokauden loppu 10a 11ab 9b 13a 2002 / Induktio 19 20 15 16 2003 / Kasvukauden alku 38 43 36 40 2003 / Kukinta 23a 32b 20a 18a 2003 / Satokauden alku 14 22 16 14 2003 / Satokauden loppu 15 9 11 12 2003 / Induktio 17 14 19 15 Kastelulla ei ollut suoraa vaikutusta talvehtimiseen Taimet talvehtivat ensimm�isen� koetalvena 2001-2002 erinomaisesti, mutta k�rsiv�t ankarasta talvesta 2002-2003. Koko koealueella oli kuitenkin vain kaksi t�ysin kuollutta tainta ja talvivauriot ilmeniv�t heikompana kuntona. Talvivauriot ovat havaittavissa v�lillisesti kasvu- ja satotuloksissa, ja niiden perusteella vaikuttaa silt�, ett� k�sittely -600 hPa olisi talvehtinut muita pa- remmin. Resepti: Tensiometri, tihkuletku ja tasaisesti vett� Vuoden 2002 satotulosten perusteella mansikka hy�tyy tasaisesta ja runsaasta maan kosteudesta. K�sittelyjen v�liset maan kosteuden erot olivat pieni�, mutta jo niiden v�lill� satoeroja esiintyi. T�m�n perusteella mansikka lienee eritt�in herkk� maan kosteuden vaihteluille ja kuivuudelle. Kasvukaudella 2003 taimien vedenkulutus oli niin pieni, ett� k�sittelyjen v�lille ei pystytty luomaan eroja maan kosteudessa eik� my�sk��n satotasois- sa ollut selkeit� eroja. Kastelurajoja ei miss��n k�sittelyss� saavutettu mis- s��n vaiheessa kasvukautta, ja kasvit saivat ainoastaan kastelulannoituksen edellytt�m�t kastelut. Syy vuoden 2003 heikkoon satotasoon l�ytyy kasvu- kautta edelt�neist� syksyst� ja talvesta. Syksyll� pakkaset tulivat aikaisin, mik� keskeytti kukka-aiheiden muodostumisen jo varhaisessa vaiheessa. Lis�ksi talvi oli kylm� ja v�h�luminen, mik� aiheutti merkitt�vi� talvituhoja taimille. N�m� tekij�t heikensiv�t mansikan sadontuottokyky�. Taimimateriaali oli istutettaessa hyvin tasaista, mink� vuoksi taimien kasvus- sa ja kehityksess� ei istutusvuonna ilmennyt runsaasti eroja. Vuonna 2002 eri 86 kasteluk�sittelyiden v�liset kosteuserot heijastuivat tuloksiin. Koska vuonna 2003 ei kosteuseroja onnistuttu luomaan, eiv�t my�sk��n tuloksissa esiinty- neet erot voi johtua vuoden 2003 kastelusta tai maan kosteudesta. Sen sijaan tuloksiin ovat saattaneet vaikuttaa edelleen vuoden 2002 maan kosteus sek� sen aiheuttamat erot talvehtimisessa. Vuonna 2002 kastelu lis�si satoa ja yll�tt�en my�s n�ytti v�hent�v�n r�nsyn- tuotantoa, vaikka r�nsyjen osalta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsev�. Il- meisesti kuivuus on stressitekij�n� lis�nnyt kasvin r�nsyntuotantoa, joka kilpailee resursseista kukintainduktion kautta ja sit� kautta heikent�� seuraa- van vuoden satopotentiaalia. Kinnanen ja S�k� (1979) suosittelevat edellisen Suomessa tehdyn mansikan kastelututkimuksen pohjalta olemaan kastelemat- ta loppukes�st�, jotta kukintainduktio tehostuisi. T�m�n tutkimuksen perus- teella kastelu loppukes�st� n�ytt�isi kuitenkin kannattavan. Maan kosteustilan parantuminen lis�si marjojen makeutta mutta heikensi niiden kiinteytt�. Vaikka tuloksissa oli tilastollisestikin merkitsevi� eroja, on niiden merkitys k�yt�nn�ss� kyseenalainen. Brix-mittauksissa havaitut erot olivat melko pieni�, ja esimerkiksi lajikkeiden v�liset erot ovat yleens� t�t� huomattavasti suurempia. T�ss� tutkimuksessa erot olivat niin pieni�, ett� ne tuskin vaikuttavat kuluttajan ostop��t�kseen. Marjojen pehmentymisen mer- kityst� on vaikea arvioida. Laboratorio-olosuhteissa tehty kiinteysmittaus on suuntaa antava, mutta todellisesta kuljetuskest�vyydest� se kertoo vain osan. My�s tuloksena saatujen lukuarvojen siirt�minen k�yt�nt��n on hankalaa. Vaikka runsaimman maan kosteuden k�sittely menestyi hyv�n� vuonna par- haiten, sis�ltyi siihen my�s riskins�. V�h�isimm�n kastelun k�sittely, -600 hPa, selvisi vaikeasta talvesta 2002-2003 selv�sti parhaiten, vaikkakin loppukes�� 2003 kohti ment�ess� tilanne alkoi tasaantua k�sittelyjen v�lill�. Kokeessa ilmeni my�s muutamia k�sittelyjen v�lisi� eroja, joita on vaikea selitt�� maan kosteuden erojen tai kokeen hoidon perusteella. T�llaisia ovat syksyn 2001 muita runsaampi r�nsyntuotanto sek� loppukes�n 2002 muita voimakkaampi kasvu k�sittelyiss� -300 hPa ja -300/-600 hPa. N�m� ilmi�t eiv�t toistuneet muina vuosina ja johtunevat sattumasta. T�m�n tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia aiemmista tutkimuksista saatujen tulosten kanssa. Kr�ger ym. (2002) vertasivat kastelurajoja -200 hPa ja -300 hPa ja havaitsivat, ett� n�iden kahden kastelurajan v�lill� ei ollut eroa mansikan sadontuottokyvyss�. Toisaalta Evenhuis ja Alblas (2002) havaitsi- vat kastelurajoilla -150 hPa ja -200 hPa satovasteen olleen parempi kuin kas- telurajalla -300 hPa. Clarkin ym. (1996) tutkimuksessa kastelurajojen -50 hPa, -100 hPa ja -150 hPa v�lill� ei ollut eroja. Tahvonen ym. (2001) vertasivat kahta maan kosteuden vaihteluv�li�, -100 ... -200 hPa ja -200 ... - 700 hPa, ja havaitsivat satotasojen olevan kosteampana pysyneess� maassa parempia kuin kuivemmassa vaihtoehdossa. 87 On mahdollista, ett� mansikan optimaalinen maan kosteus vaihtelee kasvu- paikan ymp�rist�olosuhteiden sek� taimen kehitysvaiheen mukaan. Vaikuttaa kuitenkin silt�, ett� optimisatojen saavuttamiseksi maan kosteustilan olisi hietamailla oltava v�hint��n noin -150 hPa. Talvehtimisen kannalta t�m� sis�lt�nee kuitenkin riskin. Toisaalta vaikean talven j�lkeen satoerot j�iv�t kuitenkin pieniksi ja loppukasvukaudesta talven aiheuttamat kasvuerot alkoi- vat tasaantua. T�m�n kokeen ja Tahvosen ym. (2001) kokeen perusteella mansikan kerta- kastelum��riksi hietamaille suositellaan 1,5 � 2 l/taimi, jos maan kosteustila on tensiometrill� mitattuna -150 hPa. Koealueilla t�m� on tarkoittanut noin 25 � 40 l:n kastelum��ri� tainta kohti kasvukaudella. Kastelu kannattaa mitoittaa kasvin vedenkulutuksen mukaan. Mansikalla vedenkulutus oli ensimm�isen� satovuonna 2002 selv�sti suurempi kuin kah- tena muuna vuonna. Istutusvuoden 2001 kastelum��r�t olivat v�h�isi�, koska taimet olivat nuoria ja viel� pienikokoisia. Toisen satovuoden 2003 kastelu- m��r�t olivat v�h�isi�, koska taimet k�rsiv�t pahoja talvivaurioita edelt�v�n� talvena ja siksi niiden kasvu- ja sadontuottokyky oli heikko. Kastelutarve kannattaa m��ritt�� maan kosteuden mittaustulosten perusteella, koska taimen vedenkulutus vaihtelee huomattavasti satopotentiaalin, kasvu- vaiheen sek� ymp�rist�tekij�iden mukaan. Tensiometri soveltui hyvin man- sikan kastelutarpeen m��ritt�j�ksi. Mansikan voimakas lannoitus on riskinottoa Mansikka menestyi lannoituskokeessa vaihtelevasti ja lannoitusk�sittelyjen v�lille muodostui selkeit� eroja. Kokeesta saatiin selkeit� tuloksia, joiden perusteella mansikan kastelulannoitusta pystyt��n ohjeistamaan my�s k�y- t�nn�n viljely� ajatellen. Suuremmalla lannoituksella lis�� satoa terveist� taimista Vuonna 2002 sadot olivat hyvi�. Kokonaissato oli keskim��rin 688 g/taimi, ja sek� kokonaissadon ett� kauppakelpoisen sadon m��r� kasvoi lannoituksen lis��ntyess� (Taulukko 18). K�sittelyjen v�liset erot olivat tilastollisesti lie- v�sti merkitsevi�. Sen sijaan marjakokoon eiv�t k�sittelyt vaikuttaneet sel- v�sti (Kuva 10). Vuonna 2003 satotasot olivat selv�sti edelt�v�� vuotta heikompia, joskin viel� tyydytt�vi�. Kokonaissato oli kokeessa keskim��rin 287 g/taimi. Voi- makkaimmin lannoitettu k�sittely oli talvehtinut selv�sti kahta muuta k�sitte- ly� heikommin, ja sen satotasot olivat selv�sti muita huonompia. Sen sijaan kahden v�hemm�n lannoitetun k�sittelyn v�lill� ei ollut juurikaan eroa sato- 88 tasoissa. Voimakkaimmin lannoitettu k�sittely tuotti muita suurempia marjo- ja. Satotasot ovat muunnettavissa hehtaarisadoiksi kertomalla ne luvulla 40000 (100 g/taimi = 4 tn/ha). Laatumittausten perusteella lannoituksen lis��minen teki marjoista peh- me�mpi� ja happamampia (Taulukot 19, 20 ja 21). 27.6.2002 tehdyss� brix- mittauksessa lannoituksen lis��minen lis�si my�s makeutta, mutta my�hem- miss� mittauksissa selkeit�, yksiselitteisi� tuloksia ei saatu. Brix- ja happa- muusmittausten osalta kaikki esitetyt k�sittelyjen v�liset erot olivat tilastolli- sesti merkitsevi�. Kiinteysmittauksissa erot olivat 27.6.2002 ja 3.7.2002 tilas- tollisesti liev�sti merkitsevi� ja 10.7.2002 tilastollisesti merkitsevi�. Taulukko 18. Sadot (g/taimi) mansikan kastelukokeessa 2002 ja 2003. K�sit- telyjen v�liset tilastollisesti merkitsev�t erot on osoitettu luvun per�ss� olevilla kirjaimilla. Samana n�ytep�iv�m��r�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. Sato (g/taimi) eri k�sittelyiss� Vuosi Sadon tyyppi 0,6 mS/cm 1,2 mS/cm 2,4 mS/cm 2002 Kokonaissato 595a 702ab 766b Kauppakelpoinen sato 458a 553ab 616b 2003 Kokonaissato 351a 365a 145b Kauppakelpoinen sato 257a 267a 109b Kuva 10. Mansikan marjakoko ja sen muutos eri satokauden vaiheissa man- sikan lannoituskokeessa eri lannoitev�kevyyksill� 2002 ja 2003. Taulukko 19. Marjojen brix-luku mansikan lannoituskokeessa 2002. K�sittely- jen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kirjaimilla. Samana n�ytep�iv�m��r�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. Marjojen brix-luku eri k�sittelyiss� N�ytepvm -0,6 mS/cm 1,2 mS/cm 2,4 mS/cm 27.6.2002 6,8a 7,2a 8,6b 3.7.2002 7,6a 6,9b 7,5a 10.7.2002 7,7 7,4 7,4 89 Taulukko 20. Kiinteysmittarilla mitattu marjojen puristusta vastustava voima (N) mansikan lannoituskokeessa 2002. K�sittelyjen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kirjaimilla. Samana n�ytep�iv�m��r�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. Marjojen kiinteys (N) eri k�sittelyiss� N�ytepvm -0,6 mS/cm 1,2 mS/cm 2,4 mS/cm 27.6.2002 2,18a 1,94b 1,92b 3.7.2002 1,78a 1,79a 1,59b 10.7.2002 2,03a 1,96a 1,62b Taulukko 21. Marjojen happamuus (pH) mansikan lannoituskokeessa 2002. K�sittelyjen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kir- jaimilla. Samana n�ytep�iv�m��r�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. Marjojen happamuus (pH) eri k�sittelyiss� N�ytepvm -0,6 mS/cm 1,2 mS/cm 2,4 mS/cm 27.6.2002 3,1a 3,2b 3,3c 3.7.2002 3,1a 3,2b 3,2b 10.7.2002 2,9a 3,1b 3,2b Suuremmalla lannoituksella voimakkaampi kasvu Kasvin�ytteiden tulokset kasvinosittain on esitetty taulukoissa 22-27. Taimi- en kasvuunl�ht� istutusvuonna 2001 oli eritt�in voimakasta. Istutusvuonna ei eri lannoitusk�sittelyj� viel� toteutettu, ja siksi kukintainduktion aikaan syys- kuussa 2001 otetut kasvin�ytteet kertovat ainoastaan tutkimuksen l�ht�tilan- teesta. Ensimm�isen� talvena, 2001-2002, taimet talvehtivat erinomaisesti. Kasvu- kauden alussa 2002 otetut n�ytteet osoittavat, ett� taimien juurakot olivat syksyll� 2001 kasvaneet hyvin. Tilastollisesti merkitsevi� k�sittelyjen v�lisi� eroja ilmeni juurten kasvussa, mutta kyseess� on ollut sattumanvarainen vir- he, koska lannoitusk�sittelyjen antaminen aloitettiin vasta n�ytteenottoajan- kohdan j�lkeen. Kukinnan 2002 aikana otetuissa n�ytteiss� ei tilastollisia eroja ilmennyt. Loppukasvukauden 2002 lehtien kasvu oli sit� voimakkaampaa, mit� enem- m�n lannoitettiin. K�sittelyjen v�liset erot lehdyk�iden ja lehtiruotien m��- r�ss� olivat satokauden alusta alkaen muuten tilastollisesti merkitsevi�, mutta lehtiruotien osalta satokauden alussa vain liev�sti merkitsevi�. Kukkavanojen m��r�ss� kasvukaudella 2002 ei ollut tilastollisesti merkitse- vi� eroja. R�nsyjen kasvu vuonna 2002 oli sit� voimakkaampaa, mit� enem- m�n oli lannoitettu. K�sittelyjen v�liset erot r�nsyjen m��r�ss� olivat tilastol- lisesti merkitsevi� kukintainduktion aikana syyskuussa 2002 otetuissa n�yt- teiss�. 90 Tulokset juurakoiden koon osalta olivat alkukasvukaudesta 2002 tasaisia. Loppukasvukaudesta eroja kuitenkin alkoi muodostua ja kukintainduktion aikaan juurakko oli sit� suurempi, mit� enemm�n oli lannoitettu. Erot olivat tilastollisesti liev�sti merkitsevi�. My�s juurten kasvu oli vuonna 2002 melko tasaista. K�sittelyjen v�lisi� liev�sti merkitsevi� eroja tosin ilmeni satokau- den lopussa 2002, jolloin keskimm�isess� lannoitusk�sittelyss�, -1,2 mS/cm, oli muita pienempi juuristo. Vaikean talven 2002-2003 j�ljilt� taimet olivat huonossa kunnossa. Kasvu- kauden 2003 alussa otetuissa n�ytteiss� ei voitu huomioida lainkaan sit�, onko taimi el�v� vai kuollut. Tuloksissa ei ollut tilastollisesti merkitsevi� eroja. Talvehtimiserot alkoivat n�ky� tainten l�hdetty� kasvuun. Kukinnan aikana otettujen n�ytteiden perusteella voimakkaimmin lannoitettu k�sittely, 2,4 mS/cm, kasvoi muita heikommin. K�sittelyjen v�lisi� tilastollisesti mer- kitsevi� eroja oli lehdyk�iden, lehtiruotien sek� kukkavanojen massoissa. Silm�m��r�isten havaintojen perusteella taimet kukkivat sit� my�hemmin, mit� enemm�n niit� oli lannoitettu. Satokaudelle tultaessa k�sittelyjen v�liset erot tasoittuivat ja loppukasvukau- desta k�sittelyjen v�lisi� eroja ilmeni ainoastaan syyskuussa juurakoiden koossa eniten lannoitettujen taimien juurakoiden ollessa muita pienempi�. Ero oli tilastollisesti liev�sti merkitsev�. Loppukasvukaudesta 2003 n�ytti my�s silt�, ett� lannoituksen lis��minen lis�� r�nsyjen kasvua. Tulosta ei kuitenkaan pystytty vahvistamaan tilastollisesti. Taulukko 22. Lehtiruotien massa mansikan lannoituskokeessa (g/taimi). K�- sittelyjen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kirjaimil- la. Samana n�ytep�iv�m��r�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. Lehtiruotien massa (g/taimi) eri k�sittelyiss� Vuosi/N�yte 0,6 mS/cm 1,2 mS/cm 2,4 mS/cm 2001 / Induktio 87 64 89 2002 / Kasvukauden alku - - - 2002 / Kukinta 46 82 61 2002 / Satokauden alku 56a 96b 98b 2002 / Satokauden loppu 60a 89b 102b 2002 / Induktio 74a 124b 159c 2003 / Kasvukauden alku - - - 2003 / Kukinta 36a 28a 11b 2003 / Satokauden alku 48 60 75 2003 / Satokauden loppu 44 88 84 2003 / Induktio 96 121 101 91 Taulukko 23. Lehdyk�iden massa mansikan lannoituskokeessa. K�sittelyjen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kirjaimilla. Sama- na n�ytep�iv�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. Lehdyk�iden massa (g/taimi) eri k�sittelyiss� Vuosi/N�yte 0,6 mS/cm 1,2 mS/cm 2,4 mS/cm 2001 / Induktio 129 107 129 2002 / Kasvukauden alku - - - 2002 / Kukinta 52 79 62 2002 / Satokauden alku 69a 104b 120b 2002 / Satokauden loppu 78a 114b 124b 2002 / Induktio 115a 158b 198c 2003 / Kasvukauden alku - - - 2003 / Kukinta 47a 35a 15b 2003 / Satokauden alku 64 88 98 2003 / Satokauden loppu 73 122 112 2003 / Induktio 154 181 141 Taulukko 24. Kukkavanojen massa mansikan lannoituskokeessa. K�sittelyjen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kirjaimilla. Sama- na n�ytep�iv�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. Kukkavanojen massa (g/taimi) eri k�sittelyiss� Vuosi/N�yte 0,6 mS/cm 1,2 mS/cm 2,4 mS/cm 2001 / Induktio - - - 2002 / Kasvukauden alku - - - 2002 / Kukinta 64 98 85 2002 / Satokauden alku 34 50 30 2002 / Satokauden loppu 27 44 30 2002 / Induktio - - - 2003 / Kasvukauden alku - - - 2003 / Kukinta 28a 19b 6c 2003 / Satokauden alku 29 25 22 2003 / Satokauden loppu 12a 23b 5c 2003 / Induktio - - - Taulukko 25. R�nsyjen massa mansikan lannoituskokeessa. K�sittelyjen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kirjaimilla. Sama- na n�ytep�iv�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. R�nsyjen massa (g/taimi) eri k�sittelyiss� Vuosi/N�yte 0,6 mS/cm 1,2 mS/cm 2,4 mS/cm 2001 / Induktio 445 360 358 2002 / Kasvukauden alku - - - 2002 / Kukinta 0 2 1 2002 / Satokauden alku 6 7 5 2002 / Satokauden loppu 5 19 21 2002 / Induktio 109a 189b 361c 2003 / Kasvukauden alku - - - 2003 / Kukinta 5 2 1 2003 / Satokauden alku 15 11 15 2003 / Satokauden loppu 29 27 140 2003 / Induktio 79 180 302 92 Taulukko 26. Juurakon massa mansikan lannoituskokeessa. K�sittelyjen v�liset tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kirjaimilla. Sama- na n�ytep�iv�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. Juurakon massa (g/taimi) eri k�sittelyiss� Vuosi/N�yte 0,6 mS/cm 1,2 mS/cm 2,4 mS/cm 2001 / Induktio 14 12 14 2002 / Kasvukauden alku 31 32 33 2002 / Kukinta 34 41 37 2002 / Satokauden alku 38 38 39 2002 / Satokauden loppu 34 39 37 2002 / Induktio 48a 55ab 62b 2003 / Kasvukauden alku 49 74 66 2003 / Kukinta 62 50 46 2003 / Satokauden alku 70 74 47 2003 / Satokauden loppu 49 76 59 2003 / Induktio 89a 85a 46b Taulukko 27. Juurten massa mansikan lannoituskokeessa. K�sittelyjen v�li- set tilastolliset erot on ilmoitettu lukujen per�ss� olevilla kirjaimilla. Samana n�ytep�iv�m��r�n� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t eroa toisistaan. Juurten massa (g/taimi) eri k�sittelyiss� Vuosi/N�yte 0,6 mS/cm 1,2 mS/cm 2,4 mS/cm 2001 / Induktio 18 19 16 2002 / Kasvukauden alku 26a 18b 25a 2002 / Kukinta 29 31 33 2002 / Satokauden alku 25 26 25 2002 / Satokauden loppu 32a 21b 29a 2002 / Induktio 36 34 39 2003 / Kasvukauden alku 42 46 44 2003 / Kukinta 53 70 29 2003 / Satokauden alku 47 54 29 2003 / Satokauden loppu 19 30 24 2003 / Induktio 63 58 42 Lannoituksen lis��minen lis�si talvivaurioita Talvella 2001-2002 koko koealue talvehti erinomaisesti. Sen sijaan talvi 2002-2003 oli ankara ja lannoituksen lis��minen heikensi talvehtimista. Tal- ven j�ljilt� k�sittelyss� 2,4 mS/cm oli kuolleita taimia 32 %, k�sittelyss� 1,2 mS/cm 7 % ja k�sittelyss� 0,6 mS/cm ei lainkaan. Tilastollisesti k�sittelyjen v�liset erot kuolleisuudessa olivat liev�sti merkit- sevi�. K�sittelyt 0,6 mS/cm ja 1,2 mS/cm eiv�t eronneet toisistaan, mutta k�sittely 2,4 mS/cm erosi n�ist� molemmista. V�h�isempi� talvivaurioita, jotka eiv�t johtaneet taimien kuolemaan, ei pystytty luotettavasti havainnoi- maan, vaan ne n�kyv�t v�lillisesti taimien kasvu- ja satotuloksissa. 93 Lannoita kohtuudella Vuonna 2002 lannoituksen lis��minen lis�si my�s satoa. Vuonna 2003 laajo- jen talvivaurioiden vuoksi voimakkaimmin lannoitettu k�sittely tuotti kuiten- kin heikoimman sadon. Kolmen vuoden koejakson aikana kokonaisuutena parhaimman tuloksen tuotti k�sittely 1,2 mS/cm. Hoppulan ym. (2001) sek� Salon ja Pulkkisen (2001) tuloksiin verrattaessa k�sittelyn lannoitusm��r�t vastasivat likimain Bounty-lajikkeen ravinnekulutusta vastaavilla satotasoilla. Kasvihuonemansikalle on aiemmin suositeltu lannoiteliuoksen johtokyvyksi 2,0 mS/cm (Verheul ja Grimstad 2002), joka on huomattavasti korkeampi kuin t�ss� tutkimuksessa parhaaksi havaittu vaihtoehto. Edell� mainitussa tutkimuksessa taimista otettiin kuitenkin vain yksi sato ja ne kasvoivat kasvi- huoneessa, miss� ne eiv�t altistuneet kylmyydelle. T�ss�kin kokeessa terveel- l�, vaurioitumattomalla kasvustolla vuonna 2002 paras sato saavutettiin 2,4 mS/cm johtokyvyll�. K�sittelyt olivat pellolla selv�sti erin�k�isi�. K�sittely 0,6 mS/cm oli ep�- normaalin vaaleanvihre� ja vastaavasti 2,4 mS/cm ep�normaalin tummanvih- re�. Ali- ja ylilannoitus sek� l�hinn� typen vaikutus olivat siis helposti havait- tavissa ilman erikoisempia mittausmenetelmi�. Lannoituksen lis��minen heikensi marjojen kiinteytt�, mutta toisaalta vahvis- ti marjojen happamuutta ja alkusadossa my�s makeutta. Kuten kasteluko- keessakin, ei my�sk��n t�ss� eroilla ole v�ltt�m�tt� suurta merkityst�. Hap- pamuus- ja brix-mittauksissa havaitut erot olivat pieni�. Ainoastaan alkusa- don brix-mittauksissa havaitut erot olivat niin suuria, ett� ne voisivat olla erotettavissa my�s ihmisaistein. Marjojen pehmentymisen merkityst� on t�ss� vaikea arvioida, koska laboratorio-olosuhteissa tehty kiinteysmittaus ei anna t�ydellist� kuvaa marjojen kuljetuskest�vyydest�. My�s tuloksena saatujen lukuarvojen siirt�minen k�yt�nt��n on hankalaa. Kokeen tulokset eiv�t muutenkaan yll�tt�neet. Yleisesti tiedet��n, ett� lannoi- tuksen lis��minen lis�� tiettyyn rajaan saakka my�s kasvua ja vastaavasti lannoituksen lis��ntyess� kasvaa my�s kasvien herkkyys ymp�rist�tekij�iden aiheuttamille vaurioille. Koetta lannoitettiin aiemmasta viljelyk�yt�nn�st� poiketen aina kasteltaessa. T�m� ei aiheuttanut ongelmia viljelyss�, vaikkakin lis�si jonkin verran lan- noitukseen kulunutta ty�m��r��. Satotasot t�ss� kokeessa olivat parempia kuin vieress� sijainneessa perinteisemm�ll� tavalla lannoitetussa kasteluko- keessa. Tosin satotasoja ei voi luotettavasti verrata, koska kokeissa oli t�ysin erilaiset maalajit ja kastelukoe oli sijoitettu kausihuoneisiin. Maalajin tai kasvualustan ominaisuudet vaikuttavat oleellisesti siihen, miten kasvi pystyy hy�dynt�m��n lannoitteena annetut ravinteet. Siksi t�m� tutkimus ei kerro kastelulannoituksen mielekkyydest� tai kannattavuudesta. 94 Vadelma menestyi huonosti Kastelu heikensi talvehtimista Vadelmakasvusto k�rsi molempina koetalvina pahoja talvivaurioita. Pe- rustamisvuonna 2001 kokeessa ei toteutettu lainkaan lannoitusk�sittelyj� ja siksi kev��ll� 2002 tuloksia saatiin ainoastaan eri kasteluk�sittelyist�. Vuon- na 2002 koealueella toteutettiin my�s lannoitusk�sittelyt, ja kev��ll� 2003 tuloksia saatiin sek� lannoituksen ett� kastelun vaikutuksista talvehtimiseen. 4.6.2002 tehtyjen havaintojen perusteella kaksi eniten kasteltua kasteluraja- k�sittely�, -150 hPa ja -300 hPa, olivat talvehtineet likimain yht� hyvin ja v�hiten kasteltu kastelurajak�sittely -600 hPa jonkin verran n�it� paremmin (Taulukko 28). K�sittelyjen v�liset erot eiv�t olleet tilastollisesti merkitsevi�, vaikka ne olivatkin kent�ll� selv�sti silmin n�ht�viss�. Sama ilmi� toistui seuraavana vuonna 28.5.2003 tehdyiss� havainnoissa. J�lleen kastelurajak�sittelyt -150 hPa ja -300 hPa olivat talvehtineet keske- n��n likimain yht� hyvin, mutta selv�sti huonommin kuin k�sittely -600 hPa. Erot olivat tilastollisesti merkitsevi�. Taulukko 28. Vadelman talvehtiminen 2001-2002 ja 2002-2003. Mittauksissa on k�ytetty asteikkoa 0 ... 3, miss� 0 tarkoittaa t�ysin kuollutta ja 3 ilman vaurioita talvehtinutta. Tuloksena ilmoitettava luku kertoo kyseisen arvosanan saaneiden versojen prosentuaalisen osuuden kaikista versoista. K�sittelyjen v�liset tilastollisesti merkitsev�t erot on osoitettu luvun per�ss� olevilla kirjai- milla. Saman arvosanan sis�ll� saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t tilas- tollisesti poikkea toisistaan. Eri arvosanoja saaneiden versojen osuus (%) kaikista versoista Talvehtiminen 2001-2002 Kasteluk�sittely Arvosana Lannoitusk�sittely -150 hPa -300 hPa -600 hPa 0 - 48,8a 49,2a 33,5a 1 - 3,8a 5,8a 3,9a 2 10,2a 6,5a 7,5a 3 37,2a 38,5a 55,0a Talvehtiminen 2002-2003 0 Rakeinen lannoitus 65,9a 74,0a 29,8b Kastelulannoitus 69,4a 61,7a 26,9b 1 Rakeinen lannoitus 16,8a 13,0a 9,3a Kastelulannoitus 14,3a 10,4a 14,6a 2 Rakeinen lannoitus 15,1a 12,9a 29,9bc Kastelulannoitus 12,7a 23,0ac 40,8b 3 Rakeinen lannoitus 2,2a 0,0a 30,9b Kastelulannoitus 3,7a 4,9a 17,7c 95 Kev��n 2003 havaintojen perusteella voitiin arvioida my�s vuoden 2002 lannoitusk�sittelyjen vaikutuksia talvehtimiseen. Kastelurajak�sittelyiss� -150 hPa ja -300 hPa eri lannoitusk�sittelyt eiv�t eronneet toisistaan, mutta kastelurajak�sittelyss� -600 hPa rakeista lannoitusta saaneissa koeruuduissa oli enemm�n t�ysin terveit� versoja kuin kastelulannoitusta saaneissa koe- ruuduissa. Ero oli tilastollisesti merkitsev�. Kastele ja lannoita harkiten Sek� maatiloilla ett� aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, ett� liiallinen kas- telu tai lannoitus syksyll� heikent�v�t vadelman talvehtimista. N�m� kiihdyt- t�v�t vegetatiivista kasvua ja sit� kautta heikent�v�t karaistumista talveen. T�ss� tutkimuksessa kastelu heikensi talvehtimista. My�s lannoituksen vai- kutuksista saatiin n�ytt��, joskaan tulokset eiv�t olleet yht� selkeit�. Vaikka t�ss� tutkimuksessa ei erikseen tutkittu kastelun ajoituksen vaikutuk- sia, on syyt� olettaa, ett� nimenomaan kastelu liian my�h��n syksyll� on heikent�nyt talvehtimista. Samaan tulokseen on p��dytty my�s Ruotsissa 1984 julkaistussa tutkimuksessa, jossa suositeltiin, ett� satokauden j�lkeen vadelmaa ei en�� kasteltaisi (Bjurman & Ingvarsson, 1984). Toisaalta Nor- jassa 1976 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, ett� kuivuusjaksot elokuussa tai syyskuussa eiv�t vaikuttaneet talvehtimiseen (Kongsrud 1976). Vesi on kuitenkin v�ltt�m�t�nt� vadelmallekin, ja kasveja on kasteltava, mi- k�li sateet j��v�t v�h�isiksi. Kokeen alkuper�inen tavoite, tensiometrin ja tihkukastelun k�ytt��n perustuvan kasteluohjeistuksen luominen vadelmalle, j�i t�ss� kokeessa saavuttamatta. Mik�li asiaa viel� tulevaisuudessa tutkitaan, olisi otettava huomioon kasvukauden eri vaiheiden erilaiset kastelutarpeet. Tensiometri ei t�ss� tutkimuksessa soveltunut vadelman kastelutarpeen m��- ritt�j�ksi. Ongelmana oli juuriston voimakas hakeutuminen vett� kohti. Ko- keen p��tytty� kes�ll� 2003 kaivettiin kaikista k�sittelyist� esiin vadelman juuristoa. T�ss� yhteydess� havaittiin, ett� k�sittelyss� -150 hPa juuret olivat hakeutuneet hyvin l�helle tihkuletkua, yleens� muutaman senttimetrin et�i- syydelle. Pahimmillaan kyseisess� k�sittelyss� juuristo kiersi tihkuletkua k�ynn�ksen tavoin. K�sittelyss� -300 hPa juuret olivat my�s hakeutuneet tihkuletkun l�heisyyteen, joskaan eiv�t niin voimakkaasti kuin k�sittelyss� -150 hPa. K�sittelyss� -600 hPa juuristo oli normaalia sek� tasaisesti ja laa- jalle jakautunutta. Tensiometri sijaitsi noin 10 cm:n p��ss� tihkuletkusta. Mit� enemm�n kasveja oli kasteltu, sit� kauempana tensiometri sijaitsi juuris- tosta ja sit� tehokkaammin kasvi luultavasti k�ytti tihkuletkusta tulevan ve- den, ennen kuin tensiometri ehti reagoida siihen. Ilmeisesti t�m�n vuoksi k�sittelyss� -150 hPa kastelum��r�t olivat suurimpia, mutta tensiometrien mukaan maa oli keskim��rin kaikkein kuivinta. 96 Kasvukauden 2002 lannoitusk�sittelyjen vaikutus n�kyi selv�sti ainoastaan v�hiten vett� saaneessa kasteluk�sittelyss� -600 hPa. Siin� kastelulannoitus aiheutti rakeista lannoitusta huonomman talvehtimisen. Erojen n�kyminen ainoastaan kyseisen kasteluk�sittelyn koeruuduissa selittyy kahdella asialla. Toisaalta kahdessa enemm�n kastellussa kasteluk�sittelyss� taimien talveh- timinen oli jo kastelun vuoksi niin heikkoa, ett� mahdolliset lannoitusk�sitte- lyjen v�liset erot eiv�t en�� voineet tulla esille. Toisaalta n�iss� kahdessa kasteluk�sittelyss� lannoitus my�s lopetettiin huomattavasti aikaisemmin kuin -600 hPa:n kastelurajak�sittelyss� (Kuva 6). T�m� johtuu siit�, ett� lan- noitusta ja kastelua suunniteltaessa kastelu asetettiin etusijalle ja lannoi- tusajankohdat m��r�ytyiv�t maan kosteuden ja kasteluajankohtien perusteel- la. K�sittelyss� -600 hPa saatiin suunnitelman mukainen lannoitem��r� an- nettua vasta elokuussa, koska maa kuivui hitaasti. Lannoituksen lis�ksi on tuloksia arvioitaessa huomioitava my�s se kasvualus- tan ravinnetaso, jonka p��lle lannoitus tehd��n. T�ss� tapauksessa ennen kokeen perustamista tehdyn viljavuusanalyysin mukaan maa oli multavaa hietamoreenia, jossa happamuus ja p��ravinteiden viljavuusluokat vaihtelivat v�lill� tyydytt�v�-korkea. Samalla peltolohkolla aiemmin ker�kaalilla ja sipu- lilla tehdyiss� tutkimuksissa ei kastelulannoituksen ja rakeisen lannoituksen v�lill� ilmennyt eroja (Salo ym. 2002). Lannoitusajankohdan lis�ksi on huomioitava my�s lannoitteen liukenemisno- peus. Rakeinen lannoitus saattaa kuivissa olosuhteissa liueta hitaammin ja siksi my�h��n kasvukaudella kasvin k�ytt��n tulleet ravinteet saattavat kiih- dytt�� kasvua loppukes�st� (Nestby & Kongsrud 1993). Mustaherukka menestyi hyvin lannoituksesta tai kastelusta riippumatta Mustaherukka menestyi kokeessa hyvin. Merkitt�vi� maan kosteuden eroja ei eri k�sittelyjen v�lille kuitenkaan onnistuttu luomaan, ja siksi tuloksissa ei k�sittelyjen v�lill� ilmennyt juuri eroja. Kokeessa mitattiin sek� sadontuot- toon ett� pensaiden kasvuun liittyvi� ominaisuuksia. Kastelulla ei ollut selv�� vaikutusta sadontuottoon Sadon m��r�ss� ja marjakoossa tasaiset tulokset Sadontuottoon liittyen mitattiin kokonaissatoa (g/pensas), marjakokoa (g/kpl), marjojen sokeripitoisuutta kuvaavaa liukoisten kuiva-aineiden pitoi- suutta (ns. brix-luku) sek� kukintaa ja raakileiden varisemista. Pensaat tuotti- vat satoa vuosina 2002 ja 2003. 97 Vuonna 2002 sek� maan kosteuden kohentuminen ett� rakeisesta lannoituk- sesta kastelulannoitukseen siirtyminen vaikuttivat lis��v�n hieman kokonais- satoa (Taulukko 29). K�sittelyjen v�liset erot olivat kuitenkin pieni� ja tilas- tollisesti merkityksett�mi�. Keskim��r�inen satotaso kokeessa oli vuonna 2002 pensaiden ik��n n�hden hyv�, 519 g/taimi eli noin 3,0 tn/ha. Paras sato- taso, 604 g/taimi eli noin 3,4 tn/ha, saavutettiin yhdistelm�ll� kasteluraja -150 hPa / Kastelulannoitus. Vuoden 2003 kokonaissadoissa ei eri kastelu- tai lannoitusk�sittelyjen v�lill� ollut havaittavissa selkeit� eroja. Keskim��r�inen satotaso oli hyv�, 1740 g/taimi eli noin 9,9 tn/ha. Paras sato, 2012 g/taimi eli noin 11,5 tn/ha, saavutettiin j�lleen yhdistelm�ll� kasteluraja -150 hPa / Kastelulannoitus. Kumpanakaan satovuonna, 2002 ja 2003, ei marjakoossa ollut eri k�sittelyjen v�lisi� tilastollisesti merkitsevi� eroja (Taulukko 30). Erityisesti vuonna 2003 tulokset olivat hyvin tasaisia. Molempina vuosina marjakoot olivat lajikkee- seen ja vuoteen n�hden normaaleja. Taulukko 29. Mustaherukan kokonaissato (g/taimi) vuosina 2002 ja 2003. Kokonaissato (g/taimi) Kasteluk�sittely Vuosi Lannoitusk�sittely -150 hPa -300 hPa -600 hPa Keskiarvo 2002 Rakeinen lannoitus 537 427 488 484 Kastelulannoitus 604 563 495 554 Keskiarvo 571 495 491 519 2003 Rakeinen lannoitus 1498 1871 1836 1735 Kastelulannoitus 2012 1773 1452 1746 Keskiarvo 1755 1822 1644 1740 Taulukko 30. Marjakoko (g/marja) 2002 ja 2003. Marjakoko (g/marja) Kasteluk�sittely Vuosi Lannoitusk�sittely -150 hPa -300 hPa -600 hPa Keskiarvo 2002 Rakeinen lannoitus 0,91 0,94 0,92 0,92 Kastelulannoitus 1,00 1,02 0,84 0,95 Keskiarvo 0,95 0,98 0,88 0,94 2003 Rakeinen lannoitus 0,75 0,83 0,84 0,81 Kastelulannoitus 0,83 0,84 0,82 0,83 Keskiarvo 0,79 0,83 0,83 0,82 Kastelulla ja kastelulannoituksella makeampia marjoja Marjojen sokeripitoisuutta kuvaavan liukoisten kuiva-aineiden pitoisuuden (ns. brix-luku) osalta tulokset olivat molempina satovuosina samankaltaisia. Sek� vuonna 2002 ett� 2003 marjojen brix-luku oli korkein k�sittely- 98 yhdistelm�ss� -150 hPa / kastelulannoitus (Taulukko 31). Muiden k�sittely- jen osalta tulokset olivat molempina vuosina melko tasaisia. Vuonna 2002 muiden k�sittelyjen v�lill� ei ollut eroja, mutta vuonna 2003 k�sittely- yhdistelm�ss� -300 hPa / kastelulannoitus marjojen brix-luku oli toiseksi korkein. Molempina vuosina kastelulannoitettujen koeruutujen marjoissa oli keskim��rin korkeampi brix-luku kuin rakeista lannoitusta saaneissa. Kastelu ja lannoitus eiv�t vaikuttaneet kukintaan ja raakileiden varisemiseen Kukinta oli sek� vuosina 2002 ett� 2003 pensaiden ik��n n�hden runsasta (Taulukko 32). Tulokset olivat hajanaisia ja merkitt�vi� k�sittelyjen v�lisi� tilastollisia eroja ei ollut havaittavissa. Vuonna 2002 vain noin puolet kukista kehittyi marjoiksi ja vuonna 2003 noin kolme nelj�sosaa (Taulukko 32). Tulokset olivat molempina vuosina hajanai- sia, eik� merkitt�vi� k�sittelyjen v�lisi� tilastollisia eroja ollut havaittavissa. Vuonna 2002 kastelulannoitus on tosin antanut j�rjestelm�llisesti paremman tuloksen kuin rakeinen lannoitus. Molempina vuosina keskim��rin runsaim- min kukkinut kasteluk�sittely -300 hPa on my�s varistanut eniten raakileita. Kastelu ja lannoitus vaikuttivat pensaiden kasvuun Oksien m��r��n ja pituuteen vain v�h�n vaikutusta Kokeessa mitattiin syyskuussa 2001, 2002 ja 2003 pensaissa olevien oksien lukum��r�� sek� syyskuussa 2002 ja 2003 my�s oksien kokonaispituutta. Tulokset on esitetty taulukossa 33. Taulukko 31. Liukoisten kuiva-aineiden pitoisuus (brix-luku) vuosina 2002 ja 2003. K�sittelyjen v�liset tilastollisesti merkitsev�t erot on osoitettu luvun per�ss� olevilla kirjaimilla. Saman kirjaimen samana vuonna saaneet k�sitte- lyt eiv�t tilastollisesti poikkea toisistaan. Tilastollisesti on analysoitu erikseen kaikki k�sittelyt (pieni kirjain), lannoitusk�sittelyt (normaali iso kirjain) sek� kasteluk�sittelyt (kursivoitu iso kirjain). Brix-luku Kasteluk�sittely Vuosi Lannoitusk�sittely -150 hPa -300 hPa -600 hPa Keskiarvo 2002 Rakeinen lannoitus 16.2a 15.9a 16.1a 16.0A Kastelulannoitus 16.7b 16.4ab 16.4a 16.5B Keskiarvo 16.4A 16.2A 16.2A 16.3 2003 Rakeinen lannoitus 14.8a 14.6a 15.0ac 14.8A Kastelulannoitus 15.8b 15.3c 14.6a 15.2B Keskiarvo 15.3A 14.9B 14.8B 15.0 99 Taulukko 32. Kukkien lukum��r� (kpl/taimi) 2002 ja 2003 sek� marjoiksi ke- hittyneiden kukkien prosentuaalinen osuus kaikista kukista. Kukkien lukum��r� (kpl/taimi) Kasteluk�sittely Vuosi Lannoitusk�sittely -150 hPa -300 hPa -600 hPa Keskiarvo 2002 Rakeinen lannoitus 1134 1063 1107 1101 Kastelulannoitus 1086 1234 968 1096 Keskiarvo 1110 1148 1038 1099 2003 Rakeinen lannoitus 2718 3118 2687 2841 Kastelulannoitus 3235 3196 2515 2982 Keskiarvo 2977 3157 2601 2912 Kukista marjoiksi (%) Vuosi Lannoitusk�sittely -150 hPa -300 hPa -600 hPa Keskiarvo 2003 Rakeinen lannoitus 51 42 48 47 Kastelulannoitus 62 50 62 58 Keskiarvo 56 46 55 52 2003 Rakeinen lannoitus 73 71 80 74 Kastelulannoitus 75 67 71 71 Keskiarvo 74 69 75 73 Taulukko 33. Oksien lukum��r� (kpl/taimi) 2001, 2002 ja 2003 sek� oksien kokonaispituus (cm/taimi) 2002 ja 2003. Vuonna 2002 ilmenneet tilastollisesti merkitsev�t erot oksien kokonaispituudessa on osoitettu luvun per�ss� olevil- la kirjaimilla. Saman kirjaimen saaneet k�sittelyt eiv�t tilastollisesti poikkea toisistaan. Oksien lukum��r� (kpl/taimi) Kasteluk�sittely Vuosi Lannoitusk�sittely -150 hPa -300 hPa -600 hPa Keskiarvo 2001 Rakeinen lannoitus 11 11 10 10 Kastelulannoitus 12 11 10 11 Keskiarvo 11 11 10 11 2002 Rakeinen lannoitus 38 51 39 43 Kastelulannoitus 35 44 36 38 Keskiarvo 36 47 37 40 2003 Rakeinen lannoitus 56 68 58 61 Kastelulannoitus 67 53 56 59 Keskiarvo 62 61 57 60 Oksien kokonaispituus (cm/taimi) Kasteluk�sittely Vuosi Lannoitusk�sittely -150 hPa -300 hPa -600 hPa Keskiarvo 2002 Rakeinen lannoitus 2543 3260 2433 2745 Kastelulannoitus 2870 2860 2058 2596 Keskiarvo 2706A 3060B 2245A 2670 2003 Rakeinen lannoitus 3660 4188 3651 3833 Kastelulannoitus 4234 3778 3145 3719 Keskiarvo 3947 3983 3398 3776 Istutusvuonna 2001 k�sittelyjen v�lisi� eroja ei ollut. Vuonna 2002 k�sittely- jen v�lill� ilmeni tilastollisesti merkitsevi� eroja ainoastaan oksien kokonais- pituudessa, kasteluk�sittelyn -300 hPa kasvaessa muita enemm�n. Vuonna 100 2003 k�sittelyjen v�lisi� eroja ei ollut. Eri kastelu- ja lannoitusk�sittelyjen yhdistelmist� parhaan kasvun kolmen vuoden koejakson aikana antoi kuiten- kin -150 hPa / kastelulannoitus. T�m� tulos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsev�. Kastelu ja lannoitus vaikuttivat lehtien, juurten ja varsien mas- saan Kokeesta nostettiin kasvin�yttein� 27.8.2002 ja 1.9.2003 maasta yksi koko- nainen pensas kustakin ruudusta. N�ist� pensaista havainnoitiin lehtien, var- sien ja juurten kasvua punnitsemalla lehtien, varsien ja juurten kokonaismas- sat. N�ytteiden tulokset on esitetty taulukossa 34. Taulukko 34. Kasvin�ytteiden tulokset 27.8.2002 ja 1.9.2003. Tilastollisesti merkitsev�t erot on osoitettu luvun per�ss� olevilla kirjaimilla. Saman kirjai- men samana vuonna saaneet k�sittelyt eiv�t tilastollisesti poikkea toisistaan. Vuoden 2003 lehtien kokonaismassan tuloksissa isot kirjaimet kuvaavat lan- noitusk�sittelyjen v�lisi� eroja ja pienet kasteluk�sittelyjen v�lisi� eroja. Lehtien kokonaismassa (g/taimi) Kasteluk�sittely Vuosi Lannoitusk�sittely -150 hPa -300 hPa -600 hPa Keskiarvo 2002 Rakeinen lannoitus 654 1034 831 839 Kastelulannoitus 796 987 929 904 Keskiarvo 725a 1010b 880ab 872 2003 Rakeinen lannoitus 1277 1476 1476 1410A Kastelulannoitus 1096 1329 1438 1288B Keskiarvo 1186a 1403b 1457b 1349 Varsien kokonaismassa (g/taimi) Kasteluk�sittely Vuosi Lannoitusk�sittely -150 hPa -300 hPa -600 hPa Keskiarvo 2002 Rakeinen lannoitus 1512 2178 1746 1812 Kastelulannoitus 1717 1986 1871 1858 Keskiarvo 1614a 2082b 1809a 1835 2003 Rakeinen lannoitus 2816 3553 3293 3220 Kastelulannoitus 2746 3353 3114 3071 Keskiarvo 2780a 3453b 3203ab 3145 Juurten kokonaismassa (g/taimi) Kasteluk�sittely Vuosi Lannoitusk�sittely -150 hPa -300 hPa -600 hPa Keskiarvo 2002 Rakeinen lannoitus 966 1232 1003 1067 Kastelulannoitus 957 1195 1022 1058 Keskiarvo 962a 1213b 1013a 1063 2003 Rakeinen lannoitus 1988 2040 1926 1984 Kastelulannoitus 1585 1693 1909 1729 Keskiarvo 1786 1867 1917 1857 Kasvin�ytteiden tuloksissa ei ollut kertaakaan tilastollisesti merkitsevi� eroja verrattaessa lannoitus/kastelu -yhdistelmi� toisiinsa. Sen sijaan lannoitusk�- sittelyst� riippumattomia kasteluk�sittelyjen v�lisi� eroja ilmeni runsaasti ja yhdess� tapauksessa ilmeni my�s kasteluk�sittelyst� riippumattomia lannoi- 101 tusk�sittelyjen v�lisi� eroja. Taulukossa 34 ilmoitetut tilastolliset erot ovat kaikissa muissa tapauksissa merkitsevi�, paitsi liev�sti merkitsevi� kastelun vaikutuksessa lehtien m��r��n 2003 ja lannoituksen vaikutuksessa juurten m��r��n 2003. Parhaan kasvun on yleens� tuottanut kasteluk�sittely -300 hPa ja huonoim- man kasteluk�sittely -150 hPa. Lannoitusk�sittelyjen v�lill� ei selkeit� eroja juuri ilmennyt. Yleens� huonoimman kasvun on antanut k�sittely-yhdistelm� -150 hPa/kastelulannoitus. T�m� ei ole kuitenkaan ollut tilastollisesti merkit- sev��. Riitt�v�sti vett� ja tasaisesti ravinteita Mustaherukka vaikuttaisi hy�tyv�n sek� tasaisesta, korkeasta maan kosteu- desta ett� kastelulannoituksesta. Tosin erot sek� maan kosteudessa ett� sa- dontuotossa j�iv�t v�h�isiksi, eik� tilastollisesti merkitsevi� eroja juuri l�yty- nyt. My�s koejakson lyhyys, kolme vuotta, heikent�� tulosten luotettavuutta. Mustaherukalla tyypillinen viljelyjakson pituus on nykyisin 10-15 vuotta. Aiemmissa maan kosteuden vaikutusta sadontuottoon k�sitelleiss� tutkimuk- sissa kosteusvaihtelut ovat olleet huomattavasti suurempia kuin t�ss� tutki- muksessa. Kongsrud (1969) vertasi kuutta eri kastelurajaa v�leill� -500 hPa ... -2500 hPa ja havaitsi kosteuden parantuessa my�s satotasojen nousevan. Goode ja Hyrycz (1970) vertasivat kahta eri kastelurajaa, -270 hPa ja -670 hPa, ja havaitsivat my�s satotasojen nousevan kosteuden parantuessa. Niskasen ym. (1994b) kolmella eri paikkakunnalla tehdyiss� kentt�kokeissa mustaherukan kastelun vaikutukset riippuivat koepaikan olosuhteista. Tutki- muksessa kastelun vaikutukset n�kyiv�t l�hinn� vegetatiivisessa kasvussa ja vaikutukset sadontuottoon olivat v�h�isi�. Niskasen (1994) astiakokeessa herukoille annettiin kuivuusk�sittelyj� joko koko kasvukauden ajan tai kuu- kauden mittaisina jaksoina eri kasvukauden vaiheissa. Koko kasvukauden jatkunut kuivuus heikensi kasvua ja sadontuottoa, mutta lyhemmill� kuivuus- jaksoilla ei ollut vaikutusta. Sek� Niskasen (1994) ett� Niskasen ym. (1994b) tutkimuksissa maan koste- utta mitattiin kipsiblokeilla, jotka kertovat maassa olevan kasville k�ytt�kel- poisen m��r�n prosentteina. Tuloksia ei pysty luotettavasti vertaamaan ten- siometrimittauksiin perustuvien tulosten kanssa. T�ss� tutkimuksessa maan kosteuden vaihtelut mustaherukalla olivat n�ihin verrattuna v�h�isi� eik� voimakkaita eroja eri k�sittelyjen v�lille muodostu- nut. Kuivimmillaankin, vuonna 2002 kasteluk�sittelyss� -600 hPa, p��stiin juuristokerroksessa keskim��r�iseen kosteuteen -280 hPa. 102 Aiemmissa mustaherukan lannoitusmenetelmi� k�sitelleiss� tutkimuksissa on havaittu mustaherukan hy�tyv�n joko kastelulannoituksesta, lannoituksen jakamisesta usealla jakokerralle tai lannoituksen hitaasta liukenevuudesta. Nes ym. (2002) sek� Kongsrud ja Nes (1998) ilmoittavat mustaherukan hy�- tyv�n kastelulannoituksesta perinteiseen lannoitukseen verrattaessa. Niskanen ym. (1994a) saivat v�h�ist� hy�ty� typpilannoituksen jakamisesta kahdelle jakokerralle kasvukauden aikana. Aflatuni ym. (2001) ovat puolestaan saa- neet hidasliukoisella lannoitteella parempia tuloksia kuin nopealiukoisella. T�ss�kin tutkimuksessa kastelulannoitus vaikutti paremmalta vaihtoehdolta, vaikka t�t� ei pystytty todistamaan tilastollisin menetelmin. T�ss� tutkimuksessa parhaiten vaikutti menestyv�n k�sittely -150 hPa/Kastelulannoitus. Kolmen vuoden ajanjakson aikana t�ss� k�sitte- lyss� oli pellolla tehtyjen mittausten perusteella paras vegetatiivinen kasvu, paras sadontuotto sek� korkein marjojen brix-luku. My�s marjakoon, kukin- nan ja raakilevarisemisen osalta t�m� k�sittely menestyi keskim��r�ist� pa- remmin. Toisaalta kasvin�ytteiss� havaittiin, ett� t�ss� k�sittelyss� pensaiden kasvu oli kaikin puolin v�h�isint�. N�m� pensaat ovat siis kohdentaneet kas- vunsa enemm�n sadontuottoon kuin muut. T�ss� virhett� voi aiheuttaa se, ett� sato ja pellolla tehdyt kasvumittaukset havainnoitiin samoista pensaista, mutta kasvin�ytteisiin k�ytettiin eri pensaita. Sek� Niskasen (1994) ett� t�m�n tutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa silt�, ett� maan vesitilanteen ollessa hyv� kasvi pystyy k�ytt�m��n saatavilla olevat ravinteet paremmin hyv�kseen. Toisaalta t�ss� tutkimuksessa -150 hPa:n kastelurajak�sittelyss� lannoitteiden kerta-annokset olivat pie- nimpi� ja lannoituskertoja oli enemm�n kuin muissa k�sittelyiss�. My�s t�m� lienee syyn� kasvien parempaan menestymiseen kastelulannoitusk�sittelyis- s�. T�m� ajatus sopii hyvin yhteen Aflatunin ym. (2001) tulosten kanssa lan- noitteen liukenemisnopeudesta. Molemmissa tapauksissa ravinteet tulevat kasvin k�ytt��n v�hitellen eiv�tk� suurina kerta-annoksina. T�m�n sek� aiempien tutkimusten perusteella voidaan olettaa, ett� optimaali- nen juuristokerroksen maan kosteus tensiometrill� mitattuna on hietamailla - 200 hPa tai kosteampi. Lannoitus kannattaa jakaa pieniin annoksiin useaan lannoituskertaan kasvukaudelle. T�m� on k�yt�nn�llisint� toteuttaa kastelu- lannoituksen avulla. Suuret satom��r�t edellytt�v�t my�s suuria vesim��ri�. 40-50 kastelukertaa kasvukauden aikana, kullakin kerralla nelj�st� viiteen litraa vett� tainta koh- den, tarkoittaa vuosittain noin 200 litran kastelua tainta kohti (1100 m3/ha). Tutkimukselle sattui kuitenkin kaksi kuivaa kes��, 2002 ja 2003, ja normaa- lina tai sateisena kes�n� kastelutarve olisi luultavasti t�t� pienempi. Tuloksiin vaikuttaa my�s koealueen maalaji, joka oli hietamoreeni. Muilla maalajeilla, esimerkiksi savimailla, maan vedenpid�tyskyky sek� ilma- ja vesihuokosten 103 suhde poikkeavat selv�sti t�st�. Siksi samat kastelusuositukset eiv�t ole suo- raan sovellettavissa muille maalajeille. Tensiometrin soveltuvuudesta mustaherukan kastelutarpeen m��ritt�miseen ei t�ss� tutkimuksessa saatu t�ytt� varmuutta. Erityisesti vuonna 2003 ten- siometrilukemien ja kastelum��rien v�lill� esiintyi ristiriitaisuuksia. N�m� saattoivat johtua toisaalta maan hyv�st� kapillaarisuudesta tai toisaalta my�s tensiometrin paikasta juuristoon n�hden. Vuosina 2002 ja 2003 otettujen kasvin�ytteiden yhteydess� havainnointiin silm�m��r�isesti juuriston suuntaa ja havaittiin, ett� juuristo oli kaikissa k�sittelyiss� laajalle levinnytt� ja juuris- to pyrki p��osin poisp�in tihkuletkusta. Yhteenveto Tutkimuksen perusteella mansikka hy�tyy tasaisesta ja runsaasta maan kos- teudesta. Tosin t�m� tulos perustuu vain yhden satovuoden tuloksiin. T�m�n sek� aiempien tutkimusten perusteella hietamailla, joilla mansikkaa Suomes- sa yleisimmin viljell��n, optimaalinen maan kosteus on -150 hPa tai kos- teampi ja voimakkaat kosteuden vaihtelut heikent�v�t mansikan sadontuotto- kyky�. Kastelua tehostamalla saadaan makeampia, mutta pehme�mpi� marjo- ja. Mansikalla sopivin lannoitev�kevyys oli tutkimuksessa 1,2 mS/cm. Pienempi v�kevyys, 0,6 mS/cm, antoi heikomman sadon ja suurempi v�kevyys, 2,4 mS/cm aiheutti heikomman talvehtimisen. My�s lannoitteena annettujen ravinteiden m��rien ja vedenkulutuksen suhde oli k�sittelyss� 1,2 mS/cm l�himp�n� aiempien tutkimusten perusteella arvioitua optimia. Lannoitusk�y- t�nt�, jossa lannoitetaan aina kasteltaessa, sopi mansikalle. Lannoituksen lis��minen teki marjoista pehme�mpi�, happamampia ja joissain tapauksissa my�s makeampia. Vadelmakoealue k�rsi laajoista talvivaurioista molempina tutkimusjaksolle osuneina talvina. Huonokuntoisesta ja suurelta osin kuolleesta kasvustosta ei pystytty luotettavasti mittaamaan satoa tai kasvua ja siksi vadelman osalta tutkimuksessa havainnoitiin ainoastaan talvehtiminen. Kastelun lis��minen heikensi vadelman talvehtimista. Mustaherukalla riitt�v�n voimakasta maan kosteuden vaihtelua ei onnistuttu luomaan ja k�sittelyjen v�liset erot j�iv�t v�h�isiksi. T�m�n sek� aiempien tutkimusten perusteella optimaalinen maan kosteus on hietamailla -200 hPa tai kosteampi. Lannoitus kannattanee jakaa pieniin kerta-annoksiin useaan lannoituskertaan kasvukaudelle jaettuna. T�m� on k�yt�nn�llisint� toteuttaa kastelulannoituksen avulla. 104 Tensiometri sopii hyvin kastelutarpeen m��ritt�j�ksi mansikalle ja mahdolli- sesti my�s mustaherukalle. Sen sijaan vadelman kastelutarpeen m��ritt�j�ksi tensiometri ei ainakaan t�ss� tutkimuksessa k�ytetyin menetelmin sovi. Kirjallisuus Aflatuni, A., Prokkola, S. & Luoma, S. 2001. Mustaherukan lannoitus ja alas- leikkaus. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja Sarja A 99. Jokioi- nen: Maatalouden tutkimuskeskus. 44 s. Bjurman, B. & Ingvarsson, A. 1984. Bevattningsf�rs�k i hallon. Sveriges Lantbruksuniversitet, institutionen f�r tr�dg�rdsvetenskap, rapport 31. Alnarp, Sverige: Sveriges Lantbruksuniversitet. 28 s. Clark, G.A., Albregts, E.E., Stanley, C.D., Smajstrla, A.G. & Zazueta, F.S. 1996. Water requirements and crop coefficients of drip-irrigated straw- berry plants. Transactions of the ASAE 39(3): 905-913. Evenhuis, A. & Alblas, J. 2002. Irrigation of strawberries by the use of deci- sion support systems. Acta Horticulturae 567: 475-478. Goode, J.E. & Hyrycz, K.J. 1970. The response of black currants to different soil moisture conditions and two levels of nitrogenous fertilizer. Journal of Horticultural Science 45: 379-391. Hoppula, K., Salo, T. & Pulkkinen, J. 2001. Mansikan typen otto ja jakautumi- nen kasvissa. Teoksessa: Tahvonen, R., Suojala, T. & Sironen, L. (Toim.). Kasvukauden oloihin sopeutuva puutarhaviljely. Maatalouden tutkimus- keskuksen julkaisuja Sarja A 91. Jokioinen: Maatalouden tutkimuskeskus. s. 19-26. Kinnanen, H. & S�k�, J. 1979. Irrigation requirements of the strawberry. An- nales Agriculturae Fenniae 18:160-167. Kongsrud, K.L. 1969. Effects of soil moisture tension on growth and yield in black currants and apples. Acta agriculturae scandinavica 19: 245-257. Kongsrud, K.L. 1976. T�rkevirkninger p� bringeb�r til ulike tider av vekstse- songen. Forskning og fors�k i landbruket 27(1): 73-83. Kongsrud, K.L. & Nes. A. 1998. Effects of fertigation of the black currant cul- tivar �Ben Tron� (Ribes nigrum L.). Acta Horticulturae 505: 409-413. Kr�ger, E., Schmidt, G. & Rasim, S. 2002. Effect of irrigation on yield, fruit size and firmness of strawberry cv. Elsanta. Acta Horticulturae 567: 471- 474. 105 Nes, A., Skaug, J. & Hageberg, B. 2002. Fertilization strategies in the black- currant cultivar 'Ben Tron' (Ribes nigrum L.). Acta Horticulturae 585: 639- 643. Nestby, R. & Kongsrud, K.L. 1993. Effect of broadcasted and fertigated N and raised beds on yield and freeze injury of the red raspberry (Rubus idaeus L.). Norwegian Journal of Agricultural Science 7: 249-259. Niskanen, R. 1994. Kuivuusk�sittelyjen vaikutus musta- ja valkoherukoiden kasvuun astiakokeissa. Helsingin yliopisto, Kasvintuotantotieteen laitos. Puutarhatieteen julkaisuja 25. Helsinki: Helsingin Yliopisto. 93 s. Niskanen, R., Matala, V. & Voipio, I. 1994a. Typpilannoituksen ja sen ajoituk- sen vaikutus satoa tuottavilla herukkaviljelmill� Kentt�koe sopimusviljel- mill� 1991-1992. Helsingin yliopisto, Kasvintuotantotieteen laitos. Puutar- hatieteen julkaisuja 24. Helsinki: Helsingin Yliopisto. 81 s. Niskanen, R., Palonen, P,. Matala, V. & Voipio, I. 1994b. Kastelun ja lannoi- tustavan vaikutus nuoren herukkakasvuston ravinnetalouteen, versoston kasvuun ja satoon Kentt�koe musta-, puna- ja valkoherukoilla 1990-1993. Helsingin yliopisto, Kasvintuotantotieteen laitos. Puutarhatieteen julkaisuja 26. Helsinki: Helsingin Yliopisto. 137 s. + liitteet 85 s. Salo, T. & Pulkkinen, J. 2001. Mansikan fosforin ja kaliumin otto. Teoksessa: Tahvonen, R., Suojala, T. & Sironen, L. (Toim.). Kasvukauden oloihin so- peutuva puutarhaviljely. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja Sarja A 91. Jokioinen: Maatalouden tutkimuskeskus. s. 27-32. Salo, T., Suojala, T. & Kallela. M. 2002. The effect of fertigation on yield and nutrient uptake of cabbage, carrot and onion. Acta Horticulturae 571: 235- 241. Tahvonen, R., Hoppula, K., Yl�m�ki, A. & Pulkkinen, J. 2001. Mansikan tar- kennettu lannoitus ja kastelu. Teoksessa: Tahvonen, R., Suojala, T. & Si- ronen, L. (Toim.). Kasvukauden oloihin sopeutuva puutarhaviljely. Maata- louden tutkimuskeskuksen julkaisuja Sarja A 91. Jokioinen: Maatalouden tutkimuskeskus. s. 7-13. Verheul, M. & Grimstad, S.O. 2002. Winter production of strawberries in Norway. Acta Horticulturae 567: 577-579. 106 Tihkukastelun vaikutus mansikan, herukan ja avomaankurkun viljelyn talouteen Pia Outa, Timo Karhula ja Kalle Kankaanhuhta MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki, pia.outa@mtt.fi, timo.karhula@mtt.fi Tiivistelm� Kastelunhallinta on yksi osa puutarhakasvien laatutuotantoa, jossa pyrit��n riitt�v�n suureen ja laadukkaaseen satoon ja siten mahdollisimman hyv��n taloudelliseen tulokseen. Satopotentiaalin mahdollisimman tehokas hy�dyn- t�minen luo edellytykset taloudellisesti kilpailukykyiselle tuotannolle. Avomaan puutarhakasvieilla tihkukastelu voi nostaa satotasoa merkitt�v�sti perinteiseen kastelutapaan verrattuna, jolloin tuotantokustannukset laskevat tuotettua satokiloa kohden. Mansikalla tuotantokustannukset laskevat 25 � 30 % ja herukalla 30 � 35 %, kun oletetaan kastelutavan muuttuvan tihkukaste- luksi ja satotason nousevan. Mansikan- ja avomaankurkuntuotannossa tihkukastelulla voidaan p��st� kan- nattavaan tuotantoon, sill� asetetut tavoitteet yritt�j�perheen palkkavaatimuk- sen ja p��oman koron suhteen saavutetaan tai jopa ylitet��n. Tihkukasteluun perustuva herukantuotanto on kannattavaa pinta-alaltaan suuremmissa yrityk- siss�. Pienemmiss�kin yrityksiss� saadaan korvausta yritt�j�perheen ty�lle ja p��omalle, mutta niiden tasosta joudutaan tinkim��n. Tihkukastelun avulla voidaan tuottaa laadukas suuri sato, mutta samalla tih- kukasteluun kohdistuu suuremmat taloudelliset riskit kuin tavanomaiseen kastelutapaan. Jos esimerkiksi satotaso j�� alhaiseksi, tuotemarkkinat eiv�t toimi tai tuottajahinta j�� matalaksi, voi tihkukastellusta tuotannosta synty� suuremmat tappiot kuin tavanomaisesta tuotannosta. Toisaalta tihkukastelus- sa eri kasvutekij�it� voidaan kontrolloida tarkasti, jolloin suuren ja laaduk- kaan sadon saaminen on todenn�k�isemp�� kuin perinteisess� tuotannossa. Avainsanat: mansikat, herukat, avomaankurkku, kastelu, tihkukastelu, talous, tuotantokustannukset, kannattavuus 107 Johdanto Kastelunhallinta on oleellinen osa puutarhakasvien laatutuotantoa, jossa pyri- t��n riitt�v�n suureen ja laadukkaaseen satoon ja siten hyv��n taloudelliseen tulokseen. Avomaalla viljelt�vien puutarhakasvien sadot vaihtelevat kuiten- kin huomattavasti vuosittain ja oloissamme saavutettavissa olevan satopoten- tiaalin ja toteutuneen sadon v�lill� on usein suuri ero. Satopotentiaalin mah- dollisimman tehokas hy�dynt�minen on edellytys taloudellisesti kilpailuky- kyiselle tuotannolle. Kasveille veden riitt�v� saatavuus on yksi t�rkeimmist� perustekij�ist� pyrit- t�ess� l�helle maksimaalista satopotentiaalia. Kastelun oikea ajoittaminen, m��r� ja tekniikanhallinta ovat taloudellisien tekij�iden ohella t�rkeit� seik- koja pyritt�ess� korkeisiin satoihin. Tihkukastelulla on mahdollista korottaa satotasoja merkitt�v�sti, joskin siit� aiheutuu my�s lis�kustannuksia verrattu- na perinteiseen viljelyyn. Tihkukastelua k�ytet��n ja sit� on tutkittu erityisesti V�limeren maissa ja Yhdysvalloissa. Tihkukastelumenetelm� on kehitetty alun perin kuumien ja kuivien alueiden kasvien vedensaantia palvelemaan, mutta tihkukastelua voidaan k�ytt�� my�s Suomen pohjoisissa luonnonolosuhteissa. Suomessa tihkukastelu on melko uusi tuotantotapa, joten sen k�ytt��notto on synnytt�- nyt kysymyksi� mm. menetelm�n taloudellisuudesta Suomen luonnonolosuh- teissa. T�m�n tutkimuksen tavoitteena on selvitt�� avomaan puutarhakasvien osalta: 1. Tihkukastelusta ja perinteisest� tuotantotavasta aiheutuvia tuottoja ja kus- tannuksia ja taloudellisen tuloksen muodostumista 2. Tihkukastelun taloudellisuutta perinteiseen tuotantotapaan verrattuna. Tutkimusaineisto ja -menetelm� Aineisto Tutkimuksen aineiston hankintamenetelm�ksi valittiin haastattelu, koska tihkukastelua koskevaa aineistoa ei ollut muuten saatavissa. Tutkimuksessa haastateltiin vuosittain kolmea mansikantuottajaa, kahta avomaankurkuntuot- tajaa ja yht� herukantuottajaa. Haastatteluilla ker�ttiin kasteluj�rjestelm�n perustamista koskevat ty�nk�ytt�- ja kustannustietoja sek� selvitykset ty�- menekkiin vaikuttavista seikoista yrityskohtaisesti. Kastelun ty�menekki� seurattiin ker��m�ll� ty�nk�ytt�tiedot yrityksilt� vuosittain, ensimm�isen 108 kerran kev��ll� 2001 ja viimeisen kerran syksyll� 2003. Ty�tietoja ker�ttiin tihkukastelun osalta ja erikseen muista t�ist� tihkukastelualalta, jolloin saatiin tietoa mm. siit�, mit� t�it� ja kuinka paljon niit� on suoritettu palkkaty�n�. Yrityksist� ker�ttiin my�s tietoja tihkukasteluun soveltuvien laitteistojen hankintakustannuksista ja panosten k�ytt�m��rist�. Haastatelluissa mansikantuotantoyrityksiss� keskim��r�inen tihkukastelupin- ta-ala oli 1,6 ha. Herukkayrityksess� noin 15 ha oli tihkukastelussa, josta satoik�ist� herukkaa oli 5 ha. Avomaankurkkuyrityksill� tihkukastelussa oli keskim��rin 7,5 ha. Yrityksist� mansikka- ja avomaankurkkutiloilla oli my�s pintakasteluj�rjestelm� hallasadetusta varten. Haastattelujen tiedot tallennettiin MTT taloustutkimuksen puutarhataloutta k�sittelevien tilamallien aineistoon. T�ss� tutkimuksessa hy�dynnettiin jo olemassa olevaa ja haastatteluin saatua uutta aineistoa, jotta tutkimukselle asetettuihin tavoitteisiin kyettiin vastaamaan. Menetelm� Tilamallit T�m� tutkimus perustuu tilamallilaskelmiin. Mallintamista k�ytet��n hyv�ksi silloin, kun yritystasolta tai eri tilastoista ei saada riitt�v�sti asiaa koskevia tietoja. Staattisten tilamallien etuna voidaan pit�� sit�, ett� mallien avulla voidaan tarkastella yksitt�isten tuotto- tai kustannuserien, hintojen tai ty�- panoksen muutoksia ilman, ett� muut tekij�t muuttuvat. MTT taloustutkimuksessa puutarhatalouden tilamallit perustuvat Lassheikin (1994) vuosina 1993-1994 laatimiin puutarhayrityksi� koskeviin tuotantokus- tannuslaskelmiin, joita on my�hemmin p�ivitetty (mm. Outa 2000). Tilamal- lien laatimisen l�ht�kohtana on ollut puutarhayrityksien tuotantokustannuksi- en rakenteen ja kehityksen seuranta. Tilamallit perustuvat normilukuihin ja eri l�hteist� saatuihin tietoihin sek� taustaoletuksiin. Tilamalleissa tehd��n oletuksia mm. tuotanto-olosuhteista, yrityskoosta, tuotantoteknologiasta ja tuotantopanosten k�yt�st�, joten ne eiv�t vastaa kaikilta osin k�yt�nn�ss� toimivien puutarhayrityksien reaali- ja rahaprosessia. Tilamalleissa yrityksen tuotanto on erikoistunut tutkittavaan kasviin, jotta tuotot ja kustannukset kohdistuvat mahdollisimman hyvin tuo- tettavaan tuotteeseen. Tutkimusmenetelm�n luotettavuuteen vaikuttaa tilamalleissa k�ytettyjen tie- tojen luotettavuus. Tilamalleissa ei voida huomioida mm. tuotantoon, mark- kinoihin tai ulkopuoliseen rahoitukseen liittyvi� riskitekij�it�. Malleissa ole- tetaan, ett� yrityksen koko tuotanto saadaan myyty� tiettyyn painotettuun 109 keskihintaan ja viljelyn perusasioiden oletetaan olevan kunnossa. Tilamalli- laskelmat ovat siten herkki� niiss� k�ytettyjen oletusten suhteen. T�ss� tutkimuksessa laadittiin tuotantotavoittain tilamallit monivuotiselle mansikalle ja herukalle sek� yksivuotiselle avomaankurkulle. Mansikalla ja herukalla hy�dynnettiin MTT taloustutkimuksessa aikaisemmin laadittuja tilamalleja, joita kehitettiin edelleen t�m�n tutkimuksen tavoitteisiin vastaa- miseksi. Avomaankurkulle laadittiin kokonaan uusi tilamallilaskelma, koska sit� ei ollut aikaisemmin tehty. Tilamalleilla laadittiin oikaistu tuloslaskelma tuotantotavoittain ja kasveit- tain. Oikaistu tuloslaskelma on �yksinkertaistettu versio� varsinaisesta tulos- laskelmasta. Oikaistussa tuloslaskelmassa v�hennet��n aluksi liikevaihdosta tuottojen aikaansaamiseksi tarvitut muuttuvat ja kiinte�t kustannukset. Muut- tuvat kustannukset sis�lt�v�t tarvike- ja yleiskulut. Kiinte�t kustannukset sis�lt�v�t palkka-, kunnossapito- ja vakuutuskulut. Puutarhataloudessa palk- katy�voiman k�ytt� on toistuvaa ja usein my�s v�ltt�m�t�nt�, joten t�ss� tutkimuksessa palkkakulut luettiin kuuluviksi kiinteisiin kustannuksiin. Muuttuvien ja kiinteiden kustannusten v�hennyksen j�lkeen liikevaihdosta saadaan k�ytt�kate. Kun k�ytt�katteesta v�hennet��n edelleen poistot, saa- daan liiketulos. V�hent�m�ll� yritt�j�perheen palkkavaatimus liiketuloksesta, saadaan nettotulos ja edelleen nettotuloksesta v�hent�m�ll� korot saadaan yritt�j�nvoitto (Taulukko 1, Liite 1). Kun yritt�j�nvoitto saa arvon nolla, saavutetaan asetetut taloudelliset tavoitteet yritt�j�perheen palkkavaatimuk- sen ja p��oman koron suhteen, mutta niit� ei viel� t�ll�in ylitet�. T�ss� tut- kimuksessa yritt�j�perheen palkkavaatimuksena k�ytettiin 8,45 �/h ja p��- oman korkovaatimuksena 5 %. K�ytt�kate ja liiketulos sis�lt�v�t yritt�j�- perheen palkkavaatimuksen ja korkoihin sis�ltyy sek� oman p��oman korko- vaatimus ett� liikep��oman korko. Nettotulos ei t�ss� tutkimuksessa kuvaa kannattavuutta, koska tilamallien v�lill� yritt�j�perheen ty�panoksen m��r� ja p��oman m��r� ei ole vakio. 110 Taulukko 1. Oikaistun tuloslaskelman operationalisointi. OIKAISTU TULOSLASKELMA Myyntituotot + Tuet Liikevaihto - Muuttuvat kustannukset - Kiinte�t kustannukset K�ytt�kate - Poistot Liiketulos - Yritt�j�perheen palkkavaatimus Nettotulos - P��oman korkovaatimus Yritt�j�nvoitto Tilamallilaskelmien perusteet Mansikalle muodostettiin kaksi perusmallia, �Mansikkamalli A� (MA) ja �Mansikkamalli B� (MB), joista A-malli kuvaa pienemp�� mansikkatilaa ja B-malli suurempaa. Molemmista perusmalleista laadittiin sek� perinteist� (P) ett� tihkukastelu (T) tuotantotapaa koskevat mallit, jolloin mallien kokonais- m��r� on yhteens� nelj� (MAP, MAT, MBP ja MBT). Mansikan tilamalleista tihkukastelua kuvaavat �Tihkumallit� MAT ja MBT sek� perinteist� tuotanto- tapaa �Perinteisen tuotannon mallit� MAP ja MBP (Taulukko 2). Herukalle laadittiin �Herukkamalli A� (HA) ja�Herukkamalli B� (HB), joista A-malli kuvaa pienemp�� herukkatilaa ja B-malli suurempaa. Molemmista malleista laadittiin sek� perinteist� (P) ett� tihkukastelu (T) tuotantotapaa koskevat mallit, jolloin mallien kokonaism��r� on yhteens� nelj� (HAP, HAT, HBP ja HBT). �Tihkumallit� HAT ja HBT ja �Perinteisen tuotannon mallit� HAP ja HBP muodostavat parit, joiden tuloksia verrataan kesken��n tihkukastelun ja perinteisen tuotannon taloudellisten erojen selvitt�miseksi. 111 Taulukko 2. Tilamallien lyhenteet kasveittain ja tuotantotavoittain sek� tila- mallien viljelyalat (ha). MANSIK- KAMALLI A MANSIK- KAMALLI B HERUK- KAMALLI A HERUK- KAMALLI B AVO- MAAN- KURK- KUMALLI A AVO- MAAN- KURK- KUMALLI B Mallin lyhenne MAP ja MAT MBP ja MBT HAP ja HAT HBP ja HBT AAT ABT Viljelyala, ha Satoik�inen kasvusto 3,00 8,00 3,00 8,00 5,00 10,00 Ei satoik�i- nen kasvus- to 0,75 2,00 0,75 2,00 Kaura 5,31 8,50 5,31 8,50 13,00 17,00 Kaksivuo- tinen ke- santo 0,94 1,50 0,94 1,50 2,00 3,00 Yhteens� 10,0 20,0 10,0 20,0 20,0 30,0 Avomaankurkusta muodostettiin �Avomaankurkkumalli A� (AA) ja �Avo- maankurkkumalli B� (AB), joista laaditaan vain tihkukastelua (T) koskevat �Tihkumallit� AAT ja ABT. Avomaankurkunkin osalta pienemp�� tilaa ku- vaa A-malli ja suurempaa B-malli. Pellonk�ytt� Mansikkamallissa A mansikan viljelypinta-ala on 3,75 ha ja mansikkamallis- sa B 10 ha, josta satoik�ist� mansikkaa on 3 ha mallissa A ja 8 ha mallissa B. Mansikkamalleissa kokonaispinta-ala on joko 10 ha tai 20 ha. Herukkamal- lissa A peltoa on yhteens� 10 ha ja herukkaa t�st� alasta 3,75 ha, josta sa- toik�ist� herukkaa on 3 ha. Herukkamallissa B peltoa on yhteens� 20 ha, josta herukalla on 10 ha ja t�st� alasta satoik�ist� herukkaa 8 ha. Avomaankurk- kumallissa A peltoa on yhteens� 20 ha, kurkkua t�st� alasta on 5 ha. Avo- maankurkkumallissa B peltoa on yhteens� 30 ha, josta kurkulla on 10 ha. Tilamalleissa oletetaan lopulla peltoalalla viljelt�v�n kauraa tai se on kesan- tona. 112 Sato Tilamalleissa oletetaan myyntikelpoisen sadon olevan yht� suuri kuin pellolta ker�tt�v� sato. Toisena oletuksena on, ett� mansikka- ja herukkasato myy- d��n tukkuun ja avomaankurkkusato jalostavalle teollisuudelle. Mansikalla ja avomaankurkulla sato poimitaan palkkaty�n� k�sin, mutta herukalla sadon- korjuu toteutetaan koneellisesti vuokraty�n�. Perinteisen tuotantotavan mansikkamalleissa satotaso-oletuksena on 5 t/ha ja tihkumalleissa 10 t/ha. Herukan perinteisen tuotantotavan malleissa satotaso- oletuksena on 4 t/ha ja tihkumalleissa 8 t/ha. Avomaankurkkumalleissa sato- tasona k�ytet��n 65 t/ha. Satotaso-oletukset ovat osin kompromissej�, jotka perustuvat sek� puutar- hayritt�jilt� saatuihin tietoihin ett� MTT puutarhatuotannon suorittamiin vil- jelykokeisiin. Kurkulla ja herukalla satotasot on helpompi m��ritt�� kuin mansikalla, jolla vuosittaiset satovaihtelut voivat olla huomattavia. Satovaih- telujen vuoksi tutkimuksessa arvioidaan tuotantokustannuksien ja kannatta- vuuden kehittymist� my�s satom��r�n muuttuessa. Taimet ja siemenet Mansikan taimimenekki on perinteisen tuotantotavan malleissa 28 000 kpl/ha ja tihkumalleissa 40 000 kpl/ha. Kolmasosa taimista ostetaan tervetaimina, ja loput taimista lis�t��n itse r�nsyist�. Herukkamalleissa taimim��r� on 4 100 kpl/ha ja avomaankurkkumalleissa taimim��r� on 27 000 kpl/ha tuo- tantotavasta riippumatta. Mansikalla oletetaan olevan nelj� satokautta ja herukalla kahdeksan. Avo- maankurkku on yksivuotinen kasvi. Mansikalla oletetaan olevan ns. odotus- vuosia yksi ja herukalla kaksi, ennen kuin kasvit tuottavat satoa. Ty�menekki Yritt�j�perheen tekem� ty�panos pysyy melko samansuuruisena vertailtavien tilamallien v�lill�. Mansikalla ja avomaankurkulla palkkaty�n m��r� lis��n- tyy suhteessa satotason ja/tai pinta-alan kasvamisen kanssa, koska poiminta- ty� on oletettu teht�v�ksi palkkaty�n�. Herukkamalleissa herukankorjuu ole- tetaan suoritettavan koneellisesti vuokraty�n�, jolloin palkkaty�n m��r� ei juurikaan kasva (Taulukko 3). Herukkamallien ty�- ja panosk�ytt�tiedot pe- rustuvat osin yhden yrityksen antamiin tietoihin, joten niihin voi sis�lty� ep�- varmuutta ja ep�tarkkuutta. 113 Taulukko 3. Tilamallien ty�menekki (h/tilamalli). Mansikka Herukka Avomaankurk-ku h/tilamalli MAP MAT MBP MBT HAP HAT HBP HBT AAT ABT Yritt�j�- perheen ty� 998 1024 1973 1981 540 601 1032 1242 1956 1965 Palkkaty� 1500 3000 4000 8000 173 190 458 503 2794 6733 Yhteens� 2498 4024 5973 9981 713 791 1490 1745 4750 8698 Tulokset Tuotantokustannuksien muodostuminen Mansikka Mansikan tihkumalleissa liikevaihto muodostuu korkeammaksi kuin perintei- sen tuotantotavan tilamalleissa. Liikevaihto kasvaa tuotantotapojen v�lill� 50 %, mik� selittyy satotason kasvamiseen liittyv�ll� samansuuruisella ole- tuksella. Eurom��r�isesti korkein liikevaihto on suuremmassa tihkumallissa, noin 193 000 �. Alhaisin liikevaihto on perinteisen tuotantotavan pienem- m�ss� tilamallissa, noin 38 000 � (Kuva 1). Mansikan tilamalleissa k�ytt�kate vaihtelee 8 600 � 62 000 �:n v�lill�. Pienin k�ytt�kate on perinteisen tuotantotavan malleissa, 8 600 � 20 400 �, joissa k�ytt�katteella ei kyet� kattamaan yritt�j�perheen palkkavaatimusta eik� korkoja. Korkeimmat arvot k�ytt�kate saa tihkumalleissa, joissa se vaihtelee 25 400 � 62 200 �:n v�lill�. My�s liiketulos on korkein tihkumalleissa ja matalin perinteisen tuotannon malleissa. Liiketulos on korkein suuremmassa tihkumallissa, noin 50 000 �, ja alhaisin pienemm�ss� perinteisen tuotantota- van mallissa, noin 2 300 � (Kuva 1). 114 -50 000 0 50 000 100 000 150 000 200 000 250 000 Liikevaihto K�ytt�kate Liiketulos Nettotulos Yritt�j�nvoitto tai -tappio �/tilamalli MAP MAT MBP MBT Kuva 1. Taloudellisen tuloksen muodostuminen mansikkamalleissa. Lyhen- teet taulukossa 2. Tuotantotapojen v�linen nettotulos eroaa selv�sti toisistaan, koska perinteisen tuotantotavan malleissa nettotulos on negatiivinen ja tihkumalleissa positiivi- nen. Kuvasta 1 n�hd��n, ett� nettotulos on 6 100 � 6 200 � negatiivinen pe- rinteisen tuotantotavan malleissa ja tihkumalleissa se on 9 100 � 33 300 � positiivinen. Positiivinen nettotulos merkitsee sit�, ett� p��omalle saadaan korkoa. Negatiivisen nettotuloksen tuottamissa malleissa p��oman korkotoi- veista joudutaan tinkim��n. Yritt�j�nvoitto-tunnusluku k�ytt�ytyy tuotantotapojen v�lill� samansuuntai- sesti kuin nettotuloskin. Perinteisen tuotannon malleissa syntyy yritt�j�ntap- piota ja tihkumalleissa yritt�j�nvoittoa. Yritt�j�ntappio vaihtelee 10 200 � 14 300 �:n v�lill� ja yritt�j�nvoitto 4 400 � 24 100 �:n v�lill� (Kuva 1). Yritt�j�ntappio merkitsee sit�, ett� taloudellisia tavoitteita yritt�j�perheen palkkavaatimuksen ja p��oman korkovaatimuksen suhteen ei saavuteta ko- konaisuudessaan. Perinteisess� tuotannossa yritt�j�lle j�� kuitenkin noin 6 �:n tuntipalkka ja 3 %:n korvaus p��omalle, kun tavoitteena on 8,45 �:n tun- tipalkka ja 5 %:n korko p��omalle. Kun yritt�j�nvoittoa syntyy, merkitsee se taloudellisissa tavoitteissa onnistumista. Mansikan tihkumalleissa taloudelli- set tavoitteet ylitet��n, jolloin yritt�j�perheen palkaksi muodostuu keskim��- rin 14 �/h ja p��oman koroksi 8 %. Mansikalla tihkukastelu nostaa tuotantokustannuksia perinteiseen tuotantota- paan verrattuna noin 30 %. Tuotantokustannukset ovat perinteisen tuotanto- tavan tilamalleissa 48 000 � 114 000 � ja tihkumalleissa 68 000 � 169 000 � (Kuva 2). Tuotantotavoittain tarkasteltuna tuotantokustannukset ovat kor- keimmat suuremmissa tilamalleissa. 115 0 50 000 100 000 150 000 200 000 250 000 Muuttuvat ja kiinte�t kustannukset + Poistot + Yritt�j�perheen palkkavaatimus + Korot Kertym� �/tilamalli MAP MAT MBP MBT Tuotanto- kustannus Kuva 2. Kustannusten kertyminen mansikkamalleissa (�/tilamalli). Lyhenteet taulukossa 2. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % % Korot 4 076 4 644 8 039 9 202 Yritt�j�perheen palkkavaatimus 8 428 8 652 16 662 16 561 Poistot 6 313 7 695 9 947 12 398 Kiinte�t kustannukset 17 927 33 960 44 984 87 363 Muuttuvat kustannukset 10 959 13 088 34 671 43 660 MAP MAT MBP MBT Kuva 3. Perinteisesti tuotetun ja tihkukastellun mansikan tuotantokustannus (�/tilamalli) ja sen jakauma (%) kustannuslajeittain. Lyhenteet taulukossa 2. Kuvasta 3 n�hd��n, ett� kiinte�t kustannukset muodostavat suurimman er�n mansikan tuotantokustannuksesta. Kiinteiden kustannuksien osuus tuotanto- kustannuksesta on perinteisen tuotantotavan malleissa keskim��rin 38 % ja tihkumalleissa 51 %. Palkkaty� on merkitt�vin er� kiinteist� kustannuksista. Muuttuvien kustannuksien osuus tuotantokustannuksesta vaihtelee 19 � 30 %:n v�lill� ja yritt�j�perheen palkkavaatimus 10 � 18 %:n v�lill� riippuen mallista. Pienimm�t er�t tuotantokustannuksesta muodostavat pois- tot (7 � 13 %) ja korot (5 � 9 %). Mansikantuotanto on hyvin ty�valtaista varsinkin korkeilla satotasoilla. Palk- kakulujen ja yritt�j�perheen palkkavaatimuksen summa on noin 60 % tuotan- tokustannuksesta. Suurin osa ty�panoksesta sitoutuu mansikan poimintaan. 116 Tihkukastelulla saavutettava korkeampi satotaso lis�� poimintaty�n menek- ki� samassa suhteessa, sill� poimintanopeus on oletettu vakioksi (10 kg tun- nissa). Tihkukasteluun siirrytt�ess� kiinte�t kustannukset kasvavat noin 12 % perinteisen tuotantotavan malleihin verrattuna, mik� johtuu p��osin palkka- kulujen lis��ntymisest�. Mansikantuotannossa tarvitaan tihkukasteluj�rjestelm�n rinnalla my�s p��l- t�kastelulaitteisto hallantorjuntaa varten. Poistot ovat t�ll�in eurom��r�isesti suurempia tihkumalleissa kuin perinteisen tuotantotavan malleissa, mutta poistojen suhteellinen osuus tuotantokustannuksesta laskee siirrytt�ess� tih- kukasteluun. Tihkulaitteiston investointikustannus mansikkahehtaaria kohden on noin 2 100 � pienemm�ss� tihkumallissa ja 1 200 � suuremmassa mallissa. Tihkumalleissa suurempi k�ytt�omaisuuden m��r� nostaa poistoja 1 400 � 2 500 � tilaa kohden. My�s kunnossapito- ja vakuutuskustannukset sek� p��omasta aiheutuvat korot nousevat k�ytt�omaisuuden kasvaessa. Tuotot ja kustannukset satokiloa kohden Mansikalla liikevaihdoksi satokiloa kohden kertyy perinteisen tuotantotavan malleissa 2,50 �/kg ja tihkumalleissa 2,42 �/kg (Kuva 4). Liikevaihto muo- dostuu tuottajahinnan ja tukien summasta, mitk� on m��ritelty vuoden 2002 hinta- ja tukitietojen perusteella. Mansikalla keskim��r�inen tuottajahinta oli 2,33 �/kg ja pinta-alatuiksi satokiloa kohden muodostui perinteisen tuotanto- tavan malleissa 0,17 �/kg ja tihkumalleissa 0,09 �/kg. Satokiloja kohden tarkasteltaessa taloudellinen tulos kertyy ja tunnusluvut k�ytt�ytyv�t samansuuntaisesti kuin edell� tilamallia kohden tarkasteltaessa. Tulos pysyy positiivisena liiketulokseen saakka, mutta nettotuloksen kohdalla perinteisen tuotantotavan tulos j�� negatiiviseksi ja tihkutuotannon positiivi- seksi, kuten my�skin kannattavuus. -1,00 -0,50 0,00 0,50 1,00 1,50 2,00 2,50 3,00 Liikevaihto K�ytt�kate Liiketulos Nettotulos Yritt�j�nvoitto tai -tappio �/kg MAP MAT MBP MBT Kuva 4. Taloudellisen tuloksen muodostuminen satokiloa kohden (�/kg) man- sikkamalleissa. Lyhenteet taulukossa 2. 117 0,00 0,50 1,00 1,50 2,00 2,50 3,00 3,50 MAP MAT MBP MBT Tilamalli Tuotantokustannus �/kg Ennen yritt�j�perheen palkkavaatimusta Yritt�j�perheen palkkavaatimus ml. Kuva 5. Perinteisesti tuotetun ja tihkukastellun mansikan tuotantokustannus (�/kg). Lyhenteet taulukossa 2. Kun otetaan huomioon mansikan tilamallien laadinnassa satotasoon tehdyt olettamat, tuotantokustannukset ovat korkeimmat tuotettua satokiloa kohden perinteisess� tuotannossa ja pienimm�t tihkukastellussa tuotannossa. Tuotan- tokustannus vaihtelee perinteisess� tuotannossa v�lill� 2,86 � 3,18 �/kg ja tihkukastelussa v�lill� 2,11 � 2,27 �/kg (Kuva 5). Jos yritt�j�perheen palkka- vaatimusta ei huomioida laskennassa, tuotantokustannukset laskevat. T�ll�in yritt�j�perheelle ei kuitenkaan j�� taloudellista korvausta tekem�lleen ty�lle. Laskelmissa k�ytetyill� oletuksilla molemmat tihkumallit tuottavat yritt�j�n- voittoa, jos satoa saadaan 10 t/ha (Kuvat 4 ja 6). Parhaaseen taloudelliseen tulokseen ylt�� suurempi tihkumalli, jossa voittoa syntyy 0,30 �/kg. Pienem- m�ss� tihkumallissa voittoa syntyy 0,15 �/kg. Perinteisen tuotannon malleissa mansikantuotanto on kannattamatonta, koska tuotot eiv�t kata tuotannosta aiheutunutta tuotantokustannusta satotaso- oletuksella 5 t/ha. Pienemm�ss� mallissa jokainen tuotettu mansikkakilo tuot- taa tappiota 0,68 � ja suuremmassa mallissa 0,36 � satokiloa kohden (Kuva 4). T�ll�in joudutaan tinkim��n taloudellisista tavoitteista, jolloin niit� ei saavuteta t�ysim��r�isesti. Jotta kannattavan tuotannon raja saavutetaan, pit�� tuotantokustannuksen ja tuottojen olla yht� suuria, jolloin yritt�j�nvoitto saa arvon nolla. Mansikan perinteisess� tuotannossa satotason pit�isi kasvaa v�hint��n 8 � 9 t/ha, jotta kannattavan tuotannon raja saavutettaisiin. Tihkukastelulla voidaan p��st� kannattavaan tuotantoon 8 � 9 t/ha:n satotasoilla (Kuva 6). Tuotantokustan- nusten aleneminen tai tuottojen nouseminen siirt�� kannattavuusrajaa kohti alhaisempia satotasoja. 118 0 2 4 6 8 10 12 14 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Sato t/ha Tuet Tuottajahinta MAT MBT Tuotantokustannus, tuottajahinta ja tuet �/kg Kuva 6. Tihkukastellun mansikan tuottajahinta (�/kg) ja tuotantokustannuksen kehittyminen (�/kg) satotason (t/ha) mukaan. Lyhenteet taulukossa 2. Mansikantuotannossa yritt�j�perheen palkkavaatimuksen ja ulkopuolisen ty�voiman palkkakustannuksen summa on merkitt�v� tekij� tuotantokustan- nuksen muodostumisessa. Seuraavassa tarkastellaan ty�kustannuksen muu- toksen vaikutusta tuotantokustannukseen tihkumalleissa muiden tekij�iden pysyess� ennallaan. Ty�kustannuksen suhteellinen kasvu tuottaa hyvin samansuuruisen muutok- sen tuotantokustannukseen kuin ty�kustannuksen samansuhteinen pie- neneminenkin. Esimerkiksi, jos ty�kustannus kasvaa 20 %, nostaa se mansi- kalla tuotantokustannusta noin 12 % (0,26 �/kg) l�ht�arvoon verrattuna (Ku- va 7). Ty�kustannuksen samansuhteinen laskeminen tuottaa samansuuruisen aleneman tuotantokustannukseen. -1,50 -1,00 -0,50 0,00 0,50 1,00 1,50 -80 -60 -40 -20 +20 +40 +60 +80 Ty�kustannuksen muutos % Tuotantokustannuksen muutos �/kg MBT = 2,11 MAT = 2,27 Tuotantokustannuksen l�ht�taso, �/kg Kuva 7. Ty�kustannuksen suhteellisen muutoksen (+/- %) vaikutus tihkukas- tellun mansikan tuotantokustannukseen (�/kg). Lyhenteet taulukossa 2. 119 -5,00 -4,00 -3,00 -2,00 -1,00 0,00 1,00 -80 -60 -40 -20 +20 +40 +60 +80 Sadon m��r�n suhteellinen muutos % Yritt�j�nvoiton tai -tappion absoluuttinen muutos �/kg MBT = 0,30 MAT = 0,15 Yritt�j�nvoiton tai -tappion l�ht�arvo Kuva 8. Sadon m��r�n suhteellisen muutoksen (+/- %) vaikutus yritt�j�nvoi- ton tai �tappion arvoon (�/kg) mansikan tihkumalleissa. Lyhenteet taulukossa 2. Tarkasteltaessa sadon m��r�n muutoksen vaikutusta kannattavuutta kuvaavan yritt�j�nvoiton tai �tappion arvoon, huomataan kannattavuuden heikentyv�n enemm�n satotason laskiessa kuin sen noustessa samansuhteisesti. Esimer- kiksi +/- 20 % satom��r�n muutos nostaa kannattavuutta mansikalla keski- m��rin 0,15 �/kg tai laskee sit� 0,23 �/kg (Kuva 8). Kannattavuuden erisuhteinen muutos satotason noustessa tai laskiessa johtuu osin kiinteist� kustannuksista, koska ne rasittavat kustannusrakennetta sadon m��r�st� riippumatta. Satokiloa kohden kiinte�t kustannukset kasvavat suh- teellisesti enemm�n satom��r�n laskiessa kuin laskevat satom��r�n noustessa samansuhteisesti. My�s muuttuvat kustannukset k�ytt�ytyv�t samansuuntai- sesti kuin kiinte�t kustannukset satom��r�n muuttuessa, jos tuotantoon on ehditty niit� sitoa. Herukka Herukan tihkumalleissa liikevaihto muodostuu korkeammaksi kuin perintei- sen tuotantotavan tilamalleissa. Liikevaihto kasvaa noin 50 % tuotantotapo- jen v�lill�, mik� selittyy satotasoihin tehdyill� oletuksilla. Korkein liikevaihto on suuremmassa tihkumallissa, noin 90 000 � ja alhaisin liikevaihto pienem- m�ss� perinteisen tuotantotavan mallissa, noin 18 000 � (Kuva 9). Herukkamalleissa k�ytt�kate vaihtelee 3 700 � 40 000 �:n v�lill� kuvan 9 mukaisesti. Alhaisimmat arvot k�ytt�kate saa pienemm�ss� tilamallissa ja korkeimmat arvot suuremmassa tilamallissa. Kuitenkin vain tihkumalleissa k�ytt�kate riitt�� kattamaan p��omakulut ja yritt�j�perheen palkkavaatimuk- 120 sen. Liiketulos k�ytt�ytyy k�ytt�katteen lailla, sill� se on korkein suurem- massa tihkumallissa, noin 34 000 �, ja alhaisin pienemm�ss� perinteisen tuo- tantotavan mallissa, noin -800 �. Kuvasta 9 n�hd��n, ett� pienemm�ss� herukkamallissa nettotulos on perintei- sess� tuotannossa negatiivinen (-5 300 �), mutta tihkutuotannossa hiukan positiivinen (800 �). Perinteisess� tuotannossa joudutaan t�ll�in tinkim��n korkotavoitteista, mutta suuremmassa ne saavutetaan. Suuremmassa tilamal- lissa nettotulos on molemmissa tuotantotavoissa positiivinen, jolloin p��o- malle saadaan korvausta. Perinteisen tuotannon mallissa nettotulos saa t�ll�in arvon 2 400 � ja tihkutuotannossa 23 500 �. Pienemm�ss� tilamallissa kannattavuutta kuvaava yritt�j�nvoitto on negatii- vinen riippumatta tuotantotavasta, jolloin perinteisen tuotantotavan mallissa yritt�j�ntappiota syntyy 9 000 � ja tihkumallissa 1 700 �. Suuremmassa tila- mallissa perinteisest� tuotannosta muodostuu yritt�j�ntappiota 5 900 �, mutta tihkumallissa yritt�j�nvoittoa 16 000 � (Kuva 9). Yritt�j�tappio merkitsee sit�, ett� taloudellisia tavoitteita yritt�j�perheen palkkavaatimuksen (8,45 �/h) ja p��oman korkovaatimuksen (5 %) suhteen ei saavuteta kokonaisuudessaan. Herukan perinteisess� tuotannossa taloudelli- sista tavoitteista joudutaan tinkim��n. Pienemm�ss� tilamallissa yritt�j�perhe ei saa ty�lleen eik� p��omalle suurta korvausta, mutta suuremmassa palkaksi muodostuu jo noin 5 �/h ja koroksi p��omalle 3 %. Samoin pienemm�ss� tihkumallissa tavoitteista joudutaan tinkim��n, sill� yritt�j�perheen palkaksi muodostuu noin 7 �/h ja koroksi 4 %. Sen sijaan suuremmassa tihkumallissa -20 000 0 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000 Liikevaihto K�ytt�kate Liiketulos Nettotulos Yritt�j�nvoitto tai -tappio �/tilamalli HAP HAT HBP HBT Kuva 9. Taloudellisen tuloksen muodostuminen herukkamalleissa (�/ tila- malli). Lyhenteet taulukossa 2. 121 taloudelliset tavoitteet ylitet��n, jolloin yritt�j�perheen tuntipalkaksi muodos- tuu 16 � ja p��oman koroksi 10 %. Herukalla tihkukastelu lis�� tuotantokustannuksia perinteiseen tuotantotapaan verrattuna noin 25 %. Tuotantokustannukset perinteisen tuotantotavan mal- leissa vaihtelevat 27 000 � 54 000 �:n ja tihkumalleissa 35 000 � 74 000 �:n v�lill� (Kuva 10). Korkeimmat tuotantokustannukset ovat tuotantotavoittain suuremmissa tilamalleissa. Herukan tuotannossa muuttuvien kustannuksien osuus tuotantokustannukses- ta vaihtelee 41 � 59 %:n v�lill� ja yritt�j�perheen palkkavaatimus 14 � 17 %:n v�lill� riippuen tarkasteltavasta tilamallista. Kiinteiden kustan- nuksien osuus tuotantokustannuksesta vaihtelee 9 � 12 %:n v�lill�, poistojen osuus 8 � 16 %:n v�lill� ja korkojen osuus 10 � 13 %:n v�lill� (Kuva 11). Herukan tuotannossa muuttuvat kustannukset kasvavat suhteellisesti eniten tihkukasteluun siirrytt�ess�, mik� johtuu p��asiassa lannoitekulujen ja sadon rahtikulujen lis��ntymisest�. Kiinteiden kustannuksien suhteellinen osuus taas hieman laskee tihkukasteluun siirrytt�ess�. Kiinteist� kustannuksista palkkakulut pysyv�t maltillisena tilakoon ja satotason kasvamisesta huolimat- ta, koska herukanpoiminta voidaan suorittaa koneellisesti vuokraty�n�. Tihkulaitteiston investointikustannus on pienemm�ss� tihkumallissa noin 1 700 �/ha ja suuremmassa mallissa noin 1 400 �/ha. Tihkulaitteiston hankin- nan my�t� k�ytt�omaisuuden m��r� kasvaa, mik� nostaa p��omakuluja. Eu- rom��r�isesti poistot kasvavat keskim��rin 800 � tuotantotapojen v�lill�, mutta suhteellisesti poistot laskevat keskim��rin 1,5 %. 0 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000 Muuttuvat ja kiinte�t kustannukset + Poistot + Yritt�j�perheen palkkavaatimus + Korot Kertym� �/tilamalli HAP HAT HBP HBT Tuotanto- kustannus Kuva 10. Kustannusten kertyminen herukkamalleissa (�/tilamalli). Lyhenteet taulukossa 2. 122 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % % Korot 3 627 4 088 6 689 7 503 Yritt�j�perheen palkkavaatimus 4 558 5 077 8 717 10 489 Poistot 4 442 5 336 5 273 5 952 Kiinte�t kustannukset 3 276 3 694 5 920 6 495 Muuttuvat kustannukset 11 228 17 270 27 708 43 566 HAP HAT HBP HBT Kuva 11. Perinteisesti tuotetun ja tihkukastellun herukan tuotantokustannus (�/tilamalli) ja sen jakauma (%) kustannuslajeittain. Lyhenteet taulukossa 2. Tuotot ja kustannukset satokiloa kohden Herukalla keskim��r�inen tuottajahinta oli 1,30 �/kg vuonna 2002. Pinta- alatuiksi muodostui satokiloa kohden perinteisess� tuotannossa 0,21 �/kg ja tihkukastelussa 0,11 �/kg vuoden 2002 tukitietojen perusteella. Tarkasteltaessa taloudellisen tuloksen muodostumista satokiloa kohden tun- nuslukujen k�ytt�ytyminen noudattaa p��piirteiss��n tilamallikohtaista tar- kastelua. Liiketulos ja nettotulos painuvat negatiiviseksi pienemm�ss� tavan- omaista tuotantoa harjoittavassa herukkamallissa. T�m�n mallin kannatta- vuus muodostuu my�s heikoimmaksi tarkasteltavista malleista. Paras kannat- tavuus satokiloa kohden muodostuu suuremmassa tihkumallissa. Herukalla tuotantokustannukset ovat tihkukastelussa alhaisemmat kuin perin- teisess� tuotannossa satokiloa kohden tarkasteltaessa olettaen, ett� satotasoi- hin tehdyt oletukset pit�v�t. Tihkumalleissa tuotantokustannukset ovat 1,16 � 1,48 � satokiloa kohden, kun yritt�j�perheen palkkavaatimus luetaan kuuluvaksi tuotantokustannukseen. Perinteisen tuotantotavan malleissa tuo- tantokustannus on selv�sti korkeampi, sill� ne vaihtelevat 1,70 � 2,26 �/kg:n v�lill� (Kuva 13). Jos yritt�j�perheen palkkavaatimusta ei huomioida tuotan- tokustannusta laskiessa, alenee tuotantokustannus keskim��rin 0,26 �/kg. 123 Herukan tuotannossa vain suurempi tihkumalli tuottaa yritt�j�nvoittoa, kun verrattaan tuotantokustannusta ja tuottajahintaa tehtyjen oletusten puitteissa. Suuremmassa tihkumallissa tuotantokustannus on tuottoja alhaisempi, jolloin voittoa syntyy 0,25 �/kg (Kuvat 12 ja 14). Herukantuotanto on kannattama- tonta kaikissa muissa malleissa, koska tuotot eiv�t kata tuotannosta aiheutu- nutta tuotantokustannusta. Tappiota syntyy perinteisen tuotannon malleissa 0,18 � 0,75 � ja pienemm�ss� tihkumallissa 0,07 � satokiloa kohden. N�iss� malleissa taloudellisista tavoitteista joudutaan tinkim��n. -1,00 -0,50 0,00 0,50 1,00 1,50 2,00 Liikevaihto K�ytt�kate Liiketulos Nettotulos Yritt�j�nvoitto tai -tappio �/kg HAP HAT HBP HBT Kuva 12. Taloudellisen tuloksen muodostuminen satokiloa kohden (�/kg) herukkamalleissa. Lyhenteet taulukossa 2. 0,00 0,50 1,00 1,50 2,00 2,50 HAP HAT HBP HBT Tilamalli Tuotantokustannus �/kg Ennen yritt�j�perheen palkkavaatimusta Yritt�j�perheen palkkavaatimus ml. Kuva 13. Perinteisesti tuotetun ja tihkukastellun herukan tuotantokustannus (�/kg). Lyhenteet taulukossa 2. 124 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Sato t/ha Tuet Tuottajahinta HAT HBT Tuotantokustannus, tuottajahinta ja tuet �/kg Kuva 14. Tihkukastellun herukan tuottajahinta (�/kg) ja tuotantokustannuksen kehittyminen (�/kg) satotason (t/ha) mukaan. Lyhenteet taulukossa 2. Kuvan 14 mukaan suuremmassa tihkumallissa kannattavan tuotannon satora- ja on noin 6 t/ha ja pienemm�ss� tihkumallissa noin 9 t/ha tuottojen ja kus- tannuksien ollessa vuoden 2002 tasolla. Perinteisess� tuotannossa satotason pit�isi nousta noin 6 � 8 t/ha tasolle, jotta kannattavan tuotannon edellytykset olisivat olemassa. Jos herukan tuottajahinta tai tukitulot nousevat tai tuotan- tokustannukset laskevat, siirtyy kannattavan tuotannon raja kohti alhaisempia satotasoja. Herukan tuotanto ei ole kovin herkk� ty�kustannuksen muutokselle, sill� esimerkiksi 20 % ty�kustannuksen muutos tuottaa vain noin 4 %:n (0,05 �/kg) tuotantokustannuksen muutoksen l�ht�arvoon verrattuna (Kuva 15). Herukan tuotannossa teknologialla voidaan korvata ihmisty�panosta, mik� v�hent�� ty�kustannuksen herkkyytt�. T�ll�in ty�kustannuksen suhteel- lisen muutoksen vaikutus tuotantokustannukseen ei ole yht� suuri kuin ty�- voimavaltaisemmilla kasveilla. Sadon m��r�n samansuhteinen pienentyminen tai suurentuminen ei tuota kannattavuuden samansuuruista muutosta herukan tihkumalleissa. Esimerkik- si 20 % satomuutos joko laskee yritt�j�nvoiton arvoa 0,28 �/kg tai nostaa sit� 0,12 �/kg (Kuva 16). Sadon m��r�n pienentyminen laskee t�ll�in kannatta- vuutta enemm�n kuin sadon m��r�n samansuhteinen kasvaminen. Erisuhtei- nen kannattavuuden muutos johtuu herukalla, kuten mansikallakin, kustan- nuksien k�ytt�ytymisest� satom��r�n muuttuessa. 125 -0,30 -0,20 -0,10 0,00 0,10 0,20 0,30 -80 -60 -40 -20 +20 +40 +60 +80 Ty�kustannuksen muutos % Tuotantokustannuksen muutos �/kg HBT = 1,16 HAT = 1,48 Tuotantokustannuksen l�ht�taso, �/kg Kuva 15. Ty�kustannuksen suhteellisen muutoksen (+/- %) vaikutus tihku- kastellun herukan tuotantokustannukseen (�/kg). Lyhenteet taulukossa 2. -4,00 -3,00 -2,00 -1,00 0,00 1,00 -80 -60 -40 -20 +20 +40 +60 +80 Sadon m��r�n suhteellinen muutos % Yritt�j�nvoiton tai -tappion absoluuttinen muutos �/kg HBT = 0,26 HAT = -0,07 Yritt�j�nvoiton tai -tappion l�ht�arvo Kuva 16. Sadon m��r�n suhteellisen muutoksen (+/- %) vaikutus yritt�j�nvoi- ton tai �tappion arvoon (�/kg) herukan tihkumalleissa. Lyhenteet taulukossa 2. Avomaankurkku Avomaankurkun osalta arvioitiin pelk�st��n kahta eri vaihtoehtoa, joissa molemmissa k�ytet��n tihkukastelua. Kuvan 17 mukaan suuremmassa tila- mallissa liikevaihto on noin 117 000 � ja pienemm�ss� 234 000 �, jolloin 126 tuotannon laajuus eroaa merkitt�v�sti mallien v�lill�. Liikevaihdon eroa mallien v�lill� selitt�� viljelypinta-alaa koskeva oletus. K�ytt�kate vaihtelee mallien v�lill� 53 200 � 97 500 euroon. K�ytt�katteella kyet��n kattamaan yritt�j�perheen palkkavaatimus ja korot molemmissa mal- leissa. Liiketulos k�ytt�ytyy mallien v�lill� samansuuntaisesti kuin k�ytt�ka- tekin. Liiketulos on pienemm�ss� mallissa 33 800 � ja suuremmassa 62 400 � (Kuva 17). Kun liiketuloksesta v�hennet��n yritt�j�perheen palkkavaatimus, saadaan nettotulos. Pienemm�ss� tilamallissa nettotulos on 17 300 � ja suuremmassa 45 800 � positiivinen. Kun saavutetaan positiivinen nettotulos, saadaan tuo- tantoon sidotulle p��omalle korkoa. My�s kannattavuutta kuvaava yritt�j�n- voitto on positiivinen, mik� merkitsee tuottojen olevan tuotantokustannuksia suuremmat. Yritt�j�nvoiton arvo on pienemm�ss� mallissa 9 700 � ja suu- remmassa 32 100 � (Kuva 17). Yritt�j�nvoitto merkitsee onnistumista talou- dellisien tavoitteiden saavuttamisessa. Pienemm�ss� tilamallissa yritt�j�per- heen palkaksi muodostuu noin 12 � tunnilta ja p��oman koroksi 7 %. Suu- remmassa mallissa saavutetaan pienemp�� mallia korkeammat korvaukset yritt�j�perheen ty�lle ja p��omalle. Tuntipalkaksi muodostuu t�ll�in 17 � ja p��oman koroksi 10 %. Tuotantokustannukset ovat pienemm�ss� avomaankurkkumallissa 107 100 � ja suuremmassa mallissa 201 300 � (Kuvio 18). Avomaankurkkumalleissa muuttuvat ja kiinte�t kustannukset muodostavat likipit�en samansuuruisen osuuden tuotantokustannuksista. 0 50 000 100 000 150 000 200 000 250 000 Liikevaihto K�ytt�kate Liiketulos Nettotulos Yritt�j�nvoitto tai -tappio �/tilamalli AAT ABT Kuva 17. Taloudellisen tuloksen muodostuminen avomaankurkkumalleissa (�/tilamalli). Lyhenteet taulukossa 2. 127 0 50 000 100 000 150 000 200 000 250 000 Muuttuvat ja kiinte�t kustannukset + Poistot + Yritt�j�perheen palkkavaatimus + Korot Kertym� �/tilamalli AAT ABT Tuotanto- kustannus Kuva 18. Kustannusten kertyminen avomaankurkkumalleissa (�/tilamalli). Lyhenteet taulukossa 2. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % % Korot 7 615 13 654 Yritt�j�perheen palkkavaatimus 16 519 16 595 Poistot 19 371 35 129 Kiinte�t kustannukset 27 879 63 799 Muuttuvat kustannukset 35 684 72 210 AAT ABT Kuva 19. Tihkukastellun avomaankurkun tuotantokustannus (�/tilamalli) ja sen jakauma (%) kustannuslajeittain. Lyhenteet taulukossa 2. Muuttuvien kustannuksien osuus tuotantokustannuksesta on pienemm�ss� mallissa 33 % ja suuremmassa mallissa 36 %. Kiinteiden kustannusten vas- taavat osuudet ovat 26 % ja 32 %. Yritt�j�perheen palkkavaatimuksen suh- teellinen osuus vaihtelee 8 � 15 %:n v�lill�, ollen pienempi suuremmassa mallissa. Poistojen osuus on 17 � 18 % ja korkojen 7 % tuotantokustannuk- sesta molemmissa malleissa (Kuva 19). Avomaankurkun tuotannossa palkkakulujen ja yritt�j�perheen palkkavaati- muksen summa on noin 40 % tuotantokustannuksesta. Kiinteist� kustannuk- sista palkkakulut ovat eritt�in merkitt�v� er�. Kurkunpoiminta oletetaan suo- 128 ritettavan ulkopuolisena palkkaty�n�, mik� kasvattaa palkkakuluja ja siten kiinteiden kustannuksien suhteellista osuutta tilamallien v�lill�. Avomaankurkun tuotannossa tarvitaan tihkukasteluj�rjestelm�n rinnalla my�s p��lt�kastelulaitteisto hallantorjuntaa varten, mik� nostaa p��omakulu- ja. Pelk�n tihkulaitteiston investointikustannus on pienemm�ss� tilamallissa noin 1 800 �/ha ja suuremmassa mallissa noin 1 200 �/ha. Eurom��r�iset poistot kasvavat noin 50 % tilamallien v�lill�, mutta poistojen suhteellinen osuus tuotantokustannuksesta s�ilyy kuitenkin samansuuruisena. Tuotot ja kustannukset satokiloa kohden Avomaankurkun keskim��r�inen tuottajahinta oli 0,35 �/kg ja pinta-alatuet 0,01 �/kg vuoden 2002 ja 2003 hinta- ja tukitietojen perusteella, jolloin liike- vaihdoksi satokiloa kohden muodostui keskim��rin 0,36 �/kg (Kuva 20). Satokiloja kohden tarkasteltaessa taloudellinen tulos kertyy ja tunnusluvut k�ytt�ytyv�t samansuuntaisesti kuin edell� tilamallia kohden tarkasteltaessa. Tulos pysyy positiivisena ja kannattavuus muodostuu hyv�ksi. 0,00 0,10 0,20 0,30 0,40 Liikevaihto K�ytt�kate Liiketulos Nettotulos Yritt�j�nvoitto tai -tappio �/kg AAT ABT Kuva 20. Taloudellisen tuloksen muodostuminen satokiloa kohden (�/kg) avomaankurkkumalleissa. Lyhenteet taulukossa 2. Avomaankurkkumalleissa tuotantokustannus on pienemm�ss� tilamallissa 0,33 �/kg ja 0,31 �/kg suuremmassa mallissa (Kuva 21). T�ll�in satotason oletetaan olevan 65 t/ha ja yritt�j�perheen palkkavaatimuksen kuuluvan tuo- tantokustannukseen. Jos yritt�j�perheen palkkavaatimusta ei huomioida, las- kee tuotantokustannus satokiloa kohden keskim��rin 0,04 �. Avomaankurkulla molemmissa tilamalleissa muodostuu yritt�j�nvoittoa. Pienemm�ss� tilamallissa voittoa syntyy 0,03 � ja suuremmassa 0,05 � sato- kiloa kohden (Kuvat 19 ja 22). Kun tuotot ylitt�v�t asetetut taloudelliset 129 0,00 0,05 0,10 0,15 0,20 0,25 0,30 0,35 AAT ABT Tilamalli Tuotantokustannus �/kg Ennen yritt�j�perheen palkkavaatimusta Yritt�j�perheen palkkavaatimus ml. Kuva 21. Tihkukastellun avomaankurkun tuotantokustannus (�/kg) avomaan- kurkkumalleissa. Lyhenteet taulukossa 2. 0,0 0,5 1,0 1,5 10 20 30 40 50 60 70 80 90 Sato t/ha Tuet Tuottajahinta AAT ABT Tuotantokustannus, tuottajahinta ja tuet �/kg Kuva 22. Tihkukastellun avomaankurkun tuottajahinta (�/kg) ja tuotantokus- tannuksen kehittyminen (�/kg) satotason (t/ha) mukaan. Lyhenteet taulukos- sa 2. tavoitteet, merkitsee se tulostavoitteissa onnistumista eli voiton syntymist�. Avomaankurkulla asetetut taloudelliset tavoitteet jopa hieman ylitet��n. Ku- vasta 22 n�hd��n, ett� avomaankurkulla saavutetaan kannattavan tuotannon raja noin 55 t/ha satotasolla olettaen tuotantokustannusten ja tuottojen s�ily- v�n ennallaan. Tuottajahinnan ja tukien nouseminen tai tuotantokustannusten laskeminen siirt�� kannattavuuden rajaa kohti alhaisempia satotasoja. Avomaankurkulla ty�kustannuksen suhteellinen kasvu tuottaa hyvin saman- suuruisen muutoksen tuotantokustannukseen kuin ty�kustannuksen saman- suhteinen pieneneminenkin. Esimerkiksi ty�kustannuksen suhteellinen +/- 20 %:n muutos tuottaa noin 8 %:n (0,03 �/kg) samansuhteisen tuotanto- 130 kustannuksen muutoksen l�ht�arvoon verrattuna (Kuva 23). Kuitenkin to- denn�k�isyys sille, ett� ty�kustannukset nousevat on suurempi kuin ett� ne laskisivat. Avomaankurkulla pienet sadon m��r�n muutokset vaikuttavat yritt�j�nvoiton arvoon melko saman verran, mutta erisuuntaisesti. Suhteellisesti suuremmat sadon m��r�n muutokset vaikuttavat kannattavuuteen samansuuntaisesti kuin -0,15 -0,10 -0,05 0,00 0,05 0,10 0,15 -80 -60 -40 -20 +20 +40 +60 +80 Ty�kustannuksen muutos % Tuotantokustannuksen muutos �/kg ABT = 0,31 AAT = 0,33 Tuotantokustannuksen l�ht�taso, �/kg Kuva 23. Ty�kustannuksen suhteellisen muutoksen (+/- %) vaikutus tihku- kastellun avomaankurkun tuotantokustannukseen (�/kg). Lyhenteet taulukos- sa 2. -0,8 -0,6 -0,4 -0,2 0 0,2 -80 -60 -40 -20 +20 +40 +60 +80 Sadon m��r�n suhteellinen muutos % Yritt�j�nvoiton tai -tappion absoluuttinen muutos �/kg ABT = 0,05 AAT = 0,03 Yritt�j�nvoiton tai -tappion l�ht�arvo Kuva 24. Sadon m��r�n suhteellisen muutoksen (+/- %) vaikutus yritt�j�nvoi- ton tai �tappion arvoon (�/kg) avomaankurkkumalleissa. Lyhenteet taulukos- sa 2. 131 mansikalla ja herukallakin eli satom��r�n pienentyminen laskee kannatta vuutta t�ll�in enemm�n kuin sadon m��r�n samansuuruinen kasvaminen. Esimerkiksi jo +/- 40 %:n satom��r�n muutos nostaa yritt�j�nvoiton arvoa 0,05 �/kg tai laskee sit� 0,10 �/kg. Kannattavuuden erisuhteinen muutos joh- tuu osin kustannuksien k�ytt�ytymisest� satom��r�n muuttuessa. Tulosten tarkastelu T�ss� tutkimuksessa selvitettiin tilamallien avulla tihkukastelun taloudelli- suutta perinteiseen kastelutapaan verrattuna. Lis�ksi arvioitiin taloudellisen tuloksen muodostumista tilamalleittain. Tuloksia tulkittaessa on muistettava, ett� tilamallit ovat herkki� niiss� k�ytettyjen oletusten suhteen. Mallit eiv�t my�sk��n huomioi esimerkiksi tuotannollisia ja taloudellisia riskej�. Tulok- sia ei voida suoraan verrata k�yt�nn�ss� toimivien puutarhayrityksien tulok- siin, koska malleissa on tehty oletuksia mm. reaali- ja rahaprosesseista ja niiden toteuttamisesta. Tuotantokustannukset Tihkukastelulla on mahdollista nostaa satotasoa merkitt�v�sti perinteiseen tuotantotapaan verrattuna, jolloin tuotantokustannukset laskevat tuotettua satokiloa kohden. Tuotantokustannukset ovat mansikan perinteisess� tuotan- nossa 2,86 � 3,18 � ja herukalla 1,70 � 2,26 � satokiloa kohden. Tihkukaste- lussa mansikan tuotantokustannus on 2,11 � 2,27 �, herukalla 1,16 � 1,48 � ja avomaankurkulla 0,31 � 0,33 � kiloa kohden. Mansikalla tuotantokustannuk- sien lasku on siten 25 � 30 % ja herukalla 30 � 35 %, kun oletetaan satotason kaksinkertaistuvan ja tuotantotavan muuttuvan. Toisaalta yritystasolla tihku- kastelu lis�� tuotantokustannuksia mansikalla noin 30 % ja herukalla 25 %, kun verrataan absoluuttisia tuotantokustannuksia tuotantotapojen v�lill�. Tihkukastellulla mansikalla tulot ovat suuremmat kuin tuotantokustannukset, jolloin voittoa syntyy 0,15 � 0,30 � satokiloa kohden. My�s avomaankurkul- la p��st��n taloudellisia tavoitteita vastaavaan kannattavuuteen tihkukastel- lussa tuotannossa, sill� voittoa syntyy 0,04 � satokiloa kohden. Tihkukastel- lun herukan tilamalleista vain suurempaa yrityskokoa kuvaavan tilamallin tulokset ovat positiivisia, jolloin satokiloa kohden voittoa syntyy 0,28 �. Pienemm�ss� yrityskoossa ei sadonlis�yksen arvolla kyet� kattamaan tihkukastelusta aiheutuvia lis�kustannuksia, jolloin taloudellisille tavoitteille ei saada t�ytt� korvausta. Avomaan puutarhakasveilla ty�kustannukset muodostavat huomattavan osan tuotantokustannuksesta. Mansikalla ty�kustannuksen eli palkkakulujen ja yritt�j�perheen palkkavaatimuksen summan osuus tuotantokustannuksesta on jopa 60 %, josta suurin osa sitoutuu mansikan poimintaan. Avomaankurkulla 132 ty�kustannuksen osuus tuotantokustannuksesta on noin 40 % ja herukalla 20 %. Herukantuotannossa yritt�j�perheen palkkavaatimus muodostaa mer- kitt�vimm�n osan ty�kustannuksesta, koska poiminta voidaan suorittaa ko- neellisesti. Mansikalla ja avomaankurkulla ulkopuolisen ty�voiman palkka- kustannuksen osuus kasvaa osin ylisuhteellisesti yritt�j�perheen palkkavaa- timukseen n�hden yrityskokoa kasvaessa tai satotason noustessa, sill� poi- mintaty� suoritetaan usein palkkaty�n�. Sadon m��r�n samansuhteinen pieneneminen tai kasvaminen ei tuota saman- suuruista kannattavuuden muutosta avomaan puutarhakasveilla. Satom��r�n pienentyminen laskee kannattavuutta enemm�n kuin sadon m��r�n saman- suhteinen kasvaminen nostaa sit�. Erisuhteinen kannattavuuden muutos joh- tuu osin kustannuksien k�ytt�ytymisest� satom��r�n muuttuessa. Varsinkin korkeissa satom��riss� kustannukset alkavat vakioitua, jolloin sadonm��r�n lis�yksell� ei en�� saada aikaan merkitt�vi� kustannuss��st�j� eik� kannatta- vuuden parantumista. Ty�kustannuksen samansuhteinen pieneneminen tai kasvaminen tuottaa sa- mansuuruisen muutoksen tuotantokustannukseen. Kuitenkin todenn�k�isyys sille, kasvavatko vai v�henev�tk� ty�kustannukset ei ole yht� suuri. Uhka, ett� ty�kustannukset nousevat on suurempi kuin mahdollisuus, ett� ne laski- sivat. Mansikalla tuotantokustannukset ovat suhteellisesti herkimpi� ty�kus- tannuksen muutokselle tuotantokustannuksien l�ht�tasoon verrattuna. Esi- merkiksi, jos ty�kustannukset muuttuvat l�ht�tasostaan 20 %, merkitsee se mansikalla 12 %:n, avomaankurkulla 8 %:n ja herukalla 4 %:n tuotantokus- tannuksen muutosta. Tuloksen muodostuminen K�ytt�katteella kyet��n kattamaan avomaan puutarhakasvien tihkumalleissa p��omakulut ja yritt�j�perheen palkkavaatimus. Jos taloudellisen tuloksen muodostumisessa k�ytt�kate kuitenkin kattaa vain osan yritt�j�perheen palk- kavaatimuksesta ja p��omakuluista, on yritt�j�perheen ty�panoksen tarve tai p��omarakenne liian raskas toiminnan kannettavaksi. Mansikan ja herukan perinteisess� tuotannossa k�ytt�katteella ei kyet� kattamaan kokonaan p��- omakuluja eik� yritt�j�perheen palkkavaatimusta. Liiketuloksen osalta kaikissa muissa tilamalleissa muodostuu positiivinen liiketulos, paitsi herukan pienemm�ss� perinteisen tuotantotavan mallissa. Positiivisen liiketuloksen yritt�j� voi k�ytt�� esim. kulutukseen oman p��- oman m��r�n muuttumatta. Toisena vaihtoehtona on kasvattaa oman p��- oman m��r��. Positiivisen liiketuloksen avulla yritykseen muodostuu omaa p��omaa, mik� helpottaa yrityksen kasvua ja luo my�s vakavaraisuuden pe- rustan. 133 T�m�n tutkimuksen tulosten mukaan nettotuloksen kohdalla tuotantotapojen v�linen tulos alkaa erota selv�sti toisistaan. Nettotulos on suurimmassa osas- sa perinteisen tuotannon tilamalleista negatiivinen ja tihkumalleissa positiivi- nen. Tihkukastellusta tuotannosta saadaan t�ll�in korkoa p��omalle, mutta perinteisess� tuotannossa korkotoiveista joudutaan tinkim��n jonkin verran. Kannattavuus Jos eurom��r�iset tuotot ovat kustannuksia suuremmat, voidaan yritystoimin- taa pit�� kannattavana eli taloudellisille tavoitteille saadaan asetetut korvaus- vaateet tai ne ylitet��n. Taloudellisien tavoitteiden asettaminen riippuu kui- tenkin mm. yritt�j�n preferensseist� eli siit�, mink�laisen korvauksen h�n haluaisi ty�lleen ja tuotantoon sidotulle p��omalle. Jos esimerkiksi asetettuja taloudellisia tavoitteita nostetaan, laskee kannattavuus. Yritt�j�nvoitto tunnusluvulla voidaan kuvata kannattavuutta, koska sit� las- kettaessa kaikki kustannukset on v�hennetty tuotoista. Tilamallitarkastelun perusteella mansikan- ja avomaankurkuntuotannossa tihkukastelulla voidaan p��st� kannattavaan tuotantoon, koska yritt�j�nvoitto on positiivinen. Mansi- kantuotannossa tihkukastelulla p��st��n 11 � 16 �:n tuntipalkkaan ja 7 � 10 %:n korkoon p��omalle. Avomaankurkuntuotannossa yritt�j�perheen palkaksi muodostuu keskim��rin 15 � ja p��oman koroksi melkein 9 %. My�s laajamittaisessa herukantuotannossa kannattavan tuotannon edellytyk- set ovat olemassa, sill� yritt�j�perheelle muodostuu jopa 18 �:n tuntipalkka ja p��omalle 11 %:n korko. Useimmiten yritt�j�nvoitto on kuitenkin negatiivinen, mik� merkitsee yritt�- j�ntappion syntymist� ja siten laskennallisista tavoitteista tinkimist�. T�ll�in yritt�j� ei saa kokonaisuudessaan asetettua tuntipalkkavaatimusta ja p��oman korkovaatimusta, mutta useimmiten panoksille j�� jonkinlainen korvaus. Mansikalla ja herukalla perinteisess� tuotannossa tavoitteista joudutaan tin- kim��n. My�s herukan pienemm�ss� tihkumallissa tavoitteista joudutaan tinkim��n, sill� yritt�j�perheen palkaksi j�� noin 7 �:n tuntikorvaus ja p��o- malle 4 %:n korko. Vaikka aivan asetettuihin tavoitteisiin ei aivan p��st�- k��n, voidaan saavutettuja korvauksia pit�� varsin kohtuullisina. Lopuksi Tihkukastelulla voidaan tuottaa suuri sato ja p��st� n�in kannattavaan tuotan- toon. Suureen satoon liittyy kuitenkin my�s suuret tappion mahdollisuudet ja kannattavuuteen vaikuttavia tekij�it� on monia. Jos esimerkiksi satotaso j�� alhaiseksi, satoa ei saada myyty� tai sato joudutaan myym��n alhaisella hin- nalla, muodostuu tuotantokustannuksen ja tuottajahinnan erotus suureksi, jolloin tappion syntymist� ei voida v�ltt��. Perinteisess� tuotantotavassa tap- piot voivat j��d� v�h�isemmiksi kuin tihkukasteluun perustuvassa tuotannos- 134 sa, koska tuotantokustannukset ovat satotasosta riippumatta alhaisemmalla tasolla. Toisaalta perinteisen kastelun avulla ei voida p��st� keskim��r�isesti kovin korkeisiin satotasoihin, mutta tihkukasteluun tuotantomenetelm�n� liittyy v�hemm�n riskej� kuin perinteiseen tuotantoon. Tihkukastelussa eri tekij�it� voidaan kontrolloida tarkemmin kuin perinteisess� kastelussa, jol- loin suuren ja laadukkaan sadon saaminen on todenn�k�isemp�� kuin perin- teisess� tuotannossa. Kirjallisuus Lassheikki, K. 1994. Puutarhayritysten tuotantokustannusten seurantamallit. Puutarhaliiton julkaisuja numero 278. Helsinki: Puutarhaliitto. 38 s. ISBN: 951-8942-15-3 Outa, P. 2000. Puutarhayritysten tuotantokustannusten seurantamallit. Maa- talouden taloudellisen tutkimuslaitoksen selvityksi� numero 11/2000. Hel- sinki: Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. 100 s. ISBN: 951-687- 083-x Liitteet Liite 1. Tuloslaskelman tunnusluvut Liikevaihto koostuu yrityksen varsinaiseen toimintaa kuuluvien tuotteiden tai palvelujen myyntituotoista. Liikevaihto kuvaa toiminnan laajuutta. Liikevaih- toon voidaan lukea kuuluvaksi liiketoiminnan muut tuotot, jotka liittyv�t yri- tyksen varsinaiseen toimintaan ja ovat luonteeltaan l�hell� liikevaihtoa. Lii- ketoiminnan muihin tuottoihin voidaan lukea kuuluvaksi mm. puutarhayri- tyksen tukitulot. V�hent�m�ll� liikevaihdosta muuttuvat ja kiinte�t kustannukset, vakuutus-, kunnossapito- ja palkkakulut, saadaan k�ytt�kate. K�ytt�kate mittaa tulora- hoituksen riitt�vyytt�. Virallisessa tuloslaskelmassa liikevoitto (-tappio) on ensimm�inen v�litulos, joka kertoo, kuinka paljon varsinaisen liiketoiminnan tuotoista on j�ljell� ennen rahoituseri� ja veroja. Oikaistussa tuloslaskelmassa liiketulos on tulos- laskelman v�litulos, joka poikkeaa virallisen tuloslaskelman liikevoitosta (-tappiosta) tehtyjen oikaisujen m��r�ll�. N�it� oikaisuja voivat olla mm. palkkaoikaisu. Liiketulos tunnusluku soveltuu hyvin yksitt�isen yrityksen taloudellisen kehi- tyksen seuraamiseen ja saman toimialan sis�iseen vertailuun. Nettotulos saa- daan, kun liiketulokseen lis�t��n tuloslaskelman rahoitustuotot ja v�henne- t��n rahoituskulut ja verot. Nettotulos kuvaa omalle p��omalle j��v�� korva- usta. Jotta tuotantotoimintaa voidaan pit�� kannattavana tulee yrityksen net- totuloksen olla positiivinen. Kannattavuuden absoluuttinen mittari on voitto. Kokonaistuoton ja tuotanto- kustannuksen erotuksena saadaan eurom��r�ist� kannattavuutta kuvaava yritt�j�nvoitto. Yritt�j�nvoitto tunnusluku korostaa omistajal�ht�ist� l�hes- tymistapaa. Positiivinen yritt�j�nvoitto kuvaa onnistumista tulostavoitteiden saavuttamisessa ja negatiivinen yritt�j�nvoitto eli yritt�j�ntappio merkitsee ep�onnistumista tulostavoitteiden toteutumisessa. Liite 2 (1/3). Tihkukastelun tuotantokustannuslaskelmat, mansikka. MANSIKKATILAMALLI A MAT MANSIKKATILAMALLI B MBT Tihkukastelu tuotanto Tihkukastelu tuotanto KUSTANNUSER� Yksikk�- M��r�/ha M��r�/tila Kustannus Kustannus Yksikk�- M��r�/ha M��r�/tila Kustannus Kustannus hinta /vuosi /vuosi �/tila/vuosi �/kg hinta /vuosi /vuosi �/tila/vuosi �/kg TARVIKKEET kesanto, 2-vuotinen 2.95 10 9.4 28 0.00 2.95 20.00 15 44 0.00 - Korko keskim. 12 kk (IV-III) 5 % 1 2 Taimet mansikka 0.14 7 500 28 125 3 823 0.13 0.17 10 000 100 000 13 593 0.17 - Korko 16 kk (IV-VII) 5.0% 255 906 Lannoitteet - Vuotuislannoitus tihkun kautta 495 1 485 1 166 0.04 495 3 960 3 109 0.04 - Perustamisvuoden lannoitteet 404 1 514 389 0.01 404 4 038 1 038 0.01 Perustamisvuoden kalkitus 1 250 4 688 250 0.01 1 250 12 500 667 0.01 Y h t e e n s � 2 149 7 687 1 805 0.06 2 149 20 498 4 814 0.06 - Korko keskim. 6 kk 5 % 45 120 Kasvinsuojeluaineet - Vuotuinen kasvinsuojelu 12 36 2 147 0.07 12 96 5 725 0.07 - Perustamisvuoden kasvinsuojelu 1 5 43 0.00 1 14 116 0.00 Y h t e e n s � 13 41 2 190 0.07 13 110 5 841 0.07 - Korko keskim. 6 kk 5 % 55 146 Kauppakunnostustarvikkeet 2 100 0.07 5 600 0.07 - Korko 3kk (V-VII) 5 % 26 70 Poltto- ja voiteluaineet - poltto�ljy 0.30 208 624 188 0.01 0.30 1 467 442 0.01 - diesel 0.64 540 1620 1 041 0.03 0.64 2 430 1 562 0.02 - voitelu�ljy 1.45 3 8 12 0.00 1.45 19 27 0.00 - Korko keskim 6 kk 5 % 31 51 Konevuokrat - niitto 24.72 2.00 1.88 46 0.00 24.72 2.00 3 74 0.00 - kylv� 31.96 1.00 1.88 60 0.00 31.96 1.00 3 96 0.00 - traktorin vuokra 22.03 0.00 0 0 0.00 22.03 2.25 18 397 0.00 - Korko 11 kk (VI-IV) 5 % 5 26 Ty�vaatteet, suojaimet yms (arviolta) 211 0.01 511 0.01 - Korko keskim. 6kk 5 % 5 26 Myyntituotteiden ostorahti 0.10 30 000 3 000 0.10 0.10 80 000 8 000 0.10 - Korko 0 kk 5 % 0 0 TARVIKKEET yhteens� ilman korkoa 11 504 0.38 41 001 0.51 TY�KUSTANNUS - viljelij�perheen ty� 8.45 341 1024 8 652 0.29 8.45 245 1 961 16 561 0.21 - palkkaty� poiminta �/kg 1.05 10000 30 000 31 517 1.05 1.05 10000 80 000 84 045 1.05 Y h t e e n s � 40 168 1.34 81 961 100 606 1.26 - Korko keskim (IV-VII) 4 kk 5 % 669 1 677 YLEISKUSTANNUKSET 1 584 0.05 2 658 0.03 - Korko keskim 6kk 5 % 40 66 LIIKEP��OMA yhteens� 53 257 1.78 144 266 1.80 LIIKEP��OMAN KORKO yhteens� 2.13 1 133 0.04 3 090 0.04 OMAISUUDESTA AIH. KUSTAN- NUKSET - rakennusten ja pitk�aikaisten tuo- tantotarvikkeiden poisto 3 160 0.11 6 076 0.08 - kone- ja kal.omaisuuden poisto 4 367 0.15 5 908 0.07 - salaojitusten poisto 169 0.01 414 0.01 - rakennusten korj. ja kunn.pito 506 0.02 697 0.01 - koneiden " 1 721 0.06 2 327 0.03 - maatilavakuutus 216 0.01 295 0.00 - Korko 5 % 70 226 3 511 0.12 122 243 6 112 0.08 Y h t e e n s � 13 649 0.45 21 829 0.27 Tuotantokustannus yritt�j�perheen palkkavaatimus ml. 68 038 2.27 169 185 2.11 Tuotantokustannus ennen yritt�j�per- heen palkkavaatimusta 59 387 1.98 152 624 1.91 Liite 2 (2/3). Tihkukastelun tuotantokustannuslaskelmat, herukka. HERUKKATILAMALLI A HAT HERUKKATILAMALLI B HBT Tihkukastelu tuotanto Tihkukastelu tuotanto KUSTANNUSER� Yksikk�- M��r�/ha M��- r�/tila Kustannus � Kustannus Yksikk�- M��r�/ha M��r�/tila Kustan- nus � Kustan- nus hinta /vuosi /vuosi /tila/vuosi �/kg hinta / vuosi / vuosi /tila/vuosi �/kg TARVIKKEET kesanto, 2-vuotinen 2.95 10 9 28 0.00 2.95 10 15 44 0.00 - Korko keskim. 12 kk (IV-III) 0 1 2 Taimet, herukka 0.50 513 1922 955 0.04 0.50 513 5125 2546 0.04 - Korko 16 kk (IV-VII) 5 % 64 170 Lannoitteet - Vuotuislannoitus 300 900 814 0.03 300 2400 2170 0.03 - Perustamisvuoden lannoitteet 138 516 186 0.01 138 1375 496 0.01 Perustamisvuoden kalkitus 500 3750 183 0.01 500 10000 487 0.01 Y h t e e n s � 938 5166 1183 0.05 938 13775 3154 0.05 - Korko keskim. 12 kk 5 % 59 158 Kasvinsuojeluaineet - Vuotuinen kasvinsuojelu 4 13 1242 0.05 4 34 3313 0.05 - Perustamisvuoden kasvinsuojelu 2 8 298 0.01 2 22 794 0.01 Kasvinsuojelu yhteens� 21 1540 0.06 6 56 4107 0.06 - Korko keskim. 12 kk 5 % 77 205 Kauppakunnostustarvikkeet 840 0.04 2240 0.04 - Korko 2 kk 5 % 7 19 Poltto- ja voiteluaineet - poltto�ljy 0.30 571 1712 516 0.02 0.30 4109 1239 0.02 - diesel 0.64 216 648 416 0.02 0.64 972 625 0.01 - voitelu�ljy 1.45 7 22 32 0.00 1.45 53 77 0.00 - Korko keskim. 12 kk 5 % 48 97 Konevuokrat - niitto 24.72 2 2 46 0.00 24.72 2 3 74 0.00 - kylv� 31.96 1 2 60 0.00 31.96 1 3 96 0.00 - herukan poimuri tukku + teollisuus 0.34 24000 8160 0.34 0.34 64000 21760 0.34 - poimuri, rahti poimintapaikalle 55 0.00 55 0.00 - Korko keskim. 12 kk 5 % 413 1097 Ty�vaatteet, suojaimet yms 55 0.00 91 0.00 - Korko keskim. 12kk 5 % 3 5 Myyntituotteiden ostorahti 0.08 24000 1800 0.08 0.08 64000 4800 0.08 - Korko 0 kk 5 % 0 0 TARVIKKEET yhteens� ilman 15686 0.65 40907 0.64 TY�KUSTANNUS - viljelij�perheen ty� 8.45 200 601 5077 0.21 8.45 155 1242 10489 0.16 - MYEL- ja MATA-maksut - palkkaty� 8.45 63 190 1605 0.07 8.45 63 503 4245 0.07 Y h t e e n s � 6682 0.28 1744 14734 0.23 - Korko keskim (IV-VII) 4 kk 5 % 111 246 YLEISKUSTANNUKSET 1584 0.07 2658 0.04 - Korko keskim 6kk 5 % 40 66 LIIKEP��OMA yhteens� 23951 1.00 58300 0.91 LIIKEP��OMAN KORKO yhteens� 823 0.03 2064 0.03 OMAISUUDESTA AIH. KUSTANN. - rakennusten ja pitk�aikaisten tuotantotarvikkeiden poisto 514 0.02 514 0.01 - kone- ja kal.omaisuuden poisto 4653 0.19 5025 0.08 - salaojitusten poisto 169 0.01 414 0.01 - rakennusten korj. ja kunn.pito 143 0.01 143 0.00 - koneiden " 1798 0.07 1949 0.03 - maatilavakuutus 148 0.01 158 0.00 - Korko 5 % 65301 3265 0.14 108786 5439 0.08 Y h t e e n s � 10690 0.45 13641 0.21 Tuotantokustannus yritt�j�perheen palkkavaatimus ml. 35465 1.48 74005 1.16 Tuotantokustannus ennen yritt�j�- perheen palkkavaatimusta 30388 1.27 63515 0.99 Liite 2 (3/3). Tihkukastelun tuotantokustannuslaskelmat, avomaankurkku. AVOMAANKURKKUTILAMALLI A AAT AVOMAANKURKKUTILAMALLI B ABT Tihkukastelu tuotanto Tihkukastelu tuotanto KUSTANNUSER� Yksikk�- K�ytt�- m��r� M��r� / tila Kustan- nus � Kustan- nus Yksikk�- K�ytt�- m��r� M��r� / tila Kustan- nus � Kustan- nus hinta yks / ha / vuosi / tila / vuosi �/kg hinta yks / ha / vuosi / tila / vuosi �/kg TARVIKKEET Taimet Avomaankurkku 0.08 27000 135000 10800 0.03 0.08 27000 270000 21600 0.03 - Korko 12 kk (V-IV) 5 % 540 1080 Lannoitteet Lannoitteet yhteens� 1150 5750 2711 0.01 1150 11500 5422 0.01 Kalkki yhteens� 2000 10000 534 0.00 2000 20000 1067 0.00 - Korko 5 kk (V-IX) 5 % 68 135 Kasvinsuojeluaineet - Rikkakasvit 4 20 441 0.00 4 40 882 0.00 - Taudit 3 15 684 0.00 3 30 1367 0.00 Kasvinsuojelu yhteens� 7 35 1125 0.00 7 70 2250 0.00 - Korko 5 kk (V-IX) 5 % 23 47 Kauppakunnostustarvikkeet 0 0.00 0 0.00 - Korko 3kk (II-IV) 5 % 0 0 S�hk� 0.07 440 2200 150 0.00 0.07 220 2200 150 0.00 s�hk�n perusmaksu 196 12 0 0.00 196 12 0 0.00 - Korko 6 kk (IX-II) 5 % 4 4 Poltto- ja voiteluaineet - poltto�ljy 0.30 688 3438 1037 0.00 0.30 700 7000 2111 0.00 - diesel 0.64 162 810 521 0.00 0.64 81 810 521 0.00 - voitelu�ljy 1.45 9 44 64 0.00 1.45 9 90 131 0.00 - Korko 5 kk (V-IX) 5 % 34 58 Ty�vaatteet 61 0.00 125 0.00 - Korko keskim. 6kk 0 2 3 Myyntituotteiden ostorahti 0.05 325000 16250 0.05 0.05 650000 32500 0.05 - Korko 2kk (III-IV) 5 % 135 271 TARVIKKEET yhteens� ilman korkoa 33252 0.10 65876 0.10 TY�KUSTANNUS - viljelij�perheen ty� 8.45 391 1956 16519 0.05 8.45 196 1965 16595 0.03 - palkkaty� 8.45 559 2794 23600 0.07 8.45 673 6733 56871 0.09 Y h t e e n s � 40646 0.13 8698 73466 0.11 - Korko keskim 6 kk 5 % 1016 1837 YLEISKUSTANNUKSET 1906 0.01 6333 0.01 - Korko keskim 6kk 5 % 48 158 LIIKEP��OMA yhteens� 75804 0.23 145675 0.22 LIIKEP��OMAN KORKO 1869 0.01 3592 0.01 OMAISUUDESTA AIH. KUS- TANNUKSET - rakennusomaisuuden poisto 11192 0.03 22024 0.03 - kone- ja kal.omaisuuden poisto 7999 0.02 12745 0.02 - salaojitusten poisto 180 0.00 360 0.00 - rakennusten korj. ja 575 0.00 1051 0.00 - koneiden " 3364 0.01 5313 0.01 - maatilavakuutus 339 0.00 564 0.00 - Korko 5 % 114912 5746 0.02 201237 10062 0.02 Y h t e e n s � 29396 0.09 52119 0.08 Tuotantokustannus yritt�j�per- heen palkkavaatimus ml. 107069 0.33 201386 0.31 Tuotantokustannus ennen yritt�j�perheen palkkavaati- musta 90549 0.28 184792 0.28 Liite 3 (1/3). Tihkukastelun omaisuusluettelo, mansikka. Hinta J��nn�s- Poistoaika Poisto MAT MBT Koko � arvo, % v % K�yt�ss� = X K�yt�ss� = X TRAKTORIT - teholuokka, kW 45 19100 10 % 15 14 % X X MAANMUOKKAUSKONEET ym. Aurat: - puoliaut, laukaisul. 2 x 14 2200 10 % 12 18 % X X �keet: - joustopiikki�es, ty�lev. m 2,8-3,5 2100 10 % 12 18 % X X Jyr�t: - nostolaitejyr�, ty�lev. m 3-4 1900 10 % 12 18 % X X Lannoitteenlevittimet: - pintalevitin 200-500 l 900 10 % 12 18 % X - pintalevitin 600-800 l 1900 10 % 12 18 % X Kasvinsuojeluruiskut - kasvinsuojeluruisku alle 500 l 2200 10 % 12 18 % X - kasvinsuojeluruisku 750-900 l 5800 10 % 12 18 % X PER�VAUNUT - kippiper�vaunu, kantavuus tn 6 2500 10 % 12 18 % X X ERIKOISVILJELYKONEET - kaksoiskelajyrsin 145 cm 8200 10 % 12 18 % X - yksinkert.kelajyrsin 160-180 cm 2600 10 % 12 18 % X - pottiputki 1-rivinen,potti 86 10 % 12 18 % X X - taimivakka 45 10 % 12 18 % X X - k�yt�vien ruohonleikkuri 1650 10 % 12 18 % X X - mansikkaharja 1-rivinen 950 10 % 12 18 % X X - mansikan muovinlevitys- ja penkin- tekokone 2600 10 % 12 18 % X X - lannoitteen sekoittajat 284l/h 1018 10 % 12 18 % X X - hiekkasuodatin 20-25m3/h 1721 10 % 12 18 % X X - MTD pumppu 11 kw, 14,4-54 m3/h 1518 10 % 12 18 % X X - HP ohjauskeskus tihkun automa- tisointiin 260 10 % 12 18 % X - lamelli 25 m3/h, 2" 180.33 10 % 12 18 % X X - magneettiventtiileit� ja muita tarvik- keita 1098.36 10 % 12 18 % X X - mansikan hallantorjuntakalusto 8 ha 15000 10 % 12 18 % X - mansikan hallantorjuntakalusto 3 ha 6500 10 % 12 18 % X - mansikkapuomisto 5-rivinen kasvin- suojeluruiskuun 850 10 % 12 18 % X - mansikkapuomisto 3-rivinen kasvin- suojeluruiskuun 670 10 % 12 18 % X - reppuruisku 20 l 147.54 10 % 9 22 % X X - painepesuri 1300 10 % 9 22 % X X K�SITY�V�LINEET 400 0 % 2 50 % X X SADONK�SITTELYKONEET JA - LAITTEET - vaaka 50 kg 600 10 % 9 22 % X X - vaaka 30 kg 750 10 % 9 22 % X X PAKETTIAUTO - pakettiauto k�ytetty 14700 10 % 12 18 % X X Liite 3 (2/3). Tihkukastelun omaisuusluettelo, herukka. Hinta J��nn�s- Poistoaika Poisto HAT HBT Koko � arvo, % v % K�yt�ss� = X K�yt�ss� = X TRAKTORIT, teholuokka, kW 45 19100 10 % 15 14 % X X MAANMUOKKAUSKONEET ym. Aurat: - puoliaut, laukaisul. 2 x 14 2200 10 % 12 18 % X X �keet: - joustopiikki�es, ty�lev. m 2,8-3,5 2100 10 % 12 18 % X X Lannoitteenlevittimet: - pintalevitin 200-500 l 900 10 % 12 18 % X X PER�VAUNUT, kippiper�vaunu, kantavuus tn 6 2500 10 % 12 18 % X X ERIKOISVILJELYKONEET - multauslaite traktoriin 600 10 % 12 18 % X X - py�r�nsuojat traktoriin 260 10 % 12 18 % X X - oksaleikkuri 5500 10 % 12 18 % X X - herukan istutuskone 1500 10 % 12 18 % X X - k�yt�vien ruohonleikkuri 3098 10 % 12 18 % X X - runkolinja 110 mm, 300 m 588 10 % 12 18 % X - jakolinja 63mm, 300 m 148 10 % 12 18 % X - sumuruisku 4918 10 % 12 18 % X X - tihkulaitteisto herukalle 8 ha 11866 10 % 12 18 % X - lannoitteen sekoittajat 284 l/h 1018 10 % 12 18 % X - hiekkasuodatin 20-25 m3/h 1721 10 % 12 18 % X - MTD pumppu 11 kw 14.4-54 m3/h 1518 10 % 12 18 % X - lamelli 25 m3/h, 2'' 180.33 10 % 12 18 % X - magneettiventtiileit� ja muita tarvikkeita 1098.36 10 % 12 18 % X - reppuruisku 20 l 147.54 10 % 9 22 % X X - painepesuri 1300 10 % 9 22 % X X K�SITY�V�LINEET 400 0 % 1 100 % X X SADONK�SITTELYKONEET JA -LAITTEET - vaaka 50 kg 0 10 % 9 22 % X X PAKETTIAUTO, k�ytetty 14700 10 % 12 18 % X X Liite 3 (3/3). Tihkukastelun omaisuusluettelo, avomaankurkku. Hinta J��nn�s- Poistoaika Poisto AAT ABT Koko � arvo, % v % K�yt�ss� = X K�yt�ss� = X TRAKTORIT - teholuokka, kW 45 19100 10 % 15 14 % X X - teholuokka, kW 55 25200 10 % 15 14 % X MAANMUOKKAUSKONEET ym. Aurat: - nostol. autom 3 x 16 4200 10 % 12 18 % X X �keet: - joustopiikki�es, ty�lev. m 2,8-3,5 2100 10 % 12 18 % X X Lannoitteenlevittimet: - puhallinlevitin 1000 l 3200 10 % 12 18 % Kasvinsuojeluruiskut - kasvinsuojeluruisku alle 500 l 2200 10 % 12 18 % X - kasvinsuojeluruisku 750-900 l 5800 10 % 12 18 % X PER�VAUNUT - kippiper�vaunu, kantavuus tn 8 3500 10 % 12 18 % X X - kippiper�vaunu, kantavuus tn 10 4800 10 % 12 18 % X - kippiper�vaunu, kantavuus tn 8,5 tn 8900 10 % 12 18 % X Kuormaimet: - etukuormaaja kevyt 5400 10 % 12 18 % X X ERIKOISVILJELYKONEET - tasojyrsin, ty�leveys m 2.5 6200 10 % 12 18 % X X - istutuskone avomaakurkku 1-rivinen 4000 10 % 12 18 % X - istutuskone avomaakurkku 3-rivinen 9500 10 % 12 18 % X - penkintekokone+ muovi+tihku 1-rivinen 2600 10 % 12 18 % X - penkintekokone+muovi+tihku 3-rivinen 5500 10 % 12 18 % X - hallantorjunta 10 ha kurkulle 18750 10 % 12 18 % X - hallantorjunta 5 ha kurkulle 9375 10 % 12 18 % X - lannoitteen sekoittajat 284l/h 1018 10 % 12 18 % X X - hiekkasuodatin 20-25m3/h 1721 10 % 12 18 % X X - MTD pumppu 11 kw 14.4-54 m3/h 1518 10 % 12 18 % X X - HP ohjauskeskus tihkun automa- tisointiin 260 10 % 12 18 % X X - lamelli 25 m3/h, 2'' 180.33 10 % 12 18 % X X - magneettiventtiileit� ja muita tarvik- keita 1098.36 10 % 12 18 % X X K�SITY�V�LINEET 400 0 % 7 100 % X X SADONK�SITTELYKONEET ja - LAITTEET - kurkunkorjuulavetti 7-11 poimijaa 33000 10 % 12 18 % X X - kurkkukasvuston h�vityssilppuri 4000 10 % 12 18 % X X - muovin ja tihkuletkun ker��j� 2500 10 % 12 18 % X X PAKETTIAUTO - pakettiauto k�ytetty 130 10 % 12 18 % X X Maa- ja elintarviketalous �sarjan kasvintuotantoteemassa ilmestyneit� julkaisuja 2004 46 Puutarhakasvien tihkukastelu ja kastelulannoitus avomaalla. Viljely, teknologia ja talous. Suojala, T. ym. 134 s. Hinta 25 euroa. 42 Kiinalaisten ja uhanalaisten rohdoskasvien viljelymahdollisuudet Suomessa. Jokela, K & Galambosi, B. 31 s. (verkkojulkaisu osoittees- sa: www.mtt.fi/met/pdf/met42.pdf). 41 Perunantyvi- ja m�rk�m�d�n epidemiologia, diagnostiikka ja hallinta- keinot. Hannukkala, A. & Segerstedt, M. (toim.). 58 s. Hinta 20 euroa. 2003 37 Adaptogeenikasvien viljelytutkimus ja k�ytt� Suomessa. Ruusujuuri- seminaari, Mikkeli, 18.6.2002. Galambosi, B. (toim.). 106 s. Hinta 25 euroa. 26 Luomumansikan viljelytekniikka ja kasvinsuojelu. Kirjallisuusselvitys. Prokkola ym. 160 s. (verkkojulkaisu osoitteessa: www.mtt.fi/met/pdf/met26.pdf). 17 Uhanalaisten l��kekasvien markkinat ja viljely: Kirjallisuusselvitys. Galambosi, B. & Jokela, K. 88 s. (verkkojulkaisu osoitteessa: www.mtt.fi/met/pdf/met17.pdf). 15 Lietelannan k�ytt� nurmikierrossa. Mattila, P. (toim.). 80 s. Hinta 20 euroa. 9 Kestorikkakasvit kev�tviljantuotannon uhkana. L�tj�nen, T. ym. 115 s. Hinta 25 euroa. 3 Uuden perunaruton epidemiologia ja kemiallinen torjunta. Kurppa, A. & Segerstedt, M. (toim.). 66 s. Hinta 20 euroa. 1 Ruokohelven viljely ja korjuu energian tuotantoa varten. Pahkala, K. ym. 20 s. Hinta 15 euroa. Julkaisuviitteet l�ytyv�t sarjojen internetsivuilta www.mtt.fi/julkaisut/sarjathaku.html. Maa- ja elintarviketalous 46 Maa- ja elintarviketalous 46 46 Puutarhakasvien tihkukastelu ja kastelulannoitus avomaalla Viljel y, teknologia ja talou s Kasvintuotanto Terhi Suojala, Kalle Hoppula, Kalle Kankaanhuhta, Timo Karhula, Elina Muuttomaa, Pia Outa, Mika Peltonen, Janne Pulkkinen, Elisa Tikanmäki ja Tapio Salo Puutarhakasvien tihkukastelu ja kastelulannoitus avomaalla Viljely, teknologia ja talous suojala.indd 1suojala.indd 26.2.2004 15:11:1426.2.2004 15:11:1