227.1998 Tutkimuksia MAATALOUDEN TALOUDELLINEN TUTKIMUSLAITOS AGRICULTURAL ECONOMICS RESEARCH INSTITUTE Finland II I (1)0 I- k LANTBRUKS- EKONOMISKA FORSKNINGS- ANSTALTEN Karjanlannan käytön kannattavuus Kaisu Haataja TUTKIMUKSIA 227 Karjanlannan käytön kannattavuus MMM :11 karjanlantatutkimusohjelma vuosille 1995-97, osahanke 4 Kaisu Haataja MAATALOUDEN TALOUDELLINEN TUTKIMUSLAITOS AGRICULTURAL ECONOMICS RESEARCH INSTITUTE, FINLAND RESEARCH REPORTS 227 ISBN 951-687-017-1 ISSN 1239-8799 Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1998 Esipuhe Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella vuosina 1995-1997 toteutettu laaja Karjanlantatutkimusohjelma selvitti karjanlannan kannattavaa ja ympäristöystä- välistä käsittelyä ja käyttöä. Kotieläintiloilla lannan käsittely ja käyttö ovat tuotantoprosessiin kiinteästi kuuluvia työvaiheita. Eläintuotantoprosessin näkö- kulmasta katsottuna lanta on jäte, mutta sen sisältämät ravinteet tekevät siitä käyttökelpoisen lannoitetuotantopanoksen kasvintuotantoprosessiin. Pienen työ- voimatarpeen, hyvin toimivan koneistuksen ja oikea-aikaisesti vapautuvien ravin- teiden vuoksi keinolannoitteet ovat vallanneet yhä suuremman osuuden kokonffis- lannoitemäärästä. Karjanlatman käyttö on kuitenkin viime vuosina noussut jäl- leen enemmän esille. Syinä tähän ovat olleet viljelijöiden ja kuluttajien entises- tään parantunut ympäristötietoisuus ja toisaalta EU-jäsenyyden myötä muuttu- neet tuotteiden ja tuotantopanosten hintasuhteet sekä hinta- ja tukirakenteet ja tiukentuneet ympäristönsuojelusäärmökset. Koska Suomessa ei karjanlannalle ole merkittäviä jatkojalostusmahdollisuuksia eikä toimivia lantamarkkinoita, lannan hyödyntäminen tiloilla on entistä tärkeämpää. Karjanlantatutkimusohjelmassa selvitettiin karjanlannan käsittelyä ja käyttöä luonnontieteellis-teknis-taloudellisena kokonaisuutena, joka vaikuttaa merkittävästi niin yksityisen tilan talouteen kuin myös ympäröivän yhteiskunnan hyvinvointiin. Tutkimusohjelman taloustieteellinen osio eli osahanke 4 raportoidaan tässä jul- kaisussa. Esitetyt taloudelliset laskelmat pohjautuvat pääsääntöisesti luonnontie- teellisten ja teknisten osioiden tuottamalle aineistolle. Näin ollen taloudellinen analyysi on myös tutkimusohjelman kokoava elementti. Se jäsentää luonnontie- teellisen ja teknisen tiedon luomaa kokonaisuutta siten, että tuotantoprosessin kannattavuus ja ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman hyvin hahmotetta- vissa niin käytännön maatalousyrittäjän kuin myös yhteiskunnallisen päätöksen- tekijän kannalta. Tutkimusohjelman muiden osaprojektien tutkimustulokset jul- kaistaan omina raportteinaan asianomaisten laitosten julkaisusarjoissa. Koko tutkimusohjelman kattava loppuraportti julkaistaan Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen sarjassa. Esitämme kiitokset Karjanlantatutkimusohjelmassa mukana olleille tutkijoille ja sitä valvoneelle johtoryhmälle sekä maa- ja metsäta- lousministeriölle. Helsingissä kesäkuussa 1998 Jouko Sir6n Jukka Peltola ylijohtaja vastuullinen tutkija AGRICULTURAL ECONOMICS RESEARCH INSTITUTE P.O. Box 3, FIN-00411 HELSINKI, Finland Research reports 227, 1998. 107 p. KARJANLANNAN KÄYTÖN KANNATTAVUUS KAISU HAATAJA A feasibility study on alternative production systems in agriculture Abstract: This study is a part of a larger programme on manure research con- ducted in 1995-1997. The aim of the study was to find out economically and environmentally feasible production systems on the basis of four alternatives: present production systems, organic farming, intensive husbandry, and so-called low cost farming. Farm models created at the Agricultural Economics Research Institute were used to calculate the costs of manure storage and handling, and to describe manure management on dairy, beef, hog, and piglet farms of different sizes. The costs of manure handling were divided in to direct and indirect costs. Generally, the most expensive direct cost item was due to storage facilities. The environmental norms have brought about cost pressure to the farms during the last few years, especially due to tighter manure storage requirements. In some cases indirect costs like the effects of soil compaction and timeliness costs may have been higher than the storage costs or labor or machinery costs in manure spreading. Currently the significance of these indirect cost items is downplayed, as the price of a product is low relative to subsidies. However, in the long run soil compaction can cause longstanding effects on general growth condi- tions and nutrient leaching. It is possible to avoid soil compaction and timeliness costs by spreading livestock slurry on growing grassland or crops. By using an injection technique in spreading slurry it is possible to reduce ammonia emissions close to zero. The costs from reducing the emissions by using the injection technique were calculated utilizing data from two grassland field experiments. In the case of Ruukki experi- ment, the costs were FIM 1-3 per nitrogen kilo, or FIM 2-5 per N kg if increased labor demand is included. The costs of Jokioinen experiment on clay soil were F1M 2-6 and MM 4-7 per N kg, respectively. Effects of inexpensive building structures on manure management costs were also evaluated. It seems that cost savings achieved in cheaper structures often result in higher labor and litter costs in manure handling. Therefore, the total costs from our models may not differ so much. Depending on the circumstances on a particular farm, however, one altemative may fit much better than another. Similarly, on organic farms the requirement to compost the manure and the drainage of waste water from a mandatory outdoor cattle yard, causes extra costs compared to conventional farms. Key words: animal waste, farm models, production costs Sisällysluettelo Johdanto 7 Tilamallien laskentaperusteet 8 2.1. Tausta 8 2.2. Laskentaperusteet 9 2.3. Ajallisuuskustannus 12 2.4. Maan tiivistyminen 14 Tilamallitarkastelu 16 3.1. Maidontuotantotilat 16 3.1.1. Nykystrategia operatiivisesti toteutettuna 16 3.1.2. Luomumaidontuotantotila 31 3.1.3. Intensiivinen maidontuotantotila 41 3.2. Naudanlihantuotantotilat 55 3.2.1. Nykystrategia operatiivisesti toteutettuna 55 3.2.2. Low cost -skenaarion tarkastelu emolehmätilamalleilla 60 3.3. Sianlihantuotantotilat 69 3.3.1. Nykystrategia operatiivisesti toteutettuna 70 3.3.2. Intensiivinen tila 75 3.4. Porsastuotantotilat 86 3.4.1. Nykystrategia operatiivisesti toteutettuna 86 Larmankäsittelyinvestointien kannattavuus 91 4.1. Ympäristösuojeluinvestointien arviointi 91 4.2. Lantalan laajennusinvestoinnit 92 4.3. Lannanlevitysmenetelmien vertailu 94 Keskeiset tulokset 97 Johtopäätökset 100 Kirjallisuus 103 1. Johdanto Lannankäsittely muodostaa järjestelmän, jossa toimivassa ratkaisussa on otetta- va huomioon monia tilan sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä. Ympäristövaikutukset ovat keskeinen osa lannankäsittelyä. Maatalouden ammoniakkipäästöt Suomes- sa muodostavat noin 90 % kaikista ihmisen aiheuttamista ammoniakkipäästöistä (Pipatti 1990). Suomen ammoniakkipäästöistä 80% on lähtöisin kotieläinten lannasta ja kokonaistyppilaskeumasta kotieläinten osuus on noin 15 %. Ammo- niakkipäästöt saastuttavat maaperää happaman laskeuman muodossa. Lannan typen ja fosforin huuhtoutuminen vesistöihin on todennäköistä, kun lantaa levitetään peltoalaa kohden suuria määriä tai lantaa levitetään epäedullisena ajankohtana. Sen vuoksi on asetettu tavoitteeksi, että lantaa levitettäisiin ensisi- jaisesti keväällä. Keväinen lannanlevitys kasvattaa kuitenkin lannan varastointitar- vetta ja toisaalta lisää ajallisuuskustannusta sekä aiheuttaa maan tiivistymistä. Hallituksen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaan maatalouden fosfori- ja typpipäästöt pitäisi saada puolitettua vuoden 1993 tasosta vuoteen 2005 men- nessä (Ympäristöministeriö 1998). Lannanlevitys on voitava järjestää myös taloudellisesti järkevällä tavalla. Lannan varastoinnista, esikäsittelyistä ja levityksestä aiheutuu rakennus-, kone- ja työkustannuksia, joita lannan ravinnearvolla ei voida useinkaan kattaa. Kus- tannuksia muodostuu myös sekä ravinnehävikkien kautta että lannanlevityksestä aiheutuvan ajallisuuskustannuksen ja maan tiivistymisen aiheuttamina satotap- pioina. Lannankäsittelystä voi aiheutua lisäksi yleisiä ympäristöhaittoja, esim. hajuhaittoja tai veden laadun heikkenemistä, jotka vaikuttavat tuotantokustan- nuksiin usein vasta pidemmällä aikavälillä. Maatalouden ympäristötuen ehdot sekä nitraattidirektiivi ovat asettaneet kar- janlannan varastoinnille, levitysmäärille ja levitysajankohdille reunaehtoja. Eri- tyisesti varastointitilavuuden kasvattaminen on aiheuttanut monille tiloille lisä- investointitarvetta. Näistä rajoituksista aiheutuvia kustannuksia voidaan kutsua ns. hallinnollisiksi kustannuksiksi eli lainäädännöstä tai ympäristöohjeistuksesta johtuviksi. Samaan aikaan viljelijöiden tulisi löytää keinoja tuotantokustannuksien karsimiseen. Lannankäsittely kokonaisuudessaan on monivaiheinen prosessi, jonka toimi- vassa ratkaisussa on otettava huomioon kotieläintuotanto, lannan ravinteet hyö- dyntävä kasvintuotanto sekä myös työntekijöiden ja eläinten asettamat vaati- mukset. Lyhyellä aikavälillä karjanlanta on tilalla käsiteltävä nykyisellä kalus- tolla ja nykyisessä viljelyjärjestelmässä mahdollisimman taloudellisesti. Ympäris- töön aiheutuva ravinnekuormitus on minimoitava työtapoja tarkentaen ja ny- kyistä tuotantovälineistöä käyttäen parhaalla mahdollisella tavalla. Pitkällä ai- kavälillä voidaan viljely- ja tuotantojärjestelmä sekä lannan talteenotto-, käsitte- ly- ja levitysmenetelmät suunnitella ja järjestellä siten, että yrityksen tuotanto voidaan perustaa kestävän kehityksen mukaiselle periaatteelle. Karjanlantatutkimusohjelman taloudellisen osahankkeen tavoitteena oli selvit- tää karjanlannan taloudelliseen käyttöön liittyviä kysymyksiä eri tuotantovaih- toehdoissa. Tilamallien avulla tarkasteltiin eri lannankäsittelyjärjestelmien kustan- nuksia. Samoin täsmennettiin ja arvioitiin eri lannankäsittelyvaihtoehtojen kes- keisimpiä teknisiä, taloudellisia ja ympäristöllisiä riskejä ja ongelmia eri vaihto- ehdoissa. Tutkimusongelma täsmennettiin seuraavasti: Mitkä tekijät vaikuttavat eri tuotantojärjestelmissä lannankäsittelyn kustan- nuksiin ja mikä on näiden kustannuserien merkittävyys? Miten lannan ympäristöön kohdistuvia ravinnehävikkejä voidaan vähentää taloudellisesti järkevällä tavalla erityisesti lannan levitysvaiheessa? Luvussa 2 käydään läpi tilamallien kustannuserien laskentaperusteet. Luvus- sa 3 tilamallien avulla tarkastellaan karjanlannan käsittelyyn liittyviä tekijöitä ja kustannuksia eri tuotantovaihtoehdoissa. Ympäristöinvestointien luonteisten kar- janlantainvestointien kannattavuutta käsitellään luvussa 4. Luvuissa 5 ja 6 esite- tään keskeiset tulokset ja johtopäätökset. Tilamallien laskentaperusteet 2.1. Tausta Karjanlantatutkimusohjelmaa kehiteltäessä päädyttiin neljään todennäköiseen vaihtoehtoon tulevaisuuden nauta- ja sikatilojen tuotantojärjestelmistä. Vaihto- ehdoiksi nimettiin 1. nykyinen tuotanto operatiivisesti toteutettuna, 2. luomutila, intensiivisesti toimiva tila ja 4. low cost- tila. Tavoitteena näissä eri skenaa- rioissa oli paikantaa mahdollisia lannankäsittelyyn liittyviä ongelmia ja arvioida niiden merkittävyyttä. Tässä alkutarkatelussa tuotiin esille myös niitä keskeisiä karjanlantakysymyksiä, joihin tulevaisuudessa on kyettävä vastaamaan. Eri tuotantojärjestelmiä tarkasteltiin tässä työssä tilamallien avulla. Aineistona käytettiin Ala-Mantilan (1992) Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa laatimia eri tuotteiden tuotantokustannuksien seurantaan rakennettuja viljelmä- malleja. Karjanlannan käsittelyä ja siihen liittyviä kysymyksiä voidaan mallien avulla tarkastella osana tilan tuotantojärjestelmäkokonaisuutta. Mallien avulla on myös mahdollista selvittää erilaisten ratkaisujen kokonaisvaikutuksia ja toi- saalta etsiä ratkaisujen tärkeimpiä parametrejä. Eri vaihtoehtoja selvitettiin nauta- ja sikataloutta kuvaavilla malleilla (tau- lukko 1). Kutakin tuotantosuuntaa käsiteltiin eri tilakokoluokkien ja lannan- käsittelymenetelmien kannalta. 8 Taulukko 1. Tutkimuksen skenaariovaihtoehdot tuotantosuunnittain. SKENAARIO- VAIHTOEHTO TUOTANTOSUUNTA ja lannankäsittelymenetelmä Nykystrategia maidontuotanto kuivalanta/liete naudanlihan- tuotanto lietelanta sianlihantuotanto lietelanta porsastuotanto kuivalanta Luomu-malli maidontuotanto kuivalanta/liete Intensiivinen kotieläintila maidontuotanto lietelanta sianlihantuotanto lietelanta Low cost -malli emolehmätuotanto osakuivike- pohjaratkaisu Skenaariovaihtoehtojen välillä suurimmat erot olivat tuotantorakennuksissa ja tästä johtuen eri lannankäsittelymenetelmissä, lannanlevityskalustovalinnoissa, pelto- alassa suhteessa eläinmäärään sekä tilakoossa. Maidontuotantovaihtoehdoissa nyky- tilamallissa lähtökohtana oli tilan rehuomavaraisuus. Intensiivisissä maitomalleissa eläintiheys oli ympäristötuen ehdot juuri täyttävä ja peltoala oli pelkästään nunnella. Luomutilalla tuotanto rakennettiin noudattaen luonnonmukaisen kotieläintuotan- non tuotantoehtoja. Naudanlihantuotantomalleissa vaihtoehtoisesti tuotantoraken- nuksena oli lämmin pihatto lietelantamenetelmällä tai eristä.mätön tuotantorakennus, jossa lannankäsittelyyn käytettiin kuivikepohjaa. Sianlihantuotantovaihtoehdot ero- sivat eniten toisistaan eläintiheyden ja tilakokoluokkien suhteen. Porsastuotanto- tilojen lannankäsittelyä tarkasteltiin kuivalantamenetelmän kannalta. 2.2. Laskentaperusteet Tilamallien rakentaminen Ala-Mantilan (1995) mukaan tilamallien rakentaminen tapahtuu pääpiirteittäin siten, että tuotantosuunnan ja eläinmäärän määrittämisen jälkeen päätetään se, miten tuotanto tilamallilla järjestetään. Mallit on tavoitteena rakentaa niin, että niiden avulla voidaan joustavasti tarkastella mm eri ruokintamenetelmien, tuotan- torakennustyyppien (esim. parsinavetta tai pihatto, lämmin tai eristämätön raken- nus) ja edelleen eri lannankäsittelyjärjestelmien taloudellisia vaikutuksia. Tar- vittavia lähtötietoja ovat mm. ruokintavaihtoehdot (tuotosten ja ruokinnan yhteen- sovittaminen), tuotantorakennusten rakennus- ja käyttökustannukset, eri lannan- käsittelyjärjestelmät ja niiden rakennus- ja käyttökustannukset sekä työnmenekki (ruokinta- ja hoitotyöt, lannankäsittelytyöt). 9 Seuraavaksi ratkaistaan tilamallien käytettävissä olevan peltoalan määräyty- minen. Määräytymisperusteena voi olla rehun tuottamiseen tarvittava ala tai sekä rehun tuottamiseen että lannanlevitykseen tarvittava ala. Peltoalan käyttö eri viljelykasveille lasketaan ensi sijassa kotieläinten rehutameesta lähtien. Luomu- skenaariossa otetaan huomioon myös viljelykiertovaatimukset. Lannoituksessa otetaan huomioon karjanlannan sisältämät ravinteet ja niiden käyttökelpoisuus. Tässä vaiheessa tarvitaan mm. seuraavia lähtötietoja: satotasot eri skenaariovaih- toehdoissa, eri lannankäsittelyjärjestelmien vaikutus lannan ravinnesisältöön, tuo- tantotarvikkeiden käyttömäärät ja hinnat sekä työnmenekki peltoviljelyssä. Kolmanneksi on mietittävä työn hinnoittelu. Työkustannus on merkittävä kustannuserä, jolloin lopputulokseen on vaikutusta miten viljelijäperheen oma työ hinnoitellaan sekä kuinka paljon tilan ulkopuolisille työntekijöille maksetaan palk- kaa. Laskentaperusteet Tilamallit on rakennettu siten, että ne edustavat keskimääräistä tehokkaampaa tuotantoa Etelä-Suomen olosuhteissa. Tilan pellot oletetaan salaojitetuiksi ja kullakin mallilla on tuotantovälineet, jotka parhaiten katsotaan sopivan kyseiseen tuotantohaaraan ja tilakokoluokkaan. Kustannuksia ei voida siten pitää keski- määräisenä vaan ainoastaan nimenomaisen viljelmämallin mukaisen viljelmän kustannustasona. Tilamallien tuotantokustannuslaskelmien kustarmuserien laskentaperusteet on käyty yksityiskohtaisesti läpi Ala-Mantilan julkaisussa (1992). Tässä tutkimuk- sessa perustilamalleissa lähtökohtana on käytetty samoja laskentaperusteita hinta- tiedot päivitettynä vuodelle 1996. Karjanlannan käytön tarkasteluun on perus- malleihin rakennettu lisäosia, joiden avulla voidaan selvittää karjanlannan käsit- telyyn liittyviä tekijöitä perusmalleja tarkemmin. Tilamalleja on tässä työssä ensisijaisesti käytetty karjanlannan käsittelyn eri kustannuserien määrittämiseen ja merkittävyyden arviointiin. Lannankäsittelyn kustannuksia on tilamalleissa laskettu ensin rakennuksista ja koneista aiheutuvina korko-, poisto-, kunnossapitokustannuksina sekä vakuutus- maksuina. Nämä kustannukset sisältyvät tässä työssä käytettyyn käsitteeseen vuotuiskustannus ja suorat kustannukset. Poistokustannus on laskettu rakennuk- sille, koneille ja kalustolle sekä salaojituksille tasapoistona kunkin omaisuus- osan jälleenhankinta-arvosta. Talousrakennusten taloudellisena käyttöikänä on käytetty 25 vuotta, jolloin vuotuinen poistokustannus on 4 % rakennusten jälleen- hankinta-arvosta. Koneiden ja laitteiden taloudellisena poistoaikana on käytetty 10-14 vuotta. Poistokustannusta määritettäessä koneilla ja laitteilla ei ole oletet- tu olevan merkittävää jäännösarvoa. Salaojitusten kestoiäksi on arvioitu 60 vuotta. Korjaus- ja kunnossapitokustannuksiksi tilamalleissa on käytetty rakennuksilla 1 % ja koneilla 3 % jälleenhankinta-arvosta. Salaojitusten korjaus- ja kunnossapito- 10 menot sisältyvät yleiskustannuksiin. Vakuutusmaksujen suuruudeksi on arvioitu keskimäärin 0,2 % rakennusten, koneiden ja kaluston jälleenhankinta-arvosta ja kotieläinten nykyarvosta. Nykyarvo on tilamalleissa puolet jälleenhankinta-arvos- ta. Korkokustarmus on laskettu omaisuuden nykyarvolle. Viljelmämalleissa korko- kustannus lasketaan kaikissa tuotantosuunnissa ja eri tilakokoluokissa saman korko- kannan mukaan. Korkokantana laskelmissa on käytetty 6 %. Lannankäsittelyn koneiden ja laitteiden hinta- ym. tietoja tarkennettiin ko- neiden valmistajilta ja myyjiltä. Eläinten lantamäärät ja lantavarastojen tilavuudet laskettiin Maa- ja metsätalousministeriön laatimien minimivarastointiohjevaati- musten mukaisesti (MMM 1996e). Lantavarastojen rakennuskustannukset mää- ritettiin MMM:n (1996d) rakennusohjekustannuksien perusteella, jolloin kustan- nuksiin sisältyy myös rakentamisen työkustannukset (taulukko 2). Kaikki hinnat on ilmoitettu ilman arvonlisäveroa. Karjanlantojen ravinnepitoisuuksina käytettiin Viljavuuspalvelu Oy:n vuo- den 1995 keskimääräisiä lanta-analyysien tuloksia (taulukko 3) (Viljavuuspalvelu 1996). Ravinnemäärien laskemisessa tilamalleissa on otettu huomioon lannan liukoinen typpi ja fosforista kasveille käyttökelpoinen osa eli ympäristötuen ehdoissa käytetty 75 % kokonaisfosforista. Työnmenekit on laskettu Työtehoseuran työnormien mukaan (larmanlevityksen työnormit mm. Peltonen ja Vanhala 1992). Jos jokin työvaihe teetetään tilamallissa vuokratyönä, vuokratyön työnmenekki ei sisälly tilan työnmenekkiin vaan tästä aiheutuva kustannus näkyy vuokratyökorvauksena. Tuotantokustarmuslaskelmissa on oletettu viljelijäperheellä olevan käytössään maataloustöihin 1,5 hengen työ- panos. Vuotuinen työpanos on laskettu 40 tunnin viikoittaisen työajan ja neljän viikon loman mukaan. Vuotuiseksi työpanokseksi muodostuu työntekijää kohden 1860 tuntia ja viljelijäperhettä kohden 2790 tuntia. Palkkatyön tarve muodostuu ihmistyötarpeen ja viljelijäperheen oman työn erotuksena. Viljelijäperheen työn Taulukko 2. Lantavarastojen rakennuskustannukset. Yksikkö mk/yks yksikköön saakka ylittävältä osalta nildyks Lietelantavarasto, virtsasäiliö I113 280 100 90 Kuivalantala I113 300 100 70 Lietelantalan vesikate m2 130 Kuivalantalan vesikatto- rakenne m2 300 Virtsasäiliön betonikansi m2 220 Lähde: MMM 1996d 11 Taulukko 3. Tilamalleissa käytetyt karjanlannan ravinnepitoisuudet. Liukoinen typpi kg,/m3 Fosfori kg/m3 Kalium kg/m3 Naudan lietelanta 1,84 0,56 3,06 Naudan kuivikelanta 1,28 1,41 3,30 Naudan virtsa 2,15 0,06 4,44 Sian lietelanta 3,03 0,97 1,95 Sian kuivikelanta 1,27 2,94 3,18 Sian virtsa 1,74 0,11 1,59 Lähde: Viljavuuspalvelu 1996 hintana on malleissa käytetty 40,10 markkaa/tunti ja palkkatyölle 66,50 markkaa/ tunti. 2.3. Ajallisuuskustannus Tilamalleissa on lannankäsittelyn suorien kustannusvaikutusten, rakennusten ja koneiden vuotuiskustannuksien ja työkustannuksien, lisäksi tarkasteltu myös lan- nankäsittelystä aiheutuvien epäsuorien kustannuserien kuten ajallisuuskustannuksien ja maan tiivistymisestä aiheutuvien kustannuksien merkitystä. Ajallisuuskustannuksella tarkoitetaan peltoviljelyssä kustannuserää, joka muo- dostuu satotappioiden tai satotason alenemisen aiheuttamista tulonmenetyksistä epäoptimaalisen ajankohdan vuoksi. Ajallisuuskustannusta aiheuttavia tekijöitä ovat mm. liian pieni konekapasiteetti peltopinta-alaa kohden tai peltojen vaihtele- vasta maalajista aiheutuva epätasainen kuivuminen, jonka johdosta kylvöajan- kohta myöhästyy. Kylvö saattaa viivästyä myös koneiden särkymisen, viljelijän heikon kunnon tai epäonnistuneen koneyhteistyön tuloksena. Karjanlannan levitys muiden kevättöiden yhteydessä lisää osaltaan ajallisuus- kustannusta. Ruotsissa tehtyjen tutkimusten mukaan ajallisuusvaikutus oli kevät- vilj oilla 42 kg/ha/pvä ja lisäksi lannan levitys viivytti kylvöjä kolmasosalla kylvö- alasta (Brundin ja Rodhe 1990). Tästä saatiin määritettyä ajallisuuskustannus seuraavan kaavan avulla: (1) Kajo= 1/3 * L * a * T jossa Kajan = ajallisuuskustannus kok. (mk) L = ajallisuusvaikutus (mk/ha/pvä) a = kevätviljapinta-ala (ha) T = lannanlevityksen vaatima aika (pvä) 12 Tikkurilassa ja Jokioisilla tehtyjen kylvöaikakokeitten perusteella ruotsalaisten tutkimusten mukainen ajallisuusvaikutus on ainakin suomalaisten savimaiden osal- ta liian pieni. Ajallisuuskustannuksen laskemiseksi on tilamalleissa käytetty myös suomalaisten kylvöaikakokeitten tuloksia. Maan kuivuminen saattaa Suomen oloissa tapahtua hyvin nopeasti, minkä takia kylvöajalla on usein merkittävä vaikutus orastumisen onnistumiseen. Ke- väällä maan on oltava riittävän kuivaa, jotta se kantaa koneita ja jotta muokkaus ja kylvö teknisesti onnistuvat. Toisaalta kylvöalustan tulee sisältää riittävästi oras- tumiseen tarvittavaa kosteutta ja oltava hyvärakenteinen, jotta maan ilmanvaihto Kylvön oikeaan ajoittamiseen on kiinnitettävä huomiota erityisesti savi- ja hiesumailla. Maan kuivuminen voi keväällä tapahtua hyvin nopeasti, jolloin sopi- vaa lcylvöaikaa riittää vaikeimmilla maalajeilla vain parin päivän verran. Jos kylvö viivästyy, maa ehtii kuivaa liikaa, minkä seurauksena savi- ja hiesumaat muok- kautuvat kokkareisiksi ja itäminen jää lähes säännönmukaisesti huonommaksi kuin ns. normaaliaikaan kylvettäessä (Rahkonen ja Esala 1988). Liian aikaisesta muokkauksesta ja kylvöstä johtuen märkä savi tahtautuu muokkauksen yhteydessä ja pelto jää kokkareiseksi ja kovaksi. Kokkareinen maa kuivuu nopeasti ja siementen kontakti maahan tulee huonoksi ja silloin orastuminen jää heikoksi (Kivisaari ja Larpes 1983). Tikkurilassa vuosien 1970-1979 kylvöaikakokeissa selvitettiin mm. kylvö- ajan merkitystä hieta-, hiue- ja hiesusavilla, kun kylvöajankohdat (6 ajankohtaa) vaihtelivat aikaisesta myöhäiseen (Kivisaari ja Larpes 1983). Koesarjassa kylvö- ajan viivästyessä toisesta tai kolmannesta kylvöajasta, satotaso alkoi ohralla ja kauralla maalajista riippumatta laskea, jolloin myöhäisin kylvöaika tuotti pienim- män sadon. Kylvöajalla oli vaikutusta satotasoon silloin, kun alkukesä oli kuiva. Jos kevään ja kesän kosteusolot olivat suotuisat, satotason aleneminen ei kaikki- na vuosina ollut selkeä tai sitä ei voitu todeta lainkaan. Jos taas kevät ja kesä olivat kuivia, sadot etenkin hiesusavella saattoivat muodostua lähes mitättömiksi. Tikkurilan hieta-, hiue- ja hiesusavella tehtyjen ohran kylvöaikakokeiden perus- teella laskettiin sadonmenetyksiä päivää kohden, kun kylvö ei tapahtunut optimi- ajankohtana vaan ajoittui tästä ajankohdasta myöhemmäksi Tämä em. ruotsalai- seen selvityksen ajallisuusvaikutukseen verrattava sadonmenetys ohralla oli Tikku- rilan kokeissa tutkimusajankohtana keskimäärin hietasavella 124, hiuesavella 184 ja hiesusavella 124 kg/ha/pv. Jokioisten kenttäkokeissa savimaalla (Rahkonen ja Esala 1988) vuosina 1981-83 kylvöjen myöhästyminen optimiajankohdasta alensi ohrasatoja keskimäärffin 63 kg/ha/pv. Etelä-Pohjanmaan koeaseman kylvöaikakokeissa savimaalla 1974-80 kolmella eri ohralajilla (Esala ja Hautala 1981) kylvöjen myöhästymisestä aiheutuva sadonmenetys oli keskimäärin 58 kg/ha/pv. Koeasemalla järjestettiin vastaava kylvöaikakoe myös multamaalla. Tulokset olivat samansuuntaiset kuin savi- 13 maan kokeissa, mutta kylvöaj alla ei multamaalla ollut niin suurta merkitystä kuin savimaalla. Sadonmenetykset liian aikaisesta kylvöajankohdasta johtuen verrattuna optimi- kylvöaikaan oli kenttäkokeiden tuloksia tarkasteltaessa pienempiä kuin myöhäi- simpien ajankohtien satotappiot. Em. kenttäkokeiden perusteella sadorunenetykset liian aikaisesta kylvöstä olivat Tikkurilan kokeista laskettuna hietasavella 39, hiuesavella 50 ja hiesusavella 51 kg/ha/pv, jos kaikki koevuodet otettiin huomi- oon. Muutamana vuotena ensimmäinen kylvöajankohta tuotti parhaan hehtaari- sadon. Samoin Jokioisten kokeissa, jos kaikki koevuodet otettiin huomioon sato- tason lasku liian aikaisesta kylvöstä oli keskimäärin 15 kg/ha/pv ja ottamalla mukaan vain ne vuodet jolloin ensimmäinen kylvöajankohta ei ollut paras, sato- tappiot olivat 38 kg/ha/pv. Etelä-Pohjanmaan kokeissa liian aikaisesta kylvöstä koesarjan parhaaseen kylvöajankohtaan verrattuna aiheutui ohrasadon alenemista keskimäärin 33 kg/ha/pv. Ajallisuuskustannus voidaan määrittää myös konekapasiteetin avulla kahdel- la eri tavalla. Yksi vaihtoehto on luoda konekanta, jonka avulla työt saadaan tehtyä ajallaan ja ajallisuuskustannus määräytyy koneinvestoinnista aiheutunei- den kustannusten perusteella. Toinen vaihtoehto on määrittää peltotöihin kulu- nut aika ja jakaa mahdolliset satotappiot kunkin koneen tehon, leveyden tms. työn tulokseen vaikuttavan seikan perusteella ja määrittää ajallisuuskustannukset menetetyn satotuoton kautta. 2.4. Maan tiivistyminen Maan toimiva rakenne on edellytys peltoviljelyn kustannuksien, ympäristöhait- tojen ja satovaihtelujen pienentämiselle. Maan tiivistymisriski on suuri, kun kostealla pellolla ajetaan paljon ja/tai painavilla kuormilla. Lannan levityksessä maan tiivistymistä tapahtuu usein keväällä ja syksyllä, jolloin maan olosuhteet ovat märät. Maan tiivistymisen seurauksena maan suuret huokoset pienenevät, vedenläpäisykyky heikkenee ja maan mekaaninen vastus lisääntyy. Rakenne- muutos vaikuttaa kasvien kasvuun ja satoihin. Kun maan vedenläpäisykyky hidastuu, voi veden hidas imeytyminen maahan lisätä pintavaluntaa ja eroosiota (Alakukku 1997). Tiivistyminen ei aina ole haitallista, vaan siemenen itämiskosteuden turvaa- miseksi kylvökerroksen lievä tiiviys on eduksi. Routa ja kyntö kuohkeuttavat osaltaan tiivistynyttä maata, samoin nurmen viljely. Jankon ja pohjamaan tiivis- tymän palautuminen voi vaatia vuosikymmeniäkin (Alakukku 1989). Selvitettäessä kenttäkokeissa maan tiivistymistä, raskas, noin 16 tonnin teli- akselikuormitus kosteahkolla pellolla tiivisti sekä savimaata että eloperäistä maata ainakin puolen metrin syvyyteen. Tiivistymä säilyi mitattavana 30 ja 50 sentin syvyydessä koko 9-vuotisen seurantajakson ajan. Kyntökerroksen tiivistymä hävi- si vähitellen tänä jaksona (Alakukku 1997). 14 Tutkittaessa tiivistymisen vaikutuksia satoihin, Jokioisten hiuesavi/aitosavimaan tiivistäminen neljästi kauttaaltaan 16 tonnin teliakselipainolla syksyllä 1981 laski viljojen satoa yli 10 % kolmena ensimmäisenä vuonna (Alakukku ja Elonen 1989). Maan tiivistymisen vaikutuksena oli myös kasvuston pakkotuleentumista ja raaka- valkuaispitoisuuden laskua. Maan tiivistäminen yhden kerran vaikutti sadon mää- rään ja laatuun huomattavasti vähemmän kuin neljä tiivistymiskertaa. Tlivistämisen jälkeen koealat kynnettiin. Maa joutuu tiivistymiselle alttiiksi usein joka vuosi. Kokeessa sänkipellolla ajettiin neljänä peräkkäisenä syksynä traktori-perävaunu-yhdistelmällä, jossa perävaunun akselipaino oli 5000 kg. Vuosittainen ajomäärä oli 0, 100 tai 300 tnkm/ha (tnkm/ha= yhdistelmän paino (tn) * ajettu matka (km)/(pinta-ala, jolle ajo jakaantui (ha)). Koejaksojen keskiarvona 100 tnkm:n kuormitus pienensi savimaalla ohrasatoa 4 % ja 300 tnkm:n tiivistys 6 % (Alakukku ja Elonen 1994). Kevätkokeissa rankka tiivistäminen kauttaaltaan savimaalla ennen kevätmuok- kausta pienensi kevätvehnän satoa 20 % tavanomaiseen kahteen äestys ja yhteen kylvölannoituskertaan verrattuna (Elonen 1980). Kun käytännössä tiivistymistä ei tapahdu tasaisesti koko pinta-alaltaan, on tilamalleissa käytetyt tiivistymisestä aiheutuvat 5 %:n sadonmenetykset realistisia lähtöarvoja. Maan tiivistymisen voimakkuuteen vaikuttavat myös mm. ajokuviot, pellon muoto, pellolle tuloreittien sijainti ja määrä, työleveys, pellolle ajettava lanta- määrä ja ajoneuvon paino. Lannanlevitys voi entisestään lisätä maan tiivistymistä, jos ennen kylvömuokkausta tarvitaan useampi äestyskerta levityksestä aiheutu- neiden renkaanjälkien tasoittamiseksi. Maalajeista ovat pahiten tiivistyviä jäykät savet. Maan tiivistymisellä maan rakenteen heikkenemisen kautta on vaikutuksia kasvin kasvuun ja satotasoihin sekä myös maan eroosioon, kuivatukseen ja muokkautuvuuteen. Alakukun (1997) mukaan typpisato olisi jyväsatoa herkem- pi mittari mittaamaan tiivistymisvaikutuksia. Maan tiivistyminen oli yhteydessä typenottoon mm. vaikuttamalla kasvien juurten kasvuun sekä vähentämällä maan orgaanisen typen mineralisoitumista. Erilaisilla viljelytoimenpiteillä voidaan vaikuttaa maan rakenteen toimivuu- teen ja ehkäistä maan tiivistymiskierteen syntymistä (kuvio 1). Pitkällä tähtäyk- sellä tulisi kehittää nykyistä vähemmän maata kuormittavia menetelmiä ja ko- neita. Lyhyellä aikavälillä maan tiivistymistä on vältettävä työskenneltäessä nykyisillä koneilla (Alakukku ja Elonen 1994). 15 Kosteat ajo-olosuhteet Veden läpäisykyky Heikko hidastuu kuivuminen Kasvien juurten toiminta vaikeutuu Paljon ajokertoja Suuri akselipaino Korkea rengaspaine Suuri sademäärä Märät olosuhteet Maan huono Ojituksen toimimattomuus rakenne Vuosittainen kyntö Suuri osuus keväällä lcylvettävillä kasveilla Pieni työleveys Ei orgaanisen aineksen lisäystä Kuvio 1. Maan tiivistymiskierteeseen vaikuttavat tekijät (Arvidsson 1990). 3. Tilamallitarkastelu 3.1. Maidontuotantotilat Nykyistä tuotantoa tarkasteltiin ensin erikokoisilla maidontuotantoa harjoittavilla tiloilla. Aktlivitiloista vuonna 1996 lypsykarjatiloja oli 32 % ja lihanautatiloja 8 %. Lypsykarjatiloja oli noin 30 400. Keskimäärin lypsykarjatiloilla oli peltoa 25 hehtaaria. Karjantarkkailussa olevilla maitotiloilla oli keskimäärin 14,5 lehmää. Vuonna 1995 karjakokoluokassa 1-9 lehmää oli 20 % kaikista maitotiloista, 10-19 lehmää 59 % ja 20-29 lehmää 18 % maitotiloista (Maatilarekisteri 1996, Maatila- tilastollinen vuosikirja 1997). Lypsykarjatilojen määrän kehitystä on arvioitu mm. skenaariotarkastelun avulla (Niemi ym. 1995). Äärimmäisessä tilanteessa, jossa kansallisista tuista luovuttaisiin vuoteen 2005 mennessä ja tavoitteena olisi vuoden 1993 työ- ja pääomataso, lypsykarjatilojen keskikoko tulisi olla keskimäärin 18,5 lehmää vuonna 2000 ja noin 25 lehmää vuonna 2005. Tällöin tilakoon täytyisi olla Etelä-Suomessa 28, Sisä-Suomessa 24 ja Pohjois-Suomessa 24 lehmää. 3.1.1. Nykystrategia operatiivisesti toteutettuna Nykymaitoskenaariossa tuotantorakennukset ovat lämpöeristettyjä. Pienimmäl- lä tilalla on kuivalantamenetelmä, isommilla tiloilla lietelantamenetelmä. Kuiva- lanta poistetaan mekaanisesti tuotantorakennuksesta ja vähäisestä kuivikkeiden käytöstä johtuen varastoinnin aikana ei tapahdu kompostoitumista. Tuotanto- rakennuksesta syntyvät jätevedet johdetaan kuivalantamenetelmässä sakokaivoj en 16 kautta ojiin tai imeytetään maahan. Lietelantajärjestelmässä pesuvedet johdetaan lietesäiliöön. Tiloilla voi olla ongelmana riittämätön lannan varastointikapasiteetti. Kuivalannan varastoinnin aikana tapahtuu typpihävikkejä ammoniakin haih- tuessa. Kuivalannan käyttöä lannoitteena vaikeuttaa sen heterogeenisuus, josta johtuen ravinnesisällön luotettava määrittäminen on vaikeaa. Oikean annosmäärän ja tasaisen levitystuloksen saavuttaminen on tunnetuilla levitinlaitteilla lähes mah- dotonta. Nykyisellä tekniikalla ei ole mahdollista levittää kuivalantaa kasvavaan nurmeen ilman hygieniaongelmia. Kasvinviljelyn ollessa pääosin nurmiviljelyä, kuivalannan käyttö rajoittuu siten nurmien perustamisen yhteyteen. Eläimnäärän kasvusta johtuvan entistä suuremman lantamäärän levittäminen keväällä kasvattaa ajallisuuskustannusta ja lisää peltomaan tiivistymistä. Virtsa voidaan levittää myös kasvavaan nurmeen. Tiloilla pyritään nykyskenaariossa levittämään lanta nurmen perustamisen ja viljojen kylvöjen yhteydessä. Tällöin toteutetaan meijeriteollisuuden suosimaa turvallisen vaihtoehdon kriteerejä, jolloin minimoidaan klostridipitoisuusriskiä. Rehun huono hygieeninen laatu heikentää maidon laatua ja vaikuttaa edelleen juuston valmistusprosesseihin. Maito voi saastua klostrideista lannan, maa-ai- neksen tai rehujätteiden kautta. Haitallisten itiöiden pääsyä voidaan vähentää Rammerin ja Spörndlyn (1994) mukaan kahta kautta. Ensiksikin vähennetään haitallisten mikrobien pääsyä rehuun. Itiöt kulkevat lehmän ruuansulatuskanavan läpi ja sekoittuvat lannan joukkoon. Tavoitteena on syöttää mahdollisimman itiövapaata rehua, jolloin voidaan katkaista itiöiden kiertokulku lanta-rehu-leh- mä-lanta. Toisena keinona on entistä hygieenisempi lypsy. Yhteenveto nykyisen tuotannon ongelmista: mahdollisuus kasvattaa varastointikapasiteettia taloudellisesti - tuotantorakennuksissa syntyvien jätevesien käsittely kuivalannan ravinnesisältö ja sen merkitys, heterogeenisuus - kuivalannan annostelu ja levitystasaisuus lannan typpi- ja hajupäästöt ajallisuusvaikutukset ja maan tiivistyminen Nykymaitoskenaario Nykyskenaariossa maidontuotantotiloja tarkasteltiin 16, 32, 64 ja 96 lehmän tilamalleilla. Lehmäkanta uudistettiin 4 vuodessa, jolloin kokonaisnautayksikkö- määrään sisältyi myös vuotuinen uudistuksen määrä. Lehmävasikat, joita ei tarvittu uudistusmäärään sekä kaikki sonnivasikat, myytiin toiselle tilalle. 17 Pellon ja karjanlannan käyttö Karja ruokittiin kotoisilla rehuilla, jolloin peltoala määräytyi eläinten ruokintanor- mien ja viljelykasvien satotasojen perusteella. Maitotuotos oli 7000 kg/lehmä. Malleissa satotasoina käytettiin kauralle 3500, ohralle 3600 ja heinälle 4200 kg/ha sekä säilörehulle 4200, säilörehuodelmalle 926 ja laitumelle 3200 ry/ha. Lai- dunkauden pituus oli 110 vuorokautta. Säilörehu- ja laidunnurmet uudistettiin joka kolmas vuosi ja laidunnurmet joka neljäs vuosi. Pellon tarve nautayksikköä koh- den malleissa muodostui 1,54 hehtaariksi. 64 lehmän ja tätä suuremmilla tiloilla kesannoitiin rehualan lisäksi 5 % peltoalasta (taulukko 4). Eläintiheydeksi maito- tilamalleissa muodostui 16 ja 32 lehmän tilamalleilla 0,62 ja näitä suuremmilla tiloilla, joissa alasta oli lisäksi 5 % kesantona, 0,59 eläinyksikköä/hehtaari. Taulukko 4. Pellon käyttö nykymaitotilamalleissa. 16 lehmää + uudistus = 20 ny 32 lehmää + uudistus =40 ny 64 lehmää + uudistus = 80 ny 96 lehmää + uudistus = 120 ny Kauraa 5,05 10,10 20,21 30,31 Ohraa 4,92 9,82 19,65 29,47 Kuivaheinää 3,27 6,55 13,10 19,65 Säilörehua 7,83 15,65 31,31 46,96 Laidunta 9,21 18,42 36,84 55,26 Kesanto 0 0 6,37 9,56 Yhteensä 30,27 60,55 127,47 191,21 Peltoala, jolle voi mullokselle levittää lantaa vilja-ala 9,96 19,93 39,85 59,78 nunniala 6,00 12,01 24,01 36,02 Yhteensä 15,97 31,93 63,87 95,80 16 lehmän tilamalleissa oli parsinavetta ja tätä suuremmilla tiloilla lämmin pihatto. 16 lehmän tilalla lannankäsittelyä tarkasteltiin sekä kuivalanta- että lietelantajärjestelmässä. Pihatoissa oli lietelantamenetelmä. Ottaen huomioon 110 vuorokauden laidunkausi vähentävänä tekijänä, kuivalantamenetelmässä nautayksikköä kohden varastotilaa varattiin kuivalannalle 8,4 m3 ja virtsalle 5,6 m3 ja lietelantamenetelmässä 16,8 m3. Malleissa lanta jaettiin vuosittain uudistettavan nurmialan ja rehuvilja-alan kesken (taulukko 5). Tarvittavat lisära- vinteet, lähinnä typpi, täydennettiin ostolannoitteina. Nykystrategian maitotilamalleissa oli tavoitteena, että ympäristötuen ehdot täyt- tyvät. Tilamalleissa lannoitus suunniteltiin ympäristötuen ehtojen ns. tarkermetun 18 Taulukko 5. Karjanlanta- ja lannan ravinnemäärät suhteessa peltoalaan. Nauta- 20 ny 20 ny 40 ny 80 ny 120 ny yksiköitä (kuivalanta) (lietelanta) Peltoala, ha 30,27 30,27 60,55 127,47 191,21 Lantamäärät, yht. m3/tila kuivikel. 165 -virtsaa 110 lietelantaa 430 800 1480 2160 Lantaa m3/mullosala ha 27 25 23 23 Ravinnemäärät, yht. kg/tila (kg/ha ei kesantoalaa mukana) - typpeä 447 (15) 790 (26) 1470 (24) 2719 (21) 3968 (21) - fosforia 179 (6) 180 (6) 336 (6) 621 (5) 906 (5) - kaliumia 1031 (34) 1314 (43) 2444 (40) 4522 (36) 6599 (35) Ravinnemäärät lannasta, vilja-alalle, kg/ha typpeä 28 50 46 42 41 -fosforia 11 11 11 10 9 -kaliumia 65 82 76 70 68 Ravinnemäärät lannasta, koko nunnialaa kohti laskettuna, kg/ha -typpeä 8 15 14 12 12 fosforia 3 3 3 3 3 kaliumia 19 24 23 21 20 lannoituksen mukaan, jolloin malleissa kasvien larmoitustasot perustuivat maan fosforin viljavuustasoon ja viljojen osalta myös toteutuneisiin satotasoihin. Fosforin viljavuusluökka oletettiin ensin tilarnalleissa hyväksi. Tällöin fosforilannoitusraja kuitenkin ylittyi kauran (lannoitusraja 5 kg Piha) ja laitumen (0 kg Piha) osalta ja jäi vajaaksi muilla viljelykasveilla. Kun fosforin yli- ja alijäämät painotettiin pelto- kasvien pinta-aloilla, tilan koko rehuntuotantoalaa kohden fosforia tuli ylimääräistä 0,5-1,5 kg P/ha/v sallittuun lannoitustasoon verrattuna. Jos kasvien larmoitustasot laskettiin maan tyydyttävän fosforiluokan mukaan ja lannoitus pysyi muuten samana kuin edellä, koko peltoalaa kohden fosforivajaus vaihteli tällöin eri tilakoko- luokissa 6,9-7,4 kg P/ha/v. Käytännön tiloilla fosforilannoituksen tasaus tehdään aina kasvulohkoittain. Nykymaidontuotannon tilamalleissa karjanlannan fosfori ei ollut ongelma vaan nurmien perustamisen yhteydessä olisi voinut käyttää suurem- piakin lantamääriä. Lanta sopii hyvin nurmelle, joka on pitkän kasvuajan kasvi. Koska osa lannan sisältämistä ravinteista on hitaasti hajoavassa muodossa, ehtii nurmi käyttää lyhyemmän kasvuajan kasveihin verrattuna ravinteita paremmin hyväksi. Kun 19 nurmi perustetaan ilman suojakasvia tai vihantana korjattavan suojakasvin kanssa, esimerkiksi kokoviljasäilörehuna, lietelantaa voidaan käyttää nurmen kannalta suu- rempia määriä kuin jos suojavilja korjataan tuleentuneena. Kun nurmi perustetaan tuleentuneena korjattavan suojaviljan kanssa, levitysmäärässä tulee huomioida, että suojakasvi ei rehevöityisi liikaa. Tuleentuneena korjattavan ohran korjuu tapahtuu nurmen kannalta liian myöhään. Nurmi ei silloin ehdi kasvaa riittävän vahvaksi selvitäkseen kunnolla talvesta ja se voi myös jäädä harvaksi esimerkiksi varjostuksen vuoksi (Kemppainen 1985). Lannan käsittelyyn sitoutunut pääoma Lannankäsittelykoneisiin 16 lehmän tilamallissa, jossa oli kuivalantajärjestelmä, lannan kuormaukseen varattiin etukuormaimeen lantatalikko sekä levitykseen yleisperävaunu lantavarustein. Tilalla oli vain yksi traktori, jolloin sekä kuormaus että levitys tapahtui tällä traktorilla. Yleisperävaunua käytetään tilalla usein myös säilörehunkorjuuseen, joten käytännössä vaunusta aiheutuvat kustannuk- set eivät rasita pelkästään lannankäsittelyä. Virtsanlevitys teetettiin tilalla vuokra- työnä, jonka kustannus muodostui virtsan kuormauksen, kuljetuksen ja levityk- sen työnmeneldstä. Vuokratyön hintana käytettiin 180 mk/tunti. Kuivalantatilalla kuivikkeiksi kerättiin puolet kauran ja puolet ohran olki- sadosta. Nautayksikköä kohden olkia oli tällöin käytettävissä noin 1,7 kg/vrk. Tästä aiheutui kustannuksia, jotka olivat tällä 16 lehmän tilamallissa noin 1378 markkaa vuodessa. Työkustannus vaikutti edelleen maidon tuotantokustannukseen lisäävästi 1,3 p/maitolitra verrattuna tilanteeseen, jossa olkia ei olisi kerätty. Koska kuivalantajärjestelmässä kuivikkeita joka tapauksessa tarvitaan, toinen mahdollisuus oli ostoturpeen käyttö. Jos turpeen menelddnä käytettiin 1,3 kuu- tiota nautayksikköä kohden vuodessa ja turvekuution hintana 35 markkaa, ai- heutui ostokuiviketurpeesta kustannuksia 929 markkaa ja maitolitraa kohden 0,9 penniä. Jos lannankäsittelyn investointikustannuksia laskettiin lannan varastointivai- heesta aina pellolle levitykseen saakka, muodostivat kuivalannan ja virtsan varastointirakennuskustannukset lähes 70 % näistä kustannuksista (taulukko 6). Kuivalannan ja virtsan varastoinnista ja levityksestä aiheutuvia kustannuksia laskettiin myös vuotta kohden. Kun näitä vuotuiskustannuksia (korko-, poisto-, kunnossapito- ja vakuutuskustannuksia) verrattiin vuoden aikana syntyvän lanta- määrän arvoon, ei lannan ravinnearvo kattanut näitä kustannuksia. Lannan ra- vinnearvo laskettiin hinnoittelemalla lannan ravinnepitoisuus yksiravinteisten ostolannoitteiden mukaan. Typen hinta laskettiin Suomensalpietarin (3,92 mk/N kg), fosforin Superfosfaatin (12,11 mk/P kg) ja kaliumin Kalisuolan (2,14 mk/K kg) hinnan perusteella (1996). Kapuinen (1997b) laski huhti-kesäkuussa 1997 markkinoilla olleiden keskeisten lannoitteiden mukaan ravinteiden hinnat ja sai verottomiksi hinnoiksi typelle 4,11 mk/kg, fosforille 6,83 mk/kg (heinäkuussa 20 Taulukko 6. Kuivalannankäsittelystä aiheutuvat kustannukset 16 lehmän maito- tilamallissa. Kuivalannan ja virtsan käsittelystä aiheutuvat Investointikustannukset mk Vuotuiskustannukset mk/vuosi mk/ny Kuivalantala 34530 Varastointilcustannus 6947 354 Kuivalantalan vesikate 16471 Kuivalannan lev.kalusto 5494 280 Virtsasäiliö 28883 Virtsanlevitys vuokratyönä 544 28 Virtsasäiliön betonikansi 4831 Traktorin käyttökustannus 751 38 Yleisperävaunu 34700 Ihmistyökustarmus 644 33 Lantatalikko etukuormaimeen 3100 Yhteensä 122515 Yhteensä 14379 732 mk/ny 6126 Kuivalannan ja virtsan ravinnearvo 6129 312 Karjanlannan nettoarvo -8250 -420 1993 vielä 12,69 mk/kg) ja kaliumille 3,05 mk/kg. Lannan ravinnearvo määritet- tiin lannan varastoinnin loppuvaiheessa. Yleistilannetta kuivalannan käsittelystä tilalla kuvaa se, että kuivalannan mää- rästä ja kuormien koosta ei ole aina selvää käsitystä. Kuivalannan hyväksikäyttöä vaikeuttaa kuitenkin erityisesti kuivalannan ravinnesisällön heterogeenisuus ja levitys- tasaisuuden vaihtelu. Ruotsalaisen selvityksen mukaan kuivalannan liukoisen ty- pen variaatiokerroin oli jopa yli 70 % (Steineck et al. 1991). Viikissä kuivalannan levityskokeissa fosforiannoksen mukaan mitattuna levitystasaisuuden variaatiokerroin vaihteli 21-52 %:iin. Itse lannan fosforipitoisuuden variaatiokerroin oli 10-23 % (Sipilä 1997). Parempi levitystasaisuus edellyttäisi siten ensiksikin tasalaatuisempaa levitettävää materiaalia kuin myös levityslaitteen tasaisempaa levitysjälkeä. Lannanlevityskaluston levitystasaisuuden mittana käytetään prosentteina ilma- istua keskihajontaa eli vaihtelukerrointa. Epätasaisen lannoitteen levityksen ai- heuttamat sadonmenetykset ilmenevät nimenomaan kasvuston lakoutumisena. Zimmermanin (1973) tekemän tutkimuksen mukaan epätasaisen levityksen ai- heuttamat tappiot kevätviljoilla vaihtelivat 0,3-8,1 %:iin kasvuston pysyessä pys- tyssä ja 7,6-17,8 %:iin mikäli kasvusto lakoutui. Taulukossa 7 on arvioitu levitystasaisuuden vaikutusta ohran satotappioihin, kun kuivalantaa on levitetty 40 tn/hehtaari ja ohran satotaso on ollut 3600 kiloa. Lisäksi oletettiin, että kasvusto säilyy pystyssä. Vaihtelukertoimen ollessa 30 % satotappio kohosi ohralla 2,9 21 Taulukko 7. Kuiva lannan levitystasaisuuden vaikutus ohran satotappioihin. Vaihtelu- Satotappio Menetys Ohran hinta Tappio kerroin kg mk/kg mk/ha 0 0 0 0,75 0 15 0,7 25 0,75 19 30 2,9 104 0,75 78 Jos kuivalanta on hyvin runsaskuivikkeista, sitä voidaan toisaalta pitää enem- män maanparannusaineena, jonka arvoon levitystekniikalla ei tältä kannalta olisi niin suurta vaikutusta. Sen sijaan virtsaa ja lietelantaa tulisi pyrkiä käyttämään väkilannoitteen tavoin, sillä niiden ravinteet ovat verraten liukoisia ja siten myös helposti häviäviä (Kemppainen 1992). Tilamalleissa, joissa oli lietelantamenetelmä, lietelantavarastojen rakennus- kustannukset laskettiin laidunkauden osuus vähennettynä. Säiliöt katettiin vesikat- teella (taulukko 8). Lietekalustoon kuului tilamalleissa sekoitusvaiheessa traktori- käyttöinen potkurisekoitin. Tämän jälkeen liete sekä kuormattiin että siirrettiin pelloille imupainevaunulla. Verrattaessa lietelannan varastointi- ja levitysvaiheen vuotuiskustannuksia liete- lannan ravinnearvoon, pienemmillä tilamalleilla tämä lannan nettoarvo oli nega- tiivinen, mutta 64 ja 96 lehmän tilamalleissa lannan ravinnearvo yksiravinteisten ostolannoitteiden mukaan hirmoiteltuna pystyi juuri peittämään lietteen käsittelyn peruskustannukset (taulukko 9). Laskelmassa suuremmilla tiloilla oletettiin selvittä- vän yhdellä levitysvaunulla. Koska 16 lehmän molemmat nykymaitotilamallit olivat lannankäsittelyjär- jestelmää lukuunottamatta identtiset, muodostuivat näiden tilamallien kustannus- erot pelkästään kuivalanta- ja lietelantajärjestelmän eroista lantojen varastoinnissa, Taulukko 8. Lietelannan käsittelystä aiheutuvat investointikustannukset. Lehmiä, kpl 16 Lietelantaa, m3 430 32 800 64 1460 96 2100 Investointi- JHA mk/m3 kohteet JHA mk/m3 JHA mk/m3 JHA mk/m3 Lietelantavarasto 57648 90895 150191 209486 Ed. vesikate 11165 20770 37899 55029 Tr. käyttöinen potkurisekoitin 4300 4300 5600 5600 Imupainevaunu 33100 33100 43300 43300 Yhteensä 106212 247 149065 187 236990 163 313415 148 22 Taulukko 9. Lietelannan käsittelystä aiheutuvat vuotuiskustannukset varastointi- vaiheesta pellolle levitettynä. Lehmiä, kpl Lietelantaa, m3 16 430 32 800 64 1460 96 2100 Vuotuis- kustannukset nildv mk/m3 mldv mk/m3 mldv nildm3 midv mk/m3 Varastointi (sis.kate) 5643 13 9157 11 15414 11 22071 10 Sekoituslaite 697 2 697 1 907 1 907 0 Levitysvaunu 4811 11 4811 6 6293 4 6293 3 Traktorityö 670 2 1138 1 1992 1 2936 1 lhmistyö 470 1 886 1 1618 1 2443 1 Yhteensä 12290 29 16688 21 26424 18 34649 16 Lietelannan ravinnearvo 8096 19 15061 19 27859 19 40658 19 Lietelannan nettoarvo -4194 -10 -1627 -2 1435 1 6009 3 levityskalustoissa ja työnmenekeissä, kuivikeoljen keräyksestä sekä kuivalannan, virtsan ja lietelannan eri ravinnepitoisuuksista. Työnmenekki Kotieläintöihin sisältyvä sisäruokintakauden lannanpoistoon ja kuivittamiseen kuluva aika oli moninkertainen lannan pellolle levitykseen verrattuna (taulukko 10). Lietelantamenetelmässä ei kuivikkeita käytetty. Lannanlevitysvaiheen työt on tarkemmin jaoteltu taulukossa 11. Taulukko 10. Työnmenekki nykymaitotilamalleissa. Lehmiä, kpl Peltoa, ha lhmistyö tuntia/tila kotieläintyöt, josta lannanpoisto ja kuivittam. lannankäsittelYtyöt kasvinviljelytyöt muut maatal.työt johtotyöt Työnmenekki yht. h/tila 16 (kuival) 30 16 (liete) 30 32 61 64 121 96 182 2498 2387 3575 5112 6292 234 144 261 713 1241 16 12 22 40 61 232 210 418 713 1241 454 454 605 850 1275 151 151 242 408 612 3352 3215 4864 7123 9480 23 Taulukko 11. Lannankäsittelytyöt nykymaitotilamalleissa. Lehmiä, kpl 16 (kuival) 16 (liete) 32 64 96 Peltoa, ha 30 30 61 121 182 Levitysvaunu , m3 7,5 tn 7 7 10 10 Ihmistyönosuus: Sekoitus valvonta, tuntia/tila 0,9 0,8 0,8 0,6 Kuormaus 11,5 5,7 10,7 19,7 28,8 Kuljetus 0,9 1,5 4,0 7,6 13,6 Levitys 3,6 3,6 6,7 12,3 18,0 Yhteensä ihmistyötä 16,1 11,7 22,1 40,4 60,9 Yhteensä traktorityöaikaa 13,7 12,2 20,7 36,2 53,4 Virtsanlevitys vuokratyönä 3 h Lannan kuljetusmatkaan kuluva aika laskettiin siten, että pellot oletettiin olevan tilan välittömässä läheisyydessä. Työnmenekin laskemiseen käytettiin kaavaa (Pel- tonen ja Vanhala 1992): edestakainen matka, krn* 60 min/h Kuljetukseen kuluva aika (min/m3 ) = + elpymis - ja häiriöaika Käytännön tiloilla osa pelloista saattaa olla monenkin kilometrin päässä talous- keskuksesta, jolloin kuljetukseen kuluva aika voi olla huomattavasti tilamallien lannan kuljetukseen kuluvaa aikaa suurempi. Edellä mainituilla tilatiedoilla ja lähtöoletuksilla maidontuotantokustannus nykymaitotilamalleilla muodostui taulukon 12 mukaiseksi. Ajallisuuskustannus ja maan tiivistyminen Tilamallien avulla on mahdollista arvioida yksittäisten eri tekijöiden vaikutuk- sia maidon tuotantokustannukseen (pemiiä/maitolitra) verrattuna lähtökohta- tilanteeseen. Ajallisuuskustannuksen laskemiseksi käytettiin luvussa 2.3. esitet- tyä laskentakaavaa, jossa kevätviljoille ajallisuusvaikutuksena käytettiin ensin ruotsalaisen selvityksen mukaista 42 kg/ha/päivä. Kustannusvaikutukset lasket- tiin myös käyttämällä ajallisuusvaikutuksena 60 ja 120 kg/ha/päivä, jolloin oli mahdollista arvioida ajallisuuskustannuksia saviperäisiä maalajeja viljeltäessä käy- tettäessä lähtöaineistona suomalaisia kenttäkokeiden tuloksia. Maan tlivistymisestä aiheutuvia kustannuksia arvioitaessa käytettiin viljoilla satotappiona 5 %. Ohran satotaso oli 3600 kg/haja kauralla 3500 kg/ha. Viljan hintana oli 75 p/kg (taulukko 13 ja 14). keskinopeus, km/h* kuormakoko, m3 24 Taulukko 12. Maidon tuotantokustannus nykyskenaarion tilamalleissa. MAITOTILAMALLIT Lehmiä, kpl Tilan koko peltoala, ha Lannankäsittelymenetelmä 16 30,27 kuivalanta 16 30,27 lietelanta 32 60,55 lietelanta 64 127,47 lietelanta 96 191,21 lietelanta KUSTANNUSERÄ 1. Tarvikkeet Siemen 6437 6437 12873 25746 38619 Lannoitteet 23980 22634 45105 91207 137308 Kalkki 5190 5190 9731 19462 29194 Kasvinsuojeluaineet 123 123 245 490 735 Rehunsäilöntäaine ja -muovit 4504 4504 9008 27348 41022 Ostorehut 11254 11254 22507 45014 67522 Muu kotieläinkustannus 15396 15396 26789 50899 72331 Sähkö 11950 9584 18284 36568 51965 Poltto- ja voiteluaine 2204 2098 3449 7154 14292 Vuokratyökorvaukset 12412 11868 20619 15429 0 Yhteensä 93449 89087 168610 319319 452988 2. Työkustannus - viljelijäperheen työ 111879 111879 111879 111879 111879 - MYEL ja MATA 12447 12447 15989 17374 18576 - palkkatyö 37374 28249 137896 288173 444912 Yhteensä 161700 152575 265764 417427 575367 3. Yleiskustannukset 14080 13401 23422 37672 52388 4. Omaisuudesta aiheutuvat - rakennusomaisuuden poisto 25149 24513 45669 67562 104651 - kone- ja kalusto-om. poisto 31411 30587 51813 95429 117213 - salaojitusten poisto 4869 4869 9738 20501 30751 - raken. korjaus ja kunnossapito 6287 6128 11417 16891 26163 - koneiden " 10715 10382 17526 31427 38906 - salaojitusten " 1461 1461 2921 6150 9225 - maatilavakuutus 2086 2032 3680 5930 8511 - korkovaatimus 6 % 74235 73384 140871 268170 395927 Yhteensä 156262 153356 283636 512059 731347 Tuotantokustannus yht. 425459 408419 741432 1286338 1811812 Väh. poistoeläimet 18138 18138 36276 72553 108829 Maidon tuotantokustannus, mk 407321 390281 705155 1213785 1702983 Tuotettu maitomäärä, 1 103112 103112 206223 412447 618670 Maidon tuotanto- kustannus, p11 suhdelukuna (1. tila=100) 395,0 100,0 378,5 95,8 341,9 86,6 294,3 74,5 275,3 69,7 25 Taulukko 13. Ajallisuuskustannuksen ja maan tiivistymisen vaikutus maidon tuotantokustannukseen (mk/tila, p/maitolitra). Lehmiä 16, (liete) Lehmiä 32 Lehmiä 64 Lehmiä 96 Maidon tuotantokustarmus mIdtila/v 390281 705155 1213785 1702983 p/maitolitra 378,5 341,9 294,3 275,3 Ohra-ala, ha 4,91 9,82 19,65 29,47 Kaura-ala, ha 5,05 10,10 20,21 30,31 Lisäys tuotanto- nalc/ p/ mld p/ mld p/ mk/ p/ kustannukseen tila/v litra tila/v litra tila/v litra tila/v litra Ajallisuuskustannuksen vaikutus 42 kg/ha/pv 117 0,11 397 0,19 1391 0,34 3075 0,50 60 kg/ha/pv 167 0,16 568 0,28 1987 0,48 4392 0,71 120 kg/ha/pv 334 0,32 1135 0,55 3974 0,96 8784 1,42 Maan tiivistymisen vaikutus satotasoon - 5 % 1326 1,29 2652 1,29 5305 1,29 7957 1,29 Taulukko 14. Ajallisuuskustannus ja maan tiivistymisestä aiheutuvat kustannukset viljahehtaaria kohden laskettuna (mk/ha). Muutos tuotanto- kustannukseen Lehmiä 16 Lehmiä 32 mk/ mk/vilja- mld mldvilja- tila/v hehtaari tila/v hehtaari Lehmiä 64 mk/ mk/vilja- tila/v hehtaari Lehmiä 96 mk/ mldvilja- tila/v hehtaari Ajallisuuskustannuksen vaikutus 42 kg/ha/pv 117 12 397 20 1391 35 3075 51 60 kg/ha/pv 167 17 568 29 1987 50 4392 73 120 kg/ha/pv 334 34 1135 57 3974 100 8784 147 Maan tiivistymisen vaikutus 1326 133 2652 133 5305 133 7957 133 Liukoisen typen hyväksikäytön kustannusvaikutuksista Ympäristötuen ehdoissa oletetaan lannan liukoisen typen suhteelliseksi tehoksi kevätlannoituksessa 100 % ja syyslevityksessä 50 % (MMM 1996c). Tämä koskee kaikkia lantalajeja. Lannan kokonaisfosforista lasketaan 75 % olevan kasveille käyttökelpoista ja kokonaiskaliumista 100 %. Syys- ja kevätlannoituk- sessa ei ympäristötuen ehdoissa fosforin ja kaliumin käyttökelpoisuudessa tehdä eroa. Kemppainen (1992) arvioi kevätlevityksessä ilman välitöntä multausta virtsan liukoisen typen suhteelliseksi todelliseksi tehoksi 60 %, kuivikelannalle 90 % ja 26 lietelannalle 80 %. Syksyllä virtsaa levitettäessä ja pikaisesti heti mullattuna arvioi- tiin vain 40 % virtsan liukoisesta typestä seuraavana keväänä olevan kasvien käytettävissä ja pintalevitettynä enää 10 %. Syyslevityksessä vastaavasti heti mullattuna kuivikelannan liukoisesta typestä arvioitiin seuraavana keväänä olevan jäljellä 70 % ja lietelannan liukoisesta typestä 50 %. Käytännössä kuitenkin syksyllä levitetyn lannan tehoa on vaikea arvioida. Täydennettäessä keväällä väkilanrioitteilla syksyllä levitettyä karjanlantaa väkilannoitetäydennys osuu har- voin kohdalleen ja useimmiten seurauksena on joko yli- tai alilannoitus, josta seuraa sadon määrä- ja laatutappioita. Tilamalleissa oli lähtökohtana, että karjanlanta levitettiin pelkästään kevääl- lä. Kun oletuksia muutettiin siten, että puolet karjanlannasta levitettäisiin ke- väällä ja puolet syksyllä, oletettiin lannan liukoisen typen hyväksikäytöksi 75 %. Jos tilan koko lantamäärä levitettiin pelkästään syksyllä, typen hyväksikäyttönä käytettiin 50 %:a. Liukoisen typen hävikit korvattiin ostolannoitteiden typellä, josta aiheutui tuotantokustannukseen lisäystä (taulukko 15). Taulukko 15. Lannan liukoisen typen hyväksikäyttöerojen vaikutus maidon tuo- tantokustannukseen (mk/tila/vuosi, p/litra). Lehmiä 16 Lehmiä 16 Lehmiä 32 Lehmiä 64 Lehmiä 96 kuivalanta lietelanta Maidon tuotantokustannus midtila/v 407321 390281 705155 1213785 1702983 p/maitolitra 395,0 378,5 341,9 294,3 275,3 Oletus 1,84 kg N/m3 N hyv.käyttö 100 % Lisäys tuotanto- mk/ p/ mk/ p/ mk/ p/ mk/ p/ mk/ p/ kustannukseen, kun tila/v litra tila/v litra tila/v litra tila/v litra tila/v litra lannan liukoisen typen hyv.käyttö 75 % 50% 25 % Viljelijällä on ympäristötuen puitteissa käytettävissä peltokasveittain tietyt lan- noituksen perustasot. Jos ja kun ravinnehävikkejä aiheutuu lannan levityksen aikana ja vielä levityksen jälkeen esimerkiksi runsaiden sateiden takia, ei lisä- ravinteita voida enää levittää, jos on jo käytetty ympäristötuen ehtojen mukaiset lannoituksen maksimimäärät. Viljelijänä on käytettävissään siten ravinnekiintiö, jonka ravinnekilot kannattaa käyttää ravinnetappiot minimoiden taloudellisten rajoitteiden puitteissa. Karjanlannan ravinnehävikeistä aiheutuvia kustannuksia voidaan ostolannoite- kustannuksen lisäksi arvioida myös ravinteiden tuotantovaikutusten perusteella eli ravinnehävikeistä aiheutuvina sadonmenetyksinä. Ravinnehävikkitappiot voivat 495 0,48 876 0,85 1600 0,78 2949 0,72 4304 0,70 991 0,96 1752 1,70 3201 1,55 5898 1,43 8608 1,39 1486 1,44 2627 2,55 4801 2,33 8848 2,15 12912 2,09 27 satotappioina (typen tuottoarvona) arvioituina olla huomattavasti suuremmat kuin ostolarmoitekustannuksena (typpikilon arvona) laskettuna. Ongelmana liian pienet lantavarastot Tiloilla on usein riittävästi viljelypinta-alaa lannan levittämiseksi hyväksyttävällä tavalla. Ongelmia ovat sen sijaan aiheuttaneet liian pienet varastointitilat, jol- loin on jouduttu levittämään lantaa kasvukauden ulkopuolella. Tilat ovat ympäris- tötuen ehtojen täyttämiseksi joutuneet etsimään erilaisia ratkaisuja lisävarastotilo- jen järjestämiseksi. Ratkaisuvaihtoehtoja ovat mm. lisärakentaminen, patterivaras- tointi, irralliset lisäsäiliöt, tilojen yhteisvarastot, varastotilan vuokraus naapurilta, ylimääräisen virtsan tai lietteen turpeeseen imeyttäminen tai virtsan kuljetus jäte- vedenpuhdistamolle. Äärimmäinen vaihtoehto lantaongelmaan on eläinmäärän vä- hentäminen. Lisärakennettaessa on perinteisten rakennusratkaisujen lisäksi lietevarastoksi käytetty maahan kaivettua tilaa, joka on päällystetty kumimatolla. Käytännön tutkimustarpeena onkin halpojen lantavarastojen kehittäminen ja tähän liittyen turvallisen varastoinnin selvittäminen. Kokeiluhankkeissa on ollut tavoitteena löytää näitä entistä edullisempia ja kevytrakenteisempia vaihtoehtoja lantava- rastoiksi (mm. Heinälä 1996). Hankkeissa on kokeiltu erilaisia rakennustapoja kuten maabetonia, asfalttia, kiveystä ja betoniteollisuuden sivutuotteita. Pohjan vesitiiviyttä on varmistettu mm muovi- ja kumikermillä. Kokeiluhankkeissa lan- tavarastojen rakennuskustannusten on arvioitu olevan 1/3-1/2 nykyisten kiinteiden lantavarastoj en kustannuksista. Lantalarakennuksia suunniteltaessa on otettava huomioon myös maisemate- kijät. Karjakoon kasvaessa tarvittavan lantalan koko kasvaa ja lantala vie yhä suuremman tilan talouskeskuksen läheisyydestä. Suuret lantalat eivät ole maise- mallisesti eivätkä hygieenisesti talouskeskukseen sijoitettuna hyvä ratkaisu. Em. syistä ja työhuippujen tasaamiseksi voisi olla järkevää rakentaa osa lantavarastoti- lasta viljelysten läheisyyteen, jolloin talouskeskuksessa oleva lantavarasto riit- täisi muutaman kuukauden välivarastointiin. Viljelysten lähelle sijoitettuihin lantavarastoihin lanta voitaisiin siirtää silloin, kun on aikaa ja tiestö kestää. Useampi varastointivaihe lisää toisaalta jonkin verran työnmenekkiä, kun lanta kuormataan ja kuljetetaan useamman kerran. Lantavarastojen tilavuustarpeeseen vaikuttavat syntyvä lannan määrä, pesu- ja sadevesien mukaan pääsy ja varastointiajan pituus. Käytettävää varastotilavuutta voidaan säästää ohjaamalla pesuvedet ja kotitalouksien jätevedet esimerkiksi maa- puhdistamon kautta, jolloin ne eivät ole enää kasvattamassa virtsa- ja lietesäiliöi- den tilavuutta. Kapuisen ja Karhusen (1990) tutkimuksessa lietelannan tuotanto- määrät vaihtelivat navettatyypin mukaan. Parsinavetoissa lietelannan tuotanto- määrä vuodessa nautayksikköä kohden oli pesuvedet mukaan laskien keskimäärin 25,5 m3/ny, pihatoissa 37,7 m3/ny ja lihakarjakasvattamoissa 17,8 m3/ny. Varsinai- 28 seksi lietelannan määräksi tutkijat arvioivat kirjallisuuden perusteella korkeintaan 22 m3/ny/v. Maatalousrakennusten suunnitteluohjeissa (MMM 1996e) minimi- varastointitilavuutena on navettatyyppejä erittelemättä vuoden lietemäärälle 24,0 m3/lypsylehmä ja 8 kuukaudelle 16,0 m3, johon lisätään maito- ja lypsylaitteiden pesuvesien määrä ja sadevesivara. 20 nautayksikön lietelantavarastokustannukset MMM:n ohjekustannusten (1996d) mukaan laskettuna käytettäessä lietemäärinä 24,0-37,7 m3/ny/vuosi, vaihteli investointikustannus 62200-86 860 markkaan. Jos lietevarasto laskettiin 8 kuukaudelle, investointikustannus oli vastaavasti 47 800-64 200 markkaa. Tavoitetilavuutena olisi, että lantavarastojen tilavuus riittäisi myös poikkeuksellisissa olosuhteissa ja lantaa ei jouduttaisi levittämään esimerkiksi liian aikaisin keväällä. Tällöin voitaisiin varmistaa lannan ravirmesisällön säilyminen ja ajoittaa lannan levitysajankohta kasvintuotannon ja ympäristön kannalta mahdolli- simman hyvin. Vuosina 1995, 1996 ja vuoden 1997 alkupuolella tehtyjen noin 37 400 ympäristöhoito-ohjelmien perusteella lantaloiden laajentamistarvetia on kahdel- la kolmesta karjatiloista. Lisärakentamisen kustannus on keskimäärin 44 570 markkaa / hanke. Lisärakentamiskustannukset näille, jo suunnitelman tehneille tiloille (47 % kaikista ympäristötukea hakeneista tiloista), olisivat yhteensä noin 725,6 milj. markkaa (Maaseutukeskusten Liitto 1997). Varastointitilan riittämättömyysongelma on joillakin tiloilla ratkaistu sekoitta- malla lietettä turpeeseen, jolloin syntyvää kiinteää lantaa on voitu varastoida aumoissa kuivalannan tavoin. Kevättalvella 1996 kokeiltiin lietteen ja virtsan sekoittamista turpeeseen lietuvaunun avulla ympäristötukeen liittyvän kokeilu- hankkeen puitteissa (Leppänen 1996). Turpeeseen imeyttäminen koettiin tiloilla varastotilojen rakentamisen vaihtoehdoksi silloin, kun tulevaisuus tiloilla oli avoin, jatkajaa ei välttämättä ollut tai muutoin mietittiin tilanpidon lopettamista. Turpeeseen imeyttäminen nähtiin mielekkäänä myös silloin, kun varastotilat olivat vain hieman riittämättömät ja varastointiongelma esiintyi vain satunnaisesti. Tur- peeseen imeyttäminen voi tapahtua esimerkiksi 1) sekoittamalla turvetta ja lietettä lietuvaunun avulla, 2) ajamalla tyhjään laakasiiloon tai maapohjaiseen laakeaan kuoppaan ohuina keiroksina turvetta ja lietettä/virtsaa patteriksi sekä 3) virtsaa on mahdollista imeyttää turpeeseen myös käyttämällä turvetta kuivikkeena kuivalan- tanavetoissa. Käytännön ongelmia kokeiluhankkeessa aiheuttivat poikkeukselliset sääolot. Lietuvaunumenetelmää ei voitu toteuttaa poikkeuksellisen kylmissä olosuhteis- sa. Pakkasen noustessa yli 15 asteen oli lietevaunun toiminta keskeytettävä, koska kone ei kestänyt pakkasta. Liete- ja virtsavarastot jäätyivät myös poikkeuksellisten pitkien ja kovien pakkasjaksojen aikana. Osa viljelijöistä koki turpeen hinnan olevan menetelmän käyttöönoton esteenä (30-44 mk/m3 ilman alv). Lisäksi yhden lietekuution käsittelykulut (lietuvaunun käyttö ja turvekustannus) olivat normaalisti noin 60 markkaa. Oman lietuvaunun hankintakustannus olisi ollut noin 35 200 markkaa. Tyhjillään olevien liete- ja virtsasäiliöiden mahdollisimman tehokas hyö- 29 dyntäminen nähtiin monella tilalla taloudellisesti edullisimmaksi vaihtoehdoksi ja siihen panostaminen tärkeäksi (Leppänen 1996). Hakkola (1994) on tutkinut turpeeseen sekoitetun naudan lietelannan lannoitus- vaikutuksia. Turvetta käytettiin lietelantakuutiota kohden 1,5 m3. Hakkolan ko- keissa turvelannan antamat ohran sadonlisäykset eivät riittäneet peittämään tur- peen käytöstä aiheutuvia lisäkustannuksia. Turpeen sekoittaminen lietelantaan paransi lietelannan typen hyväksikäyttöä vain kevätlevityksessä ja tällöinkin varsin vähän. Kokeessa tuli esille turpeen typpihävikkejä pienentävä vaikutus. Kangas (1996) on verrannut Etelä-Pohjanmaan tutkimusasemalla turveliete- lannan lannoitusominaisuuksia pelkkään lietelantaan verrattuna ja selvittänyt näiden lannoitusaineiden vaikutusta peltomaahan useamman vuoden käytössä. Tutkimuksen mukaan turpeeseen sekoitettu lietelanta vaikuttaa lannoitteena ja parantaa maan kasvukuntoa lietelannan veroisesti. Sekä lietelanta että turpee- seen sekoitettu lietelanta olivat ohran lannoitteena lähes väkilannoitteen veroi- sia, kun levitettävät typpimäärät mitoitettiin kenttäkokeissa yhtä suuriksi. Karjatilojen jätevesien käsittely Maitohuoneesta syntyy huuhtelu- ja pesuvesiä keskimäärin 0,4 m3 vuorokaudes- sa. Vuotta kohden maito- ja lypsylaitteiden pesuvesimäärä vaihtelee yleensä 100-200 m3 (Ympäristöministeriö 1997). Pesussa käytettävät fosforipitoiset pesu- aineet ovat osaltaan aiheuttamassa fosforikuormitusta. Pesuvesien klooripitoisuus on myös usein korkea ja pH-arvo vaihtelee voimakkaasti. Jätevedet johdetaan tiloilla yleensä lietelantasäiliöön tai sakokaivojen kautta maastoon tai ojiin ja edelleen vesistöön. Ympäristökeskuksissa on ollut kokeiluhankkeita karj atiloj en maitohuoneiden jätevesien käsittelyn edelleen kehittämiseksi. Pohjois-Savon ympäristökeskuk- sessa on mm. selvitetty karjatilojen maitohuoneiden jätevesien käsittelymahdol- lisuuksia yhdessä tilan asuinrakennuksen jätevesien kanssa erityisesti maasuo- timen sekä myös kivivillasuotimen kannalta (Laukkanen 1997). Vuoden seuran- nan perusteella osoittautui, että jätevesien laatu vaihtelee hyvin voimakkaasti. Ensimmäiset huuhteluvedet sisältävät paljon orgaanista, happea kuluttavaa ai- nesta. Pesuvaiheen vesissä on taas fosforia moninkertainen määrä asuinrakennuk- sen jätevesiin verrattuna. Maasuotimien toimivuuteen vaikutti mm. laitoksen rakentamislaatu, kapasiteetti ja saostuskaivojen ajallaan tyhjentäminen. Orgaa- nisen kuorman väheneminen tutkituissa maapuhdistamoissa oli 90 %. Fosforin- poisto oli vähintään 50 %. Typenpoistoteho vaihteli riippuen mm. siitä miten happi riitti maaperässä mikrobeille. Hämeen ympäristökeskuksen alueella on maitotiloille kokeiltu panospuhdistus- tekniikkaa soveltavaa järjestelmää, jossa ensin pesuvedet neutraloidaan ja sitten ilmastetaan ja selkeytetään erillisissä kaivoissa ennen vesien johtamista vesis- töön. Järjestelmän uskotaan vähentävän kuormitusta hyvin tehokkaasti. Hank- 30 keessa puhdistamo 50 lehmän pihattonavetan pesuvesille ja tilan asumajäte- vesille maksoi 59 000 markkaa (alv 0 %) ilman työkustannuksia (Maaseudun Tulevaisuus 1.11.1997). 3.1.2. Luomumaidontuotantotila Luonnonmukaista kotieläintuotantoa tarkasteltiin luomuskenaariossa maidontuo- tannon osalta. Luomutuotannossa Suomessa vuonna 1997 oli noin 120 lypsykarja- tilaa. Samanaikaisesti oli siirtymävaiheessa 525 tilaa, joiden päätuotantosuunta oli lypsykarjatalous. Vuoteen 2000 mennessä luomumaidon määrän arvioidaan kiintiöiden perusteella nousevan 54,5 miljoonaan litraan (Kivinen ja Alasimi 1997). Luomutiloille suositellaan rakennusratkaisuja, joissa eläimet voivat liikkua vapaasti sekä sisä- että ulkotiloissa. Luonnonmukaisessa tuotannossa pihatto- ja karsinakasvatus ovat ensisijaiset hyväksytyt navettatyypit. Parsinavetta on sallittu tilakohtaisesti 10 vuoden ajan kotieläintuotannon ensimmäisestä luomuhyväk- synnästä lukien. Peruskorjauksessa ja uudisrakennuksissa vain pihattoratkaisu on sallittu (Luonnonmukaisen viljelyn liitto 1997b). Kesäaikaan luomutilalla on eläinten päästävä laitumelle tai laajaan jaloittelu- tarhaan ja talvisaikaan sään niin salliessa. Ulkotarhojen koon mukaan pohjien päällystyksissä on tiloilla noudatettava Ympäristöministeriön ohjetta Kotieläin- talouden ympäristönsuojelusta. Esimerkiksi jatkuvassa ympärivuotisessa käy- tössä olevan ulkoilutarhan (ala suurempi kuin 20 m2/eläinyksikkö), tarvitaan tiivispohjaista (maabetoni, betoni, asfaltti) alaa vähintään 5 m2/ey eläinten ruokinta- ja ulostamis alueille. Lanta ja virtsa kerätään alueelta lantavarastoihin. Jatkuvassa käytössä olevilla metsälaiduntarhoissa ja luonnonlaitumilla pysyvien ruokintapaikkojen ympärykset on päällystettävä kiinteällä materiaalilla (tiivis- tetty hiekka ja sora, puunlcuori, hake tms). Luomutilalla kaikki lanta on kompostoitava ennen lannoitteeksi käyttöä. Kui- valanta voidaan kompostoida aumassa tai rumpukompostorissa. Lietelanta kom- postoidaan ilmastamalla tai sekoittamalla liete turpeeseen ja kompostoimalla kuiva- lannan tapaan. Virtsa tulisi seisottaa, kompostoida tai ilmastaa ennen käyttöä. Erityisesti nurmelle levitettäessä virtsalle ja lietelannalle suositellaan vedellä laimen- tamista, sadetusta tai levittämistä riittävän sateen aikana. Lannan varastoinnissa ja käsittelyssä samoin kuin säilörehun puristenesteen käsittelyssä luomutilan on noudatettava em. YM:n ohjetta. Tiloja sitovat myös ympäristötuen perustuen ehdot ja nitraattidirektiivi. Täten lantavarastojen tilavuu- det tulee olla mitoitettu 12 kuukaudelle vähennettynä laidunkauden osuudella. Virtsasäiliöitä tulisi olla kaksi, jotta virtsa voidaan seisottaa 2-3 kuukautta en- nen levitystä. Kuivalannan on luomutiloilla vielä saanut kompostoida pelloille aumoihin useita kertoja vuoden aikana, jolloin käytännössä noin 6 kuukauden varastotila on ollut useimmilla tiloilla riittävä (Luonnonmukaisen viljelyn liitto 31 1997a). Lietelannan ilmastusta varten tulisi olla useampi lietesäiliö, että tuoretta lietettä ei enää pääsisi jo ilmastetun lietteen joukkoon. Kompostiauman teko onnistuu yleisperävaunun ja kuormaimen avulla. Yleis- perävaunuun kuormataan kompostoitavat aineet (lantaa, kuivikkeita, ja mahdol- lisesti muita lisäaineita esim. apatiittia tai savimultaa) kerroksittain. Purettaessa kuormat jonoon syntyy sopivan kokoinen auma. Levitysvaunu sekoittaa komposti- aineet keskenään ja aumasta tulee riittävän kuohkea. Komposti peitetään auman- teon jälkeen turpeella, mudalla (5 cm), oljilla (15 cm) tai hengittävällä peitteellä. Lämpövaiheen jälkeen, noin 1-2 kuukautta kompostin tekemisestä, komposti tulisi suojata sateelta. Komposti voidaan tarvittaessa kääntää kompostin jäähdyttyä noin 1-2 kuukautta kompostin teosta. Sopiva kompostointiaika aumakompos- toinnissa on peltokasveille yleensä noin 3-7 kuukautta. Lannan kompostoinnissa tilavuus pienenee yli 6 kk kompostointiaikana noin 50 % ja 3-5 kk kompostoin- nissa noin 30 % (Luonnonmukaisen viljelyn liitto 1997b). Kompostin levitys pellolle ei poikkea tämän jälkeen enää tavanomaisen kuivalannan levityksestä. Lannanlevityksen työnmenekki voi tosin luomutilalla olla hieman suurempi kuin tavanomaisella tilalla, jos lanta levitetään pienempinä hehtaariannoksina. Levityksen jälkeen aumakomposti mullataan mahdollisimman nopeasti ammo- niumtypen haihtumisen estämiseksi. Lannan kompostoitumiseksi tarvittavat kuivikemäärät ovat yleensä huomat- tavasti suurempia kuin eläinten puhtaanapitoon tarvitaan. Kuivikkeena käyte- tään kompostoituvia materiaaleja; olkea, turvetta, puuhakkeita ja kuoriketta. Alusolkena voidaan käyttää myös tavanomaisesti viljeltyä olkea, jossa ei olisi mielellään käytetty torjunta-aineita ja korrenvahvistajia. Virtsasäiliömenetelmässä lannan sitomiseksi ja kompostointia varten kuivikkeita tulisi käyttää naudoille 4-6 kg olkia/ey/pv. Jos olkea ei ole tarpeeksi, käytetään lisäksi muita kuivikkeita. Jos myös virtsa imeytetään kuivikkeisiin, kuivikkeita tarvitaan 12-15 kg olkia/ ey/pv. Vinokuivikepohjaa käytettäessä naudoilla riittää noin 8 kg olkia/ey/päivä (Luonnonmukaisen viljelyn liitto 1997b). Mikäli eläinsuojassa kuivikkeita ei ole käytetty kompostoinnin kannalta riittävästi, niitä täytyy lisätä viimeistään kompostia valmistettaessa. Luomuviljelyssä on tavoitteena, että karjan määrä ja rehuntuotannon laajuus ovat tasapainossa toistensa kanssa. Tilan eläinmäärän ja peltoalan suhde ei saa ylittää 1,5 eläinyksikköä/hehtaari. Siten keskimäärin viljelykierron aikana käy- tetty lantamäärä ei saa ylittää 1,5 eläinyksikön tuottamaa lantamäärää hehtaaria kohden vuodessa. Karjamäärän ja peltoalan suhteen suositellaan olevan alle 0,8 ey/ha (Luonnonmukaisen viljelyn liitto 1997b). Ohjeita tulkittaessa viljelykierron pituus ei ole ajallisesti tarkka käsite, sillä viljelykierron pituus vaihtelee yleensä 3-8 vuoden välillä (Luonnonmukaisen viljelyn liitto 1997a). Tilan ulkopuolelta saa tuoda tavanomaista lantaa täydennyslannoitteeksi kor- keintaan puolet enimmäismäärästä eli 0,75 ey/ha/v tuottama lantamäärä ravinne- määränä. Tilalla, josta lantaa tuodaan, ei saa olla teollismaista kotieläintuotan- 32 toa eli kotieläimiä saa olla enintään 2 ey/ha. Lannan- ja ravinnetuoton laskentape- rusteina voidaan käyttää oletusta, että 1 eläinyksikkö tuottaa vuodessa 16 tonnia lantaa, joka sisältää 90 kiloa typpeä ja 18 kiloa fosforia. Tällöin 1,5 ey:n tuottamassa lantamäärässä ravinteina olisi 135 kiloa typpeä ja 27 kiloa fosforia. Lantojen ja virtsan kokonaisfosforista liukoiseksi lasketaan 75 % ja kompostin fosforista 60 % (Kasvintuotannon tarkastuskeskus 1997). Lantayhteistyötä harjoittavalla luomutilalla kotieläinrajoitus ei ole ongelma, koska peltoalaan voidaan laskea sekä luomutilan että yhteistyötilojen peltoala. Luomutila voi tehdä yhteistyötä kasvinviljelytilan kanssa, jolloin kasvinviljely- tilan peltoja lannoitetaan karjatilan lannalla ja karjatila käyttää vastaavasti kasvin- vilj elytilalta saatavia rehuja. Luomutilan lannankäsittelyn ongelmia: aumakompostoinnin hallinta typen tappiot kompostoinnissa ja ilmastuksessa kompostoidun lannan homogeenisuus kuivikkeiden saatavuus, sopivat ja taloudelliset kuivikemateriaalit kuivalannan levitysongelmat lannan ravinnetasapaino; ei täydennysmahdollisuutta helppoliukoisilla mineraali- lannoitteilla Luomumaitotilamallit Luomumaitotilamalleissa tarkasteltiin rinnakkain kahta vastaavaa tilakokoluokkaa kuin nykyisen skenaarion maidontuotantomalleissa. Kahdella 16 lehmän tilalla oli vielä parsinavetta, joissa oli vaihtöehtoisesti kuivalanta-virtsanerotusmenetel- mä tai lietelantajärjestelmä. 32 lehmän tilamalleissa ensimmäisessä oli lämmin pihatto ja lietelantajärjestelmä ja toisessa kylmä pihatto ja lanta käsiteltiin (puoli)kiinteänä. Eristämättömissä rakennuksissa lietelantajärjestelmä ei Suo- men talviolosuhteissa toimi, joten käytäviltä ja jaloittelualueilta lanta kerätään puolikiinteänä lantana. Koska puolikiinteässä lannassa on liikaa kuiva-ainetta, jotta se voitaisiin lietelannan tapaan ilmastaa, niin tilalla puolikiinteä lanta kiinteytetään ja kompostoidaan kuivalantana. Kuivikkeita lantaan lisätään pää- asiassa kompostintekovaiheessa. Jonkin verran kuivikkeita käytetään makuupar- sissa. Lantakäytäville levitetty turve estää typen hävikkejä, mutta muutoin käytä- vien kuivitus on melko vähäistä, koska eläimet voivat alkaa maata käytävillä parsien sijasta. Luomumaitotilamalleja ei voida verrata nykystrategian maidontuotantotila- malleihin ottamatta huomioon seuraavia muutoksia. Nykyskenaarioon verrattu- na viljan satotasoja laskettiin 30 % ja nurmisatoja 10 %. Luomutilamallissa nurmet olivat kaikki 3-vuotisia apilanurmia. Lehmien keskituotosta laskettiin 10 %, 6300 kiloon vuodessa. Uudistus-% laskettiin 20 prosenttiin. Ruokinnassa karkea- 33 rehun osuus on tuotantoehtojen mukaan oltava vähintään 70 % rehun kuiva- aineesta koko karjan vuotuisesta rehunkulutuksesta. Tilamalleissa ostorehuina käytettiin ainoastaan rypsirouhetta ja kivennäisvalmisteita. Pienimmässä 16 leh- män tilamallissa säilörehu tehtiin laakasiiloihin ja 32 lehmän tiloilla nurmirehujen korjuuseen käytettiin omaa pyöröpaalainta. Samankokoiset luomutilat olivat mal- leissa peruskonevalinnoiltaan identtiset. Ainoat erot joita tilamallien välillä oli, johtuivat eri rakennusratkaisuista ja tästä johtuen edelleen eri karjanlannankäsittely- menetelmistä. Lannankäsittelyyn liittyvät investoinnit ja työnmenekit Luomutilalla on eläimille oltava talvella ulkoilumahdollisuus. Tilamalleissa oli lannankäsittelyinvestointeihin varattu jatkuvassa ympärivuotisessa käytössä oleva ulkoilutarha, jonka ala oli suurempi kuin 20 neliötä / eläinyksikkö. Tällöin kokoontumisalueet, ruokintapaikat ja ulostamisalueet on oltava tiivispohjaisia. Tiivispohjaisen alan on oltava vähintään 5 neliötä / eläinyksikkö. Ohjekus- tannuksissa (MMM 1996d) jaloittelupihan kustannukset olivat 70 markkaa neli- öltä 100 neliöön asti ja lisäneliöt 40 markkaa. Ympäristöministeriön ohjeissa jaloittelualuille edellytetään lisäksi vesien keräilykäivoa tai tiivispohjaisen alu- een kattamista. Keräilykaivon tilavuuden tulee olla vähintään 0,3 kuutiota tiivis- pohjaisen alueen neliömetriä kohti. Alueen kattamisvaihtoehto oli keräilykaivoa huomattavasti kalliimpi Kattamisen kustannus oli kuivalantalan vesikattora- kenteen ohjekustannuksissa 300 mk/m2 Tilamalliin keräilykaivon rakentamis- kustannukset laskettiin 280 mk/m3 ohjekustannuksien mukaan (MMM 1996d) (taulukko 16). Jaloittelualueiden lisäksi luomutilalle voi aiheutua lisähankintakustannuksia kompostiaumojen peittämisestä. Kompostiauman lämpövaiheen jälkeen auman liiallinen kastuminen ja ravinnevalumat estetään peittämisellä. Mitä pidempään kompostia varastoidaan, sen tärkeämpää auman kattaminen on (Källander 1993). Auman peitteeksi käy hengittävä muovikate, muovi (esim. vanhat aumamuovit) tai pressu, jos kompostin riittävä hapen saanti turvataan. Markkinoilla on varsinai- sia kompostihuopia, joilla myös estetään kesällä kompostin kuivumista ja syk- syllä ja talvella jäätymistä. Hintaluokaltaan esimerkiksi 5*50 m kompostihuovan hinta oli noin 3000 markkaa. Tilamalleissa lähtökohtana kuitenkin oli, että lantala oli tilavuudeltaan noin 8 kuukauden varastointiajalle, joten kompostointiin oli mahdollista käyttää jo olemassa olevaa katettua lantalaa ja kompostihuopia ei ole laskettu kustannuksiin mukaan. Tulee kuitenkin huomioida, että katon alle tehty komposti kuivuu helposti liikaa. Liian kuivassa kompostissa pieneliötoiminta pysähtyy ja typpi, joka ei ole vielä sitoutunut orgaaniseen muotoon, haihtuu (Källander 1993). Tiloilla syntyvinä lantamäärinä käytettiin samoja lantamääriä kuin muissakin maitotilamalleissa eli lypsylehmää (nautayksikköä) kohden syntyi lietelantaa 34 24, kuivikelantaa 12 ja virtsaa 8 tai kuivikelantaa-Fvirtsaa 24 kuutiota. Näistä määristä vähennettiin laidunkauden osuus. Lietelantatiloilla lietelantamääriin laskettiin pesuvesiksi 100-140 kuutiota. Kuivalantatiloilla pesuvedet johdettiin sakokaivojen kautta ojiin tai imeytettiin maahan. Jaloittelutarha-alueiden vesi- ja ravinnemääriä ei tässä lähdetty investointikustarmuksia pidemmälle arvioi- maan. Kompostoitaessa kuivalantaa sen tilavuus pienenee 3-5 kuukauden kompos- tointiaikana noin 30 %. Tätä tilavuuden pienenemistä ei otettu lantalatilavuuksia laskettaessa huomioon vaan vasta levitysvaiheen työmenekeissä. Virtsan levitys ja samalla jaloittelutarhan kaivon tyhjennys teetettiin 16 lehmän tilalla urakoit- sij alla. Vuotuista työnmenekkiä tarkasteltaessa lannankäsittelytöistä päivittäinen (täs- sä sisäruokintakauden aikainen) lannanpoisto ja kuivittaminen vievät kokonaisuu- dessaan paljon enemmän aikaa kuin muutaman päivän ajalle kasautuva aumakom- postin valmistus ja auman levitystyöt (taulukot 17 ja 18). Taulukko 16. Lannankäsittelyyn liittyvät investoinnit luomumaitotilamalleissa. Lypsylehmiä, kpl 16 16 32 32 Navetta parsinavetta parsinavetta lämmin pihatto kylmä pihatto Kuivikelantaa, m3/v 159 637 Virtsaa, m3/v 106 Lietelantaa, m3/v 419 777 Investointi- kohteet JHA JHA JHA JHA Kuivalantala 34153 67611 Kuivalantalan vesikattorakenne 15932 63730 Virtsasäiliö 28559 Virtsasäiliön betonikansi 4674 Lietelantavarasto 56678 88957 Lietelantalan vesikate 10885 20210 Tr. käyttöinen potkurisekoitin 4300 4300 Ilmastinlaitteet 12900 26200 Yleisperävaunu lantavarustein 34700 55400 Lantatalikko etukuormaimeen 3100 3100 Imupainevaunu 7 m3 33100 33100 Jaloittelutarha (5 m2/ey) 6487 6487 10414 10414 Jaloittelutarhan keräily- kaivo (0,3 m3/m2) 7784 7784 15569 15569 Yhteensä 135390 132135 168249 215824 Mk/nautayksikkö 7124 6953 4427 5678 35 16 (kuival.) 16 (liete) 32 (liete) 32 (kuival.) 2363 2262 2742 2891 228 137 248 398 30 13 25 97 220 185 322 362 550 550 579 579 145 145 232 232 3307 3155 3900 4160 Ilunistyö tuntia/tila kotieläintyöt, josta lannanpoisto ja kuivittaminen lannankäsittelytyöt kasvinviljelytyöt muut maatal.työt johtotyöt Työnmenelcki yht. h/tila Taulukko 17. Työnmenekki luomumaitotilamalleissa. Lehmiä, kpl Karjanlannankäsittelyn työnmenekkejä tarkasteltaessa tavanomaisen ja luomu- tilan välillä lietelannan ilmastus ei lisää juuri ihmistyötä tavanomaiseen lietteen perussekoitukseen verrattuna. Sen sijaan kuivalantajärjestelmässä lannan auma- kompostointityöt lisäävät vähintään yhden lannan kuormaus- ja levityskerran pe- Taulukko 18. Luomumaitotilamallien lannankäsittelyn työnmenekit. Lehmiä, kpl 16 16 32 32 Kuivikelantaa, m3 159 637 Virtsaa 106 Lietelantaa 419 777 Levitysvaunu , m3 7 7 Yleisperävaunu, tn 7,5 9,5 Ihmistyön osuus, tuntia/tila: Aumakompostointi: Kuormaus lantalasta 4,9 19,7 Oljen lisäys 5,3 21,2 Lisäaineen käsittely 0,9 3,7 Kuorman purku aumaan 2,1 8,5 Auman peittäminen oljella 4,0 15,9 Yhteensä 17,3 49,4 Sekoituksen valvonta 0,9 0,9 Kuormaus 9,1 5,6 10,4 36,4 Kuljetus 1,0 2,9 7,7 4,6 Levitys (hajalev.) 2,5 3,5 6,5 6,5 Yhteensä 12,6 12,9 25,4 47,5 Yhteensä ihmistyötä 29,9 12,9 25,4 97,0 Yhteensä traktorityöaikaa 25,4 13,2 23,8 82,5 36 rinteiseen kuivalannan kuormaus-kuljetus-levitys -työketjuun (ks. aumakompos- toimin työnormit Klemola 1993). Jos kompostiauma tehdään valmiiksi ennen kevättä pellolle, voidaan kuljetuksen osuus ajoittaa tehtäväksi muulloin kuin kevätkii- reiden ajaksi. Lannankäsittelytyöt vaativat luomutilalla enemmän suunnittelutyötä etukäteen, jotta lanta ehditään kompostoida ennen levitystä. Yhdistämällä lannankäsittelyyn liittyvät investoinnit (taulukko 16) ja työnmene- kit (taulukko 18) varastointivaiheesta lannan pellolle levitykseen saakka saatiin lannankäsittelyn vuotuiskustannukset vuotta ja nautayksikköä kohden (taulukko 19). Lietelantakuutiota kohden kustannuksia tuli 16 lehmän tilalla 42 markkaa ja 32 lehmän tilalla 35 markkaa. Pellon käyttö ja lannan ravinnemäärät Luomutilamalleissa lantojen ravinnepitoisuuksina käytettiin Viljavuuspalveluun (1997) vuonna 1996 lähetettyjen lanta-analyysien keskiarvotuloksia naudan kom- postoidusta kuivikelannasta, virtsasta ja ilmastetusta lietelannasta (taulukko 20). Taulukko 19. Lannan käsittelystä aiheutuvat vuotuiskustannukset varastointi- vaiheesta pellolle levitettynä luomumaitotilamalleissa. Lypsylehmiä, kpl 16 16 32 32 Kuivikelantaa, m3/v 159 637 Virtsaa, m3/v 106 Lietelantaa, m3/v 419 777 Vuotuiskustannukset Parsinavetta Parsinavetta Lämmin pihatto Kylmä pihatto (poistoaika, vuotta) mk/v mIdny mldv mIdny mldv mIdny midv mk/ny Kuiviketurve 0 0 0 0 0 0 2626 69 Jaloittelualue sis. kaivo (15 v) 1551 82 1551 82 2823 74 2823 74 Lantavarasto sis. katteet (25 v) 6832 359 5540 292 8952 236 10770 283 Sekoitus- ja ilmastus- laitteet (10 v) 0 0 2786 147 4941 130 0 0 Virtsanlevitys vuokratyönä 524 28 0 0 0 0 0 0 Levityskonekustannus (12 v) 5494 289 4811 253 4811 127 8502 224 Ilmastulcsen sähkönkulutus (10 kWh/m3) 0 0 1668 88 3096 81 0 0 Aumakompostoinnin ihmistyö (40 mk/h) 692 36 0 0 0 0 1981 52 Aumakompostoinnin tr.työ (55 mk/h) 807 42 0 0 • 0 0 2309 61 Lannanlevityksen ihmistyö (40 mk/h) 505 27 725 38 1019 27 1910 50 Lannanlevityksen tr.työ (55 mk/h) 589 31 516 27 1309 34 2226 59 Yhteensä 16994 894 17597 926 26951 709 33147 872 37 Taulukko 20. Kompostoitujen karjanlantojen ravinnepitoisuuksia. Liuk.typpi Fosfori Kalium kg,/m3 kg/m3 kg/m3 Kompostoitu kuivikelanta 0,85 1,13 3,33 Virtsa 2,11 0,05 4,25 Ilmastettu lietelanta 1,78 0,36 3,06 Taulukko 21. Luomumaitotilamallien pellonkäyttö ja käytettävissä olevat lannan ravinnemäärät. 16 Lypsylehmiä, kpl 16 32 32 Pellon käyttö - ohra 4,52 4,52 9,05 9,05 - kaura 4,65 4,65 9,31 9,31 - säilörehu 7,67 7,67 15,35 15,35 - laidun 8,58 8,58 17,16 17,16 -heinä 3,52 3,52 7,04 7,04 Yhteensä, ha 28,95 28,95 57,90 57,90 Mullosala, jolle voidaan levittää lantaa keväällä, ha 15,76 15,76 31,54 31,54 Eläintiheys ey/ha 0,6 0,6 0,6 0,6 Lannasta tulevat ravinteet kg/tila/v kg/tila/v kg/tila/v kg/tila/v koko tilaa (kg/tila/v) ja peltoalaa (kg/ha) kohden (kg/ha) (kg/ha) (kg/ha) (kg/ha) - liukoista typpeä virtsa: 224 (8) ilmast. liete: ilmast.liete: k.lanta: k.lanta: 135 (4) yht. 359 (12) 745 (26) 1384 (24) 542 (9) - fosfori (lietteelle ja virtsalle 75 %) (aumakompostille 60 %) virtsa: 4(0,1) k.lanta: 108 (4) yht. 112 (4) 113(4) 210(4) 432(7) - kaliumia virtsa: 451 (16) k.lanta: 530 (18) yht. 981 (34) 1281 (44) 2379 (41) 2122 (37) Tilamalleissa tilan oma karjanlanta ei riittänyt täyttämään viljelykasvien ravinnetarvetta (taulukko 21), vaan lisäravinteita on hankittava typensitojakasvien avulla ja mahdollisesti myös toiselta kotieläintilalta. Kuivikkeita 16 lehmän tilalla levitettiin lantakouruihin sonnan sitomiseksi ja kompostoitumista varten. Varsinaisesti virtsan imeytykseen kuivikkeita ei käytet- ty, vaan virtsa johdettiin tiiviiseen virtsasäiliöön. Kylmäpihatossa 32 lehmän tilalla 38 kuivikkeita levitettiin makuuparsiin ja jonkin verran turvetta myös käytäville. Aumakompostointivaiheessa molemmilla tiloilla lisättiin loput tarvittavista kuivi- kemääristä. Tilan vilja-alalta saatavaa olkikuivikkeiden määrää ja riittävyyttä arvioitiin käyttämällä olkisatona samaa kuin kauran (2450 kg/ha) ja ohran (2520 kg/ha) jyväsatoa. Jos olkikuivikemääränä sisäruokintakaudella (255 vrk) käytettiin pie- nimmällä tilalla suositusten mukaista minimiä 4 kiloa eläinyksikköä kohden päivässä, tilan oma olkisato riitti juuri ja juuri. Käytettäessä 32 lehmän tilalla sisäruokintakaudella vinokuivikepohjan suositusta 8 kiloa olkea/ey tilan oma olkisato ei riittänyt, vaan puuttuva kuivikemäärä täydennettiin ostokuiviketur- peella. Puuttumaan jäi noin 30 000 kiloa olkea eli vaihtoehtoisesti noin 75 kuutiota turvetta, joka 35 markan kuutiohinnalla oli noin 2625 markkaa. Luomutilamalleissa karjanlannan ravinnepitoisuuden muutoksia ja lannan ra- vinnearvoa ei voida verrata ja vaikutuksia edelleen arvioida maidon tuotantokus- tannuksiin samalla tavalla kuin väkilannoitteita käyttävissä tilamalleissa. Luomu- tiloilla korostuu lannanhoidon hyvä kokonaissuunnittelu. Varastoinnilla ja oi- keilla lantamäärillä peltoalaa kohden voidaan vaikuttaa rehun ja edelleen mai- don tuotantokustannuksiin. Luomutilalla korostuu myös se, että eläimet eivät itse tuota kasvin ravinteita, vaan rehunkäyttö ja lannantuotanto ovat välivaiheita ravinteiden kierrossa (Källander 1993). Luomumaidontuotantokustannus muo- dostui tilamalleissa taulukon 22 mukaiseksi. Ravinnehävikkien vähentäminen Luomutiloilla pyritään mahdollisimman suljettuun ravinnekiertoon. Ravinteiden tarkkaan hyväksikäyttöön on kiinnitettävä siten erityistä huomiota, koska lannan ravinteita ei voi korvata väkilannoitteilla. Kompostoinnissa typpeä häviää haihtu- malla ja huuhtoutumalla. Kompostoinnin hävikkejä voidaan vähentää lyhen- tämällä kompostointiaikaa, optimoimalla kompostoitava lanta- ja kuivikemäärä (C/N —suhde), käyttämällä katteita sekä sijoittamalla kompostipaikka tarpeeksi kauas vesistöistä ja välttämällä hyvin vettä läpäiseviä maita. Kompostialueelle lisätty turve lisää veden ja ravinteiden pidätyskykyä (Nykänen 1995). Luonnonmukaisen tuotannon tutkimusasemalla Partalassa selvitettiin kom- postin kattamisen vaikutusta ravinnehuuhtoutumiin karjanlannan aumakom- postoinnissa (Roinila 1995). Merkittävin ravinnetappio aiheutui kaliumin hävi- kistä. Kompostoinnin aikana olkikate pienensi liukoisen kaliumin hävikkiä noin kahteen kolmasosaan ja huopakate alle neljäsosaan kattamattoman kompostin hävikistä. Leinonen ja Roinila (1995) arvioivat, että typpitappioista (kaikkiaan noin 25 %) noin neljännes huuhtoutui ja loput haihtuivat anunoniakkina ilmaan. Typen huuhtoutumistappiot olivat näin peittämättömästä kompostista 5-10 % ja peitetystä pari prosenttia. Koe osoitti, että oikein perustettuna kompostiaumat ovat taloudellisesti ja ympäristön kannalta perusteltu vaihtoehto suurempien kui- 39 Taulukko 22. Luomumaidon tuotantokustannus. MAITOT1LAMALLIT Lehmiä, kpl Tilan koko peltoala, ha Lannankäsittelymenetelmä virtsanerotus 16 28,95 kuivalanta+ 16 28,95 lietelanta 32 57,90 lietelanta 32 57,90 kuivikelanta KUSTANNUSERÄ 1. Tarvikkeet Siemen 7630 7630 15257 15257 Kalkki 4963 4963 9305 9305 Rehunsäilöntäaine ja -muovit 4006 4006 12163 12163 Rypsirouhe ja kiven. rehut 5652 5652 11304 11304 Kuiviketurve 0 0 0 2626 0 Muu kotieläinkustannus 14893 14893 25913 24618 Sähkö 11427 9165 17484 16610 ilmastuksen sähkönkulutus 0 1668 3096 0 Poltto- ja voiteluaine 1753 1512 2370 3132 Vuokratyökorvaukset 9740 9740 16863 16863 virtsan levitys 524 0 0 0 Yhteensä 60586 59227 113756 111878 2. Työkustannus - viljelijäperheen työ 111879 111879 111879 111879 - MYEL ja MATA 12008 12008 15713 15713 - palkkatyö 34387 24295 73816 91085 Yhteensä 158274 148182 201408 218677 3. Yleiskustannukset 12457 12017 18623 17963 4. Omaisuudesta aiheutuvat - rakennusomaisuuden poisto 24507 23877 36011 31650 - kone- ja kal.om. poisto 30863 32192 62248 61315 - salaojitusten poisto 4656 4656 9312 9312 - raken. korjaus ja kunnossapito 6127 5969 9003 7913 - koneiden " 10512 10887 20952 20799 - salaojitusten " 1397 1397 2794 2794 - maatilavakuutus 2036 2029 3417 3188 - korkovaatimus 6 % 70913 70792 131964 128563 Yhteensä 151011 151799 275700 265533 Tuotantokustannus yht. 382328 371225 609486 614050 Väh. poistoeläimet 16078 16078 32157 32158 Maidon tuotantokustannus, mk 366249 355147 577329 581893 Tuotettu maitomäärä, 1 92800 92800 185601 185601 Maidon tuotanto- kustannus, p/1 394,7 382,7 311,1 313,5 suhdelulcuna (1. tila=100) 100,0 97,0 78,8 79,4 40 valantaloiden rakentamiselle. Verrattuna syyslevitykseen peitetyn kompostin hävikit olivat myös pienet. Maatalouden tutkimuskeskuksessa on meneillään koe, jossa ensimmäistä ker- taa Suomessa verrataan rinnakkain tavanomaisen ja luomuviljelyn vesistökuor- mituksia. Toholammin huuhtoutumiskentillä mitataan eri viljelykiertojen ja lan- nan kompostointitapojen fosfori- ja typpihävikkejä (Hakkola 1997). Luonnon- mukaisen viljelyn kriittisimpiä viljelykierron vaiheita huuhtoutumisen kannalta ovat nurmen kyntö, karjanlannan varastointi ja käyttö sekä kestorikkakasvien torjuntakeinona käytetty avokesannointi (Nykänen 1995). Luomutiloilla, joissa on lietelantajärjestelmä, lannankäsittelyn ravinnehävik- kien torjuntakeinot ovat samat kuin tavanomaisillakin tiloilla. Oikealla ilmas- tusmenetelmän valinnalla voidaan ammoniumtypen haihtumista vähentää. Lie- tesäiliön poistoilman ammoniakkia saadaan talteen biosuodattimen avulla (esi- merkiksi noin 50 cm:n turvekerros) (mm. Schepel 1994). Ilmastuksessa käytän- nön hankaluuksia voi aiheuttaa lietesäiliön jäätyminen. Tässä mielessä ilmastus myöhemmin keväällä tai kesällä ja lietteen levitys kasvustoon olisi järkevämpää. Toinen ilmastukseen liittyvä kysymys on ilmastetun lietteen typpihävikit levi- tyksen jälkeen. Levitysvaiheen hävikkeihin on mahdollista vaikuttaa sekä levitys- menetelmillä että levitysajankohdalla. Vähemmän mitattu ravinnehävikkien lähde ovat pihattojen jaloittelu- ja ruo- kinta-alueet sekä ulkona olevat jaloittelualueet. Usein jo rakennusratkaisuilla voidaan paljon vaikuttaa siihen, että pinta- ja pohjavesien pilaantumiselta välty- tään. Haihtumishävikkejä voidaan estää poistamalla lanta riittävän lyhyin vä- liajoin oleskelualueilta ja levittämällä turvetta näille alueille estämään ammoni- akin haihtumista. Luomutuotannon ympäristötavoitteisiin kuuluu ravinnehävikkien vähentä- mistavoitteiden lisäksi myös tavoite vähentää uusiutumattomien luonnonvaro- jen käyttöä ja energiakulutusta sekä korvata niitä uusiutuvilla, paikallisilla tuotan- topanoksilla (Luonnonmukaisen viljelyn liitto 1997a). Tästä näkökulmasta tule- vat lannankäsittelyssä eteen mietittäväksi mm. onko turve uusiutuva luonnonva- ra sekä ilmastuksen sähköenergiakulutuskysymykset. Kompostoinnin välttämät- tömyys on viime aikoina herättänyt keskustelua, koska luomutiloilla lannan kompostointi vaaditaan tällä hetkellä EU-maista vain Suomessa. 3.1.3. Intensiivinen maidontuotantotila Intensiivisellä kotieläintilalla keskitytään kotieläintalouteen. Maitotilalla tuotanto- rakennuksena on pihatto, jossa lypsy tapahtuu lypsyasemalla. Lannanpoistomene- telmänä on lietelantajärjestelmä. Lämpöeristyksen avulla estetään rakolattioiden jaatyminen ja varmistetaan lanrianpoistojärjestelmän toimiminen myös pakkasella. Investointi- ja pääomakustannukset ovat em. tekijöistä johtuen korkeat. 41 Kasvintuotannon tavoitteena on korkealaatuisen karkearehun tuottaminen. Tuo- tanto halutaan järjestää hyvien viljelymenetelmien mukaisesti. Karkearehuruokinta tapahtuu niittoruokinnalla tai ympärivuotisella säilörehuruokinnalla, jolloin hyö- dynnetään tilan peltoala tehokkaasti. Kasvinviljelyyn etsitään mahdollisesti uusia ratkaisuja pellonvuokrauksesta, kasvinviljelyn teettämisestä urakoitsijalla ja tilojen välisestä yhteistyöstä. Lietelantaa on käytettävä kasvavien nurmien lannoitteena, osin niitä perustettaessa. Intensiivisten tilojen erityiskysymyksiä: - lannan prosessointi määrän vähentämiseksi ja varastoinnin helpottamiseksi lannan prosessointi levityksen helpottamiseksi lietelannan levitysajankohtien lisääminen nykyistä tehokkaammat yhteiskäyttöön ja urakointiin soveltuvat lannanlevitys- menetelmät suurten yksiköiden ongelmat Pellon ja lannan käyttö Intensiivistä maidontuotantoa tarkasteltiin 32, 64, 96 ja 128 lehmän tilakokoluo- kissa. Uudistuksen määrä oli 25 % lehmämäärästä. Tuotantorakennuksena oli lämmin pihatto, jossa lypsy tapahtui lypsyasemalla. Karkearehut jaettiin rehun- jakovaunulla ja väkirehuruokinta järjestettiin väkirehuautomaatein. Lehmien ruokinta suunniteltiin siten, että laidunnusta ei käytetty vaan lehmät ruokittiin ympärivuotisesti säilörehulla. Tilalla rehuvilja ostettiin, jolloin peltoala oli pel- kästään nurmella. Lehmien keskituotosta nostettiin nykyisen tuotannon tila- mallin 7000 kilosta 8000 kiloon. Säilörehusadot myös paranivat 30 prosenttia nykyiseen tuotantoon verrattuna, (5460 ry/ha esikuivattuna säilörehuna). Näillä perusteilla nautayksikköä kohden tarvittavaksi rehualaksi tuli 0,64 hehtaaria (taulukko 23). Suuremmilla satotasoilla ja vastaavasti tarvittavalla pienemmällä peltoalalla ympäristötuen ehtojen eläintiheysraja A- ja B-alueilla olisi ylittynyt. Eläintiheydeksi tuli ympäristötuen ehdot täyttävä 1,48 eläinyksikköä/hehtaari. Koska lehmiä ei laidunnettu, lantavarastot oli mitoitettava vähintään 12 kuu- kauden varastointiaj alle. Lietelantamääränä käytettiin 24 m3 nautayksikköä koh- den vuodessa ja pesuvesien määrä oli 140-200 m3. Lehmillä ja nuorkarjalla oli mahdollisuus olla ulkona pihaton yhteydessä olevissa jaloittelutarhassa, josta tulevat lanta- ja sadevedet oli myös kerättävä talteen. Maatalouden ympäristötuen ohjeissa suositellaan antamaan nurmelle perus- tamisvaiheessa suuri osa nurmikierron aikana tarvittavasta fosforista varastolan- noituksena, jolloin satovuosien fosforin käyttöä vastaavasti vähennetään ja fos- forimäärä tasataan neljän vuoden jaksolla. Vuosittainen fosforilannoitus tulisi antaa kokonaan ensimmäisellä levityskerralla. Toiselle sadolle fosforia voidaan antaa ympäristötuen mukaan enintään 20 kiloa hehtaarille (MMM 1996c). 42 Taulukko 23. Pellon ja lietelannan käyttö intensiivisissä maitotilamalleissa. Lehmiä 32 64 96 128 25,29 50,57 75,86 101,14 8,43 16,86 25,29 33,71 1083 2046 3009 3972 43 40 40 39 79 74 73 72 18 17 17 17 131 124 121 120 Sffilörehuala, ha josta uudistettava vuosittain Lietelantamäärä, m3/vuosi Lietettä/hehtaari, m3/ha Lietelannasta saatavat ravinnemäärät kg/ha/v typpi (liukoinen) fosfori (75% kok.P:sta) kalium Intensiivisen maidontuotannon tilamalleissa lannoitusperusteena käytettiin ympäristötuen tarkennettuja lannoitustasoja (MMM 1996c). Lannoitusmäärinä säilörehun kolmelle sadolle käytettiin typpeä 250, fosforia 10 ja kaliumia 60 kiloa hehtaarille, jolloin lietelannasta saatavia ravinnemääriä tarvitsisi täyden- tää pelkästään ostotypen osalta. Kun malleissa maan fosforitila oletettiin hyväk- si (fosforiraja 10 kg Piha), fosforia tuli hehtaaria kohden liikaa. Jos maan fosforitilanne oli tyydyttävä tai tätä heikompi, fosforia olisi tarvinnut lisää, kun lannoitustarve säilörehunurmella tyydyttävässä viljavuusluokassa on 20 kg P/ ha. Perustasojen mukaan lannoitettaessa fosforiraja säilörehulle on 30 kiloa heh- taarille, mutta perustasojen mukaan lannoitettaessa myös typen määrää on vähen- nettävä. Kaliummäärille ei ympäristötuen ehdoissa ole annettu lannoitusrajoja. Nur- mien kaliumlannoitus määräytyy tällöin pellon viljavuusluokan mukaan. Jos viljavuusluokka on hyvä, kaliumtarve on 60 kiloa hehtaarille jaettuna kolmelle säilörehusadolle (Kemira 1996). Vastaavasti tyydyttävässä luokassa tarvittava kaliummäärä on 100 kiloa hehtaarille. Karjanlantaa käytettäessä kaliumia tulee usein tarvetta enemmän niin yksittäiselle lannoituskerralle kuin myös koko sato- kaudelle laskettuna. Intensiivisissä tilamalleissa vuotuinen kaliummäärä saatiin yksistään jo karjan- lannasta. Kaliummäärä tuli kahdella levityskerralla, levitettäessä lietelanta nur- men perustamisen yhteydessä sekä toiselle säilörehusadolle kasvustoon. Lan- nasta saatava kalium on käyttökelpoisuudeltaan väkilannoitekaliumin veroista (Kemppainen 1992). Jos tilamalleissa maan kaliumluokka oli hyvä, kaliumia tuli lietelannasta enemmän kuin säilörehusadoille oli tarve (60 kg K/ha/v). Kaliumluokan ollessa välttävä, kaliummäärä kokonaisuudessaan vastasi suunnil- leen kolmelle säilörehusadolle levitettävää ohjemäärää (140 kg K/ha). 43 Jos nurmi ottaa Maasta liikaa kaliumia, vaikuttaa se heikentävästi nurmen kivennäiskoostumukseen eläimen kannalta. Nurmirehun kaliumpitoisuuden on to- dettu nousevan kaliumlannoituksen lisääntyessä. Magnesium- ja kalsiumpitoisuudet vastaavasti alenevat (Koikkalainen ym. 1990). Nurmen suuri kaliumpitoisuus yhdessä suuren typpipitoisuuden ja pienen magnesiumpitoisuuden kanssa ovat suurin laidunhalvauksen syy (mm. Heikkilä 1997). Yksittäisen kivennäis aineen määrä ei siis ratkaise rehun soveltuvuutta ja sen käyttöä ruokinnassa, vaan kivennäisaineiden keskinäiset suhteet, joita voidaan arvioida esimerkiksi K/(Mg+Ca) -suhteella (Ettala ja Kosila 1979). Myös eri säilörehujen välillä voi olla eroa. Tuoreesta säilörehusta poistuu jonkin verran puristenesteessä kaliumia, kun taas esikuivatusta ei. Nurmen kaliumlannoituksessa on huomioitava, että kasveilla on taipumus ottaa kaliumia yli fysiologisen tarpeensa. Usein kasvin alkukehitysvaiheen riit- tävä kaliumin saanti on tärkeä lopulliseen satotulokseen vaikuttava tekijä. Kas- vin kaliumpitoisuuteen vaikuttaa edelleen kasvin ikä. Iän myötä kasvin kalium- pitoisuus laskee, kun kasvi siirtää ravinteita juuristoon. Ensimmäisen vuoden koko sadon ja vanhempien nurmien kevätlannoituksessa tulisi kaliumlannoitusmääriin kiinnittää erityistä huomiota, koska yleensä tällöin kaliumpitoisuus pyrkii olemaan liian korkea (Koikkalainen ym. 1990). Kun nurmea on viljelty pitkään samassa paikassa tulisi kaliumlannoituksen olla runsaampi. Hietamaalla typpimäärillä 280 ja saraturvemaalla 230 kg/ha, sopiva vuotui- nen kaliummäärä oli kenttäkokeissa vuodessa noin 150 kg/ha kolmelle säilö- rehusadolle jaettuna helppoliukoista kaliumia käytettäessä (Koikkalainen ym. 1990). Pitkäaikaisessa nurmiviljelyssä maan kaliumtilaa ei kannattaisi em. ko- keen mukaan pitää hyvässä viljavuusluokassa, vaan kaliumlannoitus tulisi suun- nitella siten, että lannoituksessa korvataan sadon maasta ottama kalium. Nurmea perustettaessa tulisi myös huomioida, että maassa on tällöin yleensä vielä liukoista kaliumia. Kaliumlannoitukseen vaikuttaa lisäksi myös maalaji. Savesta sisältävien maiden kaliumlannoitustarve on savimineraalien sisältämän kaliumin vuoksi pie- nempi kuin karkeilla kivennäismailla tai turvemailla. Vuorisen (1989) tutkimukses- sa turvemaalla nurmi ei kasvanut lainkaan ilman kaliumia. Jo kolmantena koe- vuonna NP-lannoksen saaneen koeruudun sato oli mitätön. Kun kenttäkokeissa nurmea lannoitettiin jokaista niittokertaa kohden 120 kiloa tai 160 kiloa kaliumia hehtaarille, nousi rehun kaliumpitoisuus arveluttavan korkeaksi ja samalla kalsium- ja magnesiumpitoisuudet laskivat. Sadon määrän ja rehun kivennäispitoisuuden kannalta 80 kiloa hehtaarille kaliumia levityskertaa kohden oli kokeissa riittävä. Lannankäsittelyn investoinnit ja työnkäyttö Intensiivisen maitotilan lietelannankäsittelykalusto poikkesi hieman nykyisen tila- mallin konevalinnoista. Levitystyön nopeuttamiseksi kuormaus tehtiin traktori- 44 käyttöisellä pumppusekoittimella eikä imupainevaunulla. Levitysvaunuksi käy täl- löin tavallinen vaunu. Levitykseen varattiin 32 ja 64 lehmän tilalla 10 kuution levitysvaunut. Levitystyöhön oli käytettävissä 96 ja 128 lehmän tiloilla kaksi vaunua, 12 ja 15 kuution levitysvaunut. Levitysvaunujen kokoa ei voida loput- tomiin suurentaa, joten suuremmilla tiloilla tarvittiin useampia levitysvaunuja, jotta levitystyöt voidaan tehdä ajallaan. Tästä syystä lannan nettoarvo ei paljoa eronnut pienempien ja suurimpien tilakokoluokkien välillä (taulukot 24 ja 25). Intensiivisesti toimivilla tiloilla vuoden kiireisimmän työhuipun muodosti ensimmäinen säilörehunkorjuu. Säilörehukorjuun jälkeen levitettiin lietelantaa nurmisängelle. Osa lietelannasta levitettiin uutta nurmea perustettaessa. Tilamallissa lietelanta sekoitettiin traktorikäyttöisellä pumppusekoittimella sekä kevät- että kesälevitystä varten. Sekoitusaikana käytettiin 32 ja 64 lehmän tilalla 2*150 minuuttia ja 96 ja 128 lehmän tilalla 2*180 minuuttia. Kuormaukseen traktorikäyttöisellä pumpulla on laskettu menevän 0,7 minuuttia lietekuutiota kohden (Peltonen ja Vanhala 1992). Kuljetukseen menevän ajan laskemisessa oletettiin, että pellot sijaitsevat talouskeskuksen välittömässä läheisyydessä. Li- säksi tilakoon kasvu huomioitiin kuljetusajassa. Levitystyön lähtökohtana käy- tettiin levitysvaunulla pintaan levityksen työnormia 0,6 minilietekuutio. Kuor- maukseen, kuljetukseen ja pellolle levitykseen tarvittiin 8 tuntisia työpäiviä 32 lehmän tilalla noin 4, jos levitystyöhön käytettiin yhtä levitysvaunua. Kun 128 lehmän tilalla oli mallissa käytettävissä 2 vaunua, levitystyö vei kahdelta työ- mieheltä työnormien mukaan laskettuna reilun viikon (taulukot 26 ja 27). Tilamallien omaisuuseriä oli tilamalleissa mahdollista tarkastella nykyarvojen mukaan laskettuna (taulukko 28). Koneiden ja rakennusten nykyarvoina käytettiin Taulukko 24. Lietelannan käsittelystä aiheutuvat investointikustannukset inten- siivisesti toimivissa maitotilamalleissa. Lehmiä, kpl Lietelantaa, m3 32 1100 64 2050 96 3000 128 4000 Investointi- kohteet JHA mk/m3 JHA mk/m3 JHA mk/m3 JHA mk/m3 Jaloittelutarhan tiivispohjainen ala 10859 18717 26576 34435 Jaloittelutarhan keräilykaivo 16503 29609 34914 40218 Lietelantavarasto 116474 203147 289821 376494 Ed. vesikate 28159 53198 78237 103276 Tr. käyttöinen pumppusekoitin 13900 13900 13900 13900 Levitysvaunu(t) 40400 40400 53000 53000 58000 58000 Yhteensä 226295 209 358972 175 55/1/148 184 679324 171 45 Taulukko 25. Lietelannan käsittelystä aiheutuvat vuotuiskustannukset varas- tointivaiheesta pellolle levitettynä. Lehmiä, kpl Lietelantaa, m3 32 1100 64 2050 96 3000 128 4000 Vuotuis- kustannukset mk/ v mk/ ny mk/ m3 mk/ mk/ mk/ v ny m3 mk/ mk/ mk/ v ny m3 mk/ v mk/ mk/ ny m3 Jaloittelutarhan tiivispohjainen alue 890 23 1 1535 20 1 2179 18 1 2824 18 1 Jal.tarhan keräily- kaivo 0,3 m3/m2 1353 34 1 2428 31 1 2863 24 1 3298 21 1 Varastointi (sis. kate) (25 v) 11860 302 11 21020 267 10 30181 256 10 39341 250 10 Sekoituslaite (10v) 2252 57 2 2252 29 1 2252 19 1 2252 14 1 Levitysvaunu (12v) 5871 149 5 5871 75 3 11746 100 4 11715 75 3 Traktorityö (55 mk/h) 1562 40 1 2925 37 1 4154 35 1 5563 35 1 Ihmistyö (40 mk/h) 1190 30 1 2359 30 1 3383 29 1 4591 29 1 Yhteensä 24979 636 23 38390 489 19 56759 481 19 69584 443 18 Lietelannan ravinnearvo 20419 520 19 38576 491 19 56733 481 19 74889 476 19 Lietelannan nettoarvo -4560 -116 -4 185 2 0 -26 0 0 5305 34 1 puolta jälleenhankinta-arvoista. Maatalousmaan arvona malleissa oli 17 000 mk/ ha. Lannankäsittelyn kustannuseriä määritettäessä pellon osuudella on yhä tär- keämpi merkitys, koska lannanlevitykseen tarvitaan tietty pinta-ala, jotta vilje- lykasvien lannoitustasot sekä myös A- ja B-tukialueilla ympäristötuen eläintiheys- ehto eivät ylity. Peltoala muodostuu kustannustekijäksi silloin, kun peltoala on rajoittava tekijä. Edellä läpikäydyillä lähtötiedoilla muodostui maidon tuotantokustannus intensii- visillä tiloilla taulukon 29 mukaiseksi. Taulukko 26. Työnmenekki intensiivisissä maitotilamalleissa. Lehmiä, kpl 32 64 96 128 Peltoa, ha 25 51 76 101 Ihmistyö tuntia/tila kotieläintyöt, josta parsien puhdistus 2725 260 4554 484 5954 704 7939 937 kasvinviljelytyöt 279 542 818 1051 lannankäsittelytyöt 30 59 84 115 muut maatal.työt 480 506 759 674 johtotyöt 126 202 303 324 Työnmeneldd yht. h/tila/v 3640 5862 7919 10102 46 Taulukko 27. Lannankäsittelytyöt intensiivisissä maitotilamalleissa. Lehmiä, kpl 32 64 96 128 Lietelantaa m3/vuosi 1100 2050 3000 4000 Levitysvaunu , m3 10 10 12+15 12+15 Ihmistyön osuus, tuntia/tila: Sekoituksen valvonta 1,3 1,3 1,5 1,5 Kuormaus 12,6 23,9 35,1 46,3 Kuljetus 5,0 13,2 17,7 26,9 Levitys (hajalev.) 10,8 20,5 30,1 39,7 Yhteensä ihmistyötä 29,7 58,8 84,4 114,5 Yhteensä traktorityöaikaa 28,4 53,2 75,5 101,1 Taulukko 28. Maatalousomaisuuden jakaantuminen nykyarvoittain (tmk). Lehmiä, kpl 32 64 96 128 Peltoa, ha 33 66 99 131 % -rakennukset 559 1052 1534 2015 38 - kotieläimistö 114 228 342 457 9 -maatalousmaa 430 860 1290 1719 32 - salaojitukset 122 244 366 488 9 -varastot 20 40 61 82 2 - koneet ja kalusto 340 422 555 582 11 Nykyarvo, 1000 mk/tila 1585 2846 4148 5343 100 Eri lietelannan esikäsittelymenetelmistä ja nurmikasvustoon levitysmenetelmistä Lannankäsittelyn lähtökohtatilanteessa lietelanta perussekoitettiin ja levitettiin hajalevittäen. Tähän alkutilanteeseen verrattiin sitten eri kustannustekijöiden vai- kutusta, kun lannankäsittelyyn tehtiin yksittäisiä muutoksia (taulukko 30). Jos tila esimerkiksi siirtyi hajalevityksestä multaimen käyttöön, laskettiin mul- tainlaitteen vuotuiset kustannusvaikutukset (korko-, poisto-, kunnossapito- ja va- kuutuskustannukset sekä vaikutukset yleiskustannuksien kautta) koko tilaa, maito- litraa ja säilörehuhehtaaria kohden. Esimerkiksi multainlaite, jonka hinta oli 17 200 markkaa ja kestoikänä käytet- tiin 12 vuotta, aiheutui vuotuiskustannuksia 32 lehmän tilalla 102 markkaa hehtaa- ria ja 2 markkaa lietekuutiota kohden (taulukko 30). Koska 96 ja 128 lehmän tilalla levitysvaunuja oli kaksi ja jos näihin molempiin hankittiin multainlaite, hehtaaria kohden laitekustannuksia tuli tiloilla 68 ja 51 markkaa ja lietekuutiolle 2 ja 1 markkaa. Kustannusvaikutuksiin lisättiin myös työnmenekin muutoksesta aiheutu- va kustannus, jolloin lietekuutiota kohden tuli kustannuksia 3-2 markkaa. Vastaa- 47 Taulukko 29. Maidon tuotantokustannus intensiivisillä maitotiloilla. MAITOTILAMALLIT Lehmiä, kpl 32 64 96 128 Tilan koko peltoala, ha 25 51 76 101 KUSTANNUSERÄ 1. Tarvikkeet Siemen Lannoitteet Kalkki Rehunsäilöntäaine ja -muovit Ostorehut: tiivisteet + kivennäisaineet rehuvilja 0 Muu kotieläinkustannus Sähkö Poltto- ja voiteluaine Yhteensä 2. Työkustannus viljelijäperheen työ MYEL ja MATA pallckatyö Yhteensä 3. Yleiskustannukset 4. Omaisuudesta aiheutuvat - rakennusomaisuuden poisto kone-ja kalusto-om. poisto - salaojitusten poisto - ralcen. korjaus ja kunnossapito koneiden " - salaojitusten " maatilavakuutus korkovaatimus 6 % Yhteensä Tuotantokustannus yht. Väh. poistoeläimet Maidon tuotantokustannus, mk Tuotettu maitomäärä, 1 Maidon tuotanto- kustannus, p/1 suhdelukuna (32 lehmää=100) 5462 10923 16385 21846 16731 34316 51901 70523 4064 8127 12191 17338 11212 22425 33637 44849 29210 58421 87632 116843 78212 156422 234634 312844 26789 50899 72331 91083 7635 14507 20615 25960 2268 4745 8084 10459 181583 360786 537410 711746 111879 111879 111879 111879 10794 14950 16401 16878 56536 204305 341048 486271 179209 331134 469328 615028 20537 35097 50608 65269 44735 84167 122681 161194 59823 74055 98876 103140 4067 8133 12200 16266 11184 21042 30670 40299 20397 25346 33315 34899 1220 2440 3660 4880 3825 6355 9040 11300 95101 170810 248876 320591 240351 392348 559317 692568 621680 1119365 1616662 2084611 36276 72553 108829 145105 585404 1046813 1507833 1939506 235684 471367 707051 942735 248,4 222,1 213,3 205,7 100,0 89,4 85,9 82,8 48 Taulukko 30. Eri kustannuserien vaikutus maidon tuotantokustannukseen (mk/ tila, p/maitolitra ja mk/säilörehuhehtaari). Lehmiä 32 Lehmiä 64 Lehmiä 96 Lehmiä 128 Maidon tuotanto- kustannus mk/tila/v p/maitolitra Säilörehuala Lietelantamäärä, m3/v Muutos tuotanto- kustannukseen, jos hankitaan: 8 vant. multainlaite, 17 200 mk, kestoikä 12 v + työnmenekki 0,5->1,52 min/m3 yhteensä 2 kpl 8-vant. multainta + työnmenekki yhteensä 10-vant. multainlaite, 25 900 mk, kest.ilcä 12 v + työnmenekki yhteensä 2 kpl 10-vant. multainta + työnmenekki yhteensä 12 m.letkulevityslaitteisto 44 000 mk, kestoikä 12 v 2 kpl ed. letkulevitintä Ilmastuslaitteet, 26 200 mk, max 1000 m3, kestoikä 10 v + ilmastuksen sähkön kulutus (10 kWh/m3) ed. yhteensä + typen hävilcit - 10% ed. yhteensä Separointilaite 65 600 mk, teho 1-2 m3/tunti, kestoikä 12 v - lietelantalan tilavuus- tarve pienenee - 15 % ed. yhteensä + yleisperävaunu klinteälle lannalle 34 700 mk, kestoikä 12v ed. yhteensä + kuivalantavarasto lciinteälle lannalle + kuivalantalan kate ed. yhteensä 585404 1046813 1507833 1939506 248,4 222,1 213,3 205,7 25,3 50,6 75,9 101,1 11CO 2050 3000 4C00 mk/ p/ mk/ mk/ p/ mk/ mk/ p/ mk/ mk/ p/ mk/ tila/v litra ha tila/v litra ha tila/v litra ha tila/v litra ha 2580 1,09 102 2576 0,55 51 2576 0,36 34 2576 0,27 25 1276 0,55 50 2400 0,51 48 3615 0,52 48 4772 0,51 48 3856 1,64 152 4999 1,06 99 6191 0,88 82 7348 0,78 73 5152 0,73 68 5152 0,55 51 3615 0,51 48 4772 0,50 47 8767 1,24 116 9924 1,05 98 3885 1,65 154 3879 0,82 77 3879 0,55 51 3879 0,41 38 1276 0,54 50 2423 0,52 48 3615 0,51 48 4772 0,51 48 5161 2,19 2C4 6302 1,34 125 7494 1,06 99 8651 0,92 86 7758 1,10 102 7758 0,82 77 3615 0,51 48 4772 0,51 47 11373 1,61 150 12530 1,33 124 6601 2,80 261 6590 1,40 130 6590 0,93 87 6590 0,70 65 13179 1,86 174 13179 1,40 130 1 kpl 1 kpl 2 kpl 2 kpl 4385 1,86 173 4377 0,93 87 8755 1,24 115 8755 0,93 87 4489 1,91 178 8464 1,79 167 12447 1,76 165 16431 1,74 162 8874 3,77 351 12841 2,72 254 21202 3,00 280 25186 2,67 249 870 0,36 34 1635 0,35 32 2406 0,34 31 3213 0,34 32 9744 4,13 385 14476 3,07 286 23608 3,34 311 28399 3,01281 9841 4,18 389 9825 2,08 194 9825 1,39 130 9825 1,04 97 -1585 -0,68 -62 -2991 -0,63 -59 -4398 -0,62 -58 5806 -0,61 -57 8256 3,50 327 6834 1,45 135 5427 0,77 72 4019 0,43 40 7245 3,08 286 7675 1,63 152 8135 1,15 107 8580 0,91 85 15501 6,58 613 14509 3,08 287 13562 1,92 179 12599 1,34 125 4645 1,97 184 7045 1,49 139 9451 1,33 124 11859 1,25 117 3872 1,64 153 7305 1,55 145 10743 1,52 142 14180 1,51 140 24018 10,19 950 28859 6,12 571 33756 4,77 445 38638 4,10 382 49 vasti 32 lehmän tilalla vuotuiskustannuksia tuli hankittaessa 10 vanteinen, kalliimpi 25 900 markan hintainen sijoituslaite 3,50 markkaa ja 12 metrinen letkulevityspuo- mistosta 6 markkaa lietekuutiota kohden. llmastuksen kustannuksia tarkasteltiin laitekustannuksen osalta sekä otta- malla huomioon sähkönkulutus käyttökustannuksina ja mahdollinen lietelannan typpihävikki. Ilmastuksen kustannuksia arvioitaessa kahdelle pienimmälle tilal- le käytettiin yhtä tuhannen kuution ilmastukseen maksimissaan sopivaa ilmastin- laitteistoa ja suuremmille tilalle kahta laitteistoa. Laitteiston vuotuiskustannus 10 vuoden käyttöaj alle laskettuna muodostui hehtaaria kohden 87-173 mark- kaan, kun ilmastinlaitteiston hankintahintana käytettiin 26 200 markkaa. Kuitenkin laitekustannusta suuremmaksi vuotuiskustannuseräksi muodostui sähkönkulutuk- sesta aiheutuva käyttökustannus käytettäessä sähkönkulutuksena 10 kWh liete- kuutiota kohden. Jos kustannuksiin lisättiin vielä lannan liukoisen typen mah- dollinen noin 10 % hävikki (1,84—>1,66 kg N1tk/m3) korvattuna ostolan- noitetypellä, kustannuksia tuli 281-385 mk/ha. Lehmää kohden laskettuna kus- tannukset olivat 222-305 markkaa ja nautayksikköä kohden 181-248 markkaa. Lietekuutiota kohden laskettuna kustannuksia yhteensä muodostui 7-9 markkaa. Se on siten kustannus mm. haitallisten mikrobien vähenemisestä, hajuhaittojen pienenemisestä, rikkakasvien siementen hävittämisestä, lietteen muuttumisesta juoksevammaksi ja tavallaan satovakuutena hygieniasta ja hyvälaatuisesta rehusta. Keskikokoisissa ja suurissa karjoissa tulevaisuuden ilmastusratkaisu voi olla jatkuva ilmastus, jossa navetassa syntyvä liete ilmastetaan korkeassa lämpöti- lassa pienessä erillisessä ilmastuskaivossa ja sen jälkeen vasta siirretään varsi- naiseen varastosäiliöön. Tällä tavalla olisi mahdollista saavuttaa erittäin tehokas ilmastus, jonka ansiosta lietteen hygienia saadaan hyväksi (Leinonen ja Heino- nen-Tanski 1996). Separoinnissa lietelannan neste- ja kiinteäosa erotetaan toisistaan. Separointi- laitteiden hinnat vaihtelevat tehon mukaan. Tilamallissa käytettiin teholtaan 1-2 naudan lietelantakuutiota tunnissa käsittelevän laitteen hintaa 65 600 markkaa. 8-10 kuutiota tunnissa käsittelevä laite olisi maksanut noin 115 000 markkaa, 8- 40 m3/t -tehoinen 148 000 markkaa ja yli 40 m3/t -tehoinen noin 164 000 markkaa. Esimerkkilaskelmassa lietelannan varastointitarpeen väheneminen (noin 15 %) pienensi hieman separoinnista aiheutuvia vuotuiskustarmuksia, mutta mah- dollisen kiinteän lannan varastotilasta ja levitykseen tarvittavasta yleisperävaunusta aiheutuvat kustannukset on myös otettava huomioon. Lietekuutiota kohden kus- tannuksia muodostui kaikkinensa 10-22 markkaa. Ammoniakin haihtumisen vähentämisestä aiheutuvat kustannukset lietelannan sijoituslevityksessä Ravinnehäviklden vähentämisestä aiheutuvia kustannuksia oli tilamallien avulla mahdollista laskea vertaamalla tilamallien hehtaarikohtaisia kustannuksia karjanlan- 50 tatutkimusohjelman nunnikenttäkokeiden eri lietelannan levitysmenetelmien ammo- niakin haihtumistuloksiin (Mattila 1997b). Seuraavassa on tarkasteltu tuloksia Maatalouden tutkimuskeskuksen Jokioisten kenttäkokeista kasvukausilta 1995 ja 1996 sekä Ruukista kesiltä 1996 ja 1997. Ammoniakkimittauksia tehtiin viidestä eri koekäsittelystä levitettäessä lietettä kasvavaan nurmeen: käsittelemätön lietelan- ta hajalevittäen, letkulevitettynä ja sijoittaen sekä ilmastettu lietelanta ja separoidun lietelannan nesteosa hajalevittäen. Jokioisten kesän 1995 koekenttä oli 1. vuoden säilörehunurmi. Kasvilajina oli nurminatavaltainen nurmiheinäseos ja rimalajina runsasmultainen hiuesavi. Lie- telantaa levitettiin koeruuduille ensimmäisen säilörehukorjuun jälkeen (Elonen ja Tanni 1996). Laskettaessa ammoniakin haihtumisen vähentämisestä aiheutuvia kustannuksia verrattiin sijoituslevityksen ja hajalevityksen kustannuseroja sekä ammoniakin haihtumistuloksia toisiinsa. Sijoituslevityksessä ei kenttäkokeissa haihtunut ammo- niakkia havaittavia määriä. Multaimesta aiheutuvat vuotuiskustannukset laskettiin tilamalleissa peltohehtaaria kohden (taulukko 30). Kun näihin kustannustietoihin yhdistettiin kenttäkokeiden hajalevityksen ammoniakkina haihtuneet typpimäärät hehtaaria kohden, oli mahdollista arvioida multainlaitteella talteen saadun typpiki- lon kustannuksia. Jokioisten kesän 1995 kenttäkoetulosten perusteella ammoniakin haihtumisen vähentämiskustannus vaihteli multainlaitekustarmuksen osalta 1-4 mark- kaa ja lisääntynyt työnmenekki huomioiden 3-5 markkaa typpikiloa kohden (tau- lukko 31 ja 32). Kesällä 1996 sijoituslaitteena käytettiin edelliskesästä Vakolassa edelleen kehi- tettyä ja valmistettua laitetta, jolla voitiin sijoittaa 30 cm:n vannasvälillä. Laitteen työleveys oli 3 metriä. Sijoitussyvyyksinä oli vertailtavana 8 ja 6 cm. Letkulevi- tyksessä lietelanta levitettiin letkuista maan pintaan juovina 30 cm välein. Jokioisis- sa levityspäivän mittauksen jälkeen tuli runsas sade, joka ilmeisesti vaikutti toisen päivän vähäisiin ammonialddhaihtumistuloksiin (taulukko 33). Taulukko 31. Ammoniakkimittaustulokset levitettäessä lietelantaa kasvavaan nur- meen Jokioisissa 1995. Mittausaika oli 3 vuorokautta. Koekäsittely Lietelannassa levitetty liukoinen typpi kg/ha Ammonialckina haihtunut typpi Yhteensä kg/ha % lannan liukoisesta typestä Tuore lietelanta, hajalevitys 87 40 46 Tuore lietelanta, letkulevitys 87 38 43 Tuore lietelanta, sijoitus 82 0 0 Ilmastettu lietelanta, hajalevitys 107 68 63 Separoitu lietelanta, hajalevitys 89 46 52 Lähde: Mattila 1997b 51 Taulukko 32. Käsittelemättömän lietelannan ammoniakin haihtumisen vähentä- miskustannukset multainlaitetta käyttäen (mk/ N kg) verrattuna hajalevitykseen Jokioisten kenttäkoekesän 1995 tuloksia käytettäessä. Maidon tuotanto- kustannus mk/tila/v p/maitolitra Säilörehuala Lietelantamäärä, m3/v Muutos tuotanto- kustannukseen, jos hankitaan: Lehmiä 32 Lehmiä 64 Lehmiä 96 585404 1046813 1507833 248,4 222,1 213,3 25,3 50,6 75,9 1100 2050 3000 mk/ mk/N kg mk/ mk/N kg mk/ mk/N kg ha ha ha Lehmiä 128 1939506 205,7 101,1 4000 mk/ mk/N kg ha 8 vant. multainlaite, 1 Icp1 1 kpl 2 kpl 17 200 mk, kestoikä 12 v 102 2,6 51 1,3 68 1,7 + työnmeneldci 0,5->1,52 min/m3 152 3,8 99 2,5 116 2,9 21cp1 51 1,3 98 2,5 10-vant. multainlaite, 25 900 mk, kestoikä 12 v + työnmenekin lisäys 1 Icp1 1 kpl 21cp1 154 3,8 77 1,9 102 2,6 204 5,1 125 3,1 150 3,7 2 kpl 77 1,9 124 3,1 Jokioisten kesän 1996 ammoniakin haihtumistulosten perusteella saatiin maksi- miarvot typen haihtumisen vähentämiskustannuksille: laitekustannukset olivat 3-10 markkaa, ja työkustannus mukaan lukien tuli 6-13 markkaa (taulukko 34). Ruukissa koekenttänä oli turvemaalla timoteivaltainen nurmi, joka lannoitettiin vastaavilla lietelantakoejäsenillä kuin Jolcioisissakin ensimmäisen säilörehukorjuun jälkeen (taulukko 35). Ruukin kenttäkokeiden kesältä 1996 mitattujen ammoniakkihaihtumistulosten perusteella typen haihtumisen vähentämisen kustannukset vaihtelivat eri tilakoko- luokissa multainlaitteen osalta 1-4 markkaa ja työkustannuksella täydennettynä 3-5 markkaa (taulukko 36). Ammoniakin haihtuminen on ollut Ruukissa runsaampaa kuin Jokioisissa. Tä- hän voi olla syynä sekä lannan levitysmäärä että lannassa koeruudulle tulleen liukoisen typen suurempi määrä. Myös Ruukissa satoi jonkin verran mittauksen aikana ja mittausten välillä, mikä on voinut vähentää ammoniakin haihtumista. Ammoniakin haihtumisen vähentämisen minimikustannukset tuli Ruukin kesän 1997 tulosten perusteella, multainlaitekustannus vaihteli tilakokoluokittain 1-3 ja työnmenelcin lisäys mukana 2-4 markkaa (taulukko 38). Vuonna 1997 typpikilo maksoi väkilannoitteissa noin 4 markkaa. Kenttäkokeissa merkittävä osa lannan ammoniumtypestä saattoi pintalevityk- sen jälkeen haihtua ammoniakkina ilmaan. Ilmastus lisäsi ammoniakin haihtumista, johon voi olla syynä lannan pH:n nousu ilmastuksen aikana. Letkulevityksessä ammoniakin haihtumisnopeus oli heti levityksen jälkeen pienempi kuin hajale- vitetystä lannasta, mutta letkulevityksessä haihtuminen väheni hitaammin. Letku- 52 Taulukko 33. Ammoniakkimittaustulokset levitettäessä lietelantaa kasvavaan nurmeen Jokioisissa 1996. Mittausaika oli 2 vuorokautta. Koekäsittely Lietelannassa levitetty liukoinen typpi kg/ha Ammoniakkina haihtunut typpi Yhteensä kg/ha % lannan liukoisesta typestä Tuore lietelanta, hajalevitys 78 16 21 Tuore lietelanta, letkulevitys 78 10 13 Tuore lietelanta, sijoituslevitys 85 0 Ilmastettu lietelanta, hajalevitys 77 16 21 Separoitu lietelanta, hajalevitys 76 17 22 Lähde: Mattila 1997b Taulukko 34. Käsittelemättömän lietelannan ammoniakin haihtumisen vähen- tämiskustannukset multainlaitetta käyttäen (mk/N kg) verrattuna hajalevitykseen Jokioisten kenttäkoekesän 1996 tuloksia käytettäessä. Säilörehuala Lietelantamäärä, m3/v Lehmiä 32 25,3 1100 Lehmiä 64 50,6 - 2050 Lehmiä 96 75,9 3000 Lehmiä 128 101,1 4000 Muutos tuotanto- mk/ mk/N kg mk/ mk/N kg mk/ mk/N kg mk/ inIdN kg kustannukseen, jos hankitaan: ha ha ha ha 8 vant. multainlaite, 17 200 mk, kestoilcä 12 v 1 kpl 102 6,4 1 kpl 51 3,2 2 kpl 68 4,2 21cp1 51 3,2 + työnmenekin lisäys 0,5->1,52 min/m3 152 9,5 99 6,2 116 7,2 98 6,1 10-vant. multainlaite, 25 900 mk, kestoikä 12 v 1 kpl 154 9,6 1 kpl 77 4,8 2-kpl 102 6,4 2 kpl 77 4,8 + työnmenekin lisäys 204 12,8 125 7,8 150 9,4 124 7,7 Taulukko 35. Ammoniakkimittaustulokset levitettäessä lietelantaa kasvavaan nur- meen Ruukissa 1996. Mittausaika oli 1,5 vuorokautta. Koekäsittely Lietelannassa levitetty liukoinen typpi kg/ha Ammoniakkina haihtunut typpi Yhteensä kg/ha %lannan liukoisesta typestä Tuore lietelanta, hajalevitys 103 40 39 Tuore lietelanta, letkulevitys 97 24 25 Tuore lietelanta, sijoituslevitys 97 1 1 Ilmastettu lietelanta, hajalevitys 95 59 62 Separoitu lietelanta, hajalevitys 103 30 29 Lähde: Mattila 1997b 53 Taulukko 36. Käsittelemättömän lietelannan ammoniakin haihtumisen vähentä- miskustannukset multainlaitetta käyttäen (mk/Nkg) verrattuna hajalevitykseen Ruukissa kenttäkoekesän 1996 tuloksia käytettäessä. Lehmiä 32 Lehmiä 64 Lehmiä 96 Lehmiä 128 25,3 50,6 75,9 101,1 1100 2050 3000 4000 mk/ mk/N kg mk/ mk/N kg mk/ mk/N kg mk/ mk/N kg ha ha ha ha Säilörehuala Lietelantamäärä, m3/v Muutos tuotanto- kustarmukseen, jos hankitaan: 8 vant. multainlaite, 1 kpl 1 kpl 2 kpl 2 kpl 17 200 mk, kestoikä 12 v 102 2,6 51 1,3 68 1,7 51 1,3 + työnmeneldd 0,5->1,52 miri/m3 152 3,9 99 2,5 116 3,0 98 2,5 10-vant. multainlaite, 1 kpl 1 kpl 2 kpl 21cp1 25 900 mk, kestoikä 12 v 154 3,9 77 2,0 102 2,6 77 2,0 + työnmenekin lisäys 204 5,2 125 3,2 150 3,8 124 3,2 Taulukko 37. Ammoniakkimittaustulokset levitettäessä lietelantaa kasvavaan nurmeen Ruukissa 1997. Mittausaika oli 2 vuorokautta. Koekäsittely Tuore lietelanta, hajalevitys Tuore lietelanta, letkulevitys Tuore lietelanta, sijoituslevitys Ilmastettu lietelanta, hajalevitys Separoitu lietelanta, hajalevitys Lietelannassa levitetty liukoinen typpi kg/ha 112 102 34 33 106 0 0 97 51 53 106 40 38 Ammoniakkina haihtunut typpi Yhteensä kg/ha % lannan liukoisesta typestä 56 50 Lähde: Mattila 1997b levityksen haihtumista vähentäisi merkittävästi sade heti levityksen jälkeen tai seuraavana päivänä, jolloin ravinteet imeytyisivät maahan ja eivätkä ehtisi haihtua. Lannan sijoittaminen maahan esti ammoniakin haihtumisen lähes kokonaan. Paras tulos sijoituslevityksessä saatiin, kun lantaa ei jäänyt sijoitusuran reunoille ja sijoitusura sulkeutui mahdollisimman tiiviisti (Mattila 1997a). Maalajilla ja kesän sääoloilla on vaikutusta sijoituksen käytännön onnistumi- seen. Savimaahan sijoittaminen kesällä voi olla teknisesti hankalaa vetovastuksen kasvaessa. Ruukissa sijoitettaessa turvemaalle perustettuun ensimmäisen vuoden nurmeen sijoitusvantaat nostivat levityksen aikana ajoittain runsaasti multaa nur- men pinnalle. 54 Taulukko 38. Käsittelemättömän lietelannan ammoniakin haihtumisen vähentä- miskustannukset multainlaitetta käyttäen (mk/Nkg) verrattuna hajalevitykseen Ruukissa kenttäkoekesän 1997 tuloksia käytettäessä. Lehmiä 32 Lehmiä 64 Lehmiä 96 Lehmiä 128 Säilörehuala 25,3 50,6 75,9 101,1 Lietelantamäärä, m3/v 1100 2050 3000 4000 Muutos tuotanto- mk/ Ink/N kg mk/ mk/N kg mk/ mk/N kg mk/ mk/N kg kustannukseen, jos ha ha ha ha hankitaan: 8-vant. multainlaite, 1 kpl 1 kpl 2 kpl 2 kpl 17 200 mk, kestoikä 12 v 102 1,8 51 0,9 68 1,2 51 0,9 + työnmenekin lisäys 0,5->1,52 min/m3 152 2,7 99 1,8 116 2,1 98 1,8 10-vant. multainlaite, 1 kpl 1 kpl 21cp1 21cp1 25 900 mk, kestoikä 12 v 154 2,7 77 1,4 102 1,8 77 1,4 + työnmenekin lisäys 204 3,6 125 2,2 150 2,7 124 2,2 3.2. Naudanlihantuotantotilat Naudanlihantuotantoa vuonna 1996 päätuotantosuuntanaan harjoitti noin 7550 tilaa (Maatilarekisteri 1996). Etelä-Suomen ja Sisä-Suomen alueilla oli kum- massakin koko maan nautakarjatiloista noin kolmannes, Pohjanmaalla noin nel- jännes ja Pohjois-Suomessa noin 10 %. Naudanlihantuotantoa harjoitetaan suu- rimmaksi osaksi lypsykarjatalouden ohessa ja tuotanto on siten hyvin riippuvai- nen maidontuotannon kannattavuudesta ja sitä ohjaavista järjestelmistä. Talou- dellisesti parhaimmat mahdollisuudet Niemen ym. (1995) mukaan naudanlihan- tuotannolla on edelleen maidontuotannon yhteydessä. Erikoistuneen naudanlihan- tuotannon kannattavuusoptimi em. tutkijoiden mukaan edellyttäisi 120-130 liha- naudan karjakokoa, jolloin tilalta myytäisiin 90 eläintä vuodessa. 3.2.1. Nykystrategia operatiivisesti toteutettuna Nykyistä naudanlihantuotantoa tarkasteltiin eri kokoisilla naudanlihantuotantoon erikoistuneilla tiloilla. Tiloilla oli lietelantamenetelmä. Nykynautakarjatiloilla oli samoja karjanlantakysymyksiä kuin vastaavan skenaarion maitotiloilla. Pellon käyttö ja lantamäärät Nykynaudanlihantuotantotilamalleissa oli mukana 60, 120, 180 ja 240 eläinpaikan tilakokoluokat. Sonnivasikat tulivat tilalle 50 kilon painoisina ja elopaino teurastettaessa oli noin 480 kiloa. Kasvatusaika oli keskimäärin 430 vuorokautta. 55 Sormien ruokintaan käytettiin kotoisia rehuja: säilörehua, ohraa, oikea ja heinää (taulukko 39). Rehuntarve laskettiin 1000 g/päivä kasvunopeuden mukaan. Sato- tasot olivat samat kuin nykyskenaarion maidontuotantotilamalleissa. Lietelantavaraston tilavuustarpeena käytettiin keskimäärin 9,4 m3 lietettä/sonni/ vuosi. Kun vuoden aikana syntyvä lietelantamäärä jaettiin vuosittaisella ohra-alalla ja uudistettavalla nurmialalla tuli hehtaaria kohden lietelantaa levitettäväksi 25 kuutiota. Ravinteita tuli lannasta tällöin mullosalan hehtaarille liukoisena typpenä 46 kiloa, kasveille käyttökelpoisena (75 %) fosforina 10 kiloa ja kaliumia 76 kiloa. Tarvittavat lisäravinteet täydennettiin ostolannoitteilla. Lietteen käsittelykalusto oli vastaavanlainen kuin maitotiloilla. Liete sekoitet- tiin traktorikäyttöisellä potkurisekoittimella ja kuormattiin ja levitettiin imupaine- vaunulla (taulukot 40 ja 41). Koska nautakasvattamojen lietelanta on kuiva- ainepitoisempaa, lietteen sekoittaminen vaatii käytännössä suuremman tehon lypsykarjatiloihin verrattuna (Kapuinen ja Karhunen 1990). Lietelannan ravinnepitoisuuden laskemisessa käytettiin nautatilojen keski- määräisiä analyysituloksia (Viljavuuspalvelu 1996). Koska lihakarjakasvattomojen liete on lypsykarjatiloihin verrattuna kuiva-ainepitoisempaa, niin on se samalla myös ravinnepitoisempaa. Tähän vaikuttaa osaltaan pesuvesien huomattavasti pienempi määrä lypsykarjatiloihin verrattuna. Jos lietelannan nettoarvon laskemi- sessa käytettiin pelkästään lihakarjatiloilta otettujen lanta-analyysien tuloksia (Nliuk 3,5, P 1,4 ja K 4,0 g/kg tuoretta lantaa) (Kapuinen ja Karhunen 1990) ja siitä vain korkeampi N-pitoisuus, oli lannan ravinnearvo lietekuutiota kohden keskimäärin 27 markkaa. Tiloilla oletettiin olevan käytettävissä vain yksi lietteen levitysvaunu. 240 sonni- paikan tilalla lietteen levitykseen meni tilamallissa 8 tuntisiksi työpffiviksi laskettuna noin 8 työpäivää (taulukot 42 ja 43). Taulukko 39. Pellon käyttö ja karjanlantamäärät naudanlihatuotantotilamalleissa. 60 Lihanautoja, kpl 120 180 240 Pellon käyttö - ohra 17,75 35,50 53,25 71,00 - säilörehu 14,22 28,44 42,66 56,88 -heinä 0,57 1,14 1,71 2,29 - kesanto 0 3,43 5,14 6,85 Yhteensä, ha 32,54 68,51 102,76 137,02 Mullosala, jolle voidaan levittää lantaa keväällä, ha 22,68 45,36 68,04 90,72 Lietelantaa, m3/vuosi, josta 560 1130 1690 2260 - liukoista typpeä, kg/tila/v 1038 2076 3113 4151 - fosfori (75 %) 237 474 711 948 - kaliumia 1726 3452 5178 6903 56 Taulukko 40. Lietelannan käsittelystä aiheutuvat investointikustannukset nau- danlihantuotantotilamalleissa. Eläimiä, kpl 60 120 180 240 Lietelantaa, m3/v 560 1130 1690 2260 Investointi- JHA mk/m3 JHA mk/m3 JHA mk/m3 JHA mk/m3 kohteet Lietelantavarasto 69760 120520 171280 222040 Lantalan vesikate 14664 29328 43992 58656 Sekoituslaitteet 4300 4300 5600 5600 Imupainevaunu 33100 33100 43300 43300 7 m3 / 10 m3 Yhteensä 121824 216 187248 166 264172 156 329596 146 Taulukko 41. Lietelannan käsittelystä aiheutuvat vuotuiskustannukset varastoin- tivaiheesta pellolle levitettynä naudanlihantuotantotilamalleissa. Eläimiä, kpl Lietelantaa, m3/v 60 560 120 1130 180 1690 240 2260 Vuotuiskustannukset mldv mk/ mk/ mldv ink/ mk/ mldv mk/ mk/ mldv mk/ mk/ eläin liete eläin liete eläin liete eläin liete -m3 -m3 -m3 -m3 Varastointi (25 v) 6923 115 12 12288 102 11 17652 98 10 23017 96 10 Sekoituslaitteet (10 v) 697 12 1 697 6 1 907 5 1 907 4 0 Levitysvaunu (12 v) 4811 80 9 4811 40 4 6293 35 4 6293 26 3 Traktorityö (55 mk/h) 833 14 1 1567 13 1 2219 12 1 2964 12 1 lhmistyö (40 mk/h) 609 10 1 1253 10 1 1813 10 1 2467 10 1 Yhteensä 13872 231 25 20615 172 18 28884 160 17 35648 149 16 Lietelannan ravinnearvo 10633 177 19 21267 177 19 31900 177 19 42534 177 19 Lietelannan nettoarvo -3238 -54 -6 652 5 1 3016 17 2 6886 29 3 Taulukko 42. Työnmenekki naudanlihantuotantomalleissa. Eläimiä, kpl 60 120 180 240 Peltoa, ha 32,54 68,51 102,76 137,02 Ihmistyö tuntia/tila/v 1365 110 1889 219 2140 329 2728 438 kotieläintyöt, josta puhtaanapitotyöt kasvinviljelytyöt 218 395 609 925 lannankäsittelytyöt 15 31 45 62 muut maatal.työt 488 685 685 913 johtotyöt 163 274 329 438 Työnmenelcki yht. h/vuosi 2249 3274 3808 5066 57 Taulukko 43. Lannankäsittelytyöt (tuntia/tila/vuosi) varastointivaiheesta pellolle levitettynä naudanlihantuotantomalleissa. Eläimiä, kpl 60 120 180 240 Peltoa, ha 32,54 68,51 102,76 137,02 Lietelantaa, m3/v 560 1130 1690 2256 Levitysvaunu , I113 7 7 10 10 Sekoituksen valvonta 0,9 0,8 0,8 0,6 Kuormaus 7,5 15,0 22,6 30,1 Kuljetus 2,1 6,1 7,8 12,0 Levitys 4,7 9,4 14,1 18,8 Yhteensä ihmistyötä, h/v 15,2 31,3 45,2 61,5 Yhteensä traktorityöaikaa 15,1 28,5 40,3 53,9 Edellä mainituilla lähtötiedoilla naudanlihan tuotantokustannukset muodostuivat nykyskenaarion naudanlihantuotantotilamalleissa taulukon 44 mukaiseksi. Naudanlihantuotantotilamalleissa verrattiin myös maidontuotantotilamallien ta- paan eri tekijöiden vaikutusta tuotantokustannukseen, kun lähtökohtatilanteena oli tuoreen lietelannan hajalevitys. Nykyskenaarion tilamalleissa vuotuinen lietemäärä mahtui uudistettavalle nurmialalle ja vilja-alalle, joten esimerkiksi kasvustoon levittämistarvetta ei varsinaisesti ollut. Taulukossa 45 on kuitenkin tarkasteltu tilannetta, jossa lietelanta ilmastetaan (9 mk/lietekuutio) ja hajalevityksestä siirry- tään käyttämään multainlaitetta (2-5 mk/m3) tai letkulevitintä (3-12 mk/m3). Tau- lukossa on myös arvioitu ajallisuuskustannuksen ja maan tiivistymisen merkittä- vyyttä. Nämä kustannuserät on laskettu ohrahehtaaria kohden. Viljelijän on mahdollista hakea sonnien ja härkien pidosta palkkiota (MMM 1997c). Sonnipallckion saantiin vaikuttaa mm. eläintiheys. Eläintiheys ilmaistaan kotieläinyksikköinä (Icy) suhteessa tilalla pidettävien eläinten ruoldntaan käytettävään rehualaan. Eläintiheysrajoitus sonnipalkidolle vuonna 1997 oli 2,0 ky/ha. Jos tilan eläintiheys tästä ylittyy, maksetaan sonnipallckiota vain enimmäistiheyden ylä- rajaan saakka. Jos eläintiheys on alle 1,4 ky/ha, maksetaan tuottajalle sonneista lisäpalklciona laajaperäisyyslisää. Vuonna 1997 laajaperäisyyslisä oli noin 217 markkaa eläintä kohden, jos eläintiheys oli alle 1,4 ey/ha, mutta vähintään 1 ey/ha. Jos eläintiheys oli alle 1 ey/ha, korotettu laajaperäisyyslisä oli eläintä kohden noin 313 markkaa. Kun tilamalleissa peltoala määräytyi kotoisen säilörehu-vilja-ruokin- nan perusteella, eläintiheydeksi muodostui 1,24 ky/ha. Ympäristötuen eläintiheyden mukaan laskettuna eläinyksikkömääräksi tuli hehtaaria kohden 0,51 ja kesannoivilla tiloilla 0,49. 58 Taulukko 44. Naudanlihan tuotantokustannus nykystrategian tilamalleilla. NAUDANLIHANTUOTANTOMALLIT Eläimiä, kpl Tilan koko peltoala, ha 60 32,54 120 68,51 180 102,76 240 137,02 KUSTANNUSERÄ 1. Tarvikkeet Siemen 7937 15873 23810 31748 Lannoitteet 20348 39210 58815 78420 Kalkki 5578 11744 17616 23488 Kasvinsuojeluaineet 218 436 655 873 Rehunsäilöntäaineet ja muovi 7558 15114 34416 45888 e) Ostorehut 11658 23316 34974 46632 Eläinostot 52142 104285 156427 208570 Muu kotieläinkustannus 15673 31534 44936 56761 Sähkö 12845 19767 28840 36531 Poltto- ja voiteluaine 3331 5549 7095 13462 Vuokratyökorvaukset 22918 37195 21311 0 Yhteensä 160205 303974 428894 542371 2. Työkustannus - viljelijäperheen työ 90202 111879 111879 111879 - MYEL ja MATA 13075 16262 16908 17554 - palIckatyö 0 32204 67695 151376 Yhteensä 103277 160345 196482 280809 3. Yleiskustannukset 15901 26090 35767 46505 4. Omaisuudesta aiheutuvat - rakennusomaisuuden poisto 32885 57350 59432 83369 - kone- ja kalusto-om. poisto 29762 53055 98412 113894 - salaojitusten poisto 5233 11018 16527 22035 - raken. korjaus ja kunnossapito 8221 14337 14858 20842 - koneiden " 10085 17973 32672 38123 - salaojitusten " 1570 3305 4958 6611 - maatilavakuutus 2656 4744 6168 8036 - korkovaatimus 6 % 89576 174804 247256 326613 Yhteensä 179990 336586 480283 619554 Naudanlihan tuotantokustarmus yhteensä, mk 459372 827046 1141425 1489240 Tuotettu lihamäärä, kg 13824 27648 41472 55296 Tuotantokustannus, mk/lihalcilo 33,23 29,91 27,52 26,93 suhdelukuna (60 eläintä=100) 100,0 90,0 82,8 81,0 59 Taulukko 45. Eri kustannuserien vaikutus naudanlihan tuotantokustannukseen (mk/tila, mk/lihakilo). Naudanlihan tuotanto- Eläimiä 60 Eläimiä 120 Eläimiä 180 Eläimiä 240 kustannus mk/tila/v 459372 819561 1139083 1486898 mk/lihakilo 33,23 29,64 27,47 26,89 Koko peltoala, ha 32,54 68,51 102,76 137,02 Lietelantaa, m3 560 1130 1690 2256 Lisäys tuotanto- mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mid kustannukseen tila/v kg ha tila/v kg ha tila/v kg ha tila/v kg ha Hankitaan multainlaite, 17 200 mk, 12v 2589 0,19 80 2582 0,09 38 2582 0,06 25 2582 0,05 19 + työnmenekin lisäys sij.muokattuun maahan 0,5->1,37 inin/m3 412 0,03 12 1258 0,05 18 1901 0,05 19 2535 0,04 18 ed. yhteensä 3001 0,22 92 3840 0,14 56 4483 0,11 44 5117 0,09 37 Hankitaan 12 m. letkulevityspuomisto 44 000 mk, 12 v 6623 0,48 204 6606 0,24 96 6606 0,16 64 6606 0,12 48 Hankitaan ilmastuslaitteet 21(1)1 -60 solmia: 12 900 mk 2166 0,16 67 120 sonnia -: 26 200 mk 4389 0,16 64 4388 0,11 43 8777 0,16 64 +ilmastuksen sähkön- kulutus 10 kWh/m3 2348 0,17 72 4680 0,17 68 7022 0,17 68 9361 0,17 68 ed. yhteensä 4514 0,33 139 9069 0,33 132 11410 0,28 111 18138 0,33 132 + liukoisen typen hävikit - 10% 449 0,03 14 873 0,03 13 1307 0,03 13 1744 0,03 13 ed. yhteensä 4963 0,36 153 9942 0,36 145 12717 0,31 124 19882 0,36 145 Ajallisuuskustannus, jos ajallisuusvaikutus mk/ ohra mk/ ohra mk/ ohra mld ohra -ha -ha -ha -ha 42 kg/ha/pv 325 0,02 18 1222 0,04 34 2596 0,06 49 4623 0,08 65 60 kg/ha/pv 464 0,03 26 1746 0,06 49 3709 0,09 70 6605 0,12 93 120 kg/ha/pv 928 0,07 52 3491 0,13 98 7418 0,18 139 13210 0,24 186 Maan tiivistymisen vaikutus, ohrasato 3600 kg/ha - 5 % 2396 0,17 135 4793 0,17 135 7189 0,17 135 9585 0,17 135 3.2.2. Low cost -skenaarion tarkastelu emolehmätilamalleilla Low cost -naudanlihantuotantomallissa pyritään tuotannon kannattavuuteen hal- voilla, eristämättömillä tuotantorakennuksilla. Low cost -vaihtoehtoa tarkasteltiin 20, 30, 40 ja 60 emolehmän tilamalleilla. Emolehmätuotanto eli naudanlihan itseuudistuva tuotanto perustuu liharotuihin. Emolehmien tehtävänä on tuottaa lihaeläimiksi kasvatettavia vasikoita ja hoitaa vasikat vieroitukseen asti. Poikimiset ajoitetaan yleensä maalis-toukokuulle, jolloin vasikat kasvavat kesän emojen mai- dolla ja laidunruoholla. Vasikat vieroitetaan emoistaan syksyllä sisäruokintaan 60 siirryttäessä. Keväällä syntyneet sonnivasikat ovat vuoden päästä seuraavan kesän sisällä ja viedään teuraaksi syksyllä ennen laiduntavien eläinten sisäänottoa. Hiehoista osa käytetään uudistukseen ja osa kasvatetaan lihahiehoiksi. Lihanaudat teuraste- taan 12-18 kuukauden iässä. Ns. yhdistelmätilalla lihantuotanto Perustuisi sekä emolehmien ja niiden vasikoiden että lisäksi välitysvasikoiden kasvatukseen. Lannankäsittelyn investoinnit ja työnkäyttö Low cost -mallissa kustannuksia pyritään alentamaan kylmäkasvatusta käyttämäl- lä. Kylmäkasvatuksessa tuotantorakennukset ovat eristämättömiä rakennuksia. Lämpötila on rakennuksissa hieman ulkolämpötilaa korkeampi, ja kylmillä ilmoilla lämpötilaero on suurimmillaan noin 10 °C (Kapuinen 1996a). Sonnien kylmä- kasvatus tilamalleissa toteutettiin osakuivikepohjaratkaisulla. Osakuivikepohja tar- koittaa kuivitusjärjestelmää, jossa vain makuualueena toimiva osa karsinasta kuivitetaan. Kuivikepohja tyhjennetään 1-2 kertaa vuodessa ja se voi sisäruokinta- kauden päätyttyä olla noin metrin paksuinen. Jäljelle jäävä osa karsinaa toimii lantakäytävänä, josta lanta poistetaan kerran pari viikossa esimerkiksi traktorin etukuormaimella. Täyskuivikepohjaratkaisussa koko karsina olisi kuivitettu. Täl- löin kuivikkeen kulutus on noin kaksinkertainen osakuivikepohjaan verrattuna, koska kaikki lanta käsitellään kuivikepohjassa (Kapuinen 1996a). Emolehmämalleissa sonnit olivat osakuivikepohj alla vieroituksesta teurastuk- seen eli noin vuoden. Emolehmille ja hiehoille voidaan talvikaudella osakuivike- pohjan sijasta käyttää makuuparsia, koska virtsa ei lehmillä ja hiehoilla joudu makuualustalle ja täten kuivikemääriä voidaan vähentää. Kuivitetuissa makuupar- sissa vanha kuivike harjataan lantakäytävälle, josta se poistetaan käytävien puhdis- tuksen yhteydessä lantalaan. Uusi kuivikeseos lisätään puhdistettuun parteen. Rakennuskustannuksiltaan tätä yleensä betonipohjaista makuupartta halvempi rat- kaisu on hiekkapohjainen makuuparsi, jossa hiekan lisäksi ei käytetä muuta kui- viketta. Parren pohjahiekkaa ei tarvitse yleensä vaihtaa, vaan silloin tällöin hara- voidaan roskat pois ja lisätään hiekkaa (Kapuinen 1996a). Emolehmämallissa lehmille ja hiehoille valittiin työ- ja kuivikemenekkilaskelmiin hiekkapohjaiset makuuparret. Tilamallien osakuivikepohjaa koskevat lähtötiedot koottiin pääosin Kapuisen (1996a) `Kylmäkasvattamoiden kuivikepohjien toimivat vaihtoehdot' -lisensiaatti- tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan turpeen osuus tulisi olla suuri, mutta kor- keintaan 60 paino-% kuivikeseoksessa. Yksinään turve ei käy kuivikepohjan kuivikkeeksi, koska tällöin kuivikepohjaan ei tule tarpeeksi kantavuutta. Toimivak- si kuivikeseokseksi osoittautui tutkimuksessa kuivikeseos, jossa oli 40 paino-% olkea ja 60 paino-% turvetta. Oljen kosteuspitoisuus sai olla korkeintaan 30 % ja turpeen 45 %. Emolehrnä vasikoineen vaatii kuivikeseosta käytettäväksi 9 kiloa päivässä, jos myös emolehmät ovat sisäruokintakauden osakuivikepohjalla. Lihasonneille tarvittava kuivikemäärä voidaan laskea siten, että kuivikkeiden mää- 61 rän tulee olla noin 75 % kuivikepohj alle tulevan lannan painosta. Jos lihasonnien lantamäärä on keskimäärin 21 kg/päivä ja kuivikepohj alle lannasta tulee noin 60 %, niin kuivikemääränä malleissa käytettiin 3,8 kiloa olkea ja 5,7 kiloa turvetta sonnia kohden päivässä. Täysikasvuista lihasonnia kohden osakuivikepohja-alaa tarvitaan 3,5 m2 ja noin 200 kiloista vasikkaa kohden 1,7 m2. Kuivikepohjan paksuus kerran vuo- dessa tyhjennettäessä voidaan laskea siten, että ensin on 10-20 cm:n paksuinen peruskuivikepohjakerros, johon vuorokaudessa tulee lisää paksuutta em. kuivike- seosta käytettäessä 0,41 cm. Vuodessa kuivikepohjan paksuudeksi tulisi täten noin 165 cm. Tähän sisältyy jo kuivikepohjan kompostoitumisen aikana tapah- tuva 30 % massahäviö. Vuoden aikana näillä lähtötiedoilla kompostipohjaa sonnia kohden laskettuna tulee pelloille levitettäväksi noin 5,8 m3. Jotta osakuivikepohjat eivät sortuisi lantakäytävälle, ne tulee sijoittaa 0,6-0,8 metrin syvennykseen. Tällöin myös selvitään sisäruokintakauden yli ilman väli- tyhjennyksiä. Kompostoituvia kompostipohjia käytettäessä eläinten vaatimuk- set täyttyvät, jos kompostoitumisen vaatimukset toteutuvat ja kuivikepohja kan- taa eläimet. Kuivikepohj alle ei tarvita enää erillistä lantalaa, vaan kompostipohja voidaan levittää suoraan pellolle tai antaa tarvittaessa kompostoitua loppuun pellol- la aumassa. Kiinteäpohjaiselle ruokinta- ja jaloittelualueelle tulee lannasta noin 40 %. Tämä lanta poistetaan noin kerran viikossa ja sille tarvitaan asianmukainen lanta- varasto kasvattamon läheisyyteen. Lanta ei ole palanutta ja sen seassa on jonkin verran rehua ja kuivikkeita. Kosteuden haihtuminen kuivattaa lantaa. Kun tässä lannassa ravinteet ovat heikosti sitoutuneina, ravitmehävikkejä syntyy helposti haihtumisen ja huuhtoutumisen kautta. Tämä lanta tarvitsee varastoksi vesitiiviin laatan, josta valumat ympäristöön on estetty riittävän korkein reuna-aidoin ja jonka kattaminen on suositeltavaa. Emolehmä vasikoineen tarvitsee 3,7-5,0 m3 tätä varastotilaa/vuosi (Kapuinen 1992). Emolehmämalleissa ruokinta- ja jaloittelualueen lannalle varattiin 5 m3 katettua kuivalantalatilaa (taulukko 46). Alakomi (1997) on selvittänyt kylmien navetoiden lannanpoistomenetelmiä. Ennen tutkimusta oletettiin, että tiloilla käytettäisiin lantakäytävillä hyvin vähän kuivikkeita ja lantalaan tuleva lanta olisi puolikiinteää lantaa eli löysää ja huo- nosti kasassa pysyvää. Navettatilakäyntien perusteella tiloilla käytettiin kuiten- kin runsaasti kuivikkeita eläintilojen kuivittamiseen, jolloin lanta oli kuivaa ja pysyi lantalassa hyvin kasassa. Emojen ruokinta perustuu sisäruokintakaudella lähes pelkästään oljen ja heinän käyttöön. Väkirehua annetaan emoille poikimiskaudella. Kasvaville lihanaudoille annetaan säilörehua ja väkirehua. Malleissa ruokinta perustui kotoisiin rehuihin. Vilja-alalta saatava olki, jonka satotasona käytettiin 3600 kg/ha, ei kuitenkaan riittänyt täysin emolehmien ruokintaan eikä oikea jäänyt siten lainkaan kuivitukseen vaan lisäolkea ostettiin. 62 Taulukko 46. Kuivikepohjan ja kiinteäpohjaisen alueen lannankäsittelystä aiheu- tuvat investointikustannukset emolehmätilamalleissa. 20 55 100 DIA mk/ emo- lehmä 30 82 150 JHA mk/ emo- lehmä 40 110 200 JHA mk/ emo- lehmä 60 165 300 JHA mk/ emo- lehmä Emolehmiä, kpl Kompostipohjaa, Muuta lantaa m3/v Investointi- kohteet Kuivalantala (12 kk) 30000 33500 37000 44000 Ed. vesikate 10000 15000 20000 30000 Yleisperävaunu lantavarustein 34700 34700 34700 55400 Etukuormaimen lantatalikko 3100 3100 3100 3100 Yhteensä 77800 3890 86300 2880 94800 2370 132500 2200 Rehunjenjaon, kuivituksen ja lannankäsittelyn työketjuissa pyrittiin käyttämään mahdollisuuksien mukaan tilalla olevaa peruskalustoa eli traktoria ja kuormainta. Pyöröpaalattu säilörehu, heinä ja olki syötettiin ruokintahäkeistä. Myös turpeen ja pyöröpaalatun kuivikeoljen levittämiseen käytettiin traktoria. Lanta poistettiin ruokinta- ja jaloittelualueelta samoin traktorilla suoraan lantalaan. Kuivikepohjan tyhjennys tehtiin myös kuormaimella ja lanta siirretään perävaunulla pellolle. Rakennukset vaikuttavat merkittävästi työmenekkeihin. Hoitotöihin sisältyy paljon rehujen, kuivikkeiden ja lannan siirtelyä. Varastojen tulisi sijaita lähellä kasvattamoa, ettei esimerkiksi kuivikkeita tarvitse liikutella pitkiä matkoja. Myös luukut seinissä nopeuttavat töitä. Käytävien olisi oltava niin leveitä, että lannan- poisto kiinteällä lattialta ja kuivikepohjan tyhjennys onnistuu traktorilla. Van- hoissa tiloissa mataluus ja kantavat väliseinät hankaloittavat traktorin käyttöä rehun jaossa ja larmanpoistossa. Pyrittäessä tuottamaan halvoissa ja usein vanhois- sa tuotantorakennuksissa on rakennuskustannuksissa saatu säästöjä. Käyttökus- tannukset voivat sitä vastoin nousta merkittävästi, jos esimerkiksi konetyön käyttö estyy ja työnmenekit näin kasvavat. Samoin ostokuivikkeista aiheutuu lisäkustan- nuksia. Kesällä laiduntavien eläinten hoitotyöt ovat emolehmätilalla hyvin vähäisiä. Tarvittaessa loppukesällä laitumelle viedään lisärehua. Kesällä kotieläintöitä ai- heutuu sisäruokinnalla olevista edellisen vuoden sonnivasikoista. Korsiruokinnan pyöröpaalaus ja etenkin pyöröpaalien häkkiruokinta vähentävät työnmenekkiä. Säilörehun, heinän ja oljen pyöröpaalaus teetettiin tiloilla urakoitsijalla. Samoin viljan korjuu ja kuivaus ostettiin vuokratyönä. Taulukon 47 lannankäsittelytyöt sisältävät lannan kuormauksen, kuljetuksen ja levityksen. 63 Taulukko 47. Työnmenekit emolehmätilamalleissa. Emolehmiä, kpl 20 30 40 60 Peltoa, ha 26,45 39,68 52,90 79,35 Ihmistyö tuntia/vuosi kotieläintyöt, josta 570 718 939 1236 lann.poisto ja kuivit. 51 61 71 92 kasvinviljelytyöt 151 227 280 408 lannankäsittelytyöt 18 27 36 51 muut maatal.työt 503 595 529 794 johtotyöt 132 198 212 317 Työnmenekki h/vuosi 1374 1765 1996 2806 Emolehmätilan ruokintaan ja lannankäsittelyyn liittyvien töiden työnmenekkei- nä käytettiin Työtehoseurassa laskettuja lihanautojen hoidon työmenetelmiä ja - meneklcejä (Klemola 1992 ja Alakruuvi 1996). Työnmenekit oli laskettu emoleh- mää ja vasikkaa kohti. Taulukossa 48 lannankäsittelyn työnmenekit on laskettu kasvattamosta pellolle levitykseen asti olettaen, että sonnikasvattamo kuivitettiin 2 kertaa viikossa ja käytävät kolattiin traktorilla kerran viikossa. Kuivikepohja pois- tettiin ja levitettiin pelloille kerran vuodessa. Emolehmien ja hiehojen makuuparret puhdistettiin ja lantakäytävä kolattiin sisäruokintakaudella kerran viikossa. Lanta- käytävien kolauksesta voi aiheutua merkittävästi työtä, kun eläimet joudutaan telkeämään kuivikepohjille tai makuuparsialueelle käytävien puhdistuksen ajaksi. Kuivikepohjien tasaisen toimivuuden sekä myös eläinten puhtaana pysymisen kannalta kuivikeseosta pitäisi jakaa mieluummin päivittäin kuin kerran viikossa. Jos olkikuivikkeita annetaan suuria määriä ilman samanaikaista turvelisäystä, eläi- met syövät osan kuivikeoljista. Taulukko 48. Emolehmätilamalleissa kuivituksen, lannanpoiston ja pellolle levi- tyksen työnmenekit (tuntia/vuosi). Emolehmiä, kpl • 20 30 40 60 Kuivikepohjaa, m3/v 55 82 110 165 Kiinteän lattian lantaa, m3/v 100 150 200 300 Työnmeneldci tuntia/vuosi, jos kuivituskertoja 2/viikko ihmis- työtä tr- työtä ihmis- tr- työtä työtä ihmis- tr- työtä työtä ihmis- tr- työtä työtä ja kuivikepohjan tyhjennys t/v t/v t/v t/v t/v t/v t/v t/v 1 kerta/vuosi - lcuivitus 37 29 47 37 57 46 78 62 - kiinteän lattian kolaus 14 11 14 11 14 11 14 11 - kuivilcepohjan irroitus 2 1 2 1 2 1 2 1 - lannan kuormaus, kuljetus ja levitys 18 15 27 23 36 31 51 43 64 Kuivikepohjan tyhjentämiseen menee käytännössä vähiten aikaa silloin, kun rakennus on tyhjä ja eläinten siirtelyyn ei mene aikaa. Täysin tyhjä rakennus on syksyllä, kun sonnit on viety teurastamolle ja laiduntavia eläimiä ei ole otettu vielä kasvattamoon. Tiloilla oletettiin olevan kuivalannan levitykseen yksi yleisperävaunu. Kuivike- turpeen hintana laskelmissa käytettiin 35 mk/m3 (200 kg/kuutio) ja pyöröpaalatulle osto-oljelle 20 penniä/kilo. Oikea tarvitaan emolehmätiloilla sekä ruokintaan että kuivikkeeksi. Oljen ruokinnallista arvoa kuivikekäyttöön verrattuna voidaan vielä parantaa suurempia olkimääriä käytettäessä ammoniakki- tai lipeöintikäsittelyllä. Taulukossa 49 on tarkasteltu sekä investoinneista että käytöstä aiheutuvia vuotuiskustannuksia, jotka aiheutuivat osakuivikepohjan ja jaloittelu- ja ruokinta- alueen lannan käsittelystä (taulukot 46 ja 48). Vuotuiset työkustannukset eivät paljoa eronneet eri tilakokoluoldden välillä, koska työnmenelddlaskelmassa töiden aloittelu- ja lopetteluajan osuus oli suuri. Taulukko 49. Emolehmätilamallien kuivituksesta, lannanpoistosta, varastoinnis- ta ja pellolle levityksestä aiheutuvat vuotuiskustannukset (mk/tila ja mk/emoleh- mä). Emoleluniä, kpl Kuivikepohjaa, m3/v Kiinteän lattian lantaa, m3/v 20 55 100 30 82 150 40 110 200 60 165 300 Vuotuiskustarmukset mk/ vuosi mk/ emo mk/ vuosi mic/ emo mk/ vuosi mk/ emo mk/ vuosi mk/ emo Kuivalantavarasto vesi- katteineen (kestoikä 25 v) 3280 164 3977 133 4674 117 6068 101 Yleisperävaunu+lanta- talilcko etukuormaimeen 5494 275 5494 183 5494 137 8502 142 Kuiviketurve (35 mk/m3) 3441 172 5161 172 6881 172 10322 172 Osto-olki (20 p/kg) 2621 131 3932 131 5243 131 7864 131 Ihmistyö 40,10 mk/tunti: - kuivitus 1467 73 1877 63 2288 57 3109 52 - kiinteän lattian kolaus 542 27 542 18 542 14 542 9 - kuivikepohjan irroitus 69 3 69 2 69 2 69 1 - lannan kuormaus, kuljetus ja levitys 712 36 1079 36 1451 36 2036 34 Traktorityö 55 mk/tunti - kuivitus 1609 80 2060 69 2510 63 3411 57 - kiinteän lattian kolaus 594 30 594 20 594 15 594 10 - kuivikepohjan irroitus 76 4 76 3 76 2 76 1 - lannan kuormaus, kuljetus ja levitys 830 42 1258 42 1692 42 2373 40 Yhteensä 20735 1037 26119 871 31514 788 44966 749 Kustannukset yhteensä mIc/lantakuutiot (yht.) 134 113 102 97 65 Kuivikepohja on varsin kallis lannan varastointimuoto. Käyttökustannuksia muodostui tilamalleissa työkustannuksia enemmän ostokuivikkeista, jossa turpeen osuus oli olkikustannukseen verrattuna lähes kaksinkertainen. Olkikuivikkeen saata- vuudessa voi tulla ongelmia. Jos sonnipaikkaa kohden levitetään 3,8 kiloa päivässä, tarvitaan tilamallissa emolehmäpaikkaa kohden laskettuna kuivikeolkea vuodessa 655 kiloa (noin 3 olkipyöröpaalia) eli 0,18 hehtaarin vilja-alan oljet, jos olkisatoa saadaan 3600 kg/ha. Malleissa rehuviljan tarpeen mukaan laskettuna vilja-alaa oli varattu 0,2 hehtaaria emolehmää kohden. Pellon käyttö ja lantamäärät Emolehmätiloilla tulee kahdenlaista lantaa, kuivikepohjan lantaa sekä jaloittelu- ja ruokinta-alueen lantaa. Kuivikepohjan ravinnepitoisuuksina käytettiin Kapuisen (1996a) tutkimuksen tuloksia. Lantakäytävien lannan pitoisuuksia ei ole varsinai- sesti selvitetty, joten malleissa käytettiin nautojen kuivalannan pitoisuuksia. Fos- foria ei emolehmätilamalleissa tullut peltoalaa kohden liikaa (taulukko 50). Tila- malleissa ympäristön kannalta ongelmakohtana oli siten enemmänkin kasvattamossa ja lantalan yhteydessä tapahtuvat hävikit. Kuivikepohjan typestä osa häviää kompostoitumisen aikana. Ammoniakin sito- miseksi turpeen osuus pitäisi kuivikeseoksessa olla mahdollisimman suuri. Turpeen osuus ei voi kuitenkaan olla yli 60 paino-%. Kuivikepohjien kokonaistypen tappiot olivat kompostoitumisen aikana Kapuisen (1996a) kokeissa keskimäärin 12 %. Liukoisen typen määrä väheni keskimäärin 63 %. Se pidättyi orgaaniseen muo- toon. Kuivikeseoksessa 40 paino-% olkea ja 60 paino-% turvetta liukoisen typen Taulukko 50. Pellon ja lannan käyttö emolehmätilamalleissa. 20 Emolehmiä, kpl 30 40 60 Pellon käyttö - laidun 11,14 16,71 22,28 33,41 - kuivaheinä 9,24 13,86 18,49 27,73 - ohra 4,11 6,17 8,22 12,33 - säilörehu 1,96 2,94 3,92 5,88 Yhteensä, ha 26,45 39,68 52,90 79,35 Mullosala, jolle voidaan levittää lantaa, ha 10,63 15,94 21,26 31,89 Eläintiheys ey/ha 1,2 1,2 1,2 1,2 Lantaa, m3/vuosi 155 232 310 465 Arvioidut ravinnemäärät, yht. kg/tila - liukoista typpeä 174 261 348 522 - fosforia (75 %) 139 209 278 417 - kaliumia 533 799 1066 1599 66 osuus lähes puolittui. Palaneessa kuivikepohjassa ravinteet ovat sitoutuneet lujem- min verrattuna jaloittelu- ja ruokinta-alueelta kerättävään lantaan. Kuivikepohja oli kuitenkin ravinteiden suhteen laihempaa kuin kuivalanta yleisesti. Valitulla kui- vikeseoksella kompostoituneessa kuivikepohjassa oli liukoista typpeä 0,84 kg/m3, fosforia 0,81 kg/m3 ja kaliumia 3,7 kg/m3, kun Viljavuuspalvelun vuoden 1995 taulukoissa naudan kuivikelannassa keskimäärin liukoista typpeä oli 1,28, fosforia 1,41 ja kaliumia 3,3 kg/m3. Koska kuivikepohjaa ei voida levittää nurmille kasvustoon, on se sovitettava nurmen perustamisalalle ja vilja-alalle kevät- tai syyskynnöksen alle. Jos kuivike- pohja tyhjennetään syyskesällä ja levitetään samantien pelloille, olisi se suositelta- vaa levittää kasville, joka tarvitsee ravinteita kasvuun vielä syksyllä esimerkiksi syysvilj alle tai nurmen perustamiseen, jolloin ravinteet eivät olisi niin alttiina huuhtoutumiselle. Vaihtoehtona on säilyttää lanta talven yli peitetyissä aumoissa ja levittää lanta vasta keväällä. Jos emolehmätiloilla ei tarvittaisi olkea, vilja olisi mahdollista korjata myös kokovilj as äilörehuksi. Kokovilj asäilörehukorjuussa vilj akasvusto korjataan j yvi- neen, lehtineen ja korsineen viljan tähkälle tulon jälkeen. Kokoviljasäilörehu lisää lannanlevitysalaa nurmen tuotannossa. Varsinkin, jos tilalla on kuivalantajär- jestelmä ja lantaa ei voida käyttää nurmen vu-otuislannoitukseen, kokoviljasäilöre- hu suojakasvina ja välikasvina helpottaa lannan käyttöä. Rehuarvoltaan ja säilöntä- riskiltään kokoviljasäilörehu on kuitenkin nurmisäilörehua heikompi. Ruokinnassa kokoviljasäilörehu soveltuu täten parhaiten nuorkarj alle ja vähän lypsäville lehmille (Helander 1996). Edellä mainituilla lähtötiedoilla naudanlihantuotantokustannukset muodostuivat emolehmätiloilla taulukon 51 mukaiseksi. Emolehmää kohden laskettiin tulevan vuodessa myyntiin 0,475 lihasonnia (teuraspaino 330 kg), 0,25 lihahiehoa (260 kg) ja 0,20 emolehmää (290 kg). Malleissa emolehmämäärä pysyi vuosittain siis samana. Low cost -lähtökohdista huolimatta naudanlihantuotantokustannus oli tilamallilaskelmissa suurempi kuin perinteisellä välitysvasikkatuotantoon perustu- vassa tuotannossa (taulukko 44). Emolehmätilalla saataisiin myytäviä lihakiloja lisää muuttamalla tuotantoa yhdistelmätuotannoksi, jolloin emolehmän vasikoiden ohella kasvatettaisiin myös välitysvasikoita. Maaseutukeskusten Liiton (1994) naudanlihantuotannon edistämisprojektissa tutkimusaineistossa oli 22 emolehmä- tilaa. Vuonna 1992 näillä tiloilla oli keskimäärin 22 emoa, eläimiä yhteensä 55 kappaletta ja peltoa käytettävissä 42 hehtaaria. 67 Taulukko 51. Naudanlihan tuotantokustannus emolehmätilamalleissa. NAUDANLIHAN TUOTANTOMALLIT Emolehmiä, kpl 20 30 40 60 Tilan koko peltoala, ha 26,45 39,68 52,90 79,35 KUSTANNUSERÄ 1. Tarvikkeet Siemen 5093 7640 10187 15280 Lannoitteet 23224 33527 44702 67053 Kalkki 4534 6802 9069 13603 Kasvinsuojeluaineet 51 76 101 152 Rehunsäilöntäaineet 1759 2638 3517 5276 Ostorehut 5534 8301 11068 16602 Eläinostot 3500 5250 7000 10500 Muu kotieläinlcustarmus 4055 5877 7883 10643 Kuiviketurve 3441 5161 6881 10322 Osto-olki 2621 3932 5243 7864 Sähkö 11328 15661 15265 21157 1) Pohto- ja voiteluaine 1196 1805 2037 3074 m) Vuolcratyökorvaukset 15611 23415 31223 46833 Yhteensä 81948 120086 154175 228359 2. Työkustannus - viljelijäperheen työ 55080 70807 80015 111879 - MYEL ja MATA 11180 13817 15193 16467 - palkkatyö 0 0 0 1094 Yhteensä 66260 84624 95208 129439 3. Yleiskustannukset 10140 12946 15259 21279 4. Omaisuudesta aiheutuvat - rakennusomaisuuden poisto 18307 24743 31182 43881 - kone- ja kalusto-om. poisto 31103 31103 47448 57228 - salaojitusten poisto 4254 6381 8508 12762 - raken. korjaus ja kunnossapito 4577 6186 7796 10970 - koneiden " 10602 10602 16011 19652 - salaojitusten " 1276 1914 2552 3829 - maatilavalcuutus 1982 2484 3346 4584 - korkovaatimus 6 % 71313 99592 133297 193413 Yhteensä 143414 183004 250141 346318 Naudanlihan tuotantokustannus yhteensä, mk 301762 400660 514783 725396 Tuotettu lihamäärä, kg 5843 8764 11685 17528 Tuotantokustannus, mk/lihakilo 51,65 45,72 44,06 41,39 suhdelukuna (20 emolehmää=100) 100,0 88,5 85,3 80,1 68 3.3. Sianlihantuotantotilat Maatiloja, joilla oli sikoja, oli vuonna 1995 yhteensä 7360. Näiden tilojen osuus kaikista aktiivitiloista oli noin 7 %. Lihasikojen kasvatus oli kesällä 1996 pää- tuotantosuuntana noin 1968 tilalla ja lihasikoja (yli 50 kg) oli noin 444 700. Vuonna 1995 sikalakokoluokassa 100-199 eläintä oli 22 %, 200-399 kokoluokassa 33 % ja 500-999 sikapaikan tilalla 11 % lihasioista. Lihantuotanto on keskittynyt Turun (24 %), Etelä-Pohjanmaan (17 %) ja Satakunnan (13 %) maaseutu- elinkeinopiirien alueille. Tuotanto on pääasiassa sijoittunut rannikolle lähelle rehutehtaita. Päätoimisten sikataloutta harjoittavien tilojen keskipeltoala vuonna 1996 oli 33,85 hehtaaria (Maatilarekisteri 1996 ja Maatilatilastollinen vuosikirja 1997). Rakennushankkeille saatava investointituki (MMM 1997a), jossa enimmäistu- kitaso on 50 % hyväksytyistä investointikustannuksista, on selvästi lisännyt sikalainvestointeja ja tulee lisäämään suurempien sikaloiden määrää em. vuoden 1995 tilanteesta. Tukea saavilta lihasikatilojen uudisrakentamishankkeilta edel- lytetään vähintään 400, mutta enintään 3000 lihasikapaikkaa. Jos kyse on laajen- tamisesta tai peruskorjauksesta, edellytetään tuettavalta hankkeella vähintään 300 ja enintään 3000 lihasikapaikkaa. Myönnettäessä investointitukea edellytetään, että tiloilla kehittämissuunnitelman toteuttamisen jälkeen voidaan tuottaa vähintään 35 % tilalla käytettävästä sianrehusta. Niemen ym. (1995) skenaarioennusteen pehmeämmän vaihtoehdon mukaan, jossa kansallisen tukipaketin tavoite on arvioitu toteutuvan lähes täysimääräisenä ja tulo- ja pääomatulotasossa päästäisiin vuoden 1993 tasolle, aktiivisikatilojen koko tulisi olla lihasiantuotannossa 350-400 lihasikapaikkaa ja porsastuotannossa 50-70 emakkoa. Nopean sopeutumisen vaihtoehdossa, jossa kansallisesta tuista luovuttaisiin vuoteen 2005 mennessä tulotason säilyttäminen aikaisemmalla ta- solla vaatisi selvityksen mukaan noin 1000 lihasikapaikan ja vastaavasti 150 emakon tilan. Sikataloutta laajennettaessa on otettava huomioon ympäristötukiohjelma. Ym- päristötuen ehtoihin sitoutuminen edellyttää lannan sijoittamiseen riittävää pelto- pinta-alaa ja voi näin rajoittaa sikamäärän kasvattamista. Suurin sallittu sika- paikkamäärä hehtaaria kohden on A- ja B-alueilla perustuen ehtojen mukaan 11. Ympäristötuen mukaisessa lannoituksessa lannan fosforipitoisuus voi rajoittaa sikamäärää vielä eläintiheysehtoa enemmän. Yhteenveto sikatilojen lannankäsittelykysymyksistä: mahdollisuus kasvattaa varastointikapasiteettia taloudellisesti - eläinmäärä ja lannan fosforipitoisuus suhteessa peltoalaan lannan typpi- ja hajupäästöt - aja lisuusvaikutukset ja maan tiiyistyminen levitysajankohdat 69 3.3.1. Nykystrategia operatiivisesti toteutettuna Sianlihantuotantoa tarkasteltiin nykyskenaariossa 70, 150, 300 ja 500 lihasikapai- kan tilamalleilla. Sikapaikkaa kohden kasvatettiin vuodessa kolme sikaerää eli vuosittaiset sikamäärät olivat 210, 450, 900 ja 1500. Siat ruokittiin tiiviste- ohraruokinnalla. Oman viljan osuus rehuviljasta oli 100 %. Rehunkulutuksena käytettiin 3,00 ry/kasvukilo. Porsaat kasvatettiin 22 kilosta 104 kilon elopainoon. Teuraspaino oli noin 75 kiloa. Pellon ja karjanlannan käyttö Ohran keskisatona oli 3600 kiloa hehtaarille ja peltoalasta oli kesannolla kah- della suuremmalla tilalla 5 %. Pellon käyttö muodostui tilamallien sikamäärillä ja valitulla rehunkäytöllä taulukon 52 mukaiseksi. Sikapaikkaa kohden on laskettu muodostuvan 2,0 m3 lietelantaa vuodessa (MMM 1996e). Kun vuoden lietelantamäärä jaettiin ohra-alalla, tilamalleissa heh- taaria kohden lietettä tuli 12 kuutiota, josta ravinteita tuli liukoista typpeä 35 kiloa, fosforia 8 kiloa (kun lannan fosforista laskettiin 75 % olevan kasveille käyt- tökelpoista) ja kaliumia 23 kiloa. Ympäristötuen fosforilannoitusraja ei tällä pelto- alalla ja lietemäärällä ylittynyt. Sikatilamalleissa lannoitus suunniteltiin siten, että lietelannasta tuleva ravinnemäärä jaettiin koko ohra-alalle ja tarvittava lisätyppi täydennettiin Suomensalpietarilla. Käytännön tiloilla tämä lietemäärä levitettäislin vain osalle peltoalasta. Eläinyksikkömäärä muodostui 0,81 ey/ha kahdella pienimmässä tilamallissa ja kesannoivilla tiloilla 0,77 ey/ha. Peltoala olisi voinut olla malleissa ympäristötuen ehtojen täyttämiseksi pienempikin tai sikapaikkoja enemmän, koska ympäristötuen ehdot asettavat lannan levityspinta-alaksi vähintään 1 ha/1,5 eläinyksildeöä A- ja B- tukialueilla. Tätä tilannetta tarkastellaan myöhempänä intensiivisillä Taulukko 52. Pellon ja lietelannan käyttö. Sikapaildcoja, kpl Yhteensä sikoja, kpl/v 70 210 150 450 300 900 500 1500 Pellon käyttö -ohra 12,08 25,88 51,75 86,25 -kesanto (5%) 0 0 2,72 4,54 Yhteensä, ha 12,08 25,88 54,47 90,79 70 Lannankäsittelyyn liittyvät investoinnit ja työnkäyttö Sianlietteelle on naudanlietteestä poiketen tarpeellista levityksen aikaiset sekoituk- set, koska sakka laskeutuu takaisin pohjalle sekoituksen päätyttyä. Kolmella pienimmällä sikatilalla lietelannan perussekoituS tehtiin traktorikäyttöisellä potkuri- sekoittimella. Koska tilojen traktoreita tarvittiin peltotöihin, sekoitus ja kuormaus tehtiin perussekoituksen jälkeen sähkökäyttöisellä pumppusekoittaj alla. Suurim- malla tilalla sekoitus ja kuormaus tehtiin traktorikäyttöisellä pumppusekoittimella tilan pienimmällä traktorilla, ja toisia traktoreita käytettiin lietteen levitykseen ja muihin peltotöihin. Lietteen levitykseen pelloille käytettiin pumppuvaunua, jossa on myös sekoitus (taulukko 53). Tilamalleilla tarkasteltiin tilannetta, jossa ohra-ala lannoitettiin pelkästään ostolannoitteella (Y-lannos 2:lla), ja verrattiin tätä tilanteeseen, jossa käytettiin tilan lietelantaa ja puuttuva typpi täydennettiin Suomensalpietarilla. Käytettäessä omaa lietelantaa ostolarmoitekustannus pieneni noin 370 markkaa hehtaarilta verrattaessa pelkkään ostolannoitteiden käyttöön. Sian lietekuution arvoksi tuli tällä perusteella 32 markkaa, kun lietemäärä koko alalle jaettuna oli 12 kuutiota hehtaarille. Tällä perusteella laskettu lietelannan ravinnearvo on siten hieman suurempi kuin taulu- kon ravinnearvo, joka on laskettu yksiravinteisten ostolannoitteiden perusteella. Vaihtoehdossa, jossa peltoalaa oli vähemmän ja eläintiheys oli ympäristötuen ehtojen enimmäismäärän mukainen 1,5 ey/ha, lietteen käyttö korvasi ostolannoitteita noin 490 markkaa hehtaarilta. Laskelmassa lietettä tuli levittää 21 kuutiota hehtaarille, jolloin lietelannan kuution arvoksi tuli 23 markkaa. Näin saadut lietelannan arvot jäävät kattamaan lannan varastoinnista ja levityksestä aiheutuvia kustannuksia (taulukko 54). Tilamalleissa 500 sikapaikan tilalla lannanlevitystyöhön meni noin neljä 8 tuntista työpäivää (taulukot 55 ja 56). Taulukko 53. Sian lietelannan käsittelystä aiheutuvat investointikustannukset. Sikapaikkoja, kpl 70 150 300 500 Lietelantaa, m3/v 140 300 600 1000 Investointikohteet JHA JHA JHA JHA Lietelantavarasto 31600 46000 73000 109000 Lietelantavaraston vesikate 3640 7800 15600 26000 Sekoitus- ja pumppauslaitteet 14400 14400 15700 13900 Levitysvaunu 17700 26300 26300 40400 Yhteensä mk/tila 67340 94500 130600 189300 mk/sikapailcka 962 630 435 379 mk/lietekuutio 481 315 218 189 71 Taulukko 54. Lietelannan käsittelystä aiheutuvat kustannukset varastointivai- heesta pellolle levitettynä. Sikapaikkoja, kpl Lietelantaa, m3/v 70 140 150 300 300 600 500 1000 Vuotuis- kustannukset (poistoaika, v.) mldv mk/ liete- m3 mk/v mk/ liete- m3 mldv mk/ liete- m3 mk/v mk/ liete- m3 Varastointi sis. kate (25) 2890 21 4412 15 7265 12 11070 11 Sekoituslaitt. (10) 2333 17 2333 8 2543 4 2252 2 Levitysvaunu (12) 2572 18 3822 13 3822 6 5871 6 Traktorityö 215 2 443 1 970 2 1418 1 Ihmistyö 234 2 445 1 923 2 1347 1 Yhteensä 8244 59 11455 38 15524 26 21958 22 Lietelannan ravinnearvo 3482 25 7461 25 14922 25 24871 25 Lietelannan nettoarvo -4762 -34 -3994 -13 -601 -1 2912 3 Taulukko 55. Työnmenekki sianlihantuotantomalleissa. Sikapaikkoja, kpl 70 150 300 500 Peltoa, ha 12,08 25,88 54,47 90,79 Ihmistyö tuntia/tila kotieläintyöt, josta 880 862 1055 1076 puhtaanapitotyöt 40 73 131 210 kasvinviljelytyöt 68 126 240 605 lannanlevitystyöt 6 11 23 34 muut maatal.työt 386 569 599 999 johtotyöt 133 188 272 454 Työnmenekki yht. h/tila 1473 1756 2189 3167 Taulukko 56. Lannankäsittelytöiden työnmenekit lannan varastointivaiheesta pellolle levitykseen. Sikapaikkoja, kpl 70 150 300 500 Peltoa, ha 12,08 25,88 54,47 90,79 Levitysvaunu , m3 4 7 7 10 Sekoitus valvonta, h/tila 1,2 1,6 2,3 3,3 Kuormaus 2,1 4,5 9,0 11,7 Kuljetus 1,1 2,0 5,8 8,7 Levitys 1,4 3,0 6,0 10,0 Yhteensä ihmistyötä 5,8 11,1 23,0 33,6 Yhteensä traktorityöaikaa 3,9 8,1 17,6 25,8 72 Näillä lähtötiedoilla sianlihan tuotantokustannus muodostui nykytilamalleissa seuraavanlaiseksi: Taulukko 57. Sianlihan tuotantokustannus nykystrategian tilamalleilla. SIANLIHANTUOTANTOMALLIT Sikapaikkoja, kpl Tilan koko peltoala, ha 70 12,08 150 25,88 300 54,47 500 90,79 KUSTANNUSERÄ 1. Tarvikkeet Siemen 3407 7301 15315 25524 Lannoitteet 2599 5570 10976 18293 e) Kalkki 2070 4436 8317 13862 Kasvinsuojeluaineet 148 318 636 1060 Ostorehut 21294 43875 87750 146250 Uudistus, porsas 22 kg 78265 166050 332100 553500 Muu kotieläinkustannus 7000 11100 13200 22000 Sähkö 8896 17001 20009 33349 Poltto- ja voiteluaine 426 1053 1822 2804 Vuokratyökorvaukset 12809 27449 54468 1061 Yhteensä 136914 284152 544592 817704 2. Työkustannus - viljelijäperheen työ 59051 70411 87788 111879 - MYEL ja MATA 7422 10990 15356 16682 - palkkatyö 0 0 0 25083 Yhteensä 66473 81400 103144 153645 3. Yleiskustannukset 10108 17888 30839 44881 4. Omaisuudesta aiheutuva - rakennusom. poisto 9306 18702 35473 52000 - kone- ja kalusto-om. poisto 18068 24925 40735 81331 - salaojitusten poisto 1942 4161 8761 14601 - raken. korjaus ja kunnossapito 2326 4675 8868 13000 - koneiden " 6026 8379 13497 26524 - salaojitusten " 583 1248 2628 4380 - maatilavakuutus 946 1663 3011 4931 - korkovaatimus 6 % 31932 62956 124749 203904 Yhteensä 71128 126710 237722 400672 Sianlihan tuotantokustannus yhteensä, mk 284623 510150 916330 1416901 Tuotettu lihamäärä, kg 15749 33748 67496 112494 Tuotantokustannus, mk/lihakilo 18,07 15,12 13,58 12,60 suhdelukuna (70 sikapaikkaa=100) 100 83,6 75,2 69,7 73 Eri lietelannan levitysvaihtoehtojen kustannusvaikutuksia tarkastellaan varsinai- sesti intensiivisen tilamallin yhteydessä (luvussa 3.3.2), mutta alustavasti samoja kustannusvaikutuksia laskettiin myös nykytilamallin eläinmääriä ja peltoalaa käyt- täen. Taulukossa 58 on tarkasteltu mm. letku- ja sijoituslevityslaitteiden kustannus- vaikutuksia hajalevitykseen verrattuna. Letkulevitys ja multaimella maahan sijoit- taminen voivat olla levitysvaihtoehtoja viljakasvustoon levityksessä. Kasvustoon levityksen vaikutuksia voidaan verrata ennen kylvöjä tapahtuvan lannanlevityksen ajallisuuskustarmukseen ja maan tiivistymisestä aiheutuviin mene- tyksiin (taulukko 59). Maan tiivistymisestä aiheutuvaa kustannuksia voidaan vaih- toehtoisesti verratta kylvöjen jälkeen tehtävän lannanlevityksen aiheuttamiin kas- vuston tallaustappiohin. Esimerkiksi 500 sikapaikan tilamallissa, oletettaessa maa- lajit vaikeiksi viljellä eli käytettäessä ajallisuusvaikutuksena 120 kg/ha/pv, ajalli- suuskustannukset pitkittyneiden kylvöjen takia olivat suuremmat kuin oraille lan- Taulukko 58. Eri kustannuserien vaikutus sianlihantuotantokustannukseen (mk/ tila, mk/lihakilo, mk/viljahehtaari) verrattuna käsittelemättömän (perussekoitetun) lietelannan hajalevitykseen. Sikapaikkoja 70 150 3130 500 Sianlihan tuotantokustannus mk/tila/v 284623 510150 916330 1416901 mk/lihalcilo 18,07 15,12 13,58 12,60 Vilja-ala, ha 12,08 25,88 51,75 86,25 Lietelantaa, m3/tila/v 140 300 6(X) 1030 Muutos tuotanto- mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ kustannukseen, jos tila/v kilo ha tila/v kilo ha tila/v kilo ha tila/v kilo ha 0,16 214 2582 0,08 100 2580 0,04 53 2576 0,02 30 0,17 223 2816 0,08 109 3040 0,05 59 3777 0,03 44 0,20 261 3153 0,09 122 3150 0,05 61 3145 0,03 36 0,42 547 6606 0,20 255 6601 0,10 128 6590 0,06 76 0,14 179 2161 0,06 84 4385 0,06 85 4377 0,04 51 0,03 48 1245 0,04 48 2487 0,04 48 4137 0,04 48 0,17 227 3406 0,10 132 6872 0,10 133 8514 0,08 99 0,02 15 382 0,01 14 752 0,01 14 1251 0,01 14 0,19 242 3788 0,11 146 7624 0,11 147 9765 0,09 113 Hankitaan multainlaite, 17 200 mk, 12 v 2582 + työnmenekin lisäys 0,6 ->1,37 min/m3, yht. 2688 Hankitaan 8 m. letkulevityspuomisto 21 000 mk, 12v 3153 Hankitaan 12 m. letkulevityspuomisto 44 000 mlc, 12v 6606 Hankitaan ilmastuslaitteet, 10 v. 1-2.1ila: 12 900 mk 34.tila: 26 200 mk 2161 + ilmastuksen sähkön kulutus (10 kWh/m3) 581 ed. yhteensä 2742 + typen hävikit, - 10 % 178 ed. yhteensä 2920 74 Taulukko 59. Kylvöajankohtaan liittyvien kustannuserien vaikutus tuotantokustan- nuksiin (mk/tila, mk/lihakilo, mk/viljahehtaari). Sianlihan tuotanto- kustannus midtila/v mldlihakilo Vilja-ala, ha Lietelantaa, m3/tila/v Muutos tuotanto- kustannukseen Ajallisuuskustarmus, kun ajallisuusvaikutus 284623 18,07 12,08 140 mk/ mk/ mk/ tila/v kilo ha 510150 15,12 25,88 300 mld mid mk/ tila/v kilo ha 916330 13,58 51,75 600 mk/ mld mld tila/v kilo ha 1416901 12,60 86,25 1000 mk/ mk/ mk/ tila/v kilo ha 42 kg/ha/pv 151 0,01 12 543 0,02 21 2021 0,03 39 4906 0,04 57 60 kg/ha/pv 215 0,01 18 775 0,02 30 2887 0,04 56 7008 0,06 81 120 kg/ha/pv 430 0,03 36 1551 0,05 60 5775 0,09 112 14017 0,12 163 Maan tiivistymisen tai tallaustappioiden vaikutus, jos satotaso 3600 kg/ha - 5 % 1630 0,10 135 3493 0,10 135 6986 0,10 135 11644 0,10 135 nan levityksestä aiheutuvat tallaustappiot, kun tallaustappiona käytettiin 5 %. Ajallisuuskustannuksen laskemisessa oletettiin, että lannanlevitykseen oli käytettä- vissä yksi levitysvaunu. 3.3.2. Intensiivinen tila Intensiivisillä sianlihantuotantotiloilla keskitytään voimakkaasti kotieläintalouteen. Tiloilla saatetaan joutua vuokraamaan peltoa lannan levitykseen tai lannalle on löydettävä muu käyttökohde. Kasvintuotantoon voidaan etsiä uusia ratkaisuja esimerkiksi pellonvuokrauksesta, kasvinviljelytöiden teettämisestä urakoltsijoilla tai tilojen välisestä yhteistyöstä. Asutuksen lähellä olevilla sikatiloilla tulee mm. lannan hajuhaittoihin kiinnit- tää erityistä huomiota. Lantaa on varastoinnin aikana mahdollista käsitellä ym- päristöön kohdistuvien haju- ja typpipäästöjen vähentämiseksi, määrien pienentä- miseksi sekä myös muiden käyttökohteiden löytämiseksi. Suuret käsiteltävät liete- määrät ja urakointityyppinen työ tulevat korostamaan levitysmenetelmän toimi- vuutta erilaisissa olosuhteissa ja vaihtoehtoisten levitysajankohtien merkitystä. Peltoala ja lantamäärät Intensiivistä sianlihantuotantoa tarkasteltiin 500, 1000, 1500 ja 3000 lihasika- paikan sikatilamalleilla. Tilamalleissa peltoala määriteltiin siten, että eläintiheys oli vähintään 1 hehtaari 1,5 eläinyksikköä kohden eli tilalla oli enintään 11 sikapaikkaa 75 hehtaaria kohden, jolloin A- ja B- tukialueiden ympäristötuen eläintiheysvaatimus toteutui. Ohran hehtaarisatoa kohotettiin 25 % nykyisen tilamallin satotasosta 4500 kiloon hehtaarilta. Intensiiviseen tilamalliin oman viljan osuudeksi muodostui noin 64 % käytettävästä rehuviljasta. Lihasikaerien kiertonopeus nostettiin 3,2 erään vuodessa. Kansallisen rakennetuen ohjauksen määräyksissä (MMM 1997a) vaaditaan tuettavilta rakennushankkeilta tiettyä rehuomavaraisuutta. Tiloilta edellytetään, että kehittämissuunnitelman toteuttamisen jälkeen tilalla voidaan tuottaa vähintään 35 % tilalla käytettävästä sianrehusta. Sianlihantuotantotilan rehuntuotanto laske- taan käyttäen pellon rehuntuotantokykynä 3500 rehuyksikköä/hehtaari, lihasian (yli 12 viikon ikäinen) rehuntarpeena 240 rehuyksikköä/eläin/vuosi ja keskimää- räisenä kasvatuserien määränä 2,5 erää/vuosi. Tämän perusteella lihasikapaikkaa kohden peltoalaa tarvitaan vähintään 0,06 hehtaaria. Tilamalleissa peltoala kesanto- aloineen oli 0,09 hehtaaria/sikapaikka. Lannoituksen perustasojen mukaan rehuvilj alle fosforimäärä on 15 kg/ha (MMM 1996c). Kun ohran satotaso malleissa oli 4500 kg/ha, lisättiin tarkennetun lannoituksen taulukkoarvojen ohran 4000 kg/ha lähtökohtasatotason lannoitukseen 1,5 kg Piha eli pellon hyvässä viljavuusluokassa fosforiraja oli 14,5 kg Piha, joka tilamalleissa ylittyi. Tyydyttävässä viljavuusluokassa fosforiraja olisi ollut 19,5 kg Piha ja välttävässä 29,5 kg Piha. Lannan ravinnepitoisuuksina mallissa käytettiin Viljavuuspalvelun vuoden 1995 lanta-analyysien tuloksia, jossa sian lietelannan keskimääräinen fosforipitoisuus (166 näytteen perusteella) oli 0,97 kg P/m3. Lannoitesuunnitelmassa laskettiin 75 % olevan kasveille käyttökelpoista fosforia (taulukko 60). Jos fosforin pitoisuutena käytettiin vuonna 1996 otettujen lanta-analyysien tuloksia, oli sian lietelannan fosforipitoisuus (481 näytteen mukaan) laskenut ollen keskimäärin 0,67 kg/m3 (Vili avuuspalvelu 1997). Jos tilamallissa käytettiin tätä ravinnepitoisuutta, vilja- Taulukko 60. Peltoala ja karjanlantamäärät intensiivisen tuotannon sianlihatuo- tantomalleissa. 500 Lihasikapaikkoja 1000 1500 3000 Ohraa 44,34 88,69 133,03 266,06 Kesanto (5 %) 2,33 4,67 7,00 14,00 Yhteensä, ha 46,68 93,36 140,03 280,07 Lietelantaa m3/vuosi 1000 2000 3000 6000 Lannan ravinteet vilja-alalle, kg/ha Liuk. typpi 68 68 68 68 Fosfori (75 % kok.P:sta) 16 16 16 16 Kalium 44 44 44 44 Lietettä vilja-alalle, m3/ha 23 23 23 23 76 alalle tuli fosforia lietelannasta 11,3 kg,/ha. Käytettäessä fosforipitoisuutena ympäristö-. tuen taulukkoarvoja 1,3 kg P/m3 (MMM 1996c), olisi fosforia tullut 21,9 kg/ha. Lanta-analyysinäytteiden välisen vaihtelun (keskihajonta 0,54 kg/m3 vuonna 1996) ja vaihtoehtoisesti taulukkoarvojen em. analyysitulosten keskiarvoa suurempien arvojen käytön takia, tilan kannattaisi lanta-analyyseissä ympäristötuen ehtojen edellyttämän typpipitoisuuden lisäksi määrityttää myös fosforin määrä. On kuiten- kin ilmennyt, että vaihtelua on myös samankin lantanäytteen analyysituloksissa eri laboratorioiden välillä (Mustonen 1998). Selkein mittari lantamäärä-peltoalasuhteesta on siten hallinnollisessa mielessä eläintiheyttä kuvaavat mittarit. Fosforilannoituksessa voi tiloilla tulla raja siten vastaan pellon fosforin vilj a- vuusluokan kohdalla ja/tai lannan fosforipitoisuuden kautta. Lisäpeltoalan vuok- raamalla tai lantayhteistyön kehittäminen voivat olla ratkaisuina (esim. lannan käytön tehostaminen -ympäristötuen erityistuet (MMM 1996a)), jos tilan oma peltoala ei riitä lannanlevitykseen ympäristötuen ehtojen mukaisesti. Lannan fosforipitoisuuteen voidaan vaikuttaa ruokinnan avulla. Sikatalouden fosforipäästöjä on ruokinnan menetelmin pystytty vähentämään viime vuosina kolmea kautta (Helander 1997). Uudet ruokintanormit ovat alentaneet rehuseosten fosforipitoisuuksia. Toiseksi rehujen kehitys on mennyt eteenpäin, jolloin nykyisin on käytettävissä parempilaatuisia rehufosfaatteja, joiden fosfori on paremmin eläinten hyödynnettävissä. Kolmanneksi rehujen hyväksikäyttöä on voitu parantaa entsyymien käytöllä. Fosfori on kasviperffisissä rehuissa sitoutuneena fytiinihappoon, jota yksimahaisten ruuansulatus pystyy käyttämään melko huonosti hyväksi. Rehuihin on siten käytetty helposti sulavaa epäorgaanista fosforia. Fytaasientsyymin avulla sika pystyy käyttämään hyväksi kasviraaka-aineissa olevaa fytiinifosforia. Fytaasia lisäämällä voidaan epäorgaanisen fosforin käyttömääriä vähentää rehuissa ja samalla vähentää ulosteissa poistuvan fosforin määrää. Kun rehuun on lisätty fytaasia, fosforin sulavuus on parantunut 10-20 % -yksikköä (Helander 1995). Rehussa sika tarvitsee tietyn määrän fosforia, että se voi kasvaa ja kehittyä normaalisti. Fosforin tarve on suurin kasvukauden alussa. Samoin valkuaisen tarve on suurin kasvukauden alkupuolella, jolloin lihaskudosta muodostuu suhteessa eniten. Aminohappoja käyttämällä voidaan rehun valkuaisaineiden hyväksikäyttöä tehostaa ja samalla rehun kokonaisvalkuaispitoisuutta alentaa. Valkuaisen ja aminohappojen tarve vähenee kasvukauden edetessä. Ottamalla ruokinnassa tar- kemmin huomioon eläimen ikä ja tuotosvaihe eli vaiheruolcinnan avulla on ravinnepäästöjä pystytty alentamaan (Helander 1997). Lannankäsittelyn investoinnit ja työnmenekit Intensiivisessä sianlihantuotantotilamallissa lietelanta sekoitettiin ja pumpattiin le- vitysvaunuihin traktorikäyttöisellä pumppusekoittimella. Traktorityönmenekkiin las- kettiin mukaan myös levityksen aikaisen lietesäiliössä olevan lietteen sekoituksen tarve (taulukot 61 ja 62). 77 Taulukko 61. Lietelannan käsittelystä aiheutuvat investointikustannukset. Sikapaikkoja, kpl 500 1000 1500 3000 Lietelantaa, m3/v 1000 2000 3000 6000 Investointikohteet JHA JHA JHA JHA Lietelantavarasto 109000 199000 289000 559000 Lietelantavarastoon vesikate 26000 52000 78000 156000 Sekoitus- ja pumppauslaitteet 13900 13900 13900 13900 Levitysvaunu(t) 40400 40400 53000 53000 53000 53000 Yhteensä, mk/tila 189300 305300 486900 834900 mk/sikapaikka 379 305 325 278 mk/lietekuutio 189 153 162 139 Taulukko 62. Lietelannan käsittelystä aiheutuvat kustannukset varastointivai- heesta pellolle levitettynä. Sikapaikkoja, kpl Lietelantaa, m3/v 500 1000 1000 2000 1500 3000 3000 6000 Vuotuiskustannukset mk/v mk/ mk/v mk/ mk/v mk/ mk/v mk/ (poistoaika, v) liete- m3 liete- m3 liete- m3 liete- m3 Varastointi sis. kate (25) 11070 11 20582 10 30094 10 58630 10 Sekoituslait. (10) 2252 2 2252 1 2252 1 2252 0 Levitysvaunu (12 ) 5871 6 5871 3 15405 5 15405 3 Traktorityö 1625 2 3258 2 4828 2 10533 2 Ihmistyö 1248 1 2668 1 4012 1 8893 1 Yhteensä 22067 22 34631 17 56591 19 95713 16 Lietelannan ravinnearvo 24871 25 49742 25 74612 25 149225 25 Lietelannan nettoarvo 2804 3 15110 8 18021 6 53512 9 Maaomaisuuden arvo oli intensiivisissä sianlihatuotantotilamalleissa suurin yk- sittäinen omaisuuserä nykyarvojen perusteella (taulukko 63). Maaomaisuuteen sitoutunut pääoma (vuosikustannuksena korkokustannus) on lannankäsittelykus- tannuksia tarkasteltaessa muistettava, silloin kun peltoala on lannanlevitystä ra- joittava tekijä esimerkiksi ympäristötuen ehtojen toteuttamiseksi. Lietelannanlevityksen työmenekkeinä malleissa käytettiin kuormaukseen 0,7 min/m3 ja hajalevitykseen 0,6 min/m3 (Peltonen ja Vanhala 1992). Kuljetukseen 78 menevä aika lietekuutiota kohden kasvoi peltoalan kasvaessa. Suurimmassa tila- mallissa lannanlevitykseen kului kahdelta työmieheltä kaksi viikkoa työnmenekki 8 tuntisiksi työpäiviksi laskettuna (taulukot 64 ja 65). Sianlihan tuotantokustannus muodostui edellä läpikäydyillä lähtötiedoilla tau- lukon 66 mukaiseksi. Taulukko 63. Maatalousomaisuuden jakaantuminen nykyarvoittain (tmk). Sikapaikkoja, kpl 500 1000 1500 3000 Peltoa, ha 46,68 93,36 140,03 280,07 % -rakennukset 605 1073 1541 2944 25 - kotieläimistö 281 563 844 1688 14 -maatalousmaa 794 1587 2381 4761 40 - salaojitukset 225 451 675 1351 12 - varastot 37 72 110 221 2 -koneet ja kalusto 409 497 594 808 7 Nykyarvo, 1000 mk/tila 2351 4243 6145 11773 100 Taulukko 64. Työnmenekki. 500 Sikapaikkoja, kpl 1000 1500 3000 Ihmistyö tuntia/tila kotieläintyöt, josta 1038 1556 2108 4216 puhtaanapitotyöt 210 420 630 1259 kasvinviljelytyöt 320 638 768 1959 lannanlevitystyöt 31 67 100 222 muut maatal.työt 712 1027 1111 2222 johtotyöt 268 467 609 1218 Työnmenekki yht. h/tila 2370 3754 4696 9836 Taulukko 65. Lannankäsittelytyöt varastointivaiheesta pellolle. Sikapaikkoja, kpl 500 1000 1500 3000 Levitysvaunu(t) , m3 10 10 12+12 12+12 Sekoituksen valvonta 3,3 5,6 8,1 15,6 Kuormaus 11,7 23,3 35,0 70,0 Kuljetus 6,2 17,6 26,9 76,2 Levitys 10,0 20,0 30,0 60,0 Yhteensä ihmistyötä h/v 31,1 66,5 100,0 221,8 8 tuntisina työpäivinä 3,9 8,3 12,5 27,7 Yhteensä traktorityöaikaa 29,5 59,2 87,8 191,5 79 Taulukko 66. Sianlihan tuotantokustannus intensiivisillä sianlihantuotantotila- malleilla. SIANLIHANT(JOTANTOMALLIT Sikapaikkoja, kpl Tilan koko peltoala, ha 500 46,68 1000 93,36 1500 140,03 3000 280,07 KUSTANNUSERÄ 1. Tarvikkeet Siemen 13123 26246 39369 78739 Lannoitteet 7143 14285 21748 43495 Kalkki 7127 14253 22805 45611 Kasvinsuojeluaineet 545 1090 1636 3271 Ostorehut 256056 512111 768167 1536333 Uudistus, porsas 22 kg 590400 1180800 1771200 3542400 Muu kotieläinkustannus 34500 44000 42087 84174 Sähkö 25743 34291 34259 68518 Poltto- ja voiteluaine 1767 3104 4163 10399 Vuokratyökorvaukset 545 1091 1636 3273 Yhteensä 936949 1831273 2707070 5416215 2. Työkustannus - viljelijäperheen työ 95030 111879 111879 111879 - MYEL ja MATA 14545 16731 17611 20154 - palkkatyö 0 64113 126723 468552 Yhteensä 109576 192723 256213 600584 3. Yleiskustannukset 46958 87604 126866 252950 4. Omaisuudesta aiheutuvat - rakennusomaisuuden poisto 48428 85848 123268 235528 - kone-ja kalusto-om. poisto 76191 92043 109436 146935 - salaojitusten poisto 7507 15014 22521 45042 - raken. korjaus ja kunnossapito 12107 21462 30817 58882 - koneiden" 24552 29803 35643 48463 - salaojitusten " 2252 4504 6756 13513 - maatilavalcuutus 4621 7405 10228 18384 - korkovaatimus 6 % 141069 254567 368699 706382 Yhteensä 316727 510647 707368 1273129 Sianlihan tuotantokustarmus yhteensä, mk 1410210 2622246 3797517 7542878 Tuotettu lihamäärä, kg 119994 239987 359981 719962 Tuotantokustannus, mk/lihalcilo 11,75 10,93 10,55 10,48 suhdelukuna (50 sikapaikkaa=100) 100,0 93,0 89,8 89,2 80 Lietteen esikäsittelystä, levitysmenetelmistä ja -ajankohdista aiheutuvat kustannukset Yksikköä kohden laskettuna eri laitekustannuserät yleensä laskivat tilakoon kasva- essa. Kun tilakoon kasvaessa tarvittiin kuitenkin töiden ajallaan suorittamiseksi esimerkiksi letkulevitykseen toinen letkulevityspuomisto, kustannukset nousivat tilakoon kasvusta huolimatta tavallaan portaan ylöspäin kunnes alkoivat taas yksik- köä kohden laskea (taulukko 67). Ilmastuksen kustannuksia laskettaessa ilmeni, että sähkökustannus oli jopa suuremmissa tilakokoluokissa suurempi kuin itse laitteesta aiheutuva vuotuiskus- tannus, jos oletettiin sähkönkulutukseksi 10 kWh/lietekuutio lietemääristä riippu- matta ja että ilmastus pystyttiin suorittamaan kahdella pienimmällä tilalla yhdellä ilmastimella ja suuremmissa tilamalleissa kahdella vastaavalla laitteella. Ilmastin- laitteesta aiheutuva kustannus vaihteli 33-99 markkaa/hehtaari ja 1-4 penniä/ lihakilo. Jos otettiin huomioon myös sähkönkulutus ja typpihäviöt, jotka korvattiin ostolannoitteilla, kustannukset olivat yhteensä 155-220 markkaa/hehtaari ja 6-9 penniä/lihakilo ja 7-10 markkaa/lietekuutio. Separointilaitteita hankittiin malleissa yksi tilaa kohden. Separoinnin kustannuk- sia tarkasteltiin pelkän laitekustannuksen lisäksi myös ottamalla huomioon, jos lietelantalan tilavuustarve pienenee 15 %, syntyvän kiinteän lannan levitykseen hankitaan yleisperävaunu tai jos lisäksi kiinteälle lannalle rakennetaan asianmukaisen lantavarasto. Kuivalantavaraston tilavuudeksi laskettiin 1/2 syntyvän nestefraktion tilavuudesta. Kaikkiaan separoinnin kustannuksia muodostui siten yhteensä 87- 406 markkaa/hehtaari, 3-15 penniä/lihakilo ja 4-18 markkaa/lietekuutio. Multainlaitteesta aiheutuvia kustannuksia tarkasteltiin laite- ja työkustannuksien osalta. Tilakoon kasvaessa työnmenekin lisäyksestä hajalevitykseen verrattuna työkustannuksen osuus kasvoi ja oli jopa suurempi kuin laitteesta aiheutuva vuotuiskustannus. 12-metrisestä letkulevityslaitteistosta hehtaaria kohden laskettu kustannus vaih- teli 50-149 mk/ha (2-7 mk/m3), kun kahdessa suuremmassa mallissa käytettiin levitykseen kahta letkulevityspuomistolla varustettua levitysvaunua. 8-metrisellä letkulevityslaitteistolla laitteesta aiheutuva vuotuiskustannus oli vastaavasti 24-71 mk/ha (1-3 mk/m3) (taulukko 67). Lannan levittämiseen tarvittavaa vilja-alaa on usein riittävästi, mutta kylvöldi- reet sekä peltojen huono kantavuus keväällä rajoittavat levitysmahdollisuuksia. Mikäli tällöin voitaisiin osa lannasta levittää kasvustoon, levityskiireet helpottui- sivat. Kapuinen (1996b) on tutkinut lietelannan levitysvaikutuksia kevätviljan oraille levityskaluston pyörien ja sijoitusvantaiden kasvustoon aiheuttamien vauri- oiden kannalta. Kasvustoon voidaan ensimmäisen kerran levittää lietettä 2-3 lehti- vaiheessa. Sijoituskaluston sijoituspyörien aiheuttamat tallaustappiot ovat tällöin vielä suhteellisen pienet. Satotappio vastaavalla määrällä väkilannoitetyppeä lan- noitettuun nähden oli noin 15 prosenttia (Kapuinen 1997a). 81 Taulukko 67. Eri kustannuserien vaikutus sianlihan tuotantokustannukseen (mk/ tila, mk/lihakilo ja mk/viljahehtaari) intensiivisillä tilamalleilla. Sikapaikkoja Sianlihan tuotanto- kustannus ink/tila/v mk/lihakilo Vilja-ala, ha Lietelantamäärä, m3/v 500 1410210 11,75 44,34 1000 1000 2622246 10,93 88,69 2000 1500 3797517 10,55 133,03 3000 3000 7542878 10,48 266,06 6000 Muutos tuotanto- kustannukseen, jos hankitaan: mk/ tila/v mk/ kg mk/ ha mk/ mk/ mk/ tila/v kg ha mk/ mk/ tila/v kg mk/ ha mk/ mk/ tila/v kg mk/ ha 8 vant. multainlaite, 1 Icp1 1 Icp1 2 kpl 2 kpl 17 200 mk, poistoa. 12v 2576 0,02 58 2576 0,01 29 5152 0,02 39 5152 0,01 19 + työnmenekki 0,6->1,37 min/m3 923 0,01 21 2669 0,01 30 4098 0,01 31 8195 0,01 31 yhteensä 3499 0,03 79 5245 0,02 59 9250 0,03 70 13347 0,02 50 10-vant. multainlalle, 1 Icp1 1 kpl 2 kpl 2 Icp1 25 900 mk, poistoa. 12v 3879 0,03 87 3879 0,02 44 7758 0,02 58 7758 0,01 29 + työnmenekki 923 0,01 21 2669 0,01 30 4098 0,02 31 8195 0,01 31 yhteensä 4802 0,04 108 6548 0,03 74 11856 0,04 89 15953 0,02 60 12 m. letkulevitys- laitteisto 44 000 mk, poistoaika 12 v 6590 0,06 148 6590 0,03 74 6590 0,02 50 6590 0,01 25 2 kpl ed. letkulevitintä 13179 0,04 99 13179 0,02 50 8 m. letkulevitys- laitteisto 21 000 mk, poistoaika 12 v 3145 0,03 71 3145 0,01 35 3145 0,01 24 3145 0 12 2 kpl ed. letkulevitintä 6290 0,02 47 6290 0,01 24 Ilmastuslaitteet, 1 Icp1 1 kpl 2 kpl 2 kpl 26200 mk, max 1000 m3, poistoa. 10 v 4377 0,04 99 4377 0,02 49 8755 0,03 66 8755 0,01 33 + ilmastuksen sähkön kulutus (10 kWh/m3) 4137 0,04 93 8274 0,04 94 12410 0,03 93 24820 0,04 93 ed. yhteensä 8514 0,08 192 12651 0,06 143 21165 0,06 159 33575 0,05 126 + typen hävikit - 10% 1251 0,01 28 2502 0,01 28 3810 0,01 28 7620 0,01 29 ed. yhteensä 9765 0,09 220 15153 0,07 171 24975 0,07 187 41195 0,06 155 Separointilaite 65 600 mk, teho 1-2 m3/tunti, kestoikä 12 v 9825 0,08 222 9825 0,04 111 9825 0,03 74 9825 0,01 37 - lietelantalan tilavuus- tarve pienenee - 15 % -1462 -0,01 -33 -2924 -0,01 -33 -4385 -0,01 -33 -8770 -0,01 -33 ed. yhteensä 8363 0,07 189 6901 0,03 78 5440 0,02 41 1055 0 4 + yleisperävaunu kiinteälle lannalle 34 700 mk, poistoa. 12v 5197 0,04 117 5197 0,02 58 5197 0,01 39 5197 0,01 19 ed. yhteensä 13560 0,11 306 12098 0,05 136 10637 0,03 80 6252 0,01 23 + kuivalantavarasto kiinteälle lannalle 4431 0,04 100 6930 0,03 79 9428 0,03 71 16926 0,02 64 ed. yhteensä 17991 0,15 406 19028 0,08 215 20065 0,06 151 23178 0,03 87 82 Tallaustappiot versomisvaiheessa, kun oraissa on 3-4 lehteä ja kasvuston pituus on noin 15 cm, jäivät tutkimuksessa kohtuullisiksi vain pintalevityksessä (Kapuinen 1996b). Kun työleveys oli 10 metriä ja lietevaunun telipaino 8 tonnia, tallaustappiot jäivät noin 5 %:lin. Satotappiot olivat 15 metrin työleveydellä alle 3 %:n. Pintalevityk- sessä kannattaisi pyrkiä siten mahdollisimman suureen työleveyteen, jolloin letku- levittimestä olisi etua. Tuloksiin vaikuttivat osaltaan kesän 1994 sateiset säät. Kemppainen (1989) sai kolmivuotisissa kokeissa keskimäärin 2 %:n tallaustappiot. Selvitettäessä lietteen sijoittamisesta aiheutuvia tappioita eivät sijoitusvantaat sinäl- lään aiheuttaneet kohtuuttomia tallaustappioita. Koska kuitenkin työleveys jäi pieneksi, sijoitukseen liittyvät levityskaluston pyörien aiheuttamat tallaustappiot muodostuivat kohtuuttomiksi. Laatutappioita ei kasvustoon levittämisestä selvityk- sen mukaan aiheudu, jos tallausvauriot syntyvät viimeistään versomisvaiheessa. Pienempiin satotappioihin päästään kalustolla, jossa renkaiden leveys ja raideleveydet ovat kaikilla akseleilla yhtä suuret. Tallaustappiot pienenevät myös, jos käytetään samoja ajouria kasvinsuojeluruiskutuskaluston kanssa (Kapuinen 1996b). Lietelannan levitysajankohtia arvioitaessa voidaan verratta ennen kylvöjä ja kylvöjen jälkeen tapahtuvia levitysajankohtia ja näille ominaisia kustannuseriä. Muokkausvaiheeseen ajoittuva lannanlevitys todennäköisesti viivästyttää kylvöjä ja aiheuttaa siten ajallisuuskustannuksia. Samoin maa voi olla vielä märkää, jolloin raskas levityskalusto aiheuttaa maan tiivistymistä. Kylvöjen jälkeinen oraille levitys aiheuttaa oraiden tallautumistappioita, josta aiheutuva sadonmene- tys voidaan arvioida prosenttimääräisesti alentuneena satoina vastaavasti kuin tiivistymisen satotappiot. Kasvustoon levitettäessä liete jää maan pinnalle alttiiksi typen haihtumishävikeille. Hävikkejä voidaan vähentää käyttämällä sijoituslait- teistoa ja osaksi myös letkulevityksellä. Ajallisuuskustannuksen laskemisessa oletettiin, että lannanlevitykseen on käy- tettävissä 500 ja 1000 lihasikapaikan tiloilla yksi levitysvaunu ja 1500 ja 3000 lihasikapaikan tiloilla kaksi levitysvaunua. Tilamallilaskelmissa ilmeni, että mitä suurempi tilakoko ja mitä lyhyemmässä ajassa kevätkylvöt tulisi tehdä eli mitä suurempi ajallisuusvaikutus on, sitä kannattavampaa olisi siirtyä kylvöjen jälkei- seen lietelannan levitykseen oraille (taulukko 68). Tällöin kylvöjen yhteydessä alkukasvuun tarvittava lannoitus annettaisiin väkilarmoitteina. Eri levitysajankohtia mietittäessä tulee ottaa huomioon myös sääriskit ja tilakohtaiset maalajitekijät. Sateisina keväinä oraille levitys voi pitkittyä. Isoilla tiloilla suuret lietteen levitysmäärät aiheuttavat merkittävän työhuipun, jolloin lannanlevitysurakointipalvelujen osto voi olla ratkaisuna työkiireisiin. Ura- kointipalvelujen käyttö voi auttaa myös pienempiä tiloja, joille oman ympäristöys- tävällisen levityskaluston hankinta on liian suuri investointi. Farma-maaseutu- keskuksen urakointikyselyn mukaan urakointipalvelujen ostotarvetta olisi lannan- levityskalustoille, jossa on määränsäätöjärjestelmät. Urakoinnilla ja yhteiskoneiden hankinnalla saadaan kiinteitä kustannuksia tilakohtaisesti pienemmäksi. Verrattaessa oman koneen kustannuksia urakointi- 83 Taulukko 68. Kylvöajankohtaan liittyvien kustannustekijöiden vaikutus sianlihan tuotantokustannukseen (mk/tila, mk/lihakilo ja mk/viljahehtaari) intensiivisillä tilamalleilla. 1500 3000 Sikapailckoja Sianlihan tuotanto- kustannus mIdtila/v mk/lihalcilo Vilja-ala, ha Lietelantamäärä, m3/v Kustannusvaikutus, kun viljan hinta 75 p/kg Ajallisuuskustannus 500 1410210 11,75 44,34 1000 mk/ mk/ mk/ tila/v kg ha 1000 2622246 10,93 88,69 2000 mk/ mk/ mk/ tila/v kg ha 3797517 10,55 133,03 3000 mk./ mk/ mk/ tila/v kg ha 7542878 10,48 266,06 6000 mk/ mk/ mk/ tila/v kg ha 42 kg/ha/pv 2380 0,02 54 9710 0,04 109 10862 0,03 82 46907 0,07 176 60 kg/ha/pv 3399 0,03 77 13872 0,06 156 15518 0,05 117 67010 0,09 252 120 kg/ha/pv 6799 0,06 153 27743 0,12 313 31035 0,09 233 134019 0,19 504 Lannanlevityksessä traktoreita, kpl 1 1 2 2 Maan tiivistymisvaikutus satotaso 4500 kg/ha - 5 % 7483 0,06 169 14966 0,06 169 22449 0,06 169 44898 0,06 169 - 3 % 4490 0,04 101 8980 0,04 101 13469 0,04 101 26939 0,04 101 - 2 % 2993 0,02 68 5986 0,02 68 8980 0,02 68 17959 0,02 68 hintoihin, keskeisiä tekijöitä ovat koneen hankintahinta ja vuotuinen käyttömäärä. Työtehoseurassa on tiedusteltu koneurakoinnin toteutuneita hintoja (Laaksonen 1997). Lannanlevitysurakoinnista ei kyselyyn joulukuussa 1996 tullut vielä vastauk- sia. Kevätlevityksessä lietelannan liukoisen typen hyväksikäyttö malleissa oletettiin täysimääräiseksi, 100 %. Jos lietelantamäärästä levitettiin puolet keväällä ja puolet syksyllä, typen hyväksikäyttönä malleissa käytettiin 75 %. Tällöin typpihävikin korvaaminen ostotypellä aiheuttaisi hehtaaria kohden kustannuksia 70 markkaa ja sianlihan tuotantokustannus nousisi 3 penniä. Jos lietelanta levitettäisiin pelkästään syksyllä, seuraavana keväänä liukoisesta typestä oletettaisiin olevan käytössä 50 %. Tässä tapauksessa lisäkustannuksia ravinnehävikkejä korvaavasta ostolannoit- teista aiheutui 141 mk/ha ja 6 p/lihakilo (taulukko 69). Lannan varastoinnissa ja levityksessä tulee kiinnittää huomiota myös hajuhait- tojen vähentämiseen. Asia korostuu etenkin, jos tila sijaitsee lähellä muuta asu- tusta. Hajuhaittoja on mahdollista estää varastosäiliön pysyvillä tai väliaikaisilla katteilla. Naudanlietteen pinnalle voi muodostua itsestään hajua vähentävä kuori- kerros. Sianlietteeseen ei vastaavaa kuorikerrosta luonnostaan muodostu kuin ainoastaan hyvin lämpimällä säällä (Kapuinen ja Karhunen 1990). Kun selvitettiin lietelannan kattamisen kustannusvaikutuksia, kohotti kattaminen sianlihantuo- tantokustannuksia 2 p/lihakilo. Malleissa kattamisen kustannukset laskettiin tila- 84 Taulukko 69. Lietelannan liukoisen typen hyväksikäytön ja pitoisuuden muutok- sien vaikutus tuotantokustannuksiin (mk/tila, mk/lihakilo ja mk/viljahehtaari) intensiivisillä sianlihantuotantotilamalleilla. Sikapaikkoja Sianlihan tuotanto- kustannus mldtila/v mk/Iihaldlo Vilja-ala, ha Lietelantamäärä, m3/v Kustannusvaikutus 500 1410210 11,75 44,34 1000 mk/ mk/ mk/ tila/v kg ha 1000 1500 3000 2622246 3797517 7542878 10,93 10,55 10,48 88,69 133,03 266,06 2000 3000 6000 mld mk/ mk/ mk/ mid mk/ mk/ mld mk/ tila/v kg ha tila/v kg ha tila/v kg ha 0,01 28 2503 0,01 28 3810 0,01 29 7620 0,01 29 0,03 71 6257 0,03 71 9525 0,03 72 19050 0,03 72 0,05 141 12513 0,05 141 19050 0,05 143 38101 0,05 143 0,02 49 4368 0,02 49 6552 0,02 49 13104 0,02 49 0,01 28 2503 0,01 28 3810 0,01 29 7620 0,01 29 0,02 56 5005 0,02 56 7620 0,02 57 15240 0,02 57 0,03 85 7508 0,03 85 11430 0,03 86 22860 0,03 86 Lietelannan liukoisen typen hyväksikäyttö 90% 1251 75% 3128 50% 6257 hävikin korvaus ostotypellä Lietesäiliöiden kattaminen 130 mk/m2, 25v 2184 Lietelannan liukoisen typen pitoisuus 3,03 kg/m3, säästö larmoituskustannuksissa jos pitoisuus + 10% 1251 + 20% 2503 + 30% 3754 koosta riippumatta olettaen, että lietesäiliön syvyys on 5 metriä, kateneliön rakennus- kustannus on 130 markkaa (MMM 1996d) ja kate kestää 25 vuotta. Jos kate vähensi ammoniakin haihtumista siten, että typen pitoisuus kohosi 3,03 kg/m3:sta 20 %, säästöjä vähentyneinä ostolannoitekustannuksina muodostui 56 mk/ha ja lihakiloa kohden 2 penniä (taulukko 69). Tämä jo kattaisi mallin esimerkin kate- kustannukset. Eri katevaihtoehtojen kustannuksia on tarkastellut lähemmin Grön- roos (1993). Ammonialddhävikkejä ja samalla hajuhaittoja tapahtuu myös lietelannan levi- tyksen yhteydessä. Hajuhaittoihin voidaan vaikuttaa erityisesti levityskaluston va- linnalla. Sijoituslevitys ja multaus vähentävät kaasujen haihtumista. Naapuri- sovun säilymiseksi tulisi myös huomioida, että levitysajankohtia olisi mahdollisim- man harvoin sekä välttää epäsuotuisia ajankohtia. Käytännössä tämä on asutuksen lähellä olevien tilojen kohdalla voinut tarkoittaa sitä, että osalle pelloista ei ole voinut levittää lantaa lainkaan ja ajopäiviä on minimoitu hankkimalla lisää levitys- kalustoa. Jotkut viljelijät ovat myös ilmoittaneet etukäteen levityspäivistä lehdissä. 85 3.4. Porsastuotantotilat 3.4.1. Nykystrategia operatiivisesti toteutettuna Vuonna 1996 porsastuotantoa päätuotantosuuntanaan harjoittavia tiloja oli noin 2480. Yleisimmin vuonna 1995 sikatiloilla oli 20-49 emakkoa (47 %). Toiseksi useimmin tiloilla oli 10-19 emakkoa (19 %) ja seuraavaksi 1-9 emakkoa 18 %, 50-99 emakkoa 14 %, ja yli 100 emakkoa 3 % kaikista emakkotiloista (Maatila- rekisteri 1996, Maatilatilastollinen vuosikirja 1997). Porsastuotantotilamalleissa tilakokoluokkina tarkasteltiin 40, 80, 160 ja 320 emakon sikatiloja. Pahnuekokona malleissa oli oletuksena 9 porsasta emakkoa kohden ja 2,2 palumetta vuodessa eli yhteensä 18 porsasta/emakko/vuosi, jos porsaskuolleisuus oli 10 %. Pellon käyttö ja karjanlantamäärät Porsastuotantotilamalleissa emakoille oli rehuna kotoista ohraa ja kauraa, jota täydennettiin valkuaistlivisteellä. Porsaat ruokittiin porsasrehulla (taulukko 70). Nykyskenaariossa emakkosikalat olivat kuivalantasikaloita. Emakolle porsai- neen malleissa käytettiin vuodessa kertyvinä kuivalantamäärinä 3,0 ja virtsalle 3,5 kuutiota. Vaikka peltoala määräytyi porsastuotantotilamalleissa täysin kotoisen rehuviljantuotannon perusteella ja eläinyksikkömäärä oli 1,22 ey/hehtaari, fosforin lannoitustasot ylittyivät, jos lannoitettiin ympäristötuen perustasojen mukaan (rehuvilj alle 15 kg Piha) (taulukko 71). Jos lannoitettlin ympäristötuen tarkennetun lannoituksen mukaan ottaen huomioon maan fosforitilanne, niin vasta välttävässä viljavuusluokassa lannan fosforimäärä ei enää ylittänyt lannoitusrajoja. Lannankäsittelyn investoinnit ja työnkäyttö Porsastuotantosikalassa karsinat puhdistetaan kerran tai kahdesti päivässä. Kuiva- lantaj ärjestelmässä lanta kolataan karsinasta lantakäytävälle, josta se työnnetään kolalla tai koneellisesti eteenpäin puristimelle tai lantakuiluun. Kuiviketta karsi- Taulukko 70. Porsastuotantotilojen pellonkäyttö. Emakkoja, kpl 40 80 160 320 Porsaita lihasikakasvatukseen, kpl 713 1426 2851 5702 Pellon käyttö, ha - ohra, ha 8,53 17,07 34,13 68,27 - kaura, ha 7,01 14,03 28,05 56,10 - kesanto, ha 0 1,64 3,27 6,55 Yhteensä, ha 15,55 32,73 65,46 130,92 86 Taulukko 71. Porsastuotantotilojen karjanlanta- ja ravinnemäärät. 40 Emakkoja, kpl 80 160 320 Lantamäärät kuutiota/tila/vuosi - kuivikelantaa 120 240 480 960 -virtsaa 140 280 560 1120 Ravinnemäärät, ldloa/viljahehtaari - typpeä, N 26 26 26 25 - fosforia, Fi. (75 %) 18 18 18 18 - kaliumia, K 39 39 39 39 noihin jaetaan päivittäin (Majuri 1990). Porsastilamalleissa kuivikkeena käytettiin oikea. Kuivikeolkimäärä kerättiin 1/4 vilja-alalta, jolloin päivittäiseksi olkimääräksi emakkoa kohden tuli 0,5-1 kiloa. Porsastuotantotilamalleissa kuivalanta kuormattiin etukuormaimella ja levi- tettiin yleisperävaunulla pellolle. Virtsanlevitys teetettiin vuokratyönä, jonka kus- tannuksena käytettiin 180 mk/tunti (taulukot 72 ja 73). Lannanlevitystöistä kuivalannan kuormaukseen meni tilamalleissa enemmän aikaa kuin kuljetukseen ja pellolle levitykseen yhteensä. Suurimmassa 320 emakon tilamallissa kuivalannan levitystyöhön kului 8-tuntisia työpäiviä noin 12 päivää ja virtsan levitykseen vuokratyönä vajaa 4 päivää (taulukot 74 ja 75). Taulukko 72. Lannan käsittelystä aiheutuvat investointikustannukset. Ernakkoja,kpl Kuivalantaa,m3/v Virtsaa, ni2Vv 40 120 140 80 240 280 160 480 560 320 960 1120 Investointi- kohteet JIIA nild emakko JIIA nild emakko JFIA nild emakko JFIA mk/ emakko Kuivalantavarasto 31400 785 39800 498 56600 354 90200 282 Kuivalantalan vesikatto 12000 300 24000 300 48000 300 96000 300 Virtsasäiliö 31600 790 44200 553 69400 434 119800 374 Virtsasäiliön betonilcansi 6160 154 12320 154 24640 154 49280 154 Yleisperävaunu 34700 868 34700 434 55400 346 55400 173 Etukuormain 15500 388 30000 375 30000 188 32000 100 Yhteensä 131360 3284 1855020 2313 284040 1775 442680 1383 87 Taulukko 73. Kuivalannan ja virtsan käsittelystä aiheutuvat kustannukset varastointivaiheesta pellolle. Emaldmja, kpl Kuivalantaa, m3/v Virtsaa, m3/v 40 120 140 80 240 280 160 480 560 320 960 1120 Vuotuiskustarmukset mk/v mk/ emakko mk/v mk/ emakko mkJv mk/ emakko mlch mk/ emakko Lantavarastot 6655 166 9866 123 16288 102 29133 91 Kuivalannan levityskalusto 7554 189 9903 124 12911 81 13235 41 Virtsan levitys vuokratyönä 621 16 1311 16 2555 16 5418 17 Traktorityö 561 14 1162 15 2190 14 4620 14 Ihmistyö 481 12 997 12 1878 12 3963 12 Yhteensä 15872 397 23239 290 35823 224 56368 176 Kuivalannan ja virtsan ravirmearvo 6191 155 12382 155 24764 155 49528 155 Lannan nettoarvo -9681 -242 -10857 -136 -11059 -69 -6840 -21 Taulukko 74. Työnmenekki porsastuotantotilamalleissa. Emakoita, kpl Peltoa, ha 40 15,55 80 32,73 160 65,46 320 130,92 Ihmistyö h/y kotieläintyöt, josta 1921 2897 4521 8779 puhtaanapitotyöt 477 900 1752 3 504 kasvinviljelytyöt 80 1.6 439 869 lannanlevitystyöt 12 25 47 99 muut maatal.työt 497 499 720 1039 johtotyöt 171 188 327 569 Työnmenekki yht. h/tila 2682 3755 6055 11355 Taulukko 75. Kuivalannan käsittelytyöt varastointivaiheesta pellolle. Emakoita, kpl 40 80 160 320 Yleisperävaunu, kant. tn 7,5 7,5 9,5 9,5 Kuormaus, h/y 8,4 16,8 33,6 67,2 Kuljetus 1,0 2,8 6,2 17,5 Levitys 2,6 5,3 7,0 14,1 Yhteensä ihmistyötä 12,0 24,9 46,8 98,8 Yhteensä traktorityöaikaa 10,2 21,1 39,8 84,0 Virtsan käsittelytyöt h/vuosi 3,5 7,3 14,2 30,1 88 Nykyemakkotiloilla porsaan tuotantokustannus muodostui seuraavasti: Taulukko 76. Porsaan tuotantokustannus nykystrategian tilamalleilla. PORSAANTUOTANTOTILAMALLIT Emakkoja, kpl 40 Tilan koko peltoala, ha 15,55 80 32,73 160 65,46 320 130,92 KUSTANNUSERÄ 1. Tarvikkeet Siemen 4204 8835 17670 35342 Lannoitteet 4149 8297 16842 33685 Kalkki 2665 5611 11221 22443 Kasvinsuojeluaineet 191 382 765 1529 Ostorehut 74145 141900 283798 567596 1) Uudistus 10967 19658 36526 69354 Muu kotieläinkustannus 12000 16560 21120 26936 Sähkö 11453 18050 24044 32029 Poltto- ja voiteluaine 671 1160 2415 4277 Vuokratyökorvaukset 17037 33883 43587 87483 Yhteensä 137481 254336 457990 880673 2. Työkustannus - viljelijäperheen työ 107551 111879 111879 111879 - MYEL ja MATA 8293 13094 16205 17439 - palkkatyö 0 64204 217126 569543 Yhteensä 115843 189177 345210 698861 3. Yleiskustannukset 15102 24172 43665 81729 4. Omaisuudesta aiheutuvat - rakennusomaisuuden poisto 35482 57531 99947 184607 - kone- ja kalusto-om. poisto 24185 39865 73388 82073 - salaojitusten poisto 2500 5264 10527 21055 - raken. korjaus ja kunnossapito 8871 14383 24987 46152 - koneiden " 8199 13278 24216 26887 - salaojitusten " 750 1579 3158 6316 - maatilavakuutus 2801 4722 8533 14865 - korkovaatimus 6 % 70388 129723 245056 457094 Yhteensä 153176 266343 489813 839049 Tuotantokustannus yht., mk 421602 734028 1336678 2500311 vähennetään poistoeläinten arvo 87672 175343 350687 701373 Porsaiden tuotantokustannus ,mk 333930 558685 985991 1798938 Tuotettu porsaita, kpl 713 1426 2851 5702 Tuotantokustannus, mk/kpl 468,48 391,89 345,82 315,47 suhdelukuna (40 emakkoa=100) 100,0 83,7 73,8 67,3 89 Ajallisuuskustannus ja maan tiivistyminen Kuivalannan levityksen kustannuseristä laskettiin ajallisuuskustannus ja maan tii- vistymisestä aiheutuva kustannus eri lähtöarvoilla (taulukko 77). Pienemmillä tiloilla maan tiivistymisestä aiheutuvat sadon menetykset olivat suuremmat kuin ajallisuuskustannukset. Vilja-alan kasvaessa ajallisuuskustannus kasvoi nopeasti. Laskelmassa oletettiin, että kaikki lanta levitettiin kylvöjen yhteydessä keväällä. Levityskalustoa lisäämällä tai levittämällä kuivalantaa syksyllä kynnöksen alle saadaan tämä kustannuserä pienemmäksi. Taulukko 77. Kuivalannan levityksen kylvöajankohtaan liittyvien kustannuserien vaikutus tuotantokustannukseen (mk/tila, mk/porsas, mk/viljahehtaari). Emakkoja, kpl Kuivalantaa, m3/v Ohra-ala, ha Kaura-ala, ha 40 120 8,5 7,0 80 240 17,0 14,0 160 480 34,1 28,1 320 960 68,3 56,1 Muutos tuotanto- mk/ mld mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ mk/ kustannukseen tila/v por- ha tila/v por- ha tila/v por- ha tila/v por- ha sas sas sas sas Ajallisuuskustannus, kun ajallisuusvaikutus 42 kg/ha/pv 245 0,34 16 1014 0,71 31 3823 1,34 58 16130 2,83 123 60 kg/ha/pv 350 0,49 22 1449 1,02 44 5461 1,92 83 23043 4,04 176 120 kg/ha/pv 699 0,98 45 2898 2,03 89 10923 3,83 167 46087 8,08 352 Maan tiivistymisen vaikutus, jos satotaso ohra 3600 kg/ha - 3 % kaura 3500 kg/ha - 3 % ohra 3600 kg/ha - 5 % kaura 3500 kg/ha - 5 % 691 0,97 44 1152 1,62 74 1382 0,97 42 2304 1,62 70 2765 0,97 42 4608 1,62 70 5530 0,97 42 9216 1,62 70 90 4. Lannankäsittelyinvestointien kannattavuus 4.1. Ympäristösuojeluinvestointien arviointi Tärkeimmät investointipäätökset maatilalla koskevat pitkävaikutteisten omaisuus- osien hankintaa. Tällaisia omaisuusosia ovat mm. maa, koneet ja rakennukset. Päätöksentekoa vaikeuttaa investointiin useimmiten liittyvä suuri hankintameno sekä investoinnin kestoaika, joka saattaa olla kymmeniä vuosia. Lisäksi investoin- nin aiheuttamat kulut on maksettava suhteellisen pian investoinnin jälkeen, vaikka investoinnista saatava hyöty muodostuu tilalle pitkän ajan kuluessa. Koska inves- toinnista muodostuvat tuotot ajoittuvat tulevaisuuteen, ja tulevaisuuden ennusta- miseen liittyy riskiä ja epävarmuustekijöitä, täytyy eri investointimahdollisuudet ja niiden seuraukset pyrkiä selvittämään mahdollisimman tarkoin edullisimman vaih- toehdon löytämiseksi. Investointivaihtoehtojen edullisuutta voidaan tutkia investointi- laskentamenetelmillä, joista jäljempänä on käytetty nykyarvomenetelmää, annui- teettimenetelmää ja takaisin maksuajan menetelmää. Investointien kannattavuuden arvioimiseksi tarvitaan investoinnista seuraavat arviot: investoinnin hankintameno, investoinnista saatavat nettotuotot, investoinnin kestoaika, mahdollinen jäännösarvo sekä käytettävä laskentakorkokanta (Aho 1982). Ympäristönsuojeluun liittyvien investointien arviointi poikkeaa hieman tavan- omaisien investointien tarkastelunäkökulmasta. Ensinnäkin laajasti tarkasteltuna ympäristökustannuksilla tarkoitetaan kaikkia niitä kustannuksia, jotka syntyvät tuotteen tuottamisesta ja käyttämisestä koituvien ympäristövaikutusten perusteella joko yritykselle itselleen tai yhteiskunnalle. Ympäristökustannuksia voidaan luoki- tella yrityksen näkökulmasta 1) tavanomaisiin kustannuksiin, 2) piilokustannukslin, 3) vastuukustannuksiin ja 4) imagokustannuksiin. Tavanomaiset kustannukset käsittävät laitteen hankinnasta ja käytöstä aiheutuvat kustannuserät. Valvonta, tuotantoon tarvittavat luvat ja kierrätys, yleensä lainsäädäntö ja normit aiheuttavat piilokustannuksia. Vastuukustannukset voivat realisoituå joskus tulevaisuudessa onnettomuuksien korvauksina tai säädöksien rikkomisesta aiheutuvina sakko- maksuina. Imagokustannukset ovat tavallaan aineettomia kustannuksia, jotka ai- heutuvat sidosryhmien käsityksiin ja mielikuviin vaikuttamisesta tai vaikuttamatta jättämisestä. Suppeampi käsite ympäristönsuojelukustannukset ovat niitä kustan- nuksia, joita aiheutuu yrityksen ympäristövaikutusten vähentämisestä tai poistami- sesta esimerkiksi ympäristönsuojelullisista tavoitteista tai normeista johtuen. Nämä kustannukset voivat samalla olla turvallisuuteen, terveyteen, riskien hallintaan tai tuotantoon yleisesti liittyviä kustannuksia (Niskala ja Mätäsåho 1996). Osa ympäristönsuojeluinvestoinneista voi olla lakisääteisiä, jotka pitää joka tapauksessa toteuttaa tuotantotoimintaa jatkettaessa. Samoin tuotantoehdot voivat vaatia tiettyjä toimenpiteitä, esimerkiksi luomutuotannossa. Maatalouden ympä- ristönsuojelua koskevien investointien arvioinnissa investoinnin hankintakustannukset 91 ovat laskettavissa, mutta kaikkia pitkän aikavälin hyötyjä ja kustarmussäästöjä ei voida tarkasti tai ollenkaan määritellä ja taloudellisesti arvottaa. Maatalous on riippuvainen luonnonoloista ja säistä, mikä lisäksi aiheuttaa suunnitteluun epävarmuutta (tuotantoriski). Maatalous on riippuvainen myös yhä enemmän poliittisesta päätöksenteosta, joten poliittisten suuntausten ja muutospai- neiden seuraaminen myös ympäristöasioiden osalta on pitkän tähtäyksen suunnittelun kannalta tärkeätä (hinta- ja politiikkariskit). Investointien edullisuutta laskettaessa määritellään ja lasketaan siten ensin ne kustannus- ja tuottoerät, jotka rahamääräisinä ilmaisevat ympäristöinvestoinnin liiketaloudellista kannattavuutta. Ne erät, joita ei kyetä esittämään rahamääräisesti, ilmaistaan määrällisesti tai laadullisesti (Niskala ja Mätäsaho 1996). Investointilaskelmissa kustannuksia vähentävinä erinä otetaan huomioon mah- dolliset yhteiskunnalta saatavat tuet. Maatalouden ympäristöinvestointeihin on mahdollista saada investointiavustusta. Kansallista rakennetukea vuonna 1998 (MMM 1997a) myönnetään ympäristönsuojelun edistämiseen rakennushankkeille ja laitehankirmoille, jotka taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti edistävät ym- päristönsuojelua. Tuettavia uudisrakennus-, laajennus- ja peruskorjaushankkeita ovat lantalat (mm. kuivalantala, lietelantala ja lantalan kattaminen), virtsasäiliöt, kompostorit, puristenestesäiliöt ja -kaivot ja tuorerehuaumojen kiinteät betoni- ja muovipohjat. Tuettavia ympäristönsuojelulaitehankintoja ovat esimerkiksi lieteturvesekoittimet siirtolaitteineen, lietelannan ilmastus-, multaus- ja letkulevi- tyslaitteet sekä lietepussit. Avustus on 25 % investoinnin kustannuksista. 4.2. Lantalan laajennusinvestoinnit Ympäristötuen ehtojen mukaan lanta on varastoitava hyväksyttävällä tavalla. Lanta ja virtsa on varastoitava varastossa, joka on mitoitettu eläinmäärän mukai- sesti 12 kuukauden varastointiaikaa varten, josta voidaan tehdä laidunkauden osuuden vähennys. Kolmen vuoden siirtymäkauden aikana lanta on voitu varas- toida tuen ehdoista poiketen myös pellolla lantapatterissa. Ylimääräinen lietelanta ja virtsa on voitu sekoittaa turpeeseen ja varastoida kuivalarman tapaan pellolla. Ensimmäinen ympäristötuen hakuaika oli keväällä 1995. Lantavarastojen kurmos- tamiselle ja laajennuksiin on voinut hakea jatkoaikaa lisävuoden tai lupaa varastoi- da edelleen lanta pellolla patterissa (MMMp 1997). Huhtikuun 1998 alusta voimaan tullut nitraattidirektiivi (Vnp 1998) säätelee myös ympäristötuen ulkopuolella olevien tilojen lannan varastointia. Direktiivi kieltää lannan levittämisen routaantuneeseen tai lumipeitteiseen maahan. Vuo- den 2002 alusta lähtien varastointitilat on oltava ohjeiden mukaisia. Lannan patterointi pellolla on mahdollista 1.1.2000 saakka ja tämän jälkeenkin luomu- tiloilla sekä vesien suojelun kannalta riittävän kaukana vesistöistä. Esimerkkilaskelmassa tarkasteltiin intensiivisen maidontuotantotilamallin 32 lehmän tilaa, jossa lietelantaa syntyi vuoden aikana yhteensä noin 1100 kuutiota. 92 Koska tilalla karjaa ei laidunnettu, lantavaraston tuli riittää 12 kuukaudelle. Lan- talainvestoinnin kannattavuuden arvioinnissa investointikustannuksena käytettiin MMM:n ohjekustannuksia (280 mk/m3 100 kuution asti, josta eteenpäin 90 mk/ m3) (MMM 1996d), jolloin investointikustannus (1083 kuutiolle) oli 116 470 markkaa ilman vesikatteita. Tilalla koko peltoala (25,29 ha) oli nunnella. Ympäristö- tuki maksetaan hehtaarikorvauksena, jonka suuruus nurmelle A-alueella vuonna 1997 oli 1727 mk/haja B- ja C-alueilla 850 mk/ha. Jos oletetaan, että tilalla on ennestään lietelantavarasto 6 kuukauden varastoin- tiajalle, täytyy lantavarastoa nyt laajentaa 12 kuukaudelle eli 540 kuutiota. Laajennusinvestoinnin rakennuskustannus on 67 735 markkaa, jolle 25 % inves- tointiavustus on 16 934 markkaa. Lantalainvestoinnin tuottoina on käytetty nurmi- alalle saatavaa ympäristötukea, yhteensä A-alueella 43 686 markkaa ja B- ja C- alueiden vastaaville tiloille 21 497 markkaa vuodessa. Tuottoihin on laskettu myös säästöt ostolannoitteina. Jos liukoisen typen määrä on 1,84 kg/lietekuutio, niin 1083 lietemäärälle liukoista typpeä on tilalla pellolle levitettävissä 1993 kiloa, jonka arvo Suomensalpietarin mukaan hinnoiteltuna (3,92 mk/N kg) säästäisi ostotyppi- kustannuksia 7813 markkaa. Jos liukoisesta typestä on käytettävissä 75 % eli laskennallinen tilanne, jossa puolet lannasta levitetään keväällä ja loput syksyllä, typpihävikin suuruus on 1953 markkaa verrattuna pelkästään keväällä levitettäessä. Takaisinmaksuajan menetelmässä investointien edullisuutta tutkitaan selvittä- mällä missä ajassa investointi maksaa itsensä takaisin eli monessako vuodessa investoinnista saatu tuoton lisäys kattaa investointikustannukset. Takaisinmaksu- ajan menetelmää käytettäessä on kuitenkin muistettava, että se on luonteeltaan enemmän maksuvalmiusmenetelmä, joka suosittaa lyhytaikaisia investointeja. Takaisinmaksuajanmenetelmän mukaan lantalainvestointi maksaisi itsensä A- alueella 1,1 ja B- ja C-aluilla 2,2 vuodessa, jos investointikustannuksia vähensi 25 % avustus ja lietelantavaraston tuottoerinä olivat vuosittainen ympäristötuki sekä syyslevityksen luopumisesta säästyneet lannoitekustannukset. Tilanteessa, että vastaava määrä 540 kuutiota lietettä imeytettäisiin turpeeseen, lietesäiliön kustannusta voidaan verrata vuotuiseen turvekustannukseen. Jos tur- vetta kuluu 1,5 kuutiota lietekuutiota kohden ja turvekustannus on 35 markkaa kuutiolta, vuosittainen turvekustannus olisi 28 350 markkaa. Lisälantalan raken- nuskustannukset katettaisiin tällä turvekustannuksella noin 2 vuodessa. Tulee myös muistaa, että tilalla tarvitaan lisäksi kuivalannanlevityskalusto turvelannan levitykseen. Lantalainvestoinnin kannattavuutta tarkasteltiin myös nykyarvomenetelmällä, jossa vähimmäisvaatimus kannattavalle investoinnille on, että nykyhetkeen dis- kontatut odotetut tulot ylittävät nykyhetkeen diskontatut menot. Jos tilalla laajen- netaan lietelantalaa 540 kuutiota ja investoinnin tuotoksi viidelle ensimmäiselle vuodelle laskettiin tilan ympäristötuki, vaikuttivat A- ja toisaalta B- ja C-alueiden eri suuruiset ympäristötuet investoinnin kannattavuuteen. Ottamalla tuottoina huo- mioon koko nunnialan ympäristötuki ja 25 % investointiavustus, A-alueella 93 lantalalaajennusinvestoinnin nykyarvo oli 132 200 markkaa ja B- ja C-alueilla 38 800 markkaa. Laskentakorkokantana oli 6 %. Rakennusinvestointeja suunniteltaessa on huomioitava niiden pitkäkestoisuus. Edellisen esimerkkitilan kannattaisi em. laskelmien perusteella tuotantoa kauem- min jatkettaessa rakentaa asianmukaiset lantavarastot. Tämä olisi edullisempaa kuin ylimääräisen lietteen turpeeseen imeyttäminen tai ympäristötukiohjelman ulko- puolelle jättäytyminen. Mm. yhteislietelantalahankkeilla rakennuskustannuksia on saatu tilaa kohden karsittua. YhteishanIckeissa tilanpidon päättyessä on mahdollista luopua omasta lietesäiliöldintiöstään ja myydä se toisille viljelijöille. Laskelmissa oletettiin peltoalalle maksettava ympäristötuki kokonaisuudessaan lantalainvestoinnin tuotoksi eli oletettiin, että muut ympäristötuen ehtojen täyt- tämiseksi vaadittavat toimenpiteet olivat kunnossa. Ympäristötuki on kuitenkin korvausta viljelijöille myös muiden ympäristötuen ehtojen täyttämisestä eli yleises- ti ympäristönsuojelu- ja maisemanhoitotoimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista ja tulonmenetyksistä. 4.3. Lannanlevitysmenetelmien vertailu Koneinvestoinnit ovat tyypillisimpiä korvaus- eli uusintainvestointeja, jolloin enti- siä investointikohteita uusitaan. Uutta konetta hankittaessa yrittäjän tulee olla selvillä viimeisten vuosien aikana tapahtuneesta työmenetelmien, koneiden ja lait- teiden kehityksestä. Esimerkiksi entisen traktorin teho ei välttämättä riitä käyttä- mään uusimpia koneita. Jos konetta käytetään vähän ja sen hinta on korkea, on mietittävä eri vaihtoehtoja: 1) korjataanko nykyistä konetta, 2) hankitaanko yhteiskoneita tai käytetäänkö vuokrakoneita tai urakoitsijaa tai 3) voidaanko konehankinnoissa suosia pieniä tai käytettyjä koneita (Ryynänen ja Ylätalo 1994). Koneinvestoinneissa on myös huomioitava, että tekniikan kehittymisen myötä kalusto tulee usein vanhanaikaiseksi ennen loppuun kulumistaan. Silloin kun investointi vaikuttaa tilan johonkin osa-alueeseen tai tapahtumaket- juun, otetaan investointilaskelmassa huomioon pääasiassa vain ne tuotto- ja kustannuserät, jotka muuttuvat investointivaihtoehdon muuttuessa (Ryynänen ja Ylätalo 1994). Lietelannanlevityskalustoa uusittaessa levitysvaunuratkaisuna voi olla haja- tai letkulevitys tai multaimella maahan sijoitus. Seuraavassa investointi- laskelmassa on oletettu, että yrittäjä hankkii jo olemassa olevaan hajalevitykseen käytettävään peruslevitysvaunun letkulevitysvaihtoehdossa letkulevityspuomiston (44 000 markkaa) tai maahan sijoitettaessa multainlaitteiston tarvittavine varus- teilleen (25 900 markkaa). Investoinnin kestoaikana on 12 vuotta. Nurmelle levitettäessä haja- ja letkulevityksen välillä ei ole oletettu olevan merkittävää eroa työnmenekeissä (hajalevityksessä 0,5 min/lietekuutio). Sijoitettaessa työnmenekkinä on käytetty 1,52 min/m3. Laskentakorkokantana on 6 %. Seuraavassa esimerkissä eri levitysmenetelmien satotasoeroja ei oteta vielä huomioon vaan pelkästään investointiavustus hanldntakustannusta vähentävänä 94 tekijänä. Annuiteettimenetelmässä investointikustannus jaetaan investoinnin kesto- ajalle vuosittain samansuuruisiksi pääomakustannus- (korko+poisto) eriksi. Tällä perusteella hajalevitykseen verrattuna multainlaitteesta aiheutui vuosittaisia lisä- kustannuksia 3089 ja letkulevityspuomistosta 5248 markkaa. Kun 25 %:n investointi- avustus otettiin huomioon, vuotuiserät olivat multainlaitteelle 2317 ja letkulevi- tyspuomistolle 3936 markkaa. Pelkästä laitteesta aiheutuva hehtaarikustannus (25 hehtaarille) oli esimerlckitilalla multainlaitteelle 92 markkaa ja letkulevityspuomistolle 156 markkaa/hehtaari. Jos vuosittain levitetään 1100 kuutiota lietettä ja otetaan multainlaitteen työnmenekkiero huomioon (levitystyöaika lisääntyy vajaa 19 tun- tia), olettaen ihmistyötunnin hinnaksi 40 markkaa ja traktorityötunnille 55 mark- kaa, multainlaitteesta aiheutuva lisätyökustannuksen nykyarvo 12 vuoden dis- konttausaj alla oli 7400 markkaa laitekustannuksen lisäksi. Vuotta kohden laskettu- na työnmenekistä aiheutuva lisäkustannus olisi multaimelle näitä lähtötietoja käyt- täen 1748 markkaa eli hehtaaria kohden 69 markkaa. Verrattaessa nyt eri menetel- mien hehtaarikustannuksia saatiin multainlaitteelle 161 markkaa ja letkulevitys- laitteelle 156 mk/ha enemmän kuin hajalevitykselle. Hankintakustannuksiltaan letkulevitysmenetelmä oli esimerkissä kallein, mutta kun otettiin huomioon myös sijoituslevityksen työnmenelcin lisäys erot letkulevityksen ja multainlaitteen välillä pienenivät. Jokioisilla kesän 1996 kenttäkokeissa savimaalla tuoreen lietelannan haja- ja letkulevitys johtivat varsin samanlaisiin satotuloksiin (Elonen ja Tanni 1997). Sen sijaan lietelannan sijoittaminen vaikutti edullisesti sekä edellisenä kesänä 1995 levitettynä seuraavan kesän 1996 1. säilörehusadon jälkivaikutussatoon että 2. säilörehusadolle levitettynä. Sijoituksen jälkivaikutuskuiva-ainesato oli 200 kg/ha parempi kuin haja- ja letkulevityksessä. Toisessa säilörehusadossa sijoitus 8 cm syvyyteen antoi keskimäärin 150 kg/ha paremman kuiva-ainesadon. Seuraavassa esimerkissä sijoitusmenetelmän eduksi on laskettu näistä saatu 350 kiloa parempi kuiva-ainesato haja- ja letkulevitykseen verrattuna. Satotulokset vaihtelevat kui- tenkin säiden mukaan ja tiloittainkin. Ruukin vastaavissa kenttäkokeissa turve- maalla ei kesän 1996 eri lietelannan levitysmenetelmien välillä ollut satotasoissa tilastollisesti merkitsevää eroa (Joki-Tokola 1997). Ruukin ja Jokioisten kolmen koevuoden yhteenvetotuloksia tarkasteltaessa toisen säilörehunurmen kuiva-aine- sadoissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja eri lannoitteiden ja levitystekniikoiden välillä (Joki-Tokola ym. 1998). EsimerIckilaskelmassa sijoituslannoituksen kuiva-ainesatoa hinnoiteltiin oh- ran kuiva-ainesadon arvon mukaan. Ohran hintana käytettiin 75 penniä/kilo, jolloin 350 kilon paremman kuiva-ainesadon arvo oli siten 305 markkaa hehtaa- rille. Jos esimerIckitilalla levitettiin koko lietemäärä (1083 kuutiota) sijoittaen koko säilörehualalle (25,29 ha), tuli hehtaaria kohden levitettäväksi noin 40 kuutiota, joka vastaa Vakolan sijoituskokeissa käytettyjä levitysmääriä (Kapuinen 1997b). Vuotuinen lisäsadon arvo koko alalta oli 7713 markkaa. Investoinnista aiheutui vuosittaiset korjaus- ja kunnossapitokustannukset (3 % hankintahinnasta) ja 95 vakuutuskustannukset (0,2 % hankintahinnasta) sekä työnmenekin lisäys. Vertail- taessa eri levitysmenetelmiä nykyarvomenetelmän perusteella keskenään, kannat- tavin on se, jonka nykyarvo on suurin. Jos haja- ja letkulevityksellä ei saatu sadonlisäyksiä, multainlaite oli käytetyllä sadonlisäyksellä kannattavin vaihtoehto. Multainlaiteinvestoinnin nykyarvoksi tuli 23 267 markkaa. Tässä esimerkissä ei =otettu ammoniakin haihduntaa ja samalla hajuhaittojen vähenemistä. Haihdun- tahävikit kenttäkokeissa oli sijoitettaessa murto-osa haja- ja letkulevityksen verrat- tuna (Mattila 1997b). Multauksen haittapuolia työnmenekin lisäyksen ohella on, että vanteet voivat nostaa multaa ja lietettä voi pursua vaoista nurmen pinnalle. Tästä johtuvia laatuongelmia voi esiintyä edelleen rehun maittavuudessa ja meijeri- teollisuudessa. Sade tai sadetus lietteen levityksen yhteydessä tai jälkeen puhdistaa kasvustoa. Myös toisen säilörehun niitto tarpeeksi pitkään sänkeen varmistaa rehun laatua. Kaikille kolmelle levitysmenetelmälle merkittävä etu kasvustoon levityksessä on, että tällöin vältytään kevät- ja syyslevityksen maan tiivistymisvai- kutuksilta. Tilamallitarkastelussa käytetyt vuotuiskustannuserät ovat verrattavissa annuiteet- timenetelmään, jossa poisto oletetaan vuosittain yhtä suureksi ja korko lasketaan keskimäärin sijoitetulle pääomalle. Tilamallitarkastelussa eri lannankäsittelyn kus- tannustekijöiden vaikutuksia (esim. letkulevityspuomiston hankinta) laskettiin tuotantokustannuslaskelmassa vuotta, maitolitraa ja peltohehtaaria kohden, joissa kustannus sisälsi korko-, poisto-, kunnossapito- ja vakuutuskustannukset sekä myös vaikutukset yleiskustannuksien kautta. Eri lannanlevityskustannuksien katta- miseksi voidaan tuottoeriä etsiä ensin kohonneista satotasoista. Rahallisesti vai- keammin määritettäviä tuottoja ovat sadon laadun paraneminen, ammoniakkihä- vikkien, hajuhaittojen ja ravinteiden huuhtoutumisen pienenemisen sekä maan tiivistymisen vähenemisen kautta saavutetut hyödyt. Tilamallien yhteydessä esitet- tyjä kustarmustaulukoita voidaan käyttää investointien arvioinnissa apuna. Taulukko- arvot havainnollistavat sen kuinka paljon kyseisellä tilalla hehtaaria kohden sadon lisäys ym. tuotot tulisi olla, että konehankinnasta aiheutuva kustannus peittyisi. Esimerkiksi 44 000 markan letkulevittimen kustannusten kattamiseksi maitotila- mallissa 76 säilörehuhehtaarille, tuottojen pitäisi nousta vuodessa vähintään 87 markan verran. Vaihtoehtoisesti säilörehusadon pitäisi nousta noin 420 kiloa (2/3 säilörehupaalia) hehtaarille tai maidolle tulisi saada lisähintaa 0,9 penniä. Ympäristö- ystävällisestä viljelytekniikasta aiheutuvia lisäkustannuksia voidaan havainnollistaa myös ilmoittamalla tuen määrä, jolla katettaisiin ko. kustannukset. Taloudellinen toteutettavuus Kun investointien kannattavuus on tilalla analysoitu ja valittu paras vaihtoehto, on myös investointien taloudellinen toteutettavuus eli vaikutus maksuvalmiuteen selvi- tettävä. Tarkastelussa lasketaan vuotuiset investoinnista saatavat nettopääomatulot sekä investoinnin aiheuttamat korkokustannukset sekä lyhennysten määrä, joista 96 on suoriuduttava verojen' jälkeen: Hyvä maksuvalmius tarkoittaa, että kassavirto- jen ylijäämä on positiivinen joka periodilla, jotta kannattavakin investointi on toteuttarniskelpoinen. 5. Keskeiset tulokset Karjanlannan käytön kannattavuus -osahankkeen tehtävänä oli selvittää ja arvioida karjanlannan käytön taloudellisia sekä ympäristöön liittyviä tekijöitä. Työn lähes- tymistapa oli tilatasolle ja kustannuslaskentaan painottuva. Ravinteiden haihtu- misesta ja huuhtoutumisesta aiheutuvia yhteiskunnallisia ympäristökustannuksia ei tässä työssä laskettu. Karjanlannan taloudelliseen käyttöön liittyviä tekijöitä selvitettiin työssä tila- mallien avulla. Mallit kuvaavat maatilayrityksiä, jotka ovat erikoistuneet tiettyyn tuotantosuuntaan. Mallit ovat yksinkertaistuksia todellisuudesta, mutta niiden avul- la on mahdollista arvioida ja vertailla lannan varastointikysymyksiä, levityskalusto- kustannuksia, työnmenekkejä ja tilan peltoalalle tulevia ravinnemääriä tuotanto- suunnittain ja tilakokoluokittain. Mallien avulla oli myös mahdollista laskea vaiku- tuksia tuotantokustannukseen, kun jotain tekijää mallissa muutettiin. Karjanlannan käyttöä tarkasteltiin neljässä eri skenaariovaihtoehdossa. Nyky- skenaariossa selvitettiin maidon-, naudanlihan-, sianlihan- ja porsastuotantotilojen karjanlannan käyttöä. Luomuskenaariossa maitotilamalli muutettiin luomutuotanto- ehtojen mukaiseksi. Intensiivisellä maito- ja sianlihantuotantotilamalleilla kuvailtiin keskimääräistä suurempia intensiivisesti toimivia kotieläintiloja. Low cost- emoleh- mämallilla tarkasteltiin erityisesti eristämättömien tuotantorakennusten mukanaan tuomia karjanlannan käytön kysymyksiä. Tutkimusongelmana oli määrittää mitkä tekijät vaikuttavat eri tuotanto- järjestelmissä lannankäsittelyn kustannuksiin ja mikä on näiden kustannuserien merkittävyys. Tutkimuksessa tilatason kustannukset jaettiin suoriin ja epäsuoriin kustannuksiin. Lannankäsittelyketjua tarkasteltiin ensin lannan varastointivai- heesta pellolle eli kustannuksia, joita tilalle joka tapauksessa aina lannankäsitte- lystä aiheutuu. Niin investointikustannuksiltaan kuin myös vuotuiskustannuksiksi laskettuna suurin kustannuserä muodostui lannan varastointikustannuksista, yksikkökoosta riippuen 45-65 % kaikista suorista vuotuiskustannuksista. Toiseksi suurimmat kustannukset aiheutuivat lannan levityskalustosta (30-50 %) ja kolman- neksi levitystyöstä. Lietelannan varastointikustannuksissa lantavaraston kattami- nen muodosti noin neljäsosan. Kun näitä suoria kustannuksia verrattiin väkilan- noitteiden hinnan avulla arvotettuun lannan ravinnearvoon, vasta suuremmissa tilakokoluokissa ravinnearvo kattoi suorat kustannukset. Epäsuorista kustannuksista maan tiivistymisestä johtuvat sadonmenetykset ja ajallisuuskustannus voivat yksittäinkin tilakohtaisesti aiheuttaa yhtä suuren kus- tannuserän kuin yksittäinen edellä mainittu suora kustannuserä. Maan tlivistymisriski 97 on suuri, kun kostealla pellolla ajetaan paljon painavilla kuormilla. Lannan levityksessä maan tiivistymistä tapahtuu erityisesti keväällä, jolloin maa on vielä märkää. Jos maa tiivistyy muokkauskerrosta syvemmältä, se voi haitata pitkään pellon viljelyä ja kasvien kasvua. Tilamallilaskelmissa maan tiivistymisestä sato- tappioina aiheutuvat kustannukset olivat pienemmillä tiloilla usein suuremmat kuin ajallisuuskustannuksesta aiheutuvat. Ajallisuuskustannuksen muodostumisessa oli- vat tilan maalajit tärkeässä asemassa. Savimaan muokkaukseen ja kylvöön on vähemmän aikaa käytettävissä kuin eloperäisten maiden. Vilja-alan kasvaessa ja vaikeita maalajeja viljeltäessä ajallisuuskustannuksen merkitys korostui. Suurem- milla sikatiloilla ilmeni, että mitä suurempi tilakoko ja mitä lyhyemmässä ajassa kevättyöt tuli tehdä eli mitä suurempi ajallisuusvaikutus oli, sitä kannattavampaa oli siirtyä lietelannan levitykseen oraille. Tällöin kylvöjen yhteydessä alkukasvuun tarvittava lannoitus annettaisiin väkilannoitteina. Levitysajankohta vaikuttaa lannan ravinteiden hyväksikäyttöön. Karjanlanta suositellaan levitettäväksi keväällä. Syyslevityksessä lannan liukoisesta typestä ympäristötuen ehdoissa oletetaan seuraavana keväänä olevan jäljellä 50 %, kun taas kevätlevityksessä oletus on 100 %. Jos lantaa levitettiin kevätlevityksen lisäksi myös syksyllä, maidon tuotantokustannus kasvoi maitotilamalleilla tarkasteltuna 0,5-0,8 penniä/maitolitra, kun syyslevityksen pienempi typen käytettävissä oleva määrä korvattiin väkilannoitetypellä. Lantavarastojen tilavuustarpeita ja levitys- ajankohtatekijöitä ei otettu tässä huomioon. Ravinnehävildcien vähentämiskustarmuksia laskettiin erityisesti lietelannanlevitys- vaiheen osalta. Sijoituslevityksessä nurmikasvustoon ei kenttäkokeissa havaittu merkittäviä ammoniakkihävilckejä (Mattila 1997b). Kun multainlaitteesta aiheutuvat vuotuiskustannukset laskettiin peltohehtaaria kohden ja näihin kustannustietoihin yhdistettiin Maatalouden tutkimuskeskuksen Jokioisten ja Ruukin kenttäkokeiden hajalevityksessä hehtaaria kohden haihtuneet typpimäärät, oli mahdollista arvioida multainlaitteella talteen saadun typpikilon kustannuksia. Jokioisten kesien 1995- 1996 ammoniakin haihtumistulosten perusteella 25-100 hehtaaria kohden tarkas- teltuna multainlaitteella talteen saadun typen haihtumishävikin vähentämiskustarmus vaihteli 2-6 markkaa ja työnmenelcin lisäys huomioiden 4-7 markkaattyppikilo. Ruukin kesien 1995-1997 kenttäkokeissa hajalevityksessä haihtui ammoniakkia Jokioisten mittauksia enemmän, joten multainlaitekustannus vaihteli tilakokoluokittain 1-3 markkaa ja työnmenekin lisäys mukaan lukien 2-5 markkaa/typpikilo. Ostolannoitteissa typpikilo maksoi vuonna 1997 noin neljä markkaa. Eri levitysmenetelmiä voidaan arvioida myös lopullisten satotulosten perusteel- la. Lietelannan letkulevitys tuotti keskimäärin suurimman sadon. Kenttäkokeissa vuosien 1995-1997 toisen säilörehun kuiva-ainesadon yhteenvetotuloksia tarkas- teltaessa ei kuitenkaan löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja eri esikäsiteltyjen lietelantojen ja levitystekniikoiden välillä. Vuosien väliset satovaihtelut johtuivat pääasiassa säätekijöistä. Typpisadoissa ja lietelannan typen hyväksikäytössä oli sitä vastoin selviä eroja käsittelemättömän lietelannan eri levitysmenetelmien väli!- 98 lä. Hyväksikäyttö oli paras sijoitettaessa ja heikoin hajalevityksessä (Joki-Tokola ym. 1998). Kuiva- ja lietelantamenetelmiä vertailtiin keskenään nykystrategian ja luomu- vaihtoehdon maitotiloIlla. 16 lehmän maitotilalla lietelantamenetelmä oli maidon tuotantokustannuksia vertailtaessa 4 % kuivalantaa edullisempi, kun lannankäsittely- menetelmä vaikutti rakennus-, työ-, kone- ja larmoituskustannuksiin. Suurimmat yksittäiset erot olivat työnmenekeissä, erityisesti lannanpoistossa ja kuivittamisessa. Eroa tuli myös oljen korjuutyöstä. Lannan levitysvaiheessa suurin ero oli kuor- mauksessa. Luomutilalla 16 lehmän tiloilla oli myös vertailtavana parsinavetta, joissa oli vaihtoehtoisesti kuiva- tai lietelantamenetelmä. Maidon tuotantokustannus oli lietelantamenetelmässä 3 % edullisempi. Luomutilalla tavanomaiseen tuotan- toon verrattuna lisäkustannuksia aiheutui, kun lanta kompostoitiin ja lannankäsittely- kustannuksiin luettiin mukaan myös jaloittelutarhan perustamiskustannukset. Suu- rimmassa 32 lehmän luomutilalla oli vertailtavana lämmin ja kylmäpihattoratkaisut. Kylmäpihaton edullisimpien rakennuskustarmuksien etu peittyi suurempiin työ- kustannuksiin ja lietelantamenetelmä oli noin prosentin kuivikelantajärjestelmää edullisempi. Erot olivat niin pienet, että käytännössä menetelmän valinnat ovat hyvin tilakohtaisia, esimerkiksi työvoimakysymykset ja tilan sijainti ovat tärkeitä. Kun tutkimuksessa eri skenaariovaihtoehtoja verrattiin keskenään, oli mahdol- lista tarkastella esimerkkinä 32 lehmän lietelantatiloja keskenään. Lannankäsittelyn vuosikustannukset varastointivaiheesta pellolle olivat edullisimmat nykyvaihto- ehdossa (417 mk/ny), seuraavaksi intensiivisellä tilalla (636 mk/ny) ja kallein luomutilalla (709 mk/ny). Intenslivisellä tilalla kustannuksia nykytilamalliin verrat- tuna nosti suurempi varastoitava lantamäärä, kun laidunnusta ei käytetty, ulko- jaloittelutarhan päffllystäminen ja keräilykaiyo sekä tehokkaampi sekoitus- ja levitys- kalusto. Luomutilalla lisäkustannuksia toi lietelannan ilmastus (27 % kustannuksista) ja jaloittelutarhan jätevedenkäsittely. Eri sianlihantuotantovaihtoehdoissa lietemäärä ei sikapaikkaa kohden muuttunut eri vaihtoehdoissa tai tilakoon kasvaessa, mutta levitysvaunuj en koko ja tietyssä vaiheessa lukumäärä kasvoivat. Tilakoon kasva- essa sikapaildcakohtainen vuotuiskustannus laski 117 markasta 32 markkaan. Tuotantokustannuksia on pyritty pienentämään rakentamalla eristämättömiä tuotantorakennuksia. Eristämättömissä rakennuksissa ei lietelantajärjestelmä Suo- men oloissa toimi, joten lannankäsittely on järjestetty esimerkiksi kuivikepoh- j aratkaisuna ja poistamalla lanta lantakäytäviltä viikoittain traktorilla. Kylmäpihat- totiloilla käytettiin runsaasti kuivikkeita eläintilojen kuivittarniseen, jolloin lanta käsiteltiin kuivalantana eikä puolikiinteänä, kuten oletettiin (Alakomi 1997). Kuivikepohjaratkaisua käytettäessä ei kuivikepohj alle tarvita enää erillistä lanta- varastoa vaan se yleensä levitetään tuotantorakennuksesta suoraan pellolle. Kuivi- kepohj a voi kuitenkin olla varsin kallis lannan varastointimuoto. Ostokuivikekus- tannus sekä kuivitus- ja lannankäsittelytyöt voivat muodostaa merkittävän vuo- sittaisen kustannuserän. Edullisimpien rakennuskustarmuksien etu pienenee siten suurempina vuotuisina käyttökustannuksina. 99 6. Johtopäätökset Karjanlannan käytön suurin suora kustannuserä varastointivaiheesta pellolle levi- tykseen aiheutuu lannan varastoinnista Tämä on tällä hetkellä huomattava kus- tannustekijä, koska lantavarastojen kunnostamis- ja laajentamishankkeet ympä- ristötuen ehtojen noudattamiseksi ovat olleet ajankohtaisia monella maatilalla. Ympäristöhoito-ohjelmien mukaan noin kahdella kolmasosalla karjatiloista on tar- vetta lantalainvestointeihin (Maaseutukeskusten Liitto 1997). Ongelmallisia ovat erityisesti ne pienet nautatilat, joiden tuotannon jatkaminen on epävarmaa sekä ne tilat, joiden lantavarastot ovat melkein riittäviä (MMM 1996b). Lantalainvestointeihin vaikuttaa huhtikuun 1998 alusta myös nitraattidirektiivi (Vnp 1998), mikä kieltää kaikkien tilojen lannan talvilevityksen. Sen mukaan vuodesta 2002 alkaen kaikilla maatiloilla tulee olla riittävät lannan varastointitilat talvikauden ajaksi. Lannan patterointi pellolla on sallittu vuoden 2000 alkuun asti ja tämän jälkeenkin luomutiloilla sekä vesien suojelun kannalta riittävän kaukana talouskeskuksista. Myös lietesäiliön rakennusvaatimuksia ollaan tiukennettu. Ohjerakennuskus- tannuksia, joissa on mukana myös rakentamisen työkustannukset, on siten tarkis- tettu vuoden 1996 hinnoista. Esimerkiksi 500 kuution lietesäiliön rakentamis- kustannukset ohjekustannuksien mukaan vuonna 1996 oli 64 000 markkaa (1VIMM 1996d) ja vuonna 1997 rakennustavasta riippuen (maahan upotettu tai maan päällinen säiliö) 66 604-79 093 markkaa (MMM 1997b). Edellä mainituista teki- jöistä johtuen ei siten rakennuskustannuksista ole helposti löydettävissä kustannus- säästöjä vaan pikemminkin niistä on tiloille aiheutumassa lisäkustannuksia Olisikin löydettävä nykyistä edullisimpia lannan varastointivaihtoehtoja ja selvitettävä, voi- daanko varastoitavia ja levitettäviä lantamääriä vähentää. Varsinkin pienille tiloille tehokkaamman ja ravinnehävikkejä pienentävän lan- nanlevitystekniikan hankinta voi olla niin merkittävä investointi, että sen kus- tannuksia eivät esimerkiksi säästyneet ostolannoitemenot tai kohonneet satotasot riitä kattamaan. Investointikynnystä on hieman helpottanut maatalouden ympäristö- investointeihin saatava investointiavustus. Kansallista rahoitustukea on saanut ympäristösuojelun edistämiseksi rakennushankkeille ja laitehankinnoille. Avustus on ollut 20-25 % investoinnin kustannuksista. Ympäristöinvestointien toteuttami- seen vaikutetaan myös verotuksellisesti. Rakennusten kohdalla tämä on merkittä- vää, koska ympäristöinvestointien vuotuinen enimmäispoisto on 25 %, kun se muuten tuotantorakennuksilla on 10 %. Yhteislantalat ja koneyhteistyö useamman tilan kesken mahdollistaisi myös muuten kalliiden investointien toteuttamisen. Maatilatalouden koneiden ja laittei- den yhteiskäyttöä, esimerkiksi lietelannan levityksessä, on myös tuettu avustuksin ja korkotukilainoin. Kevättöiden yhtäaikaisuutta voidaan helpottaa, jos yhteistyö- tilat levittävät lantaa muulloinkin kuin juuri ennen kevätkylvöjä, esimerkiksi suo- raan kasvustoon. Tehokkaampaa tekniikkaa tilan on mahdollista saada käyttöönsä 100 myös koneurakointia käyttämällä. Lannan ja sen käsittelylaitteiden liikkuminen tilalta toiselle merkitsee toisaalta hygieenisiä riskejä. Yhteistyöllä tai urakoinnilla saavutettavat säästöt ovat kuitenkin niin merkittäviä, erityisesti pienemmissä tuotanto- yksiköissä, että yhteistyö kannattaa. Yhteistyöhön osallistuvien tilojen täytyy seu- rata maatilan hygieniaa tavallista tarkemmin esimerkiksi säännöllisillä analyyseillä. Tilamallilaskelmissa maan tiivistymisestä satotappioina aiheutuvat kustannukset olivat pienemmillä tiloilla usein suuremmat kuin ajallisuuskustannuksesta aiheutu- vat. Vilja-alan kasvaessa ja vaikeita maalajeja viljeltäessä ajallisuuskustarmuksen merkitys korostui. Epäsuorien kustannuserien merkittävyyteen vaikuttaa rehuvil- jan hinta, joka on laskenut EU-jäsenyyden aikana (mm. Laine 1996). Maan tiivistyrnisellä voi olla kuitenkin pellon viljeltävyyteen pitkäaikaisia vaikutuksia. Jankon ja pohjamaan tiivistymän häviäminen voi kestää vuosikymmeniäkin. Maan tiivistymisellä on myös ympäristövaikutuksia. Tiivistyminen voi lisätä ravinne- hävikkej ä heikentämällä kasvien ravinteiden ottoa sekä lisäämällä veden pintavir- tausta ja samalla fosforin kulkeutumista maa-aineksen mukana vesistöihin (Alakuldui 1997). Sen vuoksi maan tiivistymiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota käytän- nön viljelytyössä. Tiivistymisongelma on otettava huomioon myös maatalouden ympäristönormien laadinnassa, erityisesti lannan kevätlevitystä koskevissa suosituk- sissa. Suurilla tiloilla keväinen lannanlevitys vaatii merkittävän työmäärän muiden kevättöiden lisäksi. Levitysvaunukokoa ei voi loputtomiin kasvattaa, vaan jos- sain vaiheessa tarvitaan levitystyöhön lisäkalustoa ja -työvoimaa. Kevätkiireitä helpottaa, jos osa lietelannasta voidaan levittää nurmensängelle tai viljanoraille. Kasvustoon levityksessä maan tlivistymisvaikutukset ja ajallisuuskustannukset pie- nenevät. Toisaalta pintalevityksessä on riskinä ravinnehävikit haihtumisen ja run- saiden sateiden myötä. Kapeaa työleveyttä käytettäessä aiheutuu myös tal- lautumistappioita. Kasvustoon levityksessä hankitaan usein myös hajalevitystä kehittyneempää tekniikkaa esimerkiksi levitysvaunuun liitettävä letkulevitys- tai sijoituslaitteisto. Uudemmasta ja tehokkaammasta lannanlevitystekniikasta aiheutu- vien kustannusten peittämiseksi voidaan löytää tuottoeriä mahdollisesti kohonnei- den satotasojen lisäksi säästyneistä ajallisuuskustannuksista ja maan tiivistymisvai- kutuksista. Lannan typen ja fosforin huuhtoutuminen vesistöihin on todennäköistä, kun lantaa levitetään peltoalaa kohden suuria määriä tai lantaa levitetään epäedullisena ajankohtana. Lannankäsittelyssä voi tulla ongelmia siten peltoalan riittävyyden kanssa. Lannan ravinteista fosfori asettaa rajat levitettäville lantamäärille ympä- ristötuen ehtojen mukaisesti. Peltoalan riittävyyteen vaikuttavat eläintiheyden ja levitettävän lantamäärän lisäksi lannoitussuunnitelma, pellon fosforin viljavuus- luokka ja lannan fosforipitoisuus. Jos lannanlevitykseen ei ole käytettävissä tarpeeksi peltoalaa, on liian pieni peltoala lannankäsittelyyn liittyvä kustannus. Lyhyellä aikavälillä tila voi ratkaista liiallisen lantamäärä/peltoala -ongelman vuokraamalla lisäpeltoa tai sopimalla lannan luovuttamisesta toiselle tilalle esimer- 101 kiksi lannan käytön tehostaminen -ympäristötuen erityistuen puitteissa (MMM 1996a). Jos ympäristöohjeistukset nykyisestä vielä tiukkenevat, saattaa myös Suomessa lisäpellon hinta nousta tämän takia. Jos syyslevitys kielletään, tarvitaan esimerkiksi kuivalantatilalla mullos alaa lisää, jolle lanta voitaisiin keväällä levittää. Tällä olisi edelleen vaikutusta viljelykasvivalintoihin. Nykyistä laajempi kevät- levitys lisäisi edelleen kevätkiireitä ja maan tlivistymisriskiä. Syyslevityskielto edel- lyttäisi myös suurempia lantavarastotilavuuksia, kun lannan varastointiaika pitenisi. Osa lannankäsittelyn kustannuksista on täten luonteeltaan ns. hallinnollisia kustan- nuksia eli lainsäädännöstä tai ympäristöohjeistuksesta johtuvia. Luonnonmukaista maidontuotantoa harjoittavalle tilalle lannankäsittelystä ai- heutuu lisäkustannuksia tavanomaiseen tuotantoon verrattuna lannan kompostoin- nista ja ulkoilutarhojen pohjaratkaisujen toteuttamisesta. Luomutilalla pihatto- ja karsinakasvatus ovat ensisijaisesti hyväksytyt navettatyypit. Tulevaisuuden luomumaitotilalla karjanlannankäsittely on lämpimässä pihatossa todennäköisesti järjestetty lietelantamenetelmällä ja kylmissä pihatoissa lanta poistetaan lanta- käytäviltä (puoli)kiinteänä, johon lisätään kuivikkeita lannan kompostoimiseksi kuivalantana. Kompostoinnin kustannusvaikutusten ja typpihävikkien takia on kompostoinnin välttämättömyydestä viime aikoina keskusteltu. Luomutilojen lan- nan kompostointivaatimus on voimassa EU-maista vain Suomessa. Luomutiloilla latmankäsittelyyn nitraattidirektiivi ei näytä tuovan muutoksia, koska se sallii lannan patterivarastoinnin ympäristönäkökohdat huomioon ottaen myös vuoden 2000 jälkeen. Olisi mietittävä voisivatko luomutilat järjestää lantahuoltonsa vaihto- ehtoisesti joko tavanomaisille tiloille luodun säännöstön mukaisesti tai nykyiseen tapaan aumakompostointina oman valintansa mukaan. Tämä mahdollistaisi luomuviljelyn entistä useammilla tiloilla. Tuotantokustannuksia on pyritty pienentämään rakentamalla eristämättömiä tuotantorakennuksia. Edullisimpien rakennuskustannuksien edut voivat pienentyä kuitenkin suurempina vuotuisina käyttökustannuksina työ- ja kuivikekustannuksen kautta. Työkustannuksen merkittävyyteen vaikuttaa työstä talvikaudelle ajoittuvan osuuden (kuivitus- ja lannanpoistotyö, lannanajotyö välivarastoihin) vaihtoehtois- kustannus. Tilamalleja käytettäessä on muistettava, että mallit laskevat eri tekijöitä varsin mekaanisesti. Esimerkiksi työnkäytön ajoittumiskysymystä ja työn vaihto- ehtoiskustannusta ei malleissa pystytty ottamaan huomioon muutoin kuin laske- malla lannanlevityksessä viljanviljelylle aiheutuvia ajallisuuskustannuksia. Työn- käytön ajoittumisvaikutuksien selvittämiseksi olisi luotava menetelmä, jolla tämä tekijä voidaan ottaa huomioon. Mikäli eri lannankäsittelymenetelmillä voidaan kevään työhuippuja tasoittaa ja työvaiheita jakaa muille ajanjaksoille, saattaa se tuoda tilakohtaisesti merkittäviä kannattavuuseroja eri menetelmien välille. Ympäristöystävällinen lannankäsittely aiheuttaa tilalle kustannuksia, joita eivät riitä kattamaan esimerkiksi kohonneina satotasoina saatavat hyödyt. Ravinne- hävikicien vähentämisen hyödyt näkyvät kuitenkin pidemmällä aikavälillä mm. parantuneena veden ja ilman laatuna. Vesi ja ilma ovat luonteeltaan julkishyö- 102 dykkeitä, joita kuvaa mm. jakamattomuus ja omistusoikeuden erilaisuus yksityis- omistukseen verrattuna. Sen vuoksi ympäristöinvestointien pitkän aikavälin yhteis- kunnallisten hyötyjen ja kustannusten arvottaminen ei ole niin yksiselitteistä kuin ympäristön tilaa parantavien investointien tilakohtaisten hankinta- ja vuotuis- kustannuksien laskenta. Salmonella- ja EHEC-tapausten myötä on korostunut hyvän tuotantohygienian tärkeys ja vaikutukset koko ruoantuotantoketjussa. Ruokaturvallisuuskysymykset näyttävät saavan yhä enemmän painoarvoa nyky- yhteiskunnassa, ja siten lannankäsittelymenetelmiäkin olisi tulevaisuudessa ar- vioitava myös tästä näkökulmasta. Kirjallisuus Aho, T. 1982. Investointilaskelmat. Ekonomia-sarja. 317 s. Alakomi, T. 1997. Havaintoja kylmäpihattojen lannankäsittelystä. Vakolan raken- nusratkaisuja 5/1997. Vihti. 6 s. Alakruuvi, A. 1996. Maatalouden työnormit: lypsykarjan hoitotyöt. Työteho- seuran maataloustiedote 10 (476). Helsinki. 12 s. Alakukku, L. 1989. Raskaan akselikuormituksen aiheuttama maan tiivistyminen. Maatalouden tutkimuskeskuksen tiedote 13. Jokioinen. s. 1-41. Alakukku, L. & Elonen, P. 1989. Raskaan akselikuormituksen jälkivaikutus pelto- kasvien satoon. Maatalouden tutkimuskeskuksen tiedote 13. Jokioinen. s. 42- 83. Alakukku, L. & Elonen, P. 1994. Syksyn kuljetusajon aiheuttama savimaan tiivistyminen. Maatalouden tutkimuskeskuksen tiedote 17. Jokioinen. 30s. Alakukku, L. 1997. Long-term soil compaction due to high axle load traffic. Agricultural Research Centre of Finland Institute of Crop and Soil Science. Väitöskirja. Jokioinen. 120 p. Ala-Mantila, 0. 1992. Karjanlantatutkimuksen tutkimusohjelma: tilamallien raken- taminen ja tietotarpeet. Työpaperi 15.3.1995. Ala-Mantila, 0. 1995. Tuotantokustannusten seurannan perusteet. Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tiedonantoja 180. Helsinki. 89 s. Arvidsson, J. 1990. Lantbrukspraktikan. LT:s förlag. Stockholm. Brundin, S. & Rodhe, L. 1990. Ekonomisk analys av hantering av stallgödsel. Jordbrukstekniska institutut. Teknik för lantbruket nr 25. Uppsala.11 s. Elonen, P. 1980. Soil compaction — a severe problem in Finnish agriculture. Swedish University of Agricultural Sciences. Reports the Division of Soil Management 60: 41-45. Elonen, P. 8z Tanni, R. 1996. Lietelannan levitys kasvavaan nurmeen. Karjanlanta- tutkimuksen tutkimusohjelma. Väliraportti vuodelta 1995, s. 1-13. Elonen, P. & Tanni, R. 1997. Lietelannan levitys kasvavaan nurmeen. Karjanlanta- tutkimuksen tutkimusohjelma. Väliraportti vuodelta 1996, s. 1-13. 103 Esala, M. & Hautala, J. 1981. Muokkaus, kylvösiemenen laatu ja kylvötekniikka kevätviljoilla. Maatalouden tutkimuskeskus Etelä-Pohjanmaan koeaseman tie- dote n:o 4. Ylistaro. 12 s. Ettala, E. & Kossila, V. 1979. Mineral content in heavily nitrogen fertilized grass and its silage. Ann. Agric. Fenn. 18: 252-262. Grönroos, J. 1993. Maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentäminen. Vähentä- mismenetelmien arviointitutkimus. Vesi-ja ympäristöhallinnon julkaisuja -sarja A nro 163. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki. 136 s. Hakkola, H. 1994. Turpeeseen sekoitetun naudanlietelannan lannoitusvaikutus ja varastoinnin aikaiset ravinnehävikit. Maatalouden tutkimuskeskuksen tiedote 3. Jokioinen. 20 s. Hakkola, H. 1997. Vesistökuormitukset siirryttäessä luonnonmukaiseen viljelyyn. Tutkimushanketlivistelmä Tuike MTT:n tutkimusrekisterissä. Saatavilla http:// www.mtt.filtriphome/wwwtuike/tuikehaku.html. Viitattu 24.11.1997. Heikkilä, T. 1997. Lannoituksen vaikutus nurmirehun laatuun. Tutkimushan- ketiivistelmä Tuike MTT:n tutkimusrekisterissä. Saatavilla: http://www.mtt.fi/ triphome/wwwtuike/tuikehaku.html. Viitattu 5.2.1997. Heinälä, T. 1996. KOMLA-kompostilantalat. Järvi-Suomen Maaseutu 3/1996, s. 12. Helander, E. 1995. Efficiency of microbial phytases on phosphorus utilization in growing-fmishing pigs. Väitöskirja. Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitok- sen julkaisuja 11. Helander, E. 1997. Rehun sisältämät tehoaineet - näkyvätkö lannassa? Teokses- sa: Vuorinen, A. (toim.). 1997. Lantaseminaari 19.-20.9.1996. Tiivistelmät. Joensuun yliopisto. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan raporttisarja 37. Joensuu. 99 s. Helander, J. 1996. Kokoviljasäilörehun edut ja riskit. Teoksessa: Säilörehua koko- viljasta. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 902. Helsinki. s 14-20. Joki-Tokola, E. 1997. Naudanlietelannan prosessoinnin ja prosessoimattoman lietelannan levitystekniikan vaikutus säilörehunurmen satoon ja säilörehun laa- tuun. Karjanlantatutkimuksen tutkimusohjelman väliraportti vuodelta 1996. s. 31-38. Joki-Tokola, E., Mattila, P., Elonen, P,. & Tanni, R. 1998. Naudan lietelannan prosessoinnin ja levitystekniikan vaikutus säilörehunurmen satoon, rehun laa- tuun ja ammoniakin haihtumiseen. Käsikirjoitus. Kangas, A. 1996. Turve-lietelanta ja lietelanta lähes väkilannoitteen veroisia. Koetoiminta ja käytäntö 24.9.1996. Kapuinen, P. & Karhunen, J. 1990. Lietelantajärjestelmien toimivuus. Vakolan tutkimusselostus 59. Vihti. 108 s. Kapuinen, P. 1992. Naudanlihan tuotantomenetelmät ja rakennukset. Vakolan tutkimusselostus 63. Vihti. 123 s. 104 Kapuinen, P. 1996a. Kylmäkasvattamoiden kuivikepohjien toimivat vaihtoehdot. Vakolan tutkimusselostus 74. Vihti. 119 s. Kapuinen, P. 1996b. Lannan levitys kasvustoon. Osa 2. Lietelannan levitysmah- dollisuudet kasvavaan viljanoraaseen. Vakolan tutkimusselostus 73. Vihti. 62 s. Kapuinen, P. 1997a. Lannanlevittäjä ahtaalla, avuksi levitys suoraan kasvustoon. Pellervo 3b. Kapuinen, P. 1997b. Onko lanta tuote vai jäte? Julkaisussa: Salo, R. (toim.). Maa kasvun antaa. Maatalouden tutkimus- ja tuotantopäivät. Esitelmät. Jokioinen 5.-7.8.1997. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja Sarja A, nro 27. Joki- oinen. 115 s. Kasvintuotannon tarkastuskeskus.1997. Luonnonmukaisen maataloustuotannon valvonta 1997. Tarkastajan käsikirja. Loimaa. 52 s. + liitteet. Kemira. 1996. Nurmiviljely ja lannoitus ympäristöehtojen mukaan. 35 s. Kemppainen, E. 1985. Lietelanta nurmen peruslannoitteena. SITRAn Biologisen typensidonnan ja ravinnetypen hyväksikäytön projekti. Julkaisu 9. 24 s. Kemppainen, E. 1989. Nutrient Content and Fertilizer Value of Livestock Manure with Special Reference to Cow Manure. Ann. Agric. Fenn. Vol 28: 163-284. Kemppainen, E. 1992. Karjanlanta ja muut eloperäiset lannoitteet. Kirjassa: Maa, viljely ja ympäristö. Helsinki. s. 255-294. Klemola, E. 1992. Lihanautojen hoidon työmenetelmät ja -menekit. Työteho- seuran maataloustiedote 11 (418). Helsinki. 10 s. Klemola, E. 1993. Lannan kompostoinnin työnmenekki. Teho 2. Kivinen, H. & Alasimi, T. 1997. 120 lypsykarjatilaa luomutuotannossa, 525 siirtymässä. Maaseudun Tulevaisuus 2.9.1997. Kivisaari, S. & Larpes, G. 1983. Kylvöajankohdan vaikutus kevätvehnän, ohran ja kauran satoon 10-vuotiskautena 1970-1979 Tikkurilassa. Maatalouden tutkimuskeskus tiedote 13. Jokioinen. 54 s. Koikkalainen, K., Huhta, H., Virkajärvi, P. & Heikkilä, R 1990. Pitkäaikaisen säilörehunurmen kaliumlannoitus heikosti kaliumia pidättävillä mailla. Maata- louden tutkimuskeskuksen tiedote 9/90. Jokioinen. 59 s. + 9 liitettä. Källander, I. 1993. Luonnonmukainen maanviljely. Helsinki. 536 s. Laaksonen, K. 1997. Urakointihinnat ja konetyön kustannukset. Työtehoseuran maataloustiedote 7/1997 (485). Helsinki. 4 s. Laine, A. 1996. Konekapasiteetin mitoitus ja konekustannukset viljan ja nurmi- rehun tuotannossa. Työtehoseuran julkaisuja 349. Helsinki. 80 s. Laukkanen, K. 1997. Karjatilojen jätevesien käsittelyn kehittäminen. Työpaperi. Pohjois-Savon ympäristökeskus, Kuopio. Leinonen, P & Roinila, P. 1995. Komposti sateelta piiloon. Koneviesti 16.6.1995. Leinonen, P. & Heinonen-Tanski, H. 1996. Lietelannan jalostusta ilmastamalla. Nauta 26, 1. 31-32. Leppänen, S. 1996. Maatalouden ympäristötukeen liittyvä kokeiluhanke, "liete". PMI-Kehitys Oy. Pihtipudas. 23 s. 105 Luonnonmukaisen viljelyn liitto ry. 1997a. Luomutilojen ympäristönhoitosuo- situkset. Mikkeli. 34 s. Luonnonmukaisen viljelyn liitto ry. 1997b. Luonnonmukaisen kotieläintuotan- non ja mehiläistarhauksen tuotantoehdot 1997. Mikkeli. 24 s. Maaseutukeskusten Liitto. 1994. Naudanlihantuotannon taloudellisuus. Naudanli- hantuotannon edistämisprojekti. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 873. Hel- sinki. 78 s. Maaseutukeskusten Liitto. 1997. Maatilojen ympäristöhoito-ohjelmat 1995-1996. Helsinki. 15 s. Maatilarekisteri 1996. SVT. Maa- ja metsätalous 1997:6. Maa- ja metsätalous- ministeriö/TIKE. Helsinki. 99 s. Maatilatilastollinen vuosikirja 1997. SVT. Maa- ja metsätalous 1997:5. Maa- ja metsätalousministeriö/TIKE. Helsinki. 268 s. Majuri, V. 1990. Maataloustöiden työnormit. Porsastuotannon työnmenelcki. TyötehoseUran maataloustiedote 12/1990 (388). Helsinki. 8 s, Mattila, P. 1997a. Ammoniakin haihdunta nurmeen levitetystä lietelannasta. Karjanlantatutkimuksen tutkimusohjelman väliraportti vuodelta 1996. s. 14- 26. Mattila, P. 1997b. Ammoniakkimittaukset Jokioisissa ja Ruukissa kesällä 1995, 1996 ja 1997. Työpaperi. MMM 1996a. Lannan käytön tehostaminen. Maatalouden ympäristötuen erityis- tuet. Helsinki. 4 s. MMM 1996b. Maatalouden ympäristöohjelma 1995-1999. Seurantatyöryhmän väliraportti 2.9.1996. Työryhmämuistio 18. Helsinki. 61 s. MMM 1996c. Maatalouden ympäristötuen perustuki maatiloille. Helsinki. 32 s. MMM 1996d. Rakennuskustannukset 1996. MR0 E2, voimassa 1.3.1996 lukien. Helsinki. 12 s. MMM 1996e. Rakentamisohjeet MR0 C4. Kotieläinrakennusten ympäristön- huolto. Helsinki. 8 s. M1VIM 1997a. Kansallisen rakennetuen ohjaus vuonna 1998. Yleiskirje 30.12.1997. MMM 1997b. Rakennuskustannukset MR0 E2. Voimassa 5.3.1997 lukien. Hel- sinki. 14 s. MMM 1997c. Sonneista ja kuohituista sormeista maksettavien palkkioiden hake- minen. Yleiskirje 6.5.1997. Helsinki. 10 s. MMMp 1997. Maatalouden ympäristötuen perustuesta annetun maa- ja metsäta- lousministeriön päätöksen muuttamisesta 8.12.1997, (liitteenä lannan varas- tointia koskevat määräykset). Mustonen, E. 1998. Lanta-analyysien tuloksissa järkyttäviä eroja. Käytännön Maamies 5.3.1998, s. 4-8. Niemi, J., Linjakumpu, II. & Lankoski, J. 1995. Maatalouden alueellinen rakenne- kehitys vuoteen 2005. Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tiedonan- toja 204. Helsinki. 184 s. 106 Niskala, M. & Mätäsaho, R. Ympäristölaskentatoimi. Ekonomia-sarja. Porvoo. 381 s. Nykänen, A. 1995. Typen ja fosforin huuhtoutuminen luonnonmukaisessa vil- jelyssä. Kirjallisuuskatsaus. Maatalouden tutkimuskeskuksen tiedote 14. Joki- oinen. 24 s. Peltonen, M. & Vanhala, A. 1992. Maatalouden työnormit. Kasvintuotannon yleiset työt. Työtehoseuran maataloustiedote 14 (421). Helsinki. 8 s. Pipatti, R. 1990. Ammoniakkipäästöt ja -laskeuma Suomessa. Valtion teknilli- nen tutkimuskeskus. Tutkimuksia 711. Espoo. 44 s. Rahkonen, A. & Esala, M. 1988. Kevätviljojen ja -öljykasvien kylvöaika. Maa- talouden tutkimuskeskuksen tiedote 17. Jokioinen. 72 s. Rammer, C. & Spörndly, R. 1994. Stallgödsel på slåttervall. Sveriges lantbruks- universitet. Husdjur Fakta nr 7. Uppsala. 4 s. Roinila, P. 1995. Kattamisen vaikutus ravinnetappioihin karjanlannan auma- kompostoinnissa. Helsingin yliopiston kasvinviljelytieteen pro gradu -työ. Hel- sinki. 57 s. Ryynänen, V. & Ylätalo, M. 1994. Maatilan investoinnit, rahoitus ja maksuval- mius. Helsingin yliopiston taloustieteen laitos. Maatalousekonomian opetus- moniste 6. 122 s. Schepel, I. 1994. Luonnonmukaisen viljelyn tekniikka. Helsingin yliopisto. Maa- seudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja 31. Mikkeli. 104 s. Sipilä, I. 1997. Kuivalannan ja puolikiinteän lannan käyttötekniikka. Karjanlanta- tutkimuksen tutkimusohjelman väliraportti vuodelta 1996, s. 64-74. Steineck, S., Djurberg, L & Ericsson, J. 1991. Stallgödsel. SLU. Speciella skrifter 43:1-91. Viljavuuspalvelu Oy 1996. Viljavuuspalvelun yhteenveto lanta-analyysien koko maan tuloksista vuodelta 1995. Työpaperi. Mikkeli. Viljavuuspalvelu Oy 1997. Viljavuuspalvelun yhteenveto lanta-analyysien koko maan tuloksista vuodelta 1996. Työpaperi. Mikkeli. Vnp 1998. Valtioneuvoston päätös maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta. Annettu 19.3.1998. Vuorinen, M. 1989. Turvemaan kaliumlannoitus. Maatalouden tutkimuskeskuk- sen tiedote 3. Jokioinen. 17 s. Ympäristöministeriö 1997. Ohje kotieläintalouden ympäristönsuojelusta. Moniste 1.10.1997. Helsinki. 24 s. Ympäristöministeriö 1998. Vesiensuojelun tavoitteet vuoteen 2005. Moniste. Hel- sinki. 24 s. Zimmerman, R. 1973. Ertragsverluste durch schlechte Streuqvalität fester N- dungermittel und Möglichkeiten zur Vermeidung von Streufehlen. Feldwirt- schaft nr 10. 107 Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia (tiedonantoja) Research Reports of the Agricultural Economics Research Institute No 213 Forsman, S. Maaseudun pienyritysten hintastrategiat: esimerkkinä liha-alan pienyritykset. 94 s. Helsinki 1996. No 214 Laurinen, H. Elintarvikkeiden hintamarginaalit vuosina 1985-1996. 66 s. Hel- sinki 1996: No 215 Kupiainen, T. Pienten elintarvikealan yritysten markkinointistrategiat. 114 s. Helsinki 1996. No 216 Ajankohtaista maatalouden ympäristöekonomiaa. 67 s. Helsinki 1997. Siikamäki, J. Suomen maatalouden ympäristötukijärjestelmän sisältö j a toimin- ta. s. 7-36. Korkman, R. Kvävegödslingens inverkan på energianvändningen vid ensilage- produktion. s. 37-67. No 217 Siikamäki, J. Torjunta-aineiden käytön vähentämisen arvo? Contingent valuation -tutkimus kuluttajien maksuhalukkuudesta. 89 s. Helsinki 1997. No 218 Vihtonen, T. Eettiset tekijät ja arvostukset tuotantoeläinten kasvatuksessa ja kotieläintuotteiden kysynnässä. 62 s. Helsinki 1997. No 219 Lempiö, P. Farm investments under uncertainty. 57 s. Helsinki 1997. No 220 Kirjanpitotilojen tuloksia, tilivuosi 1995. 112 s. Helsinki 1997. No 221 Forsman, S. Hintastrategiat ja hintakilpailukyky elintarvikealan maaseutu- yrityksissä. 91 s. Helsinki 1997. No 222 Maatalouden tuotantokustannukset Suomessa. 120 s. Helsinki 1998. Ala-Mantila, 0. Maataloustuotteiden tuotantokustannukset viljelmämalleilla. s. 6-93. Riepponen, L. Maidon, viljan ja sianlihan tuotantokustannukset kirjanpito- tiloilla. s. 94-120. No 223 Niemi, J. Agricultural trade relations between ASEAN and the EU. 82p. Helsinki 1998. No 224 Lehtonen, H. Suomen maatalouden alueellinen sektorimalli. Versio 1.0. Hel- sinki 1998. s. 155. No 225 Lankoski, J. Linkages between agricultural trade and the enviromnent. 79 p. Helsinki 1998. Lankoski, J. Agricultural trade liberalisation and environmental externalities. 7-31 p. Lankoski, J. & Lehtonen, H. Agricultural policy reforms and environmental quality in Finland: a sector model application. 32-52 p. Alanen, L. & Lankoski, J. Impacts of environmental protection on agricultural trade and competitiveness. 53-73 p. lkiill MAATALOUDEN TALOUDELLINEN TUTKIMUSLAITOS ISBN 951-687-017-1 ISSN 1239-8799