Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 Kalatien tai luonnonmukaisen ohitusuoman tilaajana toimiminen Kokemuksia ja vinkkejä käytännöistä Saija Koljonen, Jussi Kurhinen, Teppo Vehanen, Tapio Van Ooik, Marja Rankila, Teemu Sarnola, Leena Rannikko, Hannu Ruotsalainen, Teppo Linjama, Helena Haakana ja Jari Ilmonen Luonnonvarakeskus, Helsinki 2021 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 Kalatien tai luonnonmukaisen ohitusuoman tilaajana toimiminen Kokemuksia ja vinkkejä käytännöistä Saija Koljonen, Jussi Kurhinen, Teppo Vehanen, Tapio Van Ooik, Marja Rankila, Teemu Sarnola, Leena Rannikko, Hannu Ruotsalainen, Teppo Linjama, Helena Haakana ja Jari Ilmonen Hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta. Aineiston sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemyksiä, eikä Euroopan komissio tai EASME ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä. Viittausohje: Koljonen, S., Kurhinen, J., Vehanen, T., Van Ooik, T., Rankila, M., Sarnola, T., Rannikko, L., Ruot- salainen, H., Linjama, T., Haakana, H. & Ilmonen, J. 2021 Kalatien tai luonnonmukaisen ohi- tusuoman tilaajana toimiminen : Kokemuksia ja vinkkejä käytännöistä. Luonnonvara- ja biota- louden tutkimus 32/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 38 s. Saija Koljonen ORCID ID, https://orcid.org/0000-0002-8324-5673 ISBN 978-952-380-204-9 (Painettu) ISBN 978-952-380-205-6 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7647 (Painettu) ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-205-6 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Kirjoittajat: Saija Koljonen, Jussi Kurhinen, Teppo Vehanen, Tapio Van Ooik, Marja Rankila, Teemu Sarnola, Leena Rannikko, Hannu Ruotsalainen, Teppo Linjama, Helena Haakana ja Jari Ilmonen Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2021 Julkaisuvuosi: 2021 Kannen kuva: Billnäsin kalatie Mustionjoessa. Kuva Piia Nordström, Raaseporin kaupunki Painopaikka ja julkaisumyynti: PunaMusta Oy, http://luke.juvenesprint.fi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 3 Tiivistelmä Saija Koljonen1, Jussi Kurhinen2, Teppo Vehanen3, Tapio Van Ooik4, Marja Rankila5, Teemu Sar- nola6, Leena Rannikko4, Hannu Ruotsalainen7, Teppo Linjama8, Helena Haakana8 ja Jari Ilmo- nen10 1Suomen ympäristökeskus Survontie 9 A,40500 Jyväskylä 2Suunnittelukide, Kauppalankatu 9, 45100 Kouvola 3Luonnonvarakeskus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki 4Varsinais-Suomen ELY-keskus, Itsenäisyydenaukio 2, 20101 Turku 5Energiateollisuus ry., Eteläranta 10, 00130 Helsinki 6Vattenfall Oy, Konepajankuja 3B, 00510 Helsinki 7Koskienergia Oy, Kotakennääntie 31, 44100 Äänekoski 8Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Torikatu 36, 80101 Joensuu 9Jari Ilmonen, Metsähallitus, Luontopalvelut. Ratatie 11, 01301 Vantaa Tämä raportti on osa FRESHABIT LIFE IP –projektia, joka on Suomen suurin sisävesien suojelu- projekti. Projektissa rakennetaan kalateitä, elvytetään jokihelmisimpukan kantoja sekä kunnos- tetaan puroja, jokia, järviä, kosteikkoja ja soita. Yhteensä FRESHABIT- projektissa rakennetaan kuusi kalatietä ja poistetaan yksi pato. Kalateiden rakentaminen on paikallisille toimijoille usein ainutkertainen tapahtuma, jossa joutuu toimimaan omien rutiinitehtäviensä ulkopuolella. Tä- hän raporttiin on kerätty rakentamisesta saatuja kokemuksia avuksi tuleville kalatie-hankkeille. Raportin pohjana ovat FRESHABIT LIFE IP –hankkeiden kokemusten lisäksi Kymijoen Korkea- kosken rakentamiskokemuksista laadittu ohje. Raportissa käydään läpi kalateiden rakentami- seen liittyviä yleisiä asioita, ja seikkaperäisesti läpi suunnittelu, rakentamis- ja seurantavaiheet. Eri kohteista saatuja kokemuksia kuvataan tekstilaatikoihin koottuihin esimerkkeihin. Huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, mitä hankkeessa tulisi ottaa huomioon välttääkseen viivästyksiä ja kustannusten nousua. Kustannusten huomattava nousu yleissuunnitelmasta lopullisen kala- tien hintaan oli yhteistä lähes kaikille hankkeille ja tähän johtaneisiin syihin tulisi kiinnittää tu- levissa hankkeissa huomiota. Asiasanat: Vaellusesteet, lohi, taimen, rakentaminen, kalatiet, padot Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 4 Sisällys 1. Taustaa ..................................................................................................................... 5 2. Johdanto .................................................................................................................. 6 3. Kalatien tilaajana toimiminen ............................................................................... 9 3.1. Natura 2000 alueiden huomioimisen erityispiirteet .......................................................................... 9 3.2. Maanomistajien ja muiden sidosryhmien huomioiminen ............................................................ 10 3.3. Lupaprosessin eteneminen ...................................................................................................................... 11 4. Suunnitteluvaihe ................................................................................................... 14 4.1. Maaperätutkimus ......................................................................................................................................... 15 4.2. Yleissuunnittelu ............................................................................................................................................. 16 4.3. Museoviraston lausunto ............................................................................................................................ 16 4.4. Virtaustekninen suunnitelma ................................................................................................................... 19 4.5. Arkkitehtisuunnittelu .................................................................................................................................. 22 4.6. Rakennetekninen suunnittelu ................................................................................................................. 22 4.7. Kalatien huollon ja ylläpidon suunnittelu, teknisen seurannan tarpeet .................................. 23 4.8. Sähkö- ja valaistussuunnittelu ................................................................................................................ 24 4.9. Laitteistojen ja automatiikan suunnittelu ........................................................................................... 24 4.10. Laitteistojen huollon ja kunnossapidon suunnittelu ...................................................................... 24 5. Rakennusvaihe ...................................................................................................... 26 5.1. Urakkamuodot .............................................................................................................................................. 27 5.2. Aikataulun suunnittelu ............................................................................................................................... 28 5.3. Rakentamisen laatudokumentaatio ja hankkeen loppuun saattaminen ................................ 29 6. Kustannusarvio ...................................................................................................... 32 7. Kalatien toimivuuden seuranta ........................................................................... 34 8. Korjaus- ja muutosehdotukset rakenteisiin ....................................................... 37 Viitteet .......................................................................................................................... 38 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 5 1. Taustaa FRESHABIT LIFE IP on Suomen suurin sisävesien suojeluprojekti, jossa rakennetaan kalateitä, elvytetään jokihelmisimpukan kantoja sekä kunnostetaan puroja, jokia, järviä, kosteikkoja ja soita. Työ parantaa sisävesien tilaa ja niistä riippuvaisen luonnon monimuotoisuutta. Freshabit -hankkeessa poistetaan yksi pato ja rakennetaan kuusi kalatietä kalatiestrategian linjaamissa kärkikohteissa, jotka avaavat yli 200 km vaellusreittiä lohikaloille. Freshabit -hankkeen tavoitteena on parantaa Natura 2000 -vesistöalueiden ekologista tilaa ja monimuotoisuutta monin keinoin. Vaelluskalojen palauttaminen on yksi keino tässä valikoi- massa. Vaelluskalat ovat alkuperäinen osa monien alueiden eliöstöä ja niistä riippuvaisista la- jeista esimerkkinä on jokihelmisimpukka. Vaelluskalat itsessään ovat tärkeä osa vesien moni- muotoisuutta ja ne muodostavat tärkeän linkin eri elinympäristöjen välillä. Tämän on todettu olevan ainutlaatuinen ja olennainen osa elinympäristöjen luontaista toimintaa. Tämän vuoksi Freshabit –hankkeessa Natura 2000 -vesistöalueiden tilan parantaminen käsitettiin laajalti koko vesistöaluetta koskien ja vaellusreittien avaaminen otettiin mukaan toimenpiteisiin. Hankkeessa suojellaan sisävesiä valuma-aluetasolla yksittäisten suojelualueiden sijaan. Va- luma-alueilla toteutetaan kunnostuksia ja seurantaa sekä Natura 2000 -alueilla että niiden ul- kopuolella. Vesistöissä, joihin rakennetaan kalateitä, tämä tarkoittaa esimerkiksi uomakunnos- tuksia vesistön latvoilla kalojen lisääntymisen tukemiseksi sekä valuma-aluekunnostuksia ve- den laadun parantamiseksi. Kokonaisuuden tarkastelu ja mahdollisuuksien mukaan toimiminen koko virtavesijatkumon tasolla onkin tärkeää kalatien kaltaisen, potentiaalisesti laajalle vaikut- tavan toimenpiteen vaikuttavuuden parantamiseksi. Kalateiden ja ohitusuomien rakentaminen on paikallisille toimijoille usein ainutkertainen tapah- tuma, jossa omaa ammattitaitoa voi joutua venyttämään uusille alueille. Näin myös Freshabit - hankkeessa. Siksi hankkeessa vaellusreittien avaamisesta saatuja kokemuksia halutaan jakaa tuleville hankkeille. Ei pelkästään esimerkkinä onnistuneista hankkeista, vaan esimerkkinä siitä, mitä hankkeessa tulisi ottaa huomioon välttääkseen vähintäänkin pahimpia viivästyksiä ja kus- tannusten nousua. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 6 2. Johdanto Patorakenteet ja muut vaellusesteet estävät vaelluskalojen matkan kutualueelleen ja katkaise- vat näin luontaisen elinkierron. Vaellusesteitä on Suomessa tuhansia, näistä vain osa on kartoi- tettu (kuva 1). Erityisesti pienemmät vaellusesteet, kuten tierumpujen aiheuttamat esteet, ovat tyypillisesti tietokantojen ulottumattomissa, sillä niiden rakentaminen ei välttämättä ole ollut luvanvaraista. Vaellusesteet ovat merkittävin syy siihen, että monet vaeltavat kalalajit on Suo- messa luokiteltu uhanalaisiksi (Hyvärinen ym. 2019). Tämä koskee sekä merellisiä (esim. lohi, meritaimen) että sisävesien vaeltavia kalakantoja (järvilohi, järvitaimen). Vaellusesteen poista- minen on paras ratkaisu haittojen vähentämiseen, mutta se ei ole aina teknisten tai taloudel- listen syiden vuoksi mahdollista. Näitä syitä ovat esimerkiksi tulvasuojelu, sekä erityisesti vesi- voimantuotanto, johon liittyy taloudellisia intressejä. Padon poiston toteutukseen vaikuttavat myös vahva omistajan omaisuuden suoja sekä vesivoimalaitosten vaihtelevat lupakäytännöt. Kalatie tai ohitusuoma onkin padon poiston sijaan yleisin ratkaisu vaellusesteiden haittojen vähentämiseen. Kalastoa Suomessa hoidettiin aiempina vuosikymmeninä pääasiassa kalanistutuksin. Lisäänty- nyt tietämys laitoksissa kasvatettujen kalojen huonosta selviytymisestä luonnossa, sekä haital- lisista vaikutuksista mm. luonnonkantojen perimään, on osaltaan vaikuttanut istutusten vähe- nemiseen. Vaikka istutukset ovat edelleen merkittävä kalaston hoitomuoto, yhä enemmän ja enemmän on siirrytty luontaisen lisääntymisen edellytysten parantamiseen. Vaellusreittien avaaminen on vaelluskaloille välttämätön osa luontaisen elinkierron palauttamista. Voidaan sa- noa, että kun kalanistutuksilla hoidetaan ympäristöhaitasta johtuvaa oiretta, luontaisen elin- kierron palauttamisella tähdätään koko ongelman ratkaisuun, eli pitkäaikaiseen tulokseen. Pai- koin kalanistutuksilla on edelleen merkitystä esimerkiksi saaliiden lisäämisessä ja jo hävinneen kalakannan lisääntymisen aloittamisessa, mutta toimivan luontaisen lisääntymisen lisänä niitä tulisi käyttää vain harkitusti. Suomessa vaeltavien kalakantojen hoidossa kalateiden rakentamiseen herättiin suhteellisen myöhään. Esimerkiksi suurista pohjoisen rakennetuista entisistä lohijoista, Kemi, Ii- ja Oulu- joesta, kalateitä on vain muutamassa voimalaitoksessa. Tilaston mukaan Suomessa on 215 ka- latietä (SYKE, Vesistötyöt-tietojärjestelmä VESTY 01/2020). Luvussa on todennäköisesti mukana myös muita kuin varsinaisia rakennettuja kalateitä, kuten vaellusesteiden (esim. pohjapadot) korjaamisia kalankulkukelpoiseksi. Kalateistä pääosa on pieniä luonnonmukaisia kalateitä (115 kpl tilastoitu VESTY). Teknisistä kalateistä yleisin on pystyrakokalatie (43 kpl), seuraavaksi yleisin on Denil –kalatie (10 kpl) ja loput pääosin kahden eri kalatietyypin yhdistelmiä tai tyypittele- mättömiä rakenteita. Vaelluskalojen elinkiertoon kuuluu myös vaelluspoikasten paluu takaisin joesta kasvualueelleen mereen tai järveen. Nousuvaelluksen lisäksi tulisi huomioida myös vaelluspoikasten alasvael- lusreitit koko luontaisen elinkierron mahdollistamiseksi. Itse kalatie voi soveltua myös poikas- ten alasvaellusreitiksi tai poikasille voidaan avata oma erillinen reittinsä. Poikaset useimmiten seuraavat päävirtausta laskeutuessaan alavirtaan (Karppinen ym. 2017). Tällöin tulee usein ky- seeseen poikasten ohjaaminen, esimerkiksi ohjausaidalla, pois turbiinivirtaamasta turvallisem- malle alasvaellusreitille. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 7 Kuva 1. Patojen esteellisyydet kartalla VESTY-järjestelmän tietokannan perusteella. Esteellisyy- delle on määritelty tasot siten, että punaisella on merkitty täydelliset vaellusesteet, keltaisella osittaiset ja vihreällä kalatiet (sinisistä ei ole esteellisyystietoa saatavilla). Millainen kalatie tai ohitusuoma kuhunkin kohteeseen rakennetaan, riippuu useasta eri teki- jästä. Käytettävissä oleva tila ja maaperä korkeussuhteineen määrittää pitkälti sen pystytäänkö paikalle rakentamaan luonnonmukainen ohitusuoma, tekninen kalatie tai näiden yhdistelmä. Myös suojelulliset kysymykset, kuten esimerkiksi historiallisesti arvokkaita kohteita tai vahvoja luontoarvoja sisältävät alueet, vaikuttavat ratkaisuun. Myös kalalajit, joiden odotetaan kalatietä käyttävän, vaikuttavat rakenteiden valintaan. Luonnonmukaisten ohitusuomien etuna on, että niihin itsessään voidaan rakentaa poikas- ja kutualueita ja korvata näin puuttuvaa soveltuvaa elinympäristöä. Kalateiden rakentamista Suomessa ohjaa erityisesti Kansallinen kalatiestrategia (2012). Strate- gian ajatuksena on siirtää painopistettä kalojen istutuksista nimenomaan luontaisen lisäänty- miskierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Strategia esimerkiksi listaa tärkeimmät kärkikoh- teet, joiden toteuttamisella on merkittävä vaikutus vaelluskalojen tilan parantamiseen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 8 Tämän raportin pohjana on Kymijoen Korkeakosken rakentamiskokemuksista laadittu ohje (Kurhinen 2019), johon on lisätty FRESHABIT LIFE IP -hankkeen kokemuksia. Esimerkit ja koh- dekohtaiset yksityiskohdat löytyvät rajatuista laatikoista eri otsikkotasojen alta. Tässä katsauk- sessa kerrotaan kalatiekohteiden kokemuksista tilaajan näkökulmasta ja pyritään listaamaan, mitä kaikkea kalatien rakentamisessa tulee huomioida. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 9 3. Kalatien tilaajana toimiminen Kalatien tilaajana voidaan pitää tahoa, joka hakee kalatielle vesilain mukaisen luvan ja luvan saatuaan vastaa luvan mukaisen rakenteen rakentamisesta, käytöstä ja kunnossapidosta. Tilaa- jan vastuu ei täten pääty kalatien rakentamiseen vaan jatkuu vesilain mukaisesti toistaiseksi voimassa olevana tai erityisistä syistä määräaikaisena. Tilaaja on tavanomaisesti esim. vesivoi- malaitoksen omistaja, ELY-keskus, osakaskunta tai vesistön järjestely-yhtiö, mutta myös yksi- tyishenkilö voi toimia tilaajana. Kalatien tilaajan ei tarvitse olla sama taho kuin padon tai muun nousuesteen omistaja, kunhan käytännön järjestelyt (lupa, rakenteiden sijoitus, vesitys sekä käyttö ja kunnossapito) sovitaan padon omistajan kanssa. Tilaajan ei myöskään tarvitse omistaa kaikkea maa- ja vesialuetta, mille kalatie rakennetaan, mutta rakentamista varten tarvitaan oikeus alueiden käyttämiseksi. Käyttöoikeus sovitaan kirjallisesti maa- ja vesialueiden omistajien kanssa tai sitä voidaan myös hakea vasta lupahakemusvaiheessa. Vesilain mukaisen vesitalousluvan lisäksi hanke vaatii ra- kennus- tai toimenpideluvan. Vesilain mukaisen luvan saajana tilaaja vastaa lupamääräysten noudattamisesta. Lupamääräyk- set käsittelevät mm. • rakenteita • töiden suorittamista ja niihin liittyvien ilmoitusten laatimista • patoturvallisuuteen liittyviä seikkoja • käyttöä ja kunnossapitoa • toimenpiteitä muille aiheutuvien menetysten ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi • kalatien toimivuuden tarkkailua Luvan saamisen jälkeen, ja myös prosessin kaikissa vaiheissa, kannattaa käyttää yleisiä termejä, jotta voidaan varmistua siitä, että kaikki osapuolet tarkoittavat samaa asiaa. Termistö löytyy kattavasti Valtioneuvoston asetuksesta rakennustyön turvallisuudesta (205/2016). Erityisesti työturvallisuuteen liittyvissä seikoissa on syytä olla tarkkana. Hankkeelle kannattaa tehdä kattavat riskikartoitukset sekä esiselvitys- että toteutusvaiheelle erikseen. Riskikartoitus kattaa taloudelliset riskit, suunnitteluvaiheessa mahdollisesti realisoitu- vat riskit, rakentamisaikana ja työmaalla olevat riskit sekä kalatien toimivuuteen liittyvät mah- dolliset riskit. 3.1. Natura 2000 alueiden huomioimisen erityispiirteet Luonnonsuojelulain 65 §:ssä määritellään, että jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tar- kasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Mikäli tuleva kalatie on tulossa Natura 2000 –alueelle, tai sen läheisyyteen tulee hankkeen suunnittelijan olla yhteydessä ELY-keskukseen, jonka toimialueelle kalatietä suunnitellaan. ELY- keskuksessa arvioidaan, tarvitaanko Natura-vaikutusten esiarvio tai Natura-vaikutusten arvi- ointi. Jos Natura-vaikutusten esiarvio tai arviointi vaaditaan, voi hankkeen toteuttaja tilata Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 10 arvioinnin pätevältä luontokartoittajalta, jolla on aikaisempaa kokemusta Natura-vaikutusten arviointien tekemisestä. Kalatien rakentaminen on yleensä Natura -alueen suojelutavoitteiden kannalta hyödyllistä, jos alueen suojeluperusteena ovat vesiluontotyypit tai -lajit. Mahdollisia haittoja suojeluperusteille voi koitua, jos suunnitellun kalatien alle jää suojeluperusteena olevia luontoarvoja. Myös työnaikainen häiriö tai kuormitus voi olla haitallista esimerkiksi jokihelmi- simpukan tai muiden luontodirektiivin lajien kannalta. Vaikutuksia voidaan lieventää toimenpi- teiden oikealla ajoittamisella tai tarvittaessa siirtämällä simpukoita turvaan toimenpiteen ajaksi. Kun kalatiehen haetaan lupaa aluehallintovirastosta, liitetään mahdollinen Natura-vaikutusten arviointi liitteenä lupahakemukseen. 3.2. Maanomistajien ja muiden sidosryhmien huomioiminen Ennen kalatien suunnitteluun ryhtymistä on hyvä luoda kokonaiskuva kohdealueesta ja -vesistöstä. Hankkeen etenemisen ja sosiaalisen hyväksyttävyyden kannalta keskeisiä kysymyk- siä ovat esimerkiksi se, saattaako kalatien rakentaminen aiheuttaa ristiriitaa alueen tai vesistön virkistyskäytön kanssa. Mahdolliset ristiriidat voivat liittyä esimerkiksi vesimaisemaan, vesis- tössä kulkemiseen ja uimiseen, työnaikaisiin vaikutuksiin tai muutoksiin kalakannoissa ja kalas- tuksessa. Mahdollisista vaikutuksista ja niihin vaikuttamiskeinoista tulee kertoa avoimesti hank- keen alusta saakka. Suunnittelun alussa tulisi varmistaa erikseen ja henkilökohtaisesti kaikkien avainhenkilöiden ja -tahojen (esim. maanomistajat, vesialueen omistajat, tiealueen omistajat, kalatalousalue, muut viranomaiset (kunta ja esim. museoviranomainen) alustava myötämielisyys hanketta kohtaan. Asianosaistahot tulisi osallistaa hankkeen ideointiin ja suunnitteluun mahdollisimman aikai- sessa vaiheessa ja yleisesti ottaen mieluummin liian laajalla kuin liian suppealla joukolla. Hankkeen alussa on myös hyvä tiedostaa vastaavan hankkeen mahdolliset aikaisemmat vai- heet: onko kalatietä suunniteltu aikaisemmin ja jos on, kohtasiko hanke silloin vastustusta? Jos kohtasi, minkä takia? Voitaisiinko hanke toteuttaa toisella tavalla kuin aikaisemmin suunnitel- tiin? Voitaisiinko yhteistyötä ja dialogia hankkeen osapuoliin parantaa aikaisempaan hankkee- seen nähden? Ovatko alueen toimijat yksimielisiä, vai esiintyykö sellaisia ristiriitoja, jotka pitää huomioida hankkeen edistämisessä? Hankkeen käynnistämisestä tiedottamisessa sekä vesistön käyttäjien ja sidosryhmien aktivoin- nissa voidaan yleensä hyödyntää esimerkiksi paikallislehteä ja muita medioita, myös sosiaalista mediaa ja vesi.fi-palvelua. Kun hanke suunnitellaan hyvässä ja sujuvassa yhteistyössä kaikkien osapuolten kanssa, se myös saadaan todennäköisemmin toteutettua. Sujuva yhteistyö joudut- taa hankkeen toteuttamista olennaisesti myös lupakäsittelyvaiheessa. Hyvä yhteistyö myös to- teuttamisvaiheessa takaa parhaan lopputuloksen ja helpottaa myös hankkeen rahoitusta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 11 Vaellusesteenä toimivan vanhan myllypadon tilalle suunniteltiin kalankulun mahdollistava pohjapato. Padon alapuolelle tehtäisiin neljä kivikynnystä, joiden väliset 7–20 metriä pitkät altaat soveltuisivat taimenen kutu- ja poikasalueiksi. Muutostyö katsottiin kalatieksi, jolloin kalastuslain (379/2015) 71 §:n mukainen kalastuskieltoalue olisi 200 metriä kalatien ylä- ja alapuolella aikaisemman ainoastaan alavirtaan ulottuvan 100 metrin sijaan. Tällä kohteella kalastuskieltoalue olisi laajentunut koskialueen alapuolella olevalle suvantoalueelle ja sau- narantaan, minkä vuoksi maanomistaja vastusti hanketta. Neuvottelujen jälkeen kalata- lousviranomainen teki kuitenkin alustavan päätöksen, minkä mukaan kalastuskieltoaluee- seen kuuluisi vain koskialue ja kalastus olisi sallittua maaomistajille tietyin rajoituksin su- vantoalueella. astus olisi sallittua maaomistajille tietyin rajoituksin suvantoalueella. 3.3. Lupaprosessin eteneminen Kalatien rakentaminen vaatii vesilain (587/2011) mukaisen luvan, jonka myöntää kalatien sijain- tipaikan vastuullinen aluehallintovirasto (kuva 2). Vesilain mukaisen luvan hakemuksen sisältövaatimukset on esitetty valtioneuvoston asetuk- sessa vesitalousasioista (1560/2011): https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20111560. Käy- tännössä lupahakemuksen laatiminen on työlästä ja vaatii erityisosaamista ja siksi konsultin käyttäminen on suositeltavaa jo hankkeen alkuvaiheessa. Lupahakemuksen kannalta kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota seuraaviin asioihin: • Rakenne: lupahakemusta varten tarvitaan rakenteen piirustukset ja lupa myönnetään ko. piirustusten mukaista rakennetta varten. Ennen luvan hakemista kannattaa laatia lukuisia esisuunnitelmia sijoituspaikkojen, toteutustapojen ja kustannusten vertailua varten. Toteutettavasta rakenteesta laaditaan tarkat suunnitelmat lupahakemusta varten. • Hankkeen työnaikaiset vaikutukset: hankkeesta aiheutuu vaikutuksia valmistumisen jälkeen, mutta myös jo työn aikana. Työnaikaisia vaikutuksia ovat mm. veden väliaikainen samentuminen tai louhintojen aiheuttama tärinä. Tämän takia lupahakemusta varten tulee jo suunnittelussa ottaa huomioon, esimerkiksi tehdäänkö rakennustyö märkätyönä (eli vedessä) vai kuivatyönä. • Hankkeen valmistumisen jälkeiset vaikutukset: kalatiestä voi kalojen vaellusmahdollisuuksien lisäämisen ohessa aiheutua vaikutuksia esim. olemassa olevan padon yläpuolisiin vedenkorkeuksiin ja alapuolisiin virtaamiin, mikäli kalatiestä virtaa vettä eri määriä kuin ennen rakentamista. Nämä hydrologiset muutokset verrattuna nykytilaan tulee selvittää. Mikäli lupahakemusasiakirjat eivät ole lupapäätöksen kannalta riittävät, aluehallintovirasto pyy- tää hakijalta täydennyksiä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 12 Kuva 2. Kaaviokuva kalatien lupaprosessin etenemisestä kalatien rakentamista varten. Luvasta antavat virallisen lausunnon esimerkiksi paikallinen ELY-keskus, kalatalousviranomai- sena toimiva ELY-keskus (jos eri kuin edellinen) ja hankkeen sijaintikunta. Muistutuksia ja mie- lipiteitä saavat esittää esim. rakennushankkeen sijaintikiinteistön naapurikiinteistöjen omistaja ja sellaiset tahot, joiden yleiseen tai yksityiseen etuun hanke vaikuttaa. Luvan saamista nopeut- taa, mikäli em. tahot ovat tietoisia kalatiehankkeesta ja sen mahdollisista seurauksista mahdol- lisimman aikaisessa vaiheessa. Esimerkiksi kalatalousviranomaisena toimivan ELY-keskuksen kanssa on hyvä neuvotella kalatien rakenteista (tekninen vai luonnonmukainen) sekä virtaa- mista ja käyttöajoista jo ennen luvan hakemista. Tällöin ne ovat selvillä kuulutusvaiheessa. Kes- kusteluissa voivat olla mukana myös mm. Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 13 Vattenfall haki Saarijärven reitillä n. 20 km päässä toisistaan sijaitseviin Hietamankosken ja Leuhunkosken vesivoimalaitosten yhteyteen rakennettaviin kalateihin lupia vuonna 2017. Kalateiden toteutuksesta käytiin alusta alkaen keskustelua mm. paikallisena kala- talousviranomaisena toimivan Pohjois-Savon ELY-keskuksen kanssa. Esisuunnitelmavai- heessa kummankin kalatien osalta vertailtiin luonnonmukaista, teknistä pystyrako- ja borland-kalatietä. Kumpaankin paikkaan valittiin toteutettavaksi tekninen pystyrakoka- latie teknistaloudellisesti parhaina vaihtoehtoina. Luonnonmukainen kalatie edellyttää huomattavasti enemmän pinta-alaa kuin tekninen. Tästä syystä Hietamankoskella luon- nonmukainen kalatie olisi kulkenut poikittain ohijuoksutuskanavan läpi, jolloin ohijuok- sutusten aikaan kalatien toimivuus ja sen rakenteiden kestävyys olisivat olleet epävar- moja. Leuhunkoskella luonnonmukainen kalatie olisi pitkälti sijainnut laitoksen läheisyy- dessä sijaitsevan lammen päällä eli lampea olisi pitänyt täyttää maa-aineksella. Ahtaan sijainnin takia luonnonmukaisen osuuden lisäksi siinä olisi ollut myös tekninen pysty- rako-osuus. Esisuunnitelmien valmistuttua keskusteluihin osallistuivat tilaajan ja ELY- keskuksen edustajien lisäksi mm. suunnittelukonsultti ja Luonnonvarakeskuksen edus- taja. Ennen lupien hakemista oli toteutettavan rakenteen lisäksi käsitelty mm. houkutus- virtaamapumppujen tarve, kalateiden sijoittuminen ja kalateiden toimivuuden seuranta. Lisäksi hakija järjesti yhdessä Pohjois-Savon ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen ja Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijoiden kanssa yleisötilaisuuden Saarijärvellä. Kummankin kalatien hakemukseen liittyen jätettiin ainoastaan kaksi lausuntoa, jotka kumpikin olivat luvan saamisen kannalta myönteisiä. Lupaprosessi vireille tulosta luvan saamiseen kesti kummankin kohdalla noin seitsemän kuukautta. Kiskonjoen Kosken ja Hålldammin kalateiden rakentamisen vesiluvan hakijana toimi Var- sinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousviranomainen. Hakemusasiakirjoihin sisällytet- tiin jo hakuvaiheessa sopimukset voimalaitoksen ja maanomistajan kanssa, simpukkasel- vitys, maisemaselvitys, maaperätutkimus, Natura -vaikutusten tarveharkinta, arkeologi- nen selvitys sekä museoviranomaisen lausunto hankkeesta. Aluehallintovirasto pyysi ha- kemukseen täydennystä vesi- ja ranta-alueiden omistajatietojen osalta. Luvan käsittely hakemuksen jättämisestä päätöksen lainvoimaiseksi tulemiseen vei noin yhdeksän kuu- kautta. Päätöksestä ei valitettu. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 14 4. Suunnitteluvaihe Kalatien suunnittelu sisältää erikoissuunnittelua (esim. hydraulinen mitoitus), jota ei normaa- lissa rakennushankkeessa yleensä ole. On suositeltavaa, että tilaaja on vastuussa suunnittelu- vaiheesta, jotta kaikki erikoisosaamista vaativat osa-alueet tulee huomioitua. Kalatierakentamisen kustannuksiin oikein ajoitetuilla suunnitteluvaiheella, urakkalaskennalla ja varsinaisella rakennusvaiheella on suuri merkitys. Suunnitteluvaiheessa onnistuminen takaa parhaan lähtökohdan koko hankkeen onnistumiselle ja pysymiselle kustannusarviossa. Maape- rätutkimukset ja mahdollisesti myös rakentamistapalausunto kannattaa pyrkiä tekemään jo osana yleissuunnittelua. Yleissuunnitteluvaiheessa geoteknikon tai pohjarakentamisen asian- tuntijan mukanaololla voidaan varmistaa, että kalatie on jo luvitusvaiheessa sijoitettu rakennet- tavuudeltaan "oikealle" sijainnille. Pohjarakentaminen vaikuttaa merkittävästi myös rakentamiskustannuksiin, joten kustannusar- viot pitävät paremmin paikkaansa, kun ne on huomioitu jo yleissuunnitelmassa. Museoviraston mahdolliset vaatimukset huomioidaan jo yleissuunnittelussa ja museovirastoon kannattaakin ottaa yhteyttä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kun biologi tai muu kala- asiantuntija otetaan mukaan viimeistään rakennesuunnitteluun (esim. lausunnot suunnitel- mista eri vaiheissa), kalojen tarpeet pystytään pitämään mukana koko suunnittelun ajan. Myös seurannan vaatimat rakenteet ja liitännät kannattaa huomioida jo rakennesuunnittelussa. Rakennesuunnitteluvaiheessa 3D-mallin avulla hahmottaminen on helpompaa ja yleisesti voi- daan sanoa, että sen avulla myös eri alojen ammattilaiset pystyvät keskustelemaan sellaisistakin asioista, joihin oma tekninen asiantuntemus ei ehkä riittäisi. Suunnittelijan työtunteja tulee va- rata myös varsinaisen rakentamisen ajaksi, jolloin muutokset ja keskustelu suunnittelijan kanssa on saumatonta. Mahdolliset työpadot ja niiden suunnittelu kannattaa miettiä jollain tasolla jo suunnitteluvai- heessa, työpadoilla voi olla myös merkittävä vaikutus kustannuksiin. Työn toteutettavuus (märkätyö, työpadot, ohijuoksutukset yms.) tulee selvittää jo suunnittelu- vaiheessa. Urakoitsijan ammattitaitoa kannattaa toki hyödyntää ja urakoitsijoita voi pyytää esit- tämään vaihtoehtoisia ratkaisua töiden toteuttamiseksi. Ellei tilaaja itse halua vastata työpato- jen patoturvallisuudesta, tulee urakoitsija velvoittaa huolehtimaan työpatoihin liittyvistä pato- turvallisuusvelvoitteista (esim. luokittelu ja tarkkailu). Etenkin silloin, jos työ tehdään urakoitsi- jan esittämällä tavalla. Tilaaja vastaa olemassa olevien patojen patoturvallisuudesta. Korkeakosken kalatien urakkalaskenta jouduttiin määräraha- ja aikataulusyistä tekemään ”vain tarjouslaskentaa varten” merkinnällä varustetuilla suunnitelmilla. Suunnitelman täy- dentäminen lopulliseksi rakennussuunnitelmaksi käynnistettiin välittömästi tarjouslasken- nan jälkeen. Jo tässä vaiheessa havaittiin, että suunnitelman täydentämiseen tarvittava työmäärä on melko suuri ja merkittävä osa suunnitelmasta perustui kalatien alueen van- hojen suunnitelmien ja piirustusten pohjalta tehtyihin olettamiin eikä alueella tehtyihin tarkempiin mittauksiin ja maaperätutkimuksiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 15 4.1. Maaperätutkimus Usein pato on perustettu kalliolle ainakin pääosin, mutta kalatierakenteet yltävät jopa satoja metrejä padosta alavirtaan päin, joko ohijuoksutusuoman tai voimalaitoksen ohi. Padon raken- nuspaikalta mahdollisesti louhitut kalliot on yleensä käytetty padon alapuolisten penkereiden rakentamiseen ja verhoiluun. Louhepenkereiden ja -verhoilujen taustat voivat taas olla alkupe- räistä maa-ainesta, joka pitää vaihtaa rakennusvaiheessa. Kalatien rakennusalueella maaperän rakenne voi vaihdella paljon hyvin lyhyellä matkalla ja ilman perusteellista maaperätutkimusta perustamiskustannuksia on vaikea arvioida tarkasti. Åminneforsin kalatien alla olevan maaperän rakenne oli vaihtelevaa ja työpadon rakenta- minen Larsen-ponttiteräspalkeista osoittautui erittäin haastavaksi johtuen louheesta, josta ponttiteräkset ei mennyt läpi. Rakenteita vahvistettiin porapaalutuksella, joista tuli merkit- täviä lisäkustannuksia. Myös ilman perusteellista maaperätutkimusta suunnitellut perustamismenetelmät voidaan jou- tua muuttamaan kesken rakentamisen, josta tulee lisäkustannuksia ja aikatauluviivettä. Maaperätutkimukset kannattaa tehdä perusteellisesti myös mahdollisten työpatojen kohdalle oikean rakentamis- ja tiivistystavan valitsemiseksi. Korkeakoskella kunnollisten maaperätutkimusten puute realisoitui heti rakennustyön al- kuvaiheessa. Useissa kohdissa oletetun kallionpinnan kohdalta löytyi kivilohkareita, savea ja jopa liejua sisältävää läjitysmaata. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 16 Kuva 3. Tästä kalatien rakentaminen alkaa. Billnäsin kalatie rakennettiin tukevalle kal- liopohjalle. Kuva: Viliina Evokari. 4.2. Yleissuunnittelu Kalatien yleissuunnitelma tarvitaan yleensä jo vesioikeudellisen lupahakemuksen liitteeksi en- nen varsinaisen rakentamiseen tähtäävän suunnittelun aloittamista. Tätä alustavaa suunnitel- maa laadittaessa on hyvä käyttää apuna/lausunnonantajana myös rakenneteknistä suunnitte- lijaa. Täsmennykset ja täydennykset (lupaehtojen puitteissa) lopulliseen yleissuunnitelmaan sekä lopulliseen virtaustekniseen suunnitelmaan voidaan tehdä/kannattaa tehdä varsinaisen rakentamiseen tähtäävän suunnittelun yhteydessä, kun mahdolliset tarpeet muun suunnittelun edistyessä on todettu. Korkeakosken kalatien rakentamisen yhteydessä yleissuunnitelmaan ja virtaustekniseen suunnitelmaan ei juurikaan tehty muutoksia. Lupakäsittelyyn on mahdollista viedä myös lopullinen, toteuttamiskelpoinen suunnitelma. Käy- tännössä tässä on tietenkin pieni riski siinä, että toteutus tulee tehdä sellaisena kuin se on suunnitelmassa esitetty, ja rakentamisen aikana voi tulla soveltamisen tarvetta. Pieniä muutok- sia on kuitenkin mahdollista tehdä luvan puitteissa, joten yleensä se ei muodostu ongelmaksi. 4.3. Museoviraston lausunto Museovirasto on julkaissut ohjeen, jossa avataan erilaisten kalatierakentamiseenkin liittyvien hankkeiden vaikutusten arviointia eri aikakausien rakennusperintöön, rakenteisiin, arkeologi- seen kulttuuriperintöön ja kulttuurimaisemaan (Kankkunen ym. 2018). Onkin tärkeää, että Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 17 hankkeisiin saadaan mukaan oikea-aikainen ja riittävä kulttuuriperinnön huomioimisen pro- sessi. Käytännössä tämä tarkoittaa lausunnon pyytämistä hankkeesta museoviranomaiselta (maakuntamuseo tai Museovirasto). Museoviranomaiseen kannattaa ottaa yhteyttä heti hank- keen suunnitteluvaiheessa. Kulttuuriperintöön liittyvistä lausunnoista (rakennettu kulttuuriympäristö, maalla sijaitseva ar- keologinen kulttuuriperintö ja maisema-asiat) vastaavat Museoviraston ja maakuntamuseoi- den välisten yhteistyösopimusten mukaisesti joko maakuntamuseot tai Museovirasto. Veden- alaisen kulttuuriperinnön osalta Museovirasto on ainoa suojeluviranomainen Suomen sisä- ja aluevesillä. Erilaiset vedenalaiseen kulttuuriperintöön liittyvät toimenpiteet, lupa-asiat ja vaiku- tusten arvioinnit edellyttävät Museoviraston lausuntoa. Yleisesti museoviraston nykynäkemyksen mukaan vanhaa rakennuskantaa ja kulttuurimaise- maa tulee kunnioittaa, mutta se ei saa estää uuden rakentamista ja uusi taloudellisesti kannat- tava toiminta mahdollistaa myös vanhan säilyttämisen ja ylläpidon. Museoviraston ohje Kulttuuriperinnön huomioiminen virtavesien, kosteikkojen ja ranta-aluei- den hankkeissa (2018), https://www.museovirasto.fi/uploads/Kulttuuriymparisto/2019 _MV_kalatalousohjeistus_A4_pieni_190705_160100.pdf Kuhankosken vanha voimalaitos on Keski-Suomessa kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde ja jää varavoimalaitokseksi. Uusi koneasema ja luonnonmukainen kalatie rakenne- taan vanhan voimalaitoksen viereen. Kun uuden koneaseman maanpäälle näkyviin tulevaa rakennusta alettiin suunnittelemaan, pyydettiin museovirasto mukaan lausumaan suunni- telmista. Ennen lausuntoa museovirasto tutustui kohteeseen maastossa ja ns. insinööriku- viin uudesta koneasemasta. Museovirasto ohjeisti ennen arkkitehtikuvien laatimista, että vanhan voimalaitoksen ulkonäköä ei saa kopioida vaan tulee suunnitella vanhan voimalai- toksen viereen ja ympäristöön soveltuva nykyaikainen rakennus. Vanhasta voimalaitok- sesta tulee kuitenkin mukailla rakennustyyliä samoin värisävyin. Esimerkiksi ikkunoiden tu- lee olla vanhaa mukaillen korkeita, mutta ikkunoiden määrä on vapaa ja muoto nykyaikai- nen. Vanhan rakennuksen kattokulma tulisi saada esiin uudessa katossa, mutta sen ei tar- vitse olla samanlainen. Näillä ohjeilla arkkitehti pystyi piirtämään uuden koneaseman suunnitelmat niin, että museovirasto antoi puoltavan lausunnon ilman muutostarpeita. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousviranomainen on tehnyt Kosken ja Hålldam- min kalateiden suunnitelmien alusta alkaen yhteistyötä museoviraston kanssa. Museovi- rasto on ollut mukana useissa hankkeen kokouksissa ja maastokatselmuksilla. Kun Kis- konjoen Kosken ja Hålldammin kalateiden rakentamiseen haettiin vesilupaa, sisällytettiin jo hakuvaiheessa museoviranomaisen lausunto hankkeesta. Museovirasto edellyttää lau- sunnossaan mm: ”Koska kalatien kaivuu edellyttää maankaivamista muinaismuistolain rauhoittamalla alueella, tulee mahdolliset muinaisjäännökseen syntyvät vahingot mini- moida. Vahinkojen lieventäminen tarkoittaa sitä, että kaivuutyötä valvoo arkeologi. Val- vontatutkimus toteutetaan siten, että kaivuun aikana mahdolliset esiin tulevat kiinteään muinaisjäännökseen kuuluvat rakenteet dokumentoidaan piirtämällä ja valokuvaamalla. ”Mahdolliset esiin tulevat löydöt taltioidaan. Dokumentoinnin ajaksi kaivaminen keskey- tetään...” Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 18 Mustionjoen kalateiden suunnittelun ohjausryhmän järjestäytymiskokouksen muistiossa todetaan, että yhteistyö maakuntamuseon ja museoviraston kanssa aloitetaan heti. Tam- mikuussa 2016 Etelä-Suomen Aluehallintovirastolle jätetyissä Åminneforsin ja Billnäsin voimalaitospatojen kalateiden lupahakemuksiin sisältyi Museoviraston lausunto. Hake- muskirjeessä korostetaan suunnittelutyöryhmän aktiivista vuorovaikutusta museoviran- omaisten kanssa suunnittelutyön eri vaiheissa. Suunnitteluhankkeessa on selvitetty eri- tyisen tarkasti kalatierakenteen maisemallista ja toiminnallista soveltuvuutta Billnäsin ruukkiympäristöön. Billnäsin kalatien lupapäätöksessä todetaan museoviraston lausunnosta seuraavasti: ”Hakija on pyytänyt Museovirastolta lausunnon hankkeesta ennen lupahakemuksen vi- reillepanoa. Museovirasto on 11.1.2016 antanut asiasta lausunnon, joka on laadittu yh- teistyössä Länsi-Uudenmaan maakuntamuseon kanssa. Lausunnossa on muun muassa todettu, että teollisuusperintöä edustaviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin voima- larakennusten yhteyteen sijoittuvat kalatiet edustavat rakenteita, jotka periaatteessa jat- kavat alueiden teknisluonteisen rakentamisen perinnettä...... Suunnitelma on kuitenkin tuoreen asemakaavaratkaisun mukainen ja teolliseen ympäristöön hyväksyttävissä oleva uudentyyppinen tekninen rakenne. Alueen teollisuuskäytön päätyttyä kalatie saattaa osaltaan tukea toiminnallisesti myös muun ruukinalueen vireyttä ja uusia käyttötapoja. Lupakäsittelyn yhteydessä ja yksityiskohtaisessa suunnittelussa on vielä varmistettava, että kalatien rakenteet eivät vaikeuta voimalaitosrakennuksen korjaus- ja muutostöitä tai suojelua. Suunnitelmia on tarkennettava ja arvioitava yhteistyössä museoviranomaisen kanssa myös värityksen, pintakäsittelyn ja yksityiskohtien osalta, jotta kalatie soveltuisi mahdol- lisimman hyvin olevaan rakennusperintöön ja maisemaan. Erityistä huomiota vaatii be- tonirakenteiden pintakäsittely, jotta lopputulos vastaisi teollisuusympäristön robustia luonnetta. Myös huolto- ja kävelytasanteet kaiteineen vaativat huolellista suunnittelua. Jokiuomaan rakennettavalla Billnäsin teknisellä kalatiellä ei arvioida olevan vaikutusta arkeologiseen kulttuuriperintöön maassa tai veden alla. Kalatien suunniteltu väylä ohit- taa kohteessa mahdolliset säilyneet kiinteisiin muinaisjäännöksiin kuuluvat rakenteet. Arkeologisille lisäselvityksille ei ole tarvetta.” Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 19 Kuva 4. Billnäsin teknisen kalateiden betonirakenteiden pintakäsittely tehtiin Museoviraston lausunnon mukaisesti vastaamaan ympäröivän teollisuusympäristön robustia luonnetta. Kuva: Pia Nordström, Raaseporin kaupunki. 4.4. Virtaustekninen suunnitelma Virtaustekniseen suunnitelmaan kuuluu määritellä kalatien pituus, korkeusero, padotusaltaat ja virtausaukkojen koot. Tekninen taustoitus tehdään biologisista lähtökohdista eli eri lajien vaa- timukset pyritään ottamaan huomioon. Esimerkiksi millaiset virrannopeudet ja korkeuserot ovat käytännössä sekä teknisesti että ekologisesti (uintikyky, lepopaikat) mahdollisia. Virtaustekninen suunnittelu on kalatierakentamisen erikoisosaamista vaativimpia osia ja sen onnistuminen on kalatien toimivuuden kannalta tärkeää. Kalatien suuaukon oikea sijoittaminen ja riittävä houkutusvirtaama vaikuttavat oleellisesti ka- lojen hakeutumiseen kalatiehen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 20 Kuva 5. Vedenpinnan vaihtelun vuoksi kalatiehen menevää virtaamaa voidaan joutua säätä- mään joko manuaalisesti tai automaattisesti. Saarijärven reitillä Hietaman kalatiessä ultraääni- anturi mittaa vedenpinnan korkeutta jonka mukaan kalatiehen menevän veden määrää voidaan säätää. Kuva: Teppo Vehanen. Kiskonjoella kalatiesuunnittelua oli tehty ennen FRESHABIT LIFE IP -hanketta jo kahteen otteeseen. Erilaiset ristiriidat sekä suunnittelun puutteet kuitenkin aiheuttivat kummallakin kertaa sen, että hankkeet eivät edistyneet juuri suunnittelua pidemmälle. Vuonna 2015 kalatiesuunnittelu alkoi uudelta pohjalta. Alueelle teetettiin ensin arkeologi- nen inventointi museoviraston kanssa sovitulla tavalla. Ideaalisimman kalatieratkaisun löy- tämiseksi Koskelle suunniteltiin kolme eri ohitusuomavaihtoehtoa, joita tarkasteltiin sekä suhteessa arkeologisiin havaintoihin, toimivuuteen, valvottavuuteen sekä kustannuksiin. Maisemallinen vaikutus otettiin myös huomioon. Esitetyistä vaihtoehdoista parhaimmaksi katsottiin padon itäpuolelle sijoittuva lyhyin kalatievaihtoehto. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 21 Kuva 6. Havainnekuva Kiskonjoen Kiskon luonnonmukaisen kalatien yläosasta. Kuva: Arkkiteh- tuuri- ja maisemasuunnittelu Nyman & Ristimäki. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 22 4.5. Arkkitehtisuunnittelu Erityisesti kaavoitetulla alueella arkkitehtisuunnitteluun kuuluu kohteen ulkonäön ja esim. väri- tyksen huomioon ottaminen. Arkkitehtisuunnittelu voi olla osa yleissuunnitelmaa eikä erillistä arkkitehtisuunnittelua silloin käytetä. Arkkitehtisuunnittelu on kuitenkin erityisesti rakenne- tussa ympäristössä ja kaava-alueilla tärkeä suunnitteluvaihe. Kalatien rakentaminen vaatii useimmissa tapauksissa kaupungin tai kunnan rakennusvalvontaviranomaisten myöntämän ra- kennusluvan tai toimenpideluvan. Arkkitehdin/pääsuunnittelijan laatimat rakennuslupapiirus- tukset ovat useimmissa tapauksissa edellytys luvan myöntämiselle. Lupaviranomaiset voivat myös esittää kohteen ulkonäköön liittyviä vaatimuksia. Rakennesuunnittelija voi toimia joissakin kohteissa myös arkkitehtisuunnittelusta vastaavana, mutta erityisesti suojelullisesti (kulttuuriarvot, rakennussuojelu) merkittävissä kohteissa arkki- tehdin mukanaolo on välttämätöntä. Arkkitehdin tai maisema-arkkitehdin mukanaolo hankkeen suunnittelussa on tarpeen, jos ka- latie sijoittuu tärkeälle maisema-alueelle tai merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön. Kiskonjoen Koskella ohitusuomatyyppinen kalatie saatiin maisemasuunnittelun keinoin is- tumaan niin ruukkimiljööseen kuin kumpuilevaan laidunmaisemaan. Eri suunnista avautu- vat näkymät pyrittiin säilyttämään maisemakuvassa. Maisemasuunnitelmassa suositeltiin myös puuistutuksia töiden kuluessa poistettavien puiden tilalle. 4.6. Rakennetekninen suunnittelu Rakennetekninen suunnittelu tehdään luotettavien lähtötietojen ja yleissuunnitelman ja ta- pauskohtaisesti myös arkkitehtuurin pohjalta. Suuri osa varsinaisesta rakentamisesta tehdään rakenneteknisen suunnitelman mukaan, siihen kuuluu yksityiskohdat esim. perustamisesta, ra- kennepaksuuksista, raudoituksista ja liikuntasaumoista. Suunnitelmassa tulee esittää riittävä määrä yksityiskohtaisia leikkauksia ja detaljeja myös kohteen hankalista paikoista. Myös huo- lellisuus ja selkeys erilaisten mittojen esittämisessä on tärkeä asia. Rakentamisessa tulee aina muutoksia käytännössä rakentamisen aikana – urakka tulee muuttumaan ja se on normaalia. Korkeakoskella kalatien perustaminen jouduttiin useissa kohdissa ratkaisemaan uudestaan rakennustyön aikana. Perustaminen on Korkeakosken kalatien kaltaisessa rakenteessa eri- tyisen tärkeässä asemassa. Kyseessä on yli 200m pitkä vesitiivis betonikaukalo, jossa mah- dolliset tukipainumat voivat johtaa suuriin ongelmiin. Kaukalon rakenneteknisessä mitoi- tuksessa määräävinä tekijöinä ovat halkeilumitoitus ja säilyvyysajattelu. Lähes kaikki kala- tien betonirakenteet ovat joko vedessä olevia tai vesitiiviitä rakenteita, joiden tulee kestää myös jäätymistä ja sulamista vaihtelevissa olosuhteissa. Korkeakoskella rakenneteknisen suunnittelun yleisluontoisuus/ keskeneräisyys oli havaittavissa myös raudoituksen ja ra- kenteellisten yksityiskohtien esittämisessä. Puutteiden lisäksi suunnitelmassa oli useita kohtia, joissa raudoitus ja rakenteiden mitat sekä esim. tukien sijainti olivat ristiriidassa. Huolellinen ennen urakkalaskentaa ja rakentamista tehty rakennetekninen suunnittelu säästää hankkeen monelta viiveeltä ja ongelmalta rakentamisen aikana. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 23 Kuva 7. Leuhunkosken kalatie on rakenteilla Saarijärven reitillä elokuussa 2020. Kuva: Teemu Sarnola, Vattenfall. 4.7. Kalatien huollon ja ylläpidon suunnittelu, teknisen seurannan tarpeet Kalatien huollon ja ylläpidon suunnittelu sisältää kalatien päälle tulevat kulku- ja huoltotasot. Suunnitelmassa otetaan huomioon pääsy huoltotasoille sekä tarvittavat kulkuportit ja huollon vaatimat kulkuaukot ja tikkaat sekä tilat/alueet pumppujen yms. huoltoa ja kunnostusta varten. Kalatiet ovat osa patorakennetta. Tämän takia ne on pidettävä kunnossa ja niiden toimintaa on tarkkailtava patoturvallisuuslain (2009/494) mukaisesti. Kiskonjoen Kosken kalatie on suunniteltu kulkemaan karjalaitumena käytettävän pellon- nurkan poikki. ELY-keskuksen ja maanomistajan tekemän sopimuksen mukaan kalatien yli voidaan FRESHABIT LIFE IP -hankkeen puitteissa rakentaa silta, jotta laiduntavat eläimet pääsevät kulkemaan ja laiduntamaan kalatien taakse jäävälle maakaistaleelle. Sopimuksen mukaan karja pidetään poissa kalatiestä maisemaan sopivien aitojen avulla. Kiskonjoella maanomistajan kanssa on sovittu, että kalatierakenteet siirtyvät työn lopputarkastuksen yhteydessä maanomistajalle. ELY-keskus kuitenkin vastaa kalateiden seurannan suunnit- telusta ja toteutuksesta sekä juoksutusvelvoitteiden mukaisesta virtaaman järjestämisestä. ELY-keskus vastaa myös kalateiden ja niiden rakenteiden kunnostustoimista. Kalatien siis- tinä pitäminen ym. pienemmät huoltotoimet kuuluvat maanomistajalle. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 24 4.8. Sähkö- ja valaistussuunnittelu Sähkö- ja valaistussuunnittelussa pohjana ovat kalatien valaisua vaativat kohdat sekä muut sähköä tarvitsevat laitteet. Tässä yhteydessä tulee selvittää myös kalatien alueelle tulevan säh- kökaapelin sijainti, sähkökeskuksen paikka ja tarvittavien sähköpistokkeiden sijainti sekä vedet- tävien sähkökaapelien mahdollisesti vaatimat suojaukset. Myös sähköistykseen liittyvät asiat tulee huomioida huoltotasoihin liittyvässä suunnittelussa. 4.9. Laitteistojen ja automatiikan suunnittelu Laitteistojen ja automatiikan suunnittelussa tulee ottaa huomioon ylä- ja alasulkuluukut, hou- kutusvesipumput, ohjauskeskukset sekä kalojen mittauksen ja kuvauksen vaatimien laitteiden sijoittaminen. Laitteiston ja automatiikan suunnittelu on täysin vesistökohtaista ja olosuhteet määrittävät mahdollisuudet ja tarpeet. Yleensä yläveden säätö ei vaadi niin paljon suunnittelua kuin alavesi. Yläveden säätöä voidaan optimoida kokeilemalla ja testaamalla erilaisilla yläveden korkeuksilla. Jos vesistön virtaamavaihtelut ovat suuria (laaja valuma-alue, jossa voi olla pitkä tulva-aika) niin alaveden nousu on haasteellinen, ja samalla korkean alaveden takia houkutusvirtaama heikke- nee alimmissa vaimennusaltaissa. Tarvitaan rakenteita ja säätöä, jolla houkutusvirtaama saa- daan ”näkyväksi” kaloille ja kuitenkin riittävän lähelle päävirtausta. Hietamankosken ja Leuhunkosken kalateiden löydettävyyttä on parannettu kasvattamalla houkutusvirtaamaa pumpulla. Pumppu sijaitsee kalatien alaosan suuaukon läheisyydessä ja sillä pumpataan vettä voimalaitoksen alakanavasta kalatien alimman altaan vieressä ole- vaan pumppausaltaaseen. Pumppausaltaasta vesi virtaa kalatien alimpaan altaaseen jossa se yhdistyy kalatien muuhun virtaamaan ja houkutusvirtaama suurenee. Pumppu on auto- maattinen ja sillä pyritään pitämään houkutusvirtaama samansuuruisena riippumatta siitä kuinka suuri virtaama kalatiehen tulee sen yläosan luukun kautta. 4.10. Laitteistojen huollon ja kunnossapidon suunnittelu Laitteistojen huollon ja kunnossapidon suunnittelu on tärkeä sekä kohteen rakentamiseen että kalatien toimivuuteen liittyvä tekijä. Kalatien päälle rakennettavat kulku- ja huoltotasot tulee huomioida jo suunnitteluvaiheessa. Suunnitteluvaiheessa ainakin seuraavat huoltotasoihin liittyvät kysymykset tulee ratkaista: • mihin paikkoihin tulee päästä • mistä huoltotasoille kuljetaan • kulkuporttien (lukittavien) sijoittaminen • mahdollinen kameravalvonnan tarve alueella • tarvittavat kaiteet • mahdollisten huoltoluukkujen ja niihin liittyvien tikkaiden tarve ja sijoittaminen • paikka kalatiehen liittyvien laitteiden (esim. pumput) huoltoa varten Huoltopaikkaa suunniteltaessa tulee huomioida myös toimivat välineet pumppujen ja niiden suojaverkkojen nostamiseksi huoltotasolle. Tärkeimmät laitteet ovat veden ja kalojen kulkua säätelevät ylä- ja alaluukut kalatien molemmissa päissä sekä niihin liittyvät automatiikka ja Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 25 säätölaitteet. Samat säätölaitteet (ja ohjelmistot) ohjaavat myös houkutusvesipumppujen toi- mintaa. Toimivien laitteistojen suunnittelun pohjana on kalojen käyttäytymiseen liittyvät tiedot ja virtaustekninen suunnittelu. Laitteiden ja niiden ohjauskaappien suunnittelua on hyvä tehdä yhtä aikaa huoltotasojen kanssa. Kalatien läpi kulkevien kalojen kuvaaminen ja mittaus sekä siihen tarvittavat laitteet kannattaa selvittää jo huolto- ja laitteistosuunnittelun yhteydessä. Vaikka kuvaukseen ja mittaukseen liit- tyviä laitteita ei hankittaisikaan kalatien rakentamisen yhteydessä, niiden tarvitsemat tilat ja va- raukset on hyvä tietää jo varhaisessa vaiheessa. Kalojen kuvaaminen kannattaa huomioida luukkujen ja veden virtausohjurien suunnittelun yhteydessä, varsinkin jos kuvaus tapahtuu lä- hellä yläluukkua. Voimakas virtaus luukun kohdalla voi aiheuttaa turbulenttista virtausta ja ku- vausta haittaavia kuplia. Näitä voi vähentää sopivien virtausohjurien käytöllä. Korkeakosken kalatien alkuperäisessä suunnitelmassa kulkutasoihin ja huoltoon sekä osin myös laitteistojen sijoitukseen liittyvät kysymykset oli esitetty varsin yleisellä tasolla, joten niihin liittyvä tarkempi suunnittelu jouduttiin tekemään rakennustyön aikana. Kova kiire ja rakennustyön ehtojen pohjalta tehdyt kompromissit eivät kaikissa tapauksissa johda par- haisiin mahdollisiin ratkaisuihin. Korkeakosken kalatie on yli 200 metriä pitkä monimuotoinen vesitiivis betonirakenne ja lisäksi urakkaan kuului runsaasti teräsrakenteita ja laitteita. On selvää, että tällaisen koh- teen toteuttamisen aikana sattuu yllätyksiä ja myös joitakin virheitä. Kohteelle myönne- tyssä rakennusluvassa kalatien ulkonäölle oli asetettu erilaisia vaatimuksia (mm. väribeto- nin käyttö ja muottilaudoituksen suunta näkyvissä pinnoissa). Vaatimuksia pyrittiin toteut- tamaan mahdollisimman hyvin, mutta betonitoimituksissa ja muottitekniikassa sattunei- den yllätysten/virheiden takia myös arkkitehtuurin liittyviä ratkaisuja jouduttiin päivittä- mään (osittainen betonipintojen maalaus) rakennustyön aikana. Muutosten suuren mää- rän takia tilaajaorganisaatio ja urakoitsija kävivät neuvotteluja lisä- ja muutostöistä sekä urakkarajoista koko rakennustyön ajan. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 26 5. Rakennusvaihe Aikataulu asettaa omat haasteensa rakentamisen yhteydessä, kun joudutaan huomioimaan myös voimalaitoksen käyttö, tulva-ajat ja ohijuoksutukset. Käytännössä parasta rakentamisai- kaa on tulvan jälkeinen aika ja sulan maan koko kausi. Asiantunteva valvoja, joka on tarpeeksi lähellä kohdetta ja pääsee käymään työmaalla tarvittaessa, on ehdottomasti etu hankkeen on- nistumiselle. Urakkaohjelma kannattaa laatia huolellisesti, jotta kaikki tietävät mitä urakkaan kuuluu ja mitkä osat siihen eivät kuulu. Rakentamisen laatudokumentointi ja dokumentaation seuranta; dokumentaation määrä ja laatu vaihtelee työmaan mukaan. Kommunikaation urakoitsijan, valvojan (ja tilaajan) sekä suun- nittelijan välillä pitää toimia. Muutokset tulee aina hyväksyttää kohteen tilaajalla. Tämän pitää toimia myös kiireessä. Helpointa on, jos etukäteen on sovittu tästä käytännöt. Kiskonjoen Kosken ja Hålldammin kalateiden rakentamisaikatauluissa on lupamääräyk- sissä eroavaisuuksia, sillä Kosken kalatien AVI:n päätöksessä määrätään, että rakentami- seen liittyviä kaivutöitä ei saa tehdä lintujen pesimäaikaan. Kosken kalatien rakentamiseen määräys vaikuttaa merkittävästi, mutta Hålldammin kalatien rakennustyöt voidaan kuiten- kin toteuttaa jo alkukesällä, koska Hålldammin osalta vastaavaa aikataulurajoitusta ei ole asetettu. Rakennustyöt pystytään kuitenkin toteuttamaan olemassa olevien suunnitelmien mukaisesti. Kuva 8. Korkeakosken kalatie Kymijoessa rakentumassa syksyllä 2015. Kuva: Pia Nordström, Raaseporin kaupunki. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 27 Kuva 9. Villamon padon vanhat patorakenteet purettiin. Betonikanavaa luonnonmukaistettiin ja mahdollistettiin kalan nousu kynnyksillä ja kiveämällä. Kuva: Jari Ilmonen. 5.1. Urakkamuodot Urakkamuodon päättäminen on ensimmäinen varsinaiseen rakentamiseen liittyvä toimenpide. Usein tilaajan valmiiseen suunnitelmaan perustuva kokonaisurakka kiinteällä kokonaishinnalla on tämän tyyppisessä rakennushankkeessa paras urakkamuoto. Kokonaisurakalla tarkoitetaan hanketta, jossa tilaaja tekee vain yhden urakkasopimuksen (pääurakoitsijan kanssa). Tämä on useimmiten tilaajalle yksinkertaisin ja selkein tapa. Urakoitsija voidaan nimetä myös päätoteut- tajaksi. Kokonaishinta tarkoittaa, että suunnitelman mukaisille töille sovitaan kiinteä hinta. Ti- laajan kannalta tämä on riskittömin vaihtoehto, mutta suunnitelmien täytyy olla riittävän kat- tavat, jotta tähän voidaan päästä. Näin hankkeen kustannukset ovat ennalta parhaiten tiedossa. Joissain tapauksissa (esim. Kiskonjoki) myös yksikköhintaperusteinen urakka on todettu toimi- vaksi. Kun tilaajalla (ja urakoitsijalla) on käytössä riittävän yksityiskohtainen suunnitelma (sisältää myös määräluettelot ja betoniteräsluettelot) ja tehtävät rakennustyöt sekä hankittavat laitteet on yksiselitteisesti määritelty suunnitelmassa ja urakkaohjelmassa, niin urakan sisältöön liittyvät riskit ja mahdolliset kustannuksiin liittyvät yllätykset rakennustyön aikana ovat mahdollisimman vähäiset. Toki laadukkaan suunnittelun saaminen urakoitsijan kautta tapahtuvana hankintana on mahdollista, mutta työn laajuuden ja urakkarajojen sekä hankintojen laatutason määrittely voi olla vaikeaa. Toisaalta, ilman perusteellista tietoa rakennusalueesta ja töiden lopullisesta laajuudesta, voidaan yksikköhintaista urakkaa pitää parhaimpana vaihtoehtona, sillä kokonais- urakassa urakoitsijat joutuvat laskemaan kaikki mahdolliset epävarmuuskertoimet mukaan hin- taan. Joka tapauksessa urakkasopimukseen on syytä liittää yksikköhintaluettelot lisä- ja muu- tostöitä ja hyvityksiä varten. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 28 Epäselvyydet johtavat helposti useisiin neuvottelukierroksiin ja viiveisiin rakennustyössä sekä kustannuksiin liittyviin erimielisyyksiin. Urakoitsijoiden suunnitteluosaaminen on parhaimmil- laan työpatoihin, työaikaisiin tukiseiniin, telineisiin ja muotteihin sekä erilaisiin asennuksiin ja nostoihin liittyvissä suunnitelmissa. Nämä kannattaa jättää urakoitsijan tehtäväksi. Kalatien ra- kentamiseen liittyy yleensä veden alle jäävien rakenteiden tekemistä. Näiden osalta rakentami- nen voidaan tehdä vedenalaisena työnä tai työnaikaisten patoseinien sisällä kuivatyönä. Korkeakoskella vedenalaisten rakenteiden tekeminen toteutettiin työnaikaisten pato- seinien avulla. Tämä ratkaisu osoittautui Korkeakoskella hyväksi ratkaisuksi, mutta yleispä- tevänä ratkaisuna sitä ei kuitenkaan voida pitää. Joillain urakoitsijoilla voi erityisosaami- sena olla juuri vedenalainen rakentaminen, joten päätöksenteko tässä asiassa kannattaa jättää urakoitsijalle. Urakkamuodosta huolimatta urakoitsijan suunnitteluun liittyviä ehdo- tuksia voi myös urakan aikana kuunnella ja mahdollisen hyvän idean tapauksessa neuvo- tella hyödyn jakamisesta molemmille osapuolille. 5.2. Aikataulun suunnittelu Aikataulun tulee olla realistinen, jotta työt pystytään suorittamaan laadukkaasti ja turvallisesti. Urakan aikataulu on yksi tarjouspyyntövaiheen merkittävimpiä koko rakennustyöhön vaikutta- via päätöksiä. Liian kireä aikataulu nostaa turhaan urakkahintaa ja johtaa herkästi kiireessä teh- tyyn huonoon työn laatuun. Tarpeettoman ylipitkästä aikataulusta ei kuitenkaan työn lopputu- loksen kannalta ole mitään hyötyä. Kokemusten perusteella voidaan todeta, että aikataulu kan- nattaa säätää sellaiseksi, että kalatien vesitiiviiden betonialtaiden ja rakenteiden valutöitä ei tarvitse tehdä talvityönä. Betonirakenteisiin syntyvien vuotavien kutistumishalkeamien torjumi- nen on usein haasteellista myös kesällä tehtävissä valuissa, mutta talviajan valu- ja kovettumis- vaiheen suuret lämpötilavaihtelut johtavat erittäin herkästi suureen vuotavien halkeamien mää- rään. Korkeakoskella viiveiden takia iso osa valutöistä siirtyi talviaikana tehtäviksi, jolloin muot- teihin, lämmitykseen ja jälkihoitoon jouduttiin panostamaan selvästi normaalia enemmän. Kylmä sää aiheutti myös hyytöongelmaa jokeen ja samalla työpatoihin liittyvää tulvimis- vaaraa. Huoltotasojen, kaiteiden ja laitteistojen asentamisen aikataulu oli myös melkoisen tiukka, koska näitä töitä päästiin kunnolla tekemään vasta sitten, kun betonivalut oli tehty. Myös laitteistojen koekäyttöön ja säätämiseen käytetty aika jäi hieman liian lyhyeksi ennen kalatien käyttöönottoa. Osittain tästä syystä kalatielle on jouduttu tekemään joitakin sää- tö-, korjaus- ja täydennystoimenpiteitä käyttöönoton jälkeen. Hyvä tilaajan organisaatio (vastuut ja työnjako selvillä ja jaettuna) urakkalaskentavaiheesta työn valmistumiseen saakka on tärkeä tekijä onnistuneen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Vaikka tilaajalla olisikin valmis kunnollinen rakennussuunnitelma käytettävissä, niin kohteen suunnit- telijoiden osallistuminen hankkeen toteuttamiseen kannattaa varmistaa työnaikaista suunnit- telua/asiantuntijapalveluja koskevilla sopimuksilla jo heti hankkeen alkuvaiheessa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 29 Kalatiehankkeen suunnitteluun tarvitaan monia eri alojen asiantuntijoita. Heidän asiantunte- muksensa saaminen tilaajaorganisaation käyttöön myös rakennusvaiheessa on merkittävä etu. Ammattitaitoinen rakennuttaja/valvoja on luonnollisesti tilaajan merkittävin tukihenkilö pro- jektin toteutusvaiheessa. Tämän ”tilaajan oikean käden” mukana olo jo hankkeen suunnittelu- vaiheessa on erittäin suotavaa, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun urakkalaskenta-asiakir- jojen laatiminen käynnistetään. Rakentamisen aikana syntyy usein tilanteita, jossa suunnitelmia joudutaan muuttamaan. Tällaisessa tilanteessa päätös muutoksesta ja uuden ratkaisun löytä- minen täytyy tehdä kiireisellä aikataululla. Pätevät resurssit tilaajan organisaatiossa helpottavat ratkaisun löytämistä. Kalatiehankkeissa yhden suunnitelman osan muuttamisen vaikutukset myös muihin suunnitel- man osiin täytyy tarkastaa. Jos esim. perustamisolosuhteiden takia betonikaukalon rakennetta joudutaan muuttamaan, niin vaikutukset virtausmitoitukseen ja huoltotasojen mittoihin täytyy muistaa myös huomioida. Tilaajan organisaatiota ja rakennuttajan asiantuntemusta tarvitaan rakentamisen aikana myös vuoropuhelussa kolmansien osapuolien (esim. rakennusvalvonta, lähikiinteistöjen omistajat, sähköyhtiö) sekä urakoitsijan kanssa. Erityisesti urakoitsijan kanssa käytävissä neuvotteluissa riittävä asiantuntemus molemmilla puolilla vähentää halua tehdä kohtuuttomia esityksiä. Rakennusvaiheessa tapahtuvien muutosten hyväksyttäminen riippuu tarkkuudesta, jolla ne on luvassa määritelty. Yleensä molempien osapuolten on hyväksyttävä muutokset kirjallisesti. Kan- nattaa huomioida, että myös väliaikaiset rakenteet saattavat vaikuttaa muuhun toimintaan, eli nekin kannattaa sopia hyväksyttäviksi. 5.3. Rakentamisen laatudokumentaatio ja hankkeen loppuun saattaminen Rakennusurakan päättämisellä tarkoitetaan yleensä vastaanottotarkastuksen pitämistä ja laa- tudokumenttien luovuttamista tilaajalle. Laatuvastuurakentamisessa työn laadun osoittaminen on yleensä urakoitsijan vastuulla. Jos laatudokumentteja aletaan keräillä vasta vähän ennen urakan vastaanottoa, niin todennäköisesti silloin ollaan jo auttamatta myöhässä. Laatukansiolla urakoitsija osoittaa tilaajalle, että tehty työ on urakkasopimuksen mukainen. Laatukansion keskeistä sisältöä ovat toiminta-, laatu- ja työsuunnitelmat (esim. betonointi- suunnitelma) ja lopputuotteiden laaturaportit (esim. raportti betonikoekappaleiden puristuslu- juuksista tai paalutuspöytäkirja, jossa on liitteenä paalujen sijainti- ja kaltevuuspoikkeamat) sekä tiedot käytetyistä materiaaleista. Yleensä myös työmaapäiväkirjat liitetään osaksi laatu- kansiota. Laatukansion sisällysluettelon voi tarvittaessa laittaa jo tarjouspyyntövaiheessa esim. urakkaohjelman liitteeksi. Betonirakenteisen kalatien laatukansion sisällysluettelon ohjeena/mallina voi käyttää väylävi- raston siltarakentamisen laaturaportointia koskevaa ohjeistusta. Laatukansion sisältöä/kansi- oon kuuluvien asiakirjojen olemassa oloa voi seurata urakan aikana esim. työmaakokousten yhteydessä. Kalatiehankkeen loppuvaiheeseen kuuluu myös laitteistojen koekäyttö ja urakoit- sijan laatima kalatien laitteistojen käyttöohje sekä urakoitsijan (tarvittaessa laitetoimittajan ja suunnittelijan avustamana) kalatien tuleville käyttäjille ja ylläpitäjille järjestämä käyttökoulutus. Vaatimus koekäytöstä, käyttöohjeesta ja käyttökoulutuksesta kannattaa kirjata urakkalaskenta- asiakirjoihin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 30 Kalatien koejuoksutukset kannattaa toteuttaa osana hankkeen hyväksyntää. Tämä ei koske pel- kästään laitteiden koekäyttöä. Urakkaan olisi hyvä sisällyttää kalatien koekäyttö eri virtaamilla ja vedenkorkeuksilla, jotta toimivuus nähdään eri olosuhteissa. Luonnonmukaisessa uomassa voidaan helpommin tehdä muutoksia, joten myös koejuoksu- tuksiin ja kalatien viimeistelyyn on hyvä varata enemmän aikaa kuin teknisessä kalatiessä. Myös teknisessä kalatiessä tulisi kuitenkin varautua muutoksiin koejuoksutusten aikana, esim. muu- tokset pohjakiveyksessä, ylä- ja alapään aukoissa ja lisäveden pumppauksessa. Kalatiehankkeen päättämiseen kuuluu myös takuutarkastuksen pitäminen. Takuutarkastus pi- detään yleensä vähän ennen sovitun takuuajan (Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) mukainen takuuaika on 2 vuotta) päättymistä. Takuutarkastuksen pitämisestä huolehti- minen kuuluu tilaajaorganisaatiolle. Kalatien kaltaisessa vesitiiviitä rakenteita ja erilaisia laitteita sisältävässä hankkeessa takuutarkastuksen pitäminen on tärkeä asia, jotta mahdolliset raken- nustyön aikana havaitsematta jääneet viat (esim. vuotavat halkeamat betonirakenteissa) havai- taan ja saadaan korjattua. Korkeakosken kalatien rakennusurakkaa ei voida mitenkään pitää rakennushankkeen mal- liprojektina. Kohteen rahoituksen määräaikaisuudesta johtuen urakka jouduttiin käynnis- tämään keskeneräisillä ja puutteellisilla ”vain urakkalaskentaa varten” suunnitelmilla. Läh- tökohdista johtuen rakennustyön aikataulu oli jo alusta lähtien melko kireä. Rakennustyön alussa havaitut ongelmat perustamisessa ja maaperäolosuhteissa lisäsivät entisestään tar- vetta suunnitelmien ja rakennustyön sisällön muuttamiselle. Suunnitelmia muutettiin yhtä aikaa rakennustyön kanssa, jotta rakennustyön viivästyminen jäisi mahdollisimman pie- neksi. Osa suunnitelmapuutteista havaittiin vasta työn aikana ja ne jouduttiin korjaa- maan/täydentämään hyvin kiireellisellä aikataululla. Myös kalatien rakentaminen/perusta- minen vanhan suojellun rakennuksen viereen jouduttiin miettimään uudelleen rakennus- työn aikana. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 31 Kuva 10. Åminneforsin kalatie Mustionjoessa avattiin keväällä 2020. Kuva: Pia Nordström, Raa- seporin kaupunki. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 32 6. Kustannusarvio Kalatierakentamisessa esiselvitys tehdään usein kustannussyistä pienellä selvityksellä. Tämä on ymmärrettävää, koska esiselvitys on usein niin aikaisessa vaiheessa, että vasta sen perusteella päätetään, edetäänkö varsinaiseen rakentamiseen. Tämän vuoksi siihen ei ole mielekästä pa- nostaa ehkä niin paljon, kuin olisi tärkeää. Tarkempi esiselvitys auttaisi paremman kustannus- laskelman tekemisessä - ja myös siinä pysymisessä toteutusvaiheessa. Freshabit – projektissa käytännössä kaikissa toteutuneissa tapauksissa kustannukset ovat nousseet esiselvityksestä to- teutuneeseen. Osassa kustannusten nousu on ollut huomattava (Taulukko 1). Kymijoella hinta nousi urakkatarjouksesta ja viivästyi, mutta esiselvityksen kustannusarvio alitettiin. Taulukko 1. Eri kalatiehankkeiden arvioidut rakentamiskustannukset esiselvitysvaiheessa, urakkatarjousten perusteella sekä lopulliset rakentamiskustannukset. Kustannukset eivät ole tarkkoja euromääriä vaan kuvaavat kustannustasoja. Joki Kalatie Kustannustaso € Tarkennettu / Esiselvitys Urakkatarjous Toteutunut Mustionjoki Åminnefors Yhteensä 2 000 000 Yhteensä 2 500 000 Yhteensä 3 100 000 Billnäs Saarijärven reitti Hietama Leuhunkoski 1 250 000 990 000 1 980 000 1 300 000 2 050 000 1 440 000 Kiskonjoki Kosken ja Hålldamin kalatiet 264 000 183 000 (hinta ilman li- sätöitä) Hinta nousee li- sätöiden vuoksi (esim. pohjan louhintatöitä, tien parannus) Kymijoki Korkeakoski 1 800 000 1 100 000 1 500 000 Syitä kustannusten nousuun on useita. Näitä voivat esimerkiksi olla: • varhaiset suunnitelmat muuttuvat yleensä paljon varsinaiseen suunnitteluun ja luvanhakuun mennessä, esimerkiksi kohteeseen ei ole tutustuttu paikan päällä • kustannusarviossa ei ole osattu huomioida paikallisia erityispiirteitä ja niiden aiheuttamia haasteita, maaperä- ja pohjatutkimukset ovat usein kokonaan tekemättä ainakin ensimmäisessä vaiheessa, • kustannukset arvioidaan liian karkeasti esimerkiksi keskimääräisellä hinnalla (€/nousumetri), joka ei käytännössä toteudu • suunnittelijalla on puutteellinen kokemus vastaavista hankkeista • lähtötiedot ovat puutteellisia esim. tarvittavan louhinnan ja maankaivun osalta • kustannusarviossa ei ole lainkaan huomioitu viivästyksiä tai epävarmuuksia. Pyritään näyttämään vain tilanne, jossa kaikki onnistuu suunnitellusti. • rakentamisen kustannukset ovat arvioitua suuremmat esimerkiksi kohteen sijainnin vuoksi (Etelä-Suomessa korkeammat kuin pohjoisessa, alueen sijainti ja kilpailutilanne Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 33 vaikuttaa myös tarjouksiin). Kohteen lähiympäristössä saattaa esimerkiksi olla vain yksi betonin tuottaja jolloin kilpailua ei tilauskannasta riippuen välttämättä synny. • kalatierakentaminen on erikoisrakentamista, johon voi olla vaikea saada kilpailukykyisiä tarjouksia. • liian tiukka aikataulu nostaa helposti urakan hintaa. • mitä karkeamman tason suunnitelmasta on kyse, sen suuremmaksi erot toteutuneessa voi kasvaa. Pienet yksityiskohdat: sähköistykset, terästyöt, kalatien kivetys, kaivujen täytöt ym. ovat kaikki pieniä kustannuksia yksin, mutta jos suunnitelmista puuttuu usea niistä, se näkyy kustannusarviossa. Suunnitelman hinta vs. suunnitelman sisältö (siihen käytetty työaika) korreloivat yleensä kes- kenään vahvasti eli todennäköisesti edullisesti saa karkean yleissuunnitelman, jonka paikkansa pitävyys on epävarmaa. Kalatien rakentamisen kaltaisissa massarakentamisesta poikkeavissa rakennushankkeissa olisi esisuunnitelmien jälkeen hyvä pyytää ko. suunnitelmista vertaileva kustannusarvio muutamalta muulta konsultilta. Esisuunnitelmissa kuitenkin esitetään raken- nusmääriä ja niiden perusteella voidaan arvioida kustannukset sekä tarkistaa onko kaikki oleel- linen huomioitu. Tämä ei ole vielä yleinen käytäntö, mutta voisi antaa hyvän kuvan erilaisista vaihtoehdoista. Saarijärven reitin Leuhunkosken pohjatutkimuskarttaan oli määritetty porauspisteitä kes- keisten rakenteiden kohdille. Sattumalta pohjatutkimuksen tekopäivänä yhden tutkimus- pisteen kohdalla oli varastoitavana jotain, mitä ei pystytty siirtämään pois, joten maaperä tutkittiin metrin verran vierestä. Metrin matkalla maaperä muuttui täysin ja sen takia suun- nitelman mukainen ratkaisu ei olisi toiminut. Kyseinen työ keskeytettiin kokonaan ja ko. kohtaan laadittiin uusi suunnitelma. Uuden suunnitelman toteutus oli aikaisempaan ver- rattuna täysin erilainen ja sen toteuttamiseksi työmaalle jouduttiin mm. tilaamaan uutta kalustoa. Uusi suunnitelma, uusi toteutustapa ja odotus lisäsivät kustannuksia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 34 7. Kalatien toimivuuden seuranta Kalateiden toiminnan optimoimiseksi on ensiarvoisen tärkeätä selvittää kalateiden toimivuutta sekä tunnistaa mahdolliset ongelmat ja ongelmia aiheuttavat tekijät (Sutela ym. 2018). On hyvä huomioida tarve kalatien toimivuuden seurantaan jo suunnittelu- ja toteutusvaiheessa. Seu- rannan suunnittelussa ja paikan valinnassa pitää huomioida esimerkiksi laitteiden ja työtehtä- vien turvallisuus, sähkövirran saanti, ilkivallan mahdollisuus, vedenkorkeuden vaihtelut, sähkö- magneettiset häiriötekijät sekä paikan saavutettavuus (Sutela ym. 2018). Seurannan tarve voi koskea sekä kalojen ylösvaellusta että myös vaelluspoikasten alasvaellusta. Jos kalatien on suunniteltu toimivan myös alasvaellusreittinä, kalatien yläosaan voidaan joutua suunnittele- maan erilaisia ohjausratkaisuja, kuten ohjausaita. Kalatieseurannan tavoitteena voi olla selvittää kalatietä pitkin kulkevien kalojen lukumäärä ja koostumus. Kalatien toimivuuden seurantamenetelmän valintaan vaikuttaa joen koko, kalasto, seurannalle asetetut tavoitteet ja käytettävissä olevat resurssit. Yksinkertaisimmillaan kalatien toimivuutta nousureittinä voidaan tutkia pyydystämällä kaloja kalatien yläosasta. Tällä varsinkin pieniin kohteisiin soveltuvalla menetelmällä voidaan saada tieto nousukalojen lajistosta ja mää- rästä. Suuremmissa kohteissa Suomessa yleisin käytössä olevat menetelmät ovat erilaiseen tek- niikkaan perustuvat jatkuvatoimiset kalalaskurit (Sutela ym. 2018). Kalatien toimivuuden lisäksi on oleellista ajoittain selvittää kalatien tehokkuus, eli saada tieto kuinka suuri osuus nousuesteen alapuolelle vaeltaneista kaloista nousee kalatien kautta padon yläpuolelle (Sutela ym. 2018). Tämä edellyttää, että selvitetään kalatien alapuolella liikkuvien kalojen määrä. Esimerkiksi kaikuluotauksella voidaan arvioida kohti patoa vaeltavien kalojen kokonaismäärää sopivan kapeassa kohdassa padon alapuolella. Merkintä-takaisinpyynti mene- telmässä pyydystetään kaloja, merkitään ne näkyvällä merkillä ja pyydystetään uudestaan nii- den lukumäärän arvioimiseksi (Capture Mark Recapture, CMR). Kiskonjoen Koskella voimalaitoksen kanssa on tehty kirjallinen sopimus, jonka mukaan ka- latien valmistumista seuraa 7 vuoden seurantajakso, jonka aikana selvitetään kalatien toi- mivuus ja varmistetaan, että kalatiehen juoksutettava vesimäärä on luvanmukainen. Sopi- muksen mukaan tavoitteena on, että meritaimenen ja/tai –lohen kulku voidaan todentaa tarkastelujakson aikana. Myös lupapäätöksen juoksutusmääräykset on annettu määräai- kaisena 7 vuodeksi. Lupapäätöksen mukaan uutta juoksutuslupaa ja samalla vesimäärien pysyttämistä on haettava hyvissä ajoin ennen seurantajakson päättymistä. Käytännössä kalatien toimivuuden seuranta toteutetaan kalatien yläpäähän asennettavan kalalaskurin avulla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 35 Mustionjoelle toteutettiin lohen smolttien alasvaellustutkimus vuonna 2017, eli ennen ka- lateiden rakentamista. Kunkin neljän voimalaitoksen (Mustionkoski, Peltokoski, Billnäs, Åminnefors) yläpuolelle vapautettiin 25 radiolähettimillä merkittyä lohta. Tutkimuksen tar- koituksena oli selvittää vaelluspoikasten käyttäytymistä voimalaitoksilla sekä arvioida nii- den selviytymistä patoaltailla voimalaitosten yläpuolella, voimalaitosten läpi mennessään ja jokivaelluksen aikana matkalla merta kohti. Kalat saapuivat padolle yleensä hyvin suo- raviivaisesti voimalaitokselle johtavaa päävirtausta myötäillen. Voimalaitoksen läpi kalat laskeutuivat keskimäärin 14–24 tunnin kuluttua laitokselle saapumisesta, mutta Peltokos- kella kalat viipyivät patoaltaalla huomattavasti pitempään kuin muilla voimalaitoksilla. Syynä vaelluksen viivästymiseen oli se, että Peltokoskella turbiinien vedenotto on syvällä (10 m), jonne yleensä pinnassa uivat smoltit eivät halunneet sukeltaa. Alasmenon viivästy- misen seurauksena predaatiokuolleisuus patoaltaalla Peltokosken voimalaitoksella selvästi korkeammaksi (51 %) kuin muilla padoilla (0–10 %). Turbiinikuolleisuus oli korkea ja riippui myös turbiinityypistä. Alimmalla Åminneforsin voimalaitoksella (Kaplan-turbiini) kuollei- suus oli selvästi muita laitoksia vähäisempää (6 %). Kokonaisuutena alasvaelluskuolleisuus oli korkea. Voimalaitoksiin liittyvät syyt aiheuttivat suurimman osan kalakuolemista. Alas- vaellusseuranta antoi mahdollisuuden suunnitella kalateiden rakentamisen yhteydessä ratkaisuja kuolleisuuden vähentämiseen, erityisesti vaelluksen viivästymisen välttämiseen ja kalojen ohjaamiseen turbiinien ohi. Mustionjoen alimman voimalaitospadon, Åminneforsin, alapuolella tehtiin syksyllä 2016 DIDSON kaikuluotaustutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää syksyllä jokeen nousevien vaelluskalojen liikehdintää ja ajoittumista ennen kalateiden rakentamista. Syksyn tutkimus- jakson aikana seurantaa tehtiin 44 päivänä kuusi tuntia vuorokaudesta. Tutkimuksen aikana tehtiin yhteensä 548 havaintoa yli 50 cm pitkästä kalasta. Havainnoista 306 (56 %) tehtiin ylöspäin nousevista kaloista ja 242 (44 %) luotauslinjan alaspäin ohittavista kaloista. Aineis- tosta oli selvästi havaittavissa kalojen ns. jojo-käyttäytymistä eli samat kalat ylittivät luo- tauslinjan vuoroin ylävirtaan ja vuoroin alavirtaan. Kalahavaintoja tehtiin koko tutkimusjak- son ajan syyskuun alusta marraskuun alkuun. Kalojen määrä ja aktiivisuus lisääntyivät syksyn edetessä ja korkeimmat vaellusaktiivisuushavainnot tehtiin loka-marraskuun vaihteessa. Tutkimuksen perusteella voitiin sanoa, että voimalaitoksen alapuolella on ylöspäin pyrkiviä kaloja ja ajoittumisen perusteella rakennettavien kalateiden tulisi olla vesitettynä ainakin marraskuun loppupuolelle. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 36 Kuva 11. Isojoella Villamon padon poiston vaikutuksia tutkittiin merkitsemällä jokeen nousevia taimenia radiolähettimillä. Kuvassa merkintää varten pyydetty taimen. Kuva: Jyrki Latvala. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 37 8. Korjaus- ja muutosehdotukset rakenteisiin Tilaajan ja rakentajan sopimus urakan teosta käsittää suunnittelun mukaisen toteutuksen. Ra- kennusurakoitsija ei ole vastuussa kalatien puutteista, vaan vastuu rajoittuu suunnitelmien nou- dattamiseen. Urakkaan on kuitenkin syytä sisällyttää koekäyttö ja rakenteiden tarpeelliset muu- tokset. Jos kalatie ei seurannan perusteella toimi, ja vika olisikin rakenteissa, jää luonnollisesti vastuu tilaajalle. Seurannan perusteella onkin tärkeää myös pohtia, miksi kalatie ei toimi. Ky- seessä voi olla rakenteella korjattava seikka – mutta ehkä useammin kyse voi olla kalastosta, joka ei ole leimaantunut yläpuoliseen jokiosuuteen vaan istutusperäisenä ei koe tarvetta nousta kalatietä. Kuten normaalissa rakennusurakassa, myös kalatien rakentamisessa, joudutaan muutoksien eteen jatkuvasti. Selkeät rakennusvirheet tulevat urakoitsijan korjaamiksi (koskee luonnollisesti myös urakan aikana tehtäviä muutos- ja lisätöitä). Yleisesti käytetty takuuaika rakennushank- keissa on kaksi vuotta. Hietamankosken ja Leuhunkosken kalateiden osalta kalateiden toimivuus ei ole suunnit- telijan tai rakennusurakoitsijan sopimuksissa mukana. Rakennusurakan toteuttajan vas- tuulla on rakentaa suunnitelmia vastaava rakenne. Mikäli mahdollisia vaatimuksia raken- teiden muuttamiseksi tulee esim. toimivuuden seurannan tulosten perusteella, nämä ovat erillisiä investointeja Eurajoen Pappilankosken kalatie rakennettiin Paneliankosken Voima Oy:n ja ELY-keskuk- sen yhteistyönä vuonna 2010–2011. Kalatie on rakenteeltaan pääosin luonnonmukainen ohitusuoma, jonka yläosassa on myös teknisempiä rakenteita. Peräkkäisistä altaista koos- tuva kalatie suunniteltiin ja rakennettiin meritaimenen ja merilohen liikkumista ajatellen, mutta sittemmin on todettu, että myös vaellussiiat pyrkivät kalatiehen, pääsemättä kui- tenkaan ylös ja yli asti. Vuosina 2019 ja 2020 kalatiehen tehtiin VARELY:n rahoittamana pieniä muutoksia, joiden tarkoituksena oli helpottaa vaellussiian liikkumista kalatiessä. Ka- latien suuaukon sijainti kaukana voimalaitospadosta ja kalatien heikko houkutusvirtaama ovat kuitenkin ongelmia, joiden ratkaisemiseksi kalatien joudutaan tekemään myös suu- rempia muutoksia. Paras ratkaisu olisi kalatien kääntäminen siten, että sen suuaukko saa- taisiin sijoitettua lähelle voimalaitospatoa. Tähän liittyvää suunnittelua ollaan aloittamassa. muutostyöt. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 32/2021 38 Viitteet Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A., & Liukko, U.-M. 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Kansallinen kalatiestrategia. Valtioneuvoston periaatepäätös 8.3.2012. Kankkunen, P., Kantonen, T., Maaperä, J., Matikka, M. & Tikkanen, S. 2018. Kulttuuriperinnön huomioiminen virtavesien, kosteikkojen ja ranta-alueiden hankkeissa. Ohje. Museovi- rasto, Kulttuuriympäristöpalvelut –osasto. Karppinen, P., Vähä, J.-P. & Vehanen, T. 2017 Lohen vaelluspoikasten käyttäytyminen ja kuol- leisuus Mustionjoen voimalaitoksilla. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu 281/2017. Kurhinen, J. 2019. Korkeakosken kalatien rakentaminen Suunnittelukide Oy (KAS-ELY toimeksi- anto 04/2019). Sutela, T., Vehanen, T., Jaukkuri, M., Tuohino, J. & Orell, P. 2018. Kalateiden toimivuuden seu- ranta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 65/2018. Luonnonvarakeskus Latokartanonkaari 9 00790 Helsinki puh. 029 532 6000