Maa- ja elintarviketalous 93 Maa- ja elintarviketalous 91 93 Suome n kansalliste n kasvigeenivaroje n pitkäaikaissäilytysohjee t Kasvintuotanto Marja Aaltonen, Kristiina Antonius, Sirkka Juhanoja, Vesa Järvelin, Jaana Laamanen, Anna Nukari, Riitta Peräinen, Mia Sahramaa, Marjatta Uosukainen ja Marja Uusitalo Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikais- säilytysohjeet Viherrakentamisen kasvit Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Maa- ja elintarviketalous 91 253 s. Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet Viherrakentamisen kasvit Marja Aaltonen, Kristiina Antonius, Sirkka Juhanoja, Vesa Järvelin, Jaana Laamanen, Anna Nukari, Riitta Peräinen, Mia Sahramaa, Marjatta Uosukainen ja Marja Uusitalo ISBN-10 952-487-077-0 (Painettu) ISBN-13 978-952-487-077-1 (Painettu) ISBN-10 952-487-078-9 (Verkkojulkaisu) ISBN-13 978-952-487-078-8(Verkkojulkaisu) ISSN 1458-5073 (Painettu) ISSN 1458-5081 (Verkkojulkaisu) http://www.mtt.fi/met/pdf/met91.pdf Copyright MTT Kirjoittajat ja valokuvaajat Julkaisija ja kustantaja MTT, 31600 Jokioinen Jakelu ja myynti MTT, Tietohallinto, 31600 Jokioinen Puhelin (03) 4188 2327, telekopio (03) 4188 2339 sähköposti julkaisut@mtt.fi Julkaisuvuosi 2006 Kannen kuvat Sirkka Juhanoja ja Marjatta Uosukainen Painopaikka Dark Oy 3 Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet Viherrakentamisen kasvit Marja Aaltonen1), Kristiina Antonius2), Sirkka Juhanoja3), Vesa Järvelin4), Jaana Laamanen5), Anna Nukari5), Mia Sahramaa6), Riitta Peräinen5) Marjatta Uosukainen5) ja Marja Uusitalo7) 1)MTT Kasvintuotannon tutkimus, R-talo, 31600 Jokioinen, marja.aaltonen@mtt.fi 2)MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, Myllytie 10, 31600 Jokioinen, kristii- na.antonius@mtt.fi 3)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, sirk- ka.juhanoja@mtt.fi, 4)MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Kipinäntie 16, 88600 Sotkamo, vesa.jarvelin@mtt.fi, 5)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, jaa- na.laamanen@mtt.fi, anna.nukari@mtt.fi, riitta.perainen@mtt.fi, marjatta.uosukainen@mtt.fi, 6)MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, E-talo, 31600 Jokioinen, Nykyinen osoite: Vapo Oy, PL 22, Yrjönkatu 42, 40100 Jyväskylä, mia.sahramaa@vapo.fi 7) MTT Kasvintuotannon tutkimus, Tutkijantie 28, 96900 Saarenkylä, marja.uusitalo@mtt.fi Tiivistelmä Suomen kansallinen kasvigeenivaraohjelma perustettiin vuonna 2003 tehos- tamaan maa- ja metsätalouden geenivarojen suojelua maassamme. MTT vas- taa ohjelman koordinaatiosta sekä maatalous- ja puutarhakasvien suojelusta. Vuoden 1995 perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuu- desta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille, niinpä myös kansa- laiset ja yhdistykset ovat ohjelman toteuttamisessa tärkeitä. Puuvartisten koristekasvien pitkäaikaissäilytyksen ohjeet palvelevat geeniva- rojen säilytyksen käytännön toteutusta. Ne on laadittu Suomessa pitkään kas- vatetuille ja Suomen ilmastoon sopeutuneille puuvartisille koristekasveille. Suurin osa lajeista on pensaita, mutta mukana on myös pienehköjä puita ja matalia, lähes varpumaisia maanpeittopensaita. Osa suvuista on perinteisesti ja yleisesti viljeltyjä, osa harvinaisia, ainutlaatuisia sukunsa tai lajinsa edusta- jia, jotka ovat menestyneet Suomessa pitkään. Suurin osa säilytettävistä la- jeista tai kannoista on käynyt läpi monivuotiset kenttäkokeet eri ilmastoalu- eilla. Ohjeistuksessa on käytetty pääasiassa suvuittaista ryhmittelyä, mutta matalat peittopensaat ja harvinaiset erikoiskasvit on esitelty omina kokonai- suuksinaan. Koristepensassuvuista ohjeistus on laadittu kärhöille (Clematis), onnenpensaille (Forsythia), hortensioille (Hydrangea), kuusamille (Lonice- ra), jasmikkeille (Philadelphus), hanhikeille (Potentilla), tuomille (Prunus), alppiruusuille ja atsaleoille (Rhododendron), pihlajille (Sorbus), pensasan- gervoille (Spiraea), syreeneille (Syringa), kotakuusamille (Weigela) ja heisil- le (Viburnum). Pensasruusut on jaettu kahteen rynmään, tarhapimpinellaruu- sut (Rosa Pimpinellifolia-ryhmä) ja muut pensasruusut (Rosa). Maanpeitto- pensaista ohjeistus on laadittu tuhkapensaille (Cotoneaster), vuohen- kuusamille (Diervilla), matalille kirsikoille (Prunus), matalille herukoille 4 (Ribes), vatukoille (Rubus) ja matalille pajuille (Salix). Erikoiskasveina oh- jeistuksessa ovat mukana laikkuköynnökset (Actinidia), tuomipihlajat (Ame- lanchier), hernepensaat (Caragana), ruusukvittenit (Chaenomeles), vihmat (Cytisus), höyhenpensaat (Fothergilla), kellokuusamat (Kolkwitzia), aitali- kusterit (Ligustrum), magnoliat (Magnolia), kellovaiverot (Pieris), palsami- köynnökset (Schisandra), pihlaja-angervot (Sorbaria), pihlajat (Sorbus), lu- mimarjat (Symphoricarpos) ja marjakuuset (Taxus). Ohjeisiin on kartoitettu MTT:n puuvartisten koristekasvien kokoelmien ny- kyinen kattavuus, ja niissä on esitetty tarvittavat toimenpiteet geenivarojen säilyttämiseksi sekä säilytettävän aineiston tarkoituksenmukaiseksi rajaami- seksi. Ohjeistukset palvelevat myös käsikirjana muun muassa kenttäkokoel- mia perustettaessa ja uudistettaessa sekä muita, vaihtoehtoisia säilytystapoja valittaessa. Nykyisellään puuvartisia koristekasveja säilytetään miltei yksinomaan kent- täkokoelmina, sillä eri lajeille soveltuvat kryosäilytysmenetelmät ovat pää- osin vielä kehitteillä ja säilyttämiseen tarvittavat laitteistot on vasta hankittu. Tavoitteena on, että arvokkain materiaali säilytetään tulevaisuudessa myös kryosäilytyksessä, sillä kenttäkokoelmassa aineistot ovat alttiina taudeille, tuholaisille ja vaihteleville sääolosuhteille. Joidenkin lajien kohdalla aineisto- jen pitäminen hitaan kasvun olosuhteissa in vitro on tarkoituksenmukaista. Avainsanat: Actinidia, aitalikusterit, alppiruusut, Amelanchier, atsaleat, Ca- ragana, Chaenomeles, Cotoneaster, Cytisus, Diervilla, Forsythia, Fothergil- la, geenipankit, geenivarat, hanhikit, heisit, hernepensaat, herukat, hortensi- at, Hydrangea, höyhenpensaat, jasmikkeet, kellokuusamat, kellovaiverot, kirsikat, kokoelmat, Kolkwitzia, kotakuusamat, kuusamat, laikkuköynnökset, Ligustrum, Lonicera, lumimarjat, Magnolia, magnoliat, marjakuuset, onnen- pensaat, pajut, palsamiköynnökset, pensasangervot, Philadelphus, Pieris, pihlaja-angervot, pihlajat, Potentilla, Prunus, puuvartiset koristekasvit, Rho- dodendron, Ribes, Rosa, Rubus, ruusukvittenit, ruusut, Salix, Schisandra, Sorbaria, Sorbus, Spiraea, Symphoricarpos, syreenit, Syringa, Taxus, tuhka- pensaat, tuomipihlajat, vatukat, Weigela, Viburnum, vihmat, vuohenkuusamat 5 Guidelines for long-term preservation of Finnish plant genetic resources Woody ornamentals Marja Aaltonen1), Kristiina Antonius2), Sirkka Juhanoja3), Vesa Järvelin4), Jaana Laamanen5), Anna Nukari5) , Mia Sahramaa6), Riitta Peräinen5) & Marjatta Uosukainen5), Marja Uusitalo7) 1)MTT Kasvintuotannon tutkimus, R-talo, 31600 Jokioinen, marja.aaltonen@mtt.fi 2)MTT Biotekniikkaa- ja elintarviketutkimus, Myllytie 10, 31600 Jokioinen, kristii- na.antonius@mtt.fi 3)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, sirk- ka.juhanoja@mtt.fi, 4)MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Kipinäntie 16, 88600 Sotkamo, vesa.jarvelin@mtt.fi, 5)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, jaa- na.laamanen@mtt.fi, anna.nukari@mtt.fi, riitta.perainen@mtt.fi, marjatta.uosukainen@mtt.fi, 6)MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, E-talo, 31600 Jokioinen, Nykyinen osoite: Vapo Oy, PL 22, Yrjönkatu 42, 40100 Jyväskylä, mia.sahramaa@vapo.fi 7) MTT Kasvintuotannon tutkimus, Tutkijantie 28, 96900 Saarenkylä, marja.uusitalo@mtt.fi Abstract The Finnish National Programme for Plant Genetic Resources was established in 2003 to facilitate the conservation of agricultural and forest genetic resources in Finland. MTT Agrifood Research Finland is responsible for the coordination of the programme and for the preservation of field and horticultural crop genetic resources. According to the new Finnish constitution of 1995, all citizens and organizations are responsible for nature, its diversity, the environment and Finnish cultural heritage, and thus all contribute to the realization of the programme. The guidelines for the long-term preservation of woody ornamentals describe the practical implementation of the gene resource preservation. Guidelines are given for those woody ornamental species/genera that have for decades lived in Finland and proved to be hardy in our climatic conditions. Most of the species are shrubs, but some small trees as well as almost creeping ground covering species are included. Some species and genera are traditionally and commonly grown, others are specialities, hardy individuals of in Finland rarely grown species. Most species have been field-tested for many years in different climatical zones. In the guidlines the species are grouped mainly by genera, but low ground covers and rare specialities are presented as their own groups. Among ornamental shrubs there are clematises (Clematis), forythias (Forsythia), hydrangeas (Hydrangea), honeysuckles (Lonicera), mock oranges (Philadelphus), cinquefoils (Potentilla), bird cherries (Prunus), rhododendrons and azaleas (Rhododendron), spireas (Spiraea), lilacs (Syringa) snowballs (Viburnum) and weigelas (Weigela). Roses are in two groups, pimpinella-leaved rose (Rosa Pimpinellifolia hybrids) and other roses (Rosa). In ground covering 6 shrubs cotoneasters (Cotoneaster), bush honeysuckles (Diervilla), creeping cherries (Prunus), creeping currants (Ribes), dewberries and blackberries (Rubus) and low species of willows (Salix) are included. In specialities there are actinidias (Actinidia), serviceberries (Amelanchier), pea shrubs (Cara- gana), flowering quinces (Chaenomeles), brooms (Cytisus), Fothergilla, beauty bushes (Kolkwitzia), common privets (Ligustrum), magnolias (Mag- nolia), (Pieris), Chinese magnolia vines (Schisandra), sorbarias (Sorbaria), rowans (Sorbus), snowberries (Symphoricarpos) and common yews (Taxus). The guidelines describe the present scope of MTT’s woody ornamental clone archives, list the necessary measures for the preservation of genetic resources, and present the criteria for selecting material to be preserved. Instructions are included for the establishment and renewal of clone archives and for selecting alternative preservation methods. At present, woody ornamental collections are preserved almost exclusively in clone archives; species-specific cryopreservation applications are still under development and the equipment required for the preservation has only recently been acquired. For the future, plans call for the most valuable material to be cryopreserved, because open-air clone archives are subject to disease, pests and variable weather conditions. In some cases, maintaining plant material under slow growth conditions in vitro is appropriate. Key words: Actinidia, actinidias, Amelanchier, azaleas, beauty bushes, bird cherries, blackberries, brooms, bush honeysuckles, Caragana, Chaenomeles, cherries, Chinese magnolia vines, cinquefoils, Clematis, clematises, collections, common privets, common yews, Cotoneaster, cotoneasters, currants, Cytisus, dewberries, Diervilla, flowering quinces, Forsythia, forsythias, Fothergilla, gene banks, genetic resources, honeysuckles, Hydrangea, hydrangeas, Kolkwitzia, Ligustrum, lilacs, Lonicera, Magnolia, magnolias, mock oranges, pea shrubs, Philadelphus, Pieris, Potentilla, Prunus, Rhododendron, rhododendrons, Ribes, Rosa, roses, rowans, Rubus, Salix, Schisandra, serviceberries, snowballs, snowberries, Sorbaria, sorbarias, Sorbus, Spiraea, spireas, Symphoricarpos, Syringa, Taxus, Weigela, weigelas, Viburnum, willows, woody ornamentals 7 Alkusanat Vastuu luonnosta, luonnon monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuripe- rinnöstä kuuluu perustuslakimme mukaan kaikille kansalaisille. Maa- ja met- sätalouden geenivarojen suojelemiseksi perustettiin vuonna 2003 Suomen kansallinen kasvigeenivaraohjelma, jonka tehtävänä on tehostaa maa- ja met- sätalouden geenivarojen suojelua. Ohjelman koordinointi sekä maatalous- ja puutarhakasvien suojelu asetettiin MTT:n vastuulle. Metsäntutkimuslaitos vastaa puolestaan metsäpuiden geenivarojen suojelusta. Viherrakentamisen kasvien geenivarojen suojelu on osa tätä kokonaisuutta. Puuvartisia koristekasveja lisätään pääasiassa kasvullisesti, niin että kullekin lajikkeelle tai kannalle ominainen geeniperimä säilyy muuttumattomana li- säysaineistosta seuraavaan. Tämän vuoksi näiden kasvien lajikkeita ja kanto- ja ei voida säilyttää siemeninä. Tähän asti arvokkaita aineistoja on ylläpidetty miltei yksinomaan elävinä puina ja pensaina kenttäkokoelmissa. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa kokoelmia voidaan säilyttää enenevässä määrin kyl- mäsäilytyksessä nestetyppeen tai sen kaasufaasiin pakastettuna. Näissä kont- rolloiduissa olosuhteissa kasvit ovat suojassa taudeilta, tuholaisilta ja vaihte- levilta sääolosuhteilta. Joidenkin lajien kohdalla aineistojen pitäminen hitaan kasvun olosuhteissa in vitro voi olla tarkoituksenmukainen vaihtoehto. On kuitenkin tärkeää, että kokoelmia on nähtävillä myös elävinä, kasvullisina kenttäkokoelmina opetuksen ja tutkimuksen tarpeita varten. MTT:n viherrakentamisen kasvien geenivaratyöryhmä on laatinut nämä oh- jeet helpottamaan kasvien pitkäaikaissäilytyksen käytännön toteuttamista. Ohjeet ovat periaatteiltaan kansainvälisen kasvigeenivarainstituutin, IPGRI:n, suositusten mukaiset. Niissä tarkastellaan MTT:n viherrakentamisen kasvien kokoelmien nykyistä kattavuutta ja esitetään tarvittavat toimenpiteet geeniva- rojen säilymisen turvaamiseksi sekä säilytettävän aineiston tarkoituksenmu- kaiseksi rajaamiseksi. Lisäksi ohjeet palvelevat käsikirjana kasvullisia koko- elmia perustettaessa ja uudistettaessa. Niitä voivat hyödyntää myös yhdistyk- set ja yksityiset henkilöt, joilla on kiinnostusta perustaa omia kokoelmia puu- vartisten koristekasvien säilyttämiseksi ja esittelemiseksi laajemmille kansa- laisryhmille. Jokioinen 19.12.2006 Kirjoittajat 8 Sisällysluettelo Geenivarojen suojelu, Mia Sahramaa Anna Nukari ja Kristiina Antonius .... 9 Geenivarojen säilytyksen merkitys taimistoviljelyn elinkeinolle, Jyri Uimonen ................................................................................................ 12 Viherrakentamisen kasvien geenivaroihin liittyvä tutkimus MTT:ssä, Sirkka Juhanoja............................................................................................ 14 Viherrakentamisen kasvien jalostus, Marjatta Uosukainen ......................... 18 Viherrakentamisen kasvien geenivarakokoelmien perustaminen, Marja Aaltonen, Kristiina Antonius, Sirkka Juhanoja ja Marjatta Uosukainen..... 22 Amelanchier –ryhmän säilytysohjeet, Marjatta Uosukainen ....................... 30 Clematis –ryhmän säilytysohjeet, Marjatta Uosukainen ............................. 36 Erikoiskasviryhmän säilytysohjeet, Marjatta Uosukainen........................... 43 Forsythia–ryhmän säilytysohjeet, Marjatta Uosukainen ............................. 59 Hydrangea –ryhmän säilytysohjeet, Marjatta Uosukainen.......................... 65 Lonicera –ryhmän säilytysohjeet, Vesa Järvelin.......................................... 71 Maanpeitekasvien säilytysohjeet, Sirkka Juhanoja ...................................... 81 Philadelphus –ryhmän säilytysohjeet, Marja Aaltonen ............................... 97 Potentilla fruticosa –ryhmän säilytysohjeet, Jaana Laamanen ................ 103 Prunus Cerasus –ryhmän säilytysohjeet, Marjatta Uosukainen ................ 110 Prunus Padus –ryhmän säilytysohjeet, Marja Uusitalo............................. 118 Rhododendron–ryhmän säilytysohjeet, Marjatta Uosukainen ................... 124 Rosa –ryhmän säilytysohjeet, Kristiina Antonius ......................................... 135 Rosa Pimpinellifolia –ryhmän säilytysohjeet, Marja Uusitalo .................... 147 Sorbus–ryhmän säilytysohjeet, Marjatta Uosukainen ............................... 156 Spiraea –suvun säilytysohjeet, Sirkka Juhanoja ........................................ 164 Syringa –ryhmän säilytysohjeet, Jaana Laamanen.................................... 181 Weigela –ryhmän säilytysohjeet, Marjatta Uosukainen ............................ 190 Viburnum –ryhmän säilytysohjeet, Marjatta Uosukainen.......................... 196 Kasvinsuojelukooste, Riitta Peräinen ........................................................ 205 Yhteenveto ................................................................................................. 214 Liitteet ........................................................................................................ 220 9 Geenivarojen suojelu Mia Sahramaa1, Anna Nukari2 ja Kristiina Antonius3 1)MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, E-talo, 31600 Jokioinen, Nykyinen osoite: Vapo Oy, PL 22, Yrjönkatu 42, 40100 Jyväskylä, mia.sahramaa@vapo.fi 2) MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, anna.nukari@mtt.fi 3)MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, Myllytie 10, 31600 Jokioinen, kristiina.antonius@mtt.fi Viljelykasvien geenivarojen monimuotoisuutta tarvitaan nyt ja tulevaisuudes- sa kestävän ruokahuollon, jalostuksen, tutkimuksen ja viljelijöiden tarpeisiin. Geenivaranto koostuu lajeista, lajikkeista, maatiaiskasveista sekä lajinsisäi- sestä muuntelusta. Vanhimmat Suomen maataloudelle ja kulttuuriperinnölle tärkeistä geenivaroista ovat jo vuosituhansien ajan sopeutuneet paikalliseen ilmastoon, maaperään ja maisemaan, mikä tekee niistä ainutlaatuisia. Geenivarojen suojelu Suomessa Kasvigeenivaraohjelma perustettiin vuonna 2003 tehostamaan maa- ja metsä- talouden geenivarojen suojelua Suomessa. Ohjelman taustalla ovat kansain- välinen biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus vuodelta 1993 (Convention on Biological Diversity) sekä elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskeva sopimus vuodelta 2004 (International Treaty on Plant Genetic Resources). Maa- ja metsätalousministeriön alainen geenivara- neuvottelukunta seuraa ja kehittää kasvigeenivaraohjelmaa. Suomalaiskasvi- en geenivarojen suojelu linkittyy pohjoismaisen yhteistyön kautta maailman- laajuiseen suojeluun. Merkittävimmät geenipankit kuuluvat globaaliin tutki- muskeskusten organisaatioon (Consultative Group on International Agricul- tural Research). MTT vastaa kasvigeenivaraohjelman koordinaatiosta ja maa- ja puutarhata- louden geenivarojen suojelusta. Metsäntutkimuslaitos vastaa metsäpuiden geenivarojen suojelusta. Ohjelman toteuttamisessa kansalaiset ja yhdistykset ovat tärkeitä, sillä heidän kauttaan saadaan arvokkaita aineistoja pelastettua, tietoa geenivaroista ja innostuneita tekijöitä geenivaraohjelman toteutukseen. Perustuslaki, jonka mukaisesti vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille, tukee tätä tärkeää työtä. Säilytystavat Geenivarojen säilytyksessä tarvitaan monia vaihtoehtoisia säilytystapoja, jotta taataan säilytyksen varmuus ja tuodaan aineistoa eri käyttäjien ulottuvil- le (kuva 1.). Suomen siemeninä säilytettävät geenivarat on vuodesta 1979 10 lähtien tallennettu Pohjoismaiden geenipankkiin Ruotsiin (ex situ –säilytys = kasvigeenivarojen säilytys muussa kuin niiden luonnonmukaisessa elinympä- ristössä). Siemengeenipankit säilyttävät geenivarat muuttumattomina. Suurin- ta osaa puutarha- ja koristekasveista ei voida säilyttää siemeninä, vaan ne ylläpidetään elävinä kasveina erilaisissa kansallisissa kokoelmissa. Joitakin lajeja voidaan säilyttää syväjäädytettynä (kryosäilytys) tai hitaan kasvun olo- suhteissa mikrolisättyinä kasveina (in vitro). Erityisesti taudinaiheuttajista puhdistetulle ja testatulle kasvimateriaalille kryosäilytys on suositeltava me- netelmä. Kasvien geenivarojen säilytystavat (Kuva: Merja Veteläinen) IPGRI:n (International Plant Genetic Resources Institute) kansainvälisten ohjeiden mukaan kasvullisesti lisättävät kasvit tulisi säilyttää kryosäilytyk- sessä aina kun se on mahdollista. In vitro - sekä kenttäkokoelmat palvelisivat lähinnä kokoelmien aktiivista käyttöä. Kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti geenivaroja ei pidä pelkästään museoida geenipankkeihin, vaan niitä tulee käyttää. Elävää geenipankkia pelloilla, puutarhoissa ja palstaviljelmillä tulisi edistää (in situ –säilytys = kasvigeenivarojen säilytys niiden luonnollisessa ympäristössä, jossa ne ovat kehittäneet erityisominaisuutensa). Geenipankkien kokoelmia ja näytetieto- kantoja kehitetään palvelemaan erilaisten käyttäjien tarpeita, oli asialla sitten kasvinjalostaja tai perinnekasveista kiinnostunut viljelijä. Kasvigeenivarojen säilytys In situ Ex situ Suojelu- alueet Viljellyt luonnon alueet Viljely- alueet Pakkas- säilytys -20ºC Kenttä- geeni- pankki Kasvi- huone- säilytys In vitro säilytys Kylmä- säilytys -150ºC 11 Pitkäaikaissäilytettävien kantojen valinta Kasvien pitkäaikaissäilytykseen otetaan lajikohtaisesti ja alueellisesti moni- muotoista perintöainesta. Lajike voi olla suomalaiselle viljelylle merkittävä, kulttuurihistoriallisesti tai lajin monimuotoisuuden kannalta arvokas tai sillä voi olla hyvä taudinkestävyys tai laatuominaisuus. Arvon määrittelee viime- kädessä geenipankki tai kansallinen geenivaraohjelma hyväksyessään tai hylätessään tarjotun näytteen. Puutarhakasvien säilytettävät lajikkeet valitaan kansallisissa asiantuntijaryhmissä, jotka organisoivat kokoelmien säilytystä: 1) Viherrakentamisen kasvit, 2) Hedelmät ja marjat, 3) Vihannekset, yrtit ja rohdokset sekä 4) Peltokasvit. Joillakin lajeilla arviointia tuetaan DNA- tunnistuksella, joka auttaa määrittämään säilytyksen kannalta kaikkein tär- keimmän aineiston. Pelkästään MTT:n kenttäkokoelmissa on tuhansia kanto- ja sadoista eri kasvilajeista, joista kansallisesti arvokkaat aineistot säilytetään. Sekä maatiaiskasvien, vanhojen lajikkeiden että modernien lajikkeiden säilyt- tämiselle on perusteita. Tämän päivän maatiaiskasvit valikoituivat viljely- ja koristekasveiksi noin sata vuotta sitten. Kaikkein vanhimpien kasvullisesti lisättävien maatiaislajikkeiden geeniperimä on saattanut pysyä muuttumatto- mana jopa useiden satojen vuosien ajan. Siemenlisättävät maatiaislajikkeet ovat puolestaan paikallisiin kasvuoloihin sopeutuneita populaatioita, joiden monimuotoisuus lisäsi viljelyvarmuutta. Jalostettujen lajikkeiden käyttöön oton myötä suurin osa suomalaisista maatiaiskasveista katosi viljelystä jo ennen geenipankkien perustamista. Joitakin maatiaiskantoja saattaa laarin- pohjalta tai vanhoista puutarhoista vielä löytyä, mutta niiden talteen ottami- sella on kiire. Kaiken kaikkiaan suomalaisten maatiaiskasvien arvo, monimuotoisuus ja hyödyntämismahdollisuudet ovat kuitenkin vielä suurelta osin selvittämättä. 12 Geenivarojen säilytyksen merkitys taimisto- viljelyn elinkeinolle Jyri Uimonen Taimistoviljelijät ry, Viljatie 4C, 00700 Helsinki, jyri.uimonen@puutarhaliitto.fi Suomalaisen geenivarannon säilyminen varmistaa taimitarhatuotannon monipuolisuuden Suomessa luonnonolosuhteet ovat monivuotisten kasvien menestymisen kan- nalta hyvin omaperäiset. Pohjoinen ulottuvuus mereisen ja mantereisen il- maston rajalla asettaa vaatimuksia kasvien kestävyydelle. Tässä yhteydessä on syytä muistaa myös päivänpituuden vaikutus kasvutapaan ja kasvu- rytmiin. Viherrakentamiselle ja taimitarhatuotannolle olosuhteisiimme sopeu- tuneiden kasvikantojen säilyminen ja käyttö on kestävän toiminnan perus- edellytys. Meille valikoituneiden ja sopeutuneiden kantojen taimilla on oikea kasvu- rytmi, ja talvenkestävyys on paras mahdollinen. Tällaiset taimet vastaavat asiakkaiden tarpeita ja mahdollistavat viennin olosuhteiltaan meitä vastaavil- le alueille, lähinnä Pohjois-Venäjälle ja Pohjois-Ruotsiin. Varmuus kasvien menestymisestä takaa tuotannon ja markkinoiden vakau- den. Kotoperäiset kasvikannat ja lajikkeet kiinnostavat suomalaisia kuluttajia. Se on vahva markkinavaltti. Paikallisuus näkyy selvästi eri kasvikantojen alueellisessa menekissä. Vanhoihin kasvikantoihin ja lajikkeisiin liittyy pal- jon perinteisiä käyttötapoja ja tarinoita, jotka lisäävät kysyntää. Monimuotoisuudessa on ongelmiakin Monimuotoisuuden lisääntyminen aiheuttaa lisäkustannuksia viljelylle, jotka voivat rajoittaa sinänsä myönteisen monimuotoisuuden ylläpitämistä. Run- saasta valikoimasta ja rinnakkaistuotteista johtuen taimien tuotantosarjat jää- vät lyhyiksi, mikä lisää viljely- ja markkinointikustannuksia. Kaikkea ei voi aina saada. Pienistä tuote-eristä useat tuotteet loppuvat kes- ken. Viljelijän on vaikea mitoittaa tarkasti tuotantoaan. Hyvin runsaasta vali- koimasta jää monien lajikkeiden hännät myymättä. Kasvilajien ja – lajikkeiden vuotuiset hankintamäärät vaihtelevat huomattavasti. Runsas vali- koima lisää epävarmuutta. Kysynnän jakautuminen suurelle joukolle kasvinimikkeitä lisää viljelijän epävarmuutta mitoittaa tuotantonsa kysyntää vastaavaksi. Ongelmista huoli- 13 matta monimuotoisuuden ja kansallisen geenivarannon suosiminen tuotan- nossa tarjoaa paljon myönteisiä mahdollisuuksia kotimaiselle taimitarhatuo- tannolle. Vaatii toimenpiteitä Runsaan ja monipuolisen kasvivalikoiman säilyttäminen aitona ja yhtenäise- nä vaatii erittäin paljon emokasvihuollolta. Tässä MTT:n Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema on tärkeä yhteistyökumppani taimitarhoille. Laukaan re- surssit on tärkeä säilyttää sillä tasolla, että sen tarjonta ja kapasiteetti riittävät. Metsäpuut ovat tärkeimpiä viherrakentamisen koristepuita. Olisi tärkeää, että metsäpuiden eri kannoista valitaan koristetarkoituksiin parhaiten sopivat. Tässä tarvitaan yhteistyötä MTT:n ja Metsäntutkimuslaitoksen kanssa. Koristekasveilla ei ole järjestelmällistä kasvinjalostusta kuten peltokasveilla, metsäpuilla sekä hedelmä- ja marjakasveilla. Olisi ehdottoman välttämätöntä organisoida monivuotisten koristekasvien jalostus MTT:hen, jotta laajasta ja monipuolisesta kasvimateriaalista voitaisiin edelleen jalostaa oloihimme so- pivia uusia lajikkeita. Muualla maailmassa ei ole Suomen olosuhteisiin suun- tautunutta kasvinjalostusta. Suomalaisen koristekasvien jalostuksen onnistu- misesta ovat hyviä esimerkkejä alppiruusut ja pensasruusut. Niillä on koti- markkinoiden lisäksi arvoa myös viennissä. Taimitarhakasvien kantavertailu vaatii pitkäjänteistä työtä, joka ei koskaan tule valmiiksi. Uutta tutkittavaa tulee ja kehittyy koko ajan. Viljelyn kannalta on tärkeää, että tuotantoon saadaan monipuolisesta ja usein liian runsaasta kasvivalikoimasta ehdottomasti parhaat kannat. Kulutustottumusten täysin ennakoimattomat muutokset korostavat laajan olosuhteisiimme sopeutuneen kasvimateriaalin säilyttämistä. Parikymmentä vuotta sitten ei osattu kuvitellakaan nykyistä perinneomenapuubuumia tai toisaalta monikäyttökasvien kysyntää. En oikein uskalla ajatellakaan sitä kasvimäärää, joka on poistettu säilytettävästä materiaalista silloisten ihantei- den vastaisena. Nyt hyväksyttäisiin esimerkiksi omenalla pieni sato, jos vas- tineeksi saadaan erikoinen kukinta, kaunis kasvutapa tai taudinkestävyys. 14 Viherrakentamisen kasvien geenivaroihin liittyvä tutkimus MTT:ssä Sirkka Juhanoja MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, sirkka.juhanoja@mtt.fi Menestymisseurantaa Viherrakentamisen kasvien tutkimus on Suomessa pitkään keskittynyt mei- dän ilmastoomme soveltuvan ja kestävän puuvartisen kasviaineiston etsintään ja seurantaan. Etsintä on kohdistunut ensisijaisesti suomalaisiin kasvigeeniva- roihin, kauan Suomessa käytettyihin kasveihin, mutta myös ulkomaisiin la- jeihin ja lajikkeisiin. Kasvien menestymisestä on julkaistu useita melko pie- nen alueen havaintoihin perustuvia kirjoituksia, ja MTT:ssa tehdyistä seuran- noista ensimmäisen kerran vuonna 1963. Myöhemmin Kallio on raportoinut MTT:ssa tehtyjen seurantojen tuloksia. Ensimmäinen laaja koko maan katta- va selvitys koristepuiden ja -pensaiden levinneisyydestä ja menestymisestä julkaistiin vuonna 1966. Puiden ja pensaiden talvehtimistutkimusta on tehty 15 paikkakunnalla taimistojen aineistoista. Poikkeuksellisen kylmien talvien jälkeen on julkaistu selvityksiä puuvartisten kasvien selviytymisestä. Myös vertailevia laji- ja lajiketutkimuksia on tehty taimistojen aineistoista Prunus- suvusta, pajuista, pensashanhikeista, pensaskanukoista, kuusamista, vaahte- roista ja ryhmäruusuista. Näissä pääpaino on ollut ulkomaisten lajikkeiden menestymisessä eikä niinkään vanhojen suomalaisten puiden ja pensaiden ominaisuuksissa. Puutarhatutkimuksen maille Piikkiöön perustettiin jo toiminnan alkuvaihees- sa 1920- ja 30-lukujen vaihteessa puulajipuisto Arboretum Yltöinen, johon on kerätty kotimaisten ja ulkomaisten puulajien kantoja, muotoja ja lajikkei- ta. Vuonna 2006 eri nimikkeillä tunnettuja taksoneja on alueella yli 200. Näi- den menestymisestä on julkaistu useita. Alue toimii edelleen myös geeni- pankkina. Kantavertailua Viheralan kasvaessa voimakkaasti 1970-luvulta lähtien tuli ongelmaksi puu- vartisten kasvien aineiston epäyhtenäisyys, vaihteleva talvenkestävyys ja nimistön sekaannukset. Tähän oli johtanut mm. ulkomaisten alkuperien yleis- tyminen tuonnin kasvaessa. Tämän vuoksi 1980-luvulla käynnistyi kolme hanketta, joiden kaikkien päämäärä oli kestävän emokasvimateriaalin tuotta- minen ja aineiston yhtenäistäminen taimistotuotantoa ja viherrakentamista varten. Kaikissa näissä hankkeissa hyödynnettiin suomalaista kasvigeeniva- rantoa, eli meillä pitkään menestyneitä, ilmastollisesti kestäviksi tunnettuja alkuperiä. Aineistoa kerättiin olemassa olevista istutuksista kasveista, joiden 15 tiedettiin menestyneen pitkään kasvupaikallaan. Etelä- ja Keski-Suomen alu- eella silloisen Oulun läänin eteläpuolella hanke toteutui KESKAS-hankkeen nimellä, Oulun läänissä käynnistyi Pohjois-Suomen viherrakentamisen käyt- tökasvien kehittämisprojekti ja Lapin läänissä Pohjoiskalottiprojekti. Pohjois- Suomen hankkeet yhdistyivät myöhemmin ja niistä alettiin käyttää nimeä POHKAS. KESKAS-hankkeen kenttäkoevaihe toteutettiin MTT:ssa vuosina 1989-2000. Tutkimuksen tavoitteena oli Keskas-rekisteriin merkittyjä kasvikantoja pelto- olosuhteissa vertailemalla saada esiin kantojen väliset erot, tarkistaa kantojen aitous ja nimetä parhaat kannat selkeällä yksiselitteisellä kantanimellä. Par- haat kannat saatettiin tuotantoon. Keskas-kantavalintakokeissa aineisto muo- dostui Keskas-rekisteröintivaiheessa talteen otetuista lupaavista kasveista sekä taimistojen, kasvitieteellisten puutarhojen ja arboretumien kokoelmien samojen sukujen kiinnostavista kasvikannoista, jotka olivat lajeja, lajikkeita ja klooneja. Osa klooneista oli risteymiä. Mukana olivat suvut Forsythia, Hydrangea, Lonicera, Philadelphus, Rosa, Spiraea, Syringa ja Viburnum. MTT:ssa toteutettiin vuosina 1998-2003 toinenkin hanke, jossa hyödynnettiin Keskas-rekisteriin merkittyä kasviaineistoa. Tämä hanke oli nimeltään ”Puu- vartisten maanpeitekasvien menestyminen ja soveltuminen eri käyttökohtei- siin”. Siinä tavoitteena oli löytää hyviä eri kohteisiin soveltuvia maanpeite- kasveja, laajentaa tarjolla olevaa kasvivalikoimaa ja laatia suositukset parhai- den lajien taimikoolle, istutustiheydelle ja kasvuston perustamistavalle julki- silla alueilla. Kasvimateriaali muodostui Keskas-rekisteriin merkityistä kas- veista sekä kasvitieteellisten puutarhojen ja taimistojen matalista lehtipensas- kannoista. Kasvit kävivät läpi sekä kantavertailun että käyttökokeet. Mukana oli 13 suvun kasveja. Parhaat kasvit on otettu tuotantoon. Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema oli mukana yhteistyöhankkeessa ’Pe- renna 2001’, joka toteutettiin Oulun yliopiston kanssa. Siinä kerättiin poh- joissuomalaisia perennakantoja rekisteriin. Osa lajeista otettiin tuotantoon. Luonnonkasvit Luonnonkasveihin liittyvää geenivaratutkimusta on tehty lähinnä ketokasvien käyttöön ja tuotantoon liittyen. Lapissa on toteutettu hanke, jossa selvitettiin perinteisten Lapissa menestyvien ketokasvien siementuotantomahdollisuuk- sia. Hankkeessa hyödynnettiin pohjoissuomalaista geenivarantoa. Keski- Suomessa on toteutettu hanke, jossa selvitettiin luonnonmukaisille viheralu- eille sopivien suomalaisten luonnonvaraisten ketokasvien kehitysrytmi ja lisääntymisbiologia ja kehitettiin siementuotantomenetelmä. Myös Arbore- tum Yltöinen on hyödyntänyt suomalaista luonnonkasvien geenivarantoa. 16 Kasvillisuusinventointeja Kulttuurihistoriallisestikin merkittävän Jokioisten kartanopuiston kasvit on inventoitu ja niiden säilytyksestä on tehty suunnitelmat (liite; www.mtt.fi/tutkimus/kasvit..). FinE®-tavaramerkki Tutkitun, kestävän, terveen ja arvokkaan kasvimateriaalin esiin saamiseksi otettiin vuonna 1997 käyttöön FinE®-tavaramerkki. FinE®-tavaramerkki voi- daan myöntää kasveille, jotka ovat Suomessa tutkittuja, perimältään korkea- laatuisia, terveitä, helposti lisättäviä ja Suomen oloihin sopivia. Näin ollen tavaramerkki on hyvän kasvimateriaalin laadun tae. Tavaramerkin ovat kehittäneet MTT ja Taimistoviljelijät ry. Merkin omistaa MTT, ja sen käyttöä valvoo ja ohjaa Taimistoviljelijöiden ja MTT:n edusta- jista koostuva työryhmä. FinE®-kasvien emotaimia on saatavana MTT:n Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasemalta. FinE®-tavaramerkin käyttöaluetta laajennetaan vähitellen käsittämään kaikki viherrakentamisessa tarvittavat kasviryhmät. FinE®-tavaramerkki tukee osaltaan suomalaisten kasvigeeniva- rojen käyttöä ja säilymistä. Tavaramerkin saamisen perusteena ovat joko Suomessa suoritetut vertailevat kokeet tai pitkäaikainen kokemus kasvin ominaisuuksista yhdellä tai useam- malla paikalla. Vuonna 2006 FinE®-koristekasveja on 19. FinE®-tavaramerkin käyttöoikeus voidaan myöntää myös hedelmä- ja marja- lajikkeille, jotka ovat suomalaisen jalostustyön tuloksia, hyviksi todettuja viljelykantoja tai ulkomaisia meillä menestyviksi todettuja lajikkeita. Marja- kasvien taimien tulee olla varmennetun taimituotannon kautta tuotettuja. Vuonna 2006 kotipuutarhoihin soveltuvia FinE®-hedelmä- ja marjalajikkeita on 20. Muualla tehty tutkimus MTT:n lisäksi kasvimateriaalitutkimusta ja kestävän aineiston testausta sekä kasvien säilytystä ovat tehneet yliopistojen kasvitieteelliset puutarhat, arbore- tumit, taimistot, oppilaitokset ja yksityiset ihmiset. Nämä ovat keränneet kokoelmiinsa sekä kotimaisia alkuperiä että ulkomaisilta keräysmatkoilta saatuja aineistoja ja kansainvälisen siemenvaihdon kautta saatuja kasveja. Varsinaista puuvartisten koristekasvien jalostusta on Suomessa tehty vähän. Jalostushankkeet ovat olleet Helsingin yliopiston kasvinjalostuksen käynnis- tämiä. Kestävien alppiruusujen jalostus alkoi 1970-luvun alussa, ja siinä käy- 17 tettiin Arboretum Mustilan kestäviä alppiruusuja lähtöaineistona. Osittain saman hankkeen jatkona on tehty atsaleoiden jalostusta ja jatkettu alppiruu- sun jalostusta tavoitteena keltakukkainen alppiruusu. Pensas- ja köynnösruusujen jalostushankkeessa käytettiin lähtöaineistona pohjoisessa menestyviä luonnonlajeja ja täällä pitkään menestyneitä ruusula- jeja ja –lajikkeita. 18 Viherrakentamisen kasvien jalostus Marjatta Uosukainen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjatta.uosukainen@mtt.fi Yleistä Suomessa viherrakentamisen kasvien pitkäjänteinen jalostustyö ei kuulu minkään tutkimusorganisaation strategiaan. Näin siitäkin huolimatta, että Suomi sijaitsee useiden kasvien menestymisen äärirajoilla ja kasvinjalostus olisi ainoa tie parantaa puutarhakasviemme menestymistä ja lisätä monimuo- toisuutta. Suomessa vallitsevat vaihtelevat ja ajoittain ankaratkin ilmasto- olosuhteet ja viimeisten sadan vuoden aikana täällä on valittu runsaasti arvo- kasta kasviaineistoa, joka on peräisin Suomea ilmastollisesti vastaavilta alu- eilta eri puolilta maapalloa. Nämä tekijät yhdessä loisivat kanasianvälisesti merkitykselliselle kasvinjalostukselle hyvät edellytykset maassamme. Viherrakentamisen kasvien jalostus käynnistyi Suomessa vasta 1970-luvun alussa professori P.M.A. Tigerstedt aloitettua talvenkestävien alppiruusujen jalostuksen Helsingin yliopistossa Kasvinjalostustieteen laitoksella (nykyisin Soveltavan Biologian laitos). Ohjelmaa on 1980-luvun loppupuolelta lähtien toteutettu yhteistyössä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Lau- kaan toimipisteen kanssa. Helsingin yliopiston lopetettua pääosin käytännön kasvinjalostustyön, on meneillään olleita alppiruusunjalostusohjelmia jatkettu osittain MTT:ssä ja ruusujen jalostusta tekevät yksityiset henkilöt. Suomalainen puutarhakasvien jalostus on ollut risteytysjalostusta ja risteytys- aineistojen valintaa. Jalostusohjelman kulku on lyhyesti seuraava: 1) lähtöai- neistojen valinta ja tavoitteiden asettelu, 2) risteytysohjelmat, 3) risteytyksistä saatujen kasviaineistojen valinnat, 4) kloonikokeet, 5) jalosteiden koeviljely ja lopuksi 6) tulosten kaupallistaminen eli uusien lajikkeiden luovuttaminen taimituottajille, taimituotannon käynnistäminen, lajikkeiden tuotteistaminen, myyntikanavien luominen ja uuden aineiston markkinointi. Toistaiseksi kaik- kien jalostusohjelmien tavoitteena on ollut talvenkestävyys ja lajikkeiston monipuolistaminen. Jalostusohjelmat Helsingin yliopisto on käynnistänyt Suomessa 4 viherrakentamisen kasvien jalostusohjelmaa: 1) Talvenkestävien alppiruusujen jalostus, 2) Atsaleoiden jalostus, 3) Ruusunjalostus ja 4) Keltakukkaisten alppiruusujen jalostus. 19 Talvenkestävien alppiruusujen jalostus Talvenkestävien ainavihantien alppiruusujen jalostus käynnistyi vuonna 1973. Ohjelman taustana oli ulkomailta tuotujen taimien heikko talvenkestä- vyys sekä havainto, että alppiruususuvun sadoissa lajeissa oli sellaista perin- töaineistoa, jonka joukosta oli löydettävissä myös Suomen puolimerelliseen ilmastoon sopivia geeniyhdistelmiä. Työssä hyödynnettiin Mustilan arbore- tumin laajaa alppiruusukokoelmaa. Talvenkestävyysjalostuksen perustana käytettiin maailman kestävintä alppiruusua, mustilanalppiruusua (Rhododen- dron brachycarpum G. Don ssp. tigerstedtii Nizelius). Tämän 1930-luvun alussa Koreasta saadun lajin poikkeuksellisen hyvä talvenkestävyys huomat- tiin Mustilassa vuonna 1940, jolloin alueella mitattiin pakkasennätys -43,5 °C. Ruotsista, Tanskasta ja Hollannista tuotiin ohjelmaan ilmastollisesti arempien, mutta koristeominaisuuksiltaan kiinnostavien lajien ja lajikkeiden siitepölyä. Jalostusohjelmassa tehtiin yhteensä 148 risteytysyhdistelmää vuosina 1973- 1976. Jälkeläiskokeisiin eri puolille Suomea istutettiin 14 000 risteytystainta, joista 70 yksilöä valittiin kloonikokeisiin ja mikrolisättiin. Aineistosta on laskettu kaupalliseen taimituotantoon toistaiseksi 16 lajiketta. Alppiruusujen jalostusaineisto ja valittujen lajikkeiden emokasvihuolto siirtyi 1980-luvun lopussa MTT:lle ja vuodesta 1992 lähtien uudet lajikkeet on valittu Laukaas- sa. Vuonna 2000 MTT:ssä tehtiin toisen polven risteytyksiä kohdennettuna tavoitteena nimenomaan värikkäät matalat, pienten pihojen alppiruusut. Ta- voitteena on myös pienikasvuisten kellertäväkukkaisten lajikkeiden jalostus. Alppiruusujen jalostusohjelmasta on lajikkeiden lisäksi ollut tuloksena uusi erikoistuotannon haara suomalaisessa taimituotannossa sekä uusi vientiartik- keli mm. Pohjois-Amerikan ja Pohjoismaiden markkinoille. Atsaleoiden jalostus Atsaleoiden jalostusohjelma aloitettiin Helsingin yliopistossa vuonna 1988. Atsaleoilla on kukkien värien ja lehtien syysvärin ansiosta alppiruusuja huo- mattavasti laajempi yhdisteltävien ominaisuuksien kirjo. Risteytyksiä tehtiin sekä Suomessa (1988-1989) että Chigacon lähellä sijaitsevassa Morton Arbo- retumissa vuonna 1992. Lisäksi risteytyssiementä on saatu Minnesota Lands- cape Arboretumista. Ensimmäisistä risteytyksistä saatiin pääosin keltaisia ja vaaleanpunakukkaisia jälkeläisiä. Värivaihtelun lisäämiseksi risteytyksiä jatkettiin vuosina 1996 ja 1998 omalla risteymäaineistolla ja amerikkalaisilla lajikkeilla, joissa oli voimakkaampi punainen kukkien väri. Risteytysohjelman keskeiset lajit olivat kanadanatsalea (Rhododendron ca- nadense), japaninatsalea (R. molle subsp. japonicum), kelta-atsalea (R. lu- teum), kosterinatsaleat (R. x kosterianum) sekä joitakin gentinatsaleoja (R. x gandavense). Jalostusohjelman tuloksena oli 21000 risteymätainta jälkeläis- 20 kokeisiin Suomessa ja Ruotsissa. Kenttäkokeissa aineistosta on karsiutunut noin puolet. Valituista kymmenistä jalosteista saadaan ensimmäiset uudet lajikkeet taimituotantoon vuonna 2007 ja kuluttajille pari vuotta myöhemmin. Helsingin yliopisto on toistaiseksi jatkanut tätä työtä. Ruusujen jalostus Ruusunjalostus käynnistettiin Helsingin yliopistossa vuonna 1992. Jalostus- kohteina ovat pensasruusut, ryhmäruusut ja köynnösruusut. Ohjelmassa on tavoitteena yhdistää ruusuilla kylmänkestävyys terveyteen, kauniisiin lehti- muotoihin, kukkien värisävyihin, tuoksuun ja muotoihin. Pensaat voivat olla joko kerran tai jatkuvasti kukkivia. Jalostuksen lähtökohtana olivat KES- KAS-tutkimuksessa 1980-luvulla löytyneet lukuisat Suomessa hyvin menes- tyneet ruusukannat. Risteymistä, joissa toisena osapuolena on ollut kurtturuu- su ja toisena joko köynnösruusu `Flammentanz´ tai eurooppalaisia ja amerik- kalaisia matalakasvuisia polyantharuusuja, on valittu useita lupaavia yksilöitä kloonattavaksi kokeita varten. Kerrankukkivia, värikkäitä ja kestäviä siemenjälkeläisiä on valittu myös ris- teytyksistä, joissa on käytetty kestäviä suomalaisia ruusuja ja toisaalta Itä- Kanadan puolimerelliseen ilmastoon sopeutuneita R. kordesii-lajikkeita. Kloonikokeiden perustaminen aloitettiin keväällä 2000 kolmelle eri testipai- kalle. Ensimmäisten lajikkeiden kaupallistaminen käynnistyy vuonna 2007. Viime vuosina työtä ovat jatkaneet yksityishenkilöinä jalostaja Peter Joy ja Matti Kangaspunta. Keltakukkaisten alppiruusujen jalostus Ainavihantien keltakukkaisten alppiruusujen jalostaminen käynnistyi vuonna 1995 Helsingin yliopistossa. Jalostuksessa on käytetty 37 Pohjois-Amerikasta saadun keltaisen alppiruusun siitepölyä. Risteytyksistä syntyneet taimet on istutettu koekentille ja ne ovat aloittamassa kukintavaiheensa. Uusien lajik- keiden valinta vienee kuitenkin vielä vuosikausia. Tämän aineiston valintaa ja valitun aineiston lisäystä alettiin tehdä MTT:ssä vuonna 2006. Jalostusohjelmien merkitys Korkealaatuinen viherrakentaminen vaatii ilmastoomme sopeutuneita kasve- ja. Ollakseen talvenkestäviä, kasvien tulee olla sopeutuneita lyhyeen kasvu- kauteen ja alhaiseen kasvukauden aikaiseen lämpösummakertymään. Niiden on oltava herkkiä syyskesän lyhenevän päivän ja lämpötilan alenemisen an- tamille viesteille, jotta talvituleentuminen käynnistyisi oikeaan aikaan. Kas- vien on lisäksi kestettävä sydäntalven kylmimmät pakkaset myös pullon- kaulavuosina sekä pysyttävä karaistuneina siihen asti, kunnes kasvukausi alkaa toukokuussa. Tästä syystä Suomen ilmasto-olosuhteissa tarvitaan puu- 21 vartisten kasvien jalostusta. Vaikka ennustettu ilmaston muutos nostaisikin keskilämpötiloja, on muistettava, että keskiarvot eivät tapa kasveja vaan ää- riarvot. Jalostusta tarvitsevat lajit KESKAS-kasvien rekisteröinti ja aineistolla tehtävät kantavalintakokeet Maatalouden tutkimuskeskuksessa luovat pohjan viherrakentamiskasvien jalostukselle. Jalostuskohteina voisivat tulla kysymykseen nykyisten sukujen lisäksi esim. magnoliat (Magnolia), kotakuusamat (Weigela), syreenit (Syrin- ga) ja pensasangervot (Spiraea) sekä koristeomenapuut (Malus) ja tuomipih- lajat (Amelanchier). Näissä kasveissa on sekä Suomessa erittäin harvinaisia sukuja että täällä hyvin menestyviä kasvisukuja, joiden ulkomailta tuoduissa, viljellyissä lajikkeissa eivät parhaalla mahdollisella tavalla yhdisty talvenkes- tävyys ja koristearvo. Ulkomailta peräisin olevat lajikkeet ovat sopeutuneet pidempään kasvukauteen eivätkä pysty päättämään vuosikasvuaan normaalis- ti. Suomeen tuotuina nämä kasvit saavat toistuvasti talvivaurioita ja menettä- vät koristearvonsa. 22 Viherrakentamisen kasvien geenivarakokoelmien perustaminen Marja Aaltonen1), Kristiina Antonius2), Sirkka Juhanoja3) ja Marjatta Uosukainen4) 1)MTT Kasvintuotannon tutkimus, R-talo, 31600 Jokioinen, marja.aaltonen@mtt.fi 2)MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, Myllytie 10, 31600 Jokioinen, kristii- na.antonius@mtt.fi 3)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, sirk- ka.juhanoja@mtt.fi, 4)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjat- ta.uosukainen@mtt.fi, Yleistä Kasvit, jotka lisätään kasvullisesti, ovat elinkierroltaan pitkäikäisiä tai joiden siemenet eivät ole varastoitavia, on perinteisesti säilytetty kenttäkokoelmissa. Kenttäsäilytyksessä on omat riskinsä, etenkin Suomessa, joka on monien kasvien menestymisen äärialuetta. Kokoelmien turvallisuutta lisätään kak- soissäilytyksellä ja varasäilytysjärjestelmin. Kaikilla viherrakentamisen kasvilajeilla kokoelmat säilytetään perusmateriaa- lina kenttäkokoelmissa kahdessa paikassa Piikkiö, Tuorla ja Laukaa. Toistu- vat kovat pakkastalvet ovat kokoelmille tuhoisia. Tästä syystä ei arkojen laji- en säilytystä ei voida jättää kenttäkokoelmien varaan. Kokoelmien säilymis- turvallisuuden lisäämiseksi varasäilytysmenetelminä käytetään mahdolli- suuksien mukaan aluksi in vitro- ja myöhemmin kryosäilytystä (säilytystä nestemäisessä typessä) Laukaassa. Kaikilla muilla paikoilla missä kasveja on tällä hetkellä kenttäkokoelmissa ne säilytetään varakokoelmina toistaiseksi. Näitä paikkoja ei kuitenkaan velvoi- teta säilyttämään kantoja. Mahdollisesta aineistojen hävittämisestä on kui- tenkin ilmoitettava kasvigeenivaratyöryhmälle hyvissä ajoin ennen toimenpi- teen suorittamista. Kokoelmiin valittavat kasvit Viherrakentamisen kasvien geenivarakokoelmien perustana ovat MTT:n ko- koelmissa olevat kasvit. Olemassa olevien kokoelmien kunto tarkistetaan ja kunkin kasvin kohdalla arvioidaan uudistamistarve ja mahdollinen uudelleen- sijoittaminen. Seuraavassa vaiheessa kartoitetaan kokoelmien täydennystarve ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin. MTT:n kokoelmien jälkeen arvioi- daan muiden Suomessa olevien merkittävien kokoelmien tilanne. 23 Pitkäaikaissäilytysmenetelmät Pitkäaikaissäilytyksessä tarkastellaan kasvien säilyttämistä vähintään yhden uudistuskierros ajan eli noin 10-15 vuotta. Pitkäaikaissälytysmenetelmiä ovat kenttäsäilytys, in vitro-säilytys ja kryösäilytys. Siemenlähteillä vaihtoehtoi- nen säilytysmuoto voi olla myös siemensäilytys. IPGR (International Plant Genetic Resources Institute) suosittelee, että kloonattavien kasvien geeniva- rakokoelmat säilytettään aina vähintään kahdella eri tavalla aineiston säily- vyyden turvaamiseksi. Kenttäsäilytys Kenttäsäilytyksessä on hyvin tärkeää ottaa huomioon kunkin säilytettävän kasvin ekologiset tarpeet ja sijoitettava kasvit niiden mukaan. Monet viherra- kentamisen kasvit eivät ole kasvupaikkavaatimuksiltaan peltoviljelyyn sovel- tuvia, ja tarvitsevat niille sopivat kasvuolosuhteet. Kenttäkokoelmatyyppejä voivat olla peltokokoelmien lisäksi vapaamuotoiset säilytysalueet, kuten suo- jattu piha-alue, puistometsä tai arboretum. Kenttäkokoelmien säilytyksessä on monia riskejä, jotka uhkaavat tarhojen olemassaoloa. Suurin osa riskeistä liittyy kasvien menestymiseen ja luonnon- katastrofien uhkaan sekä ihmisen toimintaan, kuten muutokset maa-alueiden käytössä. Erityisesti toistuvat kovat pakkastalvet ovat kokoelmille tuhoisia. Näistä syistä ei arkojen lajien säilytystä tule jättää kenttäkokoelmien varaan. Kenttäkokoelmassa säilytetään kutakin kloonia vähintään kaksi kappaletta. Kenttäkokoelmaan lajit istutetaan suvuittain kasvien elinvoiman ja koon mu- kaan ryhmitellen. Kun tarhat istutetaan esim. muovi- tai kuitukankaalla katettuina, voidaan alueet hoitaa rationaalisesti. Kokoelmia perustettaessa on suunniteltava myös varaukset uudisistutuksille. Peltokokoelma Peltokokoelmassa kussakin kokoluokassa taimiväli määräytyy kasvin elin- voiman ja haaroittumisen mukaan ja riviväli säilytyspaikalla käytettävän koneistuksen mukaan siten, että koneilla pääsee liikkumaan helposti kasvus- tossa ilman kasvien kolhiutumisriskiä. Istutusalueiden tulee olla salaojitetut ja varustettu kastelujärjestelmällä. Kas- vikohtaiset kasvualustavaatimukset on otettava huomioon istutusvaiheessa. Yleensä kasvualustan tulee olla multava puutarhamaa. Parhaita ovat humus- 24 pitoiset hietamaat. Muutamat kasvit menestyvät kuitenkin paremmin savi- maassa, mikä on otettava istutuspaikan kunnostuksessa huomioon. Maaperän liiallista tiiviyttä voidaan parantaa maanparannustoimilla siten, että muokkauskerroksen paksuudeksi tulee istutusrivien (harjujen kohdalla) noin 50 cm. Maanparannus ja peruslannoitus (PK) tehdään maa-analyysin mukaan huolellisesti, sillä tarhan paikasta tulee pysyvä 15-25 vuodeksi. Istutusvai- heessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota kasvin vaatimuksiin kalkituksen suhteen. Useat lajit muodostavat juurivesoja. Tämä on syytä ottaa kasvien sijoittelussa huomioon. Vaikka juuristot suojataan juurikankain, kasvien keskinäisen kil- pailutilanteen välttämiseksi on voimakkaasti vesovat lajit sijoitettava omiin lohkoihinsa. Suojattu piha-alue Monet viherrakentamisen lajit suosivat mikroilmastoltaan lämpimiä, tuulen- suojaisia rinnealueita, joiden pohjaveden pinta ei ole 80-100 cm maan pintaa lähempänä. Lisäksi monilla lajeilla on kasvupaikkavaatimuksena puolivarjoi- nen tai varjoinen sijainti. Näiden lajien paras sijoituspaikka on suojattu piha- alue tai puisto. Ilmastollisesti vaativimmat ja kasvillisuuden keskinäiselle kilpailulle arat kasvit on ensisijaisesti sijoitettava suojatuille piha-alueille. Piha-alueilla kasvit on ryhmiteltävä istutusalueille koon mukaan siten, että tarpeetonta kasvien keskinäistä kilpailua ei synny. Kullekin kloonille on va- rattava riittävä kasvutila. Maanparannukset ja peruslannoitukset tehdään vil- javuusanalyysien mukaan samoin kuin peltoistutuksissa ja istutusalueilla käytetään katteita ja juuristojen eristämistä kunkin kasvin vaatimusten mu- kaan. Kuivumiselle herkillä alueilla on istutuksiin asennettava kastelujärjes- telmä. Puistometsä tai arboretum Puistometsiä tai arboretumeita voidaan käyttää geenivarojen säilytyspaikkoi- na, kun kasvit vaativat puolivarjoisia tai varjoisia kasvupaikkoja ja pystyvät selviytymään metsiköissä. Tämä kokoelmatyyppi sopii erityisesti puille ja kookkaille pensaille sekä monille happaman maan kasveille sekä lajeille, jotka elävät symbioosissa mykorritsasienten kanssa. Kokoelmaa perustettaes- sa käytetään samoja periaatteita kuin pelto- ja suojattuja piha-aluekokoelmia istutettaessa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kasvien karttamerkintöihin. Kasvien sijainnit tulisi saada paikannuskoordinaatein karttoihin. 25 Kenttäkokoelmien hoito Kenttäkokoelmien perustamisessa pyritään siihen, että niiden hoito olisi mahdollisimman helppoa. Täten säästetään kokoelmien hoitokustannuksissa. Jos tarhat istutetaan esim. muovi- tai kuitukankaalla katettuun harjuun voi- daan hoitotyöt keskittää riviväleihin ja tehdä suurimmaksi osaksi konein. Kangaskatteen päälle levitetty hake-, kuori- tai sorakerros yksinkertaa hoito- töitä ja suojaa kasvien juuristoja. Juurikankailla eristetyt istutuslohkot estävät juurivesojen leviämisen viereisten kasvien juuristoalueelle tai käytäville. Juurivesat on poistettava kuitenkin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kokoelmat vaativat säännöllisiä kasvien leikkauksia kunkin kasvin vaatimus- ten mukaisesti. Ajoittaiset kasvuston nuorennus- ja uusimistarpeet on mainit- tu kunkin kasvin kohdalla. Kasvien vuotuislannoituksessa, erityisesti typpilannoituksessa, on oltava maltillinen etenkin ilmastollisesti aroilla lajeilla. Lannoitus on kohdennettava vain niille kasveille, jotka sitä tarvitsevat. Kokoelmissa on tehtävä tuholaistarkkailua. Kasvinsuojelutoimenpiteisiin on ryhdyttävä, jos kasvin säilyminen on uhattuna. Erityistä huomiota on kiinni- tettävä karanteenituhoojien esiintymiseen. In vitro-säilytys Geenivarojen säilytyksessä tarvitaan vaihtoehtoisia säilytysmuotoja etenkin kloonattavilla lajikkeilla. IPGR:n suosittelee kenttäsäilytyksen ohella säily- tystä myös in vitro. Tämä tarkoittaa kasvisolukoiden säilyttämistä hitaan kasvun olosuhteissa, jossa tarve solukoiden uusimisjakoihin on mahdolli- simman vähäinen. In vitro-säilytys antaa suojan tuholaisia, patogeeneja ja ilmaston aiheuttamia tuhoja vastaan ja parantaa aineistojen toimitusvalmiutta, etenkin jos aineistot säilytetään virusvapaina. In vitro- säilytykseen on jo valmiudet suurella osalla maassamme viljeltyjä puuvartisia kasveja. Solukkoviljelminä säilyttäminen toimii erinomaisesti välivarastona ja sitä voidaan käyttää nimenomaan aktiivisen kokoelman osan säilyttämisessä. Myös in vitro-säilytyksessä on omat riskinsä. Lisääntyvien viljelykiertojen myötä lisääntyy somaklonaalisen muuntelun riski. Tästä syystä viljelmät on uusittava muutaman vuoden välein, kun peräkkäisten lisäysviljelykiertojen määrä ylittää kasvikloonille turvalliseksi määritellyn rajan. Turvallisten pe- räkkäisten lisäyskiertojen määrä on korkeintan 20-30. Myös kontaminaatioi- den ja inhimillisten erehdysten kuten virheellisen etiketöinnin riskin mahdol- lisuus on huomioitava ja laboratoriolle on laadittava menettelyohjeet. 26 Kryosäilytys IPGR:n suositus on, että kloonattavien kasvien geenivarasäilytyksessa on käytettävä kryosäilytystä aina kun se on mahdollista. Kenttäsäilytys on ympä- ristötekijöistä johtuen monille kasveille riskialtis säilytysmuoto ja vaatii tuek- seen varajärjestelmän. In vitro-säilytys on hyvä aktiivisen kokoelman säily- tysmuoto sekä valivarasto ennen kryosäilytykseen siirtymistä. Kryosäilytys on teknisesti uusin tapa säilyttää kasvisolukoita turvallisesti pitkiä aikoja. Kryo on kreikankielinen sana ja tarkoittaa äärimmäistä kylmyyttä. Geeniva- rojen kylmäsäilytys tarkoittaa kasvisolujen säilyttämistä nestemäisessä types- sä, jonka lämpötila on –196 °C tai sen kaasufaasissa, jossa lämpötila on noin –150 - –180 °C. Kasvisoluilla ymmärretään tässä in vitro –viljelmistä siirros- tettuja versonkärkiä tai silmuja. Siksi kryosäilytys sopiikin kasvilajeille, joita on mahdollista viljellä in vitro. Kryosäilytyksen ensimmäinen vaihe onkin siirtää säilytettävät kasvit mikrolisäykseen. Säilytettävät viljelmän osat esikä- sitellään ennen jäädytystä. Myös kylmäsäilytyksen jälkeen solukot elvytetään in vitro-viljelminä. Kryosäilytys on monilla kasveilla toistaiseksi kehitysvaiheessa oleva mene- telmä. Kasvullisesti lisättävien lajien kylmäsäilytysmenetelmiä kehitetään MTT:n Laukaan toimipisteessä. Puutarhakasvien kryosäilytyspaikka on Laukaa, jossa säilytetään myös ai- neistoa koskeva kirjallinen aineisto. Monille kasveille jo kehitetty tai on ke- hitteillä kryosäilytysmenetelmä. Kryosäilytys tarvitsee tuekseen myös hyvin toimivan mikrolisäyslaboratorion. Siemenlähteiden säilytys Siemenlähteiden uudistaminen Viherrakentamisen kasvit MTT:n kokoelmissa ovat ensisijaisesti klooniai- neistoja. Muutamista kasveista on kloonien lisäksi siemenlähteitä. Siemen- lähteet uusitaan tarvittaessa joko alkuperäisistä siemenlähteen muodostavista klooneista tai siemenlähteestä kerättävistä siemenistä. Siemenistä uudistetta- essa on pidettävä huolta geneettisen vaihtelun säilymisestä sekä varottava epäaitoa, lajiristeymien seurauksena syntyvän siemenen käyttöä. Siemenlisäys pitää suunnitella ja tuottaa käytettävä siemen kontrolloidusti pölyttämällä. Riittävän vaihtelun takaamiseksi siemeniä on kerättävä vähin- tään 5-10 emotaimesta. Geenivarakentällä suoritetaan käsinpölytys eristä- mällä kustakin emopensaasta kukkia, joille on tarvittaessa suoritettava emas- kulointi itsepölytyksen estämiseksi. Vastaavasti koko aineistosta kerätään 27 edustava siitepölynäyte, jolla pölytetään kaikkien valittujen emokasvien eris- tetyt kukat. Käsin pölytetyt kukat tai kukinnot on merkittävä huolellisesti ja siementen kypsymisvaiheessa muodostuvat hedelmät on suojattava siemeniä syöviltä eläimiltä ja kotahedelmäisillä on siementen variseminen estettävä suojauksin. Siementen keräysvaiheessa on siemenerien merkinnät hoidettava huolella. Siemenlisättävillä lajit voidaan kylvää suoraan joko välittömästi siementen kypsyttyä tai varastoinnin jälkeen, mikäli niillä ei ole itämistä estävää lepoti- laa. Joillakin lajeilla on yksinkertainen lepotila, joka purkautuu yleensä 2-3 kk:n mittaisella kylmäkäsittelyllä. Mikäli lajilla on kaksinkertainen lepotila, on siemenille annettava ensin 3-5 kk:n lämpökäsittely jonka jälkeen ne sijoi- tettava vielä 2-3 kk:n kylmäkäsittelyyn. Siementen itämiskäyttäytyminen syytä tarkistaa alan kirjallisuudesta tapauskohtaisesti. Siementen elinvoimaisuus puuvartisilla kasveilla riippuu paitsi lajista, myös siemen tyypistä, olosuhteista missä siemen on kasvanut ja kypsynyt ja miten ne on varastoitu. Lisäksi samallakin siemenlähteellä siementen elinvoimai- suus voi vaihdella vuodesta toiseen pölytysolosuhteista ja kasvukauden aikai- sista sääolosuhteista johtuen. Siemenlisäyksessä on toimittava kunkin kasvin edellyttämällä tavalla. Siementen säilytys Siemenet on syytä puhdistaa ennen varastointia. Marjovilla lajeilla hedelmä- liha pestään pois siemenet ilmakuivataan. Kuivissa kodissa olevat siemenet varistetaan ulos kodista ja puhdistetaan roskista. Puuvartisten kasvien siemenet voivat kestää varastointia hyvinkin monta vuotta mikäli ne varastoidaan ilmatiiviissä astioissa vakiokosteudessa noin kylmävarastoissa noin 0 °C lämpötilassa. Merkintä Geenivarasäilytyksessä on erityistä huomiota kiinnitettävä aineiston kunnolli- seen merkintään ja kokoelmakarttojen laadintaan sekä kenttä-, in vitro- että kryosäilytyksessä. Lisäksi geenivaraohjelmalla on oltava toimiva tietokanta säilytettävästä aineistosta. Merkinnät koekentillä Kokoelman kasvit ryhmitellään kentille koon mukaan. Kunkin kokoluokan istutuksille suunnitellaan istutusruudut eli lohko jaetaan tontteihin, joiden sijainnit ovat selvästi maastossa mitattavissa kiinteistä mittapisteistä. Istutuk- 28 sen merkintä on kentällä mahdollisimman pysyvä, esimerkiksi metallilaatta. Laattaan merkitään ensisijaisesti tontin osoite. Kasveihin voi lisäksi ripustaa avuksi kasveja koskevat tarkemmat etiketit. Kokoelmasta laaditaan kartta, jota on jatkuvasti päivitettävä. Karttaan merkitään tontin kohdalle kasvin tiedot. Tällöin kasvit voidaan tunnistaa myös siinä tapauksessa, että niiden nimilaput tai kyltit häviävät. Kartat on säilytettävä päätearkistossa ja mielui- ten myös sähköisessä muodossa. In vitro-viljelmien merkintä Myös solukkoviljelmistä on pidettävä huonekarttoja. Viljelyastiat merkitään vuosittain juoksevalla diaari numeroinnilla, jonka lisäksi astiaan merkitään päivämäärä, kasvin rekisteritunnus/kasvipistenumero, viljelykierron järjes- tysnumero ja siirrosteiden lukumäärä. Astiassa pitää lisäksi olla kasvatusalus- tan koodi. Merkinnässä on käytettävä merkkauskynää, jonka teksti säilyy varmasti lasi tai muoviastian pinnassa. (Esimerkiksi: SANFORD® Penguin® Fine Point Freezer Wrap Marker, Black Ink. Item no. 34101). Vaihtoehtoises- ti merkinnät voidaan tehdä astian kylkeen liimattavalle tarra-arkille, jonka tekstin on pysyttävä haalistumatta kasvatushuoneessa. Ylläpidettävistä vil- jelmistä pidetään ATK-tietokantaa, johon merkitään putkessa olevien tietojen lisäksi tiedot kasviaineistosta sekä mikrolisäysviljelyhistoria ja käytetyn emo- taimen tunnus tai linkitys tietokantoihin, joista asia selviää. Kryosäilytysmerkinnät Kryosäilytystankista on oltava varastokartat, jotta oikea sijainti sälytystankis- sa on helposti löydettävissä. Kryoputket varustetaan merkinnällä, josta käy ilmi vuosiluku, putken diaarinumero, kasvin kooditunnus, päivämäärä ja put- ken sisältämien kasvupisteiden määrä. Merkinnässä on käytettävä merkkaus- kynää, jonka teksti säilyy varmasti kryoputken pinnassa. (Esimerkiksi: Grei- ner bio-one, Staedtler Lumocolor). Merkinnässä voidaan käyttää apuna erivä- risten koeputkien korkkien ja säilytysrasian värin avulla muodostettuja väri- koodeja. Kryosäilytetystä aineistosta pidetään ATK-pohjaista päiväkirjaa, johon mer- kitään putken sijainnin koordinaatit säilytystankissa (teline, taso/säilytysrasia ja putken sijaintirivi/sarake säilytysrasiassa). Kunkin putken kohdalle merki- tään tiedot kasviaineistosta sekä mikrolisäysviljelyhistoria, aineiston terveys- tilanne ja tehdyt testaukset sekä käytetyn emotaimen tunnus tai linkitys tieto- kantoihin, joista asia selviää. Tietokanta tulisi sijaita MTT-Portaalissa, jossa se olisi asiasta tietoa tarvitsevien käytettävissä. 29 Toimenpidesuositukset Geenivarasäilytys tarvitsee tietokannan, johon kerätään MTT:n kokoelmissa olevien kasvien tiedot. Tietokannat tarvitaan ensisijaisesti MTT:n sisäiseen käyttöön. Tietokannan tiedot ovat julkisia geenivarasäilytykseen valittujen kasvien osalta. Tiedon välittämistä varten tarvitaan MTT:n oma verkkopalve- lu. Työtä jatketaan kartoittamalla MTT:N ulkopuoliset kokoelmat ja niissä uhan- alaiset tai katoamassa olevat kannat. Ulkopuolelta tulevan aineiston hankki- miseen on laadittava menettelyohjeet, jotta aineiston taustatiedot saadaan mahdollisimman tarkoin tallennetuiksi. Mikäli uusia lupaavia klooneja tarjo- taan geenivaraohjelman ylläpitosäilytykseen, niistä päätetään erikseen ryh- män toimesta. Tarjoajaa pyydetään täyttämään ns. esitietolomake säilytyk- seen tarjottavasta kloonista. Geenivaraohjelmaa varten tarvitaan hyvä dokumentointijärjestelmä kasvima- teriaaliaan ominaisuuksia koskevien havaintojen tallentamiseen. Järjestelmi- en tulisi olla tietokonepohjaiset sekä integroitavissa NGB:n tietokantoihin. Kasviaineistolle on sovittava koko geenivarasäilytystä koskevat kooditus- ja merkintäsysteemit. Inhimillisten erehdysten vaara vähenee, kun tiedot tulevat tietokannoista oikein etiketteihin. Aineistoa hyödynnetään kasvinjalostuksen tarpeisiin sekä opetus- ja havain- tokokoelmana MTT:n tarpeiden mukaisesti. Kirjallisuus Engels, J.M.M. & Visser, L. 2003. A guide to effective management of germ- plasm collections. IPGRI Handbooks for genebanks No. 6. 174 p. Interna- tional Plant Genetic Resources Institute, Rome, Italy. ISBN 92-9043-582- 8. Pence, V.C., Sandoval, J.A., Villalobos, V.M., & Engelmann, F. 2002. In vitro collecting techniques for germplasm conservation. IPGRI Technical Bulle- tin No. 7. 100 p. International Plant Genetic Resources Institute, Rome, It- aly. ISBN 92-9043-534-8. Reed, B.M., Engelmann, F., Dulloo, M.E. & Engels, J.M.M., 2002. Technical guidelines for the management of field and in vitro germplasm collections. IPGRI Handbooks for genebanks No. 7. 106 p. International Plant Genetic Resources Institute, Rome, Italy. ISBN 92-9043-640-9. Sutherland, J.R., Diekmann, M. & Berjak, P. 2002. Forest tree seed health. IPGRI Technical Bulletin No. 6. 85 p. International Plant Genetic Re- sources Institute, Rome, Italy. ISBN 92-9043-515-1. Wyman, D. 1986. Wyman’s gardening encyclopedia. (New expanded 2nd edition). 1221 p. Macmillan Publishing Company. New York. ISBN 0-02- 632070-3. 30 Amelanchier –ryhmän säilytysohjeet Marjatta Uosukainen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjatta.uosukainen@mtt.fi Suku: Amelanchier Medik., tuomipihlajat Heimo: Rosaceae, ruusukasvit Yleistä Tuomipihlajat ovat kesävihantia, piikittömiä, yksikotisia pensaita tai pieniä puita. Ne lisääntyvät luonnossa siemenistä. Lehtiasento on kierteinen, lehtila- pa on ehyt ja hammaslaitainen. Kukinto on tavallisesti terttu, kukat ovat kak- sineuvoisia, säteittäisiä. Teriö on valkea ja verhiö on 5-liuskainen ja erillis- lehtinen. Heteitä on 10-20 kpl, emejä on 2-5kpl. Hedelmät ovat siniset - tumman sinipunaiset, vahapeitteiset pohjusmarjat. Marjat ovat syötäviä. Ku- kinta ajoittuu toukokuun loppuun, kesäkuun alkuun, usein ennen lehtien puh- keamista. Tuomipihlajat ovat Suomessa tulokaslajeja. Sukuun kuuluu kaikkiaan 25 lajia, jotka ovat valtaosin kotoisin Pohjois-Amerikasta. Euroopasta ja Itä- Aasiasta on molemmista vain 1 laji. Marjatuomipihlajaa on Amerikassa hyö- dynnetty marjakasvina jo kauan. Useimmat lajit ovat meillä menestyviä, mut- ta viljeltyjä lajeja on vain muutama (Taulukko 1: Nimi ja alkuperätiedot). Lajien hyvää menestymistä Suomessa kuvaa se, että ne ovat paikoin levin- neet ympäristöön viljelykarkulaisina. KESKAS-tutkimuksessa rekisteröitiin kaikkiaan 16 kantaa 5 eri lajista. Siro-, ruso- ja isotuomipihlajat ovat ylei- simmät suvun lajit. Niiden pääasiallinen lisääntymistapa on siemenistä, jonka lisäksi monet lajit muodostavat maarönsyjä, joiden avulla ne valtaavat lisää kasvutilaa. Avainsanat: Amelanchier, geenipankit, geenivarat, kokoelmat, puuvartiset koristekasvit, tuomipihlajat Käyttö Suomessa tuomipihlajat ovat viherrakentamisen kasveja. Marjakasvina tuo- mipihlajia on viljelty meillä vasta noin 10 vuotta. Ne ovat suosittuja runsaan kukinnan ja kauniin syysvärin ansiosta. Puutarhoissa ne istutetaan yksittäis- kasveiksi tai pieniksi ryhmiksi tonttien reunojen puu- ja pensasvyöhykkee- seen. Puistoissa niitä voidaan kasvattaa sirokasvuisina pikkupuina, mikäli 31 niitä ei leikata taimistoissa monihaaraisiksi. Tuomipihlajat ovat helppohoitoi- sia eivätkä juuri vaadi hoitoleikkauksia. Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Tuomipihlajat menestyvät monenlaisissa kasvuoloissa. Ne sietävät hyvin kuivuutta. Edullisin kasvualusta on hikevä, hiekkainen, ravinteikas tai runsas- ravinteinen. Pohjantuomipihlaja ja korpituomipihlaja menestyvät myös mä- rässä maassa. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Tuomipihlajat ovat aurinkoisen ja puolivarjoisen kasvupaikan lajeja. Ne voi- daan istuttaa sekä kenttäkokoelmiin että puistomaisiin istutuksiin. Suurin osa lajeista on hyvin tilaa vieviä. (Taulukko 3: Säilytys). Monet tuomipihlajat muodostavat maarönsyjä, joten juuristo on rajattava juurimatolla. Siementai- met on poistettava. Kannat säilytetään Varsinais-Suomen maaseutuoppilai- toksessa Piikkiössä ja MTT Laukaassa kenttäkokoelmissa. Lisäksi ne säilyvät MTT:n Lapin toimipisteeseen perustettavassa arboretumissa. Säilytettävät lajit MTT:n kokoelmissa on 5 kantaa, jotka edustavat 3 lajia. Kannoista on kaksi kloonattavia valittuja kantoja ja loput ovat siemenistä lisättäviä. Säilytettäviä kantoja on 4. (Taulukko 3: Säilytys). Siemenlisäystä käytettäessä marjat on suojattava hyvissä ajoin linnuilta. Kyp- sät marjat kerätään, siemenet puhdistetaan, pintakuivataan ja säilytetään vii- leässä varastossa kylvöön asti. Siemenet vaativat kylmäkäsittelyn joka voi- daan antaa jääkaapissa kosteassa väliaineessa ennen kylvöä tai sijoittamalla kylvöalustat kylmävarastoon. Kylmäkäsittelyyn tarvitaan 1-2 kk. Usein sie- menet itävät jo kylmäkäsittelyn aikana. Mikrolisäys onnistuu useimmilla suvun lajeilla kohtalaisesti. Mikrolisäys soveltuu kantojen uusimiseen. Tuomipihlajien pistokaslisäys on vaikeaa. Kryosäilytysmenetelmän kehittyessä mikrolisäyksessä olevat aineistot voi- daan siirtää kylmäsäilytykseen. Kokoelmien täydennystarpeet Tuomipihlajalajien luontaisin lisäysmenetelmä on siemenlisäys, jota varten tarvitaan hyvät siemenlähteet. Monimuotoisuuden säilymiseksi olisi kerättävä erityisesti pohjoisessa menestyneiden kantojen siemenaineistoja. Lajivali- 32 koimaan tulisi sisällyttää myös sirotuomipihlaja (A. laevis) sekä harkittava pohjantuomipihlajan (A. bartramiana) keräystä. Kokoelmien uudistaminen Tuomipihlajat ovat hyvin pitkäikäisiä ja terveitä. Niiden uusimistarve koko- elmissa on yli 30 vuotta. Tuomipihlajat eivät yleensä siedä kovin hyvin alas- leikkausta, joten niiden nuorentamisessa on noudatettava hyvin niukkaa kui- vien tai vaurioituneiden yksittäisten oksien poistoa. Kirjallisuus Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. Alanko, P. & Kahila, P. 2003. Köynnöskasvit. 231 p. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. ISBN 951-31-2733-8. Alanko, P. & Lagerström, M. 2004. Kukkapuut. 243 p. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. ISBN 951-31-2669-1. Bean, W.J.1989. Trees & shrubs hardy in the British Isles. (Eds. D.L. Clarke and G. Taylor. Eigth Edition Revised) Volume I A-C. 845 p. John Murray, London. ISBN 0-7195-1707-7. Marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia). Kuva Sirkka Juhanoja. 33 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Amelanchier , tuomipihlajat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Amelanchier alnifolia TTA-312 marjatuomipihlaja "saskatoon"/bärhäggmispel Norja, Alvdal siemenaineisto LAU (a) Amelanchier alnifolia TTA-485 marjatuomipihlaja "saskatoon"/bärhäggmispel Kaisa ja Veli Saari, JKL, Nenäinniemi, siemen LAU (a) Amelanchier lamarckii 'Kevätkeiju' TTA-081 rusotuomipihlaja/prakthäggmispel Elimäki/Arboretum Mustila LAU (a, m) Amelanchier spicata 'Nikkari' TTA-080 isotuomipihlaja/häggmispel, blåhägg Elimäki/Arboretum Mustila LAU (a,m) Amelanchier spicata KIR-060 isotuomipihlaja/häggmispel, blåhägg Kvdymkar LAP (a) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Amelanchier alnifolia: 9 lajiketta marjatuomipihlaja "saskatoon"/bärhäggmispel Amelanchier bartramiana pohjantuomipihlaja Amelanchier confusa ruotsintuomipihlaja/svensk häggmispel Amelanchier x grandiflora arnoldintuomipihlaja/storblommig häggmispel (A. arborea x laevis ) - 'Ballerina' ballerinantuomipihlaja Amelanchier intermedia korpituomipihlaja Amelanchier laevis sirotuomipihlaja/kopparhäggmispel kerättävä Amelanchier ovalis euroopantuomipihlaja/berghäggmispel Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAP: MTT, Apukka a: avomaa LAU: MTT, Laukaa k: kasvihuone m: mikrolisäys 34 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Amelanchier , tuomipihlajat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta-aika Ruskaväri Erikoisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Amelanchier alnifolia TTA-312 I - VI 5. - 6. keltainen Isot marjat,pensasmainen Amelanchier alnifolia TTA-485 I - VI 5. - 6. keltainen Isot marjat,pensasmainen Amelanchier lamarckii 'Kevätkeiju' TTA-081 I - IV 5. - 6. punainen Kevätväri kuparinruskea. Ei juurivesoja. Valittu kanta Amelanchier spicata 'Nikkari' TTA-080 I - VIII 5. - 6. oranssin keltaineKevätväri harmaanvihreä, monirunkoinen, kookas Amelanchier spicata KIR-060 I - VIII 5. - 6. oranssinkeltaine Kevätväri harmaanvihreä, monirunkoinen, kookas Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Amelanchier alnifolia: 9 lajiketta I - VI ? 5. - 6. keltainen Marjanviljelylajikkeita Amelanchier bartramiana I - VI (VII) 6. punainen 0,5 -1,5 m korkea. Kukinto sarjamainen. Märässäkin viihtyvä. Amelanchier confusa I - VI (VII) 5 .- 6. keltainen Kuin A. spicata Amelanchier x grandiflora I -? 5. - 6. punainen - 'Ballerina' Ib ? 5.- 6. punainen Isokukkainen pikkupuu Amelanchier intermedia I - V 5. - 6. punaruskea Kevätväri punaruskea Amelanchier laevis I - V 5. - 6. punainen Kevätväri kuparinruskea Amelanchier ovalis Ib ? 5. - 6. punaruskea Korkeus 1 - 2 m. Kevätväri harmaa 35 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Amelanchier , tuomipihlajat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytysmenetelmä Säilytyspaikka Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen MTT:n kokoelmissa säitytettävät: Amelanchier alnifolia TTA-312 K LAU, TUO S 2 x 3 Kyllä Amelanchier alnifolia TTA-485 K LAU, TUO S 2 x 3 Kyllä Amelanchier lamarckii 'Kevätkeiju' TTA-081 K LAU, TUO INV 3 x 4 Ei tarpeen Amelanchier spicata 'Nikkari' TTA-080 K LAU, TUO INV 3 x 4 Kyllä Harkittavat: Amelanchier spicata KIR-060 K LAU, TUO S 3 x 4 Kyllä Kerättävät Amelanchier bartramiana kerätään K S 1 x 2 Kyllä Amelanchier laevis kerätään K S 3 x 4 Ei tarpeen Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, KINS = in situ löytöpaikka, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 36 Clematis –ryhmän säilytysohjeet Marjatta Uosukainen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjatta.uosukainen@mtt.fi Suku: Clematis L., kärhöt Heimo: Ranunculaceae, leinikkikasvit Yleistä Kärhöt ovat enimmäkseen kesävihantia, ainakin tyvestä puutuneita yksikoti- sia, versostoltaan monivuotisia tai perennamaisia köynnöksiä, mutta joukossa on myös joitakin perennamaisia tai puoliköynnöstäviä lajeja. Kärhöjen lehdet ovat vastakkaiset, parilehdykkäiset tai useaan kertaan kolmisormiset ja kor- vakkeettomat. Köynnökset kiipeilevät pitkien, tuen ympäri kiertyvien lehti- ruotien avulla. Kukat ovat kaksineuvoiset ja sijaitsevat yksittäin – kolmittain lehtihangassa, joskus kartiohuiskilossa. Kukan kehä on 4-lehtinen, erillisleh- tinen ja teriömäinen. Heteitä on paljon. Hedelmät ovat pähkylöitä, joissa on usein höyhenmäinen ota. Kärhölajeja tunnetaan yli 200 lajia. Niitä esiintyy Euroopassa, Aasiassa, Poh- jois-Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa. Suku on ollut suosittu kasvinjalosta- jien keskuudessa ja viljeltyjä risteymälajikkeita tunnetaan tuhansia. Kärhöt ovat yleistyneet Suomessa viljelyssä 1900-luvun alusta hitaasti, mutta 1990- luvun alusta niiden suosio on Suomessa kasvanut voimakkaasti. Taimimyy- mälöissä on nykyisin saatavana yli sata lajia ja lajiketta. (Taulukko 1: Nimi ja alkuperätiedot). Kärhöt lisääntyvät luontaisesti siemenistä ja varsinkin keväällä ja keskikesäl- lä kukkivat kestävimmät lajit tekevät Suomessa edullisilla paikoilla luontai- sesti siementaimia. Suku on hyvin monimuotoinen (Taulukko 2: Monimuo- toisuus). Suomessa esiintyy luonnonvaraisena ainoastaan valkokukkainen siperiankär- hö (C. sibirica subsp. sibirica). Sillä on meillä vain kolme tunnettua esiinty- mää, joten laji on meillä erittäin harvinainen ja rauhoitettu. Avainsanat: Clematis, geenipankit, geenivarat, kokoelmat, kärhöt, puuvarti- set koristekasvit 37 Käyttö Kärhöt ovat suosittuja komean runsaan kukintansa vuoksi. Niitä käytetään etupäässä köynnöksinä rakennusten seinustoilla, pergoloissa tai puiden run- goilla. Ne soveltuvat myös muurien ja kivikkoryhmien verhokasveiksi. Pe- rennamaiset lajit soveltuvat erityisesti kivikkoryhmiin, terasseille tai muurien päälle verhokasveiksi. Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Kärhöt eivät siedä kuivuutta eivätkä toisaalta juuriston alueella seisovaa vet- tä. Paahteisilla kasvupaikoilla kasvien tyvet on syytä suojata kattein tai tyvet verhoavalla kasvustolla, jotta juuristoalue säilyisi tasaisen kosteana. Kasvu- alustan tulee olla syvämultainen ja ravinteikas. Kasvit tulee istuttaa syvään, eivätkä ne siedä juuriston alueella seisovaa vettä. Paras istutuspaikka on puo- livarjoinen, kuumimmalta auringolta suojaisa paikka. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Kärhöt menestyvät parhaiten suojaisilla kasvupaikoilla joko rakennusten liepeillä tai metsiköiden alla. Köynnökset kiipeävät itse niille asetettuja tukia myöten tai puunrunkoja pitkin. Säilytystapa voi olla puistomainen istutus tai peltokokoelma. Lajit säilytetään Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksessa Piikkiössä ja MTT Laukaassa kenttäkokoelmissa sekä siperiankärhö Maanin- galla in situ. Toisesta kenttäsäilytyspaikasta voidaan luopua, kun aineisto saadaan kryosäilytykseen. (Taulukko 3: Säilytys). Säilytettävät lajit MTT:n kokoelmissa on tällä hetkellä 6 kärhökantaa, jotka edustavat 5 lajia tai alalajia. Näistä 5 kantaa on toistaiseksi aktiivisessa taimituotannossa. MTT:n Maaningan toimipaikan vanha siperiankärhö on erityisen arvokas säilytettävä kanta. Kokoelmien täydennystarpeet Viljellyistä kärhölajeista on olemassa Suomessa hyvin menestyneitä vanhoja kantoja, joista olisi syytä suorittaa kysely. Ensisijaisesti kysymykseen tulisi- vat siperiankärhön (C. sibirica subsp. sibirica) kotimaiset kannat, alppikärhö (C. alpina), saksankärhö (C. vitalba), viinikärhö (C. viticella), virginiankärhö (C. virginiana), kiinankeltakärhö (C. tangutica) ja pensaskärhö (C. recta). Aineisto tulisi kerätä pistokkaina, juurivesoina tai mikrolisäyksellä, sillä se- kakasvustoissa lajit risteytyvät helposti ja siemenaineisto on kirjavaa. 38 Kokoelmien uudistaminen Kenttäsäilytyksessä kärhöt ovat pitkäikäisiä. Hyväkuntoisen kasvuston uusi- mistarve on korkeintaan 20-30 vuoden välein, aremmilla lajeilla tarvittaessa. Uusittaessa on käytettävä kasvullista lisäystä, mikäli samalla paikalla on usei- ta samaan aikaan kukkivia kärhöjä. Leikkaustarve on vähäinen, ajoittain kui- vuneiden, tai vioittuneiden oksien ja haarojen poistoja. Kirjallisuus Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. Alanko, P. & Kahila, P. 2003. Köynnöskasvit. 231 p. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. ISBN 951-31-2733-8. Bean, W.J.1989. Trees & shrubs hardy in the British Isles. (Eds. D.L. Clarke and G. Taylor. Eigth Edition Revised) Volume I A-C. 845 p. John Murray, London. ISBN 0-7195-1707-7. Siperiankärhö (Clematis alpina ssp. sibirica). Kuva Marjatta Uosukainen. 39 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Clematis, kärhöt Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Clematis alpina TTA-098 alppikärhö/ alpklematis Elimäki LAU (a,s) Clematis sibirica subsp. sibirica TTA-301 siperiankärhö/sibirisk klematis MTT Maaninka LAU (k,a) Clematis integrifolia TTA-335 kellokärhö/helbladig klematis. Siemenviljelmä Englanti LAU (a) Clematis tangutica TTA-197 kiinankeltakärhö/gullklematis Siemenaineisto Sauherad, Norja LAU (a,s) Clematis tangutica TTA-337 kiinankeltakärhö/gullklematis Norja, Ås LAU (a) Clematis viticella 'Carmencita' TTA-429 viinikärhö/italiensk klematis Laukaa, Vihtasilta / Weibull's myymälä, Ruotsi LAU (k,m) Viljelykasvien nimistössä lisäksi lajit: Clematis sibirica subsp. sibirica siperiankärhö/sibirisk klematis - 'Riga', 'White Moth' Clematis Alpina-ryhmä: 19 lajiketta tarha-alppikärhö Clematis chiisanensis pogodikärhö/pogodklematis Clematis x diversifolia : 3 lajiketta tiukukärhö/fransk klematis (C. integrifolia x lanuginosa ) Clematis x durandii helokärhö/violklematis (C. integrifolia x viticella x eriostemon ) Clematis fauriei magnuksenkärhö Clematis flammula tuoksukärhö/vippklematis Clematis fusca kamtšatkankärhö/brun klematis Clematis heracleifolia trumpettikärhö/trumpetklematis Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAU: MTT, Laukaa a: avomaa k: kasvihuone m: mikrolisäys s: siemen 40 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Clematis, kärhöt Viljelykasvien nimistössä lisäksi lajit: Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) Clematis integrifolia 'Alba' ja 'Rosea' kellokärhö/helbladig klematis Clematis Integrifolia-ryhmä: 6 lajiketta tarhakellokärhö/ Clematis intricata 'Harry Smith' mangoliankeltakärhö/mangolklematis Clematis koreana koreankärhö/koreaklematis Clematis ligusticifolia huntukärhö Clematis macropetala kruunukärhö/kronklematis Clematis mandshurica mantšuriankärhö/stor styvklematis Clematis montana var. rubens vuorikärhö/röd bergklematis Clematis ochotensis ohotankärhö/amurklematis Clematis orientalis idänkeltakärhö/orientklematis Clematis potaninii kiinanlumikärhö/stjärnklematis Clematis potaninii var. fargesii fargesinkärhö/sidenklematis - 'Paul Farges' lumikärhö/ vit sidenklematis (C. potaninii x vitalba x fargesioides ) Clematis recta ' Purpurea' pensaskärhö/styvklematis Clematis serratifolia tuoksukeltakärhö/doftklematis Clematis Tangutica-ryhmä: 6 lajiketta tarhakiinankeltakärhö/gullklematis Clematis texensis lyhtykärhö/lyktklematis Clematis Texensis-ryhmä: 4 lajiketta tarhalyhtykärhö Clematis tibetana subsp. vernayi 'Orange Peel' tiibetinkeltakärhö/tibetklematis Clematis tubulosa hyasinttikärhö Clematis viorna pisarakärhö Clematis virginiana virginiankärhö/virginiaklematis Clematis vitalba saksankärhö/skogsklematis Clematis viticella viinikärhö/italiensk klematis Clematis viticella: 5 lajiketta viinikärhö/italiensk klematis Clematis Viticella-ryhmä: 5 lajiketta tarhaviinikärhö/italiensk klematis Isokukkaisten kärhöjen -ryhmä: 37 lajiketta loistokärhö/praktklematis 41 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Clematis, kärhöt Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta-aika Ruskaväri Erikoisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Clematis alpina TTA-098 I - V 5. - 6. keltainen 3-4 m. Lilat kukat. Syksyllä karvaiset pähkylät Clematis sibirica subsp. sibirica TTA-301 I - VI 6. keltainen 3-4 m. Valkoiset kukat. Syksyllä karvaiset pähkylät Clematis integrifolia TTA-335 keltainen Perenna, karvaiset pähkylät, verhokasvi, kivikot, verhok. Clematis tangutica TTA-197 I - V 6. - 7.→ keltainen 4 m. Kukat keltaiset. Syksyllä karvaiset pähkylät Clematis tangutica TTA-337 I - V 6. - 7.→ keltainen 4 m. Kukat keltaiset. Syksyllä karvaiset pähkylät Clematis viticella 'Carmencita' TTA-429 I - III 7. - 8.→ vihr/kelt 3 m. Kukat punaiset. Versot eivät talvehdi. Syvä istutus 42 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Clematis, kärhöt Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytys- menetelmä Säilytyspaikka Lisäys- tapa Istutus- tiheys Juuriston eristäminen MTT:n kokoelmissa: Clematis integrifolia TTA-335 K,S LAU, TUO S 0,75 x 2 m ei/kyllä Clematis tangutica TTA-197 K,S LAU, TUO S 1 x 1 m ei/kyllä Clematis tangutica TTA-337 K,S LAU, TUO S 1 x 1 m ei/kyllä Clematis viticella 'Carmencita' TTA-429 K, INV LAU, TUO INV 1 x 1 m ei/kyllä Harkittavat: Clematis alpina TTA-098 K,S S 1 x 1 m kyllä/kyllä Clematis sibirica subsp. sibirica TTA-301 K,S S 1 x 1 m kyllä/kyllä Kerättävät: Clematis sibirica subsp. sibirica kerättävä Clematis recta kerättävä Clematis virginiana kerättävä Clematis vitalba keräätävä Clematis viticella kerättävä Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, KINS = in situ löytöpaikka, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 43 Erikoiskasviryhmän säilytysohjeet Marjatta Uosukainen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjatta.uosukainen@mtt.fi Suvut: Actinidia Lindl. - Laikkuköynnokset, Caragana Fabr. – Hernepen- saat, Chaenomeles Lindl. – Ruusukvittenit, Cytisus Desf. – Vihmat, Fot- hergilla (Sims) Lpddiges – Höyhenpensaat, Kolkwitzia Graebn. – Kello- kuusamat, Ligustrum L. – Aitalikusteri, Magnolia L. – Magnoliat, Pieris D.Don – Kellovaiverot, Prunus L. – Mantelit, Schisandra (Turcz.) Baillon - Palsamiköynnökset, Sorbaria (Ser.) A.Braun - Pihlaja-angervot, Symphori- carpos Duhamel – Lumimarjat, Taxus L. - Marjakuuset. Heimot: Actinidiaceae, Fabaceae, Rosaceae, Hamamelidaceae, Linnaeaceae, Oleaceae, Magnoliaceae, Ericaceae, Schisandraceae, Caprifoliaceae, Taxa- ceae. Yleistä MTT:n kokoelmissa on useita harvinaisia viherrakentamisen kasveja, jotka on luokiteltu erikoiskasveiksi. Ne ovat geneettisesti lajinsa päätyypistä poik- keavia tai ne ovat osoittautuneet Suomessa poikkeuksellisen kestäviksi ollen mahdollisesti jopa lajinsa ainoat edustajat maassamme. Actinidia. Laikkuköynnökset ovat reheväkasvuisia, kesävihantia, tavallisesti kaksikotisia köynnöksiä tai rentoja pensaita. Lehdet ovat asettuneet kiertei- sesti, Lehtiruoti on pitkä, lehtilapa on ehyt, sulkasuoninen ja hammaslaitai- nen. Lehtihankaisessa viuhkossa sijaitsevat kukat ovat yksineuvoisia, harvoin kaksineuvoisia. Teriö on 5-lehtinen, 1,5 – 2 cm leveä, valkoinen tai punertava ja monilla lajeilla hienosti tuoksuva. Hedelmä on marja. Laikkuköynnöksiä tunnetaan kaikkiaan 40 lajia Itä-Aasiasta. Tunnetuin laji on hedelmiensä vuoksi viljelty kiivi (A. deliciosa). Suomessa on kasvatettu 3 lajia, joista kiinanlaikkuköynnös on osoittautunut kestäväksi vyöhykkeillä I – III (IV). Viljellyt kannat ovat ensisijaisesti hedeyksilöitä. Actinidia kolomikta 'Annikki' (Taulukko 1.) on kiinanlaikkuköynnöksen yksikotinen muoto, jolla on kaksineuvoiset kukat (Taulukko2). Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha on nimennyt tämän hedelmiä tuottavan ja vihreälehtisen kannan lajikkeeksi. Lajike on varmennetussa taimituotannossa ja ylläpidetään MTT:ssä ydinkasvipankissa. Alkuperäistä aineistoa ylläpidetään Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, joka vastannee aineiston säilyttä- misestä toistaiseksi. 44 Caragana. Hernepensaat ovat kesävihantia, yksikotisia, usein piikkisiä pen- saita. Lehdet ovat korvakkeellisia, lehtilapa on parilehdykkäinen, tasaparinen ja keskiranka päättyy tavallisesti otaan. Kaksineuvoiset kukat ovat lehtihan- goissa yksittäin tai 2-4 yhdessä. Verhiö on kellomainen, teriö on perhomai- nen ja hedelmä on palko. Hernepensaita lisätään siemenistä, erikoismuotoja varttamalla ja joskus myös puutumattomista pistokkaista. Hernepensaita tunnetaan 80 lajia, Etelä-Venäjältä Kiinasta ja, Mantšuriasta ja Himalajalta. Siperianhernepensas (C. arborescens) on Suomessa yleisimmin viljelty hernepensas, joka menestyy vyöhykkeillä I-VII. MTT:n kokoelmissa Rovaniemellä on kaksi Venäjältä Dubrovskajan kokoelmista saatua herne- pensaslajia (Taulukko 1). C. decrticans on piikkinen pensas tai pieni puu. Laji on tunnettu Afganistanista vuodelta 1879 ja on vähän viljelty. C. x sophorifolia on lajiristeymä C. arborescens x C. microphylla. Kasvutavaltaan se on kuin siperianhernepensas Lajiristeymä on tunnettu viljelyssä ennen vuotta 1816 (Taulukko 2). Chaenomeles. Ruusukvittenit ovat kesävihantia, usein piikkisiä, yksikotisia pensaita. Lehdissä on usein suuret, hammaslaitaiset korvakkeet. Lehtilapa on ehyt, hammaslaitainen. Kukinta lehtien puhjetessa. Punaiset kukat kaksineu- voisia, yksittäin tai 2–6 kukan ryhmissä. Teriö 2,5-3,5 cm leveä, 5-lehtinen. Hedelmä on 10-15 cm leveä, paksun kukkapohjuksen ympäröimä omenan- kaltainen ja hyvin aromaattinen tuppikota. Suvusta tunnetaan 4 lajia Itä-Aasiasta. Suomessa on viljelty etupäässä japa- ninruusukvitteniä (C. japonica), joka esiteltiin Euroopassa viljelyyn vuonna 1874 Bristolissa Englannissa. MTT:n piikittömät ruusukvittenilajikkeet ’Ve- nus’ ja ’Sirius’ (Taulukot 1 ja 2) ovat monikäyttökasveja ja ne säilytetään hedelmä- ja marjakasveina. Cytisus. Vihmat ovat kesä- tai ainavihantia pensaita, joskus pieniä puita ja varpuja. Lehdet ovat kierteisesti, lapa on 3-lehdykkäinen, harvoin ehyt. Ku- kat ovat yksittäin tai 2-4 yhdessä, lehtihangoissa, kaksineuvoisia. Teriö on perhomainen, tavallisesti keltainen. Hedelmä on palko. Suvusta tunnetaan 70 lajia Keski-Euroopasta ja Välimerenmaista. Suomessa yleisimmin viljelty laji on suikerovihma (C. decumbens). MTT:n kokoelmis- sa oleva kanta on Mustilan Arboretumin vanha kanta. Se menestyy Suomessa vyöhykkeillä I-VI (Taulukot 1 ja 2). Laji on kotoisin Pohjois-Italiasta ja Bal- kanin niemimaalta, missä se kasvaa kuivilla rinteillä ja pensaikoissa. Kasvu- alustan tulee olla hiekka- tai sorapitoinen, runsaasti kalkittu ja kohtalaisen ravinteikas. Laji ei siedä savimaita. Aurinkoisia kasvupaikkoja suosivana se menestyy myös peltomaassa katteeseen istutettuna. Fothergilla. Höyhenpensas on tanakka, kesävihanta pensas. Lehdet ovat kier- teisesti, lehtiruoti on 5-12 mm karvainen, leveänsoikea-leveän vastapuikea, 45 lapa 6-10 cm, ehyt, tavallisesti suippokärkinen, kärkipuoliskon laita on iso- ja harvanyhäinen. Lehtilapa on päältä kiiltävä, tummanvihreä, nuorena karvai- nen, myöhemmin lähes kalju, alta sinivihreä. Kukinto on 5 cm pysty tiheä tähkä. Kukat ovat kaksineuvoiset, terättömät, moniheteiset. Heteen litteät palhot ovat 20 mm pikät, valkoiset tai punertavat, ponnet keltaiset. Emejä on 1. Hedelmä on 5 mm karvainen kota. Suvusta tunnetaan 2 lajia Pohjois-Amerikasta. Suomessa on viljelty lajia F. major, höyhenpensas. Laji on tunnettu vuodesta 1780 lähtien. Mustilan Arbo- retumista nimetty kanta ’Velho’ on poikkeuksellisen talvenkestävä, pieni pensas, jota kasvoi Mustilassa vain 1 yksilö. Muiden kasvien tukahduttama kasvi pelastettiin 1980-luvulla mikrolisäyksellä. Kanta on nimetty FinE®- kasviksi ja on otettu varmennettuun taimituotantoon. Kolkwitzia. Suvusta tunnetaan vain yksi laji, K. amabilis, joka on alunperin kotoisin Kiinasta. Laji on esitelty vuonna 1901. Kellokuusama on kesävihan- ta, pysty tai kaarevahaarainen pensas. Lehdet ovat vastakkain, korvakkeetto- mia, ehytlapaisia, harvaan hammaslaitaisia tai ehytlaitaisia. Kukinto on huis- kilo, 4-7 cm pitkä, kukat ovat kaksineuvoisia, kellomainen teriö 15 mm, vaa- leanpunainen ja keltanieluinen, heteitä on 4. Hedelmä on piikkinen pähkylä. Laji kasvaa kuivilla runsasravinteisilla avoimilla törmillä. Lajia lisätään sie- menistä ja lajikkeita pistokkaista. MTT:n kokoelmissa oleva kanta ’Kellokas’ on Mustilan arboretumin vanha, vuosikymmeniä menestynyt kanta, jota oli vain yksi yksilö. Kanta on elvytetty mikrolisäyksellä. Lajia viljellään Suo- messa harvinaisena vain etelärannikolla. Aineisto on enimmäkseen ulkomail- ta tuotua ja kestävyydeltään heikohkoa. Ligustrum. Likusterit ovat ainavihantia tai kesävihantia pensaita ja pieniä puita. Haarat ovat kohenevat, piikittömät. Lehdet ovat vastakkain. Kukinto on kärkihuiskilo, kukat kaksineuvoiset, tuoksuvat. Teriö on torvimainen ja valkoinen. Hedelmä on musta marja. Suvusta tunnetaan noin 50 lajia, etupäässä Itä-Aasiasta, Kiinasta, Japanista ja Malesiasta. Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta tunnetaan 1 laji. Suomessa on viljelty lajia aitalikusteri (L. vulgare). Laji on tunnettu viljeltynä vuosisatoja. Se sietää hyvin leikkausta. Kasvaa kuivissa tai kosteissa, kalkkipitoisissa valoisissa pensaikoissa, harvoissa tammi- tai mäntymetsiköissä ja metsänreu- namilla. Suomessa sitä pidetään talvenarkana. Mustilan arboretumissa on aidanteena kanta, joka on kestänyt koviakin talvia. Tästä aineistosta MTT:n Laukaan toimipisteeseen on perustettu siemenviljelmä (Taulukko 1 ja 2). Lajia voidaan lisätä siemenistä, pistokkaista tai juurivesoista. Siemenet vaati- vat 3 kk:n kylmäkäsittelyn. Magnolia. Magnoliat ovat tavallisesti kesävihantia puita ja pensaita. Silmut ovat karvaisia, lehdet kierteisesti, korvakkeellisia, ruodillisia, lapa on ehyt ja ehytlaitainen. Kukat ovat kaksineuvoiset, yksittäin, erilehtiset, isot. Kehä on 46 9-12 lehtinen, heteitä on monta. Sikiäin on kehänpäällinen. Hedelmä on tup- pilo. Magnolioita tunnetaan 80 lajia Itä-Aasiasta, Pohjois- ja Keski-Amerikasta ja Himalajalta. MTT:n kokoelmissa oleva japaninmagnolia (M. kobus) (Tauluk- ko 1 ja 2) on Mustilan arboretumin vanha kanta, joka on osoittautunut maa- ilmanlaajuisestikin poikkeuksellisen kestäväksi. Mustilassa kasvaa alkuperäi- nen yksilö, joka on jo ainakin 60 vuotta vanha. Tätä yksilöä on kloonattu mikrolisäämällä ensimmäisen kerran 1980-luvulla. Kannan mikrolisäys on käynnistetty uudelleen MTT:ssä Laukaassa 2000-luvun alussa. Pieris. Kellovaiverot ovat ainavihantia, kanervakasveihin kuuluvia pensaita tai pieniä puita. Ehytlapaiset lehdet ovat päältä kiiltäväpintaisia, alta vaalean- vihreitä, laita on pienihampainen. Kukinnot sijaitsevat haarojen latvoissa, kukinto on kärki tai hankahaaraterttu, 10 cm pitkä. Kukat ovat nuokkuvia, kaksineuvoisia. Teriö on 6-8 mm, ruukkumainen ja valkoinen. Hedelmä on kota. Suvusta tunnetaan 10 lajia Pohjois-Amerikasta, Itä-Aasiasta ja Himalajalta. Karoliinankellovaivero (P. floribunda) (Taulukko 1 ja 2) on kotoisin Pohjois- Amerikan kaakkoisosien vuoristometsistä. Laji on tunnettu vuodesta 1800. Se kasvaa kuivissa keskiravinteisissa harvoissa tammi- ja mäntymetsissä ja avoimilla metsäkallioilla. MTT:n kanta on peräisin Mustilan arboretumista kerätystä siemenestä. Lajista on Mustilassa hyvät kasvustot, joten sen säilyt- täminen ei MTT:ssä ole toistaiseksi tarpeellista. Prunus. MTT:n kokoelmissa on yksi erikoiskasveihin luokiteltu kääpiöman- teli (P. tenella), joka on peräisin Pälkäneeltä MTT:n entisen Hämeen tutki- musaseman, Myttäälän kartanon puistosta (Taulukko 1). Alasukuun Amygda- lus kuuluva kääpiömanteli on noin 1 metrin korkuinen oraton pikkupensas. Lehdet ovat pitkulaiset, kapeat, tummanvihreät, kaljut, ja pensas kukkii aikai- sin keväällä vaaleanpunaisin kukin. Karvaiset luumarjat kypsyvät syksyllä. (Taulukko 1 ja 2). Schisandra. Palsamiköynnöksiä on 25 lajia Itä- ja Kaakkois-Aasiasta ja 1 laji Pohjois-Amerikasta. Palsamiköynnös (S. chinensis) on kesävihanta, tuoksu- va, piikitön, juurivesoja muodostava, tavallisesti kaksikotinen köynnös tai rento pensas. Varsi on heikosti särmäinen, kalju. Lehdet ovat kierteisesti, korvakkeettomia, lapa on vastapuikea, ohut, päältä kiiltävän vihreä, alta sini- vihreä, himmeähkö. Kukat ovat yksittäin lehtihangoissa, pitkäperäisiä, nuok- kuvia, yksineuvoisia, kermankeltaisia tai heikosti punertavia. Heteitä on 5, emejä on monta. Kukkapohjus on hedelmävaiheessa 5-10 cm pitkä, marja- maisten punaisten hedelmien peittämä. Palsamiköynnös on kotoisin Japanista ja Koreasta ja on tunnettu 1860-luvulta lähtien. Laji kasvaa luontaisesti runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä, 47 harvoin havumetsissä. Kasvutyypiltään se on lievästi mantereinen laji. MTT:n kokoelmissa oleva on siemenlähde, joka on peräisin Amurinmaalle 1976 tehdystä siemenkeruumatkasta. Siementaimista istutettu ryhmä on ke- hittänyt komean köynnöksen Elimäellä ja tuottaa säännöllisesti runsaan sie- mensadon. Laji lisätään puutumattomista pistokkaista, taivukkaista, juuri- vesoista ja siemenistä. Siemenet vaativat 3 kk:n kylmäkäsittelyn. Sorbaria. Kesävihantia, maarönsyllisiä, piikittömiä, yksikotisia pensaita. Lehdet ovat korvakkeellisia ja päätöpariset. Kukinto on 10-25 cm pitkät kar- tiohuiskilot. Kukat ovat valkoiset. Hedelmä on tuppilo jonka kärjessä on emin vartalosta muodostunut pitkä ota. Suvussa on 10 lajia, jotka ovat kaikki kotoisin Itä-Aasiasta. Viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) on perintei- nen koko maassa menestynyt puutarhakasvi, joka on paikoin levinnyt viljely- karkulaiseksi. MTT:n kokoelmissa on vanha Laukaan Pernasaaren tilan kanta ja Venäjältä Dubrovskajan kokoelmista saatu kanta Rovaniemellä. Rovanie- mellä on myös Sorbaria tomentosa Dubrovskajan kokoelmista. Lajit lisätään siemenistä, pistokkaista tai juurivesoista. Tarvetta aineistojen säilyttämiseen harkitaan. Symphoricarpos. Lumimarjat ovat kesävihantia, pysty- ja ohuthaaraisia ti- heitä, yksikotisia pensaita. Lehdet ovat ehytlapaisia, puikeanpyöreitä- leveänpuikeita, ehyt- joskus hammaslaitaisia. Kukinto on pieni, 3-8 kukkai- nen tiheä latvaterttu. Kukat ovat kaksineuvoiset, teriö 5 mm, kellomainen ja vaaleanpunainen. Hedelmä on 1 cm valkoinen, kuiva marja. Lajeja tunnetaan 18 kpl. Ne ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta, Mexikosta ja yksi laji on Länsi-Kiinasta. Lumimarja (Symphoricarpus albus) on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista, jossa sen kasvupaikkoja ovat tuoreet, keskira- vinteiset, harvanpuoleiset metsiköt. Lumimarja on Suomessa joskus viljely- jäänne tai –karkulainen. Lajia lisätään pistokkaista, rönsyistä ja siemenistä, jotka vaativat lämpökäsittelyn 2-3 kk ja sitten kylmäkäsittelyn 4-5 kk. MTT:n kokoelmissa on ruotsalainen E-Planta-lajike ’Arvid’. Tätä lajiketta ei ole tarpeen säilyttää Suomessa. Taxus. Ainavihantia, pihkattomia, tavallisesti kaksikotisia pensaita ja puita. Latvus on tavallisesti leveän kartiomainen. Lehdet ovat litteitä, otakärkisiä neulasia, päältä tummanvihreitä, alapinnalta kellanvihreät. Hede- ja emikukat sijaitsevat yksittäin ja ovat pieniä. Siemen on kukintavuonna kypsyvä sie- menaiheen tyvipaksunnoksesta muodostuva kuppimaisen mehevän punaisen siemenvaipan ympäröimä marjakäpy. Sukuun kuuluu 8 tai 9 lajia. Suomessa Ahvenanmaalla kasvaa luonnonvaraisena euroopanmarjakuusi (T. baccata). Suomessa kasvatetaan myös japaninmarjakuusta (T. cuspidata) sekä näiden kahden lajin väistä lajiristeymää kartiomarjakuusta (T. x media). MTT:n ko- koelmissa oleva euroopanmarjakuusikanta Taxus baccata 'Taipaleen Patsas' on Jyväskylän Kirkkopuistossa vuosikymmeniä kasvanut vanha kanta ja kar- tiomarjakuusikanta on peräisin Helsingistä Hietaniemen hautausmaalta. 48 Avainsanat: Actinidia, aitalikusterit, Caragana, Chaenomeles, Cytisus, Fot- hergilla, hernepensaat, höyhenpensaat, geenipankit, geenivarat, kello- kuusamat, kellovaiverot, Kolkwitzia, kokoelmat, laikkuköynnökset, Ligust- rum, lumimarjat, magnoliat, Magnolia, mantelit, marjakuuset, palsamiköyn- nökset, Pieris, pihlaja-angervot, Prunus, puuvartiset koristekasvit, ruusukvit- tenit, Schisandra, Sorbaria, Symphoricarpos, Taxus, vihmat Käyttö Actinidia. Kiinanlaikkuköynnöksestä käytetään viherrakentamisessa ensisi- jaisesti hedeyksilöitä kauniiden kaksiväristen lehtiensä vuoksi. Lajiketta ’An- nikki’ viljellään sen kaksineuvoisten kukkien ja pienten vihreiden marjojen vuoksi erikoisuutena. Caragana. Hernepensaita viljellään kukintojensa tai erikoisten lehtiensä vuoksi. Niitä käytetään erityisesti liikennealueilla ilmansaasteiden ja maan- tiesuolan hyvän kestävyyden vuoksi. Lisäksi lajit ovat kestäviä koko maassa (Taulukko 2). Chaenomeles, Japaninruusukvitteniä kasvatetaan kauniiden punaisten kukki- en ja aromikkaitten hedelmiensä vuoksi. MTT:n lajikkeet ’Venus’ ja ’Sirius’ ovat piikittömiä ja aikaisin hedelmänsä kypsyttäviä, joten ne soveltuvat myös marjantuotantoon. Cytisus. Pienikasvuisina lajeina vihmat ovat suosittuja kivikkoryhmien kas- veja. Niitä viljellään loistavan kukinnon vuoksi. Kolkwitzia. Kellokuusamaa viljellään erinomaisen kauniin kukintansa vuoksi. Sitä käytetään yksittäispensaana. Lajike ’Kellokas’ soveltuu pienikasvuisena myös kivikkoryhmiin. Ligustrum. Aitalikusteria käytetään yksittäispensaana tai aitoina. Suomessa sen käyttö on rajoittunut eteläiselle rannikkoalueelle. Magnolia. Magnoliat ovat puistomaisissa istutuksissa muun kasvillisuuden suojassa käytettäviä kukkapuita. Japaninmagnolia (M. kobus) on komein meillä menestyvä magnolia. Sen kukat ovat valkoiset ja aukeavat jo varhain toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Terälehdet ovat kapeat ja 4-5 cm pitkät. Lajin käyttö on Suomessa toistaiseksi vähäistä, koska saatavilla ei ole ollut Suomessa kunnolla menestyviä kantoja. Prunus. Kääpiömanteli (P. tenella) voi menestyä paksulumisilla alueilla jopa VI-vyöhykkeellä, mutta saa usein talvivaurioita versonkärkiin Etelä- Suomessakin Sitä käytetään yksittäispensaana puisto ja pihaistutuksissa kau- niiden vaaleanpunaisten kukkiensa vuoksi. 49 Pieris. Karoliinankellovaivero (P. floribunda) on Suomessa melko vähän käytetty laji, vaikka se on kuitenkin menestynyt vyöhykkeen III eteläosissa kohtuullisesti (Taulukko 2.) Lajia voidaan käyttää sekä yksittäispensaana että ryhminä. Schisandra. Palsamiköynnös (Schisandra chinensis) on monikäyttökasvi, jota voidaan käyttää sekä koristeköynnöksenä että marjakasvina erittäin C- vitamiinipitoisten marjojensa vuoksi. Laji on meillä kuitenkin melko tunte- maton. Sorbaria. Pihlaja-angervot ovat suojapensaita alueilla, joissa ne saavat va- paasti levitä. Talvenkestävinä ne ovat käyttökelpoisia koko maassa. (Tauluk- ko 2). Symphoricarpos. Lumimarjaa käytetään puisto-, suoja-, ja aidannepensaana. Lajin viehätyksenä ovat syksyiset valkoiset marjat. Laji menestyy Suomessa vyöhykkeillä I-V. Se vaatii perusteellisen leikkauksen 3-5 vuoden välein. 'Arvid'- lajike on Suomessa menestyvä pienikasvuinen lumimarjakanta (Tau- lukko 2). Taxus. Marjakuusia käytetään ainavihantina koristepensaina joko yksittäin, ryhminä tai aidanteina. (Taulukko 2). Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Actinidia. Laikkuköynnöksen paras sijoituspaikka on rakennuksen seinusta tai puolivarjoinen sijaintipaikka tukien varaan puistomaisessa istutuksessa. Kasvualustakseen ne vaativat muhevan, ravinteikkaan, tuoreen lehtomaan. Caragana. Hernepensaat ovat suhteellisen vaatimattomia kasvatettavia. Au- ringon paahdetta ja kuivuutta sietävinä ne voidaan sijoittaa peltokokoelmiin. Typensitojakasveina ne viihtyvät niukkaravinteisessa maassa. Chaenomeles. Ruusukvittenit vaativat aurinkoisen paikan ja hyvän puutar- hamaan. Pensaat on leikattava varoen, sillä hedelmät muodostuvat edellisen vuoden versoihin. Cytisus. Vihmat menestyvät aurinkoisilla paikoilla, kuivahkoilla, kohtalaisen ravinteikkailla hiekka- tai hietamailla. Lajit eivät menesty savimailla. Fothergilla . Höyhenpensas 'Velho' pitää kosteasta, humuspitoisesta maasta mutta ei siedä seisovaa vettä juuristonsa alueella. Aurinkoisilla paikoilla se saa kauniin säännöllisen muodon ja loistavan syysvärin. Lajike menestyy myös peltokokoelmissa. 50 Kolkwitzia. Kellokuusama on erityisen vaatelias kasvualustansa suhteen. Vaatii hyvää humuspitoista puutarhamaata ja kuivahkon, suojaisen kasvu- paikan. Paras sijaintipaikka on suojaisa puistomainen istutus. Ligustrum. Vaatii kuivahkon, hyvin ravinteikkaan ja kalkitun hieta- tai sora- pitoisen kasvualustan. Puistomainen istutus on peltokokoelmaa parempi vaih- toehto. Magnolia. Magnoliat ovat hyvin tarkkoja istutuspaikkansa suhteen. Ne istu- tetaan suojaisille paikoille rakennusten lähelle tai muiden puiden joukkoon suojaiseen paikkaan. Nuorten taimien rungot on syytä suojata pakkaspeitteel- lä kevätahavaa vastaan. Magnoliat ovat myös arkoja keväthalloille. Juuristo on lähellä maan pintaa, joten sitä on suojeltava paahteiselta auringolta, pak- kaselta ja suurilta lämpötilavaihteluilta etenkin kesän kuumimpaan aikaan. Kaikki magnoliat vaativat läpäisevän, hyvän humuspitoisen ja ravinteikkaan puutarhamaan. Kasvualusta pitää olla hapahko. Juuristo on suojattava kattein siten, että juuristoalue ei pääse heinittymään eikä kuivumaan ja kaikkea kai- vamista ja juuriston mekaanista vaurioittamista on varottava. Magnoliat eivät pidä seisovasta vedestä, joten kasvupaikan ojituksen on oltava kunnossa. Prunus. Kääpiömanteli tarvitsee viihtyäkseen paljon valoa ja läpäisevän rikkakasvittoman kasvualustan, tai istutusalueella on käytettävä katetta. Pieris. Karoliinankellovaivero (P. floribunda) on Suomessa melko vähän käytetty laji, vaikka se on kuitenkin menestynyt vyöhykkeen III eteläosissa kohtuullisesti (Taulukko 2.) Lajia voidaan käyttää sekä yksittäispensaana että ryhminä. Schisandra. Palsamiköynnös (Schisandra chinensis) on sijoitettava raken- nuksen seinustalle tai tukeen muun kasvillisuuden suojaan. Kasvualustan on oltava ravinteikas ja syvämultainen. Sorbaria. Pihlaja-angervot ovat kasvupaikkaan nähden vaatimattomia. Kas- vusto on syytä nuorentaa leikkauksilla muutaman vuoden välein. Runsaan juurivesojen tuoton takia juuriston rajaus on suoritettava huolella. Symphoricarpos. Lumimarja menestyy tuoreilla tai kosteilla kasvupaikoilla puistomaisissa istutuksissa paremmin kuin avoimilla pelloilla. Kasvualusta tulee olla kohtalaisen ravinteikas. Pensaat on leikattava perusteellisesti muu- taman vuoden välein. Taxus. Marjakuuset istutetaan metsikköön, paksumultaiseen, ravinteikkaa- seen, tuoreeseen, hyvin kalkittuun maahan. 51 Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi MTT:n kokoelmissa on 20 erikoiskasvia. Näistä säilytettäviä on 8 kantaa ja 6 kannan säilyttämistä harkitaan. Hedelmä- ja marjakasveina säilytetään 3 kan- taa ja 3 kantaa on ylläpidossa muissa kokoelmissa. Kannat säilytetään ensisi- jaisesti kenttäkokoelmissa Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksen mailla Piikkiössä ja Laukaassa sekä arimmat kannat toissijaisesti tarpeen vaatiessa Laukaassa in vitro. Säilytettävät kannat ovat taulukossa 3. Säilytettävät lajit Caragana. Hernepensaita on MTT:n kokoelmissa 2 kpl. Niiden säilyttämistä harkitaan. Chaenomeles. Ruusukvittenit säilytetään hedelmä- ja marjakasveina. Cytisus decumbens. MTT:n kokoelmissa on 1 vanha suikerovihmakanta joka säilytetään. Kanta sijoitetaan kenttäsäilytykseen Laukaan lisäksi myös Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitokseen Piikkiöön. Fothergilla major ’Velho’ säilytetään Laukaassa ydinkasvikokoelmassa sekä kenttäkokelmassa Varsinais-Suomen maaseutu-oppilaitoksella Piikkiössä. Kolkwitzia amabilis ’Kellokas’ säilytetään kenttäkokoelmassa Varsinais- Suomen maaseutuoppilaitoksessa Piikkiössä ja Laukaassa sekä tarvittaessa in vitro Laukaassa. Lajike on toistaiseksi vain Laukaassa. Ligustrum vulgare. Kanta on siemenlisättävä. Se on toistaiseksi ylläpidossa vain Laukaassa. Kanta säilytetään myös Varsinais-Suomen maaseutuoppilai- toksessa Piikkiössä. Magnolia kobus. MTT:n kokoelmissa on vain yksi magnolia, joka on ylläpi- dossa Laukaassa in vitro. Kanta sijoitetaan kenttäkokoelmiin sekä Laukaassa että Tuorlassa Piikkiössä. Prunus tenella. Myttäälän kääpiömantelikanta on toistaiseksi ylläpidossa vain Laukaassa kenttäkokelmissa. Kanta mikrolisätään ja sijoitetaan ylläpi- toon myös Varsinais-Suomen maaseutu-oppilaitokselle Piikkiöön. Schisandra chinensis. MTT:n toistaisesti käyttämä palsamiköynnöksen sie- menlähde on yksityisessä kokoelmassa. Amurilta peräisin olevan aineiston säilymisen turvaamiseksi siemenlähteen tuottamista taimista istutetaan popu- laatiot Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitokseen Piikkiöön ja Laukaaseen. 52 Taxus. MTT:n kokoelmissa on kaksi marjakuusikantaa joista toinen säilyte- tään ja toisen säilyttämistä harkitaan (Taulukko 3). Säilytysmenetelmä on kenttäsäilytys Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksessa Piikkiössä ja Lau- kaassa. Kokoelmien täydennystarpeet Erikoiskasveja ei erityisesti haeta MTT:n kokoelmiin. Kokoelmaa kartute- taan, mikäli MTT:lle tarjotaan poikkeuksellisen arvokasta aineistoa. Kokoelmien uudistaminen Cytisus decumbens, suikerovihma on pitkäikäinen kenttäsäilytyksessä. Se on istutettava katekankaaseen. Kasvuston säännöllinen leikkaaminen kukinnan jälkeen pitää kasvuston tuuheana ja elinvoimaisena. Laji lisätään pistokkaista tai mikrolisätään istutuksen uusimisvaiheessa. Fothergilla major 'Velho' on pitkäikäinen ja helppohoitoinen. Katteeseen istutettuna se menestyy sekä avoimella pellolla että puistoistutuksessa. Pen- saan uusimisväli on yli 30 vuotta. Uusimisessa käytetään mikrolisäystä. Kolkwitzia amabilis ’Kellokas’ kasvusto joudutaan kenttäkokoelmissa mah- dollisesti uusimaan noin 10-15 vuoden välein. Pensas voidaan nuorentaa leikkaamalla. Laji voidaan lisätä sekä pistokkaista että mikrolisäämällä. Ligustrum vulgare. on pitkäikäinen kasvi, jota voidaan nuorentaa alas leik- kaamalla. Runsaan juurivesojen tuoton vuoksi juuristoalue on suojattava juu- rikankain. Laji voidaan lisätä siemenistä tai pistokkaista. Magnolia kobus, japaninmagnolia on hyvin pitkäikäinen laji. Hyvin peruste- tussa istutuksessa laji menestyy kymmeniä vuosia. Kanta uusitaan mikro- lisäämällä. Prunus tenella, kääpiömanteli on omajuurisena pitkäikäinen ja helppohoitoi- nen. Pensas vaatii kuivien, vanhimpien oksien poistoa. Kanta uusitaan mikro- lisäämällä tai pistokkaista. Schisandra. Palsamiköynnös (Schisandra chinensis) on sijoitettava raken- nuksen seinustalle tai tukeen muun kasvillisuuden suojaan. Kasvualustan on oltava ravinteikas ja syvämultainen. Taxus. Marjakuuset istutetaan puolivarjoon tai varjoon metsikköön, paksu- multaiseen, ravinteikkaaseen, tuoreeseen, hyvin kalkittuun maahan. 53 Kirjallisuus Alanko, P. & Kahila, P. 2003. Köynnöskasvit. 331 p. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. ISBN 951-31-2733-8. Alanko, P. & Lagerström, M. 2004. Kukkapuut. 243 p. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. ISBN 951-31-2969-1. Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. Bean, W.J. Trees & shrubs hardy in the British Isles. Volume I-IV. 8th edition. John Murray. Butler & Tanner Ltd, Frome and London. ISBN 0-7195- 2428-8. 1996. Dirr, M.A. & Heuser, C.W. Jr., 1987. The reference manual of woody plant propagation. From seed to tissue culture. 239 p. Varsity Press, Inc. Ath- ens, Georgia. ISBN 0-942375-00-9. Juhanoja, S., Aaltonen, M., Aflatuni, A., Heinonen, H., Kemppainen, R., Paa- sikivi, P., Sorvari, K., Vehkalahti, M., & Virtanen, A. 2001. Tutkittuja kasve- ja viherrakentamisen tarpeisiin KESKAS-kantavalintakokeet MTT:ssä vuosina 1988-2000. MTT:n julkaisuja. Sarja A (2001):98, 60 p. + 11 app http://www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja98.pdf Krüssmann, G. 1984. Manual of cultivated broad-leaved trees & shrubs. Vol- ume I, A–D. 448 p. B.T. Batsford, Ltd. Lontoo. ISBN 0-7134-4601-3. Krüssmann, G. 1986. Manual of cultivated broad-leaved trees & shrubs. Vo- lume II, E–PRO. 445 p. B.T. Batsford, Ltd. Lontoo. ISBN 0-7134-5348-6. Krüssmann, G. 1986. Manual of cultivated broad-leaved trees & shrubs. Vol- ume III, PRU-Z. 510 p. B.T. Batsford, Ltd. Lontoo. ISBN 0-7134-5408-3. Wyman, D. 1986. Wyman’s gardening encyclopedia. (New expanded 2nd edition). 1221 p. Macmillan Publishing Company. New York. ISBN 0-02- 632070-3. 54 Japaninmagnolia (Magnolia kobus) on kestävin magnolialaji. Kuva Marjatta Uosukainen. Höyhenpensas (Fothergilla major) on taikapähkinäkasvien (Hamamelida- ceae) ainoita edustajia Suomessa. Kuva Sirkka Juhanoja. 55 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Erikoiskasvit Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Actinidia kolomikta 'Annikki' TTA-091 kiinanlaikkuköynnös/kameleontbuske HY kasvitieteellinen puutarha LAU (k,m) Caragana decorticans KIR-036 Venäjä, Dubrovskaja LAP (a) Caragana sophoraefolia KIR-037 Venäjä, Dubrovskaja LAP (a) Chaenomeles japonica TTA-392 japaninruusukvitteni/liten rosenkvitten Latvia, Riika, kasvitieteellinen puutarha, siemenaineisto. Suomessa valittu. LAU (a,m), Chaenomeles japonica TTA-393 japaninruusukvitteni/liten rosenkvitten Latvia, Riika, kasvitieteellinen puutarha, siemenaineisto. Suomessa valittu. LAU (a,m), Chaenomeles japonica TTA-394 japaninruusukvitteni/liten rosenkvitten Latvia, Riika, kasvitieteellinen puutarha, siemenaineisto. Suomessa valittu. LAU (a,m), Cytisus decumbens TTA-330 suikerovihma/krypginst Elimäki, Mustilan arboretum vanha kanta /Laukaa, Vihtasilta LAU (a) Fothergilla major 'Velho' TTA-015 höyhenpensas/stor häxal Elimäki, Mustilan arboretum LAU (a,m) Kolkwitzia amabilis 'Kellokas' TTA-014 kellokuusama/paradisbuske Elimäki, Mustilan arboretum, vanha lanta LAU (a) Ligustrum vulgare TTA-482 aitalikusteri/liguster Elimäki, Mustilan arboretum, siemenlähde /Elimäki kk. Siemenlähde LAU (a) Magnolia kobus TTA-420 japaninmagnolia/japansk magnolia Mustilan arboretum/ Elimäki kk, Mettäläntie 14 LAU (k,m) 56 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Erikoiskasvit Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Pieris floribunda KESKAS-072 karoliinankellovaivero/buskrosling Elimäki, Mustila LAU (a) Prunus tenella TTA-084 kääpiömanteli/dvärgmandel Pälkäne, Myttäälä (MTT Häme) LAU (a) Schisandra chinensis TTA-486 palsamiköynnös/fjärilsranka Venäjä: Amurin siemenkeruuretki v. 1976/Elimäki LAU (a) Sorbaria sorbifolia TTA-139 viitapihlaja-angervo/rönnspirea Laukaa, Pernasaari, vanha kanta (=MTT Laukaa) LAU (a) Sorbaria sorbifolia KIR-094 viitapihlaja-angervo/rönnspirea Venäjä, Horog LAP (a) Sorbaria tomentosa KIR-095 pihlaja-angervo/rönnspirea Venäjä, Tomsk LAP (a) Symphoricarpos 'Arvid' lumimarja/ tuvsnöbär Wickmanin Taimisto , Ruotsi E-planta PTU (a) Taxus baccata ' Taipaleen Patsas' TTA-198 euroopanmarjakuusi/ idegran Jyväskylä, kirkkopuisto LAU (a) Taxus x media TTA-102 kartiomarjakuusi/hybrididegran Helsinki, Hietaniemen hautausmaa/ Elimäki kk LAU (a) Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAP: MTT, Apukka a: avomaa LAU: MTT, Laukaa k: kasvihuone PTU: MTT, Piikkiö m: mikrolisäys 57 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Erikoiskasvit Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta-aika Ruskaväri Erikoisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Actinidia kolomikta 'Annikki' TTA-091 I - III 6. vihreä Kaksineuvoinen, marjova. Lehdet yksiväriset Caragana decorticans KIR-036 I - VI ? ? vihreä Piikkinen pensas. Caragana sophoraefolia KIR-037 I - VI ? ? vihreä Lajiristeymä C. arborescens x C. microphylla. Chaenomeles japonica 'Venus' TTA-392 I - III(IV) 6. keltainen Piikitön. Keltaiset päärynänmuotoiset hedelmät Chaenomeles japonica 'Sirius' TTA-393 I - III(IV) 6. keltainen Piikitön. Keltaiset päärynänmuotoiset hedelmät Chaenomeles japonica TTA-394 I - III(IV) 6. keltainen Piikitön. Isot punaiset kukat. Keltaiset hedelmät Cytisus decumbens TTA-330 I - VI 6. vihreä Kohenevaversoinen 10-30 cm korkea varpu. Kukat keltaiset. Fothergilla major 'Velho' TTA-015 I - IV 5. - 6. keltainen/punainen Kevätkukinta. Kaunis lehdistö. Kirkas syysväri. Kolkwitzia amabilis 'Kellokas' TTA-014 I - II(III) 5. - 6. punaruskea Miedosti tuoksuvat vaaleanpunaiset kukat. Ligustrum vulgare TTA-482 I - III 7. kellanvihreä Valkeat kuat, mustat marjat. Sietää hyvin leikkausta. Magnolia kobus TTA-420 I - III 5. keltainen Varhainen kukinta. Teekupin kokoiset valkoiset kukat. Pieris floribunda KESKAS-072 I - III 6. ainavihanta Ainavihanta. Valkoiset lyhtymäiset kukat versojen latvoissa Prunus tenella TTA-084 I - IV 5. - 6. keltaoranssi Varhain kukkiva. Ruusunpunaiset kukat. Kiiltävät kapeat lehdet. Schisandra chinensis TTA-486 I - III 6. keltainen Köynnös. Valkeat tuoksuvat kukat, punaiset syötävät punaiset marjat. Kauniin vihreät terveet lehdet. Sorbaria sorbifolia TTA-139 I - VIII 7. - 8. kellanpunertava Hyvin levittäytyvä kasvusto. Suojapensas Sorbaria sorbifolia KIR-094 I - VIII 7. - 8. kellanpunertava Hyvin levittäytyvä kasvusto. Suojapensas Sorbaria tomentosa KIR-095 I - VI ? 7. - 8. kellanpunertava Symphoricarpos 'Arvid' III - IV 7. - 9. Matala. Valkoiset marjat myöhään syksyllä. Juurivesoja paljon. Taxus baccata ' Taipaleen Patsas' TTA-198 I - III ? - Leveä, usein yksirunkoinen. Yksittäiskasvi. Taxus x media TTA-102 I - III ? - Pensasmainen, kohenevaoksainen. Hyvä aitakasvi 58 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Erikoiskasvit Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytysmenetelmä Säilytyspaikka Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Cytisus decumbens TTA-330 K LAU, TUO P, INV 0,5 x 2 Ei tarpeen Fothergilla major 'Velho' TTA-015 K, INV LAU, TUO INV 1 x 2 Ei tarpeen Kolkwitzia amabilis 'Kellokas' TTA-014 K LAU, TUO P,INV 1,5 x 3 Ei tarpeen Ligustrum vulgare TTA-482 K LAU, TUO S, P 0,7 x 2 Kyllä Magnolia kobus TTA-420 K, INV LAU, TUO INV 3 x 4 Ei tarpeen Prunus tenella TTA-084 K LAU, TUO INV, P 1 x 2 Ei tarpeen Schisandra chinensis TTA-486 K LAU, TUO S 1 x 3 Ei tarpeen Taxus baccata ' Taipaleen Patsas' TTA-198 K LAU, TUO P 2 x 4 Ei tarpeen Harkittavat: Caragana decorticans KIR-036 K LAP S, P 2 x 3 ? Ei tarpeen Caragana sophoraefolia KIR-037 K LAP S, P 3 x 3? Ei tarpeen Sorbaria sorbifolia TTA-139 K LAU P, S, INV 2 x 3 Kyllä Sorbaria sorbifolia KIR-094 K LAP P, S, INV 2 x 3 Kyllä Sorbaria tomentosa KIR-095 K LAP P, S, INV 2 x 3 Kyllä Taxus x media TTA-102 K LAU, TUO P 1,5 x 3 Ei tarpeen Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, KINS = in situ löytöpaikka, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 59 Forsythia–ryhmän säilytysohjeet Marjatta Uosukainen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjatta.uosukainen@mtt.fi Suku: Forsythia Vahl, onnenpensaat Heimo: Olaeaceae, öljypuukasvit Yleistä Onnenpensaat ovat kesävihantia, yksikotisia pensaita. Versot ovat kellanhar- maita ja korkkihuokosellisia. Lehdet ovat vastakkaisia, ruodilliset, lehtilapa on ehyt, laidoiltaan ehyt tai hammaslaitainen. Kukat ovat keltaiset, kaksineu- voiset ja sijaitsevat yksittäin – kolmittain lehtihangassa. Verhiö on 4- liuskainen, teriö on kellomainen, väriltään keltainen, laide 4 liuskainen. He- teitä on 2. Hedelmä on kota. Onnenpensaita on kaikkiaan vain 6-7 lajia, joista yksi on kotoisin Kaakkois- Euroopasta, muut ovat peräisin Itä-Aasiasta. Lajit ovat yleistyneet Euroopas- sa puutarhoissa 1800-luvun lopusta lähtien. Suomessa viljellään 5 lajia sekä niiden lajikkeita. (Taulukko 1: Nimi ja alkuperätiedot). KESKAS- tutkimuksessa rekisteröitiin 10 onnenpensaskantaa, joista 7 oli koreanonnen- pensasta. Kantavertailukokeissa nämä kannat eivät osoittautuneet riittävän talvenkestäviksi. Suomessa onnenpensaita kasvatetaan etupäässä etelärannikolla ja vain satun- naisesti sisämaassa, jossa niiden kukinta useimmiten epäonnistuu kukkasil- mujen heikon kylmänkestävyyden takia. Kasvullisten silmujen ja versojen talvenkestävyys on nuppusilmuja parempi ja yleensä onnenpensaat talvehti- vat Suomessa kohtalaisen hyvin jopa vyöhykkeillä IV ja V. Lajien ja lajik- keiden välillä on jonkin verran eroja talvenkestävyydessä, kasvutavassa, ku- kinta-ajassa, kukinnan tyypissä ja kukkien värisävyssä. (Taulukko 2: Moni- muotoisuus). Avainsanat: Forsythia, geenipankit, geenivarat, kokoelmat, onnenpensaat, puuvartiset koristekasvit Käyttö Onnenpensaita viljellään varhaisen kirkkaankeltaisen kevätkukinnan vuoksi. Kukinta on kuitenkin hyvin hallanarka ja nuput saattavat paleltua useina vuo- sina lumirajan yläpuolisin osin. Useimmilla onnenpensailla on kesällä kau- 60 niin vihreä ja terve lehdistö sekä kaunis keltainen tai kellanoranssi syysväri joka toisaalta lisää niiden käyttöarvoa, vaikka kevätkukinta epäonnistuukin. Keskikorkeat onnenpensaat ovat yksittäis- ja ryhmäpensaita tai vapaasti kas- vavia aidanteita. Onnenpensaat ränsistyvät hoitamattomina muutamassa vuo- dessa. Tästä syystä pensaista on säännöllisesti poistettava vanhimpia maahan painuvia versoja ja esimerkiksi lumen murtamia oksia. Tämä vähentää on- nenpensaiden käyttöarvoa viheristutuksissa. Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Onnenpensaat vaativat aurinkoisen kasvupaikan ja syvämultaisen, tuoreen, runsasravinteisen kasvualustan. Paras kasvualusta on humuspitoinen hieta- maa eli multava puutarhamaa. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Onnenpensaat menestyvät parhaiten suojaisilla kasvupaikoilla. Tästä syystä niiden paras säilytystapa on mieluummin puistomainen istutus kuin avoin pelto. Säilytettävät lajit Onnenpensaat ovat tilaa vaativia, leveitä pensaita. MTT:n kokoelmissa on kolme onnenpensaskantaa kahdesta lajista ja yksi lajiristeymä. Kaikki kannat säilytetään (Taulukko 3) Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksessa Piikki- össä ja Laukaassa kenttäkokoelmissa. Mikrolisäys onnistuu useimmilla suvun lajeilla helposti ja aineistot voidaan säilyttää hitaan kasvun olosuhteissa usei- ta kuukausia ilman uusia lisäysjakoja. Onnenpensaille soveltuu mikrolisäys vaihtoehtoisena, kenttäsäilytystä tukevana säilytysmuotona. Kryosäilytysme- netelmän kehittyessä aineistot voidaan siirtää kylmäsäilytykseen. (Taulukko 3). Kokoelmien täydennystarpeet Mantšurianonnenpensaalla (F. mandshurica) on parempi nuppujen pakkasen- kestävyys kuin koreanonnenpensaalla. Suomessa menestyneitä kyseisen lajin yksilöitä tulisi kuuluttaa säilytystä varten. Kokoelmien uudistaminen Kenttäsäilytyksessä onnenpensaat ovat pitkäikäisiä. Hyväkuntoisen kasvus- ton uusimistarve noin 20 vuoden välein. Pensaat vaativat säännöllistä kuivu- neiden tai vioittuneiden oksien ja haarojen poistoja. 61 Kirjallisuus Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. Bean, W.J.1981. Trees & shrubs hardy in the British Isles. (Eds. D.L. Clarke and G. Taylor. Eigth Edition Revised) Volume II D-M. 784 p. John Murray, London. ISBN 0-7195-2256-0. Dirr, M.A. & Heuser, C.W. Jr., 1987. The reference manual of woody plant propagation. From seed to tissue culture. 239 p. Varsity Press, Inc. Ath- ens, Georgia. ISBN 0-942375-00-9. Juhanoja, S., Aaltonen, M., Aflatuni, A., Heinonen, H., Kemppainen, R., Paa- sikivi, P., Sorvari, K., Vehkalahti, M., & Virtanen, A. 2001. Tutkittuja kasve- ja viherrakentamisen tarpeisiin KESKAS-kantavalintakokeet MTT:ssä vuosina 1988-2000. MTT:n julkaisuja. Sarja A (2001):98, 60 p. + 11 app http://www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja98.pdf. Koreanonnenpensas (Forsythia ovata) FV-21. Kuva Marjatta Uosukainen. 62 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Forsythia, onnenpensaat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Forsythia europaea TTA-279 euroopanonnenpensas Pentti Alanko, HY LAU (a) Forsythia ' Northern Gold' KESKAS-520 jalo-onnenpensas/kanadaforsythia Helsinki, Viikki (F. europaea x ovata 'Ottawa') LAU (a) Forsythia ovata FV-21 koreanonnenpensas/tidig forsythia HY/ Viikki. Risteymä tehty Arboretum Mustilassa 1972 LAU (a) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Forsythia x intermedia komeaonnenpensas/hybridforsythia (suspensa x viridissima) - 'Minigold' kääpiöonnenpensas - 'Spectabilis' loisto-onnenpensas/praktforsythia Forsythia mandshurica mantsurianonnenpensas/manchurisk forsythia Forsythia suspensa riippaonnenpensas/hängforsythia Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAU: MTT, Laukaa a: avomaa 63 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Forsythia, onnenpensaat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta-aika Ruskaväri Erikoisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Forsythia europaea TTA-279 I - II (III) 5. vihreä Forsythia ' Northern Gold' KESKAS-520 I - III 5. keltainen, punertava Kasvutavaltaan pystyhkö Forsythia ovata FV-21 I - III (IV) 5. keltainen, punertava Tanakka, pystyoksainen Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Forsythia x intermedia (I-II) 5. - 'Minigold' (I-II) 5. - 'Spectabilis' (I-II) 5. Forsythia mandshurica I-III 5. Kellanoranssi Kaunis lehdistö. Kukkasilmujen talvenkestävyys Forsythia suspensa ? 64 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Forsythia, onnenpensaat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytysmenetelmä Säilytyspaikka Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Forsythia europaea TTA-279 K, INV TUO, LAU INV,P 2 x 3 Kyllä Forsythia ' Northern Gold' KESKAS-520 K, INV TUO, LAU INV,P 2 x 3 Kyllä Forsythia ovata FV-21 K, INV TUO, LAU INV,P 2 x 3 Kyllä Kerättävät Forsythia mandshurica kerättävä K, INV INV,P 2 x 3 Kyllä Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, KINS = in situ löytöpaikka, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 65 Hydrangea –ryhmän säilytysohjeet Marjatta Uosukainen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjatta.uosukainen@mtt.fi Suku: Hydrangea L., hortensiat Heimo: Hydrangeaceae (Saxifragaceae) Yleistä Hortensiat ovat kesävihantia, piikittömiä, yksikotisia, enimmäkseen kookkai- ta tai keskikokoisia pensaita. Joukossa on myös köynnöksiä ja perennamaisia lajeja. Latvahuiskilossa sijaitsevat kukat ovat kaksineuvoisia tai neuvottomia. Verhiö 4-5-lehtinen, pieni, neuvottomissa kukissa iso, teriömäinen. Kukinta- aika on syyskesällä ja syksyllä. Teriö on pieni. Hedelmä on kota. Siemenet ovat pieniä, siivellisiä tai siivettömiä. Hortensiat lisääntyvät luontaisesti sie- menistä. Kiinanhortensiat muodostavat Suomessakin helposti siementaimia. Hortensiat ovat tulokaslajeja, jotka esiintyvät luonnonvaraisina Pohjois- Amerikassa USA:ssa ja Itä-Aasiassa Japanissa, Koreassa, Kiinassa ja Hima- lajalla sekä Filippiineillä. Lajit on esitelty viljelyyn 1800-luvulta alkaen. La- jien viljely on yleistynyt Suomessa 1900-luvulla. Yleisimmin viljellyt lajik- keet ovat syyshortensia (H. paniculata ’Grandiflora’), köynnöshortensia (H. anomala subsp. petiolaris) ja pallohortensia (H. arborescens). Hortensialajeja on kaikkiaan noin 35 kpl, joista Suomesta tunnetaan 5 kpl ja KESKAS-kokeissa ollut 2 kpl (Taulukko 1: Nimi ja alkuperätiedot). Lajien ja lajikkeiden välillä esiintyy vaihtelua talvenkestävyydessä, kasvutavassa, ku- kinta-ajassa, kukinnan tyypissä ja kukinnan värissä. Syyshortensian (H. pani- culata) kannat todettiin FinE-kantavertailukokeissa ulkoisilta ominaisuuksil- taan identtisiksi. Kiinanhortensioiden välillä on huomattavaa lajinsisäistä vaihtelua eri kantojen välillä. (Taulukko 2: Monimuotoisuus). Avainsanat: geenipankit, geenivarat, hortensiat, Hydrangea, kokoelmat, puu- vartiset koristekasvit Käyttö Hortensioita viljellään kauniiden kukintojen vuoksi. Neuvottomat kukat ovat näyttäviä, yleensä valkoisia tai vaalean punertavia. Kukinta-aika pitkä, sillä kukinnan jälkeen kukinnot jäävät pensaisiin. Kukinta ajoittuu loppukesään ja syksyyn, jolloin muita näyttäviä runsaskukkaisia pensaita ei juuri ole. 66 Keskikorkeat syyshortensiat, mustilanhortensia ja kuutamohortensia ovat yksittäis- ja ryhmäpensaita tai aidanteita. Kiinanhortensiat soveltuvat varjois- ten tai puolivarjoisten puistometsiköiden kookkaiksi aluspensaiksi. Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Hortensiat eivät siedä juuriston kuivuutta. Siksi kaikki hortensiat vaativat paksun kerroksen hyvää puutarhamaata ja kostean kasvualustan. Mikäli vuo- tuinen sademäärä on alhainen, hortensioiden paras istutuspaikka on puolivar- joinen tai varjoinen, kuumimmalta auringolta suojaisa paikka. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Hortensiat menestyvät parhaiten suojaisilla kasvupaikoilla joko rakennusten liepeillä tai metsiköiden alla. Tästä syystä niiden paras säilytystapa olisi mie- luummin puistomainen istutus kuin avonainen pelto. Pensaat ovat tilaa vaati- via. Lajit säilytetään Tuorlassa Piikkiössä ja Laukaassa kenttäkokoelmissa. Varmennetussa tuotannossa olevat kannat säilytetään lisäksi Laukaan ydin- kasvipankissa. Hortensioiden uusimisessa voidaan käyttää pistokaslisäystä ja mikrolisäystä. Tarvittaessa hortensioita voidaan säilyttää myös in vitro. Säilytettävät lajit MTT:n kokoelmissa on kaikkiaan 11 kantaa kolmesta eri lajista. Säilytettäviä kantoja on 7 ja yhden kannan säilyttämistä harkitaan. (Taulukko 3: Säilytys). Kokoelmien täydennystarpeet Köynnöshortensia (H. anomala subsp. petiolaris) tulisi ottaa kokoelmiin. Siitä on olemassa Suomessa vuosikymmeniä menestyneitä hyviä kantoja. Kokoelmien uudistaminen Kenttäsäilytyksessä hortensiat ovat pitkäikäisiä. Hyväkuntoisen kasvuston uusimistarve korkeintaan 30 vuoden välein. Vaativat ajoittain kuivuneiden tai vioittuneiden oksien ja haarojen poistoja. Kirjallisuus Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. 67 Bean, W.J. 1981. Trees & shrubs hardy in the British Isles. (Eds. D.L. Clarke and G. Taylor. Eigth Edition Revised) Volume II D-M. 784 p. John Murray, London. ISBN 0-7195-2256-0. Dirr, M.A. & Heuser, C.W. Jr., 1987. The reference manual of woody plant propagation. From seed to tissue culture. 239 p. Varsity Press, Inc. Ath- ens, Georgia. ISBN 0-942375-00-9. Juhanoja, S., Aaltonen, M., Aflatuni, A., Heinonen, H., Kemppainen, R., Paa- sikivi, P., Sorvari, K., Vehkalahti, M., & Virtanen, A. 2001. Tutkittuja kasve- ja viherrakentamisen tarpeisiin KESKAS-kantavalintakokeet MTT:ssä vuosina 1988-2000. MTT:n julkaisuja. Sarja A (2001):98, 60 p. + 11 app http://www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja98.pdf Rehder, A. 1940. Manual of cultivated Trees and shrubs hardy in North America. 2nd ed. 966 pp. Portland Oregon. (Reprint: Ed. T.R. Dudley, 1986. Biosystematics, Floristic &Physiology Series Volume 1. Hong Kong). ISBN 0-931146-00-3. Wyman, D. 1986. Wyman’s Gardening encylopedia. 1221 p. New York 0-02- 632070-3. Mustilanhortensia (Hydrangea paniculata ‘Mustila’) on arvokas melko aikaisin kukkiva hortensia. Kuva Sirkka Juhanoja. 68 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Hydrangea, hortensiat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Hydrangea arborecens 'Annabelle' TTA-089 pallohortensia / fylld vidjehortensia Elimäki, Mustila LAU (k,m) Hydrangea heteromalla 'Bougie' TTA-058 kiinanhortensia / rosenhortensia Elimäki, Mustila. Löydös LAU (k,m,a) Hydrangea heteromalla ’Bretschneideri’ KESKAS-230 kiinanhortensia / rosenhortensia Helsinki, Kaisaniemi LAU (a) Hydrangea heteromalla 'Axel' KESKAS-470 kiinanhortensia / rosenhortensia Elimäki, Arboretum Mustila PTU (a), LAU (a,k) Hydrangea heteromalla ‘Peter’ KESKAS-471 kiinanhortensia / rosenhortensia Elimäki, Arboretum Mustila PTU (a), LAU (a) Hydrangea paniculata ‘Grandiflora’ FinE KESKAS-163 syyshortensia / syrenhortensia Renko PTU (a), LAU (k,m) Hydrangea paniculata ‘Grandiflora’ KESKAS-466 syyshortensia / syrenhortensia MTT Piikkiö LAU (a) Hydrangea paniculata ‘Grandiflora’ TTA-001 syyshortensia / syrenhortensia Helsinki, Viikki LAU (a) Hydrangea paniculata ‘Mustila’ FinE KESKAS-069 mustilanhortensia Elimäki, Arboretum Mustila PTU (a), LAU (a,m) Hydrangea paniculata ‘Praecox’ FinE KESKAS-278 kuutamohortensia/tidig syrenhortensia Helsinki, Etu-Töölö/ Hokkaido, Japani 1983 PTU (a), LAU (a,m) Hydrangea paniculata ‘Praecox’ KESKAS-371 kuutamohortensia/tidig syrenhortensia Valkeakoski PTU (a) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Hydrangea anomala subsp. petiolaris köynnoshortensia / klätterhortensia Useita kantoja Hydrangea paniculata ’Floribunda’ pikkusyreenihortensia/liten syrenhortensia Hydrangea paniculata ’Kyushu’ pikkusyreenihortensia/liten syrenhortensia Hydrangea paniculata ’Unique’ pikkusyreenihortensia/liten syrenhortensia Hydrangea quercifolia ’Sikes Dwarf’ tammihortensia / flikhortensia Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAU: MTT, Laukaa a: avomaa PTU: MTT, Piikkiö k: kasvihuone m: mikrolisäys 69 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Hydrangea, hortensiat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta-aika Ruskaväri Erikoisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Hydrangea arborecens 'Annabelle' TTA-089 I - II (III) 8. keltainen suuri pallomainen kukinto, kukat neuvottomat Hydrangea heteromalla 'Bougie' TTA-058 I - III 7.-8. keltainen Riippuva kukinto, kerrotut neuvottomat kukat Hydrangea heteromalla ’Bretschneideri’ KESKAS-230 I - II 8. keltainen Lautasmaiset kukinnot, neuvottomat reunakukat Hydrangea heteromalla 'Axel' KESKAS-470 I - IV 7.-8. keltainen Komeat kukinnot, suuret neuvottomat reunakukat Hydrangea heteromalla ‘Peter’ KESKAS-471 I - IV 7.-8. keltainen Lautasmaiset kukinnot, neuvottomat reunakukat Hydrangea paniculata ‘Grandiflora’ FinE KESKAS-163 I - III (IV) 8. keltainen Kukinnot suuret, vain neuvottomia kukkia Hydrangea paniculata ‘Grandiflora’ KESKAS-466 I - III (IV) 8.-9. keltainen Kukinnot suuret, vain neuvottomia kukkia Hydrangea paniculata ‘Grandiflora’ TTA-001 I - III 8.-9. keltainen Kukinnot suuret, vain neuvottomia kukkia. Kestävä kanta Hydrangea paniculata ‘Mustila’ FinE KESKAS-069 I - VI 8. keltainen Pystyt, sirot kukkatertut, osittain neuvottomia kukkia Hydrangea paniculata ‘Praecox’ FinE KESKAS-278 I - III (IV) 7. keltainen Kartiomaiset pystyt kukinnot, osittain neuvottomia laitakukkia Hydrangea paniculata ‘Praecox’ KESKAS-371 I - III (IV) 7. keltainen Kartiomaiset pystyt kukinnot, osittain neuvottomia laitakukkia Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Hydrangea anomala subsp. petiolaris I - III keltainen Litteät kukinnot, suuret neuvottomat laitakukat Hydrangea paniculata ’Floribunda’ ? 9. keltainen Vrt 'Mustila', kukinta-aika poikkeaa Hydrangea paniculata ’Kyushu’ ? ? keltainen Hydrangea paniculata ’Unique’ ? ? keltainen Hydrangea quercifolia ’Sikes Dwarf’ ? ? keltainen 70 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Hydrangea, hortensiat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytysmenetelmä Säilytyspaikka Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Hydrangea arborecens 'Annabelle' TTA-089 K, INV TUO, LAU INV, P * 1 x 1 Ei tarpeen Hydrangea heteromalla 'Bougie' TTA-058 K, INV, KINS TUO, LAU INV, P 2 x 3 Ei tarpeen Hydrangea heteromalla 'Axel' KESKAS-470 K, INV, KINS TUO, LAU INV, P, S 2 x 3 Ei tarpeen Hydrangea heteromalla ‘Peter’ KESKAS-471 K, INV, KINS TUO, LAU INV, P, S 2 x 3 Ei tarpeen Hydrangea paniculata ‘Grandiflora’ FinE KESKAS-163 K, INV TUO, LAU INV, P 1,5 x 3 Ei tarpeen Hydrangea paniculata ‘Mustila’ FinE KESKAS-069 K, INV, KINS TUO, LAU INV, P 1,5 x 3 Ei tarpeen Hydrangea paniculata ‘Praecox’ FinE KESKAS-278 K, INV TUO, LAU INV, P 1,5 x 3 Ei tarpeen Harkittavat: Hydrangea paniculata ‘Grandiflora’ TTA-001 K, INV LAU INV, P 1,5 x 3 Ei tarpeen Kerättävät: Hydrangea anomala subsp. petiolaris kerätään K, INV *Pallohortensian lisäyksessä käytetään myös juurakon jakamista Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, KINS = in situ löytöpaikka, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 71 Lonicera –ryhmän säilytysohjeet Vesa Järvelin MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Kipinäntie 16, 88600 Sotkamo, vesa.jarvelin@mtt.fi Suku: Lonicera,kuusamat Heimo: Caprifoliaceae Yleistä Kesävihantia, piikittömiä,yksikotisia pensaita tai köynnöksiä. Lehdet vastak- kain, korvakkeettomia; lehtilapa ehyt, ehytlaitainen. Kukinto 2-kukkainen hankakukinto tai monikukkainen kärkikukinto; kukat kaksineuvoisia. Kukin- ta-aika kesä- heinäkuu. Hedelmä marja. Tulokaslajeja. Esiintyvät luonnonvaraisena pohjoisella pallonpuoliskolla päiväntasaajalta aina arktiseen vyöhykkeeseen saakka, päiväntasaajan etelä- puolella sukua tavataan ainoastaan Malesian saaristossa, ja eteläisimmät esiintymät ovat Jaavalla. Eniten lajeja tavataan Keski- ja Itä Aasiassa. Erityi- sen runsaasti kuusamalajeja kasvaa Himalajan alueella. Suomessa luonnonva- raisia lajeja ovat L. xylosteum ja L. caerulea. Kuusamia on tuotu Suomeen n. 1750-1808 aikakaudelta alkaen. Lajeja on kaikkiaan 180 kpl, joista Suomessa käytetään koristekasvina 34 lajia. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kokoelmat, kuusamat, Lonicera, puu- vartiset koristekasvit Käyttö Pensasmaiset kuusamat kuuluvat Suomen yleisimpiin koristepensaisiin. Nii- den hyviä puolia ovat mm. erinomainen talvenkestävyys, vaatimattomuus kasvupaikan suhteen sekä runsas ja näyttävä kukinta. Suvun ongelmia ovat risteytymistaipumus ja siitä seuraavat epäaitous sekä eräiden ”lajien” voima- kas muuntelevuus. Monet kuusamat ovat myös alttiita taudeille ja tuholaisil- le, ja alttius vaihtelee eri kantojen välillä. 72 Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Pensaat ovat vaatimattomia kasvupaikan suhteen ja menestyvät sekä aurin- koisella että puolivarjoisella paikalla. Tuore tai kostea maaperä on paras, mutta pensaat tulevat toimeen savimaassakin. Talvenkestävyys on hyvä. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Säilytettävät lajit MTT:n kokoelmissa on tällä hetkellä 30 kuusamakantaa, jotka edustavat 13 lajia tai alalajia. Näistä säilytetään 24, joista 8 on harkinnanvaraisia. Kuusamat voidaan säilyttää joko pellolla tai puistomaisissa olosuhteissa. MTT:n emokasvituotannossa olevat lajit säilytetään Laukaassa ja sen lisäksi Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksella Piikkiössä. Osa lajeista säilyy myös Rovaniemellä Apukan arboretumissa. Kryosäilytysmenetelmien tultua käyttöön toisesta kenttäkokoelmapaikasta voidaan luopua. Taulukko 3. Kokoelmien täydennystarpeet Täydentämistarpeita ei tällä hetkellä ole. Kokoelmien uudistaminen Kenttäsäilytyksessä kuusamat ovat pitkäikäisiä. Hyväkuntoisen kasvuston uudistamistarve korkeintaan 15 vuoden välein. Vaativat kuivuneiden, tai vioittuneiden oksien leikkaamisen. Pensasta voidaan nuorentaa poistamalla vanhoja haaroja tyveä myöten tai leikkaamlla koko pensas poikki maan rajas- ta. Kirjallisuus Alanko,P. & Tegel,S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viher- rakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Helsinki ISBN 951-219-6. Juhanoja, S., Aaltonen, M., Aflatuni, A., Heinonen, H., Kemppainen, R., Paa- sikivi, P., Sorvari, K., Vehkalahti, M., & Virtanen, A. 2001. Tutkittuja kasve- ja viherrakentamisen tarpeisiin KESKAS-kantavalintakokeet MTT:ssä vuosina 1988-2000. MTT:n julkaisuja. Sarja A (2001):98, 60 p. + 11 app. http://www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja98.pdf Tegel,S. 1985 Pensasmaisten kuusamakasvien rekisteröinti ja valinta. Pro gradu-työ Helsingin yliopisto Puutarhatieteen laitos. 73 Rusokuusamasta (Lonicera tatarica) on olemassa runsaasti erilaisia kantoja. ’Sanna’-nimen saanut kanta tunnetaan kaksivärisistä kukista (vasemmalla). Sirokuusamakanta ’Sakura’ (Lonicera × bella) on hyvin terve ja vaatimaton kanta (oikealla). Kuvat Sirkka Juhanoja. 74 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Lonicera,kuusamat , kaprifol Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Lonicera sp. KESKAS 457 Taka-Töölö, Helsinki LAP ( a ) KAI ( a ) Lonicera tatarica `Sanna´ FinE KESKAS 481 rusokuusama / rosentry Eira, Helsinki PTU ( a ), LAU ( a ), LAP ( a ) KAI ( a ) Lonicera tatarica `Minna´ KESKAS 509 rusokuusama / rosentry Eira, Helsinki PTU ( a ), LAU ( a ) KAI ( a ) Lonicera tatarica `Poutapilvi´ KESKAS-177 rusokuusama / rosentry Taka-Töölö, Helsinki PTU ( a ), LAU ( a ) KAI ( a ) Lonicera tatarica `Aleksi´ KESKAS-677 rusokuusama / rosentry Seikkailupuisto, Turku PTU (a), LAU (a) KAI ( a ) Lonicera tatarica KESKAS-193 rusokuusama / rosentry Kallio, Helsinki LAP ( a ) KAI ( a ) Lonicera tatarica `Rosea´ KESKAS-714 rusokuusama / rosentry Rengon taimisto, Renko KAI ( a ) Lonicera tatarica Alba rusokuusama / rosentry Dubrovsk LAP ( a ) Lonicera tatarica Rosea rusokuusama / rosentry Pälkäne LAP ( a ) Lonicera x bella KESKAS 715 sirokuusama / fagertry MTT, Pälkäne / Rengon taimisto LAU ( a ) KAI ( a ) LAP(a) Lonicera x bella `Mikael´ KESKAS-541 sirokuusama / fagertry Meilahti, Helsinki PTU (a), LAU (a) KAI (a), LAP(a) Lonicera x bella `Sakura´ FinE KESKAS-664 sirokuusama / fagertry Töölö, Helsinki LAP (a), PTU (a), LAU (k) KAI ( a ) Lonicera x bella KESKAS-687 sirokuusama / fagertry Hatanpään arboretum, Tampere LAP ( a), LAU ( a ) KAI ( a ) Lonicera x bella `Dropmore´ KESKAS-571 FinE huntukuusama / fagertry Vallila, Helsinki LAP (a), PTU (a), LAU (k) KAI ( a ) Lonicera x bella `Zabelii´ TTA 38 kaunokuusama / fagertry Saarioisten taimisto, Pälkäne LAU ( a ) Lonicera x bella `Zabelii´ TTA 37 kaunokuusama / fagertry Ahosen taimisto, Karstula LAU ( a ) Lonicera caerulea var edulis. KIR 012 sinikuusama/ blåtry Kvibysev LAP ( a ) Lonicera caerulea var edulis. KIR 016 sinikuusama/ blåtry Kvibysev LAP ( a ) Lonicera caerulea TTA 40 sinikuusama/ blåtry Viro LAU ( a ) 75 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Lonicera,kuusamat , kaprifol Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) Lonicera caerulea Jörgen sinikuusama/ blåtry Botnia Plant, Ylimarkku LAU ( a ) Lonicera caerulea subsp. TTA 39 sinikuusama/ blåtry Lyyvaara, Turku LAU ( a ) Lonicera x notha KESKAS 524 perhokuusama/ Katajanokka, Helsinki LAP ( a ) KAI ( a ) Lonicera caucasica KESKAS 818 kaukasiankuusama/ kaukasiskt try Kaupunginpuutarha, Helsinki LAU ( a ) Lonicera x subartica `Pojark´ KIR 022 Apatity LAP ( a ) Lonicera xylosteoides Caley`s Dwarf kääpiökuusama Saarioisten taimisto, Pälkäne LAU ( a ) Lonicera xylosteum lehtokuusama / skogstry Arkangeli LAP ( a ) Lonicera xylosteum TTA 43 lehtokuusama / skogstry Lyyvaara, Turku LAU ( a ) Lonicera dioica kevätköynnöskuusama / Elimäki kk / Helsingin yliopiston arboretum / Wisconsin LAU ( a ) Lonicera involucrata `Satu´ KESKAS 587 (TTA 70) sadunkuusama Turku LAU ( a ) Lonicera chrysantha KIR 10 keltakuusama / gulltry Arkangeli LAP ( a ) Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAP: MTT, Apukka a: avomaa LAU: MTT, Laukaa k: kasvihuone PTU: MTT, Piikkiö m: mikrolisäys KAI: MTT, Sotkamo 76 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Lonicera,kuusamat , kaprifol Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) Lonicera albertii nuokkukuusama/hängtry Lonicera alpigena alppikuusama/alptry Lonicera x amoena kaunorusokuusama/ Lonicera x brownii tulikuusama/ Lonicera canadensis kadanankuusama Lonicera caprifolium tuoksuköynöskuusama/ Lonicera deflexicalyx kiinankuusama/ Lonicera x heckrottii koreaköynnöskuusama/blomsterkaprifol Lonicera henryi henrynköynnöskuusama/vintertry Lonicera x italica tarhaköynnöskuusama Lonicera japonica kirjokuusama / nätslingertry Lonicera maackii koreankuusama / koreatry Lonicera maximowiczii amurinkuusama / amurtry Lonicera morrowii japaninkuusama / spärrtry Lonicera nigra mustakuusama / svarttry Lonicera nitida myrttikuusama / myrtentry Lonicera periclymenum ruotsinköynnöskuusama / vildakaprifol Lonicera prolifera kasteköynnöskuusama / daggkaprifol Lonicera ruprechtiana idänkuusama / Lonicera syringantha syreenikuusama / syrentry Lonicera x tellmanniana kultaköynnöskuusama / tellmannskaprifol Lonicera tragophylla kiinanköynnöskuusama prakcaprifol Kolkwitzia amabilis kellokuusama / paradisbuske 77 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Lonicera, kuusamat, kaprifol Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta-aika Ruskaväri Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Lonicera sp. KESKAS 457 6/7 Lonicera tatarica `Sanna´ FinE KESKAS 481 I-VII 6/7 Lonicera tatarica `Minna´ KESKAS 509 I-VII 6/7 tummanpunaiset kukat Lonicera tatarica `Poutapilvi´ KESKAS-177 I-VII 6/7 puhtaanvalkoiset kukat,kirkkaanpunaiset marjat Lonicera tatarica `Aleksi´ KESKAS-677 I-VII 6/7 suuret valkoiset kukat Lonicera tatarica KESKAS-193 I-VII 6/7 Lonicera tatarica `Rosea´ KESKAS-714 I-VI 6/7 Lonicera tatarica Alba I-? 6/7 Lonicera tatarica Rosea I-? 6/7 Lonicera x bella KESKAS 715 I-VI 6/7 Lonicera x bella `Mikael´ KESKAS-541 I-VI 6/7 puna-valkoiset kaksiväriset kukat Lonicera x bella `Sakura´ FinE KESKAS-664 I-VI 6/7 kukat hennon vaaleanpunaiset Lonicera x bella KESKAS-687 I-VI 6/7 tummanpunaiset kukat, kiiltävät oranssin väriset marjat Lonicera x bella `Dropmore´ KESKAS-571 FinE I-VI 6/7 Lonicera x bella `Zabelii´ TTA 38 I-VI 6/7 Lonicera x bella `Zabelii´ TTA 37 I-VI 6/7 Lonicera caerulea var edulis. KIR 012 I-VII 6/7 Lonicera caerulea var edulis. KIR 016 I-VII 6/7 Lonicera caerulea TTA 40 I-VII 6/7 78 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Lonicera, kuusamat, kaprifol Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta-aika Ruskaväri Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Lonicera caerulea Jörgen I-VII 6/7 Lonicera caerulea subsp. TTA 39 I-VII 6/7 Lonicera x notha KESKAS 524 I-V ( VI ) 6/7 Lonicera caucasica KESKAS 818 I-? 6/7 kukinta hennon vaaleanpunainen Lonicera x subartica `Pojark´ KIR 022 6/7 Lonicera xylosteoides Caley`s Dwarf I-? 6/7 Lonicera xylosteum I-VI 6/7 Lonicera xylosteum TTA 43 I-VI 6/7 Lonicera dioica 6/7 Lonicera involucrata `Satu´ KESKAS-587 (TTA 70) I-? 6/7 Lonicera chrysantha KIR 10 I-V 6/7 79 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Lonicera, kuusamat, kaprifol Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytysmenetelmä Säilytyspaikat Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Lonicera tatarica `Sanna´ FinE KESKAS 481 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera tatarica `Minna´ KESKAS 509 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera tatarica `Poutapilvi´ KESKAS-177 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera tatarica `Aleksi´ KESKAS-677 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera x bella `Mikael´ KESKAS-541 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera x bella `Sakura´ FinE KESKAS-664 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera x bella `Dropmore´ KESKAS-571 FinE K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera x bella `Zabelii´ TTA 38 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera x bella `Zabelii´ TTA 37 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera caerulea TTA 40 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera caerulea Jörgen K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera caerulea subsp. TTA 39 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera x notha KESKAS 524 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera caucasica KESKAS 818 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera dioica K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera involucrata `Satu´ KESKAS-587 (TTA 70) K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 80 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Lonicera, kuusamat, kaprifol Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytysmenetelmä / säilytyspaikat Säilytyspaikat Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen Harkittavat: Lonicera tatarica Alba K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera tatarica Rosea K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera caerulea var edulis. KIR 012 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera caerulea var edulis. KIR 016 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera x subartica `Pojark´ KIR 022 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera xylosteoides Caley`s Dwarf K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera xylosteum K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Lonicera chrysantha KIR 10 K, S, INV TUO, LAU INV,P,S 2 x 3 Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 81 Maanpeitekasvien säilytysohjeet Sirkka Juhanoja MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, sirkka.juhanoja@mtt.fi Suvut: Diervilla Mill.- Vuohenkuusamat, Cotoneaster Medic.- Tuhkapensaat, Eonymus, Prunus L.- Tuomet, kirsikat, luumut, mantelit, Ribes L.- herukat, Rubus L.- Vadelmat, vatukat, Salix L.- Pajut Heimot: Caprifoliaceae, Rosaceae, Grossulariaceae, Salicaceae Yleistä Cotoneaster. Tuhkapensaat ovat tavallisesti kesävihantia, piikittömiä, yksiko- tisia pensaita. Lehdet ovat pieniä, tummanvihreitä ja ehyitä. Kaksineuvoiset kukat ovat yksittäin tai pareittain tai huiskiloissa. Kukat pieniä, viisilehtisiä, valkoisia tai punertavia. Hedelmä 2-5-siemeninen musta tai punainen luumar- ja. Cotoneaster-suvussa tunnetaan noin 50 lajia, ja ne ovat kotoisin Euraasiasta ja Pohjois-Afrikasta. Osa lämpimän ilmaston lajeista on lähes puumaisia kasvutavaltaan, mutta pääasiassa pensaita. Matalia lähes maanmyötäisiä laje- ja on noin 10, joistakin lajeista useita lajikkeita. Tanskassa on nimetty useita matalia tuhkapensaita Dafo®-lajikkeiksi: C.adpressus 'Canu' Dafo®, C.cochleatus 'Taja' Dafo®, C.'Coral Beauty' Da- fo®, C.dammeri 'Rami' Dafo®, C.'Skogholm' Dafo®, C.horizontalis 'Cotali' Dafo®, C.praecox 'Copra' Dafo® ja C.pseudorubens 'Coru' Dafo®. Ruotsissa C. 'Hagen' E on saanut E-planta-tunnuksen. Suomessa matalien tuhkapensai- den talvenkestävyydessä on ollut ongelmia, ja myös aitous- ja nimistökysy- mykset ovat olleet epäselviä. Maanpeitekasvitutkimuksessa oli mukana viisi tuhkapensaskantaa, joista kolme oli eri taimistojen linnantuhkapensasta C. × suecicus ’Skogholm’, yksi kivikkotuhkapensas C.nanshan ja yksi siirotuhka- pensas C.Dammeri-ryhmä ’Eichholz’. Kantojen välillä ei ilmennyt eroja. Euroopantuhkapensas C.integerrimus on kesävihanta, pystyhkö, noin 1 m korkea pensas, jolla on pienet, pyöreähköt, tummanvihreät, alta harmaanuk- kaiset lehdet. Punertavavalkoisilla pienillä kukilla ja punaisilla luumarjoilla ei ole koristearvoa. Euroopantuhkapensaasta käytetään joskus myös nimeä kalliotuhkapensas. Aito kalliotuhkapensas on kuitenkin hyvin harvinainen luonnonvarainen laji, jota ei viljellä. Taulukko 1. 82 Diervilla. Vuohenkuusamat ovat kesävihantia, maarönsyllisiä, piikittömiä, yksikotisia pensaita, joilla on vastakkaiset, ehyet lehdet. Kukinto on 3-7 – kukkainen kärki- tai hankaviuhko, kukat kaksineuvoisia, suppilomaisia, kel- taisia. Heinäkuusta syksyyn jatkuva kukinta on vaatimaton. Hedelmä on kota. Pensaat ovat melko matalia, noin 1 metrin korkuisia, tuuheita ja rehe- viä. Eri lajien kevätvärit vaihtelevat. Kaikilla lajeilla on joko punainen tai punakeltainen syysväri. Diervilla-suvussa tunnetaan 4 lajia ja ne ovat kotoisin Pohjois-Amerikan kaakkoisosista. Eurooppaan vuohenkuusamia on tuotu ensimmäisen kerran 1700-luvulla, mutta ne ovat olleet harvinaisia kasvitieteellisten puutarhojen ulkopuolella. Tanskassa on nimetty kaksi Diervilla-kantaa Dafo®-kannoiksi. Suomessa viljelyssä olevien kantojen välillä on vaihtelua ulkonäössä, kasvu- tavassa ja erityisesti talvenkestävyydessä. Puuvartisten maanpeitekasvien tutkimuksessa on ollut mukana 5 kantaa kolmesta lajista, keltavuohen- kuusama D.lonicera, lamovuohenkuusama D. × splendens ja rusovuohen- kuusama D.sessilifolia. Taulukko 1. Euonymus nanus var. turkestanicus. Kääpiösorvarinpensas on osittain ai- navihanta, noin 50 cm korkea pensas, jonka versoista osa on maanmyötäisiä, osa pystyhköjä. Lehdet ovat tummanvihreitä, kapeita, ja pienet oranssinrus- keat kukat melko huomaamattomia. Näyttävimmillään pensas on loppukesäl- lä, jolloin lehdet saavat osittain punaisen syysvärin, ja kypsät kotahedelmät ovat punaoransseja. Taulukko 1. Prunus. Suvun lajit ovat kesävihantia, yksikotisia, toisinaan oraisia puita tai pensaita. Lehdet kierteisesti, tavallisesti pieniä, tummanvihreitä ja ehyitä. Kukinto sarja tai terttu tai kukat yksittäin tai pareittain. Kukat kaksineuvoisia, viisilehtisiä, valkoisia tai punaisia. Paljon heteitä. Hedelmä 1-siemeninen luumarja. Taulukko 1. Lamohietakirsikka Prunus pumila var. depressa kuuluu Prunus-suvun alasu- kuun Cerasus, kirsikat, johon kuuluu matalia lajeja. Joskus nämä luetaan omaksi alasuvukseen Lithocerasus. Lamohietakirsikalla on kapeat, pit- känomaiset, kiiltävät lehdet, suikertava kasvutapa ja hyvin pitkät versot. Val- koiset kukat aukeavat touko-kesäkuun vaihteessa, ja syksyllä kypsyvät mus- tat luumarjat. Kasvusto saa voimakkaan oranssinpunaisen syysvärin. Lamo- hietakirsikka on saanut Ruotsissa E-planta –statuksen, ja Suomessa tuotetta- vat lamohietakirsikat ovat ilmeisesti kaikki Ruotsin alkuperää. Lamohietakir- sikka on ollut Suomessa mukana 6-vuotisessa maanpeitekasvitutkimuksessa, ja eri taimistojen taimet osoittautuivat samanlaisiksi. Samaan alasukuun kuuluu myös lamokirsikka P.prostrata, joka alle 50 cm korkea, lähes maanmyötäinen, oraton pensas. Lehdet ovat pieniä, päältä tummanvihreitä, alta harmaanukkaisia. Ruusunpunaiset kukat aukeavat ke- väällä, ja syksyllä kehittyy joskus punamustia marjoja. 83 Ribes. Ribes-suku jaetaan useisiin alasukuihin ja sektioihin. Tässä yhteydessä esiin tulevat lajit kuuluvat alasukuun Ribesia, sektioihin Botrycarpum ja He- ritiera. Sukuun kuuluu noin 150 puuvartista pensasta. Levinneisyysalue on pohjoisella kylmällä ja lauhkealla vyöhykkeellä ja toisaalta eteläisellä pallon- puoliskolla Andeilta Patagoniaan. Monien lajien marjat ovat mehukkaita ja ravinnoksi kelpaavia, ja useista lajeista on jalostettu laajalla alueella viljeltä- viä marjalajikkeita. Osa lajeista on koristepensaiksi ja viherrakentamiseen massakasveiksi sopivia. Koristepensaina käytettävissä lajeissa kasvutapa vaihtelee jäykkä- ja pysty- versoisesta rentovartiseen, vain vähän kohenevaan kasvutapaan. Tässä yh- teydessä käsitellään vain rentokasvuista tyyppiä. Lamo- tai pikkuherukka Ribes glandulosum on yksikotinen, pitkä- ja rentoversoinen pensas, jonka lehdet ovat liuskaiset. Kukinto on vaakasuora terttu, kukat kellanvihreitä. Punaiset marjat ovat melko pieniä, nystykarvaisia ja mauttomia. Suomessa tavataan lamoherukasta toisistaan korkeuden ja ulkonäön suhteen vähän poikkeavia kantoja. Näiden talvenkestävyys on kuitenkin yhtä hyvä, mutta tuleentumisaika vaihtelee jonkin verran. Kanta K-474 on matala, hyvä kanta, joka tuleentuu vähän kantaa 784 myöhemmin, mikä on etu, koska la- moherukka tuleentuu ja varistaa lehtensä yleensä hyvin varhain. R.acidum ja R.hudsonianum ovat meillä vähän tunnettuja lajeja, joista R.hudsonianum, ”pohjoinen mustaherukka, northern black currant” on lähin- nä marjakasvi. Näiden lajien ominaisuudet ja käyttöarvo ovat vielä seuran- nassa. Taulukko 1. Rubus. Rubus-suku jaetaan useisiin alasukuihin, sektioihin ja alasektioihin. Tässä yhteydessä esiin tulevat lajit kuuluvat alasukuihin Idaeobatus ja Rubus, jonka alasektioon Caesii. Sukuun kuuluu 250-300 puuvartista pensasta ja muutamia ruohovartisia lajeja. Levinneisyysalue on laaja: suvun edustajia tavataan joka puolella maailmaa, vain kuivilta alueilta ne puuttuvat ja tropii- kissa menestyvät vain vuoristoissa. Monet lajit ovat marjakasveja, ja koriste- kasveina joitakin lajeja kasvatetaan lähinnä rehevien lehtien ja hyvän kasvu- tavan vuoksi. Idaeobatus-alasuvussa versot ovat yleensä kaksivuotisia, pys- tyjä, kaarevia tai suikertavia, piikkisiä. Lehdet ovat yleensä liuskaisia tai ker- rannaisia, harvemmin ehyitä. Kukat ovat kaksineuvoisia, hedelmät tavallisesti punaisia kerrannaisluumarjoja. Tämä alasuku on laajasti edustettuna Aasias- sa. Rubus-alasuvussa versot ovat kaksivuotiset, lehdet kerrannaiset, ja kukat ovat tavallisesti huiskilokukinnoissa, harvoin yksittäin. Kerrannaiset luumar- jat ovat mustia tai hyvin tummanpunaisia. Tämän alasuvun lajeja tavataan eniten Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa maanpeitekasveiksi sopivien vatukkalajien talvenkestävyys on ollut vaihteleva ja osittain melko heikko. Maanpeitekasvitutkimuksessa oli mukana neljä maanpeitevatukkaa, kaksi sinivatukkaa, yksi karhunvatukka ja 84 yksi kiiltovatukka. Sinivatukkakantojen välillä on eroja talvenkestävyydessä ja elinvoimaisuudessa. Taulukko 1. Salix. Pajujen suku Salix on laajalle levinnyt pohjoisella pallonpuoliskolla, ja siihen luetaan satoja lajeja, luokittelusta riippuen 300-500. Pajut ovat sopeu- tuneet hyvin erilaisille kasvupaikoille, ja osa lajeista risteytyy helposti keske- nään. Pajut jaetaan systematiikassa kolmeen alasukuun, jotka jakautuvat vielä useihin sektioihin. Tässä käsitellään vain matalia maanpeitekasveiksi sovel- tuvia lajeja. Peittopaju Salix × aurora on koheneva, noin 40-50 cm:n korkuinen. Lehdet ovat pienet, tummanvihreät ja kiiltävät ja muistuttavat tuhkapensaan lehtiä. Paljakkapaju S.glauca var. callicarpaea on matala, hieman koheneva noin 30-40 cm korkea paju. Lehdet ovat harmaanukkaiset ja versot punertavat. Lettopaju S.myrsinites on noin metrin korkuinen, pystyversoinen pensas, jolla on kiiltävät, tummanvihreät, pienet lehdet. Hanhenpaju S.repens on varpu tai osittain suikertava, koheneva pensas, jonka korkeus on tavallisesti alle puoli m. Lehdet ovat pieniä ja kapeita, harmahtavia. Luonnonlaji, josta esiintyy useita alalajeja ja jonka vaihtelu on suurta. Taulukko 1. Avainsanat: Cotoneaster, Diervilla, geenipankit, geenivarat, herukat, kirsi- kat, kokoelmat, pajut, Prunus, puuvartiset koristekasvit, Ribes, Rubus, Salix, tuhkapensaat, vatukat, vuohenkuusamat Käyttö Cotoneaster. Matalien tuhkapensaiden käyttö viherrakentamisessa perustuu niiden siroon, koristeelliseen kasvutapaan, kiiltävän tummanvihreisiin lehtiin ja näyttäviin punaisiin marjoihin. Kasvusto kehittyy hitaasti peittäväksi, joten parhaiten onnistutaan käyttämällä katekangasta. Lajit eivät ole täysin talven- kestäviä Suomessa, linnantuhkapensas ja kivikkotuhkapensas saavat talvivau- rioita Etelä-Suomessakin. Ruotsissa kestävimmäksi osoittautunut siirotuhka- pensaslajike ’Eicholz’ on myös Suomessa ollut kestävin, mutta sekin saa talvivaurioita lumirajan yläpuolelle. Siirotuhkapensas talvehtii lumen suojas- sa ainakin III-vyöhykkeellä saakka. Pohjois-Pohjanmaallakin (V-vyöhyke) lajike on talvehtinut, mutta kasvuston kehittyminen peittäväksi on hidasta. Euroopantuhkapensasta käytetään yleisesti aidanteena. Lajista esiintyy ilmei- sesti useita, kestävyydeltään toisistaan poikkeavia kantoja. Kestävimpiä kan- toja voidaan kasvattaa jopa VII-vyöhykkeellä saakka. Euroopantuhkapensas on terveempi kuin kiiltotuhkapensas, jota vaivaa versotauti. Taulukko 2. Diervilla. Vuohenkuusamien käyttö viherrakentamisessa perustuu niiden rehevään ja peittävään lehdistöön. Ne soveltuvat peittopensaiksi ja massaistu- 85 tuksiin mm. erilaisiin luiskiin. Ne ovat erittäin peittäviä ja helposti uudistu- via. Lajit ovat terveitä, ja ne talvehtivat jopa V vyöhykkeellä. Taulukko 2. Euonymus nanus. Kääpiösorvarinpensas soveltuu muurien ja kivetysten yhteyteen. Se muodostaa yksin harvoin peittävän kasvuston. Taulukko 2. Prunus pumila var. depressa. Lamohietakirsikka on erinomainen valoisan, melko karun paikan mattokasvi. Taimet levittäytyvät nopeasti laajoille alueil- le pitkien versojen avulla, eikä kasvusto tule 15-20 cm korkeammaksi. La- mohietakirsikka soveltuu käytettäväksi luiskiin, penkereisiin ja kivimuurien yhteyteen. Kasvusto ei mattomaisesta ulkonäöstään huolimatta ole täysin peittävä, joten parhaiten onnistutaan käyttämällä katekangasta. Laji on terve ja talvenkestävä lähes koko Suomessa. Prunus prostrata. Lamokirsikka on kestävä Etelä-Suomessa. Se soveltuu kivikkoryhmiin ja muurien yhteyteen. Lajit tarvitsee viihtyäkseen paljon va- loa ja läpäisevän, rikkakasvittoman kasvualustan, tai istutusalueella on käy- tettävä katetta. Ribes glandulosum. Lamoherukan käyttö viherrakentamispensaana perustuu sen rehevään peittävään lehdistöön ja matalaan kasvutapaan. Lamoherukka levittäytyy nopeasti ja kasvattaa yhtenäisen peittävän maton, joka melko hy- vin pitää rikkakasvit loitolla. Pitkät versot juurtuvat kasvualustaan. Aikainen lehteen puhkeaminen, heleänvihreä kevätväri ja voimakkaan punainen syys- väri antavat lisäarvoa. Kannat ovat talvenkestäviä Suomessa jopa Pohjois- Pohjanmaalle saakka. Kasvusto voidaan perustaa joko astiataimia tai pieniä kennotaimia käyttäen. Katekankaasta on alkuvaiheessa hyötyä. Lamoherukka soveltuu hyvin luiskiin, liikenteenjakajiin ja puistoihin nurmikon korvikkeek- si jopa isojen puiden alle. Rubus. Matalien vatukkalajien käyttö viherrakentamisessa perustuu niiden nopeaan kasvuun ja levittäytymiseen sekä rehevään kasvutapaan ja hyvään peittävyyteen. Toisaalta voimakas kasvu aiheuttaa ongelmia, mikäli lajille ei ole valittu sopivaa kasvupaikkaa. Versojen piikkisyys voi aiheuttaa ongelmia kasvuston hoidossa, mutta toisaalta se estää kasvuston tallausta. Kasvusto kehittyy nopeasti peittäväksi, joten katekangasta ei välttämättä tarvita. Pienet kennotaimet lähtevät hyvin kasvuun ja rehevöityvät nopeasti. Parhaat kannat ovat talvenkestäviä Suomessa jopa Pohjois-Pohjanmaalle saakka. Salix. Matalien pajujen käyttö viherrakentamisessa perustuu niiden maan- myötäiseen kasvutapaan, hyvään leviämis- ja peittokykyyn, hyvään uusiutu- miskykyyn, helppohoitoisuuteen ja kestävyyteen. Erityisesti harmaalehtiset ovat suosittuja. Monissa kohteissa arat matalat tuhkapensaat voitaisiin korva- ta matalilla kestävillä pajuilla. Lajit ovat yleensä terveitä, ja ne talvehtivat jopa VI ja VII vyöhykkeellä. 86 Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Cotoneaster. Tuhkapensaat vaativat viihtyäkseen läpäisevän kasvualustan. Aurinkoinen tai puolivarjoinen kasvupaikka on sopivin. Ilmansaasteita tuh- kapensaat sietävät kohtalaisesti. Taulukko 3. Diervilla. Vuohenkuusamat menestyvät sekä aurinkoisilla kasvupaikoilla että lähes varjossa puiden alla. Tuore kasvualusta on paras, mutta pensaat kestä- vät kuivuuttakin. Taulukko 3. Euonymus nanus. Kääpiösorvarinpensas viihtyy läpäisevässä maassa aurin- gossa tai puolivarjossa. Se hyötyy katekankaasta. Prunus pumila var. depressa. Lamohietakirsikka viihtyy parhaiten kuivilla, aurinkoisilla ja paahteisillakin paikoilla läpäisevässä hiekkaperäisessä maas- sa. Taulukko 3. Ribes glandulosum. Lamoherukka menestyy aurinkoisella ja puolivarjoisella kasvupaikalla ja on vaatimaton kasvualustan suhteen. Taulukko 3. Rubus. Matalat vatukkalajit leviävät voimakkaasti sekä versoista juurtumalla että juurivesoista. Tämän vuoksi niiden kasvupaikat on eristettävä, mikäli halutaan estää ei-toivottu leviäminen. Kasvit menestyvät aurinkoisilla ja puo- livarjoisilla kasvupaikoilla, mutta isojen puiden allakin ne ovat kasvaneet reheviksi. Kasvualustan suhteen pensaat ovat melko vaatimattomia. Taulukko 3. Salix. Matalat peittopajut viihtyvät melko läpäisevässä kasvualustassa, joka ei saa olla liian ravinteikas. Myös hiekkamaat soveltuvat. Tuore kasvualusta on paras, mutta hiekkaperäiseen maahan sopeutuneet lajit kestävät hyvin kuivuuttakin. Matalat pajut ovat aurinkoisen paikan lajeja. Taulukko 3. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Säilytettävät lajit Cotoneaster. Tuhkapensaskantoja on MTT:n kokoelmissa tällä hetkellä 2. Ne kuuluvat eri lajeihin. Molemmat säilytetään, vaikka toinen kanta on harkin- nanvarainen. Tuhkapensaat voidaan säilyttää joko pellolla tai puistomaisissa olosuhteissa. MTT:n emokasvituotannossa olevat lajit säilytetään Laukaassa ja sen lisäksi Varsinais-Suomen maaseutu-oppilaitoksella Piikkiössä. Kryo- säilytysmenetelmien tultua käyttöön toisesta kenttäkokoelmapaikasta voidaan luopua. Taulukko 3. 87 Euonymus nanus. Kääpiösorvarinpensaskantoja on yksi MTT:n kokoelmis- sa. Se säilytetään. Diervilla. Vuohenkuusamakantoja on MTT:n kokoelmissa tällä hetkellä 4 ja ne kuuluvat 3 lajiin. Kaikki kannat säilytetään. Vuohenkuusamat voidaan säilyttää joko pellolla tai puistomaisissa olosuhteissa. MTT:n emokasvituo- tannossa olevat lajit säilytetään Laukaassa ja sen lisäksi Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksella Piikkiössä. Kryo-säilytysmenetelmien tultua käyt- töön toisesta kenttäkokoelmapaikasta voidaan luopua. Taulukko 3. Prunus. Matalia kirsikkakantoja on MTT:n kokoelmissa tällä hetkellä 2. Ne ovat eri lajeja. Molemmat kannat säilytetään. Lajit voidaan säilyttää pellolla, mikäli kasvualusta on hiekkaperäinen, läpäisevä, ja melko niukkaravinteinen. Parempi säilytyspaikka on puistomaisissa olosuhteissa, ja etenkin lamohieta- kirsikalle ja lamokirsikalle luiskassa tai rinteessä. MTT:n emokasvituotan- nossa olevat lajit säilytetään Laukaassa ja sen lisäksi Varsinais-Suomen maa- seutuoppilaitoksella Piikkiössä. Kryo-säilytysmenetelmien tultua käyttöön toisesta kenttäkokoelmapaikasta voidaan luopua. Taulukko 3. Ribes. Herukkakantoja on MTT:n kokoelmissa tällä hetkellä 4, ja ne kuuluvat kolmeen lajiin. Lamoherukkakannat säilytetään molemmat, ja kaksi muuta ovat harkinnanvaraisia. Lajit voidaan säilyttää joko pellolla tai puistomaisissa olosuhteissa. Lamoherukan voimakas levittäytyminen ja versojen juurtumi- nen on otettava huomioon säilytyspaikkaa rakennettaessa. MTT:n emokasvi- tuotannossa olevat lajit säilytetään Laukaassa ja sen lisäksi Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksella Piikkiössä. Kryo-säilytysmenetelmien tultua käyt- töön toisesta kenttäkokoelmapaikasta voidaan luopua. Taulukko 3. Rubus. Matalia vatukkakantoja on MTT:n kokoelmissa tällä hetkellä 3, ja ne kuuluvat kahteen lajiin. Kaikki kannat säilytetään. Matalat vatukat voidaan säilyttää joko pellolla tai puistomaisissa olosuhteissa. Voimakkaan leviämi- sen estämiseksi juuristoalue on eristettävä hyvin. MTT:n emokasvituotannos- sa olevat lajit säilytetään Laukaassa ja sen lisäksi Varsinais-Suomen maaseu- tuoppilaitoksella Piikkiössä. Kryo-säilytysmenetelmien tultua käyttöön toi- sesta kenttäkokoelmapaikasta voidaan luopua. Taulukko 3. Salix. Matalia pajukantoja on MTT:n kokelmissa tällä hetkellä 6, ja ne kuu- luvat 4 lajiin. Kaikki kannat säilytetään. Matalat pajut voidaan säilyttää joko pellolla tai puistomaisissa olosuhteissa melko karussa läpäisevässä kasvu- alustassa. MTT:n emokasvituotannossa olevat lajit säilytetään Laukaassa ja sen lisäksi Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksella Piikkiössä. Kryo- säilytysmenetelmien tultua käyttöön toisesta kenttäkokoelmapaikasta voidaan luopua. Taulukko 3. 88 Kokoelmien täydennystarpeet Cotoneaster. Matalien lajien osalta täydennystarpeita ei ole. Kalliotuhkapen- saan C.scandinavicus ja euroopantuhkapensaan C.integerrimus hyvät siemen- lähteet olisi syytä kerätä ja säilyttää. Diervilla. Täydennystarpeita ei tällä hetkellä ole. Euonymus nanus. Täydennystarpeita ei tällä hetkellä ole. Prunus pumila var. depressa. Täydennystarpeita ei ole. Ribes glandulosum. Matalien lajien osalta täydennystarpeita ei ole. MTT:n kokoelmissa olevista muista lajeista toinen, R.hudsonianum, ”pohjoinen mus- taherukka, northern black currant”, on lähinnä marjakasvi, ja lajista R.acidum ei tietoa löytynyt, joten sen arvo on tarkistettava kokoelmassa. Rubus. Sinivatukan kotimaisen luonnonkannan saaminen kokoelmiin olisi aiheellista. Salix. Kotimaiset hanhenpajukannat olisi aiheellista selvittää ja kerätä. Kokoelmien uudistaminen Cotoneaster. Lajit lisääntyvät luontaisesti siemenestä. Siementaimet on pois- tettava kokoelmasta mahdollisten risteymien syntymisen estämiseksi. Lajik- keiden lisäykseen käytetään puutumattomia pistokkaita ja rönsyvesoja. Kas- vusto voidaan uudistaa leikkaamalla se kokonaan poikki läheltä maan pintaa 5- 10 vuoden välein. Diervilla. Osa lajeista lisääntyy kasvullisesti juurivesoista, ja jossain määrin siemenestä lisääntymistä tapahtuu. Lajit voivat risteytyä keskenään. Juuri- vesoja muodostavat lajit levittäytyvät laajalle. Kasvupaikka on rajattava juu- rimatolla tms. ja siementaimet poistettava lajikkeista. Lajikkeiden lisäykseen käytetään puutumattomia pistokkaita ja rönsyvesoja. Kasvusto voidaan uudis- taa leikkaamalla se kokonaan poikki läheltä maan pintaa 5- 10 vuoden välein. Lajeista esiintyy erilaisia kantoja, joten kantavertailun jälkeen nimetyt lajik- keet on pidettävä puhtaina ja aitoina kasvullisessa lisäyksessä. Euonymus nanus. Kääpiösorvarinpensasta voidaan lisätä puutumattomista pistokkaista. Kasvusto voidaan nuorentaa leikkaamlla se poikki maanpinnan läheltä. Prunus pumila var. depressa. Lamohietakirsikkaa lisätään puutumattomista pistokkaista. Laji kasvattaa pitkiä versoja, jotka eivät yleensä juurru kasvu- alustaan. Pensasta ei yleensä tarvitse leikata. Kasvupaikka on syytä rajata, 89 koska lamohietakirsikka levittäytyy nopeasti laajalle, tai säilytyspaikaksi on valittava alue, jossa kasvi saa vapaasti levitä. Vanhoja paksuja rankoja ei voida nuorentaa leikkaamalla. Kasvusto on parasta uudistaa nuorista taimista noin 10 vuoden välein. Kasvi nuorentaa itse itseään kasvattamalla laajalle nuoria versonkärkiä, mutta vaatii näin uudistettaessa laajenevan tilan. Ribes glandulosum. Lajit lisääntyvät luontaisesti siemenestä. Siementaimet on poistettava kokoelmasta mahdollisten risteymien kasvun estämiseksi. La- jikkeiden lisäykseen käytetään puutumattomia pistokkaita ja rönsyvesoja. Kasvusto voidaan uudistaa leikkaamalla se kokonaan poikki läheltä maan pintaa 5- 10 vuoden välein. Rubus. Lajit lisääntyvät voimakkaasti juurivesoista ja versoista juurtumalla, osittain myös siemenestä. Siementaimet on poistettava kokoelmasta mahdol- listen risteymien syntymisen estämiseksi. Juuristoalue on eristettävä hyvin. Lajikkeiden lisäykseen käytetään puutumattomia pistokkaita ja rönsyvesoja. Kasvusto voidaan uudistaa leikkaamalla se kokonaan poikki läheltä maan pintaa 5- 10 vuoden välein. Salix. Lajikkeiden lisäykseen käytetään puutumattomia pistokkaita ja rönsy- vesoja. Kasvusto voidaan uudistaa leikkaamalla se kokonaan poikki läheltä maan pintaa 5- 10 vuoden välein. Mahdollisesti syntyvät siementaimet on poistettava, koska pajulajien välistä risteytymistä tapahtuu. Kirjallisuus Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. Alm, G., Veltman, H. & Vollbrecht, K. Beskärningsboken. Natur och Kultur. 4. utgåvan. Borås 1995. ISBN 91-27-05381-4. 162 p. Bean, W.J. Trees & shrubs hardy in the British Isles. Volume I-IV. 8th edition. John Murray. Butler & Tanner Ltd, Frome and London. ISBN 0-7195- 2428-8. 1996. Hillier’s manual of trees and shrubs. 5 th edition. David & Charles. Newton Abbot London. 576 p. ISBN 0-7153-8302-7. 1989. pp. 377-381. Juhanoja, S. Puuvartisia peittokasveja. Loppuraportti tutkimushankkeesta ”Puuvartisten maanpeitekasvien menestyminen ja soveltuminen eri käyt- tökohteisiin” vuosilta 1998-2003. ISBN 951-729-945-1. 49 p. Available at MTT Kasvintuotannon tutkimus, puutarhatuotanto, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö. Krüssmann, G. Handbuch der Laubgehölze I-II. Verlag Paul Parey in Berlin und Hamburg 1960. 1103 pp. 90 Mustilan arboretumin lamovuohenkuusama (Diervilla × splendens) on kestävä kanta. Kuva Sirkka Juhanoja. Pikkuherukan (Ribes glandulosum) hyvä kanta on Mustilan arboretumista kotoisin. Kuva Sirkka Juhanoja. 91 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Maanpeitepensaita eri suvuista Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Cotoneaster Dammeri-ryhmä 'Eicholz' 777 siirotuhkapensas/krypoxbär Olssonin Taimisto, Kauniainen HÄM (a); LAU (m,k); PTU Cotoneaster integerrimus POH-25 R1003P kalliotuhkapensas Rovaniemen mlk KAI (a) Diervilla lonicera 'Helo' K-274 keltavuohenkuusama/gulblommigt getris Hbot HÄM (a); LAU (k,m); PTU Diervilla sessilifolia 'Rusko' K-086 rusovuohenkuusama/riktblommigt getris Näsikallio, Tampere HÄM (a); LAU (k,m); PTU Diervilla sessilifolia 779 rusovuohenkuusama/riktblommigt getris Billnäsin Taimisto, Billnäs SÄILYTETTÄVÄ Diervilla × splendens 'Kajo' K-475 lamovuohenkuusama/rödblommigt getris Arboretum Mustila, Elimäki HÄM(a); LAU (k,m); PTU (a) Euonymus nanus var. turkestanicus 780 kääpiösorvarinpensas/dvärgbenved Terolan Taimitarha, Tuulos SÄILYTETTÄVÄ Prunus pumila var. depressa 783 lamohietakirsikka/sandkörsbär E-planta, Ruotsi HÄM (a) Prunus prostrata K-226 lamokirsikka MTT Pälkäne LAU(a) Prunus tenella TTA-84 kääpiömanteli MTT Pälkäne LAU(a) Ribes acidum KIR-041 Sajany LAP(a) Ribes glandulosum K-474 lamoherukka, pikkuherukka/kryprips Arboretum Mustila, Elimäki HÄM (a) Ribes glandulosum 784 lamoherukka, pikkuherukka MTT Piikkiö HÄM (a) Ribes hudsonianum KIR-046 Ottawa LAP(a) Rubus caesius 789 sinivatukka/blåhallon Pohjankuru HÄM (a) Rubus caesius K-814 (790) sinivatukka/blåhallon HBot PTU (a) Rubus crataegifolius 'Prelude' 791 kiiltovatukka Hollanti HÄM (a) 92 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Maanpeitepensaita eri suvuista Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Salix × aurora 'Tuhkimo' 794 peittopaju/vide TBot PTU (a) Salix glauca var. callicarpaea 'Haltia' 793 paljakkapaju/vide TBot, Grönlanti PTU (a) Salix myrsinites POH-023 lettopaju Kiiminki LAP(a) Salix myrsinites POH-24 lettopaju Kittilä LAP(a) Salix repens J1 hanhenpaju/krypvide Korppoo SÄILYTETTÄVÄ Salix repens J2 hanhenpaju/krypvide Korppoo SÄILYTETTÄVÄ Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Cotoneaster Dammeri-ryhmä 'Coral Beauty' siirotuhkapensas/krypoxbär Hollanti Diervilla lonicera 'Dilon' keltavuohenkuusama/gulblommigt getris Tanska Diervilla sessilifolia 'Dise' rusovuohenkuusama/riktblommigt getris Tanska Salix glauca tunturipaju/ripvide Suomi, Lappi Salix repens 'Green Carpet' hanhenpaju/krypvide Ruotsi Salix repens 'Grey Carpet' hanhenpaju/krypvide Ruotsi Salix repens 'Saret' hanhenpaju/krypvide Tanska Salix repens subspecies argentea hietikkopaju/sandvide Eurooppa, mereinen Salix repens subspecies rosmarinifolia kapealehtipaju/rosmarinvide Euraasia, mantereinen Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: HÄM: MTT, Pälkäne a: avomaa LAP: MTT, Apukka k: kasvihuone LAU: M'TT, Laukaa m: mikrolisäys PTU: MTT, Piikkiö KAI: MTT, Sotkamo 93 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Maanpeitepensaita eri suvuista Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menestyminen Kukinta- aika Ruska- väri Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Cotoneaster Dammeri-ryhmä 'Eicholz' 777 I-II (III-IV) 6. punaiset marjat maanmyötäinen, suikertava, osittain ainavihanta Cotoneaster integerrimus POH-25 R1003P Diervilla lonicera 'Helo' K-274 I-IV (MTT: V) 7.-9. punakeltainen ilmavan rehevä ja peittävä; massa- ja peittokasvi Diervilla sessilifolia 'Rusko' K-086 I-IV (MTT: V) 7.-9. punainen tiheä, tuuhea ja peittävä, jäykkäversoinen; massa- ja peittokasvi Diervilla sessilifolia 779 I-IV (MTT: V) 7.-9. punainen tiheä, tuuhea ja peittävä, jäykkäversoinen; massa- ja peittokasvi Diervilla × splendens 'Kajo' K-475 I-IV 7.-9. punakeltainen kaareva- ja rentoversoinen, peittävä; massa- ja peittokasvi Euonymus nanus var. turkestanicus 780 I-V (VI) 6. punainen koristeelliset punaiset hedelmät Prunus pumila var. depressa 783 I-IV (V-VI) 5.-6. punainen erinomainen mattokasvi kuivalle paikalle Prunus prostrata K-226 Prunus tenella TTA-84 Ribes acidum KIR-041 Ribes glandulosum K-474 I-VII 5.-6. punainen erinomainen peittokasvi, matalakasvuinen kanta Ribes glandulosum 784 I-VII 5.-6. punainen erinomainen peittokasvi, korkeakasvuisempi kanta kuin K-474 Ribes hudsonianum KIR-046 Rubus caesius 789 I-III (MTT: IV-V) 6.-8. kellanpunainen Rubus caesius K-814 (790) I-III (MTT: IV-V) 6.-8. kellanpunainen hyvä kanta Rubus crataegifolius 'Prelude' 791 MTT: I-V 6. punainen erittäin piikkinen 94 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Maanpeitepensaita eri suvuista Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menestyminen Kukinta- aika Ruska- väri Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Salix × aurora 'Tuhkimo' 794 I-VI (VII) 5. kiiltävälehtinen; muistuttaa matalia tuhkapensaita, mutta on kestävä Salix glauca var. callicarpaea 'Haltia' 793 I-VI (VII) 5. keltainen harmaanukkainen; kestävä Salix myrsinites POH-023 Salix myrsinites POH-24 Salix repens J1 I-VII 5. maanmyötäinen Salix repens J2 I-VII 5. maanmyötäinen Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Cotoneaster Dammeri-ryhmä 'Coral Beauty' ? 6. oranssit marjat Diervilla lonicera 'Dilon' ? 7.-9. punakeltainen Diervilla sessilifolia 'Dise' ? 7.-9. punainen Salix glauca I-VII 5. Salix repens 'Green Carpet' ? ? Salix repens 'Grey Carpet' ? ? Salix repens 'Saret' MTT: I-V 5. Salix repens subspecies argentea I-V (VI) 5. hopeanharmaa Salix repens subspecies rosmarinifolia I-VI 5. 95 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Maanpeitepensaita eri suvuista Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytys- menetelmä Säilytys- paikka Lisäys- tapa Istutus- tiheys Juuriston eristäminen Ravin- teikkuus Kosteus Valo- vaatimus MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Cotoneaster Dammeri-ryhmä 'Eicholz' 777 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 Ra++Hk+Hu+Sa- Kui-Tuo Aur-Pvar Diervilla lonicera 'Helo' K-274 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 X Ra++ Kui-Tuo Aur-Var Diervilla sessilifolia 'Rusko' K-086 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 X Ra++ Kui-Tuo Aur-Var Diervilla sessilifolia 779 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 X Ra++ Kui-Tuo Aur-Var Diervilla × splendens 'Kajo' K-475 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 X Ra++ Kui-Tuo Aur-Var Euonymus nanus var. turkestanicus 780 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 X Ra++Hk+ Kui-Tuo Aur-Pvar Prunus pumila var. depressa 783 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 Ra++Hk+Sa- Kui-Tuo Aur Prunus prostrata K-226 K LAU, TUO Prunus tenella TTA-84 K LAU, TUO Ribes glandulosum K-474 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 Ra++ Tuo-Kos Aur-Var Ribes glandulosum 784 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 Ra++ Tuo-Kos Aur-Var Rubus caesius 789 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 X Ra++ Tuo Aur-Pvar Rubus caesius K-814 (790) K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 X Ra++ Tuo Aur-Pvar Rubus crataegifolius 'Prelude' 791 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 X Ra++ Tuo Aur-Pvar 96 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Maanpeitepensaita eri suvuista Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytys- menetelmä Säilytys- paikka Lisäys- tapa Istutus- tiheys Juuriston eristäminen Ravin- teikkuus Kosteus Valo- vaatimus MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Salix × aurora 'Tuhkimo' 794 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 Ra++Hk+ Kui-Tuo Aur Salix glauca var. callicarpaea 'Haltia' 793 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 Ra++Hk+ Kui-Tuo Aur Salix myrsinites POH-023 K LAU, TUO Salix myrsinites POH-24 K LAU, TUO Salix repens J1 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 Ra++Hk+Tu+ Tuo-Mär Aur-Pvar Salix repens J2 K LAU, TUO P 1×2; 0,7×0,7 Ra++Hk+Tu+ Tuo-Mär Aur-Pvar Harkittavat: Cotoneaster integerrimus POH-25 R1003P Ribes acidum KIR-041 Ribes hudsonianum KIR-046 Kerättävät: Cotoneaster scandinavicus Salix repens Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 97 Philadelphus –ryhmän säilytysohjeet Marja Aaltonen MTT Kasvintuotannon tutkimus, R-talo, 31600 Jokioinen, marja.aaltonen@mtt.fi Suku: Philadelphus – jasmikkeet Heimo: Hydrangeacea – hortensiat Yleistä Jasmikkeet ovat kesävihantia, piikittömiä, yksikotisia pensaita. Ne lisääntyvät siemenlevinteisesti luonnossa. Suvun lajeja ei esiinny luonnonvaraisena Suomessa, sen sijaan niitä kasvaa luonnonvaraisena suuressa osassa Pohjois- Amerikkaa ja Aasiaa. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, jasmikkeet, kokoelmat, Philadelphus, puuvartiset koristekasvit Käyttö Ryhmän kasveja käytetään vapaasti kasvavina pensaina joko pieninä ryhminä tai aidanteina, jotka aika ajoittain uudistetaan alasleikkaamalla. Jasmikkeista syntyy runsaasti kuivuvaa, kevyttä oksistoa, joka vaatii pensai- den läpikäyntiä ajoittain, jotta ne eivät näyttäisi ränsistyneiltä. Syysruskaa ei jasmikkeissa ole, sillä niiden lehdet pysyvät pensaissa pakkasten tuloon asti. Jasmikkeiden tuleentuminen tapahtuu hyvin myöhään jos ensinkään pohjoi- silla kasvupaikoilla. Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Luontaisilla kasvupaikoillaan jasmikkeet kasvavat ekologisesti erilaisilla kasvupaikoilla. Ne viihtyvät punapuumetsien rotkolaaksoissa ja vesiputous- ten äärellä sekä kalliolla tuoreilla ja keskiravinteisilla kasvualustoilla. Myös kuivemmat kasvupaikat ja Artemisia-arot ovat tyypillisiä kasvupaikkoja jas- mikkeille. Jasmikkeet suosivat mikroilmastoltaan lämpimiä, tuulensuojaisia alueita, joiden pohjaveden pinta ei ole 80-100 cm maan pintaa lähempänä. Kasvu- alustana tulee olla multava puutarhamaa. Parhaita ovat humuspitoiset hieta- maat. 98 Maaperän liiallista tiiviyttä voidaan parantaa maanparannustoimilla siten, että muokkauskerroksen paksuudeksi tulee istutusrivien (harjujen kohdalla) noin 50 cm. Maanparannus ja PK-lannoitus tehdään huolellisesti, sillä tarhan pai- kasta tulee pysyvä 10-15 vuodeksi. Philadelphukset ovat yksikotisia kasveja, mikäli siemenlisäystä halutaan käyttää taimistoissa, siemenet on stratifioitava noin kuukauden kylmäkäsitte- lyssä. Taimistolisäyksenä voidaan käyttää lisäystä sekä puutumattomista että puu- tuneista pistokkaista. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Kaikilla ryhmän lajeilla kokoelmat säilytetään perusmateriaalina peltoko- koelmana kahdessa paikassa ja varasäilytysmenetelmänä käytetään kryosäily- tystä. Peltokokoelmassa säilytetään kutakin kloonia vähintään kaksi kappalet- ta ja jos on erityistä tarvetta lisäysmateriaalin keräämiseksi varataan tila isommalle kokoelmalle. Normaalitapauksessa riittää yhtä kloonia varten noin 0,3 aarin alue, kun riviväli on 3,5 m ja taimiväli noin 1,5 m. Philadelphus-lajeista säilytetään ns. lisäyspankkiaineisto omana peltoko- koelmana Tuorlassa ja peruskokoelma Piikkiössä. Kryosäilytys toteutetaan Laukaassa. Säilytettävät lajit Jasmikkeissa esiintyy lajien lukumäärän ja lajikkeiden sisällä kohtuullisen paljon fenologista muuntelua, muissa paitsi tähtijasmikkeissa. Pikkujasmik- keesta P. x lemoinei oli kokeissa kaksi kantaa. P. pubescen –lajia (hovijasmi- ke) oli viisi kantaa. Jälkimmäisestä oli mukana myös risteymiä eikä kaikkia kantoja voitu pitää tyypillisinä hovijasmikkeina, vaan ne merkittiin sp. tun- nuksella (esim. Philadelphus. sp. ’Moisio’). Kuitenkin tutkimusten perusteel- la voitiin erottaa kanta numero 646 aidoksi hovijasmikkeeksi lajikenimellä ’Tuomas’. Tähtijasmikkeet eivät erottuneet fenologisesti kovinkaan paljon toisistaan, eivätkä talvenkestävyyksissä ilmenneeet erot liittyneet fenologiaan. Aitoa hovijasmiketta eli lajiketta ’Tuomas’ suositeltiin ainoastaan Etelä- Suomeen , mutta kasvutavaltaan lamoavampia tähtijasmikkeita myös pohjoi- semmaksi. Risteytymämuotoa 462 P. lewisii ’Tähtisilmä’ valittiin suositel- tavaksi sekä Etelä- että Pohjois-Suomeen paikoille, jossa lumipeite suojaa pakkasvaurioilta. Risteymässä yhdistyi tähtijasmikkeen runsas kukinta ja aitojasmikkeen kukkien suuri koko. 99 Kokoelmien täydennystarpeet Osa risteymistä on koristearvoltaan arvokkaita ja kokoelmista puuttuva aito pihajasmike pitäisi saada sinne lisätyksi (Taulukko). Kokoelmien uudistaminen Jos rivit istutetaan esim. Mypex –harjuun tai rajataan muuten juurimatolla, voidaan hoitotyöt keskittää riviväleihin ja hoitaa rationaalisesti. Kantavalin- takokeiden yhteydessä Philadelphus –klooneja uudistettiin alasleikkaamalla. Tämä onnistui muilla paitsi tähtijasmikkeilla hyvin. Kirjallisuus Alanko,P. & Tegel,S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viher- rakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Helsinki ISBN 951-219-6. Juhanoja, S., Aaltonen, M., Aflatuni, A., Heinonen, H., Kemppainen, R., Paa- sikivi, P., Sorvari, K., Vehkalahti, M., & Virtanen, A. 2001. Tutkittuja kasve- ja viherrakentamisen tarpeisiin KESKAS-kantavalintakokeet MTT:ssä vuosina 1988-2000. MTT:n julkaisuja. Sarja A (2001):98, 60 p. + 11 app. http://www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja98.pdf Loistojasmike (Philadelphus lewisii ’Tähtisilmä’). Kuva Sirkka Juhanoja. 100 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Jasmikkeet, Philadelphus Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: /schermin Philadelphus sp. KESKAS-579 jasmike ´Moisio`, schersmin Moision kartano, Elimäki PTU(a), LAU(a), Philadelphus sp. KESKAS-644 jasmike ´Härmälä`, schersmin Mettäläntie, Elimäki LAU(a) Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä' KESKAS-462, FinE loistojasmike ´Tähtisilmä´ Rantasalmi LAU(k,m),LAP(a),PTU(a) Philadelphus lewisii var. lewisii 'Waterton' KESKAS-645 tähtijasmike, norrlandsschersmin Perustie, Munkkiniemi, Helsinki LAP(a) Philadelphus lewisii var. lewisii 'Waterton' KESKAS-647 tähtijasmike, norrlandsschersmin Kanada / Boskoop, F.J.Grootendorst & Zonen, Hollanti PTU(a), LAP(a) Philadelphus lewisii var. lewisii 'Waterton' KESKAS-583 tähtijasmike, norrlandsschersmin Kaupungin keskusta, Haaparanta, Ruotsi LAU(a), LAP(a) Philadelphus lewisii var. lewisii 'Waterton' POH-6 (O31M) tähtijasmike, norrlandsschersmin Tornio KAI(a) Philadelphus lemoinei KESKAS-500 pikkujasmike, småblommig svhersmin Stadion, Taka-Töölö, Helsinki PTU(a) Philadelphus pubescens KESKAS-469 hovijasmike, kungsschersmin Vuorineuvoksentie, Kulosaari, Helsinki PTU(a) Philadelphus pubescens KESKAS-646, FinE hovijasmike, kungsschersmin`Tuomas´ Tammiharjun sairaala, Tammisaari PTU(a), LAU(k,m) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Philadelphus inodorus L. var Grandiflorus (Wildh) A. Gray lumijasmike, storblommig schersmin Philadelphus coronarius pihajasmike, doftschersmin Philadelphus coronarius ´ Aureus´ keltapihajasmike, guldschersmin Polyanthus-ryhmä tarhajasmike, hybridschersmin Philadelphus schrenkii Rupr. siperianjasmike Philadelphus tenuifolius Rupr. ex. Maxim. amurinjasmike, tunnbladig schersmin Philadelphus x virginialis Rehder (lemoinei x nivalis) kameliajasmike, kameliaschersmin Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAP: MTT, Apukka k: kasvihuone LAU: MTT, Laukaa m: mikrolisäys PTU: MTT, Piikkiö s: siemen KAI: MTT, Sotkamo 101 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Jasmikkeet, Philadelphus Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta-aika Ruskaväri Erikoisominaisuus Käyttöarvo MTT:n kokoelmissa: Philadelphus sp. KESKAS-579 I - II (III) 7.-8. heikko Philadelphus sp. KESKAS-644 I - III 7.-8. heikko Kapea, pysty kasvutapa Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä' KESKAS-462, FinE I-IV 7.-8. heikko runsas, pienikukkainen kukinta Kestäviä Philadelphus lewisii var. lewisii 'Waterton' KESKAS-645 I-IV 7.-8. heikko runsas, pienikukkainen kukinta Kestäviä Philadelphus lewisii var. lewisii 'Waterton' KESKAS-647 I-IV 7.-8. heikko runsas, pienikukkainen kukinta Kestäviä Philadelphus lewisii var. lewisii 'Waterton' KESKAS-583 I-IV 7.-8. heikko runsas, pienikukkainen kukinta Kestäviä Philadelphus lewisii var. lewisii 'Waterton' POH-6 (O31M) I-IV 7.-8. heikko runsas, pienikukkainen kukinta Kestäviä Philadelphus lemoinei KESKAS-500 I - III 7.-8. heikko runsas, pienikukkainen kukinta Kestäviä Philadelphus pubescens KESKAS-469 I-II 7.-8. heikko Heikohko tuleentuminen Philadelphus pubescens KESKAS-646, FinE I-II 7.-8. heikko Isot kukat, runsas kukinta Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Philadelphus inodorus L. var Grandiflorus (Wildh) A. Gray Philadelphus coronarius Philadelphus coronarius ´ Aureus´ Polyanthus-ryhmä Philadelphus schrenkii Rupr. Philadelphus tenuifolius Rupr. ex. Maxim. Philadelphus x virginialis Rehder (lemoinei x nivalis) 102 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Jasmikkeet, Philadelphus Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytysmenetelmä Säilytyspaikka Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Philadelphus sp. KESKAS-579 K, INV LAU, TUO INV 2x2 Ei tarpeen Philadelphus sp. KESKAS-644 K, INV LAU, TUO INV 2x2 Ei tarpeen Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä' KESKAS-462, FinE K, INV LAU, TUO INV 1,5x2 Ei tarpeen Philadelphus lewisii var. lewisii 'Waterton' KESKAS-647 K, INV LAU, TUO INV 1,5x2 Ei tarpeen Philadelphus lewisii var. lewisii 'Waterton' KESKAS-583 K, INV LAU, TUO INV 1,5x2 Ei tarpeen Philadelphus lewisii var. lewisii 'Waterton' POH-6 (O31M) K, INV LAU, TUO INV 1,5x2 Ei tarpeen Philadelphus lemoinei KESKAS-500 K, INV LAU, TUO INV 2x2 Ei tarpeen Philadelphus pubescens KESKAS-469 K, INV LAU, TUO INV 2x2 Ei tarpeen Philadelphus pubescens KESKAS-646, FinE K, INV LAU, TUO INV 2x2 Ei tarpeen Kerättävät: Philadelphus coronarius aito pihajasmike puuttuu Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, KINS = in situ löytöpaikka, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 103 Potentilla fruticosa –ryhmän säilytysohjeet Jaana Laamanen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, jaana.laamanen@mtt.fi Suku ja laji: Potentilla fruticosa (L.) Rybd. –Pensashanhikit Heimo: Rosaceae Yleistä Pensashanhikit ovat yksikotisia kesävihantia pensaita. Pensaan korkeus on 0,1-1,5 m. Kukat ovat yksi- tai kaksineuvoisia ja ne kasvavat yksittäin tai kukinto on huiskilo. Pensashanhikin lehdet ovat pienet, kerrannaiset ja 5- sormiset. Lehdet ovat nukkaiset, minkä vuoksi pensaan yleissävy on harmah- tava. Pensashanhikista on runsaasti eri lajikkeita, joilla kasvukorkeus ja kuk- kien väri vaihtelee. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, hanhikit, kokoelmat, Potentilla, puuvar- tiset koristekasvit Käyttö Pensashanhikit ovat nopeakasvuisia, kestäviä, loppukesällä runsaasti kukki- via lajeja. Pensashanhikkeja käytetään usein ryhmäpensaina. Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Kaikki pensashanhikit vaativat keskiravinteisen, kuivan tai tuoreen ja aurin- koisen kasvupaikan. Lisäksi pensashanhikit hyötyvät runsaasta kalkista, hie- kasta ja sorasta. Savea tulee puolestaan olla vähän tai kasvupaikka saa olla kokonaan saveton. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Säilytettävät lajit Pensashanhikkikantoja on tällä hetkellä MTT:n kokoelmissa 7 kantaa, jotka ovat yhden lajin lajikkeita tai kantoja. Näistä säilytetään 4. 104 Pensashanhikit voidaan säilyttää joko pellolla tai puistomaisissa olosuhteissa. MTT:n emokasvituotannossa olevat lajit säilytetään Laukaassa ja sen lisäksi Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksella Piikkiössä. Osa lajeista säilyy myös Rovaniemellä Apukan arboretumissa. Kryo-säilytysmenetelmien tultua käyttöön toisesta kenttäkokoelmapaikasta voidaan luopua. Taulukko 3. Pensashanhikkeja voidaan lisätä puutumattomista versopistokkaista, mutta pistokkaiden homehtumista on varottava. Lisäksi pensashanhikkeja voidaan lisätä solukkoviljelyn avulla. Kokoelmien täydennystarpeet Täydennystarpeita ei tällä hetkellä ole. Kokoelmien uudistaminen Hoitoleikkauksena vanhat ja huonokuntoiset oksat poistetaan kevättalvella. Kenttäkokoelmissa pensaat voi pitää matalina leikkaamalla, sillä kasvit sietä- vät voimakasta leikkausta. Kenttäkokoelmia uudistettaessa uusina taimina käytetään Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasemalla kasvintuhoojatestatuista emokasveista tuotettua aineis- toa, jos sitä on saatavilla. Erillisiin kenttäkokoelmien uudistamiseen liittyviin puhdistustoimenpiteisiin ei ryhdytä. Kenttäkokoelmien uudistaminen arvioi- daan kasvien kunnon mukaan. Kokoelmia ei tarvitse uudistaa vaikka kasvit ovat vanhoja, mutta ne ovat hyväkuntoisia. Käytettäessä säilytysmenetelmänä mikrolisäystä on viljelmät uusittava noin viiden vuoden välein uusien mikro- lisäysaloitusten avulla. Kirjallisuus Juhanoja, S. 2003. Peittopensaat sopivat kaupunkirakentamiseen. MTT:n selvityksiä (2003):42, s. 54-55 http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts42.pdf, Verk- kojulkaisu päivitetty 1.8.2003. Juhanoja, S., Hiirsalmi, A. 1991. Tuloksia puiden ja koristepensaiden menes- tymisen seurannasta vuosina 1970-1990. Maatalouden tutkimuskeskus. Tiedote (1991):24/91, 116 p. 105 Pensashanhikit (Potentilla fruticosa) ’Goldteppich’ (vasemmalla) ja ’Elizabeth’. Kuva Sirkka Juhanoja. Pensashanhikin (Potentilla fruticosa) pohjoissuomalainen kanta tunnetaan nimellä ’Tervola’. Kuva Sirkka Juhanoja. 106 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Pensashanhikit, Potentilla fruticosa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Potentilla fruticosa 'Irma' TTA-540 pensashanhikki/ölandstok MTT,Piikkiö / Kostamo Poistettu LAU 29.9.2004 Potentilla fruticosa 'Tervola' TTA-541 pensashanhikki/ölandstok MTT,Piikkiö / Kuhmo LAU (k,m), LAP (a) Potentilla fruticosa 'Dart's cream' TTA-542 pensashanhikki/ölandstok MTT,Piikkiö LAU (k,m) Potentilla fruticosa 'Elisabeth' TTA-543 pensashanhikki/ölandstok MTT,Piikkiö LAU (k,m) Potentilla fruticosa 'Goldfinger' TTA-214 pensashanhikki/ölandstok MTT Piikkiö LAU (k,m) Potentilla fruticosa 'Goldteppich' TTA-213 pensashanhikki/ölandstok MTT Piikkiö LAU (k,m) Potentilla fruticosa 'Sandved' TTA-218 pensashanhikki/ölandstok MTT Piikkiö LAU (a) Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAP: MTT, Apukka a: avomaa LAU: MTT, Laukaa k: kasvihuone m: mikrolisäys 107 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Pensashanhikit, Potentilla fruticosa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Potentilla fruticosa 'Abbotswood' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Annette' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Floppy Disk' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Jackman' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Kobold' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Lovely Pink' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Manchu' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Mount Everest' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Månelys' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Pink Queen' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Primrose Beauty' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Princess' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Red Ace' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Red Robin' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Snowflake' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Tangerine' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Tilford Cream' pensashanhikki/ölandstok Potentilla fruticosa 'Veitchii' pensashanhikki/ölandstok 108 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Pensashanhikit, Potentilla fruticosa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menestyminen Kukinta- aika Ruska- väri Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Potentilla fruticosa 'Irma' TTA-540 I-VII 6.→ Kullankeltainen Potentilla fruticosa 'Tervola' TTA-541 I-VII 6.→ Kullankeltainen Potentilla fruticosa 'Dart's cream' TTA-542 MTT: I-III Hennon vaaleankeltainen, hyvä maanpeittokasvi Potentilla fruticosa 'Elisabeth' TTA-543 I-IV/V Kirkkaankeltainen, hyvä maanpeittokasvi Potentilla fruticosa 'Goldfinger' TTA-214 I-V/VI 7.→ Sitruunankeltainen Potentilla fruticosa 'Goldteppich' TTA-213 I-V 7.→ Voimakkaan keltainen, hyvä maanpeittokasvi Potentilla fruticosa 'Sandved' TTA-218 I-VI 7.→ Valkoinen Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Potentilla fruticosa 'Abbotswood' I-IV Valkoinen Potentilla fruticosa 'Annette' Potentilla fruticosa 'Floppy Disk' Potentilla fruticosa 'Jackman' I-VI/VII 7.→ Syvän kirkkaankeltainen Potentilla fruticosa 'Kobold' I-III/IV Potentilla fruticosa 'Lovely Pink' (I-III) 7.→ Potentilla fruticosa 'Manchu' Valkoinen Potentilla fruticosa 'Mount Everest' Puhtaanvalkoinen Potentilla fruticosa 'Månelys' I-VI 7.→ Vaalean sitruunankeltainen Potentilla fruticosa 'Pink Queen' Ruusunpunainen Potentilla fruticosa 'Primrose Beauty' Syvän kermankeltainen, lehdet lähes hopeanharmaat, hyvä maanpeittokasvi Potentilla fruticosa 'Princess' Ruusunpunertava Potentilla fruticosa 'Red Ace' (I-III) Kellanpunainen Potentilla fruticosa 'Red Robin' (I-III) 7.→ Potentilla fruticosa 'Snowflake' I-IV Potentilla fruticosa 'Tangerine' I-III Oranssinpunainen Potentilla fruticosa 'Tilford Cream' Potentilla fruticosa 'Veitchii' Valkoinen 109 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Pensashanhikit, Potentilla fruticosa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytys- menetelmä Säilytys- paikat Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen/ siementaimien muodostuminen MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Potentilla fruticosa 'Tervola' TTA-541 K, INV TUO, LAU P, INV kyllä/kyllä Potentilla fruticosa 'Dart's cream' TTA-542 K, INV TUO, LAU P, INV kyllä/kyllä Potentilla fruticosa 'Elisabeth' TTA-543 K, INV TUO, LAU P, INV kyllä/kyllä Potentilla fruticosa 'Goldteppich' TTA-213 K, INV TUO, LAU P, INV kyllä/kyllä MTT:n kokoelmiin täydennettävät: Potentilla fruticosa 'Månelys' K P, INV kyllä/kyllä Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 110 Prunus Cerasus –ryhmän säilytysohjeet Marjatta Uosukainen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjatta.uosukainen@mtt.fi Suku: Prunus L., tuomet, kirsikat, luumut ja mantelit Alasuku: Cerasus, kirsikat Heimo: Rosaceae, ruusukasvit Yleistä Kirsikat ovat kesä- tai ainavihantia, orattomia puita tai pensaita, osa on jopa varpumaisia. Lehdet sijaitsevat kierteisesti, lehtiruoti on usein kärjestä nys- tyinen. Lehtilapa on ehyt, hammaslaitainen, kärjestä harvoin liuskainen. Ku- kinto on luonteenomaisesti sarjamainen, joskus se voi olla pidentynyt terttu- maiseksi ja kukat sijaitsevat yksittäin –pareittain. Kukat ovat kaksineuvoisia, säteittäisiä, maljakehäisiä. Verhiö on 5-lehtinen, samoin teriö ja erilehtinen, väriltään valkoinen- vaaleanpunainen-ruusunpunainen, joskus selkeästi pu- nainen. Heteitä on runsaasti, emejä 1. Hedelmä on 1-siemeninen mehukas marja. Siementen kehittyminen edellyttää yleensä ristipölytystä. Kirsikat leviävät uusille kasvupaikoille siementen välityksellä, mutta valtaavat kasvu- paikallaan tilaa juurivesojen ja taivukkaiden avulla. Kirsikat ovat Suomessa tulokaslajeja. Kirsikoiden alasuku Cerasus on hyvin monimuotoinen ja runsaslajinen. Luontainen levinneisyysalue ulottuu Aasias- ta Eurooppaan ja Amerikkaan. (Taulukko 1: Nimi ja alkuperätiedot). Kirsikat ovat olleet viljelyssä hedelmiensä ansiosta jo ennen ajanlaskumme alkua. Useimpia viljelykasveja ei enää edes tunneta missään luonnonvaraisina. Ko- ristekasveina kirsikoilla on etenkin Itä-Aasiassa erityisasema. Kirsikka-aihe on toistunut Japanin ja Kiinan vanhoissa astioissa, maalauksissa ja muissa koristeaiheissa jo tuhansia vuosia. Suomessa kirsikoita on viljelty hyötykas- veina yli 300 vuotta. Koristekasveina ne ovat tulleet puistoihimme ja puutar- hoihimme viimeisten 100-150 vuoden kuluessa. Kirsikoiden välillä on suurta vaihtelua mm. kasvutavan, kukanvärin ja ker- rannaisuuden sekä talvenkestävyyden suhteen (Taulukko 2: Monimuotoi- suus). Suomessa kestävin kirsikkalaji on pilvikirsikka (Prunus pensylvanica), joka on menestynyt Ylitorniossa asti. Laji on myös sopeutunut Suomen il- mastoon täysin, sillä se tuottaa siementaimia luontaisesti. Hedelmäpuuna Suomessa kasvatetun, mutta koristepuunakin käytetyn hapankirsikan (P. ce- rasus) menestymisraja kulkee Keski-Suomen pohjoisosissa. Useimmat koris- tekirsikat menestyvät meillä korkeintaan vyöhykkeellä III. Valtaosa uusista 111 kokeilluista tulokkaista menestyvät vain aivan etelärannikon tuntumassa. (Taulukko 2: Monimuotoisuus). KESKAS-tutkimuksessa rekisteröitiin kirsikoita Suomesta vain 8 kantaa. Suomessa kasvatetaan kuitenkin ainakin 20 eri lajia (Taulukko 2: Monimuo- toisuus). Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kirsikat, kokoelmat, Prunus, puuvartiset koristekasvit Käyttö Kirsikoita viljellään hedelmiensä lisäksi arvostettuina viherrakentamisen kukkapuina. Ne ovat nopeakasvuisia ja parhaimmillaan talvenkestäviä. Ku- kinta-aika on keväällä tai alkukesällä ja saattaa kestää vain muutaman päivän. Kukinnan lisäksi kirsikoiden koristearvoa lisäävät yleensä punaiset marjat ja loistava syysväri. Kirsikat soveltuvat yksitäispuiksi, mutta niistä saa myös vaikuttavia ryhmiä ja pieniä metsiköitä. Yksittäiset puut eivät ole välttämättä kovin pitkäikäisiä, mutta ne uusiutuvat nopeasti juurivesojensa kautta. Mar- jovat kirsikkakasvustot ovat erityisesti lintujen suosiossa. Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Kirsikat ovat nuorina alttiita saamaan runkovaurioita kevätahavan takia. Tä- mä on otettava huomion istutuspaikkaa valittaessa. Ne viihtyvät parhaiten tuoreessa, ravinteikkaassa ja hyvin kalkitussa multavassa maassa. Kasvu- paikka voi olla joko aurinkoinen tai puolivarjoisa. Puolivarjossa runkovauriot jäävät vähemmälle. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Säilytettävät lajit Avoin pelto ja puistomainen istutus soveltuvat kirsikoiden säilytyspaikaksi. Puumaiset lajit vaativat runsaasti tilaa ja juuristot on rajattava juurikankain. MTT:n kokoelmissa on yhteensä 10 kirsikkakantaa. Näistä säilytetään 7 kan- taa (Taulukko 3: Säilytys). Yksi kanta, TTA-503, on kloonien TTA-008, TTA-222, ja TTA-223 (Taulukko 1) muodostama siemenviljelmä. Kannat säilytetään Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksessa Piikkiössä ja Lau- kaassa kenttäkokoelmissa sekä pohjoisessa menestyvien kantojen osalta La- pin tutkimusasemalle perustettavassa arboretumissa. 112 Kokoelmien täydennystarpeet Kokoelmia suositellaan täydennettävän rusokirsikan (P. sargentii) ja imelä- kirsikan (P. avium) parhaiten menestyneillä kannoilla. Kokoelmaa olisi lisäk- si täydennettävä historiallisesti merkittävällä kerrannaiskukkaisella scha- lininkirsikalla, P. cerasus ’Rhexii’ (Taulukko 2: Monimuotoisuus). Kokoelmien uudistaminen Kenttäsäilytyksessä kirsikat voivat olla lyhytikäisiä. Hyväkuntoisenkin kas- vuston uusimistarve voi olla alle 30 vuotta. Vioittuneiden oksien poistoa vaa- ditaan ajoittain. Kasvustoa voi uusia leikkaamalla versosto kokonaan poikki läheltä maan pintaa. Kirjallisuus Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. Alanko, P. & Kahila, P. 2003. Köynnöskasvit. 231 p. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. ISBN 951-31-2733-8. Alanko, P. & Lagerström, M. 2004. Kukkapuut. 243 p. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. ISBN 951-31-2669-1. Pilvikirsikka (Prunus pensylvanica). Kuvat Marjatta Uosukainen. 113 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Prunus , alasuku Cerasus : Kirsikat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Prunus fruticosa ' Altaiskaja Latoshka' TTA-071 arokirsikka/steppkörsbär MTT Piikkiö / Venäjä LAU (a), PTU/ARB (a) Prunus fruticosa 'Maksimovskaja' TTA-072 arokirsikka/steppkörsbär MTT Piikkiö / Venäjä LAU (m,a), PTU/ARB (a) Prunus pensylvanica 'Bertta' TTA-007 ,pilvikirsikka/amerikanskt häggkörsbär Jyväskylän kaupunginpuutarha LAU (m,a) Prunus pensylvanica 'Katri' TTA-008 ,pilvikirsikka/amerikanskt häggkörsbär Korpilahti LAU (a) Prunus pensylvanica 'Ainola' TTA-222 ,pilvikirsikka/amerikanskt häggkörsbär Oulu, Ainola LAU (a) Prunus pensylvanica TTA-503 siemenlähde ,pilvikirsikka/amerikanskt häggkörsbär MTT Laukaa LAU (k) Prunus pensylvanica 'Ylitornio' TTA-223 ,pilvikirsikka/amerikanskt häggkörsbär Ylitornio LAU (m,a) Prunus pensylvanica ,pilvikirsikka/amerikanskt häggkörsbär Ontario, 1999 PTU/ARB (a) Prunus pensylvanica ,pilvikirsikka/amerikanskt häggkörsbär Quebeck, 1999 PTU/ARB (a) Prunus pensylvanica ,pilvikirsikka/amerikanskt häggkörsbär Ontario, Kanada/Mustila PTU/ARB (a) Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAU: MTT, Laukaa a: avomaa PTU/ARB: MTT, Arboretum, Piikkiö k: kasvihuone m: mikrolisäys 114 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Prunus , alasuku Cerasus : Kirsikat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Prunus avium imeläkirsikka/sötkörsbär Prunus besseyi lännenhietakirsikka/ Prunus cerasus hapankirsikka/surkörsbär Prunus cerasus 'Rhexii' Schalininkirsikka Eurooppa, viljelty 1594 lähtien Prunus x eminensis pallokirsikka/klotkörsbär Prunus glandulosa mantelikirsikka/mandelkörsbär Prunus x gondouinii tarhakirsikka/hybridkörsbär (Prunus avium x cerasus) Prunus incisa japaninkääpiökirsikka/dvärgkörsbär Prunus jamasakura kiinanvuoristokirsikka/kinesiskt bergkörsbär Prunus laurocerasus laakerikirsikka/lagerhägg Prunus mahaleb veikselinkirsikka/vejksel Prunus maximowiczii vienokirsikka/häggkörsbär Prunus nipponica kuriilienkirsikka/kurilerkörsbär Prunus sargentii rusokirsikka/bergkörsbär Prunus S argentii-ryhmä 2 lajiketta koristekirsikka/prydnadkörsbär Prunus Sato Zakura -ryhmä 5 lajiketta japaninkirsikka/japanskt prydnadkörsbär Prunus x subhirtella kevätkirsikka/vårkörsbär Prunus tomentosa nukkakirsikka/luddkörsbär 115 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Prunus , alasuku Cerasus : Kirsikat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta-aika Ruskaväri Erikoisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Prunus fruticosa ' Altaiskaja Latoshkaja' TTA-071 I - IV 5. - 6. Prunus fruticosa 'Maksimovskaja' TTA-072 I - IV 5. - 6. Prunus pensylvanica 'Bertta' TTA-007 I - VI 5. - 6. punainen Riippamuoto Prunus pensylvanica 'Katri' TTA-008 I - VI 5. - 6. punainen Hyvä runkomuoto. Kukat, marjat, syysväri Prunus pensylvanica 'Ainola' TTA-222 I - VI 5. - 6. punainen Hyvä runkomuoto. Kukat, marjat, syysväri Prunus pensylvanica TTA-503 siemenlähde I - VI 5. - 6. punainen TTA-008, TTA-222 ja TTA223 muodostama siemenlähde Prunus pensylvanica 'Ylitornio' TTA-223 I - VI 5. - 6. punainen Erityisen runsaskukkainen. Hyvä runkomuoto Prunus pensylvanica I - VI 5. - 6. punainen Kevätkukinta, marjat ja syysväri Prunus pensylvanica I - VI 5. - 6. punainen Kevätkukinta, marjat ja syysväri Prunus pensylvanica I - VI 5. - 6. punainen Kevätkukinta, marjat ja syysväri 116 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Prunus , alasuku Cerasus : Kirsikat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta-aika Ruskaväri Erikoisominaisuus Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Prunus avium I -? 6 Perusrunkoina käytettyjä kantoja menestynyt paikoin. Prunus besseyi ? Prunus cerasus I - IV 6 Hedelmäpuita. Prunus cerasus 'Rhexii' I - II 6 Kerrannaiset valkeat kukat. Vanha lajike Prunus x eminensis ? Pallomainen pensas Prunus glandulosa ? Vaaleanpunainen kukka. Prunus x gondouinii Ia 5 Prunus incisa I? 5 Vaaleanpunainen kukka Prunus jamasakura I? Prunus laurocerasus Ia Ainavihanta Prunus mahaleb Ib 5. - 6. Prunus maximowiczii I - III 5. - 6. Prunus nipponica I - II? 5. - 6. Prunus sargentii I - III 5 Upea roosa kukinta. Lehtien kevätväri punainen. Prunus S argentii-ryhmä 2 lajiketta I - II 5 Ruusunpunainen kukinta Prunus Sato Zakura -ryhmä 5 lajiketta I? 5 Prunus x subhirtella I? Puolikerrannainen, tummanruusunpunainen kukka Prunus tomentosa I - II (III) Pensasmainen, marjat syötävät. 117 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Prunus , alasuku Cerasus : Kirsikat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytysmenetelmä Säilytyspaikka Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Prunus fruticosa ' Altaiskaja' TTA-071 K, INV LAU, TUO INV, P 2 x 3 Ei tarpeen Prunus fruticosa 'Maksimovskaja' TTA-072 K, INV LAU, TUO INV, P, S 2 x 3 Ei tarpeen Prunus pensylvanica 'Bertta' TTA-007 K, INV LAU, TUO INV, P, S 3 x 4 Kyllä Prunus pensylvanica 'Katri' TTA-008 K, INV LAU, TUO S, INV 3 x 4 Kyllä Prunus pensylvanica 'Ainola' TTA-222 K, INV LAU, TUO S, INV 3 x 4 Kyllä Prunus pensylvanica TTA-503 siemenlähde K, INV LAU, TUO S 3 x 4 Kyllä Prunus pensylvanica 'Ylitornio' TTA-223 K, INV LAU, TUO S, INV 3 x 4 Kyllä Kerättävät: Prunus avium kerätään K INV, P 3 x 4 Ei tarpeen Prunus cerasus 'Rhexii' kerätään K Varttamalla, INV 3 x 4 Kyllä Prunus sargentii kerätään K S, INV 3 x 4 Ei tarpeen Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, KINS = in situ löytöpaikka, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 118 Prunus Padus –ryhmän säilytysohjeet Marja Uusitalo MTT Kasvintuotannon tutkimus, Tutkijantie 28, 96900 Saarenkylä, marja.uusitalo@mtt.fi Suku: Prunus, tuomet, kirsikat, luumut, mantelit Alasuku: Padus, tuomet Heimo: Rosaceae, ruusukasvit Yleistä Tuomet ovat kesävihantia, yksikotisia puita tai kookkaita pensaita. Kukinto on yleensä terttu. Tavallisimmin valkoiset kukat ovat kaksineuvoisia. Verhiö ja teriö ovat erilehtisiä ja säteittäisiä. Hedelmä on yksisiemeninen luumarja. Tuomet lisääntyvät pääasiassa kasvullisesti taivukkaista ja juurivesoista. Siemenet itävät hitaasti ja vaativat kylmäkäsittelyn itääkseen. Tuomi tunnetaan jo antiikin ajoilta. Rohdoskasvinakin käytetty metsätuomi lienee suomalaisten pihojen ensimmäisiä koristekasveja. Tuomien alasukuun kuuluvia lajeja esiintyy luonnonvaraisena Euraasian ja Amerikan mantereilla. Metsätuomella, Prunus padus, on Prunus-suvun lajeista laajin levinneisyys- alue, ja se on suvun lajeista talvenkestävin. Metsätuomen levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa 71º leveysvyöhykkeelle. Tuomet muuntelevat paljon. Luonnosta on esimerkiksi löydetty ja nimetty neljä metsätuomen alalajia (subsp. padus, petraea, borealis ja pubescent) ja kaksikymmentä muunnosta tai muotoa, jotka eroavat toisistaan pääasiassa kukkien (ja lehtien) värin, koon, kerrannaisuuden sekä puun kasvutavan osalta (Taulukko 2: Monimuo- toisuus). Suomessa myydään vain kahta metsätuomen koristelajiketta. Suo- messa luonnonvaraisten metsätuomen ja oratuomen, Prunus spinosa, lisäksi meillä viljellään Kaukoidässä luonnonvaraisena esiintyvää tuohituomea, Prunus maackii, sekä Pohjois-Amerikasta kotoisin olevia virginiantuomea, Prunus virginiana, ja kiiltotuomea, Prunus serotina. MTT:n kokoelmista löytyy neljä eri tuomilajia ja yhdeksän alkuperää (Taulukko 1: Nimistö ja alkuperät). Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kokoelmat, Prunus, puuvartiset koriste- kasvit, tuomet Käyttö Tuomia viljellään talvenkestävyytensä, nopeakasvuisuutensa sekä aikaisen ja näyttävän kukintonsa vuoksi. Kukinta-aika on erittäin lyhyt, yleensä muuta- mia päiviä ja korkeintaan viikko. Tuomia käytetään sekä yksittäis- että puis- 119 topuina. Nopea- ja reheväkasvuisina ne muodostavat tehokkaan suojakasvilli- suuden. Tuomet kuuluvat luonnonmukaisten viheralueiden peruslajistoon. Erinomaisen palautumiskykynsä ansiosta ne säilyvät elinvoimaisina kasvin- syöjistä huolimatta. Tuomet lisäävät luonnon monimuotoisuutta taajama- alueilla. Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Tuomet ovat yleensä vaatimattomia kasvupaikkansa suhteen. Ne kuitenkin viihtyvät parhaiten tuoreessa, ravinteikkaassa ja savipitoisessa maassa. Laa- jan juuristonsa vuoksi ne sietävät ajoittaista kuivuutta ja seisovaa vettä. Kos- ka tuomet kasvavat luonnossa usein puiden aluskasveina, ne sietävät myös varjostusta. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Säilytettävät lajit Tuomet kukkivat parhaiten avoimella kasvupaikalla. Siksi avonainen pelto sopii hyvin tuomien säilytyspaikaksi. Tilaavaativia. Kasvupaikka on rajattava juurimatolla tms. ja siementaimet poistettava lajikkeista (Taulukko 3: Säily- tys). Kannat säilytetään Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksessa Piikkiös- sä ja Laukaassa kenttäkokoelmissa sekä pohjoisessa menestyvien kantojen osalta Lapin tutkimusasemalle perustettavassa arboretumissa. Kokoelmien täydennystarpeet Kokoelmia suositellaan täydennettävän neljällä metsätuomen muunnoksella tai muodolla sekä kiiltotuomella (Taulukko 2: Monimuotoisuus). Kokoelmien uudistaminen Kenttäsäilytyksessä tuomet ovat pitkäikäisiä. Hyväkuntoisen kasvuston uu- simistarve korkeintaan 30 vuoden välein. Vaativat ajoittain kuivuneiden, tai vioittuneiden oksien ja haarojen poistoja. Uudistettaessa kasvusto voidaan leikata kokonaan poikki läheltä maan pintaa. Kirjallisuus Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. 120 Uusitalo, M. 2004. European bird cherry (Prunus padus L.) − a biodiverse wild plant for horticulture. Agrifood Research Reports 61. 82 p. ISBN 951- 729-919-2. Tuohituomi (Prunus maackii). Kuva Marjatta Uosukainen. 121 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Prunus: tuomet Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Prunus maackii TTA-11 tuohituomi / gulbarkig hägg Liettua, Kaunas LAU (a) Prunus maackii TTA-12 tuohituomi / gulbarkig hägg Jyväskylä LAU (m,a) Prunus padus TTA-09 tuomi / hägg Elimäki, Mustila LAU (a) Prunus padus KIR-063 tuomi / hägg Horog LAP (a) Prunus padus 'Colorata' purppuratuomi / blodhägg MTT Pälkäne/Klevshult, Småland, Ruotsi LAU (m,k) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Prunus padus subsp. borealis tuomi / hägg Prunus padus f. pendula tuomi/hägg Prunus padus f. plena tuomi/hägg Prunus padus var. roseiflora tuomi/hägg Prunus padus f. spaethii tuomi/hägg Prunus serotina kiiltotuomi/glanshägg Prunus spinosa oratuomi Prunus virginiana rusotuomi / schuberthägg Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAP: MTT, Apukka a: avomaa LAU: MTT, Laukaa k: kasvihuone PTU/ARB: MTT, Arboretum Yltöinen, Piikkiö m: mikrolisäys s: siemen 122 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Prunus: tuomet Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menes- tyminen Kukinta- aika Ruskaväri: lehdet /marjat Erityisominaisuus (myös erityskäyttö) MTT:n kokoelmissa: Prunus maackii TTA-11 I-VI 6a vaal.kelt./musta kell.rusk. runko, kuori irtoilee liuskoina, yl. juurivesaton, kukat tertuissa Prunus maackii TTA-12 I-VI 6a vaal.kelt./musta kell.rusk. runko, kuori irtoilee liuskoina, yl. juurivesaton, kukat tertuissa Prunus padus TTA-09 I-VIII 5d/6a kellert./musta talvenkestävä, nopeakasvuinen, aikaisin kukkiva Prunus padus KIR-063 I-VIII 5d/6a kellert./musta talvenkestävä, nopeakasvuinen, aikaisin kukkiva Prunus padus 'Colorata' I-VI 5d/6a tumm.pun./musta vaaleanpunakukkainen, lehdet, silmut ja nuoret versot punert. Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Prunus padus subsp. borealis ( 'Laila') I-VIII 6d/7a kellert./musta pensas, pystyt kukinnot, lehtien alapinta ja versot karvaiset Prunus padus f. pendula Oulu: I-V(VII)? 5d/6a kellert./musta hennon riippaoksainen Prunus padus f. plena Oulu: I-V(VII)? 5d/6a kellert./musta kerrottukukkainen Prunus padus var. roseiflora Oulu: I-V(VII)? 5d/6a kellert./musta vaaleanpunakukkainen Prunus padus f. spaethii Oulu: I-V(VII)? 5d/6a kellert./musta suurikukkainen Prunus serotina I-III 6a /pun.musta juurivesaton, kiiltävälehtinen Prunus spinosa I-II 5d /sinimusta orainen pensas, kukat tavall. yksittäin Prunus virginiana 'Schubert' I-IV 6a tumm.pun./tumm.pun tumman violetinpunaiset lehdet, kellertävät tertut Oulu = NGB:n Prunus-projekti 123 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Prunus: tuomet Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Säilytys- menetelmä / Säilytys- paikat Lisäys- tapa Istutus- tiheys Juuriston eristäminen / siemen- taimien poisto Valo- vaatimus Kosteus Ravin- teikkuus MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Prunus maackii TTA-11 K TUO, LAU P 3 x 4 ei / kyllä A-Pv Tuo-Mär Ra+++ Prunus maackii TTA-12 K TUO, LAU P 3 x 4 ei / kyllä A-Pv Tuo-Mär Ra+++ Harkittavat: Prunus padus TTA-09 K TUO, LAU P 3 x 4 kyllä / kyllä A-Pv Tuo-Mär Ra++(+) Prunus padus KIR-063 K TUO, LAU P 3 x 4 kyllä / kyllä A-Pv Tuo-Mär Ra++(+) Prunus padus 'Colorata' K TUO, LAU P 3 x 4 kyllä / kyllä A-Pv Tuo-Mär Ra++(+) Kerättävät: Prunus padus subsp. borealis suomalainen pohjoinen kanta puuttuu Prunus spinosa P 2 x 3 kyllä / kyllä A Kui-Tuo Ra+++ Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro , P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 124 Rhododendron–ryhmän säilytysohjeet Marjatta Uosukainen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjatta.uosukainen@mtt.fi Suku: Rhododendron L., alppiruusut, atsaleat Heimo: Ericaceae, kanervakasvit Yleistä Alppiruusut ovat aina- tai kesävihantia, piikittömiä, yksikotisia pensaita tai varpuja. Lehdet ovat kierteisesti, ruodilliset, lehtilapa on ehyt, laidoiltaan ehyt. Kukinto on sarjamainen latvaterttu, kukat ovat kaksineuvoisia, verhiö on tavallisesti pieni, 5-liuskainen. Teriö on tyypillisesti kellomainen – suppi- lomainen, tavallisesti melkein säteittäinen, laide on 5-liuskainen. Heteitä on 5-10 kpl. Hedelmä on kota. Alppiruusuja on nykyluokituksen mukaan noin 1000 lajia. Suurin osa lajeista on meillä tulokaslajeja. Luonnonvaraisia lajeja ovat varpumaiset lapinalppi- ruusu (Rhododendron lapponicum) ja suopursu (R. tomentosum, syn. Ledum palustre). Suku on jaettu alasukuihin (Taulukko 1: Nimi ja alkuperätiedot). Alppiruusujen suku on hyvin monimuotoinen. (Taulukko 2: Monimuotoi- suus). Tunnetuimmat suuri- ja keskikokoiset, suurilehtiset ja -kukkaiset alppi- ruusut kuuluvat alasukuun Hymenanthes eli elepidootit, johon kuuluu kaikki- aan 280 lajia. Tämän alasuvun lajit ovat meillä puistoissa ja puutarhoissa eniten viljeltyjä alppiruusuja. Suurin lajimäärä on alasuvussa Rhododendron, lepidootit eli suomulliset alppiruusut. Nämä lajit ovat yleensä pienikokoisia ja niiden kukat ja lehdet ovat pienet. Lehdissä, versoissa ja nupuissa on pis- teinä näkyviä kilpikarvoja. Lehdet ovat ainavihannat tai syksyllä osittain varisevat. Alasukuun Tsutsusi eli japanilaiset atsaleat, kuuluu kaikkiaan 110 lajia, myös kaikkien tuntema ruukkuatsalea. Loput lajit jakaantuvat alasukui- hin Azaleastrum, Candidastrum, Mumeazalea ja Therorhodion. KESKAS- tutkimuksessa ei alppiruusuihin juuri kiinnitetty huomiota, koska Suomessa oli silloin jo meneillään Helsingin yliopiston 1970-luvulla käynnistämä jalos- tusohjelma. Mustilan arboretumissa on vuosikymmenien aikana testattu kymmeniä lajeja, joista noin 30 on menestynyt kohtalaisesti. Suomessa mer- kittävin ja maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisin laji on mustilanalppiruusu (R. brachycarpum var. tigerstedtii). Tätä lajia on käytetty suomalaisen alppi- ruusujalostuksen peruslajina. Helsingin yliopiston käynnistämästä alppiruusujalostusohjelmasta valikoitu aineisto (52 kantaa) siirtyi MTT:n Laukaan toimipisteeseen 1980-luvun lop- 125 pupuolella. Samalla siirtyi myös valittujen lajikkeiden jalostajanaineiston ylläpito ja lajikkeiden alkulisäys. Vuodesta 1992 lähtien uudet lajikkeet on valittu Laukaassa. Aineistolla on myös tehty jatkojalostusta tavoitteena pa- rantaa erityisesti pienten alppiruusujen talvenkestävyyttä ja värikylläisyyttä. MTT:n kokoelmissa olevien alppiruusulajikkeiden lisäksi Viljelykasvien nimistössä on mainittu 58 alppiruusulajia ja ryhmää ja suomalaisessa alppi- ruusukirjassa (Väinölä & Jussila) on käsitelty lähes 450 lajia, ryhmää tai laji- ketta. Suuri osa mainituista lajeista, ryhmistä ja lajikkeista ovat Suomessa vasta kokeiluasteella olevia tulokkaita. Suomessa alppiruusuja on kasvatettu perinteisesti etupäässä etelärannikolla. Kotimaisten lajikkeiden tultua markkinoille alppiruusuja on ollut mahdollista kasvattaa Kajaani-Oulu-linjan eteläpuolella. Lajien ja lajikkeiden välillä on eroja talvenkestävyydessä, kasvutavassa, lehtien muodossa ja karvoituksessa, kukinta-ajassa ja kukkien koossa, muodossa ja värisävyissä. (Taulukko 2: Monimuotoisuus). Avainsanat: alppiruusut, atsaleat, geenipankit, geenivarat, kokoelmat, puu- vartiset koristekasvit, Rhododendron Käyttö Alppiruusuja kasvatetaan ensisijaisesti niiden näyttävän kukinnan ja toisaalta komean, ainavihannan lehdistön vuoksi. Atsaleoilla käytön ensimmäinen peruste on myös kirkkaan värinen, runsas kevätkukinta. Tämän lisäksi useimmat atsaleat saavat syksyllä loistavan punaisen, oranssin tai keltaisen syysvärityksen. Hyvin perustettu alppiruusuryhmä oikein sijoitetussa istutus- paikassa on yleensä varsin helppohoitoinen. Alppiruusut soveltuvat yksittäis-, ryhmä-, aidanne- tai peittokasveiksi. Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Ainavihannat, suurilehtiset alppiruusut ovat pääsääntöisesti suojaisten, var- joisten paikkojen kasveja. Tästä syystä niille paras säilytyspaikka on mie- luummin puistomainen istutus kuin avoin pelto. Hyvä kasvuympäristö on havupuukasvillisuuden suojaama puisto, tuorepohjainen mäntyvaltainen puis- tometsä tai rakennuksen pohjoisseinusta. Erityisen tarkkoja varjovaatimuksen suhteen ovat nukka-alppiruusuristeymät ja pienet kääpiöalppiruusut. Useat kesävihannat atsaleat sen sijaan viihtyvät jopa täysin aurinkoisillakin kasvu- paikoilla. Kaikki alppiruusut ovat happaman maan kasveja. Kasvualustan tulee kuiten- kin olla lähtökohtaisesti kivennäismaata, jota parannetaan tarvittaessa tur- peella ja jopa savimullalla. Paras kasvualusta on kivinen, humuspitoinen, 126 tuore moreenimaa. Kasvupaikalla ei saa olla juuristoalueella seisovaa vettä. Mikäli kasvualusta on savipohjaisella maalla, on alppiruusuistutus perustetta- va maan pinnalle rakennettavaan kohopenkkiin. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Säilytettävät kannat (Taulukko 3: Säilytys) ylläpidetään Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksessa Piikkiössä ja Laukaassa kenttäkokoelmissa. Mikro- lisäys onnistuu useimmilla suvun lajeilla helposti ja aineistot voidaan säilyt- tää hitaan kasvun olosuhteissa useita kuukausia ilman uusia lisäysjakoja. Tarvittaessa mikrolisäys soveltuu alppiruusuille kenttäsäilytystä tukevana säilytysmuotona ja on edullisin menetelmä aineistoa uudistettaessa. Toisesta kenttäsäilytyspaikasta voidaan luopua, kun aineisto saadaan kryosäilytyk- seen. Säilytettävät lajit Suomalaisia alppiruusulajikkeita on toistaiseksi nimetty 17 kpl, joiden jalos- tajanaineiston säilytys on MTT:n vastuulla. Näiden lisäksi on Suomessa kes- täviksi todettuja ja valittuja atsaleakantoja on varmennetussa taimituotannos- sa 7 kpl. (Taulukko 3: Säilytys). Kokoelmien täydennystarpeet MTT:n kokoelmista puuttuu tällä hetkellä jalostuksen kannalta tärkein ja maailmanlaajuisestikin merkittävin laji eli mustilanalppiruusu. Tämä laji on kuvattu maailman tietoisuuteen Mustilassa, lajin alkuperäistä muotoa ei var- muudella tunneta Koreasta. Suomella on suuri vastuu tämän maailman kestä- vimpänä tunnetun alppiruusun säilymisessä. Vaikka laji on ylläpidossa Mus- tilan arboretumissa, olisi lajin säilyminen taattava toisella säilytyspaikalla. Lajin sisäinen geneettinen vaihtelu on mahdillista taltioida ristiinpölyttämällä Mustilassa olevia yksilöita ja ottamalla säilytettäväksi siemenkylvöksen kautta saatujen yksilöiden muodostama populaatio. MTT:n kokoelmissa on runsaasti jalostusohjelmiin kuuluvaa alppiruusuai- neistoa, joka on edelleen valinnan kohteena ja näiltä osin MTT:n kokoelmien täydennystarve tarkentuu jalostusohjelmien edetessä. Alppiruusujen säilytyk- sestä on tarpeen keskustella ja sopia eri kokoelmia ylläpitävien tahojen kans- sa. Kokoelmien uudistaminen Kenttäsäilytyksessä alppiruusut ovat pitkäikäisiä. Hyväkuntoisen kasvuston uusimistarve on yli 30 vuoden välein. Pensaat vaativat säännöllistä kuivunei- den tai vioittuneiden oksien ja haarojen poistoja sekä muutamien vuosien 127 välein kasvualustan humuspitoisuuden lisäämistä. Mikäli pensaiden versos- toon tulee pahoja talvivaurioita, kasvustoa voidaan uusia leikkaamalla pen- saat alas läheltä maan pintaa. Kirjallisuus Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. Bean, W.J.1987. Trees & shrubs hardy in the British Isles. (Eds. D.L. Clarke and G. Taylor. Eigth Edition Revised, third impression) Volume III N-Rh. 973 p. John Murray, London. ISBN 0-7195-2427-x. Dirr, M.A. & Heuser, C.W. Jr., 1987. The reference manual of woody plant propagation. From seed to tissue culture. 239 p. Varsity Press, Inc. Ath- ens, Georgia. ISBN 0-942375-00-9. Hagman, M. & Autio, A. 1999. Mustilanalppiruusun tarina. Sorbifolia 30(1): 25-30. ISSN 0359-3568. Uosukainen, M. & Tigerstedt, P. M. A. 1988. Breeding of frosthardy rhodo- dendrons. Journal of Agricultural Science in Finland 60: 235-254. Uosukainen, M. 1993. Arboretum Mustila – a gene bank for rhododendron breeding. Mustila Arboretum as a centre for introducing and breeding Shrubs and trees. Proceedings of the 90th anniversary jubilee symposium of Mustila Arboretum. Moisio Manor 19-21 August 1992. Yliopistopaino, Helsinki. ISBN 952-90-5015-1. Uosukainen, M. 1999. Ensimmäiset suomalaiset alppiruusulajikkeet. Sorbifo- lia 30(1): 17-24. ISSN 0359-3568. Väinölä, A. & Jussila, O. 2002. Alppiruusut. Kustannusosakeyhtiö Tammi. 193 p. Helsinki. ISBN 951-31-2375-8. 128 Kevätatsalea (Rhododendron × fraseri). Kuva Sirkka Juhanoja. Alppiruusun jalostusaineistoa Piikkiössä. Kuva Mika Raivonen. 129 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Rhododendron , alppiruusut Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Alasuku: Hymenanthes, elepidootit Suurilehtiset alppiruusut Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Helsinki University' TTA-151 marjatanalppiruusu MTT Laukaa / Helsinki, Etelä-Haaga LAU (m,a), PTU /ARB(a) Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Peter Tigerstedt' TTA-150 marjatanalppiruusu MTT Laukaa / Helsinki, Etelä-Haaga LAU (m,a), PTU /ARB(a) Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'St Michel' TTA-154 marjatanalppiruusu MTT Laukaa / Helsinki, Etelä-Haaga LAU (m,a), PTU /ARB(a) Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Pekka' H-051 marjatanalppiruusu MTT Laukaa / Helsinki, Etelä-Haaga LAU (m,a), PTU /ARB(a) Rhododendron Smirnowii-ryhmä 'Marketta' MU-046 nukka-alppiruusu/vresrhododendron MTT Laukaa/ Elimäki, Mustilan arboretum LAU (m,a) Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Haaga' TTA149 marjatanalppiruusu MTT Laukaa / Helsinki, Etelä-Haaga LAU (m,a), PTU /ARB(a) Rhododendron Smirnowii-ryhmä 'Hellikki' TTA-153 nukka-alppiruusu/vresrhododendron MTT Laukaa / Elimäki LAU (m,a), PTU /ARB(a) Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Axel Tigerstedt' H-099 marjatanalppiruusu MTT Laukaa / Helsinki, Etelä-Haaga LAU (m,a) Rhododendron Catawbiense-ryhmä 'Eino' H-017 puistoalppiruusu/parkrhododendron MTT Laukaa / Helsinki, Etelä-Haaga LAU (m,a) Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Mauritz' H-004 marjatanalppiruusu HY, jalostajan aineisto LAU (m,a) Rhododendron Smirnowii-ryhmä 'Pohjolas' Daughter' TTA-155 nukka-alppiruusu/vresrhododendron MTT Laukaa / Mikkeli LAU (m,a), PTU /ARB(a) Rhododendron Yakushimanum-ryhmä 'Kullervo' TTA-545 yakushimanalppiruusut/praktrhododendron MTT Laukaa/ Helsinki, Kaivopuisto LAU (m,a), PTU /ARB(a) Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä ' Raisa' MU-042 marjatanalppiruusu MTT Laukaa/ Elimäki, Mustilan arboretum LAU (k,m) Rhododendron Repens-ryhmä ' Elviira' TTA-152 lamoalppiruusu/revrhododendron MTT Laukaa / Elimäki LAU (m,a), PTU /ARB(a) Rhododendron Wardii-ryhmä 'Venla' TTA-457 kelta-alppiruusu/gulrhododendron MTT Laukaa/ Elimäki,Mettäläntie 14 LAU (m,a) Rhododendron Wardii-ryhmä 'Kaino' TTA-458 kelta-alppiruusu/gulrhododendron MTT Laukaa/ Elimäki,Mettäläntie 14 LAU (m,a) Rhododendron Wardii-ryhmä 'Vieno' TTA-447 kelta-alppiruusu/gulrhododendron MTT Laukaa/ Elimäki,Mettäläntie 14 LAU (m,a) Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAU: MTT, Laukaa a: avomaa PTU/ARB: MTT, Arboretum Yltöinen, Piikkiö k: kasvihuone m: mikrolisäys 130 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Rhododendron , alppiruusut Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Alasuku: Pentanhera, atsaleat Rhododendron Ghent-ryhmä 'Aamurusko' TTA-128 gentinatsalea/ghentazalea MTT Laukaa/Elimäki, Mustilan arboretum LAU (k,m,a) Rhododendron canadense 'Violetta' TTA-017 kanadanatsalea MTT Laukaa/Elimäki, Mustilan arboretum LAU (m,a) Rhododendron x fraseri FinE KESKAS-609 kevätatsalea/fraserazalea MTT Laukaa/Elimäki, Mustilan arboretum LAU (m,a) Rhododendron Ghent-ryhmä 'Kullannuppu' TTA-079 gentinatsalea/ghentazalea MTT Laukaa/ Elimäki LAU (k,m,a) Rhododendron Rustica Mixture-ryhmä 'Ruususen Uni' TTA-421 atsalea MTT Laukaa/Elimäki, Mustilan arboretum LAU (k,m,a) Rhododendron slippenbachii TTA-281 kuningasatsalea/koreansk azalea MTT Laukaa/Elimäki, Mustilan arboretum LAU (a) Alasuku: Rhododendron , lepidootit Rhododendron dauricum TTA-304 dahurianalppiruusu/vinteralpros MTT Laukaa/ Pekka Jyränkö/ Kustavi LAU (m,a) Jalostusaineistoa: 54 kantaa aplpiruusu- ja atsalearisteymiä Helsingin yliopisto ja MTT Laukaa LAU (m,a,k) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: 58 lajia ja ryhmää alppiruusut ja atsaleat/rhododendron Tulokkaita 131 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Rhododendron , alppiruusut Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta- aika Ruskaväri Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Alasuku: Hymenanthes, elepidootit Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Helsinki University' TTA-151 I - V 6. ainavihanta Kukat roosan väriset. Kookas yli 2 m Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Peter Tigerstedt' TTA-150 I - IV 6. ainavihanta Kukat valkoiset, tummalaikkuiset. Kookas, yli 2 m Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'St Michel' TTA-154 I - V 6. ainavihanta Valkoiset/vaaleanpunaiset kukat. Korkeus yli 3 m. Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Pekka' H-051 I - IV 6. ainavihanta Vaaleanpunaiset kukat. Yli 2,5 m korkea. Rhododendron Smirnowii-ryhmä 'Marketta' MU-046 I - III 6. ainavihanta Suuret punavalkoiset kukat. Korkeus 2 m. Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Haaga' TTA149 I - V 6. ainavihanta Ruusunpunaiset kukat. Pyöreä 2 m korkea pensas. Rhododendron Smirnowii-ryhmä 'Hellikki' TTA-153 I - III 6. ainavihanta Purppuranpunaiset kukat, valkonukkaiset lehdet. 1,5 m. Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Axel Tigerstedt' H-099 I - III 6. ainavihanta Valkoiset kukat. Säännöllisen pyöreä, 1,5 m korkea. Rhododendron Catawbiense-ryhmä 'Eino' H-017 I - III 6. ainavihanta Purppuranpunaiset kukat. Lamoavakasvuinen, 1,5 m. Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Mauritz' H-004 I - II(III) 5.-6. ainavihanta Kirsikanpunaiset kukat. Pystykasvuinen, 1,5 m. Rhododendron Smirnowii-ryhmä 'Pohjolas' Daughter' TTA-155 I - III 5.-6. ainavihanta Suuret violetit/valkoiset kukat. Ryömivä peittopensas. Rhododendron Yakushimanum-ryhmä 'Kullervo' TTA-545 I - IV 6. ainavihanta Vaaleanpuna-valkoiset kukat. Kaunis pyöreä pensas, 1,3 m. Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä ' Raisa' MU-042 I - III 6. ainavihanta Purppuranpunaiset pienet kukat. Tuuhea peittopensas, 1 m. Rhododendron Repens-ryhmä ' Elviira' TTA-152 I - IV 5.-6. ainavihanta Kirsikanpunaiset kukat. Kääpiöalppiruusu, korkeus 0,75 m. Rhododendron Wardii-ryhmä 'Venla' TTA-457 I - II(III) 5.-6. ainavihanta Ruusunpunaiset kukat. Kääpiöalppiruusu, korkeus 0,75 m. Rhododendron Wardii-ryhmä 'Kaino' TTA-458 I - II(III) 5.-6. ainavihanta Vaaleanpuna-vakoisetkukat. Kääpiöalppiruusu 0,75 m. Rhododendron Wardii-ryhmä 'Vieno' TTA-447 I - II(III) 5.-6. ainavihanta Kellertävän vaaleanpunaiset kukat. Kääpiöalppiruusu 0,5 m. 132 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Rhododendron , alppiruusut Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta- aika Ruskaväri Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Alasuku: Pentanhera, atsaleat Rhododendron Ghent-ryhmä 'Aamurusko' TTA-128 I - III 5.-6. kellanoranssi Loistavan orannsinpunainen kukka. Rhododendron canadense 'Violetta' TTA-017 I - V 5. punainen Violetit kukat. Hidaskasvuinen, aurinkoisten paikkojen laji. Rhododendron x fraseri FinE KESKAS-609 I - V 5. oranssi-punainen Ruusunpunaiset kukat. Aurinkoisten paikkojen laji. Rhododendron Ghent-ryhmä 'Kullannuppu' TTA-079 I - II(III) 6. keltainen Kukat loistavan keltaiset. Rhododendron Rustica Mixture-ryhmä 'Ruususen Uni' TTA-421 I - III 6. kelta-punainen Kukat pastellinsävyiset vaaleanpunaiset, kerrotut, steriilit. Rhododendron slippenbachii TTA-281 I - III 5.-6. keltainen Kookkaat lähes valkoiset kukat. Kestävä vanha kanta. Alasuku: Rhododendron , lepidootit Rhododendron dauricum TTA-304 I - III 5. kellanvihreä Aikaisin keväällä kukkiva pienilehtinen alppiruusu. Jalostusaineistoa: 54 kantaa Suomessa valikoitunut kestävä geeniaines. Viljelykasvien nimistössä lisäksi: 58 lajia ja ryhmää Enimmäkseen uusia tulokkaita. 133 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Rhododendron , alppiruusut Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytys- menetelmä Säilytys- paikka Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Alasuku: Hymenanthes, elepidootit Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Helsinki University' TTA-151 K,INV TUO, LAU INV 2 x 3 Ei tarpeen Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Peter Tigerstedt' TTA-150 K,INV TUO, LAU INV 2 x 3 Ei tarpeen Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'St Michel' TTA-154 K,INV TUO, LAU INV 3 x 4 Ei tarpeen Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Pekka' H-051 K,INV TUO, LAU INV 3 x 4 Ei tarpeen Rhododendron Smirnowii-ryhmä 'Marketta' MU-046 K,INV TUO, LAU INV 2 x 3 Ei tarpeen Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Haaga' TTA149 K,INV TUO, LAU INV 2 x 3 Ei tarpeen Rhododendron Smirnowii-ryhmä 'Hellikki' TTA-153 K,INV TUO, LAU INV 1,5 x 2 Ei tarpeen Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Axel Tigerstedt' H-099 K,INV TUO, LAU INV 1,5 x 2 Ei tarpeen Rhododendron Catawbiense-ryhmä 'Eino' H-017 K,INV TUO, LAU INV 1,5 x 2 Ei tarpeen Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä 'Mauritz' H-004 K,INV TUO, LAU INV 1,5 x 2 Ei tarpeen Rhododendron Smirnowii-ryhmä 'Pohjolas' Daughter' TTA-155 K,INV TUO, LAU INV 2 x 3 Ei tarpeen Rhododendron Yakushimanum-ryhmä 'Kullervo' TTA-545 K,INV TUO, LAU INV 1,5 x 2 Ei tarpeen Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä ' Raisa' MU-042 K,INV TUO, LAU INV 1,5 x 2 Ei tarpeen Rhododendron Repens-ryhmä ' Elviira' TTA-152 K,INV TUO, LAU INV 1 x 2 Ei tarpeen Rhododendron Wardii-ryhmä 'Venla' TTA-457 K,INV TUO, LAU INV 1 x 2 Ei tarpeen Rhododendron Wardii-ryhmä 'Kaino' TTA-458 K,INV TUO, LAU INV 1 x 2 Ei tarpeen Rhododendron Wardii-ryhmä 'Vieno' TTA-447 K,INV TUO, LAU INV 1 x 2 Ei tarpeen 134 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Rhododendron , alppiruusut Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytys- menetelmä Säilytys- paikka Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Alasuku: Pentanhera, atsaleat Rhododendron Ghent-ryhmä 'Aamurusko' TTA-128 K,INV TUO, LAU INV 1 x 2 Ei tarpeen Rhododendron canadense 'Violetta' TTA-017 K,INV TUO, LAU INV 1 x 2 Ei tarpeen Rhododendron x fraseri FinE KESKAS-609 K,INV TUO, LAU INV 1 x 2 Ei tarpeen Rhododendron Ghent-ryhmä 'Kullannuppu' TTA-079 K,INV TUO, LAU INV 1 x 2 Ei tarpeen Rhododendron Rustica Mixture-ryhmä 'Ruususen Uni' TTA-421 K,INV TUO, LAU INV 1 x 2 Ei tarpeen Rhododendron slippenbachii TTA-281 K,INV TUO, LAU INV 1 x 2 Ei tarpeen Alasuku: Rhododendron , lepidootit Rhododendron dauricum TTA-304 K, INV TUO, LAU INV 1 x 2 Ei tarpeen Harkittavat: Jalostusaineistoa: 54 kantaa harkitaan K INV Viljelykasvien nimistössä lisäksi: 58 lajia ja ryhmää harkitaan K INV, S Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, KINS = in situ löytöpaikka, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 135 Rosa –ryhmän säilytysohjeet Kristiina Antonius MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, Myllytie 10, 31600 Jokioinen, kristii- na.antonius@mtt.fi Suku: Rosa– ruusut Heimo: Rosaceae – ruusukasvit Yleistä Ruusut ovat kesävihantia, piikkisiä, usein juurivesallisia, yksikotisia pensaita tai köynnöksiä. Luonnonvaraisena ruusuja kasvaa vain pohjoisella pallonpuoliskolla, pääasi- assa lauhkeilla seuduilla, tosin eräät lajit ovat levinneet jopa Euraasian ja Pohjois-Amerikan arktisille seuduille. Ruusut ovat luonnossa erityisesti suo- jaisten vuoristolaaksojen kasveja, jotka hakeutuva usein metsänreunoihin. Suomesta löytyy luonnonvaraisena kuusi ruusulajia: karjalanruusu (R. acicu- laris), metsäruusu (R. majalis), koiranruusu (R. canina), orjanruusu (R. du- malis), iharuusu (R. mollis) ja okaruusu (R. sherardii). Näistä vain metsä- ruusua tavataan koko maasta. Muut luontaiset ruusulajimme ovat eteläisiä ja harvinaisia, ja niitä kasvatetaan vain harvoin puistoissa ja puutarhoissa. Ruu- sujen lisääntymistavassa on jokin verran vaihtelua lajeittain. Suurin osa kui- tenkin lisääntyy sekä siementen että kasvullisten juurivesojen avulla. Suomessa ruusujen kasvatus on ilmeisesti alkanut luostareissa, munkkien ja nunnien ylläpitämissä puutarhoissa. Kasviluetteloissa ruusuja on alkanut esiintyä 1600 –luvulta lähtien. Kuitenkin vasta 1800-luvulla ruusuja alettiin kasvattaa yleisemmin lisääntyneen puutarhaviljelyksen myötä, ja silloinkin aluksi vain säätyläisten harrastuksena. Tällöin ruusuntaimia alettiin tuoda aktiivisesti Suomeen lähinnä Keski-Euroopasta, Ruotsista, Virosta ja Venä- jältä. Koko kansan puutarhoja koristamaan ruusut pääsivät vasta lähinnä 1900–luvulla. Suomalainen pensasruusulajisto on eurooppalaisittain omaleimainen. Suo- messa kohtaavat ainutlaatuisesti itäinen ja läntinen ruusuperintö. Puutarhois- samme kasvaa joukko Venäjältä peräisin olevia ruusuja, joita ei tunneta juuri lainkaan muissa Pohjoismaissa, eikä muualla Euroopassa. Lisäksi meille on aikojen kuluessa tuotu lännestä, enimmäkseen Ruotsista, monia syntyperäl- tään keskieurooppalaisia pensasruusuja. Paikallisten ruusukantojen inventoin- ti ja talteenotto käynnistyi yli kaksikymmentä vuotta sitten alkaneen KES- KAS- tutkimuksen myötä. Eri puolilta maata löydettiin monien muiden kas- vien lisäksi myös kestäviä, paikallisia ruusukantoja, monet niistä nimettömi- 136 nä. Myöhemmin niille on annettu lajikenimi, mikä on ollut tarpeen sekä käy- tännöllisistä syistä että myynnin ja markkinoinnin vuoksi. Näiden lajikkeiden alkuperistä on usein olemassa arveluja, mutta niitä ei ole luotettavasti toden- nettu esim. DNA tutkimuksen avulla. KESKAS -tutkimuksen päätyttyä vanhojen ruusujen etsimistä ovat jatkaneet ruusuista kiinnostuneet asianharrastajat. Lisäksi on mm. Helsingin kaupungin rakennusvirastossa käyty läpi Helsingin puistojen vanhoja koristepensaita ja kukkivia pikkupuita, ja tuloksena löytyi lisää vanhoja ruusukantoja. Suoma- laisia vanhoja ruusuja on ollut mukana myös MTT:n tekemissä kantavalinta- kokeissa. Näissä kokeissa on valittu ensimmäisiä parhaita ruusuja FinE- kasveiksi, eli suomalaisiksi valiokasveiksi. Tulevaisuudessa suomalainen ruusulajisto ja –lajikkeisto tulee muuttumaan, kun tähän asti löytyneistä ruusuista pystytään löytämään kaikkein käyttökel- poisimmat lajikkeet. Lisäksi käynnissä oleva suomalaisen ruusun jalostustyö tuo lähitulevaisuudessa markkinoille uusia lajikkeita. (Taulukko 2: Moni- muotoisuus). Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kokoelmat, Rosa, ruusut, puuvartiset koristekasvit Käyttö Ruusulajien talvenkestävyys vaihtelee suuresti: kestävimmät luonnonkannat menestyvät Lapissa saakka, kun taas hyvin suuri osa tuontiruusuista tulee toimeen lähinnä maan eteläisimmissä osissa. Suomalaisessa puutarhassa ruusu on yksi kaikkein perinteikkäimmistä kas- veista. Meillä ruusuja käytetään ensisijaisesti koristekasvina, yksittäispensai- na tai vapaasti kasvavina aidanteina. Maassamme menestyvistä lajeista löy- tyy jonkin verran myös ryhmäruusuja, peittoruusuja ja köynnösruusuja. Useat ruusulajit tuottavat syötäviä kiulukoita. Niiden hyötykäyttö on melko vähäis- tä, mutta koristearvoa on viimeaikoina alettu huomioida. Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Ruusut tarvitsevat lähes aina täyttä aurinkoa. Rosa rugosa, sekä monet Ca- ninae –sektion lajit menestyvät parhaiten hiekkamaassa, vaateliaammille ruusuille on varattava joko multavaa puutarhamaata tai mahdollisuus kastelu- lannoitukseen. Salaojituksen on oltava kunnossa. Lisäksi istutuksen olisi talvimärkyyden estämiseksi parasta olla rinteessä. Juolavehnä on torjuttava erityisen huolellisesti ennen istutusta ja katekankaan levitystä. Ruusujen voimakas vesominen alkaa yleensä vaikeuttaa eri alkuperien erillään pitämis- 137 tä jo muutaman vuoden kuluttua istutuksesta. Ruusukokoelmassa jonkinlai- nen juuristoeritys onkin lähes välttämätön. Lievimmin vesovia lajeja voidaan mahdollisesti istuttaa vierekkäin ilman eristystä, mikäli niiden vesat pysty- tään ulkomuodon perusteella helposti erottamaan toisistaan. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Säilytettävät lajit MTT:n kokoelmissa, poisluettuna tarhapimpinellaruusut, on tällä hetkellä 52 ruusukantaa, jotka edustavat 25 lajia, lajiristeymää tai ryhmää. Ruusuja säily- tetään pääasiallisesti Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksessa Piikkiössä ja Laukaassa kenttäkokoelmissa. Kokoelmien täydennystarpeet Ruusut ovat eräs kaikkein perinteikkäimmistä koristekasviryhmistämme. Maastamme on löydetty lukuisia mielenkiintoisia vanhoja kantoja. Vain pieni osa niistä on mukana MTT:n kokoelmissa. Järjestelmällisen etsimisen ja in- ventoinnin tuloksena paikallisesti menestyneitä, perinteisiä ruusuja löytyisi luultavasti vielä lisääkin. Vanhojen ruusujen arviointi ja pitkäaikaisen ylläpi- don sekä hyödyntämismahdollisuuksien varmistaminen, joko MTT:llä tai muissa kokoelmissa, olisi ensisijaisen tärkeää omaleimaisen ruusuperin- teemme säilyttämiseksi. MTT:n päättyvien kokeiden perusteella olisi ainakin Rosa Francofurtana –ryhmä: ’Sanna’ = ’Elokuu’ = kirkonruusun pohjoinen tyyppi, Rosa majalis ’Hiekkaharju’, Rosa glabrifolia : Oulujoen Taimiston kanta otettava mukaan säilytykseen. Kokoelmien uudistaminen Omajuurisina kasvatettaessa ruusut ovat periaatteessa melko pitkäikäisiä. Suurin osa uudistaa itse tehokkaasti itseään juurivesojen avulla, täysin veso- mattomia ruusuja on vain muutama. Suurin ongelma onkin yleensä juuri- vesojen pitäminen halutulla alueella eri kantojen sekaantumisen välttämisek- si. Ruusukasveilla pidetään ongelmana myös maan väsymistä, minkä vuoksi istutusten paikkaaminen ei ole suositeltavaa ilman maan vaihtamista. 138 Kirjallisuus Alanko, P., Joy, P., Kahila, P. ja Tegel, S. 2002. Suomalainen ruusukirja. 344 s. Gustavsson, L-Å. 1999. Rosor för nordiska trädgårdar. 544 s. Gustavsson, L-Å. 1999. Rosor för nordiska trädgårdar: rosval, användning, skötsel. 288 s. Kirkonruususta (Rosa Francofurtana-ryhmä) tunnetaan vaatimaton, hyvin kestävä tyyppi, jota tavataan eri puolilla Suomea. Kuva Sirkka Juhanoja. 139 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Ruusut, Rosa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen / ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Rosa TTA-551 Liisa Hytönen/Ulla Hakkarainen, Suonenjoki LAU (m) Rosa TTA-552 Liisa Hytönen/Rastun taimisto/emot Ahosen taimistolta 20-30 v. sitten LAU (m) Rosa sp. TTA-601, 91001-5 ruusu Peter Joy/Vihti/HY:n jalostusaineisto LAU (m) Rosa sp. TTA-602, 93A16-1 ruusu Peter Joy/Vihti/HY:n jalostusaineisto LAU (m) Rosa sp. TTA-603, 94091-1 ruusu Peter Joy/Vihti/HY:n jalostusaineisto LAU (m) Rosa Alba-ryhmä 'Kaisaniemen Chloris' neidonruusu/jungfruros Kaisaniemi, Helsinki LAU (a) Rosa Alba-ryhmä 'Maiden's Blush' KESKAS-833 (TTA-185) neidonruusu/jungfruros Tertin kartano, Mikkeli LAU (k,a)) Rosa Alba-ryhmä 'Maxima' neidonruusu/jungfruros Östersundom LAU (a) Rosa Alba-ryhmä 'Minette' mustialanruusu/mustialaros Teiskolan kartano LAU (m) Rosa Alba-ryhmä 'Suaveolens' ('Semiplena') neidonruusu/jungfruros Kaisaniemi, Helsinki LAU (a) Rosa Blanda-ryhmä 'Betty Bland' blandaruusu/blandaros Sauherad, Norja LAU (a) Rosa Blanda-ryhmä 'Tarja Halonen' 1117 tarjanruusu/tarjaros Schalin 10', MTT Piikkiö LAU (k,m) Rosa Blanda-ryhmä 'Toukoniitty' KESKAS-227 blandaruusu MTT Piikkiö/Viikin ruusukokoelma LAU Rosa Bourbon-ryhmä. 'Louise Odier' bourbonruusu/bourbonros Vihtasilta, Laukaa LAU (k,m) Rosa Centifolia Muscosa -ryhmä 'Vaarala' ('B KESKAS-837 sammalruusu/mossros Vaarala, Vantaa LAU (m,a) Rosa Centifolia -ryhmä 'Kurikka' = 'Pikkala' 1105 sammalruusu/mossros "Kurikka", ja usita samankaltaisia kantoja LAU (a) Rosa C entifolia-ryhmä 'Tähtitorninkatu' KESKAS-845 kartanoruusu/centifoliaros "Tähtitorninkatu" ja useita samankaltaisia kantoja LAU (a) Rosa Centifolia-ryhmä 'Pikkala' 1106 (TTA-578) kartanoruusu MTT Piikkiö/Viikin ruusukokoelma, ja useita samankaltaisia kantoja LAU Rosa Centifolia-ryhmä 'Tunnelitie' KESKAS-823 kartanoruusu MTT Piikkiö/Viikin ruusukokoelma LAU 140 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Ruusut, Rosa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen / ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Rosa Francofurtana-ryhmä 'Agatha' ('Francofort') kirkonruusu/kyrkogårdsros Vaarala, Vantaa, ja useita samankaltaisia kantoja LAU (a) Rosa Francofurtana-ryhmä 'Olkkala' 1118 kirkonruusu/kyrkogårdsros P. Kahila, Vihti LAU (k,m,a) Rosa Francofurtana-ryhmä 'Splendens' POH-1 valamonruusu/valamoros Tornio LAP (a) Rosa Francofurtana-ryhmä 'Splendens' TTA-189 valamonruusu/valamoros Vantaa LAU (a) Rosa Francofurtana-ryhmä 'Splendens' TTA-46 valamonruusu/valamoros Elimäki LAU (k,m,a) Rosa Francofurtana-ryhmä 'Splendens' 1 , (O44M) valamonruusu/valamoros Tornio KAI (a) Rosa Gallica-ryhmä 'Iitin Tiltu' 1112 (TTA-579) ranskanruusu MTT Piikkiö/Viikin ruusukokoelma LAU Rosa Gallica-ryhmä 'Rosa Mundi' kirjoapteekkarinruusu/polkagrisros Vihtasilta, Laukaa LAU (m,a) Rosa Harisonii-ryhmä 'Aurora' KESKAS-498 harisoninruusu/ HKI kaupunginpuut., Töölönlahden geenipankki LAU (k) Rosa Harisonii-ryhmä 'Aurora' KESKAS-816 harisoninruusu/ HKI kaupunginpuut., Töölönlahden geenipankki LAU (k) Rosa Harisonii-ryhmä 'Matti Hesperia' KESKAS-267 harisoninruusu/ Helsingin kaupunki LAU (k,a) Rosa 'Kibuvits' Uno Kivistik, Eesti LAU Rosa 'Korsnäs' Korsnäsin kartano LAU (a) Rosa majalis KIR-074 metsäruusu/kanelros Amdermy LAP (a) Rosa majalis 'Tornedal' POH-2, (O50M) tornionlaaksonruusu/tornedalsros Tornio LAP (a), KAI (a) Rosa majalis 'Tornedal' POH-3, (R1022M) tornionlaaksonruusu/tornedalsros Rovaniemen mlk. LAP (a), KAI (a) Rosa majalis 'Tornedal' KESKAS-838 tornionlaaksonruusu/tornedalsros HY kasvitiet. LAU Rosa 'Minisa' ? LAP (a) Rosa Pendulina-ryhmä 'Hurdal' norjanruusu/hurdalsros Kauppila Oy, Turku/HY LAU (k,m) Rosa Rubiginosa-ryhmä 'Magnifica' omenaruusu/rubuginosaros Malmi, Helsinki LAU (k,m) 141 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Ruusut, Rosa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen / ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Rosa rugosa TTA-49 kurtturuusu/vresros (MTT Laukaa) LAU (a) Rosa rugosa TTA-226 kurtturuusu/vresros J. Kettunen, Ilomantsi LAU (a) Rosa rugosa TTA-227 kurtturuusu/vresros J. Kettunen, Ilomantsi LAU (a) Rosa Rugosa-ryhmä 'Agnes' tarhakurtturuusu/rugosaros Eira, Helsinki LAU (k,a) Rosa Rugosa-ryhmä 'Pohjolan Kuningatar', l. 'Kaiserin des Nordens', l. 'Tsaritsa Severa' tarhakurtturuusu/rugosaros Nummi-Pusula LAU (k,a) Rosa Rugosa-ryhmä 'Sipi' POH-18, (R1035M) sipinruusu/sipiros Rovaniemen mlk LAP (a), KAI (a) Rosa Setigera-ruhmä 'Baltimore Belle' preeriaköynnösruusu/ P. Joy, HY LAU (k,m) Rosa Wichuraiana-ryhmä 'New Dawn' köynnösruusu/krypros Mustila, Elimäki LAU (k,m), KAI (a) Rosa x malyi 'Kempeleen Kaunotar' kempeleenruusu/kempelesros Vihtisilta, Laukaa LAU (k,a) Rosa x spaethiana (Rugosa-ryhmä) POH-4, (R290M) neuvoksenruusu/rådsros Rovaniemi LAP (a) Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAP: MTT, Apukka a: avomaa LAU: MTT, Laukaa k: kasvihuone PTU: MTT, Piikkiö m: mikrolisäys KAI: MTT, Sotkamo 142 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Ruusut, Rosa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menestyminen Kukinta- aika Ruska- väri: lehdet/kiulukat Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Rosa TTA-551 Rosa TTA-552 Rosa sp. TTA-6.01, 91001-5 Rosa sp. TTA-6.02, 93A16.- 1 Rosa sp. TTA-6.03, 94091-1 Rosa Alba-ryhmä 'Kaisaniemen Chloris' I-III / - erittäin kerrannaiset vaaleanruusunpunaiset kukat, voimakkasti tuoksuva Rosa Alba-ryhmä 'Maiden's Blush' KESKAS-833 (TTA185) I-III 7. / - kerrannaiset vaaleanruusunpunaiset kukat, voimakkaasti tuoksuva Rosa Alba-ryhmä 'Maxima' I-III 7. / vihreät kerrannaiset valkoiset kukat, voimakkaasti tuoksuva Rosa Alba-ryhmä 'Minette' I-V 7. / (oranssit) kerrannaiset vaaleanruusunpunaiset kukat, voimakkaasti tuoksuva Rosa Alba-ryhmä 'Suaveolens' ('Semiplena') I-III 7. / vihreät kaksinkertaiset valkoiset kukat, voimakkaasti tuoksuva Rosa Blanda-ryhmä 'Betty Bland' I-IV 6./7. / (oranssit) puolikerrannaiset ruusunpunaiset kukat, tuoksuva Rosa Blanda-ryhmä 'Tarja Halonen' 1117 I-III 6./7. / oranssinpunaiset puolikerrannaiset ruusunpunaiset kukat Rosa Blanda-ryhmä 'Toukoniitty' KESKAS-227. I-IV 6./7. oranssin punainen / oranssit puolikerrannaiset hennon ruusunpunaiset kukat, 143 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Ruusut, Rosa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menestyminen Kukinta- aika Ruska- väri: lehdet/kiulukat Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Rosa Bourbon-ryhmä. 'Louise Odier' (I) 7. / - erittäin kerrannaiset heleän ruusunpunaiset kukat, voimakas tuoksu Rosa Centifolia Muscosa -ryhmä 'Vaarala' ('Björlund') KESKAS-837. II 7. / - kerrannaiset tummanruusunpunaiset kukat, tuoksuva Rosa Centifolia -ryhmä 'Kurikka' 1105 Rosa C entifolia-ryhmä 'Tähtitorninkatu' KESKAS-845 I-III 7. / - kerrannaiset vaaleanruusunpunaiset kukat, tuoksuva Rosa Centifolia-ryhmä 'Pikkala' 1106 TTA-578 I-III 7. / - kerrannaiset aniliininpunaiset, 'marmoroidut' kukat, voimakkaasti tuoksuva Rosa Centifolia-ryhmä 'Tunnelitie' KESKAS-823 I 7. / - kerrannaiset tummanruusunpunaiset kukat Rosa Francofurtana-ryhmä 'Agatha' ('Francofort') I-V 7. / (vihreät) puolikerrannaiset tummanruusunpunaiset kukat Rosa Francofurtana-ryhmä 'Olkkala' 1118 I-IV 7. / oranssit yksinkertaiset vaaleanruusunpunaiset kukat, tuoksuva Rosa Francofurtana-ryhmä 'Splendens' POH-1 I-VI 7. / oranssit puolikerrannaiset karmiininpunaiset kukat Rosa Francofurtana-ryhmä 'Splendens' TTA-189 I-VI 7. / oranssit puolikerrannaiset karmiininpunaiset kukat Rosa Francofurtana-ryhmä 'Splendens' TTA-46. I-VI 7. / oranssit puolikerrannaiset karmiininpunaiset kukat Rosa Francofurtana-ryhmä 'Splendens' 1 , (O44M) I-VI 7. / oranssit puolikerrannaiset karmiininpunaiset kukat Rosa Gallica-ryhmä 'Iitin Tiltu' 1112 (TTA-579) I-V 7. / punaiset yksinkertaiset karmiininpunaiset kukat, tuoksuva Rosa Gallica-ryhmä 'Rosa Mundi' I-II 7. / vihreät puolikerrannaiset puna-vaaleanruusunpuna -kirjavat kukat, voimakkaasti tuoksuva Rosa Harisonii-ryhmä 'Aurora' KESKAS-498 I-III 6./7. / mustat puolikerrannaiset keltaiset kukat, tuoksuva Rosa Harisonii-ryhmä 'Aurora' KESKAS-816 I-III 6./7. / mustat puolikerrannaiset keltaiset kukat, tuoksuva Rosa Harisonii-ryhmä 'Matti Hesperia' KESKAS-267 I-III 6. / mustat yksinkertaiset keltaiset kukat 144 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Ruusut, Rosa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menestyminen Kukinta- aika Ruska- väri: lehdet/kiulukat Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Rosa 'Kibuvits' Rosa 'Korsnäs' Rosa majalis KIR-07.4 I-VII 6./7. oranssinkeltainen/ punaiset yksinkertaiset roosat kukat, miedosti tuoksuva Rosa majalis 'Tornedal' POH-2, (O50M) I-VII 6./7. / - kerrannaiset tummanruusunpunaiset kukat, tuoksuva Rosa majalis 'Tornedal' POH-3, (R1022M) I-VII 6./7. / - kerrannaiset tummanruusunpunaiset kukat, tuoksuva Rosa majalis 'Tornedal' KESKAS-838 I-VII 6./7. / - kerrannaiset tummanruusunpunaiset kukat, tuoksuva Rosa 'Minisa' Rosa Pendulina-ryhmä 'Hurdal' I-III (IV) 6. / punaiset puolikerrannaiset raikkaan vaaleanpunaiset kukat Rosa Rubiginosa-ryhmä 'Magnifica' I-II 6./7. / vihreät tai punaiset puolikerrannaiset tummanruusunpunaiset kukat, tuoksuva Rosa rugosa TTA-49 Rosa rugosa TTA-226. Rosa rugosa TTA-227. Rosa Rugosa-ryhmä 'Agnes' I-III 6./7. / - kerrannaiset vaaleankeltaiset kukat, tuoksuva Rosa Rugosa-ryhmä 'Pohjolan Kuningatar', l. 'Kaiserin des Nordens', l. 'Tsaritsa Severa' I-VII 6./7. / - kerrannaiset violetinpunaiset kukat, tuoksuva Rosa Rugosa-ryhmä 'Sipi' POH-18, (R1035M) I-VI 6./7. / punaiset yksinkertaiset tummanruusunpunaiset kukat, tuoksuva. lähes piikitön Rosa Setigera-ruhmä 'Baltimore Belle' I-II(?) 7. / - tiheän kerrannaiset hennon vaaleanpunaiset kukat tertuissa Rosa Wichuraiana-ryhmä 'New Dawn' I-II(?) / - kerrannaiset vaaleanpunaiset kukat, köynnösruusu Rosa x malyi 'Kempeleen Kaunotar' I-VII 6. / punaiset yksinkertaiset purppuranpunaiset kukat Rosa x spaethiana (Rugosa-ryhmä) POH-4, (R290M) I-VI 6./7. / punaiset yksinkertaiset vaaleanruusunpunaiset kukat 145 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Ruusut, Rosa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytys- menetelmä Säilytys- paikka Lisäys- tapa Istutus- tiheys Juuriston eristäminen Ravin- teikkuus Kosteus Valo- vaatimus MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Rosa sp. TTA-601, 91001-5 K TUO, LAU kyllä Rosa sp. TTA-602, 93A16-1 K TUO, LAU kyllä Rosa sp. TTA-603, 94091-1 K TUO, LAU kyllä Rosa Alba-ryhmä 'Maiden's Blush' KESKAS-833 (TTA-185) K TUO, LAU (P), JV 1,5 x 2,5m kyllä Ra+++ Tuo Aur Rosa Alba-ryhmä 'Minette' K TUO, LAU (P), JV 1,5 x 2,5m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur Rosa Blanda-ryhmä 'Tarja Halonen' 1117 K TUO, LAU P, JV 3m x 3m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Rosa Blanda-ryhmä 'Toukoniitty' KESKAS-227 K TUO, LAU 3m x 3m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Rosa Bourbon-ryhmä. 'Louise Odier' K TUO, LAU 1,5 x 2,5m kyllä Ra+++ Tuo Aur Rosa Centifolia Muscosa -ryhmä 'Vaarala' ('Björlund') KESKAS-837 K TUO, LAU P, JV 1,5 x 2,5m kyllä Ra++ Tuo Aur Rosa Centifolia -ryhmä 'Kurikka' 1105 K TUO, LAU ? 1,5 x 2,5m kyllä Ra++ Tuo Aur Rosa C entifolia-ryhmä 'Tähtitorninkatu' KESKAS-845 K TUO, LAU P, JV 3m x 3m kyllä Ra+++, Hk+ Tuo Aur Rosa Centifolia-ryhmä 'Pikkala' 1106 (TTA-578) K TUO, LAU P, JV 1,5 x 2,5m kyllä Ra+++ Tuo Aur Rosa Centifolia-ryhmä 'Tunnelitie' KESKAS-823 K TUO, LAU P, JV 3m x 3m kyllä Ra+++, Hk+ Tuo Aur Rosa Francofurtana-ryhmä 'Agatha' ('Francofort') K TUO, LAU P, JV 2m x 3m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Rosa Francofurtana-ryhmä 'Olkkala' 1118 K TUO, LAU P, JV 3m x 3m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Rosa Francofurtana-ryhmä 'Splendens' POH-1 K TUO, LAU P, JV 3m x 3m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Rosa Francofurtana-ryhmä 'Splendens' TTA-189 K TUO, LAU P, JV 3m x 3m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Rosa Francofurtana-ryhmä 'Splendens' TTA-46 K TUO, LAU P, JV 3m x 3m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Rosa Francofurtana-ryhmä 'Splendens' 1 , (O44M) K TUO, LAU P, JV 3m x 3m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Rosa Gallica-ryhmä 'Iitin Tiltu' 1112 (TTA-579) K TUO, LAU P, JV 1,5 x 2,5m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Rosa Gallica-ryhmä 'Rosa Mundi' K TUO, LAU P, JV 1,5 x 2,5m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar 146 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Ruusut, Rosa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytys- menetelmä Säilytys- paikka Lisäys- tapa Istutus- tiheys Juuriston eristäminen Ravin- teikkuus Kosteus Valo- vaatimus MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Rosa Harisonii-ryhmä 'Aurora' KESKAS-498 K TUO, LAU P, JV 2m x 3m kyllä Ra+++ Kui Aur Rosa Harisonii-ryhmä 'Aurora' KESKAS-816 K TUO, LAU P, JV 2m x 3m kyllä Ra+++ Kui Aur Rosa Harisonii-ryhmä 'Matti Hesperia' KESKAS-267 K TUO, LAU P, JV 1,5 x 2,5m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur Rosa 'Kibuvits' K TUO, LAU kyllä Rosa majalis 'Tornedal' POH-2, (O50M) K TUO, LAU P, JV 1,5 x 2,5m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Rosa majalis 'Tornedal' POH-3, (R1022M) K TUO, LAU P, JV 1,5 x 2,5m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Rosa majalis 'Tornedal' KESKAS-838 K TUO, LAU P, JV 1,5 x 2,5m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Rosa rugosa TTA-49 K TUO, LAU 2m x 3m kyllä Ra++, Hk+ Kui-Tuo Aur Rosa Rugosa-ryhmä 'Pohjolan Kuningatar', l. 'Kaiserin des Nordens', l. 'Tsaritsa Severa' K TUO, LAU 1,5 x 2,5m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur Rosa Rugosa-ryhmä 'Sipi' POH-18, (R1035M) K TUO, LAU 2m x 3m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur Rosa Wichuraiana-ryhmä 'New Dawn' K TUO, LAU 1,5 x 2,5m kyllä Ra+++ Tuo Aur Rosa x malyi 'Kempeleen Kaunotar' K TUO, LAU 1,5 x 2,5m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Rosa x spaethiana (Rugosa-ryhmä) POH-4, (R290M) K TUO, LAU 2m x 3m kyllä Ra++ Kui-Tuo Aur Harkittavat Rosa majalis KIR-074 K 1,5 x 2,5m kyllä Ra+(+) Kui-Tuo Aur-Pvar Rosa Francofurtana, Pohjoinen tyyppi Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, P = pistokaslisäys, JV= juurivesat TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 147 Rosa Pimpinellifolia –ryhmän säilytysohjeet Marja Uusitalo Kasvintuotannon tutkimus, Tutkijantie 28, 96900 Saarenkylä, marja.uusitalo@mtt.fi Suku: Rosa, ruusut Sektio/ryhmä: Pimpinellifoliae: Rosa pimpinellifolia, pimpinella- ja juhan- nusruusut Rosa Pimpinellifolia-ryhmä, tarhapimpinella-ruusut Heimo: Rosaceae, ruusukasvit Yleistä Juhannus- ja tarhapimpinellaruusut ovat kesävihantia, runsaspiikillisiä, juuri- vesallisia, yksikotisia enimmäkseen kookkaita tai keskikokoisia pensaita. Lehdet ovat pieni- ja monilehdykkäiset. Kukkivat tavallisesti edellisen kesän versoilla. Kukinto on harvakukkainen huiskilo, jossa on yksittäiset suuret kaksineuvoiset kukat. Verhiö ja teriö ovat erilehtisiä ja säteittäisiä. Pähkylä- hedelmä on pyöreä kiulukka. Juhannus- ja tarhapimpinellaruusut lisääntyvät kasvullisesti juurivesoista. Ne muodostavat helposti myös siementaimia. Euroopassa dyyniruusuna tunnettu villiruusu on euraasialainen tulokas, jonka luontainen levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Altaivuoristoon. Se tunnetaan viljelykasvina nimellä pimpinellaruusu, Rosa pimpinellifolia L. Sen lajikkeita on viljelty Euroopassa jo 1600-luvulla. Luonnonlaji risteytyy helposti. Sen risteymät luokitellaan Rosa Pimpinellifolia -risteymäryhmäksi, joista tunnetuimmat lajikkeet ovat kehittyneet 1700-luvulla. Yleisimmin vil- jelty lajike on aito suomalainen juhannusruusu, Rosa pimpinellifolia ’Plena’. Juhannusruusu on yksi vanhimmista pensasruusuista, joka on tiettävästi tuotu Suomeen 1800–luvun lopulla. Vanhimmat ja talvenkestävimmät alkuperät edustavat itäisiä kantoja. Läntiset kannat ovat yleensä matalakasvuisia ja niissä esiintyy valkokukkaisten lisäksi punertavakukkaisia. Ryhmään kuuluu yksi laji, pimpinellaruusu, Rosa pimpinellifolia L. Ristey- tymällä syntyneitä lajeja kutsutaan tarhapimpinellaruusuiksi, joita Suomessa viljellään Viljelykasvien nimistön mukaan 14 lajiketta. Parhaimmillaan lajik- keita on tunnettu Euroopassa yli 300. Ruusujen harrastajat uskovat reilun 30 tarhapimpinellalajikkeen talvehtivan Suomen olosuhteissa. Niistä MTT:n Keskas-kokeissa on ollut kahdeksan lajiketta (Taulukko 1: Nimistö ja alkupe- rät). Suurimmat erot lajikkeiden ja alkuperien välillä liittyvät talvenkestävyy- teen, kukkien runsauteen, väriin ja kerrannaisuuteen (Taulukko 2: Monimuo- toisuus). Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kokoelmat, puuvartiset koristekasvit, Rosa, ruusut 148 Käyttö Juhannus- ja tarhapimpinellaruusuja viljellään näyttävien kukkiensa vuoksi. Kukinta-aika ajoittuu alku- ja keskikesän juhliin. Kukinta-aika vaihtelee kah- desta neljään viikkoon. Niitä istutetaan sekä yksittäiskasveiksi että pensas- ryhmiksi. Ne soveltuvat hyvin myös vapaasti kasvaviin aidanteihin. Talven- kestävyyden vuoksi pimpinellaruusuja käytetään pensasruusujen jalostusma- teriaalina. Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Tarhapimpinella- ja juhannusruusut viihtyvät parhaiten hyvin vettä läpäise- villä ja aurinkoisilla kasvupaikoilla. Ne viihtyvät myös savimailla (pH 5-7), jos niitä on kevennetty mullalla/turpeella ja hiekalla. Puutuneen, runsashaa- raisen ja syvälle maahan tunkeutuvan juuristonsa vuoksi juhannusruusut viih- tyvät myös vähämultaisilla ja -ravinteisilla kuivilla kasvupaikoilla. Syvämul- taisilla ja runsasravinteisilla kasvupaikoilla juhannusruusun versoista saattaa kasvaa honteloita. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Säilytettävät lajit Juhannus- ja tarhapimpinellaruusut kukkivat parhaiten avoimella kasvupai- kalla. Siksi avonainen peltokin sopii säilytyspaikaksi. Tilaavaativia. Kasvu- paikka on rajattava juurimatolla tms. ja siementaimet poistettava lajikkeista. Keskas-kokeissa mukana olleita säilytettäviä kantoja on 16. (Taulukko 3: Säilytys). Kannat säilytetään Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksessa Piikkiössä ja Laukaassa kenttäkokoelmissa sekä pohjoisessa menestyvien kantojen osalta Lapin tutkimusasemalle perustettavassa arboretumissa. Kokoelmien täydennystarpeet Kokoelmia suositellaan täydennettävän kymmenellä viljelyssä olevalla tarha- pimpinella-lajikkeella (Taulukko 2: Monimuotoisuus). Kokoelmien uudistaminen Kenttäsäilytyksessä juhannus- ja tarhapimpinellaruusut ovat pitkäikäisiä. Hyväkuntoisen kasvuston uusimistarve korkeintaan 30 vuoden välein. Vaati- vat ajoittain kuivuneiden, tai vioittuneiden oksien ja haarojen poistoja. Sään- nöllinen hoitoleikkaus tapahtuu poistamalla tyvestä pari vanhinta ylös asti 149 ränsistynyttä, huonosti kukkivaa versoa parin vuoden välein. Uudistettaessa kasvusto voidaan leikata kokonaan poikki läheltä maan pintaa. Kirjallisuus Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. Alanko, P., Joy, P., Kahila, P & Tegel, S. 2003. Suomalainen ruusukirja. 3. painos. 344 p. Tammi, Helsinki. ISBN 951-31-2377-4. Bergfeldt, I. 2003. Vanhanajan ruusut. 96 p. Gummerus, Helsinki. ISBN 951- 20-6267-4. Gustavsson, L-Å. 1999. Rosor för trädgårdar. 544 p. Gummerus, Helsinki. ISBN 91-27-02861-5. Gustavsson, L-Å. 2001. Rosor för norska trädgårdar. 288 p. Gummerus, Hel- sinki. ISBN 91-27-06615-0. Juhanoja, S. et al. 2001. Tutkittuja kasveja viherrakentamisen tarpeisiin. KESKAS-kantavalintakokeet MTT:ssä vuosina 1988-2000. MTT:n julkai- suja A: 98. 60 p. Vammalan kirjapaino, Vammala. ISBN 951-729-622-3. Korhonen, A. 2002. Juhannusruusu ja muut pimpinellat. Suomen ruususeura. 54 p. Helsinki. Manell, G. 2000. Kauneimmat ruusut: pensasruusut, ryhmäruusut, köynnös- ruusut. 63 p. Gummerus, Helsinki. ISBN 951-20-5637-2. Mellbye, L. 1995. Suomen ja Pohjolan ruusut. 208 p. WSOY, Porvoo. ISBN 951-0-20231-2. Olesen, M. N. 1999. Ruusuja Pohjolaan. 216 p. Gummerus, Jyväskylä. ISBN 951-97979-0-4. 150 Suviruusu (Rosa ’Poppius’). Kuva Sirkka Juhanoja. Juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia). Kuva Sirkka Juhanoja. 151 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Juhannus- ja tarhapimpinellaruusut, Rosa pimpinellifolia, R . Pimpinellifolia-ryhmä Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Kainuu’ K-178 kainuunruusu (SRK) / pimpinellifoliaros UKK-puisto, Kajaani PTU (a), LAP (a) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä 'Linnanmäki' (‘Linnanmäen Kaunotar’) K-686 tarhapiminellaruusu / pimpinellifoliaros Alppila, Helsinki PTU (a), LAP (a) Rosa pimpinellifolia ’Plena’ K-726 juhannusruusu / midsommarros Jyväskylä, Laukaa LAP (a), LAU (a) Rosa pimpinellifolia ’Plena’ K-728, FinE juhannusruusu / midsommarros Sikkola, Laukaa LAP (a), PTU (a), LAU(k,a) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Red Nelly’ K-716 tarhapiminellaruusu / pimpinellifoliaros Yltöinen, Piikkiö LAP (a), PTU (a) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Papula’ K-604 papulanruusu / papularos Aulanko, Hämeenlinna PTU (a), LAU (k,a), LAP (a) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Staffa’ K-919 tarhapiminellaruusu / pimpinellifoliaros Kasvitieteellinen puutarha, Helsinki LAP (a), PTU (a) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Juhannusmorsian’ K-725, FinE morsionruusu Elimäki/ Laukaa PTU (a), LAU (k,a), LAP(a) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-238 suviruusu / poppiusros Kaupungintalo, Kuopio LAP (a) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-269 suviruusu / poppiusros Kaivopuisto, Helsinki, sekä useita samankaltaisia kantoja LAU (a) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-271 suviruusu / poppiusros Taka-Töölö, Helsinki LAP (a) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-502 suviruusu / poppiusros Vanhakaupunki, Helsinki LAU (a) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-918 suviruusu / poppiusros Kasvitieteellinen puutarha, Helsinki ? Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-722 suviruusu / poppiusros Katajaranta, Rovaniemi LAP (a), PTU (a) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-729, FinE suviruusu / poppiusros Muurame/ Laukaa LAP (a), PTU (a), LAU(k,a) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-730 suviruusu / poppiusros Jokkala/ Laukaa LAP (a), LAU (a) Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAP: MTT, Apukka a: avomaa LAU: MTT, Laukaa k: kasvihuone PTU: MTT, Piikkiö m: mikrolisäys 152 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Juhannus- ja tarhapimpinellaruusut, Rosa pimpinellifolia, R . Pimpinellifolia-ryhmä Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Glory of Edzell' tarhapiminellaruusu / pimpinellifoliaros Rosa Pimpinellifolia-ryhmä 'Grandiflora' ('Altaica') idänjuhannusruusu / stor pimpinellifoliaros Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Harison’s Yellow' harisononkltaruusu / pimpinellifoliaros Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Hispida' tarhapiminellaruusu / pimpinellifoliaros Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Kerisalo' tarhapiminellaruusu / pimpinellifoliaros OTETAAN PTU:STA TALTEEN Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Ristinummi' tarhapiminellaruusu / pimpinellifoliaros OTETAAN PTU:STA TALTEEN Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Ruskela' ruskealanruusu / ruskealros OTETAAN PTU:STA TALTEEN Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Stanwell Perpetual' tarhapiminellaruusu / pimpinellifoliaros Rosa Pimpinellifolia-ryhmä 'Suzanne' tarhapiminellaruusu / pimpinellifoliaros Rosa Pimpinellifolia-ryhmä 'William III' tarhapiminellaruusu / pimpinellifoliaros 153 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Juhannus- ja tarhapimpinellaruusut, Rosa pimpinellifolia, R . Pimpinellifolia-ryhmä Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menes- tyminen Kukinta- aika Ruskaväri: lehdet/ marjat Erityisominaisuus (myös erityskäyttö) MTT:n kokoelmissa: Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Kainuu’ K-178 MTT: I-VII 6a-b? - /must. yksinkert. valk. kukat, lyhyt aikainen kukinta, suuret kiulukat Rosa Pimpinellifolia-ryhmä 'Linnanmäki' (‘Linnanmäen Kaunotar’) K-686 I-VI 6b-d tummanpun./ musta yksinkert. valk. kukat, runs. kiulukoita, voim.kasv., (remontoiva) Rosa pimpinellifolia ’Plena’ K-726 I-VII(VIII) 6c-d tumm.pun./ musta kerrannaiset valkoiset voimakastuoksuiset kukat, voimakaskasvuinen Rosa pimpinellifolia ’Plena’ K-728, FinE I-VII(VIII) 6c-d tumm.pun./ musta kerrannaiset valkoiset voimakastuoksuiset kukat, voimakaskasvuinen Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Red Nelly’ K-716 I-IV(V) 6c-d ? /musta yksinkert. pun. voim.tuoks. kukat, runs. kiulukoita, hidaskasv., sienitautikest.? Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Papula’ K-604 I-VI 6d-7a - /tumm.pun. kerrannaiset vaal.pun. puolipallomaiset (osittain aukeavat), voim.tuoks. kukat Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Staffa’ K-919 I-V 6d-7a - /tumm.pun. kerrannaiset vaal.pun. puolipallomaiset (osittain aukeavat), voim.tuoks. kukat Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Juhannusmorsian’ K-725, FinE I-VII 6d-7a tumm.rusk.-viol. /tumm.rusk. löyhästi kerrannaiset vaaleanpunaiset kukat, runsaasti kiulukoita Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-238 I-VI(VII) 6d-7a oranssinkelt./ rusk. kerrannaiset vaal.pun. kukat, korkea pensas, pitkäikäinen, (remontoiva) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-269 I-VI(VII) 6d-7a oranssinkelt./ rusk. paras mikrolisäyskanta; kerrannaiset vaal.pun. kukat, korkea pensas, pitkäikäinen, (remontoiva) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-271 I-VI(VII) 6d-7a oranssinkelt./ rusk. kerrannaiset vaal.pun. kukat, korkea pensas, pitkäikäinen, (remontoiva) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-502 I-VI(VII) 6d-7a oranssinkelt./ rusk. kerrannaiset vaal.pun. kukat, korkea pensas, pitkäikäinen, (remontoiva) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-918 I-VI(VII) 6d-7a oranssinkelt./ rusk. kerrannaiset vaal.pun. kukat, korkea pensas, pitkäikäinen, (remontoiva) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-722 I-VI(VII) 6d-7a oranssinkelt./ rusk. kerrannaiset vaal.pun. kukat, korkea pensas, pitkäikäinen, (remontoiva) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-729, FinE I-VI(VII) 6d-7a oranssinkelt./ rusk. kerrannaiset vaal.pun. kukat, korkea pensas, pitkäikäinen, (remontoiva) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-730 I-VI(VII) 6d-7a oranssinkelt./ rusk. kerrannaiset vaal.pun. kukat, korkea pensas, pitkäikäinen, (remontoiva) 154 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Juhannus- ja tarhapimpinellaruusut, Rosa pimpinellifolia, R. Pimpinellifolia-ryhmä Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menes- tyminen Kukinta- aika Ruskaväri: lehdet/ marjat Erityisominaisuus (myös erityskäyttö) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Glory of Edzell' SRK: I-II? 6b-c ? yksinkertaiset pun. kukat, sienitautienkestävyys ? Rosa Pimpinellifolia-ryhmä 'Grandiflora' ('Altaica') SRK: I-VI? 6b-c ? /musta. yksinkertaiset valkoiset kukat, runsaasti kiulukoita, voimakaskasvuinen Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Harison’s Yellow' I-II 6d-7b ? /musta kerrannaiset kelt. kukat, runs. kiulukoita, melko vähän juurivesoja Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Hispida' ? SRK:6d-7a? ? /musta yksinkertaiset kermanvalkoiset kukat, vanha itäinen/siperialainen lajike Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Kerisalo' ? ? ? kerrannaiset vaaleanpunaiset suuret kukat Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Ristinummi' SRK:I-VI 6c- - /sin.pun. yksinkertaiset vaaleanpunaiset kukat, remontoiva, voimakaskasv. Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Ruskela' I-IV 6d-7b - /tumm.pun. kerrannaiset vaaleanpunaiset kukat, voimakaskasvuinen Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Stanwell Perpetual' I-II 6d- ? kerrannaiset vaal.pun. voim.tuoks. suuret kukat, remontoiva, myös saman k ä t k kki i i it tik tä ? t K ki SRosa Pimpinellifolia-ryhmä 'Suzanne' I-III 6d-7a ? kerrannaiset vaaleanpunaiset kukat, (remontoiva) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä 'William III' SRK: I-II? 6d-7a ? /pun. kerrannaiset violetit suuret kukat, pimpinellaruusuista matalin, menestyy Keski-Suomessa lumen suojassa? MTT = Keskas-kokeet SRK=Suomalainen ruusukirja eiden puut ja pensaat/Suomen puu- ja pensaskasvio ?=ei tietoa 155 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Juhannus- ja tarhapimpinellaruusut, Rosa pimpinellifolia, R . Pimpinellifolia-ryhmä Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Säilytys- menetelmä Säilytys- paikka Lisäys- tapa Istutus- tiheys Juuriston eristäminen / siementaimien poisto Valo- vaatimus Kosteus Ravin- teikkuus MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Kainuu’ K-178 K LAU, TUO P 2 x 3 kyllä / kyllä ? ? ? Rosa Pimpinellifolia-ryhmä 'Linnanmäki' (‘Linnanmäen Kaunotar’) K-686 K LAU, TUO P 2 x 3 kyllä / kyllä A-Pv Tuo Ra++ Rosa pimpinellifolia ’Plena’ K-726 K LAU, TUO P 2 x 3 kyllä / kyllä A-Pv Kui-Tuo Ra++ Rosa pimpinellifolia ’Plena’ K-728, FinE K LAU, TUO P 2 x 3 kyllä / kyllä A-Pv Kui-Tuo Ra++ Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Red Nelly’ K-716 K LAU, TUO P 2 x 3 kyllä / kyllä A Tuo Ra++ Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Papula’ K-604 K LAU, TUO P 2 x 3 kyllä / kyllä A Kui-Tuo Ra++ Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Staffa’ K-919 K LAU, TUO P 2 x 3 kyllä / kyllä ? ? ? Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Juhannusmorsian’ K-725, FinE K LAU, TUO P 2 x 3 kyllä / kyllä A Tuo Ra++(+) Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-269 K, INV LAU, TUO INV, P 2 x 3 kyllä / kyllä A Tuo Ra+++Ca+ Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-722 K, INV LAU, TUO INV, P 2 x 3 kyllä / kyllä A Tuo Ra+++Ca+ Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-729, FinE K, INV LAU, TUO INV, P 2 x 3 kyllä / kyllä A Tuo Ra+++Ca+ Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ’Poppius’ K-730 K, INV LAU, TUO INV, P 2 x 3 kyllä / kyllä A Tuo Ra+++Ca+ Harkittavat: Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Kerisalo' tarhapiminellaruusu / pimpinellif OTETAAN PTU:STA TALTEEN Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Ristinummi' tarhapiminellaruusu / pimpinellif OTETAAN PTU:STA TALTEEN Rosa Pimpinellifolia-ryhmä ' Ruskela' ruskealanruusu / ruskealros OTETAAN PTU:STA TALTEEN Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro , P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 156 Sorbus–ryhmän säilytysohjeet Marjatta Uosukainen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjatta.uosukainen@mtt.fi Suku: Sorbus L., pihlajat Heimo: Rosaceae, ruusukasvit Yleistä Pihlajat ovat kesävihantia, piikittömiä, yksikotisia puita tai pensaita. Versot ovat tavallisesti yläviistoja tai siirottavia. Lehdet ovat kierteisessä asennossa, korvakkeellisia, lehtilapa on ehyt, pariliuskainen tai päätöparinen. Kukinto on 4-10 cm leveä kertotasohuiskilo. Kukat ovat kaksineuvoisia, säteittäisiä, ta- vallisesti tuoksuvia. Verhiöliuskoja on 5, teriö on 5-lehtinen, erilehtinen, säteittäinen, valkoinen, harvoin punertava, heteitä on 15 – 25 ja emejä 2 – 5 kpl. Hedelmä on punainen, kellanpunainen tai valkoinen marja. Pihlajia sanotaan olevan noin 120 lajia, joista Euroopassakin tunnetaan jo 90 lajia. Useat lajit ovat apomiktisia pikkulajeja, jotka lisääntyvät siemenistä ilman pölytystä. Esimerkkeinä mm. suomen- ja ruotsinpihlajat. Pihlajat kas- vavat tyypillisesti pohjoisen pallonpuoliskon vuoristoissa ja kosteilla alueilla. Päälevinneisyysalue on Euroopassa ja geenikeskus sijaitsee Aasiassa Himala- jan Kiinan puoleisella alueella. Suvun lajit ovat ulkonäöltään ja talvenkestä- vyydeltään hyvin vaihtelevia (Taulukko 2: Monimuotoisuus). KESKAS-tutkimuksessa rekisteröitiin 17 pihlajakantaa 8 eri lajista. Joukossa oli 3 tunnistamatonta kantaa. Lajien tavallisin lisäystapa on siemenlisäys. Useimmat lajikkeet lisätään taimistoissa varrentamalla, jonka lisäksi mikro- lisäys on tullut vaihtoehtoiseksi lisäystavaksi monilla lajikkeilla. Suomessa käytetään pihlajia viherrakentamisessa eteläiseltä rannikolta Lappia myöten. Viljeltyjä lajeja tai alalajeja on kaikkiaan noin 40, lisäksi viime vuosina on marjanviljelyyn tullut kokeilulajikkeina useita pihlajien ja muiden lähisuku- jen välisiä risteymälajikkeita. (Taulukko 1: Nimi ja alkuperätiedot). Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kokoelmat, pihlajat, puuvartiset koriste- kasvit, Sorbus Käyttö Pihlajilla on suuri arvo puisto- ja pihaistutuksissa. Käyttöarvo perustuu pui- den komeaan kukintaan, kauniin muotoisiin ja syksyllä loistavan punaisen 157 syysvärin saaviin lehtiin. Lisäksi pihlajan kypsät marjat ovat värikkäitä ja hyvin koristeellisia. Marjat ovat syötäviä, tosin niiden käyttökelpoisuus vaih- telee lajeittain huomattavasti. Pihlajat ovat helppohoitoisia. Kuivien tai vau- rioituneiden oksien poisto riittää. Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Pihlajat ovat yleensä vaatimattomia kasvupaikkansa suhteen. Aurinkoisilla ja avoimilla paikoilla niiden syysväri ja muoto ovat parhaimmillaan, tosin mo- net pihlajat sietävät myös varjoisia kasvupaikkoja. Vaikka kotipihlaja kestää melko hyvin kuivuutta, muut lajit ovat kuivuudelle ja kuumuudelle arkoja. Paras kasvualusta on tuore, ravinteikas savipitoinen hietamaa tai multava puutarhamaa. Kovin kevyillä mailla pihlajat eivät menesty. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Pihlajat soveltuvat istutettaviksi peltokokoelmiin. Ne ovat tilaa vieviä puita, tai pensaita. Säilytettävät kannat (Taulukko 3) ylläpidetään Piikkiössä ja Laukaassa kenttäkokoelmissa. Mikrolisäys onnistuu useimmilla suvun lajeilla helposti ja aineistot voidaan säilyttää hitaan kasvun olosuhteissa useita kuu- kausia ilman uusia lisäysjakoja. Mikrolisäys on pihlajille soveltuva vaihtoeh- toinen, kenttäsäilytystä tukeva säilytystapa. Mikrolisäyksessä olevat aineistot voidaan siirtää kylmäsäilytykseen kryosäilytysmenetelmän kehittyessä. Säilytettävät lajit MTT:n kokoelmissa on 10 pihlajakantaa 3 lajista. Näistä säilytetään 3 kloo- nattua kantaa sekä yksi kanta myös siemenlisättynä. Kannat säilytetään (Tau- lukko 3) Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksessa Piikkiössä ja Laukaassa kenttäkokoelmissa. Toisen pylväspihlajakannan ja Ahvenanmaalta peräisin olevien suomenpihlajien säilyttämistä harkitaan. Toisesta kenttäsäilytyspai- kasta voidaan luopua kun aineisto saadaan kryosäilytykseen. Kokoelmien täydennystarpeet Pihlajat ovat hyvin laaja ja käyttökelpoinen kasvisuku. Suomeen on tuotu viimeisten parin vuosikymmenen aikana aineistoja etenkin Aasiasta. Näiden lajien kestävyyttä ei meillä kuitenkaan ole kartoitettu. Olemassa olevat ai- neistot tulisikin kartoittaa pikimmiten. Kokoelmien uudistaminen Kenttäsäilytyksessä pihlajat ovat enimmäkseen pitkäikäisiä, mutta etenkin pensastavat lajit saattavat vaatia uudistamista 20 vuoden välein. Pensasmaisia 158 lajeja voi uusia leikkaamalla kasvit alas maata myöten. Kuivuneet ja vaurioi- tuneet oksat tulee poistaa tarvittaessa. Kirjallisuus Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. Alanko, P. & Lagerström, M. 2004. Kukkapuut. 243 p. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. ISBN 951-31-2669-1. Bean, W.J.1989. Trees & shrubs hardy in the British Isles. (Eds. D.L. Clarke and G. Taylor. Eigth Edition Revised) Volume IV Ri-Z. 808 p. John Murray, London. ISBN 0-7195-2428-8. Dirr, M.A. & Heuser, C.W. Jr., 1987. The reference manual of woody plant propagation. From seed to tissue culture. 239 p. Varsity Press, Inc. Ath- ens, Georgia. ISBN 0-942375-00-9. 159 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Sorbus , pihlajat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Sorbus aucuparia 'Fastigiata' TTA-059 pylväspihlaja/pelarrönn Korpilahti (mikrolisätty ja siemenaineisto) LAU (m,a) Sorbus aucuparia 'Fastigiata' TTA-067 pylväspihlaja/pelarrönn Viikarin puutarha, P. Tahvoset, Tampereen LAU (m,a) Sorbus aucuparia 'Pendula' TTA-610 riippapihlaja/hängrönn Korpilahti, Pirttiahon Puutarha LAU (m ) Sorbus aucuparia 'Pendula' TTA-636 riippapihlaja/hängrönn Heinävesi, luonnonkanta (mikrolisäys ja siemen) LAU (m) Sorbus hybrida TTA-310 suomenpihlaja/finnoxel Norja, Stord. (Heikko talvehtiminen) LAU (a) Sorbus hybrida TTA-311 suomenpihlaja/finnoxel Norja, Harstad (Parempi kuin kanta Stord) LAU (a) Sorbus hybrida TTA-352 suomenpihlaja/finnoxel Ahvenanmaa, siemenainaisto (apomiktinen) LAU (a) Sorbus hybrida TTA-354 suomenpihlaja/finnoxel Ahvenanmaa, siemenainaisto (apomiktinen) LAU (a) Sorbus koehneana TTA-309 helmipihlaja/pärlrönn Tanska, Koldingin geografinen puutarha LAU (a) Sorbus koehneana TTA-306 helmipihlaja/pärlrönn Norja, Ås. Siemenaineisto. Suomessa valittu LAU (a) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Sorbus alnifolia laavapihlaja/japansk vitoxel Sorbus americana amerikanpihlaja/amerikansk rönn Sorbus amurensis amurinpihlaja Sorbus aria saksanpihlaja/vitoxel Sorbus x arnoldiana arnoldinpihlaja Sorbus aucuparia kotipihlaja/rönn Sorbus aucuparia var. edulis , 4 lajiketta makeapihlaja/sötrönn Sorbus aucuparia subsp. glabrata pohjanpihlaja/nordrönn Sorbus aucuparia 'Pieksämäki' visapihlaja Sorbus aucuparia ' Xanthocarpa' keltamarjapihlaja/gulfruktig rönn Sorbus austriaca itävallanpihlaja/österrikisk oxel Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAU: MTT, Laukaa m: mikrolisäys a: avomaa 160 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Sorbus , pihlajat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Sorbus 'Birgitta' birgitanpihlaja/birgittarönn Sorbus cashmiriana kasmirinpihlaja/kashmirrönn Sorbus chamaemespilus pikkupihlaja/dvärgrönn Sorbus commixta japaninpihlaja/japansk rönn Sorbus decora komeapihlaja/praktrönn Sorbus decora subsp. groenlandica gönlanninpihlaja/grönlandsrönn Sorbus 'Dudong' tuurenpihlaja/ullungrön Sorbus x hostii hostinpihlaja Sorbus incana hopeapihlaja/silveroxel Sorbus intermedia ruotsinpihlaja/oxel Sorbus x latifolia leveälehtipihlaja/bergoxel Sorbus meinichii teodorinpihlaja/fagerrönn Sorbus mougeotii pyreneittenpihlaja/alpoxel, häckoxel Sorbus pohuashanensis kukkavuortenpihlaja Sorbus prattii sulohelmipihlaja/praktpärlrönn Sorbus reducta käpiöpihlaja/dvärgrönn Sorbus rupicola valkopihlaja/klippoxel Sorbus sambucifolia seljapihlaja Sorbus scopulina lännenpihlaja Sorbus sibirica siperianpihlaja Sorbus sitchensis sitkanpihlaja Sorbus x thuringiaca taatanpihlaja Sorbus x thuringiaca 'Fastigiata' kartiotaatanpihlaja/rundoxel Sorbus tianschanica korallipihlaja/korallrönn Sorbus torminalis etelänpihlaja/tyskoxel Sorbus villmorinii punahelmipihlaja/pärlemorrönn Sorbus risteymälajikkeet, 6 lajiketta marjapihlaja 161 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Sorbus , pihlajat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta-aika Ruskaväri Erikoisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Sorbus aucuparia 'Fastigiata' TTA-059 I - V 6. - 7. oranssi Ydinkasvi. Samanlainen kuin kanta TTA-067 Sorbus aucuparia 'Fastigiata' TTA-067 I - V 6. - 7. oranssi Samanlainen kuin kanta TTA-059 Sorbus aucuparia 'Pendula' TTA-610 I - V 6. - 7. oranssi-pun. Taimistokanta Sorbus aucuparia 'Pendula' TTA-636 I - V 6. - 7. oranssi-pun. Luonnonkanta Sorbus hybrida TTA-310 I - III 6. keltainen Norjalainen siemenaineisto Sorbus hybrida TTA-311 I - III 6. keltainen Norjalainen siemenaineisto Sorbus hybrida TTA-352 I - IV(V) 6. keltainen Ahvenanmaalainen luonnonkanta Sorbus hybrida TTA-354 I - IV(V) 6. keltainen Ahvenanmaalainen luonnonkanta Sorbus koehneana TTA-309 I - III 6. punainen Valkomarjainen, pensasmainn Sorbus koehneana TTA-306 I - IV(V) 6. punainen Valkomarjainen, pensasmainn Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Sorbus alnifolia I - II 6. Lehdet kuin kirsikalla. Kukinnot huiskilot. Sorbus americana I - III(IV) 6. punaoransi kuin isomarjainen jalehtinen kotipihlaja. Sorbus amurensis I ? 6 punainen Kuin kotipihlaja. Sorbus aria I - II 6. Hedelmä pitkänomainen. Tanakka puu. Sorbus x arnoldiana ? Runsas kukinta, isot marjat Sorbus aucuparia I - VIII 6. - 7. oranssi-pun. Luonnonvarainen. Monimuotoinen. Sorbus aucuparia var. edulis , 4 lajiketta I -VI 6. - 7. oranssi-pun. Isot, makeat marjat Sorbus aucuparia subsp. glabrata VI - VIII 6. - 7. oranssi-pun. Marjat pitkulaiset, usein pensasmainen Sorbus aucuparia 'Pieksämäki' I - V 6. - 7. oranssi-pun. Sorbus aucuparia ' Xanthocarpa' I - V 6. - 7. oranssi-pun. Sorbus austriaca I - III 6. Muistuttaa ruotsinpihlajaa Sorbus 'Birgitta' I - IV ? 6. kelt- oranssi Nuorena kapealatvainen puu. 162 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Sorbus , pihlajat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta-aika Ruskaväri Erikoisominaisuus Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Sorbus cashmiriana I ? 6. Eritäin suuret kukat. Marjat punertavat, valkoiset. Sorbus chamaemespilus I ? Pensasmainen Sorbus commixta I - IV ? 6. punainen Isolehtinen Sorbus decora I - V ? 6. punainen Sinivihreät lehdet. Komeat punaiset marjat Sorbus decora subsp. groenlandica I - V ? 6. punainen Pohjoinen laji Sorbus 'Dudong' I - IV 6. punainen Komeat kukat ja suuret lehdet Sorbus x hostii ? Kukat vaaleanpunaiset Sorbus incana Sorbus intermedia I - IV 6. Pieni puu. Sorbus x latifolia Sorbus meinichii I ? 6. Kuin suomenpihlaja. Sorbus mougeotii I - III 6. Kuin ruotsinpihlaja. Sorbus pohuashanensis Sorbus prattii I ? Pensasmainen Sorbus reducta I ? Pensasmainen Sorbus rupicola Sorbus sambucifolia I - V 6. Pensasmainen Sorbus scopulina I ? 6. Pensasmainen Sorbus sibirica I ? 6. oranssi Kuin kotipihlaja. Sorbus sitchensis ? 6. punainen Pensasmainen Sorbus x thuringiaca I - V 6. Sorbus x thuringiaca 'Fastigiata' I - V 6. Pystyoksainen. Sorbus tianschanica I ? Korallinpunaiset marjat Sorbus torminalis Ia ? 6. Lehdet syväliuskaiset, pensasmainen Sorbus villmorinii I ? Pensasmainen Sorbus risteymälajikkeet, 6 lajiketta I - IV 163 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Sorbus, pihlajat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytysmenetelmä Säilytyspaikka Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Sorbus aucuparia 'Fastigiata' TTA-059 K, INV LAU, TUO S, INV 2 x 3 Ei tarpeen Sorbus aucuparia 'Pendula' TTA-636 K LAU, TUO S, INV 3 x 4 Ei tarpeen Sorbus koehneana TTA-306 K, INV LAU, TUO S, INV 2 x 3 Ei tarpeen Harkittavat: Sorbus aucuparia 'Pendula' TTA-610 K S, INV 2 x 3 Ei tarpeen Sorbus hybrida TTA-352 K S 3 x 4 Ei tarpeen Sorbus hybrida TTA-354 K S 3 x 4 Ei tarpeen Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, KINS = in situ löytöpaikka, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 164 Spiraea –suvun säilytysohjeet Sirkka Juhanoja MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, sirkka.juhanoja@mtt.fi Ryhmät: Spiraea (Spiraria), Calospira, Chamaedryon Yleistä Spiraea. Spiraea-suvun ryhmän Spiraea pensaat ovat kesävihantia, yksikoti- sia ja piikittömiä. Kasvutapa on tiheä ja pysty. Kookkaimmat lajit voivat tulla jopa yli kaksimetrisiksi, mutta suurin osa on noin 1-1.5 metriä korkeita. Leh- det ovat pääasiassa kapeita. Kukinta-aika on heinä- elokuussa, ja kukinnot kehittyvät saman vuoden versojen kärkiin. Kukinnot ovat yleisimmin kerto- huiskiloita, muodoltaan kartiomaisia, useilla lajeilla kapeita, mutta myös leveän kartiomaisia kukintoja tavataan. Kukat ovat tavallisesti kaksineuvoi- sia, säteittäisiä, verhiö ja teriö 5-liuskaisia. Kukat ovat pieniä, joko valkoisia, vaaleanpunaisia tai purppuranpunaisia. Hedelmä on tuppilo. Ryhmän lajit lisääntyvät siemenestä ja juurirönsyistä. Koko Spiraea-suvussa tunnetaan noin 70 lajia, ja Spiraea- (Spiraria-)- ryhmän lajeja tunnetaan Suomessa noin 10. Tämän ryhmän pensaat ovat Suomessa tulokaslajeja. Ne ovat kotoisin Aasiasta, Pohjois-Amerikasta ja Kaakkois-Euroopasta. Lajeja ei esiinny luonnonvaraisina Suomessa, mutta muutamia lajeja tavataan viljelykarkulaisina vanhan asutuksen liepeillä. Pen- sasangervot ovat olleet meillä käytössä jo ainakin 1800-luvulla. Taulukko 1. Ryhmässä on useita viherrakentamisessa arvokkaita pensaita, jotka ovat pit- kään olleet viljelyssä. Lisäksi ulkomaille suuntautuneilta kasvienkeräysmat- koilta on tullut joitakin uusia lajeja. Lajit risteytyvät keskenään, ja ryhmä onkin sen vuoksi nimistöltään epäyhtenäinen. Spiraea-suku oli yhtenä pääsu- kuna Keskas-kantavalintakokeissa, joissa Spiraea-ryhmän kantoja oli muka- na 12. Yleisimmin ryhmän lajeista on käytetty rusopajuangervoa S. x billiar- dii, jonka kantojen välillä ei havaittu merkitseviä eroja ulkonäön, kestävyy- den tai käyttöarvon suhteen. Sen sijaan valkopajuangervon S.alba kantojen välillä on vaihtelua ulkonäön suhteen, vaikka kestävyys on kaikilla jokseen- kin sama. Valkopajuangervojen ryhmästä nimettiin yksi kanta FinE-kannaksi S.alba ’Allikko’. Aito viitapajuangervo on harvinainen, mutta siitäkin on kokoelmassa aito kanta. Nuoremmista tulokkaista kuninkaanangervo S.x wat- soniana ’Kruunu’ FinE® on arvokas viherrakentamisen kasvi, ja edustaa omanlaistaan , matalampaa ja kukinnaltaan näyttävämpää tyyppiä. (Taulukko 2: Monimuotoisuus) 165 Calospira. Spiraea-suvun ryhmän Calospira pensaat ovat kesävihantia, yksi- kotisia ja piikittömiä. Ne ovat matalia, usein alle metrin korkuisia. Kasvuta- pa on pysty ja tiheä, yleensä hyvin peittävä. Lehdet ovat pienet, ja muoto vaihtelee kapeasta lähes pyöreään. Kukinnot kehittyvät saman vuoden ver- soihin, ja ne ovat leveitä huiskiloita. Kukat ovat pieniä, tavallisesti kaksineu- voisia, säteittäisiä, verhiö ja teriö 5-liuskaisia. Kukat ovat väriltään valkoisia tai punaisen eri sävyjä. Varhaisimmat lajit alkavat kukkia kesäkuussa, myö- häisimmät noin kuukautta myöhemmin. Kukinta-aika on pitkä, noin kuukau- si. Hedelmä on tuppilo. Ryhmän lajit lisääntyvät siemenestä ja juurirönsyistä. Osa lajeista saa hyvin näyttävän syysvärityksen. Koko Spiraea-suvussa tunnetaan noin 70 lajia, ja Calospira-ryhmän lajeja tunnetaan Suomessa noin 10. Tämän ryhmän lajit ovat tulokaslajeja, ne ovat kotoisin Aasiasta, Pohjois-Amerikasta ja Kaakkois-Euroopasta. Suomessa ei esiinny luonnonvaraisia sukulaislajeja. Osa lajeista ja lajikkeista on ollut meillä käytössä jo 1800-luvun loppupuolella, mutta tästä ryhmästä tulee jat- kuvasti uusia lajikkeita markkinoille. Taulukko 1. Calospira-ryhmän monimuotoisin laji on japaninangervo S.japonica, josta on saatavana myös Suomessa runsaasti lajikkeita. Näistä valtaosa on ulkomaisen jalostustyön tuloksia, mutta myös suomalaiset taimistot ovat nimenneet omia lajikkeitaan. Lajit ja lajikkeet tuottavat itävää siementä ja risteytyvät keske- nään. Kantavalintakokeissa oli mukana 13 tämän ryhmän kantaa, joista suu- rin osa japaninangervon lajikkeita. Näillä on pääosin myös oma suomalainen nimi. Lajikkeet ovat vakiintuneita, mutta niiden puhtaina säilyminen edellyt- tää kasvullista lisäämistä. Koivuangervosta S.betulifolia on tuotannossa eri- laisia kantoja, joista selvästi erottuu kaksi tyyppiä. Toinen tunnetaan lajike- nimellä ’Tor’ ja toinen on lisäyksessä numerolla K-665. Keijuangervon ’Litt- le Princess’ ja pikkukeijuangervon ’Nana’ (’Alpina’) kannoissa on jonkin verran sekavuutta. Muut lajit ovat jokseenkin puhtaita. Ryhmästä on nimetty FinE®-kasviksi verhoangervo S.beauverdiana ’Lumikki’. Taulukko 2. Chamaedryon. Spiraea-suvun ryhmän Chamaedryon pensaat ovat kesävi- hantia, yksikotisia ja piikittömiä. Kasvutapa vaihtelee pystystä kaarevahaa- raiseen, mutta yleensä pensaat ovat tiheitä. Joillekin lajeille on ominaista polvekkeinen verson rakenne. Korkeimmat pensaat voivat tulla yli 1.5 metriä korkeiksi. Lehtimuoto vaihtelee kapeasta lähes pyöreään, mutta lehdet ovat pieniä. Kukinnot kehittyvät edellisen vuoden versoon. Pienet kukat ovat ta- vallisesti kaksineuvoisia, säteittäisiä, verhiö ja teriö 5-liuskaisia.valkoisia, ja ne sijaitsevat perättömissä sarjoissa tai lyhytperäisissä huiskiloissa. Lajit kukkivat aikaisin: osa aloittaa jo toukokuussa ja pääkukinta on kesäkuussa. Hedelmä on tuppilo. Muutamat lajit saavat näyttävän syysvärin. Koko Spiraea-suvussa tunnetaan noin 70 lajia, ja Chamaedryon-ryhmän laje- ja tunnetaan Suomessa noin 15. Tämän ryhmän pensaat ovat tulokaslajeja, ne ovat kotoisin kotoisin Aasiasta ja Kaakkois-Euroopasta. Suomessa ei esiinny 166 luonnonvaraisia sukulaislajeja, mutta joitakin lajeja tavataan viljelykarkulai- sina paikoitellen asutuksen lähellä tai vanhoilla asuinpaikoilla. Nämä pen- sasangervot ovat olleet koristepensaina Suomessakin jo 1800-luvulla. Cha- maedryon-ryhmän pensasangervoista yleisimmin käytetty on norjanangervo S.’Grefsheim’, mutta ryhmässä on useita vanhoja koristepensaslajeja, jotka ovat arvokkaita, ja jotka voisivat olla edelleen laajemmin käytössä. Idänvir- piangervosta S.chamaedryfolia on olemassa kestävyydeltään jonkin verran toisistaan poikkeavia kantoja ja lumiangervona tunnettu variaatio ulmifolia, jossa siinäkin esiintyy vaihtelua. Taiganvirpiangervokannat poikkeavat toisis- taan jossain määrin talvenkestävyyden suhteen. Tämän ryhmän pensaista kiiminginangervo S.Chamaedryfolia-ryhmä ’Martti’ sai FinE®-tavaramerkin käyttöoikeuden. Muita säilytettäviä lajeja ja kantoja ovat S.chamaedryfolia 741, S.chamaedryfolia var. ulmifolia 606, S.media 375, S.cinerea 670, S.nipponica 656, S.multiflora 088 ja S.x vanhouttei 748. Taulukko 1. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kokoelmat, pensasangervot, puuvartiset koristekasvit, Spiraea Käyttö Spiraea. Tämän ryhmän pensaita käytetään vapaasti kasvaviin aidanteisiin, ryhmiin ja verhopensaiksi sekä julkisessa viherrakentamisessa että yksityis- pihoilla. Talvenkestävyys on hyvä, pensaat kestävät ainakin vyöhykkeillä I- VI, osa vyöhykkeellä VII saakka. Useimmista lajeista esiintyy erilaisia kantoja, jotka poikkeavat toisistaan kasvutavan, talvenkestävyyden, kukinta-ajan ja kukinnan runsauden suhteen. Kantavertailun jälkeen nimetyt lajikkeet on pidettävä puhtaina ja aitoina kas- vullisessa lisäyksessä. Calospira. Tämän ryhmän pensaita käytetään vapaasti kasvaviin aidanteisiin, ryhmiin ja verhopensaiksi sekä julkisessa viherrakentamisessa että yksityis- pihoilla. Pensaat ovat vaatimattomia kasvupaikan suhteen ja menestyvät sekä aurinkoisella että puolivarjoisella paikalla. Tuore tai kostea maaperä on pa- ras, mutta pensaat tulevat toimeen savimaassakin. Talvenkestävyys on hyvä, pensaat kestävät ainakin vyöhykkeillä I-VI, osa vyöhykkeellä VII saakka. Osaa lajikkeista suositellaan vain vyöhykkeille I-III. Useimmista lajeista esiintyy erilaisia kantoja, jotka poikkeavat toisistaan kasvutavan, talvenkestävyyden, kukinta-ajan ja kukinnan runsauden suhteen. Kantavertailun jälkeen nimetyt lajikkeet on pidettävä puhtaina ja aitoina kas- vullisessa lisäyksessä. Chamaedryon. Tämän ryhmän pensaita käytetään vapaasti kasvaviin aidan- teisiin, ryhmiin ja verhopensaiksi sekä julkisessa viherrakentamisessa että 167 yksityispihoilla. Pensaat ovat vaatimattomia kasvupaikan suhteen ja menes- tyvät sekä aurinkoisella että puolivarjoisella paikalla. Tuore tai kostea maape- rä on paras, mutta pensaat tulevat toimeen savimaassakin. Talvenkestävyys vaihtelee lajeittain: osa menestyy VII vyöhykkeellä saakka, osa vain I ja II vyöhykkeellä. Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Kaikkien ryhmien pensaat ovat vaatimattomia kasvupaikan suhteen ja menes- tyvät sekä aurinkoisella että puolivarjoisella paikalla. Tuore tai kostea maape- rä on paras, mutta pensaat tulevat toimeen savimaassakin. Taulukko 3. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Säilytettävät lajit MTT:n kokoelmissa on tällä hetkellä yhteensä 45 kantaa, jotka edustavat 26 lajia tai alalajia. Säilytettäviä kantoja on 27, joista 5 harkinnanvaraisia. Cha- maedryon-ryhmän kantoja on 17 , ja ne edustavat 11 lajia. Niistä säilytettäviä on 9. Yksi säilytettävä kanta on harkinnanvarainen. Calospira-ryhmän kanto- ja on 14, ne kuuluvat 5 lajiin. Säilytettävistä 9 kannasta yksi on harkin- nanavarainen. Spiraea-ryhmän kantoja on 14, ja ne edustavat 9 lajia. Säilytet- tävästä 9 kannasta 3 on harkinnanvaraisia. Kaikkien ryhmien pensasangervot voidaan säilyttää joko pellolla tai puisto- maisissa olosuhteissa. MTT:n emokasvituotannossa olevat lajit säilytetään Laukaassa ja sen lisäksi Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksella Piikkiös- sä. Osa lajeista säilyy myös Rovaniemellä Apukan arboretumissa. Kryo- säilytysmenetelmien tultua käyttöön toisesta kenttäkokoelmapaikasta voidaan luopua. Taimistojen nimeämät omat lajikkeet säilyvät ko. taimistoilla. Tau- lukko 3. Kokoelmien täydennystarpeet Tällä hetkellä ei ole täydennystarpeita. Kokoelmien uudistaminen Spiraea. Pensas levittäytyy laajalle juurivesojen avulla. Myös siementaimia syntyy. Kasvupaikka on rajattava juurimatolla tms. ja siementaimet poistetta- va lajikkeista. Pensaat ovat pitkäikäisiä, mutta kasvusto on syytä nuorentaa leikkaamalla se kokonaan poikki läheltä maan pintaa noin 5 vuoden välein. 168 Keväällä leikattu kasvusto kukkii samana kesänä. Sekä kukinnan runsaus että kukintojen koko taantuvat, jos leikkaamisväli on liian pitkä. Calospira. Lajit lisääntyvät siemenestä ja lajien väliset risteymät ovat yleisiä. Luonnonlajeja lisätään siemenestä (kylmäkäsittely). Siemenlähteiden kasvu- paikka on eristettävä hyvin lajiaidon siemenen varmistamiseksi. Pensaat kas- vavat leveyttä hyvin ja muodostavat peittävän kasvuston, mutta juurivesoja ei muodostu. Siementaimet on poistettava lajikkeista. Kasvusto voidaan uudis- taa leikkaamalla se kokonaan poikki läheltä maan pintaa. Keväällä leikattu kasvusto kukkii samana kesänä. Useimmat lajit kestävät leikkaamisen jopa vuosittain, mutta 3-5 vuoden välein tehty nuorentaminen riittää. Chamaedryon. Osa lajeista lisääntyy kasvullisesti juurivesoista, ja jossain määrin siemenestä lisääntymistä tapahtuu. Lajit voivat risteytyä keskenään. Juurivesoja muodostavat lajit levittäytyvät laajalle. Kasvupaikka on rajattava juurimatolla tms. ja siementaimet poistettava lajikkeista. Lajikkeiden lisäyk- seen käytetään puutumattomia pistokkaita ja rönsyvesoja. Luonnonlajeja lisätään siemenestä (kylmäkäsittely). Siemenlähteiden kasvupaikka on eris- tettävä hyvin lajiaidon siemenen varmistamiseksi. Kasvusto voidaan uudistaa leikkaamalla se kokonaan poikki läheltä maan pintaa heti kukinnan jälkeen, jolloin kasvusto kukkii seuraavana vuonna. Voidaan nuorentaa myös poistamalla osa vanhoista versoista tyveä myöten leikkaamalla. Kasvuston nuorentaminen kokonaan alasleikkaamalla voidaan tehdä noin 10 vuoden välein, harventamista 5-10 vuoden välein. Ryhmässä on useita ulkonäöltään ja käyttötavaltaan toisiaan muistuttavia lajeja, joiden kukinta-ajat ja talvenkestävyys kuitenkin poikkeavat toisistaan. Viime aikoina käyttöön on vakiintunut melko suppea valikoima viljelyvar- moja lajeja ja lajikkeita, mutta myös harvinaistuneet lajit ovat arvokkaita, koska niiden avulla saadaan esimerkiksi kukinta-aikaa huomattavasti pidem- mäksi. Useimmista lajeista esiintyy erilaisia kantoja, joten kantavertailun jälkeen nimetyt lajikkeet on pidettävä puhtaina ja aitoina kasvullisessa lisäyksessä. Kirjallisuus Alanko, P. & Kahila, P. Palavarakkaus ja särkynytsydän sekä muut perintei- set koristekasvit. Tammi, Helsinki 1992. ISBN 951-30-9951-2. 138 p. Alanko, P. & Kahila, P. Ukonhattu ja ahkeraliisa. Perinteiset koriste- ja hyöty- kasvit. Tammi, Helsinki 1994. ISBN 951-31-0325-0. 343 p. Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. 169 Alm, G., Veltman, H. & Vollbrecht, K. Beskärningsboken. Natur och Kultur. 4. utgåvan. Borås 1995. ISBN 91-27-05381-4. 162 p. Bean, W.J. Trees & shrubs hardy in the British Isles. Volume I- IV. 8th edition. John Murray. Butler & Tanner Ltd, Frome and London. ISBN 0-7195- 2428-8. 1996. Hillier’s manual of trees and shrubs. 5 th edition. David & Charles. Newton Abbot London. ISBN 0-7153-8302-7. 1989. 576 p. Juhanoja, S. 2004. Puuvartisia peittokasveja.Loppuraportti tutkimushank- keesta ”Puuvartisten maanpeitekasvien menestyminen ja soveltuminen eri käyttökohteisiin” vuosilta 1998-2003. ISBN 951-729-945-1. 49 p. Available at MTT Kasvintuotannon tutkimus, puutarhatuotanto, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö. Juhanoja, S., Aaltonen, M., Aflatuni, A., Heinonen, A., Kemppainen, R., Paa- sikivi, P., Sorvari, K. Vehkalahti, M. & Virtanen, A. 2001. Tutkittuja kasveja viherrakentamisen tarpeisiin. KESKAS-kantavalintakokeet MTT:ssä vuo- sina 1988-2000. MTT:n julkaisuja sarja A 98: 1-60, 11 liitettä. ISBN 951- 729-622-3. ISSN 1239-0852. Juhanoja, S., Heikkilä, M. & Virtanen, A. 1998. Clone selection of woody ornamentals in Finland. -Acta Agriculturae Scandinavica. Section B Soil and plant science vol. 48 nro 2: 113-127. Krüssmann, G. Handbuch der Laubgehölze I-II. Verlag Paul Parey in Berlin und Hamburg 1960. 1103 pp. Kuninkaanangervo (Spiraea × watsoniana) ’Kruunu’. Kuva Sirkka Juhanoja. 170 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Pensasangervot, Spiraea Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnuk set Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Sektio Chamaedryon morsiusangervot Spiraea chamaedryfolia KESKAS-669 idänvirpiangervo / kvastspirea Pitkäniemen sairaala, Nokia PTU (a) Spiraea chamaedryfolia KESKAS-741 idänvirpiangervo / kvastspirea Yltöinen, Piikkiö LAP (a), PTU (a), HÄM(a) Spiraea chamaedryfolia var. ulmifolia KESKAS-606 lumiangervo / snårspirea Heinola LAP(a), PTU(a), HÄM(a) Spiraea Chamaedryfolia-hybr. 'Martti' KESKAS-764, FinE kiiminginangervo Kasvitieteellinen puutarha, Oulu PTU (a), LAU (k,m), HÄM (a), LAP(a), KAI(a) Spiraea x cinerea KESKAS-670 neitoangervo / hybridspirea Valkeakoski LAP (a), KAI (a) Spiraea x cinerea KESKAS-653 neitoangervo / hybridspirea Pohjois-Haaga, Helsinki LAU (a) Spiraea x cinerea 'Grefsheim' norjanangervo / hybridspirea MTT Piikkiö / Grefsheims plantsk., Norja LAP (a), LAU (k,m), KAI(a) Spiraea media KESKAS-375 taiganvirpiangervo / bukettspirea, fransspirea Voipaalan kartano, Valkeakoski LAP (a), PTU (a), HÄM(a), KAI (a) Spiraea media KESKAS-745 taiganvirpiangervo / bukettspirea, fransspirea Altain materiaali, Kasvitieteellinen puutarha, Oulu LAP(a), PTU(a), HÄM(a), KAI(a) Spiraea x multiflora KESKAS-88 sulhasangervo Tampere LAP (A), KAI (a) Spiraea nipponica KESKAS-656 piianangervo / girlandspirea Kaivopuisto, Helsinki / MTT Pälkäne PTU (a), LAU (a), HÄM(a) Spiraea nipponica 'Halvards Silver' KESKAS-746 piianangervo / girlandspirea Ruotsi / Olssonin taimisto, Kauniainen LAP (a), PTU (a), LAU (a), HÄM (a), KAI (a) Spiraea nipponica 'June Bride' KESKAS-754 piianangervo / girlandspirea Terolan taimitarha, Tuulos PTU (a), LAU (a), HÄM (a), KAI (a) Spiraea nipponica 'Snowmound' KESKAS-747 piianangervo / girlandspirea Saarioisten taimisto, Pälkäne PTU (a), HÄM (a) Spiraea trichocarpa KESKAS-373 koreanvirpiangervo / koreansk spirea Kanavapuisto, Valkeakoski LAP (a), LAU (a) Spiraea ussuriensis KESKAS-676 ussurinangervo Kasvitieteellinen puutarha, Helsinki / Amur PTU (a), HÄM (a) Spiraea x vanhouttei KESKAS-748 kinosangervo / bukettspirea Olssonin taimisto, Kauniainen PTU (a), HÄM (a) 171 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Pensasangervot, Spiraea Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnuk set Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Sektio Calospira japaninangervot Spiraea beauverdiana 'Lumikki' KESKAS-412, FinE verhoangervo Huvilan taimisto, Ylikiiminki PTU (a), LAU (k,m), HÄM (a), KAI (a) Spiraea betulifolia TTA-34 (idän)koivuangervo / björkspirea Vihtasilta, Laukaa / Viherlandia LAU (a) Spiraea betulifolia KESKAS-665 (idän)koivuangervo / björkspirea Urheilutalon puisto, Lahti LAP (a), PTU (a), LAU (k,m), HÄM (a), KAI (a) Spiraea betulifolia KESKAS-616 (idän)koivuangervo / björkspirea Nokia LAP (a), KAI (a) Spiraea betulifolia KIR-098 (idän)koivuangervo / björkspirea Kamtsatka LAP (a) Spiraea betulifolia 'Tor' KESKAS-766 (idän)koivuangervo / björkspirea Tanska / Terolan taimitarha, Tuulos LAP (a), PTU (a), LAU (k,m), HÄM (a), KAI (a) Spiraea decumbens KESKAS-763 lamopensasangervo / krypspirea Pohjois-Saksa / Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha LAP (a), LAU (a), KAI (a) Spiraea fritschiana KESKAS-760 isoruusuangervo Kasvitieteellinen puutarha, Helsinki PTU (a), LAU (a), HÄM (a) Spiraea japonica TTA-32 japaninangervo / praktspirea Viherlandia, Jyväskylä LAU (k,m) Spiraea japonica KESKAS-362 japaninangervo / praktspirea Ahlmanin maatalousoppilaitos, Tampere LAP (a), KAI (a) Spiraea japonica 'Fortunei' KESKAS-291 japaninangervo / praktspirea N. Karhun arboretum, Lappeenranta LAP (a), KAI (a) Spiraea japonica 'Froebelii' ruusuangervo / rosenspirea Terolan taimitarha, Tuulos LAP (a) Spiraea japonica 'Little Princess' KESKAS-756 keijuangervo / dvärgpraktspirea Barkholt, Terolan kautta PTU (a), LAU (k,m), HÄM(a) Spiraea japonica 'Odensala' KESKAS-758 loistoangervo / norrlandspirea Terolan taimitarha, Tuulos LAP (a), PTU (a), LAU (k,m), HÄM (a), KAI (a) 172 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Pensasangervot, Spiraea Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnuk set Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Sektio Spiraea pajuangervot Spiraea alba 'Allikko' KESKAS-761, FinE valkopajuangervo / vitspirea Terolan taimitarha, Tuulos LAP (a), PTU (a), LAU (k,m), HÄM (a), KAI (a) Spiraea alba var. latifolia KESKAS-279 kaljupajuangervo / bredspirea Eira, Helsinki LAP (a), PTU (a), LAU (a), HÄM (a), KAI (a) Spiraea alba var. latifolia KESKAS-370 kaljupajuangervo / bredspirea Apiankatu, Valkeakoski LAP (a), LAU (a), KAI (a) Spiraea Billiardii-hybr. 'Triumphans' KESKAS-666 rusopajuangervo / klasespirea Terola, MTT Piikkiö / Kasvitieteellinen puutarha, Helskinki LAP (a), LAU (a), KAI (a) Spiraea Billiardii-hybr. KESKAS-596 rusopajuangervo / klasespirea MTT Piikkiö / E. Rautatienkatu LAU (a), KAI (a) Spiraea Billiardii-hybr. KESKAS-667 rusopajuangervo / klasespirea Pitkäniemen sairaala, Nokia KAI (a) Spiraea douglasii KESKAS-671 punapajuangervo / douglasspirea Kasvitieteellinen puutarha, Helsinki KAI (a) Spiraea humilis TTA-160 amurinangervo Helsingin yliopisto / Hyytiälä, Juupajoki / Amur LAU (a) Spiraea humilis KESKAS-672 amurinangervo Kasvitieteellinen puutarha, Helsinki / Amur PTU (a), HÄM (a) Spiraea x rosalba KESKAS-187 mökinangervo / torpspirea Mustila, Elimäki LAP (a), PTU (a), LAU (a), HÄM (a), KAI (a) Spiraea salicifolia KIR-102 viitapajuangervo / häckspirea Tsutsur-Muran LAP (a) Spiraea salicifolia KESKAS-119 viitapajuangervo / häckspirea Kasvitieteellinen puutarha, Helsinki / Amur LAP (a), LAU (a), PTU (a), HÄM (a), KAI (a) Spiraea tomentosa KESKAS-767 nukkapajuangervo / luddspirea Oulu LAP (a), PTU (a), HÄM(a) Spiraea x watsoniana 'Kruunu' KESKAS-762, FinE kuninkaanangervo / kungsspirea Nordplant / Terolan kautta LAP (a), PTU (a), LAU (k,m), HÄM (a), KAI (a) 173 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Pensasangervot, Spiraea Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnuk set Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Sektio Chamaedryon morsiusangervot Spiraea ' Arguta' morsiusangervo / brudspirea Spiraea cana harmaavirpiangervo / gråspiraea Spiraea chamaedryfolia var. flexuosa amurinvirpiangervo / kvastspirea Spiraea hypericifolia kuisma-angervo / rysk spirea Spiraea 'Summersnow' kesäangervo Spiraea thunbergii sirovirpiangervo / thunbergspirea Spiraea trilobata siperianvirpiangervo / sibirisk spirea Sektio Calospira japaninangervot Spiraea betulifolia var. lucida lännenkoivuangervo Spiraea betulifolia 'Rosabella' rusokoivuangervo Spiraea densiflora rinneangervo / amerikansk praktspirea Spiraea henryi heikinangervo / pelarspirea Spiraea japonica 'Crispa' japaninangervo Spiraea japonica 'Newport Dwarf' japaninangervo Spiraea japonica 'Albiflora' valkoruusuangervo / höstspirea Spiraea japonica 'Anthony Waterer' tummaruusuangervo / rosenspirea Spiraea japonica 'Dart's Red' tummaruusuangervo / rosenspirea Spiraea japonica 'Goldflame' keltajapaninangervo / gul praktspirea Spiraea japonica 'Goldmound' keltajapaninangervo / gul praktspirea Spiraea japonica 'Golden Princess' keltajapaninangervo / gul praktspirea Spiraea japonica 'Lilly' tummakeijuangervo Spiraea japonica 'Manon' tummakeijuangervo 174 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Pensasangervot, Spiraea Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnuk set Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Spiraea japonica 'Marjatta' tummakeijuangervo Spiraea japonica 'Nana' pikkukeijuangervo / liten praktspirea Spiraea japonica 'Shirobana' kirjoangervo / brokspirea Spiraea 'Margaritae' kreetanangervo / margaritaspirea Spiraea rosthornii kiinanangervo Spiraea x sanssouciana keisarinangervo / kejsarspirea Spiraea veitchii nuokkuangervo / bågspirea Sektio Spiraea pajuangervot Spiraea alba var. alba vitipajuangervo Spiraea x fontenaysii natoangervo / fontenayspirea Spiraea x macrothyrsa isopajuangervo / storspirea Spiraea menziesii kaunopajuangervo / liten douglasspirea Spiraea x rubella kaihopajuangervo / blekspirea Spiraea stevenii steveninangervo Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: HÄM: MTT, Pälkäne a: avomaa LAP: MTT, Apukka k: kasvihuone LAU: MTT, Laukaa m: mikrolisäys PTU: MTT, Piikkiö PTU/ARB: MTT, Arboretum Yltöinen, Piikkiö KAI: MTT, Sotkamo 175 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Pensasangervot, Spiraea Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menestyminen Kukinta- aika Ruskaväri Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Sektio Chamaedryon Spiraea chamaedryfolia KESKAS-669 I-VII 6./6.-7. pun. ja kelt.kirjava lumiangervoa muistuttava, osittain lamoava; kanta -606 on parempi Spiraea chamaedryfolia KESKAS-741 I-VII 6./6.-7. hyvä idänvirpiangervokanta Spiraea chamaedryfolia var. ulmifolia KESKAS-606 I-VII 6./6.-7. puolipallomainen näyttävä kukinto; rennohko kasvutapa Spiraea Chamaedryfolia-hybr. 'Martti' KESKAS-764, FinE I-VI 6. punakeltainen parhaita idänvirpiangervotyyppisiä kantoja; tuuhea, kaunis syysväri Spiraea x cinerea KESKAS-670 I-VI (VII) 6. Spiraea x cinerea KESKAS-653 I-VI (VII) 6. Spiraea x cinerea 'Grefsheim' I-VI (VII) 6. keltainen Spiraea media KESKAS-375 I-VII 7. menestynyt pohjoisessa paremmin kuin K-745 Spiraea media KESKAS-745 I-VII 7. Etelä-Suomessa kukkii useita päiviä aikaisemmin kuin K-375 Spiraea x multiflora KESKAS-88 siro ja kaunis kasvutapa Spiraea nipponica KESKAS-656 (I-III) siro ja kaunis kasvutapa; melko myöhäinen kukinta kesäkuussa lisäarvo Spiraea nipponica 'Halvards Silver' KESKAS-746 (I-III) 6.-7. kaunis kasvutapa; arka Spiraea nipponica 'June Bride' KESKAS-754 kaunis kasvutapa; arka Spiraea nipponica 'Snowmound' KESKAS-747 (I-II) matala, erittäin peittävä Spiraea trichocarpa KESKAS-373 6.-7. arka Spiraea ussuriensis KESKAS-676 vaatimaton; massapensas Spiraea x vanhouttei KESKAS-748 (I-II) 6. kaunis kasvutapa; arka 176 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Pensasangervot, Spiraea Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menestyminen Kukinta- aika Ruskaväri Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Sektio Calospira Spiraea beauverdiana 'Lumikki' KESKAS-412, FinE I-V (VI) 6.-7. tiheä ja peittävä; hyvä maanpeitepensas Spiraea betulifolia TTA-34 I-VII 6.-7. punaoranssi ? Spiraea betulifolia KESKAS-665 I-VII 6.-7. punaoranssi rehevä, suurilehtinen; hyvä peittopensas; erilainen kuin K-766 Spiraea betulifolia KESKAS-616 I-VII 6.-7. punaoranssi OIKEA NIMI S.japonica 'Albiflora' Spiraea betulifolia KIR-098 I-VII 6.-7. punaoranssi ? Spiraea betulifolia 'Tor' KESKAS-766 I-VI 6.-7. punaoranssi tiheä ja peittävä, hyvä peittopensas; erilainen kuin K-665 Spiraea decumbens KESKAS-763 I-III (IV-V) 6.-7. matala ja siro; maanpeitepensas Spiraea fritschiana KESKAS-760 komea, suuret vaaleanpunaiset kukinnot Spiraea japonica TTA-32 I-V 8. punainen hyvä peittopensas Spiraea japonica KESKAS-362 I-V 8. punainen Spiraea japonica 'Fortunei' KESKAS-291 I-II 7.-8. ryhmänsä myöhäisimpiä kukkijoita; arka Spiraea japonica 'Froebelii' I-IV (V) 7.-8. punaruskea Spiraea japonica 'Little Princess' KESKAS-756 I-VI (VII) 7.-8. hyvä peittopensas Spiraea japonica 'Odensala' KESKAS-758 I-VII 7.-8. kokeessa ei maineensa veroinen; HANKITTAVA UUSI KANTA 177 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Pensasangervot, Spiraea Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menestyminen Kukinta- aika Ruskaväri Erityisominaisuus Sektio Spiraea Spiraea alba 'Allikko' KESKAS-761, FinE I-VII 7.-8. ryhmänsä myöhäisin kukkija Spiraea alba var. latifolia KESKAS-279 I-VII 7.-8. muita matalampi ja leveämpi kanta; leveät kukinnot Spiraea alba var. latifolia KESKAS-370 I-VII 7.-8. roteva, tuuhea, kirkkaanvihreät versot ja lehdet Spiraea Billiardii-hybr. 'Triumphans' KESKAS-666 I-VIII 8.-9. Spiraea Billiardii-hybr. KESKAS-596 I-VII-VIII 8.-9. voimakkaasti juurivesoilla leviävä pensas Spiraea Billiardii-hybr. KESKAS-667 I-VII-VIII 8.-9. Spiraea douglasii KESKAS-671 I-V 8. lehden alapinta lähes valkoinen tiheän karvoituksen takia Spiraea humilis TTA-160 ? Spiraea humilis KESKAS-672 pajuangervoja matalampi, tuuhea; vaaleanpunaiset kukat; kestävyys? Spiraea x rosalba KESKAS-187 I-VII 7.-8. Spiraea salicifolia KIR-102 I-V (VI) 7.-9. / 7.-8. ? Spiraea salicifolia KESKAS-119 I-V (VI) 7.-9. / 7.-8. aito viitapajuangervo Spiraea tomentosa KESKAS-767 pajuangervoja matalampi, valkokukkainen Spiraea x watsoniana 'Kruunu' KESKAS-762, FinE I-V 7.-8. pajuangervoja matalampi, näyttävä punainen kukinta, pitkä kukinta- aika Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Sektio Chamaedryon Spiraea ' Arguta' Ia (Ib-II) 6. arka Spiraea cana 6. arka Spiraea chamaedryfolia var. flexuosa 6. arka Spiraea hypericifolia 6. Spiraea 'Summersnow' kesäangervo Spiraea thunbergii Spiraea trilobata I-IV (V) 6. mantereisen ilmaston laji, hidaskasvuinen 178 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Pensasangervot, Spiraea Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menestyminen Kukinta- aika Ruskaväri Erityisominaisuus Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Sektio Calospira Spiraea betulifolia var. lucida Spiraea betulifolia 'Rosabella' Spiraea densiflora I-VI 6.-7. maanpeitepensas/massakasvi Spiraea henryi Spiraea japonica 'Crispa' I (II) erikoiset lehdet Spiraea japonica 'Newport Dwarf' Spiraea japonica 'Albiflora' I-V (VI) 7. Spiraea japonica 'Anthony Waterer' I (II) 7.-8. kirjavalehtinen Spiraea japonica 'Dart's Red' I-II 8. Spiraea japonica 'Goldflame' 7.-8. oranssi-punainekeltalehtinen Spiraea japonica 'Goldmound' I-III 7.-8. keltainen keltalehtinen Spiraea japonica 'Golden Princess' I-III 7.-8. oranssinkeltainekeltalehtinen Spiraea japonica 'Lilly' I-IV 7.-8. punakeltainen tummalehtinen Spiraea japonica 'Manon' I-IV tummalehtinen Spiraea japonica 'Marjatta' Spiraea japonica 'Nana' I-III 7.-8. Spiraea japonica 'Shirobana' (I-III) 8. punaisia ja valkoisia kukkia Spiraea 'Margaritae' I-III 8. Spiraea rosthornii 8. Spiraea x sanssouciana 8. Spiraea 'Summersnow' I-VI 6. Spiraea veitchii Sektio Spiraea Spiraea alba var. alba I-VI 7.-8. Spiraea x fontenaysii Spiraea x macrothyrsa Spiraea menziesii Spiraea x rubella Spiraea stevenii 179 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Pensasangervot, Spiraea Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytys- menetelmä Säilytys- paikka Lisäys- tapa Istutustiheys kenttä- / puistokokoelma Juuriston eristäminen/si emen-taimien poisto Ravin- teikkuus Kosteus Valovaa- timus MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Sektio Chamaedryon Spiraea chamaedryfolia KESKAS-741 K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 1 x 1 x Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Spiraea chamaedryfolia var. ulmifolia KESKAS-606 K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 1 x 1 x Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Spiraea Chamaedryfolia-hybr. 'Martti' KESKAS-764, FinE K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 1 x 1 x Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Spiraea x cinerea 'Grefsheim' K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 1 x 1 Ra+++ Kui-Tuo Aur Spiraea media KESKAS-375 K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 1 x 1 Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Spiraea media KESKAS-745 K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 1 x 1 Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Spiraea nipponica KESKAS-656 K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 1 x 1 Ra+++ Ca+ Tuo Aur-Pvar Spiraea trichocarpa KESKAS-373 K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 1 x 1 Ra+++ Tuo Aur-Pvar Spiraea x vanhouttei KESKAS-748 K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 1 x 1 Ra+++Hk+Ca+ Tuo Aur TUO, LAU Sektio Calospira TUO, LAU Spiraea beauverdiana 'Lumikki' KESKAS-412, FinE K TUO, LAU P 1 x 2 / 0,5 x 0,5 Ra++ Kui-Tuo Aur-Pvar Spiraea betulifolia TTA-34 K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 0,7 x 0,7 Ra++ Tuo Aur-Pvar Spiraea betulifolia KESKAS-665 K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 0,7 x 0,7 Ra++ Tuo Aur-Pvar Spiraea betulifolia KIR-098 K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 0,7 x 0,7 Ra++ Tuo Aur-Pvar Spiraea betulifolia 'Tor' KESKAS-766 K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 0,7 x 0,7 Ra++ Tuo Aur-Pvar Spiraea decumbens KESKAS-763 K TUO, LAU P 1 x 2 / 0,5 x 0,5 Ra++ Tuo Aur-Pvar Spiraea fritschiana KESKAS-760 K TUO, LAU P 1.5 x 2 / 1 x 1 Ra++ Kui-Tuo Aur Spiraea japonica TTA-32 K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 1 x 1 Ra+++ Kui-Tuo Aur-Pvar Spiraea japonica 'Odensala' KESKAS-758 K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 1 x 1 Ra+++ Tuo Aur-Pvar 180 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Pensasangervot, Spiraea Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytys- menetelmä Säilytys- paikka Lisäys- tapa Istutustiheys kenttä- / puistokokoelma Juuriston eristäminen/si emen-taimien poisto Ravin- teikkuus Kosteus Valovaa- timus MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Sektio Spiraea Spiraea alba 'Allikko' KESKAS-761, FinE K TUO, LAU P 2 x 2 / 1 x 1 x Ra++ Tuo-Mär Aur-Pvar Spiraea Billiardii-hybr. 'Triumphans' KESKAS-666 K TUO, LAU P 2 x 2 / 1 x 1 x Ra++ Tuo-Kos Aur-Pvar Spiraea douglasii KESKAS-671 K TUO, LAU P 3 x 2 / 1x 1 x Ra++ Tuo-Mär Aur-Pvar Spiraea humilis TTA-160 K TUO, LAU P x Ra++ Tuo-Kos Aur-Pvar Spiraea humilis KESKAS-672 K TUO, LAU P x Ra++ Tuo-Kos Aur-Pvar Spiraea salicifolia KIR-102 K TUO, LAU P 3 x 2 / 1x 1 x Ra++ Tuo-Mär Aur-Pvar Spiraea salicifolia KESKAS-119 K TUO, LAU P 3 x 2 / 1x 1 x Ra++ Tuo-Mär Aur-Pvar Spiraea tomentosa KESKAS-767 K TUO, LAU P 2 x 2 / 1 x 1 x Ra++Hu+Tu+ Kos-Mär Aur-Pvar Spiraea x watsoniana 'Kruunu' KESKAS-762, FinE K TUO, LAU P 2 x 2 / 1 x 1 x Ra++ Tuo-Kos Aur Harkittavat: Spiraea betulifolia KIR-098 K TUO, LAU P 1,5 x 2 / 0,7 x 0,7 Ra++ Tuo Aur-Pvar Spiraea humilis TTA-160 K TUO, LAU P x Ra++ Tuo-Kos Aur-Pvar Spiraea humilis KESKAS-672 K TUO, LAU P x Ra++ Tuo-Kos Aur-Pvar Spiraea salicifolia KIR-102 K TUO, LAU P 3 x 2 / 1x 1 x Ra++ Tuo-Mär Aur-Pvar Kerättävät: Sektio Chamaedryon Spiraea 'Summersnow' kesäangervo Spiraea trilobata K P 1,5 x 2 / 1 x 1 Ra+++Hk+ Kui-Tuo Aur Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 181 Syringa –ryhmän säilytysohjeet Jaana Laamanen Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, jaana.laamanen@mtt.fi Suku: Syringa L. -Syreenit Heimo: Oleaceae – Öljypuukasvit Yleistä Syreenit ovat yksikotisia kesävihantia pensaita tai pieniä puita. Jotkut syree- nit muodostavat juurivesoja tai maarönsyjä. Kukinto on runsaskukkainen kertohuiskilo. Kukat ovat kaksineuvoisia. Syreenit kukkivat varhain keväällä edellisen vuoden versoilla. Syreenit voivat lisääntyä luontaisesti myös sie- menten avulla. Syreenilajeja on yhteensä noin 2000, joista esiintyy luontaisesti Euroopassa kaksi, Himalajalla yksi ja loput Itä-Aasiassa. Suomeen syreeni tuotiin en- simmäisen kerran Tukholmasta vuonna 1728 ja kasvit sijoitettiin Turkuun. Syreeni kulkeutui myös Suomenlinnaan 1700-luvun puolivälissä, tarinan mukaan Suomenlinnasta syreeni levisi muualle maahan linnassa työssä ollei- den sotilaiden ja rakennusmiesten mukana. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kokoelmat, puuvartiset koristekasvit, syreenit, Syringa Käyttö Syreenejä viljellään niiden koristeellisten ja tuoksuvien kukintojen vuoksi. Syreenejä voidaan käyttää lajista riippuen yksittäis-, aita- tai suojapensaina. Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Kaikki syreenit vaativat runsasravinteisen ja yleensä runsashumuksisen kas- vupaikan. Jotkut lajit suosivat myös runsaskalkkista tai runsaskalkkista kas- vualustaa. Kasvupaikan tulee tuore ja yleisin syreenien valovaatimus on au- rinkoinen tai puolivarjoinen kasvupaikka. Lajikohtaiset vaatimukset on esitet- ty taulukossa 3. 182 Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Säilytettävät lajit Syreenejä on tällä hetkellä MTT:n kokoelmissa 30 kantaa, jotka kuuluvat 11 lajiin tai risteymäryhmään. Näistä 14 on säilytettäviä, 11 harkinnanvaraisia. Kannat säilytetään kenttäkokoelmana Laukaassa ja Varsinais-Suomen maa- seutuoppilaitoksessa Piikkiössä. Syreenejä voidaan lisätä puutumattomista versopistokkaista, juuripistokkais- ta, juurivesoista tai taivukkaista. Lisäksi syreenejä voidaan lisätä solukkovil- jelyn avulla. Lajikkeita voidaan myös lisätä varttamalla käyttäen perusrunko- na nuokkusyreeniä (Syringa reflexa), puistosyreeniä (Syringa x henryi) tai aitalikusteria (Ligustrum vulgare). Suvullinen lisäys siemenistä on mahdollis- ta. Siemenet vaativat itääkseen 1-3 kuukauden kylmäkäsittelyn. Syreenit kannattaa istuttaa kenttäkokoelmiin syksyllä. Vastaistutetuista tai- mista poistetaan kukinnot, mikä edistää kasvien juurtumista. Kokoelmien täydennystarpeet Tigerstedtinsyreeni, nukkasyreeni ja pihasyreenin erikoiset muodot olisi syy- tä kerätä ja liittää kokoelmiin. Kokoelmien uudistaminen Kenttäkokoelmissa pensaille voi suorittaa tarvittaessa talvella tai keväällä harvennusleikkauksen, jolloin poistetaan vain vanhimpia oksia. Nuorena pensas voidaan pitää matalana poistamalla jatkuvasti vanhimpia versoja. Kukinnan jälkeen kukkarankojen poistaminen edistää seuraavan vuoden ku- kintaa. Syreenit kestävät huonosti alasleikkauksen. Uudet versot ovat ohuita ja tihe- ässä, joten niitä täytyy pian harventaa. Kenttäkokoelmia uudistettaessa uusina taimina käytetään Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasemalla kasvintuhoojatestatuista emokasveista tuotettua aineis- toa, jos sitä on saatavilla. Erillisiin kenttäkokoelmien uudistamiseen liittyviin puhdistustoimenpiteisiin ei ryhdytä. Kenttäkokoelmien uudistaminen arvioi- daan kasvien kunnon mukaan. Kokoelmia ei tarvitse uudistaa vaikka kasvit ovat vanhoja, mutta ne ovat hyväkuntoisia. Käytettäessä säilytysmenetelmänä mikrolisäystä on viljelmät uusittava noin viiden vuoden välein uusien mikro- lisäysaloitusten avulla. 183 Kirjallisuus Alanko, P., Anttiroiko, I., Timonen, J. Kaunis kotipiha. Puutarhaliiton julkaisu- ja nro 251. Bean, W. J. 1989. Trees & Shrubs, Hardy in the British Isles. 8. painos. Butler and Tanner Ltd, Frome and London. Volume IV. 808 s. Brickell, C. (toim.) 1994. Plants & Flowers. The Royal Horticultural Society. Gardeners’ Encyclopedia. Dorling Kindersley Limited. Lontoo. 640 s. Dirr, M. A. & Heuser, C. W. Jr. 1987. The Reference Manual of Woody Plant Propagation. Varsity Press, Inc. Georgia, USA. 239 s. Kurkela, T. 1994. Metsän taudit. Metsäpatologian perusteet, nro 553. Otatieto Oy. Tammer-Paino Oy. Tampere. 320 s. Markkula, I. 1998a. Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita. Kasvinsuojeluseura ry. Ykkös-Offset Oy. Vaasa. 210 s. Markkula, I. 1998b. Puiden ja pensaiden hyyryläiset. Kotipuutarha 58, 5/1998:98. Markkula, I. 2001. Tuhoeläimet ja niiden torjunta. Viherympäristö 1/2001:42- 44. Tiilimäki, Aretta (toim.). 1988. Suomalainen Puutarha, Oma Piha. Amer- yhtymä Oy Weilin + Göös kirjapaino. Espoo. 336 s. Tiilimäki, Aretta (toim.). 1989. Suomalainen Puutarha, Kukkiva Puutarha. Amer-yhtymä Oy Weilin + Göös kirjapaino. Espoo. 315 s. Pihasyreeni (Syringa vulgaris) ”Kuusjärvi”. Kuva Sirkka Ju- hanoja. 184 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Syreenit, Syringa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Syringa sp. KESKAS-22 syreeni/syren Cygn.- ja Vapaudenkadun kulman puisto, Jyväskylä LAP (a) Syringa sp. KESKAS-25 syreeni/syren Lohikosken koulu, Jyväskylä LAP (a) Syringa sp. KESKAS-45 syreeni/syren Rajakatu, Jyväskylä LAP (a) Syringa sp. KESKAS-335 syreeni/syren Jaanintien paloasema, Turku LAP (a) Syringa sp. KESKAS-461 syreeni/syren Yliopiston Biologian laitos, Jyväskylä LAP (a) Syringa sp. TTA-192 syreeni/syren ? Botniaplant, Närpiö LAU (k,m) Syringa x henryi 'Tammelan K ' KESKAS-724 puistosyreeni/norrlandssyren Tammela LAP (a) Syringa x henryi 'Ainola' TTA-170 puistosyreeni/norrlandssyren Ainola, Kuokkala, Jyväskylä LAU (m,a) Syringa x henryi KIR-053 puistosyreeni/norrlandssyren Tomsk LAP (a) Syringa x henryi ’Hirvas’ puistosyreeni/norrlandssyren Rovaniemen mlk LAP (a) Syringa x henryi KESKAS-81 puistosyreeni/norrlandssyren Mäkitorpantie, Helsinki LAP (a) Syringa x josiflexa 'Veera' KESKAS-719 kaarisyreeni/hybridsyren Hirvas, Rovaniemen mlk, Säkkilä/FinE- kantavertailukoe/MTT Sotkamo LAU (k,m), LAP(a), PTU(a) Syringa josikaea KIR-054 unkarinsyreeni/ungersk syren Irkutsk LAP (a) Syringa josikaea KIR-055 unkarinsyreeni/ungersk syren Pietari LAP (a) Syringa josikaea KESKAS-211 unkarinsyreeni/ungersk syren Kirjastopuisto, Kallio, Helsinki LAP (a) Syringa josikaea KESKAS-819 unkarinsyreeni/ungersk syren Degerön kartano, Laajasalo, Helsinki LAP (a) Syringa Preston-ryhmä KESKAS-16 isabellansyreeni/prestonsyren Vallilan puisto, Helsinki LAP (a) Syringa Preston-ryhmä KESKAS-268 isabellansyreeni/prestonsyren Taivallahden tenniskentät, Etu-Töölö, Helsinki LAP (a), LAU (k,m) Syringa Preston-ryhmä 'Holger' KESKAS-483 isabellansyreeni/prestonsyren Tolppolan taimitarha, Espoo / FinE- kantavertailukoe / MTT Sotkamo LAU (k,m),KAI, LAP Syringa reflexa KESKAS-21 nuokkusyreeni/hängsyren Käpylän urheilukenttä, Helsinki LAP (a) Syringa reflexa KESKAS-223 nuokkusyreeni/hängsyren Aino Ackten tie, Helsinki LAP (a) 185 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Syreenit, Syringa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Syringa sweginzowii ’Paulus’ röyhysyreeni/vippsyren Rovaniemi LAP (a) Syringa sweginzowii KIR-056 röyhysyreeni/vippsyren Pietari LAP (a) Syringa villosa KIR-057 villasyreeni/ullsyren Pietari LAP (a) Syringa vulgaris ’Alba’ pihasyreeni/syren Tornio LAP (a) Syringa Vulgaris-ryhmä 'A d k L d i S äth' TTA-35 jalosyreeni/ädelsyren Elimäki LAU (m,a) Syringa Vulgaris-ryhmä 'A d k L d i S äth' TTA-171 jalosyreeni/ädelsyren Sauherad, Norja LAU (m,a) Syringa Vulgaris-ryhmä 'A d k L d i S ä h' TTA-305 jalosyreeni/ädelsyren Mäntsälä LAU (a) Syringa wolfii KIR-059 koreansyreeni/koreansk syren Hvalaza-vuori LAP (a) Viljelykasvien nimistössä Syringa x chinensis kiinansyreeni/parksyren Syringa emodi himalajansyreeni/himalayasyren Syringa meyeri pikkusyreeni/dvärgsyren Syringa microphylla pikkulehtisyreeni/smalbladig syren Syringa x nanceiana sirosyreeni Syringa patula samettisyreeni/sammetssyren Syringa reticulata var. mandshurica mantšurianlikusterisyreeni/ligustersyren Syringa x swegiflexa nuokkuröyhysyreeni/plymsyren Syringa tigerstedtii tigerstedtinsyreeni/nejliksyren Syringa tomentella nukkasyreeni/luddsyren Syringa vulgaris Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAP: MTT, Apukka a: avomaa LAU: MTT, Laukaa k: kasvihuone PTU: MTT, Piikkiö m: mikrolisäys KAI: MTT, Sotkamo 186 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Syreenit, Syringa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menestyminen Kukinta- aika Ruska- väri Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Syringa sp. KESKAS-22 MTT: I-VI/VII voimakkaan sinilila, unkarinsyreenityyppiä selvästi näyttävämpi, melko korkea, melko leveä, tuuhea pensas, kukinto suuri, ilmava ja leveä, runsas kukinta, ominaisuuksiltaan sama kuin KESKAS-461 Syringa sp. KESKAS-25 MTT: I-VI/VII vaalean sinililat, hieman punertavat, leveät ja melko suuret kukinnot, kukinnon rakenne siro, tuuhea, leveä pensas, liian tavanomaisen näköinen Syringa sp. KESKAS-45 MTT: I-VI/VII kukinto tumman sinilila, tiivis ja täyteläinen, kukinto muistuttaa jalosyreenin kukintoa, voimakaskasvuinen, tuuhea, korkea ja kapea pensas, suuret lehdet, heikkoutena kapea, alhaalta harvahko kasvutapa Syringa sp. KESKAS-335 MTT: I-VI/VII punasävyinen lilanvärinen, hyvin tuuhea ja leveä pensas, suuret nuokkuvat kukinnot, lehdissä esiintyvä keltasävyinen kirjavuus heikentää koristearvoa Syringa sp. KESKAS-461 MTT: I-VI/VII voimakkaan sinilila, unkarinsyreenityyppiä selvästi näyttävämpi, melko korkea, melko leveä, tuuhea pensas, kukinto suuri, ilmava ja leveä, runsas kukinta, ominaisuuksiltaan sama kuin KESKAS-22 Syringa sp. TTA-192 I-III unkarinsyreenin tyyppinen Syringa x henryi 'Tammelan Kaunotar' KESKAS-724 I-VI 7. etenkin vanhemmissa pensaissa kukinnot erittäin suuret, valkokukkainen, korkeus 2-4 m Syringa x henryi 'Ainola' TTA-170 I-VII/VIII 6./7. näyttävä, runsas tummanvioletti kukinto, korkeus 3 m, Syringa x henryi KIR-053 I-VII/VIII 6./7. Syringa x henryi ’Hirvas’ I-VII/VIII 6./7. valkokukkainen Syringa x henryi KESKAS-81 I-VII/VIII 6./7. kukanväri haalistuneen sinilila, kukinto vaatimaton ja pieni Syringa x josiflexa 'Veera' KESKAS-719 I-VI 6./7. punasävyinen lilanvärinen, kukinnot suuria, tiheitä ja täyteläisen näköisiä, korkeakasvuinen, säännöllisen muotoinen, ei erityisen leveä, melko tuuhea pensas Syringa josikaea KIR-054 I-VII/VIII 7. Syringa josikaea KIR-055 I-VII/VIII 7. 187 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Syreenit, Syringa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menestyminen Kukinta- aika Ruska- väri Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Syringa josikaea KESKAS-211 I-VII/VIII 7. sinilila, aidon unkarinsyreenin (S. josikaea ) näköinen, melko vaatimattoman näköinen, harvahko, vähän epäsäännöllisen muotoinen pensas, kukinnot ei erityisen suuria, samannäköinen kuin KESKAS-819 Syringa josikaea KESKAS-819 I-VII/VIII 7. sinilila, aidon unkarinsyreenin (S. josikaea ) näköinen, melko vaatimattoman näköinen, harvahko, vähän epäsäännöllisen muotoinen pensas, kukinnot ei erityisen suuria, samannäköinen kuin KESKAS-211, Ruukissa kanta ollut selvästi parempi kuin KESKAS-211 Syringa Preston-ryhmä KESKAS-16 MTT: I-VII/VIII 7. punasävyinen lilanvärinen, runsas kukinta, jossain määrin nuokkuvat kukinnot, leveä pensas, harvahko kasvutapa, joka heikentää koristearvoa Syringa Preston-ryhmä KESKAS-268 MTT: I-VII/VIII 7. kukat puhtaan vaaleanpunaiset, hyvänä vuotena kaunis kukinta, tumma- ja vähän punertavalehtinen harvahko pensas, kuollut Rovaniemellä? Syringa Preston-ryhmä 'Holger' KESKAS-483 I - VI 7. valkokukkainen, kukkii runsaasti, tuuhea, kestävä, korkeus 3 m, Syringa reflexa KESKAS-21 I-II (MTT: VII/VII) 6. näyttävä, kaarevaoksainen, nuokkuvat kukinnot, vaaleanpunakukkainen, ei talvenkestävä Syringa reflexa KESKAS-223 I-II (MTT: VII/VII) 6. näyttävä, kaarevaoksainen, nuokkuvat kukinnot, valkokukkainen, ei talvenkestävä Syringa sweginzowii ’Paulus’ MTT: I-VI/VII 7. vaalean ruusunpunainen ja suuri kukinto, pensaan korkeus 2-3 metriä Syringa sweginzowii KIR-056 MTT: I-VI/VII pysty, hennohkot haarat, kukinto ruusunpunainen, yksittäispensas Syringa villosa KIR-057 MTT: I-VI/VII kuten S. josikaea , mutta lehtlapa leveänpuikea, tyvestä leveänsuippo Syringa vulgaris ’Alba’ I-V/VI (MTT: VII/VII) 6./7. pihasyreenin valkokukkainen muoto, kukkiessaan tuoksuva, korkeus 3 m 188 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Syreenit, Syringa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numero- tunnukset Menestyminen Kukinta- aika Ruska- väri Erityisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Syringa Vulgaris-ryhmä 'Andenken an Ludvig Späth' TTA-35 I - III/IV 6./7. sama kuin 'Akkila', violetinpunaiset, isot kukat, korkeus 3 m Syringa Vulgaris-ryhmä 'Andenken an Ludvig Späth' TTA-171 I - III/IV 6./7. violetinpunaiset, isot kukat Syringa Vulgaris-ryhmä 'Andenken an Ludvig Späth' TTA-305 I - III/IV 6./7. todettu Laukaassa lajikkeeksi 'Andenken an Ludvig Späth', violetinpunaiset, isot kukat Syringa wolfii KIR-059 MTT: I-VI/VII 7. violetit kukinnot, 2-4 metriä korkea Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Syringa x chinensis I-III pysty, hento-oksainen pensas, kukinto sinertävän punainen - sinertävän valkoinen Syringa emodi Syringa meyeri Syringa microphylla Syringa x nanceiana I-II kuten S . x henryi , mutta lehtilapa vähän pienempi, yksittäispensas Syringa patula Syringa reticulata var. mandshurica Syringa x swegiflexa I kuten S. reflexa , mutta kukinto paljon laajempi, kukinto ruusunpunainen Syringa tigerstedtii I- (VI) kuten S. sweginzowii , mutta teriö hyvin heikosti punertava, yksittäispensas Syringa tomentella (I)-? pensas pysty, hennohkot oksat, kukinto sinipunertavan valkoinen, yksittäispensas Syringa vulgaris I-VI 6. sininen, korkeus 3-5 m 189 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Syreenit, Syringa Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytysmen etelmä Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen Ravin- teikkuus Kosteus Valo- vaatimus MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Syringa sp. KESKAS-45 K P, INV Syringa sp. KESKAS-461 K P, INV Syringa sp. TTA-192 K, INV P, INV Syringa x henryi 'Tammelan Kaunotar' KESKAS-724 K P, INV Ra+++, Hu+, Sa+ Tuo Aur-Pvar Syringa x henryi 'Ainola' TTA-170 K, INV P, INV 1,5-2 x ? m Ra+++, Hu+, Sa+ Tuo Aur-Pvar Syringa x henryi ’Hirvas’ K P, INV 1,5-2 x ? m Ra+++, Hu+, Sa+ Tuo Aur-Pvar Syringa x josiflexa 'Veera' KESKAS-719 K, INV P, INV Ra+++, Hu+ Tuo Aur-Pvar Syringa josikaea K P, INV 2-3 x ? m Ra+++, Hu+, Sa+ Tuo Aur-Pvar Syringa josikaea KESKAS-819 K P, INV 2-3 x ? m Ra+++, Hu+, Sa+ Tuo Aur-Pvar Syringa Preston-ryhmä KESKAS-16 K P, INV Ra+++, Hu+ Tuo Aur-Pvar Syringa Preston-ryhmä KESKAS-268 K, INV P, INV Ra+++, Hu+ Tuo Aur-Pvar Syringa Preston-ryhmä 'Holger' KESKAS-483 K, INV P, INV Ra+++, Hu+ Tuo Aur-Pvar Syringa sweginzowii ’Paulus’ K P, INV 1-1,5 x ? m Ra+++ Tuo Aur-Pvar Harkittavat: Syringa x henryi KIR-053 K P, INV 1,5-2 x ? m Ra+++, Hu+, Sa+ Tuo Aur-Pvar Syringa josikaea KIR-054 K P, INV 2-3 x ? m Ra+++, Hu+, Sa+ Tuo Aur-Pvar Syringa josikaea KIR-055 K P, INV 2-3 x ? m Ra+++, Hu+, Sa+ Tuo Aur-Pvar Syringa reflexa KESKAS-21 K P, INV 1,5-2 x ? m Ra+++ Tuo Aur-Pvar Syringa reflexa KESKAS-223 K P, INV 1,5-2 x ? m Ra+++ Tuo Aur-Pvar Syringa sweginzowii KIR-056 K P, INV Ra+++ Tuo Aur-Pvar Syringa villosa KIR-057 K P, INV Ra+++ Kui-Tuo Aur-Pvar Syringa Vulgaris-ryhmä 'Andenken an Ludvig Späth' TTA-35 K P, INV Ra+++, Hu+ Tuo Aur-Pvar Syringa Vulgaris-ryhmä 'Andenken an Ludvig Späth' TTA-171 K, INV P, INV Ra+++, Hu+ Tuo Aur-Pvar Syringa Vulgaris-ryhmä 'Andenken an Ludvig Späth' TTA-305 K P, INV Ra+++, Hu+ Tuo Aur-Pvar Syringa wolfii KIR-059 K P, INV 1,5 x ? m Ra+++, Hu+ Tuo Aur-Pvar Kerättävät: Syringa tigerstedtii K P, INV, S Ra+++ Tuo Aur Syringa tomentella K P, INV, S Ra+++, Hu+ Tuo Aur-Pvar Syringa vulgaris K P, INV, S 1,5-2 x ? m Ra+++, Hu+ Tuo Aur-Pvar Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 190 Weigela –ryhmän säilytysohjeet Marjatta Uosukainen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjatta.uosukainen@mtt.fi Suku: Weigela Thunb., kotakuusamat Heimo: Diervillaceae (Caprifoloaceae), kuusamakasvit Yleistä Kotakuusamat ovat kesävihantia, piikittömiä, yksikotisia pensaita. Korvak- keettomat, lyhytruotiset tai ruodittomat lehdet sijaitsevat vastakkain, ne ovat ehytlapaisia ja hammaslaitaisia. Kukinto on 3-7-kukkainen. Kukat ovat kak- sineuvoiset, verhiö on 5-liuskainen. Kellomainen teriö on 3-4 cm pitkä ja heteitä on 5. Hedelmä on kota. Lajit lisääntyvät luontaisesti siemenistä, mut- ta Suomessa viljellyt lajikkeet lisätään kasvullisesti pistokkaista. Kota- kuusamat ovat Suomessa tulokaslajeja. Ne ovat hyvin suosittuja koristepen- saita Länsi- ja Keski-Euroopassa sekä Amerikassa, mutta meillä verraten harvinaisia. Kotakuusamien suku on suppea, siinä on vain 12 lajia. Lajit ovat kotoisin Aasiasta, etupäässä Kiinasta ja Japanista. (Taulukko 1: Nimistö ja alkuperät). Ne ovat olleet suosittuja jalostuskohteita, joten lajien lisäksi suvussa on run- saasti lajien välisiä risteymälajikkeita. Kotakuusamalajikkeiden välillä esiin- tyy vaihtelua kukkien värissä, kukinnan ajoittumisessa ja talvenkestävyydes- sä (Taulukko 2: Monimuotoisuus). Suomessa on hyvin menestynyt ruotsalai- nen Weigela florida ’Korea’ E-Planta. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kokoelmat, kotakuusamat, puuvartiset koristekasvit, Weigela Käyttö Kotakuusamat ovat suosittuja runsaiden, näyttävien kukintojensa vuoksi. Kotakuusamat ovat viljelyssä vaativia ja sopivat hyvin istutettaviksi mm. alppiruusujen ja hortensioiden kanssa samoille kasvupaikoille. Keltakota- kuusama kukkii alkukesällä, muiden kukinta ajoittuu juhannuksen tienoille. Pensaat soveltuvat sekä yksittäispensaiksi, aidanteiksi tai ryhmiksi. 191 Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Kotakuusamat on normaalisti istutettava lämpimille, hyvin vettä läpäiseville ja ravinteikkaille kasvualustoille. Poikkeuksen muodostaa kasvutyypiltään mantereinen keltakotakuusama, joka on Suomessa aikainen ja hyvin arka keväthalloille. Pohjoisseinustoille tai puutarhan viileimpään paikkaan istutet- tuna kasvien silmujen puhkeaminen viivästyy keväällä ja kasvurytmi ajoittuu paremmin ilmastoomme. Kasvualustan tulee kuitenkin olla syvämultainen. Kotakuusamat sietävät hyvin myös kuivahkoja kasvupaikkoja. Aineiston uusinnassa voidaan käyttää pistokaslisäystä. Myös mikrolisäys onnistuu useimmilla suvun lajeilla helposti ja lajeille voidaan käyttää varasäi- lytysmenetelmänä in vitro-säilytystä. Aineistot voidaan säilyttää hitaan kas- vun olosuhteissa useita kuukausia ilman uusia lisäysjakoja. Kryosäilytysme- netelmän kehittyessä mikrolisäyksessä olevat aineistot voidaan siirtää kyl- mäsäilytykseen. Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Kaikki kotakuusamat menestyvät parhaiten suojaisilla kasvupaikoilla joko rakennusten liepeillä tai metsiköiden alla. Tästä syystä niiden paras säilytys- tapa olisi mieluummin puistomainen istutus kuin avonainen pelto. (Taulukko 3. Säilytys). Säilytettävät lajit Kaikki kotakuusamat menestyvät parhaiten suojaisilla kasvupaikoilla joko rakennusten liepeillä tai metsiköiden alla. Tästä syystä niiden paras säilytys- tapa olisi mieluummin puistomainen istutus kuin avonainen pelto. (Taulukko 3: Säilytys) Lajit säilytetään Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksessa Piikkiössä ja Laukaassa kenttäkokoelmissa. Varasäilytysmenetelmänä käyte- tään ydinkasvipankin in vitro-säilytystä. Kokoelmien täydennystarpeet Suomessa vuosikymmeniä menestyneet keltakotakuusamat tulisi kartoittaa ja tarvittaessa liittää kokoelmaan. Erityisesti tulisi kysellä vuoden 1976 Amurin siemenkeräysretken aineiston menestymistä. 192 Kokoelmien uudistaminen Kenttäsäilytyksessä kotakuusamat voivat olla pitkäikäisiä. Hyväkuntoisen kasvuston uusimistarve on 20-30 vuoden välein. Vaativat kuivuneiden tai vioittuneiden oksien ja haarojen poistoja. Kirjallisuus Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. Bean, W.J.1989. Trees & shrubs hardy in the British Isles. (Eds. D.L. Clarke and G. Taylor. Eigth Edition Revised) Volume IV Ri-Z. 808 p. John Murray, London. ISBN 0-7195-2428-8. Dirr, M.A. & Heuser, C.W. Jr., 1987. The reference manual of woody plant propagation. From seed to tissue culture. 239 p. Varsity Press, Inc. Ath- ens, Georgia. ISBN 0-942375-00-9. Komeakotakuusaman (Weigela florida) ‘Korea’-lajike menestyy ainakin Etelä-Suomessa. Kuva Sirkka Juhanoja. 193 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Weigela, kotakuusamat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Weigela middendorffiana 'Jouni' KESKAS-0369 keltakotakuusama/gullprakttry Amur, Venäjä LAU (k,m) Weigela -risteymä 'Eva Rathke' TTA-036 tarhakotakuusama/trädgårdsprakttry Elimäki, Mustilan Arboretum LAU (k,m) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Weigela florida komeakotakuusama/rosenprakttry 'Minuet', 'Polka', 'Purpurea'('Foliis Purpureis') Weigela praecox kevätkotakuusama/vårprakttry Weigela - risteymiä tarhakotakuusama/trädgårdsprakttry 'Bristol Ruby', 'Newport Red', 'Red Prince' Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAU: MTT, Laukaa k: kasvihuone m: mikrolisäys 194 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Weigela, kotakuusamat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta-aika Ruskaväri Erikoisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Weigela middendorffiana 'Jouni' KESKAS-0369 I - IV 5.- 6. ja 8. vihr/kelt Kukka keltainen. Kevät ja syyskukinta Weigela -risteymä 'Eva Rathke' TTA-036 I - III 7 Punainen kukka Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Weigela florida 'Minuet', 'Polka', 'Purpurea'('Foliis Purpureis') ? Weigela praecox ? Weigela - risteymiä 'Bristol Ruby', 'Newport Red', 'Red Prince' ? 195 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Weigela, kotakuusamat Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytys- menetelmä Säilytys- paikka Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen MTT:n kokoelmissa säilytettävät: Weigela middendorffiana 'Jouni' KESKAS-0369 INV, K PTU, LAU INV, P 2 x 3 ei Weigela -risteymä 'Eva Rathke' TTA-036 INV, K PTU, LAU INV, P 1 x 2 ei Harkittavat: Weigela middendorffiana Amurin siemenaineistoa harkitaan Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, KINS = in situ löytöpaikka, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 196 Viburnum –ryhmän säilytysohjeet Marjatta Uosukainen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjatta.uosukainen@mtt.fi Suku: Viburnum L., heidet Heimo: Adoxaceae (Caprifoliaceae), tesmayrttikasvit Yleistä Heidet ovat kesävihantia, piikittömiä, yksikotisia pensaita tai pieniä puita. Kasvutavaltaan ne ovat yleensä pyöreälatvuksisia kohenevaversoisia, tuuhei- ta pensaita. Lehdet sijaitsevat vastakkain ja ovat korvakkeellisia tai korvak- keettomia. Lehtilapa on ehyt tai liuskainen. Kukinto on huiskilo ja kukat ovat kaksineuvoisia, laitakukat toisinaan neuvottomia. Verhiö on 5-liuskainen, teriö ratasmainen – kellomainen, 5-liuskainen, kukissa on heteitä 5 kpl. He- delmä on yksisiemeninen luumarja. Hedelmien väri vaihtelee keltaisesta, oranssiin, punaiseen, purppuraan, siniseen ja mustaan. Heidet ovat tulokaslajeja, joista suurin osa on kotoisin Pohjois- ja Keski- Amerikasta ja Itä-Aasiasta. Lajien muita luontaisia levinneisyysalueita ovat Eurooppa, Pohjois-Afrikka ja Aasia Jaavalle asti. Suomessa esiintyy luon- nonvaraisena valkokukkainen, punamarjainen koiranheisi (Viburnum opulus). Suvussa on noin 120 lajia. KESKAS-tutkimuksessa rekisteröitiin kaikkiaan 19 heisikantaa, jotka olivat: hurtanheisi 2 kpl, hammasheisi 1 kpl, villaheisi 1 kpl, kiiltoheisiä 1 kpl, koiranheisi 2 kpl, palloheisiä 1 kpl, lumipalloheisi 9 kpl, rotkoheisi 2 kpl. Kaikkiaan Suomessa käytetään koristepensaina noin 20 suvun lajia. Ensimmäiset heisilajit esiteltiin 1700-luvun puolivälissä ja muutamat lajit kuvattiin 1800-luvulla. Varsinaisesti heisisuvun systematiikka kehitettiin 1900-luvun alussa, jonka jälkeen ne ovat yleistyneet myös viljeltyinä. Heidet lisääntyvät luonnossa siemenistä, muuta kaupallisesti viljellyt lajik- keet lisätään pääsääntöisesti pistokkaista. Värikkäät hedelmät ovat linnuille mieleisiä. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, heisit, kokoelmat, puuvartiset koriste- kasvit, Viburnum 197 Käyttö Heisilajit ovat käyttökelpoisia koristepensaita tai pieniä puita, joilla on upeat kukinnot, hedelmät ja syysvärit. Amerikanheidellä on lisäksi syötävät marjat. Suomessa on kokeiltu heisilajeja 1900-luvun alusta sekä julkisessa viherra- kentamisessa että yksityisissä kasvikokoelmissa. Vaikka monet lajit ovat osoittautuneet varsin kestäviksi ja luotettaviksi, niiden käyttö ja saatavuus on pysynyt yllättävän vähäisenä. KESKAS-tutkimuksessa rekisteröitiin kaikki- aan 19 heisikantaa, jotka olivat: hurtanheisi 2 kpl, hammasheisi 1 kpl, villa- heisi 1 kpl, kiiltoheisiä 1 kpl, koiranheisi 2 kpl, palloheisiä 1 kpl, lumipallo- heisi 9 kpl, rotkoheisi 2 kpl. Lumipalloheisi oli KESKAS-tutkimuksessa erityistarkastelussa, koska tuonnin takia lajissa oli ollut talvehtimisongelmia. MTT:n kantavertailututkimuksessa todettiin, että Suomesta löytyneet kannat ovat kestäviä Lapissa asti. Puutarhoissa ja puistoissa kasvaa joko istutettuna tai luonnostaan levinneenä koiranheisiä (Viburnum opulus), jotka kasvavat luonnonvaraisina lehtomet- sissä Pohjois-Pohjanmaalle saakka. Aurinkoisilla paikoilla pensas on tiheä ja pyöreä, mutta lehdistö saa helposti hyönteisvioituksia. Puolivarjossa ja var- jossa lehdistö on terveempi. Alttius hyönteisvioituksille heikentää sekä koi- ranheiden että lumipalloheiden ominaisuuksia viherrakentamisessa. Eniten käytetty heisipensas on koiranheiden muunnos lumipalloheisi. Koi- ranheidestä on luonnosta löydetty lumipalloheisikanta Viburnum opulus ’Pohjan Neito’. Suomessa on viljelty myös ulkomaista alkuperää olevaa lu- mipalloheiden kantaa ’Roseum’. Se muistuttaa paljon ’Pohjan Neito’ - lajiketta, mutta on talvenkestävyydeltään selvästi heikompi. Koiranheiden matalakasvuinen lajike Viburnum opulus ’Nana’ on viljelty ulkomailla ver- hopensaana. Lajike ’Kallion Pallo’ on rekisteröity Helsingistä. Tulokaslajeista eniten käytettyjä ovat villaheisi (Viburnum lantana), kiilto- heisi (Viburnum lentago), rotkoheisi (Viburnum rafinesquianum), hurtanheisi (Viburnum lantanoides, ent. V. alnifolium) ja hammasheisi (Viburnum denta- tum var. lucidum). Ryhmän erityiset kasvupaikkavaatimukset Heidet ovat yleensä helppohoitoisia kasveja. Pensaat ovat vaatimattomia kasvupaikan suhteen ja menestyvät sekä aurinkoisella että puolivarjoisella paikalla. Tuore tai kostea maaperä on paras, maalajin tulee olla läpäisevä, hyvin kalkittu ja kohtalaisen ravinteikas. 198 Toimenpide-ehdotukset kokoelmien perustamiseksi Heidet voidaan säilyttää joko pellolla tai puistomaisissa olosuhteissa. MTT:n emokasvituotannossa olevat lajit säilytetään Laukaan ydinkasvipankissa ja kenttäsäilytyksessä Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksella Piikkiössä. Osa lajeista säilyy myös Rovaniemellä Apukan arboretumissa. Heidet sovel- tuvat tarvittaessa myös in vitro-säilytykseen. Toisesta kenttäsäilytyspaikasta voidaan luopua, kun aineisto saadaan kryosäilytykseen. (Taulukko 3: Säily- tys). Säilytettävät lajit MTT:n kokoelmissa on tällä hetkellä 13 heisikantaa, jotka edustavat 4 lajia tai alalajia. Näistä säilytetään 4 kantaa. (Taulukko 3: Säilytys). Kokoelmien täydennystarpeet Viljellyistä heisilajeista on olemassa Suomessa hyvin menestyneitä vanhoja kantoja, joista olisi syytä suorittaa kysely. Ensisijaisesti kysymykseen tulisi- vat koiranheiden kotimaiset, hyönteisiä kestävät kannat sekä tulokaslajeista villaheisi (V. lantana), hurtanheisi (V. lantanoides, ent. V. alnifolium) ja hammasheisi (V. dentatum var. lucidum). Aineisto tulisi kerätä yksittäisistä pensaista pistokkaina, juurivesoina tai mikrolisäyksellä. Mikäli kysymykses- sä on siemenlähteeksi sopiva kasvusto, siemenlisäys on suositeltavin lisäys- tapa. Kokoelmien uudistaminen Kenttäsäilytyksessä heidet ovat kohtalaisen pitkäikäisiä. Hyväkuntoisen kas- vuston uusimistarve on korkeintaan 20-30 vuoden välein, aremmilla lajeilla tarvittaessa. Uusittaessa on käytettävä kasvullista lisäystä, mikäli säilytettä- väksi on valittu tietty viljelykanta. Uusiminen voidaan tehdä joko pistokkais- ta tai mikrolisäämällä. Leikkaustarve on ajoittain kuivuneiden, tai vioittunei- den oksien ja haarojen poistoja. Heisipensaiden uusiminen maanrajasta leik- kaamalla ei yleensä onnistu kovin hyvin. Heisien uusinta siemenistä onnistuu vain, mikäli pölytysolosuhteet ovat kun- nossa. Kukinta on säännöllinen ja runsas joka vuosi. Hedelmien muodostu- minen vaatii kuitenkin ristipölytystä, sillä useimmat heidet eivät pölyty omal- la siitepölyllään. Marjat ovat linnuille mieleen. Siemenet tulisi kerätä heti marjojen kypsyttyä, hedelmät murskattava, siemenet puhdistettava ja säilytet- tävä kuvattuna viileässä tai kylvettynä. Heisien siemenillä on usein kaksin- kertainen lepotila, joten ne vaativat ensin 3-9 kk:n lämpökäsittelyn jota seu- raa 3 kk:n kylmäkäsittely. Siementen itäminen on usein hidasta. 199 Kirjallisuus Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. Bean, W.J. 1989. Trees & shrubs hardy in the British Isles. (Eds. D.L. Clarke and G. Taylor. Eigth Edition Revised) Volume IV Ri-Z. 824 p. John Murray, London. ISBN 0-7195-2428-8. Dirr, M.A. & Heuser, C.W. Jr., 1987. The reference manual of woody plant propagation. From seed to tissue culture. 239 p. Varsity Press, Inc. Ath- ens, Georgia. ISBN 0-942375-00-9. Juhanoja, S., Aaltonen, M., Aflatuni, A., Heinonen, H., Kemppainen, R., Paa- sikivi, P., Sorvari, K., Vehkalahti, M., & Virtanen, A. 2001. Tutkittuja kasve- ja viherrakentamisen tarpeisiin KESKAS-kantavalintakokeet MTT:ssä vuosina 1988-2000. MTT:n julkaisuja. Sarja A (2001):98, 60 p. + 11 app http://www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja98.pdf Rehder, A. 1940. Manual of cultivated Trees and shrubs hardy in North America. 2nd ed. 966 pp. Portland Oregon. (Reprint: Ed. T.R. Dudley, 1986. Biosystematics, Floristic &Physiology Series Volume 1. Hong Kong). ISBN 0-931146-00-3. Lumipalloheisi (Viburnum opulus ’Pohjan Neito’) on kestävä lumipalloheisity- yppi. Kuva Sirkka Juhanoja. 200 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Viburnum , heidet Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Viburnum lantanoides (alnifolium) hurtanheisi Mustila, 2000 PTU /ARB (a) Viburnum lantanoides (alnifolium) hurtanheisi Mustila, 2000 PTU /ARB (a) Viburnum lantana POH-87 villaheisi Tornio LAP (a) Viburnum lentago 'Jenkki' FinE KESKAS-052 kiiltoheisi Helsinki, Topeliuksenpuisto PTU (a), LAU (m,a) Viburnum opulus 'Kallion Pallo' KESKAS-006 kääpiöheisi Kallio, Helsinki LAU (a) Viburnum opulus 'Pohjan Neito' FinE KESKAS-465 lumipalloheisi Kuhmo LAP (a), PTU (a), LAU(m,a) Viburnum opulus 'Pohjan Neito' FinE KESKAS-464 lumipalloheisi Karstula LAP (a), PTU (a) Viburnum opulus 'Pohjan Neito' KESKAS-18 lumipalloheisi Hankasalmi LAP (a) Viburnum opulus 'Roseum' KESKAS-696 lumipalloheisi Hollanti LAP (a) Viburnum opulus 'Pohjan Neito' KESKAS-158 lumipalloheisi Kuopio LAP (a) Viburnum opulus 'Pohjan Neito' KESKAS-649 lumipalloheisi Tervola, sama kuin R293 LAP (a) Viburnum opulus 'Pohjan Neito' POH-91 lumipalloheisi Tornio LAP (a) Viburnum opulus 'Pohjan Neito' ( 'Raila') R293 lumipalloheisi Tervola, sama kuin KESKAS-649 LAP (a) Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAP: MTT, Apukka a: avomaa LAU: MTT, Laukaa k: kasvihuone PTU: MTT, Piikkiö m: mikrolisäys PTU/ARB: MTT, Arboretum Yltöinen, Piikkiö 201 MTT kokoelmien puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 1. Nimi ja alkuperätiedot, MTT:n kokoelmien nykytilanne Viburnum , heidet Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Suomalainen/ruotsalainen nimi Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Viburnum acerifolium vaahteraheisi / lönnolvon. Viburnum burejaeticum mongolianheisi Viburnum x carlcephalum puistoheisi / bollolvon Viburnum carlesii tuoksuheisi / luktolvon Viburnum cassinoidesi viitaheisi / luktolvon Viburnum dentatum var. lucidum (recognitum ) KESKAS-214 hammasheisi / tandolvon Helsinki Viburnum dilatatum japaninheisi / Bonsai Viburnum edule karpaloheisi Viburnum farrerii (fragrans ) keisarinheisi / kejsarolvon Viburnum opulus koiranheisi / skogsolvon - ’Compactum’, ’Nanum’ Kääpiökoiranheisi / dvärgolvon - ’Strömsund’ lumipalloheisi/snöbollsbuske Viburnum opulus subsp. trilobum amerikanheisi / amerikanskt olvon. Viburnum prunifolium kirsikkaheisi Viburnum rafinesquianum KESKAS-395 rotkoheisi Piikkiö Viburnum rhytidophyllum poimuheisi /rynkolvon Viburnum sargentii (opulus var. sargentii ) rusoheisi/ blodolvon sarntolvon - ’Onondaga’ . Pistokkaista. Viburnum tinus laakeriheisi / lagerolvon. 202 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Viburnum , heidet Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta- aika Ruskaväri Erikoisominaisuus MTT:n kokoelmissa: Viburnum lantanoides (alnifolium) I - II 6. Komeat , leveän herttamaiset lehdet Viburnum lantanoides (alnifolium) I - II 6. Komeat , leveän herttamaiset lehdet Viburnum lantana, POH-87 I - V 6. pun / kelt Helppohoitoinen, lehdet karvaiset, punaiset, lopulta mustat marjat. Viburnum lentago 'Jenkki' FinE KESKAS-052 I - V 6. keltainen Kookas, jopa 4-5 m, tuuhea, kiiltävälehtinen pensas. Marjat sinimustat. Viburnum opulus 'Kallion Pallo' KESKAS-006 I - IV 6. punakelt Pieni, pallomainen pensas. Kivikkoryhmiin Viburnum opulus 'Pohjan Neito' FinE KESKAS-465 I - VI 6. -7. ruskeanpun. Yli 2 m. Tuuhea. Liuskainen lehdistö. Pallomaiset valkeat kukinnot. Viburnum opulus 'Pohjan Neito' FinE KESKAS-464 I - VI 6. -7. ruskeanpun. Viburnum opulus 'Pohjan Neito' KESKAS-18 I - VI 6. -7. ruskeanpun. Viburnum opulus 'Roseum' KESKAS-696 I - IV 6. -7. - Pallomainen kukinto. Viburnum opulus 'Pohjan Neito' KESKAS-158 I - VI 6. -7. ruskeanpun. Viburnum opulus 'Pohjan Neito' KESKAS-649 I - VI 6. -7. ruskeanpun. Viburnum opulus 'Pohjan Neito' POH-91 I - VI 6. -7. ruskeanpun. Viburnum opulus 'Pohjan Neito' ( 'Raila'?) R293 I - VI 6. -7. ruskeanpun. 203 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 2. Monimuotoisuus Viburnum , heidet Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Menes- tyminen Kukinta- aika Ruskaväri Erikoisominaisuus Viljelykasvien nimistössä lisäksi: Viburnum acerifolium Mustat marjat Viburnum burejaeticum Viburnum x carlcephalum Risteymä V. carlesii x V. macrocephalum Viburnum carlesii Ib. 6. Viljelyyn 1897. Musta hedelmä. Viburnum cassinoidesi I - III 6. Marjat vihreästä vaaleanpunaisiksi, punaisiksi,sinisiksi ja lopulta mustiksi. Viburnum dentatum var. lucidum (recognitum ) KESKAS-214 I - III 6. Viljelty 1700-luvulta. Sinisen mustat marjat. Tuuhea, kiiltävälehtinen. Viburnum dilatatum Marjat punaiset, myös keltaisia. Viburnum edule Punaiset marjat syötävät. Viburnum farrerii (fragrans ) Marjat keltaisesta punaisiksi ja mustiksi. Viburnum opulus 6. Punaiset marjat - ’Compactum’, ’Nanum’ I - ?IV 6. Kääpiökasvuinen, pyöreä. - ’Strömsund’ I -VI (IV?) 6. Kukinnot valkeat, pallomaiset Viburnum opulus subsp. trilobum I - V 6. Syötävät punaiset marjat, kun siemen poistetaan. Viburnum prunifolium Mustat hedelmät. Viburnum rafinesquianum KESKAS-395 I - V? 6. Korkeus 1,5 m. Tiheä peittävä pensas. Hammaslaitaiset kapeat lehdet. Viburnum rhytidophyllum Ikivihreä. Viburnum sargentii (opulus var. sargentii ) I - III 6. Kukinnossa suuret laitakukat. Hedelmä punainen. - ’Onondaga’ . Pistokkaista. Viburnum tinus Helppo lisätä. 204 MTT kokoelmat, puuvartiset viherrakentamisen kasvit ja Suomessa viljeltävät viherrakentamisen kasvit Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut kannat Viburnum , heidet Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Säilytysmenetelmä Säilytyspaikka Lisäystapa Istutustiheys Juuriston eristäminen MTT:n kokoelmissa: Viburnum lantana POH-87 K TUO, LAU P, S 3 x 4 m Ei tarpeen Viburnum lentago 'Jenkki' FinE KESKAS-052 INV, K TUO, LAU INV, P 3 x 4 m Ei tarpeen Viburnum opulus 'Kallion Pallo' KESKAS-006 K TUO, LAU INV, P 1 x 2 mm Ei tarpeen Viburnum opulus 'Pohjan Neito' FinE KESKAS-465 INV, K TUO, LAU INV, P 3 x 4 m Ei tarpeen Harkittavat: Viburnum dentatum var. lucidum (recognitum ) KESKAS-214 K harkitaan S, P 3 x 4 m Kerättävät: Viburnum opulus kerättävä K S, P 3 x 4 m Ei tarpeen Istutustiheys: taimiväli x riviväli K= kenttäkokoelma, S=siemen, INV= in vitro, KINS = in situ löytöpaikka, P = pistokaslisäys TUO = Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos, Tuorlan toimipiste, Piikkiö LAU = MTT, Laukaa 205 Kasvinsuojelukooste Riitta Peräinen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, riitta.perainen@mtt.fi Phytophtora-mikrobit ja P. ramorum lehtipuiden ja - pensaiden ongelmana Alkujaan hyväkuntoisten lehtipuiden nopea harsuuntuminen ja kuoleminen ovat oireita, joiden aiheuttaja on usein maassa elävä, Phytophtora-sukuun kuuluva mikrobi. Phytophtoraa tunnetaan useita lajeja, joissa on morfologial- taan, lämpötilavaatimuksiltaan ja patogeenisuudeltaan erilaisia alalajeja ja kantoja. Tyypillisiä oireita, kuoliolaikkuja ja tervamaista vuotoa, on havaittu eri puolilla Eurooppaa mm. lepillä, pyökeillä ja tammilla. P. ramorumin ai- heuttama tammen äkkikuolema on vaarallinen kasvintuhooja, jonka leviämis- tä viranomaiset yrittävät estää. P. ramorumia esiintyy luonnossa lukuisilla puulajeilla ja puuvartisilla pen- sailla ja varvuilla eri heimoista kuten vaahterakasvit (Aceraceae), sumakki- kasvit (Anacardiaceae), koivukasvit (Betulaceae), kuusamakasvit (Caprifo- liaceae), kanervakasvit (Ericaceae), pyökkikasvit (Fagaceae), hevoskastan- jakasvit (Hippocastanaceae), öljypuukasvit (Oleaceae), mäntykasvit (Pina- ceae), paatsamakasvit (Rhamnaceae), ruusukasvit (Rosaceae) ja marja- kuusikasvit (Taxaceae). Uusia isäntäkasveja löydetään jatkuvasti. Tammen äkkikuoleman oireina ovat alppiruusuilla ruskeat tai mustat epäsel- värajaiset laikut lehdissä ja kuoliolaikut oksissa. Heisillä oireena on varren ruskettuminen kuoren alta erityisesti pensaan tyviosassa. Puilla rungon pin- taan syntyy tummia, hieman sisään painuneita kuoliolaikkuja ja koroja, ja niistä saattaa vuotaa tummaa, tahmeaa nestettä. Lehdistö ruskettuu muuta- massa viikossa, koko puun kuoleminen voi kuitenkin viedä jopa vuosia. Tammen äkkikuolemaa on löydetty useimmista Euroopan maista, Suomessa sitä on tavattu muutamilta taimistoilta alppiruusuilta. Suomen luonnosta P. ramorumia ei ole vielä eristetty. Tammen äkkikuolema on karanteenituhooja, jonka esiintymisestä on ilmoitettava kasvinsuojeluviranomaisille. Sitä vas- taan ei ole olemassa tehokkaita torjunta-aineita, joten saastuneiden kasvien hävittäminen on ainoa luotettava keino taudin torjumiseksi. Tulevaisuudessa, kun ilmasto lämpenee, monimuotoisen ja sopeutumiskykyi- sen Phytophthora-eliöryhmän merkitys korostuu entisestään myös Suomessa. Laji leviää paikasta ja maasta toiseen taimikaupan myötä. 206 Avainsanat: Actinidia, Agrobacterium, aitalikusterit, alppiruusut, Amelan- chier, Aphis, Ardis, Arge, Argyrestia, Armillaria, Ascochyta, atsaleat, Brachycaudus, Caliroa, Caloptilia, Caragana, Cavariella, Chaenomeles, Chondrostereum, Coniothyrium, Cotoneaster, Cytisus, Dialeurodes, Diervil- la, Endelomyia, Eriophyes, Forsythia, Fothergilla, hanhikit, heisit, hernepen- saat, herukat, hortensiat, Hyalopterus, Hydrangea, höyhenpensaat, Inonotus, jasmikkeet, kellokuusamat, kellovaiverot, Kolkwitzia, kotakuusamat, kirsikat, kuusamat, Laetiporus, laikkuköynnökset, Ligustrum, Lonicera, lumimarjat, magnoliat, Magnolia, marjakuuset, Marssonina, Melampsora, Microsphaera, Molinia, Monardis, Monilinia, Myzus, Ochropsora, Olethreutes, onnenpen- saat, Operophtera, pajut, palsamiköynnökset, pensasangervot, Phellinus, Philadelphus, Phragmidium, Phratora, Phyllosticta, Phytomyza, Phytophto- ra, Pieris, pihlaja-angervot, pihlajat, Podosphaera, Pollaccia, Pontania, Potentilla, Prociphilus, Prunus, Pseudomonas, puuvartiset koristekasvit, Pyrrhalta, Rhododendron, Rhopalomyzus, Rhytisma, Ribes, Rosa, Rubus, ruusukvittenit, ruusut, Salix, Schisandra, Sphaerotheca, Sorbaria, Sorbus, Spiraea, Symphoricarpos, syreenit, Syringa, Taxus, Tetranynchus, tuhkapen- saat, tuomipihlajat, Uncinula, vatukat, Weigela, Ventura, Viburnum, vihmat, vuohenkuusamat, Yponomeuta Amelanchier Taudit ja tuholaiset Isotuomipihlajan siementaimissa voi esiintyä vuokonpihlajaruostetta (Och- ropsora ariae) ja rusotuomipihlajan lehdissä orapihlajahärmää (Podosphaera clandestina). Kasvinsuojelu Ruostesienien torjunta kemiallisesti on hankalaa. Niiden torjuntaan voi käyt- tää penkonatsoli- ja tolyylifluanidivalmisteita. Samat aineet käyvät härmän torjuntaan. Ruiskutus tolu- tai mäntysuopaliuoksella voi myös auttaa pitä- mään härmää kurissa, mutta ne eivät poista tartuntaa. Lonicera Taudit ja tuholaiset Kuusamia vioittavat kirvat, mm. kuusenjuurikirva (Prociphilus xylostei), kuusamakirva (Rhopalomyzus lonicerae) ja nurmikkakirva (Rhopalomyzus poae). Kuusamanmiinaajakärpäsen (Phytomyza lonicerae) toukat kaivavat 207 lehtiin käytäviä. Hallamittarin (Operophthera brumata) toukat vioittavat avautuvia silmuja, kukka-aiheita ja lehtiä. Useiden perhoslajien toukat ja vihannespunkki (Tetranychus urticae) vioittavat lehtiä. Kuusamilla esiintyvä laikkutauti (Ascochyta syringae) aiheuttaa nuorten ver- sojen mustumista. Kuusamilla esiintyy usein myös härmää. Voimakas här- mäsaastunta voi kellastuttaa lehtiä sekä haitata kasvin kasvua. Kasvinsuojelu Kirvojen, perhostoukkien ja muiden hyönteisten torjuntaan käyvät yleistor- junta-aineet. Laikkutautia torjutaan poistamalla kasvupaikalta sairaat kasvin- jätteet. Härmän torjuntaan käyvät penkonatsoli- ja tolyylifluanidivalmisteet. Philadelphus Taudit ja tuholaiset Runsaina kirvavuosina jasmikkeilla voi esiintyä lehtikirvoja, mm. jasmike- kirvaa (Aphis fabae cirsiiacanthoidis), versojen latvaosissa. Kirvojen imentä aiheuttaa lehtien sykeröitymistä, kellastumista, epämuodostumista ja kasvun hidastumista. Kasvinsuojelu Kirvoja voidaan torjua saippua- ja pyretriinivalmisteilla sekä yleistorjunta- aineilla. Potentilla Taudit ja tuholaiset Vihannespunkki (Tetranychus urtiacae) voi vaivata kuumina ja kuivina kesi- nä. Härmää voi esiintyä, mm. ruusukasvinhärmää (Sphaerotheca aphanis). Kasvinsuojelu Vihannespunkkia voi torjua heksytiatoksivalmisteilla. Härmän torjuntaan käyvät penkonatsoli- ja tolyylifluanidivalmisteet. 208 Prunus Taudit ja tuholaiset Kirvat, lähinnä kirsikkakirva (Myzus cerasi) kirsikalla ja luumukirva (Hy- alopterus pruni) luumulla ja kriikunalla aiheuttavat lehtien käpertymistä ja kasvun tyrehtymistä. Luumulla ja kriikunalla esiintyvän luumunäkämäpunkin (Eriophyes similis) imentä aiheuttaa lehtien reunoihin pussimaisia äkämiä. Kirsikkakoin (Argyrestia pruniella) toukat vioittavat silmuja niiden puhkea- misen aikaan. Kirsikkaetanaisen (Caliroa cerasi) toukat kalvavat lehtien ylä- pintaan ikkunoita. Tuomenkehrääjäkoin (Yponomeuta evonymella) toukat kehräävät seittiä, jonka turvin ne syövät tuomen lehdistön. Venturia-sieni aiheuttaa oireiltaan omenaruven kaltaisen rupitaudin. Verso- tauti (Monilia lax) leviää kukkien kautta kasvavaan versoon ja lehtiin. Nuoret versot kuihtuvat ja niiden lehdet ruskettuvat, mutta eivät karise. Kumivuotoa esiintyy luumu-, kirsikka- ja kriikunapuissa. Sen aiheuttajana saattaa hyön- teisten ja tautien aiheuttamien vioitusten lisäksi olla Pseudomonas-bakteeri, jonka vioittamat silmut kuolevat ja niistä erittyy nestettä. Silmujen ympärille ja versoihin kehittyy kuoliolaikkuja ja verso kuihtuu. Luumun ja kirsikan hedelmiä pilaa muumiotauti (Monilinia fructigena). Kirsikalla ja luumulla esiintyy hopeakiiltotautia (Chondrostereum purpu- reum). Hopeakiiltotauti muuttaa aluksi yksittäisiä lehtiä hopeanharmaiksi, jonka jälkeen lehdet ja koko kasvi ruskettuu. Punapahka tarttuu lähinnä vioit- tuneisiin kasvinosiin muodostaen vaaleanpunaisia kuromapahkoja. Toisinaan punapahkaa esiintyy myös elävissä kasvinosissa. Myös aitosyöpää ja tulipol- tetta voi esiintyä. Kasvinsuojelu Hyönteisten torjuntaan käyvät yleistorjunta-aineet. Öljypitoisilla kevätruis- kutteilla voidaan torjua puissa talvehtivia hyönteisiä, mm. kirsikkakoita ja punkkeja. Laikkutauteja torjutaan poistamalla sairaat kasvinjätteet, kuten karisseet leh- det ja vioittuneet oksat. Hopeakiilto ja punapahka tarttuvat helposti kasveihin leikkaushaavojen kautta. Leikkauspintojen ja pinnan vaurioiden käsittely torjunta-ainetta sisältävällä haavanhoitoaineella suojaa tartunnalta. Myös saastuneiden oksien poistaminen ja hävittäminen suojaa tartunnalta. 209 Rhododendron Taudit ja tuholaiset Alppiruusun lehdillä viihtyy alppiruusujauhiainen (Dialeurodes chittendeni). Imentävioitus ei useinkaan ole suurin jauhiaisen aiheuttama haitta, vaan tah- mea, sokerinen erite, joka on hyvä kasvualusta nokihärmäsienille. Alppiruu- sut ja atsaleat ovat tammen äkkikuoleman (Phytopthora ramorum) isäntäkas- veja, oireina ovat kuihtuminen, ruskeat tai mustat epäselvärajaiset laikut leh- dissä ja kuoliolaikut oksissa. Kasvinsuojelu Jauhiaisten torjuntaan käyvät yleistorjunta-aineet. Tammen äkkikuoleman esiintymisestä on ilmoitettava kasvinsuojeluviranomaisille. Rosa Taudit ja tuholaiset Ruusuja vioittavat kasvien nesteitä imevät lehtikirvat (Aphididae). Kirvojen imentä aiheuttaa lehtien sykeröitymistä, kellastumista, epämuodostumista ja kasvun hidastumista. Lisäksi kirvojen tuottama tahmea neste toimii kasvu- alustana nokihärmäsienille, jotka häiritsevät yhteyttämistä. Ruusuja vioittavat myös useat eri pistiäistuholaiset. Ruusunnuppupistiäisen (Monardis plana) toukat syövät nuorimpia lehtiä ja erityisesti nuppuja, jotka ne syövät ontoiksi. Takkuäkämäpistiäiset aiheuttavat sammalmaisesti karvaisia punaisia tai vih- reitä äkämiä ruusun versoihin. Ruusuetanaisen (Endelomyia aethiops) toukat syövät lehtiä kaluamalla niihin ikkunoita. Ruususahiaisen (Arge achropus) toukat syövät lehtiä ja naaraat munivat versoihin, mikä aiheuttaa versojen käpertymisen. Ruusunversosahiaisen (Ardis brunniventris) toukat puolestaan kaivautuvat versoihin, jolloin verson latva mustuu ja taipuu. Vattukärsäkkäät munivat nuppujen sisään ja purevat kukkaperiä osittain poikki. Lisäksi ruu- sukaskaat voivat imeä lehtiä, jolloin lehtiin tulee valkoisia pilkkuja, lehdet kuivahtavat ja varisevat. Ruusun versotauti (Coniothyrium fuckelii) aiheuttaa versoihin sinipunaisia laikkuja. Lisäksi sairaat versot voivat lakastua. Ruusunruoste (Phragmidium mucronatum) ja muut ruosteet muodostavat lehtiin ja versoihin oranssinkel- taisia paisumia. Ruosteet ovat jopa tappaneet niille erityisen alttiita ruusuja. Ruusun mustalaikku (Marssonina rosae) puolestaan aiheuttaa lehtiin tummia laikkuja, jolloin lehdet kellastuvat ja karisevat ennenaikaisesti. Ruusua vioit- taa myös puu- ja pensaskasveilla yleinen rungon ja oksien haavojen kautta 210 tarttuva hopeakiiltotauti (Chondrostereum purpureum). Hopeakiiltotauti muuttaa aluksi yksittäisiä lehtiä hopeanharmaiksi, jonka jälkeen lehdet ja koko kasvi ruskettuu. Punapahka tarttuu lähinnä vioittuneisiin kasvinosiin muodostaen vaaleanpunaisia kuromapahkoja. Toisinaan punapahkaa esiintyy myös elävissä kasvinosissa. Mesisieni (Armillaria mellea) voi lahottaa kasve- ja, jolloin kasvin tyveltä voi löytyä valkeaa nahkamaista rihmastopeitettä ja ruskeita rihmastojänteitä. Ruusuilla esiintyy myös ruusun härmää (Sphaerot- heca pannosa) ja voimakas härmäsaastunta voi kellastuttaa lehtiä ja haitata kasvua. Bakteeritaudeista aitosyöpä (Agrobacterium tumefaciens) heikentää kasvien veden- ja ravinteidenottoa aiheuttamalla lähinnä kasvien juuriin syö- pämäisiä kasvaimia. Aitosyöpä voi aiheuttaa jopa nuorien kasvien kuolemaa. Myyrät ja jänikset voivat aiheuttaa niin pahaa tuhoa, että ruusukokoelman säilyminen on uhattuna. Kasvinsuojelu Hyönteisten torjuntaan käyvät yleistorjunta-aineet. Kirvoja voidaan torjua saippua- ja pyretriinivalmisteilla. Myös nuoriin toukkiin tehoavat pyret- riinivalmisteet. Isommiksi kasvaneita toukkia voi torjua malationivalmisteilla ja muilla yleistorjunta-aineilla. Takkuäkämäpistiäisen vioituksia torjutaan leikkaamalla pois äkämäiset versot. Hopeakiiltotautia voidaan torjua ennalta suojaamalla leikkauspinnat ja muut vioitukset torjunta-ainetta sisältävällä haavanhoitoaineella. Ruostesieniä ja härmää voidaan torjua penkonatsoli- ja tolyylifluanidivalmisteilla. Härmän kurissapitämiseen voi käyttää myös tolu- ja mäntysuopaliuoksia. Punapahkan ja ruusun versotaudin esiintymistä torjutaan poistamalla sairastuneet oksat, versot ja lehdet. Mesisienen vioittamat kasvit on hävitettävä juurineen ja kas- vupaikalle vaihdettava uutta kasvualustaa. Salix Taudit ja tuholaiset Useat lehtikirvalajit (Cavariella spp.ym.) voivat vioittaa pajuja. Kiilto- ja punapajun lehtiä vioittaa pajunviherkaivertaja (Phratora vitellinae) kaiverta- malla lehtiä. Punapajussa voi esiintyä rakkoakämäpistiäisen (Pontania vesi- cator) aiheuttamia äkämiä. Ruostesienet (Melampsora spp.) ja pajutäpläkkä (Rhytisma salinicum) voivat vaivata pajuja. Varsinkin raidassa ja kapealehtipajussa voi esiintyä pajun- härmää (Uncinula adunca var. regalis). S. alba-ryhmän pajujen rungossa voi 211 esiintyä rikkikääpää (Laetiporus sulphureus) ja arinakääpää (Phellinus ig- niarius), sateisina kesinä pajurupea (Pollaccia saliciperda). Kasvinsuojelu Kirvojen ja muiden hyönteisten torjuntaan voidaan käyttää yleistorjunta- aineita. Spiraea Taudit ja tuholaiset Angervoja vioittavat pistiäisen toukat ja vihannespunkki (Tetranychus urti- cae). Pajuangervoissa voi esiintyä myös angervokääriäistä (Olethreutes side- ranus) ja angervokirvaa (Brachycaudus spiraeae). Koivuangervoa voi vaivata angervonhärmä (Sphaerotheca spiraeae). Kasvinsuojelu Nuoriin toukkiin tehoavat pyretriinivalmisteet. Isommiksi kasvaneita toukkia voi torjua malationivalmisteilla sekä muilla yleistorjunta-aineilla. Härmää voi yrittää torjua penkonatsoli- ja tolyylifluanidivalmisteilla. Syringa Taudit ja tuholaiset Tuhoeläimistä pihasyreenillä esiintyy syreenikoita (Caloptilia syringella). Tavallisimpia syreenillä esiintyviä sienitauteja ovat lepänkääpä (Inonotus radiatus) ja lehtilaikut (Phyllosticta syringae ja Ascochyta syringae), jotka vaivaavat syreeniä erityisesti sateisina kesinä. Laikkutaudit aiheuttavat verso- jen mustumista. Syreeniä vioittaa myös puu- ja pensaskasveilla yleinen run- gon ja oksien haavojen kautta tarttuva hopeakiiltotauti (Chondrostereum purpureum). Hopeakiiltotauti muuttaa aluksi yksittäisiä lehtiä hopeanhar- maiksi, jonka jälkeen lehdet ja koko kasvi ruskettuu. Pihasyreenin taimissa on todettu esiintyvän myös bakteeriversomätää (Psudomonas syringae). Me- sisieni (Armillaria mellea) voi lahottaa kasveja, jolloin kasvin tyveltä löytyy valkeaa nahkamaista rihmastopeitettä ja ruskeita rihmastojänteitä. Pihasyree- nit ovat myös tammen äkkikuoleman (Phytopthora ramorum) isäntäkasveja, oireina on juurien ja tyviosien tummuminen kuoren alta. Kasvin puuosa ei 212 lahoa, mutta muuttuu punaruskeaksi. Lisäksi varsinkin nuoret taimet voivat kuihtua. Kasvinsuojelu Sienitautien aiheuttamia vioituksia voidaan torjua harventamalla pensasta, mikä pitää kasvuston ilmavana. Lisäksi saastuneet kasvin jätteet on poistetta- va tartuntariskin vähentämiseksi. Hopeakiiltotautia voidaan torjua ennalta suojaamalla leikkauspinnat ja muut vioitukset torjunta-ainetta sisältävällä haavanhoitoaineella. Laikkutautien torjuntaan voidaan kasvukauden aikana käyttää tolyylifluanidi- ja mankotsebivalmisteita. Mesisienen vioittamat kas- vit on hävitettävä juurineen ja kasvupaikalle on vaihdettava uutta kasvualus- taa. Viburnum Taudit ja tuholaiset Heisien lehtiä vioittavat pistiäisen toukat. Heisikirvat (Aphis viburni) talveh- tivat munina heisikasveissa. Kirvojen imentävioitukset aiheuttavat nuoriin kasveihin voimakasta epämuodostumista. Myös jasmikekirvaa (Aphis fabae cirsii-acanthoidis) ja heisinälvikästä (Pyrrhalta viburni) voi esiintyä. Varsinkin koiranheidellä esiintyy heidenhärmää (Microsphaera viburni). Heidet ovat tammen äkkikuoleman (Phytopthora ramorum) isäntäkasveja, oireina on kasvien kuihtuminen ja varren ruskettuminen kuoren alta varsinkin pensaiden tyviosassa. Kasvinsuojelu Nuoriin toukkiin ja kirvoihin tehoavat pyretriinivalmisteet. Isommiksi kasva- neita toukkia voi torjua malationivalmisteilla tai muilla yleistorjunta-aineilla. Tammen äkkikuoleman esiintymisestä on ilmoitettava kasvinsuojeluviran- omaisille. Kasvisuvut, joilla ei esiinny merkittäviä kasvintu- hoojia Suomessa Seuraavilla kasvisuvuilla ei esiinny merkittäviä tauteja tai tuholaisia Suomes- sa: Clematis, Diervilla, Forsythia, Fothergilla, Hydrangea, Kalmia, Kolkwit- zia, Ligustrum, Magnolia, Pieris, Symphoricarpos, Taxus ja Weigela. Myös- kään Ribes- ja Rubus-sukujen viherrakennuskasveilla ei ole merkittäviä kas- vintuhoojia Suomessa. 213 Kirjallisuus Kurkela, T. 1994. Metsän taudit. Metsäpatologian perusteet, nro 553. Otatieto Oy. Tammer-Paino Oy. Tampere. 320 s. Lilja, A. 2006. Lehtipuiden harsuuntuminen. Kasvinsuojelulehti 3/2006: 71-75. Markkula, I. ym. 2001. Hedelmä- ja marjakasvien sekä koristekasvien taimi- tuotannon kasvinsuojelu. Viherympäristö 1/2001: 42-56. Markkula, I. 2002a. Ruusun pistiäisiä. Kotipuutarha 62, 10/2002: 61. Markkula, I. 2002b. Kesä ja kirvat! Kotipuutarha 62, 29/2002: 18. Mäki-Valkama T. 2005. Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita. Kasvinsuojelu- seura ry. Karisto oy. Hämeenlinna. 325 s. 214 Yhteenveto Puuvartisten koristekasvien kokoelmia on MTT:ssä tällä hetkellä useilla pai- koilla. Koska pääasiallisin säilytys tapahtuu edelleen kasvullisesti kenttäko- koelmissa, on syytä keskittää säilytys kahteen varsinaiseen valvottuun ja hoidettavaan paikkaan tärkeiden kantojen säilymisen varmistamiseksi. Kryo- säilytysmenetelmien kehittyessä riittää yksi kenttäsäilytyspaikka kryosäily- tyksen lisäksi. Kenttäkokoelman ylläpitäminen on tärkeätä myös kokoelmien käytön kannalta: kasvit ovat kenttäkokoelmista nopeasti ja helposti hyödyn- nettävissä jalostukseen, lisäykseen tai muuhun tarkoitukseen. Osa kasveista pystytään helposti säilyttämään lisäksi laboratoriossa hitaan kasvun olosuh- teissa. Varsinaiset säilytyspaikat ovat tästä lähtien MTT:n Laukaan toimipiste ja Piikkiössä sijaitseva Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksen Tuorlan toimipisteen tarkoitukseen osoittama alue. Osa metsäolosuhteissa säilytettä- vistä lajeista säilytetään Piikkiössä MTT:n puutarhatutkimuksen mailla Yl- töisten arboretumissa. Näiden alueiden lisäksi MTT:n Kainuun tutkimusase- malla Sotkamossa ja Lapin tutkimusasemalla Rovaniemellä on runsaasti ko- ristepensaita, jotka säilyvät toistaiseksi. Lapin tutkimusaseman yhteyteen on perustettu Apukan arboretum, jonka ylläpitoon Rovaniemen kaupunki osallis- tuu. Siellä monet pohjoiset kannat tulevat jatkossakin säilymään. Näitä yli- määräisiä säilytystahoja ei voida kuitenkaan velvoittaa kasvien säilyttämiseen tulevaisuudessa kunkin tahon tilanteen mahdollisesti muuttuessa. MTT:n kokoelmissa on tällä hetkellä yhteensä lähes tuhat puuvartisiin koris- tekasveihin luettavaa kantaa, joista on rekisteröity istutusvuosi ja alkuperätie- toja. Näistä yli 300 on arvioitu geenivaraohjeistusta laadittaessa, ja säilytettä- viksi esitetään 196 kantaa, joista harkinnanvaraisia 33 kantaa. Aineistossa on useita kasviryhmiä, joiden identifioinnissa DNA-tunnistus olisi tarpeen mah- dollisten päällekkäisyyksien ja lajikkeiden oikean alkuperän osoittamiseksi. Loput 600-700 kantaa, joita ei ole tarkasteltu, kasvavat puistoistutuksissa tai puulajipuistossa, joista on lajilistat ohjeistuksen liitteinä. Täydennystarpeita on 12 suvun lajeissa tai kannoissa. Merkittävin puute on mustilanalppiruusun puuttuminen kokoelmasta. Tämä erittäin kestävä alppiruusu on maailmanlaa- juisesti tärkeä, ja sen säilyttämisestä Suomi on vastuussa. Koriste- ja moni- käyttöön soveltuvien omenapuutyyppien keräys ja säilytys pitäisi myös jär- jestää. MTT:llä on kokoelmissa 26 omenapuukantaa, jotka edustavat selkeästi marja- ja koristeomenapuita tai monikäyttöpuiksi soveltuvia syötävähedel- mäisiä paratiisihybridejä. Nämä kannat on esitetty tämän ohjeistuksen liittee- nä. Pienihedelmäisten marjaomenapuiden ja –pensaiden keräys olisi aiheelli- nen. Helsingin kaupunki ja Helsingin yliopisto ovat yhteistyössä osaltaan kartoittamassa koristeomenakantoja, mutta koko asian järjestyminen vaatisi yhteistä päätöstä ja toimenpiteitä. Hedelmäpuina viljeltävien tarhaomenapui- den säilytyksestä on laadittu ohjeistus. Myös joidenkin luonnonlajien muoto- jen keräys ja säilytys koristekäyttötarkoituksia varten olisi tarpeen. Tällaisia lajeja ovat mm. kataja ja hanhenpaju. 215 Varsinaisten säilytyspaikkojen lisäksi MTT:llä on geenivarakokoelmien luon- teisia istutuksia, joiden kasvit on luetteloitu tämän ohjeistuksen liitteissä. Nämä toimivat myös epävirallisina geenivarojen säilytyspaikkoina, vaikka ne on alun perin perustettu näyte- tai kokeilualueiksi. Tällaisia ovat Arboretum Yltöinen ja Yltöisten puisto ja pajupankki Piikkiössä ja Laukaan toimipisteen puisto. Myös Jokioisten kartanopuiston lajit on inventoitu ja on laadittu suo- jelusuunnitelma. Geenivarakokoelmien luonteisia istutuksia on Suomessa paitsi julkisten taho- jen mailla, myös säätiöillä, yhdistyksillä ja yksityishenkilöillä. Näistä 85 on kartoitettu ja niistä on julkaistu kuvaus kirjassa Alanko, P., Fagerstedt, K., Kauppila, A. & Mustiala, V. 2004: Suomalaisia puulajipuistoja. Geenivara- ohjeistustyön edetessä kävi ilmeiseksi, että geenivarayhteistyötä on syytä laajentaa muiden kokoelmien suuntaan. Metsäntutkimuslaitoksen kokoelmat ovat yhteistyön kannalta erityisen arvokkaita, koska niissä on suomalaisten puiden erikoismuotoja, joita voidaan hyödyntää paitsi jalostukseen myös suoraan viherrakentamiskasvituotantoon ja käyttöön. Geenivarojen kartoitus on jatkuvaa ja pitkäjänteistä työtä. Kiinnostavia ja tärkeitä kasvikantoja tulee jatkuvasti esiin. Jotta tällainen aineisto voitaisiin rekisteröidä, tämän ohjeistuksen liitteenä on lomake, jota suositellaan käytet- täväksi kiinnostavien kasvien tietojen ilmoittamiseksi ja tallentamiseksi. Kirjallisuuus Alanko, P. & Tegel, S. 1989. KESKAS-tutkimus. Kestäviä koristekasveja viherrakentamisen tarpeisiin. SITRA Sarja B nro 98. 11 p. Kyriiri Oy, Hel- sinki. ISBN 951-563-219-6. Alanko, P., Fagerstedt, K., Kauppila, A. & Mustiala, V. 2004: Suomalaisia puulajipuistoja. Finnish Arboreta. Publications of the Finnish Dendrological Society 8: 1-155. ISSN 0783-3903. ISBN 951-96557-2-7. Alasaarela, E., Niskanen, A.-M. & Haapala, T. 1989. Puut ja pensaat Pohjois- Suomen viherrakentamisessa. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedot- teita 979. 59p. Espoo. Anon.1985. Puutarhaosaston tutkimustuloksia : Taimitarha ja dendrologia . Maatalouden tutkimuskeskus. Tiedote (1985):8/85, 94 p. Anon. 1987. Koristepuiden ja –pensaiden tuotannon kehittäminen Lapissa. Lapin läänin taimitarhojen kehittämisohjelma. Oulu 1987. Cox, P. A. 1990. The larger Rhododendron species. 389 p. B.T. Batsford Ltd. London. ISBN 0-7134-6635-9. Hagman, M. & Autio, A. 1999. Mustilanalppiruusun tarina. Sorbifolia 30: 25- 30. ISSN 0359-3568. Heinonen, A., Leinonen, V., Nissinen, O. 1998. Ketokasvien viljelyominaisuu- det Lapissa : väliraportti kenttäkokeista vuosilta 1996 - 1998. 35 p. 216 Hämet-Ahti, L., Palmen, A., Alanko, P. & Tigerstedt, P. M .A. 2002. Suomen puu- ja pensaskasvio. 2. painos. Dendrologian seura. 373 p. Helsinki. ISBN 951-96557-0-0. Jaakkola, E., Kavander, M. 2003. Lehtipuita Pohjois-Amerikasta. MTT:n selvi- tyksiä (2003):42, s. 56-58 http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts42.pdf, Verkkojul- kaisu päivitetty 1.8.2003 Jaakkola, E., Kavander, M. 2003. New deciduous trees from North America. MTT:n selvityksiä (2003):42, p.57, 96 http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts42.pdf, Verkkojulkaisu päivitetty 1.8.2003 Joy, P., Kahila, P., Tigerstedt, P.M.A. 1994. A Finnish program for breeding winter-hardy roses. Landscape plant news 5 (1994),1: 1-5 Joy, P. & Kangaspunta, M. 1999. Miten yhdistää pitkä kukinta ja talvenkestä- vyys. Puutarha & Kauppa 3: 18-19. ISSN 1239-8691. Juhanoja, S. 1999. Arboretum Yltöinen - puulajipuisto meren tuntumassa. Puutarha & kauppa 3(1999):20, 6-7. Juhanoja, S. 2000. Arboretum Yltöinen. Vuosikirja - Maatalouden tutkimus- keskus (MTT) puutarhatuotanto (2000):1997-1999, 42-43. Juhanoja, S. 2003. Peittopensaat sopivat kaupunkirakentamiseen. MTT:n selvityksiä (2003):42, s. 54-55 http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts42.pdf, Verk- kojulkaisu päivitetty 1.8.2003. Juhanoja, S. 2003. Ground covering plants are suitable for urban landscap- ing. MTT:n selvityksiä (2003):42, p. 95-96 http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts42.pdf, Verkkojulkaisu päivitetty 1.8.2003. Juhanoja, S. 2003. FinE® -kasvivalikoima laajenee. MTT:n selvityksiä (2003):42, s. 53-54 http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts42.pdf, Verkkojulkaisu päivitetty 1.8.2003. Juhanoja, S. 2003. New FinE ® plants. MTT:n selvityksiä (2003):42, p. 94-95 http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts42.pdf, Verkkojulkaisu päivitetty 1.8.2003. Juhanoja, S. 2005. Puuvartisia peittokasveja : loppuraportti tutkimushank- keesta 'Puuvartisten maanpeitekasvien menestyminen ja soveltuminen eri käyttökohteisiin' vuosilta 1998-2003. 49 p. Juhanoja, S., Aaltonen, M., Aflatuni, A., Heinonen, A., Kemppainen, R., Paa- sikivi, P., Sorvari, K., Vehkalahti, M., Virtanen, A. 2001. Tutkittuja kasveja viherrakentamisen tarpeisiin KESKAS-kantavalintakokeet MTT:ssä vuosi- na 1988-2000. MTT:n julkaisuja. Sarja A (2001):98, 60 p. + 11 app http://www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja98.pdf Juhanoja, S., Hiirsalmi, A. 1991. Tuloksia puiden ja koristepensaiden menes- tymisen seurannasta vuosina 1970-1990. Maatalouden tutkimuskeskus. Tiedote (1991):24/91, 116 p. Kallio, T. 1966. Koristepuiden ja pensaiden levinneisyydestä ja menestymi- sestä Suomessa. Annales Agriculturae Fenniae 5 (1966),1: 1-107. Hel- sinki. 217 Kallio, T. 1977. The ornamental trees and shrubs grown at the Institute of Horticulture in the years 1927-1976. Annales agriculturae Fenniae 16(1977):1, 27-36 Annales Agriculturae Fenniae. Seria Horticultura :33. Kallio, T. 1980. Talven 1978-79 aiheuttamista vaurioista puutarhantutkimus- laitoksen puistokasveille. Puutarhantutkimuslaitoksen Tiedote 24(1980): 31-35. Kallio, T. 1980. Ryhmäruusujen lajikekokeet Puutarhantutkimuslaitoksella 1976-1979. Puutarhantutkimuslaitoksen Tiedote 24(1980): 18-30. Kallio, T. & Karhiniemi, A.1977. Kirsikat ja tuomet (Prunus) Koristekasveina. Puutarhantutkimuslaitoksen Tiedote 10(1977): 37-40. Kallio, T. & Karhiniemi, A.1977. Ryhmäruusukokeet puutarhantutkimuslaitok- sessa 1972-1976. Puutarhantutkimuslaitoksen Tiedote 10(1977): 41-49. Karhu, S., Juhanoja, S. 2003. MTT puutarhatuotannon jalostamat sekä Fi- nE® -tavaramerkin saaneet lajikkeet. MTT:n selvityksiä (2003):42, s. 21- 22, liite 2 http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts42.pdf, Verkkojulkaisu päivitetty 1.8.2003. Knape, B. 1984. Sådd och odlingsförsök med Rhododendron i Brödtorp 1953-1983. Sorbifolia 15: 27-33. ISSN 0359-3568. Kukkonen, A., Uosukainen, M., Räkköläinen, M. 1999. Ruiskaunokin siemen- tuotanto turvetuotannosta vapautuneella suopohjalla. Maatalouden tutki- muskeskuksen julkaisuja. Sarja A (1999):68, 22 p. + 4 app http://www.mtt.fi/asarja/pdf/asarja68.pdf Kukkonen, A. 2002. Luonnonkasvien menestyminen tieympäristössä. Seu- rantaraportti 30.9.2002. Laukaan tutkimus- ja valiotaimiaseman viljelijätie- dote (2002):3/2002, 18 p. + 7 liitettä Kukkonen, A. 2003. Luonnonkasvien menestyminen tieympäristössä II : seu- rantaraportti 30.9.2003. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Laukaan tutkimus- ja valiotaimiaseman viljelijätiedote (2003):11/2003, 22 p. + 8 liitettä Kukkonen, A. 2004. Luonnonkasvien menestyminen tie- ja kaupunkiympäris- tössä III : seurantaraportti 31.10.2004. Maa- ja elintarviketalouden tutki- muskeskus MTT. Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema. Viljelijätiedote (2004):3/2004, 31 p. + 14 liitettä Kukkonen, A. 2004. Suomalaisten luonnonkasvien viherrakennuskäyttöön liittyviä ohjeita tie- ja taajamaympäristöjä varten II. Maa- ja elintarviketa- louden tutkimuskeskus MTT. Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema. Vilje- lijätiedote (2004):4/2004, 29 p. + 2 liitettä Lehmushovi, A. 1987. Rose varieties in the experimental field 1981-84. An- nales Agriculturae Fenniae 26(1987):4, 291-297 Annales Agriculturae Fenniae. Seria Horticultura :61, 7. Lehmushovi, A. 1987. Ryhmäruusujen lajikekokeet vuosina 1981-84. Maata- louden tutkimuskeskus. Tiedote (1987):16/87, 29 p. 218 Lehmushovi, A. 1989. Arboretum Yltöinen. Puutarha-Uutiset 41(1989), 305- 306. Loukonen, S. 2005. Pohjoisamerikkalaisten lehtipuiden kasvu ja menestymi- nen Etelä-Suomessa. Pro gradu –tutkielma. Joensuun yliopisto, Biologian laitos 2005. 98 p, 7 liitettä. Lundén, K., Säkö, J. 1988. Koristepuiden ja -pensaiden talvehtiminen : Talvi 1986/87. Maatalouden tutkimuskeskus. Tiedote (1988):13/88, 86 p. Meurman, O. 1963. Puutarhantutkimuslaitoksella Piikkiössä Kokeilluista ko- ristepuista ja –pensaista. Acta Forestalia Fennica 76.erip. 44p. Nissinen, O., Leinonen, V., Heinonen, A. 2000. Lapissa menestyvien keto- kasvien kaupallisen siemenviljelyn kehittämishanke 1996-1999 : Loppura- portti. 78 p. (Tielaitos, Lapin TE-keskus, Rovaniemen maalaiskunta, MTT Lapin tutkimusasema). Pelkonen, V.-P. 2000. Kestävät perennat 2001. Rahoitusjakson 1997-99 loppuraportti. Oulun yliopisto. Biologian laitos, Kasvitieteellinen puutarha. 23p. Räty, E. 2006. Viheralueiden puut & pensaat. Puutarhaliiton julkaisuja nro 332. 192 p. Helsinki ISBN-951-8942-60-9. Räty, E. & Alanko, P. 2004. Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 328. 199 p. Helsinki. ISBN 951-8942-57-9. Schalin, B. M. 1936. Sällsynta buskar och småträd under odling i södra Fin- land. Svensk Botanisk Tidskrift 30(3): 373-385. Tigerstedt, P.M.A. 1999. Eräitä ajatuksia alppiruusujen jalostuksesta. Sorbifo- lia 30: 13-16. ISSN 0359-3568. Tigerstedt, P. M.A., Uosukainen, M. 1996. Breeding cold-hardy Rhododen- drons. Journal of American Rhododendron Society 50(1996):4, 185-189. ISSN 0745-7839. Uosukainen, M. 1992. Rhododendron brachycarpum subsp. tigerstedtii Niz. – A transmitter of extreme frosthardiness. Acta Horticulturae 320: 77-83. ISBN 90-6605-265-1. Uosukainen, M. 1993. Arboretum Mustila – a gene bank for rhododendron breeding. Mustila Arboretum as a centre for introducing and breeding shrubs and trees. –Proceedings of the 90th anniversary jubilee symposium of Mustila Arboretum: 70-80. Yliopistopaino. Helsinki. ISBN 952-90-5015- 1. Uosukainen, M. 1999. Ensimmäiset suomalaiset alppiruusulajikkeet. Sorbifo- lia 30: 17-24. ISSN 0359-3568. Uosukainen, M. 2003. Perenna 2001, päivänliljat : raportti vuonna 1997 alka- neen perennatutkimuksen tuloksista. Maa- ja elintarviketalouden tutki- muskeskus (MTT), Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema viljelijätiedote (2003):10/2003, 8 p. 219 Uosukainen, M. 2004. Alppiruusulajikkeet ja niiden jalostus. Julkaisussa: Maataloustieteen Päivät 2004 (verkkojulkaisu). Suomen Maataloustieteel- lisen Seuran Julkaisuja no 19. Toim. Anneli Hopponen ja Marketta Rinne. Viitattu 14.12.2006. Julkaistu 5.1.2004. 4 p. Saatavilla internetissä: http://www.agronet.fi/maataloustieteellinenseura/Alppiruusulajikkeet ja nii- den jalostus. ISBN 951-9041-47-8. Uosukainen, M. & Tigerstedt, P.M.A. 1988. Breeding of frosthardy rhododen- drons. Talvenkestävien alppiruusujen jalostus. Journal of Agricultural Science in Finland 60: 235-254. Vehkalahti, M., Juhanoja, S. 2001. Peittokasveja kaupunkiympäristöihin. Raportti tutkimuksesta "Puuvartisten maanpeitekasvien menestyminen ja soveltuminen eri käyttökohteisiin" vuosilta 1998-2000. 60 p. (MTT puutar- hatuotanto). Väinölä, A. 1992. Atsaleoita Suomenkin puistoihin – jalostus alkaa lajiristey- tyksillä. Sorbifolia 23: 133-142. ISSN 0359-3568. Väinölä, A. 1999. Atsalean jalostuksen kuulumisia. Sorbifolia 30: 45-47. ISSN 0359-3568. Yli-Pietilä, M., Säkö, J., Kinnanen, H. 1987. Puuvartisten koristekasvien tal- vehtiminen talvella 1984-85. Maatalouden tutkimuskeskus. Tiedote (1987):9/87, 38 p. 220 Liitteet MTT:N KOKOELMIEN KORISTE- JA PARATIISIHYBRIDIOMENAPUUT tilanne 12/2005 Suku, laji ja lajike Kanta/klooni/ numerotunnukset Alkuperä Säilytyspaikka (ja -muoto) MTT:n kokoelmissa: Malus sp. 'Chestnut', koristeomenapuu MTT Piikkiö LAU (a), PTU (a), EKO (a) Malus Prunifolia-ryhmä 'Dolgo', paratiisiomenapuu USA/Venäläinen siemen / MTT Piikkiö LAU (m), EKO (a) Malus sp. 'Dolgo', Ma 96, marjaomena Lahjoittaja: Markku Rautanen, Häyrilä, 79600 Joroinen, Tila: Koskenhovi, Keräys 1985 PTU (a) Malus sp. Erstaa', tarhaomena x marjaomena MTT/Piikkiön kokoelma PTU (a), EKO (a) Malus Purpurea-ryhmä 'Marjatta', purppuraomenapuu Elimäki LAU (m,a) Malus Purpurea-ryhmä 'Martha', purppuraomenapuu MTT/PTU (a) LAU (a) Malus Prunifolia-ryhmä 'Nurminen', paratiisiomenapuu Elimäki LAU (a) Malus Purpurea-ryhmä 'Pepinka Altaiskaja', purppuraomenapuu Venäjä (Siperia), 1937 LAU (m,a), EKO (a) Malus Purpurea-ryhmä 'Ranetka Purpurovaja', purppuraomenapuu Venäjä (Siperia), 1900-luvun alussa? LAU (m,a), PTU (a), EKO (a) Malus sp. 'Renown', marjaomenapuu Pohjois-Amerikka PTU (a), EKO (a) Malus sp. 'Rescue', marjaomenapuu Pohjois-Amerikka PTU (a), LAU (k,m), EKO (a) Malus sp. 'Rosilda', marjaomenapuu Pohjois-Amerikka EKO (a) Malus sp. 'Sugar grab', marjaomenapuu Pohjois-Amerikka EKO (a) Malus sp. 'Transcendent', marjaomenapuu Pohjois-Amerikka EKO (a) Malus baccata 'Anisik omskij', marjaomenapuu Siperiassa kehitetty EKO (a) Malus baccata 'Feniks altaiskij', marjaomenapuu Siperiassa kehitetty EKO (a) Malus baccata TTA-93, marjaomenapuu Jyväskylä kasvitiet. LAU (m,a) Malus Baccata-risteymä 'Hanna', marjaomenapuu Elimäki LAU (a) Malus Baccata-risteymä 'Mikko', marjaomenapuu Elimäki LAU (a) Malus domestica Chestnut', tarhaomenapuu MTT/Piikkiön kokoelma PTU (a) Malus domestica 'Feniks Altaijski', tarhaomenapuu MTT/Piikkiön kokoelma PTU (a) Malus domestica Lepaan meloni', tarhaomenapuu MTT/Piikkiön kokoelma PTU (a) Malus domestica Martha', tarhaomenapuu MTT/Piikkiön kokoelma PTU (a) Malus 'Hyvingiensis', TTA-617, rautatienomenapuu Riihimäen rautatieasema LAU (m) Malus platycarpa X-25 Norja, Sauherad LAU (k) Malus prunifolia 'Oppio', siperianomenapuu JY kasvitiet.1995 LAU (m,a) Malus toringo var. sargentii TTA-506, marjaomenapensas Mustilan arboretum LAU (a) Säilytyspaikat: Säilytysmuodot: LAU: MTT, Laukaa a: avomaa EKO: MTT, Mikkeli k: kasvihuone PTU: MTT, Piikkiö m: mikrolisäys 221 Arboretum Yltöinen : puut ja pensaat tilanne 12/2005 LAJI ALKUPERÄ ISTUTUS- VUOSI Abies alba Romania 1968 Abies alba Romania 1987 Abies alba Ruotsi 1976 Abies amabilis - 1976 Abies amabilis Mustila 1963 Abies amabilis Mustila 1994 Abies amabilis Oitti 1977 Abies balsamea Hankkijan taimisto, Lieto 1963 Abies balsamea Hankkijan taimisto, Lieto 1964 Abies balsamea Oitti 1977 Abies concolor 1983 Abies concolor Mustila 1936 Abies concolor Oitti 1977 Abies holophylla Romania 1987 Abies koreana 1976 Abies koreana Mustila 1962 Abies koreana Oitti 1977 Abies koreana Oitti 1982 Abies koreana Piikkiö 1994 Abies lasiocarpa 1984 Abies lasiocarpa Mustila 1962 Abies lasiocarpa Oitti 1977 Abies lasiocarpa Oitti 1982 Abies lasiocarpa Tuusula 1987 Abies mariesii Oitti 1977 Abies nephrolepis Tuusula 1987 Abies nordmanniana Mustila 1936 Abies sachalinensis Mustila 1963 Abies sachalinensis Oitti 1982 Abies sibirica Mustila 1936 Abies sibirica Mustila 1936 Abies sibirica Oitti 1977 Abies sibirica tuntematon 1968 Abies veitchii 1979 Abies veitchii Oitti 1977 Abies veitchii Oitti 1982 Acer campestre Munsten taimisto, Piikkiö 1996 Acer negundo Piikkiö 1996 Acer negundo Röykkä, Metsänjal.säätiö 1984 Acer negundo Viksten 2002 Acer pensylvanicum Vermont,USA/Mustila 1999 Acer platanoides Etelä-Saksa 1973 222 Acer platanoides Haapavesi 1973 Acer platanoides L-S.Metsänhoitoyhd. 1962 Acer platanoides Piikkiö 1973 Acer platanoides Tornio 1973 Acer platanoides Tornio 1973 Acer platanoides 'Cucullatum' Saarnijoki 1964 Acer rubrum Tuusula 1965 Acer rubrum Tuusula 1967 Acer saccharinum tuntematon 1973 Acer saccharinum tuntematon 1987 Acer saccharum Ontario,Kanada/Mustila 1999 Acer saccharum Quebec,Kanada/Mustila 1999 Acer saccharum Viksten 2002 Acer sieboldianum ilmeisesti T. Pessalalta -94 1999 Acer spicatum Mustila, Saarnijoki 1977 Acer spicatum New York,USA/Mustila 1999 Acer spicatum Quebec, Kanada/Mustila 1999 Acer spicatum Quebec,Kanada/Mustila 1999 Acer tataricum subsp. ginnala Jännes 1951 Acer tataricum subsp. ginnala tuntematon 1979 Acer tataricum subsp. ginnala Viikarin taimisto 1987 Aesculus hippocastanum Saarnijoki 1976 Alnus crispa Maine, USA/Mustila 1999 Alnus crispa Quebec,Kanada/Mustila 1999 Alnus fruticosa rubra M. Ridley, Englanti 2004 Alnus hirsuta Mustila 1997 Alnus incana f. aurea M. Ridley, Englanti 2004 Alnus incana f. gibberosa 1997 Alnus incana subsp. rugosa Mustila 1997 Alnus rubra pinnatiselta M. Ridley, Englanti 2004 Alnus rubra pinnatiselta M. Ridley, Englanti 2004 Alnus rubra pinnatiselta M. Ridley, Englanti 2004 Alnus rugosa M. Ridley, Englanti 2004 Alnus rugosa M. Ridley, Englanti 2004 Alnus rugosa M.Ridley, Englanti 2004 Alnus serrulata Maine,USA/Mustila 1999 Alnus serrulata Maine,USA/Mustila 1999 Alnus serrulata Mustila 1997 Alnus serrulata Mustila 1998 Alnus viridis subsp. crispa Mustila 1997 Alnus viridis subsp. crispa var. mollis M. Ridley, Englanti 2004 Amelanchier alnifolia Schalin 1974 Amelanchier cusickii Schalin 1974 Amelanchier lamarckii Mustila 1974 Amelanchier lamarckii Schalin 1974 Amelanchier spicata Ahosen taimisto 1974 Amelanchier spicata Hankkijan taimisto 1974 223 Amelanchier spicata Lepaa 1974 Aristolochia macrophylla Piikkiö 1994 Betula albosinensis var. septentrionalis Röykkä 1996 Betula alleghaniensis New Brunswick,Kanada/Mustila 1999 Betula alleghaniensis New York,USA/Mustila 1999 Betula alleghaniensis Quebec,Kanada/Mustila 1999 Betula alleghaniensis Severance,USA/Mustila 1999 Betula ermanii Mustila 1996 Betula ermanii Mustila 1998 Betula glandulosa Mustila 1997 Betula glandulosa Mustila 1998 Betula humilis Anneli Karhiniemi 1977 Betula humilis Anneli Karhiniemi 1977 Betula humilis Anneli Karhiniemi 1979 Betula lenta Mustila 1997 Betula lenta Vermont,USA/Mustila 1999 Betula lenta Vermont,USA/Mustila 1999 Betula maximowiziana tuntematon yksityishenkilö 1996 Betula nana Lappi 1964 Betula nigra Turun Yliopisto, Terho Valanne 1969 Betula papyrifera Mustila 1997 Betula papyrifera Mustila 1999 Betula papyrifera Turun Yliopisto, Valanne 1969 Betula pendula 'Dalecarlica' HY, Metsäntutk.laitos 1967 Betula pendula f. bircalensis 1972 Betula pendula f. crispa HY, Metsäntutk.laitos 1967 Betula pendula var. Carelica Pohjanheimo 1943 Betula pendula 'Youngii' Hankkijan taimisto 1968 Betula pendula 'Youngii' Munsten taimisto, Piikkiö, Piikkiö 1996 Betula populifolia Mustila 1997 Betula pubescens subsp. czerepanovii Utsjoki, Kevo 1964 Betula pubescens var. sp. Lalli Laine 1967 Betula pubescens var. sp. Turun Yliopisto, T. Valanne 1969 Betula pubescens var. urticifolia HY, Metsäntutk.laitos 1964 Calluna vulgaris 'Alba' Halikko 1996 Carpinus caroliniana Mustila 2000 Carpinus caroliniana Ontario,Kanada/Mustila 1999 Carpinus caroliniana Ontario,Kanada/Mustila 2001 Carya cordiformis Vermont,USA/Mustila 1999 Castanum mollissima Mustila 1998 Catalpa speciosa Mustila 1996 Chamaecyparis lawsoniana Mustila 1963 Chamaecyparis lawsoniana 'Alumii' Ahtialan puutarha 1965 Chamaecyparis lawsoniana 'Alumii' Piikkiö 1994 Chamaecyparis lawsoniana 'Triomf van Boskoop' Noacks Baumschule 1969 Chamaecyparis lawsoniana 'Triomf van Boskoop' Piikkiö 1994 Chamaecyparis nootkatensis Mustila 1962 224 Chamaecyparis nootkatensis Piikkiö 1994 Cornus alba supsp. stolonifera 'Flaviramea' Harviala 1978 Daphne mezereum Mustila 1963 Fagus grandifolia Ontario, Kanada/mustila 1999 Fagus grandifolia Quebec, Kanada/Mustila 1999 Fagus sylvatica Billnäs 1994 Fagus sylvatica 'Atropunicea' Riilahden kartano/Billnäs 1994 Fraxinus excelsior L-S.Metsänhoitoyhd. 1932 Fraxinus nigra Mustila 1998 Fraxinus pennsylvanica HY, Metsäntutk.laitos 1980 Fraxinus pennsylvanica Mustila 1963 Hippophae rhamnoides jalostusaineisto 1976 Hippophae rhamnoides Reposaari, sinil. 1964 Juglans cinerea Piikkiö 1996 Juniperus communis subsp. communis Lyyvaara 1984 Juniperus communis subsp. communis Nauvo, Perniö 1969 Juniperus communis subsp. communis Rymättylä 1976 Juniperus communis subsp. communis Vehmainen, Piikkiö 1976 Juniperus virginiana Mustila 2000 Larix decidua Tuusula 1985 Larix gmelinii var. Japonica Mustila 1967 Larix gmelinii var. principis-rupprechtii Punkaharju 1985 Larix kaempferi Punkaharju 1985 Larix laricina Kanada, Quebec 1985 Larix sibirica Apukka, Kivalolampi 1994 Larix sibirica L-S.Metsänhoitoyhd. 1931 Larix sibirica Raivola 1994 Ledum grönlandica - 1998 Ledum palustre - 1998 Lonicera caerulea Piikkiö 1996 Lonicera tatarica Hankkijan taimisto 1974 Lonicera x bella 'Zabelii' Hankkijan taimisto 1974 Lonicera xylosteum tuntematon 1985 Lonicera xylosteum vanha 1960 Metasequoia glyptostroboides Mustila 2000 Metasequoia glyptostroboides Mustila 2001 Nemopanthus mucronatus Mustila 2000 Pachysandra terminalis Mustila 1963 Phellodendron chinense Ruissalo 2002 Phellodendron lavellii Mustila 1995 Phellodendron lavellii Mustila 1996 Philadelphus sp.l vanha 1968 Picea abies f. cruenta Iitti 1977 Picea abies f. cruenta Ruotsi 1982 Picea abies f. virgata Munsten taimisto, Piikkiö 1996 Picea abies f. virgata S. Juhanoja, yksityishenkilö 1996 Picea abies 'Nidiformis' Piikkiö 1994 225 Picea engelmannii Kanada,Alberta 1987 Picea engelmannii Oitti 1977 Picea glauca Lännen Tehtaat 1979 Picea glehnii Japani,Hokkaido 1987 Picea glehnii Oitti 1977 Picea jezoensis Bromarv,Solböle 1987 Picea koraiensis Oitti 1977 Picea koyamai Punkaharju, Laukonsaari 1987 Picea mariana Hankkija 1963 Picea mariana Kolari/Alaska 1994 Picea mariana USA, Alaska 1987 Picea omorika Ahtialan puutarha 1940 Picea omorika Oitti 1977 Picea omorika Oitti 1982 Picea omorika Toijala 1987 Picea omorika Toijalan taimitarha 1987 Picea omorika Tuusula 1965 Picea pungens 'Glauca' Oitti 1977 Picea pungens 'Glauca Globosa' Munsten taimisto, Piikkiö 1996 Picea rubens Kanada, Quebec 1987 Picea schrenkiana Kiina 1987 Picea sitchensis Mustila 1963 Picea sp. Helisnummi 1994 Picea sp. tuntematon 1979 Pinus albicaulis Kanada/Mustila 1996 Pinus albicaulis Kanada/Mustila 1998 Pinus aristata USA/Mustila 1996 Pinus aristata USA/Mustila 1998 Pinus banksiana Lännen Tehtaat 1979 Pinus cembra Lepaa 1932 Pinus cembra Mustila 1996 Pinus cembra Rosvall 2001 Pinus cembra var. sibirica USSR,Novosibirsk 1987 Pinus contorta Lännen Tehtaat 1979 Pinus contorta var. latifolia Kolari/Alaska 1994 Pinus contorta var. latifolia L-S.Mets.hoitoyhd. 1931 Pinus densiflora Japani/Mustila 1996 Pinus densiflora Japani/Mustila 1998 Pinus edulis USA/Mustila 1996 Pinus edulis USA/Mustila 1998 Pinus flexilis USA/Mustila 1996 Pinus koraiensis USSR,Habarovsk 1987 Pinus koraiensis Venäjä/Mustila 1996 Pinus monticola Kanada/Mustila 1996 Pinus monticola Kanada/Mustila 1998 Pinus mugo Oitti 1979 Pinus mugo 'Pumilio' Mustila 1996 226 Pinus nigra Lännen Tehtaat 1979 Pinus peuce Metsänjal.säätiö 1984 Pinus peuce Punkaharju, Laukonsaari 1987 Pinus pinea Mustila 2000 Pinus ponderosa Alberta,Kanada/Mustila 1996 Pinus ponderosa Alberta,Kanada/Mustila 1998 Pinus ponderosa Clinton,Kanada/Mustila 1996 Pinus ponderosa Clinton,KanadaMustila 1998 Pinus ponderosa Falkland,Kanada/Mustila 1996 Pinus ponderosa USA, Oregon 1987 Pinus pumila Venäjä/Mustila 1996 Pinus resinosa Kanada,Nova Scotia 1987 Pinus resinosa USA/Mustila 1996 Pinus resinosa USA/Mustila 1998 Pinus rigida Kanada/Mustila 1999 Pinus sylvestris Ylilehto, yksityishenkilö 1996 Pinus sylvestris Ylilehto, yksityishenkilö 1999 Populus alba Ruissalo, Katunjoki 1994 Populus balsamifera Lepaa 1967 Populus canescens Helisnummi 1966 Populus laurifolia Kuopion Kasarminpuisto 1987 Populus simonii Alnarp 1982 Populus simonii Piikkiö 1994 Populus sp. Linnanmäki, Hki 1994 Populus suaveolens Kuopion Kasarminpuisto 1987 Populus x wettsteinii L-S.Metsänhoitoyhd. 1962 Prunus fruticosa 'Altaiskaja' 1996 Prunus fruticosa 'Maksimowskaja' 1996 Prunus maackii Mustila 1996 Prunus padus 'Laila' Ruotsi 1996 Prunus pensylvanica Mustila 2001 Prunus pensylvanica Ontario 1999 Prunus pensylvanica Ontario, Kanada/Mustila 2000 Prunus pensylvanica Quebec 1999 Prunus spinosa Piikkiö 1996 Prunus virginiana 'Schubert' vp.siementaimia 1982 Pseudotsuga menziesii Oitti 1977 Pseudotsuga menziesii Oitti 1982 Pseudotsuga menziesii var. glauca Leksvall Plantskola 1964 Pseudotsuga menziesii var. glauca Leksvall Plantskola 1964 Quercus alba Maine,USA/Mustila 1999 Quercus bicolor Mustila 1997 Quercus bicolor Vermont,USA/Mustila 1999 Quercus macrocarpa Mustila 1967 Quercus macrocarpa Mustila 1997 Quercus macrocarpa Ontario,Kanada/Mustila 1999 Quercus macrocarpa Quebec, Kanada/Mustila 1999 227 Quercus macrocarpa Quebec,Kanada/Mustila 2000 Quercus macrocarpa Vermont,USA/Mustila 1999 Quercus robur L-S.Metsänhoitoyhd. 1945 Quercus robur Turun kaupunki 1941 Quercus robur 'Fastigiata' Mustila 1963 Quercus rubra Quebec,Kanada/Mustila 1999 Quercus rubra Quebec,Kanada/Mustila 1999 Rhododendron albrechtii Dendrologian Seura, Rhodokerho 1998 Rhododendron albrechtii Tbot 2000 Rhododendron albrechtii Tbot 2000 Rhododendron bachytricum Dendrologian Seura, Rhodokerho 1998 Rhododendron brachycarpum subsp. tigerstedtii Schalin 1974 Rhododendron calophytum Dendrologian Seura, Rhodokerho 1998 Rhododendron campanulatum Tbot 2000 Rhododendron carolinianum Dendrologian Seura, Rhodokerho 1998 Rhododendron caucasicum Tbot 2000 Rhododendron caucasicum Tbot 2000 Rhododendron dauricum Tbot 2000 Rhododendron dauricum var. Sempervirens Tbot 2000 Rhododendron dicranthum Tbot 2000 Rhododendron 'Elviira' Hortus 1994 Rhododendron 'Elviira' HY, jal.tieteen laitos 1991 Rhododendron fauriei Tbot 2000 Rhododendron ferrugineum Tbot 2000 Rhododendron 'Haaga' HY 1994 Rhododendron 'Haaga' Tbot 2000 Rhododendron 'Hellikki' HY 1994 Rhododendron 'Helsinki University' HY 1994 Rhododendron hirsutum Dendrologian Seura, Rhodokerho 1998 Rhododendron jalostusaineisto HY, jal.aineisto 1975 Rhododendron 'Kullervo' Puutarha Tahvoset 1998 Rhododendron luteum Piikkiö 2001 Rhododendron luteum Tbot 2000 Rhododendron luteum Tbot 2000 Rhododendron maximum Schalin 1974 Rhododendron mucronulatum Tbot 2000 Rhododendron oreodoxa var. Forgesii Dendrologian Seura, Rhodokerho 1998 Rhododendron 'P.M.A. Tigerstedt' HY 1994 Rhododendron 'Pekka' MTT valitotaimiasema 2000 Rhododendron 'Pohjolan Tytär' Puutarha Tahvoset 1996 Rhododendron 'Pohjolan Tytär' Puutarha Tahvoset 1998 Rhododendron schlippenbachii Piikkiö 2001 Rhododendron schlippenbachii Tbot 2000 Rhododendron sichotense Tbot 2000 Rhododendron smirnowii Tbot 2000 Rhododendron sp. HY 1989 Rhododendron sp. HY 1989 228 Rhododendron sp. HY 1989 Rhododendron sp. HY 1989 Rhododendron sp. HY 1989 Rhododendron sp. HY 1989 Rhododendron sp. HY 1989 Rhododendron sp. HY 1991 Rhododendron sp. Mustila 1994 Rhododendron 'St. Mickel' HY 1994 Rhododendron sutschuense Dendrologian Seura, Rhodokerho 1998 Rhododendron sutschuense f. geraldii Dendrologian Seura, Rhodokerho 1998 Rhododendron ungernii Tbot 2000 Rhododendron vernicosum Tbot 2000 Rhus hirta USA 1996 Robinia pseudoacasia Mustila 1995 Robinia pseudoacasia Mustila 1996 Robinia pseudoacasia Mustila 1998 Rosa mollis luonnonvarainen 19xx Salix alba HY, Metsäntutk.laitos 1975 Salix alba 'Chermesina' Svenska Trädgårdsskolan 1967 Salix daphnoides subsp. Daphnoides Mustila 1968 Salix fragilis Saksa 1964 Salix fragilis 'Bullata' Saarnijoki 1967 Salix nigra Mustila 1965 Salix nigra Mustila 1987 Salix pentandra 'Superlaurina' Mustila 1965 Salix triandra Tornio 1995 Sorbus americana Mustila 2000 Sorbus americana Mustila 2000 Sorbus aucuparia tuntematon 1962 Sorbus decora Quebec,Kanada/Mustila 1999 Sorbus hybrida tuntematon 1984 Sorbus intermedia Helsinki 1984 Sorbus x thuringiaca tuntematon 1979 Syringa josikaea tuntematon 1976 Syringa reticulata Piikkiö 1996 Taxus x media 'Hicksii' Ahtialan puutarha 1965 Taxus x media 'Hicksii' Piikkiö 1994 Thuja koraiensis Mustila 1963 Thuja koraiensis Saarnijoki 1975 Thuja occidentalis Lännen Tehtaat 1976 Thuja occidentalis × koraiensis Mustila 1963 Thuja occidentalis × koraiensis Piikkiö 1994 Thuja occidentalis 'Fastigiata' Billnäs 1976 Thuja occidentalis 'Globosa' Mustila 1969 Thuja occidentalis 'Globosa' Piikkiö 1994 Thuja occidentalis 'Woodwardii' Piikkiö 1976 Thuja plicata Kanada,Br.Col. 1987 229 Thuja plicata Lofsdal, Parainen 1938 Thuja plicata Lännen Tehtaat 1979 Thuja plicata Piikkiö 1995 Thujopsis dolabrata Ahtialan puutarha 1965 Tilia americana New Brunswick,Kanada/Mustila 1999 Tilia americana Vermont,USA/Mustila 1999 Tilia sp. Ahosen taimisto 1987 Tsuga canadensis Mustila 2001 Tsuga diversifolia Mustila 1994 Tsuga heterophylla Mustila 1994 Ulmus glabra Alastaro 1957 Ulmus glabra 'Exoniensis' Naantali 1982 Ulmus laevis Hattula 1984 Vaccinium corymbosum tuntematon 1965 Viburnum alnifolium Mustila 2000 Viburnum alnifolium Mustila 2000 230 Yltöisten puiston lehtipuut ja pensaat tilanne 12/2005 Laji Suomalainen nimi Ist.vuosi Lisäyslähde Acer negundo canaden- sis 1984 Helisnummi, Salo 1982 Acer platanoides (metsä)vaahtera vanha ? Acer platanoides (metsä)vaahtera vanha ? Acer platanoides (metsä)vaahtera vanha ? Acer platanoides 'Faas- sen's Black' hurmevaahtera 1962 Helisnummi, Salo Acer platanoides 'Faas- sen's Black' hurmevaahtera 1967 Helisnummi,Salo Acer platanoides 'Schwedleri' verivaahtera 1943 Alnarp,Ruotsi Acer rubrum punavaahtera 1935 Mustila Acer rubrum punavaahtera 1964 Metsäntutkimuslaitos, Tuusula Acer tataricum tataarivaahtera 1951 Ahtiala Acer tataricum subsp. ginnala mongolianvaahtera 1987 Toijala Acer tataricum subsp. ginnala mongolianvaahtera 1951 Ahtiala Acer tataricum subsp. ginnala mongolianvaahtera 1968 Lepaa Actinidia deliciosa kiivi / kiwi 1997 ? Actinidia kolomikta kiinanlaikkuköynnös 1950 Mustila Actinidia kolomikta kiinanlaikkuköynnös 2005 Tartto, Metsätiet.Inst. /AL,HH Aesculus hippocastanum balkaninhevoskastanja 1994 PTU/Saarnijoki,Iitti Alnus glutinosa tervaleppä ? ei tiedossa Alnus glutinosa f. pyrami- dalis pilaritervaleppä 2002 Viksten Alnus glutinosa 'Laciniata' sulkatervaleppä 1933 Jaatinen Alnus incana f. pinnati- partita 1951 Wexell Alnus incana f. pinnati- partita 1994 Wexell Alnus incana f. rubra punaharmaaleppä 2002 Viksten Alnus incana f. rubra punaharmaaleppä 2002 Viksten Alnus rubra pinnatiselta 2004 M. Ridley, Englanti Amelanchier alnifolia marjatuomipihlaja 1991 Schalin Amelanchier confusa ruotsintuomipihlaja 1966 Lyyvaara, Harviala Amelanchier laevis sirotuomipihlaja 1951 Ahtiala Amelanchier laevis sirotuomipihlaja 2002 Viksten Amelanchier spicata isotuomipihlaja 1980 Lepaa -74, siir.arboretumista Amelanchier spicata isotuomipihlaja 1968 Saarioinen Aristolochia macrophylla (lännen)piippuköynnös 1997 PTU Aristolochia macrophylla (lännen)piippuköynnös 1994 ? Berberis x ottawensis 'Superba' hurmehappomarja 1962 Helisnummi, Salo 231 Berberis x ottawensis 'Superba' hurmehappomarja 1962 Helisnummi, Salo Betula pendula rauduskoivu ? ei tiedossa Betula pendula rauduskoivu ? ei tiedossa Betula pendula rauduskoivu ? ei tiedossa Betula pendula var. carelica 'Olli' 'Olli'-visa 1972 ? Betula pendula f. birca- lensis pirkkalankoivu 1967 Harviala Betula pendula f. birca- lensis pirkkalankoivu 1962 Helisnummi Betula pubescens "pilarikoivu" 2002 pilarikoivu / Viksten Betula pubescens f. rubra punakoivu 2002 Viksten Betula pubescens var. Urticifolia 1964 Harviala Buxus 'Green Velvet' puksipuu 2004 Harviala Buxus sp. puksipuu 1999 H. Kinnanen/Uppsalan kas- vit.puut. Caragana arborescens 'Pendula' riippahernepensas 1996 Kauppila Caragana frutex euroopanhernepensas 1937 TuBot Cercidiphyllum japonicum (pikkulehti)katsura 1996 ? Chaenomeles japonica japaninruusukvitteni 1988 Taimi-Virman Chaenomeles japonica japaninruusukvitteni 2004 Heikan koulu, Forssa Chaenomeles speciosa kiinanruusukvitteni 1964 Dauplanex/Lännenp&Lyyvaara Clematis alpina alppikärhö 2002 PTU/ siemenl. Clematis alpina subsp. sibirica siperiankärhö 1981 Venäjä, Hortus Clematis alpina subsp. sibirica siperiankärhö 2002 PTU/ siemenl. Clematis virginiana virginiankärhö 1999 Mustila 297 Cornus alba subsp. Stolonifera 'Flaviramea' keltaoksakanukka 1978 Harviala Corylus americana 1951 USA 1948 Corylus avellana (euroopan)pähkinäpensas 1950 Jensen, Tanska Corylus avellana (euroopan)pähkinäpensas 199? J.Hellsten Corylus avellana (euroopan)pähkinäpensas ? ? Corylus avellana 'Contor- ta' peikonpähkinäpensas 1971 Kupittaa, Turku Cotoneaster adpressus lamotuhkapensas 1996/2004 PTU Cotoneaster Dammeri- ryhmä 'Eichholz' siirotuhkapensas 2004 Olssonin taimisto Cotoneaster Dammeri- ryhmä 'Eichholz' siirotuhkapensas 2005 777, Olssonin taimisto Cotoneaster integerrimus euroopantuhkapensas 1932 Lepaa Cotoneaster integerrimus euroopantuhkapensas 1932 Lepaa Cotoneaster integerrimus euroopantuhkapensas 1932 Lepaa 232 Cotoneaster lucidus kiiltotuhkapensas 1948 PTU/TuBot,Järvenpää 1937 Cotoneaster nanshan kivikkotuhkapensas 1999 Olsson Cotoneaster nanshan kivikkotuhkapensas 1968 Grootendorst/ Lyyvaara Cotoneaster nanshan kivikkotuhkapensas 1968 Järvenpään kotital.op. Cotoneaster nanshan kivikkotuhkapensas 1986 Lyyvaara Crataegus intricata amerikanorapihlaja ? Yltöisissä vanhastaan Crataegus x media 'Paul's Scarlet' ruusuorapihlaja 1951 Turun kaup.puutarha Cytisus decumbens suikerovihma 1934,-37 Paddainen, Sauvo Cytisus decumbens suikerovihma 1994 ? Dasiphora fruticosa pensashanhikki 1950 Mustila Dasiphora Fruticosa-hybr. pensashanhikki 2001 781:Billnäs, Olsson, Renko, Terola Dasiphora fruticosa 'Dart's Cream' pensashanhikki 1999,00 Tahvoset/ Hollanti Dasiphora fruticosa 'Goldteppich' pensashanhikki 2005 1010, Laukaa Deutzia "Anna" nietospensas 1990 Hki, Hietaniemen haut.maa Diervilla lonicera keltavuohenkuusama 2001 192 / Mustila Diervilla lonicera 'Helo' keltavuohenkuusama 2005 Helsingin kaupunki Diervilla sessilifolia rusovuohenkuusama 1999 Billnäs+Helsinki+ Terola Diervilla sessilifolia 'Rus- ko' rusovuohenkuusama 1999 Tampere Diervilla sessilifolia 'Rus- ko' rusovuohenkuusama 2005 Tampere Diervilla sp. vuohenkuusama 1998 mp-kokeen nimilaputtomia Diervilla sp. vuohenkuusama 1999 mp-kokeen Diervilloja ?? Diervilla x splendens 'Kajo' lamovuohenkuusama 1995 Elimäki, Mustila Diervilla x splendens 'Kajo' lamovuohenkuusama 1991 Elimäki, Mustila Diervilla x splendens 'Kajo' lamovuohenkuusama 2005 Elimäki, Mustila Euonymus europaeus euroopansorvarinpensas 1937 Järvenpään kotital.op. Euonymus nanus var. Turkestanicus kääpiösorvarinpensas 1999 Terola/ Kalastajatorppa Fagus sylvatica f. pur- purea ('Atropunicea') punapyökki 1930 Paul Olsson Forsythia mandshurica mantsurianonnenpensas 1998 Turku, Stoltinkatu Forsythia mandshurica mantsurianonnenpensas 1996/2004 ? Forsythia ovata koreanonnenpensas 1938 B.M. Schalin Forsythia ovata koreanonnenpensas 1987 Toijala Forsythia 'Northern Gold' jalo-onnenpansas 2001 Helsinki, Viikki Forsythia ovata 'Robusta' koreanonnenpensas 1998 TurBot Fothergilla major 'Velho' höyhenpensas 1991 Elimäki, Mustila Fothergilla major 'Velho' höyhenpensas 2004 Elimäki, Mustila Fraxinus excelsior 'Pen- dula' riippasaarni 1995 Kauppila Gaultheria procumbens lamosalali 1995 Mustila Hedera helix (euroopan)muratti 99,-00 Visby 233 Hydrangea 'Xanthoneura' var. 'Wilsonii' (hortensia) 1991 Elimäki, Mustila Hydrangea anomala subsp. petiolaris köynnöshortensia 1996 PTU Hydrangea anomala subsp. petiolaris köynnöshortensia 1995 PTU Hydrangea anomala subsp. petiolaris köynnöshortensia 1993 ei tiedossa Hydrangea heteromalla kiinanhortensia 1991 HBot Hydrangea heteromalla 'Bretschneideri' kesähortensia 1991 HBot Hydrangea heteromalla 'Bretschneideri' kesähortensia 1991 Helsinki, Kaivopuisto Hydrangea paniculata 'Grandiflora' syyshortensia 1994 Renko,Rengon taimisto Hydrangea paniculata 'Grandiflora' syyshortensia 2004 Renko, Rengon taimisto Hydrangea paniculata 'Grandiflora' syyshortensia 1998 Hattula, Huhdan taimisto Hydrangea paniculata 'Grandiflora' syyshortensia 1998 Jyväskylä, Schaumanin talo Hydrangea paniculata 'Mustila' mustilanhortensia 1996,98 Elimäki,Mustila Hydrangea paniculata 'Mustila' mustilanhortensia 1994,98 Elimäki, Mustila Hydrangea paniculata 'Praecox' kuutamohortensia 1998 Valkeakoski, Kanavapuisto Hydrangea paniculata 'Praecox' kuutamohortensia 1989,2001 Helsinki, Etu-Töölö Hydrangea paniculata 'Praecox' kuutamohortensia 1989,2002 Valkeakoski, Kanavapuisto Hydrangea paniculata 'Praecox' kuutamohortensia 1996,00 Helsinki, Etu-Töölö Hydrangea paniculata 'Praecox' kuutamohortensia 2004 Hydrangea 'Xanthoneura' 2001 Elimäki, Mustila Juglans cinerea amerikanjalopähkinä 1996 ? Juglans cinerea amerikanjalopähkinä 1968 Harviala (omia siementaimia) Kolkwitzia amabilis kellokuusama 1990 Billnäs Kolkwitzia amabilis kellokuusama 1965 Billnäs Kolkwitzia amabilis kellokuusama 1965 Billnäs Lonicera caerulea sinikuusama 1998 PTU, Sorvari Lonicera caerulea sinikuusama 2002 PTU, Sorvari Lonicera caprifolium tuoksuköynnöskuusama 1997 K. Ahanen Lonicera hirsuta 1980 Mustila 1961 Lonicera morrowii japaninkuusama 1970 Noacks Baumschule Lonicera periclymenum 'Liden' ruotsinköynnöskuusama 1997 Kupittaa, Turku Lonicera sp. 1996 Helsinki, Taka-Töölö Lonicera tatarica 'Aleksi' pilvikuusama 1998 Turku, Seikkailupuisto Lonicera tatarica 'Pouta- pilvikuusama 1998 Helsinki,Taka-Töölö 234 pilvi' Lonicera tatarica 'Sanna' rusokuusama 1996 Helsinki,Eira Lonicera tatarica 'Sanna' rusokuusama 2004 Helsinki,Eira Lonicera x bella 'Dropmo- re' huntukuusama 1996 Helsinki, Vallila Lonicera x bella 'Dropmo- re' huntukuusama 1998 Helsinki, Vallila Lonicera x bella 'Mikael' sirokuusama 1998 Helsinki, Meilahti Lonicera x bella 'Sakura' sirokuusama 1996 Helsinki,Olympiastadion Lonicera x bella 'Sakura' sirokuusama 1998 Helsinki, Olympiastadion Lonicera x bella 'Sakura' sirokuusama 1996 Helsinki,Olympiastadion Lonicera x bella 'Zabelii' kaunokuusama 1998 Renko, Rengon taimisto x Mahoberberis neubertii 2002 PTU/Alnarp siirretty altaan vierestä x Mahoberberis neubertii 1938,67 Alnarp, Ruotsi Mahonia aquifolium mahonia ? ? Mahonia aquifolium mahonia 1950 Mustila Mahonia aquifolium 'Smaragd' (mahonia) 1986 Lyyvaara Malus 'Anisik' koristeomenapuu 1989 PTU Malus 'Chestnut' koristeomenapuu 1989 PTU Malus Prunifolia-ryhmä 'Dolgo' paratiisiomenapuu 1961 ei tiedossa Malus 'Hyvigiensis' rautatienomenapuu 1994 Toijala (vartteet) Malus 'Hyvingiensis' rautatienomenapuu 2003 Malus Prunifolia-ryhmä 'John Downie' paratiisiomenapuu 1995 ? Malus Purpurea-ryhmä 'Marjatta' ? koristeomenapuu 2002 TTA-96, Laukaa Malus Purpurea-ryhmä 'Marjatta' ? purppuraomenapuu 1994 TTA, Laukaa Malus Purpurea-ryhmä 'Marjatta' purppuraomenapuu 1998 TTA-96, Laukaa Malus Purpurea-ryhmä 'Pepinka Altaiskaja' purppuraomenapuu 1989 PTU Malus Purpurea-ryhmä 'Ranetka Purpurovaja' purppuraomenapuu 1989 PTU Malus Purpurea-ryhmä 'Rescue' purppuraomenapuu 1989 PTU Malus 'Rosilda' koristeomenapuu 1989 PTU Malus 'Sugarcrab' koristeomenapuu 1989 PTU Malus prunifolia siperianomenapuu 1989 PTU, nro 15 Malus sp. koristeomenapuu 1989 PTU, havaintotarha Malus sp. koristeomenapuu 1989 PTU,tienvarsi/ Lepaa 1930 Malus sp. koristeomenapuu 1989 PTU,tienvarsi/ Lepaa 1930 Malus toringo var. Sar- gentii marjaomenapensas 1961 Ahtiala Parthenocissus inserta säleikkövilliviini 1997 PTU Parthenocissus inserta säleikkövilliviini vanha Mustila Parthenocissus quin- quefolia imukärhivilliviini 1999 PTU 235 Parthenocissus quin- quefolia imukärhivilliviini 1963 Hankkija Phellodendron amurense amurinkorkkipuu 1994 ? Philadelphus coronarius pihajasmike 1933 Lepaa Philadelphus coronarius pihajasmike 1998 Elimäki, Moision kartano Philadelphus coronarius pihajasmike 1933 Lepaa Philadelphus coronarius pihajasmike 1987 Toijala Philadelphus coronarius 'Aureus' keltapihajasmike 1986 Saarioinen Philadelphus Lewisii- hybr. 'Tähtisilmä' loistojasmike 1996 Mikkeli, Rantasalmi Philadelphus Lewisii- hybr. 'Tähtisilmä' loistojasmike 1998 Mikkeli, Rantasalmi Philadelphus pubescens 'Tuomas' hovijasmike 1996 Tammisaari,Tammih. sairaal Philadelphus pubescens 'Tuomas' hovijasmike 1998,00 Tammisaari,Tammih. sairaal Philadelphus sp. 'Moisio' 1998 Elimäki, Moision kartano Philadelphus sp. 'Här- mälä' 1998,00 Elimäki, Mettäläntie Philadelphus x virginalis kameliajasmike 1933 Alnarp, Ruotsi Philadelphus x lemoinei pikkujasmike 1951 Olsson Philadelphus x lemoinei pikkujasmike 1996,2001 Helsinki,Taka-Töölö Philadelphus x lemoinei pikkujasmike 2004 Helsinki,Taka-Töölö Philadephus lewisii var. lewisii 'Waterton' tähtijasmike 1998 Haaparanta, Ruotsi Philadephus lewisii var. lewisii 'Waterton' tähtijasmike 1998 Helsinki, Munkkiniemi Philadephus lewisii var. lewisii 'Waterton' tähtijasmike 1998 Boskoop, Hollanti Pieris floribunda karoliinankellovaivero 1995 Mustila Populus alba hopeapoppeli 1995 PTU , taimisto Populus simonii kiinanpoppeli 1995 PTU/ Alnarp Populus simonii kiinanpoppeli 1943 Alnarp, Ruotsi Populus sp. (Linnanmäki) 1995 PTU, taimisto Populus tremula 'Erecta' pylväshaapa 1967 Harviala Prunus fruticosa 'Altaiska- ja' arokirsikka 1994 Suom.-NL.taimivaihto Barnau/ A Prunus fruticosa 'Maksi- movskaja' arokirsikka 1994 Suom.-NL.taimivaihto Barnau/ A Prunus padus 'Colorata' purppuratuomi 1987 Barkholt Prunus padus 'Colorata' purppuratuomi 1966 Kupittaa, Turku Prunus prostata lamokirsikka 1996,00 PTU/ Helsinki K-266? Prunus prostata lamokirsikka 1990 Helsinki, kaupunginpuutarha Prunus pumila var. dep- ressa lamohietakirsikka 1999 ilm. mp-kokeen 783W/T Prunus pumila var. de- pressa lamohietakirsikka 1998 PTU / ruotsal. Prunus sargentii rusokirsikka 1936 Schalin 236 Prunus sargentii rusokirsikka 2002 Viksten Prunus spinosa oratuomi 1966 Leningrad (Arne Rousi) Prunus virginiana virginiantuomi 1966 Billnäs Prunus virginiana 'Schu- bert' rusotuomi 1994 PTU/Turku Ptelea trifoliata ptelea 1933 Alnarp,Ruotsi Quercus robur (metsä)tammi 1995 ? Quercus robur (metsä)tammi 1941 Turun kaupunginpuutarha Quercus robur (metsä)tammi 1944 L-Suomen metsänh.yhd. Quercus robur (metsä)tammi 1927 Lepaa Quercus robur (metsä)tammi 1953 Turun kaupungin puutarha Rhamnus alnifolius lännenpaatsama 2003 Vakka-Taimi Rhododendron Caucasi- cum-ryhmä 'Cunning- ham's White' valkoalppiruusu 1936 Mustila Rhododendron Repens- ryhmä 'Elviira' lamoalppiruusu 1990 Hortus Rhododendron Ghent- ryhmä 'Kullannuppu' gentinatsalea 2000 Laukaa, TTA-79 Rhododendron Tiger- stedtii-ryhmä 'P.M.A. Tigerstedt' marjatanalppiruusu 1995 HY Rhododendron Tiger- stedtii-ryhmä 'St. Michel' marjatanalppiruusu 1995 HY Rhododendron albrechtii keisarinatsalea 2000 TBot Rhododendron brachy- carpum japaninalppiruusu 1936 Schalin Rhododendron brachy- carpum japaninalppiruusu 1963 Vollebekk, NLH Rhododendron brachy- carpum japaninalppiruusu 1935 Mustila Rhododendron canaden- se kanadanatsalea 2000 Laukaa, TTA-17 Rhododendron Cataw- biense-hybr. puistoalppiruusu 1963 Lännenpää&Lyyvaara Rhododendron Catawbi- ense-hybr. puistoalppiruusu 1933,51,55 Paul Olsson Rhododendron cau- casicum kaukasianalppiruusu 2000 TBot Rhododendron dauricum dahurianalppiruusu 2000 Laukaa, TTA-304 Rhododendron dauricum var. Sempervirens 2000 Tbot Rhododendron ferrugi- neum ruostealppiruusu 2000 TBot Rhododendron luteum kelta-atsalea 2000 TBot Rhododendron schlip- penbachii kuningasatsalea 2000 TBot Rhododendron sp. 1995 Mustila Rhododendron sp. 2000 Laukaa, TTA-128 Rhododendron x fraseri kevätatsalea 1990 Valiotaimiasema Ribes aureum kultaherukka 1988 Valiotaimiasema 237 Ribes glandulosum lamoherukka, pikkuherukka 1999 Helsinki/ Mustila Ribes glandulosum lamoherukka, pikkuherukka ? ? Ribes glandulosum lamoherukka, pikkuherukka 2004 MTT Yltöinen (784) Ribes niveum lumiherukka 1991 Helsinki Rosa (Gallica-ryhmä) 'Alain Blanchard' 2005 Pirjo Rautio Rosa (Gallica-ryhmä) 'Anaîs Segalas' 2005 Pirjo Rautio Rosa (Harisonii-ryhmä) 'Aurora' 2005 Helsinki, Ursininkallio Rosa 'Conrad F. Meyer' 1991 Viherlassila Rosa 'Cuthbert Grant' 1996 Kanada Rosa 'F.J. Grootendorst' neilikkaruusu 1991 Viherlassila Rosa 'Falmmentanz' 1997 PTU Rosa 'Flammentanz' 1955 Kordes Rosa (Pimpinellifolia- ryhmä) 'Grandiflora' idänjuhannusruusu 1936 Schalin Rosa 'Hansa' hansaruusu 1991 Viherlassila Rosa 'Hazeldean' 2003 Hongiston taimisto Rosa 'Herbstfeuer' 2005 Pirjo Rautio Rosa 'Hurdal' norjanruusu 2002 Hongiston taimisto Rosa 'John Cabot' 1991 Hbot Rosa 'John Cabot' 1994 ulkol./S.Tegel,Viikki Rosa 'Juhannusmorsian' morsionruusu 1991 Elimäki Rosa 'Juhannusmorsian' morsionruusu 1998 Elimäki Rosa "Kesäyö" 2005 Pirjo Rautio, vapaapölytteinen Rosa (Harisonii-ryhmä) 'Maija Hesperia' 2003 Helsinki, Hesperianpuisto Rosa 'Manning's Blush' 2005 Pirjo Rautio Rosa (Harisonii-ryhmä) '(Matti) Hesperia' 2003 Helsinki, Hesperianpuisto Rosa (Harisonii-ryhmä) '(Matti) Hesperia' 2004 Helsinki, Hesperianpuisto Rosa 'Morden Blush' 1996 Kanada Rosa 'Morden Fireglow' 1996 Kanada Rosa 'Nevada' (puistoruusu) 1997 Lassila Rosa 'New Dawn' 1990 Viherlassila Rosa 'Papula' papulanruusu 2001 Helsinki, kasvitieteell.puutar Rosa 'Papula' papulanruusu 2001 Hämeenlinna, Aulanko Rosa 'Papula' papulanruusu 1998 Hämeenlinna, Aulanko Rosa 'Papula'/'Staffa'? papulanruusu ? ? Rosa/'Papula' papulanruusu 2005 Veronica Sundman Rosa 'Pikkala' 1999 Päivi Heino 238 Rosa 'Pink Grootendorst' neilikkaruusu 1991 Viherlassila Rosa (Beggeriana-ryhmä) 'Pohjantähti' suomenköynnösruusu 1997 PTU Rosa (Beggeriana-ryhmä) 'Pohjantähti' suomenköynnösruusu 1990 Viherlassila Rosa 'Poppius' suviruusu 1998 Kuopio, Kaupungintalo Rosa 'Poppius' suviruusu 2003 Rajala Rosa 'Poppius' suviruusu 2004 Muurame Rosa (Gallica-ryhmä) 'Président de Sèze' 2005 Pirjo Rautio Rosa 'Red Nelly' 1980 Kordes, Schetelig Rosa 'Red Nelly' 1988 Kordes, Schetelig Rosa 'Regelliana' 1980 Kordes, Schetelig Rosa 'Rheinaupark' 1988 Kordes, Schetelig Rosa (Pimpinellifolia- ryhmä) 'Ruskela' ruskelanruusu 1994 Ruskela Rosa (Francofurtana- ryhmä) 'Splendens' valamonruusu 1935 Paddainen, Sauvo Rosa (Francofurtana- ryhmä) 'Splendens' valamonruusu 1978 Tantau, Lyyvaara Rosa 'Stanwell Perpetual' 1997 Lassila Rosa (Blanda-ryhmä) 'Tarja Halonen' tarjanruusu 2004 HY Viikki ("Schalin 10") Rosa 'Winnipeg Parks' 1996 Kanda Rosa (Alba-ryhmä) 'Sua- veolens' 1988 Kordes, Schetelig Rosa x bifera 'Trigintipe- tala' 1988 Kordes, Schetelig Rosa blanda kanadanruusu 1999 Mustila 219 Rosa blanda kanadanruusu 1991 Hbot Rosa carolina karoliinanruusu 1991 Viherlassila Rosa centifolia kartanoruusu 2002 P. Joy, V. Mäkinen / kantakoe Rosa centifolia 'Muscosa' sammalruusu 1994 Piikkiö/Schetelig Rosa centifolia 'Muscosa' "Ilpo Simula" sammalruusu 2005 Pirjo Rautio Rosa centifolia "Väisäsen ruusu" kartanoruusu 2004 Rajalat, Kyröskoski Rosa centifolia x reversa 1991 Hbot Rosa x collina törmäruusu 1978 PTU? Rosa x francofurtana kirkonruusu 1991 Hbot Rosa gallica gallianruusu 2005 Pirjo Rautio Rosa gallica 'Wil- helmshöhe' 1988 Kordes, Schetelig Rosa glauca punalehtiruusu 1936 Mustila Rosa glauca punalehtiruusu 1936 Mustila Rosa glauca 'Nova' punalehtiruusu 1995 Ruotsi Rosa glauca 'Nova' punalehtiruusu 1996 Ruotsi/Kanada ?? Rosa Harisonii-ryhmä "Kaisaniemi" 2003 Hongiston taimisto 239 Rosa Harisonii-ryhmä "Kaisaniemi" 2004 Hongiston taimisto Rosa x malyi 'Kempeleen Kaunotar' kempeleenruusu 1979 Kempele Rosa maximowicziana kaariruusu 1991 PTU/ siemen Venäjältä 1979 Rosa moyesii mandariiniruusu 1978 Tantau/Lyyvaara Rosa nitida nukkeruusu 1978 Tantau, Lyyvaara Rosa pendulina vuoriruusu 1980 Piikkiö Rosa pendulina 'Bour- gogne' 1988 Kordes, Schetelig Rosa pimpinellifolia pimpinellaruusu 1988 Kordes, Schetelig Rosa pimpinellifolia pimpinellaruusu 1978 Tantau, Lyyvaara Rosa pimpinellifolia pimpinellaruusu 1991 Kittilä Rosa pimpinellifolia pimpinellaruusu ? ? Rosa pimpinellifolia 'Maire' 1992 Valiotaimiasema Rosa pimpinellifolia 'Morgenrot' 1988 Schetelig Rosa pimpinellifolia 'Plena' juhannusruusu 1991 Helsinki Rosa pimpinellifolia 'Plena' juhannusruusu 1991 Oulunsalo Rosa pimpinellifolia 'Plena' juhannusruusu 2004 Laukaa, Sikkola Rosa pimpinellifolia 'Rofola' 1996 Kanada Rosa rugosa kurtturuusu 1994 Tahvoset Rosa rugosa kurtturuusu 1985 ? Rosa rugosa f. alba valkokurtturuusu 1994 Tahvoset Rosa rugosa hybr. 1991 Hbot Rosa x spaethiana neuvoksenruusu vanha ? Rosa x spaethiana neuvoksenruusu 1991 Hbot Rosa x spaethiana neuvoksenruusu ? ? Rosa virginiana kiiltoruusu 1978 Tantau, Lyyvaara Rubus caesius sinivatukka 1999 Tahvoset/ Hollanti Rubus odoratus tuoksuvatukka 1990 ei tiedossa Salix x aurora 'Tuhkimo' peittopaju 02/03/04/0 5 TBot/ Tsekkoslovakia Salix x aurora 'Tuhkimo' peittopaju 2005 TBot/ Tsekkoslovakia Salix glauca var. callicar- paea 'Haltia' paljakkapaju 02/03/05 TBot/ P.Qingua-Dalen Salix glauca var. callicar- paea 'Haltia' paljakkapaju 2005 TBot/ P.Qingua-Dalen Schisandra chinensis palsamiköynnös 1999,02 Tahvoset Sorbaria sorbifolia viitapihlaja-angervo ? ? Sorbaria sorbifolia viitapihlaja-angervo 1995 TTA-139, Laukaa? Sorbus 'Birgitta' birgitanpihlaja 2002 Viksten Sorbus 'Dodong' tuurenpihlaja 2002 Viksten Sorbus aria saksanpihlaja 1966 Kupittaa, Turku Sorbus aucuparia kotipihlaja ? ei tiedossa 240 Sorbus aucuparia var. Edulis makeapihlaja 1971 Leningrad, O.Larsson Sorbus aucuparia 'Fasti- giata' pylväspihlaja 2002 Viksten Sorbus aucuparia 'Pen- dula' riippapihlaja 1967 Harviala Sorbus aucuparia 'Pink Coral' 1966 Kupittaa, Turku Sorbus x arnoldiana 'Red Tip' arnoldinpihlaja 1966,69 Kupittaa, Turku Sorbus decora komeapihlaja 1968 Hankkija Sorbus hybrida suomenpihlaja 1933 Jaatinen Sorbus intermedia ruotsinpihlaja 1933 Jaatinen Sorbus x thuringiaca taatanpihlaja 1979 PTU? Siirto arboretumista 1990-luv. Sorbus x thuringiaca taatanpihlaja 1968 Hankkija Sorbus x thuringiaca 'Fastigiata' kartiotaatanpihlaja 2002 Viksten Spiraea 'Grefsheim' norjanangervo 1987 Tahvoset Spiraea alba 'Allikko' valkopajuangervo 1999 HBot, Terola Spiraea beauverdiana 'Lumikki' verhoangervo 1996 Ylikiiminki, Huvilan taimisto Spiraea beauverdiana 'Lumikki' verhoangervo 2001 Ylikiiminki, Huvilan taimisto Spiraea beauverdiana 'Lumikki' verhoangervo 2005 Ylikiiminki, Huvilan taimisto Spiraea beauverdiana 'Lumikki' verhoangervo 1998 Ylikiiminki, Huvilan taimisto Spiraea beauverdiana 'Lumikki' verhoangervo 1999 Ylikiiminki, Huvilan taimisto Spiraea betulifolia (idän)koivuangervo 1997 Lahti, Urheilutalon puisto Spiraea betulifolia (idän)koivuangervo 1998 Lahti, Urheilutalon puisto Spiraea betulifolia (idän)koivuangervo 1999 Lahti, Urheilutalon puisto Spiraea betulifolia 'Tor' (idän)koivuangervo 1998 Terolan kautta Spiraea betulifolia 'Tor' (idän)koivuangervo 1994 Terolan kautta Spiraea betulifolia 'Tor' (idän)koivuangervo 1994 Terolan kautta Spiraea betulifolia 'Tor' (idän)koivuangervo 1995 Terolan kautta Spiraea x billardii rusopajuangervo 1962 Jylhä, Mäntyharju Spiraea chamaedryfolia idänvirpiangervo 1996, 99 Piikkiö, Yltöinen Spiraea chamaedryfolia idänvirpiangervo 1962 Lepaa Spiraea Chamaedryfolia- hybr. 'Martti' idänvirpiangervo 1999 OuluBot. Spiraea decumbens lamopensasangervo 1996 TuBot, Pohj.-Saksa 1986 Spiraea decumbens lamopensasangervo 2001 TuBot, Pohj.-Saksa 1987 Spiraea decumbens lamopensasangervo 2001/04 TuBot., Pohj.-Saksa 1986 Spiraea densiflora rinneangervo 1996 HBot Spiraea densiflora rinneangervo 2001 HBot Spiraea fritschiana isoruusuangervo 2001 HBot. 241 Spiraea henryi heikinangervo 1951 PTU/Järvenpään koti.op.1937 Spiraea humilis amurinangervo 2001 HBot., Amur Spiraea japonica 'For- tunei' 2001 Lappeenranta,N. Karhun arb. Spiraea japonica 'Froebe- lii' ruusuangervo 1951 Schalin Spiraea japonica 'Froebe- lii' ruusuangervo 1985 Tahvoset Spiraea japonica 'Lilly' tummakeijuangervo 2002 Wickman Spiraea japonica 'Lilly' tummakeijuangervo 2002 Wickman Spiraea japonica 'Little Princess' keijuangervo ? ? Spiraea japonica 'Nana' pikkukeijuangervo 1998 Olsson Spiraea japonica 'Nana' pikkukeijuangervo 1999 Olsson Spiraea japonica 'Nana' pikkukeijuangervo 1999/2004 Olsson Spiraea japonica 'Oden- sala' loistoangervo 1996 Nordplant, Terolan kautta Spiraea japonica 'Oden- sala' loistoangervo 1998 Nordplant, Terolan kautta Spiraea japonica 'Oden- sala' loistoangervo 2001 Nordplant, Terolan kautta Spiraea japonica 'Shiro- bana' kirjoangervo 1994,98 HBot. Spiraea japonica 'Shiro- bana' kirjoangervo 1998 HBot. Spiraea japonica 'Shiro- bana' kirjoangervo 1994,98 Hbot. Spiraea japonica 'Shiro- bana' kirjoangervo 1998 Hbot. Spiraea japonica 'Shiro- bana' kirjoangervo 1998/2004 Hbot. Spiraea media taiganvirpiangervo 1996 OuluBot., Altain materiaali Spiraea media taiganvirpiangervo 1998 OuluBot., Altain materiaali Spiraea media taiganvirpiangervo 1994 PTU/ Valkeakoski Spiraea nipponica piianangervo 2001 Helsinki, Kaivopuisto Spiraea nipponica 'Hal- ward's Silver' piianangervo 1996,98 Olsson,Kauniainen Spiraea nipponica 'June Bride' piianangervo 1996 Terola,Tuulos Spiraea nipponica 'Snowmound' piianangervo 1996 Saarioinen, Pälkäne Spiraea x rosalba mökinangervo 1995 Elimäki, Mustila Spiraea sp. 1994 ? Spiraea trichocarpa koreanvirpiangervo 1951 PTU/Lofsdal,Prof.Reuter 1937 Spiraea x vanhouttei kinosangervo 1996 Kauniainen, Olssonin taimisto Spiraea x vanhouttei kinosangervo 1994 Olsson Spiraea x watsoniana 'Kruunu' kuninkaanangervo 1994 Nordplant, Terolan kautta Spiraea x watsoniana kuninkaanangervo 1996 Nordplant, Terolan kautta 242 'Kruunu' Spiraea x watsoniana 'Kruunu' kuninkaanangervo 1998 Nordplant, Terolan kautta Spiraea x watsoniana 'Kruunu' kuninkaanangervo 2000 Nordplant, Terolan kautta Spiraea x watsoniana 'Kruunu' kuninkaanangervo 2000 Nordplant, Terolan kautta / Turvekoe Spiraea x watsoniana 'Kruunu' kuninkaanangervo 2001 Nordplant, Terolan kautta Stephanandra incisa 'Crispa' seppelvarpu 1996 ? Stephanandra incisa 'Crispa' seppelvarpu 1994 PTU/Saarioinen Stephanandra incisa 'Crispa' seppelvarpu 1994 PTU/Saarioinen Stephanandra incisa 'Crispa' seppelvarpu 1974 Saarioinen Stephanandra incisa 'Crispa' seppelvarpu 1974 Saarioinen Stephanandra incisa 'Crispa' seppelvarpu 2004 MTT Yltöinen (798y) Symphoricarpos albus var. laevigatus valkolumimarja 1951 Ahtiala Symphoricarpos albus var. Laevigatus 'Arvid' valkolumimarja 2004 Wickmanin Taimisto Syringa 'Maria' 1998 Ruotsi Syringa josikaea unkarinsyreeni 1950 Ahtiala Syringa x henryi 'Ainola' puistosyreeni 2002 TTA-170, Laukaa Syringa x henryi 'Tamme- lan Kaunotar' puistosyreeni 2001 Viksten Syringa Preston-ryhmä 'Macfarlane' isabellansyreeni 1998 Ruotsi Syringa Preston-ryhmä 'Måttsund' isabellansyreeni 1998 Ruotsi Syringa Preston-ryhmä 'Royalty' isabellansyreeni 1998 Ruotsi Syringa reticulata japaninlikusterisyreeni 1962 Hankkija Syringa vulgaris pihasyreeni 1927,myöh Lepaa, PTU Syringa vulgaris pihasyreeni 1927 Lepaa, (myöh. PTU) Syringa vulgaris pihasyreeni 1927 Lepaa + PTU Syringa vulgaris pihasyreeni 1927, ? Lepaa, PTU Syringa vulgaris pihasyreeni ? ? Syringa vulgaris 'Alba' pihasyreeni 1994 Lassilan taimisto Syringa vulgaris 'Ritonie- mi' pihasyreeni 2002 TTA-90, Laukaa Syringa Vulgaris-ryhmä 'Akkila' jalosyreeni 2002 TTA-35, Laukaa Tilia cordata metsälehmus 1984 Helisnummi, Salo Tilia platyphyllos isolehtilehmus 33-36? ? Tilia platyphyllos isolehtilehmus 1936 Schalin Tilia platyphyllos isolehtilehmus 1943 PTU Tilia x vulgaris puistolehmus 1930-l. ? 243 Tilia x vulgaris puistolehmus n.1930 ? Tilia x vulgaris puistolehmus 2002 Viksten Tilia x vulgaris 'Pallida' keisarinlehmus ? ? Ulmus glabra vuorijalava vanha ? Ulmus glabra 'Horizonta- lis' ('Pendula') riippajalava 1995 Turun kaup. puutarha Ulmus laevis kynäjalava 1984 Metsäntutkimuslaitos Vaccinium Angustifolium- ryhmä tarhapensasmustikka 2000 PTU jalosteita?, Pipatti ist. Vaccinium Angustifolium- ryhmä tarhapensasmustikka 2000 PTU jalosteita Vaccinium Angustifolium- ryhmä tarhapensasmustikka 2000 PTU jalosteita / maanpeitekoe Vaccinium brittonii varpumustikka 2000 PTU (siemen)/ Laukaa / maanpeitekoe Vaccinium brittonii varpumustikka 2000 PTU (siemen)/ Laukaa / turve- koe Viburnum cassinoides viitaheisi 1938 Mustila Viburnum lentago 'Jenkki' kiiltoheisi 2004 Helsinki, Kaupunginpuutarhan edusta Viburnum opulus 'Nanum' kääpiökoiranheisi 1986 Saarioinen Viburnum opulus 'Pohjan Neito' lumipalloheisi 1998 Hankasalmi, Saksalansaari Viburnum opulus 'Pohjan Neito' lumipalloheisi 1998 Kuopio,Presidentinkatu Viburnum opulus 'Pohjan Neito' lumipalloheisi 1996,98 Karstula, Ahosen taimisto Viburnum opulus 'Pohjan Neito' lumipalloheisi 1998 Karstula, Ahosen taimisto Viburnum opulus 'Pohjan Neito' lumipalloheisi 1998 Kuhmo, Palstalan puutarha Viburnum opulus 'Pohjan Neito' lumipalloheisi 1998 Tervola Viburnum opulus subsp. Trilobum amerikanheisi 1951 USA v.1948 Viburnum rafinesquianum var. Affine rotkoheisi 1937 PTU/Schalin Vitis amurensis amurinviini 1988 Taimi-Virman Vitis Labruscana-ryhmä 'Beta' tarhaojukkaviini ? ei tiedossa Vitis Labruscana-ryhmä 'Beta' tarhaojukkaviini 1988 PTU Weigela 'Venusta' 1951 Paul Olsson Weigela florida 'Korea' komeakotakuusama 1993 ? Alnarp, Ruotsi Weigela middendorffiana keltakotakuusama 1990 Helsinki Weigela middendorffiana keltakotakuusama 1990 Juupajoki Weigela praecox 'Bouqu- et Rose' kevätkotakuusama 1951 Ahtiala 244 Puutarhatutkimuksen pajupankki, Salix-suku Istutus vuosina 2006 ja 2007 Tieteellinen nimi Suomalainen Alkuperä Rekisteri- nimi numero S.alba valkosalava Öresund, Ruotsi - S.americana HY, Viikin arboretum, Helsinki 1073 S.buslanii Tbot, Ruissalo (84-0759 Herog), Turku 1023 S.caspica kaukaasianpaju Tallinna, Viro 1111 S.daphnoides härmäpaju Pärnu, Viro 1062 S.daphnoides s. acutifolia huurrepaju Jyväskylä, forssalainen alku- perä 1037 S.daphnoides s. acutifolia "Arkadia" riippahuurrep. HY, Viikin arboretum, Helsinki 1038 S.daphnoides s. acutifolia? huurrepaju Meilahden arboretum, Helsin- ki 1063 S.daphnoides s. daphnoides härmäpaju Ohenoja, Kiiminki 1061 S.daphnoides s. daphnoides härmäpaju Jyväskylä, oululainen alkupe- rä 1064 S.drummondiana alaskanhärmäpaju TBot, Ruissalo (läntinen P- Amerikka), Turku 1075 S.gilgiana Long Ashton, Englanti (G 166/01) 1091 S.integra hakuropaju HBot, Kumpula (1993-0863), Helsinki 1072 S.integra hakuropaju Long Ashton, Englanti (G 073/01) 1092 S.integra hakuropaju Tallinna, Viro 1112 S.irrorata amerikanhärmäpaju Long Ashton, Englanti (074/01) 1096 S.'Kasvihuone' Tbot, Ruissalo, Turku 1119 S.koriyanagi Long Ashton, Englanti (s 079/01) 1098 S.kuroyanagi Long Ashton, Englanti (F 135/01) 1099 S.lanata villapaju Tornionlaakson Taimitarha, Tornio 1079 S.lanata 'Torneå' villapaju Wickmans Plantskola, Närpiö 1080 S.miyabeana hokkaidonpaju Long Ashton, Englanti (G 087/02) 1102 S.miyabeana hokkaidonpaju Tallinna, Viro 1114 S.myrsinites lettopaju Tornionlaakson Taimitarha, Tornio 1082 S.myrsinites lettopaju Tbot, Ruissalo, Turku 1116 S.myrsinites lettopaju Tbot, Ruissalo, Turku 1117 S.myrtilloides juolukkapaju Tornionlaakson Taimitarha, Tornio 1083 S.purpurea punapaju Viherlandia, Jyväskylä 1012 S.purpurea punapaju Metla (1280/1-32, H3172), Kannus 1055 S.purpurea punapaju OuluBot (Hankkija), Oulu 1056 S.purpurea punapaju HY, Viikin arboretum, Helsinki 1057 S.purpurea punapaju Meilahden arboretum, Helsin- ki 1058 S.purpurea punapaju Pursiala, Mikkeli 1059 S.purpurea ‘Lambertiana’ punapaju Long Ashton, Englanti (097/19) 1105 245 S.purpurea ‘Leentjes’ punapaju Long Ashton, Englanti (n 097/26) 1106 S.purpurea ‘Nicholsonii Pur- purescens’ punapaju Long Ashton, Englanti (097/09) 1107 S.purpurea ‘Procumbens’ punapaju Long Ashton, Englanti (097/04) 1108 S.purpurea ‘Uralensis’ punapaju Long Ashton, Englanti (097/07) 1109 S.purpurea 'Gracilis' kääpiöpunapaju Mustilan taimitarha, Elimäki 1060 S.purpurea 'Helix Pyramidalis' punapaju Puola (3181) 1086 S.purpurea 'Irette' Tanska (klooni 655) 1044 S.purpurea longifolia uralpil Tanska 1041 S.purpurea x viminalis Long Ashton, Englanti (o 099/22) 1104 S.pyrolifolia talvikkipaju Jyväskylä, HY:n alkuperä 1052 S.pyrolifolia talvikkipaju OuluBot, Oulu 1053 S.repens x purpurea Long Ashton, Englanti (s 103/01) 1110 S.rigida HY, Viikin arboretum, Helsinki 1050 S.romarinifolia x viminalis Tapani Uronen 1074 S.saposhnikovii Tbot, Ruissalo, Turku 1118 S.schwerinii siperianpaju HY, Viikin arboretum, Helsinki 1068 S.schwerinii siperianpaju Jyväskylä, novosibirskiläinen alkuperä 1069 S.schwerinii siperianpaju JoensuuBot, Joensuu 1070 S.serissima HBot, Kumpula (1995-0733), Helsinki 1051 S.triandra jokipaju Tornionlaakson Taimitarha, Tornio 1085 S.x mollissima vakkapaju Jyväskylä, HY:n alkuperä 1025 S.x mollissima vakkapaju Punakivenpuisto (K-636), Helsinki 1026 S.x mollissima vakkapaju Vuosaari, Helsinki 1027 S.x mollissima vakkapaju Jyväskylä, (Hki; Alberta Cook- ing Lake) 1040 246 JOKIOISTEN KARTANOPUISTON KASVILLISUUS Tieteellinen nimi, osassa lajiketieto suomenkielinen nimi lajike Lisäyslähde Abies sachalinensis sahalininpihta Jokioisten kartanopuisto Acer platanoides vaahtera Jokioisten kartanopuisto Acer platanoides `Schwedleri´ verivaahtera Jokioisten kartanopuisto Acer tataricum tataarivaahtera Jokioisten kartanopuisto Aconogonon x fennicum suomenröyhytatar Jokioisten kartano, lastauslaituri Actaea spicata mustakonnanmarja Jokioisten kartano puis- tometsä Aquilegia vulgaris lehtoakileija kartanopuisto, penger Betula pendula rauduskoivu Jokioisten kartanopuisto Betula pendula f. tristis riippakoivu Jokioisten kartanopuisto Betula pubescens hieskoivu Jokioisten kartanopuisto Campanula rapunculoides vuohenkello jokioisten kartano, penger Caragana arborescens siperianherne-pensas Jokioisten kartanopuisto Cornus alba `Sibirica´ korallikanukka Jokioisten kartanopuisto Corydalis nobilis jalokiurunkannus kartanopuisto, penger Corylus avellana pähkinäpensas Jokioisten kartanopuisto Cotoneaster lucidus kiiltotuhkapensas Jokioisten kartanopuisto Fragaria moschata ukkomansikka kartanopuisto, penger Fraxinus excelsior saarni Jokioisten kartanopuisto Hemerocallis lilio-asphodelus keltapäivänlilja Jokioisten kartano, Kivimakasiini Heracleum mantegazzianum kaukasianjättiputki jokioisten kartanon perunakellari Larix decidua euroopanlehtikuusi Jokioisten kartanopuisto Larix sibirica siperianlehtikuusi Jokioisten kartanopuisto Malus domestica omenapuu lajike JOK36 20 v JOK36 Malus domestica omenapuu lajike Grenman MTT/Piikkiö?JOK 37 Malus domestica omenapuu lajike JOK38 MTT/Piikkiö?JOK38 Malus domestica omenapuu lajike Punainen Melba MTT/Piikkiö?JOK39 Malus domestica omenapuu lajike Melba MTT/Piikkiö?JOK39 Malus domestica omenapuu lajike Kersti MTT/Piikkiö?JOK40 Malus domestica omenapuu lajike Korobovka MTT/Piikkiö?JOK41 Malus domestica omenapuu lajike Syysjuovi- kas MTT/Piikkiö?JOK42 Malus domestica omenapuu lajike Lavia MTT/Piikkiö?JOK43 247 Malus domestica omenapuu lajike Rupert MTT/Piikkiö?JOK 44 Malus domestica omenapuu lajike Sandra MTT/Piikkiö?JOK45 Malus domestica omenapuu lajike Gallen MTT/Piikkiö?JOK46 Malus domestica omenapuu lajike Bergius MTT/Piikkiö?JOK 47 Malus domestica omenapuu lajike JOK 48 MTT/Piikkiö?JOK 47 Malus domestica omenapuu lajike Sävsta- holm MTT/Piikkiö?JOK 47 Malus domestica omenapuu lajike Valkea Nalif MTT/Piikkiö?JOK48 Malus domestica omenapuu lajike Juuso MTT/Piikkiö?JOK49 Malus domestica omenapuu lajike Punainen Astrakaani MTT/Piikkiö?JOK50 Malus domestica omenapuu lajike Åkerö MTT/Piikkiö?JOK51 Malus domestica omenapuu lajike Roopen Omena MTT/Piikkiö?JOK 52 Malus domestica omenapuu lajike Snygg MTT/Piikkiö?JOK 52 Malus domestica omenapuu lajike Moskovan Päärynäomena MTT/Piikkiö?JOK53 Malus domestica omenapuu lajike Valkea Astrakaani MTT/Piikkiö?JOK54 Malus domestica omenapuu lajike Stenkyrke MTT/Piikkiö?JOK55 Malus domestica omenapuu lajike Särsö MTT/Piikkiö?JOK56 Malus domestica omenapuu lajike Borgosv- koje MTT/Piikkiö?JOK 57 Malus domestica omenapuu lajike Valkeakuu- las MTT/Piikkiö?JOK 58 Malus domestica omenapuu lajike JOK59 MTT/Piikkiö?JOK 59=JOK67 Malus domestica omenapuu lajike Syysjuovi- kas KartanoJOK15 Malus domestica omenapuu lajike Mustialan Iso Venäläinen KartanoJOK16 Malus domestica omenapuu lajike Sokeri- Miron KartanoJOK17 Malus domestica omenapuu lajike Valkeakuu- las Kartano?JOK18 Malus domestica omenapuu lajike JOK 19 KartanoJOK 19 Malus domestica omenapuu lajike JOK 21 KartanoJOK 21 Malus domestica omenapuu lajike Antonovka KartanoJOK22 Malus domestica omenapuu lajike Kane- liomena KartanoJOK23 Malus domestica omenapuu lajike Antonovka KartanoJOK24 Malus domestica omenapuu lajike Moskovan Päärynäomena KartanoJOK25 Malus domestica omenapuu lajike Åkerö KartanoJOK26 Malus domestica omenapuu lajike Antonovka KartanoJOK27 Malus domestica omenapuu lajike Mitsurin Talviarkad KartanoJOK28 248 Malus domestica omenapuu lajike Anisovka KartanoJOK28 Malus domestica omenapuu lajike Kane- liomena KartanoJOK29 Malus domestica omenapuu lajike Mustialan Valkea KartanoJOK31 Malus domestica omenapuu lajike Kane- liomena KartanoJOK32 Malus domestica omenapuu lajike Kane- liomena KartanoJOK33 Malus domestica omenapuu lajike Mitsurin Talviarkad KartanoJOK34 Malus domestica omenapuu lajike Anisovka KartanoJOK34 Malus domestica omenapuu lajike Åkerö KartanoJOK35 Malus domestica omenapuu lajike JOK74 KartanoJOK74 Malus domestica omenapuu lajike JOK75 KartanoJOK75 Pastinaca sativa palsternakka Ofan rinne Philadelphus coronarius pihajasmike Jokioisten kartanopuisto Picea abies kuusi Jokioisten kartanopuisto Pinus cembra sembramänty Jokioisten kartanopuisto Pinus mugo vuorimänty Jokioisten kartanopuisto Pinus sylvestris mänty Jokioisten kartanopuisto Populus balsamifera `Elongata´ balsamipoppeli Jokioisten kartanopuisto Populus laurifolia laakeripoppeli Jokioisten kartanopuisto Populus tremula metsähaapa Jokioisten kartanopuisto Populus x generosa isopoppeli Jokioisten kartanopuisto Prunus cerasus hapankirsikka Jokioisten kartanopuisto Prunus padus tuomi Jokioisten kartanopuisto Prunus padus var.Watereri tuomen suurikukkai- nen muunnos Jokioisten kartano, Tallinmäki Quercus robur tammi Jokioisten kartanopuisto Rhamnus frangula korpipaatsama Jokioisten kartanopuisto Ribes alpinum taikinamarja Jokioisten kartanon puistometsä Ribes nigrum mustaherukka Jokioisten kartano, satulamestarin tontti Ribes rubrum -ryhmä/gruppen punaherukka Jokioisten kartano, satulamestarin tontti Ribes rubrum -ryhmä/gruppen valkoherukka Jokioisten kartano, satulamestarin tontti Ribes Uva-crispa -ryhmä /gruppen karviainen Jokioisten kartanon puiston laidat Rosa `Hansa´ ( Rugosa-ryhmä /gruppen) tarhakurtturuusulajike Hansa Jokioisten kartanopuisto Rosa `Papula´ ( Pimpinellifolia - ryhmä /gruppen) papulanruusu Jokioisten kartanopuisto 249 Rosa `Scabrosa´( Rugosa- ryhmä/ gruppen) tarhakurtturuusulajike Scabrosa Jokioisten kartano, Hakalan talot Rosa `Splendens´( Francofurta- na -ryhmä / gruppen) valamonruusu Jokioisten kartanopuisto Rosa canina koiranruusu Jokioisten kartanopuisto Rosa dumalis orjanruusu Jokioisten kartanopuisto Rosa glauca punalehtiruusu Jokioisten kartanopuisto Rosa majalis metsäruusu Jokioisten kartanopuisto Rosa rugosa kurtturuusu Jokioisten kartanopuisto Rosa rugosa f. alba valkokurtturuusu Jokioisten kartanopuisto Rosa x spaethiana neuvoksenruusu Jokioisten kartano, Perälä Salix alba var. sericea `Sibirica´ hopeasalava Jokioisten kartanopuisto Salix caprea raita Jokioisten kartanopuisto Sambucus racemosa terttuselja Jokioisten kartanon perunakellari Saponaria officinalis `Alba Plena´ rohtosuopayrtti Jokioisten kartano, Kivimakasiini Sorbaria sorbifolia viitapihlaja-angervo Jokioisten kartanopuisto Sorbus aucuparia kotipihlaja Jokioisten kartanopuisto Sorbus hybrida suomenpihlaja Jokioisten kartanopuisto Spiraea japonica `Froebelii´ ruusuangervo Jokioisten Kartano, Kivimakasiini Spiraea japonica `Little Pricess´ keijuangervo Jokioisten kartanopuisto Spiraea x rosalba mökinangervo Jokioisten kartanopuisto, puistometsät Symhoricarpos albus var laevi- gatus valkolumimarja Jokioisten kartanopuisto Syringa Preston-ryhmä/ gruppen isabellansyreeni Jokioisten kartanopuisto Syringa reticulata japaninlikusterisyreeni Jokioisten kartanopuisto Syringa vulgaris pihasyreeni Jokioisten kartanopuisto Syringa vulgaris`Alba´ pihasyreenilajike Alba Jokioisten kartanopuis- ton laitama Syringa x henryi puistosyreeni Jokioisten kartanopuisto Tilia cordata metsälehmus Jokioisten kartanopuisto Tilia x vulgaris puistolehmus Jokioisten kartanopuisto Ulmus glabra vuorijalava Jokioisten kartanopuisto Ulmus glabra `Exoniensis´ kartiojalava Jokioisten kartanopuisto Valeriana officinalis rohtovirmajuuri jokioisten kartanon puiston laita Viola tricolor keto-orvokki Jokioisten kartanon penger 250 Suomen maa- ja metsätalouden kansallinen kasvi- geenivaraohjelma Ilmoitus mielenkiintoisesta kasvihavainnosta Lomakkeen nro YHTEYSTIEDOT pvm ______/______ 200__ Nimi Puhelin Osoite Sähköpostiosoite 251 KASVIN TUNTOMERKIT Valokuva, nro ________________________ Kukan väri: Kukan tuoksu: Kasvin korkeus: Kasvin ikä: Lehdet: Muuta: Kasvin historia ja siihen liittyvät tarinat: 252 KASVIN TIEDOT Lajin nimi Tieteellinen nimi Paikallinen nimi Lajikkeen nimi Kasvupaikan osoite (jos eri kuin yllä) Talon nimi Rekisterinumero Kylä Kunta Kasvanut tällä paikalla vuodesta ________________ lähtien Alkuperä (mistä saatu) Levinneisyys ja muut havainnot Kasvupaikan kuvailu Yksilömäärä tai kpl/ m² Kasvuston kunto (huono – tyydyt- tävä - hyvä) Kasvin menestyminen (talveh- timinen, kasvu jne) Hoito-ohjeita 253 Maa- ja elintarviketalous –sarjan kasvintuotantoteemassa ilmestyneitä julkaisuja 2006 91 Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet. Vi- herrakentamisen kasvit. Aaltonen ym. 253 s. Hinta 25 euroa. 89 Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet. He- delmät ja marjakasvit. Aaltonen ym. 160 s. Hinta 25 euroa. 85 Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet. Vi- hannes, yrtti -ja rohdoskasvit. Ahokas, ym 99 s. Hinta 20 euroa. 84 Pohjoisessa kasvatettujen yrttien aromisuus. Galambosi & Serenius. 113 s. Hinta 25 euroa. 78 Population structure of Pyrenophora teres, the causal agent of net blotch of barley. Serenius, M.. 60 s. Hinta 20 euroa. 2005 67 Viljojen kehityksen ja kasvun ABC. Peltonen-Sainio , P. ym.72 s. Hinta 6 euroa. 1 Ruokohelven viljely ja korjuu energian tuotantoa varten. 2. korjattu painos. Pahkala, K. ym. 31 s. Hinta 15 euroa. 2004 64 Päällekkäisviljely. Lupauksia ja pettymyksiä. Känkänen, H. ym. 37 s. (Verkkojulkaisu osoitteessa: www.mtt.fi/met/pdf/met64.pdf) 61 European bird-cherry (Prunus padus Linnaeus) − a biodiverse wild plant for horticulture. Uusitalo, M. 82 s. Hinta 20 euroa. 52 Kasvuvoimaa luomuohralle. Väisänen, J. ym. 89 s. Hinta 20 euroa. Julkaisuviitteet löytyvät sarjojen internetsivuilta www.mtt.fi/julkaisut/sarjathaku.html. Maa- ja elintarviketalous 91 Maa- ja elintarviketalous 93 91 Suomen kansalliste n kasvigeenivaroje n pitkäaikaissäilytysohjee t Kasvintuotanto Marja Aaltonen, Kristiina Antonius, Sirkka Juhanoja, Vesa Järvelin, Jaana Laamanen, Anna Nukari, Riitta Peräinen, Mia Sahramaa, Marjatta Uosukainen ja Marja Uusitalo Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikais- säilytysohjeet Viherrakentamisen kasvit