t a i m i uutiset 3/2007 Tässä numerossa TULOKSIA KONEELLISESTA ISTUTUKSESTA ONKO KUUSEN VINOON ISTUTTAMISESTA HAITTAA? SURMAKAN ITIÖMÄÄRÄN JA TAUDIN ESIINTYMISEN YHTEYS TAIMITARHALLA METSÄPUIDEN JUURET LÄMPENEVÄSSÄ ILMASTOSSA AITOKERÄKÄRSÄKÄS - KUUSEN TAIMIEN NEULASTUHOLAINEN METSÄNUUDISTAMISEEN LIITTY- VÄÄ TILASTOTIETOA POHJOISMAINEN TAIMITARHA- RETKEILY SUOMESSA 2SISÄLLYS Yhteistyössä mukana: FIN TAIMI Oy Savilahdentie 6 70210 KUOPIO Forelia Oy PL 412 40101 JYVÄSKYLÄ Ab Mellanå Plant Oy Mellanåvägen 33 64320 DAGSMARK Pohjan Taimi Oy Kaarreniementie 16 88610 VUOKATTI Taimi-Tapio Oy Näsinlinnankatu 48 D PL 97 33101 TAMPERE UPM Metsä Joroisten taimitarha Kotkatlahdentie 121 79600 JOROINEN Taimitarhojen tietopalvelu toimittaa Taimiuutiset-lehteä, järjestää alan kursseja sekä julkaisee oppaita. Toimittaja Marja Poteri Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen toimintayksikkö Marja.Poteri@metla.fi Tilaukset Vuositilauksen hinta 35 e. Taimiuutiset ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisija Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen toimintayksikkö ISSN 1455-7738 Dark Oy, Vantaa 2007 Kansikuva Kaivinkoneyrittäjät Antti ja Jorma Meriläinen esittelivät kehittämäänsä M-Planter istutuskonetta pohjoismaisella taimitarharetkeilyllä syyskuun alussa. (kuva Nuutti Kiljunen) Taitto Eija Lappalainen ISTUTUSKONEIDEN MAAILMAA PÄIN _____________________________ 3 EERO VÄISÄNEN KONEISTUTUKSEN ONNISTUMINEN KUIVANA KESÄNÄ 2006 __________ 4 JAANA LUORANEN VAIKUTTAAKO VINOON ISTUTUS TAIMIEN MYÖHEMPÄÄN KEHITYKSEEN? 7 JAANA LUORANEN JA MATTI KÄRKKÄINEN SURMAKAN ITIÖMÄÄRÄT SADEVESINÄYTTEISSÄ KESÄLLÄ 2004 JA VERSOSURMAN ESIINTYMINEN KEVÄÄLLÄ 2005 ____________________ 11 RAIJA-LIISA PETÄISTÖ JA MARJA POTERI OVATKO METSÄPUIDEN TAIMIEN JUURISTOT ALTTIIMPIA KYLMÄLLE LÄMPENEVÄSSÄ ILMASTOSSAMME? ______________________________ 16 SARI IIVONEN AITOKERÄKÄRSÄKÄS – UUSI SYYLLINEN KUUSEN NEULASTUHOIHIN __ 19 MARJA POTERI JA ANTTI POUTTU METSÄNHOITO- JA METSÄNPARANNUSTILASTOT __________________ 20 MARJA-LIISA JUNTUNEN KORJAUS VUODEN 2006 TAIMITILASTOIHIN ________________________ 23 MARJA POTERI KONEELLINEN ISTUTUS JA MAANMUOKKAUS TEEMANA POHJOISMAISELLA TAIMITARHARETKEILYLLÄ ______________________ 24 MARJA POTERI PUUPELTOCITY ______________________________________________ 28 3taimi- uutiset 3/2007 MMuistikuvat ensimmäiseltä istutus-konetyömaalta eivät ole mitenkäänruusuiset. Kone iskee kuusen taimia aikamoiseen kivikkoon. Hakkuutäh- dematto ei varmaankaan helpota kuljettajan työtä, jota hän ei vielä oikein osaa. Samaa opettelua on kohteen valintakin, tuommoinen ki- vikko. Taimia on maassa ehkä riit- tävästi, mutta melko harva on pys- tyssä ja tarpeeksi syvässä. Jokunen sentään on sattunut pehmeään koh- taan. Mutta kone oli juntannut ne niin syvälle, että epäilin kuljettajan sekoittaneen istutuksen ja kylvön ja pyrkineen piilottamaan taimet maan alle. Kehittäminen muun työn yhteydessä vaatii hyviä hermoja Aika pian opimme valitsemaan so- pivia aukkoja. Ja kuljettaja oppi vie- lä nopeammin käsittelemään konet- taan. Eräs tämmöinen kohde oli so- pivasti tien varressa. Ihastelimme työjälkeä ja nopeuttakin istutusta seuratessamme. Kotimatkalla mieli oli kepeä, koska oikea suunta näytti löytyneen. Muutama päivä myö- hemmin eräät ammattiveljet sattui- vat puhumaan samasta työmaasta, jonka he olivat nähneet ohikulku- matkalla. Johtopäätös oli tyly. Mi- tään näin älytöntä he eivät olleet urallaan tavanneet. Epäilivät kilpai- levan yhtiön hommiksi. En ryhtynyt oikaisemaan heidän virheellisiä tie- tojaan. Eikä asiat omassakaan talossa aivan kivutta edenneet. Teimme luettelon tärkeimmistä kehittämishankkeista. Koneellinen istutus kirjattiin aika- janalla kauas tulevaisuuteen merkin- nällä “ joskus 2000-luvulla “. Kai- kesta huolimatta jatkoimme suurel- ta osin siksi, että metsätilojen hoi- dosta vastaavat kokivat koneen hel- pottavan merkittävästi heidän kiirei- tänsä. Siihen aikaan taksakirjan ulkopuo- lella olevista töistä joutui joskus neuvottelemaan hartiavoimin työ- maan laidalla. Vasta sopivan vään- tämisen jälkeen taimet alkoivat men- nä maahan. Yrittäjän kanssa oli hel- pompaa. Taksa oli sovittu keväällä, taimet tulivat suoraan yrittäjän hoi- tamaan varastoon ja kuljettajat huo- lehtivat taimien jakelun työmatko- jen yhteydessä. Malli sopi erittäin hyvin kevätkiireiden rasittamille työnjohtajille. Istutuskoneiden kehittäminen on yrityksiä ja erehdyksiä. Pitkään py- rittiin valtavan tehokkaisiin jatkuva- toimisiin koneisiin. Se tie päättyi umpikujaan. Kunnes joku keksi hy- vin yksinkertaisen asian ja yhdisti pottiputken kaivinkoneen muokka- uslaitteeseen. Sama malli toimii yhä. Hannu Ilves taas liitti putken kuor- maimen päähän ja silläkin on istu- tettu aika paljon taimia maahan. Omat inventoinnit ja myöhemmin tutkimuslaitosten järjestelmälliset selvitykset vahvistivat yleisen käsi- tyksen, että koneen jälki kestää ver- tailun miestyöhön. Kustannuspaineet ja yleinen työn tehostamisen tarve pakottavat aika ajoin miettimään keinoja koneen tehon nostamiseksi. Suurempi tai- mirumpu, tarkkaan harkitut liikkeet maastossa, sopivat taimet tai taimi- en suorasyöttö laatikosta. Näitä pyö- riteltiin mielessä ja sitten joitain asi- oita toteutettiin myös käytännössä. Aina väliin joku lausui ääneen, että taimia olisi pantava maahan kaksi kerrallaan. Mutta kuka sellaisen ih- mehärvelin osaisi rakentaa? Epäonnistuneet kokeet voivat viedä kehitystä eteenpäin Ruotsista saatiin hieman ristiriitai- sia vastauksia kahden taimen ongel- maan. Uusi konemalli tuli tänne ja sitä kokeiltiin muutamana vuonna. Kunnes jokainen näki tulokset ja käyttö lopetettiin. Hieman myöhem- min saimme kokeilla Metlan johta- mana uutta kotimaista kaksipäistä istutuskonetta. Vaikka koe meni ai- van myttyyn, idea jäi itämään. Nyt siitä kehitetty kone on jo työn tou- hussa. Kentän murheeksi jäi siitä kokeesta alueiden uusintaviljely. Metsänhoidon koneellistamisessa on teknisten pulmien lisäksi ainakin kaksi suurta ongelmaa. Työkausi on pisimmilläänkin vain puolisen vuot- ta. Eikä nopeinkaan kone kykene tekemään moninkertaisesti ammat- timiehen työmääriä. Kun mies on saanut palkkansa, koneelle sitä ei enää tahdo riittää. Pottiputki tai rai- vaussaha ovat niin halpoja, ettei minkäänlainen maastokelpoinen kone pärjää nykyisillä työnopeuksil- la. On siis mietittävä koko metsän- kasvatuksen kustannuksia. Täytyy uhrata perustamisvaiheeseen hie- man tavanomaista enemmän ja saa- da säästöjä seuraavissa työvaiheis- sa. Koneet voivat hoitaa istutuksis- ta nykyistä suuremman osan. Ri- sujen keruu ja kantojen nostaminen auttavat työtä. Kun uusi kaksipäinen kone saadaan tuotantokuntoon, kus- tannuspainekin ehkä helpottuu. ISTUTUSKONEIDEN MAAILMAA PÄIN Eero Väisänen, UPM Metsä Oyj 4K Metsurit taas on järkevää työllistää siellä, missä ammattitaitoa vaadi- taan eniten ja koneellistaminen on hankalinta. Heitä tarvitaan siis en- sisijaisesti raivaussaha- ja suunnit- telutöissä. Huolellinen ja ajoissa teh- ty työ takaavat parhaan mahdollisen Selvityksen tavoitteena oli kartoit- taa koneellisen istutuksen onnistu- minen poikkeuksellisen kuivana ja lämpimänä kasvukautena käytän- nön mittakaavan istutuksissa. To- teuttamalla inventointi jo istutus- vuoden syksyllä, istutuskesän sää- oloista johtuvat tuhot oli mahdollista erottaa muista myöhemmin synty- vistä tuhoista. Kuinka toteutettiin? Inventointia varten valitsimme istu- tuskohteita Ylä- ja Keski-Savosta sekä Kanta-Hämeestä. Näin saimme mukaan sääolosuhteiltaan jossain määrin erilaisia alueita (taulukko 1). Selvityksessä kartoitimme vain Bräcke-istutuskoneiden istutustulos- ta. Inventoitavat kohteet olivat kaik- ki kuusen istutusaloja. Keski-Savos- sa istuttaneen koneen työmaista mi- tattiin kaikki 14 alkukauden (päät- tyi 9.7.) istutuskohdetta sekä kaksi kohdetta elokuun puolivälin jälkei- sistä syysistutuksista. Kanta-Hä- meestä mitattiin 11 ja Ylä-Savosta 7 kohdetta. Näillä alueilla istutusta oli jatkettu elokuun alkuun ja heinäkuun lopulle. Koealoista valtaosa oli MT- tyypin kasvupaikoilla. Kahdella alu- eella oli mukana myös reheviä ja karuhkoja kasvupaikkoja. Maalaji oli yleensä keskikarkeaa, mutta kah- della alueella 20 – 25 %:ssa koe- aloista maalaji oli hienoa. Jokaiselta kohteelta mitattiin otan- nalla kahdeksan koealaa käyttäen Harstela ym. (2006) istutusten oma- valvontaohjetta (3,99 m säde, 50 m2). Koealaväli määräytyi kohteen koon mukaan. Istutuksen onnistuminen määritettiin laskemalla ympyräkoe- alalle sattuneiden istutettujen taimi- en lukumäärä, jokaisen taimen kun- lopputuloksen ja usein se on myös kustannuksiltaan edullista metsän- omistajalle. Kokonaisuus ratkaisee, eivät välivaiheet. Eero Väisänen on UPM Metsän metsätalouspäällikkö. Kuiva kesä 2006 Kasvukausi 2006 oli poikkeukselli- sen kuiva ja lämmin. Ilmatieteen lai- toksen tilastojen mukaan ajalla 1.6. – 31.8. kesä 2006 oli vähäsateisin kahdeksalla mittauspaikkakunnalla 12:sta vuosina 1961 – 2006 seura- tusta (Sää ja ilmasto…). Muillakin paikkakunnilla kesä 2006 sijoittui viiden vähäsateisimman joukkoon. Kokeellisesti on osoitettu, että yli kahden viikon poutajakson jälkeen istutetut taimet saattavat kesällä kär- siä kuivuudesta (Helenius ym. 2002). Eero Väisänen UPM Metsä Oyj PL 134 40101 JYVÄSKYLÄ Eero.T.Vaisanen@upm-kymmene.com KONEISTUTUKSEN ONNISTUMINEN KUIVANA KESÄNÄ 2006 Jaana Luoranen, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö Taulukko 1. Kuukausittaiset sademäärät inventoituja koeluei- ta lähellä olevilla Ilmatieteenlaitoksen mittausasemilla kesällä 2006. Jokioinen oli lähin Kanta-Hämeessä, Mikkeli Keski- ja Kuopio Ylä-Savossa oleva mittausasema. Suluissa vuosien 1971 – 2006 keskiarvot. (Ilmastokatsaus). 5taimi- uutiset 3/2007 to sekä syyt kunnon heikkenemi- seen. Lisäksi taustamuuttujina mää- ritettiin mätästyksen ja istutuksen laatu. Jokaiselta koealalta määritet- tiin lisäksi silmävaraisesti kivisyys, maan raekoostumus ja kasvupaikka. Aineiston tarkastelua varten eri ajan- kohtina istutetut kohteet jaettiin nel- jään istutuskauteen. Kevätistutus käsitti istutukset 31.5. saakka, 1.– 25.6. oli alkukesän istutusjakso, 26.6. – 20.8. kesäistutusta ja syys- istutusta tämän jälkeen istutetut. Koska syysistutuksia oli vain kah- della kohteella ja inventointiin men- nessä aikaa oli kulunut vain muuta- man viikon, tuloksia vertaillaan pää- osin vain kolmen ensimmäisen is- tutuskauden välillä. Alueen sijainti ja työn laatu vaikuttavat kuivumisriskiin Mättäät olivat valtaosin hyviä, mut- ta alueesta riippuen 10 – 15 %:ssa oli mättäiden alle jäänyt hakkuutäh- teitä. Yhdellä alueella 13 % mättäis- tä oli humuspintaisia. Kohteet oli- vat kivennäismaalla, mutta 16 % koealoista oli erittäin kivisiä. Näil- lä koealoilla humuspintaisten mät- täiden osuus oli vielä suurempi (22 %) kuin vähä- ja normaalikivi- sillä (12 %). Kun kiviä on runsaas- ti, voi laikkumätästyslevyllä olla vaikea saada kivennäismaata riittä- västi mättäisiin. Mättääseen kiviä jäi kuitenkin harvoin. Istutuksen laa- tuun kivisyys vaikutti hieman, sillä kivisillä kohteilla 6 % taimista oli jäänyt osittain tai kokonaan mättään pinnalle, kun muilla niitä oli 3 %. Muutenkin istutuksen laatu oli useimmiten hyvä ja erot alueiden välillä olivat pieniä. Yhdellä alueis- ta oli joillakin kohteilla jäänyt jon- kin verran hyviksi luokitelluista mättäistä istuttamatta. Istutusvuoden syksyllä taimista oli terveitä 81 %. Verrattuna vuoden 2002 koneistutuksiin, joissa tervei- tä taimia oli keskimäärin 94 % en- simmäisen kasvukauden lopussa (Luoranen ja Saarinen 2004), vuo- den 2006 sää oli selvästi vaikutta- nut taimien kuntoon kaikilla alueil- la. Vuoden 2006 käytännön istutus- alojen inventoinnissa ei ollut muka- na metsurin tekemiä istutuksia. Pieksämäellä oli kuitenkin vuoden 2006 toukokuun lopussa metsurin laikkumättäisiin istuttama koe, joka on maantieteellisesti samaa aluetta kuin Keski-Savon koneistutukset. Syksyllä 2006 normaalia metsurin tekemää istutusta vastaavissa käsit- telyssä terveitä taimia oli 90 % ja 89 % (Luoranen, julkaisematon), joten ainakin ko. alueella kevätistu- tustulos vastaa perinteistä istutusta. Kuivuus oli suurin taimien kuntoa heikentänyt tekijä. Kuivuus vaikut- ti vähiten Keski-Savossa, jossa 8 % taimista oli kärsinyt kuivuudesta, muilla alueilla kuivuustuhoja oli yli 20 %:ssa taimista. Ylä-Savossa ja Kanta-Hämeessä kuolleisuuden syynä oli lähes aina kuivuus. Kes- ki-Savossa kuolleisuuden syynä oli kuivuus 78 % taimista, tukkimie- hentäi 15 % ja muut syyt 7 %:ssa taimista. Erot kuivuustuhojen mää- rissä alueiden välillä selittyvät osin sillä, että Keski-Savossa istutukset keskeytettiin jo 9. heinäkuuta, kun Kanta-Hämeessä istutusta jatkettiin 9. elokuuta ja Ylä-Savossa 21. hei- näkuuta saakka. Vaikka Ylä-Savon ja Kanta-Hämeen istutukset olisi lopetettu samanaikaisesti Keski-Sa- von kanssa, näillä alueilla olisi ol- lut kuivuustuhoja Keski-Savoa enemmän (18 % ja 22 %). Jonkin verran alueiden välisiin eroihin on vaikuttanut myös säätila, sillä Kes- ki-Savossa satoi hieman enemmän kesä-elokuussa kuin muilla alueil- la. Hakkuutähteiden tai kivien jäämi- nen mättääseen lisäsi kuivuustuho- ja (kuva 1a). Samoin humuspintai- silla mättäillä kuivuustuhoja oli use- ammin kuin hyviksi luokitelluilla (kuva 1a). Kun istutus oli moittee- ton, tuhoja oli selvästi vähemmän kuin niissä tapauksissa, joissa istu- tuksesta löytyi huomautettavaa (kuva 1b). Lähes kaikki niistä tai- mista, joiden paakun pinta, osa siitä tai koko paakku oli maanpinnalla, kärsivät kuivuudesta. Luonnollisesti ne taimet, jotka olivat pudonneet is- Kuva 1. a) Mättään ja b) istutuksen laadun vaikutus kuivuustuhojen mää- rään eri alueilla. Pylväiden alla olevat *-merkit osoittavat tilastollisen eron kuivuustuhoissa hyviin mättäisiin/ hyvin istutettuihin taimiin verrattuna. 6tutuskuopan viereen, olivat kuivu- neet. Kesäistutuksessa suurempi kuivumisriski Terveiden taimien osuus väheni, mitä myöhemmin kasvukaudella tai- met istutettiin ennen istutuksen kes- keytystä (kuva 2a). Samanaikaises- ti kuivuudesta kärsineiden taimien osuus lisääntyi (kuva 2b). Istutus- kausien välillä ei ollut eroa kuollei- suudessa, mutta kesällä istutetuista taimista oli heikentynyt enemmän kuin keväällä tai alkukesällä istute- tuista taimista (kuva 3a). Verrattuna aiempiin koneistutustuloksiin (Luo- ranen ja Saarinen 2004), heikenty- neiden ja kuolleiden taimien osuus oli suurempi kaikkina istutusajan- kausina. Kuivuustuhoja oli kaikki- na istutuskausina, mutta jonkin ver- ran enemmän kesällä kuin keväällä tai alkukesällä. Kesäistutuksessa kuivuustuhojen riski oli erityisen suuri, jos istutettiin ylisuuria taimia hienojakoiseen maahan. Näin oli tehty yhdellä alueella, kun heinä- elokuun taitteessa oli istutettu kevät- istutukseen tarkoitettuja kesän aika- na taimitarhalla liian suuriksi kas- vaneita taimia. Hienojakoisella koh- teella näistä taimista 48 % kärsi kui- vuudesta ja keskikarkealla kohteel- la vain 6 %. Maalajilla kaiken kaikkiaan oli suuri merkitys kuivuustuhojen määrään. Keski-Savossa lähes kaikki koealat olivat keskikarkealla maalla ja kui- vuustuhoja vähän. Sen sijaan Ylä- Savossa kevätistutuskohteita oli kar- keilla ja keskikarkeilla mailla, jois- ta karkeilla kuivuustuhoja oli paljon. Vaikka karkeat maat olivat istutus- hetkellä kosteita, vähäsateisena ke- sänä ne kuivuivat nopeasti. Sekä Ylä-Savossa että Kanta-Hämeessä kesällä istutettujen taimien kuivuus- tuhojen riski oli suuri sekä karkeil- la että hienojakoisilla kohteilla ver- rattuna keskikarkeisiin kohteisiin. Tulos vahvistaa aiemmin erilaisille kasvupaikoille annettuja istutus- Kuva 3. Taimien a) kunto sekä b) syyt kunnon heikkenemiseen eri istu- tuskausina. Kaksi syysistutuskohdetta jätetty kuvasta pois, sillä niissä kaikki taimet olivat terveitä. Pylväiden päällä olevat kirjaimet kertovat istutus- kausien väliset tilastolliset erot. Kuva 2. a) Terveiden ja b) kuivuudesta kärsineiden taimien osuus istu- tetuista taimista istutusajankohdittain ja istutusalueittain (eri alueen is- tutukset erilaisilla symboleilla) syksyn 2006 inventoinnissa. 7taimi- uutiset 3/2007 K ajankohtasuosituksia, joissa tode- taan, että kesällä pitäisi välttää is- tuttamasta taimia hienojakoisille maille (Luoranen ja Kiljunen 2006). Karkeiden maiden kuivumisriski on ilmeinen, eikä ko. maalaji muutoin- kaan kuusen kasvupaikaksi sopiva. Istutusajankohtasuosituksissa sitä ei ollut mukana, mutta nyt saadun tu- loksen perusteella suosituksiin on syytä lisätä, että runsaasti karkeita lajitteita sisältävillä kohteilla kesäis- tutusta ja istutusta ylipäätään maan ollessa erittäin kuiva on syytä vält- tää. Johtopäätökset Kuivana kasvukautena kuusen istu- tuksessa on suuri kuivuustuhojen riski. Epäonnistumisriski oli suurin kesällä, mutta verrattuna sääoloil- taan normaalivuosien istutukseen kaikkina istutusajankohtina epäon- nistumisen riski oli kohonnut vuon- na 2006. Riskiä voidaan pienentää, kun istutetaan taimia, jotka eivät ole liian pitkiä kasvatuksessa käytettyyn kasvatustiheyteen ja paakun kokoon nähden. Mättään rakenteen merki- tys myös korostuu vähäsateisena ai- kana. Mättääseen ei saisi jäädä hak- kuutähteitä ja pinta pitäisi olla ki- vennäismaasta. Lisäksi istutuskoh- teen maalajilla on suuri merkitys: keskikarkeilla mailla epäonnistu- misriski on pienempi kuin karkeilla tai hienojakoisilla mailla. Viitteet Harstela, P., Helenius, P., Rantala, J., Kanninen, K. & Kiljunen, N. 2006. Tehokkaan toimintakonsep- tin kehittäminen metsänhoitopal- veluun. Hankkeen loppuraportti. Metsäntutkimuslaitos, Suonenjo- en yksikkö. Vammalan kirjapaino Oy. 67 s. Helenius, P., Luoranen, J., Rikala, R. & Leinonen, K. 2002. Effect of drought on growth and morta- lity of actively growing Norway spruce container seedlings planted in summer. Scandinavian Journal of Forest Research 17: 218-224. Ilmastokatsaus. Toukokuu 2006. – Syyskuu 2006. Ilmatieteenlaitos. Luoranen, J. & Saarinen, V.-M. 2004. Koneellinen istutus ja sen onnistuminen. Taimi Uutiset 2/2004: 17-21. Luoranen, J. & Kiljunen, N. 2006. Kuusen paakkutaimien viljely- opas. Metsäntutkimuslaitos, Suo- nenjoen yksikkö. Gummerus kir- japaino Oy, Jyväskylä 2006.108 s. Sää ja ilmasto – Ilmastotilastot - Kesän 2006 säät, kuivuus ja läm- pö. Ilmatieteenlaitoksen kotisivut: http://www.fmi.fi/saa/tilastot _161.html(tulostettu 6.9.2006). Jaana Luoranen Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen yksikkö Juntintie 154 77600 SUONENJOKI Jaana.Luoranen@metla.fi Johdannoksi Koneellisessa istutuksessa on ollut havaittavissa, että istutetut taimet saattavat jäädä hieman vinoon. Met- sänomistajia varmaankin askarruttaa se, kuinka paljon tämä taimien vi- nous vaikuttaa tulevan puuston ar- voon. Seuraavassa tarkastellaan vi- noistutuksen yleisyyttä käytännön koneistutuksissa sekä verrataan vi- nojen taimien osuutta metsurin te- kemiin istutuksiin. Lisäksi pohdi- taan sitä, mikä vaikutus istutushet- ken vinoudella on taimien jatkoke- hitykseen ja puuaineen laatuun. Metsäntutkimuslaitoksen Suonenjo- en toimintayksikön tutkijat ovat sel- vittäneet koneellisen istutuksen on- nistumista lukuisissa tutkimuksissa viimeisten seitsemän vuoden aika- na. Seuraavassa tarkastellaan laik- kumätästykseen perustuvilla istutus- koneilla tehtyjen kokeiden tuloksia taimien vinouden kannalta. VAIKUTTAAKO VINOON ISTUTUS TAIMIEN MYÖHEMPÄÄN KEHITYKSEEN? Jaana Luoranen ja Matti Kärkkäinen, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö ja Joensuun yliopisto 8Tutkimustuloksia Tutkimusten tulosten valossa vinos- sa olevien taimien määrä vaihtelee koneittain ja kohteittain. Tutkija Veli-Matti Saarisen vuonna 2002 perustettujen kokeiden mukaan vähä- ja normaalikivisillä kohteilla koneellisesti tai metsurin istuttamis- ta taimista lähes saman verran on vinossa, koneellisesti istutetut tai- met ovat kuitenkin hieman enem- män vinossa (kuva 1). Kivisyys sen sijaan lisää vinoon istutettujen tai- mien osuutta selvästi metsurin teke- mään istutukseen verrattuna. Laa- jan, 67 istutuskohdetta Keski-Suo- messa ja Pohjois-Savossa sisältä- neen (istutettu vuosina 2000–2002), koneistutusaineiston mukaan istu- tusta seuraavan vuoden syksyn in- ventoinnissa 15 % taimista oli vi- nossa ja vinoista taimista valtaosal- la vinous oli vain 1–15 astetta (ks. kuva 2). Tässäkin tutkimuksessa ki- visyys lisäsi vinossa olevien taimi- en osuutta hieman (kuva 3). Luorasen ja Smolanderin vuonna 2002 perustetun kokeen tulosten mukaan metsurin istutukseen verrat- tuna koneellisesti istutetuista taimis- ta selvästi suurempi osa oli heti is- tutuksen jälkeen vinossa (kuva 4). Kahden kasvukauden jälkeen ko- neella tai metsurin istuttamien tai- mien vinoudessa ei kuitenkaan enää ollut mitään eroa (kuva 4). Koneel- listi istutetuilla taimilla vinojen osuus oli vähentynyt ja metsurin is- tuttamilla taimilla lisääntynyt. Met- suri istutti taimet keskimäärin vain 3 cm syvyyteen, kone 6,5 cm syvyy- teen. Pinnan lähelle istutetut taimet kallistuvat helposti lumen ja kaatu- van pintakasvillisuuden vaikutuk- sesta, jolloin istutuksen jälkeistä kallistumista voi tapahtua. Sen si- jaan syvään istutetut taimet eivät enää kallistu lisää, vaan päinvastoin ne oikenevat nopeasti istutuksen jäl- keen. Harstela ym. (2005) tutkivat vuon- na 2005 kehitteillä olevan kaksipäi- sen istutuskoneen työjälkeä ja ha- vaitsivat, että yli 90 % istutetuista taimista oli alle 15 astetta vinossa. Tuoreimmassa, vuoden 2006 Bräcke-koneiden istutustulosta sel- vittäneessä tutkimuksessa havait- simme, että istutusvuoden syksyllä vinoja taimia oli hyvin vähän. Kah- den tutkimuksessa mukana olleen koneen istutuksista alle 1 % oli vi- nossa ja yhden koneen istutuksista vinossa ei ollut yhtään tainta. Taimet oikenevat nopeasti Kaikkien edellä läpi käytyjen tutki- mustulosten mukaan koneella istu- tetuista taimista vinoja, yli 45 asteen kulmassa (kuva 5) olevia taimia on Kuva 1. Vinojen taimien osuus heti koneellisen ja metsuri-istu- tuksen jälkeen kolmella kivisyydeltään erilaisella kohteella. Kuva perustuu Veli-Matti Saarisen julkaisemattomaan aineistoon. Kuva 2. Koneellisesti istutettu kuu- sen taimi istutusta seuraavan vuoden syksyllä. Taimi ollut istutuksen jälkeen vinossa 1-15 astetta. (kuva Erkki Ok- sanen). Kuva 3. Vinoon koneella istutettujen taimien osuus kivisyydel- tään erilaisilla kohteilla. Kuva perustuu J. Luorasen julkaisemat- tomaan aineistoon. 9taimi- uutiset 3/2007 enintään 10–15 %. Lisäksi on hyvä muistaa, että myöskään metsuri ei istuta kaikkia taimia suoraan (ks. kuvat 1 ja 4). Huurin (1972) tutki- musten mukaan vinoon istutetut tai- met oikenevat jo ensimmäisen kas- vukauden aikana hyvin. Hänen ko- keissaan paljasjuurisia kuusen taimia (2A+2A) oli istutettu suoraan ja 45 astetta vinoon maalajiltaan eri- laisille (hiekkamoreenista hiesuun) MT- ja OMT-kasvupaikoille kahte- na vuonna ja taimien kehitystä oli seurattu 5 vuoden ajan. Vinoistutus lisäsi kuolleisuutta vain yhdellä re- hevällä kohteella, jolla kasvoi tiheä- nä peitteenä helposti maahan kaa- tuvaa heinää. Vaikka taimet olisi is- tutettu suoraan, kaatuva heinä ja lumi voivat kallistaa taimia riippu- matta siitä, ovatko ne koneen vai metsurin istuttamia. Vaikutukset puun anatomiaan Vinoon istutetut taimet suoristuvat nopeasti, joten muutokset taimen puuaineeseen eivät ole kovin suu- ria, ja nekin jäävät aivan ytimen lä- heisyyteen. On myös hyvä huoma- ta, ettei asennon korjaaminen kos- ke vain istutustaimia. Jo Hertz (1932) totesi, kuinka suuria vaike- uksia luontaisesti syntyneellä kuu- sella on päästä eroon aluskasvilli- suudesta, ja millaista vinokasvui- suutta se aiheuttaa siemenen itämi- sen jälkeen. Vanhoista kuusipuista pystytään jäl- jittämään taimivaiheen aikaista ke- hitystä sen ansiosta, että kuusella ruskeaan ytimeen kehittyy vuotui- sen pituuskasvun lopuksi pääteker- ros, josta ajoitusmenetelmän kehit- telijä Sirén (1950) käyttää osuvaa nimitystä ydinsolmu. On havaittu, että pienet luonnontaimet saattavat olla hyvin vanhoja ja mutkitella monella tavalla (esim. Venn 1965, Niklasson 2002), mutta siitä huoli- matta kuusi on tavanomaiseen kas- vuun päästyään laadullisesti hyvä. Kuusi on tehokas ja nopea suoristu- ja taimivaiheessa niin, että mahdol- liset haitat jäävät aikanaan kantoon. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että puulajilla on luontaisesti ytimen lä- hellä muutaman vuosiluston ajan soluja, joiden soluseinämän keski- kerroksen mikrofibrillikulma on poikkeuksellisen suuri kuten lylys- sä. On mittauksia, että kuusella yti- men lähellä kulma voi olla 25° ja aikuispuussa 5–7° (Lindström ym. 1998, Saranpää ym. 1997, Saranpää ym. 2000). Tämä nopeuttaa suoris- tumista. Ensiharvennuksessa vinot pois Vaikka osa vinoon istutetuista tai- mista kehittyisi mutkaisiksi toisin kuin kokeissa on havaittu, ne on mahdollista poistaa ensiharvennuk- sessa. Etelä-Ruotsissa on selvitetty erilaisten harvennustapojen vaiku- tusta rangan ominaisuuksiin, mm. puiden suoruuteen. Klangin (2000) tutkimuksissa tarkasteltiin neljävuo- tiailla paljasjuurisilla kuusen taimil- la perinteisellä metsuri-istutuksella perustettuja taimikoita 31–32 vuo- den iässä. Taimikon runkoluvut oli- vat 1 897 ja 2 475 puuta/ha, joista suoria puita oli 50 % ja 33 %. Tai- mikot harvennettiin noin 1 200 puu- Kuva 4. Vinojen taimien osuus heti koneellisen ja metsurin teke- män istutuksen jälkeen sekä istutusta seuraavan vuoden syksyllä. Kuva perustuu julkaisemattomaan J. Luorasen ja H. Smolanderin aineistoon. Kuva 5. Koneellisesti vinoon istutettu kuusen taimi heti istutuksen jälkeen kuvattuna. (kuva Erkki Oksanen). 10 ta/ha asentoon laatuharvennuksella, jolloin suorien taimien osuus nousi 65 ja 52 %:iin. Mutkaiset puut on helppo poistaa viimeistään ensihar- vennuksessa. Esimerkki: Istutustiheys on 2 000 kpl/ha, joista 300 tainta on istutettu vinoon. Tai- mista säilyy elossa noin 84 % (ks. Luoranen ja Kiljunen 2006, s. 11) ja oletetaan, että kuolleisuus on yhtä suurta sekä vinoilla että suorilla tai- milla. Ensiharvennusvaiheessa on siis jäljellä 1 400 suoraa ja 250 vi- noa tainta. Jos taimikko harvenne- taan Tapion metsänhoitosuositusten mukaiseen 1 000 puuta/ha asentoon, voidaan laatuharvennusta käyttäen poistaa kaikki vinot ja osa huonoim- mista suorista taimista. Lopuksi Edellä esitetyn perusteella voidaan siis todeta, että vaikka osa koneella istutetuista taimista olisi heti istutuk- sen jälkeen vinossa, ei syytä huo- leen ole. Vuoden – kahden kuluttua istutuksesta tilanne näyttää hyvältä, eikä puun sisälläkään ole havaitta- vissa raaka-aineen käyttöön vaikut- tavia, puun laatua heikentäviä omi- naisuuksia. Viitteet Harstela, P., Tervo, L. & Kautto, K. 2005. 2-päisen istutuskoneen työntutkimus Ristijärvellä ja Puo- langalla 23.-29.8.2005. Metsän- tutkimuslaitos, Suonenjoen toi- mintayksikkö. Moniste. 8 s. Hertz, M. 1932. Tutkimuksia alus- kasvillisuuden merkityksestä kuu- sen uudistumiselle Etelä-Suomen kangasmailla. Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 17.4: 1–206. Huuri, O. 1972. Istutuksen suoritus- tavan vaikutus männyn ja kuusen taimien alkukehitykseen. Com- municationes Instituti Forestalis Fenniae 75.6:1–92. Klang, F. 2000. The influence of sil- vicultural practices on tree proper- ties in Norway spruce. Acta Uni- versitatis Agriculturae Suecica Silvestria 128. 33 s + 4 liitettä. Lindström, Evans, J. & Verrill, S.P. 1998. Influence of cambial age and growth conditions on micro- fibril angle in young Norway sp- ruce (Picea abies [L.] Karst.). Holzforschung 52:573–581. Luoranen, J. & Kiljunen, N. 2006. Kuusen paakkutaimien viljely- opas. Metsäntutkimuslaitos, Suo- nenjoen yksikkö. Gummerus kir- japaino Oy. 108 s. Niklasson, M. 2002. A comparison of three age determination met- hods for suppressed Norway sp- ruce: implications for age struc- ture analysis. For. Ecol. Manag. 161:279–288. Saranpää, P., Serimaa, R., Anders- son, S., Pesonen, E., Suni, T. & Paakkari, T. 1997. Variation of microfibril angle of Norway sp- ruce (Picea abies (L.) Karst.) and Scots pine (Pinus sylvestris L.) – comparing x-ray diffraction and optical methods. Teoksessa: But- terfield, B.G. (toim.). Microfibril angle in wood. The proceedings of the IAWA/IUFRO international workshop on the significance of microfibril angle to wood quality, Westport, New Zealand, Novem- ber 1997, s. 240–252. Saranpää, P., Pesonen, E., Sarén, M., Andersson, S., Siiriä, S., Serimaa, R. & Paakkari, T. 2000. Variation of the properties of tracheids in Norway spruce (Picea abies [L.] Karst.). Teoksessa: Savidge, R.A., Barnett, J.R. & Napier, R. (toim.). Cell and molecular biology of wood formation. BIOS Scientific Publishers Ltd, Oxford, s. 337– 345. Venn, K. 1965. Nodal diaphragms in Picea abies (L.) Karst. and ot- her conifers. Medd. Norske Skog- forsøksv. 20(2):93–114. Jaana Luoranen Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen yksikkö Juntintie 154 77600 SUONENJOKI Jaana.Luoranen@metla.fi Matti Kärkkäinen Joensuun yliopisto PL 111 80101 JOENSUU Matti.Karkkainen@joensuu.fi 11 taimi- uutiset 3/2007 MMännynversosurman aiheuttava sur-makkasieni leviää itiöiden avulla,joita muodostuu sairaissa männyn oksissa olevissa itiöpesäkkeissä. Itiölevinnän ajankohta ja tuotettujen itiöiden määrä riippuu kasvukauden aikaisista sateista ja lämpösummas- ta. Itiölevintä on lähinnä pisaralevintää, sillä sadepisarat irrottavat itiöt pe- säkkeestä, jolloin itiöt kulkevat ha- jonneitten sadepisaroiden mukana ympäristöön. Tutkimuksen mukaan itiölevintä alkaa olosuhteista (lähin- nä sateesta) riippuen, kun lämpö- summaa on ehtinyt kertyä n. 100 d.d. (Petäistö&Heinonen 2003). Taimen ikä vaikuttaa sairastumisen ajankohtaan Eri tutkimusten mukaan taimien alt- tius sairastua versosurmaan vaihte- lee kasvukauden eri vaiheissa, min- kä lisäksi sairastuvuuteen vaikuttaa myös taimen ikä (Petäistö ja Kur- kela 1993, Petäistö 1999, Petäistö ja Laine 1999, Petäistö 2005, Petäistö et al. 2005). Ensimmäisenä kasvu- kautenaan männyn taimet sairastu- vat herkimmin silmun kehittymis- vaiheessa (lämpösumma n. 700-800 d.d.), kun taas toisella kasvukaudel- laan männyt sairastuvat pääasialli- sesti ennen 800 d.d.-lämpösummaa. Kosteus ja viileys suosivat sienen kasvua Sääolosuhteet vaikuttavat myös tau- din voimakkuuteen, sillä kosteus ja viileys edesauttavat sienen kasvua. Myös hallat lisäävät taimien sairas- tumisriskiä merkittävästi (Petäistö ja Kurkela 1993). Tautia esiintyy myös voimakkaammin, jos itiömäärä on suuri ja jos itiötuotanto ajoittuu tau- tia suosivaan kasvukauden vaihee- seen ja olosuhteisiin. Itiölevintää voi arvioida itiölevintä- mallin avulla, joka perustuu säätie- toihin (Petäistö ja Heinonen 2003). Kehitetty malli selittää itiölevintää, joka lähtee olemassa olevista surma- kan itiöpesäkkeistä. Malli ei ota huomioon esim. edellisen vuoden säätilannetta, mikä osaltaan selittäisi itiöpesäkkeiden määrää. Tiedossa on kuitenkin, että peräkkäiset viileät sateiset kasvukaudet lisäävät tauti- riskiä. Itiölevinnän ajankohta ja itiömäärä selville sadevesinäytteistä Surmakan itiöille on kehitetty im- munologinen tunnistusmenetelmä (Koistinen et al. 2000). Kyseisellä menetelmällä saadaan tietoa itiöiden levinnän ajankohdista ja itiömääris- tä. Itiöiden levintätavan vuoksi mää- ritys voidaan tehdä kerätyistä sade- vesinäytteistä. SURMAKAN ITIÖMÄÄRÄT SADEVESINÄYT- TEISSÄ KESÄLLÄ 2004 JA VERSOSURMAN ESIINTYMINEN KEVÄÄLLÄ 2005 Raija-Liisa Petäistö ja Marja Poteri, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö Kuva 1. Sadeveden keruusuppilo, johon surmakan itiöt kerättiin Nurmijärven taimitarhalla kesällä 2004. (kuva Raija-Liisa Petäistö). 12 Itiöseuranta kesällä 2004 Nurmijärven taimitarhalla Nurmijärven taimitarhalla keruupai- koiksi valittiin kaksi kohdetta, jois- sa kasvoi varttuneita mäntyjä. Män- nyn ulkokasvatuskenttä rajautui toi- selta puolelta kuivahkoon mäntyä kasvavaan rämeeseen ja kentän vas- takkaisella korkeammalla laidalla kasvoi kookkaampaa männikköä maantien ja ulkokentän välissä. Näytepulloihin kerättiin itiöitä toukokuusta lokakuuhun Sadeveden keruupisteet 1, 2 ja 3 (keruupurkki+suppilo varustettuna metalliverkolla, joka esti isompia roskia joutumasta pulloon, kuva 1) olivat alavimmalla rämealueella. Samalla alueella oli myös sääha- vaintokoju, josta saatiin lämpötila- ja ilmankosteustiedot. Loput kaksi keruupistettä 4 ja 5 olivat ylempänä maantielaidan männikössä. Sadeveden keruu aloitettiin 18.5.2004. Viikon sadenäytteet ke- rättiin koko kesän ajan. Näyte mer- kittiin näytteen kerääntymisviikon viimeisellä päivämäärällä. Näytteen sadevesimäärä mitattiin ja näyttee- seen sisältyi myös suppilon huuh- teluvesi, jonka määrä kirjattiin ylös. Näyte suodatettiin ja pakattiin muo- vipussissa pakasteeseen. Ensimmäi- set sadevesinäytteet pakastettiin 25.5.2004 ja keruuta jatkettiin aina lokakuun alkupäiviin, jonka jälkeen ulkolämpötila laski niin alas, että näytteet jäätyivät. Sadenäytteiden itiöanalyysit Sadenäytteiden itiömäärä analysoi- tiin ELISA-menetelmällä käyttäen surmakan itiöitä tunnistavaa mo- noklonaalista vasta-ainetta (Koisti- nen et al. 2000). Analyysit tehtiin suoraan sadevesinäytteestä. Kaikista keruupisteistä ei saatu aina näytettä poutajaksojen aikana. Näytteiden keskiarvotilavuus oli n. 500 ml. Sateettomia päiviä oli ajanjaksolla 20.5.- 30.9.2004 noin puolet päivistä (Trial Report 2005). Itiöitä havaittiin jo toukokuussa Itiölevintää oli heti keruun alettua toukokuun puolesta välistä lähtien. Tutkimuksen mukaan itiölevintä al- kaa lähinnä sateista riippuen, kun lämpösummaa on kertynyt noin 100 d.d.. Nurmijärven tarhalla 19.5.2004 oli lämpösummakertymä 113 d.d. (Trial Report 2005). Runsaammin levintää oli kesäkuun lopulta. Vähä- sateisia aikoja olivat sadenäytteiden kerääntymisen perusteella heinä- kuun loppupuoli 20.-27.7. ja elo- kuun alku 3.-17.8. Taulukko 1. Kasvinsuojeluainekäsittelyt kesällä 2004 versosurman torjumi- seksi ensimmäisen kasvukauden männyntaimilla Nurmijärven taimitarhalla. Kuva 2. Surmakan itiömääriä (määritys ELISA-tunnistusmenetelmällä) kesällä 2004 Nurmijärven taimi- tarhan keruupisteissä. Itiökeruu aloitettu 18.5. ja pylväät kuvaavat keruupisteitten keskiarvoja. Pylvään yläpuolella oleva luku ilmoittaa, moneltako keruupisteeltä (1-5) tiedot on kerätty. Mittaustulokset puut- tuvat 6.7. ja 27.7. kerätyistä näytteistä. 13 taimi- uutiset 3/2007 Yleispiirteenä itiölevinnässä kesäl- lä 2004 oli, että levintä oli runsaim- millaan kesäkuun puolesta välistä heinäkuun loppupuoliskolle (kuva 2). Lisäksi vielä syyskuun loppu- puolella oli toinen itiöhuippu. Tosin siitä ei ole tietoa, ovatko näin myö- hään vapautuneet itiöt olleet itämis- kykyisiä ja ovatko ne pystyneet tar- tuttamaan vielä loppusyksyllä taimia (taimet ovat normaalisti myö- häissyksyllä kestävämpiä taudille). Elokuu oli hyvin vähäsateinen ja 0- itiötulokset näytteistä olivat yleisiä, mutta elokuun loppuviikolla havait- tiin jälleen itiöitä. Suurimmat itiö- määrät koko kesältä olivat alueilla 4 ja 3. Itiölähde ja tuulensuunta vaikuttavat pyydystettä- viin itiömääriin Tulokset ovat siinä mielessä suun- taa antavia, että itiölevintä tietyssä pisteessä (keruupullo) voi vaihdella paljon riippuen mm. tuulista ja onko sen hetkinen itiölähde, kypsä itiö- pesäke, lähellä. Kasvinsuojeluaineiden testaus Kesällä 2004 testattiin myös män- tyjen ulkokasvatuskentällä Basso- nimisen valmisteen (tehoaineina prokloratsi ja propikonatsoli) sovel- tuvuutta männynversosurman tor- juntaan. Kokeessa verrattiin Basson torjuntatehoa tällä hetkellä männyn- versosurman torjuntaan hyväksyt- tyyn Tilt-valmisteeseen (tehoainee- na propinkonatsoli). Kokeessa oli mukana myös markkinoilta poistu- nut Bravo-valmiste (tehoaineena klorotaloniili). Testaus tehtiin taimitarhan männyn kasvatuserillä (PL81), jotka oli kyl- vetty 16.-18.3.2004 ja siirretty tou- kokuun lopussa ulkokasvatuskentäl- le, missä taimet myös talvehtivat. Koealue oli jaettu viiteen lohkoon, joiden sisään eri käsittelyt arvottiin (taulukko 1). Kahden viikon välein toistetut ruiskutukset tehtiin taval- lisella traktoriruiskulla ajanjaksolla 1.6.-20.9.2004. Versosurmaan sairastuneiden (kuva 3) taimien osuus tarkastettiin 23.5.2005, jolloin lämpösummaa oli ehtinyt kertyä 94 d.d.. Eri käsitte- lyistä otettiin 10 arkin satunnaisotos kustakin viidestä lohkosta eli yhdes- tä käsittelystä tarkastettiin 50 arkin kaikki taimet. Basso ja Stereo torjuivat tehokkaasti versosurmaa Taudin määrä jäi inventoiduissa ar- keissa alhaiseksi, sillä kontrolliar- keissakin versosurmaa oli alle 3 %. Kasvinsuojeluainekäsittelyjen lisäk- si myös kontrollikäsittelyissä tavat- tiin arkkeja, joissa kaikki taimet oli- vat terveitä, mikä aiheutti tuloksiin runsasta hajontaa (kuva 4). Testattu valmiste Basso suojasi taimia hyvin versosurmaa vastaan samoin Stereo. Odotusten mukaises- ti eniten tautia oli kontrolliarkeissa ja myös Tilt-valmisteen suhteellisen heikko teho versosurmaa vastaan on ollut tiedossa. Bravo-käsittelyn saa- neissa taimissa oli tautia enemmän kuin Basso- ja Stereo-käsittelyissä. (kuva 4) Kuva 3. Versosurman aiheuttamia keväällä nähtäviä oireita männyntaimissa. Taimien silmu on kuollut ja neulaset rusket- tuvat tyvestä alkaen. (kuvat Pekka Voipio ja Marja Poteri). 14 Versosurmaa eniten kasvatuskentän alaosassa Testauskokeissa pyrittiin myös seu- raamaan, miten paljon versosurman määrä vaihteli kasvatuskentän ala- osan ja yläosan välillä. Lohkot 1-5 sijoitettiin tarkoituksella kohtisuo- raan rinnettä vastaan, joka vietti van- hoja mäntyjä kasvavalle rämeelle, jonne oli sijoitettu itiöiden keruupis- teet 1-3. Kasvatuskentän yläreunal- la korkeimmalla kohdalla olivat ke- ruupisteet 4-5 niin ikään vanhojen mäntyjen alla. Oletuksen mukaisesti kontrolliar- keissa oli versosurmaa eniten loh- kossa 1, joka sijaitsi kasvatuskentän alavimmassa kohdassa (kuva 5). Versosurmaisten taimien osuus oli pienin kasvatuskentän yläosassa lohkossa 4 (lohkon 5 kontrollikäsit- tely puuttui). Itiölevintä ja taimien sairastavuus Aikaisempien tutkimusten mukaan ensimmäisen kasvukauden männyn taimet tulevat alttiiksi taudille n. 800 d.d. paikkeilla, mikä liittyy toden- näköisesti silmun muodostumiseen. Myöhemmin syksyllä, syyskuun al- kupuolella, taimet ovat yleensä tul- leet kestävämmiksi taudille (Petäistö 1999, 2005), mikäli ei esiinny altis- tavia tekijöitä, esim. halloja. Kokeessa ollut ensimmäisen kasvu- kauden taimierä saavutti 800 d.d. lämpösumman heinäkuun loppu- puolella ollen elokuussa altis ver- sosurmainfektioille. Surmakka kui- tenkin tartutti kesällä 2004 taimia vain vähän, sillä keväällä 2005 kont- rollikäsittelyissäkin sairastuneiden taimien määrä oli alle 3 %. Alhai- nen sairaiden taimien määrä kevääl- lä 2005 selittyy sillä, että elokuussa 2004 itiömäärät olivat hyvin vähäi- siä eikä tartuntaa päässyt juuri ta- pahtumaan (kuva 2). Kuva 4. Versosurmaisten taimien keskimääräinen osuus (%) ar- kissa eri kasvinsuojeluainekäsittelyissä Nurmijärven taimitarhalla vuosina 2004-2005. Viivat pylväiden päässä kuvaavat keskihajon- taa. Kuva 5. Versosurmaisten taimien keskimääräinen osuus (%) kontrolliarkeissa lohkojen 1-4 välillä. 15 taimi- uutiset 3/2007 Testaustulosten perusteella verso- surmaisten taimien osuus lisääntyi, vaikkakin oli alhainen, mitä lähem- pänä taimet olivat rämettä (keruu- pisteet 1, 2 ja 3). Taimikenttä vietti alaspäin rämettä kohden. Taimien suurempi sairastuvuus kentän ala- vimmassa kohdassa selittyy sillä, että alavalla paikalla olosuhteet ovat surmakalle suotuisammat (alhai- sempi lämpötila, suurempi kosteus). Valmisteesta Basso, jonka teho ver- sosurmaa vastaan oli tässä kokees- sa paras, on jätetty rekisteröintiha- kemus metsätaimitarhoja varten al- kuvuodesta 2004. Metsäntutkimus- laitos on jättänyt valmisteesta puol- tavan lausunnon elokuussa 2005 sekä tämän kokeen että Suonenjo- ella tehtyjen muiden testauskokei- den perusteella. Basson hyväksyminen metsätaimitarhoille vielä auki Basson sisältämä tehoaine proklo- ratsi on Ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan ongelmallinen toistuvassa käytössä, sillä valmiste ei ehdi Suomen oloissa hajota täy- dellisesti maassa kasvukauden aika- na. Toistuvan käytön seurauksena valmisteen kertyminen maaperään on siten mahdollista. Metsätaimitarhoilla versosurmaa torjutaan käytännössä pelkästään paakkutaimilla, minkä vuoksi Ym- päristökeskus on lieventämässä kan- taansa, mutta jättämässä todennä- köisesti kuitenkin valmisteelle käyt- törajoituksia. Tehoaineen arviointia on hidastanut myös se, että SYKE:llä ei ole ollut toistaiseksi käytettävissään rekisteröinnin haki- jan toimittamaa täydellistä pro- kloratsiaineistoa. Kiitokset Nurmijärven taimitarhal- le ja sen henkilökunnalle saamas- tamme avusta kesän 2004 itiönäyt- teiden keruussa ja versosurman tor- juntakokeissa. Viitteet Koistinen, K., Petäistö, R-L., Varti- ainen, S., Ehrbat, K. & Kajander, E. O. 2000. Monoclonal antibo- dies to specific surface antigens on Gremmeniella abietina spores. Mycologia 92(3): 421-429. Petäistö, R.-L. 1999. Growth phase of bare-root Scots pine seedlings and their susceptibility to Grem- meniella abietina. Silva Fennica 33(3): 179-185. Petäistö, R.-L. 2005. Infection of Scots pine seedlings by Gremme- niella abietina during summer un- der different inoculum potential. Forest Pathology 35(2): 85-93. Petäistö, R.-L. & Heinonen, J. 2003. Conidial dispersal of Gremmeniel- la abietina: climatic and microcli- matic factors. Forest Pathology 33(6): 353-373. Petäistö, R.-L., Aho, K. & Vartiai- nen, S. 2005. Timing of fungicide control of Gremmeniella abietina on Scots pine seedlings. Working papers of the Finnish Forest Re- search Institute 11: 41-50. http:// www.metla.fi/julkaisut/working- papers/2005/mwp011.htm Petäistö, R.-L. & Kurkela, T. 1993. The susceptibility of Scots pine seedlings to Gremmeniella abieti- na: effect of growth phase, cold and drought stress. European Journal of Forest Pathology 23: 385-399. Petäistö, R.-L. & Laine, A. 1999. Effects of winter storage tempe- rature and age of Pinus sylvestris seedlings on the occurrence of di- sease induced by Gremmeniella abietina. Scandinavian Journal of Forest Research 14: 227-233. Trial Report 3047. 2005. Control of Scleroderris canker (Gremmeniel- la abietina) on Scots pine seed- lings in a forest nursery. METLA Finnish Forest research Institute. Raija-Liisa.Petaisto@metla.fi Marja.Poteri@metla.fi Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen yksikkö Juntintie 154 77600 SUONENJOKI 16 I Maaperän lämpöolojen vaihtelun ennustetaan lisääntyvän Ilmasto on muuttumassa nopeam- min kuin ehkä osasimme odottaa. Ilmastonmuutostutkijat ovat ennus- taneet Suomen oloissa keskilämpö- tilojen kasvavan ja sen seurauksena kasvukauden pitenevän. Talvien odotetaan olevan tulevaisuudessa entistä leudompia ja sateisempia. Talven leutous ja sateisuus vaikut- taa lumipeitteen paksuuteen. Lumi- peitteen odotetaan ohenevan ja jak- sojen, jolloin maa on täysi paljas lumipeitteestä, ennustetaan yleisty- vän talvella (Marttila ym. 2005). Vaikka ilman lämpötilan nousu läm- penemisen alkuvaiheessa on oletet- tavasti Suomen metsien kasvun kan- nalta suotuisaa, aiheuttaa erityisesti lumipeitteen oheneminen maan läm- pötiloissa entistä suurempia vaihte- luita. Lumipeite toimii tehokkaana eristeenä estäen maan syvän rou- taantumisen talvella. Edellinen tal- vi on ollut hyvä esimerkki ilmastos- kenaarioiden mukaisista ennusteis- ta: syksy 2006 oli ennennäkemättö- män leuto, jolloin maa oli paljaana vielä pitkälle joulukuuhun suuressa osassa maata. Leutoa syksyä seura- sivat kireät pakkasjaksot tammi-hel- mikuussa. Maanlämpötilan suuri vaihtelu lisää puiden juuriston pakkasvaurioiden riskiä. Riski on erityisen suuri tai- milla, joiden juuristo sijaitsee maan pintakerroksessa. Maan fysikaaliset ominaisuudet ja maanmuokkaus vaikuttavat lämmönjohtavuuteen. Mätästystä on suositeltu viime vuo- sina maanmuokkausmenetelmänä, koska sillä on todettu olevan suotui- sia vaikutuksia etenkin kuusen tai- mien pituuskasvulle (Rantala & Heiskanen 2003, Saksa ym. 2005) ja juuriston kehitykselle kasvukau- den aikana (Pennanen ym. 2005). Yksi mätästyksellä saavutettava po- sitiivinen vaikutus viileissä ilmasto- oloissa on kasvualustan lämpötilan nousu kasvukauden aikana verrattu- na muokkaamattomaan maahan. Lämpötilojen vaihtelu on vastaavasti suurempaa myös kylminä vuoden- aikoina, minkä seurauksena mättäil- le istutettujen taimien juurilla on suurempi riski altistua pakkaselle ja rousteelle kylminä ajanjaksoina (Ör- lander ym. 1990). Pakkasvaurioiden riski on suuri silloin kuin kireät pak- kasjaksot ajoittuvat ajankohtaan, jolloin lumipeite puuttuu tai on hy- vin ohut ja juuriston pakkaskestä- vyys ei ole suurimmillaan. Metsän- uudistamisen kannalta on tietysti tärkeää arvioida onko pakkasvauri- oiden riski muuttuvassa ilmastossa suurempi kuin maanmuokkaustoi- menpiteillä saatu hyöty taimien ke- hityksessä. Mitkä tekijät vaikuttavat juuriston pakkaskestävyy- den kehittymiseen syksyl- lä? Pohjoismaista alkuperää olevilla havupuun taimilla juuriston pakkas- kestävyyttä on tutkittu taimitarhoil- la tuotetuilla männyn ja kuusen tai- milla (Lindström 1986, Ryyppö 1998, Stattin 1999, Konttinen ja Ri- kala 2000). Kuusen taimien tutki- mus on ollut kuitenkin verrattain vähäistä ottaen huomioon sen kuin- ka voimakkaasti kuusen istutus on lisääntynyt. Juuriston pakkaskestä- vyyden kehitys syksyllä ei nykytie- tämyksen mukaan käynnisty päivän- pituuden lyhenemisen seurauksena, vaan juuriston lämpötilalla on kes- keinen vaikutus pakkaskestävyyden kehitykseen. Juuriston pakkaskes- tävyys kehittyy hitaammin kuin maanpäällisten osien ja nykykäsi- tyksen mukaan juuristo ei saavuta samanlaisia pakkaskestävyyksiä tal- ven aikana kuin neulaset ja verso. Juuriston pakkaskestävyys vaihtelee selvästi juurisolukon iän suhteen: hienojuurien pakkaskestävyys on heikompi kuin vanhempien puutu- neiden juurien (Ryyppö 1998). Kasvualustan ravinteisuus vaikuttaa juuriston kasvun jatkumiseen syk- syllä ja sitä kautta myös juuriston karaistumiseen. 1-vuotiaalla män- nyllä tehtyjen pakkaskestävyysko- keiden tulokset viittasivat siihen, että kasvualustan korkea ravinneta- so heikensi hienojuurten kärkien pakkaskestävyyttä kasvukauden lo- pulla (Iivonen, julkaisematon tieto). Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että juuristo kasvu jatkuu syksyllä pidempään taimilla, joilla on run- saasti ravinteita saatavilla verrattu- na niukkaravinteisella alustalla kas- vaviin taimiin (Iivonen 2001). Ennusteiden mukaan kuivuusjaksot kesällä tulevat lisääntymään pitki- en hellejaksojen ja ilman lämpöti- lan noususta johtuvan lisääntyvän haihdunnan takia (Marttila ym. 2005). Kuivuus heikentää taimien OVATKO METSÄPUIDEN TAIMIEN JUURISTOT ALTTIIMPIA KYLMÄLLE LÄMPENEVÄSSÄ ILMASTOSSAMME? Sari Iivonen, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti 17 taimi- uutiset 3/2007 fotosynteesiä, minkä seurauksena juuristoon varastoitavissa olevien hiilihydraattien määrä vähenee ja juuriston kasvu hidastuu. Kuivuu- den seurauksena tapahtuvat muutok- set juuristosolujen biokemiallisissa ominaisuuksissa saattavat vähentää juuriston alttiutta pakkasvaurioille, sillä kuivuusstressin aiheuttamat muutokset solujen rakenteessa ja toiminnassa ovat monelta osin sa- mankaltaisia kuin mitä havaitaan karaistumiskehityksen aikana. Juu- riston pakkaskestävyyden kehitty- misen ja ylläpidon kannalta hiilihyd- raattivarastolla on talvella tärkeä merkitys (Ögren 1997). Ilmaston lämmetessä on vaarana, että pitkään jatkuneiden lämpimien ilmojen ta- kia juuriston kasvu ja ylläpitohen- gitys kuluttavat talvella juuriston hiilihydraattivarastoja aiempaa enemmän, jolloin edellytykset juu- riston pakkaskestävyyden ylläpidol- le heikkenevät. Tällä hetkellä tietoa siitä, kuinka leudot talvet vaikuttavat juuriston hiilihydraattipitoisuuksiin ja sitä kautta juuriston pakkaskestävyy- teen, ei ole. Ovatko taimien juuris- ton erityisen alttiita pakkasvaurioille kireiden pakkasten ajoittuessa heti pitkän ja leudon syksyn perään? Tähän kysymykseen vastataksemme tarvitsemme lisää kokeellista tietoa juuriston pakkaskestävyyden vuo- tuisesta vaihtelusta. Tärkeää olisi myös tietää, kuinka pakkaskestä- vyys kehittyy taimilla, jotka luon- nonolosuhteissa elävät monimuotoi- sessa vuorovaikutuksessa mykor- ritsasieni- ja maamikrobilajistojen kanssa. Juuriston pakkasvauriot aiheuttavat taimien kuole- man tai kasvutappioita Ongelmalliseksi juuriston pakkas- vaurioiden tunnistamisen tekee se, että pakkasvauriot ilmenevät maan- päällisissä osissa vasta kasvun käyn- nistyttyä. Tällöin laajoista juuriston pakkasvaurioista kärsineen taimen veden otto ja kuljetus on estynyt, minkä seurauksena verso kuivuu. Koska pakkasvaurioiden heikentä- mä taimi on altis sieni- ja hyönteis- tuhoille, saattaa vaurioiden todelli- nen syy jäädä muiden tekijöiden var- joon ja huomaamatta. Kanadalaisil- la puulajeilla toteutetuissa tutkimuk- sissa havaittiin, että verson kasvun heikkeneminen ja taimien lisäänty- nyt kuolema keväällä on yhteydes- sä juuriston kärsimiin pakkasvauri- oihin ja riippui juuristovaurioiden laajuudesta (Coursolle ym. 2000, Dumais ym. 2002). Taimien veden oton käynnistymisen ja fotosyntee- sin kannalta on keväällä merkityk- sellistä se, mikä osa juuristosta on kuollut ja kuinka suuria vauriot ovat. Mikäli juurenniskan alue on kärsi- nyt pakkasvaurioista, veden, ravin- teiden ja yhteyttämistuotteiden kul- jetus juuriston ja verson välillä hi- dastuu tai loppuu. Laaja-alainen juuriston vaurioituminen myös muulla alueella on taimen kannalta haitallista. Kanadalaisen tutkimuk- sen mukaan taimella on heikot edel- lytykset selvitä maastossa, jos juu- ristosta on kuollut lähes 50 % (Du- mais ym. 2002). Vähäisemmät vau- riot eivät välttämättä johda taimen kuolemaan, mutta voivat oleellises- ti heikentää taimien kasvua maas- tossa (Lindström 1986), mikä ei ole metsänuudistamisen kannalta toi- vottavaa. Maan hidas lämpenemi- nen rajoittaa taimien kasvua keväällä Vaikka taimet selviäisivät talven pakkasista ilman suurempia juuris- tovaurioita, voi maan syvä routaan- tuminen lumettoman tai vähälumi- sen talven jälkeen hidastaa maan lämpenemistä keväällä. Tällaisissa olosuhteissa juuriston ja verson kas- vun sekä veden ja ravinteiden oton on todettu merkittävästi heikkene- Kuva 1. Taimitarhalla Vapo-paakuissa kasvatetut ja ulkona varastoidut 1-vuoti- aat männyn taimet altistettiin keskitalvella -2, -8, -16, -24, -32, -40 tai -46 ºC lämpötiloille laboratorio-olosuhteissa. Pakkasaltistuksen jälkeen taimet palau- tettiin takaisin kentällä. Keväällä juurien ympäriltä poistettiin turve ja taimet laitettiin kasvamaan nesteviljelyaltaisiin kasvua edistäviin olosuhteisiin. Pakkas- testauksen aikana neulaset olivat jo niin karaistuneita, että ne eivät kärsineet pakkasvaurioista. (Aija Ryyppö, suullinen tiedonanto.) Juuriston pakkasvauriot näkyvät uusien (valkoisten) juurien hidastuneena kasvuna -16 ºC - - 46 ºC lämpötiloille altistetuilla taimilla. Verson kehitystä tarkasteltaessa, juuriston pak- kasvauriot näkyvät uuden vuosikasvaimen hidastuneena kehityksenä ja neulas- ten kuivumisena -24 ºC - - 46 ºC lämpötiloille altistetuilla taimilla. (kuva Pekka Voipio). 18 vän männyn ja kuusen taimilla (Ii- vonen ym. 1999, Repo ym. 2005). Maan hidas lämpeneminen voi olla erityisen haitallinen aurinkoisina ja lämpiminä päivinä, jolloin versoon kohdistuva haihduntapaine on suu- rempi kuin juuriston kasvu ja veden otto. Lopuksi Ilmastonmuutos tulee koettelemaan metsäpuittemme sopeutumiskyvyn rajoja. Samalla se pakottaa myös metsänuudistajia sopeutumaan muuttuvien olosuhteiden tuomiin haasteisiin. On paradoksaalista, että ilmaston lämmetessä metsämaasta voi tulla ajoittain entistä kylmempi. Tämän asian huomioonottaminen on tärkeää, kun kehitetään metsän- uudistamisen menetelmiä muuttu- viin ilmasto-oloihin. Juuriston pak- kaskestävyyden vuodenaikaisvaih- telusta on tuotettava lisää tietoa, jotta parhaaseen mahdolliseen tulokseen olisi mahdollista päästä. Kirjallisuus Coursolle, C., Bigras, F.J. & Mar- golis, H.A. 2000. Assessment of root freezing damage of two-year- old White spruce, Black spruce and Jack pine seedlings. Scan- dinavian Journal of Forest Rese- arch 15: 343-353. Dumais, D., Coursolle, C., Bigras, F.J. & Margolis, H.A. 2002. Simu- lated root freezing in the nursery: effects on the growth and physio- logy of containerized boreal co- nifer seedlings after outplanting. Canandian Journal of Forest Re- search 32: 605-615. Iivonen, S., Rikala, R., Ryyppö, A. & Vapaavuori, E. 1999. Respon- ses of Scots pine (Pinus sylvestris) seedlings grown in different nut- rient regimes to changing root zone temperature in spring. Tree Physio- logy 19: 951-958. Iivonen, S., Rikala, R. & Vapaavuo- ri, E. 2001. Seasonal root growth of Scots pine seedlings in relation to shoot phenology, carbohydrate status and nutrient supply. Cana- dian Journal of Forest Research 31: 1569-1578. Konttinen, K. & Rikala, R. 2000. Talviaikaiset pakkasvauriot hei- kentävät kuusen paakkutaimien is- tutuksen jälkeistä menestymistä. Julkaisussa: Poteri, M. (toim.) Tai- mitarhatutkimuksen vuosikirja 2000. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 788: 69-78. Lindström, A. 1986. Freezing tem- peratures in the root zone - effects on growth of containerized Pinus sylvestris and Picea abies seed- lings. Scandinavian Journal of Fo- rest Research 1: 371-377. Marttila, V., Granholm, H., Laanika- ri, J., Yrjölä, T., Aalto, A., Heikin- heimo, P., Honkatukia, J., Järvinen, H., Liski, J., Merivirta, R. & Pau- nio, M. 2005. Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 1/2005. 276 s. Pennanen, T., Heiskanen, J. & Kor- kama, T. 2005. Dynamics of ecto- mycorrhizal fungi and growth of Norway spruce seedlings after planting on a mounded forest clear- cut. Forest Ecology and Manage- ment 213: 243-252. Rantanen, J & Heiskanen, J. 2003. Mätästyksen ja jyrsinnän vaikutus kuusentaimien kasvuun ja kuollei- suuteen. Taimiuutiset 3: 7-8. Repo, T., Kalliokoski, T., Domisch, T., Lehto, T., Mannerkoski, H., Sutinen, S. and Finér, L. 2005. Effects of timing of soil frost tha- wing on Scots pine. Tree Physio- logy 25: 1053-1062. Ryyppö, A. 1998. Temperature ac- climation of boreal conifer seed- lings at the beginning and end of the growing season. Väitöskirja. Joensuun yliopiston metsätieteel- linen tiedekunta. 37 s. Saksa, T., Heiskanen, J., Miina, J., Tuomola, J. & Kolström, T. 2005. Pituuskasvun mallitus nuorissa kuusentaimikoissa Etelä-Suomes- sa. Metsätieteen aikakauskirja 1/ 2005: 93-94. Stattin, E. 1999. Root freezing tole- rance and storability of Scots pine and Norway spruce seedlings. Acta Universitatis Agriculturae Sueciae. Silvestria 105. Ögren, E. 1997. Relationship bet- ween temperature, respiratory loss of sugar and premature deharde- ning in dormant Scots pine seed- lings. Tree Physiology 17: 47-51. Örlander, G., Gemmel, P. & Hunt, J. 1990. Site preparation: A Swe- dish overview. FRDA Report 105. 57 s. MMT Sari Iivonen on Suonenjoen tutkimusyksikön ulkopuolinen tut- kija ja toimii koulutussuunnittelija- na Helsingin yliopiston Ruralia-ins- tituutissa Mikkelissä. Sari Iivonen Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti Lönnrotinkatu 7 50100 Mikkeli Sari.Iivonen@helsinki.fi 19 taimi- uutiset 3/2007 LLoppukesällä 2006 tuli tietoja muu-tamilta istutuskohteilta, joissa kuu-sen taimet olivat menettäneet neu-lasia. ’Kaljuissa’ taimissa silmut oli- vat kuitenkin kehittyneet normaalis-ti (kuva 1) eikä juuristossakaan ol-lut vikaa. Neulastuhon syyksi osoit-tautui hyönteinen, aitokeräkärsäkäs. Tätä kuoriaista ei ole meillä tavattu kovinkaan yleisesti, mutta hieman etelämpänä Tanskassa sen sukulais- lajit tunnetaan joulukuusiviljelmien tuholaisina. Kesän 2007 aikana ei ole tullut il- moituksia kuusen neulastuhoista, jotka olisivat aitokeräkärsäkkään ai- heuttamia. Aitokeräkärsäkäs, Strophosoma capitatum Förster (Coleoptera: Curculionidae). Aikuinen aitokeräkärsäkäs on 4 - 6 mm:n kokoinen ruskea, palleromai- nen kuoriainen, jolla on vaaleita yk- sittäisiä karvoja ja juonteita selässä (kuva 2). Kuoriainen on lentokyvy- tön. Maassa elävät toukat ovat tyy- pillisiä vaaleita kärsäkästoukkia. Elintavoista uusia tutkimuksia Tuoreiden tanskalaisten tutkimusten mukaan (Nielsen ym. 2004) aikui- set keräkärsäkkäät munivat kasvien pinnalle mm. pienten kuusten silmu- suomujen rakoihin ja neulasten ty- velle keväällä. Heinäkuussa vasta- kuoriutuneet pienet toukat pudottau- tuvat maahan. Seuraavan vuoden elokuussa, tultuaan täysikasvuisik- si, ne koteloituvat, ja uusi aikuispol- vi kuoriutuu alkusyksyllä. Aikuiset kuoriaiset syövät neulasia Aitokeräkärsäkäsaikuisille kelpaa- vat monien puiden, pensaiden ja ruohokasvienkin lehdet ja neulaset. Ensimmäinen syöntivaihe on ke- väällä ennen munintaa. Toinen aal- to on syksyllä uusien aikuisten kuo- riutuessa. Tuhoja keräkärsäkkäät ovat aiheuttaneet Euroopassa niin lehti- kuin havupuiden taimille. Tanskassa tuhot ovat keskittyneet joulukuusiviljelmille, joissa niille ovat kelvanneet etenkin pihdat. Syksyllä, jolloin syönti on keväistä syöntiä runsaampaa, keräkärsäkkäät verottavat kaikenikäisiä neulasia, vaikka parhaiten maistuvat uudet neulaset. Neulaset syödään joko ko- konaan tai vain osittain, jolloin neu- laset jäävät repaleisiksi (kuva 3). Tavallisesti kuoriainen syö järjestel- mällisesti kasvaimet tai niiden osat kaljuiksi. Myös silmut kelpaavat ra- vinnoksi. AITOKERÄKÄRSÄKÄS – UUSI SYYLLINEN KUUSEN NEULASTUHOIHIN Kuva 2. Aitokeräkärsäkäsaikuinen on moniruokainen ja syö myös koivun lehtiä. (kuva Antti Pouttu). Kuva 1. Yleiskuva syksyllä kuusen tai- mesta, jonka neulaset on syönyt aito- keräkärsäkäs. Silmut ovat normaalit ja vioittumattomat. (kuva Antti Pouttu). 20 M Yksi neulassyönti ei kohtalokasta Kuusen taimet selviytyvät yhdestä syönnistä terveiden silmujen turvin, mikäli taimien juuristo on kunnos- sa eikä kasvupaikalla ole voimakas- ta kuivuusstressiä. Useana peräkkäi- senä vuonna tapahtunut neulasten syönti kuitenkin heikentää taimia ja voi jopa tappaa esimerkiksi kuivuu- den stressaamia taimia. Suomessa keräkärsäkästä ei ole tor- juttu, mutta Tanskassa on kiivaasti tutkittu erilaisten hyönteispatologis- ten sienten käyttöä torjunnassa lu- paavin tuloksin. Lämpimät ja kui- vat kesät suosivat hyönteisen lisään- tymistä, joten nähtäväksi jää, tulee- ko aitokeräkärsäkkäästä meillekin aikaisempaa yleisempi neulastuho- lainen. Nielsen, C., Eilenberg, J., Harding, S. ja Vestergaard, S. 2004. Biologi- cal Control of Weevils (Stropho- soma melanogrammum and S. ca- nostuksen työmäärät pysyivät edel- lisvuoden tasossa. Perusparannus- töistä metsäteiden perusparannus lisääntyi, ja sekä kunnostusojituksen että metsälannoituksen ala kasvoi. Avohakkuualat 2000- luvulla Taimituottajia kiinnostava asia lie- nee uudistushakkuiden alat, varsin- kin avohakkuualojen määrät. Vuo- den 2006 avohakkuuala, 145 000 hehtaaria, oli koko maassa 2000-lu- vun keskimääräistä tasoa. Vuosien välillä on ollut kuitenkin vaihtelua, mikä on johtunut pääasiassa yksi- tyismetsien hakkuualojen vaihtelus- ta (kuva 1). Vuosina 2001 ja 2005 avohakattiin kaikkiaan vain noin 120 000 hehtaaria. Metsäteollisuus- yritykset ja valtion organisaatiot ovat vuosittain avohakanneet keski- Kuva 3. Aitokeräkärsäkäs voi syödä neulaset joko kokonaan tai jättää niistä osan syömättä, jolloin neulaset jäävät repaleisiksi. (kuva Pekka Voipio). pitatum) in Greenery Plantations in Denmark. The Royal Veterinary and Agricultural University. Pesticides Research No. 91 2004 http:// www2.mst.dk/common/Udgivram- m e / F r a m e . a s p ? p g = h t t p : / / www2.mst.dk/Udgiv/publications/ 2 0 0 4 / 8 7 - 7 6 1 4 - 4 3 1 - 3 / h t m l / kap05_eng.htm (4.9.2007) Marja Poteri ja Antti Pouttu Monessa organisaatiossa tehdään kohta vuoden 2008 suunnitelmia. Ehkä siinä vaiheessa on hyvä kat- sella vähän mennyttäkin. Vuoden 2006 metsänhoito- ja perusparan- nustöiden suoritteet ja kustannukset julkaistiin metsätilastotiedotteessa kesäkuussa (Juntunen ja Herrala- Ylinen 2007). Keskeisten metsän- hoitotöiden, kuten maanmuokkauk- sen, kylvön, istutuksen sekä taimi- konhoidon ja nuoren metsän kun- METSÄNHOITO- JA METSÄNPARANNUSTILASTOT Marja-Liisa Juntunen, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö 21 taimi- uutiset 3/2007 määrin 10 000 ja 17 000 hehtaaria metsissään. Vuonna 2006 metsäte- ollisuusyritysten avohakkuuala oli kuitenkin noin kaksinkertainen edel- lisiin vuosiin verrattuna. Hakkuutietoja tarkasteltaessa on hyvä tiedostaa niihin liittyvät kerä- ystavasta johtuvat epävarmuudet. Metsäteollisuusyritysten ja valtion tiedot perustuvat tilastovuoden hak- kuisiin, sen sijaan yksityismetsien pinta-alat eivät ole toteutuneista hakkuista saatuja aloja, vaan tiedot aloista perustavat metsänkäyttöil- moituksissa ja puunmyyntisuunni- telmissa annettuihin tietoihin. Tie- dot ennustavat siis osin tulevaa, kos- ka osa hakkuista toteutunee tilasto- vuotta myöhemmin. Osa hakkuista saattaa jäädä toteutumattakin. Metsänuudistamisalat vuonna 2006 Vuonna 2006 metsänuudistamisala oli 146 000 hehtaaria, josta 27 000 hehtaaria (18 %) uudistettiin luon- taisesti. Edellisellä kymmenvuotis- jaksolla luontaisen uudistamisen ala oli suurimmillaan vuonna 1997 (65 000 ha, 36 %), minkä jälkeen osuus on vähentynyt tasaisesti. Met- sänviljelyala oli 119 000 hehtaaria. Viljelyalasta noin kolme neljännes- tä istutettiin ja neljännes kylvettiin. Istutusala oli kaikkiaan lähes 89 000 hehtaaria. Yksityismetsissä istuksia tehtiin yli 68 000 hehtaarin alalla, lisäksi yli 2 000 hehtaaria peltoa metsitettiin. Metsäteollisuusyrityk- set istuttivat noin 6 000 ja valtio yli 11 000 hehtaaria. Täydennysistutus- ten tehollinen pinta-ala on ollut vuo- sittain 2 500 hehtaaria 2000-luvun alkupuolella, mutta parina viimeise- nä vuonna ala on pudonnut lähes 1 000 hehtaariin. Täydennysistutuk- sista 90 prosenttia on tehty yksityis- metsissä ja loput pääasiassa metsä- teollisuuden metsissä. Koko maan 30 000 hehtaarin kylvö- alasta 60 prosenttia sijaitsi Pohjois- Kuva 1. Avohakkuualat eri metsänomistajaryhmien metsissä 2000-luvul- la. Kuva 2. Metsänviljelyalat eri metsänomistajaryhmien metsissä 2000-lu- vulla. Kuva 3. Yksityismetsien viljelyala verrattuna avohakkuualaan metsäkes- kuksittain, vuosien 2004-2006 keskiarvoilla laskettuna. 22 Karjalan, Kainuun, Pohjois-Pohjan- maan ja Lapin metsäkeskusten alu- eella. Lähes kaikki kylvöt tehtiin männyn siemenellä. Konekylvön osuus oli 73 prosenttia. Kylvöistä noin kaksi kolmasosaa tehtiin yksi- tyismetsissä, viidennes valtion ja loput metsäteollisuuden metsissä. Metsänviljelyalat 2000- luvulla Vuosittain noin 119 000 hehtaaria metsää on uudistettu viljelemällä. Koko maan tasolla viljelystä noin 80 % on tehty yksityismetsissä, noin 15 % valtion metsissä ja loput metsä- teollisuusyritysten metsissä. Kaikki- en metsänomistajaryhmien viljely- aloissa vuosien välinen vaihtelu on ollut vähäistä (kuva 2) Metsänviljely- ja avohakkuualojen vertailu Metsänviljelyalat ovat olleet jo 1990-luvun alusta lähtien avohak- kuualoja pienemmät, kuten Kärk- käinen (2006) on tilastotietoihin perustuen esittänyt. Tilanne, lasket- tuna kolmen viimeisen vuoden (2004-2006) keskiarvoilla, ei ole oleellisesti parantunut. Koko maas- sa viljelyala oli 85 prosenttia avo- hakkuualasta eli noin 15 prosenttia hakatusta alasta olisi jäänyt vuosit- tain viljelemättä. Tilanne on tämä sekä yksityismetsien että metsäteol- lisuuden metsissä, valtiolla sen si- jaan metsänviljelyala on keskimää- rin ollut avohakkuualaa vähän suu- rempi. Yksityismetsien avohakkuualojen viljelyssä on metsäkeskuksien välil- lä vaihtelua (kuva 3). Noin 90 % avohakkuualasta olisi vuosittain vil- jelty Rannikolla sekä Etelä- ja Poh- jois-Pohjanmaalla. Sen sijaan noin 70 % kattavuuteen olisi päästy Kes- ki-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Lapissa. Tulosten luotettavuutta hei- kentää hakkuiden tilastointiin liitty- vän epävarmuuden lisäksi ns. oma- toimisten metsänomistajien työmää- rien tilastointiin liittyvä epävar- muus. Tämän ryhmän suoritteet pe- rustuvat metsänhoitoyhdistysten ja metsäkeskusten tekemään arvioon. Lisätietoa Metinfosta Metsätilastotiedotteessa 872 esite- tään yksityiskohtaiset tulokset met- sänhoito- ja perusparannustöistä työlajeittain, omistajaryhmittäin ja metsäkeskuksittain. Tiedot ovat saa- tavissa myös Metlan Metinfo – met- sätietopalvelusta. Keskeiset tulokset ovat vapaasti ladattavissa, mutta yksityiskohtaiset tiedot ovat maksul- lisia. Suurin osa tiedoista julkaistaan myös metsätilastollisessa vuosikir- jassa, joka ilmestyy vuoden lopul- la. Vuosikirjasta löytyvät myös kes- keisten suoritteiden aikasarjat. Vuo- sikirjan pdf-version voi ladata it- selleen Metinfo – palvelusta (www.metla.fi/metinfo). Lähteet Juntunen M-L ja Herrala-Ylinen H. 2007. Metsänhoito- ja perusparan- nustyöt 2006. Metsätilastotiedote 872. Kärkkäinen M. 2006. Metsänuudis- tamisen laatu on heikkenemässä. Taimiuutiset 2/2006: 4-5. Marja-Liisa Juntunen Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen yksikkö Juntintie 154 77600 SUONENJOKI Marja-Liisa.Juntunen@metla.fi 23 taimi- uutiset 3/2007 EEnnakkotiedoista poiketen taimiatoimitettiin metsänviljelyyn vuon-na 2006 enemmän kuin vuonna 2005 Alkukesällä ilmestyneessä Taimiuu- tiset 2/2007 -lehdessä kerrottiin vir- heellisesti vuoden 2006 taimituotan- toluvun olleen noin 14 miljoonaa tainta edellisvuotta pienempi. Evi- ran (Elintarviketurvallisuusvirasto) tekemien tarkistusten jälkeen on lu- vuksi vahvistunut 168 miljooonaa metsänviljelyyn toimitettua tainta, mikä on 4 miljoonaa tainta enem- män kuin vuonna 2005 (kuva 1). KORJAUS VUODEN 2006 TAIMITILASTOIHIN Lisäksi on huomattava, että Eviran tilasto koskee metsänviljelyyn toi- mitettuja taimia, ei kotimaisten tai- mitarhojen tuottamia taimia. Suo- meen tuodaan myös metsänviljely- taimia ulkomailta, jotka ovat pääasi- assa Ruotsista tuotavia kuusen paak- kutaimia. Vuoden 2006 taimien ja siemenien tuonti- ja vientitilastot eivät ole vielä valmistuneet. Metsänviljelyaineistoja koskeviin tietoihin ja taimitilastoihin voi tutus- tua Eviran kotisivulla: http:// www.evira.fi/portal/fi/kasvin- tuotanto_ja_rehut/metsanviljely/ Marja Poteri Kuva 1. Metsänviljelyyn toimitetut taimimäärät yhteensä ja puulajeittain eriteltynä (1000 kpl) vuosina 1966-2006. Läh- de Evira. Metlan Veli-Matti Saarinen esitteli vuonna 2002 koneellisesti istutettua kuusen taimik- koa NSFP:n taimitarharetkeilyllä. (kuva Marja Poteri). 24 SSuomi oli jälleen kerran järjestely-vuorossa pohjoismaiselle taimitar-haretkeilylle, joka suuntautui syys-kuun alussa Pohjois-Savoon. Osan- ottajille tarjottiin katsaus Suomen tämänhetkiseen laitekehitykseen ja tutkimukseen liittyen koneelliseen istutukseen, maan muokkaukseen sekä istutustyön toteutukseen istu- tuskauden jatkuessa alkukesästä syksyyn. Retkeilyn päätteeksi vie- railtiin Joroisissa UPM Metsän tai- mitarhalla, joka on erikoistunut kuu- sen paakkutaimien tuotantoon. Retkeilylle osallistui perinteisten pohjoismaisten vieraiden lisäksi ensimmäistä kertaa edustajia myös Baltiasta, sillä sekä Virosta että Lat- viasta oli saapunut osanottajia. Kuusen istutusta koneellistetaan Tällä hetkellä arvioidaan koneelli- sesti istutettavan noin 3-4 % taimis- ta. Periaatteena on tehdä sekä maan- muokkaus että istutus samalla lait- teella. Kohteet istutetaan pääsääntöi- sesti kuusella, jolloin istutuslaitteel- ta vaaditaan hyvää mätästysjälkeä. Suomessa on tällä hetkellä käytös- sä yli 20 ruotsalaista Bräcke-istutus- konetta, joissa istutusputki on yhdis- tetty laikkumätästystä tekevään le- vyyn. Koneistutuskokeiluja on teh- ty 2000-luvulla myös Ecoplanteril- la, ruotsalaisella istutuskoneella, joka istuttaa jyrsinmättäille kaksi tainta samanaikaisesti. Ecoplanteril- la saadut istutustulokset ovat kuiten- kin olleet keskimäärin Bräckeä huo- nompia lähinnä tukkimiehentäi- ja juurinilurituhojen vuoksi. Kolmas tällä hetkellä käytössä oleva istutus- kone on niin ikään kaksi tainta yhtä aikaa istuttava kotimainen Lännen Ilves-istutuskone. M-Planter, lisää tuotta- vuutta koneelliseen istu- tukseen Retkeilyllä esiteltiin paltamolaisten kaivinkoneyrittäjien Antti ja Jorma Meriläisen kehittämä prototyyppi kaksipäisestä istutuskoneesta. Lait- teen taimikasettiin voidaan nyt la- data kerralla 160 tainta ja M-Plan- terin uudemmassa versiossa on mm. edelleen kasvatettu taimikasettiin mahtuvien taimien määrää. M-Planterissa on laikkumätästystä varten levy (kuva 1) ja samassa yk- sikössä istutusputki. Kumpikin istu- tuspää on erillinen yksikkö, jolloin toisen pään sattuessa esim. kiviseen kohtaan, voi kuljettaja istuttaa vain toisella istutusyksiköllä. Pertti Harstelan (Metla) mukaan alustavissa inventoinneissa M-Plan- terilla istutettu taimimäärä/tunti on ollut keskimäärin 24-38 % suurem- pi kuin Bräckellä. Hakkuutähteen ja kantojen nosto kohotti kummankin koneen tuotos- ta, mutta näiden keskinäiseen tuot- tavuuseroon se ei vaikuttanut. Bräcken ja käsinistutuksen työnlaatu samaa luokkaa Ensimmäisen retkeilypäivän toisel- la maastokohteella Veli-Matti Saa- KONEELLINEN ISTUTUS JA MAANMUOKKAUS TEEMANA POHJOISMAISELLA TAIMITARHARETKEILYLLÄ Marja Poteri, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö Kuva 1. M-Planter istutuskoneen istutuspäässä on kaksi mätästyslevyä ja niissä istutusputket. (kuva Marja Poteri). 25 taimi- uutiset 3/2007 rinen (Metla) esitteli vuonna 2002 perustettua koealaa, jossa vertailtiin Bräcke- ja Ecoplanter- istutuskonei- den sekä laikkumätästettyyn maa- han tehdyn käsinistutuksen työnjäl- keä ja työntuotosta. Vertailtaessa Bräckeä ja käsinistu- tusta istutustyön laatu (taimien kas- vu ja elossaolo) ei juuri eronnut tut- kituilla erityyppisillä istutuskohteil- la. Istutuskoneen tuottavuutta voidaan vielä parantaa ja samalla kustannuk- sia vähentää kehittämällä kahden taimen samanaikaista istuttamista. Mikäli ihmistyönä tehtävän istutus- työn kustannukset nousevat, lisää se koneellisen istutuksen kannatta- vuutta. Hakkuutähteen keruulla voidaan li- sätä työntuottavuutta ja pienentää istutuskustannuksia myös koneelli- sessa istutuksessa. Sen sijaan taimi- en kasvuun ja istutuksen jälkeiseen menestymiseen ei hakkuutähteen keruulla ollut merkittävää vaikutus- ta. Jaana Luorasen (Metla) mukaan koneellista istutusta on kannatta- vuussyistä tehtävä koko kasvukau- den ajan, mikä asettaa taimille eri- laisia laatuvaatimuksia kasvukau- den eri aikoina. Myöhäiset syysistutukset riskialttiita Istutusajankohdalla on tärkeä mer- kitys taimen istutuksen jälkeiselle kasvulle. Myöhään istutetut taimet eivät ehdi juurtua, jolloin ne ovat selvästi herkempiä kuivumiselle ja roustetuhoille. Kesällä eli kesäkuun puolivälin ja heinäkuun lopun välissä istutettujen kuusen paakkutaimien kasvu on is- tutusalalla tutkimusten mukaan sa- maa luokkaa kuin perinteisten ke- vät- tai syysistutustaimien. Kevätis- tutuksiin tarkoitettujen taimien kas- vu jää istutusalalla heikoksi, mikäli kevätistutukseen menevien taimien istutusta lykätään kesään eli kesä- kuun puolivälin jälkeen. Syysistu- tuksissa on puolestaan huolehditta- va, että kuusen taimet on karaistu taimitarhalla lyhytpäiväkäsittelyllä, jolloin ne kestävät mahdolliset yö- hallat. Risto Rikalan (Metla) mukaan pak- kasvarastoitujen taimien osuus on jo 40 %, kuitenkin pääosa taimista tal- vehtii ulkona taimitarhalla tai met- sävarastoissa (alle 10 % taimista). Kasvussa olevien, kesällä istutetta- vien taimien osuus on noin 2 %. Taimitarhalta lähtevät taimet ovat tavallisesti erilaisissa välivarastois- sa 1-3 viikon ajan ennen istutusta. Kesällä istutettavien tai- mien huolto oma lukunsa Mikäli koneellinen istutus lisääntyy, yleistyy myös kesällä istutettavien taimien kasvatus ja huolto. Ajanjak- solla kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun on taimien kasvu käynnis- sä, jolloin ne ovat herkkiä vioittu- maan käsittelyissä. Lisäksi taimet haihduttavat voimakkaasti, koska niiden haihduntaa vähentävä neulas- pinnan vahapeite ei ole vielä täysin kehittynyt. Tällaisten taimien huol- lossa on muistettava päivittäinen kastelutarve. Varastointiaika on pi- dettävä mahdollisimman lyhyenä eikä kasvavia taimia saa säilyttää suljetuissa pakkauksissa. Juho Rantala (Metla) kertoi, että alan toimintaympäristössä on tapah- tunut merkittäviä uudistuksia kym- menen viime vuoden aikana, kuten taimitarhojen yhtiöittäminen ja tai- mitarhamäärän supistuminen, met- sänhoitoyhdistysten fuusiot ja mui- den palvelutuottajien markkinoille- tulo sekä taimimarkkinoiden kan- sainvälistyminen. Selvitysten mukaan taimiyhtiön pääasiakkaille menevä keskimääräi- nen taimimäärä on noin 500 000 tainta, vaihteluvälin ollessa 100 000-1 200 000 tainta. Uusia toimintamalleja istutustyön organisointiin Tutkimusten mukaan 2-4 istuttajan ryhmät, jotka suunnittelevat taimi- en haun työmaalle ja huolehtivat myös ylijääneet taimet taas seuraa- valle työmaalle, on tehokkaampi ratkaisu kuin malli, jossa taimet toi- mitetaan työmaalle, jossa työsken- telee vain yksi istuttaja. Ryhmätyös- kentelyssä voidaan myös paremmin soveltaa laatukontrollia sekä kerätä tarvittavia tietoja töiden suunnitte- lua ja seurantaa varten. Retkeilyn toisena päivänä Leppävir- ralla Timo Saksa (Metla) ja Jyri Schildt (UPM Metsä) esittelivät metsänuudistusalojen inventoin- neista saatuja tuloksia. Yksityismet- sien inventoinnit on tehty kuuden metsäkeskuksen alueella lähinnä Keski-Suomessa. Sekä yksityismet- sissä että UPM Metsän inventoin- neissa on käytetty samanlaista me- netelmää. Kuusen istutus mättäille riskittömintä Yksityismetsissä Saksan mukaan kuusen istutuksissa 43 % istutus- aloista on onnistunut toivotulla ta- valla (vähintään 1800 tainta hehtaa- rilla). Heikkoon taimettumistulok- seen oli johtanut 23 % istutuksista (alle 1400 tainta hehtaarilla). Kuusi tulisi istuttaa mättäille, sillä äestys- ja laikutusjäljessä taimien suurim- pana kuolinsyynä ovat tukkimiehen- täituhot. Myös männyllä on yksityismetsis- sä onnistuttu parhaiten istuttamalla taimet mättäille, joskin ravinteik- kaille mättäille istutettujen mänty- jen tuleva laatuun saattaa liittyä ris- kejä. Männyn kylvöissä vain 45 % uudis- 26 tusaloista ylsi tavoitteeseen, 3000 tainta/ha. Eräänä syynä tähän tulok- seen oli se, että 45 % kylvökohteis- ta oli MT:llä, mitä pidetään liian re- hevänä männyn kylvölle. Etelä-Suomessa männyn kylvö ja luontainen uudistaminen onnistuu rehevillä kohteilla (MT) vain 15-25 %:n todennäköisyydellä. Karuim- milla kohteilla (VT ja CT) kylvö ja luontainen uudistaminen männyllä onnistuu paremmin, mutta sielläkin aineiston perusteella epäonnistumi- sen riski oli 20-30 %. Jyri Schildt kertoi esityksessään, että UPM Metsän vuotuinen uudistamis- ala on 5 000 ha, josta puolet istute- taan kuuselle. Uudistamisen onnis- tumista seurataan yhtiön metsissä te- kemällä laatutarkastuksia eri työvai- heissa sekä inventoimalla otannalla lähes kaikki uudistusalat. Kuusen istutuksissa 60 %:lla istu- tusalasta päästiin tavoitteeseen vuonna 2007 eli yli 1800 tainta heh- taarilla. Männyn istutustulokset oli- vat kuusen luokkaa. Selvästi parhai- ten tavoitteeseen nähden oli onnis- tuttu männyn kylvössä, jossa onnis- tuneiden, yli 3000 tainta/ha, osuus oli jopa 87 % alasta. Oikean uudistamistavan valinta tärkeää Schildtin mukaan huomiota tullaan jatkossa kiinnittämään uudistamis- tavan valintaan sekä siementen ja taimien laatuun sekä huoltoon. Li- säksi pyritään tukemaan menetelmä- ja laitekehittelyä ja saamaan inven- tointitulokset suoraan GIS-pohjai- selle kartastolle. Taimikoista tehtä- vän lehtipuusekoituksen inventoin- nin avulla pystytään myös suunnit- telemaan varhaisperkauskohteet ja niiden kiireellisyys. Retkeilyn ulkomainen puhuja, Fred- rik Nordborg (Södra Skog, Ruotsi) esitteli kääntömätästyksellä aikaan- saatavia hyötyjä taimen istutuskoh- dassa. Ruotsalaiskokeiden perus- teella verrattuna laikkumätästyk- seen, auraukseen ja äestykseen läm- pötilan kohoaminen ulottuu kääntö- mättäissä syvemmälle mättään si- sään (20 cm) kuin muissa muokka- usjäljissä. Kääntömätästystä tutkittu Ruotsissa Verrattaessa kontortamännyn ja kuu- sen taimien kasvua 10 vuotta istu- tuksen jälkeen oli kasvu ollut kaik- kein parhainta kääntömättäissä ja kontortalla kasvuero kääntömättäis- sä oli erityisen selvä muihin muok- kaustapoihin nähden. Kääntö- ja laikkumättäiden välillä ei kuusen taimien kasvutuloksissa ollut suur- ta eroa, mutta kääntömättäillä oli taimien eloonjäänti hieman parem- pi kuin laikkumättäillä. Pertti Harstela (Metla) kommentoi, että osittain ristiriitaisten kääntö- ja laikkumätästystulosten takana voi olla tekijöitä, jotka liittyvät mättään rakenteeseen ja metsämaan ominai- suuksiin. Suomessa nykyisten ohjeiden mu- kaan mätästyksessä tavoitellaan mättään päälle kivennäismaakerros- ta, jonka paksuus on 5-10 cm. Ruot- salaistutkimuksissa on käytetty huo- mattavasti paksumpaa kerrosta, 10- 20 cm, mikä voi selittää osan vaih- televista tuloksista kääntö- ja laik- kumätästyksen välillä. Lisäksi yk- sittäisten koealojen tarkastelun pe- rusteella istutusaloilla, joilla koste- us on ongelmana, on laikkumätäs- tys yleensä antanut kääntömätästys- tä paremman taimen kasvun. Laikkumätästys yleismenetelmä Harstelan mukaan laikkumätästys on hyvä yleismenetelmä ja myös is- tutuksen koneellistamista on ollut helpompaa kehittää laikkumätästä- välle laitteelle Toisena retkeilypäivänä käytiin maanmuokkausalalla, jonka esitteli Janne Soimasuo (Metsämannut Oy). Kohteella työskenteli Metsämannut Oy:n urakoitsija, jolla oli käytössä mätästyskauhalla varustettu kaivin- kone. Erikoissuunniteltu kauha so- veltuu kääntö- ja laikkumätästyk- seen sekä naveromätästykseen, min- kä lisäksi kauhalla voi myös laikut- taa. Soimasuon mukaan pinnanmuo- doltaan hyvin vaihtelevilla Keski- Suomen istutuskohteilla joudutaan tavallisesti aina järjestelemään ve- sitaloutta naveromätästyksellä. Kuva 2. Uusi ja mittasuhteiltaan entistä suurempi kasteluramppi on Joroisten taimitarhan viimeisimpiä investointeja. (kuva Nuutti Kiljunen). 27 taimi- uutiset 3/2007 Työntuottavuutta nostet- tu mätästyskauhan kehit- telyllä Koska samalla kauhalla voidaan teh- dä useampaa eri muokkausjälkeä vaihtamatta välillä mätästyslaitetta, voidaan lisätä työntuottavuutta. Kul- jettajat on opetettu valitsemaan muokkausmenetelmä kulloisenkin tarpeen mukaan, esim. vaihtamaan laikkumätästys naveromätästykseen alavissa ja vedenvaivaamissa koh- dissa. Joroisten taimitarha kasvattaa kuusta Retkeilyn päätteeksi Anne Immonen esitteli UPM Metsän vuonna 1981 perustetun Joroisten taimitarhan. Tarha tuottaa nykyisin 13 miljoonaa tainta, jotka kaikki ovat kuusen paakkutaimia. UPM Metsän omis- tamiin metsiin menevät taimet kas- vatetaan Joroisten taimitarhalla, minkä vuoksi tarhalla on useita eri alkuperiä, jotka ovat sopeutuneet kasvamaan Etelä-Suomen rannik- koalueilta aina Lapin läänin etelä- osiin. Tarhalla on myös yhtiön siemenva- rasto. UPM Metsä omistaa muuta- man oman siemenviljelyksen, joiden siementuotantoa tarha hyödyntää muilta siementuottajilta ostettavien siementen lisäksi. Kuusen siemen- viljelyssiementen saatavuus on ol- lut nykyiseen tarpeeseen nähden riit- tämätöntä, minkä vuoksi yhtiö jär- jestää myös omissa metsissään hak- kuukeräyksiä. Tarhan johtajan ja kahden työvas- taavan lisäksi tarhalla on töissä se- sonkiaikana 23 henkeä. Kylvöt al- kavat maalis-huhtikuussa ja taimi- en pakkaaminen loppuu marras-jou- lukuussa. Tarha on investoinut uuden rampin (kuva 2) lisäksi uusiin isoihin muo- vihuoneisiin ja tällä hetkellä on käy- tössä 15 isoa huonetta. Muovihuo- nealaa on lähes 2 ha, ja huoneet ovat tarvittaessa lämmitettäviä. Kylvöis- sä käytetään yksisiemenkylvöä ja tarhalla on taimien karaisemista var- ten lyhytpäiväkäsittelylaitteita. Keinolumi suojaa tarhalla talvehtivat taimet Osa tarhan taimista lähetetään syk- syllä metsävarastoon, jossa taimet talvehtivat. Loput taimet talvehtivat tarhalla kohotusalustoilta maahan laskettuina keinolumen alla. Taimitarhan hygieniaan kuuluu muovisten kasvatuslaatikoiden kuu- mavesipesu aina käytön jälkeen. Kasvatuslaatikot kestävät käytössä useita vuosia ja pesulla pyritään eroon niin rikansiemenistä kuin mahdollisista tuholaisista ja taudin- aiheuttajista. Tarhalla sesonkiaikaan työskentele- vät taimikasvattajat ovat Immosen mukaan ammattilaisia, jotka nautti- vat arvostusta. Koska kasvukaudet vaihtelevat, tarvitaan vähintään kol- men kasvukauden kokemus ennen kuin uusi kasvattaja on valmis hal- litsemaan työnsä. Taimitarhakierroksen ja koko retkei- lyn päätteeksi vietettiin kahvihetki viihtyisäksi sisustetussa muovihuo- ne numero 15:ssa. Samalla Valger- dur Jonsdottir tiedotti, että seuraava vuoden 2008 pohjoismainen taimi- tarharetkeily pidetään Islannissa. Marja Poteri Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen yksikkö Juntintie 154 77600 SUONENJOKI Marja.Poteri@metla.fi Taimiuutiset-lehti vuonna 2007 Ilmestyy, vk aineisto lehteen, vk joulukuu 31.12. 23.11.