KOTIELÄINJALOSTUKSEN TIEDOTE NO 20 MAIDON VALKUAINEN ULF LINDSTRÖM KOTIELÄINJALOSTUSLAITOS Vantaa 1978 Kotieläinjalostuslaitos, Maatalouden tutkimuskeskus Vantaa Kotieläinten jalostustieteen laitos Helsingin Yliopisto, Viikki U.B. Lindström: Maidon valkuainen mukaan jalostustavoitteisiin 6 s. (Julkaistu aikaisemmin: Maaseudun Tulevaisuus 28.1.1978) Maidonvalkuaista jalostetaan kunhan hinta on oikea 6 s. (Julkaistu aikaisemmin: Maatalous 2/78) MAIDON VALKUAINEN MUKAAN JALOSTUSTAVOITTEISIIN Prof. U.B. Lindatröm Kotieläinjalostuslaitos Valkuaisjalostukseen on Suomessa erinomaiset mahdollisuu- det koska kaikkien ks-sonnien tyttärien valkuaistuotannot säännöllisesti rekisteröidään. Karjantarkkailutiloilla voi lisäksi seurata yksittäisten lehmien valkuaisprosentteja. Energian ja valkuaisen yliannostus, juureksien syöttö, se- kä pienet karkearehumäärät vaikuttavat valkuaispitoisuu- teen nostavasti. Valkuaisjalostuksessa on pääpaino panta- va valkuaistuotannon - lehmällå valkuaiskilojen ja son- neilla valkuaispoikkeaman nostamiseen. Uudenkin hinnoitte- lusysteemin mukaan on jalostustyössä suurin paino edelleen annettava maitomäärälle. Valkuaiskorvausta tulisi nostaa 0.6 pennistä 1.2-1.8 penniin valkuaiskymmenystä kohti en- nenkuin jalostajien kannattaa kiinnittää suurempaa huomio- ta ominaisuuteen. - 2 - Toista kymmentä vuotta on Suomessa keskusteltu maidon val- kuaisen hinnoittelusta ja jalostuksesta. Jalostustoiminnas- sa ennakoitiin tulevaa kehitystä laskemalla ensi kerran jo 1975 nuorille ks-sonneille tyttärien maidon valkuaistieto- jen perusteella jälkeläisarvostelut. Vasta tänä vuonna on hintapolitiikka tullut perässä kun myös maidon valkuainen vaikuttaa tilityshintaan. Seuraavassa esitän eräitä ylei- siä tietoja valkuaistuotannosta sekä näkemyksiä uuden hinnoittelusysteemin vaikutuksesta jalostustoimintaamme. Maksu valkuaisesta perusteltua Voimme ensin todeta, että valkuainhinnoitteluun siirtymi- nen on perusteltua mm. ravitsemuksellisen, kotoisen valku- aisrehutuotannon ja maatalouden PR-aseman kannalta. Toisek- si voimme todeta, että yksityisen karjanomistajan kannalta uusi hinnoittelujärjestelmä ei tule merkitsemään kovin suu- ria muutoksia tilityshinnoissa. Rasva- ja valkuaisprosent-. tien yhteys on suhteellisen voimakas, noin 60-prosenttinen. Näin ollen niillä karjanomistajilla, joilla on rasvapitol- suudeltaan keskitasoa paremmat lehmät voivat myös odottaa valkuaispitoisuultsien olevan keskiarvoa korkeammat. Kolman- neksi voimme todeta, että valkuaispitoisuuden vaihtelu on. selvästi (noin kaksikertaa) pienempää kuin rasvapitoisuuden. Valkuaisprosentti ei siis "heitä" niin paljon koelypsystä toiseen kuin rasvapitoisuus, tulos on varmempi. Ruokinta vaikuttaa Kuten raavapitoisuuteenkin voidaan ruokinnalla vaikuttaa maidon valkuaieprosenttiin. Tauiukoesa 1 on esitetty eri- näisten ruokintatekijöiden vaikutus rasva- ja valkuaispi- toisuukeiln. Voidaan panna merkille, että pienen karkea- rehumäärän syöttäminen nostaa valkuaispitoisuutta kun se 3 taas laskee rasvaprosenttia. Runsas proteiiniruokinta nos- taa luonnollisesti maidonkin valkuaispitoisuutta. Juurek- sien syöttäminen on niinikään edullista. Päinvastoin kuin rasvapitoisuuteen vaikuttaa hienorakenteinen ratin valkuala-. prosenttiin nostavasti. On syytä huomauttaa, että ruokin- nan vaikutus rasvapitoisuuteen on usein päinvastainen kuin valkuaispitoisuuteen, joten ei kannata keinotekoisesti yrittää nostaa valkuaispitoisuutta. Taul. 1. Erinäisten ruokintatekijöittev, vai.kutus maidon valkuais- ja rasvapitoisuuteen (NEIMANN-SORENUN 1969) Ruokintatekijä Rasva-% Valk.-% Rehun väkevyys - 14ian vähän energiaa proteiinia pitkän ajan energian aliruokinta .+ Proteiinin + - energian yliruokinta Proteiinin + - Rehun kokoonpano Vähän karkeata rehua Juureksia Painorehda Rudhopellettejä Väkirehut Tyydytetty rasva Tyydyttämätön rasva gala(silli)jauho Rehunrakenne Hienorakent., esijauhettu + nostavat, -laskeva vaikutus, 4 ei muutosta. valkuainen Ntillitent.G.61119t 88888 Jalostustyöllä tuloksiin Maidon aineosien kiinteästä perinnöllisestä yhteydestä joh- tuu, että kun esim. rasvaprosentti nousee 0.1 %-yksikköä valkuaisprosentti nousee keskimäärin 0.04 %-yksikköä. Vas- taavasti kun valkuaisprosentti nousee 0.1 %-yksikköä nou- see rasvaprosentti keskimäärin 0.08 %-yksikköä. Rasva-%:in nousu on jälkimmäisessä tapauksessa suurempi johtuen sen suuremmasta vaihtelusta. On syytä panna merkille, että ko. muutokset ovat vain keskimääräisiä, yksityisten lehmien tulokset poikkeavat välillä huomattavastikin. Molempien ai- neo:sian periytyvyysasteet ovat samaa suuruusluokkaa, 50-60 % tasoa, joten myös valkuaisprosenttia on suhteellisen help- poa jalostaa. garkkailtojen ensikkolehmien maidon valkuais- ja ra:Ivaprosentti % lehmistä 36 5.7.3.0'6.6- 2.6 2.9 3.2 3.6 194.1 444.7 6.052 6.5 6.9 6.6 maidon pitoisuus % -.5 - Miten pitäisi sitten valkuaistuotantoa jalostaa? Taulukoe- ta 2 selviää mihin tulokseen eri tavalla tehty valintatyö johtaa. Jos valitsemme jalostuseläimemme yksinomaan valku- aispitoisuuteen nähden nousee valkuaisprosentti 0.12 %-yk- sikköä, mutta maitomdard pienenee 50 kg. Tällöin saamme 3.8 kg lisää valkuaista. Jos jalostamme vain maitomäärää laskee valkuaispitoisuus 0.02 %-yksikköä, mutta saamme 175 kg maitoa lisää. Tällöin saamme 5.3 kg lisää valkuais- ta. Perustamalla valinta suoraan valkuaistuotantoon nousee valkuaisprosentti 0.03 %-yksikköä, maitomäärä lisääntyy 140 kg ja valkuaismäärä 6.6 kg. Ei siis ole järkevää perus- taa valintaa valkuais- (ja rasva) pitoisuuksiin vaan val- kuaiskiloihin sekä maitomäärään. Taul. 2. Jalostuksen vaikutus (SYRSTAD 1974) Perinnöll. edistym./sukupolvi Valinta maito- rasva- valk. rasva- valk. Määrä määrä määrä kg kg kg Maitomäärään nähden 175 6.6 5.3 -0.03 -0.02 Rasvamäärään nähden 140 8.2 5.2 0.05 0.02 Valkuaismäärään nähden 141 6.6 6.6 0.04 0.03 Rasva-%:iin nähden -49 4.6 2.7 0.19 0.07 Valk.-%:iih nähden -51 3.6 3.8 0.12 0.12 -6- Ks-sonneista on valkuaistiedot Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sonnien valinnassa on kiinnitettävä huomiota pääasiassa niiden valkuaistuotan- topoikkeamaan maitopoikkeaman rinnalla. Lehmien valinnassa on niinikään kilomääräinen valkuaistuotos (maitomäärä x valk.-1) paljon tärkeämpi kuin absoluuttisesti korkea val- kuaisprosentti. Kaikista ks-sonneista on tyttärien valku- aistiedot olemassa, joten valinnassa voi kiinnittää näihin huomiota. Tarkkailukarjat tulevat saamaan yksittäisistä lehmistä valkuais- ja rasvaprosentit 6 kertaa vuodessa. Näitä kannattaa seurata. Onko sitten taloudellisesti perusteltua antaa suurta pai- noa valkuais- (ja rasva) pitoisuuksille maitomäärään ver- rattuna? Ei ole toistaiseksi. Lisää korvausta Esim. 0.1 1-yksikön nousu valkuaispitoisuusessa yhdessä rasvaprosentin 0.08 1-yksikön nousun kanssa merkitsevät 5 000 kg tuotostasolla vain 62 mk. Verrattuna maitomääräs- tä saatuun korvaukseen - joka on tällä tuotostasolla yli 6 500 mk - on korvaus pieni. Olen laskenut, että samansuu- ruinen parannus maitomäärässä ja valkuais- + rasvapitni- suuksissa on edellisessä noin 4 kertaa arvokkaampi. Valku- aiskorvausta tulisi 0.6 pennistä nostaa 1.2-1.8 penniin kymmenystä kohti ennenkuin suurempaa painoa valkuaiselle jalostustyögså voidaan antaa. Tähän pitäisikin olla kaikki Mahdollisuudet ja valtiovallankin tarkoituksena lienee li- sätä valkuaiskorvausta vähitellen. MAIDONVALKUAISTA JALOSTETAAN KUNHAN HINTA ON OIKEA Prot. U.S. Lindström Hiljakkoin käyttöön otettu uusi maiden hinnoittelujärjes- telmä, jossa tuottajille maksetaan myös valkuaispitoisuu- den mukaan, on askel oikeaan suuntaan. Nykyinen valkuais- kymmenyksestä saatava korvaus (0.6 penniä) on kuitenkin riittämätön, ellei valtiovalta korjaa sitä ylöspäin tulee fivedenjalostaminenn edelleen jatkumaan. Jalostus- ja keino- siemennystyössä on jo useana vuonna sonneille laskettu jälkeläisarvostelut tyttärien valkuaistuotannon perusteel- la. Mikäli nykyistä valkuaiskorvausta nostettaisiin 0.6 pennistä 1.8 penniin olisi maidon määrän ja pitoisuuksien painotus suhteessa 2:1 (verrattuna nykyiseen 4:1), jolloin karjanomistajat varmaan käyttäisivät ko. valkuaistuloksia valinnassaan. Jalostustyö on pitkäjänteistä, erityisesti hitaasti eläinlajeilla kuten nautakarjalla. Siksi on tärkeä- tä, että jalostustavoitteita ei jouduta muuttamaan kovin usein. Jalostettaville ominaisuukeille on lisäksi asetet- tava vaatimus, että ne ovat taloudellisesti tärkeitä. Tä- mä tarkoittaa samalla sitä, että jalostustyössä ei voi ottaa valinnan kohteeksi ominaisuuksia, joitten parantami- sesta karjanomistaja ei saa riittävää korvausta. Täten jalostsesusnnittela„ hintapo/itiikka ja käytdnnön makea- jeirjseeelmd on nivellettävä kiinteästi yhteen parhaan tu- loksen saavuttamiseksi. Valitettavasti näin ei Suomessa läheskään aina ole tehty. Ennenkuin siirryn tarkastelemaan uuden maidon hinnoittelujärjestelmän merkitystä ja jalos- tuksellisia seurauksia on syytä kerrata eräitä yleisiä ke- hityssuuntia. Rasvapitoisuutta ei ole jalostettu 15 vuoteen Suomessa on naudanjalostuksessa melkein alusta lähtien pi- detty maidontuotantoa tärkeimpänä ominaisuutena. Myös ras- vapitoisuuteen kiinnitettiin aina .1960-luvun alkuun asti huomiota. Kuitenkin 15 viime vuoden aikana ei rasvaprosent- tia ole pyritty nostamaan, sillä se ei ole taloudellisesti ollut karjanomistajille kannattavaa. Piirroksesta näkyy, että maidon, rasvan ja valkuaisen 2M- rän nousuun nähden pitoisuuksien lisääntyminen on ollut hyvin vaatimatonta. Karjanjalostajia on aivan viime vuo- iiin asti syytetty siitä, että he ovat kiinnittäneet ras- vapitoisuuteen liian paljon ja valkuaistuotantoon liian vähän huomiota. Piirroksesta näkyy, että näin ei ole. Tä- män päivän lehmä tuottaa noin 140 kg enemmän rasvaa-kuin . 1930-luvun lehmä, mitta st tuottaa myös 106.41 smommån valkuaista. Tämä johtuu rasvan ja valkuaisen välisestä - 2 - suhteellisen kiinteästä vuorosuhteesta. Viimeaikaiset saa- vutuksemmemaidon- ja valkuaistuotannon nostamisessa perus- tuvat ennen kaikkea maitomddrion tehokkaaseen jalostukseen. Muihin ominaisuuksiin on kiinnitetty hyvin vähän huomiota. Hinnalla ratkaiseva merkitys Tähänaistinen kehitys osoittaa selvästi, miten ratkaiseva vaikutus hinnalla on tuotantosuuntaan. Mikäli kehitystä todella halutaan viedä siihen suuntaan, että lehmämme tuot- tavat yhä runsaammin valkuaista ja Vähemmän vettä sisäl- tävää maitoa - on valkuaishyvityksen oltava riittävä. Vuoden alussa voimaan tulleen uuden hinnoittelusysteemin mukaan maksetaan sekä raavasta että valkuaisesta korvaus- ta (KATSO LIITE). Laskelmieni mukaan ehdotettu hyvitys, 0.6 penniä valkuaiskymmenystä ja 0.8 penniä rasvakymmenya- tä kohti, on kuitenkin liian pieni viemään kehitystä oike- aan suuntaan. Maitomäärän taloudellinen paino pitoisuuk- sien yhteispainoon verrattuna on nyt noin 4:1 (LIITE) kun sen luultavasti pitäisi olla 2-2.5:1 ennenkuin karjanomis- tajat valinnoissaan kiinnittävät riittävää huomiota valku- aiseen. Lehdistössä on näkynyt lausuntoja, joiden mukaan valkuaisen ja rasvan yhteisarvo on nyt noin 40 % tuottaja- hinnasta, ja osuutta on tarkoitus nostaa 60 %:iin tuotta- jahinnasta. Näitten arvioitten lähtökohtana on kuitenkin nmaitokilo" jossa ei ole lainkaan valkuaista tai rasvaa, ja ne ovat näin suhteellisen teoreettisia. Uskon, että karjanomistaja, joka 5 000 maitokilosta saa 6 750 mk ja valkuais- ja raavahyvitystä yhteensä alle 100 mk, laskee arvot toisella tavalla! Yksityiselle tuottajalle uusi jär- jestelmä ei tuo vanhaan verrattuna kovin suuria muutoksia. Jos karjan rasvapitoisuus On ollut keskiarvoa parempi on useimmassa tapauksessa myös valkuaispitoisuus keskitasoa korkeampi. - 3 - Jalostajat valmiita valkuaiatuotantoon Maamme jalostus- ja siemennYstyöstä vastaavat järjestöt ovat valmiita painottamaan valkuaiata voimakkaammin kun- han saavat takeita siitä, että hintakehitys tulee tuke- maan näitä pyrkimyksiä. Ellei takeita saada maitomäärän yksipuolinen korostus tulee varmaan jatkumaan. Jo usean vuoden ajan on kaikki maamme keinosiemennyssonnit jälke- läisarvosteltu tyttäriensä valkuaistuotannon perusteella. Eräillä alueilla on myös yksittäisten lehmien maidon val- kuaispitoisuudet määritetty. Nyt kun uuden karjantarkkai- lun yhteydessä saamme jokaisesta lehmästä 6 valkuais- (ja rasva) mäKritystä vuodessa, jalostusmahdollisuutemme pa- ranevat entisestään. Jo lehmiemme terveyden - ennen kaik- kea utareterveyden kannalta olisi parempaa tuottaa enem- män kuiva-ainetta ja vähemmän vettä maidossa. Joka tapauksessa jalostustyössä on pääpaino pantava Bon- nista valintaan ja taulukon 1 mukaan eroja on ykailöitten välillä riittävästi sekä valkuaistuotantoon että valkuaia- prosenttiin nähden. Taulukosta 2 näkyy, että mikäli val- kuaispitoisuutta painotetaan liian voimakkaasti maitomäli- ra laskee voimakkaasti. Itse asiassa tulee valkuaisproeent- tia käyttää hyväksi pääasiassa valkuaistuotannon (valk. kilojen) laskemiseen ja jalostamiseen. Sopiva painotus olisi esim. maitomäärä 2-3 ja valkuaiskilot 1. Lopuksi totean, että on hyvä, että hinnoittelujärjestel- mässämme Otetaan huomioon eak4 valkuainen ett8 rasva. Nyt kun usealta taholta (mm. Englannista, USA:sta ja Län- sisaksasta) tulee hälyttäviä raportteja kasvisrasvojen (margarilnisn) haittavaikutuksista, on syytä uudelleen ot- taa koko rasvapolitiikkamme tarkastelun kohteeksi. Eläin- rasvojen käytän vastustajienkin on tarkistettava kantansa kun on ilmennyt. että esiin. Ruotsissa, jossa vuoden 1960 jälkeen maitorasvojen kulutus on pianuntynyt yli 30 ap kuol- leisuus sydänsairauksiin samanaikaisesti on liadantynyt 20 5. Taulukko 1. Vähintään 30 tyttären perusteella arvoa- teltujen Ayrshire keinosiemennyssonnien jälkeläisarvostelutulokset 1977 (Yhteen- sä 381 sonnia). Ominaisuus Keskiarvo Hajonta Minimi Maksimi Maitopoikkeama -0.33 2.92 -8.10 +8.00 Rasvakilopoikkeama -0.33 2.91 -9.20 +8.60 Valkuaiskilopoikkeama -0.34 2.73 -8.30 +7.40 Rasva-% +0.0009 0.1168 -0.34 +0.46 Valkuais-% -0.0006 0.0892 -0.28 +0.24 Taulukko 2. Maitomäärän ja valkuaietuotannon (valk.-%. tai valk. kilojen) perusteella tapahtuvan valinnan tuloksellisuus (VAN VLECK 1974). Valinnan taloudellinen paino (arvo hajonnan yksikköä kohti) Valinnan tuloksena saadaan (sukupolvea kohti) maitokiloja valk.-% Maito valk.-% 0 471 -0.09 " n 1 233 +0.06 ' 4: " 1 414 -0.02 " 6: " 1 448 -0.05 " 1: " 1 -34 +0.13 maitokiloja valk. kiloja Maito 1: valk. kg 0 562 5.0 " 2: 1 544 7.5 " 4: o 1 558 6.4 " 6: o 1 560 6.0 " 1: ft 1 511 9.0 0 Plait00 kg 2 $00 5 S00 14` ar 11 lid 2 800 ar ¥., 112 !Rosvo% 3.90 4.41 0.57 .14.6 Valk. % 3.20 3.52 + 0.32 10.0 1 Rosyaa 1 kg 97.5 237 +13,.5 143 V&/c. kg 80.0 1e5-. ,10"-..s• 132 Mahmäärkin ja maidon aine - osien hbito Suomessa 1930-191‘. LIITE Maitomäärän ja maidon aineosien 'suhteellinen taloudellinen merkitys Suomessa 1978 Maidon tuottajahinta n. 1.35 mk/kg (vaihtelee alueittain ja kausittain keskipitoiauuksien mukaan). Valkuaishyvitys 0.006 mk/0.1 % valk. (perusarvoon„ taval- lisesti 3.4 %, verrattuna). Rasvahyvitys 0.008 mk/0.1 % rasvaa (perusarvoon, tavalli- sesti 4.3 %, verrattuna). Esim. 5 000 kg tuotostasolla saamme: Maitsmäärästä 5 000 kg x 1.35 mk " x 0.006 " = 30" mk I% yli vertailuarvon) 62 kg x 0.0064 mk = 32 " .08 %-yksikköä/0.1 % valk. nousua). Samansuuruista (hajonnan yksikön) muutosta kohti saamme (5 000 kg tuotostasolla): $ hinnasta Maitom. perinn. hajonta 210 kg x 1.35 mk = 283.5 80.6 Valk. pit. 0 " 0.11% x5000 x0.006mk = 33.0 9.4 Rasvapit. n 90.08 % x 0.11 % x 5000 x 0.008 =• 32.2168.2 10.0 YUTz-!-3512.7 mk 1004 Suhde maitomäärä : pitoisuudet: 68.2 mk ---- Eli maitomäärän nostaminen suhteellisesti saman verran kuin pitoisuuksien on noin 4 kertaa arvokkaampaa. Jos valkuaiskorvaus olisi 1.8 penniä 0.1 % valk. saataisiin pitoisuuksille korvausta yhteensä 134.2 mk jolloin suhde olisi: 21. 1:5-11-1 -`: = 2a11 134.2 mk ---- = 6 750 mk Valkuais-%:sta 5 000 (edellyttäen sen olevan 0.1 Rasva-%:sta 5 000 (edellyttäen sen nousevan 0 ISSN 035E-1429