METSÄNTUTKIMUSLAITOS Metsänarvioimisen tutkimusosasto Metsäninventoinnin tutkimussuunta VALTAKUNNAN METSIEN 8. INVENTOINTI KENTTÄTYÖN OHJEET 3. vuoden versio Helsinki 1988 METSÄNTUTKIMUSLAITOS Metsänarvioimisen tutkimusosasto Metsäninventoinnin tutkimus suunta VALTAKUNNAN METSIEN 8. INVENTOINTI KENTTÄTYÖN OHJEET 3. vuoden versio Helsinki 1988 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 3 2. YLEISKUVAUS ARVIOINTIYKSIKÖN MITTAUKSESTA 4 2.1. Mittausryhmä 4 2.2. Arviointiyksikkö 4 2.3. Lohkolinjan mittaaminen 6 2.4. Työskentelyn pääperiaatteet 10hk011a.... 7 3. LOHKOKARTALLE TEHTÄVÄT MERKINNÄT 10 4. YHTEISET TIEDOT ERI LOMAKELAJE I LLA 11 5. MERKINNÄT KUV I OLOMAKKEELLA 13 5.1. Koealatiedot 13 5.2. Maahavainnot 22 5.3. Puusto 36 5.4. Hallinto 64 6. PUUSTOMITTAUKSET LUKUPUUKOEALOILLA 68 6.1. Relaskooppikoeala 69 6.2. Lukupuulomakkeelle tehtävät merkinnät... 71 7. PUUSTOMITTAUKSET KOE PUU KOEALOILLA 76 8. KANTOM I TTAUKSET KOEPUUKOEALOILLA 89 8.1. Kantokoealan mittaus 89 8.2. Merkinnät koekantolomakkeelle 89 9. KIINTEÄSÄTEISTEN KOEALOJEN MITTAUS 92 10. KALIBROINTI KOEPUIDEN MITTAUS 95 LIITELUETTELO 97 LIITTEET 3 1. JOHDANTO Valtakunnan metsien 8. inventointi jakaantuu kertainventointiin sekä kesällä 1985 alkaneeseen pysyvien koealojen perustamiseen. Kertainventointi suoritetaan Lapin ja Koillis-Submeri metsälau takuntien aluetta lukuunottamatta lohkoinventoiiu.i an , jossa in ventointiaineisto kerätään pelkkänä maastoarviointina (kuva 1). Ohjeet on tehty lohkoinventointialueen kenttätöitä varten. Tärkeimmän taustatiedon ohjeille muodostavat "Valtakunnan met sien 8. inventointi. Pysyvien koealojen kenttätyön ohjeet. 1985" sekä valtakunnan metsien 7. inventoinnin kenttätyön ohje "Valtakunnan metsien inventoinnin kenttätyön ohjeet. Yleinen osa. 1977 " Ohjeiden yleisessä usassa kuvataan työmenetelmä siltä osin kuin sitä toteutetaan samanlaisena koko lohkoinventointialueella. Monien luokitusten ja arvosteluperusteiden yksityiskohtainen kuvaus samoin kuin alueellisista eroista aiheutuvat työmene telmän muutokset on kuvattu liitteissä. Arviointi etenee metsälautakunnittain (kuva 1). Ennakoitu koko maan inventointikierto kestää 10 vuotta. 0 Ahvenanmaa 1 Helsinki 2 Lounais-Suomi 3 Satakunta 4 Uusimaa-Häme 5 Pirkka-Häme 6 Itä-Häme 7 Etelä-Savo 8 Etelä-Karjala 9 Itä-Savo 10 Pohjois-Karjala 11 Pohjois-Savo 12 Keski-Suomi 13 Etelä-Pohjanmaa 14 Vaasa 15 Keski-Pohjanmaa 16 Kainuu 17 Pohjois-Pohjanmaa 18 Koillis-Suomi 19 Lappi Kuva 1. Metsälautakuntien alueet . 4 2. YLEISKUVAUS ARVIOINTIYKSIKÖN MITTAUKSESTA 2.1. Mittausryhmä Mittausryhmän muodostavat ryhmänjohtaja ja 3 mittausapulaista. 2.2. Arviointiyksikkö Arviointiyksikön, lohkon kaaviokuva on piirretty kuvaan 2. Lohkoi injan muodostavat kaakkoon aukeavan suoran kulman kyl jistä erotetut janat, joiden pituus on 2050 m. Lohkojen vas tinpisteiden välinen etäisyys on länsi-itäsuunnassa 7 km ja etelä-pohjoissuunnassa Bkm (kuva 3). Lohkot on piirretty työ karttoina käytettäville peruskartoille, joiden mittakaava on 1:20 000. Arviointi lohkolla suoritetaan kuvio- ja koeala-arviointina. Tiedot kerätään joko niitä kuvioita koskevina, joihin koealat sattuvat tai pelkästään koealoja koskevina. Tietoja kerätään kuvio-, lukupuu-, koepuu-, koekanto- ja suunnittelulaskelmalo makkeille. Kuva 2. Lohkon kaaviokuva 5 Kuva 3. Kaaviokuva lohkojen sijainnista 6 2.3. Lohkolinjan mittaaminen Koealakeskipisteiden paikantaminen Koealakeskipisteet paikannetaan lohkolinjaa mittaamalla. Kuvi olomakkeelle merkitään lohkolta käydyksi kaikki koealat. Lohko mitataan yhtenä kokonaisuutena tai erillisinä osina. Lohkolin jan mittaus voidaan aloittaa mistä tahansa lohkolinjan pistees tä, mittaussuunta on yleensä vapaasti valittavissa ja lohkon eri osilla mittaus voi tapahtua eri suuntiin. Kun viereisiin lohkon osiin kuuluvat perättäiset koealat ovat molemmat metsä talousmaalla, on nämä lohkon osat ehdottomasti mitattava eri suuntiin . Lohkolla valtaosin käytettyä mittaus--'; kutsutaan päämit taussuunnaksi. Kun päämittaussuunt.a on siyotöpäiväinen (vasta päiväinen), on mittauksen peruspiste lohkon eteläinen (itäinen) päätepiste . Lohkolinjan ylittäessä uuden kartalta puuttuvan tien piirretään tie kartalle lohkolinjan lähiosalta. Maasto- vai karttamittaus Metsätalousmaan osalta on lohko aina pyrittävä mittaamaan maas tomittausta käyttäen. Kun kartalta on todettavissa, että koe ala ei osaksikaan yllä metsätalousmaalle ja koealan maaluokka voidaan määritellä koealalla käymättä, voidaan käyttää kartta mittausta. Muuten karttamittausta saa käyttää vain, jos maas tomittaus vaatisi aivan kohtuuttoman työpanoksen. Tukipisteet ja maastomittauksen aloituspisteet Lohkolinjaa mitattaessa joudutaan usein käyttämään vuorotellen maasto- ja karttamittausta. Työtä lohkolla aloitettaessa ja usein muulloinkin maastomittauksen aloituspisteen paikallista minen edellyttää sekä maastossa että kartalla määritettävissä olevan lohkolinjan läheisen tukipisteen käyttöä. Kartalta va litaan ja mitataan siirtymistie tukipisteestä aloituspistee seen. Siirtymistienä käytetään valmiita tie-, oja- ja rajalin joja taikka kartalle piirrettyä apulinjaa, joka osoittaa tuki pisteen etäisyyden lohkolinjasta. Varsinainen siirtyminen tu kipisteestä aloituspisteeseen suoritetaan maastomittausta käyt täen . Eranto Lohkolinjan mittauksessa pyritään mahdollisimman tarkkaan seu raamaan kartalle merkittyä vhtenäiskoordinaattiviivaa■ Eranto (deklinaatio) on kartalla yleensä annettu. Bussolitähtäyksessä esiintyvien henkilökohtaisten erojen ja paikallisten vaihte lujen vuoksi on eranto tarkistettava riittävän usein määritte lemällä maastossa riittävän pitkänä näkyvän suoran linjan kartta- ja bussolisuunnan ero. 7 Mittaus vaakatasossa; liite 1 Linjan mittaus tapahtuu vaakatasossa. Maaston kaltevuudesta johtuvan virheen poistamiseksi käytetään tavallisesti ns. por rasmittausta. Virheen poistamiseen voidaan vaihtoehtoisesti käyttää apuna myös liitettä 1, jossa kaltevuuskulman funktiona on ilmoitettu, mikä matka rinteen suunnassa vastaa 20 metriä vaakatasossa. Kaltevuus mitataan esim. Suunto-hypsometrillä. 2.4. Työskentelyn pääperiaatteet lohkolla Lukupuukoealat ja luettavat puut Koealat ovat lohkolla 200 metrin välein. Luettavat puut yksi löidään relaskoopilla. Puina luetaan elävään puustoon ja käyt tökelpoiseen luonnonpoistumaan kuuluvat puut. Puu luetaan, jos sen pituus on vähintään 1,35 m. Pensaita ei lueta. Puut luetaan metsä- ja kitumaalta. Koealan osa ja osakoeala Täyskoeala on täysympyrä, jonka säteen määrää suurin metsä- tai kitumaalta koealaympyrään kuuluva puu. Jos koealaympyrä ei ko konaan mahdu kuviolle, muodostuu koeala useammasta koealan osasta. N Yhdelle kuviolle mahtuva koeala samoin kuin koeala, jonka jo kainen osa on metsätalousmaata mitataan aina täysympyränä. Kun koealaan täysympyränä kuuluisi sekä metsätalousmaakokonaisuu teen että muihin maaluokkiin luettavia koealan osia, voidaan koeala joutua mittaamaan osakoealana . Osakoeala on koealaympy rästä jäljelle jäävä ympyräsektori , kun koealasta on erotettu pienin ympyräsektori , jonka avulla koealaympyrästä erottuvat metsätalousmaahan kuulumattomat osat. Koepuukoealat Lukupuukoealoista kolme on samalla koepuukoealoja, joilta kaik ki luetut puut tutkitaan koepuina. Koepuumittausten pääkohteet ovat yksityisen puun tilavuuden, kasvun ja puutavaralaji jakau tuman määrittelyyn tarvittavat tiedot. Koepuukoealoilla mita taan myös kantoja. Koealakuvio Puukohtaisten mittausten lisäksi ovat tiedon keräilyn pääkoh teena havainnot kuviolta, jolla koeala tai sen osa sijaitsee. Inventoinnissa näitä tietoja nimitetään koealakuvioittaiseksi tiedoksi ja kyseistä kuviota koealakuvioksi. Jonkin verran ke rätään myös tietoa, joka kuvaa koko koealaa siitä riippumatta onko koeala jakaantunut osiin vai ei. Muutama tieto kerätään 8 kuvaamaan yksittäistä koealan osaa. Suunnittelulaskelmia varten tehtävät lisämittaukset ja -havainnot Osalla taimistoja samoin kuin kehityskelpoisista alikasvoksista mitataan suunnittelulaskelmia varten pieni puusto tarkemmin kuin se on selvitettävissä relaskooppipuustona. Relaskooppikoealaan kuuluvia puita sisältäviltä koealoilta mi tataan suunnittelulaskelmia varten yleensä kaiibrointikoepuu. Koepuukoealoilta tämä puu tulee kuitenkin mitattavaksi hyvin harvoin. Inventointilomakkeet (liitteet 21.1 - 21.5) Kuviolomakkeelle täytetään omat rivinsä jokaiselta metsätalous maalle sattuneelta koealakuviolta. Metsätalousmaahan kuulumat tomalle maalle ja veteen sattuneita perättäisiä koealoja voi daan tietyin edellytyksin kuvata yhteisellä koealakuvioselityk sellä. Lukupuulomakkeelle merkitään luetut puut koealoilta, jotka eivät samalla ole koepuukoealoja. Näillä koealoilla lukupuulo makkeelle merkitään oma(t) puidenlukurivinsä jokaiselta metsä tai kitumaahan kuuluvalta koealan osalta, jolta on luettu luku puulomakkeelle ainakin yksi puu. Koepuulomakkeelle kirjataan koepuukoealoilla kerättävät puukoh taiset tiedot. Sarakkeelle täytetään jokaisesta koepuusta oma rivinsä ja puut eritellään koealan osittain. Koekantolomakkeelle merkitään koepuukoealoilta kerättävät kan totiedot. Mittausten päätarkoitus on kerätä tietoa poistuman kasvusta 5-vuotisen kasvunlaskentajakson aikana. Kannot jao tellaan sekä koealan osittain että kantojen iän perusteella. Suunnittelulaskelmalomakkeelle merkitään kalibrointikoepuista kerättävät tiedot ja pienestä puustosta kerättävä lisätietous. Lomakemerkintojen muoto-ohjeita Lomakkeiden kenttiin ei tarvitse merkitä etunollia. Eräissä kentissä ei samana toistuvaa koodia tarvitse peräkkäisenä mer kintänä toistaa. Lomakelajeittain nämä tietokentät ovat seu raavat: kuviolomake: koealan numero (sar. 21-22) sekä hai l intokoodit (sar. 70-75) - lukupuulomake: koealan ja kuvion numero (sar. 21-23) koepuulomake: kuvion numero ja puiden lukumäärä (sar. 23-25) koekantolomake : koealan ja kuvion numero ja kantojen ikä (sar. 21-24) - suunnittelulaskelma l omake : koealan numero ja sijainti (sar. 21-23). 9 Yleisohjeita Jos muuta ei ole sanottu, luokitukset tehdään tasaavaa luoki tusta käyttäen. Tyhjäksi jäävälle sarakkeelle voidaan merkitä (-) osoittamaan, että sarake on huomioitu. Valtapituudella tarkoitetaan ohjeissa valta- ja lisävaltapuiden keskipituutta. 10 3. LOHKOKARTALLE TEHTÄVÄT MERKINNÄT Lohkon sijainti on merkitty peruskartalle, jonka mittakaava on 1:20 000. Kartalle on merkitty esityönä lohkolinjan leikkaa mien kuntien koodinumerot, omistajaryhmät, alueet, joilla on moninaiskäytöstä tai luonnonoloista johtuvia puuntuotannon ra joituksia sekä lohkolla käytettävä metsikön ja puiden selvitet tyyn rinnankorkeusikään tehtävän ikälisäyksen vyöhykekoodi . Kenttätyön aikana lohkokarttaan piirretään lyijykynällä tuki pisteet ja tukipisteistä lohkolinjalle siirryttäessä käytetyt reitit sekä lohkolinjan todellinen kulku, jos se poikkeaa kar talla lohkolinjaa kuvaavasta koordinaattivi ivasta 30 metriä tai enemmän. Jotta työkartoille väritetyt omistajaryhmätunnukset säilyvät kartoilla, on kartat maastotyön aikana säilytettävä karttasuo juksessa. Jos etukäteen karttoihin tehdyt merkinnät kenttätyön kuluessa havaitaan virheellisiksi tai puutteelliseksi, piirretään kart toihin tarvittavat korjaukset. Korjaukset dokumentoidaan niin, että ne voidaan todeta maastossa tehdyiksi. 11 4. YHTEISET TIEDOT ERI LOMAKELAJEILLA Inventointilaji (sar. 1) Kertainventoinnissa inventointilaji on K. Inventointilaji on merkitty lomakkeelle valmiiksi. Tietuelaji (sar. 2) Tietuelajit 1, 2, 4 ja 6 on painettu lomakkeelle valmiiksi. Tietuelajeja 3 ja 5 ei merkitä lomakkeelle. Ne lisätään tietu eeseen tallennusvaiheessa . 1. Kuviotietue 2. Lukupuutietue 3. Pienpuutietue ( suunnittelulaskelmalomake ) 4. Koepuutietue 5. Kalibrointikoepuutietue (suunnittelulaskelmalomake) 6. Koekantotietue Ryhmänjohtaja (sar. 3); liite 2 Ryhmänjohtajakoodi saadaan vuosittain vaihtuvasta liitteestä 2 "Ryhmänjohtajakoodit v. 19XX". Lohkon koordinaatit (sar. 4-10) Lohkon koordinaatit ovat l:stä alkavia peräkkäisiä kokonaislu kuja, joiden avulla voidaan laskea lohkon kulmapisteen tarkat yhtenäiskoordinaatit. Viereisten lohkojen kulmapisteiden vä linen etäisyys länsi-itäsuunnassa on 7 km ja etelä-pohjoissuun nassa 8 km. Lohkon koordinaatti kasvaa yhdellä, kun kilometrinä ilmaistu yhtenäiskoordinaatti kasvaa länsi-itäsuunnassa 7:llä ja etelä-pohjoissuunnassa 8:11 a. Y-koordinaatti (sar. 4-7) on 3-numeroinen, ja se merkitään sa rakkeille 4-6. Numerointi alkaa listä. Tämä vastaa yhtenäis koordinaattia P 6634. X-koordinaatti (sar. 8-10) on 2-numeroinen, ja se merkitään sa rakkeille 8-9. Numerointi alkaa l:stä. Tämä vastaa yhtenäis koordinaattia I 70. Sarakkeet 7 ja 10 ovat varasarakkeita, joita ei käytetä ker tainventoinnissa. Nämä sarakkeet on lomakkeella viivoitettu t yh j i k s i . Arvioint: ipäi vämäärii (sar. IL-16) Arviointipäivämäärä merkitään otsikkotietojen mukaisessa jär jestyksessä 12 päivä (sar. 11-12) - kuukausi (sar. 13-14) vuoden kaksi viimeistä numeroa (sar. 15-16) Inventointialue (sar. 17-19); liitteet 3.1 ja 3.2 Inventointialueet ovat noin 20 lohkon muodostamia ryhmille ker rallaan annettavia työaluekokonaisuuksia . Inventointialueiden numerot saadaan vuosittain vaihtuvista liitteistä 3.1. ja 3.2. "Aluejako 19XX", joista edellinen on alueluettelo ja jälkimmäi nen indeksikartta. Sama inventointialuenumero saa esiintyä vain kerran kertainventoinnissa (Inventointilaji K). Päämittaussuunta (sar. 20) Päämittaussuunta on lohkokohtainen tieto, joka ilmoittaa kumpi lohkon päätepisteistä on valittu peruspisteeksi. Peruspisteestä lähtien lasketaan esim. maastomittauksen eteneminen pitkin loh kolinjaa. 1. Lohkon eteläinen päätepiste on peruspiste 2. Lohkon itäinen päätepiste on peruspiste 13 5. MERKINNÄT KUVIOLOMAKKEELLA Kuviolomakkeen numero Kuviolomakkeet numeroidaan juoksevasti lohkon sisällä. Lohkoittaiset yleistiedot (sar. 1-20) Lohkoittaiset yleistiedot on kuvattu luvussa 4 "Yhteiset tiedot eri lomakelajeilla". Samalle kuviolomakkeelle voidaan kirjata tietoja eri päivinä. Tällöin päivämäärä ei kaikkien koealaku vioiden osalta ole oikea. Lohkokaavioon tehtävät merkinnät Kuviolomakkeen yläosaan on painettu lohkokaavio ja siihen pai kallistettu koealakeskipisteiden sijainti. Kaavioon merkitään maastomittauksen aloituspisteiden sijainti sekä maastomittauk sen aloituspisteiden ja peruspisteen väliset lohkolinjan pi tuudet. Näitä pituuksia määrättäessä lohkolinjan mittaus ta pahtuu jatkuvana yli lohkon kulmapisteen. Kaavioon merkitään lisäksi käytetty bussolisuunta sekä mahdolliset linjan si jainnin korjaamiseksi tehdyt suunnanmuutokset. Koealakuviomerkinnät Koealakuvio kuvataan kuviolomakkeella kaksoisrivillä. Riveistä ylempää kutsutaan perusriviksi ja alempaa lisäriviksi. 5.1. Koealatiedot Koealan numero (sar. 21-22) Koealat sijaitsevat lohkolla 200 metrin välein. Koealakeskipis teiden paikat ovat kiinteät, mutta numerointi vaihtelee lohkon peruspisteestä riippuen (kuva 2, s. 4). Koealanumerot ovat pe räkkäiset parittomat kokonaisluvut 1,3, ...,41. Kun kuviolomakkeen kaksoisriville tulevat merkinnät riippuvat vain yhdestä koealasta (tai sen osasta), merkitään koealan nu mero perusriville ja lisärivi jää tyhjäksi. Tämä on pakollinen käytäntö metsätalousmaalla. Kun lohkolla on peräkkäisiä ei-metsätalousmaalle sattuvia täys koealoja, joista kuviolomakkeelle tulevat tiedot koealanumeroa lukuunottamatta ovat samat, saa nämä tiedot esittää yhdellä kaksoisrivillä. Perusriville merkitään tällöin ensimmäinen ja lisäriville viimeinen kaksoisrivin kuvaukseen liittyvien koea lojen numeroista . Mittaustilanteessa valitusta mittaussuun nasta riippuen lisäriville merkitty koealan numero voi olla suurempi tai pienempi kuin perusriville merkitty numero. 14 Linjan siirtymä (sar. 23-24) Linjan siirtymä on koealakohtainen havainto, joka ilmaisee maastomittauksella paikallistetun ja kartan mukaisen koealakes kipisteen sijainnin eron. Useamman koealan osan käsittävällä koealalla merkintä rajoitetaan koealakeskipisteen sisältävälle koealan osalle. Metsätalousmaalla merkintä tehdään aina, mutta ei-metsätalousmaalla (ja vedessä) vain, jos merkinnästä on apua läheisen metsätalousmaalla sijaitsevan koealan tai koealan osan linjan siirtymän selvittämisessä. Karttamittauksen jälkeen lohkolinjan maastomittaus aloitetaan yleensä kartan yhtenäiskoordinaattiviivaa seuraten. Poikkeuk sena ovat kapeat vesi- ja ei-metsätalousmaakuviot, joiden ylit tämisen jälkeen mittausta on helppo jatkaa aiemman maastomit tauksen jatkeena. Maastomittauksen kuluessa sivussa olevaa lohkolinjaa voidaan vähitellen lähentää koordinaattiviivan mu kaiselle paikalleen käytettävää bussolisuuntaa muuttamalla. 400-jakoisella bussolilla asteen suunnanmuutos siirtää linjaa sivusuunnassa 100 metrin matkalla 1,57 m. Linjan siirtymä ilmoitetaan pääilmansuuntien koordinaattivekto rien avulla (kuva 4) ja vektorien pituus 10 metrin tasaavaa luokitusta käyttäen. Siirtymän määrittämiseen on käytettävä sekä maastossa että kartalla yksikäsitteisesti paikallistetta vissa olevia maastopisteitä. Näin saaduista siirtymistä johde taan koealan kohdalla käytettävät lomakkeelle merkittävät ar viot. Kuva 4. Linjan siirtymän määrittäminen 15 Perusrivi: Pohjois-eteläsiirtymä (PE-siirtymävektori). Siirtymän suunta merkitään sarakkeelle 23. Pohjoissuuntaisen siirtymän merkki on P ja eteläsuuntaisen E. PE-siirtymävektorin pituusluokka merkitään sarakkeelle 24. O = O Siirtymä korkeintaan 15 m P 2 (E ) 15 - 25 m P 9 (E ) 85 - 95 m PX (EX) Siirtymää pohjoiseen (etelään), mutta sen pituus luokkaa ei tiedetä. Lisärivi: Itä-länsisiirtymä (IL-siirtymävektori). Siirtymän suunta merkitään sarakkeelle 23. Itäsuuntaisen siir tymän merkki on I ja länsisuuntaisen L. Vektorin pituusluokka koodit ovat samat kuin PE-siirtymävektorilla ja pituusluokka merkitään sarakkeelle 24. Luokkarajalle sattuva arvio luetaan ylärajansa mukaiseen luok kaan (alleviivaus). Alle 20-metristen siirtymien toteaminen lienee vaikeaa, koska kartan omat virherajat ovat 10 m:n suu ruusluokkaa. Koodia 1 ei tästä syystä käytetä. Jos siirtymä on yli 95 m on lohko mitattava siltä osin uudelleen. Koealan korkeus merenpinnasta (sar. 25-26) Koealan korkeus on koealakohtainen tieto, jolla ilmoitetaan ta saavaa luokitusta käyttäen 10 metreinä peruskartan korkeuskäy riltä luettava koealan keskipisteen korkeus merenpinnasta. U seammasta koealan osasta muodostuvilla koealoilla merkintä teh dään koealan keskipisteen sisältävälle koealan osalle. Merkintä rajoitetaan kokonaan tai osaksi metsätalousmaalle sattuville koealoille. Kuvio (sar. 27) Kun koeala yltää eri kuvioille se jakaantuu koealan osiin ja kuhunkin koealan osaan liittyy oma koealakuvionsa. Kuvion nu mero yksilöi koealakuviot. Kuviot numeroidaan juoksevasti nol lasta alkaen ja merkintä nolla annetaan koealakuviolle, jolla koealan keskipiste sijaitsee. Kun kuvionumero ei ole 0 (ei ole kyseessä keskipistekuvio) ja koealan osalta ei ole luettu yhtään puuta tai kantoa, kuviolo make täytetään vain sarakkeiden 21-31 osalta. Koealan koot (sar. 28); liite 11 Koealan mittaukseen liittyvät sekä mitatut että arvioidut koot. Relaskooppikoealan säde vaihtelee ja koot ilmaistaan suhteina koealaympyrään. Koealaympyrän säteen määrää läpimitaltaan suu- 16 rin relaskoopilla luettava puu, joka sijaitsee metsä- tai kitu maalla. Säde määritetään tämän puun liitteen 11 taulukosta 1 luettavana mukaantuloetäisyytenä. Koealaympyrä, jolla ei ole luettavia puita, supistuu pisteeksi. Kun koealan koolla kuva taan täysympyrää, on koko 10, ja tämä koko merkitään lomak keelle kirjaimella T. Perusrivi: Mitattu koko Koeala mitataan täysympyränä tai ympyräsektorina. Täysympyränä koeala mitataan ja mitatun koon merkki on T, kun koealaympyrä joko - mahtuu kokonaan metsätalousmaalle (kuva 5 I ja IX) - tai muodostuu metsätalousmaahan kuuluvasta ja kuulumattomas ta osasta ja lohkolinja leikkaa näitä molempia koealaympyrän sisällä (kuva 5 111, IV ja VI). Koealaympyrä supistuu keskipisteekseen ja mitatun koon merkintä on myös T, kun joko koealaympyrään ei tule puita metsä- tai kitumaalta koealaympyrä ei osittainkaan yllä metsätalousmaalle tai koealaympyrän keskipiste on metsätalousmaan ulkopuolel la ja koealaympyrään kuuluu metsätalousmaahan kuuluvia osia, mutta lohkolinja ei leikkaa mitään niistä koealaympyrän si sällä. Näin menetellen vältytään tarkistusmittauksilta ta pauksissa, joissa lohkolinja kulkee metsätalousmaan ulkopuo lella läheltä metsätalousmaan rajaa. Osakoealaksi nimetty ympyräsektori mitataan, kun koealan keski piste on metsätalousmaalla ja koealaympyrä sisältää metsätalousmaahan kuuluvia ja kuu lumattomia osia ja lohkolinja ei leikkaa mitään metsätalousmaahan kuuluma tonta osaa koealaympyrän sisällä (kuva 5 V). Osakoealan muodostamista varten koealaympyrä jaetaan kuvassa 6 esitettyjen vakiosuuntien avulla kymmeneen samansuuruiseen ym pyräsektoriin. Osakoealan muodostavat sektorit, jotka mahtuvat kokonaan metsätalousmaalle. Osakoealan mitattu koko on sen muo dostavien sektorien lukumäärä. Osakoealoja mitataan vastapaino na aiemmin kuvatulle tapaukselle, jossa koealan annetaan su pistua pisteeksi, kun koealan keskipiste on metsätalousmaan ul kopuolella, vaikka koealaympyrään kuuluukin lukukelpoisia puita. Kun koeala muodostuu useammasta koealan osasta, merkitään mi tattu koko osalle, joka sisältää koealan keskipisteen. Muilla koealan osilla mitattu koko merkitään o:ksi. Kun saman kuvio kaksoisrivin kuvaus koskee useampaa koealaa mitattu koko on T. Lisärivi: Arvioitu koko Kun koeala yltää useammalle kuviolle, muodostuu koeala koealan osista. Arvioitu koko osoittaa koealan osan suhteellisen koon 17 koealaympyrästä l/10-osina. Se arvioidaan silmävaraisesti. Yh teen kuvioon mahtuvalla koealalla kuvion arvioitu koko on sama kuin mitattu koko ja kun tällainen koeala on mitattu täysympy ränä tai pisteenä on arvioidun koon merkintä T. Kun koeala muodostuu useammasta koealan osasta tai on kyse osa koealasta, on koealan osien arvioitujen kokojen summa sama kuin keskipisteen sisältävän koealan osan mitattu koko (kuva 5). Arvioidun koon määrittelyä helpottamaan on piirretty kuva 7. 18 Kuva 5. Esimerkkejä koealan kokojen määrittelyssä. 19 Kuva 6. Ympyräsektor it osakoealojen määrittelyssä. kuva 7. Apukuvio arvioidun koon määrittelyyn. 20 Mittaustapa (sar. 29) Mittaustapa osoittaa, onko koealan osalta luettu relaskooppiko ealaan kuuluvia puita tai kantoja. Sarake ilmoittaa myös, onko maastomittauksen yhteydessä saatu varmaa vai epävarmaa koealaa koskevaa informaatiota. Sarakkeelle merkittävät koodit ovat: T. Ei varmaa tietoa (ilmeisesti koealalla ei ole luettavia puita eikä kantoja) P. Ei varmaa tietoa (ilmeisesti koealalla on luettavia puita tai kantoja) 0. Koealan osalta ei ole luettu puita eikä kantoja 1. " on luettu vain puita 2. " " puita ja kantoja 3. " " vain kantoja. Koepuukoealalla, jolla ilmeisesti olisi ollut luettavia kan toja, mutta ne on tehty mittauskelvottomiksi raivauksella tai koneellisin metsänhoitotoimenpitein, koodataan 4. Koealan osalta on luettu puita 5. Koealan osalta ei ole luettu puita. Jos vain osa kannoista on tuhoutunut, pyritään tuhoutuneet kannot arvioimaan ja mittaustapakoodeina käytetään koodeja 2 tai 3. Koealan sijainti ja lähin maisemaraja (sar. 30; maaluokka 1) Perusrivi Kirjainkoodi = liukuva raja Koealan etäisyys lähimmästä maisemarajasta määritellään koealan keskipisteen sijainnin perusteella. Maisemarajalla tarkoite taan tässä yhteydessä maaluokkarajaa suon ja kankaan välistä rajaa kehitysluokkarajaa . Jyrkät rajat koodataan numeroin ja liukuvat kirjaimin. Kun raja on jyrkkä, kutsutaan seinämäksi metsikköreunamaa, jolla vallit sevan jakson valtapituus on yli 1,3 m ja johon rajoittuva kuvio on metsikkö, joka on aukea tai metsikön valtapituus korkeintaan puolet seinämä metsikön valtapituudesta, - seinämämetsikköä halkova tai reunustava vähintään 15 m leveä muun maaluokan kuin metsämaan kuvio. Seinämämetsikköön rinnastetaan jyrkkärajäisen aukon reunamet sikkö, jos aukon läpimitta on vähintään 15 mja samalla vähin tään yhtä suuri kuin metsikön valtapituus. Valtapituudella tarkoitetaan pää- ja lisävaltapuiden keskipituutta. 21 Koealan sijainnin koodaus tehdään koealakuvioittain seuraavin koodein: 0. Koealan keskipisteen etäisyys maisemarajasta yli 50 m 1.(A). Koealan keskipisteen etäisyys maisemarajasta 30-50 m (1 jyrkkä raja, A liukuva raja). Koealan keskipisteen etäisyys maisemarajasta 10-30 m 2.(B). - koealakuvio ei ole yhteneväinen seinämämetsikön kanssa 3. - koealakuvio seinämämetsikössä ja jyrkän rajan synnystä kulunut korkeintaan 5 vuotta. 4. - koealakuvio seinämämetsikössä ja jyrkän rajan synnystä kulunut enemmän kuin 5 vuotta Koealan keskipisteen etäisyys maisemarajasta vähemmän kuin 10 m 5. ( E). - koealan osa ei ole seinämässä 6. - koealan osa seinämässä ja jyrkän rajan synnystä kulu nut korkeintaan 5 vuotta 7. - koealan osa seinämässä ja jyrkän rajan synnystä kulu nut enemmän kuin 5 vuotta. Taulukko 1. Koealan sijainnin koodaus, kun maisemarajan etäi syys on korkeintaan 50 m. Jos useampi kuin yksi maisemaraja haj-koo koealaa, tehdään si jaintikoodaus itsenäisesti kullekin koealakuviolle. Keskipis tekuviota (kuvionumero = 0) tarkastellaan kuitenkin aina suh teessa lähimpään maisemarajaan. Lisärivi Maisemarajan etäisyyden mittaussuunta koealakeskipisteestä mää riteltynä merkitään lisäriville. Suuntakoodaus tehdään vain, jos maisemarajan etäisyys on j< 50 m (perusrivi 0). Suuntakoodit ovat: Keskipisteen Maisemaraja etäisyys Liukuva Jyrkkä 30 - 50 m Koealakuvio 10 - 30 m li seinämä- letsikössä kork. 5 v Se nämäm köss li 5 v B 2 3 4 alle 10 m E 5 6 7 22 Kuva 8. Ilmansuuntien koodit. 5.2. Maahavainnot Maa- (samoin kuin kuviokohtaiset puustomerkinnätkin) tehdään pääosin koealakuvioittain. Tämä on käytäntö aina, jos ohjeissa ei ole muuta sanottu. Koealakuvioittaiset tiedot kuvaavat koko kuviota, jolla koeala tai sen osa sijaitsee, eivätkä pelkästään koealaa. Maaluokan sisällä kuvion minimikoko on Etelä-Suomessa 0,25 ha ja Pohjois-Suomessa 0,50 ha. Kun maaluokkaraja on sel vä, voidaan poikkeava maaluokkakuvio erottaa tätä pienempänä. Tarpeetonta pienten kuvioiden käyttöä tulee välttää. Tästä syystä muutamiin kuvioluokituksiin on lisätty mahdollisuus eri tellä havaintoja myös koealoittain tai koealan osittain, sil loin kun koodaustarve ei yllä koko koealakuviolle. Lisäksi muu tamat tiedot esitetäänkin yksinomaan koealaa tai sen osaa kos kevina. Maahavainnoista tällainen on maaluokkien 4-9 vaikutus sarakkeen 32 kirjainkoodi, joka eritellään vain koealan osit tain. Maaluokka (sar. 31) eritellään kaikilla kuvioilla ja veroluokka (sar. 38) vain metsämaalla. Muuten maahavainnot tehdään metsä-, kitu- ja joutomaata koskevina. Maaluokka (sar. 31; maaluokat 1-9) Perusrivi 1. Metsämaa on puun kasvattamiseen käytettyä tai käytettävissä olevaa maata. Sillä on puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu suotuisimpien puusto-olosuhteiden vallitessa ja gh jekiertoaikaa käytettäessä vähintään 1 m /ha kuorineen eli noin 0,85 m kuoretta. Kuvio, jolla on tehty metsänviljely ja jolla viljelyllä aikaansaatu taimikko in ventointihetkellä näyttää elinkelpoiselta, luetaan aina metsämaaksi . 2. Kitumaa on edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti sel laista kiviperäistä tai kallioista maata, suota, hietikkoa tai laki- tai tunturimaata, jolla puuston kasvu on 0,10 0,99 m /ha kuorineen. Metsämaan ja kitumaan rajatapauk sissa määrittelyä voi helpottaa liitteessä 4 esitetty käy rästö: "Männyn kuoreton kasvu vaitapituuden funktiona". 3. Joutomaa on metsätalouden piiriin kuuluvaa maata, jolla edellä käytettyjen periaatteiden mukaisesti puuston kasvu 23 on alle 0,10 m /ha. Joutomaalla voi kasvaa vain yksit täisiä, kituliaita ja pensastavia puita. Avoluodot ja -tunturit ovat metsätalouden joutomaata. 4. Muu metsätalousmaa sisältää selvät metsätiet (tilapäiset talvitiet ovat ko. kuvion maaluokkaa), metsätalouden py syvät varasto- ja tonttialueet sekä metsäkokonaisuuteen kuuluvat sorakuopat, turpeennostopaikat, riistapellot jne. Kuvatut neljä maaluokkaa muodostavat metsätalousmaan. Osa ki tumaasoista voidaan metsänparannustoimenpiteillä muuttaa metsä maaksi ja osa joutomaasoista metsä- tai kitumaaksi. 5. Maatalousmaa sisältää pellot, laitumet, näiden sisällä olevat joutomaat, tilustiet sekä maatilojen muiden kuin ta louskeskukseen välittömästi liittyvien rakennusten vaatiman maan. Laitumella voi kasvaa harvassa puita, mutta sitä hoidetaan laitumena, se on säännöllisesti karjan käytössä ja yleensä aidattu. 6. Rakennettu maa on asutuskeskusten, tehtaiden, maatilojen talouskeskusten, asuntojen jne. välittömine ympäristöineen vaatima ala. Polttoturvesuot, joille nostotöiden valmis telut on ainakin aloitettu ja suota nostotöiden jälkeen ei ole metsitetty tai se ei ole metsittynyt, kuuluvat tähän luokkaan samoin kuin koneistetut sorakuopat. Puita kasva vasta maasta siihen kuuluvat puistot, hautausmaat ja muut vastaavat alat. 7. Liikenteen, voimalinjojen jne, maa käsittää ko. rakenteen esim. maantie }a rautatie penkereineen ja ojineen ja lento kenttä kiitoratoineen ja puuttomana pidettyine jatkeineen. Sen sijaan esim. rautatiealueeseen kuuluva niitty on maata lousmaata ja taajama-alueilla rakennetun alueen sisässä oleva tie tai voimalinja on rakennettua maata. Vesistön säännöstelyallas, joka on hakattu, mutta ei täytetty ve dellä, kuuluu tähän maaluokkaan, hakkaamaton asianomaiseen maaluokkaan. Linjan leveyden on oltava yli 5 m, jotta linja erotetaan omaksi kuviokseen. 8. Sisävesi (makea vesi). Leveys sm. Työkartoilla 1:20 000 nämä vedet erottuvat sinisinä. Jos tätä tietoa ei ole käy tettävissä, määritellään vesiväylän kummallakin sivulla linja, johon asti vesi estää puuston syntymisen ja väylän leveytenä pidetään näiden linjojen välistä kohtisuoraa etäisyyttä. Viittä metriä kapeammat vedet luetaan ympäröi vään (ympäröiviin) maaluokkaan (maaluokkiin). 9. Merivesi (suolainen vesi). Määrittely kuten maaluokalla 8. Jos joutomaa sijaitsee metsäkokonaisuuden ulkopuolella, mutta maaluokkien 5-7 keskellä tai niihin liittyvänä, sitä ei lueta kuuluvaksi metsätalousmaahan, vaan sen naapurina olevaan maa luokkaan. Sama koskee myös pinta-alaltaan vähäisiä metsäsaa rekkeita maaluokkien 5-7 vaikutuspiirissä. Maaluokkien määrittelyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota. Systemaattisesti ei saa suurentaa eikä pienentää minkään maa- 24 luokan pinta-alaa. Maaluokan lisärivillä rajataan maaluokka alaositteisiin . Osa tavoitteena on kartoittaa äskettäiset eli viimeisen 10-vuotis kauden aikaiset maaluokkien pinta-alasiirtymät. Luokitusta on muutettu kevättalvella 1987. 0. Ei ole kyseessä mikään seuraavista luokista. 1. Metsämaaksi tai muuksi metsätalousmaaksi äskettäin muuttu nut kitu- tai joutomaakuvio taikka äskettäin metsämaaksi muuttunut muun metsätalousmaan kuvio. 2. Kitu- tai joutomaaksi taikka muuksi metsätalousmaaksi äs kettäin muuttunut metsämaa taikka äskettäin kitu- tai jou tomaaksi muuttunut muun metsätalousmaan kuvio. 3. Metsänviljelyn tai nopeahkon luontaisen metsittymisen seu rauksena äskettäin metsätalousmaahan siirtynyt aiemmin maa luokkiin 5-9 kuulunut kuvio. 4. Metsätalousmaahan luettavat joutomaaluodot, -kalliot ja -tunturit, jotka eivät liity metsä- ja kitumaan muodosta maan kokonaisuuteen. 5. Luokkaan luetaan aiemmin maaluokkiin 5-9 kuuluneet kuviot, joilla maaluokkansa mukainen toiminta on lopetettu ja jotka ovat verkkaisen metsittymistapahtuman seurauksena siirty mässä metsätalousmaaksi. Luokan kuviot ovat rajatapauksia . joista osan katsotaan äskettäin muuttuneen metsätalous maaksi ja osan vielä kuuluvan maaluokkiin 5-9. Metsämaahan luettavalla kuviolla kehitysluokka ei saa olla aukea. Esi merkkinä luokan kuvioista ovat metsittyneet tai metsitty mässä olevat entiset maatalousmaat. Pakettipellot ovat maatalousmaata eikä niitä lueta tähän luokkaan kuuluviksi. 6. Maaluokkiin 5-9 luettava kuvio, joka on äskettäin siirtynyt metsätalousmaasta näihin maaluokkiin. 7. Puuta kasvava alue, joka ei kuulu metsätalousmaan piiriin. Luokkaan kuuluvat esim. tienvarren tiheät puustorivit, run saahkosti puuta kasvavat tontit, rantojen kapeat lehtipuu vyöt sekä ne pienet maaluokkien 5-7 keskellä olevat metsä saarekkeet, joita ei voida pitää edes sar. 32 koodeilla 5-7 tarkennettuina metsätalousmaakuvioina . Maaluokkien 4-9 vaikutus metsä-, kitu- ja joutomaahan (sar. 32; maaluokat 1-3) Kiriainkoodi = vaikutus vain koealalla. Luokitus osoittaa, sijaitseeko maaluokkiin 1-3 kuuluva koeala kuvio maaluokkien 4-9 vaikutuspiirissä. Pienet metsätalous maahan luettavat metsäsaarekkeet ja kapeat teiden ja peltojen väliset vyöhykkeet saavat yleensä tämän merkinnän, vaikka kuvi- 25 olla ei selvästi näiden maaluokkien vaikutusta näkyisikään, jos jo kuvion pienuudella tai muodolla on sellaisenaan kielteinen vaikutus kuvion metsätaloudelliseen käyttöön. Sama koskee pie nehköjä saaria. Sen sijaan laajemmilla metsäalueilla samoin kuin niiden ja maaluokkien 4-9 raja-alueilla merkintää käyte tään vain, jos maaluokkien 4-9 vaikutus on kuviolla havaitta vissa. Koealakuvioittaisessa luokituksessa käytetään numero koodeja. Kun maaluokkien 4-9 vaikutus ei yllä koko kuviolle, mutta on todettavissa koealalla, käytetään vaikutuksen merkin tään kirjainkoodeja. 0. Kuvio (koeala) ei ole maaluokkien 4-9 vaikutuspiirissä 4,D. Kuvio (koeala) on muun metsätalousmaan vaikutuspiirissä 5, E. M on maatalousmaan (maaluokka 5) vaikutuspiir . 6, F. " on rakennetun maan (maaluokka 6) " 7, G. " on maaluokkaan 7 kuuluvan kuvion B, H. " on sisäveden (maaluokka 8) " Esimerkkinä suo, jonka ojituksen estää lähijärven vedenpin nan korkeus. 9,1. Kuvio (koeala) on meriveden (maaluokka 9) vaikutuspiirissä. Alaryhmä (sar. 33; maaluokat 1-3) Alaryhmä jakaa metsä-, kitu- ja joutomaat kankaisiin sekä suo tyyppiryhmiin korvet, rämeet, nevat ja letot. Kuvio luetaan suoksi, jos kuviolla mineraalimaata peittävä or gaaninen kerros on turvetta tai jos pintakasvillisuudesta yli 75 % on suokasvillisuutta. Muuten on kyseessä kangas. Käytettävä luokitus on seuraava: 1. Kangas . 2. Korpi voi olla luonnontilainen suo, ojikko, muuttuma tai turvekangas . 3. Räme voi olla kuten edellä. 4. Neva voi olla luontaisesti puuton suo tai sen yhä puutto mana säilynyt ojikko. 5. Letto voi olla kuten neva. Soiden alaryhmiä kuvaavat seuraavat käsikirjat: Leo Heikurainen: Suo-opas (1981) ja Huikari-Muotiala-Wäre: Ojitusopas (1977). Alunperin aukeat, mutta ojitettuina puustopeitteen saaneet nevat ja letot, merkitään alaryhmältään korveksi tai rämeeksi. Metsä- ja suotyyppi (sar. 34; maaluokat 1-3) Perusrivi Metsä- ja suotyyppien esittelyssä käytetyt nimitykset Etelä- Suomi, Pohjanmaa-Kainuu ja Perä-Pohjola tarkoittavat metsäkas villisuusvyöhykkeitä, jotka on esitetty käsikirjassa: Jaakko 26 Lehto: "Käytännön metsätyypit" (s. 20). 1. Lehdot sekä lehtomaiset ja lettosuot (luonnontilaiset, ojikko- ja muuttumasuot) ja lehtoturvekankaat. Lehdot (Lh) ovat vehmaita ja multapohjaisia (multakerros 10-30 cm). Niille on ominaista leveälehtiset lehtosamma leet sekä lajirikas ja kookas ruoho- ja heinäkasvillisuus sekä saniaiset. Niitä on purojen varsilla, rehevillä rin teillä ja erikoisesti kalkkiseuduilla. Lajirunsaus vähenee pohjoiseen mentäessä ja mm. varpujen osuus lisääntyy. Letot, lehtomaiset suot ja lehtoturvekankaat (L) ovat tur vepohjaisia kasvupaikkoja, joiden pintakasvillisuus kä sittää useita saniaisia, ruohoja ja heiniä sekä vaateliaita lehtisammalia (Bryales, Mnium, Scopidium scorpidioides, Campylium stellatum, Drepanocladus intermedius ja Paludella squarossa). Lehtomaisilla soilla puusto on yleensä koo kasta ja kohtalaisesti kasvavaa. Lehtojen metsätyypit Etelä-Suomessa ovat: käenkaali-oravan marjatyyppi (OMat), saniaistyyppi (FT) ja sinivuokko-käen kaalityyppi (HeOT) ; Pohjanmaalla-Kainuussa: kurjenpolvi käenkaali-oravanmarjatyyppi (GOMaT), kurjenpolvi-käenkaali angervotyyppi (GOFiT) ja saniaistyyppi (FT); Peräpohjolas sa: kurjenpolvi-metsäimarretyyppi (GDT), kurjenpolvi-anger votyyppi ( GFiT ) ja saniaistyyppi (FT). Luokan suotyypit ovat: varsinainen lettokorpi (VLK), koi vulettokorpi (KoLK), lehtokorpi (LhK) , varsinainen letto räme (VLR), rahkainen lettoräme ( RLR) , varsinainen letto (VL) ja rimpiletto (RiL). 2. Lehtomaiset kankaat ja ruohoiset suot sekä turvekankaat. Lehtomaiset kankaat (Lmk) ovat ruohoisia, yleensä alavia maita, joiden pinnalla on maatunutta multamaista humusta (paksuus 5-10 cm). Niitä tavataan rehevillä moreenimailla ja myös savimailla. Sammallajisto on runsas, mutta sammal peite harvahko; tavallisten seinäsammalien ohella hiukan lehtosammalia . Runsaasti heiniä ja ruohoja, varvusto re hevää, mutta varsinkin etelässä harvaa. Pensaskerroksessa useita lajeja. Kuusi biologisesti vahvin puulaji. Seka puustot yleisiä. Ruohoiset suot ja turvekankaat (Rh). Ruohoisuutta merkitsee kurjenjalan, järvikortteen ja raatteen tai korpikastikan suhteellinen runsaus, mutta ei muuraimen, metsäkortteen, leväkön tai kihokin esiintyminen. Turvekankailla pintakas villisuus on samantapainen kuin lehtomaisilla kankailla. Lehtomaisten kankaiden metsätyypit Etelä-Suomessa ovat: käenkaali-mustikkatyyppi (OMT) ja talvikkityyppi ( PyT ); Pohjanmaall a-Kainuussa ; kurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyyp pi ( GOMT ); Peräpohjolassa: kurjenpolvi-mustikkatyyppi (GMT). Ruohoisia soita ovat: ruohoinen sarakorpi (RhSK), ruoho- 27 ja heinäkorpi (RhK), ruohoinen sararäme (RhSR), ruohoinen saraneva (RhSN) ja ruohoinen rimpineva (RhRiN). 3. Tuoreet kankaat ja suursaraiset sekä mustikkaiset suot ja turvekankaat. Tuoreilla kankailla (Tuok) on leimaa-antavana heinäisyys, seinäsammaleisuus ja varpuisuus. Niillä on maanpinnassa paksuhko tai toisinaan paksu, vain osittain lahonnut, ki vennäismaasta selvästi erillään oleva humuskerros. Var sinkin korkeahkoilla vedenjakaja-alueilla, erityisesti poh jois-itärinteillä ja laajoilla alueilla Pohjois-Suomessa pitkän aikaa kuusta kasvaneilla tuoreilla kankailla on tai pumus kunttaantua. Mustikka on valtavarpu Etelä-Suomessa ja puolukka Pohjois-Suomessa. Heiniä esiintyy runsaasti paitsi tiheän puuston alla. Kuusi on luontaisesti vahvin puulaji, mutta myös muut puulajit ja sekametsiköt ovat yleisiä. Suursaraiset ja mustikkaiset suot sekä turvekankaat (SS,MI). Suursaraisuus merkitsee erityisesti jouhisaran (C. lasio carpa) tai pullosaran (C. rostrata) kohtalaista runsautta ja reheväkasvuisuutta; sitä ei ole pallosaran (C. globu laris) tai rahkasaran (C. pauciflora) esiintyminen tai har vat, kituliaat suursarat. Mustikkaisuus tarkoittaa mustikan selvää valtaisuutta sen ja puolukan muodostamassa varvus tossa, jonka osuus voi jäädä suhteellisen vähäiseksi sil loin, kun metsäkorte esiintyy vallitsevana. Ryhmän korvet ovat usein runsaspuustoisia. Turvekankailla on pintakas villisuus samantapainen kuin ryhmän kangasmailla. Tuoreiden kankaiden metsätyypit ovat Etelä-Suomessa; mus tikkakatyyppi (MT), joka ei yleensä esiinny kunttaisena; Pohjanmaalla-Kainuussa: puolukka-mustikkatyyppi (VMT), joka kauan kuusta kasvaneena esiintyy veroluokkaa alentavassa määrässä kunttaisena. Mäntyä kasvavana se vastaa normaalia tuoretta kangasta, ja metsälauha-mustikkatyyppi (DeMT); Peräpohjolassa: seinäsammal-mustikkatyyppi (HMT), joka e siintyy usein vahvasti kunttaisena. Tuoreiden kankaiden metsätyyppien osalta on aivan erityi sesti korostettava sitä, että riippuen kunttaantuneisuuden asteesta ne voivat edustaa hyvin erilaista arvioinnin ajan kohdan boniteettia. Varsinkin HMT:n ja myös VMT:n levin neisyysalueella lievästi kunttaantuneilla tuoreen kankaan kuvioilla on käytetty sellaisia metsätyyppien nimityksiä, kuten esim. pMT, joka nykyisten käsitysten mukaan ei ole perusteltua eikä tarpeellista. On myös mahdollista, että kunttaantumattomia mäntyä kasvavia tuoreen kankaan kuvioita on Peräpohjolassa ja varsinkin Lapissa nimitetty EVTiksi. Suursaraisia ja mustikkaisia soita ovat: varsinainen sara korpi (VSK), mustikkakorpi (MK), suurin osa kangaskorpia (KgK), varsinainen sararäme (VSR) ja varsinainen saraneva (VSN). 28 4. Kuivahkot kankaat ja piensaraiset sekä puolukkaiset suot ja turvekankaat. Kuivahkot kankaat (KhK) ovat seinäsammaleisia ja varpuisia ja niillä esiintyy myös jäkäliä. Maanpinnassa on paksuhko, alustastaan selvästi erottuva raakahumuskerros . Puolukka on valtavarpu ja puolukkaseinäsammal muodostaa usein yhtäjak soisen peitteen. Pohjois-Suomessa on variksenmarja valta varpuna puolukan ohella. Avoaloilla on usein heiniä. Luon tainen valtapuu on mänty. Piensaraiset sekä puolukkaiset suot ja turvekankaat (Ps,P). Piensaraisuus merkitsee korvissa ja rämeillä pallosaran (C. globularis) ja rämeillä sekä nevoilla rahkasaran (C. pauci flora), mutasaran (C. limosa), tupasluikan (Trichophorum caespitosum) sekä tupasvillan (Eriophorum vaginatum) ja le väkön (Scheuchzeria palustris) runsaahkoa esiintymistä ja myös yksittäisiä, pienikokoisia suursaroja. Puolukkaisuus merkitsee puolukan selvää valtaisuutta varvustossa ja run sasta suomuuraimen esiintymistä. Turvekankailla on pinta kasvillisuus samantapainen kuin ryhmän kangasmailla. Kuivahkojen kankaiden metsätyypit ovat Etelä-Suomessa: puo lukkatyyppi (VT); Pohjanmaalla-Kainuussa; variksenmarja puolukkatyyppi (EVT); Peräpohjolassa: variksenmarja-mustik katyyppi (EMT). Kuivahkojen kankaiden osalta on syytä ko rostaa sitä, että tähänastisessa käytännössä on EVT:tä e siintynyt myös Peräpohjolassa. On kuitenkin ilmeistä, että osa tähänastisista Peräpohjolan EVT-kuvioista on lähempänä tämän tyyppivyöhykkeen tuoreita kankaita kuin kuivahkoja kankaita ja että pääosa tähänastisista EVT-kuvioista on lä hellä EMT : tä . Piensaraisia ja puolukkaisia soita ovat: puolukkakorpi (PK), pallosarakorpi (PsK), osa kangaskorpia (KgK) , pallo sararäme (PsR), lyhytkorsiräme (LkR), kangasräme (KgR) ja osa korpirämeistä (KR), tupasvillasararäme (TSR), vaivais koivuräme (VkR) ja lyhytkortinen kalvakkaneva (LkKN). Ryhmän soita voi kuulua metsämaan ohella myös kitumaihin ja joutomaihin. 5. Kuivat kankaat ja tupasvillaiset sekä isovarpuiset suot ja turvekankaat. Kuiville kankaille (Kk) on ominaista kanervavaltainen var puisuus, jossa variksenmarjalla, puolukalla ja mustikalla on suureneva osuus pohjoisessa. Jäkälillä on merkittävä osuus ja varsinkin Pohjois-Suomessa ne ovat tasaveroisia sammalen kanssa. Ruohoja ja heiniä erittäin niukasti. Hu muskerros on heikosti lahonnut, helposti levyinä irtoava ja usein hyvin ohut. Tupasvillaiset sekä isovarpuiset suot ja turvekankaat (T,I) Tupasvillaisuus merkitseetupasvilian (Eriophorum vagi natum) runsautta. Sen ohella voi suon märkyydestä riippuen esiintyä runsaasti rahkasaraa (C. pauciflora), tupasluikkaa (Trichophorum caespitosum) tai leväkköä (Scheuchzeria pa- 29 lustris). Isovarpuisuus merkitsee kookkaiden rämevarpujen kuten suopursun, juolukan ja vaiveron (Chamaedaphne calycu lata) runsasta ja rehevää esiintymistä. Turvekankailla on pintakasvillisuus samantapainen kuin ryhmän kangasmailla. Kuivien kankaiden metsätyyppi on Etelä-Suomessa: kanerva tyyppi (CT); Pohjanmaalla-Kainuussa; variksenmarja-kaner vatyyppi (ECT) ja Peräpohjolassa: mustikka-kanerva-jäkälä tyyppi (MCCIT). Viimeksi mainittua on tähänastisessa käy tännössä kutsuttu yleensä varpu-jäkälätyypiksi (ErCIT). Tupasvillaisia ja isovarpuisia soita ovat osa korpirämeistä (KR), varsinainen isovarpuinen räme (VIR), tupasvillaräme (TR) ja lyhytkortinen neva (LkN). 6. Karukkokankaat ja rahkaiset suot sekä turvekankaat. Karukkokankaille (KrK) ovat ominaisia kuivien kankaiden piirteet ja miltei täydellinen vaateliaiden lajien puuttu minen sekä yhtäjaksoinen jäkäläpeite. Ne ovat mahdollisesti syntyneet kuivan kankaan voimakkaassa metsäpalossa ja sel laisena ovat suksessiotyyppejä. Rahkaiset suot ja turvekankaat (R) . Rahkaisuus merkitsee ruskean rahkasammalen (Sphagnum fuscum) yli 75 %:sta peit tävyyttä. Turvekankailla, mikäli ne kuivatuksen jälkeen kuuluvat tähän luokkaan, on jälkiä rahkaisuudesta ja kas villisuus muistuttaa kuivien kankaiden kasvillisuutta. Karukkokankaiden metsätyyppi on kaikissa vyöhykkeissä jäkä lätyyppi (CIT). Rahkaisia soita ovat rahkaräme (RR) ja rahkaneva (RN). 7. Kalliomaat ja hietikot Luokkaan kuuluvat: kalliot ja louhikot (Vr), hietikot (Hkk) ja Peräpohjolassa hiekkalaikkuiset jäkälänummet (Klp eli kuolpuna) sekä ne merestä kohonneet vesijättömaat, jotka eivät ole suota. Ryhmästä vain kalliot ja louhikot (Vrl ) voivat kuulua metsämaahan ja tällöin niiden on aina oltava veroluokan IV maata. 8. Lakimetsät ja tunturit Luokkaan kuuluvat kitumaahan ja joutomaahan luettavat vaa rojen lakimetsät (Lkm), tunturin havupuuvyöhyke (Tuh), tun turin koivuvyöhyke (Tuko) ja avotunturi (Tua), jotka kaikki ovat kankaita maaluokituksessa, vaikka niissä olisi suo laikkuja . Lisärivi Lisärivillä erotetaan talvikkityypin kankaat muista lehtomai- 30 sista kankaista sekä eritellään lisämääreet soilla. Merkintöjä 2-5 käytetään, jos lisämääreillä on vaikutusta suon metsänkas vatuskelpoisuuteen. 0. Muut kuin talvikkityypin kankaat sekä suot, joilla ei tar vita lisämääreitä 2-5. Kankaat 1. Talvikkityypin kankaat. Yleensä savimaita. (Näillä alenta maton veroluokka on IB) . Suot 2. Tulvaisuus . Suokuvio osan vuotta säännöllisesti tulvaveden peitossa . 3. Rimpisyys . 4. Siniheinäisvvs ■ Liittyy usein rimpisyyteen, jolloin koodil la 3 on prioriteetti. 5. Rahkamättäisvvs ■ Merkitsee ruskean rahkasammaleen erias teista alle 75 % peittävyyttä. Rahkasammalpeitteellä mer kitystä kuvion metsityskelpoisuuteen. 6. Ohutturoeisuus . Turvekerroksen paksuus alle 30 cm. Maalaji (sar. 35; maaluokat 1-3) Maalaji ilmoitetaan koealakuviokohtaisena havaintona. Maalajilla tarkoitetaan maan, metsässä yleensä kangashumuksen tai turpeen, pinnasta lukien 30 cm:n syvyydessä vallitsevaa maalajia. Maalajikoodit ovat 0. Orgaaninen kerros keskimäärin yli 30 cm:ä paksu, yleensä aina turvetta . 1. Kallio : irtaimen maakerroksen - orgaaninen + kivennäismaa - paksuus alle 30 cm. 2. Kivikkoi lohkareiden (>2O cm) ja kivien (2-20 cm) muodos tama, vähintään 30 cm paksu kerros maan pinnalla. Kivikko on voinut syntyä esim. kalliosta rapautumalla - tunturien rakat - tai moreenista routimalla - notkojen ja soiden reu nojen kivikot - tai veden vaikutuksesta - rantakivikot. 3. Moreenit sisältävät sekaisin kaikkia raekokoja sorasta sa veen ja ovat yleensä kivisiä. Kivien murtopinnat ovat hienon aineksen likaamia, ja kivet ovat teräväsärmäisiä . Karkean moreenin vedenläpäisykyky on hyvä eikä se yleensä roudi. Hieno*moreeni läpäisee heikosti vettä ja routii voimakkaasti . 4. Lajittuneita maalajeja ovat sora, hiekka, hieta, hiesu ja savi. Vallitseva pyöreähkö raekoko vaihtelee: soran rae koko 2-20 mm; saven alle 0,002 mm. 31 Ojitustilanne ja -ehdotus (sar. 36; maaluokat 1-3) Perusrivi: Ojitustilanne; liite 22 Kirjainkoodi = muu kuin metsäojitus. Metsäojituksella on pyritty parantamaan kuvion vesitaloutta puuston kasvun kannalta. Metsäojitukset merkitään numerokoo dein. Muut kuin metsäojitukset merkitään kirjaimin. Suolla ojitus eritellään aina, kun kuviolla on ojitustoimenpiteitä havaitta vissa, mutta kankaalla muu kuin metsäojitus rekisteröidään vain, jos ojituksella on ollut vaikutusta puuston kasvun kan nalta tai ojitus kattaa koko kuvion. Kankailla tieojia, pel tojen niskaojia ja kuviolla kulkevia yksittäisiä valtaojia ei pidetä ojituksina, jos niillä ei ole merkitystä puuston kasvun kannalta. Koodiselityksiä on tarkennettu kevättalvella 1987. Ei ojitusta (0). Koko kuvion kattava kankaalla ja ojituksella ei ole ollut O,M. Ojittamaton kangas. i muu kuin metsäojitus la l vaikutusta puuston kasvun kannalta (M). I,A. Ojitettu kangas. Metsäojitus (1). Muu ojitus, joka on vaikuttanut puuston kasvuolosuhteisiin (A) . 2,8. Luonnontilainen suo. Ojittamaton suo (2). Muu suo-ojitus 3a ojituksella eT ole ollut vaikutusta puuston kasvuolo suhteisiin (B) . Ojikko, muuttuma ja turvekangas. Metsäojitus (numero). Muu ojitus (kirjain). 3,C. Ojikko on ojitettu suo, jossa ojituksen vaikutus ei ole havaittavissa pintakasvillisuudessa eikä sanottavasti puustossakaan. Ojikko voi olla metsä-, kitu- tai jouto maata. Luokkaan kuuluvat myös sellaiset ojitetut alueet, joille ojien tukkeutuminen on palauttanut tai palautta massa ojittamattoman suon vesitalouden. 4,D. Muuttuma on aina metsämaata. Se on ojitettu suo, jossa ojituksen vaikutus on selvä, mutta pintakasvillisuutta leimaa alkuperäinen suotyyppi. Puusto on toipumassa, mutta se ei ole yleensä vielä sulkeutunut. 5, E. Turvekangas on aina metsämaata. Se on ojitettu suo, jossa pintakasvillisuus muistuttaa jotakin kankaan metsätyyppiä ja jossa kasvupaikan vesitalous ei ole esteenä puuston sulkeutumiselle . Kuivatusasteeltaan turvekangasta tai muuttumaa vastaavat kitu tai joutomaasuot luokitellaan ojikoiksi. Näissä tapauksissa vä häravinteisuus estää kuvion luokittelun metsämaaksi. Ojitettujen soiden luokituksessa on otettava huomioon, että Pohjois-Suomessa pintakasvillisuuden monet suokasvilajit esiin tyvät muuttumilla ja turvekankailla samalla tavalla kuin suola- 32 jeja on näissä ilmasto-oloissa myös kankailla. Lisärivi: Ojitusehdotus Kirjainkoodi = pieni virheellisesti metsäojituksena ojitettu kuvio, ]oka liittyy laajempaan suo-ojituskokonaisuuteen. Ojitusehdotuksella selvitetään ojitustoimenpiteiden tarve sekä ravinteisuudeltaan metsänkasvatuskelvottomilla tai teknisesti ojituskelvottomilla soilla tai suonosilla tehdyt metsäoji tukset. Jos virheelliseksi katsottava metsäojitustoimenpide koskee laajempaan suo-ojituskokonaisuuteen liittyvää pientä osakuviota koealan ympäristössä, käytetään kirjainkoodeja D-F. Muuten ovat käytössä numerokoodit. Koodiselityksiä tarkennettu kevättalvella 1987. 0. Ei ehdoteta ojitustoimenpiteitä eikä ole kyse metsäojituk sesta, joka on tehty metsän kasvatuskelpoisuudeltaan liian alhaiselle tai teknisesti ojituskelvottomalle suolle. 1. Uudisojitus. Ensikertainen metsäojitus soistuneella kan kaalla tai suolla. 2. Täydenny so ji tus ja mahdollisesti samanaikaisesti suoritet tava ojien kunnostaminen halutun kuivatusvaikutuksen ai kaansaamiseksi metsäojituksen kohteena olleella kankaalla tai suolla. Täydelliset uusintaojitukset luetaan tähän luokkaan. 3. Ojien kunnostaminen halutun kuivatusvaikutuksen aikaansaa miseksi metsäojituksen kohteena olleella kankaalla tai suolla . 4,D. Metsäojituksen kohteena olleen suokuvion metsänkasvatus kelpoisuus on niin alhainen, että ojien kunnostusta tai täydennysojitusta ei kuviolle saa ehdottaa ja ojien tuk keutuminen on palauttamassa tai palauttanut suon alkupe räiset vesitalousolosuhteet tai ojitus on alunalkaen ollut liian harva. 5,E. Metsäojituksen kohteena olleen suokuvion ojaverkosto on riittävä ja toimiva, mutta kuvion metsänkasvatuskelpoisuus on niin alhainen, että metsänkasvatusta ajatellen tehtyä ojitusta ei voida pitää perusteltuna. 6,F. Suon alavan sijainnin tai tasaisuuden vuoksi metsäojituk sena tehty ojaverkosto ei kykene johtamaan vesiä suolta, joten on ojitettu teknisesti ojituskelvoton suo. Järven laskua ei saa ajatella apukeinona veden virtaavuuden pa rantamiseksi . Soiden metsänkasvatuskelpoisuuden määrittelyssä noudatetaan oh jeita, jotka metsähallitus on antanut metsänparannusvaroin suo ritettavien metsäojituksen kohteiden valinnasta (Tapion Tasku kirja; 19. painos, s. 235). Ohjeita noudatetaan sekä suon uu disojitusta että ojien kunnostusta ja/tai täydennysojitusta eh dotettaessa. Ohjeet on liitteessä 5.2 "Soiden metsänkasvatus- 33 kelpoisuuden määrittäminen" muutettu inventoinnissa käytettä välle koodikielelle. Taulukossa on ilmoitettu, kuinka suuri kasvukauden tehoisan lämpötilan summan vähintään on oltava, jotta kyseinen suokuvio olisi metsänkasvatuskelpoinen. Taulu kossa on esitetty myös ne suotyypit, jotka eivät ole metsänkas vatuskelpoisia missään osassa maata. Liitteessä 5.1 on annettu suotyyppien nimiluettelo. Vuosittainen liite 5.3 "Soiden met sänkasvatuskelpoisuuden kriteerit kasvupaikan korkeuden funkti ona v. 19XX" antaa maastokäyttöön sopivassa muodossa perusteet suokuvioiden metsänkasvatuskelpoisuuden määrittämiseksi. Tehdyt maanparannustoimenpiteet (sar. 37; maaluokat 1-3) Perusrivi: Maanparannustoimenpiteen laatu 0. Ei maanparannustoimenpiteitä. 1. Ojitus. Ensikertainen metsäojitus. 2. Täydennysojitus. Aiemman metsäojitusalueen uusintaojitus, johon voi liittyä vanhojen ojien kunnostustöitä. 3. Ojien kunnostus. 4. Raskas muokkaus (auraus). 5. - " - , joka maanpinnan rikkoutumisen li säksi on vetisellä maalla selvästi parantanut kuvion vesi taloutta uudistamisvaiheessa. 6. Kevyt koneellinen muokkaus (äestys ja laikutus). 7. Mätästys . 8. Kulotus, johon on liittynyt maanpinnan koneellinen val mistus (auraus, äestys, laikutus). 9. Kulotus . Sarakkeelle voidaan rekisteröidä vain yksi toimenpide. Ensisi jaisia ovat viimeisen 10 vuoden aikana tehdyt toimenpiteet. Kun näitä on useampia, on perusrivin toimenpidekoodeilla 4-9 etusija ojituskoodeihin nähden. Lisärivi: Maanparannustoimenpiteiden suoritusajankohta Kun rekisteröityjä maanparannustoimenpiteitä ei ole, jää lisä rivi tyhjäksi. Toimenpiteiden suoritusajankohta luokitellaan kalenterivuosina seuraavasti: 0. Arviointivuosi 1. Arviointivuotta edeltänyt vuosi 2. " edeltäneet vuodet 2-5 3. " " " 6-10 4. Toimenpiteen suorittamisesta kulunut 11-30 vuotta. Kun kulotukseen liittyy maanpinnan valmistus (perusrivin koodi 8), määrää kulotus toimenpiteen suoritusajankohdan. Kun toimenpiteestä on kulunut yli 10 vuotta (koodi 4), rekiste röidään mahdollisina tehtyinä toimenpiteinä (perusrivin koodit 4-9) . Näiden toimenpiteiden suoritusajankohtaa seurataan 30 vuotta taaksepäin siltä osin kuin se on mahdollista. Kevyttä muok kausta samoin kuin laikutusta ei näin pitkälle voitane jäi- 34 jittää. Veroluokka (sar. 38; maaluokka 1) Perusrivi: Veroluokkakoodit ovat: 0. I A, lehto ja lehtomainen kangas talvikkityyppiä lukuunot tamatta. 1. I B, tuore kangas ja talvikkityypin maa. 2. 11, kuivahko kangas ja kunttaantunut puolukka-mustikkatyy pin maa. 3. 111, kuiva ja karukkokangas, kunttaantunut paksusammaltyy pin maa ja metsämaan korpi. 4. IV, metsämaan räme. Kallioperäinen tai poikkeuksellisen kivinen metsämaa, tuulille altista, aavaa selkävettä vastassa olevalla ranta-alueella tai vaaramailla olevalla toistuvalla lumituhoalueella sijaitseva metsämaa, sellainen soistunut tai veden vaivaama taikka metsä palon voimakkaasti polttama tai muu metsämaa, jonka puuntuotto kyky on olennaisesti pienempi kuin saman kasvupaikkatyypin nor maalitilan tuottokyky, määritetään siihen veroluokkaan, jota se puuntuottokyvyltään vastaa. Jos kuvion puuntuottokyky ei vastaa edes veroluokan IV tuottokykyä, on kuvio jo maaluokkana luet tava kitu- tai joutomaahan. Inventoinnissa veroluokka määritetään kasvupaikan nykytilan mu kaan. Huomioon ei oteta esimerkiksi metsänparannustoiminnan edistämiseksi ojitetuille soille myönnettäviä määräaikaisia ve rotukseen liittyviä etuisuuksia. Soita veroluokitettaessa edel lytetään, että - turvekankailla veroluokitus vastaa kankaiden veroluokitusta . Tällöin on huomattava, että kasvupaikkatyyppien 3 korvet muuttuvat yleensä mustikkaturvekankaiksi kuuluen ilman alen tavia tekijöitä veroluokkaan 18, mutta saman kasvupaikkatyy pin rämeet muuttuvat puolukkaturvekankaiksi ja ilman alenta via tekijöitä veroluokan II maiksi muuttuman veroluokka on yleensä korkeampi kuin vastaavan o jikon tai luonnontilaisen suon veroluokka, mutta alempi kuin vastaavan kasvupaikkatyypin kankaan alentamaton veroluokka - luonnontilassa tai ojikkovaiheessa olevilla korvilla ja rä meillä ei tarvitse pitäytyä edellä annetussa koodausluokituk sessa, jos kuvion puuntuottokyky edellyttää korkeampaa (kor vissa myös alempaa) veroluokkaa. Lisärivi: Veroluokan tarkennus Jos veroluokkaa on muutettu siitä, mikä sen kasvupaikkaluoki tuksen tai soilla osaksi myös alaryhmän perusteella tulisi olla, tarkennetaan tehdyt poikkeamat seuraavaa luokitusta käyt täen . 0. Muuttamista ei ole tapahtunut. 35 1. Alentamisen pääsyy on yleensä kasvupaikan kivisyys. Kankaat, luetaan luokkaan, jos niillä alentamisen pääsyynä on mikä tahansa muu maaperätekijä kuin soistuneisuus tai kunttai suus. 2. Alentamisen pääsyy on kankailla soistuneisuus. Turvekan kailla sillä saavutettavissa olevaa ja korvessa veroluokan 111 puunkasvua alhaisempi kasvu, jonka pääsyy on muu maape rätekijä kuin kivisyys tai kunttaisuus. 3. Alennuksen pääsyy on kunttaisuus. Esiintyy vain kasvupaik katyypillä 3. 4. Alentamisen syy on kasvupaikan sijainti veden rantaan tai merenpinnan tasoon nähden. 5. Luonnontilaiseksi tai ojikoksi merkityssä korvessa vero luokka on IA - II tai vastaavalla rämeellä veroluokka on IA - 111. 6. Muuttumaksi merkityllä suolla veroluokka on sama kuin ku vion kasvupaikkatyyppiä vastaavan kankaan normaali vero luokka . 36 5.3. Puusto Puustoon liittyvät merkinnät tehdään pääosin koealakuvioittain. Koealan osittain tehdään vain jäkälähavainnot (sar. 69). Poh japinta-alahavainnot (sar. 39-44) tehdään relaskooppikoea loilta, joista yleensä yksi on mittauksen kohteena oleva koe ala . Vallitseva puulaji (sar. 52), tehdyt toimenpiteet (sar. 64-65) ja epifyyttijäkälät (sar. 69) rekisteröidään metsä- ja kitu maalta. Muuten rajoitetaan havainnointi metsämaalle. Mitatut pohjapinta-alahavainnot (sar. 39-44; maaluokka 1) Perusrivi Pohjapinta-alalla tarkoitetaan elävän puuston pohjapinta-alaa ja pohjapinta-alahavainnot tehdään yleensä kolmena relaskooppi havaintona. Jos koeala jakaantuu useammaksi koealan osaksi kolme pohjapinta-alahavaintoa on tehtävä jokaisen metsämaahan kuuluvan koealan osan edustamalta kuviolta. Pohjapinta-alaha vainnot pyritään ensisijaisesti tekemään täysympyröiltä, jotka mahtuvat kokonaan edustamalleen kuviolle. Ensisijaiset pohjapinta-alan havaintopisteet ovat koealan kes kipiste ja mittauslinjalla pisteet 20 m ennen ja jälkeen koe alan keskipistettä. Jos näin ei saada riittävästi ehdot täyt täviä havaintoja, ovat toissijaisia havaintokohtia koealan kes kipisteen kautta kulkevalla, mittauslinjaa vastaan kohtisuo rassa olevalla linjalla pisteet, jotka ovat 20 m etäisyydellä koealan keskipisteestä. Näistä ensisijainen on lohkolinjalta ulospäin (länteen tai pohjoiseen) sijaitseva havaintopiste (vrt. kuva 9). Jos näinkään ei saada ehdot täyttäviä havaintoja riittävästi, määrittää ryhmänjohtaja kelvolliset havaintopis teet mahdollisimman läheltä mainittuja "sidottuja" pisteitä. Tarvittaessa voidaan havainnot tehdä myös puoliympyrältä (, jolloin relaskooppitekijää 2 käytettäessä pohjapinta-ala =4 x luettujen puiden lukumäärä). Mitatut pohjapinta-alahavainnot merkitään kenttiin 39-40, 41-42 ja 43-44. Lisärivi Pohjapinta-alahavaintojen merkintäjärjestystä ei ole määrätty. Lisärivin sarakkeilla 40, 42 ja 44 ilmoitetaan havaintopisteen sijainti koealan keskipisteen suhteen. K. Täysympyrahavainto keskipisteestä P. Havainto 20 m keskipisteestä pohjoiseen I. " " itään E. " " " etelään L. " " " länteen M. Muu havaintopiste tai havainto tehty puoliympyrältä. 37 Koealakuvion pohjapinta-ala (sar. 45-46; maaluokka 1) Koealakuvion pohjapinta-ala on yleensä tehtyjen kolmen pohja pinta-alahavainnon keskiarvo. Jos näin saatu keskiarvotulos kuitenkin antaa suuruusluokaltaan virheellisen kuvan metsikön pohjapinta-alasta, tulee ryhmänjohtajan määrittää sarakkeelle oikeata suuruusluokkaa edustava tulos. Sarakkeille 39-44 mer kittyjä mitattuja arvoja ei kuitenkaan muuteta. Runkoluku (sar. 47-48? maaluokka 1) Runkoluku merkitään vain taimikkokehitysluokkiin 2-3 ja se kuvaa vallitsevan jakson taimilukua koealakuviolla. Taimien lukumäärän arvioimiseksi lasketaan taimet kolmelta havaintoym pyrältä. Ympyrän ala on 16,67 m (säde 2,30 m) ja havaintoym pyröiden alojen summa 50 m . Havaintoympyröiden keskipisteet ovat samat kuin pohjapinta-alamittausten havaintopisteet (kuva 9). Kun edellä kuvatulla tavalla ei saada suuruusluokaltaan oikeata kuvaa taimien lukumäärästä tai puulajisuhteista, tulee ryhmänjohtajan määrittää muuta tietä oikeata suuruusluokkaa olevat tulokset. Kuva 9. Runkoluvun laskennassa käytettävien koealojen sijainti. 38 Perusr i vi: Taimien kokonaislukumäärä Kenttään merkitään taimien kokonaislukumäärä (mittayksikkönä 1000 kpl/ha) tasaavaa luokitusta käyttäen. Lukumäärään ei lu eta taimia, jotka ovat niin lyhyitä, että niillä ei ole mitään vaikutusta taimikon kasvuun tai laadulliseen kehitykseen. Kun taimien lukumäärä on 100 000 tai enemmän, tulee kenttään mer kintä 99. Lisärivi: Kehityskelpoisten taimien lukumäärä Kenttään merkitään kehityskelpoisten taimien lukumäärä (mitta yksikkönä 100 kpl/ha) tasaavaa luokitusta käyttäen. Liitteen 6 ohjeita soveltaen määritetään, mitkä taimet ovat kokonsa, puu lajinsa ja sijaintinsa puolesta kasvatettavissa kuviolla käyt töpuun mittoihin. Näitä taimia pidetään ensisijaisesti kehitet tävinä. Kehityskelpoisina pidetään näiden lisäksi varataimia, jotka ensisijaisen taimen tuhoutuessa voivat sen kohtuudella korvata. Varataimien tulee kokonsa, syntytapansa ja puulajinsa puolesta olla sellaisia, että metsikön kasvatus niistä ei oleellisesti alentaisi metsikön laatua. Jos kehityskelpoisia taimia on kuviolla yli 6 000 kpl/ha, mer kitään lomakkeelle arvo 60. Puujaksot (sar. 49; maaluokka 1) Puujaksoluokituksessa erotellaan yleensä vallitseva jakso, ylispuusto ja alikasvos. Inventoinnissa puujaksoksi luetaan poikkeuksellisesti myös verhopuusto. Puujaksot erotellaan vain metsämaalla. Puujaksojen erottelua on täsmennetty kevättal vella 1987. Inventoinnissa on samassa metsikössä mahdollista kuvata 2 puu jaksoa. Jos metsikössä on 3 jaksoa, on kuvattavaksi valittava 2 metsikön kehityksen kannalta tärkeintä jaksoa. Vallitseva on se puujakso, jota silmällä pitäen metsikköä ensi sijaisesti käsitellään. Jos se muodostuu useammasta kuin yh destä puulajista, kiinnitetään päähuomio metsikön kehittämisen kannalta tärkeimpään lajiin. Kun kaksijaksoisessa metsikössä alempana jaksona on kasvupaikalle sopivan puulajin riittävän tiheä ja elinvoimainen taimikko, pidetään sitä vallitsevana jaksona, jos ylempi jakso on joko - jo uudistamistehtävänsä tehnyt siemen- tai suojuspuusto - verhopuusto - uudistuskypsä tai vajaatuottoinen puusto, joka - vaatii kiireellistä hakkuuta - eikä ole niin tiheä, että sen hakkuussa alikasvos toden näköisesti tuhoutuu. tai lehtipuusto, jolla ei ole edellytyksiä kehittyä tukki puustoksi ja alemman jakson pääpuulaji on kuusi. Muissa tapauksissa ylempi jakso on pääsääntöisesti vallitseva jakso alemman taimikkojakson laadusta riippumatta. Ylispuusto erotetaan vain silloin, kun se on selvästi erottuva ja kun se olisi otettava huomioon metsikön käsittelyssä. Li- 39 saksi havupuuylispuuston tulisi yleensä olla vähintään 40 vuotta vallitsevaa jaksoa vanhempi. Tämä ikäerovaade ei havu puustonkaan kohdalla ole ehdoton ja lehtipuustolta sitä ei edellytetä lainkaan. Ylispuustoksi luettavan puuston tulee kooltaan kuitenkin vastata vähintään nuorta kasvatusmetsää. E tenkin Pohjois-Suomessa ylispuuston poisto voi taloudellisista syistä siirtyä ensiharvennuksen yhteyteen. Tämä ei kuitenkaan vaikuta ylispuujakson määrittelyyn. Verhopuusto on lehtipuustoa, joka on hakattu verhopuuasentoon. Verhopuuston tarkoituksena on suojata hallalta kuviolla jo olevaa taikka sille keinollisesti tai luontaisesti hankittavaa kuusen taimikkoa. Käyttökelpoinen alikasvos erotetaan vain, jos siitä on saata vissa kuviolle kehityskelpoinen metsikkö. Tavoite edellyttää, että alikasvostaimien lukumäärän on ylitettävä liitteen 6 edel lytyksin laskettu täydennysvälin alaraja. Alikasvoksen on y leensä oltava pysyvää taimiainesta ja vallitsevassa jaksossa ei saa olla puuta niin paljon, että suoritettava hakkuu todennä köisesti tuhoaa alikasvoksen. Jos uudistusalalle merkitään ali kasvos, joka on kasvupaikalle sopivaa puulajia, se voi kuulua vain tähän luokkaan. Uudistusalalla luokan alikasvos merkitsee taimettumisvaihetta, jota ei vielä voida lukea taimistoksi. Taimettumiskelpoisuutta osoittava vaihtuva taimiaines erote taan, jos kuviolla on liitteen 6 periaattein riittävä määrä kasvupaikalle soveltuvan puulajin vaihtuvaa taimiainesta, mutta metsikön liiallisen tiheyden vuoksi vaihtuva taimiaines ei ky kene kehittymään alikasvokseksi . Uudistusalalle merkitty ali kasvos ei voi kuulua tähän luokkaan. Kehityskelvoton alikasvos erotetaan, jos se on vähintään 40 vuotta nuorempi kuin vallitseva jakso tai lehtipuusto vallitse vana jaksona on vähintään nuorta kasvatusmetsää ja taimien lu kumäärä liitteen 6 periaatteita soveltaen ylittää täydennys välin alarajan, mutta alikasvoksesta ei ole saatavissa kehitys kelpoista taimikkoa. Esimerkkejä kehityskelvottomista alikas voksista ovat kuusialikasvos kuivalla kankaalla, yleensä hies koivualikasvos kankaalla ja metsikön liiallisen tiheyden vuoksi hakkuussa todennäköisesti tuhoutuva alikasvos. Kehityskelvoton alikasvos voi esiintyä myös uudistusalalla. Jos riittävän tiheiden puujaksojen ikäero ylittää 40 vuotta tai ylempänä jaksona oleva puusto on vähintään nuorta kasvatus metsää ja jos metsikön kuutiomäärän arvioiminen pohjapinta-alan ja keskipituuden perusteella edellyttää jaksojen erottamista, erotetaan ne yleensä myös inventoinnin luokituksessa. 40 vuoden ikäluokkaeroa ei havupuustollakaan ehdottomasti vaadita. Erityisesti ikäero voi olla pienempi, jos puujaksot ovat eri puulajia. Puujaksoluokitus on seuraava: 0. Yksi jaksoinen; ei verhopuusto. Yksijaksoisena pidetään myös aukeaa alaa. 1. Yksi jaksoinen; verhopuusto, jonka alla ei vielä ole luon taista tai viljeltyä kuusen taimikkoa. 40 2. Vallitseva jakso ja ylispuusto 3. Vallitseva jakso ja verhopuusto 4. " " " käyttökelpoinen alikasvos 5. " " " taimettumiskelpoisuutta osoittava vaih tuva taimiaines. 6. " " " kehityskelvoton alikasvos. Kehitysluokittain puujaksot voivat esiintyä seuraavasti: Keh i ty s 1 uoka t Ylispuusto 2-4 Kehityskelpoinen alikasvos 0-1 ja 5-7 Vaihtuva taimiaines 4-6 Kehityskelvoton alikasvos 0-1 ja 4-7 Perustamistapa (sar. 50; maaluokka 1) Perustamistapa jaottelee metsiköt luontaisesti syntyneisiin ja viljeltyihin. Viljelymetsät jaetaan edelleen viijelymetsikköinä onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin. Kuvio tulkitaan viljellyksi, jos sen viijelymateriaalin sijoit telun ja määrän puolesta, mikä kuviolla on käytetty, olisi mah dollista saada metsikköön viijelytaimia niin paljon, että ku vion puuston kehityksen ennakointi voitaisiin perustaa viljely metsikön kehityssarjoihin. Viljelty metsikkö on viijelymetsik könä onnistunut, jos kuvio on metsikön laadun puolesta kehitys kelpoinen ja kuviolla on viijelytaimia niin paljon, että ne ai nakin hoitotoimenpiteen jälkeen muodostavat metsikön puuston keskeisen osan. Muussa tapauksessa viljelty kuvio on viljely metsikkönä epäonnistunut. Esimerkkinä todettakoon, että viljel lyllä kuviolla voi metsikön laatu luonnontaimien ansiosta olla hyvä, vaikka kuvio viijelymetsikkönä olisikin epäonnistunut. Perustamistavan luokittelussa metsätalousmaa on vanhaa , jos se on ollut metsätalousmaana viimeiset 30 vuotta. Muuten on kyse uudesta metsätalousmaasta. 1. Luontaisesti syntynyt metsikkö tai aukea ala vanhalla met sätalousmaalla. Kuviota ei ole viljelty. 2. Kuvio viljelty, mutta viijelymetsikkönä epäonnistunut van halla metsätalousmaalla. 3. Kuvio viljelty, ja viijelymetsikkönä onnistunut vanhalla metsätalousmaalla . 4. Kuten koodi 3, mutta vasta toistetun täysviljelyn tuloksena kuvio on viijelymetsikkönä onnistunut. 5. Luontaisesti syntynyt metsikkö uudella metsätalousmaalla. Kuviota ei ole viljelty. 6. Uuden metsätalousmaan viljelty kuvio, joka on viljelymet sikkönä epäonnistunut. Kuvio, jolla on tehty metsänviljely luetaan aina metsätalousmaaksi. 41 7. Uuden metsätalousmaan viljelty kuvio, joka on viljelymet sikkönä onnistunut. 8. Kuten koodi 7, mutta vasta toistetun täysviljelyn tuloksena kuvio on viijelymetsikkönä onnistunut. Kehitysluokka (sar. 51; maaluokka 1) Kehitysluokkakoodit ovat 0. Aukea uudistusala on täysin puuton, sillä voi olla raivat tavaa puustoa tai jokin yksittäinen jättöpuu. Vallitsevaa puulajia ja ikäluokkaa ei aukealla uudistusalalla määritel lä. Aukealla viljeltävälläkin uudistusalalla voi esiintyä muutaman aarin luontaisia taimituppaita. 1. Siemenpuumetsikössä on jäljellä harva ja verrattain järeä siemen- tai jättöpuusto, jonka pohjapinta-alan yläraja on Etelä-Suomessa 4 m /ha ja Pohjois-Suomessa 2 m /ha. Siemen tai jättöpuusto määräävät metsikön pääpuulajin ja iän. 2. Pieni taimikko, jossa taimikon vallitsevan puulajin valta pituus on alle 1,3 m. Arviointivuonna viljelty ala kuuluu tähän luokkaan. 3. Varttunut taimikko. Taimikon vallitsevan puulajin valtapi tuus on yli 1,3 m. Riukuvaiheen rajalla kasvatusmetsikköön vallitsevan jakson puista pääosalla rinnankorkeusläpimitta on alle Bcm ja suurimmilla puilla noin 10 cm. Vallitsevan jakson ikä on Etelä-Suomessa enintään 50 v ja Pohjois-Suo messa 120 v. 4. Nuori kasvatusmetsikkö on nuorenpuoleinen, harvennushakkuu vaiheessa. Kertymä on pääosaksi pinotavaraa. Ikä on vä hintään 11 v ja enintään 120 v Etelä-Suomessa sekä 200 v Pohjois-Suomessa. 5. Varttunut kasvatusmetsikkö on edellistä vanhempi ja järe ämpi. Luokalle ovat ominaisia jo selvästi tukkipuukokoiset rungot, joita yleensä on mukana kertymässäkin. Toisaalta on metsiköitä, joilla ei ainakaan nykypuusto kehity koskaan tukkipuukokoon. Näillä kehitysluokka määräytyy lähinnä iän perusteella. Toteutetut hakkuut ovat usein väljennysten luontoisia. Ikä on vähintään 31 v ja enintään Etelä-Suo messa 140 v sekä Pohjois-Suomessa 200 v. 6. Uudistuskypsä metsikkö on puustoltaan niin vanha ja/tai järeä, että metsikön käsittelyn tavoitteena on kasvatetun puun korjuu ja uuden metsikön perustaminen, mutta uudista miseen tähtäävää hakkuuta ei vielä ole aloitettu. Kaista lehakkuualueiden puustoiset kaistaleet luetaan uudistuskyp säksi metsiköksi. Yleisohje on, että luokkaan kuuluvissa ikä saa maan eteläisimmässä osassa olla enintään 140 vuotta sekä pohjoisimmassa osassa 250 vuotta. Näistä arvoista poikkeavat vuosittaiset yli-ikäisyysrajat samoin kuin muut yli-ikäisyyden määrittelyssä sallitut poikkeamat on annettu liitteessä 7 "Metsikön yli-ikäisyys" . Metsikön laatu yli- 42 ikäisissä metsiköissä on vajaatuottoinen ja laadun alene misen syy yli-ikäisyys. Luontaisesti syntyneissä kehityskelpoisissa metsiköissä uu distuskypsyyden saavuttaneen metsikön iän alarajan suuruus luokka vuosissa on: Edellä olevassa asetelmassa olevat iänkohdat ilmoittavat samalla ohjekiertoajat, joiden avulla määritellään kuvion kuuluminen metsämaahan (vrt. sivu 22). Uudistuskypsyyteen vaikuttaa myös puuston järeys. Asetelman ohjekiertoaikoja vastaavat pohjapinta-alalla punnitut kes kiläpimitat ovat: Lapissa ja Koillis-Suomessa on Kainuun ja Pohjois-Pohjan maan keskiläpimitoista vähennettävä 1 cm. Kuivalla kan kaalla on kuitenkin männylle käytettävä keskiläpimitta sama näillä kahdella alueella. Järeyden ylittäessä selvästi em. keskiläpimitat voidaan metsikkö uudistaa enintään 10 vuotta ohjekiertoaikaa nuo rempana. 7. Suojuspuumetsikössä on puuston tiheyden ja rakenteen puo lesta taimettuminen mahdollista. Tiheys voi kuitenkin olla niin suuri, että taimien kehittyminen edellyttää puuston osittaista hakkuuta ennen taimikon lopullista vapautta mista. Puut ovat suojuspuumetsikössä suojuspuuasennossa. Tämä asento syntyy yleensä hakkuun tuloksena. Suojuspuu metsikkö voi edellyttää keinollista uudistamista ja tämä vaikuttaa siihen, pidetäänkö metsikköä kehityskelpoisena Kankaan L kasvupaikkatyyppi Kuiva mä Kuivahko mä Tuore Lehtomainen mä ku ko ku ko Itelä-Suomi >aitsi Pohjanmaa 120 90 80 90 70 80 60 :telä- ja Keski- ■ohjanmaa 120 95 85 95 70 85 70 Jainuu ja Pohjois- ■ohjanmaa 130 110 100 100 70 100 70 'eräpohjola 140 120 110 120 70 120 70 Etelä-Suomi mä ku ko Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa mä ku ko luiva luivahko 'uore ■ehtomainen 24 cm - 26 cm 28 cm 25 cm - 26 cm 25 cm 25 cm 22 cm - - 24 cm - - 25 cm 24 cm - 43 vai ei. Kuvattavaa ylispuustoa (ks. lukua "Puujaksot" s. 38) voi esiin tyä kehitysluokissa 2-4 ja alikasvosta kehitysluokissa 0, 1 ja 4-7. Perusrivi Perusrivillä ilmoitetaan metsikön vallitsevan jakson kehitys luokka. Puustoiseksi luettavan aukean luonteisen kuvion kehi tysluokan määrää kuvion vallitsevan jakson puiden ikä sekä jä reys ja kehitysluokka voi olla 1-5. Rajan aukean ja puustoisten kehitysluokkien välillä määrää puuston tiheys. Jos tiheys (pohjapinta-ala tai runkoluku) on yli 20 % hyväksi luokitetulla metsiköllä vaadittavasta tiheydestä metsikön kehitysluokka ei ole 0. Määrittely ei kuitenkaan koske uudistusaloja, jotka ovat taimettumisvaiheessa tai joilla on jäljellä vain raivaus puustoa . Kun verhopuusto on vallitseva jakso, määrää sen kehitysluokan verhopuuston järeys ja ikä. Lisärivi Lisärivillä ilmoitetaan alikasvoksen, ylispuuston tai taimikon päällä kasvavan verhopuuston kehitysluokka. Kehitysluokan mää rää lähinnä kyseisen jakson järeys ja ikä. Alikasvoksen kehi tysluokka voi olla 2 tai 3, verhopuuston 3-4 ja ylispuuston 1 tai 4-7. Jos ylispuusto on riittävän järeää, määrää tiheys sen kehitysluokan. Vallitseva puulaji (sar. 52; maaluokat 1-2) Vallitsevan puulajin määrittelyssä ovat keskeisessä asemassa puujakson puulajien kuutiomääräosuudet . Jos jakson kuutiomää rästä on yli puolet havupuustoa (lehtipuustoa) on kyseessä ha vupuu- (lehtipuu- )metsikkö. Vallitseva puulaji on tämän jälkeen havupuulaji (lehtipuulaji), joka käsittää suurimman osuuden jakson kuutiomäärästä. Perkaamattomassa taimikossa ei vallit sevan puulajin määrittelyssä oteta mukaan puita, jotka metsä hoidollisesti oikein suoritettavassa taimikon perkauksessa kuu luisivat poistettaviin puihin. 0. Puuton, kuviolla voi olla yksittäisiä jättöpuita. Kehitysluokka = 0. 1. Mäntyvaltainen 2. Kuusivaltainen 3. Rauduskoivuvaltainen 4. Hieskoivuvaltainen 5. Vallitsevana puulajina haapa tai hybridihaapa 6. Harmaaleppävaltainen 7. Tervaleppävaltainen 8. Vallitsevana puulajina jokin muu havupuu kuin mänty tai kuusi . 9. Vallitsevana puulajina jokin muu kuin koodien 3-7 määritte lemä lehtipuu. 44 Perusrivi Perusriville merkitään vallitsevan jakson vallitseva puulaji. Lisärivi Lisäriville merkitään muun kuin vallitsevan jakson vallitseva puulaji, jos "Puujaksot"-sarake 49 kuvaa metsikköön 2 jaksoa (sar. 49 = 2-6). Puulajisuhteet (sar. 53-54; maaluokka 1) Puulajien sadannesosuudet (sar. 53) Puulajisuhteet ilmoitetaan vallitsevan jakson puuston tilavuu den sadannesosuuksina. Kehitysluokan 2 taimikoissa sadanneso suuksien perusteena on kuitenkin lomakkeelle merkitty kehitys kelpoisten taimien lukumäärä sarakkeiden 47-48 lisärivillä. Perusrivi Perusrivillä ilmoitetaan sarakkeen 52 osoittaman vallitsevan puulajin sadannesosuus seuraavin koodein: Osuus 0. 0 - j> %, vallitseva puulaji = 0 tai kehitysluokassa 2 sar. 47-48 lisärivi = 0 1. 5 - 15 % 8. 75 - 85 % 9. 85 - 95 % T. 95 - 100 % Koodiselitysten alleviivaus osoittaa, että yläraja kuuluu luok kaan . Lisärivi Lisärivillä ilmoitetaan havupuuvaltaisissa (lehtipuuvaltai sissa) metsiköissä havupuuston (lehtipuuston) kokonaisosuus pe rusrivin koodeja käyttäen. Sivupuulajitarkennus (sar. 54) Sarakkeella 54 ilmoitetaan sarakkeen 52 puulajivaltaisuuskoo deja puulajeihin soveltaen havupuuvaltaisissa (lehtipuuvaltai sissa) metsiköissä tärkein lehtipuulaji (havupuulaji ). Sarake 54 = 0, - aukeilla aloilla - kehitysluokassa 2 sar. 47-48 lisärivi = 0 - puhtaissa havu- tai lehtipuumetsiköissä. Kun kehitysluokassa 2 kehityskelpoisten taimien lukumäärä sa- 45 rakkeiden 47-48 lisärivillä = 60, lasketaan puulajien sadannes osuudet tästä arvosta silloinkin, kuin todellinen kehityskel poisten taimien määrä on tätä suurempi. Tilannetta kuvaa seu raava merkintäesimerkki mäntyvaltaisesta taimikosta. Puuston järeys (sar. 55-56; maaluokka 1) Järeys määritellään koealakuvion vallitsevan jakson puiden kes kiläpimittana paitsi taimikkokehitysluokissa 2 ja 3 se määri tellään jakson vallitsevan puulajin valta- ja lisävaltapuiden keskipituutena ( valtapituutena). Keskiläpimitalla tarkoitetaan metsikön vallitsevan jakson elä vien puiden pohjapinta-alan suhteen määritellyn mediaanipuun läpimittaa. Relaskooppikoealalla tämä on sama kuin vallitsevan jakson lukupuiden läpimittojen keskiarvo. Normaalisti ei läpi mittaa merkitä lomakkeelle maastossa, vaan sarakkeelle 56 mer kitään T ja sarake 55 jää tyhjäksi. Jos koealalle ei satu val litsevan jakson puita tai koeala sattuu kuviolle siten, että laskemalla saatava läpimitta ei suuruusluokaltaan vastaa todel lista keskiläpimittaa, tekee ryhmänjohtaja silmävaraisen keski läpimitta-arvion ja merkitsee sen kenttään cm:n tarkkuudella. Puuttomilla kuvioilla keskiläpimitaksi merkitään 00. Keskipituus taimikkokehitysluokissa on aina merkittävä lomak keelle. Merkinnässä käytetään dm:n tasaavaa luokitusta. Metsikön ikä (sar. 57-59; maaluokka 1) Ikä arvioidaan koealakuvion vallitsevan puujakson ikänä ja arvio tehdään vain metsämaalla. Perus rivi: Rinnankorkeusikä Perusriville merkitään metsikön rinnankorkeusikä, joka kooda taan seuraavasti: aukealla (vallitseva puulaji = 0) tai metsikön puusto ei vielä yllä rinnankorkeudelle (1,3 m) rinnankorkeusikä on 0, muuten rinnankorkeusikä merkitään vuoden tarkkuudella. Yksityisen puun rinnankorkeusikä lasketaan 1,3 m:n korkeudelta otetun kairalastun tai nuorilla puilla oksakiehkuroiden luku määrän perusteella. Metsikön rinnankorkeusikä määritellään puiden kuutiomäärästä punnittuna keski-ikänä. Jos koepuut ovat likimain samanpitui sia, on rinnankorkeusikä verraten tarkkaan laskettavissa puiden ikien keskiarvona . Ikäarvio on koealakuviolla yleensä varmistettava ikäkairausten [ehitys si ia i tai: mi ia [änty [uusi 5400 1200 600 sar. 53; sar. 54 perusrivi = 9 lisärivi = T = 4 46 tai oksakiehkuroiden luvun avulla. Jos ikälastua ei pystytä lu kemaan maastossa, voidaan ne lähettää sisätyönä laskettavaksi. Tällöinkin on arvio iästä tehtävä maastossa ja lisärivin sarak keelle 57 merkittävä + osoittamaan, että kuviolta on lähetetty mitattavaksi ikälastu(ja). Lisärivi: Ikälisäys Rinnankorkeuden saavuttaneet metsiköt Lisärivin sarakkeille 58-59 merkitään metsikön rinnankorkeusi kään tehtävä lisäys, jotta saadaan metsikön kokonaisikä. Mää ritettyyn rinnankorkeusikään lisätään vuosittaisesta liitteestä 8 saatavan ikälisäyksen ilmoittama vuosimäärä. Summa on met sikön ikä. Ikälisäys annetaan puulajin, veroluokan (kasvupaik katyypin) ja termisen kasvukauden pituuden funktiona. Termisen kasvukauden pituutta kuvaava kartta (liite 5.3.) on esitetty esim. Jaakko Lehdon käsikirjassa "Käytännön metsätyypit". Vuosittainen liite 8 on tehty interpoloimalla taulukon 2 ikäli säykset lohkojen sijainnin suhteen. Ojitetuilla soilla, joilla veroluokka on muuttunut puuston taimivaiheen kehitysluokasta, ikälisäys tehdään taimivaiheen veroluokan mukaisena. Tällöin saatetaan tarvita ikälisäyksiä, jotka liitteeseen 8 on saatu taulukon 2 kitu- ja joutomaariviltä. Huomattakoon, että tämä rivi vastaa veroluokituksen joutomaariviä. Taulukko 2. Rinnankorkeusikään lisättävä keskimääräinen vuosien määrä termisen kasvukauden pituuden funktiona luon taisesti syntyneessä metsikössä. Liitteessä 8 on ikälisäykset taulukoitu vain pääpuulajeille. Muille ikälisäykset otetaan liitteestä sen puulajin riveiltä, jotka parhaiten soveltuvat tarkasteltavalle puulajille. Vilje lyllä perustettujen metsiköiden ikä arvioidaan perustamisajan kohdan mukaan, jos se on tiedossa, taikka vuosilustojen ja/tai oksakiehkuroiden lukumäärän perusteella ja ottamalla huomioon taimen alkukehityksen vaatimat vuodet. Rinnankorkeusikään vil jelymetsiköissä tehtävä lisäys on Etelä-Suomessa yleensä 2-3 vuotta taulukon 2 arvoja pienempi. 'uula ji Kasvupaikka- tyyppi ilman alennuksia Vero- luokka Kasvukauden pituus, vrk. <125 130 140 150 160 170 >175 Keskimääräinen ikälisäys, v. länty toivu 1-3 (Le,OMT,MT) 4 (VT, EVT, EMT ) 5-7 (CT,C1T,VrI) Kitu- ja joutomaa IA-IB II III-IV 22 26 30 33 19 23 27 30 16 20 24 27 14 17 21 24 11 14 19 21 8 12 16 18 6 9 13 15 luusi 1-2 (Le.OMT) 3 (MT) 4 (VT) 5-7 (CT.ClT.Vrl) Kitu- ja joutomaa IA IB II III-IV 25 30 34 36 38 22 26 30 32 34 19 23 27 28 30 16 20 23 25 27 13 17 20 22 24 10 13 16 17 19 8 10 13 14 16 47 Tavallisimmin ikälisäys otetaan liitteestä 8. Tällöin ikälisä yksen sijasta merkitään sarakkeelle 59 N. Kun ikälisäys on laskettu puista tai sitä ei automaattisesti ole laskettavissa liitteestä 8, merkitään lisäriville todel linen ikälisäys. Rinnankorkeutta lyhyemmät metsiköt Aukealla (vallitseva puulaji = 0) ikälisäys on 0. Puustoisessa metsikössä, jossa puuston pituus ei vielä yllä rinnankorkeu delle, merkitään ikälisäykseksi metsikön ikä vuoden tarkkuu della. Tuhojen esiintyminen (sar. 60-61; maaluokka 1) Tuhon ilmiasu ja syy (sar. 60) Perusrivi: Ilmiasu Kirjainkoodi = yli 5 vuotta vanhat tuhot. Perusrivillä kuvataan tuhon ilmenemismuoto. Jos metsikössä to detaan erilaisten tuhojen aiheuttamia muutoksia, rekisteröidään puuntuotoksen kannalta merkityksellisin tuho, vaikka se ei olisi metsikössä yleisin tuhon ilmenemismuoto. Tuhoa, joka koh distuu puustonosaan, jota ei voida pitää kasvatettavana tai jolla ei ole taloudellista arvoa, ei rekisteröidä tuhona. Tuhon syntymisestä kulunut aika ei rajoita tuhon rekisteröintiä. Tuhon syntymäaika luokitellaan merkitsemällä korkeintaan 5 vuotta vanhat tuhot numeroilla ja sitä vanhemmat kirjaimilla. Yleensä tuhot rekisteröidään koealakuviota koskevina. Jos kui tenkin koealakuvioittaista tuhoa ei ole, mutta koealalla esiin tyy sar. 61 kuvatussa mielessä vakava tai täydellinen tuho, re kisteröidään koealakohtainenkin tuho. Erottelu kuviotuhoista tapahtuu sarakkeella 61. O,M . Ei tuhoja (0) tai metsikössä yli-ikäisyydestä johtuvaa monituhoa (M)~ Koodi TÖ) merkitään,kun metsikössä ei esiinny tuhoa. Koodi (M) osoittaa, että metsikkö on yli ikäisyyttään selvästi raunioitumassa näennäisesti monien tuhojen seurauksena. I,A. Pystykuolleet puut. Tuho ilmenee metsikössä pystykuol leina tai -kuolevina puina. 2,8. Kaatuneet ja katkenneet puut. Tuho ilmenee metsikössä kaatuneina, katkenneina tai kallellaan olevina puina. Katkenneilla puilla on kyse vakavammasta tuhosta kuin latvan katkeamisesta. Vaikka tuhon perussyy olisi puiden lahoisuus, merkitään puiden kaatumisina ja katkeamisina todettu tuho tähän luokkaan. 3,C. Laho. Elävien pystypuiden lahotuho kuuluu tähän luokkaan. Lahotuhon havaitseminen ilman kairauksia on vaikeata. Käävät ja lehtipuiden vesioksat ovat varmoja lahon tun- 48 nusmerkkejä. Puiden tyven paksuuntuminen, latvusten har suuntuminen sekä pihkavuodot voivat osoittaa lahoisuutta. 4,D. Pintaan kohdistuneet runkoviat ja -vauriot. Rungon pin taan tai metrin säteellä rungosta juuristoon kohdistuneet viat ja vauriot. Esimerkkejä luokkaan kuuluvista tu hoista ovat hakkuu- ja kuljetusvauriot ja yleensä kaarnan poistoa aiheuttaneet eläinten syömäjäljet ja korot. Ko rojen aiheuttajina voivat olla sienitaudit ja metsäpalot. 5, E. Latva kuiva tai katkennut. Metsikön tuho ilmenee puiden latvojen kuivumisena tai katkeamisena ja ranganvaihto ei ole tuhoa korjannut. 6, F. Muut latvuksen ja oksan rankatuhot. Esimerkkejä luokkaan kuuluvista tuhoista ovat ranganvaihdot, usein "kasvuhäi riöoireeksi" mainittu monilatvaisuus, päällyspuiden ai heuttama latvan epämuotoisuus, oksien epämuotoisuus tai niiden päärangan katkonta tai katkeaminen sekä runkojen raippaantuminen kasvatuskelvottomiksi . Rungon mutkat ja haarat ovat luokkaan kuuluvia tuhoja, koska tuho synty hetkellään on kohdistunut puun latvaan. Rangan vaihtoa voivat aiheuttaa männynversoruoste, lumituhot, kevätahava ja hirvi. Luokkaan kuuluu myös vain oksiin rajoittunut hirvituho. 7, Neulas- tai lehtikato. Neulasia tai lehtiä on tuhoutunut, mutta tuhosta huolimatta kasvain on elävä. Mahdollisia tuhon syitä ovat mm. neulaskaristeet tai -ruosteet ja koivuruoste. Luokkaan merkitään myös kokonaisten neulas kertojen normaalia aiempi putoaminen. Yli 5 vuotta van hempia ei eritellä, joten kirjankoodivaihtoehtoa ei ole. Lehtikato on yleensä todettavissa vain osalla maastotyö kautta . Tähän luokkaan kuuluvat myös ns. harsuuntumistuhot. Neu laskadon ohella harsuuntumisessa katoaa yleensä myös pieniä oksanhaaroja. 8, Neulasten tai lehtien väriviat. Neulasten tai lehtien vä ri on epänormaali vuoden aikaan tai kasvupaikkaan nähden. Värivikoja voivat aiheuttaa mm. ravinnehäiriö, sieni taudit tai ilman epäpuhtaudet. Tuho voi kohdistua koko latvukseen tai vain osaan latvusta. Yli 5 vuotta van hempia ei eritellä, joten kirjainkoodivaihtoehtoa ei ole. Lehtien väriviat esiintyvät vain osalla maastotyökautta. Tuhon ilmiasua esittävät koodit on esitetty prioriteetti järjes tyksessä. Kahdesta samanarvoisesta tuhosta rekisteröidään koo dinumeroltaan pienempi. Lisärivi: Tuhon syy Lisärivillä eritellään tuhon syy. Lisärivi täytetään, jos pe rusrivillä on koodi 1-8 tai sitä vastaava kirjain. 0. Tuhon syytä ei tunneta. 49 1. Tuuli aiheuttanut puiden kaatumista, katkeamista tai kal listumista sekä latvakatkoja . Jos vioittuneet puut ovat kuitenkin pahasti lahoja on syykoodi 5, 6 tai D. 2. Lumi aiheuttanut puiden katkeamista, taipumista ja painu mista sekä latvakatkoja. Jos vioittuneet puut ovat kui tenkin pahasti lahoja on syykoodi 5, 6 tai D. 3. Muut ilmastotekijät . maaperätekijät 1a vesi. Ryhmään kuu luvat tuhojen aiheuttajat ovat halla, pakkanen, kuivuus, märkyys, tulva, ravinteiden epätasapaino ja metsäpalo. 4. Kasvien keskinäinen kilpailu. Ryhmään kuuluvat heinien, ruohojen ja vesojen aiheuttamat tuhot uudistusaloilla ja pienissä taimikoissa, metsien liiallisen tiheyden aiheut tama tuho ja latvusten piiskaantuminen. 5. Korjuuvauriot . Metsäkuljetuksen ja kaadon yhteydessä syn tyneet vauriot. Karkeasti jaoteltuna vauriot ovat puiden kolhimista ja pyörien sekä telojen aiheuttamaa juurien te lomista . 6. Muut ihmisen aiheuttamat viat 1a vauriot. Näitä vaurioita ovat esimerkiksi leimaus jäi jet ja huolimaton istutus ja ke miallisen käsittelyn ei toivotut seuraukset. 7. Mvvrätuhot 8. Hirvituhot . Hirvituhoihin luetaan kaikkien muiden selkä rankaisten paitsi ihmisten ja myyrien aiheuttamat tuhot. 9. Ytimennävertä iä A. Muut hyönteistuhot . Ryhmään luetaan tuhot, joiden primää risenä syynä on jokin muu hyönteinen kuin ytimennävertäjä . Esimerkkejä ovat tukkimiehentäin ja mäntypistiäisen tuhot. B . Tervasroso C. Männvnversosvöpä . Sieni tappaa havupuiden silmuja ja neu lasia. Löyhästi kiinnittyneet sairaat neulaset ruskettuvat tyvestään lähtien ja roikkuvat usein sateenvarjomaisesti taimissa ja oksien kärjissä. Riukuvaiheesta lähtien mänty menettää oksiaan latvuksen alaosasta alkaen. Runkoon ja oksiin tulee yleensä pieniä, syviä koroja ja sairaissa koh dissa puu on kuoren alta kellanvihreää. D. Muut sienituhot. Luokkaan kuuluvat muiden kuin tervasroson tai männynversosyövän aiheuttamat sienituhot. Merkittä vimmät luokkaan kuuluvat tuhot aiheuttaa maannousema . Li säksi luokkaan kuiiluvat nm. männynversoruosteen, lumika risteen ja kuusen suopursuruosteen tuhot. Tuhon merkitys ja puiden harsuuntuminen (sar. 61) Perusrivi: Tuhon merkitys 50 Kirjainkoodi = tuho kohdistunut muuhun kuin vallitsevaan jak soon . Perusrivillä arvioidaan tuhon merkitys. Arviointi tehdään vain, jos sarakkeella 60 on koodi 1-8 tai sitä vastaava kirjain. Tuhon merkitys arvioidaan vertaamalla tuhometsikköä metsikön tilaan ennen tuhon esiintymistä. Kasvun pieneneminen, puiden kuoleminen ja puiden vaurioitumisesta aiheutuva puuston tukki sadon väheneminen ovat tuhon merkityksen arvostelun pääkri teerit. Tuhon merkitystä luokiteltaessa käytetään perusteena tuhon ai heuttamaa nykymetsikön laadun huononemista tai metsikön kehi tysluokan muuttumista tuhon välittömänä seurauksena. Kehitys luokka muuttuu, jos tuho tekee metsiköstä aukean tai alikasvok sesta tulee vallitseva jakso tuhoutuneen jakson tilalle. Ta pauksissa, joissa tuhon jäljet ovat korjautuneet esimerkiksi metsikön viljelyllä, ei tuhoa enää merkitä. Jos tuho ei ole kohdistunut mittaushetken vallitsevan jakson puustoon, vaan alikasvokseen, ylispuustoon, tai jo hakattuun puustoon käytetään numerokoodin sijaan kirjainta. Tuhokoodaus osoittaa ensisijaisesti tuhon kuviokohtaista esiintymistä. Jos koealalla kuitenkin esiintyy selvää tuhoa, vaikka tuho ei yllä koko kuviolle, merkitään tällainenkin tuho sarakkeelle 61 ja eritellään tuhon vaikutusasteena vain koealaan rajoittuvaksi. O,M. Lievä tuho ei ole muuttanut metsikön laatua tai kehitys luokkaa eikä oleellisesti lisännyt aiemmin vajaatuot toisen metsikön vajaatuottoisuutta. Lievän tuhon kirjain koodia on käytetty kesästä 1988 lähtien. I,A. Todettava tuho on alentanut hyvän tai tyydyttävän met sikön laatua yhdellä luokalla tai lisännyt merkittävästi vajaatuottoisen metsikön vajaatuottoisuutta. Tuho ei kui tenkaan ole tehnyt metsiköstä vajaatuottoista eikä muut tanut metsikön kehitysluokkaa muuten kuin kaatamalla ylemmän jakson jo taimikoksi valmiin alikasvoksen päältä. 2,8. Vakava tuho aiemmin kehityskelpoisessa metsikössä. Tuho on merkinnyt metsikön laadun huononemista enemmän kuin yhdellä luokalla, metsikön muuttumista vajaatuottoiseksi tai metsikön kehitysluokan muuttumisen uudistusalaksi. 3,C. Täydellinen tuho kehityskelpoisessa metsikössä merkitsee, että metsikkö on tuhon seurauksena välittömästi uudistet tava . 4,D. Vakava tai, täydellinen tuho vajaatuottoisessa metsikössä. 5, E. Kuviolla ui ole tuhoa, mutta koealalla on todettavissa vakavan tai täydollisen tuhon tunnusmerkit. Lisärivi: Harsuuntuminen Lisärivillä eritellään ns. metsikön harsuuntuminen, joka il menee havupuiden neulaskatona. Harsuuntumisilmiön perusteet on 51 kuvattu liitteessä 9. Harsuuntumiskohdepuiden rajaus on esi tetty koepuilla tehtävän harsuuntumishavainnoinnin ohjeissa (s. 85 ) . Kuviolomakkeella harsuuntumistarkastelu koskee koealakuvioita. Harsuunturaishavaintoa ei tehdä, jos koealakuviolla on harsuun tumi skohdepui ta enintäin 33 kpl/ha (1 puu 3 aaria kohti). Ku viokohtaisessa tarkastelussa harsuuntuneina pidetään harsuuntu mi skohdepui ta, joilla harsuuntumisaste on yli 20% (koepuupuo lella koodi Harsuuntumisluokitus on seuraava: E. Harsuuntumishavaintoa ei tehty. 0. Harsuuntumista ei esiinny. Puiden harsuuntumisaste kor keintaan 20 % tai harsuuntuneiden puiden määrä on alle 6 % harsuuntumiskohdepuista . Voimakas harsuuntuminen: Harsuuntuneiden puiden harsuuntumi saste keskimäärin yli 40 %. 1. harsuuntuneita puita 6- 20 % harsuuntumiskohdepuista 2. 21- 50 % -"- 3. 51-100 % Lievä harsuuntuminen: Harsuuntuneiden puiden harsuuntumisaste keskimäärin 20-40 %. 4. harsuuntuneita puita 6- 20 % harsuuntumiskohdepuista 5. -"- 21- 50 % -"- 6. -"- 51-100 % -"- Koealakohtainen harsuuntuminen 7. Kuviokohtaista harsuuntumista ei ole, mutta koealan osalla on voimakasta harsuuntumista. Puuston tekninen laatu (sar. 62; maaluokka 1) Puuston teknisen laadun tunnuksia ovat puiden oksaisuus, haa raisuus, mutkaisuus, lenkous ja voimakas kapeneminen. Teknistä laatua tarkasteltaessa ei oteta huomioon lahoa, koroja ja huo lemia, koska niiden vaikutus laatuun saadaan esiin tuhokoodaus ten avulla. Tukk ipuukypsyysva iheen saavuttaneiksi metsiköiksi kutsutaan seuraavassa uudistuskypsiä ja uudistuskypsyyttä lähestyviä varttuneita kasvatusmetsiä sekä siemen- ja suojuspuuasentoja. Näissä metsiköissä karsiutumisen vaikutus tyvitukkien lopulli seen laatuun on jo nähtävissä. Perusrivi Tekninen laatu kuvaa vallitsevan jakson valta- ja lisävalta puita ja sen perusriville koodattavat koodit ovat 52 0. Aukea kuvio tai yksi jaksoinen verhopuusto. 1. Metsikön valta- ja lisävaltapuut ovat ohutoksaisia, suoria, muodoltaan hyviä ja ikäänsä nähden riittävästi karsiintu neita. Tukkipuukypsyysvaiheessa näistä puista saadaan tek nisen laatunsa puolesta monasti 1. laatuluokan tyvitukki. Nuoremmissa kehitysluokissa luokan metsiköiden arvioidaan tukkipuukypsyysvaiheessa yltävän edellä esitettyyn tasoon. 2. Kohdan 1 kriteerein tyvitukit teknisen laatunsa puolesta ovat enimmäkseen 2. laatuluokan tukkeja. 3. Kohdan 1 kriteerein tyvitukit ovat enimmäkseen 3. laatu luokan tukkeja. 4. Edellä esitetyin termein kuvattuna metsikön tekninen laatu on niin huono, että metsiköllä ei koskaan ole edellytyksiä kehittyä tukkipuumetsiköksi . 5. Teknisen laatunsa puolesta metsiköstä voisi syntyä tukki puumetsikkö, mutta kasvupaikan maaperätekijät tai kosteus estää puuston järeytymisen tukkipuustoksi. Lisärivi Lisäriville merkitään metsikön kuivaoksarajan korkeus tukkipuu kypsyysvaiheen saavuttaneiden metsiköiden mäntypuustolle mänty valtaisissa metsiköissä ja metsiköissä, joissa männyn osuus sar. 53-54 merkinnöin on 30 % tai enemmän (tarkattavan kuiva oksan minimipaksuus 15 mm) . 1. Kuivaoksaraja yli 6 m 2. " 4-6 m 3. " alle 4 m Perusrivillä luokkiin 1 ja 2 luetuissa tukkipuukypsyysvaiheen männiköissä on kuivaoksarajan täytettävä yllä oleva vastaavan luokan kriteeri. Metsikön laatu (sar. 63; maaluokka 1) Metsikön laatu arvioidaan vain metsämaalla. Arviointi rajoit tuu yleensä vallitsevaan jaksoon (ks. lukua "Puujaksot" ). Poik keuksena ovat uudistusalat, joilla myös alikasvos otetaan huo mioon laadun arvioinnissa. Tarkasteltaessa tiheyden vaikutusta metsikön laatuun käytetään apuna taulukkoa 3. Taulukon lukuja on hieman muutettu kevät talvella 1987. Hyvän metsänhoidon periaatteiden mukaan toimit taessa metsikön pohjapinta-ala ei saisi kasvatushakkuun jälkeen alittaa taulukon 3 ilmoittamia arvoja. Toisaalta myös yliti heys voi huonontaa metsikön laatua. Yhden veroluokkaboniteetin ero kasvupaikassa vastaa 1-4 m 2 poh japinta-alassa. Tasa-asentoisessa ja samankokoisten puiden muodostamassa metsi- 53 kössä voidaan edellyttää jonkin verran korkeampaa pohjapinta alaa kuin metsiköissä, joissa puiden suuremmasta kokovaihte lusta johtuen on suurempi runkoluku. Ylitiheyden arvostelussa tulee metsikön pohjapinta-alaa verrata kohdassa "Ehdotetut toi menpiteet" annettuihin ohjeisiin kiireellisen hakkuun ehdotta misesta. Inventointikesänä tehdyissä viljelyissä määrää met sikön laadun tehdyn viljelytyön laatu. Taimikon tiheysnormit on esitetty liitteessä 6. Taulukko 3. Pohjapinta-alojen ohjearvot. Laadun mukaan metsiköt ovat kehityskelpoisia tai vajaatuottoi sia. Vajaatuottoisiksi katsotaan kaikki ne metsiköt, joissa ,-SUOMI Kasvu- paikka- tyyppi ja veroluokka Puu- laji Valtapituus, m 10 11 12 13 14 15-16 17-18 19-20 21-22 23-24 Kuiva III Mänty 9 10 11 12 13 15 16 17 Kuivahko II Mänty 13 14 15 16 17 18 19 20 20 Tuore IB Mänty 14 15 16 17 18 20 21 22 23 23 rTuore IB Kuusi 14 15 16 16 17 19 20 21 22 22 Lehtomainen IA Kuusi 14 15 16 17 18 20 22 23 24 25 Tuore ja lehtomainen IB ja IA Koivu - - - - 10 11 13 15 16 17 r0IS-Sl lasvu- >aikka- yyppi ja 'eroluokka Valtapituus, m Puu- laji 10 11 12 13 14 15-16 17-18 19-20 21-22 23-24 Kuiva III Mänty 9 10 11 12 13 14 15 16 Kuivahko II Mänty 10 12 13 14 15 17 18 19 19 rTuore IB Mänty 12 13 14 15 16 18 19 20 20 Tuore ja lehtomainen IB ja IA Kuusi 12 13 14 15 16 17 18 20 20 Tuore ja lehtomainen IB ja IA Koivu 54 puuston tilasta ja tiheydestä johtuen kiertoajan keskimääräinen vuotuinen tuotto ilman erityistoimenpiteitä jää kasvupaikalle sopivaa puulajia olevan hoidetun metsikön tuottoa niin paljon pienemmäksi, että jokin toimenpide, kuten viljely tai metsikön uudistaminen ohjekiertoajan mukaista ikää nuorempana on edulli sempaa kuin vaihtoehto ilman näitä toimenpiteitä. Vajaatuot toisen puustoisen metsikön vertauskohtana käytettävä hoidettu metsikkö on kasvupaikalle sopivaa puulajia, täystiheä ja sen m :ssä ilmaistusta tuotoksesta on havupuuvaltaisessa metsikössä noin 45 % ja lehtipuuvaltaisessa metsikössä noin 40 % tukkia. Jos metsikön suhteellinen tukkipuutuotos yltää esitettyihin hoidetun metsikön lukuihin, määrää metsikön pohjapinta-ala met sikön mahdollisen vajaatuottoisuuden. Jos metsikön valtapituus on alle 17 - 18 m ja pohjapinta-ala pienempi kuin 70 % edellä esitetyn taulukon vastaavasta pohjapinta-alasta on metsikkö va jaatuottoinen. Jos metsikön valtapituus on yli 17 - 18 m, on vastaava prosenttiluku 60. Yleisohjeena voidaan pitää, että metsikkö on vajaatuottoinen, jos sen tuotto on pienempi kuin 60 % hoidetun metsikön tuo tosta. Vajaatuottoinen metsikkö voi olla joko välittömästi uu distettava tai sitä on edullista kasvattaa sen nykyisen tai lä hiajan suuren arvokasvun vuoksi jonkin aikaa, ei kuitenkaan kiertoajan loppuun. Näissä metsiköissä tapahtuu tähde- ja rai vauspuukokoa olevien runkojen voimakasta siirtymistä kuitupuu rungoiksi tai kuitupuurunkojen siirtymistä tukkirungoiksi. Tältä osalta vajaatuottoisten metsiköiden jako alaluokkiin ta pahtuu hakkuun tarpeen arvioinnin yhteydessä (ks. lukua "Ehdo tetut toimenpiteet" s. 59). Vajaatuottoisia metsiköitä voi e siintyä kaikissa kehitysluokissa, mutta vajaatuottoisuuden syyt vaihtelevat kehitysluokittain. Kehitysluokkien 0, 1 ja 7 metsiköt luetaan seuraavassa esityk sessä uudistusaloihin. Vastaavasti uudistusaloja ovat vallit sevan jakson muodostavat verhopuustot sekä eri kehitysluokkien aukean luonteiset alat. Perusrivi Perusrivillä jaotellaan kehityskelpoiset metsiköt kolmeen luok kaan ja neljännen ryhmän muodostavat vajaatuottoiset metsiköt. 1. Hyvä. Puulaji on kasvupaikalle sopiva ja metsikön käsit tely on ollut hyvän metsänhoidon vaatimusten mukaista. Puuston tärkein osa - vallitsevat latvuskerrokset - muo dostaa runkolukuna tai pohjapinta-alana mitaten riittävän tiheän ja tasaisen metsikön eikä ylitiheys haittaa metsikön kehittymistä. Pohjapinta-ala on 17-18 m:n valtapituuteen asti vähintään 95 % ja sitä suuremmille valtapituuksille vähintään 85 % edellä olevassa taulukossa esitetyistä vä himmäispohjapinta-aloista. Edellytetty tiheys merkitään (95 < (17-18) > 85) % ja merkintää käytetään soveltaen mui denkin luokkien kohdalla. Selväpiirteisen uudistushakkuun jälkeinen uudistusala, jossa viljely tai luontaisen uudis tamisen tapauksessa hakkuualan raivaus ja/ tai maanpinnan 55 valmistus ei ole viivästynyt hakkuuajasta 2 vuotta kau empaa, kuuluu tähän luokkaan. 2. Tyydyttävä. Metsikkö on puuston rakenteen ja tiheyden puo lesta edellistä heikompi, mutta kykenee kutakuinkin käyttä mään maan kasvuedellytykset hyväkseen. Vähimmäispohjapinta alavaatimus on (80 < (17-18) > 70) % ja lievää ylitiheyttä sallitaan. Luokkaan kuuluvat ne uudistusalat, joilla uudis tushakkuusta on kulunut 2-4 vuotta ja joilla luontaisen uu distamisen katsotaan onnistuvan kohtuullisessa ajassa, mutta uudistamista haittaa vähäinen raivauksen laimin lyönti . 3. Välttävä. Metsikön vajaapuustoisuus tai hoitamattomuus ai heuttavat kehityskelpoisen metsikön lukemisen tyydyttävää heikommaksi. Kun laadun huonontajana on metsikön harvuus, on metsikön vallitsevien latvuskerrosten puusto yleensä aukkoinen ja tiheys alhainen. Pohjapinta-alan vähimmäisvaatimus välttä vässä metsikössä on (70 < (17-18) > 60) %. Kehitysluokkien 2-3 metsiköistä luokkaan kuuluvat sekä täydennysviljelyä kaipaavat kuviot että kehityskelpoiset, harvat metsiköt, joille täydennysviljelyn tekeminen on liian myöhäistä. Puuston rakennetta huonontavat vähäarvoisten puulajien osuus, virheelliset hakkuut tai taimikon hoitotoimenpiteet, tuhot, viat, puiden heikko tekninen laatu ja tuhojen vai kutus puustoon. Lievät harsinnat ja tuhojen korjaushakkuut ovat yleisimmät syyt hakkuiden takia luokkaan kuuluvien metsiköiden synnylle. Hoitamattomassa, välttävässä metsikössä kasvatushakkuu tai hoitotoimenpide on selvästi viivästynyt, mutta metsikkö on vielä kehityskelpoinen. Paksuuskasvun selvä taantuminen, tupsulatvaisuus ja hoitamattomuudesta johtuva tuhojen li sääntyminen ovat merkkejä metsikön kuulumisesta tähän ryh mään. Ryhmään kuuluvat uudistusalat, joilla uudistushak kuusta on kulunut 2-4 vuotta, mutta joita ei ole viljelty tai, jos luontaisen uudistamisen katsotaan onnistuvan, joilla metsittymistä estää selvä raivauksen ja/tai maan pinnan valmistuksen laiminlyönti. 4. Vajaatuottoiset. Vajaatuottoisten metsien määrittely teh dään kehitysluokittain. Selväpiirteisten uudistushakkuiden kohteena olleet uudis tusalat ovat vajaatuottoisia, jos niiden uudistushakkuusta on kulunut aikaa enemmän kuin 4 vuotta eikä alaa ole vil jelty tai luontaiseen uudistamiseen pyrittäessä metsikön taimettuminen kohtuullisessa ajassa ei ole todennäköistä. Männiköissä kohtuulliseksi luontaiseksi taimettumisajaksi riittää Etelä-Suomessa 4 vuotta, mutta kuusikoissa vastaava aika on selvästi pitempi, jopa 10 vuotta. Epämääräisen hakkuun tuloksena syntynyt uudistusala voidaan katsoa va jaatuottoiseksi välittömästikin hakkuun tapahduttua. Va jaatuottoisia ovat myös tuhojen seurauksena syntyneet au keat uudistusalat sekä ojituksen seurauksena metsämaahan siirtyneet aukeat suokuviot. Tuhojen seurauksena syntynyt 56 puustoinen aukean luonteinen ala on aina vajaatuottoinen, mutta sen kehitysluokan määrää säilyneen puuston koko ja ikä. Taimikot ovat vajaatuottoisia, jos niillä kasvaa kasvupai kalle sopimattoman puulajin vakiintunut taimikko tai aika naan kehityskelpoisessa taimikossa on taimimäärä tuhon seu rauksena pudonnut liitteen 6 ilmoittamien täydennysviljely rajojen alapuolelle. Riuku-harvennusvaiheen metsikössä määrää vajaatuottoisuuden metsikön tiheys ja puulajin sopi vuus kasvupaikalle (vrt. liite 6). Hieskoivuvaltaisessa metsikössä kankailla ja turvekankailla on ratkaisevaa havu puuston ja rauduskoivun osuus. Turvekankaita lukuunotta matta hieskoivu on soilla samanarvoinen puulaji kuin rau duskoivu kankailla. Harvennus-väl jennysvaiheessa vajaatuot toisuuden kriteerinä on tiheyden ja puulajin ohella met sikön odotettavissa oleva tukkipuuosuus . Uudistuskypsissä metsiköissä vajaatuottoisuuden kriteereinä ovat tiheys, puulaji, tukkipuuosuus ja metsikön mahdollinen yli-ikäisyys. Yli-ikäisyys ilmenee iän aiheuttamien tuhojen merkittävänä esiintymisenä. Lisärivi Lisärivillä tarkennetaan laadun alentamisen pääasiallinen syy. Lisäriviä ei täytetä, jos metsikön laatu perusrivillä on "Hyvä" tai laatua alentava pääsyy on puuston tekninen laatu (sar. 62) taikka tuho, joka ei ole alentanut metsikön elävän puuston poh japinta-alaa taikka runkolukua (sar. 60-61). 1. Metsikön ikä voi olla laadun alenemisen syy metsikössä, jonka ikä ylittää ohjekiertoajan. Vajaatuottoisiin metsiköihin liittyy käsite yli-ikäisyys. Yli-ikäisyysohjeita on tarkennettu kevättalvella 1987. Metsikkö on yli-ikäinen, jos sen puusto on niin vanhaa, että pienen kasvun tai lisääntyvän lahovikaisuuden ja puiden luontaisen kuolemisen vuoksi olisi uudistettava vä littömästi. Yleisohjeena yli-ikäisiä ovat yli 140-vuotiaat metsiköt maan eteläisimmissä osissa ja yli 250-vuotiaat metsiköt Pohjois-Suomessa. Mahdollisuudet näistä arvoista poikkeaviin yli-ikäisyysmäärityksiin annetaan liitteessä 15. Metsikkö saadaan kuitenkin merkitä yli-ikäiseksi an nettuja ehtoja nuorempanakin, jos yli-ikäisyyden merkit ovat metsikössä selvät. Esim. koivuvaltainen metsikkö on Etelä-Suomessa yleensä yli-ikäinen jo 100-vuotiaana. Poik keavan tulkinnan vaativat kasvupaikalle sopivien puulajien puustolle riittävät siemen- ja suojuspuustot sekä kaistale hakkuiden puustoiset kaistaleet. Nämä ovat yli-ikäisiä, jos alueen taimettumattomuuden pääsyy on puuston korkea ikä. 2. Vähäarvoinen puulaji on syy laadun alenemiseen, jos metsi kön puulajisuhteet kasvupaikkaan suhteutettuna ovat sel laiset, että sillä on metsikön tuotosta pienentävä vai kutus. Arvioinnin perusteena ovat puuston kasvu ja puula jista johtuva puiden laatu, esim. hieskoivikon vähäinen 57 tukkiosuus. Kun metsikkö on puulajisuhteiltaan niin vähäarvoinen, että sitä ei kannata kasvattaa kiertoajan loppuun, on kyse vää rän puulajin vajaatuottoisesta metsiköstä. Jos siemen- tai suojuspuuasentoon hakatun metsikön puulaji on pääeste luon taiselle uudistamiselle luetaan uudistusala tähän luokkaan. 3. Metsikön ylitiheys alentaa laadun metsiköissä, joissa met sikön liiallinen runkoluku on pääsyy puuston elinvoimai suuden heikkenemiseen ja vähäiseen paksuuskasvuun . 4. Hoitamattomuus . joka ei ole vallitsevan jakson valtapuuston ylitiheyttä. Esimerkkejä luokkaan kuuluvista metsiköistä ovat puiden latvustojen piiskautuminen, ruohoisuus taimi koissa, uudisalojen raivaamattomuus tai niiden seisottami nen liian pitkään taimettomina. 5. Metsikön luontainen harvuus on laadun alentamisen syy puu lajisuhteiltaan kelvollisessa metsikössä, jossa metsikön pohjapinta-ala tai taimien lukumäärä jää liian alhaiseksi tai metsikön puusto on ryhmittäistä ja epätasaista ja laatua alentava tekijä ei ole seurausta hakkuusta tai tai mikon hoitotoimenpiteestä. Tuhojen harventama metsikkö kuuluu tähän luokkaan, jos tuhon jälkiä ei ole hakkuin kor jattu . 6. Metsikön harvuus. joka on seurausta hakkuusta tai taimikon hoitotoimenpiteistä . Metsiköt, joissa tuhon jälkien korjaa minen on syy metsikön harvuuteen, kuuluvat tähän ryhmään. Harsinta tai liian voimakas harvennus ovat pääsyyt metsikön lukemiseksi tähän luokkaan. Vajaatuottoisina luokan met siköt ovat iätemetsiä . Jätemetsä on tuloksena myös yrityk sestä tehdä siemen- tai suojuspuusto niin nuoreen metsik köön, että sen puusto ei vielä kykene riittävään siementuo tokseen. Tehdyt 1a ehdotetut toimenpiteet fsar. 64-68^ Tehdyt toimenpiteet fsar. 64-65: maaluokat 1-2^ Tehdyt hakkuut (sar. 64) Perusrivi: Hakkuutapa Perusrivillä eritellään inventointia edeltäneen 10 vuotiskauden hakkuut. Tällöin on hakkuuksi luettu myös taimikon harvennus tai perkaus. Jonkin yksittäisen puun poisto ei ole hakkuuta. Koodiselityksiä on tarkennettu kevättalvella 1987. 0. Ei hakkuita 10-vuotiskaudella . 1. Taimikon harvennus ia/tai perkaus taimikkokehitysluokissa tai nuoressa kasvatusmetsikössä . Luokkaan luetaan myös ke miallisesti tehty taimikon perkaus sekä verhopuustoksi har vennettu taimikko tai nuori kasvatusmetsä. 58 2. Ylispuiden poisto taimikkokehitysluokissa tai nuoressa kas va tusmetsikössä . Ylispuiden poistoksi tulkitaan siemen- ja suojuspuuston poisto silloinkin, kun luontainen uudista minen on epäonnistunut. Samoin useammassa vaiheessa tehtä vän suojuspuuhakkuun myöhemmät vaiheet ovat ylispuuhakkui ta. Merkintä tehdään myös kaikilla kitumaakuvioilla , joil la on tehty koodattava hakkuu. 3. Ensiharvennus tarkoittaa ensimmäistä metsikössä tehtävää puutavaraa antavaa harvennushakkuuta. Lisäksi edellyte tään, että hakkuun taloudelliseen tulokseen selvästi vai kuttaa hakattavan puuston valtaosan pieni koko. 4. Muu harvennus on metsikössä tehty harvennus tai väljennys, joka ei ole ensiharvennusta . 5. Harsintahakkuu . Hakkuussa on poistettu metsikön vallitsevaa latvuskerrosta hävityshakkuun luonteisesti tai uudistus hakkuu on tehty metsikössä, joka ei ikänsä tai järeytensä puolesta vielä yllä uudistuskypsyyden alarajalle. 6. Erikoishakkuu ■ Luokkaan luetaan metsiköt, joissa on tehty esim. oja- tai rajalinjan aukaisuhakkuu, tien tai voimalin jan hoitoon liittyvä lievealuehakkuu , tuhojen korjaushakkuu tai lievä ylispuuluonteisten puiden poiminta. Luokkaan lue taan myös puolinaisesti läpiviety hakkuu. Näiden hakkuiden jälki voi joskus näyttää harsinnalta. 7. Uudistushakkuu keinollista uudistamista varten. Hakkuutapa on avohakkuu. Alueelle on voitu jättää jäljelle verhopuus to. Edellytyksenä uudistushakkuun lukemiseksi tähän ryh mään on, että metsikkö hakkuuvaiheessa on ylittänyt uudis tuskypsyysrajan (vrt. s. 60). 8. Uudistushakkuu luontaista uudistamista varten. Luontaiseen uudistamiseen tähtääviä hakkuutapoja ovat siemenpuu- ja suojuspuuhakkuu ja kaistalehakkuu . Alueelle on voitu jät tää jäljelle verhopuusto. Uudistuskypsyysvaatimus sama kuin luokassa 7. 10-vuotiskaudella tehtyjä toimenpiteitä kuvaamaan tarvittaisiin monasti enemmän kuin yksi koodi. Merkintä rajoitetaan kuvaamaan viimeistä nykymetsikön kehitykselle oleellisinta toimenpidettä. Niinpä merkitään "taimikon perkaus tai harvennus" ja uudista mista edeltänyt avohakkuu jätetään kuvaamatta. Samanarvoisista ja -aikaisista toimenpiteistä on yleensä etusijalla puutavaraa antanut hakkuu. Kun "ylispuiden poisto" ja "taimikon harvennus ja perkaus" on tehty likimain samanaikaisesti, on merkinnälle ratkaisevaa toimenpiteen vaikutus taimikon kehitykseen. Kuvi oilla, joilla hakkuu on kesken, tehdään merkintä, joka lähinnä vastaa metsikön ti aa arviointi hetkellä. Lisärivi: Tehtyjen hakkuiden ajankohta Tehtyjen hakkuiden ajankohta luokitellaan hakkuukausina. Hak kuukausi on vuoden pituinen ajanjakso, joka alkaa 1.6. Vaikka 10-vuotiskautta vanhempia hakkuita ei perusrivillä eri tellä hakkuutapoina, merkitään tätä vanhempienkin hakkuiden a jankoilta . 59 0. Arviointikesä 1. Arviointikesää edeltänyt hakkuukausi 2. " edeltäneet hakkuukaudet 2-5 3. " " " 6-10 4. " " " 11-30 5. Hakkuita ei ole tehty tai hakkuusta kulunut yli 30 hakkuu kautta . Tehdyt metsänhoitotoimenpiteet (sar. 65) Perusrivi: Tehtyjen toimenpiteiden luokitus Kirjainkoodi : toimenpiteinä tehty sekä viljely että täydennys viljely. Perusrivillä luokitellaan viimeisen 10-vuotiskauden aikana tehdyt metsänhoidolliset toimenpiteet paitsi taimikon hoito, joka on rekisteröity hakkuita kuvattaessa. Metsänhoitotoimen piteiden luokitus on seuraava: 0. Ei toimenpiteitä I,A. Istutus 2, 8 . Kylvö 3. Täydennysviljely luontaisesti syntyneessä taimikossa. 4 . 5. Raivaus luontaista uudistamista varten tai luontaista uu distamista varten tehty verhopuusto avohakkuun jälkeen. Raivaus on voitu tehdä myös kemiallisesti. 6. Karsinta. Karsintamerkintä edellyttää, että karsinta on tehty kuviokohtaisena ja sen tavoitteena on ollut metsi kön tukkipuusadon laadun parantaminen. Lisärivi: Tehtyjen metsänhoitotoimenpiteiden ajankohta Tehtyjen metsänhoitotoimenpiteiden ajankohdan luokituskoodit ovat samat kuin sarakkeen 64 lisärivillä kuvatut tehtyjen hak kuiden ajankohdan osoittavat koodit. Luokittelussa ovat käy tössä koodit 0-3, koska tehtyjen metsänhoitotoimenpiteiden re kisteröinti rajoittuu viimeiseen 10-vuotiskauteen. Ehdotetut toimenpiteet fsar. 66-68: maaluokka 1^ Ehdotetut hakkuut (sar. 66) Perusrivi: Ehdotetun hakkuun laatu Perusriville merkitään ehdotetun hakkuun laatu tai ehdotettu taimikon harvennus tai perkaus. Hakkuutapojen määrittelyt ovat samat kuin kohdassa "tehdyt toimenpiteet". 0. Ei hakkuuehdotusta 1. Taimikon harvennus tai perkaus taimikkokehitysluokissa 2-3 ja nuorissa kasvatusmetsissä. Näissä kehitysluokissa ehdo tettu verhopuuhakkuu luetaan luokkaan, jos hakkuusta ei saada puutavaraa. Kun taimikon perkausta tai harvennusta 60 ehdotetaan nuoriin kasvatusmetsiin, on ehdotuksen kiireel lisyysasteen oltava "Toimenpide jo viivästynyt". 2. Ylispuiden poisto 3. Ensiharvennus 4. Muu kasvatushakkuu kuin ensiharvennus 5. - 6. Erikoishakkuu . Ehdotus koskee lähinnä tuhojen vaikutusten korjaushakkuita . 7. Uudistushakkuu keinollista uudistamista varten. Avohakkuu. Alueelle voidaan ajatella jätettäväksi verhopuusto. 8. Uudistushakkuu luontaista uudistamista varten. Siemen-, suojuspuu- tai kaistalehakkuu . Alueelle voidaan ajatella jätettäväksi verhopuusto. Yleisluonteinen ohje kasvatushakkuun ehdottamiselle on, hakkuuaiankohtana metsikön pohjapinta-ala on vähintään 6 m /ha suurempi kuin s. 53 asetelmassa esitetyt pohjapinta-alat. Näin tavoitellaan hakkuiden taloudellisuutta. Vähäisimmillekin puu määrille hakkuuta saadaan ehdottaa, jos metsikön metsänhoidol linen tila sitä edellyttää. Erityisesti nuorissa kasvatusmet siköissä on hakkuuehdotukset tehtävä metsänhoidollisen tilan vaatimusten mukaisesti . Uudistushakkuuehdotus edellyttää, että metsikkö ajateltuna hak kuua jankohtana ylittää uudistuskypsyysrajan . Lisärivi: Ehdotettujen hakkuiden ajankohta Hakkuuehdotukset tehdään 10-vuotiskautta varten. Ajankohdat liittyvät perusriville merkittyihin hakkuuehdotuksiin . Jos hakkuuehdotusta ei ole (perusrivi = 0), saraketta ei käytetä. 1. Toimenpide jo viivästynyt 2. Ensimmäinen 5-vuotiskausi 3. Jälkimmäinen 5-vuotiskausi. Harvennushakkuiden tarvetta määriteltäessä on muistettava, että ensimmäiselle 5-vuotiskaudelle ehdotetun hakkuun odotusaika on keskimäärin 2,5 vuotta ja jälkimmäiselle 5-vuotiskaudelle ehdo tetun 7,5 vuotta. Vajaatuottoisessa metsikössä saadaan harven nushakkuulle ehdottaa vain ajankohtakoodeja 1 tai 2. Ehdotetut metsänhoitotoimenpiteet (sar. 67) Sarakkeella esitetään metsänhoitotoimenpide-ehdotukset. Tai mikon perkaus- ja harvennusehdotukset tehdään kuitenkin hakkuu ehdotusten yhteydessä sarakkeelle 66. Käytetyt koodit ovat: 0. Ei toimenpiteitä 61 1. Viljely 2. - 3. Täydennysviljely 4. Taimikon hoito (esim. heinän poisto). 5. Raivaus uudistusaloilla, joilla pyritään luontaiseen uudis tamiseen. Avohakkuun jälkeinen verhopuuston luonti kuuluu luokkaan, kun pyritään luontaiseen uudistamiseen. Koodien 3-5 käyttö edellyttää välitöntä toimenpidetarvetta. Viljelytarve on esim. uudistusalalla tai tuhoutuneessa taimi kossa välitön. Uudistuskypsässä metsikössä, varttuneessa kas vatusmetsikössä tai hakkuuta edellyttävässä vajaatuottoisessa metsikössä viljelytarve merkitään, jos metsikköön on ehdotettu 10-vuotiskaudella toteutettavaksi uudistushakkuu ja uudistamis menetelmäksi on valittu viljely. Ehdotetut maanmuokkaustoimenpiteet (sar. 68) Uudistettavilla alueilla voidaan ehdottaa maanmuokkaustoimenpi teitä. Toimenpiteen tarve voi olla välitön tai voi tulla suo ritusvuoroon vasta kun 10-vuotiskaudelle ehdotettu uudistus hakkuu on suoritettu. 0. Ei ehdotusta 1. Raskas muokkaus (auraus) 2. - " - , jossa aurauksella myös kuivatusvaikutus 3. Kevyt muokkaus (äestys) 4. Mätästys Epi fyyttijäkälät puiden oksilla ja rungolla (sar. 69; maaluokkien 1-2 erikoiskoealat 3, 21 ja 39) Puiden rungoilla ja oksilla kasvavien epifyyttijäkälien run sauden arviointi liittyy ilman epäpuhtauksien seurantaan. E siintymisrunsaus arvioidaan havupuilta, joiden rinnankorkeuslä pimittaluokka on vähintään 5 cm. Kohdepuita ovat sekä elävät puut että pystykuivat luonnonpoistumapuut (s. 74 puuluokka 8). Arviointi suoritetaan yleensä vain 0,5 - 2,0 metrin korkeudelta rungolta ja oksista. Arviointi tehdään koealan keskipisteestä katsoen, joten arvioinnissa on mukana vain koealan keskipistee seen suuntautunut rungon ja oksiston puolisko. Arviointi tehdään koealan osittain ja runsaus määritellään kai kilta koealan osilta, joilta on luettu vähintään 3 jäkäläluoki tukseen soveltuvaa havukoepuuta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää runsausasteikon yhtäpitävyyteen Etelä- ja Pohjois suomessa, jotta tulokset koko Suomesta ovat vertailukelpoisia keskenään. Kuusella sekä naavamaiset että lehtimäiset jäkälät kasvavat yleensä oksilla, männyllä ne kasvavat oksilla vain nuorena ennen oksien karsiutumista puun alaoksista, mutta myöhemmin rungolla, mistä sen esiintymisrunsauden arviointi on suhteel lisen yksinkertaista. 62 Epifyyttijäkälien esiintymistä tarkastellaan erikseen naava maisten ja lehtimäisten jäkälien osalta. Rupi jäkälien esiinty mistä ei huomioida. Perusrivi Perusriville merkitään naavamaisten epifyyttijäkälien esiinty misrunsaus. Naavamaisia jäkäliä ovat suvut Alectoria, Bryoria ja Usnea. Naavamaiset jäkälät ovat epifyyttijäkälistä kaikkein herkimpiä ilman epäpuhtauksille. Runsauden arviointi perustuu pääasiassa jäkäläyksilöiden lukumäärään puilla. Esiintymisrun saus koodataan seuraavasti: E. Jäkäliä ei arvioitu. 0. Ei naavamaisia. 1. Naavamaisia niukasti . Yksittäisiä naavamaisia jäkäliä siel lä täällä, mutta useimmilla puilla ei jäkäliä esiinny. 2. Naavamaisia kohtalaisesti . Lähes joka puulla esiintyy naa vamaisia, mutta puuta kohti jäkäliä vain muutamia yksilöi tä. Luokkaan luetaan myös koealat, joilla jäkäliä on vain muutamissa puissa, mutta näissä hyvin runsaasti. 3. Naavamaisia runsaasti . Lähes joka puulla esiintyy lukuisia naavoja usein kookkainakin yksilöinä. 5. Naavamaisia runsaasti. Poikkeuskoodi , jota käytetään, kun lähes joka puulla esiintyy lukuisia naavoja usein kookkaita yksilöitä, mutta kahta metriä korkeammalla puussa. Tätä koodia käytetään mm. silloin, kun poronhoitoalueella porot ovat syöneet naavamaiset jäkälät puiden alaosista. Lisärivi Lisäriville merkitään lehtimäisten jäkälien esiintymisrunsaus . Sarake jää tyhjäksi, jos perusrivillä on koodi E. Näihin jäkäliin kuuluvat mm. suvut Hypogymnia, Parmelia ja Pseudevernia. Nämä suvut kestävät yleensä edellisiä paremmin ilman saasteita. Lehtimäisten jäkälien arviointi suoritetaan sen mukaan kuinka suuren osan oksien ja runkojen koealan keskipisteeseen suuntau tuvasta puoliskosta välillä 0,5 - 2,0 metriä jäkälät peittävät. Koodiselityksissä esitetyillä sadanneksilla on vain ohjearvo, koska sadanneksia ei pystytä tarkkaan määrittämään. Luokka 4 on lisätty ohjeisiin kevättalvella 1987. 0. Ei lehtimäisiä. Peittävyys alle 1 %. 1. Lehtimäisiä niukasti . Peittävyys 1 - 10 %. 2. Lehtimäisiä melko runsaasti . Peittävyys 10 - 40 %. 63 3. Lehtimäisiä runsaasti, mutta ei kuitenkaan yhtenäisenä mat tona. Peittävyys yli 40 % (vrt. koodi 4). 4. Paisukarve (Hypogymniaphysodes) peittää kohdepuut lähes yhtenäisenä mattona. 5. Lehtimäisiä runsaasti. Poikkeuskoodi, jota käytetään, kun lehtimäisiä korkeintaan niukasti tarkastelukorkeudella, mutta kahta metriä ylemmissä oksiston ja rungon osissa niitä on runsaasti. 64 5.4. Hallinto Hallintokoodit eritellään koealakuvioittain. Kunta (sar. 70-72; maaluokat 1-9) Kuntakoodit saadaan vuosittain vaihtuvasta liitteestä 10 "Kun takoodit v. 19XX". Kuntanumeroinnissa seurataan Tilastokes kuksen ylläpitämää kuntanumerointia (esim. Tilastokeskus 1.1.1987: Kuntanumerointi 1987). Omistaja (sar. 73; maaluokat 1-9) Omistaja selvitetään sisätyönä lohkokoealoille . Omistajaa ei selvitetä vesien, liikenneväylien ja asutuskeskusten osalta. Yksityiset. Omistajaluokat 0-1. Luokkaan kuuluvat myös jakamattomat vesijättömaat, jotka tulevassa jakotoimituksessa todennäköisesti jaetaan ran tojen omistajien kesken sekä yksityisten toiminimien ja perikuntien omistamat alueet. 0. Maatilametsänomistajat. Luokkaan kuuluvat ne yksityis luonteiset metsänomistajat, joiden pääasiallinen tulon lähde on maa- ja metsätalous sekä maatilatalouden har joittajina eläkkeelle siirtyneet metsänomistajat. 1. Muut yksityisluonteiset metsänomistajat. Luokkaan kuu luvat yksityisluonteiset metsänomistajat, joilla pääasi allisin tulonlähde on muu kuin maa- ja metsätalous. Osakeyhtiöt. Omistajaluokat 2-3. Ei kuitenkaan asunto-osakeyhtiöt. Yhtiöiden eläkesääti öiden metsät luetaan kuuluvaksi yhtiöiden metsiin. 2. Metsäteollisuutta harjoittavat yhtiöt. Luokkaan luetaan myös metsäteollisuutta harjoittamattomat yhtiöt, joilla oleellisena toimialana on raakapuukauppa. Pääosan luok kaan kuuluvista metsistä omistavat Suomen Metsäteolli suuden Keskusliiton jäsenyhtiöt. 3. Muut yhtiöt. Valtion metsät. Omistajaluokat 4-5. 4. Metsähallitus. 5. Muu kuin metsähallituksen hallitsema valtion alue. Kunta, seurakunta ja yhteisö. Omistajaluokat 6-7. Yhteisöllä tarkoitetaan osuuskuntaa, yhteismetsää, kom mandiitti- ja asunto-osakeyhtiötä tai säätiötä. Luok kaan ei kuitenkaan lueta yhtiöiden eläkesäätiöiden 65 metsiä. Maanmittaustoimituksessa jakokunnan yhteisiksi jaetut alueet (kartalla punaisella painettu merkintä Yht.) kuuluvat tähän ryhmään. 6. Yhteismetsät 7. Kunnat, seurakunnat ja muut yhteisöt. Lohkokartoilla on omistajaryhmät eroteltu värein seuraavasti: 0. Väritön 1. Oranssi 2. Punainen 3. Ruskea 4. Vihreä 5. Musta 6. Violetti 7. Sininen Moninaiskäytöstä johtuvat puuntuotannon rajoitukset (sar. 74; maa luokat 1-9) Alueet on merkitty kartoille yhtenäisinä vyöhykkeinä. Vesien kohdalla kartalla rajat eivät ole tarkkoja. Ne osoittavat vain rajojen sisään jäävien maa-alueiden kuuluvan vyöhykkeeseen. 0. Kuviolla ei ole moninaiskäytöstä johtuvia puutuotannon ra joituksia . 1. Luonnonpu is to tai kansallispuisto, joka on perustettu lailla. Metsää ei voida käsitellä hakkuilla. Luokkaan kuu luvat myös ne lääninhallituksen päätöksellä yksityismaille perustetut luonnonsuojelualueet, joita ei saa käsitellä hakkuilla. 2. Aarnialueet ja vastaavat, joilla metsää ei voida käsitellä hakkuilla, mutta alueet on perustettu virastojen (esim. metsähallitus, metsäntutkimuslaitos, puolustusministeriö) omilla päätöksillä. 3. Soidensuojelualueet, jotka perustuvat luonnonsuojelulakiin. Yksityismailla ne on perustettu lääninhallituksen päätök sellä. Alueella ei sallita ojitustoimenpiteitä. Kangasku vioilla voidaan sallia hakkuita. 4. Suunniteltu soidensuojelualue, joka perustuu valtioneu voston periaatepäätökseen. Metsänhoidollinen käyttö, kuten luokassa 3. 5. Metsähallituksen ojitusrauhoitusalueet, jotka eivät samalla ole kohdan 4 mukaisia suunniteltuja soidensuojelualueita sekä puolustusministeriön soidensuojelualueet. Alueet on perustettu virastojen omilla päätöksillä. Metsänhoidol linen käyttö, kuten luokassa 3. 6. Luonnonhoitometsät, puistometsät, retkeilyalueet ja muut monikäyttöalueet, jotka on perustettu virastojen omilla päätöksillä ja joilla metsän käsittelyyn vaikuttavat pie nentävästi muut kuin puuntuotannon tarpeet. Luokkaan kuu luvat myös lääninhallituksen päätöksellä perustetut yksi tyismaiden luonnonsuojelualueet, joilla sallitaan hakkuut. 66 Puuston käsittelyssä pyritään varovaisuuteen ja mahdol listen avohakkuiden pienialaisuuteen. 7. Asema- ja rakennuskaava-alueet. Alueilla ei puita saa ha kata ilman lupaa. 8. Rantakaava-alueet. Kaava voi vaikuttaa metsien käsitte lyyn. 9. Kuvio ei kuulu luokkiin 1-8, mutta metsätalouden harjoitta miseen kuviolla on vaikuttanut kuvion sijainti asutukseen nähden tai kuvion maisemalliset kauneusarvot. Avohakkuu ei todennäköinen . Koodeja 1-8 edellyttävät alueet on yleensä rajattu kenttäkar toille lohkon kohdalle mustalla viivalla ja varustettu merkin nällä "sar. 74 = x"; (x=1,2,3,4,5,6,7,8). Koodia 9 edellyt täviä alueita ei ole merkitty kartoille. Niiden määrittely on jätetty ryhmänjohtajan tehtäväksi. Luonnonoloista johtuvat puuntuotannon rajoitukset (sar. 75; maa luokat 1-9) Alueet on merkitty työkartoille yhtenäisinä vyöhykkeinä. Ve sien kohdalla kartan rajat eivät ole tarkkoja. Ne osoittavat vain rajojen sisään jäävien maa-alueiden kuuluvan vyöhykkee seen. 0. Kuvio ei kuulu luokkiin 1-5. 1. Suojametsän luonteinen alue metsänrajan turvaamiseksi lailla perustetun suojametsäalueen ulkopuolella. Alueella joudutaan metsän säilymiseksi pidättäytymään avohakkuusta, kulotuksesta ja muusta samantapaisesta metsän käsittelystä. Luokkaan kuuluvia alueita ovat ulkomeren saaret, suurten sisävesien pienet saaret, mereen ja sisävesiin pistävät pitkät, kapeat niemet sekä yleensä selkävesiin liittyvän mantereen ja saarien suojavyöhykkeet. Metsämaan kuviolla, joka kuuluu tähän luokkaan on veroluokka alennettu aina, jos kasvupaikkatyypin alkuperäinen veroluokka ei jo ole IV. 2. Metsänviljelyn riskialue suojametsäalueen ulkopuolella. A lueella on lämpösumma 700-800 d.d.-yksikköä ja metsänvil jely epäonnistuu usein ilmaston vuoksi. 3. Lakimetsä ja sen luontoinen alue suojametsäalueen ulkopuo lella. Alueella on lämpösumma alle 700 d.d.-yksikköä ja sillä ei suoriteta metsänviljelyä muuten kuin haluttaessa metsittää puuton alue. 4. Suojametsäalueen osa, missä lämpösumma on yli 700 d.d.-yk sikköä. Metsänviljelyn riskialue. 5. Suojametsäalueen osa, missä lämpösumma on alle 700 d.d.-yk sikköä. Lakimetsä ja sen luonteinen alue. 67 Koodeja 2-5 edellyttävät alueet rajataan kenttäkartoille lohkon kohdalle mustalla viivalla ja varustetaan merkinnällä "sar. 75 = x"; (x=2,3,4,5). Suojametsän luonteisia alueita (koodi 1) ei ole merkitty kartalle, vaan niiden esiintyminen ratkaistaan luokan kuvauksen perusteella. Nämäkin alueet on kuviteltava vyöhykkeiksi, jotka kattavat sisäänsä tietyn maa-alueen koko naan. 68 6. PUUSTOMITTAUKSET LUKUPUUKOEALOILLA Ohjeissa esiintyviä käsitteitä Maanpinnan taso: Maanpinnan taso tarkoittaa maan pinnan korkeutta mitattavan puun tyven kohdalla. Rinteessä maanpinnan taso on rungon jatkeen ja maanpinnan leikkauspis teessä ylärinteen puolella (liite 1). Syntypi st e: Syntypiste on normaalilla puulla puun yti men kohdalla maanpinnan tasolla. Kontteikossa , kannon päällä tai kiven päällä kasvavalla puulla syntypiste on siinä, missä siemenen kuvitellaan itäneen (liite 1). Luonnonpoistuma: Luonnonpoistumapuilla ei yleensä ole yhtään elävää oksaa. Joskus näillä puilla voi olla eläviä oksia, mutta puu on vaurioitunut niin pahoin, ettei se voi jat kaa elämäänsä seuraavan kasvukauden yli (esim. myrskyssä kaatu neet puut). Käyttökelpoinen luonnonpoistumapuu on puuaineksensa lahoamisas teen puolesta vielä käyttökelpoista. Läpimitan pienuus tai esim. katkenneen puun pirstoutuminen voivat estää puun todel lisen käyttökelpoisuuden, mutta tällaisetkin puut luetaan in ventoinnissa käyttökelpoisiksi luonnonpoistumapuiksi . Elävä puu: Elävässä puussa on tuoreita oksia ja puulla on mahdollisuus jatkaa elämäänsä. Haarapuu: Haarapuulla on yksi ydin kannonkorkeudella ja useampia ytimiä rinnankorkeudella (ks. kuva 10). Valtapituus: Valtapituudella tarkoitetaan pää- ja li sävaltapuiden keskipituutta. Katkennut puu: Katkennut puu, jossa on jäljellä elä viä oksia, luetaan yleensä eläväksi puuksi. Katkennut puu, jossa ei ole jäljellä eläviä oksia, luetaan pys tykuivaksi, jos pystyssä oleva osa sisältää yli puolet puun al kuperäisestä tilavuudesta. Kun katkennut osa sisältää yli puo let puun alkuperäisestä tilavuudesta on kyseessä kaatunut luon nonpoi atumapuu,jos katkennutta osaa ei ole korjattu. Muuten on kyseessä kanto. Pystykuivaksi luettavalla puulla pystyssä oleva osa ja kaatu neeksi luettavalla katkennut osa määrää, onko kyseessä käyttö kelpoinen luonnonpoistumapuu. Kuva 10. Esimerkkejä rinnankor keusläpimitan mittauk sesta poikkeukselli selle puulle. 69 6.1. Relaskooppikoeala Koealan keskipiste Koealan keskipiste määrätään lohkolinjalla maastomittausta käyttäen. Mittaus on järjestettävä niin, että 20 metrin mittaa käytettäessä mitan keskikohta osoittaa koealan keskipisteen. Ryhmänjohtajan tulee valvoa, että keskipiste tulee tarkoin mi tan alku- ja loppupisteen osoittavien mittatikkujen määräämälle linjalle silloinkin, kun mitta tiheitä puskia vältellen jonkin verran polveilee. Näin vähennetään polveilun aiheuttamaa sys temaattista virhettä. Metsä- tai kitumaalle sattuneiden koealojen keskipisteet merki tään paalulla, johon on merkitty koealan numero. Paalun on ol tava löydettävissä 2-3 vuotta inventoinnin jälkeen. Tästä syystä paalun tulee olla pituudeltaan runsas metri ja valkeaksi veistetyn paksumman, numeroidun pään tulee olla läpimitaltaan vähintään 2-3 cm. Normaalisti paalu lyödään koealan keskipis teeseen ja siihen merkitään koealan numero. Jos sitä ei saada lyödyksi keskipisteeseen, siirretään paalu linjan suunnassa lähimpään paikkaan, jonne se voidaan pystyttää. Täl löin paaluun merkitään koealan numeron li säksi siirtomatka (+ eteenpäin, - taakse päin) linjan päämittaussuunnassa. Todelli nen keskipiste on myös pyrittävä merkitse mään esim. pienellä tikulla. Kuvan 11 esit tämässä paalussa on ilmoitettu, että koea lan 41 paalua on linjan päämittaussuunnassa siirretty 0,8 metriä eteenpäin. Kuva 11. Koealapaalun merkinnät. Koealan rajoittaminen Inventoinnin koealoilla käytetään relaskooppia osoittamaan tu leeko puu mukaan koealalle. Inventoinnissa käytetään yleensä relaskooppia, jossa varren ja aukon suhde on 70,71 cm/2 cm. Näin saadaan relaskooppitekijäksi 2 eli yksi mukaan tuleva puu vastaa pohjapinta-alaa 2 m /ha. Kun relaskoopilla ei kiistatta nähdä tuleeko puu mukaan koea lalle vai ei, on rajapuiden mukaantulo tarkistettava mittanau haa käyttäen. Tarkoitukseen on kätevin ns. metsurin mitta. Tar kistus tapahtuu mittaamalla rajapuun läpimitta kohtisuoraan sä dettä vastaan mm:n tarkkuudella sekä mittaamalla puun etäisyys vaakatasossa koealan keskipisteestä läpimitan mittauskohtaan. Etäisyys mitataan puun kylkeen cm:n tarkkuudella (liite 11). Liitteen 11 taulukossa 1 on ilmoitettu puiden mukaantulosäteet sekä annettu esimerkki taulukoiden käytöstä. Myös kaatuneilla ja vinoilla puilla puun mukaantulosäde on koealan keskipisteen ja läpimitan mittauskohdan välinen vaakasuora etäisyys. 70 Kuva 12. Säde puun kylkeen. Kuva 13. Puiden luvun alkamis kohta ja suunta. Rinnankorkeusläpimitta ja maanpinnan taso. Relaskooppikoealan puista mitataan se läpimitta, joka on kohti suorassa sädettä vastaan (kuva 12), ts. sama läpimitta, johon relaskoopilla tähtäys suoritetaan. Rinnankorkeusläpimitan etäisyys maanpinnan tasosta on 1,3 metriä ja oikean mittauskohdan varmistamiseksi on puita luetta essa käytettävä rinnankorkeuskeppiä. Rinteellä kasvavassa puussa maanpinnan taso sijaitsee rinteen puolella runkoa. Jos puu kasvaa kivellä tai mättäällä tai jos maanpinnan taso on muutoin vaikeasti arvioitavissa, tarkoitetaan maanpinnan ta solla puun syntymäpisteen tasoa. Erityisesti ojitetuilla tur vemailla maanpinnan tason katsotaan sijaitsevan sillä korkeu della, missä puun suurimpien sivujuurien välissä oleva runkopuu alkaa voimakkaammin kaventua. Liitteen 1 kuvat esittävät maan pinnan tason määrittämistä. Puiden luku koealalla Puiden luku koealalla aloitetaan päämittaussuunnalle vastakkai sesta suunnasta (kuva 13) ja lukua jatketaan myötäpäivään kunnes kaikki puut on mitattu. Relaskoopilla tähtäys suorite taan luettavan puun mittauskohtaan koealan keskipisteestä siten, että tähtääjän silmä on tarkalleen keskipisteen yläpuo lella. Rajapuut tarkistetaan ja mittaaja merkitsee tussimer killä jokaisen luetun puun. Merkintä osoittaa rinnankorkeuslä pimitan mittauskohdan. Puiden alaoksien karsinta ja näköalaväylien raivaus koealoilla on rajoitettava mahdollisimman vähiin. Erityistä varovaisuutta tulee noudattaa asuntojen ja tonttien lähettyvillä. Viimeksi mainituilla alueilla on myös koealapaaluihin ja luettuihin pui hin ja kantoihin tehtävä mahdollisimman huomaamattomat mer kinnät. 71 6.2. Lukupuulomakkeelle tehtävät merkinnät Lukupuulomakkeen numero. Lukupuulomakkeet numeroidaan juoksevasti lohkon sisällä. Lohkoittaiset yleistiedot (sar. 1-20) Lohkoittaiset yleistiedot on kuvattu luvussa 4 "Yhteiset tiedot eri lomakelajeilla". Samalle lukupuulomakkeelle voidaan kir jata tietoja eri päivinä ja lukupuulomakkeen päivämäärä voi poiketa vastaavalle kuviolomakkeelle merkitystä päivämäärästä. Koealakohtaiset merkinnät (sar. 21-75) Lukupuulomakkeelle merkitään oma(t) rivinsä jokaiselta koea lalta, joka ei ole koepuukoeala ja jolta on luettu ainakin yksi puu. Jos koeala jakaantuu koealan osiin, tulee lomakkeelle oma(t) rivinsä jokaiselta koealan osalta, jolta on luettu ai nakin yksi puu. Puita luetaan vain metsä- ja kitumaalta. Sa moina toistuvia koealakohtaisia merkintöjä peräkkäisillä ri veillä ei tarvitse toistaa. Koealan numero (sar. 21-22) Koealan numero saadaan kuviolomakkeelta Kuvio (sar. 23) Kuvion numero saadaan kuviolomakkeelta. Rivinnumero koealan osan sisällä (sar. 24) Lukupuulomakkeen riville mahtuu 10 puuta. Koealan osalta luetut ensimmäiset 10 puuta merkitään riville 1 (rivinumero =1). Jos puita on enemmän kuin 10, merkitään puut 11-20 riville 2, puut 21-30 riville 3 ja puut 31-40 riville 4. Rivinumero voi olla korkeintaan 4. Puukohtaiset tiedot (sar. 25-74) Puukohtaiset tiedot ovat lukupuun puulaji, rinnankorkeusläpi mitta, puuluokka ja latvuskerros. Puulaji (sar. 25,30,...,70); liite 12 Puulajikoodit ovat 72 1. mänty 2. kuusi 3. rauduskoivu 4. hieskoivu 5. haapa 6. harmaaleppä 7. tervaleppä 8. muu havupuu 9. muu lehtipuu Loppumerkki (sar. 30,35,...,75) Loppumerkki on L-kirjain, joka merkitään viimeisen koealan osalta luetun puun jälkeiselle puulajisarakkeelle. Kun puiden luku loppuu täyteen riviin, merkitään loppumerkki sarakkeelle 75. Läpimitta, cm (sar. 26-27,31-32,...,71-72); liite 13 Läpimitta mitataan 1,3 m:n korkeudelta puun syntypisteestä tai maanpinnan tasosta kohtisuoraan koealan sädettä vastaan cm:n tarkkuudella tasaavaa luokitusta käyttäen. Mikäli puu on rinnankorkeuden kohdalta epämuodostunut, mitataan pienin läpimitta rinnankorkeuden alapuolelta. Läpimitta mitataan kuorellisena. Jos kuori puuttuu, sen paksuus arvioidaan. Kun puu on haaroittunut kannonkorkeuden alapuolelta, mitataan kukin haara omana puunaan. Kun puu on haaroittunut kannon- ja rinnankorkeuden väliltä, määrätään puun rinnankorkeusläpimitta luokka mittaamalla kunkin haaran rinnankorkeusläpimittaluokka, summaamalla näin saatujen läpimittaluokkien neliöt ja ottamalla summan neliöjuuri puun läpimittaluokaksi. Liitteen 13 tauluk koon on koottu lukujen 1-99 neliöjuuret helpottamaan haara puiden läpimitan määrittelyä. Puuluokka (sar. 28,33, ...,73); liite 14 Puuluokka erottelee pino- ja tukkipuut sekä kuvaa puiden laa tua. Koodit A ja Bon otettu käyttöön vuonna 1988. Pienet pinopuut . Puuluokat 0-3 ja A. Pienillä pinopuilla jo rungon mitat ovat liian pienet minimimitat täyttävän tukin saamiseksi. Kun puun rin nankorkeusläpimitta on havupuilla alle 16,5 cm ja lehti puilla alle 18,5 cm, puut kuuluvat aina näihin luokkiin. Puun tekninen laatu, kasvupaikan laatu ja puun kunto määräävät pinopuun puuluokan. Vallittujen latvusker rosten osalta arvio tehdään olettaen, että puulla jat kossa olisi vapaa kasvutila. 73 Taulukko 4. Esimerkkejä puuluokkien 0 ja 1 tukkipuuvaiheen tu keissa sallittavista maksimivioista . Taulukkoon 4 on koottu liitteestä 14 keskeisiä laatuluokitus tietoja. Taulukossa puuluokalle 0 merkityt maksimiviat ku vaavat laatuluokkaa II ja puuluokalle 1 merkityt maksimiviat laatuluokkaa 111. Sekä taulukko 4 että liite 14 auttanevat pienten pinopuiden puuluokan määrittelyssä. Oksan paksuuden mittausta on kuvattu liitteessä 14. 0. Pinopuu, joka todennäköisesti kehittyy luokan 4 kuvaa maksi tukkipuuksi. 1. Pinopuu, joka todennäköisesti kehittyy luokan 5 kuvaa maksi tukkipuuksi. Teknisen laatunsa puolesta tähän luok kaan kuuluvat puut tulisi yleensä vielä poistaa taimikon hoidon tai ens iharvennuksen yhteydessä. 2. Pinopuu, joka teknisen laatunsa puolesta on tukkipuuaihe, mutta kasvupaikan laatu, puun kunto tai puulaji estänee puun kehittymisen tukkipuuksi. Puuluokka 0 1 'uula ji Tukki Vika Mänty ja kuusi Latvaläpi- mittaluokka 21-28 cm Oksan paksuus Kuiva oksa Poikaoksa, lahoton 1 kpl/tukki Laho-oksa 30 50 mm Ei Ei 45 30 Mänty Kuusi Tuore oksa 35 45 65 65 15 dm:n pituudella 25 70 Koivu Kuiva- ja laho-oksa 15 30 n i 5 mm:n >ksia kpl Terveet Lahot, kuivat ja oksakyhmyt 4 Ei rajoi- tusta Ei 5 kpl Mänty ja kuusi .atvaläpi- litta >21 cm iituus>46 dm Lenkous 6 6 Koivu 15 dm:n pi- tuudelta latvaläpi- mitta 24-35 4 4 cm 74 3. Kuitupuu, joka on pahasti lenko, mutkainen, oksainen tai vaurioitunut. Puun tekninen laatu estänee puun kehitty misen tukkipuuksi siitä riippumatta, onko se kasvupaikan laadun tai puun aseman puolesta mahdollista vai ei. A. Puusta ei saada vikojen ja vaurioiden vuoksi yhtään edes kuitupuuksi kelpaavaa osaa (Katso Tapion Taskukirja 20. painos s. 384-386). Läpimittaa ei kuitenkaan pidetä es teenä kuitupuuksi kelpaamiselle, ellei minimiläpimittaa pienempi osa liity välittömästi muusta syystä hukkapuuksi luettavaan osaan. Puulaji ei yksin aiheuta puun kuulumis ta tähän luokkaan. Tukkipuut . Puuluokat 4-5. 4. Hyvä tukkipuu. Puusta saadaan normaalimittainen tyvi tukki, joka on laatuluokkaa 1 tai 2 taikka tukkiosan ti lavuudesta vähintään 60 % täyttää laatuluokan 2 vaati mukset. Enintään 20 % tukkiosan tilavuudesta joudutaan vähentämään vikojen takia (ks. Tukkirunkojen laatuluo kitus; liite 14). 5. Tukkipuu, joka laatunsa puolesta ei yllä puuluokkaan 4. Isot pinopuut. Puuluokat 6, 7 ja B. 6. Tukin mitat täyttävä puu, joka vikojen takia on luettava pinopuuksi. Kasvaessaan puusta voi vielä tulla luokkiin 4 tai 5 kuuluva tukkipuu. 7. Tukin mitat täyttävä puu, joka vikojen takia ei ole tuk kipuu ja josta ei kasvaessaankaan tule tukkipuuta. B. Tukin mitat täyttävä puu, josta ei saada vikojen ja vau rioiden vuoksi yhtään edes kuitupuuksi kelpaavaa osaa. Käyttökelpoiset luonnonpoistumapuut . Puuluokat 8 ja 9 (vrt s. 68) . Luonnonpoistumapuina mitataan puut, joiden puuaine on vielä lahoamisasteensa puolesta käyttökelpoista. Puun läpimitalla ei tässä yhteydessä ole merkitystä. 8. Pystykuiva luonnonpoistumapuu. 9. Kaatunut luonnonpoistumapuu. Luokkaan voi kuulua sekä kuivia että tuoreita luonnonpoisturaapui.ta. Latvuskerros (sar. 29,34,...,74) Latvuskerrokset on kuvattu liitteessä 15. 75 Kehitysluokkien 2-6 kehityskelpoisissa metsiköissä puu sijoite taan latvuskerroksiin metsikön nykytilan perusteella. Kehitys luokissa 0-1 ja 7 sekä harsituissa vajaatuottoisissa metsi köissä on pyrittävä selvittämään, mihin latvuskerrokseen puu on kuulunut metsikön täyspuustoisuusvaiheessa sekä merkittävä tämä lomakkeelle puun latvuskerrokseksi. Jos nuoressa metsikössä on havupuustoa ja sen kanssa samanikäistä, mutta sitä selvästi pi tempää lehtipuustoa, käytetään sekä havu- että lehtipuustolle omaa latvuskerrosluokitustaan. Koealalla voi esiintyä eri jaksojen puita, vaikka jaksoja ei olisikaan eritelty kuviokohtaisena tietona. Kuviopuolella sal littujen jaksomerkintöjen lisäksi voi puukohtaisena merkintänä esiintyä esimerkiksi alikasvos nuoressa kasvatusmetsikössä ja ylispuusto varttuneessa kasvatusmetsikössä. Kuviopuolella puujaksojen erottelusta annetut ohjeet (vrt. Puujaksot, s. 38) ovat ohjeellisina voimassa myös vietäessä puita koealoilla eri puujaksoihin. Näiden ehtojen määräämissä puitteissa tulee eri puujaksoihin lukea ne puut, joilla on sel västi toisistaan poikkeavat kasvuprosentit. Aukeilla aloilla taimet ovat alikasvosta ja hakattuun jaksoon kuuluvat raivaus ja jättöpuut vallitsevaa jaksoa. fakso: Vai tseva Ali- kasvos Ylis- puusti 'äävaltapuut jisävaltapuut 'älipuut iluspuut B B C D A A A A Y Y V V 76 7. PUUSTOMITTAUKSET KOEPUUKOEALOILLA Koepuukoealoja ovat koealat 3, 21 ja 39. Kaikki puista kerät tävät tiedot merkitään näillä koealoilla koepuulomakkeelle. Koepuumittauksia tehdään sekä elävästä puustosta että luonnon poistumasta. Jos havainnot rajoitetaan vain elävään puustoon, on siitä kyseisen tiedon kohdalla erikseen mainittu. Lohkoittaiset yleistiedot (sar. 1-20) Lohkoittaiset yleistiedot on kuvattu luvussa 4 "Yhteiset tiedot eri lomakelajeilla". Koepuulomakkeelle on merkittävä oikea mittauspäivämäärä. Se saa poiketa vastaaville muille lomak keille merkitystä päivämäärästä. Koealan numero (sar. 21-22) Koealan numero merkitään lomakkeen yläosaan "Yhteiset tiedot eri lomakelajeilla" -kenttien jälkeen. Puun identifiointitiedot (sar. 23-27) Kuvion numero (sar. 23) Kuvion numero osoittaa, millä koealan osalla puu on. Peräkkäi sillä riveillä samaa toistuvaa kuvion numeroa ei toisteta. Puiden lukumäärä koealan osalla (sar. 24-25) Puiden lukumääräkenttä osoittaa, montako puuta on luettu koe alan osalta. Merkintä tehdään riveille, joilla kuviomerkintä osoittaa koealan osan vaihtuneen. Puun numero (sar. 26-27) Puun numeron ykköspositio on merkitty valmiiksi lomakkeelle. Mittauksen yhteydessä lisätään kenttään kymmenet osoittava nu mero. Puun lukupuutiedot (sar. 28-33) Lukupuutiedot ovat samat, jotka koepuukoealoihin kuulumatto milla lukupuukoealoilla on puista kirjattu lukupuulomakkeelle. Puulaji (sar. 28) Puulajit koodataan kuten lukupuulomakkeella. 77 Läpimitta, mm (sar. 29-31) Läpimitta mitataan muuten kuten koepuukoealoihin kuulumatto milla lukupuukoealoilla, mutta mittaus tehdään mm:n tasaavaa luokitusta käyttäen. Jotta läpimitta voidaan palauttaa cm-luo kitukseen, käytetään tapauksissa, joissa läpimitan mm-osa on 5 poikkeusmerkintöinä merkkejä + ja -. Poikkeusmerkintöjä kuvaa seuraava asetelma: Kannonkorkeuden ja rinnankorkeuden välillä haaroittuneilla puilla läpimitta määritetään koepuillakin cm-luokituksena. Mm kenttään 31 merkitään näillä puilla 0. Puuluokka (sar. 32) ja latvuskerros (sar. 33) Puuluokka ja latvuskerros koodataan kuten lukupuulomakkeella. Puun koepuutiedot (sar. 34-80) Syntytapa (sar. 34) Syntytapakoodit ovats 0. Ei varmuutta 1. Luontainen siemensyntyinen 2. Luontainen vesasyntyinen 3. Istutettu 4. Kylvetty Jos todetaan puu viljellyksi, mutta ei voida erottaa onko se istutettu vai kylvetty, merkitään puu istutetuksi. Yläläpimitta, cm (sar. 35-36) Yläläpimitta mitataan 6 metrin korkeudelta maanpinnasta kohti suoraan koealan sädettä vastaan. Yläläpimitta mitataan puista, joilla pituusmerkintä sarakkeilla 42-44 on vähintään 81. Jos puu on haaroittunut kannonkorkeuden ja 6 metrin välillä, ylälä pimittaa ei mitata vaan merkitään sarakkeelle 36 H. Yläläpimitta mitataan myös sekä pystykuivista että kaatuneista luonnonpoistumapuista. Jos yläläpimittaa ei voida mitata pys tykuivan luonnonpoistumapuun pystyssä olevasta osasta, yläläpi mittaa ei mitata ja sarakkeelle 36 merkitään L. (Vrt. Katken neen osan pituus, sar. 61-62). ipimi tta cm Läpimitta- luokka mm Läpimitta- luokka cm Mer' kin 14,48 14,53 145 145 14 15 14- 14+ 78 Alimman kuolleen oksan korkeus, dm (sar. 37-38) Kuolleina oksina otetaan huomioon rinnankorkeudelta 16,5 cm paksummilla puilla vähintään 15 mm paksut oksat ja sitä pienem millä vähintään 10 mm paksut oksat. Oksien on oltava kannon korkeuden yläpuolella (kuva 14). Mitat tarkoittavat oksan kuo retonta läpimittaa. Korkeus mitataan maanpinnan tasosta. Rekisteröinti on välttä mätöntä vain puuluokissa 0-1 ja 4-6. Oksan korkeus merkitään, kun kuollut oksa on alempana kuin elävän latvuksen alaraja ja oksan korkeus on enintään 8,05 m (, joten oksan korkeuden loma merkintä saa olla korkeintaan 80). Muilla kyseisten puuluokkien puilla sarakkeelle 38 merkitään E. Muuten kenttä jää tyhjäksi tai merkitään sarakkeelle 38 merkki -. Elävän latvuksen alaraja, dm (sar. 39-41) Yhtenäisen elävän latvuksen alaraja mitataan kaikista elävistä puista. Latvusrajan mittauksessa ei oteta huomioon yksittäisiä vähin tään kahden kuolleen oksakiehkuran erottamia eläviä oksia (kuva 14). Pituus, dm (sar. 4 2-44); liite 16) Puun pituus mitataan maanpinnan tasosta latvan korkeimpaan koh taan. Jos puun syntymäpiste on maanpinnan tasoa korkeammalla (kontteikot ja kiven päällä kasvavat puut) mitataan pituus syn tymäpisteestä lähtien. Kun puun latva on katkennut tai kui vunut, on pituutta mitattaessa ratkaistava, onko puulla tapah tunut ranganvaihto. Jos ranganvaihto on tapahtunut määrää uusi latva puun pituuden. Jos ranganvaihtoa ei ole tapahtunut on pystyssä olevan osan pituus puun pituus . Pituus mitataan myös luonnonpoistumapuista. Kasvutiedot fsar. 45-50) Kasvutietoja ei mitata luonnonpoistumapuista. Puista, jotka ovat haaraantuneet kannonkorkeuden ja rinnankorkeuden väliltä, ei myöskään mitata kasvua. Näille puille merkitään sarakkeelle 50 H ja sarakkeet 45-49 jäävät tyhjiksi. Ikäkairaus on tehtävä näistäkin puista. Kasvunlaskentajakson pituuskasvu, dm (sar. 45-46); liite 17 Havupuut Kasvunlaskentajakson pituuskasvuna rekisteröidään 5 vuoden pi tuuskasvu tasaavaa luokitusta käyttäen. Kasvunlaskentajakso on - heinäkuun loppuun (31.7.) viisi inventointikesää edeltänyttä 79 kasvukautta elokuun alusta (1.8.) inventointikesä ja neljä inventointi kesää edeltänyttä kasvukautta. Pituuskasvu mitataan joko tangoilla tai asteikolla varustettua kiikaria apuna käyttäen. Liitteen 17 taulukon avulla kiikari havainnot muutetaan pituuskasvuhavainnoiksi . Kuva 14. Alimman kuolleen oksan ja elävän latvuksen alarajan korkeuden mittaaminen. Poikki- ja kuivalatvaisten puiden pituuskasvuksi merkitään yleensä 00. Jos kuitenkin varmuudella voidaan todeta, että poikki- tai kuivalatvaisilla havupuilla on jäljellä kasvunlas kentajakson aikana syntynyttä latvan osaa, merkitään pituuskas vuksi tämä kasvanut latvan osa siitä huolimatta, onko se kuivaa 80 vai ei. Lehtipuut Elävälatvaisilla lehtipuilla sarakkeelle 46 merkitään puun kas vutilakoodi, joka lähinnä ilmoittaa puun latvuskerroksen puu jaksoja erottelematta. Tietoa käytetään lehtipuiden pituus kasvun laskennassa ja tästä syystä latvuskerroksia on tarkas teltava pienipiirteisemmin kuin kokonaisina kuvioina. Latvus kerroksen määrittelyssä on keskeisessä asemassa puun kasvutila eli onko puun latvustolla ollut kasvunlaskentajakson ajan vapaa kasvutila vai ei. Käytettävät latvuskerrokset ovat: A. Valtapuu B. Lisävaltapuu C. Välipuu D. Aluspuu Poikki- tai kuivalatvaisilla lehtipuilla pituuskasvuksi merki tään aina 00. Kuoren paksuus (sar. 47-48) Kuoren paksuus mitataan rinnankorkeudelta kohtisuoraan koealan sädettä vastaan kummaltakin puolelta puuta. Mittausten summa merkitään mm:nä sarakkeille 47-48. Läpimitan kasvu (sar. 4 9-50) Vain elävät puut Kasvunlaskentakauden läpimitan kasvun mittaamiseksi kairataan rinnankorkeudelta kohtisuoraan sädettä vastaan kummaltakin puo lelta puuta kairanlastut, joiden pituus on noin 2-3 cm, mutta vähintään kuitenkin 6 lustoa. Osa kasvulastuista kairataan yleensä ytimeen asti ja niistä lasketaan koepuun rinnankorkeu sikä (kts. s. 81). Lastut sijoitetaan aaltopahvilevyihin ja pahvit pakataan lastulaatikoihin, joissa lastut lähetetään si sätyönä mitattaviksi. Lastujen sijoittelu pahveihin ja mer kinnät lastoihin, pahveihin ja laatikoihin tehdään seuraavasti: kasvulastuun välittömästi kuoren jälkeen, merkitään koealan ja koepuun numero. Jos nila putoaa, merkitään lastun päähän risti osoitukseksi, ettei lastu ole katkennut pahviin merkitään lohkon numero ja kairauspäivämäärä normaalisti sarakkeet 49-50 jätetään tyhjiksi. Ne täytetään sisätyönä. Jos kuitenkin lastu on ns. "läpikairattu" lastu, josta on mitattava kasvu molemmista päistä, merkitään sa rakkeelle 50 Y, mutta sarake 49 jää tyhjäksi. Merkintä Y tehdään myös lastuun koealan ja koepuun numeron perään . Läpikairauksen saa tehdä vain niillä pienillä puilla, joista ei muuten saa kunnollista lastua. Jos puusta on si sätyönä mitattava ikä, tulee lastuun merkintä I ja vastaava 81 merkintä lomakkeen ikäsarakkeelle 53. pahvin päälle tehdään eri koealojen lastujen sijaintia sel ventäviä merkintöjä. Samaan pahviin ei sijoiteta lastuja eri lohkojen koepuukoealoilta. lastulaatikon päälle merkitään ryhmänjohtajan nimi ja nii den lohkojen numerot, joiden lastuja laatikko sisältää. Mikäli jostain puusta pahan lahovikaisuuden tai puun murene misen vuoksi ei saada edes yhtä lastua talteen, on maas tossa tehtävä havainto kasvulaskentajakson läpi mitan kasvusta ja merkittävä tulos tähän kenttään ympyräviivan sisään. Jos puusta saadaan edes yksi kasvulastu talteen, maas tossa ei merkitä lomakkeelle kasvuhavaintoa . Ikähavainnot fsar. 51-55^ Vain elävät puut. Koepuun ikähavaintoina eritellään puun rinnankorkeusikä ja ikä lisäys. Luonnonpoistumapuista ei tehdä ikähavaintoja . Ikähavainto tehdään kaikista parittomista elävään puustoon kuu luvista koepuista . Parillisesta koepuusta ikähavainto tehdään vain, jos puun iän suuruusluokka ei ole johdettavissa koealalla jo tehdyistä puukohtaisista ikähavainnoista . Parillisesta koe puusta yleensä ilmoitetaan, mistä puusta tehty ikähavainto suu ruusluokkana vastaa tämän koepuun ikää. Jos tarkoitukseen so veltuvaa vertailupuuta ei koealalla ole, on parillisestakin ko epuusta tehtävä oma ikähavaintonsa . Rinnankorkeusikä (sar. 51-53) Rinnankorkeusikä lasketaan kairanlastuista tai oksakiehkuroiden lukumäärän perusteella (kuva 15 ). Ikäkairaus suoritetaan rinnankorkeudelta. Mikäli kairanlastusta ei maastossa pystytä laskemaan koepuun ikää, lähetetään toinen sisätyönä mitattavista kasvulastuista niin pitkänä, että siitä voidaan laskea puun rinnankorkeusikä. Erityisesti lehtipuilla ikä on usein määriteltävä sisätyönä. Kun koepuusta on ikä las kettava sisätyönä, merkitään sarakkeelle 53 I ja sarakkeet 51-52 jäävät tyhjiksi. Merkintä I tehdään myös lastuun. Ikä on määriteltävä myös haarapuille. Mikäli talletettu ikälastu ei pehmeän lahon tai muun syyn takia ylety ytimeen saakka, merkitään puuttuvien vuosien arvioitu lu kumäärä sarakkeille 52-53 ja merkitään + sarakkeelle 51. Puut tuvien vuosien sijasta voidaan kenttään merkitä lastun pi tuudesta puuttuva senttimäärä, jolloin sarakkeelle 51 on mer kittävä ympyrän sisälle +. Merkintää on alettu käyttää v. 1988. Vuodesta 1988 alkaen lähetetään kaikkien parittomien puiden ikälastusta aina vähintään 30 vuoden pituinen osa (tai nuorem mista puista kokonaan) sisätyönä mitattavaksi. 82 Kuva 15. län ja ikälisäyksen laskeminen. Ikälisäys (sar. 54-55) Ikälisäys saadaan liitteestä 8 koepuun puulajin, koealakuvion kasvupaikkatyypin tai veroluokan ja ikälisäysvyöhykkeen perus teella. Jos ikälisäys luetaan suoraan liitteestä 8, sitä ei maastossa tarvitse lomakkeelle merkitä. Tällöin merkitään sa rakkeelle 55 N ja sarake 54 jää tyhjäksi. Jos ikälisäystä ei oteta suoraan taulukosta merkitsee ryhmän johtaja oikeaksi harkitsemansa lisäyksen lomakkeelle. Har kintaa voidaan käyttää esim. viljelyllä perustetuissa metsi köissä. Määrittelyn apukeinoina ovat tällöin mahdollinen tieto viljelyn ajankohdasta tai oksakiehkuroiden lukumäärä rinnankor keudelle asti. Harkintaan perustuvaa ikälisäystä määriteltä essä on muistettava, että iänlasku alkaa siemenen kylvämisestä maahan (poikkeuksena vesasyntyiset puut). Turvekangas on puun taimivaiheessakin voinut olla jo turvekan gasta. Tällöin ikälisäys normaalisti saadaan liitteestä 8, eikä sitä tarvitse merkitä lomakkeelle. Jos turvekangas sen sijaan on puun taimivaiheessa ollut luonnontilainen suo tai jokin turvekankaan ja luonnontilaisen suon välivaihe, on lomak keelle merkittävä harkittu taimivaihetta vastaava ikälisäys. Myöskin muuttumilla on ikälisäys aina merkittäv.i. Sen sijaan luonnontilaisilla soilla ja ojikoilla ikälisäys saadaan normaa listi liitteestä 8. 83 Parilliset koepuut Jos parillisesta koepuusta ei ole tehty omaa ikähavaintoa, mer kitään sarakkeelle 53 V ja ikälisäyssarakkeille 54-55 sen koe puun numero, jonka ikä suuruusluokkana vastaa koepuun ikää. Tuhohavainnot fsar. 56-58) Koepuilla tuhohavaintoina määritellään tuhon ilmiasu, syy ja vakavuusaste . Ilmiasun ja syyn koodausperiaatteet ovat samat kuin kuviolomakkeella . Jos puu ilmiasultaan on terveen nä köinen, sarakkeet 57-58 jätetään tyhjiksi. Tuhon ilmiasu (sar. 56) Kirjaimia käytetään, kun tuhotapahtumasta tai sen alkamisesta on kulunut yli 5 vuotta. 0, Puussa ei ole tuhoa tai vauriota. I,A. Kuollut pystypuu. Puussa ei ole jäljellä tuoreita oksia. Luonnonpoistu mapuu. 2,8. Kaatunut tai katkennut puu. Puu on kaatunut tai katkennut elävän latvuksen puolenvälin alapuolelta. Puu voi olla elävä tai luonnonpoistuma. 3,C. Puussa lahoa Lahottajasienten vaivaaman puun vaurion syntyaika tai muuten lahovian alkaminen määräävät, käytetäänkö numero vai kirjainkoodia. Lehtipuilla kovaa lahoa, jolla ei ole vaikutusta puun tukkipuusaantoon, ei pidetä tuhona. 4, D . Runkovaurio Rungon pintaan tai juuristoon metrin säteellä rungosta kohdistuneet vauriot. Vaurio voi olla sienen aiheuttama koro, eläimen syömäjälki tai puunkorjuussa syntynyt vaurio . 5, E. Latva poikki tai kuollut Pääranka katkennut tai kuollut elävän latvuksen ylemmän puolikkaan alueella eikä latvanvaihto ole korjannut tuhoa. 6, F. Latvan vaihto, monilatvaisuus tai muu latvan epämuodostuma Puun latvaosassa selvä latvanvaihto tai puu monilatvainen, "kasvuhäiriön" tai muu taudin, vaurion tai kilpailun ai heuttama latvan epämuodostuma. Luokkaan kuuluu myös vain oksiin kohdistunut hirvituho tai muu oksien vaurio. 7, Neulas- tai lehtikatoa elävissä kasvaimissa Puusta kuollut neulasia puun ulkopuolisen syyn takia. Ul kopuolisia syitä eivät ole esim. puun ikä tai hedekukinnan aiheuttama puun vähäneulaisisuus . 8, Neulasten tai lehtien poikkeava väri 84 Neulasten tai lehtien väri on epänormaali puun ikään, kas vupaikkaan tai vuodenaikaan nähden. Värivikoja voivat ai heuttaa mm. ravinnehäiriöt, sienitaudit, pakkanen tai ilman epäpuhtaudet. Tuhon syy (sar. 57) 0. Tuhon syytä ei tunneta 1. Tuuli Ilmiasu yleensä 2 (tai B). 2. Lumi Ilmiasu yleensä 2 tai 5 (B tai E). 3. Muut ilmastotekijät, maaperätekijät ja vesi Ilmenee neulasissa (halla, ravinnehäiriöt, tulva) tai run gossa (pakkanen). 4. Kasvien keskinäinen kilpailu Heinittyminen tai vesottuminen taimikoissa, naapuripuiden kilpailu harventamattomissa metsissä. 5. Korjuuvaurio Puuston korjuussa kolhiintuneet puut ja puiden juurivau riot. 6. Muu ihmisen aiheuttama vika tai vaurio Leimausjäijet, huolimaton istutus tai kemiallinen käsit tely, tuohen ja mahlan keräily ym. 7. Myyrä Myyrätuhoja ilmenee lehti- ja havupuun taimilla. Syömä jälki usein rungon alaosassa, joskus myös oksissa ja se on karkeampi kuin tukkimiehentäillä. Ilmiasu tavallisesti 1 tai 4 (A tai D). 8. Hirvi Luokkaan luetaan hirvien ja muiden selkärankaisten paitsi ihmisen ja myyrien aiheuttamat tuhot. 9. Ytimennävertäjä A. Muut hyönteiset Luokkaan luetaan tuhot, joiden perimmäisenä syynä on hyön teinen - ei kuitenkaan ytimennävertäjä. Esimerkkejä ovat tukkimiehentäin ja mäntypistiäisen aiheuttamat tuhot. B. Tervasroso Tervasroson ilmiasu on 1,4,5,7 tai 8 tai vastaavat kir jaimet. C . Männynversosyöpä D. Muut sienituhot Muun sienen kuin tervasroson tai männynversosyövän tuho. 85 Esiintyy sienen itiöemiä, lahoa tai rihmastoa. Esimerk kejä: maannousema, männynversoruoste, kuusen suopursu ruoste ja lumikariste. Jos puussa esiintyy samanaikaisesti useampia tuhon syitä merki tään pääsyy. Esimerkiksi, jos allejäänyttä puuta vaivaavat sienet ja hyönteiset, merkitään kasvien välinen kilpailu pri määrisyyksi, jos kilpailutilanne on selvä. Tuhon aste (sar.sB) 0. Ohi mennyt Aiempi tuho on jo korjautunut. 1. Ohimenevä Ohimenevä tuho hidastaa puun kehitystä, muttei aiheuta vaurioita puutavaraan. 2. Vaurioita jättävä Tuho alentaa saatavan puutavaran määrää tai laatua. 3. Tappava tai puu on jo kuollut Harsuuntuminen (sar. 59), liite 9. Harsuuntumiskohdepuut rajataan seuraavasti: puulajit: mänty ja kuusi elävät puut (puuluokat 0-7) sekä viimeisen 5 vuoden aikana kuolleet pystykuivat (puuluokka 8:n) puut latvuskerros: pää- ja lisävaltapuut puujaksot kehitysluokat 0-1 ja 4-7: vallitseva jakso ja ylispuusto ( latvuskerroskoodit B ja Y) ; kehitysluokassa 0 lähinnä pystykuivat puut - kehitysluokat 2-3: ylispuusto ( latvuskerroskoodi Y) . Arvioinnin kohteena on neulasmassan väheneminen verrattuna sa moissa olosuhteissa kasvavaan terveeseen puuhun. Harsuuntumi seen ei lueta latvan katkeamista, kuivalatvaisuutta, hedeku kintaa eikä tervasroson, ytimennävertäjän tai naapuripuiden piiskauksen aiheuttamaa neulasten vähenemistä tai puiden kuo lemaa. Keltaisia, ruskeita tai muuten värivikaisia neulasia ei lueta harsuuntumiseen ennen kuin ne ovat pudonneet. 0. Neulasista hävinnyt 0-10 % 1. Neulasista hävinnyt 11-20 % 2. Neulasista hävinnyt 21-30 % 9. Neulasista hävinnyt 91-100 % E. Ei riittävää näkyvyyttä latvuksen yläosaan Kuusen harsuuntumisarvio tehdään vihreän latvuksen ylemmästä puoliskosta. Kuusella harsuuntuminen alkaa tavallisesti läheltä runkoa ja leviää siitä ylös-, alas- ja ulospäin. Harsuuntumi sarviota tehtäessä on otettava huomioon eri latvustyyppien 86 luontaiset ominaisuudet. Männyn harsuuntumisarvio tehdään elävän latvuksen kahdesta ylimmästä kolmanneksesta. Mänty harsuuntuu kuusta epäsäännöl lisemmin, usein yksittäiset oksat ensin. Hedekukintaa ei lueta harsuuntumiseksi. Kun harsuuntumismerkintä on 3 tai sitä suurempi on puulla oi tava tuhomerkinnät sarakkeilla 56-58. Lahon tarkennus Milloin numeroltaan parittomassa puussa todetaan lahoa ikä- tai kasvulastussa, joka on kairattu koealan keskipisteestä katsoen vasemmalta puolelta puuta, joudutaan täyttämään toinen koepuu rivi. Näissä tapauksissa alkuperäisen rivin oikeaan marginaa liin kirjataan X. Uudelle koepuuriville merkitään sar. 23 = x - sar. 24-25 - Puun numero - sar. 56-57 = Lahon pituus sentteinä puun säteestä. Vaneri koivussa sallittua värivikaa ei pidetä lahona . sar. 58 = K. Vain kovaa lahoa P. Laho on pehmeää sar. 59 = 1. Sydänlaho 2. Muu kuin sydänlaho Merkintä on otettu käyttöön v. 1988. Samalle riville voidaan tehdä myös uusien laatuvaatimusten mukainen tukkien apteeraus . Puuluokan tarkennus (sar. 60) Sarakkeelle 32 merkitään koepuukoealoillakin puuluokka välittö mästi puiden luvun yhteydessä. Näin saatu puuluokka vastaa täysin lukupuukoealoilla määriteltyä puuluokkaa. Koepuukoealoilla tehdään puusta lisähavaintoja, joista puu luokan kannalta tärkeimpiä ovat yläläpimitta sekä kasvu- ja ikäkairaukset. Jos käsitys puuluokasta lisähavaintojen tulok sena muuttuu, merkitään muuttunut puuluokka sarakkeelle 60. Muuten sarake jää tyhjäksi. Katkenneen osan pituus, dm (sar. 61-62) Jos puu tai haaroittuneen puun tapauksessa sen päähaara on kat kennut, merkitään tähän kenttään katkenneen osan pituus 1 dm:n tasaavaa luokitusta käyttäen. Katkenneen osan pituus merkitään tarvittaessa myös luonnnn:ois tumapuille. Merkintää ei kuitenkaan tehdä niillii xatkerint.il la luonnonpoistumapuilla, joilla katkennut osa on puuaineentuan käyttökelpoisena maassa. Näillä puilla katkenneen osan pituus lisätään puun mitattuun pituuteen ja summa merkitään puun pi tuudeksi . 87 Jos lomakkeelle merkittävä katkenneen osan pituus on > 10 metriä, merkitään katkenneen osan pituus 1 m:n tasaavaa luoki tusta käyttäen sarakkeelle 62 seuraavasti: A = 10 m B = 11 m C = 12 m D = 13 m E = 14 m jne. Tukkipuutarkennus (sar. 63) Vain elävät puut. Tukkipuutarkennuskoodit 1-7 osoittavat pääsyyn, miksi puu ei kuulu puuluokkaan 0 tai 4. Puuluokan 2 puilla ei tarkennusta tehdä. Käytettävät koodit ovat: 0. Puun puuluokka 0, 2 tai 4. Alentavia tekijöitä kuvaavat koodit: 1. oksaisuus, oksa 2. haara 3. mutka 4. lenkous 5. laho 6. voimakas kapeneminen 7. muu vika tai vaurio Samoja koodeja käytetään myös osoittamaan pääsyytä, miksi pi nopuu ei osittain tai kokonaan täytä edes kuitupuun laatuvaa timuksia . Läpimittaa ei kuitenkaan pidetä esteenä kuitupuuksi kelpaamiselle, ellei minimiläpimittaa pienempi osa liity vä littömästi muusta syystä hukkapuuksi luettavaan osaan. Koodia on alettu käyttää tässä merkityksessä v. 1988. Tukkipuiden pystvapteeraus 1a laatuluokitus; liite 14. 18.1 ia 18.2 Vain elävät puut Rungon apteeraus ja laatuluokitus tehdään liitteen 14 mukai sesti . Tukin tai raakkiosan pituus, dm (sar. (64-65), ..., (79-80) Tukit apteerataan 3 dm:n luokkiin niin, että pituudet voivat vaihdella seuraavasti: Tul mänty ikin pituus, dm kuusi lehtipu linimi laksimi (E-S) laksimi (P-S) 31 61 55 37 31 61 73 55 70 88 Tukkien jaossa on havupuilla tavoiteltava 47 dm:n keskipituutta Etelä-Suomessa ja 45 dm Pohjois-Suomessa. Alle 43 dm:n tukkeja tehdään vain, kun vika tai vaurio pakottaa tekemään tätä lyhy empiä poikkeustukkeja. Haarapuilla kenttiin ei merkitä pituushavaintoja, vaan aptee rattujen tukkien litramäärä (liitteet 18.1 ja 18.2). Sarakkeille merkitään myös puun tyvessä tai latvassa oleva kui tupuuksi kelpaamattoman osan pituus . Jos puu on kokonaan kuitu puuksi kelpaamatonta, ei pituutta merkitä. Katkenneilla puilla pituus tarkoittaa pystyssä olevan osan hukkapuuosaa ( latvassa se merkitään vain yli 5 dm pituisena). Kuitupuun vähimmäislaa tuvaatimus on otettu käyttöön v. 1988. Laatuluokka ( 5ar.66,69,...,81) Kirjainkoodi = litramääräarvion merkki Tukkien laatuluokat ja raakkiosat merkitään seuraavasti: Laatuluokka 1. (A) I 2. (B) II 3. (C) 111 R. tyveys tai leikko V. välivähennys (vain lehtipuilla) yksirunkoisilla tukkipuilla laatuluokat merkitään numeroilla 1, 2 ja 3 ja haaroittuneilla tukkipuilla käytetään kirjainkoodeja A, B ja C. Sarakkeelle merkitään myös kuitupuuksi kelpaamattoman osan si jainti joko puun tyvessä tai latvassa. T. Puun tyvestä alkaa kuitupuuksi kelpaamaton osa L. Puun latvassa on kuitupuuksi kelpaamaton osa Tukkien laatuvaatimusmuutokset 1987; liite 14 Tukkien laatuvaatimuksia on muutettu keväällä 1988 ja uudet laatuvaatimukset on kuvattu erillisessä ohjeessa. Tukkipuita apteerattaessa pyritään selvittämään, mitä uudet vaatimukset vaikuttavat puuston tukkiosuuteen. Valtaosalla tukkipuista muutos voitaneen selvittää ilmoitta malla tukeiksi apteerattavan rungonosan, tai osien yhteispi tuuden eli tukkiosan, pituuden muutos. Tällöin oletetaan, että tyveyst<=>n, leikkojen ja välivähennysten paikat ja pituudet py syvät samoina. Jos lomakkeella sarakkeet 79-81 ovat jääneet varsinaisessa ap teerauksessa tyhjiksi, kuvataan pituusmuutosta sarakkeella 81 seuraavin koodein: 88.1 S. Molemmilla apteeraustavoilla sama tukkijako E. Puu ei ole uusien vaatimusten mukaan tukkipuu L. Uusien vaatimusten mukainen tukkijako lyhentää tukkiosaa latvasta T. Uusien vaatimusten mukainen tukkijako lyhentää tukkiosaa tyvestä P. Uusien vaatimusten mukainen tukkijako pidentää tukkiosaa latvasta. Luokkaan luetaan myös puut, jotka ovat tukki puita vain uusien vaatimusten mukaan ja joilla ei esiin ny tyveystä, leikkoja tai välivähennyksiä. Koodien L, T ja P yhteydessä ilmoitetaan sarakkeilla 79-80 tuk kiosan pituusmuutos dm:inä. Jos koepuurivillä sarakkeet 79-81 ovat jo käytössä tai tukki osan pituusmuutosta ei voida yksikäsitteisesti kuvata edellä esitetyin koodein, joudutaan koepuusta täyttämään toinen koe puurivi. Näissä tapauksissa alkuperäisen rivin oikeaan margi naaliin kirjataan x. Jos koepuulomakkeella on tilaa kirjataan toinenkin koepuurivi samalle lomakkeelle. Näillä riveillä merkitään sar. 23 = x sar. 24-25 = puun numero sar. 64-81 = uusien vaatimusten mukainen apteeraus ilman laatuluokitusta. Jos alkuperäinen koealalomake on täynnä, joudutaan koealalta täyttämään toinen koepuulomake täydennyslomakkeena . Täydennys lomakkeella toistetaan identifioimistiedot sar. 3-22. Tarvit taville puille tehdään täydennyslomakkeen perättäisille ri veille uusien vaatimusten mukainen apteeraus edellisen kappa leen merkinnöin. 89 8. KANTOMITTAUKSET KOE PUU KOEALOILLA Käsitteitä Kantoläpimittas Puun läpimitta kannonkorkeudelta. Kannonkorkeus: Kannonkorkeuden kohta on puun tyveä laajentavan, ylimmän katkaisua haittaavan juurenhaaran niska, tai ellei mitään sellaista ole, maan pinnan raja puun tyveä vasten (Ilvessalo). Kannon korkeudella tarkoitetaan aina edellä määritettyä korkeutta maanpinnan tasosta (vrt. puiden mittaus liite 1) riippumatta siitä, miltä korkeudelta puu on kaadettu. Jos puu on katkaistu em. kannonkorkeutta alempaa, arvioidaan määritelmän mukainen kantoläpimitta. 8.1. Kantokoealan mittaus Koepuukoealoilta (3, 21 ja 39) mitataan kantotiedot kaikista kantoläpimitaltaan vähintään 4,5 cm paksuista elävästä puus tosta inventointikesänä ja 5 sitä edeltävänä hakkuukautena poistuneista puista. Mitattaviksi tulevat: - kannot elävästä puustosta kyseisenä ajanjaksona hakatuista puista kantomitat luonnonpoistumapuista, jotka ovat poistuneet elä västä puustosta kyseisenä ajanjaksona. Kyseessä voi olla jo ko hakatun luonnonpoistumapuun kanto tai kokonainen luonnon poistumapuu. Luonnonpoistumapuun käyttökelpoisuudella ei tässä yhteydessä ole merkitystä. Kantomittaukset tehdään metsä- ja kitumaalla olevilta koealan osilta. Koealojen rajoitukseen käytetään relaskooppia ja re laskooppikerroin on 2 kuten pystypuidenkin luvussa. Kantojen luvussa käytetään pystypuuston määräämää koealakuviointia. Vaikka relaskooppimittaus voisi tuoda mukaan kantoja uusiltakin koealakuvioilta, niitä ei mitata. Sensijaan koealakuviorivi on tehtävä täydellisenä, vaikka kuvi olta ei mitattaisi pystypuustoa, jos kuviolta on mitattu kan toja. 8.2. Merkinnät koekantolomakkeelle Lohkoittaiset yleistiedot (sar. 1-20) Lohkoittaiset yleistiedot on kuvattu luvussa 4 "Yhteiset tiedot eri lomakelajeilla". Koekantolomakkeelle saa merkitä eri päi vinä mitattua kantotietoa. Lomakkeelle merkityn päivämäärän ei tarvitse yhtyä muille vastaaville lomakkeille merkittyyn päivä määrään. 90 Identifiointitiedot (sar. 21-25) Koealan numero (sar. 21-22) Koealan numero saadaan kuviolomakkeelta . Kuvion numero (sar. 23) Kuvion numero saadaan kuviolomakkeelta. Kannon ikä (sar. 24) Eri hakkuukausina elävästä puustosta poistuneiden puiden kannot merkitään omille riveilleen. Luonnonpoistumapuulla kannon iäksi merkitään hakkuukausi, jolloin puu on kuollut. Sarakkeella käytettävät koodit ovat: 0. Inventointikesän aikana elävästä puustosta poistuneen puun kanto. 1. Inventointikesää edeltäneen hakkuukauden aikana elävästä puustosta poistuneen puun kanto. 2. Inventointikesää edeltäneen 2. hakkuukauden aikana elävästä puustosta poistuneen puun kanto. 3. Inventointikesää edeltäneen 3. hakkuukauden aikana elävästä puustosta poistuneen puun kanto. 4. Inventointikesää edeltäneen 4. hakkuukauden aikana elävästä puustosta poistuneen puun kanto. 5. Inventointikesää edeltäneen 5. hakkuukauden aikana elävästä puustosta poistuneen puun kanto. Rivin numero (sar. 25) Koealan osan samanikäiset kannot aloittavat aina uuden rivin, jonka koodi on 1. Jos tällaisia kantoja on yli 10 kappaletta, rivinumero kasvaa yhdellä. Rivinumero voi olla korkeintaan 4. Kantokohtaiset tiedot (sar. 26-75) Kantokohtaisia tietoja ovat puulaji, kanto] ipimitti ja kannon pituus (luonnonpoistumapuilla korjuuaste). Puulaji (sar. 26,31,...,71) Puulajikoodit ovat samat kuin lukupuilla Kantoläpimitta (sar. 27-20,32-3372-71) 91 Kantoläpimitta mitataan kannonkorkeudelta (ks. määritelmä) kohtisuoraan koealan sädettä vastaan 1 cm:n tarkkuudella ta saavaa luokitusta käyttäen. Kannon pituus (sar. 29-30,32-33,...,74-75) Hakattujen elävien puiden kantojen pituus mitataan maanpinnan tason ja kannon leikkauspinnassa näkyvän puun ytimen välisenä etäisyytenä 1 cm:n tasaavaa luokitusta käyttäen (yli 1 m:n pi tuisten kantojen pituudeksi merkitään 99). Luonnonpoistumasta merkitään kantoa vastaavan puun korjuuaste seuraavasti : K. Viimeiseen sarakkeeseen, jos luonnonpoistumapuu on korjattu talteen. EK. Jos luonnonpoistumapuuta ei ole korjattu, mutta se on vielä käyttökelpoinen. EL. Jos luonnonpoistumapuu on jo laho. 92 9. KIINTEÄSÄTE I STEN KOEALOJEN MITTAUS Pienten puiden lukumäärän selvittämiseksi mitataan kiinteäsä teinen koeala kaikilta metsämaan keskipistekuvioilta, joiden kehitysluokka on 2 (pieni taimikko) tai puujaksokoodi on 4 (ke hityskelpoinen alikasvos). Kiinteäsäteisen koealan keskipiste sijoitetaan ensisijaisesti relaskooppikoealan keskipisteeseen. Jos näin sijoitettu koeala ulottuu keskipistekuvion ulkopuolelle, sijoitetaan kiinteäsä teinen koeala muuhun keskipistekuviolla olevaan pohjapinta-ala mittausten havaintopisteeseen. Koealan säde on 2,3 metriä, ja puun kuulumisen koealalle rat kaisee sen ytimen sijainti. Jokaisella kiinteäsäteisellä koealalla luetaan relaskooppikoea laan kuulumattomat elävät puut. Nämä puut ovat läpimitaltaan aina pienempiä kuin 6,5 cm. Puiden mittaustarkkuus saa vaihdella puiden arvioidun kehitys kelpoisuuden mukaan. Kokonaan saadaan jättää lukematta sel laiset puulajit ja puut, joilla ei katsota missään kehitysvaih toehdossa voivan olla merkitystä koealan nykyisen tai lähivuo sikymmeninä syntyvän puuston käsittelyyn tai kehitykseen. Näitä saattavat olla esimerkiksi muiden puiden varjostamat ke li itysk e Ivot tomat puut, kuten kituvat alus- ja alikasvospuut tai tiheiköissä olevat saman puulajin kaikkein pienimmät puut. Jos koealalla useammat saman puulajin puut ovat kehityskelpoi suudeltaan suurin piirtein samanlaisia, saadaan kehityskelpoi suudeltaan samanlaiset puut kuvata yhtenä kuvausositteena. Kuvausositteita ovat täten puulajit ja kehitys kelpoisuus luokat . Kiinteäsäteisen koealan puista (tai kuvausositteista) mitat tavat tiedot kirjataan suunnittelulaskelmalomakkeelle. Lohkoittaiset yleistiedot (sar. 1-20) Lohkoittaiset yleistiedot on kuvattu luvussa 4 "Yhteiset tiedot eri lomakelajeilla". Samalle lomakkeelle voidaan kirjata tie toja eri päivinä ja lomakkeen päivämäärä voi poiketa vastaa valle kuviolomakkeelle merkitystä päivämäärästä. Tietuelajia ei merkitä maastossa, vaan se lisätään tietueille tietojen tailennusvaiheessa. Koeala (sar. 21-22) Koealan numero saadaan kuviolomakkeelta. 93 Koealan sijainti (sar. 23) Kiinteäsäteisen koealan sijainti relaskooppikoealan keskipis teen suhteen merkitään kuten pohjapinta-alan havaintopisteiden sijainti kuviolomakkeella. Ositteen runkoluku koealalla (sar. 24-25) Yhdellä rivillä voidaan kuvata yhtä puuta tai yhden kuvausosit teen puita. Jos yhdellä rivillä kuvataan useita puita (yhden kuvausositteen puut), merkitään sarakkeille 24-25 havaittu ku vausositteen puiden lukumäärä koealalla. Jos kuvausositteessa on enemmän kuin 10 puuta tai kuvausosit teen puut ovat kehityskelvottomia, puiden lukumäärää ei lasketa yksitellen vaan riittää runkoluvun karkeaa suuruus -1 uo k ka a osoittava silmävarainen arvio. Arvio kirjataan seuraavilla merkinnöillä: Jos kehityskelvottomia puita on useita puulajeja, saadaan kehi tyskelvottomat havupuut kuvata yhtenä kuvausositteena ja samoin kehityskelvottomat lehtipuut yhtenä kuvausositteena. Runkolukumuistiinpanoja Lomakkeelle on varattu muistiinpanotilaa esimerkiksi 'tukkimiehen kirjanpitoa' varten. Näitä tietoja ei tallenneta. Puulaji (sar. 26) Puulaji kirjataan kuten lukupuulomakkeella. Jos yhdessä osit teessa kuvataan useita kehityskelvottomia puulajeja, kuvauso sitteen puulajiksi merkitään runkoluvultaan silmävaraisesti ar vioiden runsain puulaji. Keh'tyskelpoisuus (sar. 27). Puiden kehityskelpoisuus arvioidaan samoin kuin kuviolomakkeen kehityskelpoisien taimien lukumäärää määritettäessä. Keli . tyskelpoisuusluokat ovat : 1. Kehityskelpoinen ?. Kehityskelvoton ta noin 1 1-10 11-20 21-30 31-40 41-50 51-60 kpl Mer' kint 5 15 25 35 45 55 Pui ta noin kp Merkii ntä 61-70 71-80 81-90 91-100 101- 65 75 85 95 94 Kuvausositteen suurimman puun koko (sar. 28-32) Puun koko tarkoittaa joko läpimittaa tai pituutta. Jos puun pituus on suurempi kuin 1,35 m, puusta mitataan läpi mitta rinnankorkeudelta (cm) sarakkeille 28-29 ja sarakkeet 30-32 jätetään tyhjiksi. Jos puun pituus on pienempi kuin 1,35 m, puusta mitataan pituus (dm) sarakkeille 30-32 ja sarakkeet 28-29 jätetään tyhjiksi. Suurin puu tarkoittaa kuvattavan ositteen silmävarai sesti arvioiden paksuinta puuta, jos ositteessa on ainakin yksi > 1,35 m pituinen puu, tai muuten ositteen silmävaraisesti ar vioiden pisintä puuta. Muista kuin kehityskelpoisista suurimmista puista riittää sil mävarainen kokoarvio. Kuvausositteen pienimmän puun koko (sar. 33-37) Jos ositteessa kuvataan vain yhtä puuta eli runkoluku sarak keilla 24-25 on 1, jätetään sarakkeet 33-37 tyhjiksi. Jos ositteessa kuvataan useita puita eli runkoluku sarakkeilla 24-25 on suurempi kuin 1, sarakkeille 33-37 merkitään kuvauso sitteen pienimmän puun silmävarainen kokoarvio (joko läpimitta tai pituus edellä olevan säännön mukaisesti). Pienin puu tarkoittaa kuvattavan ositteen silmävarai sesti arvoiden lyhintä puuta, jos ositteessa on ainakin yksi < 1,35 m pituinen puu, tai muuten ositteen silmävaraisesti ar vioiden ohuinta puuta. 95 10. KALIBROINTI KOEPUIDEN MITTAUS Kaiibrointikoepuun valinta Kaiibrointikoepuuna mitataan yksi elävä puu metsämaalle sattu neilta keskipistekuvioilta . Kalibrointikoepuu jätetään kuitenkin mittaamatta, - jos koepuukoealan keskipistekuviolta on mitattu ainakin yksi kuvion vallitsevan puujakson ja puulajin pää- tai lisäval tapuu tai jos keskipistekuviolta ei ole mitattu yhtään relaskoop pikoealaan kuuluvaa vallitsevan jakson puuta. Kalibrointikoepuuksi valitaan sama puu, josta tehdään ikäha vainto kuvion keski-iän määrittämistä varten. Kalibrointikoe puun on oltava kuvion vallitsevaan puujaksoon kuuluva pää- tai lisävaltapuu, ja mikäli mahdollista, sen tulisi olla relaskoop pikoealalta mitattu kuvion vallitsevan puulajin puu. Kalibrointikoepuista mitattavat tiedot kirjataan suunnittelu laske lmalomakkee lie. Lohkoittaiset yleistiedot (sar. 1-20) Lohkoittaiset yleistiedot ovat yhteisiä lohkon kiinteäsäteisten koealojen kanssa. Samalle lomakkeelle voidaan kirjata tietoja eri päivinä ja lomakkeen päivämäärä voi poiketa vastaavalle ku violomakkeelle merkitystä päivämäärästä. Tietuelajia ei merkitä maastossa, vaan se lisätään tietueille tietojen tallennusvaiheessa. Koeala (sar. 21-22) Koealan numero saadaan kuviolomakkeelta. Puun sijainti (sar. 23) Puun sijainti kuvaa onko kaiibrointikoepuu relaskooppikoealalla tai sen ulkopuolella. K. Kaiibrointikoepuu on mitattu koealalta M. Kalibrointikoepuu on mitattu koealan ulkopuolelta Puulaji (sar. 24) Puulaji kirjataan kuten lukupuulomakkeella. 96 Läpimitta, cm (sar. 25-26) Puun läpimitta rinnankorkeudelta mitataan kuten lukupuukoea loilla. Puuluokka (sar. 27) Puuluokka kirjataan kuten lukupuulomakkeella. Pituus, dm (sar. 28-30) Puun pituus kirjataan kuten koepuulomakkeella. Ikä rinnankorkeudelta (sar. 31-33) Kalibrointipuun rinnankorkeusikä lasketaan ja kirjataan kuten koepuun ikä koepuukoealalla. Jos puusta talletetaan ikälastu, saadaan ikä rinnankorkeudelta jättää toimistossa lastusta määritettäväksi ja sarakkeelle 33 merkitään I. Lastu talletetaan ja merkataan kuten koepuiden ikälastut. Mikäli talletettu ikälastu ei pehmeän lahon tai muun syyn takia ylety ytimeen saakka, merkitään puuttuvien vuosien arvioitu lu kumäärä sarakkeille 32-33 ja merkitään + sarakkeelle 31. Puut tuvien vuosien sijasta voidaan kenttään merkitä lastun pi tuudesta puuttuva senttimäärä, jolloin sarakkeelle 31 on mer kittävä ympyrän sisälle +. Ikälisäys (sar. 34-35) Ikälisäyksellä tarkoitetaan puun ikää 1,3 m pituisena. Ikäli säys kirjataan kuten koepuiden ikälisäys koepuulomakkeella. 97 LIITELUETTELO sivuja 1. Linjamittauksen korjaus rinteessä 1 Maanpinnan ja syntypisteen määrittäminen 2. Ryhmänjohtajakoodit 1 3.1. Aluejako 1 3.2. Aluejako, kartta 1 4. Ikä/valtapituuskäyrät (metsämaa/kitumaa) 1 5.1. Suotyyppien nimet ja lyhenteet 1 5.2. Soiden metsänkasvatuskelpoisuus 1 5.3. Lämpösummakartta 1 6. Taimistojen täydennystarve 2 7. Metsikön yli-ikäisyysnormit 1 8. Ikälisäysvyöhykkeet 1 9. Vauriokartoitus 3 10. Kuntakoodit 1 11. Koealasädetaulukot 1 12. Raudus- ja hieskoivun tunnistaminen 1 13. Haarapuiden neliötaulukko 1 14. Puutavaran mitat ja laatuvaatimukset 6 15. Latvuskerrosluokitus 1 16. Pituuden mittausmuistio 1 17. Havupuun pituuskasvun määrittäminen 2 18.1. Tukkien tilavuudet, Etelä-Suomi 1 18.2. Tukkien tilavuudet. Pohjanlahden 1 rannikkoalue 19. Vertailuohje 5 20. Kuviorivin sallitut merkinnät 1 21.1. Kuviolomake 1 21.2. Lukupuulomake 1 21.3. Koepuulomake 1 21.4. Koekantolomake 1 21.5. Suunnittelulaskelmalomake 1 22. Ojitustilanteen koodauskaavio 1 VMI 8 Liite 1 LINJAMITTAUS RINTEESSÄ Vaakatasossa 20 m:n pituutta vastaavat rinteen suunnassa mi tatut pituudet kaltevuuskulman funktiona. MAANPINNAN TAI SYNTYMÄPISTEEN MXÄRITTSMINEN Rinteessä ylä rinteen puolella VMI 8 Liite 2 RYHMÄNJOHTAJAKOODIT VUONNA 19 88 1. Aulis Heino 2. Pertti Virtanen 3. Ossi Kivistö 4. Ilkka Kohmo 6. Jouni Kulju 7. Hannu Yli-Kojola 8. Juhani Moilanen 9. Tarja Tuomainen A. Helena Henttonen C. Juhani Kumpuniemi D. Matti Kujala E. Erkki Taskinen F. Jouni Jääskeläinen G. Antti Ihalainen VMI 8 Liite 3.1 INVENTOINTIALUEET VUONNA 1988 Itä-Häme, Etelä-Savo, Itä-Savo ja Pohjois-Karjala Nro Nimi Ml Lohkoja kpl (+ vedet) 69 73 74 75 76 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 Lammi Sysmä Hartola Heinola Jaala Mäntyharju Pertunmaa Joutsa Kangasniemi, pohj. Kangasniemi, etelä Ristiina Anttola Mikkeli, pohj. Pieksämäki-Haukivuori Pieksämäki, pohj. Joroinen Juva Puumala Sulkava Rantasalmi Heinävesi-Kangaslampi Heinävesi, pohj. Enonkoski Savonranta Punkaharju-Savonlinna Punkaharju-Parikkala Kesälahti Kitee Rääkkylä Liperi Outokumpu Polvijärvi Joensuu-Kontiolahti Tohmajärvi Tuupovaara Ilomantsi Eno-Uimaharju Koli Lieksa, etelä Ilomantsi-Hattuvaara Naarva Lieksa-Hattuvaara Lieksa, pohj. Juuka Nurmes, länsi Vieki-Nurmi j ärvi Nurmes, pohj. Valtimo I -H 2 I-H 10 I -H + E-S 16 I-H + E-S 12 I-H 6 E-S 18 E-S 16 (1) E-S (K-S) 15 E-S (K-S) 16 E-S 15 (1) E-S 16 E-S 16 E-S 17 E-S 19 E-S (P-S + K-S) 17 E-S + I-S (P-S) 16 E-S + I-S 19 E-S + I-S 18 (1) I-S + E-S 20 I-S + E-S 19 (2) I-S + E-S (P-S) 16 I-S + P-K (P-S) 14 I-S 18 (1) I-S 14 (1) I-S 18 (1) I-S 18 (1) I-S + P-K 18 (1) P-K 18 (1) P-K 18 (3) P-K 16 (1) P-K (P-S) 15 (1) P-K (P-S) 16 P-K 19 (2) P-K 18 P-K 18 P-K 20 P-K 19 P-K 19 (1) P-K 18 (1) P-K 16 P-K 16 (1) P-K 18 P-K 18 (1) P-K 19 (1) P-K (P-S) 16 (1) P-K 19 P-K (Kain.) 15 P-K (Kain.) 16 Yht. 786 (24) VM I 8 LIITE 3.2 ALUEJAKO 1988 VMI 8 LIITE 4 VMI 8 Liite 5.1 SUOTYYPPIEN NIMET JA LYHENTEET Varsinainen letto VL Rimpiletto RiL Ruohoinen saraneva RhSN Varsinainen saraneva VSN Lyhytkortinen kalvakkaneva LkKN Lyhytkortinen neva LkN Rahkaneva RN Ruohoinen rimpineva RhRiN Rimpineva RiN Varsinainen lettokorpi VLK Koivulettokorpi KoLK Ruohoinen sarakorpi RhSK Varsinainen sarakorpi VSK Lehtokorpi LhK Kangaskorpi KgK Ruoho- ja heinäkorpi RhK Mustikkakorpi MK Puolukkakorpi PK Pallosarakorpi PsK Varsinainen lettoräme VLR Rahkainen lettoräme RLR Ruohoinen sararäme RhSR Varsinainen sararäme VSR Tupasvillasararäme TSR Lyhytkorsiräme ' LkR Tupasvillaräme TR Kangasräme KgR Pallosararäme PsR Korpiräme KR Vaivaiskoivuräme VkR Varsinainen isovarpuinen räme VIR Kermiräme ' KeR Rahkaräme RR Suotyypit on kuvattu kirjassa Heikurainen: "Suo-opas" seu raavin poikkeuksin: 1) Aikaisempi lyhytkortinen räme (LkR) on jaettu kahteen räme tyyppiin eli kermirämeeseen (KeR) ja lyhytkorsirämeeseen (LkR). Kermiräme on rahkarämeen ja sellaisten lyhytkortisten nevojen yhdistelmä, joka esiintyy yleisenä keidassoiden tasanteilla ja joilla tavataan yleisesti tupasvillaa (Eriophorum vaginatum) ja mm. Kuljun ja silmäkkeen rahkasammalta (Sphagnum cuspidatum, S. balticum). Kermirämettä (KeR) ei voida pitää metsäojitus kelpoisena . Lyhytkorsirämeellä esiintyy nevaosassa rämemättäiden I isäksi yleisesti, jopa runsaasti rahkasaraa (C. pauciflora) ja kal vakkarahkasammalta (Sphagnum papillosum) . VM I 8 Liite 5.2 SOIDEN METSÄNKASVATUSKELPO I SUUDEN MÄÄRITTÄMINEN 1) Suokuviolla saadaan ehdottaa ojitustoimenpiteitä vain, jos kasvukauden tehoipan lämpötilan summa (DD °C) kasvupaikalla ylijää alaryhmän kasvupaikkatyypin ja lisärajoitusten (suo tyypin ja lisärajoitusten) funktiona annetut kynnysarvot. 2) Suotyyppien nimet lyhennvksineen on esitetty liitteessä 5.1 "Suotyyppien nimet'. 2) Suotyyppi 1) DD °C Koo- di Ala- ryhmä Kasvu- paikka- tyyppi Lisärajoitukset Nimilyhenne 750 LhK RhK VLR 2 2 3 1 2 1 Rimpisyys, rahkaisuus 770 MK, KgK PK RhSR 2 2 3 3 4 2 800 VSR 3 840 850 KgR, PsR RhSK 3 2 4 2 VSK PsK TSR,VkR,KR 2 2 3 3 4 4 Tupasvillais., rahkaisuus 880 920 VIR Rahk. lann. 960 TR LkR 3 3 5 4 1010 RhSN 1090 VSN Lettoisuus Ei oj. RiL LkN RN RR LkKN KeR VL K KoLK VL 5 4 4 3 4 3 2 2 5 1 5 6 6 4 4 1 1 1 VM I 8 LÄMPÖSUMMAKARTTA LIITE 5.3 VMI 8 Liite 6 TAIMIKKOJEN TÄYDENNYSTARVE ETELÄ-SUOMESSA SEKÄ KAINUUSSA JA POHJOIS—POHJANMAALLA Normaali viijelytiheys on havupuilla 2000 kpl/ha ja koivulla 1600 kpl/ha. Jos taimimäärä viljelytaimikoissa jää seuraavassa asetelmassa esitettyjen " täydennysrajojen" vä liin katsotaan, että taimikossa on tehtävä täydennysviljely. Kasvupaikkatyypillä 4 ja sitä huonommilla kasvupaikoilla ei täydentämistä enää voida suorittaa, jos taimien keskipituus on suurempi kuin 0,5 m. Kasvupaikkatyyppiä 4 paremmilla kasvupai koilla täydennys voidaan suorittaa taimikoissa, joissa taimien keskipituus on 2 m tai sitä pienempi. Seuraavassa asetelmassa esitetyt taimimäärät tarkoittavat em. keskipituuksia lyhyempiä taimikkoja. Kasvupaikkatyyppi "Täydennysrajojen" ilmoitta- Sallitut x > mat taimimäärät kpl/ha pääpuulajit Kun taimimäärä kuviolla ylittää asetelman vastaavan tyypin ylä rajan täydennystä ei tarvita. Kun taimimäärä alittaa asetelman alarajan, viljely katsotaan epäonnistuneeksi ja toimenpide-eh dotukseksi tulee yleensä metsänviljely. Taimimääriä laskettaessa otetaan huomioon vain ne kehityskel poiset taimet, jotka lajinsa, kokonsa ja ase mansa puolesta tulevat kasvupaikalla kysymykseen käyttö puun mittaan kasvatettavina. Sivupuulajien luontaisesti synty neet taimet voivat esiintyä täydennyksenä taimikkojen aukoissa. Kasvupaikkatyypillä 4 saa kuusta olla sivupuulajina korkeintaan 10 %. Kasvupaikkatyypillä 3 ja sitä paremmilla mailla voi olla puhtaita rauduskoivu- ja haapametsiköitä. Haapa kuitenkin yleensä edellyttää kasvupaikkatyyppejä 1 ja 2. Havupuuvaltai silla kasvupaikkatyypeillä 3 ja sitä paremmilla mailla kasva vissa taimikoissa saa rauduskoivua ja haapaa olla enintään 20 %. Esitetyt ohjeet soveltuvat myös soille. Ainoana poikkeuk sena on, että soilla hieskoivu kelpaa kasvatettavaksi puuksi samoin ohjein kuin rauduskoiyu kankailla ja ojituksen jälkei sessä puusukupolvessa voidaan hyväksyä suurempi lehtipuuse koitus kuin kankailla. Edellä mainittuja pituusrajoja pitemmissä taimikoissa on harkittava taimikon perustamista uudelleen, jos tai mikossa on kasvatuskelpoiseksi hyväksyttäviä taimia alle seu raavien taimitiheyksien (=uudistamisraja kpl/ha). Harkinnassa on lisäksi otettava huomioon taimien sijainnin tasaisuus uudis tusalalla . x) Lisäksi taimikossa saa olla kasvupaikkatyypistä ja pääpuula jista riippuen erikseen mainitut määrät sivupuulajien taimia. ,Z, J ,2,3 4 5,6 1200 - 1600 Mä ja Ku Rko ja Hi Mä Mä 900 - 1300 1000 - 1400 900 - 1200 2 Liite 6 Taimikon kes- VT ja huonom kipituus, m mat (mänty) MT ja paremmat MT ja paremmat (kuusi ja mänty) (koivu) Luonnontaimikot ovat yleensä niin epätasaisia ja ryhmittäisiä, että niillä riittäväksi katsottavat taimimäärät ovat jonkin verran suurempia kuin viljelytaimi koissa. .5 - 1.0 1000 kpl/ /ha .0 - 2.0 .0 - 3.0 .0 - 5.0 .0 - 7.0 900 800 700 600 täyd. männyllä (täyd. koivulla) tai kuusella) täyd. koivulla) (täyd. koivulla) 900 kpl/ha 800 kpl/ha 700 " 700 600 " 600 VM I 8 Liite 7 METSIKÖN YLI-IKÄISYYSNORMIT VUONNA 1988 Metsikkö on yli-ikäisenä vajaatuottoinen, kun se on ikänsä puo lesta rappeutumassa. Ikärajat, jotka ylittävä metsikkö yleensä merkitään yli-ikäiseksi ovat alueittain seuraavat. Lehtipuuvaltaiset metsät - ikä yli 100 vuotta Havupuuvaltaiset metsät - liitteen 5.3 lämpösuiranakäyrän 1200 eteläpuolisella alu eella 140 vuotta. Kuitenkin 150 vuotta, jos todellinen lämpösumma on alle 1050. - muu osa Etelä-Suomea 150 vuotta. - Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa 170 vuotta Liitteessä 5.3 lämpösummakäyrät on esitetty meren pintaan redu soituina. Todellinen lämpösumma saadaan vähentämällä liit teestä interpoloiden saadusta arvosta paikan korkeus metreinä. Esitetystä yleissäännöstä on eräitä poikkeuksia: - veroluokan 4 metsiköissä ei ole vuosina ilmaistua yli-i -käisyyttä, vaan ainoastaan metsikön rappeutuneisuus määrää yli-ikäisyyden . - Etelä-Suomen veroluokan 3 metsiköt, jotka eivät 140 tai 150 vuoden iässä vielä osoita rappeutumisen merkkejä. Niillä yli-ikäisyysraja on 20 vuotta yleistä rajaa korke ampi (160 tai 170 vuotta). - uudistusaloilla, joilla maaperän ja siemen- tai suojus puuston puulajikoostumuksen perusteella on metsänhoidolli sesti oikein pyrkiä luontaiseen uudistamiseen yli-ikäisiä ovat metsiköt, joilla puuston korkea ikä on este luon taisen taimikon synnylle. VMI 8 Liite 8 LOHKOITTAISET IKÄLISÄYKSET VUONNA 1988 IKÄLISÄYSVYÖHYKE 4 55555 55555 66666 66666 77777 77777 88888 88888 99999 9 9 01234 56789 01234 56789 01234 56789 01234 56789 01234 5 48 ZOOOO 011-2 22222 2333 48 47 ZZZO 00111 22222 22333 47 46 ZZZ 00011 12222 -2233 346 45 ZZZ Z0001 11222 22223 345 44 ZZZ ZZOOO 01122 22222 344 43 YYZZ ZZZOO 00112 22222 43 42 XYYY- ZZ-ZZ 00011 12222 42 41 VXXXY ZZZZZ Z0001 11222 41 40 U UWXX YY-ZZ ZZOOO 1112 40 39 TT TUUW XX-YZ ZZZOO 0011 39 38 PPP PP SST TTTUU VXX-Y ZZZZZ 000 38 37 OOOOO OPP RSS STTTT UV-XX YYZZZ Z0 37 36 NNNNO OOOO PPRR SSSST TUUVX XXYZZ Z 36 35 M MNNNN NNOOO OOPPP RRSSS T-TUU WXYZ Z 35 34 MMM MMMMM MNNNO OO-OP -PPRR -STTT UUXYY 34 33 LLL LLLLM MMMNN NNN-0 OPPPP RSS-S TTUU 33 32 LL LLLLL LLMMM MMNNN OOOOP PPRRS SST 32 31 LL LLLLL LLLLL LMMMM NNNOO OP-PP RRS 31 30 LLL LLLLL LLLLL LLLLM MMNNN 0—00 PP 30 29 K KKKKK -KKKK KKLLL LLLLL LLMMM NNNOO O 29 28 K KKKKK -KKKK KKKKK KLLLL LLLLL MMNNN N 28 27 KKK KKKKK KKKKK KKKKK KKKKL LLLLL LLLM 27 26 KKJJ JJJJJ JJJJJ JKKKK KK-KK KKKLL LLLL 26 25 JJJJ JJJJJ JJJJJ JJJJJ KKKKK K KLL 25 24 JII IIIII IIXII IJJJJ JJJK 24 23 HHHHH HHH IIJ JJ 23 22 H HHHHH HHHHH 22 21 H H H H HHH 21 20 G G G HH 20 19F F 19 18 FF FF 18 4 55555 55555 66666 66666 77777 77777 88888 88888 99999 9 9 01234 56789 01234 56789 01234 56789 01234 56789 01234 5 r ero- uokka IKÄLISÄYS Mänty ja lehtipuut 0-1 8 8 9 9 9 9 10 10 10 10 11 11 11 11 11 12 12 12 12 13 13 14 14 2 12 12 12 13 13 13 13 13 13 14 14 14 14 14 15 15 15 15 15 16 16 17 18 3-4 16 16 17 17 17 17 18 18 18 18 18 19 19 19 19 19 19 19 20 20 21 21 22 lituni. 18 18 19 19 19 19 20 20 20 20 21 21 21 21 21 22 22 22 22 23 23 24 25 Kuusi 0 10 10 11 11 11 11 12 12 12 12 13 13 13 13 13 14 14 14 14 15 15 16 17 1 13 14 14 14 14 15 15 15 15 16 16 16 17 17 17 17 18 18 18 19 19 20 21 2 16 17 17 17 17 18 18 19 19 19 19 19 20 20 20 20 21 21 21 22 22 23 24 3-4 18 19 19 19 19 20 20 21 21 21 21 21 22 22 22 22 23 23 23 24 24 25 26 [itum. 20 20 20 20 21 21 21 22 23 23 23 23 23 24 24 24 24 25 25 26 26 27 28 FGHI JKLMNOPRSTUVXYZO 1 23 VMI 8 Liite 9 VAURIOKARTOITUS Eeva-Liisa Jukola-Sulonen/MHO Vauriokartoituksen ohjeet on laadittu käyttäen lähteenä yhteis pohjoismaisia ohjeita havupuiden harsuuntumisen arvioinnista sekä SNS:n 17.-18.4.1985 järjestämän harsuuntumiskurssin tu loksia (Lindroth 1984, 1985, Brakenhielm 1984). Keski-Euroopan metsissä on kuvattu voimakkaita vaurioita ilman epäpuhtauksien aiheuttamina. Viime aikoina on samanlaisia tu hosymptomeita kuvattu myös Ruotsissa ja Norjassa. Ruotsissa on vuodesta 1984 lähtien rekisteröity näitä puuston vaurioita val takunnan metsien inventoinnin yhteydessä. 1985 on kaikissa pohjoismaissa tarkoitus käyttää samaa menetelmää puustovauri oiden havainnoinnissa. Vauriot ilmenevät neulaskatona kuusella erityisesti latvuksen yläpuoliskossa vähän kärjen alapuolella, männyllä säännöttö mämmin eri puolilla latvusta. Koska samanlaisia symptomeja ai heuttaa monet stressitekijät, ei neulaskatoa voi suoraan yh distää ilmansaasteisiin. Myöskin muita tunnettuja puuston vau rioita rekisteröidään samoin kuin muita mahdollisia tuhoihin vaikuttavia tekijöitä kuten koealan sijainti ja topografinen asema. KOEPUUT Latvuksen harsuuntuminen (Kronutglesning, crown thinning. Kronen Benadelung) Harsuuntuminen arvioidaan männyistä ja kuusista. Kehitysluo kissa 0-1 ja 4-7 arvioidaan valtapuut, lisävaltapuut ja ylis puuston valta- ja lisävaltapuut sekä kehitysluokista 2-3 ylis puuston valta- ja lisävaltapuut. Arviointi suoritetaan neulasbiomassan laskuna 10 %:n luokissa verrattuna normaaliin terveeseen puuhun, jossa on täysi neulas massa. Referenssipuu voi olla joku lähistöllä kasvava samoissa olosuhteissa ja asemassa kasvava puu tai kuviteltu arvioitavan puun paikalla kasvava terve puu. Harsuuntumiseen ei lueta latvan katkeamisia, kuivalatvaisuutta ja hedekukintaa sekä tervasroson, ytimennävertäjän ja piis kauksen aiheuttamaa neulasbiomassan vähenemistä. Keltaisia, ruskeita tai värivikaisia neulasia ei lueta harsuuntumiseen. Kuusi: Arvioidaan vihreän latvuksen ylin puolikas. Harsuuntu misilmiö on hiukan erilainen eri latvustyypeillä, jonka takia latvustyyppi on ensin määriteltävä. Kuusella tuhot ilmenevät usein neulaskatona osassa latvusta. Harsuuntuminen alkaa ta vallisesti läheltä runkoa ja leviää ulospäin ja samalla ylös ja alaspäin. 2 Liite 9 Mänty: Arvioidaan vihreän latvuksen ylimmät vihreät kaksikol mattaosaa. Männyllä harsuuntuminen ei tapahdu samoin kuin kuu sella, vaan tapahtuu epäsäännöllisemmin ja usein yksittäisissä oksissa. Voimakkaassa neulaskadossa latvus harsuuntuu tasai semmin. Runsaat hedekukinnot voivat aiheuttaa harsuuntumista erityisesti latvuksen alimmissa osissa, mutta sitä ei lasketa latvuksen harsuuntumiseksi. Tunnetut vahingot rekisteröidään tuhoinventoinnin yhteydessä. Huomioitavaa: Harsuuntuminen näkyy neulasien tippumisena ja myöhemmin pienien oksien katkeamisena ja häviämisenä. Harsuuntuminen lähtee liikkeelle kuusella latvuksen yläpuolis kosta latvan alapuolelta ensin läheltä runkoa, myöhemmin edeten kohti oksan kärkeä ja haaroja, sekä latvassa ylös- ja alaspäin. Puun alta tai läheltä harsuuntumista ei voi nähdä. Puuta tu lisi katsoa vähintään puun pituuden etäisyydeltä puusta mie luiten kahdelta suunnalta ja erityisen tärkeätä on tarkastella puuta rinteeltä puun yläpuolelta. Koska arviointi tapahtuu osasta latvusta, latvuksen alarajan määrääminen vaikuttaa arviointiin. Latvusraja määrätään samoin kuin muissa VMIB-ohjeissa. Harsuuntuminen arvioidaan syystä riippumatta poislukien em. syyt (s. 1). Periaatteena on se, että mukaan luetaan sellaiset tuhot, joita ilman epäpuhtaudet saattavat aiheuttaa. Arvioijan tulee tuntea eri latvustyypit kuusella. Noin 20 vuoden ikään asti kuuset ovat laakatyyppiä (kuva 3). Myöhemmin muotoutuvat varsinaiset tyypit, laaka, kampa (kuva 1) ja harja tyypit (kuva 2). Harsuuntuminen näkyy eri tavoin eri tyy peissä. Kampatyypin arviointi on helpointa, laakatyypin vai keinta. Laakatyypin neulasettomien oksien erottaminen on vai keata, siihen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Laaka tyypin arvio on yleensä liian vähäinen. Puuta tulee tarkastaa kiikaria apuna käyttäen. Neulas- ja ok sakadon arviointi on ilman kiikaria epävarmaa. Sää vaikuttaa voimakkaasti arviointiin. Huonoissa valaistuso loissa arviot tulevat liian pieniksi. Paras arvio saadaan au ringon suunnasta niin, että latvus näkyy hyvin valossa. Kun puu alkaa kärsiä jostakin syystä, sen oksien yläpuolelle alkaa kasvaa pieniä sekundaari- eli hätäoksia. Niiden suhteel lisesta osuudesta koko neulasbiomassasta voi olla apua harsuun tumisarviota tehtäessä. Kun harsuuntuminen ylittää 60 % li sääntyy sekundaarioksien määrä jyrkästi. Arviointi on erityisen vaikeata pieniä tuhoja arvioitaessa. Luokkiin 0, 1, 2 tulee kiinnittää erityistä huomiota. 3 VMI 8 Liite 9 Kuva 3. Laakakuusen eri vaurioasteita, (oksapäältä) Kuva 2. Harjakuusen eri vaurioasteita. Kuva 1. Kampakuusen eri vaurioasteita. VM I 8 Liite 10 KUNTAKOODIT VUONNA 1988 Nro Nimi 014 Anttola 016 Asikkala 045 Eno 046 Enonkoski 081 Hartola 085 Haukivuori 088 Heinola 089 Heinolan Mlk 090 Heinävesi 097 Hirvensalmi 098 Hollola 142 litti 146 Ilomantsi 163 Jaala 167 Joensuu 171 Joroinen 172 Joutsa 17 6 Juuka 178 Juva 184 Jäppilä 212 Kangaslampi 213 Kangasniemi 246 Kerimäki 24 8 Kesälahti 251 Kiihtelysvaara 260 Kitee 276 Kontiolahti 291 Kuhmoinen 306 Kuusankoski 422 Lieksa 426 Liperi 077 Hankasalmi 174 Juankoski 204 Kaavi 290 Kuhmo 415 Leivonmäki 4 20 Leppävirta 4 35 Luhanka Nro Nimi 491 Mikkeli 492 Mikkelin mlk 507 Mäntyharju 532 Nastola 541 Nurmes 309 Outokumpu 576 Padasjoki 580 Parikkala 588 Pertunmaa 593 Pieksämäki 594 Pieksämäen mlk 607 Polvijärvi 618 Punkaharju 623 Puumala 632 Pyhäselkä 681 Rantasalmi 696 Ristiina 707 Rääkkylä 728 Saari 740 Savonlinna 741 Savonranta 768 Sulkava 781 Sysmä 848 Tohmajärvi 856 Tuupovaara 891 Uukuniemi 911 Valtimo 937 Virtasalmi 943 Värtsilä 999 Ulkopuolinen 686 Rautalampi 687 Rautavaara 7 65 Sotkamo 778 Suonenjoki 850 Toivakka 857 Tuusnitnii 915 Varkaus VMI 8 KOEALASÄDETAULUKOT Liite 11 Taulukko 1. Säde puun kylkeen, m Taulukko 2. Säde kannon ytimeen, m Taulukon säteisiin tehtävät lisäykset R cm puun läpimitan ylittä essä taulukossa ilmaistun läpimitan d ntmsllä. Tarkastellaan esi merkkinä liitteen käyttöä. Jos puun läpimitta on 11,3 cm, lue taan taulukosta 11 cm vastaava etäisyys 3,83 m ja tähän lisätään "pares proportionales"-taulukosta saatu 3 mm vastaava arvo 0,10 m. Puu luetaan, jos sen etäisyys keskpisteestä on pienempi kuin 3,93 m. Jos puun läpimittaluokkaa vastaava säde on täsmälleen sama kuin mitattu etäisyys, luetaan mittaussuunnassa vasemmalle koealan puoliskolla sijaitseva puu, mutta oikealla koealan puo liskolla sijaitseva puu jätetään lukematta. d,cm o 10 20 30 O [ 1 2 0,00| 0,35 0,70 3,49 | 3,83 4,18 6,97! 7,32 7,67 10,46 10,81 11,15 13,94 14,29 14,64 17,43 17,78 18,12 20,91 21,26 21,61 24,40 24,75 25,10 3 1,05 4, 53 8,02 11,50 4 1,39 4,88 8,37 11,85 5 1,74 5,23 8,71 12,20 6 2,09 5, 58 9,06 12,55 2,44 5,93 9,41 12,90 7 2,79 6,27 9,76 13,25 8 3,14 6,62 10,11 13,59 9 40 50 14,99 18,47 15,34 18,82 15,68 19,17 16,03 19,52 16,38 19,87 16,73 20,22 17,08 20, 56 60 70 21,96 25,44 22, 31 25, 79 22,66 26,14 23,00 26,49 23,35 26,84 23,70 27,29 24,05 27, 54 80 90 27,88 28,23 28,58 31,37 31,72 32,07 28,93 32,42 29, 28 32,76 29,63 33,11 29,98 33,46 30,32 33,81 30,67 34,16 31,02 34,51 Pi ires p] oporti onales i-asetelma 1 d; mm R; cm 1 3 2 7 3 10 4 14 5 17 6 7 21 24 8 28 9 31 I d, cm 3 4 5 e 7 — O 0,00 I 10 | 3,54 0,35 0,71 3,891 4,24 1,06 4,60 1,41 4,95 1,77 5,30 2,12 5,66 2.47 6,01 2,83 6,36 3,18 6,72 ! 20 7,07 30 10,61 i 40 14,14 | 50 17,68 60 21,21 70 24,75 80 28,28 90 31,82 7,42 7,78 10,96;11,31 8,13 11,67 8,49 12,02 I 8,84 ! 12,37 I I 9,19 1 12.73 9,55 13,08 9,90 13,44 10,25 13,79 I 15,20 18,74 15,56 19,09 15,91 19,45 16, 26 19,80 16,62 20,15 16,97 20,51 17,32 20,86 24,40 ! 27,93 31,47 35,00 14,50i14,85 18,03 18,38 21,57-21,92 25,lO!25,46 22,27 25,81 22,63 26,16 22,98 26, 52 23,33 26,87 23,69 27,22 24,04 27,58 j 28,64'28,99 32,17 32,59 29,34 32,88 29,70 33,23 30,05 33,59 30,41 33,94 30,76 34,29 31,11 34,65 LIITE 12 VMIB RAUDUS- JA HIESKOIVUN TUNTOMERKKEJÄ. Lehdet ja norkkosuomu. RAUDUSKOIVU I Lehti (latvuksen ja oksien keskiosissa) 1. Kolmiomainen, pitkä- ja kapeakärkinen. 2. Selvästi kaksinkertainen hammastus . ju) 3. Lehtilapa lähes kohtisuorassa ruotiin. 4 . Väri harmaan vihreä . 5. Rakenne ohut ja kiinteä. II 6. Kasvaimet nuorissa puissa tai kantovesoissa pihkanystyisiä 111 7. Hedelmänorkot paksuja ja lyhyitä IV Kuori 8. Kaarna usein halkeillut syviin mustapohjaisiin rakoihin . 9. Tuohen väri valkea . V 10. Norkkosuomu ￿ HIESKOIVU I Lehti (latvuksen ja oksien keskiöissä) 1. Yleensä soikeahko, tyviosa pyöristynyt, , kärkisuippo lyhyt. tf 2. Tavallisesti yksinkertainen hammastus. \\ 3. Rakenne paksumpi ja löyhempi kuin rauduskoivulla. 4. Sekamuodot jokseenkin aina hieskoivua. II 5. Kasvaimet nuorissa puissa ja kantovesoissa karvaisia. 111 6. Kuori kellertävää IV 7. Norkkosuomu VM I 8 Liite 13 HAARAPU I DEN NELIÖTAULUKKO Lukujen 1-99 neliöt haarapuiden rinnankorkeusläpimittaluokan määräämiseksi. Kun puu on haaroittunut kannonkorkeuden .lelta, mitataan kukin haara omana puunaan. Kun puu on haaroittunut kannon- ja rinnankorkeuden väliltä, määrätään puun rinnankorkeusläpimitta luokka mittaamalla kunkin haaran rinnankorkeusläpimittaluokka, laskemalla yhteen neliötaulukosta näitä läpimittaluokkia vas taavat neliöt ja katsomalla edelleen neliötaulukosta mitä läpi mittaluokkaa saatu neliösumma lähinnä vastaa. Kannon- ja rin nankorkeuden väliltä haaroittuneilla puilla mukaantulo määrä tään senttimetriluokitusta käyttäen, koska neliötaulukosta ei mm-luokkia voida määrätä. d,cm 0 1 2 3 4 c; < f. ÖÖ 10 100 1 121 4 144 9 169 16 196 2 j 225 j 36 256 49 289 64 324 81 361 20 30 400 900 441 961 484 1024 529 1089 576 1156 625 676 1225 1296 2025 J 2116 3025 i 3136 729 1369 784 1444 841 1521 40 50 1600 2500 1681 2601 1764 2704 1849 2809 1936 2916 2209 3249 2304 3364 2401 3481 60 70 3600 4900 3721 5041 3844 5184 3969 5329 4096 5476 4225 5625 4356 * 7 76 4489 5929 4624 6084 4761 6241 80 90 6400 8100 6561 8281 6724 8464 6889 8649 7056 8836 7225 9025 7396 9216 7569 9409 7744 9604 7921 9801 VM I 8 Liite 14 PUUTAVARALAJIEN MITAT JA LAATUVAATIMUKSET 1. Yleistä Läpimitat seuraavassa esityksessä (jos nimenomaan ei ole muuta sanottu) tarkoittavat kuorellisia läpimittoja ja läpimitta luokat 1 cm:n tasaavan luokituksen mukaisia läpimittaluokkia. Kaikki läpimitat mitataan (arvioidaan) koealan säteen vastai sessa suunnassa (lukuunottamatta selvästi soikeita puita). Mi nimitukit ilmoittavat millainen tukki puusta on vähintään saa tava, jotta puu luettaisiin tukkipuuksi. Puun tukkipuuksi mer kintää voi rajoittaa myös puun rinnankorkeusläpimitta. Tukin pituudet ovat minimipituuteen lisättyjä 3 dm:n kerrannaisia. Puun tukkiosan (lähinnä tyvitukin) pituutta määrättäessä on otettava huomioon kannon -pituus. 2. Havutukit 2.1. Havutukkien minimimitat Havutukkipuun on kuuluttava vähintään rinnankorkeusläpimitta luokkaan 17 cm. Havutukeissa on pyrittävä 47,5 dm keskipituu teen. Seuraavassa esitettävät minimimitat eivät täysin yhdy Tapion Taskukirjassa (17. painos, s. 280) ja Järvi-Suomen sopi muksessa esitettyihin mittoihin, vaan ovat jonkin verran pie nempiä. Erillisiä "minimirunkoja" ei myöskään käytetä, vaan puu luetaan tukkipuuksi, jos siitä saadaan vähintään yksi minimitukin vaatimukset täyttävä tukki. Havutukeilla minimi tukit ovat puulajeittain seuraavat: Tukin pituudet 31,34,37 ja 40 ovat poikkeusmittoja, joita käy tetään useampitukkisissa puissa vain poikkeustapauksissa esi merkiksi : - välttämään vikaisuuksien tulo tukin latvaan - erottamaan I ja II laatuluokan tukki 111 luokan tukista - välttämään lenkoutta Minimipituus männyllä on 31 dm, kuusella 37 dm ja maksimipituus havupuilla on 61 dm. Todettakoon, että alarajalla läpimitta luokkaa 15 cm vastaava kuoreton läpimitta on männyllä noin 13,7 cm ja läpimittaluokkaa 16 cm vastaava kuoreton läpimitta kuu sella noin 14,3 cm. 'ukin pituus dm Minimitukin minimiläpimit luokka kuoren päältä, cm : a- 31 34 37 40 43,46,49,52,55,58,61 MS Ku 21 19 19 20 17 18 15 16 2 Liite 14 2.2. Havutukkien laatuluokitus ja laatuvaatimukset Havutukkien laatuluokitus ja laatuvaatimukset on (minimimittoja lukuunottamatta) otettu suoraan "Tapion Taskukirjasta" (17. painos, s. 280). Näiden käytöstä ovat MTK:n metsävaltuus kunta ja Tukkikeskus sopineet havusahatukkien vähimmäisvaati muksena hankintavuonna 1969/70 "Järvi-Suomessa" ja "Pohjois suomessa" . Uusien laatuvaatimusten käyttöönotosta ovat MTK ja TPY sopineet keväällä 1988. Tämän liitteen uudet laatuvaatimukset ovat käytössä maan eteläpuoliskossa, johon kuuluu Suomen etelä osa ilman Oulun ja Lapin lääniä ja Keski-Pohjanmaan metsälauta kunnan aluetta. Vain eräitä epäloogisuuksia on näiden tietolähteiden osalta korjattu. Seuraavia vikayhdistelmiä ei sal lita: - kahta erilaista maksimisuuruista vikaa - maksimioksaisuutta ja lenkoutta 3cm (-20 cm tukki) ja 5 cm (+2l cm tukki). Tukkia pidetään maksimioksaisena , jos siinä on yksikin maksimipaksuinen oksa . - maksimilenkoutta ja koroa Tuoreeksi katsotaan oksa, joka on tukin pinnassa joko kokonaan tai ositttain kiinni ympäröivässä puuaineessa. Kuivaksi katsotaan oksa, joka ei ole tukin pinnassa enää lainkaan kiinni ympäröivässä puuaineessa. Lahoksi katsotaan oksa, joka on joko kokonaan tai osit tain selvästi lahonnut ja ympäröivää puuainetta pehmeämpi. Muilta osin havutukkien laatuluokitus ja laatuvaatimukset on esitetty taulukossa 1. Uusien laatuvaatimusten minimitu kit ja tukkien mitat Mänty: Minimiläpimitta on 15,0 cm (ei 15 cm:n luokka) kuoren päältä ohuimmalta puolelta . Sallitut pituudet ovat 31-61 dm, 3 dm välein. Poikkeusmittoja ovat pituudet 31, 34 ja 37 dm, joita käytetään vain jos rungon apteeraus sitä vaatii. Kuusi: Minimiläpimitta on 16,0 cm (ei 16 cm:n luokka) kuoren päältä ohuimmalta puolelta. Sallitut pituudet ovat 31-61 dm, 3dm välein. Poikkeusmittoja ovat pituudet 31, 34 ja 37 dm, joita käytetään vain jos rungon apteeraus sitä vaatii. 3 Liite 14 Taulukko 1. HAVUSAHATUKKIEN LAATULUOKITUS JA LAATUVAATIMUKSET 1) Yleistä oksaisuutta määriteltäessä otetaan huomioon vain puolta maksimioksaa suurempien oksien läpimittojen summa. Vika Tukin läpimitta- luokka , cm Vian sallii I :tu suuruus laa II Mänty 30 mm 35 mm 45 mm Kuusi 30 mm 45 mm 50 mm ;uluokittai I III 1 Uusi laatu- vaatimus Tuore oksa < 20 21-28 > 29 15 nun 25 mm 30 mm 50 mm 65 mm 70 mm 50 mm 60 mm 70 mm < 20 Tuore oksa 21-28 > 29 15 mm 30 mm 35 nun 50 nun 65 mm 70 mm 40 mm 50 mm 60 mm I Yleinen oksaisuus 15 dm:n oksai- .. simmalla osalla ' 1 1,5 latvaläpimitt. kerta. Kuiva oksa < 20 21-28 > 29 Mänty ja kuusi 10 mm 25 mm 15 nuti 30 mm 25 mm 35 mm 40 mm 50 mm 65 nun 30 nun 40 nan 50 nun Laho oksa < 20 21-28 > 29 Ei sallita 25 mm 30 mm 35 mm 30 nun 30 mm 30 mm Poikaoksa, lahoton (1 kpl/tukki < 20 21-28 > 29 Ei sail ta 40 mm 45 mm 55 mm 30 mm 40 mm 50 mm i Oksakyhmy fkyllestyi Ei sallita Pieniä sail. Erit. su ei salli tria Tukin p: Len- < 43 dm kous > 46 dm < 43 dm > 46 dm t. < 20 < 20 > 21 > 21 2 cm 2 cm 3 cm 3 cm 3 cm 4 cm 5 cm 6 cm 3 cm 4 cm 5 cm 6 cm 4 cm | 4 cm j 5 cm I 5 cm I j_Mutka [Tyvikoro keskikoro Mutka i I i Ei sallita Lahotonta s 60 cm_ Ei sallita Pieniä sail, illitaan latva; 60-90 cm 1 Jyrkkää .ieriön ulk< i sail. opuol. , Tervasroso Sydänhalkeama K k Ei sallita Ei s Sallitaan latvalieriön ulkop. 30 cm I 30-90 cm 1/4 piiristä 1/2 piiristä allita Sallitaan suora 1/2 latvaläpim. | Pien.läikk. Sallitaan Ei sallita Tiivis vesisilo Rengashalkeama, hal- keillut vesisilo Vuosiluston paksuus Kierteisyys Lyly Ei sallita 3 mm Enint. 1:14 Ei sallita Ei rajoitettu | Enint. 1:10 Enint.l:7 | Sallit.jonkin Sallitaan I verran Ei sallita Ei sallita Sinivika, toukanreikä f Kova laho, pehmeä laho 1 4 Liite 14 3. Vanerikoivut 3.1. Yleistä Vanerikoivurunkojen ja -tukkien mitta- ja laatuvaatimuksia so velletaan myös koivusahatukeille ja muiden lehtipuulajien tu keille. Vanerikoivutukin pituus saa vaihdella välillä 31-73 dm ja vanerikoivupuun on kuuluttava vähintään rinnankorkeusläpi mittaluokkaan 19 cm ja vaneritukin on latvaläpimitaltaan kuu luttava vähintään läpimittaluokkaan 18 cm. 3.2. Vanerikoivujen laatuvaatimukset (Tapion Taskukirja) Vanerikoivujen yleiset mittaus- ja laatumääritelmät ovat MTK:n ja Koivukeskuksen sopimat ja viimeinen sopimus on solmittu han kintavuodelle 1973/74. Tämän sopimuksen määräyksiä noudatetaan inventoinnissa muutoin, paitsi edellä esitettyjen minimiläpi mittojen osalta. Sopimuksen sisällöstä mainittakoon seuraavaa: (Tapion Taskukirja, 17. painos, s. 285). Vaneritukiksi leimattavan koivurungon tyvestä on saatava vähin tään 3,40 m tukki, jossa on vähintään 1,50 m II luokan puuta. Mikäli läpimitta on rinnankorkeudelta 25 cm tai enemmän, saa em. tyvitukki olla kokonaan 111 luokkaa. Kääpäiset, lahot, äkkimutkaiset, "kiharat", kulmikkaat tai muuten pahoin vial liset koivut eivät kelpaa vaneripuuksi. Välivähennys suoritetaan minimilaatua paremmassa tukissa, jossa on kohtia mitkä eivät täytä vanerikoivun laatuvaatimuksia, (esim. tuoheamisvika, poikaoksa, oksaryhmä, lahokoro tms.) ja joita ei voida jättää tukista pois tyveämällä tai latvaa kat kaisemalla. Tukki hyväksytään vastaanotettavaksi, jos vial lista kohtaa on enintään 20 % tukin koko pituudesta ja laatu vaatimukset täyttävää puuta on molemmin puolin vikakohtaa vä hintään 1,2 m ja kaikkiaan 3,1 m. Laatuluokitus päättyy välivähennyksen kohdalla sen alapäähän ja aloitetaan sen yläpäästä uudelleen. Liikaa lengot rungon tai tukin osat voidaan kelpuuttaa II ja 111 laatuluokkaan, kun yli määräisen lenkouden vaikutusta vastaava vähennys suoritetaan. Tukista tyvetään seuraavanlaiset vikakohdati t uetn v»s«»vika, tyvirepeämä, tyvilaho, syväpoimuinen tyvi, irtikiertävä umpi koro, avoin kiertokoro ja äkkimutka. Uusien laatuvaatimusten käyttöönotosta ovat MTK ja TPY so pineet keväällä 1987. Niiden mukaan pisin tukki on 70 dm. Vä livähennyksen pituus on enintään 15 dm. Laatuvaatimukset täyt tävää puuta on oltava molemmilla puolilla vikakohtaa vähintään 15 dm. 5 Liite 14 Taulukko 2. VANERIKOIVUJEN LAATUVAATIMUKSET Vanerikoivussa ei sallita lainkaam oksaryhmiä, pystyoksia, laho pohjaisia koroja, pehmeää lahoa, pintahalkeamia, monivääryyttä, äk kimutkia, vieraita esineitä. Kaksi 111 luokan maksimivikaa sisältävä rungon osa on vaneripuuksi kelpaamaton . 1) 15 dm lyhemmissä osissa sallittujen vikojen määrä vähenee pi tuuden vähenemisen suhteessa. 2) Alle 5 mm oksia ei lueta oksamäärään II ja 111 luokassa 3) Suureksi oksakyhmyksi luetaan sellainen, josta pintamyötäisesti veistettäessä paljastuu laho tai kuiva oksa. 4) Oksien paksuus mitataan niiden tummasta osasta puun poikkisuun taisesti. 5) Liian lengot rungon tai tukin osat voidaan kelpuuttaa vanerikoi vuksi suorittamalla lenkouden ylitystä vastaava vähennys . 6) Umpihaavan ja tuoheamisviillon yhteydessä ei saa esiintyä selvää paisumaa. 7) Oksaryhmäksi katsotaan vähintään 3 isoa oksakyhmyä tai/ja 25 ram oksaa jotka ovat enintään 17 cm:n pituisella rungon osalla. (Uuden laatuvaatimuksen mukaan 3 kpl 3 cm oksaa enintään 20 cm matkalla . ) L a atuluokka II III 18 18 enimmäismäärä 15 dm pitu Uusi laatu- vaatimus I Minimiläpimitta latvasta kuoren päältä, can 20 18 Vian [elia Oksien ja kyhmyjen kokonaism. -tuoreita oksia -lahoja ja kuivia oksia tai suuria oksakyhmyjä Oksien paksuus -tuoreitten -kuivien 1a lahojen ^ Lenkous: fpienimmästä ko. latvaläpimitasta 4 kpl ei rajoitusta 1/5 läpimitan senttiluvuata ei raj. 5 kpl 25 non 70 mm 15 mm 30 mm n_ 70 mm 30 mm : 5 % I 12 t 12 % rungon osan latva- läpi- mitta 18-23 cm 24-35 cm 36 + cm Aivan vähäi- siä 2 cm 4 cm 5 cm Kovapohj. korot, umpihaavat Yhdellä puolen 60 cm, syvyys 10 % pienimmäs- tä läpimitasta 60 cm syvyys 2-4 cm Kovaa värillistä puuta s messä ja sydänhalkeamia IM- 1/3 kuorettomasta läpimitasta 6 Liite 14 3.3. Inventoinnin omia täsmennyksiä vanerikoivujen osalta Vanerikoivut pyritään katkomaan tukeiksi laatuluokkien muuttu miskohdista. Mikäli tiettyä laatuluokkaa ei saada koko tukkia, luetaan tukki alimpaan laatuluokkaan, jota tukki sisältää. Jos tukista on tehtävä välivähennys, merkitään välivähennyksen kum mallakin puolella oleva tukin osa erikseen lomakkeelle aivan kuin kyseessä olisi eri tukit. Kummallekin tukkiosalle anne taan oma toisistaan riippumaton laatuluokkamerkintänsä. Väli vähennyksen yhteydessä lomakkeelle merkittävien tukkiosien ei tarvitse täyttää minimitukin pituusmittoja. Välivähennyksen minimipituus on 3 dm ja se kasvaa tästä 1 dm:n kerrannaisin. 4. Liitteeseen tehdyt yleisten ohjeiden tarkistukset 4.1. Liitteen taulukko 1. (Havusahatukkien laatuluokitus ja laatuvaatimukset") on yhdistelmä Tapion Taskukirjan taulukosta 1. (sivu 282) ja taulukosta 2. (sivu 284). 4.2. Yleisissä ohjeissa on käytetty 2 cm:n läpimittaluokkia. Nämä on muutettu vastaamaan 1 cm:n läpimittaluokkia. Tämä koskee taulukkoa 1. ja ei-sallittujen vikayhdistelmien esitystä sivulla 2. Läpimittamuutoksia tehtäessä on oletettu kuoren paksuus läpimittaluokissa < 20 cm olevan välillä 0,5 - 1,0 cm ja läpimittaluokissa > 21 cm välillä 1,0 - 1,5 cm. 4.3. Tapion Taskukirjan taulukkoa 2. on hieman muutettu. Sa rakkeelle "Tukin läpimitta cm" on lisätty < ja > -merkit. Kohdat "Tuore oksa, kuiva oksa ja lenkous" on muutettu vastaa maan Tapion Taskukirjan (sivu 282) taulukon 1. arvoja. 4.4. On oletettu, että maksimisuuruinen ja maksimipaksuinen oksa ovat synonyymejä. Niiden ilmoittama käsite määritellään seuraavasti : - maksimisuuruisena (maksimipaksuisena) pidetään oksaa, joka on korkeintaan 5 mm ohuempi kuin talukossa 1. ilmoitetut lä pimitat . - maksimisuuruista oksaa smm pienempänä pidetään oksaa, joka on 5-10 mm ohuempi kuin taulukossa 1. ilmoitetut läpimitat. 4.5. Vanerikoivun laatuvaatimustaulukossa sallitut oksien pak suudet on muutettu millimetreiksi ja sarakkeeseen "Minimiläpi mitta latvasta kuoren päältä ohuimmalta puolen" on lisätty cm. Vanerikoivuissa välivähennyksen saa suorittaa tukissa, jossa on välivähennyksen toisella puolella minimilaatua parempi tukin osa. VM I 8 LATVUSKERROSLUOKITUS Liite 15 Kaavamainen kuva puuluokituksesta B = pää- tai lisävaltapuu; C = välipuu; D = aluspuu; Y = ylispuu (päävaltapuu) ; A = alikasvospuu; f = luonnonpoistuma Inventoinnin latvuskerrosluokitus B. Vallitsevan jakson pää- tai lisävaltapuu. Päävaltapuut muo dostavat jaksonsa ylimmän latvuskerroksen. Siihen kuuluvat jakson pisimmät ja yleensä myös vartevimmat puut. Lisävaltapuut muodostavat edellistä hieman alempana olevan latvuskerroksen. Puiden pituus on 0,8 - 0,9 päävaltapuiden pituudesta ja niiden latvusto on yleensä heikommin kehit tynyt kuin päävaltapuiden latvusto. C. Vallitsevan jakson välipuu. Puiden pituus on 0,7 - 0,8 pää valtapuiden pituudesta. Välipuiden latvukset sijaitsevat valtapuiden välissä. Ylhäältäpäin ne useimmiten ovat va paat, mutta kärsivät yleensä sivuvarjostuksesta ja ovat ta vallisesti tästä syystä heikosti kehittyneet. D. Vallitsevan jakson aluspuu. Puiden pituus enintäin 0,6 0,7 päävaltapuiden pituudesta. Jakson alin latvuskerros. Latvukset usein sekä sivulta että ylhäältä varjostetut ja tästä syystä heikosti kehittyneet. Y. Ylispuuston pää- tai lisävaltapuu. Ylispuujaksoon kuuluva puu, joka jaksonsa sisällä täytää kohdassa B pää- tai lisä valtapuille asetetut vaatimukset. V. Ylispuuston väli- tai aluspuu. Ylispuujaksoon kuuluva puu, joka jaksonsa sisällä täyttää kohdissa C ja D väli- tai aluspuille asetetut vaatimukset. A. Alikasvokseen kuuluva puu. Puu, joka on iältään selvästi nuorempi kuin vallitsevaan jaksoon luettavat puut. VMI 8 Liite 16 PITUUDEN MITTAUSMUISTIO Maan pinnan taso saadaan tarkasti näyttämällä 1,0 m tai 1,3 m korkeus puun tyvellä tai kiinnittämällä latta aina määräkorkeu delle. Pituus mitataan puun korkeimpaan kohtaan, rauduskoivun vii meisen huipun taipumista ei huomioida. Etäisyys mitataan vaakatasossa puun latvan kohdalle, esim. puussa niin, että kallistuma on suoraan sivulle. Etäisyysmittarin mahdollinen virhenäyttämä on otettava huomi oon. Jos näkyvyys sallii, pitäisi mittausetäisyys olla puun pituutta suurempi . Pyöreälatvainen puu on mitattava riittävän etäältä, jotta voi daan tähdätä latvan huippuun. Mittaajaan päin kallistuneen puun pituus voidaan mitata tar kasti, jos etäisyyttä mitattaessa lattaa pidetään puun latvan kohdalla rungon suuntaisesti kallellaan. Esimerkki kallistuneen puun mittauksessa syntyvästä mittausvir heestä, jos etäisyys mitataan puun tyvelle: Latan pitäminen 30 cm paksun, pystysuorassa olevan puun mit taajan puoleisella sivulla aiheuttaa esimerkkipuulla 20 m (20,15 m) etäisyydellä n. -14 cm ja 15 m (15,15 m) etäisyydellä n. -19 cm virheen. Mittaajan pään liike aiheuttaa n. -12 cm virheen. - Puun pituus 20 m - Silmän korkeus 1,6 m kallistumisen suuruus 10° 20° 'ähtäysetäisyys 20 m 15 m 20 m 15 m lal1istumi ssuunta Mittausvirhe, m - mittaajaan päin - mittaajasta poispäin - suoraan sivulle +3,1 +4,6 +6,6 +11,1 -2,8 -3,5 -5,3 -6,3 -0,3 -0,3 -1,2 -1,2 VMI Liite 17 TAULUKKO HAVUPUUN PITUUSKASVUN MÄÄRITTÄMISEKSI Pituuskasvu, dm Etäisyys 15 tai 30 m. Korkeus Ki ikarilukema Korkeus m m 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 7 1 2 3 4 4 5 6 7 8 9 10 10 11 12 13 14 14 15 16 18 7 8 1 2 3 4 5 6 7 7 8 9 10 11 12 13 13 14 15 16 17 18 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 12 13 14 15 16 17 18 19 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15U6 17 18 19 20 10 22 11 1 2 3 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 11 12 1 2 4 5 6 7 8 9 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 12 26 13 1 3 4 5 6 8 9 10 11 12 14 15 16 17 18 19 21 22 23 24 13 14 1 3 4 6 7 8 9 11 12 13 15 16 17 18 20 21 22 23 24 26 14 30 15 1 3 4 6 7 9 10 12 13 14 16 17 18 20 21 22 24 25 26 27 15 16 2 3 5 6 8 9 11 12 14 15 17 18 20 21 22 24 25 26 28 29 16 34 17 2 3 5 7 8 10 12 13 15 16 18 19 21 22 24 25 27 28 30 31 17 18 2 4 5 7 9 11 12 14 16 17 19 21 22 24 26 27 29 30 32 33 18 38 19 2 4 6 8 10 11 13 15 17 19 20 22 24 26 27 29 31 32 34 35 19 20 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 25 27 29 31 33 34 36 38 20 21 2 4 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 40 21 22 2 5 7 9 12 14 16 18 20 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 22 23 3 5 7 10 12 15 17 19 22 24 26 28 31 33 35 37 39 41 44 46 23 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 Korkeus tarkoittaa puun latvan ja mittaajan silmän kautta kulkevien vaakatasojen välistä etäisyyttä. VMI 2 Liite 17 Korkeus tarkoittaa puun latvan ja mittaajan silmän kautta kulkevien vaakatasojen välistä etäisyyttä. Pituuskasvu, dm Etäisyys 20 tai 10 m. Korkeus Kiikarilukema Korkeu m m 20 40 60 80 100 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 13 1 3 4 5 7 8 9 10 12 13 14 15 17 19 20 21 22 23 25 26 13 7 14 1 3 4 6 7 8 10 11 12 14 15 16 18 19 21 22 23 25 26 27 14 15 2 3 5 6 8 9 11 12 13 15 16 18 19 20 22 23 24 26 27 28 15 8 16 2 3 5 6 8 10 11 13 14 16 17 19 20 21 23 24 26 27 28 30 16 17 2 3 5 7 8 10 12 13 15 16 18 19 21 23 24 26 27 28 30 31 17 9 18 2 4 5 7 9 11 12 14 16 17 19 20 22 24 25 27 28 30 31 33 18 19 2 4 6 7 9 11 13 15 16 18 20 22 23 25 27 28 30 31 33 35 19 10 20 2 4 6 8 10 12 14 15 17 19 21 23 24 26 28 30 31 33 35 36 20 21 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 29 31 33 35 36 38 21 11 22 2 4 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 36 38 40 22 23 2 5 7 9 11 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 23 12 24 2 5 7 10 12 14 16 19 21 23 25 28 30 32 34 36 38 40 42 44 24 25 3 5 8 10 13 15 17 20 22 24 27 29 31 34 36 38 40 42 44 47 25 13 26 3 5 8 11 13 16 18 21 23 26 28 30 33 35 38 40 42 44 47 49 26 27 3 6 8 11 14 16 19 22 24 27 29 32 34 37 39 42 44 47 49 51 27 14 28 3 6 9 12 14 17 20 23 25 28 31 34 36 39 41 43 46 49 51 54 28 29 3 6 9 12 15 18 21 24 27 30 32 35 38 41 43 46 49 51 54 56 29 15 30 3 6 10 13 16 19 22 25 28 31 34 37 40 42 45 48 51 54 56 59 30 31 3 7 10 13 17 20 23 26 29 32 35 38 41 44 47 50 53 56 59 62 31 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 20 40 60 80 100 VMI 8 Tukkien tilavuudet (10 litroina) tukin pituuden ja läpimitan funktiona Etelä-Suomi1) 1) Poislukien Pohjanlahden rannikkoalueeseen kuuluvat Helsingin metsälautakunnan alueen länsiosa Uudenmaan läänin ja Turun ja Porin läänin välistä rajaa noudattaen, Lounais -Suomen , Satakunnan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Poh janmaan ja Vaasan mlk alueet. 2) Latvaläpimitta kuoren päältä. 3) Parillisille läpimitoille tilavuudet interpoloidaan taulukosta. Liite 18.1 Tukin pituus. d m f i .. . i "ipim.j | uokka 31 y.a Lp 34 Mä Lp MH 37 Ku Lp Kä 40 Ku Lp Ka 43 Ku Lp MS 46 Ku Lp Mii 49 Ku Lp MS 52 Ku Lp MH 55 Ku Lp Mä 58 Ku Lp MS 61 Ku Lp 15 1 7 19 09 10 08 12 10 11 0 9 1 1 13 13 10 13 1 o 12 12 14 14 11 14 10 11 13 13 15 15 12 15 11 12 14 14 13 17 16 16 12 12 15 15 14 18 18 17 .13 13 16 16 15 19 19 18 14 14 17 17 16 21 20 20 15 15 18 18 17 22 22 21 16 16 19 20 18 23 23 22 21 23 25 13 15 18 12 1 4 17 14 17 20 I 14 16 19 16 19 22 15 18 21 15 18 20 17 17 20 20 24 23 16 19 22 19 18 22 21 26 25 18 21 24 20 20 19 24 23 22 28 27 26 22 21 20 26 25 24 30 29 28 23 23 22 28 27 26 32 31 30 25 24 23 29 29 27 35 34 32 26 26 25 31 31 29 37 36 34 28 28 26 33 33 31 39 38 3G 27 29 31 21 24 27 19 2 2 ! 25 23 27 30 22 25 28 25 29 33 24 28 32 24 27 31 28 27 32 30 37 35 26 29 33 30 29 35 33 40 38 28 32 36 33 31 30 38 36 34 43 41 39 35 34 32 40 39 37 46 44 42 38 36 34 43 42 40 50 47 45 40 39 37 46 44 42 53 51 48 43 41 39 49 47 45 56 54 51 45 44 41 52 51 47 60 57 54 33 35 37 31 35 39 29 32 36 35 39 44 32 36 40 38 43 48 36 40 45 35 39 44 42 39 47 44 53 49 38 42 47 45 43 51 48 57 54 41 46 51 49 46 44 55 52 50 62 58 55 53 50 47 59 56 53 66 62 59 56 54 51 64 60 57 71 67 64 60 57 54 68 64 61 76 72 68 64 61 57 72 69 64 81 77 72 68 65 61 77 73 68 86 82 76 30 41 43 44 49 53 40 44 48 49 54 59 44 49 53 54 59 65 50 55 61 48 53 59 59 55 65 60 71 66 53 58 64 64 60 70 66 77 72 57 63 69 69 64 61 76 71 68 84 78 75 74 69 66 82 76 73 90 84 80 79 75 71 88 82 78 97 91 86 85 80 75 94 88 83 103 97 91 90 85 80 100 94 88 110 104 97 96 91 85 106 100 93 117 110 103 <5 47 45 51 52 64 o? 75 53 58 63 68 65 71 77 83 59 64 69 75 71 78 85 92 67 73 79 85 64 70 76 82 78 73 85 79 92 86 100 93 70 76 86 90 85 79 92 86 100 94 109 102 76 83 90 97 92 86 82 100 94 89 109 102 97 118 110 105 99 92 88 108 100 96 117 109 104 127 118 112 106 99 94 115 108 102 125 118 111 136 127 120 113 106 100 123 116 109 134 126 118 145 136 129 120 114 106 131 124 116 143 134 126 155 146 136 128 121 112 139 132 123 152 143 133 164 155 144 00 Liito 10.2 Tukkien tilavuudet (10 litroina) tukin pituuden ja läpimitan funktiona Pohjanlahden rannikkoalue" 1) Pohjanlahden rannikkoalueeseen kuuluvat Helsinqin metsälani-ai<-nr,r,=>r, i », läänin ja Turun ja Porin läänin välistä raiaa nnnHai-t- t n " an alueen länsiosa Uudenmaan Pohjanmaan, Keskipohjanmaan " Vaasin m" j "ueet ' Lounais " Suomen ' Satakunnan, Etelä -2) Latvaläpimitta kuoren päältä. 3) Parillisille läpimitoille tilavuudet interpoloidaan taulukosta. Tukin pituus, d m pi m. j, 0".Va 31 KV Lp 34 i Ka Lp| K*: 37 Ku Lp MH 40 Ku Lp M. S 43 Ku Lp MK 46 Ku Lp Mä 49 Ku Lp MS 52 Ku Lp Mii 55 Ku Lp MS 58 Ku Lp MS 61 Ku Lp , -i •J 17 1 9 1 1 09 10 r - .10 3 7 10 11 1 1 13 13 10 13 1 o 12 15 12 14 11 14 11 11 13 13 16 15 12 12 12 14 14 13 15 17 17 16 13 13 15 15 It 19 18 17 13 14 16 16 15 20 19 18 14 15 17 18 16 21 21 20 15 16 18 19 17 23 22 21 16 17 20 20 18 24 24 22 21 23 25 13 If 18 12 14 1 7 35 37 20 14 If 19 10 10 22 If. 19 21 15 18 20 18 21 25 17 20 23 16 10 22 19 19 23 22 27 2C 18 21 20 19 21 25 24 22 24 29 28 26 22 22 20 26 25 ?A 31 30 28 24 23 22 28 27 26 33 32 30 25 25 23 30 29 27 36 34 32 27 27 25 32 31 29 38 37 34 29 28 26 34 33 31 40 39 36 27 29 33 2] 25 28 19 22 25 24 27 31 22 25 28 26 30 34 25 28 32 24 27 31 29 33 38 27 31 35 26 29 33 31 30 3G 34 41 3>? 28 34 32 30 32 J 39 37 34 I 44 42 39 36 34 32 42 39 37 48 45 42 39 37 34 45 42 40 51 48 45 41 40 37 48 45 42 55 52 4B 44 42 39 SI 48 45 58 55 51 47 45 41 54 52 47 62 59 54 33 3 5 37 32 36 40 20 32 36 36 40 4 S 32 36 40 3C 44 49 37 4! 46 35 39 44 43 48 54 40 45 50 38 42 47 46 44 52 49 50 55 I 50 47 44 46 j 57 53 50 51 64 59 55 54 51 47 61 57 53 68 64 59 58 55 51 65 61 57 73 69 64 62 58 54 70 66 61 78 73 68 66 62 57 74 70 64 83 78 72 70 66 61 79 75 68 88 83 76 39 41 <3 45 50 55 40 44 49 50 55 61 44 4D 53 55 63 67 5) 56 62 48 53 59 60 G7 73 56 62 68 53 58 64 65 61 72 67 79 74 57 71 66 61 63 79 73 68 69 86 80 75 76 71 66 8 A 78 73 92 86 80 81 76 71 90 84 78 99 93 86 87 82 75 97 90 83 106 99 91 93 87 80 103 96 88 113 106 97 99 93 85 109 102 93 120 112 103 <5 47 49 51 60 65 71 77 53 58 63 69 67 73 79 B€ 59 64 69 75 73 30 87 94 63 74 80 87 64 70 76 82 80 87 95 103 74 81 se 95 70 76 93 90 87 81 95 88 [103 06 112 104 76 94 88 82 83 103 96 89 90 112 104 97 97 121 112 105 101 94 88 110 103 96 120 111 104 130 121 112 109 102 94 118 111 102 129 120 111 140 130 120 116 109 100 127 118 109 138 129 118 149 139 128 124 lie 106 135 126 116 147 137 126 159 149 136 131 123 112 143 134 123 156 146 133 169 158 144 VM I 8 LIITE 19 VERTAILURYHMÄN TYÖOHJEET Vertailuryhmä Vertailuryhmänä toimivat varsinaiset mittausryhmät kukin vuo rollaan yhden työviikon (maanantai-perjantai). Vertailuryhmän vuorolista on liitteenä. VERTAILUTYÖN KULKU Vertailuryhmät ja mittausryhmät Koska vertailuryhmänä toimitaan kerralla vain viikko, ei ryhmä ehdi käydä kaikkien mittausryhmien luona. Tämän vuoksi on seu raavan vertailuryhmän pyrittävä käymään ensisijassa jäljelle jääneiden ryhmien luona. Yleensä tarkastellaan ryhmältä yhtä lohkoa yhden työpäivän ai kana. Alkuperäiset mittausryhmän lomakkeet ovat vertailuryh mällä mukana metsässä ja ne palautetaan tarkastelutyön pää tyttyä mittausryhmälle. Jos vertailumittauksessa ja varsinaisessa mittauksessa havaitut erot tuntuvat vaikeasti selitettäviltä, voi ryhmä toisena työ päivänä lähteä mittausryhmän mukana uudelle lohkolle ja tällöin tulisi yhteistyössä pyrkiä selvittämään havaittujen erojen syyt. Mittausryhmien osoitteet vertailuryhmä saa aina laitokselta. Tästä syystä laitoksella tulee aina olla saatavilla ajan ta salla olevat osoitteet samoinkuin ilmoitukset niistä lauantai ja sunnuntaipäivistä, jolloin mittausryhmä työskentelee ja niistä työpäivistä (maanantai-perjantai), jolloin mittausryhmä ei työskentele. Jos vertailuryhmällä ei jonakin päivänä ole vertailtavaa, ryhmä tekee mittausryhmänä töitä omalla alueellaan, mikäli se on tar koituksenmukaista . Mitä lohkoja tarkastellaan ? Tarkasteltavien lohkojen tulisi olla sellaisia, joissa mittaus ryhmä on ollut aivan äskettäin. Kesäkuussa saa tarkastelta valla lohkolla olla mittausryhmän työ korkeintaan 4 vrk vanhaa ja muina aikoina 6 vrk vanhaa. Mitä tarkastellaan ? Tarkasteulun kohteena ovat kaikki luokitukset ja mittaukset kantomittauksia lukuunottamatta. Kairauksia ei kuitenkaan yleensä toisteta. Linjan mittausta seurataan ("kiinniotot", pituus ja suunta). Erityisesti tulee seurata linjan pituuden ja suunnan muutosten vaikutusta yhtä koealaväliä pitemmillä matkoilla. Muutoksia mittausryhmän mittaamaan linjaan ei tehdä. Kuitenkin tehdään tarkka rajapuutarkistukset sisältävä 2 Liite 19 pohjapinta-alahavainto puustokoealoilla vertailuryhmän oman mittauksen tuloksena saadusta koealakeskipisteestä. Koealalta, jolta vertailuryhmä aloittaa vertailumittauksensa ja jonne ei tulla lohkolinjaa mitaten, ei tätä vertailevaa pohjapinta-ala havaintoa tehdä. Merkiksi tästä merkitään näillä koealoilla lisärivien sarakkeelle 22 kirjain A. Kullakin koealalla linjan mittaus jatkuu varsinaisen mittausryhmän määrittelemästä koe alan keskipisteestä. Vertailuryhmän mittaama pohjapinta-alahavainto merkitään kuvio lomakkeelle keskipistekuvion pohjapinta-alasarakkeiden 45-46 lisäriveille. Täytettävät lomakkeet Vertailuryhmän täyttämien lomakkeiden erottamiseksi mittaus ryhmän täyttämistä lomakkeista merkitään vertailuryhmän täyttä mille lomakkeille vuosiluvun ykkösnumeron (sar. 16) sijaan kir jain seuraavan vastaavuuden mukaisesti: 7 = G 8 = H 9 = 1 0 = J 1 = A 2 = B 3 = C 4 = D 5 = E 6 = F Kesällä 1986 merkintä on siis F. Kuviolomakkeilie tehdään rivi jokaisesta tarkastellusta koeala kuviosta. Lomakkeen otsikkotiedoista merkitään vertailulomak keelle: - vertailuryhmänjohtajan numero (sar. 3) - lohkon koordinaatti (sar. 4-10) - vertailupäivämäärä (sar. 11-16) vuosikirjaimineen Jos koealakuviointi ei vertailussa muutu, merkitään koealakuvi oriville: - identifioimistiedot (sar. 21-22 ja sar. 27) - vertailuryhmän käsityksen mukainen koodi sarakkeille, joilla tämä poikkeaa mittausryhmän merkitsemästä koodista. Jos vertailuryhmän mielestä lomakkeelle on mittausryhmän toimesta merkitty liikaa tietoa (esim. kehitysluokka kitu maalle), merkitään virheelliseksi katsotun kentän ensimmäi seen positioon kirjain E. Jos koealan koealakuviointi muuttuu, menetellään koealakuvi olla, jotka säilyvät ennallaan tai joilla koealan koot muut tuvat, edellä selostetulla tavalla. Jos jokin koealakuvio poistuu, merkitään sarakkeelle 27 kirjain P. Jos tehdään uusi 3 liite 19 koealakuvio, tehdään siitä täydellinen rivi. Jotta lukupuu- ja koepuulomakkeille ei tarvitse merkitä turhia riviä, merkitään kuviolomakkeelle sarakkeiden 21-22 lisäriville: - numero 2, jos vastaavalla koealakuviolla on eriäviä luku puutietoja - numero 4, jos vastaavalla koealalla on eriäviä koepuutie to ja . Numerot 2 ja 4 voivat sarakkeella esiintyä kombinaatioin 2, 4 ja 24. Lukupuulomake täytetään, jos vertailuryhmä havaitsee yhdelläkin lohkon koealalla koealalomakkeelle merkittävän muutoksen tar vetta. Otsikko-osa täytetään koealalomakkeella kokonaan. Koe alakuvioriville täytetään identifioimistietona sarakkeet 21-24. Jos koealakuviojako ei koealalla muutu, merkitään identifioi mistiedon lisäksi riville havaittu muutos eriäväm tiedon koh dalle. Jos kyseessä on puun lisäys, merkitään se luettujen puiden loppuun. Tarvittaessa aloitetaan uusi rivi. Jos puuu on poistettava, merkitään puulajisarakkeelle kirjain P. Jos koealakuviojako koealalla muuttuu, täytetään koealalomake rivit täydellisinä, jotta lomakkeelta nähdään, miten puut si joittuvat uusitussa koealakuviojaossa eri koealakuvioille. Mahdolliset poistettavat puut merkitään tässäkin yhteydessä kirjaimella P. Koepuulomakkeella otsikon identifioimistiedot merkitään täydel lisinä. Rivillä ovat identifioimistietoja kuvio (sar. 23) ja puun numero. Koepuulomake tehdään tarkastelun yhteydessä vain, jos lomakkeelle on tehtävä jokin muutosmerkintä. Lisää tule vista koepuista tehdään täydelliset mittaukset. Kasvulastut otetaan talteen. Koealoilla, joilla koealakuviojako ei muutu, merkitään muutettavaan kenttään eriävä tieto ja poistettavan kentän ensimmäiseen positioon kirjain E. Poistettavalle puulle tulee kirjain P sar.2B. Koealoilla, joilla koealakuviojako muuttuu, tulee lomakkeelta ilmetä puiden lukumäärä eri koeala kuvioilla. (Puita kpl, sar. 24-25). Muuten merkinnät tehdään kuten edellä. On siis huomattava että, jos koealalta ei havaita eriäviä tie toja, siitä ei tule merkintää koeala- ja koepuulomakkeelle. Kuviolomakkelle sensijaan identifioimistiedot merkitään. Koekantolomakkeen merkintöjä voidaan vertailla pistokokeen luonteisesti , mutta lomakkeilla näkyvää vertailua ei kantojen osalla tehdä. Huomaa lisäksi: - kaikki raittauserot kirjataan. Pieniäkään eroja ei yritetä täsmätä. Todellisiksi eroiksi katsomansa poikkeavuudet ver tailuryhmän johtaja ympyröi ympyrällä. Lisättävillä puilla 4 Liite 19 puulajikoodin ympyröinti kuvaa selvästi lisättävän puun ja poistettavilla puilla kirjaimen P ympyröinti sarakkeella 18 kuvaa samaa asiaa. - vain selvät väärinkäsitykset ja sellaisiksi luettavat vir heet korjataan alkuperäisille lomakkeille edellyttäen, että ryhmänjohtajat ovat yksimielisiä. - erityisesti on tarkkailtava erojen systemaattisuutta. - vertailuryhmänjohtajan on varmistuttava ympyröidyistä mittaus eroista . Systemaattisten erojen ilmoituslomake Vertailuryhmä merkitsee vertailuryhmän tiedotuslomakkeelle jo kaisen lohkon, jolla on tehty vertailua ja kirjaa lomakkeelle havaitsemansa systemaattiset erot. Tiedotuslomake lähetetään vertailuviikon päätyttyä osastolle. Vertailuvuoroviikot on annettu erillisenä luettelona. 5 L,iite 19 VMI 8 Vertailuryhmän tiedotus työviikolta / - / Ill 1 1 Pvm 1 Rj l Lohko 1 Mahd. systemaattiset erot 111 I Ill 1 lit 1 111 I 111 1 III 1 111 I 111 1 Ill 1 lit 1 111 I 111 I 111 I 111 1 III I Ill 1 111 1 111 1 111 1 III 1 111 1 111 1 Ill 1 111 1 111 1 111 1 111 1 111 I 111 I lii 1 111 I 111 I 1 111 I 111 1 Lisätietoja: / 19 Ryhmänjohtaja VM I 8 Liite 20 L ■ lisärivi e - tyhjä KUVIORIVIN SALLITUT MERKINNÄT 31. MAALUOKKA 1 2 3 4 5-9 L31. Maaluokan tarkennus 0-1,3,5 0,2-3,5 0,2-5 0,3,5-7 0,3,5-7 32. Maal. 4-9 vaikutus 0,4-9,D-I 0,4-9,D-I 0,4-9,D-I 33. Alaryhmä 1-3 1-3 1-5 34. Tyyppi 1-7 1-8 1-8 L34. Tyypin lisämääre e,0-6 e, 0,2-6 e, 0,2-6 35. Maalaji 0-4 0-4 0-4 36. Ojitustilanne 0-5,A-E,M 0,2-3,B-C 0,2-3,B-C L36. Ojitusehdotus 0-6,Q.-F 0-6, D-F 0-6, D-P 37. Tehty maanparannus 0-9 0-3 0-3 L37. Maanparann. aika e,0-4 e,0-4 e,0-4 38. Veroluokka 0-4 L38. Verol. tarkenn. 0-6 51. KEHITYSLUOKKA 012345 6 7 Kituma* 49. Puujaksot 0,4,6 0,4,6 0,2-3 0-3 0-2,4-6 0,4-6 0,4-6 0,4,6 50. Perustamistapa 1-2,6 1-2 1-8 1-8 1-8 1-4 1-4 1-4 LSI. Tois. jaks .kehitysl. e, 2 e, 2-3 o, 1,3-7 e, 1,3-7 e, 1-2, 6-7 e, 2-3 ®,2-3 e, 2-3 52. Vall. puulaji O 1-9 1-9 1-9 1-9 1-9 1-9 1-9 L52. Tois. jaks.puulaji e «,1-9 e,1-9 e,1-9 e,1-9 e,1-9 e,1-9 e,1-9 57-59 Vall. jakson ikä 0 50-350 0-2 1-40 10-110 30-130 50-350 50-350 L58-59 Ikälisäys 0 4-30, N 4-30, N 4-30, N 4-30, N 4-30, N 4-30, N 4-30, N 0-9 60. Tuhon ilmiasu 0-2, A-C 0-8,A-P,M 0-8, A-P 0-8, A-F 0-8, A-P 0-8, A-P 0-8,A-P,M 0-8,A-F,M L60. Tuhon syy e,0-9,A-D e,0-9,A-D e,0-9,A-D e,0-9,A-D o,0-9,A-D e,0-7,9,A-D e,0-7,9,A-D e,0-7,9,A-D 61. Tuhon merkitys e,05,AE,M «,05,AE,M e,05,AE,M e,05,AE,M e,05,AE,M e,05,AE,M e,05,AE,M e,0-5,A-E,M L61. Harsuuntuminen E 0-7, E 0-7, E 0-7, E 0-7, E 0-7, E 0-7, E 0-7, E 62. Puust. tekn. laatu O 1-5 1-5 0-5 0-5 1-5 1-5 1-5 L62. Kuivaoksara ja e 6,1-3 e e e e,1-3 0,1-3 0,1-3 63. Motsikön laatu 1-4 1-4 1-4 1-4 1-4 1-4 1-4 1-4 L63. Laadun tark©nnus o, 4 0,1-2,4,6 0,2-6 0,2-6 0,2-6 ©,2-6 0,1-6 ©,1-2,4,6 64. Hakkuutapa 0,2,5-8 0,5-6,8 0-2,5-8 0-2,5-8 0-7 0,3-6 0,4-6 0,5-6,8 L64. Hakkuun aika 0-5 0-5 0-5 0-5 0-5 0-5 0-5 0-5 65. Tehty hoitotoim. 0-2,5 0-2,5 0-3,5,A-B 0-3,5,A-B 0,3,5-6, A 0,6 0 0-2,5 L65. Hoitotoimen aika 0-3 0-3 0-3 0-3 0-3 0-3 e 0-3 0,2 0-5 0-3, A-l 0-3 66. Hakkuuehdotus 0 0/2 0-2 0-3 0-4,6 0,3-4,6-8 0,4,6-8 0,2,4,6 vajaatuott. 0 0,2 0 0,7,8 0,3,7,8 0,7,8 0,7,8 0,7,8 L66. Hakkuuehd. aika e e,1-3 e,1-3 e,1-3 e,1-3 e,1-3 e,1-3 e,1-3 67. Metsänhoitoehdotus 0-1,5 0-1,5 0-1,3-5 0-1,3-5 0-1,5 0-1 0-1 0-1,5 68. Muokkausehdotus 0-4 0-4 0-4 0-4 0-4 0-4 0-4 0-4 69. Naavam. jäkälät E E,0-3, 5 E,0-3, 5 E,0-3, 5 E,0-3, 5 E,0-3, 5 E,0-3, 5 E,0-3, 5 L69. Lehtim. jäkälät e e,0-5 e,0-5 e,0-5 e,0-5 e,0-5 e,0-5 e,0-5 E,0-3,! e, 0-5 Liite 21.1 iit VMT 8 KUVIOLOMAKE NRO O I -> I cc LOHKO PVM I N V . V, POHJ. IT* PV ALUE x - KK ARI METLA 1-10 11-12 17 - 19 20 N,-, 13-14 15-11 LOHKOKAAVIO KOEALA MAA PUUSTO HALLI N TO o II ff -J »- 0 1 3 »- < < -J TOWENPOE o tr z 2 < —I < U O * •< 2 v cr CO o s * < CL < V) S < h r; > w :<' H LU < * ¥ O 3 < < 2 POHJAPINT A-ALAT < CL < H IKÄ BTOT. o E >- * z O 2 K CO H UJ 2 < -> O 3 CO CO 3 ai ¥ a O ¥ 2 I > cc < _j 1 < J H o O) X < -» 3 D CL 2 < H «0 tr Ui o. Dl. 3 K o z 2 5 H o t- 0 1 KUNTA < -> < H CO 2 O PE o > D iC N V < _J < < 2 0 1 Ui < < 2 > D * CO >- Ui tr :< -» t £ < ASV LISÄYS > > CO < < 2 IL 9 3 Liite 21.2 Puulaji (25) Puu 1uo kk o (28) Latvuskerros (29) VMI 8 METLA r JT< LUKUP'j'U LOMAKE ARI 51 r LOHKO i PVM NRO Q N V . "2" LUE 5 —1» 2 0 1. Mänty 2. Kuusi 3. Rauduskoivu 4. Hieskoivu 5. Haapa 6. Harmaaleppä 7. Tervaleppä 8. Muu havupuu 9. Muu lehtipuu 0. Hyvä pinopuu 1. Pinopuu 2. Asemansa vuoksi pinop. 3. Huono pinopuu 4 .Hyvä tukkipuu 5. Tukkipuu 6. Iso pinopuu-ehkä tukkip. 7. Iso pinopuu- ei tukkip. 8. Pystykuiva luonnonpoist. 9. Kaatunut luonnonpoist. B. Vall.jaks. valtapuu C. Vall.jaks. v&lipuu D. Vall.jaks. aluspuu Y. Ylisp. valtapuu V. Ylisp. välip.￿alusp. A. Alikasvospuu y I p O H J I T Ä P V K K ALUE 3 < —M8— 10 11-12 13-14 15-11 17 — ti! 20 KOC-i ALAN 5 Moo ! s PUUT 10 > 5 il-22|23 2« LA '-A | 0_ LU LK LAI O |LU L 2S|26- 2; [ 2 1 j i'Jj3 1 -3 2 1 3 3 3 L ! 1 J'J.31 1 LU 34 36-3 7 m » [41-42 ￿1 Us « « so 51-52 » s< SS 56-57 «« S> to M •« .1 • •-•7 " •I 70 71-72 73 74 —— -H+- L --J- -p '•'ill - i 1 — r - ' I II : rr~"TT I . — J ■1» ! . i I , ! _ r _.,._ r . .• Liite 21.3 Pv (26) Puuluokka (32) Synty t apa (34) Tukk i puu. (f>3 V M I 8 KOEPUULOMAKE 1 . 2 . 3. 5. 6 . 7 . 6 . 9. . n t > .Kuus: .Raudi .Hiesi .Haap< .Harmi .Tervi .Muu I .Muu y i luskoivu ;koivu ia \aa lepp«i -a leppä havupuu lehtipuu 0. Hyvä pinopuu 1 .Pinopuu 2. Asemansa vuoksi 3 .Huono pinopuu 4 .Hyvä tukkipuu 5 .Tukkipuu 6 . I so pinopuu- e) 7. Iso pinopuu- e. 8. Pystykuiva luoni 9. Kaatunut luonnoi 0. Ei varmuutta 1. Luont. siemens. 2. Luont. vesas. 3. Istutettu (vi 1j.) 4. Kylvetty 0. Normaali puu 1. Oksaisuus, oks. 2. Haa fff** 3. Mutka 4. Lenkous 5. Laho 6. Kapeneminen 7. Kuu vika, vaur METL A ARI pinop. \7 < 7 f ci LOHKO PVM I N V . KOE- POH J ALUE ALA ITÄ PV KK hkä tp :i tp. inonp. inp. i 1 8 — 10 11-12 13-14 15-161 17 — 19 20 11-22 * * s < H- z < * § 1 0. TUKKIEN LAATULUOKAT I t g * z < z Z 3 D 3 C. 0. < I CL < < ¥ * o D _J D D a V) O cr cr UJ * CO 3. > H- < < o. < H- >- H 2 > C/3 H D O < D V) * * O ¥ < < cr —' < < 5 z ui 3 D > (O < ¥ V) D D K Q. il I < :< * -I PUUN IKÄ z> t n < i TUHOT r D 3 V) cc < X z w S t 2 a Ui * Z K < < w * O ¥ cr < H U D a * * 3 K o > * -5 < 5 D CL D6 z 3 < CO D D f- Q. cc o z> X D 1.3 LIS. > > V) UJ H to < <0 Z) 13 K a 3 H < < -J CO D D K a. D K < < _J CO D D H Q. D h- < < -I to D D H- a V) 3 D ä D H < < -J CO 3 D K O- 23 124-25 126-27 128 1 29 - 31 32 33 34 5-3 6 7-38 39 - «1 2 - 44 5-46 47-48 19-50 51 - 53 54-55 56 57 58 59 60 61-62 63 ■68] '0-71 M n 78 Liite 21.4 W1 8 K O E KANTOLOMAKE Kannon ikä (24) Puulaji (26) Kannon pituus (29-30) ituus ARI K CC METLA L o H p O H J . INV. ALUE 0. Inv.kesän hakkuu 1. Hakkuusta kulunut 1 v. 2. " 2 v. 3. " 3 v. 4. H 4 v. 5. "5 v. 1. Mänty 2. Kuusi 3. Rauduskoivu 4. Hieskoivu 5. Haapa 6. Harmaaleppä 7. Tervaleppä 8. Muu havupuu 9. Muu lehtipuu K. Luonnonp. korjattu EK. Luonnonp. ei korjattu EL. Luonnonp. laho I T Ä P V K K ? . fl— 1 o 11-12 13-14 15- 16 17 - 19 201 KOK-I |:< Io ■ *1 MAN g|Z|- xiE VUODEN KANNOT 10 lual Lal hM2j_23| 24 25 ;-s ii- ;e |2s-30 31 12- J3I 34-35 36 37-3. 33-40 41 42-43 i4-45 «• 47-41 19 — S0| 51 52-53 -55 56 57-51 59-30 61 • 2-63 I"-"I 66 67- 6tl 69-70 71 '2-73 74-75 « t ; (■ L r I. I I VMI 8 Liite 21 .5 SUUNNITTELULASKELMALOMAKE LOHKO PVM < i H I ff INV. ALUE B) t 2 POHJ. ITÄ PV KK 1 - 10 11-12 13-14 15-16 I" " "I KALIBROINTIKOEPUUT (TIETUELAJI 5) * 8 < 1 2 S o j 2 |28 - 30] ii - 3: METLA ARI KIINTEÄSÄTEIS EN KOEALOJEN LUKUPUUT (TIETUEL, 3) g L JOS OSITT. RUNKOLUKU »1 PENN D | JOS OSUT. RUNKOLUKU »1 PENIN 1 ii ii? ! * Ii iz Is if h I* s* h * 51 ii 2 * 3 v l 1 I» b* J 1 I C W E $ ¥ [30 - -32 35 - VMI 8 LIITE 22 OJITUSTILANTEIDEN KOODAUSKAAVIO (KUVIOLOMAKE SAR. 36;PERUSRIVI)