Riitta Salo (toim.) Tutkimusta pohjoisella ulottuvuudella – MTT 100 vuotta Tutkimusasemapäivät 25.7.–7.8.1998 http://www.mtt.fi Riitta Salo (toim.) Tutkimusta pohjoisella ulottuvuudella – MTT 100 vuotta Tutkimusasemapäivät 25.7.–7.8.1998. Esitelmät Research in the northern dimension – MTT 100 years Symposium on Regional Research 25.7.–7.8.1998 Abstracts Maatalouden tutkimuskeskus Salo, R. (toim.) 1998. Tutkimusta pohjoisella ulottuvuudella – MTT 100 vuotta. Tutkimusasemapäi- vät, 25.7.–7.8.1998. Esitelmät. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A 40. Jokioinen: Maatalouden tutkimuskeskus. 123 p. ISSN 1238-9935, ISBN 951-729-519-7. Maatalouden tutkimuskeskus, Tietopalveluyksikkö, 31600 Jokioinen, riitta.salo@mtt.fi Salo, R. (ed.) 1998. Research in the northern dimension – MTT 100 years. Symposium on Regional Research, 25.7.–7.8.1998. Abstracts. Publications of Agricultural Research Centre of Finland. Serie A 40. Jokioinen: Agricultural Research Centre of Finland. 123 p. ISSN 1238-9935, ISBN 951-729-519-7. Agricultural Research Centre of Finland, Data and Information Services, 31600 Jokioinen, riitta.salo@mtt.fi ISBN 951-729-519-7 ISSN 1238-9935 Copyright Maatalouden tutkimuskeskus Kirjoittajat Julkaisija Maatalouden tutkimuskeskus, 31600 Jokioinen Jakelu ja myynti Maatalouden tutkimuskeskus, tietopalveluyksikkö, 31600 Jokioinen Puhelin (03) 4188 7502, telekopio (03) 418 8339 Painatus Yliopistopaino, 1998 Sisäsivujen painopaperille on myönnetty pohjoismainen joutsenmerkki. Kansimateriaali on 75-prosenttisesti uusiokuitua. mailto:riitta.salo@mtt.fi Sisällys Poutiainen, E. & Kemppainen, E. Sadan vuoden tutkimusperinteellä kohti uutta vuosisataa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 Merikoski, V. Natura 2000 -ohjelman vaikutus Pirkanmaalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Aaltonen, M. Taloudellisesti ja ekologisesti kestävä vihannestuotanto – onko sitä? . . . . 11 Ruohola, J. Suomalaisen laatunaudanlihan tulevaisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Soveri, T. Kotieläinten hyvinvoinnin mittaaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Manninen, M. Emolehmien ulkokasvatus – haaste ja mahdollisuus kannattavalle laatunaudanlihantuotannolle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 Huhtanen,P. Nurmirehun ruokinnalliseen arvoon vaikuttavat tekijät . . . . . . . . . . . . . . 33 Pakarinen, V. Maaseutuneuvonta tutkimustiedon välittäjänä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 Suvitie, M. Laitumen hyväksikäytön tehostaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 Junttila, O. Kasvien talvehtiminen ja sopeutuminen pohjoisissa oloissa . . . . . . . . . . . . 44 Nissinen, O. Timotei Lapin rehukasvina . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 Lampinen, K. Maitoa nurmesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 Reuter, A. Suomen Talousseuran rooli maatalouden koetoiminnan edistäjänä 1800-luvun Suomessa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 Salo, Y. Alueellisen tutkimuksen haasteet viljanviljelyssä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70 Uola, J. Viljantuotannon kehittäminen Etelä-Pohjanmaalla. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75 Esala, M. Typen ympäristöhaitat ja lannoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83 Järvi, A. Starttifosforilannoituksen edut ja haitat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91 Wikman, U. Kasvinviljelyn ravinnetaseet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95 Suokannas, A. Nautakarjan ruokinta tienhaarassa – tuotantoketjun valinta EU:n Agendassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102 Mäki-Tanila, A. MTT:n eläintutkimuksen tavoitteena on kestävä taloudellisuus ja korkea laatu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107 Joki-Tokola, E. Maitoa ja lihaa nurmesta ja viljasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113 Helaakoski, L. ”Vain selvien kokeitten kautta” . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121 3 Sadan vuoden tutkimusperinteellä kohti uutta vuosisataa Esko Poutiainen ja Erkki Kemppainen Maatalouden tutkimuskeskus, 31600 Jokioinen Koelaitoksesta nykyaikaiseksi tutkimuskeskukseksi Maatalouden tutkimuskeskus (MTT) on tuottanut ja levittänyt tietoa ja osaamista Suomen maatalouden, maaseudun ja elin- tarviketalouden kehittämiseksi jo kunnioi- tettavat 100 vuotta. MTT:n edeltäjä, maanviljelys-taloudellinen koelaitos, perus- tettiin Keisarillisen Majesteetin Armollisel- la Julistuksella 11. elokuuta 1898. Ratkai- seva sysäys koelaitoksen perustamiselle oli- vat niittymadon Pohjanmaalla 1890-luvul- la aiheuttamat suuret tuhot, mutta todelli- nen syy oli tätä syvällisempi. Maassamme oli tuolloin siirrytty suurelta osin kaskivilje- lyyn perustuvasta viljanviljelystä luonnon- oloihimme paremmin soveltuvaan nurmi- tuotantoon ja siihen perustuvaan karja- talouteen. Tämä strateginen suunnanmuu- tos vaati uusien tietojen ja taitojen hankin- taa ja levittämistä maanviljelijöille kautta valtakunnan. Keisarin antamassa julistuksessa todet- tiin, että koelaitos perustetaan kotimaisen maanviljelyksen edistämiseksi ja kehittämi- seksi, ja että käytännölliset kokeet tulee ulottaa myös eri paikkoihin maan eri osiin. Näin koelaitokselle tuli alusta alkaen vas- tuu koko Suomen maataloustutkimuksesta. Koelaitoksen pääpaikkana oli vuodesta 1904 lähtien Ånesin tila Tikkurilassa, ja en- simmäiset koeasemat perustettiin jo vuon- na 1918 Hinnonmäelle ja vuonna 1919 Otavaan. Laki maatalouden koe- ja tutkimustoi- minnan järjestämisestä annettiin vuonna 1923 ja sitä täydentävä asetus vuotta myöhemmin. Säädösten mukaan yhteiseksi hallintoelimeksi koelaitokselle, koeasemille ja paikalliskokeille määrättiin maatalous- ministeriön alainen keskusvaliokunta. Maa- talouskoelaitokseen kuului seitsemän osas- toa, ja maa jaettiin paikallista kasvinvilje- lystoimintaa varten piireihin, joiden tutki- mustoiminnasta huolehti kuhunkin piiriin perustettava koeasema. Paikallista koti- eläinhoidollista koetoimintaa varten voitiin perustaa koeasemia joko kasvinviljelyskoe- asemien yhteyteen tai erilleen niistä. Vuoden 1924 asetuksessa mainittuja koeasemapiirien rajoja ei koskaan vahvistet- tu, mutta koetoimintaorganisaation ke- hittäminen oli muuten nopeaa.Koeasemia oli vuonna 1925 viisi ja 10 vuoden kuluttua jo yhdeksän. Näistä seitsemän oli piirikoe- asemia ja sikatalous- sekä laidunkoeasema erikoiskoeasemia. Koetoimintaa järjestet- tiin myös paikallisinakasvinviljelyskokeina sekä kiinteillä koekentillä. Viimeksi maini- tusta toiminnasta vastasi Helsingissä toimi- va paikalliskokeiden tarkastaja, ja toimin- taa hoitivat käytännössä maataloudelliset järjestöt. Laki maatalouden tutkimuskeskuksesta astui voimaan vuoden 1957 alussa. Maata- 5 louden koetoiminnan keskusvaliokunnan alaisina toimineet tutkimusyksiköt yhdis- tettiin yhdeksi laitokseksi, jonka johtajana toimi ylijohtaja. Vantaan Tikkurilassa toi- mineet tutkimusyksiköt ja Helsingissä toi- minut hallintoyksikkö siirrettiin vuosina 1979–1983 Jokioisiin, jossa kasvinjalostus- osasto oli toiminut jo vuodesta 1928 lähti- en. Viime vuosikymmenien suurimpia muutoksia MTT:n organisaatiossa ovat ol- leet aiemmin itsenäisinä toimineiden yksi- köiden liittäminen tutkimuskeskukseen (Hevostalouden tutkimusasema ja Valtion maitotalouden tutkimuslaitos 1989, Luon- nonmukaisen tuotannon tutkimusasema 1990 sekä Valtion maatalouskoneiden tut- kimuslaitos 1993). Toisaalta peltokasvien kasvinjalostustoiminta siirtyi tutkimuskes- kukselta Boreal Suomen Kasvinjalostuksel- le vuonna 1994. Koeasemat muutettiin tutkimusase- miksi vuonna 1984. Suoraan ylijohtajan alaisina toimivien tutkimusasemien määrä oli suurimmillaan 1990-luvun alussa yh- teensä 15 kpl, minkä lisäksi tutkimuslaitos- ten alaisina toimi neljä erikoistutkimusase- maa. Viisi tutkimusasemaa on sittemmin lakkautettu, joitakin on yhdistetty ja muu- tama on siirretty tutkimuslaitosten alai- suuteen. Alueellisia tutkimusasemia on ny- kyisin seitsemän ja ne kuuluvat tutkimus- asemanjohtaja Heikki Hakkolan johtamaan alueelliseen tutkimusyksikköön. Tämän vuoden alussa voimaantulleen uuden organisaation mukaan MTT:een kuuluu kuusi tutkimusyksikköä: Kasvin- tuotannon tutkimus, Kotieläintuotannon tutkimus, Elintarvikkeiden tutkimus, Luonnonvarojen tutkimus, Maataloustek- nologian tutkimus sekä Alueellinen tutki- mus. Lisäksi MTT:een kuuluvat palvelu- yksiköinä Hallintoyksikkö, Tietopalvelu- yksikkö, Kansainvälinen yksikkö sekä Joki- oisten kartanot. MTT:lla on toimiyksiköitä kaikkiaan 19 paikkakunnalla. Henkilökun- nan määrä on noin 900 ja vuosibudjetti on noin 210 miljoonaa markkaa. Rahoitukses- ta kaksi kolmasosaa saadaan suoraan val- tion budjetista ja yksi kolmasosa asiakasra- hoituksena sekä erilaisista kilpailtavista ra- hoituslähteistä. Toiminnan painotukset vuosikymmenten aikana Maataloustutkimuksen tehtävät ovat aina olleet varsin käytännönläheisiä. 1800-lu- vun lopun painotuksia olivat mm. suoviljely ja siihen liittyen hallantorjunta, niittyjen tuotannon kohottaminen, karjanlannan kä- sittelyn ja käytön parantaminen, uusien kasvilajien ja -lajikkeiden viljelyarvon sel- vittäminen sekä kasvituholaisten torjunta. Tämän vuosisadan tärkeitä tutkimusai- heita ovat olleet mm. maamme agrogeolo- ginen kartoitus, peltomaiden viljavuustut- kimuksen kehittäminen, viljelykasvien lan- noitustarpeen selvittäminen ja lannoitus- tekniikan kehittäminen, eri kasvilajien ja -l- ajikkeiden kylvömäärä ja siemenseokset, pelto- ja puutarhakasvien jalostus, kasvi- tautien ja tuhoeläinten torjunta, rehujen ra- vintoarvo, rehunkäsittelytekniikka sekä ko- tieläinten jalostus. MTT:n tutkimustoiminta keskittyi hy- vin pitkään perustuotannon edellytysten parantamiseen. Kuitenkin jo 1960- ja 1970-luvuilta lähtien MTT:ssa on tutkittu maatalouden aiheuttamien ympäristöhait- tojen vähentämiskeinoja. Ympäristöntutki- mus on viime vuosina edelleen kehittynyt käsittämään entistä laajemmin maatalou- den ja ympäristön moninaisia vuorovaiku- tuksia. Valtion maitotalouden tutkimuslai- toksen liittäminen MTT:een vuonna 1989 laajensi MTT:n tehtäväkenttää elintarvik- keiden tutkimukseen. Näin MTT:n toimin- taan tuli vahvasti mukaan myös elintarvike- teollisuuden ja kuluttajien intressien huo- mioonottaminen. Laaja osaaminen koko elintarvikeketjussa aina pellolta kuluttajan pöytään saakka onkin MTT:n suurimpia vahvuuksia. 6 Koeasemien (tutkimusasemien) tehtävät muuttuvat Koeasemien rooliksi nähtiin vuoden 1924 asetuksessa ja jo sitä edeltäneessä, vuonna 1916 valmistuneessa komiteamietinnössä toiminta piirihallinnollisina keskuksina maatalouden koe- ja tutkimustoiminnan järjestämisessä. Koeasemista tuli näin lei- mallisesti maakunnallisia. Tutkimusasemat ovat aina joutuneet toimimaan hyvin laajal- la toimintasektorilla erilaisten ristipainei- den alla. Yhtäältä niiden on haluttu tuke- van tutkimuslaitosten johtamaa syvällistä tieteellistä työtä, mutta toisaalta niillä on aina ollut merkittävä asema alueelle tärkei- den käytännönläheisten kokeiden tekijänä ja viljelijöiden valistajana. Voimakasta kes- kustelua silloisten koeasemien roolista ja merkityksestä käytiin jo 1930-luvulla. 1950-luvulla koeasemia jopa haluttiin ke- hittää mallitiloiksi. Tutkimusasemat ovat tehneet korvaa- mattoman arvokasta työtä alueidensa tuo- tantomahdollisuuksien selvittämisessä ja tämän tiedon levittämisessä viljelijöille. Aika, jolloin ne olivat alueidensa ”piirihal- linnollisia” keskuksia, on kuitenkin jo ohi. Maakuntien yleisistä viljelymahdollisuuk- sista on tehdyn työn perusteella olemassa varsin hyvät tiedot, ja toisaalta nykyajan vil- jelijällä on edeltäjiinsä verrattuna erinomai- set mahdollisuudet saada käyttöönsä uusin kotimainen ja jopa ulkomainen tutkimus- tieto ilman tutkimusaseman välitystäkin. Tämän kehityksen myötä tutkimusasemien on ollut muututtava niin, että ne tuottavat todella uutta, elinkeinoa hyödyttävää tie- toa. Toiminnan painotus on muuttunut neuvonnallisesta yhä voimakkaammin tut- kimukselliseen. Enää ei ole myöskään tar- koituksenmukaista, että kaikilla tutkimus- asemilla on jotakuinkin yhtenäinen osaami- nen, vaan tutkimusasemat ovat voimak- kaasti erikoistuneet ja palvelevat omalla eri- tyisalallaan entistä laajempia alueita. Tämä muutos on näkynyt myös tutkimusasemien organisoinnissa siten, että asemat yhdistet- tiin ensin 1990-luvun alussa suuremmiksi alueellisiksi tutkimusyksiköiksi ja vuoden 1998 alusta yhdeksi tutkimusyksiköksi. Uusi, yhden tutkimusyksikön malli pa- rantaa tutkimusasemien asemaa kiristyväs- sä kilpailutilanteessa. Se antaa mahdol- lisuuden erikoistumiseen ja lisää alueellisen tutkimuksen painoarvoa tutkimuksen teki- jänä ja yhteistyökumppanina. Alueellinen tutkimus onkin nykyisin tasavertainen tut- kimusyksikkö muiden MTT:n tutkimusyk- siköiden joukossa. Toisaalta alueellisen tutkimuksen on säilytettävä elävä yhteys maakuntiin ja nii- den toimijoihin. Hyvin merkittävä osuus maamme tutkimus- ja kehityspanoksesta ohjautuu nykyisin ministeriöiden ja valtion piirihallinnon kautta maakuntiin, ja tutki- musasemien on oltava mukana tässä aluei- den kehittämisessä. Niin perinteisen kuin uusia tuotantomuotoja etsivänkin maata- louden osalta MTT:n tutkimusasemilla on tähän paras osaaminen ja edellytykset. Tut- kimusasemat voisivatkin parhaimmillaan olla myös alueellisia projektihallintakes- kuksia. Työtä riittää tulevaisuudessakin Keskustelu tutkimusasemien roolista tulee varmasti jatkumaan edelleen, sillä niiden asema yhtäältä tieteellisen tutkimuksen pe- rusyksikköinä ja toisaalta alueiden tarvitse- massa käytännönläheisessä tutkimuksessa on jossakin määrin ristiriitainen. Tärkeintä alueellisen tutkimusyksikön – kuten mui- denkin MTT:n yksiköiden – toiminnassa on, että kuuntelemme asiakkaita ja suun- taamme toimintamme heidän tarpeidensa mukaisesti. Vain asiakaslähtöinen tutkimus on pitkällä tähtäimellä elinkelpoista. Toi- minnan jatkuva kriittinen tarkastelu onkin osa tutkimusyksikön jokapäiväistä toimin- taa. 7 Onnistuessaan ylläpitämään ja edelleen kehittämään toimintansa asiakaslähtöisyyt- tä alueellinen tutkimus varmistaa samalla oman tulevaisuutensa. MTT:n strategiassa todetaan, ettei tutkimusasemaverkoston supistaminen nykyisestä ole mahdollista il- man koko tutkimustoiminnan oleellista vaarantumista. Kattavan tutkimusasema- verkoston ylläpitoa edellyttää myös MTT:n arvoissa julistettu tavoite ”haluamme osaa- misemme hyödyttävän elintarviketalouden ja maaseudun elinvoimaisuuden kehittä- mistä valtakunnan kaikissa osissa”. Kun juhlimme MTT:n 100-vuotista tai- valta, katsomme luonnollisesti myös eteen- päin ja yritämme nähdä tulevaisuuteen ehkä jopa 20–30 vuoden päähän. Näin teki myös professori E.A. Jamalainen Tikkuri- lassa vuonna 1970 pidetyssä elojuhlassa. Jamalaisen antoi tunnustusta MTT:ssa edellisinä vuosikymmeninä tehdystä arvok- kaasta työstä, mutta hän ennusti varsin rea- listisesti myös tulevaa. Näin Jamalainen kirjoitti vuonna 1970 ennustaessaan tutki- muksen tilannetta vuosisadan vaihtuessa (kirjoitus on julkaistu Maatalouden tutki- muskeskuksen 80-vuotishistoriikissa vuon- na 1978, tässä kirjoitusta on lyhennetty): ”Kolmekymmentä vuotta ei sittenkään ole perin pitkä aika. Jos ajattelemme aikaa 30 vuotta sitten, ei matka tunnu lainkaan pitkältä. Jo 1930-luvulla puhuttiin maata- loudessa asioista, jotka ovat tälläkin hetkel- lä aktuelleja. Näin ollen ehkä 30 vuoden kuluttuakin keskustellaan koetoimintapäi- villä sellaisista asioista kuin koloradonkuo- riaisesta, perunasyövästä, rehujuurikasvien viljelyn tärkeydestä, AIV-rehusta, maan kalkitsemisesta, leivontakelpoisten vehnien jalostamisesta, herkkuperunan laadun pa- rantamisesta ja mesimarjavadelmalajikkei- den jalostamisesta.... Kehitys maataloudellisessa tutkimuk- sessa on ollut viimeksi kuluneen 30 vuoden aikana valtavaa, ja tutkimustoimintamme saavutuksiin voimme olla tyytyväisiä. Tästä eteenkin päin tulee tutkimustyö edelleen kehittymään ja saavuttamaan ennalta ar- vaamattoman tärkeitä tuloksia". Näihin professori Jamalaisen 30 vuotta sitten esittämiin ajatuksiin tutkimustoi- minnan saavutuksista ja tulevaisuuden odotuksista voi hyvin yhtyä myös nyt MTT:n viettäessä 100-vuotisjuhlaansa uu- den vuosisadan kynnyksellä. Toiminta-ajatuksensa mukaisesti Maa- talouden tutkimuskeskus edistää elintarvi- ketalouden kilpailukykyä, maaseudun elin- voimaisuutta ja elinympäristön viihtyisyyt- tä. Nämä tavoitteet ovat mitä ajankohtai- simpia nyt alan teollisuuden, viljelijöiden ja koko suomalaisen maaseudunkin jouduttua kansainvälisen kaupan vapautuessa täysin uuteen kilpailutilanteeseen. Panostus elin- ympäristön viihtyisyyden parantamiseen turvaa puolestaan puhtaan ja nautittavan ympäristön koko väestöllemme ja samalla moitteettoman ympäristön laadukkaiden elintarvikkeiden tuottamiseen. 8 Natura 2000 -ohjelman vaikutus Pirkanmaalla Visa Merikoski MTK-Pirkanmaa ry., PL 97, 33101 Tampere Liittyessään Euroopan Unioniin Suomi si- toutui toteuttamaan Natura 2000 -nimellä kulkevaa luonnonsuojeluohjelmaa, jolla py- ritään suojelemaan arvokkaita luontotyyp- pejä. Käsittelen tässä koko Natura-proses- sia, sen vaikutuksia ja myös nitraattidirek- tiivin toimeenpanoon liittyviä kysymyksiä. Viljelijöiden ja metsänomistajien etujär- jestössä, MTK:ssa oli vielä vuoden 1996 lo- pussa käsitys, että ympäristöön ja luonnon- suojeluun liittyviä kysymyksiä voidaan hoi- taa asiallisesti, molemmin puolin hyväksyt- tävällä tavalla. Tunnekuohut suurista ”suo- jelusodista” esim. rantojensuojeluohjelmas- ta jne. olivat laantuneet ja viljelijät olivat havahtuneet ja ryhtyneet töihin maatalou- den hajakuormituksen vähentämiseksi. Maatalouteen oli saatu suhteellisen toimiva ympäristötukijärjestelmä, joka ohjasi maa- taloustuotantoa vähemmän kuormittavaan suuntaan. Natura 2000 Loppuvuodesta 1996 ja alkutalvesta 1997 tuli selväksi, että asenteet eivät olleetkaan muuttuneet joka paikassa. Maanomistajien tietämättä olivat alueelliset ympäristökes- kukset yhdessä luontojärjestöjen kanssa kartoittaneet lukuisia Natura-kohteita, iso- ja ja pieniä. Syy, miksi maanomistajia ei otettu mukaan kartoitukseen selitettiin näin: ei synny ylilyöntejä, kun asia pidetään mahdollisimman pitkään salassa. Juuri tämä asenne aiheutti sen, mitä eniten pelät- tiin; vastakkainasettelusta tuli konkreettis- ta, jos et ole luonnonsuojelun puolella, tu- hoat luontoa. Vanhat oikeutetutkin epäluu- lot heräsivät jälleen. Pirkanmaan Ympäristökeskus otti yh- teyttä MTK-Pirkanmaahan ja kävimme yh- dessä Naturaa lävitse alkuvuodesta 1997. Peruskysymyksiin, mitä maanomistaja voi Natura-kohteessa tehdä, mikä estyy, miten mahdolliset menetykset korvataan jne., ei yksiselitteisiä vastauksia saatu Natura-koh- teiden monimutkaisuudesta johtuen. Toiset kohteet ovat suojeltuja luonnonsuojelulail- la, toiset maa-aineslailla jne. Tavallisella maanomistajalla ei ollut, eikä ole mitään kä- sitystä eri lakien perusteella tehtävien suoje- lupäätösten merkityksestä, saati menetys- ten korvaamisesta. Loppukeväästä 1997 järjestimme maan- omistajille tiedotustilaisuuksia. Nämä tilai- suudet vetivät erittäin runsaasti väkeä ja oli- vat selvä osoitus epätietoisuudesta. Muistu- tuksia tehtiinkin runsaasti. Ympäristöhallin- to käsitteli muistutukset ja teki esityksen Suomen Natura-ohjelmasta. Varsinainen esitys sai vieläkin aikaan useita tuhansia jat- komuistutuksia, joita valtioneuvoston aset- tama ministerityöryhmä parhaillaan käsitte- lee. Tätä kirjoittaessani odottelemme minis- terityöryhmän työn, jossa käydään yksittäi- siä Natura kohteita lävitse, päättymistä. Sitten on vuorossa valtioneuvoston päätös. 9 Mikäli jatkomuistutuksetkaan eivät tuo sel- vyyttä eri kohteiden käyttöön ja mahdolli- siin korvauksiin, on edessä runsaasti KHO:lle tehtäviä valituksia, jotka käytän- nössä lamauttavat KHO:n työn pitkäksi ai- kaa. Tätä ei kukaan halua. EU:n nitraattidirektiivi Selvä osoitus epäluulosta ja epäluottamuk- sesta on myös niin sanotun nitraattidirektii- vin toimeenpano. Ympäristöhallinnon ensimmäinen tarkoitus oli puuttua lainsää- dännöllä maatalouden ympäristökuormi- tukseen. Välineenä haluttiin käyttää EU:n nitraattidirektiiviä, joka on tehty Keski-Eu- roopan karjatalousintensiivisiin maihin pohjaveden (lisä)saastumisen estämiseksi. Laskemalla EU:n määräämät raja-arvot kymmenesosaan, saatiin Suomeen runsaasti nitraattiherkkiä alueita. Kokonaan huo- miotta uhkasi jäädä maatalouden itsensä te- kemät toimet hajakuormituksen vähentä- miseksi. ”Julkisen perusteen” kireä nitraat- tidirektiivin soveltaminen sai Suomenlah- den levälautoista. Surkuhupaisaksi asian te- kee se, että levät johtuvat fosforikuormituk- sesta, joka tulee 90 % Suomen rajojen ulko- puolelta. Onneksi asia ratkesi niin, että sen kanssa voidaan elää. Natura 2000:n vaikutukset Siihen, mitä tulee Naturan merkitykseen Pirkanmaalla, miten se vaikuttaa alueen maatalouden harjoittamiseen jne., ei pysty- tä vielä vastaamaan. Natura-alueiksi on merkitty tämänhetkisen tiedon mukaan vain vähän maatalousmaata. Se, mitä Natu- ra-kohteissa ja niiden läheisyydessä saa teh- dä ja mitä ei, ratkeaa vuosien saatossa viran- omaisten yksittäisissä päätöksissä, oikeus- laitoksen tulkinnoissa ja viime kädessä EU:n tuomioistuimessa. Naturan merkitys metsätaloudelle on maataloutta suurempi, sillä metsäalaa on ”naturoitu” runsaasti. Tämän hetkisen tie- don mukaan metsätalouskäyttö jatkuu lä- hes joka kohteessa normaalina. Ongelma piilee juuri tässä: kukaan tiedä, mitä tule- vaisuudessa Naturasta ajatellaan. Tuleeko näille kohteille statusarvo, joka alitajuntai- sesti vaikuttaa eri tahojen päätöksiin? Maaseudulla asuvat ihmiset tahtovat selväsi säilyttää puhtaan ja aidon elinympä- ristönsä. Maaseudun ihmisten ja luon- nonsuojelupiirien lähtökohta on kuitenkin täysin erilainen: maaseudun ihmiset halua- vat säilyttää ihmisen kädenjäljen näkyvissä, ja luontopiirit haluavat puolestaan poistaa ihmisen kädenjäljen. Kovin vähän on puhuttu Naturan myönteisistä vaikutuksista. Selvästi on en- nakoitavissa se, että maatilamatkailutilat tai muutoin monimuotoisia luontoarvoja hyödyntävät yritykset tulevat hyötymään Natura-kohteiden läheisyydestä. Ne voivat käyttää Natura-alueita markkinoinnissaan, ja kun Natura on kansainvälinen ”merkki”, on kohteilla tietty markkinoinnillinen arvo. Kun Natura-kohteiden pelisäännöt ja mahdolliset korvaukset saadaan selviksi, olen varma, että kaikki osapuolet toteavat ohjelman tärkeäksi ja hyväksi. Erimielisyy- det johtuvat epätietoisuudesta ja menette- lytapavirheistä. 10 Taloudellisesti ja ekologisesti kestävä vihannestuotanto – onko sitä? Marja Aaltonen Maatalouden tutkimuskeskus, Hämeen tutkimusasema, Myttääläntie 213, 36600 Pälkäne Maatalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Hämeen tutkimusasema on osallistunut ta- lousmittakaavan vihannestutkimukseen vuodesta 1992 lähtien, pääasiassa Laatuvi- hannesten hyvät viljelymenetelmät (Vivi)- ja Kaakkois-Pirkanmaan puutarha- ja yrtti- laakso (Purtti)-projektien puitteissa. Hank- keissa on keskitytty kaalikasvien IP-viljely- tekniikan kehittämiseen ja talouskysymys- ten puntaroimiseen lähinnä siitä näkökul- masta, ovatko kasvinsuojelun ja lannoitus- tekniikan muutokset vaikuttaneet kannat- tavuuteen viljelyn epäonnistumisriskiä lisä- ten. ”Pehmeämpi” ja ympäristötukiehtojen mukainen viljelytekniikka ei aiheuttanut ti- lanteita, joissa satotappioita olisi syntynyt IP-ohjeiston rajoitusten tai kieltojen vuoksi. Sen sijaan vihannesviljelyn kannattavuus on mitä ilmeisemmin kokenut 1990-luvun ai- kana todellisen laskun, varsinkin vuoden 1995 jälkeen, jolloin Suomi liittyi EU:iin. Siirtymäkauteen liittyvä tukipolitiikka ei ole pystynyt kompensoimaan tilannetta ja tukien määrä tulee jatkossa sopeutumisajan jälkeen entisestään pienenemään. Koska esimerkiksi kaalikasvien tuotta- jahinnat ovat laskeneet, IP-viljelytekniikan käytön yleistyminen ei näytä nostaneen tuotteiden hintaa, kuten kävi luomutuot- teilla. Tuoremarkkinoilla kuluttajalle vielä outoa IP-nimikettä ei näe, mutta vihannes- ten teollisuussopimustuotannossa näiden viljelymenetelmien käyttöönotto ja koulu- tus ovat parhaillaan menossa. Vielä on en- nenaikaista sanoa, millainen tuottajahinto- jen kehitys tulee olemaan sopimustuotan- nossa. EU:n sisämarkkinoilla vihanneksista on kuitenkin usein ylitarjontaa ja hintataso näin ollen Suomea alhaisempi. Lähellä on myös ajatus siitä, että euroop- palaisessa vertailussa suomalaiset elintar- vikkeet ovat kaikilla Suomessa käytetyillä tuotantomenetelmillä tuotettuina puh- taampia kuin esimerkiksi luomutuotteet, joita tuotetaan viljelyalueilla, jotka ovat ympäristönsä puolesta luomutuotantoon sopimattomia niin maaperä- kuin ilman- saastetekijöidenkin vuoksi. Usein jo puh- taan kasteluveden saanti on ongelma. Avainsanat: IP-viljely, kaalinviljely, vihannesviljelyn talous 11 Ecologically and economically sustainable vegetable production: is it possible? Abstract The Pälkäne region near Tampere is one of the main cabbage growing areas in Finland, with ca 140 ha under various species of cab- bage. IP trials have therefore concentrated on cabbage growing and its economy. The biggest problems facing cabbage growers concern plant protection and the economy and profitability of cultivation. Almost all the crucifer species are fa- voured by numerous species of insects and plant pathogens. The economic problems are also serious, because the price level of e.g. white cabbage, has changed little in 10 years, costs and wages have continued to rise as they did the 1980s. Since 1.1.1995, when Finland joined the European Union, EU agricultural support systems have been applied to Finnish farming, too. All various EU support structures have together pro- vided significant financial aid for vegetable farmers in Finland. Although these support systems are intended to increase the profit- ability of outdoor vegetables, growers are still struggling with major profitability problems in the two fresh market industry sectors. IP production has not itself raised prices, because there is not enough room on the market for three different cabbage pro- ducts: ecologically, IP and traditionally grown cabbages. In berry, e.g. strawberry, cultivation there are only two main streams in Finland: ecological farming (without che- micals and industrial fertilizers) and traditi- onal farming. Because IP production is so- mething of a compromise between those two, it has neither a clear profile nor a price to identify it as a more environmentally sus- tainable production method than other methods currently used in practice. The most harmful pests in Finland are cabbage root flies (Delia sp.) and now also diamondback moth (Plutella xylostella), which has become more common in recent years due to wind-borne migration to Fin- land. Before for more sustainable cultivation methods, e.g. IP production can be gener- ally adopted, procedures for monitoring harmful insects must be developed to en- able plants to be sprayed at exactly the right time; that is when the pests are easiest to kill and the quantity of chemicals used can be kept to a minimum. To make it easier to time spraying correctly, both yellow glue traps and counting of egg laying have been used to estimate the size of the developing Delia sp. populations during the growing season. As it is possible to distinguish cab- bage root fly adults from other fly species, the counting system for egg laying is more convenient in practice. By monitoring Delia sp. and also Plutella xylostella and Lygus sp. to some extent in this way it has been possible to reduce the number of sprayings per sea- son and the chemical doses used in each spraying by 20-30% compared with the routine spraying practice. The amounts of nitrogen used have also been controlled. To prevent leaching of ni- trate nitrogen, N fertilizer levels have been limited, especially in coaser sandy soils. The rapid analysis methods developed by Ke- mira Agro b.v. for measuring N03 and NH4 nitrogen have been tested on farm scale. The analyses have made it easier to es- timate the need for extra N fertilization during the growing season and to achieve a better utilization level of nitrogen fertilizer. Keywords: cabbage cultivation, IP production, vegetable growing economy 12 Taloudellisen ja ekologisen vihannestuotannon mahdollisuudet Kestävään tuotantoon kuuluvat sekä vilje- lyn taloudellinen kestävyys että ympäristö- näkökohdat huomioonottava ekologinen kestävyys. Ympäristövaikutukset ovat jo niin huo- mattavia, että ne aiheuttavat selviä ongel- mia koko eliöyhteisön, niin kasvi- kuin eläinkunnankin jatkuvuudelle ja säilymisel- le. Viimeistään nyt on kiinnitettävä huo- miota niihin tapoihin, joilla nykyihminen hoitaa ja vaalii sitä perintöä, jonka on aika- naan saanut. Ympäristömuutokset ovat viime vuosi- kymmeninä olleet suurempia kuin koko ih- miskunnan historian aikana. Tätä taustaa vasten kannattaa tarkastella sellaisia tuo- tantomuotoja, joita on perinteisesti pidetty voimaperäisenä viljelynä. Eräs tällainen on avomaan vihannestuotanto. EU:n tukijär- jestelmien avulla Euroopassa pyritään edis- tämään sellaisia maatalouden muotoja, jot- ka säästävät ja mahdollisesti parantavat jo syntyneitä vaurioita kasvi- ja eliökunnassa. Tällaisille tuotantomuodoille maksetaan niin sanottua ympäristötukea. Vihannesvil- jelyä ei kuitenkaan kaikissa EU:n jäsen- maissa pidetä sellaisena tuotantomuotona, jolle tukea voitaisiin maksaa, vaikka siinä toteutettaisiinkin tiettyjä ”pehmeämmän viljelytekniikan” muotoja. Esimerkiksi Sak- sassa vihannesviljelyä ei ympäristötukiehto- jen mukaisesti tueta lainkaan, vaan siellä pyritään lisäämään alueita, jotka ovat kasvi- peitteisiä ympäri vuoden, ja joiden tuotan- tointensiteetti on alhainen. EU:n ja samalla myös Suomen hyväksy- mien kriteerien mukaisesti viljelijä voi teh- dä erityistukisopimuksia perinnemaiseman ja luonnon monimuotoisuuden hoitamisek- si. Tuen saannin ehtona on, että sopimus tehdään viideksi tai 20 vuodeksi. Viisivuoti- nen tuki on enintään 1748 mk/ha ja 20- vuotinen 3609 mk/ha. Tukea on haettu vä- hän, eikä käytännössä lainkaan vihannesti- loille. Tukea saa ainoastaan noin 4 % Suo- men maatiloista eli noin 14 000 ha maa-ala. Puolet sopimuksista on tehty perinnebio- tooppien eli mm. vanhojen laitumien ja hei- nämaiden hoitoon. Suomi ja muut Pohjoismaat ovat kuiten- kin siinä onnellisessa asemassa, että monen tuotantosuunnan voimaperäisyysaste on täällä alhaisempi kuin Keski-Euroopassa, teollisuutta ja ihmisiä on vähemmän ja luontoon kohdistuva rasitus on ollut vähäi- sempi. Nyt olisikin pystyttävä sovittamaan yhteen kaksi arvokasta asiaa: taloudellisesti kestävän maataloustuotannon säilyttämi- nen maassamme ja ympäristömme säilyttä- minen yhtä hyvänä jos ei parempanakin seuraavalle vuosituhannelle. Maatalouden tutkimuskeskuksessa vuonna 1994 käynnistyneessä ”Laatuvihan- nesten hyvät viljelymenetelmät” – eli Vivi- projektissa on tutkittu luontoa säästäviä vil- jelytapoja vihannestuotannossa. Myös vilje- lyn talouteen on paneuduttu osiossa, jonka tulokset on julkaistu Pyhäjärvi-instituutin julkaisusarjassa (Stenberg 1998). Yhteenve- dossa tarkastellaan lähinnä kaalikasvien vil- jelyn onnistumismahdollisuuksia, kun vaati- muksena on sekä tuotannon taloudellinen kannattavuus että luontoa säästävä viljelyta- pa (IP-viljely). Herbisidien käyttöä voidaan vähentää Valtaosa ympäristön kuormituksesta aiheu- tuu rikkakasvihävitteistä eli herbisideistä, joiden vähentämisellä voidaan tehokkaim- min vaikuttaa kuormituksen vähenemi- seen. Herbisidien käyttömäärien alentami- sesta ei ole ollut sellaisen riviviljelykasvin kuin keräkaalin viljelylle sanottavaa hait- taa. Esimerkiksi porkkanalla on linuronin käyttömääriä pystytty vähentämään 25–50 13 % ruiskutustulosten kärsimättä. Nykyisin voidaan torjunta-aineiden huolellisella rik- kakasvien lajistoon ja määrään perustuvalla valinnalla ja oikea-aikaisella ruiskutuksella päästä täysin tyydyttäviin tuloksiin. Lisäksi mm. keräkaalilla haraukset ovat yleisesti käytetty torjuntakeino, joka sopii myös kaalin lisälannoituksien multaukseen kas- vukauden aikana. Lisäämällä typpeä ja mul- taamalla kaalien tyvet haraamalla saadaan kaalikärpäsen toukkien vioittamien juurien tilalle muodostumaan lisäjuuria ylemmäs kaalin varsiosaan. Näin pystytään osittain vähentämään tuhoja, jos kaalikärpäsen tou- kat ovat jo päässeet vallalle juuristossa ja voitetaan aikaa sadonkorjuulle. Pestisidien käyttö perustuu tarveharkintaan Vaikka kilomääräisestä ympäristönkuormi- tuksesta suurin osa onkin herbisideistä joh- tuvaa, on myös tuholaisruiskutusten vähen- täminen paikallaan. Tuholaisruiskutukset tehdään usein lähempänä sadonkorjuuta ja joukossa on useita aineita, jotka ovat lähei- selle eliöympäristölle rikkakasviaineita hai- tallisempia. Mitä myöhemmin kasvukau- della torjuntaruiskutuksia joudutaan teke- mään sitä suurempi jäämävaara on. Hä- meen tutkimusasemalla on pyritty siihen, että vain poikkeustapauksissa talvikaalin ruiskutuksia tehdään 1.8. jälkeen. Lisäksi torjuntakynnyksiin ja todettuun tarpeeseen perustuva ruiskutusohjelma vä- hentää viljelijän torjunta-ainealtistusta, jol- le viljelijä itse yleensä joutuu useimmin alt- tiiksi, tavallisesti kymmeniä kertoja kasvu- kauden aikana. Lähinnä tuholaisten vuosittaisista run- saudenvaihteluista johtuen viimeisen kuuden vuoden aikana on keräkaalin vilje- lyssä päästy yhtenä vuonna hyvään loppu- tulokseen noin puolella ”normaalikesien” ruiskutusten määrällä (Kuva 1). Itse ruisku- tuskertojen määrä ei välttämättä ole aina vähentynyt, mutta käytetyt torjunta-aine- annokset ovat pienentyneet. Niin sanottu- jen kovien aineiden käyttö on vähentynyt ja tilalle on tullut toimivia biologisia torjunta- vaihtoehtoja, jotka soveltuvat myös luomu- viljelyyn. Siirtogeeneillä lisää tuholaiskestävyyttä Maailmalla on tutkittu runsaasti mm. Ba- cillus thuringiensis (Bt.) -valmisteiden käyt- tömahdollisuuksia ristikukkaisten tuholais- torjuntaan, sillä kaalikoi on yksi pahimpia viljelykasvien tuholaisia. Kaalikoin joukko- esiintymät ovat 1990-luvulla yleistyneet (1995 ja 1997 pahimmat vuodet) ja näiden vaellushyönteisten torjuntaan vuonna 1996 hyväksytty Bt.-kidebakteeri Turex 50 W oli tervetullut vaihtoehto. Kaalikasvilajik- keita on pyritty jalostamaan kaalikoille vas- tuskykyisiksi mm. vaikuttamalla lehtien pintarakenteen kestävyyteen ja kiiltoainei- siin. Tuholaiskestävyyttä lisäävien siirtogee- nien käyttö jalostuksessa tarjoaa uuden ja nopean keinon torjunta-aineiden käytön vä- hentämiseen. Bt.-maaperäbakteeri on ollut apuna, kun erästä valkuaisainetta tuottava geeni on siirretty viljelykasviin. Vuonna 1996 tulivat USA:ssa laajamittaiseen pelto- viljelyyn niin sanotut Bt.-maissi ja Bt.-puu- villa, jotka ovat siirtogeenisiä kasveja. Siirto- geeninen kasvi tuottaa itse kyseistä baktee- rin valkuaisainetta, joka estää hyönteistouk- kien kehityksen. Näin hyönteistuhot viljel- millä estyvät. Esimerkiksi Bt.-puuvillan tuo- tannossa torjunta-ainekäsittelyjä on voitu vähentää jopa kymmenenteen osaan. Siementen käsittely ja kasvitautiruiskutukset Käyttämällä eri tavoin kuorrutettuja ja pin- takäsiteltyjä siemeniä on saatu hyviä tulok- 14 sia ruiskutuskertojen vähentämisessä ja te- hoainemäärien pienentämisessä. Johtavat kaalikasvien siementuottajat ovat kehittä- neet omia menetelmiään siementen käsitte- lyyn. Tuotemerkeistä mainittakoon ”Insect coat” (Bejo b.v.) ja ”Gigantcoat” (Novartis s. A/S), joissa siemenet on käsitelty joko klorpyrifosilla tai imdaklopridilla. Myös ristikukkaiskasvien kasvitauti- ruiskutukset ovat maassamme käytännössä tarpeettomia, joten IP-viljelyn kannalta Suomi ja muut Pohjoismaat ovat parem- massa asemassa kuin keski- ja eteläeuroop- palaiset tuottajamaat. Kasvinsuojelun kan- nalta IP-viljely onkin pohjoisilla viljelyvyö- hykkeillä varmempaa kuin alueilla, joilla tuholaisten ja kasvitautien esiintyminen on runsaampaa ja jokavuotista. IP-lannoitus tarpeenmukaista Rikkakasvien torjunnan optimoinnin lisäksi myös kaalikasvien vaatima runsas lannoitus on se seikka, johon puuttumalla pystytään tehokkaimmin vähentämään ympäristöön kohdistuvaa rasitusta varsinkin typen ja fos- forin osalta. IP-ohjeistuksen lisäksi ympäristötu- kiehtoihin sitoutuminen on tehokkaasti oh- jannut viljelijöitä tarkennettuun lannoittei- den käyttöön. Käytännössä typen jakami- nen 2–3 kertaan (1–2 lisälannoitusta, joita edeltää ns. pikatyppimääritys) on tehosta- nut kaalikasvien typen käyttöä niin, että ympäristötukiehtojen mukainen lannoitus on oikeassa suuruusluokassa myös tutki- musaseman karkeilla hietamailla. Lannoi- tuksen osalta IP-viljely vaikuttaa onnistu- van varmemmin kuin IP-kasvinsuojelu. 15 Kuva 1. Kaalikoin runsaudenvaihtelut vuosina 1995 ja 1997 Hämeen tutkimusase- malla Pälkäneellä. 0 10 20 30 40 50 60 70 80 2 0 .5 . 4 .6 . 1 8 .6 . 2 .7 . 1 6 .7 . 3 0 .7 . 1 3 .8 . 2 7 .8 . 1 0 .9 . Pyyntikerta Kaalikoi/kpl 1995 1997 Vihannesviljelyn talous Viljelyn kannattavuuden heikkeneminen johtuu pitkälti siitä, että tuottajahintakehi- tys on ollut negatiivinen. Kuvassa 2 on esi- tetty eräiden teollisuuden päätuotantokas- vien yksikköhintoja ja siinä näkyy hintojen taittuminen vuonna 1995, joka oli Suomen ensimmäinen EU-vuosi. Teollisuuden sopi- mustuottajat saavat tuotteistaan tuoretuo- tantoon verrattuna alempaa yksikköhintaa. Toimitettavat määrät tilaa kohden ovat kuitenkin tavallisesti huomattavasti suu- rempia kuin tuoremarkkinoilla. Kotimaiset Kasvikset ry:n selvitysten mukaan (1998) EU-jäsenyys ei ole laskenut vihannesten kuluttajahintoja Suomessa. Kuluttaja säästää nykyisillä vihannesten hinnoilla ainoastaan n. 20 mk vuodessa ver- rattuna tilanteeseen ennen EU:iin liittymis- tä. Keskimäärin suomalainen kuluttaja käyttää sekä ulkomaisten että kotimaisten vihannesten ostoon vuodessa 347 mk. Lisähintaa eri tuotantomuodoilla (perin- teinen, IP-, luomu) viljellyistä tuotteista on saatu lähinnä luomutuotteista, esim. luo- mukaalista, porkkanasta ja perunasta. Tuo- tetut määrät ovat kuitenkin toistaiseksi ol- leet vielä varsin pieniä. Vihanneksia viljel- tiin Suomessa vuonna 1997 hieman yli 10 000 ha:n alalla, josta luomuvihannesten viljelyssä oli vain 302 ha eli n. 3 %. Kaikki- aan avomaavihannesten viljelyala on vä- hentynyt ensimmäisten EU-vuosien aikana noin 3 %, eikä ”pehmeän viljelytekniikan" tuotteilla ole pystytty saamaan markkinoil- la arvonlisää. Avomaavihannesten tuottaja- hinnat ovat laskeneet keskimäärin neljän- neksen sen jälkeen, kun Suomesta tuli EU:n 16 Kuva 2. Teollisuuden sopimustuotannon keskihinnat eräillä päätuotantokas- veilla 1987–98 ja tuottajahintaindeksi. 0 50 100 150 200 250 300 350 19 87 19 89 19 91 19 93 19 95 19 97 Vuosi Sopimus- hinta, p Kukkakaali Lanttu Porkkana Keräkaali Tuottajahintaindeksi jäsen. Lehtimäen (1998) mukaan kokonais- tuotantokustannukset ovat nousseet vuo- desta 1995 vuoteen 1997 3–4 % ja hieman enemmän, kun kustannuksissa on huomioi- tu yrittäjän palkkavaatimus. Sipulin osalta kustannukset ovat selvästi laskeneet, mikä johtuu sipulin pikkuistukkaiden hinnan laskusta. Tuottajahintaindeksi laski (1990=100) EU:iin liittymisen jälkeen vuoteen 1996 mennessä 61,3. On huomat- tava, että indeksi kuvastaa tilannetta koko maataloussektorin sisällä ja perustuu EU:n indeksiluokituksiin. Stenbergin (1998) mukaan vertailtaessa vihannesviljelyn taloutta eri tuotantota- voissa työmenekki oli IP:ssä yleensä pie- nempi kuin tavanomaisessa tuotannossa, sillä IP-tuotanto on suureksi osaksi tuotan- toa teollisuuden tarpeisiin, jolloin monta tuoretuotannossa ihmistyövoimaa vaativaa työvaihetta jää pois. Kirjallisuus Kotimaiset Kasvikset ry 1998. Lehdistötiedote 16.6.1998, Kansallissali, Helsinki. Lehtimäki, S. 1998. Suullinen tiedonanto. 22.6.1998, Turku. Stenberg, M. 1998. Avomaan vihannesviljelyn ta- lous eri tuotantotavoissa. Pyhäjärvi-instituutin jul- kaisuja 21. Eura: Pyhäjärvi-instituutti. 68 p. ISBN 952-2682-20-4 17 Suomalaisen laatunaudanlihan tulevaisuus Juha Ruohola Lihakunta, PL 147, 70101 Kuopio Suomalaisen kuluttajan tärkeimpiä liha- tuotteiden valintaperusteita ovat kotimai- suus, tuoreus, helppokäyttöisyys ja hinta. Atria Oyj tekee joka päivä työtä kehittääk- seen tuotteitaan vastaamaan mahdollisim- man hyvin kuluttajien toivomuksia. Liha- kunta hankkii Atria Oyj:lle lihan, jonka Li- hakunnan tuottajat tuottavat. Ratkaisevaa on koko lihantuotantoketjun toimivuus ja kilpailukyky pellolta kuluttajalle sekä ku- luttajien tarpeisiin vastaaminen. Naudanlihantuotannon haasteet Naudanlihantuotannon kannalta on olen- naista pystyä parantamaan tuotantoketjun toimivuutta, kustannusten hallintaa ja laa- tuajattelua. Lisäksi rakennekehityksessä on päästävä eteenpäin, jotta tulevaisuuden li- hantuotannon kilpailukyky pystytään tur- vaamaan. Lihakunta on panostanut voi- makkaasti yhdessä lihantuottajien kanssa Atria-laatulihaketjuun. Atria-laatulihaket- ju takaa turvallisen ja puhtaan kotimaisen naudanlihan kuluttajalle. Atria-laatuliha- ketju on kaikilta lenkeiltään – tilalta kulut- tajalle asti – tarkasti määritelty ja valvottu. Naudan laatuun tullaan panostamaan Liha- kunnassa myös eläinainesprojektin avulla, jonka tarkoitus on edistää naudan lihaksik- kuusominaisuuksien parantumista. Liha- kunta auttaa myös lihantuottajia rehukus- tannusten hallinnassa Polarfarmi Oy:n kautta, joka tarjoaa kilpailukykyisiä rehuja nautatiloille. Atria Oyj haluaa tarjota kuluttajille täy- sin kotimaista, entistä laadukkaampaa nau- danlihaa. Atria Oyj ja Lihakunta ovat yh- dessä luoneet suomalaiselle laatunaudalle uuden, paremman mahdollisuuden menes- tyä markkinoilla ja samalla tilatason kan- nattavuutta voidaan parantaa merkittävästi sekä pihvieläintuotannon että naudan en- simmäisen polven risteytystuotannon osal- ta. Viime syksynä julkaistulla Atria Oyj:n pihvistrategialla vastataan markkinoiden tarpeisiin. Atria Oyj ja Lihakunta tarvitse- vat entistä suurempia määriä ja tasaisesti ympäri vuoden laadukasta naudanlihaa. Pihvieläinten hankinta perustuu sopimus- tuotantoon ja ensimmäisen polven ristey- tyseläimistä maksetaan lisähinta risteytys- todistuksen mukaan. Atria Oyj:n ja Lihakunnan viime syksys- tä asti tekemät laatunaudanlihan hinnan- korotukset ovat vetäneet naudan tilityshin- toja selvästi ylöspäin. Myös rasvavähennys- ten aleneminen on vaikuttanut tilityshinto- ja korottavasti. Rasvan salliminen ruhossa antaa mahdollisuuden sonnin teuraspainon kasvattamiseen ja sitä kautta edelleen ru- hon laadunparantamiseen. Naudanlihantuotanto on myös olennai- sesti kytköksissä maidontuotantoon. Liha- kunnan toiminta-alue on vahvinta maidon- 18 tuotantoaluetta Suomessa. Maidontuotan- totilalle maidosta saatava tulo on tärkeässä asemassa, mutta lihantuotannosta saatavat tulot ovat myös tärkeitä, kun ajatellaan ti- lan tulokokonaisuutta. Tukipolitiikka ja naudanlihantuotanto Naudanlihantuotannon tuet ovat EU:n maatalouspolitiikassa pysyvämpiä kuin muilla tuotannon aloilla ja EU:ssa naudan- lihan ja maidontuotannon tukipolitiikalla halutaan pitää myös harvemmin asutut alu- eet asuttuina Euroopan epäedullisilla tuo- tantoalueilla. EU-tukipolitiikka yhdistetty- nä Suomen kansalliseen tukipolitiikkaan luo edellytyksiä naudanlihantuotannon jat- kuvuudelle. Tukien taso ja tasapuolisuus on kuitenkin taattava myös jatkossa. Laatu- naudanlihantuotannossa tukien osalta on haasteena se, että tukien pitäisi olla sidottu- ja tuotettuihin kiloihin, jolloin yrittäjämoti- vaatio säilyisi paremmin. Lisäksi tuet muo- dostavat jo puolet ja mahdollisen Agenda 2000 -ohjelman toteuduttua yli puolet nau- dan tuotoista. Tulevaisuuden haasteet Suomalainen maatalouden ja lihantuotan- non tutkimus on ratkaisevasti tukenut nau- danlihantuotantoa. Tulevaisuuden haasteet ovat kuitenkin vielä kovemmat. Yhteistyö- tä tutkimuksen ja teollisuuden sekä lihan- tuotannon välillä on varmasti syytää tiivis- tää, koska lihamarkkinat muuttuvat yhä nopeammin ja ne tulevat entistä vaativim- miksi. Atria Oyj on kansainvälistymässä yhä enemmän, mikä aiheuttaa lisää vaati- muksia. Lisäksi muutokset tuotantokustan- nuksissa ja tukipolitiikassa edellyttävät en- tistä nopeampaa reagointikykyä. Kaikki edellä mainitut seikat luovat mahdollisuuksia suomalaisen naudanlihan tuotannon kilpailukyvyn parantamiseen. Lisäksi Atria Oyj:n vahva markkina-asema ja täydellinen sitoutuminen suomalaisen li- han käyttöön tukee lihantuottajan ase- maa. Suomalaisella laatunaudanlihalla on tulevaisuus. 19 Kotieläinten hyvinvoinnin mittaaminen Timo Soveri Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, PL 57, 00014 Helsingin yliopisto Eläinten hyvinvointia voidaan mitata mo- nilla eri menetelmillä, joista yksikään ei eril- lisenä anna tarkkaa kuvaa hyvinvoinnin ta- sosta. Sen takia täytyy käyttää useita eri me- netelmiä. Yksilö- ja lajikohtaiset eroavai- suudet vasteessa huonoon hyvinvointiin täytyy tuntea tuloksia tulkittaessa. Erilaisia tuotosmuuttujia voidaan käyttää karkeana hyvinvoinnin mittarina: erittäin huonoissa olosuhteissa tuotos laskee. Stressin mittaa- mista on käytetty yleisesti eläinten hyvin- voinnin arvioinnissa. Voimakas tai pitkäai- kainen stressi vähentää hyvinvointia ja aihe- uttaa muutoksia moniin elimistön hormo- neihin, aineenvaihduntaa kuvaaviin veri- muuttujiin, verisoluihin, moniin fysiologi- siin vasteisiin ja alentaa vastustuskykyä. Taudit sinänsä usein vähentävät eläimen hyvinvointia ja tautitilastoja voidaan käyt- tää karkeana eläinten hyvinvoinnin epäsuo- rana mittarina. Käyttäytymistutkimus an- taa usein sellaista tietoa, mitä muilla mene- telmillä ei ole saatavissa. Epänormaalia käyttäytymistä pidetään yhtenä eläinten huonon hyvinvoinnin indikaattorina. Avainsanat: hyvinvointi, kotieläin, stressi 20 Measures of animal welfare Abstract Animal welfare can be measured by various means, none of which alone gives accurate results. That is why different methods must be combined to get the best estimation. Species-specific differences, as well as differ- ences dependent on individual characteris- tics (e.g. age, sex, previous events) in re- sponses to poor welfare must be known when interpreting the results. Different data of production can be used as a rough es- timation of welfare: in very poor conditions production decreases. Parameters of stress have widely been used to measure animal welfare. Changes in different hormones, metabolic parameters, blood cell counts and physiological responses, and decreased im- munity can be reflections of chronic or strong stress, which decreases welfare. Dis- eases decrease welfare, and diseases can be an indirect and rough indicator of decreased welfare. Behavioural studies give much use- ful information, which cannot probably be obtained by other means. Increased amount of abnormal behavioural patterns is usually an indicator of poor welfare. Key words: animal welfare, stress 21 Kotieläinten hyvinvointi Viime vuosina kotieläinten hyvinvoinnista on keskusteltu paljon. Erityisesti tuotanto- eläinten pito-olosuhteisiin on kiinnitetty runsaasti huomiota ja eri yhteyksissä on tuotu julki filosofis-eettisiä, eläinsuojelulli- sia ja tuotannollisia näkökantoja. Riippu- matta keskustelijasta on yleiseksi, melko yksimieliseksi mielipiteeksi muodostunut käsitys, että tuotantoeläinten pito-olosuh- teissa on parantamisen varaa ja niiden hy- vinvointia tulee pyrkiä parantamaan. Huo- mattavasti enemmän vaihtelua löytyy kan- nanotoissa siihen, millä keinoin hyvinvoin- tia parannetaan. Tämä keskustelu on jo osaltaan johtanut toimenpiteisiin, jotka ovat parantaneet kotieläinten elinolosuhtei- ta. Toisaalta kiristyvä kilpailu luo paineita uusien, kustannuksiltaan edullisempien pi- tomuotojen kehittämiseen, jolloin on ole- massa riski, että uudistukset toteutetaan osittain hyvinvoinnin kustannuksella. Koska eläintenpidon tulee perustua eet- tisesti hyväksyttävälle pohjalle, ja koska hy- vinvoivat eläimet hyödyttävät myös tuotta- jaa, on varmaa, että kotieläinten hyvinvoin- ti tulee säilymään yhtenä tärkeimmistä te- kijöistä tuotantoeläinten pitomuotoja arvi- oitaessa, vertailtaessa ja kehitettäessä. Hyvinvointi ja stressi liittyvät toisiinsa Hyvinvoinnin määritelmiä on runsaasti ja jokaisella meistä on omat käsityksemme hy- vinvoinnista. Vaikka hyvinvointi on laaja käsite, voitaneen sitä lyhyesti kuvata eläi- men hyvänä fyysisenä ja psyykkisenä sopeu- tumisena ympäristöönsä. Sopeutuminen ta- pahtuu fysiologisesti ja käyttäytymisen avulla. Eläin pystyy käyttäytymään lajityy- pillisesti ja kontrolloimaan ympäristöään, ympäristö tarjoaa sopivasti ärsykkeitä (vi- rikkeitä) ja eläimen terveydentila pysyy hy- vänä. Stressi on tärkeä tekijä hyvinvointia ar- vioitaessa. Stressiksi voidaan laajimmillaan kutsua kaikkia normaalista fysiologisesta tasapainosta poikkeavia tiloja. Tavallisesti eläin kokee päivittäin useita stressitilantei- ta, jotka kuuluvat normaaliin hyvinvoin- tiin. Vain erittäin voimakkaat, usein toistu- vat ja pitkäkestoiset (krooniset) stressitilan- teet ovat haitallisia. Ne vähentävät yksilön hyvinvointia ja voivat aiheuttaa sairauksia, joista eläin kärsii. Stressissä sympaattinen hermosto aktivoituu ja lisämunuaisen yti- mestä vapautuu verenkiertoon adrenaliinia ja noradrenaliinia. Tästä seuraa voimakkaat fysiologiset vaikutukset, joiden tarkoituk- sena on suorituskyvyn lisääminen. Myös hy- potalamus-aivolisäke-lisämunuaisen kuori- kerros -akseli aktivoituu, jonka seurauksena lisämunuaisen kuorikerroksesta vapautuvi- en glukokortikoidien määrä veressä koho- aa. Kaikki nämä muutokset vaikuttavat laajasti eläimen hormonaaliseen toimintaan ja aineenvaihduntaan. Hyvinvoinnin mittaaminen on vaikeaa ja vaatii monia menetelmiä Eläinten hyvinvoinnin arviointi ja mittaa- minen on vaikea ja laaja-alainen tehtävä. Koska hyvinvointi on jo määritelmänä laaja käsittäen useita osa-alueita, täytyy arvioin- tiin ryhtyessä päättää, mitä halutaan mita- ta, ja mitä hyvinvoinnin osa-alueita halu- taan painottaa. Lisävaikeuksia tuovat myös suuret laji- ja yksilökohtaiset erot olosuhde- vaatimuksissa ja sopeutumisstrategioissa. Lajin perusbiologian tunteminen on tärke- ää. Kokeita suunniteltaessa ja tuloksia tul- kittaessa tulisi myös tietää, miten lajin ja ro- dun lisäksi yksilön sukupuoli, lisääntymis- kierron vaihe, ikä, perimä, aikaisemmat ko- kemukset, tuotosvaihe ym. vaikuttavat mi- tattavaan muuttujaan. Kauimmin hyvinvointi- ja stressitutki- musta on tehty hiirellä ja rotalla, ja toisaalta 22 ihmisellä. Näistä tutkimuksista onkin saatu paljon arvokasta perustietoa aiheesta. Tut- kimuskohteet poikkeavat kuitenkin mel- koisesti tuotantoeläimistä, joilla laajempaa hyvinvointitutkimusta osin tuotantoympä- ristöön ja -olosuhteisiin liittyen on tehty vasta viimeisten 10–20 vuoden aikana. Yksinkertaisin ja vanhin hyvinvoinnin mittari on tuotos. Eläimen kasvunopeus, maidontuotanto, lisääntymistulos ja elinikä ovat yksinkertaisia mitata ja niissä tuottajan etu on voimakkaasti mukana. Ne soveltu- vatkin kohtalaisen hyvin karkeaan hyvin- voinnin mittaamiseen: mikäli eläimen elin- olosuhteet ja hyvinvointi ovat erittäin huo- not, tuotos aina laskee. Monet tekijät vä- hentävät kuitenkin tuotoksen käyttöä aino- ana hyvinvoinnin mittarina: siihen voidaan keinotekoisesti vaikuttaa, se on karkea mit- tari silloin, kun eläinten hyvinvointi on jo kohtalainen ja monet muut kuin hyvinvoin- tiin vaikuttavat tekijät vaikuttavat siihen voimakkaasti. Koska stressi on tärkeä hyvinvointiin liittyvä tekijä, on siihen liittyviä muuttujia käytetty runsaasti myös eläinten hyvinvoin- nin arvioimisessa. Eläimeltä voidaan mitata suoraan lisämunuaisesta erittyvien hormo- nien määrää, niiden erittymisen herkkyyttä (ns. altistuskokeet) sekä niiden aiheuttamia aineenvaihdunnallisia muutoksia verestä ja niiden aiheuttamia muutoksia fysiologises- sa vasteessa (esim. sykemittaukset). Stressi heikentää sekä soluvälitteistä että vasta-ainevälitteistä vastustuskykyä. Vastustuskykyä voidaan mitata epäsuorasti ja epätarkasti joillakin yleisillä menetelmillä (valkosolut, vasta-aineet ym.), mutta vain tarkemmat immuunijärjestelmään liittyvi- en solujen toiminnan mittaamiset ja vasta- aineen muodostumisen tehokkuuden mit- taaminen antigeenialtistuksen jälkeen anta- vat tarkempaa tietoa immuunijärjestelmän toiminnasta. Alentunut vastustuskyky ei si- nänsä vähennä hyvinvointia, mutta sen seu- rauksena tapahtuva sairastuminen voi sen tehdä. Vastustuskyvyn alenemisen lisäksi huonot pito-olosuhteet lisäävät muutenkin sairastumis- ja vammautumisriskiä. Sairas- tuvuutta voidaankin pitää yhtenä, tosin melko epätarkkana hyvinvoinnin mittari- na. Käyttäytyminen on tärkeä kotieläinten hyvinvoinnin arviointiperuste. Systemaatti- sella tarkkailulla, käyttäen mahdollisesti apuna mm. videokameroita, saadaan tietoa eläinten käyttäytymisestä. Epänormaalia käyttäytymistä pidetään yhtenä eläinten huonon hyvinvoinnin indikaattorina. Eri- laisilla käyttäytymistesteillä, joilla arvioi- daan eläimen motivaatiota ja subjektiivisia kokemuksia eli kuinka eläin itse kokee tut- kittavan olosuhteen, on saatu paljon lisätie- toa eläintilojen suunnitteluun ja käyttäyty- mistarkkailujen tulkintaan. Koska eläinten hyvinvoinnin mittaami- nen on hankalaa ja siihen liittyy useita teki- jöitä, tulisi se aina tehdä mahdollisimman laaja-alaisesti. Yhdistämällä erilaisiin tuo- tantoindikaattoreihin ja sairastavuustilas- toihin tietoja muuttujista, jotka kuvaavat eläimen lyhyt- ja pitkäaikaista stressiä ja metabolista tilaa sekä käyttäytymistietoja, voidaan jo kohtalaisella tarkkuudella arvioi- da eläimen hyvinvointia edellyttäen, että arviointikriteerit ovat oikeat. Tämäntyyp- pinen laaja arviointi on erityisen tärkeää, kun pyritään saamaan tietoa uuden pito- muodon soveltuvuudesta kotieläimille. 23 Emolehmien ulkokasvatus – haaste ja mahdollisuus kannattavalle laatunaudanlihantuotannolle Merja Manninen Maatalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen Maatalouden tutkimuskeskuksessa on ollut emolehmätutkimusta 10 vuotta. 1990-lu- vun puolivälistä lähtien tutkimuksissa on selvitetty ympärivuotisen ulkokasvatuksen mahdollisuuksia maassamme. Käytännön kokemusten perusteella emolehmille sovel- tuvat hyvin käytöstä poistetut rakennukset, kuten vanhat ladot tai edullisesti rakenne- tut tuulen- ja sateensuojat. Ympärivuoti- nen emolehmien ulkokasvatus lisää kuiten- kin työtä erityisesti poikimiskaudella, jol- loin eläinten huolellisen tarkkailun merki- tys korostuu. Poikimiskauden ajoittuminen keväällä ja vallitsevat sääolosuhteet on otet- tava huomioon arvioitaessa ulkokasvatuk- sen edellytyksiä maassamme. Ulkotarhojen ympäristövaikutukset voivat muodostua merkittäviksi riippuen mm. maaperän laa- dusta ja eläinten syöttö- ja makuupaikan si- jainnista ojiin ja pohjaveteen nähden. Ensimmäinen charolais-ayrshire -emoil- la tehty ulkokasvatuskoe osoitti, että edulli- set, kylmät talvisuojat soveltuvat risteytys- emoille maassamme, kun eläimet ruokitaan kuhunkin tuotantovaiheeseen nähden opti- maalisesti ja tehostetaan erityisesti poiki- miskaudella eläinten huolellista tarkkailua. Onnistuneet poikimiset olivat eläinten hy- vän hoidon ja huolellisen tarkkailun tulos. Toinen ulkokasvatuskoe hereford-risteyty- semoilla osoitti kuhunkin tuotantovaihee- seen soveltuvan optimaalisen kuntoluokan ja kuntoluokituksen merkityksen ja tärkey- den emolehmillä. Talvikauden ruokintata- so, keskimäärin 6,5 ry päivässä eläimelle, oli sopiva toista kertaa poikiville risteytyse- moille. Eläinten kunto poikiessa oli sopiva, poikimisvaikeuksia ei ilmennyt ja kaikki emot tiinehtyivät. Poikimiskaudella vallit- sevilla sääolosuhteilla on huomattava mer- kitys. Kolmannen ulkokasvatuskokeen ai- kana maaliskuun poikkeuksellisen kylmä sää korosti poikimisten valvonnan tärkeyttä ja poikimisajankohdan ajoittamisen merki- tystä maassamme. Nautojen ulkokasvatuskokeiden tulok- set ja kokemukset ovat tulevaisuutta ajatel- len kannustavia. Vuoden 1998 alussa käyn- nistyi maa- ja metsätalousministeriön ra- hoittama kolmevuotinen tutkimushanke, Hyvinvoivat naudat puhtaassa ympäristös- sä, jossa perehdytään emolehmien kylmä- kasvatukseen ottamalla huomioon terveys-, hyvinvointi- ja ympäristönäkökohdat. Tu- lokset ovat sovellettavissa myös maidon- tuotantotiloille. Avainsanat: emolehmä, kuntoluokitus, kylmäkasvatus, ruokinta, ulkokasvatus 24 Rearing suckler cows outdoors: a challenge and an op- portunity for the production of quality meat Abstract The suckler cow unit of the Agricultural Re- search Centre was established ten years ago. During the first years experiments were conducted with beef-dairy crosses. Nowa- days herds comprise mainly Hereford crosses. In the mid -90’s research was fo- cused on the outdoor feeding of suckler cows in winter, with special reference to health and environmental aspects. Outdoor winter feeding has succeeded well on some farms but further studies are required for in- stance, on timing of the calving period in spring. The first outdoor feeding experiment with mature Charolais-Ayrshire cows indi- cated that they could adapt to cold outdoor conditions if the feeding level was optimized at each production stage. The health of the animals was good. Calvings succeeded well due to the careful management of the ani- mals. The second outdoor feeding experi- ment emphasized the importance of condi- tion scoring and of achieving the optimum condition score at each production stage. The winter feeding level, on average 6.5 Finnish feeding units/cow/day, was suitable for Hereford-cross cows at their second calving. The condition score at calving was good; no calving difficulties were encoun- tered and all cows became pregnant. The weather during the calving season is very important. The exceptionally cold weather in March in the third outdoor experiment showed the importance of supervising calv- ing and timing it correctly under Finnish conditins. The results of the non completed out- door experiments are encouraging for the outdoor winter feeding of cattle in Finland. At the beginning of 1998 a new research project, ‘Cattle welfare and sustainable environ- ment’, was started with financing from the Ministry of Agriculture and Forestry. This project is focusing on the outdoor winter feeding of suckler cows, taking into consid- eration their health and well being the envi- ronment. The results will be of use to dairy farms, too. Key words: beef cow, condition scoring, outdoor feeding, suckler cow 25 Kymmenen vuotta emolehmätutkimusta Tutkimustoiminta Maatalouden tutkimus- keskuksen emolehmänavetalla Tohmajär- vellä käynnistyi joulukuussa 1988, jolloin Jokioisten Lintupajussa kasvatetut here- ford-ayrshire- ja limousin-ayrshire-ristey- tyseläimet siirrettiin kantavina hiehoina uu- teen kylmäpihattoon. Vuoden 1996 loka- kuuhun asti emolehmänavetta toimi osana Karjalan tutkimusasemaa. Tutkimusase- man lakkautuksen jälkeen emolehmänave- tasta tuli osa Pohjois-Savon tutkimusase- maa. Ensimmäisen viisivuotiskauden aika- na emolehmänavetan toiminta liittyi kiin- teästi maa- ja metsätalousministeriön ra- hoittamaan Naudanlihantuotannon edistä- misprojekti -tutkimushankkeeseen. Tämän jälkeen osa tuotantokokeista kuului vuoden 1997 lopulla päättyneeseen Uusien tuotan- tostrategioiden kehittäminen naudanlihan- tuotannon kilpailukyvyn edistämiseksi -hankkeeseen. Vaikka tutkimustoiminta ei alkuvuosina erityisesti keskittynytkään ul- ko- tai kylmäkasvatuskysymyksiin, ovat kaikki emolehmänavetan tuotantokokeet kylmäkasvatuskokeita – lämmintä tilaa emolehmänavetalla on ainoastaan rehujen käsittelytila ja toimisto. Risteytyksistä herefordiin Ensimmäiset risteytysemot olivat tuotanto- kokeiden eläinaines neljän vuoden ajan, jon- ka jälkeen ne vaihdettiin aberdeen angus- ayrshire- ja charolais-ayrshire -eläimiin. Ky- seiset eläimet olivat tuotantokokeissa vuosi- na 1992–1995, jonka jälkeen pääosa eläi- mistä myytiin tiloille. Kuluvan vuosikym- menen puolivälissä tehtiin päätös siirtyä ris- teytyksistä vähitellen yhteen rotuun. Ro- duksi valittiin maassamme yleinen here- ford. Tavoitteena on siitä lähtien ollut saada tuotantokokeisiin mahdollisimman tasai- nen ja terve eläinaines. Koska käytettävissä oleva eläinmäärä ja tilat ovat rajalliset ja eläinten ryhmäruokinta asettaa kokeen suunnittelulle vaatimuksia, keskitettiin tutkimus eläinten ravitsemukseen liittyviin kysymyksiin. Tällä hetkellä karjan perusosa koostuu 51 täysikasvuisesta hereford-risteytysemos- ta. Emojen isäsonneja ovat Thorsvik Corne- lius, Thorsvik Como, Thorsvik Volga, Jou- kolan Valtti, Salmensuun Veka, Kulmalan Yövahti, Taaton Romeo, Commander ja Pajari. Eminä ovat tutkimuksissa aiemmin käytetyt hfay-, abay- ja chay-risteytysemot. Toisen ryhmän muodostavat 22 keväällä 1998 ensimmäistä kertaa poikinutta here- ford-risteytyshiehoa. Hiehojen isät ovat Pohjolanmäen Indiana, Pohjolanmäen Iiro, Koskis DK Julius, Revonniemen Hasse, Hoikan Ylimys ja Hakkarilan Extra. Hie- hojen emänisät ovat aiemmin mainittuja hf-sonneja. Keväällä 1997 syntyneistä leh- mävasikoista on uudistukseen jätetty 13 eläintä. Kevään 1998 lehmävasikoista uu- distukseen jätettäneen noin 12 eläintä. Edellä mainittujen eläinten lisäksi navetalla on vielä 16 abay-emoa, jotka ovat viime vuosina olleet metsälaiduntutkimuksissa. Tutkimuksissa on seurattu eläintuotoksen lisäksi laiduntamisen vaikutuksia mm. alu- een puustoon, kasvilajistoon ja maaperään. Kylmäpihatosta metsätarhoihin Jo pitkään on tiedetty, että emolehmä- tuotannon kannattavuutta rasittaa ennen kaikkea rehukustannus, jonka osuus voi olla jopa 65 % kokonaiskustannuksista (Bowden et al. 1979), mutta myös raken- nuskustannusten osuus on merkittävä. Käytännöstä saatujen kokemusten perus- teella emolehmille soveltuvat hyvin käy- töstä poistetut rakennukset, kuten vanhat ladot tai hyvin edullisesti rakennetut tuu- len- ja sateensuojat. Pohjois-Amerikassa li- hakarja on talvikaudella ankarissa ilmas- to-olosuhteissa ulkona. Ympärivuotinen 26 emolehmien ulkona pitäminen lisää kuiten- kin työtä erityisesti poikimiskaudella, jol- loin eläinten huolellinen tarkkailu on ensi- arvoisen tärkeää. Poikimiskauden ajoittu- minen keväällä ja silloin vallitsevat sääolo- suhteet on otettava huomioon arvioitaessa ulkokasvatuksen edellytyksiä maassamme. Suurten eläinryhmien myötä voivat ympä- ristövaikutukset muodostua merkittäviksi riippuen mm. maaperän laadusta ja eläinten syöttö- ja makuupaikan sijainnista ojiin ja pohjaveteen nähden. Syksyllä 1995 emolehmänavetalla aloi- tettiin ulkokasvatuskokeet aitaamalla kyl- mäpihaton välittömään läheisyyteen kaksi metsätarhaa, joihin rakennettiin kolme-sei- näinen tuulen- ja sateensuoja eläimille (Kuva 1). Ensimmäinen emolehmien ym- pärivuotista ulkokasvatusta selvittävä tuo- tantokoe aloitettiin kaksi kuukautta myö- hemmin. Kylmäpihaton kahteen karsinaan sijoitettiin 16 eläintä ja 16 eläintä sijoitet- tiin koetta varten valmistuneisiin 1000 m2:n metsätarhoihin, joiden olosuhteet poikkesivat kylmäpihaton olosuhteista. Ensimmäinen tuotantokoe ulkona charolais- ayrshire-emoilla Ensimmäisen ulkona tehdyn tuotantoko- keen tavoitteena oli selvittää, miten eri- tyyppiset kylmät tuotanto-olosuhteet vai- kuttavat täysikasvuisten chay-emojen re- hunkulutukseen, kuntoon, elopainoon, poi- kimiseen, vasikan kehitykseen ja emojen uudelleen tiinehtymiseen (Manninen 1998a). Eläinten ruokinta toteutettiin oljel- la, väkirehulla ja urealla tavoitteellisesti si- ten, että kaikkien emojen kuntoluokka py- syisi kuhunkin tuotantovaiheeseen nähden optimaalisena: kokeen alkaessa 3,00 (± 0,25), poikiessa 2,50 (± 0,25), astutettaessa 2,00–2,50 ja vieroitettaessa vasikat 3,00 (Lowman et al. 1976). Kokeen aikana maassa oli lumipeite 3.11.1995–5.5.1996. Kylmäpihatossa lämpötila oli kokeen aikana 3–7 oC ulko- lämpötilaa korkeampi. Kylmyys ei aiheut- tanut eläimille terveysongelmia. Ulkona olleista emoista yksi hätäteurastettiin 1. huhtikuuta kaksi viikkoa poikimisen jäl- keen magnesiumpuutteen aiheuttaman kouristustilan jälkeen. Sisällä kylmäpihatossa olleet emot söi- vät talvikauden aikana rehujen kuiva-ainet- ta keskimäärin 10,9 kg, josta ne saivat ener- giaa 7,5 RY ja ohutsuolesta imeytyvää val- kuaista 720 g päivässä. Kahdella viimeisellä ruokintajaksolla ennen laidunkauden alkua sisällä olleet emot saivat koerehuista keski- määrin 9,8 RY päivässä, mikä vastaa 650 kg:n emon energian tarvetta ylläpitoon ja noin 9 kg maitotuotokseen. Metsätarhoissa olleiden emojen rehun kuiva-aineen syönti oli koekaudella laskennallisesti noin 3 kg suurempi kuin sisällä olleiden emojen kui- va-aineen syönti, mutta määrä sisältää myös eläinten ruokintahäkeistä alleen haaskaa- maa olkea, jonka määrää ei voitu täsmälli- sesti arvioida. Emojen elopaino oli kokeen alkaessa keskimäärin 642 kg, ennen poikimista 688 kg ja laskettaessa laitumelle 600 kg. Lai- dunkauden päättyessä emot olivat keski- määrin 20 kg painavampia kuin kokeen alussa. Erityyppiset kylmät tuotantotilat ei- vät vaikuttaneet merkitsevästi emojen elo- 27 Kuva 1. Emolehmien kolmeseinäinen sateen- ja tuulensuoja Tohmajärvellä (Kuva: Perttu Virkajärvi). painoon kokeen missään vaiheessa. Talvi- kauden ulkona olleet emot kuntoutuivat laitumella paremmin (p<0,05) kuin kyl- mäpihatossa olleet emot (653 g/eläin/päivä vs. 441 g/eläin/päivä). Kokeen alkaessa kaikkien emojen kun- toluokka oli keskimäärin 2,84, joka on hie- man alempi kuin tavoitekuntoluokka 3,00 (Kuva 2). Poikiessa eri tuotanto-olosuhteis- sa olleiden emojen kunnossa ei ollut eroja, mutta laidunkauden alkaessa ulkona ollei- den emojen kunto oli heikompi (p<0,10) kuin sisällä kylmäpihatossa olleiden emojen kunto (1,79 vs. 1,93). Laidunkauden päät- tyessä emojen kuntoluokka oli ajankohtaan nähden liian heikko, ainoastaan 2,50. Sisä- ruokintakauden osalta kokeen kriittisin vai- he oli ajanjakso poikimisesta laidunkauden alkuun, keskimäärin noin kaksi kuukautta. Emojen maidontuotanto lienee ollut arvioi- tua parempi, sillä muutamien metsätarhois- sa olleiden emojen kunto heikkeni nopeam- min kuin sisällä olleiden emojen kunto. Poikimiskausi oli 14.3.–22.4.1996. Maaliskuussa syntyi 20 vasikkaa ja huhti- kuussa 11. Lyhyt poikimiskausi helpotti poikimisten valvontaa ja vasikka-aines muodostui tasaiseksi. Poikimiset olivat helppoja. Ulkona olleista emoista yhdeksän valitsi poikimispaikakseen 3-seinäisen ka- toksen, muiden poikimispaikasta ei ole ha- vaintoa. Kaikkien vasikoiden keskimääräi- nen syntymäpaino oli 47,5 kg – sonnivasi- koiden 48,8 kg ja lehmävasikoiden 45,7 kg, sisällä syntyneiden vasikoiden 48,2 kg ja ul- kona syntyneiden vasikoiden 46,3 kg. Met- sätarhoissa syntyneet sonnivasikat olivat hieman painavampia (p<0,10) kuin siellä syntyneet lehmävasikat (50,0 kg vs. 42,6 kg), kun taas tilanne sisällä kylmäpihatossa oli päinvastainen (47,6 kg vs. 48,8 kg). Syn- tymästä vieroitukseen sonnivasikat kasvoi- vat 1454 g/eläin/päivä ja lehmävasikat 1303 g/eläin/päivä (p<0,05), sisällä synty- neet vasikat 1369 g/eläin/päivä ja ulkona syntyneet vasikat 1387 g/eläin/päivä. Vasi- koiden terveys oli kokeen aikana hyvä. Tiinehtymistulos oli tyydyttävä 87,1 %. Ajanjakso poikimisesta tiinehtymiseen kesti keskimäärin 84 vuorokautta ollen metsätar- hoissa olleilla emoilla keskimäärin viisi vuo- rokautta pidempi kuin sisällä olleilla emoilla. 28 Kuva 2. Sisällä tai ulkona olleiden charolais-ayrshire-emojen kuntoluokan muutos talvi- ja laidun- kaudella. 1,7 1,8 1,9 2 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 2,7 2,8 2,9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Ruokintajakso Kuntoluokka Sisällä Ulkona Toinen tuotantokoe ulkona hereford- risteytysemoilla Ensimmäisestä ulkokasvatuskokeesta saa- tujen myönteisten kokemusten ja aiheen il- meisen tutkimustarpeen perusteella jatket- tiin ulkokasvatuskoetta lisäämällä metsä- tarhojen lukumäärää kahdella. Uudet ulko- tarhat, kooltaan aiemmin tehtyjen tarhojen kokoiset, varustettiin tuuliaidoilla, makuu- kumpareilla ja kuivittamattomalla sekä sei- nättömällä sadekatoksella (Kuva 3). Myös aiemmin tehtyihin metsätarhoihin lisättiin tuuliaidat ja kattamattomat makuukumpa- reet. Tavoitteena oli selvittää, miten eri- tyyppiset kylmät tuotanto-olosuhteet vai- kuttivat kerran poikineiden hf-risteytyse- mojen rehun- ja vedenkulutukseen, kun- toon, elopainoon, poikimiseen, vasikan ke- hitykseen ja uudelleen tiinehtymiseen (Manninen 1998b). Kokeen yhteydessä tehtiin emolehmien käyttäytymistutkimus ja seurattiin sekä sorkka- (Anttila et al. 1998) että utareterveyttä (Niskanen et al. 1998). Myös karjan ruokintapaikkojen fos- forikuormitusta (Yli-Halla et al. 1998) ja ympäristöön kohdistuneita rasituksia seu- rattiin. Myös tässä kokeessa ruokinta toteutet- tiin tavoitteellisesti siten, että eri tuotanto- olosuhteissa olevien emojen kuntoluokka pysyisi tuotantovaiheeseen sopivana: ko- keen alkaessa 3,00, poikiessa 2,50, astutet- taessa 2,00–2,50 ja vieroitettaessa vasikat jälleen 3,00. Ruokinta aloitettiin syksyllä antamalla nurmisäilörehua 4,0 kg KA/ eläin/päivä ja olkea 4,2 kg KA/eläin/päivä. Lisäruokinta 60 päivää ennen laskettua poi- kimispäivää aloitettiin eläinkohtaisesti vä- kirehulla, mikäli emon kuntoluokka oli huonompi kuin 2,75. Poikimisen jälkeen kaikki eläimet saivat kauraa vähintään 2,5 kg/päivä. Talvi oli keskimääräistä leudompi Poh- jois-karjalassa. Pysyvä lumipeite saatiin vas- ta 28.11.1996 erittäin sateisen marraskuun jälkeen. Kauden kovimmat pakkaset olivat joulukuussa 1996. Poikimiskaudella läm- pötilat olivat ajankohtaan nähden normaa- lit. Sisällä olleiden emojen vedenkulutus oli koko sisäruokintakauden ajan hieman suu- rempi kuin ulkona olleiden eläinten. Ko- keen ensimmäisen kuukauden aikana sisällä olleiden eläinten vedenkulutus oli noin 16 l/eläin/päivä lisääntyen toukokuun loppuun mennessä noin 20 litralla. Ulkona olleiden eläinten vedenkulutus oli kokeen alussa noin 12 l/eläin/päivä lisääntyen toukokuus- sa reiluun 30 litraan päivässä. Ulkotarhoissa olleiden emojen keski- määräinen rehunkulutus talvikaudella ei poikennut sisällä olleiden emojen rehunku- lutuksesta. Neljä emoa sisällä ja neljä emoa kolmiseinäisissä katosryhmissä eivät kunto- luokitukseen perustuen saaneet ennen poi- kimista lainkaan väkirehua. Sisäruokinta- kaudella emot söivät keskimäärin 8,1 kg KA/päivä, josta ne saivat 6,5 RY/päivä ja 614 g OIV/päivä. Kokeen alkaessa emojen elopaino oli keskimäärin 608 kg. Laidunkauden alkaes- sa sisällä kylmäpihatossa olleet emot olivat hieman (p<0,10) painavampia kuin ulkona olleet emot (581 kg vs. 559 kg). Kokeen alusta laidunkauden alkuun ulkona olleiden emojen elopainon menetys oli suurempi (p<0,05) kuin sisällä olleiden emojen (- 218 29 Kuva 3. Emolehmien tuuliaidalla, sälekatok- sella ja makuuparrella varustettu ulkotarha Tohmajärvellä (Kuva: Merja Manninen). g/eläin/päivä vs. - 153 g/eläin/päivä). Lai- dunkaudella ulkona olleiden emojen elopai- non lisäys oli puolestaan suurempi (p<0,01) kuin sisällä olleiden emojen (870 g/eläin/päivä vs. 731 g/eläin/päivä). Kokeen alkaessa kaikkien emojen kunto oli tavoitteen mukainen 3,00 (Kuva 4). Poi- kimista edeltävän väkirehuruokinnan alka- essa emojen kunto oli keskimäärin 2,56 ja poikiessa 2,50. Eläinten kunnossa eri tuo- tanto-olosuhteiden välillä ei ilmennyt eroja. Poikimisesta laitumelle laskuun kolmisei- näisten katosryhmissä olleiden emojen kun- to heikkeni hieman (p<0,10) enemmän kuin kattamattomissa makuukumpareryh- missä olleiden emojen (-0,13 vs.- 0,05). Lai- tumelle laskettaessa emojen keskimääräi- nen kuntoluokka 2,40 oli kuitenkin tuotan- tovaiheeseen nähden sopiva. Laidunkaudel- la kaikki emot kuntoutuivat hyvin ja ko- keen päättyessä emojen kuntoluokka, kes- kimäärin 2,90, oli lähes sama kuin kokeen alkaessakin. Emojen terveys oli hyvä koko kokeen ajan. Poikimiskausi oli 27.3.–24.5.1997. Maaliskuussa syntyi kahdeksan vasikkaa, huhtikuussa 27 ja toukokuussa 13. Poiki- miset olivat helppoja ja emot hoitivat vasik- kansa hyvin. Kattamattomissa makuu- kumpareryhmissä syntyneiden vasikoiden syntymäpaino oli merkitsevästi (p<0,01) pienempi kuin kolmiseinäinen katos -ry- hmissä syntyneiden vasikoiden syntymä- paino (41,9 kg vs. 44,7 kg). Kaikkien vasi- koiden keskimääräinen syntymäpaino oli 43,2 kg ja vieroituspaino 138 päivän iässä 210 kg. Syntymästä vieroitukseen sisällä kylmäpihatossa syntyneet vasikat kasvoivat keskimäärin 1202 g/päivä, kolmiseinäisissä katosryhmissä syntyneet vasikat 1217 g/päivä ja kattamattomissa makuukumpa- reryhmissä syntyneet vasikat 1197 g/päivä. Syntymästä lähtien ulkona olleiden vasikoi- den elopainot tai kasvut eivät poikenneet si- sällä syntyneiden vasikoiden vastaavista lu- vuista. Vasikoiden terveys oli hyvä. Kolmiseinäisissä katos -ryhmissä olleista emoista 11 valitsi poikimispaikakseen ka- toksen, kaksi hakeutui poikimaan metsään, yksi poiki ulkona olevalle makuualustalle ja yksi tuuliaidan viereen. Yksi emo otettiin si- sälle poikimaan, koska emo ei rauhoittunut 30 Kuva 4. Sisällä tai ulkona katoksessa olleiden hereford-risteytysemojen kuntoluokan muutos tal- vi- ja laidunkaudella. 2,4 2,5 2,6 2,7 2,8 2,9 3 3,1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Ruokintajakso Kuntoluokka Sisällä Ulkona, 3- sein. katos Ulkona, sadekatos poikimaan ulkona. Kattamattomissa ma- kuukumpareryhmissä olleista emoista kah- deksan valitsi poikimispaikakseen makuu- kumpareen ja seitsemän hakeutui metsään. Yksi emoista otettiin sisälle sen hakeudut- tua metsään poikimaan kovalla pakkasella. Kaikki emot tiinehtyivät astutuskaudel- la. Poikimisesta uudelleen tiinehtymiseen kului sisällä olleilla emoilla aikaa keskimää- rin 67 vuorokautta ja ulkona olleilla eläimil- lä molemmissa tapauksissa keskimäärin 62 vuorokautta. Kolmas tuotantokoe ulkona hereford- risteytysemoilla Tätä kirjoitusta laadittaessa kolmas ulko- kasvatuskoe on päättynyt sisäruokintakau- den osalta. Koetta varten rakennettiin syk- syllä 1997 metsätarhojen välittömässä lä- heisyydessä olevaan asfalttipohjaiseen lan- talaan kolmiseinäinen katos ja alue aidattiin ja jaettiin kahteen yhtä suureen alueeseen. Kokeen eläinaines oli edellisvuoden tapaan hereford-risteytysemot. Talvikauden rehu- na oli ohrasta tehty kokoviljasäilörehu joko vapaasti tai suositusten mukaisesti annos- teltuna. Kokoviljasäilörehun valmistus on- nistui hyvin, eikä sen käytössä ulkona il- mennyt ongelmia kovillakaan pakkasilla. Poikimiskausi oli 11.3.–14.5. Maalis- kuussa syntyi 20, huhtikuussa 20 ja touko- kuussa kaksi vasikkaa. Maaliskuun 1998 erittäin kylmät säät muodostuivat ongel- mallisiksi ja 13 emoa jouduttiin tuomaan joko ennen poikimista tai välittömästi poi- kimisen jälkeen sisälle. Huolellisen hoidon ja tarkkailun ansiosta ainoastaan yksi vasik- ka menetettiin ennen laidunkautta ja sekin tapaturmaisesti. Ulkokasvatuksen haasteet ja mahdollisuudet Ensimmäinen ulkokasvatuskoe charolais- ayrshire-emoilla osoitti, että edulliset, kyl- mät talvisuojat soveltuvat risteytysemoille, kun ruokinta toteutetaan eläinten kuhun- kin tuotantovaiheeseen nähden optimaali- sesti ja tehostetaan erityisesti poikimiskau- della eläinten huolellista tarkkailua. Olki- vilja-urea -ruokinta kokeen alkaessa keskin- kertaisessa kunnossa olleille ranskalaisen li- harodun risteytysemoille ei ilmeisesti ollut riittävä, vaikka energian saanti sisäruokin- takauden ensimmäisen kolmanneksen aika- na laskennallisesti ylitti ylläpitotarpeen. Onnistuneet poikimiset olivat ennen kaik- kea eläinten hyvän hoidon ja huolellisen tarkkailun tulosta. Myös tieto emojen tar- kasta poikimisajankohdasta helpotti poiki- misten seurantaa. Ensimmäisessä hereford-risteytyse- moilla tehdyssä tuotantokokeessa eri tuo- tantovaiheisiin soveltuva tavoitekunto saa- vutettiin hyvin. Talvikauden ruokintataso oli siten sopiva toista kertaa poikiville ris- teytysemoille. Eläinten kunto poikiessa oli sopiva, poikimisvaikeuksia ei ilmennyt ja kaikki emot tiinehtyivät. Myös kaikki syn- tyneet vasikat vieroitettiin hyväkuntoisina syksyllä. Emojen ja vasikoiden terveys oli talvi- ja laidunkaudella hyvä. Hyvään tuo- tantotulokseen vaikutti ehdottomasti poi- kimisten huolellinen tarkkailu. Erityyppiset ulkotarhat soveltuivat emolehmille hyvin, mutta huolellisen hoidon ja tarkkailun mer- kitys korostui etenkin poikimiskaudella. Myös poikimiskaudella vallitsevilla sääolo- suhteilla on huomattava merkitys. Kolmas ulkokasvatuskoe osoitti selkeäs- ti poikimiskaudella vallitsevien sääolojen merkityksen. Ilman huolellista, ympärivuo- rokautista tarkkailua poikimiskaudella vas- tasyntyneitä vasikoita olisi menetetty enemmän. Mahdollisimman monen synty- neen vasikan vieroittaminen syksyllä on kuitenkin emolehmätuotannon tärkein ta- voite, jota ulkokasvatus ei saa vaarantaa. 31 Poikimiskauden ajoittaminen ottamalla huomioon tilan sijainti ja odotettavissa ole- vat sääolosuhteet keväällä on syytä tarkas- tella tapauskohtaisesti. Poikimiskauden valvontatyötä voi helpottaa myös rakennus, johon eläin voidaan tilapäisesti ottaa poiki- maan sääolosuhteiden sitä edellyttäessä tai muista syistä. Emolehmien ulkokasvatuskokeiden tu- lokset ja kokemukset ovat kuitenkin tule- vaisuutta ajatellen kannustavia. Monia yk- sityiskohtia on vielä selvittämättä ja tämän vuoden alussa käynnistyikin maa- ja metsä- talousministeriön rahoittama kolmevuoti- nen tutkimushanke: Hyvinvoivat naudat puhtaassa ympäristössä. Tähän mennessä on jo käynyt ilmi, että ulkokasvatuksessa huolellisen tarkkailun ja hoidon merkitys eläinten hyvinvoinnille korostuu erityisesti poikimiskaudella. Säästöt rakennuskustan- nuksissa voivat lisätä työkustannuksia huo- mattavastikin. Kirjallisuus Anttila, P., Hänninen, L., Jokinen, T., Lång- backa, A. & Saloniemi, H. 1998. Hereford-ristey- tysemojen sorkkaterveyden ja käyttäytymisen seuranta erityyppisissä kylmissä pito-olosuhteissa. In: Kotieläintieteen päivät, Helsinki, 26.–27.5.1998. Maaseutukeskusten Liiton julkaisu 924. Helsinki: Maaseutukeskusten Liitto. p. 303-306. ISSN 0789-9661, ISBN 951-808-063-1. Bowden, D.M., Hironaka, R., Martin, P.J. & Young, B.A. 1979. Feeding beef cows and heifers. Publication 1670E. Ottawa, Canada: Minister of Supply and Services. Communications Branch, Ag- riculture Canada, 48 p. Lowman, B.G., Scott, N.A. & Somerville, S.H. 1976. Condition Scoring of Cattle. The east of Scot- land College of Agriculture. Animal Production, Ad- visory and Development Department. Bulletin No.6. 31 p. ISSN 0306-8668. Manninen, M. 1998a. Erityyppisten kylmien tuotan- totilojen soveltuvuus charolais-ayrshire-emoille. In: Kotieläintieteen päivät, Helsinki, 26.–27.5.1998. Maaseutukeskusten Liiton julkaisu 924. Helsinki: Maaseutukeskusten Liitto. p. 281–287. ISSN 0789-9661, ISBN 951-808-063-1. – 1998b. Erityyppisten kylmien tuotantotilojen vai- kutus hereford-risteytysemojen tuotantoon. In: Koti- eläintieteen päivät, Helsinki, 26.–27.5.1998. Maaseutukeskusten Liiton julkaisu 924. Helsinki: Maaseutukeskusten Liitto. p.273–280. ISSN 0789-9661, ISBN 951-808-063-1. Niskanen, M., Manninen, M. & Pelkonen, S. 1998. Utareterveys vastapoikineilla emolehmillä. In: Koti- eläintieteen päivät, Helsinki, 26.–27.5.1998. Maa- seutukeskusten Liiton julkaisu 924. Helsinki: Maa- seutukeskusten Liitto. p.289-292. ISSN 0789-9661, ISBN 951-808-063-1. Yli-Halla, M., Seppänen, A. & Uusi-Kämppä, J. 1998. karjan ruokintapaikoilta tuleva fosforikuormi- tus. In: Kotieläintieteen päivät, Helsinki, 26. –27.5.1998. Maaseutukeskusten Liiton julkaisu 924. Helsinki: Maaseutukeskusten Liitto. p.311–313. ISSN 0789-9661, ISBN 951-808-063-1. 32 Nurmirehun ruokinnalliseen arvoon vaikuttavat tekijät Pekka Huhtanen Maatalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen Rehujen hintasuhteet muuttuivat EU:hun liittymisen jälkeen siten, että väkirehun hinta suhteessa nurmirehun hintaan alen- tui. Ajan mittaan tämä johtaa väkirehun käytön lisääntymiseen nurmirehun kustan- nuksella. Keinotekoisiin hintasuhteisiin pe- rustuvat ruokinnan muutokset ovat kuiten- kin arveluttavia, sillä pitkällä aikavälillä tuotannon tulee perustua tuotanto-olosuh- teiden perusteella määräytyviin todellisiin hintasuhteisiin. Pahin uhkakuva on se, että vuosikymmenten aikana kehitetty osaami- nen nurmirehun tuotannossa, säilönnässä ja runsaaseen säilörehun käyttöön perustuvan ruokinnan toteuttamisessa menetetään hy- vin nopeasti siirryttäessä runsaaseen väkire- hun käyttöön. Tulevaisuudessa voimme kuitenkin taas olla tilanteessa, jossa rehujen todellisiin tuotantokustannuksiin perustu- vat hintasuhteet vallitsevat. Tämän vuoksi tutkimuksessa on haluttu edelleen painot- taa nurmirehuun perustuvan ruokintamal- lin kehittämistä. Samalla on kuitenkin sel- vitetty runsaamman väkirehuruokinnan biologisia vasteita. Eläinten terveyteen, ym- päristöön ja tuotannon etiikkaan liittyvät kysymykset puoltavat nykyisen ruokinta- mallin kehittämistä. Nurmirehun ravintoarvo riippuu mo- nista tekijöistä. Tärkein näistä on nurmire- hun kehitysaste korjuuhetkellä. Se vaikut- taa rehun sulavuuteen, josta puolestaan re- hun syöntipotentiaali pääasiassa riippuu. Korjattaessa nurmirehu säilörehuksi siilossa tapahtuvat käymisprosessit vaikuttavat sii- hen, miten suuri osuus nurmirehun tuotan- topotentiaalista voidaan saavuttaa. Käy- mistyyppi ja -aste vaikuttavat rehun syön- tiin, ruoansulatuskanavasta imeytyvien ra- vintoaineiden keskinäisiin suhteisiin ja mai- don koostumukseen. Nurmirehun ravinto- arvo riippuu myös täydennysruokinnasta. Säilörehun ravintoainesisällön puutteita voidaan korjata oikean tyyppisellä täyden- nyksellä, mutta toisaalta nurmirehun hy- västä tuotantopotentiaalista osa voidaan menettää määrältään ja/tai koostumuksel- taan väärällä täydennysruokinnalla. Sulavuus Nurmirehun sulavuus riippuu pääasiassa kasvin kehitysasteesta. Kasvukauden ede- tessä solunseinäaineiden (kuitu) pitoisuus li- sääntyy ja samalla kuidun sulavuus huono- nee. Nuorella kehitysasteella nurmirehun orgaanisen aineen sulavuus voi olla jopa yli 80 % eli sama kuin väkirehujen. Suomessa sulavuuden huononeminen on alkukesällä pitkän päivän vuoksi erittäin nopeaa ollen keskimäärin 0,5 %-yksikköä päivässä. Pa- himmillaan sulavuus voi laskea jopa 1,0 %-yksikköä päivässä. Korjuuajankohdan optimoinnissa tulee sulavuuden lisäksi tulee ottaa huomioon sadon määrä, joka lisääntyy alkukesällä erittäin nopeasti. Pelkästään su- lavuuden maksimointiin ei kannata sadon kustannuksella pyrkiä, sillä maitotuotoksen 33 lisäys on varsin pieni säilörehun D-arvon ylittäessä 70–72. Alle 68–70 D-arvoa ei kuitenkaan kannata päästää, sillä D-arvon huononeminen yhdellä yksiköllä vähentää maitotuotosta noin 0,5 kg/päivä. Säilöre- hun huonon sulavuuden vaikutuksia voi- daan osittain kompensoida lisäämällä väki- rehun määrää, mutta yhden D-arvoyksikön lasku vaatii suomalaisten tutkimusten mu- kaan jopa 1 kg/päivä enemmän väkirehua. Säilörehun parempi sulavuus lisää ener- gian saantia myös epäsuorasti lisääntyneen syönnin tuloksena. Sulavuuden parantumi- nen yhdellä %-yksiköllä lisää säilörehun syöntiä lypsylehmillä keskimäärin 0,5 kg kuiva-ainetta/päivä, mikä yhdessä parem- man energia-arvon kanssa vastaa noin 0,30 RY (rehuyksikköä). Nurmirehun sulavuu- den parantumisen kautta saatava lasken- nallinen energian saannin lisäys toteutuu myös käytännössä. Tämä lisäenergia myös suuntautuu varsin tehokkaasti maidontuo- tantoon. Tästä syystä säilörehun parem- masta sulavuudesta saatavalla lisäenergialla saatu rajatuotos laskennallista RY-saannin lisäystä kohti on jopa kaksinkertainen run- sailla väkirehutasoilla saatuihin rajatuotok- siin verrattuna. Valkuaisarvoon (OIV-pitoi- suus) nurmen kehitysaste vaikuttaa selvästi vähemmän kuin sulavan raakavalkuaisen (SRV) pitoisuuteen eli SRV yliarvostaa ai- kaisin korjatun säilörehun valkuaisarvoa. Valkuaistäydennyksen kannalta säilörehun valkuaispitoisuudella ei juuri ole merkitys- tä, sillä valkuaisrehut lisäävät tuotosta säi- lörehun valkuaispitoisuudesta riippumatta. Sadon määrän ja laadun nopeiden muu- tosten vuoksi sulavuuden tarkka ennusta- minen korjuuhetkellä on erittäin tärkeää. Oikea korjuuajankohta on pyritty ennusta- maan nurmen raakavalkuais- ja raakakuitu- pitoisuuden perusteella. Menetelmä on kui- tenkin hyvin epätarkka, sillä samassa valku- aispitoisuudessa rehun sulavuuden vaihtelu voi olla jopa yli 10 %-yksikköä huolimatta siitä, että lannoitus on ollut sama eri vuosina tehdyissä tutkimuksissa. Uusimmat tutki- mustulokset antavat kuitenkin selviä viit- teitä siitä, että rehun sulavuus voidaan en- nustaa huomattavasti tarkemmin kerty- neen lämpötilasumman perusteella. Nurmirehun sulavuus on Suomessa pa- rempi kuin etelämpänä lämpimässä ilmas- tossa kasvaneen nurmen. Tämä johtuu pää- osin ilmastosta ja osittain pohjoiseen sopeu- tuneiden nurmikasvilajikkeiden paremmis- ta laatuominaisuuksista. Nurmirehun sula- vuuden tarkka määrittäminen on ruokin- nan suunnittelun kannalta erittäin tärkeää. Suomessa nykyisin käytettävä NIR-mene- telmä antaa keskimäärin varsin luotettavan kuvan säilörehun sulavuudesta. Ongelma- na on kuitenkin se, että analyysitulos saa- daan käyttöön usein vasta, kun rehu on joko osittain tai kokonaan syötetty. Tämän vuoksi tulevaisuudessa pitäisi pyrkiä säilö- rehun sulavuuden määrittämiseen raaka-ai- neesta. Tällöin pystyttäisiin ottamaan huo- mattavasti edustavammat näytteet kuin valmiista rehusta ja tulokset olisivat riittä- vän aikaisin käytössä ruokinnan suunnitte- lussa. Tulosten luotettavuus ei tästä kärsi, sillä säilönnän aikana rehun sulavuus ei muutu. Myöhemmin syksyllä voidaan mää- rittää rehun säilönnällinen laatu ja tarken- taa ruokintasuunnitelmaa tämän perusteel- la. Säilörehun käymisen vaikutus ravintoarvoon Rehun hiilihydraattien ja valkuaisen koos- tumus muuttuvat säilönnän aikana huo- mattavasti, mikä vaikuttaa rehun ravinto- arvoon ja ruokinnalliseen arvoon. Ruohon sokereista muodostuu maitohappoa sekä jonkin verran etikkahappoa ja etanolia. El- lei rehu ole saavuttanut riittävää happa- muutta ja sokerit ovat käyneet loppuun, maitohappo käy edelleen etikkahapoksi ja pahimmassa tapauksessa voihapoksi. Sa- malla valkuaisen hajoaminen lisääntyy. Riittävän maitohapon muodostuminen on tarpeen rehun säilymisen kannalta, mutta toisaalta liian runsas käyminen vähentää re- hun ravintoarvoa. Ruohon valkuaisaineita hajoaa yksinkertaisemmiksi typellisiksi yh- 34 disteiksi osan hajotessa aina ammoniakiksi saakka. Rehun sulavuus ja energia-arvo ei- vät muutu käymisen seurauksena, ellei ky- seessä ole runsaisiin käymistappioihin joh- tanut virhekäyminen. Säilörehun todellinen valkuaisarvo huononee rehun käymisasteen lisääntyessä, sillä maitohaposta ja haihtu- vista rasvahapoista pötsin mikrobit eivät saa kasvuunsa energiaa kuten ruohon sokereis- ta. Sen vuoksi rehun valkuaispitoisuus, eikä välttämättä edes OIV-pitoisuus kerro re- hun todellista valkuaisarvoa. Vähän käy- neen rehun liukoinen typpi sisältää runsaas- ti peptidejä, joilla on pötsimikrobien kasvua tehostava vaikutus. Rehuvalkuaisen pötsi- hajoavuuteen rehun käymisasteen vaikutus on pieni eli rajoittuneesti käyneen rehun pa- rempi valkuaisarvo johtuu lähes yksistään runsaammasta pötsin mikrobisynteesistä. Säilörehun käymisaste vaikuttaa myös pötsissä muodostuvien haihtuvien rasva- happojen (VFA) keskinäisiin suhteisiin. Ra- joittuneesti käyneen rehun suuri sokeripi- toisuus lisää joko etikka- tai voihapon osuutta. Näistä erityisesti voihappo lisää maidon rasvapitoisuutta, mikä selittää mai- don rasvapitoisuuden lisääntymistä rajoi- tettaessa käymistä muurahaishappoon pe- rustuvilla säilöntäaineilla sekä yleensäkin korkeaa maidon rasvapitoisuutta Suomessa. Käymisessä muodostunut maitohappo puolestaan lisää propionihapon osuutta pötsin VFA:sta. Propionihappo on tärkein veren sokerin eli glukoosin esiaste ja se vä- hentää maidon rasvapitoisuutta. Lisäänty- nyt glukoosin saanti propionihaposta run- saasti maitohappoa sisältävää rehua saaneil- la lehmillä voi parantaa valkuaisen (amino- happojen) hyväksikäyttöä maidontuotan- toon. Sen vuoksi ero maitovalkuaisen tuo- tannossa rajoittuneesti käyneen ja runsaasti maitohappoa sisältävän rehun välillä on usein pienempi kuin mitä voi päätellä rehu- jen välisestä erosta aminohappojen virtauk- sessa ohutsuoleen. Säilörehun täydennys- ruokinnassa pitäisi tämän vuoksi ottaa huo- mioon rehun säilönnällinen laatu. Runsaasti sokeria sisältävän rehun valkuaisarvo on hyvä, mutta glukoosin puute voi estää sen tehokkaan hyväksikäytön maitovalkuaisen tuotantoon. Väkirehun koostumus tulisi tällöin suunnitella siten, että se lisäisi pro- pionihapon tuotantoa pötsissä. Toisaalta hyvälaatuinen runsaasti maitohappoa sisäl- tävä rehu tuottaa enemmän glukoosia, mutta aminohappojen (valkuaisen) puute voi muodostua tuotantoa rajoittavaksi teki- jäksi. Tällöin valkuaistäydennykseen tulee kiinnittää enemmän huomiota. Lisävalku- ainen onkin lisännyt valkuaistuotosta hie- man enemmän säilörehun sisältäessä run- saasti maitohappoa verrattuna vähän mai- tohappoa ja runsaasti sokeria sisältävään re- huun. Säilörehun täydennysruokinnan op- timointi edellyttää käymislaadun nykyistä tarkempaa huomioon ottamista. Vaikka käyminen ei vaikuta rehun laskennalliseen ry- tai OIV-arvoon, ruoansulatuskanavasta imeytyneiden ravintoaineiden keskinäiset suhteet ovat rajoittuneesti ja runsaasti mai- tohappoa sisältää rehua saaneilla lehmillä hyvinkin erilaiset. Säilörehun käymislaatu vaikuttaa rehun ruokinnalliseen arvoon myös syöntimäärien kautta. Runsaasti käymishappoja ja ammo- niakkia sisältävän säilörehun kuiva-aineen syönti on monissa tutkimuksissa ollut jopa 2 kg/päivä pienempi kuin rajoittuneesti käyneen rehun syönti. Käymistuotteista erityisesti ammoniakki ja haihtuvat rasva- hapot vähentävät säilörehun syöntiä. Sama- ten lehmät syövät runsaasti maitohappoa si- sältävää säilörehua usein vähemmän kuin rajoittuneesti käynyttä rehua. Maitohapon suora vaikutus syöntiin on kuitenkin toden- näköisesti hyvin pieni, sillä runsaaseen mai- tohappokäymiseen liittyy usein lisääntynyt etikkahapon tuotanto ja valkuaisen hajoa- minen. Säilörehun käymisen rajoittaminen nostaa maidon valkuaispitoisuutta, mikä johtuu paremmasta valkuaisarvosta ja run- saammasta syönnistä. Runsaasti käyneen rehun vähentynyt syönti johtuu osittain re- hun huonommasta maittavuudesta, mutta syönti voi vähentyä myös sen vuoksi, että lehmät lopettavat syönnin pienemmässä pötsin täyteisyydessä. Käyttäytymistutki- muksissa on todettu, että yhdellä aterialla syödyn rehun määrä vähenee säilörehun käymislaadun huonontuessa, mutta syönti- 35 kertojen määrä lisääntyy. Pienempi amino- happojen ja energian suhde imeytyneissä ra- vintoaineissa selittää osaltaan runsaasti käy- neen rehun vähentynyttä syöntiä. Tätä tu- kee valkuaisrehujen säilörehun syöntiä li- säävä vaikutus, joka on todettu myös annet- taessa lisävalkuainen pötsin ohi. Esikuiva- tun rehun suuri maitohappopitoisuus ei ole juuri vähentänyt syöntiä verrattuna run- saasti sokeria sisältävään rehuun silloin, kun etikkahappo- ja ammoniakkipitoisuus oli- vat samalla tasolla kuin enemmän sokereita ja vähemmän maitohappoa sisältävässä re- hussa. Täydennysruokinnan optimointi Perusrehujen laatu vaikuttaa täydennys- ruokinnan määrään. Nurmirehun huonoa laatua (sulavuus, käymislaatu) voidaan osit- tain korvata runsaammalla väkirehun mää- rällä. Väkirehulla saadut maitotuotoksen li- säykset ovat yleensä hieman kasvaneet nur- mirehun sulavuuden huonontuessa. Käy- tännössä tätä voidaan hyödyntää siten, että tarvittava nurmirehu voidaan korjata pie- nemmältä alalta. Tarvittava nurmiala pie- nenee suuremman sadon vuoksi ja pienem- män nurmirehun tarpeen vuoksi. Mikäli tuotostaso halutaan ylläpitää nurmirehun laadun huononemisesta huolimatta, väkire- hua tarvitaan enemmän, jolloin nurmialan tarve edelleen vähenee. Säilörehun käymis- laadun parantuminen voidaan hyödyntää joko lisääntyneenä tuotoksena tai vaihtoeh- toisesti vähentyneenä väkirehun tarpeena. Parempi käymislaatu lisää syöntiä ja sen tu- loksena tuotosta, joskin suurin suhteellinen lisäys saadaan rasvatuotoksessa ja pienin maitotuotoksessa. Taloudellisten laskelmien perustaminen tarvenormeihin ja rehun ry-arvoihin johtaa virheellisiin johtopäätöksiin väkirehun vai- kutuksista. Lisättäessä väkirehun määrää 1 kg:lla KA/päivä energian saanti ei lisäänny väkirehun RY-arvon verran, vaan huomat- tavasti vähemmän. Tämä johtuu siitä, että väkirehu vähentää säilörehun kuiva-aineen syöntiä 0,5–0,6 kg/kg väkirehun KA. Re- hun sulatuksen negatiivisten yhdysvaiku- tusten vuoksi energian saanti lisääntyy vain 60–70 % laskennallisesta lisäyksestä. Mo- nessa tutkimuksessa on todettu, että re- huannoksen sulavuus, eikä siten myöskään energiapitoisuus muutu väkirehun määrää lisättäessä. Maitotuotos lisääntyy ainoas- taan runsaamman syönnin - ei rehuannok- sen suuremman energiapitoisuuden tulok- sena. Väkirehun lisäenergiasta vain osa suuntautuu maidontuotantoon osan men- nessä kudosvarastojen kasvattamiseen. Re- hun sulatuksen huonontuminen ja energian suuntautuminen kudoksiin johtavat siihen, että väkirehun määrän ollessa yli 10 kg/päi- vä tasoilla lisäenergialla saadaan vain noin 40 % odotetusta tuotosvasteesta. Käytän- nössä tämä tarkoittaa rehun hyväksikäytön selvää huonontumista, vaikka teoriassa sen tulisi parantua tuotoksen lisääntyessä. Ruo- kinnan suunnittelussa tämä voitaisiin ottaa huomioon siten, että väkirehun määrän ol- lessa alle 6 kg KA/päivä energiatarve on 0,44 RY/kg EKM, josta se lisääntyy 0,01 RY/kg EKM väkirehun määrän lisääntyessä 2 kg KA/päivä. Siten esim. väkirehun mää- rän ollessa 12 kg KA/päivä energiatarve oli- si 0,47 RY/kg EKM. Nurmirehun hyväksikäytön kannalta tasaväkirehuruokinta on edullisempi vaih- toehto kuin tuotoksen mukainen ruokinta, jonka toteuttaminen käytännössä on lähes mahdotonta. Energiatasetta ei voida saada lypsykauden alussa tasapainoon, vaan leh- mä käyttää aina kudostensa varastoja mai- dontuotannon ylläpitämiseksi. Tämä on evoluution aikana kehittynyt ominaisuus, joka on tyypillistä lähes kaikille nisäkkäille. Lehmät eivät syö enempää, koska ne mie- luummin käyttävät kudostensa varastoja kuin syövät runsaammin välttääkseen ne- gatiivisen energiataseen. Lypsykauden alus- sa muodostunut vajaus on täydennettävä myöhemmässä vaiheessa, mikä edellyttää laskennallista yliruokintaa lypsykauden loppupuolella. Nurmirehun tehokkaan hyväksikäytön 36 kannalta riittävä aminohappojen (OIV) saanti on välttämätöntä. Uusi rehuvalkuai- sen arviointijärjestelmä antaa aikaisempaa paremmat mahdollisuudet taloudellisen valkuaisruokinnan toteuttamiselle, mutta hyödyntämällä ruokinnan suunnittelussa viimeisimpiä tutkimustuloksia voidaan päästä parempaan tulokseen kuin ruokinta- suunnitelman orjallisella noudattamisella. Vielä 15 kg:n tuotostasolla olevilla lehmillä lisävalkuaisella (rypsirouhe) on saatu jopa 2 kg:n maito- ja 100 g:n valkuaistuotoksen li- säyksiä päivässä. Uusi ruokintasuositus, jos- sa OIV-tarve EKM-kiloa kohti riippuu maitotuotoksesta korjaa jonkin verran ti- lannetta. Täysrehua käyttävien tilojen suu- rempi maitotuotos verrattuna viljaa ja tii- vistettä käyttäviin tiloihin johtuu suurelta osin väkirehun suuremmasta valkuaispitoi- suudesta. Täysrehuissa lehmille ‘pakkosyö- tetään’ valkuaista, joka lisää tuotosta ver- rattuna ainakin aikaisempiin ruokintasuosi- tuksiin. Valkuaisrehujen tuotosta lisäävä vaikutus johtuu suurelta osin rehun syönnin lisääntymisestä, minkä vuoksi täyden hyö- dyn saavuttamiseksi säilörehua tulisi olla vapaasti saatavilla. Syönnin lisääntymisen arveltiin aikaisemmin johtuvan kuidun pöt- sisulavuuden lisääntymisestä, mutta viime- aikaiset tutkimukset osoittavat, että pa- rempi valkuaisen ja energian suhde lisää tuotosta, mikä puolestaan johtaa syönnin li- sääntymiseen. Paineet maatalouden ympä- ristökuormituksen vähentämiseksi lisään- tyvät koko ajan, joten valkuaistutkimuk- sessa on tuotannon tehostamisen lisäksi kiinnitettävä huomiota typpipäästöjen vä- hentämiseen. Tutkimuksemme osoittavat, että myös märehtijäin valkuaisruokinnassa aminohappojen ‘täsmäruokinnalla’ voidaan tehostaa valkuaisen hyväksikäyttöä. Säilö- rehuun ja viljaan perustuvalla ruokinnalla 6 g:n histidiinilisäyksellä on saatu vastaavia valkuaistuotoksen lisäyksiä kuin 1 kg:lla rypsirouhetta. Histidiinin teollisen tuotan- non aloittaminen ja aminohapon suojaami- nen pötsihajotukselta vaatii kuitenkin vielä aikaa ennen kuin tutkimuksen tulokset ovat tiloilla hyödynnettävissä. Yhteenveto Nurmirehun tuotantopotentiaali määräy- tyy suureksi osaksi korjuuhetkellä, sillä ke- hitysasteesta riippuva sulavuus on tärkein laatuominaisuus. Sulavuus vaikuttaa ener- gian saantiin sekä suoraan että epäsuorasti lisääntyneen syönnin tuloksena. Säilönnän onnistumisesta riippuu, miten suuri osuus tästä potentiaalista on hyödynnettävissä ruokinnassa. Rajoittuneesti käynyttä säilö- rehua lehmät syövät saman verran kuin vas- taavaa kuivattua rehua. Sen sijaan runsas käyminen etenkin, jos siihen liittyy valkuai- sen runsas hajoaminen vähentää syöntiä. Käymisen rajoittaminen hapoilla lisää ami- nohappojen imeytymistä ohutsuolesta run- saasti käyneeseen rehuun verrattuna. Toi- saalta säilörehun maitohappo käy pötsissä propionihapoksi, joka on tärkein veren so- kerin esiaste. Siten kumpikaan säilörehu- tyyppi ei tuota täysin optimaalista ravinto- aineiden suhdetta, vaan ravintoaineiden saannin tasapainottamiseen tulee pyrkiä täydennysruokinnan avulla. Täydennys- ruokinnan määrää optimoitaessa lineaari- siin riippuvuussuhteisiin perustuvat laskel- mat johtavat virheellisiin johtopäätöksiin, sillä väkirehun määrää lisättäessä maitotuo- tos noudattaa vähenevän lisätuotoksen la- kia. Runsaasti nurmirehua sisältävällä ruo- kinnalla valkuaisrehujen käyttö tehostaa selvästi tuotantoa. Viimeaikaiset tutkimuk- set osoittavat, että valkuaisrehuja kannat- taa käyttää alemmilla tuotostasoilla kuin mitä aikaisemmat ruokinnan suunnitte- luohjelmat suosittelevat. 37 Maaseutuneuvonta tutkimustiedon välittäjänä Viljo Pakarinen Pohjois-Savon maaseutukeskus, PL 1096, 70111 Kuopio Tutkimuksen, koulutuksen ja neuvonnan yhteyttä ja yhteistyötä on viime vuosina pai- notettu voimakkaasti. Neuvonnan kannal- ta nähtynä laajentaisin tutkimuksen, kou- lutuksen ja neuvonnan yhteistyötä entises- tään seuraavasti. Jotta neuvonta saa tutki- mukselta saamansa uuden tiedon ”kylvet- tyä mahdollisimman nopeasti otolliseen maaperään”, on sen kuultava kuntien, seu- tukuntien ja maakunnan kehittäjätahoja ja toimittava myös niiden kanssa mahdolli- simman kiinteässä yhteistyössä. Mielestäni tämän yhteistyön toimivuuteen on kiinni- tettävä jopa enemmän huomiota kuin yh- teistyöhön koulutuksen ja tutkimuksen kanssa. Kolme ensin mainittua tahoa ovat tunteneet toisensa jo yhteisen koulutus taustankin vuoksi. Yhteistyölle näiden vä- lillä en näe mitään henkisiä esteitä. Käytän- nön esteitä kylläkin on, mutta ne eivät ole ylittämättömiä. Muiden kehittäjätahojen tuki maataloudelle Maatalous tarvitsee nyt kipeästi kaiken sen tuen, minkä ympäröivä yhteiskunta suinkin voi tarjota. Neuvonnan on kyettävä ole- maan se välittäjä, joka kuuntelee kuntien ja kuntayhtymien sekä maakunnan elinkeino- jen kehittämisohjelmien laatijoita. Näissä ohjelmissa on entistä enemmän maatalou- den kehittämiseen tähtääviä asioita. Poh- jois-Savossa muun muassa kunnat ovat sel- västi huomanneet sen tosiasian, että jos maatalouden annetaan kuihtua, kuihtuu helposti koko kunnan talous. Kuihtumista vastaan kunnissa halutaan taistella kaikkien mahdollisten tahojen tuella. Tähän on kyet- tävä vastaamaan sekä neuvonnan että myös koulutuksen ja tutkimuksen. Koulutus ja varsinkaan tutkimus eivät mielestäni voi irrottautua omasta varsinai- sesta tehtävästään niin helposti tiedon välit- täjän rooliin kuin