141 Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja 2/2009 Veikko Koski, Jyrki Raulo, Matti Sulkinoja ja Terho Valanne Pieni koe Utsjoella tuotti arvokkaita tuloksia rauduskoivun ilmastoonsopeutumisesta Jyrki Raulo perusti 1960-luvulla suuren määrän erilaisia koeviljelyksiä eli kenttäkokeita raudus- koivun jalostusta ja viljelyä selvittäviä tutkimuksia varten. Valtaosa kokeista perustettiin Etelä- ja Kes- ki-Suomeen, mutta yksi pieni koe perustettiin myös Utsjoelle, Turun Yliopiston Lapin tutkimuslaitoksen Kevon tutkimusasemalle. Tässä kokeessa seurattiin rauduskoivun maantieteellisten alkuperien menesty- mistä nykyisen levinneisyysalueen pohjoispuolella. Koejäsenet olivat Etelä-Suomesta, Keski-Suomes- ta ja rauduskoivun pohjoiselta metsärajalta Kittiläs- tä (Sätkenä). Aineistona oli taimia kahdeksan plus- puun vapaapölytysjälkeläistöistä ja kahdesta metsik- köaineistosta. Kokeessa kutakin koejäsentä edusti 24 tainta, lukuun ottamatta yhtä poikkeusta (E 1971, Suonenjoki), josta oli 23 tainta. Koe istutettiin Ke- volle kesäkuussa 1964, jolloin taimet olivat kaksi- vuotiaita. Kokeen rakenne perustuu yhden puun ruu- tuihin ja kahteen lohkoon siten, että kummassakin lohkossa oli kaikista koejäsenistä 12 toistoa. Istu- tusväli oli 1 x 1 m. Koetaimien kokonaismäärä oli 239 kpl, ja kokeen pinta-ala noin 4 aaria. Koe suo- jattiin porojen ja jänisten tuhoilta aitaamalla. Yksi- tyiskohtaiset tiedot kokeesta ovat Raulon julkaisussa Development of Betula pendula Roth progenies in northern Lapland vuodelta 1976. Samassa julkaisussa kerrotaan myös kokeen tulok- sista. Koe mitattiin kasvukauden päätyttyä vuosina 1966, 1968, 1969, 1973 ja 1975. Kun taimien määrät olivat varsin pieniä ja useimmilla koejäsenillä kuol- leisuus hyvin suuri jo 12 kasvukauden jälkeen, Raulo yhdisti tulosten käsittelyssä neljä eteläisintä (60°03´– 61°18´N) ja viisi keskisuomalaista (62°07´–62°39´N) alkuperää. Kittilän metsikköalkuperä edusti pohjois- ta. Odotusten mukaisesti pohjoisin alkuperä oli me- nestynyt parhaiten. Keskisuomalaisissa ja eteläsuo- malaisissa alkuperissä elävyys oli pienempi ja vielä elossa olevat taimet olivat pensastuneet (taulukko 1). Syksyn 1975 tuloksissa merkillepantavaa oli se, että Kevolla Etelä-Suomen ja Keski-Suomen alkuperien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero, vaikka maan eteläosassa olevissa rinnakkaiskokeissa tällaisia eroja ei ollut. Tämä tulos vaikutti rauduskoivun siemensiir- to-ohjeisiin siten, että pitkiä etelä-pohjois-suuntaisia siirtoja ei voitu tehdä. Ensimmäisten julkaistujen mittausten jälkeen koe on mitattu kolme kertaa, eli vuosina 1979, 1980 ja 1985 (taulukko 1). Luvuista nähdään, että vuonna 1985 eli 22 kasvukauden jälkeen kokeen perustami- sesta eteläsuomalaista alkuperää olevia koivuja on elossa vain muutama ja keskisuomalaisistakin alku- peristä elossa oli enää noin kolmannes. Kittilän alku- perällä sen sijaan elävyys oli korkeampi vuosina 1979 ja 1980 kuin vuoden 1975 inventoinnissa! Selitykse- nä tähän ihmeelliseltä vaikuttavaan tulokseen lienee kuolleiksi määriteltyjen taimien vesominen. Elävien puiden keskipituuksissa erot olivat samansuuntaiset; Kittilän alkuperällä keskipituus oli moninkertainen etelä- ja keskisuomalaisiin alkuperiin verrattuna. Ete- lä- ja keskisuomalaisten alkuperien keskipituuden ale- neminen vuoden 1975 jälkeen johtuu latvanmenetyk- sistä sekä pisimpien puiden kuolemisesta. Myös Ete- 142 Metsätieteen aikakauskirja 2/2009 Tieteen tori lä- ja Keski-Suomen alkuperien ero niin elävyydessä kuin keskipituudessakin oli aikaisempaa selvempi. Samansuuntainen tulos ilmastoon sopeutumisen erottelukyvystä oikeaa kohdealuetta ankarammassa ilmastossa sijaitsevassa kenttäkokeessa on saatu myös Viherä-Aarnion ja Vellingin tutkimuksessa vuodelta 2008. Kun koepaikka oli selvästi alkuperäpaikkojen pohjoispuolella kylmemmässä ilmastossa (Viitasaari) erot elävyydessä olivat selvät, mutta eteläisemmällä koepaikalla (Tuusula) samojen koe-erien väliset erot eivät tulleet esiin. Pitkä siirto ankarampaan ilmastoon aiheuttaa siis niin kovan valintapaineen, että pienet- kin erot sopeutumiskyvyssä tulevat esiin. Syksyn 1985 jälkeen koetta ei ole mitattu. Sii- hen mennessä saadut tulokset olivat täysin selvät ja vakuuttavat. Paikan päällä saattoi havaita Kittilän puiden jatkavan kasvuaan yksirunkoisina, kun taas eteläisempien alkuperien pensastuneet puut kuolivat vuosien mittaan. Valokuvat vuosilta 1980 (kuva 1) ja 2008 (kuva 2) kertovat tapahtuneesta kehityksestä. Kevon koivukokeesta on saatu arvokasta tietoa. Ensinnäkin, kokeen sijainti äärevissä Lapin olois- sa toi jo melko nuorella iällä esiin maan eteläosan rauduskoivualkuperien välisiä eroja ilmastoon so- peutumisessa, jotka eivät ilmenneet niiden omalla ilmastovyöhykkeellä. Ilman eteläisiä rinnakkaisko- keita tämä havainto olisi kuitenkin voinut jäädä irral- liseksi yksittäistapaukseksi. Toiseksi, Kittilän alku- perän hyvä menestyminen Kevolla osoittaa pohjoi- simpien rauduskoivujen suurta mukautumiskykyä. Siirto Kittilästä Kevolle on noin 2 leveysastetta eli yli 200 km pohjoiseen, joka Etelä-Suomessakin on rauduksen sallittujen siemensiirtojen yläraja. Lapis- sa näin pitkä siirto merkitsee suurta muutosta sekä lämpö- että valoilmastossa. Näyttää siis mahdolli- selta käyttää pohjoisimmista rauduskoivikoista ke- rättyä viljelymateriaalia ainakin maisemanhoitoon aina Utsjokea myöten pienilmastoltaan suotuisilla kasvupaikoilla. Edellytyksenä on tietenkin istutus- ten suojaaminen hirviltä ja poroilta. Kirjallisuutta Raulo, J. 1976. Development of Betula pendula Roth progenies in northern Lapland. Seloste: Rauduskoi- vujälkeläistöjen kehitys Pohjois-Lapissa. Metsäntut- kimuslaitoksen julkaisuja 88(4). 19 s. Viherä-Aarnio, A. ja Velling, P. 2008. Seed transfers of silver birch (Betula pendula) from the Baltic to Fin- land – Effect on growth and stem quality. Silva Fennica 42(5): 735–751. n Prof. emer. Veikko Koski; Dos. Jyrki Raulo (k. 29.1.2009); FM Matti Sulkinoja, Turun yliopisto, Lapin tutkimuslaitok- sen Kevon tutkimusaseman asemanhoitaja (eläkkeellä) Dos. Terho Valanne, Turun yliopisto (eläkkeellä). Sähköposti vekoski@saunalahti.fi Turun Yliopiston kasvitieteen laitoksen yhteistyö Metsän- tutkimuslaitoksen metsänhoidon ja metsänjalostuksen tut- kimusosastojen kanssa johti 1960-luvun alkupuolelta lähtien merkittäviin tuloksiin, sekä loi pitkäaikaisia kontakteja ja ys- tävyyssuhteita mukana olleille. Taustavoimina olivat Turussa professorit Paavo Kallio ja Antero Vaarama ja Metsäntutki- muslaitoksessa professori Risto Sarvas. Me saimme edellä mainituilta professoreilta ohjausta ja tukea tieteentekoon ja Taulukko 1. Kevolle perustetun koivukokeen kolmen eri alkuperän istutettujen taimien lukumäärä pe- rustamisvuonna 1964 ja taimien elävyys ja keskipituus neljänä mittausaikana vuosina 1975–1985. Taimien alkupituudesta ei ole mainintaa, mutta ne olivat 2-vuotiaita, jotka normaalisti ovat noin 50 cm pitkiä. Etelä-Suomi Keski-Suomi Kittilä Mittausaika Istutettu Elävyys Keskipituus Istutettu Elävyys Keskipituus Istutettu Elävyys Keskipituus kpl % cm kpl % cm kpl % cm Kesäkuu 1964 96 119 24 Syksy 1975 12 92 55 132 88 275 11.9.1979 8 80 47 122 92 319 17.9.1980 8 80 47 123 92 339 20.9.1985 3 110 34 160 88 420 Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja 2/2009 143 Kuva 1. Kevon koivukoe 20.9.1980. Yksirunkoiset keltaiset Kittilän koivut erottuvat etualan vielä vihreälehtisistä etelän koivuista ja taustalla kasvavista luonnonvaraisista tunturikoivuista. Valokuva: Matti Sulkinoja. Kuva 2. Kittilän koivut Kevon kokeessa 19.9.2008. Puut ovat edelleen suorarunkoisia ja elinvoimaisia. Eteläisemmät alkuperät ovat kokonaan tuhoutuneet. Parkkipaikan autot ovat mittakaavana puiden pituudelle. Kuvauspaikka on vastakkaisella puolella kuvaan 1 nähden. Valokuva: Matti Sulkinoja. 144 Metsätieteen aikakauskirja 2/2009 Tieteen tori yhteistyöhön. Kevon subarktinen tutkimusasema oli tietysti turkulaisille merkittävä työpiste, mutta myös Metsäntutki- muslaitoksen tutkijat (Koski ja Raulo) saivat Kevolta oleellisia tuloksia omiin väitöskirjoihinsa. Asemanhoitaja Matti Sulkino- ja oli aina avulias opastaja ja toimija Kevon operaatioissa Yhteistyö jatkui läpi vuosikymmenien. Jyrki Raulon terveys heikkeni vakavasti syksyllä 2008. Kun Jyrki sairaalassa näki Matti Sulkinojan ottamat valokuvat Ke- von koivukokeesta vuosilta 1980 ja 2008, hän halusi vielä tehtäväksi siitä julkaisun. Jyrki ehti nähdä ja hyväksyä tämän kirjoituksen luonnoksen, mutta hänen aikansa kului loppuun ennen kuin varsinainen teksti saatiin kokoon. Me haluamme kuitenkin toteuttaa ystävämme Jyrkin toimeksiannon ja saattaa tämän julkaistavaksi eräänlaisena muistokirjoituksena Jyrki Raulosta (30.3.1934 – 29.1.2009) ja hänen mittavista aikaansaannoksistaan koivun tutkimisessa. Veikko Koski, Matti Sulkinoja, Terho Valanne