METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN TIEDONANTOJA 123 Kansantaloudellisen metsäekonomian tutkimussuunta HAKKUUMAHDOLLISUUKSIEN HYVÄKSIKÄYTTÖ YKSITYISMETSÄLÖILLÄ (II) Satakunnan ja Pirkka-Hämeen piirimetsälautakuntien aluetta koskevia ennakkotietoja Veli-Pekka Järveläinen ja Heimo Karppinen Helsinki 1983 Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 123 Veli-Pekka Järveläinen ja Heimo Karppinen HAKKUUMAHDOLLISUUKSIEN HYVÄKSIKÄYTTÖ YKSITYISMETSÄLÖILLÄ (II) Satakunnan ja Pirkka-Hämeen piirimetsälautakuntien aluetta koskevia ennakkotietoja JÄRVELÄINEN, V-P. & KARPPINEN, H. 1983. Hakkuumahdolli suuksien hyväksikäyttö yksityismetsälöillä (II). Satakunnan ja Pirkka-Hämeen piirimetsälautakuntien aluetta koskevia en nakkotietoja. Summary: The use of allowable drain from private woodlots (II). Preliminary results concerning Sata kunta and Pirkka-Häme forestry board districts in western Finland . The main task of the investigation is to produce information concerning the use of allowable drain in private woodlots. The investigation also aims to review the roundwood market from the point of view of the timber seller and to describe the background conditions and promotion of private forestry. The investigation is a continuation of a project started at the Finnish Forest Research Institute in 1980. The investi gation is based on a sample of forest holdings the data of which was gathered by making inventories of the sample fo rest holdings and by interviewing their owners. Authors' address : University of Helsinki, Department of Social Economics of Forestry, Unioninkatu 40 B, SF-00170 Helsinki 17 Finland. ISSN 0358-4283 ODC 644.4: 923.4: 721.1 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN 3 11. Tutkimuksen tehtävä ja aineisto 3 12. Tulosten luotettavuus 6 2. TAUSTATIETOJA YKSITYISMETSÄTALOUDESTA 9 21. Omistaja- ja tilakohtaiset taustatiedot 9 Omistajakunnan rakenne 9, Tilan omistus 11, Tilan koko 12, Tilan käyttö 14, Tilalla asuminen ja tilan sijainti 16. 22. Metsätalouden edistämistoiminnan kohdistuminen 18 Suunnittelu ja yhteistoiminta 18, Ammattiapu, neuvonta ja koulutus 19. 3. RAAKAPUUKAUPPA METSÄNOMISTAJAN NÄKÖKULMASTA 21 Tietolähteet 21, Markkinakehitys 23, Häviö puukaupassa 24, Ostajan luotettavuus 25, Metsien käsittelytavat 26, Mieluisin myyntitapa 27, Myyntipäätökseen vaikuttavat tekijät 28, Hakkuumahdollisuuksien käyttö 30. 4. HAKKUUMAHDOLLISUUKSIEN HYVÄKSIKÄYTTÖ 32 41. Hakkuut 32 Myyntihakkuut 32, Kotitarvehakkuut 36. 42. Puusto ja suunnite 37 Keskitilavuus 37, Kehitysluokkajakauma 38, Suunnite 38. 43. Hakkuiden ja suunnitteen vertailu 40 KIRJALLISUUS 44 SUMMARY 45 LIITTEET Helsinki 1983. Valtion painatuskeskus ISSN 0358-4283 ISBN 951-40-0987-8 3 1. TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN 11. Tutkimuksen tehtävä ja aineisto Tutkimus kuuluu osana Metsäntutkimuslaitoksessa vuonna 1980 aloitettuun tutkimusprojektiin, jonka keskeisenä tehtävänä on tuottaa tietoa yksityismetsien tarjoamien hakkuumahdolli suuksien hyväksikäytöstä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastel laan puukauppatoimintaa puunmyyjän eli metsänomistajan näkö kulmasta, yksityismetsätalouden rakennepiirteitä sekä metsä talouden edistämistoiminnan kohdistumista eri tyyppisille tiloille. Tässä raportissa esitettävät tiedot ovat ennakkotuloksia, jotka koskevat vähintään viisi hehtaaria metsämaata käsit täviä yksityistiloja Satakunnan ja Pirkka-Hämeen piirimetsä lautakuntien alueella. Maan itäosissa sijaitsevan kolmen piirimetsälautakunnan aluetta koskevat vastaavat ennakkotu lokset on julkaistu aikaisemmin (JÄRVELÄINEN 1983). Aineisto kerättiin metsälöotosta käyttäen kesällä 1982 sekä metsänomistajia henkilökohtaisesti haastattelemalla että in ventoimalla otosmetsälöt. Haastatteluin kerättiin tiedot - tila- ja omistajakohtaisista taustatekijöistä, - metsätalouden edistämistoiminnan kohdistumisesta, - metsänomistajien puukauppaa ja raakapuumarkkinoita koskevista mielipiteistä sekä - raakapuun hakkuumääristä viiden vuoden aikajaksolta (hakkuuvuodet 1977/78 - 1981/82). Inventointien avulla kerättiin - otosmetsälöiden puustotiedot sekä tutkimusajankohtaa että viisi vuotta sitten vallinnutta tilannetta koskevina tilakohtaisia hakkuumahdollisuuksia kuvaavien suunnitteiden laskemiseksi (vuosina 1977 ja 1982 alkavien 10-vuotiskausien suunnitteet). Tutkimuksen otokseen kuului 324 vähintään viisi hehtaaria metsämaata käsittävää yksityistilaa. Haastattelutiedot saa tiin kaikkiaan 311: ta tilalta. Kato muodostui siten tutki 4 muksessa vähäiseksi, sillä ainoastaan 13 metsänomistajaa kieltäytyi tutkimuksesta tai ei ollut muutoin tavoitetta vissa. Puuston inventointi suoritettiin vain joka toisella yli 100 hehtaaria käsittävällä tilalla (kokonaisala) aineis tonkeräyksestä aiheutuvien kustannusten pienentämiseksi. Puustotiedot saatiin kaikkiaan 271:tä tilalta. Tutkimuksen otantamenetelmä esitetään tarkemmin toisessa julkaisussa (SALO 1983) . Tulokset esitetään prosenttijakaumina ja keskiarvotietoina. Koska poimintatodennäköisyydet vaihtelivat otoksessa tilan kokonaisalan mukaan, painotettiin havaintoja lukumääräo suuksia ja -keskiarvoja laskettaessa kokonaisalan kääntei sarvolla ja metsäalaosuuksia ja -keskiarvoja laskettaessa metsäalan ja kokonaisalan suhteella. Painokertoimet korjat tiin piir imetsälautakunnittaisia otantasuhteita vastaaviksi. Tuloksia laskettaessa luokittelevina taustatekijöinä käytet tiin piirimetsälautakuntaa ja metsänomistajan ammattia. Am matin tai pääasiallisen toimeentulolähteen perusteella met sänomistajat jaettiin kahteen ryhmään: maanviljelijät ja metsätilanomistajat. Havaintoyksiköiden jakautuminen tu losten laskennassa käytettyihin ryhmiin on esitetty taulu kossa 1. 5 Taulukko 1. Havaintoyksiköiden jakautuminen tulosten laskennassa käytettyihin ryhmiin. 1) Tieto omistajan ammatista puuttuu kuudelta haastatelluista tiloista ja neljältä inventoiduista tiloista. Sa = Satakunnan piirimetsälautakunta P-H = Pirkka-Hämeen piirimetsälautakunta Mv = maanviljelijä Mto = metsätilanomistaja P-H Mv Mto Kaikk Tiloja, joilta saatiin haastattelutiedot, kpl 143 168 220 85 311 Tiloja, joilta saatiin puustotiedot, kpl 125 146 185 82 271 Sa P-H lv Mto Mv Mto Kaikki Tiloja, joilta saatiin haastattelutiedot, kpl 105 36 115 49 305 Tiloja, joilta saatiin puustotiedot, kpl 88 35 97 47 267 6 12. Tulosten luotettavuus Tulosten luotettavuutta tarkastellaan vertaamalla tutki muksen otoksesta laskettuja tuloksia valtakunnan metsien in ventointitutkimuksen, puunkäyttötutkimuksen ja markkinahak kuutilaston tietoihin. Valtakunnan metsien inventointitutkimuksesta saadaan tiedot puuston keskitilavuudesta metsämaalla pi irimetsälautakunnit tain. Inventointitietoihin perustuvat myös KUUSELAN esit tämät piirimetsälautakunnittaiset hakkuusuunnitteet. Näitä tietoja verrataan seuraavassa tutkimuksen otoksesta lasket tuihin tietoihin. Vertailua vaikeuttaa se, että inventoin titutkimuksen tiedot koskevat keskitilavuuden osalta varsi naisten yksityismetsien lisäksi kuntien, seurakuntien ja eräiden yhteisöjen metsiä ja hakkuusuunnitteiden osalta kaikkien omistajaryhmien metsiä, mutta tämän tutkimuksen tiedot pelkästään varsinaisia yksityismetsiä: Havaitaan, että tämän tutkimuksen otoksesta lasketut puustoa ja hakkuumahdollisuuksia kuvaavat tiedot ovat melko yhdenmu kaisia valtakunnan metsien inventointitutkimuksesta saatujen tietojen kanssa. Tutkimustulosten kokonaisvirhe, samoin kuin sen osatekijät otanta- ja mittausvirhe, vaihtelevat usein tutkittavasta il miöstä tai ominaisuudesta riippuen. Erityisesti on mahdol lista, että eräisiin tässä tutkimuksessa haastattelun avulla kerättyihin tietoihin sisältyy huomattavaakin mittausvir Pirkka-Hämeen pml metsämaalla, i /ha Satakunnan pml Pirkka-Hämeen pml 120 4.2 4.9 4.0 4.5 4.3 4.6 7 hettä. Metsänomistajaa ja tilaa koskevia taustatekijöitä kuvaavat tiedot on todennäköisesti saatu - kuten yleensäkin haastattelututkimuksissa - varsin luotettavina. Sitä vas toin käyttäytymisfrekvenssejä ja mielipiteitä koskeviin mit taustuloksiin voi sisältyä merkittävää virhevaihtelua. Raakapuun hakkuumääriä koskevat tiedot kerättiin metsänomis tajien henkilökohtaisen haastattelun avulla. Vaikka tiedot pyrittiin aina tarpeen vaatiessa tarkistamaan puutavaran os tajalta tai muulta paikalliselta metsäammattimieheltä, si sältyy niihin pelkästään muistinvaraisia eriä, jotka saat tavat aiheuttaa virhettä tuloksiin. Mahdollisen virheen suuruuden arvioimiseksi seuraavassa verrataan tutkimuksen otoksesta laskettuja hakkuumäärätietoja vastaaviin puunkäyt tötutkimuksesta saatuihin tietoihin: ' Puunkäyttötutkimuksen mukaisesta yksityisluonteisten metsien hakkuukertymästä on vähennetty muiden kuin varsinaisten yksityismetsien (kunnat, seurakunnat jne.) pinta-alaosuutta vastaava osuus. atakunnan pml Puunkäyttö- Tämä tutkimus tutkimus 1977 1978 1979 1980 1981 1.54 1977/78 1.33 1.64 1978/79 1.22 2.04 1979/80 1.93 2.11 1980/81 1.47 1.94 1981/82 1.66 Keskimäärin 1,85 Keskimäärin 1.52 irkka-Hämeen pml 1977 1978 1979 1980 1981 2.08 1977/78 1.19 2.26 1978/79 2.72 2.69 1979/80 2.22 2.83 1980/81 2.66 2.56 1981/82 1.89 Keskimäärin 2.48 Keskimäärin 2.14 2.48 Keskimäärin 2.14 8 Puunkäyttötutkimuksessa poistuma-arviot on laskettu kalente rivuosittain mutta tässä tutkimuksessa hakkuuvuosittain. Lisäksi on huomattava, että tietyn vuoden puunkäytöstä las kettu hakkuukertymä voi vain poikkeustapauksessa olla sama kuin ao. vuoden todellinen hakkuukertymä (SALO 1971, s. 18) . Vertailu osoittaa kuitenkin, että tämän tutkimuksen perus teella lasketut Satakunnan ja Pirkka-Hämeen yksityismetsien hakkuumäärät ovat keskimäärin noin 15 % pienemmät kuin vas taavat puunkäyttötutkimuksesta saadut hakkuumäärät. On siten mahdollista, että tässä tutkimuksessa esitettävät hak kuumääriä koskevat tulokset ovat jossakin määrin aliarvi oita. Tutkimuksen otoksesta laskettuja hakkuumäärätietoja voitiin verrata tutkimusjakson viimeisen hakkuuvuoden (1981/82) osalta myös markkinahakkuutilaston antamiin tietoihin. 0- soittautui, että markkinahakkuutilaston ja tämän tutkimuksen myyntihakkuumääriä koskevat piir imetsälautakunnittaiset ar viot ovat hyvin lähellä toisiaan (AARNE 1982). Tulos viittaa siihen, että aliarviota esiintyy tässä tutkimuksessa lähinnä tutkimusjakson alkupuolen hakkuuvuosia koskevissa hakkuumäärätiedoissa. 9 2. TAUSTATIETOJA YKSITYISMETSÄTALOUDESTA 21. Omistaja- ja tilakohtaiset taustatiedot Omistajakunnan rakenne Tutkimusalueella on kaikkiaan 34000 yli viisi hehtaaria met sämaata käsittävää yksityismetsälöä, joiden metsäala on yh teensä 0.95 miljoona hehtaaria (SALO 1983). Maanviljelijät omistivat metsälöistä 64 prosenttia ja metsätilanomistajat 36 prosenttia. Metsämaan alasta maanviljelijöiden osuus oli 69 prosenttia ja metsätilanomistajien 31 prosenttia (tau lukko 2) . Taulukosta 2 havaitaan, että noin puolet metsätilanomista jista kuului työväestöön ja noin puolet toimihenkilöihin tai johtavassa asemassa oleviin eli akateemisiin viran- ja toi menhaltijoihin. Metsämaan alasta työväestöön kuuluvat omis tivat lukumääräosuuttaan vähemmän. Taulukko 2. Yksityismetsien omistusrakenne tutkimusalueella pi irimetsälautakunnittain. Omistajan ammatti Sa P-H Koko alue % metsänomistajista Sa P-H Koko alu % metsämaan alast. laanvi 1 jeli jä 64 64 64 71 66 69 letsätilanomistaja työväestöön kuuluva toimihenkilö johtavassa asemassa oleva 36 36 36 18 17 18 6 9 8 13 10 11 29 34 31 12 12 12 5 10 8 12 11 12 iteens 10 Vertailu vuoden 1975 metsänomistajatutkimuksen tietoihin viittaa siihen (ks. myös kuva 1), että yksityismetsien omistusrakenteen muutos ei ole ollut tutkimusalueella kovin nopeata: Kuva 1. Yksityismetsien omistusrakenne tutkimusalueella vuonna 1975 ja vuonna 1982. % tiloista % metsämaan alasta vuonna 1982 1975 vuonna 1982 1975 Maanviljelijä 64 67 69 75 Metsätilanomistaja - työväestöön kuuluva - toimihenkilö tai joht. asem. oleva 36 33 18 19 19 14 31 25 12 11 19 15 Yhteensä teensä 100 100 100 100 11 Metsämaan alasta ja yksityismetsälöiden lukumäärästä siirtyi 1970-luvun puolivälin jälkeen vuosittain vajaa prosenttiyk sikkö maanviljelijöiltä metsätilanomistajille. Metsätilano mistajien omistusosuuden muutos aiheutui miltei kokonaan toimihenkilöiden ja johtavassa asemassa olevien omistuksen lisääntymisestä. Ammatin ohella ikäjakauma valaisee metsänomistajakunnan ra kennetta: Tutkimusalueen metsänomistajien keski-ikä oli melko korkea eli 55 vuotta. Maanviljelijät olivat keskimäärin iäkkäämpiä kuin metsätilanomistajat. Lähes kolme neljäsosaa maanvilje lijöistä oli täyttänyt 50 vuotta ja yli 60-vuotiaita oli miltei puolet. Metsätilanomistajista oli vähintään 50-vuotiaita noin puolet ja yli 60-vuotiaita noin neljäsosa. Tilan omistus Pääosa eli 77 prosenttia tiloista oli metsänomistajan tai hänen ja perheenjäsentensä yhteisessä omistuksessa. Peri kuntia tai kuolinpesiä oli 18 prosenttia ja henkilöyhtymiä 5 prosenttia tiloista. Vajaa kaksi kolmasosaa eli 62 prosenttia tiloista oli saatu joko perintönä tai ostamalla vanhemmilta tai sukulaisilta. Vapailta markkinoilta oli hankittu 16 prosenttia ja asutus lakien avulla 4 prosenttia tiloista. Vapailta markkinoilta hankittujen tilojen osuus oli metsätilanomistajilla suurempi Mv Mto Kaikki Omistajan ikä % metsänomistajista alle 40 vuotta 40 - 49 vuotta 50 - 59 vuotta 60 - 69 vuotta vähint. 70 vuotta 16 12 15 11 36 20 28 26 27 17 21 L9 28 5 19 Yhteensä 100 100 100 Keski-ikä, vuotta 58 51 55 12 (24 %) kuin maanviljelijöillä (11 %). Sen sijaan osto van hemmilta tai sukulaisilta oli maanviljelijöiden keskuudessa jonkin verran yleisempi (45 %) tilan saantotapa kuin metsä tilanomistajilla (38 %). Seuraavasta asetelmasta käy ilmi tilan nykyisen omistajan hallinta-ajan pituus ammattiryhmittäin: Hallinta-aika oli maanviljelijöillä keskimäärin selvästi pi tempi kuin metsätilanomistajilla. Noin kolmasosa maanvilje lijöistä oli hallinnut tilaansa vähintään 30 vuotta kun met sätilanomista jista vain joka kymmenes oli hallinnut tilaansa näin kauan. Tilan koko Tilojen keskikoko tutkimusalueella näkyy seuraavasta asetel masta: Omistajan hallinta-aika Mv ' Mto Kaikk % tiloista alle 5 vuotta 5 - 9 vuotta 10 - 19 vuotta 20 - 29 vuotta vähint. 30 vuotta 11 14 23 17 35 20 l 9 t 33 27 I 10 14 12 27 21 26 "hteensä 100 100 100 :allinta-aika eskimäärin, vuotta 22 16 19 Sa P-H Mv Mto Kaikk ki Keskim. ha/tila letsämaan ala 23 28 27 22 25 'eltoala 7 6 9 3 7 kokonaisala 34 36 40 27 35 13 Tiloilla oli metsämaata keskimäärin 25 hehtaaria ja peltoa 7 hehtaaria. Tilan kokonaisala oli keskimäärin 35 hehtaaria. Metsää tutkimustilan lisäksi saman kunnan alueella omisti 6 prosenttia metsänomistajista ja tutkimuskunnan ulkopuolella lähes joka viides (18 %) metsänomistaja. Maanviljelijöiden metsälöiden keskikoko oli 27 hehtaaria ja metsätilanomistajien metsälöiden keskikoko 22 hehtaaria. Vuoden 1975 metsänomistajatutkimuksessa vastaavat luvut olivat lähes samat (27 ja 19 hehtaaria). Keskimääräinen peltoala oli maanviljelijöiden tiloilla 9 hehtaaria ja metsätilanomistajien tiloilla 3 hehtaaria. Runsas kolmasosa (38 %) metsätilanomistajien tiloista oli puhtaita metsälöitä, joihin ei kuulunut lainkaan peltoa. Kuva 2. Tilojen jakautuminen metsälökokoluokkiin ammattiryhmittäin. 14 Tilan käyttö Lähes joka toista tutkimusalueen tilaa käytettiin ensisijai sesti maatalouden harjoittamiseen, lähes joka kolmatta tilaa ensisijaisesti metsätalouden harjoittamiseen ja ainoastaan vähäistä osaa tiloista tasapuolisesti maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. Joka neljättä tilaa käytettiin ensisijai sesti pelkkään asumiseen, virkistykseen tai muihin maatila talouden ulkopuolisiin tarkoituksiin. Viimeksi mainitut tilat olivat kuitenkin metsälökooltaan selvästi keskimää räistä pienempiä (taulukko 3). Taulukko 3. Tilojen pääasiallinen käyttötarkoitus piirimetsälautakunnittain ja ammattiryhmittäin. 1) Muina käyttömuotoina mainittiin mm. tilan vuokraus, kalastus ja soranmyynti. Pääasiallinen käyttötarkoitus ääasiallmen :äyttötarkoitus Sa P-H Mv Mto Kaikk: % tiloista :ai :i - maatalous 47 37 64 6 42 - tasap. maa- ja metsätalous - metsätalous - virkistys - asuminen . - muu käyttö ' - ei osaa sanoa 3 26 5 11 9 0 8 6 5 5 32 18 46 29 11 2 17 8 11 11 13 11 0 1 12 5 10 2 1 Yhteensä 100 100 100 100 100 % metsämaan alasta - maatalous - tasap. maa- ja metsätalous - metsätalous - virkistys - asuminen - muu käyttö ' - ei osaa sanoa 52 8 27 3 6 4 0 35 60 9 43 16 14 7 12 37 19 59 32 6 1 12 5 6 6 7 6 0 0 5 2 10 1 0 Yhteensä 100 100 100 100 100 15 Lähes kaksi kolmasosaa maanviljelijöiden tiloista oli maata louden harjoittamiseen suuntautuneita. Sitä vastoin lähes puolta metsätilanomistajien tiloista käytettiin ensisijai sesti metsätalouden harjoittamiseen ja samoin lähes puolta virkistykseen, asumiseen tai muihin maatilatalouden ulkopuo lisiin tarkoituksiin. Joka kymmenes maanviljelijöidenkin omistuksessa oleva tila oli pelkkänä asuintilana. Vertailu vuoden 1975 metsänomistajatutkimuksen tietoihin osoittaa, että tilojen käyttötarkoitus on tutkimusalueella muuttunut viime vuosien aikana huomattavasti: Tulos saattaa osittain aiheutua siitä, että haastateltavat luokittelivat tilansa käyttötarkoituksen tässä tutkimuksessa eri tavalla ja erilaisin perustein kuin vuonna 1975 suorite tussa vastaavassa tutkimuksessa. Näyttää kuitenkin ilmei seltä, että tasapuolisesti maatalouden ja metsätalouden har joittamiseen suuntautuneiden tilojen osuus sekä lukumäärästä että metsämaan alasta on selvästi pienentynyt 1970-luvun jälkipuoliskolla. Sitä vastoin tuntuvaa lisäystä on tapah tunut ensisijaisesti maatalouden harjoittamiseen suuntautu neiden tilojen sekä virkistystarkoituksiin, asumiseen ja muihin maatilatalouden ulkopuolisiin tarkoituksiin käytet tyjen tilojen osuuksissa. % tiloista % metsämaan alastc Pääasiallinen käyttötarkoitus vuonna vuonna 1982 1975 1982 1975 - maatalous - tasap. maa- ja metsätalous - metsätalous - virkistys - muu käyttö - ei osaa sanoa 42 23 43 20 5 43 12 54 29 25 32 24 8 3 5 1 16 2 8 1 13 0 1 16 Tilalla asuminen ja tilan sijainti Vakinaisesti tilallaan asui yli puolet metsänomistajista. Noin joka kolmas metsänomistaja ei asunut lainkaan tilalla ja joka kymmenes metsänomistaja vain osan vuotta (taulukko 4). Taulukko 4. Tilalla asuminen piirimetsälautakunnittain ja ammattiryhmittäin. Kuva 3. Tilojen jakautuminen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan vuonna 1975 ja vuonna 1982. »mistäja isuu tilalla Sa P-H Mv Mto 1 Kaikki % metsänomistajista vakinaisesti osan vuodesta ei lainkaan 58 6 37 52 74 17 5 31 22 25 22 53 55 11 34 iteensä iteensä 100 100 100 100 100 100 17 Kolme neljästä maanviljelijästä asui tilalla vakinaisesti ja yksi viidestä tilan ulkopuolella. Metsätilanomistajista vain joka neljäs asui vakinaisesti tilalla. Tilalla vaki naisesti asuvien metsänomistajien osuus on tutkimusalueella selvästi pienentynyt 1970-luvun jälkipuoliskolla: Metsänomistajien asumista tilan sijaintikunnassa tai sen ul kopuolella kuvaa seuraava asetelma: Vajaa kolmasosa metsänomistajista asui vakinaisesti tilan sijaintikunnan ulkopuolella ja viidesosa tilan sijaintikun nassa mutta ei tilalla. Erityisen yleistä tilan sijainti kunnan ulkopuolella asuminen oli metsätilanomistajien kes kuudessa. Enemmistö heistä asui tilan sijaintikunnan ulko puolella ja viidesosa tilan sijaintikunnassa mutta ei ti lalla. Tutkimuksen mukaan joka toinen (51 %) metsätilano mistaja oli kaupunkilainen. 55 11 34 76 4 21 00 100 Mv Mto Kaikki % metsänomistajista Omistaja asuu tilalla 74 25 55 Omistaja asuu tilan sijaintikunnassa mutta ei tilalla 10 21 16 Omistaja asuu tilan si jaintikunnan ulkopuolella 16 54 29 Yhteensä 100 100 100 18 22. Metsätalouden edistämistoiminnan kohdistuminen Suunnittelu ja yhteistoiminta Joka kymmenennellä tilalla oli voimassa oleva metsätalous suunnitelma ja suunnitelmatilat käsittivät tutkimusalueen yksityismetsien pinta-alasta viidesosan. Suunnitelmat olivat maanviljelijöiden metsälöillä yleisempiä kuin metsä tilanomistajien metsälöillä (taulukko 5). Tilakohtainen metsätalouden suunnittelu on tutkimusalueella jonkin verran lisääntynyt 1970-luvun jälkipuoliskolla: Lisäys on ollut suurempi tilojen lukumäärässä kuin metsämaan alassa. Onkin ilmeistä, että suunnittelu on kohdistunut keskimäärin pienempiin metsälöihin kuin aikaisemmin. Eriasteiseen yhteistoimintaan muiden metsänomistajien kanssa oli osallistunut puolet metsänomistajista ja heidän omistuk sessaan oli vajaa kaksi kolmasosaa tutkimusalueen metsämaan alasta. Maanviljelijät olivat osallistuneet yhteistoimin taan yleisemmin kuin metsätilanomistajat ja Satakunnan met sänomistajat yleisemmin kuin Pirkka-Hämeen metsänomistajat (taulukko 5). % ti oista metsämaan alasta 1982 1975 1982 1975 laanvil jeli jä letsätilanomistaja 14 6 9 4 22 15 13 23 i i 19 Taulukko 5. Metsätalouden edistämistoiminnan kohdistuminen piirimetsälautakunnittain ja ammattiryhmittäin. Ammattiapu, neuvonta ja koulutus Pääosa tiloista oli sellaisia, joilla metsänhoitoyhdistyksen ja/tai piirimetsälautakunnan metsäammattimies oli käynyt metsäasioissa nykyisen omistajan aikana (taulukko 5 ja kuva 4). Kuitenkaan metsäammattimies ei ollut käynyt lainkaan joka neljännellä metsätilanomistajan omistamalla tilalla. Vajaa puolet metsänomistajista oli käynyt joskus metsätalou dellisessa neuvontatilaisuudessa. Useimmiten kysymys oli ollut metsäretkeilystä, esitelmätilaisuudesta tai metsänhoi toyhdistyksen kokouksesta. Maanviljelijät ja Pirkka-Hämeen piirimetsälautakunnan alueen metsänomistajat olivat osallis tuneet neuvontatilaisuuksiin yleisemmin kuin metsätilanomis tajat ja Satakunnan piirimetsälautakunnan alueen metsänomis- Sa P-H Mv Mto Kaikki Tilalla on metsätaloussuunnitelma % tiloista % metsämaan alasta 12 17 10 22 14 22 6 13 11 20 Omistaja osallistunut yhteistoimintaan % metsänomistajista ' % metsämaan alasta 57 71 43 54 54 68 44 48 50 62 Ammattimies käynyt tilalla % tiloista I % metsämaan alasta ' 82 93 88 93 90 96 76 88 85 93 Omistaja käynyt neuvontatilaisuudessa % metsänomistajista % metsämaan alasta 38 53 48 61 48 63 33 42 43 57 Omistaja saanut metsäalan koulutusta % metsänomistajista % metsämaan alasta 17 26 15 25 16 28 15 19 16 25 20 tajat. Vajaa viidesosa metsänomistajista oli saanut metsä alan kurssimuotoista (yli viikon kestävää) tai muuta koulu tusta. Metsäalan koulutusta saaneista maanviljelijöistä pääosa oli saanut sitä maatalouskoulutuksen yhteydessä. Sen sijaan yliopistollista tai opistotasoista metsäalan koulu tusta saaneet olivat miltei kaikki metsätilanomistajia. Kuva 4. Metsätalouden edistämistoiminnan kohdistuminen tutkimus alueella. 21 3. RAAKAPUUKAUPPA METSÄNOMISTAJAN NÄKÖKULMASTA Tietolähteet Tärkeimpiä tietolähteitä puun hintoja ja yleensä puutavara markkinoita koskevissa asioissa ovat metsänomistajien mukaan metsänhoitoyhdistyksen ammattimiehet, ostajan ammattimiehet sekä metsänomistajien järjestölehdet ja -tiedotteet. Myös sukulaiset ja tuttavat sekä metsäalan ammattilehdet mainit tiin melko usein tärkeinä tietolähteinä (taulukko 6 ja kuva 5). Maanviljelijät korostivat etenkin metsänhoitoyhdis tyksen ja ostajan ammattimiesten sekä metsänomistajien jär jestölehtien merkitystä puumarkkinatiedon saannissa. Sen sijaan ammattimiesten ohella sukulaisten ja tuttavien mer kitys tärkeänä tietolähteenä oli metsätilanomistajien kes kuudessa huomattava. Taulukko 6. Puukaupan tietolähteet ammattiryhmittäin. Muina tietolähteinä mainittiin mm. metsänhoitoyhdistysten liitot tai metsänhoitoyhdistykset, piirimetsälautakunnat, toimessa saadut tiedot, kirjallisuus ja maataloustuottajien kokoukset. Saanut puumarkkinoita koskevia tietoja "melko paljon" tai "aivan erityisesti" Mv ' Mto Kaikki % metsänomistajista - metsänhoitoyhdistyksen ammattimiehiltä - ostajan ammattimiehiltä - järjestölehdistä - sukulaisilta tai tuttavilta - metsäalan ammattilehdistä - sanomalehdistä - radiosta tai televisiosta - neuvontatilaisuuksista - muualta ' 58 48 46 16 20 9 9 3 7 33 44 15 30 19 10 3 1 6 48 46 35 21 21 10 7 3 6 22 Kuva 5. Puukaupan tietolähteet ammattiryhmittäin. 23 Markkinakehitys Metsänomistajilta kysyttiin heidän mielipidettään puutavara markkinoista ja niiden kehityksestä (taulukko 7). Vajaa kolmasosa metsänomistajista arvioi markkinatilanteen keski määrin viiden viimeisen vuoden aikana hyväksi. Enemmistö metsänomistajista katsoi kuitenkin puutavaran markkinatilan teen olleen heikon tai vain tyydyttävän. Taulukko 7. Puutavaramarkkinoita koskevat mielipiteet ammattiryhmittäin. Mv Mto Kaikk % metsänomistajista Markkinatilanne 5 viimeisen vuoden aikana keskimäärin - heikko - tyydyttävä - hyvä - ei osaa sanoa 20 28 23 36 26 33 31 31 31 13 16 14 liteensä 100 100 100 lintavaihtelut vaikeuttaneet lyyntipäätöstä - ei juuri lainkaan - jonkin verran - paljon - ei osaa sanoa 60 25 7 7 60 19 7 14 61 23 7 10 Yhteensä 100 100 100 Puun hinta verrattuna muiden hyödykkeiden hintoihin 5 viimeisen vuoden aikana - laskenut - säilynyt ennallaan - noussut - ei osaa sanoa 69 17 5 9 59 22 3 17 66 19 4 12 teensä 24 Puun hinnan vaihtelut olivat vaikeuttaneet myyntipäätösten tekemistä ainakin jonkin verran noin joka kolmannen metsäno mistajan mielestä. Enemmistö metsänomistajista katsoi kui tenkin, etteivät hintavaihtelut ole juuri vaikeuttaneet myyntipäätösten tekemistä heidän kohdallaan. Kaksi kolmesta metsänomistajasta oli sitä mieltä, että puun hinta verrat tuna muiden hyödykkeiden hintoihin on laskenut viiden vii meisen vuoden aikana. Maanviljelijät olivat tätä mieltä useammin kuin metsätilanomistajat. Joka viides metsänomis taja katsoi, että puun hinta on säilynyt ennallaan ja vain pieni vähemmistö oli sitä mieltä, että puun hinta on noussut viime vuosina. Puutavaran ostajien järjestäytymistä piti puolet (51 %) met sänomistajista kehityksenä huonompaan suuntaan, kolmasosa (32 % ) piti asiaa samantekevänä tai ei osannut sanoa kan taansa ja vain vajaa viidesosa (17 %) oli sitä mieltä, että järjestäytyminen on kehitystä parempaan suuntaan. Enemmistö (61 %) metsäinomistajista oli sitä mieltä, että nykyinen puu tavaran hintasuositusjärjestelmä on tarkoituksenmukainen. Vajaa viidesosa (15 %) piti hintasuositusjärjestelmää epä tarkoituksenmukaisena ja neljäsosa (24 %) ei osannut sanoa mielipidettään siitä. Häviö puukaupassa Joka neljäs (25 %) puukaupan tehneistä metsänomistajista katsoi joutuneensa epäoikeudenmukaisesti häviölle puukaup poja tehdessään ja ostajan kanssa toimiessaan. Nämä metsä nomistajat olivat mielestään kärsineet vääryyttä seuraavissa asioissa: 25 Muina seikkoina mainittiin mm. hintaliukumat, sovitun myyntimäärän ylitys, puumäärän väärä ennakkoarviointi, ostajan konkurssi ja liian leveät ajourat. Kasvavan puuston vahingoittaminen, epäselvyydet luovutusmit tauksessa sekä tien vaurioituminen olivat yleisimmät häviön aiheuttajat. Melko monet kokivat kärsineensä vääryyttä myös maksujärjestelyissä. Maanviljelijät pitivät useammin kuin metsätilanomistajat häviön aiheuttajana puukaupan maksujär jestelyjä ja puun hinnan määritysperusteita. Metsätilano mistajat esittivät erityisen usein häviön aiheuttajaksi kas vavan puuston vahingoittamisen. Se mainittiin keskimää räistä useammin häviön aiheuttajaksi myös Satakunnan metsä nomistajien keskuudessa. Pirkka-Hämeessä taas luovutusmit taus koettiin keskimääräistä useammin häviön aiheuttajaksi. Ostajan luotettavuus Metsänomistajat pitivät puutavaran ostajia varsin luotetta vina sopimuskumppaneina: Niistä metsänomistajista, jotka ilmaisivat käsityksensä os tajien luotettavuudesta, piti epäluotettavana sopimuskumppa nina paikallisia ostajia (sahoja) kuusi prosenttia, Metsä % puukaupan tehneist. metsänomistajista kasvavan puuston vahingoittaminen luovutusmittaus tien vaurioituminen maksujärjestelyt ostajan väärä asennoituminen hinnan määritysperusteet puutavaran varastointi muu seikka ' 28 20 19 15 10 9 8 43 On sopimuskumppanina luotettava epäluotettava ei osaa sanoa yht % metsänomistajista 'aikallinen ostaja letsäli itto luut suuret yhtiöt 63 51 80 4 33 2 47 1 19 100 100 100 26 liittoa neljä prosenttia ja muita suuria metsäteollisuusyh tiöitä yksi prosentti. Metsien käsittelytavat Metsien hoito- ja hakkuutapoja on viime aikoina usein arvos teltu mm. julkisissa tiedotusvälineissä. Seuraava asetelma valaisee sitä, miten Satakunnan ja Pirkka-Hämeen metsänomis tajat suhtautuvat nykyisiin hakkuu- ja hoitotapoihin: Kolmella neljäsosalla Satakunnan ja Pirkka-Hämeen metsäno mistajista oli erityistä huomauttamista nykyisiä metsän hakkuu- ja hoitotapoja kohtaan. Arvostelu kohdistui etenkin avohakkuisiin, ns. raskaan teknologian käyttöön hakkuu- ja hoitotöissä, keinolliseen metsänuudistamiseen sekä edellä mainituista käsittelytavoista ja menetelmistä aiheutuviin ympäristöhaittoihin. Myös harvennushakkuut antoivat arvos telun aihetta. Sa P-H Mv Mto Kail .kk % metsänomistajista »n erityistä huomauttamista lykyisiä metsän hakkuu- ja ioitotapoja kohtaan 68 83 76 72 75 li ole erityistä luomauttamista 27 14 19 25 21 li osaa sanoa 4 3 4 3 4 teensä 100 100 100 27 Mieluisin myyntitapa Tutkimuksessa tiedusteltiin metsänomistajilta myös sitä, miten he mieluiten myisivät puuta: Enemmistö metsänomistajista myisi puuta mieluiten yksin. Tilapäinen yhteismyynti oli mieluisin myyntitapa joka nel jännelle metsänomistajalle ja yhteismyynti metsäyhteistyöa lueen puitteissa joka kymmenennelle metsänomistajalle. Lähes puolet metsänomistajista haluaisi käyttää hankinta kauppaa. Pystykauppaa kannatti vajaa kolmasosa metsänomis tajista ja vajaa viidesosa metsänomistajista myisi mieluiten tilanteen mukaan joko pysty- tai hankintakaupalla. Metsäti lanomistajien keskuudessa tilapäinen yhteismyynti oli suosi tumpi mutta hankintakauppa vähemmän suosittu vaihtoehto kuin maanviljelijöiden keskuudessa. Myisi puuta mieluiten Mv Mto Kaikki % metsänomistajista - yksin - tilapäisenä yhteismyyntinä - yhteismyyntinä metsäyhteistyöalueen puitteissa - ei osaa sanoa 65 52 60 18 38 25 12 9 11 5 2 4 Yhteensä 100 100 100 - pystykaupalla - hankintakaupalla - tilanteen mukaan joko pysty- tai hankintakaupalla - muulla kaupalla - ei osaa sanoa 24 54 14 2 7 36 37 21 5 2 28 48 16 3 5 28 Myyntipäätökseen vaikuttavat tekijät Metsänomistajia pyydettiin arvioimaan, missä määrin eri laiset tekijät vaikuttavat heidän puunmyyntipäätöksiinsä (taulukko 8 ja kuva 6). Taulukko 8. Puunmyyntipäätökseen vaikuttavat tekijät metsänomistajien mukaan. Muina tekijöinä mainittiin mm. myrskytuhot, puukaupan työllistävä vaikutus, kaavoituksessa alueen suunniteltu käyttö muuhun kuin metsätalouteen, sähkölinjan veto tai tien teko, maatalouden kato ja polttopuun tarve. Puunmyyntip; vaikuttaa seen eri- tyi- sesti melko hie- ei ei paljon man lain- osaa kaan sanoa yi it. % metsänomistajista - rahan tarve 68 - metsänhoidon vaatimukset 30 - metsän hakkuumahdollisuudet 4 - puun hintataso myynnin ajankohtaan 3 - metsänhoitoyhdistyksen ammattimiehen ohjeet 4 - puun hintataso myyntimäärään 1 - ostajien yhteydenotot 1 - naapurien tai tuttavien esimerkki . 0 - muu tekijä ' 4 9 33 17 23 12 14 2 0 1 12 20 40 34 32 28 9 4 3 8 14 31 37 47 53 85 91 90 4 4 8 3 6 4 4 4 2 100 100 100 100 100 100 100 100 100 29 Kuva 6. Metsänomistajien mielipiteet tekijöistä, jotka vaikuttavat puunmyyntipäätökseen paljon tai. aivan erityisesti ammatti ryhmittäin . 30 Puunmyyntipäätöksiin vaikuttavina tekijöinä metsänomistajat pitivät yleisesti rahan tarvetta, hyvän metsänhoidon vaati muksia, metsän tarjoamia hakkuumahdollisuuksia, puun hinta tasoa sekä metsänhoitoyhdistyksen ammattimiehen ohjeita. Näillä tekijöillä on kuitenkin metsänomistajien oman käsi tyksen mukaan varsin erilainen paino puunmyyntipäätöstä teh täessä. Huomattava osa metsänomistajista oli sitä mieltä, että puunmyyntipäätökseen vaikuttaa "aivan erityisesti" rahan tarve, "melko paljon" hyvän metsänhoidon vaatimukset ja "hieman" metsän tarjoamat hakkuumahdollisuudet, puun hin tataso sekä myynnin ajankohtaan että myyntimääriin ja met sänhoitoyhdistyksen ammattimiehen ohjeet. Maanviljelijät arvioivat rahan tarpeen tärkeäksi puunmyyntipäätökseen vai kuttavaksi tekijäksi useammin kuin metsätilanomistajat, jotka taas korostivat hyvän metsänhoidon vaatimuksia. Merkille pantavaa on, että pääosa metsänomistajista ei kat sonut ostajien yhteydenotoilla olevan lainkaan merkitystä puunmyyntipäätösten tekemiseen. Noin puolet metsänomista jista oli myös sitä mieltä, etteivät metsänhoitoyhdistyksen ammattimiehen ohjeet ja suositukset vaikuta puunmyyntipää töksiin. Tutkimuksen mukaan kuitenkin enemmistö (63 %) met sänomistajista piti metsänhoitoyhdistyksen antamien puukaup poja koskevien ohjeiden ja suositusten noudattamista tar peellisena ja ainoastaan vähäinen osa (14 %) piti niiden noudattamista tarpeettomana. Hakkuumahdollisuuksien käyttö Tilansa metsien tarjoamia hakkuumahdollisuuksia oli oman kä sityksensä mukaan käyttänyt sopivasti 43 prosenttia, vain osittain 39 prosenttia ja liikaa 11 prosenttia metsänomista jista. Lähes joka kymmenes (7 %) metsänomistaja ei osannut sanoa käsitystään asiasta. Satakunnan piirimetsälautakunnan alueella joka toinen (49 %) metsänomistaja katsoi käyttä neensä tilansa tarjoamia hakkuumahdollisuuksia vain osit tain. Näiden metsänomistajien metsälöt olivat kuitenkin kooltaan keskimääräistä pienempiä. 31 Metsänomistajat, jotka katsoivat käyttäneensä tilansa tarjo amia hakkuumahdollisuuksia hyväkseen vain osittain, esit tivät vajaakäytön syiksi mm. seuraavia seikkoja: - ei ole ollut hakkuutulojen tarvetta, - säästetty tulevaisuuden turvaksi tai inflaation tähden, - metsillä ei ole taloudellista merkitystä, - ei ole ollut tarvetta myydä, ei suuria investointeja tai palkkatyöstä saa toimeentulon, - perikunta sopinut ettei hakata tai omistajat eivät yksimielisiä hakkuista, - ei ole saatu hakkuumiestä, - metsässä ei ole ollut sopivaa puuta, - ei ole ollut aikaa hankintahakkuisiin, - aikaisemmin hakattu liikaa, - metsä loppuu, jos hakataan nykyisten ohjeiden mukaan, - puustoa järeytetty. Metsänomistajat, jotka olivat mielestään käyttäneet liikaa hakkuumahdollisuuksiaan, esittivät liikakäytön syiksi mm. seuraavia seikkoja: - rahan tarve, - maatalouden investoinnit sekä tilan rakennusten rakentaminen ja kunnostus, - tilan jaon ja osuuksien oston yhteydessä tarvittu suurehkoja hakkuita, - lainojen hoito, - myrskytuhot, - vanhat puut hakattava etteivät lahoa, - metsälön ikärakennetta pyritty nuorentamaan suunnitelman mukaisesti. Metsänomistajilta tiedusteltiin myös sitä, missä määrin he aikovat tulevaisuudessa käyttää tilansa metsien tarjoamia hakkuumahdollisuuksia. Puolet (52 %) metsänomistajista sanoi käyttävänsä hakkuumahdollisuuksia kohtalaisesti tule vina vuosina, joka kolmas (35 %) aikoi säästää metsäänsä ja vain vähäinen osa (4 %) aikoi hakata runsaasti. Joka kym menes (9 %) metsänomistaja ei osannut sanoa, miten hän aikoo tulevaisuudessa käyttää hakkuumahdollisuuksiaan. Metsäänsä tulevaisuudessa säästävien metsänomistajien metsälöiden koko oli keskimääräistä hieman pienempi. Niinpä metsäänsä tule vina vuosina säästävät metsänomistajat omistivat vajaan kol masosan (31 %) ja metsäänsä tulevina vuosina kohtalaisesti tai runsaasti hakkaavat metsänomistajat noin kaksi kolma 32 sosaa (64 %) tutkimusalueen yksityismetsien pinta-alasta. 4. HAKKUUMAHDOLLISUUKSIEN HYVÄKSIKÄYTTÖ 41. Hakkuut Myynt ihakkuut Pääosa (85 %) metsänomistajista oli myynyt puuta ainakin kerran hallinta-aikanaan. Sellaisten metsänomistajien osuus, jotka eivät ainakaan toistaiseksi olleet tehneet puu kauppaa, oli metsätilanomistajien keskuudessa suurempi (29 %) kuin maanviljelijöiden keskuudessa (8 %). Metsänomista jien jakautuminen keskimääräisen puunmyyntivälin mukaan käy ilmi seuraavasta asetelmasta: Edellä esitetyt tiedot perustuvat metsänomistajien omaan ar vioon keskimääräisestä puunmyyntivälistä. Niiden mukaan keskimääräinen puunmyyntiväli oli joka neljännellä metsäno mistajalla yksi tai kaksi vuotta ja samoin joka neljännellä metsänomistajalla kolme tai neljä vuotta. Keskimäärin vä hintään viiden vuoden välein myy puuta joka toinen metsäno mistaja. Tällaisia harvoin puuta myyviä metsänomistajia oli metsätilanomistajien keskuudessa suhteellisesti enemmän kuin maanviljelijöiden keskuudessa. Mv Mto Kaikk keskimääräinen luunmyyntiväli % puukaupan tehneistä metsänomistajista -2 vuotta -4 vuotta vuotta tai yli 25 21 24 30 14 25 45 66 51 Yhteensä 100 I 100 100 % metsämaan alasta 1-2 vuotta 3-4 vuotta 5 vuotta tai yli 47 26 27 39 45 17 24 44 32 teensä 100 100 100 33 Vuosittain keskimäärin runsas kolmasosa (39 %) metsänomista jista oli tehnyt myyntihakkuita tutkimusjakson aikana. Pirkka-Hämeessä tämä osuus oli hieman suurempi (44 %) kuin Satakunnassa (35 %). Sitä vastoin ero maanviljelijöiden (41 %) ja metsätilanomistajien (37 %) välillä oli tässä suh teessa vähäinen päinvastoin kuin maan itäosissa (vrt. JÄR VELÄINEN 1983, s. 35 ). Myyntihakkuuvuosien lukumäärä tut kimusjakson aikana metsänomistajaa kohden oli tutkimusalu eella keskimäärin 2.0, Pirkka-Hämeessä 2.2 ja Satakunnassa 1.8 (liite 1). Maanviljelijöillä myyntihakkuuvuosia oli keskimäärin 2.0 ja metsätilanomistajilla 1.9. Myyntipuuta hakanneilla tiloilla keskimääräinen tilakoh o täinen myyntihakkuumäärä oli 173 m /vuosi. Se oli Pirkka- Hämeessä suurempi (207 m 3 /vuosi) kuin Satakunnassa (140 m 3 /vuosi). Myyntihakkuumäärä metsäalaa kohden oli tutkimu- O "1 \ salueella keskimäärin 2.7 m /ha/vuosi. ' Se oli hakkuu vuonna 1977/78 selvästi tutkimusjakson keskiarvon alapuo lella ja hakkuuvuosina 1978/79 - 1980/81 sen yläpuolella (kuva 7 ja liite 1). Myyntihakkuumäärä metsäalaa kohden oli metsätilanomistajilla keskimäärin hieman suurempi (3.0 <3 o m /ha/vuosi) kuin maanviljelijöillä (2.7 m /ha/vuosi) ja Pirkka-Hämeessä selvästi suurempi (3.3 m 3 /ha/vuosi) kuin Sa- O takunnassa (2.1 m J/ha /vuosi). Tutkimuksen otoksesta laskettuja hakkuumäärätietoja verrattiin puunkäyttötutkimuksesta saatuihin vastaaviin pii rimetsälautakuntakohtaisiin tietoihin (ks.luku 12). Osoit tautui, että tämän tutkimuksen mukaiset yksityismetsien hak kuumääriä koskevat arviot ovat puunkäyttötutkimuksen perus teella saatuja arvioita pienemmät. On siten mahdollista, että tässä tutkimuksessa saadut hakkuumäärätiedot ovat jos sakin määrin aliarvioita. Kuitenkin markkinahakkuutilaston ja tämän tutkimuksen myyntihakkuumääriä koskevat piirimetsä lautakunnittaiset arviot ovat hyvin lähellä toisiaan. Mark kinahakkuututkimuksen ja tämän tutkimuksen tuloksia voitiin kuitenkin vertailla ainoastaan tutkimusjakson viimeisen hak kuuvuoden 1981/82 osalta. 34 Maanviljelijöiden ja metsätilanomistajien osalta tulokset ovat samansuuntaisia aikaisemmin maan itäosista saatujen tu losten kanssa joskin ammattiryhmien välinen ero on tutkimu salueella vähäisempi kuin maan itäosissa (JÄRVELÄINEN 1983, s. 36). Sitäpaitsi erot maanviljelijöiden ja metsätilano mistajien hehtaarikohtaisissa myyntihakkuissa olivat Sata kunnan ja Pirkka-Hämeen piirimetsälautakuntien alueilla toi sistaan poikkeavia. Satakunnassa maanviljelijöiden myynti hakkuumäärä metsäalaa kohden oli keskimäärin suurempi (2.3 kuin metsätilanomistajien (1.8 m 3 /ha/vuosi) mutta Pirkka-Hämeessä tilanne oli päinvastainen eli metsäti lanomistajat olivat hakanneet myyntipuuta keskimäärin enemmän (3.9 m^/ha/vuosi) kuin maanviljelijät (3.1 m^/ha/vuosi) (kuva 8 ja liite 1). Kuva 7. Myynti- ja kotitarvehakkuut metsähehtaaria kohden hakkuuvuosittain. 35 Kuva 8. Myynti- ja kotitarvehakkuut yhteensä metsä hehtaaria kohden hakkuuvuosittain ja ammatti ryhmittäin. 36 Puukaupan tehneiltä metsänomistajilta tiedusteltiin myös, miten he olivat käyttäneet viimeksi tehdystä kaupasta saa mansa metsätulot (taulukko 9). Taulukko 9. Metsätulojen käytön yleisyys eri tarkoituksiin. Muina käyttökohteina mainittiin mm. lämmitys, maatalouden kadon korvaaminen, autot, lannoitteiden osto, kotieläinten osto, vakuutusten maksu ja tien teko. Yleisimmin metsärahoja käytettiin perheen elatukseen, ti lalla tarvittavien koneiden ja laitteiden ostoon, lainojen hoitoon, metsänviljelyyn, verojen maksamiseen, tilan raken nusten rakentamiseen ja korjauksiin sekä säästöön. Rahojen käyttö lainojen hoitoon, metsänviljelyyn sekä asunnon ostoon oli metsätilanomistajilla yleisempää kuin maanviljelijöillä. Maanviljelijät taas käyttivät metsärahaa useammin kuin met sätilanomista jat koneisiin ja laitteisiin, rakentamiseen, maan ostoon sekä perheen elatukseen. Satakunnassa käytet tiin metsätuloja Pirkka-Hämettä useammin lainojen hoitoon, säästämiseen sekä maan ostoon ja Pirkka-Hämeessä Satakuntaa useammin rakentamiseen. Kotitarvehakkuut Keskimäärin yli puolet (58 %) metsänomistajista hakkasi vuo sittain kotitarvepuuta. Kotitarvehakkuuvuosia oli tutkimus jakson aikana keskimäärin 2.9 kappaletta metsänomistajaa kohden. Kotitarvehakkuut olivat maanviljelijöillä selvästi useammin toistuvia kuin metsätilanomistajilla. Kotitarve käyttänyt viime kaupasta laamaansa metsätuloa % puukaupan tehneistä metsänomistajista % perheen elatukseen koneiden ostoon lainojen hoitoon metsänviljelyyn verojen maksamiseen tilan rakennuksiin säästöön 27 23 21 20 17 17 17 - asunnon ostoon - maan ostoon - virkistykseen - muuhun metsänhoitoon - maatal. perusparan. - muuhun tarkoitukseen 11 9 7 4 37 hakkuita suoritti vuosittain keskimäärin noin kaksi kolma sosaa (69 %) maanviljelijöistä mutta vain noin yksi kolma sosa (38 %) metsätilanomistajista. Keskimääräinen tilakohtainen kotitarvehakkuumäärä kotitarve hakkuita tehneillä oli 14 ja metsäalaa kohden las- O kettu kotitarvehakkuumäärä keskimäärin 0.3 m /ha/vuosi. Ne eivät juuri vaihdelleet hakkuuvuosittain. Kotitarvehakkuu määrä metsäalaa kohden oli maanviljelijöillä keskimäärin suurempi (0.4 kuin metsätilanomistajilla (0.1 ja Satakunnassa hieman suurempi (0.4 m"Vha /vuosi) kuin Pirkka-Hämeessä (0.3 m 3 /ha/vuosi) (kuva 7 ja liite 1). 42. Puusto ja suunnite Keskitilavuus Satakunnan ja Pirkka-Hämeen piirimetsälautakuntien alueen yksityismetsien puuston keskitilavuus oli tutkimusajankoh- O tana 108 m /ha, kun se oli ollut viisi vuotta aiemmin 103 Keskitilavuus oli Pirkka-Hämeessä suurempi kuin Sa takunnassa. Puuston tilavuuden lisäys tutkimusjakson aikana oli Satakunnan piirimetsälautakunnassa selvästi suurempi kuin Pirkka-Hämeessä, missä lisäystä oli tapahtunut yksino maan maanviljelijöiden metsälöissä. Satakunnan alueella ei keskitilavuudessa ollut selviä eroja eri ammattiryhmien vä lillä (liite 2). 38 Kehitysluokkajakauma Yksityismetsien kehitysluokkajakauma oli tutkimusajankohtana ja viisi vuotta sitä ennen seuraava: Taimikoiden ja nuorten harvennusmetsiköiden osuudet metsä maan alasta ovat hieman lisääntyneet. Sen sijaan uudistus kypsien metsiköiden, varttuneiden kasvatusmetsiköiden sekä aukean alan osuudet ovat jonkin verran pienentyneet viiden viime vuoden aikana. Harvennusmetsiköiden osuus kasvoi yk sinomaan metsätilanomistajien metsälöissä. Taimistovaiheen metsien osuuden lisääntymistä ja uudistuskypsien metsiköiden osuuden vähenemistä tapahtui etenkin Pirkka-Hämeen yksityis metsissä (liite 2). Suunnite Tutkimusmetsälöiden inventointitietojen perusteella lasket tiin tilakohtaisesti sekä kestävä hakkuusuunnite että met sänhoidollinen hakkuusuunnite. Molemmat tilojen hakkuumah dollisuuksia kuvaavat suureet laskettiin sekä viisi vuotta sitten että tutkimusajankohtana alkaneelle 10-vuotiskaudelle. Kestävän hakkuusuunnitteen määrittäminen perustui metsälön veroluokkajakaumaan ja puuston tilavuuteen sekä valtakunnan metsien inventointitietoihin ja kasvu- ja tuotostaulukoihin perustuviin veroluokittaisiin kestävän suunnitteen prosentteihin. Metsänhoidollinen suunnite mää ritettiin metsänhoidolliseen tarpeeseen perustuvien kuvioit % metsämaan alasta vuonna Kehitysluokka: 1982 1977 0 Aukea 2 3 1 Taimisto 28 25 2 Harvennusmetsikkö 24 23 3 Varttunut kasvatusmetsikkö 26 27 4 Uudistuskypsä metsikkö 15 18 5 Suojuspuumetsikkö 1 1 6 Vajaatuottoinen metsikkö 3 3 39 täisten hakkuuehdotusten perusteella. Metsänhoidollinen suunnite tarkoittaa siten suurinta hakkuumäärää, joka voi daan metsänhoidollisin perustein hakata seuraavan 10-vuotiskauden aikana. Kestävän hakkuusuunnitteen määrä oli tutkimusalueen yksi- O tyismetsissä tutkimusajankohtana keskimäärin 4.5 m /ha/vuosi ja viisi vuotta aiemmin 4.3 m /ha/vuosi. Kestävä suunnite oli maanviljelijöillä suurempi kuin metsätilanomistajilla ja Pirkka-Hämeessä suurempi kuin Satakunnassa, vaikka suunnit teen määrä lisääntyikin tutkimusjakson aikana Satakunnassa enemmän kuin Pirkka-Hämeessä. Metsänhoidollisen hakkuusuun nitteen määrä oli tutkimusajankohtana keskimäärin 4.8 o -J m /ha/vuosi ja viisi vuotta aiemmin 4.9 m /ha/vuosi. Se pieneni tutkimusjakson aikana metsätilanomistajien metsä löissä ja Pirkka-Hämeen piirimetsälautakunnan alueella (liite 2) . Hakkuumahdollisuuksien hyväksikäytön tasoa tarkasteltaessa hakkuita tulee kuitenkin verrata hakkuusuunnitteen sijasta kertymäsuunnitteeseen (kertymätase). Se saadaan kun hakkuu suunnitteesta vähennetään puunkorjuussa metsään jäävän hak kuutähteen osuus. Kestävän kertymäsuunnitteen määrä oli tutkimusalueella tutkimusajankohtana keskimäärin 4.2 O O m /ha/vuosi ja viisi vuotta aikaisemmin 4.1 m /ha/vuosi. Metsänhoidollisen kertymäsuunnitteen määrä oli sekä tutkimu sajankohtana että viisi vuotta aikaisemmin keskimäärin 4.6 m 3 /ha/vuosi. l^ Hakkuutähteen osuus hakkuusuunnitteesta määritettiin käyttämällä hyväksi Metsäntutkimuslaitoksen puunkäyttöti laston vuosia 1977 ja 1980 koskevia piirimetsälautakunnit taisia tietoja hakkuutähteen osuudesta hakkuupoistumasta. 40 43. Hakkuiden ja suunnitteen vertailu Satakunnan ja Pirkka-Hämeen piirimetsälautakuntien alueen yksityismetsistä hakattiin tutkimusjakson aikana 76 % kes tävän kertymäsuunnitteen määrästä ja 67 % metsänhoidollisen kertymäsuunnitteen määrästä. Todellisuudessa hakkuumahdol lisuuksien käytön taso on kuitenkin voinut olla jossakin määrin korkeampi, sillä tutkimuksen otoksesta lasketut hak kuumääräestimaatit näyttävät aliarvioivan erityisesti tutki musjakson alkupuolen hakkuumääriä (ks. luku 12). Tutkimuksen mukaan hakkuiden osuus suunnitteesta vaihteli tuntuvasti tutkimusjakson aikana. Se kasvoi selvästi hak kuuvuoden 1977/78 jälkeen, pysytteli hakkuuvuosina 1978/79 - 1980/81 melko korkealla mutta kuitenkin kestäviä ja var sinkin metsänhoidollisia hakkuumahdollisuuksia alhaisemmalla tasolla ja pieneni jälleen hakkuuvuonna 1981/82 (kuva 9 ja liite 3). Kuva 9. Myynti- ja kotitarvehakkuut yhteensä kestä västä ja metsänhoidollisesta kertymäsuunnit teesta hakkuuvuosilla in. 41 Tulokset osoittavat myös, että hakkuumahdollisuuksien hyväk sikäyttö on ollut Pirkka-Hämeen piirimetsälautakunnan alueen yksityismetsissä voimaperäisempää kuin Satakunnan piirimet sälautakunnan alueen yksityismetsissä. Pirkka-Hämeessä ha kattiin 84 % kestävästä kertymäsuunnitteesta ja 71 % metsän hoidollisesta kertymäsuunnitteesta. Satakunnassa vastaavat osuudet olivat 66 % ja 61 %. Maanviljelijöiden ja metsätilanomistajien metsälöissä hak kuumahdollisuuksien hyväksikäyttö on ollut koko tutkimusalu eella keskimäärin samaa suuruusluokkaa. Maanviljelijöiden hakkuut olivat tutkimusjakson aikana keskimäärin 75 % kes tävän kertymäsuunnitteen määrästä ja metsätilanomistajien hakkuut 78 %. Metsänhoidollisen kertymäsuunnitteen määrästä maanviljelijät hakkasivat 67 % ja metsätilanomistajat 69 %. Sitä vastoin piirimetsälautakunnittaiset erot ammattiryhmien välillä olivat huomattavat. Pirkka-Hämeessä metsätilanomis tajat hakkasivat suunnitteesta selvästi enemmän mutta Sata kunnassa selvästi vähemmän kuin maanviljelijät. Esimerkiksi kestävän kertymäsuunnitteen määrästä Pirkka-Hämeen metsäti lanomistajat hakkasivat tutkimusjakson aikana 94 % mutta Sa takunnan metsätilanomistajat ainoastaan 55 % (kuva 10 ja li ite 3). Taulukossa 10 esitetään hakkuumahdollisuuksien hyväksi käyttöä kuvaavat tiedot ammattiryhmittäin Satakunnassa ja Pirkka-Hämeessä sekä aikaisemmin tutkimuksen kohteena ol leiden kolmen maan itäosissa sijaitsevan piirimetsälauta kunnan alueella. Niiden perustella voidaan päätellä, että hakkuumahdollisuuksien hyväksikäyttö on ollut tarkastelu jakson (hakkuuvuodet 1977/78 - 1980/81) aikana Pirkka-Hämeen ja erityisesti Satakunnan yksityismetsissä vähäisempää kuin maan itäosissa. Lisäksi havaitaan, että erot hakkuumahdol lisuuksien hyväksikäytössä aiheutuvat pääasiassa metsätila nomistajien puunmyyntikäyttäytymisessä ilmenevistä alueelli sista eroista. Metsätilanomistajat ovat hakanneet suunnit teeseen verrattuna etenkin Satakunnan piirimetsälautakunnan alueella vähemmän kuin maan itäosissa. 42 Kuva 10. Myynti- ja ko tit ar v ehakk vv t yhteensä kestävästä kertymäsuunnill.eesta hakkuuvuosillain ja ammatti ryhmittäin. 43 Sitä vastoin maanviljelijöiden hakkuut suunnitteesta ovat olleet eri alueilla suurin piirtein samaa suuruusluokkaa. Taulukko 10. Hakkuut kestävästä kertymäsuunnitteesta hakkuuvuosina 1977/78 - 1980/81 ammatti ryhmittäin Satakunnan ja Pirkka-Hämeen piirimetsälautakuntien alueen ja maan itäosien yksityismetsissä. Itä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon piirimetsälautakunnat Maan itäosia koskeneessa tutkimuksessa maanviljelijöiden ja metsätilanomistajien puunmyyntikäyttäytymisen todettiin poikkeavan toisistaan myös eri suhdannevaiheissa. Laskusuh dannevaiheessa maanviljelijät hakkasivat suunnitteeseen ver rattuna jonkin verran enemmän kuin metsätilanomistajat, mutta korkeasuhdannevaiheessa tilanne oli päinvastainen ja metsätilanomistajien hakkuut ylittivät tuntuvasti hakkuu suunnitteiden tason (JÄRVELÄINEN 1982 ja 1983). Tällaista eroavuutta maanviljelijöiden ja metsätilanomistajien puun myyntikäyttäytymisessä ei voitu havaita Satakunnan ja Pirk ka-Hämeen piirimetsälautakuntien alueella. Vuosittainen vaihtelu hakkuumahdollisuuksien hyväksikäytössä oli kui tenkin myös Satakunnassa ja Pirkka-Hämeessä metsätilanomis tajien tiloilla hieman suurempi kuin maanviljelijöiden ti loilla (kuva 10 ja liite 3). lv [to 71 47 82 95 82 110 i 64 86 92 44 KIRJALLISUUS AARNE, M. 1982. Markkinahakkuut 1.1. - 30.6. 1982 ja hakkuuvuonna 1981/82 piirimetsälautakuntien alueittain. Metsän tutkimuslaitoksen tiedonantoja 73. Matemaattinen osasto. JÄRVELÄINEN, V-P. 1982. Metsänomistuksen rakennemuutos ja puunmyyntikäyttäytyminen. Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos (PTT) Katsaus 2/1982. 1983. Hakkuumahdollisuuksien hyväksikäyttö yksityismetsälöillä. Itä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon piirimetsälautakuntien aluetta koskevia ennakkotietoja. Summary: The use of potential cut from private woodlots. Preliminary results concerning three forestry board districts in eastern Finland. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 82. Kansantaloudellisen metsäekonomian tutkimussuunta. SALO, E. 1971. Hakkuupoistuman määritys metsälöotoksesta. Summary: Determination of drain from fellings by a sample of forest units. Metsäntutkimuslaitoksen Julkaisuja 72.5. 1983. Yksityismetsien hakkuumahdollisuudet ja -poistuma v. 1980-81. Käsikirjoitus. 45 Summary THE USE OF ALLOWABLE DRAIN FROM PRIVATE WOODLOTS (II) Preliminary results concerning Satakunta and Pirkka-Häme forestry board districts in western Finland The main task of the investigation is to produce information concerning the use of allowable drain in private woodlots. The investigation also aims to review the roundwood market from the point of wiew of the timber seller and to describe the background conditions and promotion of private forestry. The investigation is a continuation of a project started at the Finnish Forest Research Institute in 1980. The investigation is based on a sample of forest holdings. The data was gathered by an inventory of the sample forest holdings and interviews of the owners of these holdings. The investigation concerns the non-industrial private forest holdings (NIP) with a minimum of 5 hectares of forest land in Satakunta and Pirkka-Häme forestry board districts in western Finland. The data was collected in 1982. The number of approved interviews was 311. The non-response rate was small (13 sample units). However, the data describing the amount of growing stock or allowable drain could be obtained from only 271 holdings because the inventory was made only in every second holding of over 100 hectares of total area in order to reduce the data gathering costs . In this report only preliminary results are presented. Percentage distributions and means were calculated for the whole material and separately for both forestry board districts as well as for farmers and non-farmers. In the computations, the observations were weighted because sampling was executed with varying selection probabilities. 46 Background conditions In the study region, the average area of forest land per holding was 25 hectares and the average area of arable land 7 hectares. About every fifth (21 %) holding was without arable land. Fortytwo percent of the holdings were used mainly for agriculture, 29 % mainly for forestry and only a minor part (5 %) equally for agriculture and forestry. A quarter of the holdings (24 %) were used mainly for non-productive purposes, such as for "poor" residence or for recreation. Farmers comprised 64 % and non-farmers 36 % of all forest owners. The farmers' share of the forest land area was 69 % and the non-farmers' share 31 %. According to the study, the forest land area owned by non-farmers has increased in the study region nearly by one percent annually during the second half of the 1970' 5. A slight majority of the forest owners (55 %) resided permanently on their holdings. Thirtyfour percent of them did not reside on the holding at all, and 11 % of them for only part of the year. A majority of the non-farmers (75 %) resided permanently outside their holdings. Forestry promotion A forestry plan existed for 11 % of all forest holdings and the share of these holdings of the total forest land area was 20 %. According to the study, forestry planning has increased in the study region only a little during the late 1970' 5. A forestry expert had visited most of the holdings (85 %) during the present ownership. On the other hand, only 43 % of the forest owners had visited a forestry extension meeting and only 16 % of them had recieved vocational 47 forestry training. Roundwood market The forest owners considered the most important sources of information regarding roundwood market and timber prices to be the forestry experts of both the forest management associations and the timber purchasing firms as well as the papers and notices of the forest owner organization. A majority of the forest owners were of the opinion that the roundwood market situation has been weak during the last five-year period or only just satisfactory from the point of view of timber seller (56 %), and that the timber prices compared to the prices of other commodities had decreased during the same period (66 %). Twentyfive percent of the forest owners who had sold timber claimed that they had suffered an unfair deal in timber selling. According to these owners, their losses were induced by such things as the destruction of young stands or roads, receiver scaling and arrangements of payments. A clear majority (75 %) of the forest owners criticized the current methods of silviculture and timber harvesting. Especially, clear cutting, "heavy technology" and artifical regeneration were criticized because of the aesthetic damages caused to the forest landscape. The opinion of the forest owners was that the need for money, the requirements of good silviculture, the allowable drain, the level of timber prices and the instructions given by forestry experts of the forest management associations are the factors generally affecting the decision to sell timber. These factors have, however, a different weight in the decision-making. The most important factor is the need for money. The requirements of good silviculture has a considerable effect, while the allowable drain, the level of 48 timber prices and the instructions given by forestry experts of the forest management associations have only a limited ef feet . Cutt i ngs and potential removals A majority of the forest owners (85 %) had sold timber during their ownership. On average 39 % of the forest owners annually carried out cuttings for sale and 58 % cuttings for household use during the study period (1977/78 - 1981/82). The frequency of cuttings for household use was higher among farmers than among non-farmers. The annual volume of cuttings for sale was, on average, 2.7 cv.m. per hectare during the study period. It was a little greater among non-farmers (2.97 cv.m. per hectare) than among farmers (2.66 cv.m. per hectare), and in the region of Pirkka-Häme forestry board district much greater (3.3 cv.m per hectare) than in the region of Satakunta forestry board district (2.1 cv.m. per hectare). In addition, the annual volume of cuttings for sale varied considerably from one cutting year to another. The annual volume of cuttings for household use was on average, 0.3 cv.m. per hectare during the study period. It was greater among farmers (0.4 cv.m. per hectare) than among non-farmers (0.1 cv.m. per hectare) and did not vary annually. The mean volume of growing stock of privately owned forests in the study region was 5 years ago 103 cv.m. per hectare and at the time of the investigation 108 cv.m. per hectare. The increase in the amount of growing stock during the study period had taken place mainly in the region of Satakunta forestry board district. The allowable drain for each holding was calculated on the basis of data gathered by inventories of the sample forest holdings. According to these calculations the annual allowable drain on the basis of sustained yield was, on 49 average, 4.1 cv.m. per hectare 5 years ago and at the time of this investigation 4.2 cv.m. per hectare. Accordingly, the annual allowable drain on a sound silvicultural basis was, on average, 4.6 cv.m. per hectare both 5 years ago and at the time of this investigation. The use of the allowable drain According to the investigation, the actual cuttings in NIP-forests during the study period were 76 % of the allowable drain on the basis of sustained yield and 67 % of the allowable drain on a silvicultural basis. The real level of cuttings might have been a little higher, however, because the investigation seems to slightly underestimate the volume of cuttings for sale. The share of the actual cuttings from the allowable drain varied remarkably from one cutting year to another. It increased after the cutting year 1977/1978 remaining on a fairly high level during the cutting years 1978/79 1980/81, and decreased thereafter. The results also indicate that the use of the allowable drain has been greater in Pirkka-Häme forestry board district than in Satakunta forestry board district. The actual cuttings carried out in the forests of Pirkka-Häme during the study period were, on average, 84 % of the allowable drain on the basis of sustained yield while the actual cuttings carried out in forests of Satakunta were, on average, only 66 %. In the whole study region the level of the use of the allowable drain has been the same among both farmers and non-farmers. The actual cuttings carried out by farmers during the study period were, on average, 75 %of the allowable drain on the basis of sustained yield and the actual cuttings carried out by non-farmers, on average, 78 %. On the other hand, the differences between these 50 ownership categories were remarkable in the forestry board districts concerned. The proportion of actual cuttings from the allowable drain carried out by non-farmers was greater in Pirkka-Häme but in Satakunta smaller than the proportion of actual cuttings from the allowable drain carried out by farmers. For example, the actual cuttings carried out by non-farmers of Pirkka-Häme district were, on average, 94 % of the allowable drain on the basis of sustained yield, while the actual cuttings carried out by non-farmers of Satakunta district were, on average, only 55 %. It can also be concluded that the use of the allowable drain in the study region, consisting of two forestry board districts in western Finland, has been smaller than in eastern Finland. Compared to the preliminary results published earlier (JÄRVELÄINEN 1983), it seems that the regional variation in the use of allowable drain is related mainly to the timber-sales behaviour of non-farmers. Both in western and eastern Finland the use of the allowable drain has been of the same magnitude among farmers while the proportion of actual cuttings from the allowable drain carried out by non-farmers have been in western Finland remarkably smaller than in eastern Finland. The study concerning eastern Finland also indicated that the timber-sales behaviour of farmers and non-farmers differs from each other according to the course of the business cycle. Under conditions of weak demand for timber, farmers sell timber within the limits set by allowable drain rather more vigorously than non-farmers, while during economic booms the situation is reversed and the actual cuttings carried out by non-farmers considerably exceed the allowable drain. This kind of difference between the timber-sales behaviour of farmers and non-farmers can not be found in this investigation. However, the annual variation in the use of the allowable drain was also greater in western Finland in the forest holdings owned by non-farmers than in the forest holdings owned by farmers. 51 Liite 1. HAKKUUT P-H My Mto Kaikki ;eskim. m /tila lyyntipuuta hakanneilla 143 161 142 154 208 173 166 167 225 195 171 190 298 208 177 196 160 143 199 160 207 176 171 173 O Keskim. m /ha .73 1.79 1.88 1.80 .27 3.03 3.17 3.02 .46 3.32 2.66 3.15 .17 2.83 3.74 3.09 .90 2.35 3.41 2.64 52 Myynt1 "hakkuumäärät pnti' :uumäärä Sa P-H —-« Hakkuuvuosi 1977/78 Hakkuuvuosi 1978/79 Hakkuuvuosi 1979/80 Hakkuuvuosi 1980/81 Hakkuuvuosi 1981/82 Mv 1.94 1.72 3.31 2.22 2.18 Mto Mv Mto Keskim. m /ha 1.82 1.63 1.92 1.67 4.35 4.37 1.35 3.32 3.71 1.30 3.44 5.70 2.98 2.53 3.76 Keskimäärin 2.27 1.82 3.06 3.89 Kotitarvehakkuumäärät Hakkuuvuosi 1977/78 Hakkuuvuosi 1978/79 Hakkuuvuosi 1979/80 Hakkuuvuosi 1980/81 Hakkuuvuosi 1981/82 Sa 14 15 14 16 16 P-H Mv Mto Keskim. m /tila kotitarvepuuta hakanneilla 13 16 7 13 16 8 14 17 7 13 17 8 14 16 10 Kaikki 14 14 14 15 15 Keskimäärin 15 13 16 8 14 Hakkuuvuosi 1977/78 Hakkuuvuosi 1978/79 Hakkuuvuosi 1979/80 Hakkuuvuosi 1980/81 Hakkuuvuosi 1981/82 0.35 0.36 0.38 0.39 0.40 o Keskim. m ,/ha 0.28 0.42 0.11 0.29 0.41 0.14 0.29 0.43 0.14 0.27 0.42 0.15 0.29 0.43 0.18 0.31 0.32 0.33 0.33 0.34 Keskimäärin 0.38 0.28 0.42 0.14 0.33 Kot itarvehakkuumäärät Sa L P-H Hakkuuvuosi 1977/78 Hakkuuvuosi 1978/79 Hakkuuvuosi 1979/80 Hakkuuvuosi 1980/81 Hakkuuvuosi 1981/82 Mv 0.44 0.44 0.46 0.47 0.46 Mto My Mto Keskim. m /ha 0.13 0.39 0.09 0.17 0.39 0.11 0.20 0.40 0.09 0.22 0.38 0.09 0.26 0.39 0.11 Keskimäärin 0.45 0.20 0.39 0.10 Myynti- ja kotitarve- A 4 4JZZ hakkuut yhteensä Hakkuuvuosi 1977/78 Hakkuuvuosi 1978/79 Hakkuuvuosi 1979/80 Hakkuuvuosi 1980/81 Hakkuuvuosi 1981/82 Lakkuut 'hteensä Sa 2.23 2.04 3.19 2.31 2.77 P-H Mv Mto Keskim. m /ha 2.01 2.21 1.99 4.56 3.44 3.31 3.75 3.75 2.80 4.44 3.25 3.89 3.19 2.78 3.59 Kaikki 2.11 3.34 3.48 3.42 2.98 Keskimäärin 3.59 3.08 3.11 53 Myynti- ja kotitarve- 'nti- a kotitarve- Sa P-H —-* -* at hakkuut yhteensä Hakkuuvuosi 1977/78 Hakkuuvuosi 1978/79 Hakkuuvuosi 1979/80 Hakkuuvuosi 1980/81 Hakkuuvuosi 1981/82 lakkuut 'hteensä Mv 2.38 2.16 3.77 2.69 2.64 Mto Mv Keskim. m /ha 1.95 2.02 1.84 4.74 1.55 3.72 1.52 3.82 3.24 2.92 Mto i 2.o: 4.4! 3.81 5.7" 3.8' Keskimäärin 2.72 2.02 3.45 3.9" 54 Liite 2. PUUSTO JA SUUNNITTEET Keskitilavuus Sa P-H Mv , Mto Kaikki Keskim. m /ha - tutkimushetkellä 104 112 110 105 108 - 5 vuotta sitten 96 110 105 102 103 avuus muutos +7 +2 +5 +4 +5 Sa P-H Mv Mto My Mto Keskim. m /ha - tutkimushetkellä 103 105 116 106 - 5 vuotta sitten 96 97 113 106 muutos +7 +8 +3 0 muutos Kehitysluokka Sa P-H Mv Mto Kaikki nyt 5v nyt 5v nyt 5v nyt 5v nyt 5v % metsämaan alasta 0 Aukea 2 333 2233 23 1 Taimisto 27 25 29 25 27 23 30 27 28 25 2 Harvennusmetsikkö 27 26 21 20 23 23 26 23 24 23 3 Varttunut kasvatusmetsikkö 25 26 28 29 28 29 24 25 26 27 4 Uudistuskypsä metsikkö 16 17 15 19 16 18 14 17 15 18 5 Suojuspuumetsikkö 1 111 1111 11 6 Vajaatuottoinen metsikkö 3 333 3333 33 ehi t 'sluokka Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 inn i f o "hteensä iakkuusuunnite Hakkuusuunnite Metsänhoidollinen Sa P-H Mv Mto Kaikki suunnite Keskim. m /ha/vuosi - tutkimushetkellä 4.7 4.0 5.0 4.5 4.8 - 5 vuotta sitten 4.4 5.3 4.9 4.8 4.9 muutos +0.3 -0.4 +0.1 -0.3 -0.1 Sa P-H Mv Mto . Mv Mto Keskim. m /ha/vuosi - tutkimushetkellä 4.8 4.4 5.1 4.5 - 5 vuotta sitten 4.4 4.1 5.4 5.3 muutos +0.4 +0.2 -0.3 -0.7 55 iestävä iuunnite tutkimushetkellä 5 vuotta sitten Sa 4.3 4.0 P-H Mv Mto Keskim. m /ha/vuosi 4.6 4.6 4.4 4.5 4.4 4.2 Kaik 4.5 4.3 muutos +0.3 +0.1 +0.2 +0.1 +0.2 Sa P-H tutkimushetkellä 5 vuotta sitten Mv Mto . Mv Mto Keskim. m /ha/vuosi 4.4 4.2 4.8 4.5 4.1 3.9 4.6 4.5 muutos +0.3 +0.3 +0.1 +0.0 letsänhoidollinen ertymäsuunnite tutkimushetkellä 5 vuotta sitten Sa 4.4 4.1 P-H Mv Mto Keskim. m /ha/vuosi 4.7 4.7 4.2 5.0 4.6 4.5 Kaikki 4.6 4.6 muutos +0.3 -0.4 +0.1 -0.3 -0.0 Sa P-H tutkimushetkellä 5 vuotta sitten Mv Mto Mv Mto Keskim. m /ha/vuosi 4.5 4.1 4.9 4.3 4.2 3.9 5.1 5.0 muutos +0.3 +0.2 -0.2 -0.7 iestävä ertymäsuunnite tutkimushetkellä 5 vuotta sitten Sa 4.1 3.8 P-H Mv Mto Keskim. m /ha/vuosi 4.4 4.3 4.1 4.3 4.1 4.0 Kaikki 4.2 4.1 muutos +0.3 +0.1 +0.2 +0.1 +0.2 Sa P-H tutkimushetkellä 5 vuotta sitten Mv Mto _ Mv Mto Keskim. m /ha/vuosi 4.2 4.0 4.5 4.2 3.9 3.7 4.4 4.2 56 Liite 3. HAKKUUMAHDOLLISUUKSIEN HYVÄKSIKÄYTTÖ Myyntihakkuut Sa P-H Mv Mto Kaikki suunnitteesta Myyntihakkuut % metsänhoidollisesta hakkuusuunnitteesta Hakkuuvuosi 1977/78 43 32 37 39 37 Hakkuuvuosi 1978/79 38 80 62 67 62 Hakkuuvuosi 1979/80 64 65 68 56 65 Hakkuuvuosi 1980/81 44 78 58 79 63 Hakkuuvuosi 1981/82 54 54 48 72 54 -nti uut Keskimäärin 48 62 54 62 56 Sa P-H Mv Mto Kaikki Myyntihakkuut % metsänhoidollisesta kertymäsuunnitteesta Hakkuuvuosi 1977/78 45 34 39 42 39 Hakkuuvuosi 1978/79 41 85 65 70 66 Hakkuuvuosi 1979/80 68 69 72 59 68 Hakkuuvuosi 1980/81 46 83 61 83 67 Hakkuuvuosi 1981/82 57 58 51 76 57 Keskimäärin 51 66 57 66 60 Sa P-H Mv Mto Kaikki Myyntihakkuut % kestävästä hakkuusuunnitteesta Hakkuuvuosi 1977/78 47 38 41 45 42 Hakkuuvuosi 1978/79 42 94 69 75 70 Hakkuuvuosi 1979/80 70 76 76 63 73 Hakkuuvuosi 1980/81 48 92 65 89 72 Hakkuuvuosi 1981/82 59 64 54 81 61 Keskimäärin 53 73 61 70 64 Sa P-H Mv Mto Kaikki Myyntihakkuut % kestävästä kertymäsuunnitteesta Hakkuuvuosi 1977/78 49 40 43 47 44 Hakkuuvuosi 1978/79 44 99 74 80 74 Hakkuuvuosi 1979/80 74 81 81 67 78 Hakkuuvuosi 1980/81 50 97 69 94 76 Hakkuuvuosi 1981/82 62 67 57 86 65 Keskimäärin 56 77 65 75 67 Myynti- ja kotitarvehakkuut suunnitteesta 4 4, , mi... , T. , suunnitteesta Sa P-H Mv Mto Kaikki Myynti- ja kotitarvehakkuut % metsänhoidollisesta hakkuusuunnitteesta Hakkuuvuosi 1977/78 51 38 45 42 43 Hakkuuvuosi 1978/79 46 86 70 70 68 Hakkuuvuosi 1979/80 73 70 76 59 71 Hakkuuvuosi 1980/81 53 83 66 82 70 Hakkuuvuosi 1981/82 63 60 57 75 61 4 «vv-4 . c n ti'7 ti -> ti rr ti -> 57 Hakkuuvuosi 1977/78 Hakkuuvuosi 1978/79 Hakkuuvuosi 1979/80 Hakkuuvuosi 1980/81 Hakkuuvuosi 1981/82 Sa P-H Mv Mto Kaikki Myynti- ja kotitarvehakkuut % metsänhoidollisesta kertymäsuunnitteesta 54 40 48 44 46 49 90 74 74 73 77 74 81 62 76 56 88 70 87 74 67 63 60 80 65 Keskimäärin 61 71 67 69 67 Sa P-H Hakkuuvuosi 1977/78 Hakkuuvuosi 1978/79 Hakkuuvuosi 1979/80 Hakkuuvuosi 1980/81 Hakkuuvuosi 1981/82 Mv Mto Mv Mto Myynti- ja kotitarvehakkuut % metsänhoidollisesta kertymäsuunnitteesta 57 50 40 40 52 47 93 90 90 40 73 76 64 39 75 116 63 83 57 78 Keskimäärin 65 52 68 80 Hakkuuvuosi 1977/78 Hakkuuvuosi 1978/79 Hakkuuvuosi 1979/80 Hakkuuvuosi 1980/81 Hakkuuvuosi 1981/82 Sa P-H Mv Mto Kaikki Myynti- ja kotitarvehakkuut % kestävästä hakkuusuunnitteesta 55 44 51 47 49 50 100 79 78 78 79 82 86 66 81 57 98 75 92 80 69 70 64 85 69 Keskimäärin 62 79 71 74 71 Hakkuuvuosi 1977/78 Hakkuuvuosi 1978/79 Hakkuuvuosi 1979/80 Hakkuuvuosi 1980/81 Hakkuuvuosi 1981/82 Sa P-H Mv Mto Kaikki Myynti- ja kotitarvehakkuut % kestävästä kertymäsuunnitteesta 58 47 54 50 52 54 106 84 83 82 84 87 91 70 86 61 103 79 98 84 73 74 68 90 73 Keskimäärin 66 84 75 78 76 Sa P-H Hakkuuvuosi 1977/78 Hakkuuvuosi 1978/79 Hakkuuvuosi 1979/80 Hakkuuvuosi 1980/81 Hakkuuvuosi 1981/82 Mv Mto Mv Mto Myynti- ja kotitarvehakkuut % kestävästä kertymäsuunnitteesta 61 53 46 48 56 50 109 106 97 42 85 90 69 41 88 137 68 88 67 91 Keskimäärin 70 55 79 94 1. TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN 11. Tutkimuksen tehtävä ja aineisto 12. Tulosten luotettavuus 2. TAUSTATIETOJA YKSITYISMETSÄTALOUDESTA 21. Omistaja- ja tilakohtaiset taustatiedot 22. Metsätalouden edistämistoiminnan kohdistuminen 3. RAAKAPUUKAUPPA METSÄNOMISTAJAN NÄKÖKULMASTA 4. HAKKUUMAHDOLLISUUKSIEN HYVÄKSIKÄYTTÖ 41. Hakkuut 42. Puusto ja suunnite 43. Hakkuiden ja suunnitteen vertailu KIRJALLISUUS Background conditions Forestry promotion Roundwood market Cuttings and potential removals The use of the allowable drain