734 METSÄNTUTKIMUSLAITOS THE FINNISH FOREST RESEARCH INSTITUTE HELSINKI 1989 Kari T. Korhonen PUUTAVARALAJI JAKAUMAN ARVIOINNIN LUOTETTAVUUS VALTAKUNNAN METSIEN INVENTOINNISSA Reliability of estimation of timber assortment distribution in National Forest Inventory of Finland METSÄNTUTKIMUSLAITOS THE FINNISH FOREST RESEARCH INSTITUTE Osoite: Unioninkatu 40 A Address: SF-00170 Helsinki, Finland Puhelin: 4Q] Phone: Telex: 121286 metla sf Telefax: (90) 625 308 Ylijohtaja: Professori E, jas pohdla Director: Professor Julkaisujen jakelu: Kirjastonhoitaja Distribution of Librarian Liisa Ikävalko-Ahvonen publications: Julkaisujen toimitus: Toimittajat Seppo Oja Editorial office: Editors Tommi Salonen Metsäntutkimuslaitos on maa- ja metsätalousministeriön alainen vuonna 1917 perustettu valtion tutkimuslaitos. Sen päätehtävänä on Suomen metsätaloutta sekä metsävarojen ja metsien tarkoituksenmukaista käyttöä edistävä tutkimus. Metsäntutkimustyötä teh dään lähes 800 hengen voimin yhdeksällä tutkimusosastolla ja kymmenellä tutkimus-ja koeasemalla. Tutkimus- ja koetoimintaa varten laitoksella on hallinnassaan valtion metsiä yhteensä n. 150 000 hehtaaria, jotka on jaettu 17 tutkimusalueeseen ja joihin sisäl tyy kaksi kansallis- ja viisi luonnonpuistoa. Kenttäkokeita on käynnissä maan kaikissa osissa. The Finnish Forest Research Institute, established in 1917, is a state research institution subordinated to the Ministry of Agriculture and Forestry. Its main task is to carry out research work to support the development of forestry and the expedient use of forest resources and forests. The work is carried out by means of 800 persons in nine research departments and ten research and field stations. The institute administers state-owned forests of over 150000 hectares for research purposes, including two national parks and five strict nature reserves. Field experiments are in progress in all parts of the country. FOLIA FORESTALIA 734 Metsäntutkimuslaitos. Institutum Forestale Fenniae. Helsinki 1989 Kari T. Korhonen PUUTAVARALAJIJAKAUMAN ARVIOINNIN LUOTETTAVUUS VALTAKUNNAN METSIEN INVENTOINNISSA Reliability of estimation of timber assortment distribution in National Forest Inventory of Finland Approved on 19.5.1989 SISÄLLYS 1. JOHDANTO 3 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 3 21. Aineisto 3 22. Aineiston käsittely 4 221. Esikäsittely 4 222. Puutavaralajijakaumien laskenta ja vertailut 6 3. TULOKSET 7 31. Mitatut tunnukset 7 32. Tyvilahon esiintyminen kuusessa 7 33. Puutavaralajijakaumien erot eri apteerauksissa 8 34. Runkojen keskimääräiset arvot 8 4. PÄÄTELMÄT 10 41. Mitattujen tunnusten erot 10 42. Puutavaralajeittaisten tilavuuksien erot 11 421. Tulosten luotettavuutta heikentäviä tekijöitä 11 422. Eri apteeraustulosten erojen merkitsevyys 12 KIRJALLISUUS 13 SUMMARY 13 2 Korhonen, Kari T. KORHONEN, K.T. 1989. Puutavaralajijakauman arvioinnin luotettavuus valtakunnan metsien inventoinnissa. Summary: Reliability of estimation of timber assortment distribution in National Forest Inventory of Finland. Folia Forestalia 734. 13 p. Tutkimuksessa selvitettiin, ovatko valtakunnan met sien inventoinnin (VMI) koepuumittaukset riittävän luotettavat verokuutiometrin rakenteen määrittämi seen. Aineistona oli noin 70 % kahdeksannen VMI:n kesällä -86 mitatuista Helsingin metsälautakunnan alueen koepuista, jotka kaadettiin ja tarkistusmitattiin kesällä -88. Tutkimuksen lopputulos oli, että VMI:n ns. Järvi-Suomen laatuvaatimuksiin perustuvat tukki puuosuudet olivat männyllä 4 ja kuusella 5 %-yksik köä suuremmat kuin tarkistusmittausten samoihin laa tuvaatimuksiin perustuvat tukkipuuosuudet. Hukka puuosuus tuli VMI-mittauksien avulla laskettuna män nyllä 1 %-yksikköä korkeammaksi ja kuusella 3 %-yk sikköä alhaisemmaksi kuin tarkistusmittausten avulla laskettuna. Tarkasteltaessa tuloksia tarkistusryhmittäin havait tiin kuitenkin, että männyllä riskitasolla 1 % viidestä tarkistusryhmästä ainoastaan yhden kohdalla VMI:n mukaiset tukkipuuosuudet olivat suurempia kuin tar- kistusmittausten. Kevään -88 laatuvaatimusten mukai nen apteeraus pudotti männyllä tukkipuuosuutta 4 %-yksikköä ja nosti kuusella 1 %-yksikön. Männyllä laatuvaatimusten kiristymisen ja kuusella lahoisuuden aiheuttama tukkipuuosuuden väheneminen on otettu huomioon verokuutiometrin arvoja laskettaessa. The aim of the study was to find out how reliable the timber assortment distribution calculated in the National Forest Inventory (NFI) is. NFI sample trees measured in -86 in the forestry board district of Hel sinki were felled and remeasured during summer -88. Percentages of timber assortments based on the NFI measurements using old quality standards were com pared with percentages based on remeasurements using new quality standards. Result was that sawlog percentage calculated using NFl's measurements was higher than percentage based on remeasurements. Difference was 4 %-units for pine and 5 %-units for spruce. Helsinki 1989. Valtion painatuskeskus ISBN 951-40-1060-4 ISSN 0015-5543 Author's address: Finnish Forest Research Institute, Joensuu Research Station, PL 68, SF-80101 Joensuu, Finland. Keywords: National Forest Inventory, timber assortments, reliability, estimation, measurement errors ODC 524.61 + 525 3 Folia Forestalia 734 1. JOHDANTO Valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) kerätään tietoa Suomen metsistä. Yksi VMI:n tehtävistä on tuottaa perusteet met säverotukselle eli ns. metsäveroluvut ja vero kuutiometrin rakenteet. Metsäverotus perus tuu inventoinnissa mitattujen puiden ja hak kuusuunnitteen puutavaralajirakenteeseen, puutavaralajien keskimääräisiin hintoihin se kä veroluokittaisiin kasvulukuihin (Veroluo kittaiset metsäveroluvut... 1985). VMl:ssa laskettaviin puutavaralajien osuuk siin vaikuttavat keskeisesti koepuiden mittaus tiedot. Koepuista mitataan mm. rinnankor keusläpimitta, yläläpimitta ja pituus sekä arvi oidaan eri laatuluokkien tukkien pituudet (Valtakunnan metsien... 1986). Koepuiden kokonaistilavuudet lasketaan Laasasenahon (1982) tilavuusyhtälöillä ja puutavaralajien ti lavuudet runkokäyrämalleilla. VMI:n tulosten laskennassa laaditaan tiet tyjen kriteerien mukaan (mm. metsälauta kunta, veroluokka, puulaji ja puuluokka) ko epuuositteet. Kunkin ositteen koepuista las ketaan keskimääräiset koko rungon ja eri puutavaralajien tilavuudet jokaiselle läpimit taluokalle. Näitä keskiarvoja käytetään luku puiden tilavuuksia laskettaessa. Kunkin läpi mittaluokan puutavaralajijakauma määräytyy siis pelkästään koepuumittausten perusteel la, mutta lopputulokseen vaikuttaa lisäksi lu kupuiden runkolukusarja sekä puiden jakau tuminen eri koepuuositteisiin. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää VMI:n koepuumittausten ja erityisesti pysty puiden apteerauksen luotettavuutta Heisin gin metsälautakunnan alueella. Apteerauk sen luotettavuutta epäiltiin pääasiassa siksi, että tutkimusalueen kuusissa on runsaasti ty vilahoa, joka on vaikea havaita pystypuista. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli myös tutkia tyvilahon yleisyyttä. Lisäksi haluttiin tietoa siitä, miten muuttuneet laatuvaati mukset vaikuttavat puutavaralajijakaumaan ja puuston arvoon. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko VMI:n koepuumittaukset niin luotet tavia, että niistä johdetut puuston puutavara lajien osuudet ja verokuutiometrin arvot ovat keskimäärin oikein. VMI:n luku- ja koepuutunnusten mittauk sen tarkkuutta on selvitetty Metsäntutkimus laitoksessa aiemminkin (esim. Kujala 1979 ja Nousiainen 1986). Lahon havaitsemista pys typuista ja lahon vaikutusta puun tukkipuuo suuteen ovat tutkineet Kallio ja Tamminen (1974) ja Tamminen (1985). Tässä tutkimuk sessa keskitytään lähinnä puutavaralajeittais ten tilavuuksien vertailuun — tyvilahon pe rusteellisempi analysointi tehdään opinnäy tetyönä Joensuun yliopistossa. Tutkimus käynnistettiin Västra Nylands skogsägare förbundetin esityksestä. Mittauksia olivat suunnittele massa Metsäntutkimuslaitoksesta MH Sakari Salmi nen, MH Antti Ihalainen ja mt Matti Kujala sekä skogsägareförbundetin edustajana MH Mikael Ami noff. Mittausryhmien koulutuksesta vastasi Mikael Aminoff. Tulosten laskennan ja käsikirjoituksen laa dinnan aikana olen saanut arvokkaita neuvoja erityi sesti professori Pekka Kilkiltä, MH Sakari Salmiselta ja MH Antti Ihalaiselta. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 21. Aineisto Tutkimuksessa keskityttiin pelkästään kuuseen ja mäntyyn. Aineistoksi valittiin kaikki sellaiset Helsin gin metsälautakunnan alueen VMIB:n koepuukoealat, joilta oli mitattu vähintään 7 cm:n läpimittaisia kuusia tai tukkipuiksi merkittyjä mäntyjä. Näiltä koealoilta kaadettiin ja mitattiin vähintään 7 cm:n läpimittaisten kuusien ja tukkipuiksi merkittyjen mäntyjen lisäksi sellaiset männyt, jotka VMl:ssa oli merkitty isoiksi kuitupuiksi (puuluokat 6 ja 7), mutta joista tarkistus ryhmä havaitsi saatavan tukkia. Kaadetuista rungoista mitattin seuraavat tunnukset: 1) rinnankorkeusläpimitta, 2) yläläpimitta, 3) pituus, 4) kannon korkeus ( = korkeus, jolta puu tarkistusmit tauksissa kaadettiin), 5) alimman kuolleen oksan korkeus, 6) suurimman elävän oksan läpimitta (vain männyis tä) ja 7) suurimman elävän oksan etäisyys kannosta (vain männyistä). 4 Korhonen, Kari T. Rungot apteerattiin puutavaralajeiksi kesällä -86 voi massa olleilla ns. Järvi-Suoraen laatuvaatimuksilla. Apteeraus tehtiin lisäksi keväällä 1988 voimaan tullei den laatuvaatimusten mukaan. Kevään -88 laatuvaati muksiin tehtiin lisäys, ettei alle 37 dm:n pituisia tuk keja saanut tehdä (männyn laatutyvitukeilla sallittiin myös pituudet 31 ja 34 dm). Pisin sallittu tukki oli yleisistä laatuvaatimuksista poiketen 58 dm. Edellä kerrottujen laatuvaatimusten tiukentamisen perustelu na oli, ettei alle 37 dm:n tai yli 58 dm:n tukeille ole ostajia tutkimusalueella. Jos kuusen kaatoleikkauksesta löydettiin lahoa, et sittiin lahon päättymiskorkeus sekä korkeus, josta al kaen runko kelpasi lahovikaiseksi kuusikuitupuuksi. Lahoista kuusista piirrettin muovikalvolle poikkileik kauskuvat, joissa näkyi rungon poikkileikkauksen li säksi lahon rajat. Kuvat piirrettin kannon korkeudelta, 1,3 m:n ja 3 m:n korkeudelta. Jos puuta mitattaessa ei oltu varmoja, että puu oli sama kuin VMI-lomakkeelle merkitty, kirjattiin tun nistus epävarmaksi. Tavoitteena oli löytää kaikki aiemmin luetellut vaatimukset täyttävät koepuut. Osa VMl:ssa mitatuista puista oli kuitenkin ehditty kaataa ennen tarkistusmittauksia, ja joillekin koealoille ei saatu maanomistajalta kaatolupaa. Aineiston kooksi tuli 948 kaatokoepuuta ja lisäksi 25 VMIB:n koepuusta oli löydetty kanto. Mitatuista puista mäntyjä oli 369 ja kuusia 579 kpl. Epävarman tunnistuksen vuoksi aineistosta jouduttiin hylkäämään kolme mäntyä. VMl:ssa oli mitattu Helsingin metsä lautakunnan alueelta 514 tukkipuuksi arvioitua (puu luokat 4 ja 5) mäntyä ja 870 vähintään 7 cm:n läpimit taista kuusta. Otosprosentiksi tuli siten männyllä 71 % ja kuusella 67 %. Kuvassa 1 on esitetty mitattujen puiden läpimittaja kauma puulajeittain. 948 kaatokoepuun lisäksi maastossa tarkistettiin 32 sellaista mäntyä, jotka VMl:ssa oli merkitty puuluok kiin 6 ja 7 eli puiksi, jotka mitoiltaan ovat tukkipuun kokoisia, mutta vikojen vuoksi joutuvat kuitupuiksi. Tällaisia puita mitattiin ainoastaan sellaisilta koealoil ta, joilla kasvoi vähintään 7 cm:n läpimittaisia kuusia tai tukkipuiksi koodattuja mäntyjä. 22. Aineiston käsittely 221. Esikäsittely Koska VMI- ja tarkistusmittausten välillä oli kulunut aikaa noin kaksi vuotta, eivät mittaustulokset olleet sellaisenaan vertailukelpoisia, vaan tarkistusryhmien mittaamista tunnuksista oli poistettava mittausajan kohtien välinen kasvu. Kasvujen poistolla tarkistusmit tauksissa mitatut puut pyrittiin saamaan sen kokoisiksi kuin ne olivat olleet VMIB:n mittausten aikana. Rinnankorkeusläpimitasta ei kasvua tarvinnut pois taa, sillä VMI-ryhmien mittaamia rinnankorkeusläpi mittoja voidaan pitää yhtä luotettavina kuin tarkistus ryhmien mittaamia. Kullekin puulle tarkistusmittauk sissa saatu rinnankorkeusläpimitta voitiin siten korva ta VMl:ssa mitatulla läpimitalla. Koska VMl:ssa pituudet ja yläläpimitat mitataan pystypuista, sisältyy mittaustuloksiin jonkin verran vir hettä. Virheen suuruutta arvioitiin vertaamalla VMl ja tarkistusryhmien mittaamia pituuksia ja yläläpimit- Kuva 1. Mitattujen puiden läpimittajakauma. Fig. 1. Diameter distribution of the measured trees. toja (taulukko 2). Tarkastelun tulos oli, että tarkistus ryhmien mittaamia pituuksia ja yläläpimittoja kannat taa käyttää määritettäessä VMI-mittaushetken 'oikei ta' pituuksia ja yläläpimittoja. VMl:ssa mitattuja pituuksia oli tarkoitus korjata laatimalla regressioyhtälöt tarkistusmittauksissa ja VMl:ssa mitattujen pituuksien erotusten (= VMI:n mittausvirhe + kasvu) ennustamiseksi. Yhtälöiden laatimiseksi pituusmittausten eroja tarkasteltiin rin nankorkeusläpimittojen erotusten, pituuksien ja mit tausten välisen ajan suhteen (kuvat 2, 3 ja 4). Tarkas teluissa ei löydetty riippuvuuksia, joten regressioyhtä löiden laatiminen ei kannattanut. Koska kuitenkin VMl:ssa mitatut pituudet vaihteli vat melko suurella vaihtelualueella tarkistusmittauk sessa mitattujen pituuksien ympärillä, korvattiin VMl mittaukset pituuksilla, jotka saatiin vähentämällä tar kistusmittauksissa saaduista pituuksista tarkistus- ja VMI-mittausten pituuksien keskimääräinen erotus. Näin meneteltäessä poistettiin VMI:n pituusmittauk sista satunnainen virhe, mutta mahdollinen harha jäi ottamatta huomioon. Yläläpimittamittauksista poistettiin kasvu seuraavasti: 1. Laskettiin puulle yläläpimitta Laasasenahon (1982) runkokäyrällä käyttäen kaatohetkellä mitattua rin- nankorkeusläpimittaa ja pituutta. 2. Vähennettiin tuloksesta mitattu yläläpimitta. 3. Laskettiin yläläpimitta käyttäen VMI:n rinnankor keusläpimittaa ja edellisessä kappaleessa kuvatulla tavalla saatua pituutta. 4. Kohdassa 3 saadusta yläläpimitasta vähennettiin kohdassa 2 saatu erotus kerrottuna VMI- ja tarkis- tusmittausten rinnankorkeusläpimittojen suhteella. Jotta yläläpimitan kasvun poisto voitaisiin esittää kaa vojen muodossa merkitään: d Ut , d 6l ja h, ovat tarkis tusmittauksessa mitatut rinnankorkeus- ja yläläpimitta sekä pituus; d l3v on VMl:ssa mitattu rinnankorkeuslä pimitta ja h,' on tarkistusmittauksissa mitattu pituus, josta on poistettu kasvu aiemmin kuvatulla tavalla. Tällöin edellä olevat vaiheet 1 - 4 voidaan esittää seuraavasti: 5 Folia Forestalia 734 Kuva 2a. VMl:ssa ja tarkistusmittauksissa mitattujen pituuksien erotus rinnankorkeusläpimittojen ero tuksen funktiona. Mänty. Fig. 2a. Difference between heights measured in NFI and remeasurements as a function of breast height diame ter. Pine. Kuva 2b. VMl:ssa ja tarkistusmittauksissa mitattujen pituuksien erotus rinnankorkeusläpimittojen ero tuksen funktiona. Kuusi. Fig. 2b. Difference between heights measured in NFI and remeasurements as a function of breast height diame ter. Spruce. Kuva 3a. VMl:ssa ja tarkistusmittauksissa mitattujen pituuksien erotus puiden pituuksien funktiona. Mänty. Fig. 3a. Difference between heights measured in NFI and remeasurements as a function of height. Pine. Kuva 3b. VMlissa ja tarkistusmittauksissa mitattujen pituuksien erotus puiden pituuksien funktiona. Kuu si. Fig. 3b. Difference between heights measured in NFI and remeasurements as a function of height. Spruce. 6 Korhonen, Kari T. Kuva 4a. VMl:ssa ja tarkistusmittauksissa mitattujen pituuksien erotus mittausten välisen ajan (kasvukau den päivien lukumäärän) funktiona. Mänty. Fig. 4a. Difference between heights measured in NFI and remeasurements as a function of time between measu rements. Pine. Kuva 4b. VMl:ssa ja tarkistusmittauksissa mitattujen pituuksien erotus mittausten välisen ajan (kasvukau den päivien lukumäärän) funktiona. Kuusi. Fig. 4b. Difference between heights measured in NFI and remeasurements as a function of time between measu rements. Spruce. Aineistoa oli mäntyjen osalta kerätty vain koealoilta, joilla VMI-ryhmät olivat mitanneet tukiksi kelpaavia mäntyjä. Tämän vuoksi VMI:n puuluokkien 6 ja 7 männyt ( = kooltaan tukkipuita, mutta vikojen vuoksi kuiturunkoja) tulivat aineistossa aliedustetuiksi. Ellei tätä olisi korjattu, olisi tuloksiin tullut harhaa, sillä osasta kyseisiä puita olisi tarkemmin mitattuna voitu saada tukkia. Aineiston korjaamiseksi tältä osin me neteltiin seuraavasti. 1. Laskettiin aineistoon kuuluvilla koealoilla kasva neiden VMl:ssa puuluokkiin 6 ja 7 kuuluvien män tyjen lukumäärä (tulos 32 kpl). 2. Laskettiin kuinka monesta niistä tarkistusmittauk- sissa oli saatu tukkia toisaalta vanhoilla ja toisaalta uusilla apteerausohjeilla (tulos 7 ja 8 kpl). 3. Laskettiin koko Helsingin metsälautakunnan alueen VMI-aineistosta puuluokkiin 6 ja 7 kuulu vien mäntyjen lukumäärä (tulos 98 kpl). Lukumää rä kerrottiin otantaprosentilla (71 %, ks. luku 21), jolloin saatiin tulokseksi, että aineistossa olisi pitä nyt olla 70 kpl puuluokkien 6 ja 7 mäntyä. 4. Kohdassa 2 lasketut luvut kerrottiin luvulla 70/32 ( = 2,19), jolloin saatiin tulokseksi, että aineistossa olisi pitänyt olla yhteensä 13 sellaista mäntyä, jotka VMl:ssa oli merkitty isoiksi kuitupuiksi, mutta jois ta tarkistusryhmä oli saanut tukkia vanhoilla ap teerausohjeilla; ja vastaavasti 15 sellaista mäntyä, joista olisi tullut tukkia uusia apteerausohjeita käy tettäessä. 5. Aineistoon lisättiin tarvittavat puut. Lisätyt puut olivat aineistossa jo olevien vaaditunlaisten puiden 'klooneja'. 222. Puutavaralajijakaumien laskenta ja vertailut Kun tarkistusmittauksista oli poistettu pituuden ja ylä läpimitan kasvut, laskettiin Laasasenahon runkokäyrä malleja käyttäen koko rungon ja siitä apteerattujen tukki- ja kuituosien tilavuudet. Vastaavasti laskettiin puutavaralajien tilavuudet VMI-mittausten perusteel la. Kuituosan apteerauksessa käytettiin kahden metrin jaotusta. Koska aineiston puut oli valittu relaskoopilla, puu tavaralajien osuuksia laskettaessa kutakin puuta pai notettiin luvulla: missä g = relaskooppikerroin (=2) ja d = puun rinnankorkeusläpimitta (Kuusela 1967). 1. d 6. = f(dl3t ,ht ) 2. e = d 6. — d6t 3. d 6. = f(dl3v ,ht ) 4. d 6 = d 6. - ' e 1.3 t p = 0112732,4 (1) d 2 7 Folia Forestalia 734 Laskennan tuloksena saatiin jokaiselle puulle eri puu tavaralajien tilavuudet sekä VMI- että tarkistusmit tausten mukaan. Aineistolle laskettiin myös puutava ralajien osuudet kokonaistilavuuksien summasta ja hintojen avulla runkojen arvot eri apteerausten mu kaan. VMI- ja tarkistusmittausten apteeraustulosten eron tilastollista merkitsevyyttä testattiin riippuvien otosten t-testin avulla. Testeissä tarkasteltiin tukkipuuosuuk sien eroja eri apteerauksissa. Koska tuloksia laskettaessa havaittiin VMI- ja tar kistusmittausten välisen eron olevan erilainen eri tar- kistumittausryhmien kohdalla, testattiin myös ryhmien välisiä eroja. Aluksi tutkittiin regressioanalyysilla, joh tuivatko ryhmien väliset erot ryhmien mittaamien pui den koosta. Männyllä havaittiin, ettei puun koko vai kuttanut ryhmien sisällä VMI- ja tarkistusmittausten tukkipuuosuuksien eroon. Kuusella sen sijaan tukki puuosuuksien eron ja puun koon välillä oli tilastolli sesti merkittävä riippuvuus. Tämän vuoksi kuusella ryhmien välisiä eroja tutkittiin vasta sen jälkeen, kun puun koon vaikutus oli poistettu. Ryhmien välisissä testeissä käytettiin SAS-ohjelmistoa (SAS User's... 1982). 3. TULOKSET 31. Mitatut tunnukset Taulukossa 1 on esitetty aineistoon kuulu vien puiden tunnusten keskiarvot ja keskiha jonnat VMI- ja tarkistusmittausten pohjalta. VMI- ja tarkistusmittausten keskiarvojen erotus oli männyllä rinnankorkeusläpimitalle 4 mm, yläläpimitalle 6 mm ja pituudelle 40 cm. Kuusella vastaavat erot olivat 7 mm, 9 mm ja 60 cm. Taulukossa 2 on esitetty tarkistusmittauk sissa ja VMl:ssa mitattujen koepuutunnusten erojen keskiarvot ja keskihajonnat. Yläläpi mittojen välisiä eroja laskettaessa on otettu mukaan ainoastaan puut, joista yläpimitta on mitattu, minkä takia erotusten keskiarvo ei ole sama kuin keskiarvojen erotus (vrt. tau lukko 1). 32. Tyvilahon esiintyminen kuusessa Aineiston 579:stä kuusesta 164:ssa (= 28 %:ssa) oli tyvilahoa. Lisäksi kuudessa kuu sessa oli lahoa, joka alkoi kaatoleikkauksen yläpuolelta. Kuvassa 5 on esitetty lahon vi oittamien puiden osuudet aineistossa läpi mittaluokittain. Osuuksia laskettaessa ha vaintoja ei ole painotettu runkoluvulla. Lahojen kuusien osuus runkoluvusta las kettiin painottamalla havaintoja kaavassa 1 esitetyllä tavalla. Koska lahoa esiintyi enem män suurissa puissa kuin pienissä, lahovi kaisten kuusien osuudeksi runkoluvusta tuli 22,0 %. Tyvilahon vioittamien kuusien koko naistilavuus oli 29,1 % kaikkien kuusien ko konaistilavuudesta. Lahovikaisten rungon osien tilavuuksien summa oli 10,4 % kuusien kokonaistilavuudesta. Taulukko 1. Rinnankorkeus- ja yläläpimittojen (d ja d 6) sekä pituuksien (h) keski arvot (x), keskihajonnat (s) ja pienimmät (min) sekä suurimmat (max) arvot VMI- ja tarkistusmittauksissa (TARK). Table 1. Means (x), standard deviations (s) and minimum (min) and maximum (max) values of diameters at breast height (d) and at 6 meters (df) and heights (h) in NFI (VMI) and remeasurements (TARK). NFI = National Forest Inventory TARK = remeasurements x Mänty—Pine s min Kuusi — Spruce s min max max 'MI d,cm d 6 ,cm h,m 28.3 21.4 18,3 6,1 5,1 3,4 16,6 11,0 8,5 52,0 43,0 28,5 22,0 16,9 17,5 8,9 9,0 5,8 4.6 0,0 4.7 49,4 41.0 31.1 :ark d,cm d 6 ,cm h,m 28,7 22,0 18,6 6,0 5,0 3,3 16,9 11,5 8,8 52,2 42,2 28,2 22.7 17.8 18,1 8,9 8,8 5,8 5,3 0,0 5,2 49,9 43,4 31,9 8 Korhonen, Kari T. Taulukko 2. Tarkistuksissa ja VMl:ssa mitattujen rinnankorkeus- ja yläläpimitto jen sekä pituuksien erotusten keskiarvot, keskihajonnat ja pienimmät sekä suurimmat arvot senttimetreinä. Merkinnät kuten taulukossa 1. Table 2. Means, standard deviations and minimum and maximum values of differen ces between breast height and upper diameters and heights measured in remeasure ments and NFI. Seuraavassa asetelmassa on esitetty lahovi kojen keskitunnuksia. Keskiarvoja laskettaes sa kutakin havaintoa on painotettu puun edustamalla runkoluvulla (kaava 1). Asetel massa rivillä 1 ovat keskiarvot, kun lasken nassa ovat mukana kaikki kuuset; ja rivillä 2 keskiarvot, kun laskennassa ovat mukana vain lahot kuuset. Merkinnät ovat: h = la hon keskimääräinen korkeus ja v = lahovi kaisen rungon osan keskimääräinen tilavuus. VMI:n lahoarvion luotettavuuden tutkimista hankaloittaa se, että inventoinnissa merki tään tuhoista lomakkeelle ainoastaan mer kitsevin tuho. Lisäksi tutkimista hankaloittaa mittausten välinen aika - kahdessa vuodessa ovat olemassa olleet lahot edenneet ja uusia puita on saanut lahotartunnan. Isomäen ja Kallion mukaan (1974) laho etenee vuodessa keskimäärin 20 cm. Kuuset, joissa tarkistusmittaushetkellä oli lahoa vähintään 170 cm, ovat VMI-mittaus hetkellä olleet todennäköisesti lahoja rin nankorkeudelta. Tällaisia kuusia oli aineis tossa 97 kappaletta ja näistä 56:een oli VMl:ssa merkitty tuho tai leikko. Tällä ta voin laskien VMI:n lahon löytämisprosentik si tulee 58 %. 33. Puutavaralajijakaumien erot eri apteerauksissa Kun tarkistusmittauksista oli poistettu kasvut ja otettu huomioon puuluokkien 6 ja 7 alie dustus luvussa 2 esitetyllä tavalla, laskettiin kullekin puulle puutavaralajeittaiset tilavuu det sekä VMI- että tarkistusmittausten ja Kuva 5. Lahon vioittamien kuusien suhteelliset frek venssit läpimittaluokittain. Fig. 5. Relative frequencies of spruces affected by rot in different diameter classes. -apteerausten pohjalta. Saatujen tilavuuksien runkoluvuilla painotetut (kaava 1) keskiarvot ovat taulukoissa 3a ja 3b. Taulukossa ovat myös puutavaralajien osuudet kokonaistila vuudesta. Koska eri tyhmien mittauksiin pe rustuvat tulokset poikkesivat toisistaan, on tulokset esitetty ryhmittäin. 34. Runkojen keskimääräiset arvot Jotta saataisiin selville, kuinka paljon VMl ja tarkistusapteerausten erot vaikuttavat ve rokuutiometrin arvoon, laskettiin puulajeit tain yhden kuutiometrin keskimääräiset ar vot. Arvojen laskennassa käytettiin puutava ralajien keskimääräisiä kantohintoja Helsin gin metsälautakunnan alueella ajalla 1.1.— 31.5.1988 (Metsätilastotiedote 95 1988). Hin nat ovat seuraavassa asetelmassa, jossa Mänty—Pine s Kuusi — Spruce s min min max max l,cm l6 ,cm i,m 0,4 0,6 0,4 0,5 0,9 0,7 -2,3 -2,4 -1,7 1,8 4,5 3,0 0,8 0,7 0,5 0,5 0,9 0,6 -1,8 -3,6 -3,5 4,1 4,4 3,4 h,m h,% v,dm 3 V,' kaikki lahot 0,58 2,54 4,4 16,9 20,7 94,0 10,4 35,7 Taulukko 3b. VMI- ja tarkistusmittauksiin perustuvien puutavaralajeittaisten tila vuuksien keskiarvot ja suhteelliset osuudet kokonaistilavuudesta. Kuusi. Table 3b. Mean volumes and percentages of different timber assortments according to NFI and remeasurements. Spruce. Taulukko 3a. VMI- ja tarkistusmittauksiin perustuvien puutavaralajeittaisten tila vuuksien keskiarvot ja suhteelliset osuudet kokonaistilavuudesta. VMI = V MI:n apteeraus, Tl = tarkistusryhmien apteeraus vanhojen laatuvaatimusten mukaan ja T 2 = tarkistusryhmien apteeraus uusien laatuvaatimusten mukaan. Mänty. Table 3a. Mean volumes and percentages of different timber assortments according to NFI and remeasurements. VMI = NFI, T1 = remeasurements and old quality stan dards, T2 = remeasurements and new quality standards. Pine. 9 Folia Forestalia 734 koko runko stem dm 3 tukkiosa saw-timber dm 3 % kuituosa pulp wood dm 3 % lahokuitu rot-affected pulp dm 3 % raakkiosa waste dm 3 % Ryhmä 1 — Field group VMI 150 70 47 T1 151 52 34 T2 151 55 36 71 71 68 47 47 45 15 15 10 10 9 14 14 6 9 9 161 Ryhmä 2—Field group VMI 162 79 T1 167 85 T2 167 85 48 51 51 75 53 53 46 32 32 9 9 6 6 9 20 20 5 12 12 55 Ryhmä 3 — Field group VMI 167 90 54 T1 167 80 48 T2 167 84 50 68 56 52 41 34 31 18 18 11 11 9 13 13 6 8 8 295 Ryhmä 4 — Field group VMI 251 127 51 T1 251 141 56 T2 251 141 56 115 61 61 46 24 24 12 12 5 5 9 37 37 4 15 15 43 Ryhmä 5—Field group VM I 105 34 Tl 109 38 T2 109 36 32 35 33 61 49 51 58 45 47 6 6 6 6 11 16 16 10 15 15 26 Yhteensä — Total VMI 162 82 T1 164 73 T2 163 76 50 45 46 71 60 57 44 37 35 15 15 9 9 9 15 15 6 9 9 580 koko runko stem dm 3 tukkiosa kuituosa raakkiosa saw-timber dm 3 % pulp wood dm 3 % waste dm 3 % Ryhmä 1 — Field group VMI 464 308 T1 467 249 T2 467 214 66 53 46 142 209 244 31 45 52 14 9 9 3 2 2 110 Ryhmä 2 — Field group VMI 363 239 T1 371 219 T2 371 220 66 59 59 115 144 142 32 39 38 9 8 9 3 2 2 98 Ryhmä 3 — Field group VMI 475 354 T1 477 363 T2 All 347 74 76 73 109 102 118 23 21 25 13 12 12 3 3 3 111 Ryhmä 4 — Field group VMI 682 564 T1 692 556 T2 692 554 83 80 80 111 123 125 16 18 18 8 13 12 1 2 2 37 Ryhmä 5 — Field group VMI 320 177 T1 328 241 T2 328 195 55 74 60 136 77 121 42 23 37 7 10 12 2 4 4 19 Yhteensä 7ota/ VMI 446 T1 450 T2 450 313 297 280 70 66 62 122 144 160 27 32 36 11 10 10 3 2 2 375 10 Korhonen, Kari T. Taulukko 4. Runkojen keskimääräiset arvot eri apteerauksissa markkkoina (mk/m 3 ) ja prosentteina (%) VMI-apteerauksen antamasta arvosta. Merkinnät ovat kuten taulukossa 3. Table 4. Mean values of stems (mk/m 3 = FIMIm 3 )) according to different measure ments. MäT=mäntytukki, MäK=mäntykuitu, KuT= kuusitukki ja KuK=kuusikuitu. Yksikkönä on mk/m3 . Lahovikaiselle kuusikuitupuulle käytettiin mäntykuitupuun hintaa, hukkapuu ja raakki laskettiin arvottomiksi. Kun eri puutavaralajien keskimääräiset osuudet kerrottiin yksikköhinnoilla, saatiin kuutiometrin keskimääräisiksi arvoiksi eri apteerausmenetelmissä taulukon 4 osoitta mat luvut. Sekä männyllä että kuusella VMI:n mittauksiin perustuvat runkojen arvot ovat suurempia kuin tarkistusmittauksiin pe rustuvat arvot. Ero on seurausta pääasiassa tarkistusryhmä l:n saamista suurista eroista VMI-mittauksiin verrattuna. Taulukon 4 luvuissa ei ole otettu huo mioon sitä, että verokuutiometrin rakenteita laskettaessa on tehty 10 % suuruiset tukki puuosuuden alennukset rannikkoalueella se kä kuuselle että männylle (Veroluokittaiset metsäveroluvut... 1985). Tämä huomioonot taen saadaan VMI:n apteerauksiin perustuva puutavaralajirakenne tämän tutkimuksen ai neistossa seuraavan asetelman mukaiseksi. Edellä olevan asetelman mukaisia tukki- ja kuituosuuksia ja aiemmin esitettyjä hintoja käyttäen saadaan aineiston puille runkolu vulla painotetuksi keskimääräiseksi kuutio metrin arvoksi männyllä 163,33 mk ja kuu sella 128,24 mk. Vastaavat luvut tarkistusmit tausten uusien laatuvaatimusten mukaan oli vat 162,99 ja 123,88 mk (taulukko 4). Loppu tulos on, että tarkistusmittausten mukaan rungon keskimääräinen arvo on männyllä lä hes sama ja kuusella jonkin verran pienempi kuin korjatun VMI-apteerauksen mukaan. 4. PÄÄTELMÄT 41. Mitattujen tunnusten erot VMl:ssa ja tarkistusmittauksissa mitattujen rinnankorkeusläpimittojen erotusten keskiar vo (taulukko 2) on sekä männyllä että kuu sella odotetun suuruinen ja vastaa hyvin mit tausajankohtien välistä kasvua. Kuusella ero tus on suurempi kuin männyllä, koska kuu sista mitattiin myös pieniä puita, joiden kas vu on nopeampaa kuin tukkipuiden. Rinnan korkeusläpimitalla eri mittausten välisen erotuksen keskihajonta on sekä männyllä et tä kuusella 0,5 cm, joka on 1,7 % mäntyjen ja 2,2 % kuusien keskiläpimitasta. VMI- ja tarkistusmittausten yläläpimitto jen erotus oli männyllä keskimäärin 0,6 ja kuusella 0,7 cm. Eri mittauskertojen välisen erotuksen keskihajonta oli sekä männyllä et tä kuusella 0,9 mm (4 % mäntyjen ja 5 % kuusien yläläpimittojen keskiarvosta) eli sel västi suurempi kuin rinnankorkeusläpimitan kohdalla. Osasyynä on se, että yläläpimitta mitataan VMl:ssa vain senttimetrin tarkkuu della. Pituusmittausten erot eri mittauskertojen välillä olivat suuret. Keskimääräinen ero vas taa melko hyvin kahden vuoden pituuskas vua, joten VMI:n pituusmittauksissa ei ole ainakaan kovin suurta systemaattista virhet tä. Erotusten keskihajonta (taulukko 2) oli mk/m 3 % mk/m 3 % mk/m 3 % länty — Pine luusi — Spruce 172,16 131,67 100,0 100,0 167,41 122,84 97.2 93.3 162,99 123,88 94,7 94,1 >09,50 92,20 166,50 108,80 »uul laji ;iosuus Luituosuu; [änty 63 % 34 % männyllä 70,7 cm ja kuusella 63,0 cm. Luvut vastaavat hyvin Nousiaisen (1986) ja Kujalan (1979) tuloksia pituusmittauksen satunnais virheestä. Suurimmat yli- ja aliarviot ovat to della suuria ja saattavat johtua varsinaisten mittausvirheiden lisäksi kirjausvirheistä joko VMl:ssa tai tarkistusmittauksissa. 42. Puutavaralajeittaisten tilavuuksien erot 421. Tulosten luotettavuutta heikentäviä tekijöitä Männyllä VMI- ja tarkistusmittauksen väli nen tukkipuuosuuden erotus saattaa olla hieman harhainen, koska aineisto ei kattanut sellaisia puita, jotka VMl:ssa oli merkitty kokonsa vuoksi kuitupuiksi. Harhan suuruut ta pienentää kuitenkin se, että pystyssäkin olevasta puusta voidaan luotettavasti mitata, onko se kokonsa puolesta tukkipuu vai ei. Harhaa tuloksiin on voinut tulla myös sii tä, että muutettaessa tarkistusmittaukset vas taamaan VMI:n mittaushetkeä, poistettiin kyllä kasvut puun pituudesta ja yläläpimitas ta, mutta rungoista oletettiin saatavan yhtä pitkät tukit kasvujen poiston jälkeen kuin ennen poistoa. Aiheutunut virhe lienee vä häinen ja joka tapauksessa se on vaikuttanut eri suuntaan kuin edellisessä kappaleessa kuvattu virhe. Merkittävin virhelähde kuusen kohdalla lienee se, ettei lahon etenemistä mittausten välisenä aikana voitu ottaa huomioon, vaan puissa oletettiin olleen yhtä paljon lahoa VMI:n mittausten aikana kuin noin kaksi vuotta myöhemmin tehdyissä tarkistusmit tauksissa. Poistamalla lahojen pituudesta 40 cm saatiin sekä teoreettinen tukki- että kui tuosuus noin 1 % suuremmaksi. Teoreetti sella tukkiosuudella tarkoitetaan tässä run gon osaa, joka on läpimitaltaan yli 16 cm. Vertailtaessa VMI- ja tarkistusmittauksiin perustuvia puutavaralajien osuuksia ilmeni, että ryhmien välillä oli eroja (vrt. taulukot 3a ja 3b). Ryhmien välisten erojen testien tu lokset ovat taulukossa 5. Testattava hypotee si oli, että kulloinkin tarkasteltavana olleiden kahden ryhmän mittauksiin perustuvan tuk kipuuosuuden erotus VMI-mittausten tukki puuosuudesta oli yhtä suuri. Taulukosta 5 ilmenevät ne riskitasot, joilla lähtöhypoteesi ryhmien tulosten yhtäläisyydestä hylätään. Testien mukaan männyllä ryhmän 5 koh dalla VMI- ja tarkistusmittausten mukaisten tukkiosuuksien erotus poikkeaa tilastollisesti erittäin merkittävästi kaikkien muiden ryh mien saamista eroista. Ryhmän 1 tulokset poikkeavat erittäin merkittävästi kaikkien muiden ryhmien paitsi ryhmän 2 tuloksista. Ryhmän 5 tulosten poikkeaminen muista voi selittyä sillä, että ryhmä mittasi ainoas taan 19 mäntyä. Syytä ryhmän 1 tulosten poikkeamiseen ei löydetty aineistoa tutki malla. Eron aiheuttajana lienee ko. ryhmän johtajan laatuvaatimusten tiukempi sovelta minen. Myös kuusen kohdalla ryhmän 1 tu lokset poikkeavat kaikista muista ryhmistä. Taulukko 5. Mittausryhmien välisten erojen tilastollinen merkitsevyys. Merkinnät: * = eroa on riskitasolla 10 %, ** = eroa on riskitasolla 5 % ja *** = eroa on riskitasolla 1 %. Table 5. Test of differences between field groups. *=p 0.1 **=p 0.05 ***=p 0.01. (Ryhmä = group). 11 Folia Forestalia 734 Mänty — Pine Ryhmä 1 Ryhmä 1 — 2 2 *** *�* 5 *** Ryhmä 2 ** *** Ryhmä 3 * * * ** * * * Ryhmä 4 * � * *�* Ryhmä 5 * * * * * * * * * Kuusi — Spruce Ryhmä 1 2 3 4 5 * * * ** * * * * * * *** * * * * *** * * * * * * * *** * 12 Korhonen, Kari T. Taulukko 6. VMI-mittauksiin perustuvien tukkipuuosuuksien ja tarkistusmittaus ten vanhoihin laatuvaatimuksiin perustuvien erojen tilastollinen merkitsevyys mittausryhmittäin. Merkitsevyystasojen merkinnät kuten taulukossa 5. Table 6. Test of differences between sawlog percentages in NFI and remeasurements using old quality standards. (Ryhmä — group) 422. Eri apteeraustulosten erojen merkitsevyys VMI:n ja tarkistusmittausten apteerausten välisten erojen merkitsevyyttä testattiin riip puvien otosten t-testillä. Testit tehtiin kulle kin ryhmälle erikseen ja lisäksi koko aineis tolle. Testattavana suureena oli tukkipuuo suus VMI:n ja tarkistusmittausten Järvi-Suo men laatuvaatimusten mukaan. Testien tu lokset on esitetty taulukossa 6. Testien mukaan VMI:n koepuumittausten antama tukkiosuus poikkesi koko aineistossa vielä riskitasolla 1 % vanhojen laatuvaati musten mukaisten tarkistusmittausten anta masta tukkiosuudesta. Tarkasteltaessa eroja tarkistusryhmittäin männyllä on 1 %:n riski tasolla eroa kuitenkin vain ryhmien 1 ja 5 aineistossa. Ryhmän 1 kohdalla VMI:n tuk kipuuosuudet ovat suurempia, kun taas ryh män 5 kohdalla pienempiä kuin tarkistusmit tausten tukkipuuosuudet. Kuusella tulos on saman suuntainen: VMI:n ja tarkistusmit tausten Järvi-Suomen laatuvaatimusten mu kaisessa apteerauksessa on riskitasolla 1 % eroa ryhmien 1 ja 3 aineistoissa. Ryhmien 1 ja 5 kohdalla VMI- ja tarkis tusmittausten tukkipuuosuuksien poikkeami nen selvästi muista ryhmistä paljastaa, ettei kaadetunkaan puun apteeraaminen ole yksi käsitteistä. Lisäksi voidaan olettaa, että tut kimuksessa tehdyssä apteerauksessa rungot tutkitaan tarkemmin kuin käytännössä, jol loin tukkipuuosuutta alentavat viat tulevat suuremmalla todennäköisyydellä löydetyiksi. Kuusen kuitupuuosuuksien eroja tarkastel taessa on otettava huomioon, että VMI-mit tauksissa apteeraus on pyritty tekemään sa malla tavoin kuin käytännön hakkuissa. Tar kistusmittauksissa sovellettiin ohjetta, jonka mukaan kuusikuitu on raakkia, jos sen poik kileikkauksessa on yli puolet läpimitasta la hoa. Käytännössä tästä vaatimuksesta ei ole pidetty kiinni ainakaan vielä vuonna -86, jol loin VMI-mittaukset on tehty. Kuitupuuo suuksien eroon vaikuttaa lisäksi se, että VMI-mittauksiin perustuvissa laskelmissa la hot kuuset sijoitetaan kuusikuiduksi, kun taas tarkistusmittauksissa lahot kuuset ero tettiin terveestä kuusikuidusta. Edellä esitetyt seikat sekä VMI- ja tarkis tusmittausten erojen ryhmittäinen tarkastelu osoittavat tutkimuksen lopputulokseksi, että männyn kohdalla VMl:ssa tehtävä pystyap teeraus antaa mitattujen puiden puutavarala jijakauman riittävän luotettavasti. Kuusen kohdalla sen sijaan näyttää ilmeiseltä, että verokuutiometrien rakenteita laskettaessa tehty 10 %:n tukkipuuosuuden alennus on tarpeen lahoisuuden vaikutusten eliminoimi seksi. Ryi imä 1 lmä lmä imä imä it. [änty — Pine * * * ** * * * * * * Luusi — Spruce * * * *** ** * * * 13 Folia Forestalia 734 KIRJALLISUUS Isomäki, A. & Kallio, T. 1974. Consequences of injury caused by machines on the growth and decay of Spru ce (Picea abies (L.) Karst.). Seloste: Puunkorjuun aiheuttamien vaurioiden vaikutus kuusen lahoami seen ja kasvuun. Acta Forestalia Fennica 136. 24 s. Kallio, T. & Tamminen, P. 1974. Decay of spruce (Picea abies (L.) Karst.) in the Aland Islands. Seloste: Ah- venanmaan kuusien lahovikaisuus. Acta Forestalia Fennica 138. 42 s. Kujala, M. 1979. Mittaustarkkuus valtakunnan metsien inventoinnissa. Moniste. Metsäntutkimuslaitos, metsänarvioimisen tutkimusosasto. Kuusela, K. 1966. A basal area-mean tree method in forest inventory. Seloste: Pohjapinta-alakeskipuu menetelmä metsäninventoinnissa. Communicatio nes Instituti Forestalis Fenniae 61 (2):7-14. Laasasenaho, J. 1982. Taper curve and volume functions for pine spruce and birch. Seloste: Männyn, kuusen ja koivun runkokäyrä- ja tilavuusyhtälöt. Communi cationes Instituti Forestalis Fenniae 108. 74 s. Yksityisluonteisten metsien raakapuun hintatilasto. 1988. Metsäntutkimuslaitoks, matemaattinen osas to. Metsätilastotiedote 95. lis. Nousiainen, M. 1986. Metsän koealainventoinnissa tar vittavien koepuumittausten luotettavuus. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, metsänarvioimistie teen laitos. 60 s. Tamminen, P. 1985. Butt-rot in Norway spruce in sout hern Finland. Seloste: Kuusen tyvilahoisuus Etelä- Suomessa. Communicationes Instituti Forestalls Fenniae 127. 52 s. Sas User's Guide: Statistics. 1982. SAS Institute INC., Gary, NC, USA. s. 139-197. Valtakunnan metsien 8. inventointi. Kenttätyön ohjeet. 1986. Metsäntutkimuslaitos, metsänarvioimisen osasto. Moniste. 97 s. Veroluokittaiset metsäveroluvut ja verokuutiometrin ra kenne kunnittain ja kuntaryhmittäin valtakunnan metsien 7. inventoinnin tulosten perusteella. 1985. Metsäntutkimuslaitoks, metsänarvioimisen tutki musosaston metsäninventoinnin tutkimussuunta. Moniste. 70 s. Total of 11 references SUMMARY Reliability of estimation of timber asssortment distribution in National Forest Inventory of Finland The aim of this study was to examine the reliability of sample tree measurements in the National Forest In ventory (NFI). From the sample trees measured in the Bth NFI in forestry board district of Helsinki, all Nor way spruces with diameter greater than 7 cm and sawlog Scots pines were felled and remeasured. Dia meter at breast height (dbh) and at the height of 6 m (d 6) and the height of the trees were measured. Lengths of timber assortments were determined using both old (applied upto year -87) and new (applied since spring -88) quality standards. Data consisted of 369 pines and 579 spruces. Because sample trees had been measured in NFI during summer -86 and remeasured two years later in -88 measurements could not be compared directly. The 'true' heights and d6:s in -86 had to be derived for each tree from the dimensions measured in -88. The dbh:s measured in NFI can be expexted to be as reliable as dbh:s measured in remeasurement. Volumes of each stem and each timber assortment were calculated using taper curves (Laasasenaho 1982). Means of proportions of different assortments were calculated by weighting each tree with the num ber of stems it represented (see Kuusela 1966). Pro portions were calculated using: 1) NFI sample tree measurements and old quality standards, 2) remeasurements and old quality standards and 3) remeasurements and new quality standards. Percentages and absolute volumes of different timber assortments are presented in Tables 3a and 3b. Becau se there were differences between the five field groups that were measuring the data in -88 results were cal culated for each group. Statistical differences between each field group we re tested. Results are in Table 5. Differences between results from NFI measurements and remeasurements were tested, also. Results are in Table 6. For pine, saw-timber percentage was 4 %-units and for spruce 5 %-units higher according to the NFI measurements than according to the remeasurements. There were, however, significant differences between the five remeasuring field groups. Especially, results of group number 1 were different from the results of other groups. Results show that saw-timber percentage is overesti mated in NFI. The over-estimation was 4 %-units for pine and 5 %-units for spruces. Tables 3a and 3b show also that because of the new quality standards sawlog percentage is decreased by 4 %-units for pine and increased by 1 %-unit for spruce. METSÄNTUTKIMUSLAITOS THE FINNISH FOREST RESEARCH INSTITUTE Tutkimusosastot — Research Departments Maantutkimusosasto Department of Soil Science Suontutkimusosasto Department of Peatland Forestry Metsänhoidon tutkimusosasto Department of Silviculture Metsänjalostuksen tutkimusosasto Department of Forest Genetics Metsänsuojelun tutkimusosasto Department of Forest Protection Metsäteknologian tutkimusosasto Department of Forest Technology Metsänarvioimisen tutkimusosasto Department of Forest Inventory and Yield Metsäekonomian tutkimusosasto Department of Forest Economics Matemaattinen osasto Department of Mathematics Metsäntutkimusasemat — Research Stations Parkanon tutkimusasema Parkano Research Station Os. — Address: 39700 Parkano, Finland Puh. — Phone: (933) 82912 Muhoksen tutkimusasema Muhos Research Station Os. — Address: Kirkkosaarentie, 91500 Muhos, Finland Puh. — Phone: (981) 431 404 Suonenjoen tutkimusasema Suonenjoki Research Station Os. — Address: 77600 Suonenjoki, Finland Puh. — Phone: (979) 11 741 Punkaharjun tutkimusasema Punkaharju Research Station Os. — Address: 58450 Punkaharju, Finland Puh. — Phone: (957) 314 241 Ojajoen koeasema Ojajoki Field Station Ös. — Address: 12700 Loppi, Finland Puh. — Phone: (914) 40 356 Kolarin tutkimusasema Kolari Research Station Os. — Address: 95900 Kolari, Finland Puh. — Phone: (9695) 61 401 Rovaniemen tutkimusasema Rovaniemi Research Station Os. — Address: Eteläranta 55 96300 Rovaniemi, Finland Puh. — Phone: (960) 15 721 Joensuun tutkimusasema Joensuu Research Station Os. — Address: PL 68 80101 Joensuu, Finland Puh. — Phone: (973) 151 4000 Kannuksen tutkimusasema Kannus Research Station Os. — Address: PL 44 69101 Kannus, Finland Puh. — Phone: (968) 71 161 Ruotsinkylän jalostuskoeasema Ruotsinkylä Field Station Os. — Address: 01590 Maisala, Finland Puh. — Phone: (90) 824 420 1989 t-f nn — Komonen Folia Forestalia No 724 Kaunisto, Seppo: Jatkolannoituksen vaikutus puuston kasvuun vanhalla ojitusalueella. Effect of refertilization on the development of pine stands in an old drainage area. No 725 Verkasalo, Erkki: Koeseulontamenetelmät metsähakkeen laadun arvioinnissa. Test screening methods for evaluation of forest chip quality. No 726 Lehto, Tarja: Männyntaimien mykorritsat keskustaimitarhoilla. Mycorrhizal status of Scots pine nursery stock in Finland. No 727 Kinnunen, Kaarlo: Taimilajin ja maanmuokkauksen vaikutus männyn ja kuusen taimien alkukehitykseen. Effect of seedling type and site preparation on the initial development of Scots pine and Norway spruce seedlings. No 728 Saarsalmi, Anna & Mälkönen, Eino: Harmaalepikon biomassan tuotos ja ravinteiden käyttö. Biomass production and nutrient consumption in Alnus incana stands. No 729 Oksanen-Peltola, Leena: Eteläsuomalaisen VT-männikön uudistamis vaihtoehtojen yksityistaloudellinen edullisuusvertailu. Profitability comparisons of some regeneration alternatives of Vaccinium type pine stands in private forests of southern Finland. No 730 Metsätilastollinen vuosikirja 1988. Yearbook of Forest Statistics, 1988. No 731 Hynynen, Jari & Kukkola, Mikko: Harvennustavan ja lannoituksen vaikutus männikön ja kuusikon kasvuun. Effect of thinning method and nitrogen fertilization on the growth of Scots pine and Norway spruce stands. No 732 Pajuoja, Heikki: Suomen puunkäyttö ja poistuma 1986—1987. Wood utilization and total drain in Finland 1986—1987. No 733 Saksa, Timo: Männyn taimikoiden tila auraus- ja äestysaloilla Etelä-Savossa. State of Scots pine plantations in ploughed or harrowed reforestation areas in central Finland. No 734 Korhonen, Kari T: Puutavaralajijakauman arvioinnin luotettavuus valtakunnan metsien inventoinnissa. Reliability of estimation of timber assortment distribution in National Forest Inventory of Finland. No 735 Salonen, Tommi & Oja, Seppo: Metsäntutkimuslaitoksen julkaisut 1988. Abstracts of publications of the Finnish Forest Research Institute, 1988. No 736 Poikajärvi, Helena, Sepponen, Pentti & Varmola, Martti (toim.): Tutkimus luonnonsuojelualueilla. Research activities on the nature conservation areas. Kansi: Jarmo Koivunen ISSN 0015-5543 ISBN 951-40-1060-4 1. JOHDANTO 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 21. Aineisto 22. Aineiston käsittely 221. Esikäsittely 222. Puutavaralajijakaumien laskenta ja vertailut 3. TULOKSET 31. Mitatut tunnukset 32. Tyvilahon esiintyminen kuusessa 33. Puutavaralajijakaumien erot eri apteerauksissa 34. Runkojen keskimääräiset arvot 4. PÄÄTELMÄT 41. Mitattujen tunnusten erot 42. Puutavaralajeittaisten tilavuuksien erot 421. Tulosten luotettavuutta heikentäviä tekijöitä 422. Eri apteeraustulosten erojen merkitsevyys KIRJALLISUUS