113 t u t k i m u s a r t i k k e l i Metsätieteenaikakauskirja Mikko Kurttila Jukka Tikkanen Teppo Hujala Tanja Laitila Tanja Laitila, Teppo Hujala, Jukka Tikkanen ja Mikko Kurttila Yksityismetsien monikäyttöön ja monimuotoisuuteen liittyvät arvot ja asenteet: analyysi metsän- omistajien haastatteluista Laitila, T., Hujala, T., Tikkanen, J. & Kurttila, M. 2009. Yksityismetsien monikäyttöön ja moni- muotoisuuteen liittyvät arvot ja asenteet: analyysi metsänomistajien haastatteluista. Metsätieteen aikakauskirja 2/2009: 113–125. Perinteinen Suomessa käytössä oleva metsäsuunnittelumalli ei pysty riittävän tehokkaasti tarkas- telemaan moniarvoistuneiden yksityismetsänomistajien metsien käytön tavoitteita. Monimuotoi- suuteen ja -käyttöön liittyvien näkökohtien syvällisempi tarkastelu metsäsuunnittelussa edistäisi sekä metsänomistajien omien että metsä- ja luonnonsuojelupolitiikan tavoitteiden täyttämistä. Tässä tutkimuksessa eritellään metsänomistajuudestaan ja metsään liittyvästä päätöksenteostaan puhuvien metsänomistajien asenteita monimuotoisuuden turvaamista ja monikäyttöä kohtaan. Tut- kimus perustuu 30 metsänomistajan haastatteluaineiston laadulliseen analyysiin, jossa sovellettiin metsiin liittyvien arvojen ja asenteiden viitekehystä. Metsäsuunnittelun kehittämiskohteita olivat mm. metsänomistajien luontoasenteiden tunnistaminen ja vapaaehtoiseen, metsänomistajille syystä tai toisesta tärkeiden kohteiden omaehtoiseen suojeluun kannustaminen. Tutkimuksessa ehdote- taan luontokohteiden turvaamisen ja sopimusperusteisen vapaaehtoisen suojelun päätöksenteon tukemisen tiivistä integrointia metsäsuunnittelupalveluihin. Metsäsuunnittelijat tarvitsevat keinoja, taitoja ja kannustimia pystyäkseen tarjoamaan asiakaslähtöistä monimuotoisuus- ja monikäyttö- konsultointia omistajille. Esimerkiksi luonnonarvokauppaan ja määräaikaiseen suojelusopimukseen liittyville vertailulaskelmille ja käytännön päätöstuelle olisi tarvetta. Vapaaehtoisen suojelun keino- jen tarjoamien mahdollisuuksien tiedostaminen ja kunnioittaminen metsän yhtenä käyttömuotona eri suunnittelun tasoilla tulee olemaan yksi metsäpolitiikan seuraavien vuosien haaste. Asiasanat: kvalitatiivinen tutkimus, metsien vapaaehtoinen suojelu, METSO-ohjelma, metsäsuunnittelu, päätöstuki Yhteystiedot: Metla, Joensuun tutkimusyksikkö, PL 68, 80101 Joensuu Sähköposti mikko.kurttila@metla.fi Hyväksytty 27.4.2009 Saatavissa http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff09/ff092113.pdf 114 Metsätieteen aikakauskirja 2/2009 Tutkimusartikkeli 1 Johdanto Suomen metsäpolitiikka korostaa monimuotoisten metsien kestävää hyvinvointia tuottavaa haas- teellista tehtävää (esim. Kansallinen metsäohjelma 2015 (2008), Metsäsektorin tulevaisuuskatsaus… 2006). Kansallinen metsäohjelma 2010 (1999) on arviointien mukaan toiminut kokonaisuudessaan hyvin, mutta mm. metsien monimuotoisuuden tur- vaamisen keinovalikoimassa on vielä kehittämisen varaa. Keinot ovat olleet oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä (Hildén ym. 2005). Ratkaisukeinoja tarvitaan etenkin Etelä-Suomen metsien usein riit- tämättömäksi nähtyyn suojelutasoon (Metsien suo- jelun tarve… 2000, Virkkala ym. 2000, Horne ym. 2004. Horne ym. 2006). Näiltä ratkaisuilta edellyte- tään sekä ekologista, taloudellista ja sosiaalista kes- tävyyttä että yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Nykyinen, alueelliseen metsävaratiedon keruu- seen perustuva metsäsuunnittelumalli voidaan aina- kin osittain nähdä politiikkakeinona, jolla ohjataan metsänomistajia kohti metsäpolitiikan tavoitteita toteuttavaa metsätaloutta (Kangas ja Hänninen 2003, Niskanen 2005, Tikkanen ym. 2007). Tähän suunnittelumalliin kohdistuu näinä aikoina suuria muutospaineita muuttuneen toimintaympäristön ja asiakaskunnan vuoksi (mm. Karppinen 1998a, Vie- rula 2003, Nuutinen ja Hujala 2008, Ripatti 2006). Vaikka metsänomistuksen ensisijaisena tavoitteena on useimmiten edelleen taloudellinen hyöty, ovat metsänomistajien tavoitteet ja arvot aiempaa moni- arvoisempia ja muut metsien tuottamat hyödyt, kuten virkistyskäyttö, maisema, luonnonsuojelu ja symbo- liset arvot ovat muodostumassa yhä tärkeämmiksi (Kangas ja Niemeläinen 1996, Karppinen 1998a, Karppinen ja Hänninen 2000). Metsänomistajan yksilöllisten tavoitteiden asian- mukainen ja tehokas tarkastelu vaatii suunnittelu- järjestelmän kehittämistä kohti asiakaslähtöistä ja monitavoitteista prosessia. Strategia- ja markki- nointikielessä usein kevyesti käytetylle asiakasläh- töisyyden käsitteelle on viime aikojen metsäsuun- nittelukeskustelussa haettu täsmällisempää sisältöä määrittelemällä yksityismetsien asiakaslähtöinen metsäsuunnittelu päätöstukipalveluksi, joka 1) pe- rustuu omistajan aloitteeseen, 2) paneutuu omista- jan määrittelemiin päätösongelmiin, ja 3) rakentuu selkeistä vaihtoehdoista, jotka sopeutetaan metsän- omistajan vuorovaikutusmieltymyksiin ja tapoihin tehdä päätöksiä (Hujala ym. 2007b, s. 39). Metsä- suunnittelumalli onkin tarkoitus uudistaa vuosiin 2008–2010 mennessä kehittämällä yksityismetsiin uudenlainen metsäsuunnittelujärjestelmä. Muu- toksen suuntaviivoja on linjattu jo Metsäsuunnit- telustrategia 2001–2010:ssä sekä uudessa suunnit- telustrategiassa (Maa- ja metsätalousministeriön… 2001, 2008). Yksityismetsänomistajien asenteita on Suomes- sa viime aikoina tarkasteltu pohjautuen Pietarisen (1987, 2000) määritelmiin luonto- ja ihmiskeskei- sistä arvoista (ks. myös Saarinen 1999). Tuloksena on syntynyt tavoitteiden ja käyttäytymisen ennusta- misessa käytetty omistajaryhmittely (Kuuluvainen ym. 1996, Karppinen 1998b). Pietarisen arvo-orien- taatio on pohjustanut metsänomistajien empiiristä ryhmittelyä myös esimerkiksi Belgiassa (Serbruyns ja Luyssaert 2006). Ongelmana arvo-orientaatioläh- töisessä asennemallinnuksessa on jossain määrin sen heikko kytkentä toimintaan, vaikka arvot onkin mää- ritelty ihmisen elämää ohjaaviksi pääperiaatteiksi (ks. Verkasalo 1996, Karppinen 2000). Klassisista arvoteorioista (esim. Schwartz 1992) puuttuu lisäk- si kyky tarkastella metsään ja metsänomistukseen liittyviä erityispiirteitä (Karppinen 2004). Siksi metsänomistajatutkimuksissa on usein sovellettu asenneteorioita, jotka voivat toimia välittäjinä kor- keammalla hierarkiatasolla sijaitsevien arvojen ja arkielämän toiminnan välillä. Viitekehyksen raken- tamisessa on tällöin eri tavoin käytetty apuna mm. tavoitteiden ja motiivien käsitteitä (Kurtz ja Lewis 1981, Hugosson ja Ingemarson 2004, Ingemarson ym. 2006). Asennetta voidaan käsitteellistää empiiristä tut- kimusta varten monella eri tavalla (ks. esim. Ajzen 1989, Lutz 1991, Oskamp ja Schulz 2004). Tässä artikkelissa on valittu sovellettavaksi teoria, jonka mukaan asenne muodostuu käsityksen (kognition), tunteen (emootion) ja toiminnan komponenteista (Rosenberg 1960; ks. myös Erwin 2005). Käsillä oleva tutkimus rakentuu tämän niin kutsutun kolmi- komponenttimallin pohjalle (ks. myös Tikkanen 1997). Tutkimuksessa selvitetään metsänomista- jien 1) käsityksiä, joita haastattelupuheen aiheiden ja sisällön oletetaan heijastelevan, 2) emootioita metsien monimuotoisuuden turvaamista ja moni- 115 Laitila, Hujala, Tikkanen & Kurttila Yksityismetsien monikäyttöön ja monimuotoisuuteen liittyvät arvot ja asenteet:… käyttöä kohtaan sekä 3) näihin liittyviä omaehtoisia toimenpiteitä. Kognitiokomponentti on olennainen, koska ihmisen luontosuhdetta ja metsiin liittyviä valintoja määrittävät ja suuntaavat arvot ilmenevät usein ulkopuoliselle ainoastaan ihmisen puheessa käsityksistään siitä mitä hän arvostaa ja pitää oikea- na tai vääränä. Ilmaistut käsitykset eivät kuitenkaan välttämättä näy johdonmukaisesti ihmisen tunteen- omaisissa reaktiossa, saati toiminnassa. Emootiot paljastavat yksilölle merkityksellisiä tapahtumia, sil- lä ne syntyvät reaktioina ärsykkeisiin (Allardt 1983). Konkreettinen toiminta taas on motiivien ohjaamaa tavoitteellista tekemistä (Hugosson ja Ingemarson 2004), jota ohjaavat olennaisesti myös päätöstilan- teen konteksti ja siinä läsnä olevat virikkeet. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata metsänomis- tajien metsien monimuotoisuuteen ja monikäyttöön liittyviä käsityksiä ja tuntemuksia sekä näiden käyt- tömuotojen edistämiseksi omissa metsissä toteutet- tuja konkreettisia toimenpiteitä. Näiden avulla hah- motetaan ratkaisumalleja monitavoitteisen metsä- suunnittelun kehittämiseksi ja toimintatapoja, joiden avulla eri käyttömuodot voidaan entistä paremmin kytkeä metsien käytön päätöksenteon tarkasteluihin. Tutkimuksessa oletetaan, että yllä kuvatun raken- tumismekanismin perusteella asenteisiin (ja sitä kautta toimintaan) voidaan vaikuttaa toisaalta kou- lutuksella, tiedotuksella ja neuvonnalla (kognitio- komponentti) ja toisaalta yksilön kokemusten kautta (emootio- ja toimintakomponentit) (ks. Rosenberg 1960). Näin voidaan muokata jo olemassa olevia asenteita tai synnyttää kokonaan uusia. Monimuo- toisuuden suojelussa tarvitaan etenkin koulutusta ja tiedotusta, mutta myös sellaisia toimintatapoja, joi- den kautta metsänomistajien kokemukset suojelusta olisivat myönteisempiä kuin aiemmin (mm. Hänni- nen ja Kurttila 2007, Tuuri ja Hannelius 2007). 2 Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineistona käytettiin syksyllä 2005 kerättyä 30 metsänomistajan haastatteluaineistoa, jonka teemoina olivat metsänomistamisen historia, arvot ja tavoitteet, metsiin liittyvät tiedot, osaaminen ja oppimishalu sekä metsiä koskeva päätöksenteko ja metsäsuunnitteluun liittyvät palveluodotukset. Haastatellut olivat Pirkanmaan ja Pohjois-Karjalan metsäkeskuksilta tilakohtaisen metsäsuunnitelman tilanneita yksityismetsänomistajia. Haastateltaviksi valittiin harkinnanvaraisella otannalla metsänomis- tajia erilaisin taustoin: erityisesti tarkasteltiin vaihte- lua iän, sukupuolen, tilakoon, ammattiryhmän (vilje- lijä, yrittäjä, palkansaaja, eläkeläinen) ja asuinpaikan (tilalla sekä tilan ulkopuolella asuvat) suhteen (ks. Hujala ym. 2007a). Tämän menettelyn taustaoletuk- sena oli, että vaihtelu metsänomistajien taustoissa paljastaisi myös metsänomistajuuden motiiveissa esiintyvää moninaisuutta. Tutkimushaastattelut jär- jestettiin metsänomistajan kotona (26 kpl), työhuo- neella (3 kpl) tai kahvilan kabinetissa (1 kpl), ja ne toteutti yksi tutkija. Haastattelukeskustelut kestivät keskimäärin hieman yli tunnin, ja tekstiksi purettuna niistä kertyi noin 300 sivun laajuinen aineisto. Tätä aineistoa analysoimalla selvitettiin metsänomistajien asenteita monimuotoisuuden turvaamista kohtaan, metsien omaehtoisen suojelun motiiveja sekä omis- tajien metsilleen antamia arvoja. Haastatteluaineisto koodattiin, ryhmiteltiin ja analysoitiin laadullisesti monimuotoisuus-, suojelu- ja monikäyttönäkökul- masta kvalitatiivisen tutkimuksen apuvälineeksi ke- hitettyä ohjelmistoa QSR NVivoa (ks. Luoma ym. 2006) käyttäen. Aineiston analyysi aloitettiin etsimällä ja luokitte- lemalla haastatteluaineiston puhekatkelmia hierark- kisiin kategorioihin. Analyysi jatkui tavoitteiden, arvojen, suojelumotiivien, asenteiden ja elämän- tilanteen omistajakohtaisella analyysillä ja lopulta hahmottamalla näiden perusteella metsäsuunnittelun kehittämistarpeita. Haastatteluaineiston luokittelu tuotti 341 kpl tut- kimusaiheen kannalta relevanttia puhekatkelmaa. Nämä luokiteltiin 39 erilaiseen, osittain ennalta päätettyyn hierarkkiseen kategoriaan, joita täyden- nettiin haastattelun edetessä. Lisäksi puhetta luoki- teltiin vapaisiin (ei-hierarkkisiin) kategorioihin, joita muodostui analyysin edetessä 20 kpl. Jokaisesta metsänomistajasta kirjoitettiin myö- hemmän analyysin tueksi haastattelun perusteella tiivistetty ”metsänomistajaprofiili”, jossa kuvataan lyhyesti hänen metsänomistajuutensa historiaa ja tavoitteita, päätöksentekotapoja, hänen metsiinsä liittämät arvot ja monimuotoisuuspuhe sekä suo- jelumotiivit ja -asenteet. Profiilia käytettiin apuna palattaessa analysoimaan tekstistä koodattuja kat- 116 Metsätieteen aikakauskirja 2/2009 Tutkimusartikkeli kelmia. Analyysin perusteella muodostettiin kuva metsänomistajien suojelumotiiveista ja -asenteista sekä luokiteltiin metsiin liittyviä arvoja ja tavoitteita vertailemalla tuloksia mm. muiden kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten tutkimusten tuloksiin. 3 Tulokset 3.1 Metsänomistajien käsitykset (kognitiotaso) Aineisto luokiteltiin mm. Pietarisen (1987) esit- tämän arvojaottelun mukaisesti luontokeskeisiin ja ihmiskeskeisiin arvoihin. Luontokeskeiset arvot eivät liity ihmiskeskeiseen näkemykseen luonnosta ihmisen hyvinvoinnin välineenä tai tulon lähteenä, vaan niiden pohjalla vaikuttaa näkemys luonnosta tai sen hyvinvoinnista itseisarvona. Aineistosta tunnistetut luontokeskeiset arvot liit- tyivät luonnon monimuotoisuuteen (rikas kasvi- ja eläinlajisto), luonnon hyvinvointiin (mikä on luon- nolle parhaaksi) tai tiettyyn luonnon erityispiirtee- seen (arvokas luontokohde, vanha metsä). Luonto- keskeisiä arvoja ilmeni kuuden haastatellun puhees- ta ja yhdessä tapauksessa luonnon monimuotoisuus oli yksi tärkeimmistä metsän arvoista (tavoitteista). Jokainen luontokeskeisiä ajatuksia puheessaan il- mentänyt asetti metsilleen myös jonkinlaisia talou- dellisia tavoitteita. Ihmiskeskeiset arvot jaoteltiin pehmeisiin (huma- nistisiin) ja koviin (utilistisiin) arvoihin. Pehmeisiin arvoihin ei sisälly ajatusta taloudellisesta tai mate- riaalisesta hyödystä, vaan ne kuvastavat pyrkimystä henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin metsien kautta. Kovien arvojen taustalla taas on ajatus metsistä saa- tavasta taloudellisesta tai materiaalisesta hyödystä. Aineistosta tunnistetut pehmeät arvot sisälsivät kaksi selvästi toisistaan eroavaa arvoluokkaa: es- teettiset arvot ja virkistyskäyttö. Esteettiset arvot korostavat metsän tärkeyttä tietyssä esim. tutussa maisemassa ja myönteisinä visuaalisina kokemuk- sina (luonnonkauneus). Virkistyskäyttöarvot kuvas- tivat metsien merkitystä henkisen ja fyysisen hy- vinvoinnin lähteenä. Näistä kahdesta erottui vielä kolmas luokka: metsien tunnearvo, joka kuvastaa tunnesidettä omistettuihin metsiin. Tunneside saat- toi perustua aineiston mukaan neljään eri tekijään: 1) muistot, jotka usein liittyivät lapsuusaikaan tai metsien tuttuuteen, 2) perinteet ja traditiot, esim. vahva tunneside sukutilaan tai metsätalous perin- teisenä elinkeinona, 3) side synnyinseutuun tai van- haan kotiseutuun, 4) metsän omistaminen arvona sinänsä. Kovat arvot sisälsivät neljä toisistaan selkeästi erottuvaa luokkaa: 1) taloudellisen tuoton tavoitte- lu ja metsänhoito, 2) taloudellinen turva ja sijoitus, 3) perintö, sekä 4) monikäyttö, joista jälkimmäi- nen sijoittuu lähinnä kovien ja pehmeiden arvojen väli seen kenttään. Näistä metsien taloudellinen arvo laajasti määriteltynä oli yleisin metsille annettu arvo (kuva 1). Metsien taloudellista hyödyntämistä edus- taa selkeimmin tuoton tavoittelu, mutta myös talou- dellisen turvan tai sijoituksen näkökulma esiintyi haastatteluissa usein. Toimintamalliin liittyi usein hakkuutulojen säästäminen tai ajoittaminen suuriin investointeihin, yllättäviin menoihin taikka talou- delliseen ahdinkoon. Perintöarvon metsiinsä liitti puolet haastatelluista, joista osalle se oli tärkein metsiin liittyvään päätöksentekoon vaikuttava tekijä. Kiinteästi tähän toimintamalliin liittyi myös ajatus metsien kestävästä käytöstä ja hoidosta seuraavan sukupolven etua ajatellen sekä hakkuumahdolli- suuksien säästämisestä tulevalle sukupolvelle. Monikäyttö oli toiseksi yleisin metsiin liitetty arvo ennen virkistyskäyttöarvoa. Metsien moni- käyttöön liittyivät muut metsistä saatavat tuotteet kuin myytävä puutavara, mm. marjat, sienet, riista ja saunavastat, jotka liittyvät läheisesti metsien vir- kistyskäyttöön sekä mm. poltto-, erikois- ja raken- nuspuu, maatilamatkailu ja karjanlaidunnus, jotka selkeämmin sisältävät myös ajatuksen taloudellises- ta hyödystä. Virkistyskäyttöarvoihin liittyi joukko metsiin sijoittuvia tai niihin perustuvia aktiviteetteja, mutta toisaalta myös ajatus metsästä paikkana, joka tarjoaa mahdollisuuden rauhoittumiseen, rentoutu- miseen ja virkistymiseen. Lukuisista virkistyskäyt- tömuodoista yleisimpiä olivat retkeily ja ulkoilu, sienestys ja marjastus, metsästys, rentoutuminen ja rauhoittuminen. Vähiten haastatteluista ilmeni luon- tokeskeisiä arvoja, joista useimmiten esiintyi luon- non monimuotoisuus. Kommentit liittyivät lähinnä luonnon monimuotoisuuteen, luonnon hyvinvointiin tai tiettyyn luonnon erityispiirteeseen. 117 Laitila, Hujala, Tikkanen & Kurttila Yksityismetsien monikäyttöön ja monimuotoisuuteen liittyvät arvot ja asenteet:… 3.2 Tunteisiin perustuvat reaktiot metsien suojeluun (emootiotaso) Haastateltavien suojeluasenteita tulkittiin aineistosta mm. metsien suojeluun ja monimuotoisuuteen liitty- vien kommenttien perusteella. Suhtautuminen met- sä- ja luonnonsuojelulakien luontokohteisiin vaihteli voimakkaasta vastustuksesta suoranaiseen huoleen kohteen säilymisestä. Metsälain arvokkaiden elin- ympäristöjen suojeluun suhtauduttiin enimmäkseen myönteisesti, ja moni haastateltu mainitsi maillaan sijaitsevan lakikohteita, joiden he toivoisivat ole- van paremmin esillä uudessa metsäsuunnitelmassa. Suojelumyönteisyyttä lisäsi kohteen vähäinen talou- dellinen arvo, mahdollisuus taloudelliseen korvauk- seen tai muiden arvojen merkityksen korostuminen. Näitä muita merkityksiä olivat esimerkiksi kohteen merkitys luonnon monimuotoisuudelle, kohteen maisemalliset arvot ja luonnonkauneus tai virkis- tyskäyttöarvo. Kaikista kielteisimmin suhtauduttiin lakisäätei- siin suojeluohjelmiin, niiden rajauksiin, keinoihin ja korvauksiin. Asenteet perustuivat kielteisiin kokemuksiin metsien suojelutoimista tai toimeen- tulon vaarantumisen uhasta. Lakisääteisen suojelun nähtiin mm. loukkaavan metsänomistajan omistus- oikeutta ja itsenäistä päätöksentekoa. Metsänomis- tajien tavoitteiden ja arvojen ristiriitaisuus aiemmin käytössä olleiden suojelun toteutuskeinojen kanssa on aiheuttanut voimakkaita kielteisiä kokemuksia. Riittämättömiksi nähdyt korvaukset aiheuttivat usein harmia, toisaalta kaikissa tapauksissa taloudellisesti käypää korvausta suojelun vastineeksi ei ollut edes ajateltavissa. Näin oli usein etenkin silloin, kun kiel- teisen asenteen taustalla vaikuttivat vahvat emootiot (muistot, sukutila tai omistamisarvo). Tunnearvot lisäsivät suojeluvastaisuutta nimenomaan alueen omistajuudenvaihdosta vaativan suojelun yhteydes- sä, mutta päinvastoin saattoivat rohkaista omistajaa vapaaehtoiseen suojeluun. Tiedonpuute suojeluun liittyvistä asioista aiheutti epävarmuutta ja kielteistä suhtautumista. Tiedon saanti lakisääteisestä suoje- lusta nähtiin hankalaksi ja kohteiden tunnistami- nen vaikeaksi saatavilla olevan tiedon perusteella. Metsänomistajat kokivat saaneensa liian vähän tai vaikeasti ymmärrettävää tietoa niin suojeluohjelmiin kuin arvokkaisiin elinympäristöihin liittyen. 3.3 Toteutuneen vapaaehtoisen suojelun motiivit (toimintataso) Metsien vapaaehtoinen suojelu voidaan jakaa so- pimuksiin perustuvaan vapaaehtoiseen suojeluun ja omistajan omaan päätökseen perustuvaan suoje- luun, jossa ei luonnollisestikaan tehdä viranomais- ten kanssa erillistä sopimusta suojelun kestosta ja ehdoista. Haastatelluista metsänomistajista hiukan yli puolet on suojellut metsiään omalla päätöksel- lään. Kolmannes haastatelluista oli vapaaehtoises- ti suojellut (jättänyt luonnontilaan) jonkun tietyn luonto kohteen, joista osa oli myöhemmin tullut Kuva 1. Metsille annetut arvot ja niiden esiintyminen 30 metsänomistajan haastatteluissa. 118 Metsätieteen aikakauskirja 2/2009 Tutkimusartikkeli suojelluksi metsälain tai luonnonsuojelulain mu- kaisina arvokkaina elinympäristöinä. Osasta koh- teita oli myös tehty luonnonsuojelulain mukainen suojelusopimus. Useimmiten päätehakkuun viivästyttämisen syynä oli hakkuumahdollisuuksien säästäminen perillisille (kuva 2). Maisemallisen arvon takia metsiään oli jättänyt tai halunnut jättää hakkaamatta viidennes haastatelluista. Joskus metsiin liittyvät muistot tai tunneside saattoivat johtaa metsän suojeluun. Esi- merkiksi perintönä saatuja metsiä ei hakattu yhtä mielellään kuin ostettuja palstoja, joihin tunnesidettä ei ollut syntynyt. Joissakin tapauksissa myös virkis- tyskäyttö antoi motiivin rauhoittaa jokin tietty alue luonnontilaiseksi. Luonnon monimuotoisuus oli taustalla reilussa neljänneksessä oma-aloitteisia suojelupäätöksiä tai muita monimuotoisuutta edistäviä toimia. Suhtautu- minen luonnon monimuotoisuuteen oli myönteistä, ja kiinnostusta moniarvoiseen ja rikasta metsälajis- toa ylläpitävään metsäluonnonhoitoon esiintyi suh- teellisen paljon. Monimuotoisuutta oli varjeltu tai oltaisiin kiinnostuneita varjelemaan mm. jättämäl- lä metsään säästöpuita ja lahopuuta, suojelemalla harvinaista kasvilajistoa ylläpitäviä luontokohteita, säästämällä harvinaiset kasvi- ja puulajit metsänhoi- dossa ja hoitamalla metsää ylläpitäen monipuolista kasvi- ja eläinlajistoa. Osa metsänomistajista halusi myös välttää avohakkuita ja jättää vanhaa metsää talouskäytön ulkopuolelle. Vanhat metsät, samoin kuin säästöpuut jakoivat haastateltujen mielipiteet kahtia. Toisille vanhat metsät olivat jo sinänsä suojeltava arvo. Suojelun perusteina mainittiin mm. vanhojen metsien esteet- tiset ja virkistyskäyttöarvot sekä merkitys luonnon monimuotoisuudelle. Toiset mielsivät yli-ikäisen, lahoavan metsän olevan seurausta metsänhoidon laiminlyönnistä tai syystä tai toisesta lykkäänty- neistä hakkuista. Säästöpuiden jättäminen nähtiin myönteisenä asiana mm. niiden maisemallisen vaikutuksen ja lajiston kannalta. Toisaalta toiset päinvastoin kokivat säästöpuut epämiellyttävinä maiseman pilaajina. Tietoa monimuotoisuudesta kaivattiin eri näkö- kulmista: joillekin motiivina oli puhdas tiedonhalu, toisille tarve tunnistaa ja säästää luontokohteet itse tekemissään metsätöissä ja kolmansille kiinnostus suojelusopimuksen tekoa kohtaan. Monimuotoi- suusneuvontaa haastaa siis asiakaslähtöisyyden vaatimus, koska merkityksellisen tiedon kohde vaihtelee metsänomistajittain. Kuva 2. 30 metsänomistajan haastatteluissa ilmenneet metsien vapaaehtoisen suojelun tai päätehakkuiden lykkäämisen motiivit. 119 Laitila, Hujala, Tikkanen & Kurttila Yksityismetsien monikäyttöön ja monimuotoisuuteen liittyvät arvot ja asenteet:… 4 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset 4.1 Aineiston edustavuus Tässä tutkimuksessa analysoiduissa haastatteluissa ei alun perin pyritty selvittämään metsänomista- jien suojeluun tai monikäyttöön liittyviä asenteita ja motiiveja. Tästä syystä käsillä olevaan analyy- siin liittyvän ”sosiaalisesti hyväksyttävän vasta- uksen” ongelman (Paulhus 1984, Verkasalo 1996) voi katsoa olevan jonkin verran pienemmän kuin nimenomaisesti asenteita tai arvoja selvittävissä teemahaastatteluissa. Haastattelutilanteessa ilmen- neet kommentit monimuotoisuudesta ja metsien suojelusta ovat siis verrattain spontaaneja ja siten tulkinnan kannalta voimakkaita. Spontaanien kom- menttien voidaan olettaa kuvaavan metsänomistajien todellisia tavoitteita ja asenteita puhtaimmillaan. Ai- neiston huolellinen laadullinen analyysi puolestaan voi tuottaa tietoa jopa sellaisista tavoitteista, joita metsänomistajan itsensä saattaisi kysyttäessä olla vaikea yksilöidä. Toisaalta haastateltujen voi katsoa tuoneen tässä analysoituja asioita esille enemmän tai vähemmän satunnaisesti haastattelutilanteen etenemisen ohjaamina, mikä puolestaan heikentää tulkintojen voimakkuutta. Tulosten edustavuutta rajoittaa haastateltujen suhteellisen pieni määrä, joka on kuitenkin täysin vertailukelpoinen suhteessa vastaaviin laadullisiin tutkimuksiin (esim. Kearney ym. 1999, Hugosson ja Ingemarson 2004). Lisäksi haastateltujen valinnas- sa keskityttiin ainoastaan perusmetsäsuunnitelman tilanneisiin metsänomistajiin. Myös metsätalouden alueellisten erojen kannalta katsottuna aineisto on suppea, sillä edustettuina ovat vain Pohjois-Karja- lassa ja Pirkanmaalla metsää omistavat; aiemmissa tutkimuksissa on tosin havaittu, ettei suomalaisten yksityismetsänomistajien keskuudessa ole merkittä- viä maakuntien välisiä eroja (Karppinen ym. 2002). Erityismetsäsuunnitelman tilanneiden ja metsäsuun- nitelmattomien metsänomistajien puuttuminen otan- nasta jättää mahdolliset aktiiviseen luonnonhoitoon tai luonnonmetsämäisyyden vaalimiseen liittyvät motiivit aineiston ulkopuolelle. Näistä rajoitteista johtuen tutkimuksen perusteella ei voida päätellä kuinka yleisiä löydetyt monimuotoisuuskäsitykset, -asenteet ja -toiminta ovat. Toisaalta tulokset an- tavat joitakin arvokkaita näkökulmia nimenomaan perusmetsäsuunnitelman kehittämistarpeista ja sen perusasiakaskunnan tavoitteista, jotka ovat hyvin vertailtavissa aiempiin arvoja ja asenteita selvittä- neisiin tutkimuksiin. 4.2 Vertailu aiempiin tutkimuksiin Tämän tutkimuksen havainnot tukevat aiempien metsänomistamisen arvoja ja tavoitteita selvittä- neiden tutkimusten tuloksia metsien taloudellisen arvon tärkeydestä ja metsänhoidon tavoitteiden suuntautumisesta pitkälle tulevaisuuteen, samoin kuin havaintoa metsien aidosta moniarvoisuudes- ta metsänomistajille. Käsillä olevasta aineistosta havaitut metsien arvot ja metsänomistamisen ta- voitteet olivat pitkälti yhdenmukaisia esimerkiksi Tikkasen ym. (2006) tulosten kanssa. Molemmissa tutkimuksessa havaittuja arvoja olivat mm. oman työn jäljen näkeminen metsissä, side kotipaikkaan ja lapsuusmuistoihin sekä metsänomistaminen arvona sinänsä. Muista tutkimuksista poiketen tässä tutki- muksessa esiintyi myös näkemys vanhoista metsistä itseisarvona. Tämän tutkimuksen havainnot monimuotoisuuden ja luontoarvojen merkityksestä ovat samansuuntaisia ruotsalaisten kvalitatiivisten tutkimusten (Lönnstedt 1997, Hugosson ja Ingemarson 2004) kanssa. Tu- lokset kuitenkin eroavat jossain määrin kotimaisten tutkimusten tuloksista. Esimerkiksi Tikkasen ym. (2006) tuloksista havainnot eroavat siinä suhteessa, että tässä tutkimuksessa luonnon monimuotoisuus ja virkistyskäyttö nähtiin metsän arvona useammin kuin heidän tutkimuksessaan, ja arvoista myös esteettiset arvot olivat vahvasti edustettuina. Myös Tuurin ja Hanneliuksen (2007) havainnoista tulokset eroavat sikäli, että heidän tutkimuksessaan metsänomistuk- sen tärkein tavoite oli taloudellinen turvallisuus ja vasta toissijainen tavoite puunmyyntitulot, kun taas tässä tutkimuksessa metsien arvo taloudellisena turvana oli vasta neljänneksi yleisin taloudellisen tuoton, virkistyskäytön ja monikäytön jälkeen. Taloudelliset arvot ovat tulosten perusteella edel- leen selkeästi tärkein metsien arvo. Silti metsien suojeluun suhtauduttiin enimmäkseen myönteisesti, ja metsiä oli suojeltu suhteellisen usein myös oma- 120 Metsätieteen aikakauskirja 2/2009 Tutkimusartikkeli aloitteisesti. Taloudellisen arvon tiedostaminen ei siis välttämättä ole este suojelumyönteisyydelle tai edes oma-aloitteiselle ja vapaaehtoiselle suojelul- le, vaan se voisi joissakin tapauksissa jopa toimia eräänlaisena kannustimena ainakin määräaikaiseen suojeluun (esim. perinnön säästäjät). Havainnot ovat yhdenmukaisia mm. Tuurin ja Hanneliuksen (2007) tekemän havainnon kanssa siitä, että mm. metsien maisema- ja virkistysarvoja erityisen tärkeinä pitä- vät metsänomistajat suhtautuivat luonnonsuojeluun myönteisesti. Myönteinen suhtautuminen metsien suojeluun ja monimuotoisuuden turvaamiseen yleensä perustui useimmiten ihmisen sisäiseen arvomaailmaan tai hyvään (ekologisen) tiedon tasoon. Suojelumyön- teisyyttä ilmeni useimmiten juuri silloin, kun metsiin liitettiin luontokeskeisiä arvoja tai pehmeitä ihmis- keskeisiä arvoja, ja suojelun ekologisia perusteita tunnettiin vähintään jonkin verran. Metsien moniar- voisuus omistajille näyttää lisäävän suojelumyöntei- syyttä (ks. myös Horne ym. 2004), ja vaikuttaakin siltä, että metsien muut arvot kompensoivat suojelus- ta aiheutuvia taloudellisia menetyksiä laskien suo- jelukynnystä ja lisäten suojelun hyväksyttävyyttä. Metsänomistajien onkin todettu ymmärtävän metsien monimuotoisuuden ainakin osin ihmiselle koituvien hyötyjen monipuolisuutena, jolloin monimuotoiset metsät tarjoaisivat puun lisäksi marjastus-, sienestys- ja virkistysmahdollisuuksia (Koskela 2004). Myön- teisyyden kanssa assosioituvia arvoja ovat myös niin sanotut symboliset arvot (omistajuus sinänsä, linkki kotiseutuyhteisöön ja ylisukupolvisuus). 4.3 Monimuotoisuusneuvonta asenne- muokkaajana Kielteiseen monimuotoisuusasenteeseen liittyi useim- miten suojeluun liittyvän tiedon puute tai epäselvyys, mikä tukee mm. Hännisen ja Kurttilan (2007) havain- toja monimuotoisuusneuvonnan tarpeellisuudesta ja kehittämistarpeista. Myös haastatteluissa esiintyneet näkemykset säästöpuiden tarpeellisuudesta ja merki- tyksestä ovat yhdensuuntaisia Hännisen ja Kurttilan (2007) tekemien havaintojen kanssa. Yleinen näkemys on, että monimuotoisuuden tur- vaamista voidaan edistää tiedotuksella ja koulutuk- sella, jotka voivat muokata asenteita myönteiseen suuntaan (Erwin 2005, Hänninen ja Kurttila 2007). Useat tutkimukset ovat yhtä mieltä siitä, että met- sänomistajien tiedot monimuotoisuuden turvaami- sen ekologisista perusteista ovat riittämättömät ja että metsänomistajat kaipaavat niistä lisää tietoa. Myös tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että metsänomistajat haluavat ja tarvitsevat lisää tie- toa monimuotoisuuden turvaamisesta ja että tiedon tasolla on vaikutusta myös henkilön asenteeseen suojelua kohtaan. Toisaalta mm. Roiko-Jokela (2000) esittää, että uudet asenteet ilmenevät ihmisten käyttäytymisessä hyvin hitaasti ja korreloivat käyttäytymisen kanssa vain heikosti. Vaikka asenne luonnonsuojelua koh- taan olisikin metsänomistajien keskuudessa periaat- teessa myönteinen, ei se välttämättä johda suojelua edistäviin tekoihin. Suhtautuminen luonnonsuoje- lutoimiin voi muuttua sitä kielteisemmäksi, mitä enemmän ne edellyttävät välittömiä omia toimia ja uhrauksia. Ihmisen asenteiden perusteella olisi siten melko epävarmaa ennustaa ihmisen käyttäytymistä ja asennekasvatuksen hyötyjä. Ihmisen asenteisiin ja käyttäytymiseen liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi monimuotoisuutta edistävien toimenpiteiden tulisikin perustua useisiin erilaisiin hyväksyttäviksi nähtyihin keinoihin. 4.4 Tilakohtaisen päätöstuen kehittäminen osana metsäsuunnittelua Metsäsuunnittelun lähivuosien kehitystyössä moni- muotoisuusnäkökohdat tulevat olemaan yhtenä olen- naisena osa-alueena. Esimerkiksi uusien suojelukei- nojen sisällyttäminen metsien käytön päätöksenteon käytännön osaksi ja omistajien monimuotoisuustie- don tason nostaminen tulevat olemaan lähitulevai- suuden suuria haasteita. METSO-ohjelman vapaa- ehtoisen suojelun keinot (Valtioneuvoston periaa- tepäätös… 2008) on todettu kokeilujen perusteella yleisesti lakisääteistä suojelua hyväksytymmäksi keinoksi, ja myös tämän tutkimuksen tulosten perus- teella nämä keinot toimisivat käytännössä paremmin kuin perinteiset keinot. Otettaessa käyttöön vapaaehtoisen suojelun kei- noja tulee metsänomistajien olla tietoisia suojelun koko keinovalikoimasta ja mahdollisuuksista to- teuttaa niitä omalla tilallaan. Tätä tietoa nykyinen 121 Laitila, Hujala, Tikkanen & Kurttila Yksityismetsien monikäyttöön ja monimuotoisuuteen liittyvät arvot ja asenteet:… metsäsuunnittelu ei erityistilanteita lukuun ottamatta riittävästi tarjoa, myöskään erilaisten toimenpiteiden pitkäaikaisia vaikutuksia ei suunnittelun lyhyen ai- kajänteen vuoksi riittävästi kuvata omistajille. Vai- kutukset kuvaamalla voidaan parantaa omistajien tietotasoa ja siten ehkä myös lisätä suojelun hyväk- syttävyyttä. Vaikutuksien kuvaaminen saanee omis- tajissa myös aikaan tunteisiin perustuvia reaktioita, joiden avulla voidaan tarkentaa metsäsuunnittelun vuorovaikutuksen etenemistä. Ehdoton lisä metsä- suunnitelman sisältöön olisikin selkeä tietopaketti vapaaehtoisista suojelukeinoista. Suunnitelman liitteenä voisi myös olla selkeä tietopaketti tilan arvokkaista luontokohteista ja säästöpuista. Va- paaehtoisten suojelukeinojen käyttöä voisi lisäksi edistää, mikäli kaikille suojelubiologisesti arvok- kaille tai metsänomistajan itsensä syystä tai toisesta arvokkaiksi näkemille kohteille merkittäisiin met- säsuunnitelmaan normaalin toimenpide-ehdotuksen lisäksi tieto kohteelle mahdollisesti soveltuvasta va- paaehtoisen suojelun keinosta. Tällöin vaihtoehto ainakin olisi metsänomistajan tiedossa, jolloin hän voisi halutessaan käsitellä (tai olla käsittelemättä) metsiään tämän ehdotuksen mukaisesti. Käytännön suunnittelua varten tulisi myös kehittää uusia metsäsuunnitelutuotteita vaihtoehtoisin paino- tuksin, ja näille riittävän kysynnän varmistava mark- kinointi ja subventio. Palvelutuotteiden työkaluiksi olisi kehitettävä ja päätöstuen käytännöiksi olisi otettava luonnonarvokaupan, maisemavuokrauksen ja vapaaehtoisten suojelusopimusten vaikutusten ar- viointiin soveltuvia vertailulaskelmatyökaluja (esim. Kurttila ym. 2008). Mikäli aidosti asiakaslähtöinen ja monitavoitteinen ote kyetään omaksumaan metsä- suunnittelussa, ei metsäsuunnitelma ole enää ainoas- taan väline toteuttaa metsäpolitiikan linjauksia, vaan myös asiakkaalle suunnattu yksilöity tuote. Tässä tilanteessa suunnittelussa on selkeästi tuotava esille, mitkä vaiheet ja tulokset perustuvat pelkästään omis- tajan tavoitteisiin ja toisaalta miten yhteiskunnan tavoitteisiin pyrkiminen näkyy suunnitelmassa. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat käsitystä siitä, että metsät nähdään nykyään moniarvoisena kokonaisuutena. Myös metsäsuunnitelmalta toivo- taan entistä useammin enemmän kuin pelkkää puun- tuotantonäkökulmaa. Kuitenkin kaikki haastatellut omistajat olivat tilanneet ”perusmetsäsuunnitelman”, joka yleensä painottaa nimenomaan puuntuotantoa. Joissakin tapauksissa normaalista poikkeava (esim. riista- tai luonnonhoitopainotteinen) metsäsuunni- telma olisi vastannut paremmin metsänomistajan haastattelussa esiin tulleita tavoitteita. Voidaankin kysyä, ovatko metsänomistajat olleet tietoisia tällai- sesta vaihtoehdosta tai olisiko se tuottanut heille niin paljon lisähyötyä, että he olisivat valinneet sen mah- dollisesti korkeammasta hinnasta huolimatta. On toi- vottavaa, että METSO-ohjelman (Valtioneuvoston periaatepäätös… 2008) sisältämä linjaus luonnon- hoitopainotteisen metsäsuunnitelman kehittämisestä realisoituu houkuttelevaksi ja kustannustehokkaaksi tuotteeksi, joka edistää monimuotoisuuden suojelua metsänomistajalähtöisesti. Tätä johtopäätöstä tukee myös von Boehmin (2008) kyselytutkimuksen tulos, jonka mukaan lähes kolmasosa metsänomistajista olisi valmis rajaamaan vähintään puolet metsistään varovaisen käsittelyn piiriin, mikäli tällaista luonto- painotteista metsäsuunnittelua olisi tarjolla. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan vetoaminen maisema-, virkistys- ja symbolisiin arvoihin luonnonhoitopai- notteisten metsäsuunnitelmien markkinoinnissa ja toteutuksessa voisi samalla edesauttaa myös moni- muotoisuutta. Jos metsäsuunnittelu tulevaisuudessa muuttuu asiakaslähtöisempään suuntaan (Tikkanen ym. 2007), on olemassa selkeä tarve metsänomistajien tavoitteita suhteellisen luotettavasti, mutta helposti ja kustannustehokkaasti ”mittaavalle” työkalulle. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi (verkko)lo- makkeella, jonka suunnitelman tilaavat omistajat täyttäisivät (esim. Lovén 1996). Samassa lomak- keessa voitaisiin kartoittaa myös suojelumyön- teisyyttä ja siihen liittyviä tietotarpeita. Toisaalta, suunnitelman tilanneille voitaisiin myös lähettää tietopaketti koskien erilaisia ”räätälöityjä” suunni- telmamalleja (esim. riista-, luonto-, tai sijoituspai- notteinen suunnitelma), joista metsänomistaja voisi valita hänelle parhaiten sopivan. Monimuotoisuutta ja monikäyttöä painottavan päätöstuen kehittäminen asiakaslähtöiseen suuntaan edellyttää, että metsäsuunnittelijoille ja -neuvojille tarjotaan monimuotoisuuspäätöstuen täsmäkoulu- tusta. Samoin on syytä keskustella eri toimijaorga- nisaatioiden (metsänhoitoyhdistys, metsäkeskus, ympäristöasioiden aluehallinto-organisaatio jne.) työnjaosta ja yhteiskunnan osallistumisesta toimin- nan kustannuksiin. 122 Metsätieteen aikakauskirja 2/2009 Tutkimusartikkeli 4.5 Jatkotutkimustarpeet Tutkimuksen tuloksissa tilanrajat ylittävillä näkö- kulmilla ei ollut juuri minkäänlaista roolia, mikä kertoo alueellisen suunnittelun toimintatapojen vä- häisyydestä ja mahdollisuuksien tuntemattomuudes- ta. Yksityismetsien ekologisten arvojen tarkastelu on kehittynyt viime vuosien aikana, mutta ilman alueellista näkökulmaa (Rakemaa 2003, Keto-Tokoi ja Heinonen 2004, Kurttila ym. 2005). Esimerkiksi alueellinen metsävarojen inventointi tuottaa kyllä metsävaratietoa alueellisesti, mutta siinä ei tar- kastella maisematason näkökohtia, tilojen välisiä yhteyksiä tai tilanrajat ylittäviä arvoja (Pykäläinen ym. 2001, Kurttila ym. 2005, Tikkanen ja Kurttila 2007). Aluetason suunnittelulla on kuitenkin havait- tu olevan sekä ekologisia että taloudellisia hyötyjä (Schulte ym. 2008) sekä mahdollisuuksia omista- jien identiteetin ja konsensuksen vahvistamiseen (Rickenbach ja Reed 2002). Tätä olisi siksi syytä tutkia ja kehittää lisää Suomessakin (Kurttila ja Kangas 2001). Tässä raportoitu aineisto mahdollistaa periaattees- sa myös suojelupäätökseen vaikuttavien tekijöiden analyysin. Erilaisten suojelupäätösten syntymeka- nismien tyypittely edellyttäisi kuitenkin lisäaineis- toa joko teemahaastattelujen tai kyselyn muodos- sa. Mielenkiintoinen erillinen tutkimuskohde olisi niiden metsänomistajien arvojen, tavoitteiden ja asenteiden selvittäminen, jotka eivät ole tilanneet metsäsuunnitelmaa. Kiinnostavaa olisi analysoida, miksi metsäsuunnitelmaa ei ole tilattu ja kuinka metsäsuunnittelua sekä monikäytön päätöstukea voitaisiin kehittää, jotta myös tämä metsänomista- jaryhmä saataisiin aktivoitua. Toisaalta myös luon- to- tai riistapainotteisen metsäsuunnitelman tilannei- den metsänomistajien arvojen ja tavoitteiden sekä niiden toteutumisen selvittäminen olisi hyödyllistä erityismetsäsuunnitelmien kehitystyön tueksi ja vertailukohdaksi mm. tämän tutkimuksen tulok- sille. Lisäksi olisi hyödyllistä tutkia etnografisella otteella monimuotoisuuden yhteistyöverkostojen toimintaa sekä alueellisen suunnittelun prosesseja, joissa sovelletaan nykyaikaisia päätöstuki- ja osal- listamismenetelmiä. Kirjallisuus Ajzen, I. 1989. Attitude structure and behavior. Teok- sessa: Pratkanis, A.R., Breckler, S.J. & Greenwald, A.G. (toim.). Attitude structure and function. Law- rence Erlbaum. s. 241–274. Allardt, E. 1983. Sosiologia 1. WSOY, Helsinki. 277 s. von Boehm, A. 2008. Vihreän metsäsuunnitelman kysyntä yksityismetsänomistajakunnassa. Helsingin yliopisto, metsäekologian laitos. Metsänhoitotieteen pro gradu- tutkielma. 89 s. Saatavissa: http://www.wwf.fi/www/ uploads/pdf/vihrean_metsasuunnitelman_kysynta_ progradu.pdf. [Viitattu 11.11.2008]. Erwin, P. 2005. Asenteet ja niihin vaikuttaminen (suom. Ahokas, Marja). WSOY. 180 s. Hildén, M., Auvinen, A.-P. & Primmer, E. (toim.). 2005. Suomen biodiversiteettiohjelman arviointi. Suomen ympäristö 770. 251 s. Horne, P., Karppinen, H. & Ylinen, E. 2004. Kansalaisten mielipiteet metsien monimuotoisuuden turvaamisesta. Teoksessa: Horne, P. Koskela, T. & Ovaskainen, V. (toim.). 2004. Metsänomistajien ja kansalaisten nä- kemykset metsäluonnon monimuotoisuuden turvaa- misesta. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 933: 25–46. — , Koskela, T., Kuusinen, M., Otsamo, A. & Syrjänen, K. (toim.). 2006. Etelä-Suomen metsien monimuotoi- suusohjelman tutkimusraportti. Maa- ja metsätalous- ministeriö, ympäristöministeriö, Metsäntutkimuslaitos ja Suomen ympäristökeskus. 387 s. Hugosson, M. & Ingemarson, F. 2004. Objectives and motivations of small-scale forest owners; theoretical modelling and qualitative assessment. Silva Fennica 38(2): 217–231. Hujala, T., Pykäläinen, J. & Tikkanen, J. 2007a. Decision making among Finnish non-industrial private forest owners: The role of professional opinion and desire to learn. Scandinavian Journal of Forest Research 22: 454–463. — , Tikkanen, J. & Hokajärvi, R. 2007b. Metsäsuun- nittelu sopeutuvana päätöstukipalveluna. Teoksessa: Tikkanen, J., Hokajärvi, R., Hujala, T. & Lappalai- nen, S. (toim.). Asiakaslähtöisyys metsäsuunnittelun kehittämishaasteena. Metsäntutkimuslaitoksen työra- portteja 65. s. 36–42. Saatavissa: http://www.metla.fi/ julkaisut/workingpapers/2007/mwp065.htm [Viitattu 13.11.2008]. 123 Laitila, Hujala, Tikkanen & Kurttila Yksityismetsien monikäyttöön ja monimuotoisuuteen liittyvät arvot ja asenteet:… Hänninen, H. & Kurttila, M. 2007. Metsäluonnon moni- muotoisuusneuvonnan vaikuttavuus ja kehittämistar- peet. Metlan työraportteja 57. 72 s. Ingemarson, F., Lindhagen, A. & Eriksson, L. 2006. A typology of small-scale private forest owners in Swe- den. Scandinavian Journal of Forest Research 21(3): 249–259. Kangas, J. & Niemeläinen, P. 1996. Opinion of forest owners and the public on forests and their use in Fin- land. Scandinavian Journal of Forest Research 11: 269–280. — & Hänninen, H. 2003. Tilakohtainen metsäsuunnittelu – metsäpolitiikkaa vai metsänomistajan päätöstukea? Metsätieteen aikakauskirja 2/2003: 153–156. Kansallinen metsäohjelma 2010. 1999. Maa- ja metsäta- lousministeriö. MMM:n julkaisuja 2/1999. 38 s. Kansallinen metsäohjelma 2015: Lisää hyvinvointia mo- nimuotoisista metsistä. Valtioneuvoston periaatepäätös 27.3.2008. Maa- ja metsätalousministeriö. 55 s. Karppinen, H. 1998a. Objectives of non-industrial private forest owners: differences and future trends in Sout- hern and Northern Finland. Journal of Forest Econo- mics 4(2): 147–173. — 1998b. Values and objectives of non-industrial pri- vate forest owners in Finland. Silva Fennica 32(1): 43–59. — 2000. Forest values and the objectives of forest owner- ship. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 757. 55 s. + 4 artikkelia. — 2004. Landowner attitudes and typologies in relation to forestry. Teoksessa: Pajuoja, H. & Karppinen, H. (toim.). Proceedings of the biennial meeting of the Scandinavian Society of Forest Economics. Scan- dinavian Forest Economics 40: 155–167. — & Hänninen, H. 2000. Forest conservation and eco- nomic utilization: public attitudes in Finland. Journal of Forest Economics 6(1): 55–79. — , Hänninen, H. & Ripatti, P. 2002. Suomalainen met- sänomistaja 2000. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonan- toja 852. 84 s. Kearney, A., Gordon, B., Kaplan, R. & Kaplan, S. 1999. Stakeholder perspectives on appropriate forest mana- gement in the Pacific Northwest. Forest Science 45(1): 62–73. Keto-Tokoi, P. & Heinonen, P. 2004. Metsien alueelli- nen suunnittelu ja monimuotoisuus. Teoksessa: Kuu- luvainen, T., Saaristo, L., Keto-Tokoi, P., Kostamo, J., Kuuluvainen, J., Kuusinen, M., Ollikainen, M. & Salpakivi-Salomaa, P. (toim.). Metsän kätköissä – Suo- men metsäluonnon monimuotoisuus. Edita Publishing Oy. s. 234–258. Koskela, T. 2004. Metsänomistajien näkemyksiä suoje- lukysymyksistä. Teoksessa: Horne, P., Koskela, T. & Ovaskainen, V. (toim.). Metsänomistajien ja kansa- laisten näkemykset monimuotoisuuden turvaamisesta. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 933. s. 64. Kurttila, M. & Kangas, J. 2001. Alue-ekologinen suunnit- telu myös yksityismetsiin? Metsätalous 4: 22–24. — , Pykäläinen, J. & Leskinen, L.A. 2005. Metsäluonnon monimuotoisuuden yhteistoimintaverkostot ja yksi- tyismetsien aluetason metsäsuunnittelu. Metsätieteen aikakauskirja 1/2005: 33–49. — , Leskinen, P. & Pykäläinen, J. 2008. Forest owners´ decision support in voluntary biodiversity-protection projects. Silva Fennica 42(4): 643–658. Kurtz, W.B. & Lewis, B.J. 1981. Decision-making frame- work for non-industrial private forest owners: an app- lication in the Missouri Ozarks. Journal of Forestry 79(5): 285–288. Kuuluvainen, J., Karppinen, H. & Ovaskainen, V. 1996. Landowner objectives and non-industrial private tim- ber supply. Forest Science 42: 300–309. Lovén, L. 1996. Tavoitemittari yksityismetsien monita- voitteiseen suunnitteluun. Mittarin testaus Levin met- säsuunnittelussa. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonan- toja 617. 44 s. Luoma, P., Karjalainen, T.P. & Reinikainen, K. 2006. Joh- datusta tietokoneavusteiseen laadulliseen tutkimukseen – esimerkkinä NVivo 7. Teoksessa: Metsämuuronen, J. (toim.). Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Interna- tional Methelp, Helsinki. s. 416–470. Lutz, R.J. 1991. The role of attitude theory in marketing. Teoksessa: Kassarjian, H.H. & Robertson, T.S. (toim.). Perspectives in consumer behavior. Prentice-Hall, Eng- lewood Cliffs, NJ. s. 317–339. Lönnstedt, L. 1997. Non-industrial private forest owners’ decision process: a qualitative study about goals, time perspective, opportunities and alternatives. Scandinavi- an Journal of Forest Research 12: 302–310. Maa- ja metsätalousministeriön metsäsuunnittelustrate- gia 2001–2010. 2001. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki. Työryhmämuistio 2001. 13 s. Maa- ja metsätalousministeriön metsävaratiedon ja metsä- suunnittelun strategia 2008–2015. 2008. Maa- ja met- sätalousministeriö. Saatavissa: http://www.mmm.fi/fi/ index/julkaisut.html. [Viitattu 13.11.2008]. 124 Metsätieteen aikakauskirja 2/2009 Tutkimusartikkeli Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. 2000. Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun Tarve-työryhmän mietintö. Ympäristöministeriö. Suo- men ympäristö 437. 284 s. Metsäsektorin tulevaisuuskatsaus – Metsäneuvoston lin- jaukset metsäsektorin painopisteiksi ja tavoitteiksi. 2006. Maa- ja metsätalousministeriö 11/2006. 36 s. Niskanen, Y. 2005. Metsäsuunnitelman vaikutus metsän- käyttöpäätökseen. Dissertationes Forestales 10. 46 s. + artikkelit. Saatavissa: http://www.metla.fi/disserta- tiones/df10.htm. Nuutinen, T. & Hujala, T. 2008. Metsäsuunnittelun tu- levaisuuskuva – Tilannekatsaus Kuortaneen metsä- suunnittelutapahtumasta. Metsätieteen Aikakauskirja 1/2008: 33–41. Oskamp, S. & Schultz, P.W. 2004. Attitudes and opinions. 3. painos. Psychology Press. s. 3–18. Paulhus, D. 1984. Two-component models of socially de- sirable responding. Journal of Personality and Social Psychology 46: 598–609. Pietarinen, J. 1987. Ihminen ja metsä: neljä perusasen- netta. Silva Fennica 21(4): 323–331. — 2000. Ihmislähtöiset luontoarvot ja luonnon omat ar- vot. Teoksessa: Haapala, A. & Oksanen, M. (toim.). Arvot ja luonnon arvottaminen. Yliopistopaino, Hel- sinki. s. 38–54. Pykäläinen, J., Pukkala, T. & Kangas, J. 2001. Alternative priority models for forestry planning on the landscape level involving multiple ownership. Forest Policy and Economics 2(3–4): 293–306. Rakemaa, A. 2003. Metsäsuunnittelun kehittämisstrate- gia – ajatuksia metsäsuunnittelun tulevaisuuden vuoro- vaikutushaasteista. Teoksessa: Tikkanen, J., Leskinen, L.A., Isokääntä, T. & Heino, E. (toim.). Metsäsuunnit- telun yhteistoiminnallista perustaa etsimässä. Tuloksia yksityismetsätalouden suunnittelun kentästä. Metsän- tutkimuslaitoksen tiedonantoja 904: 8–10. Rickenbach, M.G. & Reed, A.S. 2002. Cross-boundary cooperation in a watershed context: the sentiments of private forest landowners. Environmental Management 30(4): 584–594. Ripatti, P. 2006. Structural changes in private forest own- ership this decade. TTS Institute (Work Efficiency In- stitute) Forestry Bulletin 2/2006 (696). 4 s. Roiko-Jokela, H. (toim.). 2000. Moni-ilmeinen metsä: mielikuvia, asenteita ja arvoja metsistä ja niiden käy- töstä. Jyväskylän yliopiston historian laitos ja Kopi- jyvä Oy. 167 s. Rosenberg, M.J. 1960. A structural theory of attitude dy- namics. Public Opinion Quarterly 24: 319–340. Saarinen, J. 1999. Luontomatkailu metsän käyttömuoto- na. Metsätieteen Aikakauskirja 1/1999: 94–98. Schulte, L.A., Rickenbach, M. & Merrick, L.C. 2008. Ecological and economic benefits of cross-boundary coordination among private forest landowners. Land- scape Ecology 23(4): 481–496. Schwartz, S.H. 1992. Universals in the content and struc- ture of values: theoretical advances and empirical tests in 20 countries. Teoksessa: Zanna, M.P. (toim.). Ad- vances in experimental social psychology, Vol. 25. Academic Press, San Diego. s. 1–65. Serbruyns, I. & Luyssaert, S. 2006. Acceptance of sticks, carrots and sermons as policy instruments for directing private forest management. Forest Policy and Econo- mics 9(3): 285–296. Tikkanen, J. 1997. Vuorovaikutteinen oppiminen metsä- suunnittelun lähestymistapana. Tutkimusviitekehyksen rakentamien ja kokeilu osallistavan suunnittelun ta- paustutkimuksessa. Joensuun yliopisto. Metsätieteel- linen tiedekunta. Metsäsuunnittelun lisensiaattityö. 117 s. — & Kurttila, M. 2007. Participatory and regional ap- proach in forest planning: present state and an ideal model for private land in Finland. Paper presented at EnTraCoP seminar in Sep. 25.–26. 2006 in Helsinki. Teoksessa: Mäkinen, H. (toim.). Enhancing training on collaborative planning of natural resource mana- gement. Reports of Finnish Environment Institute 26/2007: 112–122. — , Isokääntä, T., Pykäläinen, J. & Leskinen, P. 2006. Applying cognitive mapping approach to explore the objective-structure of forest owners in a Northern Finnish case area. Forest Policy and Economics 9: 139–152. — , Hokajärvi, R., Hujala, T. & Lappalainen, S. (toim.). 2007. Asiakaslähtöisyys metsäsuunnittelun kehittä- mishaasteena. Metsäntutkimuslaitoksen työraport- teja 65. 125 s. Saatavissa: http://www.metla.fi/jul- kaisut/workingpapers/2007/mwp065.htm. [Viitattu 11.11.2008]. Tuuri, A. & Hannelius, S. 2007. Metsänomistajien näke- myksiä luonnonsuojelualueiden kaupoista: vapaaeh- toiset kiinteistökaupat ja Metsähallitus suojelumaiden ostajana. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B80. 54 s. Valtioneuvoston periaatepäätös Etelä-Suomen metsien 125 Laitila, Hujala, Tikkanen & Kurttila Yksityismetsien monikäyttöön ja monimuotoisuuteen liittyvät arvot ja asenteet:… monimuotoisuuden toimintaohjelmasta 2008–2016. Valtioneuvosto 27.3.2008. Helsinki. 13 s. Verkasalo, M. 1996. Values – desired or desirable? Helsin- gin yliopiston psykologian laitoksen tutkimuksia 17. Vierula, J. 2003. Metsäsuunnittelun muutos ja tavoitteet lähivuosille. Teoksessa: Saramäki, J., Tikkanen, J. & Heino, E. (toim.). Yksityismetsien suunnittelun uudet tuulet. Seminaari Ylivieskassa 26.11.2003. Metsäntut- kimuslaitoksen tiedonantoja 900: 9–12. Virkkala, R., Korhonen, K.T., Haapanen, R. & Aapala, K. 2000. Metsien ja soiden suojelutilanne metsä- ja suokasvillisuusvyöhykkeittäin Valtakunnan metsien 8. inventoinnin perusteella. Suomen ympäristökeskus ja Metsäntutkimuslaitos. Suomen ympäristö 395. 49 s. 63 viitettä