100 Suomen Riista 59: 100–113 (2013) Peuroja vai kauriita – mitä peurakolaritilastot sisältävät? Milla Niemi, Markus Melin, Juho Matala, Karin Häggblom, Pertti Hokkanen, Raisa Tiilikainen, Antti Paasivaara, Jyrki Pusenius ja Hannu Järvenpää Suomen maanteiltä tilastoitiin vuonna 2012 lähes neljätuhatta ”peurakolaria”, eli pienten hirvieläinten kanssa ajettua liikenneonnettomuutta. Suurin osa näistä kolareista lienee törmäyksiä valkohäntäkauriiden kanssa, mutta onko jotain, mitä tilastot eivät paljasta? Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen SRVA-vapaaehtoisilta löytyi tähän vastaus. Hirvieläinkolarit ovat merkittävä liikenneturvalli­ suusriski monissa Euroopan maissa, Pohjois-Ame­ rikassa sekä Japanissa (Groot Bruinderink & Ha­ zebroek 1996, Romin & Bissonette 1996, Seiler ym. 2004, Huijser ym. 2009). Pelti rytisee myös pohjolassa – Suomen maanteillä ajettiin vuonna Photo: Pertti Hokkanen 2012 yli viisituhatta poliisin tietoon tullutta kola­ ria luonnonvaraisten hirvieläinten kanssa. Lisäksi Pohjois-Suomessa jäi auton alle nelisentuhatta po­ roa Rangifer tarandus tarandus (Liikennevirasto 2013). Todellisuudessa hirvieläinkolareiden määrä voi olla tuntuvasti suurempi: Ruotsissa toteutetus­ 101 sa tutkimuksessa arvioitiin, että vain noin puolet tapahtuneista onnettomuuksista tulee koskaan po­ liisin tietoon (Seiler ym. 2004). Vielä 2000-luvun alussa yli puolet Suomessa ajetuista hirvieläinkolareista oli törmäyksiä hirven Alces alces kanssa (Liikennevirasto 2013). Sittem­ min hirvikannan laskiessa ja valkohäntäkauriin Odocoileus virginianus vastaavasti runsastuessa (Suomen riistakeskus & Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2013), on ”peurakolareiden” (ko­ larit valkohäntäkauriin, metsäkauriin Capreolus capreolus, täpläkauriin Dama dama sekä metsä­ peuran Rangifer tarandus fennicus kanssa) määrä ylittänyt hirvionnettomuuksien määrän. Vuon­ na 2012 yhtä hirvikolaria kohden tilastoitiin jo kolme törmäystä pienten sorkkaeläinten kanssa (Liikennevirasto 2013). Peurakolareiden määrän kasvusta huolimatta niihin vaikuttavia tekijöitä tunnetaan meillä vielä varsin puutteellisesti. Harvat Suomessa toteutetut kolaritutkimukset ovat keskittyneet joko pelkäs­ tään hirvikolareihin vaikuttaviin tekijöihin (esim. Niemi ym. 2013) tai käsitelleet hirvieläinonnetto­ muuksia lajeja erottelematta (Haikonen & Sum­ mala 2001, Krisp & Durot 2007, Niemi ym. 2010). Peurakolareihin vaikuttavien tekijöiden selvittä­ mistä on hankaloittanut osaltaan kolariin joutunei­ den eläinten laji- ja sukupuolitietojen puuttuminen tilastoista; peurakolariksi rekisteröidyssä onnetto­ muudessa on voinut olla mukana yhtälailla muu­ taman viikon ikäinen metsäkauriinvasa kuin sata­ kiloinen valkohäntäkaurispukkikin. Valkohäntä- ja metsäkauriin käyttäytymisessä on paljon samoja piirteitä, mutta erojakin lajien väliltä löytyy. Molemmat lajit ovat aikuisina elin­ piireilleen varsin uskollisia (Tierson ym. 1985, San José & Lovari 1998, Grund ym. 2002, Cag­ nacci ym. 2011), mutta metsäkauris on vienyt tä­ män astetta pidemmälle. Kevään tullen aikuiset metsäkaurispukit valtaavat itselleen reviirit, joita ne puolustavat tarkasti muilta uroksilta (Hoem ym. 2007). Varsinainen kiima-aika alkaa metsäkauriilla heinä-elokuun vaihteessa, joskin ajankohdassa voi olla pieniä alueellisia eroja (Metsästäjäin Keskus­ järjestö 2007). Valkohäntäkauriit puolestaan ovat lisääntymistouhuissa myöhemmin syksyllä, marraskuussa. Valkohäntäkauriiden kotialueilla Pohjois-Ame­ rikassa eläinten kiima-aikana lisääntynyt liik­ kuvuus näkyy selvänä piikkinä kolaritilastoissa (Puglisi 1974, Allen & McCullough 1976, Iver­ son & Iverson 1999). Kiima-aikaan auton alle jää erityisesti valkohäntäkaurispukkeja, kun muina kuukausina suurin osa kolarieläimistä on naaraita (esim. Etter ym. 2002). Myös metsästyksellä voi olla osansa eläinten liikuttelijana (esim. Vercau­ teren & Hygnstrom 1998). Valkohäntäkauriskola­ reissa näkyy pieni piikki kiima-ajan ohella myös kevätkesällä (Puglisi 1974, Allen & McCullough 1976). Tällöin osa nuorista kauriista lähtee etsi­ mään omaa elinpiiriä (Vercauteren & Hygnstrom 1998, Clements ym. 2011), ja samalla nuorten osuus auton alle jääneistä yksilöistä kasvaa (Etter ym. 2002). Metsäkauriskolareiden ajallisesta jakaumas­ ta löytyy vähemmän tutkimustietoa, ja se on osin ristiriitaista. Tanskassa tehdyssä tutkimuksessa eniten kuolleita metsäkauriita löydettiin lokakuus­ sa (Madsen ym. 2002), kun taas Sloveniassa kola­ ripiikki on toukokuussa (Pokorny 2006), eli juuri siihen aikaan kun pukit nahistelevat reviireistään Nuorten eläinten osuus korostuu alkukesän kolareissa. Kuvan nuori valkohäntäkauris jäi auton alle kesäkuisena yönä. Young ungulates are often involved in collisions that take place in early summer. A young white-tailed deer was killed by a car in the middle of the night in June. Photo: Milla Niemi 102 ja osa nuorista yksilöistä lähtee etsimään omia kotialueita. Hirvieläinonnettomuuksien tehokas ennalta­ ehkäisy vaatii kohdelajien elintapojen, erityisesti liikkumisen, tuntemusta. Suomen peurakolari­ tilasto on kuitenkin yhdistelmä neljän, elintavoil­ taan varsin erilaisen lajin kanssa tapahtuneista törmäyksistä, joten pelkästään sen tietojen varassa on vaikea kohdistaa toimenpiteitä oikein. Täplä­ kauriin ja metsäpeuran merkitys tilastoissa toki lienee koko maan mittakaavassa marginaalinen; täpläkauriita on Suomessa alle viisisataa ja metsä­ peurojakin vain alle kolmetuhatta yksilöä (Suomen riistakeskus & Riista- ja kalatalouden tutkimus­ laitos 2013), yhteensä siis suunnilleen vuosittaisen kolarikertymän verran. Metsäkauriin rooli hirvi­ eläinkolareissa sen sijaan on täysi arvoitus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa lisätietoa siitä, mistä Suomen peurakolaritilastot muodostuvat. Saimme tarkoitusta varten käyt­ töömme Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen kerää­ män, virallista tilastoa tarkemman kolariaineiston. Aineiston perusteella pyrimme vastaamaan seu­ raaviin kysymyksiin: 1) kuinka suuri osa alueella tapahtuneista peurakolareista on jäänyt kokonaan virallisten tilastojen ulkopuolelle, 2) poikkeavatko valkohäntä- ja metsäkauriiden kanssa ajettujen ko­ lareiden kuukausittaiset jakaumat toisistaan ja 3) poikkeavatko nuorten eläinten osuudet ajetuista kolareista kuukausittain. Lisäksi yhdistämme ko­ lariaineistoon GPS-pannoitetuista valkohäntä- ja metsäkauriista kerättyä seuranta-aineistoa tarkoi­ tuksenamme arvioida, vaikuttaako eläinten liikku­ misaktiivisuus kuukausikohtaiseen kolarimäärään. Aineisto ja menetelmät Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen kolariaineisto Suomen riistakeskuksen Uudenmaan alueeseen kuuluvan Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen alueelle on leimallista vilkas ihmistoiminta sekä rakennetun ympäristön suuri osuus yhdistyksen pinta-alasta. Toisaalta alueella on paljon myös maatalousympäristöjä sekä suurehkoja, yhtenäisiä metsäkokonaisuuksia. Helsingin ja Hämeenlinnan välinen, riista-aidattu moottoritie (Valtatie 3) sekä sen rinnakkaistienä kulkeva tie 130 halkaisevat riistanhoitoyhdistyksen etelä-pohjoissuunnassa (kuva 1). Teiden itäpuolella kulkee lisäksi rauta­ tie. Itä-länsisuunnassa yhdistyksen halki kulkee Hangon ja Porvoon yhdistävä tie 25, ja alueel­ la on lisäksi myös muita, vilkkaasti liikennöityjä teitä. Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen alueella tavataan metsäpeuraa lukuun ottamatta kaikkia hirvieläinlajejamme; valkohäntä-, metsä- ja täplä­ kaurista sekä hirveä. Saimme käyttöömme Hyvinkään riistan­ hoitoyhdistyksen keräämän tilaston hirvieläin­ onnettomuuksista ja muista suurriistavirka-apuun (myöhemmin SRVA) liittyvistä tehtävistä. SRVA on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio, jonka tehtävänä on tarjota poliisille vapaaehtoisten metsästäjien apua onnettomuuksissa loukkaantu­ neiden hirvieläinten jäljittämisessä sekä muissa suurriistakonflikteissa. SRVA-toimeksianto käyn nistyy hätäkeskuksen tai poliisin tekemällä vir­ ka-apupyynnöllä (Suomen riistakeskus 2013). Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen alue on jaettu metsästysseurojen rajojen perusteella alueisiin, joille jokaiselle on nimetty oma, paikalliset olo­ suhteet tunteva SRVA-yhteyshenkilö. Yhteys­ henkilö välittää saamansa virka-apupyynnön eteenpäin SRVA-vapaaehtoisille eli käytännössä paikallisille metsästäjille. Kaikki Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen alueella hoidetut SRVA-toimeksiannot kirjataan riistanhoitoyhdistyksen suunnittelemalle lomak­ keelle. Lomakkeella pyydetään tietoja ajankohdas­ ta, tehtävän laadusta (kolari tai muu toimeksianto), eläimen lajista ja sukupuolesta sekä mahdollisuuk­ sien mukaan arvio eläimen iästä. Lisäksi tietoja on kerätty muun muassa kolariin joutuneen eläimen statuksesta (kuollut kolarissa/lopetettu/kadonnut/ todettu terveeksi) ja mahdollisen jäljitysmatkan pi­ tuudesta. Lomakkeelle kirjatut tiedot tallennetaan sähköiseen tietokantaan. Tämän tutkimuksen aineistona käytimme vuo­ sina 2001–2012 Hyvinkään riistanhoitoyhdistyk­ sen alueelta raportoituja peurakolareita (törmäyk­ set valkohäntä-, metsä-, ja täpläkauriin kanssa). Kolariaineiston käsittely aloitettiin erottelemalla Excel-tietokannaksi tallennetuista SRVA-toimeksi­ annoista pois ne tehtävät, jotka eivät liittyneet hir­ vieläinkolaritilanteiden jälkihoitoon. Näin ollen esimerkiksi moottoritien riista-aitojen väliin polii­ sin pyynnöstä lopetettuja eläimiä ei otettu mukaan tarkasteluun. Tarkasteluun otettiin kaikki peura­ kolarina raportoidut tapaukset riippumatta siitä, aiheutuiko niissä eläimelle vammoja. Muutamissa kolareissa auto oli osunut useampaan kuin yhteen eläimeen (esim. naaraaseen ja vasaan). Nämä ta­ paukset katsottiin yhdeksi kolariksi, mutta kaikki kolariin joutuneet eläimet otettiin mukaan tarkas­ 103 teluun, jossa verrattiin auton alle jääneiden eläin­ ten määriä sukupuolittain. Liikenneviraston kolariaineisto Vertailuaineistona käytimme Liikenneviraston onnettomuusrekisteriin tallennettuja peurakola­ ritietoja Hyvinkään kolariaineistoa vastaavalta ajanjaksolta (2001–2012). Poliisin tietoon tulleet hirvieläinonnettomuudet tallennetaan aluksi polii­ sin omaan tietokantaan, josta ne poimitaan Tilasto­ keskuksen käsiteltäväksi. Tilastokeskuksen muok­ kaamat tiedot puolestaan muodostavat virallisen tilaston ja edelleen Liikenneviraston onnettomuus­ rekisterin (Riikka Rajamäki, kirj. ilm.), johon tal­ lennetaan maanteillä tapahtuneet hirvieläinkolarit (Liikennevirasto 2013). Ennen syksyä 2012 sellaiset hirvieläinonnetto­ muudet, joista ei ole kirjattu poliisin tietokantaan tarkempia tietoja onnettomuuspaikasta ja -tilan­ teesta, ovat pudonneet pois Tilastokeskuksen poiminnasta ja edelleen Liikenneviraston onnet­ tomuusrekisteristä. Näin ollen poliisin tietoon tulleiden hirvieläinkolareiden määrä on ollut jul­ kaistuja lukuja suurempi. Vuosina 2005–2010 ero­ tus on ollut vuosittain keskimäärin 23.8 %, mutta alueellista tai lajikohtaista vaihtelua ei tunneta. (Mikael Appel, kirj. ilm.) Onnettomuusrekisteriin ei kirjata tietoa tapah­ tumapaikan riistanhoitoyhdistyksestä, joten ko­ lariaineisto yhdistettiin Hyvinkään riistanhoito­ yhdistyksen alueeseen paikkatieto-ohjelmassa (ArcGIS 9.3; ESRI 2009). Panta-aineistot Kauriiden kausittaisen liikkumisaktiivisuuden selvittämiseksi käytimme Metsäntutkimuslaitok­ sen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteishankkeessa kerättyä valkohäntä- ja metsä­ kauriiden seuranta-aineistoa. Aineisto on kerät­ ty varustamalla ruokintapaikoilta nukutettuja eläimiä GPS-GSM-seurantapannoilla (Vectronic Aerospace GPS PLUS, ks. Vectronic 2013). Yh­ den tai useimmiten kahden tunnin välein saadut GPS-paikannukset siirrettiin ensin GSM-ver­ kon kautta Ruotsin maatalousyliopiston ylläpi­ tämään WRAM-tietokantaan (WRAM 2013), josta ne saatiin myöhemmin datalähetyksinä tutkimuskäyttöön. Tässä tutkimuksessa käytimme paikannustie­ toja 27:sta valkohäntäkauriista (19 naarasta ja 8 urosta), jotka oli pannoitettu Hollolan, Karja­ lohjan, Tenholan ja Vesilahden alueilla (kuva 1). Metsäkauriista tarkasteltiin Hollolan, Karjalohjan, Kirkkonummen ja Tammisaaren alueilla yhteensä 14:a yksilöä (7 naarasta ja 7 urosta). Ensimmäiset seurantajaksot alkoivat kevättalvella 2008 ja vii­ meiset kevättalvella 2012. Seurantajaksot päättyi­ vät viimeistään elokuussa 2012. Keskimääräinen seurantajakson pituus oli valkohäntäkauriilla 19 kuukautta ja metsäkauriilla 16 kuukautta. Panta-aineistosta laskettiin jokaiselle yksilölle sen vuorokausittain kulkema matka summaamalla yhden vuorokauden aikana saatujen peräkkäisten paikannusten väliset euklidiset etäisyydet. Vuo­ rokaudessa liikutuista matkoista laskettiin kuu­ kausittaiset keskiarvot eläinyksilöille ja edelleen laji- ja sukupuolikohtaiset keskiarvot. Liikkuvuus­ Kuva 1.Tutkimusalue. Kolariaineisto on kerätty Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen alueelta (punaisella rajattu alue). Pisteet kuvaavat GPS-seurattujen kauriiden sijainteja. Fig. 1. A map of the study area. The collision data was collected from the Hyvinkää game management associa- tion (borders in red). The points represent the locations of GPS-collared white-tailed deer and roe deer. Hyvinkään RHY/GMA Metsäkauris, roe deer Valkohäntäkauris, white-tailed deer Joki, river Valtatie, main road Vesialue, water body 104 tarkastelut tehtiin lajikohtaisesti erikseen uroksille ja naaraille. Tarkastelut tehtiin R-ohjelman ver­ siolla 2.15.1 (R Development Core Team 2013). Tilastollinen tarkastelu Mahdollisia eroja valkohäntä- ja metsäkauris­ kolareiden kuukausittaisessa jakaumassa selvi­ tettiin χ²-testillä. Tarkasteluun otettiin kaikki Hy­ vinkään riistanhoitoyhdistyksen SRVA-aineiston valkohäntä- ja metsäkauriskolarit riippumatta kolarissa olleen eläimen sukupuolesta tai iästä. Tarkastelu tehtiin R-ohjelman versiolla 2.15.1 (R Development Core Team 2013). Tulokset Hyvinkään kolaritilastot Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen alueella ta­ pahtui vuosina 2001–2012 Liikenneviraston on­ nettomuusrekisterin mukaan 368 peurakolaria eli törmäystä pienten hirvieläinten (valkohäntä-, met­ sä- ja täpläkauris) kanssa. SRVA-kirjanpito sisälsi tiedot 376 kolarista, joten riistanhoitoyhdistyksen keräämä ja poliisin tietoihin perustuva virallinen tilasto vastasivat toisiaan varsin hyvin. Suurin vuosittainen erotus oli vuonna 2011, jolloin onnet­ tomuusrekisteriin oli päätynyt vain kolme neljästä SRVA-vapaaehtoisten raportoimasta kolarista (tau­ lukko 1). Toisaalta viitenä vuonna onnettomuus­ rekisteriin oli tilastoitu enemmän kolareita kuin SRVA-kirjanpitoon. SRVA-kirjanpidon peurakolareista 245 kappa­ letta eli reilusti yli puolet (65 %) oli törmäyksiä valkohäntäkauriiden kanssa. Metsäkauriin kanssa törmättiin 75 kertaa (20 %) ja täpläkauriskolareita raportoitiin 40 kappaletta (11 %). Tunnistamatta kaurislaji jäi 15:ta onnettomuudessa (4 %). Neljäs­ sä kolarissa oli mukana yhden sijasta kaksi eläin­ tä, joten kolarieläimiä oli raportoiduissa onnetto­ muuksissa yhteensä 379 yksilöä. Kolarihuippujen ajoittuminen Valkohäntä- ja metsäkauriskolareiden kuukau­ sittaiset kolarijakaumat poikkesivat toisistaan ti­ lastollisesti merkitsevästi (χ² = 50.84; df = 11; P < 0.001). Valkohäntäkauriiden kanssa kolaroitiin eniten loppuvuodesta: puolet (49 %) valkohäntä­ kauriskolareista tapahtui loka- ja joulukuun välise­ nä aikana (kuva 2). Terävin piikki oli marraskuus­ sa, jonka aikana ajettiin neljännes (25 %) kaikista tapahtuneista kolareista. Metsäkauriilla kuukausit­ tainen piikki oli vieläkin selkeämpi: peräti puolet (48 %) aineiston metsäkauriista oli jäänyt auton alle toukokuussa. Valkohäntäkauriskolareiden tavoin myös täpläkauriskolareissa oli piikki marraskuus­ sa. Täpläkauriskolareiden yhteismäärä oli kui­ tenkin niin pieni, että lajia ei otettu mukaan jatkotarkasteluihin. Kolarialttius kasvaa lisääntymisaikana Kaksi kolmesta (67 %) auton alle jääneestä valko­ häntäkauriista oli tunnistettu aikuisiksi eläimiksi. Näistä 58 % oli naaraita ja 42 % uroksia. Vasoja kolarieläimistä oli hieman alle viidennes (19 %). Sukupuoli ja/tai ikäluokka oli jäänyt tunnistamatta 35 eläimestä (14 %). Peräti neljä kymmenestä auton alle jääneestä valkohäntäkaurisuroksesta koki kohtalonsa mar­ Taulukko 1. Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen alueella vuosina 2001–2012 pienten sorkkaeläinten kanssa ajettujen kolarien määrä. Vasemman sarakkeen luvut on poimittu Lii­ kenneviraston onnettomuusrekisteristä, keskimmäisen sa­ rakkeen luvut ovat keränneet suurriistavirka-aputoimintaan osallistuneet vapaaehtoiset metsästäjät. Table 1. Number of deer–vehicle collisions in the area of the Hyvinkää game management association between the years 2001 and 2012 (species combined). The left column is based on the Accident Register maintained by the Finnish Transport Agency. The middle column is based on statistics voluntarily collected by hunters who have provided execu- tive assistance to the police. Onnettomuus- SRVA- Vuosi rekisteri kirjanpito Erotus Year Official Hunters’ Difference statistics statistics 2001 40 39 1 2002 26 28 –2 2003 26 29 –3 2004 27 30 –3 2005 29 26 3 2006 21 22 –1 2007 27 30 –3 2008 40 37 3 2009 37 33 4 2010 34 28 6 2011 25 35 –10 2012 36 39 –3 Yhteensä 368 376 –8 Total 105 raskuussa (taulukko 2). Pukkien osuus oli keski­ määräistä suurempi myös loka- ja joulukuussa, sekä lisäksi kesäkuussa. Naaraita jäi auton alle pukkien tavoin suhteellisesti eniten (20 %) mar­ raskuussa, joskaan piikki ei ollut yhtä huomattava kuin urosten. Marraskuun ohella naaraille vaaralli­ sinta aikaa olivat alkukesän kuukaudet. Lähes kaikki (86 %) kolariin joutuneet metsä­ kauriit oli tunnistettu aikuisiksi eläimiksi. Näistä hieman yli puolet (54 %) oli uroksia. Vasoja auton alle oli jäänyt vain viisi eli 7 prosenttia kaikista kolariin joutuneista metsäkauriista. Tarkemmin tunnistamatta jäi kuusi yksilöä (8 %). Aineiston metsäkaurispukeista kuusi kymme­ nestä oli jäänyt auton alle toukokuun aikana (tau­ lukko 3). Vastaava piikki oli havaittavissa myös naarailla: puolet naaraista oli joutunut kolariin tou­ kokuussa. Toukokuun lisäksi metsäkauriita jäi su­ kupuolesta riippumatta keskimääräistä enemmän auton alle kesä- ja heinäkuussa. Nuoret kauriit vaarassa touko- ja kesäkuussa Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen SRVA-va­ paaehtoiset olivat arvioineet joka viidennen (49 yksilöä) auton alle jääneen valkohäntäkauriin ns. ylivuotiaaksi eli edellisenä keväänä syntyneeksi vasaksi. Metsäkauriista ylivuotiaiksi oli tunnistettu 13 yksilöä (17 %). Ylivuotiaiden valkohäntäkauriiden kanssa aje­ tut kolarit keskittyivät voimakkaasti touko- ja kesäkuulle. Lisäksi marraskuussa oli havaittavis­ sa pieni piikki (kuva 3). Nuorten metsäkauriiden kanssa kolaroitiin lähes yksinomaan toukokuussa. Urokset aktiivisimmillaan lisääntymisaikana Panta-aineistosta laskettiin pannoitettujen kau­ riiden vuorokauden aikana liikkumat matkat ja edelleen sukupuolikohtaiset, kuukausittaiset kes­ kiarvot. Valkohäntäkaurisnaaraat liikkuivat aktii­ Kuva 2. Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen alueella kuukausittain tapahtuneet valkohäntä-, metsä- ja täpläkauriskolarit vuo­ sina 2001–2012 (vuosien tiedot yhdistetty). Aineiston ovat keränneet suurriistavirka-aputoimintaan osallistuneet vapaaehtoi­ set metsästäjät. Fig. 2. The number of monthly collisions with white-tailed deer, roe deer and fallow deer in the area of the Hyvinkää game management association between 2001 and 2012 (years combined). The data was voluntarily collected by hunters who pro- vided executive assistance to the police. 0 10 20 30 40 50 60 70 K au ris ko la rit (k pl ) Th e nu m be r o f d ee r c ol lis io ns Valkohäntäkauris, white-tailed deer Metsäkauris, roe deer Täpläkauris, fallow deer Tam miku u, Ja nu ary Helm iku u, Feb rua ry Maal isk uu , M arc h Huh tik uu , A pri l Tou ko ku u, May Kesä ku u, Ju ne Hein äk uu , J uly Elok uu , A ug ust Syy sku u, Se pte mbe r Lok ak uu , O cto be r Marr ask uu , N ov em be r Jou luk uu , D ece mbe r 106 Taulukko 3. Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen alueella vuosina 2001–2012 auton alle jääneet metsäkauriit kuukausittain. Yhdessä kolarissa oli mukana useampia eläimiä, joten auton alle jääneiden eläinten määrä ei ole täysin vastaava kolareiden yhteismäärän (N = 75) kanssa. Taulukon aineiston ovat keränneet suurriistavirka-aputoimintaan osallistuneet vapaaehtoiset metsästäjät. Table 3. The number of roe deer hit by cars in the area of the Hyvinkää game management association between the years 2001 and 2012. There was more than one individual involved in one of the collisions, and therefore the number of individu- als is not exactly the same as the number of collisions (N = 75). The numbers presented in the table are based on statistics voluntarily collected by hunters who provided executive assistance to the police. Urokset, males Naaraat, females Vasat, calves Ei tietoa, not known Yhteensä, total Kuukausi, Yksilöä % Yksilöä % Yksilöä % Yksilöä % Yksilöä % Month Individuals % Individuals % Individuals % Individuals % Individuals % Tammikuu, January 0 0.0 0 0.0 1 20.0 2 33.3 3 3.9 Helmikuu, February 0 0.0 1 3.3 1 20.0 0 0.0 2 2.6 Maaliskuu, March 0 0.0 0 0.0 0 0.0 0 0.0 0 0.0 Huhtikuu, April 1 2.9 0 0.0 0 0.0 1 16.7 2 2.6 Toukokuu, May 20 57.1 15 50.0 0 0.0 1 16.7 36 47.4 Kesäkuu, June 4 11.4 5 16.7 1 20.0 1 16.7 11 14.5 Heinäkuu, July 4 11.4 3 10.0 0 0.0 0 0.0 7 9.2 Elokuu, August 1 2.9 1 3.3 0 0.0 0 0.0 2 2.6 Syyskuu, September 1 2.9 2 6.7 0 0.0 0 0.0 3 3.9 Lokakuu, October 3 8.6 0 0.0 0 0.0 0 0.0 3 3.9 Marraskuu, November 0 0.0 3 10.0 0 0.0 1 16.7 4 5.3 Joulukuu, December 1 2.9 0 0.0 2 40.0 0 0.0 3 3.9 Yhteensä, total 35 100.0 30 100.0 5 100.0 6 100.0 76 100.0 Taulukko 2. Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen alueella vuosina 2001–2012 auton alle jääneet valkohäntäkauriit kuukau­ sittain. Kolmessa kolarissa oli mukana useampia eläimiä, joten auton alle jääneiden eläinten määrä ei ole täysin vastaava kolareiden yhteismäärän (N = 245) kanssa. Taulukon aineiston ovat keränneet suurriistavirka-aputoimintaan osallistuneet vapaaehtoiset metsästäjät. Table 2. The number of white-tailed deer hit by cars in the area of the Hyvinkää game management association between the years 2001 and 2012. There was more than one individual involved in three of the collisions, and therefore the number of individuals is not exactly the same as the number of collisions (N = 245). The numbers presented in the table are based on statistics voluntarily collected by hunters who have provided executive assistance to the police. Urokset, males Naaraat, females Vasat, calves Ei tietoa, not known Yhteensä, total Kuukausi Yksilöä % Yksilöä % Yksilöä % Yksilöä % Yksilöä % Month Individuals % Individuals % Individuals % Individuals % Individuals % Tammikuu, January 2 2.9 1 1.1 7 14.6 5 14.3 15 6.0 Helmikuu, February 1 1.4 4 4.2 4 8.3 1 2.9 10 4.0 Maaliskuu, March 1 1.4 2 2.1 1 2.1 0 0.0 4 1.6 Huhtikuu, April 1 1.4 5 5.3 0 0.0 1 2.9 7 2.8 Toukokuu, May 4 5.7 16 16.8 0 0.0 2 5.7 22 8.9 Kesäkuu, June 9 12.9 13 13.7 0 0.0 5 14.3 27 10.9 Heinäkuu, July 2 2.9 13 13.7 0 0.0 2 5.7 17 6.9 Elokuu, August 1 1.4 3 3.2 6 12.5 2 5.7 12 4.8 Syyskuu, September 0 0.0 3 3.2 8 16.7 1 2.9 12 4.8 Lokakuu, October 10 14.3 6 6.3 11 22.9 4 11.4 31 12.5 Marraskuu, November 27 38.6 19 20.0 6 12.5 8 22.9 60 24.2 Joulukuu, December 12 17.1 10 10.5 5 10.4 4 11.4 31 12.5 Yhteensä, total 70 100.0 95 100.0 48 100.0 35 100.0 248 100.0 107 visimmin kevään ja kesän aikana, kun taas pukit olivat aktiivisimmillaan sekä alkukesästä että eri­ tyisesti kiima-aikaan marraskuussa (kuva 4A). Metsäkaurisnaaraiden kuukausittaisessa liik­ kumisessa ei ollut kovin voimakasta vaihtelua (kuva 4B), joskin toukokuussa ja lokakuussa oli havaittavissa pienet aktiivisuuspiikit. Metsäkauris­ urosten aktiivisuus sen sijaan kasvoi voimakkaasti toukokuussa ja pysyi korkeana aina elokuisen kii­ ma-ajan loppuun saakka. Pohdinta ja johtopäätökset Antaako Hyvinkää liian hyvän kuvan? Liikenneviraston onnettomuusrekisteriin tallen­ nettujen peurakolareiden vuosittainen määrä ja Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen SRVA-vapaa­ ehtoisten kirjanpito peurakolareista vastasivat toisiaan varsin hyvin. Tutkimusjakson aikana ajettujen kolareiden yhteismäärä oli Liikenne­ viraston rekisterissä ja riistanhoitoyhdistyksen tietokannassa lähes identtinen, joskin vuosittaisis­ sa kolarimäärissä oli pientä heiluntaa molempiin suuntiin. Tietolähteiden hyvä vastaavuus oli yllä­ tys; koko maan tasolla vuosina 2005–2010 polii­ sille ilmoitetuista hirvieläinonnettomuuksista lähes neljännes on pudonnut tietojen käsittelyvaiheessa virallisten tilastojen ulkopuolelle (Mikael Appel, kirj. ilm.). Pudokkaiden puuttuminen Hyvinkäällä kertoneekin toimivasta yhteistyöstä viranomaisten ja riistanhoitoyhdistyksen välillä sekä siitä, että alueella toimivat poliisit kokevat hirvieläinonnet­ tomuudet ja niihin liittyvän tilastoinnin tärkeäksi. 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 Y ks ilö ä, in di vi du al s Valkohäntäkauris, white-tailed deer Metsäkauris, roe deer Tam miku u, Ja nu ary Helm iku u, Feb rua ry Maal isk uu , M arc h Huh tik uu , A pri l Tou ko ku u, May Kesä ku u, Ju ne Hein äk uu , J uly Elok uu , A ug ust Syy sku u, Se pte mbe r Lok ak uu , O cto be r Marr ask uu , N ov em be r Jou luk uu , D ece mbe r Kuva 3. Ylivuotiaiksi tunnistettujen valkohäntä- ja metsäkauriiden kanssa ajetuttujen kolareiden kuukausittainen jakauma Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen alueella vuosina 2001–2012 (vuosien tiedot yhdistetty). Ylivuotiaaksi katsottiin kola­ riajankohdasta riippumatta ne eläimet, joista oli riistanhoitoyhdistyksen tietokannassa esitetty ikäarvio ”1-vuotias” tai ”1,5-vuotias”. Aineiston ovat keränneet suurriistavirka-aputoimintaan osallistuneet vapaaehtoiset metsästäjät. Fig. 3. The monthly distribution of collisions with white-tailed deer and roe deer yearlings in the area of the Hyvinkää game management association between the years 2001 and 2012 (years combined). All individuals estimated to be ‘1 years old’ or ‘1.5 years old’ are presented in the figure. The data was voluntarily collected by hunters who provided executive assistance to the police. 108 Kuvat 4A ja 4B. Pannoitettujen valkohäntäkauriiden (A) ja metsäkauriiden (B) keskimääräinen vuorokausittainen liikkumis aktiivisuus (metriä/vuorokaudessa) eri kuukausina. Figs. 4A and 4B. The average daily movements (metres/day) of GPS-collared white-tailed deer (4A) and roe deer (4B) in different months. 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 V uo ro ka ud es sa k es ki m ää rin li ik ut tu m at ka (m ) Urokset, males (N = 9) Naaraat, females (N = 18) A. Valkohäntäkauris, white-tailed deer 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 Urokset, males (N = 7) Naaraat, females (N = 7) B. Metsäkauris, roe deer D ai ly m ov em en ts on a ve ra ge (m ) Tam miku u, Ja nu ary Helm iku u, Feb rua ry Maal isk uu , M arc h Huh tik uu , A pri l Tou ko ku u, May Kesä ku u, Ju ne Hein äk uu , J uly Elok uu , A ug ust Syy sku u, Se pte mbe r Lok ak uu , O cto be r Marr ask uu , N ov em be r Jou luk uu , D ece mbe r Onnettomuusrekisterin ja SRVA-kirjanpidon hyvä vastaavuus Hyvinkäällä antaa viitteitä sii­ tä, että alueellinen vaihtelu virallisiin tilastoihin päätyneiden peurakolareiden ja todellisuudessa tapahtuneiden onnettomuuksien välillä on suur­ ta. Jos vuositasolla karkeasti joka neljäs poliisin tietoon tullut hirvieläinonnettomuus ei ole tallen­ tunut Liikenneviraston onnettomuusrekisteriin, tarkoittaa se sitä, että Hyvinkään ”puuttuva nel­ jännes” on jäänyt jossain muualla raportoimatta. Lienee siis mahdollista, että joillakin alueilla vi­ rallisten kolarilukujen ja todellisuudessa tapahtu­ neiden törmäysten erotus on ollut jopa kymmeniä prosentteja. 109 Hirvieläinonnettomuuksien tilastointia uu­ distettiin syksyllä 2012. Nykyään poliisin tieto­ kantaan tallennetut kolarit päätyvät mukaan Liikenneviraston tilastoihin riippumatta siitä, kuinka tarkasti onnettomuuksien taustatiedot on dokumentoitu (Liikennevirasto 2013). Näin ollen onnettomuusrekisterin tietojen ja todellisuudessa tapahtuneiden kolareiden vastaavuus tulee paran­ tumaan tulevaisuudessa. Uudistus helpottaa kolari­ tietojen käyttöä muun muassa kannanarvioinnin työkaluna, mutta samalla haasteeksi nousee ver­ tailukelpoisen tilastointijakson ja pitkän aikasarjan katkeaminen. Jotta ennen syksyä 2012 tallennet­ tuja hirvieläinonnettomuuksia voitaisiin käyttää tehokkaasti uusien kolaritilastojen rinnalla muun muassa kannanarvioinnissa, tulisi onnettomuus­ rekisterin ja todellisuudessa tapahtuneiden kolarei­ den vastaavuuden alueellista ja ajallista vaihtelua selvittää tarkemmin. Kiima ajaa valkohäntäkaurispukin liikkeelle Kaikkiaan puolet tutkimusjaksomme aikana ta­ pahtuneista valkohäntäkauriskolareista oli ajettu loka-joulukuussa. Loppusyksyn kolaripiikin taus­ talta voi löytyä useampia selittäjiä. Pimenevät syysillat hankaloittavat tiealueelle joutuneiden eläinten havaitsemista ja voivat näin osaltaan lisä­ tä törmäyksen riskiä. Valkohäntäkauriit saattavat myös liikkua tavallista enemmän ja normaalia suu­ remmalla alueella metsästyksen aiheuttaman häi­ riön vuoksi (Root ym. 1988). Toisaalta metsästys­ kauden alku voi näkyä myös kasvaneena valoisan ajan kolaririskinä (Sudharsan ym. 2006), kun häi­ rityt eläimet joutuvat liikkumaan samaan aikaan autoilijoiden kanssa. Tässä tutkimuksessa seurattujen pantanaaraiden liikkumisaktiivisuuden huippu ajoittui alkukesäl­ le, kun urosten liikkeissä oli aktiivisen alkukesän ohella voimakas piikki marraskuussa. Vastaavasti naaraiden kanssa ajetut kolarit painottuivat kesän kuukausille, ja urosten kanssa törmättiin erityi­ sesti marraskuussa. Tuloksemme antavat varsin vahvoja viitteitä siitä, että valkohäntäkauriiden liikkumisaktiivisuuden kasvu kasvattaa myös kolareiden määrää. Lisäksi vaikuttaisi siltä, että ”vaarallisimpia” valkohäntäkauriita ovat marras­ kuiset pukit: vaikka valkohäntäkaurisurokset liik­ kuvat loppusyksyn ohella aktiivisesti myös alku­ kesästä, kolaroidaan pukkien kanssa nimenomaan syysaikana. Syynä marraskuun holtittomaan liikennekäyt­ täytymiseen lienee valkohäntäkauriiden loppusyk­ sylle ajoittuva kiima-aika – lisääntymisvietin liikuttamat pukit eivät ehdi katsoa vasemmalle eivätkä oikealle ennen tiealueelle ryntäämistä. Kii­ ma-ajan kolaripiikki on tuttu ilmiö myös Poh­ jois-Amerikassa (Bellis & Graves 1971, Puglisi ym. 1974, Allen & McCullough 1976, Iverson & Iverson 1999), ja valkohäntäkaurisurosten on to­ dettu olevan yleisesti naaraita alttiimpia jäämään auton alle (Etter ym. 2002). Toukokuu tuhoisa metsäkauriille Peräti puolet tutkimusjaksomme metsäkauris­ kolareista tapahtui toukokuun aikana. Keväälle tai alkukesälle ajoittuva kolaripiikki on havaittu myös muissa metsäkauriiden liikennekuolleisuut­ ta selvittäneissä tutkimuksissa. Sloveniassa suurin osa metsäkauristörmäyksistä tapahtuu huhti-tou­ kokuussa, joskin kauriita jää auton alle myös myöhemmin kesällä sekä syksyllä (Pokorny ym. 2006). Niin ikään Hollannissa metsäkauriskolarei­ ta tapahtuu eniten toukokuussa (Groot Bruinderink & Hazebroek 1996). Toisaalta Tanskasta kerätyssä aineistossa kauriskolareita oli raportoitu suhteelli­ sesti eniten syksyllä (Madsen ym. 2002). Cederlund (1989) totesi metsäkauriiden ole­ van aktiivisimmillaan touko-kesäkuun vaihtees­ sa, ja havaintomme pantakauriiden toukokuises­ ta liikkumispiikistä onkin hyvin linjassa tämän Keski-Ruotsissa toteutetun tutkimuksen tulosten kanssa. Pannoitettujen metsäkauriiden aktiivinen liikkuminen keväällä saattaa selittyä osin sillä, että pukit ryhtyvät valtaamaan reviireitään jo hyvissä ajoin ennen heinä-elokuussa koittavaa kiima-aikaa (esim. Pokorny ym. 2006). Toinen mahdollinen se­ littäjä on nuorten yksilöiden dispersaali eli oman elinpiirin etsiminen. Dispersoivien nuorten osuus riippuu muun muassa populaation tiheydestä, mut­ ta kasvavan kannan alueella jopa kaksi kolmesta nuoresta kauriista voi lähteä etsimään onneaan muualta (Wahlström & Liberg 2009). Perimmäi­ sestä syystä riippumatta vaikuttaisi siltä, että liik­ kumisaktiivisuuden kausittaisella vaihtelulla ja ko­ larimäärillä on vahva yhteys myös metsäkauriilla. Ylivuotiaat seikkailijat kevätpiikin takana? Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen kolaritietokan­ taan oli tallennettu ikäarvio osasta auton alle jää­ 110 Metsäntutkimuslaitos ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ovat varustaneet sekä valkohäntä- että metsäkauriita GPS-GSM-seurantapannoilla. The Finnish Forest Research Institute and the Finnish Game and Fisheries Research Institute have equipped white-tailed deer and roe deer with GPS-GSM collars. neistä valkohäntä- ja metsäkauriista. Ylivuotiaaksi tunnistettujen eläinten kanssa oli kolaroitu lajista riippumatta useimmiten alkukesästä. Ilmiö ei ole entuudestaan tuntematon; tiealueelle eksyneet sorkkaeläimet, erityisesti hirvet, työllistävät po­ liisia alkukesän hämärinä öinä (Tuominen 2007), ja yleisesti uskotaan, että valtaosa alkukesän kolaritilastoistamme on seurausta nimenomaan nuorten hirvieläinten joskus arvaamattomastakin käytöksestä. Uskomus ei liene täysin perätön – ylivuotiaiden hirvien on todettu joutuvan kolariin todennäköisimmin kesä- ja heinäkuussa (Joyce & Mahoney 2001), ja vastaava ilmiö on havait­ tu myös valkohäntäkauriilla (Etter ym. 2002). Näyttääkin siis varsin todennäköiseltä, että aina­ kin osa keväisestä kolaripiikistämme voisi selit­ tyä ylivuotiaiden, emonsa vieroittamien eläinten seikkailuilla. Käytännön sovellutukset – tienpitäjän näkökulma Tämän tutkimuksen keskeisin tulos oli, että met­ säkauriit jäävät auton alle todennäköisimmin tou­ kokuussa, kun taas valkohäntäkauriiden kanssa kolaroidaan loppusyksystä, erityisesti marraskuus­ sa. Havaintoamme voitaisiin hyödyntää kolarei­ den ennaltaehkäisyssä käytettäviä toimenpiteitä ajallisesti tarkemmin kohdentamalla. Kolaririskis­ tä varoittavia liikennemerkkejä käytetään hyvin yleisesti, ja lyhytaikaisilla varoitusmerkeillä on saatu hyviä tuloksia muun muassa muulipeurojen Odocoileus hemionus kanssa ajettujen kolareiden ennaltaehkäisyssä (Sulivan ym. 2004). Varoitus­ merkkien asentamisesta ja poistamisesta aiheutuu kuitenkin kustannuksia, joten lienee epärealis­ tista olettaa, että lyhytaikaisia varoitusmerkkejä Photo: Pertti Hokkanen 111 voitaisiin ottaa meillä käyttöön laajamittaisesti. Siksi olisikin toivottavaa, että tienpitäjä yhdes­ sä riista-alan asiantuntijoiden kanssa selvittäisi vaihtoehtoisia tapoja varoittaa autoilijoita riskialt­ tiimmista ajanjaksoista. Esimerkiksi paikallisleh­ den sivuilla toukokuussa julkaistu kehotus laskea ajonopeuksia kylän parhailla metsäkaurispaikoilla tai marraskuinen muistutus valkohäntäkauriiden kiima-ajasta saattaisi kääntää paikalliset kolari­ tilastot laskusuuntaan. Tutkimuksemme tulokset myös alleviivaavat tarvetta siirtyä ”peurakolareiden” tilastoinnista lajikohtaiseen tietojen tallentamiseen: eri tavoin käyttäytyvien lajien niputtamisessa katoaa paljon sellaista informaatiota, jota voitaisiin hyödyn­ tää onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä. Myös kolarieläinten sukupuolen tallentaminen tuottai­ si tärkeää lisätietoa, joka voisi paitsi olla paitsi käyttökelpoinen työkalu kantojen arvioinnissa, myös sovellettavissa tienpitäjän tarpeisiin. Poliisi­ vetoiseen tilastointiin liittyy toki muutamia haas­ teita, jotka voivat hankaloittaa kirjattavien tietojen tarkkuuden parantamista. Pienten hirvieläinten lajin- ja erityisesti iänmääritys vaatii erityistaitoja, ja toisaalta poliisi ei edes käy jokaisella onnetto­ muuspaikalla. On myös otettava huomioon viran­ omaistoiminnan rajalliset resurssit. Olisiko kenties mahdollista, että ratkaisu löytyisi SRVA-vetoisesti kerättävästä, virallisen tilastoinnin kanssa rinnak­ kaisesta kolarirekisteristä? Vapaaehtoisten met­ sästäjien turhaa kuormittamista paperitöillä on toki syytä välttää, mutta teknisten apuvälineiden yleistyminen avaa nopeasti uusia mahdollisuuksia. Ehkä jo parin vuoden kuluttua yksi älypuhelimen napinpainallus riittää lähettämään kolarieläimen valokuvan tarpeellisine lisätietoineen suoraan au­ tomaattisesti toimivaan tietokantaan. Kiitokset. Tämän tutkimuksen toteuttaminen ei olisi onnistunut ilman Hyvinkään riistanhoitoyh­ distyksen SRVA-vapaaehtoisten pitkäjänteistä toi­ mintaa. Haluammekin osoittaa heille kaikille läm­ pimät kiitoksemme. Rikosylikonstaapeli Mikael Appel Pohjanmaan poliisilaitoksesta sekä erikois­ tutkija Riikka Rajamäki VTT:ltä ovat valottaneet meitä hirvieläinonnettomuuksien tilastointikäy­ tännöistä sekä niihin liittyvistä haasteista. Riikka Rajamäki ja Visa Eronen esittivät hyviä huomioita käsikirjoitukseemme. Kiitämme maa- ja metsä­ talousministeriötä valkohäntä- ja metsäkauriiden pannoitushankkeen rahoittamisesta sekä tutkimus­ alueiden metsästäjiä pannoituksissa avustamisesta. Suomen Kulttuurirahastoa kiitämme Milla Nie­ men, ja Alfred Kordelinin säätiötä Markus Melinin työskentelyn rahoittamisesta. Summary: Monthly distribution of white-tailed deer and roe deer collisions in Southern Finland Several thousand ungulate–vehicle collisions occur in Fin­ land every year. The annual number of deer accidents has been increasing, while the number of moose–vehicle colli­ sions has been decreasing. In 2012, there were 3,880 report­ ed deer–vehicle collisions and 1,321 crashes with moose. Thus, deer–vehicle collisions are an important traffic safety risk and there is a continuous need to better understand the reasons accounting for those accidents. In Finland, the driver must call the emergency number af­ ter an ungulate–vehicle collision has occurred. All reported collisions are registered by the police and information about the accidents is added to a separate database. Collisions with moose are registered as moose–vehicle collisions, but acci­ dents with smaller ungulates are marked as ‘deer collisions’, regardless of the species. There are four wild deer species in Finland (white-tailed deer Odocoileus virginianus, roe deer Capreolus capreolus, wild forest reindeer Rangifer tarandus fennicus and fallow deer Dama dama), which means that the statistics on deer collisions represent a combination of all these species. The population sizes of wild forest rein­ deer and fallow deer are so small that their importance in the country-level statistics is marginal. However, the exact role of more abundant species, such as white-tailed deer and roe deer, in these statistics is unknown. In Finland, it is an official practice that local hunters pro­ vide executive assistance to the police when an ungulate– vehicle collision takes place. Voluntary hunters check the condition of the animal after the collision and put it down if necessarily, but hunters have no responsibility for collecting any statistics. However, sometimes unofficial statistics are collected. For this study, we were lucky to have obtained a specific accounting of deer–vehicle collisions collected on a voluntary basis by hunters from the Hyvinkää game man­ agement association. In contrast with the official register, the statistics collected by the hunters recorded the species, sex, and in some cases, even an estimated age of the animal. The purpose of this study was to obtain species-specif­ ic information about deer–vehicle collisions by using sup­ plementary, more specific data collected on a voluntary basis by hunters instead of using the mere official records. First, we assessed whether or not the monthly distribution of the white-tailed deer and roe deer collisions is different throughout the year. Second, we analyzed the possible dif­ ferences in the temporal distribution of the collisions with yearlings. In addition, we used movement data (metres/ day, one average monthly value for both species) collected from 27 GPS-collared white-tailed deer and 14 roe deer to estimate if the monthly activity of the animals explained the monthly distribution of collisions. The study was conducted in the area of the Hyvinkää game management association, which is located in South­ ern Finland (Fig. 1). One four-lane highway with a smaller parallel road and one major road split the study area into dif­ ferent parts, and there is a dense network of minor roads in the area as well. Landscape structures in the area range from 112 population centres to a mosaic of settlement and cultivated areas. However, there are some relatively non-fragmented forest areas as well. Three out of four of Finland’s small un­ gulate species (white-tailed deer, roe deer, fallow deer) live in the area. Based on the hunters’ statistics, there were 376 deer col­ lisions in the Hyvinkää area between 2001 and 2012 (Table 1). More than half (65 per cent) were collisions with white- tailed deer, while the proportion of roe deer collisions was 20 per cent and fallow deer 11 per cent. Four per cent of the collisions were with unidentified species. In four of the col­ lisions more than one individual was involved, and the total number of deer involved in collisions was 379. The monthly distribution of white-tailed deer and roe deer collisions were significantly different (χ² = 50.84; df = 11; p < 0.001). For white-tailed deer, the highest accident peak was in late autumn, particularly in November, but there was a smaller peak in the summertime as well (Fig. 2). For roe deer, the peak month was May. The number of fallow deer collisions increased slightly in November, but since the total number of collisions was small, the species was omit­ ted from further analyses. For white-tailed deer, males were more likely to be in­ volved in collision in late autumn, while the proportion of females involved in collisions was larger in the summertime (Table 2). Similarly, there were slightly more collisions with male roe deer during the peak month (Table 3), but the dif­ ference between sexes was not as clear as with white-tailed deer. Regardless of the species, the yearlings were more likely to get hit by a car in early summer than during other seasons (Fig. 3). Movement data from GPS-collared individuals was in line with our findings on the monthly distribution of colli­ sions. For white-tailed deer, there were two activity peaks: the first in early summer and the second in late autumn, when the bucks were highly active (Fig. 4A). For roe deer, the highest activity peak was in May and males stayed ac­ tive throughout the summer months (Fig. 4B). In this study, we found that the most collisions with white-tailed deer happened in late autumn. The timing is consistent with the rutting time for white-tailed deer, which can also be seen in the activity peak of the GPS-collared bucks. Thus, the rutting time seems to be a potential rea­ son for the collision peak. The other possible explanation is darkness: drivers are less likely to detect animals roaming near the road in autumn than under good driving conditions. The territorial behaviour of males before rutting time seems to be a possible explanation for the timing of roe deer collisions. Bucks start to occupy their territories in early summer and defend those areas until the heat in the late July or the beginning of August. An additional expla­ nation for the spring peak in the number of collisions is the yearlings’ erratic movement behaviour after weaning. That is supported by our observation that yearlings of both deer species were more likely to be involved in collisions in early summer. Regardless of the ultimate reasons behind our results, they may have significant practical value for traffic safety planning. It would be possible to develop temporal, spe­ cies-specific warning signs for collision ‘hot spots’ or to adjust the timing of traffic safety campaigns to meet the true collision peaks. In addition, it would be possible to develop car navigation systems that give real-time species-specific and time-specific warning messages when a driver is ap­ proaching the riskiest road sections. Kirjallisuus/References Allen, R.E. & McCullough, D.R. 1976: Deer-car accidents in southern Michigan. – J. Wildl. Manage. 40: 317–325. Bellis, E.D. & Graves, H.B. 1971: Deer mortality on a Pennsylvania interstate highway. – J. Wildl. Manage. 35: 232–237. Cagnacci, F., Focardi, S., Heurich, M., Stache, A., Hewison, A.J., Morellet, N., Kjellander, P., Linnel, J.D.C., Mysterud, A., NEteler, M., Delucchi, L., Ossi, F., & Urbano, F. 2011: Partial migration in roe deer: migratory and resident tactics are end point of a behavioural gradient determined by ecological factors. – Oikos 120: 1790–1802. Cederlund, G. 1989: Activity pattern in moose and roe deer in a north boreal forest. – Holarctic Ecol. 12: 39–45. Clements, G.M., Hygnstrom, S.E., Gilsdorf, J.M., BAasch, D.M., Clements, M.J. & Vercauteren, K.C. 2011: Movements of white-tailed deer in riparian habitat: implications for infectious diseases. – J. Wildl. Manage. 75: 1436–1442. Etter, D.R., Hollis, K.M., Van Deelen, T.R., Ludwig, D.R., Chelsvig, J.E., Anchor, C.L. & Warner, R.E. 2002: Survival and movements of white-tailed deer in suburban Chicago, Illinois. – J. Wildl. Manage. 66: 500–510. Groot Bruinderink, G.W.T.A. & Hazebroek, E. 1996: Ungulate traffic collisions in Europe. – Conserv. Biol. 10: 1059–1067. Grund, M.D., McAninch, J.B. & Wiggers, E.P. 2002: Seasonal movements and habitat use of female white- tailed deer associated with an urban park. – J. Wildl. Manage. 66: 123–130. Haikonen, H. & Summala, H. 2001: Deer-vehicle crashes. Extensice peak at 1 hour after sunset. – Am. J. Prev. Med. 21:209–213. Hoem, S.A., Melis, C., Linnell, J.D. & Andersen, R. 2007: Fighting behaviour in territorial male roe deer Capreolus capreolus: the effects of antler size and residence. – Eur. J. Wildl. Res. 53: 1–8. Huijser, M.P., Duffield. J.W., Clevenger, A.P., Ament, R.J. & McGowen, P.T. 2009: Cost-benefit analyses of mitigation measures aimed at reducing collisions with large ungulates in the United States and Canada: a decision support tool. – Ecol. Soc. 14: 15. Http://www. ecologyandsociety.org/vol14/iss2/art15 Iverson, A.L. & Iverson, L.R. 1999: Spatial and temporal trends of deer harvest and deer-vehicle accidents in Ohio. – Ohio J. Sci. 99: 84–94. Joyce, T.L. & Mahoney, S.P. 2001: Spatial and temporal distributions of moose-vehicle collisions in Newfoundland. – Wild. Soc. Bull. 29: 281–291. Krisp, J.M. & Durot, S. 2007: Segmentation of lines based on point densities – An optimistaion of wildlife warning sign placement in southern Finland. – Accid. Anal. Prev. 39: 38–46. Liikennevirasto 2013: Hirvieläinonnettomuudet maanteillä vuonna 2012 (Summary: Elk and deer accidents on highways in 2012). – Liikenneviraston tilastoja 5/2013. 24 pp. 113 Madsen, A.B., Strandgaard, H. & Prang, A. 2002: Factors causing traffic killings of roe deer Capreolus capreolus in Denmark. – Wildl. Biol. 8: 55–61. Metsästäjäin Keskusjärjestö 2007: Metsäkauris. – Metsästäjäin Keskusjärjestö, 83 pp. (in Finnish) Niemi, M., Martin, A., Tanskanen, A. & Nummi, P. 2010: How effective are wildlife fences in preventing collisions with wild ungulates? – Teoksessa/In: Richter, V., Puky, M. & Seiler, A. (toim./eds.), Improving connections in a changing environments. Collection of short papers from the 2010 IENE Conference. pp. 79–83. Niemi, M., Tiilikainen, R. & Nummi, P. 2013: Moose- vehicle collisions occur earlier in warm springs. – Acta Theriol. 58: 341–347. Pokorny, B. 2006: Roe deer-vehicle collisions in Slovenia: situation, mitigation strategy and countermeasures. – Veterinarski Arhiv 76: 177–187. Puglisi, M.J., Lindzey, J.S. & Bellis, E.D. 1974: Factors associated with highway mortality of white-tailed deer. – J. Wildl. Manage. 38: 799–807. R Development Core Team 2013: A language and environment for statistical computing. R Foundation for Statistical Computing. Vienna, Austria. SIBN 3-900051- 07-7. Http://R-project.org. Romin, L.A. & Bissonette, J.A. 1996: Deer-vehicle collisions: status of state monitoring activities and mitigation efforts. – Wild. Soc. Bull. 24: 276–283. Root, P.G., Fritzell, E.K. & Giessman, N.F. 1988: Effects of intensive hunting on white-tailed deer movement. – Wild. Soc. Bull. 16: 145–151. San José, C. & Lovari, S. 1998: Ranging movements of female roe deer: do home-loving does roam to mate? – Ethology 104: 721–728. Seiler, A., Helldin, J-O. & Seiler, C. 2004: Road mortality in Swedish mammals: results of a drivers’ questionnaire. – Wildl. Biol. 10: 225–233. Sudharsan, K., Riley, S.J. & Winterstein, S.R. 2006: Relationship of autumn hunting season to the frequency of deer-vehicle collisions in Michigan. – J. Wildl. Manage. 70: 1161–1164. Sullivan, T.L., Williams, A.F., Messmer, T.A, Hellinga, L.A. & Kyrychenco, S.Y. 2004: Effectiveness of temporary warning signs in reducing deer-vehicle collisions during mule deer migrations. – Wild. Soc. Bull. 32: 907–915. Suomen riistakeskus 2013: Http://riista.fi/riistatalous/ riistavahingot-ja-konfliktit/suurriistavirka-apu/ Suomen riistakeskus & Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2013: Http://www.riistaweb.fi Tierson, G.F.M., Sage, R.W.Jr. & Behrend, D.F. 1985: Seasonal movements and home ranges of white- tailed deer in the Adirondacks. – J. Wildl. Manage. 49: 760–769. Tuominen, M. 2007: Hirvieläinonnettomuudet riista-aitojen sisäpuolella. – Teoksessa/In: Niemi, M., Väre, S., Martin, A., Grenfors, E., Krisp, J., Tuominen, M. & Nummi, P., Eläinten liikkuminen tiealueella. MOSSE-ohjelman osatutkimukset 2003–2006. Tiehallinnon selvityksiä 54/2007, pp. 60–62. Helsinki (in Finnish). Vectronic 2013: Http://www.vectronic-aerospace.com/ wildlife.php Vercauteren, K.C. & Hygnstrom, S.E. 1998: Effects of agricultural activities and hunting on home ranges of female white-tailed deer. – J. Wildl. Manage. 62: 280–285. Wahlström, L.K. & Liberg, O. 1995: Patterns of dispersal and seasonal migration in roe deer (Capreolus capreolus). – J. Zool. 235: 455–467. WRAM (Wireless Remote Animal Monitoring) 2013: Http://www.slu.se/WRAM/ Hyväksytty/Accepted 17.10.2013 Milla Niemi & Karin Häggblom Helsingin yliopisto, metsätieteiden laitos University of Helsinki, Department of Forest Sciences P.O. Box 27 FI-00014 Helsingin yliopisto, Finland email: milla.niemi@helsinki.fi Markus Melin Itä-Suomen yliopisto, metsätieteiden osasto University of Eastern Finland, School of Forest Sciences P.O. Box 111 FI-80101 Joensuu, Finland Juho Matala Metsäntutkimuslaitos The Finnish Forest Research Institute P.O. Box 68 FI-80101 Joensuu, Finland Pertti Hokkanen Viitasaarentie 2865 FI-43170 Häkkilä, Finland Raisa Tiilikainen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Finnish Game and Fisheries Research Institute P.O. Box 2 FI-00791 Helsinki, Finland Antti Paasivaara & Jyrki Pusenius Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Finnish Game and Fisheries Research Institute Yliopistokatu 6 FI-80101 Joensuu, Finland Hannu Järvenpää Hyvinkään riistanhoitoyhdistys Hyvinkää Game Management Association Suopellontie 258 FI-05720 Hyvinkää, Finland