Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan FOOD-ohjelman tietopaketti päättäjille Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 2 Tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi Valtioneuvosto päättää teemat, joista Strategisen tutkimuksen neuvosto STN avaa tutkimusohjelma- haut. Strateginen tutkimus (ST) kohdistuu teemoihin, jotka ovat Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisiä, jotka koskettavat laajasti yhteiskunnan eri osa-alueita, ja jotka edellyttävät monitieteistä ja pitkäjänteistä tutkimusta. Ohjelmat muodostuvat tutkimushankkeista, joissa maan parhaat asian- tuntijat tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa tekevät korkeatasoista tutkimusta päätöksenteon tueksi. Kohti kestävää, terveellistä ja ilmastoneutraalia ruokajärjestelmää (FOOD) -ohjelman hankkeet tuot- tavat tietoa ja tutkimukseen perustuvia ratkaisuehdotuksia koskien muutosta kohden kestävää ja il- mastoneutraalia ruokajärjestelmää, joka takaa kansalaisille mahdollisuuden terveelliseen ruokaan ja hyvään ravitsemukseen: Maanviljelyn monihyötyiset ratkaisut ilmastokestävään ruokajärjestelmään Multa Palkokasveilla kohti kestävää ruokajärjestelmää ja terveyttä Leg4Life Reilu ruokamurros: Eriarvoisuuksien tunnistaminen ja ratkaiseminen matkalla kestävään, terveelliseen ja ilmastoneutraaliin ruokajärjestelmään JustFood Olemme tavoitettavissa, osallistumme ja autamme kysymyksissänne. Seuraa ohjelman hankkeita ja ota yhteyttä! Raportin kirjoittajat: Sari Bäck a, Jussi Heinonsalo a, Juha Helenius a, Sanna Hietala b, Ellen Huan-Niemi b, Suvi Huttunen c, Layla Höckerstedt d, Minna Kaljonen c, Niina Kaartinen e, Kristiina Karhu a, Kari Koppelmäki a, Teea Kortetmäki f, Liisa Kulmala d, Anna-Liisa Laine a, Marjukka Lamminen a, Jari Liski d, Annelea Lohila d, Sanna Lötjönen a, Tuomas Mattila c, Jyrki Niemi b, Laura Paalanen e, Mari Pihlatie a, Markku Ollikainen a, Anne-Maria Pajari a, Helena Soinne b, Åsa Stam d, Frederick Stoddard a, Marjaana Toivonen c, Mari Unnbom a, Aila Vanhatalo a Toimitus: Juha Helenius a, Laura Höijer g, Pieta Jarva g, Assi-Jutta Kuusela h, Marjukka Lamminen a, Marjatta Selänniemi h, Mari Unnbom a aHelsingin yliopisto, bLuonnonvarakeskus, cSuomen ympäristökeskus, dIlmatieteen laitos, eTerveyden ja hyvinvoinnin laitos, fJyväskylän yliopisto, gBaltic Sea Action Group, hE2 Tutkimus Julkaisun verkkoversio on saatavilla FOOD-ohjelman sivulta strategisen tutkimuksen kotisivuilla osoitteessa: https://www.aka.fi/strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus- pahkinankuoressa/ohjelmat-ja-hankkeet/food/ Viittausohje: Helenius, J., L. Höijer, P. Jarva, A-J. Kuusela, M. Lamminen, M. Selänniemi & M. Unnbom (toim.) 2023. Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan. FOOD-ohjelman tietopaketti päättäjille. Kohti kestävää, terveellistä ja ilmastoneutraalia ruokajärjestelmää (FOOD) tutkimusohjelma. Strategisen tutkimuksen raportteja. Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia. https://www.aka.fi/suomen-akatemian-toiminta/toimielimet/strategisen-tutkimuksen-neuvosto/ https://www.aka.fi/strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus-pahkinankuoressa/ohjelmat-ja-hankkeet/food/ https://www.bsag.fi/hankkeet/stn-multa-tutkimuskonsortio/ http://www.leg4life.fi/ https://www.justfood.fi/fi-FI https://www.aka.fi/strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus-pahkinankuoressa/ohjelmat-ja-hankkeet/food/ https://www.aka.fi/strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus-pahkinankuoressa/ohjelmat-ja-hankkeet/food/ https://www.aka.fi/strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus/tutkimusta-tiedon-kayttajalle/politiikkasuositukset/ https://www.aka.fi/strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus/tutkimusta-tiedon-kayttajalle/politiikkasuositukset/ Sisällys Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 3 Sisällys Tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi .......................................................................2 Alkulause ...............................................................................................................................4 1. Kotimaisen alkutuotannon kannattavuus elintarvikeketjussa .....................6 2. Proteiiniomavaraisuus ................................................................................................8 3. Lannoiteravinteet: siirtyminen kiertotalouteen ............................................. 10 4. Luonnon monimuotoisuus ruokakysymyksenä .............................................. 12 5. Hiilensidonta kivennäismaapeltoihin ................................................................ 14 6. Turvepeltokysymys ................................................................................................... 16 7. Terveellisen ja kestävän ravitsemuksen suositukset..................................... 18 8. Oikeudenmukainen ruokamurros ........................................................................ 20 9. Riittääkö maatalouspolitiikka vai tarvitaanko ruokastrategia................... 22 Tutkimuskirjallisuutta ................................................................................................... 24 Alkulause Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 4 Arvoisa päättäjä Ruokapolitiikan perustehtävä on varmistaa kansalaisten kestävä ruokaturva1. Ruokapolitiikka kohdistuu ruokajärjestelmään: paitsi elintarvikeketjuihin ”pellolta pöytään” myös kaikkiin näiden ket- jujen ympärillä oleviin yhteiskunnan toimintoihin, jotka vaikuttavat merkittävästi ruoan tuotannon ja kuluttamisen tapoihin sekä ruokavalioihin yhteiskunnassamme. Ruokapolitiikka onkin paljon enem- män kuin maatalouspolitiikkaa. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan on kirjattu kotimaisen ruoantuotannon pitkän aikavälin strategian luominen. On tärkeää, että kirjaus tulkittaisiin suomalaisen ruokaturvan ja kestävän ruoan stra- tegian luomiseksi. Strategia ei voi rajoittua vain yhteen järjestelmän osaan, kuten esimerkiksi alkutuotan- toon, jos sen tavoite on mahdollistaa järkevä ruokapolitiikka yhteensopivasti koko järjestelmää koskien. Kestävää ruokaturvaa edistävä päätöksenteko ylittää ministeriöiden toimialarajat ja elinkeino- jen sektorirajat. Se edellyttää monien eri tutkimusalojen tuottaman tiedon käsittelyä onnistuneiksi päätöksiksi. Ruokajärjestelmän on oltava toimijoilleen taloudellisesti kannattava. Lisäksi sen on olta- va ilmasto- ja ympäristöystävällinen ja oikeudenmukainen, ja sen on tuotettava terveellistä ravitse- musta riittävän omavaraisesti. Tämä tietopaketti antaa päätöksentekoa varten tutkimukseen perustuvaa ajantasaista tietoa Suomen ruokajärjestelmän ajankohtaisista haasteista ja ratkaisumahdollisuuksista. Ruoantuotannon panosomavaraisuutta on mahdollista kasvattaa. Kansainvälinen kauppa vähen- tää esimerkiksi kansallisesti huonojen satovuosien vaikutuksia ruoan hintaan ja saatavuuteen. Koetut ja käynnissä olevat kriisit ovat kuitenkin osoittaneet, että riittävä ruoan omavaraisuus on strategisesti tärkeää. Omavaraisuus edellyttää paitsi riittävää kotimaista tuotantoa, sen edellytyksenä myös riittä- vää tuotannon panosomavaraisuutta. Ruoan ympäristöjalanjälkeä on mahdollista pienentää samalla, kun ruokavaliot muuttuvat aiem- paa terveellisemmiksi. Ympäristö- ja luonnonvaravaikutukset syntyvät erityisesti alkutuotannossa, jossa ruoka-aineet varsinaisesti tuotetaan. Jalostus elintarvikkeiksi, kuljetukset ja valmistus synnyttävät nekin ympäristövaikutuksia. Myös ulkomailta tuodun ruoan ympäristövaikutukset sisältyvät suomalais- ten ruoankulutuksen ympäristöjalanjälkeen. Tutkimustiedon avulla voidaan päästä ilmaston, maape- rän, luonnon monimuotoisuuden ja vesistöjen kannalta nykyistä kestävämpiin tuotantoketjuihin. Ruokajärjestelmän tulee olla yhteiskunnallisesti reilu. Kestävä ruokaturva edellyttää riittävää toi- meentuloa sekä oikeudenmukaista tulonjakoa tuotantoketjuissa. Lisäksi ruokaturva edellyttää sel- laista ruokapolitiikan ja sosiaalipolitiikan yhdistelmää, jolla varmistetaan ravitsevan ruoan saavutet- tavuus ihmisille tulotasosta riippumatta. Kestävyyssiirtymä tulee mahdollistaa ja toteuttaa reilusti. Strategisen tutkimuksen FOOD-ohjelman tutkijat ovat kirjoittaneet tämän tietopaketin, ja toivovat sen olevan työssänne hyödyksi. FOOD-tutkimusohjelman puolesta Toimittajat 1 Ruokaturva toteutuu, kun kaikilla ihmisillä on fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset mahdollisuudet saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa, joka vastaa heidän ruokatottumuksiaan sekä mahdollistaa aktiivisen ja terveen elämän. Alkulause Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 5 Alku- tuotanto Tuotanto- panokset Kulutus Ravintola- ja ruokapalvelut Kauppa Valmistus ja jalostus RUOKA- JÄRJES- TELMÄ Ruokaturva ja ravitsemus Toimeen- tulo Ympäristön ja eläinten hyvinvointi © JUST-FOOD, SYKE, 2020. Kuva: Ruokajärjestelmän tehtävänä (sisempi kolmilehti) on tuottaa ruokaturvaa ja hyvää ravitsemusta tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, luonnonvaratehokkaasti ja ympäristö ja eläinten hyvinvointi turvaten. Sen tulee varmistaa toimeentulo ja kannattavuus elintarvike- ketjun (ulompi kehä) toimijoille. Lähde: Reilu, kestävä ja ilmastoviisas ruokajärjestelmä (JustFood), Strateginen tutkimus, FOOD-ohjelma. https://issuu.com/suomenymparistokeskus/docs/justfood-policybrief_fi_10-2020_screen?fr=sYjlkODIxNDk4NDU Kotimaisen alkutuotannon kannattavuus elintarvikeketjussa Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 6 1. Kotimaisen alkutuotannon kannattavuus elintarvikeketjussa FAKTAT 1. Suomalainen maatalous kannattaa keskimäärin varsin heikosti, ja tuottajan saama osuus ruoan ku- luttajahinnasta on 2000-luvulla selvästi pienentynyt. 2. Vähittäiskaupan siivu on samaan aikaan kasvanut. Elintarvikemarkkinoiden kansainvälistyminen ja avautuminen on hyödyttänyt erityisesti kauppaa, joka pystyy hankkimaan tuotteet erittäin kilpail- luilta kansainvälisiltä markkinoilta, ja toisaalta toimittaa tavaraa maantieteellisesti rajoittuneille ku- luttajamarkkinoille. Suomen ruokamarkkinoilla vähittäiskaupalla on tutkimusten mukaan määräävä markkina-asema. 3. Maatalouden neuvotteluasemaa on heikentänyt tuottajien hidas reagointi tapahtuneisiin hinta- suhteiden muutoksiin. Tuotantoa on jatkettu ennallaan hintasuhteiden ja kannattavuuden heikenty- misestä huolimatta. Tämä selittyy osittain kiinteiden kustannusten suurella osuudella maatalouden kokonaiskustannuksista sekä maataloudelle maksettavalla tuella, mikä pitää osaltaan yllä kotimaista tuotantoa ja toimii maatalouden taloudellisena turvaverkkona. TULKINTA Kaupan vahva asema on mahdollistanut sen, että kauppa on saanut siirrettyä omat kustannusten nou- sunsa ruoan kuluttajahintoihin. Maatalous ja elintarviketeollisuus eivät ole siinä onnistuneet. Alkutuo- tannon neuvotteluvoima ruokaketjussa on heikko erityisesti siksi, että maataloustuottajia on paljon, ja he ovat hyvin hajallaan. Alkutuotannon neuvotteluaseman parantaminen elintarvikeketjussa edel- lyttäisi tuottajien keskinäistä yhteistyötä ja kaupallisen edunvalvonnan vahvistamista: tuottajien pi- täisi päästä sopimaan yhdessä tuotteiden myyntihinnoista tai myytävistä määristä. Tätä kehitettäessä on otettava huomioon yleisen kilpailupolitiikan periaatteet, mutta EU-lainsäädäntö sallii jo nykyisin tuottajien kaupallisen yhteistyön ja tarjonnan keskittämisen niin sanotun tuottajaorganisaatiokon- septin kautta. Tuottajaorganisaatio tarjoaa siten mahdollisuuksia markkinaedunvalvontaan, mutta edellyttää tuottajilta samalla sitoutumista sen sääntöihin. Suomessa tällaisia tuottajien kaupallisia yhteenliittymiä on vähän. Esimerkiksi vilja- ja erikoiskasvien sekä naudanlihan kohdalla olisi kaupal- lisen yhteistyön mahdollisuuksia, mutta näillä aloilla toimii Suomessa vasta yksi hyväksytty vilja-alan tuottajaorganisaatio. SUOSITELLUT TOIMENPITEET hallituskaudelle 2023–2027 1. Annetaan Tilastokeskukselle tai Luonnonvarakeskukselle tehtäväksi seurata hintamarginaalien ke- hittymistä elintarvikesektorin eri osissa, mikäli edellyttäisi vähittäiskaupalta ja elintarviketeollisuu- delta hintatietojen jakamista. 2. Sallitaan tuottajille nykyistä laajempi mahdollisuus sopia yhdessä tuotteiden myyntihinnoista/ myytävistä määristä; huomio nykyiseen kilpailulainsäädäntöön ja sen tulkintaan. 3. Kannustetaan tuottajia hyödyntämään nykyistä paremmin EU:n tuottajaorganisaatio-konseptia markkina-asemansa parantamiseksi. Lisätietoja: Jyrki Niemi, tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus Kotimaisen alkutuotannon kannattavuus elintarvikeketjussa Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 7 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Maatalouden yrittäjätulo Maatalouden yrittäjätulo, reaalinen 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 Kuva: Maatalouden yrittäjätulon kehitys Suomessa vuosina 2001–2022, milj. euroa. Lähde: Luonnonvarakeskus, Taloustohtori, Maatalouden kokonaislaskenta -palvelu. Kuva: Maataloustuottajan saama osuus kuluttajan maksamasta vähittäishinnasta eräissä perus- elintarvikkeissa vuonna 2021, euroa/kg (%-osuus vähittäishinnasta). Jyrki Niemi, lähteenä Luon- nonvarakeskuksen ja Tilastokeskuksen aineistot. Täysjyväruisleipä 3,40 €/kg Lattiakananmunat 2,80 €/kg Kevytmaito 0,75 €/l Broilerin koipireisi 3,20 €/kg Naudan jauheliha 11,40 €/kg Porsaan kassler 8,40 €/kg (5 %) 2,81 0,42 0,40 1,30 1,55 1,40 3,20 6,80 1,03 1,85 5,52 0,17 0,34 1,36 1,10 0,34 0,09 0,32 (39 %) (45 %) (40 %) (28 %) (22 %) Tuottaja Teollisuus ja kauppa ALV Tuottaja Teollisuus ja kauppa ALV Tuottaja Teollisuus ja kauppa ALV Tuottaja Teollisuus ja kauppa ALV Tuottaja Teollisuus ja kauppa ALV Tuottaja Teollisuus ja kauppa ALV https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/tiedon-kayttajalle/politiikkasuositukset/politiikkasuositukset/20_02_maatalousmaan_hiilivaraston_hoito_vaatii_viljelymenetelmien_paivittamista.pdf Proteiiniomavaraisuus Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 8 2. Proteiiniomavaraisuus FAKTAT 1. Noin 80 % eläinten ruokinnassa käytetystä täydennysproteiinista, kuten rapsista ja soijasta, tuodaan Suomeen ulkomailta. Kotieläintuotanto on siksi altis hintojen heilahteluille ja markkinahäiriöille. 2. Tuontirehujen ympäristövaikutukset tuotantomaissa ovat suuret. Soijan rehutuotanto hävittää metsiä tropiikissa. Samalla vesivaroiltaan rikas Suomi ulkoistaa ruoantuotantoon liittyvää vedenku- lutustaan maihin, joissa on niukkuutta vedestä. Rehujen mukana tuleva ravinnevirta pahentaa rehe- vöittävää ravinneylijäämää. 3. Kasviproteiinien maailmanmarkkinat kasvavat noin 10 %:n vuosivauhtia. 4. Kotimaiset palkoviljat kuten herne ja härkäpapu sitovat typpeä ilmakehästä biologisesti, keskimäärin noin 100 kg hehtaarille kasvukaudessa; 20–40 % tästä jää maahan seuraavan viljelykasvin käytettäväk- si. Nurmipalkokasvien kuten puna-apilan sisällyttäminen rehunurmiseokseen mahdollistaa jopa 250 kg typensidonnan hehtaaria kohden. Palkokasvit viljelykierroissa lisäävät samalla peltomaan viljavuutta. 5. Merkittävimmät esteet palkokasvien viljelyn lisäämiselle ovat palkokasvien vielä heikko viljelyvar- muus, sadon määrään ja laatuun liittyvät riskit, sekä hintojen ja maatalouspolitiikan ennustamattomuus. 6. Kasviproteiinijalosteiden valmistus edellyttää teollisuutta, joka tuottaa proteiini-isolaatteja ja -kon- sentraatteja. Useita palkokasvielintarvikkeissa käytettyjä valmistusaineita joudutaan nykyisin hankki- maan ulkomailta, koska kotimaista valmistusaineteollisuutta ei ole. TULKINTA Tuontisoija voitaisiin suureksi osaksi korvata kotimaisilla palkokasveilla, jos herneen ja härkäpavun yhteenlaskettu viljelyala olisi nykyisillä satotasoilla 144 000 ha eli 6 % koko viljelyalasta, kun osuus nyt on 2 %. Typensitojina palkokasvit eivät ole riippuvaisia teollisista typpilannoitteista, joiden tuotanto vaatii runsaasti fossiilista energiaa. Mikäli palkokasvien viljelyä lisäämällä korvataan teollista lannoite- typpeä biologisesti sidotulla typellä, kasvihuonekaasupäästöt vähenevät ja suomalaisen ruokajärjes- telmän typpiomavaraisuus paranee. Palkokasvien viljelyn kannattavuutta olisi mahdollista parantaa kehittämällä satoisuutta, varmistamalla myyntihinta, varmistamalla kotimaisen siemenen saatavuus ja kohtuullinen hinta ja huomioimalla teollisten typpilannoitteiden hinnoissa myös niiden tuotannos- ta aiheutuneet ympäristöhaitat. Herneen ja härkäpavun satoja on mahdollista nostaa nykyisestä noin 2 t/ha jopa kolminkertaisiksi. Palkokasvien rehukäyttö lisää viljelyn volyymiä ja tekee palkokasvien viljelyä tunnetummaksi, minkä kautta tietotaito lisääntyy ja investointihalukkuus alaan kasvaa. Li- säksi palkokasvien valmistusaineteollisuuden sivuvirrat ja heikompilaatuinen sato soveltuvat eläin- ten ruokintaan. Molempien, sekä ruoka- että rehulaatuisen palkoviljan tuotannon ja markkinoiden samanaikainen kehittäminen siis tukevat toisiaan; elintarvikelaadun korkeampi tuottajahinta kannus- taa pyrkimään ruokakäyttöön tähtäävään tuotantoon. SUOSITELLUT TOIMENPITEET hallituskaudelle 2023–2027 1. Sisällytetään biologisen typensidonnan hyödyntäminen EU:n pellolta pöytään -strategian mukai- seen typpilannoituksen vähentämistavoitteeseen. 2. Kohdennetaan tutkimusta ja kehittämistyötä palkokasvien alkutuotannon pullonkauloihin sekä ko- timaisiin palkoviljoihin perustuvaan rehun- ja elintarviketuotantoon. 3. Tuetaan investointeja kotimaiseen kasviproteiinialaan: pidetään Suomi alan kasvussa mukana. Lisätietoja: Marjukka Lamminen, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto Proteiiniomavaraisuus Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 9 Palkokasveja sisältävä viljelykierto Vuosi 1 Ohra Vuosi 2 Ohra Vuosi 3 Härkä- papu Vuosi 4 Vehnä Vs. Vuosi 1 Ohra Vuosi 2 Ohra Vuosi 3 Vehnä Ohra Vuosi 4 Vuosi 5 Ohra Vuosi 6 Kaura Pelkkiä viljoja sisältävä viljelykierto Vehnän typpilannoitusmäärä eri viljelykierroissa: 82 kg N /ha 35 kg N /ha 6 kg N /ha 117 kg N /ha 6 kg N /ha Vs. Vehnän sato 4,4 t/ha 4,4 t/ha Vehnän hiilijalanjälki kg CO2 ekv./kg 0,55 -9 % 0,50 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 Pelkkiä viljoja sisältävä viljelykierto Palkokasveja sisältävä viljelykierto Palkokasveja sisältävä viljelykierto Vuosi 1 Ohra Vuosi 2 Ohra Vuosi 3 Härkä- papu Vuosi 4 Vehnä Vs. Vuosi 1 Ohra Vuosi 2 Ohra Vuosi 3 Vehnä Ohra Vuosi 4 Vuosi 5 Ohra Vuosi 6 Kaura Pelkkiä viljoja sisältävä viljelykierto Vehnän typpilannoitusmäärä eri viljelykierroissa: 117 kg N /ha 35 kg N /ha 6 kg N /ha 117 kg N /ha 6 kg N /ha Vs. Vehnän sato 4,7 t/ha 4,4 t/ha Vehnän hiilijalanjälki kg CO2 ekv./kg 0,55 -4 % 0,53 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 Pelkkiä viljoja sisältävä viljelykierto Palkokasveja sisältävä viljelykierto +7 % a) b) Teollisista typpilannoitteista Lannasta Biologisesta typensidonnasta Panosten ja energian valmistuksen päästö CO2 kalkituksesta Epäsuora N2O Kasvintähteistä syntyvä suora N2O-päästö Turpeen hajoamisen seurauksena syntyvä suora N2O-päästö Lannoituksen seurauksena syntyvä suora N2O-päästö Kuva: a) Palkokasvien viljely ennen viljaa pienentää viljan hiilijalanjälkeä, kun biologisesti sidot- tu typpi korvaa teollisia typpilannoitteita. b) Palkokasvin viljely ennen viljaa lisää viljan satoa, kun biologisesti sidottu typpi täydentää normaalitasoista teollisiin typpilannoitteisiin perus- tuvaa lannoitusta. Lähde: Sanna Hietala, Kaisa Kuoppala ja Marjukka Lamminen perustuen Leg4Life- hankkeen alustaviin tuloksiin. Lannoiteravinteet: siirtyminen kiertotalouteen Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 10 3. Lannoiteravinteet: siirtyminen kiertotalouteen FAKTAT 1. Ruoan tuotanto edellyttää kasvinravinteiden käyttämistä peltoviljelyn lannoitteina. 2. Suomen lannoiteomavaraisuus ei ole riittävä. Ruoka- ja rehukasvit vaativat viljelyynsä erityisesti typ- pi-, fosfori- ja kaliumlannoitusta, joiden kierrättäminen nostaisi omavaraisuutta ja vähentäisi ruoantuo- tannon altistumista esimerkiksi Venäjän hyökkäyssodasta seuranneen kriisin kaltaisille häiriöille. 3. Suomessa syntyy vuosittain yli 21 miljoonaa tonnia erilaisia biomassoja maataloudesta, metsä- ja elintarviketeollisuudesta sekä yhdyskuntajätteiden prosessoinnista. Näiden sisältämiä ravinteita voi- daan kierrättää takaisin pelloille kierrätyslannoitteina ja maanparannusaineina. 4. Suomeen tulee lannoitteiden, rehujen sekä ruoan tuonnissa enemmän kasvinravinteita kuin pois- tuu vientiruoan ja -rehujen muodossa. Myös Suomen sisäiset alueelliset ravinnetaseet ovat epätasa- painossa kotieläin- ja kasvinviljelytilojen maantieteellisen eriytymisen takia. Kotieläinten lanta on 15,5 miljoonalla tonnilla selvästi suurin ravinneresurssi. Lantaa muodostuu kotieläintuotantoon kes- kittyneillä alueilla enemmän kuin lannanlevitykseen käytettävissä olevalle peltoalalle voidaan ympä- ristöä kuormittamatta levittää. 5. Biokaasutuksen avulla kierrätyslannoitteiksi valmistettavista biomassoista on saatavissa merkittä- vä lisä kotimaiseen vihreään energiantuotantoon, samalla kun kaasutus parantaa lannoitusarvoa ja vähentää ilmastohaittoja. TULKINTA Suomen ruoantuotannon riippuvuus tuontiravinteista ja kierrätysravinteiden maantieteellinen epäta- sapaino johtuu pääasiassa kasvintuotanto- ja kotieläintilojen maantieteellisestä eriytymisestä. Ravin- netalous olisi mahdollista tasapainottaa ja vesistöjen ravinnekuormitusta vähentää siirtymällä tila- tai aluekohtaisesti rehuomavaraiseen ruokintaan ja ensisijaisesti kierrätysravinteiden käyttöön. Yhdys- kuntien jätevesistä erotettavissa olevat ravinteet sekä elintarviketeollisuuden erilaisista sivuvirroista kierrätettävät ravinteet ovat vajaakäytössä tai kokonaan kierrättämättä. Kierrätysravinteiden ja palko- kasvien avulla Suomi voisi siirtyä lannoiteomavaraiseksi. Mineraalisten ravinteiden kierrätys onnistuu kierrättämällä jäte- ja sivuvirroista. Typpi kiertää ilmakehän varaston kautta, ja kierrätyslannoitteiden käytön lisäksi vaadittava typpitäydennys on mahdollista saada biologiseen typensidontaan kykene- vien palkokasvien viljelyalaa lisäämällä sekä erottamalla typpi jätevesistä epäorgaaniseksi täydennys- lannoitteeksi. Kierrätyslannoite- ja bioenergia-alan toiminnan edistäminen edellyttää tukipolitiikan ja lainsäädännön kehittämistä. SUOSITELLUT TOIMENPITEET hallituskaudelle 2023–2027 1. Sisällytetään alueelliset lannoiteravinnestrategiat osaksi ruokastrategiaa. 2. Suunnitellaan toimet, joilla saadaan 50 % lannasta kehittyneen prosessoinnin piiriin vuoteen 2025 mennessä. 3. Terävöitetään investointi- ja tukipolitiikkaa ravinteiden kierrättämistä, bioenergian tuotantoa sekä biomassojen prosessointia ja jatkojalostamista suosivaksi. 4. Jatketaan ravinteiden kierrätyksen toimenpideohjelmaa, jotta vuoteen 2030 mennessä teollisia mi- neraalilannoitteita käytetään enää ensi sijassa vain täydennyslannoitukseen. 5. Seurataan ravinnekierrätyksen toteutumista lannoiteravinnetaseiden ja -kierrätysasteen perusteella. Lisätietoja: Mari Unnbom, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto Lannoiteravinteet: siirtyminen kiertotalouteen Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 11 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 Teollisuuden sivuvirrat Yhdyskuntien biojäte Metsäteollisuuden lietteet Puhdistamolietteet Ylijäämänurmet Kotieläinten lanta Kierrätettävissä olevien biomassojen määrä, milj. t/a 0 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000 120 000 140 000 160 000 180 000 Käytetyt väkilannoitteet Kierrätettävissä yhteensä Kotieläinten lanta Teollisuuden sivuvirrat Puhdistamolietteet Ylijäämänurmet Yhdyskuntien biojäte Metsäteollisuuden lietteet Kierrätettävissä olevan typen ja fosforin määrä, tonnia/vuosi Typpi t/a Fosfori t/a Käytetyt väkilannoitteet Kierrätettävissä yhteensä Kotieläinten lanta Teollisuuden sivuvirrat Puhdistamolietteet Ylijäämänurmet Yhdyskuntien biojäte Metsäteollisuuden lietteet 0 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000 120 000 140 000 160 000 180 000 Typpi t/a Fosfori t/a Kuva: Vuosittain kierrätettävissä olevan typen ja fosforin määrä (t). Kierrätettävissä oleva fosfori riittäisi kattamaan Suomalaisten peltojen fosforilannoituksen kaksinkertaisesti, ja kierrätettävis- sä olevalla typellä voitaisiin kattaa puolet vuosittaisesta typpilannoitetarpeesta. Lähde: Luonnon- varakeskus, Ravinteiden kierrätyksen indikaattori Kuva: Vuosittain syntyvien kierrätettävissä olevien biomassojen määrä (milj. t) lähteittäin. Lähde: Luonnonvarakeskus, Ravinteiden kierrätyksen indikaattori Myös ihminen on kotieläin Noin miljoonan asukkaan pääkaupunkiseutu ruokitaan maaseuduilta: maatiloilta ja puutarhoil- ta. Tämä ruokavirta sisältää noin 5–6 miljoonaa kiloa typpeä, 0,7–0,8 miljoonaan kiloa fosforia sekä 2 miljoonaa kiloa kaliumia. Osa tästä päätyy mm. ruokahävikin mukana biojätteeseen, mutta keskiverto asukas tuottaa vessavesiinsä 4,5 kg typpeä, 0,6 kg fosforia sekä 1,3 kg kaliumia vuosit- tain. Myös muut 15 kasvien pienempinä määrinä tarvitsemaa ravinnetta päätyvät puhdistamoille. Puhdistamot on rakennuttu jätevesien puhdistamiseen: niiden muuntaminen kierrättämöiksi olisi merkittävä askel lannoiteravinteiden kierrätyksen suuntaan. https://www.luke.fi/fi/tilastot/indikaattorit/ravinteiden-kierratyksen-indikaattori https://www.luke.fi/fi/tilastot/indikaattorit/ravinteiden-kierratyksen-indikaattori Luonnon monimuotoisuus ruokakysymyksenä Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 12 4. Luonnon monimuotoisuus ruokakysymyksenä FAKTAT 1. Paikallinen monimuotoisuus maataloudessa turvaa tulevaisuuden ruoantuotantoa. 2. Luonnon monimuotoisuus lisää ekosysteemin toiminnan vakautta. Monimuotoinen ekosysteemi on sietokykyisempi kasvitaudeille, tuholaisille ja ääriolosuhteille. 3. Pellolla on mahdollista viljellä useampaa kuin yhtä viljelykasvilajia samanaikaisesti, jolloin pelto paitsi yhteyttää ilmakehän hiilidioksidia tehokkaasti, myös kuljettaa hiiltä eri syvyyksille maaperään. 4. Maanpäällinen monimuotoisuus ruokkii maaperän eliöstön monimuotoisuutta maan alla. Moni- muotoinen maaperän mikrobiyhteisö edesauttaa pysyvien hiilimuotojen muodostumista ja lisää maaperän viljavuutta, mikä puolestaan edistää kasvien kasvua ja hiilivirtaa maaperään. 5. Palkokasvit ovat hyviä pölyttäjähyönteisten ravintokasveja ja kuuluvat tärkeimpiin hunajantuotan- tokasveihin. Esimerkiksi apiloiden hunajantuotantopotentiaali voi olla 200 kg/ha. Hyönteispölytyk- sen tuottaman sadonlisäyksen arvo on 3–5 kertaa suurempi kuin hunajatulot. 6. Peltoluonnon monimuotoisuuden ylläpito vaatii myös viljelemättömiä alueita. 7. Ympäristövaikutukseen sisältyvät myös ulkomailta tuodun ruoan vaikutukset tuotantomaissaan. Tuontiruoan ja -rehun jalanjälki on usein suuri. TULKINTA Luonnon monimuotoisuutta maataloudessa voidaan edistää samalla kun hillitään ilmastonmuutosta sekä parannetaan maan kasvukuntoa. Maatiloilla monimuotoisuutta edistää kasvinvuorotus, joka on perusteltua myös karjattomilla tiloilla. Tekniikoita tarjoavat seos-, alus- ja kerääjäkasvit. Kun kasvien, hyönteisten ja mikrobien lajikirjo kasvaa, myös tuhohyönteisten luontaiset viholliset runsastuvat ja taudinaiheuttajille jää vähemmän tilaa; torjunta-aineiden käyttötarve vähenee. Ilmakehän typpeä si- tovien palkokasvien lisääminen kasvustoihin ja/tai viljelykiertoihin paitsi edistää monimuotoisuutta, myös tuottaa kotimaista proteiinia ja parantaa typpiomavaraisuutta. Lisäksi karjan laidunnus tukee monimuotoisuutta. Laitumet ovat omalajisiaan peltoekosysteemejä. Sontakasoissa elää runsaasti ja suuri lajikirjo selkärangattomia eläimiä, joista monille nämä läjät ovat välttämätön resurssi. Laidun- nus myös lisää tuotantoeläinten hyvinvointia ja elävöittää maisemaa. Peltoja ympäröivät viljelemät- tömät alueet kuten pientareet, kesannot ja luonnonlaitumet tarjoavat peltoeliöstölle lisääntymis- ja talvehtimispaikkoja ja täydentävää ravintoa. Paitsi ruoan tuotantotavoilla, myös ruokavalinnoilla on mahdollisuus ohjata ruokajärjestelmää kohden pientä luontojalanjälkeä. Tärkeää on sisällyttää tuo- tantomaissa aiheutuva luontojalanjälki, jopa luontokato, tuontiruoan ympäristölaadun kriteereihin. SUOSITELLUT TOIMENPITEET hallituskaudelle 2023–2027 1. Luodaan kannusteet edistämään monimuotoista viljelyä ja monimuotoisia maatalousmaisemia. 2. Sisällytetään mitattavia monimuotoisuushyötyjä tuovat ympäristötoimet EU:n yhteiseen maatalous- politiikkaan ja maaseutuohjelmiin. 3. Nostetaan luontokatoa koskeva keskustelu ilmaston lämpenemistä ja sen hillintää koskevan kes- kustelun rinnalle, keskenään samalla prioriteetilla. Konkreettinen esimerkki olisi tuoda luontovaiku- tukset mukaan hiilen sidonnan todentamisjärjestelmään. 4. Kehitetään mittaristo, jolla monimuotoisuuden muutoksia voidaan seurata maatalousympäristössä. 5. Edistetään luontovaikutusten ilmaisemista ruokatuotteiden myyntipakkauksissa. Lisätietoja: Anna-Liisa Laine, professori, Helsingin yliopisto Luonnon monimuotoisuus ruokakysymyksenä Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 13 Esim. satoisuus, stressin sieto (kuivuus, taudit & tuholaiset) Ek os ys te em in to im in ta Monimuotoisuus Satoisuus Maaperän eliöiden vuorovaikutukset Maan hiilivarastot Mikrobimoni- muotoisuuden kasvu Kuolleiden solunosien monimuo- toisuus Kuolleen aineksen laatu Hajottaja- mikrobisto Mikrobimonimuotoi- suus ja -aktiivisuus Monimuo- toisuuden köyhtyminen Mikrobien monimuotoisuus ja aktiivisuus Mikrobien vuorovaikutussuhteet Hajotus Kasvu Orgaaninen aines Hiilen sidonta Maan orgaaninen aines Kenttäkokeista saatujen tulosten mukaan kasvidiversiteetti vaikuttaa maaperän mikrobiyhteisöjen ra- kenteeseen ja toimintaan. Voimme siis kasveilla ohjata monimuotoisuutta maan alla. Kasvidiversiteetin kasvaessa mikrobiyhteisön biomassa ja hiilen käytön tehokkuus lisääntyvät, mikä vaikuttaa hiilen py- syvyyteen maassa (lisätietoa verkkovideossa Uudistavan viljelyn aamupäivä, Laineen esitelmäosuus). Kuva: Monimuotoisuus on yhteydessä toimivaan ekosysteemiin. Kasvien monimuotoisuus vai- kuttaa maan mikrobien monimuotoisuuteen ja aktiivisuuteen. Hyvin toimiva maan mikrobiomi on monimuotoinen ja sitoo runsaasti orgaanista ainesta ja sen mukana hiiltä maaperään. Maaperän mikrobien monimuotoisuus parantaa maan kasvukuntoa ja siten lisää peltokasvien sadontuottoa, biomassaa ja stressin sietoa (kuva: mukaillen Cappelli ym. 2022). Kasvimonimuotoisuus - mikrobimonimuotoisuus - hiilensidonta Kuva: Tarhakimalainen puna-apilalla. Puna-apila on tärkeä viljelty rehukasvi, jonka siementuotanto edellyttää pölytyksen. Parhaita pölyttäjiä ovat kima- laiset, joiden kannat ja lajirunsaus ovat vähentyneet. Kuva: Marjaana Toivonen. Viljely-ympäristöissä toteutettujen laskentojen mukaan kasvien, pölyttäjien ja petoselkärangat- tomien kokonaisdiversiteetti oli suurin pitkäaikaisilla kesannoilla. Viljellyistä pelloista laitumet, syysviljat ja hyönteispölytteiset kasvit ylsivät korkeampaan monimuotoisuuteen kuin kevätviljat ja rehunurmet. Viljelykasvi vaikutti monimuotoisuuteen tuotantotapaa enemmän. Peltoluonnon monimuotoisuutta voi lisätä monipuolistamalla vil- jelyä etenkin kevätviljavaltaisilla alueilla sekä lisää- mällä laidunnusta ja pitkäaikaisia kesantoja. https://www.youtube.com/watch?v=ErxJHBlvbqk Hiilen sidonta kivennäismaapeltoihin Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 14 5. Hiilen sidonta kivennäismaapeltoihin FAKTAT 1. Maaperän hiilensidonnan tehostaminen on tärkeä keino ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Maa- perän hiilivaraston kasvattaminen poistaa hiilidioksidia ilmakehästä sekä parhaimmillaan parantaa viljelymaan kasvukuntoa ja satoja. 2. Maaperän hiilivarasto on ilmastonmuutoksen kannalta tärkeä. Globaalisti maaperä sisältää hiiltä jopa kolme kertaa niin paljon kuin ilmakehä tai kasvillisuus. TULKINTA Maaperän hiilimäärä on vähenemässä maailmanlaajuisesti. Tämä laskeva trendi voidaan kääntää nousevaksi siirtymällä uudistaviin viljelymenetelmiin. Nämä menetelmät kasvattavat hiilisyötettä maaperään. Parhaimmillaan uudistava viljely saa aikaan koko peltoekosysteemiä parantavan kier- teen. Suomessa kivennäismaapeltojen on arvioitu voivan sitoa jopa viisi miljoona tonnia hiilidioksidia ilmakehästä vuosittain. Uudistavat viljelymenetelmät voivat parantaa maanviljelyn tuottavuutta ja satovarmuutta vaihtelevis- sa olosuhteissa ja näin kohentaa maatilojen taloudellista kannattavuutta pitkällä tähtäimellä. Uudis- tavaan viljelyyn siirtyminen aiheuttaa myös kustannuksia. Jos sadon ja hiilensidonnan tuoma lisätulo ei riitä, tulee viljelijää tukea uudistavien viljelymenetelmien käyttöönotossa. Mikäli pellossa on pahoja kasvukunnon ongelmia, kannattaa niiden kartoittamisen ja korjaamisen eteen nähdä vaivaa. Monilla suomalaisilla pelloilla tiivistyminen ja heikko vesitalous rajoittavat sekä sadontuottoa että hiilen sitoutumista. Pellon kunnostaminen hyödyttää sekä ilmastoa että viljelyä. SUOSITELLUT TOIMENPITEET hallituskaudelle 2023–2027 1. Kehitetään hiiltä sitovaa uudistavaa viljelyä viljelijöiden, tutkijoiden, yritysten ja muiden sidosryh- mien yhteistyönä. 2. Panostetaan viljelijöille ja maatalousneuvojille suunnattuun koulutukseen ja neuvontaan, joka kes- kittyy samanaikaisesti maan kasvukunnon ja maaperän hiilensidonnan edistämiseen. 3. Varmistetaan rahoitus hiilensidonnan todentamisjärjestelmän kehittämiselle. Tämä mm. luo perus- tan hiilinielujen kasvattamiselle ja hiilensidontamarkkinoiden palvelukehitykselle. 4. Pilotoidaan maataloustukien tulosperusteisuutta käytännössä jo seuraavaan, 2028 alkavaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) kauteen valmistautuen. Lisätietoja: Jari Liski, tutkimusprofessori, tieteellinen johtaja, Ilmatieteen laitos Hiilen sidonta kivennäismaapeltoihin Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 15 Nurmi- ja viljapeltojen hiilensidontaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä voi seurata reaaliaikaisesti maksuttomalla Pelto-observatorio-verkkosovelluksella. Sivusto havainnollistaa hiiliviljelyn vai- kutuksia suomalaisilla maatiloilla ja tukee hiilensidonnan todentamisjärjestelmän kehitystyötä. Dataa Pelto-observatorioon saadaan mm. Carbon Action -tiloilta, intensiivikoetiloilta, suomalais- ten ruoantuotantoyritysten koepelloilta ja ruotsalaisen Svensk Kolinlagringin tutkimuspelloilta. Pelto-observatoriosta on juuri julkaistu uusi ns. kansalaisversio, joka palvelee kaikkia hiilensidon- nasta kiinnostuneita kansalaisia. Hiilivarasto Kuva: Hiilivaraston muutos vuosien 2018–2023 aikana nurmipellolla. Qvidjan pelto Paraisil- la on yksi intensiivisistä Carbon Action uudistavan viljelyn tutkimuspelloista. Tutkimuspellolla viljellään monilajista rehunurmea, jolla pyritään parantamaan maaperän kuntoa. Kuvaajassa näkyy hiilivaraston muutos pinta-alayksikköä kohden mittausten alusta lähtien. Positiiviset ja kasvavat ar- vot tarkoittavat, että pelto toimii hiilinieluna, kun taas negatiiviset ja laskevat arvot, että pelto toimii hiilenlähteenä. Aineisto sisältää tiedossa olevien pelloilla tapahtuneiden toimenpiteiden (symbolit) vaikutuksen hiilivarastoon. Esimerkiksi pellolta satona poistettu nurmi aiheuttaa välittömän hiiliva- raston pienentymisen, kun taas pelloille lisätty orgaaninen lannoite aiheuttaa välittömän hiilivaras- ton kasvun. Seuraa hiilen varastoitumista maaperään reaaliajassa: CASE Qvidja – Pelto-observatorio (fieldobservatory.org) Pyörrekoveranssi-lohko hi ili va ra st o (g / m 2) https://www.fieldobservatory.org/index.php/case-qvidja/ https://www.fieldobservatory.org/index.php/case-qvidja/ Turvepeltokysymys Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 16 6. Turvepeltokysymys FAKTAT 1. Turvepeltoja on Suomessa suhteellisesti enemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa. 2. Niistä vapautuu turpeen mikrobiologisen hajoamisen takia hiilidioksidia moninkertaisesti verrattu- na kivennäismaihin, joita ovat esimerkiksi moreeni-, savi-, hiesu- ja hietamaat. 3. Turvepeltojen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on yli puolet maatalouden kokonaispäästöistä, vaikka niiden osuus peltoalasta on vain noin 11 prosenttia. 4. Turvepellot keskittyvät Suomessa erityisesti maan pohjoisosiin ja länsirannikolle. Kahdeksan poh- joisimman ELY-keskuksen alueella turvepeltojen osuus peltoalasta on keskimäärin 6–24 prosenttia. Näillä alueilla maatalous on myös merkittävä työllistäjä. 5. Nykyinen maataloustukijärjestelmä kannustaa turvemaiden pitämiseen viljelyssä. TULKINTA Turvepeltojen ilmastopäästöjen vähentäminen on välttämätöntä, jos maatalouden kokonaispäästöjä halutaan merkittävästi alentaa. Se edellyttää isoja muutoksia maankäytössä. Uuden pellon raivauk- sesta eloperäisillä mailla olisi luovuttava kokonaan, eikä turvetuotannosta vapautuvia alueita tulisi ottaa peltoviljelyyn. Tämän lisäksi erityisesti huonotuottoiset turvemaat olisi jätettävä viljelemättä ja mahdollisuuksien mukaan ennallistettava, muutettava kosteikoiksi tai metsitettävä. Viljelyssä olevilla turvepelloilla olisi luovuttava kokonaan yksivuotisten kasvien viljelystä, koska se aiheuttaa suurem- mat päästöt kuin monivuotisten viljely. Kotimaisen viljantuotannon riittävyyden kannalta viljan vilje- lyn vähentäminen turvemailla ei olisi ongelma, koska suuressa osassa maan etelä- ja keskiosia viljan viljelyä on mahdollista siirtää turvemailta kivennäismaille. Osalla turvepelloista voitaisiin joko jatkaa nurmiviljelyä siten, että vedenpintaa korottamalla hidastetaan turpeen hajoamista, tai siirtyä kosteik- koviljelyyn. Turvepeltojen päästöjen vähentämiseksi tarvitaan maankäyttömuutoksia, joita tehtäessä mahdollisuudet toimeentuloon ja elämiseen eri alueilla on turvattava. Viljelijät samallakin alueella voivat olla hyvin eri asemassa riippuen turvepeltojen suhteellisesta osuudesta ja tuotantoon viime vuosina tehdyistä investoinneista. Tarvitaan monipuolisia, alueelliset erot huomioivia ohjauskeinoja, uusia kannustimia viljelijöille sekä tukea innovaatioihin. Koska nykyinen tukijärjestelmä kannustaa turvemaiden pitämiseen viljelyssä, tarvitaan turvepeltojen viljelystä ja vastaavista tuista luopuville tulonmenetysten korvausta sekä sopeutumisen mahdollistavia siirtymäaikoja. SUOSITELLUT TOIMENPITEET hallituskaudelle 2023–2027 1. Asetetaan uuden turvepellon raivaukselle metsänhävitysmaksu tai turvemaiden ojitus- ja raivaus- maksu (maankäyttömuutosmaksu), joka tekee raivaamisen kannattamattomaksi. 2. Ohjataan kohdennetusti siirtymistä yksivuotisista monivuotisten kasvien viljelyyn siihen sopivilla turvemailla, sekä edistetään kosteikkojen tekemistä tukikannustimilla ja informaatio-ohjauksella. 3. Toteutetaan vahva kannustin turvepeltojen poistamiseksi kokonaan viljelystä, jolloin maanomistaja ei olisi velvoitettu pitämään huolta maan kasvukunnosta tai ojituksesta. Kannustin voisi olla esimer- kiksi määräaikainen aleneva tuki maataloustukien menetyksen vastapainoksi. 4. Tehdään turvepeltojen käyttömuutoksiin liittyvät ratkaisut yhdessä alueellisten toimijoiden kanssa. Tilusjärjestelyjen kautta tai peltojen vaihtoehtoisia käyttömuotoja kehittämällä voidaan löytää uusia ratkaisuja alueen eri toimijoiden kesken. 5. Hyödynnetään EU:n reilun siirtymän rahoitusta on turvepeltojen päästövähennysten toimeenpanossa. Lisätietoja: Jyrki Niemi, tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus Turvepeltokysymys Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 17 53 % Turvepellot Muu peltoala Kotieläinten ruoansulatus Energian kulutus Lannan käsittely Kalkitus 24 % 12 % 4 % 5 % Kuva: Turvepeltojen osuus maataloudesta lähtöisin olevista kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2020, milj. tonnia CO2-ekv. Lähde: Tilastokeskus ja Luonnonvarakeskus. Kuva: Turvepellot ovat keskittyneet Suo- messa erityisesti pohjoisosiin ja länsiran- nikolle, viljellyt turvemaat kunnittain (ha) vuonna 2016 (sekä paksut että ohuet turve- maat). Lähde: Luke 2022, Hanna Kekkonen, pe- rustuen aineistoihin: Ruokavirasto, GTK, Luke, MML, Tilastokeskus ja Luonnonvarakeskus. Terveellisen ja kestävän ravitsemuksen suositukset Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 18 7. Terveellisen ja kestävän ravitsemuksen suositukset FAKTAT 1. Uudistuvat ravitsemussuositukset yhdistävät ympäristövaikutukset viimeisimpään tieteelliseen näyttöön ravinnon ja terveyden välisistä yhteyksistä. 2. Suositusten keskiössä on eläinperäisten elintarvikkeiden kulutuksen vähentäminen ja kasviperäis- ten elintarvikkeiden kulutuksen lisääminen sekä kansanterveys- että ympäristösyistä. 3. Suomalaisista aikuisista vain noin viidennes syö suositellun vähimmäismäärän kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Miehistä lähes 80 prosenttia ja naisista yli 25 prosenttia syö punaista ja prosessoitua lihaa yli nykyisen suosituksen. Ruokavalinnoissa on myös alueellisia ja väestöryhmittäisiä eroja. 4. Eläinproteiinia voidaan korvata kasviproteiinilla, jota on runsaasti palkokasveissa (herneet, pavut, linssit). Ne ovat myös hyviä kuidun, B-ryhmän vitamiinien ja raudan lähteitä. Lisäksi suositellaan kes- tävästi tuotetun kalan kulutuksen lisäämistä, sillä kala on hyvä proteiinin ja muiden ravintoaineiden lähde. 5. Ruokaympäristömme ei tue riittävästi terveellisiä ruokavalintoja. Valintoihin vaikuttavat makutot- tumukset, hinta, nopeus ja helppous, ruoanlaittotaidot, ravitsemussuositukset sekä sosiaaliset nor- mit. Joukkoruokailu sekä elintarvikkeiden hinta ja hankintakriteerit ovat niitä ruokaympäristön osa- tekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa suoraan julkisella ohjauksella. TULKINTA Ruokavalioissa tarvitaan muutosta kohti kasvi- ja kalapainotteisuutta. Ravitsemussuositusten mukai- set ruokavaliot voivat sisältää kohtuullisesti myös lihaa ja maitotuotteita. Tämä ruokavaliosiirtymä toisi etua niin väestön terveydelle kuin ympäristölle. Palkokasvien käytön tuntuva lisääminen sekä punaisen ja prosessoidun lihan osittainen korvaaminen palkokasveilla edellyttää houkuttelevien ja maittavien palkokasvituotteiden kehittämistä sekä kuluttajien että ruokapalveluiden käyttöön. Elin- tarviketeollisuuden tuotekehityksen tueksi tarvitaan tutkittua tietoa erilaisten prosessointimenetel- mien vaikutuksista palkokasvituotteiden rakenteeseen, makuun ja ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin. Nykyiset kulutustrendit, kuten ympäristötietoisuus, kotimaisuus, hyvinvointi ja terveellisyys tukevat palkokasvien ja muun kasviperäisen ravinnon kulutuksen lisäämistä. Nykyinen maailmantilanne nos- taa kotimaassa tuotetun ruoan arvostusta. Kotimaassa tuotettujen kasviperäisten elintarvikkeiden saatavuuden parantaminen vauhdittaa siirtymää kestävään ravitsemukseen. SUOSITELLUT TOIMENPITEET hallituskaudelle 2023–2027 1. Kohdennetaan resursseja ravitsemussuositusten toimeenpanoon koko ruokajärjestelmässä sekä kaikki väestöryhmät kattavaan ravitsemuksen ja ruokavaliosiirtymän seurantaan. 2. Puretaan kasvi- ja kalapainotteisten ruokavalioiden sekä palkokasvien käytön esteitä. Toteutetaan tämä poikkihallinnollisesti yhteistyössä sidosryhmien ja elintarvikeketjun toimijoiden kanssa. 3. Vahvistetaan joukkoruokailun tarjoajien osaamista ja resursseja käyttää innovatiivisia keinoja ter- veellisten, kasviproteiinipohjaisten ateriavaihtoehtojen lisäämiseksi. 4. Kannustetaan julkisia toimijoita sisällyttämään vastuullisuustavoitteet entistä laajemmin elintarvi- ke- ja ruokapalveluhankintoihin ja lisäämään kasvipainotteisen ruoan osuutta tarjonnassa. 5. Kehitetään terveys- ja ympäristöperusteista elintarvikkeiden hintapolitiikkaa ja verotusta. Lisätietoja: Anne-Maria Pajari, apulaisprofessori, Helsingin yliopisto Terveellisen ja kestävän ravitsemuksen suositukset Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 19 Vastausten prosenttiosuudet palkokasvien käyttöä rajoittavissa tekijöissä Leg4Life-hankkeen kuluttajakyselyssä (1000 vastaajaa), syksy 2020 Tuotteet eivät ole tuttuja Kallis hinta En pidä mausta Tuotteiden suutuntuma on epämiellyttävä En osaa valmistaa niitä Perheenjäsenet eivät halua syödä Tuotevalikoima on suppea Eivät sovi minulle (aiheuttavat esim. vatsavaivoja) Valmistaminen on työlästä Vaikea löytää kaupasta 14 16 15 17 21 33 15 30 16 16 11 11 16 16814221823 25 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 21 22 15 6 12 16 29 17 7 17 10 14 15 15 13 17 21 19 13 10 15 20 19 15 14 13 20 19 23 11 12 18 23 21 11 12 23 27 18 7 1 = Ei rajoita lainkaan 5 = Rajoittaa merkittävästi En osaa sanoa2 3 4 Lähde: Pohjoismaiset ravitsemussuositukset 2023. Pohjoismaiden ministerineuvosto. LISÄÄ Terveys- ja ympäristösyistä Ympäristösyistä VÄHENNÄ • Täysjyväiset viljatuotteet • Kasvikset, hedelmät, marjat • Palkokasvit, pähkinät ja siemenet • Kestävästi pyydetty ja kasvatettu kala • Punainen liha ja lihavalmisteet • Makeiset ja suklaa • Runsaasti rasvaa, suolaa tai sokeria sisältävät elintarvikkeet • Peruna (ilman lisättyä rasvaa ja suolaa) • Siipikarjan liha Suunnaksi kasvi- ja kalapainotteiset ruokavaliot Ruoantuottajat Lähde: Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamat FOOD-ohjelman hankkeet Just food ja Leg4Life 2023. Terveellinen ja kestävä ravitsemus on kaikkien asia Joukkoruokailu Ruokapalvelujen tarjoajat Ruokakasvatus Oppilaitokset ja järjestöt Ruokapuhe Media, järjestöt, tutkijat ja muut alan toimijat Elintarvikkeiden verotus Päättäjät Pakkausmerkinnät, mainonta, tuotesijoittelu Kauppa ja elintarviketeollisuus € Kuva: Vastausten prosenttiosuudet palkokasvien käyttöä rajoittavissa tekijöissä Leg4Life- hankkeen kuluttajakyselyssä (1000 vastaajaa), syksy 2020. Lähde: Kuosmanen ym., 2023. Kuva: Uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset suosittelevat suunnaksi kasvi- ja kala- painotteisia ruokavalioita. Lähde: Kaartinen ym., 2023. (Punaiseksi lihaksi luetaan naudan, sian, lampaan ja riistan liha sekä sisäelimet. Prosessoitua lihaa ovat makkarat sekä lihavalmisteet ja leikkeleet.) Kuva: Terveellisten ja kestävien ruokavalintojen toteutuminen edellyttää kaikkien ruoka- alan toimijoiden mukanaoloa. Lähde: Kaartinen ym., 2023. Oikeudenmukainen ruokamurros Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 20 8. Oikeudenmukainen ruokamurros FAKTAT 1. Ruokajärjestelmän kestävyysongelmia ei korjata yksittäisillä teknologisilla ratkaisuilla, vaan muu- toksia tarvitaan läpi koko järjestelmän. 2. Ruokapolitiikkaa on tehty siiloissa, eli esimerkiksi maatalous- ja ravitsemuspolitiikkaa toisistaan erillään. Erillisyydestä seuraa, että politiikkatoimet usein eivät tue toisiaan. 3. Ruokapolitiikkaa koskevan vision puute luo toimintaympäristöön epävarmuuksia, jotka vaikeutta- vat alan investointeja ja sitoutumista pitkäjänteisiin muutoksiin. 4. Maatalous- ja ympäristöpolitiikan ristiriitaiset kannustimet eivät rohkaise tuotannon uudistamiseen. Keskeinen kannustinongelma on esimerkiksi peltoalaperusteiset maataloustuet. Ne kannustavat pitä- mään peltoja viljelykäytössä ja tukien piirissä tarpeettoman paljon, mikä lisää tuotannon ympäristöpääs- töjä. Kansallisilla kotieläinten tuotantoon sidotuilla tuilla on vastaava uudistuksia hidastava vaikutus. 5. Kuluttajien käyttäytymisen muutoksessa on luotettu pääosin tiedon tarjoamiseen eli informaa- tio-ohjaukseen, joka kuitenkin tiedetään keinona heikkotehoiseksi. TULKINTA Kestävän ja reilun ruokajärjestelmän rakentaminen vaatii tuekseen selkeitä näkemyksiä tavoitelta- vasta tulevaisuudesta. Edistävän politiikalla on tuettava uusien innovaatioiden ja toimintatapojen syntyä ja leviämistä sekä tuettava uudelleenjärjestelyjä ja vaiheittaista luopumista kestämättömistä tuotannon ja kulutuksen tavoista. Reilun siirtymän politiikka varmistaa, etteivät muutosten mahdol- liset haittavaikutukset muodostu liian raskaiksi yhdellekään ihmisryhmälle tai ruokaturvan kannalta keskeisille elinkeinoille. Politiikkatoimien reiluus edellyttää, että kohtuuttomat haitat ehkäistään tai ne hyvitetään. SUOSITELLUT TOIMENPITEET hallituskaudelle 2023–2027 1. Laaditaan kestävä ruokastrategia ja sen pohjalta hallituksen selonteko. Valmistellaan strategia poik- kihallinnollisesti, toimijat osallistaen, tutkimusperustaisesti sekä tulevaisuuspolkuja arvioiden. 2. Kohdennetaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitusta vahvistamaan innovaatioita kestävien arvoketjujen luomiseksi. Varmistetaan, että julkinen innovaatiotuki on myös pienempien toimijoiden saavutettavissa. 3. Uudistetaan taloudellista ohjausta läpi ruokajärjestelmän. Kehitetään maataloustukia tulosperus- teiseen suuntaan, ja luovutaan ristiriitaisista kannustimista. Kehitetään terveys- ja ympäristöperus- teista elintarvikkeiden verotusta siten, että ihmisten yhtäläinen oikeus ruokaan ja hyvään ravitsemuk- seen ei vaarannu. 4. Tuetaan siirtymän oikeudenmukaisuutta ruoantuottajille. Vahvistetaan neuvontajärjestöjen osaa- mista sekä henkilöresursseja ympäristötoimiin ja tuotannon muutoksiin, kuten kosteikkoviljelyyn ja palkokasvien tuotantoon. Uudistetaan alan ammatillista koulutusta. 5. Tasataan tuotannon uudistamiseen liittyviä tilapäisiä toimeentulo- ja investointiriskejä, jotta maa- talouden uudistamiseen liittyvä riskitaakka ei ole liian suuri yksittäiselle tilalle. 6. Tuetaan kansalaisten muutoskykyä ja -valmiuksia. Varmistetaan, että kunnilta löytyy riittävästi resursseja laadukkaan päiväkoti- ja kouluruoan valmistukseen. Osallistetaan lapset ja nuoret koulu- ruoan kehittämiseen, jotta kouluruoan arvostus nousee. Vahvistetaan kolmannen sektorin järjestöjen roolia kestävän ja terveellisen syömisen edistämisessä. Lisätietoja: Minna Kaljonen, tutkimusprofessori, Suomen ympäristökeskus Oikeudenmukainen ruokamurros Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 21 Reilun ruokamurroksen periaatteet ja kriteerit Reilun ruokamurroksen tutkimus on tuottanut ehdotuksen periaatteista ja kri- teereistä, joilla voidaan arvioida ruokajärjestelmän kestävyysmurroksen oikeu- denmukaisuutta ja tunnistaa niitä kohtia, joissa murroksen oikeudenmukaisuuden varmistaminen vaatii tuekseen haittoja lieventävää tai hyvittävää politiikkaa. Reiluustyö- kalu toimii sekä yrityksille, politiikantekijöille että järjestöille. Se on oiva apuväline ympäristöte- koihin liittyvän suunnittelun, päätöksenteon sekä toimeenpanon seurannan ja arvioinnin tukena. Työkalu olisi erityisen hyvä ottaa käyttöön jo vaikutusten ennakkoarviointiin, kun uusia toimia ol- laan vasta suunnittelemassa, mutta siitä on hyötyä myös seurannassa ja esimerkiksi hankkeiden loppuarvioinnissa. Työkalua voidaan käyttää myös vastuullisuusraportoinnissa sosiaalisen vas- tuullisuuden kysymysten jäsentämisen apuna. Työkalu on saatavilla verkossa: Reiluustyokalu.fi Lisätietoja: Teea Kortetmäki, apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto Reilut työolot, liikesuhteet ja mahdollisuus toimeentuloon Ruokaturva ja ravitsemus Globaali oikeudenmukaisuus Reilun ruokamurroksen näkökulmat Ympäristö ja eläimet Reilut vaikutusmahdollisuudet Sosiokulttuurinen oikeudenmukaisuus Muutosta tukeva ympäristö Kuva: Reilun ruokamurroksen näkökulmat. Lähde: JustFood. https://reiluustyokalu.fi/ Riittääkö maatalouspolitiikka vai tarvitaanko ruokastrategia? Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 22 8. Riittääkö maatalouspolitiikka vai tarvitaanko ruokastrategia? Jyrki Niemi (Just food-hankkeen blogi 17.4.2023) Maatalouspoliittinen keskustelu sai taas uutta virikettä, kun hallituksen asettama parlamentaarinen maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien arviointiryhmä julkisti raporttinsa maaliskuun lopussa. Ryhmä asetti tavoitteita suomalaisen ruuantuotannon turvaamiseksi linjaten samalla keskeiset toi- menpiteet, joilla edessä oleviin haasteisiin voidaan vastata. Kaikilla eduskuntapuolueilla oli ryhmässä omat edustajansa. Arvovaltaiset toimikunnat ovat aika ajoin paaluttaneet maatalouspolitiikalle tavoitteita ja toimenpitei- tä. Toisen maailmansodan jälkeen tavoitteena oli elintarvikeomavaraisuuden palauttaminen. 1970-lu- vulla keskeisimmäksi tavoitteeksi nousi viljelijäväestön tulotason turvaaminen. EU-jäsenyysvuosina keskeinen tavoite on ollut puolestaan suomalaisen maatalouden olosuhteista aiheutuvan kilpailuky- kyhaitan kompensoiminen, jotta kotimainen tuotanto voi menestyä yhteismarkkinoilla. Osa asetetuista tavoitteista on saavutettu. Ruoantuotanto on säilynyt Suomessa EU-jäsenyyttä edel- tävällä tasolla, ja tuotannon edellytykset on turvattu myös maan eri osissa ja eri tuotantosuunnissa. Elintarvikeviennissä Suomi on kuitenkin pärjännyt huonosti. Myös maatilojen kannattavuuskehitys ja viljelijäväestön tulokehitys on ollut hyvin vaatimatonta. Yhdeksi syyksi on tunnistettu maataloustuot- tajien heikko neuvotteluasema elintarvikeketjussa. Arviointiryhmän raportti nostaakin pitkän aikavälin tärkeimmiksi tavoitteiksi seuraavat kolme: 1. elintarvikeketjun toimintaedellytysten ja ruokaviennin edistämisen, 2. ruuantuottajien aseman vahvistamisen elintarvikeketjussa, ja 3. ruuan huoltovarmuuden varmistamisen ja tuontipanosriippuvuuden vähentämisen. Tämä osoittaa sen, että konsensus perustavoitteista on eri puolueiden kesken edelleen hyvin vahva. Tavoitteita koskeva keskustelu on ollut käytännössä koko EU-ajan lähes soraäänetöntä. Sota Euroo- passa ja huoli sen vaikutuksista Suomeen ovat vain vahvistaneet puolueiden tahtotilaa suomalaisen ruoantuotannon turvaamiseksi pitkällä aikavälillä. Tuoreessa raportissa esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet on toki rajattu teemoihin, joiden osalta puolu- eiden kesken ei synny kovinkaan suuria erimielisyyksiä. Raportissa ei käsitelty esimerkiksi sitä, miten ruoantuotannon kilpailukyvyn edistämiseen ja maatilojen tulojen kohentamiseen liittyvät tavoitteet yhteensovitetaan mm. ympäristö-, ilmasto- tai ravitsemuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Näiden asioiden mukaan ottaminen jakaisi mielipiteitä jo voimakkaammin. Odotukset maataloutta ja ruoantuotantoa kohtaan eivät kuitenkaan nykyisin rajoitu pelkkään ra- vinnonsaantiin. Ruoan lisäksi tuotettavilla julkishyödykkeillä, kuten luonnon monimuotoisuudella, ilmastonmuutoksen torjunnalla, tuotantoeläinten hyvinvoinnilla, viihtyisällä ympäristöllä, kulttuuri- maisemalla tai maaseudun elinvoimalla ei ole markkinahintaa, joten niiden arvo noteerataan lähinnä yhteiskunnan maataloudelle antamassa tuessa ja ohjauksessa. https://www.justfood.fi/fi-FI/Puheenvuorot/Blogit/Riittaako_maatalouspolitiikka_vai_tarvit(65417) http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-526-9 Riittääkö maatalouspolitiikka vai tarvitaanko ruokastrategia? Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 23 ”Mutta onko meillä oikeastaan muutakaan vaihtoehtoa?” Riittääkö siis pelkkä maatalouspolitiikan hienosäätö enää hoitamaan nämä kaikki asiat? Vai tarvitaan- ko ruoka-alalle laajaa tulevaisuuden visiota ja strategiaa siitä, mihin suuntaan ollaan menossa ja millä keinoin suomalaista ruoantuotantoa on kehitettävä? Julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella ainakin osa toimijoista kokee, että selkeän vision ja strategian puuttumisen seurauksena kotimainen ruokajärjestelmä vain ajelehtii muuttuvassa maailmassa ja on vaarassa päätyä tilanteeseen, joka on kaukana optimaalisesta. Luken alkuvuodesta julkistama Ruokavisio 2040 antaa osaltaan eväitä kai- vatulle strategiakeskustelulle. Koska ruokasektorilla ollaan eittämättä vähintään yhtä suuren murroksen keskellä kuin oltiin vuonna 1995 EU:hun liittymisen yhteydessä, yhteinen strategiakeskustelu varmastikin auttaisi kirkastamaan tulevaisuuden näkymiä ja antaisi eväitä pärjätä toimintaympäristön muutosten ja kovan kansainvä- lisen kilpailun aallokossa. Strategian luominen koko ruokajärjestelmälle on kuitenkin paljon, paljon vaativampaa kuin strategian tekeminen yksittäiselle ruokayritykselle. Lisäksi menestys pitkällä aika- välillä voi vaatia osalta toimijoista epämukavia valintoja lyhyellä aikavälillä. Menestyvän strategian perustana on myös keskustelu arvoista ja visioista, joten se on aivan välttä- mätöntä tehdä yhdessä eri ruokajärjestelmän toimijoiden kanssa. Tämä lienee ainut tapa saada ala sitoutumaan sovittuihin arvoihin, ymmärtämään yhteinen päämäärä, luomaan yhdessä tavoitteita ja aikatauluja. Tämä kaikki veisi luonnollisesti aikaa, jopa vuosikausia, eikä käytännössä valmistuisi lo- pullisesti koskaan, vaan vaatisi strategian jatkuvaa päivittämistä. Mutta onko meillä oikeastaan muu- takaan vaihtoehtoa? https://www.luke.fi/fi/documents/ruokavisio2040 Tutkimuskirjallisuutta Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan © Strateginen tutkimus, Suomen Akatemia 2023 24 Kirjallisuutta Cappelli, S. ym. 2022 Plant biodiversity promotes sustainable agriculture directly and via below- ground effects. Trends in Plant Science, Issue 7. Heimsch, L. ym. 2021. Carbon dioxide fluxes and carbon balance of an agricultural grassland in southern Finland. Biogeosciences, 18. Höijer, L. (toim.) 2023. Carbon Action: monia hyötyjä uudistavan viljelyn avulla. Tilannekatsaus 1.6.2023 Kaartinen, N. ym., 2022. Partial replacement of red and processed meat with legumes – a modelling study of the impact on nutrient intakes and nutrient adequacy on the population level. Public Health Nutrition 2022;2142009. Kaartinen, N. ym., 2023. Ruokavaliot ovat osa terveys- ja ympäristöhaasteiden ratkaisua – uudet ravitsemussuositukset tukevat kestävyyssiirtymää. Just food ja Leg4Life -hankkeiden politiikka- suositus. THL – Päätöksenteon tueksi 9/2023. Kaljonen, M. ym. (toim.). 2022. Reilu ruokamurros. Polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38/2022. 136 s. Karttunen, K. ym. 2021. Maaperä osana ilmastoratkaisua – maatalouspolitiikkauudistus edistämään ilmastoviisasta maataloutta. LUKE Policy Brief 4/2021. Kaukovirta, A. & H. Karikallio 2023. Suomalaista ruoantuotantoa on kehitettävä kokonaisuutena- Luken suositukset tulevaisuudenruoantuotannon kestäviksi kehityspoluiksi. Policy Brief 2/2023. Luonnonvarakeskus. Kuosmanen S. ym. 2023. Barriers associated with pulse and plant-based meat alternative consump- tion across sociodemographic groups: a Capability, Opportunity, Motivation, Behaviour (COM-B) model approach. Frontiers in Nutrition. Leg4Life-hanke 2023. Politiikkasuositus 1: Kotimaiset palkokasvit edistävät kestävää ruokajärjestelmää. LUKE 2023. Luken ruokavisio 2040. Tulevaisuuden ruoantuotanto Suomessa: viisas, vahva, vas- tuullinen. Luonnonvarakeskus. Luostarinen, Sari, ym. 2019. Keinoja orgaanisten lannoitevalmisteiden käytön edistämiseen. MMM 2019:5 Mattila, T. ym. 2022. How farmers approach soil sequestration? Lessons learned from 105 carbon farming plans. Soil and Tillage Research, Vol 215 Mattila, T.J. ym. 2020. Maatalousmaan hiilivaraston hoito vaatii viljelymenetelmien päivittämistä. STN MULTA Policy Brief 1: Näkökulmia kestävään ruokajärjestelmään 26.2.2020. MMM 2017. Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta: Ruoka2030 Suomi-ruokaa meille ja maa- ilmalle. VNS 2/2017 vp. Maa- ja metsätalousministeriö. Nevalainen, O. ym. 2022. Towards agricultural soil carbon monitoring, reporting and verificati- on through field observatory network (FiON). Geoscientific Instrumentation, Methods and Data Systems, 11 (1) Niemi, J. 2023. Riittääkö maatalouspolitiikka vai tarvitaanko ruokastrategia? JustFood-hankkeen blogikirjo-itus 17.4.2023 Ollikainen, M. ym. 2020. Climate change mitigation and agriculture: measures, costs and policies – A liter-ature review. Agricultural and Food Science, 29 (2). Ravinnekierto 2030 julkilausuma Ravinteet ja hiili tehokkaaseen kiertoon vuoteen 2030 mennessä. Toivonen, M. ym. 2022. Effects of crop type and production method on arable biodiversity in boreal farmland. Agriculture, Ecosystems and Environment. Vol 337. Vekuri, H. ym. 2023. A widely-used eddy covariance gap-filling method creates systematic bias in carbon balance estimates. Scientific Reports 13. VN 2023. Maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien parlamentaarisen arviointiryhmän loppuraportti. Valtio-neuvoston julkaisuja 2023:30. https://doi.org/10.1016/j.tplants.2022.02.003 https://doi.org/10.1016/j.tplants.2022.02.003 https://bg.copernicus.org/articles/18/3467/2021/bg-18-3467-2021.pdf https://bg.copernicus.org/articles/18/3467/2021/bg-18-3467-2021.pdf https://www.bsag.fi/wp-content/uploads/2023/06/CA_tilannekatsaus_FI_6_2023.pdf https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/36336466/ https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/36336466/ https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-141-2 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-141-2 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/349713/SYKEra_38-2022_Reilu-ruokamurros_JustFood.pdf?sequence=1&isAllowed=y https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/349713/SYKEra_38-2022_Reilu-ruokamurros_JustFood.pdf?sequence=1&isAllowed=y https://jukuri.luke.fi/handle/10024/547396 https://jukuri.luke.fi/handle/10024/547396 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-602-3 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-602-3 https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fnut.2023.1186165/full https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fnut.2023.1186165/full http://www.leg4life.fi/politiikkasuositukset https://www.luke.fi/sites/default/files/2023-01/Luken Ruokavisio 2040.pdf https://www.luke.fi/sites/default/files/2023-01/Luken Ruokavisio 2040.pdf https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161419 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0167198721002774 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0167198721002774 https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/tiedon-kayttajalle/politiikkasuositukset/politiikkasuositukset/20_02_maatalousmaan_hiilivaraston_hoito_vaatii_viljelymenetelmien_paivittamista.pdf https://mmm.fi/documents/1410837/1923148/Ruokapoliittinen+selonteko+Ruoka2030/d576b315-41fe-4e9d-9d02-8462c5ae5895 https://mmm.fi/documents/1410837/1923148/Ruokapoliittinen+selonteko+Ruoka2030/d576b315-41fe-4e9d-9d02-8462c5ae5895 https://doi.org/10.5194/gi-11-93-2022 https://doi.org/10.5194/gi-11-93-2022 https://www.justfood.fi/fi-FI/Puheenvuorot/Blogit/Riittaako_maatalouspolitiikka_vai_tarvit(65417) https://doi.org/10.23986/afsci.85830 https://doi.org/10.23986/afsci.85830 https://doi.org/10.1016/j.agee.2022.108061 https://doi.org/10.1016/j.agee.2022.108061 https://doi.org/10.1038/s41598-023-28827-2 https://doi.org/10.1038/s41598-023-28827-2 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-526-9