332 Metsätieteen aikakauskirja 2/2000 Puheenvuoro Juha Lappi Metsien hyödyt: vastauksia vastauksiin Kommentoin aiemmin (Lappi 1999) esim.Metsätieteen aikakauskirjan 3/1999 Tieteen to- rilla käytyä kiertoaikakeskustelua metsätalouden suunnittelun näkökulmasta. Neljä taloustieteen pro- fessoria tulkitsi minun kajonneen sopimattomasti ta- loustieteeseen, ja he läksyttivät minua edellisessä Metsätieteen aikakauskirjan numerossa (Tahvonen, Salo ja Kuuluvainen 2000, Ollikainen 2000). Saa- mastani huomiosta imarreltuna yritän houkutella lukijan jatkokierrokselle. Keskustelukumppanini eivät malttaneet seurata sananlaskun neuvoa ”sanas- ta miestä, sarvesta härkää”, vaan ovat paremman tarttumisotteen saadakseen kasvattaneet sanojeni päälle sarvet. Siten osa vastauksestani menee jank- kaamiseen, jonka toivon kuitenkin selventävän kä- sityksiä ja niiden eroja. Yritän myös pohtia yleisem- min taloustieteen ja suunnittelun suhdetta. Vastauksia prof. Ollikaiselle Kritisoin kirjoituksessani arkielämän kokemusteni pohjalta Ollikaisen (1999) käsitystä ”….metsän- omistaja päätehakkaa koko puustonsa, jolloin met- sän muiden hyötyjen palvelusvirta laskee aluksi nollaan ja lisääntyy sitten puuston kasvun myötä”. Ollikainen (2000) kääntää asian ikäänkuin olisin kommentoinut jotain Hartmanin mallia: ”malli ei ole esimerkiksi sidottu siihen, että arvostus olisi puuston iän kasvava funktio, kuten Lappi ilmeises- ti kuvittelee”. Jos Ollikainen (2000) olisi perusta- nut kirjoituksensa luultujen kuvitelmien sijaan kir- jallisiin dokumentteihin, hänen olisi pitänyt kohdis- taa kritiikkinsä Ollikaisen (1999) artikkeliin. Toi- nen esimerkki Ollikaisten välisestä dialogista: ”Jos metsänomistaja arvostaa myös metsien muita hyö- tyjä, niin optimaalinen kiertoaika pitenee” (Ollikai- nen 1999). Tähän Ollikainen (2000) vastaa: ”... kiertoaika riippuu tästä arvostuksesta ja on yhtä suu- ri, pidempi tai lyhyempi kuin vastaava Faustman- nin mallin kiertoaika”. Jälkimmäiseen tekstiin mi- nulla ei olisi ollut mitään huomautettavaa. Ollikaisen (2000) mielestä sotkin asioita pistäes- säni samaan nippuun hakkuutähteistä saatavat polt- topuut, marjat, hirvet ja maisemat: ”Lappi näyttää viittaavan yhtä aikaa yksityismetsänomistajan ar- vostuksiin ja jokamiehen oikeuteen”. Metsänomis- tajien metsät ovat usein heidän talojensa tai kesä- mökkiensä lähellä. Metsänomistajat ovat sosiaali- sissa suhteissa (haukkumisetäisyydellä) kauempa- nakin olevien metsiköiden lähiasukkaisiin. Siten metsänomistajien hakkuupäätökset vaikuttavat suo- raan heidän omiin hyötyihinsä myös juridisesti joka- miehenoikeuden piiriin kuuluvien hyötyjen osalta. Ollikainen hämmästelee, mitä oikein tarkoitin kir- joittaessani sekä metsien muiden arvojen aikapre- ferensseistä että kulutuksen aikapreferensseistä, olenko valitsemassa erilaista aikapreferenssiastetta kulutuksen ja muiden hyötyjen tarkasteluun. Tar- koitin sitä, että esimerkiksi omien metsieni hoidos- sa annan suuremman painon lähivuosien liikunta- ympäristölle. Yritän järjestellä enemmän rahaa raih- naisempien vuosien terveydenhoitoon ja ostoviih- dykkeisiin. Mielelläni kuulisin millaisin sanoin oi- keaoppinen taloustieteilijä kulutuksen ja metsien muiden hyötyjen erilaiset aikapreferenssini kuvai- si. Jos ajattelutapani on taloustieteessä ennenkuu- lumaton, uskon syynä olevan ennemmin taloustie- 333 Puheenvuoro Metsätieteen aikakauskirja 2/2000 teen formulointien rajoittuneisuuden kuin omien arvostusteni ainutlaatuisuuden. Ollikainen epäilee, etten tunne metsäekonomista monikäytön tutkimusta. Hän on tässä aivan oikeas- sa. Siksi alunalkaen tartuinkin hänen artikkeliinsa. Halu pieniin poikkipuolisiin (’matalamielisiin’) kommentteihin heräsi, kun hän monen muun omal- la erityisalallaan pätevän tutkijan tapaan oli mieles- täni tuomassa yleiseen metsälliseen keskusteluun liian yksioikoisia johtopäätöksiä, jotka eivät auta ymmärtämään olennaisia riippuvuussuhteita. Vastauksia Tahvoselle, Salolle ja Kuuluvaiselle Tahvosen, Salon ja Kuuluvaisen (2000) vastine sekä turhauttaa että auttaa täsmentämään ajatuksia. Tah- vosen ym. mukaan ”Lappi (1999) kehottaa unohta- maan (taloustieteen) vakiintuneet formuloinnit”. Esitin ainoastaan yhteistyötoivomuksen: ”Metsä- talouden suunnittelulle olisi eduksi, jos ekonomis- tit kiinnostuisivat MELAn kautta avautuvasta ikku- nasta olemassaolevien metsien, kasvupaikkojen ja toimenpiteiden monimuotoisuuteen. ... Jos molem- min puolin pitäydytään vakiintuneisiin formuloin- teihin, rationaaliseen taloudelliseen analyysiin pyr- kivä lähestymistapa jää jatkossakin hyvän metsän- hoidon ajatusluutumien alle.” Metsätalouden suun- nittelulle ei ole mitään hyötyä sellaisista ekonomis- teista, jotka unohtavat formulointinsa. Mutta ei heis- tä välttämättä ole myöskään paljoa hyötyä, jos he ovat vakuuttuneita nykyisten formulointiensa täy- dellisyydestä. Mitään Tahvosen ym. tekstistäni löytämää yleis- tuomiota en antanut heidän käyttämälleen hyötymal- lille; konkaavin tavoitefunktion integraali on järke- vä lähtökohta soljuvasta kulutusvirrasta saatavan hyödyn analyysiin. Toin esille, että funktio on on- gelmallinen analysoitaessa merkittäviä kulutus- tapahtumia, joihin metsätuloja usein käytetään. Rahamarkkinoiden epätäydellisyyden avulla voi- daan analysoida sitä ’Volvo-argumentin’ puolta, että metsänomistajat pistävät hakkuutulot suoraan ku- lutukseen (Tahvonen, Salo ja Kuuluvainen 1998). Täydellisillä rahamarkkinoilla tällaista riippuvuut- ta ei pitäisi olla. Mutta konkaavin tavoitefunktion integraalilla ei päästä kiinni siihen, miksi monet metsänomistajat ostavat mieluummin yhden Volvon kuin peräkkäisinä vuosina kaksi Ladaa. ”Samoin taloustieteilijälle tuntuu täysin vieraalta käsitys Lapin ja Siitosen (1985) ehdotus, että koko kansantalouden korkoja säädeltäisiin jonkin metsä- ohjelman toteutustavoitteiden mukaisesti.” Täysin vieraalta tuo ehdotus tuntuu minustakin. Kirjoituk- semme kyseissä kohdassa pohditaan, miten metsän- omistajan kohtaamien (ei koko kansantalouden) korkojen avulla voitaisiin saada omaa etuaan ajava metsäomistaja edistämään yleisiä tavoitteita. Kirjoi- tuksen ajankohtana rahamarkkinat olivat vielä sää- deltyjä ja lainakorko riippuvainen lainan käyttötar- koituksesta; itsekin sain talletuksistani prosentti- yksikköjä suurempaa korkoa kuin maksoin saman- aikaisista asuntoveloistani. Tukiviidakoissa seikkai- leva metsänomistaja, eritoten maanviljelijä-metsän- omistaja, ei nykyäänkään toimi markkinakorkojen varassa. Tukien suunnittelijoiden soisi vieläkin poh- tivan yleisen ja yksityisen edun tehokkaan yhteen- sovittamisen problematiikkaa. En pysty ymmärtämään Tahvosen ym. määritte- lyä valinnan rationaalisuudesta: ”Käsitys, että tie- tyn taloustieteessä sovelletun tavoitefunktion seu- rauksena päätöksentekijä ei voi vapaasti ohjata kulu- tustaan on väärinkäsitys. … Kaikki … kulutuspro- fiilin ohjailu on mallin päätöksentekijälle mahdol- lista. Taloustieteessä käytettävä valinnan rationaa- lisuus toteutuu tavoitefunktion maksimoivalla kulu- tusprofiilin valinnalla.” Järkeni ja kielitajuni mukaan päätöksentekijä valitsee rationaalisesti, jos hän mak- simoi omaa tavoitefunktiotaan. Muiden määrittämän tavoitefunktion mukaista toimintaa voidaan kuvata esim. ’kiltiksi’, mutta ei rationaaliseksi. Tahvonen ym. näyttävät sitovan rationaalisen valinnan talous- tieteessä sovellettavan tavoitefunktion eikä päätök- sentekijän oman tavoitefunktion maksimointiin. Taloustiede ja metsäneuvonta Lopuksi yritän pohtia taloustieteen ja metsätalou- den suunnittelun (’metsäneuvonnan’) suhdetta ylei- semmin yrittämättä sohia yksittäisiä sanomisia. Metsätalouden suunnittelututkimuksen yhtenä ta- voitteena on kehittää sellainen hyötymalli tai sel- laisten hyötymallien perhe, että jokainen metsän- omistaja voi ilmaista aidot preferenssinsä mallin 334 Metsätieteen aikakauskirja 2/2000 Puheenvuoro avulla. Metsätalouden suunnittelujärjestelmä kuvaa metsänomistajalle metsien ja hakkuiden kehitys- vaihtoehdot (MELAn näkökulmasta Tahvosen ym. suosittelema ikäluokkarakenteeseen pohjautuva tar- kastelu merkitsisi metsän kuvaamisen liiallista yk- sinkertaistamista). Suunnittelujärjestelmän avulla metsänomistaja voi etsiä sen käsittelykombinaation, joka tuottaa hyötymallin maksimin. Metsänomistajan käyttäytymistä selitettäessä on huomattava, että metsien tila ja hakkuumahdollisuu- det eivät vaikuta suoraan hänen hakkuupäätöksiin- sä vaan ainoastaan hänen metsiensä tilasta ja hak- kuumahdollisuuksista saamansa tiedon välityksel- lä. Käyttäytymistieteilijät voivat selittää, miten kun- kin metsänomistajan henkilökohtaiset hyötyfunktio- parametrit riippuvat hänen muista ominaisuuksis- taan. Jos valtaosa metsänomistajista ryhtyy käsitte- lemään metsiään suunnitelmallisesti omien tavoite- funktioidensa mukaisesti, niin erilliselle taloustie- teelliselle metsänomistajan tavoitefunktiolle ei jää paljoa sijaa. Metsänomistajien suunnitelmien, tai hyötymallin parametrien ja metsänomistajan omi- naisuuksien riippuvuuden ja metsätietojen avulla voidaan ennustaa puun tarjontaa. Alustavien tar- jontaennusteiden avulla taloustieteilijät voivat kor- jata hinta-arvioita, ja korjattujen arvioiden avulla suunnitelmia voidaan täsmentää. Hyvä suunnittelujärjestelmä edistää markkinoiden toimivuutta opettamalla metsänomistajia hyödyntä- mään hintojen ja hakkuumahdollisuuksien yhteis- peliä. Näin suunnittelujärjestelmä voi saada metsän- omistajat käyttäytymään paremmin taloustieteen edellyttämällä tavalla. Tällä hetkellä suunnittelus- sa usein käytetyt tasaisuus- ja kestävyysvaatimuk- set kuurouttavat metsänomistajia hintasignaaleille. Lähitulevaisuudessa joudutaan niin suunnittelus- sa kuin taloustieteessäkin tyytymään metsänkäsit- telypäätösten vajavaiseen analysiin. Suunnittelun ja taloustieteen laatukriteerit metsänomistajan tavoite- funktion suhteen ovat siksi vielä osittain erilaiset. Suunnittelutilanteessa tavoitefunktion tärkein tehtä- vä on suunnata mielenkiinto moniulotteisen vaihto- ehtoavaruuden mielenkiintoisimpaan osaan. Lopul- linen valinta voidaan sitten tehdä iteratiivisesti käsi- ohjauksella muuttelemalla vapaasti kaikkia tavoite- funktion parametreja, optimointitehtävän rajoittei- ta tai tietyn ajankohdan tulovaatimuksia. Para- metrien ja rajoitteiden muuntelussa ei tarvitse pitäytyä niiden alkuperäisen tulkinnan mukaisiin ar- voihin. Optimin löytymisen kriteerinä on se, että metsänomistaja hyväksyy ratkaisun marginaaliset vaihtosuhteet, ei se miten ratkaisu sopii yksiin teo- reettisen tavoitefunktion kanssa. Metsänomistajan hyötyfunktiovalinnat säilyvät silti niin käyttäytymis- tieteen kuin taloustieteenkin tutkimuskentässä, vaik- kei suoraviivaisia yleisiä ennusteita voitaisikaan tehdä. Taloustieteen teoriankehittelyssä käytettävän ta- voitefunktion on syytä olla rakenteeltaan yksinker- tainen, eli matemaattisesti analysoitavissa, ja para- metrien helposti tulkittavia. Hyvä teoreettien malli auttaa ymmärtämään riippuvuussuhteiden luonnet- ta. Taloustieteen konteksti tuo omat vaatimuksensa tavoitefunktion valintaan. Luulin aiemmin, että ta- loustieteen yleinen ideaalinen metsänomistaja ei voi poiketa niin paljon reaalisista metsänomistajista etteikö taloustieteen tavoitefunktion pitäisi sovel- tua ainakin periaatteessa metsäneuvonnan lähtökoh- daksi ja olla siten kommentointietäisyydellä myös suunnittelunäkökulmasta asioita tarkasteltaessa. Nyt toki ymmärrän paremmin. Kirjallisuus Lappi, J. 1999. Kiertoajasta ja metsätalouden suunnitte- lusta. Metsätieteen aikakauskirja 4/1999: 748–752. — & Siitonen, M. 1985. A utility model for timber pro- duction based on different interest rates for loans and savings. Silva Fennica 19(3): 271–280. Ollikainen, M. 1999. Faustmannin mallin ja kahden periodin mallin vertailua. Metsätieteen aikakauskirja 3/1999: 549–555. — 2000. VTT Juha Lappi ja metsien muut hyödyt. Metsä- tieteen aikakauskirja 1/2000: 69–71. Tahvonen, O., Salo, S. & Kuuluvainen, J. 1998. Forest rotation periods and land values under borrowing constraint. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 706. — , Salo, S. & Kuuluvainen, J. 2000. Metsäekonomisten mallien tavoitefunktioista: vastauksia Juha Lapille. Metsätieteen aikakauskirja 1/2000: 64–68.  VTT Juha Lappi, Metla, Suonenjoen tutkimusasema. Sähköposti juha.lappi@metla.fi