Maa- ja elintarviketalous 89 Maa- ja elintarviketalous 89 89 Suome n kansalliste n kasvigeenivaroje n pitkäaikaissäilytysohjee t Kasvintuotanto Marja Aaltonen, Kristiina Antonius, Tarja Hietaranta, Saila Karhu, Hilma Kinnanen, Pirjo Kivijärvi, Anna Nukari, Mia Sahramaa, Risto Tahvonen ja Marjatta Uosukainen Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikais- säilytysohjeet Hedelmä- ja marjakasvit Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Maa- ja elintarviketalous 89 158 s. Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet Hedelmä- ja marjakasvit Marja Aaltonen, Kristiina Antonius, Tarja Hietaranta, Saila Karhu, Hilma Kinnanen, Pirjo Kivijärvi, Anna Nukari, Mia Sahramaa, Risto Tahvonen ja Marjatta Uosukainen ISBN-10 952-487-061-4 (Painettu) ISBN-13 978-952-487-061-0 (Painettu) ISBN-10 952-487-062-2 (Verkkojulkaisu) ISBN-13 978-952-487-062-7 (Verkkojulkaisu) ISSN 1458-5073 (Painettu) ISSN 1458-5081 (Verkkojulkaisu) http://www.mtt.fi/met/pdf/met89.pdf Copyright MTT Kirjoittajat ja valokuvaajat Julkaisija ja kustantaja MTT, 31600 Jokioinen Jakelu ja myynti MTT, Tietohallinto, 31600 Jokioinen Puhelin (03) 4188 2327, telekopio (03) 4188 2339 sähköposti julkaisut@mtt.fi Julkaisuvuosi 2006 Kannen kuva Tarja Hietaranta, Marjatta Uosukainen Painopaikka Tampereen Yliopistopaino Oy– Juvenes Print 3 Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet Hedelmä- ja marjakasvit Marja Aaltonen1), Kristiina Antonius2), Tarja Hietaranta3), Saila Karhu3), Hilma Kinnanen3), Pirjo Kivijärvi4), Anna Nukari5), Mia Sahramaa6), Risto Tahvonen3) ja Marjatta Uosukainen5) 1)MTT Kasvintuotannon tutkimus, R-talo, 31600 Jokioinen, marja.aaltonen@mtt.fi 2)MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, Myllytie 10, 31600 Jokioinen, kristii- na.antonius@mtt.fi 3)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, tarja.hietaranta@mtt.fi, saila.karhu@mtt.fi, hilma.kinnanen@mtt.fi, risto.tahvonen@mtt.fi 4)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, 50100 Mikkeli, pirjo.kivijarvi@mtt.fi 5)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, anna.nukari@mtt.fi, marjatta.uosukainen@mtt.fi 6)MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, E-talo, 31600 Jokioinen, Nykyinen osoite: Vapo Oy, PL 22, Yrjönkatu 42, 40100 Jyväskylä, mia.sahramaa@vapo.fi Tiivistelmä Suomen kansallinen kasvigeenivaraohjelma perustettiin vuonna 2003 tehos- tamaan maa- ja metsätalouden geenivarojen suojelua maassamme. MTT vas- taa ohjelman koordinaatiosta sekä maatalous- ja puutarhakasvien suojelusta. Vuoden 1995 perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuu- desta sekä ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Niinpä myös kansalaiset ja yhdistykset ovat ohjelman toteuttamisessa tärkeitä. Hedelmä- ja marjakasvien pitkäaikaissäilytyksen ohjeet palvelevat geenivaro- jen säilytyksen käytännön toteutusta. Ne on laadittu Suomessa perinteisesti kasvatetuille hedelmä- ja marjakasvilajeille sekä -suvuille, joita ovat esimer- kiksi mansikat (Fragaria), omenat (Malus), luumu ja kriikuna (Prunus do- mestica), hapankirsikka (Prunus cerasus), päärynä (Pyrus), mustaherukka (Ribes nigrum), puna- ja valkoherukka (Ribes rubrum -ryhmä), karviainen (Ribes uva-crispa) ja vadelma (Rubus idaeus). Ohjeissa huomioidaan myös jotkin uudemmat ja vähemmän viljellyt lajit ja suvut kuten tuomipihlajat (Amelanchier), aroniat (Aronia), ruusukvittenit (Chaenomeles), tyrni (Hip- pophaë rhamnoides), mustavadelma (Rubus allegheniensis), mesimarja (Rubus arcticus), lakka (Rubus chamaemorus), pihlajat (Sorbus) ja pensas- mustikat (Vaccinium). Pitkäaikaissäilytysohjeissa selvitetään MTT:n hedelmä- ja marjakasviko- koelmien nykyinen kattavuus, ja niissä on esitetty tarvittavat toimenpiteet geenivarojen säilyttämiseksi sekä säilytettävän aineiston tarkoituksenmukai- seksi rajaamiseksi. Ohjeistukset palvelevat myös käsikirjana muun muassa 4 kenttäkokoelmia perustettaessa ja uudistettaessa sekä muita, vaihtoehtoisia säilytystapoja valittaessa. Nykyään hedelmä- ja marjakasveja säilytetään miltei yksinomaan kenttäko- koelmina, sillä eri lajeille soveltuvat kryosäilytysmenetelmät ovat pääosin vielä kehitteillä ja säilyttämiseen tarvittavat laitteistot on vasta hankittu. Ta- voitteena on, että arvokkain materiaali jää tulevaisuudessa myös kryosäily- tykseen, sillä kenttäkokoelmassa aineistot ovat alttiina taudeille, tuholaisille ja vaihteleville sääolosuhteille. Joidenkin lajien kohdalla aineistojen säilyttä- minen hitaan kasvun olosuhteissa in vitro on tarkoituksenmukaista. Avainsanat: Amelanchier, Aronia, aroniat, Chaenomeles, Fragaria, geeni- pankit, geenivarat, herukat, Hippophaë, karviainen, kirsikat, kokoelmat, krii- kuna, lakka, luumu, Malus, mansikat, mesimarja, mustaherukka, mustava- delma, omena, pensasmustikka, pihlajat, Prunus, punaherukka, Pyrus, pää- rynä, Ribes, Rubus, ruusukvitteni, Sorbus, tuomipihlajat, tyrni, Vaccinium, vadelmat, valkoherukka 5 Guidelines for long-term preservation of Finnish plant genetic resources Fruits and berries Marja Aaltonen1), Kristiina Antonius2), Tarja Hietaranta3), Saila Karhu3), Hilma Kinnanen3), Pirjo Kivijärvi4), Anna Nukari5), Mia Sahramaa6), Risto Tahvonen3) and Marjatta Uosukainen5) 1)MTT Plant Production Research, R-talo, 31600 Jokioinen, marja.aaltonen@mtt.fi 2)MTT Biotechnology and Food Research, Myllytie 10, 31600 Jokioinen, kristi- ina.antonius@mtt.fi 3)MTT Plant Production Research, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, tarja.hietaranta@mtt.fi, saila.karhu@mtt.fi, hilma.kinnanen@mtt.fi, risto.tahvonen@mtt.fi 4)MTT Plant Production Research, Lönnrotinkatu 3, 50100 Mikkeli, pirjo.kivijarvi@mtt.fi 5)MTT Plant Production Research, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, anna.nukari@mtt.fi, marjatta.uosukainen@mtt.fi 6)MTT Biotechnology and Food Research, E-talo, 31600 Jokioinen, Present address: Vapo Oy, PL 22, Yrjönkatu 42, 40100 Jyväskylä, mia.sahramaa@vapo.fi Abstract The Finnish National Programme for Plant Genetic Resources was established in 2003 to facilitate the conservation of agricultural and forest genetic resources in Finland. MTT Agrifood Research Finland is responsible for the coordination of the programme and for the preservation of field and horticultural crop genetic resources. According to the new Finnish constitution of 1995, all citizens and organizations are responsible for nature, its diversity, the environment and Finnish cultural heritage, and thus all contribute to the realization of the programme. The guidelines for the long-term preservation of fruits and berries describe the practical implementation of the gene resource preservation. Guidelines are given for those fruit and berry species/genera that are traditionally grown in Finland, such as strawberries (Fragaria), apples (Malus), plum and bullace (Prunus domestica), sour cherry (Prunus cerasus), pear (Pyrus), black currant (Ribes nigrum), red and white currant (Ribes rubrum group), gooseberry (Ribes uva-crispa), red raspberry (Rubus idaeus), as well as some more recent and less commonly cultivated species/genera, such as saskatoon (Amelanchier), chokeberry (Aronia), Japanese quinces (Chaenomeles), sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides), blackberry (Rubus allegheniensis), arctic bramble (Rubus arcticus), cloudberry (Rubus chamaemorus), sweet rowanberry (Sorbus) and blueberries (Vaccinium). The guidelines describe the present scope of MTT’s fruit and berry clone archives, list the necessary measures for the preservation of genetic resources, and present the criteria for selecting material to be preserved. Instructions are included for the establishment and renewal of clone archives and for selecting alternative preservation methods. 6 At present, fruit and berry collections are preserved almost exclusively in clone archives; species-specific cryopreservation applications are still under development and the equipment required for the preservation has only recently been acquired. For the future, plans call for the most valuable material to be cryopreserved, because open-air clone archives are subject to disease, pests and variable weather conditions. In some cases, maintaining plant material under slow growth conditions in vitro is appropriate. Key words: Amelanchier, apples, arctic bramble, Aronia, blackberry, black currants, blueberries, brambles, Chaenomeles, cherries, chokeberry, cloudberry, collections, currants, damson, Fragaria, gene banks, genetic resources, gooseberries, Hippophaë, Malus, pears, plums, Prunus, Pyrus, Japanese quince, raspberries, red currants, Ribes, Rubus, Rubus arcticus, saskatoon, sea buckthorn, Sorbus, strawberries, sweet rowanberry, Vaccinium, white currants 7 Alkusanat Vastuu luonnosta, luonnon monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuripe- rinnöstä kuuluu perustuslakimme mukaan kaikille kansalaisille. Maa- ja met- sätalouden geenivarojen suojelemiseksi perustettiin vuonna 2003 Suomen kansallinen kasvigeenivaraohjelma, jonka tehtävänä on tehostaa maa- ja met- sätalouden geenivarojen suojelua. Ohjelman koordinointi sekä maatalous- ja puutarhakasvien suojelu asetettiin MTT:n vastuulle. Hedelmä- ja marjakasvien geenivarojen suojelu on osa tätä kokonaisuutta. Toisin kuin monia muita viljelykasveja hedelmiä ja marjoja lisätään kasvulli- sesti, niin että kullekin lajikkeelle tai kannalle ominainen geeniperimä säilyy muuttumattomana lisäysaineistosta seuraavaan. Tämän erityispiirteen vuoksi hedelmien ja marjojen lajikkeita ja kantoja ei voida säilyttää siemeninä. Tä- hän asti arvokkaita aineistoja on ylläpidetty miltei yksinomaan elävinä puina ja pensaina kenttäkokoelmissa, joissa ne ovat alttiina taudeille, tuholaisille ja vaihteleville sääolosuhteille. Tulevaisuuden tavoitteena onkin varastoida pitkäaikaissäilytykseen valittu materiaali myös kryosäilytyksessä nestetyp- peen tai sen kaasufaasiin pakastettuna. Joidenkin lajien kohdalla aineistojen pitäminen hitaan kasvun olosuhteissa in vitro voi olla tarkoituksenmukainen vaihtoehto. MTT:n hedelmä- ja marjakasvien geenivaratyöryhmämme on laatinut nämä ohjeet helpottamaan näiden kasvien pitkäaikaissäilytyksen käytännön toteut- tamista. Ohjeet ovat periaatteiltaan kansainvälisen kasvigeenivarainstituutin, IPGRI:n, suositusten mukaiset. Niissä tarkastellaan MTT:n hedelmä- ja mar- jakasvikokoelmien nykyistä kattavuutta ja esitetään tarvittavat toimenpiteet geenivarojen säilymisen turvaamiseksi sekä säilytettävän aineiston tarkoituk- senmukaiseksi rajaamiseksi. Lisäksi ohjeet palvelevat käsikirjana kasvullisia kokoelmia perustettaessa ja uudistettaessa. Niitä voivat hyödyntää myös yh- distykset ja yksityiset henkilöt, joilla on kiinnostusta perustaa omia kokoel- mia hedelmä- ja marjageenivarojen säilyttämiseksi ja esittelemiseksi laajem- mille kansalaisryhmille. Jokioinen 30.11.2006 Kirjoittajat 8 Sisällysluettelo Geenivarojen suojelu.................................................................................... 13 Geenivarojen suojelu Suomessa............................................................... 13 Säilytystavat ............................................................................................. 13 Pitkäaikaissäilytettävien kantojen valinta ................................................ 14 Ruusukvitteni − Chaenomeles Lindley ........................................................ 16 Merkitys ja käyttö viljelykasvina ............................................................. 16 Historia ............................................................................................... 16 Nykyinen merkitys............................................................................... 17 Monimuotoisuus ...................................................................................... 17 Pitkäaikaissäilytys.................................................................................... 17 Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin ominaispiirteet ... 17 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito ............................................. 18 MTT:n ruusukvittenikokoelman nykytila ................................................ 19 Tarvittavat toimenpiteet ........................................................................... 20 Keräystarve .......................................................................................... 20 Muut tarvittavat toimenpiteet .............................................................. 20 Kirjallisuus ............................................................................................... 20 Mansikat ─ Fragaria L. ............................................................................... 21 Merkitys ja käyttö viljelykasvina ............................................................. 22 Monimuotoisuus ...................................................................................... 22 Pitkäaikaissäilytys.................................................................................... 25 Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin ominaispiirteet ... 25 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito ............................................. 27 MTT:n mansikkakokoelman nykytila ...................................................... 29 Tarvittavat toimenpiteet ........................................................................... 29 Keräystarve .......................................................................................... 29 Muut tarvittavat toimenpiteet .............................................................. 30 Kirjallisuus ............................................................................................... 30 9 Tyrni − Hippophaë rhamnoides L.................................................................34 Merkitys ja käyttö viljelykasvina..............................................................34 Monimuotoisuus .......................................................................................35 Pitkäaikaissäilytys.....................................................................................36 Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin ominaispiirteet....37 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito ..............................................37 MTT:n tyrnikokoelman nykytila...............................................................38 Tarvittavat toimenpiteet ............................................................................39 Keräystarve...........................................................................................39 Muut tarvittavat toimenpiteet ...............................................................39 Kirjallisuus................................................................................................40 Omenapuut – Malus Mill. .............................................................................42 Merkitys ja käyttö viljelykasvina..............................................................43 Historia ................................................................................................43 Nykyinen merkitys ...............................................................................44 Monimuotoisuus .......................................................................................44 Pitkäaikaissäilytys.....................................................................................45 Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin ominaispiirteet....45 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito ..............................................48 MTT:n omenalajikekokoelman nykytila...................................................49 Tarvittavat toimenpiteet ............................................................................49 Kirjallisuus................................................................................................56 Luumut, kriikunat ja kirsikat – Prunus L. .....................................................60 Merkitys ja käyttö viljelykasveina ............................................................60 Monimuotoisuus .......................................................................................62 Pitkäaikaissäilytys.....................................................................................64 Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat Prunus-lajien ominaispiirteet ......................................................................................64 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito ..............................................65 MTT:n Prunus-kokoelmien nykytila.........................................................68 Tarvittavat toimenpiteet ............................................................................68 Kirjallisuus................................................................................................69 10 Päärynä – Pyrus L. ....................................................................................... 70 Merkitys ja käyttö viljelykasvina ............................................................. 71 Monimuotoisuus ...................................................................................... 71 Pitkäaikaissäilytys.................................................................................... 72 Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat erityispiirteet.............. 74 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito ............................................. 76 MTT:n päärynäkokoelman nykytila......................................................... 78 Tarvittavat toimenpiteet ........................................................................... 78 Kirjallisuus ............................................................................................... 79 Mustaherukka ─ Ribes nigrum L. ................................................................ 83 Merkitys ja käyttö viljelykasvina ............................................................. 83 Historia ............................................................................................... 83 Nykyinen merkitys............................................................................... 84 Monimuotoisuus ...................................................................................... 84 Pitkäaikaissäilytys.................................................................................... 86 Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin ominaispiirteet ... 86 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito ............................................. 90 MTT:n mustaherukkakokoelman nykytila ............................................... 92 Tarvittavat toimenpiteet ........................................................................... 92 Keräystarve .......................................................................................... 92 Muut tarvittavat toimenpiteet .............................................................. 92 Kirjallisuus ............................................................................................... 93 Puna- ja valkoherukka ─ Ribes rubrum -ryhmä........................................... 97 Merkitys ja käyttö viljelykasvina ............................................................. 98 Historia ............................................................................................... 98 Nykyinen merkitys............................................................................... 98 Monimuotoisuus ...................................................................................... 99 Pitkäaikaissäilytys.................................................................................. 101 Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin ominaispiirteet . 101 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito ........................................... 103 MTT:n puna- ja valkoherukkakokoelman nykytila................................ 104 11 Tarvittavat toimenpiteet ..........................................................................106 Keräystarve.........................................................................................106 Muut tarvittavat toimenpiteet .............................................................106 Kirjallisuus..............................................................................................107 Karviaiset – Ribes uva-crispa L. .................................................................110 Merkitys ja käyttö viljelyskasvina ..........................................................110 Historia ..............................................................................................110 Nykyinen merkitys .............................................................................111 Monimuotoisuus .....................................................................................111 Pitkäaikaissäilytys...................................................................................112 Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin ominaispiirteet..113 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito ............................................114 MTT:n karviaiskokoelman nykytila .......................................................115 Tarvittavat toimenpiteet ..........................................................................117 Keräystarve.........................................................................................117 Muut tarvittavat toimenpiteet .............................................................117 Kirjallisuus..............................................................................................118 Vadelmat − Rubus L....................................................................................121 Merkitys ja käyttö viljelykasvina............................................................121 Historia ..............................................................................................121 Nykyinen merkitys .............................................................................122 Monimuotoisuus .....................................................................................123 Pitkäaikaissäilytys...................................................................................124 Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat vadelmien ominaispiirteet ....................................................................................124 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito ............................................126 MTT:n vadelmakokoelman nykytila.......................................................130 Tarvittavat toimenpiteet ..........................................................................132 Kirjallisuus..............................................................................................132 Mesimarja − Rubus arcticus L. ...................................................................134 Merkitys ja käyttö viljelykasvina............................................................134 Pitkäaikaissäilytys...................................................................................135 12 Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin ominaispiirteet . 135 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito ........................................... 136 MTT:n mesimarjakokoelman nykytila................................................... 137 Tarvittavat toimenpiteet..................................................................... 137 Kirjallisuus ............................................................................................. 138 Lakka - Rubus chamaemorus L.................................................................. 139 Merkitys ja käyttö viljelykasvina ........................................................... 139 Pitkäaikaissäilytys.................................................................................. 140 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito ........................................... 141 MTT:n lakkakokoelman nykytila........................................................... 141 Tarvittavat toimenpiteet..................................................................... 142 Kirjallisuus ............................................................................................. 142 Pensasmustikka − Vaccinium L.................................................................. 143 Merkitys ja käyttö viljelykasvina ........................................................... 143 Historia ja nykyinen merkitys............................................................ 143 Monimuotoisuus .................................................................................... 144 Pitkäaikaissäilytys.................................................................................. 144 Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat mustikoiden ominaispiirteet ................................................................................... 144 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito ........................................... 146 MTT:n mustikkakokoelman nykytila..................................................... 148 Tarvittavat toimenpiteet ......................................................................... 148 Keräystarve ........................................................................................ 148 Muut tarvittavat toimenpiteet ............................................................ 149 Kirjallisuus ............................................................................................. 149 Marjatuomipihlaja − Amelanchier alnifolia Nutt................................... 150 Kirjallisuus......................................................................................... 151 Aroniat −Aronia Medik.......................................................................... 151 Kirjallisuus......................................................................................... 152 Makeapihlaja − Sorbus aucuparia L...................................................... 153 Kirjallisuus......................................................................................... 154 Liitteet ........................................................................................................ 155 13 Geenivarojen suojelu Mia Sahramaa1) ja Anna Nukari2) 1)MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, E-talo, 31600 Jokioinen, Nykyinen osoite: Vapo Oy, PL 22, Yrjönkatu 42, 40100 Jyväskylä, mia.sahramaa@vapo.fi 2)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, anna.nukari@mtt.fi Viljelykasvien geenivarojen monimuotoisuutta tarvitaan nyt ja tulevaisuudes- sa kestävän ruokahuollon, jalostuksen, tutkimuksen ja viljelijöiden tarpeisiin. Geenivaranto koostuu lajeista, lajikkeista, maatiaiskasveista sekä lajinsisäi- sestä muuntelusta. Suomen maataloudelle ja kulttuuriperinnölle tärkeät gee- nivarat ovat vuosituhansien kuluessa sopeutuneet paikalliseen ilmastoon, maaperään ja maisemaan, mikä tekee niistä ainutlaatuisia. Geenivarojen suojelu Suomessa Kasvigeenivaraohjelma perustettiin vuonna 2003 tehostamaan maa- ja metsä- talouden geenivarojen suojelua Suomessa. Ohjelman taustalla ovat kansain- välinen biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus vuodelta 1993 (Convention on Biological Diversity) sekä elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskeva sopimus vuodelta 2004 (International Treaty on Plant Genetic Resources). Maa- ja metsätalousministeriön alainen geenivara- neuvottelukunta seuraa ja kehittää kasvigeenivaraohjelmaa. Suomalaiskasvi- en geenivarojen suojelu linkittyy pohjoismaisen yhteistyön kautta maailman- laajuiseen suojeluun. Merkittävimmät geenipankit kuuluvat globaaliin tutki- muskeskusten organisaatioon (Consultative Group on International Agricul- tural Research). MTT vastaa kasvigeenivaraohjelman koordinaatiosta ja maa- ja puutarhata- louden geenivarojen suojelusta. Metsäntutkimuslaitos vastaa metsäpuiden geenivarojen suojelusta. Vuodelta 1995 perustuslaissa vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Ohjelman toteuttamisessa kansalaiset ja yhdistykset ovat tärkeitä, sillä heidän kauttaan saadaan arvokkaita aineistoja pelastettua, tietoa geenivaroista ja innostuneita tekijöitä geenivaraohjelman toteutukseen. Säilytystavat Geenivarojen säilytyksessä tarvitaan monia vaihtoehtoisia säilytystapoja, jotta taataan säilytyksen varmuus ja tuodaan aineistoa eri käyttäjien ulottuvil- le. Suomen siemeninä säilytettävät geenivarat on vuodesta 1979 lähtien tal- lennettu Pohjoismaiden geenipankkiin Ruotsiin (ex situ -säilytys). Siemen- geenipankit säilyttävät geenivarat muuttumattomina. Suurinta osaa puutarha- ja koristekasveista ei voida säilyttää siemeninä, vaan ne ylläpidetään elävinä kasveina erilaisissa kansallisissa kokoelmissa. Joitakin lajeja voidaan säilyt- 14 tää syväjäädytettynä (kryosäilytys) tai hitaan kasvun olosuhteissa (in vitro). Erityisesti taudinaiheuttajista puhdistetulle ja testatulle kasvimateriaalille kryosäilytys on ensisijaisesti suositeltava menetelmä. IPGRI:n (International Plant Genetic Resources Institute) kansainvälisten ohjeiden mukaan kasvullisesti lisättävät kasvit tulisi säilyttää kryosäilytyk- sessä aina kun se on mahdollista. In vitro - sekä kenttäkokoelmat palvelisivat lähinnä kokoelmien aktiivista käyttöä. Kryosäilytys tapahtuu nestetypessä -196 °C:een lämpötilassa tai sen kaasu- faasissa -150 °C:een lämpötilassa. Säilytysmenetelmät vaativat kasvilaji- ja lajikekohtaista optimointia. Kryosäilytysmenetelmiä kasvullisesti lisättäville puutarhakasveille kehitetään MTT Laukaassa. Kryosäilytettävä materiaali otetaan yleensä in vitro -viljelmästä ja säilytyksen jälkeen myös elvytetään in vitro -viljelmänä. Ensimmäinen vaihe otettaessa kasvullisesti lisättäviä gee- nivaroja kryosäilytykseen onkin in vitro -viljelmien tekeminen niistä. Siksi kryosäilytys soveltuu etenkin solukkolisättävien lajien ja lajikkeiden pitkäai- kaissäilytykseen. Säilytys hitaan kasvun oloissa in vitro voi edeltää kryosäily- tystä esimerkiksi siinä tapauksessa, että kasvilajille ei vielä ole valmiina kryosäilytysmenetelmää. Kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti geenivaroja ei pidä pelkästään museoida geenipankkeihin, vaan niitä tulee käyttää. Elävää geenipankkia pelloilla, puutarhoissa ja palstaviljelmillä tulisi edistää (in situ -säilytys). Geenipankkien kokoelmia ja näytetietokantoja kehitetään palvelemaan eri- laisten käyttäjien tarpeita, oli asialla sitten kasvinjalostaja tai perinnekasveis- ta kiinnostunut viljelijä. Pitkäaikaissäilytettävien kantojen valinta Kasvien pitkäaikaissäilytykseen otetaan lajikohtaisesti ja alueellisesti moni- muotoista perintöainesta. Lajike voi olla suomalaiselle viljelylle merkittävä, kulttuurihistoriallisesti tai lajin monimuotoisuuden kannalta arvokas tai sillä voi olla hyvä taudinkestävyys tai laatuominaisuus. Nykyaikainen kasvinjalos- tus on jo osittain hyödyntänyt vanhojen suomalaisten hedelmä- ja marjakan- tojen ominaisuuksia. Puutarhakasvien säilytettävät lajikkeet valitaan kansallisissa asiantuntijaryh- missä, jotka organisoivat kokoelmien säilytystä: 1) Viherrakentamisen kasvit, 2) Hedelmät ja marjat, 3) Vihannekset, yrtit ja rohdokset sekä 4) Peltokasvit. Arviointia tuetaan DNA-tunnistuksella, joka auttaa määrittämään säilytyksen kannalta kaikkein tärkeimmän aineiston. Pelkästään MTT:n kenttäkokoelmis- sa on tuhansia kantoja sadoista eri kasvilajeista, joista kansallisesti arvokkaat aineistot säilytetään. 15 Sekä maatiaiskasvien, vanhojen lajikkeiden että modernien lajikkeiden säilyt- tämiselle on perusteita. Joistakin hedelmä- marjakasvilajeista on jo alustavas- ti valittu lajikkeita ja kantoja pitkäaikaissäilytykseen. Valintatyö on kuitenkin vielä kesken ja pitkäaikaissäilytykseen valittujen lajikkeiden ja kantojen listo- ja tulee tarkastella kriittisesti. Näitä listoja pitää tarpeen tulleen päivittää, kun esimerkiksi DNA-analyysit tai kansainvälisten kokoelmien vertailu tuovat uutta tietoa kokoelmissa olevasta materiaalista. Kaiken kaikkiaan suomalaisten maatiaiskasvien arvo, monimuotoisuus ja hyödyntämismahdollisuudet ovat kuitenkin vielä suurelta osin selvittämättä. 16 Ruusukvitteni − Chaenomeles Lindley Kristiina Antonius MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, Myllytie 10, 31600 Jokioinen, kristii- na.antonius@mtt.fi Ruusukvittenit ovat kesävihantia, usein piikkisiä (oraisia) yksikotisia pensai- ta, jotka kuuluvat ruusukasvien (Rosaceae) heimoon. Chaenomeles-suvun peruskromosomiluku on 17. Suomessa tavattavat lajit, japaninruusukvitteni (C. japonica) ja harvinaisena kiinanruusukvitteni (C. speciosa), ovat dip- loideja (2n = 34). Ruusukvittenit ovat kotoisin Japanin ja Kiinan alueelta. Luontainen levinnei- syysalue on sekä japanin- että kiinanruusukvittenillä hyvin suppea. Japanin- ruusukvitteniä esiintyy luonnonvaraisena ainoastaan Keski- ja Etelä- Japanissa, 100−2000 metrin korkeudella merenpinnasta rinnemailla, jokivar- silla ja järvien rannoilla, ja on lievästi mereisen ilmaston kasvi. Kiinanruusu- kvittenin luontainen kasvualue on nimensä mukaisesti eteläisessä Kiinassa, ja se on puolestaan lievästi mantereisen ilmaston kasvi. Ruusukvittenit eivät kuulu Suomen alkuperäiseen lajistoon, joten luonnossa mahdollisesti tavatta- vat kasvit ovat viljelykarkulaisia tai -jäänteitä. Ruusukvittenit muodostavat jonkin verran juurivesoja ja tuottavat itämisky- kyisiä siemeniä, joten maahan pudonneista hedelmistä saattaa kasvaa siemen- taimia. Avainsanat: Chaenomeles, geenipankit, geenivarat, kokoelmat, ruusukvitteni Merkitys ja käyttö viljelykasvina Historia Ruusukvittenit on alkujaan otettu viljelyyn Japanissa koristearvonsa vuoksi. Kiinassa joidenkin lajien hedelmiä on kerätty lääkinnällisiä tarkoituksia var- ten. Eurooppaan ruusukvittenit ovat saapuneet 1700-luvun lopulla ja 1800- luvun aikana, aluksi lähinnä kasvitieteellisten puutarhojen näytemaille. Vilje- lylajikkeita ja -menetelmiä hedelmäntuotantoa varten on alettu kehitellä Uk- rainassa 1900-luvun alkupuolella, mikä johtikin ensimmäisten kaupallisten viljelmien perustamiseen. Viljely ei kuitenkaan koskaan saavuttanut kovin suurta suosiota. 1970-luvulta lähtien eri puolilla Eurooppaa onkin alkanut useita uusia projekteja, jotka suuntautuvat ruusukvitteneiden ominaisuuksien tarkempaan kartoittamiseen ja hyödyntämiseen. Tutkimuksen alla on ollut lajikevalinnan ja risteytysten ja viljelytekniikan ohella hedelmien ominaisuu- det mehujen, tuoksu-, ja makuaineiden, ravintokuidun, pektiinin ja siemenöl- 17 jyn tuotannossa. Myös Suomi on ollut aktiivisesti mukana tutkimuksessa, ja ensimmäiset viljelijätkin ovat ryhtyneet kokeilemaan kaupallista tuotantoa elintarviketeollisuuden tarpeisiin. Nykyinen merkitys Ruusukvittenin pääasiallinen merkitys Suomessa on vielä lähinnä koristekas- vina. Kaupallinen viljely hedelmäntuotannossa on melko pienimuotoista. Vuonna 2007 MTT tulee laskemaan koeviljelyyn ensimmäiset suomalaiset piikittömät lajikkeet. Monimuotoisuus Suomalaisen ruusukvittenin monimuotoisuutta tutkittiin Helsingin yliopistol- la jo 1979 alkaneessa projektissa. Tuolloin kartoitetusta materiaalista, sekä muista Suomesta kerätystä siemenaineistosta tutkittiin ruusukvittenin moni- muotoisuutta Helsingin yliopistolla 1990-luvulla. Morfologisten ominaisuuk- sien lisäksi tutkittavien kloonien välillä esiintyi muuntelua muun muassa talvenkestävyydessä, satomäärässä ja hedelmien kypsymisajankohdassa. Vil- jelyn kannalta lupaavimpia klooneja lisättiin viljelykokeisiin, ja ne ovat nyt myös tallennettuna MTT:n kasvikokoelmissa. Pitkäaikaissäilytys Ruusukvitteniaineisto tulisi säilyttää kenttäkokoelmana Piikkiössä. Jokioisis- sa nykyisin oleva aineisto säilytetään toistaiseksi yhtenä varmuuskokoelma- na. Materiaali siirretään myös kryosäilytykseen heti kun ruusukvittenin me- netelmäsovellutus on käytössä. Tulipoltteen tai muun vaaran uhatessa kenttä- kokoelman säilymistä voidaan nykyisin käyttää in vitro -säilytystä kokoel- man pelastamiseksi. Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin omi- naispiirteet Ruusukvittenit ovat melko pienikokoisia, hitaasti kasvavia pensaita. Ne tal- vehtivat melko epävarmasti, ja kenttäsäilytyspaikkojen tulisikin sijaita mie- luummin I−II kasvuvyöhykkeellä, lumisuoja talvella on erittäin toivottava. Ruusukvitteni tarvitsee aurinkoisen ja tuulensuojaisen kasvupaikan. Se on hidas lähtemään kasvuun, ja huono kilpailemaan rikkaruohoja vastaan nuore- na taimena. Kankaan tai muun katteen käyttö istutusalustan pinnalla on vält- tämätöntä. Vanhemmiten pensaasta tulee risuinen ja epäsäännöllinen tyviver- sojen ja lamoavien oksien vuoksi. Kasvi pysyykin paremmassa kunnossa, jos siitä harvennetaan leikkaamalla muutaman vuoden välein. Kasvi tuottaa he- 18 delmiinsä itämiskykyisiä siemeniä, joten mahdollisten siementaimien ilmaan- tumista on tarkkailtava, ja ne on poistettava tarvittaessa. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat kasvitaudit ja tuholaiset Ruususukvittenillä on karanteenitauti, josta on ilmoitusvelvollisuus kasvin- suojeluviranomaisille: Tulipolte (Erwinia amylovora). Sitä ei toistaiseksi ole tavattu Suomessa, mutta esiintymistä on tarkkailtava. Karanteenitaudin esiin- tyminen kokoelmassa johtaa kokoelman hävittämiseen kasvinsuojelulain nojalla. Jos ruusukvitteniä ei leikata säännöllisesti, sen ränsistyviin oksiin pesiytyy helposti punapahka (Nectria cinnabarina). Tauti ilmenee puiden nuorissa oksissa pieninä, oranssinpunaisina pilkkuina. Saastuneet oksat kituvat ja lo- pulta kuolevat. Tauti tarttuu ruusukvitteniin huonosti hoidetuista leikkaus- haavoista ja kolhuista. Paras torjuntakeino on hyvät kasvuolosuhteet ja oikein ajoitetut leikkaukset. Tuhoeläimistä erityisesti myyrät saattavat aiheuttaa mittavia vaurioita ruusu- kvittenikasvustoissa ellei niiden torjuntaan kiinnitetä huomiota. Lisäksi ruusukvitteniä voivat vaivata kaikki omenan kohdalla mainitut taudit ja tuholaiset. Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito Jokaista säilytettävää lajiketta istutetaan kokoelmaan 3 kasvia. Maalaji: Sopivin maaperä on läpäisevä, hiekka- tai sorapitoinen, lievästi ha- pan maa, pH 6 tai hieman alle. Kvittenit selviytyvät kuitenkin tarvittaessa myös savimaassa, ei kuitenkaan seisovassa vedessä. Pienilmasto/kasvupaikka: Aurinkoinen, lämmin, tuulensuojainen, kuivanpuo- leinen kasvupaikka. Aitaustarve: Aitaaminen on suositeltavaa. Lannoitus: Kokoelma perustetaan viljavuustutkimuksen suositusarvojen mu- kaisesti peruslannoitettuun maahan. Vuotuislannoituksessa on pyrittävä koh- tuulliseen, mutta ei liian rehevään kasvuun. Kastelu ja katteet: Aluksi harvaoksainen ruusukvitteni ei pysty kilpailemaan rikkakasveja vastaan, joten kate on välttämätön. Kastelu toteutetaan joko penkin keskelle asennettavan tihkuletkun kautta tai päältäkasteluna sadetus- kalustolla. Jos penkkeihin asennetaan tihkukastelujärjestelmä, myös vuotuis- lannoitukset annetaan kasteluveden mukana. 19 Istutustiheys: Taimiväli 1 m. Riviväli 2,5–3 m. Leikkaus: Ränsistyneiden oksien poisto. Kasvinsuojelu: Erityisesti nuorilla taimilla rikkaruohojen poisto, ja tarvittaes- sa sienitautien torjuta. Talvisuojaus: Talvisuojaus lumettomilla alueilla suositeltava. Uudistaminen: Kokoelma uudistetaan istutuksen kunnon sitä vaatiessa, noin 15−20 vuoden välein. Lisäykseen voidaan käyttää kesäpistokkaita tai mikro- lisättyjä taimia. MTT:n ruusukvittenikokoelman nykytila MTT:n ruusukvittenikokoelmassa on yhteensä 16 kantaa. Kaikki nämä ovat osoittautuneet ainakin maamme eteläosassa kohtalaisen talvenkestäviksi. Lisäksi säilytykseen valittuja kantoja on arvioitu muun muassa kasvutavan, piikkisyyden ja hedelmäntuotanto-ominaisuuksien perusteella. Kolme kloo- nia on peräisin Riikan kasvitieteellisen puutarhasta saadusta siemenaineistos- ta ja valittu MTT Laukaan viljelykokeissa. Nämä kloonit ovat aikaisia ja piikittömiä. Loput 13 kantaa on valittu Helsingin yliopiston Kasvinjalostuk sen ruusukvittenin jalostusaineistosta, jotka ovat pääasiassa Helsingin seudul- ta löydettyjen pensaiden siemenjälkeläisiä. Tällä hetkellä MTT:n kokoelmien sijoituspaikkoja ovat Jokioinen, Piikkiö ja Laukaa. MTT Laukaan ruusukvittenijaloste TTA-392. (Kuvat: Marjatta Uosukainen) 20 Tarvittavat toimenpiteet Keräystarve Selkeitä puutteita kokoelmassa ei ole tällä hetkellä tiedossa. Suomalaisissa viljelykokeiluissa erittäin lupaaviksi osoittautuvia lajikkeita voidaan mahdol- lisesti ottaa kokoelmaan, mikäli niitä ei ole muualla säilytyksessä eikä muu- ten tarvittaessa saatavissa esimerkiksi ulkomailta. Muut tarvittavat toimenpiteet Pälkäneen ruusukvitteniaineistot siirretään kenttäkokoelmaksi Piikkiöön. Jokioisissa nykyisin oleva aineisto säilytetään toistaiseksi yhtenä varmuusko- koelmana. Ruusukvittenille kehitetään kryosäilytysmenetelmä-sovellutus. Kirjallisuus Alanko, P. 1993. Puut ja pensaat. s.49. Kolmas painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Rumpunen, K. 2001. Diversity in the Plant Genus Chaenomeles. Doctoral thesis, Sveriges Landbruks Universitet SLU. Alnarp, Ruotsi. 53 s. Rumpunen, K. (toim.) 2003. Japanese Quince, potential fruit crop for North- ern Europe. Final Report FAIR-CT97-3897. Sveriges Landbruks Universi- tet SLU, Alnarp, Ruotsi. 184 s. Hämet-Ahti, L., Plamén, A., Alanko, P. ja Tigerstedt, P. 1992. Chaenomeles Lindley – ruusukvittenit, rosenkvitten. Suomen puu- ja pensaskasvio. Dendrologian Seura, s. 232-233. Räty, E. 2005. Chaenomeles japonica – ruusukvitteni. Viheralueiden puut ja pensaat. Puutarhaliiton julkaisuja nro 332, s.11. 21 Mansikat ─ Fragaria L. Tarja Hietaranta MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, tarja.hietaranta@mtt.fi Mansikat kuuluvat ruusukasvien (Rosaceae) heimoon. Ne ovat monivuotisia ja muodostavat rönsyjä. Puutarhamansikan (Fragaria x ananassa) lisäksi maassamme esiintyy kolme mansikan sukuun kuuluvaa luonnonvaraista lajia: ahomansikka (F. vesca), karvamansikka (F. viridis) ja ukkomansikka (F. moschata). Puutarhamansikka on oktoploidi (2n=56) hybridilaji. Se syntyi spontaanina risteymänä 1700-luvun puolivälin paikkeilla Ranskassa, kun kahta amerikka- laista oktoploidia villilajia, chilenmansikkaa (F. chiloensis) ja virginianman- sikkaa (F. virginiana), viljeltiin rinnan. Hybriditausta on ollut hyvä pohja myöhemmälle lajikejalostukselle, ja nykyään puutarhamansikkaa viljellään melkein kaikkialla maailmassa, missä vain on viljelykelpoista maata. Sopivat lajikkeet menestyvät Suomessakin aivan maan pohjoisosia myöten. Myös maalajin suhteen puutarhamansikka on hyvin sopeutuva. Ahomansikka on Suomen luonnon alkuperäislaji. Se esiintyy yleisenä aina Kemi–Kajaani-linjalle; pohjoisempana se on harvinainen. Ahomansikka on diploidi (2n=14), ja se menestyy ahoilla, pientareilla, metsänreunoissa, kal- liokedoilla, lehtokallioiden pengermillä sekä lehto- ja harjumetsissä. Karvamansikka on Suomessa harvinainen muinaistulokas, jota esiintyy vain paikoin Ahvenanmaan sekä lounais- ja etelärannikon kedoilla, pientareilla ja kuivilla niittytöyräillä. Tämäkin laji on diploidi (2n=14), ja se muistuttaa paljon ahomansikkaa. Karvamansikka on kalkinsuosija. Ukkomansikka on suomalaisessa kasvillisuudessa uustulokas: viljelyjäänne tai karkulainen 1800-luvulla harrastetusta viljelystä. Ukkomansikka on eu- rooppalainen laji, jonka levinneisyys ulottuu lännessä Atlantin rannikolle ja idässä Ural-vuorille. Ahomansikkaan ja karvamansikkaan verrattuna ukko- mansikka on varsin voimakaskasvuinen ja myös sen marjat ovat melko isoja. Marjat ovat vaihtelevan värisiä, usein vain toiselta kyljeltä punaisia, ja niissä on voimakkaan aromaattinen, myskiä muistuttava, tuoksu ja maku. Ukko- mansikoita kasvaa usein vanhoissa pihoissa ja puutarhoissa, mutta niitä voi löytää myös tienvarsilta ja kaatopaikoilta. Laji esiintyy kohtalaisen yleisenä Lounais- ja Etelä-Suomessa, mutta harvinaisena sitä tavataan aina Oulun seuduille asti. Ukkomansikka on heksaploidi (2n=42) ja kaksikotinen. Kaksi- kotisuuden vuoksi kasvustot eivät yleensä tuota marjoja, sillä ne ovat tavalli- sesti levinneet vain yhdestä, joko hede- tai emiyksilöstä. Lajista on myös kaksineuvoisia lajikkeita. 22 Mansikat lisääntyvät sekä siemenistä että rönsyistä. Toisin kuin ukkomansik- ka, muut Suomessa esiintyvät mansikat, aho-, karva- ja puutarhamansikka, ovat pääsääntöisesti yksikotisia. Vain harvat puutarhamansikkalajikkeet ovat pelkästään emikasveja ja tarvitsevat pölyttäjälajikkeen. Kaupallisia puutarhamansikkalajikkeita on pääasiassa kahta tyyppiä: päi- väneutraaleja, jotka muodostavat kukka-aiheita päivänpituudesta riippumatta ja lyhyenpäivän lajikkeita, joiden kukka-aiheet indusoituvat lyhyenpäivän olosuhteissa. Harrastelajikkeiden joukosta löytyy myös pitkänpäivän mansi- koita, joiden kukka-aiheet kehittyvät pitkänpäivän olosuhteissa. Avainsanat: Fragaria, geenipankit, geenivarat, kokoelma, mansikat Merkitys ja käyttö viljelykasvina Puutarhamansikan viljely on alkanut Suomessa jo 1800-luvulla. Nykyään mansikka on tärkein viljelty marja maassamme, ja sen viljelypinta-ala oli vuonna 2004 noin 3550 hehtaaria. Viljelyala on vähentynyt 1990-luvun huip- puvuosista, jolloin mansikkaa viljeltiin yli 5000 hehtaarin alalla. Viljelypinta- alan pienenemisestä huolimatta tuotantomäärissä ei ole tapahtunut juurikaan muutosta, sillä tuotanto on samanaikaisesti tehostunut. Suurin osa mansikka- sadosta myydään tuorekaupassa. Ukkomansikka on ollut Euroopassa viljelykasvi jo 1500-luvulla. Suomessa sen viljelyä harrastettiin pitkään vielä 1800-luvulla, ennen puutarhamansikan yleistymistä. Monimuotoisuus Suomessa viljellyt puutarhamansikkalajikkeet ovat pääasiassa olleet poh- joismaista tai keskieurooppalaista alkuperää: tanskalaisia, norjalaisia, saksa- laisia tai hollantilaisia. Meurman esittelee vuonna 1947 julkaistussa kirjas- saan yhdeksän puutarhamansikkalajiketta: ’Abundance’ (alkuperä epäselvä, mahdollisesti amerikkalainen), ’Deutch Evern’ (Saksa), ’Köning Louise’ (Saksa), ’Purpurkugel’ (Saksa), ’Sieger’ (Saksa), ’Kasper’ (Suomi), ’Bliss’ (Tanska), ’J. A. Dybdahl’ (Tanska) ja ”Southland” (alkuperä ja lajikenimi epäselvä). Näistä kuusi ensin mainittua ovat tuolloin olleet ainakin jossain määrin viljelyssä. Meurman mainitsee Abundance-mansikan erittäin merkit- tävänä lajikkeena, jonka viljely alkoi jo 1800-luvun puolivälissä tai loppu- puolella. Niin ikään ’Deutch Evern’ oli maassamme tärkeä viljelylajike 1900- luvun alussa. Myös B.W. Heikelin valitsemaa suomalaista Kasper-lajiketta viljeltiin, mutta sen suosio hiipui 1940-luvun loppupuolella. ’Kasper’ oli valittu taimimateriaalista, jonka Heikel oli kasvattanut Kanadasta tuomistaan siemenistä. 23 Vuoden 1950 Puutarhakalenterin suositeltavien lajikkeiden listassa luetellaan kahdeksan mansikkalajiketta, joista kuusi on samoja kuin Meurmanin kirjas- sa: ’Abundance’, ’Kasper’, ’Sieger’, ’Deutch Evern’, ’Purpurkugel’ ja ’Bliss’. Nämä lajikkeet löytyvät myös vuonna 1952 julkaistussa hedelmä- ja marjalajikkeiden yleisyystilastossa (Taulukko 1). Kahdesta 50-luvun alun uutuudesta Inga-lajiketta ei mainita enää vuoden 1951 jälkeen, mutta toinen, tanskalainen ’Ydun’, säilyi merkittävänä viljelylajikkeena aina 1960-luvulle. 1960-luvulla viljelyyn vakiintui myös uusi saksalainen lajike ’Senga Senga- na’, joka säilyi valtalajikkeena aina 1990-luvulle asti. Skotlantilainen ’Red- gaunlet’ ja tanskalainen ’Zefyr’ yleistyivät merkittäviksi lajikkeiksi 1970- luvulla ja norjalainen ’Jonsok’ noin kymmenen vuotta myöhemmin. 1980- luvun uutuuksia olivat myös suomalainen ’Hiku’ ja norjalainen ’Hella’, joi- den viljely jäi kuitenkin vähäisemmäksi. 1990-luvulla viljelyyn vakiintuivat kanadalainen ’Bounty’ ja norjalainen ’Korona’ sekä hollantilainen ’Polka’, josta on tullut uusi, 2000-luvun, valtalajike. Viljelylajikkeiden kirjossa tapah- tunutta muutosta voidaan havainnoida tarkastelemalla eri vuosien Puutarha- kalentereissa julkaistuissa suositeltavien lajikkeiden listoja (Taulukko 2). Ukkomansikasta on monia keskieurooppalaisia lajikkeita, joita lienee tuotu myös Suomeen 1800-luvulla tai aikaisemmin. Taulukko 1. Eri mansikkalajikkeiden yleisyys taimistojen tarjonnassa vuosina 1936, 1946 ja 1951. Lähde: Kirjalainen, 1952. Lajike Taimistojen lukumäärä 1936 1946 1951 Abundance 18 9 17 Kasper 12 5 7 Sieger 11 4 8 Köning Louise 5 9 13 Bliss 4 5 12 Deutsch Evern 4 3 6 Empress of India 4 3 3 Flandern 3 - - Purpurkugel 1 5 8 Southland - 4 9 Inga - 1 2 Ydun - - 5 Freja - - 5 Rubin - - 2 24 Taulukko 2. Mansikkalajikkeiden esiintyminen Puutarhakalenterin suositelta- vien lajikkeiden listoissa vuosien 1950–2004 välisenä aikana. Listoissa esiin- tymisen ajankohta ja mainintojen lukumäärä. Lajike Aika Lkm Alkuperämaa, risteytys, lisätietoja Abundance 1950–1978 9 Alkup. tuntematon, vilj. Suomessa jo 1850-l. Deutch Evern 1950–1951 2 Saksa Bliss 1950–1951 2 Tanska Ydun 1950–1987 12 Tanska, ((Deutch Evern x Späte von Leopoldshall) x Culver) Inga 1950–1951 2 Purppurapallo 1950 1 (Purpurkugel) Saksa, Kasper 1950 1 Suomi, B.W. Heikelin n. 1910-l. jalost. lajike Sieger 1950 1 Saksa, toinen vanhemmista Laxton’s Noble Freja 1951 1 Rubin 1951 1 Senga Sengana 1962–2004 20 Saksa, (Sieger x Markee) Senga 29 1964 1 Saksa, (Markee x Eva Macherauch) Wändeswill III 1964 1 Lihama 1966–1971 3 Saksa Regina 1966 1 Saksa, (amerik. siementaimi x Deutch Evern) Senga Precosa 1966–1967 2 Saksa, ((Sparkle x Eva Macherauh) x Regina) Pocahontas 1966–1971 3 USA, (Tennesee Shipper x Midland) Guardsman 1966–1967 2 Kanada, (Clarible x Sparkle) Xenion 1966 1 Tanska, (Deutch Evern x Valentine) Zefyr 1971–1995 13 Tanska, (I. A. Dybdal x Valentine) Redgauntlet 1973–1989 9 Skotlanti, (New Jersey x Auchincruive Climax) Kristina 1973–2002 13 Ruotsi, (Senga Sengana x Valentine) Jonsok 1983–2004 12 Norja, (Senga Sengana x Valentine) Ostara 1983–1992 7 Alankomaat, (Redgauntlet x Macherauchs Dauerernte) Senga Dulcita 1982–1987 5 Saksa Senga Gourmella 1983–1985 4 Saksa Tamella 1982–1985 4 Alankomaat, (Talisman x Gorella) Hiku 1985–2000 7 Suomi, (Senga Sengana x Redgauntlet) Hella 1987–2000 6 Norja, (Senga Sengana x Valentine) Bounty 1992–2004 6 Kanada, (Jerseybelle x Senga Sengana) Mari 1992–1995 3 Suomi, (Pocahontas x Lihama) Korona 1993–2004 5 Alankomaat, (Tamella x Induka) Polka 2000–2004 3 Alankomaat, (Induka x Sivetta) Kent 2002–2004 2 Kanada, ((Redgauntlet x Tioga) x Raritan) Honeoye 2002–2004 2 USA, (Vibrant x Holiday) Cavendish 2004 1 Kanada, (Glooscap (=Micmac x Bounty) x Annapolis)) Kaunotar 2004 1 Suomi, (Hella x Glima) 25 Pitkäaikaissäilytys Arvokkain mansikka-aineisto säilytetään kenttäkokoelmana MTT Piikkiössä. Lisäksi materiaalin varmuuskokoelma talletetaan MTT Laukaan kryotank- kiin. Mansikalle sopiva kryosäilytysmenetelmäsovellus on saatu käyttöön vuoden 2006 lopulla. Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin omi- naispiirteet Kenttäkokoelman hoidossa tulee varmistaa, etteivät rönsyt juurru viereisten näytteiden ruutuihin. Myös siementaimet ovat mahdollisia ja niiden riski on olemassa varsinkin, jos näytteitä kasvatetaan ilman muovikatetta. Muovikat- teisissa penkeissä, joissa hyvin kasvavat pensaat täyttävät tehokkaasti taimi- reiän, on siementaimien vaara kohtuullisen pieni. Istutuksen yhteydessä tulee taimireikä jättää mahdollisimman pieneksi, ja sitä suurennetaan pensaiden kasvaessa. Ploidiatasojen erot muodostavat kenttäoloissa merkittävän risteytymisesteen eri mansikkalajien välille, mutta risteymät ovat silti mahdollisia. Ukkoman- sikka risteytyy melko helposti karvamansikan kanssa, mutta vain vaivoin ahomansikan kanssa. Myös ahomansikka ja karvamansikka voivat risteytyä keskenään. Puutarhamansikan risteymät kaikkien edellisten lajien kanssa ovat niin ikään mahdollisia, mutta siemeniä kehittyy niukasti ja F1-hybrit voivat olla täysin steriilejä. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat kasvitaudit Talvivaurioiden ja epäedullisen kasvupaikan seurauksena mansikkakasvustot altistuvat juuristoa tuhoavalle mansikan juurilaholle, jota aiheuttavia sie- nisukuja on useita: Fusarium spp., Cylindrocarpon spp., Phoma spp. ja Coniothyrium sp. Mansikan mustalaikku (Colletotrichum acutatum) tuhoaa pääasiassa marjoja. Kasvustoissa se leviää vesiroiskeiden ja esimerkiksi poimijoiden välityksellä. Tautina mustalaikku ei itsessään uhkaa kasvustojen säilymistä, mutta musta- laikku on Suomessa karanteenitauti ja saastuneet kasvustot pitää tuhota kas- vinsuojeluviranomaisten ohjeiden mukaisesti. Taudinaiheuttajasieni synnyt- tää aluksi marjaan vaaleanruskeita laikkuja, jotka tummuvat, laajenevat ja painuvat kuopalle. Myös rönsyihin kehittyy mustia laikkuja. Taudinaiheuttaja kulkeutuu kasvupaikalle yleensä kasvien mukana ja säilyy paitsi mansikka- kasveissa myös monissa rikkakasveissa. Mansikan tyvimätä (Phytophora cactorum) on maalevintäinen sienitauti, joka lakastuttaa mansikkakasveja joko osittain tai kokonaan. Sieni tuhoaa kasvien 26 tyviosia, mikä näkyy pystyjuurakon yläosassa johtosolukon muuttumisena puna- tai tummanruskeiksi. Saastuneet nuoret taimet kuihtuvat muutaman viikon kuluessa istutuksesta. Vanhemmissa kasveissa kuihtumista esiintyy satokauden alkaessa. Vain osittain kuihtuneet kasvit voivat toipua loppu- kesällä, mutta saastuneet pensaat jäävät taudinkantajiksi. Taudinaiheuttaja P. cactorum -sieni kulkeutuu tavallisesti taimiaineiston mukana ja säilyy maas- sa. Mansikkakasveja tuhoavaa punamätää (P. fragariae var. fragariae) ei toistai- seksi ole tavattu Suomessa. Punamätään saastuneiden kasvien juurten kärjet muuttuvat tummiksi ja sivujuuret puuttuvat. Juurten ydinosan tuhoutuminen näkyy ytimen voimakkaan punaruskeana värinä. Heikon ja harvan juuriston vuoksi kasvit kuihtuvat vähitellen. Punamätä on karanteenitauti, ja jos saas- tuneita kasvustoja tulevaisuudessa ilmenee, on ne tuhottava kasvinsuojeluvi- ranomaisten ohjeiden mukaisesti. Mansikan lehtiä vioittava mansikan rengaslaikku (Mycosphaerella fragariae) ja lehtiä ja lehtiruoteja vioittava ruskomätä (Gnomonia comari) sekä marjoja tuhoavat harmaahome (Botrytis cinerea) ja mansikan härmä (Sphaerotheca alchemillae) eivät yleensä uhkaa kasvuston säilymistä. Runsaana esiintyes- sään ne kuitenkin haittaavat kasvusto- ja lehtiominaisuuksien arvostelua ja kuvausta. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat tuholaiset Kenttäkokoelmien säilytyksen kannalta haitallisimpia tuholaisia ovat juuris- toa vioittavat lajit. Mansikkakasvit voivat lakastua pikkukorvakärsäkkään (Otiorhynchus ovatus), uurrekorvakärsäkään (O. sulcatus) ja isokorvakärsäk- kään (O. nodosus) toukkien juuristoon tekemiin syöntivioituksiin. Korvakär- säkkäät voivat aiheuttaa suurtakin tuhoa mansikkakasvustoille. Myös varsi- yökkösen (Hydraecia micacea) ja joskus vaaksiaisten (Tipulidae) toukat voi- vat vioittaa mansikan tyveä ja juurakkoa niin, että taimi kuihtuu. Kasvuston kuntoa voivat merkittävästi heikentää myös mansikka-ankeroinen (Aphelenchoides fragariae) ja juurihaava-ankeroiset (Pratylenchus spp.). Mansikka-ankeroinen leviää pääasiassa taimimateriaalin mukana. Juurihaava- ankeroisia esiintyy puolestaan yleisesti koko maassa, ja niillä on monia viljeltyjä ja luonnonvaraisia isäntäkasveja. Niin ikään mansikkapunkki (Phytonemus pallidus), joka leviää herkästi taimien ja ihmisen välityksellä, vioittaa kasvustoja. Lämpiminä ja kuivina kesinä myös vihannespunkin (Tetranychus urticae) vioitus voi olla merkittävää. Vattukärsäkkäät (Anthonomus rubi), peltoluteet (Lygus rugulipennis) ja ripsiäiset (Thripidae) voivat runsaina esiintyessään haitata marjojen ja hillanälvikäs (Galerucella sagittariae) kasvuston havainnointia ja arvostelua. Peltomyyrät (Microtus agrestis) voivat talven aikana vioittaa kasveja syömällä lehtiä ja kasvupisteitä. 27 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito Jokaista säilytettävää lajiketta/kantaa istutetaan kokoelmaan kymmenen kas- via. Kun uusi kasvusto istutetaan alkukesästä, on jo seuraavan vuoden sato merkittävä. Maalaji: Runsasmultainen hieta- tai moreenimaa. Jos kokoelma on istutettava savimaalle, maata parannetaan kuuden senttimetrin paksuisella kerroksella tummaa, hyvin maatunutta, turvetta, joka muokataan pintakerrokseen. Pienilmasto/kasvupaikka: Mieluiten hieman viettävä rinne, jossa talvivau- rioriski on mahdollisimman pieni. Aitaustarve: Aitaaminen ei ole välttämätöntä, mutta suositeltavaa. Lannoitus: Kokoelma perustetaan viljavuustutkimuksen suositusarvojen mu- kaisesti peruslannoitettuun maahan. Vuotuislannoituksessa pyritään kohtuul- liseen, mutta ei liian rehevään kasvuun. Kastelu ja katteet: Kokoelma voidaan perustaa joko (musta)muovikatteisiin mataliin paririvipenkkeihin, joissa kasvit kastellaan ja lannoitetaan keskelle asennettujen tihkuletkujen kautta, tai yksi- tai kaksirivisiin penkkeihin, joiden kastelu toteutetaan päältäkasteluna sadetuskalustolla ja jotka lannoitetaan perinteisillä rakeisilla lannoitteilla kasvualustan pinnalle. Riviväleihin voi- daan kylvää nurmi, joka pidetään matalana leikkaamalla. Istutustiheys: Taimiväli paririvissä 0,40(–0,50) m. Paririvien etäisyys: 0,35(– 0,45) m. Taimiväli yksirivisessä penkissä 0,3–0,4 m. Penkkien etäisyys vali- taan käytössä olevien työkoneiden akseliväleihin sopivaksi. Tarvittaessa rön- sytaimien juurtuminen viereisiin ruutuihin voidaan estää jättämällä joka toi- nen ruutu tyhjäksi niin, että vierekkäisten penkkien tyhjät ruudut sijaitsevat limittäin. Kasvinsuojelu: Kokoelman tauti- ja tuholaistilannetta tarkkaillaan, ja tarvitta- essa tehdään suositusten mukaiset tauti- ja tuholaistorjuntakäsittelyt. Talvisuojaus: Kokoelma suojataan talven ajaksi harsokatteella. Uudistaminen: Kokoelma uusitaan neljän tai viiden vuoden välein mikro- lisätyistä taimista. 28 Taulukko 3. MTT:n mansikkakokoelmassa olevat ja pitkäaikaissäilytykseen valitut lajikkeet. COST 836 – Integrated Reasearch in Berries -projekti on vuosina 1998-2003 käynnissä ollut yhteiseurooppalainen hanke, jonka geeniresurssityöryhmän puitteissa kartoitettiin projektiin osallistuvien maiden mansikkakokoelmien laajuus ja sovittiin lajikkeiden säilytysvastuun jaosta eri maiden kesken. Lajike Alku- perämaa Nimeämis- vuosi Pitkäaikaissäilytyksen peruste Abundance USA? Merkittävä viljelylajike 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Frigg Tanska 1977 Suomen ilmastossa menestyvä, pohjois- maista alkuperää oleva lajike. Säilytysvas- tuusta sovittu COST 836 projektin yhtey- dessä. Glima Norja 1971 Suomen ilmastossa menestyvä, pohjois- maista alkuperää oleva lajike. Säilytysvas- tuusta sovittu COST 836 projektin yhtey- dessä. Heino Norja 1970-luku? Pohjoismaista alkuperää oleva lajike. Säily- tysvastuusta sovittu COST 836 projektin yhteydessä. Hella Norja Suomen ilmastossa menestyvä, pohjois- maista alkuperää oleva lajike. Viljelyssä 1980-luvulta alkaen. Säilytysvastuusta sovittu COST 836 projektin yhteydessä. Hiku Suomi 1971 Suomalainen lajike. Viljelyssä 1970–1980 -luvuilla. Säilytysvastuusta sovittu COST 836 projektin yhteydessä. Kaunotar Suomi 2003 Suomalainen lajike Mari Suomi 1988 Suomalainen lajike. Säilytysvastuusta sovit- tu COST 836 projektin yhteydessä. Minja Suomi 1986 Suomalainen ahomansikkalajike. Pervagata Saksa 1967 Suomen ilmastossa menestyvä lajike. Säily- tysvastuusta sovittu COST 836 projektin yhteydessä. Rubina Saksa 1977 Suomen ilmastossa menestyvä lajike. Säily- tysvastuusta sovittu COST 836 projektin yhteydessä. Surprise des Halles Ranska 1910/1929 Suomen ilmastossa menestyvä lajike. Säily- tysvastuusta sovittu COST 836 projektin yhteydessä. Xenion Tanska 1960 Suomen ilmastossa menestyvä, pohjois- maista alkuperää oleva lajike. Säilytysvas- tuusta sovittu COST 836 projektin yhtey- dessä. Ydun Tanska 1948 Merkittävä viljelylajike 1950–1960 luvulla. Säilytysvastuusta sovittu COST 836 projek- tin yhteydessä. Zefyr Tanska 1965 Merkittävä viljelylajike 1970–1980 luvulla. Säilytysvastuusta sovittu COST 836 projek- tin yhteydessä. 29 Taulukko 4. Pitkäaikaissäilytykseen valitut lajikkeet, jotka puuttuvat MTT:n kokoelmasta MTT:n mansikkakokoelman nykytila MTT Piikkiössä on vuonna 2005 istutettu mansikan lajikekokoelma, jonka uusiminen tulee ajankohtaiseksi vuonna 2009. Kokoelma sisältää ne 15 puu- tarhamansikkaa, jotka sisältyvät pitkäaikaissäilytettäviksi valittujen mansi- koiden nykyiseen listaan (Taulukko 3). Kaksitoista näistä lajikkeista on sel- laisia, joiden säilyttämiseen Suomi on epävirallisesti sitoutunut yhteiseuroop- palaisen COST 836 -marjatutkimusprojektin puitteissa. Neljä pitkäaikaissäi- lytykseen valittua puutarhamansikkalajiketta puutuu kokoelmasta (Taulukko 4). Kokoelmassa on myös 14 eri puolilta Suomea peräisin olevaa ukkoman- sikkakantaa, joista osan sisällyttämistä pitkäaikaissäilytettävään materiaalin tulisi harkita. MTT Laukaan ydinkasvipankissa ylläpidetään kaupallisessa tuotannossa olevien kahdeksan mansikkalajikkeen viruspuhdistettua lisäysmateriaalia. Nämä lajikkeet on lisätty Piikkiön kenttäkokoelmaan kesän 2006 aikana. Tarvittavat toimenpiteet Keräystarve Suomalainen Kasper-lajike saattaa olla vielä löydettävissä, ja sitä pitäisi kuu- luttaa sopivassa lehdessä. Ukkomansikan keräystarvetta ei ole. Deutch Evern -, Köning Louise - ja Sieger-lajikkeiden liittämistä pitkäaikais- säilytettävien kokoelmaan tulee vielä harkita. Edellä mainittujen lajikkeiden saatavuus muiden Euroopan maiden kokoelmista tarkistetaan. Lajike Alku- perämaa Nimeämis- vuosi Pitkäaikaissäilytyksen peruste Deutsch Evern Saksa 1902 Merkittävä viljelylajike 1900-luvun alussa. Kasper Suomi 1910-luku Suomalainen lajike. Viljelyssä 1900-luvun alkupuolella. Königin Louise Saksa 1905 Viljelylajike 1900-luvun alussa. Sieger Saksa 1898 Viljelylajike 1900-luvun alussa. 30 Ukkomansikka oli viljelylaji vielä 1800-luvulla. (Kuvat Hilma Kinnanen) Muut tarvittavat toimenpiteet Ukkomansikoista valitaan parhaimmat kannat pitkäaikaissäilytykseen. Lisäk- si kenttäkokoelman lajikkeet siirretään kryosäilytykseen mahdollisimman pian. Kirjallisuus Anon. 1970. Marjanviljelijän joulukuu. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1971. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 189. s. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 140. Anon. 1979. Mansikkalajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttu- la, A. Sauren, S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1979. Puutarhalii- ton julkaisuja n:o 218. s. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s.140. Anon. 1968. Kristina – den första jordgubbssorten från Balsgård. Bärodlaren 2:8. Brooks, R.M. & Olmo, H.P. 1959. Register of fruit and nut varieties. List 14. Proceedings of the American Society for Horticultural Science. 74: 758- 786. Craig, D.L. & Aalders, L.E. 1972. Bounty strawberry. Canadian Journal of Plant Science. 52: 849-850. Hancock, J.F. 1999. Strawberries. Walligford - New York. CABI Publishing. ISBN 0-85199-339-7. Hancock, J.F., Maas, J.L., Shanks, C.H., Breen, P.J. & Luby, J.J. 1991. Strawberries (Fragaria). In: Moore, J.N. & Ballington Jr., J.R. Genetic 31 Resources of Temperate Fruit and Nut Crops 2. Wageningen: Interna- tional society fore Horticultural Sciences. s. 489-546. ISBN 9066052740. Hedrick, U.P. 1925. The small fruits of New York. Albany: J.B. Lyon Company Printers. 614 s. Hiirsalmi, H. & Laurinen, E. 1990. The strawberry variety ‘Mari’. Annales Agriculturae Fenniae. Seria Horticultura 66: 165-168. Hietaranta, T., Tahvonen, R. & Parikka, P. 2003. Uusi aikainen Kaunotar- lajike. Puutarha & kauppa 7, 13: 16. Hiirsalmi, H. & Säkö, J. 1985. A Finnish strawberry variety Hiku. Annales Agriculturae Fenniae 24: 179-182. Hjeltnes, S.H. 2002. Bevaring av genetiske ressursar i jordbær. Planteforsk Grønn forkning nr.42/2002. 12 s. ISBN 82-479-0339-3. Hokka, H., Laamanen, J., Lahtonen, V., Uosukainen, M. ja Jalkanen, P. 2004. Laukaan tutkimus- ja valiotaimiaseman emokasvihinnasto 2005. Vil- jelijätiedote 1/2005. Laukaa: MTT Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema. 52 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeily- kasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseo, Kasvimuseo. 656 s. ISBN 951-45-8166-0 (sid.), ISBN 951-45-8166-9 (nid.) Jalas, J. 1958. Suuri kasvikirja I. Helsinki: Otava. 851 s. Jamieson, A.R., Sanford, K.A. & Nickerson, N.L. 1991. Cavendish straw- berry. HortScience. 26(12): 1561-1563. Jamieson, A.R. 1996. ’Kent’ strawberry. Fruit Varieties Journal 50(3):138- 139. Kinnanen, H., Tahvonen, R., Ylämäki, A. & Hietaranta, T. 2003. Ammattivilje- lyn ja kotipuutarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P. & Lindfors, A. (toim.). Puutarhakalenteri 2004. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 326. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 118-121. Kirjalainen, A. 1951. Hedelmä- ja marjalajikkeiden yleisyystilasto. Teoksessa: Ketonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1952. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liitto. s. 177-182. Laurinen, E., Lehmushovi, A. & Kinnanen, H. 1991. Hedelmä- ja marjalajik- keita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Met- sola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1992. Puutarhaliiton jul- kaisuja n:o 264. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 8-21. Laurinen, E. & Kinnanen, H. 1992. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattivilje- lyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., & Lind- berg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1993. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 266. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 14-16. 32 Laurinen, E., Hietaranta, T. & Lehmushovi, A. 1994. Hedelmä- ja marjalajik- keita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Met- sola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1995. Puutarhaliiton jul- kaisuja n:o 275. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 89-92. Lehmushovi, A., Tahvonen, R. & Hietaranta, T. 1999. Ammattiviljelyn ja koti- puutarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P., & Lind- berg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 2000. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 308. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 106-109. Lehmushovi, A., Tahvonen, R. & Hietaranta, T. 2001. Ammattiviljelyn ja koti- puutarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P., Lindberg, S. & Lindfors, A. (toim.). Puutarhakalenteri 2002. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 320. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 116-119. Leskinen, A. 1950. Puutarhamarjojen kauppavakiolajikkeet. Teoksessa: Ke- tonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1951. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liit- to. s. 136-137. Leskinen, A. 1957. Hedelmän- ja marjanviljelijän tammikuu. Teoksessa: Ke- tonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1958. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 125. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 28. Leskinen, A. 1961. Suositeltavat hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Ke- tonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1962. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 146. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 248-253. Leskinen, A. 1963. Hedelmä- ja marjalajikkeiden valinta. Teoksessa: Keto- nen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1964. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 151. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 242-247. Leskinen, A. 1972. Marjalajikeluettelo. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1973. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 197. s. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 296-299. Leskinen, A. 1977. Tärkeimmät marjalajikkeemme. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1978. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 214. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsför- bundet. s. 342-345. Lokonen, P. 1965. Suositeltavat marjalajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Seikku, H. & Perttula, A. (toim.). Puutarhakalenteri 1966. Puu- tarhaliiton julkaisuja n:o 162. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 297-302. Matala, V. 1994. Mansikan viljely. Puutarhaliiton julkaisuja nro 276. Opas nro 39. 2. uudistettu painos. Helsinki. ISBN 951-8942-13-7. Meurman, O. 1947. Suomen hedelmäpuut ja viljellyt marjat. Toinen osa. Pää- rynät, luumut, kirsikat ja marjat. Helsinki: Suomen Kirja. 351 s. Meurman, O. 1949. Suositeltavat marja- ja viinirypälelajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1950. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liitto. s. 159-160. 33 Ourecky, D.K. 1979. ’Honeoye’ and ’Canoga’ strawberry cultivars. New York food and life science bulletin. Plant Sciences. Pomology and viticulture (Geneva). No 83. 3s. Parksepp, J. 1985. Marjasordid eestis. Tallinn: Valgus. 456 s. Puutarhayritysrekisteri 2004. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2005: 53. Hel- sinki: Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. 128 s. Sortiment 1995-1996. Elitplantstationen. Kristianstad. 65 s. Säkö J. & Laurinen, E. 1982. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Sauren S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1983. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 230. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 346-353. Säkö J. & Laurinen, E. 1983. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1984. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 234. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 306-313. Säkö J. & Laurinen, E. 1984. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1985. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 238. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 325-332. Säkö J. & Laurinen, E. 1986. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., Uimonen, J., Lindberg, S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1987. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 243. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 315- 325. Säkö J. & Laurinen, E. 1988. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., Uimonen, J., Hälvä, S. & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1989. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 256. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 263- 277. Thorsrud, J. 1977. Nye jordbærsorter – Sortforsøk. Gartneryrket 33 (67): 928- 930. Tuovinen, T., Parikka, P. & Hård, E. (toim.) 2003. Mansikan taudit, tuhoeläi- met ja hyötyeliöt. Kasvinsuojeluseuran julkaisuja n:o 98. Kasvinsuojelu- seura ry. 69 s. ISBN 952-5272-55-9. Valset, K. 1973. Jordbærsortar. Institut for fruktdyrkning og fruktkonservering. Norges lantbrukshøgskole. Stensiltrykk nr. 17. 33 s. Øydvin, J. 1963. Jordbærsortar. Institut for fruktdyrkning. Norges lant- brukshøgskole. Stensiltrykk nr. 9. 23 s. 34 Tyrni − Hippophaë rhamnoides L. Saila Karhu MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, saila.karhu@mtt.fi Tyrni (Hippophaë rhamnoides) on kaksikotinen pensas, joka kuuluu hopea- pensaskasvien (Eleagnaceae) heimoon. Suomessa luonnonvaraisena esiinty- vät kasvit kuuluvat alalajiin H. rhamnoides ssp. rhamnoides. Kaikilla lajin edustajilla on diploidi kromosomiluku 2n = 24. Tyrnillä on laaja levinneisyys. Eri alalajeina se ulottuu Keski-Aasiasta, Kii- nasta ja Mongoliasta eteläiseen Siperiaan, Tiibetin alueelta Afganistaniin ja itäiseen Uzbekistaniin, sekä Iranin vuoristoalueilta Kaukasiaan ja itäiseen Turkkiin. Eteläisemmässä Euroopassa sitä tavataan Mustaltamereltä Alpeille. Pohjoisempana, meillä esiintyvänä alalajina se kasvaa erityisesti Pohjan- ja Itämeren rannikoilla sekä Norjassa Atlantin rannikolla. Suomessa tyrni on alkuperäislaji esiintyen nykyään luonnonvaraisena Ahvenanmaalla ja Pohjan- lahden rannoilla. Muita Hippophaë-suvun lajeja ei tavata Suomessa, mutta saman heimon ame- rikkalaisia lajeja, kuten hopeapuhvelinmarja (Shepherdia argentea), kana- danpuhvelinmarja (Shepherdia canadensis) ja hopeapensas (Elaeagnus com- munata), viljellään koristepensaina. Tyrnin lajikkeiden jalostuksessa on käy- tetty lajin eri alalajeja, joten muiden kuin meillä luonnonvaraisesti esiintyvän rhamnoides-alalajin geeniperimää on edustettuna viljelylajikkeissa. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, Hippophae rhamnoides, tyrni Merkitys ja käyttö viljelykasvina Tyrnin marjat ovat hyvin C-vitamiinipitoisia ja niistä voidaan valmistaa muun muassa mehua ja hyytelöä. C-vitamiinin lisäksi tyrnin marjat ja versot sisältävät runsaasti myös muita ihmisen terveydelle edullisia aineita, ja mo- nissa maissa niitä käytetään paitsi kosmeettisiin myös lääkinnällisiin tarkoi- tuksiin. Tyrni on viljeltynä kasvina Suomessa uusi tulokas. Vielä 1980-luvulla vil- jelmiä oli vain muutamia, ja ne pohjautuivat saaristoalueelta kerättyihin, ko- timaisiin luonnonkantoihin. Tyrnin hyötykäyttö perustuikin siihen asti muu- tamia poikkeuksia lukuun ottamatta Ahvenanmaan ja Pohjanlahden alueen luonnonvaraisten kasvien sadon korjuuseen. Tyrnin sadonkorjuu on hyvin vaikeaa, koska marjat pysyvät kypsinäkin tiukasti oksissa kiinni. Luonnonva- 35 raisista, usein hyvin piikkisistä pensaista sato voidaan tehokkaasti kerätä vain puristamalla marjojen mehu suoraan oksista. Varhemmin oksia myös katkot- tiin puristamisen tai marjojen riivinnän helpottamiseksi. Koska tällainen sa- donkorjuu vahingoittaa pensaita, on luonnonvaraisten tyrnien oksien katko- minen ollut kiellettyä ja puristamalla tapahtuvan sadonkorjuun alkamisaikaa säädelty ympäristöministeriön päätöksin. Nämä rajoitukset on vuoden 2006 alusta alkaen poistettu eikä tyrni enää ole millään tavalla rauhoitettu kasvilaji. Tyrnin peltoviljelyn voidaan katsoa vähentävän jonkin verran paineita luon- nonvaraisen tyrnin puristamiskorjuuseen. Tyrniviljelmiä alettiin Suomeen perustaa yleisemmin 1990-luvun alusta lähtien. Vuonna 2004 tyrniä viljeltiin 223 hehtaarin alalla, josta satoikäistä kasvustoa oli 133 hehtaaria. Monimuotoisuus Alkuvaiheessa tyrniviljelmille istutettiin pääosin siperialaista alkuperää ole- via lajikkeita. Koska niiden ilmastollinen ja taudinkestävyys on Suomen oloissa heikko, ne ovat korvautuneet pääosin uudemmilla venäläisillä lajik- keilla, joita jalostettaessa on käytetty osittain Itämeren alueen rhamnoides- alalajiin kuuluvia kantoja. Näidenkin lajikkeiden taudinkestävyys on Suomen oloissa hyvin vaihtelevaa. Viljelmillä käytetään myös MTT:n jalostamia la- jikkeita. Tyrni on ilmiasultaan hyvin muunteleva laji. Kotimaisten luonnonkantojen korkeus voi täysikasvuisena olla 0,5–5 metriä. Kasvutapa voi olla heikosti tai – yleisemmin – hyvin tiheästi haaroittuva. Versot ovat piikkiset, mutta myös piikkien määrä ja koko vaihtelee, kuten myös lehtien koko, versojen ja lehti- en väri sekä kasvin karvaisuus, mukaan lukien marjojen tähtikarvaisuuden. Myös kukkien määrässä on vaihtelua, kuten myös emikasvin marjamaisten hedelmien määrässä, koossa, muodossa ja värissä. Yleisimmin marjat ovat pitkänpyöreitä ja oransseja, joskus pyöreitä ja keltaisia tai oranssinpunaisia. Myös tyrnin kyky sietää erilaisia ympäristöoloja vaihtelee suuresti. Suoma- laisen luonnontyrnin arvokas ominaisuus on, että se on kestävä tyrnin verso- laikkua aiheuttavaa sienitautia vastaan. Tosin tämäkin ominaisuus vaihtelee, ja tautia on havaittu muun muassa Ahvenanmaan tyrnikasvustoissa. Myös hyvä talvenkestävyys suomalaisissa oloissa on luonnonkantojen etu verrattu- na ulkomaista alkuperää oleviin kantoihin ja lajikkeisiin. Luonnonkantojem- me ja niihin perustuvien Tytti- ja Terhi-lajikkeiden hedelmien C- vitamiinipitoisuus on huomattavan korkea. 36 Tyrnilajike ’Tytti’. (Kuva:Saila Karhu) Tyrnin luonnonkantoja sen laajalta esiintymisalueelta halki Euraasian on tutkittu systemaattis-morfologiselta kannalta ja kantojen menestymistä testat- tu MTT:ssä Piikkiössä 1960-luvulla. Tähän aineistoon perustuen toteutettiin 1970–1990-luvuilla lajikejalostusohjelmat, ja MTT:n nimeämät lajikkeet ovat syntyneet tämän työn pohjalta. 1990-luvun lopulla alkoi laaja tyrnin lajikeja- lostusohjelma MTT Ruukissa, ja siinä hyödynnettiin venäläisten lajikkeiden lisäksi Pohjanlahden pohjoisosan luonnonkantoja. Tämän ohjelman runsas risteymäaineisto on olemassa seudun viljelijöillä, ja sen valintatyö on aloitet- tu. Tyrnin luonnonkantoja sen laajalta esiintymisalueelta halki Euraasian on tutkittu systemaattis-morfologiselta kannalta ja kantojen menestymistä testat- tu MTT:ssä Piikkiössä 1960-luvulla. Tähän aineistoon perustuen toteutettiin 1970–1990-luvuilla lajikejalostusohjelmat, ja MTT:n nimeämät lajikkeet ovat syntyneet tämän työn pohjalta. 1990-luvun lopulla alkoi laaja tyrnin lajikeja- lostusohjelma MTT Ruukissa, ja siinä hyödynnettiin venäläisten lajikkeiden lisäksi Pohjanlahden pohjoisosan luonnonkantoja. Tämän ohjelman runsas risteymäaineisto on olemassa seudun viljelijöillä, ja sen valintatyö on aloitet- tu. Pitkäaikaissäilytys Tyrnin luonnonkannat säilyvät parhaiten luonnollisilla kasvupaikoillaan. Kotimaiset tyrnilajikkeet voidaan säilyttää kenttäkokoelmana sekä mahdolli- sesti pitkäaikaissäilytyksenä in vitro -oloissa. Ihanteellinen säilytystapa ar- vokkaimmille klooneille on kryosäilytys, kun menetelmä lajille kehitetään. Mikäli luonnonvaraisia esiintymiä uhkaa hävittäminen, geenivarat voidaan tallettaa siemeninä. 37 Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin omi- naispiirteet Tyrni on hoidon kannalta helppo ja melko pitkäikäinen kasvi. Sen kasvu- paikkavaatimukset ovat vaatimattomat, mutta maan vedenläpäisevyys ja vä- häinen happamuus sekä riittävä valo edesauttavat kasvien menestymistä. Huonoissa oloissa runsas juurivesojen muodostuminen voi aiheuttaa sekaan- nusvaaran kasvikokoelmassa. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat kasvitaudit ja tuholaiset Tyrnin vakavin tuhooja on sienitauti, tyrnin versolaikku, jonka aiheuttajasta ei vielä olla varmoja. Tautiin ei ole torjuntatapaa. Kotimaiset lajikkeet sekä varsinkin luonnonkannat ovat kuitenkin kestäviä taudille, ja tämä on talven- kestävyyden ohella niiden arvokkain ominaisuus ulkomaisiin lajikkeisiin verrattuina. Tietyt käävät saattavat iskeytyä versoihin, mutteivät tuhoa muu- ten terveitä kasveja. Tyrnin äkämäpunkkia saattaa esiintyä. Perhostoukat voivat tuhota keväällä silmuja ja alkukesällä erityisesti hedekasveista run- saasti lehtiä. Runsaina esiintyvät kirvat voivat luoda eritteillään kasvualustan nokisienille, jotka värjäävät versoja ja marjoja mustiksi. Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito Jokaista säilytettävää lajiketta istutetaan kokoelmaan 3 kasvia. Maalaji: Tyrni menestyy monenlaisessa maalajissa, mutta tiivistynyttä savi- maata on syytä välttää. Pienilmasto/kasvupaikka: Tyrnille valitaan valoisa, avoin alue. Pintavettä kerääviä notkoja ja liian korkealla olevan pohjaveden alueita on syytä välttää. Aitaustarve: Aitaaminen on suositeltavaa, jos alueella on hirvieläimiä. Jänik- set, rusakot ja myyrät voivat vahingoittaa nuoria kasveja. Lannoitus: Kokoelma perustetaan viljavuustutkimuksen suositusarvojen mu- kaisesti peruslannoitettuun maahan. Tyrni on kalkinsuosija, mutta menestyy hapahkossakin maassa peltoviljelyoloissa. Vuotuislannoitus etenkin typen osalta pidetään maltillisena, sillä tyrni pystyy erityisesti vähähappamassa tai emäksisessä maassa hyötymään symbioosista juuristossa eläviin sädesieniin, jotka sitovat maaperästä ilmakehän typpeä. Kokoelma saattaa menestyä il- man vuotuislannoitustakin. Kastelu ja katteet: Taimet istutetaan mieluiten UV-suojatulla muovikuitukan- kaalla katettuun riviin. Kattamattomassa rivissä, jossa rikkakasvit saavat val- 38 lan, voivat pienet taimet menehtyä. Istutuksen yhteydessä ja sen jälkeen kas- telusta on huolehdittava hyvin, mutta muuten tyrni sietää kuivuutta. Istutustiheys: Taimiväli 1,5–2 m, riviväli 4 m. Kasvinsuojelu: Oksat, joissa esiintyy versolaikkua, on syytä poistaa ja polt- taa, ja leikkausvälineiden steriloinnista on huolehdittava, ettei tautia levitetä niillä. Tuholaistorjuntaa ei yleensä tarvita, mutta peräkkäisinä vuosina silmu- ja tuhoavien perhostoukkien torjuntaa pitää harkita. Leikkaus: Voimakaskasvuisia lajikkeita voidaan leikata, jos se kokoelman hoidon kannalta on aiheellista. Leikkaaminen on syytä rajoittaa korkeintaan kolmevuotiaisiin versonosiin. Talvisuojaus: Talvisuojausta ei tarvita. Sekaantumisvaara: Tyrnin juuristo leviää laajalle ja kasvi tekee erityisesti stressaavissa kasvuoloissa runsaasti juurivesoja. Pelto-oloissa vesoja syntyy yleensä vähän, mutta ne on syytä sekaantumisvaaran takia poistaa. Uudistaminen: Kokoelma uudistetaan istutuksen kunnon sitä vaatiessa, noin 15−20 vuoden välein, mieluiten MTT Laukaan ydinkasvipankista toimitetta- vista taimista. MTT:n tyrnikokoelman nykytila MTT Laukaassa on ydinkasvipankki, jossa ylläpidetään kaupallisessa tuotan- nossa olevien viiden MTT:n nimeämän tyrnilajikkeen viruspuhdistettua li- säysmateriaalia (Taulukko 1). Laukaassa on myös kenttäkokoelmassa vähin- tään 20 pensasta jokaisesta lajikkeesta, ja niitä säilytetään yksin kappalein myös MTT Piikkiön näytemaalla. MTT Ruukkiin ja Pohjois-Pohjanmaan alueen viljelijöille on tyrnin lajikeja- lostukseen ja -testaukseen liittyen istutettu siementaimia, joiden perimässä on kotimaisten luonnonkantojen ja venäläisten lajikkeiden geenistöä. Venäläistä alkuperää olevat lajikkeet ovat pahoin versolaikkutaudin vahingoittamia. Risteymäaineiston valinta on käynnissä ja säilytystarve tulee lisääntymään uusien lajikkeiden myötä. MTT Jokioisilla on säilytyksessä Helsingin Yliopistolta siirretty tyrnin jalos- tusaineisto, joka sisältää vapaapölytteisiä siementaimia sekä risteytysmateri- aalia. Kokoelmaan sisältyy suomalaista, tanskalaista, kiinalaista ja venäläistä alkuperää olevia kasveja, sekä erilaisia risteytyksiä näiden välillä. 39 Taulukko 1. Tyrnin pitkäaikaissäilytykseen valitut lajikkeet. Lajike Alkuperä Pitkäaikaissäilytyksen peruste Raisa Caucasica-alalajin luonnonkanta (Elbrus, Kaukasus) x suomalainen luonnonkanta (Raahe, Saloinen Siniluoto) Suomessa v. 1990 nimetty viljelylajike (emikasvi) Rudolf Saksalainen luonnonkanta (Hiddensee) x suomalainen luonnonkanta (Raahe, Sa- loinen Siniluoto) Suomessa v. 1990 nimetty viljelylajike (hedekasvi) Terhi Suomalaisen luonnonkannan siemen, sädetetty 1000 R Suomessa v. 2000 nimetty viljelylajike (emikasvi) Tytti Suomalaisen luonnonkannan siemen, sädetetty 1000 R Suomessa v. 2000 nimetty viljelylajike (emikasvi) Tarmo Suomalaisen luonnonkannan siemen, sädetetty 2000 R Suomessa v. 2000 nimetty viljelylajike (hedekasvi) Tarvittavat toimenpiteet Keräystarve Luonnonkannat ovat Suomen tyrnien tärkein geeniresurssi. Niiden keräämi- seen ei tällä hetkellä ole tarvetta, mikäli lajille ei käynnistetä uutta lajikejalos- tus- tai tutkimusohjelmaa, vaan ne säilyvät parhaiten luontaisilla kasvupai- koillaan. Rantarakentamisen tai muun syyn takia uhattuina olevia, sadontuot- to- tai korjuuominaisuuksiltaan hyviä kantoja voitaisiin tarpeen mukaan ottaa kokoelmiin. Erityisesti pohjoisimpien esiintymien säilymistä olisi syytä tark- kailla. Muut tarvittavat toimenpiteet Suomeen perustetaan yksi tai kaksi kokoelmaa viidestä MTT:n nimeämästä lajikkeesta, jos lajikkeiden ylläpito MTT Laukaan ydinkasvipankissa loppuu. MTT Ruukin johtamissa lajikejalostusohjelmissa syntynyt arvokas, kotimai- seen luonnontyrniperimään perustuva aineisto havainnoidaan. Parhaat yksilöt lisätään jatkokokeisiin, ja nimettävät lajikkeet liitetään lajikekokoelmaan. MTT tutkimusasemalla Ruukissa sijaitsevan materiaalin osalta valinnat jat- kokokeisiin on jo tehty. Myös muiden, kotimaisiin luonnonkantoihin perus- tuvien, viljelyyn otettujen kantojen liittämistarvetta kokoelmiin on syytä har- kita. Arvokkaimpien kloonien kokoelma varastoidaan kryosäilytykseen heti, 40 kun tyrnille soveltuva menetelmä saadaan käyttöön. Välivaiheena voidaan harkita myös pitkäaikaissäilytystä in vitro -oloissa. Jos luonnonkantojen gee- nivaroja halutaan säilyttää niiden luonnonmukaisten kasvupaikkojen ulko- puolella, ne voidaan säilyttää siemeninä. Helsingin yliopiston jalostusohjelman materiaalista valikoidut tyrnit istute- taan aluksi MTT Jokioisille valintaa varten. Myöhemmin tästä aineistosta siirretään parhaat yksilöt pitkäaikaissäilytykseen. Kirjallisuus Heikkilä, M. 1995. Tyrni luonnonvaraisena ja viljelykasvina. Kirjallisuusselvi- tys. Sarja A:227. Satakuntaliitto. Pori. 53 s. Saatavilla internetissä: http://www.pori.fi/kirjasto/satakuntaliitto/a227.htm Hyvönen, J. 1996, On phylogeny of Hippophae (Eleagnaceae): Nordic Jour- nal of Botany 16 51–62. Hämet-Ahti, L., Palmén, A., Alanko, P. & Tigerstedt, P.M.A. 1992. Suomen puu- ja pensaskasvio. 2. uudistettu painos. Helsinki. Dendrologian Seura – Dendrologiska Sällskapet r.y. 373 s. ISBN 951-96557-0-0. Junnila, S. & Hiirsalmi, H. 1989. Breeding and cultural research of sea buck- thorn in northern conditions. Proceedings of International Symposium on Sea Buckthorn (H. rhamnoides L.). Xian, China. s. 215-216. Karhu, S. 1995. Tyrnin pistokaslisäys. Puutarha (vol. 98) 5/1995: 300-301. Karhu S. 1990. Tyrni. Teoksessa Suomalainen puutarha. Marja ja hedelmät. s. 18-22. Weilin & Göös, Espoo. ISBN 951-35-3985-7. Karhu, S. 2000. Odotetut uutuudet: Testatusti kestävät tyrnit. Puutarha & kauppa 4, 37: 6-7. Karhu S (2003) Uudet tyrnilajikkeet Terhi, Tytti ja Tarmo. Teoksessa: Hovi T, Karhu S, Linna M-M & Suojala T (toim. eds.) Sadonkorjuu, Tutkittua puu- tarhatuotantoa 2000-2002 – Harvest, Horticultural research results 2000- 2002. MTT:n selvityksiä 42: 38-39. Saatavilla internetissä: http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts42.pdf. Verkkojulkaisu päivitetty 1.8.2003. Karhu S (2003) New sea buckthorn cultivars Terhi, Tytti and Tarmo. Teok- sessa: Hovi T, Karhu S, Linna M-M & Suojala T (toim. eds.) Sadonkorjuu, Tutkittua puutarhatuotantoa 2000-2002 – Harvest, Horticultural research results 2000-2002. MTT:n selvityksiä 42: 83-84. Saatavilla internetissä: http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts42.pdf. Verkkojulkaisu päivitetty 1.8.2003. Karhu, S. & Hiirsalmi, H. 1994. Kotimainen tyrnipari – Raisa ja Rudolf. Puu- tarha (vol. 97) 6-7/1994: 354-355. Karhu S. & Prokkola S. 2004. Tyrnilajikkeet Suomen oloihin. Julkaisussa: Hopponen A & Rinne M (toim.): Maataloustieteen Päivät 2004 [verkkojul- kaisu]. Suomen Maataloustieteellisen Seuran tiedote no 19. Julkaistu 41 5.1.2004. Saatavilla internetissä: http://www.agronet.fi/maataloustieteellinenseura/julkaisut/esi04/ti78.pdf ISBN 951-9041-47-8. Karhu S. & Prokkola S. 2004. New sea buckthorn cultivars for northern condi- tions. Teoksessa: Mörsel J.-T. & Thies, S. (eds.) Proceedings of the 1st Congress of the International Seabuckthorn Association, September 14- 18, 2003, Berlin, Germany. p. 43-46. Kinnanen, H., Tahvonen, R., Ylämäki, A. & Hietaranta, T. 2003. Ammattivilje- lyn ja kotipuutarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P. & Lindfors, A. (toim.). Puutarhakalenteri 2004. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 326. Helsinki: Puutarhaliitto - Trädgårdsförbundet. s. 118-121. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. 2005. Puutarhayritysre- kisteri 2004. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2005:53. 128 p. Parikka, P. & Karhu, S. 1998. Stem canker on sea buckthorn (Hippophae rhamnoides) in Finland. ICPP – 7th International Congress of Plant Pathology, Ediburgh, Scotland. Offered papers, vol. 3, abstract 3.7.51. 1 s. Parikka, P. & Karhu, S. 1999. Versolaikku vaivaa tyrniä. Puutarha & kauppa 3, 1: 8. Prokkola, S. 2003a. Breeding of sea buckthorn cultivars for North Ostroboth- nia. Julkaisussa: Proceedings of the NJF's 22nd congress 'Nordic Agricul- ture in Global Perspective', July 1-4, 2003, Turku, Finland. p. 238. Toim. O. Niemeläinen & M. Topi-Hulmi. Julkaistu 15.9.2003. Saatavilla interne- tissä: http://portal.mtt.fi/pls/portal30/docs/folder/agronet/yhteiset_hankkeet/njf/njf 2003/14.pdf. Prokkola, S. 2003b. Reliability of Russian cultivars in North Ostrobothnia, Finland. Acta Hort. 626: 389-395. Saatavilla internetissä: http://www.actahort.org/books/626/626_54.htm. Prokkola S., Mäyrä K. & Karhu S. 2004. Effect of processing on vitamin C content of sea buckthorn. In: Mörsel J.-T. & Thies, S. (eds.) Proceedings of the 1st Congress of the International Seabuckthorn Association, Sep- tember 14-18, 2003, Berlin, Germany. p. 175-180. Rousi A. 1965. Observations on the cytology and variation of European and Asiatic populations of Hippophaë rhamnoides. Annales Botanici Fennici 2: 1-18. Rousi A. 1971. The genus Hippophaë L: a taxonomy study. Annales Botanici Fennici 8: 177-277. Yao, Y. 1994. Genetic diversity evolution and domestication in sea buckthorn (Hippophae rhamnoides L.). Academic dissertation, University of Helsinki. Helsinki. 30 s. + 5 liitettä. ISBN 951-45-6804-4. 42 Omenapuut – Malus Mill. Hilma Kinnanen1) ja Kristiina Antonius2) 1)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, hilma.kinnanen@mtt.fi 2)MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, Myllytie 10, 31600 Jokioinen, kristii- na.antonius@mtt.fi Omenapuut kuuluvat ruusukasvien (Rosaceae) heimoon. Ne ovat kesävihan- tia, joskus piikkisiä (oraisia), yksikotisia puita tai pensaita. Suurin osa omenalajikkeista on diploideja, kromosomiluku on 34. Joukko lajikkeita on kuitenkin triploideja, ja ainakin yksi vanha lajike, ’Hibernal’, on tetraploidi. Hedelmäpuina viljeltävät omenapuut on useimmiten vartettu toista lajiketta tai lajia edustavalle perusrungolle. Perusrunko vaikuttaa muun muassa puun kasvutapaan, talvenkestävyyteen ja satoisuuteen. Suvun ainoaa Suomessa esiintyvää luonnonvaraista lajia, metsäomenapuuta (Malus sylvestris) tavataan yleisenä Ahvenanmaan lehdoissa ja hyvin harvi- naisena joissakin paikoissa Lounais-Suomessa. Hedelmäpuuna viljelyssä yleisin tarhaomena (M. domestica) ei kuulu alkuperäiseen kasvilajistoomme. Omenalla on kuitenkin maassamme jo niin pitkät viljelyperinteet, että vuosi- satojen kuluessa meille on kehittynyt pohjoisiin oloihin sopeutunut lajikkeis- to. Luonnonvaraisen metsäomenan ja hedelmäksi yleisimmin viljellyn tarha- omenan lisäksi Suomessa menestyvät ainakin pilariomenapuu (M. Ballerina - ryhmä), siperianomenapuu (M. prunifolia), marjaomenapuu (M. baccata), venäjänomenapuu (M. x robusta), japaninmarjaomenapuu (M. toringo), mar- jaomenapensas (M. toringo var. sargentii), ruusuomenapuu (M. floribunda), oregoninomenapuu (M. fusca), hupeinomenapuu (M. hupehensis), koral- liomenapuu (M. sieboldii), japaninomenapuu (M. tschonoskii), para- tiisiomenapuu (M. Prunifolia-ryhmä: ’Dolgo’, ’Erstaa’, ’John Downie’, ’Kuohu’), purppuraomenapuu (M. Purpurea-ryhmä: ’Aamurusko’, ’Aldenhamensis’, ’Almey’, ‘Cowichan’, ’Echtermeyer’, ’Eleyi’, ’Hopa’, ’Kadetti’, ’Kirjailija’, ’Kornikensis’, ’Linnanmäki’, ’Makamik’, ’Marjatta’, ’Martha’, ’Pepinka Altaiskaja’, ’Profusion’, ’Ranetka Purpurovaja’, ’Red Jade’, ’Renown’, ’Rescue’, ’Rixi’, ’Royalty’, ’Tumma Kaunotar’, ’Wabiskaw’, ’Wierdak’). Erityisesti marjaomenapuu ja siperianomenapuu menestyvät aina eteläisessä Lapissa saakka. Lisäksi meillä menestyy Etelä- ja Keski-Suomessa useita koristeomenapuulajikkeita, jotka ovat moninkertaisen risteytymisen kautta syntyneitä. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kokoelmat, kriikuna, Malus, omena 43 Huvitus-lajike on peräisin Yläneeltä Huvituksen tilalta 1800-luvun lopulta. (Kuva: Hilma Kinnanen) Merkitys ja käyttö viljelykasvina Historia Ensimmäiset omenat on tuotu Suomeen jo 1500-luvulla, joidenkin kertomus- ten mukaan jo 1400-luvulla. Seuraavilla vuosisadoilla omenat alkoivat vähi- tellen levitä ympäri maata, aluksi lähinnä yliopistojen, kartanoiden ja pappi- loiden pihoille ja myöhemmin muun kansan viljelykseen. Hedelmänviljelystä yritettiin maassamme useaan kertaan, mutta pahoja takaiskuja aiheuttivat aika ajoin toistuvat ankarat talvet. Tuhoon vaikutti sekin, että käytetyt lajikkeet olivat usein etelämpää tuotuja: Baltian maista, Saksasta, Tanskasta, Etelä- Ruotsista ja Venäjältä. Varmuutta hedelmänviljelyyn lisäsi se, että hedel- mänviljelystä innostuneet kartanoiden ja tilojen isännät kylvivät hankkimien- sa lajikkeiden siemeniä kasvattaen näin uusia puita ja tätä kautta on löytynyt moni kestävä suomalainen lajike. Esimerkkeinä ’Huvitus’ Yläneeltä Huvituk- sen tilalta, ’Lavia’ nimensä mukaisesti Laviasta, kirkonkylän kansakoulun puutarhasta sekä ’Grenman’ Mikkelistä Rantakylän kartanosta. Samaa työtä on tehty Ruotsissa, ja vähitellen valikoitui kestävää taimiaineistoa pohjoisiin olosuhteisiin. Myös idästä, Pietarilaisista taimistoista, tuotiin maahan hyvin kestäviä lajikkeita. Näistä vanhoista lajikkeista on haettu kestävyyttä myö- hemmin tehtyyn jalostustyöhön. 44 Ensimmäinen suomalainen omenanviljelyä käsittelevä kirja ilmestyi 1800- luvun alkupuolella. Omenan viljelyn kulta-aikaa oli 1930-luku: 1939 maas- samme oli yli kolme miljoonaa omenapuuta, joista sitten sodan aikaisina pakkastalvina suurin osa paleltui. Nykyinen merkitys Omenapuita käytetään sekä hedelmäpuina että koristepuina ja -pensaina. Kaupallinen omenanviljely keskittyy perinteisesti maamme lounaiseen osaan ja saaristoon, mutta viime vuosina on tarhoja perustettu myös Itä- ja Keski- Suomeen. Kotitarvetuotantoa varten voidaan omenapuuta kasvattaa jopa Sal- laa myöden, kun valitaan aikainen ja kestävä lajike. Omenanviljelypinta-alat ovat kasvaneet: Vuonna 2004 omenanviljelypinta-ala oli 620 hehtaaria, am- mattitarhoja 427 kappaletta ja tuotannon määrä 2675 tonnia. Monimuotoisuus Maahamme tuotiin omenaharrastuksen alkuaikoina lajikkeita niin idästä, lännestä kuin etelästäkin. Vuoden 1929 talvituhojen selvittämisen yhteydessä kävi ilmi, että maassamme oli tuolloin kasvatettu ainakin 394 omenalajiketta. Vuosien saatossa Suomeen tuoduista lajikkeista ja niiden siementaimista valikoitui meille monipuolinen ja runsas geeniperimä. Tämän aineiston mää- rittämisestä ja säilyttämisestä on kysymys. Yksi omenalajike ei voi koskaan täyttää kaikkien toiveita ja tavoitteita. Omenantuotantoon tarkoitetun omenalajikkeen valintaan vaikuttavat useat eri ominaisuudet, joiden suhteen lajikkeissa on eroavaisuuksia, esimerkiksi: il- mastollinen kestävyys, vaatimukset kasvupaikan ja maan laadun suhteen, kyky vastustaa kasvitauteja tai tuholaisia, kasvutapa ja puun koko, satoikään tulo, satoisuus, hedelmän kaupallinen arvo, johon liittyvät maku, koko, säily- vyys, muoto, väritys; kypsymisaika, hedelmien kiinnittyminen puuhun, käyt- tötarkoitus, pölytyssuhteet. 1800-luvun lopusta näihin päiviin asti ovat asian- tuntijat suositelleet viljelyyn, joko ammattimaiseen tai kotitarveviljelyyn, yli sataa lajiketta, joitakin vain kerran tai pari, joitakin jo yli sadan vuoden ajan (Taulukot 1 ja 2). Koristeomenapuiden valinnassa ilmastollisen kestävyyden lisäksi painottuvat luonnollisesti koristearvoon vaikuttavat ominaisuudet, kuten puun tai pensaan koko ja muoto, lehtien väritys eri vuodenaikoina, sekä hedelmien runsaus ja ulkonäkö. Joitakin koristeomenalajikkeita käytetään myös viljelmillä pölytys- tarkoituksiin. Luonnonmukaiseen viljelyyn omenalajikkeita valittaessa kiin- nitetään huomiota erityisesti taudin- ja tuholaiskestävyyteen. 45 Pitkäaikaissäilytys Kokoelman tulee palvella jaloversopankkina niin viljelijöitä kuin harrastajia- kin. Sen pitää olla käytettävissä opetusmateriaalina, jalostuksen ja tutkimuk- sen materiaalina, jonka vuoksi sen pitää olla kentällä kasvavina puina, jolloin se on nopeasti hyödynnettävissä tarvittaessa. Luonteva sijoituspaikka tällä hetkellä on MTT Piikkiö, jossa on laaja kokoelma. Lisäksi materiaalin var- muuskokoelma siirretään kryosäilytykseen heti, kun omenalle sopiva mene- telmäsovellus saadaan käyttöön. Lisäksi suomalaisista lajikkeista voisi sijoittaa kaksoisnäytteet yksityisiin kokoelmiin eri puolille maata, sen mukaan, mistä lajikkeet ovat peräisin ja mihin ne soveltuvat viljeltäviksi. Esimerkiksi Gallen-lajike on palautettu Jaatsin tilalle Vammalan Tyrväälle. Muualta tulleet lajikkeet voisi sijoittaa niiden alkuperän mukaan: Venäjältä tuodut lajikkeet Itä-Suomeen, Pohjois- maista tuodut Länsi-Suomeen ja Baltiasta tuodut Etelä-Suomeen. Tuotannossa olevien lajikkeiden luonteva säilytyspaikka on käytännön vil- jelmä. Tällöin viljelytekniikka ratkaisee sen, mitä perusrunkoa käytetään ja miten tarhaa hoidetaan. Viime vuosina on aivan erityistä kiinnostusta ollut vanhoihin omenalajikkeisiin, ja näiden syntyneiden kokoelmien omistajien kanssa tulisi päästä jonkinlaiseen sopimukseen, ettei niitä hävitetä tietämättä. Laajemman omenapuukokoelman perustaminen on suuri panostus asiaan ja edellyttää hoitajalta kiinnostusta ja taitoa hoitaa sitä, ja tällöin kokoelman ylläpitäjä edellyttää myös jonkinlaista taloudellista hyötyä puista. Myös muiden pohjoismaiden kokoelmien kanssa on syytä olla yhteistyössä silloin kun säilytettävät lajikkeet ovat samoja, sillä säilytettävien lajikkeiden lukumäärä on, karsinnasta huolimatta, hyvin suuri. Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin omi- naispiirteet Omenalajikkeet lisätään yleensä varttamalla jalo-oksia perusrunkoihin. Var- tetun omenapuun perusrunko tekee helposti juurivesoja, varsinkin jos puu kärsii jostakin. Puun nuoruusvaiheessa onkin helposti vaara, että lajikkeen tilalla kasvaa pelkkä perusrunko, ellei ’villiversoja’ huolellisesti poisteta vuo- sittain. Sekä omenalajikkeita että koristepuita voidaan lisätä myös mikrolisä- yksenä, jolloin ei ole vaaraa lajikkeen sekaantumisesta perusrunkoon. Koko- elman toisinto olisi hyvä ollakin omajuurisena, sitä mukaa kun se on mahdol- lista. Luonnonkantoja ja perusrunkoja voidaan lisätä siemenistä syksyllä tai ke- väällä, jolloin tarvitaan 1−4 kuukauden pituinen kylmäkäsittely. Koriste- omenalajikkeita lisätään myös puutuneista ja puutumattomista pistokkaista 46 juurrutushormonien avulla, sekä perusrunkoja puutuneista pistokkaista, kan- tovesalisäyksenä, juurenpaloista sekä mikrolisäyksenä. Peltokokoelmien säilytyksessä on monia riskejä, jotka uhkaavat tarhojen olemassa oloa. Suurin osa riskeistä liittyy kasvien menestymiseen ja luon- nonkatastrofien uhkaan Omenapuu alkaa tuottaa satoa kahdesta viiteen vuoden ikäisenä. Jos puu jäte- tään luonnontilaan, se kehittyy tiheäksi pensaaksi, ja tuottaa huonon sadon. Hedelmäntuotantoon kasvatettaville omenapuille pyritäänkin jo taimistoissa kasvattamaan runko, jolloin myöhemmät leikkaukset voisivat olla mahdolli- simman lieviä. Leikkauksen tavoitteena on tasapainoinen puu: juuriston ja latvuksen sekä versonkasvun ja sadon oikea suhde. Koristeomenapensaiden kasvua ohjaillaan käyttötarkoituksen mukaan joko puumaiseksi tai pensas- maiseksi. Terve omenapuu on yleensä luonnostaan vastustuskykyinen tuholaisia ja kasvitauteja vastaan. Puun menehtyminen on usein monen tekijän summa: taudit ja tuholaiset heikentävät puun kasvua, jolloin se on herkempi talvivau- rioille, toisaalta talven aiheuttamat silmu- ja versokuolemat avaavat tien sie- nitaudeille. Myös hyönteisten vioitukset voivat olla tartuntareittinä, esimer- kiksi keltamuumiotaudille, tai kirvojen mesikasteessa elää nokihärmä. Sieni- taudeista kuorimätä ja hedelmäpuun syöpä saattavat tuhota puun kokonaan. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat kasvitaudit Omenapuilla on kaksi karanteenitautia, joista on ilmoitusvelvollisuus kasvinsuojeluviranomaisille: Tulipolte (Erwinia amylovora) ja muumiotauti (Monilia fructicola). Kumpaakaan ei toistaiseksi ole tavattu Suomessa, mutta niiden esiintymistä on tarkkailtava. Karanteenitaudin esiintyminen kokoelmassa johtaa kokoelman hävittämiseen kasvinsuojelulain nojalla. Kuorimätä (Phytophthora cactorum) tartuttaa puita maasta käsin. Puiden kuoreen ilmestyy tummia mätälaikkuja, joiden alla solukko on ruskeaa ja haisee käyneelle. Laikku johtaa puun osan tai koko puun kuolemaan. Torjun- tana on saastuneen kohdan poistaminen ja puun kasvuvoimasta huolehtimi- nen. Liian kosteuden poistaminen ja puiden istutus harjuun vähentävät saas- tuntamahdollisuutta. Hedelmäpuun syöpä (Nectria galligena) tartuttaa puita haavojen ja muiden kuoren vioitusten kautta. Tartuntakohtaan muodostuu kuolio, joka muuttuu syöpämäiseksi haavaksi. Pahasti vahingoittunut oksa tai koko puu kuolee. Talvivauriot altistavat hedelmäpuun syövälle. Leikkaushaavojen käsittely torjunta-aineella vähentää tartuntariskiä. 47 Puun kasvukuntoa heikentävistä, joskaan ei suoranaisesti tappavista, taudeis- ta tavallisimmat ovat muumiotaudit ja omenarupi. Omenarupi (Venturia inaequalis) on kotelosieni joka talvehtii mätänevissä lehdissä ja jonka kote- loitiöt saastuttavat lehtiä alkukesästä ja kuromaitiöt lehtiä ja omenia loppu- kesästä. Omenan pinnalla oleva rupilaikku avaa taas tien keltamuumiotaudil- le (Monilia fructigena), joka mädättää omenan. Versomuumiotauti (M. laxa) taas saastuttaa kukkaversoja. Se tunkeutuu kasviin kukkien kautta, jolloin kukat pilaantuvat, kuihtuvat pois ja samoin kokonaiset oksat. Urearuiskutus syksyllä sadonkorjuun jälkeen vähentää jätteissä talvehtivien sienien määrää tuhoamalla niiltä talvehtimiseväät. Eräät omenaruventorjunta-aineet vaikutta- vat jossain määrin ehkäisevästi myös muumiotauteihin. Hopeakiilto (Chondrostereum purpureum) on myös tauti, joka käyttää kas- viin tunkeutuakseen pakkasvaurioiden aiheuttamia vioituksia. Sen vaikutuk- sesta muuttuvat vihertävän harmaiksi, hopeaisiksi, ja varisevat ennenaikaises- ti, ja vähentävät näin puun elinvoimaa, jolloin puu herkistyy pakkasvaurioil- le. Muita omenilla esiintyviä tauteja ovat: lehdissä omenanhärmä (Podosphaera leucotricha), katajanomenaruoste (Gymnosporangium tremelloides). Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat tuholaiset Kenttäkokoelmaa uhkaavista tuholaisista merkittävin on lustokuoriainen, (Xyleborus dispar), joka pystyy kaivautumaan runkoon ja lopulta jopa tap- pamaan puun kokonaan. Versoa, oksia ja varsinkin nuorten puiden runkoa vaurioittavat lisäksi jänis ja rusakko sekä vesi- ja peltomyyrä. Myös niiden vioitus saattaa tappaa koko puun. Omenan kellastajapunkki (Aculus sclechtendali) ja hedelmäpuunpunkki (Panonychus ulmi) vioittavat molemmat lehtiä imennällään ja verottavat puun kasvuvoimaa. Näistä erityisesti kellastajapunkki on hankalasti torjutta- vissa. Myös omenakirva (Aphis pomi) ja omenankäärökirva (Dysaphis anthrisci) sekä kempit (Cacopsylla sp.), vioittavat lehtiä, mutta ovat kohtalai- sen helposti torjuttavissa kemiallisesti Perhostoukista pihlajanmarjakoi (Argyresthia conjugella) ja omenakääriäinen (Cydia pomonella) vioittavat hedelmiä ja lehtiä. Lisäksi lehtiruusukkeita vioittavat hallamittarin (Operophthera brumata), omenankehrääjäkoin (Hyponomeuta malinellus) sekä useiden muiden perhoslajien toukat. Hyvin runsaana esiintyessään ne heikentävät puun elinvoimaa ja edellyttävät torjun- tatoimia. 48 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito Kun kenttäkokoelma joudutaan perustamaan uudelleen, on valittava omenalle mahdollisimman hyvin soveltuva kasvupaikka sekä maaperää että pienilmas- toa ajatellen. Kyseisellä paikalla ei saa olla kasvanut omenaa aikaisemmin. Maalaji: Hieta- tai moreenimaa, jossa pohjavesi on alhaalla, (mieluiten yli metrin). Pienilmasto: Rinne, mieluiten itään viettävä, tuulensuoja, joka ei kuitenkaan ole liian tiivis. Jos tuulensuojaistutus tehdään tarhaa perustettaessa, käytetään lajeja, jotka suosivat omenan tuholaisten luontaisia vihollisia. Istutustiheys: Etäisyys rivissä on 1,5 m käytettäessä hillittykasvuisia perus- runkoja, 3 m käytettäessä voimakaskasvuisia perusrunkoja tai kasvatettaessa puita omajuurisena. Riviväli valitaan niin, että se voidaan hoitaa koneellisesti samoin kuin kasvinsuojelut. Aitaustarve: Omenatarha on ehdottomasti aidattava jänisten, rusakoiden, hirvien, peurojen ja kauriiden varalta. Samoin jokaisen puun runko on suojat- tava myyriltä tiheäsilmäisellä verkolla. Kastelut ja katteet: Tarha kannattaa istuttaa 15−20 cm korkeaan harjuun, joka on katettu kuitukangaskatteella. Harju parantaa talvehtimista ja kate helpottaa rikkakasvintorjuntaa ja säilyttää maan kosteutta. Perustettaessa on huolehdit- tava kastelusta, ja hillittykasvuisia perusrunkoja käytettäessä on oltava kaste- lumahdollisuus koko viljelykierron ajan. Lannoitus: Ennen perustamista on maan viljavuus saatettava omenalle opti- maaliseksi viljavuustutkimuksen ja suositusarvojen perusteella. Vuotuislan- noituksessa on pyrittävä kohtuulliseen, mutta ei kovin voimakkaaseen vuosi- kasvuun. Liian voimakas kasvu altistaa talvivaurioille, kun taas ravinnepuut- teet heikentävät puuta ja altistavat taudeille ja tuholaisille. Kasvinsuojelu: Kenttäkokoelmissa kasvinsuojelun pitää perustua tarkkailuun. Erityisesti on huolehdittava tuholaisten osalta kirvoista, kempeistä, hedelmä- puu- ja kellastajapunkista, perhostoukista ja lustokuoriaisista. Kasvitautien osalta tärkeimmät huomioitavat ovat omenarupi ja muumiotaudit. Leikkaus. Omenapuuta pitää leikata säännöllisesti, tällöin vältetään suurien leikkausten tekeminen kerralla. Leikkaus tehdään kevättalvella, kovimpien pakkasten mentyä mutta ennen kuin kasvu on alkanut. Säännöllinen leikkaus pitää yllä kasvuvoimakkuutta. Myös puun korkeutta saadaan hallittua leik- kaamalla. Puun pitäminen ilmavana ja valoisana vähentää riskiä monien sie- nitautien osalta. 49 Omajuurisuus: MTT:n kokoelma Piikkiössä on tällä hetkellä varrennettu sekä hillittykasvuiselle MTT1- että voimakkaalle YP-perusrungolle. Varsinkin duplikaatteja ajatellen omajuurisuus on kannatettava vaihtoehto, sikäli kun lajikkeita ja kantoja on mahdollista kasvattaa omajuurisiksi. Tällöin vältetään vaara lajikkeen sekaantumisesta perusrunkoon. Uudistaminen: Omenapuun viljelykierroksi suositellaan 20–30 vuotta perus- rungosta riippuen. Tästä syystä nykyisen peltokokoelman vanhetessa on löy- dettävä paikka sen uusimiseksi. Siihen mennessä se on saatava arvioitua, päällekkäisyydet karsittua ja todella tarpeellinen vain uusittava. MTT:n omenalajikekokoelman nykytila MTT:n omenalajikekokoelmassa on tällä hetkellä lajikkeita 242, joista on suomalaisia 54, venäläisiä 95, kanadalaisia 21, USA:sta 11, pohjoismaisia 22, Balttian maista 16, Keski-Euroopasta 7 ja Japanista 2 lajiketta. Lajikkeista on 67 ollut kokoelmassa alle 10 vuotta, nämä ovat vartettuina ainoastaan kasvua hillitsevälle perusrungolle, vanhempi aineisto on säilymisen varmentamiseksi varrennettu sekä kasvua hillitsevälle että voimakaskasvuiselle perusrungolle, kaksi puuta kummallekin. Lisäksi kokoelma käsittää 44 toistaiseksi tunnista- matonta kantaa tai lajiketta. Alustavasti pitkäaikaissäilytettäväksi valituista materiaalista tämä kokoelma sisältää 152 lajiketta, ja siitä puuttuu 45 lajiketta. Kokoelma on nuori, joten sitä voidaan pitää peruskokoelmana tämän ensimmäisen viljelykierron ajan. Kokoelma on perustettu vuonna 2001, ja sitä on täydennetty vuosina 2002– 2005. Tuotannossa olevia lajikkeita ylläpidetään MTT Laukaassa. Tarvittavat toimenpiteet Omenalajikkeiden säilyttämisen perusteet on määriteltävä selkeästi. Alustava pitkäaikaissäilytykseen valittujen lajikkeiden lista on tarkistettava ja päätettä- vä, mitä on tarpeellista säilyttää. Vanhoja lajikkeita on nimetty eri tavalla paikkakunnittain, ja tällaiset päällekkäiset näytteet on karsittava pois. Ole- massa olevien kokoelmien lajikeaitous on selvitettävä. MTT Piikkiön koko- elma on täydennettävä puuttuvilta osin. Pälkäneen emopuukokoelma siirretään Piikkiöön. Omenapuiden kryosäilytys ja in vitro -viljely ovat teknisesti vaikeita. Pitkällä aikavälillä lajikkeet siirretään mahdollisuuksien mukaan kryosäilytykseen. Tämän jälkeen yksi kenttäkokoelmassa oleva näyte kustakin lajikkeesta tai kannasta riittää. 50 Säilytettävien omenalajikkeiden ohella on järjestettävä kotimaisten perusrun- kojen säilytys: YP, MTT1, MTT2, MTT3, ja mahdolliset uudet perusrungot, MTT4 ja MTT5, on liitettävä tähän kokoelmaan. Taulukko 1 (alkuosa). Tarhaomenalajikkeiden esiintyminen Puutarhalehden ja Puutarhakalenterin suositeltavien lajikkeiden listoissa vuosien 1899–2004 välisenä aikana. Listoissa esiintymisen ajankohta ja mainintojen lukumäärä. Lajike Aika Lkm Alkuperämaa, risteytys, lisätietoja, synonyymit Aholan aikainen, vaha 1952 1 Suomi, Kuusankoski, Aholan puutarhakou- lulla kasvanut siementaimi Aleksanteri 1899−1926 2 Venäjä, viljelty jo 1700-luvulla. Syn.: Aport, Aport-Alexander Amorosa 2004 1 Ruotsi, Aroma-lajikkeen punainen muoto Anisovka 1923−2004 10 Venäjä Antonovka 1899−2004 35 Venäjä, Ukraina; yksi vanhimpia viljeltyjä lajikkeita Aroma 1985−2004 10 Ruotsi Arvid 1923 1 Ruotsi; ehkä Valkean astrakaanin siemen- taimi Astrakaani, iso kirkas 1915 7 Ruotsi, ehkä Valkean astrakaanin siemen- taimi Astrakaani, val- kea 1923−1926 2 Todennäköisesti Itämeren maista Astrakaani, Gyl- lenkrok 1915−2004 19 Ruotsi, ehkä Valkean astrakaanin siemen- taimi Atlas 1952−1989 12 Kanada, Ottawa, Winter St.Lawrence - lajikkeen siementaimi Atlas, punainen 1960−2002 24 Atlas-aljikkeen punainen muunnos Barlovskoje 1923 1 Venäjä Beresinka 1923 1 Venäjä Bergius 1941−2002 28 Ruotsi, Sävstaholm-lajik. pun. muunnos Borgovskoje 1993−1995 2 Venäjä Bruunin omena 1931 1 Cellini 1899−1941 3 Englanti, vuodelta 1828, alkuperä tuntematon Cautonin omena 1926 1 Suomi, Pieksämäki, Moision tila; siemen- taimi Charlottenthal 1926−2002 20 Saksa, Harlamovski-lajikkeen muunnos Cox Pomona 1952−2002 21 Englanti, Ribston-lajikkeen siementaimi 51 Taulukko 1 (jatkoa). Tarhaomenalajikkeiden esiintyminen Puutarhalehden ja Puutarhakalenterin suositeltavien lajikkeiden listoissa vuosien 1899–2004 välisenä aikana. Listoissa esiintymisen ajankohta ja mainintojen lukumäärä. Lajike Aika Lkm Alkuperämaa, risteytys, lisätietoja, synonyymit Discovery 2004 1 Englanti, Essex, Worcester Pearmain - lajik- keen vapaapölytyssiementaimi, v.1962 Eva-Lotta 2004 1 Ruotsi, Cortland x James Grieve, laj. 1992 Gallen 1941−1995 8 Suomi, Vammala, Jaatsin tila; alkup. tuntem. Gravenstain 1952 1 Tanska, Etelä-Jyllanti, alkuperä tuntematon; syn.: Graasten, Gravensteiner Grenman 1926−2004 20 Suomi, Mikkeli, Rantakylän kartano, tuntem. lajikkeen siementaimi, lajikkeeksi 1894 Guldpippin 1923 1 Hampus 1923−1926 2 Alkuperä tuntematon; syn: Vinäpple, Paradisäpple Hannulan tal- viomena 1926−1929 2 Suomi, Taivassalo, Hannulan tila; siemen- taimi Harlamovski 1899−2004 27 Venäjä, tod.näk. Tulan kuvernementista; syn.: Charlamowsky, Borovinka, Oldenburg Harmaa Gylling 1923−1929 3 Ruotsi, useita muunnoksia, syn.: Grågylling, Ruotsalainen talvipostof Heta 2000−2004 4 Suomi, MTT:n laj., (Lobo x Huvitus), 1996 Hornsberg 1926 1 Ruotsi, siementaimi Huvitus 1941−2004 27 Suomi, Yläne, Huvituksen tila; siementaimi Ingrid Marie 1966−1984 10 Tanska, Fyn saari; vuodelta 1915 Iso venäläinen 1926 1 Venäjä, syn. Mustialan iso venäläinen Jaspi 1983−2004 13 Suomi, MTT:n laj., (Lobo x Huvitus), 1980 Joyce 1941−1952 2 Kanada, McIntosh-lajikkeen siementaimi Juuso 2000−2004 4 Suomi, MTT:n lajike, (Anton. x Lobo), 1997 Jättimelba 2004 1 Suomi, MTT:n laj., (Melba x Huvitus), 2003 Kaneli, punainen 1923−2004 32 Venäjä, Keltakanelin muunnos Kaneli keltainen 1923−2004 15 Venäjä, alkuperäisin kaneli Katja 1985−1995 5 Ruotsi, James Grieve x Worcesterparmän Kavlås 1899−1929 4 Ruotsi, 1800-luvun alkup. syn. Portäpple Keltainen syys- kalvilli 1931−1941 2 Saksasta tuotu Ruotsiin, alkuperä tuntematon Kerppolan kesä 1926 1 Suomi, Kangasala; siementaimi Kersti 1960−2004 15 Suomi, Mikkeli, Rantakylä; todennäköisesti Sokerimiron-lajikkeen siementaimi, Kirkasomena 1899−1923 2 Venäjä, ehkä M. prunifolia siementaimi, syn.: Klaräpple 52 Taulukko 1 (jatkoa). Tarhaomenalajikkeiden esiintyminen Puutarhalehden ja Puutarhakalenterin suositeltavien lajikkeiden listoissa vuosien 1899–2004 välisenä aikana. Listoissa esiintymisen ajankohta ja mainintojen lukumäärä. Lajike Aika Lkm Alkuperämaa, risteytys, lisätietoja, synonyymit Kirkniemen talvi 1952 1 Suomi, Lohja, Kirkniemen kartano; siemen- taimi 1800-luvun alkupuolelta Konsta 2000−2004 4 Suomi, MTT:n lajike, (Lobo x Anton) 1997 Lavia 1926−2004 28 Suomi, Lavian kirkonkylä; siementaimi Lemun talvi 1923−1929 3 Suomi, Kaarina, Ala-Lemun tila; olet. syn.: Kesäter (Ruotsi), Kleiner Langstiel (Saksa) Lepaan liereä 1960−2004 23 Suomi, Antonovka-lajikkeen siem.taimi Lepaan meloni 1952−2004 11 Luultavasti Suomi, siementaimi Liipolan tavi- omena 1899 1 Lindholmin rautaomena 1899 1 Linda 1941−1976 13 Kanada, Langford Beauty - lajik. siementaimi Linnan omena 1952 1 Suomi, Lohja; siementaimi Lobo 1941−2004 28 Kanada, McIntosh-lajikkeen siementaimi Långsjön pää- rynäomena 1899 1 Venäjä, Pietari, Regelin taimisto; nimi suo- malaisen kartanon mukaan, syn.: Sagulinin päärynäomena Luotsi 1987 1 Suomi, Syysjuovikkaan punainen muunnos Maglemer 1931 1 Tanska, Lolland; vanha, alkuperä tuntematon Maikki 1984−1955 8 Suomi, MTT:n laj., (Melba x Huvitus) 1980 Make 1984−2004 12 Suomi, MTT:n lajike, (Atlas x Keltainen syyskalvilli), 1980 Mannington pearmain 1923 1 Englanti, 1770-luvulla synt. lajike Mc Intosh 1952 1 Kanada Melba 1941−2002 13 Kanada, McIntosh-lajikkeen siementaimi Melba, punainen 1960−2004 24 Kanada, Melba-lajikkeen punainen muunnos Moskovan pää- rynäomena 1929 1 Venäjä Mustialan valkea 1926 1 Venäläistä alkuperää oleva tuntematon lajike, jota Suomessa on alettu kutsua tällä nimellä Oranie 1915−1952 7 Ruotsi, Kaniker-lajikkeen siementaimi Patricia 1950−1952 2 Pekka 2001−2004 3 Suomi, MTT:n laj., (Lobo x Huvitus), 1999 Petteri 2004 1 Suomi, MTT:n laj., (Lobo x Huvitus), 2003 53 Taulukko 1 (jatkoa). Tarhaomenalajikkeiden esiintyminen Puutarhalehden ja Puutarhakalenterin suositeltavien lajikkeiden listoissa vuosien 1899–2004 välisenä aikana. Listoissa esiintymisen ajankohta ja mainintojen lukumäärä. Lajike Aika Lkm Alkuperämaa, risteytys, lisätietoja, synonyymit Pieksämäen omena 1926 1 Suomi, Pieksämäki; siementaimi Pirja 1985−2004 9 Suomi, MTT:n laj., (Huvitus x Melba), 1980 Quinte 1981−1988 5 Kanada, Ottawa, (Crimson Beauty x Red Melba) Raike 1981−2002 13 Kanada, nimetty Suomessa, (Duches x Lobo) Ranger 1981−2002 9 Canada, Ottawa; (Crimson Beauty x Melba) Rantakylän ome- na 1926 1 Suomi, Mikkeli, Rantakylän kartano Rautel 1941 1 Suomi, Lahti; siementaimi 1890-luvulta Ringstad 1899−1929 5 Ruotsi, Östergötland Rosenhäger 1899−1926 2 Saksa Rossvik 1923 1 Ruotsi, Rossvikin tilalta löydetty puu Rupert 1952 1 Kanada, venäläisen lajikkeen siementaimi Samo 1984−2004 11 Suomi, MTT:n laj., (Melba x Huvitus), 1981 Sandra 2000−2004 4 Suomi, MTT:n laj., (Lobo x Huvitus), 1996 Sariola 1929−2004 27 Suomi, Eräjärveltä Hämeestä; siementaimi Signe Tillish 1926−1976 15 Tanska, tuntematt. lajikkeen siementaimi Snygg 1926−2004 23 Suomi, Hyvinkää; siementaimi Sokerimiron 1926−1995 15 Venäjä, alkuperä tuntematon., syn.: Miron omena, Mironowka, Mironoje, Aikanen soke- riomena Sortavalan ome- na 1926 1 Sparreholms- äpple 1923 2 Stenkyrke 1931−1952 3 Suislepp 1915−2004 10 Tod.näk. Viro, Suislepin kartano; syn. Suislepper, Weissensteiner rothstraliger Summerred 2004 1 Canada, British Columbia; Summerland-laj. (=McIntosh x Golden Delicious) siementaimi Sunilan vaha 1929 1 Syysjuovikas 1915−2002 32 Venäjä; syn.: Syysviiru, Simnoje polosatoje, Herbststreifling, Höststrimling Särsö 1969−2004 23 Ruotsi, alkuperä tuntematon Sävstaholm 1899−1984 11 Ruotsi, siementaimi, alkuperä tuntematon 54 Taulukko 1 (jatkoa). Tarhaomenalajikkeiden esiintyminen Puutarhalehden ja Puutarhakalenterin suositeltavien lajikkeiden listoissa vuosien 1899–2004 välisenä aikana. Listoissa esiintymisen ajankohta ja mainintojen lukumäärä. Lajike Aika Lkm Alkuperämaa, risteytys, lisätietoja, synonyymit Tallinnan pää- rynäomena 1915−2004 11 Tod.näk. Viro, Tallinnan seutu; alkuperä tuntematon; syn.: Räävelin päärynäomena, Gruscheffka, Birnapfel, Päroväpple Talvikaneli 2004 1 Suomi, MTT:n lajike, (Lobo x Punakaneli), 2003 Talvikki 2004 1 Suomi, MTT:n laj., (Lobo x Yläkauttu), 2003 Tobias 2004 1 Suomi, MTT:n laj., (Lobo x Huvitus), 2003 Tsaarin kilpi 1952−2004 7 Viro, Tarto; syn.: Tsarskij schip ploskij, Aino-omena Ukrainan tal- viomena 1926 1 Valkea kesäkal- villi 1923−1926 2 Mahdollisesti Liivinmaalta, alkuperä tunte- maton, syn.: Vit sommarkalvill Valkea kullakko 1899 1 Hollanti, syn. Valkea Gylling, Vit Gylling Valkea kuulas 1923−2004 34 Olett. Itämeren maista, alkuperä tuntematon, syn.: Transparente blanche, Vitt klaräpple Valkealan syys 1926−1981 4 Suomi, Valkealan kartano; saksal. lajikkeen siementaimi Valkea Nalif 1923−1929 3 Venäjä, Pietarin kuvernementista Viikari 1941 1 Tod.näk venäläinen; nimetty Suomessa Vuokko 2001−2004 3 Suomi, MTT:n laj., (Melba x Huvitus), 1999 Waldemar 1926 1 Wealthy 1915−1988 10 USA, paratiisiom. (Cherry crab) siementaimi Åkerö 1915−2004 34 Ruotsi 55 Taulukko 2. Marjaomenalajikkeiden esiintyminen Puutarhalehden ja Puutar- hakalenterin suositeltavien lajikkeiden listoissa vuosien 1923–2004 välisenä aikana. Listoissa esiintymisen ajankohta ja mainintojen lukumäärä. Lajike Lkm Aika Alkuperämaa, risteytys, lisätietoja, synonyymit Chestnut 2000−2004 4 USA, Minnesota; Malinda-lajikkeen siementaimi Dartt 1923 1 Dolgo 1960−2004 23 Venäjä, Siperia; lajikkeeksi 1917 Erstaa 1960−2004 23 Suomi, Nastola, Erstaan puutarha; syn. Erstaan paratiisiomena Fairy Hogg 1923 1 Grotz Liebling 1923 1 Hohenheimer Riesling 1923 1 Hyslop 1923 1 Tod.näk. USA, yli 100 vuotta viljelty Marengo 1923 1 Martha 2000−2004 4 USA, Minnesota; lajikkeeksi 1839 Minnesota 1923 1 Montrealin kaunotar 1923 1 Pepinka Altaiskaja 2001−2002 2 Venäjä, Siperia; (Ranetka Purpurovaja x Pepin Safrannyj) Purppuranpunainen kirsikkaomena 1923 1 Ranetka purpurovaja 2002−2004 2 Venäjä, viljellyn ja marjaomena-puun risteymä Renown 2000−2004 4 Kanada, Saskatchewan; Repka Kislaga - lajikkeen vapaapölytyssiementaimi Rescue 2000−2004 4 Kanada, Saskatchewan; Blushed Calville - laj. vapaapölytyssiemen- taimi Roter Riesling 1923 1 Soikea kirsikkaomena 1923 1 Soulard 1923 1 Suuri keltainen 1923 1 Transcendent 1923 1 USA, mainittu jo 1934 Virginia 1923 1 USA, Iowa Whitney 1923 1 USA, Illinois 56 Kirjallisuus Anon. 1899. Mitä omenalajeja meidän tulee Suomessa etusijassa viljellä? Puutarha 2 (3): 22-23. Anon. 1931. Tiedoitus hedelmänviljelijöille. Puutarha 34 (3): 115. Anon. 1969. Viralliset omenien kauppavakiolajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1970. Helsinki. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 187. Puutarhaliitto – Trädgårdsför- bundet. s. 278-281. Anon. 1971. Viralliset omenien kauppavakiolajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1972. Helsinki. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 194. Puutarhaliitto – Trädgårdsför- bundet. s. 328-331. Anon. 1973. Viralliset omenien kauppavakiolajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1974. Helsinki. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 199. Puutarhaliitto – Trädgårdsför- bundet. s. 350-353. Anon. 1975. Viralliset omenien kauppavakiolajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1976. Helsinki. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 207. Puutarhaliitto – Trädgårdsför- bundet. s. 342-345. Collan, O. 1926. Hedelmä- ja marjalaatumme. Helsinki: Otava. 144 s. Collan, O. 1929. Hedelmän- ja marjanviljelyksen käsikirja. Helsinki: Otava. 424 s. Collan, O. 1933. Kotimaisten hedelmälaatujen standardisoimiskomitean hy- väksymät kauppaomenalaadut. Puutarha 36 (8): 222-223. Hokka, H., Laamanen, J., Lahtonen, V., Uosukainen, M. ja Jalkanen, P. 2004. Laukaan tutkimus- ja valiotaimiaseman emokasvihinnasto 2005. Vil- jelijätiedote 1/2005. Laukaa: MTT Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema. 52 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeily- kasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseo, Kasvimuseo. 656 s. ISBN 951-45-8166-0 (sid.), ISBN 951-45-8166-9 (nid.) Jalas, J. 1958. Suuri kasvikirja I. Helsinki: Otava. 851 s. Karlsson, R. 1923. Kirsikkaomenoista. Puutarha 26 (4): 69-71. Kinnanen, H., Tahvonen, R., Ylämäki, A. & Hietaranta, T. 2003. Ammattivilje- lyn ja kotipuutarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P. & Lindfors, A. (toim.). Puutarhakalenteri 2004. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 326. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 118-121 57 Laurinen, E., Lehmushovi, A. & Kinnanen, H. 1991. Hedelmä- ja marjalajik- keita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Met- sola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1992. Puutarhaliiton jul- kaisuja n:o 264. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 8-21. Laurinen, E. & Kinnanen, H. 1992. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattivilje- lyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., & Lind- berg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1993. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 266. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 14-16. Laurinen, E., Hietaranta, T. & Lehmushovi, A. 1994. Hedelmä- ja marjalajik- keita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Met- sola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1995. Puutarhaliiton jul- kaisuja n:o 275. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 89-92. Lehmushovi, A., Tahvonen, R. & Hietaranta, T. 1999. Ammattiviljelyn ja koti- puutarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P., & Lind- berg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 2000. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 308. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 106-109. Lehmushovi, A., Tahvonen, R. & Hietaranta, T. 2000. Ammattiviljelyn ja koti- puutarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P., & Lind- berg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 2001. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 314. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 116-119. Lehmushovi, A., Tahvonen, R. & Hietaranta, T. 2001. Ammattiviljelyn ja koti- puutarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P., Lindberg, S. & Lindfors, A. (toim.). Puutarhakalenteri 2002. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 320. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 116-119. Lehtonen, V. 1946. Omenanviljely. Porvoo. WSOY. 290 s. Lehtonen, V. 1951. Tärkeimpien omenalajikkeiden talvenkestävyys, tuotanto, ominaisuudet ja käyttöarvo. Teoksessa: Ketonen, T.P. (toim.). Puutarha- kalenteri 1952. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liitto. s. 150-153. Leskinen, A. 1949. Uudet omenien kauppavakiolajikkeet. Teoksessa: Keto- nen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1950. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liitto. s. 184-185. Leskinen, A. 1952. Omenalajikkeittemme kaupallisesta viljelyarvosta. Teok- sessa: Ketonen, T.P. Puutarhakalenteri 1953. Helsinki. Puutarhaviljelijäin liiton julkaisuja n:o 92. s. 169-172. Leskinen, A. 1959. Omenien kauppavakio- ja kotipuutarhoihin suositeltavat lajikkeet. Ketonen, T.P. Puutarhakalenteri 1960. Helsinki. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 137. s. 171-175. Leskinen, A. 1960. Omenien kauppavakio- ja kotipuutarhoihin suositeltavat lajikkeet. Ketonen, T.P. Puutarhakalenteri 1961. Helsinki. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 141. s. 239-241. 58 Leskinen, A. 1960. Kotipuutarhoihin suositeltavat omenalajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P. Puutarhakalenteri 1961. Helsinki. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 141. s. 242-243 Leskinen, A. 1961. Suositeltavat hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Ke- tonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1962. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 146. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 248-253. Leskinen, A. 1963. Hedelmä- ja marjalajikkeiden valinta. Teoksessa: Keto- nen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1964. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 151. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 242-247. Leskinen. A. 1965. Omenien kauppavakiolajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Seikku, H. & Perttula, A. (toim.). Puutarhakalenteri 1966. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 162. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 303-330. Leskinen. A. 1966. Viralliset omenien kauppavakiolajikkeet. Teoksessa: Ke- tonen, T.P., Halme, M., Seikku, H. & Perttula, A. (toim.). Puutarhakalenteri 1967. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 169. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 304- 305. Leskinen. A. 1966. Muita suositeltavia omenalajikkeita. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Seikku, H. & Perttula, A. (toim.). Puutarhakalenteri 1967. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 169. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 306-307. Lindberg, B. 1915. Moniaita omenalajeja, jotka sopivat viljeltäviksi Uudella- maalla semminki Helsingin seudulla. Puutarha 18 (8): 121-122. Metsola, P. 1980. Päätös Suomen kasvuolosuhteisiin sopivista hedelmä- ja marjakasvien lajikkeista. Puutarha 83 (7): s. 350. Metsola, P. 1981. Ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin soveltuvia hedelmä- ja marjalajikkeita. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Sauren, S. & Seik- ku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1982. Helsinki. Puutarhaliiton julkaisuja. s. 375-383. Meurman, O. 1949. Hedelmäpuiden lajiketaulukko. Teoksessa: Ketonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1950. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liitto. s. 148- 155. Meurman, O. & Collan, O. 1947. Suomen hedelmäpuut ja viljellyt marjat. Ensimmäinen osa. Omenat. Helsinki: Suomen Kirja. 499 s. Murtomaa, A. 1980. Hedelmien laatuvaatimukset ja eri luokkiin kelvolliset lajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Sauren, S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1981. Helsinki. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 224. Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 342-345. Puutarhayritysrekisteri 2004. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2005: 53. Hel- sinki: Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. 128 s. Salo, H. 1987. Omenapuulajikkeet ja niiden viljely Suomessa. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., Uimonen, J. & Lindberg, S. (toim.). Puutarha- 59 kalenteri 1988. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 248. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 262-276. Stening, K. 1923. Kärnfruktsorter lämpliga till odling i södra och sydvästra Finland. Trädgårdsodlaren XVII (3): s. 55-56. Säkö J. & Laurinen, E. 1982. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Sauren S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1983. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 230. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 346-353. Säkö J. & Laurinen, E. 1983. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1984. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 234. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 306-313. Säkö J. & Laurinen, E. 1984. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1985. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 238. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 325-332. Säkö J. & Laurinen, E. 1986. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., Uimonen, J., Lindberg, S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1987. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 243. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 315- 325. Säkö J. & Laurinen, E. 1988. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., Uimonen, J., Hälvä, S. & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1989. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 256. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 263- 277. Sortiment 1995-1996. Elitplantstationen. Kristianstad. 65 s. 60 Luumut, kriikunat ja kirsikat – Prunus L. Marjatta Uosukainen1) ja Marja Aaltonen2) 1)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjat- ta.uosukainen@mtt.fi 2)MTT Kasvintuotannon tutkimus, R-talo, 31600 Jokioinen, marja.aaltonen@mtt.fi Luumut, kriikunat, kirsikat, tuomet ja mantelit kuuluvat (Rosaceae) heimoon. Ne ovat kesävihantia, harvoin ainavihantia, toisinaan oraisia puita tai pensai- ta. Kasvit ovat yksikotisia, kukat ovat kaksineuvoisia, kukinto on sarja tai terttu. Kukissa on yksi emi ja paljon heteitä. Hedelmä on 1-siemeninen luu- marja. Suomessa Prunus-suvun kasveissa on sekä alkuperäis- että tulokaslajeja. Luonnonvaraisista lajeista tuomi esiintyy maassamme tunturilappia myöten ja oratuomen levinneisyysalue rajoittuu Ahvenanmaalle ja lounaisrannikolle. Viljeltyjen lajien menestymisen pohjoisraja on Tornionjokilaaksossa. Luu- mujen, kirsikoiden ja kriikunoiden menestymisalue rajoittuu Etelä-Suomesta Vaasan ja Keski-Suomen korkeudelle, heikosti menestyneitä yksilöitä voi löytyä Oulun korkeudelta. Näitä lajeja esiintyy meillä juurivesojen kautta lisääntyvinä viljelyjäänteinä. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kirsikat, kokoelmat, kriikuna, luumu, Prunus Merkitys ja käyttö viljelykasveina Luumujen (P. domestica) ja kriikunoiden (P. domestica subsp. insititia) vilje- lyhistoria on Suomessa ainakin 300 vuotta. Luumut ja kriikunat tunnetaan meillä vain kulttuurikasveina, sillä ne ovat täällä pohjoisen levinneisyysalu- eensa äärialueella. Aineistot ovat kulkeutuneet Suomeen Venäjältä, Virosta, Ruotsista ja Saksasta. 1800- ja 1900-luvuilla Suomessa on kokeiltu kymme- niä ulkomaisia luumulajikkeita. Ulkomailta tuodut lajikkeet eivät ole meillä juuri menestyneet, mutta niiden perusrungoista ja siementaimista on valikoi- tunut useita paikallisia luumukantoja, joita on otettu viljelyyn tai jotka esiin- tyvät viljelyjäänteinä tai -karkulaisina. Kriikuna on ollut luumuilla paljon käytetty perusrunko ja lajikkeen kuollessa jäljelle on jäänyt juurivesoista helposti uusiutuva kriikuna. Luumun merkitys viljelykasvina on meillä vähäinen. Luumujen menestymi- sen pohjoisraja kulkee linjalla Vaasa−Keski-Suomi. Pohjoisempana hedel- män myöhäinen kypsyminen sekä puiden myöhäinen ja huono talveentumi- 61 nen rajoittavat lajien viljelyä. Toistuvien talvehtimisvaurioiden vuoksi puut ovat usein lyhytikäisiä. Suomessa on joitakin hedelmätarhoja, joissa niitä on sivuviljely- tai harrasteviljelykasveina. Paikoin Suomessa viljeltyjä luumuja on saatavilla suoramyynnissä tiloilta ja jossain määrin torimyynnissä. Suo- messa on jatkuvasti viljelijöitä, jotka omaehtoisesti kokeilevat ulkomailta tuotujen lajikkeiden sopeutumista Suomessa viljeltäviksi. Perinteisesti lajik- keita tuotiin Suomeen lähinnä Länsi-Euroopasta, mutta viime vuosina erityi- sesti Venäjältä ja Baltian maista peräisin olevat uudet lajikkeet ovat olleet kiinnostuksen kohteina. Suomessa yleisimmin viljelty kirsikka on hapankirsikka (P. cerasus). Se me- nestyy meillä Raahe–Juankoski linjalla. Imeläkirsikka (P. avium) on etelä- rannikolla heikosti menestyvä laji. Imeläkirsikkalajikkeiden viljelyä on ko- keiltu Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan Jomalan tutkimusasemalla geenipank- kisäilytyksessä olleet imeläkirsikat ovat menestyneet heikosti. Suomessa on eri aikakausina kokeiltu lukuisia kirsikkalajikkeita ja lajikevalikoima on ollut paljolti sama kuin muissakin Pohjoismaissa. Viljelymenestys on kuitenkin ollut heikohko. Suomessa esiintyy kuitenkin runsaasti viljelyjäänteinä hapankirsikoita, jotka lisääntyvät juurivesojen kautta. Ne ovatkin yleensä täällä kokeiltujen lajik- keiden perusrunkoja ja osin myös siementaimia. Kirsikan kaupallinen viljely on sadon muodostumisen oikullisuuden takia aina ollut merkityksetöntä. Kir- sikat ovat meillä perinteisiä ”omatarveviljelyn” kasveja. Yleisin Suomessa viljelty kirsikkalajike on ollut ’Varjomorelli’. Tämän lajikkeen aineisto on varsin yhtenäistä. Myös muita tummamarjaisia morelleja ja punamarjaisia kuulasmarjoja on ollut kaupan mm. lajikenimillä ’Stevnsbär’ ja ’Yleinen Kuulasmarja’. Näiden kantojen lajikeaitous on kuitenkin kyseenalainen ja taimikaupassa oleva aineisto on ollut yleensä hyvin monenkirjavaa. Viimei- sen kymmenen vuoden aikana markkinoille on kuitenkin saatu kotimaisia, nimettyjä hapankirsikkakantoja, jotka on valittu MTT:n kokoelmista. Suo- meen on myös viimeisen vuosikymmenen aikana alettu tuoda uusia kirsikka- lajikkeita Pohjoismaista, Venäjältä ja Baltian maista. Hapankirsikan lisäksi myös uusia imeläkirsikkalajikkeita testataan Suomessa. Arokirsikka (P. fruticosa) on uusin tulokas viljelykasvina. Laji on kotoisin Euroopan mantereelta ja Siperiasta ja tunnetaan myös nimellä ”euroopan kääpiökirsikka”. Vaikka laji on viljelykasvina ollut tunnettu jo 300 vuotta, se saatiin Suomeen Piikkiön viljelykokeisiin vasta vuonna 1987. Arokirsikan viljelyn perustana on ollut nimenomaan sen talvenkestävyys. Lajikkeet ’Al- taiskaja Lastoshka’ ja ’Maksimovskaja’ ovat menestyneet omajuurisina puina Keski-Suomessa hyvin. ’Maksimovskaja’ on otettu kaupalliseen tuotantoon koristekasvina. Arokirsikalla on lähes pensasmainen kasvutapa ja risteytyy myös hapankirsikoiden kanssa. Hedelmät ovat verrattavissa hapankirsikoiden marjoihin. Hedelmissä on kirsikoiden maku, hapan, täysin kypsänä makeah- ko. Marja on kypsänä hyvin tumman punainen, lähes musta. Menestymis- 62 vyöhykkeet ovat I−III. Arokirsikka on tyypillisesti ns. monikäyttökasvi, jon- ka hedelmänviljelyarvo on ensisijaisesti lajin käyttö kasvinjalostuksessa, kun lajikejalostuksen tavoitteena on puun pienikasvuisuus. Monimuotoisuus Tässä yhteydessä käsitellään ainoastaan suomalaisia Prunus-kantoja. Suo- messa kerättiin 1980-luvun alkupuolella kirsikka-, luumu- ja kriikunakantoja Pohjoismaisen geenipankin (NGB) toimeksiannosta. Aineisto istutettiin Päl- käneelle MTT:n Hämeen tutkimusasemalle kenttäkokoelmaan vuonna 1988. Kannat arvioitiin 1990-luvun alkupuolella varsin kattavasti. Kokoelman puil- le tehtiin UPOV-ohjeistuksen mukaiset kuvaukset täydennettynä hapankirsi- koiden ja luumujen pölytyssuhteita koskevalla tutkimuksella ja valituille kannoille on myös tehty vertailevia kokeita niiden viljelyarvon määrittämi- seksi. Tutkimusten perusteella on laskettu kauppaan perimältään ja ilmiasul- taan erilaisia suomalaista alkuperää olevia lajikkeita. Pälkäneen kokoelmassa oli kaikkiaan 104 luumun paikalliskantaa. Näistä kuvattiin kaikkiaan 37 eri ominaisuutta vuosina 1992 ja 1993. Luumut luoki- teltiin hedelmien ominaisuuksien mukaan kolmeen pääryhmään, jotka olivat: Punaluumut (77 kpl), keltaluumut (23 kpl) ja Victoria-tyypin luumut (20 kpl) (Taulukko 1). Päätyypit jaettiin edelleen alaryhmiin siten, että punaluumuja oli 5 eri tyyppiä ja keltaluumuja oli kaksi tyyppiä. Victoria tyypin luumut muodostivat varsin yhtenäisen ryhmän, jonka alkuperä oli ilmeisesti itäinen. Taulukko 1. Suomalaisten luumukantojen ryhmittely hedelmissä esiintyvän vaihtelun mukaan NGB:n Prunus-kokoelmassa Pälkäneellä vuosina 1992−1993. Ryhmä Hedelmän väri Pohjaväri Pituus mm Paino g Muoto Punaluumut (77 kpl) 1a Enimmäkseen punainen Vihertävä 24–27 6,5–12,5 Pyöreä 1b Punaiset Vihertävä 26–32 9–16 Pitkulainen 1c Osittain punainen Keltainen 27–31 10–13 Pitkulainen 1d Tumman punainen - 28 12 Pyöreänpitkulainen 1e Violetin punainen - 33 14 Pitkulainen Keltaluumut (23 kpl) 2a Keltainen 28–32 11–15 Pitkulainen 2b Keltainen 35–40 15–22 Pisaramuoto Victoria-tyyppi (20 kpl) Purppuran punainen Keltainen 29–33 12,5–15 Pitkulainen Punaluumut ja keltaluumut olivat kotoisin etupäässä 61 pohjoisen leveysas- teen eteläpuolelta. Victoria-tyypin luumut kerättiin kolmionmuotoiselta alu- 63 eelta, joka ulottui idässä Lappeenrannasta ja Kerimäeltä lännessä Laukaa- seen, 61° ja 62°20’ pohjoista leveyttä välillä. Tämä luumutyyppi kuvattiin Suomessa ensimmäisen kerran. Kriikunoista ei ole tehty arviota. Kirsikoita NGB:n kokoelmassa oli kaikkiaan 118 puuta, jotka edustivat 78 paikalliskantaa. Yksi kanta osoittautui imeläkirsikaksi ja muut olivat hapan- kirsikoita. Jokaisesta puusta laadittiin 42 ominaisuutta sisältävä kuvaus. Tie- dot ovat NGB:n tietokannassa. Kirsikka-aineisto osoittautui hyvin monimuotoiseksi (Taulukko 2). Hapankir- sikoista 32 kantaa oli morelleja, joiden hedelmämehu oli tummanpunaista. Loput olivat vaaleamehuisia kuulasmarjoja. jotka jaettiin vielä kahteen ryh- mään. Viisi kantaa Rymättylästä, Turusta ja Sammatista erosivat muista kuu- lasmarjoista omaksi ryhmäkseen, joka nimettiin rymättylätyypiksi. Tällä tyy- pillä marja oli litteänpyöreä ja kanta oli lyhyt ja jäykkä. Marjoja oli enim- mäkseen kaksi terttua kohden ja ne sojottivat oksasta osittain ylöspäin. Loput 40 kantaa olivat tyypillisiä kuulasmarjoja, joiden marjat sijaitsivat nuokku- vissa tertuissa. Morellit olivat enimmäkseen hyvin tummamarjaisia, jotkut lähes mustanpunaisia, kuulasmarjat olivat enimmäkseen keskipunaisia. Yksi kanta oli hyvin vaalean punainen. Taulukko 2. Hapankirsikoissa esiintynyt vaihtelu hedelmän ominaisuuksien perusteella arvosteltuna NGB:n Prunus-kokoelmassa Pälkäneellä vuosina 1992–1993. Ryhmä Hedelmän mehun väri Kypsymisen ajankohta Kannan pituus mm Hedelmän paino g Hedelmän muoto 1. Morellit (32 kpl) 1a Tumman punainen Myöhäinen 35–40 2,7 Munuaismainen 2. Kuulasmarjat (40 kpl) 2a Vaalea Aikainen tai keskikautinen 29–35 2,3–3,1 Munuaismainen tai litteänpyöreä 3. Rymättylätyyppi (5 kpl) Vaalea Keskiaikainen 25 2,6 Litteän pyöreä 64 ’Inkeroisten kuulasmarja’. (Kuva: Marjatta Uosukainen) Pitkäaikaissäilytys Prunus-aineistot tulisi säilyttää kenttäkokoelmana Jokioisilla ja tarvittaessa toistaiseksi myös Piikkiössä. Luumuille ja kirsikoille on jo kehitetty kryosäi- lytysmenetelmiä ja Prunus-aineiston ylläpito on ainakin osin teknisesti jo nyt mahdollista. Säilytettävästä aineistosta on ensin käynnistettävä solukkovil- jelmät, joista kryomenetelmien kehittyessä aineistot siirretään pitkäaikaissäi- lytykseen nestetyppitankkiin Laukaassa. Tämän työvaiheen ajan in vitro - säilytys toimii tilapäissäilytysmenetelmänä. Kryosäilytysmenetelmään siir- tymisen myötä aineistolle riittää kenttäsäilytys yhdessä paikassa. Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat Prunus- lajien ominaispiirteet Koska luumut ja kirsikat ovat Suomessa pohjoisen levinneisyysalueensa ääri- alueella, tulee varsinkin hedelmä- ja marjatuotantoon tarkoitetut lajit (luumut ja kirsikat) istuttaa kokoelmina sellaisille paikoille, joissa niiden sadontuotan- to on turvattu. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat kasvitaudit MTT:n Hämeen tutkimusasemalla sijainneen NGB:n Prunus-kokoelman ongelmallisimmat taudit kirsikoilla olivat versotauti (Molinia laxa) sekä bak- teeritaudit Pseudomonas syringae pv. syringae tai P. s. pv. morsprunorum, 65 jotka voivat aiheuttaa versokuolemien ja lehtien nekroosin lisäksi myös kumivuotoa. Myös luumuilla esiintyi versotautia ja kumivuotoa. Luumuilla ja kirsikoilla esiintyy myös useita virus- ja fytoplasmatauteja, joista jotkut ovat siitepölyn kautta leviäviä ja saastuttavat viruspuhdistettuja puita kent- täkokoelmissa. Prunus-suvulla esiintyviä kasvintauteja ovat lisäksi tulipolte (Erwinia sp.) ja muumiotauti (Monilia sp.) Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat tuholaiset Prunus-suvulla esiintyviä kasvintuhoojia ovat luumukääriäinen (Cydia funebrana) ja pikkuhedelmäkääriäinen (Pammene rhediella), hedelmäpuu- punkki (Panonychus ulmi), lustokuoriainen (Xyleborus dispar), kirsikkakoi (Arghyrestia pruniella), kirvat (Myzus) sekä pelto- ja vesimyyrä (Microtus agrestris, Arvicola terrestris). Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito Maalaji: Sopiva maalaji on kevyt, syvämultainen kivennäismaa, mielellään hikevä, mutta pohjaveden pitää olla vähintään metrin syvyydellä. Kasvupaikka: Tuulensuojainen rinne, mieluiten alueella, jossa lumipeite on paksu. Aitaustarve: Luumu- ja kirsikkatarhat on ehdottomasti aidattava. Samoin jokaisen puun runko on suojattava myyriltä tiheäsilmäisellä verkolla tai muulla suojuksella. Tarhan eristäminen: Tuomi on monien tuholaisten- ja kasvitautien mahdolli- nen isäntäkasvi ja siinä mielessä se tulisi pitää erillään Prunus-lajien kokoel- mista, jotta ne säilyisivät mahdollisimman terveinä ja elinvoimaisina. Myös eräät Malus-suvun tuholaiset ja taudit aiheuttavat ongelmia Prunus-lajeille. Peruslannoitus: Kokoelma perustetaan viljavuustutkimuksen perusteella lan- noitettuun maahan, jossa ravinteet on saatettu vähintään tasolle hyvä. Sadetus- ja kastelu: Tarvittaessa sadetusmahdollisuutta pitäisi pystyä käyttä- mään myös kukinnan aikaisessa hallantorjunnassa. Tihkukastelun asentami- nen kenttäkokoelmalle on myös suositeltavaa. Istutustiheys: Taimiväli rivissä on 1,5 m ja riviväli 3 metriä. Riviväli valitaan niin, että se voidaan hoitaa koneellisesti samoin kuin kasvinsuojelut. Maape- rän liiallista tiiviyttä voidaan parantaa maanparannustoimilla siten, että muokkauskerroksen paksuudeksi tulee istutusrivien (harjujen kohdalla) noin 50 cm. 66 Kastelu ja katteet: Puut kannattaa istuttaa 15−20 cm korkeaan harjuun, joka on katettu kuitukangaskatteella. Harju parantaa talvehtimista ja kate helpottaa rikkakasvintorjuntaa sekä pitää maan kosteana. Kasvinsuojelu: Kenttäkokoelmissa kasvinsuojelun pitää perustua tarkkailuun. Torjuntakäsittelyt tehdään tarvittaessa. Leikkaus: Luumua ja kirsikkaa ei saa leikata myöhäiskeväällä kumivuodon aikana. Leikkaustarve on vähäisempi kuin omenalla, mutta etenkin juuri- vesojen poistoon kannattaa kiinnittää huomiota. Omajuurisuus: Luumu- ja kirsikkapuut kasvatetaan omajuurisina ja samoin myös kriikunat. Useat lajit muodostavat kasvaessaan juurivesoja muodosta- van pienen puun tai pensaan, joka lisääntyy vesojen avulla vaikka itse emo- puu kuolisikin. Uudistaminen: Asetuksessa varmennetusta lisäys- ja taimiaineistosta on ydinkasvien kasvintuhoojatutkimuksen voimassaoloaika Prunus-lajeille viisi vuotta avomaalla tai 10 vuotta avomaalla kukkimatta tai 10 vuotta verkko- tai kasvihuoneessa. Uudistamisvälinä voidaan pitää 15–25 vuotta. ’Sinikka’-luumu. (Kuvat: Marjatta Uosukainen ja Marja Aaltonen) 67 Taulukko 3. MTT:n Prunus-kokoelmissa olevat ja pitkäaikaissäilytettävät vi- ruspuhdistetut luumu-, kriikuna- ja kirsikkalajikkeet Lajike Alkuperämaa Lajikkeeksi nimeämis- vuosi Pitkäaikaissäilytyksen peruste Luumut (Prunus domestica) Savion keltaluumu Suomi, Pälkäne 1992 TTA-123; suuret mauk- kaat hedelmät Anttola Suomi, Anttola 1992 TTA-85; herkullinen, laadukas Kuokkala Suomi, Jyväskylä 1992 TTA-121; herkullinen, laadukas Kuntalan Punaluumu Suomi, Elimäki 1992 TTA-120; aikainen, makea Sinikka Suomi, Leivonmäki 1988 TTA-115; aikainen, pienet siniset hedelmät, maukas Vaarin Siniluumu Suomi, Leivonmäki 2005 TTA-195; kookkaat siniset, makeat hedelmät Kriikunat (Prunus domestica subsp. insititia) Yleinen Sinikriikuna Suomi, Elimäki 1992 TTA-122; maukas, satoi- sa Hapankirsikat (Prunus cerasus) Varjomorelli Ranska 1590 TTA-111 virustestattu; ainoa viljelty perinteinen lajike Rauhalan Morelli Suomi, Pihtipudas 2005 TTA-113; FinE; hyvät marjat, talvenkestävä Mustilan Morelli Suomi, Elimäki 1980-luku TTA-76; vanhan kar- tanokanta Sikkolan Kuulasmarja Suomi, Laukaa 1990 TTA-112; makeat mar- jat; talvenkestävä, no- peakasvuinen Inkeroisten Kuulas- marja Suomi, Anjalankoski 2000 TTA-124; satoisa, nuo- rena satoikään tuleva, hyvä pölyttäjä Yltöisten Kuulasmarja Suomi, Piikkiö 2003 TTA-77; todennäköisesti risteymälajike; kapea hyvämuotoinen puu ja monimarjaiset tertut Arokirsikat (Prunus fruticosa) Altaiskaja Lastoshka Venäjä TTA-71; kääpiöpuu, kestävä Maksimovskaja Venäjä TTA-72; matala, satoisa, isot marjat, kestävä 68 MTT:n Prunus-kokoelmien nykytila Tässä yhteydessä käsitellään ainoastaan luumuja, kriikunoita ja kirsikoita, joita on MTT:ssä tutkittu viimeisen 20 vuoden aikana. Ulkomailta tuodut lajikkeet ovat mahdollisen viljelykäytön lisäksi mielenkiintoista jalostusai- neistoa, mutta niiden säilyttäminen ei ole Suomessa ensisijainen tehtävä. MTT:n Hämeen tutkimusasemalla Pälkäneellä on vielä arvokas Pohjoismai- sen geenipankin luumu-, kriikuna ja kirsikkakokoelma. Kokoelma on jo yli 25 vuotta vanha ja osittain pahoin rappeutunut. Kokoelma vaatii pikaista uusimista. Kokoelmassa olleet kasvit on arvioitu vuosina 1992–1993 ja ai- neistosta on valittu arvokkaimmat kannat. Talvivaurioiden ja kasvintuhoojien esiintymisen seurauksena osan valitustakin aineistosta on jo menetetty. Geenivarasäilytykseen otetaan mukaan MTT:ssä valitut kotimaiset, lajikkeik- si nimetyt luumu-, kriikuna- ja hapankirsikkakannat sekä Suomessa testatut arokirsikkakannat. Nämä aineistot ovat viruspuhdistettua ja toistaiseksi niitä säilytetään Laukaan ydinkasvipankissa (Taulukko 3). MTT Laukaan ydin- kasvipankissa tai muuten ylläpidossa on kuusi hapankirsikka-, kaksi arokir- sikka-, kuusi luumu- ja yksi kriikunalajiketta. Tarvittavat toimenpiteet MTT:n Hämeen tutkimusaseman lakkauttamisen vuoksi on Pohjoismaisen geenipankin Prunus-kokoelmalle laadittava pikainen pelastussuunnitelma. Kokoelma on jo pahoin ikääntynyt ja puiden kunto on viime vuosina heiken- tynyt. Geenipankkiaineiston arvioinnin yhteydessä vuosina 1992 ja 1993 valittiin kaikkiaan 18 hapankirsikkakantaa ja 1 imeläkirsikka arvokkaiden viljelyominaisuuksiensa perusteella kiinnostavaksi jalostusaineistoksi tai jatkotutkimuksia varten. Luumuaineistosta säilyttämisen arvoisiksi arvioitiin 22 punaluumua, 17 keltaluumua ja 17 Victoria-tyypin luumua. Lisäksi yksi muista selvästi poikkeava luokittelematon luumukanta valittiin säilytettäväk- si. Näistä kannoista on jo osa menetetty. Keväällä ja kesällä 2006 on kartoi- tettava arvokkaiksi valittujen kantojen tila sekä arvioitava, onko jäljellä ole- vassa aineistossa vielä muuta säilytystarvetta. Aineistossa on kuitenkin jos- sain määrin päällekkäisyyttä, joten aineiston todellinen vaihtelu olisi kartoi- tettava DNA-testein. Pälkäneen kenttäkokoelmassa on jo esiintynyt runsaasti tauteja ja tuholaisia. Täten aineiston siirtäminen juurivesojen avulla uuteen paikkaan ei ole suota- vaa. Säilytettäväksi valituista puista siirrostetaan kasvupisteet ensin solukko- viljelmiksi, joista kasvatetaan kenttäsäilytykseen Jokioisille ja Piikki- öön/Tuorlaan uudet omajuuriset taimet. Kirsikoiden ja luumujen pitkäaikais- säilytyksessä hyödynnetään kryosäilytystä kaikilla niillä kannoilla, joilla se teknisesti on mahdollista. Aineistoa voidaan menetelmän kehittelyn ajan säi- lyttää in vitro hitaan kasvatuksen olosuhteissa. 69 Kirjallisuus Fernqvist, I. 1988. Körsbär. En pomologi över i Sverige prövade körsbärssor- ter. Alnarp: Sveriges Lantbruksuniversitet, Balsgård. s. 184. Mäki-Valkama, T. 2005 Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita. Kasvinsuojelu- seura ry. Hämeenlinna: Karisto Oy. s. 328. Nilsson, A. 1989. Våra päron-, plommon- och körsbärssorter. Örebro: Karle- bo Förlag AB. s. 370. Palonen, P., Uosukainen, M., Laurinen, E., Parikka, P. & Kankila, J. 1998. The Nordic Gene Bank’s Prunus clone archive in Finland I: Local races of sour cherry. Agricultural and Food Science in Finland. 7: 391-399. Palonen, P., Uosukainen, M. & Laurinen, E. 1998. The Nordic Gene Bank’s Prunus clone archive in Finland II: Local races of plum. Agricultural and Food Science in Finland. 7: 401-408. 70 Päärynä – Pyrus L. Hilma Kinnanen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, hilma.kinnanen@mtt.fi Päärynät ovat ruusukasvien (Rosaceae) heimoon kuuluvia lehtipuita tai pensaita, usein piikkisiä. Lehdet ovat vuorottaisia, yleensä sahalaitaisia. Valkeat kukat sijaitsevat huiskiloissa tai sarjoissa kääpiöversoilla ja muistuttavat omenan kuk- kia. Pyrus-suvusta erotetaan lähes 30 diploidista lajia. Useat niistä on löydetty vasta 1960-luvulla Kiinasta. Päärynäpuiden levinneisyys ulottuu Euroopasta ja Vähästä-Aasiasta Itä-Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Tarkasti ei ole selvitetty, mitkä kaikki lajit ovat mukana nykyisin viljellyssä päärynässä, P. communis. Kiinassa ja Japanissa on otettu viljelyyn omia itäaasialaisia päärynälajeja, kuten hiekkapäärynä, (P. pyrifolia), ussurinpäärynä (P. ussuriensis) tai risteymälaji P. x bretschneideri. Ussurinpäärynä on kylmänkestävin kaikista päärynälajeista ja sitä on käytetty kantalajina talvenkestävien päärynälajien jalostamisessa. Sekä hiekkäpäärynä että ussurinpäärynä ovat kestäviä tulipoltetta vastaan, mikä on lisännyt niiden käyttökelpoisuutta päärynän perusrunkoina sekä jalostuksessa. Päärynän viljely on yhtä vanhaa kuin omenanviljelykin, arvioiden mukaan noin 5000 vuotta. Aluksi viljeltiin luonnonlajeja ja valittiin niistä käyttökelpoisimpia kantoja. Myös kasvullinen lisääminen varrentamalla on osattu jo kauan. Määrä- tietoinen päärynän jalostus Euroopassa alkoi 1700-luvulla Belgiassa, ja vanhat belgialaiset ja ranskalaiset lajikkeet ovat monien nykyisten pehmeämaltoisten lajikkeiden taustana. Päärynälajikkeita on olemassa tuhansia, mutta viljelyllisesti merkittäviä on vain vähän. Useimmat niistä ovat diploideja, mutta muutama triploidi ja tetraploidi päärynälajike on kehitetty. Päärynä tarvitsee kuten omenapuukin viileän jakson menestyäkseen. Hyvälaa- tuisten ja aromikkaiden hedelmien tuottamiseksi se vaatii korkeampia lämpötilo- ja kasvukaudella kuin omena, ja se vaatii ravinteikkaan, syvämultaisen maan. Päärynällä on voimakkaampi taipumus partenokarpiaan kuin omenalla. Sieme- nettömiä, täysin pölytyksestä riippumattomia lajikkeita on useita. Toisaalta pöly- tyksen vaativat lajikkeet ovat hyvin riippuvaisia pölyttäjälajikkeen läsnäolosta, koska oman siitepölyn vieroksunta on voimakkaampaa. Päärynälajikkeita ei voi lisätä siemenestä, ne pitää lisätä kasvullisesti. Yleisim- min käytetty tapa on varttaa ne perusrungolle, nykyisin on myös mahdollista solukkolisätä päärynää ja kasvattaa se omajuurisena. Käytännössä viljelmät ovat perusrungolle vartettuja, koska perusrungolla voidaan vaikuttaa puun kasvuta- paan, satoikään tuloon ja talvenkestävyyteen. Perusrunkoina käytetään tavallisen päärynän siementaimia tai kvitteniä (Cydonia oblonga). 71 Siemenperusrungot ovat kestäviä, syväjuurisia ja niille varrennetut puut saattavat elää hyvinkin vanhoiksi. Kvitteni perusrunkona on melko talvenarka mutta se tulee nopeammin satoikään ja pitää puun pienempänä, kuin siemenperusrungoil- le vartetut. Kasvuahillitseviä perusrunkoja kehitellään jatkuvasti myös niiden talvenkestävyyden parantamiseksi. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kokoelmat, Pyrus, päärynä Merkitys ja käyttö viljelykasvina Suomessa ensimmäiset päärynät lienee kasvatettu 1500-luvulla, kuten omenat- kin. Päärynöitä tuotiin taimina ulkomailta, mutta ajoittain toistuvat ankarat talvet tuhosivat nämä eteläistä alkuperää olevat puut. Uusia puita kasvatettiin kuitenkin tuontipuiden siemenistä ja juurivesoista, jotka olivat alkuperäisten puiden perus- runkoja, nekin tavallisesti alkuperältään siemenlisättyjä. Tällä tavoin muodostui joukko kotimaisina pidettäviä päärynälajikkeita. Päärynän viljelyyn on ajoittain ollut suurtakin innostusta ja niitä on kasvatettu jopa myyntiin, mutta talven 1939−40 karsittua päärynälajikkeistoa ankaralla kädellä, on viljely rajoittunut lähinnä harrastus- ja kotitarveviljelyyn. Kiinnostus päärynäntuotantoon on kui- tenkin viime vuosina lisääntynyt, ja ilmaston lämpenemisen myötä sitä pidetään mahdollisena. Monimuotoisuus Päärynälajikkeisto jaoteltiin ensin lähinnä hedelmän muodon perusteella littei- siin, pyöristettyihin, pitkulaisiin ja pitkiin lajikkeisiin. Jaottelua on tehty myös ulkonäön ja mallon rakenteen perusteella, jolloin ryhmänimensä ovat saaneet muun muassa ryyti- eli kaneelipäärynät, voipäärynät, bonchretiénit, bergamotit. Useimmiten jaottelussa tyydytään sadon ajoittumiseen: päärynät jaotellaan ke- sä-, syys- ja talvilajikkeisiin. Taimihinnastoja alkoi olla 1800-luvulla ja niissä oli mukana myös päärynän- taimia. Useinkaan lajikkeesta ei ollut tietoa, vaan niitä myytiin ryhmän nimellä: Bergamotteja, sokeripäärynöitä jne. Mutta myös lajikkeita myytiin jo nimellä, ja niissä oli samoja, joita myytiin pitkälle 1900-luvullekin. Tosin päärynöiden ni- missä on paljon sekaannuksia. 1900-luvun alkupuolella taimistoissa oli selvästi lajikenimellä useita päärynöitä, jotka ovat kaikki ulkomaisia lajikkeita (Taulukko 1.). Kestävimmät näistä lajik- keista löytyvät edelleen taimistojen tuotevalikoimista, uusia lajikkeita on tullut kokeiltavaksi lähinnä Virosta. 72 Taulukko 1. Päärynälajikkeiden yleisyys taimistojen tarjonnassa vuosina 1936, 1946 ja 1951. Lähde: Kirjalainen, 1952. Lajike Taimistojen lukumäärä 1936 1946 1951 Elokuun päärynä 6 2 10 Hovsta 6 1 7 Tonkovjatka 5 1 2 Flemish Beauty 4 2 11 Aspa 4 1 4 Bessemjanka 4 1 3 Esperens 3 1 8 Harmaa päärynä 3 2 9 Göteborgin timantti - - 7 Päärynälajikkeita on suositeltu kotitarveviljelyyn 1900-luvun alkupuolelta lähti- en, mutta vakiolajikkeeksi niitä ei ole nimetty viljelyn epävarmuuden vuoksi: hedelmien puolesta laadukkaat lajikkeet eivät ole tahtoneet menestyä. Suurin osa suositelluista lajikkeista on ranskalaista, englantilaista tai ruotsalaista alkuperää. Kestävimmät lajikkeet on saatu idästä, Venäjältä, ja vain muutama kotimainen kanta on välillä päässyt mukaan (Taulukko 2.). Meurman luettelee 15 päärynälajiketta, joiden emopuu on tiettävästi kasvanut Suomessa ja joita voidaan pitää kotimaisina lajikkeina: ’Ahtialan punapäärynä’, ’Billnäsin leiviskä’, ’Brinkhallin sokeripäärynä’, ’Bussilan sokeripäärynä’, ’Del- vikin päärynä’, ’Hannulan päärynä’, ’Hinnonmäen päärynä’, ’Jullaksen herkku- päärynä’, ’Kullan päärynä’, ’Lahden talouspäärynä’, ’Lempisaaren päärynä’, ’Ruissalon voipäärynä’, ’Spurilan päärynä’, ’Tohtorin päärynä’, ja ’Uudenmaan päärynä’. Kestävin oloissamme kasvatettavista päärynälajikkeista on ’Yleinen suomalai- nen päärynä’, joka ei ole geneettisesti yhtenäinen, vaan joukko samantapaisia päärynöitä, joita on epäilty jopa siemenlisätyiksi. Tunnusomaista ’Yleiselle suomalaiselle päärynälle’ on kuitenkin sen taipumus tehdä juurivesoja ja sen alttius päärynäruvelle. Pitkäaikaissäilytys Arvokkain päärynäaineisto tulee säilyttää kenttäkokoelmana sekä MTT Piikkiös- sä että jossakin muussa MTT:n toimipisteessä, jotka sijaitsevat I−III - vyöhyk keillä. Myös muiden tahojen kuin MTT:n kanssa tulisi hakea yhteistyömahdolli- suutta joidenkin lajikkeiden säilyttämiseksi, esimerkiksi puutarha-alan oppilai- tosten, joissa kuitenkin pidetään havaintomateriaalia eri hedelmä- ja marjalajeis- ta. Yksi kenttäkokoelma riittää siinä tapauksessa, jos päärynöille saadaan kehi- tettyä sopiva kryosäilytyksen menetelmäsovellus. 73 Taulukko 2. Päärynälajikkeiden esiintyminen Puutarhalehden ja Puutarhakalen- terin suositeltavien lajikkeiden listoissa vuosien 1923–2004 välisenä aikana. Listoissa esiintymisen ajankohta ja mainintojen lukumäärä. Lajike Aika Lkm Alkuperämaa, risteytys, lisätietoja, synonyymit Arkkiherttuan päärynä 1923−1929 3 Ehkä Ranska, alkuperä tuntematon, hyvin vanha lajike, syn.: Ärkehertigpäron, Erzherzogsbirne, Belle de Bruxelles, Taffelbäron, Fursliga taffel- bäron Aspa 1923−1941 4 Ruotsi, Vissboda, Aspan kartano Aunen päärynä 1987−2002 8 Bessemjanka 1923−2004 22 Venäjä, vanha lajike, kasvatettu Suomessa jo 1800-luvulla Cecilia 1926 1 Ruotsi, Upplanti, Vrån tila Elokuun päärynä 1923−2004 24 Ruotsi, Experimentalfältetin puutarha, syn.: Koetarhan elokuun päärynä, Augustibäron Esperens herre 1926−1985 9 Ranska. syn.: Esperens herrepäron, Esperen's Herrenbirne, Belle lucrative, Grésilier, Seigneur Flemish Beauty 1923−2004 23 Ehkä Belgia, viljelty Suomessa 1800-luvulta alkaen, syn.: Davy, Holzfarbige Butterbirne Fullerö 1923−1976 6 Ruotsi, 1700-luvulta oleva lajike Grenna rödbäron 1923 1 Saksa, Pietari Brahen mukanaan tuoma, syn.: Grännabäron Göteborgin timantti 1941−1985 7 Kauan vilj. Göteborgin ympäristössä, mutta luult. muualta tuotu lajike, syn.: Kinnekulle saftbäron, Ananasbäron, Östadsbäron Hannulan päärynä 1926 1 Suomi, Askainen ,Hannulan tila Harmaa päärynä 1929−2002 11 Ranska, vilj. Suomessa jo 1800 luvulla, syn.: Gråpäron, Grise Bonne, Grauer Liebling, Gute Graue Hovsta 1923−2004 24 Ruotsi, Södermanlan; 1800-luvulta, syn.: Saftbä- ron, Sockerbäron Jukka 2004 1 Suomi, Elimäki Kaneelipäärynä 1923−1926 2 Ruotsissa annettu nimi päärynäryhmälle, jonka hedelmät ovat pieniä ja mausteisia, syn.: Zimmt- birne, Poire de Canelle Karmla 2001−2004 3 Viro Lutsu Voipirn 2001−2004 3 Viro Lückin päärynä 2001−2004 3 Suomi, Sokerileipuri Lückin puutarhasta Moltke 1941 1 Ruotsi, Själlanti; siementaimi Pepi 2004 1 Viro Munväte 1923 1 Ranska, hyvin vanha lajike, syn.: Mouille bouche, Beurré blanc, Weisse Sommerbutterbirne 74 Taulukko 2 (jatkoa). Päärynälajikkeiden esiintyminen Puutarhalehden ja Puutar- hakalenterin suositeltavien lajikkeiden listoissa vuosien 1923–2004 välisenä aikana. Listoissa esiintymisen ajankohta ja mainintojen lukumäärä. Lajike Aika Lkm Alkuperämaa, risteytys, lisätietoja, synonyymit Sokeripäärynä 1926 1 Ryhmä lajikkeita ja kantoja Spurilan päärynä 1926 1 Suomi, Paimio, Spurilan tila Syysbergamotti 1923 1 Julius Caesarin kerrotaan tuoneen Bergamotti- päärynät Englantiin, mutta tämä lienee Euroo- passa syntynyt, syn.: Höstbergamott, Autumn Bergamot, Rote Bergamotte Tohtorin päärynä 1926 1 Suomi, Lohja, Ahtialan tila Tonkovjatka 1923−2004 18 Venäjä, vanha lajike, kasvatettu Suomessa jo 1800-luvulla Wennströms- päron 1923 1 Ehkä Saksa Windsor 1923−1929 3 Englanti, ain. 1600-luvulta, syn.: Svanhalsar, Joutsenkaula, Klockpäron, Hängpäron Williamspäron 1923−1926 2 Englanti, siementaimi 1700-luvulta, syn.: Wil- liams Bonchretien Yleinen Suoma- lainen 1923−1929 3 Suomi, joukko päärynöitä, jotka ovat syntyneet mahdollisesti siemenestä Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat erityispiirteet Päärynäpuu on Suomen oloissa vaativa kasvi ja menestyy vain edullisimmilla paikoilla. Tällöin se voi olla hyvinkin pitkäikäinen, hyvin perustettu kokoelma voi säilyä riittävän hyväkuntoisena hyvinkin 50 vuotta. Pitkäikäisen istutuksen rikkakasvien hallintaan on syytä panostaa ja istutus kannattaa perustaa kudotulla muovisella suojakankaalla katettuun matalaan penkkiin. Kudottu muovikangas on kestävää ja se estää hyvin rikkakasvien kasvun rivinkohdassa, kun perusta- misvaiheen juuririkkakasvitorjunta on tehty huolellisesti. Ainakin alkuvaiheessa, ennen kuin on käytettävissä omajuurisia taimia, kokoel- ma joudutaan perustamaan perusrungolla vartettuna. Kokoelman säilymisen kannalta käytetään mahdollisimman talvenkestäviä perusrunkoja, esimerkiksi Yleinen Suomalainen - päärynän siementaimia tai juurivesoja. Perusrunkoa käy- tettäessä on huolehdittava siitä, ettei tapahdu sekaannusta perusrungon ja jalola- jikkeen välillä. Esimerkiksi, jos jalolajike kuolee ja perusrunko jää eloon tai puu voi huonosti, on olemassa vaara, että perusrunko kasvaa läpi ja lajikkeen paikal- la on vähitellen vain perusrunkoa. Jos hedelmäpuun halutaan kasvavan mahdollisimman kauan, voidaan puun kas- vuvoimaa ylläpitää leikkaamalla, sillä leikkaaminen edesauttaa vegetatiivista 75 kasvua. Myös vaurioituneet oksat leikataan pois, samoin harvennetaan vuosittain vähän, ettei puu pääse risuuntumaan eikä kasvuvoima tyrehtymään kokonaan. Kovin voimakasta leikkausta tulee silti välttää, sillä se huonontaa talvenkestä- vyyttä. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat kasvitaudit Tulipolte (Erwinia amylovora) on myös päärynän karanteenitauti, josta on ilmoi- tusvelvollisuus kasvinsuojeluviranomaisille. Sitä ei toistaiseksi ole tavattu Suo- messa, mutta sen esiintymistä on tarkkailtava. Karanteenitaudin esiintyminen kokoelmassa johtaa kokoelman hävittämiseen kasvinsuojelulain nojalla. Päärynällä ei ole muita tauteja, jotka suoraan uhkaavat kenttäkokoelman säily- mistä. Päärynä saa kuitenkin helposti talvivaurioita, ja talven vikuuttamien koh- tien kautta kasvitaudit pääsevät helposti iskeytymään puihin. Toisaalta kasvitau- din heikentämä puu on taas vuorostaan alttiimpi talvivaurioille. Tämän vuoksi joihinkin päärynää vaivaaviin tauteihin on kiinnitettävä huomiota, ja ne pitää pyrkiä torjumaan Päärynärupi (Fusicladium pyrorum, koteloaste Venturia pirina) saastuttaa paitsi hedelmiä myös lehtiä ja jopa versoja. Päärynärupi talvehtii pääosin versoissa. Se tunkeutuu isäntäkasviin tehokkaasti ja tuottaa runsaasti itiöitä. Tauti aiheuttaa lehtiin ja hedelmiin tummia laikkuja. Lisäksi nuoriin versoihin syntyy pullistu- mia, joiden kohdalta kuori alkaa repeillä. Lopulta nämä oksat kuolevat viimeis- tään 2−3 vuoden kuluessa. Taudin torjunnassa on kiinnitettävä erityistä huomio- ta sairaiden oksien ja kuorien poistamiseen. Päärynäruven kemiallinen torjunta vastaa omenaruven torjuntaa. Hopeakiilto (Chondrostereum purpureum) on myös sienitauti, joka tunkeutuu kasviin pakkasvaurioiden aiheuttamien vioitusten kautta. Sen vaikutuksesta leh- det muuttuvat vihertävän harmaiksi, hopeaisiksi, ja varisevat ennenaikaisesti, ja vähentävät näin puun elinvoimaa, jolloin puu herkistyy taas pakkasvaurioille. Kuorirutto (Phytophthora cactorum) on sienitauti, joka tuhoaa rungon pääasiassa maanpinnan ja alimpien oksien väliltä. Sairauden alkuvaiheessa kuori näyttää päältäpäin terveeltä, mutta muuttuu myöhemmin hieman tummemmaksi. Vihreä jälsi muuttuu suklaanruskeaksi ja kuorikerros pehmeän vetiseksi alkaen tuoksua käyneelle. Kun laikku etenee rungon ympäri, puu kuolee. Tauti viihtyy erityises- ti kosteissa lämpimissä olosuhteissa, jolloin se pystyy helpoiten saastuttamaan. Viljelyteknisesti taudin esiintymiseen voidaan vaikuttaa istuttamalla puut har- juun ja pitämällä rungon tyvi puhtaana, jolloin se kuivuu nopeasti. Kemiallista torjuntaa taudille ei ole. Aitosyöpä (Nectria galligena) tartuttaa kasveja erilaisten kuoren vioitusten, ku- ten leikkaushaavojen, halkeamien ja pakkasvaurioiden kautta. Taudin ensioire on painunut laikku rungolla tai oksassa. Taudinaiheuttaja tuhoaa solukkoa, joka 76 muuttuu tummaksi. Laikut voivat laajetessaan ympäröidä oksan tai rungon, jol- loin sen yläpuolinen osa kuolee. Tauti viihtyy erityisesti kosteassa ilmanalassa, joten tämänkin kannalta on hyvä pitää puut ilmavina. Myös vioittuneet kas- vinosat pitää poistaa. Kylmät talvet kurittavat tautia avomaalla. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat tuholaiset Lustokuoriainen (Xyleborus dispar) kaivautuu runkoon ja pystyy lopulta jopa tappamaan puun. Lustokuoriaisia houkutellaan ansaan alkoholia sisältävillä lii- mapyydyksillä. Versoa ja oksia ja varsinkin nuorten puiden runkoa vaurioittavat lisäksi jänis ja rusakko sekä vesi- ja peltomyyrä, joiden vioitus saattaa tappaa koko puun. Päärynän äkämäpunkki (Eriophyes piri) aiheuttaa runsaana esiintyessään lehtien kiertymistä, rakkuloita lehden pinnalla ja lopulta lehtien ruskettumista, mikä voi verottaa puun elinvoimaa liikaa. Kevätkäsittely öljyvalmisteilla voi hillitä vioi- tuksia. Omenakääriäinen (Cydia pomonella) ja eräät muutkin perhostoukat vioittavat sekä omena- että päärynäpuuta, ja ne on syytä torjua, jos tarkkailu sitä edellyttää. Ne eivät kuitenkaan ole uhkana puun olemassaololle. Kempit (Psylla sp.) ja kirvat saattavat runsaina esiintyessään heikentää puun kasvuvoimaa ja sitä kautta vastustuskykyä talvea sekä tauteja vastaan. Kirvat saattavat myös levittää joitakin päärynän olemassaoloa uhkaavia virustauteja. Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito Jokaista säilytettävää lajiketta istutetaan kokoelmaan kaksi puuta. Päärynä on maassamme niin menestymisensä raja-alueilla, että ainakin toisen kokoelman tulisi sijaita I-vyöhykkeellä, ja siellä pienilmastollisesti edullisella paikalla. Du- plikaatti voisi olla useampana pienempänä kokoelmana, joista vahvimmat, koti- maiset kannat voisivat olla myös II− III-vyöhykkeellä. Maalaji: Päärynälle sopiva maalaji on kevyt, syvämultainen kivennäismaa, mie- lellään hikevä, mutta pohjaveden pitää olla vähintään metrin syvyydellä. 77 Lűck’in päärynä on löydetty sokerileipuri Lűckin pihasta Turusta 1900-luvun alussa. (Kuva: Hilma Kinnanen) Kasvupaikka: Tuulensuojainen rinne, mieluiten alueella, jossa lumipeite on pak- su. Aitaustarve: Aita on välttämätön jänisten ja rusakoiden varalta. Myös hirvet ja kauriit saattavat vahingoittaa päärynäpuita, minkä vuoksi aidan tulee olla vähin- tään 2 m korkea. Peruslannoitus: Kokoelma perustetaan viljavuustutkimuksen perusteella lannoi- tettuun maahan, jossa ravinteet on saatettu vähintään tasolle hyvä. Kastelu ja katteet: Puut kannattaa istuttaa 10–15 cm:ä korkeaan harjuun. Rikka- kasvien torjuntaa helpottaa, jos maa katetaan muovilla tai pitkäikäisemmällä kuitukankaalla. Kate säästää myös maan kosteutta, jolloin hikevässä maassa kastelulaitteisto on tarpeen vain istutuksen yhteydessä, jolloin taimet eivät saa päästä kuivumaan. Istutustiheys: Riviväli 3−4 m, riippuen rivivälin hoitotavasta. Taimiväli 3 m. 78 Leikkaus: Leikkaus suoritetaan kevättalvella, kun puut ovat vielä lepotilassa, mutta kovimmat pakkaset ovat menneet ohi. Päärynää leikataan varovasti, sillä voimakas leikkaus kiihdyttää kasvua ja altistaa talvivaurioille. Kuitenkin jonkin verran on syytä leikata säännöllisesti, niin vältytään suurilta leikkauksilta kerral- la, isot leikkaushaavat ovat aina riski. Ilmava puu kuivuu nopeasti sateiden jäl- keen, mikä hillitsee joitakin sienitauteja, esimerkiksi päärynärupea. Myös tau- tien, tuholaisten tai talven vioittamat oksat leikataan pois. Kasvinsuojelu: Kokoelman tauti- ja tuholaistilannetta tarkkaillaan ja tarkkailun perusteella tehdään asianmukaiset torjuntakäsittelyt. Päärynärupi tulisi torjua ennakoidusti, jos kokoelmassa on päärynäruvelle alttiita lajikkeita. Uudistaminen: Päärynäkokoelma uudistetaan pääsääntöisesti 25 vuoden välein, ellei se osoittaudu tarpeelliseksi jo aikaisemmin. Jos kokoelma on hyvässä kun- nossa, voidaan sitä pitää 30–35 vuotta uudistamatta. MTT:n päärynäkokoelman nykytila Kenttäkokoelma MTT:ssä on tällä hetkellä hyvin pieni. Piikkiössä on kuusi laji- ketta, ’Bessemjanka’, ’Jukka’, ’Karmla’, ’Lutsu voipirn’, ’Lück’ ja ’Tonkovjat- ka’, jotka kaikki sisältyvät pitkäaikaissäilytettävien lajikkeiden listaan (Taulukko 3). Lisäksi kokoelmassa on kuusi paikallista, tunnistamatonta kantaa. Jukka- lajike on kaupallisessa lisäyksessa MTT Laukaassa. Piikkiön kokoelma on pe- rustettu vuosina 2002–03, joten se on hyvässä kunnossa, ja täydennettävissä toistaiseksi. Tarvittavat toimenpiteet Piikkiön kokoelma on vajavainen ja sitä pitää täydentää tunnettujen lajikkeiden osalta. Siinä olevat kerätyt kannat pitää pyrkiä tunnistamaan ja päällekkäisyydet karsimaan pois. Toiselle kokoelmalle on etsittävä paikka/paikat. Tulevaisuudes- sa toinen kokoelma voi olla kryosäilytyksessä, mutta päärynä ei ole kiireisin sinne laitettavista hedelmä- ja marjakasveista. Päärynän kryosäilytys on myös teknisesti vaikeaa. Kotimaisina pidetyt lajikkeet tulisi koota ja niistä tulisi DNA-analyysin avulla selvittää, ovatko ne aidosti lähtöisin suomalaisesta siementaimesta vai ovatko ne mahdollisesti uudelleen nimettyjä ulkomaisia lajikkeita. Päärynälle tulisi saada kestävä, kasvua hillitsevä perusrunko kokoelman hoidon helpottamiseksi. 79 Taulukko 3. Pitkäaikaissäilytykseen valitut päärynälajikkeet. Lajike Peruste säilyttämiselle Ahtialan punapäärynä Todennäköisesti suomalainen lajike Alexandre Lucas Viljelyyn aikaisemmin suositeltu herkkulajike Aspa Suositeltu viljelyyn useaan kertaan, talouslajike, ruvenkestävä Aunen päärynä Kestävä, talouslajike Bessemjanka Erittäin kestävä talouslajike Elokuun päärynä Suositeltu viljelyyn useaan kertaan, todettu erittäin kestäväksi Esperens herre Suositeltu viljelyyn I-vyöhykkeelle edullisiin paik- koihin herkullisuutensa vuoksi Flemish Beauty Suositeltu viljelyyn useaan kertaan, herkkupäärynä Forssin päärynä Todennäköisesti suomalainen lajike Gråpäron Suositeltu viljelyyn I-vyöhykkeelle useaan kertaan edullisiin paikkoihin herkullisuutensa vuoksi Göteborgin timantti Suositeltu viljelyyn useaan kertaan Hovsta Suositeltu viljelyyn useaan kertaan Jukka Suomalainen, kestävä lajike Karmla Suomessa menestyvä virolainen herkkulajike Kustavi Todennäköisesti suomalainen lajike Lutsu voipirn Suomessa menestyvä virolainen herkkulajike Lück Suomalainen, kestävä lajike Moltke Vanha herkkulajike Olga Erittäin kestävä talouslajike Pepi Suomessa menestyvä virolainen herkkulajike Porinpäärynä Todennäköisesti suomalainen lajike Tohtorin päärynä Todennäköisesti suomalainen lajike Tonkovjatka Erittäin kestävä talouslajike,yleisesti viljelty Vaasa Todennäköisesti suomalainen lajike Williams Vanha, myös suositeltu lajike Yleinen suomalainen Erittäin kestävä talouslajike Kirjallisuus Anon. 1969. Viralliset omenien kauppavakiolajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1970. Helsinki. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 187. Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 278- 281. Anon. 1971. Viralliset omenien kauppavakiolajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1972. Helsinki. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 194. Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 328- 331. 80 Anon. 1975. Suositeltavia päärynälajikkeita. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1976. Helsinki. Puu- tarhaliiton julkaisuja n:o 207. Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 342-345. Collan, O. 1926. Hedelmä- ja marjalaatumme. Helsinki: Otava. 144 s. Collan, O. 1929. Hedelmän- ja marjanviljelyksen käsikirja. Helsinki: Otava. 424 s. Dahl, C.G. 1943. Pomologi. Del II: Päron och Plommon. Stockholm. Albert Bon- niers förlag. 390 s. Eneroth, O. & Smirnoff, A. 1899. Handbok i svensk pomologi, tredje delen: Pä- ron. Stockholm. P.A. Norstedt & Söners Förlag. 344 s. Hokka, H., Laamanen, J., Lahtonen, V., Uosukainen, M. ja Jalkanen, P. 2004. Laukaan tutkimus- ja valiotaimiaseman emokasvihinnasto 2005. Viljelijätiedo- te 1/2005. Laukaa: MTT Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema. 52 s. Kavanko, O. 1981. Päärynä. Teoksessa: Kasvien maailma osa 4. Keuruu. Ota- va. s. 1625-1626. ISBN 951-1-06068-6 Kinnanen, H., Tahvonen, R., Ylämäki, A. & Hietaranta, T. 2003. Ammattiviljelyn ja kotipuutarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P. & Lind- fors, A. (toim.). Puutarhakalenteri 2004. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 326. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 118-121. Kirjalainen, A. 1951. Hedelmä- ja marjalajikkeiden yleisyystilasto. Teoksessa: Ketonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1952. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liit- to. s. 177-182. Laurinen, E., Lehmushovi, A. & Kinnanen, H. 1991. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1992. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 264. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 8-21. Laurinen, E. & Kinnanen, H. 1992. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1993. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 266. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 14-16. Laurinen, E., Hietaranta, T. & Lehmushovi, A. 1994. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1995. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 275. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 89-92. Lehmushovi, A., Tahvonen, R. & Hietaranta, T. 1999. Ammattiviljelyn ja kotipuu- tarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 2000. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 308. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 106-109. Lehmushovi, A., Tahvonen, R. & Hietaranta, T. 2000. Ammattiviljelyn ja kotipuu- tarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P., & Lindberg, S. 81 (toim.). Puutarhakalenteri 2001. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 314. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 116-119. Lehmushovi, A., Tahvonen, R. & Hietaranta, T. 2001. Ammattiviljelyn ja kotipuu- tarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P., Lindberg, S. & Lindfors, A. (toim.). Puutarhakalenteri 2002. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 320. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 116-119. Leskinen, A. 1961. Suositeltavat hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Keto- nen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1962. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 146. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 248-253. Leskinen, A. 1963. Hedelmä- ja marjalajikkeiden valinta. Teoksessa: Ketonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1964. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 151. Hel- sinki: Puutarhaliitto. s. 242-247. Leskinen, A. 1977. Käytännön hedelmänviljely. Puutarhaliiton opaskirjoja n:o 26. Julkaisun n:o 211. Helsinki. Puutarhaliitto − Trädgårdsförbundet. ISBN 0355- 8665 Metsola, P. 1980. Päätös Suomen kasvuolosuhteisiin sopivista hedelmä- ja mar- jakasvien lajikkeista. Puutarha 83 (7): s. 350. Metsola, P. 1981. Ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin soveltuvia hedelmä- ja marjalajikkeita. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Sauren, S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1982. Helsinki. Puutarhaliiton julkaisuja . s. 375- 383. Meurman, O. 1949. Hedelmäpuiden lajiketaulukko. Teoksessa: Ketonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1950. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liitto. s. 148-155. Meurman, O. 1947. Suomen hedelmäpuut ja viljellyt marjat. Toinen osa. Pääry- nät, luumut, kirsikat, marjat 351. Helsinki: Suomen Kirja. 351 s. Mäkelä, K. 1985. Päärynän tauteja. Puutarha 88 (8): 659. Nummi, A.. Hedelmä- ja marjalajikkeita 1800-luvun puutarhahinnastoissa. 24 s. ISBN 952-90-6523 Parikka, P. 1995. Tunnetko lehtipuun syövän. Puutarha 98 (10): 576. Rousi, A. 1997. Auringonkukasta Viiniköynnökseen. Ravintokasvit. Porvoo - Helsinki - Juva. WSOY. 390 s. Stening, K. 1923. Kärnfruktsorter lämpliga till odling i södra och sydvästra Fin- land. Trädgårdsodlaren XVII (3): s.55-56. Säkö J. & Laurinen, E. 1982. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Sauren S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1983. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 230. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 346-353. Säkö J. & Laurinen, E. 1983. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M. & Seikku, H. (toim.). 82 Puutarhakalenteri 1984. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 234. Helsinki: Puutarha- liitto – Trädgårdsförbundet. s. 306-313. Säkö J. & Laurinen, E. 1984. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1985. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 238. Helsinki: Puutarha- liitto – Trädgårdsförbundet. s. 325-332. Säkö J. & Laurinen, E. 1986. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., Uimonen, J., Lind- berg, S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1987. Puutarhaliiton julkaisu- ja n:o 243. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 315-325. Säkö J. & Laurinen, E. 1988. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., Uimonen, J., Hälvä, S. & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1989. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 256. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 263-277. 83 Mustaherukka ─ Ribes nigrum L. Tarja Hietaranta ja Hilma Kinnanen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, tarja.hietaranta@mtt.fi, hilma.kinnanen@mtt.fi Mustaherukka (Ribes nigrum L.) on yksikotinen pensas, joka sijoittuu Ribes- suvun Eucoreosma-alasukuun. Ribes-suku kuuluu puolestaan herukkakasvien (Grossulariaceae) heimoon. Ribes-suvun peruskromosomiluku on 8, ja kaikki villit lajit niin kuin myös niistä kehitetyt viljelylajikkeet ovat diploideja (2n=16). Mustaherukan levinneisyys ulottuu Euroopassa Skandinaviasta Brittein saarille ja Keski-Eurooppaan. Aasian puolella mustaherukkaa esiintyy leveällä vyöhyk- keellä, joka alkaa Keski-Euroopan itäreunasta ja ulottuu miltei Tyynen valtame- ren rannikolle asti. Myös Suomessa mustaherukka on alkuperäislaji, joka kasvaa luonnonvaraisena lehtokorvissa, puronvarsilehdoissa, jokien ja purojen varsilla sekä merenrantakivikoissa. Mustaherukka on tyypillinen saaristokasvi. Luon- nonvarainen mustaherukka on yleinen Etelä-Suomessa ja harvinainen Keski- ja Pohjois-Suomessa. Aivan pohjoisessa Lapissa laji on satunnaisen uustulokas. Pohjoisin Suomessa kasvava mustaherukka on löydetty Inarinjärven pohjoispuo- lelta. Alkuperäisten luonnonvaraisen mustaherukoiden lisäksi luonnossa tavataan usein pensaita, jotka ovat viljelykarkulaisia tai -jäänteitä. Muita Suomen alkuperäislajistoon kuuluvia Ribes-suvun lajeja ovat punaherukat (R. rubrum -ryhmä) ja taikinamarja (R. alpinum). Kaikki luonnossa esiintyvät karviaiset (R. uva-crispa) ja kultaherukat (R. aureum), joita käytetään koriste- kasveina, ovat joko viljelykarkulaisia tai -jäänteitä. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, herukat, kokoelmat, mustaherukka, Ribes Merkitys ja käyttö viljelykasvina Historia Mustaherukkaa tiedetään käytetyn rohdoskasvina jo 1300-luvun lopun Etelä- Saksassa. 1400-luvulla mustaherukkaa viljeltiin Englannissa, ja sieltä viljely levisi muihin Euroopan maihin. Mustaherukka on perinteinen pohjolan puutar- hakasvi. Suomessa herukoita kasvatettiin 1700-luvulla ainakin Turun seudulla ja Hämeessä, mutta puutarhaviljelykset olivat tuolloin varsin harvinaisia. Esimer- kiksi 1740-luvulta mainitaan Uskelan Pappila Turun lähellä maamme ainoana puutarhaviljelyä harrastavana pappilana. Siellä viljeltiin ainakin punaisia ja mus- tia viinimarjapensaita sekä karviaisia. Vasta 1700-luvun loppupuoliskolla puu- 84 tarhat alkoivat yleistyä pappiloissa, jotka toimivat edelleen esimerkkeinä ympä- röivälle asutukselle. Mustaherukan viljely lisääntyi maassamme vasta 1800- luvulla, samaan aikaan kun lajin merkitys puutarhakasvina alkoi voimistua Eng- lannissa. 1800-luvun suomalaisissa puutarhakasvihinnastoissa kaupitellaan muun ulkomaisen taimimateriaalin ohella myös mustaviinimarjoja; tarjolla on ollut tavallisten mustaherukoiden lisäksi myös kirjavalehtisiä ja vihreämarjaisia muotoja. Mustaherukkaa on perinteisesti käytetty viinin, mehujen ja hillojen valmistuk- seen, mutta myös rohdoksena. Lönnrot ja Saelan kertovat Flora Fennica – Suo- men Kasvio -kirjassaan, että mustaherukan nuorista oksista ja lehdistä haudute- tulla teellä voi hoitaa luuvaloa eli kihtiä, reumaattisia sairauksia sekä pitkittynyt- tä yskää. Myös marjoista valmistettua hilloa neuvottiin käyttämään ”kurkkutau- din” hoitoon. Lisäksi oksilla ja lehdillä oli käyttöä paloviinan maustamisessa. Nykyinen merkitys Herukoiden sopimusviljelytoiminta käynnistyi Suomessa 1950-luvulla, ja mus- taherukka on edelleenkin mansikan jälkeen eniten viljely marjakasvi Suomessa, vaikka ulkomaisen teollisuusmarjan aiheuttama hintakilpailu uhkaa kotimaisen viljelyn kannattavuutta. Vuonna 2004 mustaherukkaa ja viherherukkaa viljeltiin noin 2150 hehtaarin alalla. Kotipuutarhoissa mustaherukka on edelleen tärkeä marja. Monimuotoisuus Ensimmäiset viljellyt mustaherukat ovat olleet luonnosta kerättyjä pensaita. Ni- mettyjä lajikkeita alettiin käyttää vasta 1800-luvulla. Mustaherukan jalostus oli aktiivista erityisesti Englannissa, mutta englantilaiset lajikkeet eivät menestyneet Suomen ilmastossa kovinkaan hyvin. Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, viljely perustui pitkälti paikallislajikkeisiin. Meurman kuvaa vuonna 1947 julkaistussa kirjassaan kahdeksan mustaherukka- lajiketta, joista hän piti hyvinä ja viljelykelpoisina vain kolmea suomalaista pai- kalliskantaa: ’Osmola’, ’Åström’, ja ’Kajaanin musta’. ’Osmola’, on todennä- köisesti synonyymi Brödtorp- ja Hannula(n suuri musta) mustaherukoille. Viisi muuta, ulkomaista lajiketta, ’Bang up’ (Englanti), ’Musta neapelilainen’ (Eng- lanti), ’Booskoopin jätti’ (Alankomaat), ’Goliath’ (Englanti) ja ’Climax’ (Kana- da), Meurman luokitteli joko ilmastollisesti aroiksi tai satoisuudeltaan tai tau- dinkestävyydeltään heikoiksi. ’Goliath’, ’Musta neapelilainen’ ja ’Booskoopin jätti’ ovat kuitenkin olleet meillä viljelylajikkeita, ja vuodelta 1936 peräisin ole- vissa tilastoissa ne ovat yleisimmät lajikkeet taimistojen lajiketarjonnassa (Tau- lukko 1). 85 Taulukko 1. Eri mustaherukkalajikkeiden yleisyys taimistojen tarjonnassa vuosi- na 1936, 1946 ja 1951. Lähde: Kirjalainen, 1952. Lajike Taimistojen lukumäärä 1936 1946 1951 Goliath 12 8 7 Booskoopin jätti 10 4 9 Neapelilainen 11 1 1 Hannulan musta 6 5 6 Kajaanin musta 6 5 4 Brödtorp 4 10 23 Perä-Pohjolan musta 4 - 1 Osmolan musta 3 3 5 Climax 2 6 8 Edina 1 - 1 Åström - - 5 Taulukko 2. Maatalouden tutkimuskeskuksessa testattavina olleet suomalaiset ja ruotsalaiset mustaherukan paikallislajikkeet. Lajike Alkuperä Brödtorp (Osmola) Suomi, Varsinais-Suomen ulkosaaristo Erkheikki Ruotsi, Norlanti, Erkheikki; alun perin luonnosta kerätty kanta Gerby Suomi, Etelä-Pohjanmaa Janslunda Keski-Ruotsi Jänkisjärvi Ruotsi, Norlanti; kanta alun perin Suomen Torniojoki- laaksosta Kajaanin musta Suomi, Kajaani Kangosfors (Erkheikki) Ruotsi, Norlanti; todennäköisesti Erkheikin synonyymi Karila Ruotsi, Norlanti; nimetty uudelleen Suomessa Lepaan musta Suomi, Lepaa, Hinnonmäen puutarhanhoidollinen koe- asema Melalahti Suomi, Paltamo Nikkala Ruotsi, Norlanti; alun perin luonnosta Haaparannan saaristosta kerätty kanta Peräpohjolan musta Suomi, Torniojokilaakso Sunderbyn II Ruotsi, Norlanti Åström Suomi, Jyväskylä Öjebyn Ruotsi, Norlanti, Öjebyn Maatalouden tutkimuskeskuksessa testattiin 1960–70-luvuilla monia suomalaista tai ruotsalaista alkuperää olevia paikallislajikkeita (Taulukko 2.), joista ’Osmola’ tuli suosituksi viljelylajikkeeksi Brödtorp-nimisenä. Ammattiviljelystä sen syr- jäytti vasta 1970-luvulla ruotsalaista alkuperää oleva ’Öjebyn’. Hyvin lamoavas- 86 ta kasvutavasta ja härmätaudin alttiudesta huolimatta hyvänmakuinen ’Brödtorp’ löytyy vielä monesta kotipuutarhasta. Vuosikymmenten saatossa tapahtunutta viljelylajikkeiden kirjon muutosta voi- daan havainnoida vuosien 1936, 1946 ja 1951 taimistojen lajikevalikoimatilas- tosta (Taulukko 1) ja eri vuosien Puutarhakalentereissa julkaistuissa suositeltavi- en lajikkeiden listoista (Taulukko 3). Pitkäaikaissäilytys Arvokkain mustaherukka-aineisto tulisi säilyttää kenttäkokoelman lisäksi myös varmuuskokoelmana kryosäilytyksessä heti, kun mustaherukalle sopiva mene- telmäsovellus saadaan käyttöön. Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin ominais- piirteet Mustaherukka on vaatimaton ja pitkäikäinen kasvi. Hyvin perustettu kokoelma voi säilyä riittävän hyväkuntoisena hyvinkin 20 vuotta. Pitkäikäisen istutuksen rikkakasvien hallintaan on syytä panostaa ja istutus kannattaa perustaa kudotulla muovisella suojakankaalla katettuun matalaan penkkiin. Kudottu muovikangas on kestävää ja se estää hyvin rikkakasvien kasvun rivinkohdassa, kun perusta- misvaiheen juuririkkakasvitorjunta on tehty huolellisesti. Myös pensaiden ympä- rille itävien siementaimien poistamisesta tulee huolehtia. Taulukko 3. (alkuosa) Mustaherukkalajikkeiden esiintyminen Puutarhakalenterin suositeltavien lajikkeiden listoissa vuosien 1950–2004 välisenä aikana. Listoissa esiintymisen ajankohta ja mainintojen lukumäärä. Lajike Aika Lkm Alkuperämaa, risteytys, lisätietoja Brödtorp/Osmola 1950–1995 18 Suomi, paikallislajike Varsinais-Suomen ulko- saaristosta Kajaanin musta 1950–1964 5 Suomi, paikallislajike Kajaanista Åström 1951–1971 7 Suomi, paikallislajike Jyväskylästä Lepaan musta 1962–1985 8 Suomi, Lepaan Hinnonmäen koeasemalta Welligton xxx 1966–1971 2 Englanti Laxtons Tinker 1966 1 Englanti 87 Taulukko 3. (jatkoa) Mustaherukkalajikkeiden esiintyminen Puutarhakalenterin suositeltavien lajikkeiden listoissa vuosien 1950–2004 välisenä aikana. Listoissa esiintymisen ajankohta ja mainintojen lukumäärä. Lajike Aika Lkm Alkuperämaa, risteytys, lisätietoja Roodknop 1971–1985 8 Alankomaat Öjebyn 1973–2004 15 Pohjois-Ruotsi, paikallislajike Erkheikki VII 1973–1989 9 Pohjois-Ruotsi, paikallislajike, suositeltu Keski- ja Pohjois-Suomeen Sunderbyn II 1973–1995 12 Pohjois-Ruotsi, paikallislajike, suositeltu Keski- ja Pohjois-Suomeen Stella I 1973–1985 7 Ruotsi, (Booskoop Giant x Erkheikki) Stella II 1973–1985 7 Ruotsi, (Booskoop Giant x Erkheikki) Melalahti 1979–2004 13 Suomi, paikallislajike Paltamosta, suositeltu Kes- ki- ja Pohjois-Suomeen Gerby 1983–1985 4 Suomalainen paikallislajike Etelä-Pohjanmaalta Hangaste 1982–1995 9 Suomi, paikallislajike Ristiinasta, suositeltu Kes- ki- ja Pohjois-Suomeen Ben Lomond 1987–1989 2 Skotlanti, ((Brödtorp x Janslunda) x (Consort x Magnus)) Ben Nevis 1987–1989 2 Skotlanti, ((Brödtorp x Janslunda) x (Consort x Magnus)) Imandra 1987–1989 2 Venäjä (Primorskij champion x Ribes sp., Siperia), suositeltu Pohjois-Suomeen Jänkisjärvi 1987–1995 5 Pohjois-Ruotsi, paikallislajike, kanta alun perin Suomen Torniojokilaaksosta, suositeltu Keski- ja Pohjois-Suomeen Ben Alder 1983–1985 3 Skotlanti, (Ben Lomond x Ben More) Ben Sarek 1983–1985 3 Skotlanti, (Goliath x Öjebyn) Ben Tirran 1983–1985 3 Skotlanti, (Ben Lomond x (Baldwin x Ribesia)) Hedda 1992–2004 4 Norja, (Öjebyn x Melalahti) Korpikylä 1992–2002 5 Norja, suositeltu Keski- ja Pohjois-Suomeen Mortti 1992–2004 6 Suomi, (Öjebyn x Wellington XXX) Sunniva 1992–1995 3 Norja, (Öjebyn x Melalahti) Vertti 1992–2004 4 Suomi, (Öjebyn itsepölytys), vihreämarjainen Ola 2000–2004 3 Suomi, (Wellington XXX x Lepaan musta) Polar 2000–2004 3 Ruotsi, ((Silvergieter’s Black x Sunderbyn II) x Nikkala XI) Ben Tron 2004 1 Skotlanti, (ND12/26 x ((Vistavotnaja x (Mendip Cross x R. dikuscha) x (Goliath x Öje- byn)) Intercontinental 2004 1 Ruotsi, (BRi 74020-11x Titania) 88 Suonenkatoviroosi aiheuttaa mustaherukan lehdissä lehtisuonten lukumäärän vähenemistä ja lehti kapenee. (Kuva: Tarja Hietaranta) Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat kasvitaudit Mustaherukalla ei esiinny kasvitauteja jotka nopeasti tappaisivat kasvin täysin. Maasta ja lahoavista puunjätteistä tarttuva mesisieni (Armillaria mellea) voi kuitenkin aiheuttaa pensaiden hitaan, usean vuoden kuluessa tapahtuvan, taan- tumisen ja kuihtumisen. Mesisienen vioitus alkaa juuriston lahoamisella ja juu- ristosta sieni leviää versoihin, jotka vähitellen näivettyvät ja kellastuvat. Kuollei- siin kantoihin kehittyy lopulta loppukesällä mesisienen kellanruskeita itiöemiä. Mesisientä torjutaan parhaiten tuhoamalla saastuneet kasvit juurineen. Lehtiin, marjoihin, versoihin ja oksiin oireita aiheuttavia mustaherukan tauteja on useita. Runsaina esiintyessään ne saattavat haitata kokoelman näytteiden arvostelua ja kuvausta. Näistä hankalin on viruksen aiheuttama suonenkatotauti, josta tunnetaan sekä lievä että ankara muoto. Taudin ankara muoto muuttaa leh- tien ja kukkien morfologisia ominaisuuksia niin suuresti, että kannat ja/tai lajik- keet muuttuvat tunnistamattomiksi. Suonenkatoviroosi leviää tehokkaasti saastuneen lisäysaineiston ja mustaheru- kan äkämäpunkkin (Cecidophyopsis ribis) välityksellä. Tautia voi levittää myös toinen äkämäpunkkilaji C. spicata. Suonenkatotaudin ensioire on keväällä leh- tiin ilmaantuva mutkitteleva juova. Tauti etenee kasvissa hitaasti, saastuttaen koko pensaan noin 3–5 vuoden kuluessa. Infektiota seuraavina vuosina lehtien suonet vähenevät ja lehdet muuttuvat kapeammiksi. Myös lehtien laitahammas- tus muuttuu karkeammaksi. Taudin aiheuttamat kukkaoireet näkyvät hyvin sel- vinä ankaran muodon saastuttamissa kasveissa. Kukat ovat epämuotoisia: niissä on normaalin viiden terälehden sijasta 10–12 terälehteä eikä lainkaan heteitä. Epämuodostuneista kukista ei kehity marjoja. Suonenkatotaudin lisäksi mustahe- 89 rukalla on Euroopassa tavattu myös 13 muuta vähemmän merkittävää virustau- tia. Virukset leviävät äkämäpunkkien, ankeroisten, kirvojen ja kaskaiden väli- tyksellä. Vaurioituneisiin mustaherukan versoihin voi iskeä punapahkatauti (Nectria cinnabarina) tai harmaahome (Botrytis cinerea). Punapahkatauti voidaan havaita keväällä lehdettömiin oksiin kehittyvistä lohenpunaisista nuppinaisista itiöpesäkkeistä ja sitä voidaan torjua poistamalla kaikki kuorestaan vioittuneet oksat. Myös harmaahome voi vioittaa versoja aiheuttamalla niihin suuriakin kuoliolaikkuja, vaikka mustaherukka ei olekaan kovin altis homeen aiheuttamille verso-oireille. Tavallisesti home pilaa marjoja, varsinkin pensaan ala- ja sisä- osissa ja se voi aiheuttaa myös raakileiden varisemista. Lehtiä, versoja ja marjoja saastuttava herukoiden ja karviaisen härmä (Sphaerotheca mors-uvae) kehittää kasvinosien pintaan näkyvää vaaleaa rihmas- toa. Paha härmäsaastunta heikentää pensaiden kasvua ja marjantuottoa, mutta ei vaaranna kasvien säilymistä kenttäkokoelmassa. Mustaherukan lehdissä lähinnä erilaisina laikkuina havaittavia, mutta kasvien säilymisen kannalta vaarattomia tauteja, ovat myös varistetauti (Drepanopeziza ribis), harmaalaikku (Mycosphaerella ribis) herukanvillaruoste (Cronartium ribicola), herukansara- ruoste (Puccinia caricina) ja herukanruoste (P. ribis). Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat tuholaiset Äkämäpunkit ovat merkittäviä mustaherukan tuholaisia. Sekä Cecidophyopsis ribis että C. spicata levittävät molemmat suonenkatotautia aiheuttavaa virusta. Lähinnä tuulen mukana leviävät punkit hakeutuvat touko−kesäkuussa mustahe- rukan silmujen pinnalle ja tunkeutuvat silmun sisälle uusiin silmunaiheisiin. Punkit elävät ja lisääntyvät kehittyvien silmujen sisällä, jotka turpoavat suuriksi pallomaisiksi äkämäsilmuiksi viimeistään seuraavaan kevääseen mennessä, mut- ta usein jo syksyllä. Punkkien kansoittamat äkämäsilmut kuivuvat, eikä niistä kehity lehtiä eikä kukkia. Äkämäpunkkeja voidaan tehokkaimmin torjua poista- malla äkämäsilmut tai tarvittaessa koko saastunut oksa tai pensas heti, kun epä- muodostuneet silmut havaitaan. Uudet istutukset perustetaan vain terveestä li- säysaineistosta ja riittävän kauas saastuneista pensaista. Pistokkaat voidaan puh- distaa punkeista 10–15 minuutin lämminvesikäsittelyllä 45–46 C˚:eessa. Äkämäpunkin lisäksi herukan silmuja vaurioittavia tuholaisia ovat herukkakoi (Lampronia capitella) ja herukansilmukoi (Euhyponomeutoides albithoracellus). Pensaiden versoja ja lehtiä vioittavat lisäksi vihannespunkki (Tetranychus urticae), herukanrataspunkki (Anthocoptes ribis), tarhaherttalude (Lygocoris pabulinus), herukanversosääski (Dasineura tetensi), sekä lehtikirvat kuten ojuk- kakirva (Aphis schneideri) ja herukkakirva (Cryptomyzus ribis). Oksia vaurioit- tavia tuholaisia ovat herukanvarsisääski (Resseliella ribis) ja herukkalasisiipi (Synanthedon tipuliformis). Kukkia, raakileita sekä marjoja vioittavat puolestaan 90 karviaiskoisa (Zophodia convolutella), ojukepistiäinen (Pachynematus pumilio) ja herukankukkasääski (Dasineura ribis). Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito Jokaista säilytettävää lajikettä istutetaan kokoelmaan kolme kasvia. Maalaji: Mustaherukka menestyy erilaisissa maalajeissa, mutta hieta- ja mo- reenimaat soveltuvat sille parhaiten. Savimaalla ongelmaksi voi muodostua maan huono ilmavuus. Savimaan kasvuolosuhteita voidaan parantaa kuuden senttimetrin paksuisella kerroksella hyvin maatunutta turvetta, joka muokataan kasvualustaan. Pienilmasto/kasvupaikka: Mieluiten hieman viettävä rinne, johon ei pääse ker- tymään liiallista märkyyttä. Aitaustarve: Aitaaminen ei ole välttämätöntä, mutta suositeltavaa. Lannoitus: Kokoelma perustetaan viljavuustutkimuksen suositusarvojen mukai- sesti peruslannoitettuun maahan. Vuotuislannoituksessa on pyrittävä kohtuulli- seen, mutta ei liian rehevään kasvuun. Kastelu ja katteet: Taimet istutetaan kudotulla muovisella suojakankaalla tai muulla vastaavalla kestävällä materiaalilla katettuun matalaan penkkiin. Kastelu- järjestelmää ei välttämättä tarvita. Haluttaessa penkin keskelle voidaan asentaa tihkuletku kastelua varten tai veden saanti voidaan turvata päältäkasteluna sade- tuskalustolla. Jos penkkeihin asennetaan tihkukastelujärjestelmä, myös vuotuis- lannoitukset annetaan kasteluveden mukana. Istutustiheys: Taimiväli 1–1,5 m. Riviväli valitaan käytettäviin työkoneisiin sopivaksi, esimerkiksi 3 m. Kasvinsuojelu: Rivivälikasvusto pidetään leikkaamalla matalana. Kokoelman tauti- ja tuholaistilannetta tarkkaillaan, ja tarvittaessa tehdään suositusten mukai- set tauti- ja tuholaistorjuntaruiskutukset. Leikkaus: Pensaat leikataan vuosittain varhaiskeväällä ennen silmujen puhkea- mista tai sadon kypsymisen jälkeen aina myöhäissyksyyn saakka. Nuorista pen- saista poistetaan vain vioittuneet ja maahan taipuneet oksat. Talvisuojaus: Talvisuojausta ei tarvita Uudistaminen: Kokoelma uudistetaan pistokkaista istutuksen kunnon sitä vaati- essa, noin 15–20 vuoden välein. Ennen pistämistä pistokkaille tehdään 10–15 minuutin lämminvesikäsittely 45–46 ˚C:eessa. Erityistarpeessa uudelleen istutet- tava materiaali puhdistetaan. 91 Taulukko 4. MTT:n mustaherukkakokoelmassa olevat ja pitkäaikaissäilytykseen valitut lajikkeet. Lajike Alkuperä Pitkäaikaissäilytyksen peruste Brödtorp (Osmola) Suomi, Varsinais-Suomen ulkosaaristo; paikallislajike Merkittävä viljelylajike Erkheikki Pohjois-Ruotsi, paikallislajike Merkittävä viljelylajike Gerby Suomi, Etelä-Pohjanmaa; paikallislajike Viljelylajike Goliath Englanti Viljelylajike vielä 1900-luvun alkupuoliskolla Jänkisjärvi Pohjois-Ruotsi, paikallislajike, kanta alun perin Suomen Torniojokilaaksosta Suositeltavien lajikkeiden lis- toissa 1980–90 luvulla Kajaanin musta Suomi, Kajaani; paikallislajike Viljelylajike Karila Ruoti, Norlanti; paikallislajike (nimetty uudelleen Suomessa). Suomen ilmastossa menestyvä, ruotsalaista alkuperää Koskisen musta Suomen ilmastossa menestyvä, kotimaista alkuperää Lepaan musta Suomi, Lepaa, Hinnonmäen puutar- hanhoidollinen koeasema Merkittävä viljelylajike Matkakoski Ruotsi, Torniojokilaakso; paikallislajike Suomen ilmastossa menestyvä, ruotsalaista alkuperää Nikkala XI Ruotsi, Norlanti, alun perin kerätty luonnosta Haaparannan saaristosta Suomen ilmastossa menestyvä, Ruotsalaista alkuperää Osmola Brödtorp-lajikkeen synonyymi ks. Brödtorp Peräpohjolan musta Suomi, Torniojokilaakso Viljelylajike 1900-luvun alku- puolella Stella I Ruotsi Suomen ilmastossa menestyvä Stella II Ruotsi Suomen ilmastossa menestyvä Suontaan iso musta Suomen ilmastossa menestyvä, kotimaista alkuperää Åström Suomi, Jyväskylä; paikallislajike Viljelylajike, kotimaista alkupe- rää Öjebyn Pohjois-Ruotsi, paikallislajike Merkittävä viljelylajike 92 Taulukko 5. Pitkäaikaissäilytykseen valitut mustaherukkalajikkeet, jotka puuttu- vat MTT:n kokoelmasta. Lajike Alkuperä Pitkäaikaissäilytyksen peruste Melalahti Suomi, Paltamo; paikallis- lajike Merkittävä viljelylajike Pohjois- Suomessa. (Musta) Neapelilainen Englanti? Viljelylajike 1900-luvun alkupuolella. MTT:n mustaherukkakokoelman nykytila MTT Piikkiössä on pääosin vuonna 2000 istutettu mustaherukan kokoelma yh- teisistutuksena puna- ja valkoherukoiden sekä karviaisten kanssa. Kokoelman 46 näytteestä 19 sisältyy pitkäaikaissäilytettäviksi valittujen mustaherukoiden ny- kyiseen listaan (Taulukko 4). Kaksi pitkäaikaissäilytykseen valittua mustaheruk- kaa puuttuu kokoelmasta: ’Melalahti’ ja ’(Musta) Neapelilainen’ (Taulukko 5). Noin puolet kokoelman mustaherukoista on eri puolilta suomea kerättyjä kanto- ja, joista suurimmalla osalla ei ole lajikenimeä, ja puolet on MTT Piikkiön ko- keisiin aikanaan hankittua materiaalia. Kolme näytteistä on vihreämarjaisia. Materiaalille ei ole tehty DNA-tunnistusta eikä siinä esiintyvää perinnöllisen muuntelun määrää ole selvitetty. Kokoelmassa on havaittu äkämäpunkkeja ja suonenkatotautia, jonka vuoksi kolmesta pahiten saastuneesta lajikkeesta on kasvatettu materiaalia viruspuhdis- tukseen, joka aloitettiin keväällä 2005. MTT Laukaan ydinkasvipankissa ylläpidetään kaupallisessa tuotannossa olevien neljän mustaherukka- ja yhden viherherukkalajikkeen viruspuhdistettua lisäys- materiaalia. Näistä kolme, ’Mortti’ ja ’Ola’ sekä vihreämarjainen ’Vertti’, ovat MTT:n lajikkeita, joita säilytetään myös Piikkiön näytemaalla. Tarvittavat toimenpiteet Keräystarve Kokoelma tulee täydentää Musta Neapelilainen -lajikkeella. Lajikkeen löytymi- nen edellyttää sen kuuluttamista sopivassa lehdessä. Muut tarvittavat toimenpiteet Piikkiön kokoelmaa täydennetään myös Melalahti-lajikkeella Kokoelman perin- nöllinen monimuotoisuus selvitetään DNA-markkereiden avulla ja tarvittaessa 93 karsitaan kokoelman näytemäärää. Myös lajikenimellä olevien näytteiden laji- keaitous pitää tarkistaa. DNA-tunnistuksen perusteella valittu ydinkokoelma viruspuhdistetaan ja istute- taan johonkin toiseen MTT:n toimipisteeseen tai Varsinais-Suomen maaseu- tuoppilaitokseen Tuorlaan. Kokoelma varastoidaan kryosäilytykseen heti kun mustaherukalle soveltuva menetelmäsovellus saadaan käyttöön, jolloin luovu- taan MTT Piikkiön kasvullisesta kokoelmasta. Kirjallisuus Anon. 1970. Marjanviljelijän joulukuu. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1971. Puutarhaliiton jul- kaisuja n:o 189. s. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 140. Anon. 1987. ’Imandra’ – ny tidlig soelbærsort i Norge. Gartneryrket (23): 562. Anon. 1978. Mustaherukkalajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Pert- tula, A. Sauren, S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1979. Puutarhalii- ton julkaisuja n:o 218. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 30. Anon. 1986. ”Ben-sorterna”. Frukt och bärodling. (4): 52-53. Hietaranta, T. & Hiirsalmi, H. 1990. The blackcurrant variety 'Mortti'. Annales Agriculturae Fenniae. Seria Horticultura 65: 159-162. Hietaranta, T. & Laurinen, E. 1996. Report on the Ribes collection of the Nordic Gene Bank at the Instute of Horticulture (MTT/PTL). Agricultural Research Centre of Finland. Institute of Horticulture. 34 s. Hokka, H., Laamanen, J., Lahtonen, V., Uosukainen, M. & Jalkanen, P. 2004. Laukaan tutkimus- ja valiotaimiaseman emokasvihinnasto 2005. Viljelijätiedo- te 1/2005. Laukaa: MTT Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema. 52 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.). 1998: Retkeilykas- vio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseo, Kasvi- museo. 656 s. ISBN 951-45-8166-0 (sid.), ISBN 951-45-8166-9 (nid.). Junnila, S. Hiirsalmi, H. & Säkö, J. 1987. A green-fruited blackcurrant variety 'Vertti'. Annales Agriculturae Fenniae. Seria Horticultura 59: 279-283. Kinnanen, H., Tahvonen, R., Ylämäki, A. & Hietaranta, T. 2003. Ammattiviljelyn ja kotipuutarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P. & Lind- fors, A. (toim.). Puutarhakalenteri 2004. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 326. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 118-121. Kirjalainen, A. 1951. Hedelmä- ja marjalajikkeiden yleisyystilasto. Teoksessa: Ketonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1952. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liit- to. s. 177-182. Kivijärvi, P., Heiskanen, L. & Dalman, P. 1999. Luomuherukan viljelytekniikka. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A. 49: 43 s. ISBN 951-729- 534-0. 94 Laurinen, E., Lehmushovi, A. & Kinnanen, H. 1991. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1992. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 264. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 8-21. Laurinen, E. & Kinnanen, H. 1992. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1993. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 266. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 14-16. Laurinen, E., Hietaranta, T. & Lehmushovi, A. 1994. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1995. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 275. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 89-92. Lehmushovi, A. 1997. Mustaherukkalajike Ola. Vuosikirja – Maatalouden tutki- muskeskus, puutarhatuotannon tutkimuslaitos 1995-1996: s. 16. Lehmushovi, A., Tahvonen, R. & Hietaranta, T. 1999. Ammattiviljelyn ja kotipuu- tarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 2000. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 308. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 106-109. Lehmushovi, A., Tahvonen, R. & Hietaranta, T. 2001. Ammattiviljelyn ja kotipuu- tarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P., Lindberg, S. & Lindfors, A. (toim.). Puutarhakalenteri 2002. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 320. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 116-119. Lehtonen, V. 1947. Puutarhamarjojen viljely. 2. painos. Helsinki, Porvoo: WSOY. 190 s. Leskinen, A. 1950. Puutarhamarjojen kauppavakiolajikkeet. Teoksessa: Keto- nen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1951. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liitto. s. 136-137. Leskinen, A. 1957. Hedelmän- ja marjanviljelijän tammikuu. Teoksessa: Keto- nen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1958. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 125. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 28. Leskinen, A. 1961. Suositeltavat hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Keto- nen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1962. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 146. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 248-253. Leskinen, A. 1963. Hedelmä- ja marjalajikkeiden valinta. Teoksessa: Ketonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1964. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 151. Hel- sinki: Puutarhaliitto. s. 242-247. Leskinen, A. 1972. Marjalajikeluettelo. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1973. Puutarhaliiton jul- kaisuja n:o 197. s. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 296-299. Leskinen, A. 1977. Käytännön marjanviljely. 2. painos. Puutarhaliiton opaskirjoja n:o 24. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. 162 s. ISBN 951- 95424-1-8. 95 Leskinen, A. 1977. Tärkeimmät marjalajikkeemme. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1978. Puutar- haliiton julkaisuja n:o 214. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 342-345. Lokonen, P. 1965. Suositeltavat marjalajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Hal- me, M., Seikku, H. & Perttula, A. (toim.). Puutarhakalenteri 1966. Puutarhalii- ton julkaisuja n:o 162. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 297-302. Lönnrot, E. & Saelan Th. 1866. Flora Fennica. – Suomen Kasvio. www- dokumenttissa Henriette Kress: http://www.ibiblio.org/herbmed/eclectic/elias/ribes.html (Luettu 14.4.2005). Matala, V. 1999. Herukan viljely. Puutarhaliiton julkaisuja nro 306. Opas nro 44. Helsinki. 267 s. ISBN 951-8942-40-4. Meurman, O. 1947. Suomen hedelmäpuut ja viljellyt marjat. Toinen osa. Pääry- nät, luumut, kirsikat ja marjat. Helsinki: Suomen Kirja. 351 s. Meurman, O. 1949. Suositeltavat marja- ja viinirypälelajikkeet. Teoksessa: Keto- nen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1950. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liitto. s. 159-160. Måge, F. & Heiberg, N. 1990. Nye solbærsortar: Ben Alder og Ben Tirran. Gart- neryrket 80 (4): 18-194. Nummi, A. 1995. Hedelmä- ja marjalajikkeita 1800-luvun puutarhahinnastoissa. ISBN 952-90-6523. Parikka, P. & Lemmetty, A. 2005. Herukat ja karviainen. Kasvitaudit. Teoksessa: Mäki-Valkama, T. (toim.). Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita. Kasvinsuojelu- seura ry:n julkaisuja n:o 100. Hämeenlinna: Kasvinsuojeluseura. s. 234-239. ISBN 952-52-57-5. Puutarhayritysrekisteri 2004. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2005: 53. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. 128 s Simonen, S. 1961. Suomen puutarhatalouden historia. Helsinki: Yhteiskirjapai- no. 528 s. Sortiment 1997-1998. Elitplantstationen. Kristianstad. 85 s. Säkö, J. 1972. Mustaherukan lajikekokeet vuosina 1959–69 Puutarhantutkimus- laitoksella ja koeasemilla. Kehittyvä maatalous 9. Helsinki: Maatalouden tut- kimuskeskus. 20 s. Säkö J. & Laurinen, E. 1982. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Sauren S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1983. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 230. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 346-353. Säkö J. & Laurinen, E. 1983. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1984. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 234. Helsinki: Puutarha- liitto – Trädgårdsförbundet. s. 306-313. 96 Säkö J. & Laurinen, E. 1984. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1985. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 238. Helsinki: Puutarha- liitto – Trädgårdsförbundet. s. 325-332. Säkö J. & Laurinen, E. 1986. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., Uimonen, J., Lind- berg, S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1987. Puutarhaliiton julkaisu- ja n:o 243. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 315-325. Säkö J. & Laurinen, E. 1988. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., Uimonen, J., Hälvä, S. & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1989. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 256. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 263-277. Tuovinen, T. 1997. Hedelmä- ja marjakasvien tuhoeläimet. Kasvinsuojeluseuran julkaisu n:o 89. Vaasa: Ykkös-Offset. 187 s. ISBN 951-9029-45-1. Tuovinen, T. 2005. Herukat ja karviainen. Tuhoeläimet. Teoksessa: Mäki- Valkama, T. (toim.). Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita. Kasvinsuojeluseura ry:n julkaisuja n:o 100. Hämeenlinna: Kasvinsuojeluseura. s. 239-246. ISBN 952-52-57-5. Öster, H.E. & Ruut, P. 1976. Soertbeskrivning av svarta vinbär för övre norrland. Avdelningen för frukt och bärodling, Lantbrukshögskolan. Luleå: Luleå Alltryk. 60 s. 97 Puna- ja valkoherukka ─ Ribes rubrum -ryhmä Tarja Hietaranta ja Hilma Kinnanen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, tarja.hietaranta@mtt.fi, hilma.kinnanen@mtt.fi Punaherukat on luokiteltu herukkakasvien (Grossulariaceae) Ribes-suvun ala- sukuun Ribesia. Valkoherukat ovat punaherukoiden valkomarjaisia muotoja. Ribes-suvun peruskromosomiluku on 8, ja kaikki villit lajit niin kuin myös niistä kehitetyt viljelylajikkeet ovat diploideja (2n=16). Muiden herukoiden lailla myös punaherukat ovat yksikotisia pensaita. Punaherukat muodostavat varsin monimuotoisen ryhmän ja risteymälajeja on useita. Tämän vuoksi puhuttaessa punaherukoista yleisesti, niistä käytetään ni- mitystä Ribes rubrum -ryhmä. Nykyisin viljelyssä olevien puna- ja valkoheruk- kalajikkeiden kehittämisessä on käytetty pääasiassa kolmea villilajia: alppi- punaherukkaa (R. petraeum), lännenpunaherukkaa (R. rubrum) ja pohjanpunahe- rukkaa (R. spicatum). Alppipunaherukka kasvaa luonnonvaraisena Länsi- ja Keski-Euroopan vuoristo- alueilla. Lännenpunaherukkaa esiintyy Keski-Euroopan lisäksi myös Pohjois- Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa, mutta Suomen luonnossa se on harvinainen viljelykarkulainen tai -jäänne. Sen sijaan pohjanpunaherukka kasvaa luonnonva- raisena yleisenä koko maassa lehdoissa, purojen varsilla ja rannoilla. Myös poh- janpunaherukan alalaji lehtopunaherukka (R. spicatum ssp. spicatum) kasvaa lähes koko Suomessa. Kaksi muuta alalajia ovat pohjoisempia. Idänpunaherukka (R. spicatum ssp. hispidulum) kasvaa harvinaisena Koillis-Suomessa ja lapin- punaherukka (R. spicatum ssp. lapponicum) Pohjois-Suomessa. Yleisesti marjapensaina käytettyjä risteymälajeja ovat kartanonpunaherukka (R. x houghtonianum) ja erityisesti hollanninpunaherukka (R. x pallidum), joita mo- lempia voidaan tavata myös luonnossa viljelykarkulaisina tai -jäänteinä. Kar- tanonpunaherukka on lännenpunaherukan ja pohjanpunaherukan risteytys ja hollanninpunaherukka alppipunaherukan ja pohjanpunaherukan risteytys. Sopi- vat puna- ja valkoherukkalajikkeet menestyvät Suomessa aivan maan pohjois- osia myöten. Jopa ammattiviljely on mahdollista ilmastollisesti edullisissa joen- varsipaikoissa vielä Napapiirin korkeudella. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, herukat, kokoelmat, punaherukka, Ribes, valkoherukka 98 Merkitys ja käyttö viljelykasvina Historia Punaherukka mainitaan ensimmäisen kerran 1400-luvulta peräisin olevassa sak- salaisessa käsikirjoituksessa. Ensimmäisiksi viljelyalueiksi on uumoiltu nykyis- ten Alankomaiden, Tanskan, Ranskan ja sen naapurimaiden alueita tai Baltian rannikkoseutuja. Alankomaiden puolesta puhuvat vanhojen lajikkeiden Hollan- tiin viittaavat nimet. 1500-luvun puolivälissä lännenpunaherukka on ilmeisesti ollut ainoa viljelty laji, mutta vuonna 1561 löydettiin Bernin lähistöltä viljelyyn soveltuva alppipunaherukka, jota myöhemmin, 1620-luvulla, tuotettiin myös Englantiin. Englantilaisissa kirjoituksissa punaherukat mainitaan ensimmäisen kerran 1500- luvun lopussa ja seuraava, vuonna 1629 kirjoitettu, dokumentti kertoo jo heru- koiden viennistä Amerikkaan. Vuodelta 1665 peräisin olevassa englantilaisessa puutarhateoksessa kuvataan sekä punainen että valkoinen suurimarjainen ja hy- vänmakuinen herukka. Näitä kuvauksia pidetään varhaisimpana mainintoina ’Punainen hollantilainen’ ja ’Valkoinen hollantilainen’ lajikkeista. Ensimmäiset viljellyt herukat Suomessa olivat yleensä luonnosta siirrettyjä pen- saita. Tillandzin vuonna 1673 laatimassa listassa Turun ja sen lähiseudun kas- veista mainitaan herukka ja karviainen. 1700-luvulla herukoita kasvatettiin Tu- run seudun lisäksi ainakin Hämeessä. 1700-luvun loppupuoliskolta alkaen puu- tarhat alkoivat hiljalleen yleistyä pappiloiden pihapiireissä. Pappiloiden esimer- kistä puutarhaviljely levisi vähitellen myös talonpoikaisväestön keskuuteen. Mustaherukan tapaan, puna- ja valkovalkoherukkaa on perinteisesti käytetty viinin, mehun ja hillon valmistukseen ja nykyinen teollisuus käyttää punaheruk- kaa myös maitotuotteisiin ja pakasteisiin. Entisaikoina punaherukan rohdoskäyt- tö on ollut mustaherukan rohdoskäyttöä vähämerkityksellisempää, mutta Lönn- rot ja Saelan kertovat kuitenkin Flora Fennica – Suomen Kasvio -kirjassaan että: ”Marjat ovat vilvoittavia kuumetaudeissa.” Nykyinen merkitys Ammattimaisesti puna- ja valkoherukoita viljellään huomattavasti vähemmän kuin mustaherukoita. Vuonna 2004 punaherukan viljelypinta-ala oli 212 hehtaa- ria ja valkoherukan 126 hehtaaria. Teollisuuden sopimusviljelyäkin vielä on, vaikka ulkomainen kilpailu uhkaa viljelyn kannattavuutta. Puna- ja valkoheru- kan merkitys tuoremarjakaupassa on melko pieni. Kotipuutarhoissa puna- ja valkoherukat ovat edelleen tärkeitä kasveja. 99 Taulukko 1. Eri puna- ja valkoherukkalajikkeiden yleisyys taimistojen tarjonnassa vuosina 1936, 1946 ja 1951. Lähde: Kirjalainen, 1952. Lajike Taimistojen lukumäärä 1936 1946 1951 Punaherukat Punainen hollantilainen 21 15 24 Erstling von Vierlanden 1 1 1 Pun. aik. kirsikkamainen 1 1 - Valkoherukat Valkea hollantilainen 19 14 19 Kirsikka 1 - - Pitkäterttuinen 1 1 1 Valkoinen kirsimarja 1 1 1 Monimuotoisuus Meillä viljelyssä olleiden puna- ja valkoherukkalajikkeiden määrä on ollut pieni. Meurman kuvaa vuonna 1947 julkaistussa kirjassaan vain yhden punaherukkala- jikkeen, ’Punaisen hollantilaisen’, ja kaksi valkoherukkalajiketta, ’Valkean hol- lantilaisen’ ja ’Valkean kirsikkamarjan’. Meurmanin mukaan ’Punainen hollanti- lainen’ oli tuona ajankohtana miltei ainoa viljelty punaherukkalajike. Vuoden 1936 taimistotilastoissa mainitaankin vain kaksi muuta lajiketta, ’Erstling von Vierlanden’ ja ’Punainen aikainen kirsikkamainen’, joita kumpaakin lisättiin vain yhdellä taimistolla (Taulukko 1). Näistä kahdesta ’Erstling von Vierlanden’ ilmaantuu Puutarhakalenterin lajikesuosituksiin 1950-luvun alussa ja se maini- taan vielä 80-luvun puolivälissä (Taulukko 2). Vuosien 1966 ja 2004 välisenä aikana listoissa mainitaan Punainen hollantilainen - ja Erstling von Vierlanden - lajikkeiden lisäksi vain kahdeksan lajiketta, joista kaksi, ’Rotes Wunder’ ja Suomessa nimetty ’Rotes Wunder, Katri’ ovat itse asiassa nekin Punainen hol- lantilainen - lajikkeen kantoja. Väinö Lehtosen vuonna 1947 julkaistussa kirjassa kuvataan kolme valkoheruk- kalajiketta: ’Valkea hollantilainen’, ’Valkea kirsikkamarja’ ja ’Valkea pitkätert- tu’. Myös Meurman kuvaa kaksi ensin mainittua lajiketta, ja toteaa, että ’Valkea pitkäterttu’ kuin myös ’Valkea rypäle’, ’Valkea kuulasmarja’ ja ’Versailles’ lajikkeet ovat pahasti sekaantuneet taimistoissa ja siksi niiden lajikeaitous on epävarmaa. Myös Valkea kirsikkamarja -lajikkeen aitoutta Meurman pitää epä- selvänä. Vuosien 1936, 1946 ja 1951 taimistojen lajiketilastoissa luetellaan li- säksi lajikkeet: ’Kirsikka’, ’Pitkäterttuinen’ ja ’Valkoinen kirsimarja’ (Taulukko 1), joita on tuolloin ollut lisäyksessä vain yhdellä taimistolla. Nämä lajikenimet muistuttavat paljon jo edellä mainittuja nimiä, ja antavat aiheen epäillä, että ai- nakin osassa kysymys voi olla synonyymeistä. 100 Meurmanin ja Lehtosen kuvaamista valkoherukoista ’Valkea hollantilainen’ on vielä nykyäänkin säilyttänyt asemansa viljelylajikkeena, ja vuonna 2002 taimi- tuotantoon uutuutena tuotettu ’Valkoinen Suomalainen’ on Valkoinen hollanti- lainen -lajikkeen Suomessa valittu kanta. Näiden lisäksi Puutarhakalenterin suo- siteltavien lajikkeiden listoissa on mainittu ainoastaan ’Valkea kuulas’ ja ’Val- kea Jűterbog’ (Taulukko 2). Taulukko 2. Puna- ja valkoherukkalajikkeiden esiintyminen Puutarhakalenterin suositeltavien lajikkeiden listoissa vuosien 1950–2004 välisenä aikana. Listoissa esiintymisen ajankohta ja mainintojen lukumäärä. Lajike Aika Lkm Lisätietoja Punaherukat: Punainen hollantilai- nen 1950–2004 21 Vanha eurooppalainen lajike, ensimmäiset maininnat jo 1600-luvun lopulta Erstling aus Vierlan- den 1982–1985 4 Saksal. lajik., laskettu viljelyyn 1910-luvulla, Punainen hollantilainen -lajik. siementaimi Red Lake 1964–1979 6 Amerikkalainen lajike Heinemanns Rote Spätlese 1966 1 Saksa, (Punainen hollantilainen x Andenken an Lorgus) Jonkheer van Tets 1966–1995 13 Hollanti, (Fay’s Prolific x tuntematon kanta) Rondom 1971–1989 10 Hollanti, (Versailles rouge x hollant. kanta) Rotes Wunder 1982–2002 11 Punainen hollantilainen, valittu kanta Rotes Wunder, Katri 2004 1 Punainen hollantilainen, Suomessa val. kanta Stanza 1989–1995 4 Hollantilainen lajike, alkuperä tuntematon Trauben Wunder 1987–1995 5 Valkoherukat: Valkea hollantilainen 1950–2000 20 Vanha euroop. lajike, alkuperä tuntematon Valkoinen Suomalai- nen 2002–2004 2 ’Valk. hollantilainen’, Suomessa val. kanta Valkea kuulas 1950 1 Valkea Jűterbog 1964–1995 15 Saksalainen lajike 101 ’Punainen hollantilainen’ on vanha eurooppalainen lajike. (Kuva: Tarja Hietaranta) Pitkäaikaissäilytys Arvokkain puna- ja valkoherukka-aineisto tulisi säilyttää kenttäkokoelman lisäk- si myös varmuuskokoelmana kryosäilytyksessä heti, kun sopiva menetelmäso- vellus saadaan käyttöön. Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin ominais- piirteet Mustaherukan tapaan puna- ja valkoherukat ovat pitkäikäisiä kasveja ja hyvin perustettu kokoelma voi säilyä riittävän hyväkuntoisena hyvinkin 20 vuotta. Puna- ja valkoherukat viihtyvät kosteassa, mutta ei seisovan märässä maassa. Pitkäikäisen istutuksen rikkakasvien hallintaan on syytä panostaa, ja istutus kan- nattaa perustaa kudotulla muovisella suojakankaalla katettuun matalaan penk- kiin. Kudottu muovikangas on kestävää ja se estää hyvin rikkakasvien kasvun rivinkohdassa, kun perustamisvaiheen juuririkkakasvitorjunta on tehty huolelli- sesti. Pensaiden ympärille itävien siementaimien poistamisesta tulee huolehtia. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat kasvitaudit Herukoilla ja karviaisella ei esiinny kasvitauteja, jotka nopeasti tappaisivat kas- vin täysin. Maasta ja lahoavista puunjätteistä tarttuva mesisieni (Armillaria mellea) voi kuitenkin aiheuttaa pensaiden hitaan, usean vuoden kuluessa tapah- tuvan, taantumisen ja kuihtumisen. Mesisienen vioitus alkaa juuriston laho- amisella ja juuristosta sieni leviää versoihin, jotka vähitellen näivettyvät ja 102 kellastuvat. Kuolleisiin kantoihin kehittyy lopulta loppukesällä mesisienen kellanruskeita itiöemiä. Mesisientä torjutaan parhaiten tuhoamalla saastuneet kasvit juurineen. Toisin kuin mustaherukka, puna- ja valkoherukat ovat varsin alttiita harmaaho- meen (Botrytis cinerea) versoille aiheuttamille vaurioille. Home leviää oksiin vaurioituneiden kohtien kautta aiheuttaen niihin kuoliolaikkuja. Pensaiden kes- tävyys vaihtelee kasvukauden kuluessa ja parhaimmillaan se on heti sadonkor- juun jälkeen, joka onkin paras ajankohta pensaiden leikkaukselle. Vaurioituneisiin versoihin voi iskeä myös punapahkatauti (Nectria cinnabarina), joka voidaan havaita keväällä lehdettömiin oksiin kehittyvistä lohenpunaisista nuppinaisista itiöpesäkkeistä. Punapahkatautia voidaan torjua poistamalla kaikki kuorestaan vioittuneet oksat. Lehtiin oireita aiheuttavista taudeista varsinkin varistetauti (Drepanopeziza ribis) voi heikentää puna- ja valkoherukkapensaiden kuntoa. Tautia esiintyy erityisesti kosteina kesinä. Taudinaiheuttajasieni talvehtii saastuneissa kas- vinosissa, josta se leviää itiöiden välityksellä nuoriin avautuviin lehtiin. Saastu- neisiin lehtiin muodostuu aluksi ruskean- tai harmaanmustia pyöreähköjä laikku- ja, jotka laajenevat yhtenäisiksi alueiksi. Lopulta laikkujen väliset lehden osat kellastuvat, lehtien reunat kiertyvät ylöspäin ja lehdet varisevat ennenaikaisesti. Varistetaudin oireita ovat myös lehtiruodeissa ja -suonissa sekä marjatertuissa näkyvät pienet mustat pistemäiset laikut. Myös herukan ja karviaisen härmä (Sphaerotheca mors-uvae) saastuttaa puna- ja valkoherukan lehtiä, versoja, raakileita ja marjoja. Sieni kehittää kasvinosien pintaan näkyvää vaaleaa rihmastoa. Marjojen pintaan muodostuva rihmasto on aluksi vaaleata mutta ruskettuu myöhemmin. Paha härmäsaastunta heikentää pensaiden kasvua ja marjantuottoa, mutta ei vaaranna kasvien säilymistä kenttä- kokoelmassa. Härmän leviämistä voidaan estää pitämällä kasvustot kuivina ja ilmavina. Harmaalaikku (Mycosphaerella ribis), herukanvillaruoste (Cronartium ribicola), herukansararuoste (Puccinia caricina) aiheuttavat kaikki lehtilaikkuoireita, mut- ta ovat kokoelman säilymisen kannalta vaarattomia. Herukanruoste (P. ribis) aiheuttaa lehtilaikkujen lisäksi myös tummia ja kovia itiöpesäkkeitä marjoihin. Saastuneet raakileet varisevat jo ennen kypsymistä. Punaherukalla ja karviaisella esiintyy yleisesti suonikloroosina tunnettu kasvi- tauti, joka leviää kirvojen välityksellä. Sen taudinaiheuttajasta ei ole varmuutta, mutta mahdollisesti kysymyksessä on basillinmuotoinen virus. Tauti aiheuttaa lehtisuonten ja niitä ympäröivän solukon kellastumista, ja saastuneiden kasvien lehdet kellastuvat loppukesällä ennenaikaisesti. Taudin aiheuttamien oireiden voimakkuus vaihtelee eri lajikkeilla. Myös viruksen aiheuttamaa suonenkatotau- tia, jota esiintyy erityisesti mustaherukalla, tavataan myös puna- ja valkoherukal- 103 la. Viime vuosina on Keski-Euroopassa yleistynyt fytoplasman aiheuttama kas- vitauti, joka ilmenee kukkien epämuotoisuutena. Saastuneiden kasvien kukkien terä- ja verholehdet suurentuvat lehtimäisiksi. Taudin seurauksena marjojen määrä vähenee ja pensaiden koko pienenee. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat tuholaiset Puna- ja valkoherukan silmuja voivat vaurioittaa herukkakoi (Lampronia capitella) ja herukansilmukoi (Euhyponomeutoides albithoracellus). Pensaiden versoja ja lehtiä vioittavat herukanrataspunkki (Anthocoptes ribis), tarha- herttalude (Lygocoris pabulinus), herukanversosääski (Dasineura tetensi), sekä lehtikirvat, kuten ojukkakirva (Aphis schneideri) ja herukkakirva (Cryptomyzus ribis). Oksia vaurioittavia tuholaisia ovat herukanvarsisääski (Resseliella ribis) ja herukkalasisiipi (Synanthedon tipuliformis) ja kukkia, raakileita sekä marjoja vioittava karviaiskoisa (Zophodia convolutella). Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito Jokaista säilytettävää lajikettä istutetaan kokoelmaan kolme kasvia. Maalaji: Mieluiten hieta- tai moreenimaa. Jos kokoelma on perustettava savi- maalle, on huolehdittava siitä, ettei kasvupaikalle kerry liikaa märkyyttä. Savi- maan kasvuolosuhteita voidaan parantaa 6 senttimetrin paksuisella kerroksella hyvin maatunutta turvetta, joka muokataan kasvualustaan. Pienilmasto/kasvupaikka: Mieluiten hieman viettävä rinne, johon ei pääse ker- tymään liiallista märkyyttä. Aitaustarve: Aitaaminen ei ole välttämätöntä, mutta suositeltavaa. Lannoitus: Kokoelma perustetaan viljavuustutkimuksen suositusarvojen mukai- sesti peruslannoitettuun maahan. Vuotuislannoituksessa on pyrittävä kohtuulli- seen, mutta ei liian rehevään kasvuun. Kastelu ja katteet: Taimet istutetaan kudotulla muovisella suojakankaalla tai muulla vastaavalla kestävällä materiaalilla katettuun matalaan penkkiin. Kastelu- järjestelmää ei välttämättä tarvita. Haluttaessa penkin keskelle voidaan asentaa tihkuletku kastelua varten tai veden saanti voidaan turvata päältäkasteluna sade- tuskalustolla. Jos penkkeihin asennetaan tihkukastelujärjestelmä, myös vuotuis- lannoitukset annetaan kasteluveden mukana Istutustiheys: Taimiväli 1–1,5 m. Riviväli valitaan käytettäviin työkoneisiin sopivaksi, esimerkiksi 3 m. 104 Kasvinsuojelu: Rivivälikasvusto pidetään leikkaamalla matalana. Kokoelman tauti- ja tuholaistilannetta tarkkaillaan, ja tarvittaessa tehdään suositusten mukai- set tauti- ja tuholaistorjuntakäsittelyt. Leikkaus: Pensaat leikataan vuosittain varhaiskeväällä ennen silmujen puhkea- mista tai sadon kypsymisen jälkeen ennen 20.8. Nuorista pensaista poistetaan vain vioittuneet ja maahan taipuneet oksat. Talvisuojaus: Talvisuojausta ei tarvita. Uudistaminen: Kokoelma uudistetaan pistokkaista istutuksen kunnon sitä vaati- essa, noin 15–20 vuoden välein. MTT:n puna- ja valkoherukkakokoelman nykytila MTT Piikkiössä on pääosin vuonna 2000 istutettu puna- ja valkoherukan koko- elma yhteisistutuksena mustaherukoiden ja karviaisten kanssa. Kokoelmassa on 20 nimetöntä, eri puolilta Suomea kerättyä, kantaa sekä lajikkeet: ’Punainen hollantilainen’, ’Erstling aus Vierlanden’ (Saksa), ’Red Lake’ (USA) ’Rotes Wunder’, ’Rotes Wunder, Katri’, ’Stanza’(Hollanti), ’Losvar’ (Norja), ’Tsul- kovskaja’, ’Rubina’ ja ’Rovada’ (Hollanti). Näistä neljä ensimmäistä ovat pitkä- aikaissäilytettävien lajikkeiden listassa (Taulukko 3). Valkoherukoita on kokoelmassa vain kymmenen näytettä. Niistä neljä on nimet- tyjä lajikkeita: ’Valkea hollantilainen’, ’Valkoinen Suomalainen’, ’Valkea Juter- bog’ ja ’Blanka’. Näistä kolme ensin mainittua sisältyvät pitkäaikaissäilytettävi- en lajikkeiden listaan. Muut kuusi näytettä ovat keräysaineistoa, joista ’Inkilän- hovin valkoherukka, sekä näytteet Ri 161, Ri 200, Ri 308 ja Ri 428 on toistai- seksi sisällytetty pitkäaikaissäilytettyjen lajikkeiden listaan (Taulukko 3). Puna- ja valkoherukka-aineistolle ei ole tehty DNA-tunnistusta eikä siinä esiin- tyvää perinnöllisen muuntelun määrää ole selvitetty. MTT Laukaan ydinkasvipankissa ylläpidetään kaupallisessa tuotannossa olevien kahden punaherukan, ’Punainen hollantilainen’ ja ’Rotes Wunder Katri’ sekä yhden valkoherukan, ’Valkoinen Suomalainen’, viruspuhdistettua lisäys- materiaalia. MTT:n kokoelmasta puuttuu viisi lajiketta, jotka on alustavasti valittu pitkäai- kaissäilytykseen (Taulukko 4.) Heinemanns Rote Spätlese -lajikkeen säilyttämis- tä tällä listalla, pitää vielä arvioida uudelleen. Se ei ole ollut Suomessa laajassa viljelyssä, ja Punainen hollantilainen -lajikkeen jälkeläisenä se ei todennäköisesti merkittävästi lisää kokoelman perinnöllistä monimuotoisuutta. 105 Taulukko 3. MTT:n puna- ja valkoherukkakokoelmassa olevat ja pitkäaikaissäily- tykseen valitut lajikkeet. Lajike Alkuperä Pitkäaikaissäilytyksen peruste Punaherukat: Erstling aus Vierlanden Saksa, Punainen hollantilai- nen - lajikkeen siementaimi Suomessa menestyvä lajike. Suositeltavien lajikkeiden lis- toissa 1980-luvulla. Punainen hollan- tilainen Vanha eurooppalainen laj., alkuperä tuntematon, syn. Rotes Wunder Merkittävä viljelylajike Red Lake Minnesotalainen (USA) laji- ke, alkuperä tuntematon Suomessa menestyvä lajike. Suositeltavien lajikkeiden lis- toissa vuosina 1964−1979. Rotes Wunder Punainen hollantilainen – lajikkeen kanta, synonyymi Punainen Hollantilainen Suomessa menestyvä lajike. Suositeltavien lajikkeiden lis- toissa vuosina 1982−2002. Valkoherukat: Inkilänhovin valkoherukka Suomi, Juva; kerätty kanta Valkea Jűterbog Saksal. lajike, löydetty; alku- perä tuntematon Menestyy Etelä- ja Keski- Suomessa Valkoinen hol- lantilainen Vanha eurooppalainen lajike, alkuperä tuntematon Merkittävä viljelylajike Valkoinen suo- malainen Valkoinen hollantilainen, Suomessa valittu kanta Suomessa menestyvä, hyvä kanta Ri 161 Suomi, Korppoo; kerätty kanta Hyvin menestyvä kanta Ri 200 Suomi, Nauvo, Vikomin taimisto; kerätty kanta Hyvin menestyvä kanta Ri 308 Suomi, Rymättylä; kerätty kanta Hyvin menestyvä kanta Ri 428 Suomi, Savitaipale; kerätty kanta Hyvin menestyvä kanta 106 Taulukko 4. Pitkäaikaissäilytykseen valitut puna- ja valkoherukkalajikkeet, jotka puuttuvat MTT:n kokoelmasta. Tarvittavat toimenpiteet Keräystarve Kokoelmasta puuttuvia valkoherukkalajikkeita, ’Valkea kirsikkamarja’ ja ’Val- kea pitkäterttu’ pitää kuuluttaa. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua lajikkeiden aitouden toteaminen. Meurman toteaa vuonna 1947 julkaistussa kirjassaan ettei hän voi olla varma kuvaamansa Valkea kirsikkamarja -lajikkeen aitoudesta, valkoherukkalajikkeiden nimistösekaannuksien vuoksi. Kokoelmaa täydennetään myös MTT Mikkelistä saatavalla ’Harvian valkoinen’ valkoherukalla. Muut tarvittavat toimenpiteet Heinemanns Rote Spätlese -lajikkeen pitäminen pitkäaikaissäilytettävien lajik- keiden listalla on arvioitava uudelleen. Kokoelman perinnöllinen monimuotoisuus selvitetään DNA-markkereiden avul- la ja tarvittaessa karsitaan kokoelman näytemäärää. Myös lajikenimellä olevien näytteiden lajikeaitous pitää tarkistaa. DNA-tunnistuksen perusteella valittu ydinkokoelma viruspuhdistetaan ja istute- taan johonkin toiseen MTT:n toimipisteeseen tai Varsinais-Suomen maaseu- tuoppilaitokseen Tuorlaan. Kokoelma varastoidaan kryosäilytykseen heti kun Lajike Alkuperä Pitkäaikaissäilytyksen peruste Punaherukat: Heinemanns Rote Spätlese Saksa (Punainen hollantilainen x Andenken an Lorgus) Suositeltavien lajikkeiden lis- tassa vuonna 1966. Jonkheer van Tets Hollanti (Fay’s Prolific x tuntematon kanta) Viljelylajike. Valkoherukat: Valkea kirsikka- marja Viljelylajike 1940-luvulla. Valkea pitkä- terttu Viljelylajike 1940-luvulla. Viktoria Tšekkoslovakia Ainakin Etelä-Suomessa me- nestyvä. 107 puna- ja valkoherukalle soveltuva menetelmäsovellus saadaan käyttöön, jolloin luovutaan MTT Piikkiön kasvullisesta kokoelmasta. Kirjallisuus Alanko, P. & Saario, M. 1997. Pihan ja puutarhan marjat. 2. painos. Sulkava. Tammi. 160 s. ISBN 951-31-0964-x. Anon.1970. Marjanviljelijän joulukuu. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1971. Puutarhaliiton jul- kaisuja n:o 189. s. Helsinki: Puutarhaliitto − Trädgårdsförbundet. s. 140. Anon. 1978. Punaherukkalajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Pert- tula, A. Sauren, S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1979. Puutarhalii- ton julkaisuja n:o 218. s. Helsinki: Puutarhaliitto − Trädgårdsförbundet. s.120. Anon. 1978. Valkoherukkalajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Pert- tula, A. Sauren, S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1979. Puutarhalii- ton julkaisuja n:o 218. s. Helsinki: Puutarhaliitto − Trädgårdsförbundet. s.120. Anon. 1980. 16e Rassenlijst voor fruitgewassen. Maastricht: Leiter-Nypels. 153 s. Hedrick, U.P. 1925. The small fruits of New York. Albany: J.B. Lyon Company Printers. 614 s. Hietaranta, T. & Laurinen, E. 1996. Report on the Ribes collection of the Nordic Gene Bank at the Instute of Horticulture (MTT/PTL). Agricultural Research Centre of Finland. Institute of Horticulture. 34 s. Hokka, H., Laamanen, J., Lahtonen, V., Uosukainen, M. & Jalkanen, P. 2004. Laukaan tutkimus- ja valiotaimiaseman emokasvihinnasto 2005. Viljelijätiedo- te 1/2005. Laukaa: MTT Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema. 52 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.). 1998: Retkeilykas- vio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseo, Kasvi- museo. 656 s. ISBN 951-45-8166-0 (sid.), ISBN 951-45-8166-9 (nid.). Keep, E. 1975. Currants and Gooseberies. Teoksessa: Janick, J. & Moore, J. N. (toim.) Advances in fruit breeding. West Lafayette, Indiana: Purdue University Press. 623 s. ISBN 0-911198-36-9. Kinnanen, H., Tahvonen, R., Ylämäki, A. & Hietaranta, T. 2003. Ammattiviljelyn ja kotipuutarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P. & Lind- fors, A. (toim.). Puutarhakalenteri 2004. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 326. Helsinki: Puutarhaliitto − Trädgårdsförbundet. s. 118-121. Kirjalainen, A. 1951. Hedelmä- ja marjalajikkeiden yleisyystilasto. Teoksessa: Ketonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1952. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liit- to. s. 177-182. Laurinen, E., Lehmushovi, A. & Kinnanen, H. 1991. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., 108 & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1992. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 264. Helsinki: Puutarhaliitto − Trädgårdsförbundet. s. 8-21. Laurinen, E. & Kinnanen, H. 1992. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1993. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 266. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 14-16. Laurinen, E., Hietaranta, T. & Lehmushovi, A. 1994. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1995. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 275. Helsinki: Puutarhaliitto − Trädgårdsförbundet. s. 89-92. Lehmushovi, A., Tahvonen, R. & Hietaranta, T. 1999. Ammattiviljelyn ja kotipuu- tarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 2000. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 308. Helsinki: Puutarhaliitto − Trädgårdsförbundet. s. 106-109. Lehmushovi, A., Tahvonen, R. & Hietaranta, T. 2001. Ammattiviljelyn ja kotipuu- tarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P., Lindberg, S. & Lindfors, A. (toim.). Puutarhakalenteri 2002. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 320. Helsinki: Puutarhaliitto − Trädgårdsförbundet. s. 116-119. Lehtonen, V. 1947. Puutarhamarjojen viljely. 2. painos. Helsinki, Porvoo: WSOY. 190 s. Leskinen, A. 1950. Puutarhamarjojen kauppavakiolajikkeet. Teoksessa: Keto- nen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1951. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liitto. s. 136-137. Leskinen, A. 1957. Hedelmän- ja marjanviljelijän tammikuu. Teoksessa: Keto- nen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1958. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 125. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 28. Leskinen, A. 1961. Suositeltavat hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Keto- nen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1962. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 146. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 248-253. Leskinen, A. 1963. Hedelmä- ja marjalajikkeiden valinta. Teoksessa: Ketonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1964. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 151. Hel- sinki: Puutarhaliitto. s. 242-247. Leskinen, A. 1972. Marjalajikeluettelo. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1973. Puutarhaliiton jul- kaisuja n:o 197. s. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 296-299. Leskinen, A. 1977. Tärkeimmät marjalajikkeemme. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1978. Puutar- haliiton julkaisuja n:o 214. Helsinki: Puutarhaliitto − Trädgårdsförbundet. s. 342-345. Lokonen, P. 1965. Suositeltavat marjalajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Hal- me, M., Seikku, H. & Perttula, A. (toim.). Puutarhakalenteri 1966. Puutarhalii- ton julkaisuja n:o 162. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 297-302. 109 Lönnrot, E. & Saelan Th. 1866. Flora Fennica. - Suomen Kasvio. www- dokumenttissa Henriette Kress: http://www.ibiblio.org/herbmed/eclectic/elias/ribes.html (Luettu 14.4.2005). Matala, V. 1999. Herukan viljely. Puutarhaliiton julkaisuja nro 306. Opas nro 44. Helsinki. 267 s. ISBN 951-8942-40-4. Meurman, O. 1947. Suomen hedelmäpuut ja viljellyt marjat. Toinen osa. Pääry- nät, luumut, kirsikat ja marjat. Helsinki: Suomen Kirja. 351 s. Meurman, O. 1949. Suositeltavat marja- ja viinirypälelajikkeet. Teoksessa: Keto- nen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1950. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liitto. s. 159-160. Parikka, P. & Lemmetty, A. 2005. Herukat ja karviainen. Kasvitaudit. Teoksessa: Mäki-Valkama, T. (toim.). Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita. Kasvinsuojelu- seura ry:n julkaisuja n:o 100. Hämeenlinna: Kasvinsuojeluseura. s. 234-239. ISBN 952-52-57-5. Parksepp, J. 1985. Marjasordid Eestis. Tallinn: Valgus. 456 s. Puutarhayritysrekisteri 2004. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2005: 53. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. 128 s. Simonen, S. 1961. Suomen puutarhatalouden historia. Helsinki: Yhteiskirjapai- no. 528 s. Säkö J. & Laurinen, E. 1983. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1984. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 234. Helsinki: Puutarha- liitto − Trädgårdsförbundet. s. 306-313. Säkö J. & Laurinen, E. 1984. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1985. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 238. Helsinki: Puutarha- liitto − Trädgårdsförbundet. s. 325-332. Säkö J. & Laurinen, E. 1986. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., Uimonen, J., Lind- berg, S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1987. Puutarhaliiton julkaisu- ja n:o 243. Helsinki: Puutarhaliitto − Trädgårdsförbundet. s. 315-325. Säkö J. & Laurinen, E. 1988. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., Uimonen, J., Hälvä, S. & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1989. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 256. Helsinki: Puutarhaliitto − Trädgårdsförbundet. s. 263-277. Tuovinen, T. 1997. Hedelmä- ja marjakasvien tuhoeläimet. Kasvinsuojeluseuran julkaisu n:o 89. Vaasa: Ykkös-Offset. 187 s. ISBN 951-9029-45-1. Tuovinen, T. 2005. Herukat ja karviainen. Tuhoeläimet. Teoksessa: Mäki- Valkama, T. (toim.). Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita. Kasvinsuojeluseura ry:n julkaisuja n:o 100. Hämeenlinna: Kasvinsuojeluseura. s. 239-246. ISBN 952-52-57-5. 110 Karviaiset – Ribes uva-crispa L. Tarja Hietaranta ja Hilma Kinnanen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, tarja.hietaranta@mtt.fi, hilma.kinnanen@mtt.fi Ribes-sukuun kuuluvina myös karviaiset lukeutuvat herukkakasvien (Grossulariaceae) heimoon, ja Ribes-suvun sisällä ne sijoitetaan alasukuun Grossularia. Karviaiset poikkeavat muista Ribes-suvun lajeista siinä, että niillä on piikeiksi muuntuneita solukkokarvoja, ja että niiden lehtihankaisissa tertuissa on vain yhdestä kolmeen kukkaa. Euroopassa esiintyy yksi luonnonvarainen karviaislaji, eurooppalainen karviainen R. uva-crispa, joka kasvaa luonnonvaraisena suuressa osassa Eurooppaa. Suomen luonnossa karviainen luokitellaan uustulokkaaksi. Meillä sitä esiintyy viljelyjäänteenä ja -karkulaisena pientareilla, kallioisilla mäillä, metsänreunoilla ja rannoilla. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, herukat, karviainen, Ribes Merkitys ja käyttö viljelyskasvina Historia Karviaisen viljelyn alkuhistoriaa ei tunneta, mutta ensimmäinen maininta tästä marjakasvista löytyy 1100-luvun ranskalaisesta virsikirjasta. Englannis- sa karviaisia viljeltiin yleisesti kuningatar Elisabeth I:n hallituskaudella (1558−1603), ja sitä onkin pidetty hyvin brittiläisenä marjana. Suomeen kar- viainen tuotiin 1600-luvun lopulla. Karviaista viljeltiin Euroopassa laajalti vielä 1800-luvulla, ja lajista oli kehi- tetty runsaasti puna-, kelta-, vihreä- ja valkomarjaisia lajikkeita. 1800-luvun jälkipuoliskolla julkaistujen puutarhakauppiaiden hinnastojen perusteella voidaan päätellä, että myös Suomessa oli tuolloin saatavilla varsin runsas valikoima ulkomaisia karviaislajikkeita. 1800-luvun loppupuoliskolla hedel- mä- ja marjaviljely oli yhä keskittynyt pääasiassa kartanoihin, mutta tässä melko rajallisessa viljelymittakaavassa karviainen oli suosittu marja. Lönnrot ja Saellan kertovat kirjassaan karviaismarjojen sopivan tuorekäytön lisäksi myös viinin ja hillon valmistukseen. Rohdoskäyttöä ei karviaiselle mainita. Eurooppalaisen karviaisen viljely taantui kuitenkin nopeasti, kun amerikka- lainen herukoiden ja karviaisen härmä (Sphaerotheca mors-uvae) levisi Eu- 111 Taulukko 1. Eri karviaislajikkeiden yleisyys taimistojen tarjonnassa vuosina 1936, 1946 ja 1951. Lähde: Kirjalainen, 1952. Lajike Taimistojen lukumäärä 1936 1946 1951 Houghton 22 12 18 Pellervo 18 10 4 K.F. Packalén 12 12 11 Lepaan valio 10 13 16 Osmolan (suuri) punainen 4 2 3 Whitesmith 4 2 7 Winhams Industry 4 1 8 Osmolan (suuri) keltainen 3 2 1 Osmolan (suuri) vihreä 2 1 1 Achilles 1 3 1 Hinnonmäen keltainen 1 7 13 Scania - 2 1 Osmolan kasvatti - 1 1 Hankkijan herkku - - 2 rooppaan 1900-luvun alussa. Eurooppalainen karviainen on hyvin altis tälle taudille ja vanhojen lajikkeiden viljely hiipui nopeasti. Niiden tilalle alettiin istuttaa pienimarjaisia, mutta härmänkestäviä amerikkalaisia vuoristokarviai- sista kehitettyjä lajikkeita. Näistä lajikkeista tunnetuin on ’Houghton’. Sen oletetaan olevan eurooppalaisen karviaisen ja ameriklaisen karviaislajin, R. cynosbati, välinen risteymä. Myös nykyiset yleisesti viljellyt lajikkeet, ’Hin- nonmäen keltainen’ ja ’Lepaan punainen’, ovat lajiristeymiä. Nykyinen merkitys Karviainen on ennen muuta kotipuutarhojen marja. Ammattimaisessa vilje- lyssä karviaisia kasvatettiin vuonna 2004 vain 32 hehtaaria, mikä on pienem- pi kuin esimerkiksi pensasmustikan viljelypinta-ala. Monimuotoisuus Ennen 1900-luvun alkua Suomessakin siis viljeltiin suurimarjaisia eurooppa- laisen karviaisen lajikkeita, jotka nopeasti karsiutuivat viljelystä härmätaudin leviämisen myötä. Vuosina 1936, 1946 ja 1951 tehdyt taimistoselvitykset osoittavat, että vanhoista eurooppalaisen karviaisen lajikkeista oli tuolloin lisäyksessä enää kolme lajiketta, ja nekin vain harvoissa taimistoissa (Tau- lukko 1). Nämä kolme lajiketta olivat englantilainen, 1700-luvulta peräisin oleva vihreämarjainen ’Whitesmith’; niin ikään vanha englantilainen, mutta punamarjainen ’Achilles’ sekä skotlantilainen, 1830-luvulta peräisin oleva 112 ’Osmolan (suuri) vihreä’. (Kuva: Tarja Hietaranta) punamarjainen ’Winhams Industry’. Näistä viimeksi mainittu oli Suomessa yleinen viljelylajike ennen karviaishärmän yleistymistä. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Suomessa laskettiin viljelyyn useita amerikkalaisen ja eurooppalaisen karviaisen tai Houghton-lajikkeen ja eurooppalaisen karviaisen välisistä risteytyksistä peräisin olevia lajikkeita, kuten ’Pellervo’, ’K.F. Packalen’, ’Lepaan valio’, ’Osmolan (suuri) punai- nen’, ’Osmolan (suuri) keltainen, ’Osmolan (suuri) vihreä’, ja ’Osmolan kas- vatti’ ’Hinnonmäen keltainen’ ja ’Lepaan punainen’. Näistä kaksi viimeksi mainittua ovat vakiinnuttaneet asemansa viljelylajikkeina ja ovat säilyneet Houghton-lajikkeen lisäksi suositeltavien lajikkeiden listoissa aina 2000- luvulle (Taulukko 2.) Myös ruotsalainen Scania-lajike on eurooppalaisen ja amerikkalaisen karviaisen välinen risteytys. Pitkäaikaissäilytys Arvokkain karviaismateriaali tulee säilyttää kenttäkokoelman lisäksi myös varmuuskokoelmana kryosäilytyksessä heti, kun karviaiselle sopiva mene- telmäsovellus saadaan käyttöön. 113 Taulukko 2. Karviaislajikkeiden esiintyminen Puutarhakalenterin suositeltavi- en lajikkeiden listoissa vuosien 1950−2004 välisenä aikana. Listoissa esiin- tymisen ajankohta ja mainintojen lukumäärä. Lajike Aika Lkm Alkuperä maa, risteytys, lisätietoja Osmolan (suuri) keltai- nen 1951 1 Suomi, (Houghton x englantilainen lajike), risteytys n. 1900, vihreänkelta- marj. Osmolan kasvatti 1950−1951 2 Suomi, (Houghton x Osmolan suuri punainen), risteytys 1920, punamarjai- nen (Winhams) Indusdry 1950−1979 6 Skotlanti, 1830-luvulta, punamarjainen Whitesmith 1950−1979 4 Englanti, 1700-luvulta, vihreämarjainen Hinnonmäen keltainen 1950−2004 21 Suomi, eurooppalaisen ja amerikkalai- sen karviaisen välisen risteytyksen va- paapölytyssiementaimi, laskettu kaup- paan 1938, keltamarjainen Hankkijan herkku 1950−1985 9 Suomi Lepaan valio 1950 1 Suomi, eurooppalaisen ja amerikkalai- sen karviaisen risteytys, laskettu kaup- paan 1924, vihreämarjainen Houghton 1958−2002 18 USA, eurooppalaisen karviaisen ja R. cynosbati -lajin välinen risteytys vuodel- ta1833 Pellervo 1962−1964 2 Suomi, eurooppalaisen ja amerikkalai- sen karviaisen risteytys, laskettu kaup- paan 1919, vihreämarjainen Lepaan punainen (Hinnonmäen punainen) 1962−2004 18 Suomi, eurooppalaisen ja amerikkalai- sen karviaisen välinen rist., punamarjai- nen Rosavy 1982−1985 4 Smena 1982−1985 4 Neuvostoliitto, (Houghton x Green Wil- low), risteytetty 1933, punamarjainen Seppälän karviainen 1989 1 Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin omi- naispiirteet Luontaisesti karviaiset viihtyvät tuoreissa tai kosteissa, runsasravinteisissa kasvupaikoissa. Herukoiden tapaan karviaiset ovat pitkäikäisiä kasveja ja hyvin perustettu kokoelma voi säilyä riittävän hyväkuntoisena hyvinkin 20 vuotta. Pitkäaikaisen istutuksen rikkakasvien hallintaa voidaan helpottaa perustamalla istutus muovisella suojakankaalla katettuun matalaan penkkiin. Kudottu muovikangas on kestävää ja se estää hyvin rikkakasvien kasvun 114 rivinkohdassa, kun perustamisvaiheen juuririkkakasvitorjunta on tehty huo- lellisesti. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat kasvitaudit Karviaisilla ei ole yhtään sellaista kasvitautia, joka voisi aiheuttaa pensaiden äkkikuoleman kenttäkokoelmassa. Kuten monilla muillakin marja- ja hedel- mälajeilla, maasta ja lahoavista puunjätteistä leviävä mesisieni (Armillaria mellea) voi aiheuttaa pensaiden hitaan taantumisen ja kuihtumisen. Mesisieni voidaan tehokkaimmin torjua hävittämällä saastuneet kasvit huolellisesti juurineen. Vaurioituneisiin karviaisen versoihin voi iskeä punapahkatauti (Nectria cin- nabarina) tai harmaahome (Botrytis cinerea). Punapahkatauti voidaan havai- ta keväällä lehdettömiin oksiin kehittyvistä lohenpunaisista nuppinaisista itiöpesäkkeistä ja sitä voidaan torjua poistamalla kaikki kuorestaan vioittu- neet oksat. Harmaahomeen vioitus versoissa aiheuttaa kuoliolaikkuja. Lehtiä, versoja ja marjoja saastuttava herukoiden ja karviaisen härmä (Sphae- rotheca mors-uvae) on yksi merkittävimmistä karviaisen taudeista, ja monet vanhat eurooppalaisen karviaislajikkeet ovat erittäin alttiita tälle sienitaudille. Härmä kasvattaa kasvinosien pintaan näkyvää vaaleaa rihmastoa. Paha saas- tunta heikentää pensaiden kasvua ja marjantuottoa, mutta ei varsinaisesti vaaranna kasvien säilymistä kenttäkokoelmassa. Karviaisen lehdissä lähinnä erilaisina laikkuina havaittavia, mutta kasvien säilymisen kannalta vaaratto- mia tauteja, ovat lisäksi varistetauti (Drepanopeziza ribis), harmaalaikku (Mycosphaerella ribis), herukansararuoste (Puccinia caricina) ja herukan- ruoste (P. ribis). Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat tuholaiset Karviaisen tuholaisista merkittäviä ovat isokarviaispistiäisen (Nematus ri- besii) ja pikkukarviaispistiäisen (Pristiphora pallipes), joiden toukat saattavat syödä koko pensaan lehdettömäksi. Pensaiden versoja ja lehtiä voivat vioittaa lisäksi karviaiskirva (Aphis grossulariae) ja karvikkakirva (Hyperomyzus pallidus), joiden mukana saattaa levitä suoninauhakloroosia aiheuttava virus. Karviaiskoisa (Zophodia convolutella) vioittaa lehtien lisäksi raakileita ja marjoja. Silmuja vaurioittavia tuholaisia ovat herukkakoi (Lampronia capitel- la) ja herukansilmukoi (Euhyponomeutoides albithoracellus). Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito Jokaista säilytettävää lajiketta istutetaan kokoelmaan kolme kasvia Maalaji: Mieluiten hieta- tai moreenimaa. Jos kokoelma on perustettava sa- vimaalle, on huolehdittava siitä, ettei kasvupaikalle kerry liikaa märkyyttä. 115 Savimaan kasvuolosuhteita voidaan parantaa 6 senttimetrin paksuisella ker- roksella hyvin maatunutta turvetta, joka muokataan kasvualustaan. Pienilmasto/kasvupaikka: Mieluiten hieman viettävä rinne, johon ei pääse kertymään liiallista märkyyttä. Aitaustarve: Aitaaminen ei ole välttämätöntä, mutta suositeltavaa. Lannoitus: Kokoelma perustetaan viljavuustutkimuksen suositusarvojen mu- kaisesti peruslannoitettuun maahan. Vuotuislannoituksessa on pyrittävä koh- tuulliseen, mutta ei liian rehevään kasvuun. Kastelu ja katteet: Taimet istutetaan kudotulla muovisella suojakankaalla tai muulla vastaavalla kestävällä materiaalilla katettuun matalaan penkkiin. Kas- telujärjestelmää ei välttämättä tarvita. Haluttaessa penkin keskelle voidaan asentaa tihkuletku kastelua varten tai veden saanti voidaan turvata päältäkas- teluna sadetuskalustolla. Jos penkkeihin asennetaan tihkukastelujärjestelmä, myös vuotuislannoitukset annetaan kasteluveden mukana Istutustiheys: Taimiväli 1−1,5 m. Riviväli valitaan käytettäviin työkoneisiin sopivaksi, esimerkiksi 3 m. Kasvinsuojelu: Rivivälikasvustot pidetään leikkaamalla matalana. Kokoel- man tauti- ja tuholaistilannetta tarkkaillaan, ja tarvittaessa tehdään suositus- ten mukaiset tauti- ja tuholaistorjuntakäsittelyt. Leikkaus: Pensaat leikataan vuosittain varhaiskeväällä ennen silmujen puh- keamista tai sadon kypsymisen jälkeen ennen 20.8. Nuorista pensaista poiste- taan vain vioittuneet ja maahan taipuneet oksat. Talvisuojaus: Talvisuojausta ei tarvita. Uudistaminen: Kokoelma uudistetaan pistokkaista istutuksen kunnon sitä vaatiessa, noin 15−20 vuoden välein. Erityistarpeessa uudelleen istutettava materiaali puhdistetaan. MTT:n karviaiskokoelman nykytila MTT Piikkiössä on pääosin vuonna 2000 istutettu karviaisen kokoelma yh- teisistutuksena musta-, puna- ja valkoherukoiden kanssa. Kokoelman 29 näytteestä seitsemän sisältyy pitkäaikaissäilytettäviksi valittujen karviaisten nykyiseen listaan (Taulukko 3). Edellisten lisäksi kokoelmassa on neljä venäläistä lajiketta, viisi vanhaa ul- komaista jalostetta, yksi suomalainen jaloste, ja viisi nimetöntä eri puolilta Suomea kerättyä näytettä sekä viisi on Oulun seudulta kerättyä ja Oulun yli- 116 opiston kasvitieteellisessä puutarhassa valittua paikalliskantaa. Karviaisai- neistolle ei ole tehty DNA-tunnistusta eikä siinä esiintyvää perinnöllisen muuntelun määrää ole selvitetty. Kahdeksan pitkäaikaissäilytykseen valituista lajikkeista puuttuu kenttäko- koelmasta (Taulukko 4). Näistä ’Lepaan punainen’, on MTT Laukaan ydin- kasvipankissa. Kokoelmassa on virheellisesti Lepaan punainen -nimellä oleva näyte, joka muistuttaa tyypiltään Houghton-lajiketta. Se korvataan MTT Laukaasta saatavasta puhdistetusta materiaalista. ’Captivator’, ’Winhams Industry’, ’K.F. Packalen’ ja ’Lepaan valio’ löytyvät Tanskan kuninkaallisen eläinlääke- ja maataloustieteellisen yliopiston Pometet -omenamuseon koko- elmista. Olavi-lajike on todennäköisesti saatavilla Ruotsista. Kahden muun puuttuvan lajikkeen, ’Olli’ ja ’Osmolan kasvatti’, löytyminen edellyttää mah- dollisesti lajikkeiden kuuluttamista tiedotusvälineissä. MTT Laukaan ydinkasvipankissa säilytetään kaupallisessa tuotannossa olevi- en Hinnonmäen keltainen - ja Lepaan punainen -lajikkeiden viruspuhdistettua lisäysmateriaalia. Taulukko 3. MTT:n karviaiskokoelmassa olevat ja pitkäaikaissäilytykseen valitut lajikkeet. Lajike Alkuperä Pitkäaikaissäilytyksen peruste Hankkijan herkku Suomi Suomalainen lajike Hinnonmäen keltainen Suomi, Lepaan puutarhaopistolla valittu ame- rikkalaisen ja eurooppalaisen karviaisen välisen risteytyksen vapaapölytyssiementaimi. Merkittävä suomalainen viljelylajike Houghton USA, Massachusett. amerikkalaisen ja eu- rooppalaisen karviaisen välinen risteytys Merkittävä viljelylajike 1900-l. alussa Osmolan suuri keltai- nen Suomi, Lahti, Osmolan taimisto; (Houghton x suurimarjainen englantilainen lajike) Suomalainen lajike Osmolan suuri punai- nen Suomi, Lahti, Osmolan taimisto; (Houghton x suurimarjainen englantilainen lajike) Suomalainen lajike Osmolan suuri vihreä Suomi, Lahti, Osmolan taimisto; (Houghton x suurimarjainen englantilainen lajike) Suomalainen lajike Pellervo Suomi; amerikkalaisen ja eurooppalaisen karvi- aisen välinen risteytys, Kanadassa kerätyistä siemenistä kasvatettu ja Lepaan puutarhaopis- tolla valittu siementaimi Suomalainen lajike 117 Taulukko 4. Pitkäaikaissäilytykseen valitut karviaislajikkeet, jotka puuttuvat MTT:n kokoelmasta. Lajike Alkuperä Pitkäaikaissäilytyksen peruste Captivator Kanada, (Spinefree x Clark), kauppaan 1952 (Winhams) In- dustry Skotlanti, 1830-luku Yleinen viljelylajike ennen 1900-luvun alkua K.F. Packalen Suomi, amerikkalaisen ja eurooppalaisen karviaisen välinen risteytys, Kanadassa kerätyistä siemenistä kasvatettu ja Le- paan puutarhaopistolla valittu siemen- taimi. Suomalainen lajike Lepaan Punainen Suomi, Olavi Collanin kehittämä eu- rooppalaisen ja amerikkalaisen ja karvi- aisen välinen rist. Merkittävä suomalai- nen viljelylajike Lepaan valio Suomi, amerikkalaisen ja eurooppalaisen karviaisen välinen risteytys, Kanadassa kerätyistä siemenistä kasvatettu ja Le- paan puutarhaopistolla valittu siemen- taimi. Suomalainen lajike Olavi Suomi, Olavi Collanin kehittämä eu- rooppalaisen ja amerikkalaisen karviai- sen välinen rist. Suomalainen lajike Olli Suomalainen lajike Osmolan kasvatti Suomi, Lahti, Osmolan taimisto; (Houghton x Osmolan suuri punainen) Suomalainen lajike Tarvittavat toimenpiteet Keräystarve Niitä pitkäaikaissäilytykseen valittuja lajikkeita, jotka puuttuvat kokoelmasta ja joita ei ole saatavilla esimerkiksi muista ulkomaisista geenipankkikokoel- mista, tulee kuuluttaa tiedotusvälineissä. Muut tarvittavat toimenpiteet Piikkiön kokoelmaa täydennetään Laukaasta saatavalla Lepaan punainen - lajikkeella. Tanskan Kuninkaallisen eläinlääke- ja maataloustieteellisen yli- 118 opiston Pometet-omenamuseota pyydetään toimittamaan taimimateriaalia Captivator-, Winhams Industry -, K.F. Packalen - ja Lepaan valio - lajikkeista liitettäväksi Piikkiön kokoelmaan. Kokoelman perinnöllinen monimuotoisuus selvitetään DNA-markkereiden avulla ja tarvittaessa karsitaan kokoelman näytemäärää. Myös lajikenimellä olevien näytteiden lajikeaitous pitää tarkistaa. DNA-tunnistuksen perusteella valittu ydinkokoelma viruspuhdistetaan ja istutetaan johonkin toiseen MTT:n toimipisteeseen tai Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitokseen Tuorlaan. Kokoelma varastoidaan kryosäilytykseen heti kun karviaisille soveltuva menetelmäsovellus saadaan käyttöön, jolloin luovutaan MTT Piikkiön kasvullisesta kokoelmasta. Kirjallisuus Alanko, P. & Saario, M. 1997. Pihan ja puutarhan marjat. 2. painos. Sulkava. Tammi. 160 s. ISBN 951-31-0964-x. Anon.1970. Marjanviljelijän joulukuu. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1971. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 189. s. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 140. Anon. 1979. Karviaislajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. Sauren, S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1979. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 218. s. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 140. Brooks, R.M. & Olmo H.P. 1952. Register of new fruit and nut varieties. List 7. Proceedings of the American Society for Horticultural Science 60: 497- 504. Hedrick, U.P. 1925. The small fruits of New York. Albany: J.B. Lyon Com- pany Printers. 614 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.). 1998: Retkeily- kasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseo, Kasvimuseo. 656 s. ISBN 951-45-8166-0 (sid.), ISBN 951-45-8166-9 (nid.). Kinnanen, H., Tahvonen, R., Ylämäki, A. & Hietaranta, T. 2003. Ammattivilje- lyn ja kotipuutarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P. & Lindfors, A. (toim.). Puutarhakalenteri 2004. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 326. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 118-121. Kirjalainen, A. 1951. Hedelmä- ja marjalajikkeiden yleisyystilasto. Teoksessa: Ketonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1952. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liitto. s. 177-182. Laurinen, E., Lehmushovi, A. & Kinnanen, H. 1991. Hedelmä- ja marjalajik- keita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Met- 119 sola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1992. Puutarhaliiton jul- kaisuja n:o 264. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 8-21. Laurinen, E. & Kinnanen, H. 1992. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattivilje- lyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., & Lind- berg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1993. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 266. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 14-16. Laurinen, E., Hietaranta, T. & Lehmushovi, A. 1994. Hedelmä- ja marjalajik- keita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Met- sola, P., & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1995. Puutarhaliiton jul- kaisuja n:o 275. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 89-92. Lehmushovi, A., Tahvonen, R. & Hietaranta, T. 1999. Ammattiviljelyn ja koti- puutarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P., & Lind- berg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 2000. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 308. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 106-109. Lehmushovi, A., Tahvonen, R. & Hietaranta, T. 2001. Ammattiviljelyn ja koti- puutarhan hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Metsola, P., Lindberg, S. & Lindfors, A. (toim.). Puutarhakalenteri 2002. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 320. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 116-119. Leskinen, A. 1950. Puutarhamarjojen kauppavakiolajikkeet. Teoksessa: Ke- tonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1951. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liit- to. s. 136-137. Leskinen, A. 1957. Hedelmän- ja marjanviljelijän tammikuu. Teoksessa: Ke- tonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1958. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 125. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 28. Leskinen, A. 1961. Suositeltavat hedelmä- ja marjalajikkeet. Teoksessa: Ke- tonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1962. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 146. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 248-253. Leskinen, A. 1963. Hedelmä- ja marjalajikkeiden valinta. Teoksessa: Keto- nen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1964. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 151. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 242-247. Leskinen, A. 1972. Marjalajikeluettelo. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1973. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 197. s. Helsinki: Puutarhaliitto. s. 296-299. Leskinen, A. 1977. Tärkeimmät marjalajikkeemme. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Perttula, A. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1978. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 214. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsför- bundet. s. 342-345. Lönnrot, E. & Saelan Th. 1866. Flora Fennica. – Suomen Kasvio. www- dokumenttissa Henriette Kress: http://www.ibiblio.org/herbmed/eclectic/elias/ribes.html (Luettu 28.10.2005). 120 Matala, V. 1999. Herukan viljely. Puutarhaliiton julkaisuja nro 306. Opas nro 44. Helsinki. 267 s. ISBN 951-8942-40-4. Meurman, O. 1939. Edeltäviä tietoja karviaismarjapensaskokeista. Valtion maatalouskoetoiminnan tiedonantoja. N:O 166. Helsinki: Valtioneuvoston kirjapaino. 14 s. Meurman, O. 1947. Suomen hedelmäpuut ja viljellyt marjat. Toinen osa. Pää- rynät, luumut, kirsikat ja marjat. Helsinki: Suomen Kirja. 351 s. Meurman, O. 1949. Suositeltavat marja- ja viinirypälelajikkeet. Teoksessa: Ketonen, T.P. (toim.). Puutarhakalenteri 1950. Helsinki: Puutarhaviljelijäin liitto. s. 159-160. Nummi, A. 1995. Hedelmä- ja marjalajikkeita 1800-luvun puutarhahinnastois- sa. ISBN 952-90-6523. Parksepp, J. 1985. Marjasordid Eestis. Tallinn: Valgus. 456s. Puutarhayritysrekisteri 2004. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2005: 53. Hel- sinki: Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. 128 s Simonen, S. 1961. Suomen puutarhatalouden historia. Helsinki: Yhteiskirja- paino. 528 s. Säkö J. & Laurinen, E. 1982. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M., Sauren S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1983. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 230. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 346-353. Säkö J. & Laurinen, E. 1983. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1984. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 234. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 306-313. Säkö J. & Laurinen, E. 1984. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Ketonen, T.P., Halme, M. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1985. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 238. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 325-332. Säkö J. & Laurinen, E. 1986. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., Uimonen, J., Lindberg, S. & Seikku, H. (toim.). Puutarhakalenteri 1987. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 243. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 315- 325. Säkö J. & Laurinen, E. 1988. Hedelmä- ja marjalajikkeita ammattiviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Teoksessa: Kaukovirta, E., Metsola, P., Uimonen, J., Hälvä, S. & Lindberg, S. (toim.). Puutarhakalenteri 1989. Puutarhaliiton julkaisuja n:o 256. Helsinki: Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet. s. 263- 277. Tuovinen, T. 1997. Hedelmä- ja marjakasvien tuhoeläimet. Kasvinsuojeluseu- ran julkaisu n:o 89. Vaasa: Ykkös-Offset. 187 s. ISBN 951-9029-45-1. 121 Vadelmat − Rubus L. Pirjo Kivijärvi MTT Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, 50100 Mikkeli, pirjo.kivijarvi@mtt.fi Vadelmat kuuluvat ruusukasvien (Rosaceae) heimoon, ja ne ovat kesävihan- tia, juurivesallisia, yksikotisia pensaita. Ilmaversot ovat 2-vuotisia. Viljellyn vadelman (Rubus idaeus) lisäksi maassamme esiintyy vadelmaa myös luon- nonvaraisena tienvarsilla, hakkuuaukeilla ja metsänlaidoissa yleisenä Oulu– Kajaani-linjan eteläpuolella. Pohjoisempanakin sitä tavataan avohakkuualu- eilla runsaasti. Mustamarjaiset vadelmat (karhunvatut) kuuluvat myös Rubus-sukuun. Ny- kyisin viljelykasvien nimistössä R. allegheniensis -laji nimetään mustava- delmaksi. Mustamarjaiset vadelmat poikkeavat monessa suhteessa viljellystä vadelmasta. Niiden varret ovat usein hyvin piikkisiä ja pitkiä, osittain lamoa- via tai täysin maanmyötäisiä. Marjat ovat yleensä mustia ja kukkapohjus jää poimittaessa marjan sisään. Piikkien väri ja muoto ovat yksi tärkeimmistä lajituntomerkeistä. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kokoelmat, mustavadelma, Rubus, va- delmat Merkitys ja käyttö viljelykasvina Historia Vadelmaa on käytetty ihmisravinnoksi jo 500–400 eKr., mutta vadelman viljelyn tiedetään alkaneen 1500-luvulla ja yleistyneen 1700-luvulla. Suo- messa vadelman varhaisimpia viljelyohjeita löytyy valtionpomologi B.W. Heikelin vuona 1908 julkaisemasta vadelman viljelyoppaasta. Jo tuolloin viljelyyn suositeltiin useita lajikkeita, kuten ’Arkadia’, ’Fastolf’, ’Hornet’, ’Marlborough’ ja ’Saffer Colossal’. 1800-luvun puutarhahinnastoista löytyy vadelman taimia, myös lajikenimillä. Vuonna 1941 ilmestyi ensimmäinen vakiolajikeluettelo. 1970-luvulla vadelman viljely kehittyi tervetaimituotan- non sekä parempien lajikkeiden myötä. Vadelman jalostaminen aloitettiin vuonna 1973, jonka tuloksena ovat syntyneet Ville-, Jatsi- ja Jenkka- lajikkeet, sekä mesivadelmina tunnetut ’Heija’ ja ’Heisa’. 122 Mustamarjaisten vadelmien viljely on meillä vielä vähäistä. (Kuva Pirjo Kivi- järvi) Vadelman viljely alkoi luonnonlajeilla. Myöhemmin luonnonlajeja risteyttä- mällä on saatu aikaan viljelylajikkeita, jotka poikkeavat huomattavasti kasvu- tavaltaan ja satoisuudeltaan luonnonvadelmista. Viljeltyjen vadelmien marja- koko on luonnonvadelmiin verrattuna huomattavasti suurempi. Myös marjan rakenne on kestävämpi, millä on suuri merkitys sadon poiminnan ja kuljetuk- sen kannalta. Mustamarjaisia vadelmia tiedetään käytetyn terveydenhoidossa jo Theofras- toksen aikana 300 eKr. Pohjois-Amerikassa, jossa mustamarjaisilla vadelmil- la on eniten merkitystä viljeltyinä marjakasveina, varsinainen viljely alkoi luonnonkannoilla 1800-luvulla. 1900-luvun alussa alkaneen jalostustyön myötä USA:ssa oli vuonna 1967 tervetaimituotannossa jo 13 mustamarjaista vadelmalajiketta. Yhdysvaltojen lisäksi jalostustyötä on tehty jonkin verran Brasiliassa, Uudessa-Seelannissa ja Skotlannissa. Meillä mustamarjaisia va- delmia on viljelty kotitarveviljelynä ainakin 1800-luvun lopulta alkaen. Nykyinen merkitys Viime vuosina maamme vadelmanviljelyala on lisääntynyt noin 30 hehtaarin vuosivauhtia. Vajaassa kymmenessä vuodessa vadelman viljelyala on lähes kaksinkertaistunut ja vuonna 2005 viljelyala oli 473 hehtaaria. Viljelypinta- alan lisääntymisen myötä myös tuotantomäärät ovat lisääntyneet huomatta- vasti viime vuosina. Kotimainen vadelma myydään lähinnä tuoremarjana kuluttajille. 123 Vadelmasta on viljelyssä myös syyssatoisia lajikkeita, jotka kukkivat ja tuot- tavat satoa ensimmäisen vuoden kasvuversoilla. Meidän oloissamme syysva- delmien sadosta ehtii avomaalla kypsyä vain pieni osa johtuen lyhyestä kas- vukaudestamme. Kasvukautta voidaan keinotekoisesti pidentää esimerkiksi muovitunneleilla. Mustamarjaisten vadelmien kaupallinen viljely on hyvin vähäistä johtuen huonosta viljelyvarmuudesta. Tällä hetkellä maassamme viljellään mustamar- jaisia vadelmia muovitunneleissa ja avomaalla arviolta 1–2 hehtaarin alalla. Muovitunneli- ja kasvihuoneviljely mahdollistaa sadon kypsymisen, mikä lisännee näiden lajien viljelyä maassamme, jos marjan markkinointi onnistuu. Muutama vuosi sitten tuli tuotantoon alkuperältään venäläinen maatiaislajike, nykyiseltä nimeltään ’Sonja’, joka on aikainen ja erittäin talvenkestävä. Piik- kisyyden vuoksi se soveltunee lähinnä kotitarveviljelyyn, kuten myös siperia- lainen lajike, jonka taimia on saatavana maassamme. Mustamarjaisten vadelmien huono talvenkestävyys sekä myös piikkisyys rajoittavat viljelyä. Jalostustyössä talven-, tauti- ja tuholaiskestävyyden lisäk- si piikittömien lajikkeiden kehittäminen on tärkeää. Piikittömiä lajikkeita ovat mm. ’Bedford Giant’, ’Black Satin’, ’Chester Thornless’, ’Dirksen Thornless’, ’Douglas Balsgård’, ’Georgia Thornless’, ’Helen’, ’Loch Ness’ ja ikivihreä ’Thornless Evergreen’. Monimuotoisuus Rubus-suku on hyvin lajirikas ja monimuotoinen. Alkuperäisenä tai uustu- lokkaana esiintyy Ahvenanmaalla ja eteläisimmässä Suomessa tuoksuvatukka (R. odoratus), sinivatukka (R. caesius), lehtovatukka (R. pruinosus), poimu- vatukka (R. plicatus), R. aureolus ja R. wahlbergii. Viljeltyinä vattuina tun- netaan lisäksi valkovatukka (R. parviflorus) ja morsiusvatukka (R. deliciosus) sekä useita muita vadelmalajeja, kuten mustavadelma (R. allegheniensis), liuskavatukka (R. laciniatus), R. nessensis, R. glandulosus, R. lagerbergii, teivadelma (R. ’Tayberry’), R. ’Thornless Evergreen’ ja risteymät R. caesius x idaeus, R. ulmifolius x idaeus, R. arcticus x idaeus, R. saxatilis x idaeus, R. saxatilis x idaeus. Mustamarjaisten vadelmien ryhmä on hyvin monimutkainen ja vaihteleva. Lajeja on kuvattu useita satoja, mutta todellisuudessa lajimäärä on huomatta- vasti vähäisempi. Mustamarjaisten vadelmien ryhmään kuuluvat lajit lisään- tyvät pääasiassa suvuttomasti, mutta myös suvullisesti, jolloin eri lajit ristey- tyvät helposti. Luonnonvaraisten mustamarjaisten vadelmien kromosomilu- vut vaihtelevat diploidista, 2n=14, dodekaploidiin, 12x=2n=84. Juuriversojen avulla ne valtaavat edullisissa oloissa nopeasti laajoja alueita kasvupaikoik- seen. 124 Pitkäaikaissäilytys Arvokkain vadelma-aineisto säilytetään kenttäkokoelmana MTT Piikkiössä ja materiaalin varmuuskokoelma talletetaan MTT Laukaan kryotankkiin. Va- delmalle on käytössä kryosäilytysmenetelmäsovellus ja materiaalin varmuus- kokoelma on otettu vuonna 2006 in vitro -säilytykseen kasvintuhoojatestaus- ta ja testatun aineiston kryosäilytykseen tallettamista varten. Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat vadelmien ominaispiirteet Ilmaston suhteen Suomessa vadelmaa viljellään sen pohjoisen äärirajoilla, joten kenttäkokoelma on sijoitettava vadelman kannalta edulliselle kasvupai- kalle. Vadelma menestyy lämpimillä, tuulensuojaisilla, loivasti viettävillä paikoilla. Hieta- ja hietamoreenimaat soveltuvat vadelman viljelyyn parhai- ten. Karkeilla kivennäismailla multavuusluokan tulisi olla vähintään runsas- multainen. Multavuus parantaa veden- ja ravinteiden pidätyskykyä sekä maan rakennetta. Vadelmilla on monivuotinen runsaasti versoja tuottava juuristo, mikä on huomioitava kenttäsäilytyksessä, etteivät lajikkeet pääse sekaantumaan kes- kenään. Vadelma on puolipensas, joka ensimmäisenä kesänä muodostaa ruo- homaisen haarattoman ja syksyä kohti puutuvan verson, kasvuverson. Toise- na kesänä verso haarautuu muodostaen lyhytversoja, joihin sato kehittyy. Marjoja tuottaneet satoversot kuolevat syksyllä ja ne leikataan pois. Poikke- uksen tästä muodostavat syysvadelmat, joiden versot ovat yksivuotisia. Mus- tamarjaisilla vadelmilla on myös kaksivuotinen versosto, joka voi olla pysty- kasvuinen, puoliköynnöstävä tai köynnöstävä. Virustautien ja tuholaisten ehkäisemiseksi kenttäkokoelmien välittömässä läheisyydessä ei saisi olla luonnonvadelmikoita. Suositeltava etäisyys on satoja metrejä. Vadelmakasvuston ikä riippuu paljon siitä, kuinka huolella kasvusto on perustettu ja kuinka sitä hoidetaan. Normaali kasvuston ikä on 10−12 vuotta. Vadelmalle sopimaton kasvulohko, paha rikkakasvi-, tauti- ja tuholaistilanne voi aiheuttaa kasvuston ränsistymisen jo muutamassa vuodes- sa. Hyvin hoidettu kasvusto voi säilyttää sadontuottokykynsä 15–20 vuotta. Kaikkien mustamarjaisten vadelmien viljelyvarmuus on meillä avomaaolois- sa huono. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat kasvitaudit Vadelman juurilahoa (Phytophthora fragariae var. rubi) ei ole toistaiseksi löydetty Suomesta. Se on karanteenitauti, ja taudin ilmeneminen aiheuttaa sairaan kasvuston hävittämisen ja pitkäaikaisia viljelyrajoituksia. Muun mu- assa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa esiintyy vadelman juurilahoa. Riski 125 taudin pääsemisestä Suomeen on lisääntynyt ulkomailta ostettavan taimima- teriaalin myötä. Taudin oireina ovat nuorten versojen lakastuminen ja tum- muminen tyveltä alkaen. Maanalaisissa osissa on nähtävillä voimakas punai- nen väritys. Tauti leviää helposti veden, taimien ja maan mukana ja säilyy maassa tartutuskykyisenä jopa 20 vuotta. Paras torjuntakeino on terveiden, tarkastettujen taimien käyttö. Virustaudit ovat vadelmilla yleisiä aiheuttaen kasvuston ränsistymistä ja sato- tason laskua. Viruksia levittävät kirvat, kaskaat, ankeroiset ja siitepöly. Vi- russaastunnan vähentämiseksi perustettavan vadelmakasvuston läheisyydestä tulisi hävittää kaikki viroottiset viljellyt vadelmat ja luonnonvadelmikot tai etäisyyden näihin kasvustoihin tulisi olla satoja metrejä. Vadelmanversotautia aiheuttava sieni, Didymella applanata, saastuttaa nuoria kasvuversoja aiheuttaen sinipunertavia laikkuja lehtihankoihin ja silmujen ympärille sekä varren hankaus ja vioituskohtiin. Saastuneissa kohdissa silmut jäävät heikoiksi aiheuttaen seuraavana vuonna heikkoa versojen kasvua. Saastuneissa kohdissa lehdet kellastuvat ja kuihtuvat ennenaikaisesti. Sieni voi saastuttaa kasvustoja koko kesän ja se leviää kasvustossa koteloitiöiden avulla. Vatunvarsisääsken vioitusten kautta sieni pääsee myös saastuttamaan kasvustoja. Vioitusten vähentämiseksi vioittuneet versot leikataan kasvustos- ta ja hävitetään. Myös kasvuston pitäminen riittävän harvana vähentää sieni- tautien esiintymistä. Nuorissa kasvustoissa härmä (Sphaerotheca aphanis) voi aiheuttaa lehtien ja verson kärkien kuivumisen ja kuihtumisen. Satoa tuottavissa kasvustoissa härmän saastuttamat marjat muuttuvat kiillottomiksi, mikä voi vaikeuttaa mahdollisia marja-arvosteluja. Myös harmaahomeen (Botrytis cinerea) aihe- uttama haitta kenttäkokoelmissa on lähinnä marjojen pilaantuminen. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat tuholaiset Vadelmilla esiintyvien eri kirvalajien haitallisuus johtuu lähinnä kirvojen levittämistä virustaudeista. Merkittävimmät kirvalajit ovat vattukirva (Amphorophora idaei) ja pikkuvattukirva (Aphis idaei), joiden torjunta hoi- tuu yleensä muiden tuholaistorjuntojen yhteydessä. Kenttäkokoelman säilymisen kannalta vadelman versoja vioittavista tuholai- sista ovat merkittävimmät vattukärpänen (Pegomya rubivora) ja vatunvar- sisääski (Resseliella theobaldi). Nämä tuholaiset voivat aiheuttaa vadelma- kasvustossa suurta vahinkoa ilman torjuntatoimenpiteitä. Vatunvarsisääsken vaivaamaan kasvustoon iskeytyy usein myös vadelmanversotauti, joten va- tunvarsisääskeä on syytä torjua joko mekaanisesti poistamalla kasvuversot 10−20 senttimetrin pituisina, jolloin sääskellä ei ole munintapaikkoja tai ke- miallisilla ruiskutteilla. Vattukärpäsen vioittamat versot (verson kärki taipuu 126 maata kohti ja lakastuu myöhemmin) on syytä poistaa ja hävittää heti havait- taessa. Vattukuoriainen (Byturus tomentosus) ja vattukärsäkäs (Anthonomus rubi) aiheuttavat tuhoa vadelmasadolle ilman torjuntaa. Vattukuoriaisen toukat pilaavat marjat ja vattukärsäkäs kukkanuppuja, jolloin satohavaintojen ja marja-arvostelujen teko vaikeutuu. Yleisesti tuholaisten aiheuttamat vioituk- set ovat vähäisempiä mustamarjaisissa vadelmissa. Edellä mainittujen tuholaisten lisäksi kasvustoille voi olla haittaa myös myy- ristä, jotka syövät lähinnä versojen tyviä. Mikäli mustamarjaisten vadelmien versosto lasketaan maahan talveksi ja peitetään harsolla, voivat myyrätuhot olla vielä pahemmat. Jäniksistä ja rusakoista voi olla suurtakin haittaa erityi- sesti nuorissa kasvustoissa, joissa ne syövät versojen silmuja ja latvoja. Hir- vieläimet voivat aiheuttaa vahinkoa polkemalla kasvustoja. Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito Mikäli eri lajikkeista ja kannoista on tarpeellista tehdä kasvustoon, satoon ja marjan laatuun liittyviä arvosteluja, on kenttäkokoelmat perustettava yleistä viljelytekniikkaa noudattaen. Hyvin hoidetusta ja ylläpidetystä kenttäko- koelmasta saadaan myös luotettava kuva kunkin lajikkeen/kannan ominais- piirteistä. Mikäli tarkoituksena on lähinnä materiaalin säilytys, voidaan kent- täkokoelma perustaa huomattavasti vähätöisemmäksi. Esimerkiksi kutakin lajiketta/kantaa istutetaan maahan upotettuun pohjattomaan astiaan, jolla pyritään estämään kasvun karkaaminen. Rajoitettu juurten kasvutila johtaa siihen, että kasvu jää heikoksi eikä luotettava kasvuston, satoisuuden tai mar- jan laadun arviointi ole mahdollista. Kasvustot voidaan perustaa myös siten, että rivivälit ja ruutujen välit hoidetaan traktorityökoneilla, jolloin peltopinta- alan tarve on huomattavasti suurempi kuin rajoitetun kasvualustan säilytyk- sessä. Kenttäkokoelman perustamisohjeet katetussa kohopenkissä Maalaji: Multava tai runsasmultainen hieta- tai hietamoreenimaa. Maan ra- kenteen oltava kunnossa, ei saa olla tiivistynyttä jankkoa tai maanpinnan lähelle ulottuvaa tiivistä pohjamaata. Vähämultaisilla mailla humuspitoisuut- ta voidaan lisätä eloperäisillä maanparannusaineilla, kuten karjanlannalla, turpeella, kompostilla, mudalla tai kompostoituneella kuorella. Maanparan- nusaineista on tiedettävä pH ja ravinnepitoisuudet, jotta levitettävä määrä voidaan mitoittaa oikein. Pienilmasto: Vadelmat ovat kasvupaikan suhteen erittäin vaateliaita. Parhai- ten viljelyyn soveltuvat loivasti viettävät rinnemaat, joissa luontaiset tuulen- suojat (metsät, kalliot) tai tuulensuojaistutukset vähentävät kylmien pohjois- 127 tuulten vaikutusta. Alavat tasamaat ovat liian kylmiä. Jyrkillä etelärinteillä kasvu voi käynnistyä keväällä liian aikaisin, jolloin yöpakkaset voivat aiheut- taa suuria tuhoja kasvustoille. Lannoitus: Kokoelma perustetaan viljavuustutkimuksen suositusarvojen mu- kaisesti peruslannoitettuun maahan. Vuotuislannoitustarve arvioidaan kasvus- ton kunnon perusteella. Lannoitus annetaan joko pintalannoituksena tai tihku- letkujen kautta. Maaperän ravinnetilaa seurataan muutaman vuoden välein otettavilla maanäytteillä. Istutustiheys ja riviväli: Jokaista säilytettävää lajiketta/kantaa istutetaan ko- koelmaan 3 kappaletta. Taimiväli rivissä on 50–60 cm. Riviväli määräytyy käytettävien koneiden ja vadelman tuentatavan mukaan. Mikäli riviväleissä ajetaan puutarhatraktoreita suuremmilla koneilla on rivivälisuositus 4 metriä. Eri lajikkeiden/kantojen välinen etäisyys on oltava vähintään 2 metriä. Rivi- välien annetaan nurmettua ja nurmi pidetään leikkauksin matalana. Katteet ja kastelu: Rivien kattamiseen suositellaan käytettäväksi mansikka- kangasta. Mansikkakangas on muoviin verrattuna kestävämpää ja se päästää veden läpi. Katekankaan päälle voi vielä levittää haketta tai kuoriketta tasaa- maan maan lämpötilaa. Kate helpottaa rikkakasvien torjuntatyötä, mutta voi lisätä myyräongelmaa. Poutivilla, huonosti vettä pidättävillä mailla kasvustot voivat tarvita kastelua. Parhaiten kastelu onnistuu katekankaan alle sijoitetta- vien tihkuletkujen kautta. Ellei tihkukastelua ole, on varauduttava kasvuston päältäkasteluun, jolloin sadettimien varsia on jatkettava, jotta sadetus onnis- tuu korkeassa kasvustossa. Kastelun tarvetta voi arvioida esim. maahan sijoi- tettavien tensiometriputkien avulla. Tuenta ja leikkaus: Yleensä vadelmakasvustot vaativat tuennan. Vain aivan matalakasvuisimmat vadelmalajikkeet/kannat selviävät ilman tuentaa. Sato- versot leikataan poikki maan rajasta mahdollisimman myöhään syksyllä tai keväällä ennen kasvun käynnistymistä. Tarvittaessa harvennetaan myös kas- vuversoja ja vadelmalla latvat leikataan tarvittaessa. Suositeltava latvomisai- ka on keväällä ennen kasvun käynnistymistä. Mustamarjaisilla vadelmilla versoston laskeminen alas ja suojaaminen harsolla varmistaa talvehtimista. Vadelmalla kasvuversojen tukeminen pystyyn on suositeltava kasvuston tal- viasento. Kasvinsuojelu: Rivivälikasvusto pidetään leikkauksin matalana. Rivistä rik- kakasvit kitketään käsin. Kokoelman tauti- ja tuholaistilannetta tarkkaillaan. Kirvojen tarkkailun soveltuvat keltaliimapyydykset ja vattukuoriaisen tark- kailuun valkoliimapyydykset. Tarvittaessa tehdään suositusten mukaiset tau- ti- ja tuholaistorjuntatoimenpiteet. Uudistaminen: Kasvustot uudistetaan juurenpaloista kasvatetuista taimista tarvittaessa. Yleisin uudistusväli on 10−12 vuotta. 128 Aitaustarve: Jänisten, rusakoiden ja hirvieläinten varalta aitaaminen on suosi- teltavaa. Kenttäkokoelman perustamisohjeet rajoitetulle kasvualustalle Rajoitetulla kasvualustalla tarkoitetaan tässä tapauksessa pohjatonta tai poh- jasta rei’itettyä astiaa, joka upotetaan maahan sellaiselle lohkolle, joka sovel- tuu kasvuoloiltaan ja pienilmastoltaan vadelmien viljelyyn. Rajoitetun kasvualustan koko: Maahan upotettavan astian halkaisijan tulisi olla vähintään 0,50 metriä ja astian syvyyden 0,80–1,0 metriä, jotta estetään mahdollisimman tehokkaasti juurien karkaaminen astiasta. Astian reunojen tulee jäädä noin viisi senttimetriä maanpinnan yläpuolelle. Kasvualusta ja sen lannoitus: Astian pohjalle laitetaan noin 10 cm:n soraker- ros. Astia täytetään hyvin vettä pidättävällä maa-aineksella, joka on perus- lannoitettu. Vuotuislannoitustarve arvioidaan kasvuston kunnon perusteella. Lannoitus annetaan joko pintalannoituksena tai tippuletkujen kautta. Istutustiheys ja riviväli: Astiat kaivetaan riviin vähintään metrin välein. Mi- käli peltopinta-ala ei ole rajoittavana tekijänä on suositeltavaa kaivaa astiat vielä harvempaan. Kutakin säilytettävää lajiketta tai kantaa istutetaan yksi taimi/astia ja kutakin astiaa on yksi/säilytyspaikka. Rivivälin suuruus riippuu rivivälin hoitoon suunnitelluista koneista, vähimmäissuositus on kolme met- riä. Rivivälien ja astioiden välien annetaan nurmettua. Nurmi pidetään mata- lana leikkauksin. Astioiden reunat voi siistiä esim. siimaleikkurilla. Kastelu: Rajoitetussa kasvualustassa kastelu on tärkeää, koska juurten kasvu on rajoitettu pienelle alalle. Parhaiten kastelu hoituu tippuletkujen kautta suoraan astiaan. Tosin letkut voivat haitata astioiden välin hoitoa. Mikäli tippuletkuja ei ole käytettävissä on astioita kasteltava tarvittaessa esimerkiksi liikuteltavan vesisäiliön ja letkun avulla. Sadetuskastelussa suurin osa vedes- tä menee muualle kuin astioihin, joten se ei ole suositeltava kastelutapa. Tuenta ja leikkaus: Rajoitetussa kasvualustassa vadelman kasvu on yleensä niin heikkoa, että tuentatarvetta ei ole. Mikäli tuentatarvetta ilmenee, voidaan se toteuttaa astiakohtaisesti pystytetyin tukikepein ja tukilangoin, jolloin tuki- langat eivät estä astioiden välien hoitamista rivissä. Puoliköynnöstävät ja köynnöstävät vadelmat tarvitsevat tuennan. Näillä lajeilla versojen lasku maahan ja suojaaminen harsolla varmistaa talvehtimista. Satoversot leikataan mahdollisimman myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä. Kasvinsuojelu: Astiat pidetään rikkakasveista puhtaana kitkemällä. Kokoel- man tauti- ja tuholaistilannetta tarkkaillaan. Kirvojen tarkkailun soveltuvat keltaliimapyydykset ja vattukuoriaisen tarkkailuun valkoliimapyydykset. 129 Tarvittaessa tehdään suositusten mukaiset tauti- ja tuholaistorjuntatoimenpi- teet. Uudistaminen: Kasvustot uudistetaan juurenpaloista kasvatetuista taimista tarvittaessa. Rajoitetussa kasvualustassa kasvuston kunto voi heiketä nope- ammin kuin normaalissa riviviljelyssä. Aitaustarve: Jänisten, rusakoiden ja hirvieläinten varalta aitaaminen on suosi- teltavaa. Kenttäkokoelman perustamisohjeet leikkurin avulla rajattaville ruuduil- le: Tämä säilytysmenetelmä vaatii suuremman peltopinta-alan kuin rajoitetun kasvualustan menetelmä. Kentän hoito vaatii myös traktorikäyttöisen leikku- rin ruutujen rajaukseen. Kenttäkokoelma perustetaan sellaiselle lohkolle, joka soveltuu kasvuoloiltaan ja pienilmastoltaan vadelmille. On huomattava, että menetelmä soveltuu vain kivettömille tai vähäkivisille lohkoille. Rivivälien säännöllinen muokkaus myös kuluttaa maata ja lisää ravinteiden huuhtoutu- mista. Maalaji: Multava tai runsasmultainen hieta- tai hietamoreenimaa. Maan ra- kenteen oltava kunnossa, ei saa olla tiivistynyttä jankkoa tai maanpinnan lähelle ulottuvaa tiivistä pohjamaata. Vähämultaisilla mailla humuspitoisuut- ta voidaan lisätä eloperäisillä maanparannusaineilla, kuten karjanlannalla, turpeella, kompostilla, mudalla tai kompostoituneella kuorella. Maanparan- nusaineista on tiedettävä pH ja ravinnepitoisuudet, jotta levitettävä määrä voidaan mitoittaa oikein. Lannoitus: Kokoelma perustetaan viljavuustutkimuksen suositusarvojen mu- kaisesti peruslannoitettuun maahan. Vuotuislannoitustarve arvioidaan kasvus- ton kunnon perusteella. Lannoitus annetaan pintalannoituksena ruutuun. Maaperän ravinnetilaa seurataan muutaman vuoden välein otettavilla maa- näytteillä. Istutustiheys ja riviväli: Jokaista säilytettävää lajiketta/kantaa istutetaan ko- koelmaan 3 kappaletta. Taimiväli ruudussa on 50 cm, rivivälisuositus on 4 metriä. Eri lajikkeiden/kantojen välinen etäisyys rivissä on oltava vähintään 3 metriä. Kasvien leviäminen ruudusta estetään rajaamalla ruudut tarvittaessa traktorikäyttöisellä leikkurilla. Rivivälit pidetään puhtaana rikkakasveista muokkauksin. Katteet ja kastelu: Rikkakasvien torjunnan helpottamiseksi ruutu kannattaa kattaa mansikkakankaalla, joka läpäisee vettä. Kankaan voi peittää vielä ha- ke- tai kuorikekerroksella. Hakekerros ankkuroi katteen maahan ja tasaa läm- pöoloja. Kastelun tarvet- ta voi arvioida esim. maahan sijoitettavien ten- 130 siometriputkien avulla. Kastelun toteuttaminen tihkuletkuilla on hankalaa leikkurin käytön vuoksi. Tuenta ja leikkaus: Tuenta voidaan toteuttaa ruutukohtaisesti pystytetyin tukikepein ja tukilangoin, jolloin tukilangat eivät estä ruutujen välien hoita- mista rivissä. Satoversot leikataan mahdollisimman myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä. Vadelmalla kasvuversojen tukeminen pystyyn on suositel- tava kasvuston talviasento. Puoliköynnöstävillä ja köynnöstävillä vadelmilla versojen lasku maahan ja suojaaminen harsolla varmistaa talvehtimista. Kasvinsuojelu: Ruuduista rikkakasvit kitketään tarvittaessa käsin. Kokoel- man tauti- ja tuholaistilannetta tarkkaillaan. Kirvojen tarkkailun soveltuvat keltaliimapyydykset ja vattukuoriaisen tarkkailuun valkoliimapyydykset. Tarvittaessa tehdään suositusten mukaiset tauti- ja tuholaistorjuntatoimenpi- teet. Uudistaminen: Kasvustot uudistetaan juurenpaloista kasvatetuista taimista tarvittaessa. Uudistamistiheys arvioidaan kokoelman kunnon mukaan. Aitaustarve: Jänisten, rusakoiden ja hirvieläinten varalta aitaaminen on suosi- teltavaa. MTT:n vadelmakokoelman nykytila Vadelman kenttäkokoelma on MTT Piikkiössä. Kokoelma perustetaan uudel- leen vuonna 2007, ja vanhan kokoelman näytteille on tehty DNA-tunnistus, jonka perusteella niistä on karsittu kaksoisnäytteet. Kokoelmasta poistettiin tässä yhteydessä myös luonnonkannat, koska niiden säilyttämiselle ei ole tarvetta. Säilytettävistä noin viidestäkymmenestä vadelmanäytteestä on lisät- ty tarvittavat taimet. Uuteen kokoelmaan istutettavista vadelmista 12 sisältyy pitkäaikaissäilytettäviksi valittujen vadelmien nykyiseen listaan (Taulukko 1). Kokoelmasta puuttuu kolme pitkäaikaissäilytykseen valittua lajiketta (Taulukko 2.). Noin puolet kaikista kokoelman kannoista on 1980-luvulla eri puolilta suomea kerättyä, alkuperältään tuntematonta materiaalia. Lisäksi mukana on MTT:ssä 1930 luvulla tehty vadelman ja mesimarjan välinen risteytys sekä joitakin sen vapaapölytysjälkeläisiä. Kokoelmassa on kaksi sinivatukan kantaa. Uuteen kokoelmaan sisällytetään myös hävitetystä Hel- singin yliopiston vadelmakokoelmasta säilyttämisen arvoiseksi arvioidut kannat (Taulukko 3). Materiaalin varmuuskokoelma talletetaan kryosäilytykseen. Vuonna 2006 aineistosta on jo tehty mitkrolisäysaloitukset kryosäilytykseen tallentamista varten. 131 Taulukko 1. MTT:n vadelmakokoelmassa olevat ja pitkäaikaissäilytykseen valitut lajikkeet. Lajike Alku- perämaa Nimeämis- vuosi Pitkäaikaissäilytyksen peruste Heija Suomi 1975 Suomalainen vadelma Heisa Suomi 1981 Suomalainen vadelma Indian Summer USA 1936 Hyvä talvenkestävyys, marjat hyvän makuisia ja aromikkaita Jatsi Suomi 1997 Suomalainen lajike, hyvä talvenkestävyys ja satoisuus Jenkka Suomi 1997 Suomalainen lajike, hyvä talvenkestävyys ja satoisuus Maurin Makea Suomi 1996 Suomalainen lajike, hyvä talvenkestävyys, marja makea ja aromikas, kasvutapa pensastava. Takalan Herkku Suomi 2006 Suomalainen lajike, hyvä talvenkestävyys, marja makea ja aromikas, kasvutapa pensastava Muskoka Kanada 1950 Suomessa hyvin menestyvä lajike Ottava Kanada 1943 Suomessa hyvin menestyvä lajike Preussen Saksa 1919 Versot tanakat, marja makea, aromaattinen Veten Norja 1964 Suurimarjainen, satoisa Ville Suomi 1988 Suomal. lajike, hyvä talvenkest., marjat hieno- aromisia Taulukko 2. Pitkäaikaissäilytykseen valitut lajikkeet, jotka puuttuvat MTT:n kokoelmasta. Lajike Alku- perämaa Nimeämis- vuosi Pitkäaikaissäilytyksen peruste Asker Alankomaat Vanha lajike; viljelty 1980-luvulla, Suo- messa 1930-luvulla; marjat makeita, aro- maattisia, kiinteitä Herbert Kanada 1887 Viljelty Suomessa jo 1900-luvun alussa. erit. hyvä talvenkestävyys oloissamme. Marlboro (Marlborough) USA 1879 Hyvä kylmänkestävyys, tanakat versot kestävät hyvin lumen painon. 132 Taulukko 3. Helsingin yliopiston Rubus-kokoelmasta säilytykseen valitut lajik- keet/kannat ja risteymät. Lajike/kanta Alkuperä Pitkäaikaissäilytyksen pe- ruste Rubus nessensis Uusikirkko, Inon kylä (Karjalan kannas) Harvinainen laji Suomen lähi- alueella Klooni nro 6230, R. idaeus x R. al- legheniensis Suomi, Helsingin yli- opisto, Soveltavan biolo- gian laitos Arvokas risteytysjälkeläinen, vaikeasti toteutettavasta laji- risteytyksestä Klooni nro 71029, R. idaeus x R. al- legheniensis Suomi, Helsingin yli- opisto, Soveltavan biolo- gian laitos Arvokas risteytysjälkeläinen, vaikeasti toteutettavasta laji- risteytyksestä Tarvittavat toimenpiteet Toteutetaan kenttäkokoelman uudistaminen ja kryosäilytykseen siirtäminen. Kirjallisuus Bremer, K. 1991. Vadelman taudit. Teoksessa: Markkula, I. (toim.). Hedelmä- ja marjakasvien taudit. Kasvinsuojeluseuran julkaisu n:o 84, 2. uudistettu painos. Kasvinsuojeluseura ry. s. 58-66. Brooks, R.M. & Olmo, H.P. 1951. Register of new fruit and nut varieties. List 6. Proceedings of American Society of Horticultural Science 58: 386-404. Hiirsalmi, H. & Laurinen, E. 1990. The red raspberry variety ‘Ville’. Annales Agriculturae Fenniae 29,3: Seria Horticultura n. 67: 169-171. Hämet-Ahti, L., Palmén, A., Alanko, P. & Tigerstedt, P.M.A. 1992. Suomen puu- ja pensaskasvio. Dendrologian seura. Helsinki 1992. 2. uudistettu painos. 373 s. Meurman, O. 1947. Suomen hedelmäpuut ja viljellyt marjat. Toinen osa: pää- rynät, luumut, kirsikat ja marjat. 351 s. Parkkari, T. 2006. Suullinen tiedonanto 28.2.2006. Helsingin yliopisto. Sovel- tavan biologian laitos. Ruutiainen, I. 2004. Vadelman viljely. Puutarhaliiton julkaisuja nro 330. ISBN 951-8942-59-5. Ruutiainen, I. 2005. Suullinen tiedonanto 10.11.2005. ProAgria Pohjois- Karjala. Räty, E. 2006. Suullinen tiedonanto 21.3.2006. Taimistoviljelijät ry. Räty, E. & Alanko, P. 2004. Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 328. 200 s. 133 Saarnio, M. & Jokela, J. 1989. Kokeile näitäkin. Kotipuutarha 1989(4): 201- 203. Sortiment 1997-1998. Elitplantstationen. Kristianstad. 46 s. Stenroos, S. 1994. Karhunvatukat ja niiden viljely. Sorbifolia 25 (39: 104-108. TIKE, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. Puutarhayritysre- kisteri 2005. Painettu: Dark Oy, Vantaa 2006. ISSN 1456-8268. Tuovinen, T. 1997. Hedelmä- ja marjakasvien tuhoeläimet. Kasvinsuojeluseu- ran julkaisu n:o 89. Kasvinsuojeluseura ry. 187 s. Viksten, A. 1984. Suomessa viljeltävistä karhunvatukoista. Pro gradu- tutkielma. Helsingin yliopiston Kasvitieteen laitos. 72 s. 134 Mesimarja − Rubus arcticus L. Pirjo Kivijärvi MTT Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, 50100 Mikkeli, pirjo.kivijarvi@mtt.fi Mesimarja kuuluu ruusukasvien (Rosaceae) heimoon ja vatukoiden (Rubus)- sukuun, joka käsittää 12 alasukua. Mesimarja (Rubus arcticus) on sirkumpo- laarinen laji, jonka levinneisyysalueita löytyy molemmin puolin napapiiriä. Euroopassa sen levinneisyys rajoittuu 60. ja 70. leveysasteen välille ja Aasi- assa 50. ja 70. leveysasteen välille. Pohjois-Amerikassa mesimarjaa tavataan Alaskassa ja Yukonin niemimaalla. Jalomaaraimeksi (R. arcticus ssp. x stel- larcticus) kutsutaan kahden mesimarjan alalajin alaskanmesimarjan (R. arcti- cus subsp. stellatus) ja mesimarjan (R. arcticus subsp. arcticus) välistä ristey- tystä. Suomessa mesimarja esiintyy luonnonvaraisena lähes koko maassa, ja sen tavallisin esiintymisalue on 62. ja 66. leveysasteiden välisellä vyöhyk- keellä. Mesimarja esiintyy meillä vaihtelevilla kasvupaikoilla. Sen luontaisia kasvupaikkoja ovat kosteat ja ravintoköyhät maat, kuten rannat, ojanpienta- reet ja tienvarret. Mesimarja on diploidi (2n=14), itsesteriili laji. Mesimarja on heinämäinen monivuotinen kasvi, joka horisontaalisesti kasvavan juuristonsa avulla leviää kasvupaikallaan muodostaen mattomaisen kasvuston. Mesimarja tunnetaan etupäässä hienoaromisista marjoistaan. Marjat sisältävät yli kaksisataa aro- miainetta, joista tärkein on mesifuraani. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kokoelmat, mesimarja, Rubus Merkitys ja käyttö viljelykasvina Mesimarjan viljelytutkimukset luonnonvaraisilla mesimarjakannoilla aloitet- tiin maassamme 1930-luvulla MTT Maaningalla. 1970-luvun alussa viljely- tutkimukset siirrettiin Mikkeliin, jossa eri puolelta Suomea kerättyjen luon- nonkantojen ja osittain risteytysaineiston avulla selvitettiin viljelytekniikka, mesimarjan biologiaa ja marjomisen edellytyksiä. Ensimmäiset vuonna 1972 markkinoille lasketut, luonnonvaraisista mesimar- jaklooneista valitut mesimarjalajikkeet olivat ’Mespi’ ja ’Mesma’. Vuonna 1982 laskettiin markkinoille Mespi- ja Mesma-lajikkeiden risteytyksestä syn- tynyt ’Pima’. Näiden lisäksi vähäisessä määrin on viljelty lajikkeita ’Elpee’, ’Marika’, ’Muuruska’ ja ’Susanna’. 135 Kukkiva ’Aura’. (Kuva: Saila Karhu) Edellä mainittujen tutkimusten ja useiden mesimarjaprojektien ansiosta me- simarjan viljely yleistyi maassamme 1980-luvun lopulla. 1990-luvulla vilje- lyala oli jo yli 20 hehtaaria, mutta mesimarjan lehtihomeen aiheuttamat tuhot kasvustoissa ja marjoissa romahduttivat mesimarjan viljelyn lähes ko- konaan. Vuonna 2004 maamme mesimarjan ja jalomaaraimen viljelypinta-ala oli yhteensä kolme hehtaaria. Pitkäaikaissäilytys Pitkäaikaissäilytykseen valittu materiaali säilytetään kenttäkokoelmana MTT:n yhdessä toimipisteessä. Pitkäaikaissäilytykseen valittu mesimarja- aineisto otetaan kryosäilytykseen heti, kun sopiva menetelmäsovellus saa- daan käyttöön. Kaupallisessa tuotannossa olevat lajikkeet säilytetään lisäksi Laukaan ydinkasvihuoneessa. Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat lajin omi- naispiirteet Mesimarja leviää horisontaalisesti kasvavan juuristonsa avulla. Suotuisissa oloissa juurten kasvu yhdessä kasvukaudessa voi olla jopa metrin. Tämä on huomioitava kenttäkokoelmia perustettaessa, etteivät lajikkeet pääse sekaan- tumaan keskenään. 136 Pioneerikasvina mesimarja on huono kilpailija monivuotisia rikkakasveja vastaan, joten alueen tulee olla mahdollisimman puhdas kestorikkakasveista ennen mesimarjan istuttamista. Mesimarjaa ei tulisi istuttaa hallanaroille pai- koille. Mesimarja on itsesteriili. Mikäli kasvuston halutaan tuottavan marjoja, on kentälle istutettava eri lajikkeita tai kantoja pölytyksen varmistamiseksi. Isoilla aloilla pölytys voidaan varmistaa mehiläispesillä. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat kasvitaudit Mesimarjan lehtihomesieni (Peronospora sparsa) aiheuttaa huomattavia sadonmenetyksiä mesimarjaviljelmillä, ja se on suurin syy mesimarjan vilje- lyn hiipumiseen maassamme. Sieni talvehtii tartunnan saaneen mesimarjan juurakossa, josta se leviää alkukesällä lehtiin, kukkaperiin ja raakileisiin ja leviää suvuttomasti muodostuvien kuromaitiöiden avulla kasvista toiseen. Tauti voi aiheuttaa kukkien ja raakileiden kuivumista, ja taudin saastuttamat lehdet voivat kuivua ja varista jo aikaisin kesällä, mikä heikentää kasvua. Lakastumistautia aiheuttavia sieniä, kuten Fusarium-sienilajit ja Cylindro- carpon destructans, on tavattu myös mesimarjalla. Kauan samalla paikalla kasvaneet mesimarjat voivat kuihtua. Myös vadelman versotautia aiheuttavia sieniä, kuten Didymella, Coniothyrium ja Phoma, on tavattu myös mesimar- jassa. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat tuholaiset Mesimarjalla yleisimmin tavattavia tuholaisia ovat vattukuoriainen (Byturus tomentosus), vattukärsäkäs (Anthonomus rubi), hilla- ja mansikkanälvikäs (Galerucella sagittariae, G. tenella), pikkukorvakärsäkäs (Otiorhynchus ova- tus) ja isokorvakärsäkäs (O. nodosus). Mainituista tuholaisista lähinnä pikku- ja isokorvakärsäkäs voivat aiheuttaa merkittävää tuhoa kenttäkokoelmalle. Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito Maalaji: Multava hietamaa. Kuivia hiekkamaita, puhtaita multamaita tai ras- kaita savimaita on syytä välttää. Jos kokoelma on istutettava savimaalle, maa- ta parannetaan kuuden senttimetrin paksuisella kerroksella tummaa, hyvin maatunutta turvetta, joka muokataan pintakerrokseen. Pienilmasto/kasvupaikka: Lämmin, mielellään vähän viettävä rinnemaa. Väl- tetään alavia ja hallanarkoja paikkoja. Lannoitus: Lannoitetaan maan ravinnepitoisuuden mukaan. Peruslannoituk- seksi voidaan käyttää hyvin palanutta karjanlantaa 30–40 t/ha tai marjakas- veille sopivia lannoitteita 200–400 kg/ha. Liiallista typpilannoitusta on syytä 137 välttää. Vuotuislannoitukset annetaan kasvuston kunnon mukaan välttäen liiallista typpilannoitusta. Istutustiheys ja riviväli: Jokaista lajiketta/kantaa istutetaan ruutuun kolme kappaletta 25-35 cm:n välein. Eri lajikkeiden/kantojen taimiväli tulee olla vähintään kaksi metriä, samoin rivivälin. Mikäli ruutujen välejä ja rivivälejä hoidetaan traktorityökonein on ruutu- ja rivivälit sopeutettava työkoneiden leveyden mukaan. Katteet ja kastelu: Maanpinnan katteet helpottavat rikkakasvien torjuntaa ja säilyttävät maan kosteutta. Parhaiten rikkakasveja torjuvat katekangas tai katemuovi. Katteena voidaan käyttää myös paperikatetta, joka peitetään kuo- ri- tai hakekerroksella. Mesimarjan kastelu voi olla tarpeen heti istutuksen jälkeen tai erittäin kuivina jaksoina vettä huonosti pidättävillä maalajeilla. Muutoin mesimarja ei hyödy kastelusta. Kasvinsuojelu: Rivivälikasvusto pidetään leikkauksin matalana. Rikkakasvit kitketään ruuduista käsin. Lehtihomeen esiintymistä tarkkaillaan ja tehdään tarvittaessa suositusten mukaiset torjuntaruiskutukset. Uudistaminen: Kokoelma uudistetaan noin viiden vuoden välein. Kokoelmas- ta otetaan taimia, jotka siirretään välittömästi uudelle kasvupaikalle. Koko- elma voidaan uudistaa myös juurenpaloista kasvatetuilla taimilla. MTT:n mesimarjakokoelman nykytila MTT:n kokoelmista löytyvät Mespi-, Mesma-, Pima- ja Susanna- mesimarjalajikkeet sekä jalomaaraimet ’Astra’, ’Aura’, ’Anna’, ’Linda’, ’So- fia’ ja ’Beata’. Mespi- Mesma-, Pima-, Astra-, Aura-, Anna-, Linda- ja Sofia- lajikkeiden kenttäkokoelma Mikkelissä on uudistettu syyskuussa 2004. MTT Piikkiössä on kentällä Mespi-, Mesma-, Pima- ja Susanna-mesimarjalajikkeet sekä jalomaaraimet ’Astra’ ja ’Aura’. MTT Laukaan ydinkasvipankissa ovat viruspuhdistettuina mesimarjalajikkeet ’Pima’ (TTA-163) ja ’Susanna’ (TTA-127) sekä jalomaaraimet ’Sofia’ (TTA-147) ja ’Beata’ (TTA-143). Ydinkasveja ylläpidetään sekä in vitro että ydinkasvihuoneessa. Havaintois- tutuksessa kentällä ovat mesimarjalajike ’Pima’ sekä jalomaaraimet ’Anna’ (TTA-141) ja ’Linda’ (TTA-145). Tarvittavat toimenpiteet Edellä mainitun MTT:n mesimarja- ja jalomaarainkokoelman säilytystarve ja -paikka on määritettävä. MTT Sotkamossa on meneillään mesimarjahanke, jossa testataan myös luonnonkantojen viljelyominaisuuksia. Viljelyominai- suuksiltaan hyväksi havaittavia luonnonkantoja voidaan lisätä pitkäaikaissäi- lytettävien kokoelmaan. 138 Kirjallisuus Anon, 2001. Pelastuuko mesimarja? Lehtihometuhot ja lehtihomesienen ro- tukirjo. Loppuraportti 2.2.2001. Helsingin yliopisto, Biotekniikan instituutti, Viikki. Bremer, K. 1991. Hedelmä- ja marjakasvien taudit. Kasvinsuojeluseuran julkaisu n:0 84. 2. uudistettu painos. 81 s. Huokuna, E., Dalman, P., Nykänen-Kurki, P., Galambosi, B., Häkkinen, S. & Sormunen-Cristian, R. 1995. Etelä-Savon tutkimusasema 75 vuotta. Tut- kimusta ja koetoimintaa viljelijän hyväksi vuodesta 1919. Maatalouden tutkimuskeskus. Tiedote 7/95. 69 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. 1998. Retkeilykasvio. 4. täysin uudistettu painos. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. 656 s. Kokko, H. Suullinen tiedonanto 23.1.2006. Larna, R. 1982. Mesimarjan (Rubus arcticus L.) muuntelusta Suomessa. Pro gradu-tutkielma 28.1.1982. Helsingin yliopisto. Kasvitieteen laitos. Lindqvist-Kreuze, H. 2002. Studies on Arctic Bramble (Rubus arcticus) and its Fungal Pathogens. Acta universitatis Agriculturae sueciae. Agraria 364. Mesimarjan ja jalomaaraimen viljely: yhteistyö yli Merenkurkun. Odling av åkerbär och allåkerbär: ett samarbete över Kvarken / Holmfors, Ritva (kä- ännös). Merenkurkun neuvosto, 1999. 40 s. ISBN 952-91-0734-X. Ryynänen, A. 1973. Rubus arcticus L. and its cultivation. Annales Agricul- turae Fenniae vol. 12 nro 1. Helsinki, University of Helsinki. 76 s. ISBN 951-729-007-1. Saastamoinen, S. 1931. Mesimarja (Rubus arcticus L.) Suomessa. Suoma- laisen eläin- ja kasvitieteellisen seuran Vanamon julkaisuja. Osa 13. N:o 2. Tanska, T. Suullinen tiedonanto 13.1.2006. Tuovinen, T. 1997. Hedelmä- ja marjakasvien tuhoeläimet. Kasvinsuojeluseu- ran julkaisu n:o 89. 187 s. 139 Lakka - Rubus chamaemorus L. Marjatta Uosukainen1) ja Pirjo Kivijärvi2) 1)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjat- ta.uosukainen@mtt.fi 2)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, 50100 Mikkeli, pirjo.kivijarvi@mtt.fi Lakka kuuluu ruusukasvien (Rosaceae) heimoon ja vadelmien ja vatukoiden (Rubus) sukuun. Lakka tunnetaan eri puolella Suomea eri nimillä, kuten hilla, muurain ja valokki. Lakka on monivuotinen ruohovartinen kasvi, jonka maanpäällinen osa kuolee talveksi. Keväällä maanpäällisten versojen kehitys alkaa maanalaisten rönsyjen päissä olevista talvehtimissilmuista. Lakka on diploidi (2n=56), kaksikotinen laji, mutta Suomen luonnosta on löydetty myös yksikotisia ja kukiltaan kaksineuvoisia klooneja. Lakka esiintyy pohjoisnapaa ympäröivillä subarktisilla ja pohjoisen havumet- sävyöhykkeen alueilla. Euroopassa lakkaa esiintyy Suomen lisäksi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Keski-Euroopassa laji on harvinainen. Suomessa lak- ka esiintyy luonnonvaraisena koko maassa, mutta viihtyy parhaiten Pohjois- Suomessa. Lakan luontaisia kasvupaikkoja ovat korvet, rämeet, rahkanevat, aapasoiden jänteet, soistuvat kankaat ja turvekankaat sekä kalliosoistumat. Avainsanat: geenipankit, geenivarat, hilla, kokoelmat, lakka, Rubus Merkitys ja käyttö viljelykasvina Lakan viljelyä- tai puoliviljelyä on tutkittu yksineuvoisilla kannoilla 1960- luvulta alkaen sekä Suomessa, Norjassa että Ruotsissa. Suomessa Metsäntut- kimuslaitoksen Kolarin tutkimusasemalla tutkittiin 1970-luvulla lakan vilje- lymahdollisuuksia soilla ja vuonna 1972 silloinen Puutarhantutkimuslaitos Piikkiössä teetti selvityksiä Muhoksella ja Oulangalla kasvavien suomuu- raimien kasvupaikkavaatimuksista. Metsäntutkimuslaitos tutki 1980-luvulla mm. soiden lannoitusta, muokkausta, rikkakasvitorjuntaa sekä kattamista. MTT Laukaassa lakan lisäys- ja viljelytutkimukset alkoivat vuonna 1991 luonnosta, Vaasan eteläpuolelta löydetyllä kaksineuvoisella, yksikotisella kloonilla. Vuonna 2005 kaksineuvoinen lakka laskettiin markkinoille koevil- jelylajikkeena nimellä ’Nyby’. Lajike nimettiin löytöpaikan mukaan. Kysei- nen lakkakanta on osoittautunut satoisaksi ja se on tuottanut marjoja jo istu- tusta seuraavana vuonna. Lajikkeen mikrolisäys ja taimikasvatus on onnistu- nut hyvin. Lajike ’Nyby’ on viljelykokeissa MTT:n Sotkamon toimipisteessä. 140 ’Nyby’. (Kuva: Marjatta Uosukainen) ProAgria Kainuu ja MTT Sotkamo ovat yhteistyössä selvittäneet kehittämis- hankkeina lakan viljelymahdollisuuksia vuosina 1999−2004. Näissä kehittä- mishankkeissa on pyritty luomaan lakanviljelystä kannattava elinkeino kehit- tämällä lakan viljelytekniikkaa, tekemällä viljelylle kannattavuuslaskelmat sekä kehittämällä markkinointia ja tuotteistusta. Norjassakin lakkaa on tutkittu ja viljelty jo yli kaksi vuosikymmentä. Plante- forsk on aivan viime vuosina tutkinut lajikejalostusta, turvepeltojen lannoi- tusta ja taimien lisäämistä. Tutkimuksen tuloksena Norjassa on tuotu markki- noille kaksi emilajiketta, ’Fjordgull’ ja ’Fjellgull’, sekä kaksi hedelajiketta, ’Apollen’ ja ’Apolto’. Ruotsin Maatalousyliopistolla on tutkimuksen kohtee- na lakan kasvihuoneviljely. Pitkäaikaissäilytys Lakka säilytetään kenttäkokoelmana MTT:n yhdessä toimipisteessä ja var- muuskokoelma kryosäilytyksessä heti kun sille soveltuva menetelmä on käy- tössä. Kaupallisessa tuotannossa olevat lajikkeet säilytetään Laukaassa ydin- kasviaineistona in vitro. 141 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito Lakka on suokasvi, jonka kasvattaminen pellolla ei onnistu. Lakan kenttäko- koelma voidaan perustaa rakentamalla keinotekoinen suo mieluiten metsikön alle puolivarjoon. Suo voi olla joko ympäröivän maan päällä oleva lavara- kennelma (kohosuo) tai maahan kaivettuun altaaseen rakennettu suo. Mo- lemmissa tapauksissa suo on eristettävä pohjastaan muovilla siten, että muo- dostuu allas. Suon pohjaveden tasoa voidaan säädellä kuivina kausina kaste- lulla. Kastelua varten on syytä asentaa suohon kasteluputkisto. Liiallinen kasvualustan vettyminen estetään sijoittamalla muovialtaaseen ylivuotoput- ket, jotka pitävät pohjaveden tason 10−30 cm syvyydessä. Lakan kasvualus- tan ilmavuuden säilymiseen on kiinnitettävä huomiota. Kasvualustan on oltava vähintään 40−50 cm paksu. Kasvualustaksi soveltuu alppiruusuille kehitetty M6 turve, johon on ilmavuuden parantamiseksi sekoi- tettu vähintään 1/3 kuoriketta. Lakan ravinnetaloutta käsitelleissä tutkimuksissa kolmella tärkeimmällä kas- vinravinteella, typellä, fosforilla ja kaliumilla, on tutkimuksesta riippuen todettu olevan joko yksin tai yhdessä sadontuottoa lisäävä vaikutus tai nolla- vaikutus. Kaksineuvoisten lakkojen ravinnevaatimuksista ei ole tutkimustie- toa. Vuotuinen sijoituslannoitus pääravinteilla saattaa olla tarpeen. Siementaimien syntyminen aiheuttaa kokoelman uusimistarpeen 5−7 vuoden välein. Uudistamisessa käytetään mikrolisättyä aineistoa ja mielellään kryo- säilytyksessä olleista kannoista mikrolisättyä aineistoa. Mikrolisäystä hyö- dynnetään aineistojen uudistamisessa myös lehtihomeen leviämisen estämi- seksi. Kokoelman rikkakasvit on kitkettävä vuosittain. Lakan pahin tuholainen on hillanälvikäs (Galerucella sagittariae), joka syö lehtien vihreät osat. Runsaina esiintymävuosina on kokoelmassa syytä suorit- ta torjuntaruiskutus. Mesimarjan tapaan lakalla saattaa esiintyä lehtihometta (Peronospora rubi). Taudin ilmaannuttua kokoelma on syytä uusia. MTT:n lakkakokoelman nykytila MTT Laukaan ydinkasvipankissa ylläpidetään kaksineuvoista lakkalajiketta ’Nyby’. Lajikkeen koeviljely taimistoissa ja marjantuotannossa käynnistyi vuonna 2005. MTT:n Sotkamon toimipisteessä on meneillään lakan viljely- tutkimushanke, jossa on mukana sekä luonnonkantoja että nimettyjä lakkala- jikkeita. 142 Tarvittavat toimenpiteet Lakasta säilytetään kaksineuvoinen luonnosta löytynyt lakkalajike ’Nyby’. Kanta saavuttaa nopeasti sadontuottoiän ja kaksineuvoisuuden aiheuttava mutaatio on osoittautunut pysyväksi. Lakkakanta on arvokas sekä viljelyomi- naisuuksiltaan että jalostusaineistona. Lajike on toistaiseksi MTT Laukaan ydinkasvipankissa virustestattuna ja siirretään kryosäilytettäväksi. MTT Sotkamon tutkimuksissa viljelyominaisuuksiltaan hyväksi havaittavia luonnonkantoja voidaan lisätä pitkäaikaissäilytettävien kokoelmaan. Erityisen arvokkaita ovat pysyvästi kaksineuvoiset lakkakannat. Kaksineuvoisiin lak- koihin pohjautuva lakan viljely mahdollistaa kaupallisesti kannattavamman viljelyn kuin yksineuvoisten lakkojen viljely. Kirjallisuus Alanko, P. & Saario, M. 1997. Pihan ja puutarhan marjat. Hilla. s. 65. Hoppula, K., Pirinen, H. & Miettinen, E. 2005. Kaksineuvoinen lakkalajike ratkaisee monta viljelypulmaa. Puutarha & kauppa 31: 14. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. 1998. Retkeilykasvio. 4. täysin uudistettu painos. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. 656 s. Kortesharju, J. 1988. Cloudberry yields and factors affecting the yield in northern Finland. Acta Botanica Fennica 136, 77-80. Kortesharju, J. 1987. Kulotuksen, kattamisen, kyntämisen ja ferrosulfaattikä- sittelyjen vaikutus hillaan ojitetuilla soilla. Metsäntutkimuslaitoksen tiedon- antoja 266. 18 s. Kortesharju, J. 1986. Hillan sato ja kukinta lannoitus- ja olkikatekokeissa Rovaniemen maalaiskunnassa. Folia Forestalia 648. 13 s. Kortesharju, J. & Mäkinen Y. 1986. Valotuksen, lannoituksen ja katteiden vaikutus hillaan karuilla luonnontilaisilla soilla. Folia Forestalia 669. 15 s. Kortesharju, J. & Rantala, E.M. 1980. Sijoituslannoituksen vaikutuksesta hillaan (Rubus chamaemorus L.) ojittamattomilla soilla. Suo 31(4), 85-92. 143 Pensasmustikka − Vaccinium L. Risto Tahvonen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, risto.tahvonen@mtt.fi Mustikat kuuluvat puolukoiden (Vaccinium) sukuun, ja niissä on useita viljel- tyjä lajeja ja lajien välisiä hybridejä. Pensasmustikka, V. corymbosum, on yleisin viljelty mustikka. Pohjoisimmilla alueilla viljellään lisäksi matalaa kanadanmustikkaa (V. angustifolium) ja varpumustikkaa (V. brittonii). Nämä lajit ovat tetraploideja (2n=48), kuten myös Suomessa soilla luonnonvaraise- na kasvava juolukka (V. uliginosum). Näitä lajeja on käytetty kasvinjalostuk- sessa, jolloin on saatu pensasmustikan ja varpumustikoiden välisten risteytys- ten tuloksena tarhapensasmustikat (Angustifolium-ryhmä) sekä juolukan ja Rancocas-pensasmustikkalajikkeen välisestä risteytyksestä aaronmustikka (V. uliginosum x ’Rancocas’). Pensasmustikan viljelyn levinneisyys ulottuu Euroopassa Skandinaviasta Balttiaan, Puolaan, Saksaan, Hollantiin ja Ranskaan. Suurin tuotantoalue on USA ja Kanada, joiden lisäksi viljelyä on myös Australiassa ja Etelä- Afrikassa. Viljeltyjen mustikoiden lisäksi kerätään luonnonvaraisista musti- koista merkittäviä satoja esimerkiksi Kanadassa kanadanmustikkasta ja Poh- jois-Euroopassa mustikasta (V. myrtillus). Avainsanat: geenipankit, geenivarat, kokoelmat, pensasmustikka, Vaccinium Merkitys ja käyttö viljelykasvina Historia ja nykyinen merkitys Pensasmustikka tuli Suomeen tutkimukselliseen koeviljelyyn vuonna 1948. Kymmenen vuoden lajiketutkimuksen jälkeen aloitettiin oma jalostustyö, koska ulkomaisten lajikkeiden sato ei ehtinyt aina valmistua, ja koska lajik- keiden talvehtimisessa sekä versosyövän kestävyydessä oli ongelmia. Jalos- tustyössä käytettiin onnistuneesti pensasmustikkaa, kanadanmustikkaa, var- pumustikkaa ja juolukkaa, jolloin lajiketutkimuksen ohella Suomeen kehitet- tiin ilmastoon soveltuvat lajikkeet. Pensasmustikkaa käytetään Suomessa toistaiseksi tuoremarjana ja kotipakas- tuksessa. Pensasmustikan ammattimainen viljely alkoi laajalti vuoden 1998 jälkeen. Tätä ennen sitä kasvatettiin vain harrasteviljelyyn. Vuonna 2006 pensasmustikan viljelypinta-ala on noin 70 hehtaaria. Viljelyn odotetaan kas- vavan vielä merkittävästi uuden lajikekehityksen ansiosta. 144 Monimuotoisuus Ensimmäiset viljellyt pensasmustikat olivat niin kutsuttuja amerikkalaisia korkeita pensasmustikoita. Eri lajikkeita testattiin MTT:ssä vuodesta 1948 lukien noin 70 kappaletta, joista viljelykelpoisiksi osoittautuivat ’June’ ja ’Rancocas’. Ensimmäinen merkittävä jalostustyön läpimurto tapahtui, kun amerikkalainen korkea pensasmustikka onnistuttiin risteyttämään suomalai- sen juolukan kanssa. Takaisinristeytyksen tuloksena saatiin kaksi uutta laji- ketta ’Arne’ ja ’Aaron’ (aaronmustikka), jotka edelleenkin olivat lähinnä Etelä-Suomessa menestyviä harrastelajikkeita. Korkeita pensasmustikoita tulee lisäksi lähivuosina täydentämään aaronmustikan ja erittäin suurimarjais- ten pensasmustikoiden risteytys, jaloste 80066002, jossa on yhdistynyt tal- venkestävyys, suurimarjaisuus, korkea happo- ja sokeripitoisuus. Kun pen- sasmustikoita ja aaronmustikoita risteytettiin kanadan- ja varpumustikoiden kanssa saatiin tulokseksi joukko aikaisia, satoisia ja talvenkestäviä tarhapen- sasmustikoita, joista ’Aino’ sekä ’Alvar’ soveltuvat marjatuotantoon, ’Sine’ ja ’Siro’ puolestaan monikäyttötarkoituksiin. Näitä lajikkeita täydentävät kanadalaiset lajikkeet ’North Blue’ ja ’North Country’. Viljeltyjen mustikoi- den kokonaisuutta täydentävät lisäksi kanadan- ja varpumustikoiden siemen- taimista valitut maanpeittokasvit ’Hele’ ja ’Tumma’. Pitkäaikaissäilytys Arvokkain pensasmustikka-aineisto tulisi säilyttää kenttäkokoelmana MTT Piikkiössä. Kaupallisessa tuotannossa olevat lajikkeet ylläpidetään Laukaan ydinkasvipankissa in vitro. Pensasmustikoiden varmuuskokoelma tulisi lisäk- si varastoida kryosäilytykseen heti, kun sopiva menetelmäsovellus on käytet- tävissä. Kenttäkokoelmaa perustettaessa huomioitavat mustikoiden ominaispiirteet Mustikka on vaatimaton ja pitkäikäinen kasvi. Hyvin perustettu kokoelma voi säilyä riittävän hyväkuntoisena hyvinkin 20 vuotta. Pitkäikäisen istutuksen rikkakasvien hallintaan on syytä panostaa ja istutus kannattaa perustaa kudo- tulla muovisella suojakankaalla katettuun matalaan penkkiin. Kudottu muo- vikangas on kestävää ja se estää hyvin rikkakasvien kasvun rivinkohdassa, kun perustamisvaiheen juuririkkakasvitorjunta on tehty huolellisesti. Pensasmustikka vaatii menestyäkseen happaman maan, jonka pH on 4,5–5,5. Tästä syystä on istutusta perustettaessa lisättävä rivin kohdalle 3–6 senttimet- rin kerros maatunutta, kalkitsematonta turvetta. Pensasmustikan juuret sijait- sevat pääosin pintakerroksessa, 5–15 senttimetrin syvyydessä, mistä syystä viljelys on aina varustettava tihkuastelulaitteilla, joissa letkun tihkujen väli on 145 Mustikat istutetaan happamalla turpeella parannettuun maahan, matalaan katekankaalla katettuun penkkiin, johon on asennettu tihkukasteluletku (va- semmalla). Pensasmustikkajaloste 80066002 (oikealla). (Kuvat: Risto Tahvo- nen ja Saila Karhu) 30 senttimetriä tai pienempi. Juhannuksesta elokuun alkuun kasvustoja on kasteltava 2−4 kertaa viikossa 3−5 litraa rivimetriä kohden. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat kasvitaudit Pensasmustikka on Suomen oloissa erittäin terve kasvi, sillä onnistuneella lajikevalinnalla ja jalostustyöllä on kasvin merkittävin tauti, versosyöpä (Fusicoccum putrefaciens), saatu hävitettyä. Tätä tautia esiintyy kuitenkin viljelyssä yksittäisissä kuolevissa oksissa, jotka poistetaan välittömästi oirei- den ilmaannuttua. Pensasmustikan marjoihin iskeytyy marjamätä (Colletotrichum gloeosporioi- des), joka ei kuitenkaan vaaranna pensaiden säilymistä. Marjat kuivuvat ja tippuvat sekä menettävät varastoitavuutensa. Koska sieni leviää vesiroiskei- den välityksellä ei pensaita tule kastella sadettimilla enää heinäkuun lopun jälkeen, jolloin marjat alkavat värityyä. Kenttäkokoelman säilymistä uhkaavat tuholaiset Pensasmustikoiden haitallisimpia tuholaisia ovat rusakko ja metsäjänis, jotka syövät uusia kasvavia versoja aina tilaisuuden tullen. Tästä syystä kokoelma on suojattava pysyvällä jänisaidalla heti istutuksesta lukien. Pensasmustikalla ei esiinny meidän oloissamme haitallisia hyönteistuholaisia. 146 Kenttäkokoelman perustaminen ja hoito Jokaista säilytettävää lajikettä istutetaan kokoelmaan viisi kasvia. Maalaji: Pensasmustikka menestyy parhaiten hieta- ja moreenimaassa, johon on lisätty hapanta turvetta oikean happamuusasteen, pH 4,5−5,5 saavuttami- seksi. Kokoelmia ei tule perustaa savi- ja turvemaille. Pienilmasto/kasvupaikka: Mieluiten hieman viettävä rinne, johon ei pääse kertymään liiallista märkyyttä. Aitaustarve: 2 m korkea muovipinnoitettu jänisverkko, joka kaivetaan ala- osastaan 10 senttimetriä maan sisään. Lannoitus: Kokoelma perustetaan viljavuustutkimuksen suositusarvojen mu- kaisesti peruslannoitettuun maahan. Vuotuislannoituksessa käytetään vain happamia lannoitteita. Vuotuinen typen tarve on 15 (matalat) – 30 (korkeat) kg/ha. Vuotuislannoitus annetaan tihkukastelun yhteydessä kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin, minkä jälkeen lannoitusta ei saa enää tehdä. Kastelu ja katteet: Taimet istutetaan kudotulla muovisella suojakankaalla tai muulla vastaavalla kestävällä materiaalilla katettuun matalaan penkkiin. Istu- tussyvyys on 5−10 cm alkuperäistä taimipaakun viljelysyvyyttä alempana. Taimen tyvelle laitetaan istutuksen jälkeen karkeaa soraa. Kastelu toteutetaan penkin keskelle asennettavan tihkuletkun kautta. Taimet istutetaan vuorotel- len kasteluputken molemmille puolille noin 5 senttimetrin etäisyydelle put- kesta. Istutustiheys: Taimiväli 60−70 cm puolikorkeilla sekä matalilla tyypeillä ja 70−80 cm korkeilla tyypeillä. Riviväli 2,5 m. Kasvinsuojelu: Tauti- ja tuholaisruiskutuksia ei tarvitse tehdä. Riviväleihin kylvetään lampaannatanurmi, joka leikataan 4–6 kertaa kesässä. Kuitukan- gaskatteen reuna ruiskutetaan (esimerkiksi Basta) puhtaaksi heinistä kerran kasvukaudessa noin 20 senttimetriä leveänä kaistana. Leikkaus: Poikkeuksellisen voimakkaasti kasvavat versot, eli niin kutsutut vesiversot, typistetään latvasta muiden versojen korkeudelle heinäkuun puo- liväliin mennessä. Vanhemmista pensaista poistetaan keväällä silmujen juuri puhjettua sammaloituneet perusversot 2–3 vuoden välein, kun pensaat ovat tulleet yli 5-vuotiaiksi. Samalla poistetaan sivulle ja maata vasten olevat ver- sot. Talvisuojaus: Talvisuojausta ei tarvita. 147 Taulukko 1. MTT:n mustikkakokoelmassa olevat lajikkeet. Lajike Alkuperä Lisätietoja Aino Suomi Suom. lajike, talvenkestävä, kauppaan v. 1998, rist.: Arne x Augusta (Arne = Rancocas x (juolukka x Ranco- cas) Alvar Suomi Suomalainen lajike, talvenkestävä, laskettu kauppaan v. 1998, rist.: Brunswick x June Arne Suomi Suom. lajike, kauppaan v. 1994, rist.:Rancocas x (juoluk- ka x Rancocas) Aron Suomi Suom. lajike, kauppaan v. 1982, rist.: Rancocas x (juo- lukka x Rancocas) Atlantic P.-Amerikka Suomen oloihin soveltuva lajike, Suomessa vuodesta 1947 Augusta P.-Amerikka Suomen oloihin soveltuva lajike, Suomessa vuodesta 1990, varpumustikka Bluecrop P.-Amerikka I vyöhykkeen edullisimmilla alueilla menestyvä lajike , Suomessa vuodesta 1959 Early Blue P.-Amerikka Suomen oloihin soveltuva lajike, Suomessa vuodesta 1959 Hele Suomi (P.-Amerikka) Suomalainen lajike, talvenkestävä, varpumustikka, V. angustifolium Jersey P.-Amerikka Suomen oloihin soveltuva lajike, Suomessa vuodesta 1947 June P.-Amerikka Suomen oloihin soveltuva lajike, Suomessa vuodesta 1947 North Blue P.-Amerikka Suomen oloihin soveltuva lajike, Suomessa vuodesta 1989, talvenkestävä viljelylajike North Country P.-Amerikka Suomen oloihin soveltuva lajike, Suomessa vuodesta 1989, talvenkestävä North Sky P.-Amerikka Suomen oloihin soveltuva lajike, Suomessa vuodesta 1989, talvenkestävä Pemperton P.-Amerikka Suomen oloihin soveltuva lajike, Suomessa vuodesta 1947 Rancocas P.-Amerikka Suomen oloihin soveltuva lajike, Suomessa vuodesta 1947 Scammel P.-Amerikka Suomen oloihin soveltuva lajike, Suomessa vuodesta 1947 Sine Suomi Suom. lajike, talvenkestävä monikäyttömarja, kauppaan v. 2001, rist.: Arne x V. angustifolium (Arne = Rancocas x (juolukka x Rancocas) Siro Suomi Suomalainen lajike, talvenkestävä monikäyttömarja, laskettu kauppaan v. 2001, rist.: June x Augusta Tumma Suomi (P.-Amerikka) Suom. lajike, talvenkestävä varpumustikka, kauppaan v. 1996, V. brittonii 80066002 Suomi Suom. jaloste, talvenkestävä, valittu sopimusviljelyyn, aaronmustikka, rist.: June x (Bluecrop x (juolukka x Rancocas)) 148 Uudistaminen: Kokoelma uudistetaan pistokkaista istutuksen kunnon sitä vaatiessa noin 15–20 vuoden välein. Repäisypistokkaat otetaan noin juhan- nuksen aikoihin, kun uudet versot ovat 5−8 cm pitkiä. Juurrutus tehdään tur- ve-hiekkaseoksessa sumumonistuksessa. Taimet kasvatetaan kaksivuotiaiksi. MTT:n mustikkakokoelman nykytila MTT Piikkiössä on vuonna 2003 istutettu mustikkakokoelma. Kokoelmassa on nykyisellään 23 lajiketta tai jalostetta (Taulukko 1). MTT Laukaan ydin- kasvipankissa ylläpidetään kaupallisessa tuotannossa olevia lajikkeita: ’He- le’, ’Aino’, ’Alvar’, ’Tumma’, ’Sine’, ’North Blue’ ja jalostetta 80066002. Taulukko 2. Pitkäaikaissäilytykseen alustavasti ehdotettu pensasmustikka- materiaali. Lajike Pitkäaikaissäilytyksen peruste Menestymis- vyöhyke Korkeat June Pohjoisamerikkalainen Suomen oloihin soveltuva lajike, makeamarjainen, Suomessa vuodesta 1947. 1−II Rancocas Pohjoisamerikkalainen Suomen oloihin soveltuva lajike, makeamarjainen, Suomessa vuodesta 1947. 1−II 80066022 Suomalainen jaloste, talvenkestävä, suuri-, makea-, si- nimarjainen, varastointikestävä, valittu sopimusviljelyyn. 1−II Puolikorkeat Aino Suomalainen lajike, talvenkestävä, makeamarjainen. 1−III (IV) Alvar Suomalainen lajike, talvenkestävä, makeamarjainen. 1−III (IV) North CountryPohjoisamerikkalainen Suomen oloissa keskinkertaisen talvenkestävä lajike, Suomessa vuodesta 1989. 1−III North Blue Pohjoisamerikkalainen Suomen oloihin soveltuva, Suo- messa vuodesta 1989, talvenkestävä viljelylajike, suuret marjat. 1−III (IV) Sine Suomalainen lajike, talvenkestävä monikäyttömarja. 1−III (IV) Siro Suomalainen lajike, talvenkestävä monikäyttömarja. 1−III (IV) Matalat Hele Suomalainen lajike, talvenkestävä. 1−V Tumma Suomalainen lajike, talvenkestävä varpumustikka. 1−V Tarvittavat toimenpiteet Keräystarve Ei keräystarvetta. 149 Muut tarvittavat toimenpiteet Valitaan arvokkain materiaali pitkäaikaissäilytykseen. Pitkäaikaissäilytyk- seen alustavasti ehdotettu materiaali on esitetty Taulukossa 2. Kirjallisuus Caruso, F. L. ja Ramsdell, D. C. 1995. Compendium of Blueberry and Cran- berry Diseases. 87 s. The American Phytopathological Society. Lehmushovi, A., Ylämäki, A. ja Tahvonen, R. 2003. Tarhamustikan hoito- ohjeita. 25 s. MTT puutarhatuotanto, Piikkiö. Pritts, M. P. & Hancock, J. F. 1992. Highbush Blueberry Production Guide. 200 s. Ithaca, New York. 150 Muut lajit Marja Aaltonen1), Pirjo Kivijärvi2) ja Marjatta Uosukainen3) 1)MTT Kasvintuotannon tutkimus, R-talo, 31600 Jokioinen, marja.aaltonen@mtt.fi 2)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, 50100 Mikkeli, pirjo.kivijarvi@mtt.fi 3)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori, marjat- ta.uosukainen@mtt.fi Suomessa tavataan edellä käsiteltyjen lajien lisäksi myös joitakin muita uu- dempia ja vähemmän viljeltyjä marjakasveja. Näiden lajien (tai sukujen) lajiketarjontaa on syytä seurata, mutta varsinaisten kokoelmien perustamiseen ei vielä ole aihetta. Avainsanat: Amelanchier, Aronia, aroniat, geenipankit, geenivarat, kokoel- mat, pihlajat, Sorbus, tuomipihlajat, tyrni Marjatuomipihlaja − Amelanchier alnifolia Nutt Marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia) kuuluu tuomipihlajien (Amelan- chier) sukuun ja ruusukasvien (Rosaceae) heimoon. Tuomipihlajien sukuun kuuluu yli 20 lajia, joista meillä tunnetaan parhaiten isotuomipihlaja (A. spi- cata), rusotuomipihlaja (A. lamarckii) ja sirotuomipihlaja (A. laevis). Marjatuomipihlaja eli saskatoon on uusi pohjoisamerikkalainen tulokas suo- malaisten marjakasvien joukkoon. Se on ollut perinteisesti intiaanien hyödyn- tämä kasvi. Marjatuomipihlajan luonnonkantojen joukosta on jo 1900-luvun alussa kerätty suurimarjaisia kantoja, joille on annettu lajikenimet. Niitä on myös käytetty jalostuksen lähtöaineistona. Pohjois-Amerikassa saskatoon tunnetaan lukuisilla eri nimillä, kuten serviceberry, juneberry, shadbush, shadberry, sugar pear ja Indian pear. Tuomipihlajat ovat kesävihantia, piikittömiä, maarönsyllisiä, yksikotisia pen- saita. Marjatuomipihlaja on hyvin kylmänkestävä, pensasmainen kasvi, joka muodostaa luonnossa laajoja pensaikkoja. Suomessa se muistuttaa kasvuta- valtaan lähinnä aroniaa. Marjatuomipihlajan valkoiset, kaksineuvoiset kukat ovat tertussa. Kypsyessään marjat muuttuvat ensin punaisiksi ja myöhemmin tumman sinisiksi. Jalostettujen lajikkeiden marjat kypsyvät melko samanai- kaisesti, mikä on sadonkorjuun kannalta edullinen asia. Marjojen maku on mieto ja vähähappoinen, ja se muistuttaa jossain määrin pensasmustikan ma- kua. 151 Marjatuomipihlaja on helppohoitoinen ja kestävä pensas, ja sitä voidaan vil- jellä kuten herukoita tai aroniaa. Ennen pensaiden istuttamista kasvupaikka on syytä puhdistaa mahdollisimman tarkkaan monivuotisista rikkakasveista. Tähän mennessä taudeista tai tuholaisista ei ole ollut suurta haittaa. Marjantuoton lisäksi marjatuomipihlajia voidaan käyttää myös viherrakenta- misen kasveina. Suomessa menestyviä ja kiinnostavia lajikkeita ovat muun muassa: ’Hoenywood’, ’Parkhill’, ’Pembina’, ’Regent’, ’Smoky’ ja ’Thies- sen’. Myös rusotuomipihlajasta (A. lamarckii) on viljelykseen jalostettu suu- rimarjainen lajike nimeltä ’Autumn Brilliance’. Rusotuomipihlaja on kasvu- tavaltaan korkean puumainen. Marjatuomipihlajalajikkeet on otettu Suomessa viljelykasveiksi vasta viimei- sen kymmenen vuoden aikana. Lajikkeet on tuotu ulkomailta, eivätkä ne ole vielä vakiinnuttaneet asemaansa. Suomessa on kuitenkin jo vuosikymmeniä kasvatettu etupäässä koristetarkoituksessa lukuisia tämän lajin kantoja, jotka ovat sopeutuneet hyvin ilmastoomme. Näiden kasvikantojen esiintyminen tulisi kartoittaa ja arvioida kantojen viljelyarvo. Toistaiseksi käytettävissä oleva tieto ei riitä säilyttämispäätöksen tekoon. Muiden tuomipihlajalajien kantojen kartoitus ja mahdollinen keruu on viherrakentamisryhmän tehtävä. Kirjallisuus Oinonen, E. 2004. Saskatoon – intiaanien jalanjäljiltä viljelyyn. 79 s. Räty, E. & Alanko, P. 2004. Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 328. 200 s. Vilander, A. 2004. Saskatoon viihtyy Pohjois-Karjalassa. Puutarha & kauppa 27-28: 4-5. Aroniat −Aronia Medik. Aroniat (Aronia) ovat kesävihantia, pystyjä, tiheitä, piikittömiä yksikotisia pensaita. Nuori haararanka on kalju tai joskus karvainen. Lehdet ovat kiertei- siä, puikean soikeita ja sahalaitaisia. Kukinto on kertohuiskilo, ja kukat siinä yleensä valkoisia. Hedelmät ovat punaisia, sinipunaisia tai mustia ja ne säily- vät karisematta pensaissa. Mustamarja-aronialla (A. melanocarpa) sen sijaan on karisemistaipumusta. Aronioiden kauniin punainen syysväritys on näyttävä ja se muistuttaa jonkin verran pensasmustikan ruskaväriä. Lehdet myös pysyvät syksyllä pitkään pensaissa. Aroniat suosivat valoisia, kosteita paikkoja, mutta viihtyvät myös kuivilla ja kuivanpuoleisilla avoimilla paikoilla, kuten hakkuuaukeilla, kalli- oisilla paikoilla sekä lievästi merellisissä ympäristöissä. Aronioita voidaan lisätä siemenistä stratifioimalla niitä 2–3 kuukauden ajan tai juurruttamalla 152 puutumattomia pistokkaita sumumonistuksessa ja käyttämällä juurrutushor- monia. Suomessa aronioita on viljely sekä koriste- että marjakasvina. Koristearonia (A. x prunifolia) on A. arbutifolia - ja A. melanocarpa -lajien välinen ris- teymä, ja se on lievästi merellinen suokasvi. Marja-aroniat luetaan puolestaan Aronia-suvun Prunifolia-ryhmään, jossa kantalajina on A. mitschurii ja mah- dollisesti myös A. melanocarpa var. grandifolia. Meillä kasvavien aronioiden lajikeaitouden selvittäminen on ollut vaikeaa, mutta useimmat ovat todennä- köisesti Prunifolia-ryhmään kuuluvaa Viking-lajiketta. MTT Mikkelissä si- jaitsevan marja-aronian geenipankkiaineiston DNA-kartoitus osoitti, että kokoelmassa olevat kaikki lajikkeet ja venäläiset siementaimet ovat geneetti- sesti yhteneväisiä Viking-lajikkeen kanssa. Viking-lajikkeena on meillä myy- ty myös hyvin pienimarjaisia aronioita ja sellaisia, jotka saattaisivat olla mus- ta-aronialajia (Aronia melanocarpa). Musta-aroniaa (A. melanocarpa) ei viljellä Suomessa. Marja-aroniaa on vil- jelty runsaasti muun muassa Baltiassa ja entisen Neuvostoliiton alueella, ja sitä on käytetty lääketarkoituksiin. Vuonna 2000 arvioitiin, että Virossa oli noin 215 hehtaaria viljeltyä aroniaa. Laji kasvaa 1−1,5 metriä korkeaksi rön- syttömäksi kasviksi. Sen marjoilla on muun muassa verenpainetta alentava vaikutus. Voimakkaan tumman värinsä vuoksi aronian marjoja käytetään muun muassa elintarviketeollisuudessa väriaineena sekä tekstiiliteollisuudes- sa värjäykseen. Baltiassa on tapana valmistaa aronian marjoista mehua. Me- huun voidaan sekoittaa myös esimerkiksi omenaa, jolloin siitä saadaan vä- hemmän tanniinipitoista ja miedompaa. MTT:n tutkimusten mukaan aronian marjat ovat ylivertaisia fenolipitoisuudeltaan verrattuna muihin marjoihim- me. MTT:ssä selvitettiin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella eri tutki- musasemille istutettujen Viking-lajikkeiden talvenkestävyyttä ja kasvurytmiä. Aroniat talvehtivat hyvin aina Sotkamoa myöten ja olivat hoidon suhteen hyvin vähätöisiä. Lannoitus- ja leikkaustarpeen suhteen niitä voisi verrata mustaherukkaan. Taudeista ja tuholaisista ei ollut ongelmia, mutta marjat oli tarpeen suojata linnuilta, heti kun ne alkoivat kypsyä. Viking-lajikkeen lisäk- si mainitsemisen arvoisia lajikkeita ovat ’Elata’, ja ’Karhumäki’. Aronia on käyttökelpoinen sekä viherrakentamisessa että marjantuotannossa, joten lajiketilanteen seuraaminen on suositeltavaa. Kirjallisuus Dalman, P. 1983. Mitä kuuluu marja-aronialle? Puutarha 4 (1983): 230-233. Dalman, P. 1988. Mustamarja-aronian viljely ja käyttö. Suomen Maatalous tieteellisen Seuran tiedote 11:103-108. 153 Mattila, P. 2006. Suullinen tiedonanto 30.1.2006. Nyman, I. 1985. Marja-aronian viljely. Puutarhakalenteri 1985: 305-309. Nyman, I. 1987. Marja-aroniaa kotipuutarhaan. Kotipuutarha 4 (1987): 178- 179. Piir, R. Niiberg, T. 2003. Pihlakas aias ja köögis. Maalehe raamat. Tallinna. 104 p. Räty, E. & Alanko, P. 2004. Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 328. Helsinki. ISBN 951-8942-57-9. Makeapihlaja − Sorbus aucuparia L. Makeapihlaja (Sorbus aucuparia var. edulis) on pihlajan makeamarjainen muoto. Makeapihlajaksi luetaan monia pihlajan risteymiä ja lajikkeita, joiden marjoista puuttuu kitkerää makua aiheuttava yhdiste. Makeamarjaisia kantoja on saatu mm. risteyttämällä pihlaja omenan, päärynän tai marja-aronian kanssa. Pihlaja kasvaa metsissä, pihoilla ja puistoissa. Se on matalahko, usein moni- runkoinen puu ja sen valkeat kukat kasvavat tiheinä ryppäinä. Marjat ovat kovia, oransseja tai punaisia ja ne kypsyvät syys−lokakuussa. Pihlajan vuo- tuiset satovaihtelut ovat selvästi muita marjovia puita suuremmat. Historiallisesti pihlaja on ollut merkittävä puu suomensukuisille kansoille. Pihlajaa on pidetty pyhänä puuna laajalti itäisessä Skandinaviassa, Baltiassa ja Venäjällä. Pihlaja on arvostettu puu myös muualla maailmassa, mistä ker- tovat useat puun saamat lempinimet, kuten elämänpuu, parantava puu, noita- puu ja silmänilo. Lähes kaikkien pihlajien marjat ovat syötäviä, mutta ma- keapihlajien marjat ovat erityisen makeita. Lisäksi makeapihlajan C- vitamiinipitoisuus on korkea; kolminkertainen appelsiinin C- vitamiinipitoisuuteen verrattuna. Pihlajanmarjassa on myös beetakaroteenia sekä rautaa, kaliumia ja magnesiumia. Marjat sisältävät lisäksi erilaisia hap- poja sekä runsaasti pektiiniä ja flavonoideja. Marjoista voi tehdä muun muas- sa hilloa, hyytelöä, marmeladia, mehua ja viiniä. Makeapihlajalajikkeita: ’Alaja krupnaja’, 4−7 m korkea tukeva puu, runsas- satoinen, punamarjainen; ’Burka’, n. 2 m korkea pensas tai pensaspuu, jossa suuret punaruskeat marjat; ’Dessertnaja’, 1,5–1,8 m korkea, leveähkökasvui- nen, isot hapokkaat marjat; ’Edulis’, makeamarjainen; ’Rossica’, makeamar- jainen; ’Granatnaja’, 3−4,5 m korkea, suuret tummanpunaiset marjat; ’Kras- savita’, 2 m korkea, pensaspuu, voimakkaan makuiset suuret marjat; ’Likerr- naja’, 2 m korkea, pensaspuu, jonka marjoissa on aroniaa muistuttava maku; ’Titaan’; 3 m korkea puu, isohkot tummanpunaiset, voimakkaan makuiset marjat. 154 Kotipihlajan muotoja: Riippapihlaja (’Pendula’), maamme eniten istutettu riippapuu; pylväspihlaja (’Fastigiata’) hyvin kapeaksi kasvava, ei varjosta, tilantarve pieni, soveltuu paikoitusalueiden puuksi, koska se ei haittaa näky- vyyttä. Kaupungeissa pylväspihlaja sopii myös kujannepuuksi; keltamarja- pihlaja (’Xanthocarpa’), keltamarjainen, taimia melko hyvin taimistoista saa- tavilla, mutta silti vähiten käytetty lajike. Pihlajat eivät vaadi erikoista hoitoa. Kaikki makeapihlajalajikkeet ja -kannat menestyvät vyöhykkeillä I−V. Kotipihlaja on kestävä koko maassa vyöhyk- keillä I–VIII. Pihlajat tarvitsevat aurinkoisen ja avoimen paikan sekä multa- van ja hiekkapitoisen kalkkimaan, jotta ne marjoisivat runsaasti. Pihlajanmar- jakoin toukat voivat joinakin vuosina syödä puun lehtiä ja kukkia reikäisiksi. Niinä vuosina joina pihlajan kukinta on huono toukat siirtyvät lähisukuiselle omenalle, jossa aiheuttavat huomattavia laatuvikoja viljellylle omenalle. Makeapihlajan taimia on saatavissa maamme taimistoilta. Virossa sijaitsevat lähimmät viljelmät ja tutkimuslaitokset, joilta on saatavana viljelyoloihimme sopivia lajikkeita. Makeapihlajalajikkeita on tutkittu runsaasti Eestin Maata- lousyliopiston Pollin tutkimuslaitoksella. Kirjallisuus Kaltiala, U. 2005. Makeapihlaja – uusi tulokas terveysvaikutusten markkinoil- le. Kuopion yliopistolehti 3 (2005). http://www.uku.fi/yliopistolehti/arkisto/0305/artikkeli3.shtml. Lintunen, V.-M. 2004. Makeapihlajaviljelmän perustaminen tukiehtojen mu- kaisesti. Kehittämistyö 22.4.2004. Savonia ammattikorkeakoulu, Maaseu- tuala. Moniste. 28 s. Piir, R. Niiberg, T. 2003. Pihlakas aias ja köögis. Maalehe raamat. Tallinna. 104 p. Räty, E. & Alanko, P. 2004. Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 328. Helsinki. ISBN 951-8942-57-9. 155 Liite Liite 1. Yhteenveto kenttäkokoelmien perustamis- ja hoito-ohjeista. Yleiset ohjeet Istutuksen vähim- mäiskoko Kenttäkokoelmaan istutettavien kasvien vähimmäismäärät: pensaat 3, perennamaiset kasvit 10 ja puut 2 kappaletta. Materiaali Kokoelmiin suositellaan istutettavaksi ainoastaan omajuurisia kasveja. Suositeltava maalaji, kasvupaikka Hedelmäpuut: Hieta- tai moreenimaa jossa pohjavesi alhaalla, vähintään 1 m:n syvyydessä.. Mieluiten tuulensuojainen viettävä rinne. Istutus 15−20 cm korkeaan harjuun. Marjapensaat: Runsasmultaiset hieta- ja moreenimaat suositeltavia. Mieluiten viettävä rinne, johon ei kerry liiallista märkyyttä. Tiivistynyt- tä savimaata vältettävä. Mustaherukalle ja tyrnille soveltuvat monet maalajit, mutta tyrni tarvitsee valoisan avoimen alueen. Pensasmusti- koiden kasvualustaan lisätään hapanta turvetta oikean happamuuden saavuttamiseksi (pH 4,5−5,5). Pensasmustikkakokoelmia ei tule perus- taa savi- tai turvemaille. Ruusukvittenille soveltuu läpäisevä, lievästi hapan maa. Kastelu Voidaan toteuttaa joko tihkukastelujärjestelmällä, jolloin kasvit voidaan myös lannoittaa kasteluiden yhteydessä tai päältäkasteluna sadetuska- luston avulla. Joillekin lajeille riittää, että kastelusta huolehditaan vain istutuksen jälkeen. Lannoitus: Peruslannoitus viljavuustutkimusten suositusarvojen mukaisesti. Vuo- tuislannoituksissa pyritään kohtuulliseen, mutta ei liian rehevään kas- vuun. Kasvinsuojelu: Ennen istutusta torjutaan monivuotiset rikkakasvit, ja kokoelmaistutuk- sissa käytetään kullekin lajille soveltuvaa kateainetta. Kasvinsuojelu- toimenpiteet perustuvat tauti- ja tuholaistilanteen tarkkailuun. Kasvus- toille tehdään tarvittaessa suositusten mukaiset torjunta-ainekäsittelyt. Laji(suku)kohtaiset ohjeet Istutustiheys Leikkaus Uudistaminen Lisätietoja Ruusukvitteni Taimiväli 1 m, riviväli 2,5–3 m. Ränsistyneiden oksi- en poisto 15−20 v. välein kesä- pistokkaista tai mik- rolisätyistä taimista. Aitaaminen suositelta- vaa Mansikka Taimiväli yksittäisri- vissä 30 cm, paririvis- sä 40−50 cm; paririvi- en etäisyys 35−40 cm. Riviväli työ-koneisiin sopiva, esim. 1,4 m. 4−5 v. välein mikro- lisätyistä taimista. Aitaaminen suositelta- vaa. Katteeksi soveltuu mustamuovi. Tal- visuoja-us harsokatteel- la. Tarvittaessa. sade- tusmahdollisuus kukin- nan aikaiseen. hallan- torjuntaan Tyrni Taimiväli 1,5–2 m, riviväli 4 m. Voimakaskasvuisten la-jikkeiden enintään 3-vuotiaita ver- sonosia, jos se on hoidon kannalta aiheellista. 15−20 v. välein, mieluiten MTT Lau- kaalta toimitettavista taimista. 156 Liite 1. (Jatkoa.) Yhteenveto kenttäkokoelmien perustamis- ja hoito-ohjeista. Laji(suku)kohtaiset ohjeet Istutustiheys Leikkaus Uudistaminen Lisätietoja Omenat Taimiväli 1,5 tai 3 m perusrungosta riippu- en. Riviväli valitaan työkoneisiin sopivak- si. Säännöllinen leikka- us varhaiskeväällä (vähentää sienitauti- riskiä). 20–30 v. välein riip- puen perusrungosta. Tuulensuojaistutus suo-siteltava. Aitaa- minen välttämätöntä. Luumut, kriikunat, kirsikat Taimiväli 1,5 m ja riviväli 3 m. Riviväli valitaan työkoneisiin sopivaksi. Leikkaustarve vähäi- nen. Ei saa leikata keväällä kumivuodon aikana. Juurivesojen poistoon kiinnitettävä huomiota. 15–25 v. välein, riippuen kokoelman kunnosta. Aitaaminen välttämä- töntä. Puut kasvate- taan omajuurisina. Lähellä sijaitsevat tuomikasvustot haital- lisia (taudit, tuholai- set). Päärynä Taimiväli 3 m, riviväli valitaan työkoneisiin sopivaksi, esim. 3−4 m. Säännöllinen, varo- vainen leikkaus; kevättalvella, kun kovimmat pakkaset ovat ohi ja puut vielä lepotilassa. 25−35 v. välein, riippuen kokoelman kunnosta. Aitaaminen välttämä- töntä. Musta-, puna-, valkoherukka, karviainen Taimiväli 1-1,5 m, riviväli valitaan työ- koneisiin sopivaksi, esim. 3 m. Vuosittain keväisin, en-nen silmujen puhkemista tai sato- kauden jälkeen myö- häissyksyyn (musta- herukka); tai ennen 20.8. (muut). Nuoris- ta pensaista poiste- taan vain vioittuneet ja maahan taipuneet oksat. 15−20 v. välein pis- tokkaista. Mustaheru- kan pistokkaat läm- minvesikäsitellään. Aitaaminen suositel- tavaa. Vadelmat Erilaisia perustamista- poja, ks. s.127−131. Satoversot leikataan maan rajasta mahdol- lisimman myöhään syksyllä tai keväällä ennen kasvun alkua. Kokoelman perusta- mistavasta riippuen vähintään 10−12 v. välein tai useammin. Ks. erilaiset kokoel- ma-vaihtoehdot. s. 127−131. Mesimarja Taimiväli 25−35 cm, eri lajikkei- den/kantojen väli väh. 2 m. Suositeltava riviväli 2 m. Noin 5 v. välein siirtämällä vanhasta kokoel-masta taimia uud. kas-vupaikalle. Void. uudistaa myös juurenpaloista kasva- tetuilla taimilla. Rikkakasvit kitketään ruuduista käsin. Kat- teena voidaan käyttää myös paperikatetta, joka peitetään kuori- tai hakekerroksella. 157 Liite 1. (Jatkoa.) Yhteenveto kenttäkokoelmien perustamis- ja hoito-ohjeista. Laji(suku)kohtaiset ohjeet Istutustiheys Leikkaus Uudistaminen Lisätietoja Lakka Taimiväli 40 cm, eri lajikkeet/kannat istute- taan kukin omaan altaaseensa. Mikrolisätyistä tai- mista tai juurenpalois- ta lisätyistä taimista 5−7 vuoden välein. Rikkakasvit kitketään käsin. Katteena voi- daan käyttää paperi- katetta, joka peitetään kuori- tai hakekerrok- sella. Pensasmustikka Taimiväli 60−70 cm (matalat ja puolikor- keat tyypit), 70−80 cm (korkeat tyypit). Rivi- väli 2,5 m. Voim.kasvuiset uudet versot typistetään 15.7. mennessä mui- den verso-jen tasolle. Yli 5-v. pensaista poist. 2–3 v. välein sammaloituneet perusversot, sekä sivulle ja maata vasten kasvavat versot keväällä sil- mujen puhjettua. Noin 15–20 v. välein juhannuksen aikoihin otettavista repäisypis- tokkaista. Aitaaminen välttämä- töntä. Riviväleihin kylvetään lampaanna- tanurmi. 158 Maa- ja elintarviketalous –sarjan kasvintuotantoteemassa ilmestyneitä julkaisuja 2006 89 Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet. He- delmät ja marjakasvit. Aaltonen ym. 160 s. Hinta 25 euroa. 85 Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet. Vi- hannes, yrtti -ja rohdoskasvit. Ahokas, ym 99 s. Hinta 20 euroa. 84 Pohjoisessa kasvatettujen yrttien aromisuus. Galambosi & Serenius. 113 s. Hinta 25 euroa. 78 Population structure of Pyrenophora teres, the causal agent of net blotch of barley. Serenius, M.. 60 s. Hinta 20 euroa. 2005 67 Viljojen kehityksen ja kasvun ABC. Peltonen-Sainio , P. ym.72 s. Hinta 6 euroa. 1 Ruokohelven viljely ja korjuu energian tuotantoa varten. 2. korjattu painos. Pahkala, K. ym. 31 s. Hinta 15 euroa. 2004 64 Päällekkäisviljely. Lupauksia ja pettymyksiä. Känkänen, H. ym. 37 s. (Verkkojulkaisu osoitteessa: www.mtt.fi/met/pdf/met64.pdf) 61 European bird-cherry (Prunus padus Linnaeus) − a biodiverse wild plant for horticulture. Uusitalo, M. 82 s. Hinta 20 euroa. 52 Kasvuvoimaa luomuohralle. Väisänen, J. ym. 89 s. Hinta 20 euroa. 49 Vaihtoehtoja ravinnetalouden ja kasvintuhoojien hallintaan laajamittai- sessa luomuvihannesviljelyssä. Kallela, M. ym. 62 s. Hinta 20 euroa. Julkaisuviitteet löytyvät sarjojen internetsivuilta www.mtt.fi/julkaisut/sarjathaku.html. Maa- ja elintarviketalous 89 Maa- ja elintarviketalous 89 89 Suome n kansalliste n kasvigeenivaroje n pitkäaikaissäilytysohjee t Kasvintuotanto Marja Aaltonen, Kristiina Antonius, Tarja Hietaranta, Saila Karhu, Hilma Kinnanen, Pirjo Kivijärvi, Anna Nukari, Mia Sahramaa, Risto Tahvonen ja Marjatta Uosukainen Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikais- säilytysohjeet Hedelmä- ja marjakasvit