MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS Tiedote 16/88 ARI ILOLA Kasvinviljelyosasto Katovuoden 1987 kevätviljojen siemenen orastumiskokeet OLLI RANTANEN Kasvinviljelyosasto REIJO SOLANTIE Ilmatieteen laitos Uusi peltoviljelyn alue- ja vyöhykejakoehdotus JOKIOINEN 1988 ISSN 0359-7652 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 16/88 ARI ILOLA Maatalouden tutkimuskeskus Katovuoden 1987 kevätviljojen siemenen orastumiskokeet 1 - 17 OLLI RANTANEN Maatalouden tutkimuskeskus REIJO SOLANTIE Ilmatieteen laitos Uusi peltoviljelyn alue- ja vyöhykejakoehdotus. 18 - 31 Maatalouden tutkimuskeskus Kasvinviljelyosasto 31600 JOKIOINEN (916) 881 11 . Ilmatieteen laitos Ilmasto-osasto PL 503 00101 HELSINKI (90) 192 91 ISSN 0359-7652 KATOVUODEN 1987 KEVÄTVILJAN SIEMENEN .ORASTUMISKOKEET . 1. JOHDANTO Agronomiliiton viljeli jätoimikunnan ehdotuksesta Maatalouden Tut- kimuskeskuksen Kasvinviljelyosastolla (KVO) järjestettiin kato- vuoden 1987 kevätviljojen kylvösiemenen orastumiskoesarja, Tutki- muksen tarkoituksena oli selvittää hUonolaatuisen siemenviljan orastuvtus laboratorio-olosuhteissa. Kokeisiin valittiin ohran, kauran ja kevätvehnän hyvä-, huono- ja erittäin huonoitoisia sie- meneriä. Osasta siemeneriä järjestetään kasvukautena 1988 myös kenttäkokeet VALLEn ja MELAn (1965) tutkimuksen mukaan, joilla selvitetään miten •heikkoitoinen siemen on käyttökelpoista käytännön viljelyssä. Orastuvuutta pidetään varmempana kuvaamaan .siemenen elinvoimaa todellisissa pelto-olosuhteissa kuin itävyyttä. .Useissa tutkimuk- sissa lopullinen. orastumis-% on jäänyt pellolla huomattavasti (20 - 40 %-yksikköä) pienemmäksi kuin mitä on laskettu kylvömääräksi siemenen alkuperäisen itävyys-- tai orastumis-%:n perusteella (VALLE 1958, VALLE ja _MELA 1965, KÖYLIJÄRVI. 1966a, KÖYLIJÄRVI. 1966b). Toisaalta kasvustot eivät kuitenkaan yleensä jää har- voiksi, koska kasvit:pensomalla täyttävät osan vapaaksi jäävästä elintilasta. • • 2. AINEISTO JA TUTKINOSNENETELNÄT Orastumiskokeet järjestettiin kevättalvella 12.2. - 7.4. 1988 välisenä aikana KVO:n kasvihuoneissa ja kasvatuskaapeissa. Sieme- nerät tutkimukseen saatiin Valtion Siementarkastuslaitokselta ja osa myös Valtion Viljavarastolta. Kaikkiaan tutkittiin yhdeksän ohra- ja kauraerän sekä kymmenen kevätvehnä-erän orastuvuus. Lajikkeiksi valittiin Arra-ohra, Veli-kaura ja Luja- sekä Iljan Tapio-kevätvehnät. Siemenerien luokittelussa hyvien erien itävyys oli yli 85 %, huonojen 50 - 70% ja erittäin huonojen alle 50 %. Vehnän kontrolliksi valittu hyvä siemen oli vuoden 1986 satoa, mutta kaikki muut tutkitut siemenerät olivat kato- vuoden 1987 siementä. Vertailussa hyvä, huono ja erittäin •huono siemen eivät olleet aina samankokoisia, joten orastuvuuseroihin vaikutti joissain tapauksissa myös jyvän koko. Tavallisin epäkyp- sien siemenerien huonon itävyyden syy oli hallan, puinnin, kui-. vauksen tai homeen aiheuttama vioitus (taulukko 1). Kokeet teh- tiin pääasiassa peittaamattomilla siemenerillä. Huonoimpien erien itävyys oli vain noin 30 %. Peittauksella huonojen ja erittäin huonojen kevätvehnän siemenien itävyys paranisi kes- kimäärin 11 %-yksikköä, kun taas ohran ja kauran itävyys paranisi vain noin 2 %-yksikköä. Taulukko 1., Siemenerien ominaisuudet ja vaillinaisten itujen arvostelu (+ vähän, muuten arvosteluasteikko 1 - 3).; ITÄV. ITÄV. 1000 SATO- VIOITUS/ (%) peit.(%) j-P-(g) vuosi home puinti kuiv. halla KOE 1 VELI-kaura (hiekka, hieta ja savi) 86 90 31.7 -87 62 63 32.6 -87 1 1 43 43 31.8 -87 1 KOE 2 LUJA-vehnä (hiekka, hieta ja savi) --8-7-- 90 36.3 -86 59 •67 32.6 ' -87 2 39 45 29.3 -87 1 KOE 3 ARRA-ohra (hiekka, hieta ja savi) + 1 ' -34-- 94 32.4 -87 1 60 64 30.3 -87 1 48 53 32.4 -87 + + 1 KOEI 4 ja 5 H.TAPIO-vehnä (hiekka) 1 87 93 41.2 -86 1 51 68 • 35.6 -87 1 2 43 53 34.4 -87 1 2 32 48 32.5 -87 2 ARRA-ohra (hiekka) 94 95 32.4 • -87 + 50 46 19.9 -87 1 1 1 29 34 20.9 -87 1 1 VELI-kaura (hiekka) 86 82 33.5 -87 1 64 60 33.3 -87 1 1 + 45 39 31.3 -87 + + + KOE 6 H.TAPIO-vehnä (hiekka) 1 93 95 39.8 -86 59 70 32.0 -87 * 58 66 38.6 -87 * ARRA-ohra (hiekka) 88 88 32.0 -87 68 70 33.4 -87 + + 45 43 29.2 -87 * VELI-kaura (hiekka) 89 84 35.4 -87 1 62 59 33.2 -87 + 41 48 31.0 _87 1 2 1 *) VSTL/ ei määritetty Pääosa kokeista (5 koetta) järjestettiin kasvihuoneissa (A = 35 m) ja yksi kasvatuskaapeissa. Kasvihuoneissa astioiden tilavuus oli 5 litraa (1) ja kasvatuskaapeissa 1.5 1. Orastumislämpötila kasvihuoneissa oli itämislevon .murtamiseksi ensimmäisen viikon ajan 10 oC ja sen jälkeen noin 20 oC. Kasvatuskaapeissa tutkit- tiin lämpötilan vaikutusta orastumisnopeuteen ja lopulliseen oraiden lukumäärään. Kasvihuoneissa ei käytetty luonnollisen au- ringonvalon lisänä keinovalaistusta. Kasvatuskaapeissa oli vain himmeä työvalo oraslaskentaa varten. Orastumiserojen selvittämiseksi oli kylvösyvyys kasvihuoneissa 2.5 cm, 5 cm ja 7.5 cm. Kasvatuskaappikokeessa orastumissyvyys oli 4 cm. Orastumista tutkittiin kolmessa kokeessa hiekan lisäksi myös hiedalla ja aitosavella. Kuhunkin astiaan kylvettiin siementen laskija- ja itämislait- teella 100 jyvää. Kerranteita oli kussakin kokeessa kolme. Ko- keet perustettiin suunnilleen kenttäkapasiteettia vastaavaan kos- teustilaan ja niitä kasteltiin tarpeen mukaan muutaman kerran viikossa. Oraslaskenta aloitettiin orastumisen alkaMisesta ja oraat laskettiin päivittäin kylvöstä kolmen viikon kasvuikään asti. Normaalien oraslaskentojen lisäksi kolmessa kokeessa mi- tattiin hiekassa kasvaneiden oraiden juuriston ja koleoptiilin (itutupen) pituus kokeen lopussa. Kasvatuskaappeihin perustetussa kokeessa tutkittiin kasvualustan lämpötilan vaikutusta orastumiseen Jokioisten aitosavimaan todel- lisen pitkän ajanjakson (1961 - 70) -5 cm:n maanlämpöti.lan Mukaan (ANON. 1979). Kasvatuskaapeissa .simuloitiin todellisen maanlämpötilan kehitys kylvöajasta eteenpäin. Simuloitujen "kylvöaikojen" päivämääFiksi valittiin seuraavat: kylvöt 1.5,, 6.5., 11.5. ja 26.5. (lämpötilan .keskiarvot: 1.5. - 5.5. 4.5 °C, 6.5. - 10.5. 7.0 °C, 11.5. - 25.5. 9.4 °C, - 31.5. 11.8 °C, 1.6. - 5.6. 13.1 °C, 6.6. - 10.6. 14,5. °C, ja 11.6 - 15.6. 15.1 °C). Lämpötilaohjelmassa yö- ja päivälämpötilan. erotus oli +/- 3 °C ja kasvatuskaapin suhteellinen kosteus oli välillä 80'- 90 %. 3. TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 3.1. Kasvihuonekokeet Normaali orastumiskoe tehdään yleensä noin 3 cm:n syvyydestä hie- kalla. . Tässä tutkimuksessa hiekassa ja hiedassa tehdyt orastu- miskokeet antoivat suunnilleen saman lopputuloksen (taulukot 2 ja 3). Sen sijaan savessa orastumis-% jäi selvästi muita maalajeja huonommaksi (taulukko 4). Aitosavi on ongelmallinen astiakokeis- sa, koska sillä on taipumus kasteltaessa tiivistyä pinnasta. Tämän tutkimuksen tulokset savella kuvaavatkin erittäin vaikeita pelto-olosuhteita, jolloin maan pinta on päässyt kuorettumaan. Taulukko 2. Orastumis-% hiekassa. LAJI ITÄV.- ORASTUMIS-% / SYVYYS (cm) LAJIKE (%) 2.5 5 7.5 2.5 5 7.5 2.5 5 7.5 Hyvä' Huono Eritt. huono siemen siemen siemen kevätvehnä: LUJA 87 87 81 80 59 46 42 34 39 31 23 13 H.TAPIO 95 88 73 16 70 57 45 12 43 28 15 9 H.TAPIO 87 85 80 62 66 59 51 1 32 24 9 4 H.TAPIO 51 37 25 14 ohra: ARRA 94 91 89 77 70 63 56 7. 48 44 -37 27 ARRA 94 87 92 85 60 56 56 47 43 26 . 19 - 1 ARRA 88 87 81 32 50 56 45 28 29 31 18 10 kaura: VELI' 86 88 87 84 64 65 - 65 56. 48 34 20 2, VELI ' 86 87 85 72 • 62 72 57 38 45 31 20 19'' VELI 84 .74. 67 46 59 49 44 15 43' 40 38 40 Taulukko 3. Orastumis-%•hiedassa. LAJI ITÄV.- ORASTUMIS-% / SYVYYS (cm) LAJIKE (%) 2.5 5 7.5 2.5 5 7.5 2.5 5 7.5 Hyvä Huono Eritt. huono siemen siemen siemen kevätvehnä: LUJA 87 81 72 65 59 51 33 32 39 36 29 18 ohra: ARRA 94 89 81 73 60 58 52 43 48 47 33 31 kaura: VELI . 86 89 79 76. 62 60 55 42. 43 39 33. 17. Taulukko 4. Orastumis-% savessa. LAJI ITÄV.- • ORASTUMIS-% / SYVYYS (cm) LAJIKE (%) 2.5 5 7.5 • 2.5 .5 7.5 2.5 5 . 7.5 Hyvä Huono Eritt. huono siemen siemen siemen kevätvehnä: LUJA -. .87 ' 71 89 26 59 31 12 6 39 u .8 ohra: ARRA. 94 80 16 0 60 46. 5 48 32 16 kaura: VELI 86 77 61 48 62 43 29 6 43 20 9 Kun orastuvuutta hiekassa 2.5 .cm:stä verrataan itämis-%:iin huo- mattiin, että ero oli hyvin siemeneräkohtainen. Vehnän huonot ja erittäin huonot sekä kauran erittäin huonot siemenerät orastuivat johdonmukaisesti noin 10 %-yksikköä heikommin kuin itämis-%:ksi oli ilmoitettu. Toisaalta kuusi kaikista tutkituista siemene- ristä orastui 1 - 10 %-yksikköä paremmin. On myös tärkeää ottaa huomioon kylvösyvyyden vaikutus orastumis- nopeuteen ja lopulliseen orastumis-%:iin (kuvat 1 - 3). Diagram- mien pystyviivat tarkoittavat orastumis-%:n.vaihtelulaajuutta. 100 2.5 80 .60 40 20 o 8 9 10 ORAS TUMIS-7. 11 12 100 2.5 80 60 40 20 08 9 10 11 12 5.0 7.5 13 14 15 16 17 18 19 20 21 VRK 13 14 15 16 17 18 19 20 21 VRK 5.0 7.5 ........ t ... ORAS11MS-7. 7 ORASTIMS-7. 100 2.5 5.0 7.5 80 60 40 •- 20 89 10 11 12. 13 14 15 16 17 18 19 20 21 vni< Kuva 1. LUJA-kevätvehnän itävyydeltään a) hyvän (87 %), b) huonon (59 %) ja c) erittäin huonon (39 %) siemenen orastuvuus hiekalla 2.5, 5 ja 7.5 cm:n syvyydestä. o 9 10 fi 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 VRK 1" 4 ----- " 60 40 20 ORASTIMS-7. 100 2.5 5.0 .5 80 a) ------- 4 60 40' 20' 0 - 9 10 11, 12 13 14 15. 6 1. 17 18 19 20 21- VRK ORASTUA4S-7. 100 ' 2.5 5.0 7.5. 80' 1» 60 40 20 .•• o 9 10 11 12 13 14 15 16 - . - 1 19 78 20 21 VRK ORASTUMIS-7. 100 2.5 5.0 7.5 80 Kuva 2. ARRA-ohran itävyydeltään a) hyvän (94 %), 15) huonon (60 %) ja c) erittäin huonon (48 %) siemenen orastuvuus hiekalla 2.5, 5 ja 7.5 cm:n syvyydestä. 80' 60 40' 20' 0 9 - 4/ ..... . 4 • 10 11 12 13 1.4 15 lå 17 18 19 20 VR< 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 VRK ORAS1U4S-7. 100' 2.5 5.0 7.5 ORASTUMS-7. 100 2.5 • 5.0 7.5 80 60 40 20' 0 " 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 VRK Kuva 3. .VELI-kauran itävyydeltään a) hyvän (86 %), b) huonon (62 %) ja c) erittäin huonon (43 %) siemenen orastuvuus hiekalla 2.5, 5 ja 7.5 cm:n syvyydestä'. 10 Ohran huonoitoisimmat siemenerät orastuivat jo 5 cm:stä selvästi heikommin ja varsinkin savella ohra oli erittäin arka maan kuo- rettumiselle. Kaura puolestaan orastui syvimmästä kylvöstä pa- remmin kuin ohra ja vehnä. Huonoimmat siemenerät alkoivat oras- tua yleensä 1 vrk myöhemmin kuin hyvä siemen ja tavallisesti ero vielä kasvoi orastumisen aikana . (taulukko 5). Käytännössä olisi siis otettava huomioon huonoitoisen siemenen heikompi orastuvuus syvemmältä. Sen kylvö tulisi tehdä alle 5 cm:n syvyyteen sellai- silla maalajeilla joilla tämä on mahdollista. Taulukko 5. KYLVÖ- SYVYYS(c110' Suhteellinen orastumisnopeus (vrk) hyvään siemeneen verrattuna hiekalla. Orastumisen alkaminen, >50 % ja > 90% oraalla. HUONO SIEMEN • ERITTÄIN HUONO SIEMEN ORAST. >50% . >90% ORAST. >50% >90% VELI-kaura: 2.5 +1 +1 +3 +1 +1 +3 5 +1 +1 +3 +1 +1 +2 7.5 +1 +1 +3 +1 +1 +3 2.5 0 +1 +1 +1 +2 +3 5 0 0 +1 0 0 +2 7.5 0 0 +1 +1 +1 +1 LUJA-vehnä: 2.5 +1 0 +1 +1 +2 +2 5 +1 +1 +1 +1 +1 +1 7.5 +1 +1 +2 +1 +2 +4 H.TAPIO-vehnä: 2.5 +1 +1+ +1 +1 +1 +3 5 +1 +1 0 +1 +2 +1 7.5 +1 +1 +2 +1 +1 0 ARRA-ohra: 2.5 +1 +1 +1 +1 +1 +1 5 +1 0 +1 +1 0 +2 7.5 +1 0 +1 +1 +1 +2 2.5 0 0 +1 +1 +1 +1 5 0 0 0 +1 +2 +3 7.5 0 0 +1 +1 +2 +3 Kolmessa kokeessa mitåttiin itutupen ja juuriston pituus kokeen lopussa hiekassa kasvaneista oraista (N =30). Kahdesta matalim- masta kylvöstä oraiden itutuppi nousi maan pintaan kai.kissa ta- pauksista (taulukko 6). • Syvimmästä. (7.5 cm) kylvöstä itutupen pituuden perusteella kevätviljojen järjestys oli kaura tai vehnä - ohra. KAUFMANNin (1968) mukaan järjestys olisi juuri kaura - kevätvehnä - ohra (taulukko 7). Itutupen pituuteen verrattuna ohra kasvatti suhteellisen pitkän juuriston. Orastumisnopeudesta ja siemenen laadusta johtuen juuriston pituus lyheni sitä enemmän mitä huonoitoisempaa siementä ja mitä syvemmältä siemeneriä oras- tutettiin. Itutupen pituuden perusteella ainakaan ohraa ei saisi kylvää liian syvään. Taulukko 6. Oraiden koleoptiilin (=itutupen) ja juuriston pituus , cm, hiekassa kokeen lopussa (N =30). KYLVÖ- HYVÄ HUONO ERITT. HYVÄ HUONO ERITTÄIN SYVYYS SIEMEN SIEMEN HUONO SIEMEN SIEMEN HUONO (cm) SIEMEN ' SIEMEN LUJA-vehnä Koleoptilli Juuristo (21 vrk) 2.5 3.7 3.2 3.3 22.6 23.2 19.2 5 5.6 5.0 5.2 20.9 19.9 17.3 7.5 7.8 6.9 5.6 18.3 17.3 14.6 ARRA-ohra (21 vrk) 2.5 4.0 3.6 3.2 20.1 21.4 20.0 5 5.5 5.5 5.1 20.0 19.3 17.7 7.5 6.6 6.2 5.4 21.7 18.3 16.7 VELI -kaura (20 vrk) 2.5 3.0 3.1 3.2 18.0 16.1 15.1 5 5.3 5.3 5.0 16.2 15.7 15.3 7.5 7.4 7.2 6.8 14.0 12.5 12.0 Taulukko 7. KYLVÖSYVYYS Kevätviljojen koleoptiilin pituus, cm, (KAUFMANN 1968). KAURA K-VEHNÄ . OHRA 2.5 cm 4.4 4.1 3.3 5.0 cm 6.3 - 5.4 4.8 7.5 cm 8.4 7.2 6.0 3.2. Kasvatuskaappikoe Kasvihuonekokeissa orastumislämpötila oli ensimmäisen viikon jälkeen varsin korkea (20 °C). Kasvatuskaappikokeella pyrittiin lähinnä selvittämään miten lähempänä todellisia pelto-olosuhteita oleva lämpötila ja sen vaihtelu vaikuttaisivat orastumiseen. Lämpötilaohjelmat valittiin alkamaan kylvöstä 1.5., jolloin orastumisolosuhteet maassa olisivat erittäin ankarat. Tästä kylvöjä 'myöhästytettiin' vastaamaan lämpötiloja 6.5. ja" 11.5. normaalimpiin olosuhteisiin ja kylvöön maan lämpötilan kannalta oleellisesti lämpimämpään ajankohtaan 26.5. asti. Lopullinen orastumis-% kokeen lopussa oli eri lämpötilaohjelmilla' suunnilleen sama (taulukko 8). Kauralla •yksi koe-erä orastui 1.5. lämpöoloja vastaavasta kylvöstä noin 10 %-yks. paremmin kuin lämpimämmissä olosuhteissa. Tämä voi johtua kyseisen Ve- li-kauran mahdollisesta itämislevosta, joka laukesi vasta orastu- tettaessa erittäin viileissä kasvuoloissa. Ohran huonon ja erittäin huonon siemenerän orastuvuus jäi kasvatuskaappikokeessa selvästi heikommaksi, kuin mitä se oli kasvihuoneissa. Taulukko 8. Lämpötilan vaikutus orastumiseen kasvatuskaapeissa. Kylvöajankohdat: 1.5., 6.5., 11.5. ja 26.5.. SIEMEN ITÄV. ORASTUMINEN ALKOI VRK KYLVÖSTÄ/ LOPULLINEN ORASTUMIS-%/ (%) 1.5. 6.5. 11.5. 26.5. 1.5. 6.5. 11.5. 26. kevätvehnä: H. TAPIO 15 12 9 9 80 80 88 85 87 51 16 13 12 10 29 30 34 39 43 16 13 12 11 17 22 25 28 32 ohra: 17 13 12 11 10 15 14 16 ARRA 16 13 10 9 91 91 89 91 --94 50 17 13 11 10 31 27 30 27 29 kaura: 18 14 13 12 7 7 6 9 VELI 16 13 11 10 82 81 75 81 86 64 17 13 12 11 65 53 55 56 45 18 15 13 12 18 17 22 22 Hyvän siemenen paremmuus huonompiin siemeneriin verrattuna tuli selvästi esiin orastumisnopeudessa. Hyvien siemenerien orastu- misnopeus eri lämpötilaohjelmilla oli sama, kun taas vehnän huo- non ja erittäin huonon sekä ohran ja kauran erittäin huonojen siemenerien kehitysnopeus oli aikaisemmissa kylvöissä jonkin ver- ran hitaampi 26.5. lämpöoloja vastaavaan kylvöön verrattuna (ku- vat 4 - 6). 80 c.) ORASTUIAS-% 100 b) .ORAS1u148-7. 100 20 22 24 26 28 VR( 13 40. 20. 22 24 28 28 vaK Kuva 4. Lämpötilan vaikutus itävyydeltään arhyvän (87 %), b) huo- non (51%) ja c) erittäin huonon (32 %) H.TAPIO-kevätveh- nän orastuvuuteen. ORASTUMIS-Y. 100 1.5. b) 6 -- 1t5. Kuva 5.. Lämpötilan vaikutus itävyydeltään a) hyvän (94.%), b) huonon (50 %) ja c) erittäin huonon (29 %) ARRA-ohran orastuvuuteen. 14: 15 ORASIUMIS-7. 100 1.5. 8W 0 ) eo 40 20 e.5. ---- 1t5. ---- 26 - 1214 .18 18 20 .22 24 28 28 InI( Kuva 6. Lämpötilan vaikutus itävyydeltään a) hyvän (86 %), b) huonon (64 %) ja c) erittäin huonon (45 %) VELI-kauran orastuvuuteen. 4. PÄÄTELMÄT Tutkittujen siemenerien orastuVuus'itämisiin Verrattuna, eräkOhtaisesti. Huonojen ja »erittäin huonojen siemenerien absoluuttinen. orastuminen 2.5 cm:n syvyyteen Icylvettynä onnistui hiekasta ja hiedasta yhtä hyvin kuin hyvien siemenerien, mutta - suhteellisesti laskien huonompien erien orastuvuus oli, jonkin. verran alhaisempi. Kun päivän keväällä sanåtaan merkitsevän viikkoa syksyllä, menetetään'huonoitoista siementä käyttämällä: muutama kaåvupäivä heikkoitoisimpien 'siemenerien myöhäisemmän- orastumisen alkamisen ja usein myös hitaamman . orastumisnopeuden takia. Huonoitoistenn siemenerien heikompi elinvoima hyvään sie- meneen verrattuna tuli selvästi esiin, kun kylvösyvyyttä lisät- tiin tai oratumisolosuhteet olivat muuten vaativat (kuorettUnut savi): . Johtopäätöksenä tästä tutkimuksesta voidaan tehdä se, ettei huo- nojenkaan siemenerien itämis-%:a tarvitse korjata, kun kasvuolo- suhteet ovat hyvät ja siemen kylvetään normaalia jonkin verran matalampaan'. Toisaalta yhden kaura-erän orastuvuus oli aikaisim- massa kylvössä paras, joka viittaa mahdolliseen itämislepoon ja sen murtumiseen vasta erittäin viileässä. Kylvöaikakokeen perus- teella voidaan mahdollisimman aikaista kylvöä suositella vain kauralle, jolla kasvualustan viileys ei yleensä ollut lopullista orastumis-%:a alentava tekijä. Vehnällä myöhäisemmät kylvöt oras- tuivat jonkin verran paremmin kuin aikaiset. Huonoitoiset ohra-erät orastuivat kasvatuskaapeissa lähempänä todellisia pel- to-olosuhteita selvästi heikommin kuin hyvissä olosuhteissa kas- vihuoneessa. Viljelijän olisi hyvä orastuttaa varsinkin huonompi siemenvil- jansa itse kotona, jolloin siemenen todellinen orastuminen sel- viäisi. Orastumiskoe tulisi tehdä hiekalla pitäen astioita aluksi riittävän viileässä (alle 10 °C) noin viikon ajan. Tämän tutkimuksen mukaan ei näytä siltä, että huonojen siemenerien jo suureksi käyvää siemenmäärää voisi pienentää. KIRJALLISUUS ANON. 1979. Results of soil temperature measurements in Finland 1961...1970. Havaintoja maan lämpötilasta. Ilma- tieteen Laitoksen Julk. No 3: 53. KAUFMANN, M. L. 1968. Coleoptile length and emergence in varietes of barley, oats and wheat. Can. J. Plant Sci. 48: .357.- 361. KÖYLIJÄRVI, J. 1966a. Siemenen itävyyden ja koon vaikutus kevätvehnän kasvuun. Koetoim. ja Käyt. 23: 3 - 4. KÖYLIJÄRVI, J. 1966b. Kevätvehnän kylvösyvyyS. Koetoim. ja Käyt. 23: 5, 8. VALLE, p. 1958. Kokemuksia hallayuoden jälkeen :keväällä' 1957 käytetyn siemenkauran kylvdervosta. Maatalous. 51, 2: 29 - 31. VALLE, 0. & MELA, T. 1965. Heikosti gävien kevätviljojen kylvösiemenarvosta. Ann. Agric. Fenn. Vol. 4: 121 - 133. 17 18 PELTOVI.LJELYN ALUE JA VYÖHYREJAON PERUSTEET ' 011i Rantanen Maatalouden tutkimuskeskus Reijo Solantie Ilmatieteen laitos JOHDANTO Maa- ja metsätalousministeriön asettaman kasvilajiketoimikunnan peltokasvijaoston toimeksiannosta laadittiin vuonna 1984 ehdotus peltokasvien vyöhykerajojen tarkistamiseksi. UuSittu vyöhykejako tehtiin toimeksiannon mukaisesti mahdollisimman yksinkertaisek- si, ja maatilahallitgs hyväksyi sen käyttöön otettavaksi vuoden 1985 alusta lukien. • • On kuitenkin esiintynyt käyttötarvetta myös yksityiskohtaisem- malle ja tarkemmalle vyöhyke- ja aluejaolle. Vuonna 1984 käynnis- tyi maa- ja metsätalousministeriön rahoittama tutkimus aiheesta peltokasvien satovaihtelut ja riskialttius eri alueilla. Ministe- riö edellytti, että tämän tutkimuksen tuloksina esitetään selvät alueittaiset suositukset eri peltokasvien ja -lajikkeiden vilje- lyä varten maassamme. Uusi vyöhyke- ja aluejako on julkaistu vuonna 1987 tieteellisenä artikkelina (Ann. » Agric. Fenn. 26: 19-37) sekä tiivistettynä Weilin & Göösin kustantamassa kirjassa "Menestyvä yrittäjä". Seuraavassa selostamme ne periaatteet, joihin uusi ehdotuksemme perustuu. Suomi sijaitsee ilmastollisesti ja l maantieteellisesti viljely- kasvien menestymisen äärirajoilla. Viljanviljelyn ja nurmita- louden pohjoisrajat on siksi tärkeää määritellä ilmaston ja maa- perän avulla. Suomi voidaan jakaa viljelyvyöhykkeisiin. Viljely- 19 kasveille epäedullisten maaperä- ja ilmastotekijöiden aiheuttamat riskit vaihtelevat siksi paljon vyöhykkeiden sisällä, että vyö- hykkeet on vielä syytä jakaa viljelyalueisiin. Viljelyvyöhykejaon tueksi ja täydennykseksi on Maatalouden tutki- muskeskuksessa kehitetty ATK-pohjainen järjestelmä (tietokonemal- li), jonka avulla voidaan antaa kunnittainen ja jopa tilakohtai- nen lajikesuositus. Lajikkeiden menestymistä verrataan eri olo- suhteissa. Vaihtoehtoja ovat mm. maalaji, kylvöaika, kasvupaikka (edullinen/epäedullinen) ja erilaiset .kasvukaudet (edullinen/ epäedullinen), sekä eri hallavaihtoehdot (hallariski on suuri/ pieni). Järjestelmästä voisi olla myös hyötyä neuvontatyössä ja valtakunnallisessa päätöksenteossa. Huomioimalla viljelykäytännössä ja maatalouspolitiikassa mahdol- lisimman hyvin luonnon asettamat ehdot viljelykselle pääsemme sekä kansantalouden että maatilan kannalta taloudellisimpaan ja luonnonvaroja vähiten rasittavaan tulokseen. VILJELYVYÖHYRKEET Olemme jakaneet Suomen neljään viljelyvyöhykkeeseen* (kuva 1). I Leipäviljavyöhyke II Rehuviljavyöhyke III Nurmitalousvyöhyke IV Pohjoisen siirtymävyöhyke Leipäviljavyöhykkeellä kasvukausi on pitkä, tehoisan lämpötilan summa suuri ja hallariski riittävän pieni, joten se soveltuu hy- vin leipäviljan viljelyyn. Rehuviljavyöhyke sopii hyvin kauran, ohran ja perunan viljelyyn. Nurmitalousvyöhyke soveltuu ilmaston puolesta nimensä mukaisesti parhaiten nurmitalouden harjoittamiseen. Viljoista tälle alueelle soveltuvat lähinnä vain aikaiset ohralajikkeet. Pohjoisen siirtymävyöhykkeessä on jo nurmiviljelylläkin tietyt rajoituksensa. Muu viljely on kannattavaa enää sivuelinkeinona. 'VILJELYVyöHYKKEIDEN JAKO VILJELYALUEISIIN Viljelyalueiden ilmastoa on luonnehdittu kuvissa 4-5'ja 7, sekä:: maaperää kuvissa 6 ja 8. - I Leipäviljavyöhyke Leipäviljavyöhykkeen (1) olemme jakaneet neljään viljelYalueeseen (kuva 1). Viljelyalueet eteläistä Järvi-Suomea- lukuunottamåtta - jaoimme maaperän mukaan kevät- ja syysyiljaa suOsiviin osiin (kuva 2). 'Aikaiset kevätVehnälajikkeet menestyvät Ieipäviljåvyö-, hykkeen pohjOisrajaan asti (kuva : 1 Eteläsaaristo Eteläsaaristossa kasvukausi on pisin koko Suomessa (noin 180 d), ja kovat hallat pysyttelevät poissa lähes sen loppuun asti (kuva 7). Siten alue sopii hyvin arkojen erikoiskasvien viljelyyn sekä sokerijuurikkaan ja siemenviljan tuotantoon. Alue on kasvukauteha myös Suomen kuivin (kuva 4). Siitä on keväällä kylvettäville kas- veille haittaa ja sadonkorjuulle etua. Jääpolte haittaa eteläsaa- ristossa syysvehnää melko usein (kuva 5). I : 2 Etelärannikko Etelärannikolla kasvukausi on toiseksi pisin saariSton jälkeeni joten alue sopii esim. sokerijuurikkaan ja siemenviljan tuotan- tOon. Kovat hallat yleistyvät sisämaahan. päin, mutta niistä on yleensä haittaa vain ,,myöhäisimmille lajikkeille Kuivuus on alkukesästä haitaksi, mutta ei täällä yhtä. pahasti kuin Saaris- tossa. 21 Etelärannikon alue jakautuu yleisimpien maalajden mukaan kevät- ja syysviljaa suosiviin osiin (kuva 2). Alueen keveämmille maala- jeille (hieta ym.) sopivat ensisijaisesti kevätviljat. Jääpoltteesta on haittaa koko etelärannikon alueella. Uudenmaan sisämaassa yli 20 km:n päässä rantaviivasta on haittaa myös lumi- homeesta. Syysviljojen talvehtimisriskit ja jäykän saven ominai- suudet huomdoiden (tarkemmin alueen I : 3 yhteydessä) sopii Itä-Uudenmaan jäykän saven alue Helsingin seudun kulutusmaidon tuotantoon nurmi- ja syysviljojen vuorottelun pohjalta. I : 3 Etelä- ja Länsi-Suomi Etelä- ja Länsi-Suomessa ilmasto on tehoisan lämpötilan summan, kasvukauden pituuden ja hallaisuuden puolesta hieman epäedulli- sempi kuin muilla leipäviljavyöhykkeen alueilla. Siksi kevät- vehnää viljeltäessä täällä tulisi suosia. aikaisia lajikkeita (kuva 3). Alue voidaan alueen I : 2 tavoin jakaa maalajien yleisyyden puo- lesta kevät- ja syysviljaa suosiviin osiin (tai osa-alueisiin) (kuva 2). Syysviljaa suosivalla osa-alueella syysviljan osuus tulisi nostaa n. 20-30 %:iin viljelyriskien vähentämiseksi mini- miinsä. Syysviljaa suosivalla osa-alueella aitosavea ja hiesusavea sisältävät peltolohkot ovat ongelmallisia. Seudut, joilla tällai- set maalajit ovat yleisiä, on esitetty, kuvassa 6. se, että touko- ja kesäkuun sademäärät ovat täällä hieman suurempia kuin ranni- kolla, on yleensä eduksi. Kuitenkin jäykillä savilla siitä on normaalia .sateisimpina keväinä haittaa, sillä tällöin kylvöt myöhästyvät erityisesti savimailla. Hiesusavet kuorettuvat O keväällä herkästi. Syysviljojen ja nurmien edullisuus korostuu etenkin hiesusavella, koska syksyllä (maan) kuorettumisongelma on pienempi. Syysviljat ja nurmet pystyvät keväällä voimakkaan juuristonsa avulla välttämään kuivuus- ja märkyyshaitat. Sen 22 vuoksi. hiesusaven ja jäykän saven'alueet muodostavat kaksi suu- rimpien Rsutuskeskusten lähellä olevaa kulutusmaidon tuotannolle hyvin sopivaa aluetta, joista itäisempi jatkuu alueelle I : 2. itäisempää syysviljavaltaista aluetta emme ole ulottaneet Sal- pausselän seudulle eikä sen pohjoispuolelle, koska täällä ongel- mallisia maalajeja on vähemmän (kuva 6). Salpausselän alueella sekä lumihome että jääpolte ovat haitaksi (kuva 5). I : 4 Eteläinen Järvi-Suomi Eteläinen Järvi-Suomi on tehoisan lämpötilan summan ja hallaisuu- den puolesta verrattavissa alueeseen I : 2 sekä kasvukauden pi- tuuden ja kosteusolojen puolesta alueeseen I : 3. Se sopii aluei- den I : 1 ja I : 2 tavoin siemenviljan ja arkojen erikoiskasvien tuotantoon. Tätä on erityisesti painotettava siksi, että siemen- tuotanto on valtakunnallisia riskejä ajatellen keskittynyt liiaksi Lounais-Suomeen. Talvehtimisolosuhteet ovat hyvät lu- kuunottamatta alueen kaakkoisreunaw ja pohjoisosan yläviä maita (kuva 5). Ruis sopii tälle alueelle hyvin, etenkin sen länsi- ja pohjoisreunan järvilaaksojen hiesumaille, joilla kevätvehnä ja ohra eivät menesty yhtä hyvin kuin alueelle tyypillisillä hieta- moreenimailla. Eteläisen Järvi-Suomen alueella on myös paljon kauralle sopivia multamaita. II Rehuviljavyöhyke Rehuviljavyöhykkeen pohjoisraja vastaa kauranviljelyn ilmastol- lista pohjoisrajaa. Rehuviljavyöhykkeen jaoimme kahteen alueeseen (II .: 1 ja : 2). II : 1 Pohjoinen Järvi-Suomi Pohjoinen Järvi-Suomi on niin tehoisan lämpötilan summan, kasvu- kauden pituuden, hallaisuuden (kuva 7) kuin talvehtimisolojenkin puolesta eteläistä Järvi-Suomea epäedullisempi. Ilmastolliset riskit vaihtelevat täällä alueellisesti hyvin paljon (kuvat 5 ja 6). Lisäksi vähäjärvisillä seuduilla, etenkin ylävillä ja soi- 23 sula mailla, ensimmä oikukkaasti syksystä vaaran takia vain, Sen sijaan ohra ja kaura multamaille. hiesumailla on nurmi isen kovan hallan ajankohta vaihtelee hyvin toiseen. Ruis sopii tälle alueelle lumihome- mikäli torjuntaruiskutuksista huolehditaan. peruna sopivat alueen karkeille maille ja Alueen• länsiosan ja koillisreunan yleisillä paras vaihtoehto. Pohjoisen Järvi-Suomen alueella alkukesän kosteusolot ovat lähes ihanteelliset. Alueen hållanarimmat seudut, ns. Multian ylämaa ja Karjalan- selän etelänpuoli - (kuva 7) kuuluvat ilmastollisesti jo oikeas- taan vyöhykkeeseen III. Kuitenkin olemme lukeneet ne vyöhykkee- seen II 'kuuluvaan Pohjoiseen Järvi-Suomeen, koska viljelyä harjoitetaan enimmäkseen vain lakimailla pahimmilta halloilta suojassa. II : 2 Pohjanmaa Pohjanmaa muodostuu eteläisestä Suomenselästä sekä Perämeren ran- nikosta ja takamaasta. Eteläisellä Suomenselällä ja Kalajoki- laaksossa ohralle ja perunalle sopivat hietamaat vaihtelevat kau- ralle sopivien multamaiden kanssa. Perämeren' rannikollayleiset. karkeat hiedat sopivat perunanviljelyyn. Yleisesti tällä alueel- la, mutta etenkin eteläisellä Suomenselällä ja "larvamailla" te- kevät oikullisina ja yleisinä esiintyvät kovat hallat viljelyn - riskialttiiksi (kuva 7). Siksi täällä kannattaa viljellä vain ai- kaisia lajikkeita. Alkukesän kosteusolot ovat Pohjanmaalla lähes ihanteelliset. Perämeren rannikolla ja sen takamaassa voi olla haittaa nurmelle ja rukiille jääpoltteesta sekä paljaille oraille pakkasista. Syysviljoista ruista voidaan viljellä alueen vähemmän hallanaroissa osissa, mutta rukiin heikko sakoluku muodostuu täällä ongelmaksi. III Nurmi talousvyöhyke Nurmitalousvyöhykkeen jaoimme kolmeen osa-alueeseen. Nurmi- talousvyöhykkeen pohjoisrajalla tehoisan lämpötilan summa riittää yleensä aikaisten ohralajikkeiden kypsymiseen (kuva 3). Pohjois- raja vastaa myöskin nurmen kolmen niiton pohjoisrajaa. 1 Sutmieuselkä "Suomenselkä" käsittää alueen, joka työntyy kiilamaisena joen laaksosta . etelään Pohjanmaan sekä Kainuun ja pohjoisen Järvi-Suomen väliin, käsittäen myös Suomenselän vedenjakajaseudun lukuunottamatta sen eteläosaa ja itäpäätä. Kasvukausi on tällä alueella hieman pidempi kuin Kainuussa tai Nevamaalla. Huolimatta tästä sekä helposti viljeltävistä hieta-, multa- ja turvemaista kovat hallat keskeyttävät täällä kasvukauden niin pahoin, että karjatalousvaltainen nurmiviljely on ainoa järkevä vaihtoehto (kuva 7). Hallojen pahimmin vaivaamilla Suomenselän ylävimmillä alueilla ei peltoja juuri olekaan - ainoana poikkeuksena pienet hallojen pakopaikat järvien rannoilla ja Järvi-Suomen reunaa kohti yleistyvillä lakimailla. Alueen länsireunalla ja luoteis- osassa hallariski on vähän pienempi kuin muualla, mutta toisaalta nurmet saattavat täällä joskus kärsiä jääpoltteesta. Sen vuoksi aikaisia ohria ja kauroja voi täällä vähäisessä -määrin viljellä rehuksi, turvemailla kauraa roudan päälle kylväen. Kuten muissa- kin vyöhykkeen III osissa, riittää täälläkin kosteutta hyvin, mutta sadonkorjuuta haittaa usein liika märkyys. III: 2 Kainuu Kainuun vedenjakajaseudut, Karjalanselkä, Maanselkä ia Suomen- selän itäpää ovat yhtä hallanarkoja kuin keskisen Suomeselän ylämaat alueella III : 1 (kuva 7). Vähäiset viljelykset ovat lakimailla ja järvien rannoilla. Jääpoltteesta ei ole tällä run- saslumisella alueella haittaa, mutta liiallisesta märkyydestä enemmänkin kuin alueella III : 1. Oulujärven ja Sotkamon reitin sekä Ilomantsin järviseuduilla ilma on kaikin puolin hieman edul- 25 lisempaa kuin muualla, mikä mahdollistaa aikaisten ohrien ja perunan viljelyn. Sen sijaan Valtimon ja Nurmeksen alavilla hie- sumailla on nurmiviljely sopivinta. III : 3 Nevamaa Nevamaalla syksyn ensimmäinen kova halla tulee myöhemmin ja vähemmän - oikukkaasti kuin L Suomenselällä, ja jääpoltekaan ei täällä vaivaa nurmia. Kasvukauden märkyyskin on Nevamaalla hieman: lievempi kuin Kainuussa samoina .päivämäärinä. Tilanne ei ole korjuuaikana. kuitenkaan sen parempi kuin Suomenselällä tai 'Kai- nuussa, koska kasvukausi on Nevamaalla Vähän lyhyempi ja. tehoisan- lämpötilan summa vähän pienempi kuin sen eteläisil.lä naapuri alueilla. Aikaiset ohrat ja perunat menestyvät juuri ja juuri, rannikon, sekä Kemijoen ja Tornionjoen varsien hietamailla., Alueelle tyypillisillä,• tällä vuosisadalla taiVatuilla suovilje- 'yksillä on nurmitalouspohjainen karjataldus ainoa vaihtoehto. IV Viljelyn pohjoinen siirtymävyöhyke IV : 1 Perä-Pohjola Perä-Pohjolassa kasvukauden lyhyys ja tehoisan lämpötilan summan pienuus estävät viljanviljelyn. Toisaalta kesäyön auringon vuoksi kovien hallojen poissaolokausi ei ole sen lyhyempi kuin vyöhykkeillä III. Kovien syyshallojen alkaminen vaihtelee täällä vähemmän kuin eteläisellä naapurivyöhykkeellä. Siksi Perä-Pohjolassa voidaan rajoitetusti harjoittaa perunan ja rehu- kaalin viljelyä, sekä vihannesviljelyä kasvihuoneissa. Koti- eläintalous on tällä alueella kuitenkin olosuhteiden pakosta val- litseva. Vedenpuute ei täällä vaivaa edes hiekkamoreeneilla (kuva 4). IV : 2 Pohjois-Lappi Pohjois-Lapissa vaatimattomimpien kasvien viljely onnistuu vain edullisimmissa oloissa, esim. Inarijärven eteläreunan lähellä. I Leipäviljåvyöhyke 1:1 . Eteläsaaristo 1:2 Etelärannikko 1:3. Etelä- ja Länsi-Suomi 1:4 Eteläinen Järvi-Suomi. II Rehuviljavyöhyke II:1 Pohjoinen Järvi-Suomi 11:2 Pohjanmaa III Nurmitalousvyöhyke III:1 Suomenselkä 111:2 Kainuu 111:3 Nevamaa IV Viljelyn pohjoinen siirtymävyöhyke IV:1 Perä-Pohjola IV:2 Pohjois-Lappi gint... , 4 ' m ; Kuva 1. Suomen viljelyvyöhykkeet.ja viljelyalueet. IV;1 III; 2-3 111;1 11;2 II 1 APU 1;3 1;4 1;1-2 RYHTI POL TAHTI 1V-VYÖHYKE 111-VYÖHYKE H-VYÖHYKE 1-VYÖHYKE WIIIEXMNS~N~5555§ OTRA 650 700 750 800 850 900 950 1000 • 1050 1100C LÄMPÖTILASUMMA 27 Kuva 2. Kevät- ja syysviljoja suosivat osa- alueet leipäviljavyöhykkeen alueilla 1:1, 1:2 ja 1:3. Syysviljoja suosivat osa-alueet on viivoitettu. Tiheän viivoituksen seudut sopivat erityisen hyvin syysviljojen ja nurmen vuorotteluun perustuvaan tuotantoon. Kuva 3. Kevätviljalajikkeiden tuleentumiseen tarvitsemat lämpötilasummat viileinä. vuosina (3/20) eri vyöhykkeillä ja alueilla. Aineisto on virallisten lajikekokeiden tuloksista vuo- silta 1970-1986. Vyöhykkeillä 111-1V lajikkeet tarvitsevat pitkän päivän vuoksi tuleentuakseen lämpöä vähemmän kuin etelässä (värjostamaton osa). 28 Kuva 4. Haihdunnan ja sademäärän erotus (mm) lumen lähdöstä kesäkuun loppuun. JÄÄPOLTE LUMISUUS SEKÄ LUMISUUS; ETTÄ JÄÄPOLTE VA 29 Kuva 5. Talvehtimista haittaavien tekijöiden alueellinen esiintyminen. Kuva 6. Ongelmalliset maalajit. Maalajeilla aitosavi (As), hiesu (Hs) ja hiesusavi (Hss) esiintyy kylvöjen viivästymistä useammin kuin. muilla. Hiesulla ja hiesusavella esiintyy myös kilorettumisongelmia. Hiesut ovat Myös myöhäisen kylvöajankohdan vuoksi kuivuudelle alttiita. (10/8) 25.7.-15 8 (10/9) laki- vfljelmat ja järvien rannat 1.9.-20.9. MieM (23/8) 15.8. -31.8. MW. (30/8) 25.8. - 10.9. Hol 4. (23/8) yleensä 15.8. - 31.8. jarviseudut ja lakiviljelmät 5.9. -15.9. (4/9) yleensä 25.8. - 15.9. (20/9) järviseudut ja lakiviljelmät 15.9. -25.9. 0:1 6. (15/9) 5.9. -25.9. of 7. (26/9) 15.9. -5.10. 8. (21 / 1 0) 1.10. -31.10 '" : ::::::::::::. ‹zesammeamilimmann U . mmemew Alillie 401Vw ee:E me 1190111~~:~limme IMMOU MMON .11111OUOMOMIM000MO OOOOO - =8111II 1 ii 4:3 -IN› OOOOO NM 30 Kuva 7. Syksyn ensimmäisen kovan hallan keskimääräinen ajankohta määritettynä alueellisena vaihteluvälinä lukuunottamatta ääre- vimpiä paikkoja. 31 Kuva 8. Tyypilliset maalajit. MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUKSEN TIEDOTTEET 1983 Maatalouden tutkimuskeskuksen yksiköiden tiedotteet'1975-1982. 48 p. • KONTTURI, M. Mallasohra - kirjallisuuskatsaus. 42 p.. 'NORDLUND, A. & ESALA, M. Maatalouden sääpalvelut ulkomailla.. Kirjallisuustutkimus. 66 p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN, 0. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1975-1982. 186 p. + 4 liitettä. 'SUONURMI-RASI; R. & HUOKUNA,'E. Kaliumin lannoitustason ja -ta- van vaikutus tuorerehunurmien satoihin ja maiden K-pitoisuuk- siin. 13 p. + 8 liitettä. KEMPPAINEN, E. & HEIMO, M. Förbättring av stallgödselnssutnytt- jande. Litteraturöversikt. 81 p. MULTAMÄKI,.-K..& KASEVA, A. Kotimaiset lajikkeet.. 10 p. LÖFSTRÖM, I. Kasvien sisältämät aineet tuholaistorjunnassa, . 26 p. 9.. HEIKINHEIMO, Q. Kirvojen preparointi ja määritys. 67 p. + 12. SAARELA, I. Soklin fosforimalmi fosforilannoitteena. p. 1-13. Humuspitoiset lannoitteet. p. 14-20. YLÄRANTA, T. Jordanalysmetoder i de nordiska länderna. 13 p. 12 LUOMA, S. & HAKKOLA, H. Avomaan vihanneskasvien lajikekokeiden tuloksia vuosilta 1979-1982. 21 p. KrVISAARI, S. & LARPES, G. Kylvöajankohdan vaikutus kevät- vehnän, ohran ja kauran satoon 10-vuotiskautena 1970-1979 Tikkurilassa. 54 p. 'ERVIö, R. Maaperäkarttaselitys. ESPOO - INKOO. 26 p. BREMER, K. Ydinkasvien tuottaminen kasvisolukkoviljelyn avulla. 63 p. 1984 1. Tiivistelmät eräistä MTTK:n julkaisuista 1983. 74 p. 2. ESALA, M. & LARPES, G. Kevätviljojen sijoituslannoitus savi- mailla. 35 p. ETTALA, E. Ayrshire-, friisiläis- ja suomenkarjalehmien ver- tailu kotoisilla rehuilla. 7 p. + 18 liitettä. LUOMA, S. & HAKKOLA, H. Keräkaalin lajikekokeiden tuloksia vuosilta 1975-1983. 22 p. • KURKI, L. Tomaattilajikkeet ja hiilidiöksidin lisäys. Kasvi- huonetomaåtin viljelylämpötiloista. Kasvihuonekurkun tuen- tamenetelmien vertailua. Sijoituslannoitus ja kasvualustan ilmastus kasvihuonekurkulla ja tomaatilla. 21 p. VUORINEN, M. Italianraiheinä ja viljat tuorerehuna. 17 p. ANISZEWSKI, T. Lupiini viherlannoituskasvina. Arviointeja esikokeiden ja kirjallisuuden pohjalta. 11 p. HUOKUNA, E. & HAKKOLA, H. Koiranheinän ja timotein kasvu ja rehuarvon muutokset säilörehuasteella. 54 p. VALMARI, A. Roudan kehittymisen tilastollinen malli'. 33 •p. HAKKOLA, H. Kuonakalkituskokeiden tuloksia 1978-1983. 42p. SIPPOLA, J. & SAARELA, I. Eräät-maa-analyysimenetelmät fosfo- rilannoitustarpeen ilmaisijoina. 20 p. RAVANTTI, S. Terhi-punanata. 37 p. URVAS, L. & HYVÄRINEN, S. Kolme ravinnesuhdetta .Suomen maala- jeissa. 10 p. ANSALEHTO, A., ELOMAA, E., ESALA, M., KERSALO, J. & NORDLUND, A. Maatalouden sääpalvelukokeilu kesällä 1983. 101 p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN, 0. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1976-1983. 202 p. + 4 liitettä. JUNNILA, S. Ympäri.stötekijöiden vaikutus herbisidien käyttäy- tymiseen maassa. Kirjallisuustutkimus. 15 p. +4 liitettä. PESSALA, R., HAKKOLA, H. & VALMARI, A. Kylvöajan merkitys porkkanan viljelyssä. 22 p. NISULA, H. Uusimpia tuloksia Ruukin lihanautakokeista. 39 p. SAARELA, I. Kevätöljykasvien boorilannoitus. 122 p. + 2 lii- tettä. URVAS, L. Maaperäkarttaselitys. PORI - -'HARJAVALTA. 28 p. 14 liitettä. LEHTINEN, S. Avomaavihannesten lannoitus- ja kastelukokeet 1978-1983. 62 p. + 17 liitettä. ANISZEWSKI,'T. & SIMOJOKI, P. Rikkakasvien siementen määrä ja elinvoima eräillä MTTK:n kiertokoealueilla. Kirjallisuus- tutkimus ja MTTK:n kolmen tutkimusaseman näytteiden analyysi. P. 1-38. PALDANIUS, E. & SIMOJOKI, P. Rikkakasvien sieMenten määrä ja elinvoima Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan tutkimusasemien maanäytteissä. p. 39-56. RINNE, S-L. & SIPPOLA, J. Maatalouden jätteiden kompostointi. I Typpi- ja fosforilisä oljen kompostoinnissa. II Maatalouden jätteet kompostin raaka-aineinå. III Kompostin arvo lannoit- teena. 52 p. 1985 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista 1984. 67 p. 'ANSALEHTO, A., ELOMAA, E., ESALAi M., NORDLUND, A- & PILLI-SIH. . VOLA, Y. Maatalouden sääpalvelukokeilu kesällä 1984. '127 p. 3. ETTALA, E. Säilörehu Maatalouden tutkimuskeskuksen lypsykarja- kokeissa 1970-luvulla. 270 p -4. ETTALA, E. Laidun lypsykarjaruokinnassa. 220 P. 5: & NISULA, H. Ruokintarutiinien: merkitys naudoilla:::. Kirjällisuustutkimus. 38.p. TURTOLA, E. & JAAKKOLA, A. -Viljelykasvin ja lannoitustason . vaikutus typen ja fosforin huuhtoutuMiseen savimaasta. 43 p:. AURA, E. Avomaan vihannesten Veden ja typen tarve. Nitrogen. and water reguirements for carrot, beetroot, onion and.cab bage. -61 p. 8, Puutarhaosaston tutkimustuloksia. Taimitarha ja dendrologia. 94p. • • KEMPPAINEN, E. Suivikkeen vaikutus lannan arvoon.. Kuivikkeiden . ammoniakin sitomiSkyky. 25 p. .JAAKKOLA, A., HAKKOLAfl -H.0 RIIVOLA, JÄRVI, A.,.KÖYLIJÄRVI; J. & VUORINEN, M. Terästeollisuuden kuonat kalkitusaineina, 44 • JAAKKOLA, A., ETTALA, E., HAKKOLA; H., HEIKKILÄ, -R..& VUORINEN,. M. Siilinjärven kalkki kalkitusaineena.: 53 p. TAKALA, M. Asumajätevesien imeyttäminen maahan ja energiapajun viljely imeytyskentällä. 36 p. • JOKINEN, R. & HYVÄRINEN, S. Eri maalajien magnesiumpitoisuus ja . sen vaikutus-ravinnesuhteisiin Ca/Mg ja Mg/K. . 15 p. JUNNILA, 'S. Rikkakasvien sieMenten itämislepo. Kirjallisuus- katsaus. 29 p. MÄKELÄ, K. Talven aikana kuolleiden ryhmäruusujen versoissa esiintyvä sienilajisto vuosina 1976-1982. 13 p. + 8 lii-tettä. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN, O. & MATTILA, • Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1977-1984. 168. p. + 4 liitettä. SÄKÖ, J. Maatalouden tutkimuskeskuksen puutarhaosaåtolla Piik-kiössä kokeillut ja kokeiltavana olevat omenalajikkeet. Pe-rusrungon merkitys omenapuiden talvehtimisessa 1983-1984. SÄKÖ, J. &• LAURINEN! E. Omenapuiden harjuistutus. HIIRSALMI, H. & SÄKO, J. Mansikan jalostus johtanut tulokseen. 18. ETTALA, E., SUVITIE, M., VIRTANEN, E., PITKÄNEN, T., ZITTING, M., NÄSI, M., TUOMIKOSKI, T. & NISKANEN, M. Metsä- ja maa-talouden sivutuotteet lihamullien rehuna. 51 p. MANNER, R. & AALTONEN, T. Pitko-syysvehnä. 6 p. + 27 liitettä. MANNER, R. & AALTONEN, T. Kartano-syysruis. 5.p. + 13 lii- tettä. ANISZEWSKI, T. Lupiini viljelykasvina. 134 p. HUOKUNA, E., JÄRVI, A., RINNE, K. & TALVITIE, H. Nurmipalko-kasvit puhtaana kasvustona ja heinäseoksena. p. 1-12. HUOKUNA, E. Apilan pahkahomeen esiintymisestä. p. 13-20. HUOKUNA, E. & HÄKKINEN, S. Englanninraiheinä säilörehunurmissa. p. 21-26. • VIRKKUNEN, H., KOMMERI, M., LARPES, E., MICORDIA, A. & LAMPILA, M. .Eri säilöntäaineet esikuivatun.ja tuoreen säildrehun valmistuksessa sekä kiinteä ja nouseva väkirehun.annostus mullien kasvatuksessa. .p. 1-32. VIRKKUNEN, H., KOMMERI, M., SORMUNEN-CRISTIAN, R. & LAMPILA, N. Eri säilöntäaineet nurmirehun säilönnässä. p. 33-45. 24. RISSANEN, H., ETTALA, E., MELA, T. & MUSTONEN, L. Laitumen sa- detuksen ja väkirehujen käytön vaikutus lehmien tuotoksiin. p. 1-21. RISSANEN, H., KOSSILA, V. & VASARA, A. Urean, urea-fosforihap-po-viherjauhoyhdisteen (UPV) ja soijan vertailu raakaval-kuaislähteinä maidontuotantokokeissa lehmillä. p. 22-30. KOSSILA, V., KOMMERI, M. & RISSANEN, H. Monokalsiumfosfaatti ureafosfaatti sekä käsittelemätön olki ja ammoniakilla käsi- telty olki mullien ruokinnassa. p. 31-40. • • 25. • KORTET, S. Puna-apilan paikalliskantojen ekologia. 66 p. 26. MEHTO, U. Viljojen rikkakasvien torjunta ilman herbisidejä. Kirjallisuustutkimus. 77 p. 27. HUHTA, H. & HEIKKILÄ, R. Rehuviljan viljely Pohjois-Karjalassa. 24 p. + 2 liitettä. 1986 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista 1985. 69 p. .2. KEMPPAINEN, E. Karjanlannan hoito ja käyttö Suomessa. 102 p. 6 liitettä. KEMPPAINEN, E. & HAKKOLA, H. Lietelanta nurmen peruslannoit-teena. 25 p. NIEMELÄINEN, 0. Nurmikkoheinien ominaisuudet. Kirjallisuus- tutkimus. Tuloksia punanatojen ja niittynurmikan viralli- sista nurmikon lajikekokeista vuosilta 19771984. 48 p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN, 0. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1978-1985. 128 p. + 4.1iitettä. NIEMELÄINEN, 0. & PULLI, S. Puna-apilalajikkeiden siemenmuo- doStus. Tuloksia apilan virallisista Siemenviljelyn lajike-kokeista vuosilta 1978-1984. 42 p. NIEMELÄINEN, 0. Syksyn, talven ja kevään lämpö- ja valo-olojen vaikutus koiranheinän, niittynurmikan ja punanadan röyhymuo-dostukseen. Kirjallisuustutkimus. 51 p. ERVIÖ, L-R. & ERKAMO, M. Pakettipellon viljelyn uudelleen aloittaminen herbisidien avulla. p. 1-15. ERVIÖ, L-R. Korren vahvistaminen timotein siemenviljelyksillä. HIIVOLA, S-L. Klormekvatin käyttö timotein siemennurmilla. p: 22-27. ERVIÖ,.L-R. & HIIVOLA, S-L. Herbisidien käytön vähentäminen viljakasvustossa. p. 28-42. KEMPPAINEN, E. & HAKKOLA, H. Säilörehun puristeneste ja virtsa lannoitteina. 43 p. MATIKAINEN, A. & HUHTA, H. Nurmikasvilajikkeet Karjalan tutki-musasemalla. 24 p. SOVERO, M. Nopsa-kevätrypsi. 15 p. + 2 liitettä. NIEMELÄ, P. Kuiviketurpeen soveltuvuus turkistarhoilla kertyvän sonnan ja virtsan käsittelyyn. 15 p. + 4 liitettä. PULLI, S., VESTMAN, E., TOIVONEN, V. & AALTONEN, M. Yksivuo-tisten tuorerehukasvien sopeutuminen Suomen kasvuoloihin. 51 p. SIMOJOKI, P., RINNE, S-L., SIPPOLA, J., RINNE, K., HIIVOLA, S- & TALVITIE, H. Hernekaurasta saatava typpilannoitushyöty. 27 p. + 22 liitettä. 15 SÄKÖ, J. & YLI-PIETILÄ, M. Hedelmäpuiden ja marjakasvien tal- vehtiminen talvella 1984-1985. 28 p. MANNER, R. & KORTET, S. Niina-ohra. 31 p. + liite. TURTOLA, E. & JAAKKOLA, A. Viljelykasvien, lannoituksen ja sa- detuksen vaikutus kaliumin, kalsiumin, magnesiumin, natriu- min, sulfaattirikin sekä kloridin huuhtoutumiseen savimaasta. 43p. TOIVONEN, V. & LAMPILA, M. Juurikasvisäilörehujen valmistus, laatu, rehuarvo ja mahdollinen käyttö etanolin valmistukses- ,•sa. 106 p.'+ 23 liitettä. ETTALA, E. & VIRTANEN, E. Ayrshiren, friisiläisen ja suomen-karjan monivuotinen vertailu kotovaraisella säilörehu-vilja-'ja heinä-vilja-urearuokinnalla. 1. Kolmen ensimmäisen lyp-sykauden tuotantotulokset. 114 p. + 5 liitettä. ETTALA, E. & VIRTANEN, E. Ayrshiren, friisiläisen ja suomen- - karjan monivuotinen vertailu kotovaraisella säilörehu-vilja-ja heinä-vilja-urearuokinnalla. 2. Lehmien syöntikyky, ra- vinnonsaanti ja rehun hyväksikäyttö sekä hedelmällisyys ja kestävyys kolmen ensimmäisen tuötantovuoden aikana. 293 p. 23 liitettä. RAVANTTI, S. Iki-timotei. 33 p. + 1 liite. URVAS, L. & VIRKKI, K. Maaperäkarttaselitys. Turku-Rymättylä. 34 p. + 7 liitettä. VUORINEN, M. Kalkituskokeiden tuloksia saraturvemaalta 1977-1983. 22 p. 1987 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista 1986. 72 p. PALDANIUS, E. Oljen kompostointi erilaisia seosmateriaaleja typpilähteinä käyttäen. 55 p. + 1 liite. LEIVISKÄ, P. & NISSILÄ, R. Säämittauksen tuloksia Pohjois-Poh-janmaan tutkimusasemalla Ruukissa. 31 p. HAKKOLA, H., HEIKKILÄ, R., RINNE, K. & VUORINEN, M. Odelman tyPpi1annoitus,.sängenkorkeus ja niittoaika. 39 p. NIEMELÄ, T. & NIEMELÄINEN, 0. Kasvualustan .tiivistyminen ja nurmikon kuluminen nurmikon stressitekijöinä. Kirjallisuus-katsaus. p. 1-30. NIEMELÄ, T. Siirtonurmikon kasvatus ja käyttö. Kirjallisuus-katsaus. p..31-42. LUOMA, S., RAHKO, I. & HAKKOLA, H. . Kiinankaalin viljelykokeiden tuloksia 1981-1985. 25 p. 7.. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN, 0. & MATTILA, L. ViralliSten -. lajikekokeiden tuloksia 1979-1986. 165 p. + 9 liitettä.. 8. SEPPÄLÄ, R. & KONTTURI, M. Mallasohran reagointi typpilannoi- tukseen. p. 1-66. KUISMA, T. & KONTTURI, M. Typpilannoituksen vaikutus ohrala-jikkeiden mallastuvuuteen. p. 67-134. . .9. YLI-PIETILÄ,. M., SÄKÖ, J. & KINNANEN, H. Puuvartisten koriste- kasvien talvehtiminen talvella 1984-.1985. 38 p. . 10. VUORINEN', M. & TAKALA,. M. Porkkanan ja.Punajuurikkaan sadetus, typpilannoitais ja kalkitus poutivallå "hiåkkamaalla. 30 p. 11. MULTAMÄKI, K. & KASEVA, A. Kotimaiset lajikkeet. p. 1-8- Domestic Varieties. p. 9-17. TUOVINEN; T. Omenakääriäisen ennustemenetelmä. p. 1-17, ih- lajanmarjakoin ennustemenetelmä. p. 18-32. MÄKELÄ, K. Peittauksen vaikutus. kotimaisen heinänsiemenen itävyyteen, orastuvuuteen ja sienistöön. 15 p. 14. Osa 1. YLÄRANTA, T. Radioaktiivinen laskeuma ja säteilyval- vonta. PAASIKALLIO, A. Radionuklidien siirtyminen viljely-kasveihin. 62 p. Osa 2. KOSSILA, V. Radionuklidien siirtyminen kotieläimiin ja eläintuotteisiin sekä vaikutukset eläinten terveyteen ja tuotantoon. 109 p. RAVANTTI, S. Alma-timotei. 38 p. + 2 liitettä. LEHMUSHOVI, A. Ryhmäruusujen lajikekokeet vuosina 1981-1984. 29p. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Karkeiden kivennäismaiden ja turve-maiden kuparipitoisuus ja sen vaikutus kauran kasvuun astia-kokeessa. p. 1-17. Maan kuparipitoisuuden ja happamuuden vaikutus kuparilannoi- tuksella saatuihin kauran satotuloksiin. p. 18-37. " Maan pH-luvun ja kuparilannoituksen vaikutus' kauran hivånra-vinnepitoisuuksiin. p. 38-47. Kaura- ja ohralajikkeiden herkkyys kuparin puutteelle ja eri kuparimäärillä saadut tulokset. p. 48-62. Kuparilannoitelajien vertailu astiakokeessa kauralla. p. 63-68. HIIRSALMI, H., JUNNILA, S. & SÄKÖ; J. Ahomansikästa suomalainen viljelylajike. p. 1-8. Mesimarjan jalostus johtanut tulokseen. p. 9-21. TALVITIE, H., HIIVOLA, S-L. & JÄRVI, A. Satojen ja satovahin-kojen arviointitutkimus. 87 p. KEMPPAINEN, R. Puna-apilan ymppäys Rhizobium-bakteerilla. In6culation of red clover by Rhizobium strain. 24 p. LAMPILA, m., VÄÄTÄINEN, H. & ALASPÄÄ, M. Korsirehujen vertailu kasvavien •ayrshire-sonnien ruokinnassa. p. 1-40. ARONEN, 1., HEPOLA, H., ALASPÄÄ, M. & LAMPILA, M. • Erisuuruiset väkirehuannokset kasvavien ayrshire-sonnien olkiruokinnassa. P. 41-66. ARONEN, I., ALASPÄÄ, M., HEPOLA, H. & LAMPILA, M. Bentsoehappo säilörehun valmistuksessa. p. 67-86. 1988 AN1SZEWSKI, T. Puiden, pensaiden ja viljeltävän turvemaan fe-nologinen tutkimus. Phenological study on the trees, bushes and arable peat land. 120 p. + 5 liitettä. 3. RINNE, S-L., HIIVOLA, S-L., TALVITIE, H., SIMOJOKI, P., RINNE, K. & SIPPOLA, J. Viherkesannon vaihtoehdot rukiin vilje-lyssä. 53 p. sisältäen 9 liitettä.. JUNNILA, S. Pienannosherbisidit kevätviljoilla - Glean 20 DF, Ally 20 DF ja Logran 20 WG. p. 1-15. Starane M kevätviljojen rikkakasvien torjunnassa. p. 16-18. Kamilon B ja Kamilon D kevätviljojen rikkakasvien torjunnas- sa. p. 19-23. Kevätviljaherbisidit Rikkahävite KH 10/77, KH 2/83 ja Ipact- ril. p. 24-31. 12 MUSTONEN, L., RANTANEN, 0., NIEMELÄINEN, 0., PAHKALA, K., KONTTURI, M. & MATTILA, •L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1980-1987. 138 p. + 1 liite. . 14. SÄKÖ, J. & LUNDEN, K. Talven 1986-87 tuhot hedelmä- ja marja- tarhoissa. 34 p. 16. • ILOLA, A. Katovuoden 1987 kevätviljojen siemenen orastumis- kokeet. p. 1-17. • RANTANEN, 0. & SOLANTIE, R. Uusi peltoviljelyn alue- ja vyöhykejakoehdotus. p. 18-31. • .) ,‘ "›.'..)",<%. 'i••• .• • .• ; • sa,3 - • • "•-›*.;.• "9 .••• 4.?k, • :L;;-;;•'¥ J••••• p;"-. tot .13". •••-•7•R• 4141'4. ,•%•R'!".".;":- , 4•••-•