t a i m i uutiset 4/2007 Tässä numerossa TAIMIJÄTTEESTÄ TUOTTEEKSI? UUSIA LEHTIKUUSIEN ALKUPERIÄ KASVATUS- KOKEISSA SIEMENSEMINAARISTA VUOTUINEN TAPAHTUMA? TAUDINAIHEUTTAJAT SIEMENILLÄ PHYTOPHTHORA – ISOJEN PUIDEN JA TAIMIEN TAUDINAIHEUTTAJA VERSOKOROT TAIMI- TARHALLA – ONGELMIA MONESSA MAASSA JULKAISUSATOA 2SISÄLLYS Yhteistyössä mukana: FIN FORELIA Oy Savilahdentie 6 70210 KUOPIO Ab Mellanå Plant Oy Mellanåvägen 33 64320 DAGSMARK Pohjan Taimi Oy Kaarreniementie 16 88610 VUOKATTI Taimi-Tapio Oy Näsinlinnankatu 48 D PL 97 33101 TAMPERE UPM Metsä Joroisten taimitarha Kotkatlahdentie 121 79600 JOROINEN Taimitarhojen tietopalvelu toimittaa Taimiuutiset-lehteä, järjestää alan kursseja sekä julkaisee oppaita. Toimittaja Marja Poteri Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen toimintayksikkö Marja.Poteri@metla.fi Tilaukset Tilaushinta vuodeksi 2008 on 35 euroa. Taimiuutiset ilmestyy neljä kertaa. Tilaukset toimittajalta. Julkaisija Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen toimintayksikkö ISSN 1455-7738 Dark Oy, Vantaa 2007 Kansikuva Valokuva Marja Poteri Taitto Eija Lappalainen RUOTSISSA PANOSTETAAN PUUNTUOTANTOON .................................................... 3 NUUTTI KILJUNEN TAIMIJÄTTEESTÄ TUOTTEEKSI? ............................................................................................ 4 ANNA-MARIA VEIJALAINEN UUSIA VENÄLÄISTEN LEHTIKUUSIEN ALKUPERIÄ METLAN KASVATUSKOKEISSA ................................................................................................................ 7 ANTTI LUKKARINEN SIEMENKYSYMYKSET KIINNOSTIVAT SUONENJOELLA ............................................. 9 MARKKU NYGREN TAUDINAIHEUTTAJAT SIEMENILLÄ .................................................................................. 10 ARJA LILJA JA JACK SUTHERLAND MATKALLA KALIFORNIAN METSÄTUHOALUEELLA ................................................. 12 ANNA RYTKÖNEN KALSIUMIN VAIKUTUS KOIVUN LEVÄLAIKKUUN ...................................................... 15 ARJA LILJA, RISTO RIKALA, JAANA LUORANEN PHYTOPHTHORA-TAUTIEN TORJUNTA – APUA ETSITÄÄN USEISTA ERI VALMISTEISTA ..................................................................................................................... 16 MARJA POTERI JA ARJA LILJA VERSOKOROT TAIMITARHALLA – ONGELMA MONESSA MAASSA ...................... 19 MARJA POTERI JA ARJA LILJA JULKAISUSATOA ....................................................................................................................... 21 RUNSAS METSÄMYYRÄKANTA LISÄÄ HAVUPUIDEN LATVATUHORISKIÄ ....... 26 OTSO HUITU JA HEIKKI HENTTONEN MAANMUOKKAUSOPAS METSÄNUUDISTAJILLE ........................................................ 27 METSÄTAIMITARHAPÄIVÄT 2008 MAALISKUUN ALUSSA ........................................ 27 PUUPELTOCITY ........................................................................................................................ 28 3taimi- uutiset 4/2007 RRuotsissa pitkän tähtäimen tavoit-teena on nostaa puuntuotosta mer-kittävästi koko maassa. Kaikkien metsänomistajaryhmien yhteinen tavoite on lisätä puuntuotosta 15-30 %, metsänomistajaryhmästä riippu- en, seuraavien 30-40 vuoden kulu- essa. Viime vuosina Ruotsissa on hyö- dynnetty hakkuumahdollisuuksia hieman tehokkaammin kuin Suo- messa, joten raaka-aineen saatavuus pyritään turvaamaan puuntuotosta nostamalla. Keinovalikoima on pää- osin samantapainen kuin Suomessa: nopea metsänuudistaminen hak- kuun jälkeen, hyvä maanmuokkaus, lannoitus, jalostetut viljelyalkuperät ja jossain määrin myös kunnostuso- jitukset. Suomesta poiketen Ruotsis- sa korostetaan ulkolaisten puulaji- en, edelleen lähinnä kontortamän- nyn, kotimaisia lajeja parempaa puuntuotosta. Suumetsänomistajat vetureina kontortamän- nyn uudessa nousussa Yhä suurempi pinta-ala 1970-luvun kontortamännyn istutuksista on tu- lossa harvennusikään, kertoo metsä- teollisuusyhtiö SCA. Yhtiön mu- kaan myös Suomessa tunnetut van- hoja istutuksia vaivanneet ongelmat on pääosin ratkaistu, ja jatkossa 20 % SCA:n vuotuisesta noin 20 000 ha uudistusalasta aiotaan edelleen uudistaa kontortamännyllä. Toinen suuri teollinen metsänomistaja, Hol- men Skog, on antanut samansuun- taista tietoa. Kontortamännyn vilje- lyssä Ruotsissa jo viitisentoista vuotta kestänyt hiljaisempi kausi vaikuttaa olevan ohi. Kontortamän- nyn viljelymäärien nosto herättää jo keskustelua metsälainsäädännössä ulkomaisten puulajien viljelyn vuo- tuiseksi maksimipinta-alaksi asete- tun 14.000 hehtaarin riittävyydestä, mikäli muut suurmetsänomistajat ja yksimetsänomistajien järjestöt Poh- jois-Ruotsissa alkavat toteuttaa SCA:n tyylistä linjausta. Yhtenä vaihtoehtona Skogforsk on esittänyt kontortamännyn kylvöä, josta on saatu erittäin lupaavia tu- loksia. Tuotannossa oleva 140 heh- taarin siemenviljelyspinta-ala antaa hyvän mahdollisuuden myös sieme- nen käyttöön kylvössä. Tiheää hir- vikantaa pidetään suurena ongelma- na asetettujen puuntuotostavoittei- den saavuttamisen kannalta. Hirvi- ongelmien vähentämisessä kontor- tamäntyä pidetään yhtenä keinona muiden joukossa. Valtion metsien käyttöä kohdistetaan uudelleen tutkimusta hyödyntäen Valtion omistamia metsiä hallinnoi- va Sveaskog tekee myös linjanvetoa puuntuottamisen kehittämiseksi. Hiljattain 300.000 ha metsiä siirret- tiin luonnonhoitokäyttöön entisten suojelu ja luonnonhoitoalueiden li- säksi. Se vastaa kolmannesta halli- tuksen tavoitteesta suojelumetsien määrän lisäämiseksi vuoteen 2010. Vuosina 2011-2020 on Ruotsissa tarkoitus vielä siirtää 450.000 ha metsämaita talouskäytöstä luonnon- hoitoon. Sveaskog perustaa kolme noin 1000 ha laajuista koealuetta, joilla pitkän- tähtäimen tavoitteena on kehittää menetelmiä puuntuotoksen puoli- toistakertaistamiseksi nykyiseen ver- rattuna. Sveaskogin metsätalouskäy- tössä olevilla mailla haetaan osaa- mista puuntuotoksen nostamiseksi 15 % vuoteen 2030 mennessä. Ta- voite on haluttu kerralla asettaa haas- tavaksi, vaikka kaikki eivät välttä- mättä usko toteutusmahdollisuuksiin edes koemittakaavassa. Sveaskogin koejärjestely on osana Ruotsin maa- talousyliopiston käynnistämässä tut- kimusohjelmassa ’Tema: Tillväxt’. Holmen Skog tuo jo nyt esille myös kloonatun (somaattisella embryoge- neesillä tuotetun) viljelymateriaalin käytön mahdollisuudet, mutta tote- aa samalla, että käytännön toimin- nassa menetelmää voidaan alkaa hyödyntää vasta vähintään kymme- nen vuoden kuluttua. Mielenkiin- toista on, että asia tuodaan esille jo metsänomistajillekin suunnatussa tiedotusmateriaalissa yhtenä tulevai- suuden menetelmänä puuntuotoksen lisäämisessä. Aika näyttää, kuuluvatko esitetyt tavoitteet samaan ruotsalaiseen uto- piaan “öljyttömän Ruotsin” ja ydin- voimasta luopumisen kanssa. Kah- desta energiapäätöksestä poiketen realistinen keinovalikoima metsien kasvun lisäämiseksi on jo olemas- sa. Toteutus riippuu siitä, saadaan- ko keinot käyttöön riittävän laajas- ti. Suurmetsänomistajien Pohjois- Ruotsissa toteutus on varmasti hel- pompaa kuin yksityismetsäpainot- teisessa etelässä. RUOTSISSA PANOSTETAAN PUUNTUOTANTOON Nuutti Kiljunen, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö MMT Nuutti Kiljunen on tutustunut Ruotsin puuntuotannon tavoitteisiin työskenneltyään syksyn 2007 Skog- forskin Asan tutkimusasemalla. Nuutti.Kiljunen@metla.fi 4MMetsäpuun taimet, jotka sisältävättaudinaiheuttajia tai eivät muutentäytä myyntikriteerejä, päätyvät bio-jätteeksi. Taimitarhojen biojättee- seen kuuluvat myös rikkakasvit, ruo- honleikkuujäte sekä maahan varis- seet lehdet. Metsätaimituotannossa on viime vuosikymmenten aikana siirrytty paljasjuuritaimien kasvatuksesta lä- hes yksinomaan paakkutaimituotan- toon. Viime vuonna jo yli 99 % met- sänviljelyyn tuotetuista taimista oli paakkutaimia. Tämä siirtymä on vaikuttanut mm. metsätaimituotan- nossa muodostuvan biojätteen koos- tumukseen ja määrään. Aiemmin, paljasjuurituotannon ol- lessa vallitseva tuotantotapa, oli bio- jätteessä mukana runsaasti suuriko- koisia puuntaimia, kuten 4-vuotiai- ta kuusen taimia ja rikkakasveja tuo- tannossa käytetyiltä pelloilta. Ny- kyisen paakkutaimituotannon aika- na merkittävän osan biojätteestä muodostavat myyntiin kelpaamatto- mat 1- ja 2-vuotiaat taimet juurten ja turvekasvualustan muodostamine turvejuuripaakkuineen. Vastaavasti biojätteeksi päätyvien rikkakasvien määrä on vähäisempi kuin aikaisem- min. Ohjeet jätehuoltoon lainsäädännöstä Taimituotannossa muodostuvan bio- jätteen käsittelyä ohjataan jätelain ja lannoitevalmistelain määräyksillä. Nykyinen jätelainsäädäntö perustuu kestävän kehityksen periaatteeseen, jonka mukaan kaikilla toimialoilla tulee ensisijaisesti pyrkiä jätteen määrän vähentämiseen ja toissijai- sesti jätemateriaalin tehokkaaseen hyödyntämiseen. Jätehuollossa on myös huolehdittava siitä, että jät- teestä, sen käsittelystä ja hyödyntä- misestä ei aiheudu vaaraa tai hait- taa ympäristölle tai ihmisten ja eläinten terveydelle. Jätelain määräysten mukaan metsä- taimitarhoilla muodostuvan biojät- teen läjitys tarhan joutomaalle ei ole vaihtoehto. Hallitsemattomasti läjät- ty biojäte tulkitaan kaatopaikaksi, jonka perustamiseen ja pitämiseen tarvitaan ympäristölupa. Taimitar- hojen tapauksessa luvalle ei kuiten- kaan ole myöntämisperustetta, kos- ka jäte voidaan käsitellä kohtuulli- sin kustannuksin muullakin tavoin. Biojätettä ei myöskään voi polttaa tarhan alueella, koska mukana voi olla torjunta-aineilla käsiteltyä ma- teriaalia. Torjunta-ainejäämiä sisäl- tävän aineksen polttaminen on sal- littua ainoastaan luvanvaraisissa polttolaitoksissa, jotka on varustet- tu nykyaikaisilla savukaasujen puh- distuslaitteistoilla. Biojätteet hyötykäyttöön kompostoimalla Ensisijaisena vaihtoehtona on bio- jätteen käsittely ja hyödyntäminen materiaalina taimitarhan alueella. Tällöin voidaan myös vähentää jät- teen kuljetuksesta aiheutuvia kus- tannuksia ja päästöjä. Aikaisempi- en muilla tuotantosektoreilla toteu- tettujen tutkimusten ja saatujen ko- kemusten perusteella kompostointi vaikutti menetelmältä, jolla biojäte voidaan käsitellä kestävän kehityk- sen periaatteen mukaisesti myös metsätaimituotannossa. Tältä poh- jalta, ja huomioon ottamalla taimi- TAIMIJÄTTEESTÄ TUOTTEEKSI? Anna-Maria Veijalainen, Kuopion yliopisto, ympäristötieteenlaitos Kuva 1. Valmista kompostia käännetään kuormaajaan liitetyllä Allu-seulamurs- kaimella. Kompostointikokeissa käytetyn taimijätteen haketukseen ei Allu-murs- kain soveltunut, koska se ei pystynyt rikkomaan paakkutaimia riittävän pieniksi kappaleiksi, vaan taimet tulivat seulasta kokonaisina läpi. Kuva Leo Tervo. 5taimi- uutiset 4/2007 tarhojen rajalliset voimavarat toteut- taa jätehuoltoa, aloitettiin metsätai- mijätteen kompostointitutkimukset Metsäntutkimuslaitoksen Suonenjo- en tutkimustaimitarhalla 1990-lu- vun lopulla. Jotta kompostoidun jätteen hyödyn- tämistavoite toteutuu, tarvitaan kompostointiprosessin lisäksi tutki- musta myös tuotteen käyttökelpoi- suudesta kasvien kasvualustaksi. Tähän liittyvä merkittävä kysymys on, voiko kompostituotteet korvata turpeen kasvualustamateriaalina? Maailmalla on paineita turpeen käytön vähentä- miseen Turve on perinteisesti ollut ja on yhä yleisesti käytetty kasvualustamate- riaali niin Suomessa kuin muualla- kin maailmassa. Esimerkiksi Euroo- passa noin 80 % kaikista kasvualus- toista on turvepohjaisia. Turpeen hyvä asema kasvualustamateriaali- na perustuu ennen kaikkea sen erin- omaisiin fysikaalisiin, kemiallisiin ja biologisiin ominaisuuksiin, jois- ta esimerkkinä mm. suuri huokosti- la, hyvä ravinteiden varastoimisky- ky sekä se, että turve ei sisällä kas- vituholaisia, -tauteja eikä rikkakas- veja. Suomessa vaaleaa kasvuturvetta riit- tää kasvualustatarpeisiin pitkälle tulevaisuuteen. Tilanne ei kuiten- kaan ole yhtä hyvä kaikkialla. Esi- merkiksi Keski- ja Etelä-Euroopan maat, jonne turpeen käyttö kasvin- tuotannossa keskittyy, eivät ole omavaraisia turpeen suhteen. Kas- vuturpeen osto- ja kuljetuskustan- nukset Euroopan pääasiallisista tur- vetuottajamaista; Suomesta, Ruot- sista, Baltiasta tai Irlannista, lisää- vät kasvintuotannon kustannuksia. Paineet turpeen käytön vähentämi- seen ja muiden kasvualustamateri- aalien käytön lisäämiseen ovatkin voimakkaammat näillä alueilla. Turvevarojen hupeneminen on he- rättänyt keskustelua siitä, onko tur- ve uusiutuva vai uusiutumaton luon- nonvara. Tämä on lisännyt turvesoi- den suojelupaineita, joka on osal- taan heijastunut myös kasvuturpei- den käyttöön. Esimerkiksi Iso-Bri- tanniassa kannustetaan turpeen si- jasta valitsemaan kasvualustaksi niin kutsuttuja turvevapaita materi- aaleja, joihin mm. kompostit kuu- luvat. …ja kompostituotteiden käytön lisäämiseen Euroopassa kompostituotteiden käyttöä pyritään lisäämään Euroo- pan Unionin valmisteella olevalla Jätedirektiivillä. Yksi sen päälinja- uksista edellyttää, että biojätteen si- sältämän aineen hyödyntäminen on asetettava etusijalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tavoitteena on biojätteen erilliskeräyksen ja kompostoinnin tai mädätyksen li- sääminen, jotta biojätteen hyöty- käyttöä kasvintuotannossa saadaan lisättyä. Lisääntyvä kompostien kirjo asettaa paineita tuotteiden laatuvaatimusten asettamiselle ja valvonnan tehosta- miselle, koska kompostien soveltu- vuus maanparannusaineeksi tai kas- vualustaksi ei ole itsestäänselvyys. Kompostin laatuun vaikuttavat sekä kompostoitavan jätemateriaalin ominaisuudet että kompostointipro- sessin toimivuus, joissa molemmis- sa on runsaasti vaihtelua. Suomessa kompostointiprosessien ja kompostituotteiden valvonta te- hostui viime vuonna voimaan tul- leen Lannoitevalmistelain (539/ 2006) myötä. Laissa kiinnitetään huomioita mm. kompostointiproses- sin kykyyn eliminoida taudinaihe- uttajia, sillä kompostin kasvualus- takäytön, myymisen tai vastikkeet- ta luovuttamisen edellytyksenä on, että tuote on hygienisoitunut eli se ei saa sisältää ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle haitallisia tau- dinaiheuttajia tai tuholaisia. Tutkimustuloksia metsä- taimijätteen käsittelystä Metsäntutkimuslaitoksen Suonenjo- en tutkimustaimitarhalla tehtyjen tutkimusten mukaan, metsätaimijä- te voidaan kierrättää taimitarhoilla kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Tutkimukset osoittivat, että metsätaimijäte on ravinneköy- hää, hapanta ja hitaasti hajoavaa korkean turve- ja puuainespitoisuu- den vuoksi (kuva 1). Lisäksi jätteen laatu vaihtelee ja orgaanisen ainek- sen osuus voi olla vähäinen, jos kompostiin tulee kivennäismaata taimien ja rikkakasvien juuristojen mukana. Tutkimusten mukaan met- sätaimijäte hajoaa kompostissa noin 2-3 vuodessa. Pelkkää metsätaimi- jätettä sisältävän kompostin lämpö- tila ei kohoa yli 55 °C, jota pidetään edellytyksenä kasvitautiriskin elimi- noitumiselle. Kompostituote voi si- ten sisältää kasvitaudinaiheuttajia ja rikkakasvien siemeniä. Kompostoi- malla pelkkää metsätaimijätettä il- man lisäaineita taimitarhat pystyvät kuitenkin käsittelemään biojätteen- sä kustannustehokkaasti jätelain hyväksymällä tavalla ja käyttämään seulotun tuotteen esimerkiksi viher- alueillaan (kaavio 1). Hevosen lannasta hyötyä ja haittaa Hevosen lannan lisääminen metsä- taimijätteeseen parantaa kompostin lämpötilakehitystä. Hevosen lanta tuo prosessiin ravinteita, helposti hajoavaa orgaanista ainesta sekä mikrobeja. Kompostin lämpötila saadaan kohoamaan yli 55 °C, kun kompostiin lisätään puolet tilavuu- desta hevosen lantaa ja aumaa ilmas- tetaan. Tutkimuksessa käytettiin ai- noastaan hevosen lantaa, joten ei ole poissuljettua, ettei jotain toista ra- vinnerikasta orgaanista seosainetta 6lisäämällä päästäisi yhtä hyvään lop- putulokseen. Hevosen lannan tai typpilannoittei- den käyttö seosaineena lisää typen ja fosforin huuhtoutumista ympäris- töön, varsinkin, jos prosessi toimii huonosti. Metsätaimijätteen kom- postointi runsasravinteisen seosai- neen kanssa samalla paikalla vuo- desta toiseen lisää tarvetta vettä lä- päisemättömän pohjan rakentami- selle ja huuhtoutuvan veden kierrä- tykselle. Aumoista huuhtoutuvan veden määrä on vähäinen (tutki- muksissa enintään 1500 litraa vuo- dessa), joten veden kerääminen on toteutettavissa esimerkiksi auman kaltevan pohjan ja betonirengaskai- von avulla. Jos taimitarha sijaitsee pohjavesialueella tai lähellä pinta- vesialuetta, on ympäristökuormitus- ta vähentäviä toimenpiteitä sekä nii- den tarvetta selvitettävä yhteistyös- sä ympäristöviranomaisten kanssa. Metsätaimijätteestä kompostituotetta Kompostituotteen käyttötutkimuk- sessa kuusen paakkutaimet kasvoi- vat metsänviljelykelpoisiksi turve- pohjaisessa kasvualustassa, johon lisättiin seulottua kompostituotetta enintään neljännes tilavuudesta. Kun kasvualustaan lisättiin enem- män kompostia, heikkeni taimien kasvu taimitarhalla, mutta kasvu- alusta ei vaikuttanut taimien kas- vuun metsässä ensimmäisen kasvu- kauden jälkeen. Metsätaimijätekompostin fysikaali- set ominaisuudet ja laadun vaihtelu heikentävät niiden käyttöä turpeen korvaajana tai kasvualustojen seos- aineena. Lisäksi paakkutaimien kas- vualustassa käytettävän komposti- tuotteen on täytettävä Lannoiteval- mistelain vaatimukset. Käytön edel- lytyksenä on myös kasvatusmene- telmien, kuten kastelun ja lannoituk- sen, räätälöiminen kasvualustaseok- sen ominaisuuksia vastaavaksi. Lisätietoa: Veijalainen, Anna-Maria. 2007. Sus- tainable Organic Waste Manage- ment in Tree-Seedling Producti- on. Kuopion yliopiston julkaisuja C. Luonnontieteet ja ympäristötie- teet 217. ISBN 978-951-27-0695- 2. Väitöskirjaa voi tilata yliopis- ton kirjaston julkaisumyynnistä verkko-osoitteesta http:// www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoi- minta/julkmyyn.shtml Veijalainen, A.-M., Juntunen, M.-L., Lilja, A., Tervo, L. & Heiskanen, J. 2005. Metsätaimijätteen kom- postointi ja kompostituotteen käyttömahdollisuudet. Taimiuuti- set 2: 10–14. Kaavio 1. Periaatekaavio metsätaimitarhajätteen kompostoinnin toteutukses- ta. 7taimi- uutiset 4/2007 L Veijalainen, A.-M., Lilja, A. & Jun- tunen, M.-L. 2004. Patogeenien säilyminen kompostoinnin aikana. Taimiuutiset 3: 9–11. Veijalainen, A.-M., Juntunen, M.-L., Lilja, A. & Tervo, L. 2002. Taimi- jätekompostien ravinnehuuhtou- mat ja vesiensuojelu. Taimiuutiset 2: 18–20. Veijalainen, A.-M., Juntunen, M.-L., Vänttinen, K. & Heinonen-Tans- ki, H. 1999. Metsätaimitarhojen jätehuolto - Ohjeita jätehuoltojär- jestelyjen kehittämiseksi. Metsän- tutkimuslaitoksen tiedonantoja 738. 59 s. Anna-Maria Veijalainen Anna-Maria.Veijalainen@uku.fi Lukkarinen, Antti J. 2007. Venä- läisten lehtikuusialkuperien kasvu- rytmi ja pituuskasvu kasvihuonees- sa sekä selviytyminen maastossa yhden kasvukauden jälkeen. Joen- suun yliopisto, metsätieteellinen tie- dekunta, metsäympäristön hoidon ja suojelun pro gradu, 70 s. + liitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli verrata kuudentoista venäläisen lehtikuusi- alkuperän kasvurytmiä ja pituuskas- vua kasvihuoneessa sekä selviyty- mistä maastossa yhden kasvukau- den jälkeen. Vertailuerinä käytettiin siementä neljästä kotimaisesta lisä- yslähteestä. Lehtikuusten kasvua ja kehitystä tarkasteltiin kahden kas- vukauden ajan, pääpainon ollessa ensimmäisen kasvujakson kasvi- huonekasvatuksessa. Tutkimukses- sa pyrittiin myös selvittämään mi- ten tutkittavien siemenalkuperien kasvurytmi, pituuskasvu ja elävyys riippuvat kotipaikan ilmastosta. Kasvurytmin testauksella pyritään analysoimaan eri alkuperien sopeu- tumista ilmastoomme. UUSIA VENÄLÄISTEN LEHTIKUUSIEN ALKUPERIÄ METLAN KASVATUSKOKEISSA Antti J Lukkarinen, Joensuun yliopisto, metsätieteellinen tiedekunta Kuva 1. Provenienssikokeen siemenalkuperien maantieteellinen sijainti. Siperian- ja dahurianlehtikuusen (Larix sibirica ja L. gmelinii) vaihettumisvyöhyke on merkitty karttaan harmaalla katkoviivalla. Kolmiot osoittavat vertailuerien alkuperä- tai lisäyslähdepaikkoja. 8Ainutlaatuisen laaja koeaineisto Vuonna 1994 aloitettiin venäläis- skandinaavinen yhteistyö venäläis- ten lehtikuusien tutkimuksessa. Tut- kimusta varten kerättiin kattava sie- menaineisto Äänisjärveltä aina Tyy- nelle valtamerelle ulottuvalta alueel- ta (kuva 1). Suomi liittyi yhteistyö- hön kokeiden perustamisvaiheessa. Metsäntutkimuslaitos aloitti vuonna 2005 viljelymateriaalin kasvatuksen provenienssi- ja jälkeläiskokeiden perustamista varten Punkaharjun ja Kivalon tutkimusalueille. Kokeissa on mukana siementä lähes 400 puus- ta 25 alkuperäalueelta. Koeviljelmät perustettiin kasvihuonekasvatuksen jälkeen keväällä 2006. Taimia kokei- siin istutettiin lähes 15 000 ja ko- keiden pinta-ala on yhteensä noin kahdeksan hehtaaria. Tutkimus on osa käynnissä olevaa kansainvälistä lehtikuusilajien pro- venienssikoetta, jonka aineisto on ainutlaatuisen laaja sen kattaessa venäläisten lehtikuusien koko levin- neisyysalueen. Vastaavanlaajuista lehtikuusilajien provenienssikoetta ei ole aikaisemmin tehty. Tutkimuk- sessa käytetyllä siemenaineistolla on perustettu viljelykokeita myös Ruot- siin, Norjaan, Islantiin, Venäjälle, Japaniin, Kiinaan, Kanadaan ja Yh- dysvaltoihin. Eräs tutkimuksen keskeisimmistä kysymyksistä on metsänviljelyyn hyvin sopivien alkuperien löytämi- nen. Tällä hetkellä Suomessa käy- tettävä lehtikuusen viljelymateriaa- li on peräisin pääasiassa Raivolan lehtikuusimetsästä ja sen jälkeläisis- tä. Provenienssikokeen kautta etsi- tään vaihtoehtoja näille käytössä ole- ville siemenalkuperille. Suomeen ei ole aikaisemmin perustettu varsinai- sia siperianlehtikuusen alkuperäko- keita, eikä meillä ole tehty syste- maattista ja kokonaisvaltaista selvi- tystä sen maantieteellisestä vaihte- lusta ja Suomeen parhaiten sopivis- ta alkuperistä. Päätulokset • Kasvujakson pituus vaihteli huo- mattavasti aineiston eri alkuperien välillä. Vaihtelusta 74 prosenttia pystyttiin selittämään alkuperän le- veysasteella (kuva 2). Eteläisillä al- kuperillä pituuskasvu jatkui pidem- pään. • Syysväritys kuvasi hyvin kasvu- jakson päättymistä ja erot olivat sil- minnähdenkin suuria (kuva 3). Ete- läiset alkuperät pudottivat neulasen- sa pohjoisia alkuperiä myöhemmin. • Pituuskasvussa alkuperien välillä ei ollut suuria eroja kasvihuonekas- vatuksessa. • Aineiston aivan eteläisimmät alku- perät olivat kuitenkin selvästi pa- rempikasvuisia kuin pohjoiset alku- perät. • Keskimääräinen elävyys ensim- mäisen kasvujakson jälkeen syksyl- lä maastossa oli 74 prosenttia. Al- kuperien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. • Maastomenestymiseen vaikutti kasvujakson epäedulliset kasvuolo- suhteet kesän oltua keskiarvoihin verrattuna helteinen ja vähäsateinen. Myös tukkimiehentäi aiheutti tuho- ja. • Siperianlehtikuusen kotimaiset vertailuerät menestyivät maastossa hieman keskiarvoa paremmin. • Pitkän kasvujakson omaavat alku- perät, joiden kokonais- ja loppuke- sän pituuskasvu kasvihuoneessa oli Kuva 2. Leveysaste selitti 74 prosenttia alkuperien kasvujakson pi- tuuden vaihtelusta (n = 16). Yhtä leveysastetta pohjoisempi alkupe- rä lyhensi kasvujakson pituutta 2,2 vuorokaudella. Kuva 3. Alkuperien väliset erot kasvurytmin ja syysvärityksen suh- teen oli helposti nähtävissä kasvihuoneessa. Kuva Antti Lukkarinen. 9taimi- uutiset 4/2007 M runsasta, menestyivät näissä maas- to-olosuhteissa heikommin. Johtopäätökset Käynnissä oleva kansainvälinen ve- näläisten lehtikuusien tutkimus, jo- hon tämäkin työ osaltaan liittyy, tu- lee osaltaan tuottamaan tarvittavaa lisätietoa lehtikuusilajien menesty- mismahdollisuuksista Suomessa. Tässä esitetyt tulokset ovat vielä hyvin alustavia, mutta luotettavam- pia päätöksiä voidaan tehdä kokei- den varttuessa. Ensimmäiset perus- teelliset maastoinventoinnit kotimai- silla viljelmillä tehdään vuosina 2008–2009. Punkaharjun ja Kivalon tulosten vertailulla saadaan lisätie- toa alkuperien soveltuvuudesta il- mastoomme ja niiden menestymi- sestä Pohjois-Suomen oloissa. Tu- levaisuudessa vertailua on mahdol- lista tehdä myös muista osanottaja- maista saataviin tuloksiin. Nyt tut- kittuja venäläisiä lehtikuusialkupe- riä tullaan jatkossakin vertaamaan ennen kaikkea tällä hetkellä käytös- sä olevaan siperianlehtikuusen ns. Raivolan kantaan. Antti Lukkarinen Antti.Lukkarinen@pp.inet.fi Metsäpuiden siementen tuottajat, siemenen käyttäjät ja aiheen paris- sa toimivat asiantuntijat tapasivat syyskuussa seminaarissa, jossa tar- kasteltiin ajankohtaisia siemenkysy- myksiä ja erityisesti Kansainvälisen siementarkastusliiton (ISTA) sään- nöksiä. Samalla tutustuttiin Metlan Suonenjoen toimintayksikön uuteen siemenlaboratorioon. Tilaisuudessa alustivat Eviran ja Metlan edustajat. Kari Leinonen (Evira) esitteli uut- ta, sähköistä siemenerien rekiste- röintiä ja kantatodistusten myöntö- menettelyä. Palvelu tulee Eviran si- vulle: http://www.evira.fi/portal/fi/ kasvintuotanto_ja_rehut/metsanvil- jely/lomakkeet/ Pekka Helenius (Metla) kertoi otan- nan perusteista ja idätysnäytteiden valmistuksesta. Luotettava siemen- erien laadun määritys perustuu oi- kein tehtyyn otantaan. Erikoisesti on varottava siementen tahatonta lajit- tumista käsittelyn aikana ja varmis- tuttava siitä, että siemenerästä otet- tu näyte edustaa koko erää. Arja Lilja (Metla) käsitteli mielen- kiintoisessa esitelmässään metsäpui- den siementen patogeeneja ja niiden toteamista idätystesteissä. Arjan esi- tyksestä on artikkeli lehdessämme s. 10. Tiina Yliojan (Metla) aiheena oli kuusen siemen- ja käpytuhojen tun- nistaminen. Metlassa käynnistettiin vuonna 2006 viisivuotinen tutki- mushanke, jonka tavoitteena on sel- vittää siemenviljelyksillä yleisten siementuhojen syitä ja niiden torjun- taa. Markku Nygren (Metla) kertoi sie- menerien puhtauden ja vesipitoisuu- den määrityksestä sekä itäneen sie- menen määrittelystä nykyisten IS- TAn (Kansainvälinen siementarkas- tusliitto) sääntöjen mukaan. Esitelmät löytyvät sähköisessä muo- dossa taimitarhojen tietopalvelun kotisivulta: www.metla.fi/metinfo/ taimitieto/index.htm (kohta “tapah- tumat”). Uusia aiheita ensi vuoden seminaaria varten otetaan vastaan Seminaarin kolmisenkymmentä osanottajaa olivat tyytyväisiä päivän antiin – olihan edellisestä vastaavas- ta tapahtumasta kulunut jo runsaas- ti aikaa. Toiveena oli, että seminaa- rista kehittyisi vuotuistapahtuma, jossa voitaisiin käsitellä nimen- omaan siemenasioita. Ensi vuoden syksylle onkin jo suunnitteilla vas- taava tilaisuus. Metsäpuiden sie- menlaboratoriossa otetaan mieluusti vastaan ehdotuksia käsiteltäviksi aiheiksi osoitteeseen: markku. nygren@metla.fi Markku.Nygren@metla.fi Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen yksikkö Juntintie 154 77600 SUONENJOKI SIEMENKYSYMYKSET KIINNOSTIVAT SUONENJOELLA Markku Nygren, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö 10 UUseat sienilajit tuhoavat siemenentai aiheuttavat siementen mukanakulkeutuessaan tauteja. Esimerkkei- nä sienistä, jotka tuhoavat siemenen kokonaan tai osittain, voi mainita seuraavat lajit: kuusentalvikkiruos- te (Chrysomyxa pirolata), kuusen- tuomiruoste (Thekospora areolata), koivunsiemenpahka (Ciboria betu- lae) ja lepänsiemenpahka (C. alni). Itämisvaiheessa taimettumista hait- taavia tai itämistarmoa alentavia la- jeja on myös lukuisia, mutta on kui- tenkin muistettava, että kaikki sie- menten mukana leviävät sienet ei- vät ole haitallisia. Osa niistä nopeut- taa itämistä hajottamalla siemen- kuorta tai tuottamalla itämistä edis- täviä aineita. Kukinnot Ruosteet tarttuvat talvi-itiöiden vä- lityksellä kuuseen kukinnan aikana, minkä seurauksena siementen kehi- tys häiriintyy. Kuusentalvikkiruos- te muodostaa pikkukuromansa ja helmi-itiönsä kuusen käpysuomujen ulkopinnassa ja kesä- ja talvi-itiön- sä talvikkilajien (Pyrola spp.) lehti- en alapinnalla. Samoin kuusentuo- miruoste talvehtii väli-isännällä eli tässä tapauksessa tuomella tai muilla Prunus-lajeilla. Tuomiruosteen hel- mi-itiöt syntyvät kuitenkin käpysuo- mujen alapinnalle. Itämättömissä koivun ja lepän siemenissä näkyvä, tumma, kova solukko on myös ku- kintoihin tarttuneiden pahkasienten (Ciboria spp.) aiheuttamaa. Kävyistä siemeniin siirtyvä Sirococcus conigenus Havupuilla esiintyvä Sirococcus co- nigenus -sieni tartuttaa sekä kasva- via versoja että puussa olevia käpyjä pilaten kävyissä olevia siemeniä. Käpyjen pintaan syntyy tummia ku- romapulloja (kuva 1), joissa synty- vät kuromaitiöt levittävät tautia paitsi siemeneen myös ympäristön puiden nuoriin tai vaurioituneisiin versoihin. Siemenen kautta sieni leviää sirkka- taimeen aiheuttaen taimipoltteen (kuva 1). Kuolevaan taimeen kehit- tyy myös kuromapulloja ja kuromai- tiöt levittävät tautia edelleen uusiin taimiin. Tartunta tapahtuu joko kas- vin puutumattomiin osiin tai vaurio- kohtiin kuten paleltumiin. Taimitar- hataimilla taudin oire näkyy latvan taipumisena tai koroina rungossa. Taimitarhalla sairaat taimet eivät esiinny ryppäinä laikuittain, vaan yksittäin laajemmalla alueella. Met- sässä sieni alentaa puiden kasvua, kun vuosikasvaimista osa menete- tään infektion takia. Ympäristöstä siemeniin siirtyvät sienet Käpyjen ja siementen pinta ei ole TAUDINAIHEUTTAJAT SIEMENILLÄ Arja Lilja, Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimintayksikkö ja Jack Sutherland, Applied Forest Science Ltd, Vancouver Kuva 1. Kuusen kävyn pinnalla paljain silmin näh- tävät mustat pisteet ovat Sirococcus conigenus -sie- nen kuromapulloja. Kuva Jack Sutherland. 11 taimi- uutiset 4/2007 koskaan täysin puhdas. On lasket- tu, että grammassa kuusen ja män- nyn siementä kulkeutuu 50-150 000 sienten itiötä tai rihmanpalaa. Mo- net näistä lajeista aiheuttavat taimi- poltetta tai juurilahoa kuten esim. Alternaria-, Botrytis-, Colletot- richum-, Chaetomium-, Fusarium-, Phoma-, Phomopsis-, Trichotheci- um- ja Rhizoctonia-lajit, jotka ovat meillä yleisiä. Osa taas heikentää itämistarmoa kuten Cladosporium, Penicillium- ja Aspergillus-sienet. Se mikä näiden sienten merkitys sie- menten laatuun on, riippuu siitä, miten alhaisena itiömäärät saadaan pidettyä ja kuinka hyvin pystytään estämään olemassa olevien itiöiden ja muiden lisääntymisyksiköiden itäminen. On myös huomioitava, että sieme- nen fysiologinen tila vaikuttaa sii- hen, mitä olemassa olevasta sieni- tartunnasta seuraa. Esimerkiksi sie- menen vanhetessa monet sienilajit, jotka ovat yleensä harmittomia, ai- heuttavatkin idätettäessä ongelmia. Näitä nk. varastosieniä ovat mm. Penicillium- ja Aspergillus-sukujen sienet. Sen sijaan Trichoderma-su- vun sienet, jotka ovat yleisiä sieme- nillä, ovat harmittomia tai peräti hyödyllisiä. Monessa maassa taimi- poltteen torjuntaan käytetään sieme- nen peittauksessa Trichoderma har- tizianum-sienestä kehitettyä valmis- tetta. Tosin joissain tapauksissa Trichoderma-kasvustojen runsaus itämistesteissä suodatinpaperialus- toilla voi kieliä huonolaatuisesta sie- menestä. Muut siementen mukana kulkeutuvat mikrobit Paitsi sieniä siementen mukana voi kulkeutua bakteereja, viruksia ja le- vien kaltaisia mikro-organismeja kuten Phytophthora cactorum, joka tuhoaa mm. pyökin (Fagus) taimia. Osa bakteereista pilaa siemenen, mikäli kävyt ovat kerättäessä ja va- rastoitaessa tai siemenet varastoita- essa tai idätettäessä liian märässä. Siementen mukana leviäviä virus- tauteja tunnetaan pääasiassa lehti- puilta. Useista puulajeista voidaan mainita koivu (Betula), pensaska- nukka (Cornus), pyökki (Fagus syl- vatica), saarni (Fraxinus excelsior), pähkinäpuu (Juglans regia) ja selja (Sambucus nigra), joilla nepoviruk- set aiheuttavat erilaisia oireita ku- ten lehtilaikkuja, lehtien pienuutta, nuutumista ja jopa kuolemista. Myös hedelmäpuilla yleisiä siemen- levintäisiä mosaiikkiviruksia on löy- detty metsäpuilta kuten hevoskas- tanjalta (Aesculus hippocastanum). Tartuntalähteet Keräyspaikan ympäristössä ei saisi olla sairaita puita tai taudin väli- isäntäkasveja kuten tuomia tai tal- vikkilajeja. Hyönteisten syönnin tai muun takia vaurioituneet siemenet saavat helposti sienitartunnan. Va- rastoitaessa tämä tartunta leviää edelleen terveeseen materiaaliin. Useimmat siementen sienet tarttu- vat kuitenkin siemeneen maasta sie- mentä kerättäessä. Käpyjä, siemeniä tai keräysastioita olisikin säilytettä- vä niin, että ne eivät ole metsässä tai siemenviljelyksillä suorassa kon- taktissa maahan. Maata voi kulkeu- tua myös roiskevedessä tai työka- luissa käpyihin, siemeniin ja keräy- sastioihin. Tartuntalähteenä voivat toimia myös vanhat kävyt ja siemenet, jos kerät- täessä ja säilytettäessä uudet erät li- sätään vanhojen päälle. Oleellinen asia siemenerien säilymiselle hyvä- laatuisena onkin itiömäärien pitämi- nen alhaisena koko ketjun ajan, ke- ruusta varastointiin, unohtamatta varastotilojen puhtautta. Olosuhteet Sieni-itiöiden itäminen ja kasvu ta- pahtuu yleisimmin lämpimässä 15-22 °C ja kosteassa 60-80 %. Sie- menten sienissä on kuitenkin lajeja, jotka viihtyvät alhaisissa lämpöti- loissa ja eräät yleiset lajit, kuten har- maahome (Botrytis cinerea) itää vie- lä 0 °C-asteen lämpötilassa, kun kosteutta on riittävästi. Siementen stratifiointi alhaisessa lämpötilassa saattaa lisätä varastosienten määrää kuten Caloscypha fulgens (suvuton aste: Geniculodendron pyriforme), joka viihtyy alhaisissa lämpötilois- sa. On myös huomioitava, että la- jisto samassakin siemenerässä muuttuu ajan kanssa. Heti keruun jälkeen lajeja on runsaammin, mut- ta varastointiajan myötä lajisto yk- sipuolistuu. Eräiden tutkimusten mukaan esim. haitallisten Fusarium-Kuva 2. Siemenen mukana kulkeutuneen Sirococcus conigenus –sie- nen vioittamia sirkkataimia. Kuva Jack Sutherland. 12 1 sienten määrä lisääntyy varastointi- ajan pidentyessä. Useimmat sienet ja virukset kuole- vat tai vähenevät 2-3 tuntia kestä- vässä 40-45°C-asteen lämpökäsitte- lyssä. Aika ja lämpötila ovat riippu- vaisia siemenestä ja sienilajista. Esim. F. moniliforme-sieni kestää 60°C-asteen lämpökäsittelyn. Siemenen puhdistus voi kuitenkin johtaa ojasta allikkoon, sillä esim. Penicillium-lajit hyötyvät lajiston köyhtymisestä ja siementen kannal- ta hyödyllisten lajien tuhoutumises- ta. Samasta voi olla kyse, kun sie- menerän itävyys on laskenut fun- gisidipeittauksen jälkeen. Siemenerän puhtauden testaus Homeiset kävyt eivät tuota parasta siementä. Ensimmäisen käsityksen siemenestäkin voi saada silmämää- räisellä tarkkailulla. Hyönteisten vioittamissa ja muuten rikkoutuneis- sa siemenissä on usein myös sieni- tartunta. Home, pahkat ja pilkut sie- menen pinnalla ennustavat huonoa itävyyttä. Röntgentutkimus paljas- taa vauriot ja tyhjät siemenet ja mah- dollisen ruostetartunnan. Siemenen itävyyttä suodatinpaperialustoilla testattaessa saadaan samalla käsitys siitä, kuinka paljon ja mitä sienila- jeja siemenerässä on. Sieni-itiöiden määrästä sienten pinnalla saadaan käsitys tutkimalla mikroskooppises- ti tai viljelemällä vettä, jolla sieme- niä on huuhdeltu. Varsinaisia vilje- lymenetelmiä on useita ja valinta on kiinni siitä, mitä mikrobia etsitään. Aiemmin myös immunologiaan pe- rustuvat Elisa-testit olivat valta-ase- massa, mutta nykyiset molekulaari- set, PCR-menetelmät alkavat olla niitä tehokkaampia rutiinitutkimuk- sissa. Niiden haitta tai etu, samoin kuin immunologistenkin menetel- mien kohdalla on se, että menetel- mää voidaan käyttää vain, kun tie- detään mitä haetaan. Kullekin lajil- le on oltava olemassa lajispesifinen aluke tai Elisa-testissä vasta-aine. Kirjallisuutta Diekmann, M., Sutherland, J.R., Nowell, F.J., Morales, F.J. & Al- lard, G. 2002. Pinus spp. FAO/ IPGRI Guidelines for the safe movement of germplasm No. 21. 90 s. Lilja, A., Poteri, M., Vuorinen, M., Kurkela, T. & Hantula, J. 2005. Cultural and PCR-based identifi- cation of the two most common fungi from cankers on container- grown Norway spruce seedlings. Canadian Journal of Forest Rese- arch 35: 432-439. Sutherland, J.R., Diekmann, M. & Berjak, P. 2002. Forest tree seed. IPGRI Technical bulletin No. 6, 85 s. Arja Lilja Metsäntutkimuslaitos Vantaan toimintayksikkö PL 18 01301 VANTAA Arja.Lilja@metla.fi Jack R. Sutherland Applied Forest Science Ltd. 1963 St. Ann Street V8R 5V9 Victoria B.C. Canada 1990-luvun puolivälissä dokumen- toitiin ensi kerran kastajatammilla (Lithocarpus densiflorus) ja rannik- kotammilla (Quercus agrifolia) epä- tavallisen äkillisesti lakastumiseen johtava tauti Kaliforniassa San Fran- ciscon lähistöllä, kun yksityisiltä ihmisiltä alkoi tulla ilmoituksia pys- tyyn kuolleista puista. Uuden tau- din huomattiin leviävän hyvin no- peasti ja se herätti paljon huomiota tappamalla puita sekä maaseudulla että kaupunkien lähettyvillä. Alttii- den puiden lehdet ruskettuivat muu- tamassa viikossa, minkä vuoksi tauti nimettiin tammen äkkikuolemaksi (Sudden Oak Death, SOD). Sittem- min epidemia on edennyt rannikol- la sekä pohjoiseen että etelään yli 600 kilometrin pituudelta. Osallis- tuin elokuussa 2007 konferenssiin Kalifornian Montereyssä, jossa pää- sin näkemään tammen äkkikuole- man dramaattisia vaikutuksia alueen metsiin. MATKALLA KALIFORNIAN METSÄTUHOALUEELLA Anna Rytkönen, Metsäntutkimuslaitos, Vantaan yksikkö 13 taimi- uutiset 4/2007 Taudinaiheuttaja ja isäntä- kasvit Kaliforniassa 2000-luvun vaihteessa varmistui tammen äkkikuoleman aiheuttajak- si Phytophthora-sukuun kuuluva nykyisin lähinnä leviin luokiteltu mikrobi. Sen viljelmät tuottivat hy- vin samanlaisia rakenteita kuin Eu- roopassa heidellä (Viburnum) ja alp- piruususuilla (Rhododendron) leh- ti- ja versolaikkuja aiheuttava vielä tuntematon Phytophthora-laji. Sit- temmin ITS (internal Transcribed Spacer) geenialueen sekvensoinnin avulla on todettu taudinaiheuttajan olevan identtinen Kalifornian kas- tanjatammien koroissa ja Eurooppa- laisten alppiruusujen lehti- ja verso- laikuissa. Samaan aikaan taudinai- heuttaja kuvattiin ja nimettiin Phytophthora ramorumiksi. P. ramorum, kuten monet muutkin Phytophthora-lajit, on moni-isäntäi- nen taudinaiheuttaja, jolla on isän- täkasveja yli 60 kasvisuvussa. Big Surin kansallispuisto, joka sijaitsee Montereyn eteläpuolella ja käsittää noin 145 km pitkän ja 30 km leveän kaistaleen rannikkoa, on yksi pahi- ten tammen äkkikuolemasta kärsi- neistä alueista. Alueen biodiversi- teetti on hyvin korkea, ja kansallis- puistoon kuuluu mm. ainavihantia sekametsiä, punapuu-kastanjatam- mi-metsiä sekä radiatamäntymetsi- köitä. Ainavihantien lehtipuumetsi- en puustossa on kastanjatammien lisäksi paljon mm. rannikkotammia sekä aluskasvillisuudessa runsaasti alppiruusuja. Kalifornian laakeripuu (Umbellularia californica) on puo- lestaan yleinen punapuumetsien aluskasvi. Edellä mainitut kasvit ovat osoittautuneet erittäin hyviksi isäntäkasveiksi P. ramorumille, ja ne ovatkin olleet avainasemassa taudin leviämisessä ja säilymisessä epide- mia-alueella. P. ramorum aiheuttamat oireet vaih- televat isäntäkasvin mukaan. Tam- milla rungon korot ovat sisään pai- nuneita ja niistä vuotaa tummanrus- keaa, tahmeaa nestettä (kuva 1). Kuori voi myös halkeilla, ja kuoren alla oleva solukko muuttuu punarus- keaksi. Taudin edetessä puun latvus alkaa kellastua ja lopulta puu kuo- lee (kuva 2). Alppiruusuilla oireina ovat kuihtuminen, ruskeat tai mus- tat epäselvärajaiset laikut lehdissä ja kuoliolaikut oksissa (kuva 3). Taudin levinneisyys ja torjuntakeinot Tammen äkkikuoleman epidemia- alue kattaa 13 maakuntaa Kalifor- niassa. Lisäksi taudista on löydetty kaksi erillistä infektiokeskusta; toi- nen 450 km:n päässä San Francis- costa sijaitsevassa Humboldt Coun- tyssa, ja toinen 600 km:n päässä Oregonin puolella. Oregonissa tau- tia esiintyy vielä suhteellisen pienel- lä alueella, joten taudin leviämistä on hidastettu hävitystoimilla vuo- desta 2001 saakka. Epidemia-alue kartoitetaan ilmasta käsin neljästi Kuva 1. Tuore P. ramorum -infektio kastanjatam- men (Lithocarpus densiflorus) rungossa. Kuva Anna Rytkönen. Kuva 2. Kastanjatammien latvus lakastuu muutamassa viikossa P. ramorum -tartunnan jälkeen. Kuva Anna Rytkönen. 14 vuodessa ja näin löydetyillä uusis- sa infektiokeskuksissa suoritetaan avohakku ja kulotus. Lisäksi infek- tioalueen läheisyydessä olevat kas- tanjatammet kaadetaan ja kannot käsitellään herbisidillä vesomisen estämiseksi. P. ramorumin leviämis- tä onkin Oregonissa onnistuttu dra- maattisesti vähentämään torjuntatoi- mien ansiosta, mutta siitä huolimatta sekä vuonna 2005 että vuonna 2007 on löydetty yhä uusia infektiokes- kuksia jopa 5 kilometrin päässä ka- ranteenialueesta. Lisäksi tutkimuk- set osoittavat taudinaiheuttajan säi- lyvän usein maassa hävityksen jäl- keenkin, joskin hyvin pieninä mää- rinä. Tutkimusten mukaan retkeili- jöillä on merkittävä rooli taudin kul- keutumisessa uusille alueille, mutta se voi kulkeutua myös siirrettävän puutavaran ja polttopuiden mukana. Tauti levinnyt mahdollises- ti kasvikaupan välistyksel- lä P. ramorumin alkuperää ei tiedetä, mutta koristekasvikauppa on toden- näköisesti ollut olennaisessa ase- massa taudin siirtymisessä manner- ten välillä. Euroopassa P. ramorum tunnetaan lähinnä lehti- ja versolaik- kujen aiheuttajana pääasiassa alppi- ruusuilla, heidellä ja atsaleoilla, jos- kin se on eristetty myös alppiruusu- jen läheisyydessä kasvavista tam- mista Englannissa ja Hollannissa. P. ramorumia on löydetty koristekas- vien taimitarhoilta 13:ssa Euroopan maassa, Suomi mukaan lukien. Po- pulaatiot edustavat eri pariutumis- tyyppiä Yhdysvalloissa (A1) ja Eu- roopassa (A2). Suvullinen lisäänty- minen ja uusien ominaisuuksien syntyminen edellyttäisi eri pariutu- mistyyppien pääsyä kosketuksiin toistensa kanssa. Suvullisen lisään- tymisen seurauksena olisi todennä- köisesti ankarampi, tartutuskykyi- sempi ja säilyvämpi patogeenikan- ta. Kasvikaupan rajoittaminen karan- teenilla onkin olennaista taudin le- viämisen ja uusien muotojen synty- misen estämiseksi. Sekä Yhdysval- loissa että EU:ssa on vuodesta 2005 lähtien taimitarhat, joissa on mah- dollisia P. ramorumin isäntäkasve- ja, määrätty säännöllisesti tarkastet- taviksi. Lisäksi taimikaupassa on otettu käyttöön säädökset, joiden mukaan tuontitainten on oltava to- distetusti peräisin tarkastetulta ja puhtaalta tarhalta. EU:ssa on tähän tarkoitukseen käytössä ns. kasvipas- sit. Anna Rytkönen Metsäntutkimuslaitos Vantaan yksikkö PL 18 01301 VANTAA Anna.Rytkonen@metla.fi Kuva 3. P. ramorum säilyy ja leviää aluskasvillisuu- den alppiruusuissa. Kuva Anna Rytkönen. 15 taimi- uutiset 4/2007 KKALSIUMIN VAIKUTUSKOIVUN LEVÄLAIK-KUUN Lilja, A., Luoranen, J., Rikala, R. & Heinonen, R. 2007. The effects of calcium on stem lesions of silver birch seedlings. Forest Pathology 37: 96-104. Tausta ja tavoite Tulokaslaji1) Phytophthora cacto- rum saapui maahamme yli kymme- nen vuotta sitten. Siitä lähtien se on aiheuttanut koivun taimitarhataimil- la levälaikkutautia, jonka oireita ovat versoihin syntyvät tummat lai- kut. Varsinkin 1990-luvulla se aihe- utti merkittäviä tappioita taimien kasvattajille. Paakkutaimikasvatuk- sessa käytetyn vaalean rahkaturpeen kalkitusta oli samoihin aikoihin vä- hennetty, kun levälaikkutauti ensi kertaa havaittiin. Kalkitusta vähen- nettiin, koska tutkimuksissa havu- puun taimien oli havaittu kasvavan paremmin turpeessa, joka oli hap- pamampaa kuin aiemmin. Koivun kasvulle ei sen sijaan löytynyt sel- vää optimia pH-alueelta 4-8. Toi- saalta alhaisten pH-arvojen tiede- tään vähentävän kasvien kalsiumin saantia ja koivulla pH 3 ja sitä al- haisemmat arvot haittaavat juurten muodostumista ja kasvua. Kasvu- alustan kalkitusta käytetään ensisi- jassa turpeen happamuuden vähen- tämiseksi, mutta kasvit tarvitsevat kalsiumia myös kasvuun, puolustus- reaktiossa taudinaiheuttajia vastaan ja karaistuessaan pakkasenkestävik- si. Kokeen tavoitteena oli selvittää, voidaanko kasvualustan kalkituksel- la vähentää koivuntaimien levälaik- kutartuntaa taimitarhalla. Lisäksi selvitettiin, miten kalkitus vaikuttaa taimien kasvuun. Koe taimitarhalla Muilla puu- ja kasvilajeilla tehdyis- sä tutkimuksissa on huomattu kal- siumin tärkeä rooli taudinkestävyy- dessä. Tämän takia Suonenjoen tai- mitarhalle perustettiin koe, jossa peruslannoitteen (1 kg/m3 Kekkilän peruslannoite 6) lisäksi kalkkia (magnesiumpitoinen kalkkikivijau- he 2, neutraloiva kyky kalsiumiksi laskettuna 30 %, Mg:ia vähintään 5 %) sekoitettiin kalkitsemattomaan vaaleaan keskikarkeaan turpeeseen (Kekkilä Oy) 2, 4 tai 8 kg/m3, kal- kitsemattoman turpeen ollessa ver- tailuna. Taimiin tartutettiin heinäkuun lopul- la Phytophthora cactorum -mikro- bi joko ehjään kuoripintaan tai leh- tiarpeen (lehti poistettiin juuri en- nen sienen lisäystä). Käytetyt sieni- kannat oli eristetty levälaikkuisilta koivuilta eri taimitarhoilta. Seuraa- vana keväänä taimet istutettiin pak- kasvarastoinnin jälkeen taimitarha- pellolle, jotta nähtiin kalsiumin vai- kutus syntyneiden laikkujen ja tai- mien jatkokehitykseen. Kalkitus lisäsi, levälaikku heikensi taimien kasvua taimitarhalla Ilman kalkitusta kasvaneet taimet jäivät 5-10 cm lyhyemmiksi kuin taimet, joiden kasvualustaan oli li- sätty kalkkia. Myös levälaikkutartu- tus alensi selvästi taimien kasvua. Kasvualustaan lisätty kalkki nosti sekä turpeen pH:ta että taimien kal- siumpitoisuutta. Sen sijaan typen, kaliumin ja korkeammassa pH:ssa kasveille vähemmän käyttökelpoi- sessa muodossa olevien mangaanin ja boorin pitoisuudet vähenivät. Tur- peen kalkitseminen lisäsi taimien tyviläpimittaa ja verson kuivamas- saa kalkitsemattomaan alustaan ver- rattuna, mutta kalkin määrällä ei ol- lut merkitsevää vaikutusta. Juurten kuivamassoihin kalkitustaso ei vai- kuttanut. Toisaalta juuri/verso suh- de aleni, mitä enemmän kalkkia kas- vualustaan lisättiin. Taimitarhalla kasvualustaan lisätyn kalkin määrällä ei ollut selvää vai- kutusta P. cactorumin kykyyn tart- tua taimiin, vaikkakin suurimmassa kalkkiannoksessa laikut olivat pie- nempiä sekä ehjään kuoripintaan että lehtiarpeen tehdyissä tartutuk- sissa kuin muissa käsittelyissä. Kasvualustan kalkitus ei vaikuttanut istutuksen jälkeiseen pituuskasvuun Kasvualustaan annetulla kalkin määrällä ei ollut vaikutusta taimien istutuksen jälkeiseen pituuskasvuun. Kolmannen istutusta seuranneen kasvukauden jälkeen taimitarhalla ollut kokoero oli vielä selvä; kalk- kia saaneet taimet olivat pitempiä verrattuna taimiin, jotka eivät olleet saaneet kalkkia. Taimien pituuskas- vuissa ei kuitenkaan ollut eroja kä- sittelyiden välillä. Levälaikun leviäminen rungon ympäri tappaa taimen Levälaikkuisista taimista 5 % kuoli istutuksen jälkeisenä kesänä. Näillä KALSIUMIN VAIKUTUS KOIVUN LEVÄLAIKKUUN 16 P kaikilla versolaikku oli levinnyt jo taimitarhalla miltei rungon ympäri. Eniten näitä taimia oli alustassa, jo- hon kalkkia ei lisätty. Neljän vuo- den kuluttua istutuksesta pisimpiä olivat ne levälaikulla tartutetut tai- met, joiden kasvualustaan oli lisät- ty 8 kg/m3 dolomiittikalkkia. Ne oli- vat pidempiä kuin tartuttamattomat verrannetaimet vastaavassa kalkitus- käsittelyssä. Ensimmäisen kesän jälkeen oli vie- lä mahdollista eristää P. cactorum istutetuista taimista, mutta neljän vuoden kuluttua se ei enää onnistu- nut. Kaikki laikut näyttivät umpeu- tuvan hyvin ja mustunut alue jäi paikalliseksi. Hieman yli 6 % tai- mista katkesi laikun kohdalta ja vaihtoi latvaa. Istutettuihin taimiin ei myöskään syntynyt uusia laikku- ja, eli P. cactorum-mikrobi on so- peutunut elämään vain taimitarha- olosuhteissa, joissa kosteutta on sille riittävästi. Johtopäätökset Kasvualustaan lisätty dolomiitti- kalkki lisäsi versojen kalsiumpitoi- suutta, taimien tyviläpimittaa ja ver- sojen kuivamassaa. Laikkujen syn- tyyn kasvualustaan lisätty kalsium ei vaikuttunut, vaikka 8 kg/m3 an- nos hillitsi keinotekoisesti aikaan- saatujen versolaikkujen leviämistä. Paakkutaimikasvatuksessa käytetyn vaalean rahkaturpeen kalkituksen vähentäminen, ei ole tämän tutki- muksen mukaan altistanut koivun taimia levälaikkutaudille. Eikä toi- saalta tautia voitu torjua kalkitusta lisäämällä. 1) Tulokaslaji on eliö, joka ihmisen toiminnan avulla on levinnyt uudelle alueelle, jolla tämä eliö ei luonnol- lisesti esiintyisi. Arja Lilja, Risto Rikala & Jaana Luoranen Phytophthora-lajit ovat monille kas- veille haitallisia patogeeneja, jotka pystyvät infektoimaan kasveja suo- raan ehjän pinnan kautta joko maan- päällisissä kasvinosissa tai juuristos- sa. Kuoren vioituskohdat ja luonnol- liset aukot, kuten ilmaraot ja kork- kihuokoset, toimivat myös infektio- teinä. Koivulla terveen lehden irto- amisesta jäävä lehtiarpi voi toimia koivun levälaikun aiheuttajan si- säänmenotienä. Infektiot tapahtuvat usein nopeim- man kasvun aikaan, jolloin kasvien pinnassa soluseinien rakenne ei ole vielä ehtinyt vahvistua. Alkukesäl- lä koivun pituuskasvuvauhti voi no- peimmillaan olla 10 cm viikossa. Verso on tällöin ruohomaisen peh- meää, koska verson pinnassa ei vie- lä ole suojaavaa korkkisolujen muo- dostamaa kerrosta. Käsittely ennakkoon ennen altistumista Phytophthoran ja sille läheisten Pyt- hium-lajien torjunnassa onkin saatu hyviä tuloksia valmisteilla, joilla joudutetaan kasvin soluseinien vah- vistumista. Näiden valmisteiden käytössä on oleellista, että kasvit saavat käsittelyn ennen oletettua al- tistumistaikaa. Koivun taimilla levälaikun riski on suurin siinä vaiheessa, kun taimet siirretään alkukasvatusvaiheen jäl- keen ulos muovihuoneesta. Ulossiir- ron ajankohtaan, kesäkuun loppu- puolelle, ajoittuu usein rankkoja (ukkos)sadekuuroja, jotka altistavat taimia infektioille. Phytophthora- infektioiden syntyminen edellyttää, että kasvuston lähellä on seisovaa vettä, jossa tautia levittävät itiöt ke- hittyvät. Taudinaiheuttaja kulkeutuu helposti kasvin pinnalle vesiroiskei- den mukana. Phytophthora-lajien torjuntaan on rekisteröity useita kasvinsuojeluai- neita. Erään tärkeimmän patogee- nin, perunaruttoa aiheuttavan P. in- festansin torjumiseksi on maailmal- la käytetty pitkään mm. metalaksyy- liä, minkä seurauksena on tälle te- hoaineelle jo muodostunut joitakin PHYTOPHTHORA-TAUTIEN TORJUNTA – APUA ETSITÄÄN USEISTA ERI VALMISTEISTA Marja Poteri ja Arja Lilja, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen ja Vantaan yksiköt 17 taimi- uutiset 4/2007 kestäviä (resistenttejä) perunarutto- kantoja. Aliette rekisteröity koi- vunlevälaikun torjuntaan Rhone-Poulenc –yhtiö kehitti 1980- luvun alussa lähinnä hedelmäpuilla esiintyvien Phytophthora-lajien tor- juntaan valmisteen fosetyyli-alumii- ni (fosetyl-Al ), joka on fosforiha- pokkeesta johdettu alumiini-fosfo- naattisuola. Valmiste tuli 1990-lu- vun lopussa Suomeen kauppanimel- lä Aliette 80 WG ensin mansikan Phytophthora-tautien torjuntaan ja vuonna 2003 valmiste rekisteröitiin koivun levälaikun torjuntaan. Alumiinifosfonaatin torjuntateho perustuu sen systeemisyyteen eli hyvään kulkeutuvuuteen kasvissa, mikä huomattiin puilla runkoinjek- tiokokeiden yhteydessä. Runkoon ruiskutettu valmiste hajoaa kemial- lisesti kasvissa, minkä jälkeen lop- putuotteet kulkeutuvat ensin rungos- sa ylöspäin lehtiin, mutta myös ni- laa pitkin latvustosta alas juuristoon (Darvas ym. 1984). Lannoitevalmisteista haetaan torjuntakeinoja Aliette on kemiallisesti fosforilan- noitteiden kaltainen valmiste, min- kä vuoksi nykyisin fosforihapok- keesta johdettuja muita fosfiitti-val- misteita myydään markkinoilla vaihtelevasti sekä kasvinsuojeluai- neina että lannoitteina. Uutuutena on kotimaisille markkinoille tullut Kekkilän Restart-niminen kalium- fosfiitti-lannoite, jonka mainitaan lannoitusvaikutuksen lisäksi estävän Pythiumin ja vastaavien patogeeni- en aiheuttamaa juuristotautien tar- tuntariskiä. Kalsiumin torjuntavaiku- tusta tutkittu Kalsiumia sisältävät ja tavallisesti lannoitemuodossa olevat yhdisteet ovat myös olleet merkittävä tutki- muskohde Phytophthoran torjun- nassa. Tutkimusten mukaan kalkki voi vähentää tautia kahdella eri ta- valla. Kalsium toisaalta lisää kasvi- en puolustuskykyä patogeeneja vas- taan ja toisaalta heikentää maassa olevien taudinaiheuttajien lisäänty- mistä. Nykykäsityksen mukaan kal- kin taudilta suojaava vaikutus ei var- sinaisesti liity kasvualustan pH:n nousuun. Kalsium liikkuu suhteel- lisen nopeasti kasvisoluissa ja osal- listuu aktiivisesti solujen toiminnan ohjaukseen, mm. puolustusaineiden tuotantoon, mihin katsotaan myös kalsiumin torjuntavaikutuksen kas- veissa perustuvan (Campanella ym. 2002). Vaikka kalsium on tärkeä ravinne puolustusreaktioissa, sen toisaalta tiedetään edistävän Phytophthora- infektioita, koska se on myös par- veilijoille oleellinen ravinne (Schmitthenner ym. 1983). Koivun- taimilla tehty koe kuitenkin osoitti, että levälaikku ei ole seurausta sii- tä, että turpeen kalkitusta vähennet- tiin (Lilja ym. 2007). Kasviyhdisteet kasvinsuojeluaineina Kasviuutteet, kuten niistä saatavat erilaiset öljyt, voivat myös estää tai pysäyttää kasvitauteja. Varsinkin luomutuotannossa on haettu hanka- lien Phytophthora-tautien torjun- taan keinoja kasvipohjaisista val- misteista. Suomessa Maa- ja elintar- viketalouden tutkimuskeskuksessa on tutkittu mm. kuminaöljypuristei- den torjuntatehoa ja käyttökelpoi- suutta perunaruttoa vastaan (Han- nukkala et al. 2002, Keskitalo ym. 2006). Kesällä 2007 tehtiin koivun levälai- kun torjuntakokeita Metlan Suonen- joen yksikössä. Viiden viikon ikäi- siä koivun taimia käsiteltiin lehväs- töruiskutuksin kesäkuun lopussa kolmella erityyppisellä valmisteel- la: 1) kaliumfosfiitti, Kekkilän Restart –lannoite; 0,5 % ja 1,0 % liuos ker- takäsittelynä 2) kuminaöljypuriste; MTT:n tes- teissä ollut valmiste sekä kylmäpu- ristettuna öljynä (3,0 %) että kumi- naöljyformulaattina (5,0 %), jolla haettu valmisteelle parempaa levit- tyvyyttä ja käytettävyyttä 3) levälaikun torjuntaan rekisteröi- Kuva 1. Laikun kasvun voimakkuus Phytophthoralla tartutetuissa eri torjuntakäsittelyn saaneissa koivun taimissa. Laikun kasvu luokitel- tu viisi viikkoa tartutuksen jälkeen. Luokat: 1 = terve, laikkua ei muodostunut tartutuskohtaan, 2 = selvä laikku, ei levinnyt yli puo- len varren ympäryksestä, 3 = laikku levinnyt yli puolen varren ym- päryksestä, ei kuitenkaan ympäri, 4 = laikku levinnyt varren ympäri, 5 = taimi kuollut. 18 ty Aliette 80 WG; 0,3 % liuos kerta- käsittelynä Käsittelyt tehtiin kesäkuun lopussa 4 vrk ennen kuin taimiin keinotekoi- sesti tartutettiin lehtiarven kohdalle levälaikkua aiheuttava Phytophtho- ra -mikrobi. Tartutuskohtaan il- maantuneen laikun koko mitattiin elokuun alkupuolella viisi viikkoa tartutuksen jälkeen. Alustavien tulosten perusteella par- haiten levälaikun kasvua esti kumi- naöljyformulaatti. Kaliumpohjaiset Restart-valmisteet sekä Aliette oli- vat hieman heikompia (kuva 1). Kuminaöljyformulaatin ruiskutuk- sen seurauksena koivun uusimpiin lehtiin ilmaantui pieniä nekroottisia laikkuja (kuva 2), mutta nämä leh- tivioitukset eivät kuitenkaan vaikut- taneet koivujen pituuskasvuun (kuva 3). Kirjallisuus Bender, G.S. 2005. Phosphorous acid in avocado production – should it be a cultural recommen- dation? University of California Cooperative extension. Topics in subtropics newsletter 3(1): 1- 3.http://cesan-diego.ucdavis.edu Campanella, V., Ippolito, A. & Nig- ro, F. 2002. Activity of calcium salts in controlling Phytophthora root rot of citrus. Crop Protection 21: 751-756. Darvas, J.M., Toerien, J.C. & Mil- ne, D.L. 1984. Control of avoca- do root rot by trunk injection. Plant Disease 68: 691-693. Hannukkala, A. Keskitalo, M. Laa- manen, J. & Rastas, M. 2002. Control of potato late blight with caraway and dill extracts. Teok- sessa: Schepers, H.T.A.M. & Wes- terdijk, C.E. (toim.). Proceedings of the sixth workshop of an Euro- pean network for development of an integrated control strategy of potato late blight. Edinburgh, Scotland, 26-30. September 2001. PPO-Special Report no. 8: 279- 280. Keskitalo, M., Fabritius, A.-L., Mik- konen, P. & Seppänen, M. 2006. Kuminaöljy estää perunaruttoa. Koetoiminta ja käytäntö 63: 11. Lilja, A., Luoranen, J., Rikala, R. & Heinonen, R. 2007. The effects of calcium on stem lesions of silver birch seedlings. Forest Pathology 37: 96-104. Schmitthenner, A. F. & Canaday, C. H. 1983. Role of chemical factors in development of Phytophthora diseases. Teoksessa: Erwin, D. C., Bartnicki-Garcia, S. & Tsao, P. H. (toim.). Phytophthora: Its Biolo- gy, Taxonomy, Ecology and Pat- hology. St Paul MN, APS, pp. 189-196. Marja Poteri ja Arja Lilja Kuva 2. Kuminaöljyformulaatilla (5 % liuos) tehdyn leh- västöruiskutuksen aiheuttamia vioituslaikkuja koivun leh- dissä. Kuva Marja Poteri. Kuva 3. Koetaimien pituuskasvu eri torjuntakäsittelyn saaneilla koivun taimilla. Taimien lähtöpituus mitattu ennen käsittelyä 28.6.2007, torjuntakäsittelyt tehty 29.6.2007 ja taimien loppupi- tuus mitattu 16.10.2007. 19 taimi- uutiset 4/2007 PPohjois-Amerikan luoteisosien tai-mitarhoilla on viidentoista viimei-sen vuoden aikana taimilajittelussajouduttu hylkäämään tavanomaista enemmän douglas-kuusen taimia versokorojen vuoksi (Haase ym. 2007). Ilmiötä tavataan sekä paljas- juurisilla että paakkutaimilla. Tutki- joiden mukaan taimen kuoreen tu- lee ensin kasvuhalkeama, jonka kautta sienet pääsevät infektoimaan taimen ja aiheuttamaan varsinaisen koron. Pääasiallisena syynä verson hal- keamiseen pidetään taimen nopeaa kasvua. Paljasjuurisilla taimilla hal- keama syntyy tavallisesti toisen kas- vukauden aikana kohtaan, joka si- jaitsee muutaman senttimetrin vuo- sikasvun rajan yläpuolella. Paakku- taimilla halkeamat sijaitsevat ver- sossa eri korkeuksilla taimen tyvel- tä aina muutaman senttiin kasvupis- teen alapuolelle. Douglas-kuusen paljasjuurisilla taimilla on ollut enemmän koroja kuin paakkutaimil- la. Sieni aiheuttaa koron kasvuhalkeamaan Havaintojen mukaan ilman sieni-in- fektiota halkeama kylestyy nopeas- ti lähes huomaamattomaksi, eikä sii- tä ole ollut seurantakokeiden perus- teella haittaa douglas-kuusen taimi- en jatkokehitykselle. Kasvukauden aikaisilla fungisidiruiskutuksilla on voitu vähentää voimakasta koron muodostumista, mikä myös viittaa sienitautien keskeiseen rooliin ver- sokorojen synnyssä. Pohjoisamerik- kalaisten kokemusten mukaan ruis- kutuksia joudutaan kuitenkin teke- mään kasvukaudella useita kertoja 2-4 viikon välein, joten kemiallisen torjunnan sijasta olisi parempi pys- tyä estämään kasvuhalkeamien syn- tyminen. Ongelman yleisyys vaihtelee Poh- jois-Amerikan luoteisosien eri tar- hoilla, mikä voisi selittyä kasvatus- olosuhteiden ja -menetelmien eroil- la. Ravinne-epätasapainon, erityi- sesti korkean N/Ca –suhteen on ar- veltu lisäävän halkeamia. Tätä seli- tystä eivät kuitenkaan tue käytännön havainnot, sillä halkeamia on löy- detty myös taimista, joiden Ca-pi- toisuus on ollut suhteellisen korke- alla. Epätasaisen kastelun, eli hyvin kuivien ja märkien jaksojen vuorot- telun, on ajateltu altistavan taimia halkeamille. Tutkimustietoa ei kui- tenkaan asiasta ole. Nopeakasvuisilla taimilla enemmän halkeamia Luontaisilla taimillakin on havaittu kasvuhalkeamia, jos olosuhteet, ku- ten riittävä kosteus ja lämpötila, ovat olleet otolliset taimien kasvulle. Amerikkalaistutkijoiden mukaan nykyisillä kastelu- ja lannoitusme- netelmillä kasvu voidaankin kiih- dyttää aivan biologiselle ylärajalle, jolloin taimi saattaa menettää luon- VERSOKOROT TAIMITARHALLA – ONGELMA MONESSA MAASSA Marja Poteri ja Arja Lilja, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen ja Vantaan yksiköt Kuva 1. Verson kiemurtelun arvellaan johtuvan taimen erityisen nopeasta kasvusta. Kuva Marja Poteri. Kuva 2. Kuusen versokorot tulevat näkyviin loppukesällä. Koronmuodos- tusta edeltää usein neulasten kuole- minen alkavan koron kohdalta. Koroon muodostuu myöhemmin sienien itiö- pesäkkeitä. Kuva Marja Poteri. 20 taisen kontrollin kasvuunsa. Seu- rauksena on verson halkeamia tai kasvaimen kiemurtelemista, ns. ’speed wobble’-ilmiö (kuva 1). Lii- an nopean kasvun teoriaa tukisi douglas-kuusella tehty havainto, jonka mukaan kasvatuserän pisim- millä taimilla samoin kuin myös eri- tyisen nopeakasvuisilla alkuperillä on taipumus saada muita taimia enemmän halkeamia. Kasvuhalkeamiin iskeytyneet sienet ovat olleet Pohjois-Amerikassa sa- moja lajeja, joita esiintyy yleisesti maassa ja kasvualustassa, kuten Phoma- ja Fusarium –lajeja (Hamm 1990). Nämä sienet ovat terveille ehjäkuorisille taimille haitattomia, mutta kuoririkkoutumien, kuten kas- vuhalkeamien kautta, infektio voi tapahtua helposti. Korosta eristetyt sienet heikkoja patogeeneja Toinen Pohjois-Amerikassa doug- las-kuusella raportoitu koroja aihe- uttava sieni on Phomopsis, jonka koro sijaitsee kaksivuotiaassa tai vanhemmassa taimessa uudessa kas- vaimessa vuosikasvun rajan yläpuo- lella tai lähellä sitä (Hansen 1990). Tautia esiintyy erityisesti vuosina, jolloin kasvuunlähdön ajankohtaan sattuu poikkeuksellisen sateinen sääjakso. Korokohdasta taimi kau- laantuu ympäri, jolloin latvaosa kel- lastuu ja kuolee. Phomopsis-infek- tio on yleensä lievä eikä leviä alas- päin, joten sivusilmusta syntynyt uusi latva tavallisesti korvaa kuol- leen latvakasvaimen. Norjassa on 2000-luvun alussa teh- ty havaintoja kuusen paakkutaimil- la koroja aiheuttavasta Phomopsis- sienestä (Børja ym. 2007). Oireelli- sia taimia tavattiin erityisesti kevääl- lä 2002, jolloin kuusen taimissa oli poikkeuksellisen paljon latvojen kuivumista. Pääosan latvojen kuivu- misesta aiheutti paremmin männyn tautina tunnettu surmakkasieni. Norjalaistutkijoiden mukaan kuusen taimien alasosassa koroista eritetyn Phomopsis-sienen merkitys on vie- lä epäselvä. Havaintojen mukaan sieni oli tartuttanut taimia todennä- köisesti kevään ja alkukesän aikana eikä sitä havaittu taimien syyslajit- telussa, koska alkavaa koroa lukuun- ottamatta taimet olivat oireettomia. Varsinaiset oireet, nilan kuoleminen kokonaan verson ympäriltä, tulivat esille vasta keväällä. Eristetty Pho- mopsis-sieni ei pystynyt tartutta- maan kokeissa terveitä kuusen taimia, joten ilmeisesti infektio tar- vitsee taimen vioittumisen, kuten kasvuhalkeaman, ja lisäksi tartun- nalle sopivat olosuhteet. Suomessa myös havainto- ja versokoroista Myös Suomessa on viime vuosina ollut kuusen ja männyn paakkutai- milla versokoroja, jotka on havaittu syyslajittelussa tai loppukesällä. Osa varsinkin tyvellä olleista koroista tai verson kaulaantumisesta on havait- tu vasta keväällä. Uuden kasvaimen korot ovat olleet 30-100 mm pitui- sia haavaumia (kuva 2) tai verso on voinut kaulaantua kokonaan koron kohdalta (kuva 3). Koroista ja koro- jen ympäristöstä on eristetty Siro- coccus conigenus –sienen lisäksi mm. Phoma-lajiin kuuluvia sieniä (kuva 4). Havaintojen perusteella versokoro- jen ilmaantuminen johtuu suurelta osin tiheästä paakkutaimikasvatuk- sesta ja kasvukauden olosuhteista. Koroista eritetyt lajit ovat hyvin yleisiä kaikkialla esiintyviä sieniä, jotka ovat heikkoja patogeeneja ja Kuva 3. Kuusen versokoro on laajen- tunut koko verson ympäri ja tappa- nut nilan. Kuva Pekka Voipio. Kuva 4. Phoma-sienen mustia pieniä itiöpesäkkeitä kuusen taimen versolla ja neulasen tyvellä. Kuva Arja Lilja. 21 taimi- uutiset 4/2007 tarvitsevat sekä taimen kuoreen il- maantuvan vian että optimiolosuh- teet infektion synnylle. Sienitartun- taan ei vaadita isoa silminhavaitta- vaa halkeamaa, vaan pieni ’hiushal- keamakin’ riittää. Nykyisissä kasva- tustiheyksissä sienelle syntyy hel- posti ihanteelliset kosteusolosuhteet varsinkin kasvuston alaosaan. Toi- sen vuoden kasvatuksissa ollaan sa- teisen kesän, tai pitkittyneen leudon ja sateisen syksyn armoilla, mikä voisi selittää versokorojen ilmaan- tumista usein juuri kaksivuotiaisiin taimiin. Kirjallisuus Børja, D., Solheim, H., Hietala, A. & Fossdal, C.G. 2007. The rela- tionship of Gremmeniella and Phomopsis to damage on Norway spruce seedlings. Communicatio- nes Instituti Forestalis Bohemica. Vol. 23: 35-44. IUFRO Working Party 7.03.04. Diseases and in- sects in forest nurseries, 11.- 14.9.2005, Czech Republic. Haase, D., Khadduri, N. & Landis, T. 2007. Stem splitting and can- kering in Pacific Northwest Doug- las-fir seedlings. Tree Planters’ Notes 52: 9-11. Hamm, P.B. 1990. Upper stem can- ker. Teoksessa: Hamm, P. B., Campbell, S. J. & Hansen, E.M. 1990. Growing healt- hy seedlings. Identification and management of pests in Northwest forest nurseries. s. 27-28. http:// www.rngr.net/Publications/ghs Hansen, E.M. 1990. Phomopsis can- ker. Teoksessa: Hamm, P. B., Campbell, S. J. & Hansen, E.M. 1990. Growing healthy seedlings. Identification and management of pests in Northwest forest nurse- ries. s. 38. http://www.rngr.net/ Publications/ghs Marja Poteri ja Arja Lilja ALTAKASTELULLA VOI OLLA TULEVAISUUTTA METSÄPUIDEN TAIMI- TARHAKASVATUKSES- SA Heiskanen, J. 2007. Effect of su- birrigation on the growth of Norway spruce container seedlings in a greenhouse: A pilot study. [Wirkung der Unterflurbewässerung auf das Wachstum von Containerpflanzen norwegischer Fichtensetzlinge unter Gewächshausbedingungen: Eine Pilotstudie]. Journal of Applied Ir- rigation Science 42(1): 19-28. Päältäkastelu on yleisin kastelutapa kasvihuonetuotannossa. Kuitenkin altakastelulla on monia etuja verrat- tuna päältäkasteluun, kuten kasvu- alustan tasainen kostuminen, kas- vuston alhaisempi pintakosteus ja sienituhoriski sekä vähäisempi ve- den ja ravinteiden menekki. Altakas- telu mahdollistaa myös suljetun ve- sikierron sekä yhtäaikaisen kastelun myös tilanteessa, jossa tarhalla kas- vatuksessa on eri paakkukokoja ja kasvatustiheyksiä. Altakastelua käy- tetään mm. ruukkukukkien tuotan- nossa. Toistaiseksi altakastelua ei kuitenkaan ole sovellettu laajassa mitassa metsäpuiden paakkutaimi- en kasvatuksessa. Altakastelukoe kuusen paakkutai- milla Idätettyjä kuusen taimia kasvatettiin tavallisissa, ilmaraollisissa muovi- paakuissa (PL81F, korkeus 73 mm). Kutakin kastelukäsittelyä varten täy- tettiin 4 taimiarkkia (yhteensä 12 arkkia ja 972 tainta) vaalealla, lan- noittamattomalla, mutta kalkitulla kasvuturpeella (Kekkilä M02). Kai- kissa kastelukäsittelyissä käytettiin 1 promillen lannoiteliuosta (Taimi- Superex). Taimia kasteltiin sirkkataimivai- heesta alkaen 1-2 kertaa viikossa (a) päältä kastelukannulla ja (b) paakut kasteluliuokseen upottamalla (2 min). Näissä kasvualustan matriis- potentiaali oli tensiometrillä mitat- tuna keskimäärin -91.2 ja -30.7 hPa. Jatkuva altakastelu (c) aikaansaatiin pitämällä paakkuarkit 1 cm:n poh- javesitasossa (-1.9 hPa). Upotuskas- telun voidaan katsoa edustavan ns. vuoksi-luode menetelmää. Taimia kasvatettiin ja seurattiin arkeissaan 3,5 kk kasvihuoneessa Suonenjoel- la. JULKAISUSATOA 22 Päätulokset • Päältäkastelu ja altakastelu vuok- si-luode menetelmällä tuottivat pi- simmät, läpimitataltaan suurimmat ja elinvoimaisimmat taimet, joilla myös pituusvaihtelu oli vähäisintä. • Vuoksi-luode käsittelyssä taimien pituus (18.8 cm) ja läpimitta (2.2 mm) olivat hieman suuremmat kuin päältäkastelussa (16.3 cm ja 2.1 mm), mutta tilastollista eroa näiden käsittelyjen välillä ei ollut. • Vuoksi-luode käsittelyssä ravintei- ta kerääntyi hieman turpeen pintaan, mikä näkyi sähkönjohtokyvyn ko- hoamisena turpeen yläosissa. Lan- noiteliuoksen pitoisuus olisi siten voinut olla käytettyä alempi. • Jatkuvassa altakastelussa taimien kasvu oli selvästi heikointa (pit. 9.8 cm, lpm 1.5 mm) ja kasvutunnus- ten vaihtelu suurinta. Erityisesti paa- kun alaosan juurimassa jäi alhaisek- si. Juuri-verso-suhde oli kuitenkin tilastollisesti sama kaikissa käsitte- lyissä (0.22-0.28). Kuolleisuus oli jatkuvassa altakastelussa 1,5 %, muissa käsittelyissä nolla. • Jatkuvassa altakastelussa taimet kärsivät hapenpuutteesta (ks. Taimi- uutiset 3/2006). Käytetty kasteluve- sitaso oli liian matala eli sen etäi- syys paakun keskitasoon nähden oli liian pieni. Muun kasvualustan kuin puhtaan kasvuturpeen käyttö olisi myös saattanut estää liiallisen mär- kyyden. • Tutkimuksen perusteella vuoksi- luode menetelmää voi soveltaa jo nykyisin käytetyillä paakkutyypeillä ja kasvuturpeella metsäpuiden tai- mitarhakasvatukseen. Menetelmän tarkempi soveltaminen käytännössä vaatii kuitenkin lisätutkimusta mm. kastelutaajuuden, lannoitepitoisuu- den ja kastelualtaassa olevien taimi- arkkien kohokasvatuskorkeuden optimoimiseksi. Juha Heiskanen Voidaanko lyhytpäiväkäsit- tely aloittaa jo kesäkuussa ja taimet istuttaa heinä- kuussa? Kohmann, K. & Sønsteby, F. 2007. Sommerplanting med tidlig lang- nattbehandlete planter. Summary: Summer planting with early long night treated seedlings. Norsk insti- tutt for skog og landskap. Pb 115, no 1431. 13 s. Norjassakin taimia on perinteisesti istutettu keväällä ja syksyllä. Nor- jassa lähes 100 % keväällä istutet- tavista taimista on pakkasvarastoi- tuja. Jo 1950-luvulla Norjassa osoi- tettiin, että paljasjuuristen taimien istuttaminen kesällä on mahdollis- ta. Kesäistutuksen ongelmaksi Nor- jassa nähdään aktiivisessa kasvussa olevien taimien pehmeän verson vaurioherkkyys. Tutkimuksessa sel- vitettiinkin mahdollisuutta pysäyt- tää taimien pituuskasvu ja saada tai- miin silmut normaalia aiemmin käyttämällä kesäkuussa aloitettua lyhytpäivä- (LP-) käsittelyä, jolloin taimien istuttaminen kesällä olisi mahdollista. Tutkimuksessa käytettiin toisella vuodella olevia kuusen paakku- taimia, joita lyhytpäivä- käsiteltiin eri ajankohtina. Yön pituutena käy- tettiin 14 tuntia. Tutkimus jakautui kolmeen kokeeseen. Koe 1. 2 viikon LP-käsittely 18.6. alkaen ja istutus 10.7., 16.7., 23.7. ja 30.7. sekä lyhytpäiväkäsittelemä- tön vertailu ja sen istutus 10.7. Koe 2. 2 viikon LP-käsittely 25.6. alkaen ja istutus 16.7., 23.7., 30.7. ja 6.8. sekä lyhytpäiväkäsittelemä- tön vertailu ja sen istutus 16.7. Koe 3. 1 viikon LP-käsittely 2.7. alkaen, 2 viikon käsittely 25.6. al- kaen, 3 viikon käsittely 18.6. alka- en ja lyhytpäiväkäsittelemätön ver- tailu sekä kaikkien istutus 10.7. Päätulokset • LP-käsiteltyjen taimien paksuus- kasvu jatkui käsittelyn ja istutuksen jälkeen, eikä eri käsittelyjen taimil- Kuva kastelukokeesta kasvihuoneessa. Valkoisten vesisäiliöiden avulla pidettiin jatkuvan alta- kastelun pohjavesitaso vakiona (lappomenetelmä). Valkoisten hattujen alla kasvuston sisässä tensiometrejä. Valokuva Pekka Voipio. 23 taimi- uutiset 4/2007 la ollut ero läpimitassa istutushet- kellä eikä istutusvuoden syksyllä. Kahden istutuksen jälkeisen vuoden aikana vertailutaimien paksuuskas- vu oli hieman parempi kuin LP-kä- sitellyillä taimilla. • Ainostaan 18.6. aloitetun 1 viikon LP-käsittelyn taimet jatkoivat pi- tuuskasvua käsittelyn päättymisen jälkeen. Tämän käsittelyn taimia ei istutettu. Muissa LP-käsittelyissä pituuskasvu päättyi eikä niillä ollut jälkikasvua. Vertailutaimien kasvu jatkui normaalisti, joten ne olivat istutettaessa pitempiä kuin LP-kä- sitellyt taimet. • Istutuksen jälkeisinä vuosina LP- käsiteltyjen taimien pituuskasvu oli parempi kuin vertailutaimien riippu- matta istutusajankohdasta, mutta toisen kasvukauden jälkeen LP-kä- sitellyt taimet olivat vielä lyhyem- piä kuin vertailutaimet. Heinäkuun lopulla ja elokuussa istutetut taimet olivat hieman lyhyempiä kuin mui- na ajankohtina istutetut taimet. • Kaikissa käsittelyissä taimien kuolleisuus oli vähäistä. • Kokeessa, jossa verrattiin eri ajan- kohtina aloitettujen ja eri pituisten LP-käsittelyjen vaikutusta taimien maastomenestymiseen, kahden vuo- den kuluttua istutuksesta kesäkuus- sa aloitetuissa käsittelyissä oli enemmän monilatvaisia taimia kuin heinäkuussa aloitetussa ja vertailu- taimilla. Ensimmäisenä aloitetun ja 3 viikkoa kestäneen käsittelyn tai- met olivat sekä istutettaessa että kahden vuoden kuluttua lyhyempiä kuin muiden käsittelyiden taimet. Johtopäätökset • Vertailutaimet kasvoivat hieman paremmin istutuksen jälkeen kuin LP-käsitellyt taimet. Kirjoittajat kuitenkin suosittelevat käyttämään kesäistutuksessa LP-käsiteltyjä taimia, sillä kasvunsa päättäneitä taimia on helpompi käsitellä eivät- kä ne ole yhtä hallan arkoja kuin käsittelemättömät taimet. Hallan kestävyydestä ei tutkimuksessa saa- tu tietoa, sillä kokeen istutusvuon- na ensimmäinen syyshalla oli vasta syyskuun lopulla. Jaana Luoranen Minitaimet kasvavat hyvin, mutta ovat herkkiä rous- teelle ja kilpailulle Johansson, K., Nilsson, U. & Al- len, H. L. 2007. Interaction between soil scarification and Norway spru- ce seedling types. New Forests 33: 13-27. Etelä-Ruotsissa tutkittiin erilaisiin maanmuokkausjälkiin istutettujen kuusen taimilajien maastomenesty- mistä. Hypoteesina oli, että tyydyt- tävän maastomenestymisen ja kas- vun saavuttamiseksi pienet kuusen paakkutaimet tarvitsevat intensiivi- semmän maanmuokkauksen kuin kookkaammat taimet. Koe oli perustettu kahdelle suhteel- lisen viljavalle vuoden ikäiselle uu- distusalalle Asaan ja Skogabyhyn. Molemmilla uudistusaloilla puolet alueesta oli lannoitettu vuosi ennen istutusta, istutusvuonna ja vuosi is- tutuksen jälkeen. Tutkittavina taimilajeina olivat mi- nitaimet, paakkutaimet ja ’paakku- peltoon’ taimet. Minitaimet olivat istutettaessa aktiivisessa kasvussa, 10-viikon ikäisiä ja 6 cm pituisia paakkutaimia (kasvatustiheys 1000 tainta/m2). Paakkutaimet olivat lepo- tilaisia 2-vuotiaita ja 25 cm pituisia (400 tainta/m2).’Paakkupeltoon’ tai- met oli kasvatettu ensin kymmen- viikkoisiksi pienissä paakuissa ja koulittu sitten avomaalle. Istutetta- essa ne olivat lepotilaisia 2-vuotiai- ta ja 28 cm pituisia paljasjuurisia taimia. Maanmuokkausmenetelminä olivat muokkaamaton kontrolli, ojamätäs- tys ja kääntömätästys. Mättäät oli- vat 30 x 30 cm kokoisia ja sisälsivät 20 litraa kivennäismaata. Kääntö- mättäät olivat 30 x 30 cm kokoisia ja sisälsivät noin 5 cm kivennäis- maakerroksen. Taimista mitattiin pituus, pituuskas- vu ja läpimitta vuosittain kolmen istutuksen jälkeisen vuoden aikana. Lisäksi taimien biomassan jakautu- mista ja typpipitoisuutta seurattiin nostamalla taimia molemmilta koe- alueilta kolme kertaa istutusvuonna ja Skogabyn kohteelta lisäksi toise- na ja kolmantena istutuksen jälkei- senä vuotena. Päätulokset • Maanmuokkaus lisäsi taimien kas- vua taimilajista riippumatta. Taimi- en kasvuerot maanmuokkausmene- telmien välillä olivat kuitenkin suh- teellisesti suurempia minitaimilla kuin kookkaammilla taimilajeilla. • Minitaimet mukautuivat kasvulla, typpisisällöllä ja typen käytöllä mi- tattuna nopeammin kääntömättäis- sä kuin mättäillä ja muokkaamatto- malla maalla. Minitaimien mukau- tuminen oli myös nopeampaa kuin kookkaampien taimien. • Kääntömättäissä minitaimet allo- koivat biomassaa enemmän neula- siin kuin juuriin ja niiden typpisi- sältö oli korkeampi kuin muissa kä- sittelyissä. • Taimien elävyys erosi koekohteil- la. Erityisesti minitaimien kuollei- suus oli Asassa suurempaa kuin Sko- gabyssä. Syiksi Asan suurempaan kuolleisuuteen kirjoittajat arvelivat sitä, että Asan kohde oli hallan arka ja minitaimet olivat aktiivisessa kas- vussa istutettaessa. Molemmille kohteille istutettiin taimia samasta taimierästä. Asan kohteen istutus tehtiin pari viikkoa myöhemmin kuin Skogabyn, jolloin välivarastos- sa aktiivisessa kasvussa olleet mi- nitaimet saattoivat kuluttaa yhteyt- tämistuotteitaan niin paljon, että se 24 vaikutti taimien kuntoon istutuksen jälkeen. • Roustetuhot olivat suuremmat mättäillä kuin kääntömättäillä ja suurempia minitaimilla kuin muilla taimilajeilla. Minitaimien alttiutta rousteelle kuvastaa se, että Skoga- byn kohteella rouste nosti vain mi- nitaimia. Asassa tuhoja oli kaikilla taimilajeilla, mutta eniten minitai- milla. • Minitaimet kasvoivat paremmin kuin kookkaammat paakku- ja ’paakkupeltoon’ taimet, mutta ne olivat ohuempia. Kookkaammilla taimilla oli enemmän oksia, jolloin niiden biomassa oli suurempi kuin minitaimien. Paremmasta kasvusta huolimatta minitaimet olivat vielä lyhyempiä kolmen vuoden jälkeen kuin kookkaampina istutetut taimi- lajit. • Lannoitus lisäsi pintakasvillisuu- den määrää ja taimien typpisisältöä, mutta ei vaikuttanut taimien biomas- saan. Johtopäätökset • Pienet taimet mukautuvat kasvu- paikalle nopeasti ja voivat kasvaa paremmin kuin kookkaammat tai- met. • Pienet taimet ovat kuitenkin her- kempiä istutusympäristön olosuh- teille ja käsittelylle sekä alttiimpia roustevauriolle ja pintakasvillisuu- den kilpailulle, joten oikean maan- muokkausmenetelmän valinta on tärkeää. Jaana Luoranen Varhaisella lyhytpäivä käsittelyllä tanakoita taimia, mutta jälkikasvun riski suuri Kohmann, K. & Johnsen, Ø. 2007. Effects of early long-night treatment on diameter and height growth, se- cond flush and frost tolerance in two-year-old Picea abies container seedlings. Scandinavian Journal of Forest Research 22: 375-383. Norjassa, jossa tutkimus tehtiin, syysistutuksia varten tehtävä lyhyt- päivä- (LP-) käsittely (12 – 15 h yö) kestää yleensä 2 viikkoa ja se aloi- tetaan heinäkuun viimeisellä viikol- la. Norjassakin selvitellään mahdol- lisuuksia jatkaa istutuskautta ko- neellista istutusta varten. Lisäksi syysistutettavien taimien toivottai- siin olevan tanakoita, jolloin ne ei- vät kaatuisi niin helposti heinän ja lumen alle. Tanakat taimet olisivat myös paremmin turvassa tukkimie- hentäin tuhoilta, eivätkä kuolisi niin helposti syöntivioituksiin. Heinä-elokuun taitteessa aloitettu kuusen paakkutaimien LP-käsittely pysäyttää paitsi pituus- myös pak- suuskasvun. Tutkimuksen tavoittee- na oli tutkia: 1) pysäyttääkö toisena kasvukaute- na tehty varhainen LP-käsittely vain pituuskasvun, mutta ei paksuuskas- vua 2) vaikuttaako LP-käsittelyn ajoitus jälkikasvun esiintymiseen loppu- kesällä ja pakkaskestävyyteen myö- hemmin syksyllä sekä sitä 3) riippuuko jälkikasvu sekä taimi- alkuperän kriittisestä yönpituudes- ta että taimitarhan paikkakunnan luontaisesta valojaksoisuudesta. Toteutus Tutkimus jakautui kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa selvitettiin paikallisten toisella vuodella olevi- en kuusialkuperien reaktioita eteläi- sellä (59°46’ N, 20 m mpy) ja poh- joisella (64°30’ N, 40 m mpy) tai- mitarhalla. Käytettyjen kuusialku- perien kriittiset yönpituudet olivat 8,2 ja 5,5 tuntia. LP-käsittelyt (14 h yö) aloitettiin 18.6., 25.6. ja 2.7. Jokaisena aloitusajankohtana tutkit- tiin 3 käsittelyn kestoaikaa: 1, 2 ja 3 viikkoa. Kokeessa seurattiin taimi- en pituus- ja paksuuskasvua koko kasvukauden ajan. Kokeen loputtua laskettiin jälkikasvuisten taimien osuudet. Lisäksi määritettiin taimi- en pakkaskestävyys 6.10. eteläisel- lä taimitarhalla. Toisessa osassa selvitettiin pohjoi- sella taimitarhalla (64°30 N) jälki- kasvua 14 (sijainti 58° N – 65° N) kuusialkuperällä varhaisen LP-kä- sittelyn jälkeen. LP-käsittely (14 h yö) aloitettiin 25.6. ja sitä jatkettiin 13 vuorokautta. Jälkikasvuisten tai- mien osuus määritettiin 27.9. Päätulokset • 1-viikon käsittely pysäytti taimi- en pituuskasvun, mutta ei niin no- peasti kuin 2- tai 3-viikon käsitte- lyissä. • Varhaiset LP-käsittelyt eivät py- säyttäneet taimien paksuuskasvua, vaan syksyllä taimet olivat jopa pak- sumpia kuin vertailutaimet. Pak- suuskasvun osalta havaittiin, että toisella vuodella olevilla taimilla käsittelystä riippumatta kasvussa on kaksi vaihetta, joiden välissä on noin 3 viikon pysähdys. Paksuuskasvu- pysähdyksen ajoitus saattaa johtua ennaltamääräytyneen kasvun muut- tumisesta vapaaksi kasvuksi. • LP-käsittelyn jälkeen taimiin oli muodostunut päätesilmut noin 4 vii- kon kuluttua käsittelyn aloittamises- ta. Jälkikasvussa oli eroja taimitar- hojen välillä: eteläisellä tarhalla 2 ja 3 viikon käsittelyt estivät jälki- kasvun lähes täysin, mutta 1 viikon käsittely esti jälkikasvun vain, kun se oli aloitettu 3.7.; pohjoisella tar- halla jälkikasvua oli kaikissa käsit- telyissä aloitusajankohdasta ja kes- tosta riippumatta. 25 taimi- uutiset 4/2007 • Taimien alkuperä vaikutti jälkikas- vuun niin, että eteläisimmillä alku- perillä (58° N – 60° N), joilla on pisin kriittinen yönpituus, oli vä- hemmän puhjenneita silmuja kuin pohjoisilla alkuperillä (64° N – 65° N). Selityksenä pohjoisessa tapah- tuvaan jälkikasvuun kirjoittajat epäi- livät sitä, että käsittelyn jälkeen luontainen yön pituus on selvästi lyhyempi kuin kriittinen yön pituus. • Kesäkuussa aloitettujen 1- ja 2- viikkoa kestäneiden LP-käsittelyjen taimilla sekä silmujen että neulas- ten pakkaskestävyys oli lokakuussa heikompi kuin vertailutaimilla. Hei- näkuussa aloitetuissa käsittelyissä pakkaskestävyys oli sama kuin ver- tailutaimilla. Johtopäätökset Varhain aloitettujen LP-käsittelyjen käyttökelpoisuus tanakoiden taimi- en tuottamisessa riippuu mm. alku- perästä, taimitarhan sijainnista, LP- käsittelyn aloitusajankohdasta ja kestosta. Jaana Luoranen Lyhytpäiväkäsittely paran- taa kesällä istutettavien taimien kuivuudenkestä- vyyttä Luoranen, J., Helenius, P., Huttu- nen, L. & Rikala, R. 2007. Short- day treatment enhances root egress of summer-planted Picea abies see- dlings under dry conditions. Scan- dinavian Journal of Forest Research 22: 384-389. Koneellisen istutuksen yleistyessä istutuskautta on jatkettava mahdol- lisimman pitkäksi. Kesällä istutetta- vien taimien tulisi kestää hyvin kui- vuutta. Taimien pakkaskestävyyden parantamiseen käytetään jo laajalti lyhytpäivä (LP) käsittelyä . Soluta- solla kuivuus- ja pakkasvaurioiden mekanismit ovat samankaltaiset, jo- ten LP-käsittelyllä saattaisi olla mahdollista parantaa taimien kui- vuuden kestävyyttä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää LP-käsitte- lyn vaikutuksia loppukesällä kuiviin olosuhteisiin istutettujen kuusen paakkutaimien alkukehitykseen. Kokeen toteutus Kokeessa käytettiin 1½-vuotiaita kuusen paakkutaimia, joista puolet LP-käsiteltiin 3.-24.7. Loput taimis- ta pidettiin koko ajan luontaisessa päivänpituudessa. Viikko käsittelyn päättymisen jälkeen LP- ja vertai- lutaimet istutettiin muovikatoksen alle hiekkakentälle. Siellä taimia kasvatettiin kolmessa kuivuuskäsit- telyssä: 0-viikon kuivuus, joita kas- teltiin säännöllisesti, 2 viikon kui- vuus (ei kastelua) ja sen jälkeen säännöllinen kastelu sekä koko ko- keen ajan kestänyt 5 viikon kuivuus. Taimien reagointia kuivuuteen seu- rattiin mittaamalla taimien pituus- kasvua ja silmun muodostumista is- tutuksen jälkeen viikoittain. Lisäk- si taimien pituus, läpimitta ja kui- vamassaosuudet määritettiin sekä ennen istutuskokeen aloitusta että kokeen päätyttyä, jolloin määritet- tiin myös taimien kunto, paakusta uloskasvaneiden juurien kuivamas- sa sekä verson vesipotentiaali. Juur- tumistuloksen vertailemiseksi teh- tiin LP-ja vertailutaimille kasvupo- tentiaalitesti (RGC) suotuisissa kas- vihuoneolosuhteissa. Päätulokset • LP-käsiteltyjen taimien pituuskas- vu päättyi jo ennen istutusta LP-kä- sittelyn aikana. Vertailutaimien kas- vu päättyi vasta elokuun lopulla. Mitä pitempi kuivuuskäsittely oli, sitä heikommin vertailutaimet kas- voivat. • LP-käsitellyillä taimilla oli pää- tesilmut jo istutuskokeen alkaessa, vertailutaimille silmut kehittyivät vasta elokuun lopulla. Kuivuus vai- kutti vertailutaimien silmun muo- dostumiseen. Viiden viikon kuivuus- käsittelyn taimilla kaikki silmut ei- vät olleet muodostuneet vielä syys- kuun alkuun mennessä, kun koe lo- petettiin. • Taimia ei kuollut kokeessa, mutta heikentyneitä taimia oli sitä enem- män, mitä pitempi kuivuuskäsittely oli. • Verson vesipotentiaali laski vain viiden viikon kuivuuskäsittelyssä, jossa myös taimien juurtuminen oli heikkoa. • Suotuisissa oloissa tehdyssä RGC- testissä LP- ja vertailutaimilla ei ol- lut eroa juurtumisessa. Sen sijaan ulos katokseen istutetussa kokeessa LP-käsitellyt taimet juurtuivat pa- remmin kuin vertailutaimet kaikis- sa kuivuuskäsittelyissä. Johtopäätökset LP-käsitellyt taimet juurtuvat erityi- sesti kuivissa olosuhteissa nopeam- min kuin aktiivisessa kasvussa istu- tetut taimet. Tuloksen perusteella voidaan suositella LP-käsiteltyjen taimien käyttöä elokuun istutuksis- sa. Jaana Luoranen 26 RUNSAS METSÄMYYRÄ- KANTA LISÄÄ HAVU- PUIDEN LATVATUHO- RISKIÄ Myyräkannat ovat vahvassa nousus- sa eteläisessä Suomessa. Pohjois- Suomessa myyriä on paikoin erittäin runsaasti. Runsaslukuisin myyräla- ji napapiirin eteläpuolella on tällä hetkellä metsämyyrä, mutta myös peltomyyräkannat ovat monin pai- koin elpyneet. Runsaat metsämyyrä- kannat voivat johtaa havupuiden latvatuhoihin ja myyräkuumetapa- usten lisääntymiseen tulevana talve- na. Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) myyräseurannat osoittavat, että myyräkannat ovat kevään 2006 ro- mahduksen jälkeen toipuneet odo- tetusti ja ovat vahvassa nousussa napapiirin eteläpuolella (kts. kuva 1). Eteläisessä Suomessa varsinkin metsämyyrät ovat lisääntyneet te- hokkaasti viime kesän aikana. Pel- tomyyriäkin tavataan paikka paikoin jo runsaasti, mutta selvästi metsä- myyriä vähemmän. Perämeren poh- jukan ympäristössä ja Etelä-Kai- nuussa myyräkannat ovat laskeneet alhaisiin tiheyksiin viime kevääseen verrattuna. Lapin myyräkannat ovat tällä hetkellä keskimääräistä vah- vemmat. Myös sopuleita on loppu- kesää kohti tavattu runsain määrin pohjoisimmassa Suomessa. On odotettavissa, että maan etelä- puoliskon myyräkannat jatkavat kasvuaan myös ensi kesän aikana. Tällöin seuraava kannanvaihtelun huippuvaihe ajoittuu syksylle 2008. Runsaat myyräkannat lisäävät mer- kittävästi vakavien taimituhojen ris- kiä. Metsämyyrät kaluavat havupui- den taimien latvasilmuja ja -oksia talvella lumihangen yläpuolella, mikä aiheuttaa puille laatutappioi- ta. Peltomyyrät puolestaan kaluavat tai katkovat useimpien puulajien taimia talvella lumihangen sisällä aiheuttaen usein taimen kuoleman. Riskialueilla voi ehkäistä myyrä- tuhoja Metsämyyrätuhoja voi ehkäistä ruis- kutettavilla hirvien karkoteaineilla ja peltomyyrätuhoja heinäntorjun- nalla, taimisuojilla tai uudistustoi- mien oikeaoppisella ajoittamisella. Tämän hetken myyrätilanne enna- koi jonkin verran taimituhoja talvel- le 2007–2008. Etenkin metsämyy- rät saattavat paikoitellen vaurioittaa havupuiden latvoja. Myös joitain peltomyyrätuhoja tulee todennäköi- sesti esiintymään paikka paikoin. Metsäalan käytännön toimijoiden on uudistamistoimia suunnitelles- saan syytä muistaa, että myyrätuho- riski on talvella 2008–2009 erittäin suuri valtaosassa Suomea. Metsämyyrä levittää myyräkuu- metta Vahvat metsämyyräkannat suurim- massa osassa Suomea lisäävät ris- kiä sairastua myyräkuumeeseen lop- pusyksyn ja tulevan talven aikana. Myyräkuumeen aiheuttaa metsä- myyrien kantama ja levittämä Puu- mala-virus, joka tarttuu ihmisiin hengitysteitse metsämyyrien erittei- den saastuttaman pölyn välityksel- lä. Tartunta saadaan yleensä kuivis- sa ulkotiloissa, kuten puuliitereissä, joihin metsämyyrät syksyisin ha- keutuvat. Tehokkaita keinoja taudin karttamiseksi ovat työskentelyn välttäminen pölyävissä tiloissa sekä metsämyyrien torjunta ihmisasutuk- sista. Lisätietoja Varttunut tutkija Otso Huitu, Met- la/Suonenjoki, p. 010 211 4917, otso.huitu @ metla.fi Prof. Heikki Henttonen, Metla/Van- taa, p. 010 211 2430, heikki.hent- tonen @ metla.fi Kuva 1. Varsinkin metsämyyrien kan- nat ovat nyt vahvassa nousussa vaale- anharmaalla alueella. Peltomyyrien kannannousu seuraa perässä pienellä viiveellä. Tummanharmaalla alueella La- pissa myyräkannat ovat runsaat. Vaa- leilla alueilla myyrät ovat vähenemään päin. Taimiuutiset-lehti vuonna 2008 Ilmestyy, vk aineisto, vk maaliskuu 24.3. 22.2. toukokuu 26.5. 25.4. syyskuu 29.9. 29.8. joulukuu 31.12. 23.11. TAIMIUUTISET TOIVOTTAA LUKIJOILLEEN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2008 27 taimi- uutiset 4/2007 MAANMUOKKAUSOPAS METSÄNUUDISTAJILLE Maanmuokkaus on yksi avaintekijä hyvän uudistamistuloksen varmistamisessa. Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) julkaisemaan uuteen opaskirjaan on koottu tietoa metsämaan muokkausmenetelmän valintaperusteista ja hyvän muokkausjäljen tuntomerkeistä. Oppaan avulla metsäammattilaisten ja maanmuokkaajan on helpompi valita kullekin puulajille ja kasvupaikalle soveltuvin muokkausmenetelmä ja tehdä muokkaus mahdollisimman hyvin. Oppaassa esitellään lyhyesti metsämaan rakenne sekä kangas- että turvemailla. Kirjassa opastetaan maalajittei- den tunnistamiseen, annetaan tietoa raekoostumuksen vaikutuksesta kangasmaiden ominaisuuksiin, turvelajien ominaisuuksista sekä maaperän ominaisuuksista maanmuokkauksen kannalta. Oppaassa käydään läpi myös maan- kunnostuksen tavoitteita sekä niitä metsänhoidollisia tekijöitä, joihin maanmuokkauksella pyritään vaikuttamaan. Oppaassa esitellään kuvin laikku-, kääntö-, navero- ja ojitusmätästys sekä äestys, laikutus ja säätöauraus (vaotus) sekä hyvän muokkausjäljen tuntomerkit esitellyissä menetelmissä. Lisäksi kerrotaan, millaisille kasvupaikoille kukin menetelmä soveltuu ja annetaan ohjeita muokkausjäljen laadunvarmistamisesta ja ympäristöasioiden huo- mioimisesta maanmuokkauksessa. Keväällä 2008 tullaan järjestämään yhden päivän maanmuokkauskursseja maan eri osissa. Kursseilla oppaan kirjoittajat käyvät oppaan pääkohdat läpi ja vastaavat kysymyksiin. Tulevista kursseista tiedotetaan mm. www- sivulla: http://www.metla.fi/metinfo/taimitieto/index.htm ja siellä kohta ‘Ajankohtaista’. Julkaisu: Luoranen, J., Saksa, T., Finér, L. & Tamminen, P. 2007. Metsämaan muokkausopas. Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö. Gummerus kirjapaino, Jyväskylä. 76 s. Lisätietoja: Jaana Luoranen, puh. 010 211 4869, jaana.luoranen@metla.fi Timo Saksa, puh. 010 211 4834, timo.saksa@metla.fi Julkaisua myy: Yksittäiskappaleet Metsäkustannus Oy, Puh. 02077 29136, Internet: www.metsalehti.fi/kauppa Yli 10 kpl tilaukset Metla, Suonenjoen yksikkö, Juntintie 154, 77600 Suonenjoki, faksi: 010 211 4801 sähköposti: su@metla.fi METSÄTAIMITARHAPÄIVÄT 2008 MAALISKUUN ALUSSA Aika: 4.-5.3.2008 Paikka: Jyväskylä, Rantasipi Laajavuori Alustavassa ohjelmassa mm. - kotimaisen energian käyttömahdollisuudet taimitarhoilla - kehittämistyö ja sen merkitys yritystoiminnassa - uutuustuotteita taimitarhoille - katsaus kuusen siementilanteeseen - pimennysverhot hallantorjunnassa - pakattujen taimien välivarastointiriskit loppukesällä - uusi NSure-testi taimien pakkaskestävyyden selvittämiseksi - mykorritsakokeiden tuloksia - kuusen talvituhosienitutkimuksista - Eviran uusia palveluja ja taimitarkastukset 2007 - kasvinsuojelun kuulumisia ja Eviran ongelmajäte -kampanja 2008 Tiedustelut: Teuvo Mäkitalo, Kekkilä Oyj; puh. 0400-595 164, Teuvo.Makitalo@kekkila.fi Marja Poteri, Metla; puh. 050 391 4853, Marja.Poteri@metla.fi