MAATALOUDEN TALOUDELLISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TIEDONANTOJA N:o 81 THE AGRICULTURAL ECONOMICS RESEARCH INSTITUTE, FINLAND RESEARCH REPORTS, No. 81 SALAOJITUKSEN KUSTANNUKSET JA KANNATTAVUUS MAIJA TOLVANEN MATIAS TORVELA SAM MAN FATTNI N G: TÄCKDIKNINGENS KOSTNADER OCH LONSAMHET HELSINKI 1981 Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen TIEDONANTOJA N:o 61 The Agricultural Economics Research Institute, Finland RESEARCH REPORTS, No. 81 SALAOJITUKSEN KUSTANNUKSET JA KANNATTAVUUS MAIJA TOLVANEN MATIAS TORVELA SAMMANFATTNING: TÄCKDIKNINGENS KOSTNADER OCH LÖNSAMHET HELSINKI 1981 ISBN 951-9199-83-7 Helsinki 1981, Valtion painatuskeskus Salaojituksen kustannukset ja kannattavuus Sivu Johdanto 5 1. Salaojituksesta aiheutuvat kustannukset 6 1. Tutkimuksen suoritustapa 6 2. Salaojituskustannukset tutkituilla tiloilla vuosina 1979 ja 1980 9 3. Kustannusten rakenne 14 Suunnittelu 15 Tarvikkeet, 16 Työ 17 d) Viljelijän työn osuus 18 4. Ojituskustannuksiin vaikuttavia tekijöitä 19 Ojitushankkeiden keskikoko 20 Kaivumaalaji ja ojatiheys 22 Putkimateriaali 23 5. Kustannusarvioiden paikkansapitävyys 26 6. Salaojituskustannusten muutos vv. 1979-1980 30 7. Rahoitus 32 II. Salaojituksesta aiheutuvat hyödyt 37 1. Hyötyjen laskemisen perusteet 37 2. Salaojitushyödyt eri poltolohkoilla ja viljelykasveilla 40 3. Salaojitushyötyjen erittely 43 Lisääntyneen viljelyalan tuotto 43 Kustannusten väheneminen 44 4. Salaojitushyötyyn vaikuttavia tekijöitä 46 Peltolohkon koko ja muoto 46 Sarkaleveys 48 Satotaso 48 d) Koneistus 49 III. Salaojituksen kannattavuus 51 Salaojituksen vuotuiskustannukset 51 Hyötyjen ja kustannusten vertailu tilaesimerkkien avulla 52 IV. Yhteenveto 61 Kirjallisuusluettelo 64 Liitteet 66 Sammanfattning 103 - 5 - JOHDANTO Tämä salaojituksen kustannuksia ja kannattavuutta käsittelevä tutkimus on jatkoa salaojitustoimintaa vauhdittamaan pyrkivälle SARA-2000-ohjelmalle. SARA-ohjelman tavoitteeksi asetettiin mil- joonan hehtaarin salaojittaminen vuoteen 2000 mennessä. Tällöin tulisi noin 70 % maan koko nykyisestä peltoalasta salaojitettua. Runsas 30 % peltoalasta on sellaista, että se ei kaipaa salaoji- tusta toistaiseksi. Kun kysymyksessä on näin mittava perusparan- nus, on sen vaikutuksilla merkitystä paitsi yksittäisen viljelmän taloudelliseen tulokseen myös koko maatalouden kannattavuuteen. Koska salaojituksen kannattavuudesta on tehty melko vähän Suomen olosuhteisiin soveltuvia tutkimuksia, piti SARA-2000- neuvottelu- kunta tarpeellisena selvittää salaojituksen kustannuksia, talou- dellisuutta ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Työn alkuvaiheessa tutkimusta seurannut valvojakunta esitti lähtökohdaksi tutkimuk- selle ennen ja jälkeen salaojituksen saatavien tuottojen ja niitä vastaavien kustannusten erotuksien tarkastelun. Erityistä huomio- ta tulisi tällöin kiinnittää todellisiin tuottoihin ja kustannuk- siin maan eri osissa. Samalla pyrittäisiin tarkastelemaan mm. Salaojakeskuksen laatimien kustannusarvioiden ja toteutuneiden ojituskustannusten välisiä eroja sekä kustannusten jakautumista eri osatekijöihin. Tutkimusta on seurannut valvojakunta, jossa ovat olleet professori Matias Torvela (puheenjohtaja) Maatalouden taloudellisesta tutki- muslaitoksesta, toimistopäällikkö Esko Laikari Maatilahallitukses- ta, toimitusjohtaja Jussi Saavalainen Salaojakeskuksesta, agronomi Mikko Siitonen Maatalouskeskusten Liitosta, agronomi Gunnar Wickström Svenska lantbrukssällskapens förbund'ista ja sihteerinä agronomi Kaisa Ehrnrooth Salaojakeskuksesta. Maatalouskeskukset ovat avustaneet tutkimusaineiston hankinnassa. Tutkimusta on joh- tanut professori Matias Torvela ja varsinaisen tutkimustyön on suorittanut agronomi Maija Tolvanen. Tutkimuksen viimeistelyyn on osallistunut agronomi Heimo Hanhilahti ja sen on puhtaaksikirjoit- tanut Sirkka Rämä. Rahoittajina ovat toimineet Maatilatalouden kehittämisrahasto ja Salaojakeskus. Tutkimuksen suorittajat esit- tävät parhaat kiitokset kaikille, jotka Ovat myötävaikuttaneet tämän tutkimuksen onnistumiseen. -6- 1. SALAKITUKSESTA AIHEUTUVAT KUSTANNUKSET 1. Tutkimuksen suoritustapa Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida salaojituksen taloudelli- suutta lähinnä viljelijän näkökulmasta katsottuna. Tätä varten on selvitettävä salaojituksesta aiheutuvat kustannukset sekä pyrit- tävä arvioimaan siitä aiheutuva hyöty. Näin ollen tutkimus voidaan jakaa kahteen erilliseen osaan. Salaojakustannuksia koskevassa osassa pyritään selvittämään kustannusten muodostumista, niihin vaikuttavat tekijät, kustannusarvioiden paikkansapitävyys ja oji- tushankkeiden rahoitus. Hyötyjä koskevassa osassa tarkastellaan satojen ja tuotosten nousua ja viljelykustannusten pienenemistä sekä muita mahdollisia salaojituksesta aiheutuvia hyötyjä. Sala- ojituksen kannattavuus investointina saadaan selville vähentämällä hyödyistä vuotuiskustannukset. Salaojitusinvestoinnin suhteelli- sen kannattavuuden selville saamiseksi näin saatua salaojituksen aiheuttamaa kasvintuotannon tuoton lisää tulisi verrata tilan mahdollisten muiden investointien kannattavuuteen tai koko maan laajuudelta asiaa tarkasteltaessa maatalouden vaihtoehtoisinves- tointien kannattavuuteen. Tutkimus on kuitenkin rajoitettu koske- maan peltojen salaojituksen aiheuttamaa muutosta,kasvintuotannon taloudellisessa tuloksessa. Tutkimus kohdistuu Salaojakeskuksen valvonnassa tapahtuvaan oji- tustoimintaan ja siinä pyritään kiinnittämään erityistä huomiota salaojituksesta aiheutuneisiin todellisiin kustannuksiin ja tuot- toihin. Salaojituskustannuksia käsittelevä osa tutkimuksesta pe- rustuu toteutetuista ojitushankkeista valittuun tutkimusaineis- toon, jolloin on voitu seurata myös Salaojakeskuksen laatimien kustannusarvioiden paikkansapitävyyttä tarkasteltavien hankkei- den kohdalla. Kaikkia tiloja, joilla on suoritettu salaojitusta ei ole voitu tutkia, vaan näistä tiloista on pyritty ottamaan edustava ryhmä. Otannan suuruutena on ollut noin 3 % vuosina 1979 ja 1980 salaojitettujen hankkeiden määrästä. Vuosi 1979 on ollut melko huono sääolosuhteiltaan ja se näkyy myös toteutet- - 7 - tujen salaojitushankkeiden määrissä. Kyseisen ä vuonna ojitettiin 7 723 tilalla yhteensä 32 176 ha. Vuoden 1980 säät olivat poik- keuksellisen' aikaista talventuloa lukuunottamatta erittäin suo- tuisat salaojituksen kannalta. Tällöin ojitettiin 9 392 tilalla yhteensä runsaat 39 000 ha. Näiden kahden erilaisen vuoden -on katsottu kuvaavan tässä myös säästä johtuvia ojitusolosuhteiden aiheuttamia vaihteluita salaojituskustannuksissa. Tutkimusaineisto on valittu siten, että jokaisen neuvontajärjes- tön alueelta on otettu ojitusha'nkkeiden määräs-Eä riippuen 8-20 tilan otanta kyseisen ä vuonna salaojittaneista tiloista. Vuoden 1979 otantaan kuului yhteensä 232 tilaa ja vuoden 1980 otantaan 282 tilaa (liite 1). Tilat on poimittu ne. satunnaislukujen perus- teella Salaojakeskuksen typaalutuksista laatimista tilastoista. Ojituskustannukset on selvitetty otarltaan kuuluvilta tiloilta neuvontajärjestöjen neuvojien avustuksella siten, että neuvoja on yhdessä viljelijän kanssa täyttänyt tilalla salaojituskustannuk- sia koskevan kyselykaavion. Salaojakustannuksia koskevan tiedustelun (liite 2) laadinnassa on pyritty kiinnittämään erityistä huomiota siihen, missä muodossa tarkasteltavat kustannuserät ovat tiloilta helpoimmin saatavissa. Ojituskustannuksia selittävinä tekijöinä on kysytty hankkeen pinta- ala, putkimateriaali ja kaivettu salaojametrimäärä sekä kaivu- syvyyden maalajit. Edelleen on kysytty kyseisen ä tutkimusvuonna toteutetun salaojitushankkeen kustannukset. Siinä on pyritty sel- vittämään kaikki viljelijälle ko. vuonna salaojitushankkeesta aiheutuneet kustannukset aina siihen asti, kun pelto on jälleen viljeltävässä kunnossa. Kustannukset on pyritty kysymään siinä muodossa, että viljelijä voi katsoa ne maksukuiteista tai arvioida mahdollisimman tarkoin. Suurin muistinvaraisesti arvioitava kus- tannusryhmä on ollut viljelijän oman työn osuus ojitushankkeessa. Samassa kohdassa On huomioitu myös nk. vaihtotyönä tehty naapuri- apu. Viljelijäperheen työ on hinnoiteltu maataloustyöntekijöiden keskituntiansion mukaan. Traktorityötunnin hintana on käytetty Työtehoseurassa laskettuja työkorvaussuosituksia. Arvioinnin täs- mentämiseksi viljelijän oman työn osuus on kysytty mies- ja trak- - 8 - torityötunteina sekä jaoteltu työvaiheittain. Koska kyselyn perus- teella on pyritty selvittelemään myös kustannusarvion paikkansa- pitävyyttä, on olennaista, että tässä määritetyt toteutuneet kustannukset ovat maksukuittien tai viljelijän oman arvion mukai- sia. Toteutuneiden kustannusten kustannusarvioista poikkeava ryhmittely vaikeuttaa näiden keskinäistä vertailua kohta kohdalta. Tässä kysyt- tyihin ojituskustannuksiin on otettu mukaan eräitä sellaisia eriä, joita ei oteta yleensä huomioon kustannusarviossa. Kustan- nusarvioiden paikkansapitävyyttä tarkasteltaessa nämä erät on vä- hennetty toteutuneista kustannuksista, jolloin on ollut mahdol- lista verrata ojitushankkeiden arvioituja ja toteutuneita hehtaa- rikustannuksia keskenään. Tiedustelussa on lisäksi selvitetty ky- seistä ojitushanketta koskeva rahoitus. Lainojen ja avustusten lisäksi on huomioitu myös oma rahoitus. Viljelijältä on kysytty myös toteutettua hanketta koskeva Salaojakeskuksen laatima kus- tannusarvio ja sen päiväys sekä viljelijän oma arvio syistä mah- dollisiin kustannusarvion ja todellisten kustannusten välisiin eroihin. Vaikka salaojituskustannukset on selvitetty kahdelta vuodelta erillisinä otantoina, tutkimusaineiston edelleen käsittelyssä molemmat otannat on yhdistetty. Tulokset on laskettu vuoden 1980 hinta- ja kustannustasossa. Vuoden 1979 salaojituskustannuksia muutettaessa vuoden 1980 hinta- ja kustannustasoon on käytetty pääasiassa maatalouden rakennuskustannusindeksiä, joka on ollut ensimmäisenä tutkimusvuonna 353 ja toisena 404. Salaojituskustan- nusten rahoitus vuoden 1979 osalta on myös muutettu samaa indeksiä käyttäen. Salaojakeskuksen laatimien kustannusarvioiden osalta on käytetty kustannusarvioiden mukaista salaojituskustannusten suh- delukua. Kustannusarvioiden tarkasteluissa on huomioitu ainoastaan vuoden 1970 jälkeen tehdyt arviot. Salaojituskustannusten suhde- luku on ollut vuonna 1967 100.0, 1979 420.0 ja 1980 506.4. Maatalouden rakennuskustannusindeksin sekä salaojituskustannusten suhdeluvun kehitys 1970-luvulla ilmenevät seuraavassa kuviossa. 1975 (2) (1) 1980 500 400 300 200 100 1970 - 9 - Indeksin ja suhdeluvun pisteluvut ovat olleet suunnilleen samat vuoteen 1975 asti, jonka jälkeen salaojituskustannusten suhde- luku on noussut maatalouden rakennuskustannusindeksi nopeammin. Kuvio 1. Maatalouden rakennuskustannusindeksin (1) ja salaoji- tuskustannusten suhdeluvun (2) kehitys 1970-luvulla. 2. Salaojituskustannukset tutkituilla tiloilla vuosina 1979 ja 1980 Salaojituksesta aiheutuneiksi kokonaiskustannuksiksi on muodostu- nut keskimäärin 5 000 mk hehtaarilta (4 997 mk) ja työntekijöiden ruoasta sekä asunnosta aiheutuneet kustannukset mukaan lukien 5 103 mk/ha (taul. 1). Kustannukset ovat olleet alimmat Uudenmaan maatalouskeskuksen alueella (4 061 mk/ha) ja korkeimmat Kainuussa (7 042 mk/ha). Salaojituskustannukset ovat vaihdelleet paitsi maa- talouskeskuksittain myös suurempien alueiden puitteissa (tau1.2). Etelä-Suomen ja Pohjanmaan tasaisilla pelloilla salaojitus on tul- lut maksamaan alle 5 000 mk, kun sitä vastoin Järvi- ja Pohjois- Suomen alueella hehtaarin ojituskustannus on noussut noin 6 000 mk:aan. Pohjois-Suomeen on tässä yhteydessä luettu ainoastaan Kai- nuun ja Lapin läänin maatalouskeskusten alueet, jotka ovat maastol- taan saman tyyppiset. Taulukosta 2 ilmenevät ojituskustannukset myös kaivattua salaojametriä kohden. Etelä-Suomessa on metrin ojittaminen maksanut noin 8,50 mk ja Järvi- ja Pohjois-Suomessa - 10 - yli 11 mk. Keskimäärin ojituskustannus on ollut noin 9,50 mk/m. Ojametriä kohden lasketut kustannukset riippuvat osaksi ojati- heydestä hehtaarilla. Kuitenkin Järvi-Suomen kevyillä ja mäki- sillä mailla ojia ei ole tarvittu niin paljon kuin mm. Etelä- Suomen savimailla. Järvi-Suomen ojametrin kaivukustannuksiin ovat vaikuttaneet lähinnä vaikeat kaivuolosuhteet enemmän kuin oja- tiheys. Ojitushankkeiden pieni keskikoko on myös vaikuttanut ojituskus- tannuksia kohottavasti eräin paikoin. Järvi-Suomessa hankkeiden keskikoko on ollut yli puoli hehtaaria maan keskiarvoa alempi, Ojitushanketta kohden lasketut kustannukset ovat olleet suurim- mat Pohjois-Suomessa, johtuen paitsi sinänsä korkeista hehtaari- kustannuksista alueella myös Lapin läänin maatalouskeskuksen kes- kimääräistä suuremmista ojitushankkeista. Koko maan ojitushank- keiden keskikoko on ollut tutkimusvuosina 4,16 ha ja tämän kokoi- sesta ojitushankkeesta aiheutuneet kustannukset ovat olleet kes- kimäärin runsaat 20 000 mk. Taulukossa 1 on esitetty salaojituskustannusten suuruus ja rakenne eri maatalouskeskusten alueilla. Taulukossa 2 sekä sitä havainnol- listavassa kuviossa 2 on tarkasteltu ojituskustannuksia suurempien alueiden puitteissa mk/ha 6000- muut kustannukset viljelijän työ ja naapuriapu palkkakustannukset urakoitsijan työ tarvikkeet suunnittelu Etelä- Järvi- Pohjan- Pohjois- Keski- Suomi Suomi maa Suomi määrin (1)00 - 4000 - 3000 - 2000 1000 - Kuvio 2. Salaojituskustannukset suuralueittain (mk/ha) vv. 1979-1980, 1980 hintataso. CO N . • CD Di CD Di r-1 DiDiD D 0CDCD (.0 DiDiCD tco 0 r-1 r-1 1-1 1-1 1-1 r-I .-iNcr)pc\icr),-)cr)N..-i(Der).--INN.NNLC) co 00 p JO Di co co Ln co c0 N Cr) st c0 0 LC1 c0 cr) 1.11 LO st 0 N N. Cr) d- CO c0 0 0 Cr) sj- sy co Ln t In Ln CD Ln Ln in Ui N. 11-) Cr) Cr) N. LI) 1-1 LI) N N. 0 N. N. Cr) 0 03 N. CO N. C1-) (D 0 CO CO 03 CI) 0 1-1 cr) Ui N Di CO CO CD N-1 .-IDi n•-• N Di N. Ui N. 0 r-1CD CV CO 2) C 0 CO r-1 10 10 0-) 0 st Lrl 03 CONC\IMNCDN.LC/C\INNI CO 0 0 c0 03 N 01 Cr) cr) r--1 1-1 r-1 r-1 1-1 N N 11-) 0-) st 00 0 0-) LI-) 01 c0 N nr) CD N. (.0 N 0-) Ln d- Ui Ln Di Ln N Ln (.0 N D M tn N Ln cr) t N cr) Di c0 CD Di Di Ln Ln 0-) GO eD 0'1 cr-) In cr) st 0 Ln 03 c0 CD 1n W Ln Ln Ln co co Lo Di co Ui 00) cn -1 ,-1r4 t-1 1-1 1-1 1-1 1-1 \ r-1 e-1 N Di Cfl 0- co cc) Di N. 1N 0 f•••• 1-0 Cr) 10 0 Cr) Di 03 N. Ui • • 0 C 0 0 03 LI) C 1-1 Cr) N. N N o cr) o) 01 0 (D 0) N. 0-) c0 N. Cr) NH-1 N r-I 1-1 1.0 . . 0-) rr) Cr) CO 00 c0 N Cr) c0 L.0 N, 10 N.UiCD cr) cc) w o co cv N N. co N c0 NC\INCr1N0-)N(T)N0)0-)n-)Cr)NCVN0-)Cr) N C c • (0 > 03 CO cO E 0/u C C cr) 0) _C • CU 10 C >EU)CC •03E --)a) C (I) 0 7 cO n-.1 • CU (3 _C -P CO = 1-1 G) • C 1 2 0 -P • 0 O LO) 0 E E CO (j) 0_ 0 Eli 03 7 0 :10 0 I 43 7 00 • _Y (13 G) C •H 0 03 C G) (13 II) CO 10 G) 1 G) CL) 7 C • r-1 -0 -P E 0-0 (1) a)P4r4 a Xi>,CD.H (0 : >,.H0 0 -P 03 co > Ui U") 1:1_ 2 14 0- Ui :0 0 _J 1-1 cr) CO N 03 2) 0 4 N 10 N 03 S a la o j it u s ku st an nu ks et m k/ h e v v . M aa ta lo us ke s k us 79 4 853 9.82 20 188 136 6 016 11.10 25 267 136 2.7 4 997 100.0 9.48 20 788 - 12 - Taul. 2. Salaojituskustannukset suural.ueittain (mk/ha) vv. 1979-1980, 1980 hintataso (Ko. vuosina toteutet- tujen kaikkien ojitushankkeiden pinta-aloilla paino- tetut keskiarvot). Kustannukset Etelä- Järvi- Pohjanmaa Pohjois- Keskimäärin Suomi Suomi Suomi mk/ha mk/ha mk/ha mk/ha mk/ha % Suunnittelu Tarvikkeet Urakoitsijan työ Palkkakust. (viljelijän palk- kaamat työntekijät) Viljelijän työ ja naapuriapu Muut kust. (mm. valta- ja piiriojien kaivu) Yht. mk/ha mk/m mk/hanke 278 1 673 1 597 63 160 4 766 8.54 21 113 326 1 950 1 718 130 165 5 721 11.60 20 310 995 1 432 275 323 287 5.7 1 728 1 861 1 745 34.9 1 491 2 037 1 599 32.0 140 78 98 2.0 1 140 1 581 1 132 22.7 Salaoja m/ha 558 493 494 542. 527 Keskim. ha/hanke 4.43 3.55 4.16 4.20 4.16 Etelä-Suomi: Uudenmaan, Nylands Sv., Satakunnan, Pirkanmaan, maatalouskeskukset Varsinais-Suomen, Finska Hushåll., Hämeen 1., Itä-Hämeen ja Kymen 1. Järvi-Suomi: Mikkelin 1., Kuopion 1. , Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen maata louskeskukset Pohjanmaa: Etelä-Pohjanmaan, Österbottens Sv., ja Oulun maata- louskeskUkset • Pohjois-Suomi: Kainuun ja Lapin 1. maatalouskeskukset ih. ir 22 23° 24° 25° 26° • — 13 — TILASTON POHJAKARTTA 1.1.1977 SASKARTAN FOR STATISTIk 1.1.1977 29° 30" : 31°. • 32° 68° KARTTA 1. SALAOJITUSKUSTANNUSTEN SELVITYKSESSÄ KÄYTETTY SUURALUEJAKO JA TUTKI— MUSTILAT -66 Kvivaniami P0~ 65° -64° Vuor,p; KA.JA/A N KOKKOLA K JAKOBSTAC\49 PIETARSAA I NYKARLE8 UUS1KAARLEPXU. i KeHtrela \ ..•••• RAAfiE POHJANMAA..,'",-,;;;;',\. \--. Araviakti jr --->"- Ar PLO Pewter:S'0 • OVI r„.„. ETELÄ—SUOMI - 61° • " RAU M t, ,10,2i - 0 IMATR4 r "k"0, GANKO KI (N-A 1.4,J1,_n /11., kala KASKI NE KASKO KRISTINES AD KRISTIINANKAUP NKI Itiri.tann - Viitasaari „4001.011, Kairena Ash '"rtal(2Sq 4101fis , rvu YV SVONE1A10 I Lappaverta Hatnarat, atm, iEK2nntii 6 ...°",•1/AA9 o_3) " AV" Iroefns n I r 0 Majan LIEKSA -62' 63° " oli SA ONL1N \ ,,••• ir s tkar 62° hgr, 20' 21° 22° • , 324vENp , , , KERAVA., '7—VAN AA 8en682 - OW0. !. • . • "4"4":, HELSINGFORS T.- HANKO 24. - 26° 1301.rn 1 40•30 000 Ma.Hrni00010Htl,t0S. He1:InLi 0 • n'9° • 30. 27' 60' 403 68' 67°- 66° 65. 64°- , 1 PA N M : I TA U S H A LL - 14 - 3. Kustannusten rakenne Salaojituskustannukset muodostuvat suunnittelu- ja tarvikekustan- nuksjsta sekä kaikista työkustannuksista. Seuraavassa on tarkas- teltu näitä kustannuseriä lähinnä viljelijän näkökulmasta kat- sottuna. Selvityksessä on pyritty mahdollisimman tarkoin huomioi- maan kaikki kyseisen ä vuonna ojitetusta hankkeesta viljelijälle aiheutuvat kustannukset ojituksen suunnittelusta siihen asti, kun ojitettu pelto on jälleen viljeltävässä kunnossa. Ojituk- sen suunnittelu on suoritettu usein ojitustapahtumaa edeltäneinä vuosina, joten suunnittelukustannus on jouduttu muuttamaan tar- kasteltavaa ajankohtaa vastaavaan hinta- ja kustannustasoon. Tarvikkeiden hankinta ja ojitushankkeen toteutus on yleensä suoritettu yhden vuoden aikana. Salaojituskustannukset on saatu selvitetty ä 450 ojitushankkeesta eli noin 90 %:lta otantaan kuuluneista tiloista. Pinta-alaltaan tutkimusaineisto muodostuu 2 117 ojitushehtaarista, mikä on 3.0 % vuosina 1979 ja 1980 salaojitetusta alasta (liite 1). Otantatek- niikasta johtuen tutkittu pinta-ala suhteessa ko. vuosina oji- tettuun pinta-alaan vaihtelee maatalouskeskuksittain ojitushank- keiden lukumäärästä riippuen. Etelä-Pohjanmaalla, jossa on ollut eniten ojitushankkeita, tutkittu ala on ollut 1.4 % ja Kainuussa, jossa ojitushankkeita on ollut vähiten, 11.0 % tutkimusvuosina ojitetusta pinta-alasta. Etelä-Pohjanmaalta on tutkittu 36 ja Kainuusta 19 ojitushanketta. Otantaa laadittaessa on oletettu, että kunkin maatalouskeskuksen alueen sisällä salaojituskustan- nusten taso on melko yhtenäinen. Tällöin on katsottu voitavan rajoittaa tutkittavien hankkeiden lukumäärää niillä alueilla, joilla salaojitustoiminta on hyvin runsasta.Sitä vastoin alueit- taisten erojen selvillesaamiseksi on pyritty ottamaan mukaan suhteessa ojitusmääriin enemmän tiloja alueilta, joilla sala- ojitustoimintaa on harjoitettu vähäisemmässä määrin. Salaojitus- kustannusten selvittämisessä käytetty kyselykaavio on esitetty liitteessä 2. - 15 - a) Suunnittelu Salaojituksen suunnitteluun kuuluvat monasti jo vuosia ennen ojitustapahtumaa tehty kenttätutkimus ja varsinainen ojitussuun- nitelma karttatöineen ja kustannusarvioineen sekä vähän ennen ojitustyön alkamista tehty suunnitelmn merkitseminen maastoon eli työpaalutus. Koska ojitussuunnitelma on voitu laatia tilalle jo vuosia ennen varsinaista ojitusta, kenttätutkimuksesta ja suunnittelusta aiheutuneet kustannukset on jouduttu muuttamaan kustannuskehitystä kuvaavalla indeksillä tutkimusajankohtaa vas- taavaan hinta- ja kustannustasoon. Ojitussuunnitelma voi olla teetetty koko tilan peltoja koskevaksi, ja se toteutetaan useana vuonna -pienehköissä erissä. Seuraavassa on kenttätyöstä ja suunnittelusta aiheutuneiksi kus- tannuksiksi luettu ainoastaan tutkimusvuonna toteutetun ojitus- alan osuus suunnittelukustannuksista. Suunnittelukustannus sisäl- tää kenttätutkimus- ja työpaalutusvaiheessa mukana olleen sala- ojateknikon ja muun vieraan työvoiman palkkakustannukset sekä suunnitelman ja kustannusarvion laatimisesta ja ojituskarttojen piirtämisestä aiheutuneet kustannukset. Viljelijän työ kenttä- tutkimuksessa ja työpaalutuksessa on otettu huomioon viljelijä- perheen osuudessa työkustannuksissa. Suunnittelusta, kenttätutkimuksesta ja työpaalutuksesta aiheutu- vat kustannukset ovat olleet tutkimusvuosina keskimäärin 287 mk/ha. Varsinaisen suunnittelun osuus on ollut yli 70 %, kenttä- tutkimuksen 12 % ja työpaalutuksen noin 16 % salaojituksen suun- nittelusta aiheutuvista kustannuksista. Kokonaiskustannuksista suunnittelun osuus on ollut keskimäärin 5.7 %. Salaojakeskuksella on käytäntöön perustuvat normit ojitushankkeen suunnittelusta aiheutuvia kustannuksia varten. Mm. vuonna 1980 laadituista ojitussuunnitelmista on suunnittelukustannus ollut 4.1 % kustan- nusarvion loppusummasta +160 mk, vähintään 160 mk/suunnitelma, - 16 - enintään 200 mk/ha. Normeista hieman poiketen todelliset suunnittelusta aiheutuvat kokonaiskustannukset ovat vaihdelleet 248 mk/ha - 348 mk/ha. Suunnittelukustannus on ollut mahdollista selvittää yli 90 %:lta ja kenttätutkimuksista aiheutunut kustan- nus yli 70 %:lta tutkitusta ojitusalasta. Työpaalutuksesta aiheu- tuva kustannus on saatu selvitettyä lähes kaikista tutkituista ojitushankkeista. b) Tarvikkeet Tarvikekustannus sisältää putkista, kaivonrenkaista ja muista salaojitukseen tarvittavista laitteista sekä sorasta aiheutuvat kustannuserät. Tarvikkeet ovat pääsääntöisesti viljelijän hank- kimia, mutta joissakin tapauksissa myös kaivutyön suorittaneen urakoitsijan välittämiä. Kyselykaaviossa (liite 2b) viljelijän suorittamien tarvikehankintojen kohdalla on otettu huomioon myös ojitustyötä suorittaneen urakkaryhmän muonituksesta ja majoituk- sesta aiheutuneet kustannukset. Muonitus- ja majoituskustannus on jätetty seuraavassa salaojituksesta aiheutuvien tarvike- ja ko:konaiskustannusten tarkastelun ulkopuolelle. Yleensä 3-5 miehen urakkaryhmän ruoasta ja asunnosta aiheutuvaksi kustannukseksi on arvioitu keskimäärin 106 mk ojitushehtaaria kohden. Tarvikekustannus on ollut keskimäärin 1 745 mk/ha vaihdellen 1 4.00 - 2 134 mk/ha maatalouskeskuksittain (tau1.1, s. 11). Koko- naiskustannuksista tarvikekustannuksen osuus on ollut keskimäärin 35 %. Tarvikekustannuksesta on aiheutunut keskimäärin 74.4 % put- kista, 8.6 % kaivoista ym. salaojitukseen tarvittavista laitteis- ta ja 17.0 % ostosorasta (liite 3a). Hehtaaria kohti lasket- tuun putkikustannukseen vaikuttaa paitsi käytetty putkimate- riaali mydE kaivettu salaojametrimäärä. Tarvikekustannukset ovat olleet korkat niillä alueilla, joilla myös kokonaiskustannukset ovat nousseet keskimääräistä korkeammiksi, kuten Järvi-Suomen ja Kainuun alueilla. Näillä alueilla kaivuolosuhteet ovat olleet huomattavasti muita alueita vaikeammat. Mm. kivisyyden vuoksi - 17 - suuri osa ojituksesta on jouduttu kaivamaan kauhakoneella, mistä on aiheutunut keskimääräistä suurempi soran menekki. Myös sala- ojitukseen tarvittavista kaivoista ym: laitteista aiheutuvat kustannukset ovat olleet täällä muita alueita korkeammat. Lisäksi näillä alueilla on käytetty tiiliputkea hieman kalliimpaa muo- viputkea keskimääräistä enemmän, joskin hehtaaria kohden kaivet- tu ojametrimäärä ei ole juuri poikennut koko maan keskiarvosta. Sorasta aiheutuva kustannus on eräillä alueilla kohonnut keski- määräistä suuremmaksi pitkistä soranajomatkoista johtuvien kor- keiden kuljetuskustannusten vuoksi. o) Työ- Työkustannukset muodostuvat salaojitusuråkan työkustannuksiata ja viljelijän salaojitukseen palkkaamien työntekijöiden palkka- kustannuksista (liite 2b). Näihin kustannuksiin sisältyy siten sekä ihmis- että konetyötä. Salaojituksesta.aiheutuneisiin työkus- tannuksiin on luettu myös nk. muu kustannus, joka sisältää sala- ojituksen toiminnalle välttämättömän valta- ja piiriojien kaivun, kivien räjäytyksen, vedenpumppauksen ym. salaojituksesta aiheutu- neet työt, jotka on jouduttu teettämään pääurakoitsijalla, sivu- urakoitsijoilla tai palkatulla työvoimalla. Mahdollinen naapuri- apu on luettu viljelijäperheen työksi. Vieraan työvoiman urakka- ja aikapalkat ovat olleet keskimäärin 1 833 mk/he (taul. 1, s.11). Lähes 90 % tästä on aiheutunut sala- ojaurakoitsijan työstä. Viljelijän salaojitukseen palkkaamien työntekijöiden palkkakustannukset ovat olleet noin 5 % ja valta- ja piiriojien kaivusta yms. aiheutuneet kustannukset runsaat 7 % työkustannuksista. Palkkatyökustannusten osuus kokonaiskustnnuksis- ta on ollut 36.7 % ja koko työkustannuksen osuus 566 % 1). Näin ollen palkkatyö- ja tarvikekustannukset ovat olleet keskimäärin lähes yhtä suuret. Palkkatyökustannukset ovat vaihdelleet 1 626 - 2 502 mk/he. Niillä alueilla, missä tarvikekustannukSet ovat olleet keskimääräistä korkeammat myös työkustannukset ovat olleet 1) Viljelijäperheen työ ja naapuriapu mukaanlukien. - 18 - korkeat. Vaikeista kaivuolosuhteista johtuen ojien kaivussa on jouduttu käyttämään paljon kauhakonetta ja mm. kivisyys on hidas- tanut monin paikoin työn edistymistä aiheuttaen samalla työkus- tannusten nousua". Kivisyys ja karikkoisuus on haitannut kaivu- työtä lähinnä Järvi-Suomen ja Kainuun alueilla. Näillä alueilla palkkatyökustannukset ovat olleet yli 2 000 mk/ha. Sitä vastoin mm. Uudenmaan, Satakunnan ja Oulun maatalouskeskusten kivettömillä ojitusmailla työkustannukset ovat jääneet alle 1 700 mk/ha. d) Viljelijän työn osuus Viljelijä on tavallisesti mukana salaojitustyössä aina kenttä- tutkimusvaiheesta pellon tasaukseen ja jälleen viljeltävään kun- toon saattamiseen asti työn valvojan ominaisuudessa ja samalla yleensä myös työnsuorittajana. Kustannuskyselyssä viljelijäper- heen työtunnit ja nk. naapuriapu on kysytty työvaiheittain (liite 2b). Naapuriavulla on tarkoitettu vaihtotyönä naapurin kanssa tehtyjä salaojitustöitä. Viljelijä on yleensä aina mukana ojitussuunnitelman laadinnassa, kenttätutkimusvaiheessa ja työ- paalutuksessa eli suunnitelman merkitsemisessä maastoon. Avo- ojien ,Limpeenkyntä sekä soran ajo lähivarastoon ovat tavallisesti viljelijän itsensä suorittamia valmistelutöitä ennen ojitustyön suorittavan urakoitsijan tilalle tuloa. Varsinaisen ojitustyön aikana viljelijän tehtävänä on valvoa työn laatua ja yleensä hän myös avustaa ojitustyön suorittamisessa mm. huolehtimalla putkien ym. tarvikkeiden saatavilla olosta, ruokamullan pudotuk- sesta salaojiin yms. Viljelijän työn osuus salaojituksessa riippuu myös urakoitsijan varustetasosta. Useimmiten urakoitsijalla on varsinaisen salaojakaivukoneen lisäksi kauhakone sekä sorastus- vaunu. Viljelijän varusteina on yleensä traktori varustettuna esimerkiksi kuljetuksiin sopivalla talikolla tai perävaunulla. Viljelijä saattaa avustaa myös pelkästään lapiolla suoritetta- vissa töissä mm. ruokamullan pudotuksessa. Urakkaryhmän saatua työnsä valmiiksi viljelijälle jää useissa tapauksissa mm. sala- ojien täyttää, pellon tasausta ja mahdollisesti kivien kuljetusta - 19 - pois pellolta. Usein salaojituksen yhteydessä oiotaan myös epä- määräiset peltokuviot ja perataan valta- ja piiriojat. Tällöin viljelijälle saattaa jäädä runsaastikin erilaisia raivalistoimen- piteitä suoritettaviksi ennen kuin pelto on jälleen viljeltävässä kunnossa. Viljelijäperheen työ ja naapuriapu on hinnoiteltu maataloustyön- tekijöiden keskituntiansion mukaan. Se on ollut v. 1980 16.40 mk/h. Viljelijän työn osuuteen sisältyy tässä myös konetyöstä aiheutu- va kustannus. Traktorityötunnin hintana on käytetty Työtehoseu- ran laatimia työkorvaussuosituksia (liite 29). Hinnoittelussa on pyritty ottamaan huomioon ojitustyössä käytetyn traktorin teho- luokka. Traktorityötunnin keskimääräisenä hintana on käytetty 37.20 mk/h, joka vastaa lähinnä teholuokan 52 kW työkorvaussuositusta. Vil- jelijäperheen osuutena salaojitustöissä on ollut keskimäärin 29 miestyötuntia ja 19 traktorityötuntia hehtaaria kohden (liite 3b). Työkustannus on ollut tällöin 1 132 mk/ha. Alueilla, joilla on ollut kivisyydestä ja karikkoisuudesta aiheutuneita kaivuvaikeuk- sia, viljelijäperheen oman työn osuus on ollut keskimääräistä suurempi. Alin viljelijäperheen työkustannus on ollut Hämeessä, vajaa 900 mk/ha, ja korkein Kainuussa, yli 2 000 mk/ha. Viljeli- jäperheen oman työn osuus on ollut keskimäärin 22.7 1 kokonais- kustannuksista. Noin 40 1 tästä on ollut ihmistyöstä ja 60 1 kone- työstä aiheutunutta kustannusta. 4. Ojituskustannuksiin vaikuttavia tekijöitä Ojituskustannuksiin vaikuttavista tekijöistä on seuraavassa tar- kasteltu niitä, joiden voidaan katsoa välittömästi vaikuttavan kustannuksiin. Tällaisia ovat hankkeen keskikoko, kaivumaalaji, salaojatiheys ja putkimateriaali. Lisäksi ojituskustannuksiin vaikuttavat mm. peltokuvion muoto, sijainti ja tasaisuus, ojitus- tarvikkeiden ja työn hinta sekä ojitusajankohta. Nämä viimeksi mainitut tekijät on kuitenkin jätetty tässä yhteydessä tarkaste- lun ulkopuolelle. - 20 - a) Ojitushankkeiden keskikoko Ojitushankkeiden pinta-ala on ollut tutkituilla tiloilla keski- määrin 4.70 ha (taul. 3). Salaojakeskuksen työpaalutuksista laa- ditun yhteenvedon mukaan keskimääräinen ojitusala on vastaavana ajankohtana ollut 4.16 ha. Tutkimus on kohdistuhut täten keski- määräistä hieman suurempiin ojitushankkeisiin. Toisaalta tutkit- tavien ojitushankkeiden valinnassa on pyritty välttämään pihojen, urheilukenttien yms. pienimuotoisten erityi.aalueiden salaojituk- sia ja kohdistamaan tutkimus vain varsinaisen peltomaan salaoji- tukseen. Ojitushankkeiden keskikoko on ollut alle 4 ha Länsi- ja Lounais-Suomen rannikolla sekä Mikkelin läänin ja Kainuun maata- louskeskusten alueilla. Uudenmaan maatalouskeskuksen sekä Nylands Svenska Lantbrukssällskapetin alueella on tutkittujen ojitushank- keiden keskikoko noussut yli 6 ha:iin. Salaojitushankkeiden koko on yhteydessä tilan peltoalaan ja peltokuvioiden kokoon. Sala- ojasuunnitelma toteutetaan yleensä ojastoittain siten, että koko yhtenäisen peltokuvion vedet ohjataan nk. imuojien kautta suu- rempiin kokoojaojiin, jotka liittyvät useimmiten avo-ojiksi jää- viin valtaojiin. Ojitushankkeen koko on siten vähintään yhden yhtenäisen ojaston ala; Tasaisilla mailla yhtenäiset peltokuviot voivat sisältää useamman tilan peltoja, jolloin yhteissalaoji- tuksissa sama ojasto voi olla jakaantunut useampaan eri ojitus- hankkeeseen. Yhteissalaojitusten vaikutusta kustannuksiin ei ole tämän tutkielman puitteissa tarkasteltu erikseen, joskin aineis- toon kuuluu eräitä yhteisojituksiin osallistuneita tiloja. Niillä alueilla, missä ojitusalat ovat olleet keskimääräistä suurempia, yleensä muutkin ojituskustannuksiin vaikuttavat teki- jät ovat olleet suotuisat, jolloin kokonais- ja yksikkökustan- nukset ovat jääneet keskimääräistä alhaisemmiksi. 10 CO 10 • 10111 111 01 10 1-1 113 10 Cr) CO 111 -4111 CO CO rr • (001 10 r-1 Ui • o Ln 0 10 10 II I v ai k e i n . - 21 - 1-, M 0 0 -Y C 10 en (0 ee,:r cr) 10 c\i 0 10 r-1 CO 07 r--1 N. 10 N CO 07 CO L 10 07 10 010 ct e-1 00 LI/ 0 10 0 N 11110 c 10 . . ••••••••••••••• CD •H (o Ln N Cr) cf Cr). c1" Cr) C1" Cr) Cr a) en c = ro 07 CO CT) r-1 07 r. N. N 10 N. Cr) CO 'cr N. 07 111 Ifl e-1 -P -C r-10n r.-.. op o 0 1,-.07NN.07N,CONISICO .H rej ,,,, • • . ••••••••••••••• .—)r—i 0 CO CO Cr Cr.) Ln d- Ln d- d- N Cf cr Cr cf en Ln ni d- 0 10 _c C" 0 r-1 0 0 ect N c) co co cn cr) • 10070710cr,-INNN10 10Cf C- 0 NO 1171000111 r--,cnc)-)d- r-1 1010 030C0Crr-I CO CO OCON.CON.L0 tfl CO N. L cf CO Cr) Cr) r, co N. cr CO C\I r, 0 CO 0 N 0)10 ro rci Noici- cnc),-)coNuir.ir,oNc)-) 1-1 0110 07 113 > _C 1.0 e-1 CO 10 4 0 N. 10 10 e--1 117 (r) N 01111 0 Cr Cr) e-1 • H 10 1.17 11.7 1.11 117 L.C1 1.11 LC) 111 1.17 cl" Ln Ln LI) LI) 1-11 10 :0 1-1 ecr Cr) 0 07 CO rn oi )-1 Dl 10 c) Dl ro r0 0 cr) Cr) 10 111 c1- Cr) N. 111 N Cr) 7 N Cr.) 1 11 Cr CO 10 117 Ln Ln CO 10 N. 4-, E 0\▪ 0 H c0 0 Cr) 07 10 1\ 0 N Cr) 1-1 N. 10 1D -P 10 0 cID CO 1.17 10 07 0 ('110 (01110 CO LI) N N 10 oic)oir,o)LooiLnr_nrnrnd. d- cod- moicsi cn cl- .-1 in c_n c1-• ,-1 N 07 CO (N C 1-1 •••••••• • G) 1-1 1 1 r-4 1 (N 1 encocr)N.-irnr---.(yrn I 1:3 1-1 1-1 1-1 r---1 (n 10 a) _Y .4- (0 01111 07 1_013) 113 (\CID C\11131\0-)r-1 111r-I10 3 ..-. • • • • e • • • • • • • • • 1-1 Ln cl- 1 ,--1 in c0 0 r,cric-noc\irnr-,cycnoz) H 1-1 1 ,-1 \ ,-i e-1 ,-1 ,--1 cl- ,-1 d- 10h-4ni10)-I10 desce C H CO r0 1010LI-1010 Lf) 10 cr C 07 Cr) 0 N LO 0 (010 CO C0 10 ▪ 1-1 0 '_n 0 CO c1- CO C1-) 07 1-1 N CO Cr) Ln ro E 00110(01010CO 1010 N. Ui 1010 LO )-1 (a _c 0\0 C O LI) (0 0'(D • c Cr] G) _C rOWEC >EU)CC C • "-) E 0) c Cf) 0 f0 (0 • G) 0) :03 en :2_6, 0r-4 0 ED 0:1 C :r0 ,-40I i on o •H C C • _Y (0 Cll C • c c 03 r0 ti) (I) (1=1 CU 1 G) 0_ • n ( 12) C :0) E :ro E _c u) • (o:0 7 >-1 0 • r-1 • rl :(0 -P •,-1 0 Q) -I-) 0) 7 (0 E a),-1 Q) -P U) 1001 (0 Ui LO N CO 07 0 ,-1 N Cr) (0r 10(0100_C 0) >- M aa ta lo u sk es ku s - 22 - b) Kaivumaalaji ja ojatiheys Kaivusyvyyden maalajit ja ojatiheys eli hehtaaria kohden kaivettu salaojametrimäärä ovat osin toisistaan riippuvia tekijöitä. Tii- viillä savimailla tarvitaan salaojaa 600-700 metriä hehtaarille, kun taas löyhissä hieta- ja mutamaissa saattaa 500-550 metriä olla riittävä ojamäärä. Lisäksi pellon muoto ja korkeussuhteet vaikut- tavat tarvittavaan ojatiheyteen. Maalajeja on tarkasteltu lähinnä kaivuvaikeuksien mukaan ja ojitushankkeet on ryhmitelty seuraa- vasti: maalajit, joilla ei todennäköisesti ole ollut kaivuvaikeuksia alle puolella ojitusalueesta on ollut kaivuvaikeuksia yli puolella ojitusalueesta on ollut kaivuvaikeuksia Kaivuvaikeuksilla on tarkoitettu kivennäismailla kivisyydestä tai karikkoisuudesta ja turvemailla liekoisuudesta aiheutuneita haittoja kaivutyölle. Myös paineellinen pohjavesi on aiheuttanut eräissä tapauksissa lisätyötä. Kaivuvaikeusluokittelu perustuu tässä tutkittujen ojitushankkeiden työsuunnitelmista poimittuihin maalajimäärityksiin ja viljelijöiden omiin arvioihin. Keskimäärin noin 75 % tutkitusta ojitusalasta on voitu ojit.taa ilman maaperästä aiheutuvia kaivuvaikeuksia, 20 %:11a mm. kivi- syys on haitannut osalla ojitusaluetta ja 5 %:11a yli puolet oji- tusalasta on ollut karikkoista. Etelä-Suomessa tutkitut ojitus- hankkeet ovat Satakunnan aluetta lukuunottamatta sisältäneet pää- asiassa kivettömiä savimaita, joilla kaivuvaikeuksia ei ole juuri esiintynyt, joskin ojia on jouduttu kaivamaan keskimääräistä enemmän hehtaaria kohden, mikä ilmenee tarvike- ja työkustannuk- sissa. Järvi-Suomessa on ollut ilmeisiä kaivuvaikeuksia lähinnä kivisyyden ja karikkoisuuden vuoksi. Mm. Mikkelin läänin maata- louskeskuksen alueella ainoastaan 30 % tutkitusta ojitusalasta on kuulunut helposti ojitettavien maalajien ryhmään. Moreenimaat ovat yleisiä siinä ryhmässä, johon kuuluvilla ojitushankkeilla yli puolella alasta on ollut kaivuvaikeuksia. Mikkelin läänin maatalouskeskuksen alueelta epäedullisimpaan ryhmään on kuulunut yli 18 % tutkitust alasta, Keski-Suomen ja Satakunnan maatalous- keskusten alueilla noin 11 % ja Kainuun maatalouskeskuksen alueel- ta runsaat 30 %. - 23 - Pohjanmaalla peltojen karikkoisuus on haitannut ojitustöitä rannikkoalueella. Sitä vastoin Pohjanmaan keveillä maalajeilla ojia on tarvinnut kaivaa keskimääräistä vähemmän hehtaarille ja tästä on aiheutunut vastaavasti kustannusten säästöä. Kainuun maatalouskekuksen alueella yli puolella tutkituista hankkeista on jouduttu kauhakoneella raivaamaan kiviä ja tämä ilmenee myös korkeina ojituskustannuksina. Lapin maatalouskeskuksen alueella maaperä on ollut melko helposti ojitettavissa tutkittavilla ti- loilla. Salaojitustoiminta on yleistymässä Lapissa läninnä par- haiten ojitettavissa olevilla rantamailla. o) Putkimateriaali Tutkittujen ojitushankkeiden pinta-alasta noin 65 % on salaoji- tettu tiiliputkella ja 35 % muoviputkella. Tiiliputken käyttö on ollut yleisin Etelä-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan kivennäismailla. Muualla Suomessa muoviputken käyttö on ollut tiiliputken käyttöä hieman yleisempää (taul. 3). Kustannusten eroa tiiliputkella tai muoviputkella ojitettaessa on selvitetty seuraavassa valitsemalla tutkimusaineistosta ne tilat, joilla koko ojitusalalle on käy- tetty jompaa kumpaa putkimatertaalia. Tällöin tarkastelun koh- teeksi on tullut 92 % alkuperäisen tutkimusaineiston hankkeista ja 90 % pinta-alasta. Noin 10 %:11a tutkituista hankkeista on käytetty molempia putkimateriaaleja, jotka on jätetty tässä tar- kastelun ulkopuolelle. Etelä-Suomen osalta kustannuserojen tar- kastelua vaikeuttaa se, että Pirkanmaan, Itä-Hämeen ja Kymen lää- nin maatalouskeskusten alueita lukuunottamatta Etelä-Suomessa on käytetty pelkästään tiiliputkea (liite 4a). Tiiliputken laaja käyttö Etelä-Suomessa johtunee alueella vallitsevista jäykistä maalajeista. Järvi-Suomessa ja Pohjanmaalla tutkittuja tiili- ja muoviputkiojituksia on ollut suunnilleen saman verran. Pohjois- Suomessa muoviputkiojitusten osuus on ollut noin 2/3 ojitusalasta. Muoviputki on yleistymässä nimenomaan turvemaiden ojituksessa, joskin myös kivennäismailla sitä käytetään. - 24 - Keskimääräinen ojitusala on tiiliputkiojituksissa ollut noin 1 ha suurempi kuin muoviputkiojituksissa. Tähän on vaikuttanut osaltaan Etelä-Suomen tiiliputkiojitusten suuri osuus tutkituista hankkeista ja etelän ojitusten .keskimääräistä suurempi hankkeiden !koko, joskin myös maan muissa osissa tilliputkella ojitettujen hankkeiden keskikoko on ollut huomattavaati muovipurtkella ojitet- tuja suurempi. Tiiliputkiojituksissa ojatiheys on ollut keski- määrin suurempi kuin muoviputkiojituksissa, mutta tähän vaikut- tavat muut tekijät kuin putkimateriaali (mm. Etelä-Suomessa savi- maiden yleisyys). Muualla maassa muoviputkiojituksissa hehtaaria kohden kaivettu ojametrimäärä on ollut hieman suurempi kuin tii- liputkiojituksissa. Tiiliputkea on .käytetty Järvi- ja Pohjois- Suomessa yleisemmin kivennäismailla. Tämän vuoksi mm. Järvi-Suo- messa tiiliputkella ojitetusta alasta on kuulunut noin 45 % vai- keaan luokkaan, kun sen sijaan muoviputkella ojitetusta alasta on kyseiseen luokkaan kuulunut ainoastaan 30 %. Muoviputken käyttö lienee yleistynyt turvemailla ojituksissa aikaisemmin yleisen lautaputkiojituksen korvaajana. Turvemailla ei yleensä esiinny tässä tarkasteltuja kaivuvaikeuksia. Mm. Lapin läänin maatalous- keskuksen alueella on ojitettu lähes 80 % tutkitusta alasta muo- viputkella. Muoviputken suosituimmuuteen Lapissa lienee vaikutta- nut suomaiden yleisyys. Taulukossa 4 on esitetty yhteenvetona putkimateriaalin yleisyys, hankkeen ojitusala ja ojametrimäärä eri alueilla. Taul. 4. Ojitusala, hankkeiden keskikoko ja ojatiheys tiili- ja muoviputkiojituksissa keskimäärin tutkituilla tiloilla Etelä- 1) Suomi Järvi- Suomi Pohjan- maa Pohjois- Suomi Koko maa Tutkittu ojitusala, ha 966 366 397 164 1 893 tiiliputki, % 86.0 41.8 52.7 31.1 65.3 muoviputki, % 14.0 58.2 47.3 68.9 34.3 Keskim. 2) ojitusala, ha tiiliputki 5.29 4.91 4.92 5.29 5.01 muoviputki 3.75 4.08 4.25 3.97 3.91 Salaojaa kaivettu, m/ha tiiliputki, m/ha 568 500 490 517 542 muoviputki 539 517 503 553 524 1) Aluejako esitetty kartassa 1, s. 13 2) Maatalouskeskuksittain tutkittujen hankkeiden pinta-alapilla.painotetut keskiarvot. - 25 - Ojituskustannukset ovat olleet tiiliputkia käyttäen keskimäärin 4 764 mk/ha ja muoviputkia käyttäen 5 812 mk/ha. Runsaan 1 000 mk:n ero keskimääräisissä ojituskustarinuksissa johtuu suurimmaksi osaksi Etelä-Suomen kivettömien maiden alhaisemmista ojituskustan- nuksista ja hinnaltaan hieman edullisemmista tiiliputkista Etelä- Suomen olosuhteissa. Ojituskustannuksia tiili- ja muoviputkella ojitettaessa on tarkasteltu maatalouskeskuksittain liitteissä 4b ja 4c. Taulukossa 5 on tarkasteltu putkikustannuksia tiili- ja muoviput- kiojituksissa eri alueilla. Koska hehtaaria kohden laskettu put- kikustannus riippuu salaojatiheydestä, seuraavassa on tarkasteltu putkiku-stannusta lähinnä kaivattua salaojametrimäärää kohden las- kettuna. Etelä-Suomen tutkituilla ojituksilla muoviputki on osoit- tautunut keskimäärin noin 60 p/m tiiliputkea kalliimmaksi. Tar- kasteltaessa putkikustannuksia Etelä-Suomessa ainoastaan niiden maatalouskeskusten alueilla, joissa on käytetty molempia putkima- teriaaleja, päädytään hieman pienempään eroon (44 p/m) putkikus- tannusten välillä. Pohjois-Suomessa putkikustannusten ero on ollut suurin (48 p/m) ja Pohjanmaalla pienin (17 p/m). Tiiliputki on ollut keskimäärin 32 p/m muoviputkea edullisempi tutkituilla ti- loilla. Etelä-Suomen osalta on tällöin tarkastelussa mukana ainoas- taan Pirkanmaan, Itä-Hämeen ja Kymen läänin maatalouskeskusten alueet, joilla on käytetty molempia putkimateriaaleja. Taul. 5. Putkikustannus tiili- ja muoviputkiojituksessa keskim. 197S-1980 Putkikust. tiili mk/ha muovi Putkikust. tiili mk/metri muovi Etelä-Suomi 1 258 1 429 2.20 2.64 Järvi-Suomi 1 205 1 404 2.41 2.72 Pohjanmaa 1 168 1 281 2.38 2.55 Pohjois-Suomi 1 180 1 529 2.28 2.76 Keskimäärin 1 204 1 395 2.34 2.66 - 26 - Putkimateriaali saattaa lisäksi vaikuttaa myös ojitustyöstä ai- heutuviin kustannuksiin, sillä mm. putkien laskutyö kaivettuihin ojauomiin on erilaista eri putkimateriaaleja käytettäessä. Putki- materiaalin vaikutus työkustannuksiin on kuitenkin jätetty tar- kastelun ulkopuolelle, sillä eri putkimateriaaleja on käytetty hyvin erilaisissa kaivuolosuhteissa, ja tällöin kaivuolosuhteiden vaikutus (mm. maalaji, hankkeen koko yms.) työkustannuksiin on oletettu olevan putkimateriaalin vaikutusta suuremman. Salaojakustannusten alueittaisia eroja tarkasteltaessa on ollut vaikea määrittää edellä tarkasteltujen tekijöiden vaikutuksia kokonaiskustannuksiin. Ne kaikki vaikuttavat samanaikaisesti, joskaan eivät aina samansuuntaisesti. Niillä alueilla, missä oji- tuskustannukset ovat olleet keskimääräistä suuremmat, yleensä useampi kuin yksi em. tekijöistä on ollut vaikuttamassa kustan- nuksia kohottavasi tai päinvastoin. Esimerkiksi Järvi-Suomen alueella ojitushankkeiden koko on ollut keskimääräistä pienempi ja pellot vaikeammin ojitettavissa. Etelä-Suomessa ojitushank- keiden koko on ollut keskimääräistä suurempi, vallitseva maalaji helposti ojitettavissa ja putkimateriaalina on yleisesti käytetty halvempaa tiiliputkea. Etelä-Suomessa ojatiheys on ollut taas keskimääräistä suurempi. Nämä kaikki tekijät ovat osaltaan vaikut- taneet siihen, että Järvi-Suomessa ojittaminen on tullut maksa- maan noin 1 000 mk/hehtaarilta enemmän kuin Etelä-Suomessa (liite 4a-c). 5. Kustannusarvioiden paikkansapitävyys Kustannusarvioiden tarkasteluun on otettu ne ojitushankkeet, joille on tehty kustannusarvio vuoden 1970 jälkeen. Tässä yhtey- dessä tarkastelun ulkopuolelle tutkimusaineistosta on jätetty ne hankkeet, joiden kustannusarvio on laadittu ennen vuotta 1970 sekä nk. pikasuunnitelmiin perustuvat hankkeet, joille ei täsmäl- lisiä kustannusarvioita yleensä ole laadittu. Tutkimustiloilta on kysytty kustannusarvioista ainoastaan loppusumma ja kustannus- arvion päiväys. Kustannusarviosummat on muutettu vuoden 1980 hintatasoon salaojituskustannusten suhdeluvun avulla. - 27 - Salaojakeskuksen toimesta laadituissa kustannusarvioissa on otettu huomioon ojitushankkeesta aiheutuvat kustannukset suunnit- telusta salaojien kiinniluomiseen asti. Pellon tasauksesta ym. mahdollisista raivaustoimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia ei sisälly yleensä kustannusarvioihin. Jotta kustannusarvioita voi- taisiin mahdollisimman hyvin verrata edellä selvitettyihin todel- lisiin kustannuksiin, on todellisista kustannuksista vähennetty kustannusarvioiden ulkopuoliset erät. Viljelijöiltä on tiedus- teltu kyselukaaviossa syitä eroihin arvioitujen ja toteutuneiden kustannusten välillä. Tapauksissa, joissa kustannusarvio on laa- dittu vuosia ennen ojituksen toteuttamista, viljelijöillä on ollut vaikeuksia hinta- ja kustannustason nousun arvioinnissa. Verrattaessa arvioituja ojituskustannuksia todellisiin kustan- nuksiin, tulee ottaa huomioon mm tarkasteltavan ojitushankkeen koko. Ojitussuunnitelma ja samalla keskimääräinen kustannusarvio on saatettu tehdä huomattavasti suuremmalle pinta-alalle kuin mitä tutkimusvuonna on kyseisestä suunnitelmasta toteutettu. Lisäksi tutkimusvuonna toteutettu ojitushanke on saattanut olla helpoimmin tai vaikeimmin toteutettavissa oleva osa suunnitelmaa. Jos suunnitelma on sisältänyt kaivuvaikeudeltaan kovin erilaista maastoa, Salaojakeskus on arvioinut kaivuvaikeudesta johtuvan kustannusten poikkeaman hankkeen keskimääräisestä hehtaarikustan- nuksesta. Kustannuspoikkeama on arvioitu yleensä alle 10 %:ksi arvion loppusummasta. Seuraavassa on vertailuperusteena kuitenkin käytetty ojitussuunnitelman kustannusarvion keskimääräistä heh- taarikustannusta. Kustannusarvioissa tarvike- ja työkustannukset on arvioitu yksi- tyiskohtaisesti ojametriä kohden käyttäen hyväksi normeja tarvike- ja työmenekistä sekä tietoja paikkakunnan keskimääräisestä hinta ja kustannustasosta. Tässä tutkimuksessa edellä mainitut kustan- nukset on selvitetty toteutettua ojitushanketta kohden, ja mm. viljelijän työpanoksen hinnoittelu poikkeaa kustannusarvioissa käytetystä. Tutkimuksessa viljelijän työstä aiheutuneet kustan- nukset perustuvat työnmenekkiin tunneissa mitattuna. Kustannus- arvioiden ja toteutuneiden kustannusten vertailua keskenään vai- - 28 - keuttavat myös osaltaan valtaojien perkauksesta aiheutuneiden kustannusten mukanaolo tai puuttuminen kustannusarvioista. Jos valtaoja on useamman tilan yhteinen, sen perkauskustannukset eivät yleensä sisälly salaojahankkeiden kustannusarvioihin, ja jos valtaoja on esimerkiksi parin tilan omistuksessa, sen per- kauskulut on saatettu ottaa kustannusarvioon mukaan. Valtaojien perkauskustannukset on kysytty tässä tutkimuksessa, ja ne ovat yleensä ojituskustannuksissa mukana, jos tutkimusvuonna tilalla on kyseiseen ojitushankkeeseen liittyviä valtagjia perattu. Salaojituksen kustannusarviot ovat olleet keskimäärin 45 mk/he eli vain noin 1 % vastaavia todellisia kustannuksia suuremmat (taul. 6). Tutkittujen hankkeiden kustannusarviot keskimäärin ovat täten lähes vastanneet toteutuneita kustannuksia. Tarkas- teltaessa maatalouskeskuksittain kustannusarvioiden ja todellis- ten ojituskustannusten välisiä eroja (liite 5a), voidaan ha- vaita, että niiden maatalouskeskusten ,alueilla, joilla ojituskus- tannukset ovat olleet keskimääräistä suuremmat, kustannukset on arvioitu vastaavia toteutuneita kustannuksia alemmiksi. Vastaa- vasti eräiden maatalouskeskusten alueilla, joissa toteutuneet kustannukset ovat olleet keskimääräistä alhaisemmat, kustannusar- vioiden loppusummat ovat olleet toteutuneita kustannuksia kor- keammat. Menetelmä, jolla aiemmin laaditut kustannusarvioiden loppusummat on muunnettu tutkimusajankohdan hinta- ja kustannus- tasoon, on osaltaan kärjtstänyt arvioitujen ja todellisten kus- tannusten välisiä eroja. Käytettäessä keskimääräistä salaojitus- kustannusten suhdelukua kustannusten nousun kuvaajana ei ole voitu ottaa huomioon alueittaisia eroja kustannuskehityksessä. - 29 - Taul. 6. Arvioidut ja todelliset salaojituskustannukset (mk/ha) 1) Kust. arviot mk/ha Todelliset kustannukset mk/ha Yleiskustannus 491 10 634 13 Työ- ja tarvikekustannus 4 416 90 4 228 87 Yhteensä 4 907 100 4 862 100 Todellisten kustannusten poikkeama kustannusarvioista: Yleiskustannus +143 +29 Työ- ja tarvikekustannus -188 -4.3 Keskimäärin -45 -0.9 1)Todellisista kustannuksista mukana ne erät, jotka ovat saatavissa yleensä kustannusarvioissa Salaojituskustannukset on taulukossa 6 jaettu yleiskustannukseen sekä työ- ja tarvikekustannukseen. Yleiskustannusten on ajateltu sisältävän suunnittelusta, kenttätutkimuksesta ja työpaalutuk- sesta sekä viljelijän työvalvonnasta ja avo-ojien täytöstä vilje- lijälle aiheutuneet kustannukset. Ne on laskettu kustannusarviosta 8-10 %:ksi arvion lopousummasta. Kustannusarvioista laskettu yleis- kustannus on vaihdellut keskimäärin 392 - 491 mk/ha (Liite 5b). Tutkittujen hankkeiden todellinen yleiskustannus on ollut keskimää- rin 634 mk/ha, mikä on ollut noin 13 % kustannuksista. Yleiskus- tannus on ollut 143 mk kustannusarvioissa laskettua suurempi. Työ- ja tarvikekustannukset ovat olleet 188 mk pienemmät kuin kustannus- arvioissa on laskettu. Tämä ero voi johtua mm. viljelijäperheen työn erilaisesta hinnoittelutavasta. Kustannusarvioissa se on hinnoiteltu kuten vieras työ, jolloin siihen sisältyvät myös sosiaalikustannukset, kun sen sijaan tutkimuksessa sosiaalikus- tannukset on jätetty pois. Ihmistyön osuus on ollut noin 460 mk/ha viljelijäperheen työkustannuksesta (Liite 3c). Jos viljelijäper- heen työkustannuksiin lisättäisiin noin 40 % (sosiaalikustannuk- set), todelliset kustannukset ja kustannusarviot olisivat suun- nilleen samalla tasolla. - 30 - Myös ojitusajankohdan sääolosuhteet ovat mahdollisesti aiheut- taneet työkustannusten poikkeamista arvioiduista. Sääolosuhtei- den vaikutusta kustannuksiin on pyritty vähentämään sopivalla tutkimusajankohdan valinnalla. Vuosi 1979 oli sääolosuhteiltaan huono ja vuosi 1980 hyvä salaojittajan kannalta katsottuna. Salaojakustannuksia selvittelevässä kyselyssä on kysytty vilje- lijän oma arvio syistä toteutuneiden ojituskustannusten ja Sala- ojakeskuksen laatimien kustannusarvioiden eroihin. Vanhentunei- den kustannusarvioiden kohdalla viljelijöillä on ollut vaikeuk- sia hinta- ja kustannustason nousun arvioinnissa, joten liit- teessä 5c luetellut syyt eivät aina ole välttämättä johtaneet kustannusarvioista poikkeamiseen. Kustannusarvioiden ylittämi- seen johtaneita tekijöitä on ollut eniten niiden maatalouskeskus- ten alueilla, joissa salaojituskustannukset ovat olleet keski- määräistä suuremmat. Vastaavasti suuri osa kustannusarvioiden alittamiseen johtaneista tekijöistä on mainittu niiden maatalous- keskusten alueilla, joissa ojituskustannukset ovat olleet keski- määräistä alemmat. Kustannusarvion ylittämiseen tai alittamiseen johtaneita tekijöitä on samassa hankkeessa voinut olla useampi samanaikaisesti. Näin ollen mielipidetiedustelun tulosta tulee pitää lähinnä luettelona kustannusarvion ylittämiseen tai alit- tamiseen mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä yksittäisissä oji- tustapauksissa. 6. Salaojituskustannusten muutos vv. 1979-1980 Tässä tutkimuksessa on selvitetty salaojituskustannuksia vain vuosilta 1979 ja 1980. Kahden vuoden jakso on aivan liian lyhyt ajanjakso kehitystarkasteluun. Tässä on kuitenkin yhteenvedon omaisesti verrattu eräitä lukusarjoja, jotka osoittavat kyseisen ajan kustannuskehitystä. Salaojakeskuksen toimesta seurataan sala- ojituksen kustannuskehitystä ns. salaojituskustanndsten hihtain- deksin avulla (salaojituskustannusten suhdeluku keskimäärin maassa). - 31 - Mainittu salaojituskustannuksen hintaindeksi muodostuu Salaoja- keskuksen laatimista ojitussuunnitelmien kustannusarvioista. Vuonna 1979 valmistettujen ojitussulinnItelmien kustarinusarviot ovat olleet keskimäärin 4 200 mk/ha ja vuonna 1980 5 060 mk/ha (taul. 7). Näin ollen salaojituskustannusten hintaindeksi on noussut noin 20 % kyseisenä aikana. Todelliset salaojituskustan- nukset ovat nousseet vastaavana aikana keskimäärin 8.3 %. Put- kista, kaivoista ym. salaojitukseen tarvittavista laitteista aiheutuneet kustannukset ovat nousseet 16 % ja urakoitsijan työs- tä aiheutuneet kustannukset noin 12 %. Muut salaojituskustannuk- set, joihin tässä kuuluvat mm. suunnittelukustannukset sekä vil- jelijän oman työn osuus työkustannuksista, eivät ole markkamää- räisesti muuttuneet. Salaojituskustannusten hintaindeksiin ver- rattuna toteutuneet ojituskustannukset vuonna 1979 ovat olleet lähes 400 mk/ha suuremmat. Vuonna 1980 eroa on ollut ainoastaan noin 100 mk/ha. Taul. 7. Salaojituskustannusten kehitys (mk/ha) eri tavoin mitattuna vuosina 1979-1980 Salaojitus- Salaojitus- Putket, Urakoitsi- Muu sala- kustannus- 1) kustannukset kaivot ym. jan työ ojituskus- indeksi yhteensä laitteet tannus mk/ha mk/ha mk/ha mk/ha mk/ha 1979 4 200 4 574 1 240 1 412 1 922 1980 5 060 4 955 1 439 1 580 1 936 muutos % 20.5 8.3 16.0 11.9 0.7 1) Kyseisen vuoden kustannusarvioiden keskiarvo Koska salaojituskustannusten indeksi perustuu kustannusarvioihin, siinä ei ole voitu ottaa huomioon sääolosuhteiden aiheuttamaa vaihtelua kustannuksissa. Vuonna 1979 toteutuneet ojituskustan- nukset ovat todennäköisesti 011eet heikkojen sääolosuhteiden joh- dosta korkeammat ja vuonna 1980 poutasäiden ansiosta hieman alem- mat kuin normaalivuosina. Suunnitelmien keskikoko, joihin sala- ojituskustannusten ns. hintaindeksi perustuu, on ollut lähes 6 ha, kun sen sijaan tutkimuksessa mukana olleiden hankkeiden - 32 - keskikoko on ollut 4.70 he. Suunnitelma ja samalla myös kustan- nusarvio monasti tehdään suuremmalle pinta-alalle-kuin mitä vuosittain on voitu suunnitelmasta toteuttaa. Ojatiheys on ko. vuosina laadituissa suunnitelmissa ollut myös suurempi kuin tut- kituissa ojitushankkeissa. Kun toteutuneista kustannuksista vä- hennetään kustannusarvioiden ulkopuoliset pellon tasauksesta ym. "viimeistelytyöstä" viljelijöille aiheutuneet kustannukset (noin 100 mk/he), voidaan todeta salaojakustannusten hintaindeksin kuvanneen melko tarkasti keskimääräisiä ojituskustannuksia tutki- tuilla tiloilla. Ilmeisesti ko. ajanjaksona laadittujen suunni- telmien tutkittuja hankkeita suurempi keskipinta-ala ja ojati- heys ovat kompensoineet toistensa vastakkaiset vaikutukset kus- tannusarvioissa. 7. Rahoitus Tutkimustiloilta on kysytty myös tarkasteltavaa ojitushanketta koskevaa rahoitusta. Erikseen on kysytty pankkien myöntämät lai- nat, maatilalain mukaiset lainat ja salaojitusavustUkset sekä viljelijän oma rahoitusosuus ojituskustannuksista. Viljelijän rahoitusosuuteen on luettu rahankäytön lisäksi myös oma työ ja tarvikkeet. Maatilalain mukaiset lainat ovat olleet ns. korko- tukilainoja. Kyseisten lainojen enimmäismäärä on ollut 60 % hyväksytyistä kustannusarvioista. Käytännössä lainan yläraja on olaut enintään 1 800 mk/he, mikä on vastannut vain 3 000 mk/he salaojituskustannusta. Tähän tarkoitukseen saadun korkotukilainan korko on ollut koko maassa 5 % ja laina-aika 5-10 vuotta. Sala- ojitusavustusta on myönnetty kehitysalueen I ja II vyöhykkeellä. Sen määrä on ollut I vyöhykkeellä enintään 40 % ja III vyöhyk- keellä 30% kustannusarviosta. Samaan ojituskohteeseen ei ole myönnetty sekä korkotukilainaa että avustusta. Korkotukilainan ja salaojitusavustuksen myöntämisperusteet ovat muuttuneet loka- kuussa 1980 siten, että enimmäismäärät lasketaan 4 000 mk/he vastaavasta salaojituskustannuksesta. Myös uusi kehitysaluevyö- hykejako on otettu käyttöön samalla. Lainoitus- ja avustusperus- teiden muuttuminen -on tapahtunut siinä määrin myöhään vuonna - 33 - 1980, että sillä ei ollut sanottavaa vaikutusta sinä vuonna toteutettujen ojitushankkeiden rahoitukseen. Taul. 8. Ojitushankkeiden rahoitus (mk/ha) 1) tutkituilla tiloilla (vuOden 1980 hi.nta- ja kustannustaso) Etelä- Suomi Järvi- Suomi Pohjan- maa Pohjois- Suomi Keskimäärin Avustukset 2) mk/ha 77 519 515 1 244 314 . % 1.6 9.1 10.6 20.7 6.3 Korkotukilainat mk/ha 1 088 512 450 257 776 % 22.8 8.9 9.3 4.3 15.5 Oma työ ja tarvikkeet mk/ha 1 010 _1 450 1 157 1 589 1 148 % 21.2 25.3 23.8 26.4 23.0 Omaa rahaa tai pankkilainaa mk/ha 2 591 3 240 2 731 2 926 2 759 1 54.4 56.7 56.3 48.6 55.2 Yhteensä, mk/ha 4 766 5 721 4 853 6 016 4 997 1) Maatalouskeskuksittain pinta-aloilla painotetut keskiarvot Sisaltävätmyos kuntien myöntämät suunnitteluavustukset Korkotukilainoilla ja avustuksilla on rahoitettu keskimäärin noin 20 % tutkittujen ojitushankkeiden kustannuksista (taulukko 8 ja sitä havainnollistava kuvio 3). Korkotukilainoja on käytetty pääasiassa Etelä-Suomessa ja avustuksia Pohjois-Suomessa. Järvi- Suomessa ja Pohjanmaalla maatilalainojen ja avustusten osuus rahoituksesta on ollut lähes yhtä suuri eli noin 10 %. Järvi- Suomi kuuluu sekä I:een että II:een ja Pohjanmaa pääosin II:een vyöhykkeeseen. I vyöhykkeellä myönnettävän avustuksen enimmäis- määrä on ollut 1 200 mk/ha ja II vyöhykkeellä 900 mk/ha. Järvi- Suomessa ja Pohjanmaalla on avustuksia saatu keskimäärin puolet enimmäismääristä. Kainuun ja Lapin läänin maatalouskeskusten &11. . - 34 - alueilla valtion avustukset on saatu lähes täysimääräisinä ja lisäksi eräät kunnat ovat avustaneet ojitussuunnitelmien rahoi- tuksessa. Viljelijän oman työn ja tilalta saatavien tarvikkeiden osuus on ollut keskimäärin 23 % kustannuksista. e on vaihdellut suhteellisen vähän eri alueilla. Keskimäärin yli puolet ojitus- kustannuksista on rahoitettu säästöillä tai pankkilainoilla. Pankkilainojen osuus rahoituksesta on ollut noin 10 % ja oman rahan osuus 45 %. Näin ollen viljelijän oman rahoituksen osuus on ollut tutkituilla tiloilla keskimäärin lähes 70 % ojituskus- tannuksista. Korkotukilainojen, salaojitusavustusten ja pankkilai- nojen osuus on ollut noin 30 % kokonaisrahoituksesta. Maatalous- keskuksittain salaojituskustannusten rahoitusta tutkituilla ti- loilla on tarkasteltu liitteessä 6. omaa rahaa tai pankkilainaa oma työ ja tarvikkeet korkotukilainat avustukset Etelä- Järvi- Pohjan- Pohjois- Keski- Suomi Suomi maa Suomi määrin Kuvio 3. Ojitushankkeiden rahoitus (mk/ha) tutkituilla tiloilla. Tiloilla, joilla on tehty kustannusarvio kyseisinä vuosina, on avustuksilla ja korkotukilainoilla rahoitettu vuonna 1979 keski- määrin vajaa 30 % ja vuonna 1980 noin 25 % kustannusarvioiden il- maisemasta rahoitustarpeesta (taul. 9). Pankkilainojen ja oman rahoituksen yhteenlaskettu osuus vastaavina vuosina on ollut noin 70 % ja 75 % arvioiduista kokonaiskustannuksista. mk/ha 6000 - 5000 - 4000 _ 3000 - 2000 - 1000 - - 35 - Verrattaessa tutkittujen tilojen salaojituskustannusten rahoitus- ta kaikkien salaojitushankkeiden rahoitukseen, voidaan taulukosta 9 todeta mm. ojitushehtaaria kohden saatujen avustusten olleen tutkituilla tiloilla keskimääräistä pienemmät. Koska salaojitus avustuksia myönnetään ainoastaan tietyissä osissa maata, on mah- dollista, että tutkimusaineisto on enemmän painottunut alueille, joissa avustuksia ei ole myönnetty. On myös ilmeistä, että vilje- lijät todella ovat saaneet vähemmän salaojitusavustusta kuin mitä tilastot kunakin vuonna osoittavat. Avustus on voitu anoa ja myön- tää jo heti ojitussuunnitelman valmistuttua vaikka varsinainen ojitustyö tehtäisiin vasta myöhemmin. Tällöin viljelijä on ojitus- työtä suorittamaan ryhtyessään jäänyt paitsi ojitustyön viivästy- misen ajalla tapahtuneesta avustusten noususta, koska kustannusar- vio on vanhentunut. Näin ollen hän on saanut vähemmän avustusta kuin mitä sinä vuonna keskimäärin on jaettu. Taul. 9. Salaojituskustannusten rahoitus keskimäärin (mk/ha) vuo- sina 1979-1980 tutkituilla tiloilla ja kaikilla tiloilla v. mk/ha 1979 v. mk/ha 1980 Tutkituilla tiloilla: Avustukset 241 5.3 355 7.1 Korkotukilainat 677 14.8 716 14.5 Fankkilainat 338 7.4 79.9 620 12.5 78.4 Oma rahoitus 3 318 72.5 3 264 65.9 Yhteensä 4 574 100.0 4 955 100.0 Kaikilla ti1oil1a 1) : Avustukset 435 10.4 474 9.4 Korkotukilainat 760 18.1 783 15.5 Muu rahoitus 3 005 71.5 3 803 75.1 Kust. arvion mukaan 4 200 100.0 5 060 100.0 Niilla tiloilla, joille on tehty kustannusarvio ko. vuonna - 36 - Korkotukilainoja, joiden saantiin oikeutettuja tiloja on ollut tasaisemmin koko maassa, on tutkimustiloilla saatu markkamääräi- sesti lähes yhtä paljon kuin keskimäärin koko maassa. Muun rahoi- tuksen osuus koko maan salaojituskustannuksista on tässä lähinnä laskennallinen, sillä se on saatu vähentämällä kustannusarvioista avustuksilla ja maatilalainoilla rahoitettu osuus. Muun rahoituk- sen on ajateltu sisältävän pankkilainat ja viljelijän oman rahoi- tusosuuden. Edellä on tarkasteltu eri rahoitusmuotojen Osuutta kaikkien tutkimustilojen keskiarvolukuina. Salaojitukseen saatujen korko- tukilainojen ja salaojitusavustusten määrä on laskettu myös po. lainoja ja avustuksia saaneita hankkeita kohti. Avustukset ovat vaihdelleet keskim. vuosina 1979-1980 seuraavasti: Etelä- Järvi- Pohjan- Pohjois- Keski- Suomi Suomi maa Suomi määrin Avustukset, mk/ha 371 900 950 1 556 666 Avustukset sisältävät maatilalain mukaisen avustuksen lisäksi myös kunnilta saadut avustukset. Avustusten määrä Etelä-Suomessa on ollut vajaat 400 mk ja maan pohjoisosissa noin 1 500 mk heh- taaria kohti. Korkotukilainaa saaneille tiloille- tätä lainaa on myönnetty kaikilla alueilla noin 1 800 mk salaojitettua hehtaaria kohti eli lähes sama määrä mikä on tuolloin ollut korkotukilainan enimmäismäärä. - 37 - II SALAOJITUKSESTA AIHEUTUVAT HYÖDYT 1. Hyötyjen laskemisen perusteet Tutkimuksen 'tässä osassa on tarkasteltu salaojituksesta aiheutu- via hyötyjä lähinnä niistä aiemmin tehtyjen tutkimusten perusteel- la. (vrt. PEHKONEN & LINDHOLM, 1979, MATTILA, 1980). Salaojitus on tunnetusti eräs peltoviljelyn keskeisimpiä rationalisointitoi- menpiteitä. Eri tutkimuksissa ja kirjoituksissa on monin tavoin eritelty salaojituksen etuja ja haittoja. Sodan jälkeisen ikäpol- ven agronomiopiskelijat muistavat mm. maataloustekniikan opetta- jan professori Lauri Kasan käsitelleen monipuolisesti salaojitus- ta ja Sen edullisuutta. Viljelytekniikka on sittemmin kehittynyt voimakkaasti, joten voidaan ehkä löytää uusia etuja ja eräiden etujen merkitys on saattanut muuttua. Keso luokittelee salaojituk- sen edut 1) vesitalouden, 2) sadonlisäyksen, 3) hoitotekniikan kannalta sekä esittää joukon 4) välillisiä etuja. Liitteessä 20 on esitetty agr. ylioppilas Matias Torvelan luentomuistiinpanois- ta kyseiset salaojituksen edut. Tässä tutkimuksessa on rajoituttu tarkastelemaan ainoastaan eräitä salaojituksen etuja, joita voidaan ilmaista markkamääräisesti. Tässä on sovellettu MATTILAN (1980) selvitystä päistehaitan ar- viointiperusteista lunastustoimituksissa. Tällöin on otettu huo- mioon salaojituksesta aiheutuvina markkamääräisinä hyötyinä seu- raavat viisi kohtaa: Lisääntynyt hyötypinta-ala Sadon lisäys vähentyneen reunavaikutuksen vuoksi Vähentynyt ihmis- ja konetyönmenekki Kaksinkertaisen kylvön aiheuttaman ainemenekin väheneminen Sarkaojien kunnossapitokustannusten poisjääminen Niiden lisäksi salaojituksesta aiheutuu myös muita hyötyjä, joita on mainittu mm. liitteessä esitetyssä luettelossa. Todellisten salaojitushankkeiden tutkimisesta on luovuttu hyötyjen selvitte- - 38 - lyssä ja rajoituttu tarkastelemaan asiaa eri tuotantosuuntia harjoittavien tilaesimerkkien avulla. Salaojituksesta aiheutuva hyöty on seuraavassa määritetty eri muotoisille ja kokoisille peltolohkoille tavallisimpia viljelykasveja viljeltäessä. Näistä peltolohkoista on muodostettu tilaesimerkkejä, joiden avulla on selvitetty mm. salaojituksen vaikutuksia eri tuotantosuunnissa. Salaojituksesta aiheutuviin hyötyihin vaikuttavat tuotantosuun- nasta riippumatta mm. sarkojen leveys, työskentelyn kannalta yh- tenäisen peltolohkon koko ja muoto sekä tilan koneistus pelto- töiden osalta. Myös siemen-, lannoite- ja kasvinsuojeluainemää- rillä ja satotasolla on vaikutuksensa ojitushyötyihin. Lohkokohtaisissa laskelmissa salaojituksesta aiheutuva hyöty on ajateltu muodostuvan ns. päistehaitan vähenemisestä, lisäänty- neestä hyötypinta-alasta ja sarkaojien kunnossapidon poisjäämi- sestä. Päisteellä tarkoitetaan tässä peltolohkojen ja sarkojen reunoja ja päistehaitalla reunojen vaikutusta satoon, ihmis- ja konetyönmenekkiin sekä kylvettävien aineiden määriin. Päiste- haitta-alueen ja siten myös päistekustafinusten suuruus pinta-ala- yksikköä kohden riippuu peltolohkon muodosta ja koosta. Koska reuna-aluetta sarkaojitetulla pellolla on huomattavasti enemmän kuin salaojitetulla pellolla, myös päistekustannukset ovat suu- remmat sarka- kuin salaojitetulla pellolla. Näin ollen päiste- haitan vähenemisestä aiheutuva salaojitushyöty on sarka- ja sala- ojitetun pellon päistekustannusten erotus. Päistehaitan muodos- tuminen on esitetty tarkemmin liitteissä 7-15. Salaojitettaessa viljelypinta-ala lisääntyy sarkaojien alalla. Lisääntyneeseen pinta-alaan vaikuttaa lähinnä sarkaojien määrä peltohehtaaria kohden, ts. sarkaleveys. Sarkaleveys vaikuttaa myös päistekustannusten suuruuteen ja se on seuraavassa tarkas- telussa oletettu 12-17 metrjksi. peltokuvion muodosta riippuen. Käy- tännössä sarkaleveys riippuu maalajista ja varsinkin kevyillä maa- lajeilla voi olla tässä tarkasteltua suurempi. Seuraavassa on pyritty tarkastelemaan avo- ja salaojitusta olettaen, että molem- pien ojitusmuotojen. kuivatusvaikutus on sama. Tällöin on katsottu - 39 - tarkoituksenmukaiseksi valita laskelmien perustaksi käytännön olosuhteita hieman kapeampi sarkaleveys. Sarkaojien leveydeksi on valittu 1 m, mikä sisältää avo-ojan sivuluiskat ja pohjan. Lisääntyneestä pinta-alasta aiheutuvana kasvinviljelyn tuottona on huomioitU kyseisen viljelykasvin katetuotto pinta-alayksikköä kohden (liite 14). Jotta salaojitusta voitaisiin tasapuolisesti verrata sarkaojituk- seen kuivatusmenetelmänä, tulee molemmista menetelmistä olettaa, että ne toimivat. Avo-ojia on oletettu perattavan kerran 8 vuo- dessa. Käytännössä perkauskertojen tarve voi vaihdella mm. maalajista riippuen. Savimailla riittää mahdollisesti kerran 10 vuodessa suoritettu perkaus, kun sen sijaan hiesupi- toisilla maalajeilla jouduttaneen ojia aukaisemaan alle 5 vuo- denkin väliajoin. Avo-ojien perkauskustannukset jäävät pois salaojitettaessa pelto. Tällöin muodostuu kustannusten säästöä, joka on samalla salaojituksesta aiheutuva hyöty. Salaojituksesta aiheutuvat hyödyt (päistekustannusten aleneminen, lisääntyneestä pinta-alasta aiheutuva kasvinviljelyn tuotto ja avo-ojien kunnossapitokustannusten poisjääminen) on laskettu seuraavassa esimerkin omaisesti 5 eri lohkomuodolle salaojitetun peltolohkon koon ollessa 1, 2 ja 5 ha (liite 17a-o). Tarkaste- lussa on ollut mukana 7 eri tuotantokasvia. Näistä peltolohkoista on mahdollista karrikoida eri tuotantosuuntia harjoittavia tila- esimerkkejä ja tarkastella salaojituksen vaikutusta viljelmän koko kasvituotannon taloudelliseen tulokseen. Tällöin tulee kui- tenkin ottaa huomioon salaojituksen hyötylaskelmissa käytetyt perusteet ja niistä aiheutuvat rajoitukset tulosten soveltamiselle. Salaojitushyötyjä koskevat laskelmat perustuvat olettamuksille peltolohkon koosta ja muodosta, tilan koneistuksesta, satotasosta ja tuotantosuunnasta sekä kasvituotannon taloudellisista tulok- sista. Muutokset joissain näistä tekijöistä aiheuttavat koko hyö- tylaskelmien uudelleen arvioinnin. Näin ollen liitteessä 17 esi- tettyjä lukemia salaojituksesta aiheutuvista hyödyistä tulee pi- tää ainoastaan suuntaa antavina. Niissä on huomioitu ainoastaan tietyt välittömästi rahassa mitattavissa olevat hyötynäkökohdat. - 40 - Mm. salaojituksesta aiheutuvat kasvituotannon rationalisointi- mahdollisuudet ja niistä aiheutuvat välilliset hyödyt on jätetty tässä yhteydessä kokonaan_markkamääräisen tarkastelun ulkopuolelle. 2. Salaojitushyödyt eri peltolohkoilla ja viljelykasveilla Salaojituksesta aiheutuvat vuotuiset hyödyt (mk/ha) on laskettu esitetyin perustein tavallisimmille viljelykasveille liitteess3 17. Esimerkkilaskelmat on laadittu nelikulmaisille peltokuvioille, joskin kertoimien avulla (liite 15) on mahdollista määrittää vil- jan- ja rehuntuotannossa myös kolmiolohkon salaojitushyöty. Pel- tolohkoilla on ajateltu työskenneltävän pääasiassa lohkon pituus- suunnassa. Eräällä lohkolla (no 4 liite 17) on ajateltu vaihdet- tavan työskentelysuuntaa siirryttäessä avo-ojituksesta-salaoji- tukseen. Sarkaleveys on valittu siten, että tarkasteltavan pelto- kuvion sarat ovat muodostuneet yhtä leveiksi. Peltolohkon on aja- teltu rajoittuvan piiriojiin tai muuhun maankäyttömuotoon. Esi- tetyt salaojitushyödyt perustuvat Etelä-Suomen satotasoon ja kes- kikokoisen suomalaisen viljelmän koneistukseen (vrt. liite 17). Viljoista tårkastelussa ovat mukana kevätvåhnä ja-rehuvilja. Rehu- viljan osalta laskelmat on tehty keskimäärin ohralle ja kaUralle siten, että rehuviljan katetuotto on ohran ja kauran katteiden keskiarvo. Viljoilla salaojitushyödyt ovat vaihdelleet 310-690 mk/he peltolohkon muodosta ja koosta riippuen. Suurin hyöty sala- ojituksesta on tässä tarkastelluista 1 ha:n peltolohkolla, jossa salaojituksen seurauksena työnmenekkiä on voitu vähentää työsken- telysuuntaa vaihtamalla. Nurmirehuilla (heinä ja säilörehu) sala- ojitushyöty on vaihdellut 160-200 mk/he. Alin salaojitushyöty on ollut 2 ha:n pitkänomaisella heinälohkolla ja korkein 1 ha:n säilörehulohkolla, jossa on tapahtunut ajosuunnan vaihdos lohkon pitkän sivun suuntaiseksi. Laidunlohkolla työskentelysuunnan vaih- doksesta ei ole ollut vastaavan suuruista hyötyä, sillä vähäi- sestä työnmenekistä johtuen laitumen salaojitushyöty perustuu pääosin lisäpinta-alalta saatavaan katetuottoon. Erikoiskasveista tarkastelussa on mukana sokerijuurikas ja peruna. Myös näillä - 41 - kasveilla suurin salaojitushyöty on ollut 1 ha:n lohkolla, jossa on vaihdettu ajosuuntaa, ja pienin hyöty on ollut 2 ha:n pitkän- omaisella lohkolla. Taulukossa i0 on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin salaojitushyö- tyjä suorakaiteen muotoisilla (sivusuhde 1:2) peltolohkoilla (vrt. myös kuvio 4). Salaojitettujen lohkojen viljeltävä pinta-ala on ollut 1, 2 ja 5 he ja sarkaleveys avo-ojitustilanteessa on ollut kaikilla lohkoilla noin 13.4 m. Salaojituksesta saatava hyöty on viljoilla vaihdellut 350-460 mk/he ollen alin suurimmalla ja korkein pienimmällä tarkastelluista peltolohkoista. Nurmirehuillå hyöty on vaihdellut 180-320 mk/ha. Myös heinällä ja säilörehulla ojitushyöty on ollut suurin 1 ha:n lohkoilla, sitä vastoin laitu- men ojitushyöty on hieman noussut lohkokoon kasvaessa. Sokerijuu- rikkaan ja perunan viljelyssä salaojitushyöty on huomattavasti viljan- ja rehuntuotannossa saatavaa ojityshyötyä korkeampi. Edellä selostettujen salaojitushyötylaskelmien perusteella tar- kasteltavan peltolohkon salaojitushyöty perustuu suurelta -osin peltotyönmenekkiin ja viljeltävän kasvin katetuottoon. Sokerijuu- rikkalla ja perunalla sekä katetuotto että työnmenekki molemmat ovat korkeammat kuin muilla tässä tarkastelluilla kasveilla, mistä on aiheutunut myös näiden kasvien korkea salaojitushyöty. Laitumen katetuotto on suurempi kuin mm. vehnän kate, mutta vähäisestä työnmenekistä johtuen laitumen salaojitushyöty on pie- nempi kuin vehnänviljelyssä saatu hyöty. Rehuntuotannon salaojitushyöty jää huomattavasti alle erikoiskas- vien tuotannossa saatavaa hyötyä, kun salaojitusta tarkastellaan ainoastaan kasvintuotannon tulokseen vaikuttavana tekijänä (vrt. kuvio 4). Esim. karjataloutta harjoittavalla tilalla rehut ovat ainoastaan välituote, joten rehun tuotannossa lopullinen salaoji- tushyöty saadaan vasta ottamalla huomioon salaojituksen vaikutus myös karjatalouden tuotossa. Salaojituksesta aiheutuvan viljely- pinta-alan lisääntymisen seurauksena karjatilalla voidaan viljel- lä enemmän rehua ja mahdollisesti lisätä eläinmäärää. Salaoji- tukseh vaikutusta karjatalouden tuottoon on tarkasteltu lähemmin salaojituksen kannattavuutta koskevassa luvussa tilaesimerkkien yhteydessä. - 42 - Taul. 10. Salaojituksesta aiheutuvat kokonaishyödyt (mk/ha/v) suorakaiteen muotoisella (sivusuhde 1:2) peltolohkolla viljelykasvin ja lohkon koon vaihdellessa (Etelä-Suomen satotaso). Viljelykasvi Satotaso Katetuotto Salaojitushyöty mk/ha kg/ha mk/ha 1 ha 2 ha 5 ha Kevätvehnä 2 600 1 247 460 450 430 Rehuvilja 3 300 718 380 370 350 Kuivaheinä 5 000 252 190 180 180 Säilörehu 23 000 542 250 240 230 Laidun 3 100 1 468 300 310 320 Sokerijuurikas 25 000 1 363 710 720 720 Ruokaperuna1) 20 000 3 579 1 200 1 240 1 270 mk/ha peruna 1 200 sokerijuurikas vehnä rehuvilja laidun säiHrehu heinä 1 2 3 4 5 ha Kuvio 4. Salaojituksesta aiheutuvat kokonaishyödyt viljeltäessä eri viljelykasveja suorakaiteen muotoisella (sivusuhde 1:2). pe11olohko11a. 700 600 500 -400 300 20 10 1)Ruokaperunan suhteellisen korkea salaojitushyöty johtuu korkeasta katetuotosta käytetyissä laskelmissa - 43 - 3. Salaojitushyötyjen erittely a) Lisääntyneen viljelyalan tuotto Salaojitettaessa viljelyala lisääntyy sarkaojien alan ja nk. reunahaitta-alan määrällä. Reunahaitta-alalla tarkoitetaan tuot- tamatonta piennaralaa ja keskimääräistä heikomman sadon alasta yhtä suurta osaa, kuin on sadon menetys reunan vaikutuksesta. Toisin sanoen keskimääräistä heikomman sadon ala on otettu siten huomioon, että reunahaitta-alalta ei ole ajateltu korjattavan satoa. Reunahaitta on ruotsalaisen tutkimuksen (Arrondernings- utredningen 1963) mukaan erilainen eri viljelykasveilla. Viljoilla reunahbitta-ala sisältää avo-ojien pientareen ja puolet keskimää- räistä heikomman sadon alasta. Heikomman sadon alalle on ajateltu kaikki viljelytoimenpiteet tehdyiksi, joskaan satoa tältä alalta ei korjata. Nurmilla reunahaitan alaksi on luettu ainoastaan avo-ojien pientareen ala. Peltolohkon (ja saran) reunoista aiheu- tuvaa haittaa on tarkasteltu 'lähemmin liitteessä 13. Viljelypinta alan lisääntymistä on tarkasteltu esimerkkien avulla (vrt. taul. 11). Esimerkkilohkona on ollut myös tässä suorakaiteen muotoinen (sivusuhde 1:2) 2 ha:n eteläsuomalainen peltolohko, jolla sar- kaleveys on 13.4 m; Sarkaojien ala on tällöin ollut 6 % pelto: lohkon pinta-alasta. Sarkaojien aiheuttama reunahaitta-ala on ollut viljoilla lähes 8 % ja nurmikasveilla noin 4 % lohkon alas- ta. Tuottava viljelypinta-ala on lisääntynyt salaojituksen ansios- ta 14 % viljan ja 10 ¼ nurmikasvien viljelyssä ja srikoiskasveilla. Taul. 11. Salaojituksesta aiheutuva viljelypinta-alan lisäys (%) esimerkkilohkolla (salaojitettua ha kohden). Viljelykasvi Reunahaitta-alan Sarkaojien ala Yhteensä väheneminen . Viljat 7.8 6.0. 13.8 Nurmikasvit 3.9 6.0 9.9 Sokerijuurikas ja peruna 15.9 6.0 21.9 .nk/ha / 300- 200 400_ 100_ - 44 - b) Kustannusten väheneminen Salaojituksesta aiheutuva kustannusten väheneminen muodostuu työkustannusten alenemisesta ja pienemmästä ainemenekistä pääl- lekkäiskylvön vähentyessä sekä sarkaojien kunnossapitokustannus- ten poisjäämisestä. Viljoilla ja nurmikasveilla suurin osa sala- ojitushyödystä on ollut kustannusten alenemista (vrt. taul. 12). Erikoiskasveilla sitävastoin salaojitushyöty on muodostunut pää- osin lisääntyneen viljelypinta-alan aihauttamata tuottojen kas- vusta. Salaojituksesta aiheutuva työkustannusten aleneminen on vaihdellut kasvikohtaisesti 42-132 mk/ha (liite 19). Ainemenekin vähenemisestä aiheutuva kustannusten säästö on ollut useimmilla tässä tarkastelluista kasveista 27 mk/ha ja sarkaojien kunnossa- pidon poisjääminen 85 mk/ha.. Kuviossa 5 on pyritty selvittämään yhteenvetona salaojitushyöty- jen muodostumista ori osatekijöistä. Siinä on eritelty vilja- ja nurmikasvien osalta tutkimuksessa selvitetyt viisi eri salaojitus- hyötyä edellä kuvatulle suorakaiteenmuotoiselle esimerkkilohkolle. Sarkaojien kunnossa- pidon poisjääminen Ainemenekin vähensminen Työkustannusten aleneminen Avo-ojien alan katetuotto Reunavaikutuksen väheneminen Vehnä Rehuvilja Heinä Säilörehu Laidun Kuvio 5. Salaojituksesta aiheutuvat hyödyt (mk/ha) esimerkki- lohkolla. - 45 - Pinta-alan lisääntymisen osalta salaojituksesta aiheutuva markka- määräinen hyöty on tarkasteltavan kasvin katetuotto. Koska vil- joilla ja erikoiskasveilla osalle reun'ahaitta-alasta on oletettu kaikki viljelytoimenpiteet tehdyiksi, näillä on katetuoton mene- tyksen lisäksi tältä osin huomioitu myös viljelytoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset. Taulukossa 12 on selvitetty pinta-alan lisääntymiseetä ja kustannusten alenemisesta aiheutuvaa salaoji- tushyötyä edellä kuvatulla esimerkkilohkolla. Hyöty vaihtelee kasveittain lähinnä reunahaitta-alan ja katetuoton mukaan. Vil- joilla runsas kolmannes salaojitushyödystä aiheutuu pinta-alan lisäyksestä. Nurmikasveilla mm. reunahaitta-ala on pienempi ja siitä aiheutuva ojitushyöty myös vähäisempi. Kuitenkin laitumella lähes puolet salaojitushyödystä on aiheutunut lisääntyneestä pinta-alasta. Erikoiskasveilla suurin osa salaojitushyödystä on lisääntyneen pinta-alan aiheuttamaa. Reunahaitta-ala on niillä lähes kaksinkertainen muihin tässä tarkasteltaviin kasveihin verrattuna. Koska erikoiskasvien katetuotot ovat suhteessa muihin kasveihin korkeat lisääntyneestä pinta-alasta aiheutuva salaoji- .tushyötykin on huomattavan euuni näillä kasvoilla. Taul. 12. Salaojitushyödyn jakautuminen lisääntyneen pinta-alan ja kustannusten alenemisen kesken esimerkkilohkolla (mk/ha ja %). Viljelykasvi Laskettu hyöty Peltoalan lisäyksestä Kustannusten alenemisesta Hyöty yht. mk/ha % mk/ha mk/ha Vehnä 204 45.7 243 54.3 447 Rehuvilja 133 36.1 236 63.9 369 Heinä 26 14.3 156 85.7 182 Säilörehu 56 23.3 184 76.8 240 Laidun 151 49.3 155 50.7 306 Sokerijuurikas 497 68.9 224 31.1 721 Peruna 1 026 82.7 214 17.3 1 240 - 46 - laskettuina. Salaojituksesta aiheutuvista hyödyistä eniten ovat vaihdelleet työkustannusten alenemisesta ja pinta-alan lisäänty- misestä aiheutuneet hyödyt. Nurmikasvien viljelyssä salaojituk- sesta aiheutuva kokonaishyöty on noin 2/3 vastaavasta hyödystä viljanviljelyssä. 4. Salaojitushyötyyn vaikuttavia tekijöitä Salaojitushyötyyn vaikuttavia tekijöitä on tarkasteltu seuraa- vassa lähinnä hyötyjä koskevien laskelmien tulkinnan helpottami- seksi. Käytetyn laskelmatavan puitteissa voidaan peltolohkon ko- koa, muotoa ja työskentelysuuntaa sekä avo-ojitstun pellon sarka- leveyttä muuttaa ilman, että laskelmien perusteisiin tarvitsee tehdä Muutoksia. Satotason muutos edellyttää ainoastaan peltoloh- kon muodosta ja koosta aiheutuvien kertoimien tarkistuksen kate- laskelmien osalta (liite 14). Koneistuksen muutokset lähinnä te- hollisten työleveyksien muuttuessa aiheuttavat sitä vastoin jo koko laskelmasysteemin tarkistuksen ja uudelleen arvioinnin kään- nös- ja päällekkäisajoon sekä kulmatyöskentelyyn kuuluvasta työn- menekistä alkaon. Näiden työnmenekkien osalta tässä tutkimuksessa on tukeuduttu aikaisempiin tutkimuksiin. Työnmenskin arviointiin joudutaan myös haluttaessa selvittää salaojituksesta aiheutuvat hyödyt muille kuin tässä-esitetyille kasvaille. a) Peltolohkon koko ja muoto Peltoltihkon koosta aiheutuva salaojitushyödyn vaihtelu on ollut alle 50 mk/he useimmille tutkimuksessa tarkasteltavista,lohkoista (liite -17). Neliönmuotoisia lohkoja lukuunottamatta salaojituk- sesta aiheutuva hyöty on suurin 1 ha:n. lohkoilla ja laskee loh- kon muodosta riippuen lohkokoon kasvaessa. On tietenkin muistet- tava, että tässä on tarkasteltu hyöty5..3 vain. muutamalla eri kokoisella lohkolla, joista 1 ha:n lohko on ollut Pienin. Eniten peltolohkon koko on vaikuttanut salaojitushyötyyn lohkoilla, joissa on salaojitPksen seurauksena voitu ajatella tapahtuvan 600_ 500- 400- 300- 200- 100 vehnä rehuvilja säilörehu 11,11111i1 f±, 1111L lii 11111 - 47 - työskentelysuunnan vaihdoksen lohkon pidemmän sivun suuntaiseksi. Lohkokoon vähäinen vaikutus salaojitushyötyyn ilmenee mm. kuvios- ta 4, jossa on tarkasteltu eri kasvien viljelyssä saatavia sala- ojitushyötyjä suorakaiteen muotoisella peltolohkolla. Kuviossa 6 on tarkasteltu peltolohkon muodon vaikutusta salaoji- tuksesta aiheutuvaan hyötyyn viljeltZessä vehnää, rehuviljaa tai säilörehua 2 ha:n lohkolla. Ojitushyöty on ollut pienin kapealla, pitkänomaisella lohkolla ja suurin lohkolla, jossa on salaojituk- sen seurauksena voitu vaihtaa ajosuuntaa käytännöllisemmäksi. Vinojen päisteiden vaikutus salaojituksesta aiheutuvaan hyötyyn on (pillit vähäinen. Myös muilla tarkasteltavista kasveista lohkon muodon vaikutus salaojitushyötyyn on samansuuntainen. mk/ha lohkomuoto 1:4 1:2 1:1 2:1 1:2 1:2 Kuvio 6. Salaojituksesta aiheutuva kokonaishyöty eri muotoi- silla 2 ha:n peltolohkoilla kevätvehnän, rehuviljan ja säilörehun viljelyssä. - 48 - Sarkaleveys Myös sarkaleveys vaikuttaa salaojituksesta aiheutuvaan hyötyyn (vrt. kuvio 7). Salaojitushyöty laskee sarkaleveyden kasvaessa .13 metristä 20 metriin viljoilla noin 23 mk/m ja säilörehulla noin 12 mk/m tarkasteltavalla 2 ha:n peltolohkolla. Sarkalevey- den kasvaessa edelleen 20 metristä 25 metriin, salaojitushyöty laskee enää viljoilla noin 12 mk/m ja säilörehulla noin 7 mk/m. mk/ha 400- 300- 200 - 100 - vehnä rehuvilja säilörehu 13,4 15,8 19,2 24,5 m/sarka Kuvio 7. Sarkaleveyden vaikutus salaojituksesta aiheutuvaan kokonaishyötyyn (mk/ha/v) vehnän, rehuviljan ja säilöre- hun tuotannossa suorakaiteen muotoisella (sivusuhde 1:2) 2 ha:n peltolohkolla. Satotaso Satotason vaikutus salaojituksesta aiheutuvaan hyötyyn on oleelli- nen mm. salaojituksen alueellista kannattavuutta tarkasteltaessa. Liitteessä 17 tarkasteltavat salaojitushyödyt on laskettu lähinnä Etelä-Suomen satotasoa vastaaviksi. - 49 - Taulukossa 13 on selvitetty satotason muutoksen laskennallista vaikutusta salaojituksesta aiheutuvaan hyötyyn. Perussatotaso vastaa Etelä-Suomen olosuhteita. Taulukkoon laskettu salaojitus hyödyn muutos on samansuuntainen satotason muutoksen kanssa. Sato- tason vaihtelualue, jolle vastaava salaojitushyödyn muutos on laskettu, ilmenee liitteestä 18. Siinä satotason muutoksen vaiku- tus salaojitushyötyyn on laskettu samoin kuin edellä 1, 2 ja 5 ha:n suorakaiteenmuotoisille peltolohkoille. Satotason muutoksen vaikutus salaojituksesta aiheutuvaan hyötyyn ei juuri näytä riip- puvan peltolohkon muodosta ja ainoastaan vähäisessä määrin lohkon koosta. Näin ollen taulukossa 13 esitettyä satotason muutoksen vaikutusta salaojitushyötyyn voidaan soveltaa riittävällä tark- kuudella kaikilla tutkimuksessa tarkasteltavilla peltolohkoilla. Taul. 13. Salaojituksesta aiheutuvan kokonaishyödyn riippuvuus satotasosta eri kasveilla (mk/he). Viljelykasvi Perussatotaso kg/he Satotason muutos kg/ha Salaojitushyödyn muutos 1) mk/he Vehnä 2 600 100 19 Rehuvilja 3 300 100 14 Heinä 5 000 100 6 Säilörehu 23 000 1 000 7 Laidun (ry) 3 100 100 10 Sokerijuurikas 25 000 1 000 60 Peruna 20 000 1 000 120 1) Samansuuntainen satotason muutoksen kanssa d) Koneistus Peltotöissä käytettävän koneistuksen muuttuminen vaikuttaa sala- ojituksesta aiheutuvaan hyötyyn kahtaalta; koneiden tehollisten työleveyksien ja konetyötunnin hinnan muutosten kautta. Tältä osin tutkimus perustuu myös päistehaittaa selvitelleeseen tutki- - 50 - mukseen (MATTILA 1980), jossa on käytetty lähinnä keskikokoi- selle suomalaiselle viljelmälle soveltuvaa koneistusta (liite 8) Käytännön kokemuksesta on tunnettua, että avo-ojitetulla pel- lolla suurilla koneilla ei voida saavuttaa vastaavaa työtehoa kuin salaojitetulla pellolla. Salaojitus onkin yleisintä siellä, missä peltotyökoneilta edellytetään tehokkuutta ja työn joutui- suutta. Koska salaojitushyötyjä on tarkasteltu tässä päistehait- tojen erotuksena avo- ja salaojitetulla pellolla, laskelmissa käytettävällä koneistuksella ei ole ollut niin ,keskeistä merki- tystä kuin jos salaojitetun pellon koneistuksena olisi käytetty tehollisilta työleveyksiltään raskaampaa koneistusta. Tässä tut- kimuksessa selvitettyjä salaojitushyötyjä tulee näin ollen pitää eräänlaisina minimihyötyinä työnmenekin vähenemisen osalta, sillä salaojituksen mahdollistama suurempien peltotyökoneiden käyttö ja mm. tästä aiheutuva entistä pienempi päistehaitta sala- ojitetulla pellolla lisäävät salaojituksesta aiheutuvaa hyötyä. - 51 - III. SALAOJITUKSEN KANNATTAVUUS 1. Salaojituksen vuotuiskustannukset Salaojituks'esta aiheutuvia vuotuiskustannuksia ovat poisto, kor- ko ja kunnossapito. Salaojitus investointina on vaikutuksiltaan eräs pitkäaikaisimmista maatilalla suoritettavista hankkeista. Sen tekniseksi kestoiäksi usein mainitaan 60 vuotta ja eräissä tapauksissa yli 100 vuotta vanhojakin salaojituksia on toimin- nassa. Taloudellisena kestoikänä kuitenkin yleisesti käytetään 30 vuotta. Korkokustannus seuraavissa salaojituksen kannattavuut- ta koskevissa laskelmissa on laskettu 6 %:n mukaan. Korkoprosent- tia valittaessa on otettu huomioon salaojituksen rahoitusrakenne. Salaojituksen kunnossapito on useimmiten pelkästään ojituksen toiminnan tarkkailua. Kaivojen ja laskuaukkojen puhdistus liet- teestä ja ruostesakkaumien huuhtelu ovat myös aika-ajoin suori- tettavia kunnossapitotoimenpiteitä. Ojituksen vuotuisiin kunnos- sapitotoimenpiteisiin on arvioitu seuraavissa laskelmissa käytet- tävän 2 miestyötuntia hehtaaria kohden. Maataloustyöntekijöiden keskituntiansion mukaan vuonna 1980 kunnossapitokustannukseksi muodostuu näin ollen noin 33 mk hehtaarilta. Salaojituksesta aiheutuvat vuotuiset kustannukset vuonna 1980 toteutetusta keskimääräisestä ojitushankkeesta ovat edellä ole- vin perustein seuraavat: Ojituksen hankintahinta 4 997 mk/ha Poisto ja korko (annuiteetti 30 v, 6 %) 363 Kunnossapito 33 Vuotuiset kustannukset 396 Keskimääräisen ojitushankkeen vuotuiskustannukset ovat näin ollen noin 400 mk hehtaarilta vuoden 1980 hintatasossa. - 52 - 2. Hyötyjen ja kustannusten vertailu tilaesimerkkien avulla Salaojituksen kannattavuutta investointina voidaan arvostella, kun salaojituksesta aiheutuvista hyödyistä vähennetään siitä ai- heutuvat vuotuiskustannukset. Salaojituksen kannattavuutta on pyritty tarkastelemaan tutkimuksen alkuosassa selvitettyjen kes- kimääräisten ojituskustannusten ja toisessa osassa selvi- tettyjen salaojitushvötyjen perusteella. Hyötyjä ja kustannuksia on verrattu. tilaesimerkkien avulla, jolloin on.ollut myös mahdol- lista tarkastella satotason ja tuotantosuunnan vaikutusta salaoji- tuksen kannattavuuteen. Tilaesimerkkejä laadittaessa on oletettu, että tilan pellot koostuvat edellä tarkastelluista (liite 17) peltolohkoista. Myös koneistus tilaesimerkeissä on ajateltu vas- taavaksi kuin ojitushyötyjä tarkasteltaessa (liite 8). Koska salaojituksesta aiheutuvaa hyötyä koskevat laskelmat perustuvat lähinnä keskikokoisen viljelmän koneistukseen, rajoittaa tämä tilaesimerkkien laadintaa ja hyötylaskelmien soveltamista mm. keskikokoa suurempien viljelmien kohdalla. Kannattavuutta on tar- kasteltu seuraavassa Etelä-Suomen viljelyolosuhteita vastaamaan tarkoitetuilla viljan- ja maidontuotantoon erikoistuneilla tila- esimereillä. Keski- ja Pohjois-Suomen olosuhteita on pyritty kuvaamaan seuraavassa ainoastaan maidontuotantoon erikoistuneella tilalla. Tilaesimerkkien laadinnan pohjana käytetty tuotantokus- tannusten seurantaan käytettäviä tilamalleja (vrt. Kom.miet.1975:124 ja HEMILÄ, 1980) soveltuvin osin. Viljatila Etelä-Suomessa Viljantuotantoon erikoistuneeksi tilaesimerkiksi on seuraavassa valittu 20 ha:n viljatila, jolla tuotetaan vehnää ja rehuviljaa. Eteläsuomalaista viljatilaa kuvaamaan tila on pienehkö, mutta sen on katsottu soveltuvan esimerkiksi. Tilaesimerkin pellonkäyttö ja satotaso sekä vastaavat salaojitushyödyt ilmenevät taulukosta 14. Salaojitushyödyn vaihtelussa on otettu huomioon peltolohkon muodon ja koon vaihtelu samoin kuin edellä olleissa laskelmissa - 53 - (liite 17). Kesannon ojitushyödyksi on arvioitu salaojitushyötyjä koskevien laskelmaperusteiden mukaisesti noin 120 mk/he. Tilaesi- merkin salaojituksesta aiheutuva hyöty on vaihdellut noin 7 600 - 13 400 mk. Tällöin keskimäärin salaojitushyöty viljati- lalla on oll'ut 380-670 mk/he. Taul. 14. Pellonkäyttö, satotaso ja .sitä vastaava salaojitushyöty viljantuotantoon erikoistuneessa tilaesimerkissä (Etelä-Suomi). Pellonkäyttö ha Satotaso kg/he Salaojitushyödyn vaihtelu mk/he Hyöty yhteensä mk/tila Kevätvehnä 9.50 3 100 480 - 786 4 560 - 7 467 [liina 4.75 3 300 312 - 622 1 482 - 2 955 Kaura 4.75 3 200 298 - 608 1 416 - 2 888 Kesanto 1.00 - n. 120 120 - 120 Yhteensä 20.00 380 - 670 7 578 -13 430 Tilaesimerkin pellot on ajateltu salaojitetuiksi viitenä peräk- käisenä vuotena, jolloin vuosittain ojitettu ala on ollut 4 heh- taaria eli sama kuin nykyinen ojitusala keskimäärin. Ojitus on ajateltu suoritetun vuosina 1975-1979. Salaojituksesta aiheutu- vat kustannukset (taul. 15) perustuvat edellä selvitettyihin ojituskustannuksiin Etelä-Suomessa. Tarkasteltavia vuosia vastaa- va kustannustaso on laskettu salaojituskustannusten suhdeluvun avulla vuoden 1980 tasosta. Po. esimerkkitilan salaojituskustan- nukset ovat olleet yhteensä noin 65 000 mk. Kun salaojituksesta aiheutuvia hyötyjä verrataan kokonaiskustannukseen, voidaan ha- vaita tässä tapauksessa salaojituksen maksavan itsensä 6-13 vuo- dessa. Takaisinmaksuaika on laskettu 6 %:n korkokantaa käyttäen. Takaisinmaksuajalla tarkoitetaan tässä sitä aikaa, jona inves- toinnista saatavat hyödyt peittävät siitä aiheutuvat kustannuk- set. (Takaisinmaksuajan laskeminen, vrt. RYYNÄNEN & PÖLKKI 1978, s. 223). - 54 - Taul. 15. Salaojituksesta aiheutuneet kustannukset viljantuotan- toon erikoistuneessa tilaesimerkissä (Etelä-Suomi). Vuosi Salaojituskus- tannuksetl) mk/ha mk/4 ha Poisto ja korko, mk/v 5 v/6 % 30 v/6 % 20 v/6 % 10 v/6 % 1975 2 458 9 832 624 714 857 1 336 1976 2 929 11 716 743 851 1 021 1 592 1977 3 297 12 188 837 958 1 150 1 792 1978 3 579 14 316 908 1 040 1 248 1 945 1979 3 956 15 824 1 004 1 150 1 380 2 150 Pääomakust. yht. (64 876) 4 116 4 713 5 656 8 815 Kunnossapito 656 656 656 656 Kustannukset yhteensä 4 772 5 369 6 312 9 471 1) Kunkin vuoden hinta- ja kustannustasossa. Taulukossa 15 on tarkasteltu myös poistoajan vaikutusta salaoji- tuksesta aiheutuviin vuotuiskustannuksiin. Yleisintä 30 vuoden taloudellista kestoikää vastaavat salaojituksen vuotuiskustannuk- set ovat tilaesimerkissä vuonna 1980 noin 5 400 mk. Tähän sisälty- vät ojituskustannuksen poisto, korko (6 %) ja ojituksen kunnossa- pito 656 mk. Kun salaojituksesta aiheutuneista hyödyistä vähenne- tään taloudellista kestoikää vastaavat vuotuiset kustannukset, jää salaojituksesta aiheutuvaa ylijäämää 2 200 - 8 060 mk pelto- liShkojen koosta ja muodosta riippuen. Keskimäärin tämä salaoji- tuksesta aiheutuva 'nettohyöty' on ollut 110 - 400 mk/ha viljan- tuotantoon erikoistuneessa tilaesimerkissä. Maitotila Etelä-Suomessa Etelä-Suomen olosuhteita vastaavassa maidontuotantoon erikoistu- neessa tilaesimerkissä tilan peltopinta-ala on runsaat 22 ha. Tilan rehuntuotanto vastaa karjan uudistus mukaanlukien 16 lehmän (19.2 ny) rehuntarvetta säilörehuvaltaisella ruokinnalla. Tila- esimerkin pellonkäYttö, satotaso ja salaojituksesta aiheutuva hyöty ilmenevät taulukosta 16. Tilan salaojitushyöty on vaihdel- lut 5 841 - 10 290 mk. Keskimäärin ojitushyöty tilalla on ollut 250 - 460 mk/ha. - 55 - Taul. 16. Pellonkäyttö, satotaso ja sitä vastaava salaojitus- hyöty maidontuotantoon erikoistuneessa tilaesimerkissä (Etelä-Suomi). Pellonkäyttö ha Satotaso kg/ha Salaojitushyödyn vaihtelu mk/ha Hyöty yhteensä mk/tila Kaura 4.61 3 000 270 - 580 1 245 - 2 674 Ohra 4.41 3 100 284 - 594 1 252 - 2 620 Heinä 3.46 5 000 162 - 305 561 - 1 055 Säilörehu 5.37 25 000 226 - 413 1 214 - 2 118 Laidun 4.42 4 000 (ry) 355 - 413 1 569 - 1 825 Yhteensä 22.27 260 - 460 5 841 -10 290 Tilaesimerkin pellot on ajateltu salaojitetuiksi vuosina 1975-1979 vuosittain ojitettavan alan ollessa 4.45 ha. Salaojituksesta ai- heutuneet kustannukset on laskettu samoin kuin edellä (taul. 17). Tilan salaojitus on tullut maksamaan yhteensä 72 200 mk. Salaoji- t.uksesta aiheutuneet kustannukset 30 vuoden poistoaikaa sovel- taen ovat noin 6 000 mk vuodessa. Epäedullisimmassa tapauksessa kustannukset ja hyöty ovat samalla tasolla ja parhaimmassa tapauk- sessa nettohyöty muodostuu noin 4 200 mk tilaa kohti vuodessa. Tällöin on otettu huomioon vain salaojituksesta aiheutuva hyöty kasvituotannossa maitotilalla. Salaojitettaessa lisääntynyt pel- toala voi tehdä mahdolliseksi mm. eläinmäärän lisäyksen, joka parantaa taloudellista tulosta. Eläinmäärän lisäyksen vaikutusta salaojituksen kannattavuuteen on tarkasteltu myöhemmin. Kun huo- m000n otetaan ainoastaan salaojituksesta aiheutuva hyöty kasvin- tuotannossa, tilaesimerkin salaojitus maksaa itsensä takaisin eri vaihtoehdoissa 10-30 vuodessa. - 56 - Taul. 17. Salaojituksesta aiheutuneet kustannukset maidontuotan- toon erikoistuneessa tilaesimerkissä (Etelä-Suomi). Vuosi Salaojituskustannukset mk/ha mk/4.45 ha Poisto ja korkå, mk/v 50 v/6 % 30 v/6 % 20 v/6 % 10 v/6 % 1975 2 458 10 938 694 795 954 1 486 1976 2 929 12 034 827 947 1 136 1 771 1977 3 297 14 672 931 1 066 1 279 1 993 1978 3 579 15 927 1 010 1 157 1 389 2 164 1979 3 956 17 604 117 1 279 1 535 2 392 Pääomakustan- nus yht. (72 175) 4 579 5 244 6 292 9 806 Kunnossapito 730 730 730 730 Kustannukset yhteensä 5 309 5 974 7 022 10 536 Maitotila Keski- ja Pohjois-Suomessa Keski- ja Pohjois-Suomen tuotanto-olosuhteita on pyritty kuvaa- maan maidontuotantoon erikoistuneella pientilalla. Tilan peltoalak- si on oletettu 12.5 ha ja rehuntuotanto on sopeutettu 8 lehmän (uudistus mukaanlukien 9.6 ny) rehuntarvetta vastaavaksi. Keski- ja Pohjois-Suomen viljelyolosuhteet on huomioitu rehuviljan, säi- lörehun ja laitumen satotasoissa (taul'. 18). Tilaesimerkin pellon- käyttöä ja satotasoa vastaava salaojit'ushyöty on ollut 2 780 - 5 290 mk tilan peltolohkojen muodosta ja koosta sekä sarkalevey- destä riippuen. Keskimäärin salaojitushyöty tilalla on ollut 223 - 424 mk/ha. Taul. 18. Pellonkäyttö, satotaso ja sitä vastaava salaojitushyöty maidontuotantoon erikoistuneessa tilaesimerkissä (Keski- ja Pohjois-Suomi) Pellonkäyttö ha Satotaso kg/ha Salaojitushyödyn vaihtelu mk/ha Hyöty yhteensä. mk/tila Kaura 2.69 2 600 214 - 524 576 - 1 410 Ohra 2.40 2 800 242 - 552 581 - 1 325 Heinä 1.73 5 000 162 - 305 280 - 528 Säilörehu 2.78 24 000 219 - 406 609 - 1 129 Laidun (ry) 2.88 3 000 255 - 313 734 - 901 Yhteensä 12.48 223 - 424 2.780 - 5 290 - 57 - Tilaesimerkin pellot on ajateltu salaojitetuiksi vuosina 1977- 1979. Vuosittain ojitettu ala on ollut tällöin- 4:16 ha, mikä vas- taa edellä selvitettyä Pohjanmaan ja Pohjois-Suomen ojitushank- keiden keskikokoa. Salaojituskustannus perustuu tässä tutkimuk- sessa selvitettyyn alueen keskimääräiseen ojituskustannukseen. -Salaojitus on tullut maksamaan yhteensä noin 50 000 mk. Salaoji- tuksen vuotuiskustannukset tällä maitotilalla olisivat noin 4 000 mk vuodessa mikäli salaojitus poistetaan 30 vuodessa. Ver- rattaessa hyötyä ja kustannuksia keskenään voidaan todeta, että epäedullisissa olosuhteissa tässä huomioon otetut hyödyt eivät peitä vuotuiskustannuksia. Sitä vastoin parhaimmissa tapauksissa pelkästään kasvituotannossa saatu hyöty ylittää- tällä pientilalla vuotuiskustannukset noin 1 300 markalla. Taul. 19. Salaojituksesta aiheutuneet kustannukset maidontuotan- toon eriko'istuneessa tilaesimerkissä (Keski- ja Pohjois- Suomi). Vuosi Salaojituskustannukset mk/ha mk/4.26 he Poisto ja korko, mk/V 50 v/6 1 30 v/6 1 20v/6 1 10 v/6 1977 , -3 613. - 15 030' -.954 1 092 1 310 2 042 1978 3 923 , - , 16 320 . 1 035. 1 186 _ 1 423- 2 217 1979 4 336 18 038 1.144 1 310 1 573 2 451 Pääomakustannus yht. (49 388) 3 133 3 588 4 306 6 710 Kunnossapito 409 409 409 409. Kustannus Yhteensä 3 542 3 997 4 715 7 119 Pinta-alan ja eläinmäärän lisäys Salaojituksesta aiheutuvan viljelypinta-alan lisääntymisen seu- rauksena maitotilalla ja muilla karjatiloilla on mahdollista lisätä eläinmäärää salaojituksen ansiosta. Näin ollen maitoti- lalla salaojituksesta aiheutuu kasvintuotannon hyötyjen ohella Myös karjatalouden tuottojen lisääntymistä. - 58 - Taul. 20. Selaojituksesta aiheutuva lisäpinta-ala ja siltä saata- va rehumäärä maidontuotantoon erikoistuneissa tilaesi- merkeissä. Pellonkäyttö Etelä-Suomi Satotaso Lisäala ha kg/ha ha Lisäsato kg/(ry) ha Keski- ja Satotaso kg/ha Pohjois-Suomi Lisäala Lisäsato ha kg(ry) Kaura 4.61 3 000 0.60 1 800 2.69 2 600 0.38 988 Ohra 4.41 3 100 0.57 1 767 2.40 2 BOO 0.31 868 Heinä 3.46 5 000 0.33 1 650 1.73 5 000 0.17 850 Säilörehu 5.37 25 000 0.52 13 000 2.78 24 000 0.27 6 480 Laidun(ry) 4.42 4 000 0.42 1 680 2.88 3 000 0.28 840 Yhteensä 22.27, 2.44 12.48 1.41 Taulukossa 20 on tarkasteltu salaojituksesta aiheutuvaa viljely- alan lisääntymistä ja sen vaikutusta rehuntuotantoon edellä kuva- tuissa maidontuotantoon erikoistuneissa tilaesimerkeissä. Vilje- lyalan lisääntymisessä on otettu huomioon sarkaojien ala ja reuna- haitta-alan väheneminen aiemmin selvitetyin perustein. Etelä- Suomen olosuhteita kuvaavassa tilaesimerkissä viljelyala on li- sääntynyt 2.44 ha ja Keski- ja Pohjois-Suomen tilaesimerkissä 1.41 ha. Etelä-Suomen satotasolla yhden nautayksikön rehujen tuotantoon 'on varattu 1.16 ha ja Keski:- ja Pohjois-Suomessa 1.30 ha peltoalaa. Näin—ollen salaojituksesta aiheutuvalla liäalalla saadaan tuotetuksi isommassa etelän tilaesimerkissä 2 lehmän ja pienemmässä Keski- ja Pohjois-Suomen tilaesimerkissä yhden lehmän rehuntarve. Tuotokseltaan keskimääräisen (5 200 kg keskirasvaista maitoa) lehmän katetuotto kiinteälle pääomalle säilörehuvaltaisella ruo- kinnalla on noin 2 500 mk. Etelän tilaesimerkissä salaojituksesta aiheutuva sadonlisäyksen vaikutus karjatalouden tuottoon on tällöin noin 5 000 mk, jos -eläinmäärää oletetaan voitavan lisätä ilman rakennusinvestointeja. Salaojituksesta aiheutuva kokonaishyöty kyseisellä tilalla on näin ollen noin 10 800 - 15 300 mk vuodessa. Hehtaaria kohden laskettuna kokonaishyöty on tällöin 490 - 690 mk. Kun salaojituksen vaikutus karjatalouden tuottoon otetaan huomioon peltoviljelyssä aiheutuvien hyötyjen lisäksi, tilaesimerkin sala- ojitus maksaa itsensä takaisin 6 - 9 vuodessa. - 59 - Keski- ja Pohjois-Suomen tilaesimerkissä salaojituksesta aiheutu- vaksi kokonaishyödyksi muodostuu edellä olevan perusteella 5 300 - 7 800 mk. Keskimäärin kokonaishyöty salaojituksesta on tällöin noin 420 620 mk/ha. Tilaesimerkin salaojitus maksaa itsensä takaisin yllä mainituin, perustein 8 - 13 vuodessa, kun sadonli- säystä vastaava maidontuotannon lisätuotto otetaan huomioon mui- den hyötyjen lisäksi. Kun verrataan Etelä-Suomen viljantuotantoon ja maidontuotantoon erikoistuneita tiloja keskenään voidaan havaita, että salaojituk- sesta aiheutuva kokonaishyöty on molemmissa suunnilleen sama (taul. 21). Maidontuotantotilalla on tällöin otettu huomioon mah- dollisuudet lisätä eläinmäärää salaojituksen vaikutuksesta saa- dulla rehusadon lisäyksellä. Taul. 21. Salaojituksen kokonaishyöty ja takaisinmaksuaika viljan ja maidontuotantoon erikoistuneissa tilaesimerkeissä. Salaojituk- Vuotuiskustannus Ylijäämän Takaisin- sen koko- (30 v/6 1) vaihtelu maksuaika 1) naishyöty vuotta mk/ha mk/ha mk/ha Etelä-Suomi viljatila (20 he) 380-670 270 110-400 6 - 13 maitotila (22 he) 490-690 270 220-420 6 - 9 Keski- ja Pohjois-Suomi maitotila (12 he) 420-620 320 100-300 8 - 13 1) Takaisinmaksuaika on laskettu ns. kokonaishyödyn mukaan ja salaojituskus- tannusten nousua ei ole otettu huomioon. Etelä-Suomen maidontuotantoon erikoistuneessa tilaesimerkissä salaojituksesta aiheutuva kokonaishyöty on noin 70 mk/ha suurempi kuin Keski- ja Pohjois-Suomen tilaesimerkissä. Tämä johtuu Etelä- Suomen korkeammasta satotasosta. Salaojituksesta aiheutuvat vuo- tuiskustannukset ovat noin 300 mk/ha riippuen salaojituksen perus- tamiskustannuksista ja ojitushankkeen toteuttamisajasta. Kun sala- ojitushyödyistä vähennetään vuotuiskustannukset, saadaan Etelä- - 60 - Suomen tilaesimerkeissä 100 - 400 mk ylijäämää ja Keski- ja Pohjois-Suomen tilaesimerkissä 100 - 300 mk ylijäämää hehtaaria kohden. Salaojitus maksaa itsensä takaisin esimerkkitiloilla Etelä-Suomessa 2 vuotta lyhyemmässä ajassa kuin Keski- ja Pohjois- Suomessa. Alueiden'väliseen eroon on tällöin vaikuttanut sekä korkeampi salaojitushyöty että alemmat ojituskustannukset Etelä- Suomessa. Edellä on selvitetty eräitä markoissa mitattavissa olevia salaoji- tushyötyjä. Tällöin on rajoituttu tarkastelemaan salaojituksen edullisuutta ainoastaan lyhyellä aikavälillä. Salaojitus on vaiku- tuksiltaan yksi pitkäaikaisimmista maatilan investoinneista. Nyky- aikaisen työtä säästävän koneistuksen tehokas käyttö peltovil- jelyssä edellyttää peltojen salaojittamista. Myös salaojituksen pinta-alaa lisäävä vaikutus muodostuu keskeiseksi pyrittäessä in- tensiiviseen viljelyyn. Salaojitus on myös eräs tilakokoa lisäävä toimenpite. Maataloutta pitkällä aikavälillä harjoitettaessa sala- ojitus muodostuu ennemmin tai myöhemmin tärkeäksi toimenpiteeksi peltoviljelyn tehostamisessa. Salaojitustoiminnan painopisteen siirtyminen Etelä-Suomesta Keski- ja Pohjois-Suomeen on osoitus siitä, että näillä alueilla ollaan lähestymässä sitä kasvintuotan- non rationalisointitasoa, mikä useilla alueilla Etelä-Suomessa on jo saavutettu. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella salaojitus näyttää olevan verraten edullinen investointi. Yksittäisen maatilan osalta sekä ojituskustannukset että siitä saatavat hyödyt saattavat tietenkin huomattavasti erota keskimääräisistä tuloksista. Salaojituksen vaikutus tilan talouteen riippuu suuresti siitä, miten- investoin- ti ja siihen mahdollisesti liittyvät muut tilan kehittämistoimen- piteet voidaan rahoittaa. Pitkäaikainen rahoitusapu hankkeen to- teuttamisvaiheessa onkin ensiarvoisen tärkeää, jotta ojituksen mahdollisiksi tekemät muut peltoviljelyn rationalisointitoimenpi- teet voidaan aikanaan suorittaa ja samalla parantaa myös salaoji- tuksen kannattavuutta. - 61 - IV. YHTEENVETO Tutkimuksen tarkoituksena on ollut arvioida salaojituksen kannat- tavuutta viljelijän näkökulmasta katsottuna. Tätä varten on sel- vitetty salaojituksesta aiheutuneet todelliset kustannukset ja pyritty arvioimaan siitä aiheutuva hyöty. Kustannukset on selvi- tetty vuosina 1979 ja 1980 toteutetuista 450 ojitushankkeesta. Ojitushankkeet ovat sijainneet eri osissa maata ja niiden ala on ollut noin 3% koko maan ojitusalasta vastaavana ajankohtana. Hyödyn arvioinnissa on rajoituttu asian teoreettisluontoisegn tar- kasteluun. Salaojituksesta aiheutuva kasvinviljelyn Luottojen nousu ja kustannusten aleneminen on määritetty erilaisille pelto- lohkoille pellon reunoista aiheutuvaa haittaa käsittelevien aikai- sempien tutkimusten perusteella. Tällöin on pyritty arvioimaan reunoista aiheutuva haitta peltoviljelyssä sekä avo-ojitetulla että salaojitetulla lohkolla. Näiden erotuksena saadaan päiste- haitan vähenemistä kuvaava salaojitushyöty. Muista salaojitushyö- dyistä on selvitetty lisääntyneeltä peltopinta-alalta saatava kasvinviljelyn tuotto sekä avo-ojien kunnossapidon poisjääminen. Viljelykasveina ovat olleet vehnä, rehuvilja, nurmirehut, sokeri- juurikas ja peruna. Hyödyt on laskettu 1, 2 ja 5 ha:n peltoloh- koille lohkon muodon vaihdellessa. Näistä lohkoista on muodostettu erilaisia viljelmäesimerkkejä, joiden avulla on pyritty tarkaste- lemaan salaojituksenkannattavuutta yleensä ja eri tuotantosuun- nissa. Kustannuksia ja hyötyjä koskevat laskelmat on tehty vuoden 1980 hinta- ja kustannustasossa. Salaojituskustannukset ovat olleet keskimäärin 5 000 mk/ha. Etelä- Suomessa ja Pohjanmaalla ojituskustannukset ovat olleet alle 5 000 mk/ha, kun sen sijaan Järvi- ja Pohjois-Suomessa ne ovat nousseet lähes 6 000 mk/ha. Ojitusalueen kivisyys ja siitä aiheu- tuvat kaivuvaikeudet ovat olleet keskeisimpiä syitä korkeisiin oji- tuskustannuksiin. Salaojituskustannukset muodostuvat ojitushank- keen suunnittelusta, tarvikkeista ja työkustannuksista. Noin 59 % keskimääräisestä ojituskustannuksesta on muodostunut vieraan työ- voiman urakka- ja tuntipalkoista ja viljelijän oman työn osuudes- ta. Tarvikekustannus on ollut 35 % ja suunnittelu noin 6 % koko- - 62 - 1-1iskustannuksesta. Tutkimuksen kustannuksia selvittelevässä osassa on .tarkasteltu myös Salaojakeskuksen laatimien kustannus- arvioiden paikkansapitävyyttä tutkituissa ojitushankkeissa. Kus- tannusarvioiden on voitu todeta hyvin vastanneen todellisia kus- tannuksia. KustannUsten ohella on selvitetty myös ojitushankkei- den rahoitus. Viljelijän oman rahoituksen osuus, johon on luettu myös oma työ ja tilalta saadut tarvikkeet, on ollut lähes 60 % keskimääräisistä ojituskustannuksista. Avustusten osuus on ollut keskimäärin 6.3 % ja korkotukilainojen 15.5 %. Avustusten osuus on ollut suurin maan pohjoisosissa ja .korkotukilainojen vastaa- vasti eteläosissa maata. Salaojituksesta aiheutuvina markkamääräisinä hyötyinä on tarkas- teltu mm. lisääntyneestä viljelypinta-alasta aiheutuvaa kasvin- viljelyn tuoton lisäystä ja peltotyönmenekirr sekä ainemenekin ale- nemista. Hyödyt ovat vaihdelleet eri kasveilla kasvien vaatiman työnmenekin ja satotason sekä lasketun katetuoton mukaan. Myös peltolohkon koko ja muoto sekä sarkaleveys ovat vaikuttaneet sala- ojitushyötyyn. Etelä-Suomen satota. solla suorakaiteen muotoisella peltolohkolla salaojitushyöty on vaihdellut nurmirehulla 200 - 300 mk/ha ja viljoilla 350 - 450 mk/ha. Erikoiskasvien viljelyssä hyöty on huomattavasti edellistä suurempi. Salaojituksen kannattavuutta on tarkasteltu Etelä-Suomen olosuh- teita vastaamaan tarkoitetuilla viljan ja maidontuotantoon eri- koistuneilla tilaesimerkeillä ja Keski- ja Pohjois-Suomen osalta edellistä pienemmållä maitotilalla. Tilaesimerkkien salaojitushyö- tyjä selvitettäessä on oletettu, että pellot muodostuvat hyöty- laskelmissa tarkastelluista peltolohkoista. Maidontuotantoon eri- koistuneissa tilaesimerkeissä on otettu huomioon myös salaoji- tuksesta aiheutuva sadonlisäyksen vaikutus karjatalouden tuottoon. Tällöin on oletettu, että tilalla on rakennusten puolesta mahdol- lisuus lisätä karjaa rehuntuotannon lisäystä vastaavassa suhtees- sa. Tilaesimerkkien salaojituskustannukset on ajateltU jakaantu- - van useammalle ojitusvuodelle siten, että vuosittain ojitettu ala on ollut noin 4 ha. Salaojituksen kokonaishyötyä ja ojitus- kustannuksia on verrattu kes'kenään ja tarkasteltu mm. tuotanto- - 63 - suunnan vaikutusta salaojituksen takaisinmaksuaikaan. Korko on tällöin laskettu 6 %:ksi. Etelä-Suomen viljatilaesimerkissä (20 he) salaojituksesta aiheutuvat hyödyt ovat vaihdelleet 380 - 670 mk/he, jolloin takaisinmaksuaika on ollut 6 - 13 vuotta. Maitotilalla (22 he) hyöty on vaihdellut 490 - 690 mk/he ja takaisinmaksuaika 6 - 9 vuotta. Maidontuotantoon erikoistuneessa tilaesimerkissä on tällöin otettu huomioon mahdollisuus lisätä eläinmäärää salaojituk- sen vaikutuksesta saatua rehusadon lisäystä vastaavasti. Salaoji- tushankkeen takaisinmaksuaika muodostuu tässä tapauksessa 1 - 2 vuotta edullisemmaksi kuin viljantuotantoon erikoistuneessa tila - esimerkissä. Ojitushyöty on jäänyt Keski- ja Pohjois-Suomen maito- tilalla (12 he) noin 70 mk/he etelän maitotilalla saavutettua pie- nemmäksi. Etelä-Suomessa salaojitus on maksanut itsensä takaisin maidontuotantoon erikoistuneella esimerkkiviljelmällä noin 2 vuot- ta lyhyemmässä ajassa kuin Keski- ja Pohjois-Suomessa. Alueiden väliseen eroon on tällöin vaikuttanut sekä korkeampi salaojitus- hyöty että alemmat ojituskustannukset Etelä-Suomessa. - 64 - KIRJALLISUUSLUETTELO Arronderningsutredningen 1963. Effekten av varierande fältut- forming. Förkortad version av Arronderniagsutredningens betänkande. • HEMILÄ, K. 1980. Tuotantokustannusten seurantaan käytettävien indeksien peruslaskelmat. Maatal. tel. tutk.lait. tied. 72. KESO, L. 1951. Salaojitushyödyt. KILPINEN, J. 1980. Putkihyöty peltoviljelyssä. 157 s. + liitt. 25 s. Helsinki. Komiteanmietintö 1975:124. Maataloustuotteiden tuotantokustan- nuksia ja viljelijäväestön tulotason kehitystä selvittelevän toimikunnan mietintö. Osa I. Tuotantokustannukset. Helsinki. Kone- ja työkustannukset maatilojen keskinäisessä työavussa. Teho 180(4):23-25. LINDHOLM, A. 1979. Päistehaitta peltotöissä. Laudaturtyö. Helsin- gin yliopisto, maatalousteknologian laitos. 43 s + liitt. 21 s. Maatalouden työnormit, 1980. Työtehoseuran julkaisuja 222. MATTILA, P. 1980. Päistehaitan arviointiperusteita lunastustoimi- tuksissa. Maanmittaushallituksen julkaisu 47. PEHKONEN, A ja LINDHOLM, A. 1979. Päistekulman vaikutuksesta peltoviljelytöiden työnmenekkiin. Helsingin yliopisto, maata- lousteknologian laitos. Tutkimustiedote 30. PELTOLA, A. 1980. Työnmenekki sarka- ja salaojitetulla pellolla. Työtehoseuran maatåloustiedotus 269. PELTOLA, A., ORAVA, R. ja OKSANEN, E.H. 1979. Lohkon -koon ja muodon vaikutus peltotöiden työn menekkiin. Työtehoseuran julkaisuja 214. Peltosalaojituksen aine- ja työselitys. Salaojakeskuksen jul- kaisuja. Helsinki 1978. RYYNÄNEN, V. ja PÖLKKI, L. 1978. Maanviljelystalous. Helsinki. - 65 - Salaojakeskuksen vuosikertomukset vuosilta 1979 ja 1980. Helsinki. Salaojittajan opas. Maatalouskeskusten Liiton julkaisu. Helsinki 1980. SARA-2000. Salaojitusohjelma 1980-2000. 70 s. Helsinki 1980. TENKANEN, S. 1979. Viljelmien tilussijoituksesta Suomessa. Maan- mittaushallituksen julkaisu 47. TUONONEN, E. 1980. Peruskuivatuksen hyödynarviointi ja kustan- nusten osittelu. Helsinki. 1 9 7 9 -1 98 0 ) Sa la oj it u s ku s ta n n u ks ia k o s ke va k y se ly srcoomcn-ir.co N. 0310000030o0c0 N t---1 1-1 0 0 c c • ra 0 > .-1 ,-1 ca eri c .-1 (0 ' E 001111 • .--) 0 0 0 E -e > 0 03 0 0 C r•-• • 113 E --) C0 0 Cf) 7 7 I° 113 • (1) 1-1 0 -C -P 0 cn = C II) 1-1 Q) • C 1 7 0-P • IO CO I DE E .-1 • H e CO (/) 0_ 0 c ,-i ED • ro J 0 0:0 ,-10,-r i 1 -0 7 C C C ---. (0 0 S C O7•,-4 0 .1-1 :11:1 0 7 0 cn rp tr) en 0 .Y (13 1 CU .__ 0...H) -_ C0 7 C •H -13 1-1 0 0-4-' ..-. E :0 -- D,0 113 11) -P .-1 ,--1 0_ 7 >, 10 •,-1 fp •H :03 4-3 ..5•,.,-1 :30 03-1-' 113 7 0:1 03 = 01> Li_ U3 CL 2 1--1 1. 03Y 0_ LLJ :0 0 1_J Cr) 1 9 79 -1 9 8 0 to te ut e tt u je n o j i tu s ha nk ke id en p in ta -a la st a 19 79 - 1 9 8 0 to te u te tu is ta o j i tu s ha nk ke is ta % : a o ta nn as ta 1-1 :113 UI 03 01 _c >- - 56 - .-10lo01r--.000-)r0rnLnstr-i 10 00 N (001 o\o •••••••••••••••••• Ln rn rr) 00 i- cn st .---10000) /-1 OLD CT) Di N.J r-I N ("3001 CO d' 001 N 01 CC N. 0 0 LI) CID N. cr) (0 01 001 • • • • • • • • • • • • • • • • • CO 0 CO N. CID Ln ID -1 III CO III CO 013". CO 10 IT) ('1 3". 0) CO N. CO OD N N. 0 CO 01 1-1 1-1 1-1 N -1-, Lnco co 0 CO Cr) CO 0) r-I 0 o (.0 r\I 0\0 . . . . . . . . . . . . . . . . . . _c N cr) d- N oD r.....colnomocncnoLn LI) CO 0 0 10 0 0 • • • • • • • • • • • • • • • • • CO N. N 0 CO CO 03 0 0 LI) N CO 0 0 N 0 Ui LI) CO .Sr Ln 01010101 0 CO CO N. 0010100101 1-1 • '.1" DID 0 d- 0 0) CID LI) CO 10 10 01 0 cr) o (N-I 00 4('100 1-1 ()) cn -101 N _p -Y co o o N Ln co co o ro co ornoo 00c1-0(,)NCI-)00-)0d- NN'ZI- NCI-00 7 -P H Cr) 01 LI) 1-0 0) d" Cr) H CT) N 001 Cl" N Cr) CC 4 (r) r--1 N ("3 1-1 1-1 4-) 1-1 7 a -p 10 O o c-\] 01 cn 00 c=r) o o cr) co 4-1 r--I r-I N 0 1-1 r--1 01 7 4- -, H CO Ui --1 01(0 01 N. 01 Lno-)Noicoocor. 4_) 7 _p SaJdojatutkimus - 67 - 1980-61 Liite 2å Saldojakustannuksia vuonna koskeva tiedustelu Salaojituksen. kannattavuutta koskeva tutkimus suoritetaan maatilata- louden kehittämisrahastosta saaduilla varoilla. Tutkimuksessa pyri- tään selvittämään salaojittamisesta aiheutuneet kustannukset ja hyödyt tilakyselyiden avulla. Tutkimus suoritetaan yhteistyönä Maatilahalli- tuksen, Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen, yleisneuvontajär- jestöjen ,ja Salaojakeskuksen kanssa. Tutkimuksen valvojakunnan puolest toivomme viljelijöiltä myötämielistä suhtautumista tutkimukseen. Tiedot evät luottamuksellisia. Salaojituksesta aiheutuneet kustannukset • Tämä kysely koskee vuonna suoritetusta salaoUttamisesta aiheutu- ' neita todellisia kustannuksia. Vastausten tulee perustua tarvikkeiden ja työn osalta esim. maksukuituista ja urakkasopimuksesta saataviin tietoihin sekä viljelijän oman työn osalta viljelijän omaan arvioon- Tarvike- ja työkustannuksia koskevia vastauksia (kahta A, 4-8) ei - voida ottaa'Slis kustannusärviosta. Viljelijän nimi PL,atilan nimi soite Kunta Postitoimipaikka Maatalousk,-,:zkus tai vastaava. PuhelinnuMero Salaojitussonnitelman toimitusnumero Tiedot vuonna saladjitetustd alueesta: Ojastojen numerot Pinta-ala —Fiiliputkiojitusta ha Muoviputkiojitusta ha Saldojad (kaivettu me rimäärä) m/ha Kaivumaalajit Mies-. mk tr. mk työ- tuntia työ- tunti A. Vuonna suoritetusta salaojittamisesta aiheutuneet kustannukset: 1. ,,uunnittelukustannlis (Vuonna . • toteutetun hankkeen osuus suunnitelman 2. Kenttätutkimuksesta aiheutuneet kustannukset (Vuonna toteutetun hankkeen osuus suunnitelman pinta-alasta; teknlkon ja vieraan työvoiman palkat) 3. TyöPaalutuksesta aiheutuneet kustannukset (Salaojateknikon ja.vieraan työvoiman palkat + tarvikkeet) 4. Urakoitsijan suorittamat tarvikehankinnat ja t 5 Pääurakka: tarvikkeet mk työ mk Myöhemmin lisätty urakkaan mk 5. Viljelijän suorittamat tarvikehankinpat ,a) Putket mk b) Kaivonrenkaat ym. salaojitukseen tarvittavat laitteet mk 0) Sora (ostettu) mk Muut tarvikkeet (mm. paalut) mk Ruoka (mk/päivä/henkilö mk Asunto(mk/vrk/henkilö mk mk Viljelijän salaojItukseen oalkkaamien työntekijöiden palkkakustannukset Muut salaojittamisesta aiheutuneet kustannukset Valta- ja piiriojien kaivu mk mk 8. Villelijärerhee.n naapuriapu .( Mk/miestyöt., tr-työtunnit tr:n koon mukaan, ks. ohje mk/t) Kenttätutkimus ja paalutus Avo-ojien umpeenkyntö o) Soran ajo , d) Ojituåtyön avustaminen e) Ruokamullan pudotus„ : f) Ojien täyttö g) Pellon tasaus Yhteensä YHTEENSÄ (kohdat 1-8) mk - 69 - Liite 2c. Vuoden hanketta koskeva rahoitus:. Pankkilainat Korkotukilainat Saldojitusavustus Oma rahoitus: Käytetty omaa rahaa Oman tilan tvät la tarvikkeet (kohdat A 5 e-,f ja 8) Yhteensä (kohdat 1-4) • • mk C, Salaojakeskukson kustannusarvio 'mk Kusta'nnusarvion päiväys 19 0. *Viljelijän arvio: Mistä mahdolliset kustarmusarvion ja todellisten kustannusten erot johtuivat? •Viljelijä.n. nimi Pyydämme lähettämään vastauksenne helmikuun 16. päivään v. 1961 men- nessä oheisessa vapaakirjeessä Maatalouden taloudelliselle tutkimus- laitoksella osoitteella: Rukkila 00001 Helsinki 100 Lähempiä tietojd saa tarvittaessa Maija Tolvaselta Puh.• 90/5633133 Matias Torvald Tutkimuslaitoksen johtdja - 70 - TIEDUSTELULOMAKKEEN TÄYTTOOHJEET Liite 2d Sivu 1. Salaojitussuunnitelman toimitusnumero, kyseisenä vuonna kaivettujen ojastojen numerot ja pinta-alat saadaan ojitussiJunnitelman ensimmäi- seltä sivulta. Kaivettu metrimäärä salaojaa urakoitsijan (urakan maksukuiteista) tai viljelijän arvion mukaan. Kyseisenä vuonna ojitetun alueen kaivumaalajit ja niitä vastaavat pinta- alat ojitussuunnitelmasta elleivät viljelijän tiedossa. Sivu 2. A. 1. Suunnittelukustannus saadaan kuiteista tai ojitussuunnitelman ensim- mäiseltä sivulta. Tapauksissa, joissa suunnitelma on koskenut laajempaa aluetta kuin kyseisenä vuonna ojitettu alue, otetaan ko. vuonna toteute- tun hankkeen osuus koko suunnitelman pinta-alasta. Esim. Suunnittelu- kustannus 300 mk. Suunnitelma käsittää 10 ha:n alueen salaojituksen. Tästä on tutkimusvuonna ojitettu 7 ha. Tällöin kysytty suunnittelukus- tannus on 7/10 x 300 mk = 210 mk. Kenttätutkimuksesta aiheutuneet kustannukset: Salaojateknikon palkkio saadaan suunnitelman ensimmäiseltä sivulta. Vieraan työvoiman palkat viljelijän arvion mukaan. (Huom. Viljelijäperheen oman työn arvo kohtaan 8 a). Tutkimusvuonna toteutetun hankkeen osuus vrt, edellinen kohta. Työpaalutuksest'a aiheutuneet kustannukset kuiteista ja viljelijän arvion mukaan. Urakoitsijan suorittamat tarrIkehankinnat ja työ urakan maksukuittien ja viljelijän arvion perusteella. Pääurakoitsijoiden hankkimat tarvikkeet ja työ urakäiden maksu- kultaista. Myöhemmin lisätty urakkaan: Kokonaishinnan tarkistukset, jotka eivät sisälly edelliseen kohtaan. Näitä ovat mm. työn vaikeudesta ja eräistä erityistöistä johtuva tuntihintojen käyttö sekä mahdolliset hintatarkistukset tarvikehankinnoissa. - 71 - Liite 2e Viljelijän suorittamat tarvikehankinnat maksukuittien ja viljelijän arvion mukaan. Keskimääräiseen ateriakustannukseen luetaan ruoka-aineista ja ruoanlaittajan työstä aiheutuneet kustannukset päivää kohden. Ruoka- kustannukseen kuuluu tässä koko ojitUstyömaan aiheuttama muonitustanve. Viljelijän palkkaamien työntekijöiden palkkakustannukset (myös, jos oman perheen jäsenille on maksettu rahapalkkaa salaojitustyöstä). Muut tutkimusvuonna suoritetut salaojittamisesta aiheutuneet kustannukset kuten valta- ja piiriojien kaivu sekä peltokuvioiden oikominen tarvike- hankintojen ja vieraan työn osalta. Viljelijäperheen työhön kuuluu myös nk. vaihtotyönä tehty naapuriapu. Viljelijäperheen työ on hinnoiteltu tutkimusvuonna maataloustyöntekijöiden keskituntiansion mukaan. Traktorityötunnin hintana käytetään Työtehoseu- rassa laskettuja työkorvaussuosituksia ilman ajajan palkkaa. Ajajan palkka tulee "miestyö" -sarakkeeseen. Traktorityötunftin hintana käytetään sen teholuokan hintaa, johon salaojitustöissä käytetty traktori lähinnä kuuluu (huom. tutkimusvuosi). Teholuokka kW 30-39 40-49 50-59 60-80 yli 80 hv DIN 41-53 54-67 68-80 81-109 yli 109 Tr.-työtunnin hinta: 1979 mk/t 23,71 27,40 32,12 38,02 52,32 1980 mk/t 28,98 32,94 38,21 45,44 61,54 Sivu 3. Pankkilainoista, korkotukilainoista ja salaojitusavustuksesta tutkimus- vuonna toteutettua hanketta koskevå osuus. Kohtaan 4 b oman tilan työt ja tarvikkeet sisältyy edelliseltä sivulta kohdasta 5 ruoka ja asunto (e, f) ja kohta 8 viljelijäperheen työ, Kohdan A ja kohdan B loppusummien tulee olla yhtä suuret. (Hankkeen kustannukset miinus lainat ja avustukset = oma rahoitus). Salaojakeskuksen laatiman kUstannusarvion tutkimusvuonna toteutettua hanketta koskeva osuus ja ajankohta, jolloin kustannusarvio on laadittu. Viljelijän arvio kustannusarvion ja todellisten kustannusten eroista voi olla viljelijän itsensä kirjoittama. Jos tilaa ei ole tässä kohdassa riit- tävästi,.vastaukseen voidaan - käyttää myös kyselykaavion kääntöpuolta. Jos tiedustelulomakkeen täyttöohjeiden tulkinnassa esiintyy vaikeuksia esim, kyseisen salaojitushankkeen erityispiirteistä johtuen, otettakoon asiasta yhteyttä Maija Tolvaseen puh. 90/56 33 133. - 72 - Liite 3a. Tarvikekustannuksen muodostuminen (mkiha) Maatalouskeskus Putket 1) Kaivot ym. laitteet ja tarvikkeet Sora (ostet- tu) Yhteensä Uudenmaan 1 020 173 207 1 400 Nylands Sv. 1 206 153 365 1 724 Vars. Suomen 1 304 118 284 1 706 Finska Hushåll. 1 305 202 196 1 703 Satakunnan 1 235 101 251 1 587 Pirkanmaan 1 472 241 344 2 057 Hämeen 1. 1 157 105 240 1 502 Itä-Hämeen 1 439 260 221 1 920 Kymen 1. 1 497 113 207 1 817 Mikkelin 1 462 207 466 2 135 Kuopion 1. 1 374 188 411 1 973 Pohjois-Karjalan 1 531 231 244 2 006 Keski-Suomen 1 287 193 290 1 770 Et.-Pohjanmaan 1 224 107 330 1 661 Österbottens Sv. 1 409 99 445 1 953 Oulun 1 324 99 319 1 742 Kainuun 1 424 229 295 1 948 Lapin 1. 1 493 66 248 1 807 Keskimäärin, mk 1 298 150 297 1 745 74.4 8.6 17.0 100.0 Sisaltaa myos urakoitsijan hankkimat putket Liite 3b. Viljelijäperheen työ ja naapuriapu salaojituksessa(h/ha) Maatalouskeskus Miestyö- Tr.työtun- Tr. työtunnin tuntia/ha tia/ha hinta, mk Työkustann. mk/ha Uudenmaan 20 12 36.46 762 Nylands Sv. 20 12 35.48 767 Vars. Suomen 25 16 38.06 1 033 Finska Hushåll. 39 28 41.54 1 807 Satakunnan 25 17 37.58 1 040 Pirkanmaan 34 15 37.89 1 051 Hämeen 1. 21 15 36.53 880 Itä-Hämeen 23 14 35.48 862 Kymen 1. 34 19 35.05 1 228 Mikkelin 1. 45 36 37.50 1 929 Kuopion 1. 37 22 37.79 1 434 Pohjois-Karjalan 28 23 42.92 1 422 Keski-Suomen 32 18 37.90 1 191 Etelä-Pohjanmaan 27 14 38.37 979 Österbottens Sv. 27 14 36.54 955 Oulun 38 23 35.00 1 420 Kainuun 62 38 34.61 2 328 Lapin 1. 27 19 36.18 1 121 Keskimäärin 28 18 37.20 1 132 Ihmistyökustannukset (28 h 8 16.40 mk) 461 mk/ha 40.7 % Traktorikustannukset (18 h å 37.20 mk) 671 mk/ha 59.3 % Yhteensä 1132 mkiha 100.0 1 M aa ta lo us ke sk us Ka iv um aa la j i t % p in ta -a la st a E- rH r--1 1-1 • >113 _C E CO 03 • >J0 C r0 0 H r0 I :113 ra 03 :034-' _Y c H •H 113 a u3 co •H - 73 - r, cn on un 03 CO cr 03 Ui r-, CD ui .--I cn co CD 03 CD . . . . . . . . 1 (-\1 1 1 Cncon40)Ln CO 0 On 0 03 ,f C\1 r-1 CD CD C\I c0 UD cr cn CD CD CD O, CD r, on CD r, on cv cr c0 CD 1 1 CD 1 1-, 1 CD UD Oi CO 1"-, UD r-, cr 03 010 CD cr cr CD aD Un Un sr Ul Oi UD . . . . . . . . . . . Ul CD 1 Cr C\1 IJD 0D 1o, CD Ui 1 un N c0 Ui Cs,1 CD CD UD UD CD CD CD Oi cr O, Ui O, ONCr • • • • • • • • • • • • • • • • CD ct cr CD Oi r-, CD CD UD on CD CD cr O, cr CD CD 03 CD UD 03 03 cn CD ON r, 01 0-. CO CO Ui ct cr cn 1 1 CD 1 1 O, CO CO 1N C\1 Ui C\1 1-1 07 1'7 oi Oi oi cr CO UD ul CO U3 ,t Ui Ui Ui Ui Ui Ui cr un ui sr cr Ui Ui Ui ((0 01 cr O\1 cr O. Ui '-401 0401 CID Oi oD CO C\1 LOI ,--i 03 st ui l 01 01 op Ui UD 07 03 O, CD eJ ,-1 Ui Ul Ui Ui Ui Ul Ui Ui u21 cr cr Ui ,t cr cr un ui un CID on cv Ui CD cr 01 01 cr Ui UD UD Oi ON Ul uD UD ct e\1 CD O, O, Oi sr cr▪ 1 N 1 cn 1 ,t Cr) ON LO sr cr Oi cr cr on cr CO CO UD UD UD O (i 0i sr 03 oD cn r, sr '-40'. ON UD Ui CD ON OLD O, l Ul co cn UD CD Ui sr N on (0 (0 cr Ui CO Ui ei Ui cr Oi Ul Ui Ui Oi Ui ct UD UD (Ii r-, uD CO 03 UD 01 eq cr C\1 CD Ul UD cr CD UD r, cr un OD ct UD i IUi 1 0-, UD C‘I UD N 0-) N CD oi U3 0") 0-) UD nn sr sr ,--I 1 1 CID 1 1 CD CO Ul CO CD C3 cn rn UD 1-1 r4 ON4H U3 C\1 01(0 CD Ui CD 07 Oi UD UD UD CD Ui O, 03 CO CO CD C\1 o3 03 CD UD ct 1-1 PD 010 01 01 0) cn u3 CD Ul cr Ui Ui cr UD UD ct Ul CO r-1 ((0 (0. ui Oi ui N es.1 CD CO UD cn on CD CO sr sr 0010 cr CD CD UD ct on C C • (0 (43> ,--i ,-I rfl .-1 0 c oro •01 0 0 (I) 03J0 • L. o no c >E000 C ,-I • m E --) a) c en c) 0 ro co • CO ,-1 Y 0 -C 1-) (0 . 0 2 0 (0 CI) • 0 1 0 0 • (13 II) Cf) C E E-i•H cmcna_ o c-i ED ra 0 0 0 :ft] -1 o •H i 1.0 0 0 • .._((Ei a) i a) -H 0 •1-1 If1:1 C 0 0 a) ro 1n tr) (0 a) 1 a) D.•,-)-. -1 CO D C ,-I 04 0.1-) ... E :0 E _. 0 _0 cr) o -I-, •-i •H o_ › o •H ca •,--1 :a3 -P >-H o a3 4-) co 0 a3 oi 0> u_ u3 o_ 01 1-1 0 CL LLI :0 0 _I cr UD ON (\I 1 I 1 1 cn N cn co " • • • c0 1 N 1 Oi Ui 1 111 C‘,1 r-- cr. `1- 1-1 01 04 1.1") CD cn 03. CD u:3 CD cn Di cr - 74 - c cn cn Ln co rr) o cn cn ,-) N 0 d- d- 0 03 n-) CO lo o Ln n-) co In cr) Ln Ln co • • co Lr) lo Ln (13 Cr) cn o 1,-) on Ln cn N D(0 0 cr) (13 Ln Ln Ln Ln Ln Ln ero o') Ln co co o Ifl N. CO cr 0) N. N. d- 0 N N 01:1 0 N1 cc) 0 0" LI-) Cr) Cr) 07 CO 1-1 LI) N. 10 LI/ • • N N cr) LO N N en c0 NNNNNN c0 0 03 r, co o cn o o co co cn o - • 0 CO 0) 1-1 N Cr) N Cr) 0 1-1 1-1 1-1 r--I CO 10 CO ui in cr) cr) N cc") Cd Nl 0 07 1.17 10 CO 0) CO 0 rl 0 10 N Cr) CO 10" N. Cr CID 10 N. Lf1 N CO lf) CO 10 CO 1-1 10 co N. 0-1 N(0 0 r-1 N N N 10 021 LO N N. N N C17 113 LO c0 N. 0 117 N-C'J UJ 07 Lfl 117 Cr) dr d- Cr) 07 Cr) 03 Cr 10 10 cn t0)0 CO Ir• 10 1-1 CO Cr) Cf) N Cr) Nl co Ln cn co cr) CO (7) 0) 0 0) LI) 0 Lfl N Ln (D 10 N (D N er) Ln c0 07 10 N. • • Cf)NN.-INNr-INNO 0 N C•I rl 1-1 e-I LO Cr) 1-C7 dt. CO N. N r-1 CY) c0 (7 03 in 0 0 N c0 Ln 10 07 N Lfl CO 01 CO Gr N. N • • NINNCONIC:7NNNCr)d- .--INNC:-)NC1-)N N1170 ro -E E 0 0 • n3 r 119 (f)> - -t Y ,--1 E ov, E ,-1 (o c.ro ".•- c CO ., CLI _C f..-. G) 11-1 C C >ELOCC c ,-1 •(13E•nct) •H C Cf) 17 7 03 0 • 0) ,--1 0 _C -P 1-. :0 0(00(U-10) • 0 I 7 0 -I-) • • :01 :0 m en 0 E E -i • r-I 0 0 (f) 0._ 0 0,-( : 0 c0 2 C C :03 ,-1 0 ,-1 I I _0 7 0 • cO al 2 C CU •,-I 0 ,-i :(D C 7 C CU 0 (f) (fl (1-.1 -- 0 I Q) 0-'1-) ,-I CO C "'-' -0 I-I ..-r 0 LI : .---1 • r-I Cl) 7 >1 (rl • 1-1 t'a ,--i :t0 -P 51 ,-i 7 0 CI) -1-) Cf) 7 :0 (U CL) z> 0_ LiJ :C= l i =I _I >- L ii t e 4 b . Sa la oj it u s ku st a n n u k se t (m k/ h e ] t ii li p ut k e ll a o j it e t ta e ss a v v . 10 Su un ni tt e lu M aa ta lo u sk es ku s Cr) 0, 00 10 • • N Cn 03 0-) LI-) 0 • • ('-) LO 0 — 75 — Sa la oj it u s ku s t a n n u k se t( m k / h a )m uo v ip u tk e ll a o j it e tt a e ss a v v . M aa ta lo u åk es ku s Su un ni tt e lu Ui CD 01 01 N Ui UD r, cn U3 Ui CO CD OD cr Cr U1 UD Oi 01 CO Cr CO Cr U-) Oi 1 1 ri 1 UD 1 UD Oi CO UD CD OD Cr CD cn ui cr U3 Ui Ui Ui r, Ui 10 10 Ui Cr Ui 1-, Ui r-1 (-4 UD Oi CO 1-1 '4 N Ui r-1 cn CD UD UD ul CD co r, co sr UD Oi uD P0 (\I 1 1 Cr I N 1 N m CO Cr Oi UD N. CO ('1 01 1-1 Oi UD Cr Ui sr cn ('iDi N Ui Cr (001 Ui 4 1 U3 1 Oi 4 CO Cr Cr U3 U3 Cr 0101 sr CO 1-1 r-1 1-1 r-1 r-1 ri 1-1 r-1 r-1 r-1 Ui 01 CD Ui CO UD co sr OD C) CO U1 Ui Oi Di 00 1-1 0 Oi Ui CO CD UD UD cn 1 CD 1 r, 1 co cn CO UD r-1 Oi Cr Oi cn CO CD r-1 Cr r-1 CD QD 1-1 CD Cr 01 CO Ui Ui cr r-1 Oi Pi UD CD ri m CD r, 1 1 N 1 cn 1 ui sr r, UD C7 Ui 03 UI) Ui Ul Cr (JD r-1 0 N r•-•• cD r. 10 1Ui 0 Ui UD sr ri cr r-, Ui UD CO 0101 Cr N OD 1 1 10 1 N 1 ui st ui sr ri 01 1 si 10 10 r-1 r-1 -4 -4.-1-4 cn 4 cn CD 0 CD cn ui r, sr" Oi Cr N CO CD OID 1-1 CO CD 1-1 r-1 Oi 0101 cr cr (V 4 rri 1 CN 1 riNCc)000icricriNN0icri .—I ,—I ,—] cr) ro 0010 •(-) C C ta CD ...0 • CD 0 > E 0 C C C Hi • (0 E •H) a) C U) 0 c rt:1 (0 • 0 (-1 0 _C (LI 0 1 C 0 Hi c0 • 0 1 7 0 -I-) . 10 Cr) 0 E E ,-i -,-1 0 en ui CL 0 0-i 0 o 0 c C :(0 -10-11( 4 _O 7 0 • ..Y (0 0) 2 C a) •-1 0 •HI :r0 C c C 00 (r1 0) (0 r0 a] 1 0) 0--) _. ,--1 o 0 0 •,-1 -0 ,-i (4 0 4_) E :0 _Y 0 _C (f) 03 .44 ,-1 ..-1 a 7 > CO •,-1 CO •,-1 :(13 4-) •,-i 0 0 -L: er) rci 03 01 Z> LL r..fi Cl_ 01 1-1 iL DL L LL1 :(3 0 J • CD ro > - 7 6 - uD CD CO N CD CD 03 r, UD Cn st r, CD Oi Ui UD CD ,t cn N CO sr r, ui CD 0") sr cn • • • • • • • • • • • • • - • • N ui d- Cr) GO CO 03 (0 Gi Ui UD cr N UD 01 cy- 010301 N t-I 1-1 1-1 e-I 1-1 1-1 r-I 1-1 1-1 01 1-1 cn uD Si Cn 03 r-I uD UD CD CD ri aD Li Oi r, cn ri NNN ei ei N ei ei en ri 01 UD UD U3 03 Oi Ui CD cn .--1 ui CD CD UD N .--1 .--1 ei ,-.4 N.10 I ,--I CD 1-1 03 c1- 010101---.SYchr,-100(\/ c) 10 10 N N U3 Ul ei 1 ei cr 1 ui 1 Nl ui ei ,--4 1 + 1 + 1 + + .--1 1 1 1 I 1-1 + I I C) r, Oi oi Cn 03 cn co r, CD r, cr cr Ul cY Li N.0-1r-i 01 (T) ui + 01 [-I C-) OG (VCOM 13 uD 1 Ol Ui UD CD Oi + t + + Oi CD ei + + + + 1 + + 1 1 I + 1 1 l_r) (_0(Npr-1r,.. C1NO-) OUD 03 Cn Ui oi UD oD Co Ui UD U3 sr Ul Ui CO CD Ui UD CD 00 Oi Cn Ui UD 03 N CD ri CO cr cr cr UD cr ui cy Ui Ui uD ui ui ui sr sr un r. ui cr sr r, Oi Ui CD cy 03 oi 03 CD Oi CD UD aD r-1 UD CO CO r, 03 CD CO 03 CD N cr CO 1- Oi 0-• 0310 sr r. on r. oi CD UD CD UD Oi Ui 1- UD r, 007(,)(,) <3" (T) •,,z1•N-d• ci• 1- 0 0 4 -• •-• •-• •-• cr cr en ri ui oi CD Nl en Ui Oi CO Ui r, N Pi Oi UD sy Ui Ul 03 CD Ul Oi cr aD Si UD cn cr UD un rn oi Ul Oi 03 cr Ui Li CO OD ,-1 03 cr cr UD cr Ui sr sr un UD Ui Ul Ui cY cr uD Ui 1- cy 1- C3 UD G3 GD N 03 ,-i 03 01 r1U303N0301 r-. CD ui cn ei ri CD O, UD cn aD UD UD cr CD UD CD r. C3 CD Oi CD sr cn 03 CD UD Ui cr CO Lo sr 10 cr Ui Ul Ui Ui Ui sr ui un sr cr sr ui un sr (0 _C C C • •-•., (0 (33> ,-1 A (1310 E ,---1 0 E C or0 • '--1 C 00) n .---. _p CU _C CU CO C 2 0) >EIGCC C 1-1 •10E•na3 • ,-1-P CO C (J) 0 7 CO R3 • I1) ,--1 0 -C -P (-. -P .,-1 03 720031-(0) • C 1 7 0-P • :0303 1-1 CO 0) 1/) C E E J-I • H C II) (.0 0_ 0 0 -( :03 -3-) 1-1 ED 0 0 c 0 uu .-1 0 •H • I .0 7 E0 03 C C • .__ CO 0) 2 C 11) • H 0 • H (03 f. C 7 C •H C -0 G) (0 03 (13 (I) I 03 _Y a •,-) _Y 1-1 113 7 C •r-I • [-I 0 -M 1-1 C -1-3 (-, E :(0 E .__ 0 _C 10 CI) -P 1-1 • r-I 0) (13 I-• 7 >1 (13 •r-I CO •H :CU -I-) › •H 7 0 CU -P 03 7 CO (13 0)• D = > C Lu :CD CD _J L'-' c- T u t k i t t u j e n o j i t u s h a n k k e i d e n k u s t a n n u s a r v i o t j a t o d e l l i s e t k u s t a n n u k s e t m k / h a ( 1 9 8 0 h i n t a t a s o ) ( (0 M _c 7 0. .Y _C >- co • 0 H w 2 (0 M a a t a l o u s k e s k u s k u s t . y h t . = t o t e u t u n e e t k u s t a n n u s a r v i o e r ä t + p e l l o n t a s a u s y m k u s t . a r v i o v . Ma at al ou s k es ku s Yl e i sk us ta nn u s te n ve rt ai lu . 0) -0 1 -1-) osp C0 •-• (1:1 _1J -P •,-1 -P o [13 CO 7 7 H C c C 1-1 CO (Cl 0) -P -0 (4) 7 7 1- 11) -1-3 (.0 H 7 u) G) -17 >) 10 0 (Cl•H > • (0 H 0.1 >+ CD +- _ _Y EL C 7 -P LU -P en • r-1 C C (1:1 -P -0 Cr ) 0 0 -P •H (0> 7 - 77 - CD CD cn 03 un cy rn CD C\I Ui C7 aD UD aD Ni • • • • • • • • • • • • • • • • • CD On uD On N on cy on cy N on N en on ,1 4r-1 L-1 1-1 1-1 r-1 L-1 1-1 ri 1-1 r-1 ri CD cy C\J ap r, CD oi CD UD CD On aD C7 CD N On 01 aD uD cn uD r, r, cr r, N on sr cn UD cr cr cr UD CD Ui uD Ul Ul uD aD r, r, uD uD un aD 03 UD 19 70 j äl ke en Ke sk im ää r i n r-1 CD Ui Cn cr cr c3 UD U7 Cn cn 03 N Ni r, co un ciD UD CD r*, Ni o, CD CD on 01 cr CO aD CD uD Un co N. cr cr un cr 10 cr un un un un un cr (11 (0 cy cr cr (11(f) co cr on cn r, on cD CD Un Cr) C) 0) 01 On C3 aD UD CD aD cn r, CD CD nn CD On CD O. CD UD U3 N. uD On cr Cr) st Cr) d" er) ('101 ((1 cr 39 2 - 4 91 cn ce) on Cn aD 4 UD UD CD Cr) On 03 1.0 On N Cn On N r-1 on on r N on on cn C7 CD On Cn c0 CO aD O. CD O. cr cr CD Ui cr Ul ON on .--1 en on N un N + cn -1 on .--1 en N ,-1 CP 01 cy UD UD 1-1 1 on en uD sr 01 ol + cr + + Oi CD On + + . + + 1 + + .--i I 1 1 + i ,--1 i sr Cn on un r-1 0N01Lfl('1O1r41flNtU1 ON on c0 uD cr un Ui aD CD Un On C\1 ct aD on ct up Cn cr UD 0-) un on cn CD Ui On aD cY Un Un Cn 03 03 on cr cy uD cr un cr cr Ui U7 Ui Un ui cr cy cr uD Un cr cY CD U3 03 aD co OD 0-) Un cn r, cn cn r, CD Cr) CD 1", U7 Cn c0 aD uD UD C1- N, CD CO C7 r, CD CD CD sr Cn co C3 U3 U-1 UD Cl sr un cr UD Ul en ui un cy ui ui cr cr cr (11 (0 cr C C • (I] 101> -i W=1 2 (0 ,, oru -, . u) al _C • .-, ED ft) C >ELOCC C ,-1 •f0E ,--) CU CU)07(000 • CD 1--1 • 0 -C -P (Cl 7 2 C r0 .-1 0) • C 1 7 0 -P fel 10 cn E E E .--1 •,-, c 11) Cr) 0- 0 0 ED (ZI 0 0 :co ,-4 0 •,-r 1 i .0 0 • _. co 0 = 0 oi •H 0 •H up C 7 C G) fp u) La fp _. CU r CU _Y 0_ "fl .-1 0 0 C •r-I D'-I f-, 0-)-' I-, E:(1) E-'4o_.0 (1) al -1-3 ,-1 ..-1 7 >1 (0 •H (0 •H :10 -4-3 >)r4 0 (3 u) 4_3 ui 0 fp fp Z > LL U) CL L-4 Y Z CL Y LIJ :0 C1 J :0 4-) H :0 -) 03 4-, :CO H :(13 (1) (13 03 :(0 H :443 11) 4-) 03 03 4-, r-) (0 CO 4-) al 12 0_ 0 4-) 09 :03 C E TJ 7 0 7 La -1-3 ci3 Ln 4-) ( H a n k k e i d e n C\1 Ni (,) Ln N Cr) N. (r) CO c-n er) CV 10 Cr) 1-1 ('-) C\I r-I 1-1 1-1 w-1 01 01 ,-101 Cr) 4343 Cr) 10 4343 1-1 C 0 (V (V ,--i 40- ,--4 1/1 0-) 1-1 10 04 04 04 Ln 01 03 CD r-I 7 _Y -Y (11 • (0 0 -P 00303 C ▪ (43 -P • •H E E :0 0) 111 E 4-) E -P-,-1 -p -p >, > CO Cll > C C r•-• 7 c 7 w 4-) _Y CD La •H :0 03 E ro ro 030 7 7 7 C -1-3 ft) 0 -P -1-3 0 113 >,)-H -1-3 (43H 0- 0) >, CO C C 11) •.-) 0 _C C -P 00 f_, •H :0 > :0 7 CO :03 0 7 0 0 >, >, > E ro E k a i v u o l o s u h t e e t H ro ro C :0 0 -1-3 > :0 CO •• H 0) 0) C ro • • 4-3 4-3 _C 0 ('4 Lrl t u t k i t u i s t a h a n k k e i s t a - 78 - I uTdei unnuTe)1 unIno As • clJa;sg ueewupryod-•;a u8w0ns-p1038)1' upTers9)1- • d uoTdon 1 uTT81>1TW I u8LLIA)1 usawRH-wu I UBBWRH UP91I1L191,1-Fd ueuumie4es IiwysnH elsuTd uawons-•sleA AS sPLIPI4N upewuelonn 0) DW -P03 :3 030 7 _p :0 :n9 a3 C -P -P •H ▪ -P >.,•H _c 0 03 +1 2 0_ La 003 0) _p ro > E c _c 0 0 M > 7 -P W03 :0 -P E G) CO 0 CO 4-3 CO CO -p C 4-3 4-3 • 0 Lo +.1 (13 03 c C -C C -P - 0 :3:0 fel _C 7 -o00>,E.a) LL1 u3 10 -1-) 0 -1-) j o h t a n e i t a t e k i j ö i t ä : M aa ta lo u s ke s ku s - 79 - C\1 010 ei -4 01, r, up r, ui (0 (0 o-1 UD 0 ei 10 c0 Ui uD CO N 01 cr CO CD Ul CO ei Ui UD cr CD e, cr cn cr UD aD CD CD ei cr cr cr ui cr ui ui UD Ul Ul ui cr cr ui r, ui rn UD ('l oi oi cn r, 0- 10 UD e, 07 10 0- 10 01 cn ci rn ui CD 03 10 10 e, el ei UD ch ('1(0 0) OLD e, ei ei Ui CD rn ED CJ ei N ei C\1 CJ r\l C\I Cr 141 (0 cr 1-1 10 141 03 cr 141 141 141 10 ei DD CO DD 10 0- r.1 Ui aD cn r, cr un cr UD C7 CO e, (0 01 N r, r, CD aD C7 CD OD aD CD cr cr cn CD cr ri ,H r-1 [--1 1-1 r-1 1-1 1-1 r-1 r1 CO 0 03 Cr 111 1-1 0, Ln ('4 (4 cr cn ui ui r, CD e, e, c0 cD r, cn cn ui cn('40- 0- 100- C4 ('1 0- Ui CD ei cr cr 0101 r, ui 0i oi 100. ui UD CO on ci cr cn en cn ci ui cr ci ai cr ci ui ui N on on cr cn cr CD OD en en cr r, CD cr ei up e, cr 0110 0- on N un ui cn CD e, UD cr aD e, e, cn CD 00 CD CD CD CD UD cr e, cr UD CD aD ei ei 1 cr oD Ul ei UD cn cr ui cn cr cr 03 r, C C C • al • (0 (0> .—i (0 (1) -1 (0 E 7 00 •-) 0 0 (1) Cf) _C • .-c 0 (0 C > 1 03 C 0 C .-i • cfj E •,-) cll C CID M 7 cn 10 • M .--I 0 _C -P m •,--1 2 c ro .-I M • 0 I 7 0 4-) • U3 (0 DE E .--1 •,1 C 03 CI3 0_ 0 0H E -o 0 0 o 0 c :0 .-1 o •H 1 I _0 7 0 .,1 _Y _Y 10 m 3: c m .,-i 0 .,-1 :m i_, 000 commwm_mi co_ CL')2. ,-.11:07C .,-1 -0 C 4-) E:0 E 00 M M 4-, ,---1 .,-I EL 7 >, (0 •,l 10,, :113 -P >,.,1 00 0) 4-) 10 7 (0 (0 10 > I_I- U) 0_ 1-1 11L 0_ CLLJ:(7 0 J - 80 - Liite 7. Päistehaitan laskeminen Päistehaitta muodostuu käännöksistä, päällekkäisajosta ja parsi- mistyöstä aiheutuvasta lisätyönmenekistä, päällekkäislevityksen aiheuttamasta kaksinkertaisesta kylvettävien aineiden menekistä sekä sadonvähennyksestä pellon reuna-alueilla. Peltolohkon reuna alueen"ajotekniikka ja työn aloittamisesta ja lopettamisesta ai- heutuva viive lohkolla toiselle siirryttäessä ovat myös päiste- haittaa aiheuttavia tekijöitä. Päistehaittalaskelmissa on käytetty koneistusta, joka on pyritty sovittamaan lähinnä keskikokoisen suomalaisen viljelmän konekan- taa vastaavaksi (liite 8a). Konetyötunnit on hinnoiteltu Työtehoseuran helmikuussa 1980 las- kemiin työkorvaussuosituksiin (ilman ajajan palkkaa) perustuen. Ihmistyökustannuksena on käytetty maataloustyöntekijöiden keski- tuntiansiota, joka vuonna 1980 oli 16.40 mk/ha (liite 8b). Ajotekniikkana on MATTILAN (1980) tutkimuksessa käytetty pelto- lohkon reunoilla ympäriajoa kohden koneen leveyden verran, jonka jälkeen on ajettu edestakaisin pellon pituussuunnassa. Keskimää- räisillä koneleveyksillä ympäriajoalan leveydeksi on muodostunut 5.5 m. Samaa ajotekniikkaa on sovellettu myös salaojitetun pellon päistehaitan tarkastelussa; sitä vastoin avo-ojitetulla pellolla on ajateltu ajettavan edestakaisin saran pituussuunnassa. Sokeri- juurikkaan ja perunan viljelyssä lohkon (saran) molempiin päihin on ajateltu 5 m viljelemätön vyöhyke. Tällöin myös salaojitetulla pellolla on käytetty avo-ojitetun pellon ajotekniikkaa. Normaaleihin käännöksiin ja päällekkäisajoihin kuluva työaika ja siitä aiheutuvat kustannukset on laskettu 100 päistemetriä koh- den erikseen pääajosuunnan vastaisille päisteille ja sen suuntai- sille päisteille (liite 9). Päällekkäislevityksen vaikutus siemen-, lannoite- ja kasvinsuojeluaineiden menekkiin ilmenee liitteessä 10. Avo-ojien viljelemätön piennarala ja keskimääräistä heikommin tuottavan lohkon reuna-ala muodostavat ne. reunahaitta-alueen. Reunahaitasta aiheutuvaa lisäkustannusta on selitetty liitteessä 13. Päällekkäislevityksen ainemenekistä ja reunahaitasta aiheu- tuvat kustannukset on niinikään laskettu sekä pääajosuunnan vas- taiselle että sen suuntaiselle päisteelle. Peltolohkån kulmista aiheutuva lisätyö, ns. parsintatyö, ja siitä aiheutuvat kustan- nukset on laskettu eri kulmille liitteessä 11. Salaojitetun pel- lon erilainen työskentelytekniikka on huomioitu liitteessä 12. Siinä on laskettu lohkonympäriajon käännöksistä aiheutuva viive nelikulmaiselle ja kolmionmuotoiselIe lohkolla. Samassa yhtey- dessä on huomioitu myös työskentelyn aloittamisesta ja lopettami- sesta aiheutuva lisätyöaika lohkolta toiselle siirryttäessä. - 81 - Liite 7 (jatkoa) Avo-ojitetulla pellolla saralta toiselle siirtymiseen on arvioitu kuluvan puolet salaojitetun peltolohkon vastaavasta ajasta. Päis- teajon käännöksistä sekä aloittamisesta ja lopettamisesta aiheu- tuvat kustannukset on laskettu peltolohkoa kohden. Käännöksiin ja kulmatyöskentelyyn kuluva työnmenekki perustuu kenttäkokeisiin (vrt. PEHKONEN). Päällekkäiskylvön ja reunavai- kutuksen ala sekä työn aloittamis- ja lopettamisajat puolestaan perustuvat ruotsalaiseen tutkimukseen (Arronderningsutredningen). Lisätyönmenekistä ja päällekkäislevitYksen ainemenekistä sekä sadon vähennyksestä pellon reuna-alueilla aiheutuvat päistekus- tannukset on laskettu seuraavan kaavan avulla (Arrondernings- utredningen, 1963): L = (a 1 Ka 1 +a 2 Ka 2 +...) + (b 1 Kb 1 +b 2 Kb 2 ) + (K kl +K k2 +...) + K 1 lohkon muodosta ja sen koosta aiheutuva päiste- kustannus al' a2''' pääajosuunnan vastaisen sivun pituus (salaojite- tulla pe11111a vähennetty lohkon ympäriajetun kaistan leveys, 2 x 5.5 m) (100 m) KaKa 2 ... pääviljelysuunnan vastaisesta päisteestä aiheutuva lisäkustannus päistekulmittain (mk/100 m) b 1 , b 2 ... pääviljelysuunnan suuntainen sivu (ks. reunatyypit liite 13) (100 m) K bl K b2 em. sivuista aiheutuva lisäkustannus sivun rajoit- tuessa avo-ojaan tai toiseen tuotantolohkoon (mk/100 m) peltolohkon kulmista aiheutuvat lisäkustannukset (mk/kulma) lohkokohtainen vakio, nelikulmaisella tai kolmion muotoisella pellolla (mk/lohko) Tekijät Ka, K. , K, ja K i on taulukoitu liitteessä 15 seitsemälle eri viljelykaRvilTe päiå-tekulman vaihdellessa: Kaavan avulla voi- daan laskea hehtaarikohtaiset päistekustannukset eri muotoisille ja kokoisille sarka- ja salaojitetuille peltolohkoille. Kun avo-ojitetun pellon päistekustannuksista vähennetään salaoji- tetun pellon vastaavat kustannukset saadaan erotus, joka ilmai- see päistehaitan vähenemisestä aiheutuvan hyödyn (mk/ha) siir- ryttäessä avo-ojitetuksesta salaojitukseen. Kkl'Kk2''' K 1 - 82 - Liite 8a. Kone- ja työkustannukset ty8v81ineryhmitt8in1) Maatalouskone Koneen Vuotuinen Työkoneen Työväline- keskim. käyttö- åhjevuokra ryhmä ja hinta aika keskimäär. mk tuntia mk/h kust. mk/h Traktori, 40-49 kW 74 000 700 32.94 32.90 Aura 2x14" 4 500 100 9 ies 3,0 m 5 000 . 90 11 Yleisvannaskone.2,5 m 6 000 70 17 Jyrä 4,0 m 4 000 40 17 Ruisku 8,5 m 4 800 30 32 1/14.102) Keskipakolevitin 8,5 m 2 000 50 9 Niittokone 4 300 40 20 Harava 3 800 50 13 Paalain Niittosilppuri 27 000 8 000 60 70 82 26 II/ 28.90 Perävaunu 7 500 150 9 Leikkuupuimuri alle 260 cm 140 000 100 291 111/290.00 Juurikasvien erikois- kylvökone 6 900 30 42 S1 2'0 / 4 0 Juurikasvihara 8 000 50 29 S2 / 29.00 Juurikkaannostokone 52 000 100 90-100 53/1070 mk/he 95.00 mk/h Perunanistutuskone (2-3 rivinen, automaattinen) 7 700 50 27 P1/27.00 - Perunan nostokone 40 000 100 75 P2/ 7500 1)Laskettu Työtehoseuran työkorvaussuositusten mukaan, 1980 2)Vuotuisella käyttöajalla painotettu keskiarvo - 83 - Liite 8b. Peltotyökoneiden ryhmittely tuntikustannusten perusteella. Vuoden 1960 hintataso Tuntikustannus, mk/h I työvälineryhmä 14.10 P 1 perunan istutusk. 27.00 traktorityö 1) ihmistyö 32.90 16.40 trakforityö ihmistyö 32.90 16.40 yhteensä 63.40 yhteensä 76.30 II työvälineryhmä 26.90 P 2 perunannostok. 75.00 traktorityö 32.90 traktorityö 32.90 ihmistyö 16.40 ihmistyö 3 x 16.40 yhteensä 78.20 yhteensä 157.10 III työvälineryhmä 290.00 ihmistyö 16.40 yhteensä 306.40 si juurikkaan erikois- kylväkone 42.00 traktorityö 32.90 ihmistyö 16.40 yhteensä 91.30 S 2 juurikasvihara traktorityö filmistyö yhteensä 29.00 32.90 2 x 16.40 94.70 83 juurikk. nostokone 95.00 traktorityö 32.90 ihmistyö 16.40 yhteensä 144.30 1) Maatalous:työntekijöiden keskituntiansio v. 1980 - 84 Liite 9. Normaaleihin käännöksiin ja päällekkäisajoihin kuluvat ajat1) ja kustannukset viljelykasveittain. Vuoden 1980 hintataso. Pääviljelysuunnan vastainen päiste: Viljelykasvi Käännös- ja päällekkäisajoajat, min/100 m 90(3/90° 600/1200 45°/135° 30°/150° Vilja Työvälineryhmä I 54.5+2.8 57.9+4.2 62.4+5.1 77.8+6.6 III 9.0 10.0 10.0 9.0 Kuivaheinä Työvälineryhmä I 18.9+1.6 20.3+2.7 21.7+3.5 22.2+5.0 II 32.4+0.6 31.7+1.0 32.1+1.3 28.3+1.8 Säilörehu Työvälineryhmä I 2.0+0.2 2.0+0.8 2.0+1.2 2.0+1.9 II 66.0 62.0 60.0 50.0 Laidun (pysyvä) Työvälineryhmä I 19.3+1.1 20.6+2.1 22.1+2.7 25.3+3.9 Kaannos- ja paallekkäisajoihin kuuluvat ajat vrt. MATTILA, 1980. Liitteet 4 ja 5. Viljelykasvi Käännös- ja päällekkäisajokustannukset mk/100 m 90°/90° 60°/120° 45°/130° 30°/150° Vilja 106.45 116.62 122.32 135.08 Kuivaheinä 64.67 66.92 70.16 138.13 Säilörehu 86.02 83.77 81.58 69.29 Laidun 21.56 23.99 26.21 30.85 Sokerijuurikas 276.55 Peruna 224.22 Pääviljelysuunnan suuntainen piste: Viljelykasvi Päällekkäislevitysjat ja -kustannukset min/100 m Mk/100 m Vilja 2.2 2.32 Kuivaheinä 0.8 0.85 Säilörehu 1.9 2.01 Laidun 2.0 2.11 Sokerijuuri kas Peruna 0 . 8 0.85 - 85 - Liite 10. Päällekkäislevityksestä Päällekkäislevityksen ala: aiheutuvat kustannukset Päistetyyppi Päällekkäislevitvs m 2/100 päistemetriä 60 o 90o 45° 600 30o Pääviljelysuunnan vastainen päiste: normaali pääll. lev. (ajovara 1 m) koneleveydestä riippuval) pääll. lev. 2,5 m/8,5 m 100 217/736 100 125/426 100 72/245 100 0 Pääviljelysuunnan suuntainen päiste 25m 2/100 päistemetria2) Ainemenekki (kg/ha) ja 80 1 siitä aiheutuvista kustannuksista (mk/he): Vehnä Rehuvilja Nurmikasvit, s.juur. ja peruna kg/he mk/he kg/he mk/ha kg/he mk/he siemen 275 325 190 174 lannoite 500 404 450 363 1000 880 kasvinsuojelu 40 40 yht. mk/he 769 577 880 Päällekkäislevityksen ainemenekistä aiheutuvat lisäkustannukset Päistetyyppi Lisäkustannus päällekkäislevityksestä, mk/100 päistemetriä päistekulma 30° 45° 60 0 90° Pääviljelysuunnan vastainen päiste vehnä 26.45 18.51 13.92 7.69 rehuvilja 20.37 14.19 10.62 5.77 heinäkasvit 27.90 19.80 15.14 8.80 Pääviljelysuunnan suuntainen mk/100 päistemetriä päiste vehnä 1.92 rehuvilja 1.44 heinäkasvit sokerijuurikas 2.00 peruna 1)kylv8koneen leveys 2.5 m, kasvinsuojeluruiskun leveys 8.5 m 2) ainoastaan lohkon toisella pitkällä sivulla oleva 0.5 m kaista on jaettu kahden reunan osalle (2 x 0.25 m) - 86 - Liite 11. Parsimisajat ja -kustannukset päistekulman mukaan. Vuoden 1980 hintataso Parsimisajat Pe11onkäyttömuoto Parsimisaika, min/kulma 30° 45° 60 o 90 o 1200 135 o 150 o Viljanviljely I Muokkaus (2) 7.0 4.8 2.4 1.2 III Puinti (1) 3.0 1.5 0.8 0.5 0.4 0.4 0.3 Säilörehun niitto II Ajo niittosilp- purilla (2) 6.0 3.0 1.6 1.0 0.8 0.8 0.6 Kuiva heinä II Ajo niittosilp- purilla (1) 3.0 1.5 0.8 0.5 0.4 0.4 0.3 Laidun (pysyvä) I Muokkaus (0.2x2) 1.4 1.0 0.5 0.2 Viljelykasvi ParsimiskustannUkset mk/kulma 30 o 45 o 60 o 90 o 120 o 135 o 150° Vilja 22.70 12.72 10.62 3.82 2.04 2.04 1.53 Säilörehu 7.82 3.91 2.09 1.30 1.04 1.04 0.78 Kuiva heinä 3.91 1.96 1.04 0.65 0.52 0.52 0.40 Laidun (pysyvä) 1.48 1.06 0.53 0.21 Sokerijuurikas 19+19.5 Työväl. ryhmä 2.5+5 Kylvö Haraus 8+8 Nosto 4.8+8.8 Peruna Työväl. ryhmä 1.3+5 Istutus 7+12 Nosto 15 8 ' 12 10 27 8 10 - 87 - Liite 12. Päistealueen ajon käännöksiin sekä aloitteluun ja lopet- teluun kuluva aika ja siitä aiheutuvat lisäkustannukset eri viljelytöissä ja pellonkäyttömuodoissa. Viljelytyöt Päisteajon käännökset min/lohko nelikulmio kolmio Aloittelu ja lopettelu (siirtyminen satalta toiselle) min/lohko I Kyntö II Muokkaus (2.5) I Kylvö I Rivilannoitus I Jyräys I Ruiskutus III Puinti I Niitto I Haravointi (3) I Pintalannoitus II Paalaus I Pintalannoitus II Säilörehunteho Sokerijuurikas S 1 kylvö S haraus (3) S 2 nosto 3 (2) (2.5) (2.5) 10 2 4 4 1 1 4 4 3 1 2 1.3 12 7 2 4 4 1 1 2.5 4 3 1 2 1.3 7 2 2.5 6 6 2 (arvio) 1 5 2 2 4 4 } 5 12 8 (arvio) 12 10 vilja kuiva heinä säilörehu sokerijuurikas Viljeltävä kasvi Lisätyöajat yhteensä Viljeltävä Lisätyöajat yhteensä min/lohko kasvi min/lohko nelikulmio kolmio (nelikulmio) Vilja Työväl. ryhmä I 22+19.5 Työväl. ryhmä III 4+5 Kuivaheinä Työväl. ryhmä I 8+8 Työväl. ryhmä II 6.8+8.8 Säilörehu Työväl. ryhmä I 1.3+5 Työväl. ryhmä II 12+12 Laidun (pysyvä) Työväl. ryhmä II 8.7+10.5 8.1+10.5 Päistealueen ajon käännöksistä sekä aloittelusta ja lopettelusta aiheutuvat lisäkustannukset. Vuoden 1980 hintataso. Viljeltävä kasvi Kustannukset, mk/peltolohko nelikulmio kolmio avo-ojitettu peto nelikulmio" Vilja 89.75 78.93 23.05 Kuiva heinä 37.24 34.63 9.96 Säilörehu 37.94 24.76 10.46 Laidun (pysyvä) 20.29 19.65 5.55 Sokerijuurikas 71.01 35.51 Peruna 64.89 32.45 1) Avo-ojitetulla pellolla sarkaa kohden puolet salaojitetun pellon aloittelu- ja lopettelukustannuksesta. - 88 - Liite 13a. Pellon reunoista aiheutuva haitta-ala Reunatyypit (Arronderningsutredningen 1963) c-tyyppi; peltolohko-rajoittuu ojaan tai muuhun viljelemättömään maahan, joka on lähes puuton tai pensaaton, reuna yhdensuuntainen kyntösuunnan kanssa d-tyyppi; reuna muutoin kuin edellinen, mutta muodostaa vino- tai suora- kulman kyntösuunnan kanssa e-tyyppi; pelto rajoittuu toiseen tuotantolohkoon siten, ettei välissä ole ojaa, reuna yhdensuuntainen kyntösuunnan kanssa. Reuna aiheuttaa aadonmenetyksen, joka vastaa seuraavilta kaistoilta menetettyä satoa (Arronderningsutredningen 1963, växtbiologisk vältkantverkan). Kaistan leveys, jolta sato menetetään kokonaan, m c- Reunatyyppi Vilja 0.6 0.9 0.3 Öljykasvit 1.1 1.4 0.5 Sokerijuurikas, peruna 1.2 1.6 0.5 Nurmikasvit, (arvio) 0.3 0.45 0.15 täysin viljelemättömäksi vien viljelytoimenpiteet Seuraavassa ko. ruotsalaisen tutkimuksen sovellutuksessa on oletettu: l) Nurmikasvien reunahaitta-alue (c n ) on puolet viljakasvien reunahaitta-alueesta (c v ) 2) Reunatyypeillä c ja d puolet vilja- ja juurikasvien reunahaitta-alasta on ajateltu ojan pientareeksi ja puolelle alasta kaikki ko. kas- tehdyiksi, joskin satoa tältä alalta ei korjata. Tässä huomioitavaan reunavaikutusalan leveyteen (c, d) kuuluu puolet keskimää- räistä heikomman sadon alasta (c 1 ). Reunavaikutusalan (c, d, e) leveydeltä oletetaan sato kokonaan menetetyksi. Niiltä osin kuin reunavaikutusalue kuvaa viijelemätöntä piennaraluetta on pellon reunoista aiheutuvana lisäkustannuksena hudmioitu ko. viljelyskasvin katetuotto. Keskimääräistä huonompaa satoa kuvaavalla reunavaikutusalueen osalla puolestaan on arvioitu sadonmenetyksen arvoksi kokonaistuotto miinus muuttuvat kustannukset lukuun ottamatta sadon käsittelystä aiheutuvia kus- tannuksia. - 89 - Liite 13b.Pellon reunoista aiheutuva lisäkustannus (vrt. liite 13a) Reunahaitasta aiheutuva lisäkustannus on laskettu seuraavan kaavion mukaan: Viljalle, sokerijuurikkaalle ja perunalle: Kr = x k + x (K + M +...+ Mn) 2 t 2 t 1 Nurmilla Kr = Ar x K t Kr = reunahaitta (mk/ha) Ar = reunahaitta-alueen ala (ha) K t = katetuotto (mk/ha) m Mn = sadon käsittelystä aiheutuvat muuttuvat 1 ' kustannukset (mk/ha) Reunahaitasta aiheutuvia lisäkustannuksia arvioitaessa on käytetty Maatalous- keskusten Liiton julkaisemia katetuottomenetelmän mukaisia mallilaskelmia, joskin traktorityö, leikkuupuinti ja ihmistyö on hinnoiteltu liitteen 8b mukaisesti. Katetuottolaskelmat on esitetty liitteessä 14a-b. Viljelykasvi Satotaso Kate Sadon käsittelystä kg/ha mk/ha aiheutuneet kustan- nukset, mk/ha Vehnä 1) 2 600 1 247 E77 Rehuvilja 3 300 718 780 Kuivaheinä 5 000 252 - Säilörehu 23 000 542 Laidun (ry) 3 100 1 468 - 2) Sokerijuurikas 25 000 1 363 2 584 2) Ruokaperuna 20 000 35 579 3 170 1) 1/2 ohraa, 1/2 kauraa sisältää 2/3 katelaskelman ihmistyöstä Pellon reunoista aiheutuva lisäkustannus (mk/100 m). Vuoden 1980 hintataso Etelä-Suomi. Viljelykasvi Reunatyyppi ja päistekulma Y „ 90°/90° 60°/120- 45-/135- 30°/150° Vehnä 9.51 14.27 16.48 20.18 28.54 3.74 Rehuvilja 6.65 9.97 11.51 14.10 19.94 2.15 Kuivaheinä 0.76 1.13 1.30 1.60 2.26 0.38 Säilörehu 1.63 2.44 2.82 3.45 4.88 0.81 Laidun 4.40 6.61 7.63 9.35 13.22 2.20 Sokerijuurikas 31.86 42.48 6.82 Peruna 61.97 82.62 17.90 sin 60° = .0.8661 sin 45 o = 0.7071 sin 30° = 0.5000 d - y sinoC E E N N 03 03 0 _C 0 a o • d• CO 4-3 :11] E E O 0 10 d- • C cr) 0113 C c0 ID 10 '0 %(13 10 7 _C (1) W CD CD • 0 Ui CD .H _Y ih mi st yö hi n n oi te lt u li it te en 8 b mu ka is es ti :ro :ro Ku iv a he in ä Ke vä tv eh nä Li it e 14 a. Sä il ör e h u :10 :11J 2: - 90 - 010 r` .. CV N 03 0(001(ID ,. 0 ui uD 01 r. D>, 1,-. 0 10 -ILO. DL 0 ,--i 0 0-) 1-1 [0 ri Ui ,:e N aD N Un ,--1 CD CD UD 01 ,:re ,. ,. ,-4 Un N ,. Ui ,. ,. Ui Ui 0) o co oD 0 CD ce Si (00 CD Oi cn UD ,1 aD 10 ce 0D c) N cn 00 Cn 0 00 LD 00 Ui ON CD CD oD UD ei 0 O en U7 UD , e CD r. N Ui on N. oD oD on 0 Ul Ln UD 0=1 U3 Si C.DII 1-1 CD N .1- e-, Ui ,. Ui e, On N 0 Ln 0 .-I N Cr: 0 0 O 0)10 ,-I • 0 0 ui .--1 c1- ,. ('1 01 ui (no) op r. ui o ,--1 .--1 0 UD ,--. CD CD Ui UD N ni N r--- d- Ui r-,..in .-I d- N 0) 0 Ui CD .--1 N 1,... CD CD on 0 0)0 .-I • CD CD UD N Ui .--1 U3 UD N N N (11 t)13 04 Cul b.0 E _c -I-) CD d- (f) _Y .-1-) 7 ..0 C -'--' >1 O ,.. .. (1:1 CO . .1-1 -1-) C -P 03 -P u) •H :0 C C cn >,-1 0 ..--i •-• 7 0.1 1 7 -10. ,-- _Y 0.1 44 03 (13 •H a. 03 0(4(1 :0 (13 -P 0 -P -P 4-3 L 7 7 7 -P >1-P _C 00 0 0 ..--1 C 0 0 -P eli C tf) 4-, CO --, 0 -P > 0 0 7 4-3 .Y 0 •H 01 :0 7 03 > 4-( -P 7 7 E C •.-)_Y _Y > -P C •-i (0 •H 7 0 :143> -P0) O(._, 0 •H •,-i _C •H ,--1 4-3 E -P -1-3 30 •,-1 4-3 •,-1 (0 0 0 7 (13 W 013 ..--1 _C -P 0 0_ (1) 7 (.0 ,--1 4-3 4-3 .-I _Y .-, _c (1) (0 •H 7 7 7 7 I- Ka te tu ot to m k / ha M uu tt u va t ku st an nu ks et K at e tu o tt o m k/ ha ro 4-3 CD CD CD CD .r1 Cr Pi Cr) 1-1 Cr Cr UD CO CO Cr r-1 :0 N (T) 4-, 1-1 (I) (I) Cfl Si CD CD 03 011') 1-1 cr Ui 03 m (0 01 0)10 (.0 (0 01 0--. (001 rl CO ri C•1 CO 0 N c0 N Ln 0 0 N Ln N 00 00) 0 r",-. •-1 cc) Ui :0 >- (1) E H :r13 r•-r :11:1 0:03 U) - 91 - NI Oi CD CD Cr N 1-1 Ui CD UD Cr) CO CD Oi Oi CD (00) Cr Oi r-1 C\1 Ui 01 UD m ui ui Nl cn 11-) 0 N •-1 r •-1 CY) CO 0 N N oi 03 Lrl 00) CD CD Ui 1-1 CD Ui CD Ui CD CD 00) Ui CD 1-1 r-1 C\1 N CO 00 CO CO ct 01 0-. UD ct ra r13 0000 0b4)--) _C _C _C _C CD Ci Ui C\I r-1 -C 03 03 c 7 ba -b00 -('( -1-3 >,._Y 4-, >, _C _C 03 4-) ••-1 C C C r0 r13 :(13 _C -P >1 Cf) 03- C .r1 2 :o C •H 7 CU E 0) _0 H CU 1 -p 1-3 E 0) n3 -r-l•-• 03 :0 r0 -P rID 03 -P •-1 -1-3 7 >1 > 'n 7 (000HP -P4-) 0-P 7 ta 0-4-' 0 CU u) 4-3 CU -P CU C (0 ••-)_Y -P c C r13 •-1 E io -P G) r0 -•-1 0 0 _C 0 2 ra H E -P 0_Y 03 0 0 a M uu tt u va t k u st an nu ks et 4-3 ••--1 4-) _C 03 :0 :Q3 - 92 - Liite 15. Peltolohkon muodosta ja koosta aiheutuvat lisäkustannuk- set. Vuoden 1980 hintataso. Etelä-Suomi. Viljelykasvi Käännökset, Päällekkäis- Parsimistyöt Salaojitetulla päällekkäis- levitys ja pellolla päis- päiste- ajot, päällek- reunavaiku- tealueen ajon kulma käislevityksen tus päävil- käännökset, ainemenekki ja jelyssuun- aloittelu ja rounavaikutUs nan suuntai- lopettelu. Avo- pääviljelys- sella si- ojitetulla suunnan vas- vulla b pellolla takkaisella aloittelu ja sivulla a, lopettelu (salaojite- tulla pellolla vähennettävä lohkon ympäri olevan 5.5 m pisteen osuus K a mk/100 m K b mk/100 m K k mk/kulma K 1 mk/lohko Vehnä 90/90 128.41 o) 13.75 3.82/3.82 n) 89.75 60/120 147.02 10.62/2.04 k) 78.93 45/135 161.01 t) 8.98 12.72/2.04 al) 23.05 Rehuvilja 90/90 122.19 o) 10.41 3.82/3.82 n) 89.75 60/120 138.75 10.62/2.04 k) 78.93 45/135 150.61 t) 5.91 12.72/2.04 al) 23.05 30/150 175.39 22.70/1.53 Kuivaheinä 90/90 74.60 o) 3.61 0.64/0.65 n) 37.24 60/120 83.36 1.04/0.52 k) 34.63 45/135 91.56 t) 3.23 1.96/0.52 al) 9.96 30/150 168.29 3.91/0.40 Säilörehu 97.26 o) 5.64 1.30/1.30 n) 37.94 60/120 101.73 2.09/1.04 k) 24.76 45/135 104.83 t) 4.82 3.91/1.04 al) 10.46 30/150 102.07 7.82/0.78 Laidun 90/90 36.97 o) 8.51 0.21/0.21 n) 20.29 60/120 46.76 0.53/- k) 19.65 45/135 55.36 t) 6.31 1.06/- al) 5.55 30/150 71.97 1.48/- Sokerijuurikas 90/90 319.03 o) 34.71 - n) 71.01 t) 9.67 al) 35.51 Peruna 90/90 306.84 o) 64.64 n) 64.89 t) 20.75 al) 32.45 n) nelikulmainen lohko t) rajoittuu toiseen tuotantolohkoon k) kolmikulmainen lohko o) rajoittuu avo-ojaan tai muuhun al) avo-ojitettu pelto viljelemättömään maahan - 93 - Liite 16a. Salaojitushyödyn laskeminen esimerkkilohkolle Salaojitushyöty hehtaaria kohti on laskettu esimerkinomaisesti 2 ha:n suorakaiteen muotoiselle peltolohkolle. Viljelykasvina on kevätvehnä. Päistekustannusten laskennassa on käytetty liitteessä 15 taulukoituja kertoimia. b 2 Avo-ojitetun peltolohkon mitat: Leveys al, 32 = 100 m Pituus (työskentelysuunnassa) 131 , a 1 a2 b = 200 m- 2 Sarkoja 7 kpl, sarkaleveys 13,4 m Sarkaojia 6 kpl, leveys 1 m. bl b 2 a 1 a 2 Salaojitetun peltolohkon mitat: Leveys al, a2 = 100 m Pituus b 1 , b 2 = 200 m b1 Päistekustannukset avo-ojitetulla peltolohkolla (=sarkojen luku- määrä kertaa päistekustannukset yksittäisellä saralla): K a työskentelykaistan leveys 2 x 13 ' 4 m x 128,41 34,41 a1, a2 100 m K b päävilj. suunn.suunt.sivut 2 x 200 m 131, b2 100 m x 13,75 55,00 K k kulmat 4 kpl, 90° 4 x 3,82 ' 15,28 K 1 vakionelikulm. lohkolla 23,05 L päistekustannukset sarkaa (0.27 ha) kohden L peltolohkoa (1,88 ha) kohden 7 x 127,74 hehtaaria kohden 894 : 1,88 127,74 894,18 476 mk/ha Päistekustannukset sala-ojitetulla peltolohkolla: K a työskentelykaistan leveys (100-2x5,5 m) 2 x x 128.41 a1' 02 100 m K b päävilj.suunn.suunt.sivut 200 m 2 x x 13,75 b l' b 2 100 m K k kulmat 4 kpl, 90° 4 x 3,82 K 1 vakionelikulm. lohkolla 89.85 228,57 55,00 15,28 89.75 L päistekustånnukset peltolohkoa (2,00 ha) kohden hehtaaria kohden 388,60 194 mk/ha - 94 - Liite 16b. Salaojituksesta aiheutuva hyöty esimerkkilohkolla (vrt. liite 16a) Salaojituksesta aiheutuva hyöty (mk/ha): Päistehaitan vähedeminen (=päistekustannusten erotus avo:- ja salaojitetulla pellolla) 476 mk/ha - 194 mk/ha = 282 mk/ha 282 II Lisääntyneestä pinta-alasta aih. kasvinviljelyn tuotto Avo-ojien pinta-ala 6 x 200 m x 1 m = 1200 m 2 = 0,12 ha Avo-ojitettu viljelyala 2.0 ha - 0,12 ha = 1.88 ha Avo-ojien alalta saatava katetuotto 0.12 ha/1.88 ha x 1 247 mk/ha = 79.60 mk/ha 80 III Avo-ojien kunnossapitokustannusten poisjääminen Perkauskust. 0.80 mk/m Perkaus kerran 8 vuodessa Korko 7 %, annuit. tekijä 0,167 6 x 200 m/1.88 ha x 0.80 mk/m x 0.167 = 85,28 mk/ha 85 Salaojituksesta aiheutuva hyöty yhteensä, mk/ha 447 1 2 3 4 5 6 1:4 1:2 1:1 2:1' 1:2 1:2 Sivut, m a1/a2 50 71 100 142 71 71/82 82 b1/b2 200 142 100 71 142 161/120 142 Sarat, kpl 4 5 6 8 5 5 Sarkaleveys, m 11.8 13.4 15.8 16.9 13.4 13.4 4 az/4 ,3 af az liii a 1=111 4 4 - 95 - Liite 17a. Salaojituksesta aiheutuvat hyödyt Cmk/ha/v) 1.00 ha:n peltolohkolla, lohkon muodon ja tuotantokasvin vaihdellessa Viljelykasvi Vehnä 431 457 447 691 479 506 Rehuvilja 352 381 382 622 400 429 Heinä 178 185 177 305 171 190 Säilörehu 239 247 240 399 249 253 Laidun 304 3n1 265 318 300 304 Sokerijuurikas 701 712 590 122 Peruna 1220 1196 1121 1670 1) ajosuunnan muutos siirryttäessä avo-ojituksesta salaojitukseen - 96 = Liite 17b. Salaojituksesta aiheutuvat hyödyt (mk/ha/v) 2.00 ha:n peltolohkolla lohkon muodon ja tuotantokasvin vaihdellessa 2 3 4 5 6 79-1 4 t 4 b et ,t14,! 4 111;1;1111 1 2'ihm~,a/4-4 4/ a f af" 4 4 1:4 1:2 1:1 1) 2:1 1:2 1:2 Sivut, m a1/a2 b2/b2 Sarat, kpl 71 283 5 100 200 7 141 141 9 200 100 100 200 12 100/116 171/229 7 115 200 7 Sarkaleveys, m 13.4 13.4 14.8 15.8 13.4 13.4 Viljelykasvi Vehnä 385 447 465 633 462 482 Rehuvilja 312 369 393 559 384 404 Heinä 162 182 187 • 275 173 186 Säilörehu 212 240 249 357 240 246 Laidun 282 306 297 323 305 308 Sokerijuurikas 641 721 726 .999 Peruna 1131 1240 1209 1101 1) ajosuunnan muutos siirryttäessä avo-ojituksesta salaojitukseen 4 4' 7 .1111. 4 adts. 4 62- 4 4 6=41. intim! adts, 6 4 t 4 2 az 3 a.2 5 - 97 - Liite 17c. Salaojituksesta aihtutuvat flyödyt (mkiha/v) 5.00 ha:n peltolohkolla, lohkon muodon ja tuotantokasvin vaihdellessa 1:4 1:2 1:1 2:11) 1:2 1:2 Sivut, m a1/a2 112 158 224 317 158 158/182 182 b1/b2 447 317 224 158 317 362/271 317 Sarat, kpl 8 11 14 19 11 11 Sarkaleveys, m 13.1 13.5 15.1 15.7 13.5 13.5 Viljelykasvi -Vehn3 408 434 426 533 470 457 Rehuvilja 327 353 352 459 361 . 388 Heinä 171 180 174 232 178 182 Säilörehu 224 234 226 298 233 217 Laidun 310 316 293 312 317 317 Sokerijuurikas 695 723 69.0 926 Peruna 1242 1271 1157 1384 1) ajosuunnan muutos siirryttäessä avo-ojituksesta salaojitukseen - 96 - Liite 18. Satotason muutoksen vaikutus salaojitushyötyyn suorakaiteen muotoisella (sivusuhde 1:2) peltolohkolla. Viljelykasvi Satotaso kg/ha Katetuotto mk/ha 1 ha mk/ha Salaojitushyöty 2 ha 5 ha mk/ha mk/ha Vehnä 2 600 1 247 457 447 434 2 100 620 367 354 337 erotus 500 90 93 97 mk/100 kg 18.0 18 6 19.4 Rehuvilja 3 300 718 381 369 353 2 800 265 314 300 282 erotus 500 67 69 71 mk/100 kg 13.4 13.8 14.2 Heinä 6 000 897 235 249 250 5 000 252 185 182 180 erotus 1 000 50 67 70 mk/100 kg 5.0 6.7 7.0 Säilörehu 28 000 891 282 276 273 23 000 542 247 240 234 erotus 5 000 35 36 39 mk/1000 kg 7.0 7.2 7.8 Laidun (ry) 3 100 1 468 301 306 316 2 500 668 239 243 251 erotus 600 62 63 65 mk/100 ry 10.3 10 5 10.8 Sokerijuurikas 30 000 2 740 1 002 1 032 1 050 25 000 1 363 712 721 723 erotus 5 000 290 311 327 mk/1000 kg. 58.0 62.2 65.4 Peruna 20 000 3 579 1 196 1 240 1 271 15 000 964 637 646 647 erotus 5 000 559 594 624 mk/1000 kg 111.8 118.8 124.8 - 99 - Liite 19. Salaojituksesta aiheutuvien hyötyjen (mk/ha) erittely. (Suora- kaiteen muotoisella (sivuvuhde 1:2) 2 ha:n peltolohkolla, jossa sarkaleveytenä 13.4 m, Etelä-Suomen satotaso). Viljelykasvi Reuna- Avo- Työkus- Aine- Sarka- Sala- vaiku- ojien tannus- mene- ojien ojitus- tuksen alan ten kin kunnos- hyöty vähene- kate- alene- vähe- sapidon minen tuotto minen nemi- pois- nen jäänti Vehnä 124 80 132 26 85 447 Rehuvilja 87 46 132 19 85 369 Heinä 10 16 44 27 85 182 Säilörehu 21 35 72 27 85 240 Laidun 57 94 43 27 85 306 Sokerijuurikas 410 87 113 26 85 721 Peruna 798 226 103 26 85 1 240 - 100 - 1 ;49‘' S a l a o j i t u k s e n e t u j a M a t i a s T o r v e l a n l u e n t o v i h k o s t a v u o d e l t a 1 9 5 2 . 1. I \ - 101 - 1 ‘.11 - 102 _ r Li it e 20 / 3 - 103 - SAMMANFATTNING • TÄCKDIKNINGENS KOSTNADER OCH LÖNSAMHET Avsikten med undersökningen har varit att få en uppfattning om täckdikningens lönsamhet från jordbrukarens synpunkt. Fr den skull har man utrett verkliga kostnader som täckdikningen har förorsakat och försökt uppskatta, vilken nytta den har givit. K'ostnaderna har utretts på basen av 450 'dräneringsprojekt, vilka förverkligats under åren 1979 och 1980. Dräneringarna har utförts i olika delar av landet och deras totalareal utgjorde ca 3 % av hela den arealen som täckdikades under motsvarande tidpunkti vårt land. När det har gällt att värdera nyttan, har man begränsat sig till en teoretisk granskning av saken. Avkastningsökningen i växtodlingen samt den kostnadssänkningen som erhållits genom att åkrarna täckdikats har fastställts för uhka skiften med beaktande av de menen, som man på basen av tidigare undersökningar haft cm åkerkanterna. Härvid har man försökt uppskatta vilket förfång åkerkanterna medfört för växtodlingen såväl på öppetdikade som täckdikade skiften. Skillnaderna dem emellan framgår som en täckdikningsnytta genom mindre förfång av vändtegarna. Bet äffande annan nytta som täckdikningen medfört har man Oven utrett, hur mycket mera växtodlingen avkastat då åkerns nyttoareal vuxit och underhållet av öppna diken fallit bort. Som odlingsväxter har man haft veto, fodersäd, vallfoder, sockerbetor och pctatis. Nyttan har beräknats för åkerskiften på 1, 2 och 5 he på skiften av uhka form. Av dem har man bildat uhka slags odlingsexempel, med vilkas hjälp man strävat efter att granska täckdikningens lönsamhet och hur olika produktionsinriktningar påverkat den. Uträkningarna gällande kostnader och nytta har gjorts på basen av 1980 års pris- ovh kostnadsnivå. Täckdikningskostnaderna har rört sig kring 5 000 mk/he i medeltal. I södra Finland och Österbotten har dikningskostnaderna varit under 5 000 mk/he, men i mellersta och norra Finland har de stigit till närmare 6 000 mk/he. Akrarnas stenighet och svårigheter det har medfört för grävningen har utgjort de främsta orsakerna till - 104 - höga dikningskostnader. Täckdikningskostnaderna utgörs av kostna- derna för täckdikningsplan, materialanskaffningar och arbete. Cirka 59 % av den genomsnittliga dräneringskostnaden har utgjorts av enterprenad- och timlönekostnader till främmande arbetskraft samt odlarens egen arbetsinsat. Materialkostnaden har utgjort 35 % och planeringen cirka 6 % av totalkostnaden. I den del av utredningen som berör kostnadsberäkningarna har man även granskat i vilken mån de av Dräneringscentralen uppgjorda kostnadsberäknin- garna hållit sträck i fråga om de berörda dikningsföretagen. Kostnadsberäkningarna har härvid ganska bra överensstämt med de verkliga kostnaderna. Vid sidan av kostnaderna har man även utrett dikningsföretagens finansiering. Jordbrukarens självfinansierings- andel, var ing.år också den egna arbetsinsatsen och de förnöden- heter gården kunnat stå till buds med, har i genomsnitt varit närmare 80 %. Bidragens andel har varit i genomsnitt 6.3 % och de räntestödda lånens 15.5 %. Bidragens andel har varit störst i landets norra delar och räntestödslånens i motsvarande grad i södra delar av landet. Som dräneringens nytta i mark har man räknat med bl.a. den avkastningsökning som den förstorade nyttoarealen gett i växtodlin- gen samt den minskade åtgången av arbete och material. Nyttan har varierat för olika grödor beroende på vilken arbetsinsats olika växter kräver, samt också beroende på skördenivån och täckdiknings- bidrag. Likaså har åkerskiftets storlek och form samt tegbredden påverkat dräneringsnyttan. På jämna rektangulära skifter (sidoför- hållande 1:2) med den skördenivå man har i södra Finland, har dräneringsnyttan för vallars del varierat mellan 200-300 mk/ha och i fråga om spannmålsodlingar mellan 350-400 mk/he. När det gäller specialgrödor har nyttan varit ännu betydligt större. Täckdikningens lönsamhet har utretts att motsvara södra Fin.lands förhållanden med på spannmålsodling och mjölkproduktion specialise- rade gårdexempel samt för mellersta och norra Finlands del med mjölkgårdexempel av mindre format än de föregåendena.Då man utrett täckdikningsnyttan hos dessa gårdexempel har man antagit, att åkrarna utgjorts av sådana skiften som granskats i nyttoberäknin- - 105 - garna. I de gårdexempel som gållt mjölkproducerande gårdar har man åven beaktat den av täckdiktingen förorsakade skördeökningens effekt på husdjurproduktionen. Hårvid har man antagit, att byggnaderna ger möjligheten att förstora besättningen i den mån som foderproduktionen ökar. Man har åven tänkt sig att gård- exemplenas täckdikningskostanader fördelar sig på flera Sr sålunda, att den årligen täckdikade arealen har varit cirka 4 ha. Täckdiknin- gens totala nytta och dikningskostnader har jämförts med varandra varvid man granskat bl.a. på vilket sätt produktionsinriktningen har inverkat på återbetalningstiden för tåckdikningsinvesteringen. Räntan har härvid varit 6 %. På spannmålsodlande gårdar i södra Finland (20 ha) har täckdikningens nytta varierat mellan 380 och 670 mk/ha, varvid återbetalningstiden varit 6-13 år. På mjölk- producerande gårdar (22 ha) har nyttan varit 490 - 690 mk/ha och återbetalningstiden 6-9 år. I de exempel som gåller mjölkproduce- rande gårdar har man tagit i beaktande möjlighetet att öka djur- antalet i motsvarande mån som tåckdikningen ökat foderskörden. Täckdikningens återbetalningstid har då varit 1-2 år fördelaktigare On för de spannmålsodlande gårdarna. Dikningsnyttan har för mellersta och norra Finlands mjölkgårdars del (12 ha) blivit ca 70 mk/ha lägre On vad mjölkgårdarna i södra Finland kommit till. Täckdikningen har i södra Finland återbetalat sig på mjölkgårdar på 2 år kortare tid On i mellersta och norra Finland. Skillnaderna har hårvid påverkats av såvål den större täckdikningsnyttan som de lågre tåckdikningskostnaderna i södra Finland. 188106064J-85/VAPK ISBN 951-9199-83-7