Vihreä biotalous 100-vuotiaan Suomen hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn perusta Verkkojulkaisu Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 59/2016 2 BiotalousjulkaisutLuke Sisällys Lukijalle ................................................................................................................................. 3 Biotalouden merkitys kansantaloudelle ......................................................................... 4 1. Kestävää puuntuotantoa ............................................................................................. 7 2. Resurssitehokkuutta ja ilmastoviisautta biotalouden maankäyttöön .............. 10 3. Puunkorjuun, metsänhoidon ja maataloustyön tuottavuus - automaatiollako ja digitalisaatiolla seuraava hyppy? .......................................... 14 4. Sivuvirroista energiaa - mitä tulevaisuudessa? .................................................... 18 5. Uusiutuvista luonnonvaroista tuotteita, palveluita ja liiketoimintaa .................21 3 BiotalousjulkaisutLuke T T Tutkimus Tilastot st at .lu ke .fi ht tp s: // w w w .lu ke .fi /t ut ki m us te em at Lukijalle Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Biotalous pyrkii vähentämään riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista, ehkäisemään ekosysteemien köyh- tymistä sekä edistämään talouskehitystä ja luomaan uusia työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Luken Pohjoinen vihreä biotalous -temaattinen tutkimusohjelma tukee tutkimuksellaan ja asiantuntemuksellaan uusiutu- vien metsä- ja peltoresurssien kestävään käyttöön perustuvaa liiketoimintaa. Pohjoisen vihreän biotalouden kasvun kes- keisiä ominaispiirteitä ovat markkinalähtöisyys, arvon lisääminen, resurssitehokkuus, sektorirajat ylittävä ajattelu sekä metsä- ja maatalousympäristön kestävä hyödyntäminen. Metsiin perustuva biotalous on Suomen talouden keskeinen moottori. Uusia investointeja ja olemassa olevan tuotanto- rakenteen monipuolistamiseen tähtäävää tutkimus- ja kehitystoimintaa on runsaasti vireillä. Pohjoinen vihreä biotalous tähtää kasvavaan biotuotantoon, resurssien käytön käyttäjälähtöiseen suunnitteluun, tehokkaisiin biomassan tuotanto- ja toimitusketjuihin sekä puuhun, biojalostuksen sivuvirtoihin ja aineettomiin metsäntuotteisiin perustuvan liiketoiminnan kasvattamiseen. Tavoitteiden seurantaan tarvitaan tutkimuksen lisäksi luonnonvaratilastoja, joiden tulee vastata kestävään kehitykseen tähtäävien politiikkaohjelmien ja uusien kansainvälisten sopimusten myötä uusiin tietotarpeisiin. Biotalouden monimuo- toistuessa tilastojen tulee kuvata kattavasti sen vaikutuksia talouteen, ympäristöön sekä yhteiskunnan ja alueiden sosi- aaliseen kehitykseen. Tähän julkaisuun on koottu Pohjoisen vihreän biotalouden kehittymistä ja eri ilmiöiden riippuvuussuhteita kuvaavia tilas- toja, tutkimustietoja ja näkemyksiä tulevaisuuden kehitystrendeistä sekä taloudellisista mahdollisuuksista. Tutkijoiden ja tilastoasiantuntijoiden yhteistyönä tehtyä julkaisua kuvittaa tilasto- ja infografiikka, joka havainnollistaa Pohjoisen vihre- än biotalouden eri ulottuvuuksia. Julkaisu on rahoitettu maa- ja metsätalousministeriön biotalouden strategiaohjelmasta. Johanna Laiho-Kauranne Antti Asikainen Luonnonvarakeskuksen tilastojohtaja Professori, Pohjoinen vihreä biotalous -ohjelman päällikkö 4 BiotalousjulkaisutLuke teollisuuden ja viennin osalta. Taulukon tietoja on myös tarkistettu aiemmin Sininen biotalous -jul- kaisussa esitettyjen lukujen osalta. Biotalouden merkitys kansantaloudelle Teksti: Antti Asikainen ja Esa Ylitalo Vuonna 2014 Suomen biotalouden tuo- tos oli 63 miljardia euroa ja alalla toimivi- en työllisten määrä yli 330 000 henkilöä. Suomen bruttokansantuotteesta biota- louden toiminnot kattoivat 12 prosenttia ja viennin arvosta alan tuotteet ja palve- lut reilun viidenneksen. Kyse on siis var- sin merkittävästä toiminnasta. Biotalouden suurimmat arvonlisäykset syntyivät vuonna 2014 metsätaloudessa, massa- ja pape- riteollisuudessa sekä rakentamisessa. Koko met- säsektorin arvonlisäosuus biotaloudesta läheni 40 prosenttia. Biotalouden vientituloja kertyi yli- voimaisesti eniten massa- ja paperiteollisuudes- ta. Eri toimialoista merkittävimmin biotalous työl- listi maataloudessa, rakentamisessa ja elintarvi- keteollisuudessa. Biotalouden tuotosta, arvonlisäystä, työllisiä ja vientiä koskeva laskelma perustuu kansantalou- den tilinpidon lukuihin. Luvut ovat osittain arvioi- ta, eivätkä ne ole suoraan verrannollisia Suomen biotalousstrategiassa esitettyjen vuotta 2011 kos- kevien lukujen kanssa. Laskelmia on sen jälkeen täydennetty ja tarkistettu muun muassa kemian- 2014 Tuotos milj. € Arvonlisäys milj. € Työlliset henkilöä Vienti milj. € Ruoka yhteensä 16 005 4 054 124 400 2 138 Maatalous 4 800 1 477 86 500 696 Elintarviketeollisuus 11 205 2 577 37 900 1 442 Biotalouden tuotteet 39 918 13 816 165 810 14 878 Metsätalous 4 741 3 375 24 300 68 Puutuoteteollisuus* 5 759 1 180 22 200 2 542 Massa- ja paperiteollisuus** 14 328 3 330 29 400 9 050 Rakentaminen 8 556 3 296 55 560 .. Kemianteollisuus 2 516 646 2 850 1 587 Lääketeollisuus 1 840 1 293 4 600 868 Muut 2 178 697 26 900 764 Uusiutuva energia 3 471 1 556 6 144 0 Veden puhdistus ja jakelu 693 395 2 700 0 Biotalouden palvelut 3 280 1 459 34 425 23 Luontomatkailu ja -virkistys 3 036 1 283 32 625 .. Metsästys 62 62 0 1 Kalastus 182 114 1 800 22 Koko biotalous 63 367 21 280 333 479 17 039 Koko kansantalous 387 355 176 877 2 507 400 77 380 Biotalouden osuus, % 16 12 13 22 Biotalouden tuotos, arvonlisäys, työlliset ja vienti vuonna 2014. Lähde: Leo Kolttola, Tilastokeskus Hallituksen biotalouden kärkihankkeet *ml. huonekaluteollisuus, **ml. painaminen 5 BiotalousjulkaisutLuke Laskelmassa luontomatkailua ja -virkistystä sekä rakentamista koskevat tiedot ovat vain karkeita ar- vioita, sillä esimerkiksi luontomatkailun tilastoin- ti puuttuu. Laskelmat sisältävät lisäksi vain näiden toimialojen välittömät vaikutukset biotalouteen, sen sijaan näille toimialoille kohdistuneita muilla toimialoilla syntyneitä välillisiä biotalousvaikutuk- sia kuten koneita, laitteita, raaka-aineita tai palve- luja ei ole laskettu mukaan. Metsästyksestä ja ka- lastuksesta on mukaan laskettu vain saaliin talou- dellinen arvo, vaikka toimialan suurin ja myös vai- keasti arvioitaessa oleva arvo lienee virkistyksessä. Metsätalous ja metsäteollisuus vihreän biotalouden ydin Vihreän biotalouden selkäranka ovat edelleenkin metsätalous ja metsäteollisuus, jotka työllistävät Suomessa biotalouden alalla noin 75 900 henkilö- työvuotta. Vuosien 2011-2014 aikana metsäsekto- rin työvoimatarve on tilastojen mukaan vähenty- nyt, mutta osa tästä vähennyksestä lienee seura- usta muun muassa palvelujen ulkoistamisesta. Massa- ja paperiteollisuuden sekä puutuoteteol- lisuuden yhteenlaskettu tuotos oli lähes 21 mil- jardia euroa vuonna 2014. Huolimatta negatiivis- sävytteisestä otsikoinnista molempien toimialo- jen tuotokset ovat viime vuodet pysyneet melko tasaisina ja aivan viime aikoina ne ovat lähteneet jälleen kasvuun. Energiantuotanto ja kemianteollisuus vahvassa kasvussa Energiantuotanto ja kemianteollisuus erottuvat muista biotalouden sektoreista edukseen. Niiden kasvu on ollut vahvaa: energiantuotannon arvon- lisäys kasvoi 21 prosenttia ja kemianteollisuuden 28 prosenttia vuosien 2011 ja 2014 välillä. Biopoh- jaisen sähköntuotannon kasvua on rajoittanut kui- tenkin viime vuosina sähkön markkinahinnan ale- neminen. Puun käyttö lämmöntuotannossa sen si- jaan on jatkanut kasvuaan. Tulevaisuudessa käyn- nistyvät metsäteollisuuden uudet tuotantolinjat ja -laitokset lisäävät erityisesti massa- ja paperite- ollisuuden tuotosta ja sivutuotteisiin perustuvaa energiantuotantoa. Luontomatkailu- ja virkistyspalveluilla kasvua biotalouteen Metsä- ja kulttuurimaisemaamme nojaava luon- tomatkailu on merkittävä osa biotaloutta kolmen miljardin tuotoksellaan ja kasvua on odotettavis- sa tulevaisuudessakin. Monet tekijät yhdistyvät luontomatkailussa tuote- ja palvelutarjonnaksi, joka tuo entistä enemmän kansainvälisiä matkai- lijoita Suomeen. Raaka-ainehuollon ja biotalouden palveluiden tasapaino on tulevaisuuden keskeinen haaste biotalouden kehitykselle. Kansallisen Biotalousstrategian tavoitteena on nostaa Suomen biotalouden tuotos 100 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä ja luoda 100 000 uutta työpaikkaa. Kuva: Juha Laitila / Luke 6 BiotalousjulkaisutLuke Perinteisen metsäsektorin arvonlisäys 7,6 miljardia euroa 2015 Perinteisen metsäsektorin tuottama arvonlisäys on viime vuosina ollut kasvussa saavuttaen Ti- lastokeskuksen ennakkoarvion mukaan 7,6 mil- jardia euroa vuonna 2015, mikä oli 4,2 prosenttia kaikkien toimialojen arvonlisäyksestä. Tästä met- sätalous kattoi 3,3 miljardia (1,8 %), puutuoteteol- lisuus 1,2 miljardia (0,7 %) sekä massa ja paperi- teollisuus 3,1 miljardia euroa (1,7 %). Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta oli 1,1 miljardia eu- roa eli 0,6 prosenttia. Metsäteollisuus työllisti Tilastokeskuksen mu- kaan vuonna 2015 kaikkiaan 39 500 henkilöä, josta massa- ja paperiteollisuudessa työskenteli 17 800 ja puutuoteteollisuudessa 21 700. Metsätaloudes- sa työllisiä oli 25 400 henkilöä. Koko metsäsek- torin osuus kaikista työllisistä oli 2,7 prosenttia. Metsäsektorin tavaraviennin arvo oli 11,7 miljardia euroa, mikä oli 22 prosenttia Suomen koko tavara- viennin arvosta 2015. Metsäsektorin ja maatalouden osuus bruttokansantuotteesta 1980-2015 Metsäsektorin ja kaikkien toimialojen arvonlisäys 2015 0 2 4 6 8 10 12 19 79 19 82 19 85 19 88 19 91 19 94 19 97 20 00 20 03 20 06 20 09 20 12 20 15 Metsäsektori yhteensä Massa- ja paperiteollisuus Puutuoteteollisuus Metsätalous Maatalous % bruttokansantuotteesta Palvelut 127,3 mrd. € Jalostus pl. metsäteollisuus 44,1 mrd. € Alkutuotanto pl. metsätalous 1,3 mrd. € Metsätalous 3,3 mrd. € Puutuoteteollisuus 1,2 mrd. € Massa- ja paperiteollisuus 3,1 mrd. €7,6 mrd € Kaikki toimialat 180 mrd. € Metsäsektori 7,6 mrd. € Lähde: Tilastokeskus Lähde: Tilastokeskus 7 BiotalousjulkaisutLuke 1. Kestävää puuntuotantoa Jari Hynynen, Leena Finér ja Timo Saksa Suomessa on elinvoimaiset ja hyväkas- vuiset metsät, jotka antavat hyvät puit- teet metsien monitavoitteiselle ja kestä- välle hyödyntämiselle. Kansainvälisesti katsoen maamme metsänhoidon taso on korkea. Se perustuu vuosikymmenten ai- kana kerättyyn tutkimustietoon ja vank- kaan käytännön kokemukseen. Metsien puuston määrä on viimeisen 40 vuoden aikana kasvanut yli puolitoistakertaisek- si. Samaan aikaan metsien kasvu on lähes kaksinkertaistunut. Metsänhoidolla terveitä ja hyväkasvuisia metsiä Metsien kasvu ei ole lisääntynyt ilman työtä, eikä se myöskään säily korkeana ilman toimenpiteitä. Kasvupaikalle sopivat uudistamis- ja taimikonhoi- tomenetelmät tuottavat elinvoimaisia ja runsas- puustoisia taimikoita. Varttuneemmissa metsis- sä puuston kehitystä ohjataan toistuvin harven- nuksin. Ne takaavat, että metsikön arvokkaimmil- la puilla on riittävästi kasvutilaa ja metsät säilyvät elinvoimaisina ja hyväkasvuisina. Metsiä hoitamalla ja hakkuita lisäämällä saadaan raaka-ainetta kasvavan biotalouden tarpeisiin ja samalla estetään metsien runsas tihentyminen ja ikääntyminen. Vanhoissa ja ylitiheissä metsissä puiden elinvoima heikentyy ja ne ovat alttiita eri- laisille tuhoille, kuten myrsky-, sieni- ja hyönteis- tuhoille. Muuttuvassa ilmastossa erilaisten tuho- riskien on arvioitu kasvavan. Metsänhoidon avul- la voidaan parantaa metsien elinvoimaisuutta ja li- sätä vastustuskykyä tuhoja vastaan. Metsien kasvua voidaan lisätä Suomen metsien kasvua voidaan lisätä paljon ny- kyisestä ja tuottaa biotaloudelle arvokasta uusiu- tuvaa raaka-ainetta. Tällä hetkellä tärkeintä on hoitaa taimikot ja harventaa nuoret metsät ja si- ten varmistaa niiden kyky tuottaa arvokasta raa- ka-ainetta pitkälle tulevaisuuteen. Myös varttu- neiden metsien kasvua voi kestävästi lisätä. Kuva: Juha Siitonen / Luke 8 BiotalousjulkaisutLuke Metsänlannoitus on nopein keino lisätä puuston kasvua. Yksi lannoituskerta lisää parhailla koh- teilla puuston kasvua 30-40 prosenttia seuraa- van 10 vuoden aikana. Puuntuhka soveltuu hyvin metsänlannoitteeksi turvemailla sellaisenaan ja kivennäismailla typellä rikastettuna. Tuhkan ”ja- lostaminen” jätteestä metsän ravinnelisäksi on- kin mielenkiintoinen ja tärkeä tutkimus- ja kehi- tystehtävä. Metsänjalostuksen pitkäaikaisen tutkimustoi- minnan ansiosta tiedämme, että jalostetulla sie- menellä uudistetut metsät tuottavat hyvälaatuis- ta runkopuuta 15-30 prosenttia nopeammin kuin vastaavat jalostamattomat metsät. Käytännös- sä jalostushyöty tarkoittaa metsän kasvatusajan - kiertoajan - lyhenemistä jopa 20 vuodella. Bio- taloudelle se merkitsee uusiutuvan raaka-aineen tarjonnan lisääntymistä ja metsänomistajalle metsätalouden kannattavuuden paranemista. Suomen metsät tarjoavat lisää hakkuumahdollisuuksia Suomen metsien puuvarat ja kasvu ovat tällä het- kellä ennätyksellisen suuret. Metsien vuotuinen kasvu, 105 miljoonaa kuutiometriä, on noin 30 miljoonaa kuutiometriä suurempi kuin vuosittain hakkuissa korjattu ja luontaisesti kuollut puumää- rä. Metsiemme kasvu ei aseta rajoja puun käy- tön reippaalle lisäämiselle. Jo nyt vuotuisia hak- kuumääriä on mahdollista kasvattaa kestävästi yli 10 miljoonaa kuutiometriä. Jos metsien kasvua edelleen lisätään eri keinoin, hakkuita ja teollisuu- den puunkäyttöä voidaan lisätä kestävästi aina- kin puolitoistakertaiseksi nykytasosta. Biotalou- delle ja tutkimukselle on iso haaste se, miten tä- mä voidaan käytännössä toteuttaa mahdollisim- man kannattavasti, ympäristömyönteisesti ja hy- väksyttävästi. Metsien monimuotoisuutta turvataan Suomen noin 50 000 eliölajista noin 20 000 elää metsissä. Metsien lajeista eriasteisesti uhanalai- sia on noin 1 880 lajia, joista useimmat ovat sie- Lähde: Valtakunnan metsien inventointi / Luke 9 BiotalousjulkaisutLuke niä ja selkärangattomia. Eri tavoin suojeltuja met- siä (metsä- ja kitumaa) on Suomessa kaikkiaan 2,7 miljoonaa hehtaaria eli 12 prosenttia metsäalasta. Valtaosa suojellusta metsäalasta on Pohjois-Suo- messa. Suomessa on laadittu strategia ja toimin- taohjelma luonnon monimuotoisuuden köyhty- misen pysäyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Monimuotoisuuden vähentymisen pysäyttämi- nen on haaste erityisesti Etelä-Suomessa, jossa toteutetaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa Ete- lä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaa (METSO-ohjelma). Lahopuun määrä on tärkeä metsän monimuotoi- suudelle. Suomessa esiintyy 4 000-5 000 laho- puusta riippuvaista eliölajia. Niiden elinoloja pa- rannetaan jättämällä hakkuualoille osa puista hakkaamatta. Lahopuun määrä on talousmetsissä alle 10 kuutiometriä hehtaarilla. Luonnontilaisissa metsissä se on talousmetsiä suurempi, tavallises- ti 60-110 kuutiometriä hehtaarilla. Lahopuun mää- rää lisätään talousmetsissä jättämällä hakkuissa osa puista hakkaamatta ja säästämällä kuollutta puuta. Lähteet Hynynen, J., Salminen, H., Ahtikoski, A., Huuskonen, S., Ojansuu, R., Siipilehto, J., Lehtonen, M. & Eerikäinen, K. 2015. Long-term impacts of forest management on biomass supply and forest resource development: a scenario analysis for Finland. European Journal of Forest Research 134:415–431. Saatavissa: http://link. springer.com/article/10.1007/s10342-014-0860-0 Koskela, T., Kuusela, S., Syrjänen, K. & Anttila, S. (toim.). 2016. METSO-tilannekatsaus 2015. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2008– 2025. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 20/2016. 26 s. Saatavissa: https://jukuri.luke.fi/bitstream/ handle/10024/534118/luke-luobio_20_2016.pdf?se- quence=1 METSO Metsien monimuotoisuus, http://www.metson- polku.fi/fi-FI Salminen, O., Korhonen, K. T., Ihalainen, A., Hirvelä, H., Härkönen, K. & Packalen, T. 2016. Valtakunnan met- sien inventointiin perustuvat ”MELA” hakkuumahdol- lisuusarviot. Kansallinen metsästrategia 2025:n met- sätalous- ja energiaverkosto. 12.01.2016 MTK. 26 s. Saatavissa: http://jukuri.luke.fi/bitstream/hand- le/10024/532050/MELA_VMI-hakkuumahdarvi- ot_2016_01_12_fi.pdf?sequence=1 Valtioneuvoston periaatepäätös Etelä-Suo- men metsien monimuotoisuuden toimintaohjel- man jatkamisesta 2014–2025. Valtioneuvosto. 18 s. Saatavissa: http://www.ym.fi/download/nona- me/%7BE4BA4C28-3815-4E62-87B5-AF9226C- F749C%7D/100323 Ympäristöministeriö, Luonnon monimuotoisuus, http://www.ym.fi/fi-FI/Luonto/Luonnon_monimuo- toisuus Kuva: Erkki Oksanen / Luke 10 BiotalousjulkaisutLuke 2. Resurssitehokkuutta ja ilmastoviisautta biotalouden maankäyttöön Tuula Packalen, Annika Kangas, Kari T. Korhonen, Olli Salminen, Pirjo Peltonen-Sainio, Mikko Peltoniemi, Marjo Neuvonen ja Tuija Sievänen Tilastot: Elina Mäki-Simola ja Jukka Torvelainen Biotaloudella tavoitellaan biomassapoh- jaisiin materiaaleihin ja energiaan perus- tuvaa vähähiilistä yhteiskuntaa ilmas- ton muutoksen hillitsemiseksi. Biotalous edellyttää maankäytön resurssitehok- kuutta, sillä maa- ja vesipinta-ala ovat niukkoja resursseja. Lisäksi biotalouden tuotantojärjestelmien on oltava ilmasto- viisaita eli kyettävä mukautumaan ympä- ristön muutoksiin ekologisesti, taloudel- lisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Luonnonvaratiedon digitalisaatio ja siihen pohjautuvat päätöstukijärjestelmät tu- kevat joustavan ja kestävän maankäytön suunnittelua. Digitalisaatio tehostaa ja monipuolistaa metsävaratiedon hyödyntämistä Metsävaratiedon keruun yhteydessä digitalisaa- tio voi tarkoittaa kolmea asiaa: maastomittausten digitalisoimista, digitaalisen lisäinformaation hyö- dyntämistä ja tulosten jakelun digitalisointia. Digi- talisaatio on jo tuonut valtakunnan metsien inven- toinnin (VMI) mittausryhmille maastotallentimet, tarkat GNSS-paikantimet ja elektroniset mittasak- set. Niiden avulla puiden sijainnit ja läpimittatiedot siirtyvät kätevästi laskentaan. Uusi hallituksen kärkihanke ”Puu liikkeelle” tuo maastoon vielä li- sää elektroniikkaa kuten digikameroita ja keilai- mia. Lisäksi varaudutaan hyödyntämään myös ul- kopuolisista järjestelmistä tulevaa digitaalista li- säinformaatiota tehokkaasti. Uusia satelliitteja on lähetetty taivaalle, ja ne keräävät tietoa ajalli- sesti yhä tiheämmin ja yhä pienemmistä maantie- teellisistä yksiköistä. Kansallinen ilmakuvaohjel- ma tuottaa ilmakuvia viiden vuoden kierrolla. Kan- sallista laserkeilausohjelmaa suunnitellaan. Myös kansallista maastotietokantaa kehitetään Maan- mittauslaitoksen laajassa yhteistyöhankkeessa. Maan pinnalta laserkeilaamalla tallennettu pistepilvi, josta yksittäiset puut on erotettu 3D Forest-sovel- luksen avulla. Kuva: Timo Pitkänen / Luke. 11 BiotalousjulkaisutLuke Digitalisaatio parantaa luonnonvaratiedon käytettävyyttä Tiedon jakelu on jo osin siirtynyt digiaikaan. Esi- merkiksi VMI:n metsävarakarttoja ja kuntatilasto- ja saa ladattua internetistä. Pääosa VMI-tuloksis- ta jaetaan kuitenkin perinteisinä julkaisuina ja tau- lukoina. Tiedon saatavuus paranee, kun kukin tie- don tarvitsija saa haluamansa taulukot sähköisinä suoraan internetistä. Käytettävyys paranee edel- leen, kun käyttäjät saavat juuri omaan tietotar- peeseensa jalostettua tietoa. Digitalisaatio mah- dollistaa käyttäjälähtöiset laskentapalvelut, jos- sa tiedon jatkojalosteita voidaan tuottaa samasta järjestelmästä eri tarkoituksiin. Luke pitää ajan tasalla VMI:n koeala- ja puusto- tietojen pohjalta laskettuja metsien tuotanto- ja käyttömahdollisuusarvioita MELA Tulospalvelus- sa. Tulospalvelua käytetään päätöstukena met- säteollisuuden investointien ja puunhankinnan suunnittelussa sekä erilaisissa politiikka- ja oh- jelmaprosesseissa. Metsäteollisuuden investoin- tisuunnitelmien toteutumisen arvioidaan lisäävän metsiemme hakkuita 10-15 miljoonaa kuutiomet- riä vuodessa. Kun otetaan huomioon erilaiset met- sien käyttöä koskevat rajoitukset, hakkuiden tek- nis-taloudellinen kannattavuus ja tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksien turvaaminen, voidaan vuosina 2011-2020 hakata runkopuuta kestävästi noin 81 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, ja kes- tävän hakkuukertymän ennakoidaan ylittävän 86 miljoonan kuutiometrin raja vuosina 2021-2030. Metsillä ja puilla tärkeä rooli ilmaston muutoksen hillinnässä Biotalouden raaka-ainetuotannon lisäksi metsil- lä on tärkeä rooli Suomen ilmastopolitiikassa. Lu- kessa tehtyjen skenaariolaskelmien mukaan met- sien kyky sitoa ilman kasvihuonekaasuja (met- sänielu) säilyy tehokkaana myös tulevaisuudes- sa. Skenaariossa, jossa vuotuiset hakkuut lisään- tyivät nykyisestä vuoteen 2030 mennessä vajaat 10 miljoonaa kuutiometriä biotalouden tarpei- siin, metsien nykyinen hiilinielu väheni ensin jon- kin verran vuoteen 2030. Tämän jälkeen se pa- lautui seuraavan 10 vuoden aikana. Skenaariossa, jossa puuta hakattiin välittömästi noin 20 miljoo- naa kuutiometriä nykyistä enemmän − vaaranta- matta kuitenkaan tulevaisuuden hakkuumahdol- lisuuksia - metsien kasvihuonekaasutase vaihteli pienen nielun ja päästön välillä. Resurssitehokkuutta maatalousmaata eriyttämällä Maatalous on suurten muutosten kynnyksellä. Vä- kiluku kasvaa ja elintaso kohoaa väkirikkailla alu- eilla. Samalla ilmastonmuutoksen ennakoidaan rajoittavan globaalia ruoantuotantoa eikä uutta maatalousmaata ole riittävästi raivattavissa. Suo- messa ilmastonmuutos voi lisätä tuotantokykyä, mikäli sopeudumme riittävän ajoissa ja hyödyn- nämme alkutuotannon monipuolistuvat mahdol- lisuudet. Suomen peltojen tuotantokyky vaihtelee merkittävästi, mikä edellyttää viljely- ja sopeutu- mistoimien täsmäsuunnittelua. Luken tavoitteena on peltojen tuotantokykyerojen tunnistaminen toisaalta kestävästi tehostettaviin, panosvasteiltaan ja resurssitehokkuudeltaan par- haisiin lohkoihin ja toisaalta kasvuvoimansa me- nettäneisiin, mutta elvytettävissä oleviin lohkoi- hin. Peltolohkot, joilla ei nähdä roolia ruokatur- van kannalta tulevaisuudessakaan, voidaan oh- jata metsitykseen. Kohdennettaessa tuotanto- panokset (ravinteet, torjunta-aineet, työ, energia Vuosina 2013-2015 toteutunut ja suurin kestävä hakkuutaso suhteutettuna Suomen puuvarantoon. josta puuntuotannossa 2 122 milj. m3 josta hakattavissa 81 milj. m3/v 2013-2015 hakattiin 65 milj. m³ vuosittain Puuvaranto 12 BiotalousjulkaisutLuke jne.) korkeatuottoisimmille lohkoille voidaan pa- rantaa resurssitehokkuutta ja pienentää satokui- luja. Heikkotuottoiset lohkot voidaan tarvittaessa palauttaa erilaisin viherryttämistoimin ruoantuo- tantoon. Peltojen käytön optimointi tukee lisäksi maaseutumaiseman monimuotoisuutta ja viljely- kierron monipuolistumista. Ilmastonmuutos lisää kasvua — ja epävarmuutta Ilmastomallit ennustavat keskilämpötilan nousua vuosisadan loppuun mennessä. Korkeammat läm- pötilat ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus lisää- vät puiden kasvua. Ilmastonmuutoksen suotuisiin kasvuvaikutuksiin liittyy kuitenkin erilaisia epä- varmuuksia ja riskejä. Sään ääri-ilmiöiden yleis- tyessä ilmastolliset tuhoriskit kasvavat. Lyhene- vä routajakso ei ankkuroi puita maahan ja altistaa siten puut talvimyrskyille. Pehmeä maaperä vai- keuttaa turvemaiden puunkorjuuta ja peltojen kä- sittelyä. Taimet voivat kärsiä pakkasvaurioista, jos lumipeite vähenee. Heikentyneet kasvit ovat alt- tiimpia tuhohyönteisten ja kasvitautien aiheutta- mille vaurioille. Metsien ja peltojen vesitalous vaikuttaa oleelli- sesti toteutuviin riskeihin. Pitkäaikaisaineistojen perusteella on havaittu, että vedenpuutteen ai- heuttama viljojen keskimääräinen vuotuinen sato- tappio on 17 prosenttia. Toisessa ääripäässä tulvat vaurioittavat puustoa yleisesti turvemailla ja ovat merkittävä riski myös peltoviljelylle. Lämpötila- ja kosteusolosuhteet vaikuttavat oleellisesti monien tuhonaiheuttajien esiintymiseen. Lukessa tutkitaan metsien, puiden ja peltokasvien reagointia muuttuviin ilmasto-oloihin, ja kehite- tään skenaariotyökaluja ilmastonmuutoksen vai- kutusten arviointiin metsä- ja maataloussektoreil- la. Tietolähteinä ovat pitkäaikaisseurannat puus- ton kasvusta, maatalouden laajat tilasto- ja koe- tulosaineistot ml. viralliset lajikekokeet, yhteis- työkumppanien ekofysiologiset ja mikrometeoro- logiset mittaukset sekä fenologiaseurannat ja al- kuperäkokeet. Tulosten avulla voidaan ennakoida paremmin hyönteistuhoille ja kasvitaudeille alttii- ta kohteita ja ajankohtia. Tavoitteena on tunnistaa avainkeinoja muutokseen varautumiseksi maan- käyttöä ja metsien hoitoa koskevissa päätöksissä. Kuva: Erkki Oksanen / Luke 13 BiotalousjulkaisutLuke Virkistys ja ulkoilu - osa biotalouden monipuolista maankäyttöä Maankäyttöä koskevat päätökset vaikuttavat myös virkistyspalveluihin. Päätösten tueksi tarvi- taan tietoa virkistyskäytön kysynnästä ja tarjon- nasta. Virkistyskäytön tarjonnasta eli kansalaisil- le tarjolla olevista virkistyspalveluista, reiteistä ja virkistysalueista on koottua tietoa Suomalaisen liikunnan tietopankissa sekä valtionmaiden osal- ta Metsähallituksen ylläpitämässä Reiska-tieto- kannassa. Ulkoilijoille on tarjolla monen eri palve- luntuottajan tarjoamia karttapohjaisia sovelluksia, joilla reitit, kohteet ja niiden palvelut on ladattavis- sa omiin mobiililaitteisiin, esimerkkinä tästä luon- toon.fi ja retkikartta.fi -palvelut. Virkistyskäytön kysynnästä tuotetaan koko väestöä kuvaavaa tie- toa Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen in- ventointi (LVVI) -seurantatutkimuksella noin kym- menen vuoden välein. Viimeisen selvityksen mukaan maaseudulla asu- vien ulkoilukerroista noin 55 prosenttia tapahtuu yksityisten alueilla ja vapaa-ajan asunnoilla. Vä- estön asuessa kaupungeissa arjen ulkoiluympä- ristöistä lähes kaksi kolmasosaa on kuntien omis- tamia tai ylläpitämiä virkistys- ja retkeilyaluei- ta tai suojelualueita. Kodin lähialueilla ulkoilee 95 prosenttia aikuisväestöstä keskimäärin 156 kertaa vuodessa. Lähteet Lehtonen, A., Salminen, O., Kallio, M., Tuomainen, T. & Sievänen, R. 2016. Skenaariolaskelmiin perustu- va puuston ja metsien kasvihuonekaasutaseen ke- hitys vuoteen 2045: Selvitys maa- ja metsätalous- ministeriölle vuoden 2016 energia- ja ilmastostrate- gian valmistelua varten. Luonnonvara- ja biotalou- den tutkimus 36/2016: 27 s. Saatavissa: http://tem. fi/documents/1410877/2772829/LUKE_selvitys_2016/ 30f2b546-2eb9-40ba-8ce2-1eb3f729d617 Luonnon virkistyskäyttö - Ulkoilutilastot 2010, http:// www.metla.fi/metinfo/monikaytto/lvvi/tietoa-ulkoi- lusta-2010.htm MELA Tulospalvelu, http://mela2.metla.fi/mela/tupa/tu- paindex.htm Peltonen-Sainio, P. & Hakala, K. 2014. Viljely muuttuvas- sa ilmastossa - Miten peltoviljely sopeutetaan onnis- tuneesti. TEHO Plus -hankkeen loppuraportti 4/2014. MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. 12 s. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download/ noname/%7BB6F25A73-26D8-4B44-9040-28C578 8A42CC%7D/97059 Sievänen, R., Soimakallio, S. & Salminen, O. 2016. Metsät biotalouden raaka-aineena ja hiilinieluna. Metsätie- teen aikakauskirja 2: 125-127. Saatavissa: http://www. metla.fi/aikakauskirja/full/ff16/ff162125.pdf Lähiulkoilukertojen jakautuminen omistajaryhmien alueille asuinpaikan kuntamuodon mukaan. 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Kuntien alueet Yksityiset alueet ja vapaa-ajan asunto Valtion alueet Kaupungissa asuvat Taajamassa asuvat Maaseudulla asuvat 0 10 20 30 40 50 60 70 80 % ulkoilukerroista 14 BiotalousjulkaisutLuke 3. Puunkorjuun, metsänhoidon ja maataloustyön tuottavuus - automaatiollako ja digitalisaatiolla seuraava hyppy? Juha Laitila, Timo Saksa, Juha Backman, Ville Kankaanhuhta, Veli-Matti Saarinen ja Antti Asikainen Tilastot: Aarre Peltola ja Jaana Kyyrä Vilkastuvat raaka-ainevirrat luovat uusia työpaikkoja korjuuseen ja kuljetukseen. Tulevaisuuden raaka-ainehuollon varmis- tamiseksi viljely- ja hoitotoimenpiteet on tehtävä oikein ja ajallaan. Kausivaihtelu lisää kustannuksia ja luo haasteita koko toimitusketjulle. Puunkorjuun koneellis- tuminen nosti työn tuottavuutta metsä- taloudessa 1990-luvulla. Löytyykö digita- lisaatiosta ja automaatiosta uudet teho- keinot metsä- ja peltobiomassojen kas- vatuksen, korjuun ja kuljetuksen eri työ- vaiheisiin tällä vuosituhannella? Puunkorjuu perheyritysten harteilla Kone- ja kuljetusyritykset ovat merkittävä lenk- ki aines- ja energiapuuhuoltoa. Metsäteollisuus ei omista korjuu- ja kuljetuskalustoa, vaan os- taa tarvittavat palvelut yrityksiltä. Kone- ja kulje- tusyritykset ovat tyypillisesti perheyrityksiä, joi- den myymä palvelu on jalostukseen ja energian- tuotantoon menevän puutavaran hakkuu, metsä- kuljetus tai autokuljetus. Puunkorjuu on lähes kokonaan koneellistettu ja koneissa sekä kuljetuskalustossa hyödynnetään laajasti tietotekniikkaa ja satelliittipaikannusta. Tietojärjestelmien ja langattoman tiedonsiirron avulla on saatu säästöjä toimihenkilökuluissa ja logistiikan hallinta tehostunut. Korjatun puun toi- mitusaika on lyhentynyt, mikä on myös paranta- nut raaka-aineen laatua. Kokonaistuottavuutta on myös parantanut se, että puutavaran mittaus ta- pahtuu korjuun yhteydessä. Ainespuun kuljetus, samoin kuin hakkeen, kuoren ja sahanpurun kuljetus hoidetaan pääosin täyspe- rävaunullisilla kuorma-autoilla suoraan tehtaal- le. Rautatietä ja vesitiekuljetusta käytetään pitkillä kuljetusmatkoilla. Teollisuuden ainespuusta kol- me neljäsosaa kuljetetaan autoilla, viidesosa ju- nilla ja loput vesireittejä pitkin. Kuva: Juha Laitila / Luke 15 BiotalousjulkaisutLuke Sensorit kuljettajan apuna Puunkorjuussa kuljettajaa opastavat järjestelmät ovat tulossa ja jo nyt on mahdollista luoda hak- kuukoneen keräämien tietojen perusteella met- sätraktorin kuljettajalle tehokkaan ajojärjestyk- sen mahdollistava työsuunnitelma. Jatkossa hak- kuukoneen sensorit tuottavat kuljettajalle re- aaliaikaisesti tietoa harvennusvoimakkuudesta, ajourien leveydestä, painumista sekä ajouravälis- tä. Kuljettajaa opastavat järjestelmät ja koneiden hallinnan puoliautomatisointi edesauttavat tehok- kaiden työtapojen käyttöä ja varmistavat laaduk- kaan työjäljen. Tulevaisuudessa metsissä ja teillä liikkuvia ko- neita ja ajoneuvoja voidaan hyödyntää tiedonke- ruualustoina, jotka kokoavat maaperä-, puusto- ja säätietoa. Kerättyä tietoa analysoivat paikkatie- tosovellukset tarjoavat aivan uusia työkaluja kor- juuolosuhteiden ennustamiseen ja hallintaan se- kä korjuun suunnitteluun. Puunkorjuussa olosuh- detietojen aiempaa täsmällisempi hyödyntäminen tasaa kausivaihtelua ja nostaa kalliiden koneiden toiminnallista käyttöastetta. Raivaussaha ja istutusputki hoitavat hommat Metsiämme uudistetaan 120 000-130 000 heh- taaria vuosittain. Valtaosa on viljelty joko istut- taen (60 %) tai kylväen (20 %). Vajaa viidennes aloista uudistetaan luontaisesti. Vuosittain istu- tetaan noin 150 miljoonaa tainta. Istutukset teh- dään valtaosin istutusputkella. Koneellisen istu- tuksen osuus on toistaiseksi ollut 2–3 prosenttia pinta-alasta. Kylvöt tehdään pääosin koneellisesti äestyksen yhteydessä. Viljellen ja luontaisesti perustettuja taimikoita hoidetaan, varhaisperataan ja harvennetaan noin 140 000-160 000 hehtaaria vuosittain. Taimikon- hoitotyöt tehdään lähes kokonaan raivaussahalla. Ainoastaan 2-3 prosenttia taimikoista hoidetaan koneellisesti. Työn tuottavuuden kehitys metsätaloudessa 1975-2014 Indeksi 1975 = 100 100 150 200 250 300 350 400 19 75 19 77 19 79 19 81 19 83 19 85 19 87 19 89 19 91 19 93 19 95 19 97 19 99 20 01 20 03 20 05 20 07 20 09 20 11 20 13 Lähde: Tilastokeskus Kuva: Erkki Oksanen / Luke 16 BiotalousjulkaisutLuke 23 000 Kylvö Metsänuudistamisen ja taimikonhoidon keskimääräinen pinta-ala 2011–2015, ha 78 000 Istutus 22 000 Luontainen uudistaminen 156 000 Taimikonhoito Metsänhoitotöiden kriittisenä vaiheena on nykyi- sin taimikonhoito, erityisesti sen oikea-aikainen, kustannustehokas toteutus. Taimikonhoidon kus- tannukset ovat nousseet viimeisen kahden vuo- sikymmenen aikana selvästi muita metsänhoi- don kustannuksia ripeämmin ja samanaikaises- ti taimikonhoidon rästit ovat kasvaneet 750 000 hehtaariin, vastaten viiden vuoden taimikonhoito- urakkaa nykyisellä taimikonhoidon tasolla. Konenäkö löytää taimen Tekniset ratkaisut koneelliseen metsänhoitoon ovat jo olemassa. Ne ovat teknisesti toimivia ja biologisesti mahdollisia, mutta eivät kuitenkaan tuo suuria kustannussäästöjä metsurityöhön ver- rattuna. Yksi avaimista tuottavuusloikkaan on au- tomaatio, kuten kuljettajaa avustavien sensorien sekä jatkuvatoimisten laiteratkaisujen kehitys. Esimerkkinä näistä ovat taimilatauksen automati- sointi, istutuspaikan valinta koneistutuksessa tai poistettavien puiden valinta taimikonharvennuk- sessa konenäön avulla. Koneellinen työ edellyttää käsittelykuvion koon kasvattamista, kuten myös uusia ennakkoluulot- tomia tapoja toteuttaa perinteiset metsänhoito- ketjut. Suurten pinta-alojen tavoittelu ei kuiten- kaan sulje pois täsmäviljelyn kehittämistä. Sa- manaikaisesti voidaan hyödyntää entistä tarkem- paa, paikannettua kasvupaikka- ja olosuhdetie- toa esim. puulajivalinnassa, maanmuokkaukses- sa ja tuhoriskien ennakoinnissa. Metsänhoidon teknologian kehitystyö ei rajoitu pelkkään digita- lisaatioon ja laiteratkaisuihin, vaan keinoja hae- taan myös biologisten innovaatioiden ja teknolo- gian rajapinnasta. Agrobiomassoja ruuantuotannon ohessa Suomessa on noin 51 000 maatalous- ja puutar- hayritystä, joiden käytössä olevan maatalousmaan pinta-ala on keskimäärin 44 hehtaaria. Yli 100 heh- taarin tiloja on 10 prosenttia, kun taas 44 prosent- tia tiloista on pienempiä kuin 25 hehtaaria. Suurin osa tiloista on perheviljelmiä. Maatalousyhtymien ja osakeyhtiöiden osuus on 10 prosenttia. Suurin osa pelloilta korjattavasta sadosta on tar- koitettu ihmisruuaksi tai eläinten rehuksi. Pel- tobiomassoja ja kotieläintiloilta syntyvää lantaa voidaan hyödyntää myös biokaasun tuotannos- sa. Suomessa on 44 biokaasulaitosta, joista 11 toi- mii maatilojen yhteydessä. Elintarviketuotannos- ta vapautuneilla pelloilla sekä entisillä turvetuo- Metsänhoito- ja metsänparannustyöt 17 BiotalousjulkaisutLuke Lähteet Backman, J. 2015. Kasvintuotantojärjestelmien digita- lisaation tiekartta. Luonnonvara- ja biotalouden tut- kimus 71/2015. 35 s. Saatavissa: http://jukuri.luke.fi/ bitstream/handle/10024/530862/luobio_71_2015.pd- f?sequence=1 Kauppinen, J., Väätäinen, K., Tauriainen, S., Einola, K., Ma- linen, J. & Sirén, M. 2016. Monilähdetietoa hyödyntä- vien karttaopasteiden tarve puunkorjuussa: Haastat- telututkimus hakkuukoneenkuljettajille. Luonnonva- ra- ja biotalouden tutkimus 15/2016. 45 s. Saksa, T., Miina, J. & Uotila, K. 2016. Taimikonhoito - tavoitteet, menetelmät ja kustannukset. Metsäkus- tannus. 128 s. jen pohjalta. Työkoneet myös dokumentoivat työ- suorituksen, joka on mahdollista siirtää takaisin tilan suunnitteluohjelmistoon. Digitalisaatio mahdollistaa esimerkiksi kasvintuo- tannon, kotieläintuotannon, biokaasun- ja ener- giantuotannon integraation. Maatiloilla on ole- massa erilaisia toimintamalleja lähes yhtä paljon kuin maatiloja on olemassa, johtuen maatilojen erilaisista rakenteista sekä maantieteellisestä si- joittumisesta. Näistä syistä standardisointi on eri- tyisen tärkeää, jotta tieto liikkuisi sujuvasti konei- den, tietojärjestelmien sekä eri toimijoiden välillä. Maatalous- ja puutarhayritysten keskimääräinen käytössä oleva maatalousmaa 2000-2015 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 20 00 20 01 20 02 20 03 20 04 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 hehtaaria tantoalueilla voidaan viljellä lisäksi energiakasve- ja. Energiantuotantoon sopivaa peltobiomassaa on myös esimerkiksi puidun viljan oljet. Tällä het- kellä energiakasveja ja olkea hyödynnetään ener- giantuotannossa erittäin vähän. Täsmäviljely ja pilvipalvelut Traktoreiden ja maataloustyökoneiden automaa- tion avulla helpotetaan työn rasittavuutta. Myös ympäristöystävällisempi ja resurssitehokkaam- pi täsmäviljely on mahdollista nykyaikaisilla työ- koneilla, jotka säätävät toimintaansa paikkakoh- taisesti ennalta laadittujen täsmäviljelykartto- Kuva: Luke Maatalous- ja puutarhayritysten rakenne 18 BiotalousjulkaisutLuke tuotantoon, mutta monet tehtaat ovat niistä syn- tyvän energian suhteen jo yliomavaraisia. Kuoriai- nes sisältää kuitenkin monia hyödynnettäviä ai- 4. Sivuvirroista energiaa – mitä tulevaisuudessa? Risto Korpinen ja Sirpa Kurppa Tilastot: Esa Ylitalo Pääosa metsäteollisuuden ja osa maata- louden sivuvirroista käytetään nykyisin energiantuotantoon. Uusia hyödyntämis- polkuja kuitenkin tarvitaan, jotta pääs- tään Suomen biotalousstrategiassa ase- tettuihin tavoitteisiin. Puunjalostuksen murros, sivuvirtojen hyödyntäminen ja niistä saatavat uudet tuotteet ovat avain tavoitteiden saavuttamiseen. Maatalou- dessa etenkin kotieläintalous tuottaa runsaasti monipuolisia sivuvirtoja, mutta myös puutarhatalouden sivuvirrat voivat olla arvokkaita. Kuoren suuret mahdollisuudet Puun tilavuudesta noin 10 prosenttia on kuorta, jo- ten metsäteollisuuden tuottaman kuoren määrä – yli kuusi miljoonaa kiintokuutiometriä vuosittain – on merkittävä. Kuoren kuiva-tuoretiheys vaihte- lee männyn 300 kilosta kuutiometriltä koivun 550 kiloon, joten hyödynnettävää raaka-ainetta on paljon. Lisäksi kuori sisältää erilaisia uuteaineita enemmän kuin runkopuu. Tällä hetkellä kuori poltetaan pääosin sellu- ja pa- peritehtaiden sekä sahojen kuorimoiden yhtey- dessä olevissa kuorikattiloissa höyryn ja sähkön Raakapuun käyttö ja potentiaaliset sivutuotteiden tuotantomäärät 2005-2014. Metsäteollisuuden puunkäyttö Kuva: Juha Laitila / Luke 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 milj. m³ Raakapuu 67,8 75,5 75,4 66,3 51,5 62,5 61,6 61,1 63,8 63,9 Puutuoteteollisuus 31,3 32,0 32,5 26,0 20,8 24,6 24,3 23,7 25,6 26,7 Massateollisuus 36,6 43,5 43,0 40,2 30,7 38,0 37,4 37,4 38,3 37,3 Sivutuotteet 18,5 19,5 19,7 17,1 12,1 14,5 14,5 14,2 15,0 15,6 Kuori 6,8 7,6 7,5 6,6 5,1 6,3 6,2 6,1 6,4 6,4 Sahahake ja puru 11,8 12,0 12,2 10,5 7,0 8,3 8,3 8,1 8,6 9,2 19 BiotalousjulkaisutLuke nesosia kuten esimerkiksi pihkaa, tanniineja, lig- naaneja, stilbeenejä, betulinolia ja suberiinia. Kuoren sisältämät komponentit ovat suhteellisen helposti erotettavissa ja niistä saatavia arvojakei- ta on mahdollista hyödyntää muun muassa kos- metiikassa, hygieniatuotteissa, luontaistuotteis- sa ja ravintolisissä. Luonnonvarakeskuksen alus- tavien tutkimusten mukaan kuusen kuoren sisäl- tämiä stilbeenejä voitaisiin käyttää luonnollisi- na säilöntäaineina nykyisin yleisesti käytettävi- en synteettisten parabeenien sijaan. Parabeenien epäillään aiheuttavan allergioita ja toimivan hor- monihäiritsijöinä. Puun energiankäyttö Purun kemiallinen koostumus on puulajista riippu- en sama kuin teollisen hakkeen. Puru sisältää noin 40 prosenttia selluloosaa, 20-30 prosenttia hemi- selluloosaa ja saman verran ligniiniä sekä noin 5 prosenttia erilaisia uuteaineita. Purun selluloosas- ta voidaan valmistaa esimerkiksi nanoselluloosaa tai liukosellua. Hemiselluloosa voidaan hyödyntää biomuovien valmistuksessa ja uuteaineista erot- taa komponentteja elintarvike-, hygienia- ja kos- metiikkateollisuuden tarpeisiin. Sahanpurun sisältämät hiilihydraattiketjut voidaan pilkkoa yksittäisiksi sokereiksi ja käyttää etanolik- si. Kajaaniin on rakenteilla maailman ensimmäi- nen tuotantolaitos, joka valmistaa tällä menetel- mällä bioetanolia liikennekäyttöön sahanpurusta. Toinen tapa hyödyntää sivutuotteita on kaasuttaa biomassasta synteettistä kaasua, joka muunne- taan edelleen biodieseliksi. Elintarviketalouden sivuvirrat hyötykäyttöön Elintarviketalouden sivuvirtojen hyödyntämises- sä on kolme päävaihtoehtoa: biomassan hyödyn- täminen joko energiaksi tai uusien tuotteiden ra- kenneosiksi taikka sen ravinteiden hyödyntämi- nen kasvintuotannon kautta uuteen tuotekiertoon. Kotieläintalouden sivuvirroista osa jalostetaan ny- kyisin energiaksi ja osa eläinten rehuksi (turkis- eläimet); osa ohjautuu elintarviketalouden ulko- puoliseen käyttöön tai jää tällä hetkellä kokonaan hyödyntämättä. Hake ja sahanpuru arvokkaampaan hyötykäyttöön Puutuoteteollisuudessa syntyvä sahanpuru ja ha- ke ovat myös merkittäviä sivutuotteita. Sahaus- tavasta riippuen runkopuusta saadun purun mää- rä voi olla yli 13 prosenttia puun tilavuudesta, ja se käytetään nykyisin ensisijaisesti energianlähteenä. Sahausprosessin takia purun kuidut ovat lyhyitä, mutta purusellun laatu on kuitenkin verrattavissa lehtipuista saatuun selluun. Sellun hinta on nykyi- sin noin 750 euroa tonnilta, joten purusta tai muis- ta hienojakoisista sivuvirroista valmistettu sellu lisää biotalouden arvonnousua. Metsäteollisuuden sivutuotepuun käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa 2000-2015 Kuori Puru Metsäteollisuuden puutähdehake Muu 10 000 9 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 20 00 20 01 20 02 20 03 20 04 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 m3 20 BiotalousjulkaisutLuke Veri sellaisenaan tai bioaktiivisina aineosina Terveen eläimen veri on steriiliä ja veren hyödyn- täminen edellyttää sen hygieenistä talteenottoa ja välitöntä prosessointia. Verta voidaan käyttää elintarvikkeissa ja rehuissa tai siitä voidaan pro- sessoida verijauhetta. Teurasveren plasman ja pu- nasolujen erottaminen toisistaan onnistuu talou- dellisesti kannattavasti separoinnin ja konsent- roinnin avulla, mikä nostaa huomattavasti valmis- teen proteiinipitoisuutta. Tuloksena saadaan plas- maproteiinia, globiiniproteiinia tai edelleen jalos- tettuja bioaktiivisia ainesosia. Verestä eristetty- jä bioaktiivisia ainesosia voidaan hyödyntää edel- leen elintarvikkeiden ja rehujen raaka-aineina, mutta myös lääketeollisuudessa ja esimerkiksi mikrobien kasvatusalustojen raaka-aineina. Vihannesten kuorinnan ja prosessoinnin sivuvirto- ja voidaan käyttää myös mikrobien kasvualustana. Multaiset jakeet kompostoidaan tai ne päätyvät energiantuotantoon. Edellisenlaista vihannesten, juuresten marjojen ja hedelmien sivuvirtojen hyö- dyntämistä suunnitellessa on kuitenkin huomioi- tava sivuvirtamassojen ja eroteltavaksi toivottujen ainesosien säilyvyys, hygieeniset riskit ja maanpa- rannusaineina hyödynnettäessä myös kasvitau- tiriskit. Hyödyntämismahdollisuudet määräytyvät sen mukaan missä sivuvirrat syntyvät ja millaiset teknologiset valmiudet hyödyntämiseen ovat käy- tettävissä. Lähteet Björklund, L. Bark på massaved - en studie över bark- halten i travar med massaved. VMR virkesmätning och redovisning. November 2004. 17 s. Saatavissa: http://ny.sdc.se/admin/PDF/pdffiler_VMUVMK/Mas- saved/Barkhalt%20i%20massavedstravar%2C%20 Bj%C3%B6rklund%20L%2C%202004.pdf Hartikainen, H., Kuisma, M., Pinolehto, M., Räikkönen, R. & Kahiluoto, H. 2014. Ruokahävikki alkutuotannossa ja elintarvikejalostuksessa. Foodspill 2 -hankkeen lop- puraportti. MTT Raportti 170: 61 s. Saatavissa: http:// www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti170.pdf Martikainen, P. 2002. Puutuoteteollisuus. Tapion tas- kukirja. 24. uudistettu painos. Metsälehti Kustannus. Helsinki. s. 537–544. Metsäteollisuus ry, http://www.metsateollisuus.fi/ Pap, N., Silvenius, F. & Pihlanto, A. 2013. Lihateollisuu- den sivutuotteiden käyttöä kannattaa lisätä. Kehitty- vä elintarvike 24 5/2013: 40–42. Saatavissa: http://ke- hittyvaelintarvike.fi/teemajutut/lihateollisuuden-si- vutuotteiden-kayttoa-kannattaa-lisata Puutarhatalouden sivuvirroilla laaja käyttö Vihannesten, juuresten, perunan ja hedelmien sekä marjojen esikäsittely ja prosessointi tuottaa myös sivuvirtoja. Hedelmien ja marjojen sivuvirtojen osuus on keskimäärin 14-20 prosenttia raaka-ai- neen alkuperäpainosta. Vihanneksilla ja juureksilla sivuvirtoihin joutuva hävikki vaihtelee puolestaan muutamasta prosentista jopa neljännekseen al- kuperäpainosta. Kuorimon ja muun jalostuksen si- vuvirrat soveltuvat rehu- tai arvojaeprosesseihin, kuten luonnollisten väriaineiden, ravintokuitujen, hapettumista estävien ja hyödyllistä pieneliöstöä edistävien ainesosien tuottamiseen. Yksi terveys- vaikutteiseksi osoitettu maa- ja puutarhatalouden puutuneista jakeista saatava aineosa on lignaani. Liha Elintarvike ja rehu Energia Nahka Ei hyötykäyttöä Liha Elintarvike ja rehu Energia Nahka Ei hyötykäyttöä Naudan teurastuksen sekä jatkojalostuksen ravinnevirtojen ohjautuminen 1 % 4 % 28 % 56 % 1 % 39 % 50 % 14 % 7 % TYPPIFOSFORI Lähde: Katri Joensuu / Luke 21 BiotalousjulkaisutLuke Erkki Verkasalo, Mikko Kurttila, Antti Mutanen, Jari Viitanen, Tarmo Räty, Rainer Peltola ja Elina Vehmasto Tilastot: Aarre Peltola Uusiutuvien luonnonvarojen kestävään ja monipuoliseen hyödyntämiseen kuuluu yhteiskunnan ja kansalaisten hyvinvoin- nin lisääminen ja elinkeinoelämän kehit- täminen. Biotalous vahvistaa tarvetta ke- hittää uusia tuotteita ja palveluita sekä hyödyntää monipuolisesti ja tehokkaasti metsiemme raaka-ainepotentiaalia. Metsistämme hakataan tukkipuuta, kuitupuuta ja energiapuuta. Tukkipuuta eri muodoissa käyttävä puutuoteteollisuus on puukaupan pääajuri. Toimi- ala on tärkeä alue- ja kansantaloudelle, joten sen kehitystä seurataan ja ennakoidaan. Puutuottei- den hyödyntämisen lisäämistä ja arvon kasvatta- mista tavoitellaan laajalla tuotepaletilla. Tätä tu- etaan markkinoinnissa positiivisilla ympäristö- ja terveysvaikutuksilla. Metsämme tarjoavat myös muita mahdollisuuk- sia hyvinvoinnin lisäämiseen. Kasvavia toimialoja ovat luontolähtöisiä sosiaali- ja kuntoutuspalvelu- ja tuottava Green Care -ala sekä luonnontuoteala. 5. Uusiutuvista luonnonvaroista tuotteita, palveluita ja liiketoimintaa Metsäsektorin suhdannekatsaukset avaavat puutuoteteollisuuden näkymiä Suurin osa metsänomistajien puunmyyntituloista kertyy tukkipuun myynneistä. Puutuoteteollisuu- den toiminnalla ja kannattavuudella sekä tukki- puun kantohinnoilla ja odotuksilla niiden kehityk- sestä on suuri vaikutus puunmyyntipäätöksiin. Merkittävä osa sahatavaran ennätyksellisestä viennistä vuonna 2016 (8,5 milj. m3) menee Kiinaan huonekaluteollisuuden käyttöön. Vienti vetää Kiinan huonekaluteollisuus sekä Japanin ja Euroopan rakennusteollisuuden elpyminen vauhdittavat sahatavaravientiä. Kuva: Erkki Oksanen / Luke 22 BiotalousjulkaisutLuke myös Japaniin, jossa asuinrakentaminen on uh- mannut talouden muuten vaisua kehitystä. Euroo- passa rakentamisen elpyminen lisää sahatavaran kysyntää. Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä suo- malaiset mäntysahatavaran tuottajat ovat onnis- tuneet voittamaan markkinaosuuksia. Sahatava- ran viennin ja tuotannon kasvun odotetaan jatku- van vuonna 2017, vaikkakin keskimääräiset vienti- hinnat jäänevät edellisvuotta alhaisemmaksi. Markkinatilanteen kohentuminen on näkynyt myös vanerin vientihintojen nousuna sekä sen tuotanto- ja vientimäärien elpymisenä. Havuva- nerin kysyntä on kohentunut rakentamisessa. Koi- vuvanerin kysyntä on edelleen hyvää esimerkiksi kuljetusväline- ja rakennusteollisuudessa. Puutuotteita kehitetään Puutuoteteollisuus reagoi suhdannevaihteluihin voimakkaammin kuin muu talouselämä. Tätä on pyritty korjaamaan jatkojalostuksen, uusien tuot- teiden ja asiakasratkaisujen kehittämisellä sekä palvelukyvyn ja -tarjonnan lisäämisellä. Myös bio- talous lisää toimialan liiketoimintamahdollisuuk- sia ja kohentaa kilpailukykyä tuomalla puutuote- teollisuuden sivutuotteille uusia käyttömuotoja. Lisäksi kuiduttavan teollisuuden investoinnit uu- siin biojalostamoihin johtavat käytännössä myös tukkipuun hakkuiden lisääntymiseen. Sahat voisi- vat lisätä tuotantoaan lähes kolme miljoonaa kuu- tiometriä ottamalla käyttöön täyden kapasiteet- tinsa, minkä myös raaka-ainevarat mahdollista- vat. Kotimaista mäntyä ja koivua olisi saatavilla sahoille ja puulevytehtaille enemmän kuin ne ovat käyttäneet viime vuosina. Kuusen saatavuus voi kuitenkin muodostua kasvun pullonkaulaksi. Raaka-aineen laatu muutoksessa Tukkipuun laatu on muuttumassa viljely- ja har- vennuspuun tarjonnan kasvaessa ja entistä nuo- rempien puustojen tullessa tukkihakkuiden piiriin. Erityisesti havupuilla tuotesaanto saattaa laskea ja tuoteominaisuudet äärevöityvät sekä visuaalis- ten piirteiden että lujuuden ja muiden rakennus- tuoteominaisuuksien osalta. Koivun laatunäkymät sen sijaan ovat valoisat puutuoteteollisuuden nä- kökulmasta katsottuna. Tulevaisuuden tuotemahdollisuudet Puun laadun muutokset ja kysynnän näkymät vai- kuttavat sekä puutuoteteollisuuden rakentamisen että logistiikka-alan asiakasratkaisuihin ja jatko- jalosteisiin. Puun visuaalisuutta hyödynnetään tu- levaisuudessa entistä enemmän yhdistämällä ma- teriaali- ja design-osaamista. Myös puun positiivi- sista terveys- ja hyvinvointivaikutuksista raken- nusmateriaalina on tulossa uusi kilpailuetu. Havusahatavaran vientimäärät ja yksikköhinnat 2005-2017e vuoden 2015 hinnoin. Rahanarvot muunnettu tukkuhintaindeksillä, 1949=100. 1 000 m3 €/m3 150 170 190 210 230 250 270 290 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 9000 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 e 20 17 e Höyläsahatavaran vienti Mäntysahatavaran vienti Kuusisahatavaran vienti Havusahatavaran keskimääräinen vientihinta Mäntysahatavaran vientihinta Kuusisahatavaran vientihinta Metsäteollisuuden ulkomaankauppa 23 BiotalousjulkaisutLuke Puurakentamisen hiilijalanjälki ja ympäristöselosteet Puurakentamista markkinoidaan esimerkiksi puun ympäristöystävällisyydellä. Puu sitoo itseensä hiiltä ilmakehästä ja puurakennus toimii pitkä- aikaisena hiilivarastona. Tätä laajemmin ympä- ristöystävällisyyttä voidaan tarkastella ottamal- la huomioon koko elinkaaren aikaiset vaikutukset. Ympäristöseloste kertoo puutuotteiden ympäris- tövaikutuksista tarkemmin ja laajemmin kuin pel- kästään hiilen sidonnan näkökulmasta. Rakennusmateriaalien hiilijalanjälkilaskelmien tu- lokset osoittavat, että rakennuksessa yksi kilo kui- vaa puuta vähentää keskimäärin neljää hiilidioksi- dikiloa vastaavan määrän kasvihuonekaasupääs- töjä. Ilmastohyöty syntyy erityisesti betonin käytön vähenemisen kautta. Suomeen sovitetuissa laskel- missa puurakennuksen elinkaarinen hiilijalanjälki on passiivirakennuksessa korkeintaan puolet vas- taavan betonirakennuksen hiilijalanjäljestä. Puutuotteen valmistaja voi osoittaa ympäristöse- losteella kattavasti tuotteen tai toiminnan ympä- ristövaikutukset. Se kertoo myös missä vaihees- sa resursseja kuluu eniten tai mihin päästöihin kannattaa kiinnittää huomiota. Lisäksi puutuote- valmistajien on varauduttava siihen, että jatkossa ympäristöväittämät pitää todentaa ympäristöse- losteen avulla. Suomen puutuoteteollisuuden bruttoarvon kehitys toimialoittain (vasen akseli) ja bruttokansantuotteen kehitys (oikea akseli) 1982−2014. Lähde: Tilastokeskus / Pekka Salonen, Puu-Suomi-ohjelma Luonnontuotealan yritysten liikevaihdon kehitys 2008-2015 ja ennuste 2016 Indeksi 2010 = 100. Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö 70 80 90 100 110 120 130 140 Teollisuus yht. Elintarvikkeiden valmistus Matkailun ydinklusteri Luonnontuotteet ennuste 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 0 50 000 100 000 150 000 200 000 250 000 0 2 000 4 000 6 000 8 000 10 000 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 milj. € Puun sahaus, höyläys ja kyllästys (TOL161) Rakennuspuusepäntuotteiden valmistus (TOL1622 TOL1623) Huonekalujen valmistus (TOL31) Vaneri, pakkaukset ja muut puutuotteet (TOL1621 TOL1624 TOL1629) Tukkuhintaindeksillä korjattu arvo (2001=1,000) Suomen bruttokansantuotteen kehitys 24 BiotalousjulkaisutLuke Laaja luonnontuoteala Luonnontuotteet ovat metsien villejä tai puolivil- jeltyjä raaka-aineita, joita käytetään elintarvik- keissa, hoito- ja hyvinvointituotteissa, lääkkeissä sekä palveluissa. Luonnontuotteisiin luetaan luon- nonvaraiset ja puoliviljellyt marjat, sienet ja yrtit sekä erikoisluonnontuotteet, kuten puuhiili, terva ja muut puutisleet; mahla, pettu, turve, tuohi, paju, sammal, kaislat, jäkälät ja koristekasvit. Vuonna 2015 luonnonmarjoja päätyi tilastoituun kauppaan 17 miljoonaa kiloa ja sieniä 166 tonnia. Kun suora- ja torimyynti sekä kotitarvepoimin- ta huomioidaan, luonnonmarjojen ja -sienten tal- teenotoksi on arvioitu noin 60 miljoonaa kiloa vuo- dessa. Luonnontuotteiden keruu onkin yksi suosi- tuimpia vapaa-ajan harrastuksia Suomessa. Toimiala kasvaa Luonnontuotealaan lasketaan kuuluvaksi kaikki yritystoiminta raaka-aineiden talteenotosta tuot- teiden jatkojalostukseen sekä luonnontuotteiden käyttö palveluissa kuten hyvinvointi- ja matkai- lualoilla. Näiden yritysten liikevaihto on kasvanut ensimmäisestä seurantavuodesta 2005 lähtien. Metsäsektorin uudistuessa ja luonnontuotteiden arvoketjujen tehostuessa luonnontuotteiden mer- kitys arvokkaana metsäraaka-aineena voi kasvaa merkittävästi. Green Care -palveluista luontolähtöistä hyvinvointia ja liiketoimintaa Green Care tarkoittaa maaseutuympäristön ja eri- tyisesti maatilan hyödyntämistä hoiva-, kuntou- tus- ja hyvinvointipalvelujen tuottamiseen. Tavoit- teena on ihmisten henkisen, fyysisen ja sosiaali- sen hyvinvoinnin parantaminen. Green Care -pal- veluiden asiakasryhmät koostuvat usein erityi- sen tuen tarpeessa olevista henkilöistä. Luonto- lähtöisyyttä käytetään kasvatuksessa, hoivassa, kuntoutuksessa, kehitysvammaisten ja ikäihmis- ten päivätoiminnassa, kuntouttavassa työtoimin- nassa, sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyssä, perhetukitoiminnassa, työhyvinvointipalveluissa sekä erityisryhmien virkistyspalveluissa. ELÄIN- AVUSTEISUUS LUONTO- AVUSTEISUUS PUUTARHA- AVUSTEISUUS MAATILA/METSÄ- AVUSTEISUUS LUONTO VOIMAA LUONTO HOIVAA Eläinavusteinen toiminta Luontolähtöinen toiminta Luontoavusteinen terapia Eläinavusteinen terapia Tavoitteellinen puutarhatoiminta Puutarhaterapia Tavoitteelliset maatilavierailut Kuntouttava toiminta maa- tilalla tai metsän- hoidossa Sosiaali- pedagoginen eläintoiminta Luonnon kun- touttava käyttö Pedagoginen puutarhatoiminta Terapia maatila- ympäristössä Sosiaalinen ja terapeuttinen puutarhatoiminta Eläinavusteinen pedagogiikka Luontolähtöinen pedagogiikka Pedagoginen toiminta maa- tilalla Green Care palvelupaletti 25 BiotalousjulkaisutLuke Tavanomaisiin virkistyspalveluihin verrattuna Green Care -palveluissa on keskeistä toiminnan tavoitteellisuus, ammatillisuus ja vastuullisuus. Green Care -palveluiden hyvinvointivaikutukset syntyvät, kun yhdistetään luontoelementtejä, ko- kemuksellisuus ja osallisuuden tunne. Luontolähtöisyyden monet muodot Erilaisia luontolähtöisyyden muotoja ovat puutar- ha-, maatila- ja luonnonympäristöjen käyttö se- kä eläinavusteisuus. Suomessa hevosavusteisuus on vakiintunut kuntoutusmuoto niin fysiologises- sa (ratsastusterapia) kuin sosiaalisessakin kun- toutuksessa (sosiaalipedagoginen hevostoiminta). Green Care -palveluja voidaan tuottaa myös kau- pungeissa, esimerkiksi tuomalla eläimiä ja kasveja hoivalaitosten pihapiiriin tai sisätiloihin. Laatumerkki laadunhallinnan tueksi Suomalainen Green Care koostuu LuontoHoivan ja LuontoVoiman palveluista. Palvelujen laadun var- mistamiseen on kehitetty laatumerkit kummankin ryhmän palveluille. Laadunhallinnan lisäksi merkit toimivat palveluiden markkinoinnin apuvälineenä. Merkkien hallinnoinnista vastaa Green Care Fin- land ry (www.gcfinland.fi). Lähteet Heräjärvi, H., Kettunen, L. & Murtovaara, I. (toim.). 2014. Uudistuvat puutuotearvoketjut ja puunhankintarat- kaisut (PUU). Tutkimus- ja kehittämisohjelman kes- keiset tulokset. Metlan työraportteja 284. 117 s. Saa- tavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpa- pers/2014/mwp284.pdf Luonnontuotealan yritysten liikevaihdon kehitys vuosi- na 2008–2015 ja lähiajan ennuste. Työ- ja elinkeinomi- nisteriön toimialaraportit, Luonnontuoteala. Saatavis- sa: http://www.temtoimialapalvelu.fi/toimialaraportit Luonto hyvinvoinnin lähteenä – suomalainen Green Ca- re, https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/hank- keet/greencare/voimaa/greencare.pdf MARSI 2015. Luonnonmarjojen ja sienten kauppaantu- lomäärät vuonna 2015. Mavi Maaseutuvirasto. 54 s. Saatavissa: http://www.mavi.fi/fi/tuet-ja-palvelut/ viljelija/Documents/Marsi-2015-raportti.pdf Ruuska, A., Häkkinen, T., Vares, S., Korhonen, M.-R. & Myllymaa, T. 2013. Rakennusmateriaalien ympäris- tövaikutukset: Selvitys rakennusmateriaalien vaiku- tuksesta rakentamisen kasvihuonekaasupäästöihin, tiivistelmäraportti. Ympäristöministeriön raportteja 8/2013. Saatavissa: http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankoh- taista/Julkaisut/YMra_82013_Rakennusmateriaali- en_ymparist(9056) Sathre, R. & O’Connor, J. 2010. Meta-analysis of green- house gas displacement factors of wood product sub- stitution. Environmental Science & Policy 13 p. 104–114. Saatavissa: http://www.sciencedirect.com/science/ article/pii/S1462901109001804 Viitanen, J. & Mutanen, A. (toim.). 2016. Metsäsekto- rin suhdannekatsaus 2016–2017. Luonnonvarakes- kus. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 49/2016. Saatavissa: http://jukuri.luke.fi/bitstream/hand- le/10024/537306/luke-luobio_49_2016.pdf?sequen- ce=1 Biotalouteen liittyviä linkkejä Maa- ja metsätalousministeriö Metsästä kohti biotalouden edelläkävijyyttä Pohjoinen vihreä biotalous Suomen biotalousstrategia Luonnonvarakeskus (Luke) Latokartanonkaari 9 00790 HELSINKI Puhelinvaihde 029 532 6000 etunimi.sukunimi@luke.fi ISBN: 978-952-326-308-6 (Verkkojulkaisu) ISSN: 2342-7639 (Verkkojulkaisu) ISBN: 978-952-326-307-9 (Painettu) ISSN: 2342-7647 (Painettu) URN: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-308-6 TOIMITUS Anna-Kaisa Jaakkonen, Esa Ylitalo SISÄLTÖ Antti Asikainen, Antti Mutanen, Annika Kangas, Elina Vehmasto, Erkki Verkasalo, Esa Ylitalo, Jari Hynynen, Jari Viitanen, Juha Backman, Juha Laitila, Kari T. Korhonen, Leena Finér, Marjo Neuvonen, Mikko Kurttila, Mikko Peltoniemi, Olli Salminen, Pirjo Peltonen-Sainio, Rainer Peltola, Risto Korpinen, Sirpa Kurppa, Tarmo Räty, Timo Saksa, Tuija Sievänen, Tuula Packalen, Veli-Matti Saarinen, Ville Kankaanhuhta Leo Kolttola / Tilastokeskus TAITTO Irene Murtovaara / Luke VALOKUVAT Erkki Oksanen (etukansi), Juha Laitila, Juha Siitonen, Timo Pitkänen / Luke INFOGRAAFIT Jouni Hyvärinen / Luke stat.luke.fi www.luke.fi