Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 Luonnonvarakeskus 2023 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 Herneen viljelyopas HUKKA-hanke Heikki Jalli, Jukka Saarinen ja Matts Nysand (toim.) Luonnonvarakeskus 2023 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 Herneen viljelyopas HUKKA-hanke Heikki Jalli, Jukka Saarinen ja Matts Nysand (toim.) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 Viittausohje: Jalli, H., Saarinen, J., & Nysand, M. (toim.) 2023. Herneen viljelyopas : HUKKA-hanke. Luon- nonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 51 s. Viittausohje yksittäiseen artikkeliin: Aaltonen, M. 2023. Etäluettavat ansat. Julkaisussa: Jalli, H., Saarinen, J. & Nysand, M. (toim.) 2023. Herneen viljelyopas : HUKKA-hanke. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. s. 20–24. Heikki Jalli ORCID ID, https://orcid.org/0000-0001-5068-236X ISBN 978-952-380-675-7 (Painettu) ISBN 978-952-380-676-4 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7647 (Painettu) ISSN 2342-7639 (Verkkojulkaisu) URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-676-4 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Toimittajat: Heikki Jalli, Jukka Saarinen ja Matts Nysand Kirjoittajat: Heikki Jalli, Jukka Saarinen, Matts Nysand, Marja Aaltonen, Erja Huusela, Marja Jalli, Antti Laine, Janne Laine ja Pertti Pärssinen Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2023 Julkaisuvuosi: 2023 Kannen kuva: Marja Aaltonen, Luke Painopaikka ja julkaisumyynti: PunaMusta Oy, http://luke.omapumu.com/fi http://urn.fi/URN http://luke.omapumu.com/fi Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 3 Tiivistelmä Heikki Jalli1, Jukka Saarinen2, Matts Nysand3 1 Luonnonvarakeskus, Tietotie 4, 31600 Jokioinen 2 Satafood Kehittämisyhdistys ry, Viialankatu 25, 32700 Huittinen 3 Luonnonvarakeskus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki Tämä herneen viljelyopas on syntynyt ”Herneen, härkäpavun ja makealupiinin tuotanto ja uu- det korjuumenetelmät” –hankkeen tuloksena. Tavoite oli tuottaa uutta tietoa kotimaisten pal- kokasvien viljelystä satotasojen sekä viljelyvarmuuden parantamiseksi. Herneen osalta etenkin sadonkorjuuseen liittyvät parannukset lisäävät viljelijöiden kiinnostusta sen viljelyä kohtaan. Tavoitteen saavuttamiseksi hanke toteutti herneen viljelyyn liittyviä viljelyteknisiä kokeiluja sekä välitti tietoa ja kokemuksia lukuisissa pellonpiennartilaisuuksissa, webinaareissa, yritys- vierailuilla sekä järjesti Ruotsiin suuntautuneen viljelijämatkan. Kotimaisille palkokasveille on hyvä ja kasvava kysyntä. Herne sopii erityisruokavalioita nou- dattaville, sillä se on kolesteroliton, gluteeniton, laktoositon, suolaton ja vegaaninen. Palko- kasvien käyttöä suoraan ruuan valmistuksessa edistetään. Kokonaiskysynnän kannalta merkit- tävintä on kuitenkin rehuteollisuuden kasvava kiinnostus kotimaisen valkuaisen käyttöön. Herneen elintarvikekäyttö on Suomessa 5 % sadosta, mikä vastaa noin 2,1 miljoonaa kiloa. Valtaosa sadosta käytetään siis rehutehtaissa ja maatilojen omissa rehuseoksissa. Tällä hetkellä herneen käytön kasvun esteenä on riittämätön tuotanto. MTK:n Maatalouden Ilmastotiekarttaan vuosille 2020–2035 onkin kirjattu kunnianhimoinen tavoite kotimaisen herne- ja härkäpapualan nostamiseksi tarkastelujakson loppuun mennessä yhteensä 100 000 hehtaariin. Hankkeen vastuullinen johtaja oli Luonnonvarakeskus (Luke) ja yhteistyökumppanina oli Sata- food Kehittämisyhdistys ry. Päärahoittajia olivat Varsinais-Suomen, Hämeen, Pirkanmaan ja Satakunnan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Vaadittavaa yksityistä rahoitusta myönsivät Niemi-säätiö, Boreal Kasvinjalostus Oy, Satarehu Oy, HKScan Oyj, Viljelijän Berner, A-Rehu Oy, Suomen Viljava Oy, Verso Food Oy ja Elomestari Oy, josta heille lämmin kiitos. Hankkeen toteutusaika oli 1.4.2019 – 31.12.2022 ja sen kokonaisbudjetti oli 340 000 euroa. Käsillä oleva opas käsittelee herneen viljelyä. Vastaavat oppaat on kirjoitettu myös härkäpa- vun ja makealupiinin (sinilupiinin) viljelystä. Asiasanat: herne, palkokasvi, viljely, kasvinsuojelu, sadonkorjuu Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 4 Sisällys 1. Yleistä ....................................................................................................................... 5 1.1. Viljelyalue, kasvupaikka- ja ilmastovaatimukset .......................................................................................... 7 1.2. Herneen esikasviarvo ............................................................................................................................................. 8 2. Lajikkeet ................................................................................................................... 9 2.1. Herneen tyypit .......................................................................................................................................................... 9 2.2. Herneen jalostus ...................................................................................................................................................... 9 2.3. Hernelajikkeet ........................................................................................................................................................ 10 3. Muokkaus ja kylvö ................................................................................................ 12 3.1. Perusmuokkaus, kylvömuokkaus ja kylvö ................................................................................................... 12 3.1.1. Kylvö ja kylvösyvyys .......................................................................................................................................... 12 3.1.2. Kylvömäärä ........................................................................................................................................................... 14 3.2. Lannoitus.................................................................................................................................................................. 14 3.2.1. Karjanlanta ............................................................................................................................................................ 15 3.3. Ymppäys ................................................................................................................................................................... 15 3.4. Siemenen Wuxal CoMo –käsittely .................................................................................................................. 16 3.5. Biostimulantit ......................................................................................................................................................... 16 4. Kasvinsuojelu ......................................................................................................... 18 4.1. Herneen rikkakasvit.............................................................................................................................................. 18 4.2. Etäluettavat ansat ................................................................................................................................................. 20 4.2.1. Etäansojen käytön testaaminen hernekääriäisellä ................................................................................ 20 4.2.2. Hernekääriäisansat kenttäkokeissa ............................................................................................................. 22 4.2.3. Tuloksia .................................................................................................................................................................. 23 4.2.4. Riittävän tehokkaat aurinkopaneelit ........................................................................................................... 24 4.3. Herneen tuhoeläimet .......................................................................................................................................... 24 4.4. Herneen kasvitaudit ............................................................................................................................................. 29 5. Sadonkorjuu .......................................................................................................... 31 5.1. Puinti .......................................................................................................................................................................... 31 5.1.1. Laonnostopiikit ................................................................................................................................................... 32 5.1.2. Taipuvapohjainen leikkuupöytä ................................................................................................................... 33 5.1.3. Kaksivaiheinen korjuu....................................................................................................................................... 35 5.2. Kuivaus, varastointi ja käsittely ........................................................................................................................ 39 6. Vaihtoehtoiset viljelytavat ................................................................................... 41 6.1. Seosviljely ................................................................................................................................................................ 41 6.2. Luomuviljely ............................................................................................................................................................ 42 Viitteet .......................................................................................................................... 43 Liitteet .......................................................................................................................... 44 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 5 1. Yleistä Heikki Jalli, Luonnonvarakeskus, Jokioinen Jukka Saarinen, Satafood Kehittämisyhdistys ry, Huittinen Hernettä (Pisum sativum) pidetään valkuaiskasvina, mutta myös siementen energiasisältö on merkittävä. Herneen tuoreiden siemenien proteiinipitoisuus vaihtelee 25–30 %, hiilihydraatti- pitoisuus 48–62 % ja kuitua niissä on 8 %. Herneessä on myös noin yksi prosentti rasvaa. Rehukäytössä siementen tärkein komponentti on valkuainen, mistä syystä rehuksi tuotetta- vissa herneissä arvostetaan korkeaa valkuaispitoisuutta. Lisäksi tärkeää on herneen valkuai- sesta ja hiilihydraateista saatava energia. Elintarvikekäytössä siemeniltä vaaditaan puolestaan virheetöntä ulkonäköä, vihreää väriä ja tasaista kypsymistä keitettäessä. Herne on ravintoainepommi. Siinä on paljon verensokeria tasaavaa liukoista kuitua ja vähän rasvaa. Herneessä on runsaasti antioksidantteja ja kivennäisaineita, etenkin kaliumia, sekä K-, A-, B-ryhmän- ja C-vitamiinia. Korkean valkuaispitoisuuden lisäksi valkuaisen laatu eli amino- happokoostumus on erinomainen. Siinä on paljon lysiiniä, joka edistää valkuaisen hyväksi- käyttöä. 100 g annos kuivattua vihreää hernettä sisältää energiaa 1025 kJ (245 kcal), josta 32 % on val- kuaisessa, 6 % rasvassa, 45 % hiilihydraateissa ja 16 % kuidussa (Fineli 2022). Taulukko 1. Herneen ja neljän muun elintarvikkeen perusravintoaineiden vertailu per 100 g. Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (Fineli 2022). Herne Porkkana Appelsiini Ruisleipä Mansikka Proteiinia, g 19,4 0,6 0.6 7,3 0,5 Rasvaa, g 1,6 0,2 0,1 1,4 0,3 Hiilihydraatteja, g 27,2 5,6 8,9 43,7 7,7 B1-vitamiinia, mg 0,62 0,07 0,09 0,19 0,03 B2-vitamiinia, mg 0,07 0,07 0,04 0,15 0,02 K-vitamiini, mg 0,100 0,019 0, 010 0,004 0,006 Rautaa, mg 4,8 0,5 0,2 2,5 0,5 Viljelyn laajuus Herneen viljelyalan tilastot ulottuvat yli sadan vuoden päähän. Viljely on kuitenkin alkanut maassamme jo paljon aikaisemmin. Hernesatoa pidettiin arvokkaana ja se käytettiin suoraan ihmisten ravinnoksi. Viljelyala on vaihdellut menneinä vuosikymmeninä vuosittain suuresti ja vuodesta 2013 lähtien se on kasvanut merkittävästi. Vuosittaiseen vaihteluun ja sen suuruu- teen vaikuttavat mm. saatavilla olevan kantasiemenen määrä, edellisen vuoden sato ja kor- juun onnistuminen, tuotantopanosten hinnat sekä tukipolitiikka. Vuonna 2022 herneen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 6 kylvöala oli ennätyksellisen suuri 34 600 hehtaaria ja Luken keräämien tilastojen mukaan sa- toa saatiin 3 000 kg/ha. (Luke 2022.) Viljelypinta-alan tulisi kuitenkin kasvaa moninkertaiseksi, jotta kotimaisilla palkokasveilla voi- taisiin korvata maksimimäärä tuontivalkuaisesta. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n teettämään Maatalouden Ilmastotiekarttaan eli Peltokasvistrategiaan on kirjattu her- neen ja härkäpavun viljelyalan tavoitteeksi yhteensä 100 000 ha vuoteen 2035 mennessä (MTK 2020). Kuva 1. Herneen viljelyala on vaihdellut viimeisten sadan vuoden aikana paljon. Alimmillaan se oli 1960–70 –lukujen vaihteessa 1 300 ha ja vuonna 2022 jo 34 600 ha (Luke 2022). Kuva 2. Herneen keskimääräinen sato on pysynyt viljelyalan muutoksista huolimatta koko 2000-luvun yli 2 000 kg/ha ja on kasvussa (Luke 2022). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 7 1.1. Viljelyalue, kasvupaikka- ja ilmastovaatimukset Kuivaherneen viljely onnistuu kasvuajan puolesta maassamme Etelä-Pohjanmaan korkeudelle asti. Tätä pohjoisempana hernettä tuotetaan pääasiassa lisäämään kokoviljana korjattavan vil- jan valkuaispitoisuutta. Herne ei ole erityisen hallanarka ja se voidaan kylvää keväällä ensim- mäisten kasvien joukossa. Pohjanmaalla päivä on pidempi kuin maan eteläosissa ja se lisää sekä pituuskasvua että lakoa. Ilmastonmuutos ei vaikuta päivän pituuteen. Kuva 3. Suomen lämpösummakartta. Lähde: Evira. Herneellä aikaisten ja myöhäisten lajikkeiden kasvuaikaero on lähes viikko. Lajikeluettelon ai- kaisin lajike on Rokka, jonka kasvuaika on 98 vrk, ja myöhäisimmän lajikkeen Bagoon kasvu- aika on 103 vrk. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 8 Myöhäisimmät hernelajikkeet Bagoo ja Stroma vaativat tuleentuakseen tehoisaa lämpösum- maa reilut 1 130 astetta, joten ne soveltuvat kasvuaikansa puolesta vain maamme eteläisim- piin osiin. Aikaisimpien Martti, Karita ja Rokka herneiden tehoisan lämpösumman tarve on puolestaan noin 1 080 astetta eli niiden viljely onnistuu rannikolla Etelä-Pohjanmaan, sisä- maassa Jyväskylä-Laukaa akselin ja idän järvialueella aina Kuopion korkeudelle asti. Ilmaston- muutoksen mukana herneen viljelyalue mahdollisesti laajenee pohjoiseen. Herneen viljely onnistuu parhaiten hyvärakenteisilla, ravinteikkailla hietamailla ja kevyehköillä savipelloilla. Näillä saadaan kuivinakin vuosina kohtuullisia satoja ja toisaalta nämä pystyvät paremmin imemään suuremmankin sateen. Jäykillä savilla herneen satotaso jää kuivina kas- vukausina heikoksi. Kasvu saattaa myös jäädä kuivissa oloissa niin lyhyeksi, että osa sadosta ei yllä puimurin pöydälle. Kokemusten mukaan herne kestää kuitenkin syvälle kasvavan juuris- tonsa ansiosta kuivuutta paremmin kuin härkäpapu. Sen sijaan multa-, muta- ja turvemaat ei- vät sovellu herneen viljelyyn. Ongelmana näissä on kasvuston liiallinen rehevöityminen, ku- kinnan päättymättömyys, suurentunut lakoriski ja tuleentumisen myöhästyminen. Näistä syistä hernettä ei myöskään kannata kylvää varjoisille peltolohkoille. Herne vaatii hyvin kalkitun maan, sillä juuriston typpeä sitovat rhizobium-juurinystyräbakteerit ovat arkoja happamuudelle. Savilla ja muilla kivennäismailla typensidonnan minimi on yli pH 6 ja eloperäisillä mailla pH 5,5. Jos maan Mg-luku on alle 100, kannattaa kalkitukset tehdä do- lomiittikalkilla. Typensidonta juurissa alkaa, kun maan lämpötila ylittää +7oC ja on suurimmil- laan lämpötilan ollessa +15–25oC. Toimivat, typpeä sitovat juurinystyrät voi tunnistaa vaa- leanpunaisesta väristä, mikä johtuu nystyröiden sisältämästä, typensidontaan tarvittavaa kor- keaa happipitoisuutta ylläpitävästä leghemoglobiinista. 1.2. Herneen esikasviarvo Hernekasvuston maanpäällisten puintijätteiden ja juurten typpipitoisuus on korkeampi kuin esimerkiksi viljalla. Toisin kuin vilja, herne sitoo typpeä seuraavan kasvin käyttöön, mikä tekee siitä erinomaisen esikasvin useimmille muille kasveille. Yleinen arvio herneen jälkeen kylvettä- vän kasvin saamasta typpimäärästä on suuruusluokkana 20–30 kg/ha. Parhaiten typpeä hyö- dyntävät syksyllä kylvettävät kasvit, jotka saavat vapautuvan typen käyttöön jo syksyllä. Vilje- lykierrossa herne lannoitusvaikutuksen lisäksi pienentää muiden kasvien, esimerkiksi viljojen, tautipainetta ja lisää niiden satoa. Suomen kasvintuotantotiloilla palkoviljoja, hernettä ja härkäpapua, viljellään tällä hetkellä noin 23 000 ha, vaikka viljelyala voisi olla 180 000 ha vuodessa eli noin 16 % Suomen pelto- pinta-alasta. Nurmea viljelevillä kotieläintiloilla palkokasvinurmia (esim. apilanurmet) voisi olla arviolta 420 000 ha ja viherkesantoja voisi olla 225 000 ha. Palkokasveja on tällä hetkellä vilje- lykierroissa noin 150 000 hehtaaria, mutta niiden käyttöä voisi arvioiden mukaan lisätä noin 930 000 hehtaariin, mikä käsittäisi n. 40 % Suomen peltopinta-alasta. (Känkänen ym. 2013). Palkokasvien biologisella typensidonnalla on mahdollista korvata väkilannoitetypen käyttöä maataloudessa yhteensä 89 milj. kg (kasvintuotantotiloilla 38 milj. kg, nurmitiloilla 51 milj. kg) eli korvata 60 % nykyisestä väkilannoitetypen käytöstä. Taloudellinen säästö olisi tällöin yh- teensä 89 milj. €, kun oletuksena on, että väkilannoitetypen hinta on 1 €/kg. (Luke 2019). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 9 2. Lajikkeet 2.1. Herneen tyypit Heikki Jalli, Luonnonvarakeskus, Jokioinen Jukka Saarinen, Satafood Kehittämisyhdistys ry, Huittinen Herneet jaetaan niiden tuotanto- ja käyttötavan mukaan pelto- ja tarhaherneisiin. Peltoher- neet ovat tavallisimpia pelloilla kasvavia hernetyyppejä. Niiden sato korjataan tuleentuneena ja käytetään kuivattuna ruoka- tai rehuherneenä. Eri tarhahernetyyppejä ovat mm. silpoydin- herne, sokeriherne ja taittoherne. Tarhaherneet korjataan tuoreena ja käytetään joko sellaise- naan tai eri tavoin käsiteltyinä. Tarhaherneet ovat yleisiä puutarhojen herneitä, mutta silpo- ydinhernettä viljelytetään myös pelloilla pakasteeksi. Tarhahernetyyppien erottaminen toisistaan saattaa olla hankalaa. Jos herneen palkoa suojaa sitkas kalvo, on kyseessä silpoydinherne, josta syödään tavallisesti vain siemenet. Jos palko sen sijaan on murea ja ”rouskuu hampaissa” on kyseessä sokeri- tai taittoherne. Näiden palot syödään tavallisesti kokonaan. 2.2. Herneen jalostus Pertti Pärssinen, Boreal Kasvinjalostus Oy, Jokioinen Herne on Suomessa yksi ensimmäisistä jalostuksen kohteeksi otetuista kasvilajeista. Jalostus- toiminta alkoi 1910-luvilla. Herneen jalostuksessa päätavoitteina ovat olleet satotason sekä viljelyvarmuuden kehittäminen. Satotasoa on nostettu määrätietoisella valinnalla koeolosuh- teissa, joissa on annettu typpeä kevyesti 25 kg N/ha ns. starttityppenä. Jalostuksella on tällöin pystytty lisäämään kasvin omaa rhizobium-bakteerin välityksellä tapahtuvaa typensidontaa sekä lisäksi typen kohdentumista siemensatoon. Sadan vuoden jalostustyön tuloksena on herneen puitava kuiva-ainesato sekä valkuaissato saatu kaksinkertaistumaan. Herneen viljelyvarmuutta heikentää lakoontumisherkkyys. Sitä on saatu jalostusvalinnalla vä- hennettyä mm. lyhentämällä vartta sekä lisäämällä varren tyven vahvuutta. Suurin hyppäys on saatu aikaan puolilehdettömän herneen afila-geenin saamisella jalostusaineistoon. Geenin vaikutuksesta herneen lehdykät korvautuvat kärhillä, jotka sitovat kasvit toisiinsa muodostaen pystyssä pysyvän kasvuston. Markkinoille viimeisten 15 vuoden aikana tuodut uudet lajikkeet ovat tätä puolilehdetöntä tyyppiä. Jalostusvalinnassa laonkestävyydellä on vielä nykyäänkin vahva painoarvo. Päinvastoin kuin viljoilla herneen valkuaispitoisuuden ja satoisuuden negatiivinen riippuvuus- suhde ei ole merkittävä. Tämä mahdollistaa hehtaarikohtaisen valkuaistuoton parantamisen. Valkuaispitoisuuden lisäksi laatua tarkkaillaan mm. keittolaadun osalta. Keittoherneiden tulee olla väriltään vihreitä, ne eivät saa rikkoutua liiallisesti käsittelyissä ja niiden tulee pehmetä keitettäessä. Kovia herneitä ei saa jäädä tunnin keittokokeen jälkeen. Myös hernelajikkeiden tautiresistenssiä kehitetään jalostuksella. Boreal Kasvinjalostuksen uu- siin lajikkeisiin Matildaan ja Loviisaan on tuotu kanadalaisesta jalostusaineistosta täydellinen härmän kestävyys. Jatkossa kotimaisessa aineistossa pyritään parantamaan riittämättömän viljelykierron myötä lisääntyvien juuristotautien kuten herneenlakasteen ja Phytophthora-sie- nitaudin kestävyyttä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 10 Herneenjalostusta edistetään kehittyneemmällä testausverkkotoiminnalla, joka on parantanut koetulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä. Herne on lähes täysin itsepölytteinen, joten lajikkeet ovat huomattavan pysyviä. Jotkut hyön- teiset pystyvät pölyttämään herneen, ja siksi viljeltäessä hernettä siemeneksi määrätään sie- mensopimuksessa minimietäisyys lähimpään toisen lajikkeen hernepeltoon risteytymisvaaran estämiseksi. Huonon siemenhernevuoden (2021) jälkeen Suomi haki EU:lta poikkeusta her- neen siemenen alhaiselle itävyydelle (minimi-itävyys 70 %) ja sai sen. 2.3. Hernelajikkeet Antti Laine, Luonnonvarakeskus, Jokioinen Rokka on lujakortinen hernelajike, jonka siemen on suuri. Kasvuajaltaan se on aikaisimpien herneiden luokkaa. Lajike soveltuu ruoka- ja rehuherneeksi. Karita on melko aikainen, puolilehdetön. Sen varsi on puolikorkea ja luja. Siemen on kookas ja väriltään vihreä. Lajikkeen valkuaispitoisuus on keskitasoa. Se pehmenee hyvin keitossa ja ensiluokkaisten herneiden osuus sadossa suuri. Lajike soveltuu ruoka- ja rehuherneeksi viljel- täväksi puhdaskasvustoina I–II viljelyvyöhykkeillä. Martti on aikainen ja erittäin satoisa keltasiemeninen rehuherne. Lajikkeen varsi on laonkes- tävä ja valkuaissato korkea. Siemenkoko on Rokkaa pienempi. Keittolaadultaan lajike on hyvä eli keitossa pehmenneiden osuus Karitan ja Rokan luokkaa. Rocket on satoisa ja kasvuajaltaan keskimääräinen lajike. Sen laonkestävyys on heikko, sie- men pieni ja hitaasti kypsyvä, mutta soveltuu rehuherneeksi. Hulda on satoisa ja keittolaadultaan hyvä herne. Sen lakoutuminen on vähäistä pitkähköstä varresta huolimatta. Lajikkeen kasvuaika on melko myöhäinen. Se soveltuu ruoka- ja rehuher- neeksi. Jermu on erittäin satoisa. Sen kasvuaika on keskimääräinen ja varsi pitkä mutta laonkestävä. Jymy on satoisa ja kasvuajaltaan keskimääräinen lajike. Ingrid on erittäin satoisa keltasiemeninen rehuherne, jonka valkuaissato on suuri. Se on kas- vuajaltaan keskimyöhäinen ja laonkestävyydeltään eriomainen lajike. Loviisan satotaso on Karitaa suurempi. Lajike on keltasiemeninen. Astronauten satotaso on ollut erittäin korkea. Sen siemenkoko on suurehko ja valkuaispitoi- suus ja -sato korkeat. Lajikkeen siemen on keltainen, joten se soveltuu vain rehuherneeksi. Julia on puolilehdetön satoisa ja melko myöhäinen lajike. Sen valkuaispitoisuus on lajikevali- koiman korkeimpia. Virheettömien siementen osuus suuri, mutta lajike kypsyy hitaasti kei- tossa. Varsi on puolikorkea ja lako keskitasoa. Siemen on keskikokoinen ja väriltään keltainen ja se soveltuu rehuherneeksi. Antti on myöhäinen, erittäin satoisa lajike, jonka valkuaissato on korkea. Sen varsi on pitkä ja laonkestävyys hyvä. Lajike soveltuu ruoka- ja rehuherneeksi. Nitouche on kasvuajaltaan myöhäinen lajike. Sen siemen on suurikokoinen ja lajikkeen keit- tolaatu on hyvä. Lajike soveltuu ruoka- ja rehuherneeksi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 11 Brutus on kasvuajaltaan myöhäinen lajike, jonka valkuaispitoisuus on korkea. Sen varsi pitkä, mutta laonkestävä. Lajike soveltuu ruoka- ja rehuherneeksi. Blueman on erittäin satoisa ja myöhäinen lajike. Lajikkeen valkuaispitoisuus ja valkuaissato ovat korkeita. Matilda on vihreäsiemeninen, myöhäinen ja erittäin satoisa lajike. Sen siemen on pieni ja val- kuaissato korkea. Lajikkeen keittolaatu on hyvä ja se soveltuu sekä ruoka- että rehuherneeksi. Sisu on erittäin satoisa vihreä hernelajike. Sen varsi on erittäin luja, vain hieman Karitaa la- koutuvampi. Suuren satotason johdosta lajikkeen valkuaissato on korkea. Bagoo on myöhäinen ja erittäin satoisa keltasiemeninen rehuherne. Lajikkeen siemenkoko on pieni, samaa luokkaa kuin Huldalla ja Jymyllä. Stroma on myöhäinen, Rokan satotasoa oleva lajike. Se lakoutuu Rokkaa enemmän, mutta sen keittolaatu on hyvä. Greenway on myöhäinen ja erittäin satoisa vihreäsiemeninen rehulajike. Lajikkeen valkuais- sato on erittäin korkea. Siemenkoko on suuri, hieman Karitaa suurempi. Taulukko 2. Hernelajikkeiden tuloksia virallisissa lajikekokeissa 2015–2022 (Maatalousinfo 2022). Sato kg/ha Kasvu- aika vrk Lako % Pituus cm Tsp g Valk. % Valkuais- sato kg/ha Virheetön herne % ROKKA 3210 97 19 56 295 24.3 655 84 MARTTI 4114 98 17 74 280 24.7 853 83 KARITA 3509 98 25 61 301 23.4 685 86 BALDER 4780 99 30 84 289 24.8 1009 83 SYMBIOS 4365 99 31 76 286 24.5 918 78 JYMY 3976 100 25 89 273 24.2 810 79 INGRID 4120 100 22 78 323 24.5 855 81 HULDA 3483 101 41 72 263 25.5 747 85 LOVIISA 3988 101 34 78 255 23.8 795 85 ASTRONAUTE 4419 101 30 70 295 24.6 922 74 ESO 4557 101 29 83 281 24.2 926 79 GREENWAY 4571 101 47 80 315 24.2 937 77 CARRINGTON 4231 101 29 75 258 22.8 819 82 BLUEMAN 4283 102 31 79 252 25.0 887 78 MATILDA 4244 102 42 81 255 23.8 843 86 BAGOO 4643 102 43 94 270 23.4 899 83 STROMA 3380 102 43 72 314 24.2 692 79 SISU 3933 104 32 81 287 22.7 732 90 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 12 3. Muokkaus ja kylvö Heikki Jalli, Luonnonvarakeskus, Jokioinen Jukka Saarinen, Satafood Kehittämisyhdistys ry, Huittinen 3.1. Perusmuokkaus, kylvömuokkaus ja kylvö Hernemaat on yleisimmin muokattu syksyisin joko kyntämällä, kultivaattorilla tai lautasmuok- kaimella. Kevyempien maiden muokkaus onnistuu keväälläkin, mutta maan liiallista kuivu- mista on varottava. Herne tarvitsee viljoja enemmän vettä itämiseen. Muokatut maat läm- penevät ja kuivuvat muokkaamattomia maita nopeammin, mikä mahdollistaa aikaisemman kylvön. Vaikka herne sietääkin kohtuullisesti kylmään maahan kylvöä, se taimettuu nopeam- min ja tasaisemmin maan ollessa lämmin. Nopea taimettuminen on eduksi, sillä se lyhentää mm. ajanjaksoa, jolloin voimakkaat sateet voivat liettää ja kovettaa maan pinnan ennen tai- mettumista. Herne on vaativa suorakylvettävä. Se reagoi ohraakin voimakkaammin säähän ja sitä voi pitää mittarina pellon alttiudelle ongelmiin suorakylvösysteemissä. Luken koesarjoissa herneen sie- mensato oli suurempi kynnetyssä (keskimäärin 3 270 kg/ha) kuin muokkaamattomassa (2 720 kg/ha) maassa. Parhaimmillaan vuonna 2005, hernesato oli täsmälleen sama molem- milla menetelmillä (3 580 kg/ha). Herneen suorakylvöllä ei ole havaittu positiivista vaikutusta seuraavan viljakasvuston satoon. Osittain tämä selittyy edeltävän herneen biomassan vähäisen määrän kautta, mutta myös ty- pen siirtymisen tehokkuus olisi lisätutkimisen arvoista. Kuva 4. Varmimmin herne perustetaan muokattuun maahan. Myös suorakylvöllä saa perustet- tua hernekasvuston, mutta kylvömäärää voi olla syytä suurentaa taimitiheyden turvaamiseksi. Kuvat: Heikki Jalli. 3.1.1. Kylvö ja kylvösyvyys Isosiemeninen herne vaatii itääkseen maasta enemmän kosteutta kuin viljan siemenet. Siksi maa tulee äestää ja siemenet kylvää riittävän syvälle, tiiviisti muokkauspohjaan kiinni. Jos maa on ehtinyt jo kuivua pinnastaan, tulee äestys- ja kylvösyvyyttä lisätä, jotta siemenet saadaan kiinni kosteaan muokkauspohjaan. Hernettä ei tule kuitenkaan kylvää 7 cm syvempään, sillä tämä vaikeuttaa taimettumista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 13 Kuva 5. Etenkin jäykillä savilla pellon on kuivuttava syvältä, jotta herneen tavoiteltu kylvötiheys saavutetaan. Kuva: Heikki Jalli. Kylvettäessä maan pinnalla näkyvät herneen siemenet ovat merkki liian matalasta kylvösyvyy- destä. Siementen kylvösyvyys tulee tällöin tarkistaa ja säätää konetta. Vanhemmilla kylvöko- neilla kylvettäessä suositellaan käyttämään alhaisempaa ajonopeutta, mikä varmistaa siemen- vantaiden pysymistä halutussa syvyydessä. Uusilla, suuren vannaspainon koneilla tätä rajoi- tusta ei ole. Kuva 6. Herneen siemenverso on vahva ja se ponnistaa pinnalle syvältäkin. Kuva: Heikki Jalli. Yksittäiset pellon pintaan nousseet kivet voidaan poistaa keräämällä, mutta vähänkin kiviset maat tulee jyrätä. Toimenpide parantaa maan ja siementen kontaktia, tasaa pellon pintaa ja painaa irtokivet maahan, mikä helpottaa puintia, jos kasvusto lakoutuu pahasti. Jos maata ei voida kylvön jälkeen jyrätä esimerkiksi sateen takia, voidaan se tehdä vielä taimettumisen jäl- keenkin, kun taimet ovat 5–7 cm korkeita. Juuri taimettumisvaiheessa olevaa hernettä ei saa jyrätä, koska maasta nouseva ”koukkupää” katkeaa herkästi, mikä tappaa taimen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 14 Kuva 7. Taimettuneita hernerivejä. Kuva: Heikki Jalli. Normisyvyyteen kylvetty herne ei yleensä kärsi pellon kuorettumisesta. Kova sade voi kuiten- kin liettää savisemman pellon pinnan, mikä aiheuttaa kuorettuman ja vaikeuttaa taimettu- mista. Näin voi käydä, etenkin jos on jouduttu kylvämään normaalia syvempään, mikä heiken- tää taimen voimaa puhkaista kuorettuma. Ennen kuorettuman rikkomista tulee tarkistaa sen paksuus ja kuinka lähellä pintaa herneen taimet ovat. Kuorettuma rikotaan enintään 5 km/h ajonopeudella heti, kun maan pinta kuivahtaa. Rikkominen voidaan tehdä joustopiikkiäkeellä hernerivien suuntaisesti 2–3 cm muokkaussyvyyteen säädettynä. Heikompi kuorettuma voi murtua myös jyräyksellä poikittain herneriveihin nähden. Viljeltäessä hernettä siemeneksi on siemensopimuksessa määrätty risteytymisvaaran estä- miseksi minimietäisyys lähimpään hernepeltoon. 3.1.2. Kylvömäärä Kylvömäärä (kg/ha) lasketaan tuhannen siemenen painon, itävyyden ja siementiheyden eli suositellun neliölle kylvettävien itävien siementen kappalemäärän mukaan. Kylvömäärä voi vaihdella suurestikin tuhannen siemenen painon (vaihteluväli 250–330 g) ja siementen itävyy- den mukaan. Suositeltavaan siementiheyteen ja siten kylvömäärään vaikuttavat maalaji, sadon käyttötarkoi- tus, lajike, viljelyalue ja kylvöolosuhteet. Etelä-Suomessa kovilla savilla on puolilehdettömien lajikkeiden kylvötiheys 90–120 kpl/m2. Kuivissa oloissa, joissa osa siemenistä saattaa jäädä tai- mettumatta, kylvömäärää voidaan nostaa. Eritysesti hikevillä, kevyemmillä mailla on pitkien rehuhernelajikkeiden viljelyssä siirretty 100 itävästä siemenestä 65–75 kpl/m2 tiheyteen. Myös herneen viljelyalueen pohjoisissa osissa on syytä käyttää pienempää siemenmäärää. Hukka- hankkeessa testattiin eri kylvötiheyksien vaikutusta satoon (Liite 3). 3.2. Lannoitus Herneen typpilannoitustarve vaihtelee maan multavuuden mukaan. Multavuuden suurentu- essa on starttityppimäärää pienennettävä. Etenkin Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan hikevillä, multavilla mailla herne suositellaan kylvettävän ilman typpilannoitusta. Myös tilanteissa, joissa edeltävä kasvi jättää maahan lannoitetyppeä, ei herne tarvitse starttityppeä lainkaan. Etelä- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 15 Suomen kovilla savilla 20–30 kg:n typpilannoitus varmistaa herneen alkukehitystä, etenkin jos hernettä kylvetään pellolle ensimmäistä kertaa. Herneen omavaraisen typpitalouden johdosta maan hyvä kasvukunto on tärkeämpi kuin typpilannoitus. Herneen juurinystyröiden sitoma typpimäärä voi olla jopa 100 kg typpeä hehtaaria kohti. Heikkoravinteisilla mailla muiden kasviravinteiden saanti on turvattava lannoituksella. Her- neen siemenissä on fosforia ja kaliumia enemmän kuin viljoissa. 4 000 kg:n sato sisältää fos- foria 19 kg ja kaliumia 41 kg ja lisäksi varsimassa sitoo ravinteita. Tämän siemen- ja varsisa- don tuottamiseen tarvitaan typpeä 106 kg, fosforia 34 kg ja kaliumia 78 kg. Multamailla kasvusto kasvaa liian pitkäksi ja liiallinen typpilannoitus heikentää herneen typen- sidontaa. Ympäristökorvaukseen sääntöjen mukaan eloperäisillä mailla typpilannoitus saa olla maksimissaan 30 kg/ha ja kivennäismailla enintään 45 kg/ha. Fosforirajoitukset ovat samat kuin viljoille ja öljykasveille. Pienestä lannoitemäärästä johtuen muiden ravinteiden määrä jää matalaksi sallittujen typpimäärien täyttyessä. Riittävä kalium-, fosfori- ja magnesiumlannoitus parantavat kasvin kestävyyttä kasvitauteja, kuten harmaahometta vastaan. Myös mangaani, kupari ja boori ovat tärkeitä ravinteita herneen kehitykselle. Hukka-hankkeessa testattiin ko- boltti- ja molybdeeni–hivenlannoitteiden vaikutusta satoon (Liite 1). 3.2.1. Karjanlanta Karjanlannan typpi tulee kasvin käyttöön pitkällä aikavälillä painottuen kasvukauden loppuun. Ylimääräinen, myöhäinen typpi vaikutus edistää herneen lakoontumista. Tästä syystä karjan- lantaa ei suositella herneen lannoitteeksi. Karjanlannan käyttö on tehtävä edelliselle kasville, ettei herneen kasvu rehevöitysi liikaa. Pakastehernetuotannossa karjanlantaa ei saa käyttää lainkaan. 3.3. Ymppäys Palkokasvien ja nurmipalkokasvien tuottaminen peltolohkolla ensimmäistä kertaa saattaa tuottaa heikon tuloksen, jos maaperästä puuttuu isäntäkasville sopiva typpibakteerikanta. Täl- lainen tilanne voi olla vasta hiljattain viljelyyn otetuilla pelloilla ja etenkin runsasmultaisella pellolla, jonka pH on matala (alle 6,0). Alun perin maan korkea orgaanisen aineen määrä on saattanut estää luonnonvaraisten, omavaraisen typpitalouden omaavien kasvien ja niiden kanssa symbioosissa elävien bakteereiden runsastumista ennen maan viljelykäyttöön otta- mista. Näissä tilanteissa siementen ymppäys on vakuutuksen omainen toimenpide. Jos pel- lolla on pitkä viljelyhistoria, ja etenkin jos palkokasveja on viljelty menestyksellisesti jo aiem- min, ymppäyksestä ei ole merkittävää hyötyä. Kaikilla palkokasvi- ja nurmipalkokasvilajeilla on omat kyseiseen lajiin erikoistuneet typpibakteerikantansa. Tosin tästä on joitakin poikkeuksia, kuten esimerkiksi sama ymppikanta toimii herneellä ja virnoilla. Ymppibakteerit valmistetaan kevättalvella ja toimitetaan tilalle turpeeseen sekoitettuna. Ymppi säilyy kuivassa, 0–20 oC lämpötilassa keväästä elokuun loppuun. Valmistetta ei saa pa- kastaa. Ympin käyttömäärä on noin 300 g/ha (n. 200 kg/ha siementä). Ymppi sekoitetaan en- sin huolellisesti puoleentoista litraan vettä eli käyttömäärä on 1,5 % siemenerän painosta. Valmiiksi ympättyjä sertifioituja siemeniä ei ole myynnissä, vaan ymppäys on tehtävä itse. Pienten siemenerien peittaus onnistuu betonisekoittimessa. Isompien erien käsittelyyn on käytetty esimerkiksi puhtaaksi pestyä, pystyruuveilla varustettua apevaunua. Viljaruuveihin yhdistetyt peittauslaitteet voivat olla toimivia. Kaikessa herneen ja härkäpavun siemenerien Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 16 käsittelyssä on kuitenkin muistettava välttää kovakouraista käsittelyä, mikä rikkoisi siemeniä ja alentaisi itävyyttä. Suomessa on yksi ympin valmistaja, jonka sivulta löytää lisää tietoa tuotteista ja niiden käy- töstä (Elomestari Oy 2022). Tuotteita on myynnissä alan liikkeissä tai ympin voi tilata myös suoraan Elomestarilta. Käsittelyn veroton kustannus on 30–40 €/ha. Herneelle ei ole hyväksytty peittausaineita, vaikka niistä olisi hyötyä tyvitautien torjumiseksi viileinä kesinä. Siemenen peittaaminen voisi kuitenkin haitata ympin toimintaa. Hukka-hank- keessa testattiin myös ymppäyksen vaikutusta satoon (Liite 3). 3.4. Siemenen Wuxal CoMo -käsittely Janne Laine, Viljelijän Berner Palkokasvit sitovat ilmakehästä typpeä juurinystyröihin rhizobium-bakteerien avulla. Keskei- senä typpireaktiossa on entsyymejä, jotka tarvitsevat molybdeeniä (Mo), ja bakteerien elintoi- minnot tarvitsevat puolestaan kobolttia (Co). Markkinoilla oleva Wuxal CoMo siementen käsittelyaine sisältää näitä molempia metallien ryhmään kuuluvia alkuaineita. Valmiste sisältää kobolttia 15 g/L ja molybdeeniä 150 g/L. Val- miste on nestemäinen ja sen käyttömäärä 100 ml/100 kg siementä. Käsittely tehdään neste- peittauslaitteella. Kokeissa on todettu valmisteen lisäävän juurinystyröiden kokoa ja lukumää- rää sekä parantavan satoa. 3.5. Biostimulantit Heikki Jalli, Luonnonvarakeskus, Jokioinen Jukka Saarinen, Satafood Kehittämisyhdistys ry, Huittinen Biostimulantit vaikuttavat positiivisesti kasvien ravinteiden ottoon ja niitä voidaan käyttää pa- rantamaan kasvin ravinteiden hyväksikäyttöä, laatuominaisuuksia, abioottisen stressin kestä- vyyttä tai maaperän tai juuristoalueen ravinteiden saatavuutta (Ruokavirasto 2022). Erilaisia biostimulanteiksi luokiteltavia tuoteryhmiä on useita ja niiden tehoon vaikuttaa maan mikrobikanta, ympäristöolot, käsittelyn ajankohta ja kasvilaji. Useiden biostimulanttien vaiku- tusmekanismeja kasveissa ei tunneta. Paras sadonlisä niiden käytöllä on saatu hyvissä kas- vuoloissa oikeaan aikaan annettuna. Aiemmin niiden vaikutuksia on selvitetty Osaamista maan kasvukuntoon -hankkeessa. Biostimulantteja testattiin myös Hukka-hankkeessa her- neellä kesällä 2021 (Liite 5). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 17 Taulukko 3. Erilaisia biostimulanttiryhmiä ja niiden vaikutustapoja (Rajala & Mattila 2019). Biostimulanttiryhmä Vaikutusmekanismeja Humus- ja fulvohapot Ravinteiden saatavuus kasville, kuivuus- ja suolastressiin vaikuttavien ja kasvuhormonien säätely, hapen ja hiilen kierto maassa, aineenvaihdunta. Proteiinihydrolysaatit ja muut typpeä sisältävät yhdisteet Hiili- ja typpiaineenvaihdunta, typenotto, kasvin puolus- tusmekanismien vahvistaminen. Aminohapot Kasvin aineenvaihdunta, signalointi, kelatointi. Merileväuutteet Kasvuhormoni, juuristomikrobien toiminnan tehostami- nen (mykorritsat, juurinystyröiden muodostuminen ym.). Epäorgaaniset yhdisteet Voivat edistää kasvua, mutta eivät ole kasveille välttä- mättömiä (mm. alumiini-, koboltti-, natrium-, seleeni- ja pii–yhdisteet). Kitosaani ja muut biopolymeerit Stressinsieto ja aineenvaihdunta, hiilenlähde maaperän eliöille. Mikrobivalmisteet N-sidonta, P- ja K-liukoisuus, mikroravinteiden saata- vuuden edistäminen, juuriston toiminnan tehostaminen, kasvihormonien tuotanto ja sääntely. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 18 4. Kasvinsuojelu 4.1. Herneen rikkakasvit Heikki Jalli, Luonnonvarakeskus, Jokioinen Hernettä ei tule kylvää pahasti rikkaruohojen vaivaamille pelloille. Helpommin, halvemmalla ja pienemmällä vioitusriskillä rikkakasvit torjutaan esikasveilta, esimerkiksi viljalta. Erityisesti kes- torikkakasvit juolavehnä, ohdake ja valvatti on helpompi torjua jo ennakolta. Herneen rikka- kasvien torjunta-aineiden teho vaihtelee eri rikkoihin. Siksi peltojen rikkakasvilajit on tunnet- tava, jotta osataan valita oikea torjunta-aine. Siemenrikkakasvien torjunta Herneen rikkakasvien torjunta on helpompaa kuin härkäpavulla. Herne on pyrittävä kylvä- mään pellolle, jonka rikkakasvilajisto tunnetaan, koska eri torjunta-aineet tehoavat eri rikka- kasvilajeihin (taulukko alla). Tarkista aina ennen kasvinsuojelutoimea päivitetty käyttöohje kasvinsuojeluainerekisteristä (KemiDigi 2022). Taulukko 4. Rikkakasvien torjunta-aineiden tehotaulukko (ProAgria 2022). P e lt o e m ä k k i P e lt o h a ti k k a K ie rt o ta ta r P e lt o le m m ik k i L in n u n k a a li P e lt o m a ta ra P e ip it P ih a ta ta r P ih a tä h ti m ö P il li k k e e t R is ti k u k k a is e t ri k k a k a sv it S a u n a k u k k a S a v ik k a U k o n ta ta r Basagran SG ++ +++ ++ ++ + +++ + - +++ + +++ ++ + ++ ++ Fenix (ennen tai- mettumista) + ++ + + +++ ++ +++ + +++ - +++ - +++ ++ Fenix (sirkka- taimille) ++ - ++ ++ + + ++ + +++ - +++ - ++ ++ Lentagran WP +++ + + + +++ ++ +++ - + +++ - ++ ++ - Mistral +++ + - ++ ++ - ++ ++ +++ +++ ++ ++ + +++ + Stomp ++ +++ +(+) +++ + + +++ +(+) +++ ++ ++ - +++ +(+) +++ erinomainen teho 90-100 %, ++ hyvä teho 70-90 %, + tyydyttävä teho 50-70 %, - heikko teho alle 50 % Jos pellolla kasvaa mataraa, on sitä turhaa torjua muulla kuin bentatsonivalmisteella (Basa- gran SG). Jos taas runsaimpana rikkakasvina on orvokki, vain ennen herneen taimettumista käytetty pendimetaliini (Stomp) tehoaa siihen. Jos runsaimpana on peltoemäkki, vain metributsiini (Metro, Mistral) ja pyridaatti (Lentagran) tehoavat siihen. Jos rikkakasvit taimettuvat ennen herneen taimettumista, on mahdollista käyttää tankkise- oksia aklonifeeni (Fenix) + metributsiini tai aklonifeeni + glyfosaatti, vaikkakin Fenixillä on https://www.kemidigi.fi/kasvinsuojeluainerekisteri/haku Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 19 maavaikutusta. Ennen herneen taimettumista voi käyttää myös pendimetaliinia, mutta minor use -käyttäjä on vastuussa mahdollisista vahingoista käyttäessään valmisteita kohteissa, joita vähäiset käyttötarkoitukset -hyväksyntä koskee. Taimettumisen jälkeen, herneen ollessa 5–8 cm, siitä voi torjua rikkakasveja bentatsonilla, aklonifeenilla (70 vrk varoaika) tai pyridaatilla. Puolilehdettömillä herneillä voi käyttää 10 cm korkeuteen asti metributsiinia. Hukka-hankkeessa testattiin kesällä 2021 torjunta-aineiden tehoa 2-sirkkaisiin rikkakasveihin. (Liite 2.) Herneelle käytettävillä herbisideillä ei voi torjua ohdaketta ja valvattia. Vahvan juuristonsa avulla ne jatkavat kasvuaan, vaikka niitä olisi saatu vähän vioitettua. Näiden kasvien nuput tu- levat helposti sadon joukkoon ja myös sen vuoksi ne pitäisi torjua viljelykierron muissa vai- heissa. Juolavehnän ja hukkakauran torjunta Juolavehnäkin haittaa herneen kasvua ja sadonkorjuuta, mutta se voidaan torjua kemiallisesti. Torjunta onnistuu valmisteilla: • Agil 100 EC tai Zetrola, propakvitsafoppi (varoaika 45 vrk, ei tuoreena korjattavalle herneelle, varoaika pakasteherneelle on 35 vrk), • Focus Ultra tai Stratos Ultra + Dash kiinnite, sykloksidiimi (56 vrk, tuoreena korjattava herne 35 vrk), • Fusilade Max fluatsifoppi-P-butyyli (varoaika 90 vrk, tuoreena korjattava herne 35 vrk, palkoineen korjattava herne 28 vrk), • Targa Super, Pilot Ultra (+Sito) kvitsalofoppi-P-etyyli (varoaika 45 vrk). Hukkakauraa ei sallita hernepellolla, mutta sen torjunta herneestä onnistuu kesäkuun lopulla (15.–25. 6.) valmisteilla: • Agil 100 EC tai Zetrola, propakvitsafoppi (varoaika 45 vrk, ei tuoreena korjattavalle herneelle, varoaika pakasteherneelle on 35 vrk), • Focus Ultra tai Stratos Ultra + Dash kiinnite, sykloksidiimi + kiinnite (56 vrk, tuoreena korjattava herne 35 vrk), • Fusilade Max fluatsifoppi-P-butyyli (varoaika 90 vrk, tuoreena korjattava herne 35 vrk, palkoineen korjattava herne 28 vrk), • Targa Super, Pilot Ultra (+Sito) kvitsalofoppi-P-etyyli (varoaika 45 vrk), • Select Plus, kletodiimi (varoaika 45 vrk). Jos hernettä käytetään heinän suojakasvina, mahdollinen herbisidi on Basagran SG. Esikasvin torjunta-ainekäsittelyiden aiheuttamat vioitukset Herneen esikasveille käytetyistä tehoaineista osa voi vioittaa hernettä: • diflufenikaani (DFF SC 500, Alliance), • aminopyralidi (Tombo), • piklorami (Galera), • klopyralidi (14 valmistetta vuonna 2021) ja • fluroksipyyri (20 valmistetta vuonna 2021). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 20 Tapaus 1. Hernemaalla oli metsänlaidassa kaista kuollutta hernettä. Maasta otettiin herneen lakastumistaudin varalta maanäyte ja siinä kasvatettiin hernettä. Jo pellolla keksittiin, että edellinen kasvi oli rypsi ja rikkakasvit oli torjuttu trifluraliinia sisältävällä valmisteella (ei enää markkinoilla). Paineen säätämiseksi ruisku oli pysäytetty ja maahan oli joutunut moninkertai- nen määrä kasvinsuojeluainetta. Kuva 8. Pintamaassa oleva trifluraliini esti herneen sivujuurien kasvun, syvemmällä sivujuuret kasvoivat ja sitoivat mullan. Kuva: Heikki Jalli. 4.2. Etäluettavat ansat Marja Aaltonen, Luonnonvarakeskus, Jokioinen Hernekääriäisen seurannassa tutkittiin ensimmäistä kertaa Suomessa etäansojen soveltu- vuutta seurantaan suomalaisissa pelto-olosuhteissa. Kokeet toteutettiin Jokioisilla. 4.2.1. Etäansojen käytön testaaminen hernekääriäisellä Nykyiset manuaaliset kelta-ansoihin ja feromonipyydyksiin perustuvat tarkkailutavat otettiin käyttöön avomaan viljelyksillä ja hedelmä- ja marjatarhoissa 1990-luvulla. Perinteisillä tavoilla tuholaisia on seurattu meillä lohkokohtaisesti siis jo ainakin noin 30 vuotta. Nykyisin löytyy tämän manuaalisen tavan rinnalle ja korvaajiksi kaupallisia etäluenta-laitteita ulkolaisilta valmistajilta lähinnä Euroopasta ja USA:sta. Esineiden internet - Internet of Things (IoT) - avaa 4G- ja 5G-verkossa jo nyt ja tulevaisuudessa lukuisia mahdollisuuksia kehittää kasvien tuholaistarkkailua. Hukka-hankkeessa tehtiin käytännön kokeita peltoherneen hernekääriäisenseurannassa jat- kona Luken rahoittamille tutkimuksille. Hyönteisten etätarkkailu on vasta ensimmäinen vaihe tiellä kohti niiden hahmotunnistusta. Tässä kehityksessä on lukuisia välivaiheita, joissa ede- tään manuaalisen tunnistuksen ja koneoppimisen kautta kohti laitteiden itsenäistä luotettavaa toimintaa hyönteisten tarkkailussa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 21 Ensimmäisiä tuloksia saatiin kasvukauden 2020 aikana hyönteisansojen IoT-etävalvonnan käy- tettävyydestä hernekääriäisellä – tavoitteena oli ja on etsiä laitteita markkinoilta. Lisäksi Luke on yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin kanssa kehitellyt omaa prototyyppiä, joka sopisi meidän tavoitteisiimme: luotettava toimintakyky, energian riittävyys sekä edullinen hinta ovat tärkeitä tavoiteominaisuuksia. Laitteiden energiaa säästävät ominaisuudet ovat oleellisia, jotta ansat voivat toimia kenttäolo- suhteissa itsenäisesti niin kauan kuin seurantaa tarvitaan. Energian riittävyyttä tavoitellaan niissä aurinkopaneeleilla ja/tai kestävillä akuilla sekä paristoilla. Kuva 9. Ansojen vertailu pellolla tehtiin 40 m halkaisijaltaan olevan ympyrän kehällä niin, että ansojen väli oli 20 m ja perinteinen liimapaperiansa oli tulosten vertailua varten ympyrän kes- kellä. Kuva: Marja Aaltonen. Kuva 10. Erilaisia etäluettavia ansoja testattavana Kokemäellä kesällä 2020. Tarvittava energia saatiin aurinkokennoista. Kuvat: Marja Aaltonen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 22 4.2.2. Hernekääriäisansat kenttäkokeissa Tutkimus sisälsi 7 erilaista pyydysmallia/seurantatapaa. Koemallina oli cross-over, jossa anso- jen järjestystä muutetaan testauksen aikana. Hernekääriäisten lukumäärää laskettiin valkoisista liima-arkeista, jotka vaihdettiin ansoissa uu- siin 1–2 kertaa viikossa yhteensä viidellä seurantajaksolla 11.6.–13.7. hernekääriäisen lennon aikana. Lentohuippu ajoittui kesä-heinäkuun vaihteeseen. Kaiken kaikkiaan ennen puintia otetuista hernenäytteistä todettiin 11 % paloista olleen herne- kääriäisen toukkia, kun tuholaistorjuntaa ei suoritettu lainkaan. Kääriäisansoissa käytettiin un- karilaisen firman CSalomonin feromoneja sisältäviä hernekääriäisampulleja. Tutkimuksessa testattiin siis sekä jo markkinoilla olevia tuotemerkkejä että omia varhaisia prototyyppejä (2 kpl). Laitemallista ja sen pyydysosasta riippuen esiintyi ansoissa hernekääriäisen lisäksi myös muita pellolla esiintyneitä hyönteislajeja vaihtelevia määriä. Kahdessa kaupallisessa ansalaitteessa ja niiden eri malleissa (Trapview ja ISCOUT METOS) her- nekääriäiset tunnistettiin siten, että verkkokäyttäjät etä-hyväksyivät ensin pyydyksen ottamat, laitteen esitunnistamat hyönteiskuvat hernekääriäisiksi. Tämän jälkeen laite hyväksyi itse jat- kossa ne hyönteiset hernekääriäisiksi, jotka olivat laitteen mielestä samanlaisia kuin aiemmat laitteeseen tarttuneet saman lajin yksilöt. Tuotemerkkien tunnistavuudessa oli jonkin verran eroa itävaltalaisen Pessl’in laitteen eduksi. Pyydyksissä on siis ohjelmoituina jonkin verran hahmotunnistusominaisuuksia, jotka toimivat kohtuullisesti feromoniansoissa, joissa on kuitenkin pääosa ko. haluttua seurattavaa tuholais- lajia. Pyydykset pystyivät lähettämään itsenäisesti mobiililaitteille hälytysilmoituksia, kun seu- rattavien kohdehyönteisten torjuntakynnykset ylittyivät. Kuva 11. Liimapaperiin tarttuneista hyönteisistä tunnistettiin etäluennalla hernekääriäiset. Kuva: Marja Aaltonen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 23 Kuva 12. Pessl’in iSCOUT–ansasta luetut hernekääriäisen esiintymistiedot kesällä 2020. Kuva: Marja Aaltonen. 4.2.3. Tuloksia Tulosten perusteella hernekääriäiskokeessa kaikki feromoniampullilla varustetut koejäsenet pyydystivät aikuisia hernekääriäisiä. Delta-ansat, joissa oli vain valkoinen liimapaperi, olivat tyhjiä. Sinisiä ja keltaisia liimapapereita ei käytetty, koska kääriäisistä kerätään myös valokuva- materiaalia tutkimuksen jatkoa ajatellen. Nykyisin kaupassa olevien laitteiden eri mallit pyydystivät hernekääriäiskoiraita tilastollisesti yhtä hyvin kuin perinteiset liimapaperimenetelmät. Jotkut laitteet olivat liimapaperin koon puolesta muita pienempiä ja niiden kynnysarvoja ruiskutuksille ei voikaan verrata tämän vuoksi suoraan toisiinsa (ISCOUT METOS). Uusimmissa Trapview-malleissa on nykyisin ”fax- paperiin” verrattavissa oleva liimapaperirullan etäsiirto-ominaisuus (ns. self-cleaning-malli). Tarttumapinta on iso ja mikäli laitteen energia riittää ja liimapaperin siirto toimii moitteetta, voidaan laitetta pitää tarkkailukohteessa pellolla useampi kuukausi ilman huoltokäyntejä. Ensimmäisiin omiin prototyyppeihin hakeutui melko heikosti hernekääriäisperhosia. Proto- tyyppien pyydysosan muoto ei ilmeisesti suosinut hernekääriäisten liimapaperiin tarttumista. Nämä prototyypit soveltuvat todennäköisesti paremmin sellaiseen feromoniseurantaan, jossa ansat ripustetaan puuhun (esim. omenalle). Perhoset lentävät niihin alaosassa olevan melko kapean suppilo-osan kautta. On myös mahdollista, että kun tarkoituksena on feromonin tuoksun leviäminen tehokkaasti lähiympäristöön, tuoksu siirtyi ehkä liikaa vain pystysuorassa alaspäin pistemäisesti ansan kohdalta. 3D-painetut proton rungon osat olivat ehkä liian ka- peita ja tiiviitä eikä virtaus päässyt levittäytymään vaakasuorasti laajalle alueelle hernekasvus- ton yläpuolella ilmavirtausten mukana. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 24 4.2.4. Riittävän tehokkaat aurinkopaneelit Energian riittävyyden takaaminen kaikille etäluettaville tuholaisansatyypeille on myös haaste jatkokehitystyölle. Jokaisessa kokeessa olleessa laitteessa oli energian riittävyyden kanssa on- gelmia alkukasvukauden alhaisten lämpötilojen aikaan – varsinkaan 2 W aurinkopaneelien teho ei ollut riittävä. Omiin protoihin asennettiin tehokkaammat aurinkopaneelit ennen her- nekokeen alkua. Aurinkopaneelit asennettiin osoittamaan etelään, mutta koska ne pystyvät tietyssä kulmassa tehokkaasti absorboimaan säteilyenergiaa vain muutaman tunnin, ei Suomen alkukesän pit- kistä valoisista päivistä ja öistä saada kaikkea tarvittavaa energiaa talteen. Trapview-laitteita Sloveniassa valmistava tehdas lupautui asentamaan meidän ansoihimme 20 W aurinkopanee- lit, jolloin ongelma energian riittämättömyydestä poistui. Laitteen hintaan tuli noin 30 € koro- tus. Huoltokäyntien tarve Minimiaika, joka laitteiden energiaitsenäiseltä toiminnalta vaaditaan, on se aika, jolloin liima- ansa tulee siinä määrin täyteen hyönteisiä, että uusi liima-arkki on käytävä vaihtamassa. Käy- tännössä siis huoltokäyntejä tulee tehtäväksi tiheämmin lentohuipun aikana. Trapview Self-Cleaning –mallissa oli siis tähän liima-arkkien vaihtoon tarjolla liimarulla-vaihto- ehto. Yhdessä laitteista loppui kuitenkin liimarullakin kesken seurantakauden, kun etäkomen- toja siirtomekanismille annettiin tiheämmin kuin muille. Rullan vaihto taasen oli melko hidas ja hankala toimenpide pelto-olosuhteissa. Ilmeistä myös on, että eri tarkoitukseen, eri tuhoojalajeille, tarvitaan erilaiset pyydysmallit. Ny- kytekniikalla materiaaleja on helpohko vaihtaa ja etenkin muovista saa 3D-tekniikalla prin- tattua erilaisia räätälöityjä malleja testattaviksi. 4.3. Herneen tuhoeläimet Erja Huusela, Luonnonvarakeskus, Jokioinen Juovahernekärsäkäs (Sitona lineatus) Aikuiset nakertavat sirkkalehtien ja ensimmäisten kasvulehtien reunaan pyöreitä koloja. Jos- kus ne voivat tuhota pienet taimet kokonaan, jos taimettuminen on hidasta kuivuuden takia. Juurinystyröihin kohdistuva toukkien vioitus täydentää tuhoa. Vioitusten ilmaantumista ja kärsäkkäitä kannattaa tarkkailla etenkin lohkojen reunoilla her- neen taimettuessa. Juovahernekärsäkkäitä torjutaan harvoin, mutta torjuntaa voi olla tarpeen, jos • kärsäkkäitä ja vioituksia on paljon, • herneen kasvu on hidasta ja • kasvusto kärsii kuivuudesta. Selviä kynnysarvoja torjunnalle ei ole. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 25 . Kuva 13. Vasemmalla: Aikuinen juovahernekärsäkäs on 5 mm pituinen, kapea ja harmaa kova- kuoriainen. Oikealla: Lehtien reunat ovat syönnin jäljiltä lovisia. Kuvat: Erja Huusela. Hernekääriäinen (Cydia nigricana) Hernekääriäinen on herneen pahin tuhoeläin. Hernekääriäisen toukat vioittavat palkojen si- sällä kehittyviä herneitä vaikuttaen sadon laatuun ja määrään. Hernekääriäisvioituksen merki- tys ja torjuntakynnys riippuvat sadon käyttökohteesta. Tuorehernetuotannossa herneitä ja palkoja vioittavan tuholaisen merkitys on selvästi suurempi ja torjuntakynnys pienempi kuin kuivana korjattavan ruoka- ja siemenherneen. Rehukäytössä kääriäisvioituksilla ei ole juuri- kaan merkitystä ja torjuntatarve vähäistä. Hernekääriäisen esiintymiseen vaikuttaa ratkai- sevasti edellisen vuoden herneenviljelyn läheisyys ja yleisyys. Hernekääriäisen kemiallinen torjunta kohdistetaan munista kuoriutuviin toukkiin feromoni- pyydystarkkailun lentohuipun ja lämpösumman perusteella. Torjuntakynnys riippuu herneen käyttötavasta: Torjuntakynnys kuivaherneellä on vähintään 10 kääriäistä ja tuoreherneellä enemmän kuin 3 kääriäistä pyydyksessä kahtena perättäisenä tarkastuskertana. Torjunta- ajankohta on olosuhteista riippuen noin 8–12 vrk:n kuluttua torjuntakynnyksen ylittymisestä, eli kun +10oC ylittävää lämpösummaa on torjuntakynnyksen ylittymisestä kertynyt yli 80 as- tetta. Helteisellä säällä vaadittava lämpösumma kertyy jo viikossa. Torjuntaa ei kannata tehdä ennen kasvuston kukintaa. Kukkivan hernekasvuston pyretroidi-käsittely on sallittua vain me- hiläisten lentoajan ulkopuolella. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 26 Kuva 14. Vasemmalla: Hernelohkon perustaminen mahdollisimman kauas edellisvuoden her- nelohkosta vähentää hernekääriäisriskiä. Aikainen kylvö ja aikaiset lajikkeet ovat myös avuksi. Hernekääriäisen tarkkailussa käytetään feromonipyydystä. Oikealla: Aikuinen hernekääriäinen on 6–7 mm:n pituinen harmaa pikkuperhonen. Hernekääriäisen toukka eli "hernemato" vioittaa kehittyviä siemeniä ja sotkee palon ulosteillaan. Kuvat: Erja Huusela. Hernekirvat (Acyrthosiphon pisum) Hernekirvat siirtyvät tavallisesti kukinnan alkaessa herneelle verson kärkiin, kukintoihin ja pa- lonalkuihin. Kirvat lisääntyvät nopeasti ja kirvojen imentä aiheuttaa versojen käpertymistä ja palonalkujen epämuodostumista. Kirvatarkkailu kannattaa aloittaa lohkon reunaosista. Kemiallisen torjunnan kynnysarvo ylittyy, jos kirvoja on kukinnan aikana 10 %:ssa versoja ja keskimäärin 5–10 kirvaa/saastunut verso. Hernekääriäistorjunta vähentää myös kirvoja, joten erillinen kirvatorjunta on harvoin tarpeen. Kuva 15. Aikuinen hernekirva on vaaleanvihreä, päärynänmuotoinen, n. 3–4 mm mittainen kirva, jonka jalat, tuntosarvet ja selkäputket ovat pitkät. Kuva: Erja Huusela. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 27 Hernepiilokas (Bruchus pisorum) Vuonna 2021 havaittiin herneen satonäytteessä hernepiilokas ja sen vioitusta. Lajiin on syytä kiinnittää jatkossa huomiota. Hernepiilokas on kovakuoriainen, joka munii herneen palkoihin. Toukka kehittyy siemenen sisällä. Tyypillinen vioitus on pyöreä, halkaisijaltaan 2–3 mm kokoi- nen reikä, joka syntyy aikuisen kuoriaisen porautuessa ulos siemenestä. Vioitus voi vaikuttaa siemenen itävyyteen ja syöntijäljet haitata sadon elintarvikekäyttöä. Hernepiilokas voi levitä kylvösiemenen mukana. Kuva 16. Hernepiilokkaan tyypillinen vioitus on pyöreä, halkaisijaltaan 2–3 mm kokoinen reikä, joka syntyy aikuisen kuoriaisen porautuessa ulos siemenestä. Aikuinen piilokas on n. 4–5 mm pitkä. Kuva: Erja Huusela. Sallitut torjunta-aineet ja käyttöohjeet sekä mahdolliset minor use –käyttökohteet on syytä tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä (KemiDigi 2022). https://www.kemidigi.fi/kasvinsuojeluainerekisteri/haku Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 28 Tapaus 2. Myös linnut voivat herkutella herneillä. Kuva 17. Lintujen tuhoa Hukka hankkeen testausruudulla. Kuva: Heikki Jalli. Kuva 18. Iso naakkaparvi laskeutui hernepellolle. Naakkojen jäljiltä kasvusto on sotkettu, palot avattu ja siemenet syöty. Puidessa sato oli samansuuruinen kuin kylvetty siemenmäärä. Kuvat: Heikki Jalli. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 29 4.4. Herneen kasvitaudit Marja Jalli, Luonnonvarakeskus, Jokioinen Herneen viljelyssä noudatetaan pääosin hyvää viljelykiertoa. Herneellä ja muilla palkokasveilla on vähintään 5 vuoden viljelykiertovaatimus kasvitautien lisääntymisen estämiseksi. Tämän ansiosta herneen kasvitautiongelmat ovat pysyneet melko vähäisinä. Palkokasvien viljelyalan kasvun ja ilmaston muutosten vuoksi (leudommat talvet, ääriolosuhteiden vaihtelut) riskit kasvitautien esiintymiseen ja haitallisiin satovaikutuksiin voivat kasvaa. Herneellä on useita maa-, kasvijäte- ja siemenlevintäisiä kasvitauteja. Eri sienisukuihin kuulu- vat sienet tartuttavat herneen tyviä, juuristoa tai lehtiä ja heikentävät kasvin elinvoimaa. Te- hokkaimpia keinoja tautien hallintaan ovat viljelykierto ja terve kylvösiemen. Myös pysty kas- vusto vähentää kasvitautiriskiä. Herneenlakaste (Aphanomyces euteiches) Aphanomyces euteiches –sienen aiheuttama herneenlakaste voi aiheuttaa herneellä merkittä- viä vioituksia. Sieni leviää kasviin maasta ja tuhoaa kasvien juuret, jolloin kasvit lakastuvat. Yk- sittäistapauksissa herneenlakaste voi tuhota kasvuston kokonaan. Taudinaiheuttaja voi säilyä maassa 5–7 vuotta, mikä tulee huomioida viljelykierrossa. Lakasteeseen ei ole kemiallisia tor- juntakeinoja. Tyvitaudit Tyvitaudit ovat herneellä melko yleisiä. Niiden aiheuttajina ovat useat sienilajit Fusarium-, Rhi- zoctonia- ja Pythium-suvuista. Sienet aiheuttavat rusehtavia, vaihtelevan kokoisia kuoliolaik- kuja tyviosissa tai juurissa. Riski on suurempi, jos orastuminen tapahtuu viileissä ja kohteissa olosuhteissa. Hallintakeinoina ovat viljelykierto ja kylvösiemenen peittaus. Lehtilaikkutaudit Lehtilaikkutauteja herneellä aiheuttavat useat sienilajit. Lehtien lisäksi oireita on usein myös paloissa ja siemenissä ja joskus myös varsien tyvillä. Taudinaiheuttajat voivat säilyä siemenissä ja satojätteissä 2–3 vuotta. Herneellä normaalisti noudatettava viljelykierto pitää lehtilaikku- taudit kurissa. Hallintakeinoina ovat myös taudinkestävät lajikkeet, kylvösiemenen peittaus ja kasvustoruiskutukset. Herneenlehtihome (Peronospora viciae) Herneenlehtihome viihtyy sateisissa kesissä. Taudinaiheuttaja leviää siemenessä ja satojät- teissä. Lehtivioitus aiheuttaa kuitenkin harvoin merkittäviä satotappioita. Joskus lehtihome voi vioittaa palkoja, jolloin sillä on merkitystä pakasteherneen tuotannossa. Lehtihomeen hallinta- keinoja ovat kasvinvuorotus, taudinkestävät lajikkeet ja siemenen peittaus. P. viciae kehittää herkästi kestävyyttä kasvinsuojeluaineille. Pahkahome (Sclerotinia sclerotiorum) Kaikki palkokasvit ovat teoriassa pahkahomeen isäntäkasveja. Useimmiten pahkahome ei kui- tenkaan ehdi iskeytyä yksivuotisiin palkokasveihin, joten riskiä voidaan pitää pienenä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 30 Kuva 19. Vasemmalla Fusarium-lajien aiheuttamia ruskeita laikkuja herneen tyvellä. Tämä ei yleensä tuhoa juuria, toisin kuin oikealla olevassa kuvassa näkyvä herneenlakaste. Kuvat: Asko Hannukkala, Luke. Taulukko 5. Herneen kasvitaudit, niiden aiheuttajat, taudinaiheuttajan säilyminen maassa ja muita isäntäkasveja. Tauti Taudinaiheuttaja(t) Säilyminen maassa v. Muut isäntäkasvit ja leviämistavat Herneenlakaste Aphanomyces euteiches 5–7 Sinimailanen, pinaatti Tyvitaudit Fusarium-lajeja 2–4 Useimmat viljelykasvilajit Tyvi- ja lehtilaikku- taudit Phoma pinodella, As- cochyta pisi, My- cosphaerella pinodes 2–3 Ei muita Suomessa viljeltäviä kasveja, leviävät myös sieme- nen mukana Herneenlehtihome Peronospora viciae yli 10 Härkäpapu, leviää ehkä sieme- nen mukana Pahkahome Sclerotinia sclerotiorum 3–5 Öljykasvit, peruna, useimmat vihanneskasvit, voi levitä myös viereisiltä lohkoilta Sallitut torjunta-aineet ja käyttöohjeet sekä mahdolliset minor use –käyttökohteet ja muutok- set on syytä tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä ennen käyttöä (KemiDigi 2022). https://www.kemidigi.fi/kasvinsuojeluainerekisteri/haku Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 31 5. Sadonkorjuu 5.1. Puinti Heikki Jalli, Luonnonvarakeskus, Jokioinen Matts Nysand, Luonnonvarakeskus, Helsinki Herne puidaan, kun kasvusto on tuleentunut mieluiten kauttaaltaan keltaiseksi tai ruskeaksi ja alimmat palot alkavat olla avautumaisillaan, varsisto ei ole nahkea ja siemenet irtoavat hel- posti kannoista. Puintikosteudessa pyritään alle 25 %, vielä parempi jos päästään alle 22 %. Herneiden rikkoutumisen välttämiseksi puintikelan ja varstasillan väli säädetään lähes täysin auki, ja puintikelan kierrosnopeus lasketaan vain noin puoleen viljan puinnin nopeudesta. Hyvä olisi, että puimurissa olisi viljaelevaattori eikä ruuvia, koska ruuvi vahingoittaa siemeniä elevaattoria enemmän. Erityisesti kylvösiemeneksi tarkoitetun herneen puinnissa säiliöön ker- tyviä herneitä on tarkkailtava puinnin alussa. Rikkoutuneiden siementen suuri määrä kertoo liian kovakouraisesta puinnista. Rikkoutuneet siemenet vähentävät siementavaran itävyyttä. Kuva 20. Herneen siemenessä alkio on siemenen pinnalla ohuen kuoren alla ja se vahingoittuu helposti siementä käsiteltäessä, jolloin siemenen itävyys heikkenee. Rajaistenruuvin tai -elevaattorin pohjaluukkua voidaan pitää auki, varsinkin jos korjuuolot ovat huonot tai kasvustossa on paljon rikkakasveja, jotta vihreät ja tuleentumattomat herneet ja palot saavat pudota siitä ulos. Näin vähennetään puintikoneiston kuormitusta ja estetään näiden raakojen kasvinosien uudelleenkierto, muuten ne voivat murskautuessaan sotkea pui- muria sisältä ja tukkia seuloja. Tuuli voi olla isolla ja seulat auki. Kunkin puimurin yksityiskoh- taiset säätöohjeet saadaan sen käyttöohjeista. Tavalliset laihonjakajat, jotka on tarkoitettu viljan puintiin, keräävät helposti hernekasvustoa kärkiin, jolloin tulee helposti myös maata puimuriin. Siksi puinti ilman niitä sujuu usein pa- remmin kuin niitä käyttäen. Parhaiten toimivat kaarimalliset jakajat. Ne liukuvat suksenkärjen tapaan hernekasvuston päällä ja painavat kasvuston alleen. Pystyssä oleva hernekasvusto kulkee puimuriin laonnostokelan juuri koskematta kasvustoon. Mitä enemmän kasvusto on laossa, sitä enemmän laonnostokelaa joudutaan käyttämään. Jos kasvusto on niin korkea ja runsas, että se ei mahdu kulkemaan hyvin leikkuupöydän syöttöruuvin alta, niin syöttöruuvia voi nostaa sellaiselle korkeudelle, että tavara kulkee tasaisesti kolakuljettimelle. Ainakin vanhemmissa puimureissa viljasäiliö ja sen tyhjennysruuvi on tyhjennettävä joka ker- ralla täysin tyhjäksi. Säiliöön ja tyhjennysruuviin jääneet kosteat herneet rasittavat tyhjennys- ruuvin hihnaa. Jos hihna luistaa tai se kuluu epänormaalisti, voi tilannetta helpottaa vaihta- malla säiliön pohjakuljettimen ruuvi sellaiseksi, jonka kierteen nousu on tiheämpi, tai Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 32 laskemalla pohjakuljettimen päällä olevia säätölevyjä alemmas, jolloin herneet valuvat hi- taammin ruuviin. 5.1.1. Laonnostopiikit Matts Nysand, Luonnonvarakeskus, Helsinki Herne lakoontuu melko usein, jolloin sen puinti on hidasta ja hankalaa. Lisäksi puimurin leik- kuupöytä ei saa laon alimpia palkoja talteen. Siksi leikkuupöytätappiot voivat olla suuret lako- herneen puinnissa, jopa yli 1 000 kg/ha hernettä kuivapainona. Leikkuupöytään voidaan kiin- nittää erimallisia laonnostopiikkejä eli laonnostimia. Niiden tarkoitus on nostaa lako ylös maasta leikkuupöydälle, ja näin vähentää maahan jäävien tähkien tai palkojen määrää eli leik- kuupöytätappioita. Lukessa verrattiin lakoherneen puinnissa vuonna 2020 kahta erimallista laonnostopiikkiä puintiin ilman laonnostopiikkejä. Laon korkeus oli noin 25–30 cm maasta. Kuva 21. Sampo-leikkuupuimurin nivelöimättömiä ja Gatermanin nivelöityjä laonnostopiikkejä verrattiin puintiin ilman laonnostopiikkejä. Kuvat: Matts Nysand. Sampon laonnostopiikit olivat nivelöimättömät ja siten jäykähköt, mutta ne joustivat vähän, jos niiden kärki laskettiin maahan. Gaterman-laonnostopiikit olivat jousikuormitteisesti nive- löidyt. Siten voidaan olettaa, että ne pääsevät seuraamaan maanpinnan epätasaisuuksia tar- kemmin kuin nivelöimättömät laonnostopiikit. Näiden laonnostinmallien väliin ei kuitenkaan syntynyt mitään tilastollisesti merkitsevää eroa leikkuupöytätappioissa lakoherneen puinnissa. Mallien leikkuupöytätappiot olivat keskimäärin 90 kg/ha. Ilman laonnostopiikkejä leikkuupöy- tätappiot olivat keskimäärin noin 610 kg/ha. Laonnostopiikkejä käyttämällä saatiin siis noin 520 kg/ha enemmän lakohernettä talteen kuin ilman laonnostopiikkejä, ja tämä ero oli tilas- tollisesti merkitsevä. Laonnostopiikkien käyttö siis kannattaa, jos vain olot ovat sellaiset, että puinti sujuu niitä käytettäessä. Niiden haitta on nimittäin se, että ne joissakin – lähinnä kos- teissa – oloissa keräävät lakokasvustoa aiheuttaen tukoksia leikkuupöydälle. Joskus lakoher- neen puintiolot ovat sellaiset, että laonnostopiikit aiheuttavat tukoksia ja siten puinnin kes- keytyksiä niin usein, että niiden käytöstä on luovuttava. Laonnostopiikkejä hankittaessa pitää varmistaa, että niiden rakenne on riittävän tukeva ja kestävä. Yllä kuvattujen Gaterman-laonnostinten alavarret eli kiinnitysvarret oli tehty melko ohuesta pellistä. Peltivarret olivat niin heiveröiset, että ne vääntyivät hyvin helposti rikki. Näin Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 33 tapahtui, jos piikin kärki “sukelsi” vähän maan sisään, tai jos puimuria käännettiin vähän sivu- suunnassa leikkuupöydän ollessa maassa. Gatermanilta saa kuitenkin myös malleja, joiden varret ovat kestävää valumetallia. Laonnostopiikkejä hankittaessa kannattaa hankkia pikakiinnitteisiä sellaisia. Niitä on markki- noilla erimerkkisiä. Ne voidaan kiinnittää ja irrottaa nopeasti ja vaivattomasti ilman työkaluja, koko leikkuupöydän leveydeltä usein vain 1–2 minuutissa. Perinteisiin pulttikiinnitteisiin laon- nostopiikkeihin tarvitaan työkaluja ja moninkertaisesti enemmän aikaa. Siksi on myös vaarana, että pulttikiinnitteiset laonnostopiikit jäävät vaivan välttämiseksi joskus kiinnittämättä ja käyt- tämättä, kun niitä olisi syytä käyttää. Lakoherneen puintiin on suositeltavaa kiinnittää laonnostopiikit lyhyin välein leikkuupöytään: joka toiseen teränkynteen eli noin 15 cm välein. Näin saadaan lakokasvusto nousemaan tasai- sena “mattona” leikkuupöydälle, mikä joidenkin valmistajien mukaan vähentää varisemistap- pioita. Leikkuupöydän reunoihin voi kuitenkin kannattaa jättää noin 30 cm ilman laonnosto- piikkejä, mikä voi vähentää tukkeutumisriskiä pöydän reunoissa. Hukka-hankkeessa testattiin vuosina 2019–2021 laontorjuntaa herneen viljelyssä kasvunsääteillä (Liite 1). 5.1.2. Taipuvapohjainen leikkuupöytä Matts Nysand, Luonnonvarakeskus, Helsinki Lukessa tutkittiin vuonna 2019 mahdollisuutta vähentää leikkuupöytätappioita lakohernettä puitaessa käyttämällä leikkuupöytää, jonka pohja ja terä ovat taipuisat. Tämän ansiosta pöy- dän pohja mukailee pellon pinnan epätasaisuuksia. Tämän tarkoitus on se, että pöytä saisi la- kokasvustosta lähellä maata olevia palkoja tarkemmin talteen kuin tavanomaiset jäykkäpoh- jaiset leikkuupöydät. Taipuvapohjaisia pöytiä käytetään ulkomailla erityisesti soijan puintiin. Testattu pöytä oli italialainen Cressoni SF2, leikkuuleveydeltään 4,2 m. Sen pohja voidaan ha- luttaessa myös muuttaa jäykäksi kuten tavallisessa leikkuupöydässä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 34 Kuva 22. Ylemmässä kuvassa näkyy Cressoni-leikkuupöydän pohjan ja terän taipuisuus: ne tai- puvat pohjan alle laitetun pölkyn yli. Alemmassa kuvassa näkyy pohjapellin “palarakenne” terän takana, jonka ansiosta pohja on taipuisa. Kuvat: Matts Nysand. Kokeen lakoherneen puinnissa ei kuitenkaan ollut hyötyä taipuvapohjaisesta leikkuupöydästä, kun sitä verrattiin tavalliseen jäykkäpohjaiseen leikkuupöytään (Sampo 2065 – puimurin pöytä leikkuuleveydeltään 3,9 m). Molempien leikkuupöytien tappiot olivat suuret, noin 1 100 kg/ha, eikä niiden välillä ollut tappioissa eroa. Lakokasvuston korkeus maasta oli keskimäärin noin 15–20 cm. Laonnostopiikkejä ei käytetty kummassakaan pöydässä. Jäykkäpohjaisessa pöy- dässä kokeiltiin Sampon omia laonnostopiikkejä, mutta kyseisessä lakokasvustossa laonnos- topiikit työnsivät kasvustoa eteensä niin usein, että niitä ei voitu käyttää. Taipuvapohjaista Cressoni-pöytää ei ole edes suunniteltu laonnostopiikkejä varten eli siihen ei voi kiinnittää laonnostopiikkejä. Cressoni-pöytää kokeiltiin myös noin 20 cm maasta olevan lakokauran puinnissa, mutta siinäkään erikoisleikkuupöytä ei vähentänyt pöytätappioita verrattuna taval- liseen leikkuupöytään. Miksi taipuvapohjainen leikkuupöytä ei saanut enempää satoa talteen laosta kuin jäykkäpoh- jainen? Selitys on todennäköisesti se, että hyvin muokatun pellon pinta ei yleensä ole niin ku- pera tai kovera niin pienellä leikkuuleveydellä kuin 4–5 metriä, että pöydän pohjan taipuisuu- desta olisi hyötyä. Kokeet tehtiin tasamaalla olevilla pelloilla, mutta kumpuileva pelto tuskin muuttaisi tulosta tämän luokan leikkuuleveydellä – joka on Suomessa hyvin tavallinen. Voi- daan spekuloida, että selvästi suurempi leikkuuleveys, vaikkapa lähinnä ulkomailla esiintyvä 10–15 metriä ja voimakkaasti kumpuileva pelto, saattaisivat muuttaa tulosta taipuvan pohjan eduksi. Näiden kokeiden mukaan ei siis kannata hankkia taipuvapohjaista leikkuupöytää, ei ainakaan työleveyksille, jotka ovat paljon alle 10 metriä. Taipuva pöytä on selvästi kalliimpi kuin tavalli- nen, eikä se antanut toivottua hyötyä lakokasvustojen puinnissa. Testattu Cressoni-pöytä oli koevuoden 2019 hinnoissa uutena suuruusluokkaa 7 000 euroa kalliimpi kuin vastaavan levyi- nen uusi tavallinen leikkuupöytä. Mainittakoon, että molempien vertailtujen leikkuupöytien terät voitiin ajaa hyvin lähellä maata, melkein kiinni maassa. Kaikkien, varsinkaan vanhojen, puimureiden leikkuupöytien Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 35 terää ei voi välttämättä laskea niin lähelle maata. Sellaisten puimureiden leikkuupöytätappiot voivat lakoa puitaessa olla suuremmat, varsinkin jos puintiolot eivät salli laonnostinten käyt- töä. 5.1.3. Kaksivaiheinen korjuu Matts Nysand, Luonnonvarakeskus, Helsinki Kaksivaihekorjuun perustelut Pohjoismaiden ulkopuolella, kuten Pohjois-Amerikassa, on melko tavallista, että viljat, herneet ja useat muut puitavat kasvit niitetään ensin karholle, kun ne ovat vielä osittain tuleentumat- tomat. Kasvusto kuivuu ja pakkotuleentuu karholla muutamasta päivästä useaan viikkoon, jonka jälkeen karhot puidaan. Etuina mainitaan mm. alhaisemmat puintikosteudet sekä tu- leentumisen tasaantuminen ja varisemistappioiden väheneminen kasveilla, joiden tähkät tai palot usein tuleentuvat epätasaisesti, kuten heinäkasveilla, rapsilla ja joillakin palkokasveilla. Suomessakin jotkut herneen viljelijät, lähinnä kylvösiemenen tuottajat, ovat alkaneet soveltaa kaksivaiheista korjuuta. Perusteluna he sanovat yllä mainittujen lisäksi sen, että menetelmä parantaa kylvösiemenen tuotannossa tärkeää siemensadon itävyyttä. Paremman itävyyden yhdeksi syyksi he sanovat, että herneet saavat vähemmän puinti- ja kuivausvioituksia, kun ne läpäisevät puimurin ja kuivurin kuivempina. Voidaan myös olettaa, että kaksivaiheinen korjuu parantaa herneen viljelymahdollisuuksia ja viljelyvarmuutta sen viljelyalueen pohjoisosissa. Siellä joinakin vuosina herne ei tuleennu kun- nolla puitavaksi perinteisesti suoraan pystystä. Silloinkin kun se tuleentuu, puintiaika on usein myöhään, kun kosteiden ja hankalien puintiolojen riski on suurempi kuin aikaisemmin puinti- kaudella. Soveltamalla kaksivaiheista korjuuta voisi olla mahdollista aikaistaa korjuuta yleensä kuivempaan ajankohtaan ja varmistaa tuleentuminen. Niitto tehdään nimittäin suhteellisen aikaisin, kun kasvusto on alkanut vaaleta, mutta siinä on vielä paljon vihreääkin. Kaksivaihekorjuun suoritustavat ja haitat Niitto on tapana tehdä erikoiskoneella – leikkuupöydällä varustetulla ajoniittokoneella (eng- lanniksi swather). Karhon puintiin monet tilat käyttävät puimurissa tavallisen leikkaavan pöy- dän asemesta noukkivaa pöytää. Käyttäjät ovat useimmissa tapauksissa itse tuoneet ajoniitto- koneensa ja noukinpöytänsä ulkomailta käytettyinä. Jotkut tilat puivat kuitenkin karhot taval- lisella leikkaavalla pöydällä. Ajoniittokone ja noukkiva pöytä ovat lisäkustannuksia, ja siten menetelmän haittapuolia. Toi- nen haittapuoli on niiton aiheuttama lisätyövaihe eli lisääntynyt työaika. Lisäksi, vaikka edellä sanottiin, että Suomessa viljelyalueen pohjoisosissa menetelmä voisi aikaistaa korjuun ajan- kohtaan, jolloin kosteiden korjuuolojen riski on pienempi, niin karholla olon aikana on kuiten- kin aina saderiski viljelyalueesta riippumatta. Karhojen kuivuminen sateen jälkeen vaatii yleensä kaksi–kolme aurinkoista ja mieluiten tuulistakin päivää, jotta niiden maanpuoleinen- kin osa kuivuu. Luken tutkimuksen kokemuksia Luonnonvarakeskus (Luke) tutkii kaksivaihekorjuuta vuosina 2022–2023. Siinä selvitetään mm. miten herne- ja härkäpapukasvuston niitto onnistuu lautasniittokonetta käyttäen verrattuna Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 36 ajoniittokoneeseen. Koepaikat ovat Jokioinen-Ypäjä Hämeessä ja herneen osalta lisäksi Ruukki Pohjois-Pohjanmaalla selvästi pohjoisemmassa ilmastovyöhykkeessä. Lautasniittokoneet ovat tavallisia maatiloilla. Jos herneen niitto onnistuu niitä käyttäen, vältyt- täisiin ajoniittokoneen kustannukselta. Lautasniittokoneessa ei saa olla murskainosaa, koska se aiheuttaisi liikaa varisemistappioita. Ensimmäisenä koevuotena Hämeessä herne oli kevy- ellä hietamaalla. Traktorin takanostolaitteessa oleva lautasniittokone alkoi melko usein laa- hata maata ja hernekasvustoa mukaansa, jolloin niitto keskeytyi. Savimaalla olevan härkäpa- pukasvuston niitossa ei ollut tätä ongelmaa, ja on mahdollista, että herneenkin niitto sujuisi ongelmitta savimaalla. Toisena koevuotena 2023 kokeillaan, poistavatko niittopalkin alle asennetut korotusjalakset takaniittokoneen ongelmat hietamaalla. Etukiinnitteinen lautasniit- tokone toimi hyvin molemmilla maalajeilla, koska sitä voidaan keventää irti maasta traktorin nostolaitteella paremmin kuin takaniittokonetta. Traktorin oikean- ja vasemmanpuolisten renkaiden välin pitää olla niin leveä, että renkaat ei- vät tallaa etuniittokoneen karhon reunoja. Jos renkaat tallaavat karhon reunoja, niin ainakaan puimurin tavallinen leikkaava pöytä ei pysty keräämään tallattuja reunoja kunnolla talteen, vaan maahan jää selvästi enemmän palkoja. Kokeessa karhot puitiin vain tavallisella leikkaa- valla pöydällä, ei noukkivalla pöydällä. Lautasniittokoneen ja ajoniittokoneen aiheuttamat va- risemistappiot ja niiden mahdolliset erot ovat laskematta tämän oppaan ilmestymishetkellä. Kaikki tulokset julkaistaan myöhemmin hankkeen “Tehoa pohjoiseen luomuun (TePo)” julkai- suissa. Hankkeen nimestä huolimatta kaksivaihekorjuuta voidaan käyttää tavanomaisessa vil- jelyssä samalla tavalla kuin luomussa. Kuva 23. Herneen niittoa ajoniittokoneella Luken niittomenetelmävertailussa Ypäjällä Hä- meessä 2.8.2022. Niitto tehdään, kun kasvustossa on vielä paljon vihreää, jotta vältytään vari- semistappioilta. Kuva: Matts Nysand. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 37 Kuva 24. Herneen niitto käyttäen etu- ja takalautasniittokoneita Luken niittomenetelmävertai- lussa Ypäjällä 2.8.2022. Kuvan vasemmassa reunassa on neljä päivää aiemmin niitetty karho, joka on jo kuivunut ja kellastunut. Siitä karhosta näkyy etualalla takaniittokoneen ongelma ke- vyellä hietamaalla: takaniittopalkki laahasi aina välillä maata ja kasvustoa kasaksi. Etukone toimi hyvin. Normaalisti niitettäisiin molempia takaniittoyksiköitä käyttäen, mutta kuvassa käytettiin poikkeuksellisesti vain oikeanpuoleista takayksikköä. Kuva: Matts Nysand. Kuva 25. Hernekarhojen puintia Ypäjällä tavallista leikkuupöytää käyttäen kaksi viikkoa niiton jälkeen. Vallinneissa kuivissa ja lämpimissä oloissa lyhyempikin aika karholla olisi riittänyt tu- leennuttamiseen, mutta karhojen annettiin olla niin kauan, kun ei ollut sadeuhkaa. Kuvassa pui- daan käyttäen suojapeltiä (näkyy vaaleana) terän päällä ja alla, jotta terä ei leikkaisi ja varistaisi palkoja maahan karhon alta eikä leikkaisi sängenpätkiä mukaan jyvien joukkoon. Teräsuoja huononsi kuitenkin puinnin sujuvuutta niin paljon, että sen käytöstä luovuttiin. Ilman teräsuojaa puinti sujui hyvin, eivätkä varisemistappiot silmämääräisesti lisääntyneet, eikä sängenpätkiä tul- lut jyväsatoon. Kuva: Matts Nysand. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 38 Kuva 26. Pohjois-Pohjanmaan Ruukin koepaikalla herne niitettiin 5.9.2022. Niitetyt karhot pui- tiin 9 päivää myöhemmin, ja vielä 9 päivää sen jälkeen puitiin pystykasvusto. Kaksivaihekorjuun avulla voitiin siis aikaistaa puintia toista viikkoa verrattuna perinteiseen puintiin pystystä. Ruu- kissa niitettiin vain etukiinnitteistä, ei takakiinnitteistä lautasniittokonetta käyttäen. Kuva: Timo Lötjönen. Kuva 27. Monet tilat puivat kuivuneet karhot noukkivaa pöytää käyttäen, kuten kuvassa här- käpapukarhojen puinnissa. Tällaista ei käytetty Luken kokeessa. Kuva: Matts Nysand. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 39 Kuva 28. Vaihtoehtona edellisen kuvan kokonaiseen noukkivaan pöytään on tavallisen leik- kuupöydän eteen asennettava pelkkä mattonoukin, joita saa eri levyisinä. Kuva: A. den Dekker & ZN. B.V., https://twitter.com/AdenDekker/status/881891742416601095 5.2. Kuivaus, varastointi ja käsittely Heikki Jalli, Luonnonvarakeskus, Jokioinen Matts Nysand, Luonnonvarakeskus, Helsinki Herne kuivataan useimmin lämminilmakuivurissa. Sääolojen salliessa kylmäilmakuivaus tai kuivaus lavakuivurissa lisälämmön avulla ovat myös hyviä vaihtoehtoja. Herneet läpäisevät isosiemenisinä ilmaa hyvin ja kuivuvat näissä tasaisesti. Kylmäilmakuivauksessa siemeniä ei liikutella, mikä vähentää riskiä kuivauksen aikaiseen siementen rikkoutumiseen ja itävyyden heikkenemiseen. Lämminilmakuivuria täytettäessä voidaan syöttölaitteen päälle jätetyllä pienellä määrällä kui- via siemeniä helpottaa märkien siementen liikkeellelähtöä kuivauksen alussa. Myös herne- erän kierrätys täytön aikana varmistaa kuivauksen alkua. Lämminilmakuivurissa kosteiden sie- menten kuivaus aloitetaan puhaltamalla matalalämpöistä ilmaa siementen läpi. Välillä läm- mön voi katkaista ja pitää vain pelkkää jäähdytystä käynnissä. Tämä tasaa kosteutta suuriko- koisten siementen sisäosien ja ulkopinnan välillä. Siemenhernettä kuivattaessa syöttölaite säädetään hyvin pienelle tai se pysäytetään aika ajoin kokonaan. Mitä vähemmällä käsittelyllä kuivaus saadaan tehtyä sitä vähemmän siemenet rikkoutuvat ja itävyys laskee. Näin etenkin kuivauksen loppuvaiheessa, jolloin siemenet ovat kuivuneet koviksi. Iso siemen luovuttaa kosteutta hitaasti. Herneen saavutettua pikakosteusmittarilla 16 % kos- teuden voi lämmön sammuttaa, sillä herne luovuttaa vielä jäähtyessään kosteutta niin, että se mahdollisesti saavuttaa 14 % loppukosteuden. Kuivauksen jälkeenkin kovat herneet vioittuvat helposti kaikessa siementen käsittelyssä. Jo metrin pudotus kovaa pintaa vasten heikentää itävyyttä, vaikka herneiden pudotessa tois- tensa päälle rikkoutumista ei juurikaan tapahdu. Myös viljakierukkaa vioittaa siemeniä eikä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 40 sitä pidä käyttää siemenherneen siirtoon. Myös siementen lämpötila vaikuttaa niiden rikkou- tumiseen ja siksi niiden käsittely pakkaskelillä lisää rikkoutumista. Kuivausta varten pitää tarkastaa sopimuksesta ostajan vaatima kosteus tai muuten sopia etu- käteen. Kauppa on yleensä edellyttänyt enintään 14,5–15 % kosteutta. Omaan käyttöön tar- koitetun sadon voi jättää 15 % kosteuteen ja omaksi kylvösiemeneksi tarkoitetun sadon 16 %:iin, jolloin se säilyy vielä pilaantumatta, mutta kestää paremmin käsittelyä. Kuivuri on syytä tarkistaa herneen kuivauksen jälkeen. Märät herneen siemenet voivat jäädä kiinni kuivurin kulmiin ja harjojen päälle. Vaikka tarkistus tehdäänkin, saattaa herneitä löytyä muun kuivatun tavaran joukosta vielä pitkän aikaa herneen kuivauksen jälkeen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 41 6. Vaihtoehtoiset viljelytavat Heikki Jalli, Luonnonvarakeskus, Jokioinen 6.1. Seosviljely Hernettä tuotetaan myös useanlaisena vihantaviljana yhdessä yhden tai useamman viljalajin kanssa nostamaan sadon valkuaispitoisuutta. Sitä on perinteisesti viljelty seoksena viljojen kanssa herneen lakoontumisen estämiseksi ja lakoontuneen kasvuston puinnin helpotta- miseksi. Herne kuitenkin kärsii helposti viljan kilpailusta ja parhaiten seoskasviksi sopivat ke- vätvehnä ja kaura. Käytettävä viljan siemenmäärä ei saa olla yli 15 % seoksen painosta eikä starttityppi ole tarpeen. Kalium- ja fosforilannoitustarve on samanlainen kuin rehuviljoilla ja herneellä, mutta viljavuudeltaan hyvissä pelloissa lannoitusta ei tarvita lainkaan. Seoskasvustossa rikkakasvit torjutaan vain erityisen ongelmallisissa tapauksissa. Herne-vilja- seoksen esikasviarvo on hyvä ja seosviljelyn jälkeen lohkolle kannattaa kylvää jotain muuta kuin tukikasvina käytettyä viljalajia. Seuraavan kasvin typpilannoitusta voidaan vähentää 25– 30 kg/ha. Kuivatuskustannusten kallistuessa kannattaa harkita seoksen varastointimenetelmiä, kuten tuoresäilöntää. Tavallisimmin käytetyt tuoresäilöntämenetelmät ovat murskesäilöntä ja jy- väsäilöntä eli kokojyväsäilöntä propionihapolla. Seoksia voi myös käyttää niittoruokintana tai niistä voi tehdä säilörehua. Herne-härkäpapuseoksen kylvämisen tavoitteena on proteiinipitoisuuden nosto, mutta myös viljelyvarmuuden parantaminen. Ajatuksena on näiden kasvien erilainen käyttäytymien sään vaihdellessa: härkäpapu kasvaa kosteammissa ja herne kuivemmissa oloissa. Lisäksi härkä- papu estää kosteissa oloissa hernettä lakoontumasta tai laon irti maasta. Käytettävien lajikkei- den kasvuaikojen pitää kuitenkin olla lähes samat, että ne tuleentuisivat samanaikaisesti. Kuva 29. Herneen ja härkäpavun seoskasvustojen satojen vertailu eri seossuhteilla Hukka- hankkeessa kesällä 2021. Seosviljelyssä herneen ja härkäpavun yhteissato on suurempi kuin herneen tai härkäpavun puhdaskasvuston, mutta molempien sato jää seoksessa pienemmäksi kuin puhdaskasvus- toissa. Seoskasvustojen sato on myös suurempi herneen tiheyden ollessa härkäpapua suu- rempi. Herneen ja härkäpavun erottaminen lajittelemalla on kuitenkin vaikeaa, joten sato on Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 42 käytettävä omalla tilalla. Rehuanalyysi on välttämätön seoskasvuston laadun mittatari. Hukka- hankkeessa testattiin seosviljelyä erilaisilla seossuhteilla (Liite 5). 6.2. Luomuviljely Herneenviljely onnistuu luomutuotannossa. Sitä viljellään usein seoksina viljojen kanssa. Viljat tukevat hernekasvustoa, peittävät seoskasvustossa osaltaan rikkakasveja ja saavat typpeä her- neeltä. Tukiviljan käyttö enintään 10 % siemenmäärästä varmistaa valkuaiskasvituen. Kuva 30. Rehevä hernekasvusto kukassa. Kuva: Heikki Jalli. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 43 Viitteet Elomestari Oy 2022. http://www.elomestari.fi Fineli 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Elintarvikkeiden energiapitoisuus ja ravintoteki- jät. Herne. Viitattu 10.10.2022. https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet/370 KemiDigi 2022. Kasvinsuojeluainerekisteri. https://www.kemidigi.fi/kasvinsuojeluainerekisteri/haku Känkänen, H., Suokannas, A., Tiilikkala, K. & Nykänen, A. 2013. Biologinen typensidonta fossii- lisen energian säästäjänä. 2. korjattu painos. MTT Raportti 76. http://www.mtt.fi/mttra- portti/pdf/mttraportti76a.pdf Luke 2019. Maatilojen kiertotaloutta edistävät ratkaisut. SITRA. Selvityksen toteuttaja: Luon- nonvarakeskus. https://www.sitra.fi/julkaisut/maatilojen-kiertotaloutta-edistavat-rat- kaisut/ Luke 2022. Käytössä oleva maatalousmaa. Tuotanto. Maataloustilastot. Luonnonvarakeskus. Tilastotietokanta. Viitattu 2.12.2022. http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuo- tanto__22%20Kaytossa%20oleva%20maatalousmaa/?tablelist=true&rxid=dc711a9e- de6d-454b-82c2-74ff79a3a5e0 Maatalousinfo 2022. Peltokasvit. Virallisten lajikekokeiden tulokset. Tutkimustulostietokannat. Luonnonvarakeskus. Viitattu 2.12.2022. https://maatalousinfo.luke.fi/fi/cms/lajikekokeet/virallisten-lajikekokeiden-tulokset MTK 2020. Maatalouden Ilmastotiekartta. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK. s 25. Selvityksen toteuttaja: Luonnonvarakeskus. https://www.mtk.fi/ilmastotiekartta ProAgria 2022. Rikkakasvien torjunta-aineiden tehotaulukko. ProAgria Keskusten Liiton julkai- suja 1165. Rajala, J. & Mattila, I. 2019. OSMO-hanke. Osaamista maan kasvukunnon hoitoon. Tietokortti. Biologinen viljavuus. Biostimulantit kasvinviljelyssä. Helsingin yliopiston Ruralia-insti- tuutti. ProAgria. https://www2.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/koulutus/maan-kasvu- kunto/tietokortit-hyvat-kaytannot-maan-kasvukunnon-hoitoon Ruokavirasto 2022. Biostimulantit. Lannoitteet ja lannoitevalmisteet. Viitattu 10.10.2022. https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/rehu--ja-lannoiteala/lannoitevalmisteet/laatuvaa- timukset/ . http://www.elomestari.fi/ https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet/370 https://www.kemidigi.fi/kasvinsuojeluainerekisteri/haku http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti76a.pdf http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti76a.pdf https://www.sitra.fi/julkaisut/maatilojen-kiertotaloutta-edistavat-ratkaisut/ https://www.sitra.fi/julkaisut/maatilojen-kiertotaloutta-edistavat-ratkaisut/ http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuotanto__22%20Kaytossa%20oleva%20maatalousmaa/?tablelist=true&rxid=dc711a9e-de6d-454b-82c2-74ff79a3a5e0 http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuotanto__22%20Kaytossa%20oleva%20maatalousmaa/?tablelist=true&rxid=dc711a9e-de6d-454b-82c2-74ff79a3a5e0 http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuotanto__22%20Kaytossa%20oleva%20maatalousmaa/?tablelist=true&rxid=dc711a9e-de6d-454b-82c2-74ff79a3a5e0 https://maatalousinfo.luke.fi/fi/cms/lajikekokeet/virallisten-lajikekokeiden-tulokset https://www.mtk.fi/ilmastotiekartta https://www2.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/koulutus/maan-kasvukunto/tietokortit-hyvat-kaytannot-maan-kasvukunnon-hoitoon https://www2.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/koulutus/maan-kasvukunto/tietokortit-hyvat-kaytannot-maan-kasvukunnon-hoitoon https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/rehu--ja-lannoiteala/lannoitevalmisteet/laatuvaatimukset/ https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/rehu--ja-lannoiteala/lannoitevalmisteet/laatuvaatimukset/ Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 44 Liitteet Heikki Jalli, Luonnonvarakeskus, Jokioinen Liite 1. Herneen kasvunsääteet ja hivenlannoitus Herneen ongelmaksi koettiin lakoontuminen. Siispä kokeilimme kasvunsääteitä Ceronea ja Sonista, fungisidi Oriusta ja niiden yhdistämistä COMOn - koboltti-mangaani-hivenlannoituk- sen - kanssa. Käsittelyajat olivat A - herne 5–10 cm korkeaa ja B - ennen herneen kukintaa. Vuonna 2019 kesä oli lämmin ja vähäsateinen, eikä ennen puintiakaan saatu lakoonnuttavia sateita. Jo kentällä havaittiin, että Jymy-herne ei kasvanut hyvin, jos sille annettiin starttityp- peä. COMO-käsittely yksinään lisäsi satoa, mutta kun siihen lisättiin tautitorjunta, sato pie- neni. Kuva 31. Hivenlannoitteen ja kasvunsääteiden vaikutus herneen satoon v. 2019. Vertailuina kä- sittelemätön ja lannoitettu herne. Kuva 32. Käsittelyillä ei ollut suurta vaikutusta sadon siemenkokoon v. 2019. Suurimmat sie- menet saatiin lähinnä, kun sato oli pieni. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 45 Kuva 33. Herneet mitattiin pituuskasvun päätyttyä. Kesällä 2019 kasvunsääteet lyhensivät vartta noin 30 cm. Kesällä 2020 demoon tuli mukaan kaksi muutakin kasvunsäädettä, Optimus ja Sonis Start. Kesä oli lämmin ja vähäsateinen, eikä ennen puintiakaan saatu lakoonnuttavia sateita. Kesä- kuun kolmen viikon pouta- ja hellejakso ajoittui juuri kukkimisaikaan ja näin leikkasi herneen sadon. Sadot olivat todella pienet. Kuva 34. Herneen satotaso oli alle 2000 kg/ha, mutta erot käsittelyjen välillä olivat suuret. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 46 Kuva 35. Myös herneen korkeudet olivat kesällä 2020 edellistä vuotta lyhyemmät, käsittele- mättömän ero oli yli 30 cm. Vuonna 2021 testattavia yhdistelmiä vähennettiin, mutta mukaan otettiin uusina käsittelyinä ymppäys ja tautitorjuntaan Zaftra. Herne oli taas kuivuuden vuoksi lyhyttä, mutta vaikka kas- vunsääteet lyhensivät sitä lisää, sato kuitenkin suureni. Kuva 36. Kesällä 2021 kasvunsääteillä saatiin sadonlisää. Sadonkorjuu oli niin myöhäinen, että kasvusto romahti lakoon ja kasvunsääteet pitivät sitä vähän koholla. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 47 Kuva 37. Käsittelemättömän herneen lakoontunut ala oli suurin, mutta ympätty oli painunut matalimmaksi. Kuva 38. Myös kesällä 2021 hernekasvusto jäi kuivuuden vuoksi lyhyeksi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 48 Liite 2. Herneen rikkakasvien torjunta Rikkakasvien torjunta-aineita testattiin herneellä kesällä 2021. Rikkakasveina oli pääasiassa punapeippiä, peltomataraa ja pihatähtimöä sekä jonkin verran jauhosavikkaa, linnunkaalia ja peltoemäkkiä. Käsittelyajat olivat A - heti taimettumisen jälkeen, B - herne 5–8 cm, C - ennen nuppujen kehittymistä. Torjunta-aineiden tehot olivat kohtuulliset, valmiste Corum + Dash olisi paras, mutta se ei ole markkinoilla. Toiseksi paras oli Fenix + Lentagran herneen taimettumisen jälkeen, mutta se ei tehoa riittävästi peltomataraan. Samoin ennen taimettumista ruiskutettu Fenix + Lentagran ei tehoa riittävästi peltomataraan eikä myöskään punapeippiin. Kuva 39. Rikkakasvilajit on koodattu: LAMPU=punapeippi, GALSP=peltomatara, CHEAL=jau- hosavikka, LAPCO=linnunkaali, STEME=pihatähtimö ja FUMOF=peltoemäkki. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 49 Liite 3. Herneen kylvötiheys ja ymppäys Astronaute-herneellä testattiin kesällä 2020 kylvötiheyden ja ymppäyksen vaikutusta satoon. Peruskylvötiheys oli 100 kpl/m2 ja tämä tiheys oli kolmella koejäsenellä: 1 - pelkkä siemen, 2 - lannoitettu YaraMila6 250 kg/ha ja 3 - ympätty Elomestarin ympillä 1,5 g/kg. Muut koejäse- net oli ympätty samoin, mutta siementä oli vähennetty: 4 -25 % ja 5 -50 % täydestä mää- rästä. Kuva 40. Helteisenä kesänä kylvötiheyden pienentäminen pienensi myös satoa. Myös vuonna 2021 testattiin herneen tiheyden vaikutusta satoon ja sadon laatuun. On huo- mattavaa, että edellisten vuosien tapaan herneen sato ei lisääntynyt lannoitetta käytettäessä. Ympin käyttö taas lisäsi satoa ja 75 % siemenmäärä näyttäisi herneellä riittävän, jos käytetään ymppiä. Kuva 41. Herne ei hyötynyt starttitypestä, mutta sato lisääntyi ymppiä käytettäessä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 50 Liite 4. Biostimulantit herneellä 2021 Kesällä 2021 ennen kukinnan alkua tehdyt biostimulantti-ruiskutukset olivat liikaa herneelle, joka oli jo kärsinyt hetken kuumasta säästä. Suositeltu käsittelyaika olisi muutama päivä en- nen stressin alkua, mutta hellettä ei osattu ennakoida. Kuva 43. Biostimulantti-ruiskutukset eivät hyödyttäneet jo hetken helteessä kasvanutta Ast- ronaute-hernettä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 51 Liite 5. Herneen ja härkäpavun seosviljely 2020–2021 Herneen ja härkäpavun seoksen viljelyssä oli ideana valkuaispitoisuuden säätäminen ja erilai- sissa oloissa kasvavat kasvit: härkäpapu kasvaa kosteamassa säässä ja herne kuivemmalla säällä. Hernettä ja härkäpapua ei saa helposti lajittelemalla erilleen, joten seoksen viljely sopii vain tilojen omaan rehukäyttöön. Testauksessa käytettiin Loviisa-hernettä ja Into-härkäpapua. Kuva 44. Kesän 2020 olosuhteissa suurimman sadon antoi herne yksinään. Kuva 45. Kesällä 2021 kaikki seokset tuottivat paremman kokonaissadon kuin kummankaan kasvin puhdaskasvusto. Tämä oli seoskasvustojen ideakin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2023 52 Löydät meidät verkosta luke.fi Luonnonvarakeskus (Luke) Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki https://www.luke.fi/fi https://www.facebook.com/Luonnonvarakeskus https://twitter.com/LukeFinland https://www.linkedin.com/company/lukefinland https://www.youtube.com/@LuonnonvarakeskusLuke https://www.instagram.com/luonnonvarakeskus/