Jukuri, open repository of the Natural Resources Institute Finland (Luke) All material supplied via Jukuri is protected by copyright and other intellectual property rights. Duplication or sale, in electronic or print form, of any part of the repository collections is prohibited. Making electronic or print copies of the material is permitted only for your own personal use or for educational purposes. For other purposes, this article may be used in accordance with the publisher’s terms. There may be differences between this version and the publisher’s version. You are advised to cite the publisher’s version. This is an electronic reprint of the original article. This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail. Author(s): Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen & Tomi Mäki-Opas Title: Ohjaajien käsityksiä sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan osallistuvan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja hevosen roolista asiakastyössä Year: 2023 Version: Published version Copyright: The Author(s) 2023 Rights: CC BY-NC 4.0 Rights url: http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0/ Please cite the original version: Lipponen, M., Vehmasto, A.-E., Salonen, A., & Mäki-Opas, T. (2023). Ohjaajien käsityksiä sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan osallistuvan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja hevosen roolista asiakastyössä. Sosiaalipedagogiikka, 24, 45–76. https://doi.org/10.30675/sp.126111 • 45ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas TIIVISTELMÄ n Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on määritelty työtavaksi, jonka tavoitteena on sosiaalisen kasvun ja hyvinvoinnin tukeminen hevosen kanssa tapahtuvassa yhteisöllisessä toiminnassa. Tavoitteenamme oli tutkia hevostoiminnan ohjaajien käsityksiä siitä, mitkä tekijät toiminnassa lisäävät osallistujan hyvinvointia ja mikä on hevosen rooli asiakastyössä. Tutkimuksemme viitekehyksenä on kestävän hyvin- voinnin teoria, johon peilaten analysoimme ohjaajien käsityksiä ihmisen ja hevosen välisestä yhteistoiminnasta. Tutkimusaineistomme koostui hevostoimintaohjaajien vuosina 2021–2022 täyttämistä laatukäsikirjadokumenteista (n=67), joista analy- soimme kahden avoimen kysymyksen vastauksia laadullisella sisällönanalyysillä teo- riaohjaavasti. Ohjaajien käsitysten mukaan hevostoiminnan vaikuttavat tekijät liittyvät merki- tyksellisiin vuorovaikutussuhteisiin, läsnäoloon, toimijuuteen sekä elämisen perus- tarpeiden merkityksen osoittamiseen. Ohjaajien käsitysten mukaan hevosen rooli on tukea niin ohjaajaa kuin asiakasta vuorovaikutteisessa työskentelyssä. Tutkimuksen perusteella hevoselle annetaan emotionaalisen työn tekijän rooli, mikä edellyttää työn luonteen pohdintaa myös siitä näkökulmasta, miten hevonen toiminnan kokee. Jatkotutkimuksissa tulisi tarkastella monilajisen vuorovaikutuksen etuja, haittoja ja edellytyksiä sekä sopivia tutkimusmenetelmiä vaikutusten arvioimiseksi niin ihmi- sen kuin eläimen näkökulmasta. Avainsanat: sosiaalipedagogiikka, eläinavusteisuus, kestävä hyvinvointi, monilaji- nen vuorovaikutus, toimijuus Ohjaajien käsityksiä sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan osallistuvan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja hevosen roolista asiakastyössä Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas 46 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 ABSTRACT SOCIAL-EDUCATIONAL HORSE ACTIVITY INSTRUCTORS’ PERCEPTIONS OF IMPACTING FACTORS AND THE ROLE OF THE HORSE IN CLIENT WORK n Social-educational horse activity is defined as a working orientation to support social growth and well-being in community education with horses. The study aimed to explore the instructors’ perceptions about what factors increase the participant’s well-being and what the horse’s role is. The theoretical framework is the theory of sustainable well-being. Our research data consisted of quality manuals (n=67) completed by the instructors in 2021–2022, of which we analyzed two open questions with qualitative theory-driven content analysis. According to our results, the influencing factors of social-educational horse activity are related to meaningful interactions, presence, agency, and demonstrating the importance of basic living needs. The horse’s role is to support the instructor and the client in interactive work. Based on our results, the horse is assigned a position of emotional labour, which requires consideration of the nature of the work from the horse’s perspective. Further studies could examine the advantages, disadvantages, and prerequisites of multi-species interaction and appropriate research methods for assessing impacts from both human and animal perspectives. Keywords: social pedagogy, animal-assisted intervention, sustainable well-being, multi-species interaction, agency Johdanto Sosiaalipedagogista hevostoimintaa alettiin Suomessa kehittää alan täy- dennyskoulutusten myötä 2000-luvun alkupuolella (Hämäläinen & Koistinen 2019). Sosiaalipedagoginen hevostoiminta määriteltiin tuolloin sosiaalipedagogisesta teoreettisesta ja käytännöllisestä viitekehyksestä lähteväksi työotteeksi, jonka tavoitteena on sosiaalisen kasvun ja hyvin- voinnin tukeminen hevosen kanssa tapahtuvassa yhteisöllisessä toimin- nassa (Koistinen 2005). Perusteena oli vahva näkemys talliyhteisön mer- kityksestä sosiaalipedagogisena kasvatuksellisena yhteisönä (Fagerström & Lipponen 2019; Hämäläinen & Koistinen 2019). Sosiaalipedagogisen ajattelun mukaisesti ohjaaja tarjoaa hevosten avulla kasvuympäristön, jos- sa asiakas voi turvallisesti harjoitella omien tarpeidensa ja tavoitteidensa mukaisia taitoja, jotka auttavat häntä pärjäämään elämässä (Fagerström & Lipponen 2019). • 47ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas Ihmisen ja hevosen yhteistoimintaa on tutkittu monella tieteenalalla myös kansainvälisesti. Eläinsuhteeseen liittyvää tutkimusta on tehty aina- kin sosiologian, ympäristöpolitiikan, kulttuurintutkimuksen, antropolo- gian, historian, uskontotieteen, oikeustieteen ja kirjallisuustieteen piirissä (Schuurman 2012). Sosiologiassa on tarkasteltu esimerkiksi ihmisen ja hevosen vuorovaikutusta sekä ihmisen eläinsuhteen vaikutusta käsityksiin eläimistä ja niiden hyvinvoinnista (Brandt 2007; Birke 2008; Schuurman 2012). Hevosavusteisten interventioiden, useimmiten terapian, vaikutta- vuustutkimuksissa on käytetty usein psykologian, kasvatustieteen ja lää- ketieteen menetelmiä (ks. esim. Vehmasto & Lipponen 2021). Tutkimusta kaivataan lisää paitsi eläinavusteisten työtapojen määrittelystä (Aartolahti ym. 2017; Lipponen, Vehmasto ym. 2022), tehokkuudesta ja vaikutusme- kanismeista (ks. esim. Fine, Beck & Ng 2019; López-Cepero 2020; Whi- te-Lewis 2020), myös työtavan eettisestä oikeutuksesta ja vaikutuksista eläimelle, joka asetetaan ihmisen elinkeinon välineeksi (Dashper 2020). Tässä tutkimuksessa tarkastelemme sosiaalipedagogisen hevostoimin- nan ohjaajien laatimien toiminnan kuvausten avulla heidän käsityksiään siitä, miten toimintaa nykyään toteutetaan ja mitkä tekijät toiminnassa ovat yhteydessä asiakkaan hyvinvointiin. Lisäksi tarkastelemme, mikä on näiden käsitysten valossa hevosen rooli asiakastyössä. Tutkimuskysymyk- semme ovat: 1. Millaisia käsityksiä hevostoimintaohjaajilla on asiakkaan hyvin- vointiin vaikuttavista tekijöistä? 2. Mikä on näiden käsitysten valossa ohjaajien hevoselle antama rooli heidän omien tavoitteidensa ja asiakkaiden tavoitteiden näkökul- mista? Tämä tutkimus asemoituu yhteiskunnallis–kulttuuriseen tutkimukseen. Tutkimuksen tekijät sijoittuvat yhteiskuntatieteen ja luonnontieteen aloil- le, mikä määrittää tutkimuksen kontekstin eläinavusteisten kuntoutusin- terventioiden tutkimiseen ihmisen hyvinvoinnin ja sen arvioinnin nä- kökulmasta. Tällaista tutkimusta eläinavusteisuudesta on tuotettu melko paljon, kun taas eläimen näkökulman tutkiminen on huomattavasti vä- häisempää. Eläimen näkökulman tarkastelemisen tarve pyritään kuiten- kin tiedostamaan tässä tutkimuksessa. Monitieteinen lähestymistapamme pyrkii jäsentämään sosiaalipedagogista hevostoimintaa sosiaalipedago- giikan ja subjektiivisen hyvinvoinnin näkökulmista. Tutkimuksessamme 48 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 hyödynnämme kestävän hyvinvoinnin teoreettista viitekehystä (Helne & Hirvilammi 2021), johon liittyviä taustoja ja oletuksia avaamme seuraa- vaksi. Kestävä hyvinvointi tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä Useimmat hyvinvoinnin teoriat korostavat, että voidakseen hyvin ihmi- nen tarvitsee riittävän materiaalisen elintason, mahdollisuuden mielek- kääseen tekemiseen ja osallistumiseen sekä toisia ihmisiä ympärilleen, kokemusta kuulumisesta johonkin yhteisöön tai muuhun kokonaisuuteen (Allardt 1993). Tutkimuksemme teoreettisen viitekehyksen lähtökohtana on Tuula Helneen ja Tuuli Hirvilammin (2021) esittämä kestävän hyvin- voinnin teoria, jonka pohjana toimii suomalaisen sosiologin Erik Allard- tin hyvinvointiteoria (1993). Allardt (1993) kiteytti ihmisen perustarpeet kolmeen iskusanaan: ha- ving, loving, being. Taustalla on jaottelu elintason ja elämänlaadun välillä, joista elintaso liittyy aineellisiin resursseihin elämässä (having), kun taas elämänlaatu ihmisten välisiin suhteisiin (loving) ja itsensä toteuttamiseen yhteiskunnassa (being) liittyviin tarpeisiin. Having kytkeytyy ravinnon, juoman ja turvallisen asuinsijan kaltaisiin puutostarpeisiin, joita ilman on vaikeata selviytyä hengissä. Objektiivisesti voidaan mitata keskeisiä mate- riaalisia elinoloja tarjoavia toimintamahdollisuuksia. Subjektiivisesti voi- daan tarkastella esimerkiksi turvallisuuden tunnetta, joka usein nostetaan keskeiseksi psykologiseksi puutostarpeeksi (Maslow 1943). Loving eli yhteenkuuluvuus toisten ihmisten kanssa on tarveteorioissa tunnistettu yhdeksi ihmisen perustarpeista, jonka keskeisyys hyvinvoin- nille on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa (Baumeister & Leary 1995). Ih- misillä on tarve muodostaa sosiaalisia identiteettejä ja kiinnittyä yhteisöi- hin (Allardt 1998). Ihminen on lähtökohtaisesti sosiaalinen olento, jonka kasvu edellyttää tiiviitä vuorovaikutussuhteita (Niemelä 2006). Objektii- visilla mittareilla loving tarkoittaa esimerkiksi ihmisten välisten suhteiden määrää. Subjektiivisesti se tarkoittaa esimerkiksi kokemusta läheisistä ja vastavuoroisista ihmissuhteista (Allardt 1993). Being määrittyy ihmisen suhteesta yhteiskuntaan, ja toisaalta se sisältää itsensä toteuttamisen ja henkilökohtaisen kasvun piirteitä. Being kytkey- tyy siis objektiivisesti ajatellen ihmisen fyysiseen ja henkiseen toiminta- kykyyn ja subjektiivisesti tarkasteltuna ihmisen kokemuksiin siitä, miten merkitykselliseksi hän kokee elämänsä. (Allardt 1993.) Being merkitsee • 49ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas sitä, että ihminen kokee tyytyväisyyttä ja positiiivisia tunteita sekä elää mahdollisimman harmonisessa suhteessa niin muiden ihmisten kuin luonnon kanssa (Allardt 1989). Being-ulottuvuus korostaa inhimillis- tä kasvua ja itsensä toteuttamista (Allardt & Uusitalo 1972). Maslow’n (2011) mukaan kasvutarpeiden toteutuminen tuo ihmiselämään elämä- niloa, olemisen tyyneyttä sekä epäitsekästä käyttäytymistä. Pauli Niemelä (2006) on ehdottanut doing-ulottuvuuden erottamista being-ulottuvuudesta. Doing-ulottuvuuden nostaminen omaksi tarpeek- seen heijastaa näkemystä ihmisestä toiminnallisena olentona, joka toteut- taa tekemisen kautta itseään ja hyvinvointiin liittyviä tarpeitaan. Toimi- juus on ihmisyyttä määrittävä piirre: meillä on tarve kokea, että pystymme ohjailemaan ja hallitsemaan omaa elämäämme, valitsemaan tekemiämme asioita ja tavoittelemaan arvokkaaksi kokemiamme päämääriä. (Niemelä 2006.) Hyvinvoinnin ulottuvuudet kuvaavat kokonaisuutta, joka vaadi- taan hyvinvoinnin toteutumiseksi. Helne ja Hirvilammi (2015; 2021) määrittelevät kestävän hyvinvoinnin teorian perustuvan relationaaliseen ihmiskäsitykseen (ks. Niemelä 2014), jossa ihminen nähdään osana luontoa. Relationaaliseen ihmiskäsitykseen sisältyy ymmärrys siitä, että luonto mahdollistaa niin ihmisille kuin muil- le lajeille elämisen edellytykset ja hyvinvoinnin perustan. Se korostaa kes- kinäisriippuvuuksia ja tunnistaa ihmiselämän kokonaisuuteen kuuluvien suhteiden merkityksen: hyvinvointi on riippuvaista ihmisen ja luonnon sekä ihmisten välisten suhteiden laadusta. (Helne & Hirvilammi 2015; 2021.) Helneen ja Hirvilammin (2015; 2021) mukaan kestävä hyvinvointi voi- daan ymmärtää having-ulottuvuuden (elintason), doing-ulottuvuuden (toiminnan), loving-ulottuvuuden (suhteiden) ja being-ulottuvuuden (läs- näolon) muodostamaksi kokonaisuudeksi. Tällöin kestävää hyvinvointia edistävät kohtuullinen elintaso ja elämisen perustarpeiden täyttyminen, mielekäs tekeminen ja toimijuuden toteutuminen, merkitykselliset vuo- rovaikutussuhteet sekä elävä läsnäolo ja yhteys luontoon (Helne & Hirvi- lammi 2015; 2021). Elävällä läsnäololla tarkoitetaan tilaa, jossa yksilö on yhteydessä omiin tarpeisiinsa ja kokemuksiinsa (Allardt & Uusitalo 1972). Hevostoiminta sosiaalipedagogisena eläinavusteisena toimintana Sosiaalipedagogiikassa tutkitaan ihmisenä kasvamista, kehittymistä ja si- vistymistä osana yhteisö-, yhteiskunta- ja maailmasuhteen rakentumista. 50 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 Mielenkiinto kohdistuu erityisesti sosiaalisen osallisuuden, toimintakyvyn ja kansalaisuuden rakentumiseen kuuluviin inhimillisen kasvun prosessei- hin, näihin mahdollisesti liittyviin ongelmiin sekä pedagogiikan mahdol- lisuuksiin edistää suotuisia kasvuprosesseja. (Hämäläinen 2019.) Lisäksi sosiaalipedagogiikka ymmärretään käytännön työn alaksi, jossa tieteen- alan teorioita ja tutkimustuloksia sovelletaan arkipäivän työhön (Nivala & Ryynänen 2019). Yhtäältä sen tavoitteena on osallisuuden vahvistaminen ja sosiaalisen kasvun tukeminen kohti aktiivista kansalaisuutta. Toisaalta se voidaan nähdä hyvinvoinnin edistämisen muotona. (Hämäläinen 2012.) Viimeaikaisessa sosiaalipedagogisessa keskustelussa korostuu oppimisen avulla aikaansaatu hyvinvointimurros, jonka seurauksena voidaan onnis- tua vastaamaan ilmastonmuutoksesta, kuudennesta sukupuuttoaallosta ja luonnonvarojen hupenemisesta johtuviin globaaleihin haasteisiin. Tämä edellyttää tietoihin, taitoihin ja asenteisiin painottuvan osaamisen lisäksi oppimista, joka vahvistaa ihmisen kytkeytymistä osaksi ympäröivää maa- ilmaa. (Salonen, Laininen, Hämäläinen & Sterling 2023.) Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa kasvatus-, sosiaali- tai ter- veysalan ammattilainen ottaa hevosen mukaan työhönsä asiakkaan hy- vinvointitavoitteen saavuttamiseksi. Sosiaalipedagoginen lähestymistapa kiteytyy toiminnallisuuden, yhteisöllisyyden ja elämyksellisyyden koko- naisuudeksi. (Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys 2021.) Sosiaa- lipedagogista hevostoimintaa voidaan soveltaa monissa konteksteissa ku- ten sosiaalihuollossa (Mikkola & Virtanen 2019), kuntoutuksessa (Valkas 2019), perusopetuksessa (Mickelsson 2023) ja nuorisotyössä (Kotilainen 2019; Korhonen 2022). On hyvä huomata ero esimerkiksi ratsastusterapi- aan, joka on ratsastusterapeutin hevosen avulla toteuttamaa lääkinnällistä yksilömuotoista kuntoutusta (Mattila-Rautiainen 2011). Eläinavusteinen työskentely voidaan nähdä monilajisena vuorovaiku- tuksena ihmisten ja eläinten välillä (Hautamäki & Vierimaa 2022). Ihmis- keskeisen sosialisaatiomallin laajennus, ekososialisaatio, kuvailee moninai- sista ekologisista ja sosiaalisista suhteista muodostuvaa maailmaa (Keto & Foster 2021). Tämän näkemyksen mukaan ihmisten sosialisaatio tapahtuu aina monilajisissa yhteisöissä, joissa lukuisat erilaiset elämänmuodot ovat vastavuoroisessa suhteessa toisiinsa. Ihmisen ja ei-ihmisen välinen vuoro- vaikutus voi auttaa kokemaan osallisuutta ympärillä olevaan todellisuuteen uusilla tavoilla siten, että kokemus ei rajoitu pelkästään ihmisten välisiin yhteyksiin vaan voi ylittää ihmisen ja ei-ihmisen välisen rajan (Salonen, Isola & Foster 2022; Salonen, Laininen, Hämäläinen & Sterling 2023). • 51ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas Eläinavusteisuuden vaikuttavuuden mekanismeista monet liittyvät ih- misen ja eläimen väliseen vuorovaikutussuhteeseen (human–animal inte- raction) (Julius, Beetz, Kotrschal, Turner & Uvnäs-Moberg 2013). Vuoro- vaikutussuhdetta selittävät muun muassa kiintymyssuhdeteoria (Bowlby 1979), sosiaalisen tuen teoria (Cobb 1976) ja sosiaalisen oppimisen teoria (Bandura 1971). Biofilia-hypoteesi (Wilson 1984) tarkoittaa, että ihmi- sellä on synnynnäinen tarve olla yhteyksissä luonnon kanssa. Eläimen katsotaan olevan luontokappale, joka vaikuttaa ihmiseen automaattisesti tunnetasolla aiheuttaen välittömiä psykofyysisiä vaikutuksia (Ulrich ym. 1991), jolloin esimerkiksi fysiologinen stressi alenee ja mieliala kohenee (ks. esim. Lipponen, Hallikainen & Kilpeläinen 2022). Tarkkaavuuden el- pymisen teorian (Kaplan & Kaplan 1989) mukaan luontokappaleet tuot- tavat sellaisia aistiärsykkeitä, jotka auttavat kognitiivisesta kuormitukses- ta palautumisessa. Eläimen läheisyyden kokeminen saa aikaan ihmisen oksitosiinijärjestelmän aktivoitumisen, minkä on esitetty olevan psyko- fyysisten vaikutusten yksi keskeinen mekanismi (Beetz, Uvnäs-Moberg, Julius & Kotrschal 2012). Tässä tutkimuksessa sosiaalipedagoginen hevostoiminta ymmärretään sosiaalisen kasvun ja subjektiivisen hyvinvoinnin edistämisen prosessiksi. Toiminnan tavoitteena on tukea yksilöä siten, että hänellä on mahdolli- suus mielekkääseen tekemiseen ja osallistumiseen. Sosiaaliseen kasvuun ja hyvinvointiin kuuluvat yksilön identiteetin rakentuminen, sosiaaliset taidot, merkityksellisyyden kokemus ja vuorovaikutus sosiaalisissa ver- kostoissa. Hevosen mukaan ottaminen prosessiin käsitetään tässä tutki- muksessa ammatillisena eläinavusteisena työnä, jossa keskeistä on ihmi- sen ja eläimen välinen vuorovaikutussuhde. Aineisto ja analyysi Tutkimusaineistona oli dokumenttiaineisto, joka koostui Sosiaalipeda- goginen hevostoimintayhdistys ry:n jäsenten täyttämistä Sosiaalipeda- gogisen hevostoiminnan laatu- ja vaikuttavuus -käsikirjoista vuosilta 2021–2022 (Lipponen & Vehmasto 2021). Ohjaajat täyttävät käsikirjan hakiessaan yhdistykseltä SPHT®-tavaramerkkiä toiminnalleen. Käsikir- jan teoriaosassa kuvataan tiivistetysti sosiaalipedagogista työotetta ja hevosavusteisten interventioiden tutkimustaustaa. Käsikirjaosassa oh- jaaja vastaa monivalintakysymyksiin ja avoimiin kysymyksiin koskien toteuttamansa hevostoimintapalvelun toteutustapoja, resursseja ja ver- kostoja, ohjaajan koulutusta ja osaamista, hevosen roolia ja hyvinvoin- 52 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 tia sekä toiminnan vaikutuksia asiakkaaseen ja seurantaan käytettäviä mittareita. Tutkimustarkoitukseen luovutettuja käsikirjadokumentteja oli vuoden 2022 lopussa 71 kappaletta. Käsikirjoista otettiin tutkimukseen mukaan suomenkieliset. Yksi muunkielinen käsikirja jätettiin tutkimuksen ulko- puolelle. Jos käsikirja oli puutteellisesti täydennetty eikä yhdistys myön- tänyt sen perusteella SPHT® -tavaramerkkiä, käsikirjaa ei otettu mukaan tutkimukseen. Aineistomme koostui 67 käsikirjasta. Joukossa oli sekä vasta toimintansa aloittaneiden että pidempään toimintaa toteuttaneiden ohjaajien käsikirjoja. Aineistomme muodostui ohjaajien vastauksista käsikirjan kahteen avoimeen kysymykseen: ”Mitä harjoituksia/mitä toiminnassa asiakkaan kanssa käytännössä tehdään?” ja ”Mikä on hevosen rooli toiminnassa?” Vastauksissa kuvailtiin sekä hevosen kanssa tehtäviä harjoitteita että asi- akkaan tavoitteita, joihin harjoitteiden avulla pyritään vastaamaan. Li- säksi vastauksissa kuvailtiin hevosen roolia sekä ohjaajan että asiakkaan tavoitteiden näkökulmasta. Vastausten pituus vaihteli, osa vastauksista oli vain muutaman lauseen mittaisia, kun taas joissakin vastauksissa oli 15–20 lausetta. Yhteensä aineistossa oli 23 sivua tekstiä (fontti Times New Roman 12, riviväli 1). Analysoimme aineistomme laadullisella sisällönanalyysillä, jolla pyri- tään systemaattisesti analysoimaan aineiston sisäisiä samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia (Krippendorff 1980). Aineiston analyysin toteutimme teoriaohjaavasti (Elo & Kyngäs 2008). Tällöin aineistosta tehdyille löydök- sille etsitään tulkintojen tueksi teoriasta selityksiä tai vahvistusta. Analysoimme aineiston ATLAS.ti-ohjelman (versio 22.2.5.0) avulla. Tiedostimme analyysissamme, että hyödyntämämme dokumenttiaineis- to oli tuotettu muuta kuin tutkimustarkoitusta varten. Siksi kiinnitimme erityistä huomiota siihen, missä aineisto oli syntynyt ja kuinka siinä oli kuvailtu tutkimiamme asioita. Aineiston alustavassa tarkastelussa havait- simme, että kuvausten tyyli vaihteli yleisestä toiminnan kuvauksesta ai- na yksityiskohtaisiin asiakasryhmää koskeviin esimerkkeihin. Jokaisessa kuvauksessa oli tyypillisesti löydettävissä useampi merkityksellinen idea tai ajatus, jonka määrittelimme analyysiyksiköksi. Koodasimme aineiston systemaattisesti ja ensimmäisessä vaiheessa tunnistimme 113 alustavaa koodia toiminnan sisällöille ja 105 koodia hevosen roolille. Koodausta tii- vistettiin siten, että samantyyppisiä koodeja yhdistettiin toisiinsa ja koo- diryhmälle annettiin sitä kuvaava yläkäsite. Analyysiä ohjasi abduktiivi- • 53ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas nen päättelylogiikka, jossa yhdisteltiin vuorotellen aineistoa ja teoreettista taustaa (Tuomi & Sarajärvi 2009). Koodit ja niitä yhdistävät alaluokat jäsennettiin kestävän hyvinvoinnin teorian (Helne & Hirvilammi 2021) ulottuvuuksista having, loving, being ja doing johdettuihin pääluokkiin (Taulukko 1). Pääluokat nimettiin käsit- teillä, jotka noudattelevat kestävän hyvinvoinnin teorian käsitteistöä. Esi- Taulukko 1. Toiminnan vaikuttavien tekijöiden luokittelu Elämisen perustarpeiden merkitys (having) Ihmisen ja ei-ihmisen välinen vuorovaikutus ● Unen ja levon merkitys ● Ravinnon merkitys ● Syöminen ja juominen ● Liikkuminen ja leikki ● Vuorovaikutusharjoitteet ● Vuorovaikutuksen sanoittaminen ● Hevosten käyttäytymisen reflektointi ● Talliyhteisössä ja ryhmässä toimiminen ● Hevosen aiheuttamien tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen ● Tunnetaitoharjoitteet korttien ja kuvien avulla ● Tunnemittarit ● Rentoutumisharjoitteet ● Aistiharjoitteet ● Läsnäoloharjoitteet ● Kehonkielen käyttö ● Hevostaitoharjoitteet ● Matemaattisia ja kielellisiä taitoja tukevat harjoitteet ● Motorisia taitoja tukevat harjoitteet ● Toiminnanohjausta ja itsesäätelyä tukevat harjoitteet ● Itsetuntemusta lisäävät tilanteet ● Leikki hevosten kanssa ja hevosista ● Musiikki ja juhlan järjestäminen ● Draama ja tarinankertominen ● Video ja valokuvat ● Luonnossa liikkuminen ● Luonnon havainnointi ja luonnonantimet Tunteet Kehollisuus Luontoyhteys Merkitykselliset vuorovaikutus- suhteet (loving) Läsnäolo (being) Toimijuus (doing) Pääluokat Alaluokat Koodit Tiedot ja taidot Itsereflektio Luovuus 54 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 merkiksi pääluokka ”toimijuus” muodostui doing-ulottuvuuden mukaan ihmisen perustarvetta kuvailevaksi luokaksi, jossa keskeistä on mahdolli- suus ohjata omaa toimintaa ja hallita jokapäiväistä elämää. Toimijuudella tarkoitetaan kokemuksia aikaansaamisesta, osaamisesta, oppimisesta ja tekemisen hallinnasta, joita ohjaajien käsitysten mukaiset koodit, kuten Hevonen elämisen perustarpeiden osoittajana (having) Ohjaajan ja hevosen välinen kasvattaja- kumppanuus ● Psykofyysiset vaikutukset osallistujaan ● Hevonen tarkkailun kohteena eläimenä ● Hevosen lajityypilliset tarpeet ● Hevosen terveys ja elämänkaari ● Motivaattori ja sitouttaja toimintaan ja muutokseen ● Työpari ● Keskustelun kysymyksen madaltaja ● Rajojen asettaja ● Yhteinen kiinnostuksen kohde ● Luottamuksen vahvistaja ja nopeuttaja ● Vuorovaikutuksen pehmentäjä ● Luotettava kuuntelija ● Pysyvä asia elämässä ● Aito ja rehellinen ● Kiintymyksen mahdollistaja ● Sisäisten prosessien ilmentäjä ● Tunteiden säätelyn opettaja ● Läheisyyden ja etäisyyden turvallisen säätelyn mahdollistaja ● Hoivan antaja ja saaja ● Päätäntävaltainen yhteisön jäsen ● Yksilöllinen ja tasavertainen toimija ● Minäkuvan ja minäpystyvyyden vahvistaja ● Sosiaalinen lauma -ja pakoeläin ● Suuri ja kunnioitusta herättävä ● Aktivoiva ja rauhoittava ● Aistien ja kehollisten tuntemusten aktivoija ● Mielihyvän kokemusten aiheuttaja ● Antaa palautetta käytöksellään ● Osoittaa hyväksyntää käytöksellään ● Luovuuden ja mielikuvien herättäjä Asiakkaan ja ohjaajan "yhteinen kolmas" Hevosen lajityypilliset ominaisuudet Hevonen osana merkityksellisiä vuorovaikutus- suhteita (loving) Hevonen läsnäolon vahvistajana (being) Hevonen toimijuuden esimerkkinä (doing) Pääluokat Alaluokat Koodit Hevonen tunnetaitojen opettajana Hevonen aktiivisena ja omaehtoisena toimijana Asiakkaan ja ohjaajan välinen ystävyys Taulukko 2. Hevosen roolin luokittelu • 55ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas ”hevostaitoharjoitteet”, ”toiminnanohjausta ja itsesäätelyä tukevat tilan- teet” sekä ”draama ja tarinankertominen”, ilmentävät. Koodeista muo- dostettiin alaluokat ”tiedot ja taidot”, ”itsereflektio” ja ”luovuus”. Nämä sijoitettiin pääluokan ”toimijuus” alle. On huomioitava, että kategoriat ovat analyyttinen jäsennys kokonaisuudesta, jossa eri ulottuvuudet ovat yhteydessä toisiinsa. Todellisuudessa ulottuvuudet limittyvät toisiinsa, ei- kä niiden välinen raja ole selvä. Analyysin toisessa vaiheessa tarkasteltiin hevosen roolia kestävän hyvinvoinnin teorian (Helne & Hirvilammi 2021) valossa. Pääluokat muodostettiin ensimmäisen tutkimuskysymyksen analyysin pääluokkia mukaillen: hevonen elämisen perustarpeiden osoittajana (having-ulottu- vuus), hevonen osana merkityksellisiä vuorovaikutussuhteita (loving-ulot- tuvuus), hevonen läsnäolon vahvistajana (being-ulottuvuus) ja hevonen toimijuuden esimerkkinä (doing-ulottuvuus). Niiden alle sijoitettiin ala- luokat koodeineen (Taulukko 2). Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys Olemassa olevan dokumenttiaineiston hyödyntämisessä tutkimukseen on etunsa ja rajoituksensa. Aineisto on alun perin kerätty Sosiaalipedagogisen hevostoimintayhdistyksen jäsenten laadunhallintatyötä varten. Aineistona käytetyn käsikirjan laatimiseen ovat osallistuneet artikkelin ensimmäinen ja toinen kirjoittaja työnsä puitteissa. He ovat kirjoittaneet käsikirjan alun teoriaosan, joka voi vaikuttaa johdattelevasti vastaajien ilmaisuihin heidän kuvatessaan toimintaansa. Tällöin on mahdollista, että tutkijat ovat sitä kautta vaikuttaneet ohjaajien tapaan kirjoittaa omasta toiminnastaan. Ar- tikkelin ensimmäisellä kirjoittajalla oli ennen tutkimuksen toteuttamista rooli yhdistyksen toimijana. Tutkimusaineiston kertymisen ja analysoin- nin aikana hän ei toiminut yhdistyksessä eikä myöskään osallistunut kä- sikirjojen laadunarviointiin. Laadunarviointia tehneitä kahta yhdistyksen henkilöä pyydettiin arvioimaan tutkimuksen tulosten luotettavuutta, sillä heille oli muodostunut hyvä yleiskuva laatukäsikirjojen sisällöistä. Lisäksi kolme tutkimuksen informanttia luki käsikirjoituksen. Valmiin dokumenttiaineiston valinta kyselytutkimuksen sijaan mah- dollisti kohtuullisen laajan aineiston saavuttamisen. Useiden dokument- tien yhdistely samaan analyysiin auttoi saamaan tutkittavasta ilmiöstä monipuolisen kuvan. Toisaalta käyttämällä valmista aineistoa kysymyksiä ei ole voitu kohdentaa juuri tämän tutkimuksen kannalta kiinnostaviin kysymyksiin. Aineisto oli samankaltainen kuin vuoden 2020 ohjaajaky- 56 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 selyistä tehty analyysi, jonka tekivät artikkelin ensimmäinen ja toinen kirjoittaja. Aiemmassa kyselyssä ohjaajat näkivät hevosen roolin hyvin samanlaisena kuin tässäkin tutkimuksessa, mikä on tulkittavissa myön- teiseksi asiaksi tutkimuksemme luotettavuuden kannalta. Koska aineistoa koodanneella ensimmäisellä kirjoittajalla oli aiemman kokemuksen pohjalta ennakkokäsitys siitä, millaisia havaintoja aineistos- ta voisi nousta, tutkimuksen luotettavuuden lisäämiseksi analyysimene- telmäksi valittiin teoriaohjaava analyysi. Tällöin oli perustellumpaa teh- dä aineistosta havaintoja teoriaan peilaten kuin yrittää häivyttää tutkijan oletuksia aineistoa tarkastellessa. Tutkijoiden asiantuntijuus aihepiirissä toisaalta lisää tutkimuksen luotettavuutta, sillä heillä on kyky erottaa ai- neistosta oleelliset tulokset ja uudet löydökset. Dokumenttiaineistoa käytettäessä on kuitenkin kiinnitettävä huomiota sen arvioimiseen, kuka dokumentin on tuottanut ja mistä lähtökohdista sekä millaisen rajallisen näkökulman se luo tutkittavaan ilmiöön. Tulok- sia tulkitessamme pyrimme tunnistamaan myös sen, mistä dokumentit eivät kerro tai mitä niiden ulkopuolelle rajautuu. Aineistomme muodos- tui ohjaajien tekemistä havainnoista ja niistä muodostuneista käsityksistä, joihin sekoittuvat muun muassa ohjaajan ammatillinen tausta, ajatukset, arvot ja asenteet sekä oletukset siitä, mitä laatukäsikirjassa vastaajan odo- tetaan kertovan saadakseen palvelulleen tavaramerkin. Jos ohjaajalla oli useita erityyppisiä hevostoimintapalveluita, käsikirjassa pyydettiin ku- vailemaan niistä vain yhtä. Analyysimme kohdistuu näihin dokumentoi- tuihin ohjaajien käsityksiin omasta toiminnastaan. Esimerkiksi hevostoi- mintaan osallistuvien asiakkaiden tai hevosen kokemuksia olisi tutkittava eri aineistoilla ja menetelmillä. Toisaalta analysoimamme aineiston etuna on, että ohjaavat kuvaavat toimintaansa siinä kontekstissa, mikä on ollut heille työskentelyn kannalta olennaista. Tutkimuseettiset näkökohdat on huomioitu tutkimuksen toteutuk- sessa siten, että käsikirjojen luovuttaminen tutkimuskäyttöön tavara- merkin myöntämisprosessin yhteydessä oli vapaaehtoista ja siitä kysyt- tiin kirjallinen suostumus sähköisesti. Ennen suostumuksen antamista verkkosivulla oli luettavissa tiedote tutkimuksesta ja sen tarkoituksesta sekä tutkimuksen tietosuojailmoitus. Tutkijan yhteystiedot olivat saa- tavilla kysymysten esittämiseksi. Osallistumisen keskeyttäminen missä vaiheessa tahansa oli mahdollista. Aineistosta poistettiin henkilötiedot ja aineistolainaukset valittiin siten, ettei niistä voi tunnistaa vastaajaa. He- voset ja asiakkaat olivat tutkimuksessa mukana vain välillisesti ohjaajien • 57ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas kertomusten kautta, joten tutkijat eivät voineet vaikuttaa niiden osalta eettisiin kysymyksiin. Ohjaajien käsitykset toiminnan vaikuttavista tekijöistä Analyysimme perusteella sosiaalipedagoginen hevostoiminta pyrkii oh- jaajien käsitysten mukaan vahvistamaan asiakkaan hyvinvointia 1) koros- tamalla elämisen perustarpeiden merkitystä, 2) mahdollistamalla merki- tyksellisiä vuorovaikutussuhteita, 3) vahvistamalla läsnäoloa sekä 4) tuke- malla toimijuutta (Taulukko 1). Elämisen perustarpeiden merkitys Hevosen hyvinvoinnista, terveydestä ja talliympäristön siisteydestä huo- lehtiminen korostavat ohjaajien käsitysten mukaan hyvinvoinnin aineel- listen perustarpeiden merkitystä osallistujalle. Hevosten hyvinvointi, hoito ja ruokinta oli aineistossa paljon toistuva teema ja niiden avulla haluttiin osoittaa, että hevosella ja ihmisellä on samanlaisia perustarpei- ta: liikkuminen, lepo ja uni, syöminen ja juominen sekä kosketuksen ja hoivan antaminen ja saaminen. Hevosen hoitamiseen liittyy aineistossa kuvattua hoivan ja kiintymyksen osoittamista. Tutkimuksissa on osoitettu ihmisen ja eläimen läheisyyden tuottavan monia positiivisia psykofyysisiä vaikutuksia ihmisille mutta myös eläimille (Beetz ym. 2012). Hevoseen eläimenä ja sen lajityypilliseen käyttäytymiseen tutustumisen sekä terve- ydestä ja hyvinvoinnista huolehtimisen kautta pyritään aineiston perus- teella löytämään yhtymäkohtia asiakkaan hyvinvointiin. Tutustutaan hevoseen eläimenä, sen hoitoon sekä sen hyvinvointiin vaikut- taviin tekijöihin. Elinympäristöön, sen merkitykseen, hevosen laumaan, asuinympäristöön, ruokailuun. Näitä asioita kun läpikäydään, voi samal- la peilata vastaavien asioiden merkitystä ihmisen hyvinvointiin. (V10) Toimintaan saattoi myös kuulua välipalan nauttiminen, mikä voi olla joil- lekin osallistujista hyvin tärkeä osa päivän ravintoa. Välipalan ja yhteisen aterioinnin kautta päästiin konkreettisesti perustarpeiden tyydyttymisen äärelle. Merkitykselliset vuorovaikutussuhteet Aineiston perusteella muodostui käsitys toiminnassa rakentuvista mer- kityksellisistä vuorovaikutussuhteista. Ohjaajien kuvauksista hahmottui 58 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 käsitys ihmisen ja hevosen välisestä erityislaatuisesta vuorovaikutukses- ta, jossa keskeistä on hevosen toiseus ihmiseen nähden, ihmisen ja ei-ih- misen välinen vuorovaikutus. Vuorovaikutus ilmeni aineistossa hevosen kanssa tehtävinä vuorovaikutusharjoitteina tai spontaanina, hevosen aloitteesta tapahtuvana vuorovaikutuksena. Eläinsuhteen kehittyminen on ihmisen ja eläimen välinen prosessi, jonka osapuolia voidaan kuvata ”merkityksellisen toiseuden” käsitteellä, joka korostaa suhteen tasa-ar- voisuutta (Haraway 2003). Tällaista tasa-arvoisen vuorovaikutuksen pu- hetta ilmeni aineistossa. Vuorovaikutuksellisuudesta seuraa, että ihmisen ja eläimen suhde ei koskaan tule valmiiksi, vaan kohtaamiset muovaavat jatkuvasti molempia osapuolia (Haraway 2008). Ohjaajat kuvasivat kui- tenkin ihmis–hevossuhteen vaikutusta yksinomaan asiakkaaseen. Suh- teen muovautumista hevosen kannalta ei käsitelty lainkaan. Hevosten keskinäistä ”laumakäyttäytymistä” (V12, V24, V64), ”ryhmän” (V5, V30, V34, V43, V44, V51, V56) tai ”hevosen ja ihmisen välistä vuorovaikutusta” reflektoimalla päästään ohjaajien mukaan kiinni myös ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Seurataan hevoslauman (meillä neljä kappaletta) käyttäytymistä ja laumanjäsenten välisiä suhteita. Minkälaista elekieltä hevoset toisillen- sa osoittaa ja miten kukin niihin reagoi. Mikä on minkäkin hevosen rooli kyseisessä laumassa ja lauman jäsenillä on kaikilla tärkeä rooli ja paikka lauman hyvin voinnin kannalta. Tässäkin voi peilata asiaa meihin ihmisiin, millaisia rooleja meillä on esimerkiksi kotona ja kou- lussa, miltä ne meistä tuntuu, millaisia kaverisuhteita meillä on sekä viihdymmekö isossa ihmisjoukossa vai mieluummin pienemmissä po- rukoissa. (V11) Merkityksellisiin vuorovaikutussuhteisiin liittyivät aineistossa kuvatut erilaiset tunteet, joita hevonen olemuksellaan tai käytöksellään aiheuttaa. Näiden tunteiden tunnistamista ja sanoittamista tai erilaisten tunnekort- tien, palikoiden tai mittareiden kanssa työskentelyä kuvattiin toiminnan keskeisenä sisältönä. Hevosen kuvattiin reagoivan herkästi asiakkaan tun- netilaan tai olemuksellaan aiheuttavan tunteita, joiden käsittelyn kautta päästiin käsiksi asiakkaan tunnekokemuksiin. Tunnetyöskentelyllä py- ritään aineiston mukaan vahvistamaan yksilön taitoja selvitä erilaisissa tilanteissa ja yksilön kykyä rakentaa positiivisia vuorovaikutussuhteita myös hevostallin ulkopuolella. • 59ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas Läsnäolo Kolmas muodostamamme ohjaajien käsitys hyvinvointitekijöistä on läs- näolon vahvistuminen. Siihen liittyen aineistossa kuvattiin harjoitteita tai toimintamuotoja, jotka hyödynsivät kehotietoisuutta ja luontoyhteyt- tä. Näihin liittyvillä toiminnan sisällöillä pyritään aineistomme mukaan vahvistamaan osallistujan yhteyttä toisaalta omaan kehoon ja mieleen, toisaalta ympäröivään maailmaan. Rentoutumis-, aisti- ja läsnäolohar- joitukset sekä sanaton kommunikointi saalis- ja pakoeläimen kanssa kehonkieltä käyttäen tuovat toimintaan kehollisuuden elementin, joka auttaa hahmottamaan omaa kehoa suhteessa ympäristöön. Eläinten ja ih- misten välistä kehollista kommunikaatiota on myös tarkasteltu kielenä, joka on verrattavissa ihmisten keskinäiseen verbaaliseen kommunikoin- tiin (Brandt 2007). Aineiston perusteella erilaisten hevosen kanssa tehtä- vien rentoutumis- ja aistiharjoitusten tarkoituksena on saavuttaa yhteys omaan kehoon ja mieleen. Tehdään hevosen selässä / vierellä sitä koskettaen / hevosesta kauempa- na tietoisuustaitoharjoituksia, harjoitellaan läsnäoloa, hetkessä olemista, rauhoittumista ja hengitystä. Tehdään juurikin erilaisia harjoituksia, joi- ta asiakas voi ottaa käyttöönsä arkeen. Käydään läpi kehon tuntemuk- sia, heränneitä tunteita, harjoitellaan tunteiden sanoittamista, oman olotilan kuvaamista. Käytetään apuna mm. erilaisia tunnekortteja, ke- hon tunnekarttaa, värejä, tuoksuja. (V55) Luontoyhteys ilmeni aineistossa eläinsuhteen lisäksi erillisinä kuvauksina luontoympäristön hyödyntämisestä toiminnan kohteena tai taustaympä- ristönä esimerkiksi hevosen kanssa luonnossa liikkuessa. Luonto voi olla osa toiminnallisuutta: ”kasvimaalle voi keväisin istuttaa kasviksia ja sitten kerätä sadon yhdessä” (V41) ja toiminnassa voidaan ”kerätä kerppuja ja villiyrttejä kuivumaan herkkupaloiksi talven varalle” (V25). Samalla kiin- nitetään huomiota ympäristöön. Luonto kuvataan aineistossa kuitenkin enemmän toiminnan taustana tai toiminnallisuuden lähteenä kuin tietoi- sena luontosuhteen tukemiseen tähtäävänä toiminnan elementtinä. Toimijuus Neljänneksi käsitykseksi hyvinvointitekijöistä muodostimme toimijuu- den vahvistumisen. Se ilmenee aineistossa ensinnäkin erilaisten tietojen ja taitojen harjoitteluna. Toiminnassa opitaan esimerkiksi ”hevosten ilmei- 60 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 tä ja eleitä, harjausta, kavioiden putsausta, jalkasuojien laittoa, satuloin- tia ja suitsien laittoa” (V37). Taitojen oppiminen ja omien vahvuuksien tunnistaminen liitettiin aineistossa ”minäpystyvyyteen” (V18), joka liittyy kykenevyyden perustarpeeseen (Ryan & Deci 2000). Talliympäristössä voidaan opiskella käytännönläheisesti tiedollisia taitoja: kuten ”mate- maattisia ongelmien ratkaisua” tai ”vieraiden kielten käyttöä” (V55). Myös ”motorisia taitoja” (V9 ja V18) voidaan harjoitella erilaisissa hevosen ja ympäristön hoitoon liittyvissä tehtävissä. Aineiston perusteella osallistujaa autetaan hevosen avulla itsereflek- tioon: havainnoimaan omaa toimintaa ja pohtimaan sitä esimerkiksi pei- laten omaa käytöstä hevosen käytökseen ja kehonkieleen. Toiminnanoh- jausta ja itsesäätelyä tukevia harjoitteita, kuten ”oman vuoron odottamista” (V56) ja ”ohjeiden noudattamista” (V47), toteutetaan ikään kuin huomaa- matta toiminnan lomassa. Hevosen kanssa työskentely ”kehittää itsetun- temusta” (V18, V52) ja ”itsereflektiota” (V39). Harjoitteita voidaan tehdä hevosen kanssa tai ilman hevosta talli- ja luontoympäristöä hyödyntäen. Erilaisten ohjattujen tehtävien avulla harjoitellaan tunnistamaan ”omia vahvuuksia, omia rajoja, itsehillintää sekä pettymyksien sietoa” (V52). He- vosen kanssa tehdään tehtäviä, joissa opetellaan havainnoimaan hevosta, ymmärtämään sen elekieltä ja käyttäytymistä sekä hevosen käsittelyyn liittyviä taitoja. Ohjaajat tukevat asiakkaan luovuutta aineiston mukaan monin tavoin. Toiminnassa hyödynnetään ”leikillisyyttä” (V51), ”musiikkia” (V39), ”vä- rejä” (V54), ”laulamista” (V36), ”tarinankertomista” (V25, V30), ”draa- maa” (V39) ja ”lisättyä todellisuutta” (V31). Kuvilla myös dokumentoi- daan hevostoiminnan kehityskaarta eli kuvitetaan asiakkaassa tapahtuvaa muutosta. Ohjaajien käsitykset hevosen roolista Analyysimme mukaan hevosen rooli sosiaalipedagogisessa hevostoimin- nassa on olla 1) elämisen perustarpeiden osoittajana, 2) osana merkityk- sellisiä vuorovaikutussuhteita, 3) läsnäolon vahvistajana ja 4) toimijuuden esimerkkinä (Taulukko 2). Hevonen elämisen perustarpeiden osoittajana Hevosella on lajityypillisiä perustarpeita (ks. esim. Ekola & Kilpeläinen 2019), joiden täyttymisestä huolehditaan asiakkaiden kanssa. Samalla tar- kastellaan perustarpeiden täyttymisen merkitystä osallistujan elämässä: • 61ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas ”Hevosen tarpeiden ymmärtäminen ja niistä huolehtiminen auttaa ihmistä tiedostamaan myös omia tarpeitaan” (V14). Tässä hevosella on passiivinen rooli tarkkailun ja tarpeiden täyttämisen kohteena: sille viedään ruokaa ja juomaa tai hevosten leikkiä laumassa seurataan etäältä. Hevosen liik- kumisen tarpeesta huolehditaan asiakkaiden kanssa, ja tässä hevosella on aktiivinen rooli toiminnassa: sillä ajetaan, ratsastetaan tai työskennellään maasta käsin. Hevosen terveys ja ikääntyminen ovat toiminnassa huomi- oitavia ja asiakkaan kanssa reflektoitavia asioita. Hevosen kuolema voi olla suuri menetys niin ohjaajalle kuin asiakkaille, ja menetystä voidaan surra talliyhteisössä, mikä korostaa emotionaalista suhdetta hevoseen (Schuurman 2012). Hevonen osana merkityksellisiä vuorovaikutussuhteita Aineistosta muodostuu käsitys hevosen roolista osana toiminnassa ra- kentuvia merkityksellisiä vuorovaikutussuhteita, mikä näkyy ensinnäkin käsityksenä ohjaajan ja hevosen kasvattajakumppanuudesta. Aineistossa ohjaajat kuvasivat hevosta hyvin yleisesti ”kumppanina” (V21, V58, V64) ja ”työparina” (V1, V3, V9, V14, V17, V23, V27, V28, V45, V46, V48, V49, V50, V53, V57, V67), joka ”tekee hienovaraista yhteistyötä ohjaajan kanssa” (V57). Hevosen merkitys on ”keskeinen” (V28, V45, V51, V56): ”Ilman hevosta ei olisi sosiaalipedagogista hevostoimintaa” (V46). Hevosta kuvataan toisaalta tasa-arvoisena kumppanina ja ystävänä, jolloin ohjaajat kokevat toimivansa hevosensa kanssa yhdessä (vrt. Birke 2008). Toisaalta taas hevosen rooli on olla ohjaajan ”apuna” (V12, V30, V47, V59) ja ”muu- toksen mahdollistajana” asiakkaan tavoitteiden saavuttamisessa. Hevonen on merkittävin muutoksen mahdollistaja kuntoutuksessa. Asi- akkaan halu työskennellä hevosen kanssa mahdollistaa sitoutumisen hoi- toon. Tekemäni sosiaalipedagogisen hevostoiminnan keskeinen tavoite on turvata juuri sellaisten asiakkaiden / nuorten kiinnittyminen hoitoon, jotka tipahtavat tavanomaiselta psykiatriselta hoitopolulta l. eivät pysty perinteiseen keskusteluhoitoon. (V56) Kun eläintä tulkitaan itsenäisenä, ajattelevana ja toimivana subjektina, sitä verrataan joskus ihmiseen tai kuvataan kuten ihmisiä on tapana kuvata. Myös tämänkaltainen kumppanuuspuhe saa selkeitä antropomorfistisia tulkintoja (Birke 2008). Kumppanuuspuheessa hevoselle annetaan rooli, jossa se toimii tietoisesti toisena kasvattajana ohjaajan rinnalla. Ohjaajien 62 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 suhde hevoseen määrittyy, kuten Schuurmanin (2012) tutkimuksessa koskien suomalaista hevoskulttuuria, osin emotionaalisena ja osin väli- neellisenä – toisaalta hevonen on ohjaajan kumppani, toisaalta työväline: ”Hevonen on ikään kuin viestinviejä ohjaajan ja asiakkaan välillä, sillä hevonen resonoi molempien kanssa. Hevosen kautta ohjaaja pääsee oiko- tietä kontaktiin asiakkaan kanssa” (V32). Aineiston perusteella hevonen toimii ohjaajan ja asiakkaan dialogisessa suhteessa ”tasavertaisena” (V2, V26, V57) osapuolena, joka edesauttaa ohjaajan ja asiakkaan välisen vuo- rovaikutus- ja luottamussuhteen rakentumista. Lemmikkejä koskevissa tutkimuksissa (ks. esim. Tuan 1984) on todettu, että kiintymys eläimeen rakentuu kuitenkin aina epätasa-arvoisen suhteen varaan, sillä ihminen hallitsee aina eläintä jollakin tavalla määritellen sen elämää. Aineiston perusteella muodostuu käsitys hevosesta asiakkaan ja oh- jaajan ”yhteisenä kolmantena”, jossa lähtökohtana on yhteinen toiminta jonkin sellaisen parissa, mistä molemmat ovat kiinnostuneita (Rönkkö & Nivala 2022). ”Yhteinen kolmas” on käsite, jota käytetään sosiaalipe- dagogisessa keskustelussa usein käsiteltäessä työtavan toiminnallista ja vuorovaikutuksellista luonnetta. Hevosen ympärillä tapahtuva yhteinen toiminta ja hevonen itse helpottavat vuorovaikutusta ja rakentavat ta- sa-arvoista yhteyttä ohjaajan ja toimintaan osallistuvien asiakkaiden vä- lille. Kun ”toiminnan” (V7, V42), ”hellyyden” (V52) tai ”havainnoinnin kohde” (V64), hevonen, on ohjaajan ja ohjattavan ulkopuolella, vapaut- taa se heidän välistään ilmapiiriä ja tasa-arvoistaa vuorovaikutussuhdet- ta. Asiakkaasta tulee tällöin toiminnan kohteen sijasta aktiivinen toimi- ja, sanaton viestintä korostuu ja luottamuksen rakentuminen vahvistuu (Rönkkö & Nivala 2022). Hevosen rooli ohjaajien kuvauksissa on ajoit- tain olla toiminnan kohde, jolloin sitä havainnoidaan tai sille tehdään jotakin. Toisaalta aineistossa kuvataan, että hevonen ei ole pelkästään toiminnan kohde, ”vaan osallinen vuorovaikutustilanteessa” (V21, V31). Hevosta kuvataan aineistossa usein aktiivisena ja omaehtoisena toimija- na sekä yhteisön jäsenenä. Tulkinnanvaraista on, osallistuuko hevonen vuorovaikutukseen tasavertaisena osapuolena, jonka oma intressi pyri- tään aidosti ottamaan huomioon. Käytännössä tätä on vaikea todentaa, sillä hevoset ovat aina ohjaajansa kontrollissa, turvallisuussyistäkin, mutta silti ohjaajat saattavat uskoa, että suhde on tasavertainen (vrt. Ser- pell 2003). Monet eläimet kykenevät luomaan ihmiseen vahvan sosiaalisen ja emotionaalisen suhteen (Muñoz Lasa ym. 2015). Vaikka tunteiden osal- • 63ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas ta emotionaalinen eläinsuhde on verrattavissa ihmissuhteeseen, hevo- nen vetoaa ihmisiin nimenomaan eläimenä eikä se korvaa ihmistä, eikä myöskään ihminen voi korvata tunteiden kohteena olevaa eläintä (vrt. Franklin 1999). Aineistosta muodostuu hevosen ja asiakkaan keskinäis- tä emotionaalista suhdetta kuvaava käsitys, jonka nimesimme asiakkaan ja hevosen väliseksi ystävyydeksi. Asiakkaan kiintymys kohdistuu usein tiettyyn hevoseen – ohjaajan rooli on tukea asiakasta muodostamaan suhde johonkin asiakkaalle sopivaan hevosyksilöön, ruokkia sitä ja toi- saalta antaa tilaa asiakkaan ja hevosen keskinäiselle vuorovaikutukselle ilman ohjaamista. Aineistossa kuvataan, että hevonen voi ”tarjota korjaa- van kokemuksen” (V20), jos asiakkaalla on huonoja kokemuksia vuoro- vaikutussuhteista. Nuori saa valita (tai hevonen valitsee) oman hevosen tai ponin koko ryhmän ajaksi. Nuori työskentelee saman hevosen kanssa läpi ryhmän. Nuoren ja hevosen välille muodostuu vuorovaikutussuhde, jolla on mo- nenlaisia vaikutuksia nuoren kokemusmaailmaan. Hevonen voi nostaa esiin aiempia kokemuksia hankalista vuorovaikutussuhteista ja tarjoaa korjaavan kokemuksen. Hevonen vahvistaa nuoren minäkokemusta ja itsetuntoa. Hevosen rehellisyys ja suoruus edesauttaa nuoren luottamuk- sen vahvistumista. (V20) Hevonen läsnäolon vahvistajana Samaan aikaan kun hevosta tulkitaan aistinvaraisesti ihmisen lähtökoh- dista kumppanina ja ystävänä, sitä pyritään kriittisen antropomorfismin mukaisesti (Burghardt 2007) ymmärtämään biologisena eläimenä, jolla on lajityypilliset tarpeet ja ominaisuudet. Aineistosta muodostuu käsi- tys, jossa hevosen lajityypillisistä ominaisuuksista ollaan tietoisia ja niitä hyödynnetään asiakkaan läsnäolon kokemuksen vahvistamisessa. Hevos- ta kuvataan ”sosiaalisena lauma- ja pakoeläimenä” (V1, V4, V7, V9, V33, V49, V53, V67), joka on ”suuri” (V9, V25, V53) ja ”kunnioitusta herättävä” (V1, V3, V7, V33, V39), mutta toisaalta ”lempeä” (V3, V25) ja ”lämmin” (V19, V25, V33). Esille nousi erityisesti hevosen ”kyky olla läsnä” (V10, V25, V26, V27, V33, V37, V44, V57) ja ”auttaa ihmistä rauhoittumaan” (V26, V27, V31, V36, V37, V51, V57, V62). Aina ei tarvita paljon toimin- taa, vaan hevosen äärelle pysähtyminen tai kokemusten reflektoiminen voivat olla merkityksellistä ja elämyksellistä. Eläimen myötä sanallinen viestintä ei ole keskiössä. 64 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 Hevonen toimijuuden esimerkkinä Toimijuus on tarvetta kokea mahdollisuus hallita omaa elämäänsä, valita tekemiään asioita ja tavoitella arvokkaaksi kokemiaan päämääriä (Allardt 1993). Analyysimme mukaan hevosen toimijuuden, todellisen tai näen- näisen, avulla reflektoidaan asiakkaan omaa toimijuutta. Aineiston perus- teella hevoselle annettu rooli asiakkaan toimijuuden vahvistamisessa on toimia tunnetaitojen kasvattajana. Hevonen herättää asiakkaassa tunteita ja ajatuksia sekä tuottaa käytösmalleja, joita toiminnassa voidaan yhdes- sä tutkiskella. Ohjaaja auttaa asiakasta tunnistamaan hevosen tunteita, kehonkieltä ja käytöstä. Pelkkä hevosen läsnäolo voi saada asiakkaassa aikaan erilaisia tunteita, kuten pelkoa, suuttumusta, iloa tai kiintymystä. Ohjaajat kuvasivat hevosta ”peilinä” (V1, V6, V9, V14, V16, V24, V26), joka heijastaa asiakkaan tunteita ja ilmentää tämän ”sisäisiä prosesseja” (V14). Hevonen auttaa aineiston perusteella asiakasta tunteiden tunnista- misessa, käsittelyssä ja sanoittamisessa. Aineistosta muodostuu kuva, että ohjaaja toimii tulkkina asiakkaan ja hevosen välillä tunnistaen molem- pien tunteita ja sanallistaen niitä. Aineistossa kuvattiin, kuinka hevosen omaehtoista ja aktiivista toimi- juutta reflektoimalla voidaan osoittaa valinnan- ja päätöksenteon mah- dollisuuksia myös asiakkaan elämässä ja siten vahvistaa hänen toimijuut- taan. Hevosesta tulee subjekti, kun sen intentioita tulkitaan. Ohjaajien käsityksissä korostuu hevosen omaehtoisen osallistumisen mahdollisuus, esimerkiksi: ”Hevonen ei ole toiminnassa passiivinen kohde tai väline” (V21), vaan ”tasavertainen toimija” (V2). Aineistosta piirtyy kuva hevo- sen omaehtoisen toimijuuden tärkeydestä niin asiakkaan kuin hevosen- kin hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Aineistossa esitetään ajatus, että hevosen toimijuutta on sen mahdollisuus valita, haluaako se työskennellä ihmisen kanssa. Hevosten rooli kuntoutustyössä on vahvasti ohjaajalle kollegiaalinen, heil- lä on täysi valta valita osallistumisensa jokaisella kerralla ja heidän va- lintojaan kunnioitetaan. Asiakaskäynnit aikataulutetaan hevosten luon- taiseen päivärytmiin sopivaksi, hevoset saavat ruoka- ja päiväleporauhan ja asiakaskäynnit tapahtuvat hevosten aktiiviaikoina. – – Hevonen antaa ihmiselle onnistumisen kokemuksia tullessaan vapaaehtoisesti yhteistyö- hön ja toimiessaan tasavertaisena yksilönä tehtävissä. Ohjaaja opastaa asiakasta tulkitsemaan ja ymmärtämään toimintatilanteissa hevosen pyyntöjä ja ehdotuksia ja toimimaan yhdessä hevosen kanssa. (V26) • 65ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas Toisaalta hevonen on myös ”väline” (V7, V50, V59) asiakkaan tavoitteen saavuttamiseen. Aina hevonen ei voi tai halua osallistua työskentelyyn, ja silloin ”vaihdetaan tilalle toinen hevonen” (V16) tai toisaalta rinnastetaan hevosen elämän konteksti ihmiselämän ”pakkoihin”, kuten koulu ja työ, ja sillä perusteella ”kerromme hevoselle, että ymmärrämme, että ei huvittai- si, mutta silti joskus täytyy tehdä, vaikka ei niin haluaisi” (V7). Hevosen subjektiasema konkretisoituu ihmisen ja hevosen välisessä vuorovaiku- tuksessa, jossa hevosella ajatellaan olevan omia mielipiteitä. Toimiminen hevosen kanssa mielletään kahden itsenäisen toimijan väliseksi prosessik- si, jossa ihminen usein päättää toiminnan sisällön, ja eläimen on ymmär- rettävä ihmistä ja haluttava toimia yhteistyössä ihmisen kanssa. Eläimellä käsitetään olevan subjektiivinen tahto ja ihmisen kanssa toimimiseen tar- vittavia kognitiivisia kykyjä, mutta yhteistoiminnassa vallitsee tietty epä- tasa-arvoisuus (Schuurman 2012). Johtopäätökset Tutkimme sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajien kirjaamien toi- minnan sisältökuvausten avulla heidän käsityksiään siitä, mitkä tekijät toiminnassa edistävät osallistujan hyvinvointia ja mikä on hevosen rooli asiakastyössä. Tutkimuksemme keskeinen johtopäätös on, että sosiaalipedagogisen hevostoiminnan osallistujalle tuottamat hyvinvointihyödyt ovat koko- naisvaltaisia, sillä ohjaajien käsitysten mukaan hevostoiminnalla tuote- taan hyvinvointia kaikissa neljässä kestävän hyvinvoinnin teorian (Helne & Hirvilammi 2021) mukaisessa ulottuvuudessa. Tarveteorioiden mukaan hyvinvoinnin edellytys on, että jokainen tarve tyydyttyy jossain määrin eikä joidenkin tarpeiden tyydyttäminen voi korvata vajeita muilla ulottu- vuuksilla (Allardt 1989). Tuloksemme resonoivat myös itsemääräämisteo- rian (self-determination theory, Ryan & Deci 2000) kanssa, joka tunnistaa kolme psykologista perustarvetta: autonomia tarkoittaa kokemusta oma- ehtoisuudesta ja mahdollisuudesta elää omannäköistä elämää, kykenevyys tarkoittaa kokemusta aikaansaamisesta, osaamisesta, oppimisesta ja teke- misen hallinnasta, ja yhteenkuuluvuus tarkoittaa kokemusta läheisistä ja vastavuoroisista suhteista. Loving-ulottuvuudessa merkitykselliset vuorovaikutussuhteet ovat toi- minnan keskiössä. Vuorovaikutussuhteet ovat ihmisten välisiä (ohjaaja– asiakas) sekä ihmisen ja hevosen välisiä (ohjaaja–hevonen, ohjaaja–hevo- nen–asiakas, asiakas–hevonen). Hevosen roolina on olla vuorovaikutus- 66 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 suhteissa välittäjänä ohjaajan ja asiakkaan välillä. Tulostemme mukaan myönteinen vuorovaikutus ja osallisuus eivät siten rajoitu vain ihmissuh- teisiin, vaan ne ulottuvat myös vuorovaikutukseen eläinten kanssa (ks. Foster, Salonen & Sutela 2022). Tutkimuksessamme ohjaajien kuvauk- sista hahmottui käsitys asiakkaan ja hevosen välisestä suhteesta, jossa keskeistä on hevosen toiseus ihmiseen nähden, mikä tekee vuorovaiku- tuksesta erityislaatuisen. Ohjaajien näkökulmasta hevonen on kasvattaja- kumppani, joka auttaa ohjaajaa asiakkaan tavoitteiden saavuttamisessa. Ihminen–eläin-suhdetta kuvattiin siis asiakkaan ja ohjaajan näkökulmis- ta, mutta hevosen näkökulmaa ei aineistossa käsitelty lainkaan. Hevosen merkitystä ei kuitenkaan voi typistää hyötykeskeiseksi vuorovaikutuk- seksi tai pelkäksi resurssiksi, vaan sen merkitys on ymmärrettävä laajem- min inhimillisen toiminnan mahdollistajana (ks. Lähde 2013). Ohjaajien käsitysten mukaan läsnäolo, jota voidaan kuvata myös yh- teytenä itseen ja ympäröivään maailmaan, on yksi hevostoiminnan vai- kuttava tekijä hyvinvoinnin being-ulottuvuudessa. Hevonen voi vahvis- taa tätä yhteyden kokemuksen rakentumista. Läsnäolon kokemukseen liitettiin tutkimuksessamme vahvasti tunteet ja kehollisuus. Toista ih- mistä, eläintä, kasvia, luontoa tai ympäröivää maailmaa ei voida ymmär- tää pelkästään rationaalisen mielen kautta, vaan keskeisiä ovat aistien, emotionaalisen ja kognitiivisen ymmärryksen ulottuvuudet (Foster, Sa- lonen & Sutela 2022). Hevosen kanssa viestitään sanattomasti, kehol- la, ja erilaiset aisti-, rentoutumis- ja läsnäoloharjoitteet voivat suunnata asiakkaan huomiota pois sisäisistä tuntemuksista kohti minän ja toisen suhdetta (Foster & Turkki 2021). Tämä voi parhaimmillaan johtaa sii- hen, että yksilö pyrkii samanaikaisesti sekä tavoitteisiin, jotka tukevat hänen omien tarpeidensa täyttymistä, että tavoitteisiin, jotka edistävät toisen hyvää. Sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan näkökulmasta ta- vat tukea yhteisen hyvinvoinnin pyrkimystä ovat keskeisiä (Salonen & Konkka 2023). Doing-ulottuvuudessa vahvistetaan osallistujan toimijuutta autta- malla häntä havainnoimaan ja säätelemään omaa toimintaansa peila- ten sitä hevoseen. Fyysisten perustarpeiden merkityksen näyttäminen hevosen avulla on yksi toiminnan vaikuttavista tekijöistä hyvinvoinnin having-ulottuvuudessa. Hevosen lajityypillisiä ominaisuuksia hyödyn- netään toimijuuden ja elämisen perustarpeiden esimerkkeinä. Eläin- ten mukana olo ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä voi tuottaa hyö- tyjä myös eläimille itselleen sekä ihmisten ja eläinten elinympäristöille • 67ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas (García Pinillos ym. 2016; Soini & Lilja 2014). Toisaalta on tiedostettava, että eläinavusteinen työ voi aiheuttaa eläimelle myös haittoja, joita on arvioitava kriittisesti. Pohdinta Kuvaukset sosiaalipedagogisen hevostoiminnan asiakkaalle hyvinvoin- tia tuottavista tekijöistä perustuvat pitkälti siihen, millaisia käsityksiä ohjaajat ovat omaksuneet oman ammatillisen taustansa, suorittamansa täydennyskoulutuksen ja laatukäsikirjan tiedon pohjalta. Ohjaajien kä- sitykset täydentyvät hevostoiminnan harjoittamisen myötä kokemustie- dolla. Ohjaajat tulkitsevat tietoa suhteessa omiin kokemuksiinsa ja oikei- na pitämiinsä käsityksiin hevosavusteisen toiminnan vaikutuksista sekä hevosista eläiminä. Tällöin tulkintoja saatetaan käyttää syy-seurausyhte- yksien selittämiseen niin, että ne ovat sopusoinnussa omien havaintojen kanssa, mutta niiden kanssa ristiriidassa oleva tieto jätetään huomiotta. Tutkimuksen tuloksia tulkitessa on hyvä myös huomata, että tutkimuksen informanteille, ohjaajille, sosiaalipedagoginen hevostoiminta on paljon enemmän kuin elinkeino: se on usein myös elämäntapa, ja suhde hevosiin on yleensä hyvin läheinen ja tunteikas. Tapa puhua hevosista ja niiden tuottamista hyödyistä ja vaikutuksis- ta kumpuaa näistä lähtökohdista. Silloin huomionarvoista on myös se, mikä jää kuvaamatta ja reflektoimatta: aineistossa on hyvin vähän, jos ollenkaan, kriittistä tarkastelua eläimen hyvinvoinnin toteutumisesta tai sen käytön oikeutuksesta sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa. Toinen huomiomme on, että aineistossa ohjaajat eivät kuvanneet talli- yhteisön roolia toiminnassa. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on al- kujaan ymmärretty ja määritelty toiminnaksi, jossa hyödynnetään ko- ko talliyhteisöä kasvatuksellisena yhteisönä (Koistinen 2005; Lipponen & Vehmasto 2019). Tämän voi laajasti katsoen ymmärtää tarkoittavan koko tallia kaikkine kävijöineen ja eläimineen yhteisönä, jossa asiakas löytää oman roolinsa ja yksilöllisen polkunsa kasvaa vastuunkantoon itsestä ja muista. Yhteisön yhteisen mielenkiinnon kohteen – hevosen – parissa toimien voi löytää samalla ratkaisuja oman elämänsä kysy- myksiin. Yhteisöllisyyden kuvausten puuttuminen aineistosta herättää pohtimaan, onko talliyhteisön merkitys sosiaalipedagogisessa hevostoi- minnassa vähentynyt vai niin itsestäänselvyys, että sitä ei kuvata. Asi- akkaan persoonallista kasvua talliyhteisön jäsenenä saattaa olla vaikea kertoa sanallisesti. Kokonaisvaltaisen kasvamisen ja kehittymisen sijaan 68 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 on helpompaa kuvailla yksittäisiä hevosen kanssa tehtäviä harjoitteita. On mahdollista, että tutkimusaineistomme valinta on osaltaan vaikutta- nut siihen, että sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta piirtyy kuva ih- minen–hevonen–ohjaaja-vuorovaikutussuhteen ympärille rakentuvasta työskentelytavasta, jossa kasvatus ja hyvinvoinnin tukeminen tapahtuvat näiden kolmen osapuolen muodostamassa yhteisössä muun talliyhteisön merkityksen jäädessä vähäisemmäksi. Tulkintamme mukaan on mah- dollista, että toimintatavassa on tapahtunut muutos varhaisen vaiheen yhteisökasvatuksellisesta orientaatiosta kohti yksilöllisempää ohjauk- seen, valmennukseen tai terapiaan rinnastettavaa toimintamuotoa, jossa yhteisön sijaan hevosen rooli asiakkaan kohtaamisessa ohjaajan apuna on suuri. Tällöin odotukset hevosen roolista osallistua, vuorovaikuttaa ja ”kasvattaa” ihmistä ovat ehkä suuremmat kuin mitä hevoselle ”talliyhtei- sö kasvattaa” -ajattelussa on alun perin asetettu. Jotta toiminnassa säilyisi sosiaalipedagoginen työote, talliyhteisön roolia voisi olla syytä koros- taa työn kehittämisessä ja alan koulutuksissa jatkossa. Yhteisöllisyyden merkitys hyvinvointivaikutusten näkökulmasta on tämän tutkimuksen perusteella keskeinen, sillä merkitykselliset vuorovaikutussuhteet ja sitä kautta sosiaalinen hyvinvointi rakentuvat hevosen lisäksi myös suhteessa toisiin ihmisiin (Mäki-Opas 2022). Käsitys itsestä rakentuu osallistumal- la ja identifioitumalla erilaisiin yhteisöihin ja niiden toimintaan (Nivala & Ryynänen 2019). Tallin ihmisyhteisön merkitystä esiin tuomalla hevoselle asetetut odo- tukset kasvattajan roolista saattaisivat madaltua. Ohjaajien käsitysten mukaan hevosella on erityinen rooli tunteiden ilmaisun, tunnistamisen, käsittelyn ja sanoittamisen välineenä. Tällöin hevoselle annetaan emo- tionaalisen työn tekijän rooli, mikä edellyttää työn luonteen pohdintaa (Dashper 2020). Koska on jo suhteellisen selvää, että hevoset kykenevät kyllä aistimaan ihmisten tunnetiloja monella tavalla mutta samaan aikaan ne eivät kykene ymmärtämään niiden yhteyksiä tai syy-seuraussuhteita, hevoset todennäköisesti kuormittuvat ihmisten voimakkaista tunnetilois- ta (Bennett 2022). Tulkintamme hevosen kasvavasta emotionaalisen työn tekijän roolista ja odotuksista sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa johtaa päätelmään, että tämä erityinen työn piirre tulee ottaa huomioon entistä paremmin. Eläinsuhteen välineellinen asetelma saattaa olla niin itsestään selvä, että eläinavusteisuutta käyttävien ammattilaisten keskuudessa sen merki- tystä ei tunnisteta (Schuurman 2012). Omaa eläintä ja elinkeinoa, joihin • 69ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas on vahva tunneside, ei haluta mieltää välineinä. Samanlaista subjekti–ob- jekti-suhtautumista edustaa myös tässä tutkimuksessa noudattamamme linja tehdä selkeä ero ihmisen ja muun luonnon välille. Valinta saattaa helpottaa tutkimuksemme tulosten ymmärrettävyyttä, kun jäsennämme todellisuutta tällä tavoin. Tiedostamme, että ihmisen mieltäminen eläi- meksi eläinten joukossa poistaisi välineellistä ajattelua ylläpitävää jako- linjaa. Eläinten välineellistämiseen muun muassa hevosurheilussa liittyy kuitenkin enenevässä määrin kyseenalaistavaa suhtautumista (Pussinen & Lehtonen 2018) lisääntyvän eläinten hyvinvointitutkimuksen myötä (ks. esim. Tuomola 2022). Myös hevosavusteisuutta harjoittavien ammat- tilaisten keskuudessa on syytä tarkastella ja arvioida itsekriittisesti toi- minnan eettistä oikeutusta. Käsitys hevosesta välineenä on ristiriitainen aineiston romanttisen kumppani- ja työparikäsityksen kanssa, jonka mukaan hevonen kykenee tavoitteelliseen yhteistyöhön sekä osaa ja haluaa osallistua vuorovaiku- tukseen asiakkaan kanssa. Aikaisemman tutkimuksen perusteella hevoset lukevat ihmisten tunnetiloja ja sanattomia viestejä yllättävän hyvin ja mo- niaistisesti, mutta sen sijaan kokeneetkin hevosten omistajat tunnistavat huonosti hevosten kommunikaatiota ja tulkitsevat sitä väärin (Bell, Ro- gers, Taylor & Busby 2019; Hockenhull & Creighton 2012). Aiemman tut- kimuksen valossa ei siis voida päätellä vuorovaikutuksen ja yhteisymmär- ryksen olevan välttämättä molemminpuolista. Antroposentriset ilmaukset hevosesta työparina, työkaverina ja kasvattajakumppanina saattavat kieliä oletuksista, joille ei toistaiseksi löydy tieteellistä tutkimusnäyttöä. Todelli- nen ihmisen ja hevosen yhteistyö vaatisi monimutkaisempia kognitiivisia taitoja kuin mitä hevosella tiedetään tällä hetkellä olevan, sillä tällöin he- vosen pitäisi tietää lopputulos ja haluta tavoitella sitä (McGreevy, Oddie, Burton & McLean 2009). Eläimen tulkitsemisessa välineeksi tai kumppa- niksi on kummassakin pohjimmiltaan kyse ihmisten ja eläinten välisen rajan määrittelystä: välineenä eläimet määritetään toiseuden kautta, kun taas kumppanuudessa eläimet mielletään ihmisen kanssa samankaltaisik- si (Arluke & Sanders 1996). Hevosen hyötyä ihmiselle erilaisissa kuntouttavissa tilanteissa on tut- kittu, mutta työn vaikutusta hevoseen ei niinkään. Hyvässä tapauksessa tällainen työ ei vaikuta niiden elämään suuntaan eikä toiseen, tai par- haimmillaan se vaikuttaa positiivisesti, jos eläintä pidetään hyvin huoleh- tien sen lajityypillisistä tarpeista ja eettisestä kouluttamisesta. Tämä tulisi kuitenkin todentaa hevosen omasta näkökulmasta etologian tutkimus- 70 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 menetelmin (Spannring 2019). Myös ammattilaisille suunnattujen eläi- navusteisten menetelmien koulutuksissa ja alan kehittämistyössä eläinten näkökulma tulisi huomioida entistä paremmin. Eläinten kasvava merkitys terapiaeläiminä modernissa ajassa tuottaa uudenlaisia palveluja ja koko- naisvaltaista hyvinvointia ihmisille mutta samaan aikaan kysymyksiä, joi- hin eläinten kanssa työskentelevien ihmisten täytyy yrittää vastata. Jatkotutkimuksissa voitaisiin selvittää edelleen talliyhteisön merkitystä osana sosiaalipedagogista hevostoimintaa. Lisäksi voitaisiin tutkia mo- nilajisen vuorovaikutuksen etuja, haittoja ja edellytyksiä. Hevosen, asi- akkaan ja ohjaajan välisen vuorovaikutuksen tarkempi tutkimus antaisi lisätietoa ihmisten ja eläinten välisten suhteiden ja hyvinvointivaikutus- ten mekanismeista. Niitä tulisi tutkia myös eläimen näkökulmasta, jol- loin voitaisiin vastata kysymykseen hevosen halukkuudesta tehdä emoti- onaalisesti kuormittavaa työtä. Jatkotutkimustarpeena on myös kehittää toiminnan keskeisiin vaikutustekijöihin sopivia tutkimus- ja arviointime- netelmiä. Tutkimukset edellyttävät monialaista yhteistyötä, jotta voidaan ymmärtää niin ihmisen, eläimen kuin kulttuurin, yhteiskunnan ja ympä- ristön näkökulmaa. LÄHTEET Aartolahti, Eeva, Sjögren, Tuulikki, Piirainen, Arja, Rintala, Aki, Raatikainen, Ilkka & Heinonen, Ari 2017. Hevonen kuntoutumisen edistäjänä. Ratsastusterapia – vaikuttavuus ja merkitykset -tutkimushankkeen loppuraportin tiivistelmä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Saatavissa https://www.tietotarjotin.fi/documents/20124/40275/ ratsastusterapia-vaikuttavuus-ja-merkitykset.pdf (haettu 1.12.2022). Allardt Erik 1989. An updated indicator system. Having, Loving, Being. Helsinki: Helsingin yliopiston sosiologian laitos, Työselostuksia 48. Allardt, Erik 1993. Having, loving, being: An alternative to the Swedish model of welfare research. Teoksessa Martha Nussbaum & Amartya Sen (Eds.) The quality of life. Oxford: Clarendon Press, 88–94. Allardt Erik 1998. Hyvinvointitutkimus ja elämänpolitiikka. Teoksessa J. P. Roos & Tommi Hoikkala (toim.) Elämänpolitiikka. Helsinki: Gaudeamus, 34–53. Allardt, Erik & Uusitalo, Hannu 1972. Dimensions of welfare in a comparative study with the Scandinavian societies. Scandinavian Political Studies 7, 9–26. Arluke, Arnold & Sanders, Clinton R. 1996. Regarding Animals. Philadelphia: Temple University Press. Bandura, Albert 1971. Social Learning Theory. New York: General Learning Press. https://www.tietotarjotin.fi/documents/20124/40275/ratsastusterapia-vaikuttavuus-ja-merkitykset.pdf https://www.tietotarjotin.fi/documents/20124/40275/ratsastusterapia-vaikuttavuus-ja-merkitykset.pdf • 71ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas Baumeister, Roy & Leary, Mark 1995. The need to belong: Desire for interpersonal attachments as a fundamental human motivation. Psychological Bulletin 117 (3), 497–529. Beetz, Andrea, Uvnäs-Moberg, Kerstin, Julius, Henri & Kotrschal, Kurt 2012. Psychosocial and psychophysiological effects of human-animal interactions. The possible role of oxytocin. Frontiers in Psychology 9 (3), 234. DOI: https://doi. org/10.3389/fpsyg.2012.00234 Bell, Catherine, Rogers, Suzanne, Taylor, Julie & Busby, Debbie 2019. Improving the Recognition of Equine Affective States. Animals 9 (12), 1124. DOI: https://doi. org/10.3390/ani9121124 Bennett, Arieahn M. 2022. Horses as Healers: Shifting Paradigms and Ethics in Equine Assisted Therapies. Teoksessa Gala Argent & Jeannette Vaught (Eds.) The Relational Horse. How Frameworks of Communication, Care, Politics and Power Reveal and Conceal Equine Selves. Human-Animal studies 24. Leiden: Brill, 197–212. Birke, Lynda 2008. Talking about Horses: Control and Freedom in the World of “Natural Horsemanship”. Society and Animals 16 (2), 107–126. DOI: https://doi. org/10.1163/156853008X291417 Bowlby, John 1979. The making and breaking of affectional bonds. London: Tavistock Publications. Brandt, Keri 2007. Human–Horse Communication. Teoksessa Bekoff, Marc (Ed.) Encyclopedia of human–animal relationships: a global exploration of our connections with animals. Westport, Conn: Greenwood Press, 238–242. Burghardt, Gordon M. 2007. Critical Anthropomorphism, Uncritical Anthropomorphism, and Naïve Nominalism. Comparative Cognition & Behavior Reviews 2, 136–138. Cobb, Sidney 1976. Social support as a moderator of life stress. Psychosomatic Medicine 38 (5), 300–314. DOI: https://doi.org/10.1097/00006842-197609000-00003 Dashper, Katherine 2020. More‐than‐human emotions: Multispecies emotional labour in the tourism industry. Gender, Work & Organization 27 (1), 24–40. DOI: https:// doi.org/10.1111/gwao.12344 Ekola, Teea & Kilpeläinen, Anna 2019. Hyvinvointipalvelua hyvinvoivalla hevosella. Teoksessa Maija Lipponen & Elina Vehmasto (toim.)  Sosiaalipedagoginen hevostoiminta: Sosiaalista kasvua, hyvinvointia ja kuntoutumista tukevia palveluita hevosavusteisesti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 78/2019. Helsinki: Luonnonvarakeskus, 45–55. URN: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 Elo, Satu & Kyngäs, Helvi 2008. The qualitative content analysis process. Journal of Advanced Nursing 62 (1), 107–115. DOI: https://doi.org/10.1111/j.1365- 2648.2007.04569.x Fagerström, Nina & Lipponen, Maija 2019. Sosiaalisen kasvun tukea vai sosiaalista kuntoutusta – lainsäädännön reunaehtoja. Teoksessa Maija Lipponen & Elina Vehmasto (toim.)  Sosiaalipedagoginen hevostoiminta: Sosiaalista kasvua, hyvinvointia ja kuntoutumista tukevia palveluita hevosavusteisesti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 78/2019. Helsinki: Luonnonvarakeskus, 12–17. URN: http:// urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 https://doi.org/10.3389/fpsyg.2012.00234 https://doi.org/10.3389/fpsyg.2012.00234 https://doi.org/10.3390/ani9121124 https://doi.org/10.3390/ani9121124 https://doi.org/10.1163/156853008X291417 https://doi.org/10.1163/156853008X291417 https://doi.org/10.1097/00006842-197609000-00003 https://doi.org/10.1111/gwao.12344 https://doi.org/10.1111/gwao.12344 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 https://doi.org/10.1111/j.1365-2648.2007.04569.x https://doi.org/10.1111/j.1365-2648.2007.04569.x http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 72 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 Fine, Aubrey, Beck, Alan M. & Ng, Zenithson 2019. The State of Animal-Assisted Interventions: Addressing the Contemporary Issues That Will Shape the Future. International Journal of Environmental Research and Public Health 16 (20), 3997. DOI: https://doi.org/10.3390/ijerph16203997 Foster, Raisa, Salonen, Arto O. & Sutela, Katja 2022. Taidekasvatuksen ekososiaalinen kehys: kohti kestävyystietoista elämänorientaatiota. Kasvatus 53 (2), 118–129. DOI: https://doi.org/10.33348/kvt.115918 Foster, Raisa & Turkki, Nella 2021. EcoJustice Approach to Dance Education. Journal of Dance Education 23 (2), 91–101. DOI: https://doi.org/10.1080/15290824.2021.1906 430 Franklin, Adrian 1999. Animals and modern cultures. A Sociology of Human–Animal Relations in Modernity. London: Sage Publications. García Pinillos, Rebeca, Appleby, Michael C., Manteca, Xavier, Scott-Park, Freda, Smith, Charles & Velarde, Antonio 2016. One Welfare – a platform for improving human and animal welfare. Veterinary Record 179 (16), 412–413. DOI: https://doi.org/10.1136/ vr.i5470 Hautamäki, Lotta & Vierimaa, Jirka 2022. Hoivan elävä verkosto: Monilajinen vuorovaikutus eläinavusteisessa toiminnassa. Teoksessa Leena Ervast & Marjaana Raukola-Lindblom (toim.) Hevoset ja koirat eläinavusteisessa työssä: tutkittua tietoa ja kokemuksia. Helsinki: Sanasilta, 199–214. Haraway, Donna 2003. The companion species manifesto. Chicago: Prickly Paradigm Press. Haraway, Donna 2008. When Species Meet. Minneapolis: University of Minnesota Press. Helne, Tuula & Hirvilammi, Tuuli 2015. Wellbeing and Sustainability: A Relational Approach. Sustainable Development 23 (3), 167–175. DOI: https://doi.org/10.1002/ sd.1581 Helne, Tuula & Hirvilammi, Tuuli 2021. Puristuksissa? Nuoret ja kestävän hyvinvoinnin ehdot. Helsinki: Kela. URN: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060132534 Hockenhull, Jo & Creighton, Emma 2012. The strengths of statistical techniques in identifying patterns underlying apparently random behavioral problems in horses. Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research 7 (5), 305–310. DOI: https://doi.org/10.1016/j.jveb.2011.11.001 Hämäläinen, Juha 2012. Social Pedagogical Eyes in the Midst of Diverse Understandings, Conceptualisations and Activities. International Journal of Social Pedagogy 1, 3–16. DOI: http://dx.doi.org/10.14324/111.444.ijsp.2012.v1.1.002 Hämäläinen, Juha 2019. Social Pedagogy as a Scientific Discipline, a Branch of Academic Studies, and a Field of Professional Practice. EccoS – Revista Científica 48, 17–34. DOI: http://dx.doi.org/10.5585/eccos.n48.12393 Hämäläinen, Juha & Koistinen, Kari 2019. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tausta ja synty. Teoksessa Maija Lipponen & Elina Vehmasto (toim.) Sosiaalipedagoginen hevostoiminta: Sosiaalista kasvua, hyvinvointia ja kuntoutumista tukevia palveluita hevosavusteisesti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 78/2019. Helsinki: Luonnonvarakeskus, 6–11. URN: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 https://doi.org/10.3390/ijerph16203997 https://doi.org/10.33348/kvt.115918 https://doi.org/10.1080/15290824.2021.1906430 https://doi.org/10.1080/15290824.2021.1906430 https://doi.org/10.1136/vr.i5470 https://doi.org/10.1136/vr.i5470 https://doi.org/10.1002/sd.1581 https://doi.org/10.1002/sd.1581 http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060132534 https://doi.org/10.1016/j.jveb.2011.11.001 http://dx.doi.org/10.14324/111.444.ijsp.2012.v1.1.002 http://dx.doi.org/10.5585/eccos.n48.12393 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 • 73ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas Julius, Henri, Beetz, Andrea, Kotrschal, Kurt, Turner, Dennis & Uvnäs-Moberg, Kerstin 2013. Attachment to Pets. An integrative View of Human–Animal Relationships with Implications for Therapeutic Practice. Göttingen: Hogrefe Publishing. Kaplan, Rachel & Kaplan, Stephen 1989.  The experience of nature: A psychological perspective. Cambridge: Cambridge University Press. Keto, Sami & Foster, Raisa 2021. Ecosocialization – an Ecological Turn in the Process of  Socialization.  International  Studies in Sociology of Education 30 (1–2), 34–52. DOI: https://doi.org/10.1080/09620214.2020.1854826 Koistinen, Kari 2005. Hevostoiminta ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä. Teoksessa Seija Okulov & Katja Koukkari (toim.) Ratsastuspedagogiikasta sosiaalipedagogiseksi hevostoiminnaksi – sosiaalipedagogisen hevostoiminnan perusteet ja sovellukset täydennyskoulutuksen kokemuksina. Tutkimuksia ja selvityksiä 7/2005. Kuopio: Kuopion yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus. Korhonen, Inga 2022. Eläin- ja luontoavusteisen toiminnan malli Kuopion 4H-yhdistyksessä – Hevosvoimia Luonnosta -hanke.  Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 23 (1), 97–108. DOI: https://doi.org/10.30675/sa.109149 Kotilainen, Heidi 2019. Yhteisöllisyys hevostoiminnan elementtinä – nuoren kasvutarina. Teoksessa Maija Lipponen & Elina Vehmasto (toim.)  Sosiaalipedagoginen hevostoiminta: Sosiaalista kasvua, hyvinvointia ja kuntoutumista tukevia palveluita hevosavusteisesti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 78/2019. Helsinki: Luonnonvarakeskus, 56–60. URN: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 Krippendorff, Klaus 1980. Content Analysis: An Introduction to its Methodology. Newbury Park: Sage Publication. Lipponen, Maija, Hallikainen, Ville & Kilpeläinen, Pekka 2022. Effects of Nature- Based Intervention in Occupational Health Care on Stress – A Finnish Pilot Study Comparing Stress Evaluation Methods. Journal of Multidisciplinary Healthcare 15, 577–593. DOI: https://doi.org/10.2147/JMDH.S353168 Lipponen, Maija & Vehmasto, Elina (toim.) 2019. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta: Sosiaalista kasvua, hyvinvointia ja kuntoutumista tukevia palveluita hevosavusteisesti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 78/2019. Helsinki: Luonnonvarakeskus. URN: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 Lipponen, Maija & Vehmasto, Elina 2021. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan laatu ja vaikuttavuus -käsikirja. Helsinki: Luonnonvarakeskus. URN: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-380-175-2 Lipponen, Maija, Vehmasto, Elina, Lilja, Taina, Raussi, Satu, Kauppinen, Tiina, Niemi, Jarkko & Ovaska, Ulla 2022. Eläinavusteisuus vastuullisesti käyttöön hyvinvointialueiden ja kuntien palveluihin. Policy Brief 3/2022. Helsinki: Luonnonvarakeskus. URN: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-448-7 López-Cepero, Javier 2020. Current Status of Animal-Assisted Interventions in Scientific Literature: A Critical Comment on Their Internal Validity. Animals 10 (6), 985. DOI: https://doi.org/10.3390/ani10060985 Lähde, Ville 2013. Niukkuuden maailmassa. Tampere: Niin & Näin. https://doi.org/10.1080/09620214.2020.1854826 https://doi.org/10.30675/sa.109149 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 https://doi.org/10.2147/JMDH.S353168 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-175-2 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-175-2 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-448-7 https://doi.org/10.3390/ani10060985 74 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 Maslow, Abraham 1943. A theory of human motivation. Psychological Review 50 (4), 370–396. Maslow, Abraham 2011. Toward a psychology of being. Alkuperäisteos 1962. Blacksburg, VA: Wilder. Mattila-Rautiainen, Sanna (toim.) 2011. Ratsastusterapia. Jyväskylä: PS-kustannus. McGreevy, Paul D., Oddie, Catherine, Burton, Francis L. & McLean, Andrew 2009. The horse–human dyad: Can we align horse training and handling activities with the equid social ethogram? The Veterinary Journal 181 (1), 12–18. DOI: https://doi. org/10.1016/j.tvjl.2009.03.005 Mickelsson, Ritva 2023. Lessons Learned from Horses. Three Pedagogical Interventions Promoting Well-being of Students with Special Educational Needs. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/352403 (haettu 30.1.2023). Mikkola, Annika & Virtanen, Anu 2019. Tähtihetkiä vuorovaikutuksessa – vanhempi- lapsiryhmä hevostoiminnassa. Teoksessa Maija Lipponen & Elina Vehmasto (toim.)  Sosiaalipedagoginen hevostoiminta: Sosiaalista kasvua, hyvinvointia ja kuntoutumista tukevia palveluita hevosavusteisesti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 78/2019. Helsinki: Luonnonvarakeskus, 67–72. URN: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-326-864-7 Muñoz Lasa, Susana, Máximo Bocanegra, Nuria, Valero Alcaide, Raquel, Atín Arratibel, María de los Angeles, Varela Donoso, Enrique, Ferriero, Giorgio 2015. Animal assisted interventions in neurorehabilitation. A review of the most recent literature. Neurologia 30 (1), 1–7. DOI: https://doi.org/10.1016/j.nrl.2013.01.012 Mäki-Opas, Tomi 2022. Sosiaalinen terveys. Teoksessa Kristiina Patja, Pilvikki Absetz & Päivi Rautava (toim.) Terveyden edistäminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Niemelä, Pauli 2006. Hyvinvoinnin käsite toiminnan teorian valossa. Teoksessa Pauli Niemelä & Terho Pursiainen (toim.) Hyvinvointi yhteiskuntapoliittisena tavoitteena. Juhlakirja professori Juhani Laurinkarin täyttäessä 60 vuotta 8.10.2006. Sosiaalipoliittisen yhdistyksen tutkimuksia 62. Kuopio: Kuopion yliopisto, 67–79. Niemelä, Pauli 2014. Systemaattinen ihmiskäsitys. Ihminen järjestelmänä: Rakenne (33) ja toiminta (3x3). Tallinna: United Press Global. Nivala, Elina & Ryynänen, Sanna 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus. Pussinen, Sirpa & Lehtonen, Päivi 2018. Mielikuvia ja tulevaisuudenkuvia raviurheilusta. Teoksessa Sirpa Pussinen (toim.) Uudistuva hevostalous. Hämeenlinna: HAMK Unlimited Journal. Saatavissa https://unlimited.hamk.fi/biotalous-ja-luonnonvara- ala/mielikuvia-raviurheilusta (haettu 28.6.2023). Ryan, Richard & Deci, Edward 2000. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. American Psychologist 55 (1), 68–78. DOI: https://doi.org/10.1037//0003-066x.55.1.68 Rönkkö, Sofia & Nivala, Elina 2022. Yhteinen tekeminen yhteyden rakentajana – yhteinen kolmas sosiaalipedagogisena käsitteenä ja käytäntönä. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 23 (1), 71–84. DOI: https://doi.org/10.30675/sa.119479 https://doi.org/10.1016/j.tvjl.2009.03.005 https://doi.org/10.1016/j.tvjl.2009.03.005 http://hdl.handle.net/10138/352403 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 https://doi.org/10.1016/j.nrl.2013.01.012 https://unlimited.hamk.fi/biotalous-ja-luonnonvara-ala/mielikuvia-raviurheilusta https://unlimited.hamk.fi/biotalous-ja-luonnonvara-ala/mielikuvia-raviurheilusta https://doi.org/10.1037//0003-066x.55.1.68 https://doi.org/10.30675/sa.119479 • 75ARTIKKELIT | Maija Lipponen, Elina Vehmasto, Arto O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas Salonen, Arto O., Isola, Anna-Maria & Foster, Raisa 2022. Osallisuutta, mutta mihin? Planetaarisen kansalaisen osallisuuskäsitys. UAS Journal 12 (3). URN: https://urn.fi/ URN:NBN:fi-fe2022101161559 Salonen, Arto O. & Konkka, Jyrki 2023. Kansalaisten hyvinvointi kestävyyttä tavoittelevassa yhteiskunnassa. Tiedepolitiikka 47 (4), 23–38. Saatavissa https:// journal.fi/tiedepolitiikka/article/view/117852/75982 (haettu 20.1.2023). Salonen, Arto O., Laininen, Erkka, Hämäläinen, Juha & Sterling, Stephen 2023. A Theory of Planetary Social Pedagogy. Educational Theory 73 (4), 615–637. DOI: https://doi. org/10.1111/edth.12588 Schuurman, Nora 2012. ”Hevoset hevosina” Eläimen ja sen hyvinvoinnin tulkinta. Väitöskirja. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. URN: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-61-0665-6 Serpell, James 2003. Anthropomorphism and Anthropomorphic Selection – Beyond the “Cute Response”. Society & Animals: Journal of Human-Animal Studies 11 (1), 83–100. DOI: https://doi.org/10.1163/156853003321618864 Soini, Katriina & Lilja, Taina (toim.) 2014. Alkuperäisrotumme Green Care -toiminnassa. MTT Kasvu 19. Jokioinen: MTT. Saatavissa http://www.mtt.fi/mttkasvu/pdf/ mttkasvu19.pdf (haettu 1.3.2023). Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys ry 2021. Verkkosivusto. Saatavissa www. hevostoiminta.net (haettu 20.1.2021). Spannring, Reingard 2019. Mutual becomings? In search of an ethical pedagogic space in human-horse relationships. Teoksessa Teresa Lloro-Bidart & Valerie S. Banschbach (Eds.) Animals in Environmental Education. Palgrave Studies in Education and the Environment. Cham: Palgrave Macmillan, 79–94. DOI: https://doi.org/10.1007/978- 3-319-98479-7_5 Tuan, Yi‐Fu 1984. Dominance and Affection: The Making of Pets. New Haven: Yale University Press. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 6. uudistettu laitos. Helsinki: Tammi. Tuomola, Kati 2022. Bit-related lesions and risk factors in competing trotters and event horses. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. URN: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-51-8034-6 Ulrich, Roger, Simons, Robert F., Losito, Barbara D., Fiorito, Evelyn, Miles, Mark & Zelson, Michael 1991. Stress recovery during exposure to natural and urban environments. Journal of Environmental Psychology 11, 201–230. DOI: https://doi. org/10.1016/S0272-4944(05)80184-7 Valkas, Satu 2019. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta ADHD-oireisten lasten ryhmäkuntoutusmuotona. Teoksessa Maija Lipponen & Elina Vehmasto (toim.)  Sosiaalipedagoginen hevostoiminta: Sosiaalista kasvua, hyvinvointia ja kuntoutumista tukevia palveluita hevosavusteisesti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 78/2019. Helsinki: Luonnonvarakeskus, 56–60. URN: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-326-864-7 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022101161559 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022101161559 https://journal.fi/tiedepolitiikka/article/view/117852/75982 https://journal.fi/tiedepolitiikka/article/view/117852/75982 https://doi.org/10.1111/edth.12588 https://doi.org/10.1111/edth.12588 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-0665-6 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-0665-6 https://doi.org/10.1163/156853003321618864 http://www.mtt.fi/mttkasvu/pdf/mttkasvu19.pdf http://www.mtt.fi/mttkasvu/pdf/mttkasvu19.pdf http://www.hevostoiminta.net http://www.hevostoiminta.net https://doi.org/10.1007/978-3-319-98479-7_5 https://doi.org/10.1007/978-3-319-98479-7_5 http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8034-6 http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8034-6 https://doi.org/10.1016/S0272-4944(05)80184-7 https://doi.org/10.1016/S0272-4944(05)80184-7 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-864-7 76 • Sosiaalipedagogiikka (2023), vol. 24 Vehmasto, Elina & Lipponen, Maija 2021. Eläinavusteinen psykososiaalinen kuntoutus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 137 (17), 1775–1780. Saatavissa https:// www.duodecimlehti.fi/lehti/2021/17/duo16383 (haettu 1.12.2022). White-Lewis, Sharon 2020. Equine-assisted therapies using horses as healers: A concept analysis. Nursing Open 7, 58–67. DOI: https://doi.org/10.1002/nop2.377 Wilson, Edward O. 1984. Biophilia: The Human Bond with Other Species. Cambridge, MA: Harvard University Press. n n n https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2021/17/duo16383 https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2021/17/duo16383 https://doi.org/10.1002/nop2.377 Lipponen et al 2023.pdf 126111-Artikkelin teksti-317982-1-10-20231218