METSÄNTUTKIMUSLAITOS THE FINNISH FOREST RESEARCH INSTITUTE HELSINKI 1991 779 Olli Eeronheimo SUOMETSIEN PUUNKORJUU Forest harvesting on peatlands METSÄNTUTKIMUSLAITOS THE FINNISH FOREST RESEARCH INSTITUTE Osoite: Unioninkatu 40 A Address: SF-00170 Helsinki, Finland Puhelin: (90) 857 051 Phone : Telex: 121286 metla sf Telefax: (90) 625 308 Ylijohtaja: Professori Eljas Pohtila Director: Professor Julkaisujen jakelu: Kiijastonhoitaja Liisa Ikävalko-Ahvonen Distribution of Librarian publications: Julkaisujen toimitus: Toimittajat Seppo Oja Editorial office: Editors Tommi Salonen Metsäntutkimuslaitos on maa- j a metsätalousministeriön alainen vuonna 1917 perustettu valtion tutkimuslaitos. Sen päätehtävänä on Suomen metsätaloutta sekä metsävarojen ja metsien tarkoituksenmukaista käyttöä edistävä tutkimus. Metsäntutkimustyötä tehdään lähes 800 hengen voimin yhdeksällä tutkimusosastolla ja kymmenellä tutkimus- ja koeasemalla. Tutkimus- ja koetoimintaa varten laitoksella on hallinnassaan valtion metsiä yhteensä n. 150 000 hehtaaria, jotka on jaettu 17 tutkimusalueeseen ja joihin sisältyy kaksi kansallis- ja viisi luonnonpuistoa. Kenttäkokeita on käynnissä maan kaikissa osissa. The Finnish Forest Research Institute, established in 1917, is a state research institution subordinated to the Ministry of Agriculture and Forestry. Its main task is to carry out research work to support the development of forestry and the expedient use of forest resources and forests. The work is carried out by means of Boo persons in nine research departments and ten research stations. The institute administers state-owned forests of over 150 000 hectares for research purposes, including two national parks and five strict nature reserves. Field experiments are in progress in all parts of the country. FOLIA FORESTALIA 779 Metsäntutkimuslaitos. Institutum Forestale Fenniae. Helsinki 1991 Olli Eeronheimo SUOMETSIEN PUUNKORJUU Forest harvesting on peatlands Approved on 16.10. 1991 SISÄLLYS 1. SUOMETSÄT 4 2. METSÄNHOIDOLLISET KÄSITTELYPERIAATTEET 5 3. HAKKUUMAHDOLLISUUDET 6 31. Valtakunnan metsien inventointitulokset 6 32. Yksityismetsät 6 33. Metsähallituksen metsät 8 4. PUUNKORJUUN ERITYISPIIRTEET 9 5. KANTAVUUTEEN LIITTYVÄT SUON OMINAISUUDET 11 6. KORJUUN TOTEUTUS 13 61. Kalusto ja konekehittely 13 611. Hakkuu 13 612. Lähikuljetus 14 62. Koijuumenetelmät 19 7. ERIKOISKALUSTON KÄYTTÖKOKEMUKSIA 21 71. Telamaasturit 21 72. Suotelatraktori 23 8. KEHITTÄMISMAHDOLLISUUDET 25 KIRJALLISUUS - REFERENCES 26 SUMMARY 28 2 Eeronheimo Eeronheimo, O. 1991. Suometsien puunkorjuu. Summary: Forest harvesting on peatlands. Folia Forestalia 779. 29 p. Suometsien merkitys Suomen puuhuollossa on jatkuvas ti lisääntymässä. Julkaisussa esitellään pääpiirteissään suometsien metsänhoidolliset käsittelyperiaatteet, ja tar kastellaan suometsien hakkuumahdollisuuksia valtakun nan tasolla sekä erikseen yksityismetsissä ja metsähalli tuksen metsissä. Puunkorjuun erityispiirteitä, maaston kulkukelpoisuuden arviointia sekä korjuumenetelmiä ja -kalustoa käsittelevää kirjallisuutta referoidaan. Suomet sien puunkorjuuseen soveltuvia lisävarusteita ja kumite la-alustaisten erikoiskoneiden käyttökokemuksia kuvail laan. Lopuksi esitellään suometsien puunkorjuun kehit tämismahdollisuuksia. In Finland there are 9 mill, ha of peatlands classified as forestry land. About half of the peatlands have been drained for higher wood production. Of the total productive forest area - 20 mill, ha - peatland forests account for a quarter. The importance of peatland forests is increasing. The allowable cut in peatland forests has been increased from about 5mill, m3 per annum to about 9 mill. m 3 /a through drainage and intensified silvicultural measures. The silvicultural practices applied in peatland forests are shortly described, and the allowable cut is discussed. Literature on forest harvesting planning, methods and equipment on peatlands as well as trafficability analysis are summarized. Special attention is paid on experiences on rubber-tracked equipment designed to operate on peatlands. Finally, ways and means to improve forest harvesting practices are discussed. Keywords: forest harvesting, logging, peatland forestry, wetlands, Finland. FDC 31(480) Author's address: Finnish Forest Research Institute, Unioninkatu 40 A, SF-00170 Helsinki, Finland. Tel. +358 0 85 705 342, fax +358 0 625 308. Tampere 1991. Tammer-Paino Oy ISBN 951-40-1173-2 ISSN 0015-5543 3 Folia Forestalia 779 Alkusanat Metsäntutkimuslaitoksen metsäteknologian tut kimusosasto käynnisti vuonna 1982 tutkimus ja kehitysprojektin, jonka tavoitteena oli löytää uusia ratkaisuja ojitettujen ja luonnontilaisten soiden puunkorjuuseen. Projektissa selviteltiin suometsien hakkuumahdollisuuksia ja puunkor juuoloja (1983-84), kartoitettiin koijuukalusto ja -menetelmät (1985-86), osallistuttiin kone ja menetelmäkehittelyyn (1983-86) sekä seu rattiin erikoiskoneiden työllisyyttä, operatiivis ta soveltuvuutta, ympäristöystävällisyyttä ja käy tännön suoritustasoa (1985-87). Yhteispohjois maisen harvennushakkuuprojektin yhteydessä tutkittiin lisäksi metsäkuljetuskaluston kulkuomi naisuuksia ojitetulla suolla, suopellolla ja lu messa (1984-86). Osahankkeiden tulokset on pääosin julkaistu Metsäntutkimuslaitoksen jul kaisusarjoissa tai lehtiartikkeleina. Tämä julkai su on projektin loppuraportti, johon on koottu suometsien puunkorjuuseen liittyviä tutkimus tuloksia myös mm. Metsätehon, metsähallituk sen kehittämisjaoston ja Helsingin yliopiston metsäteknologian laitoksenjulkaisuista. Metsän tutkimuslaitoksen henkilökunnasta projektiin osallistuivat erityisesti metsänhoitaja Timo Heik ka ja kenttämestari Sauli Takalo. Heikka vastasi erikoiskaluston seurantatutkimusten organisoin nista, oli mukana muiden osahankkeiden suun nittelussa ja toteutuksessa sekä avusti loppura portin käsikirjoituksen laadinnassa. Takalon työ panos näkyi varsinkin puunkorjuuseen tarkoi tettujen telamaastureiden konekehittelyssä, joka itse asiassa käynnistyi hänen aloitteestaan. Pro fessori Pentti Hakkila, professori Juhani Päivä nen ja metsänhoitaja Matti Siren ovat lukeneet käsikirjoituksen. 4 Eeronheimo 1. Suometsät Soilla ja turvemailla tarkoitetaan kasvupaikko ja, joilla on turvetta tai joiden pintakasvillisuu desta yli 75 % on suokasvillisuutta (Kuusela & Salminen 1983). Suomessa metsätalouden maas ta soita on kolmasosa (9 milj. ha), josta puolet on ojitettu. Ojitettuja kangasmaita on 600 000 ha (Paavilainen & Tiihonen 1988, Metsätilas tollinen... 1990). Suon määritelmä Suomen metsätaloudessa on väljempi kuin monissa muissa maissa, joissa turpeen paksuuden tulee ylittää tietty raja-arvo (esim. Saksassa 20, Kanadassa 40 ja Iso-Britan niassa 45 cm). Myös Suomessa turvekerrostu man tulee olla yli 30 cm:n paksuinen ja tuhkapi toisuudeltaan alle 40 %, jotta voidaan puhua suosta geologisessa mielessä (Lappalainen ym. 1984). Metsiä on ojitettu muissa maissa huomatta vasti vähemmän kuin Suomessa, esimerkiksi Norjassa soista on ojitettu 22 % ja Ruotsissa (turvekerros yli 30 cm) 15 %. Neuvostoliitossa, jossa ojat ovat yleensä suurempia ja sarat le veämpiä kuin Pohjoismaissa, on ojitettu 6 milj. Taulukko 1. Metsämaan soiden jakaantuminen ojitusti lanteen mukaan (Paavilainen & Tiihonen 1988). Table 1. Drainage conditions in peatland forests (Paavi lainen & Tiihonen 1988). 1 Trees and ground vegetation show no response to drainage 2 Effect of drainage perceptible in the growing stock 3 Tree growth and ground vegetation resembles that on mineral soils ha eli 16 % metsäojituskelpoisiksi luokitelluista maista. Kaikkiaan soita ja vesiperäisiä maita Neuvostoliitossa on 245 milj. ha. Kanadassa soita on 110 milj. ha, josta vain noin 20 000 ha on ojitettu (Päivänen 1990 b). Metsämaasta, jolla puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu on 100 vuoden kiertoajalla vä hintään 1 m 3 /hajajota Suomessa on 20 milj. ha, soiden osuus on vajaa neljännes. Valtakunnan metsien 7. inventoinnin mukaan metsämaaksi luokiteltuja soita on 4,8 milj. ha, josta luonnon tilaisten soiden osuus on 22 %, ojikoiden 10 %, muuttumien 54 %ja turvekankaiden 14 % (tau lukko 1). Soista 39 % on korpiaja 61 % rämeitä. Metsien 7. inventoinnin perusteella suometsiä on suhteellisesti eniten Pohjanmaalla ja Kai nuussa, joiden metsistä luonnontilaiset ja ojite tut suot muodostavat keskimäärin kolmannek sen (kuva 1). Soiden metsänhoidollinen tila on Etelä-Suo messa vähintään tyydyttävä 69 prosentilla kor Kuva 1. Metsämaan jakautuminen maaluokkiin metsä lautakunnittain. Figure 1. Land classes on forest land by forestry board districts. )jitustilanne drainage condititon Korvet Spruce mires Rämeet Pine mires Yhteensä Total 1000 ha % 1000 ha % 1000 ha % Luonnontilainen suo 532 28 519 18 Virgin peatland Ojikko 127 7 324 11 Newly ditched peatland' Muuttuma 726 39 1854 64 Transforming peatland 2 Turvekangas 479 26 201 7 Transformed peatland 3 1051 22 451 10 2580 54 680 14 Yhteensä 1864 100 2898 100 4762 100 5 Folia Forestalia 779 pien ja 87 prosentilla rämeiden metsämaan pin ta-alasta. Vastaavat luvut Pohjois-Suomessa ovat 51 ja 79 %. Rämepuustojen metsänhoidollinen tila on parempi, mutta korpipuustojen jonkin verran huonompi kuin kangasmailla keskimää rin. Kangasmaihin verrattuna suometsissä on suhteellisesti enemmän varttuneita taimikoita ja nuoria kasvatusmetsiä, mutta vastaavasti vähem män nuoria taimikoita, varttuneita kasvatusmet siä ja uudistuskypsiä metsiä. Kehitysluokittaiset puuston keskitilavuudet ovat soiden kasvatus ja uudistuskypsissä metsissä noin 20 % alhai semmat kuin metsämaalla keskimäärin. Suo metsien osuus kaikkien metsien (metsä-ja kitu maa) puuston kokonaistilavuudesta on 18 % ja kokonaiskasvusta 22 % (Paavilainen & Tiiho nen 1988). Yksityisten hallinnassa on 63 % maamme metsämaasta. Yksityismetsissä metsämaaksi luo kiteltuja soita on 2,3 milj. ha eli 17 % yksityis metsien metsämaan alasta (Eeronheimo 1985). Metsähallituksen hallinnassa on 8,3 milj. ha maata, josta metsätalouskäytössä olevaa metsä maata on 3,2 milj. ha eli 16 % maamme metsä maan kokonaisalasta. Tästä määrästä turvemaat muodostaa vajaan kolmanneksen (0,9 milj. ha). Suometsien osuus metsämaasta on Perä-Pohjo lan piirikuntakonttorin alueella 11 % (187 000 ha), Pohjanmaalla 46 % (405 000 ha) ja Etelä- Suomessa 53 % (284 000 ha) (Metsähallituk sen... 1984). Suometsien merkitys Suomen puuhuollossa on jatkuvasti lisääntymässä. Ojituksen tuottama lisäkasvu on huomattava: Heikuraisen (1961) ennakkolaskelmien mukaan turvemaiden vuo tuiset hakkuumahdollisuudet olisivat ilman oji tusta noin 5 milj. m 3, mutta ojituksen ansiosta 1980-luvulla 7 milj. m3 /aja vuosituhannen vaih teessa jo 14 milj. m 3/a. Paavilainen & Tiihonen (1988) arvioivat, että metsänparannustoimenpi teiden ja tehostuneen metsänhoidon vaikutus suopuuston kasvuun oli 1980 luvun alussa vä hintään 7milj. m3 vuodessa. Keskeiseksi käy tännön ongelmaksi on muodostunut kunnostuso jitusten ja ensiharvennusten suorittaminen ajal laan (Päivänen 1990 a). 2. Metsänhoidolliset käsittelyperiaatteet Uudisojitettaviksi kelvollisia soita arvioitiin 1980-luvulla olleen vielä 1,5 milj. ha (Kuusela & Salminen 1983, Kuusela ym. 1986, Keltikan gas ym. 1986). Vanhojen ojitusalueiden kun nostus on vasta alkamassa. Täydennysojituksen ja ojien perkauksen tarve on 0,9 milj. ha (Kuu sela ym. 1986). Keltikankaan ym. (1986) mu kaan perkauksen tarpeessa oli 1980-luvulle tul taessa noin 20 % ojista. Kohteiden metsänkas vatuskelpoi suutta tarkastellaan kuitenkin suun nitteluvaiheessa uudelleen, jolloin perkauksesta tulee luopua, mikäli toimenpide ei ole taloudel linen. Soiden metsänkasvatuskelpoisuuden ny kyisten arviointikriteerien (Ohjekiije soiden... 1987) perusteella Keltikangas on Päiväsen (1990 a) mukaan laskenut, että kannattamatto mien ojitusinvestointien osuus on 15 % ojitetus ta suoalasta. Vuonna 1988 metsäojia perattiin 10 700 km (Metsätilastollinen... 1990). Suometsien uudistamisessa ei puiden biolo gista ikää voida pitää ensisijaisena uudistamiskri teerinä. Suometsien uudistuskypsyyttä harkitta essa onkin otettava korostetusti huomioon met sikön kasvu (Metsänhoitosuositukset 1989). Äs kettäin ojitettujen tai lähiaikoina ojituksen koh teeksi joutuvien soiden puuston kasvattaminen on yleensä edullisempaa kuin metsän uudista minen. Kasvatuskelpoisuuden perusedellytykset ovat kuitenkin oikea puulaji, elpymiskyky ja riittävä tiheys (Ohjekirje soiden... 1987). Suometsät on totuttu uudistamaan luontaises ti. Taimettuminen vaikeutuu kuitenkin ojituk sesta kuluvan ajan myötä erityisesti varputurve kankaiksi kehittyvillä soilla. Rämeillä luontai nen taimiaines vapautetaan useimmiten ylispuu hakkuin. Kaistalehakkuut tulevat kysymykseen kapeilla korpijuoteilla. Muut suometsät uudiste taan siemen-ja suojuspuiden avulla. Luontaisen uudistamisen edellytyksiä voidaan parantaa maanpinnan käsittelyllä, mutta turvemaille so veltuvia mätästystä kevyempiä menetelmiä ei ole toistaiseksi kehitetty. Mikäli edellytyksiä luontaiselle uudistamiselle ei ole, on turvaudut tava viljelyyn. Turvemaiden uudistusalojen hoitoon tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Eteläi simmässä Suomessa 83 %:lla korpien ja 56 %:lla rämeiden uudistusaloista tulisi tehdä taimikon perkaus (Peltonen 1986). Taimikonhoitotöiden laiminlyönti johtaa korkeisiin kustannuksiin har 6 Eeronheimo vennushakkuissa ja saattaa estää hakkuukonei den käytön. Siten se vähentää halukkuutta puun korjuuseen. Tämä vaarantaa koko ojitusinves toinnin kannattavuuden. Kasvatushakkuissa noudatetaan kivennäismai den harvennusmalleja rinnastamalla kangas- ja turvemaiden kasvupaikat niiden ravinteisuuden perusteella. Puusto on ojituksen jälkeen kuiten kin usein niin aukkoinen, että hakkuun jälkei nen puusto voi jäädä 10... 15 % harvennusmalli en tasoa alemmaksi (Metsänhoitosuositukset 1989). Runkolukuun perustuvat harvennusmal lit soveltuvat pohjapinta-alaan perustuvia mal leja paremmin epätasaisiin suometsiin. Puuston epätasaisuuden vuoksi metsänhoidollinen hak kuun tarve on usein suurempi kuin pohjapinta alaan ja korjuuteknisiin näkökohtiin perustuva tarkastelu (Keltikangas ym. 1986). Puuston kasvua voidaan parantaa lannoituk sella. Turvemailla on karuimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta riittävästi typpeä, mutta erityi sesti kaliumista ja fosforista on usein puutetta. Turvemaita suositellaan lannoitettaviksi vasta 5... 10 vuoden kuluttua ojituksesta. Ravinneana lyysi on tarpeen toistuvissa lannoituksissa sekä männyn versosurman vaivaamilla alueilla. Kali fosforilannoitteet tulisi levittää lumettomana ai kana (Metsänhoitosuositukset 1989). Vuonna 1988 turvemaita lannoitettiin noin 20 000 ha, joka vastaa neljännestä koko metsänlannoi tusalasta. Turvemailla peruslannoituksen osuus oli 46 ja kasvatuslannoituksen 54 % (Metsäti lastollinen... 1990). Ojittamattomat puustoiset suot ovat Päiväsen (1990 a) mukaan ainoita kasvupaikkoja, joilla jatkuvan kasvatuksen ekologiset edellytykset ovat olemassa. Käytännössä puunkoijuu näillä alueilla on yleensä kasvunsa päättäneiden yksi löiden varovaista poimintaa. 3. Hakkuumahdollisuudet 31. Valtakunnan metsien inventointitulokset Paavilaisen & Tiihosen (1988) esittämien luku jen perusteella voidaan laskea, että hakkuun tar ve suometsien metsämaalla on noin 157 000 ha vuodessa. Ensiharvennusten osuus pinta-alasta on arviolta 40, muiden harvennusten 25, avohak kuiden ja ylispuiden poiston 30 ja muiden hak kuutapojen 5 %. Avohakkuista puolet on uudis tuskypsien ja puolet vajaatuottoisten metsien hakkuita. Paavilainen & Tiihonen (1988) arvi oivat, että hakkuumahdollisuudet ovat 7,0...8,5 milj. m 3/a. Vuosituhannen vaihteessa harven nushakkuiden kokonaismäärän turve- ja kiven näismailla yhteensä arvioidaan olevan 280 000 ha vuodessa, josta ojitusalueiden osuus tullee olemaan 30 % (Lilleberg 1985). 32. Yksityismetsät Yksityismetsien aluesuunnitelmien perusteella (Eeronheimo 1985) yksityismetsien metsämaaksi luokitelluilla soilla tulisi hakkuita suorittaa vuo sittain noin 90 000 hehtaarin alalla, mikä on viidennes yksityismetsien hakkuiden ehdotetus ta kokonaisalasta. Vastaava hakkuukertymä oli si 3milj. m eli 7 % yksityismetsien hakkuu määrästä. Useimmissa metsälautakunnissa yksityismet sien hakkuusuunnite soilla koostuu valtaosal taan harvennuksista (kuva 2). Lapissa ja Koillis- Suomessa yli puolet soitten hakkuumäärästä saa daan kuitenkin lähivuosina ylispuiden poistos ta. Avohakkuilla on puolestaan suuri merkitys Pohjois-Kaijalassa sekä Etelä- ja Itä-Savossa. Muihin hakkuisiin kuuluvat väljennys-, siemen puu-, suojuspuu-, verhopuu-, kaistale- ja eri koishakkuu. Taulukosta 2 nähdään yksityismetsien vuotui set hakkuuehdotukset soilla koko valtakunnan tasolla. Harvennushakkuiden osuus käsiteltävästä pinta-alasta on 44 %. Hakkuukertymä on kui tenkin vain 30 m 3 /ha, joten harvennusten osuus puumäärästä on 37 %. Avohakkuissa puuta saadaan kangasmaihin verrattuna vähän pinta-alayksikköä kohden. Kuu sivaltaisilla turvemailla keskimääräinen hakkuu suunnite alueellisten suunnitelmien pohjalta las kettuna on 92 m 3/ha ja mäntyvaltaisilla 67 m 3/ ha. Vastaava luku yksityismetsien kangasmailla on 133 m 3/ha. Eeronheimo (1985) on tarkastellut myös yksi tyismetsien hakkuuehdotusten mukaisten puu määrien jakaantumista puutavaralajeihin (kuva 3). Järeän puutavaran osuus on yksityismetsien suometsissä vain 18 %, kun se yksityismetsien kivennäismailla on 47 %. Tukkeja saadaan suh Folia Forestalia 779 7 Taulukko 2. Suometsien vuotuiset hakkuumahdollisuudet yksityismetsissä. Table 2. Annual allowable cut in private peatland forests. T urvemaaluokka Peatland class Harvennus Avohakkuu Ylispuiden poisto Muut hakkuut Kaikki hakkuut Thinning Clear felling Cutting of holdovers Other cutting All cutting Pinta-ala Hakkuut Kertymä Pinta-ala Hakkuut Kertymä Pinta-ala Hakkuut Kertymä Pinta-ala Hakkuut Kertymä Pinta-ala Hakkuut Kertymä Area Allowable cut Area Allowable cut Area Allowable cut Area Allowable cut Area Allowable cut ha 1000 m 3 m 3 /ha ha 1000 m 3 m 3 /ha ha 1000 m 3 m 3 /ha ha 1000 m 3 m 3 /ha ha 1000 m 3 m 3 /ha Korvet -Spruce mires luonnontilaiset 2 828 83 natural ojikot 7 260 219 newly ditched muuttumat ja 7 529 250 turvekankaat transforming and transformed Yhteensä- 17 617 552 Subtotal 30 30 33 31 2 294 2 654 1 778 6 726 182 222 218 622 79 84 122 92 3 226 2 373 1 444 7 043 98 83 73 254 30 35 51 36 1 403 1 688 1822 4913 66 79 83 228 47 47 46 46 9 751 429 13 975 603 12 573 624 36 299 1 656 44 43 50 46 Rämeet -Pine mires luonnontilaiset 1 785 41 natural ojikot 7 732 188 newly ditched muuttumat ja 11 783 329 turvekankaat transforming and transformed Yhteensä- 21 300 558 Subtotal 23 24 28 26 451 681 697 1 829 23 38 61 122 51 56 88 65 13 361 9 219 2 499 25 079 228 171 62 461 17 19 25 18 1 154 1 421 2 183 4 758 40 50 88 178 35 35 40 37 16 751 332 19 053 447 17 162 540 52 966 1 319 20 23 31 25 Kaikkiaan 38 917 1 110 Total 29 8 555 744 87 32 122 715 22 9 671 406 42 89 265 2 975 33 8 Eeronheimo Kuva 2. Suometsien hakkuusuunnite ja -tavat yksityis metsissä. Figure 2. Allowable cut and harvesting methods in pri vately owned peatlandforests. teellisesti eniten Itä-Hämeestä, Savosta ja Poh jois-Karj alasta. Mäntykuitupuuta on hakkuusuunnitteesta alu eellisten suunnitelmien mukaan 27 %. Helsin gin, Lounais-Suomen, Etelä-Kaijalan, Etelä-Poh janmaan, Vaasan, Keski-Pohjanmaan, Koillis- Suomen ja Lapin metsälautakuntien alueella yli kolmannes hakkuuehdotuksista on mäntykuitu puuta. Kuusikuitupuun osuus puolestaan on noin 20 %. Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Kes ki-Suomessa osuus on keskimääräistä suurem pi. Lehtikuitupuuta saadaan aluesuunnitelmien mukaan 27 % suometsien hakkuumäärästä. Leh tikuituvaltaisimpina metsälautakuntina erottuvat Vaasa sekä Keski-ja Pohjois-Pohjanmaa. Muun puun, joka on pääasiassa alamittaista pienpuuta, osuus on turvemailla 9 % eli kolminkertainen kangasmaihin verrattuna. Kuva 3. Suometsien hakkuusuunnitteen puutavaralaji jakauma yksityismetsissä. Figure 3. Timber assortments in privately owned peat land forests. 33. Metsähallituksen metsät Metsähallituksen metsissä arvioidaan turvemai den keskimääräisten hakkuumahdollisuuksien olevan 963 000 m 3/a suunnittelukaudella 1983— 2002. Tämä vastaa yli 20 prosentin osuutta met sähallituksen vuoden 1989 hakkuumäärästä. Hakkuuala olisi tällöin 19 000 ha vuodessa eli vajaa kolmannes hakkuualan kokonaismäärästä (Metsähallituksen... 1984). Metsähallituksen suometsien vuotuisista hak kuumääristä saadaan puolet kasvatushakkuista ja noin kolmannes uudistushakkuista (taulukko 3). Kasvatushakkuiden puumääristä ensiharven nusten osuus olisi Perä-Pohjolassa 10, Pohjan maalla 60 ja Etelä-Suomessa 52 %. Uudistus hakkuiden pinta-alasta siemen- ja suojuspuu hakkuun osuus on 15 ja avohakkuun 85 %. Avo hakatuista alueista puolet uudistetaan vaihtuvaa taimiainesta ja reunametsän siemennystä hyväksi käyttäen — eli kyseessä on itse asiassa ylispui den poisto —ja puolet viljellään. Uudistushak kuiden painopiste on ojittamattomien soiden puolella. Myös kitumailla hakkuut tähtäävät pää sääntöisesti uudistamiseen. 9 Folia Forestalia 779 Taulukko 3. Suometsien vuotuiset hakkuumahdollisuudet metsähallituksen metsissä. Table 3. Annual allowable cut in peatland forests of National Board of Forestry. 4. Puunkorjuun erityispiirteet Korjuuolot luonnontilaisilla ja ojitetuilla soilla ovat useimmiten epäedulliset (Pohjola 1983, Backlund ym. 1984 ja Niskanen 1985). Maan pinnan huono kantavuus sulan maan aikaan vai keuttaa hakkuuta ja saattaa estää lähikuljetuk sen vakiokalustolla. Siten työt on keskitettävä talvikuukausille, ja silloinkin toiminnan edelly tyksenä on lumi- ja routaolojen normaali kehit tyminen. Huono kantavuus saattaa vaikeuttaa lähikuljetusta myös talvella. Toisaalta liikkumi nen kantavaksi jäätyneellä tasaisella ja kivettö mällä suolla on helppoa. Puunkorjuun ammattilaisten mukaan met sätraktorilla tapahtuvalle lähikuljetukselle on edellytyksenä vähintään 20 cm:n paksuinen routa lumettomassa maassa tai yli 40 cm:n lumipeite, jos routaa ei ole (Eeronheimo 1986). Kuvassa 4 on esitetty laskennallisia metsätraktorin käyttö kauden pituuksia ilmatieteen laitoksen suolla sijaitsevien routa- ja lumimittauskoealojen pe rusteella. Kuvassa esitetty käyttökauden pituus on sellaisten vuorokausien lukumäärä, jotka täyt tävät ehdot 1 ja 2. joissa r = roudan syvyys, cm 1 = lumipeitteen paksuus, cm ja p = sulaneen pintamaan paksuus, cm Ojitetuilla soilla routakerros on pintaturpeen al haisen vesipitoisuuden vuoksi paksumpi, mutta Kuva 4. Routa-ja lumimittauksiin perustuvat normaali varusteisen metsätraktorin laskennalliset käyttökau den pituudet (vrk/a) suometsissä. Figure 4. Theoretical length of transporting season (days) for medium-sized forwarders in peatland forests based on snow and frost depth measurements. (1) r +1/2 >20 (2)p