VALTION MAATALOUSKOETOIMINNAN JULKAISUJA N:o 86 AGRICULTURAL EXPERIMENT ACTIVITIES OF THE STATE, PUBLICATION N:o 86 KAALI K OI (PLUTELLA MACULIPENNIS CURT.) RISTI KUK KAI SKASVI EN TU HOLAI SENA SUOMESSA VEIKKO KANERVO MAATALOUSKOELAITOS, TUHOELAINOSASTO TIKKURILA S U M MARY : THE DIAMOND BACK MOTH (PLUTELLA MACULIPENNIS CURT.) AS A PEST OF CRUCIFEROUS PLANTS IN FINLAND HELSINKI 1936 VALTION MAATALOUSKOETOIMINNAN JULKAISUJA N:o 86 AGRICULTURAL EXPERIMENT ACTIVITIES OF THE STATE, PUBLICATION N:o 86 KAALIKOI (PLUTELLA MACULIPENNIS CURT.) RISTIKUKKAISKASVIEN TUHOLAISENA SUOMESSA VEIKKO KANERVO MAATALOUSKOELAITOS, TUHOELÄINOSASTO TIKKURILA SUMMARY: THE DIAMOND BACK MOTH (PLUTELLA MACULIPENNIS CURT.) AS A PEST OF CRUCIFEROUS PLANTS IN FINLAND HELSINKI 1936 Helsinki 1936. Valtioneuvoston kirjapaino. Sisällysluettelo. Sivu Alkulause 4 Varhaisempia yleistietoja kaalikoista 5 Systematiikka ja läheiset lajit 6 Levinneisyys maapallolla 7 Kehitysasteet Elintavat 16 Aikuinen ja muna 16 Toukka 21 Kotelo 37 Lämpötilan vaikutus kehitysnopeuteen 38 Sukupolvet 43 Luontaiset viholliset 48 Vahingollisuus Suomessa 52 Joukkovaihtelu ja säätekijät 60 Torjunta 66 Kirjallisuusluettelo 75 Summary 81 Alkulause. Vuosina 1924-1935 Maatalouskoelaitoksen Tuhoeläinosastolla juurikasviemme tuholaistea biologian ja torjuntakeinojen selvittämi- seksi toimitettujen tutkimusten yhteydessä on erikoisesti kiinnitetty huomiota kaalikoihin (Plutella maculipennis CURT.), mihin varsinkin vuonna 1928 saatiin otollinen tilaisuus, kun silloin kaalikoi esiintyi hyvin runsaSlukuisesti ja tutkimuksiin tarvittavaa aineistoa oli riit- tävästi. Tutkimukset on pääasiallisesti toimitettu Tuhoeläinosaston kenttälaboratoriossa, joka vuosina 1928 ja 1929 sijaitsi Hämeen- linnan seudussa, vuonna 1931 Ylistarossa ja vuonna 1932 Nummella, vähemmältä osalta Maatalouskoelaitoksella Tikkurilassa. Tutkimus- aineisto on koottu melko laajalta alueelta, Hämeestä Hämeenlinnan mlk-n, Vanajan, Hattulan, Janakkalan, Hausjärven ja Lopen kunnista, Turun ja Porin läänistä Uskelan ja Muurlan kunnista sekä Vaasan läänistä Ylistaron kunnasta. Esiintymistä koskevia tietoja on saatu lisäksi Tuhoeläinosastolle saapuneista tiedonannoista, Tuhoeläinosaston virkaidijain matkoil- laan eri puolilla maata tekemistä havainnoista ja v. 1928 erikoisesti kaalikoista toimitetun kiertokyselyn vastauksista. Tutkimusta suorittaessani ja j alkaisuksi valmistaeSsani olen saanut Tuhoeläinosaston johtajalta, tohtori Yrjö Hukkiselta arvok- kaita neuvoja ja ohjausta, josta täten lausun parhaat kiitokseni. Varhaisempia yleistietoja kaalikoista. (Plutella maculipennis CURT.). Kaalikoi on laajalti tuhoisaksi havaittu ristikukkaiskasveja (Cruciferae) vahingoittava hyönteinen. Ensimmäisen tiedon siitä esitti jo LINN, joka »Fauna Suecica»-teoksessaan vuodelta 1746 kirjoitti siitä seuraavaa (p. 279): »909. Phalaena seticornis spirilinquis nasuta cinerea, dorso vitta alba. — Habitat in Hortis oleraceis fre- quens mense Majo in Junium. Descr.: Magnitudo calicis; setedalis compressis, oblongis versus anum altioribus magisque compressis subcinereis; dorsum sen alarum complicatorum latus coelum respiciens est album, vittae instar longi- tudinalis utrinque tribusque denticulis instructae. Antermae, dum sedet, recta antrorsum protendit; volitat juxta terram». Niinhyvin eläimen ulkomuodon kuvaus kuin myöskin ne biolo- giset tiedot, joita LrNNA kysymyksessä olevasta sääsken suuruisesta perhoslajista on antanut, viittaavat siis selvästi kaalikoihin. Mihin- kään muuhun kaalitarhoissa keväisin yleisesti esiintyvään ja lähellä maata lentelevään pikkuperhoslajirn kuin kaalikoihin ei LrgNAn kuvausta voi hevin sovittaa. »Fauna Suecica»-teoksensa v. 1761 ilinetyneessä toisessa pai- noksessa (p. 359) LINNA kuitenkin sekoitti kaalikoin erääseen toi- seen pikkuperhoslajiin, kuusamakoihin (Cerostoma xylostellum L.) kirjoittaessaan: »1390. Ph. Tinea xylostella alis cinereiS: vitta dorsali communi alba dentata. — Phalaena nasuta cinerea dorso vitta alba. lin. 909. — Habitat in Lonicerae xylostei foliis. — — Descr.: Minuta, oblonga, compressa subcinerea: Alae vitta communi dorsali alba utrinque dentata. Antermae, dum sedet, rectae antrorsum protendit». P. maculipennis- ja C. xy/osteilum-perhoset ovat kylläkin sen- verran toistensa näköiset, varsinkin siipien ollessa suljetut, että täl- lainen sekaarmus voi syntyä. LINNAn erehdyksestä aiheutui kirjalli- suuteen häiriö, joka vaikutti, että tiedot kaalikoista olivat kauan aikaa epäselvät erikoisesti mitä tulee lajin ravintokasveihin, kun niiksi esitettiin sellaisetkin kasvit, joilla kuusamakoin toukat elävät. Huomattavimpia tietoja kaalikoista ovat sittemmin julkaisseet CuRTis (1829-1860 (1883)), DESJARDINS (1837), ZELLER (1843), 6 TASCHENBERG (1871), WALSHINGRAM ja DURRANT (1897), 0 RMEROD (1884-1899), QUANJER (1906), ROSTRUP (1906), MARSH (1917), GUNN (1917), SEVERIN (1918), REICHARDT (1919), MEYER (1925), TORKA (1929), MUGGERIDGE (1930), TZEDELER (1931) ja GRAY (1931). Erikoisesti myös mainittakoon, että Skandinavian maiden ja Suomen valtionentomologien ja entomologisten koelaitosten kertomuksissa tuhohyöntei'sten esiintymisestä on melkoisen paljon havaintoja kaali- koista. Lukuisat muutkin tiltkijat ovat käsitelleet kaalikoita jul- kaisuissaan eri yhteyksissä.. Vanhemmassa kirjallisuudessa esite- tyistä tiedoista on REICHARDT (1919) tutkimuksensa ohella antanut tyhje:ntävän selostuksen, joka vapauttaa tässä niitä .tarkemmin kä- sittelemästä, kun alempana asianomaisissa kohdissa tullaan niihin viittaamaan. Kaalikoista ovat eri tutkijat .käyttäneet seuraavia tieteellisiä nimityksiä,: (Phalaena seticornis (LINNA 1746)), Tinea xylostella S. V. (LINNA 1761; KALTENBACII, 1874), Cerostoma xylostellum L. (LINNA 1761), C. maculipennis CURT. (CURTIS, 1832), Alucitaxylostella (DESJARDINS, 1837), Plutella cruciferarum ZELL. (ZELLER, 1843), Pl. xylostella HiIB., 8. V. (STA1NToN, 1854; KALTENBACH, 1874), Ce- rostoma brassicella (Frren, 1855), Gelechia cicerella (RoNDANI 1876), Plutella limbipenella (CLEMENS; FLETCHER, 1890), Pl. mollipedella (CLEMENS; FLETCHER, 1890) ja Pl. maculipennis (WALsINGHAm & DURRANT, 1897). Systematiikka ja läheiset lajit. Kaalikoi (Plutella maculipennis CURT.) kuuluu kehruukoiden (Hyponomeutidae) heimon alaheimoon Plutcllinae. Näille hyöntei- sille on tunnusomaista lepoasennossa suoraan eteenpäin suunnatut tuntosarvet sekä huuli- ja leukarihmat. Huulirihmojen toisessa ni- velessä on tuuhea, pitkä, eteenpäin pistävä karvatupsu. Plute.11a- suvulle on tunnusomaista: tuntosarvet 3/4 etusiive-n pituudesta; niiden tyvinivelen etukärjessä karvat kankeita. Huulirihmojen toisen. nivelen tupsu on suippeneva ja pitempi kuin viimeinen nivel; etu- siiven kärki on pyöreä, ei sirppimäinen; takasiipien II ja III . suoni lähtevät aina •keskisolusta toisistaan erillään; suoni III haaraantuu (III, ja 1112) tavallisesti vasta keskisolusta lähdettyään tai kulkevat haarat aivan vierekkäin. Imukärsä on hyvin kehittynyt, mennen lepotilassa 2-3 kierukkaan. ' Plutella-sukuun kuuluu runsaasti lajeja, joista SPuLEnin (1910 II, p. 451-452). ja ECKSTELNill (1932, p. 182) mukaan Euroopasta 7 tunnetaan seuraavat 9 lajia: Plutella hufnageli Z., Pl. porrectella L., Pl. geniatella Z., Pl. hyperboreella STAN-13., Pl. haasi STGR., Pl. maculi- pennis CURT., Pl. annulatella CURT. ja Pl. incarnatella STEIID Näistä lajeista ovat viljelyskasvien tuholaisina esiintyneet Euroopassa Pl. maculipennisen lisäksi vain Pl. annulatella (REUTER, 1904, p. 11; 1905, p. 21; SCHOYEN, 1892, p. 20-21; LAMPA, 1891, p. 22-23; Zeitschr. f. Pflanzenkr., 1897, p. 221) ja Pl. porrectella (Krank- heiten und Beschädigungen der Kulturpflanzen, 1909, p. 204 ja 1910, p. 227), jotka tunnetaan myöskin Suomesta. Vain edellinen niistä on täällä esiintynyt tuhoisana. Sen vioitusta on tavattu parina vuonna Pohjois-Suomessa etupäässä ristikukkaisissa koristekasveissa, leu- koijassa ( Matthiola annua) ja illakossa Hesperis matronalis ) (REUTER, 1905, p. 21; HUKKINEN, 1925). Etelä-Suomessa Pl. annulatella on yleensä verrattain vähälukui-nen. Se on melkoisesti Pl. maculipennisen näköinen, mutta sitä huomattavasti suurempi. Elintavat ja kehitys ovat jokseenkin samanlaiset kuin kaalikoin, jonka ohella se yleensä esiintyy ristikukkaiskasveissa. Plutella porrectella on Suomessa verrattain harvinainen. Run- saimmin sen toukkia on löydetty illakosta etupäässä Etelä-, Lounais- ja Kaakkois-Suomessa. Levinneisyys maapallolla. Kaalikoi on levinnyt miltei yli koko maapallon kaikkialle, missä vain on sulaa maanpintaa sekä Cruciferae-kasveja. Se on yleinen kaikkialla Euroopassa aina Islantiin ja Huippuvuorille asti. Aasiassa sitä tavataan Pohjois-Jäämeren rannikolta Intian Valtamereen asti. Itä-Intian saaristossa, Uudessa Seelannissa, Uudessa Guineassa, Austraaliassa ja Tyynen Valtameren saarilla se on yleinen, niinikään Afrikan itä- ja eteläosissa. Amerikassa se on mainittu miltei joka valtiosta Etelä-Amerikan eteläkärj estä, Tulimaasta, aina Kanadan pohjoisrannikon saarille ja Grönlantiin asti. Amerikkaan lienee kaali- koi useiden muiden tuhohyönteislajien tavoin kulkeutunut Euroo- pasta. Tämän otaksuman esittää SEVERIN (1918, p. 13) mainiten mm.: »Plutella maculipennis CURT. is an introduced pest having come to us from Europe about 1854». Kaikkialla, missä vain on vauraampia ristikukkaisviljelyksiä, kaalikoi esiintyy periodisesti ankarana tuholaisena, niin mm. lähim- missä naapurimaissamme, joissa se on ollut jo kauan tunnettu pa- haksi ristikukkaisten viholliseksi. 8 Kehitysasteet. Aikuine n. Kaalikoi (kuva 1) on hieman vaatekoita suurempi pikkuperhonen. Levitettyjen siipien kärkien väli on 14-17 mm, pituus otsasta taakse siipien kärkeen 7.5-9 mm ja ruumiin pituus otsasta peräkärkeen 5.0-6.8 mm. Naaras on yleensä koirasta hieman suurempi. kuva. 1. Kaalikoi ( Plutella waculipennis CURT.), n. 4 x suur. ROSTRUP & THOMSRN. Fig 1. Diamond Back Moth (Plutella maculipennis Curt.), x 4. Perhosen väri on sangen vaihteleva ja koiraan sekä naaraan värit eroavat hieman toisistaan. Naaraan värit ovat yleensä vaaleammat ja tasai- semmat, kuviot sen takia epäselvemmät kuin koiraan. Selvin on väriero etu- siivissä, päässä ja eturuumiissa. Etusiipien etuosa on miltei siiven puoliväliin asti kellan- tai harmaanruskea, toisinaan jopa tummanruskea. Etureunan kärkipuolessa kulkee vinosti 4-5 lyhyttä, tummaa viirua. Siiven keskiosa on useimmiten tummanruskea. Tämä tummempi alue rajoittuu siiven taka- reunan aaltojuovaan, joka on kirkkaan valkoinen tai hieman kellertävä ja koiraksella yleensä leveämpi ja selvempi kuin naaraalla. Aaltojuovasta siiven takareunaan ulottuva alue on koiraksella tavallisesti kirkkaan keltainen tai ruskeahtavan keltainen, naaraalla taas harmaanruskea. Etusiipien kärjessä ja osaksi takareunassa olevissa ripsissä on 3-4 poikittaista pilkkuriviä. Taka- siivet ovat ruskeahtavan harmaat, hieman tummemmat kuin etusiivet ja va- rustetut pitkillä ripsillä. — Pää on tavallisesti kellanharmaa, toisinaan rus- keahtava, etuselkä ruskeahtavan keltainen —ruskeanharmaa, koko vatsa- puoli ja takaruumis sekä jalat ruskeahtavan tummanharmaat. Yleisestä värityypistä eroavia yksilöitä on melko runsaasti. On tummia yksilöitä, joiden etusiivet ovat miltei yksivärisen tummanruskeat. Aalto- juovakin on jokseenkin tyyten hävinnyt. Tällaiset yksilöt ovat yleensä taval- lista tyyppiä pienempiä. Pikkuperhostemme erikoistuntijan fil. maisteri NffLo KANERVAn antamien tietojen mukaan tämän tyypin edustajia tava- taan runsaasti kanerva,kankailla ja suopursua kasvavilla mailla. Harvinai- sempia kuin tummat ovat aivan vaaleat yksilöt. Ne saattavat olla kauttaal- taan vaalean ruskeahtavan harmaita. Aaltojuova näkyy toisinaan tummem- pana kuin muu osa ja on yleensä hyvin heikko ja katkeileva. 1. 2.. 9 Värin vaihteluun vaikuttaa havaintojen mukaan huomattavasti tal- vehtiminen. Aikuisina talvehtineet ovat vaaleampia kuin koteloina talveh- tineet. Samoin ne ovat yleensä huomattavasti vaaleampia kuin niiden jälki- polven aikuiset. Ennenkaikkea tuntuu talvehtiminen hävittävän ruskeahtavart ja kellertävän värin harmahtavan ja valkoisen jäädessä näkymään. Tämä talvehtineiden aikuisten vaaleus eroittuu selvästi siitä vaalenemisesta, mikä johtuu siipien kulumisesta kesäsukupolvienkin värissä. Tunt osar vet ovat 35-37-, tavallisesti 36-niveliset, 4. o-4. 7 mm mittaiset, koiraksella hieman paksummat ja vaaleammat kuin naaraalla. Imukårsä (maxilla) on 2.8-3.2 mm pituinen ja kiertyy lepoasennossa 2-3 kierukkaan. 3-niveliset huulirihmat ovat 1. o-1. 2 mm ja samoin 3-niveliset leukarihrnat 0. 23-0. 2 4 mm. Takaruurniissa on naaraalla 7, koiraksella 8 näkyvää niveltä. — Vii- meiset, VII—X nivelet ovat muuttuneet muodoltaan ja erilaistuneet kopu- latioelimiksi. Niiden rakenne selviää kuvista 2-4. (Vert. myös EIDMANN 1929). cfi Kuva 2. Aikuisen taka- ruumiin kärki alta. Vasemmalla koiras, oikealla naaras. N. 12 x suur. Orig. Fig. 2. Enel of the abdomen olan adult scan from beneath. Left a male: right a female. x 12. c. Kuva 3. Koiraksen paritteluelimet. a) alta, b) si- vulta, c) scaphium sivulta, St = sterniitti, t = ter- giitti, v = Valvae Zander, p = peniksen kitiniyty- nyt sisäosa, u = uncus, se =- scaphium, a ja b n. 15 x c. n. 50 x suur. Orig. Fig. 3. Copulatorg organs of the male a) from beneath, b) side view, c) scaphium from the side, St sternite, t = tergite, v = Vaivaa Zander, pi = the chitinized interior of the penis, u = uncus, sc = scaphium, a and b X 15, e x 50. Kuva 4. Naaraan paritteluelimet. 1) alta, 2) päältä, 3) sivulta. t ja t1 = tergiitti, st = sterniitti, h = hammasmainen ldtinipaksunnos, a = kitini- tappi, d = kitiniytynyt ulkonema. VII, VIII, IX ja X takaruumiin viimei- set nivelet. — N. 17 x suur. Orig. Fig. 4. Copulatory organs of the female, 1) from beneath, 2) from above, 3) from the side. t and t, = tergite, st = sternite, h = dentated chitin thickening, a = chitinplug, d = chiti- nized outgrowth. VII, VIII, IX and X the latter segments of the abdomen. x 17. 10 M u n a. Munasarjassa on muna säännöllisen pitkänpyöreä, ei lainkaan litistynyt. Sen mitat ovat keskimäärin 440/240 1,t. Sensijaan kasvissa kiinni olevat munat ovat enemmän tai vähemmän litisty- neitä, riippuen osaksi siitä, minkälaisessa paikassa muna sijaitsee. Munan ohut- ja pehmeäkuorisuudesta johtuu, että munaa seuranneen liima-aineen imeytyessä kasvipintaan, muna huomattavasti litistyy, jolloin se samalla levenee (kuva 5). Tällaisten munien mitat ovat 400-512/240-304/175-250 ict keskimäärin 456/277/205 Levey- den suhde pituuteen on 0.55-0.72. (Vert. REICHARDT, 1919, p. 25.) Kuva 5. Muna turnipsin lehdessä. N.10 x suur. LISTO ja KANERVO. Fig 5. Egg on a turnip leaf, x 10. Muuan väri on tavallisesti vaalean kellanvihreä, usein hieman harmahtava, metallihohtoinen. Aivan vastamunitussa on vihertävä väri vallalla, mutta päivän parin kuluttua pääsee kellertävä voitolle. Sittemmin muuttuu väri vähitellen vihertävän harmaaksi ja tumme- nee päivä päivältä, mikä johtuu siitä, että tummahko toukka kuultaa ohuen kuoren läpi. — Munan kuori on täynnä pieniä syvennyksiä, jotka useimmiten ovat epäsäännöllisen 6-kulmion muotoisia. Toukk a. Kaalikoin toukasta kirjallisuudessa esitetyt kuvauk- set koskevat miltei yksinomaan varttuneempia, III ja IV asteen toukkia. REICHARDT (1919) on kuitenkin tarkemmin selittänyt myös nuoremmat toukka-asteet. Tässä alempana esitän omia ha- vaintojani. I toukk a-a s t e (kuva 6). Pituus 0.8-1.2 mm. Ruumis jokseenkin liereä ja tasapaksu, kauttaaltaan harmaan- tai kellertävän- 11 t. Kuva 6. 1) vasta munasta kuoriutunut toukka 2) n. viikon vanha I asteen toukka 3) II asteen toukka, 4) III asteen toukka, 5) IV asteen täysikasvuinen toukka. N. 10 x suur. Orig. Fig. 6. 1) From egg fresh1y hatched larva, 2) about osa week old I stagelarva, 3) II stagelarva, 1) III stage lavea, 5) IV stage full-grown tarra. x 10. vihreä. Ensimmäisen nivelen selkäpuolella keskiviivan molemmin puolin 2 suurehkoa, harmaanruskeata, vahvasti kitiniytynyttä levyä ja viimeisessä nivelessä pieni tummahko kitinilevy. Pää mustan- ruskea, kiiltävä. Pään leveys 142-158 g ja pituus 84-115 u'). II toukk a-a s t e (kuva 6). Pituus 1.9-3.3 mm. Ensim- mäisen nahkomisen jälkeen on toukka kauttaaltaan hyvin vaalea, mutta tummenee pian tullen samanväriseksi ja -muotoiseksi kuin edellisellä asteella. Pääkilpi edelleen kiiltävä, mustanruskea, 227- 247 g levyinen ja 168-192 ,u pituinen. III toukk a-a s t e (kuva 6). Pituus 3.3-7.9 mm. Ruumis edelleen miltei tasapaksu, keskiosasta vain hieman paksumpi kuin päistä, yleensä jokseenkin kirkkaanvihreä. Tummahkot täplät en- simmäisessä nivelessä hajonneet kumpikin neljään osaan ja huomat- tavasti himmentyneet. Nahkomisen jälkeen vaalea pääkilpi värittyy tummanruskeaksi. Pään leveys 354-377 12 ja pituus 261-291 ,u. IV toukka-aste (kuvat 6 ja 7). Pituus 7-12 mm. Ruu- mis aluksi miltei tasapaksu muuttuen vähitellen selvästi sukkula- maiseksi. Väri ei yleensä enää ole tasainen, vaan enemmän tai vähem- män selvästi raitainen. Selän keskiviivassa kuultaa suoli läpi ihon 1) Mitattu alkoholissa (70-80 %) säilytetystä aineistosta. 12 tummahkona, harmaanvihreänä juovana. Sen molemmin puolin on epäselvä Vaalea juova ja kyljissä tummempi, vihreänharmaa—tumman- vihreä juova, jossa stigmat sijaitsevat. Nämä tummat juovat ovat toisinaan kellertäviä, ruskeahtavia tai sinipunaisia. Raitaisuus häviää usein tyystin ennen koteloitumista värin muuttuessa vähitellen hela- kan vihreäksi. Pään pohjaväri on harmaankeltainen—kellanruskea ja etenkin pään takaosassa on useita ruskeita laikkuja. Pään leveys 577-619 ,u ja pituus 499-512 ,u. Kuva 7. Kaalikoitoukkia ja niiden vioi- tusta rehukaalin lehdessä. Vähän pie- nennetty. HUKKINEN ja KANERVO. Pia. 7. Larvae of the Diamond Back Moth and *image caused by them in leo, of fodder cabbage. Slightly reduced. Kaalikoitoukan ihossa on melko harvassa lyhyitä kankeita kar- voja, joiden järjestys selviää kuvasta 6 (vert. RIPPER, 1928, p. 195 —203). Toukan kehruuelime t. Kuten jälempänä esitetystä selviää, on kaalikoitoukan kelu.uukyky melko heikko, etenkin verrattuna useiden kääriäis- ja kehrääjätonkkien kehruukykyyn. Se johtuu kehruuelinten vaja- vaisesta kehityksestä. Keliruurauhaset ovat lyhyet ja vain kahdesti mutkis- tuneet (kuva 8), kun ne sensijaan useilla, hyvän kehruukyvyn omaavilla hyön- teislajeilla ovat paljon pitemmät ja muodostavat useita mutkia (1-IELm, 1876, s. 438). Kaalikoitoukan kehruurauhaset ovatkin aivan primitiivisintä tyyppiä. 13 3. Kuva 8. Kehruurauhanen: 1)1, 2)11, 3) III ja 4) IV toukka-asteella, n. 10 x suur. Orig. Fig. 8. Spinning gland: 1) I, 2) II, 3) III and 4) IV larval stage. x 10. - Kun kaalikoin kehruuelimistä, ei näytä olevan kirjallisuudessa tarkempaa kuvausta, esitetään niistä tässä seuraavaa. Kehru.urauhasen muodostaa 2 pitkää, toisesta päästään umpinaista, mutkittelevaa putkea. Ne ulottuvat alahuulesta yhdeksänteen tai kymmenen- teen nivaleen asti, kulkien osaksi suolan sivuilla, osaksi sen alla. Rauhasessa on 2 melko selvästi toisistaan erottuvaa osaa: eritys-osa ja tiehyt. Eritys- osa, joka samalla toimii kehruuainevarastona, on rauhasen paksussa, umpinai- sena alkavassa osassa. Se on vahvin etu- ja takaruumiin rajassa, missä se tekee äkkimutkan taaksepäin tullen lähelle rauhasen alkupäätä ja kääntyy sitten jälleen eteenpäin oheten vähitellen miltei hiuksenhienoksi tiehyeksi, joka johtaa alahuuleen. '4 Rauhanen on venhemmalla toukalla ruumiin pituuteen verrattuna pi- tempi kuin nuorilla toukilla. Vielä I ja II toukka-asteella se on lyhyempi. kuin ruumis (kuvat 8 1) ja 2)), III asteella se on jo hieman ruumista pitempi ja IV asteella n. 1.5 kertaa ruumiin mittainen (kuvat 8 3) ja 4)). Seuraavassa on esitetty 20:stä eri-ikäisestä toukasta toimitetut rauhas- mittaukset. Toukan Toukka-aste pituus Rauhasen pituus 1.0 mm 0.7 mm 1 1.3 » 1.0 » 1.5 » 1.1 » T 1.7 » 1.4 » II 2.3 » 1.8 » II 2.4 » 1.8 » II 2.6 » 2.2 » II 3.0 » 2.7 » III 3.8 » 3.8 » III 4.8 » 5.0 » III 5.2 » 5.6 » III 6.4 » 7.0 >> IV 7.0 » 9.6 » IV 8.0 » 11.2 » IV 8.5 » 12.0 » IV 9.0 » 12.5 >> IV 9.8 » 12.0 » IV 10.0 » 15.2 IV 10.0 » 15.3 » IV 11.0 » 16.5 » Kuva 9. Kaalikoin kotelo- koppa. Vasemmalla ter- veen, oikealla loisitun tou- kan kutoma. N. 2 x suur. Orig. Fig. 9. Cocoon Diamond Back Moth. Left cocoon of sound, right cocoon parasitized larra. x 2. 14 Näissä mittauksissa on siis I asteen toukan rauhasen pituus ollut 0. 7- 1. 4 mm, II asteen 1.8-2.7 mm, III asteen 3.s-7.o mm ja IV 9.o-16.smm. Kehruurauhasen voimakas kehittyneisyys etenkin viimeisellä tonkka- asteella herättää huomiota. Tällä asteella toukka tarvitseekin runsaimmin kehruuainetta valmistaessaan kotelokopan. Kun kotelokoppa on valmis, on rauhanen pienentynyt huomattavasti. Vielä koteloasteen alkuaikoina näh- dään siitä jätteitä, mutta solut ovat hyvin epämuotoiset, kokoonkutistuneet, tunica propria on miltei hävinnyt ja tunica intima on ohentunut, ollen sangen epätasainen paksuudeltaan. Ko t el o. Valmis kot elokoppa (kuva 9) on valkoinen tai harmahtavanvalkoinen, sukkulanmuotoinen, melko harva, ta- vallisesti yksikerroksinen verkkokudos. Var- sinkin syyspolven kotelokopissa, jotka muu- tenkin ovat tiheämpiä kuin kesäpolvien kotelo- kopat, voidaan kuitenkin nähdä hyvin ohuista säikeistä kudottu toinen kerros. Kotelokopan pituus on kasvatusaineiston perusteella 8.2-9.3 mm. Loisittujen toukkien kotelokopat ovat tavallisesti pienempiä, pituuden vaihdellessa 7.o-9.o mm. Leveys vaihtelee suhteellisesti enemmän (2.8-4.2 mm). Kotelokopan kum- massakin päässä on aukko. Taka-aukosta työnnetään ulos viimeinen toukkanahka (vrt. ORMEROD 1906, p. 85), joka jää usein riippu- maan aukon reunaan. Yleensä Phttellinae- alaheimossa jää toukkanahka kotelokopan sisään. Ko t elo on yleistä pikkuperhostyyppiä (kuva 10). Pituus on 6.5-7.8 mm, keskimitta 7.06 mm (•REICHARDT 6.0-8.0 mm) ja le- veys paksuimmalta kohdalta 1.7-2.0 mm. Kutikula on melko ohut ja heikonlaisesti kitiniytynyt, jonka takia aikuisen muodot nähdään siinä selvästi. Siivet ulottuvat keskelle viidettä niveltä. Silmät nä- kyvät suurina, tummanruskeina puolipalloina naaman molemmin puolin. Otsassa on muutamia punanruskeita, taaksepäin taipuneita karvoja, päälaella terävä hammas ja molemmin puolin tuntosarven t3N-essä lyhyt, tylppä tappi. Väri vaihtelee paljon riippuen nähtävästi lämmöstä.. Keskellä kesää on pohjaväri smaragdinvihreä. Syksyllä taas ovat kotelot pohjaväriltään samean keltaisia tai samean val- koisia. Takaruumiissa on tavallisesti 4 tummariruskeata raitaa. jotka usein ovat katkonaisia täplärivejä, tai saattavat kokonaan puut tuakin. Keskiruumiin selässä nähdään kaksi tummanruskeata juovaa Pää, silmien ja jalkojen seutu sekä tuntosarvet, lukuunottamatta niiden tyviosaa, ovat ruskeat. Siivissä on 1 tai 2 ruskeata pituus- juovaa. 3 0›, 3. 15 Kuva 10. Kotelo. 1) sivulta, 2) vatsapuolelta, 3) naaraskotelon perä- pää, 4) koiraskotelon peräpää, 5) tavallisesta tyypistä eroava naaras- kotelon peräpää, 1-2) n. 7 x, 3-5) 15 x suur. Orig. Fif 1. 10. Pupa. 1) side view, 2) ventral view, 3) hinder end of femate pupa, 4) hinder end of made pupa, 5) hinder end of the female pupa differing from the generat type, 1-2) x 7, 3-5) x 15. . Koteloissa on melko selvä sukupuolinen eroavaisuus havaitta- vissa. Naaraskotelon (kuva 10.3) VII takaruumiin nivelestä pis- tää taaksepäin kapeneva ulkonema ja VIII on ikäänkuin sen jat- kona kitinipaksunnos. VIII ja IX nivelen kitinilevyt eivät ulotu vatsan keskiviivassa yhteen. X nivelen keskitse kulkee matala syvennys, jonka molemmin puolin on 2 lyhyempää, sitten 1 vähän pitempi ja nivelen peräpäässä 4 pitempää, siis yhteensä 2 x 7 = 14 kitinikoukkua, jotka muodostavat kotelon kiinnityslaitteen (»kre- master»). Kiinnityslaite on molemmilla sukupuolilla jokseenkin samanlainen. Koiraskotelon (kuva 10.4) VIII ja IX nivelen kitinilevyt ovat aina täydelliset, s. o. yhtyvät vatsan keskiviivassa. VII niveleen liittyy ohut kitinipaksunnos, josta lähtee taaksepäin 2 lyhyttä piikkiä. IX nivelen keskellä on kapea kitinipaksunnos ja sen ympärillä tummempi ympyränmuotoinen kehä. X nivel on muuten samanlai- nen kuin naaraalla, mutta keskellä kulkeva syvennys ei ala aivan nivelen etureunasta. Yleisistä koiras- ja naarastyypeistä eroavia koteloita on verrat- tain runsaasti. — Erästä sellaista naaraskoteloa esittää kuva 10.5. — Niistäkin voidaan sukupuoli melkoisella varmuudella määrätä. 16 Elintavat. Aikuinen, ja muna. Kaalikoi on ilmeinen kulttuurin suo- sija. Sen lentoalueita ovat pellot, niityt, puutarhat ja pihamaat. Metsissä ja soissa sitä tapaa harvoin. Maisteri Nrmo KANERVAR ylempänä mainitun ilmoituksen mukaan oli sitä kuitenkin v. 1928 runsaasti kanervakankailla ja suopursua kasvavilla metsämailla Tammisaaren seudussa. Myöskin REICHARDT (1919, p. 23) mainitsee, että erään tiedonannon mukaan on kaalikoiaikuisia tavattu runsaasti eräällä suoseudulla nuoressa mäntymetsässä. Sen enempää REIC- HARDT kuin. KANERvAkaan eivät mainitse löydetyn muita kaalikoin kehitysasteita kuin aikuisia. On luultavaa, että kaalikoin esiinty- minen tuollaisilla seuduilla on satunnaista, perhoset ovat joutuneet sinne tuulen mukana, tai johtuu se siitä, että ne näillä seuduin ovat löytäneet runsaasti kasveja, joiden kukista imevät mettä (kanerva [Calluna vulgaris (L.) SALISB.], suopursu (Ledum, palustre L.) ym.). Yleensä kaalikoiaikuinen on kiintynyt ristikukkaisiin, jotka miltei yksinomaan ovat sen toukan ravintokasveja. Hyvin aavoja, tuulisia kenttiä, joilla ei ole paljonkaan kasvullisuutta, se tuntuu karttavan. Kaalikoin esiintyessä erittäin runsaana, kuten v. 1928, tapaa perhosia lennossa jonkin verran kaikkina vuorokauden aikoina, mikä seikka vaikeuttaa sen varsinaisen lentoajan selvillesaamista. Sitä- paitsi riippuu perhosten lentoaika melkoisesti säästä. Esim. pilvi- sellä säällä näkee kaalikoita lennossa miltei koko päivän. Aurinkoi- sina päivinä alkaa niiden varsinainen lentoaika illalla pari tuntia ennen auringonlaskua ja jatkuu keskiyöhön asti. Aamuyöllä jälleen on niitä runsaasti liikkeellä aina klo 7-8 asti (vert. mm. TASCHEN- BERG, p. 273 ja REICHARDT 1919, p. 22-23). Iltaisin ja öisin lennellessään kerääntyvät koit usein suurin jou- koin kirkasta valoa kohti. Niinpä kesällä 1928 usein iltaisin labora- toriohuoneessa työskenneltäessä akkunan ollessa avoinna kaali- koita tuli viereisellä lanttu- ja turnipsimaalta runsaasti sisään len- nellen sähkölampun ympärillä. (Vert. DESJARDINS, 1837, p. 229-230; ORMEROD, 1892; FISCHER, 1929, p. 68). Kaalikoi lentää hitaanpuoleisesti, mutkitellen, tavallisesti melko lähellä maanpintaa ja yleensä vain lyhyitä matkoja. Kun perhoset ovat hentoja ja keveitä, kuljettaa voimakas tuuli niitä helposti pit- kiäkin matkoja. Vuodelta 1891, jolloin kaalikoita oli aivan yht'- äkkiä kesäkuun lopulla ilmestynyt tavattoman runsaasti Englannin itärannikolle ankarien itätuulien vallitessa, mainitsee ORMEROD (1892, p. 155) mm. seuraavaa: »Appearance of moths in great numbers at various localllies on the eastern coast about the end of June, and 17 considerations pointing to the probability of the infestations having been blown acrogs the ocean from the Continent». ORMEROD siis päät- telee, että ankara itätuuli oli tuonut perhoset yli Pohjanmeren Nor- jasta, jossa v. 1891 oli kaalikoita erikoisen runsaasti. Samankaltaista ajautumista tuulen mukana on havaittu Suo- messakin: Maisteri KANERVAD ilmoituksen mukaan oli v. 1928 Tammi- saaren lähettyvissä mantereella kevätkesällä kaalikoita hyvin run- saasti, mutta ulkosaarilla, ei ensin näkynyt perhosia lainkaan: Vasta ankaran, mantereelta puhaltaneen tuulen jälkeen näkyi niitä saarilla, jopa aivan paljailla, kallioisilla, yli 10 km:n päässä mantereesta *ole- villa ulkosaarillakin. Kaalikoiperhonen on kotelosta kuoriuduttuaan jo tunnin tai parin kuluttua lentokykyinen ja usein jo saman vuorokauden ku- luessa valmis paritteluun. Parittelu tapahtuu useimmiten illalla ja varhain aamulla perhosten varsinaisina lentoaikoina tai heti niiden jälkeen. Kasva- tuksissa on yhtyneitä pareja havaittu runsaimmin klo 4-8 (aamulla) ja miltei yhtä runsaasti Illalla klo 20-24. Mu n int a, alkaa tavallisesti 1-2 vrk:n kuluttua parittelun jälkeen. Kaalikoi munii munansa ristikukkaiskasveihin etupäässä lehtien alapinnalle, useimmiten lehtisuonten viereen tai pieniin sy- vennyksiin, yksitellen tai muutamia; toisinaan jopa hyvinkin monta kerrallaan, jolloin ne voivat olla rivissä peräkkäin tai epämuotoisena ryhmänä. Kevätkesällä, jolloin viljellyt ristikukkaiskasvit ovat aivan pie- nellä taimella tai eivät ole vielä edes itäneet, munivat talvehtineet aikuiset munansa etupäässä luonnonvaraisiin ristikukkaisiin. Kun nämä kasvit ovat yleensä pienilehtisiä, ei lehtien alapinta tarjoa ilmeisesti riittävän suurta munintapintaa kaalikoin esiintyessä run- saana ja sen takia havaitaan munia lehtien yläpinnoissakin, ruodeissa, kasvien varsissa, kukkaperissä ja kukkalehelissäkin. Myöhemmin kesällä munivat aikuiset munansa suurimmaksi osaksi viljeltyihin ristikukkaiskasveihin. Niihin kiinnitetään munat etupäässä lehtien alapinnalle, melkoisesti yläpinnalle ja jonkin verran myös lehtiruoteihin ja varsiin. Ilmeisesti munien sijoitus erilaisiin paikkoihin on jossain määrin riippuvainen sääsuhteista (vert. MARsn, 1917). Kaalikoin munien runsaus eri ristikukkaiskasveissa on hyvin erilainen. Tuhoeläinösaston koekentillä Hämeenlinnan seudussa v. 1928 ja Lopen Launosissa v. 1929 oli munia tarkemman, lehtien pintayksikköä kohden tehdyn laskelman mukaan hyvin ru ii- s a asti lantussa (Brassica napusf:napobrassica (L.)), kukkakaalissa 3021-30 3 18 (B. oleracea f. botrytis L.), taskuheinässä (Thlaspi arvense L.) ja valkosinapissa (Sinapis alba L.), runsaast i rehukaalissa (Bras- sica oleracea var. acephala DC. subvar. plata PETERM.), leukoijassa ( Matthiola annua SWEET), keräkaalissa (Brassica oleracea f. capitate& L.), peltoukonnauriissa (Erysimum cheiranthoides L.), lutukassa (Cap- sellabursa pastoris L.), peltonarskussa (Sinapis arvensis L.) ja peltokaa- lissa (Brassica campestris L.), runsaanlaisest i savoykaalissa (Brassica oleracea f. sabauda L.), lehtikaalissa (B. oleracea f. acephala DC.), ruusukaalissa; (B. olereacea f. emmifera DC.), nauriissa (B. rapa L.), turnipsissa (B.rapa var. rapifera METZG.), retiisissä (Rapha- nus sativus f. radiola DC.), retikassa (R. sativus f. nigra DC.), pipar- juuressa (Cochlearia armoracia L.), Itävallan pernaruohossa (Si- symbriv,m austriacum JAcQ.), isokukkaisessa kanankaalissa ( Bar- barea vulgaris RBR.) ja peltoretikassa (Raphanus raphanistrum v ähänlais esti rohtopernaruohossa (Sisymbrium officinale L.) sekä vähän pölkkyheinässä (Turritis glabra L:). Vuosina 1913-1933 Tuhoeläinosastolle kertyneistä tiedonan- noista laadittu tilasto myös valaisee osaltaan tätä seikkaa, varsinkin yleisemmin viljeltyihin ristikukkaisiin, kaallin, lanttu-un ja turnipsiin nähden: 1 079:stä havainnosta mainitaan kaalikoin esiintyneen kaa- leissa 285:ssä, turnipsissa ja nauriissa 267:ssä, lantussa 253:ssa, yleensä ristikukkaiskasveissa 243:ssa, leukoijissa 17:ssä, piparjuuressa 7:ssä, retiisissä 6:ssa ja krassissa 1:ssä. Kun lanttu ja kaali eivät ole olleet varsinkaan aikaisempina vuosina läheskään yhtä runsaasti viljeltyjä kuin turnipsi, ja koska tuho niissä yleensä on mainittu ankarammaksi kuin turnipsissa (ks. myös satotappiota v. 1928, s. 57), voidaan pitää varmana, että kaalikoi niitä suosii enemmän kuin turnipsia. Lisäksi on tehty havaintoja lukuisista muista Cruciferae-heimon kasveista laskematta kuitenkaan tarkoin munien lukumäärää. Seu- raavassa on lueteltu nämä kasvilajit suunnilleen munien runsautta osoittavassa järjestyksessä: hienolehtinen pernaruoho (Sisymbrium sophia L.), kankea ukonnauris (Erysimum hieraciifolium L.), kulta- lakka (Cheiranthus cheiri L.), kankeakarvainen pitkäpalko (Arabis hirsuta (L.) Scop.), kankea kanankaali (Barbarea stricta ANDRZ.), iso luhtakaali (Cardamine pratensis L.), puroluhtakaali (C. amara L.), suo- nenätti (Nasturtium palustre (LEYss.) DC.), vesinenätti (N. amphibium (L.) RBR.), illakko (Hespp.is matronalis L.), idän savuruoho (Con- ri9?4ia orientalis (L). ANDRz.), sepivä krassi ( Lepidium perfoliatum L.), Virginian krassi (L. virginicum L.), värimorsinko (Isatis tinctoria L.) ja itäinen ukonpalko (Bunias orientalis L.). — Kaalikoin munia on siis löytynyt vain ristikukkaisheimon (Cruciferae) kasveista. (Kasvi- nimistö pääasiassa MELA-0.AJANDERiD. Suomen kasvion mukaan.)i 19 Kirjallisuudessa on mainittu runsaasti kaalikoin ravintokasveja (sellaisiakin, jotka eivät kuulu Cruciferae-heimoon) tarkemmin teke- mättä selkoa, missä määrin kaalikoi eri lajeja suosii. Seuraavassa luetellaan ne kirjallisuudessa esitetyt kaalikoin ra-vintokasvit, joita ei ole ylempänä mainittu: Brassica napus var. rapistrum (MENAULT, 1866, p. 216), Alliaria officinalis ANDRZ (KALTENBACH, 1874, p. 28), Diplotaxis tenuifolia (L.) DC., Braya sp., Lactuca sp (KALTENBACH, 1874, p. 32, 393), Cicer arietinus L. (RoNDANT, 1876, p. 20), Salsola kali L. (TASCHENBERG, 1880, p. 273), Sisymbrium alliaria (ORmERoD, 1892, p. 109), Sinapis nigra KocH, S. juncea, Brassica oleracea f. caulorapa, Radicula sinuata, R. armoracea, lberis amara L., Roripa sinuata, Sisymbrium irio, Koenigia maritima (MARsx, 1917, p. 3). Näistä Lactuca sp. kuuluu heimoon Compositae, Cicer arietinus hei- moon Papilionaceae, Salsola kali heimoon Chenopodiaceae ja Koe- nigia maritima heimoon Polygonaceae Kaikki muut edellämainitut kasvit kuuluvat heimoon Cruciferae. Luonnossa sijaitsevat munat yleensä aina .kasvåvissa kasvin osissa. Laboratoriokasvatuksissa sensijaan munivat perhoset toisinaan kasvatusruukkujen seiniin, sileälle ja kuivalle lasin pinnalle Niissä- kin kehittyvät munat aivan normaalisesti. Samoin kehittyvät munat kuivuneissa kasveissa ja kasvinosissa, esim. kitketyissä rikkaruohoissa ja harvennettaessa poistetuissa taimissa. Munista tulleet toukat ryömivät sitten kasvaviin toimiin. Muna-aika kestää Suomessa yleensä 5-11 vrk., riippuen lämpö- tilasta (vert. MARSH, 1917, p. 4-7 ja REICHARD T, 1919, p. 42-47). (Kts. s. 39). Toisinaan, etenkin viileällä säällä, saattavat täysin kehittyneet alkiot viipyä munissa 2-3 päivää ja enemmänkin, kuo- riutuen vasta sään muututtua lämpöisemmäksi. — Jo muninnan tapahtuessa on munissa havaittavissa alkio, mikä johtuu siitä, että munasolussa alkaa jakautuminen (Furehungsprozess) jo• munasar joissa, heti parittelun jälkeen. (Vert. WOLFF ja KRAU SSE, 1922, p. 10). Kirjallisuustiedot kaalikoin lisäänt yväisyydest ä eroa- vat toisistaan paljon. MARSH (1917, p. 7) on suorittanut useita kokeita munien lukumäärän selvittämiseksi, saaden munien määrän keski- arvoksi naarasta kohti 287 kpl, pienimmän lukumäärän ollessa 116 ja suurimman 451 kpl. TZEDELER (1931, p. 165-195) mainitsee mu- nien lukumäärän vaihtelevan 88:sta 314:ään. Sensijaan REIMA= (1919, p. 24) ilmoittaa yhden naaraan munivan vain 70-90 munaa. Sama lukumäärä on mainittu useissa muissa julkaisuissa (mm. HTYLSENBERG 1929, p. 89). FiscHERin (1929, p. 66) mukaan nou- see munamäärä 100:aan ja MUGGERIDGED mukaan (1930, p. 255) 130:een. 20 Tämän seikan selvittämiseksi tutkittiin useiden naaraiden muna- sarjat ja todettiin niissä olevan kutakuinkin kypsiä munia 48-80 kpl ja vähemmän kehittyneitä 160-320 kpl eli yhteensä 208-400 kpl. Lisäksi järjestettiin 3 kasvatusta. Näistä 2 (N:o 176 jå 174) järjestettiin siten, että hiljattain kotelosta tulleet naaras ja koiras pantiin samaan kasvatusruukkuun huoneessa, jonka lämpötila oli 17-20°C. Munintaa varten pantiin ruukkuun muutamia kasvavia rehukaalin taimia ja perhosille annettiin säännöllisesti sokeriliuosta ravinnoksi. Kasvatuksessa N:o 176 tulivat aikuiset kotelosta 20. 8. 29 ja parittelivat 21. 8. 29. Muninta tapahtui seuraavasti: Summa Päivä 22/8 24/8 25/8 26/8 27/8 28/8 26/8 20/8 21/8 1/, 2/, 2/, 4/, 5/, 0/, 7/, 8/, 17 vl1c .Munia 10 8 29 26 21 32 12 17 - 16 12 8 21 12. 5 4 4 1 238 .41 Koiras kuoli jo 4/9 ja naaras 10/9. Kasvatuksessa N:o 174 aikuiset tulivat kotelosta 22/8 ja parit- telivat samana vuorokautena. 1VIuninta tapahtui seuraavasti: Summa Päivä 24/8 25/8 26/8 27/8 20/8 29/8 30/2 "is 1/0 2/9 3/0 4/9 5/9 6/9 7/9 8/6 16 vrk Munia 6 11 26 43 63 41 21 12 15 6 3 2 3 1 1 1 255 kpl Koiras kuoli 6/9 ja naaras 9/9. Molemmissa kasvatuksissa alkoi muninta kaksi päivää paritte- lun jälkeen. Parin ensimmäisen vuorokauden aikana on munien lukumäärä verrattain pieni, mutta kohoaa seuraavien 3-4 vuoro- kauden kuluessa korkeimmilleen., laskeakseen sitten vähitellen. Suu- rin yhden vuorokauden aikana munittu munamäärä on 63 kpl. Kas- vatuksessa 176 kesti muninta kotelostatulopäivästä laskien 20 vuoro- kautta ja munien summa oli 238 kpl. Kasvatuksessa 174 kesti mu- ninta 18 vuorokautta ja munien summa oli 255 kpl. Erästä pienikokoista paritellutta naarasta munitettiin aivan ilman ravintoa. Vasta neljäntenä päivänä parittelun jälkeen se alkoi munia, jatkaen munintaa seitsemänteen päivään asti, jolloin se kuoli. Neljänä päivänä se ehti munia 105 munaa. Näistä tuloksista nähdään, että REICHARDTin, FLÖISENBERGill, FISCHERin ja MUGGERIDGEri ilmoittamat kaalikoin munien luku- määrät ovat paljon pienemmät kuin ylläesitetyt, jotka ovat kuta- kuinkin samaa suuruusluokkaa kuin MAnsnin ja TZEDELERill saamat luvut. — Tulosten erilaisuus saattaa johtua monesta seikasta, esim. erilaisista olosuhteista kasvatuksissa, epänormaalien koe-eläinten käytöstä, ehkä myös näiden etäällä toisistaan kehittyneiden kaali- koikantojen erilaisesta sikiäväisyydestä. 21 Vertauksen vuoksi esitettäköön tässä MARSHiii (1917, p. 7) saama tulos erään naaraan muninnasta. Aikuiset — koiras ja naaras — tulivat kotelosta 16. 8. 1916. Summa Päivä 17/8 18/8 19/8 20/8 21/8 22/8 23/8 7 vrk Munia 26 78 69 43 32 23 11 282 kpl Molemmat aikuiset kuolivat 23/8, elettyään 7 vrk. Erikoisesti herättää huomiota muninta-ajan ja samalla elinajan lyhyys sekä munien runsaus päivittäin. Muninta on kestänyt vain 7 vrk., kun se sensijaan edellä esitetyissä kasvatuksissa on kestänyt 16-17 vrk. Samassa yhteydessä MARSII (1917, p. 8) mainitsee, että kylmem- mällä säällä koin elinikä ja muninta-aika ovat pitemmät ja voivat kestää 10-14 vrk. Samankaltaisia havaintoja on tehty Suomessa. Esim: heinäkuussa kotelosta tulleet naaraat munivat usein vain noin 12-14 vrk. ja elävät 15-19 vrk., kun taas syyskuussa muninta voi kestää 3-4 viikkoa ja elinikä 5-6 viikkoa. Tämä on varsin luonnol- lista, sillä lämmin ilma vilkastuttaa huomattavasti hyönteisten elin- toimintaa ja lyhentää samalla niiden ikää. Toukka. I toukk a-a s t e. Munasta kuoriuduttuaan alkaa toukka syödä lehden alapinnalla. Suurin osa toukista tunkeutuu heti lehden sisään kettojen väliin eläen siellä miinaajina I, toisinaan II, vieläpä joskus JILkin toukka-asteella. Tätä kaalikoitoukan miinaajana elämistä, jota on verrattain vähän selvitetty, käsitellään lähemmin hieman jälempänä. — Lehden alapinnalla vapaina elävät toukat kehräävät tavallisesti suojakseen syöntipaikan ylle suonten risteykseen tai pieneen syvennykseen hienon verkon, joka useimmiten on melko tiivis. Toukat liikkuvat hyvin vähän eläen yleensä koko I asteen ajan saman verkon suojassa. I nahkominen tapahtuu miltei poikkeuksetta verkon suojassa, minkä toukka kehrää erikoisesti tätä tarkoitusta varten, ellei se jo ennestään ole sellaisen suojassa elänyt. Nahkominen kestää verrattain kauan, keskim. 1.5 vrk., mutta usein 2 vrk. ja toisinaan enemmänkin I toukka-asteen aikana kasvaa toukka 0.8-1.0 mm pituisesta l.6-1.9 mm pituiseksi. Heti nahko- misen jälkeen on pituus 1.8-2.1 mm. Pituus lisääntyy siis itse nah- komisessa 0.2 mm:llä. Ensimmäinen toukka-aste kestää 5-8 vrk. (kuoriutumisesta I toukkanahan heltiämiseen). Toukkanahka jää tavallisesti kiinni lehteen tai verkkoon. Toisinaan on toukan havaittu syövän luomansa nahan jättäen vain pääkilven jälelle, mutta se tuntuu olevan yhtä harvinaista kuin munankuoren syöminenkin. 22 II toukk a-a s t e. Toukka elää melko harvoin verkon suojassa ja useimmiten se luo nahkansakin (II nahkominen) ilman verkkoa ollen huomattavasti liikkuvampi kuin I asteella. Nahkominen kestää vain pari kolme tuntia. Toukka kasvaa 1.9-2.1 mm pituisesta 3.0- 3.3 mm mittaiseksi. Heti nahkomisen jälkeen on pituus 3.3-3.6 mm, joten pituus lisääntyy nahanluomisessa 0.3 mm. —Toinen toukka-aste kestää yleensä 3-6 vrk. III toukk a-a s t e. Toukat elävät yleensä vapaina lehdillä ilman suojaverkkoa ja liikkuvat melko paljon. Kehruukyky on kui- tenkin verrattain hyvä. Usein juuri tällä kehitysasteella, jos toukkia on runsaasti lähekkäin, ärsyttävät ne toisiansa punomaan niin run- saasti verkkoa, että muodostuu tiheä seittipeite kasvinosien ylle, niinkuin esim kaalikoin tuhotessa nuoria kaalin ja lantun taimia usein on laita. Erikoisesti taimien sydänlehdet, jotka ovat toukille mieluisimmat, ovat silloin niin tiiviin hämän peitossa, että se mm, vaikeuttaa torjuntaa myrkkyaineilla. Myöskin II ja IV asteen toukat ovat usein osallisina tällaisten verkkojen aikaansaami- sessa. Kolmas nahk-ominen kestää tavallisesti n. 0.5 vrk., mutta voi ta- pahtua muutamassa tunnissa ja toisinaan taas kestää jopa 2 vrk, Milloin luonti kestää huomattavan kauan, valmistaa toukka tavalli- sesti harvan verkon, jonka suojassa se luo nahkansa. Kolmas toukka-aste kestää yleensä 4-8 vrk. Tänä aikana toukka kasvaa 3.3-3.6 mm pituisesta 6.o-7.o mm pituiseksi. Nah- komisen jälkeen on 'pituus 0.5 mm suurempi, siis 6.5-7.5 mm. IV toukk a-a s t e. Toukat elävät miltei poikkeuksetta va- paina lehdillä. Vielä harvemmin kuin kahdella edellisellä asteella kehräävät ne itselleen syöntisuojuksen. Tämä siitäkin syystä, että toukat melko usein vaihtavat syöntipaikkaa. — Toukka kasvaa 6.o-7.o mm pituisesta 9-12 mm mittaiseksi ja paksunee samalla huomattavasti. Neljäs toukka-aste kestää yleensä 5-9 vrk. Lopetettuaan syöntinsä etsii toukka sopivan koteloitumispaikan, valmistaa kotelokopan ja koteloituu 1-2 vrk:n kuluttua. Toukan kehitys kestää siis yleensä 17-31 vrk., keskimäärin runsaan kolme viikkoa. (Vert. s. 40 sekä MARSH, 1917, p. 4-5 ja REICHARDT, 1919, p. 43-45). Kaalikoitoukka on erittäin herkkä ärsy-tyksille. Jo tavallisuu- desta poikkeava heikkokin tärinä tai kevyt kosketus saa sen, nope- asti kiemurrellen peräytymään taaksepäin ja heittäytymään leh- teen kiinnittämänsä hienon silkkisäikeen varaan, tai vetäytyy se nopeasti renkaan muotoon luisuen tavallisesti maahan, mihin häviää multakokkareiden ja kasvien sekaan. 23 Ristikukkaiskasvit ovat morfologiselta ja anatomiselta raken- teeltaan hyvin erilaiset. Siitä johtuu myöskin, että kaalikoin syömä- kuviot ja vioituk s et ovat erilaiset eri kasveissa ja kasvinosissa. Eri toukka-asteillakiii syömäkuviot ovat erilaiset. Paksulehtisissä kasveissa (kaalilajit, lanttu, leukoija, retiisi ym.) syö I ja II asteen-toukka säännöllisesti lehtiin pienehköjä, usein ka- peita, mutkittelevia kuvioita (kuva 11 a, b ja c). Kuvioiden pienuus johtuu suureksi osaksi siitä, ettei toukka kykene puremaan vähänkään vanhempia suonia poikki, vaan ne on jätettävä väliin ja jatkettava a b e d Kuva 11. Eri ikäisten toukkien vioitusta rehukaalin lehdissä. I asteen syömäkuvioita (miinoja) I ja II » » e) II » » III » » IV » » n. % luonnon. koosta. HUKKINEN ja KANERVO. Fig. 11. Damage of leaves of fodder cabbage caused by the larrae oi different stages: design» eaten out (mines) by I stage » I and II stage e) . » » II » » » III » n» »'TV n X %. syöntiä suonen toisella puolen. Sen takia kuvioita miltei aina rajoit- taa joltakin puolen lehtisuoni. PäällYsketto jää aina jälelle läpi- kuultavana kalvona. III ja etenkin IV asteen toukkien syömäkuviot ovat aina paljon laajempia (kuvat 11 d, e ja 12). Toukat katkovat helposti pienempiä suonia, mutta suuremmat nekin jättävät jälelle. Paksulehtisissä kasveissa jättävät ne säännöllisesti yläketon syömättä. Ohutlehtisissä kasveissa (peltoukonnauris, lutukka, vesinenätti, puro- ja isoluhtakaali ja nuoret turnipsin taimet ym.) ovat I ja II asteen toukkien syömäkuviot yleensä leveämpiä, pyöreähköjä. Suonia ja yläkettoa eivät nuoret toukat näissäkään kasveissa kykene syömään. Sensijaan vanhempien III ja IV asteen toukkien vioitus Kuva 12. Kaalikoitoukkien vioittaina nuori rehukaalin taimi, n. % luonnoll. koosta. HOKKINEN ja KANERVO. Fig. 12. Young plant todder cabbage damaged bg larcae o.f Diamond Back Moth. x Kuva 13. Kaalikoitoukkien miltei tyyten tuhoamia nuoria tur- nipsin taimia. HENKINEN ja KANERVO. Fig. 13. Young turnip plants damaged almost completely by larvae oi Dia- mond Back Moth. fl • 25 ulottuu läpi lehden ja vain vahvimmat suonet jäävät tavallisesti jälelle (kuva 11 e), esim. vesinenätin ( Nasturtium amphibium (L.) RBR.) ja isoluhtakaalin (Cardamine pratensis L.) (kuva 17) lehdistä. Kaalikoitoukan vioitus eroittuu helposti kirppojen (Halticina,e) ja sinappikuoriaisen (Phaedon cochleariae FABR.) aikuisten, Cruci- Kuva 14. Kaalikoitoukkien pahasti runtelema varttuneempi turnipsin taimi. HUKKINEN ja KANEnvo. Fig. 14. More developed young turnip plant badly injured by larvae of Diamond Back Moth. ferae-kasveissa yleisimmin samaan aikaan esiintyvien lajien vioituk- sesta. Jälkimmäiset syövät lehtiin reikiä, jotka ulottuvat tavallisesti läpi lehtilavan (kuvat 18-19). Samoin on laita kaali-, lanttu- ja nauris- perhosten ( Pieris brassicae L., P. napi L. ja P. rapae L.) toukkain. Sen- sijaan sinappikuoriaisen ja kaalikoisan (Pionea forficalis L.) nuorten toukkien vioitus on suuressa määrin kaalikoin toukan vioituksen kai- 4 26 Kuva 15. Kaalikoitoukkien hyvin pahasti vioittamia retiisin taimia. HOKKINEN ja KANERVO. Fig. 15. Young radish plants very badly clamaged by larvae ol Diamond Back Moth. Kuva 16. Kaalikoitoukkien pahasti vioittamia nuoria lantun tabuja. HUKKLNEN ja KANERVO. Fig. 16. Young plants of =edes badly clamaged by larvae ot Diamond Back Moth. 27 taista. Sinappikuoriaisen toukan vioituskuviot eivät kuitenkaan ole niin pyöristettyjä ja eheäreunaisia kuin kaalikoin toukan. Sitäpaitsi on kaalikoin toukan vioituksen yhteydessä tavallisesti enemmän tai vähemmän silkkiseittiä, jota sinappikuoriaisen toukka ei kykene lainkaan valmistamaan. Sinappikuoriaisen toukat sensijaan jättävät vioituksen oheen aina runsaasti mustaa ominaista ulostusjauhettaan, joka helposti johtaa niiden jäljille. Kaalikoisan toukkien vioitus- kuviot (kuva 21) taas ovat säännöllisesti heti alunperin suuremmat Kuva 17. Kaalikoitoukkien vioitusta isoluhtakaalin (Cardam pratenstis L.) taimessa. HUKKINEN ja KANERVO. Fig. 17. Darnage by larvae of Diamond Back Moth on young plant ei bitter «esti (Cardaratine pratensis L.). kuin kaalikoin nuorten toukkien ja kun toukkia tavallisesti on useita lähekkäin, käy koko lehti pian miltei seulamaiseksi vioituksen takia. Aivan toisenlaista kuin lehdissä on kaalikoitoukan vioitus eräi- den kasvien kukissa, kukinnoissa ja hedelmissä. Muutamissa risti- klikkaiskoristekasveissa, kuten leukoija ( Matthiola annua SWEET), illakko (Hesperis matronalis L.) ja kultalakka (Cheiranthus cheiri L.) elää toukka usein nuorissa kukinnoissa syöden kukkasilmuja ja puo- liksi auenneita kukkia, joiden sisään ne tunkeutuvat. Useimmiten ne tunkeutuvat silmuun sen aukeavien lehtien välitse. Vain harvoin ne syövät reiän silmun kylkeen päästäkseen käsiksi pehmeisiin kukka,- ne 28 lehtiin. FLACHS (1931, p. 276) mainitsee toukkain toisinaan syövän myös nuoria leukoijan lituja aiheuttaen niissä epämuotoisuutta. Kun kaalikoi munii muniansa erikoisen runsaasti juuri esim. leukoi- jaan, tekevät toukat usein huomattavia vahinkoja kukkatarhoissa Aivan erikoislaatuista on kaalikoin vioitus kukkakaalissa. Tou- kat eivät nimittäin tyydy vioittamaan yksistään lehtiä, vaan käyvät erittäin halukkaasti käsiksi nuoreen maltoiseen kukintoon ja kukinto- Kuva 18. Kirppojen (Halticinue) vioitusta turnipsin lehdissä. HUKKINEN. Fig. 18. Damage by iloa beetleo (Hei t ic ina e) on turnip leave& varteen (lapakkoon). Ne tunkeutuvat kukinnon haarojen lomitse sen sisäosiin, missä niitä tapaa usein joukoittain kaivamassa käytäviä eri suuntiin. Täten ne turmelevat kukkakaalit laajoiltakin aloilta. Keräkaalissa tunkeutuvat toukat myös toisinaan 2-3:n jo kerälle kiertyneen lehtikerroksen sisään, mutta harvoin syvemmälle. Myöhemmin kesällä, varsinkin silloin, kun toukat ovat syöneet lehdet kasveista tyystin, siirtyvät ne hedelmistöihin. Siellä ne syövät ensin 'itujen seinämää ja saatuaan siihen reiän tunkeutuvat usein lituihin syöden nuoria siemeniä. Tästä mainitsee jo MENAULT (1866, Kuva 19. Sinappikuoriaisen (Phaedon coehleartae FABR.) toukkien tuhoama varttunut turnipsin taimi. HUKKINEN. Fig. 19. Fully developed young turaip plant damaged by Janne 01 mustard beetle (P haedon coehleariae Fabr.). 29 s. 216) kertoen toukkien syövän rapsin (Bra,ssica napus var rapistrum) liduista kypsiä siemeniä. Samoin LINNANIEMI (1920, p. 135) mainitsee toukkien toisi- naan tunkeutuvan kaalin istukkaissa litu- jen sisään, niiden kupeeseen puremistaan rei'istä. — Toukkia olen havainnut myös valkosinapin (Sinapis alba L.), idän pitkä- palon (Bunias orientalis L.) ja peltonars- kun (Sinapis arvensis L.) liduissa sekä lantun ja turnipsin istukkaiden sekä valko- sinapin lituj en kimpussa (ei lituj en sisässä). Näissä tapauksissa olivat toukat syöneet kasvit jo miltei lehdettömiksi, jopa paiko- tellen jyrsineet lehtiruoteja ja pehmeitä varrenosia. Ilmeisestf toukat vasta ravin- non muualta loppuessa siirtyivät lituihin eivätkä sen takia, että söisivät kovan- laisia lituja mieluummin kuin pehmeitä lehtiä. Yhteisenä ominaisuutena miltei kai- killa kaalikoin toukan pahimmin vioitta- milla kasveilla näyttää olevan, että niiden lehdet eivät yleensä ole tiheään kan- kea- ja pitkäkarvaisia. Esimerkiksi kaali- lajit ovat miltei kaljuja, samoin taskuheinä (Thlaspi arvense L.), lanttu on harvakarvainen tai miltei karvaton, leukoija ( Matthiola annua SWEET), peltoukonnauris (Erysimum cheiranthoides L.), lutukka (Capsella bursa pastoris L.) ja nuorena valkosinappi (Sinapis alba L.) ovat tiheään lyhyt- ja hienokarvaisia. Sensijaan vähemmän suositut kasvit, kuten turnipsi, retiisi ja peltoretikka (Raphanus raphanistrum L.) ovat kankea- ja pitkäkarvaisia. Lehden karvaisuus tietenkin vaikeuttaa jossain määrin toukan liikuntaa, ja ilmeisesti on vielä enemmän haitaksi naaraan muniessa. — Varmaan ravintokasvien erilaiseen suosimiseen on monta muutakin syytä. Sellaisia epäile- mättä ovat kasvien erilainen sinappiöljypitoisuus, lehtien kutikulan erilainen paksuus ja sitkeys tms. Eri toukka-asteiden nauttiman ravinnon määrä on suoraan ver- rannollinen toukan kokoon. Kuvat (24-25, I) osoittavat toukan käyt- tämän ravinnon määrää I toukka-asteella. Syömäkuvio, miina, rehu- kaalin lehdessä oli pinta-alaltaan noin 4-6 mm2. Toisen toukka- asteen aikana ei toukka enää miinannut, vaan söi myös lehden ali- 30 keton. Syömäkuvion pinta-ala oli n. 10-15 mm2 (kuvat 24-25, II). Kolmannella toukka-asteella on ravimionmäärä jo paljon suurempi, n. 45-60 mm2 (kuvat 24-25, III) ja neljännellä jälleen vastaavasti _41 Kuva 20. Kaaliperhosen ( Picris brassicae L.) toukkien miltei tyyten tuhoamia turnipsin lehtiä. HUKKINEN. Fig. 20. Turnip leaves almast eompletely clestroyed by eaterpillars of the Cabbage White Butterfly (Pieris brassieae L.). suurempi sitä, n. 150-200 mm2 (kuvat 24-25, IV). Edellä esitetyt luvut on saatu mittaamalla melko paksulehtisestä rehukaalista syömä- kuvioiden pinta-alat. Luonnollisesti syömäkuviot ohuemmissa leh- dissä ovat suuremmat ja taas paksummissa pienemmät. 31 Ulostukset antavat kaalikoitoukan vioitukselle tunnus- omaisen leiman, kun niistä osa tarttuu toukkien lehtiin kiinnittämiin silkkiseitteihin. Ulostukset ovat mustia tai vihreitä, hieman pitkän- omaisia, rosoisia, keskeltä kuroutuneita, eri asteilla 0.0 4-0.3 8 X 0.03-0.23 mm suuruisia palleromaisia rakeita. Kuva 21. Kaalikoisan (Pionea forliealis L.) toukkien vioitusta piparjuuren (Coehlearia armoracia L.) lehdessä. HUKKINEN. Fifi. 21. Damage caused by larvae of the »Garden Pebble» (P ionea j orticalis L.) in leaves ei Cochlearia armoracia L. Kuva 22. Ruskohaiskiaisen (Blitaphaga opaea L.) vioitusta retiisissä. Huom.! pil- kotut lehden reunat. HUKKINEN. Fig. 22. Darnage caused by the beet carrion beetie (Blitophaga opaca L.). Toukan väri on hyvin altis vaihtelulle, ollen huomattavasti riippuvainen nautitun ravinnon väristä. Kutikula on nimittäin hyvin ohut ja miltei väritön. Vain päässä, ensimmäisessä eturuumiin nive- lessä ja viimeisessä takaruumiin nivelessä sekä kaikkien karvojen tyven ympärillä on hieman runsaammin ruskeata väriä. Viimeisellä toukka-asteella on vaihe, jolloin toukkaan tavallisesti muutaman • 32 vuorokauden ajaksi ilmestyy hieman runsaammin punaista, keltaista ja sinertävää väriä. Näin on etenkin laita syksyllä. REICHARDT Kuva 23. Kirppojen (Halticinae) toukkien rakkula- ja käytävä- miinoja peltoukonnauriin ( Erysimum cheiranthoides L.) lehdessä. HUKKINEN. Fig. 23. Mines on Zeaves of the &sade mustard (E rysimum chei r- anthoides L.) caused by larvae of Halticinae. (1919) arvelee tämän pigmenttien ilmestymisen kutikulan pintaan johtuvan kylmästä ilmasta, mikä tuntuukin hyvin uskottavalta. — Kesällä 1929 tehtiin koe toukan värin mukautumisesta ravintokas- 33 vien väriin. Kasvatuksessa oli toukille annettu 16/9 asti ruoaksi vihreitä rehukaalin lehtiä ja toukat (III ja IV astetta) olivat kaikki väriltään kirkkaan vaaleanvihreitä. Kello 14 (16/9) otettiin rehu- kaalin lehdet pois ja pantiin tilalle hyvin tummansinipunaisia lantun lehtiä, joita toukat alkoivat heti syödä. Jo klo 14,30 oli muutamien toukkien eturuumis melko tumma. Klo 15 oli pari toukkaa jo seitse- mänteen niveleen asti tummahkon sinivihreitä ja klo 15,20 olivat mainitut toukat kauttaaltaan tumman sinipunavihreät. Vähitellen muuttuivat kaikki toukat saman värisiksi. Tämä nopea värin muu- tos johtui siis selvästi ravinnosta. Aluksi sen väri kuulsi suolesta kutikulan vähäisen pigmenttisyyden vuoksi läpi. Ilmeisesti ravin- nossa olevat väriaineet kuitenkin liukenivat nopeasti toukan veri- IV / 11 / V 1- Kuva 24. Toukan eri asteilla syömä ravinnon määrä. Fig. 24. Amount 01 food eaten by the larva of dilferent stages. Kuva 25. Toukan eri asteilla syömä ravinnon määrä. Fifi. 25. Amount af looct eaten by the larva of different stages. nesteeseen ja levisivät kaikkialle ruumiiseen, mistä johtui, että toukka kauttaaltaan muuttui väriltään. Tämän tutkimuksen yhteydessä tarkastetussa kirjallisuudessa on verraten vähän tietoja kaalikoitoukan m naam sest a. MARSHin V. 1917 ilmestyneessä julkaisussa on tästä seikasta mainittu vain lyhyesti seuraavaa: »During cool weather the larvae burrow into the leaves immediately after hatehing and for the follow- ing two to four days live in irregular bloteh mines, whieh they form between the upper and lower epidermis». REICHARDT (1919) on ainoa, joka on enemmän kiinnittänyt huo- miota kaalikoitoukan miinaamiseen. Seuraavassa viitataankin usein hänen tutkimuksiinsa. Myöhemmin ovat FISCHER (1929), HtrLSENBERG (1929), MUG- GERIDGE (1930), AMSEL ja HERING (1931) ja eräät muut julkaisuis- saan aivan lyhyesti maininneet kaalikoitoukan miinaamisesta nuo- rena. Tässä yhteydessä huomautettakoon, etteivät LINNANIEMI (1913), HERING (1926) ja NEEDHAM-FROST-TOTHILL (1928) ole lehtimiinaajia käsittelevissä erikoisteoksissaan puhuneet mitään kaali- 3621-36 5 34 koin toukkien miinaamisesta. HERINGin uudessa miinaajateoksessa (1935) on kaalikoi jo kuitenkin mainittu. Kaalikoin miinaamisesta olen tehnyt seuraavia havaintoja. Munasta kuoriuduttuaan tunkeutuu kaalikoitoukka lehden si- sään kettojen väliin syöden itselleen sinne käytävän, ns. miinan. Noin 1 000:11a munasta kehitetyllä toukalla suoritetut kokeet osoit- tavat, että kaikki toukat eivät munaa ensinkään ja myöskin, että miinaavien toukkien %-määrä ja miinaamisaika eri kasveilla on huomattavasti erilainen, kuten seuraavasta taulukosta nähdään: Kasvi Toukkia kaikkiaan Miinaavia toukkia Mlinaamisaika vrk. kpl % maksimi keskim. Rehukaali 592 382 65 13 6 Lanttu 100 63 63 8 4 Retlisi 1) 16 12 75 17 11 Taskuheinä 50 23 46 8 5 Turnipsi 120 28 23 5 1-2 Peltoukonnauris 60 3 5 2 1 Vesinenätti 2 ) 60 0 0 — — 998 511 Ulkoisilla olosuhteilla, kuten ravintokasvien lehtien paksuudella, kutikulan paksuudella ja lujuudella, ehkä myös lämpötilalla ym., on ilmeisesti huomattava vaikutus toukan 'syöntitapoihin. Hyvin ohuissa, esim. vesinenätin (Nasturtium amphibium (L.) RBR.), pelto- ukonnauriin (Erysimum cheiranthoides L.) ja lutukan (Capsella bursa pastoris L.) nuorissa lehdissä eivät toukat yleensä munaa lainkaan. Hieman paksummissa, kuten turnipsin ja naurun lehdissä, ne mii- naavat yleensä hyvin lyhyen aikaa. Paksulehtisissä kasveissa (kaa- lit, lanttu, retfisi, leukoija, taskuheinä ym.) kestää miinaaminen toisinaan yli 2:kin viikkoa. Yleisintä on kuitenkin, että toukat niissä- kin miinaavat vain I kehitysasteen ajan, siis 5-8 vrk. REICHARDTill havainnot eroavat ylläesitetyistä seuraavissa suh- teissa: 1. R. näyttää pitävän selvänä, että kaikki kaalikoitoukat miinaavat (1919, p. 26) ja 2. että miinaamisaika on lyhyempi, 2-3 vrk., mutta voi kestää 5:kin vrk. — Edellinen lienee vain otaksuma ilman koetuloksia, mutta jälkimmäinen voi pitää hyvinkin paikkansa niissä olosuhteissa, joissa REICHARDT on tehnyt havaintonsa. MARSH (1917) taas mainitsee toukkien miinaavan vain kylmällä säällä. Hän on tehnyt havaintonsa hyvin lämpöisessä ilmastossa Coloradossa. — Näistä REICH.ARDTill, MARSHill ja Suomessa tehdyistä havainnoista voidaan lähinnä tulla siihen ajatukseen, että pitempi Kokeessa ollut retiisi hyvin paksulehtinen. Kokeessa olleen vesinenätin lehdet aivan nuoria, hyvin ohuita. 35 miinaamisaika Suomessa johtuisi osaksi Suomen kylmemmästä ilmas- tosta (vert. myös HERING, 1926). Tekemäni havainnot osoittavat, että toukat todellakin kylmällä säällä miinaavat kauemmin kuin lämpöisellä säällä, mutta tämä johtuu lähinnä siitä, että I toukka- asteen kehitys kestää kauemmin kylmällä säällä ja, kuten edellä jo mainittiin, toukat yleensä miinaavat juuri I kehitysasteen ajan. Kuva 26. Saman kaalikoitoukan tekemiä miinoja paksussa retiisin lehdessä, 4 x suur. Orig. Fig. 26. Mines made in a thick leaf o I radish by the same Diamond Back Moth larva. x 4. Kaalikoin miinan muoto on hyvin vaihteleva. Tavalli- simmin se on paksulehtisissä kasveissa lyhyehkö, leveä käytävä (kuva 26), mutta ohutlehtisissä usein aivan kapea, pitkä tiehyt (kuva 27). Leveässä miinassa ovat ulostukset tavallisesti ilman järjestystä siellä täällä, usein pitkin reunoja, mihin toukka ne on työntänyt liik- kuessaan. Kapeassa miinassa ne sensijaan ovat epäsäännöllisessä rivissä miinan keskustassa (vert. myös HERING, 1926, p. 31). 36 ;foukan ollessa miinassa johtaa sinne vain pieni, pyöreä, toi- sessa päässä sijaitseva sisäänmenoreikä (kuva 26, 3). Kun toukka jättää miinan, syö se tavallisesti lehden alakettoon toisen suurem- man, miltei pyöreän aukon (kuva 26, 1 b) tai suurentaa sisäänmeno- reikää mahtuakseen ulos. — Miinat eivät juuri milloinkaan mene paksuinpien suonten läpi, vaan usein seuraavat niiden kulkua. Miina Kuva 27. Kaalikoitoukkien miinoja ohuessa rehu- kaalin lehdessä. N. 4 x suur. Orig. Fifi. 27. Mines in a thin leaf fodder cabbage made by Diamond Back Moth ktrrae. x 4. ulottuu tarkoin yläketosta alakettoon, jollaisesta mm. HERING (1926, p. 4) käyttää nimitystä »beiderseitig» = molemminpuolinen erotuk- seksi muista miinatyypeistä: »unterseitig», ».oberseitig>> ja »epidermal». Kaalikoitoukka vaihtaa usein miinaamispaikkaa, mikä on omi- naista yleensä ajoittaisille (temporärisille) miinaajille. Vaihto tapahtuu yleisimmin heti I nahanluonnin jälkeen. Uudessa paikassa alkaa miinaaminen jokseenkin heti. Myöskin näyttää toukka yleensä etsi- vän paksumpaa kohtaa lehdessä ryhtyessään uudestaan miinaamaan, 37. etenkin jos miinaaminen jatkuu III kehitysasteella, kuten muuta- missa kasvatuksissa on ollut laita (kuva 26, 3). — Toisinaan saatta- vat toukat keskeyttää miinaanuisen syöden lehden pinnalla muuta- man vuorokauden ajan ryhtyäkseen senjälkeen uudelleen munaa- maan. Syitä tähän ei ole voitu varmuudella selvittää, mutta näyttää siltä, että lehden rakenteella olisi eräissä tapauksissa ollut määräävä vaikutus. Miinaaminen aiheuttaa yleensä enemmän tai vähemmän selviä muutoksia toukkien rakenteessa. Kaalikoin toukassa ne ovat varsin vähäiset, jopa tulkinnan varaiset, esiintyen vain heikosti ruumiin ja pään litistyaeisyytenä, karvojen suunnan muutoksena ja ehkä vatsaj aikojen väkäst en vähenemisenä. Kotelo. Täysikasvuiselta totkalta kuluu päivä tai kaksikin kotdoimispaikan etsimiseen ja kotelokopan rakentamiseen. Kesä- sukupolvien toukat koteloituvat tavallisesti ravintokasvien lehtien alapinnalle vahvimpien suonien viereen. Kukkakaalissa tavataan koteloita usein »kukassa», rehukaalissa taas varressa sekä lehtiruo- deissa. Pienilehtisissä kasveissa koteloituvat toukat niinikään usein varsiin ja hedelmistöihin. Lisäksi on koteloita lähettyvillä olevissa muissa kasveissa ja kuolleissa esineissäkin. Viimeisen, syyspolven toukat koteloituvat myös suureksi osaksi ravintokasvien lehtiin. Kun viljelyskasvit korjataan usein jo ennen toukkien koteloitumista, on niiden pakko silloin, mikäli säilyvät tuhoutumatta, koteloitua muualle. Koteloita nähdään silloin yleisesti kuivissa korsissa, aidoissa, kivien kapeilla, irtonaisissa puun palaissa ja maahan pudonneissa lehdissä. Mullan joukkoon toukat eivät ilmeisesti koteloidu. - ORMEROD (1892, p. 108) mainitsee koteloimispaikoista: »When full fed, which may be in about four weeks, or possible less, the caterpillars spin their cocoons for the most part on the under surface of the lea- fage of their food plants, or the stems, or amongst seeds, etc., in fact in any convenient place on or near their food plant». — MARsnin (1917, p: 2) mukaan toukat kylmällä ilmalla koteloivat toisinaan maassa olevien karikkeiden joukossa ravintokasvien juurella. - LINNANIEMI (1915, p. 138) mainitsee: »Toisen sukupolven toukat (joskus ehkä kolmannen) koteloituvat vihdoin maassa, missä talvehti- vat». Sanonta ei kaiketikaan tarkoita, että toukat koteloituisivat maassa mullan sisässä, vaan että se tapahtuu maan pinnalla, karik- keissa. Havaintoja tehtäessä ei koteloita koskaan ole löytynyt mul- lasta, vaikka sitä seikkaa on erikoisesti tutkittu kasvatuksissa ja luonnossa. Kotelokopan rakentamisen aloittaa toukka vetämällä hyvin tiheään pitkiä, hienoja säikeitä, jotka pitkin pituuttaan tarttuvat 38 alustaan niin lujasti kiinni, että valmista kotelokoppaa irrotettaessa jäävät nämä säikeet kiinni alustaan. Sitten toukka kiinnittää miltei kohtisuoraan niitä vastaan muutamia säikeitä. Tähän alkutoimi- tukseen kuluu tavallisesti 2-3 tuntia. Muun osan kudonnassa ei voida erottaa mitään selviä vaiheita. Koko kotelokopan rakentamiseen kuluu 1-1.5 vrk. Koteloaika vaihtelee riippuen lämpötilasta. Kehitysaika on kasvatuksissa ollut 4-20 vrk., keskimäärin 14.5 vrk. Luonnossa kestää kehitys heinä-elokuussa 8-15 vrk. ja syys-lokakuussa 15-20 vrk., keskimäärin n. 14 vrk. Toisinaan syksyllä voi koteloaika venyä satunnaisesti poikkeuk- sellisen pitkäksi. Esim. syksyllä 1928 koteloitui Tikkurilassa osa toukista syyskuun 20 päivän seutuvilla. Senjälkeen kesti viikon verran lämpöistä säätä. Sitten tuli pari viikkoa kestävä muutaman asteen pak- kanen, mutta senj älkeen lämpeni sää taas 2-3 viikon ajaksi, lämpötilan noustessa keskipäivisin yli +10°C. Nämä lä,mpöiset säät vaikuttivat koteloiden kehitykseen siten, että 1 p. marraskuuta niistä tuli esiin muutamia aikuisia. Tässä poikkeustapauksessa kesti kotelon kehitys n. 40 vrk. Suuri osa syksyllä syntyneistä koteloista talvehtii ja nii- den koteloaika kestää siis noin 8-9 kuukautta. REITTERill mukaan (1908, p. 21) kesti koteloaika v. 1905 noin 3 viikkoa, mutta (1912, p. 14) v. 1910 heinäkuussa vain 8-9 vrk. LINNANIEMEN mukaan (1915, p. 46) kesti kehitys elo-syyskuussa v. 1913 11-16 vrk. Englannissa kestää koteloaika (OumERon, 1892, p. 109) runsaasti viikosta kolmeen viikkoon, Coloradossa (MARsll, 1917, p. 4-5) 5- 13 vrk. ja Venäjällä (REICHARDT, 1919, p. 43-45) 10-16 vrk., keski- määrin 11.5 vrk. Lämpötilan vaikutus kaalikoin kehitysnopeuteen. Lämpötilan vaikutuksesta kaalikoin kehitykseen suoritettiin alustavasti tutkimuksia vuosina 1928-1931 Vanajassa, Tikkukilassa ja Ylistarossa. Niissä ei kuitenkaan valitettavasti voitu tarkemmin säännöstellä ilman kosteutta. Kasvatukset pidettiin huoneissa, joissa ilman relatiivinen kosteus vaihteli n. 60 %:n ja 90 %:n välillä. Keski- lämpötilat eri kasvatuksissa vaihtelivat n. 14°C (12°-26°). Seuraavassa on esitetty kaalikoin munan, toukan ja kotelon kehitys erikseen. Munan kehityksestä tehtiin havainnot 17:ssä kasvatuksessa, joissa keskilämpötila vaihteli + 15°: sta + 25.1°C: een. Kehityksen pituus vaihteli 3 -vrk:n ja 11 vrk:n välillä. 39 Näistä saadaan BLIINC1111 kaavalle 1) arvo: t(T-10.9) ---- 46. Plutella maculipennis Curt. Mu.nan kehitys. t (T -10.9) = 46 8 10 12. 14 46 18 20 22 24 2.6 28 30 32 34 36 38 409,1c• Kuva 28. Lämpötilan vaikutus muuan kehitysnopeuteen. * Fig. 28. Influence of temperature upon the vate of development of the egg. Temperature on the ordinate, time on the absciss. 1) Kuten tunnettua, esitetään lämpötilan vaikutus hyönteisten kehityk- seen yleisimmin ns. BLuNaKin kaavalla t(T—c)= vakio (BLuNcie 1923,p. 173- 391), jossa T -= keskilämpötila, t =•kehitykseen kulunut aika ja c =.1asket- tava vakio, ns. kehityksen nollapiste. Itse kaavan t(T—e) arvo voidaan laskea antamalla t:lle ja T:lle kokeissa saatuja arvoja, ja siten saadaan selville ns. effektiivinen lämpötilasumma = vaikuttavien lämpöasteitten summa (SAALAs, 1933, s. 68). Kaavan avulla voidaan piirtää kuvaaja, hyperbeli, joka havainnollisesti osoittaa lämpötilan vaikutusta kaalikoin kehityksen pituuteen. Vaikkakaan 33 32 31 30 29 28 27 26 25 24 23 22 9.1 20 19 18 11 16 15 13 12 10.9 t(T-3.$) = 263. Plutella maculipennis Curt. Toukan kehitys. t(T- 3.8). 263. cc 23 22 2.1 20 19 18 10 16 13 12 19 10 8 5 3.8 40 Kehityksen kulku on esitetty kuvassa 28. Siitä nähdään, että muna kehittyäkseen vaatii melko korkeata lämpötilaa. Esim. +12° C:ssa sen kehitys kestäisi n. 40 vrk., mutta jo 15°C:ssa vain 11 vrk. jne. Toukan kehitystä seurattiin 18:ssa kasvatuksessa. Niissä on lämpötila vaihdellut +14.5°C:n. ja 20.5°C:n välillä ja kehitys on kes- tänyt 15.5-27 vrk. Kaavalle saadaan arvo: 2, 9 4 3 tO 12 t9 16 18 50 22 2.9 26 28 30 32 39 36 38 90 9E 9 96 9 8 50 vrk- Kuva 29. Lämpötilan vaikutus toukan kellitysnop6uteen. Ety. 29. Influence of temperature upon the rate of development 0/ the turva. Temperature on the ordinate, time on the abseiss. ei 13nuNcicin kaavan kuvaaja enempää kuin muutkaan matemaattisten kaa- vojen kuvaajat esitä jokaista yksityistapausta, esittää se kuitenkin yksityisten tapausten keskiarvon ja sen takia se on aivan riittävän yksityiskohtainen käy- tännön näkökohtia silmälläpitäen (vrt. MARTINI, 1928, p. 284 ja UVAROV, 1930, p. 159). 41 Kuvaajalla on kuvan 29 osoittama kulku. Toukka siis kehittyy alhaisemmassakin lämpötilassa kuin muna, joskin kehitys huoinatta- vasti hidastuu lämpötilan laskiessa, pysähtyen todennäköisesti vii- mein +4°C:n seutu.villa. Varsinkin nuoret toukat ovat hyvin riip- puvaisia lämpötilan vaihteluista. Lujempaa pakkasta eivät Varttu- neemmatkaan toukat kestä. Jo lämpötilan laskiessa +6°C seutuville on toukkien liikunta hyvin kankeata. K ot elon kehitysajan selvillesaamiseksi järjestettiin 20 kas- vatusta, joissa lämpötila vaihteli +12°C:n. ja +26°C:n välillä ja ke- hitys kesti 4.2-18 vrk. Kaavan arvoksi saadaan: t (T-6) = 108. Kuvaaja on esitetty kuvassa 30. Kuvaajiin on merkitty näkyviin kasvatustulokset. Niistä näh- dään, että samassa lämpötilassa eri yksilöiden kehitys on kestänyt eri kauan. Niinpä esim. munan kehitys +19.5°C:ssa on kestänyt 4.5-6.3 vrk., toukan kehitys +15°C:ssa 22-28 vrk. ja kotelon ke- hitys +18.8°C:ssa 7-12 vrk. Tämä kehitysajan erilaisuus johtuu varmasti toisaalta monista ulkoisista tekijöistä, kuten erilaisesta ilman kosteudesta, toisaalta ehkä taas hyönteisten yksilöllisistä ominai- suuksista. Koiraskotelon kehitys kestää säännöllisesti hieman kauem- min kuin naaraskotelon. Niinpä kasvatuksessa, jossa naaraiden kehitys kesti keskim. 6 vrk., kesti koirasten keskim. 7.5 vrk. ja toi- sessa kasvatuksessa naaraiden. 8 vrk., koirasten 10 vrk. Luonnossa tehtyjen havaintojen mukaan on kaalikoin kehitys mun.asta aikuiseksi kestänyt yleensä 30-50 vrk. Nopeimmin on kehitys tapahtunut heinäkuussa ja hitaimmin syyskuussa, jolloin kylmät säät ovat saattaneet pitkittää sitä hyvinkin huomattavasti: — Edellä esitettyjen, munan, toukan ja kotelon kehitystä koskevien havaintojen nojalla, voidaan laskea lämpötilan vaikutus kaalikoin koko kehitykseen. Kaavan arvoksi saadaan: t(T-5.5) = 416, jonka kuvaaja on esitetty kuvassa 31. 1VIA R s Erin (1917) ja GuNNin. (1917) kaalikoitutkimusten perusteella on BODENEIEIMER (1925, p. 116) laskenut kaavalle seuraavat arvot:. t(T-5. 3) = 262.2 ja t(T-5.4) = 377: Arvot eroavat toisistaan siis tavattoman paljon ja etenkin ensimmäinen tuntuu aivan liian pie- neltä. Koetuloksissa, joista edellämainitut kaavojen arvot on las- kettu, tai itse laskuissa on epäilemättä virheellisyyttä. 6 42 Tulokset, jotka on saatu Tikkurilassa tekemällä tarkkoja ha- vaintoja luonnossa ja vertaamalla niitä Koelaitoksen meteorologisiin lämpötilamittauksiin, eroavat jonkin verran kasvatustuloksista. Edel- Plutella maculipennis Curt. Hotef on kehitys. t(T-6)=108. 2. .4 6 8 10 12 14 19 18 20 22 24 26 28 30 32 34 34 38 vrk. Kuva 30. Lämpötilan vaikutus kotelon kehitysnopeuteen. Pia. 30. Influence of temperature upon the rate of development of the pupa. Temperature on the ordinnte, time on the absciss. listen mukaan saadaan munan effektiiviseksi lämpötilasummaksi n. 40, toukan n. 250 ja kotelon n. 100 ja koko kehityksen kaavaksi t(T-5.5) = 390. Tämä ero luonnossa tehtyjen ja kasvatushavaintojen välillä johtuu lähinnä siitä, ettei meteorologisilla, varjoisissa havaintokaa- c ° 30 2,8 27 20 25 24 23 22. 4.1 20 19 18 1'7 14 15 14 13 12 11 10 9 8 7 43 påissa toimitetuilla lämpötilamittauksilla saada oikeita arvoja sille todelliselle lämpötilalle, missä hyönteiset ovat .kehittyneet (vert. UVAROV, 1930, p. 159). Keskipäivän korkea lämpötila auringon- paisteisilla pelloilla, missä kaalikoin eri kehitysasteet elävät, jää huomioonottamatta ja lämpötilasumma tulee liian pieneksi. Luon- nossa on lisäksi muita huomioonotettavia tekijöitä, kuten tuuli, sade, 25 28 23 22 21 2.0 19 18 17 16 12 14 13 12 11 10 1 Plutella maculipennis Curt. Koko kehitys. t(T-5.5)= 41G. 7 5 to 15 2.0 25 30 35 4o 45 5) 55 60 G5 70 75 80 SS 90 95 300 vrk. Kuva 31. Lämpötilan vaikutus kaalikoin koko kehityksen (munasta aikuiseksi) nopeuteen. Fig. 31. Influenoe of temperature upon the rate of the entire development of Diamond Back Moth from egg into adult. Temperature on the ordinate, time on the absciss. välitön auringon valo, huomattavat lämpövaihtelut ja toisenlaiset ravitsemissuhteet kuin kasvatuksissa, joilla seikoilla tietenkin on kehitystä hidastava tai jouduttava vaikutus. Sukupolvet. Jos laskemme effektiivisen lämpötilasumman perus- teella sukupolvien lukumäärän luonnossa, käyttäen Tikkurilan meteorologisia lämpötilamittauksia ja kaavan arvoa 390, saamme kaalikoin sukupolvien lukumääräksi eri vuosina, aikana 1913-1935: 44 1913 2.8 sukup. 1919 3.0 sukup. 1925 3.0 sukup. 1931 2.9 sukup. 1914 2.9 » 1920 3.1 » 1926 23 » 1932 3.3 » 1915 2.3 .» 1921 3.o » 1927 3.1 '» , - 1933 3.1 » 1916 2.4 » 1922 3.0 » 1928 2.3 » 1934 3.5 » 1917 3.1 » - 1923 2.3 » 1929 2.8 » 1935 2.8 » 1918 2.5 ,» 1924 3.2 » 1930 3.2 » Vuosina 1926, 1928 ja 1929 on havaintojen ja kasvatusten pe- rusteella voitu todeta, että edelläesitetyt arvot pitävät kutakuinkin tarkoin paikkansa (kuva 32). V. 1926 kehittyi melkoisesta osasta kolme täydellistä sukupolvea, mutta suurimman osan kolmas suku-. polvi jäi keskeneräiseksi. V. 1928 ei aikaisemmistakaan yksilöistä ehtinyt kehittyä kolmea sukupolvea. Suurimmasta osasta kehittyi kaksi täydellistä sukupolvea, mutta myöhemmiltä jäi toisen suku- polven kehitys keskeneräiseksi. Kesän (1928) aikana, 27/7 alkaen, turnipsimaista otetut haavinäytteet osaltaan selventävät kaalikoin kehityksen kulkua. Valitettavasti kasvustot (turnipsi ja lanttu) olivat ennen mainittua päivää vielä yleensä niin matalat, ettei niistä lyömähaavilla voinut oikein hyvin saada näytteitä Jonkin verran näyt- teitä silloin tosin otettiin, mutta ne eivät ole täysin verrattavissa myöhemmin rehevistä kasvustoista otettuihin näytteisiin. 27/7 alkaen otettiin Vanajassa, Luolajan. Laurilan tilalla ja 28/7 alkaen Hattulassa, Mierolan Alhaisten tilalla säännöllisesti näytteitä, joista tulokset on esitetty seuraavissa taulukoissa.' Näytteessä on 30:lla kaksoisvedolla turnipsista saadut hyönteiset. Kunakin taulukossa mainittuna päivänä otettiin Laurilassa 1 näyte ja Alhaisissa 2 näy- tettä. — On huomattava, että lyömähaavilla on vaikea saada I ja II asteen toukkia, jotka usein miinaavat tai elävät verkon suojassa ja kasvien sisä- lehdissä. Vanaja. Laurila. llattula. Alhainen. Päivä Toukkia Päivä Toukkia I II III IV Yhteensä I II III IV Yhteensä 27/7 28/ 1 7 ) '2/ 1. 4/ 1 8 ) 10/ 1 8 ) 14/8 17/8 22/8 25/8 5/9 14/, 261, 1 2 1 2 — 5 22 — 21 18 5 2 3 — 50 95 15 38 43 35 6 3 — 1 4 158 55 119 15 59 61 40 8 3 — 3 9 28/7 31/7 2/8 14/8 17/8 24/8 1/9 10/9 14/9 2 4 2 3 2 1 50 51 11 6 1 — 6 6 6 110 129 54 81 44 13 4 11 11 162 184 67 87 45 13 13 19 18 1) 28/7, 4/8 ja 10/8 'sateisia päiviä. Kasvien märkyys, etenkin 4/8, vaikeutti näytteiden ottoa ja hyönteisten lukumäärä niissä jäi sentähden ver- rattain pieneksi. 45 I, II, III ja IV merkitsevät ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen asteen toukkia. Alhaisista otetuista näytteistä nähdään selvemmin 1 ja II sukupolven esiintymisaika. Elokuun lopulla vähenevät I polven toukat hyvin vähiin ja syyskuun alussa on nuoria toisen polven toukkia melkoisesti. I polven en- simmäisten aikuisten on täytynyt ilmaantua viimeistään elokuun keskivai- heilla, mutta todennäköisesti jo elokuun alkupuolella, sillä sää oli elokuussa melko kolea ja kostea, minkä takia perhoset alkoivat munia yleensä vasta 1-2 viikkoa kotelosta tulon jälkeen ja munien kuoriuturninen kesti 10-15 vrk., joten elokuun alussa ilmaantuneiden aikuisten rnunimista munista tuli yleensä toukkia vasta elo-syyskuun vaihteessa. Seuraavassa taulukossa on esitetty tulokset 140:stä 28/7-26/9 otetusta haavintanäytteestä. Taulukkoon on merkitty eri ikäisten toukkien kappale- ja prosenttimäärät näytettä kohti kunakin. näytteenottopäivänä. _ Päivä Toukkia näytettä kohden • Näyt- teitä. kpl 1 toukka- II toukka- aste aste III toukka- aste IV toukka- aste Yh- teensä kpl kpl % kpl % kpl % kpl % 28/7 31/7 2/6 3/6 4 /8 16/8 14/8 16/8 17/8 22/, 24 /8 25/8 1/9 5/9 16/9 14/, 264 - - 0.1 - - - - - - _ - - - - - 0.3 0.25 - - 0.2 - - - - - - - - - - 6.1 5.0 2.5 1.6 2.3 1.0 0.3 - 0.5 0.2 0.1 - - - 0.6 - 0.7 0.4 1.2 3.7 1.6 2.3 2.2 1.1 - 1.2 0.5 0.4 - - - 21.4 - 9.1 8.2 25.0 19.0 16.8 15.1 6.0 3.6 6.3 5.7 4.8 1.2 0.5 - - ' 1.2 - 2.0 0.6 1.75 27.9 16.1 15.7 13.0 12.1 20.8 14.6 12.1 7.1 9.5 - - 42.9 - 27.3 14.3 35.0 46.4 85.9 74.4 39.2 25.6 24.2 32.7 34.8 16.1 4.8 3.8 2.3 1.0 0.5 4.7 3.2 1.75 68.4 82.3 81.8 84.8 86.8 79.2 84.2 87.4 92.5 90.5 100.0 100.0 35.7 100.0 63.6 71.4 35.0 67.1 104.4 95.9 46.2 29.7 30.7 38.8 39.8 17.4 6.3 3.8 2.3 2.8 0.5 7.3 4.5 5.0 14 13 18 5 9 6 15 5 13 4 5 4 5 4 3 11 4 Näytteissä on siis toukkia ollut runsaimmin 31/7, jolloin niitä oli 104.4 kpl näytettä kohden. Suurin osa toukista oli jo silloin IV toukka-asteella. Toukkien lukumäärä alenee sitten tasaisesti, ollen 22/8 jo mitättömän pieni. 24/8 ja 25/8 on saatu yksinomaan neljännen asteen toukkia, jotka ilmeisesti olivat ensimmäisen sukupolven viimeisiä toukkia. " 1/9 on näytteissä ollut jälleen aivan nuoriakin. toukkia (II asteen), jotka selvästi ovat toista suku- polvea. Sitten on jatkuvasti kaiken ikäisiä toukkia aina viimeiseen näytteen- ottopäivään. asti. Toisen sukupolven toukkia on ollut hyvin vähän verrattuna ensimmäisen polven toukkien runsauteen. Suurin määrä näytettä kohti on ollut 7.3 (10/9) eli vain n. 1/14 suurimmasta I sukupolven tonkkamäärästä (31/7). Koteloita on vaikea saada haaviin, koska ne ovat lujasti kiinni lehdissä. Niitä on kuitenkin saatu kaiken •aikaa 28/7 lähtien jonkin verran, suhteelli- sesti runsaimmin syyskuun alussa. Aikuisia on myös saatu joka näytteenotto- päivänä, mutta yleensä melko vähän (suurin määrä n. 10 kpl näytettä kohti). Runsaimmin (toukkien ja koteloiden lukumäärään verrattuna) saatiin niitä elokuun puolivälistä alkaen syyskuun alkupuoleen asti. 46 touko kesä .,,....,,..J.11 heinä buKup olvat elo 192b,192i3 syys ja 1929 loka .. + ++++++ + o 000000 1926 talvehtineita + + o o ko4eloita. I sumpolvi II sukupolvi osa jäi talveh- 4 timaan III sukupoliri + + + 4-1++++++++,+ o 00000000000 + + + o 0000 + + ++++++++4++++ 00000000c - - - + + + o + + + + + jäivät talveh- t + timaan - + + ++++++++++ 1926 000000000 talvehtineita + + + o + + o • o ++++++++++ o 0000000) kotelloita. I sukupolvi 11 sukupolvi + + + + 0 0 0 0 + + + 4. o + + + 4. 4. + vain joku= _ _ _ - suurin osa jäi talvehtimaan muna kyseellisiä = = = - + + . + + + +++++++ o o 000000 = 1929 talvehtineita + + aikuisia o = ==== = = + + ++++- o 0000 koteloi I sukupolvi a ja I I suku,polvi III sukqpolvi = + + + + 0000 + + ++++ 00000000000 + + + + + - - + + + + + + + osa paleltui, jäivät tal- vehtimaan. = = = oteloita. + + + +: aikuisia. o o o: munia, toukkia. Kuva 32. Sukupolvet 1926, 1928 ja 1929. Fig. 32. Generations of the Diamond Back Moth in 1926, 1928 and 1929. touko = May, kesä = June, heinä = July, elo.= August, syys = September, loka = October, talvehtineita koteloita = wintering pupae, I, II ja III sukupolvi II and III generation, jäivät talvehtimaan = remaining to overwinter. 47 V. 1 9 2 9 ehti ensimmäisistä yksilöistä nipin napin kehittyä kolme sukupolvea, mutta suurimmalta osalta jäi kolmannesta sukupolvesta pari kehitysastetta esiintymättä. Edelläesitetyn perusteella voidaan todeta, että suurimmasta osasta kaalikoikantaa kehittyy Suomessa vuosittain 2 täydellistä sukupolvea ja vain huomattavasti normaalia lämpöisempinä kesinä ehtii suurimmasta osasta kehittyä 3 sukupolvea 1). Tämä seikka on erikoisesti huomioonotettava kaalikoin joukkovaihtelua selvitettäessä (kts. sivu 64). Talvehtineen sukupolven aikuisia on liikkeellä run- saimmin yleensä kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin. I suku- polven toukat tekevät huomattavimmin tuhoa yleensä kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa ja tämän sukupolven aikuiset lentelevät heinä-elokuussa. II sukupolven toukkia on yleensä runsaimmin elo- kuussa ja syyskuun alkupuolella ja aikuisia lentelee syys-lokakuussa. III sukupolven toukkia näkyy runsaimmin syyskuun lopulta loka- kuule niin pitkälle kuin lämpöisempiä säitä riittää. Mitään selvää sukupolvirajaa ei kuitenkaan voida enää syyskesällä vetää, vaan on silloin toisen ja kolmannen polven toukkia ja muita kehitysasteita sekaisin. Eri puolilla maapalloa vaihtelee sukupolvien lukumäärä huo- mattavasti. Niinpä ilmoitetaan kehittyvän 2-3 sukupolvea Skandi- navian maissa (SCIE0YEN, 1915, p. 59-63), Saksassa (BLuxeK, 1928; JORDAN, 1922, p. 57), Kanadassa (FLETCHER, 1890, p. 165) ja Yhdysvaltain pohjoisosissa (SEvERnsr, 1918), 3-4 sukupolvea Ve- näjällä (REicHARDT, 1919, p. 43-45) ja 7 sukupolvea Coloradossa (M.A.usa, 1917, p. 4-5). Viimeksimainittu tulos on saatu seuraamalla talvehtineen polven ensimmäisistä munista kehittyneitä sukupolvia laboratoriokasvatuksissa. SEVERIN (1918) pitää todennäköisenä, että Coloradossa luonnossa kehittyy suurimmasta osasta kaalikoita vain 4-5 sukupolvea. — Palestiinassa, Jordanin laaksossa, mai- nitaan kehittyvän 10:kin sukupolvea (AmsEL ja HERING, 1931, p. 125). Kuvasta 32 käy selville, että Suomessa kaalikoista syksyisin, pakkasten alkaessa, esiintyy miltei kaikkia kehitysasteita. Talvehti- minen tapahtuu kuitenkin etupäässä kotelona, mutta jonkin verran myös aikuisena. Toukat ja munat sensijaan kuolevat (vert. MARSH, 1917, p. 3 ja FISCHER, 1929, p. 67-68), Paksu lumipeite talvisin on epäilemättä eduksi koteloiden talvehtimiselle (vert. FISCHER, 1929). 1) (Vert. REUTER, 1908, p. 21; 1912, p. 14.) 48 k Luontaiset viholliset. Loispistiäiset. Kaalikoin luontaisilla vihollisilla, etenkin sen loisilla on verrattain suuri merkitys kaalikoin esiintymisen säännöstelijänä. Yhdessä sää- tekijäin kanssa ne saattavat toisinaan hävittää kaalikoin miltei tyy- ten. Vuosina 1928, 1929 ja 1931 saatiin kaalikoikasvatusaineistosta 9 lajia loispistiäisiä: Diadromus subtilicornis GRAV., Angitia fenestralis HOLMGR., A armillata GRAY., Phaenocarpa conspurcator HAL., }fp«, teles spp. 3 lajia, Dacnusa sp. ja yksi heimoon Chalcididae kuuluva laji 1). Diadromus subtilicornis GRAV. (Ichneumonidae; Ichneumoninae) 2 ). Vuonna 1928 oli kaalikoin loisista tämä laji yleisin. Kasvatuksissa oli silloin kaalikoin toisen polven toukista sen loisimia 10 %. Vuonna 1929 sensijaan vain n. 6 %. Se munii munansa etupäässä IV asteen toukkiin, yhden kuhunkin Loisittu kaalikoin toukka kasvaa täysi- mittaiseksi, kehrää aivan normaalisen kotelokopan ja koteloituu. Vasta kaalikoin kotelossa koteloituu loistoukka valmistamatta itsel- leen erikoista kotelokoppaa. Tavallisesti on loisittu kaalikoin kotelo vaaleampi kuin terve kotelo. Loispistiäinen tulee esiin viikon kuluttua kaalikoin toukan koteloitumisesta. — Diadromus subtili- cornis tuntuu olevan muualla harvinainen kaalikoin loisena. Vain TORKATI (1929, p. 39), TZEDELERin (1931) ja MEYER:111 (1934) julkaisuissa on se kaalikoin loisena mainittu. BluscHKEn (1876-1880, p. 58) mukaan se on tavattu erään Tortrix-lajin kotelosta. Angitia fenestralis HOLMGR. (Ichneumonidae, Ophioninae). Tämä laji on ulkomailla tunnettu kaalikoin pahimmaksi viholliseksi. MEYER (1925, p. 139-151) on laajasti tehnyt selkoa sen biologiasta. Hän mainitsee sen usein tuhonneen 60-75 % kaalikoin toukista. REI- cfrARDTin (1919, p. 62) mukaan se on toisinaan loisinut 85.5 % tou- Kasvatuksissamme v. 1928 oli Angitia fenestralisen loisimia toukkia vain n. 4 %, mutta v. 1929 keskimäärin 55 %. Naaras munii munansa yksitellen, tavallisimmin III asteen ja toisinaan IV asteen kaalikoitoukkiin, jotka kehräävät täysikasvaisina useimmiten hyvin tiheän kotelokopan (kuva 9), minkä sisään loistoukka muutaman päivän kuluttua valmistaa oman kotelokoppansa. Loisen kotelo- koppa on harmaa-ruskeanharmaa, keskellä vaalea vyö. — REICHARDT Loiset on määrännyt maisteri W. HELI. Heimot ja alaheimot on merkitty SCHMIEDEKNECHT1II (1904-1935) ja FAHRINGEltill (1925-1935) mukaan. 49 (1919, p. 63) mainitsee, että Angitia fenestralis HOLMGR DALLA TORREll mukaan elää loisena myös lajeissa Hydrellia griseola FALL. ja Botys verticalis L. — Myöskin se on tavattu lajin Oenophthira pilleriana SCHIFF. loisena (Ru s CHKA-FULMEK, 1915). Angitia armillata GRAv.-lajia saatiin v. 1926 kasvatuksista vain kolme yksilöä. Laji on edellistä suurempi ja sen toukat elävät yksi- tellen kaalikoitoukissa. MEYER (1927) on sen ilmoittanut aikaisem- min kaalikoin loisena. Phaenocarpa conspurcator HAL. (Braconidae, Alysinae). Maisteri W. HELLANin ilmoituksen mukaan on laji Suomelle uusi. Kasvatuk- sissa saatiin siitä vain kaksi yksilöä, uros ja naaras. On jossain mää- rin epävarmaa onko laji elänyt kaalikoin vaiko miinajakärpäsen toukissa, joita oli samassa kasvatuksessa. Apanteles spp. (Braconidae, Microgasterinae). Vuosina 1928, 1929, ja 1931 on kasvatuksissa saatu esille 3 tai 4 lajia, joita ei ole lajil- leen määrätty. Niiden kotelokopat eroavat toisistaan väriltään ja kooltaan. Muodon A kotelokoppa on hohtavan valkoinen, muodon B vaaleankeltainen. - Molempien kotelokopat ovat saman kokoiset ja ovat säännöllisesti kaalikoin kotelokopan sisässä. Munat lasketaan tavallisesti III ja IV asteen toukkiin Kustakin kaalikoin toukasta saadaan vain yksi loinen. Kaikki valkoisista kotelokopista tulleet yksilöt ovat uroksia ja vaaleankeltaisista tulleet naaraita. Siipien suonitus on molemmilla, samanlainen, kuten muutkin ulkonaiset systemaattiset tunnusmerkit. Siksi onkin lähinnä ajatus, että ne kuuluvat samaan lajiin. —Muot o 0 on edellisiä huomat- tavasti pienempi, samoin sen kotelokoppa edellisiä kotelokoppia pienempi, väriltään keltainen, hieman punertava. Muoto D on kutakuinkin edellisen kokoinen. Sen kotelokoppa eroaa jyrkästi edellisistä. Sen pohjaväri on harmaanruskea ja siinä 7-9 pitkit- täistä, epäsäännöllisenä särmänä esiinpistävää valkoista raitaa. Apante/es-toukkia on säännöllisesti 2, toisinaan 3, yhdessä kaali- koitoukassa. Muotojen C ja D toukat ryömivät tavallisesti esiin jo en- nenkuin toukka on alkanut rakentaa kotelokoppaa ja koteloituvat lehtiin. Dacnusa sp. (Braconidae, Dacnusinae). Kasvatuksissa saatiin tätä lajia 8 kpl. — On epävarmaa onko laji elänyt kalikoitoukissa. Lisäksi saatiin eräässä kasvatuksessa kaalikoin toukasta, 1 Chal- lidae-heimoon kuuluva laji. Mainittakoon, että v. 1928 hävittivät loispistiäiset II suku- polven toukista n. 20 %, v. 1929 n. 70 % ja v. 1931. n. 55 %. Tarkastetussa kirjallisuudessa ei ole lajia Phaenocarpa conspur- cator eikä yhtään Dacnusa-suvun lajia esitetty kaalikoin loisena. 3621-36 7 50 Kirjallisuustietojen mukaan esiintyvät myös seuraavat lajit kaalikoi- toukan. loisena: Phaeogenes discus CRESS. (FLETCHER, 1890) Ichneumonidae, Ichneumoninae plutellae KURDJ. (REICHARDT, 1919) » Thyraeella collaris GRAY. (ToRKA, 1929) var. Brischkei BERTR. (ToRKA, 1929) Herpestomus plutellae Asam. (SMITH, 1931) Diadromus varicolor var. intermedius MTEsm. (SMITH, 1931) Ichneumonidae, Ichneumoninae Phygadeuon rusticellae BitiLam. (REICHARDT, 1919) I chneumonidae, Cryptinae Pimplinae Tryphoninae Ophioninae Pinvpla alternans GRAV. (MUGGERID GE, 1930) Exochus erythronotus GRAV. (ToRKA, 1929) Angitia cerophaga GRAY. (MUGGERID GE, 1930) chrysosticta GMEL. (ToRKA, 1929) chr. var. fenestralis HOLMGR. (ToRKA, 1929) gracilis GRAV. (REICHARDT, 1919) lateralis GRAV. (MucoERincE, 1930) majalis GRAV. (REICHARDT, 1919) plutellae VIERE (MARSH, 1917) polynesialis CAM. (MUGGERIDGE, 1930) » GRAY. ("MEYER, 1934) Canwpoplex paniscus GRAV. (CURTIS, 1860) majalis GRAV. (KALTENBACH, 1874) (Itoplectis alternans GRAY. (MEYER, 1934)) Limneria annulipes CRESS (FLETCHER, 1890) blackburni GRAV. (REICHARDT, 1919) parva PROV. (FLETCHER, 1890) tibiator CRE SS . (REICHARDT, 1919) leontinae (MUGGERID GE, 1930) (Limnerium polynesiale CAM, (REICRARDT, 1919)) Mesochorus sp. (MARsH, 1917) velox HOLMGR. (MEYER, 1934) Sagaritis latrator GRAV. (REICHARDT, 1919) Apanteles plutellae KURDJ. » CirCUMSCriptliS (SMITH, 1931)) bicolor NEES (SOFFNER, 1928) rufipes HAL (MEYER, 1927) sodalis HAL rubecula MARsa. (MEYER, 1934) o. ruticrus HAL Microplitis phaellae (MuaGERIDGE, 1930) sp. (MARSSI, 1917) Braconidae, Microgasterinae Meteorus sp. » » » Meteorinae Tamelucha plutellae AsHm. (REICHARDT, 1919)? Chalcididae Tetrastichus sokolowskii KURDS. (REICHARDT, 1919) » Tumidicoxella plutellophaga (MUGGERID GE, 1930) Yllämainituista saattaa Tetrastichus sokolowskii elää hyperparasiittina. Angitia r/ute//ae,-toukassa, samoin Mesochorus sp. Angitia fe?i,estra/is-toukassa. (MUGGERIDGE, 1930). Angitia plutellae-toukasta on saatu toinenkin hyper- parasiitti, Spilochalcis delira CRESS . (MARSSI, 1917). 51 - Munaloisia ei Suomessa ole havaittu ja kirjallisnudessakin on mainittu vain yksi laji, T richoOamma minutum RILEY, jota on saatu kaalikoin munista Queenslannissa (VEITen, 1928 ja 1929-1930, p. 65-66). Jo ylläesitetystä pitkästä loisluettelosta voi . päätellä, 'että loiset saattavat huomattavasti hävittää kaalikoitoukkia, Varsinkin kun ottaa huomioon sen, että jo yksi ainoa laji, esim. Angitia fenestralis voi- tuhota toukista jopa 85.5 %. Tavallisesti esiintyy samalla seu- dulla useampia loislajeja, yht'aikaa ja silloin voi loisittujen toukkien määrä mahdollisesti olla vieläkin suurempi. Muut hyönteisviholliset. Kaalikoin toukkia vainoovat myös monet muut hyönteiset. V. 1928 todettiin kaaliluteiden. (Eurydema oleraceum L.) ahdistavan III ja IV asteen toukkia. Ne työntävät pitkän kärsänsä kaalikoi- toukkaan ja imevät sen yhteen menoon miltei kuiviin. Niittyluteen (Lygus pratensis L.) havaittiin menettelevän aivan samoin Lisäksi sen todettiin .imevän kaalikoin munia tyhjiksi. REICHARDT (1919, p. 58-59) mainitsee lajien Coccinella 7- punctata L. toukkien tuhoavan nuoria I ja II asteen kaalikoitoukkia. Etelä-Afrikassa saattaa eräs Mantidi, Sphodromantis gastrica: hävittää kaalikoitoukkia suuret määrät. (GuNN, 1917; MUGGERIDGE, 1930.) Eräiden Syrphiditoukkain (Syrphus novaezealandiae MAcQ. ja Illalanostoma fasciatum M.A.eQ.) on havaittu Uudessa Seelannissa käyt- tävän ravinnokseen kaalikoin toukkia. Lyhyessä ajassa ne imevät toukan aivan tyhjäksi. — Näiden Syrphidien loisena; on mainittu Ba,ssus laetatorius (1VID-GoEuinoE, 1930). Kaalikoin vihollisiin liittyy ulkoloisena (ektoparasiittina,) myöskin eräs petoampiaislaji. Itse aikuista ei onnistuttu saamaan kiinni eikä ollut tilaisuutta sen toukkien kehittämiseen. Mainittu petoampiainen oli rakentanut savesta 2 miltei pyöreätä, läpimitaltaan n. 2 cm:n pituista kenrioa vierekkäin kaksinkerroin taivutetun vihkon väliin. Kennoista löytyi 103 kpl IV asteen kaalikoitoukkia ja nuori peto- ampiaistoukka sekä -muna. Petoampiaisen muodosta sekä kennojen rakenteesta ja muodosta päätellen se kuuluu todennäköisesti hei- moon Eumenidae (vert. NIELSEN, 1907, p. 71; REUTER, 0. M., 1920, p. 256, 259, 262, 263, 311 ja 364). Loissienet. Hyönteisloisien ohella on kaälikoitoukissa loissieniä, jotka toi- sinaan tuhoavat hyvin suuren osan kaalikoitoukista. Niinpä Tanskassa 52 v. 1914 (LI-ND, ROSTRUP, KOLPIN RAvrT, 1915) hävitti loissieni, Eutomophthora radicans kaalikoitoukat syyskesällä niin tarkoin, että niitä v. 1915 oli enää hyvin vähän. Vuonna 1928 tuhosivat loissienet Hämeenlinnan seudussa kaali- koin toukista n. 50-60 %. Ilmeisesti oli toukissa tällöin 2 eri tautia. Taut i A. Toukka muuttuu pari päivää ennen kuolemaansa kellertäväksi. Siihen ilmestyy muutamia tummempia kohtia. Kuol- tuaan toukka tummenee usein kokonaan ja jää kiinni lehteen aivan litteä-nä, miltei kuin toukan painokuvana. Tauti on todennäköisesti Entomophthora radicans BREF. Tauti B. Terveeltä näyttävä toukka lopettaa aivan odotta- matta syö-ntinsä ja jää paikoilleen. Lähemmin tarkastaessa huomaa, että se on kuollut ja siitä on kasvanut esiin sienirihmoja, jotka kiin- nittävät toukan lehteen. Myöhemmin kasvaa esiin pitempiä valkoisia sienirihmoja, jotka peittävät toukan viimein kokonaan. — Tätä tautia oli vain muutamissa toukissa Linnut. Useat lintulajit hävittävät kaalikoiperhosia ja niiden toukkia. V. 1928 huomattiin Hattulassa, eräällä turnipsimaalla k a n a-e m o n p o ika sineen syövän hyvin runsaasti kaalikoin toukkia. Mo- nessa tapauksessa ovat peipot (Fringilla coelebs L.) pyydystä- eet halukkaasti kaalikoin toukkia. Myöskin väst äräkkien ( Motacilla alba L.) on usein havaittu niitä lehdiltä poimivan. Pääskysten on havaittu pyydystävän kaalikoiperhosia lennosta (REICIIARDT, 1919, p. 58). SoRATTERin (1925, p. 302) mukaan hävittävät kaalikoita myös seuraavat linnut: varikset , kott a- raiset, kolibrit, hyypät, kurmitsat ja lokit. Vahingollisuus Suomessa. Ensi kerran näkyy kirjallisuudessa maininta kaalikoista Suo- messa V. 1847 (TENGSTRÖM, 1847, p. 118): »Plutella xylostella L. ZETT. LIEN et ZELL. — Från medlet av maj och åter senare mot hösten i augusti och september, allmän vid Helsingfors; Åbo, Sahlberg, Ca- loander». Myöhemmin ilmoittaa TENGSTRÖM (1869, p. 341, 51) kaali- koin (Plutella cruciferarum ZELL.) maakunnista Ab, N, Ta, Ka, K, Kb, Kr, Ob ja L. — Tämä kaalikasvien vaarallinen tuholainen on siis jo monia vuosikymmeniä ollut tunnettu maassamme laajalle levinneeksi ja yleiseksi. Kaalikoin esiintymisestä ja sen aiheuttamista tuhoista on saatu ilmoituksia vuodesta 1895 alkaen, ensinnä vain satunnaisina, valtion- 53 entom.ologille lähetettyinä tiedonantoina vuoteen 1914 asti. V. 1915 järjestettiin Suomen Maanviljelystaloudellisen Koelaitoksen Ento- mologiselle osastolle laaja, koko maan käsittävä tiedonantajaverkosto, ja siitä lähtien onkin tiedonantoja saapunut huomattavasti runsaam- min kuin aikaisempina vuosina. Vuodesta 1924 alkaen on Maatalous- koelaitoksen Tuhoeläinosasto saanut käytettäväkseen myöskin Maa- taloushallitukselle lähetettyjen vuodentuloilmoitusten yhteydessä saapuneet tuhoilmoitukset, mikä taas on osaltaan ollut täydentä- mässä tuholaisten esiintymistä koskevaa tilastoa. Vuosi 1928 on tiedonantojen hankintaan nähden poikkeusasemassa silloin toimi- tetun kiertokysely:a takia. Erittäin huomattavasti on tiedonantojen lukumäärä kohonnut sitten v. 1931, josta alkaen Tuhoeläinosaston käytettävissä ovat ölleet Maatalouskerholiitolle kerhoneuvojien lähet- tämät ilmoitukset tuholaisten esiintymisestä kerhoviljelmillä. Kun tiedonantojen hankinta täten eri aikoina on ollut hyvin eri- laista, ei tuhoilmoitusten määrä sinänsä kelpaa osoittamaan, missä määrin kaalikoita eri vuosina on esiintynyt. Lähinnä ovat toisiinsa verrattavia vain vuodet, joina tiedonantojen hankinta on ollut yhden- mukaisesti järjestetty. Tämän takia käsitelläänki-n kaalikoin esiin- tymistä Suomessa koskeva osa jaettuina seuraaviin jaksoihin: vv. 1895.2-1914, vv. 1915-1923, vv. 1924-1927, 1928, 1929-1930 ja 1931-1935. Vv. 1895-1914. Valtionentomologin kertomuksissa tuhoeläinten esiintymisestä Suomessa vv. 1895-1912 (REUTER, 1896-1914) ja vv. 1913-1914 (Lis.N.A..ruEmi, 1915, 1916) ovat esitettyinä ne tiedot, jotka ovat kertyneet kaalikoin tuhoista mainittuina vuosina. Niiden mukaan on vuosina 1895-1904 saapunut vain muutamia ilmoituksia paikallisista tuhoista seuraavasti: 1895: Ali. Parainen. Ankaraa tuhoa nauriissa. — Vaikka ei ole saatu muita tietoja kaalikoin esiintymisestä, viittaa tuhon ankaruus siihen, että kaalikoita on ehkä ollut runsaasti laajemmaltikin Suomessa. 1898: Ali. Paimio. Lievää tuhoa turnipsissa. N. Pornainen. Lievää tuhoa. 1899: Ali. Parainen. — Ta. Tammela. Molemmissa lievää tuhoa tur- nipsissa. 1900: Ali. Parainen. Lievää tuhoa turnipsissa. — N. Espoo. Lievää tuhoa kukkakaalin ja lanttu]. taimissa. 1902: Vain maininta, että kaalikoita on ollut hyvin vähän. 1903: Mainittu kaalikoin aiheuttaneen vain lievää vahinkoa. 1905: Kaalikoi on esiintynyt huomattavan lukuisana ja aiheuttanut monin paikoin ankariakin tuhoja. Tuhopaikkoja ei kuitenkaan ole nimetty. — Samana vuonna on kaalikoi tehnyt suuria vahinkoja koko Pohjois- ja Keski- Euroopassa (RosTRuP, 1906, p. 85-90; LAMPA, 1905, p. 54; SCHpYEN, 1906). Seuraavana vuonna, 1906, tuhosivat ilmeisesti loispistiäiset ja -sienet kaalikoin jokseenkin tyyten koko sen esiintymisalueella Euroopassa. Suomessa ei mai- nita kaalikoista mitään, mutta monissa muissa maissa, mm. Tanskassa (Koi.= 54 RAV.N, 1907, p. 23) ilmoitetaan loisien. kukistaneen sen vallan niin, ettei se enää saanut aikaan mitään vahinkoja. - 1907: Tuhopaikkoja ei ole ilmoitettu; on vain mainittu tuhoa esiinty- neen leukoijissa. 1910: N. Helsingin mlk. Lievää tuhoa turnipsissa. 1912: N. Helsingin mlk. Lievää tuhoa ristikukkaiskasveissa. Ta. Tam- mela ja Kuhmoinen 1). 1913: N. Helsingin mlk. Runsaasti kaalikoitoukkia kaali- ja turnipsi- maalla (LINNANIEMI, 1915). — Vuosina 1906-1913 ovat kaalikoin tuhot olleet siis todennäköisesti aivan mitättömät. 1914 saapui yht'äkkiä tiedonantoja verrattain runsaasti eri puolilta maata. 12:sta tuhotapauksesta on vain 4 ollut lieviä ja 8 ankaria. Tuntuvirn- mat olivat tuhot seuraavissa kunnissa: N. Helsingin mlk. — Ta. Loppi, Lahti, Kuhmoinen. — Tb. Pylkönmäki. — Kb. Nurmes. — Ok. Paltamo. . (LINNA- NIEMI, 1916.) Vv. 1915-1923. Sem-aavana vuonna, 1915, tuntuu kaalikoita olleeji vielä runsaammin kuin 1914. Tuhoilmoituksia kertyi kaikkiaan 18, joista 14 koski ankaria tai ankarahkoja tuhoja. Pahimpia olivat tuhot seuraavissa kunnissa: Al. Lem- länti; Ab. Karjaa. — Ka.. Säkkijärvi, Viipurin mlk. — St. Rauma. — Sb. Kuopion mlk. — Kb. Eno. — On!. Raahe. — Ob. Alatornio (koko Perä- Pohjola). — Ks. Kuusamo. — Lkem. Kittilä. Ilmeisesti tuho on ankarimmin kohdistunut maan pohjoisosiin. (LINNANIEMI, 1920). Vuosina 1914 ja 1915, etenkin 1914, esiintyi kaalikoi hyvin tuhoisana useissa Euroopan maissa, varsinkin Skandinaviassa (TuLLonEN, 1917, p. 81; INIORTENSON, ROSTRUP, RAVN, 1915, p. 281; SOHOYEN, 1915, p. 59-63) oltuaan sitä ennen monta vuotta aivan vähissä. 1916 ovat tuhot supistuneet hyvin vähiin. Tiedonantoja saapui vain 5 ja nekin koskivat kaikki lieviä tuhoja. (LINNANIEMI, 1920). Vain yhden vuoden oli tuhonteko lievää. Vuonna 1917 saapui tiedon- autoja 12, joista 6:ssa ilmoitettiin tuho ankaraksi. Suurimmat olivat vahin- got seuraavissa kunnissa: Ik. Sakkola. — Ta. Urjala, Hauho. — Sa. Keri- mäki. — Oa. Alavus. — Om. Pietarsaari. Seuraavana vuonna, 1915, näyttää tuhoisuus nousseen taas huippuunsa. Tuhoilmoituksia saapui kaikkiaan 30, joista 20 koski ankaria tuhoja seuraa- vissa kunnissa: Al. Lemlanti. — A.b. Houtskari, Piikkiö — N. Tammisaaren iulk., Tuusula. — Ka. Jääski, Viipuri. —Ik. Sakkola. — Ta. Asikkala, Sääks- mäki. — Sa. Punkaharju, Taipalsaari. — KI. Sortavalan seutu, monin paikoin. — Oa. Isokyrö. — Om. Raahe. — Ob. Simo, Ylitornio, Rovaniemi. . Vielä 1919 oli kaalikoi edelleen miltei yhtä pahana vitsauksena. 20:stä tiedon.ann.osta koskivat seuraavat 13 ankaraa tuhoa: Ab. Tenhola. — N. Hel- singin mlk.,. Tuusula. — Ta. Asikkala, Kuhmoinen. — Sa. Rantasalmi, Taipal- saari. — 0a. Isokyrö. — Tb. Vesanto. — Sb. Maaninka. —Kb. Liperi. — Om. Haapavesi. — Ob. Oulu. — Vuodet 1917-1919 muodostivat kaalikoin yhte- näisen tuhokauden, joka oli harvinaisen pitkä. Tavallisesti kaalikoi esiintyy vain vuoden tai kaksi hyvin runsaslukuisena, häviten äkkiä miltei tyyten, il- mestyäkseen taas jälleen muutamien vuosien kuluttua äkillisesti tuhoisana. 1) HUNXINEN, Y.: Huomioita peltokasviviljelystä rasittaneiden tuho, hyönteisten esiintymisestä vuosina 1911-1912, p. 54. Helsinki 1913, 55 Vuosina 1917-1919 on tuhoalue käsittänyt koko Etelä- ja Keski-Suomen sekä Pohjois-Suomen Rova,niemeä myöten, eli siis koko Suomen, Lappia ja Keski- Pohjois-Suomen itäosia lukuunottamatta. 1920 saapui enää vain 5 tiedonantoa, nekin kaikki lievistä tuhoista, ja 1921 ei tehty ainoatakaan ilmoitusta tuhoista. Kahden vuoden väliajan jälkeen esiintyi kaalikoi taas 1922 verrattain tuhoisana. Tiedonantoja saapui 17. Pahimpia olivat tuhot seuraavissa (12) kunnissa: Al. Wårdö. — Ab. Tenhola, Salo. — N. Helsingin mlk. — Ik. Rautu, Terijoki. — St. Säkylä. — Lkem. Kittilä, Muonio, Savukoski, Pelkosenniemi. — Le. Enontekiö. Tiedonannoista päätellen on tuho ollut ankarinta juuri noissa maan pohjoisimmissa osissa, joista ei .edellisenä tuhokautena tullut lainkaan ilmoituksia. Tämä tuhokausi näyttää kestäneen vain vuoden, sillä 1923 saapui tuho- ilmoituksia enää 9 ja koskivat ne miltei kaikki lieviä tuhoja. Huomattavampaa oli vahinko vain 3:ssa, kunnassa: N. Hyvinkää; Nurmijärvi. — Ta. Janakkala. ( Ver t. LINNANIEMI, 1935). Vv. 1924-1927. Vuodet 1924-1927 ovat olleet jonkin verran poikkeuksellisessa asemassa tiedonantojen hankintaan nähden siitä syystä, että v. 1928 toimitetun kierto- kyselyn vastauksissa on melkoisesti tietoja kaalikoista näiltäkin vuosilta. Nämä tiedonannot on seuraavassa otettu huomioon l). 1928 on aivan eri- koisasemassa silloin toimitetun kiertokyselyn. takia: 1924 kertyi tietoja 14:ltä paikkakunnalta, joista 7 huomattavampaa tuhoa seuraavista kunnista: Ab. Marttila. — Ik. Rautu. — St. Huittinen. — Sa. Mikkelin mlk. — Tb. Saarijärvi. — Om. Veteli, Halstia. — Muissa (7) ta- pauksissa on tuho ollut lievä. — Vuoden 1928 kiertokyselyn yhteydessä saapui 3 tiedonantoa, kaikki lievistä tuhoista. Vuodelta 1925 on saapunut tiedonantoja 12. Vain 4:ssä kunnassa ilmoi- tetaan tuho ankaraksi tai jokseenkin ankaraksi: Ab. Kustavi, Lieto. — N. Helsingin mlk. — Ik. Rautu. Ylläluetelluista on 3 ensimmäistä tiedonantoa sekä muista, mainitsematta jätetyistä, lieviä tuhoja koskevista tiedonannoista 4, saapunut v. 1928. Vuonna 1926 oli kaalikoita taas ehkä hieman runsaammin. Tuhoihnoi- tuksia kertyi 35, mutta on huoinattava, että niistä suurin osa tuli Tuhoeläin- osaston virkailijoiden omina havaintoina. (Vain 3 saapui v. 1926 tiedonanta- jain lähettäminä). Ankarimmat olivat tuhot seuraavissa kunnissa, joista saa- tiin 19 tuhoilmoitusta: Al. Wårdö. — Ab. Kustavi, Pyhäjärvi. — N. Tammi- saaren mlk., Hyvinkää. — Ta. Loppi, Janakkala, Vanaja, Hämeenlinnan mlk., Hattula, Asikkala. — Kl. Käkisalmen mlk. — Tb. Ähtäri. Näistä saapui 3 (Kustavi, Käkisalmi, Ähtäri) v. 1928 kiertokyselyn vastauksissa, joissa oli lisäksi 7 tiedonantoa lievistä tuhoista, joita ei yllä ole lueteltu. — Runsaimmin on tiedonantoja kertynyt Uudeltamaalta ja Etelä-Hämeestä. Se johtuu kui- tenkin siitä, että Tuhoeläinosaston virkailijat tekivät havaintoja tuholaisista juuri noilla seuduilla, eikä siis ehdottomasti osoita, että kaalikoi siellä olisi ollut rimsaslukuisempi kuin muualla Suomessa. — Tuhoeläinosaston virkaili- jain havaintojen mukaan olivat ensimmäisen sukupolven toukkien tekemät tuhot nuorissa ristikukkaistaimistoissa kesä-heinäkuussa paikoin varsin huo- l) Näitä tiedonantoja ei ole otettu huomioon julkaisussa: HualerNEN ja VAPPULA (1935). 56 mattavat. Toisen polven tuhot eivät enää olleet tuntuvia. Toukkia oli vä- hemmän kuin kevätkesällä ja loisia oli melko runsaasti. Kolmas polvi esiintyi myöhään syksyllä varsin lievänä ja suuri osa toukista oli loisittuja. Myöskin oli osa toukista pakkasten tullessa hyvin nuoria ja paleltuivat kuoliaaksi. Tästä johtuikin, että kaalikoita seuraavana keväänä, 1927, havaittiin hyvin vähän.. Tiedonantoja varsinaisista tuhoista ei saapunut yhtään. Tuho- eläinosaston virkailijat tekivät vain pari havaintoa kaalikoin lievästä esiinty- misestä. V. 1928 kiertokyselyn vastauksissa tosin saapui 18 tiedonantoa vuo- den 1927 tuhoista eri puolilta maata. Huomattavimpia olivat tuhot seuraa- vissa 4:ssä kunnassa: Ab. Kustavi, Kuusisto. — Om. Alahärmä, Oulainen. Kaikkialla muualla ilmoitettiin tuho lieväksi. Kesä 1927 oli ilmeisesti sääsuhteiltaan hyvin suotuisa kaalikoin kehi- tykselle. Keskilämpötila oli normaalia korkeampi ja kesä-heinäkuun sekä syyskuun sademäärät normaalia pienemmät. Todennäköisesti silloin kehittyi suurimmasta osasta kaalikoikantaa kolme sukupolvea (vert. s. 44). Ensimmäi- sen polven toukat tulivat täysikasvuisiksi jo heinäkuun alkupuolella, toisen sukupolven elokuussa ja kolmannen syyskuun lopussa ja lokakuun alussa. Loispistiäiset ja sienitaudit eivät näytä saaneen mainittavaa valtaa. Tämän johdosta kaalikoi lisääntyikin huomattavasti syksyyn mennessä. Esimerkiksi Tikkurilassa oli toukkia verrattain runsaasti ristikukkaiskasveissa syyskuussa. — Miltei kaikki kolmannen polven toukat ehtivät koteloitua ennen pakkasten ja lumen tuloa ja ilmeisesti hyvin suuri osa koteloista säilyi hengissä seuraavaan kevääseen asti. V. 1928. Edellä esitetyistä syistä todennäköisesti johtuikin kaalikoin runsas esiintyminen V. 1928. Kevät oli melko viileä ja sateinen, minkä takia. kaalikoit ilmaantuivat verrattain myöhään Ensimmäinen aikuinen nähtiin Tikkurilassa (N) 7/6, Lopella (Ta) 10/6, Hausjärvellä (Ta) 12/6, Vanajassa (Ta) 15/6 ja Janakkalassa (Ta) 16/6, mutta vasta kesäkuun 20 p:n seutuvilla ilmestyi perhosia äkkiä sankoin parvin. ristikukkaismaille. Heinäkuun alku- puolella alkoi toukkien aiheuttama tuho jo näkyä kasveissa ja heinäkuun lopussa ja elokuun alussa se oli pahimmillaan. Tuhoeläinosaston virkailijat olivat tehneet havaintoja kaalikoin runsaasta esiintymisestä ja tuhoista kesä- kuun puolivälistä alkaen ja tiedonantajiltakin oli saapunut' tuhoilmoituksia heinäkuun alkupuolesta lähtien melkoinen määrä. Elokuun 15 p:nä sitten lä- hetettiin eri puolille maata ohjeita kaalikoin torjumiseksi ja samalla toimitet- tiin kiertokysely kaalikoin tuhojen ja esiintymisen lähempää selvittämistä varten. Kiertokyselyjä lähetettiin 862 kpl ja niistä palautettiin asiaankuuluvasti täytettyinä 322. Vastauksista oli myönteisiä kaalikoin esiintymiseen nähden 195 kpl eli 60.5 % ja kielteisiä 127 kpl eli 39.s %. Myönteisissä vastauksissa saatiin selostus 272:stä tuhotapauksesta. Kun tiedonantajilta tämän lisäksi tuli kiertokyselyn ulkopuolella ilmoituksia 24:stä tuhotapauksesta ja Tuho- eläinosaston virkailijat tekivät kasvukauden aikana havaintoja kaikkiaan 140:stä -tuhotapauksesta, kertyi tietoja kaalikoin tuhoista yhteensä 436 kpl 182 -kunnasta. Kiertokyselyvastausten, tiedonantajain lähettämien ilmoitusten ja Tuho- eläinosaston virkailijain toteamien tuhotapausten määrä eri luonnontieteelli- sissä maakunnissa oli seuraava: Al— 0, Ab —113, N— 48, Ra— 24, lk— 6, St— 37, Ta-110, Sa —27, Kl— 13, Oa —16, Tb — 13, Sb — 12, Kb — 6, 57 Ont — 2, Ok — 0, Ks — 1, Ob — 7, Lkem — 0, Li — 1, Le 0, Lps — 0, yh- teensä 436. Kiertokyselyvastauksissa on tehty selkoa tuhojen suuruudesta turnip- sissa, lantussa ja kaalissa sekä eräissä muissa ristikukkaiskasveissa, ilmoitta- malla satotappio prosenteissa, kiloissa tai markoissa. Seuraavassa taulukossa olevat luvut osoittavat saatujen tietojen mukaan arvioidun satotappion suu- ruutta maakunnittain. Maakunta Satotapplo-% Satotappio tonneissa turnipsi lanttu kaalit turnipsi lanttu Ab. 19 31 30 15 583 10 469 N 17 30 24 5 610 3 772 Ka 12 17 14 2 529 1 360 Ik 8 12 12 1 053 239 St 10 14 17 9 486 1 837 Ta 15 20 21 9 920 3 132 Sa 10 14 17 2 227 658 K1 10 11 14 739 185 Oa 9 10 9 -4 944 211 Tb 6 7 7 1 008 59 Sb 5 8 8 1 175 46 Kb 12 12 18 1 418 69 Om 1 - 1 — 22 1 Ok — — — — — Ks — — — — — Ob 10 17 15 340 14 Lkem — — _ — Li 15 25 30 1 1 Le — — — Lps. — — — — _ Yht. — — 57 741 22 108 Tuhot ovat siis olleet ankarirnmat Ab:ssä ja N:ssä sekä Li:ssä, jonkin verran lievempiä muissa eteläisimmissä maakunnissa (Ka — Ik —S — Ta — Sa ja KI). Etelä-Pohjanmaalla (Oa), Pohjois-Hämeessä (Tb), Pohjois-Savossa (Sb) ja Pohjois-Karjalassa (Kb) ovat tuhot harvoissa tapauksissa nousseet yli 10 %. Pohjois-Suomesta on saapunut vain muutama ilmoitus, mutta ne koskevat miltei kaikki jokseenkin ankaria tuhoja. Kaali ja lanttu ovat miltei kaikkialla olleet pahemmin ahdistettuja kuin turnipsi. —Kaalikoin näissä kasveissa aiheuttamat vahingot nousevat mil- jooniin markkoihin, ilmeisesti yli 10 milj. markan. Havainnollisen kuvan kaalikoin esiintymisestä saaduista tiedoista antaa kartta 1, johon on merkitty kaikki kunnat, joista on saatu tietoja tuhoista. Kesän 1928 sääsuhteet olivat vain kesäkuun loppu- ja heinäkuun alku- puolella suotuisat kaalikoin. kehitykselle. Jo heinäkuun keskivaiheilla muut- tuivat säät koleiksi ja sateisiksi ja jatkuivat sellaisina myöhäiseen syksyyn asti. Ensimmäisen sukupolven toukkia -oli runsaimmin heinäkuun loppupuo- lella ja niistä koteloitui suurin osa heinäkuun lopussa ja elokuun alkupuolella sekä kehittyi aikuisiksi elokuun keskivaiheilta alkaen. Vain noin 6 % toukista oli loisittuja ja jokseenkin saman verran tuhosivat sienitaudit, mutta hyvin huomattava osa menehtyi sateisten ja koleiden säiden takia heinäkuun lopulla ja elokuun alkupuolella. Sateet tappoivat osan uusista aikuisista ja muninta 8 58 oli vähäistä, tapahtuen lisäksi hyvin vitkallisesti alhaisen lämpötilan takia. Mimien kehitys hidastui, samoin niiden toukkien, joita huonot säät eivät suo- rastaan tappaneet. Jälelle jääneistä toukista tuhosivat sienitaudit esim. Hä- meenlinnan seudussa (Ta) 50-60 % ja loispistiäiset noin 20 %. Näistä syistä tuho ankara. severe damage. rh tuho ankarahko. "40 rather severe (Image. w tuho lievä. slight damage. Kartta 1. Kaalikoin ( Plutella Inaculipennis CURT.) esiintyminen v.1928.. Mai). 1. Occurrence ot Diamond Back Moth IP lutella ma culip en ni s (1 u r t.) in 1928: johtuikin, että toisen sukupolven tuhot jäivät aivan mitättömän pieniksi. — Hengissä säilyneistä toisen polven toukista olivat monet vielä keskenkasvuisia ensimmäisten pakkasten tullessa ja ilmeisesti tuhoutuivat. Sukua jäi siis jat- kamaan vuodeksi 1929 hyvin pieni määrä koteloita ja aikuisia, kun taas loisia jäi melko runsaasti. 59 Vv. 1929-1930. - Keväällä 1929 näkyi perhosia hyvin vähän, kuten oli odotettavissakin. Säät olivat epäsuotuisat, kylmät ja sateiset Ensimmäisen polven toukista oli suurin osa (60-75 %) loisittuja. Kaalikoi yähenikin edelleen niin, että se oli. syyskesällä suorastaan harvinainen. Tuhoilmoituksia saapui vain 5 ja Tuhoeläinosaston virkailijat tekivät lisäksi havaintoja 6:sta tuhotapauksesta, kaikki Etelä-Suomesta. Vain yhdessä tapauksessa oli tuho ankarahko (Ab. Perniö), kaikissa muissa lievä. 1939 on kaalikoi edelleen ollut hyvin vähissä. Tuhoilmoituksia saapui 9, joista vain yhdessä mainitaan tuho ankaraksi (Ab. Sammatti). Vv. 1931-1935.! Vuonna 1931 oli kaalikoita hieman runsaammin kuin edellisenä vuonna. Tietoja tuhoista kertyi kaikkiaan 33, joista 20 Tuhoeläinosaston virkailijain tekemiä havaintoja, 8 kerhoneuvojain ilmoituksia ja loput 5 tiedonantajain lähettämiä. Ankaraa tuho ei ole ollut missään, mutta anka- rahkoa 4:ssä tapauksessa: Ab. Koski T. 1. — Oa. Ylistaro. — Ob. Liminka. — Ok. Suomussalmi. — Hyvin runsaasti kertyi tietoja kaalikoin. esiintymisestä Oa:ssa, syystä, että siellä oli Tuhoeläinosaston kenttälaboratorio, jossa mm. suoritet- tiin kokeita kaalikoin torjumiseksi. • Seuraavana vuonna, 1932, oli kaalikoita runsaanlaisesti, joskaan sen aiheuttamat vahingot eivät yleensä olleet suuria. Ilmoituksia tuhoista kertyi 56 kpl, joista 27 kerholiiton kautta, pari virkailijain havaintoina ja muut tie- don.antajien lähettäminä. Tuho ei ole missään ollut ankara, mutta ankarahko 12:ssa tapauksessa: N. Askola. —1Ca. Johannes, Antrea. — Sa. Joutseno. — Tb. Kon.nevesi. — Sb. Pielavesi. Kb. Ilomantsi, Kontiolahti, Pyhäselkä; Tohmajärvi. — Ob. Rovaniemi, Ylitornio. — Maakunnista, Al, St, Lkem, Le ja Lps ei ole tullut yhtään ilmoitusta, Ab:stä, Oa:sta ja Om:stä vain 1, N:stä 2 ja Ta:sta 4, nekin, yhtä lukuunottamatta, lievistä tuhoista. Tuhot ovat siis rajoittuneet etupäässä itäisiin maakuntiin ja Keski-Suomeen. V. 1933 oli kaalikoita ilmeisesti vähemmän kuin edellisenä vuonna.. Tiedonantajat ilmoittivat vain 8:sta tuhotapauksesta, mutta kerhoneuvojain tiedoittelun kehityttyä entistä tehokkaammaksi saatiin nyt Maatalouskerho- liiton kautta 51 tiedonantoa kaalikoista. Ankaraa on tuho ollut vain seuraa- vissa kunnissa: Ik. Muolaa. — KI. Lumivaara. — Sb. Suonenjoki, Sonkajärvi. — Li. Inari. Ankarahkoa seuraavissa (9): N. Helsingin mlk. —Ka. Antrea, Jääski, Viipurin mlk. — Sa. Anttola, Ruokolahti. — 111. Käkisalmi. — Kb. Eno. — Om. Kalajoki. Seuraavana vuonna, 1934, oli kaalikoi verrattain vähissä. Varsinaiset tiedonantajat eivät lähettäneet yhtään ilmoitusta tuhoista: Tuhoeläinosaston virkailijatkin tekivät vain yhden havainnon kaalikoin aiheuttamasta lievästä vahingosta. Maatalouskerholiitolta saatiin tuhoilmoituksia 38, mutta nekin koskivat kaikki lieviä tai lievähköjä tuhoja. Vuonna 1935 ei myöskään saatu varsinaisilta tiedonantajilta yhtään tuhoilmoitusta. Maataloushallitukseen saapui vain yksi ilmoitus melkoisesta tuhosta (Sb. Kiuruvesi). Tuhoeläinosaston virkailijat tekivät kuitenkin useita havaintoja kaalikoin esiintymiseatä. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla oli kaali- koita, näiden havaintojen mukaan verrattain runsaasti, 'mutta niiden aiheut, tamat vahingot jäivät useimmissa tapauksissa jokseenkin pieniksi. Maatalous- 60 kerholiiton vutosiraporteissa saatiin 33 tiedonantoa, joista useimmat koskivat lieviä tuhoja. • Kertyneiden tietojen ja havaintojen perusteella ei tuho ole ollut missään ankara, mutta ankarahko 12:ssa tapauksessa: Ab. Tenhola. — N. Artjärvi. — Kl. Jaakkima. — Oa. Kauhajoki. — Sb. Kiuruvesi, Iisalmi. — Om. Alavieska, Kalajoki, Nivala, 'Haapavesi, Raahe, Revonlahti. — Ok. Kajaani. — Ob. Utajärvi. -- — Havaintojen lukuisuus Keski-Pohjanmaalla johtuu etupäässä siitä, että siellä sijaitsi kesällä 1 935 Tuhoeläinosaston kenttälabora- torio, jonka taholta seurattiin mahdollisimman tarkoin tuhohyönteisten ja erikoisesti kaalikoin esiintymistä. Jo ukkov aihtel u ja säätekij ät. Edellisestä selviää, että kaalikoin Suomessa aiheuttamat tuhot ovat olleet ankaria vuosina 1915, 1918 ja 1928 sekä ankarahkoja vuosina 1914, (1917), (1919), 1922, 1926 ja (1932). Herää kysymys, voidaanko tyydyttävästi selittää, mistä johtuu, että kaalikoita juuri noina kesinä on ollut runsaasti ja muina taas vähän. Edellä on jo mainittu kaalikoin luontaisten vihollisten toisinaan voivan huomatta- vasti heikentää kaalikoin joukkoutumista. Samoin on mainittu, että säätekijät yleensä voimakkaasti säännöstelevät hyönteisten esiinty- mistä ja on myös osoitettn, että niillä kaalikoin kehitykseen on suuri vaikutus (vert. myös BREMER, 1929, p. 104-187 ja GAsow, 1925). GRAY 131/11. (1931) on osoittanut vv. 1914-1929 Englannissa epä- suotuisien säiden ja loisien muutamina vuosina tehokkaasti estäneen kaalikoin runsaan esiintymisen. — Tämän takia kiintyykin huomio juuri näihin kahteen tekijäryhmään, sääoloihin ja luontaisiin viholli- siin, selvitettäessä kaalikoin joukkovaihtelun kulkua Suomessa. Säätekijöistä on 'ennen muuta otettava huomioon lämpötila ja sateis-uus, lähinnä kasvukauden aikana (kesä—syyskuu). Talven sääsuhteilla ei näytä olevan niin ratkaisevaa merkitystä. — Jo sivulla 44 on esitetty vuosina 1913-1935 vaikuttavien lämpöasteitten sum- mien edellyttämät sekä sukupolvien teoreettiset lukumäärät. Seuraa- vassa taulukossa on näiden lisäksi merkitty kesä--,-syyskuun keski- lämpötilojen ja sademäärien poilzkeukset keskiarvoista Tikkurilassa sekä tuhon voimakkuus kyseessäolevina vuosina Etelä-Suomessal). Kesä 1913 on ollut keskiarvoa lämpöisempi (+0.8°), etenkin keski- ja syyskesällä ja huomattavasti keskiarvoa kuivempi (-34. s %). Sääsuhteet olivat suotuisat kaalikoin kehitykselle ja osasta kaali- 1) Myöskin on Tikkurilan säähavaintoja verrattu muutamien muiden havaintoasemien (Turku, Heinola ja Tampere) lämpötiloihin ja sademääriin ja havaittu niiden, olleen hyvin samankaltaisia. Siksi käytetään seuraavassa lyhykäisyyden vuoksi vain Tikkurilan havaintoja selvitettäessä k. o. seikkoja Etelä-Suomessa. 61 Kaalikoin esiintyminen, ja säätekijät (erikoisesti Etelä-Suomessa Maatalouskoelaitoksella Tikkurilassa tehtyjen sää- havaintojen perusteella). Occurrence of Diamond Back .71Ioth and the weath,er factors (especially according to the Weather observations in South Finland made at the Agricultural Experiment Station in Tikkurila). Poikkeus kuukausikeski- lämpötilojen keskiarvosta') kesä-syyskuussa • Deviation from the average of the .monthlymean temperatures during 1 Tehoisien läm pöasteitten sum m an edellyttäm ä suku- polvim äärä N um b er of gen erations eal eu- lated accord ing to the effeetive degrees of tem perature Poikkeus kuukausisade- määrien keskiarvosta .) kesä-syyskuussa .Deviation from the average of the monthly quantity of raja during Vuosi Tuhon laatu June-September June-September Year Kiwi of injury Yh- %:ssa teensä pereen- rnm:ssä Total tage MM VI VII VIII IX VI-IX VI-IX VI VII VIII ix. 1913 hyvin lievä - very slight -0.8+0.5+1.1 0 +0.8 2.8 -34.8 -17+ 4-17-66 1914 ankarahko-rather severe +0.2+3.2-1.4-0.3 +1.7 2.9 -37.7 -32-43--46+16 1915 ankara- severe -2.2-0.5-0.9-1.4 -5.0 2.3 + 7.6 + 7+11-26+29 1916 hyvin lievä- very slight -1.2+0.7-2.1-2.6 -5.2 2.4 - 2.5 +39-32+26-40 1917 ankarahko-rather severe +3.2-2.1+2.5+0.3 +3.9 3.1 -35.9 -15-53-63+32 1918 ankara - severe -1.9-0.6-2.1-0.4 -5.0 2.5 +38.0 + 4+39-26+88 1919 ankarahko-rather severc +0.3+0.6-1.7+1.1 +0.3 3.0 - 8.0 +19- 6- 9-26 1920 lievä - slight +0.1+0.2+0.2+1.1 +1.6 3.1 -19.2 -13-21+28--47 1921 hyvin lievä - very slight +1.1-3.4-0.3-0.7 -3.3 3.0 + 2.5 +20+25-35-- 3 19222) ankarahko-rather severe +0.4-1.3-0.3+0.5 -0.7 3.0 +29.0 +46+ 9+43-18 1923 lievä - slight -3.2-1.1-1.7+0.8 -5.2 2.3 +17.0 +15-18+17+33 1924 lievähkö - rather slight . -0.5-0.9+1.0+2.5 +2.1 3.2 +14.1 +16-14+ 2+35 1925 lievähkö - rather slight. +0.1+2.4-0.2-0.3 +2.0 3.0 +42.0 +17+37+38+24 1926 ankarahko-rather severe +1.4-0.1+0.1-0.2 +1.2 2.9 -26.7 -10--22- 5-34 1927 hyvin lievä - very slight -0.6+3.0+2.4-0.1 +4.7 3.1 - 2.5 - 6-11+15- 5 1928 hyvinankara-verysevere -2.4-3.8-0.8-0.5 -7.5 - 2.3 +25.0 +23- 7+25+28 1929 lievä - slight -0.7-2.0-0.5+0.3 -2.9 2.8 +24.6 + 6+30+ 2+30 1930 lievä - slight +1.8+0.8+1.3-2.0 +1.9 3.2 -12.3 -19+22+ 9-46 1931 lievä - slight -1.1+0.4+1.0-2.9 -2.6 2.9 + 1.4 + 1- 5- 9+17 1932 lievähkö - rather slight . -0.1+2.4+1.4+0.8 +4.9 3.3 -18.8 -22-23+ 3-10 1933 lievähkö - rather slight . +2.8+1.0-0.8+0.6 +3.6 3.1 -24.3 -50+ 3+27-47 1934 lievä - slight +1.7+0.8+1.5+3.2 +7.2 3.5 -19.6 -32+35-35-22 1935 lievähkö - rather slight . +2.2-0.6+0.1-0.1 +1.6 2.8 +34.1 + 3+22+34+35 koita kehittyi silloin ilmeisesti 3 sukupolvea. -Kesällä 1914 oli kaalikoita jo niin runsaasti, että se monin paikoin aiheutti melkoista tuhoa. Kesäkuukausien lämpötila oli jälleen keskiarvoa korkeampi (+1.7°) ja sademäärä paljon keskiarvoa pienempi (-37.7 %). Kesät 1913 ja 1914 olivat siis otollisia kaalikoin kehitykselle, minkä vuoksi se 1915 esiintyi erittäin lukuisan.a. Tämä kesä oli kylmä (5° alle keskiarvon) ja hieman keskiarvoa sateisempi (+7.6 %) ja ilmeisesti kaalikoille epäsuotuisa. Tuhokausi päättyikin jo samana vuonna. Keskiarvot laskettu jaksolta 1913-1935. Ankara tuho Pohjois-Suomessa. 62 V. 1916 oli kaalikoi jokseenkin vähissä. Kesä oli kylmä ja jokseenkin normaalin kostea. Kesä 1917 oli jälleen paljon keskiarvoa lämpöisempi (+3.9°) ja kuivempi (-35.9 %). Kaalikoille oli kesä ilmeisesti suotuisa ja suuresta osasta kehittyi 3 sukupolvea; Seuraavana kesänä (1918) olikin kaalikoita hyvin runsaasti. Tämä kesä oli kylmä (-5°) ja hyvin sateinen (+38.0 %), mitkä seikat olivat jossain määrin omiaan vä- hentämään kaalikoita. V. 1919 olikin sitten kaalikoita huomattavasti vähemmän, mutta kuitenkin vielä melkoisesti. Kesä (1919) oli miltei normaalinen lämpö- ja kosteussuliteiltaan ja olisi ehkä ollut suotuisa kaalikoin kehitykselle, mutta loiset (joita parin havainnon mukaan on ollut runsaasti) ilmeisesti vähensivät kaalikoita huo- mattavasti. Joka tapauksessa kaalikoi oli 1920 hyvin vähissä. V. 1921 oli kaalikoita edelleen vähän. Kesä oli kuitenkin. pitkä, verrattain lämmin ja syyspuoleltaan melko kuiva, mitkä seikat ilmei- sesti edistivät kaalikoin lisääntymistä niin, että sitä 1922 oli taas verrattain runsaasti. Kesä 1922 oli hieman keskiarvoa kylmempi (-0.7°) ja melko sateinen (+29 %). Sen jälkeen oli useita kesiä, joina kaalikoita ei ollut erikoisen huomattavasti (ennenkuin v..1928). V. 1923 oli kaalikoi hyvin vähissä ja kesä oli kylmä (-5.2°) ja satei- nen (+17.0 %). Seuraavana kesänä (1924), joka oli keskiarvoa läm- pöisempi (+2.1°) etenkin elo—syyskuussa, mutta verrattain sateinen (+14.1 %) lisääntyi kaalikoi jo jonkin verran. Kesällä 1925 oli sitä edelleen jokseenkin yhtä runsaasti, mutta ilmeisesti, korkeahkosta keski- lämpötilasta huolimatta, ankarat sateet ja loisien runsaus estivät kaalikoin lisääntymistä niin, ettei se kesällä 1926 ollut varsin tuhoisa, vaikkakin sitä paikotellen oli alkukesällä melko runsaasti. Kesä 1926 oli ilmeisesti sääsuhteiltaan suotuisa kaalikoille, sillä lämpötila oli jonkin verran keskiarvoa korkeampi (+1.2°) ja ja sademäärä paljon alle keskiarvon (-25.7 %), mutta loiset, joita oli erittäin runsaasti, todennäköisesti vähensivät kaalikoita huomattavasti. Myöskin oli osa kaalikoista syksyllä pakkasten tullessa vielä toukkina, jotka eivät kykene talvehtimaan. Keväällä 1927 oli kaalikoi yleensä peräti vähissä. Kesä oli erit- täin lämmin (+4.7°) ja hieman keskiarvoa kuivempi (-2.5 %). Kaalikoita ehti kehittyä 3 täyttä sukupolvea. Syksyyn mennessä olikin kaalikoi lisääntynyt jo niin paljon, että toukkien ja koteloiden runsaus herätti jonkin verran huomiota. Loisia bli erittäin vähän. Nämä seikat huomioonottaen oli luonnollista, että kaalikoita oli ke- sällä 1928 hyvin runsaasti, ehkä runsaammin kuin minään kesänä v. 1913 lähtien. Kesä 1928 oli kuitenkin erittäin kylmä (-7.5°) ja hyvin sateinen (+25.o %). Loisien määrä oli ensimmäisen sukupolven 63 toukissa pieni (n. 6 %); mutta toisen sukupolven toukissa jo hieman suurempi (20 %) ja sienitautiin kuoli niitä paikotellen 50-60 %. Syksyllä oli siis jälellä verrattain vähän terveitä toukkia ja koteloita. Seuraavana keväänä .(1929) olikin kaalikoi jokseenkin vähissä, ja kun, loisia oli runsaasti (60-75 % toukista Etelä-Suomessa loi- sittuja) ja lisäksi kesä keskiarvoa melkoisesti kylmempi (-2.9°).ja keskiarvoa paljon sateisempi (+24.6 cy,), väheni kaalikoi yhä syksyyn mennessä. V. 1930 oli kaalikoita vain vähän ja loisia edelleen run- saasti. Se ei lisääntynyt kesän aikana juuri ensinkään, vaikka sää- suhteet olivat verrattain suotuisat. Seuraavana kesänä (1931) oli kaalikoi Etelä-Suomessa edelleen melko vähissä ja loisia runsaasti. Kesä oli kylmähkö (-2.6"), mutta sademäärältään jokseenkin nor- maali, lukuunottamatta syyskuuta, joka oli verrattain sateinen. Kesällä _1932 näytti kaalikoi jo lisääntyvän melkoisesti, mutta kun loisia oli runsaasti, ei se syksyyn mennessä ollut päässyt kovin lukui- saksi. Myöskin tuhosivat heinäkuun pitkät kuumat poudat jonkin verran munia ja nuoria toukkia. Kesällä 1933 oli kaalikoi ehkä hieman vähentynyt edellisestä. Tänäkin kesänä oli pitkähkö, polt- tavan kuuma pouta, joka selvästi tappoi melkoisen osan munista ja nuorista toukista Loisiakin oli edelleen runsaanlaisesti. Vaikka kesä oli keskiarvoa huomattavasti lämpöisempi (+3.6°) ja kuivempi (-24.3 %) jäi kaalikoin lisääntyminen niin heikoksi, että sitä kesällä 1934 oli verrattain vähän. Tämän kesän (1934) olisi luullut olevan erittäin suotuisan kaalikoille, sillä lämpötila oli paljon keskiarvoa kor- keampi (+7.2°) ja sademäärä alhaisempi (-19.6 %) Ilmeisesti on loisia ollut kuitenkin hyvin paljon, koska kaalikoi ei syksyyn mennessä ollut lisääntynyt kovinkaan runsaasti. Myöskin jäi osa kaalikoista tal- veksi toukka-asteelle ja tuhoutui. Seuraavana kesänä (1935) oli kaalikoi edelleen jokseenkin vähälukuinen ja loisia oli paikotellen melko runsaasti. Kesä oli vähän keskiarvoa lämpöisempi (±1.6°), mutta hyvin sateinen (+34.1 %). Osasta kaalikoita ehti kehittyä 3 suku- polvea. Syksyllä oli toukkia ja koteloita jokseenkin vähän. Nähdään siis, että kaalikoi on esiintynyt ankarana tuholaisena vuosina, .joita on edeltänyt yksi tai kaksi normaalia lämpöisempää ja kuivempaa kesää. Kaikkina tuhov-uosia edeltäneinä kesinä (1913 —1914, 1917 ja 1927) jotka ovat olleet normaalia lämpöisempiä, on suurimmasta osasta kaalikoikantaa ilmeisesti kehittynyt kolme suku- polvea (vert. s. 61). Selvästi myös sademäärän pienuus on ollut ke- hitykselle eduksi. —.Sensijaan kaikki pahimmat tuhovuodet (1915, 1918 ja 1928) ovat olleet paljon normaalia kylmempiä ja kosteampia. Niiden aikana on kaalikoista ehtinyt kehittyä vain kaksi täydellistä sukupolvea, kolmannen ollessa talven tullessa sellaisella kehitys- 64 asteella, ettei se ole kunnolla voinut talvehtia, ja jälkeisinä kesinä on kaalikoi ollut verraten vähissä. Kasvatusaineiston mukaan v. 1928 oli 600:sta kaalikoiyksilöstä uroksia 308 kpl eli 51.3 % ja naaraita 292 kpl eli .48.7 %. Haavinta- näytteissä, joita otettiin lanttu- ja turnipsimailta, oli useimmiten uroksia huomattavasti runsaammin kuin naaraita, niin että suhde oli jopa 7 : 3, mutta tämä johtui pääasiallisesti siitä, että urokset vilkkaampina lentäjinä joutuivat helpommin haaviin kuin naaraat, jotka pysyttelevät yleensä kasvien joukossa lähempänä maata. Kun otetaan huomioon, että naaras munii keskimäärin n. 280 munaa (vert. MARSH, 1917) ja että puolet niistä kehittyvistä aikuisista on naaraita, saadaan kesinä, jolloin kehittyy kolme sukupolvea, (280) 3 lisääntymiskertoimeksi —2 = 2 744 000.. Ellei siis kehityskauden aikana hyönteisiä lainkaan tuhoutuisi, jäisi seuraavana kesänä su- kua jatkamaan 2 744 000-kertainen määrä naaraita. Sensijaan ke- sinä, jolloin kehittyy vain 2 sukupolvea, on lisääntymiskerroin. (280) 2 2 — 19 600. Jo tästä nähdään, miten suuri merkitys lämpö- tilalla voi olla kaalikoin lisääntymisessä. Edelläblevasta (s. 61) taulukosta näemme kuitenkin, ettei kaalikoi ole esiintynyt runsaana esiin. vuosina 1921, 1927, 1931, 1933, 1934 ja 1935, vaikka niitä edeltäneet kesät ovat olleet normaalia lämpöi- sempiä ja kuivempia. Mistä syystä kaalikoi ei tällöin ole lisääntynyt nopeasti ja voimakkaasti, 'sitä emme käytettävissä olevilla tiedoilla voi varmuudella selittää. Voimme vain päätellä, että jotkut erikois- syyt: hetkelliset epäsuotuisat säät jonkin aran kehitysasteen aikana, loisien runsaus, epäedullinen talvehtiminen tai muu sellainen ovat estäneet runsaan lisääntymisen. Tämän seikan selvitys olisi vaatinut jatkuvaa tarkempien havaintojen tekoa vuodesta toiseen. — Sen- sijaan taulukosta näemme, että kaalikoin joukkoesiintymin.en aina on päättynyt kylmään ja .sateiseen kesään. Kuten on tunnettua, jää hyönteisillä yleensä hyvin pieni prosentti- määrä jälkeläisistä jatkamaan sukua, mikä ensikädessä johtuu sää- tekijöistä (UvARov, 1930, p. 168). Kaalikoin eloonj äävien jälkeläisten prosenttimäärä saakin olla peräti pieni kaalikoikannan silti vähene- mättä. BREMERiri (1928, p. 256) laatiman kaavan (100q — 100(280-2) 280 ) mukaan voidaan laskea, että kaalikoista saa yhden sukupolven aikana tuhoutua 99.29 % kaalikoikan.nan pysyessä silti muuttumattomana. — Säätekijät vaikuttavat kaalikoihin huomattaviinmin aikuis-,muna- ja toukkien nu.oruusasteilla. Niistä voivat toisaalta alhaiset, toisaalta :65 hyvin korkeat lämpötilat, rankkasateet, ankara kuivuus, - 'rajut tuulet ym. tuhota hyvin huomattavan määrän (vert. v. 1928 s. 57). Loiset käyvät yleensä käsiksi vasta vanhempiin, •epäsuotuisienkin säiden yli säilyneisiin (etup. III ja IV asteen) toukkiin, joissa lois- pistiäisten. prosenttimäärän ei tiettävästi- milloinkaan ole todettu nousseen yli 90 %:n. Voidaan laskea; että säätekijäin tuhotessa n. 92 . % ja loispistiäisten ja sienitautien tuhotessa •jälellejääneistä tou- kista ja kotefoista yhteensä n. 90 . % yhden sukupolven aikana, py- syy kaalikoikanta entisellään • (muut kaalikoita hävittävät tekijät on jätetty huomioonottamatta). Tällaisessa tapauksessa olisi siis säätekijöillä ja Toisilla jokseenkin yhtäsuuri merkitys. Useimmiten on loisien prosenttimäärä kuitenkin huomattavasti alle 90 % (esim. 1928 ensimmäisessä sukupolvessa vain 6 % loispistiäisten loisimia ja samanverran sienitautien tappamia), vaihdellen yleisimmin ilmeisesti .40 Wn ja 80 %:n välillä. Sääsuhteiden..suotuisuus. tai epäsuotuisuus silloin ensikädessä määrää tuleeko kaalikoi lisääntymään vai vähe- nemään. On myöskin otettava huomioon, että loiset ovat samaten riip- puvaisia säätekijöistä kuin isännäinen (vert. BODENHEIMER, 1930, p. 445-446). Kaalikoin loispistiäisten samoin kuin useiden muiden hyönteisten loispistiäisten kehitykselle ovat lämpöiset ja kuivat säät osoittautuneet suotuisiksi t. BtEMER, 1929, p. 180-186), mutta loissienille epäsuotuisiksi. Kaalikoille edulliset säät ovat siis ilmeisesti sen loispistiäisillekin edulliset: Loispistiäisten kehitys kulkee - kui- tenkin yleensä jonkin verran jälessä kaalikoin kehityksestä. Ne eivät pääse lisääntymään yhtä runsaasti kuin kaalikoi siitä syystä, että niilläkin on omat loisensa ja myöskin on osan kaalikoitoukista ha- vaittu olevan immuuneja ainakin. Angitia fenestraliseen nähden (MEYER; 1915). Loissienet eivät taas tunnu kuivina kesinä saaneen juuri minkään- laista valtaa, mutta kosteina ne näyttävät leviävän hyvin nopeasti. Kaikki pahimmat tuhovuodet ovat olleet hyvin sateisia ja viileitä ja ovat siis olleet loissienille suotuisia. Loissienet ovat kuitenkin . yleensä vasta toisen sukupolven toukissa saaneet laajemman levinnän, osaksi ehkä siitä syystä, että tavallisesti vasta syyskesä on ollut kostea. Edelläolevan perusteella voimme päätellä - kaalikoin joukko- esiintymisen edellytyksenä olevan: että edellinen kesä on ollut normaalia lämpöisempi, jolloin kaali- koista on voinut kehittyä 3 sukupolvea; että edellisenä tai • samana kesänä ei ole ollut pitkiä, kuumia poutia; että edellinen kesä on lisäksi ollut normaalia vähäsateisempi (tai normaalin.en) ja etteivät rankkasateet ole tuhonneet suurin joukoin aikuisia ja toukkia eivätkä 3621-36 9 66 loissien.et ole päässeet suureen valtaan; että loispistiäisiä ei ole erit- täin runsaasti; että edellisen vuoden viimeinen sukupolvi syksyllä on päässyt •koteloitumaan ennen pakkasten tuloa ja voinut siis hyvin säilyä talven yli. • Joukkoesiintyminen näyttää taas yleensä päättyvän: jos tuho- kesä on niin kylmä, että kesän kuluessa ehtii kehittyä vain •2 suku- polvea ja kolmas sukupolvi on talven tullessa etupäässä toukkina, jotka kuolevat; jos tuhokesä on normaalia- sateisempi, jolloin suuri osa aikuisista ja nuorista toukista tuhoutuu etenkin ankarissa sa- teissa ja sienitaudit leviävät nopeasti. Ylläesitettyjen tekijöiden ohella vaikuttavat joukkovaihteluun tietenkin lukuisat muutkin tekijät, joiden selvittäminen vaatii pi- tempiaikaista järjestelmällistä tutkintaa. Olisi esimerkiksi tutkittava,. mistä johtuu, että jonakin kesänä jää -suuri osa munista kehitty- . mättä, että jonakin kesänä naaraat munivat huomattavasti vähem- män kuin toisena jne. Sen vuoksi tuleekin kaalikoin epidemiologian tutkiminen olemaan jatkuvasti tämän kirjoittajan tutkimustyönä: Tuhoeläinosaston ohjelmassa. Torjunta. Kun kaalikoi on laajalle levinnyt ja ankaria tuhoja jo kauan aiheuttanut laji, on sen torjuntaan luonnollisesti kiinnitetty melkoista huomiota. Sen hävittämiseen on käytetty miltei lukemattomia kei- noja, joista monet ovat olleet verrattain tehottomia, mutta muuta- mat sellaisia, että niiden käyttö edelleenkin on paikallaan. Viljelyk- sellisiä -seikkoja selvitettäessä on todettu, että aikainen kylvö, har- vennuksen ja taimien istutuksen suorittaminen sopivaan aikaan ovat lieventäneet tuhoa huomattavasti (mm. • HoLLRDNG 1906 ja BLUNCK 1928). Hyvin monia torjunta-aineita, etupäässä ruiskutteita, on käy- tetty kaalikoitoukkien hävittämiseksi, joista muutamilla on saatu hyviäkin tuloksia. Sellaisista mainittakoon kosketusmyrkkyinä käy- tetyt derris (JARvis, 1931), kvassia (LINNANIEmi, 1915), nikotiini (THEOBALD, 1928), byönteispulveri (ScnovEN, 1892) ja »Russ» (JOR- DAN, 1922) sekä suolimyrkkyinä käytetyt keisarinvihreä (REUTER, 1899), lyijy- ja natriumarsenaatti (Zeitschr. f. Pflanzenkr. 1903), kal- siumarsenaatti (OTANEs & SISON, 1927) ja derris (MORGAN, 1935). Vain harvoissa tapauksissa ja vasta aivan viime vuosina on ulko- mailla käytetty arsenikkipölytteitä kaalikoin torjunnassa. Maatalous- koelaitoksen Tuhoeläinosaston kokeissa sinappikuoriaisen torjumiseksi arsenikkipölytteillä kuitenkin jo vuosina 1924-1926 saatiin selviä 67 osoituksia k. o. aineiden tehoamisesta myös: kaalikoitoukkiin. Vv. 1928 ja 1931 järjestettiin laboratoriossa havaintokokeita Suomessa yleisimmin käytetyillä arsenikkipölytteillä, jotta saataisiin viitteitä siitä, mitä pölytteitä voitaisiin viljelyksillä käyttää kaalikoitoukkien tuhoamiseksi. V. 1 9 2 8 kokeiltiin Cuprodyliä ja Toukkapölyä. Kolmeen lasi- ruUkkuun. pantiin 100 kaalikoitoukkaa kuhunkin. Ruukkuun 1 pan- tiin Cuprodylillä myrkytettyjä, ruukkuun 2 Toukkapölyllä myrky- tettyjä ja ruukkuun 3 myrkyttäMättömiä lantun lehtiä. Heti ensim- mäisenä päivänä lopetti syöntinsä (koskematta lainkaan myrkytet- tYyn ruokaan) ja koteloitui Cuprödyl-ruukussa 6, Toukkapöly-ruu- kussa 8 ja myrkyttömässä .16 toukkaa. Kuolleita toukkia Oli 1, 2 ja 5 vuorokauden kuluttua seuraavasti: Cuprodyl Toukkapöly Myrkytön Kuolleita 1 vrk:n kuluttua 65 52 4 » 2 » » 80 74 .6 » 5 » » 88 84 10 V. 1 9 3 1 kokeiltiin Arskaa, Toukkapölyä ja Silesiaa. Koe jär- jestettiin muuten kuten edellinen. — Ensimmäisenä päivänä lopetti syöntinsä ja koteloitui Arska-ruukussa 14, Toukkapöly-ruukussa 19, Silesia-ruukussa 17 ja myrkyttömässä 11 toukkaa. Kuolleita toukkia oli 1, 2, 3 ja 5 vuorokauden kuluttua seuraavasti: Arska Toukkapöly Silesia MyrkyOn. Kuolleita 1 vrk:n kuluttua 44 41 • 49 2 » 2 » » 61 57 64 2 » 3 » » 68 60 66 3 » 5 » » 71 62 72 6 Jos kummassakin kokeessa jätetään pois laskuista ensimmäisen vuorokauden aikana koteloituneet yksilöt, on kuolleiden %-määrä 5 vrk:n kuluttua v. 1928 kokeessa ollut Cuprodylissä 93.6 %, Toukka- pölyssä 91.3% ja myrkyttömässä 11.9 % sekä v. 1931 Arskassa 82.6%, Toukkapölyssä 76.5 °,/„, Silesiassa 86.7 % ja myrkyttömässä 6.7 %. Nämä kokeet osoittavat siis, että k. o. arsenikkipölyt kasvatusolo- suhteissa tehoavat hyvin kaalikoitoukkiin — Selvästi saattei havaita, että toukat karttoivat sellaisia lehden osia, joissa myrkkyä oli run- saammin. Sensijaan ne söivät halukkaasti lievimmin myrkytettyjä osia. . . 68 Myöskin järjestettiin alustavia kokeita rinnan kahdella derris- pölyllä (Murphys Rotomort ja Mortinone), Dusturan-nimisellä py- rethrum-pölyllä ja kahdella arsenikkipölytteellä (Arska ja Toukka- pöly). Kokeissa käytetty Toukkapöly oli säilytetty kahden vuoden ajan kosteassa kellarissa paperipussissa ja oli huonosti pö- lyävää. Ensimmäisessä koesarjassa oli 4 jäsentä: Murphys Rotomort, Toukkapöly, Arska ja myrkytön. Kussakin jäsenessä oli 40 neljännen asteen toukkaa. Ensimmäisen vuol'okauden kuluessa koteloitui Mur- phys Rotomort-maljassa 1) 11, Toukkapöly-maljassa 15, Arska-mal- jassa 4 ja myrkyttömässä 16 toukkaa. Kuolleita toukkia oli 1, 2 ja 3 vrk:n kuluttua seuraavasti: . Murphys notoroort Toukka- pöly Arska Myrkytön 1 vrk:n kuluttua 0 3 20 0 ' 2 » » 7 3 28 0 3 » » - 7 3 30 0 Siis vain Arska tehosi tyydyttävästi. Toisessa koesarjassa oli 6 jäsentä: Kryolit, Dusturan, Mortinone, Arska, Toukkapöly ja myrkytön. Kussakin jäsenessä oli 50 kolman- nen ja neljännen asteen toukkaa. Ensimmäisen vuorokauden ku- luessa koteloitui Kryolit-maljassa 1) 4, Dusturan.-maljassa 2, Morti- none-maljassa 3, Arska-maljassa 0, Toukkapöly-maljassa 1 ja myr- kyttömässä 7. Kuolleita toukkia oli 1, 2 ja 4 vrk:n kuluttua seuraa- vasti: Kryolit Dusturan Mortinone Arska Toukka- pöly Myrkytön 1 vrk:n. kuluttua 15 6 4 33 14 3 2 » » 40 14 12 40 20 11 4 » » 40 14 . 12 40 20 15 Arska ja Kryolit ovat siis tehonneet verrattain hyvin. Toisessa koesarjassa käytetyt toukat ovat olleet heikkoja ja tautien vaivaamia, minkä takia myrkyttömässäkin niitä on kuollut huomattavan run- saasti. Kuitenkin antaa koe viitteitä siitä, etteivät Dusturan ja Mor- tinone tehoa kaalikoitoukkiin2). Vanha, kostea Toukkapöly on kum- Toukat pidettiin petrinmaljoissa. Dusturania, Mortinonea, Kryolitia ja Murphys Rotomortia käytettiin sekä iho- että suolimyrkkynä, s. o. aineet pölytettiin siten, että pölyä joutui sekä toukkien iholle että lehtien pinnalle. 69 massakin koesarjassa tappanut vain muutamia toukkia. Tämä seikka on varsin varteenotettava, sillä usein joudutaan käytännössä säilyttämään myrkkyjä vuodesta toiseen. Jotta myrkyn tappoteho ei alenisi, on se säilytettävä kuivassa paikassa. K ent täk okeiss a, joita v. 1928 järjestettiin sinappikuo- riaisen torjumiseksi arsenikkipölytteillä (vert. RUKKINEN 1929), tar- kastettiin myös k. o. aineiden Vaikutusta kaalikoitoUkkiin. Pöly- tykset eivät sattuneet aivan parhaaseen aikaan kaalikoitoukkiin näh- den, ja lisäksi säät olivat pölytyksille mahdollisimman epäsuotuisat alituisten sateiden takia. Kokeita oli 7:11ä tilalla. Ennen pölytystä ja 2-4 vrk. pölytyksen jälkeen otetuilla haavinäytteillä sekä silmä- määräisillä havainnoilla kontrolloitiin myrkytysten tehokkuus. Haavi- näytteet osoittivat toukkien lukumäärän myrkyttämättömillä koe- ruuduilla pysyneen kutakuinkin samana (toukat vähentyneet n. 5 °/,,), Cuprodylin vähentäneen toukkia n. 46 %, Toukkapölyn n. 65 % ja Silesian n. 30 % 1). Silmämääräisesti voitiin todeta, että yllämainittu- jen lisäksi olivat Meritol-, Gralit- ja Vermisil-arsenikkipölytteet huo- mattavasti vähentäneet toukkien lukumäärää. V. 1928 saapuneiden kiertokyselyvastausten Mukaan oli 88:11a tilalla toimitettu arsenikkipölytyksiä kaalikoitoukkien hävittämiseksi, 54:ssä tapauksessa on tulos mainittu hyväksi, 13:ssa• on tulos ollut kohtalainen ja niistäkin 5:ssä mainitaan sateiden vaikuttaneen, »ettei tulos ollut hyvä», 21:ssä on tulos ollut huono, mutta syyksi on 19:ssä tapauksessa ilmoitettu ainaiset sateet ja 1:ssä on pölytysaika ollut selvästi väärä. Edellä esitetystä selviää, että arsenikkipölytyksillä voidaan te- hokkaasti torjua kaalikoita. Lisäksi on niillä se suuri etu, että mo- net muut ristikuldmiskasvien tuholaiset saadaan samalla hävi- t ettyä. Perhosten hävittämistä myrkkyaineilla on Maatalouskoelaitoksen Tuhoeläinosastolla kokeiltu vasta aivan alus- tavasti. Ainoana myrkkyaineena kokeissa on ollut natriumfluoridi (NaF). Sitä on esim. Saksassa aikaisemmin (BREMER ja KAUFMANN, 1927, p. 13) ja Suomessakin muutamina viime vuosina, käytetty hy- vällä menestyksellä eräiden muiden tuholaisten mm. sipulikärpäsen (Hylemyia antiqua MEIG.) ja juurikaskärpäsen (Pegomyia hyoscyami PANz.) torjunnassa, mutta kaalikoin torjunnassa sitä ei tiettävästi ole käytetty missään. Kokeissa käytettiin 1 % ja 2 1/, % NaF-liuosta, joissa oli vas- taavasti sokeria 2 % ja 3 %. Kokeen tulokset: 1) Yhden pölytyksen jälkeen. 7Q Koe 1. 1 % NaF + 2 % sokeri-liuos. "Kuolleita. Päivä Kuiva a. . Vesi b. NaF + sokeri + Puhdas vesi . c. 28/7 klo 20 0 0 18 29/7 » 14 1 0 . 34 30/7 » 15 1 1 - 42 1/8 » 9 5 1 44 4/8 » 9 13 2 45 15/8 24 4 45 .12/8 38 7 46 15/8 50 24 48 15/8 50 37 - 49 28/7 klo 14 pantiin kuhunkin kasvatukseen (a, b ja c) 50 kpl hiljattain aikuistuneita, virkeitä perhosia. jätettiin kuivaksi ja ilman munintakasveja. kasvatukseen pantiin vettä ja munintakasveja (rehukaalin- taimia). kasvatukseen pantiin 1 % NaF + 2 % sokeriliuosta ja mu- nintakasveja (rehukaalintaimia), joiden juurella oli puhdasta vettä. NaF-liuos vihmottiin pieninä pisaroina kasvien lehdille ja kasvatus- purkin seiniin 28/7 klo 14 ja klo 20. Sen jälkeen saivat perhoset joka päivä puhdasta vettä. NaF:n vaikutus oli melko nopea. Jo 6:ssa tunnissa kuoli 18 per- hostq., vuorokaudessa 34 ja kahdessa vuorokaudessa 42, jona aikana sekä a:ssa että b:ssä kuoli vain 1 perhonen. 3-4 vrk:n kuluttua myrkky ei enää tunnu vaikuttaneen. — Kuivassa kasvatuksessa alkaa kuolevaisuus nousta n. viikon kuluttua. Koe 2. 2 1/, % NaF + 3 % sokeriliuos. Koe järjestettiin samaan aikaan ja samalla tavalla kuin edellinen. Koe alkoi 28/7 klo 14. Kuolleita. Päivä, Kuiva a. Vesi Nal` + sokeri c. 28/7 klo 20 0 16 9,9/7 » 14 3 1 39 30/7 » 15 8 45 21 1 48 » 9 38 3 , 49 12/8 46 3 50 12/8 50 6 50 15/8 50 15 ' 50 71 Kuolleisuus NaF-kasvatuksessa on siis jonkin verran suurempi kuin ed. sarjassa, samoin kuivassa kasvatuksessa ovat perhoset kuol- leet nopeammin kuin ed. sarjassa. Nämä kokeet osoittavat, että NaF on verrattain tehokas aine kaalikoita vastaan. Valitettavasti kenttäkokeet puuttuvat täydel- leen, mutta tullaan niitä järjestämään tilaisuuden siihen tarjoutuessa. , Ohjeita kaalikoin torjumiseksi. Seuraavassa esitetään lyhyesti ohjeet, joita kaalikoin tuhojen torjumisessa olisi noudatettava: Maan kasvukuntoon on kiinnitettävä erikoista huomiota. Kylvö on toimitettava mahdollisimman aikaiseen, jotta kasvit olisivat suurempia, vastustuskykyisempiä ja nopeasti uusia lehtiä kas- vattavia kaalikoin ensimmäisen toukkapolven ilmestyessä. - Kasvien kasvuvoimaa on lisättävä käyttämällä salpietaria pinta- lannoitt eeksi Harvennus on suoritettava kaalikoin esiintymistä silmälläpitäen sopivimpaan aikaan. Tavallisesti kaalikoi munii runsaasti munia juuri harvennuksen aikaan (kesäkuussa ja heinäkuun alussa). Silloin on paras odottaa siksi kunnes munia on ilinestynyt mahdollisimman paljon kasveihin. Kun ensimmäiset nuoret toukat huomataan, on sopivin aika toimittaa harvennus. Kaalikoin muna kestää melko hyvin kuivuutta ja vain osa kitketyissä kasveissa olevista munista tuhoutuu. Suurimmasta osasta kehittyy toukkia, jotka kiipeevät jälelle jätettyihin, kasvaviin taimiin, joihin niitä näin kertyy tavatto- man paljon. Sentähden on poiskitketyt taimet tarkoin hävitettävä (poltettava, kuopattava tai vietävä pois). Jos taas kasveissa on jo ennen harvennusaikaa runsaasti toukkia, on kasvit ennen harven- nusta myrkytettävä (ks. arsenikkipölytys, sivu 72). Vasta 3-4 päi- vää myrkytyksen jälkeen toimitetaan harveimus. Ristikukkaisrikkaruohot, joilla kaalikoi erinomaisesti viihtyy, on koetettava hävittää tarkkaan, sitäkin suuremmalla syyllä, kun niistä monet ovat myös- sinappikuoriaisen ravintokasveja.. Ei riitä se, että ne hävitetään vain juurikasvimailta, vaan myöskin kaikilta kaura-, ohra-, vihåntarehu- ym. Mailta, jotka usein kasvavat sakeina esim. peltoretikkaa (Raphanus raphanistrum L.). Pyydy s-k asvin käyttö. Milloin jo edellisenä syksynä on havaittu kaalikoita niin runsaasti, että on odotettavissa sen joukko- esiintyminen, voidaan jo varhain keväällä ryhtyä torjuntatoimen- piteisiin käyttämällä ns. pyydyskasvia. Edellisen vuoden lanttu-, kaali- tai turnipsimaahan kylvetään viikkoa tai paria ennen varsinaista 72 juurikasvien kylvöä pieni alue jotakin kaalikoin idelikasvia, kuten valkosinappia tai rehukaalia, mieluimmin ensiksi mainittua. Nämä nousevat nopeasti taimelle ja kaalikoin ilmaantuessa (yleensä kesä- kuun alussa) ovat ne jo suuria. Perhoset pysyttelevät jokseenkin tar- koin näillä kasveilla ja munivat niihin munansa. Kun katsotaan mu- ninnan päättyneen — yleensä heinäkuun alkupuolella — voidaan kas- vit hävittää munineen ja toukkineen. Jos halutaan pyydyskasvista ottaa sato (rehukaalista) tai siementä (valkosinapista) annetaan sen kasvaa ja munien kehittyä toukiksi, jotka hävitetään arsenikkimyr- kytyksellä. — Pyydyskasvi on kylvettävä tiuhaan. Yleensä riittää pyydyskentäksi 1-2 aarin alue. Pyydyskenttää voidaan lisäksi käyttää myös perhosten h ä- vittämisee n. Niitä voidaan hyvällä menestyksellä kerätä maalta haavilla, ne kun yleensä lentelevät hyvin matalalla ravintokasvien yläpuolella ja joukossa. Haavin tulee olla suuri ja harvaa kangasta, josta ilma hyvin menee läpi. Paremman puutteessa kelpaa tavallinen kärpäshaavi. Perhoset voi haavista karistaa veteen (sankoon tms.), jossa ne pian kuolevat. Samalla tavalla voidaan perhosia kerätä myös juurikas4rimailta. Myöhemmin voidaan t o uk kia kin kerätä liaa- villa, jonka tulee silloin olla tukevampi ja tiiviimpää kangasta. (Ks. haavintatuloksia taulukoåta, sivulla 46). Arsenikkipölytys on tärkein kaalikoin torjumiskeino. Kaalikoitoukkien: torjumisessa arsenikkipölyillä on erikoisesti otettava huomioon seuraavat seikat: Ensimmäisen sukupolven toukkien tuhonteko on tuntuvinta yleensä heinäkuussa. Tätä tuhoa ei pidä jäädä odottamaan, vaan heti, usein jo kesäkuun puolivälissä, kun lehtiin alkaa ilmestyä vioitusta, pieniä, vaaleita, läpikuultavia laikkuja, on toimitettava myrkytys, jos toukkia on runsaasti. Myrkky on saatava osumaan eriköisesti lehtien alapinnalle — Jos vioitus on päässyt pahanlaiseen mittaan ja toukat ovat siirtyneet sydänlehtiin: sekä kehränneet suojakseen seitin, on myrkkyä annettava melko runsaasti myöskin ylhäältä päin. Myrkkyä menee tällöin vähän hienon verkonkin läpi'). Pian on toukkien kuiten- kin laajermettava syöntialuettaan ja silloin ne joutuvat saamaan ver- kon ulkopuolellakin olevaa myrkkyä. Pölytys on käytännöllisintä toi- mittaa »Pthurilla» (ks. RUKKINEN, 1928 ja 1934) (kuva ,33). Sillä saadaan myrkky Menemään mainiosti kaikkialle, myös lehtien ala- pinnalle. Myrkkyä on laskettava hehtaarille kasvien ollessa pieniä 3-4 kg ja myöhemmin, kasvien ollessa suuria, 6-7 kg. Tehok- kaimmiksi arsenikkipölytteiksi ovat osoittautuneet Toukkapöly, 1) Sensijaan ruiskutusnesteet eivät voi juuri lainkaan tunkeutua verkon läpi. 73 Arska, Cuprodyl, Gralit, Silesia ja Meritol, joista etenkin kahta en- simmäistä sekä Silesiaa voidaan erikoisesti halpuutensa takia suosi- tella. — Pienillä viljelysaloilla voidaan menestyksellä käyttää pie- nempää, Famos-nimistä käsipölytintä. Kasvit ovat yleensä ensimmäisen toukkapolven tuhojen aikana verrattain pieniä, joten »Puhuri» mahtuu hyvin kulkemaan rivivälejä pitkin ja pöly pääsee esteettä leviämään kasveihin. Mutta toisen ja kolmannen toukkapolven tehdessä tuhoa elo- ja syyskuussa, voi kas- vusto olla niin suurta ja tiuhaa, että »Puhuri» ei enää hyvin mahdu riviväleissä kulkemaan ja myrkky ei pääse vapaasti leviämään kaik- kialle. Silloin on myrkkyä pantava runsaammin ja, jos kasvusto on Kuva 33. Juurikasmaan pölytys *Puhurilla». LIST°. Fig. 33. Dustin,' of rootwrops with »Puhuri». hyvin tiuhaa, on ehkä turvauduttava käsi- ja selkäpölyttimiin tai pussipölytykseen. Syyskesällä tunkeutuvat kaalikoin toukat usein kukkakaalin kukkiin ja keräkaalin keriin. Niiden hävittäminen myrkkypölyillä on silloin miltei mahdotonta. Sen takia on tarkoin seurattava touk- kien esiintymistä ja toimitettava myrkytys heti toukkien ilmaan- nuttua, ennenkuin ne ehtivät tunkeutua kasvien sisäosiin. Yhdellä myrkytyksellä ei aina saada toukkia tyydyttävästi hävitetyksi, sillä myrkytystä suoritettaessa voi kasveissa olla vielä kuoriutumattomia munia. Sen takia on pölytys hyvä uusia 1-2 vii- kon kuluttua. — Jos heti myrkytyksen jälkeen tulee sade, on pölytys uusittava, sillä vesi huuhtoo myrkkypöl3rn kasveista. — Arsenikki- pölytystä voidaan suositella sitäkin suuremmalla syyllä, koska sillä saadaan samalla hävitetyksi monet muut ristikukkaiskasveja pure- 10 74 maila vioittavat tuholaiset, kuten sinappikuoriainen, ruskohaiskiainen, kirpat ym. Tulee muistaa, että myrkyt ovat ihmisille ja eläimille vaarallisia, minkävuoksi niitä käytettäessä on tarkoin noudatettava annettuja varovaisuusohjeita. 1Vlyrkytettyjä kasvin osia, esim. kukka- ja kerä- kaaleja sekä naatteja ei saa käyttää ihmisten tai eläinten ravinnoksi ilman huolellista huuhtelua, ellei vähintäin 5 viikkoa ole kulunut viimeksi toimitetusta pölytyksestä. Jos myrkytyksen jälkeen on satanut voimakkaasti, voidaan mainittuja tuotteita käyttää vaaratta aikaisemminkin. Jos mainittuja kasveja on myöhemmin suojeltava kaalikoitoukilta, voidaan arsenikkipölyjen asemesta käyttää esiin. ihmisille ja kotieläimille vaaratonta 2 % bariumkloridi-ruiskutetta, kvassiaa tai derris-pölytettä. Kirjallisuusluettelo. AMSEL und HERING, 1931: Beitrag zur Kenntnis der Min.enfauna Palästinas. —Deutsche Ent. Zeitschr. Heft p. 125. Berlin. ASIIMEAD, WILLIAM H. 1900: Classification of the Ichneurnon Flies, or the superfamily Ichneumonidea. —Washington. AUSTIN, M. D. 1929: Pyrethrum Experiments 1928. — J. S.-E. Agr. Coll. No. 26. p. 124-125. Wye, Kent. BLuricK, H. 1923: Die Entwicldung des Dytiscus marginalis L. vom Ei bis zur Imago. II Teil. — Zeitschr. f. wissensch. Zool. p. 173-391.• Leipzig. 1928: Drohendes Massenauftreten eines Schädlings der Kohl- und Steck- riibenkulturen. — Sonderabdruck aus dem Landwirtschaftl. Wochenbl. f. Prov. Schleswig-Holstein no. 22 vom 1 Juni. Kiel. BLuNcic, II., BREMER, H., KAUF1VIANN, 0. 1929: Untersuchungen zur Lebensge- schichte und. Bekämpfung der Riibenfliege (Pegomyia hyoscyami Pz.). — Arb. aus der biol. Reichsanst. f. L.- und F.-wirtschaft. Band XVIII. H. 2 p. 103-224. Berlin. BODENHEIMER, F. S. 1925: Uher die Voraussage der Generationenzahl von Insekten. III. —Zeitschr. f. angew. Ent. B. XII. p. 91-120. Berlin. 1930: Viper die Grundlagen einer allgemein,en Epidemiologie der Insekten- kalarnitäten. — Zeitschr. f. angew. Ent. B. XVI. H. 3. p. 433-451. Berlin. BOUDAS, L. 1909: Les glandes Cephaligues des chemilles des Lepidopteres. — Ann. der Scienos n.aturelles IX. —Sev. Zool. T. 10. BREMER, H. 1928: Grundsätzliches iiber den Massenwechsel von Insekten. — Zeitschr. f. angew. Ent. B. XIV. H. 2. p. 254-272. Berlin. BREMER und KAUF1VIANN. 1927: Die Bekämpfung der Riibenfliege (Pegomyia hyoscyami Pz.) mit Fluornatriura und Kieselfluornatrium. —Anz f Schädlingsk. H. 2. p. 13-15. Berlin. BRISCHICE. 1876-1880: Die Ichneurnoniden Preussen. — Schriften der Na- turforschend.en Gesellschaft in Danzig. p. 52, 58. Danzig. CURTIS, J. 1829: Guide, ed. I. p. 186 No. 1031, 3. 1832: British Entomology IX. p. 420. 1860: Farm Insects. London. 1883: » » » p. 85-87. DESJARDINS, M. J. 1837: Note sur l'Alucite xylostella. — Ann. Soc. Ent. Fr. (2) VI. p. 229-234. ' ECKSTEIN, KARL. 1933: Die Kleinschmetterlinge Deutschlands. B. V. Stutt- gart. EromArrN, H. 1929: Morpholegische und physiologische Untersuchungen am weiblichen Genitalapparat der Lepidopteren. —Zeitschr. f. angew, Ent. B. XV..H. 1. p. 1-66. Berlin. 76 FAHRINGER, J. 1925-1935: Opuscula braconologica. Band I-IV, Lief. 1- 28. Wien. FrscHER, E. 1929: Ist fiir 1929 ein. neues Auftreten der Kohlschabe (Plutella maculipennis Curt.) zu erwarten. - Die kranke Pflanze, VI Jahrgang. H. 4. p. 66-68. Dresden. Firon, A. 1855: Report II. p. 170. Ottawa. FLACHS, KARL. 1931: Krankheiten und Parasiten der Zierpflanzen. p. 276. - Stuttgart. FLETCHER, J. 1890: Report of the Ent. and Bot. Canada Dept. of Agr. Centr. Exp. Farm. p. 165. Ottawa. GASOW, HEnsraien. 1925: Der griine Eichenwickler (Tortrix viridana L.) als Forstschädling. - Arb. aus der biol. Reichsanst. f. L.- u. F.-wirtsch: B. XII. II. 6. p. 355-500. Berlin. GRAY, R. A. II. 1931: The diamond back moth (Plutella maculipennis) during the years 1914-1929. -Journal .of the Royal Horticultural Society, Vol. LVI, Part 1. 1931. p. 48-55. London. Gurnv, D. 1917: The Small Cabbage Moth (Plutella maculipennis Curt.) -Un. S. Afr. Dept. Agr. Bull. 8. HELM, F.. H. 1876: Vber die Spinndriisen der Lepidopteren. - Zeitschr. f. wiss. Zool. XXVI, p. 434-466. Leipzig. ITIEnwor, 'MARTIN. 1926: Die Ökologie der blattminierenden Insektenlarven. - Zool.. Bausteine, b. 1, Heft 2. Berlin. 1935: Die Blatt-Minen Mittel- und Nord-Europas. Lieferung 1. p. 1- 112. Neubrandenburg. . HOLLRIING. 1905: Jahresbericht iiber die Pflanzenkrankheiten. B. VII. J. 1904. Berlin. 1906: B. VIII. J. 1905. Berlin. 1908: B. IX. J. 1906. Berlin. 1912: » » B. XIII. J. 1910. Berlin. Hu-K.KrNEN, YRJÖ. 1913: Huomioita peltokasviviljelystä, rasittaneiden tuho- hyönteisten esiintymisestä vuosina• 1911-1912, p. 54. Helsinki. 1925: Tiedonantoja viljelyskasveille vahingollisten eläinlajien esiintymi- sestä Pohjois-Suomessa. -Maatalouskoelaitos, Tieteellisiä julkaisuja no. 25. Helsinki. 1928: Peltokasvipölytin »Puhuri uusi, käytännöllinen keino kasvituhoo- jia vastaan. Valtion Maatalouskoetoiminnan tiedonantoja no. 11. Helsinki. 1929: Ein neuer Stäubeapparat: Der Feldpflanzenverstäuber »Puhuri,>. - Anz f. Schädlingsk. V Jahrg. H 5. Berlin.. 1934: Taistelu sinappikuoriaista vastaan otettava uudelleen esille. - Suomen Pellot, 5 vuosik. No. 3, p. 44-45. HUKKINEN, YRJÖ ja VAPPULA, Nur.° A. 1935: 24 kertomus tuhoeläinten esiin- tymisestä Suomessa vuosina 1924 ja 1925. - Valtion Maatalouskoetoim. julk. No. 69. ' Hii'LSENBERG, H. 1929: Beobachtungen zum Auftreten der Kohlschabe (Plu- tella cruciferarum Zell.) im Erfurter Blumenkohlanbaugebieten im Jahre 1928. - Die kranke Pflanze VI Jahrgang. II. 5. p. 88-91. Dresden. 77 JARVIS, H. 1931: Cabbage l‘loth Control by non-arsenical sprays. - Queens- land Agric. J. XXXVI. pt. 4. p. 399-403. Brisbanc. Joi:DAN, K. H. C. 1922: Die tierischen Schädlinge des Gemiise-, Obst- und Blumengartens und ihre Bekämpfung. p. 57. Leipzig: KALTENBAOH, J. H. 1874: Die Pflanzenfeinde aus der Klasse der Insekten. Stuttgart. 1907. Krankheiten und Beschädigungen der Kulturpflanzen im Jahre 1905. Berlin. -Kaiserl. Biol. Anst. f. Land- u. Forstwirtsch. H. 5. p. 46. 1908. Krankheiten - - - im Jahre 1906. II. 13. p. 105, 154. 1909. - - - - » » 1907. II. 16. p. 195. 1911. - - - 1909. H. 25. p. 204. 1912. - - - - » » 1910. H. 27. p. 227. LA;NIPA, SVEN. 1890-1909: Berättelser till Kungi. Landtbruksstyrelsen (an- gående resor och förrättningar av statens entomolog (föreståndaren. för Statens entomologiska anstalt) och verksamheten. vid Statens entomolo- giska anstalt (Centralanstaltens för jordbruksförsök entomologiska av- delningen) under åren 1890-1909. Uppsatser i praktisk entomologi 1- 20. Stockholm och Upsala. LIND, J., ROSTRUP, S. and RAVN, K. F. 1915: Oversigt over Landbrugsplan- ternes Sygdomme i 1914. Kobenhavn. LINNANIEMI, W. M. 1913: Zur Kenntnis der Blattminierer, speziell derjenigen Finnlands. I. - Acta Soc. pro F. et Ei. Fenn. 37. Helsinki. 1915: Kertomus tuhohyönteisten esiintymisestä Suomessa vuonna 1913. -Maanv. hall. tiedonant. No. LXXXXIX. 1916: Kertomus tuhohyönteisten esiintymisestä Suomessa vuonna 1914. -Maanv. hall. tiedonant. No. CXI. Helsinki. 1920: Kertomus tuhohyönteisten. esiintymisestä Suomessa vuosina 1915 -1916. -Maanv. hall. tiedonant. No. CXXXI. Helsinki. 1935: 23 kertomus tuhoeläinten esiintymisestä Suomessa vuosina 1917- 1923. - Valtion maatalouskoetoim. julk. No. 68. Helsinki. LINNE CARL, VON. 1746: Fauna Svecica I. Stockholm. 1761: » II. - 1789: Entomologia Faunae Svecicae. Stockholm. MARSH, H. 0. 1917: Life History of Plutella maculipennis, the Diamond-back Moth. - Journ. of Agric. Res. Vol. X. No. 1. Washington. MARSHALL, F. A. 1885-1899: Monograph of British Braconidae III-VIII. London. MARTrisn, E. 1928: -Ober die Kettenlinie und die Exponentialkurve iiberhaupt als Bilder för die Abhängigkeit der Entwicklungsdauer von. der Wärme. -Zeitschr. f. angew. Ent. B. XIV. H. 2. p. 273-285. Berlin. MENAULT, E. 1866: Les Insectes consid6r6s comme nuisibles a l'agriculture. p. 211-218. Paris. MEYER, N. F. 1925: Biologie von. Angitia fenestralis Holmgr. (Hymen.optera. Ichneumonidae) des Parasiten von Plutella maculipennis Curt. und einige Worte iiber Immunitet der Insekten. -Zeitschr. f. angew. Ent. B. XII p. 130-151. Berlin. 1927: Schlupfwespen., die in Russland in den Jahren 1881-1926 aus Schädlingen gezogen sind. -Rep. of appi. Ent. Vol. III. No. 1. p. 75-91. Leningrad. 78 MEYER, N. F. 1929: Schlupfwespen, die in Russland in den Jahren 1891-- 1926 aus Schädlingen gezogen sind: —Rep. of appl. Ent. Vol. IV. No. 1. p. 243. Leningrad. 1934: Schlupfwespen, die in Russland in den letzten Jahren aus Schäd- lingen gezogen. sind. —Zeitschr. f. angew. Ent. B. H. 4. p. 611-618. Herlin. MORGAN, W. L. 1935: Derris Root Povvder. Its Place in Cabbage Moth Control. —Agric. Gaz. N. S. W. 46 pt. 5. p. 267-268. Sydney. MUGGERIDGE, J. 1930: The Diamond-Back Moth. —N. Z. Journ. of Agric. p. 253-264. Wellington. NEEDHAM, J. G., FROST, S. W., TOTHILL, B. H. 1928: Leaf-mining Insects. London. • NIELSEN, J. G. 1907: Gravelivespe og Gedehainse. — Danmarks Fauna 2. . Kobenhavii. ORMEROD, E. A. 1884: Report of the in.jUrious insects 1883. London. —' 188:5: » » >> 1884. 4;890: ' » » » 1889. 1892: » 1891. 1893: 1892. 1894: » 1893. 1895: • 1894. 1898 • 1897. — 1899: » » 1898: » öTAIsTs, F. '0.. & SISON, P. 1927: Notes of the Diamond Bacic Moth, Plutella maculipennis Curt. —Philipp. Agric. Rev. XX. No. 2, p. 251.-254. Manila. QUANJER, H. A. 1906: Plutella cruciferarum Zell. — Tijdschr. voor Ent. Nederl. II. p. 11-16. REICHARDT,. A. 1919: La Teigne Du Chou maculipennis Curt.). Essai monographique .(Russish). Bull. Plant Pests Petrograd I. Petrograd. REUTER, E. 1904: Bidrag till känn.edom om Microlepidopterfaunan i Älands och Aho .skärgårdar II. — Acta Soc. pro F. et Fl. Fenn. 26. Helsinki. 1897-1914: Kertomus tuhohyönteiSten esiintymisestä Suomessa 1895-- 1912. —Maanvilj. hall. tied. Not. XXI, XXIII, XXVI, XXXII, XX_XV, XX_XIX, XLV, XLVII, L, LVIII, LXIV, LXIX, LX_XIV, LXXVIII, ' LX_XXIV, LXXXVII, LXXXXIII Helsinki. REUTER, 0. M. 1920: Hyönteisten elintavat ja vaistot. Helsinki. RIPPER, W. 1928: Die Raupe der Kohlschabe (Plutella maculipennis Curt.) Lepid. —Zeitschr. f. wiss. Ins. Biol. B. XXIII. No. 8-9, p. 195-203. Herlin. RoNDANT, C. 1876: Papilionaria aliqua nucrosoma. Bull. della Soc. Ent. Ita- liana. VIII. p. 20. ROSTRUP, S. 1906: Kaalmottet '(Plutella cruciferarum Zell.). —Meddelelser verdroende Insektangrep paa Marlmfgroden i Jylland. p. 33-42, 51-59, 64-74, 84-94. Aarhus. . . — 1906: Oversigt over Lan.dbrugsplanternes Sygdomme 1905 Beretning fra . de samvirkende danske Lan.dboforeningens plantepatologiske forsogsvirk- somhed. No. 22. p. 97. Kjobenhavn. H>uscuicA, F. und FULMEK, L. 1915: Verzeichnis der an der K. K.. Pflanzen- schutzstation in. Wien erzogenen parasitischen Hymenopteren. — Zeitschr. f. angew. Ent. B. II. H. 2. p. 390-412. Herlin. 79 SAALAS, TJ. . 1933: Viljelyskasvien tuho- ja hyötyhyönteiset sekä muut selkä- rangattomat eläimet. - Vanamon kirjoja No. 30. Porvoo. SCHMIEDEKNECHT, 0. 1904-1935: Opuscula Ichneumonologic-a. Band II-V, Supplement Band I, Fasc. 1-24. Blankenburg. SQHOYEN, W. M. 1892: Beretning om skadeinsekter og plantesygdommer i land- og havebruket 1891. Kristiania. 1893: Beretning -1892. 1898: » 1897. 1 1902: 901. 1 1906: 905. SCHOYEN. T. II. 1915: » 1914. 1 1916: 915. 1 1919: 918. 1924: » 1922-23. 1928: » 1926-27. 1930: s 1928-29. SEVERIN, 11. C. 1918: Cabbage worms. The imported cabbage worm, the. cabbage looper and the diamond-back moth. - Office of the State Ent. of South-Dakota. Oire. 9. SMITH, K. M. 1931: A Textbook of Agricultural Entomology. p. 88-92. Cambridge. SoFFNER, J. 1928: Plutella maculipennis als Kohlschädling. - Deutsche Ent. Zeitschr. p. 146. Berlin. SORAITER, P. 1925: Handbuch der Pflanzenkrankheiten. IV Aufl. B. p. 301-302. Berlin. SPULER, A. 1908: Die Schmetterlinge Europas. B. I. Stuttgart. 1910: » » » B. II. » STAINTON, H. T. 1854: Insecta Britannica. Lepidoptera: Tineina. (p. 65-68). London. . TASCHENBERG, E. 1871: Entomologie fiir Gärtn.er und Gartenfreunde. (p. 294- 295, 330-331). Leipzig. 1879-1880: Einfiihrung in die Insekten-Kunde I-V. 8°. Bremen. TENGSTRÖM, J. M. J. 1847: Bidrag till Finlands Fjäril-Fauna. -Föredr. för Vet. Soc. d. 12 April. (p. 117-,118.) Helsingfors. 1869: Catalogus Lepidopterorum Faunae Fennicae praecursorius. Actis Societatis pro F. et Fl. Fenn. X. (p. 51). Helsingfors. THEOBALD, F. V. 1928: Entomological Department. -Rep. Res. & Adv. Dept. (S.-E. Agric. Coll.) 1927-1928. 19 p. (Wye, Kent). TORKA, V. 1929: Parasiten der Kohlschabe (Plutella maculipennis Curt.) - Anz. f. Schädlingsk. Jahrg. V. H. 3. Berlin. TULLGREN, A. 1917: Skadedjur i Sverige åren. 1912-1916. - Meddelande No. 152 från Centralanstalt för .försöksv. på jordbruksomr. Ent. avd. No. 27. (p. 81). Stockholm. TZEDELER, 0. E. 1931: The Cabbage Moth -Plutella maculipennis Curt. in. Connection with the Cultivation of Mustard. (In Russian). -Zh. opuitn. Agron. Yu. Vostoka, IX. No. 2. p. 165-195. Saratov. UvARov, B. P. 1931: Wetter und Klima in. ihren Beziehungen zu den Insek- ten. -Zeitschr. f. angew. Ent. B. 17. II. 1. p. 156-178. Berlin. VEITCH, R. 1928: Report of the Chief Entomologists (1927-1928). Queens- land Dept. of Agric. Brisbane. 80 VEmaa, R. 1929-1930: Report of the Chief Entomologist. — Ann. Rep. Dept. Agric. Queensland 1928-1929, p. 67-71; 1929-1930 p. 65-66. Brisbane. WALSINGHAIVI & DIIRRANT, H. 1807: The Diamond-back-moth, Plutella cruci- ferarum Z. (1843) a synonym of Cerostoma maculipennis Crt. (1832). —Ent. Mon.thly Mag. (2) VIII. p. 173-175. WOLFF und KRAOSSE. 1922: Die forstlichen Lepidopteren. Jena. Zeitschr. f. Pflan.zenkrankheiten 1897, p. 221. Berlin.. 1903, » » 1914, p. 87. ZELLER. 1843: Ueber Phalaena Tinea xylostella Lin. — Ste.tt. Ent. Ztg. p. 281-282. Stettin. Summary. The Diamond Back Moth (Plutella maculipennis Curt.) as a pest of Cruciferous plants in Finland. By VEIKKO KANERVO. Agricultural Experiment Station, Department of Entomology, Tikkurila, Finland. The Diamond Back Moth (Plutella maculipennis CURT.) is one of the most injurious insects of Crucifers in Finland. In the Department of Entomology of the Agricultural Experiment Station investigations have been carried out on the biology, occurrence and control of this Moth; these investigations are described below. In this publication attention is also paid to some morphological and ana— tomiaal peculiarities of the Diamond Back Moth. In both sexes of the adults of this species quite distinct colour differences are observed. The colours of the females are generally lighter and the markings less distinct than those of the males. Hibernation affects the colour in se far as the hibernating adults are, in general, considerably lighter in colour than the adults of the summer gene- rations. There are also several colour varieties, of which the most distinct are almost one coloured dark-brown specimens and completely brownish-grey coloured individuals. The structure of the genital parts of adults is described and pictures of them given, (Figs. 2-4). The size of adults was 14-17 mm in 200 measurements. The dimension.s of eggs have been 0.40o-0.512 mm X 0.240-0.304 mm. The length of the larva at different stages of development was as follows: First larval stage 0. s —1.9 mm, second larval stage 1.9-3.3mm, third larval stage 3.3-7 o mm and fourth larval stage 7-12 mm. - As to the anatomiaa' part of the larva attention was paid to the spinning glands, which were found to be of the most primitive type (Fig. 8). In the older larvae, especially those of the fourth stage, the spinning glands are considerably more developed in comparison with those of the younger on.es. While the length of the spinning gland at the first and second larval stage is shorter than the body and at the third stage is generally slightly longer than the body, it is at the fourth stage of the more developed larvae about 1.5 times the length of the body. In the pupae a marked sexual difference was found, as shown in the drawing (Fig. 10). The length measurements of the pupae were 6.5-7.8 MM. Biology. The adults often copulate on the same day that they have emerged from the pupae. The moths generally live 2 to 3 weeks in midsummer but 5 to 6 weeks in the later summer. The laying of eggs usually begins 1 to 2 days after the copulation. The eggs are deposited usually on the un.der side 3021-35 11 82 of the leaves, but also on the stems and on the leaf-stalks as well as on the upper surfaces of the leaves, especially in plants with small leaves and when the moths are very plentiful. In the early part of the summer the egg-laying principally • occurs on wild plants, but later in the summer mainly on cultivated Crucifers. The eggs of the moths have been founcl in ali on 39 species of plants which ali belon.g to the Cruciferae family. Below follows an enumeration of plant species according to the abundance of eggs. Brassica napus f. napobrassica (L.). B. oleracea f. boirytis L., Thlaspi arvense L.. Sinapis alba L., Brassica oleracect, var. acephala DC. subvar. plata PETERM., Matthiola annua SWEET, Brassica oleracea f. capitata L., Sisymbriu9n, sophia L., Erysimum cheiranthoides L.. E. hieraciifolium L.; Cheiranthus cheiri L., Capsella bursa pastoris L., Sinapis arvensis L., Brassica campestris L., B. oleracea f. sabauda L.. B. ol. f. acephala- DC., B. ol. f. gemmifera DC., B. rapa L., 13. r. v. rapifera METZG., Raphanus sativus f. radiola DC., R. s. f. niger DC., Barbarea stricta ANDRZ., Cardamine pratensis L., 0. amara L.. Nasturtium palustre LEYSS., N. amphibium (L.) R. BR., Hesperis matronalis L., Cochlearia armoracia L., Sisymbrium austriacum Barbarea vulgaris R. BR., Raphanus raphanistrum L., Conringia orientalis (L.) ANDRz., Lepidium peri oliatum L., Lepidium virginibum L, Isatis tinctoria L., Bunias orientalis L., Sisymbrium officinale L. ja Turritis glabra L. The eggs also develop in the dried parts of plants and in dry, dead objects. — Two female insects, which were examined, laid 238 and 255 eggs, the egg- laying period lasting 16-17 days (at 17-20 °C). The development of the egg: into a harva lasts 5-11 days. Larva. The first larval stage generally laSts, 5-8 days, the seconcl larval stage 3-6 days, the third larval stage 4-8 days and the fourth larval stage 5-9 days, in ali 17-31 and on an. average 22 days. The damage caused by the larvae is appreciably different in -different plants. Generally in eating the leaves the larvae make window designs, but in plants with thin leaves the damage" by the larvae of the third and fourth stages penetrates throughout the leaf. Sometimes larvae damage the blossoms and flo%ver-buds of certain_ plants (Matthiola, Hesperis, Cheiranthus etc.). They may also eat the heart of a cauliflower, rendering it quite valueless. On certain plants (among others Matt- hiola annua SWEET, Sinapis alba L., S. arvensis L., Bunias orientalis L., Brassica napus f. napobrassica (L.) and B. rapa v. rapifera METZG.) the larvae have. also destroyed the walls and seeds of pods. The great part of the larvae live as 9niners at the first stage, often at the second and sometimes even at the third. The percentage of mining larvae and the mining period va,ries on different plants. On the fodder cabbage, for instance, 65 % of larvae have mined, while on the treacle mustard (Erysimum cheiranthoides L.) only 5 % and on very thin leaves of the water-cress (Nasturtium amphibium (L.) R. BR.) none. It Gould distinctly he observed that the time of mining was longer in thick leaved plants, generally lasting at least as long as the period of the first larval stage (5-8 days). The longest time of mining, 17 days, was noticed in the thick leaf of the radish, where the harva still mined some days at the third stage. In the fodder cabbage the maximum of the time of mining was 13 days, in swedes and shepherd's-purse 8 days. In turnips larvae generally mined only 1-2 days, . but sometimes even 5 days. The mine, which extends to both sides, varies in shape. In most cases it is rather a short, broad passage (Fig. 26) but sometimes, especially in thin 83 leaves, it is narrow and long (Fig. 27). The larvae often change their mining places, eating sometimes for a while at one spot on the leaf surface, to resume mining in another. The pupal time lasts 8-20 days, cm an. average 14 days, excepting the hibernating generation, which Stays in the pupa about 8 months. The influence of temperature on the rale of developmffit-of the Diamond Back Moth. Preliminary investigations of the influence of temperature on the de- velopment of the Diamond Back Moth were carried out during the years 1928- 1931. IInfortunately humidity could not he then exactly regulated, but -sVas only cibserved to vary between 60 and 90 per cent. The time of the egg cleve lopment was examined in 17 breedings, of which the lowest temperature was +15°C and the highest +26.1°C. The length of time of the development varied from 3 to 11 days. For BLUNCK'S formula t(T —:- 10. s)-= 46 was obtained. In the larval breedings, which were 18, the lowest temperature was +14.5°C and the highest 20.5°C. The development lasted 15. 5 to 27 days. For BLUNCK'S formula was obtained t(T — 3.8) = 263. — The inVestigation of the pupal time was made possible by 20 breedings, of which the lowest temperature was 12°C and highets 26°C. The development lasted 4.2-18 days. For BLUNCK'S formula was obtained t(T — 6) = 108. The development of the male pupae lasted generally 1-3 days longer than that of the female pupae. The hyperbolas drawn on the basis of the formulae show most distinctly the relation between the peri ods of development and the temperatures (Fig. 28-31). The development from the egg into the adult stage lasted from 25 to 50 days and for BLUNCK'S formula the values t(T — 5. 5) = 416 and t(T — 5. 5 ) = 390 were obtained. On the basis of the latter it was estimated, with the aid of the metereological temperature measurements in Tikkurila, how many generations of the Diamond Back Moth in 1913-1935 could annually develop in Southern Finland in.respect. of the temperature. According to this, 3 generations developed during the summers which were warmer than normally, but only 2 fully and the third only partially developed during cool summers. In the years 1926, 1928 and 1929 it was found from careful öbservations that the numbers of generations calculated in these summers agreed with the actual development (Fig. 32). It has thus been possible to prove that from the greatest part of the moths 2 full generations annually develop in Finland, and only during summers which are considerably warmer than, normally, have 3 full generations time to develop. The adults of the hibernating generation generally live from the early part of sumrner until the middle of July. The damage by the larvae of the first generation is most considerable during the end of June and in July. The adults of this generation occur during July—August, most of them during the end Of July and the beginning of August, and the larvae of the seconcl generation are found in the greatest number in August. The third generation generally appears rather late in the autumn, September—October. Of natural enemies of the Diamond Back Moth there are in Finland 9 species of parasites: Diadromus subtilicornis GRAY, Angitia fenestralis HOLMGR., Angitia armillata HOLMGR., Apanteles spp. 3 species, Phaenocarpa conspurcator HAL., Dacnusa sp. (the last two are doubtful) and 1 Chalcid species. Of these Angitia fenestralis has generally been most common, but during the year 1928 there were more of the species Diadromus subtilicornis. The parasites destroyed in 1928 only about 20 % of the second laryal generation, in 1929 about 70 % and in. 1931 about 55 % (according to the collected laryal,,material). 84 — Lygus praterbsis L. and Eurydema oleraceum L. have destroyed the larvae to some extent, the former destroying the eggs as well. A certain predacious species belonging to the Hymenopterous family Eumenidae also used the larvae as food in its cells for its own. brood (in two cells 103 larvae altogether). — The parasitic fungi, above ali, Entomophthora radicans destroyed in 1928 in some places in Finland 50-50 of the larvae. Of the birds the chaffinch, wagtail and the hen with chickens have fed copiously on the larvae. The Diamond Back Moth as a pest in Finland. The earliest records of the occurrence of the Diamond Back Moth in Finland are from the year 1847, when TENGSTRÖM reports an abundance of it in the vicinity of Helsinki. Reports on the damage done by the moth have been Collected since 1895. The •reporte thus gathered show that the Diamond Back Moth caused severe damages in the years (1895), 1905, 1915, 1918 and 1928 and rather disastrous ones in the years 1914, 1917, 1919, 1922 and 1926. In general, the damage has been more severe in the South of Finland, but in the years 1915, 1919, 1922, 1932 and 1933 the damage seems to have been somewhat more severe in the northern parts of Finland than in the South. In 1928 the damage caused by this moth far exceeded 10 million Finnish marks. — The first brood, in general, appears to have caused the most severe damage. The fluctuation of the Diamond Back Moth population depends in great measure on weather conditions and the abundance of parasites and bacterial diseases. In examining the fl-uctuation of the moth population in the years 1913-1935, it is observed -that the moth caused severe damage during the years preceded by one or two summers which had been warmer and less rainy than normally (see table, page 61). In all the summers (1913-1914, 1917 and 1927) preceding the worst epidemics the greatest part of the moths evidently had time to develop.three broods owing to the temperature. The multiplication 28)0 s ) , coefficient was thus ( 2.744 000. Obviously the scarcity of rain favoured their development. Ali the years of the worst epidemics (1915, 1918 and 1928) were, on the contrary, considerably colder and damper than normally and during these years only two complete generations of the moth had time to develop. The multiplication coefficient was thus ( - 22 19 600. The third brood was at the beginning of the winter at such a stage of development (gener- ally as larvae) that it could not properly hibernate. During the succeeding summers the moths were much fewer. The summers of 1920. 1926, 1930, 1932, 1933 and 1934 were also warmer and less rainy than normally, but in spite of this during the summers succeeding them the moths were net plentiful. Evidently the prevalence of parasites, occasionally adverse weather conditions during some sensitive stage of de- velopment, unfavourable overwintering or 6ther similar conditions checked a plentiful increase. The weather factors affect the moths most considerably in the adult, egg and early part of their larval stages. Of these a very low temperature, on the one hand, and a very high one, on the other, in the same way as heavy rainfalls, severe drought, violent storms etc. can destroy a very great number. The parasites generally atta,ck at first the older larvae which have survived un- fa,vorable weather conditions and in which the percentage of the parasites was never known to exceed 90 %. We can calculate that while the weather condi- tions destroy about 92 %, and the parasites and bacterial diseases destroy in 85 alLabout 90 %, of the remaining larvae and pupae the population of the Diamond Back Moth remains the same. In most cases the percentage of the parasites is, however, under 90 % (for example in 1928 only about 12 % in the first geriera- • tion), evidently varying in general from 40 to 80 per cent. The favorable or unfavorable character of the weather conditions will then, in the first place, determine whether the population of the moth increases or decreases. — It is also to be considered, that the parasites are dependent on the weather condi- tions in the same measure as the host. •The weather conditions favorable to the Diamond Back Moth evidently favour its parasites also. The development of the parasites is generally somewhat behind the development of the moth; they have their own parasites and, furthermore, part of the larvae of the moth have been observed to be >>imrnune as, for instance, in respect of the Angitia fenestralis species. — The parasitic fungi seem to spread fast amongst larvae of the Diamond Back Moth only in moist summers. Generally they have first attained a wider propagation only in the second brood of the larvae, partly, perhaps, because only the latter part of the summer has usually been moist. From the above we can conclude that the conditions of an out- break of -the Diamond Back Moth are: that the preceding summer should have been warmer than normally enabling 3 generations to develop; that cluring the preceding or the same summer there should have been no long and intense droughts; that, in addition., the preceding summer should either have been less rainy than normally, or normal, and - that heavy rains should not have destroyed adults and larvae in great numbers; that the bacterial diseases should not have gained much ground, that parasites should not have been specially plentiful, and that the last brood of the, preceding year in the autumn should have been pupated before the setting. in of the frosts. The outbreak seems, on the other hancl, to be checked when: the summer is so cold that only 2 generations could be developed during its course and the third generation at the setting-in of the . winter chiefly occurs as larvae which die; when the summer is more rainy than normally and a great part of the adults and the jung larvae are destroyed by the heavy rains, the laying of eggs is sparser and bacterial diseases spread. quickly. Besides the above-mentioned factors there are, of course, numerous other factors which influence the fluctuations of the population, and in order to investigate these the epidemiologieal study of the Diamond Back Moth will continually be on the programme of the Department of Entomology. Control. In laboratory trials carried out for the purpose of destroying larvae of the Diamond Back Moth efficacy of various arsenic powders (Cuprodyl, Eulen- staub, Arska and Silesia) as preliminarily investigated in 1928 and 1931. Ali these substances have been proved to be fairly good: the killing effect variecl between 76.5 and 93. e per cent. Cryolite has also given as good result as, for instance, Arska. On the other hand, some commercial derris powders and one brand of pyrethrum powder, have given negative results. Ordinary trials in the field are lacking In field trials carried out in 1928 for the control of the mustard beetle (Phaedon cochleariae FABR. ) arsenic powders, it is true, were also examined in respect of their effect on larvae of the Diamond Back Moth. The dustings did not take place at the very best time with regard to the larvae of the moth and, furthermore, the weather conditions were most unfåvorable 86 for the dusting on account of continual rainfalls. Nevertheless about 65 % of larvae were destroyed with Eulenstaub and about 46 % with Cuprodyl. Silesia, Meritol, Gralit and Vermisil arsenic powders were also found to reduce appreciably the number of larvae (after one dusting). —In 1928 reports were received on 88 dustings with arsenic powders carried out in actual farming work. In 54 cases the results were good, in 13 fairly good and in 5 cases of the latter rainfalls are reported to he responsible for the results not being good; in 21 cases the results were poor, but in 19 of these the continual rainfalls were stated to he te reason for this and in one case the dusting time was evidently wrong. According to these results the larvae of the Diamond Back Moth can effectively he destroyed -with arsenic powders. Furthermore, many other pests of the Cruciferae, as the mustard beetle, flea beetles, the beet carrion beetle, larvae of the ›>Garden Pebbies etc. can he destroyed at the same time with these. For the control of the adults 2 preliminary laboratory trials -were carried out with fluoride of sodium. In the first trial the moth was given a solution which contained 1 % NaF and 2 % sugar. The number of the adults in every trial was 50. In two days 42 (84 %) of the moths died in the NaF treatment, while only 1 (2 %) died in the water treatment. — In the second trial the moths were given a solution which contained 2.5 % NaF and 3 % sugar. In two da,ys 90 % of the moths died but only 2 % died in the water treatment. Trials in the field have not yet been carried out. With regard to the con.ditions in Finland the following clirections for the control of Diamond Back Moth are given: Special attention should he paid to the vegetative condition of the soil. The sowing is to he don.e as early as possible. The vegetative power of the plants should he increased by using surface fertilizers -Thinning should he carried otit according to the occurrence of insec.ts. When -the first young larvae are noticed, that is generally the most suitable time to perform the thinnin.g. The removed plants, which contain eggs and larvae, should he carefully destroy- ed. The Cruciferous weeds should he thoroughly exterminated, not only from fields, where root-crop is grown, but also from other fields. — In order to keep ffie moths from fields it is advantageous to use early sown plants as a trap crop. The use of arsenic powders is the most important means of control. The dusting should he carried out before the greater amount of the damage has occurred. The poison should he especially applied to the under sides of the leaves. It is most practical to do the dusting with the P-ciliuri>> field-sprayer. The amount of poison used per hectare when the plants are young should he 3-4 kg and later on, when the plants are big, 6-7 kg. — In small fields some hand sprayer, for instance, »Famos,> can successfully he used. With one dusting it is not always possible to destroy the larvae thoroughly enough, because at the time of the dusting there may still he eggs and a part of the larvae in places of the plants which cannot be reached by the poison. For this reason, it is useful to repeat the dusting after a lapse of 1-2 weeks. If there is rainfall immediately after the dusting, the work has to he repeated. — Should larvae have to he destroyed on cauliflowers and cabbages shortly before harvesting, derris powders, for instance, or spraying liquids, or a 2 °,/0 baryumchloride solution, which are harmless for man and cattle,.have to he used for safety's sake instead of arsenic powders. Koetoimintakirjallisuutta. Vuoden 1926 alusta ovat valtion maatalouskoetoimintaa käsittelevät julkaisut ilmes- tyneet kahtena sarjana, joista toinen »Valtion naaatalmiskoetoiminnan julkaisuja» on tieteellisluontoinen ja toinen »Valtion maatalouskoetoiminnan tiedonantoja» enemmän kansantajuinen. Seuraavassa luettelossa mainitaan paitsi näihin sarjoihin kuuluvia teoksia myös ne vanhemmat maatalouden koe- ja tutkimustoiminta-alaan kuuluvat teokset, jotka ovat ilmestyneet vuoden 1922 jälkeen. I. Maatalouden koetoiminnan keskusvaliokunnan tiedonantoja: N:o 1. Pauli Tuorila: Valtion varoilla järjestettyjen paikallisten lannoituskokeitten tuloksia vuosilta 1922-1923. Helsinki 1924. Hinta Smk 5: -. N:o 2. Vihtori Lähde: Paikalliset lannoituskokeet vuosina 1922-1924. Koetuloksia ja lannoituksen kannattavaisuuslaskelmia. Helsinki 1925. Hinta Smk 6: -. N:o 3.. C. A. G. Charpentier: Laiduntarkastus eräillä tiloilla Suomessa kesällä 1924. Helsinki 1926. Hinta Smk 10: -. II. Maatalouskoelaitoksen tieteellisiä julkaisuja: N:o 17. E. F. Simola: Juurikasvien viljelyksestä. Koetuloksia naapurimaissa ja maan- viljelystaloudellisen koelaitoksen kasviviljelysosastolla tehdyistä juurikasvi- kokeista. (Referat: Die Wurzelfnichtversuche an der landwirtschaftlichen Ver- suchsanstalt 1915-1921). Helsinki 1923. Hinta Smk 10: -. N:o 18. E. F. Simola: Untersuchungen iiber den Einfluss der Griinfuttersamenmischungen auf die Höhe der Ernteerträge und die Beschaffenheit des Griinfutters. Hel- sinki 1923. Hinta Smk 10: -. N:o 19. E. I?. Simola: Maanlaatujen ja maan eri kosteussuhteiden vaikutuksesta eräi- den kaura- ja ohralaatujen morfologisiin ominaisuuksiin. (Referat: Der Ein- fluss der Bodenart und der verschiedenen Feuchtigkeitsverhältnisse des Bodens auf die morphologischen Eigenschaften gewisser Hafer- und Gerstensorten). Helsinki 1923. Hinta Smk 10: -. N:o 20. E. F. Simola: Pellavan jalostuksesta yksilövalintaa käyttämällä. IIelsinki 1923. Hinta Smk 4: -. N:o 21. E. F. Simola: Huomioita viljellyn hieta-, savi- ja multamaan kirren sulami- sesta Maanviljelystaloudellisella koelaitoksella vuosina 1922 ja 1923. Helsinki 1923. Hinta Smk 2: 50. N:O 22. Kaarlo Teräsvuori: Mittarijärjestelmän käyttämisestä kenttäkokeissa. (Referat: Ober die Anwendung des Massparzellensystems bei Feldversuchen). Helsinki 1923. Hinta Smk 10: -. N:o 23. Yrjö Hukkinen: Havaintoja herukan äkämäpunkin (Eriophyes ribis Nal.) esiin- tymisestä Suomessa. (Referat: "Gber das Auftreten der Johannisbeeren-Gall- milbe Eriophyes ribis Nal. in Finnland). Helsinki 1923. Hinta Smk 2: 60. N:o 24. E. P. Simola: Maanviljelystaloudellisen koelaitoksen kasviviljelysosaston apila- kokeet v. 1919-1923. Helsinki 1924. Hinta Smk 10: -. N:o 25. Yrjö Hukkinen: Tiedonantoja viljelyskasveille vahingollisten eläinlajien esiin- tymisestä Pohjois-Suomessa. (Referat: Mitteilungen iiber die Sehädlinge der Kulturpflanzen im nördlichen Finnland). Helsinki 1925. Hinta Smk 30: -. N:o 26. IlMah Poijärvi: Suomalaisen lypsykarjan' ravinnontarve käytännöllisten ruo- kintakokeiden valossa. Helsinki 1925. Hinta Smk 15: 2 III. Maatalouskoelaitoksen maamieskirjasia: N:o 9. T. J. Hintikka: Tuhosieniopas maanviljelijöitä, puu- ja kasvitarhanhoitajia varten. Toinen painos. Helsinki 1924. Hinta Smk 6: -. N:o 10. J. Ivar Liro: Biisamimyyrä, Fiber zibethicus. Helsinki 1925. Hinta Smk 6: -. N:o 11. Vilho A. Pesola: Piirteitä Saksan kasvinjalostustyöstä ja kasvinviljelyskoetoi- minnasta. Helsinki 1925. Hinta Smk 10: -. N:o 12. Ilmari Poijärvi: Korjuuajan vaikutus heinäsadon määrään ja laatuun. Kokeita, kesän 1924 heinällä. Helsinki 1925. Hinta Smk 10: -. IV. Maatalouskoelaitoksen tiedonantoja maamiehille: N:o 73. T. J. Hintikka: Omena- ja päärynärupi. Helsinki 1923. N:o 74. Kasviviljelysosaston kenttäopas kesällä 1923. Helsinki 1923. N:o 76. T. J. Hintikka: Luumujen pussitauti ja sen torjuminen. Helsinki 1924. N:o 76. Ilmari Poijärvi: Kesän 1924 heinäsadon kokoomuksesta sekä sen tuotanto- arvon arvioimisesta. Helsinki 1925. N:o 77. Ilmari Poijärvi: Kesän 1926 heinänsadon kokoomuksesta ja sen tuotantoarvon arvioimisesta. (Referat: Om sammansättningen av höskörden sommaren 1925 och bedömandet av dess produktionsvärde). Helsinki 1925. V. Kasvinsuojelukirjasia: N:o 1. J. I. Liro: Perunasyöpä,. 1923. N:o 2. J. I. Liro: Omenahärmästä ja sen vastustamisesta. 1924. N:o 3. J. I. Liro: Koloradokuoriainen uhkaamassa Europan perunaviljelyä. 1925. I. Valtion maatalouskoetoiminnan julkaisuja: N:o 1. Ei ole vielä ilmestynyt. N:o 2. E. I?. Simola: Maanlaatujen ja kosteussuhteiden vaikutuksesta eräiden viljelys- kasvien morfologislin ominaisuuksiin, satoihin ja vedenkulutukseen. (Referat: -Ober den Einfluss der Bodenart und der Feuchtigkeitsverhältnisse des Bodens auf die morphologischen Eigenschaften. Ernteertrage und den Wasserverbrauch gewisser Kulturpflanzen). Helsinki 1926. Hinta Smk 20: -. N:o 3. E. F. Simola: Pellavan jalostuksen tuottamia tuloksia. (Referat: Einige Er- gebnisse der Leinziichtung). Helsinki 1926. Hinta Smk 10: -. N:o 4. T. Terho: Tutkimuksia kotimaisten sonnien vaikutuksesta jälkeläistensä maidon- tuotantoon ja maidon rasvapitoisuuteen I.-L. S. K. 182 Ounaan, L. S. K. 74 Matin ja I. S. K. 25 Pomin suv-ut. (Referat: 'Ober die Vererbung der Leistungsmerkmale beim finnischen einheimischen Rindvieh). Helsinki 1926. Hinta Smk 25: -. N:o 5. E. F. Simola: Tutkimuksia viljelysmaiden jäätymisestä ja kirren sulamisesta maatalouskoelaitoksella vuosina 1924, 1925 ja 1926. (Referat: Untersuchungen der Landwirtschaftlichen Versuchsanstalt iiber das Einfrieren des Kulturlandes und das Auftauen des Bodenfrostes in den Jahren 1924, 1925 und 1926). Hel- sinki 1926. Hinta Smk 10: -. N:o 6. Ilmari Poijärvi: Valmistavia tutkimuksia rehuannoksen suuruuden vaikutuk- sesta rehujen tuotantoarvoon. (Summary: Preliminary investigations regarding the influence of the size of the ration on the productive value of feeding stuffs). Helsinki 1926. Hinta Smk 10: -. N:o 7. 0. A. G. Charpentier: Laiduntarkastus eräillä tiloilla Suomessa kesällä 1925. (Summary: The control of pastures on some farms in Finland (Suomi) in 1926). Helsinki 1926. Hinta Smk 10: -. N:o 8. Vilho A. Pesola: Kevätvehnän keltaruosteenkestävyydestä. (Abstract: On the resistance of spring wheat to yellow rust). Helsinki 1927. Hinta Spik 30: -. 3 N:o 9. •C. A. G Charpentier: Laiduntarkkailu eräillä tiloilla Suomessa kesällä 1926. (Summary• The control of pastures on some farms in Finland (Suomi) in 1926). Helsinki 1927. Hinta Smk 10: -. N:o 10. 0. Collan: Tulokset talvikaalikokeista Hinnonmäen puutarhakoeasemalla v. 1923-1925. (Referat: Resultate der Versuche mit Winterkohle an der Garten- versuchsstation Hinnonmäki in den Jahren 1923-25). Helsinki 1927. Hinta Smk 5: -. N:o 11. P. Kokkonen: Rukiin talvehtimisen ja sen juurien venyvyyden ja venytyskestä- vyyden välisestä suhteesta. Helsinki 1927. Hinta Smk 10: -. N:o 12. V. Lähde: Paikalliset lannoituskokeet vuosina 1922-1926. (Referat: Die lokalen Diingungsversuche in Finnland in den Jahren 1922-1926). Helsinki 1927. Hinta Smk 25: -. N:o 13. Ilmari Poijärvi: Suomaalla ja kovalla maalla kasvaneiden heinien tuotantoarvo toisiinsa verrattuna. (Summary: Comparison of the productive values of hays from meadows on mineral and peat soils). Helsinki 1927. Hinta Smk 10: -. N:o 14. S. Parkku: Kertomus sikatalouskoeasemalla tehdyistä lihotussikojen tuotanto- tarkkailukokeista. Helsinki 1927. Hinta Smk 5: -. N:o 15. J. Valmari-Toimi Ruokosalmi: Sokerijuurikkaan sekä lantun ja turnipsin lan- noitustarpeesta. (Referat: Ober das Diingebedfirfnis der Zuckerriibe). Helsinki 1928. Hinta Smk 10: -. N:o 16. Solmu Parkku: Kuorittu maito, kalajauho sekä kasvikunnasta saadut väkirehut valkuaisainetarpeen tyydyttäjinä sikojen ruokinnassa. (Referat: Abgerahmte Milch, Fischmehl und die vegetabilische Kraftfutter als Befriediger des Eiweiss- bedarfs bei der Schweinefiitterung). Helsinki 1928. Hinta Smk 5: -. N:o 17. Solmu Parkku: Kertomus sikatalouskoeasemalla tehdyistä eri sikakantoja ver- tailevista ruokintakokeista v. 1927. (Referat: Bericht ilber vergleichende Fiitterungsversuche mit verschiedenen Schweinestämmen an der Versuchs- station fOr Schweinewirtschaft 1927). Helsinki 1928. Hinta Smk 5: -. N:o 18. Erik Bruun: Lypsykauden maidontuotantokäyrään vaikuttavista tekijöistä ja sen muodon perrytymisestä itäsuomalaisessa karjassa. (Summary: Factors influencing the lactation curve and the hereditariness of its shape in East Finnish cattle.) Helsinki 1928. Hinta Smk 25: -. N:o 19. T. Terho: Tutkimuksia kotimaisten sormien vaikutuksesta jälkeläistensä maidon- tuotantoon ja maidon rasvapitoisuuteen II.-I. S. K. 8 Oivan, I. S. K. 4 Tahvon, I. S. K. 305 Hintsin, L. S. K. 5 Monnin ja L. S. K. 262 Jumbon suvut. (Referat: flber die Vererbung der Leistungsmerkmale beim finnischen einheimischen Rindvieh.) Helsinki 1928. Hinta Smk 30: -. N:o 20. E. S. Tomula: Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia II. (Referat: Untersuchungen iiber die Beschaffenheit des einheimischen Getreides). Hel- sinki 1928. Hinta Smk 15: -. N:o 21. E. I?. Simola: Maanlaadun ja lannoituksen sekä kosteuden vaikutuksesta eräi- den kaura- ja ohralaatujen morfologisiin vaihteluihin, satoihin ja veden kulu- tukseen. (Referat: -Ober den Einfluss der Bodenbeschaffenheit, Dängung und Feuchtigkeit auf die moriihologischen Schwankungen, die Erträge und den Wasserverbrauch gewisser Hafer- und Gerstensorten). Helsinki 1929. Hinta Smk 20: -. N:o 22. C. A. G. Charpentier: Laiduntarkkailu eräillä tiloilla Suomessa kesällä 1927. (Abstract: On the pasture husbandry in Finland and the control of the yield of pastures, together with a sumraary of the results of the pasture control during the years 1924-1927). Helsinki 1929. Hinta Smk 15: N:o 23. T. J. Hintikka: Perunasyövän levinneisyydestä eri maissa ja muutamista ilmas- tollisista seikoista sen saastuttamilla alueilla. (Referat: Ober die Verbreitung des Kartoffelkrebses in verschiedenen Ländem sowie iiber einige klimatischen Fak- toren der verseuchten Gebiete). Helsinki 1929. Hinta Smk 20: -. N:o 24. E. P. Nurraikasvien siemensekoituksista. Maatalouskoelaitoksen kasvin, viljelysohstolla vuosina 1923-1928 erilaisilla nurmikasvien siemensekoituksilla suoritettu koe. (Referat: Ober Samenmischungen von Wiesenpflanzen). Hel- sinki 1929. Hinta Smk 10: -. N:o 25. C. A. G. Charpentier: Laiduntarkkailu eräillä tiloilla Suomessa kesällä 1928 (Summary: The control of pastures on some ,farms in Finland (Suomi) in 1928) Helsinki 1929. Hinta Smk 15: -. 4 N:o 26. J. Valmari ja Viljo Kanervo: Kasvien vedenkäyttö ja säätekijät. (Referat: Der Wasserverbrauch der Pflanzen mit Beriicksichtigung der Witterungseleinente). Helsinki 1930. Hinta Smk 15: -. N:o 27. Solmu Parkku: Kertomus Sikatalouskoeasemalla tehdyistä ruokintakokeista v. 1928. (Referat: Bericht iiber verg eichende Fiitterungsversuche mit verschiede- nen Schweinestämmen an der Versuchsstation för Schweinewirtschaft 1928). Helsinki 1930. Hinta Smk 5: -. N:o 28. Ilmari Poijärvi ja Elsa-Maija Listo: Suomessa tuotetun lehmänmaidon kokoo- muksesta ja lehmien siitä johtuvasta tuotantorehuntarpeesta. (Referat: -Ober die Zusammensetzung der in Finnland produzierten Kuhmilch und den dadurch be- dingten Bedarf der Kilhe an Produktionsfutter). Helsinki 1930. Hinta Smk 10:-. N:o 29. Armo Teräsvuori: 'Ober die Bodenazidität mit besonderer Beriicksichtigung des Elektrolytgehaltes der Bodenaufschlämmungen. (Selostus: Maan happamuudesta erikoisesti maauutteiden elektrolytipitoisuutta silmälläpitäen). Helsinki 1930. Hinta Smk 30: -. N:o 30. E. F. Simola: Kirsi- ja vajovesisuhteiden tutkimuksia maatalouskoelaitoksella ja osittain myös muualla Suomessa vuosina 1926-1929. (Referat: Bodenfrost- und Senkwasseruntersuchungen). Helsinki 1930. Hinta Smk 15: -. N:o 31. Vihtori Lähde: Heinänurmille vuosittain tai harvemmin annetun lannoituksen vaikutuksesta. Kenttäkoetuloksia vuosilta 1925-1929 ja lannoituksen kannat- tavuusvertailuja. (Referat: "Dber die Wirkung und Rentabilität einer alljährlich oder seltener bewerkstelligten Diingung der Grasäcker). Helsinki 1930. Hinta Smk 10: -. N:o 32. Lauri Keso: Kulttuuriteknillisiä maaperätutkimuksia erikoisesti ojaetäisyyttä silmälläpitäen. Viljelyksellisesti tärkeät maalajimme. Ojaetäisyyksien määrää- misperusteet. (Referat: Kulturtechnische Bodenuntersuchungen mit besonderel- Beröcksichtigung der Strangentfernung. Die ackerbaulich wichtigsten Boden- etten Finnlands. Die beim Bestimmen der Strangentfernung angewandten Metho- den). Helsinki 1930. Hinta Smk 45: -. N:o ; 33. E. Kitunen: Rikkartiohojen hävittäminen kemiallisin keinoin. Selostus vuosina 1926-1929 suoritetuista kokeista. (Referat: Unkrautbekämpfung durch chemische Mittel). Helsinki 1930. Hinta Smk 15: -. N:o 34. C. A. G. Charpentier: Laiduntarkkailu eräillä tiloilla Suomessa kesällä 1929. (Sam- mandrau: Beteskontroll på ett antal gårdar i Finland sommaren 1929). (Summary The control of pastures on some farms in Finland (Suomi) in 1929). Helsinki 1930. Hinta Smk 15: -. N:o 35. Ilmari Poijärvi: Korjuuajan vaikutus heinäsadon määrään ja laatuun. Kokeita kesien 1925 ja 1926 heinillä. Helsinki 1931. Hinta Smk 15: N:o 36. Viljo Vainikainen: Erilaisten kantakirjalehmien vasikoitten käytöstä itäsuo malaisissa karjoissa. (Referat: Vber die Ausnutzung der Kälber verschieden- artiger Stammbuchkiihe in den ostfinnischen Viehbeständen). Helsinki 1931. Hinta Smk 15: -. N:o 37. E. F. Simola: Perunakokeet maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosastolla vuo- sina 1920-1930. (Referat: Kartoffelbauversuche der Abteilung filr Pflanzenbau der Landwirtschaftlichen Versuchsanstalt in den Jahren 1920-1930). Helsinki 1931. Hinta Smk 15: -. N:o 38. Solmu Parkku: Kertomus sikatalouskoeasemalla tehdyistä eri sikakantoja ver- tailevista ruokintakokeista vuosina 1929-1930. (Referat: Bericht iiber ver- gleichende Filtterungsversuche mit verschiedenen Schweinestämmen an der Versuchstation för Schweinewirtschaft 1929 und 1930). Hinta Smk 10: -. N:o 39. Vilho A. Pesola: Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia III. (Refe- rat: Untersuchungen iiber die Beschaffenheit des einheimischen Getreides III). Helsinki 1931. Hinta Smk 20: -. N:o 40. P. Kokkonen: Tutkimuksia kuivatuksen aiheuttamasta turvekerrosten painu- misesta I. (Referat: Untersuchungen ilber die durch die Entwässerung ver- ursachte Senkung der Torfscliichten). Helsinki 1931. Hinta Smk 15: -. N:o 41. C. A. G. Charpentier: Laiduntarkkailu eräillä tiloilla Suomessa kesällä 1930. (Sammandrag: Beteskontroll på ett antal gårdar i Finland sommaren 1930). (Summary: The control of pastures on some farms in Finland (Suomi) in 1930). Helsinki 1931. Hinta Smk 15: -. 5 N:o 42. Pauli Tuorila-Anno Teräsvuori: -Ober die Bestimmung von Kali, Kalk, Phosphor- säure und Kieselsäure in organischen Substanzen. (Selostus: Kalin, kalkin, fosforihapon ja piihapon määräämisestä organisissa aineissa). Helsinki 1932. Hinta Smk 10: -. N:o 43. Vilho A. Pesola: Vehnän jalostustyöstä ja sen tuloksista maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosastolla. (Referat: Die Weizenziichtung der Landwirtschaftlichen Versuchsanstalt Finnlands, Abt. för Pflanzenzlichtung, und ihre Ergebnisse.) Helsinki 1932. Hinta Smk 15: -. N:o 44. Y. K. Koskinen: Perunan laatukokeiden tuloksia vuosilta 1920-1930. Hel- sinki 1932. Hinta Smk 15: N:o 45. A. J. Rainio: Untersuchungen iiber ein Fäulnisbakterinm der Tomatenfriichte. (Bacillus aroideae, Townsend). (Selostus: Tutkimuksia tomaattien hedelmien mädättäjäbakteerista). Helsinki 1932. Hinta Smk 10: -. N:o 46. A. Perunasyövän (Synchytrium endobioticum [Schilb.] Pero.) leviämisen syistä. Suomessa ja ulkomailla. (Abstract: The reasons of the spread of potato wart in Finland and abroad). Helsinki 1932. Hinta Smk 30: -. N:o 47. E. S. Tomula: Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia V. (Referat: Dber die Verbesserung der Backfähigkeit des einheimischen Weizens durch einige Chemikalien). Helsinki 1932. Hinta Smk 10: -. N:o 48. Veikko Laurila: Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia IV. Helsinki 1932. Hinta Smk 10: -. N:o 49. C. A. G. Charpentier: Laiduntarkkailu eräillä tiloilla Suomessa kesällä 1931. (Sammandrag: Beteskontroll på ett antal gårdar i Finland sommaren 1931) (Summary: The control of pastures on some farms in Finland (Suomi) in 1931) Helsinki 1932. Hinta Smk 15: -. N:o 50. A. J. Rainio: Punahome Fusarium roseum Link-Gibberella Saubinetii (Mont.) Sacc. ja sen aiheuttamat myrkytykset kaurassa. (Referat: Fusarium roseum beim Hafer und dadurch hervorgerufene Vergiftungen). Helsinki 1932. Hinta Smk 10: -. N:o 51. Pauli Tuorila ja Aarne Tainio: Superfosfaatin, thomasfosfaatin ja kotkafosfaa- tin käyttöarvosta. Vertailevien kenttäkokeiden tuloksia vuosilta 1927-32. (Referat: Uber den Wirkungswert von Superphosphat, Thomasmehl und Kotka- phosphat). Helsinki 1932. Hinta Smk 10: -. N:o 52. E. S. Tomula: Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia VI. (Referat: Uber die Backfähigkeit einiger in Finnland angebauten Winter-und Sommer- weizensorten). Helsinki 1933. Hinta Smk 25:-. N:o 53. Onni Pohjakallio: Viljelysmaiden lannoitus Suomessa lannoituskokeiden valossa. (Referat: fikkerjordens gödsling i Finland belyst genom fältförsök). (Referat: Die Diingung des Ackerbodens in Finnland im Lichte von Feldversuchen). Helsinki 1933. Hinta Smk 25:-. N:o 54. Veikko Laurila: Maamme yleisimmät perunajalosteet. Ohjeita niiden tuntemi- seen sekä laatujen tärkeimmät ominaisuudet. Helsinki 1933. Hinta Smk 5: N:o 55. C. A. G. Charpentier: Tuloksia laitumen typpilannoituskokeista vuonna 1932. Vammala 1933. Hinta Smk 10: -. N:o 56. Pauli Tuorila und Armo Teräsvuori: Untersuchungen iiber die Anwendbarkeit der Bodenanalytischen Methoden fiir die Bestimmung des Dangebedfirfnisses. I Der Phosphorsäuregehalt von salpetersauren Bodenausziigen und die mit Phos- phatclangung erzielten Heumehrerträge. (Selostus: Tutkimuksia maa-analyyttis- ten menetelmien soveltuvaisuudesta lannoitustarpeen määtäämiseen. I Typpi- happoisten ma,auutteiden fosforihappopitoisuudet ja fosfaattilannoituksella saa- dut heinäsadonlisäykset). Helsinki 1933. Hinta Smk 15: (Loppuunmyyty). N:o 57. Onni Pohjakallio: Uudisviljelysten lannoittamisesta. Paikalliskokeiden tulosten tarkastelua. (Referat: Om gödsling på nyodlingar). Helsinki 1933. Hinta Smk 10:-. N:o 58. Pauli Tuorila ja Aarne Tainio: Diammoniumfosfaatin lannoitusarvosta. Ver- tailevien kenttäkokeiden tuloksia vuosilta 1928-1931. (Referat: Uber den DiingerWert von Diammoniumphosphat. Ergebnisse der Feldversuche von den Jahren 1928-1931). Helsinki 1934. Hinta Smk 5: -. N:o 59. Viljo Vainikainen: Erilaisten kantakirjalehmien vasikoiden käytöstä länsi- suomalaisissa ja Suomen ayrshirekarjoissa. Helsinki 1934. Hinta Smk 20:-. N:o 60. Olavi Conan: Suomen hedelmänviljelys hedelmätarhojamme v. 1929 kohdan- neen tuhon valossa. (Referat: Fruktodlingen i Finland i belysning av den år 1929 inträffade förödelsen i våra fruktträdgårdar). Helsinki 1934. Hinta Smk 10: -. 6 N:o 61. T. Terho: Suhteellisen ruumiinpituuden ja teurastustuloksen välisestä suh- teesta suomalaisilla maatiais- ja yorkshiresioilla. Helsinki 1934. Hinta Smk 20:-. N:o 62. Hevosjalostusliittojen edustajiston ja Maatalouden työtehoseuran valitsema tutki- musvaliokunta: Tutkimuksia maatalouden eri hevostyövälineiden aiheuttamista vetovastuksista ja hevosten työtuotannoista. (Referat: Untersuchungen iiber den Zugwiderstand bei dem verschiedenen Pferdearbeitsgeräten und die Arbeitsproduk- tion der Pferde bei den landwirtschaftlichen Arbeiten). Helsinki 1934. Hinta Smk 25:-. N:o 63. Ilmari Poijärvi: Kokeita A.I.V.-rehulla. (Referat: Versuche mit A.I.V.-futter) Helsinki 1934. Hinta Smk 15:-. N:o 64. Pauli Tuorila ja Aarne Tainio: Karjanlannan talvilevityksestä. Kenttäkokei- den tuloksia vuosilta 1928-1933. (Referat: Om vinterutspridning av ladu- gärdsgödsel. Resultat från fältförsöken ären 1928-1933). Helsinki 1934. Hinta Smk 5: --. N:o 65. Vilho A. Pesola: Vber die Winterfestigkeit der Winterweizensorten, auf Grund der Versuche von der Abteilung fOr Pflanzenzfichtunc, der Landwirtschaftlichen Versuchsanstalt. (Selostus: .Syysvehnälaatujen talvenkestävyydestä Maatalous- koelaitoksen Kasvinjalostusosastolla suoritettujen kokeiden perusteella). Helsinki 1934. Hinta Smk 15: -. N:o 66. Vilho A. Pesola: Peltoherneen jalostuksesta ja sen tuloksista Maatalouskoe- laitoksen Kasvinjalostusosastolla. (Referat: t)ber die Erbsenziichtung der Land- wirtschaftlichen Versuchsanstalt Finnlands, Abt. fiir Pflanzenziichtung, und ihre Ergebnisse). Helsinki 1935. Hinta Smk 10:-. N:o 67. Aarne Tainio: Kuusamon ja Kuolajärven kiinteillä koekentillä vuosina 1927- 1933 suoritettujen kokeiden tuloksia. Helsinki 1935. Hinta Smk 10: -. N:o 68. Walter M. Linnaniemi: 23 Kertomus tuhoeläinten esiintymisestä Suomessa vuosina 1917-1923. (Referat: Bericht iiber das Auftreten der Pflanzenschäd- linge in Finnland in den Jahren 1917-1923). Helsinki 1935. Hinta Smk 25:-. N:o 69. Yrjö Hukkinen ja Niilo A. Vappula: 24 Kertomus tuhoeläinten esiintymisestä Suomessa vuosina 1924 ja 1925. (Referat: Bericht tiber das Auftreten der Pflanzenschädlinge in den Jahren 1924 und 1925). Helsinki 1935. Hinta Smk 15:-. • N:o 70. Jaakko Listo: Ruiskutuskokeita hedelmäpuupunkin (Paratetranychus pilosus 0. & F.) torjumiseksi. (Summary : Spraying 'experiments for the control of fruit-tree red mite (Paratetranychus pilosus 0. & F.). Helsinki 1935. Hinta Smk 10:-. N:o 71. F. Tennberg: Perunan lannoituksesta paikallisten lannoituskokeiden tulosten perusteella. (Referat: 'Ober die Diingung der Kartoffeln auf Grand der Resul- tate von lokalen Diingungsversuchen). Helsinki 1935. Hinta Smk 10:-. N:o 72. E. A. Jamalainen: Tutkimuksia lantun ruskotaudista. (Referat: Untersuchun- gen fiber die »Ruskotauti» - Krankheit der Kohlrfibe). Helsinki 1935. Hinta Smk 15:-. N:o 73. Veikko Laurila: Säilytystappiot perunan talvisäilytyksessä. (Referat: Die Verluste bei Aufbewahrung der Kartoffeln ilb er den Winter). Helsinki 1935. Hinta Smk 5: -. N:o 74. Viljo V ainikainen: Länsi- ja itäsuomalaisten kantakhjaeläinten ruumiimni- toista. (Referat: 1.3.ber die Körpermasse der west- und ostfinnischen Stamm- buchtiere). Helsinki 1935. Hinta Smk 5:-. N:o 75. Viljo Vatnikainen: Suomalaisen maatiaiskanan kaulatupsun eli parran ja moni- varpaisuuden periytymisestä. Helsinki 1935. Hinta Smk 3: -. N:o 76. 0. Meurman: Tutkimuksia Neon valon merkityksestä kasvihuoneviljelyksissä, II. Koetulokset Gloxinioilla. (Referat: Untersuchungen iiber die Bedeutung des Neon-Lichtes fOr die Gewächshauskulturen. II. Versuchsergebnisse mit Gloxinien). Helsinki 1936. Hinta .Smk 5:-. N:o 77. Onni Pohjakallio: Valkotähkäisyystutkimuksia Jokioisissa kesällä 1935. (Referat: Untersuchungen iiber die Weissährigkeit, ausgefährt in Jokioinen im Sommer 1935). Helsinki 1936. Hinta Smk 10:-. N:o: 78. E. F. Simola: Peltoviljelyskiertokokeiden tuloksista maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosastolla vv. 1914-1926. (Referat: I.13er die Ergebnisse der ali der Abteilung för Pflanzenbau der Landwirtschaftlichen Versuchsanstalt i. d. J. 1914-1926 ausgefiihrten Zirkulationsversuche). -Helsinki 1936. Hinta Smk. 10:-. 7 N:o 79. E. A. Janzalainen: Herneen siementen sisäinen turmeltuminen. (Summary: Internal Necrosis of Pea Seeds). Helsinki 1936. Hinta Smk 3: -. N:o 80. 0. Meurman: Selostus mustien viinimsrjapensaiden vertailevien kokeiden tähänastisista tuloksista. (Summary: A preliminary report of the black cur- rant variety trials). Helsinki 1936. Hinta Smk 3: -. N:o 81. Ei ole vielä ilmestynyt. N:o 82. Yrjö Hukkinen, Jaakko Listo t ja Niilo A. Vappula: 25 Kertomus tuhoeläinten esiintymisestä Suomessa vuosina 1926 ja 1927. (Referat: Bericht iiber das Auf- treten der Pflanzenschädlinge in Finnland in den Jahren 1926 und 1927). Helsinki 1936. Hinta Smk 10: -. . N:o 83. E. A. Janzalainen: Omenapuiden lehtien ja hedelmien ruiskutusvioituksista. (Referat: Vber die Spritzschäden an Blättern und Fröchten von Apfelbäumen). Helsinki 1936. Hinta Smk 10: -. N:o 84. A. J. Rainio: Tutkimuksia Gladiolus-kasvien bakteeritaudeista (Pseudomonas marginata Mc. Cl., Ps. gurnmisudans Mc. Cl., Bacillus omnivorus Hall ja B. variega- tus Rainio nov. spec.) ja niiden torjunnasta. (Referat: Untersuchungen iiber Bakterienkrankheiten der Gladiolen (Pseudomonas marginata Mc. Cl., Ps. gummi- sudans Mc. Cl., Bacillus omnivorus Hall und B. variegatus Rainio nov. spec.) und ihre Bekämpfung). Helsinki 1936. Hinta Smk 20: -. N:o 85. E. A. Jamaiainen: Tutkimuksia möhöjimresta (Plasmodiophora brassicae Wor). (Referat: Untersuchungen iiber die Kohlhernie (Plasmodiophora brassicae Wor)). Helsinki 1936. Hinta Smk 10: -. II. Valtion maatalouskoetoiminnan tiedonantoja: N:o 1. A. J. Rainio: Hedelmäpuiden syöpä (Nectria galligena Bres.). Helsinki 1926. Hinta Smk 1: 50. N:o 2. Niilo A. Vappula: Hallaperhonen (Cheimatobia brumata L.). Helsinki 1926. Hinta Smk 1: 50. N:o 3. Niilo A. Vappula: Nlitty-yökön (Charaeas graminis) toukka eli n. s. niittymato ja sen torjuminen. Helsinki 1926. Hinta Smk 1: 60. N:o 4. J. Listo: Kääpiöohrakärpänen (Chlorops pumilionis Bjerk.). Helsinki 1926. Hinta Smk 1: 60. N:o 5. • J. Listo: Kahukäspänen (Oscinella frit L.). Helsinki 1926. Hinta Smk 1: 50. N:o 6. Juho Jännes: Koeviljelysyhdistysopas (myös ruotsiksi). Helsinki 1927. Hinta Smk 5: -. N:o 7. J. I. Liro: Perunasyöpä. Helsinki 1927. Hinta Smk 1: 50. N:o 8. E. A. Jamalainen: Rukiin korsinoki. Helsinki 1927. Hinta Smk 1: 50. N:o 9. A. J. Rainio: Hedelmäpuiden muumiotauti. Helsinki 1927. Hinta Smk 1: 50. N:o 10. Vihtori Lähde: Paikallisten lannoitus- ja kasvilaatukokeiden suorittamisohjeita (myös ruotsiksi). Helsinki 1928. Hinta Smk 5: -. N:o 11. Yrjö Hukkinen: Peltokasvipölytin »Puhuri», uusi käytännöllinen keino kasvi- tuhoojia vastaan (myös ruotsiksi). Helsinki 1928. Hinta Smk 1: 50. N:o 12. C. A. G. Charpentier: Laiduntarkkailu, sen päämäärä ja järjestely (myös ruot- siksi). Helsinki 1928. Hinta Smk 5: -. N:o 13. Valtion paikalliskoetoimintakursseilla Helsingissä huhtikuun 13 ja 14 p:nä 1928 pidettyjä esitelmiä. Helsinki 1928. Hinta Smk 5:-. N:o 14. Vihtori Lähde: Paikallisten lannoituskokeiden suunnitelma vuonna 1929 (myös ruotsiksi). Helsinki 1929. Hinta Smk 5: -. N:o 15. Vilho A. Pesola: Maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosasto Jokioisissa kesällä 1929. Kenttäopas. Helsinki 1929. N:o 16. Vihtori Lähde: Paikallisten lannoituskokeiden suunnitelma, vuonna 1930 (myös ruotsiksi). Helsinki 1930. Hinta Smk 5: -. N:o 17. J. Listo: Omenanlehtikirppu. (Psylla mali Schmidb.). Helsinki 1930 Hinta Smk 2: -. N:o 18. Ilmari Poijärvi: Tuloksia AIV-rehulla suoritetuista kokeista. Helsinki 1930. Hinta Smk 3: -. N:o 19. 0. Meurman: Lasikankaan, tavallisen lasin ja 15-lasin antamat tulokset Lounais- Suomen kasvinviljelys- ja puutarhakoeaseman lämminlavakokeissa 1930. Hel- sinki 1930. Hinta Smk 5: -. N:o 20. Vihtori Lähde: Paikallisten lannoituskokeiden suunnitelma vuonna 1931 (myös ruotsiksi). Helsinki 1931. Hinta Smk 5: -. N:o 21. Vilho A. Pesola: Toivo-ruis. Helsinki 1931. Hinta Smk 3: -. N:o 22. 0. Meurman: Tulokset avomaan kurkkukokeesta v. 1930 ja selostus porkkana- laatukokeen tuloksista v. 1930 Lounais-Suomen kasvinviljelys- ja puutarha- koeasemalla (myös ruotsiksi). Helsinki 1931. Hinta Smk 3: -. N:o 23. ja 24. E. F. Simola: Rehukaalin viljelyksestä (myös ruotsiksi). Ilmari Poijärvi: Rehukaalin kokoomuksesta ja tuotantoarvosta. Helsinki 1931. Hinta Smk 6: -. N:o 25. Vilho A. Pesola: Kauralaatukokeitten tuloksia maatalouskoelaitoksen kasvin- jalostusosastolta. Helsinki 1931. Hinta Smk 5: -. N:o 26. Vilho A. Pesola: Muutamia tuloksia peltoherneellä suoritetuista kenttäkokeista. Helsinki 1931. Hinta Smk 5: -. N:o 27. 0. Meurman: Peltokasviviljelyskokeiden tuloksia Lounais-Suomen kasvinviljelys- ja puutarhakoeasemalla v. 1930. Helsinki 1931. Hinta Smk 5: -. N:o 28. Aarne Tainio: Kiinteiden koekenttien koesuunnitelmat v. 1931. Helsinki 1931. Hinta Smk 5: -. N:o 29. G. Rosendal: Eräitä tuloksia ohralaatukokeista. Helsinki 1931. Hinta Smk 5: -. N:o 30. E. F. Simola: Rehukaalin ja eräiden juurikasvien vertailevat viljelyskokeet maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosastolla vuonna 1931 (myös ruotsiksi). Helsinki 1931. Hinta Smk 3: -. N:o 31. Arvo Silvola: Kauralaatukokeiden tuloksia maatalouskoelaitoksen kasvinjalostus- osastolla vv. 1928-1931. Helsinki 1932. Hinta Smk 1: 50. N:o 32. Veikko Laurila: Eräitä tuloksia ohran laatukokeista maatalouskoelaitoksen kas- vinjalostusosastolla Jokioisissa. Helsinki 1932. Hinta Smk 3: -. N:o 33. Onni Pohjakallio: Paikallisten lannoituskokeiden suunnitelma vuonna 1932. Helsinki 1932 (myös ruotsiksi). Hinta Smk 5: -. N:o 34. Gunnar Gauflin: Tuloksia eräistä maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosastolla suoritetuista nurmikasvikokeista vv. 1930-1931. Helsinki 1932. Hinta Smk ,5: N:o 35. Veikko Laurila: Maatalouskoelaitoksen xasvinjalostusosaston perunakokeet vuo- sina 1928, 1930 ja 1931. Helsinki 1932. Hinta Smk 3: -. N:o 36. Ilmari Poijärvi: Kuorittu maito lypsylehmien rehuna. Helsinki 1932. Hinta Smk 3:-. N:o 37. S. Parkku: Sikatalouskoeasemalla tehtyjen eri sikakantoja vertailevien kokei- den tulokset v:lta 1931. Helsinki 1932. Hinta Smk 3: -. N:o 38. 1. Poijärvi: Kananpoikasten kasvatuskokeita. Helsinki 1932. Hinta Smk 3: -. N:o 39-40. Onni Pohjakallio: Paikalliset syysviljan oraiden pintalannoituskokeet vuo- sina 1928-1931 (myös ruotsiksi). - 0. Meurman: Syysvehnälaatukokeiden tuloksia Lounais-Suomen kasvinviljelys- ja puutarhakoeasemalla vuosina 1929 -1931. Helsinki 1932. Hinta Smk 8: -. N:o 41. Niilo A.Vappula: Peltokasvien tuholaiset v. 1931. Helsinki 1932. Hinta Smk 3:-. N:o 42. 0. Meurman: Porkkanalaatukokeet Lounais-Suomen koeasemalla v. 1931 (myös ruotsiksi). Hämeenlinna 1932. Hinta Smk 3: -. N:o 43. Aarne Tainio: Kiinteiden koekenttien koesuunnitelmat v. 1932. Helsinki 1932. Hinta Smk 5: -. N:o 44. Solmu Parkku: Lihotusaikojen laidunkokeet sikatalouskoeasemalla vuosina 1927-1931. Helsinki 1932. Hinta Smk 3: -. N:o 45. E. F. Simola: Suomen maataloudellinen koetoiminta. Hämeenlinna 1932 (myös ruotsiksi ja saksaksi). Hinta Smk 5: -. N:o 46. V. Lähde: Valtion maatalouskoetoiminta Viipurin yleisessä maatalousnäyttelyssä 1932 (myös ruotsiksi). Hämeenlinna 1932. Hinta Smk 10: -. N:o 47. Ilmari Poijärvi: AIV-rehun valmistuksessa syntyvistä ainetappioista. Helsinki 1932. Hinta Smk 3: -. N:o 48. E. F. Simola: Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosastolla v. 1932 suoritetun rehukaalikokeen tuloksista (myös ruotsiksi). Helsinki 1932. Hinta Smk 3: -. N:o 49. Martti Salminen: Eloperäisten aineitten käyttö laitumella. Helsinki 1933. Hinta Smk 1: 50. N:o 50. T. J. Wirri: Nitrofoskan käyttökokeen tuloksia Satakunnan kasvinviljelyskoe- asemalla v. 1932. Helsinki 1933. Hinta Smk 1: -. 9 N:o 51. T. J. Wirri: Tuloksia perunakokeista Satakunnan kasvinviljelyskoeasemalla. Helsinki 1933. Hinta Smk 3: N:o 52. Onni Pohjakallio: Paikallisen lannoituskoetoiminnan päämääristä (myös ruotsiksi). Helsinki 1933. Hinta Smk 3: -. N:o 53. Onni Pohjakallio: Paikallisten lannoituskokeiden suunnitelma v. 1933 (myös ruotsiksi). Helsinki 1933. • Hinta Smk 5: -. N:o 54. Vilho A. Pesola: Pohjola-vehnä. Porvoo 1933. Hinta Smk 3:-. N:o 55. 7. Lähde: Paikallisten kasvinviljelyskokeiden suorittamisohjeita. Helsinki 1933. Hinta Smk. 10: -. N:o 56. Solmu Parkku: Perunan käytöstä lihotussikojen ruokinnassa ja taloussikojen kasvatuksesta ja rehunkulutuksesta. Helsinki 1933. Hinta Smk 3: -. N:o 57. • 0. Meurman: Muutamien lavakokeiden antamia tuloksia Lounais-Suomen kasvin- viljelys- ja puutarhakoeasemalla. Hämeenlinna 1933. Hinta Smk 2: -. N:o 58. T. J. Virri: Tuloksia rukiin laatukokeista Satakunnan kasvinviljelyskoeasemalta vv. 1930-1932. Porvoo 1933. Hinta Smk 2: -. • N:o 59. E. F. Simola: Pellavakokeet maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosastolla vuo- sina 1926-1928 ja 1930-1932. Porvoo 1933. Hinta Smk 3: -. N:o 60. Solmu Parkku: Lihotussikojen ruokintakoe eri suurilla heramäärillä ja puusokeri- ja melassikokeet. Helsinki 1933. Hinta Smk 3: -. N:o 61. K. U. Pihkala: Kotoisten rehujen käyttömahdollisuuksia selvittelevät kanojen ruokintakokeet vv. 1930-32. Porvoo 1933. Hinta Smk 3: -. N:o 62. Gunnar Gaullin: Eräitä tuloksia kauralaatukokeista. Porvoo 1933. hinta Smk 3: -. N:o 63. Solmu Parkku: Sikatalouskoeasemalla tehtyjen eri sikakantoja vertailevien kokeiden tulokset v:lta 1932. Helsinki 1933. Hinta Smk 3: -. N:o 64. Niilo A. Vappula: Tuholaisten esiintyminen v. 1932. Porvoo 1934. Hinta Smk 3:.-. N:o 65. 0. Meurman: Edeltävä tiedonanto tomaattilaatukokeesta vuonna 1933. Hämeenlinna 1933. Hinta Smk 3:-. N:o 66. Onni Pohjakallio: Mutasuoturvemailla suoritettujen paikallisten lannoitusko- keiden tuloksista. Porvoo 1934. (Myös ruotsiksi). Hinta Smk 3:-. N:o 67. Solmu Parkku: Taloussikojen kasvatuskokeet v. 1933. Helsinki 1934. Hinta Smk 3:-. N:o 68. Vilho A. Pesola: Tärkeimmät ruislaatumme maatalouskoelaitoksen kasvin- jalostusosaston Jokioisissa suorittamien kokeiden valossa. Helsinki 1934. Hinta Smk 3: -. N:o 69. Olavi Anttinen: Pohjois-Pohjanmaan kasvinviljelyskoeasemalla vuosina 1925- 33 suoritettujen kasvilaatukokeitten tuloksia. Helsinki 1934. Hinta Smk 3: -. N:o 70. .K. U. Pihkala: Laiduntamiskokeita kanoilla. Vammala 1934. Hinta Smk 3: -. N:o 71. Onni Pohjakalho: Paikallisten lannoituskokeiden suunnitelma vuonna 1934. (Myös ruotsiksi). Helsinki 1934. Hinta Smk 3: -. N:o 72. 0. Meurman: Juurikasvikoetuloksia Lounais-Suomen koeasemalla vuosina 1929-1932. Porvoo 1934. Hinta Smk 3: -. N:o 73. Vilho A. Pesola: Sampo-vehnä. (Snmmary: Sampo-wheat a new Finnish winter wheat variety). Porvoo 1934. Hinta Smk 3:-. N:o 74. Vilho A. Pesola: Tärkeimmät kevätvehnälaatumme maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosastolla Jokioisissa suoritettujen kokeiden valossa. (Summary: The most important varieties of spring wheat in Finland). Helsinki 1934. Hinta Smk 3:-. N:o 75. Viljo Harja: Kauralaatukokeitten tuloksia maatalouskoelaitoksen kasvin- jalostusosastolla Jokioisissa vv. 1928-1933. Helsinki 1934. Hinta Smk 3: -. N:o 76. Ilmari Poijärvi: Kotimaisten vehnänleseiden rehuarvosta. Helsinki 1934. Hinta Smk 3: -. N:o 77. Onni Pohjakallio: Peltojemme typpilannoituksesta kotimaisten kökeiden valossa. Hämeenlinna 1934. Hinta Smk 5:-. N:o 78. Solmu Parkku: Sikatalouskoeasemalla tehtyjen eri sikakantoja vertailevien kokeiden tulokset v:lta 1933. Helsinki 1934. Hinta Smk 3: -. N:o 79. Ilmari Poijärvi: Lusernijauhojen korvaaminen kanojen ruokinnassa laidun ruohosta valmistetuilla heinäjauhoilla. Hämeenlinna 1934. Hinta Smk 3: -. N:o 80. C. A. G. Charpentier: Tuloksia laitumen typpilannoituskokeista vuonna 1933. Vammala 1934. (Myös ruotsiksi). Hinta Smk 3: -. 10 N:o 81. 0. Meurman: Valtion puutarhakoeasemalla Neon-kasvihuonelampulla suorite- tun alustavan kurkuntaimien valaistuksen tulokset. Hämeenlinna 1934. Hinta Smk 1: N:o 82. Solmu Parkku: Taloussikojen kasvatuskokeet v. 1934. Helsinki 1934. Hinta Smk 2:-. N:o 83. Martti Salminen: Kotoisen tupakan viljelyksestä. Helsinki 1934. Hinta Smk 3: -. N:o 84. 0. Meurman,: Kasvihuonekurkkujen latvomisen vaikutus satoon. Tulokset muu- tamista Lounais-Suomen puutarhakoeasemalla vuonna 1934 suoritetuista kokeista. (Referat: Die Bedeutung des Entspitzens der Treibgurken fiir die Erträge. Die Resultate einiger Versuche an der Gartenbauversuehsstation in Piikkiö (Finnland) im Jahre 1934). Helsinki 1934. Hinta Smk 3:-. N:o 85. Martti Salminen: Karjanlannan käytöstä laitumilla. Porvoo 1935. Hinta Smk N:o 86. Niilo A. Vappula: Tuholaisten esiintyminen v. 1933. Porvoo 1935. Hinta 3: -. N:o 87. C. A. G. Charpentier: Tuloksia hiehojen sisä- ja laidunruokinnan välisiä suhteita koskevasta kokeesta. (Myös ruotsiksi). Vammala 1935. Hinta Smk 3: -. N:o SS. V. Lähde: Perunan lannoituskokeiden tuloksia Maatalouskoelaitoksen kasvin- viljelysosastolla vuosina 1931-1934. Porvoo 1935. Hinta Smk 3: -. N:o 89. Vilho A. Pesola: Sopu. Uusi kevätvehnäjaloste. Helsinki 1935. Hinta Smk. 3: -: N:o 90. Vilho .A. Pesola: Uusia hernejalosteita. Koiviston herne ja Artturi-herne. Hel- sinki 1935. Hinta Smk 3: -. N:o 91. Onni Pohjakallio: Simo-kaura. Helsinki 1935. Hinta Smk 3: -. N:o 92. F. Tennberg: Paikallisten lannoituskokeiden suunnitelma vuonna 1935. Helsinki 1935. Hinta Smk 3: -. N:o 93. Jaakko Lista: Hedelmäpuupunkin torjunta. Helsinki 1935. Hinta Smk 3: -. N:o 94. Solmu Parkku: Sikojen painon määräämisestä mittaamalla. Helsinki 1935. Hinta Smk 3: -. N:o 95. E. F. Simola: Eräiden pellavajalosteiden monivuotisista koetuIoksista (myös ruotsiksi). Helsinki 1935. Hinta Sm 3: -. N:o 96. E. 17. Simola: Harvennuksen ja rivietäisyyden vaikutuksesta rehukaalin satoon ja sadon laatuun (myös ruotsiksi).. Helsinki 1935. Hinta Smk 3: -. N:o 97. T. J. Wirri: Satakunnan kasvinviljelyskoeasemalla suoritettujen nitrofoskan käyttökokeiden tuloksia vv. 1932-34. Helsinki 1935. Hinta Smk 3: -. N:o 98. Onni Pohjakallio: Pohjois-Suomen peltojen typpilannoituksesta. Helsinki 1935. Hinta Smk 3: -. N:o 99. Onni Pohjakallio ja Folke Tennberg: Paikalliset lannoituskokeet vuonna 1933. Helsinki 1935. Hinta Smk 25: -. N:o 100. T. J. Wirri: Satakunnan kasvinviljelyskoeasemalla suoritettujen perunan laatu- kokeiden tuloksia vv. 1930-34. Helsinki 1935. Hinta Smk 3: -. N:o 101. P. I. Jalkanen: Tuloksia viljakasvien laatukokeista Pohjois-Hämeen koeasemalla vv. 1927-34. Helsinki 1935. Hinta Smk 5: -. N:o 102. Ilmari Poijärvi:. Tuloksia kamojenruokintakokeista. 1. Kokkeli valkuaisrehuna. 2. Soijarouheet valkuaisrehuna. 3. Idätettyjen kaurojen, luserni- ja heinä- jauhojen, kuivahiivan, piimän ja kalanmaksaöljyn vaikutus haudontatuloksiin. Helsinki 1935. Hinta Smk 3: -. N:o 103. Solmu Parkku: Sikatalouskoeasemalla tehtyjen eri sikakantoja vertailevien ko- keiden tulokset v:lta 1934 Helsinki 1935. Hinta Smk 3: -. N:o 104. 0. Meurman: Kasvihuonekurkkujen latvomisen vaikutus satoon II. Helsinki 1935. Hinta Smk 3: -. N:o 105. .F. Tennberg - J. Jokihaara: Paikalliset lannoituskokeet vuonna 1934. Hel- sinki 1935. N:o 106. F. Tennberg: Peltojemme fosfaattilannoituksesta. Helsinki 1935. Hinta Smk 5:-. N:o 107. F. Tennberg: Paikallisten kasvinviljelyskokeiden suunnitelma vuonna 1936. Helsinki 1936. (Myös ruotsiksi). N:o 108. E. A. Ja9nalainen: Omenan kuoppatauti. Helsinki 1936. Hinta Smk 3: -. N:o 109. 0. Meurman: Vertailevien hyödeporkkanakokeiden tuloksia. Helsinki 1936. Hinta Smk 3:-. N:o 110. E. A. Jamalainen: Juurikkaiden kuiva- ja sydänmädän torjunta booripitoisilla aineilla. Helsinki 1936. Hinta Smk 3:-. N:o 111. H. Meurman: Perunan laatukokeiden tuloksia Maatalouskoelaitoksen puutarha- osastolla vuosina 1928-1935. Helsinki 1936. Hinta Smk 3: -. 11 N:o 112. 0. Meurman: Porkkanoiden harvennusetäisyyttä valaisevien kokeiden tulokset. Helsinki 1936. Hinta Smk 3:—. N:o 113. T. Honkavaara: Ennakkotietoja karjanlantakokeista Etelä-Pohjanmaan kasvin- viljelyskoeasemalla vv. 1934-35. Helsinki 1936. Hinta Smk 5: — N:o 114. C. A. G. Charpentier: Laidunrehun tuotantokustannuslaskelma (myös ruotsiksi). Vammala 1936. Hinta Smk 3: —. N:o 115. C. A. G. Charpentier: Valtion laidunkoetila vv. 1934-35. (Myös ruotsiksi). Helsinki 1936. Hinta Smk 3:—. N:o 116. T. Honkavaara: Tuloksia viljelyskasvien laatukokeista Etelä-Pohjanmaan kasvi- viljelyskoeasemalla vv. 1927-35. Helsinki 1936. Hinta Smk 10:—. Edellämainituista teoksista on »Tiedonantoja maamiehille» ja »Kasvinsuojelukirjasia» tilattavissa Maatalouskoelaitokselta, os. Tikkurila. Muita saa postiennakkoa vastaan Valtioneuvoston julkaisuvarastosta, os. Helsinki. ›, .• f=••• ,• 4. 4; r•f•::";:i 3 - 4 S's. .4ft, "1k •••/-