Annales Agriculturae Fenniae Maatalouden tutkimuskeskuksen aikakauskirja Vol. 7, 1 Journal of the Agricultural Rescarch Centre Helsinki 1968 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE Maatalouden tutkimuskeskuksen aikakauskirja Journal of the Agricultural Research Centre TOIMITUSKUNTA — EDITORIAL STAFF E. A. Janialainen Päätoimittaja Editor-in-chief R. Manner V. Vainikainen V. U. Mustonen Toimitussihteeri Managing editor Ilmestyy 4-6 numeroa vuodessa; ajoittain lisänidoksia Issued as 4-6 numbers yearly and occasional supplements SARJAT — SERIES Agrogeologia, -chimica et -physica — Maaperä, lannoitus ja muokkaus Agricultura — Kasvinviljely Horticultura — Puutarhanviljely Phytopathologia — Kasvitaudit Animalia domestica — Kotieläimet Animalia nocentia — Tuhoeläimet JAKELU JA VAIHTOTILAUKSET DISTRIBUTION AND EXCHANGE Maatalouden tutkimuskeskus, kirjasto, Tikkurila Agricultural Research Centre, Library. , Tikkurila, Finland Professori Ilmari Poijärven juhlajulkaisu Jubilee issue in honour of Professor Ilmari Poijärvi ILMARI POIJÄRVI Josef Ilmari Poijärvi on syntynyt Inkoossa syyskuun 11. päivänä 1892. Hän suoritti ylioppilastutkinnon 1912, filosofian kandidaattitutkinnon 1916, agronomiatutkinnon 1917 ja filosofian lisensiaattitutkinnon 1920 ja saavutti filosofian tohtorin arvon 1921. Professori Poijärvi toimi opettajana Lapuan maanviljelyslyseossa 1917-18 ja Helsingin maanviljelyslyseossa 1920-23, missä hän oli osan aikaa myös koulun rehtorina. Näiden kahden opettajakautensa välillä hän oli elintar- vikeministeriön elintarvikekomitean suorittamien ruokintakokeiden toi- meenpanijana. Tämä tutkimuskausi, jonka tuloksista valmistui myös väi- töskirja »Tutkimuksia olkirehun (Kraftstroh) rehuarvosta», vaikutti ilmei- sesti ratkaisevasti professori Poijärven elämänuran valintaan. Hän tuli suorittamaan pääelämäntyönsä kotieläinten ruokintaa ja hoitoa koskevan tutkimuksen alalla. Maatalouden koetoiminnan väliaikaisen keskusvaliokunnan ruokintakokei- den toimeenpanijana professori Poijärvi oli 1923-24 'ja maatalouskoelai- toksen kotieläinhoito-osaston va. ensimmäisenä assistenttina ja osaston va. johtajana 1924-28. Hänet nimitettiin 1928 ko. laitoksen kotieläinhoito- osaston (myöhemmin maatalouden tutkimuskeskuksen kotieläinhoidon tut- kimuslaitoksen) johtajaksi ja professoriksi, mikä samalla oli ensimmäinen vakinaisen professorin nimitys maatalouskoelaitoksessa. Tätä virkaa pro- fessori Poijärvi hoiti eläkkeelle siirtymiseensä eli vuoteen 1957 saakka. Vakinaisen virkansa ohella hän toimi useasti maatalouden tutkimuskeskuk- sen kotieläinjalostuslaitoksen ja sikatalouskoeaseman vt. johtajana sekä ylijohtajan sijaisena 1957. Hän oli maatalouden koetoiminnan keskusvalio- kunnan jäsen vuosina 1945-53 ja varapuheenjohtaja 1950-53. Vuosina 1930-58 hän toimi Helsingin Yliopiston ruokintaopin dosenttina. Professori Poijärven asiantuntemusta on tarvittu lukuisissa eri ministeriöiden ja erityisesti maatalousministeriön asettamissa komiteoissa, toimikunnissa, valiokunnissa, lautakunnissa ja neuvottelukunnissa sekä eräissä k.nan ja seurakunnan luottamustehtävissä. Hän on suorittanut merkittävän työn valtion maanviljelyskemiallisen laboratorion johtokunnan jäsenenä (1936- 54) sekä maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen neuvottelukunnan jäsenenä ja puheenjohtajana (1953-57). Professori Poijärven suurta asian- tuntemusta on käytetty paljon myös neuvontatyön hyväksi hänen toimies- saan lähes kolmen vuosikymmenen ajan Maatalousseurojen Keskusliiton karjatalousvaliokunnan puheenjohtajana (1928-55) sekä Laidunyhdistyk- sen, Siipikarjanhoitajain Liiton ja Turkiseläinten Kasvattajain Liiton neu- 3 vottelukunnissa. Hän on ollut kutsuttuna asiantuntijana edustamansa alan professorin virkoja täytettäessä sekä kotimaassa että ulkomailla. Maatalous- tieteellisen Seuran toiminnassa on prof. Poijärvi ollut tiiviisti mukana paitsi jäsenenä myös kahteen otteeseen sen puheenjohtajana ja ennen kaikkea Maatalous tieteellis en Aikakauskirjan päätoimittajana (1936-57). Myös maataloudellisten ammattilehtien kautta tapahtuvaan tiedotustoimintaan hän on uhrannut aikaansa toimiessaan pitkään mm. Karjatalous ja Maatalous -lehtien toimituskuntien jäsenenä ja vakinaisena avustajana. Professori Poijärven osallistuminen kotieläinalan kansainväliseen yhteis- toimintaan on ollut myös maallemme tuloksellista. Hänen Skandinavian maihin ja Keski-Eurooppaan tekemänsä matkat ovat hyödyttäneet koti- eläintalouttamme, ja kansainvälisissä kongresseissa pitämissään esitelmissä ja alustuksissa hän on voinut jakaa tutkimustuloksiaan ja laajaa asiantunte- mustaan muidenkin maiden tutkijoiden käyttöön. Siitä huolimatta, että professori Ilmari Poijärven varsinaisten virkatehtä- viensä ulkopuolella asiantuntijana suorittama työ on ollut hyvin laajaa ja monitahoista yhden 13;8nkilön tekemäksi, on hänen kotieläinhoidon tutki- muslaitoksessa suoritta'mansa ja johtamansa tutkimustyö muodostunut kui- tenkin erittäin huomattavaksi. Tämä tutkimustyö kattaa lähes kauttaaltaan maatalouden kannalta tärkeiden kotieläinlajien ruokintaa ja hoitoa koske- van alan. Hyvällä syyllä hänet voidaan lukea tämän alan uranuurtajiin maassarnme. Professori Poijärven tuotantoa tarkasteltaessa on muistettava, että maamme kotieläintutkimuksella ei ole ollut runsaasti eläinmateriaalia ja varoja käy- tettävissä, vaan tutkimusaiheet ja työn toteuttaminen on hänen johtamas- saan laitoksessa aina pitänyt valita niukkojen mahdollisuuksien mukaisesti. Tämän huomioon ottaen hänen tutkimustuloksensa ovat hämmästyttävän laajat. Leimaa antavana ominaisuutena niissä ovat harkitusti tehdyt suun- nitelmat ja niiden toteuttaminen sekä tulosten luotettavuus. Aikana, jolloin professori Poijärvi tuli ko. laitoksen johtajan virkaan, oli käytäntöä pal- velevien tutkimusten tarve erittäin suuri ja tietoa kaivattiin melkein joka asiasta. Jos professori Poijärvi ei olisi tarttunut käytäntöä palveleviin on- gelmiin ja yhdistänyt niihin perustutkimusta, vaan olisi omistautunut pää- asiassa joidenkin aiheidep yksityiskohtaiseen tieteelliseeen selvittelyyn, hän olisi kansainvälisesti nykyistäkin tunnetumpi tutkija, mutta nimenomaan oman maan karjatalouden nopeaan edistämiseen suuntautunut tutkimus- toiminta olisi tällöin jäänyt vähäisemmäksi. Hän onkin valinnut monet aiheet juuri niiltä aloilta, joita koskevat selvitykset ovat olleet erityisesti maamme kotieläintalouden kehityksen kannalta välttämättömiä, ajankohtaisia tai kii- reellisiä. Uuden agronomipolven kouluttamiseen on professori Poijärvi osallistunut toimiessaan ruokintaopin dosenttina Helsingin Yliopistossa. Osoituksena 4 alan uuden tutkijapolven kasvattamisesta voidaan pitää niitä väitöskirja- töitä, jotka professori Poijärven johtajakautena on kotieläinhoidon tutki- muslaitoksessa tehty (Pellervo Saarinen 1944, Orvo Ring 1947, Irja Uotila 1956 ja osaksi Martti Lampila 1964). Professori Poijärven julkaisutoiminta on ollut harvinaisen tuotteliasta ja sitä on jatkunut vielä eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin. Tieteellisissä sar- joissa ja maataloudellisissa aikakauslehdissä julkaistuja tutkimuksia ja ar- tikkeleita on kertynyt tähän mennessä lähes 500. Ne käsittelevät yleensä erillisiä aiheita, joihin on sisältynyt eläinkokeita ja kemiallisia tutkimuksia ja jotka ovat vaatineet usean vuoden työn. Hän on julkaissut myös oppi- ja tietokirjoja tai ollut mukana niiden yhtenä tekijänä. Käytäntöä suoraan pal- velevat artikkelit sisältävät useissa tapauksissa runsaasti koetuloksia, joten on vaikea vetää rajaa eri julkaisumuotojen välille. Aikakauslehtiartikkelit ovat lisäksi niin havainnollisia, että vähänkin koulutusta omaavan henkilön on niistä helppo saada tarvitsemiaan tietoja. Yleensäkin professori Poi- järven esitystapa on aina ollut selkeää ja johdonmukaista. Useimmat professori Poijärven tutkimukset ovat selvittäneet eri rehujen ravintoarvoa. Varsinkin oloissamme erittäin tärkeät nurmirehut ja niiden ravintoarvoon vaikuttavat tekijät ovat olleet monipuolisen tutkimuksen kohteina. Jo 1920-luvun puolivälistä lähtien hän on korostanut aikaisen korjuuajan edullista vaikutusta heinäsadon laatuun ja julkaissut siitä laajoja tutkimustuloksia. Lisäksi hän on tutkinut eri heinälajien ja suo- ja kovan- maanheinien rehuarvoa sekä eri korjuumenetelmien vaikutusta sadon mää- rään, laatuun ja taloudellisuuteen. Säilörehut ja niiden raaka-aineet, valmistus, ravintoainehävikit ja ravintoarvo ovat niin ikään olleet monipuolisen tut- kimuksen kohteina, ja ne ovat myös selvittäneet mahdollisuuksia ruokinnan kotovaraistamiseksi. Eri kotieläinlajien kotovaraiseen ruokintaan liittyvät ongelmat ovatkin olleet erityisen runsaasti tutkimuksen alaisina, ja pro- fessori Poijärvi on jo varhain oivaltanut, että ruokinnan tehostumisen tulee tapahtua kotoisella pohjalla. Eri kotieläinten ravinnontarvetta ja rehujen hyväksikäyttöön vaikuttavia tekijöitä hän on tutkinut monitahoisesti ja esittänyt omiin tutkimuksiin perustuvat suomalaisten lehmien, hevosten, lampaiden ja kanojen ravinnontarvetta koskevat normit, joita on käytetty esim. karjantarkkailussa. Ruokinnan täyttävyyden, valkuais-, urea- ja kiven- näisainepitoisuuden sekä vitamiinien, antibioottien ja hormonien vaikutus rehujen hyväksikäyttöön on niin ikään ollut hänen monien tutkimustensa kohteena. Paitsi kotieläinten ruokintaa on professori Poijärvi tutkinut laajalti myös muuta kotieläinten hoitoa. Kotieläinten hoitotyön vähentämiseen tai ke- ventämiseen tähtäävät esim, tutkimukset päivälypsyn poisjättämisestä, yö- välin pidentämisestä kahdesti päivässä lypsettäessä, työtä säästävistä ruo- kintatavoista, pihattonavetasta ym. 5 Professori Poijärven osuus viime sotien eläinperäisten elintarvikkeiden tuotannon ylläpitämisessä on epäilemättä merkittävä. Jo sotia edeltänyt tutkimustoiminta oli luonut perustaa yhä tarkoituksenmukaisemmalle ja kotovaraisemmalle kotieläinten ruokinnalle. Merkittäviä tutkimuksia olivat myös esim. puuselluloosalla suoritetut kokeet, joiden tuloksia käytettiin hyväksi kotieläinten ruokinnassa sodan aikana. Sekä omien että ulko- mailla suoritettujen tutkimusten nojalla hän niin ikään teki sodan aikana ehdotuksen suuren mittakaavan kokeilusta urealla. Hän suoritti useita tut- kimuksia myös muilla ns. apurehuilla ja antoi niiden käytöstä paljon tar- peellisia ohjeita viljelijöille rehupulan lieventämiseksi. Suureksi hyödyksi olivat sinä aikana myös monet yleisohjeet kotieläinten ruokinnan järjes- telyiksi. Samaa tarkoitusta palvelivat edelleen 1918 aloitetut lipeäolkirehun ravintoarvoa selvittävät tutkimukset. Professori Poijärvi on jakanut yli 40 vuoden ajan runsain mitoin tietoja neu- vontajärjestöille ja maanviljelijöille, jotka kaikissa kotieläinten ruokintaa ja hoitoa koskevissa asioissa ovat tottuneet saamaan luotettavaa ja selkeää tietoa hänen esitelmistään, artikkeleistaan sekä oppi- ja tietokirjoistaan. Hänen asiantuntemukseensa luottaen onkin viljelijäväestö yleensä nopeasti ja ennakkoluulottomasti omaksunut tämän tiedon. Nykyisin monet jo it- sestään selvinä pidetyt ja käytäntöön omaksutut tiedot perustuvatkin pro- fessori Poijärven tutkimustuloksiin ja artikkeleihin. Professori Ilmari Poijärven suorittaman runsaan elämäntyön esittely ei voi tässä yhteydessä muodostua läheskään täydelliseksi hänen työnsä laajuuden ja monitahoisuuden vuoksi. On kuitenkin varmaa, että hänen osuutensa maamme kotieläintalouden edistämistyössä on mitä merkittävin. Hänen perustavaa laatua olevan työnsä tulokset ja niiden vaikutukset eivät rajoitu vain hänen virkakauteensa, vaan ne säilyvät kauan maamme kotieläintalou- den ja sitä koskevan tutkimustoiminnan kehityksen perustana. Tikkurilassa 15. päivänä maaliskuuta 1968. Irja Uotila 6 The Agricultural Research Centre dedicates this publication to Professor Ilmari Poijärvi in recognition of his pioneering life-work. During his long term of office at the Centre, he laid the foundations of research work in animal husbandry and thus contributed greatly to the development of this increasingly important branch of our national economy. Ilmari Poijärvi was born on September 11th, 1892. In 1921, he was awarded the degree of doctor of philosophy upon completion of his academic studies, but he had already occupied posts as teacher and principal at schools of agriculture. He took up an appointment at the Agricultural Research Centre in 1923 and was Director from 1924 and Professor of the Department of Animal Husbandry from 1928 to 1957, at which latter date he completed his term of service and retired. From 1930 to 1958, he occupied the post of Docent in the Science of Animal Feeding at the University of Helsinki. Professor Poijärvi has constantly kept in close touch with developments within his special fields and has published widely, producing almost 500 articles (see pp. 78-88) for scientific and agricultural journals. Professor Poijärvi has also written a number of textbooks and reference manuals. Professor Poijärvi's scientific interest has been chiefly devoted to questions concerning the feeding of domestic animals and the nutritional values of fodders, particularly the grassland fodders that are of such great importance in Finland. Furthermore, he studied the techniques of their cultivation and other factors affecting their nutritional value. His extensive studies have also embraced the production, raw materials and preparation of silages, as well as their nutritional losses and values. Similarly, he has investigated requirements of domestic animals and factors affecting the utilization of feeding-stuffs.The norms for the nutritional requirements of Finnish cows, horses, sheep and poultry were indeed originally set up by Professor Poi- järvi. Apart from the feeding of domestic animals, Professor Poijärvi has devoted extensive study to other questions relating to animal husbandry, one of his aims being the rationalization of this branch of farming. 7 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE, VOL. 7: 9-15 (1968) Seria ANIMALIA DOMESTICA N. 27 — Sarja KOTIELÄIMET n:o 27 ENERGIARUOKINNAN TASON VAIKUTUS LYPSYLEHMÄN MAITOTUOTOKSEEN Summary: The effect of different planes of nutrition on milk production in dairy cows PAAVO KAJANOJA (t) ja MARTTI LAMPILA*) Maatalouden tutkimuskeskus, Kotielåinhoidon tutkimuslaitos, Tikkurila Saapunut 4. 8. 1967 Suomessa käytössä olevat lypsykarjan ruokin- tanormit perustuvat lähinnä POIJÄRVEN (1925, 1947) tutkimuksiin, joskin niiden kehittämiseen ovat vaikuttaneet myös muut tutkijat, etenkin Mcillgaard ja Haecker. Näiden nor- mien mukaan on 500-kiloisen lehmän yläpito- tarve 3.8 rehuyksikköä ja 320 g sulavaa raaka- valkuaista. Tuotannossa tarvitaan yhtä 4-pro- senttista maitokiloa kohti 0.37 ry ja 57 g srv. Tässä selostettavan kokeen tarkoituksena oli selvittää normia runsaamman ja niukemman ruokinnan vaikutusta maitotuotokseen. Poik- keama normista kumpaankin suuntaan pyrittiin saamaan 1 ry:ksi lehmää kohti päivässä. Koemenetelmät Koe suoritettiin Jokioisten kartanoiden pää- tilan Ayrshirekarjassa. Kokeeseen valittiin kolme 8 lehmän ryhmää siten, että ryhmät olivat keski- määräisen tuotoksen, poikimisesta kuluneen ajan ja elopainon suhteen mahdollisimman samanarvoisia. Ruokinta järjestettiin eri ryhmissä seuraavasti: Ryhmä I » II 1. koejakso 2. koejakso 3. koejakso (30 vrk) (30 vrk) (30 vrk) Yliruokinta Normiruokinta Yliruokinta Normiruokinta Yliruokinta Normiruokinta Normiruokinta Aliruokinta Normiruokinta Kokeen alussa oli viiden vuorokauden pitui- nen tasoituskausi, jonka aikana kaikki eläimet saivat normin mukaisen ruokinnan. Siirtyminen ensimmäiselle koejaksolle ja koejAsolta seu- raavalle tapahtui viisi vuorokautta kestäneen siirtokauden kautta. Tänä aikana ruokinnan tasoa muutettiin kussakin ryhmässä asteittain seuraavan koejakson edellyttämällä tavalla. Ruo- kinnan yksilökohtainen tarkentaminen suoritet- tiin lisäksi koejakson puolivälissä. *) Tämä tutkimus tehtiin professori Paavo Kajanojan aloitteesta v. 1961 hänen ollessaan laitoksen johtajana. Tekijäin yhteisesti suunnitteleman tutkimuksen käytännöllinen toteuttaminen oli toisen tekijän työnä. Professori Kajanojan kuoleman vuoksi myös tulosten käsittely ja julkaiseminen jäi toiselle tekijälle. 2 8968-68 9 Taulukko 1. Rehujen keskimääräinen päivittäinen syönti kg lehmää kohti eri koejaksoilla Table 1. Mean daily consumption of feeds kg per on, on different test periods - Ryhmä Grann Koejakso Test peri,/ Melassi- Väkirehu-leikettä seosta ') kuivattua Cancentrate mdas„, h„, m ixture 1 ) p,,lp, drh,d Ohraa Barley Soijarouh. Saya bean meal Lanttuja Swedes Såilörehua Silage Heinää Hay 1 y 2 ) 5.13 1. 00 1.00 - 24.1 10.4 4.0 I 2 n 3) 4. 63 1.00 - 0.20 22.6 10.0 4.0 3 y 4.40 1.00 1.00 - 21.9 9.9 4.0 1 n 4.75 1.00 - 0.25 23.0 10.8 3.9 II 2 y 4.68 1.00 1.00 - 23.1 10.0 4.0 3 n 4.07 1.00 _ 0.20 21.7 9.9 4.0 1 n 4.65 1.00 - 0.28 22.9 10.7 4.0 III 2 a 4) 4.12 1.00 - 0.58 18.9 8.0 3.0 3 n 3.77 1.00 _ 0.20 20.2 9.9 4.0 Seoksen ainekset: Kauraa 40 %, ohraa 30 %, soijarouhetta 10 %, puuvillasiemenjauhoa 10 %, auringonkukka- jauhoa 10% - Ingredients: Oats 40%, bade! 30%, soya bean meal 10 %, cottonseed meal 10 %, sunflower seed meal 10% y = yliruokinta - overfeeding n = normiruokinta - standard feeding a = aliruokinta - underfeeding Ruokinta tapahtui kahdesti päivässä. Rehut punnittiin kumpaakin ruokintakertaa varten ja annostettiin erikseen jokaiselle lehmälle yksilöl- listä ruokintamenettelyä noudattaen. Eri rehujen tähteet vähennettiin, silloin kun niitä jäi, tarjo- tuista määristä jokaisen yksilön kohdalla erik- seen, jotta todella syödyt määrät saatiin selville. Viimeksimainitut on esitetty taulukossa 1 ilmais- tuina keskimäärin lehmää ja päivää kohti eri ryhmissä ja eri koejaksoilla. Kivennäistäydennyksenä annostettiin päivit- täin jokaiselle lehmälle tuotostasosta riippuen 100-220 g kivennäissuolaseosta, joka sisälsi kalsiumia 27.0 %, fosforia 8.8%, NaC14.0 % sekä lisäksi pieniä määriä jodia, kobolttia ja kuparia. Kuten taulukbsta ilmenee, annostettiin ryh- missä I ja II yliruokintana 1 kg ohraa eläintä kohti päivässä. Normiruokinnan aikana kom- pensoitiin ohran sisältämä sulavan raakavalkuai- sen määrä soij alla, jonka tuoma energiamäärä puolestaan vähennettiin väkirehuseoksen annosta pienentämällä. Ryhmällä III järjestettiin ali- ruokinta pienentämällä heinän, säilörehun ja lanttuj en anno stusta ja kompensoimalla valkuais - määrän samanaikainen väheneminen soija- annosta suurentamalla. Rehuista kerättiin päivittäin näytteet, jotka yhdistettiin rehulaj eittain 10 -päiväis en. jakson käsittäviksi yhteisnäytteiksi. Näistä määritettiin kuiva-ainepitoisuus. Täydellistä rehuanalyysia varten näytteet yhdistettiin edelleen koejaksoit- tain. Väkirehuseoksen komponentit analysoitiin vielä erikseen näytteistä, jotka otettiin ennen sekoittamista. Rehuanalyysin tulosten perusteella arvioitiin kunkin rehun sulavuus ja arvoluku käyttämällä arvioinnin perustana ruotsalaisen rehutaulukon lukuja (ANON. 1955). Nettoenergia- arvo laskettiin ns. uusittuna skandinaavisena rehuyksikkönä, joka on 0.7 tärkkelysyksikköä (PALOHEIMO 1959). Kunkin lehmän maitotuotos punnittiin nel- jänä päivänä viidestä, ja viidennen päivän tuo- tokseksi merkittiin edellisten keskiarvo. Rasva- määritys tehtiin 3. ja 4. päivän maitoa edusta- vista yhteisnäytteistä, ja saatuja arvoja käyttäen muunnettiin kunkin lehmän 5-päiväjakson tuo- tos 4-prosenttiseksi maidoksi. 10 18 16 14 TR A N S I TI O N ‘. 1 1GROUP (RYHMÄ) 0 ui 11 S II RT O K AU SI SI TR AN SI T IO N PE R IO D TR AN S IT IO N PE RI O D '1 — 520 1— 0) I. (2 0 510 Lu z o_ 0 500 > :1Lu 5 DAYS 5DAYS 5 VRK 5VRK ----- --- --- — I I 1 I I I I 1 1 I 1st TEST PERIOD (30 DAYS) 5 DAYS 2nd TEST PERIOD (30 DAYS) 5DAYS 3rd TEST PERIOD (30 DAYS) 1. KOEJAKSO (30 VRK) 5 VRK 2. KOEJAKSO (30.VRK) 5 VRK 3. KOEJAKSO (30 VRK) Kuva 1. Lehmien keskimääräiset päivätuotokset ja elopainot ryhmittäin eri ajankohtina. Tuotoskäyrien pisteet edustavat 5 -päiväjaksoj en keskiarvoja Fig. 1. Mean daily mille yield and the average live weight of the COWS in different groups and at different times. The .points of the pro- duction curves represent means of 5-day periods Tulokset ja tarkastelu Tulokset ilmenevät 4-prosenttisena maitona kuvassa 1 ja taulukossa 3. Ensinmainitussa näh- dään myös lehmien keskimääräinen elopaino ryhmittäin eri ajankohtina. Taulukko 3 sisältää tuotostietojen lisäksi energian tarpeen ja saan- nin vertailun. Taulukkoon on myös merkitty, paljonko ylläpitotarpeen ylittävä ry-määrä on kulloinkin keskimäärin ollut laskettuna tuotet- tua 4-prosenttista maitokiloa kohti. Kokeen aikana sairastui kolme lehmää niin vaikeaan utaretulehdukseen, että tuotos aleni joksikin aikaa melkoisesti. Tämän johdosta nämä eläimet, joista kaksi oli ryhmässä I ja yksi ryhmässä III, jouduttiin hylkäämään tulosten laskussa. Ensimmäiseen ryhmään jäi siten jäl- jelle 6 lehmää ja kolmanteen 7. Eläinten määrän väheneminen suurensi jonkin verran ryhmien keskimääräisten tuotosten ja elopainojen välisiä eroja. Kuvassa 1 ei ole esitetty ryhmien keskimää- räisiä elopainoja ensimmäisen koekauden alussa. Tämä johtuu siitä, että jälkeenpäin tehdyn tarkis- tuksen mukaan eläinvaaka ei sanottuna ajan- kohtana tehdyissä punnituksissa ilmeisestikään antanut oikeita arvoja, joten tulokset oli hylät- tävä. Ruokinnat tarkistettiin ylläpidon osalta 10 päivää myöhemmin tehtyjen punnitusten perus- teella. Virheellisten elopainojen vaikutus ruo- kintaan koejakson alkuvaiheessa ei kuitenkaan ollut merkittävä. Tämä näkyy mm. siitä, että tavoitteena olleet ruokinnan tasot saavutettiin ensimmäisellä koejaksolla yhtä hyvin kuin muillakin (taul. 3). 11 Taulukko 2. Sulavan raakavalkuaisen saanti verrattuna laskettuun tarpeeseen Table 2. Supply of digestible crude protein as compared 2vith the calculated requirement Ryhmä Group Koejakso Test period Sulavan raakavalkuaisen tarve ja saanti keskimäärin g eläintä ja tuotettua maitokiloa (4%) koht päivässä Arerage daily requirement and supply of digestible crude protein in grams per LOW and kg of (4 %) fat-corredea esille , Tarve (a) Requirement (a) for Saanti (b) Supply Erotus b—a Difference per kg 4 % maitoa l) Ylläpitoon Maintenance Tuotokseen Production Yhteensä Total I 1 y 2) 2 n 3) 3 y 327 327 330 1 083 980 926 1 410 1 307 1 256 1 558 1 418 1 334 + 148 + 111 + 78 65 63 62 II 1 n 2 y 3 n 319 321 324 1 053 980 897 1 372 1 301 1 221 1 517 1 420 1 291 -I- 145 + 119 + 70 65 64 61 ifi 1 n 2 a 4) 3 n 321 323 326 1 022 939 823 1 343 1 262 1 149 1 508 1 376 1 228 + 165 + 114 + 79 66 64 64 Ylläpitotarve on ensin vähennetty saannista — The maintenance requirement bas been subtracted at first from the suppb2 y = yliruokinta — overfeeding n = normiruokinta — standard feeding a = aliruokinta — underfeeding Taulukossa 2 on esitetty sulavan raakavalkuai- sen saanti tarpeeseen verrattuna sekä ylläpito- tarpeen ylittävältä osalta jaettuna tuotettua 4- prosenttista maitokiloa kohti. Luvut osoittavat, että saanti on selvästi täyttänyt normin mukaisen vaatimuksen olematta kuitenkaan kovin runsas. Näin ollen voidaan päätellä, että pienet vaihtelut valkuaisen annostuksessa eivät ole vaikuttaneet tuloksiin. Tarkasteltaessa päivittäisiä maitotuotoksia taulukosta 3 havaitaan, että ne ovat ryhmässä I jääneet normin mukaisella ruokinnalla keski- määrin 0.42 kg pienemmiksi lehmää kohti kuin yliruokinnan aikana. Poikkeama on myös tilas- tollisesti erittäin merkitsevä 1). Kun vertailu ryhmässä II tapahtui päinvastaisessa aikajärjes- tyksessä, ilmeni yliruokinnan seurauksena vain merkityksettömän vähäinen tuotoksen nousu (0.10 kg). Ryhmät I ja II muodostavat kaksoisjaksojär- jestelmän mukaisen parin, joten poikkeamat toisella koekaudella voidaan yhdistää ja on myös yhdistettävä ulkoisten tekijäin vaikutuksen eliminoimiseksi. Tällöin saadaan yliruokinnan vaikutukseksi (0.42 + 0.10) : 2 0.26 kilon päivittäinen tuotoksen lisäys lehmää kohti las- kettuna 4-prosenttisena. Normiruokinnan aikana oli kummallakin ryhmällä käytettävissä 4-pro- senttisen maitokilon tuottamiseen keskimäärin 0.38 ry. Yliruokinnan aikana vastaava ryhmien yhteinen keskiarvo oli 0.43 ry. Voidaan siis sanoa, että ruokinnan voimakkuuden lisääminen 0.38 ry:stä noin 0.43 ry:öön 4-prosenttista maito- kiloa kohti (mikä 20 kilon tuotostasolla merkit- see 1 ry:ä lehmää kohti päivässä) on kohottanut päivätuotosta 0.26 kg. Tämän pienen lisäyksen merkityksen tar- kastelu näyttää aiheettomalta pelkästään sen 1) Poikkeaman merkitsevyys määritettiin parivertailuna t-testillä. Havaintoparin muodostivat 1. ja 3. koekauden vas- taavien (esim. ensimmäisten) 5-päiväjaksojen päivittäisten tuotosten keskiarvo ja 2. koekauden saman 5-päiväjakson keskimääräinen päivätuotos. Poikkeama laskettiin erikseen jokaisen lehmän kohdalla. Havaintopareja oli siten ryh- mässä I 6 x 6 = 36, ryhmässä II 8 X 6 = 48 ja ryhmässä III 7 x 6 = 42. 12 Taulukko 3. Energiaruokinnan taso verrattuna laskettuun tarpeeseen ja sen muutosten vaikutus maitotuotokseen Table 3. Energy feeding levet as compared with the calculated requirement, and the effect of its changes upon the milk production Energian tarve ja saanti keskimäärin ry eläintä ja tuotettua maitokiloa (4%) kohti päivässä Average daily ,.equirement and supply of energy, F.u. per co» and kg of (4%) Keskimäär. tuotos 4% maitoa kg Koe- fat-rorreded milk päivässä II I +310 Ryhmä jakso Ruokinnan taso Average 2 Tarve (a) Requirement (a) for Saanti Erotus k, per b 4 % GI oup period Ted t Level of feeding production k r4 or i as g 1 1.) ± S. E. (b) b-a fat-corrected Ylläpitoon Tuotokseenl Yhteensä ..V,pply Difference maitoa milk Maintenance Production I Total milk - 1 Yliruokinta Overfeeding 3. 55 7.03 10.91 11.74 +0.83 0.41 19.00 I 2 Normiruokinta Standard feed. 3.88 6.36 10.24 10.40 +0.16 0.33 17.20 (±0.082) 3 Yliruokinta Overfeeding 3.92 6.01 9.93 11.08 +1.15 0.44 16.25 1 Normiruokinta Standard feed. 3.79 6.83 10.62 10.57 -0.05 0.37 18.47 II 2 Yliruokinta + 0.10- Overfeeding 3.82 6.36 10.18 11.32 +1.14 0.44 17.20. (±0.109) 3 Normiruokinta Standard feed. 3.85 5,82 9.67 9.91 +0.24 0.39 15.73 1 Normiruokinta Standard feed. 3.81 6.63 10.44 10.50 +0.06 0.37 17.93 III 2 Aliruokinta +0. 29- Underfeeding 3.83 6.10 9.93 9,22 -0.71 0.33 16.48 (±0.166) 3 Normiruokinta Standard feed. 3.87 5.34 9.21 9.50 +0.29 0.39 14.43 vuoksi, että ryhmässä III tuotos oli toisella koe- kaudella 0.29 kg korkeampi kuin keskimäärin ensimmäisellä ja kolmannella, vaikka tuotettua 4-prosenttista maitokiloa kohti oli käytetty vain 0.33 ry. Positiivinen, joskin tilastollisesti merki- tyksetön muutos on siis suurempi kuin sekä ryhmässä II että yliruokinnan vaikutuksesta keskimäärin ryhmissä I ja II. Kun se tapahtui aliruokinnasta huolimatta, se mitätöi yliruokin- nalla aikaansaatujen vähäistenkin muutosten merkityksen. Lehmien elopainon voidaan havaita yleensä lievästi kohonneen, selvemmin kolmannella koekaudella (kuva 1). Muutokset näyttävät olleen ruokinnan tasosta riippumattomia jopa siinä määrin, että ryhmässä III nousu on ollut hiukan suurempi kuin kummassakin yliruo- kintaa saaneessa. Näin ollen, kun maitotuotoksissa enempää kuin elopainoissakaan ei voida havaita ruokinnan tasoerojen johdonmukaista vaikutusta, joudu- taan päättelemään, että käytetty tavanomainen tutkimusmenetelmä on varsin epäherkkä. Toisin sanoen lehmät reagoivat vähän ja/tai hitaasti energiansaannin pieniin ja keskisuuriin muutok- siin. Samaan päätelmään on tullut mm. KAJANOJA (1944, p. 115) tutkittuaan energia-aliruokinnan vaikutusta lyhytaikaisin maidontuotantokokein. Pitkäaikaisissa ja laajoissa ruokintakokeissa (HANSEN LARSEN ja LARSEN 1956; HVIDSTEN, BREIREMin 1956 referoimana; No RDFELT ja RUUDVERE 1963; NORDFELT ja CLAESSON 1963) on saatu tuloksia, joiden perusteella lypsylehmien ruokintanormiksi on muissa Pohj oismaissa omaksuttu 0.4 skandinaavista rehuyksikköä 4- prosenttista maitokiloa kohti. Niukempi ruo- kinta, noin 0.30-0.36 ry, on alentanut tuotosta ja elopainoa, kun taas voimakkaampi ruokinta, n. 0.46-0.50 ry/kg 4-prosenttista maitoa, on aiheuttanut lähinnä vain elopainon kohoamisen. 13 Yhdistelmä Selostetussa työssä tutkittiin normia runsaam- man ja niukemman energiaruokinnan vaikutusta lypsylehmän maitotuotokseen. Kokeessa oli mukana kolme 8 lehmän ryhmää, joista yhdessä (I) voitiin sairaustapausten vuoksi ottaa huo- mioon vain kuuden ja toisessa (III) seitsemän lehmän antama tulos. Kolmas ryhmä (II) säilyi täysilukuisena. Koe käsitti tasoituskauden ja kolme siirtokausien (å. 5 vrk) edeltämää koe- jaksoa (å. 30 vrk), joilla ruokinta oli ryhmittäin seuraava. Ryhmä Koejakso 1 2 3 I Yliruokinta Normiruokinta Yliruokinta II Normiruokinta Yliruokinta Normiruokinta III Normiruokinta Aliruokinta Normiruokinta Kun ylläpitoa varten varattiin 3.8 ry/500 elo- paino kg, jäi tuotettua 4-prosenttiseksi laskettua maitokiloa kohti normiruokinnalla keskim. 0.38 ry, yliruokinnalla 0.43 ry ja aliruokinnallå 0.33 ry (1 ry = 0.7 tärkkelysyksikköä). Yliruokinnan vaikutukseksi laskettava tuo- toksen lisäys oli ryhmissä I ja II keskim. 0.26 kg (+0.42 ± 0.08 ja +0.10 ± 0.11 kg, vastaa- vasti) 4-prosenttista maitoa lehmää kohti päi- vässä. Myös aliruokinnan aikana ilmeni ryhmässä III pienehkö tuotoksen nousu (+0.29 + 0.17 kg) normiruokinnan keskiarvoon verrattuna. Tämä tulosten epäjohdonmukaisuus, jota lehmien elo- painoissa tapahtuneet muutokset eivät selitä tai vähennä, viittaa siihen, että energiataseen keski- suurten muutosten vaikutukset eivät tule helposti esille käytettäessä tavanomaista, verrattain lyhyitä koejaksoja käsittävää tutkimusmenetel- mää. Varmojen päätelmien tekoon esillä olleessa kysymyksessä näyttää siten tarvittavan pitempi- aikaisten ja suuremmilla eläinmäärillä tehtyjen kokeiden tuloksia. KIRJALLISUUTTA ANON. 1955. Fodermedlens sammansättning, smältbarhet och näringsvärde. Kungl. Lantbr.högsk. och Stat. Lantbr.försk. Stat. Husdförs. 29 p. Stockholm. BREIREM, K. 1956, Förstyrkesporsmålet i melkepro- duksjonen. Buskap og Avdrått 8: 145-148, 202-203. HANSEN LARSEN, L. Sc LARSEN, H. 1955. Fodringsinten- sitetens og fodersammensaetningens inflydelse på malkekoernes rentabilitet, holdbarhed og draegtig- hedsforhold. Ber. Forslab. 285: 1-168. KAJANOJA, P. 1944. fiber die Einwirkung der Unter- ernährung auf die Milchproduktion der frischmelken- den Kiille. Acta Agr. Fenn. 56, 3: 1-132. NORDFEL DT, S. & RUUDVERE, A. 1963. Influence of various levels of roughage and concentrate and the effect of different planes of nutrition on milk pro- duction in dairy cows. Lantbr.högsk. Ann. 29: 345-393. CLAESSON, 0. 1964. Influence of various levels of roughage and concentrate and the effect of different planes of nutrition on milk production in dairy cows. Ibid. 30: 517-545. PALOHEIMO,L. 1959. Uusittu rehuyksikköjärjestelmämme. Maatalous 52: 51-53. PoijÄavr, I. 1925. Suomalaisen lypsykarjan ravinnon- tarve käytännöllisten ruokintakokeiden valossa. Maa- tal.koelait. Tiet. Julk. 26. 137 p. Helsinki. 1947. Lypsylehmien valkuaistarpeesta ja sen tyydyt- tämisestä. Käyt. Maatalous 9: 226-227. SUMMARY The effect of different planes of nutrition on milk production in dairy cows PAAVO KAJANOJA (t) and MARTTI LAMPILA 1) Agricultural Research Centre, Department of Animal Husbandry, Tikkutila, Finland The energy requirement of dairy cows is according to the Finnish feeding standards in production 0.37 food units (F.U.) per kilogram of 4 % milk and in maintenance 3.8 F.U. per 500 kg liveweight. The food unit used (renewed Scandinavian F.U.) is equivalent with 0.7 starch units (Kellner). In the present work the effect on milk production of a plane of nutrition higher and lower than the standard was investigated. This work was performed in 1961 with Prof., Dr. Kajanoja as an initiator. It was planned by both authors together, while the second one conducted the practical work. Because of the regtettable and untimely death of Prof. Kajanoja in 1961, the discussion and publishing of the results werc also assigned to the second author. 14 Three groups of eight cows were used in the experi- ment. Owing to three cas'es of falling iii, results derived from six cows only in one group (I) and seven in another (UI) could be counted in the calculations, while the third (II) group remained in full numbers. The experiment comprised a preliminary period (5 days), and three test periods (å 30 days), each preceded by 5 days' transition period. The feeding schedule was as follows: Group 1 Overfeeding II Standard feeding III Standard feeding Test period 2 Standard feeding Overfeeding Underfeeding 3 Overfeeding Standard feeding Standard feeding When 33 F.U. per 500 kg live weight were subtracted for maintenance, the amount of energy remaining for production of one kg fat-corrected milk (FCM) was about 0.38 F.U. on standard feeding, 0.43 F.U. on overfeeding, and 0.33 F.U. on underfeeding. The mean daily increase in the milk production per cow in groups I and II showing the effect of overfeeding was 0.26 kg FCM (+0.42 0.08 and +0.10 ± 0.11 kg, respectively). However, an insignificant 2) increase (0.29 ± 0.17 kg) as compared with the standard feeding appeared also on underfeeding in group III. Such inconsistency of the results, which cannot be explained or diminished by the changes of live weight, indicates that the effects of moderate changes in energy balance are not easily seen in relative short-term experiments. It appears, therefore, that results from long-term experi- ments with larger number of animals are needed for conclusions in the present subject. 2 ) The significance of the increase or decrease in production during 2nd test period was determined by pair comparison using t-test. A pair consisted of the maan daily production of the sama 5-day periods (e.g. the first ones) on test periods 1 and 3, and of that of the sama 5-day period on test period 2. Deviation was calculated for each cow separately. Thus, the number of pairs in groups I-11I was 6 X 6 = 36, 8 x 6 -- 48 and 7 x 6 42, respectively. 15 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE, VOL. 7: 16-20 (1968) Seria AGROGEOLOGIA, -CHIMICA ET -PHYSICA N. 32 Sarja MAAPERÄ, LANNOITUS JA MUOKKAUS n:o 32 UREA TYPPILANNOITTEENA Summary: Urea as a nitrogen fertilizer MARTTI SALONEN Maatalouden tutkimuskeskus, Maanviljelyskemian ja -fysiikan laitos, Tikkurila Saapunut 7. 8. 1967 Typpilannoiteteollisuudessa tapahtuneen kehi- tyksen johdosta on urean 1) hinta muodostu- nut niin edulliseksi, että se voi tulla kysymykseen lannoitteena peltoviljelyksessäkin. Pelkkä ammo- niakki on kyllä vieläkin halvempaa ja sen typpi- pitoisuus on korkeampi, mutta urean suurena etuna on, että se kiinteänä aineena on käyttökel- poista siinä missä mikä tahansa tavanomainen lannoite. Urean typpipitoisuuskin, 46 %, vastaa hyvin ajan vaatimuksia, mutta sen epäedullisina puolina ovat vetistyvyys ja kovin suppeat mah- dollisuudet lannoiteseoksien aineosana. Urean arvoa ja käyttökelpoisuutta .typpilan- noitteena on ulkomailla tutkittu jo verraten kauan. Hyvän yhteenvedon tutkimuksista on laatinut mm. GASSER (1964). Parhaiten Suomen oloihin verrattavissa oloissa tehdyistä tutkimuk- sista mainittakoon ruotsalaisten JöNssoNin (1964) ja STEENill (1967) sekä norjalaisen FuRuNEsin (1966) julkaisemat. Kokemukset ulkomailla ovat olleet jossain määrin vaihtelevia. Yleensä urea on osoittautunut kelvolliseksi typpilannoitteeksi, mutta on tapauksia, joissa vaikutus typpikiloa 1) Aikaisemmin on käytetty nimeä virtsa-aine, joka on kuitenkin pitkänä, kömpelönä ja helposti erehdyttävänä sanana hylättävä. kohti on ollut huonompi kuin tavanomaisten typpilannoitteiden. Syitä urean oikulliseen vai- kutukseen ei vielä läheskään aina tunneta. Koeaineiston hankkiminen Ureaa koskeva kenttäkoesarja pantiin käyntiin eräillä koeasemilla ja kiinteillä koekentillä 1962. Siinä on verrattu ureaa kalkkisalpietariin, meillä kauimmin käytettyyn ja perusteellisimmin tun- nettuun typpilannoitteeseen. Typpimääriä otet- tiin suunnitelmaan kaksi: korsiviljoille sekä 1. v:n nurmille 25 ja 50 kg/ha sekä vanhemmille nur- mille 50 ja 100 kg/ha typpeä. Kokeet suunnitel- tiin 5 vuotta kestäviksi uusintalannoituskokeiksi, jotta saataisiin myös tietoja jatkuvan urean käy- tön mahdollisista vaikutuksista. Lisäksi vöidaan päätellä, että vuotuisvaihtelun osuus vähenee, kun satotiedot jakaantuvat usealle kasvukaudelle. Menettelyssä tulee osittain mukaan lannoitteiden jälkivaikutus, mutta kun on kysymyksessä typpi, on se joka tapauksessa pieni, mikäli sitä on lain- kaan. Aineiston käsittelyssä kaikkien vuosien tu- loksia on pidetty samanarvoisina. 16 Taulukko 1. Keskimääräiset tulokset eri koekentillå ry/ha Table 1. Average results from the dtfferent experimental fields (f.u.jha) Hietamaat — Sand_y soils 1 Satakunnan koeasema, Kokemäki (4 k, Sato ilman typpi lannoi- tusta Sadonlisäykset annettaessa typpeä kgiba 25 N 50 N 100 N ' ks:n l) antama sadon- lisäys erotus ur-ks ks:n antama sadon- lisäys erotus ur-ks ks:n antama sadon- lisäys erotus ur-ks 1 o) 2) m 3) 1 659 690 —198 1 085 + 43 — — 2 Itä-Hämeen koetila, Hartola (2 k, 3 n) . . m 1 620 875 —183 968 — 63 3 Etelä-Savon koeasema, Mikkeli (5 o) . m 1 182 358 —258 504 —158 — — 4 Pohjois-Savon koeasema, Maaninka (1 o) 3 850 390 —260 410 — 70 — — » » » » (3 n) 3 142 — 589 — 64 721 — 61 5 Pohjois-Pohjanmaan koeasema, Revon- lahti (1 o, 1 k, 2 n) m 1 434 808 — 65 1 382 —165 — — Pohjois-Pohjanmaan koeasema, Revon- lahti (1 n) 2 063 — — 883 + 29 1 295 — 4 6 Tasala, Kuusamo (1 o, 4 n) m 1 974 711 —234 795 + 54 — Savimaat — Clay soils 7 Lounais-Suomen koeasema, Mietoinen (4 kv, 1 k) m 1 368 190 — 34 366 — 61 — 8 Maamieskoulu, Loimaa (4 k, 1 o) m 1 071 550. — 4 723 — 1 — — 9 Mustiala, Tammela (1 kv, 2 n) m 1 836 383 —177 459 — 13 » (2 n) 1 504 — — 822 — 51 1 273 + 63 10 Maatalouden tutkimuskeskus, Tikkurila (1 n, 1 r, 1 k, 1 kv, 1 o) m 2 141 312 + 23 517 + 56 11 Maatalousnormaalikoulu, Järvenpää (1 n) 1 000 46 + 12 —112 + 75 — — » » (2n) 1 429 — 257 +117 459 —50 12 Karjalan koeasema, Anjala (1 k, 2 kv, 1 o) m 1 449 693 —211 886 — 28 — — 13 Hämeen koeasema, Pälkäne (1 o, 3 n) m 3 368 454 —107 351 + 90 14 Keski-Suomen koeasema, Laukaa (1 k, 2 o, 2 n) m 1 856 731 —191 1 077 — 90 — — 15 Hovilan koulutila, Nurmes (5 k) m 937 263 + 44 505 —141 16 Etelä-Pohjanmaan koeasema, Ylistaro (1 kv, 2 o) 1 810 330 + 33 477 — 80 — Turvemaat — Peat soils 17 Arajärvi, Sodankylä (1 o, 1 n) m 1 107 507 —142 652 —119 — — » (2n) 884 — — 661 —42 767 +102 18 Suoviljelysyhdistyksen koeasema, Toh- majärvi (2 n) 1 078 629 +100 1 021 + 64 Suoviljelysyhdistyksen koeasema, Toh- majärvi (2 o, 1 k) 684 430 — 59 1 410 — 17 lannoitelajit on ilmaistu: ks = kalkkisalpietari — calcium nitrate, ur = urea — urea kasvilajit on merkitty: k = kaura — oats, o ohra — barle_y, kv = kevätvehnä — spring wheat, r = ruis — n = nurmi — /ey kentästä on tutkittu maanäytteet kokeen loputtua — soil samples at end of trial Taulukossa 1 nähdään koekenttien sijainnit sekä niissä saadut keskim. satotulokset. Sadot (korsiviljoista jyväsadot ja nurmista ensimmäisen niiton heinäsadot)esitetään rehuyksiköiksi muun- nettuina, jotta vertailut eri kasvilajien välillä oli- sivat helppoja. — Kuten voidaan todeta, kaikki kokeet eivät ole olleet käynnissä koko suunnitel- tua aikaa eikä nurmien lannoituksessa aina ole noudatettu alkuperäistä suunnitelmaa. Koetulosten esittely Koetulosten varsinainen esittely on taulukoissa 2 ja 3, joissa nähdään keskiarvoja eri ryhmistä. Kussakin tapauksessa mainitaan keskiarvoihin sisältyvien vuosittaisten satojen lukumäärä, ilman typpilannoitusta saatu sato ja kalkkisalpietarilla (merk. ks) saatu sadonlisäys. Sen rinnalla maini- taan erotus, joka saadaan, kun urealla (merk. ur) 3 8968-68 17 Taulukko 2. Tulokset eri maalajiryhmissä ry/ha Table 2. Results according to different soil types (f.a.lba) Hietamaat — Sandy soi& Korsiviljat — Cereals (7 k, 9 o) Nurmet — Leys Korsiviljat ja nurmet keskim. — Av. cereals and leys Savimaat — Clay soils Korsiviljat — Cereals (13 k, 8 o, 9 kv, 1 r) .. Nurmet — Leys Korsiviljat ja nurmet keskim. — Av. cereals and leys Turvemaat — Peat soils Korsiviljat ja nurmet keskim. — Av. cereals and leys (1 o, 1 k, 5 n) . Vuosu- "e"" satoja NasaYer of ~1 harvests taisiatyppilan- Sato nouusta Yield .4,b,„, N appli- ratia„ Sadonlisäykset — Yield intreases 25 N 50 N 100 N ks:n antama sato yield istu. by ks erotus ur-ks diff. sir-ks ks:n antama sato yield iner. by ks erotus ur-ks difl: nr-ks ks:n antama sato . yield int., by ks erotus ur-ks di .11: ur-ks 16 9 4 25 4 31 9 4 40 4 5 4 1 591 1 812 2 872 1 671 2 872 1 445 2 649 1 467 1 716 1 467 853 1 250 517 946 — 672 — 436 470 444 — 460 — —208*** —172* — —195*** — — 55 —104 — 66* — — 92* — 779 1 136 663 -908 663 635 511 539 607 539 1 106 802 —143* + 58 — 41 — 71 — 41 — 49 — 34 + 33 — 46 + 33 — 57 + 54 — — 865 — 865 — 866 866 1 149 — — —47 — —47 — + 6 + 6 +99* tulleesta sadonlisäyksestä vähennetään kalkkisal- pietarilla tullut. Jos siis tämä erotusta ilmaiseva luku on miinusmerkkinen, se osoittaa, että urean vaikutus on ollut huonompi kuin kalkkisalpieta- rin ja kääntäen. Erotuksien tilastolliset merkitse- vyydet on ilmaistu tavanomaisin merkein. Koetulosten tarkastelu Valtaåsa koekentistä on ollut kivennäismailla. Vain pari kenttää on ollut turvemailla ja niistäkin toinen koVin kaukana pohjoisessa. Siten tiedot ovat pääasiassa kivennäismaita koskevia. Keski- määräinen satotaso on kokeissa ollut lähellä meillä tavallista. Typpilannoituksen vaikutus on ollut korkea, ja ainakin pienempiä typpimääriä käytettäessä hietamailla suurempi kuin savimailla. Typpimäärän ollessa pieni, 25 kg/ha, urean vai- kutus on jäänyt kauttaaltaan huonommaksi kuin kalkkisalpietarin. Erityisesti hietamailla ero on suuri ja varma. Kaksinkertaista typpimäärää, 50 kg/ha, käytettäessä erot ovat pienentyneet ja tul- leet epävarmoiksi, mutta pysyneet yhä saman- suuntaisina. Vasta suurimmalla typpimäärällä, 100 kg/ha, erot ovat jääneet pois, mutta on huo- mattava, että koetuloksia on tässä kohdin kovin harvoja. Taulukossa 3 esitetään keskiarvot eri kasvi- lajeista. Korsiviljoilla urean vaikutus on jäänyt selvästi ja suurella varmuudella huonommaksi kuin kalkkisalpietarin. Yhtenä syynä siihen on todennäköisesti se,että useimmissa kokeissa typpi on korsiviljoillekin annettu pintalannoituksena, mikä kalkkisalpietarille tunnetusti sopii hyvin, mutta urealle huonosti (vrt. FURUNES 1966, s. 139). Parhaiten on urea kestänyt vertailun kalkki- salpietariin nurmilla, etenkin typpimäärien ollessa runsaita, 50 kg/ha ja yli. Yhtenä syynä siihen, että typpimäärien ollessa pieniä kalkkisalpietarin ja urean vaikutuksessa on enemmän eroa kuin typpimäärien ollessa suurem- pia, on todennäköisesti lannoitteen levityksen epätasaisuus. Annettaessa esim. 25 kg/ha typpeä tarvitaan kalkkisalpietaria 161 kg, joka on pa- remmin mahdollista levittää tasaisesti kuin vas- taava määrä ureaa, 54 kg/ha. 18 Taulukko 3. Tulokset eri kasvilajeista ja keskimäärin kaikista kasvilajeista kaikilla maalajeilla ry/ha Table 3. Results of different crops and averages of ali crops on ali soils Korsiviljat: — Cereals: kaura — oats (7 h, 13 s, 1 t) 1) ohra — barley (9 h, 8 s, 3 t) vehnä ja ruis — spring 2vheat and rye (10 s) Korsiviljat keskim. — Av. cereals Nurmet — Leys (9h, 9s, 1 t) » » (4 h, 4 s, 4 t) Korsiviljat ja nurmet keskim. — Av. cereals and leys Vuosit- taisia koe- satoja Number of annual barrests Sato ilman typpilan- noitusta Yie1d without N aPPli- rahan3. Sadonlisäykset — Yield increases 25 N 50 N 100 N ks:n antama sadon- lisäys ield titcr. by ks erotus ur-ks dtff. rie-ks ks:n antama sadon- lisäys Yield tue, by ks erotus ur-ks diff. ur-ks ks:n antama sadon- lisäys Yield int, by ks erotus ur-ks diff. ttr-ks 21 20 10 51 19 12 70 12 1 274 1 490 1 650 1 432 2 190 1 863 1 638 1 863 461 513 361 462 699 — 526 — — 78 —148** — 79* —106** —136** — —144*** — 771 793 505 727 812 668 750 668 — 90** —101 — 28 — 82** + 16 + 15 — 56* + 15 — — — — — 960 — 960 — — — — — +20 — +20 1) Maalajit on merkitty: h = hietamaat — sandy soils, s = savimaat — clay soils,:t = turvemaat — peat soids Taulukko 4. Maa-analyysitietoja koekentistä kokeiden päättyessä syksyllä 1966 Table 4. Soil analyses of experimental fields at end of trials, autumn 1966 Koe- kenttien luku- m äärä r Numbeut Ilman typpi- lannoi- tusta fritbo Typpilannoituksen aiheuttamat erot Drfferences caused by N applications Merkitseryydet Signifiranre Typpirnäärä I Typpimäärä 2 lann. Jaon. pH vedessä: — pH in water: of exp. field,- N appi/ ration Ra e 1 Rate 2 laji I7P, af N määrä ratc of N ks Ur ks ur ' hietamaat — sandy soils 5 5.90 +0.08 —0.03 +0.14 +0.02 * — savimaat — clay soils 8 6.13 +0.02 —0.03 +0.07 —0.01 * — keskim. — aver. 13 6.04 +0.04 —0.03 +0.10 +0.00 *** Vaihtuva kalkki — Excbangeable calcium mg/I. Ca: hietamaat — sandy soils 5 1 036 +65 —21 + 92 5 — — savimaat — cla_y soils 8 2 024 —15 + 6 +108 —102 — keskim. — aver. 13 1 644 +16 — 4 +102 — 64 — — Edellä mainittujen kaikkein tärkeimpien puo- lien selvittämisen lisäksi on koeaineistoa yritetty käyttää muidenkin vertailujen tekemiseen, joskin Sen suppeus (82 vuotuista koesatoa 18 eri koe- kentästä) rajoittaa mahdollisuuksia. Aineisto ei voi valaista esim. sellaista kuin urean käyttökel- poisuutta eri puolilla Suomea. Eri korsiviljalajien esiintyminen koekasvina nähdään taulukossa 3. Näyttäisi, että urea sopisi kauralle paremmin kuin ohralle, mutta asiaan tuskin on aihetta kiinnittää paljoa huomiota. Typpilannoitelajien vaikutukset selvitettiin erikseen eri-ikäisillä nurmilla, mutta kun ei voitu nähdä mitään johdonmukaisuuksia, esitetään nur- mista saadot tulokset yhdessä ikään katsomatta. Kiintoisia ja lopuksi hyvinkin tärkeitä olisivat tiedot vuodesta toiseen jatkuneen urean käytön aiheuttamista muutoksista sen satoa lisäävään vaikutukseen. Sitä koskevia vertailuja on tehty aineistosta, mutta niissä ei voitu nähdä mitään muutoksiin viittaavia piirteitä. Sääsuhteista joh- tuva vuotuisvaihtelu vaikeuttaa aina tällaisia ver- tailuja; todennäköisesti myös aika on vielä ollut liian lyhyt. 19 Havaintoja urean vaikutuksista maahan Useimmista koekentistä otettiin syksyllä 1966, 5 vuotta jatkuneen koelannoituksen jälkeen, ruu- duittain maanäytteet (merk. taul. 1 m). Niistä teh- tiin pH-määritykset sekä kalsium-, kalium-ja fos- forimääritykset ammoniumasetaattimenetelmällä. Saaduista tuloksista esitetään taulukossa 4 vain" pH- ja kalsiumluvut, sillä muiden kohdalla ei voitu todeta mitään eroja eikä niitä olisi ollut odotettavissakaan (kokeesta 17, turvemaa, saadut luvut eivät sisälly taul. 4:ään; ne eivät muuttaisi keskiarvoja). Vain pH-lukuihin on koelannoitusten vaiku- tuksesta tullut tilastollisesti varmistettuja eroja. Selvänä ilmenee ennestäänkin tiedetty kalkkisal- pietarin maan happamuutta vähentävä vaikutus. Voisi odottaa, että urea lisäisi maan happamuutta, mutta tässä aineistossa sellaista tuskin voi nähdä. Tiivistelmä Kaikkiaan 18 koekenttää käsittävässä uusinta- lannoituskokeiden sarjassa, johon sisältyy 82 vuo- tuista koesatoa, on verrattu ureaa kalkkisalpieta- riin. Käytetyn typpimäärän ollessa pieni, 25 kg/ha, on urea antanut selvästi huonompia sadonlisäyk- siä kuin kalkkisalpietari, mutta erotus on vähen- tynyt, jos typpimäärä on ollut 50 kg/ha tai enem- män. Erityisesti nurmilla ja runsaita määriä an- nettaessa urea on ollut lähes kalkkisalpietarin ve- roista. Viisi vuotta jatkunut urean käyttö ei ole aiheuttanut maassa mitään havaittavia muutoksia. Ureaa voidaan pitää erityisesti nurmille sopi- vana lannoitteena varsinkin silloin, kun käyte- tään runsaita typpimääriä. Suppea edeltävä tiedonanto näiden kokeiden tuloksista on julkaistu Koetoim. ja Käyt. 24: 15, SALONEN 1967. KIRJALLISUUTTA FURUNES, J. 1966. Sammenligning av urea og salpetet som nitrogengjodsel til jordbruksvekster 1956-1963. Forskning og Forsok i Landbruket 17: 123-146. GASSER, J. K. R. 1964. Urea as a fertilizer. Soils and Fer- tilizers 27: 175-180. JÖNSSON, L. 1964. Försök med urea. Aktuellt från Lant- brukshögskolan 39. SALONEN, M. 1967. Urea typpilannoitteena. Koetoim. ja Käyt. 24: 15. STEEN, E. 1967. Kalksalpeter, kalkammonsalpeter och urea till betesvall. Aktuellt från Lantbrukshög- skolan 109. SUMMARY Urea as a nitrogen fertilizer MARTTI SALONEN Agricultural Research Centre, Department of Agricultural Chemistry and Physics, Tikkurila, Finland Comparisons were made between urea (46 N) and calcium nitrate (15.5 N) in 18 field trials throughout Finland. The trials were planned to continue for 5 years and the fertilizers were applied every year. The rates of N on cereals and 1-year leys were 25 and 50 kg/ha and on older leys 50 and 100 kg/ha. It was not possible to maintain ali the fields during the entire period, so that there were only 82 annual harvests. Tables 1-3 show the results expressed as food units per hectare of grain or of hay at the first cut. Table 1 presents the average yield from each of the fields for the entire experimental period. In Table 2 the results are grouped according to soil type and crop, while in Table 3 the grouping is made by crop only. In these tables 'the results are shown separately for the N rates 25-50 kg/ha and 50-100 kg/ha. Table 4, showing the soil analyses, gives only N rates 1 and 2, since on the same field the lower rates were used initially and the higher rates employed later. When the rate of N was low, 25 kg/ha, urea was defmitely inferior to calcium nitrate, but the difference was reduced with higher rates. Urea was found to compete best with calcium nitrate when applied to leys. In Table 4 it can be seen that the effect of urea on soil acidity and exchangeable calcium was slight. 20 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE, VOL. 7: 21-24 (1968) Seria AGROGEOLOGIA, -CHIMICA ET -PHYSICA N. 33 Sarja MAAPERÄ, LANNOITUS JA MUOKKAUS n:o 33 UREA LAITUMEN TYPPILANNOITTEENA Summary: Urea as a nitrogen fertilizer on pasture TAUNO LAINE Maatalouden tutkimuskeskus, Laidunkoeasema, Mouhijärvi Saapunut 20. 8: 1967 Edellisessä artikkelissa professori Martti S alonen selostaa eri koeasemilla suoritettujen urealannoituskokeiden tuloksia. Samanaikaisesti näiden kokeiden kanssa suoritettiin Laidunkoe- asemalla urealannoituskoe laidunnurmella. Kun se poikkeaa muista kokeista, sovittiin tulosten julkaisemisesta erikseen. Laidunkoeaseman kokeessa verrattiin ureaa kalkkisalpietariin, typpimäärät 100 ja 200 kg/ha. Nurmi oli kokeen alkaessa 9. vuoden koiran- heinävaltaista laidunnurmea. Nurmet niitettiin kolmesti kesässä, keskimäärin 4/6, 1/7 ja 25/8. Typpilannoituksesta annettiin puolet touko- kuussa, toinen puoli toisen riiton jälkeen. Tällä järjestelyllä voitiin verrata urea- ja kalkkisalpie- tarilannoituksen. vaikutusnopeutta. Tämä voitiin havaita 1. ja 2. niiton sadoista. Maalaji oli saven- sekaista hiesua. Koe epäonnistui vuonna 1962, joten satotulokset ovat vuosilta 1963-66. Sääoloiltaan kesät olivat tavallista poutaisem- pia, varsinkin 1964, jolloin satomäärätkin olivat pienimmät. Kesä-heinäkuun sademäärät olivat 1963 107 mm, 1964 58 mm, 1965 92 mm ja 1966 113 mm, normaalimäärä 129 mm. Nurmien kasvu oli keväällä hyvin voimakasta, joten en- simmäisessä niitosså saatiin pienemmillä typpi- määrillä puolet ja suuremmilla kolmannes koko kesän sadosta. Toukokuu oli vuonna 1963 hyvin lämmin, 3.4° yli normaalin. Tällöin saatiin en- simmäisessä niitossa huomattavan suuret sadot, enemmän kuin seuraavana vuonna koko kesän aikana. Kuiva-ainesadot ja sadonlisäykset olivat seu- raavat: 0 100/ks 100/urea 200/ks 200/urea merk. ero 1963 .. 3 744 +1 849 +1 707 +3439 +3 266 424*** 1964 .. 1 712 +1 050 + ,741 +2 212 +1 910 287*** 1965 .. 2 289 +2538 +2094 +4796 +4 465 396*** 1966 .. 2 317 +1 985 +1 670 +3 706 +3 294 396*** 1963-66 kg/ha 2 515 +1 856 +1 553 +3 538 +3 234 % .... 100 + 74 + 62 + 141 + 129 28*** ureaiks % • • 100 84 100 91 Havaitaan, että sadot lisääntyivät hyvin suora- viivaisesti 200 kilon typpimäärään saakka. Urean teho oli pienemmällä typpimäärällä 84 % ja suu- remmalla 91 % kalkkisalpietaritypen tehosta. Kilomääräinen ero oli molemmilla jokseenkin sama: 302 ja 304 kg/ha. Erot voivat olla todelli- set, mutta voivat johtua myös koealueessa mah- dollisesti esfintyvästä epätasaisuudesta. Typpikilolla saatiin niittokerroittain seuraavat kuiva-ainemäärät edellisestä seuraavaan lannoite- määrään laskien. 21 tn/ha 8- 6 4 2 0 *4 . 100/ks 100/u 200/ks 200/u 1963-66 100 80 60 40 20 0 rikkaruohot weeds timotei Phleum pratense muut heinakasvit other grasses pc.-1 valkoapila Trifolium repens nurminata 1-1 koiranheinä Festuca pratensis Dactylis glomerata Kuva 1. Laidunruohon vuotuiset ja keskimääräiset kuiva-ainesadot verrattaessa ureaa kalkkisalpietariin 1963-66 typpimäärillä 100 ja 200 kg/ha. Satopylväissä (yllä) on eri niittokertojen sadot merkitty pis- teillä. Alla painoanalyysit tuoresadoista. ks = kalkkisalpietari, u = urea. Fig. 1. Comparison of the effeas of urea and takilan nitrate on the yearly and average dry ',raster yields of pasture grass in a trial in 1963-66. The amounts of nitrogen were 100 and 200 kglha. In the yield diagram (above) the yields of different mowings are marked with points. Beneath are the weight analyse" of the fresh yields. ks = calcium nitrate, te = urea. 22 100/ks 100/urea 200/ks 200/urca niitto 4/6 15.0 14.0 7.8 8.4 niitto 1/7 4. 6 3.3 8.9 9.1 1 + 2 19.6 17.3 16.7 17.5 niitto 25/8 17.5 13.8 17.0 16.2 Keskim. kg/ha N 18. 5 15.5 16. 8 16. 8 Kokeessa typpikilolla saadut 15-18 kuiva- ainemäärät vastaavat Laidunkoeasemalla keski- määrin saatua tulosta. Suuremmat typpimäärät eivät ensimmäiseen niittokertaan mennessä ehti- neet vaikuttaa aivan täydellä teholla, mutta nii- den vaikutus ulottui tehokkaampana toiseen niit- tokertaan saakka. Ainakin käytännön tarpeita aja- tellen urean typpi vaikutti yhtä nopeasti kuin sal- pietarityppikin. Kuiva-aineen raakavalkuaispitoisuudet olivat niittokerroittain ja keskimäärin seuraavat. 0 100/ks 100/urea 200/ks 200/urea niitto 14.3 17.1 16.8 21.8 20.1 niitto . . . . 13.0 14.0 14.2 16.3 15.7 niitto .... 14.4 13.6 12.0 17.1 15.8 Keskim. % . 13.9 15.4 15.2 18.8 17.6 Sato kg/ha .. 351 672 616 1 141 1 012 Urealla ja salpietarilla saatujen valkuaispitoi- suuksien erot olivat pienet. Sadonlisäykset oli- vat ureatypellä 83 ja 84 % salpietaritypen sadon- lisäyksistä. Valkuaissatojen suhteen tulos oli siten yhtenäisempi kuin kuiva-ainesatojen. Kasvustossa oli kokeen alkaessa suunnilleen puolet koiranheinää. Varsinkin suuremmilla typ- pimäärillä se on säilynyt salpietarityppeä käytet- täessä paremmin kuin ureaa käytettäessä. Koiran- heinän prosenttiosuudet tuoresadoissa sekä kui- va-ainesadot vuonna 1966 olivat seuraavat: 0 100/ks 100/urea 200/ks 200/urea 1963 % Dact. gl. 50 54 51 62 64 1964 23 40 36 49 46 1965 29 39 34 63 49 1966 » 20 39 33 63 43 Sato 1966 kg/ha 461 1 668 1 327 3 808 2 417 Koiranheinän harvetessa on tilalle tullut aro- nataa, rölliä ja lauhaa, lannoittamattomalle rikka- ruohoja. Koe sai vuosittain 200 kg/ha kotkafosfaattia ja 100 kg/ha kalisuolaa. Kokeen päättyessä saa- tiin seuraavat viljavuusluvut (mg/l) ruokamullan koko syvyydeltä: Fosfori, P 0 100/ks 9.8 100/urea 11.2 9. 6 200/ks 200/urea 9. 9 6.4 Kalium, K 177 142 142 127 128 Kalsium, Ca 1 137 1 425 1 162 1 675 1 187 PH 5.54 5.90 5.50 6.17 5.55 Fosforiluvut vaihtelivat epämääräisesti kuten tavallisesti. Kali on typpilannoitusta käytettäessä vähentynyt. Sen merkitys on epävarma. Salpie- tari on lisännyt kalkkia ja vähentänyt happa- muutta siihen sisältyneeseen CaO -määrään näh- den huomattavasti; urea ei aiheuttanut niihin muutoksia. Koiranheinän viihtyminen saattaa liittyä kaik- kiin tai happamuuteen tai molempiin. Eräissä kokeissa se ei viihtynyt suolla eikä varsinkaan rahkasuolla, ja parhaillaan käynnissä olevassa kokeessa se on kärsinyt myös happamista typpi- lannoitteista. Tiivistelmä Laidunkoeasemalla vuosina 1963-66 laidun- nurmella suoritetussa kokeessa oli ureatypen teho kuiva-ainesadoissa keskimäärin 87 % kalkkisal- pietaritypen tehosta ja raakavalkuaissadoissa 84 %. Vaikutukseltaan urea oli yhtä nopea kuin sal- pietarikin. Koiranheinä viihtyi paremmin kalkki- salpietarilannoituksella kuin urealla erityisesti runsaampaa lannoitusta käytettäessä. Typpimää- rät olivat 100 ja 200 kg/ha. 23 SUMMARY Urea as a nitrogen fertilizer on pasture TAUNO LAINE Pasture Experiment Station, Mouhijärvi Urea was compared with calcium nitrate in a trial in 1963-66 on cocksfoot-dominated pasture. The amounts of nitrogen were 100 and 200 kg/ha. Half the fertilizer was given in May, the ather half after the second mowing. The swards were mowed three times per summer, the average dates being June 4, July 1 and August 25. The effect of the urea on dry matter yield was 84 % with 100 kg N and 91 % with 200 kg N of that of the calcium nitrate. In crude protein yields the corresponding relations were 83 % and 84 %. At least under the condi- tions of the trial the effect of urea was as rapid as that of calcium nitrate. This could be observed from the yields of the first and second mowings. In the final stage of the experiment the cocksfoot grew better with calcium nitrate fertilizing than with urea, especially with the larger amount of nitrogen. The cal- cium nitrate increased the calcium in the topsoil and decreased the acidity. Urea had no effect on these. The thriving of the cocksfoot may depend on the lime or the acidity or both. 24 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE, VOL. 7: 25-32 (1968) Seria AGROGEOLOGIA, -CHIMICA ET -PHYSICA N. 34 Sarja MAAPERÄ, LANNOITUS JA MUOKKAUS n:o 34 LYPSYKARJAN LAITUMEN RUNSAS TYPPILANNOITUS Summary: Heavy dressing of nitrogen fertilizing on pasture of milking cows ERKKI HUOKUNA Maatalouden tutkimuskeskus, Etelä-Savon koeasema, Mikkeli Saapunut 4. 9. 1967 Niittämällä korjatuissa kokeissa on todettu, että heinäkasvinurmella typpilannoitus on erittäin voimakas kuiva-aine- ja valkuaissadon lisääjä.Ty- pen vaikutus jatkuu melko suuriin lannoitemää- riin saakka vain hitaasti heikentyen (JÄNTTI ja KÖYLI ÄRVI 1964). Typen teho näyttää heiken- tyvän vasta, kun lannoitus ylittää 300 kg/ha N. Laidunnurmelle ei näin suuria määriä ole kuiten- kaan uskallettu antaa, koska runsaan typpilannoi- tuksen on todettu aiheuttavan laidunnettavissa eläimissä tetaniaa (SAARINEN ja JÄNTTI 1955, 'T HART 1964). Hollantilaiset ja muut tutkijat ovat kuitenkin selvittäneet, että tetanian syynä ei ole runsas N-lannoitus, vaan liian suuri kali- määrä, joka kasvissa vähentää kalsiumin ja mag- nesiumin osuutta. Tämä aiheuttaa eläimen veren Mg-pitoisuuden laskun alle tietyn rajan, ja seu- rauksena saattaa olla tetania. (KEmp ja 'T HART 1967). Vaikka keskieurooppalaisten tietojen mu- kaan vaara voidaan torjua pitämällä kalilannoi- tus pienenä ja syöttämällä eläimille Mg-pitoista rehua, oli tarpeellista järjestää tämä tutkimus run- saan typpilannoituksen vaikutuksesta nurmeen ja laiduneläimiin täällä lyhyen kesän ja pitkän päivän oloissa ja nimenomaan lypsykarjalla, jolla näitä kokeita ei ole paljoa suoritettu. Koeolot Koe järjestettiin Etelä-Savon koeasemalla. Koe- pellon maalaji oli hieno tai karkea hieta, ruoka- mullan humuspitoisuus noin 10 %, pH 6.0 ja ra- vinnepitoisuus. mgil seuraava: Ca 1 390, K 90 ja P 7.3. Koenurmi oli timotei-nurminata-puna-api- lanurmi, jonka perustaminen on selostettu edelli- sessä julkaisussa (HuoKuNA 1966). Koe-eläiminä oli koeaseman koko lypsykarja, osa Sk- osa Ay-lehmiä. Lehmien keskipaino ja tuotos olivat: keski- tuotos paino maitoa rasvaa rasva- kg kg kg % 1964 402 3 970 177 4.5 1965 422 4 360 200 '4.6 1966 427 4 760 205 4.3 Koejäsenet ja kokeen järjestely Koejäseniksi valittiin A 100 ja B 300 kg/ha N. Typpilannoite annettiin oulunsalpietarina (25 % N) neljänä eränä. Aluslannoitukseksi annettiin toukokuun alussa 400 kg superfosfaattia ja 200 kg 50 %:n (1966 150 kg 60 %:n) kalisuolaa heh- taarille Eläinryhmät olivat yhtä suuret (7 tai 8 lehmää) ja vertailulohkojen alojen suhde oli 4 : 3. Syöttölohkoja oli kummallakin ryhmällä 4. Leh- 4 8968-68 25 100 130 - RUOHOT HERBS API LAT CLOVERS HEIN ÄT GRASSES 60 40 - 20 - elo 100 80 - 60 40 - 20 - mät olivat koelaitumilla noin 90 (1966 70) päi- vää ja varalaitumilla noin 30 päivää laidunkau- desta. Kumpikin ryhmä siirrettiin uudelle loh- kone samanaikaisesti. Lohkot pyrittiin syöttä- mään mahdollisimman tarkkaan ja jäännös otet- tiin pois niittosilppurilla melkein jokaisen syöttö- kerran jälkeen. Lehmät punnittiin laidunkauden alkaessa ja päättyessä kahtena perättäisenä päivänä. Jokai- sen lehmän maito punnittiin jokaisella lypsyker- ralla. Lehmille annettiin laidunkauden alkaessa Mg-pitoista kivennäisrehua ja päivittäin lypsy- hyvikkeeksi 400 g kaura-ohrajauhoa. Ruohonäytteet otettiin arvotuista paikoista 5 cm:n sänkeen. Samanaikaisesti otettiin eri näyte nurminataa sokerinmääritystä varten. Tämä kui- vattiin nopeasti SALon (1966) ohjeiden mukaan. Sokerinmääritykset tehtiin SALon (1961) mene- telmällä ja muut määritykset normaaliin tapaan. Koeajan sää Kasvukauden kuukausien keskilämpötilat ja sademäärät olivat: V keskilämpötila C° VI VII VIII IX V sademäärä mm VI VII VIII IX 1964 8.9 13.6 15.6 13.0 8.9 50 25 61 76 68 1965 6.0 14.3 13.6 13.1 11.2 22 54 83 71 61 1966 9.0 16.2 16.3 13.2 7.3 19 29 120 82 89 Ruohonkasvun kannalta kesä 1964 oli liian vä- häsateinen. Sensijaan 1966 heinä- ja elokuussa satoi niin paljon, että pellon pinnalla ajoittain ollut ilmivesi haittasi selvästi kasvua. Tulokset Kasviston kehitys Koenurrni, joka aluksi oli epäyhtenäinen (Fluo- KUNA 1965), muuttui melko nopeasti heinävaltai- seksi (kuva 1). Aluksi runsaana esiintynyt puna- apila hävisi niin, että v. 1966 ei sillä ollut nur- messa enää käytännöllistä merkitystä. Valko- apilaa ei kylvetty, mutta luonnonvaraisena se oli levinnyt joka lohkolle alikasvustoksi. Se oli kui- tenkin niin pientä, ettei sitä juuri tullut satonäyt- teisiin. Kasvustossa tapahtui jyrkkä muutos keväällä 1966. Kun lumi lähti koealueelta 30.4., todettiin yllättävän suuria talvehtimisvaurioita. Kaikki nurmessa olleet lajit olivat kärsineet jokseenkin samalla tavalla. Kasvit olivat kuolleet laikuittain. Talvituhosieniä oli vain paikoin ja hyvin vähän. Tuhoutunais-% oli koejäsenellä A (100 kg Nilla) 6 % ja koejäsenellä B (300 kg Nilla) 58 % (kuva 2). Tyhjiin paikkoihin kylvettiin heti nurminataa. Kesän 1966 ensimmäinen sato korjattiin säilö- rehuksi. Tämän jälkeen kylvetty nurminata ke- hittyi melko nopeasti, ja syyskesällä kasvusto oli jo tyydyttävä. 1 964 1965 1966 1964 1965 1966 Kuva 1. Nurmien kasvilajikoostumus. — Fig. 1. Botanical comporition af swards. 26 Kuva 2. Talvehtimisvauriot keväällä 1966. Vasemmalla lohko B 300 kg/ha N. Oikealla » A 100 >>» Fig. 2. Operwintering dama,ges in Spring 1966. Left paddock B with 300 kgiba N. Right » A » 100 » » Kuiva-ainesadot Ruohonäytteet otettiin yleensä kuivalla säällä, joten sateen tai kasteen aiheuttamaa kosteutta oli näytteissä hyvin harvoin. Runsas lannoitus vä- hensi huomattavasti ruohon kuiva-ainepitoi- suutta. Koejäsenten välinen ero oli keskimäärin melkein 2 %-yksikköä (taul. 1). Kuiva-ainesadot olivat huomattavasti suurem- mat kuin esimerkiksi Viikin laidunkokeen sadot (JÄN.rri ja HuoKuNA 1965). Koepaikan alava sijainti ja 'kosteusoloiltaan edullinen maaperä yllä- Taulukko 1. Ruohon kuiva-ainepitoisuus ja kuiva-aine- sadot Table 1. Dry matter content af grass and dr" matter yields pitivät ruohonkasvua v:n 1964 poutakautenakin. Kesä 1965 oli suotuisa, ja silloin sato muodostui suureksi. Kesän 1966 heikkoon satoon olivat syynä ankarat talvehtimistuhot ja syyskesän liial- linen sateisuus. Eri korjuukerroilla satoero oli suurimmillaan keskikesällä ja syyskuussa. Yleensä runsaampi typpimäärä antoi suuremman kuiva-ainesadon, mutta vuosien 1964 ja 1966 ensimmäisessä kor- juussa oli satojärjestys päinvastainen. Edellinen johtui runsaasta apilapitoisuudesta ja jälkimmäi- nen A-koejäsenen paremmin talvehtineesta mesta. KoejäKoejäsenten senten välinen satoero 1 990 kg vastaa 10 kg:aa kuiva-ainetta typpikiloa kohti. Kuiva-aine- pitoisuus % Dry moite" conkni % Kuiva-ainesadot kg/ha Dry »Adler yields kgiha Ruohon kemiallinen koostumus Raakavalkuainen A B A 1964 1965 1966 Keskim. — Arerage Ruohon raakavalkuaispitoisuudessa oli koe- jäsenten välillä hyvin selvä ero (taul. 2). Ero suu- reni 4.2:sta 5.5 prosenttiyksikköön kolmantena koevuotena. Suhteellisen alhaiset luvut v:n 1965 19. 4 17.6 6 360 8 090 18.6 16.3 8 080 11 220 18.1 16.4 5 190 6 280 18.7 16.8 6 540 8 530 27 Taulukko 2. Ruohon raakavalkuaispitoisuus ja -sadot Taulukko 3: Ruohon kuiva-aineen kuitupitoisuus % Table 2. Crude protein percentage of grass and protein yields Table 3. Fibre percentage of grass diy matter Raakavalkuais- pitoisuus% Crude protein perrentage Raakavalkuais- sadot kg/ha Crude protein yields kgfins 1964 18.5 22.7 1 168 1 814 1965 16.8 21.2 1 286 2 293 1966 17.6 23.1 877 1 399 Keskim. - Average 17.6 22.3 1110 1 835 sadossa johtuvat myöhäisestä korjuuasteesta. Raakavalkuaispitoisuus vaihteli eri korjuuker- roilla ruohomäärän mukaan siten, että mitä suu- rempi oli ruohomäärä sitä alempi valkuaispitoi- suus. Kausivaihteluna todettiin, ettå. syyskuun sadon rv-pitoisuus oli selvästi korkeampi kuin kesän aikaisemmissa korjuissa. Raakavalkuaissadot olivat erittäin suuret (taul. 2). Koejäsenten välinen ero oli keskimäärin 725 kg. Nitraattipitoisuus Keskimäärin oli ruohon kuiva-aineen NO3 -typpipitoisuus: 1964 0.08 0.93 1965 0.14 0.88 1966 0.06 0.89 Keskimäärin 0.09 0.89 Kesän kuluessa ruohon nitraattipitoisuus vaih- teli huomattavasti. Erittäin korkeita arvoja to- dettiin kesäkuussa. Sen sijaan heinä-elokuussa nitraattipitoisuus oli alimmillaan ja nousi jonkin verran syyskuussa Kaikkina vuosina vaihtelu ta- pahtui samansuuntaisesti. Kuitupitoisuus Ruohon raakakuitupitoisuus pysyi suurin piir- tein samalla tasolla koko koeajan. Vaihtelun ääri- arvot olivat tosin 16.1-28.0, mutta suurin osa tapauksista keskittyi keskiarvolukujen läheisyy- teen. Merkitsevää koejäsenten välistä eroa ei ollut (taul. 3), kun otetaan koko koeaika huomioon. Suurin ero oli v. 1966, jolloin A-koejäsenen 1964 21.3 21.0 1965 20.8 21.9 1966 23.5 21.8 Keskim. - Average 21.9 21.6 ruoho oli tavallista kuituisempaa. Kausivaihtelu oli jokseenkin säännöllinen, alimmat arvot olivat kesän ensimmäisessä ja viimeisessä korjuussa, korkeimmat keskikesällä. Sokeripitoisuus Liukenevien hiilihydraattien pitoisuus nurmi- natanäytteissä oli vuosina 1964 ja 1966: 1964 13.6 10.9 1966 12.4 10.4 Keskimäärin 13.0 10.6 Vaihtelu oli kumpanakin vuonna hyvin saman- suuntainen (kuva 3). Kivennäisainepitoisuus Sadon kivennäisainepitoisuus analysoitiin vain vuosien 1965 ja 1966 näytteistä. Runsas typpilan- noitus lisäsi (taulukko 4) muiden kivennäisainei- den paitsi fosforin osuutta. Eri aineiden kausi- vaihteluna todettiin v. 1965 säännöllinen, lievä nousu syksyä kohti. Vuonna 1966. oli tästä sään- nöstä eräitä poikkeuksia, niinpä korkein Ca-pi- Taulukko 4. Ruohon kuiva-aineen kivennäispitoisuus % v. 1965 ja 1966 Table 4. Mineral percentage of grass dry matter in 1965 and 1966 1965 1966 Keskim. Average 1965 1966 Keskim. Average 0.40 0,42 0.41 0.38 0.40 0.39 Ca 0.48 0.77 0.63 0.55 0.91 0.73 Mg 0.16 0.20 0.18 0.19 0.27 0.23 3.42 3.19 3.30 3.70 3.54 3.62 Na 0.011 0.015 0.013 0.013 0.035 0.024 28 LIUKENEVIA HIILIHYDRAATTEJA - SOLUBLE CARBOHYDRATES KOEJÄSEN A TREATMENT 19 66 KESÄKUU HEINÄKUU ELOKUU SYYSKUU JUNE JULY AUGUST SEPTEMBER B--- Kuva 3. Liukenevien hiilihydraattien pitoisuus v. 1964 ja 1966. Koejäsen A 100 kgjha N. — — — — » B300 » » Fig. 3. Percentage of soluble carbohydrates in 1964 and 1966. Treatment A 100 kglba N. — — — — » B 300 » » toisuus oli keskikesän ja korkein KTpitoisuus ke- sän ensi sadossa. Ruohon Mg-pitoisuus oli kesän ensimmäisessä sadossa alimmillaan, mutta myö- hemmin se vaihteli epäsäännöllisesti. .Eläintuotokset Maitomäärä Maitotuotos mitattuna jokaisella lypsykerralla, jolloin lehmät tulivat koelaitumelta lypsettäväksi, oli kg lehmää ja päivää kohti: 1964 14.9 14.3 1965 13.7 13.7 1966 13.9 15.5 Keskimäärin 14. 2 14.5 B-ryhmän korkea tuotos 1966 johtui tämän ryhmän paremmasta laktaatiovaiheesta, koska py- rittiin pitämään samat lehmät ryhmissään. koko koeajan. Kun kummastakin ryhmästä valittiin jälkikäteen kolme mahdollisimman säännöllistä lehmää ja laskettiin näiden keskimääräinen päivä-. tuotos kolmen päivän keskiarvona, saatiin kuvan 4 tuotantokäyrät. Vertailu osoittaa, että lehmät, jotka olivat runsaasti lannoitetulla laitumella, lyp- sivät yleensä jonkin verran vähemmän kuin ver- tailulehmät. Ero oli hyvin pieni ja tasoittui v. 1964 ja 1966 laidunkauden lopussa. Taulukko 5. Maitotuotos kg/ha Table 5. Milk yie1d kglha 1964 5 851 7 415 1965 5 294 7 226 1966 3 865 5 860 Keskim. — Anerage 5 013 6 774 Korkein maitOmäärä laitumelta saatiin ensim- mäisenä kesänä (taul. 5), toisena saatiin hieman 29 vähemmän ja kolmantena vähiten. V:n 1966 pie- neen maitotuotokseen oli syynä se, että kokeen laiduntaminen aloitettiin vasta kesäkuun lopussa, koska ensimmäinen sato korjattiin säilörehuksi. Kun vertailulohkot olivat eri suuret, muodos- tui maitotuotos hehtaaria kohti laskettuna B-koe- jäsenellä paljon suuremmaksi kuin A:11a. Suh- teellinen ero suureni vuodesta toiseen. Maidon laatu Koeryhmien maidon keskimääräiset rasvapi- toisuudet normaalin tarkkailutoiminnan mukaan määritettynä olivat laidunkautena ja koko tark- kailuvuotena: idunk. tarkk. vuosi I aidunk. tarkk. vuosi 1964 4. 6 4.4 5.1 4.7 1965 4.3 4.4 4.4 4.4 1966 4. 2 4.4 4.2 4.3 Keskimäärin 4. 4 4. 4 4.6 4. 6 Vertailuryhmiä ei saatu rasvapitoisuuden puo- lesta tasaisiksi, joten vertailulla ei ole paljoa to- distusvoimaa. Voidaan vain todeta, että runsas typpilannoitus ei ole vähentänyt maidon rasva- pitoisuutta. Maidon makua arvosteltiin lehmittäin orga- noleptisesti, mutta eroa ei havaittu eri koeryh- mien välillä. Eläinten kunto Kummankin koeryhmän eläinten kunto pysyi hyvänä koko koekauden. Ryhmän elopainon lisäys oli vuosittain: 1964 232 144 1965 421 491 1966 37 56 Keskimäärin 230 230 Kummankin ryhmän painonlisäys oli keski- määrin sama. Lehmät pysyivät terveinä koko koeajan. Kaikki ko. laidunkausien aikana suori- tetut siemennykset johtivat poikimiseen. Rehuyksikkösato PMY:n normien (N. J.F.- 1935) mukaan las- kettu rehuyksikkösato oli melko suuri (taul. 6). Koejäsenten välinen satoero oli 1 340 ry/ha. Se on 6.7 rehuyksikköä typpikiloa kohti. Ensim- mäisen vuoden keskimääräistä pienempi satoero johtui nurmen apilapitoisuudesta ja kolmannen vuoden talvehtimisvaurioista. Niitetty ruoho (taul. 6) oli pääasiassa syötön jälkeen jäänyttä hylkylaikkua, paitsi 1966, jolloin mukana oli säilörehuksi niitetty 1. sato. Kummal- takin koejäseneltä korjattiin keskimäärin sama ruohomäärä. Taulukko 6. Rehuyksikkösato, niittämällä korjattu ruoho- määrä sekä lehmien laidunvuorokaudet Table 6. Yield in Sc. fodder units, tai grass; silage and vasted and grazing clays of COWS Sato ry/ha Yield Sc. Niitetty ry/ha Cul grass f.”11, Laidunvuoro- kaudet/ha Grazing A " 1964 .... 4 740 5 770 590 430 397 520 1965 .. 4 350 6 380 490 660 399 541 1966 .. 3 200 4 170 960 920 291 376 Keskim.— Average 4 100 5 440 680 670 362 479 Tulosten tarkastelu Koenurmien kasvilajiston kehitys noudatteli tarkalleen niitä suuntaviivoja, joita runsas typpi- lannoitus aiheuttaa; apilat vähenevät ja heinien osuus lisääntyy. Aikaisemmin harvoin havaittu ilmiö oli kasvien runsas kuoleminen pitkän talvi- kauden 1965/66 aikana. Vastaavat olot sattuvat Etelä-Suomessa harvoin, mutta mitä pohj oisem- maksi mennään, sitä vakavammin on otettava huomioon runsaan typpilannoituksen aiheuttama kasvin hiilihydraattivararavinnon väheneminen. Tämän seikan perusteellinen tutkiminen on jo aloitettu. Ruohon kemiallinen koostumus muuttui sa- mansuuntaisesti, kuin vastaavissa tapauksissa on todettu mm. Hollannissa ('T HART 1964). Typpi- lannoitus lisää sadon typellisten aineiden sekä 30 20 15 10 20 15 RYHMÄ A GROUP -- 1964 - 1965 KESAKUU JUNE HEINAKUU JULY ELOKUU AUGUST SYYSKUU SEPTEMBER 10 >_ < Lyj--- 20 0 < (-9: 15 0 <- 22 10 1966 lisäksi useimpien mineraalien osuutta. Merkittä- vää on, että koejäsenten välinen valkuaispitoi- suuden ero kasvoi vuosi vuodelta todennäköi- sesti karjan lannoitusvaikutuksen johdosta. Run- sas typpilannoitus vähensi sadon hiilihydraatti- pitoisuutta tuntuvasti ja fosforipitoisuutta lie- västi. Kun kalilannoitus pidettiin suhteellisen pienenä, pysyi sadon kalipitoisuus sopivana.. Maitotuotos oli olosuhteisiin nähden runsas. Koejäsenten välinen ero oli 1 760 kg/ha, mikä vastaa 8.8 kg:aa maitoa annettua typpikiloa kohti. Koenurmien sato korjattiin suhteellisen har- voin, v. 1964 viisi ja 1965-66 neljä kertaa. Ruoho oli useimmiten laiduntamisen alkaessa oikeastaan säilörehuasteella. Tästä huolimatta sa- don hyväksikäyttö oli erittäin hyvä. Sitä osoittaa vuosina 1964-65 niitetty vähäinen ruohomäärä (taul. 6). Hyvään tulokseen johti varmaankin se, että hylkyruoho niitettiin hyvin tarkkaan pois melkein jokaisen syöttökerran jälkeen, mutta osaltaan myös se, että lehmät opetettiin keväästä lähtien lievästi pakottamalla syömään lohkonsa puhtaaksi. Ne näyttivät siihen selvästi tottuvan (JÄNTTI ja HUOKUNA 1966). Vertailulohkot tyh- jenivät yleensä samanaikaisesti. Suuren typpi- annoksen (300 kg/ha) saaneen nurmen ruoho näytti tosin vähän huonommin maittavalta kuin vähemmän lannoitettu. Koejäsenten välisen tuo- tantovaikutuseron kuvaavat jokseenkin tarkkaan kuvassa 4 esitetyt maidontuotantokäyrät. Koe osoitti, että lyhyenkään kesän oloissa ei ole vaaraa laitumelle annetusta runsaasta typpi- lannoituksesta, jos kalilannoitus pidetään vähäi- senä ja eläimille annetaan varmuuden vuoksi Mg-pitoista kivennäisrehua. Näyttää kuitenkin siltä, ettei määrää 300 kg/ha N kannata nykyis- ten tietojen mukaan ylittää. Kun siihen laitumella tulee vielä eläinten lannoitusvaikutus, joka vas- tannee noin 100 kg/ha, ei kuiva-ainesato enää suuremmilla annoksilla lisäänny, kuten parhail- laan käynnissä olevat niitettävät kokeet osoitta- vat. Kuva 4. Kolmen säännöllisen lehmän keskimääräinen maitotuotos päivittäin. --- ryhmä A, . . . . — ryhmä B. Fig. 4. Average daily milk _yield of three regular coms. = group A, — group B. 31 Päätelmät Etelä-Savon koeasemalla järjestettiin v. 1964- 66 lypsykarjan laitumen typpilannoituskoe, jossa koejäsenet olivat (A) 100 ja (B) 300 kg puh- dasta typpeä hehtaarille nurminata-timoteinur- melle. Suurempi annos heikensi jonkin verran kasvuston talvenkestävyyttä. Ruohon keskimääräinen kuiva-ainepitoisuus oli A-lohkoilla 18.7 ja B-lohkoilla 16.8 %. Kui- va-ainesadot olivat vastaavasti 6 540 ja 8 530 kg/ ha. Kuiva-aineen keskimääräinen raakavalkuais - pitoisuus oli Adla 17.6 ja B:llä 22.3 %. Raaka- valkuaissadot olivat vastaavasti 1 110 ja 1 835 kg/ ha. Ruohon keskimääräinen nitraattipitoisuus oli A:11a 0.09 ja B:llä 0.87 %. Runsas typpilannoitus vähensi tuntuvasti liukenevien hiilihydraattien osuutta ruohossa, pitoisuudet olivat keskimäärin 13.0 ja 10.6 °/0 . Se vähensi myös hieman fosforin, mutta lisäsi muiden kivennäisaineiden osuutta. Maidontuotanto oli A-ryhmän lehmillä hiukan runsaampaa kuin B-ryhmän (kuva 4). Hehtaaria kohti laskettu maitomäärä oli Adla 5 013 ja B:llä 6 774 kg. Maidon rasvapitoisuus pysyi kummas- sakin ryhmässä samana, eikä maidon maussa ha- vaittu eroa. Eläimet olivat koko ajan terveitä, lai- tumella hyvin rauhallisia, ja koko karjan tiineh- tyvyys on ollut erittäin hyvä. KIRJALLISUUTTA ANON. 1935. Normer for Graesfoderenhedsberegning i de nordiske Lande. Nord. Jordbr.forskn. 4-7: 668- 676. 'T HART, M. L. 1964. Innehållet av olika kemiska kom- ponenter i gräs vid intensiv betesskötsel. Ibid. Suppl. 9: 665-675. HUOKUNA, E. 1965. The use of tetraploid red clover in pasture. Acta Agr. Fenn. 107: 148-153. JÄNTTI, A. & HUOKUNA, E. 1965. Pasture experiment at Viik in. 1950-59. Ann. Agric. Fenn. 4: 1-37. - &- 1966. N-gödslingen och skördefrekvensen på betesvallar. Nord. Jordbr.forskn. 48: 284-286. KEMP, A. & HART, M. L. 1957. Grass tetany in milking cows. Neth. J. Agr. Sci. 5: 1-17. SAARINEN, P. & JÄNTTI, A. 1955. Laidunnurmien typpi- väkilannoituksesta. Maatal. ja Koetoim. 9: 67-79. SALO, M.-L. 1961. Determination of carbohydrates in animal foods as seven fractions. Maatal.tiet. Aikak. 33: 51-56. 1967. Sokerimäärityksissä huomioon otettavia yksi- tyiskohtia. Maatal. ja Koetoim. 21: 242-246. SUMMARY Heavy nitrogen fertilization of milk cattle pasture ERKKI HUOKUNA South Savo Agricultural Experiment Station, Mikkeli, Finland In 1964-66, at the South Savo Agricultural Experi- ment Station a nitrogen fertilization trial was carried out on milk cattle pasture, the treatments being (A) 100 and (B) 300 kg of pure nitrogen per hectare on meadow-fescue timothy sward. The higher rate weakened the winter- hardiness of the grasses to some extent. The average dry-matter content of the grass was 18.7 % on the A paddocks and 16.8 % on the B paddocks. The dry-matter yields were 6 540 and 8 530 kg per hectare respectively. The average crude protein content of the dry mattet was 17.6 % on A and 22.3 % on B. The crude protein yields were 1 110 and 1 835 kg per hectare re- spectively. The average nitrate content of the grass was 0.09 on A and 0.87 % on B. The heavy nitrogen fertiliza- tion greatly lowered the proportion of soluble carbo- hydrates in the grass, the contents averaging 13.0 and 10.6 %. It also slightly decreased the proportion of phos- phorus but increased the proportions of other minerals. Milk production was somewhat higher among the cows of group A than among those of group B (Fig. 4). The milk yield per hectare was 5 013 on A and 6 774 kg on B. The fat content of the milk was the same in the two groups, and no difference was noticed in the taste of the milk. The animals were in gooC1 health the whole time and were placid at pasture, and the pregnancy rate was very good. 32 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE, VOL. 7: 33-45 (1968) Seria ANIMALIA DOMESTICA N. 28— Sarja KOTIELÄIMET n:o 28 LAMPAIDEN KASVATUSKOKEIDEN TULOKSIA Summary: Results of rearing trials with Finnish sheep MIKKO VARO Helsingin Yliopiston kotieläinten jalostustieteen laitos, Viikki Saapunut 6. 9. 1967 Vuosina 1964 ja 1965 järjesti Lampaanjalostus- yhdistys yhteistoiminnassa Maatalouden tutki- muskeskuksen Kotieläinjalostuslaitoksen kanssa kasvukokeet kymmenen pässin urospuolisilla jäl- keläisryhmillä. Kokeiden tarkoituksena oli suo- malaisen lampaan lihantuotantotaipumusten tut- kiminen Pässit oli sijoitettu parittain viidelle eri tilalle, kuitenkin niin, että Helsingin Yliopiston opetus- ja koetilat Viikki ja Malminkartano muo- dostivat yhden kokonaisuuden. Pässien käyttö siitokseen oli järjestetty siten, että niille tuleva uuhiaines vaihdettiin keskenään peräkkäisinä vuo- sina. Kaksi vuotta kestäneenä koekautena voitiin saman tilan pässien uuhiaines näin saada keski- määrin mahdollisimman tasalaatuiseksi. Pässi- karitsat siirrettiin imetysajan jälkeen kesäkuussa Lampaanjalostusyhdistyksen omistamalle Hiiro- lan koetilalle. Siellä ne saivat kasvaa yhteisillä lai- tumilla syys-lokakuun vaihteeseen eli teurastus- aikaan asti. Teurastukset suoritettiin Karjaportin teurastamolla Mikkelissä. Ruhojen paloittelussa noudatettiin yleensä tavanomaista kaupallista pa- loittelukaavaa, kuitenkin niin, että vain ruhon toinen puolikas paloiteltiin. Mainittakoon, että ensimmäinen kesä oli koetilalla poikkeuksellisen huono ja jälkimmäinen keskitasoa parempi lai- dunkesä. Tämä vaikutti tuloksiin siten, että vaikka teurastusikä oli jälkimmäisenä vuonna 21 paistiosa — leg, pari 20 lanneosa — lain pari 19 kylkiosa — back pari 18 rintaosa — breast pari Kuva 1. Ruhon paloittelu Fig. 1. Cutting af carcass keskimäärin 12 päivää pienempi, oli karitsoiden teuraspaino kuitenkin 0.3 kg suurempi kuin edel- lisenä. Keski-iät olivat nimittäin 195 ja 183 päi- vää ja keskimääräiset teuraspainot 13.5 ja 13.8 kg. 5 8968-68 33 Erään tilan toinen pässi ehdittiin teurastaa en- nen toista koekautta. Se aiheutti erittäin suuren vahingon periytymistutkimukselle, koska pässin jälkeläisryhmä oli elopainoltaan, teuraspainoltaan ja lihamäärältään toiseksi paras koko aineistossa. Tulosten käsittely vaikeutui melkoisesti, samalla kun luotettavuus pieneni. Tämän vuoksi esite- tään seuraavassa kahdella eri tavalla lasketut heritabiliteetin eli periytymisasteen arviot. En- simmäisessä tavassa on koko aineiston, 133 ka- ritsaa, muuntelu jaettu hierarkisesti vuosien ja isien välisiin osiin, toisessa tavassa supistetun aineiston muuntelu vuosien, talojen ja isien väli- siin osiin. Jälkimmäisessä tavassa on po. tilan toi- sen vuoden tulokset jätetty kokonaan pois laskel- mista, koska niissä oli mukana enää vain yhden pässin karitsat. Aineistoa jäi tähän laskelmaan jäljelle 127 karitsaa. On vaikea sanoa, kumpi menettelytapa antaa oikeamman tuloksen. Edellinenkin lienee sopiva, koska talojen väliset erot ovat olleet vain viidessä tapauksessa 79:stä merkitseviä ja silloinkin vain 90 %:n todennäköisyydellä. Tämä on ollut odo- tettavissakin, koska karitsat ovat kasvaneet suu- rimman osan painostaan koetilalla samanlaisissa oloissa. Merkitsevät erot talojen välillä voitiin to- deta vain munuaisrasvan kilomääräisessä ja suh- teellisessa painossa (= prosenttia ruhon painosta), teurasarvostelun pisteiden yhteismäärässä, kylki- osan (selkä kylkineen) lihaprosentissa ja fileiden osuudessa. Vuosien väliset erot ovat sangen usein olleet jopa erittäin merkitseviä, ja näin ollen on välttä- mätöntä ottaa ne huomioon heritabiliteettiker- toimia arvioitaessa. Vielä on syytä korostaa, että aineisto on joka tapauksessa niin pieni, että tu- loksilla on lähinnä vain suuntaa antava merkitys. Yleisesti ne kuitenkin osoittavat, että eri pässien jälkeläisryhmät ovat teuraseläiminä siinä määrin eriarvoisia, että isiin kohdistuvasta jalostusvalin- nasta voidaan odottaa tuloksia. Eri laskutavat vapausasteineen selvinnevät par- haiten seuraavista malleista: Koko Supistettu aineisto aineisto Kokonaismuuntelu 132 126 Vuosien välinen 1 1 Talojen välinen vuosittain (ei otettu huomioon) 7 Isien välinen taloittain 17 9 Karitsojen välinen isittäin 114 109 Tutkimuksen toisessa osassa tarkastellaan liha- määrien ja muiden ominaisuuksien välisiä korre- laatioita sekä kaikkiin mahdollisiin korrelaatioi- hin perustuvan faktorianalyysin tuloksia. Periytymisasteen arviot Periytymisasteet on arvioitu isänpuoleisten puolisisaruskorrelaatioiden nelinkertaisina arvoi- na. Koska karitsat olivat syntyneet tavallisissa tuotantolampoloissa, vaihteli niiden syntymäaika aineiston valinnasta huolimatta melkoisesti. Siitä syystä jäi myös teurastusikään eroja, vaikka teu- rastukset suoritettiinkin syntymäjärjestyksessä ikäerojen tasoittamiseksi. Virheiden pienentämi- seksi korjattiin kaikki punnitus- ja mittaustulok- set sen vuoksi vastaamaan keskimääräistä teuras- tusikää. Korjaus tehtiin kumpaisenakin vuonna erikseen; yhteiseen teurastusikään korjaamista ei pidetty tarpeellisena, koska olosuhteet muuten- kin olivat eri vuosina sangen erilaiset, kuten edellä on mainittu. Myös ykkös-, kaksos- tai kol- mossyntymistä johtuvat painoerot tasoitettiin, koska tavoitteena olleiden kaksosjälkeläisten ohella jouduttiin koeaineistoon ottamaan myös joitakin ykkös- ja kolmoskaritsoita. HANSSON (1927) ja JoHANssoN (1937) ovat tosin todenneet, että puheena olevat erot tasoittuvat jossakin mää- rin ajan mittaan. Nyt käsitellyssä aineistossa oli eroja vielä teurastusaikana. Myös KANGASNIEMI (1967) on todennut eroja 150 päivän ikäisten pai- noissa. On syytä mainita, että jokainen koekaritsa on otettu eri emistä. Tarkastellut ominaisuudet on seuraavassa koe- tettu ryhmitellä siten, että samaan taulukkoon on koottu toisiinsa läheisesti liittyvät piirteet. Keski- arvot ja hajonnat on esitetty liitteessä, jossa omi- naisuudet ovat numeroituina. Luettelossa on myös annettu tarpeelliset selostukset. Taulukoissa esi- 34 Ominaisuus Fealare Perlytymis- aste Merkit- sevyys Signifi- ware') I 11 I II 0.37 0.34 0.38 0 15 0.25 0.66 0.30 0.34 0.01 0 27 0 13 1 Elopaino - Live weight 42 Ruho - Carcass 34 Ruho ja elimet - Carcass and organs Ruhon osat: - Cuts of carcass: 18 rintaosa - breast pari 19 kylkiosa - back pari 20 lanneosa - loisi pari 21 paistiosa - leg pari 72 Ruhon lihat - Meat of carcass . 71 Ruhon luut - Bones of carcass 22 Etupotka - Shin 53 Vuota - Hide 0.65 0.39 0.41 0.34 0.34 0.28 0.26 0.34 0.28 0.54 0.11 ** tettyjä tuloksia tarkasteltaessa voidaan havaita, että eri laskumenetelmät ovat eräissä tapauksissa antaneet varsin paljon toisistaan poikkeavia tu- loksia, vaikka ne yleensä ovatkin kohtalaisen yh- denmukaisia. Erot eivät kuitenkaan ole odotta- mattomia, koska yhden isän poistaminen tai ta- lojen välisen muuntelun huomiotta jättäminen voivat tietysti pienessä aineistossa vaikuttaa var- sin voimakkaasti muunteluun eri tasoissa. Taulukon 1 tuloksista voidaan vain todeta, että elo- ja teuraspainojen ja ruh6n koko lihamäärän periytymisasteet ovat suuressa määrin samaa suu- ruusluokkaa. Ruhon osien periytymisasteet ovat yleensä pienempiä kuin koko ruhon. Tulosten tilastollinen merkitsevyys on kuitenkin niin pieni, että yksittäisten arvojen keskinäisiin suhteisiin ei ole syytä kiinnittää suurta huomiota. Kokonai- suudessaan taulukon tulokset viittaavat siihen, että isiltä peritty erilainen kasvutaipumus ilmei- sesti johtaa niin suuriin jälkeläisryhmien painon ja lihamäärän eroihin, että jalostusvalinnalla voi- daan lammaskannan fuotantokykyä parantaa. Tässä ja jäljempänä esitettäviin heritabiliteetti- kertoimiin ei tutkimuksen luonteen vuoksi ole syytä syventyä lähemmin. Tärkeimpien ominai- suuksien, elo- ja teuraspainojen, osalta vain on syytä todeta, että saadut tulokset vastaavat aineis- ton pienuudesta huolimatta varsin tyydyttävästi muualla saatuja vertailuun sopivia arvioita (HAzEL Taulukko 1. Painojen periytymisasteet (I -= koko aineisto, II = supistettu aineisto) Table 1. Heritabilities of weights (1 = whole material, II = restricted material) 1) between sires Taulukko 2 Elimien painojen periytymisasteet 1) Table 2. Heritabilities of Me weights of organs1) Ominaisuus Featore Periytymisaste Heritability Merkitsevyys Siguificance II II kg % kg kg kg % 24 Pää - Head . . 0.50 0.55 0.45 0.19 ** ** 25 Keuhkot - Lungs 0.05 0.00 0.20 0.06 26 Maksa - Liver 0.48 0.21 0.46 0.27 ** 27 Sydän - Heart 0.85 0.67 1.00 0.71 *** *** *** ** 28 Munuaiset - Kidneys 0.36 0.11 0.19 0.00 29 Munuaisrasva Kidne_y fat . 0.68 0.62 0.00 0.00 ** ** 30 Kieli - Tongue 0.29 0.38 0.38 0.66 Kilomääräisistä painoista lasketut tulokset on esitetty sarakkeissa kg ja suhteellisista painoista saadut sarak- keissa %. 1) The results calculated of absolute weights are presented in Me columns kg and those calculated of relative weights (=a % of carcassiveight) iso the columns %. ja TERRILL 1946, NELSON ja .VENKATACHALAM 1949, RAE 1956, SKJERVOLD ja GJEDREM 1958, KARAM 1959, WILSON et al. 1965). Etupotkan tutkimisella on koetettu löytää ta- loudellisesti vähäarvoinen r-uhon osa, jota voitai- siin käyttää hyväksi esimerkiksi jälkeläisarvoste- lussa. Onkin syytä panna merkille, että osan pie- nuudesta huolimatta sen heritabiliteetin arvot ovat melkoiset. Jatkotutkimukset aikanaan osoit- tavat, onko sillä merkitystä lihan suhteellisten ja absoluuttimäärien arvioimisessa. Yllättävältä tuntuu, että taulukossa 2 esitetyt pään, maksan, sydämen ja kielen periytymisasteet ovat varsin suuret sekä absoluuttisista että suh- teellisista painoista laskettuina. Myös merkitse- vyydet ovat monissa tapauksissa melko suuret. Lieneekö selitys siinä, että elimien erottamisessa ei tehdä yhtä suuria virheitä kuin suhteellisen pienten, rajoiltaan epämääräisten palojen leikkaa- misessa. Eräät taulukossa 3 esitetyt mitat ovat myös antaneet varsin suuria ja merkitseviä heritabili- teetin. arvioita. Pituus ja lantion leveys näyttävät luotettavimmilta elävän eläimen mitoilta. Ru- hoista otettujen mittojen periytymisasteet ovat enimmäkseen varsin suuria ja merkitseviä. Tässä niin kuin muissakin taulukoissa esitetyistä kertoi- 35 Taulukko 3. Mittojen periytymisasteet Taulukko 5. Ruhon osien periytymisasteet Table 3. Heritabilities of measurements Table 5. Heritabilities of the carcasscuts Ominaisuus Fent ure Periytymis- aste Merkit- sevyys Sig fi - can, II I II Elävät eläimet: - Living animals: 2 pituus - bod_y length 0 46 0.34 4 rinnan syvyys - depth of chest 0.19 0.38 5 rintakehän leveys - width of chest 0.17 0.00 6 lapojen leveys - width of shoulders 0.5-6 0.07 7 lantion pituus - length of pelvis . . 0.15 0.34 8 lantion etuleveys - width of hips . 0.660.57 ** 9 lanteen leveys - width of lain 0.00 0.00 Ruhot: - Carcasses: 10 pituus - length of carcass 1.001.00 *** *** 11 kyljen pituus - length of side . 0.801.00 *** *** 12 paistiosan pituus - length of legpart 0.60 0.77 ** ** 13 lanneosan pituus - length of loinpart 0.370.29 ** * 14 etuosan pituus -length offront pari 0.640.78 *** *** 23 reisiluun pituus - length of femur 0.391.00 * ** 15 etusääriluun pituus - length ofradias 0.35 0.93 * ** 16 paistin pituus - length of thigh 0.43 1.00 * ** 17 paistin ympärys - circitniferences of thigh 0.51 0.24 mista on syytä mainita, että arvolla 1.00 on mer- kitty kaikki ne kertoimet, joita laskettaessa isien välisen muuntelun nelinkertainen arvo on ollut 1.00 tai sitä suurempi. Nolliksi on merkitty ne kertoimet, jotka ovat todella olleet nollia tai jois- sakin tapauksissa jopa miinusmerkkisiä. Taulukko 4. Teurasarvostelun pistearvojen periytymis- asteet Table 4. Heritabilities of the points of carcassg-adnation Ominaisuus Featnre Periytymis- aste Herilabil ft), Merkit- sevyys can. I II I II 43 Paistiosan lihakkuus - Fullness of meat in leg pari 0 04 0.00 44 Lanneosan lihakkuus - Fullness of meat in kin pari 0.28 0.29 45 Kylkiosan lihakkuus Fullness of meat in back pari 0.79 0.53 ** 46 Rintaosan lihakkuus Fullness of meat in breast pari 0.59 0.27 47 Ruhon lihakkuus - Fullness of meat in carcass 0 70 0.27 ** 48 Ruhon rasvaisuus - Fat cover 0.55 0.11 49 Väri ja rakenne - Colour and texture 50 Yhteensä 1) - Together 1) 0.01 0.44 0.03 0.00 * 51 Ruhon luokka - Class of carcass 0.69 0.36 ** 1) Ruhon lihakkuus-, rasvaisuus- sekä väri ja rakennepis- teet yhteensä. 1) The points of fullness of meat in carcass, fat cover and colour and texture together. • Ominaisuus Frainre Periytymis- aste Heritability Merkit- sevyys Carter I II 0 II Absoluuttipainot - Absolute weights Paistiosa: - Leg pari: 53 lihat - meat 0 46 0.23 52 luut - bones 0 25 0.62 Lanneosa: - Loin pari: 63 lihat - meat 0 64 0.17 ** 54 luut - bones 0 24 0.54 56 filee - fillet 0.47 0.14 Kylkiosa: - Back pari: 58 lihat - meat 0 27 0.30 57 luut - bones 0 54 0.02 Rintaosa: - Breast pari: 60 lihat - meat 0 29 0.50 59 luut - bones 0 12 0.50 Suhteelliset painot 1)- Relative weights 62 Pastiosan lihat - Meat of leg pari 0.29 0.00 65 Lanneosan lihat - Meat of loin pari 0.43 0.54 70 Lanneosan filee - Fillet of loin pari 0.39 0.62 67 Kylkiosan lihat - Meat of back pari 0.69 0.00 ** 69 Rintaosan lihat - Meat of breast part 0.58 0.48 ** Osuudet koko lihamäärästä 2)-- Shares of total nteat 2) 75 Paistiosan lihat - Meni of leg pari 0.72 0.26 ** 76 Lanneosan lihat - Meat of loin pari 0.99 0.33 *** 79 Lanneosan filee - Fillet of loin pari 0.22 0.00 77 Kylkiosan lihat - Meni of back pari 0.00 0.00 78 Rintaosan lihat - Meni of breast pari 1.00 0.77 *** Ruhon lihaprosentti - Percent- age of nteat iii carcass 0.71 0.22 ** 1) Prosenttia koko kappaleen painosta 1 ) Perceniage of total weight of cut. Prosenttia koko lihamäärän painosta. Percentage of total meni. Teurasarvostelun pistearvoj en periytymisasteet taulukossa 4 ovat yleensä pienenlaisia, mutta kylkiosan, rintaosan, lihakkuuspisteiden ja ruhon luokan periytymisasteet ovat kohtalaisia ja mer- kitseviäkin. Korrelaatiotutkimus osoittaa tuon- nempana, kuinka kiinteä on teurasarvostelun ja todellisen lihakkuuden välinen yhteys. Tulkoon mainituksi, että ensimmäisenä koevuonna suori- tettu elävien eläinten lihakkuuden ulkonainen arvostelu osoittautui täysin epäluotettavaksi. Taulukon 5 tulokset ovat varsin vaihtelevia. Yleisesti katsoen voitaneen sanoa, että ruhon eri osien lihamäärien periytymisasteet ovat keski- 36 määrin samaa suuruusluokkaa kuin itse ruhon- kin taulukossa 1. Ovatpa lanne-, kylki- ja rinta- osien lihan suhteellisetkin määrät osoittautuneet melko luotettavasti arvosteltaviksi. Erityisesti kiintyy huomio fileiden kohtalaisiin periytymis- asteisiin, vaikka ensimmäisen vuoden aineistosta mitatut pitkän selkälihaksen poikkileikkauspinta- alat osoittautuivat täysin epäluotettaviksi. Ruhon eri osien lihan osuudet koko ruhon liha- määrästä ovat osoittautuneet yleensä varsin luo- tettavasti arvosteltaviksi ja samalla voimakkaasti periytyviksi. Jyrkän poikkeuksen tekee vain kylki- osa. Fileen osuus koko ruhon lihamäärästä on - arvattavastikin fileiden suhteellisen vähäisyyden vuoksi - osoittautunut sen sijaan melko epävar- maksi mitaksi. Periytymisastetutkimusten tuloksia kokonai- suutena arvosteltaessa voitaneen sanoa, että suo- malaisessa lampaassa on todettavissa melkoisesti perinnöllistä muuntelua sellaisissa piirteissä, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä lihan tuotan- nossa. Korrelaatiotutkimukset Tutkimuksen toisessa vaiheessa laskettiin jo- kaisen 79 ominaisuuden kaikki mahdolliset inter- korrelaatiot sekä fenotyypin että genotyypin kor- relaatioina. Yli 6 000 erilaisen korrelaatiokertoi- men esittäminen on käytännöllisistä syistä mah- dotonta. Sen vuoksi tarkastellaan seuraavassa vain eräitä jalostustyön ohjaamisen kannalta kuin- toisimpiå yhteyksiä. Koska yksilön tuottaman Taulukko 6. Ruhon kokonaislihamäärään voimakkaimmin korreloituneet ominaisuudet Table 6. The features that correlate most strongly ts the total amount of carcass meat Ominaisuus Featsre Korrelaatio- kertoimet Correlation coefficients geno- tyyppi genetic feno- tYYPPi foratypic 42 Ruhon paino - Weight of carcass 0.98 0.97 31 Ruhon vasen puoli - Left half of carcass 0.97 0.98 34 Ruho ja elimet - Carcass and organs 0.97 0.97 58 Kylkiosan lihat - Meat of back pari 0.97 0.91 21 Paistiosa - Leg pari 0.95 0.96 19 Kylkiosa - Back pari 0.94 0.90 60 Rintaosan lihat - Meat of breast part 0.94 0.97 53 Paistiosan lihat - Meni of leg pari 0.93 0.94 32 Ruhon oikea puoli - Right half of carcass 0.93 0.95 56 Filee - Fillet 0.92 0.81 18 Rintaosa - Breast pari 0.91 0.95 22 Etupotka - Shin 0.91 0.86 63 Lanneosan lihat - Meat of lain pari 0.88 0.89 20 Lanneosa - Lain pari 0.85 0.86 8 Lantion etuleveys - Width of hips 0.83 0.62 17 Paistin ympärys - Circumference of thigh 0.81 0.80 23 Reisiluun pituus - Length of femur 0.80 0.77 10 Ruhon pituus - Length of carcass 0.80 0.75 11 Kyljen pituus - Length of side .. 0.79 0.78 1 Elopaino - Live weight 0.65 0.80 lihamäärän lisääminen tulee olemaan j alostusva- linnan tärkein tavoite, kiinnitetään päähuomio vain ruhon sekä absoluuttisen että suhteellisen lihamäärän ja muiden piirteiden välisiin voimak- kaimpiin korrelaatioihin. Nämä on esitetty tau- lukoissa 6 ja 7. Taulukko 7. Ruhon suhteelliseen lihamäärään voimak- kaimmin korreloituneet ominaisuudet Table 7. The features that correlate most strongly to the relative amount of carcass meni Ominaisuus Featnre Korrelaatio- kertoimet Correlation coefficients geno- tyyppi genetic feno- tyyppi fenotypic 69 Rintaosan liha-% - Percentage of meni in breast pari 0.91 0.85 17 Paistin ympärys - Circumference of tbigh 0.79 0.62 63 Lanneosan lihat - Meni of lain pari 0.77 0.66 35 Pään % - Percentage of head -0.76 -0.69 32 Ruhon oikea puoli - Right half of carcass 0.76 0.64 72 Ruhon lihat - Meni of carcass 0.76 0.64 53 Paistiosan lihat - Meni of leg pari 0.74 0.61 21 Paistiosa - Leg pari 0.74 0.55 42 Ruhon paino - Weight of carcass 0.72 0.59 34 Ruho ja elimet - Carcass and organs 0.72 0.59 20 Lanneosa - Lain pari 0.72 0.58 56 Filee - Fillet 0.71 0.51 31 Ruhon vasen puoli - Left half of carcass 0.71 0.56 62 Paistiosan liha-% - Percentage of meat in leg pari 0.71 0.64 5 Rintakehän leveys - Width of chest 0.71 0.40 44 Lanneosan pisteet - Points of lain pari 0.70 0.37 67 Kylkiosan liha-% - Percentage of meni in back pari 0.70 0.65 58 Kylkiosan lihat - Meni af back pari 0.69 0.61 65 Lanneosan liha-% - Percentage of meat in loin pari 0.61 0.66 37 Fenotyypin korrelaatiot Ominaisuudet, jotka olivat kiinteimmässä yh- teydessä ruhon koko lihamäärään, olivat ruhon paino sekä ruhon ja elinten yhteispaino. Erittäin kiinteä yhteys — korrelaatiokerroin vähintään 0.95 — oli myös rintaosan lihamäärällä sekä paisti- ja rintaosien painolla. Yleensä näyttää siltä, että suuri lihan kokonaismäärä liittyy läheisesti yksilön