ODC 236.1 414 FOLIA FOREST ALI A 136 [ETSÄNTUTKIMUSLAITOS • INSTITUTUM FORESTALE FENNIAE • HELSINKI 1972 UKKO RUMMUKAINEN VESAKONTORJUNTA-AINEIDEN JA RIKKA KASVINHÄVITTEIDEN KÄYTÖSTÄ METSÄN VILJELYALOILLA SUOMESSA VUOSINA 1969—1970 ON THE USE OF BRUSH AND WEED KILLERS ON FOREST REGENERATION SITES IN FIN LAND IN 1969—70 N:ot I—lB on lueteltu Folia Forestalia-sarjan julkaisuissa I—4l Nos I—lB are listed in publications I —4l of the Folia Forestalia series. N:ot 19—55 on lueteltu Folia Forestalia-sarjan julkaisuissa 19—96. Nos. 19—55 are listed in publications 19—96 ot rhe Folia Forestalia series. N:ot 56—98 on lueteltu Folia Forestalia-sarjan julkaisuissa 56—133. Nos. 56—98 are listed in publications 56—133 of the Folia Forestalia series. 1971 No 99 Yrjö Vuokila: Harvennusmallit luontaisesti syntyneille männiköille ja kuusikoille. Gallringsmallar för icke planterade tali- och granbeständ i Finland. Thinning models for natural nine and spruce stands in Finland 2,— No 100 Esko Leinonen — Kalevi Pullinen: Tilavuuspaino-otanta kuitupuun mittauksessa Green density sampling in puipwood scaling. 2,— No 101 lUFRO, Section 31, Working Group 4: Forecasting in forestry and timber economy. 5,— No 102 Sulo Väänänen: Yksityismetsien kantohinnat hakkuuvuonna 1969/70. Stumpage prices in private forests during cutting season 1969/70 1,— No 103 Matti Ahonen: Tutkimuksia kanto- ja juuripuun korjuusta I. Kokeilu puiden kaatami sesta juurakkomeen Studies on the harvesting of stumps and roots in Finland I. Experiment with the felling ot trees with their rootstock 2.— No 104 Ole Oskarsson: Plusmetsiköiden valintaero ja jalostusvoiton ennuste. Selection differential and the estimation of genetic gain m plus stands. 1,50 No 105 Pertti Harstela: Työjärjestyksen vaikutus tynkäkarsitun ja likipituisen kuusikuitupuun teossa. The effect of the sequence of work on the preparation of approximately 3-m, rough limbed spruce puipwood. 2,50 No 106 Hannu Vehviläinen: Metsätyömiesten moottorisahakustannukset 1969—1970 Power-saw costs of forest workers in 1969—1970 3,— No 107 Olli Uusvaara: Vaneritehtaan jätepuusta valmistetun hakkeen ominaisuuksista. On the properties of chips prepared from plywood plant waste 2.50 No 108 Pentti Hakkila: Puutavaran vaurioitumisesta leikkuuterää korjuutyössä käytettäessä. On the wood damage caused by shear blade in logging work. 2,— No 109 Metsänviljelykustannusten toimikunnan mietintö Report of the committee on the costs of forest planting and seeding. 9,— No 110 Kullervo Kuusela — Alli Salovaara: Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan, Koillis-Suomen ja Lapin metsavarat vuosina 1969—70. Forest resources in the Forestry Board Districts of Kamuu, Pohiois-Pohianmaa, Koilli*- Siiomi and Lamv in I'ffl—7o S SO No 111 Kauko Aho — Klaus Rantapuu: Metsätraktorien veto- ja nousukyvystä rinteessä. On slope-elevation performance for forest tractors. 2,— No 112 Erkki Ahti: Maaveden jännityksen mittaamisesta tensiometrillä. Use of tensiometer in measuring soil water tension. 1,— No 113 Olavi Huikari — Eero Paavilainen: Metsänparannustyöt ja luonnon moninaiskäyttö. Forest improvement works and multiple use of nature. 2,— No 114 Jouko Virta: Yksityismetsänomistajien puunmyyntialttius Länsi-Suomessa vuonna 1970. Timbers-sales propensity of private forest owners in western Finland in 1970. 6,— No 115 Veijo Heiskanen — Pentti Rikkonen: Tukkien todellisen kiintomitan mittaamisessa käy tettävät muunto- ja kuutioimisluvut. Sahatukkien mittaus- ja hinnoittelututkimukseen 1970 perustuvat taulukot. 1,— No 116 Veijo Heiskanen: Tyvitukkien ja muiden tukkien koesahauksia Pohjois-Suomessa. Test sawings of butt logs and top logs in Northern Finland. 2,50 No 117 Paavo Tiihonen: Suomen pohjoispuoliskon mäntytukkipuusto v. 1969—70. Das Kiefernstarkholz der nördlichen Landeshälfte Finnlands i.J. 1969—70. 2,— No 118 Pertti Harstela: Moottorisahan tärinän vaikutuksesta työntekijän käsiin. On the effect of motor saw vibration on the hands of forest worker 1,50 No 119 Lorenzo Runeberg: Plastics as a raw-material base for the paper industry in Finland. Muovit paperiteollisuuden raaka-aineena Suomessa. 2.50 No 120 Esko Salo — Risto Seppälä: Kiinteistöjen polttoraakapuun käytön väli-inventointi vuo sina 1969/70. Fuelwood consumption on farms and in buildings, intermediate inventory, 1969/70. 3,— No 121 Heikki J. Kunnas: Foresty in national accounts. Metsätalouden kansantulo-osuuden laskenta 2.— No 122 Pentti Kuokkanen: Metsänviljelytaimien kasvatuskustannukset vuosina 1969 ja 1972. Costs of growing forest-tree seedlings in nurseries in 1969 and 1972. 2,50 No 123 Juhani Numminen: Puulevyjen käyttö Uudenmaan talousalueella v. 1967 valmistuneissa rakennuksissa. The use of wood-based panels in buildings completed in 1967 in the Uusimaa Economic Region. 2.50 No 124 Markku Simula: An econometric model of the sales of printing and writing paper. 3,— No 125 Risto Seppälä: Simulation of timber-harvesting systems. Puun korjuuketjujen simulointi. 4,— Luettelo jatkuu 3. kansisivulla FOLIA FORESTALIA 136 Metsäntutkimuslaitos. Institutum forestale Fenniae. Helsinki 1972 Ukko Rummukainen VESAKONTORJUNTA-AINEIDEN JA RIKKAKASVINHÄVITTEIDEN KÄYTÖSTÄ METSÄNVILJELYALOILLA SUOMESSA VUOSINA 1969-1970 Summary in English On the use of brush and weed killers on forest regeneration sites in Finland in 1969—70 ALKUSANAT Vesakon- ja rikkakasvintorjunta-aineiden käytöstä Suomen metsätaloudessa ei tähän mennessä ole tehty koko maan kattavia selvi tyksiä. Metsähallitus on kerännyt tilastoja val tion maiden osalta, samoin Keskusmetsälauta kunta Tapio vuodesta 1963 lähtien suomalais ten piirimetsälautakuntien ja yhteisöjen osalta, puutavarayhtiöitä lukuunottamatta, sekä puu tavarayhtiöt omilta mailtaan. Nämä tiedot ovat olleet hajallaan eri tahoilla. Lisäksi ko. tilastot ovat käsitelleet lähinnä torjunta-aineilla käsitel tyjä pinta-aloja sekä käytettyjen kemikaalien määriä, mutta varsin niukasti muita asioita. Lu kuisia menettelytapoihin liittyviä ja muita tär keitä yksityiskohtia ei niistä selviä. Miten tor junta-aineiden käyttö kentällä todella tapahtuu, jää niiden perusteella selvittämättä. Kuvan saa minen siitä olisi jo sellaisenaan kiintoisaa. Tie tojen saaminen auttaisi myös torjunta-aineiden käytön ohjauksessa ja mahdollisten käytössä esiintyvien epäkohtien korjaamismielessä. Lo puksi tietoja tarvitsevat kasvinsuojeluviranomai set antaessaan lausuntoja ja suunnitellessaan toi menpiteitä torjunta-aineita koskevissa asioissa. Edellä esitettyjen tarpeiden vuoksi koko kentän kattavan tiedustelun suorittaminen tor junta-ainekysymyksissä on jo useita vuosia ollut tämän kirjoittajan mielessä. Lopullinen sysäys toimeenpanolle tuli syksyllä 1970, kun profes sori ULF BÄRRING Ruotsista kääntyi tekijän puoleen toivoen ko. tietoja Suomen osalta esi tystään varten, jonka hän maaliskuussa 1971 piti USA:ssa torjunta-aineiden käytöstä poh joismaissa. Bärring tarvitsi tietoja vain vuodelta 1969, eikä hän myöskään halunnut asioista niin mo nipuolista selvitystä kuin mihin kyselyssä pää dyttiin. Kun 1969—70-lukujen vaihde oli meillä monessa mielessä eräänlaista vesakonhävittei den ja rikkakasvien torjunta-aineiden käytön vaihdeaikaa, päädyttiin suorittamaan perusteel lisempi ja myös vuoden 1970 käsittänyt tie dustelu. Tekijä pyytää kiittää niitä kymmeniä hen kilöitä, jotka tiedusteluun vastaamalla ovat teh neet mahdolliseksi yhteenvedon. Käsi kirjoituksen ovat lukeneet professori JAAKKO MUKULA, professori RISTO SARVAS ja pro fessori PAAVO YLI-VAKKURI. Heidän teke mänsä huomautukset on kiitollisena otettu huomioon. Asiantuntevasta englanninkielisestä käännöksestä tekijä kiittää metsänhoitaja KARL-JOHAN AHLSVEDia. Ukko Rummukainen 7278—72/70 2 SISÄLLYSLUETTELO Sivu ALKUSANAT 1 SISÄLTÖ 2 1. AIKAISEMPIA TIETOJA TORJUNTA-AINEIDEN KÄYTÖSTÄ 4 1.1 Vesakonhävitteiden käyttö valtion metsissä ennen vuotta 1969 4 1.2 Vesakonhävitteiden käyttö yksityismetsissä ennen vuotta 1969 5 1.3 Vesakonhävitteiden käytöstä puutavarayhtiöiden metsissä ennen vuotta 1969 6 1.4 Rikkakasvinhävitteiden käyttö yksityismetsissä ennen vuotta 1969 7 2. AINEISTON HANKINTA JA SEN TULKINNASTA 8 3. TIETOJA TUTKIELMASSA MAINITUISTA TORJUNTA-AINEVALMISTEISTA 8 3.1 Vesakonhävitteet 9 3.1.1 2.4-D-amiinisuolat 9 3.1.2 2.4.5-T-esterit 9 3.1.3 2.4-D-ja 2.4.5-T-estereiden seokset 9 3.1.4 2.4-D:n ja pikloraamin seokset 9 3.2 Rikkakasvinhävitteet 9 3.3 LDsQ_luvut 10 4. TORJUNTA-AINEIDEN KÄYTTÖ 1969-1970 10 4.1 Lentovesakkoruiskutus 10 4.1.1 Vesapuulajit ruiskutusaloilla 11 4.1.2 Lentokoneet 12 4.1.3 Lentoruiskutusajankohta 12 4.1.4 Lentoruiskutuskemikaalit ja niiden määrät 12 4.1.5 Lentoruiskutuskustannukset 13 4.2 Lehvästöruiskutus maasta käsin 14 4.2.1 Ruiskutetut puulajit 14 4.2.2 Lehvästöruiskutusvälineet 14 4.2.3 Lehvästöruiskutusajankohta 14 4.2.4 Lehvästöruiskutuskemikaalit ja niiden määrät 15 4.2.5 Lehvästöruiskutuskustannukset 16 4.3 Taskutus 16 4.3.1 Taskutetut puulajit 17 4.3.2 Taskutusvälineet 17 4.3.3 Taskutusajankohta 17 4.3.4 Taskutuskemikaalit 18 4.3.5 Taskutuskustannukset 18 4.4 Kantokäsittely 19 4.4.1 Kantokäsittelypuulajit 19 4.4.2 Kantokäsittelyvälineet 19 4.4.3 Kantokäsittelyajankohta 19 4.4.4 Kantokäsittelykemikaalit 21 4.4.5 Kantokäsittelykustannukset 21 4.5 Runkokäsittely 21 4.6 Vesakontoijunta-alat 22 3 Sivu 4.7 Rikkakasvien kemiallinen toqunta . . 26 4.7.1 Toijunta-alojen puulajit 26 4.7.2 Herbisidinlevitysvälineet 26 4.7.3 Herbisidien levitysajankohta 27 4.7.4 Herbisidivalmisteet ja -määrät 28 4.7.5 Herbisidikäsittelyn kustannukset . . 28 4.7.6 Herbisideillä käsitellyt alat 30 5. YHTEENVETOA JA PÄÄTELMIÄ 31 6. LÄHDELUETTELO 34 7. SUMMARY IN ENGLISH 36 4 1. AIKAISEMPIA TIETOJA TORJUNTA-AINEIDEN KÄYTÖSTÄ 1.1 Vesakonhävitteiden käyttö valtion metsissä ennen vuotta 1969 Taulukkoon 1 on kerätty Metsähallitukselta saadut tiedot kemiallisen vesakontorjunnan aloista valtion mailla. Ensimmäiset tiedot ovat vuodelta 1959, jol loin maasta käsin suoritettiin lehvästöruisku tuksia 40 ha. Toijunta-aineena oli "Ahma"-ni minen MCPA-valmiste. Jo seuraavana vuonna 1960 suoritettiin myös lentoruiskutuksia, jotka sittemmin ovat joka vuosi käsittäneet huomattavasti suuremmat alat kuin maasta käsin suoritetut torjuntatoimet. Taulukko 1. Kemiallinen vesakontorjunta Met sähallituksen alaisilla valtion mailla ennen vuot ta 1969. Table 1. Chemical brush control in forests of the National Board of Forestry before 1969. Kuva 1. Kemiallisen vesakontorjunnan alat valtion-ja yksityismetsissä ennen vuotta 1969. Fig. 1. Extent of chemical brush control in State-owned and in privately owned forests by 1969 Vuosi Year Lento- ruiskutukset Aerial sprayings Maasta käsin suoritettu tor- junta Control from the ground ha Ha 1959 40 1960 362 428 1961 2 347 1 083 1962 4 467 968 1963 4 600 1 627 1964 3 240 1 848 1965 4 878 1 132 1966 11 276 1 992 1967 13 095 3 859 1968 8 700 3 000 Total"** 52 965 ha + 15 937 ha = 68 942 ha 5 Vuoteen 1965 asti ruiskutukset suoritettiin pääasiassa 2.4.5-T-amyyliesterivalmisteilla teho ainemäärän vaihdellessa 1500—3500 g:n välillä hehtaaria kohden. Vuonna 1965 käytettiin leh västöruiskutuksissa edelleen niitä, mutta myös 2.4.5-T-iso-oktyyliestereitä, jotka sen jälkeen syrjäyttivät muut fenoksiherbisidit. Iso-oktyyli esterin määrä hehtaaria kohden on vaihdellut 2100—2500 g:n välillä. Käsitellyt alat olivat suurimmillaan 1967, jolloin lento- ja maakäsittelyjen yhteisalaksi saatiin 16 954 ha. Seuraavana vuonna 1968 ala oli 11 700 ha. Kaikkiaan suoritettiin kemi allista vesakontorjuntaa valtion mailla vuoden 1968 loppuun mennessä vajaan 70 000 ha:n alalla, mistä lentoruiskutusten osuus oli noin 53 000 ha. 1.2 Vesakonhävitteiden käyttö yksityismetsissä ennen vuotta 1969 Tiedot, joihin sisältyvät suomenkielisten pii rimetsälautakuntien alueet on saatu Keskusmet sälautakunta Tapion vuosikirjoista. Ne on koot tu taulukkoon 2. Tilastot alkavat vuodesta 1964. Kuitenkin jo vuodelta 1963 tietoja kerättiin. Sinä vuonna kokonaisalaksi saatiin 1 260 ha (RUMMUKAI NEN 1964). Koko ajan vuodesta 1964 vuoteen 1968 käsitellyt alat ovat tasaisesti suurentuneet, 1964—67 lähes kaksinkertaistuneet vuosittain. Eniten vesakoita on ruiskutettu Pohjois-Karja lassa, missä yhden piirimetsälautakunnan alueel la käsitellyt alat jo 1967 ja 1968 olivat suurem pia kuin kaikkien yksityismetsien yhteinen ala Taulukko 2. Kemiallinen vesakontorjunta suomenkielisten piirimetsälautakuntien alueilla ennen vuotta 1969. Table 2. Chemical brush control in privately owned forests by 1969 by forestry board districts. Sisältää metsänhoitoyhdistysten, piirimetsälautakuntien ja metsänparannuspiirien työt. Sisältää edellisten lisäksi yhteisöjen työt, mutta ei puutavarayhtiöiden töitä. Covers the work performed by forestry associations, district forestry boards and forestry improvement districts. 2) Covers, in addition to those mentioned above, the work performed by various associations, except the forest industry. Piirimetsälautakunta District forestry board 1964 1 ) 1965 1 ) 1966 1 ) 1967 2 ) 1968 2 ) Lounais-Suomi 5 34 438 389 Satakunta 74 69 200 341 475 Uusimaa-Häme 2 4 83 175 349 Pohjois-Häme Itä-Häme 4 43 217 500 787 5 4 99 229 Etelä-Savo Etelä-Karjala 105 55 347 1 081 1 250 273 3 49 130 Itä-Savo 8 124 396 826 1 054 Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Keski-Suomi 545 705 1 234 2 035 1 879 173 549 213 650 510 299 214 382 787 1 265 Etelä-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa 4 8 126 272 384 196 431 887 1 013 1 705 Kainuu 56 151 172 295 161 Pohjois-Pohjanmaa Koillis-Suomi 67 207 576 823 644 7 0 7 25 28 105 Lappi 54 181 325 74 143 Yhteensä — Total 1 509 2 756 5 271 9 567 11 601 Yhteensä 1963—68 — Total 1963—68 32 054 ha - Ha 6 vielä vuonna 1964. Samaa suuruusluokkaa oleviin hehtaarimääriin päästiin Keski-Pohjanmaan piiri metsälautakunnan alueella 1968. Muutamien lautakuntien alueilla kemiallisen vesakontorjun nan tarve taas on koko ajan ollut vähäistä. Syyt saattavat olla monet. Pohjoissuomalaisten lau takuntien osalta ks. s. 25. Käsiteltyjen pinta alojen voimakas kasvu vuodesta 1966 vuoteen 1967 saattoi olla seurausta paitsi tilastointime netelmän muuttumisesta (ks. taulukon 2 ala viittaus 2), myös mm. vuoden 1966 aikana Tapion ja useiden piirimetsälautakuntien jär jestämästä voimakkaasta jatkokoulutuksesta, jonka yhteydessä kemiallinen vesakontorjunta esiteltiin kenttätöistä vastaaville henkilöille perusteellisesti. Etelä-Savon lautakunnan ruis kutusalan kolminkertaistuminen yhdessä vuo dessa lienee osaksi ollut seurausta myös pää metsänhoitajan vaihtumisesta vuonna 1967. Uusi päämetsänhoitaja tunnettiin jo entuudes taan torjunta-aineiden käytön erikoistuntijana. Samoin Keski-Pohjanmaan lautakunnan vuon na 1965 virkaan astunut päämetsänhoitaja oli jo entisessä toimessaan perehtynyt nimenomaan kemialliseen vesakontorjuntaan, josta aiheesta hän julkaisikin useita kertoja (VALLIVAARA, mm. 1965). Myös Pohjois-Kaijalan lautakunnas sa päämetsänhoitaja vaihtui 1965, jonka jälkeen vesakontorjunta-alat kasvoivat välittömästi san gen huomattavasti. Kemiallisen vesakontorjunnan kehittymistä yksityismetsissä kuvaavat myös Keskusmetsä seura Tapion kautta tehtyjen torjunta-aineiden yhteistilausten suuruudet ja laatu eri vuosina. Niitä koskevat tiedot ovat taulukossa 3. Luvut eivät kerro kaikkea, sillä yhteistilausten teke misen jälkeen ovat käyttäjät jossain määrin jou tuneet suorittamaan lisätilauksia itsenäisesti ja ne määrät eivät ole tilastossa mukana. Valmis teiden käytön suuruusluokan ja kuvan aineja kautumasta luvut kuitenkin ilmentävät. Jaettaessa eri vuosina tilatut valmistemäärät samoina vuosina käsiteltyjen vesakkohehtaarien kesken saadaan valmistemenekiksi noin 2.3—2.5 1 hehtaaria kohden eli varsin vähän. Amiinisuola- ja pikloraamivalmisteiden tulo kuvaan 1966 sekä sen jälkeen tapahtunut käy tön lisääntyminen viittaa selvästi puukohtaisten torjuntamenetelmien, lähinnä ilmeisesti tasku tuksen hiljalleen alkaneeseen yleistymiseen. 1.3 Vesakonhävitteiden käytöstä puutavarayh tiöiden metsissä ennen vuotta 1969 Kiintoisan tilaisuuden tarkastella kemiallisen vesakontorjunnan käyttöönottoa puutavarayh tiöiden metsissä tarjoaa tilanteen kehittyminen Tehdaspuu Oy:n hoitamissa metsissä. Mainitun yhtymän muodostavat neljä eri yhtiötä: A. Ahl ström Osakeyhtiö, Oy Kaukas Ab, Kymin Osa keyhtiö ja Oy Tampella Ab. Tehdaspuun hoi dossa olevien metsien yhteisala on n. 550 000 ha. Niissä on lehvästöruiskutuksia suoritettu Taulukko 3. Keskusmetsälautakunta Tapion kautta suoritettujen vesakontorjunta-aineiden yhteis tilaukset vuosina 1965—68. Table 3. Jointly ordered quantities af brush killer through the Central Forestry Board Tapio in the period 1965—68. Torjun ta-ainetyyppi Type of brush killer Tilattu litraa Ordered, liters 1965 1966 1967 1968 2.4—D— + 2.4.5—T—estereiden seokset Mixtures of 2.4—D and 2.4.5— T esters 4 920 9 000 14 845 15 145 2.4.5—T—esterit — 2.4.5—T esters 1 745 4 210 8 425 10 655 2.4.—D—amiinisuolat — 2.4—D aminic salts 0 70 180 741 Pikloraamivalmisteet — Picloram preparations 0 35 270 661 Yhteensä — Total 6 665 1 13 3151 23 720 1 27 212 Yhteensä 1965—68 — Total 1965—68 70 912 1 7 torjunnan aloittamisesta metsissään, sillä Teh daspuu Oy ja sen myötä myös yhteinen metsän hoito-organisaatio aloitti toimintansa vasta v. 1968. Ennen nyt suoritetun tiedustelun käsit tämää kautta (1969—70) lehvästöruiskutukset siis vuosi vuodelta lisääntyivät samaan tapaan kuin yksityismetsissä, kunnes saavuttivat noin 1 900 ha:n alan v. 1967. Kun valtion metsissä kemiallista vesakontor juntaa vuoden 1968 loppuun mennessä oli suo ritettu noin 69 000 ha:n ja yksityismetsissä noin 32 000 ha:n alalla, saadaan yhteisalaksi runsaat 100 000 ha. Lisättäessä siihen mainit tujen yhtiöiden vajaat 7 000 ha sekä puuttuvat tiedot, joista eräiden puutavarayhtiöiden osuus epäilemättä on suurin, voidaan käsitellyn ko konaisalan suuruudeksi arvioida ehkä noin 120 000 ha. Ala on siis huomattavasti pie nempi kuin mille tekohormoneja korsiviljapel loilla on vuosittain ruiskutettu jo useiden vuo sien ajan (ks. s. 32). 1.4 Rikkakasvinhävitteiden käyttö yksityismet sissä ennen vuotta 1969 Käytettävissä ovat vain Tapion herbisidiyh teistilausmäärät vuosilta 1965—68. Ne ilmene vät taulukosta 4. Taulukko 4. Keskusmetsälautakunta Tapion kautta suoritettujen herbisidivalmisteiden yh teistilaukset vuosina 1965—68. Table 4. Jointly ordered quantities of herbicides through the Central Forestry Board Tapio in the period 1965—68. Tilatut määrät ovat siis olleet aivan vähäisiä. Vähiten valmistetta vaativana laikkukäsittelynä olisi 1965 tilatulla määrällä voitu käsitellä 5 ha ja 1966 noin 100 ha. Vuoden 1967 annos on riittänyt noin 165 ha:n ja vuoden 1968 annos noin 100 ha:n käsittelyihin. Keski-Suomen pii rimetsälautakunta on ollut sekä ruiskutteidefi että sirotteen käyttäjänä johtoasemassa, sillä se on tilannut 1967 yksinään "Campaprim"-ruis kutejauhetta 300 kg ja 1968 "Silvex"-sirotetta 575 kg. Merkillepantavaa on sirotetta kohtaan tunnettu kiinnostus, sillä sitä on heti valmisteen kaiippaantulon jälkeen 1968 tilannut 7 lauta kuntaa, tosin yleensä hyvin pieniä määriä. Jo 1960-luvun alkupuolelta asti saatavissa olleita ruiskutejauheita on vuosittain tilannut vain I—3 lautakuntaa ja eri vuosina yleensä eri lauta kunnat. seuraavasti (metsänhoitaja OSMO KÖNÖNEN, suullisesti): 1955 5 ha, Kaukas aloitti 1956 10 », 1960 20 1961 70 " , Kymi aloitti 1962 260 " , Ahlström aloitti 1963 400 " , Tampella aloitti 1964 450 1965 690 " 1966 900 " 1967 1 970 " 1968 1 900 " Yhteensä käsiteltiin vuosina 1955—68 noin 6 675 ha. Yhtiöt päättivät kukin erikseen kemiallisen Valmiste Preparation Tilattu, kg Ordered, kg 1965 1966 1967 1968 Campaprim Gesaprim 10 105 330 o 0 50 0 o Silvex 0 0 0 1015 Yhteensä Total 10 k. 155 kg 330 kg 1015kg Yhteensä 1965—68 — Total 1510 kg 8 2. AINEISTON HANKINTA JA SEN TULKINNASTA Tiedot joihin tutkielma pohjautuu, hankit tiin lähettämällä loka—marraskuun vaihteessa 1970 kyselykaavakkeita eri metsänomistajaryh mille. Kysely jakautui kahteen osaan, joista toisessa haluttiin tietoja vesakontorjuntaan ja toisessa rikkakasvintorjuntaan liittyvistä asioista. Vesakontorjunnan osalta tuli erikseen selvit tää: lentovesakkoruiskutukset, maasta käsin suoritetut lehvästöruiskutukset, taskutukset ja kantokäsittelyt. "Muut menetelmät" -osassa oli mahdollisuus selostaa muita käytettyjä vesakontörjuntame netelmiä. Sellaiseksi osoittautui runkokäsittely, jota muutamien ilmoittajien metsissä oli suori tettu. Lentoruiskutuksista tiedusteltiin: pinta-alat 1969 ja 1970, lentokonetyypit, koneiden säiliötilavuudet, ruiskutemäärät, l/ha, tekohormonivalmisteet ja niiden määrät, l/ha, ruiskutusajankohdat, vesakoiden vesalajisuhteet, kustannukset, mk/ha. Maasta käsin suoritettujen lehvästöruisku tusten kysymykset olivat suureksi osaksi samat, mutta lentokonetyyppien sijasta haluttiin tieto ja ruiskutyypeistä ja -merkeistä. Kyselyn taskutuksia ja kantokäsittelyjä kos kevissa osissa haluttiin erityistietoja torjunta ainevalmisteiden laimennustavasta (vesi tai öljy) sekä laimennusväkevyyksistä. "Huomautuksia"-sarakkeessa voi antaa tieto ja mm. työsaavutuksista päivässä yms. Rikkakasvintorjunta-aineita koskenut kysely jakautui kahteen osaan, ruiskutuksia ja sirotuk sia koskeneisiin. Ruiskutuksia koskeneet kysymykset olivat seuraavat: ruiskutusalat 1969 ja 1970, erikseen pelloille ja hakkuualoille perustettujen metsänviljely jen osalta, ruisku tyypit ja -merkit, herbisidivalmisteet ja eri valmisteiden osuu det, valmistemäärät, kg tai l/ha, ruiskutemäärät, l/ha, ruiskutustavat (laikku-, viilu-jne.), puulajit, joiden taimia kasvoi viljelyaloilla, ruiskutusajankohdat, työsaavutukset, miestyöpv./ha, kustannukset, mk/ha. Sirotteluja koskeneet kysymykset olivat so veliailta osin samat. Yhtään erityiskysymystä ei kyselyyn sisältynyt. Rikkakasvintorjunta-ainei den kyselykaavakkeessa oli maininta, että tie dusteluun eivät sisälly taimitarhat. Kyselykaavakkeet pyydettiin palauttamaan 25. 11. 1970 mennessä. Vastausaikaa oli siten niukasti eikä kaikkia saatukaan määräpäivään mennessä. Kaavakkeita palautettiin 30 kpl. Ne saatiin kaikilta piirimetsälautakunnilta yhtä lukuunot tamatta, jonka kohdalla tietoja täydennettiin perästä päin. Samoin saatiin tiedot valtion met sistä ja 9:ltä puutavarayhtiöltä tai -yhtymältä (Tehdaspuu Oy) sekä Ahvenanmaalta. Täten tiedustelu kattoi yli 95 % maan metsäalasta ja torjunta-aineiden käytön osalta ilmeisesti vielä täydellisemmin koko maan. Kaikilla vastaajilla ei ollut jokaiseen kysy mykseen vastattavaa tai sitten tiedot eivät olleet heidän käytettävissään. Esim. voitiin ilmoittaa taskutusalat, mutta ei taskutettujen puulajien osuuksia, taskutusnesteväkevyyksiä yms. Siitä syystä tuloksia esiteltäessä on kunkin luvun alussa yleensä ilmoitettu kuinka moneen ilmoi tukseen mikin päätelmä perustuu, ja mahdolli suuksien mukaan vastausten merkitystä on myös painotettu niillä pinta-aloilla, joiden kä sittelyyn annetut tiedot ovat pohjautuneet. 3. TIETOJA TUTKIELMASSA MAINITUISTA TORJUNTA-AINEVALMISTEISTA Valmistenimet ja valmisteiden koostumusta koskevat tiedot on saatu julkaisusta "Kasvin- suojeluaineluettelo 1969" (TOIVIAINEN 1969). Rikkakasvinhävitteiden vaikutustapoja ja vaiku- 9 tuksen kestoa koskevat tiedot ovat kirjasta "Rikkaruohot ja niiden torjunta" (MUKULA 1964). Valmisteiden myrkyllisyyttä kuvaavat LDgQ-luvut ovat julkaisusta "Acute toxicity data for pesticides (1968)" (JONES . . . 1969). ovat ns. oraalisia arvoja, koe-eläin ten ruokintakokeissa saatuja. Jos aineen LDjq luku on pienempi kuin 100, julistetaan aine Suomessa I luokan myrkyksi eli myrkylliseksi torjunta-aineeksi. Jos luku on 100—3000, julis tetaan aine lievästi myrkylliseksi (II lk.) torjun ta-aineeksi. Luvun ollessa yli 3000 ei valmistetta tarvitse julistaa myrkyksi elleivät muut syyt vai kuta asiaan tai sitä muuten haluta. Käytännössä torjunta-aineiden tuottajat ovat pyytäneet val misteiden julistamista lievästi myrkyllisiksi, vaikka se LDgg-luvun perusteella ei olisi ollut kaan välttämätöntä. Seuraavassa esitettävät LDgQ-luvut ilmaisevat valmisteiden tehoaineille saatuja arvoja. Kaup pavalmisteille ne yleensä tulisivat suuremmiksi, koska yhdessäkään tapauksessa valmiste ei si sällä pelkästään tehoainetta. 3.1 Vesakonhävitteet 3.1.1 2.4.-D-amiinisuolat "Hormofick". Ruiskuteneste. Tehoaine: 2.4- D-amiinisuolaa 425 g/l. "Taskutusneste 2.4-DA". Ruiskuteneste. Tehoaine: 2.4-D-amiinisuolaa 480 g/l. "Vesakontuho Tasku". Ruiskuteneste. Te hoaine: 2.4-D-amiinisuolaa 550 g/l. 3.1.2 2.4.5.-T—esterit "Herbexal 500 T". Ruiskuteneste. Tehoaine 2.4.5-T-butyyliglykoliesteriä 500 g/l. "Tormona 80". Ruiskuteneste. Tehoaine: 2.4.5.T-iso-oktyyliesteriä 800 g/l. "Tributon 600". Ruiskuteneste. Tehoaine: 2.4.5—T-iso-oktyyliesteriä 600 g/l. "Tributon 750". Ruiskuteneste. Tehoaine: 2.4.5-T-iso-oktyyliesteriä 750 g/l. "Vesakontuho Special". Ruiskuteneste. Te hoaine: 2.4.5-T-iso-oktyyliesteriä 750 g/l. 3.1.3 2.4-D-ja 2.4.5-T-estereiden seokset "Herbexal 500 D+T". Ruiskuteneste. Teho aineet: 2.4-D:tä 333 g/l ja 2.4.5-T:tä 167 g/l butyyliglykoliestereinä. "Hormoslyr 64". Ruiskuteneste. Tehoaineet: 2.4-D:tä 330 g/l ja 2.4.5-T:tä 170 g/l iso-ok tyyliestereinä. "Tributon DT". Ruiskuteneste. Tehoaineet: 2.4-D-iso-oktyyliesteriä 400 g/l ja 2.4.5-T-bu tyyliglykoliesteriä 200 g/l. "Vesakko-DT-480". Ruiskuteneste. Tehoai neet: 2.4-D:tä 240 g/l ja 2.4.5-T:tä 240 g/l bu toksietanoliestereinä. "Vesakontuho 500". Ruiskuteneste. Teho aineet: 2.4-D:tä 333 g/l ja 2.4.5-T:tä 167 g/l iso oktyyliestereinä. 3.1.4 2.4-D:n ja pikloraamin seok set "Lovi-Picolin". Ruiskuteneste. Tehoaineet: pikloraamia 25 g/l ja 2.4-D:tä amiinisuolana 100 g/l. "Tordon 101". Ruiskuteneste. Tehoaineet: pikloraamia 65 g/l ja 2.4-D:tä amiinisuolana 240 g/l. 3.2 Rikkakasvinhävitteet "Campaprim 231". Ruiskutejauhe. Tehoai neet: atratsiinia 180 g/kg ja amitrolia 360 g/kg. "Gesaprim 50". Ruiskutejauhe. Tehoaine: atratsiinia 500 g/kg. "Gramoxone". Ruiskuteneste. Tehoaine: pa rakvattia 200 g/1. "Silvex". Rakeinen sirote. Tehoaineet: at ratsiinia 15 g/kg ja diklobeniilia 15 g/kg. "Campaprimin" sisältämä amitroli on ns. lehtiherbisidi, joka rikkakasvien lehdille ruisku tettuna tappaa niin yksivuotiset siemenrikka kasvit kuin monivuotiset juuririkkakasvitkin. Puuntaimien ruiskuttamista amitrolilla on va rottava, koska aine vioittaa niitäkin. Toinen tehoaine, atratsiini, on ns. maaherbisidi, joka sitoutuu maan pintaan. Se vaikuttaa pääasiassa juurien kautta estäen siemenrikkakasvien itämi sen. Molempien tehoaineiden yhteisvaikutuk sen tuloksena saadaan pitkä, ainakin 3 vuotta tuntuva, torjuntatulos, sillä amitroli häviää maasta muutaman kuukauden ja atratsiini I—2 vuoden kuluessa. "Gesaprimin" sisältämä atratsiini vaikuttaa, kuten edellä ilmeni, pääasiassa juurien kautta maan pintaosista käsin eikä siten kunnollisesti tehoa monivuotisiin syväjuurisiin rikkakasvei hin. Se soveltuu siis lähinnä siemenrikkakasvien torjuntaan. Hidas hajoaminen maassa takaa 10 Kuva 2. Hakkuualoilla ovat Calamagrostis-lajit haitallisimpia rikkakasveja. Niitä ei saada torju tuksi ns. juuriherbisideillä. Hartola, Kanteleen niemi. Fig. 2. In cutover areas Calamagrostis is among the worst weeds occurring. Soil herbicides are of no help in their control.. Valok. — Photo U. R:nen. useita vuosia kestävän vaikutuksen. Taimia ei tarvitse suojata ruiskutuksen aikana. "Gramoxonen" sisältämä parakvatti tappaa hyvin nopeasti kaikki ruiskutushetkellä kas vussa olevien rikkakasvien maanpäälliset osat, mutta vaikuttaa heikosti juuristoihin. Siten se yleensä ei estä rikkakasvuston elpymistä, joka voi tapahtua nopeasti koska aine häviää maasta muutamassa päivässä. Taimet on suojattava ruiskutteelta. "Silvex"-rakeiden sisältämä atratsiini vaikut taa ja säilyy edellä esitetyllä tavalla. Toinen te hoaine, diklobeniili, parantaa valmisteen tehoa mm. estämällä kortteiden ja saniaisten kasvua, mihin atratsiini ei pysty. Diklobeniili hajoaa maassa noin vuoden sisällä. Yhteinen vaikutus aika on siis pitkä, useampia vuosia. Taimia ei tarvitse sirotellessa varoa. Siroterakeiden täytyy vaikuttaakseen liueta maassa ja tehoaineiden painua riittävän syvälle rikkakasvien itämisker rokseen. Liukenemiseen tarvitaan riittävästi maan kosteutta. Kosteuden saanti varmistetaan parhaiten suorittamalla sirottelut syksyllä eikä keväällä. 3.3 LD50-luvut 2.4-D 400-500 2.4.5-T 300-800 pikloraami 8200 amitroli 1100—1500 atratsiini 2000 diklobeniili 2700—6000 parakvatti 157 Luvuista ilmenee, että kaikki mainitut rikka kasvien ja vesojen torjunta-aineet ovat nautit tuina enintään lievästi myrkyllisiä. 4. TORJUNTA-AINEIDEN KÄYTTÖ 1969-1970 4.1 Lentovesakkoruiskutus Lentokoneella suoritetuissa vesakkoruisku tuksissa vesakonhävite levitetään lentokoneesta käsin vesojen lehdille periaatteessa samaan ta paan kuin maasta käsin suoritetuissa lehvästö ruiskutuksissa. Lentoruiskutus on kuitenkin karkeampi menetelmä, jolla, saatuihin tuloksiin vaikuttavat mm. maasto- ja sääolosuhteet enem män kuin maaruiskutusten tuloksiin. Lentoruis kutuksissa ei myöskään ole mahdollista maa ruiskutusten tapaan keskittää käsittelyä esim. tiheisiin vesakkokohtiin ja jättää vähemmälle harvojen kohtien ruiskuttaminen, vaan ruiskute leviää koko käsiteltävälle alueelle. Kasvinsuojeluviranomaiset ovat päättäneet lentokoneesta käsin suoritetuista torjunta-aine käsittelyistä, siis muistakin kuin vesakkoruisku tuksista, seuraavaa (Kasvinsuojelulaitoksen . . . 1971): "Kaikista lentokoneella tehtävistä tor junta-ainekäsittelyistä käsittelyn teettäjä on vel vollinen tekemään ilmoituksen kasvinsuojelulai 11 Kuva 3. Piper PA-25-235 "Pawnee" -lentokone ruiskuttamassa vesakkoa. Tämä konetyyppi on toi nen kahdesta eniten käytetystä viime vuosina. Fig. 3. Aerial brush control with a Piper PA-25-235 Pawnee " aircraft. This is one of the two types of aircraft which have found the most common use in brush control during the past years. Valok. — Photo E. Veisterä. tokselle vähintään kaksi (2) viikkoa ennen työn suunniteltua aloittamista. Ilmoitukseen on lii tettävä karttapiirros, josta ilmenee käsittely paikka lähiympäristöineen, sen sijainti lähim pään vesistöön ja lähimpään ihmisasuntona käy tettävään tai muuhun sellaiseen rakennukseen tai rakennelmaan, jonka tarkoituksenmukaiselle käytölle käsittely voi aiheuttaa vahinkoa tai haittaa. Lisäksi ilmoituksessa on käytävä selville suunniteltu käsittelyaika, toijunnan kohde, käy tettävä torjunta-aine, työn teettäjä ja suorittaja. Lentokoneella tehtävissä torjunta-ainekäsitte lyissä saa käyttää ainoastaan kasvinsuojelulai toksen näihin tarkoituksiin hyväksymiä valmis teita. Lisäksi kasvinsuojelulaitos antaa tarvit taessa yksityiskohtaisempia määräyksiä käsitte lyn suorituksesta". Vesihallitus on puolestaan esittänyt (Vesi hallituksen . . . 1971) Maa- ja metsätalousmi nisteriölle, että myös vesihallitukselle tulisi teh dä samanlainen ennakkoilmoitus kaikista lento konekäsittelyistä. Lisäksi vesihallitus edellyttää esi-ilmoituksen tekemistä vuosittain huhtikuun loppuun mennessä. Esi-ilmoituksesta tulisi sel vitä seuraavat tiedot: — käsittelyn tarkoitus — käsittelyalueet kartalla, 1:20000, — käytettävät torjunta-aineet ja niiden mää rät, kg/haja kokonaismäärät, — muut ruiskutuksen suorittamiseen liitty vät seikat, jotka tiedetään etukäteen. Kaksi viikkoa ennen työn suunniteltua aloit tamista tulisi jättää ilmoitus, joka sisältää seu raavat tiedot: — käsittelyaika, — käsittelyohjeet; karttaluonnoksin muuttu neilta osin, — käytettävät torjunta-aineet ja niiden mää rät, kg/ha, ja kokonaismäärät, — käytettävä lentokenttä, — työnsuorittajan kanssa tehdyt sopimus jäljennökset, — muut mahdollisesti tärkeät tiedot. Metsähallitus on ohjeessaan torjunta-aineiden käytöstä metsänparannuslain mukaisissa töissä (Metsähallituksen kirje .. . 1971) päättänyt, että lentoruiskutuskustannuksia ei korvata val tion varoista, vaan ainoastaan sellaiset lehvästö ruiskutukset, jotka suoritetaan maasta käsin. 4.1.1 Vesapuulajit lentoruiskutusaloilla Lentoruiskutuksista saatujen tietojan mu kaan (5 ilmoittajaa) olivat vesapuulajit käsitel 12 lyillä aloilla vuosina 1969—70 seuraavat (ruisku tusalat yhteensä 13 169 ha): haapa 57 % koivu 34 " muut 9 " Yht. 100 % Jakautuma osoittaa haavanvesat selvästi ylei simmiksi ja koivunvesat yhtä selvästi toiseksi tärkeimmiksi. Jakautuma on kuitenkin ilmei sesti jonkin verran todellisuudesta poikkeava samaan tapaan kuin maaruiskutusaloillakin (s. 14) kuvastaen paljolta paitsi ilmoittajan käsi tystä vesapuulajisuhteista myös heidän käsitys tään eri vesalajien muusta haitallisuudesta. RUMMUKAISEN (1969) suorittamissa lento ruiskutusalojen inventoinneissa, jotka käsittivät yhteensä 1177 ha, oli puulajijakautuma seuraa va: koivu 44.6 %, haapa 32.6 ", pihlaja 14.2 " pajut 6.3 " leppä 2.3 " Yht. 100.0 % HUITU (1970), joka tutki noin 1960 ha:n lentoruiskutusalat, toteaa niillä puulajisuhteiden olleen hyvin lähellä Rummukaisen esittämiä. Molemmissa tapauksissa erityisesti pihlajan- ja pajunvesojen osuudet ovat olleet merkittäviä, mihin käsitykseen nyt suoritetun tiedustelun no jalla ei voi päästä. Ilmeisesti pihlaja ja pajut mel koisesta yleisyydestään huolimatta ovat jok seenkin haitattomia metsänviljelyn kannalta. 4.1.2 Lentokoneet Valtaosa, 7000—8000 ha, lentoruiskutuksis ta on suoritettu Piper Pawnee- (säiliötilavuus 500 1) ja Z-37 Cmelak- (600 1) koneilla, vajaat 3000 ha Cessna-188- (700 1) koneella ja runsas 1000 ha Piper PA-18 A 150 Super Cub- (250 1) koneella. 4.1.3 Lentoruiskutusajankohta Kaikkien ilmoitusten mukaan lentoruisku tuksia on suoritettu elokuun aikana, viimeis tään elokuun lopulla. Yhdessä tapauksessa mai nitaan lennetyn jo heinäkuussakin. Eräs ilmoit taa ruiskutusajan olleen 31. VII—S. VIII välillä, mitä voidaan pitää ihanteellisena, kun pyritään tekemään mahdollisimman edullinen kompro missi vesojen kuolemisen kannalta edullisimman ja viljelytaimien kannalta vähimmän vaarallisen ajankohdan välillä. Ilmeisesti säät ovat tieduste lun käsittäneinä kesinä suosineet lentotoimintaa, koska syyskuun puolella ei ole ruiskutettu laisin kaan. Toinen mahdollisuus on se, että myöhäi siä ruiskutuksia on tietoisesti vältetty niistä aiemmin saatujen huonojen kokemusten perus teella (RUMMUKAINEN 1969; HUITU 1970). RUMMUKAISEN (op.c.) inventointien mukaan oli lentoruiskutuksissa, jotka oli suoritettu läm pösummajaksolla 500—800 d.d., koivunvesojen lehvästöistä kuollut keskim. 80.2 %ja haavan vesojen 64.8 %, mutta lämpösummajaksolla 900—1300 d.d. ruiskutettaessa vain 38.5 ja 29.5 %. 4.1.4 Lentoruiskutuskemikaalit ja niiden määrät Kaikissa nyt ilmoitetuissa lentoruiskutuksissa on käytetty 2.4.5-T-estereitä. Valmistenimistä mainitaan Herbexal 750 T, Tributon 750, Ve sakontuho Lento ja Vesakontuho Special. Val misteiden valinta viittaa osaltaan siihen, että torjunnassa on pidetty silmällä erityisesti haa pavesakoita. Lentoruiskutuksia on suoritettu kahdella toi sistaan poikkeavalla menetelmällä, öljysumu tuksina ja ns. Vistik-ruiskutuksina. öljysumu tuksia on tehty maassamme 1960-luvun alku puolelta lähtien ja Vistik-ruiskutuksia vuodesta 1967 alkaen (HUITU 1970). Öljysumutuksessa vesakonhävitteeseen lisä tään öljyä niin paljon kuin on tarpeen ruiskut teen tasaiseksi levittämiseksi vesakkoon sekä tehoaineen lehtiin tarttumisen ja tunkeutumi sen edistämiseksi. Tarve on vähäinen, koska hävite-öljyseos voidaan hajottaa hyvin pieniksi pisaroiksi, jolloin pienellä ainemäärällä saadaan tasainen peitto (Lentokoneen käyttö . . . 1963). öljyseosten käyttöä lehvästöruiskutuksiin ei yleensä suositella, koska öljy joka sellaisenaan tuhoaa vesojen lehtiä, saattaa tehdä sen niin no peasti, että varsinainen vesakonhävite ei ehdi siirtyä lehdistä runkoon ja juuristoon, mistä syystä se myöskään ei ehdi estämään ruiskutet tujen vesojen uudelleenvesomista (vrt. mm. CRAFTS 1961). Suomalaisen lentosumutuksen kehittäjän ERKKI VEISTERÄN havaintojen mukaan sumutuksessa tarpeellinen öljymäärä on kuitenkin niin vähäinen, vain 3—5 l/ha, että se ei aiheuta mainittua haittaa. Vesiseoksia len tokoneesta käsin ruiskutettaessa tarvitaan pre paraatin lisäksi vettä ainakin 20—30 l/ha yhtä tasaisen levityksen aikaansaamiseksi. Siten su 13 mutukseen siirtyminen lisää lentokoneen kapa siteettia huomattavasti ja alentaa työkustannuk sia. Pienipisarainen öljysumute on altis ilmavir tausten aiheuttamille ajautumille, joten sumu tusta voidaan suorittaa vain aivan tyynellä sääl lä. Jotta tuulen vaikutusta voitaisiin eliminoida ja saada lisää lentoruiskutusmahdollisuuksia, on pisarakoon suurentamista ja siten myös niiden painon lisäämistä tutkittu runsaasti (HUITU 1970). Vesiruiskutteen sakeuttamista on tehty monella eri tavalla. Eräs siihen tarkoitukseen käytetty aine on hydroksietyyliselluloosa, jota sisältävä kauppavalmiste tunnetaan nimellä Vis tik. Vaikka Vistik-ruiskutuksilla on etunsa öljy sumutuksiin verrattuna, on niillä myös heikkou tensa, mm. se että hehtaaria kohden tarvitaan ruiskutetta ainakin 40 1. Nyt suoritetun tiedustelun mukaan on 1969 —70 öljysumutuksissa käytetty vesakonhävite preparaattia 2.3-5.1 l/ha ja öljyä sen verran että kokonaissumutemääräksi on tullut 6.9-7.1 l/ha. Vistik-ruiskutuksissa on preparaattia käytetty 3.0—3.1 l/ha kokonaisruiskutemäärän ollessa 43—45 l/ha. 4.1.5 Lentoruiskutuskustannukset Neljä viidestä lentoruiskutuksista tietoja an taneesta ilmoittajasta mainitsee kustannusluku ja. Tiedot perustuvat noin 12 900 ha:n käsitte lyihin. Niiden mukaan, kun ruiskutusmenetel mistä riippuvat kustannuserot jätetään huo miotta, käsittelyt ovat maksaneet 35.42—51.0 mk/ha. Suurinta pinta-alaa koskeneen yksittäi sen ilmoituksen mukaan (7300 ha vuonna 1969) kustannukset ovat olleet keskim. 45,— mk/ha. Mukana on ollut sekä öljysumutuksia että Vis tik-ruiskutuksia. Toisessa tapauksessa (1225 ha) on öljysumutus vuonna 1969 maksanut 38,— mk/ha ja Vistik-ruiskutus 1970 (2840 ha) 51,— mk/ha. Eräässä tapauksessa, käsitelty ala yhteensä 1180 ha, on öljysumutuksista makset tu 35,42 mk/ha ja Vistik-ruiskutuksista 49,50 mk/ha. Kallein öljysumutuskustannus mainitaan ilmoituksessa, joka edustaa 394 ha:n käsittelyä 1969 ja jolloin on maksettu 46,— mk/ha. Verrattaessa lentoruiskutuskustannuksia sa moina vuosina maasta käsin suoritettujen leh västöruiskutusten kalleuteen, mikä oli keskim. 83,— mk/ha (ks. s. 16), todetaan sekä Vistik ruiskutuksen että erityisesti öljysumutuksen tulleen huomattavasti halvemmaksi. Siten on ymmärrettävää, että kiinnostus lentoruiskutusta kohtaan on säilynyt ja luultavasti edelleen säi lyy, mikäli lehvästöruiskutuksia yleensä suori tetaan ja mikäli kohteet muista syistä soveltu vat lentokoneella käsiteltäviksi. Kuten s. 16 todetaan ei maasta käsin suori tettujen lehvästöruiskutusten kustannuksiin näytä käsiteltävien alojen suuruudella olevan vaikutusta. Toisin on lentoruiskutusten koh dalla. Yhdeltä kentältä käsin öljysumutettavan alueen tulee yleensä olla ainakin 250 ha ennen kuin lentokonekäsittelyä kannattaa harkita (Lentokoneen käyttö . . . 1963). Alan ei tar vitse olla yhtenäinen, vaan se saa koostua mo nesta palasta. Jos minimialan vaatimus on täy tetty, vaikuttaa kustannuksiin siirtolentomatkan (välimatka linnuntietä laskeutumispaikalta kä siteltävän alueen reunalle) pituus. Kun koneen säiliön tilavuus oli 500 1, vaikutti siirtolento matkan pituus 1963 työkustannuksiin seuraa vasti: Jos yhden työnantajan toimesta ruiskutettiin enemmän kuin 1500 ha, myönnettiin lisäksi työhinnois ta määräalennus. Kokonais- ainemäär ä/ ha Perus- siirto- lento- matka Perus- hinta mk/ha 8 km 11 km 14 km 17 km 20 km 23 km 26 km Vesakon- torjunta öljysumut- teella 6 ltr 5 km 8:50 9:25 10:00 10:75 11:50 12:25 13:00 13:75 Vesakontor- junta vesiruis- kutteilla 30 ltr 5 km 10:50 11:25 12:00 14 4.2 Lehvästöruiskutus maasta käsin Lehvästöruiskutuksissa vesakonhävite ruisku tetaan vesojen lehdille, mistä se kulkeutuu kaik kialle vesoissa aina juuristoihin asti tappaen ve sat. Maasta käsin ruiskutettaessa voidaan käsit tely jossain määrin kohdistaa sellaisiin paikkoi hin, missä se on tarpeen ja välttää kohtia, missä vesoja ei esiinny (vrt. lentoruiskutukset, s. 10). Kuitenkin tässäkin yhteydessä ruiskutetta jou tuu myös sellaisiin paikkoihin, missä se vesojen hävittämisen kannalta ei olisi tarpeen. 4.2.1 Ruiskutetut puulajit Tiedusteluun vastanneista 25 on antanut tie toja vesapuulajeista, joihin ruiskutukset ovat kohdistuneet. Ilmoitusten yhteinen ruiskutusala vuosina 1969—70 on 30 148 ha. Täsmällistä vertailua eri puulajien runsaussuhteista on vai kea suorittaa, sillä muutamissa tapauksissa eri lajien osuuksia ei ole ilmoitettu sadanneksina vaan epämääräisemmin sanallisesti. Seuraavassa laskelmassa epämääräiset sanonnat on käsitetty seuraavasti: "Enimmäkseen haapaa"-, "Pääasias sa haapaa"- ja "Etupäässä haapavaltaiset vesa kot" -ilmoitukset on tulkittu siten, että ilmoite tuilla aloilla on ajateltu olleen haapavesoja 50 %, koivuvesoja 40 % ja muita puulajeja 10 %. "Koivu, haapa, leppä" -ilmoituksessa mainittu jen alojen on käsitetty sisältäneen haapaa 40 %, koivua 40 % ja leppää 20 %. "Pääasiassa koivu haapa, lisäksi leppä ja pihlaja" -ilmoitus on käsi tetty siten, että koivua ja haapaa on ollut mo lempia 40 %, leppää ja pihlajaa kumpaakin 10 %. Tähän tapaan tulkiten saamme eri puulajien osuudet seuraavanlaisiksi: haapa, 15 348 ha = 50.9 % koivu, 9 894 " = 32.8 " leppä, 3 106 " = 10.3 " muut, 1 800 " = 6,0 " Haapa on siis selvästi ollut tärkein vesalaji, johon ruiskutukset ovat kohdistuneet. Koivu, erityisesti hies, on yhtä selvästi toisella sijalla. Leppävesakoita on ruiskutettu pääasiassa Savos sa ja muualla Itä-Suomessa. Itä-Savon piirimetsä lautakunnan alueella ilmoitetaan ruiskutetuista vesakoista olleen 70 % (1365 ha) leppää. Puu lajisuhteiltaan Suomen oloissa poikkeuksellisia vesakoita on ruiskutettu Ahvenanmaalla, missä ilmoitetaan koivun osuuden olleen 60 %, lepän 30 % ja pähkinäpensaan 10 %. Puulajisuhteet on tiedustelun yhteydessä luonnollisesti arvioitu enemmän tai vähemmän summittaisesti ja todella haitallisia lajeja ajatel len. Todellisuudessa eräiden muiden lajien, lä hinnä pihlajan ja pajujen, osuudet lienevät jon kin verran suuremmat kuin mitä tiedustelun perusteella voisi luulla. Siihen viittaavat eräät lentoruiskutusaloilla suoritetut tarkat tutki mukset ks, cd. s. 12. 4.2.2 Lehvästöruiskutusvälineet Valtaosa ruiskutuksista on suoritettu selässä kannettavalla moottoriruiskulla, jonka osuu deksi voidaan arvioida 88 % koko käsitellystä alasta. Käsin pumpattavan reppuruiskun osuus on 11 % ja traktoriruiskun noin 1 %. Moottoriselkäruiskuista mainitaan nimeltä enimmäkseen "SOLO"-merkkiset, vain satun naisesti muita. Reppuruiskuista on yleisin ollut "Hormoslyr". Traktoriruiskuja on nimetty yksi, TS-1500/malli Enso-Gutzeit. 4.2.3 Lehvästöruiskutusajankohta Ruiskutusajankohdista saadut tiedot on koot tu yhteen kuvassa 4. Odotetusti on elokuu ol lut tärkein ruiskutuskuukausi. Tällöin vesakon hävitteiden teho vesoihin on vielä hyvä ja veso jen alla kasvavat männyn- ja kuusentaimet jo kestävät käsittelyn vioittumatta. Monissa ta pauksissa on ruiskutukset kuitenkin aloitettu jo heinäkuun puolella ja jopa kesäkuun puoli välissä. Tällöin on ollut kysymys viljelyalojen raivauksesta, missä yhteydessä taimia ei ole tar Kuva 4. Lehvästöruiskutusajankohdat maasta käsin ruiskutettaessa. Fig. 4. Dates of foliar spraying from the ground. Yht. 30 148 ha = 100.0 % 15 vinnut varoa. Sekä ruiskutusten tehon että luul tavasti myös työllisyysnäkökohtien kannalta raivausalojen ruiskuttaminen tähän tapaan eri ajankohtana kuin taimistoalojen on kannatet tavaa. Eräs ilmoittajista sanoo edustamillaan mailla ruiskutetun raivausaloja 15. Vl—ls. VIII ja viljeltyjä aloja 10—20. VIII, mitä menettelyä voidaan pitää varsin hyvänä. Eräässä toisessa ta pauksessa on raivausaloja ruiskutettu kesäkuun loppupuoliskolla ja viljeltyjä aloja elokuussa. Varsin monissa tapauksissa ruiskutuksia on jatkettu kovin myöhään, aina syyskuun lopulle saakka. Vaikka jonkinlaisia tuloksia saadaankin erityisesti helposti torjuttavien puulajien kuten lepän ja koivun kohdalla niin kauan kuin leh västöt ovat vihreitä, ei pitkällä syyskuun puo lella ruiskuttamista voi suositella. Vesojen kes tävyys lisääntyy syksyä kohden ja myös syksyi set säät heikentävät käsittelyjen tehoa (vrt. mm. RUMMUKAINEN 1969; HUITU 1970). Ruot salainen FRANSSON (1952) on jopa sitä mieltä että ruiskutukset olisi lopetettava elokuun alus sa elleivät säät ole erityisen lämpimiä. Havu puiden taimien vioittumisvaaran vuoksi ei niin jyrkkää suositusta voida antaa. Kun ruiskutuk set kohdistuvat suurelta osalta haavanvesoihin, joiden uudelleenvesomista on vaikea estää, olisi ne sitäkin suuremmalla syyllä suoritettava hy vissä ajoin elokuussa eikä missään tapauksessa syyskuun puolella. 4.2.4 Lehvästöruiskutuskemikaalit ja niiden määrät Ruiskutuksissa käytetyistä kemikaalivalmis teista antoi tietoja 27 ilmoittajaa. Eri valmiste nimet toistuivat seuraavasti: Vesakontuho-500 = 21 kertaa Vesakontuho Special =21 " Hormoslyr-64 = 4 " Tributon DT = 3 " Tributon 600 = 3 " Tordon 101 = 3 " Herbexal 500 DT = 1 " Herbexal 500 T = 1 " Herbexal 750 T = 1 " Tormona 80 = 1 " = 1 " Sekä 2.4-D + 2.4.5-T-esteriseoksia että 2.4.5- T-estereitä on ruiskutettu kaikkialla. Kalliim pien, runsaasti pelkkää 2.4.5-T-estereitä sisältä vien valmisteiden suuri osuus viittaa jälleen haapavesakoiden runsauteen, koska ne parem min kuin 2.4-D-esterit tehoavat vastustuskykyi siin vesalajeihin (BÄRRING 1965). Lisäksi män nyn- ja kuusentaimet kestävät 2.4.5-T-estereitä paremmin kuin 2.4-D-estereitä (BÄRRING op.c.). Kolmessa ilmoituksessa mainitaan lehvästö ruiskutuksia suoritetun myös Tordon 101 :llä, jota meillä ei ole hyväksytty lehvästöruiskutuk sissa käytettäväksi, koska se juuristojen välityk sellä saattaa pahastikin vioittaa sekä havupuiden taimia että suuria puita (TANSKANEN 1969). Hehtaaria kohden ruiskutetuista valmiste määristä antoi tietoja 24 ilmoittajaa. Heistä 15 on ruiskuttanut preparaattia enintään 3 l/ha, pienimmät annokset 1 l/ha. Yhtä lukuunotta matta myös kaikissa muissa tapauksissa osa käsittelyistä on tapahtunut samoilla määrillä, mutta osassa on käytetty 4—6 l/ha, yhdessä ta pauksessa 10 l/ha. Yksi ilmoittaa ruiskutetun 6,6 l/ha. Tuota yhtä 10 l:n tapausta lukuunot tamatta tehoainemäärät hehtaaria kohden ovat vaihdelleet vajaan kilon ja 3 kilon välillä. Yli voimaisesti useimmin se on ollut noin 2 kg. Ohjeidenmukaisia määriä ei ole ylitetty,- päin vastoin useissa tapauksissa niistä näytään tingityn. Vertailun vuoksi mainittakoon, että paljon puhutuissa Vietnamin vesak koruiskutuksissa on 2.4.5-T-tehoainetta käy tetty 20—30 kg/ha eli 10—15-kertaiset annok set (AAMISEPP, BÄRRING . . . 1970; AHLEN, EHRENBERG . . . 1971). Kun Vietnamissa li säksi, päinvastoin kuin normaaleissa vesakko ruikutuksissa, käsittelyt useissa tapauksissa on samoissa kohteissa uusittu, ovat tehoainemää rät saattaneet nousta jopa 180 kertaa normaalia suuremmiksi (BYLTERUD 1971). 16 ilmoittajaa esittää tietoja maasta käsin suoritetuissa ruiskutuksissa käytetyistä ruiskute määristä. Nestettä on tarvittu keskimäärin 165 l/ha eli noin 8 ruiskullista säiliötilavuuden ol lessa 20 1. Eri tapauksissa määrät ovat vaihdel leet paljon, 45—65 litrasta 300—400 litraan hehtaaria kohden. Maasta käsin ruiskuttaminen on raskasta työ tä. Kustannuksia usein lisää hankala vedensaan ti. Korkeassa, 1,5—2 m:n vesakossa liikkuminen on myös hankalampaa kuin 1 m:n korkuisessa tai vieläkin matalammassa, ja sen lisäksi kor keassa vesakossa ruiskutetta tarvitaan enemmän kuin matalassa. Ruiskutetarve on riippuvainen myös vesapuulajista ja vesakon tiheydestä. Esi merkiksi Enso-Gutzeit Oy:n vesakkoruiskutuk sia suunniteltaessa eri tekijöiden vaikutus tarvit tavaan ruiskutemäärään on arvioitu seuraavan laiseksi: 16 18. VIII jälkeen, mikäli ilmat ovat viileämpiä, on taulukon osoittamia määriä korotettu 50 %:lla. Yhdistelmän luvuista voimme mm. todeta, että tiheässä koivu-leppä-vesakossa hehtaarin ruiskutetarve on 75 1 vesojen ollessa 1 m:n kor kuisia ja 100 1 2 m:n korkuisessa vesakossa. Eroa on siis 25 litraa eli enemmän kuin yksi ruiskullinen. Haapavesakossa vastaavat luvut ovat 150 ja 200 l/ha eli matalassa vesakossa säästytään melkein kolmen ruiskullisen kanta miselta metsään. Jos kysymyksessä on suurten pinta-alojen käsittely, voidaan työn oikeaan aikaan suorittamisella saada aikaan huomattavia säästöjä ruiskutteen kulutuksessa ja sitä kautta myös vesakonhävitepreparaatin ja työn tarpees sa. Kokemusten mukaan meillä vesakot yleensä ruiskutetaan kalliisti liian korkeina. Toisaalta on muistettava, että aivan matalan vesakon ruis kuttaminen saattaa antaa huonon tuloksen (vrt. mm. BÄRRING 1965). 4.2.5 Lehvästöruiskutuskustannukset Kustannustietoja on saatu 22 ilmoittajalta. Tiedot perustuvat 31 171 ha:n ruiskutuksiin 1969—70. Kun lasketaan painollinen keskiarvo, saadaan kustannuksiksi keskim. 83,— mk/ha, johon sisältyvät sekä työ että kemikaalit. Suurin osa ilmoitetuista luvuista on hyvin lähellä tuota keskiarvoa. Erityisesti vaihtelut ylöspäin ovat vähäiset. Korkein kustannus on 120,— mk/ha, mutta se tarkoittaa selvästi erityisen vaikeita tapauksia, sillä sama ilmoittaja tiedottaa toi saalta selvityn jopa 20,— mk:lla. Yhdessä ilmoi tuksessa mainitaan erikseen työn kalleus 1969 ja 1970. Sen mukaan 1969 maksettiin 1757 ha:n ruiskutuksista keskim. 60,75 mk/ha ja 1970 ruiskutettaessa 1007 ha keskim. 69,81 mk/ha. Edellä mainitut luvut koskevat ruiskutuksia, jotka on suoritettu selässä kannettavilla moot tori- ja reppuruiskuilla. Kahden traktoriruisku tustiedon keskiarvo on samaa suuruusluokkaa, 78,50 mk/ha. Toisessa tapauksessa on selvitty 53,— mk:lla, toisessa on tarvittu 104,— mk/ha. Ei ole tiedossa, mistä suuri ero johtuu, mutta monet syyt saattavat olla mahdollisia: maaston laatu, vesakon rakenne, teknilliset välineet yms. Maasta käsin suoritettujen ruiskutusten kus tannuksiin ei käsiteltyjen alojen suuruudella näytä olevan ainakaan merkittävää vaikutusta. Kenties olisi odottanut, että suurten alojen ruis kuttaminen olisi tullut halvemmaksi kuin pien ten. Näin ei kuitenkaan ilmoitusten mukaan ole tapahtunut, vaan muutaman kymmenen hehtaa rin käsittelykustannukset ovat yleensä olleet yhtä korkeita tai matalia kuin suurtenkin, tu hansien hehtaarien, keskikustannukset. Asiaa lä hemmin tarkasteltaessa tämä onkin ymmärret tävää, koska suuretkin alat koostuvat monista pienistä ja koska niin suuret kuin pienetkin alat ruiskutetaan samanlaisilla kannettavilla ruis kuilla. Edes kemikaalikustannuksiin pinta-alo jen koon ei tarvitse vaikuttaa, sillä niin valtion, piirimetsälautakuntien kuin puutavarayhtiöi denkin ainehankinnat suoritetaan suurina yh teistilauksina eikä erikseen kullekin yksittäiselle kohteelle. 4.3 Taskutus Taskutus on menetelmä, jossa poistettavien puiden runkoihin lyödään lovia ja loviin ruisku tetaan vesakonhävite, minkä seurauksena puut kuolevat pystyyn. Kun lovia voidaan tehdä vain verraten paksuihin runkoihin, ei kysymyksessä Litraa/ha Vesakon Vesakon pituus Koivu, leppä Haapa tiheys m Preparaattia Vettä Preparaattia Vettä 1 Harva Normaali Tiheä 1,0 1,3 1,5 50 65 2,0 2,5 3,0 100 130 150 2 75 Harva 1,5 1,8 2,0 75 90 3,0 3,5 4,0 150 Normaali Tiheä 180 100 200 17 itse asiassa ole varsinainen vesakonhävitys vaan vesakonsyntymisen ennaltaehkäisy. Jos puut, erityisesti haavat, kaadettaisiin tavalliseen ta paan, niiden kannoista ja juuristoista kasvaisi kenties runsaastikin varsinaisia vesoja. 4.3.1 Taskutetut puulajit Tiedusteluun vastanneista 13 mainitsee tas kutettuja puulajeja ja niiden suhteita. Ilmoi tukset edustavat noin 7335 ha:n taskutuksia vuosina 1969—70. Useimmissa tapauksissa on taskutettu pelkäs tään haapaa. Laskettaessa painollinen keskiarvo eri puulajien osalle saadaan haavan osuudeksi keskim. 97 %. Loput 3 % ovat pääasiassa koi vua ja leppää. Suomen oloissa epätavallinen ilmoitus saatiin Ahvenanmaalta, missä taskute tuista puulajeista ilmoitettiin koivua olleen 50 %, leppää 30 % ja pähkinäpensasta 20 %. 4.3.2 Taskutusvälineet Tiedusteluun vastanneista 15 mainitsee tas kutuksessa käytettyjä välineitä. Metsäntutki muslaitoksessa kehitetty vesapistooli (RUMMU KAINEN ja TANSKANEN 1969) on lyhyessä ajassa päässyt yleiseen käyttöön, sillä ainakin 4000 ha vuonna 1970 taskutetuiksi ilmoite tuista noin 4800 hehtaarista on käsitelty pis toolin avulla. Muina välineinä mainitaan Gull viksin taskutuskannu sekä erilaiset "tippakan nut" ja "nippakannut", taskuttajien omat kek sinnöt. Taskutuslovet on tehty pääasiassa vesurilla tai kirveellä. Muutamissa ilmoituksissa maini taan Gullviksin taskutuskirves ja leimakirves. Vesapistoolin käytön nopea yleistyminen on mielenkiintoisen tapahtumaketjun tulos. Pis toolin kehittäminen metsäntutkimuslaitoksessa aloitettiin kesällä 1964 (RUMMUKAINEN ja TANSKANEN 1969). Lopulliseen muotoonsa se alkoi hahmottua 1966—67, joihin aikoihin fil.maist., nykyinen odont. lis. ESKO TANS KANEN liitti ruiskun säiliön ja pistooliosan vä liin muovijohdon, jonka seurauksena ruiskun käyttö tuli ratkaisevasti entistä kätevämmäksi. Ensimmäinen tiedonanto pistoolista julkaistiin syksyllä 1967 (RUMMUKAINEN 1967). Jo ennen seuraavaa kesää sitä esiteltiin painetussa sanassa kahdessa muussakin yhteydessä (RUM MUKAINEN 1968, 1968 b). Ensimmäinen met sänhoidollinen käsikirja, jossa se mainitaan, oli tohtori JAAKKO LEHDON toimittama "Met sänviljely" vuonna 1969 (RUMMUKAINEN 1969 b). Vuosina 1968—69 sitä esiteltiin myös monissa metsänviljelyn jatkokoulutustilaisuuk sissa. Mainituilla toimenpiteillä vesapistoolia ei kuitenkaan olisi saatu niin nopeasti yleiseen käyttöön kuin mitä tapahtui. Vastaavantapaisia yrityksiä on tehty aikaisemminkin heikoin tu loksin. Tällä kerralla tutkimuksen ja käytännön kentän välille ilmestyi kuitenkin uusi vaikuttava tekijä, joka epäilemättä ratkaisevasti edisti asiaa. Rikkihappo Oy:n toimesta ryhdyttiin jo vuonna 1968 pistoolia valmistamaan (KASVINSUOJE LUAINEET 1968) ja samalla myymään yhtiön vesakonhävitteitä ruiskun säiliössä. Kun yhtiön koko laaja kauppa- ja mainosorganisaatio näin toimi pistoolin hyväksi, se tuli nopeasti tunne tuksi koko maassa. Yhtiön toimesta valmistet tiin myös kesällä 1968 "Metsän lääkkeet" -ni minen opetuselokuva, jossa pistoolin käyttö esi teltiin ja jota filmiä useina kymmeninä kopioina on näytetty eri tilaisuuksissa vuoden 1969 puo lelta lähtien. Vesapistoolin kehittämistä ja käyttöönottoa voidaan pitää hyvänä esimerkkinä tutkimuksen, asiasta kiinnostuneen kentän ja niiden väliin si joittuneen tehokkaan suhdetoiminta-ja myynti elimen yhteistyöstä. Kun vesapistoolin levittämisen hyväksi työt varsinaisesti alkoivat vasta 1968, se ei vielä voi nut olla yleisesti tunnettu vuoden 1969 vesa kontorjunnan aikoihin. Siitä syystä nyt suorite tun tiedustelun välineiden käyttöä koskevia tie toja arvioitaessa on vesapistoolin osalta pitäy dytty pelkästään vuoden 1970 taskutusaloihin, vaikka ilmoituksissa ei olekaan erotettu vuosia 1969 ja 1970 toisistaan. 4.3.3 Taskutusajankohta Tiedusteluun vastanneista 15 esittää tie toja taskutusajankohdista. Kuten kuvasta 5 il menee, kaikkien mukaan taskutusta on suori tettu suositeltavimpana kautena kesäkuun puo livälistä elokuun loppuun. Mutta sen lisäksi mo net ovat jatkaneet töitä vielä paljon myöhem min syksyllä, jopa lokakuun loppuun asti eli käytännöllisesti katsoen talven tuloon. Niin myöhäiset taskutukset ovat todennäköisesti on nistuneet keskimääräistä heikommin. Joissakin tapauksissa on myös aloitettu jo toukokuun puolella. 18 Kuva 5. Taskutusajankohdat. Pystyviivojen vä lissä yleisesti suositeltu aikaväli. Fig. 5. Dates of notching. Between the vertical lines is the time generally recommended for treatment. 4.3.4 Taskutuskemikaalit Kaikissa ilmoituksissa (19 kpl), joissa kemi kaalivalmisteiden nimiä on mainittu, on ilmoi tettu käytetyn ainakin vesiliukoisia aminisuola valmisteita. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikissa mainitaan yhtenä Tordon 101, joka soveltuu erityisen hyvin haavan torjuntaan. Sen lisäksi 15 ilmoittajaa tiedottaa käytetyn myös pelkästään 2.4-D-aminisuolaa sisältäviä prepa raatteja, yleisimmin (10 ilmoitusta) Vesakon tuho Tasku nimistä, mutta myös Hormo fick- (2), Taskutusneste 2.4-DA- (1) ja Her bexon- (1) nimisiä. Kahdessa tapauksessa on käytetty Lovi Picolinia, joka Tordon 101 ai tapaan sisältää paitsi 2.4-D-suolaa myös piklo raamia vaikkakin erilaiset määrät valmistelitras sa (ks. s. 9). Yhden ilmoittajan edustamissa metsissä on käytetty pelkästään 2.4-D-suolaval mistetta eikä laisinkaan pikloraamia sisältäneitä. Öljyyn sekoitettuja fenoksiesterivalmisteita, jotka soveltuvat mm. koivun ja lepän taskutuk seen, on käytetty paljon vähemmän. Ainoa ni meltä mainittu preparaatti on Vesakon tuho Special (5 ilmoitusta). Eri valmisteiden osuuksia taskutetuista met säoloista on vaikea määrittää, mutta ilmeisesti Tordon 101: n osuus on suurin. Kemikaaleja on käytetty hyvin erilaisina vä kevyyksinä. Esim. Tordon 101 :llä on tasku tettu jopa laimentamattomana, mikä epäilemät tä tulee kalliiksi, jos taskutettavia puita on run saasti. Yleensä on käytetty laimennuksia, joissa kauppavalmistetta on ollut 10—50 % ja loput vettä. Samaan tapaan on laimennettu fenoksi suola- ja fenoksiesterivalmisteita, edellisiä ve dellä, jälkimmäisiä tavallisesti öljyllä. Eräs il moittaa käytetyn esterivalmistetta öljyssä vain 4 %, kun taas toisessa ääritapauksessa oli käy tetty 75 %. Ensi silmäyksellä liuosväkevyyksiä koskevat tiedot tuntuvat sekavilta. Sitä niiden ei kuitenkaan tarvitse olla. Kirjavuus on ymmär rettävää, kun otetaan huomioon että väkevyyt tä on mielekästä vaihdella mm. taskutettavan puulajin, puuyksilöiden koon ja taskutusajan kohdan sekä kemikaalivalmisteiden tehoainei den laadun ja määrän mukaan. 4.3.5 Taskutuskustannukset Taskutuksista tietoja antaneista 20 ilmoitta jasta vain 7 on maininnut myös kustannuslu kuja. Nämä ilmoitukset edustivat yhteensä 3809 ha:n taskutuksia. Eräs tietojen lähettäjä, jonka edustamissa metsissä vuosina 1969—70 taskutettiin 1170 ha, kirjoittaa: "Kustannuksis ta on vaikea sanoa, koska taskutuksia suoritet tiin eri olosuhteissa". Näin tietysti on mm. siitä syystä, että taskutettavia puita saattaa käsitel tävällä alueella olla hyvin erilaiset määrät pinta alayksikköä kohden. Myös puiden erilainen paksuus vaikuttaa kustannuksiin, koska paksui hin runkoihin on lyötävä useampia lovia kuin ohuisiin. Puulaji ja runkojen paksuus vaikutta vat myös siihen, mitä kemikaalivalmistetta ja minkälaisina väkevyyksinä on syytä käyttää ja sekin saa aikaan kustannuseroja eri tapausten välille. Edellisen perusteella on ymmärrettävää, että kustannuksista saadut laskelmat vaihtelevat suu resti, 10—120 mk:n välillä hehtaaria kohden. Ilmoitusten perusteella laskettu aritmeettinen keskiarvo on 54,— mk/ha. Laskettaessa painol linen keskiarvo saadaan luvuksi 41,— mk. Näin huomattava ero näyttäisi olevan viite siitä, että suuria aloja taskutettaessa on käsitelty run saasti metsiä, joissa taskutettavaa puustoa on ollut niukasti, kun sen sijaan pienille aloille on menty vain siinä tapauksessa, kun työn tarve on ollut suuri. 19 4.4 Kantokäsittely Käsittelemällä katkaistujen vesojen ja lehti puiden kannot, erityisesti kantoleikkaukset, tor junta-aineella saadaan estetyksi kantojen ja juu ristojen uudelleenvesominen. Kantokäsittely on siis taskutuksen tapaan vesakon syntymisen ennalta ehkäisemistä. 4.4.1 Kantokäsittelypuulajit Puulajeja, joiden kantojen uudelleenvesomis ta on pyritty estämään, mainittiin 13 ilmoituk sessa, jotka edustivat yhteensä 2217 ha käsi teltyjä metsänviljelyaloja. Eri puulajien hehtaarimääriä on vaikea sel vittää ilmoitusten perusteella. Suurin osa ilmoit tajista (10 kpl) sanoo haavan osuuden käsitel lyistä puulajeista olleen 60—100 % ja loppujen koivua, leppää ja pihlajaa. Yhdessä imoitukses sa todetaan hieskoivun osuuden olleen 80 % ja haavan 20 %. Mutta yhdessä ilmoituksessa, jon ka edustama käsittelyala on yli puolet (1350 ha) kaikkien ilmoitusten yhteisalasta, eri puu lajien osuudet on ilmoitettu seuraavasti käyte tyn torjunta-aineen mukaisesti: Kemikaali- Käsitellyistä puulajeista, %: valmiste: Haapa: Koivu: Pihlaja: Muut: Tordon 101 90—10 — Vesakontuho „ , 80 - 20 1 asku Kun ei erikseen mainita kemikaalivalmistei den osuuksia hehtaareina vaan ilmoitetaan vain kokonaisala, ei pinta-aloihin nytkään pääse kä siksi. Jos eri ilmoituksissa mainittuja hehtaarimää riä ei oteta huomioon, vaan ainoastaan se miten eri puulajit ilmoituksissa toistuvat, osoittautuu haapa selvästi tärkeimmäksi. Ilmeisesti sen osuus ei kuitenkaan ole aivan niin suuri kuin tasku tuksessa. Koivu on toiseksi tärkein ja leppä kol manneksi. Yhdessä tapauksessa on käsitelty pelkästään leppäkantoja, mutta muissa ilmoi tuksissa, joissa leppä mainitaan (4 kpl), sen osuus on ollut 5—30 %. Kahdessa ilmoituksessa mainitaan käsitellyn myös pihlajankantoja. 4.4.2 Kantokäsittelyvälineet Välineitä on mainittu 14 ilmoituksessa, mut ta niiden osuuksia on hankala arvioida, koska ei ole erikseen ilmoitettu vuosina 1969 ja 1970 käytettyjä. Siitä syystä voidaan epäillä, että samoin kuin taskutusvälineistön kohdalla vesa pistoolin osuus tulee liian suureksijos ilmoituk set käsitetään kattaviksi molemmat vuodet. Va- rovaisuuden vuoksi tulkitaan tässäkin yhteydes sä ilmoitusten esittävän lähinnä vuoden 1970 tilannetta. Vesapistooli on ollut tärkein kantokäsittely välinekin. Vuonna 1970 suoritettiin kantokäsit telyjä 1559 ha niiden ilmoitusten mukaan, jois sa välineistä mainitaan. Ala jakautui eri välinei den osalle seuraavasti: vesapistooli 935 ha = 60.0 % sivellin 432 " = 27.7 " reppuruisku 188 " = 12.0 " taskutuskannu 4" = 0.3 " Yhteensä 1559 ha = 100.0 % Vesapistoolin runsas osuus viittaa siihen, että kantokäsittely on pääasiassa tehty yhden miehen työnä, jolloin toisessa kädessä pidetään vesuria ja toisessa vesapistoolin pistooliosaa. Ve sat katkaistaan vesurilla ja välittömästi sen jäl keen ruiskutetaan kantoleikkaus. Käsiteltäessä kannot siveltimellä tai reppuruiskulla on vesat ensin katkaistava eri työnä ja sen jälkeen erik seen suoritettava kantojen myrkytys. Siten nä mä menetelmät soveltuvat paremmin ryhmä työskentelyyn, jolloin edellä kulkee yksi tai useampi vesojen katkaisija ja perästä tulee kan tojen myrkyttäjä reppuruiskun tai kemikaali astian ja siveltimen kanssa. 4.4.3 Kantokäsittelyajankohta Kuten kuvasta 6 ilmenee, on kantokäsit telyjä suoritettu pitkin kesää. Usein on aloi tettu heti keväällä puiden sulettua ja jatkettu töitä koko sulan kauden ajan. Luultavasti työl lisyysnäkökohdat ovat aiheuttaneet sen, että erityisesti syksyisin on käsittelyjä suoritettu runsaasti. Käsittelyn tehokkuuden kannalta edullisin ajankohta olisi ilmeisesti keskikesä (vrt. mm. MUKULA 1952; RUMMUKAINEN 1969 d). Eräässä koivunkantojen käsittelyko keessa (RUMMUKAINEN op.c.), jossa oli mu kana noin 9000 kantoa, 8 kemikaalivalmistetta kahtena laimennuksena ja kaksi käsittelyajan kohtaa, 15. V ja 15. VII, saatiin seuraavat tu lokset: 20 Toukokuun puolivälissä tarvittiin siis kaikki valmisteet mukaan lukien 20 %:n ruiskuteväke vyys yhtä hyvään tulokseen pääsemiseksi, mi hin heinäkuun puolivälissä riitti 5 %. Torjunnan kannalta epäedullista ajankohtaa voidaan kom pensoida käyttämällä väkevämpiä kemikaali liuoksia kuin mitkä ovat tarpeen keski kesällä. Näin on tehtykin. Yhdistelmän lu vuista on mahdollista tehdä päätelmiä siitä, miksi heinäkuun puolivälissä saatiin parempi torjuntatulos kuin samoilla valmisteilla ja väke vyyksillä toukokuun puolivälissä. Myös keski kesällä katkaistujen vesojen käsittelemättömät kannot vesoivat paljon heikommin kuin touko kuussa katkaistujen. Jos kemikaalikäsittely voi Kuva 6. Kantokäsittelyajankohdat. Pystyviiva osoittaa edullisimman ajankohdan tienoon. Fig. 6. Dates of stump treatment. Between the vertical lines is the time generally recommended for treatment. daan suorittaa sinä ajankohtana, jolloin vesojen kannot ja juuristot ovat luonnostaan heikosti vesomiskykyisiä, päästään hyviin tuloksiin suh teellisen laimeilla kemikaaliliuoksilla. Keskikesän edullisuus mekaanisen vesantor junnan ajankohtana on todettu monissa yhteyk sissä niin käytännössä kuin tutkimuksissakin (vrt. mm. RUMMUKAINEN 1967 b). Todetta Kuva 7. Taskutuksessa ja kantokäsittelyssä ylei seen käyttöön päässyt vesapistooli. Kuvassa malli "Maxi", jonka nestesäiliön tilavuus on 2.5 1. Pienemmässä "Minissä" säiliöön mahtuu 0.6 1. Fig. 7. The "Maxi" sprayer, which at a rapid rate has found common use in notching and in stump treatment. The tank holds 2.5 I, whereas that of the "Mini" sprayer holds 0.6 I. Valok. — Photo U.R:nen. Käsittelyajankohta 15. V 15. VIII Ruiskuteväkevyys, % Käsittely: 20% 5% 5% 20% Kannoista kuollut, % Ruiskutetut 65.0 86.0 89.0 98.0 Ruiskuttamattomat 2.0 44.0 21 koon, että edellä mainitussa kemiallisen torjun nan kantokoesarjassa kannot olivat tavallista pitempiä, 70—80-senttisiä, joiden uudelleenve somisen estäminen on jonkin verran vaikeam paa kuin lyhyiden kantojen. 4.4.4 Kantokäsittelykemikaalit Kantokäsittelykemikaaleja mainitaan 19 il moituksessa. Eri valmistenimet toistuvat seu raavasti: Tordon 101 14 kertaa, Vesakontuho Special 10 " Vesakontuho Tasku 5 " Hormofick 1 " Hormoslyr (?) 1 " Herbexal7soT 1 Lovi Picolin 1 " Taskutusneste 2.4-DA 1 Vesakontuho 500 1 " Tordon 101 :n suuri osuus kantokäsittelyssä kuten taskutuksessakin viittaa siihen, että käsit telyjä on suoritettu runsaasti haavanvesomisen estämiseksi. Pikloraami aiheuttaa juuristojen välityksellä verraten herkästi vioituksia havu puille ja niiden taimille (vrt. mm. TANSKA NEN 1969), mistä syystä sen käyttö on rajoi tettava mahdollisimman vähäiseksi. Kun sitä kuitenkin käytetään, johtuu se siitä että piklo raami on fenoksiherbisideihin verrattuna ylivoi maisen tehokas haavan juurivesomisen estäjä. Eräässä koesarjassa (RUMMUKAINEN 1969 c). jossa 21—26-senttiset haapakannot käsiteltiin 20. VII eräillä valmisteilla, oli vuoden sisällä il mestynyt tietylle alalle kantojen ympärille juu rivesoja keskim. seuraavasti: Valmiste: Ruiskute- Juurive väkevyys, soja, %: kpl: Vesakontuho Special 20 7,0 Tormona 80 20 6,0 Tordon 101 20 0,8 Käsittelemätön — 10,0 Toisessa samaan aikaan tehdyssä kokeessa, jossa oli mukana vain Tordon 101 samana 20 %:n liuoksena ja haapakantojen paksuus 16 —17 cm, oli vuoden kuluessa käsiteltyjen kantojen ympärille noussut keskim. 1.7 vesaa ja käsittelemättömien kantojen ympärille 37 kpl. Lepän- ja koivunkannot voi hyvin tuloksin käsitellä myös fenoksiherbisideillä (vrt. mm. MUKULA 1952; RUMMUKAINEN 1969 d). Kun niistä ei ole juurien välityksellä haittaa ympäristölle, ovat ne näissä tapauksissa suosi teltavia, vaikka Tordon 101 ja muut pikloraami valmisteet tehoavat myös näihin puulajeihin fe noksiherbisidejä paremmin. Jos eri fenoksiher besidejä käytetään samanlaisina laimennuksina, saadaan sitä varmempi tulos mitä enemmän val miste sisältää tehoaineita. 4.4.5 Kantokäsittelykustannukset Vain 6 ilmoittajaa on esittänyt kustannus lukuja. Tiedot perustuvat 816 ha:n käsittelyi hin. Tässäkin yhteydessä lukujen esittämistä vaikeuttavat samat syyt, joista jo taskutusten yhteydessä taskutuskustannusten kohdalla oli puhe. Joissakin tapauksissa käsiteltäviä kantoja pinta-alayksikköä kohden on vähän, toisissa taas runsaasti jne. Siitä syystä myös esitetyt luvut vaihtelevat samaan tapaan hyvin paljon, 10—150 mk:n välillä hehtaaria kohden. Ilmoi tusten aritmeettiseksi keskiarvoksi saadaan 48,50 mk/ha. Laskettaessa painollinen keski arvo tulee luvuksi runsas 42,— mk/ha eli las kutavasta riippuen kustannusten keskiarvo muuttuu samaan tapaan kuin taskutuskustan nustenkin keskiarvo. Kantokäsittelyilmoituk sista on selvästi nähtävissä se, että mitä suu rempien pinta-alojen perusteella kustannukset on ilmoitettu, sitä laajemmissa puitteissa ne vaihtelevat ja sitä pienempiä ovat olleet alim mat luvut. Pienialaiset ja harvat käsittelyt ovat siis tässäkin tapauksessa ilmeisesti kohdistuneet keskimäärin suhteellisen vaikeisiin tapauksiin, ja suuria pinta-aloja koskeneiden ilmoitusten si sälle on mahtunut myös vähän työtä vaatineita hehtaareja. 4.5 Runkokäsittely Runkokäsittely on vesakontorjuntamenetel mä, jossa vesakonhävite levitetään vesan rungon pinnalle, joko tyvelle tai ylemmäksi. Hävite tun keutuu kuoren läpi aikaansaaden vesan kuole misen pystyyn ja uudelleenvesomisen estymisen. Kun kemikaali tunkeutuu parhaiten ohuen kuo ren läpi, soveltuu menetelmä lähinnä pienien vesojen kuivattamiseen. Haapaa ja leppää voi daan kuitenkin käsitellä myös melko paksuina runkoina. Vain kolmessa ilmoituksessa esitetään tietoja runkokäsittelyistä. Kaikki ilmoitukset saatiin 22 puutavarayhtiöiltä. Käsittelyjen yhteinen ala vuosina 1969—70 oli niiden mukaan 1304 ha. Puulaji mainitaan vain yhdessä ilmoituksessa, minkä mukaan se on ollut haapa. Välineiden osalta työt ovat jakautuneet kah teen ryhmään, ruiskuttamiseen ja ns. "kätte lyyn". Ruiskuista ei esitetä tarkempia selos tuksia, mutta ainakin osaksi voitaneen olettaa käytetyn reppuruiskua. "Kättely" suoritetaan siten, että käteen vedetään alle kumi- tai muovi käsine ja sen päälle villa- tms. kinnas. Toisella kädellä kannetaan vesakonhäviteastiaa. Työs kenneltäessä kinnas kastetaan vesakonhävittee seen, jonka jälkeen vesan runko kostutetaan kintaalla ympäriinsä kämmenen leveydeltä eli "kätellään". Yksi ilmoittajista sanoo miehen kattelevan päivässä 1,5 ha "vaikeissakin olo suhteissa" eli ilmeisesti verraten tiheääkin ve sakkoa. Käsittelyajankohdista mainitsee vain yksi ilmoittaja, jonka mukaan vuonna 1969 on työs kennelty marraskuussa ja 1970 kesä-syyskuussa. Tutkimusten mukaan (vrt. mm. BÄRRING 1965) kaikki vuodenajat, jopa talvi, ovat sove liaita jos olosuhteet sen sallivat eli esim. vesat ovat sulia jäästä ja lumesta. Kevättalvi ja kevät ovat monien havaintojen mukaan kenties hie man muita vuodenaikoja edullisempia ajan kohtia, mutta Suomessa suoritetuissa lukuisissa kokeissa mm. heinäkuussa on saatu hyviä tu loksia. BÄRRINGIN (op.c.) mukaan 2.4.5-T --valmisteita käytettäessä ajankohdalla ei ole vai kutusta, mutta 2.4-D-käsittelyt olisi keskitet tävä edullisimpaan ajankohtaan, koska sen teho muina aikoina on heikompi. Kemikaalivalmisteina, joita runkokäsittelyi hin on käytetty, mainitaan seuraavat: Herbexal 750 T, Vesakontuho Special, Herbexon, Hormoslyr-64, Tordon 101 ja Lovi Pico lin. Eniten on ilmeisesti käytetty öljyllä lai mennettuja Herbexal 750 T ja Vesakontuho Special — (käyttöliuoksissa öljyä 90 % ja 10 % preparaattia) sekä Herbexon — (öljyä 96 %, preparaattia 4 %) liuoksia. Tiettävästi myös muut valmisteet on käytetty tehoa parantavalla öljyllä laimennettuina, vaikka suolavalmisteet (Tordon 101 ja Lovi Picolin) eivät öljyyn sekoitukaan. Myös kustannuksista mainitaan vain yhdessä ilmoituksessa, joka edustaa 51 ha:n käsittelyjä. Sen mukaan hehtaarin käsittely on maksanut keskim. 87 ,— mk, josta aineiden osuus on ollut 51 mk ja työn osuus 36 ,— mk. Taskutusten ja kantokäsittelyjen tapaan myös runkokäsit telykustannukset saattavat olosuhteista ja käy tetyistä vesakonhävitteistä riippuen vaihdella suuresti. 4.6 Vesakontorjunta-alat Taulukkoon 5 on koottu nyt suoritetussa tiedustelussa saadut tiedot eri vesakontorjunta menetelmillä käsitellyistä pinta-aloista vuosina 1969-70. Käsiteltyjen vesakoiden kokonaisala on tau lukon mukaan pienentynyt vuodesta 1969 vuo teen 1970 runsaalla 7000 ha:lla. 1969 se oli noin 25 % samana vuonna suoritettujen metsän viljelytöiden alasta ja 1970 noin 20 %. Piene Taulukko 5. Kemiallisen vesakontorjunnan pinta-alat 1969—70. Table 5. Areas treated with chemical brush killers in 1969—70. T orjuntamenetelmä Method applied Käsitelty ala, ha Area treated Muutos 1969-70, + —/ha Change from 1969 to 19 70, + -/ha 1969 1970 Lentoruiskutus — Aerial spraying 9 849 3 320 - 6 529 Lehvästöruiskutus maasta Foliar spraying from the ground Taskutus — Notching Kantokäsittely — Stump treatment Runkokäsittely — Stem treatment 17 944 4 760 16 487 4 747 - 1 557 13 1 378 1 834 + 456 521 833 + 312 Yhteensä — Total 34 452 ha 27 221 ha - 7 231 ha 23 nemiseen vaikutti ennen muuta lentoruiskutus ten väheneminen kolmannekseen vuodesta 1969. Ne taas vähenivät siitä syystä että 1970 luovuttiin kaikista lentoruiskutuksista valtion metsissä. Jos suunnitellut työt olisi toteutettu, olisivat vesakontorjunta-alat molempina vuosina olleet kutakuinkin yhtä suuret. Myös maasta käsin suoritetut lehvästöruis kutukset vähenivät jonkin verran. Lehvästöruiskutusten vähenemiseen oli vai kuttamassa kaksi perussyytä. Tutkimusvuosina oltiin sen siirtymäkauden alussa, jolloin lehti puun arvonnousun vaikutuksesta lehtipuuveso jen totaalista hävittämistä havupuutaimistoista ei enää pidetä tarkoituksenmukaisena, vaan pyritään poistamaan ainoastaan taimia pahim min haittaavat vesat. Se on automaattisesti suunnannut kemiallisen vesakontorjunnan koh dekohtaisiin menetelmiin eli kanto- ja runko käsittelyihin ja taskutukseen. Suuntaus, jota niin kasvinsuojelu- kuin metsänhoitotfiranomai setkin ovat toimenpiteillään tukeneet, on tois taiseksi ollut havaittavissa niin vähän aikaa, ettei sen lopullista vaikutusta torjuntamenetelmiin vielä voi päätellä. Toinen, tilapäinen syy lehvästöruiskutusten vähenemiseen on ollut se juuri tiedustelun käsit täneinä vuosina monissa maissa käyty keskus telu, jossa ympäristönsuojelullisin perustein on vastustettu tekohormonien käyttämistä vesa kontorjunnassa. Erityisen huomion kohteena ovat olleet juuri lentoruiskutukset sekä maasta käsin suoritetut lehvästöruiskutukset. Viljely taimistojen hoidon kannalta oli onnellinen sat tuma, että lehtipuun arvonnousu sattui juuri nemiseen vaikutti ennen muuta lentoruiskutus ten väheneminen kolmannekseen vuodesta 1969. Ne taas vähenivät siitä syystä että 1970 luovuttiin kaikista lentoruiskutuksista valtion metsissä. Jos suunnitellut työt olisi toteutettu, olisivat vesakontorjunta-alat molempina vuosina olleet kutakuinkin yhtä suuret. Myös maasta käsin suoritetut lehvästöruis kutukset vähenivät jonkin verran. Lehvästöruiskutusten vähenemiseen oli vai kuttamassa kaksi perussyytä. Tutkimusvuosina oltiin sen siirtymäkauden alussa, jolloin lehti puun arvonnousun vaikutuksesta lehtipuuveso jen totaalista hävittämistä havupuutaimistoista ei enää pidetä tarkoituksenmukaisena, vaan pyritään poistamaan ainoastaan taimia pahim min haittaavat vesat. Se on automaattisesti suunnannut kemiallisen vesakontorjunnan koh dekohtaisiin menetelmiin eli kanto- ja runko käsittelyihin ja taskutukseen. Suuntaus, jota niin kasvinsuojelu- kuin metsänhoitotfiranomai setkin ovat toimenpiteillään tukeneet, on tois taiseksi ollut havaittavissa niin vähän aikaa, ettei sen lopullista vaikutusta torjuntamenetelmiin vielä voi päätellä. Toinen, tilapäinen syy lehvästöruiskutusten vähenemiseen on ollut se juuri tiedustelun käsit täneinä vuosina monissa maissa käyty keskus telu, jossa ympäristönsuojelullisin perustein on vastustettu tekohormonien käyttämistä vesa kontorjunnassa. Erityisen huomion kohteena ovat olleet juuri lentoruiskutukset sekä maasta käsin suoritetut lehvästöruiskutukset. Viljely taimistojen hoidon kannalta oli onnellinen sat tuma, että lehtipuun arvonnousu sattui juuri samaksi ajankohdaksi. Keskustelu varmaan osal taan jouduttaa siirtymistä lehvästöruiskutuksista puukohtaisiin menetelmiin. Taskutusaloissa ei tapahtunut muutoksia tut kimuskautena. Kun taskutusta on suoritettu jo kymmenkunta vuotta, sen määrässä ehkä ei ole odotettavissakaan enää rajuja muutoksia. Kanto- ja runkojenkäsittelyalat ovat ilmoi tusten mukaan olleet toistaiseksi pieniä. Ne ovat kuitenkin nopeasti suurenemassa. Molempien tapojen kohdalla vallitsi 1969—70 eräänlainen läpimurtovaihe, jossa menetelmien voidaan to deta muutamissa pisteissä saaneen vankan jalan sijan lyhyessä ajassa, mutta sama käytäntö ei ole levinnyt ympäristön metsiin. Erään puutavara yhtiön mailla kemiallinen vesakontorjunta oli 1969—70 pelkästään kantokäsittelyä, yhteensä 1350 ha. Pyrittäessä tarkastelemaan kemiallisen vesa kontorjunnan kehitystä ja vallitsevaa käytäntöä muodostavat yksityismetsät erityisen kiintoisan tarkastuskohteen. Yksityismetsien osalta asioista päättävät lukuisat henkilöt. Siten siellä havait tava kehitys ilmeisesti antaa paremman kuvan sen yleisestä suunnasta kuin esim. tilanne jonkin puutavarayhtiön metsissä, joiden osalta asioista päättää muutama mies, mistä syystä suuretkin vuotuiset vaihtelut puoleen tai toiseen ovat mahdollisia. Taulukossa 6 on tiedustelussa saadut selvi tykset kemiallisen vesakontorjunnan pinta-alois ta yksityismetsissä. Lukuja tarkastellessa kiintyy ensiksi huomio kemiallisen vesakontorjunnan vähäisyyteen yksi tyismetsissä (katso myös s. 7). Käsitellyt alat Taulukko 6. Kemiallisen vesakontorjunnan pinta-alat yksityismetsissä 1969—70. Table 6. Areas treated with chemical brush killers in privately owned forests in 1969—70. T oijuntamenetelmä Method applied Käsitelty ala, ha Area treated Muutos 1969-70, + —/ha 1969 1970 Change from 1969 to 1970, + -r/ha Lentoruiskutus — Aerial spraying 544 80 -464 Lehvästöruiskutus maasta Foliar spraying from the ground Taskutus — Notching Kantokäsittely — Stump treatment Runkokäsittely — Stem treatment 7 936 829 7 663 985 - 127 + 66 499 1 069 + 570 0 0 Yhteensä — Total a 808 ha 9 707 ha - 101 ha 24 ovat molempina vuosina olleet vain noin 9500 ha, vaikka yksityismetsiä maassa on yli 14 milj. hehtaaria (UUSVAARA 1969) ja vaikka ne pää osiltaan sijaitsevat vesomisen kannalta edulli sissa maan etelä- ja keskiosissa. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että 1970 suoritettiin kemiallista vesakontorjuntaa Tehdaspuu Oy ai yhtiöiden metsissä noin 9000 ha:lla. Ko. met sien ala on 550 000 ha. Eräs syy kemikaalien vähäiseen tarpeeseen yksityismetsissä on ilmei sesti metsälöiden ja siten myös yksittäisten metsänviljelyalojen pieni koko. Pienet taimistot kyetään hoitamaan mekaanisin keinoin omin voimin vaikka vesurointi jouduttaisiinkin uusi maan useaan kertaan. Maasta käsin suoritettu lehvästöruiskutus on yksityismetsissäkin ollut yleisin torjuntamene telmä. Ruiskutetut alat ovat molempina vuosina olleet niin samankokoiset, että niiden perusteel la tuskin voi todeta muuta kuin sen, etteivät ne ole ainakaan lisääntyneet tutkimuskautena. Kuvan 8 kartakkeissa on esitetty lehvästö ruiskutusalat piirimetsälautakunnittain. Kun len toruiskutuksia oli tutkimusvuosina suoritettu vain 624 ha, on ne otettu karttoihin mukaan. Karttojen mukaan on lehvästöruiskutuksia mo lempina vuosina suoritettu eniten maan itä- ja keskiosissa, missä mm. leppä on ollut merkittävä haittapuulaji (ks. s. 14). Rannikoita ja pohjoista kohden ruiskutukset ovat vähentyneet. Kemial- Kuva 8. Vesakoiden lehvästöruiskutusalat yksityismetsissä piirimetsälautakunnittain 1969—70. Iso ympyrä = 100 ha. Pieni ympyrä = alle 100 ha. Fig. 8. Distribution of foliar sprayings performed in privately owned forests in 1969—70 by forestry board districts. Large circle = 100 ha, small circle = less than 100 ha. 25 Lisen torjunnan tarpeen väheneminen pohjoista kohden mentäessä on todettu myös Ruotsissa (BERGGRUND 1970). Syyksi ilmoitetaan se, että pohjoisessa vesojen aiheuttaman haitan poistamiseksi riittää yksi mekaaninen torjunta, jolloin kemiallista ei tarvitse harkita. Maan ete läosissa joudutaan vesuroimaan 4—5 kertaa sa mat alueet. Tällöin kemiallinen torjunta tulee edulliseksi. Suurin muutos lehvästöruiskutusalassa tutki muskaudella on havaittavissa Keski-Pohjanmaan piirimetsälautakunnan alueella, missä 1969 ruis kutettiin noin 800 ha ja 1970 vain 200 ha. Ruiskutuksista oli 1969 noin 400 ha lento käsittelyjä, joita 1970 ei suoritettu laisinkaan. Lautakunnan päämetsänhoitajalta suullisesti saa dun tiedon mukaan ruiskutusten vähenemiseen vaikutti mm. niiden vastustamiseksi sanomaleh dissä ym. käyty kampanja, joka ko. lautakun taan kohdistui sekä Suomesta että Ruotsista. Kuvan 9 kartakkeissa on esitetty kantokäsit telyjen ja taskutusten yleisyys 1969—70 piiri metsälautakunnittain. Kartoista on pääteltävissä se edellä esitetty ajatus, että kehitys vesakontorjunnassa on kul kemassa puukohtaisten menetelmien suuntaan, Kuva 9. Taskutus-, kanto-ja runkokäsittelyalat yksityismetsissä piirimetsälautakunnittain 1969—70. Iso ympyrä = 50 ha. Yksi ympyrä saattaa vastata 25—50 ha:n alaa. Pieni ympyrä = 1—25 ha. Fig. 9. Distribution of notching and of stump and stem treatment in privately owned forests in 1969—70 by forestry board districts. Large circle = 50 ha (one in each group may be representative of an area of 25—50 ha), small circle '= 1—25 ha. 26 niin selvästi näillä menetelmillä käsitellyt alueet ovat kasvaneet vuoden sisällä. Kun 1969 näitä menetelmiä käytettiin pääasiassa vain Etelä- Savossa, suoritettiin taskutusta ja kantokäsit telyjä 1970 melko huomattavasti jo monen muunkin lautakunnan alueella. Mitä pohjoisem maksi mennään, sitä suuremmaksi on tullut puukohtaisten menetelmien suhteellinen osuus. Erityisen suuresti on vuoden kuluessa niiden soveltaminen lisääntynyt Pohjois-Pohjanmaalla, missä 1969 käsiteltiin niillä 56 ha ja 1970 jo noin 350 ha, pääasiassa kantokäsittelynä. Mai nitun lautakunnan alueella kemiallinen vesakon torjunta olikin tutkimuskautena valtaosaltaan kantojen käsittelyä. 4.7 Rikkakasvien kemiallinen torjunta Rikkakasvien puiden taimille aiheuttamat haitat voidaan metsänviljelyaloilla torjua ruis kuttamalla tai sirottelemalla rikkakasvinhävit teitä eli herbisidejä riittävän suurelle alalle tai mien ympärille. Kertakäsittely riittää estämään haitat niin pitkäksi ajaksi, että taimet kasvavat rikkapeitteen läpi (mm. BÄRRING 1965 b; RUMMUKAINEN 1971). Siitä syystä herbisi dien käyttö rehevillä viljelymailla, missä toisena vaihtoehtona olisivat moneen kertaan suoritetut mekaaniset heinimiset, on kustannusten puo lesta edullista. Samoin kemiallisessa torjunnassa työvoiman tarve on vähäistä. Suomessa on kiin nostus herbisidejä kohtaan lisääntynyt suuresti viime vuosina peltojen metsitysten yleistyessä. Niiden käyttömahdollisuuksia on tutkittu 1950- 60-lukujen vaihteesta lähtien (RUMMUKAINEN 1962). Nyt suoritetun herbisidien käyttöä koskevan tiedustelun yhteydessä saatiin tietoja 18 ilmoit tajalta. 4.7.1 Torjunta-alojen puulajit Puulajeista, joiden taimia herbisideillä 1969— 70 käsitellyillä aloilla kasvatettiin, saatiin tie toja 13 ilmoittajalta. Heidän edustamansa vil jelyalat olivat yhteensä 1449 ha. Laskettaessa painolliset keskiarvot saatiin eri puulajien osuu det seuraaviksi: kuusi 62 % mänty 34 " koivu ja haapa 4 " yhteensä 100 % Lehtipuiden taimien vähäinen osuus on hyvä, koska herbisidien aiheuttamat taimivioitukset ilmenevät herkimmin niillä (RUMMUKAINEN 1969 f). 4.7.2 Herbisidinlevitysvälineet Välineistä saatiin tietoja 8 ilmoittajalta. Ruis kutukset on yleensä suoritettu reppuruiskulla. Se soveltuu erityisen hyvin ns. laikkukäsitte lyyn, jossa ruiskutetaan vain 0.5—1.0 m 2 :n suu ruinen laikku istutustaimien ympäriltä. Ruisku jen merkkejä ei mainita, mutta ne ovat epäile mättä samat kuin vesakonhävityksessäkin käy tetyt reppuruiskut (ks. s. 14). Yhdessä tapauk sessa ilmoitetaan käytetyn myös moottoriselkä ruiskuja. Viiluttain pitkin taimirivejä ruiskutta mista on suoritettu miltei vain koneistutusten yhteydessä istutuskoneisiin asennetuilla ja trak torista voimansa saavilla laitteilla. Eräs uusim mista, erityisesti suomalaiseen Ylö-istutuskonee seen suunniteltu, on seuraavanlainen (Herbisiidi lisälaitteiden . . . 1971): "Laitteen pumppu on Eho-koneen yksikalvo pumppu, jonka teho on 25 l/min., kiinnitys suo raan voimanottoakselilla. Paineen säätöventtiilillä saadaan haluttu suutinpaine o—s kg/cm 2 . Säiliö on muovia, tilavuudeltaan 200 1, ja se on asennettu traktorin eteen. Tämä tasapainottaa trak toria ja helpottaa ajoa. Suuttimia on kahta eri mallia: viuhka- ja pyörre kammiomallisia. Pyörrekammiomallissa on lisäksi kaksi reikäkokoa. Sumutuskorkeus on säädetty vissä, joten saadaan halutun levyinen sumuviuhka. Tavallinen levyes istutusvaolle lienee 70 cm. Näiden eri säätöjen avulla sekä nestepainetta säätämällä saadaan haluttu nestemäärä levitetyksi. Koska myös ajonopeus vaikuttaa nestemäärään pinta-alaa kohti, on oikean levitysmäärän saamiseksi tehtävä ajo kokeita. Nestesäiliön täyttö tapahtuu siten, että imu letku otetaan säiliöstä ja asetetaan vedenottopaik kaan. Säiliötä täytettäessä on suljettava suuttimelle menevä hana ja paineensäätöventtiili kevennetään löysälle. Ruiskutusta tehtäessä paineensäätöventtiilin kautta virtaa ylimääräinen nestemäärä takaisin säiliöön samalla voimakkaasti sekoittaen sitä". Selostuksen perusteella on pääteltävissä mm, että yhdellä säiliöllisellä pystytään ruiskutta maan runsas hehtaari (ks. s. 28). Vedenotto suoritetaan nopeasti ja kätevästi traktorin voi malla ilman että miestyövoimaa tarvitaan. Pa lautusnesteen aikaansaama ruiskutteen voima kas sekoittaminen säiliössä on tärkeä yksityis kohta. Ruiskutteet ovat suureksi osaksi veden 27 Kuva 10. Campaprim-231 Jlä koneistutuksen yhteydessä 15.V.1971 suoritetun viiluruiskutuksen jälki 7.V11.1971. Valmistetta käytetty 3 kg/ha. Fig. 10. The results of stripwise application of "Campaprim 231" in conjunction with mechanical planting. The treatment was carried out on May 15, 1971, using 3 kg/ha of preparation, and the photograph was taken on July 7, 1971. Valok. — Photo S. Karppelin. ja ruiskutejauheen muodostamia suspensioita. Jos sekoittamista ajon aikana ei tapahdu, pyrkii torjunta-aine laskeutumaan säiliön pohjalle, mis tä seuraa epätasainen työn jälki ja laitteiden tukkeutumista. Rakeet on siroteltu käsin laikuittain taimien ympärille. Yhtään välinettä ei mainita olleen käytössä. Laikkulevitykseen soveltuvien välinei den puute on eräs sirotteiden käytön suurim mista epäkohdista toistaiseksi. Käyttökelpoinen levitin jouduttaisi työtä ja siten alentaisi kus tannuksia. Sen avulla myös saataisiin rakeet levitetyksi tasaisesti ja kokonsa puolesta oikeil le pinta-aloille taimien ympärille. Käytäntö on osoittanut, että käsilevityksessä rakeet usein leviävät epätasaisesti ja liian pienelle alalle. Tor junta-aineen konsentroituminen taimien juurelle saattaa lisätä niiden vioittumisvaaraa, joka, ku ten edellä ilmeni, on suurin lehtipuutaimialoilla. 4.7.3 Herbisidien levitysajankohta 15 ilmoittajaa antoi tietoja ajankohdista, jolloin herbisidien levityksiä on suoritettu. Yleensä aina on noudatettu annettuja ohjeita, jotka puolestaan ovat riippuvaisia siitä mitä torjunta-aineita käytetään (ks. s. 9—10). Campaprim-ruiskutukset, jotka ovat olleet ruiskutuksista yleisimpiä, on suoritettu kesä heinäkuussa kuten tuleekin. Eräs ilmoittaa aloi tetun toukokuun puolivälissä ja toinen jatketun ruiskutuksia vielä elo-syyskuussa. Myös näinä molempina ajankohtina ruiskuttaminen on mah dollista, kuten mm. koneistutuskokeiden ja muiden vielä julkaisemattomien tutkimusten yhteydessä on havaittu. Cesaprim-ruiskutukset on suoritettu var haiskeväällä tai sitten syysmyöhällä, jotka niin ikään ovat ohjeiden mukaisia ajankohtia. Kah dessa tapauksessa on töitä jatkettu vielä kesä kuussa, mikä on liian myöhäistä, ellei kysy myksessä ole välittömästi mustalle maalle suo ritetun istutuksen yhteydessä tapantunut ruis kutus. Gramoxone-ruiskutukset ovat tapahtuneet niinikään oikeana ajankohtana "alkukesällä". Silvex-rakeita on siroteltu myöhään syk syllä ja varhain keväällä huhti-toukokuussa. Yh dessä tapauksessa on sirottelu olosuhteiden pa 28 kosta suoritettu kesäkuun puolella, mutta il moittaja toteaa tuloksen olleen heikon, kuten voi odottaakin. Toinen ilmoittaa sirotteluja suoritetun yleensä joko varhain keväällä tai myöhään syksyllä, mutta muokatulla maalla vielä toukokuun lopullakin. 4.7.4 Herbisidivalmisteet ja-määrät Käytetyistä herbisidivalmisteista antoi tie toja 17 ilmoittajaa. Nimiluettelo on lyhyt, sillä vain seuraavat toistuivat ilmoituksissa: Campa prim 231 9 kertaa, Gesaprim 50 7 kertaa, Gramoxone kerran ja Silvex 11 kertaa. Li säksi yhdessä ilmoituksessa mainitaan ruisku tetun amitrolia, mutta ei nimetä valmistetta. Nimetyistä valmisteista kaksi ensiksi mainittua ovat ruiskutejauheita, Gramoxone ruiskute neste ja Silvex siroterae (ks. s. 9—10). Käyttömäärät ovat olleet ohjeidenmukaisia. Siten Campaprimia on ruiskutettu 15—20 kg/ha eli laikkukäsittelyn ollessa kysymyksessä noin 1.5—2 kg/viljelyhehtaari. Viiluttain pitkin taimirivejä ruiskutettaessa on kulutus ollut 3— 3.5 kg. Eräs ilmoittaa ruiskutetun 7—lo kg/ha, mutta asiayhteydestä ei selviä minkälaisesta kä sittelystä on ollut kysymys. Myös Gesaprim-ruiskutuksissa on pysytel ty ohjeiden mukaisissa määrissä, sillä miltei poikkeuksetta ilmoitetaan valmistetta levitetyn 10—15 kg/ha eli laikkukäsittelyssä 1—1.5 kg/vil jelyha. Eräässä tapauksessa on ruiskutettu 2 kg. Ainoassa viiluruiskutuksia koskevassa tie dossa sanotaan ainetta kuluneen 3 kg/viljelyha. Gramoxone-ruiskutuksissa ilmoitetaan val mistetta käytetyn 1.5 l/ha. Jos se tarkoittaa laikku- tai viilukäsiteltyä viljelyhehtaaria, annos on suuri. Jos taas tarkoitetaan, kuten on luulta vaa, mainittu määrä käytetyn hehtaarille, joka on käsitelty kokonaan laidasta laitaan, annos on liian pieni. Maatalouspuolella tapahtuvassa rikkakasvintorjunnassa se tietyissä tapauksissa on riittävä (Kasvinsuojelu-uutiset... 1970). Met sänviljelyaloilla suoritetuissa, toistaiseksi julkai semattomissa kokeissa on todettu, että valmis tetta tulisi käyttää noin 4 l/ha eli 0.4—0.5 1/vil jelyha. laikkuruiskutuksissa. Silvex-rakeita on siroteltu ohjeiden mu kaisesti 150—200 kg/ha eli laikkukäsittelyssä 15—20 kg/viljelyha. (7.5—10 g/taimi 0.5 m 2 :n laikkuun). Kahden ilmoittajan mukaan on tultu toimeen s—lo kilolla ja kahdessa tapauksessa on siroteltu 25 kg/viljelyha. S—lo kg/viljelyha. tuntuu kovin vähäiseltä jos käsiteltyjä taimia on hehtaaria kohden ollut tavanomaiset määrät. Yleensä siis käyttöohjeita on noudatettu. Eräissä tapauksissa näytään kuitenkin levitetyn liian pieniä tehoainemääriä, joilla tuskin on päästy toivottuun tulokseen. Vaikeampi on päätellä onko tehoainetta joskus levitetty myös liian paljon, sillä yleisohjeissa suositeltujen an nosten ylittäminen on tietyissä tapauksissa pe rusteltavissa. Mm. turvemailla ja hyvin rehevillä muilla maapohjilla on asiallista käyttää suu rempia määriä. Samoin korkeassa rikkakasvus tossa on tehtävä tavallista suurempia laikkuja, jolloin preparaattia viljelyhehtaaria kohden luonnollisesti kuluu enemmän kuin pieniin 0.5 m 2: laikkuihin. Samat syyt vaikuttavat myös ruiskutuksissa käytettäviin nestemääriin, joista 5 ilmoittajaa on antanut tietoja. Nestemäärät ovat myös riippuvaisia ruiskun muodostamien pisaroiden suuruudesta; mitä pienempi on pisarakoko, sitä pienemmällä nestemäärällä tullaan toimeen (BENGTSSON 1961), kuitenkin tehoainemää rää pinta-alayksikköä kohden pienentämättä. Käytännössä pisarakoon perusteella tapahtuvat nestemäärän vaihtelumahdollisuudet ovat kui tenkin melko vähäiset, koska esim. laikku ruiskutuksia säännöllisesti suoritetaan vain rep puruiskuilla, joissa pisarakoko ei paljon vaihtele. Laikkuruiskutuksissa on ruiskutetta käytetty 300—500 l/ha eli noin 30—50 1/viljelyha, Viiluruiskutuksissa nestemäärä on vaihdellut enemmän. Eräässä tapauksessa ilmoitetaan rep puruiskulla suoritetussa käsittelyssä ruiskutetta kuluneen 200 1/viljelyha. (laikkuruiskutuksessa 50 1). Toisessa tapauksessa koneistutuksen yh teydessä tapahtuneessa viilulevityksessä on ku lutus ollut vain 70 1/viljelyha. Teoriassa tavan omaisen laikkulevityksen 50 l/ha vastaa 100— 125 l/ha viilulevityksenä jos pisarakoot ovat samat, sillä viilukäsittelyssä joudutaan ruiskut tamaan hehtaarilta suurempi ala. Viiluttainen moottoriruiskutus koneistutuksen yhteydessä voidaan kuite