METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN TIEDONANTOJA 213 Kansantaloudellisen metsäekonomian tutkimussuunta METSÄTYÖN TAUOTTAMINEN JA TYÖOLOT HEIKKI PAJUOJA METSÄNTUTKIMUSLAITOS THE FINNISH FOREST RESEARCH INSTITUTE Osoite: Unioninkatu 40 A Address: SF-00170 Helsinki 17, Finland Pielin: (90) 661 401 Ylijohtaja: Professori . XI Director: Professor Aarne Nyyssönen Yleisinformaatio: Tiedotuspäällikkö n, r .... . • General information: Information Chief 1 "s men Julkaisujen jakelu: Kirjastonhoitaja Distribution of Librarian Liisa Ikävalko-Ahvonen publications: Julkaisujen toimitus: Toimittaja T , Editorial Office: Editor Tommi Salonen Metsäntutkimuslaitos on maa- ja metsätalousministeriön alainen vuonna 1917 perustettu valtion tutkimuslaitos. Sen päätehtävänä on Suomen metsätaloutta sekä metsävarojen ja metsien tarkoituksenmukaista käyttöä edistävä tutkimus. Metsäntutkimustyötä teh dään lähes 800 hengen voimin yhdeksällä tutkimusosastolla ja yhdeksällä tutkimus- ja koeasemalla. Tutkimus- ja koetoimintaa varten laitoksella on hallinnassaan valtion metsiä yhteensä n. 150 000 hehtaaria, jotka on jaettu 17 kokeilualueeseen ja joihin sisäl tyy kaksi kansallis- ja viisi luonnonpuistoa. Kenttäkokeita on käynnissä maan kaikissa osissa. The Finnish Forest Research Institute, established in 1917, is a state research institution subordinated to the Ministry of Agriculture and Forestry. Its main task is to carry out research work to support the development of forestry and the expedient use of forest resources and forests. The work is carried out by means of 800 persons in nine research departments and nine research stations. The institute administers state-owned forests of over 150 000 hectares for research purposes, including two national parks and five strict nature reserves. Fielo experiments are in progress in all parts of the country. ESIPUHE Metsätyövoiman sosiaalisten ja taloudellisten olojen tut kimus on Metsäntutkimuslaitoksen kansantaloudellisen tutki mussuunnan perinteisiä tehtäviä. Työvoimatutkimuksia teh dään tutkimusryhmässä, johon Pajuojan lisäksi kuuluvat Pertti Elovirta, Ritva Ihalainen ja Sirpa Onttinen. Metsäalan Turvallisuustyön Työalatoimikunta teki aiheesta tutkimusaloitteen. Maaseututyöväen Liitto r.y., Metsäalan toimihenkilöliitto - METO r.y., metsähallitus, Metsäteolli suuden Työnantajaliitto ja Yksityismetsätalouden Työnantajat r.y. ovat edustettuina kyseisessä toimikunnassa. Työsuoje lurahasto rahoitti tämän tutkimuksen. Tutkimusta varten perustettiin seurantaryhmä, joka kokoontui neljä kertaa. Esko Kolehmainen Työturvallisuuskeskuksesta toimi seurantaryhmän kokoonkutsujana. Hänen lisäkseen ryh mään kuuluivat seuraavien yhteisöjen edustajat: Maaseutu työväen Liitto r.y.. Metsäteollisuuden työnantajaliitto, työsuojeluhallitus, työsuojelurahasto ja Metsäntutkimus laitos. Veli Suihkonen, Sirpa Onttinen ja Jyrki Salmi haas tattelivat yhdessä Pajuojan kanssa kaksi eri kertaa otoksen, joka käsitti 311 metsuria. Suihkonen avusti myös aineiston käsittelyssä. Kaija Kanninen metsätyön tutkimussuunnalta ja Pertti Harstela Suonenjoen tutkimusasemalta auttoivat tutki muksen eri vaiheissa. Kanninen ja metsätyövoiman tutkimus ryhmän jäsenet lukivat käsikirjoituksen. Kiitän kansantaloudellisen metsäekonomian tutkimussuunnan puolesta tietoja antaneita metsureita, taukovarusteita toi mittaneita yrityksiä, rahoittajaa sekä muita edellä mainit tuja henkilöitä ja yhteisöjä, jotka myötävaikuttivat tämän tutkimuksen toteuttamiseen. Helsingissä, helmikuussa 1986 Matti Palo Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 213 Heikki Pajuoja Metsätyön tauottaminen ja työolot Tutkimus kohdistuu Suomessa vuosina 1984-1985 työskennellee seen metsurikuntaan. Siitä poimittiin 311 metsurin otos, joka haastateltiin kahdesti. Ensimmäinen haastattelu teh tiin talvella ja toinen kevätkesällä v. 1985. Metsurien työmaallaoloaika oli talvella keskimäärin 6t 30min ja kevätkesällä 7t 40min. Metsurien keskimääräinen talvinen työmaallaoloaika on kahden viime vuosikymmenen kuluessa ly hentynyt lähes puolitoista tuntia. Tehollinen työaika ei ole samana ajanjaksona lyhentynyt yhtä paljoa. Taukoihin käytetään metsätöissä aiempaa vähemmän aikaa. Metsurien päivittäinen taukosuojien käyttö on jäänyt vähäi seksi. Tämän vuoksi suoritettiin tammi-toukokuussa keveiden, helpommin mukana kuljetettavien taukosuojien testaus. Tauko telttoja oli käytössä 15 ja taukoviittoja 67 kappaletta. Taukoteltat olivat lämpimiä talvella ja helpohkoja liikutella Niiden käyttöönotto lisäsi puolella kokeilijoista taukojen määrää ja pituutta. Taukoviittoja oli kokeilussa viittä eri mallia, joiden käyttökelpoisuudessa oli huomattavia eroja. Paljon taukoviittaa käyttäneet pitivät sitä hyvänä sateensuo jana, jonkinlaisena turvana pakkaselta ja käyttökelpoisena suojana työmailla, joilla ei ole muuta suojaa. Metsätyö on edelleen ruumiillisesti raskasta työtä. Työn raskaudesta huolimatta yhdeksän metsuria kymmenestä viihtyi työssään. Lisäksi metsurit kokivat ammattinsa arvostuksen viime vuosina yleisesti kohonneen. Hakapaino Oy -86 ODC 302+305 ISSN 0358-4283 ISBN 951-40-0895-2 2 sivu SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 3 2. AINEISTO JA TUTKIMUKSEN KULKU 4 3. TYÖPÄIVÄ 6 3.1. Työpäivän rakenne 6 3.1.1. Työmaallaoloaika talvella 6 3.1.2. Työmaallaoloaika kevätkesällä 8 3.1.3. Työmaallaoloajan muuttuminen 9 3.1.4. Työmatka-aika 10 3.1.5. Tehollinen työaika 11 3.2. Tauot 12 3.2.1. Yleistä 12 3.2.2. Ruokailu ja tauot 12 3.2.3. Taukojen määrä ja niihin kulunut aika 13 3.3. Taukosuojat 14 3.3.1. Yleistä 14 3.3.2. Taukotelttojen käyttötesti 16 3.3.3. Taukoviittojen käyttötesti 18 4. TYÖOLOISTA 20 5. TYÖTURVALLISUUS JA TERVEYS 25 5.1. Yleistä 25 5.2. Työtapaturmat 25 5.3. Suojavarusteiden käyttö ja metsurien ehdotukset työturvallisuuden parantamiseksi 29 5.4. Ammattitaudit 32 6. METSURIEN TYÖVIIHTYVYYS 36 6.1. Työtyytyväisyys, alallapysyvyys ja ammatin arvostus käsitteinä 36 6.2. Työtyytyväisyys, alanvaihtohalukkuus ja ammatin arvostus empiriassa 39 7. TARKASTELU 43 Kirjallisuus Li itteet 3 1. JOHDANTO Metsurien määrä on viime vuosikymmeninä huomattavasti vähen tynyt, mutta työn luonne on säilynyt ennallaan. Metsätyö on edelleen ulkona tehtävää raskasta urakkatyötä, johon liittyy monia työsuojelullisia ongelmia. Työsuojelun yleiseksi ta voitteeksi asetettu työntekijän turvallisuuden ja terveyden turvaaminen on metsätyössä usein vaikeasti toteutettavissa. Nykyisin lisätään työsuojelun päämääriin terveyden ja tur vallisuuden ohella usein myös viihtyvyys ja kehittävyys. Metsätyön tauottamistutkimuksessa on lähdetty siitä, että työskentelyolosuhteiden kehittämiseksi on ensin tarpeen luoda kuva nykytilanteesta, jotta paremmin tiedettäisiin, mitä asioita voisi olla tarpeen muuttaa. Työsuojeluhallituksen (1982, s. 9) määritelmän mukaan työ olot ovat kokonaisuus, johon kuuluvat työskentelypaikka, työvälineet, työtapa, erilaiset työympäristöolot, työsuhde turva ja työehdot yleensä. Tämän määritelmän mukaisesti tutkimuksessa tarkastellaan, millainen on metsurien talvinen ja kevätkesäinen työpäivä rakenteeltaan, ja miten se on vuo sikymmenten kuluessa muuttunut. Tutkimuksessa kuvaillaan metsurien työympäristössä ilmenneitä ongelmia, ja tarkastel laan työturvallisuutta ja työterveyttä haastattelututki muksen mahdollistamissa puitteissa. Oman kokonaisuutensa muodostavat taukovarusteiden yleisyyden ja käytön kartoitus sekä taukovarusteiden testaus. Osa tutkimustuloksista, kuten työmaa- ja koulutustiedot, on julkaistu aiemmassa Met sätyön tauottamistutkimuksen ennakkoraportissa (Pajuoja 1985) . 4 Metsurien työn tauotusta ei ole aiemmin tutkittu. Työpäivän rakennetta ja päivittäistä työaikaa on tämän tutkimuksen kanssa vertailukelpoisesti tutkinut Liukkala (1973). Metsu rien työturvallisuutta ja -terveyttä on käsitelty useissa tutkimuksissa esim. Heikinheimo ym. (1972), Klen (1977,1979,1981,1983), Raitasalo ym. (1973) ja Työterveys laitos (1977). Metsurien työviihtyvyyttä on selvitetty myös useissa tutkimuksissa mm. Heikinheimo ym. (1972), Raita salo ym. (1973), Järvinen ym. (1976), Elovirta (1979,1982) ja Teikari (1979). 2. AINEISTO JA TUTKIMUKSEN KULKU Tutkimuksen perusjoukon muodostavat marras-joulukuussa v. 1984 metsätöissä olleet suomalaiset metsurit. Otanta ta pahtui siten, että ensin valittiin kunnat ja toisessa vai heessa poimittiin valituista kunnista metsätyömaat ja met surit. Otoskunnat on saatu suorittamalla satunnaisotanta metsäpalkka-alueiden ja lääninrajojen muodostamissa alueo sitteissa. Kustakin läänistä tai läänin osasta valittiin satunnaisesti yksi kunta. Tarvittaessa otettiin näiden kun tien pohjoinen 5 ja itäinen naapurikunta otettiin mukaan otokseen. Yh teensä haastattelukuntia oli 39. Haastateltujen metsurien otanta on tarkemmin selvitetty metsätyön tauottamistutki muksen ennakkoraportissa (Pajuoja 1985). Otokseen sattuneet metsurit haastateltiin kahdesti, talvella joulu- ja tammikuun aikana sekä kevätkesällä touko- kesä kuussa. Haastatelluista metsureista oli kolmasosa Pohjois suomesta ja kaksi kolmasosaa Etelä-Suomesta. Metsäpalkka alue 4 muodostaa Etelä-Suomen ja metsäpalkka-alueet 1,2 ja 3 Pohjois-Suomen alueen. Talvella haastatelluista 311 metsu rista tavoitettiin uudelleen 276. Ensimmäisen ja toisen haastattelukierroksen välillä syntyi 35 metsurin kato. Taulukko 1. Haastateltujen metsurien työtehtävät. 1) Metsäntutkimuslaitoksen hakkuu- ja työvoimatilasto joulukuu 1984. 2) Metsäntutkimuslaitoksen hakkuu- ja työvoimatilasto huhti- ja toukokuu 1985 (kuukausien keskiarvo). Taulukon 1 mukaan olivat haastatellut metsurit jakaantuneet eri työtehtäviin markkinapuun hakkuissa ollutta työvoimaa vastaavasti. Haastateltuun otokseen kuului siten runsas Haastate ut ta ve la työvoima . metsätöissä evää ä työvoima metsätöissä Hakkuutyössä Metsänhoitotyössä Uittotyössä Taimitarhalla Muissa töissä Työttömänä tai kurssilla Lomalla tai sairaslomalla 300 1 1 (22100) (2000) (100) (1 900) 149 61 7 10 16 28 5 (1 2300) (6500) (550) (1600) 'hteensä 311 276 ;ato: :ieltäy tyi [uuttanut tai lopettanut luissa töissä 2 9 10 1 4 luu syy lato yhteensä 35 laikki yhteensä 311 (26100) 311 (20950) 6 prosentti markkinapuun hakkuissa vastaavana aikana olleesta työvoimasta. Kausivaihtelu ei ole metsätöistä täysin ka donnut, vaan joka neljäs talvella haastateltu metsuri oli lopettanut kevätkesään mennessä metsätyöt. Metsätyön tauottamistutkimuksen otosta voidaan pitää vaki naista metsurikuntaa edustavana. Keski-ikänsä puolesta otos vastaa perusjoukkoa (yleensä toisen palveluksessa metsätöitä tekeviä), mutta vakinaisessa työsuhteessa olevien osuus on metsurien arvonnan ja haastatteluajankohdan eriaikaisuuden vuoksi hieman korostunut. 3. TYÖPÄIVÄ 3.1. Työpäivän rakenne 3.1.1. Työmaallaoloaika talvella Metsurien työpäivän pituus vaihtelee vuodenajan ja maantie teellisen sijainnin mukaan. Päivittäisellä työajalla tar koitetaan työmaalle tulon ja sieltä lähdön välistä aikaa. Aiemmissa tutkimuksissa (esim. Liukkala 1973) ruokatunti on vähennetty päivittäisestä työajasta. Tähän liittyy oma problematiikkansa, sillä kaikki metsurit eivät suinkaan ruo kaile tai pidä pitkiä taukoja työpäivän kuluessa. Lisäksi ruokatuntien pituus vaihtelee huomattavasti sen mukaan, onko taukotiloja käytettävissä ja ovatko ne lämpimiä. Tässä tut kimuksessa ruokatunteja ei ole vähennetty työmaallaoloa jasta, vaan ne ovat mukana pitkinä taukoina. Näin on mene telty, koska metsurit, joilla on runsaammin evästä mukana nauttivat eväänsä yleensä useissa erissä. Talvella metsurit saapuivat ja lähtivät työmaalta seuraavan taulukon mukai sesti . 7 Taulukko 2. Metsurien työmaalle saapumiskellonajat ja sieltä lähtöajat talvella (prosentteina vastanneista). Työmaalle saavutaan talvella Pohjois-Suomessa selvästi ai kaisemmin (keskiarvo 7.57) kuin etelässä (keskiarvo 8.29) , vaikka päivä valkeneekin siellä myöhemmin. Vastaavasti työ maalta lähdetään Pohjois-Suomessa (keskiarvo 14.27) selvästi aiemmin pois kuin Etelä-Suomessa (keskiarvo 15.05). Aamulla ennen kello kahdeksaa ei työmaalla näe turvallisesti työs kennellä. Yli 40 % tapaturmista sattuu aamu- tai iltahämä rässä (Klen 1977), joten hämärässä ja pimeässä työskentelyyn liittyvää turvallisuusriskiä selvästi aliarvioidaan. Aikaista työmaalle saapumista voitaisiin vähentää esimer kiksi yhteiskuljetusten lähtöaikoja siirtämällä. Tutkimusta talvella tehtäessä ehti haastattelijamme haastatella eräänä aamuna kolmea metsuria, ennen kuin yksikään näistä näki työskennellä. Työnjohdon olisi syytä neuvotella lähtöa joista metsurien kanssa yhdessä, sillä muuten saattaa työpo rukassa syntyä kitkaa. Joidenkin haastateltujen mukaan ai kaisista lähdöistä on aiheutunut kitkaa. Lähtöaikoja siir tämällä jäisi miehille mahdollisesti enemmän aikaa ruokailla ja valmistaa eväitä kotona. Työmaalta lähdetään etelässä pois myöhemmin kuin pohjoi sessa, koska valoisuus mahdollistaa työskentelyn pitempään. Työtottumuksia on erittäin vaikea muuttaa, joten suurin Saapumisajat (n=311) Etelä-Suomi Pohjois-Suomi ennen 8 12 % 60 % 8-8.30 56 % 33 % 8.30-9 27 % 6 % yli 9 5 % 1 % Lähtöajat Etelä-Suomi Pohjois-Sucmi ennen 14 8 % 49 % 14-14.30 17 % 12 % 14.30-15 33 % 25 % 15-15.30 28 % 12 % yli 15.30 14 % 2 % 8 vastuu mielekkäiden työaikojen opettamisesta jää metsurien kouluttajille ja työnopastajille. Metsurien keskimääräinen työmaalla oloaika oli talvella Etelä-Suomessa 6 t 36 min ja Pohjois-Suomessa 6 t 30 min. Työpäivien pituudet jakaantuivat taulukon 3 mukaisiin luok kiin. Taulukko 3. Työpäivien pituudet talvella (prosentteina vastanneista). Pohjois-Suomessa on lyhyen päivän tekijöitä prosentuaali sesti hieman enemmän. Talvinen työaika vaihtelee myös ikä ryhmittäin. Työajan lyheneminen tulee selvästi esille yli 50- vuotiaiden ryhmässä. 71% yli 50-vuotiaista työskentelee talvisin alle 6 t 30 min päivässä, kun prosenttiluku muissa ikäluokissa on hieman yli 50. Oman ilmoituksensa mukaan terveydeltään heikot tekevät lyhempiä työpäiviä kuin ter veet . 3.1.2. Työmaallaoloaika kevätkesällä Metsurien työmaallaoloaika pitenee kaikissa työmuodoissa kesää kohti edettäessä. Touko-kesäkuussa työpäivä on pisim millään. Metsätyöntekijöiden työpäivä alkaa keväällä ai emmin kuin talvella. Keskimääräinen työmaalle tuloaika on Pohjois- ja Etelä-Suomessa lähes sama, eli kello 7.15. Työ maalle saapuminen oli kuitenkin hyvin eriaikaista, ja metsu rien päivittäiset työajat vaihtelivat kesällä huomattavasti. Osa metsureista työskentelee kesäisin yöllä tai aloittaa hyvin aikaisin aamulla, sillä päivällä kuumuus estää tehok kaan työnteon. 'äivänpituus ; alle 61 it ■6.30' )t .30-7t yi Jtelä-Suomi 'ohjois-Suomi n=311) 26 % 35 % 26 % 29 % 22 % 9 % 26 % 27 % 100 % 100 % 9 Taulukko 4. Metsurien työmaalle saapumisajat ja sieltä lähtöajat kevät kesällä (prosentteina vastanneista) . Keskimääräinen työmaalta lähtöaika oli kevätkesällä Etelä- Suomessa klo 14.55 ja Pohjois-Suomessa klo 14.37. Kevätke säisen työpäivän pituudessa on eri metsurien välillä useiden tuntien mittaisia eroja. Pohjoissuomalaiset metsurit ja kaantuivat kevätkesällä niinkuin talvellakin selvemmin pitkän ja lyhyen työpäivän tekijöihin. Terveydentila ei vaikuttanut kevätkesäisen työpäivän pituuteen. Vanhimmat työntekijät tekivät hieman muita lyhyempiä työpäiviä. Taulukko 5. Metsurien tyämaallaoloaika kevätkesällä (prosentteina vastanneista) Etelä-Suomessa oli keskimääräinen työpäivä 7t 41min ja Poh jois-Suomessa 7t 40min pitkä. Pisimpiä työpäiviä tehtiin taimikonhoitotöissä ja lyhimpiä istutuksilla. 3.1.3. Työmaallaoloajan muuttuminen Työmaalla käytettävä aika eli työpäivän pituus on lyhentynyt melkoisesti kahden vuosikymmenen kuluessa. Eniten talvisen työpäivän lyhenemiseen on vaikuttanut moottorisahan käyttöö notto ja työmenetelmien muuttuminen sen myötä. Moottorisa halla on vaikea työskennellä pimeässä tai hämärässä. Saapumisajat (n=238) Etelä-Suomi Pohjois-Suomi ennen 6.30 17 % 27 % 6.30-7 31 % 35 % 7-7.30 27 % 28 % 7.30-8 15 % 4 % yli 8 10 % 6 % yhteensä 100 % 100 % Lähtoajat Etelä-Sucmi Pahjois-Sucmi ennen 14.00 26 % 34 % 14-14.30 14 % 18 % 14.30-15 20 % 27 % 15-15.30 18 % 7 % yli 15.30 22 % 14 % yhteensä 100 % Työmaallaoloaika alle 6t 30 min 6.30-7 7-7.30 7.30-8 yli 8t Etelä-Sucmi Pohjois-Sucmi (n=238) 14 % 20 % 21 % 17 % 19 % 11 % 21 % 14 % 25 % 38 % 10 Kuva 1. Talvisen työpäivän pituus eri vuosina. 1) 1) Heikinheimo 1963, Heikinheimo ym. 1973, Liukkala 1973, Vanhanen ja Paju nen 1981. Talven 1985 erittäin lyhyen keskimääräisen työpäivän selit tävät kovat pakkaset. Pitkä pakkaskausi tammi- helmikuussa haittasi metsurien työskentelyä huomattavasti. Kovien pak kasten takia työ oli tauotonta, sillä ulkona ei yksinkertai sesti tarjennut pitää taukoja. Maatilan hoitoon osallistuminen oli ainoa yksittäinen muut tuja, jonka vaikutus tehdyn työpäivän pituuteen oli il meinen. Maatilan hoitoon osallistuneet tekivät kesäisin hieman muita lyhyempiä työpäiviä. Muuten pitkiä ja lyhyitä työpäiviä tekivät taustamuuttujiltaan kaikenlaiset metsurit. Liukkala (1973) on ensimmäinen, joka on tarkastellut ke säisten työpäivien pituutta. Aiemmin ei kesällä tehty met sätöitä aivan nykyisessä määrin, joten työajan tutkimiseen kaan ei kiinnitetty niin paljoa huomiota. Keväällä ja ke sällä metsurit tekivät vuosina 1973 ja 1985 n.7t3o—4omin pitkiä työpäiviä. Kesäisten työpäivien pituus ei ole vuo sien varrella lyhentynyt samalla lailla kuin talvisten. 3.1.4. Työmatka-aika Työmatkaan kuluva aika on osa päivittäistä työrytmiä. Jat kuvasti pidentyneet työmatkat eivät ole kuitenkaan vaikutta neet työaikoihin, vaan tärkeimpänä työaikaa lyhentäneenä te kijänä on pidettävä työmenetelmien muuttumista ja moottori sahan käyttöönottoa. Työmatkojen pituudessa ja niiden suo rittamiseen kuluvassa ajassa tapahtunut muutos esitetään taulukossa 6. 11 Taulukko 6 . Talvisten työmatkojen kehitys. 1 ) Työmatkojen suoritustapa on muuttunut huomattavasti. Ny kyisin työmatkat pääsääntöisesti ajetaan autolla. Kämppäma joituksesta luopuminen ja metsäautotieverkon rakentaminen ovat eniten muuttaneet työmatkaa ja sen suoritustapaa. Työ matkaan kuluva aika riippuu nykyisin suuresti metsäauto teiden kunnosta. Yleensä autolla päästään alle puolen kilo metrin päähän työpalstasta. 3.1.5. Tehollinen työaika Vähennettäessä työajasta kaikki tauot, saadaan lopputulok seksi tehollinen työaika. Työmaallaoloaika, tehollinen työ aika ja moottorisahan käyttöaika on esitetty taulukossa 7. 1) Taulukko 7. Työajan muuttuminen vuodesta 1973 vuoteen 1985 1) Liukkala 1973. 1950 1965 1973 1980 1985 Työmatkan pituus (yhteensuuntaan) 2.5 km 4.4 km 19.0 km 25.0 km 22.0 Työnä tka-aika yhteensä päivässä 0.9 t 0.8 t 1.1 t 1.0 t 1.2 t 1) Liukkala 1973 ja Vanhanen & Pajunen 1981. Talvi (n=311) Etelä-Sucmi 1973 1985 Pohjois-Sucmi 1973 1985 Koko maa 1973 1985 Työmaallaoloaika Tehollinen työaika Moottorisahan käyttö- aika 7.2 t 6.6 t 6.0 t 5.7 t 6.9 t 6.5 t 5.8 t 5.7 t 7.1 t 6.6 1 6.0 t 5.7 1 4.4 t 5.6 ' Kesä (n=238) Työmaallaoloaika Tehollinen työaika Moottorisahan käyttö- 7.4 t 7.7 t 6.2 t 6.9 t 7.4 t 7.7 t 6.1 t 7.0 t 7.4 t 7.7 • 6.2 t 6.9 aika 4.7 t 5.6 ■ 12 Onttisen (1985) mukaan moottorisahan keskimääräinen päivit täinen käyttöaika on 5.6 tuntia. Moottorisahan käyttöajan keskiarvo sisältää sekä sahaus- että tyhjäkäyntiäjan. Moot torisahan käyttöaika on varsin pitkä, koska moottorisahaa pidetään nykyisin käynnissä myös kasaus- ja siirtymävai heiden aikana. Prosessorille kaatotyötä tekevät metsurit korottavat keskiarvoa selvästi. Moottorisahan käyttöaika on jatkuvasti pidentynyt. Keski määräinen moottorisahan käyttöaika tulee jatkossakin pitene mään, sillä monitoimikoneille tehtävä kaatotyö lisääntyy ja kehittyvät työmenetelmät vaativat enemmän sahan käyttöä. 3.2. Tauot 3.2.1. Yleistä Taukoihin käytetty aika on lyhentynyt. Liukkalan (1973) työaikatutkimuksessa oli lepo-, huolto- ja ruokailutaukojen yhteenlaskettu kestoaika talvella hieman yli tunti (l.lt) ja kesällä 1.3 t. Vuoteen 1985 mennessä oli taukoihin käytet tävä aika lyhentynyt, ja se oli n.50 minuuttia päivässä. On kuitenkin muistettava, että taukojen pituus ja lukumäärä vaihtelevat metsureilla päivittäin erittäin runsaasti. Pitkiä työpäiviä tekevät metsurit pitävät päivän mittaan useampia taukoja kuin lyhyitä työpäiviä tekevät. Lisäksi heidän taukojensa yhteenlaskettu pituus on suurempi. Moot torisahassa poltto- ja voiteluainetankilliset riittävät n. 30 min - lt 30 minuutin sahaukseen. Keskimäärin tankkausten välillä kuluu aikaa hieman yli tunti. Liitteissä 3 ja 4 on esitetty yhdistelmä taukojen pituuksista ja syistä. 3.2.2. Ruokailu ja tauot Metsurien ruokailu työmaalla on edelleen hankalaa varsinkin talvisin. Harstela ja Vuorela (1977) sekä Vuorinen (1980) ovat havainneet, että hakkuumiesten ravinnon nauttiminen ja energian kuluttaminen sijoittuvat liiaksi eri ajankohtiin. Heidän mielestään hakkuumiesten olisi lisättävä aamuisin ja työpäivän aikana tapahtuvaa ruokailua. Näin on jo osittain tapahtunutkin (vrt. liitteet 3 ja 4). Talvella oli 98%:11 a haastatelluista mukana vähintään juo tavaa, 88%:lla voileipiä ja 44%:11 a lämmin ateria. Eväistä muodostettiin tarkastelussa erilaisia kokonaisuuksia, joita analysoimalla saatiin tulokseksi, että 7%:11 a metsureista oli talvella niukasti evästä mukana työmaalla. Kesän lähestyessä muuttui myös eväiden koostumus. Juomia oli keväällä työmaalla mukana 97%:11 a metsureista ja voi leipiä 92:11 a. Lämmin ruoka oli vielä 39%:11 a metsureista mukana työmaalla, mutta se oli jäämässä useilta kesäksi pois ja tilalle otettiin lisää juotavaa. Pari prosenttia metsu reista ei nauttinut kunnon aamupalaa eikä syönyt eväitä työ maalla. Heillä ravinnon nauttiminen jäi täysin iltasyömisen varaan. Vastaavasti ne metsurit, jotka pitivät kunnolliset eväät mukanaan talvella, tekivät näin myös keväällä. 95% metsureista katsoi nykyisen ravintonsa riittävän raskaan työn suorittamiseen. Kolme neljäsosaa haastatelluista piti ruokailurytmiään oikeana. 3.2.3. Taukojen määrä ja niihin kulunut aika Tauot on jaettu kolmeen ryhmään niiden pituuksien mukaan. Lyhyet tauot ovat kestoltaan n. 5 min, keskipitkät 5- 10 min ja pitkät n. 20 minuuttia. Taukojen täsmällistä abso luuttista pituutta on haastattelututkimuksessa vaikea saada selville, koska metsurit eivät muistaneet, millainen edel linen työpäivä täsmälleen oli. Tämän vuoksi on kunkin met surin taukojen pituudet ovat arvioita. 1 i 14 Talvella metsurit pitivät lyhyitä taukoja keskimäärin 1.3, keskipitkiä 2.4 ja pitkiä 1.3 kappaletta. Näin ollen keski arvometsuri pitää 5 taukoa päivässä. Tämä sopii hyvin yh teen sen kanssa, että keskiarvometsuri sahaa 5 tankillista päivässä. Kun taukojen yhteispituus oli talvella n. 50 min, saadaan yhden tauon keskipituudeksi 10 min. Taukojen todellisten lukumäärien perusteella kului 6.5 min lyhyiden, 18 min keskipitkien ja 26 min pitkien taukojen viettoon. Taukojen lukumäärä ei ole aivan suoraan verrannollinen työ päivän pituuteen, sillä esim. erilaiset työtehtävät ai heuttaa vaihtelua taukojen määrässä. Talvella haastatte lujen suorittamisajakohtana oli niin kylmiä päiviä, että metsurit eivät kyenneet pitämään taukoja. Ainoastaan ne metsurit, joilla oli taukosuoja työmaallaan, saattoivat pitää pitempiä taukoja. Taukoihin käytettiin keväällä kaikissa työlajeissa yhteensä keskimäärin hieman alle 50 min. Istutustyön mukaantulo vä hentää keskimääräistä taukojen määrää. Kesällä hakkuutyötä tekevien pitämien taukojen määrä ja pituus lisääntyy samassa suhteessa kuin heidän työpäivänsäkin pitenee. Tankkausker toja on kesällä 6 päivässä ja taukoihin kului hakkuutyössä aikaa kaikkiaan lähes tunti. 3.3. Taukosuojat 3.3.1. Yleistä Taukovarusteiden määrän ja käytön selvittäminen sekä testaus ovat mukana metsätyön tauottamistutkimuksessa siksi, että voimassa olevat taukotilaohjeet on käytännössä havaittu on gelmallisiksi. Osa ongelmista johtuu taukotilaohjeissa mai nituista poikkeustapauksista. Ohjeiden mukaan taukotila säännöksestä voidaan poiketa seuraavissa tapauksissa: 15 1) Milloin työmaalla työntekijöitä on vähän eli 2-3. 2) Milloin työmaa on lyhytaikainen (2-3 viikkoa). 3) Kun työ vaatii suurta liikkuvuutta. Samalla työmaalla on yleensä työssä 1-5 metsuria. Puolet haastatelluista metsureista työskenteli työmaalla, jolla oli 3 tai vähemmän työntekijöitä. Yksinomaan ensimmäisen kohdan perusteella jää puolet metsureista ilman taukotupaa. Toi sena poikkeuskohtana on työmaan lyhytaikaisuus. Tämän määri telmän mukaan lähes puolet metsureista työskentelee niin ly hytaikaisella työmaalla, että sille ei tarvitse tuoda tauko tupaa. Metsätyö vaatii yhä useammin suurta liikkuvuutta, sillä metsurit työskentelevät aiempaa useammin harvennushak kuupalstoilla. Harvennushakkuilla jäävät kiinteät taukotilat helposti kauas hakkuumiehestä. Tällöin niitä ei käytetä. Tutkimuksessa saatiin tulokseksi, että taukosuoja oli käy tettävissä talvella 29%:11 a metsureista. 15%:lla metsu reista suojana toimi taukotupa, 10%:lla auto ja 4%:11 a tau koteltta. Tavallisesti syy siihen, että taukosuojaa ei käy tetä, on pitkä etäisyys. Peräti 68% metsätyöntekijöistä il moitti käyttävänsä taukosuojaa vain, mikäli se on alle 200 metriä työpisteestä. Liitteessä 5 on esitetty metsurien taukojenviettopaikat. Taukosuojatilanne ei ole juurikaan muuttunut viimeisten 12 vuoden kuluessa. Liukkalan (1973) mukaan taukotupia oli käytettävissä silloin joka viidennellä metsurilla. Samoin kuin nytkin oli taukotupa yleisempi Pohjois-Suomessa, jossa myös leimikot ovat keskimäärin suurempia. Liukkalan mukaan mahdollinen taukotuvan käyttöetäisyys oli hieman alle 300 metriä. Näiden esille tulleiden syiden perusteella suoritettiin tammi-toukokuussa keveiden taukosuojien testaus. Kokeilussa pyrittiin selvittämään, voisivatko keveät taukoteltat tai 16 -viitat korvata tai täydentää nykyisiä taukotupia. Keveiden taukotelttojen ja -viittojen etu taukotupiin nähden on se, että niitä voidaan helpommin siirrellä työmaan edetessä. Taukotupa on harvoin paikalla työmaan alkaessa, eikä sitä saada sopivalle etäisyydelle palstasta. 3.3.2. Taukotelttojen käyttötesti Taukotelttoja oli käytössä 15 kappaletta. Telttojen käyt täjiä oli yhteensä 26, joista 20 käytti Kojon telttaa ja 6 muunlaisia taukotelttoja. Kojon telttaa (tuotenimi Le-KO taukomajoite) samoin kuin muita telttoja käytettiin keski määrin viitenä päivänä viikossa. Käyttökertoja tuli kunakin päivänä kaksi. Taukoteltat pitivät hyvin vettä. Ne olivat lämpimiä tal vella ja helpohkoja liikutella (vastausten jakaumat liit teessä 2). Taukotelttojen käyttöön liittyy kaksi tehtävää. Jonkun on huolehdittava teltan siirtelystä ja hankittava polttopuita. Useimmissa tapauksissa metsurit ottivat vas tuulleen teltasta huolehtimisen, koska he saivat näin suojan haluamaansa paikkaan tarvitsemakseen ajaksi. Vastaavan lainen järjestelmä on käytössä joissakin yrityksissä myös taukotupien kohdalla. Metsuri tai metsurit huolehtivat itse taukotuvan siirtelystä. Näin on vältetty aiemmin vaivannut ongelma, että taukotuvat ovat milloin missäkin. 17 Kuva 2 . Le-Ko taukomajoite maastossa. Taukotelttojen käyttöönotto iisasi puolella kokeilijoista taukojen määrää ja niiden pituutta. Teltankäyttäjien ruoka tunti piteni, sillä lämpimässä teltassa on ruoan jälkeen mielellään. Taukotelttojen käytöstä saadut tulokset ovat myönteisiä. Silti on muistettava, että taukoteltatkaan eivät sovi kaikille leimikoille. Harvennushakkuita tekevien metsurien on usein vaikeata käyttää taukotelttaa. Myöskään liikkuville työmaille kuten tielinjojen hakkuuseen teltat 18 eivät sovi. Tämän vuoksi testattiin myös taukoviittoja, jotka kulkevat mukana vaikka repun taskussa. 3.3.3. Taukoviittojen käyttötesti Taukoviittojen käyttötesti ajoittui tammi-toukokuulle kuten taukotelttojenkin testi. Viittoja oli yhteensä 67 kappa letta, jotka jäivät metsureille testauksen jälkeen. Viit tojen käyttäjät jakaantuivat käytön mukaan seuraaviin ryh miin: Käytti paljon vain 21, kokeili 21 ja ei edes ko keillut 21. Testatut viittamallit jakaantuivat näihin ryh miin seuraavasti: Taukoviittamallien välillä ilmeni käytössä huomattavia eroja. Eräitä malleja käytettiin kokeilussa selvästi muita enemmän. Viittaa oli tavallisesti käytetty yksi kerta päi vässä ruokatunnilla. Taukoviitta ei vaikuttanut pidettävien taukojen pituuteen tai lukumäärään. Taukoviittoja koske neiden vastausten jakaumat on esitetty liitteessä 2. Taukoviittoihin suhtautumisessa oli suuria henkilökohtaisia eroja. Eniten taukoviittojen käyttöä rajoitti niihin tottu mattomuus. Metsurit eivät olleet tottuneet "moiseen kapis tukseen". He joko hylkäsivät tai hyväksyivät taukoviitan ensinäkemältä. yh hteensä käytti paljon kok keil li ei ] lut kok keil 1- ei t toa tie- "ameson oranssi :lfving punainen llfving maasto [aatilatarvike hopea Sadeviitta iso 20 18 8 20 1 9 8 1 3 6 6 2 7 3 3 4 1 0 1 2 1 1 67 21 21 21 4 19 Taukoviittaa paljon käyttäneet pitivät sitä hyvänä sateen suojana, jonkinlaisena turvana pakkaselta ja käyttökelpoi sena suojana työmailla, joilla ei ole muuta suojaa. Kokeil leiden ja ei ollenkaan käyttäneiden ryhmät suhtautuivat kai kesta huolimatta taukoviittaan suopeasti. Tämä käy ilmi heidän taukoviittaa koskeneista mielipiteistään, jotka on esitetty liitteessä 2. Niinpä käytetyimpiä taukoviittamal leja kehittämällä saadaan aikaan käyttökelpoinen tauko viitta. Työsuojeluhallitus on epävirallisesti ilmoittanut kannak seen, että on parempi taata jokaiselle metsurille jonkin lainen suoja kuin että toisilla on lämpimät taukotilat ja toisilla ei mitään. Taukoviitta täyttää varmasti vähimmäis vaatimukset, vaikka ei missään tapauksessa suojana vastaa kaan taukotupaa tai -telttaa. Taukosuojaohjeissa on edelleen tarpeen säilyttää joustavuus, vaikka taukotupia ja -telttoja täydentämään hankittaisiinkin taukoviittoja. Taukosuojaohjeita voitaisiin muuttaa siten, että mitä liikkuvammasta tai pienemmästä työmaasta on ky symys, sitä kevyempiä taukosuojia sinne suositeltaisiin. 20 4. TYÖOLOISTA Työolosuhteilla tarkoitetaan Aspin ja Hakalan (1980) mukaan yleensä fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista ympäristöä, jossa työntekijä työskentelee. Tässä luvussa tarkastellaan, kuinka metsurit kokevat oman työympäristönsä. Työympäris töjen suhteen esiintyy suurta ammatti- ja yksilökohtaista vaihtelua. Ulkotyö ja sääolosuhteet tuovat metsurin työym päristöön tavallista enemmän eroavaisuuksia, vaikka työmaat ovat sinänsä hyvin samankaltaisia. Työympäristön ongelmien kartoitukseen on useilla aloilla pa nostettu aiempaa enemmän. Työsuojelulliset toimenpiteet vaativat ensin työympäristössä esiintyvien ongelmien kartoi tusta, jotta niitä voidaan myöhemmin ehkäistä, vähentää ja poistaa. Työolojen kehittämisellä pyritään myös kohottamaan metsurien työviihtyvyyttä. Työympäristössä ja työsuhteen ehdoissa esiintyvillä puut teilla on usein kielteisiä sosiaalisia vaikutuksia. Kuten työsuojeluhallitus selvityksessään (1982, s. 18) toteaa, aiheuttaa epävarmuus työsuhteen jatkuvuudesta turvattomuuden tunnetta ja psyykkistä rasitusta työntekijöille. Puutteel linen työsuhdeturva voi aiheuttaa myös työpaikan ulkopuo lella sosiaalisia ongelmia. Työoloissa ja työn organisoin nissa esiintyvät puutteet voivat aiheuttaa viihtymättö myyttä, työstä poissaoloa ja vaihtuvuutta sekä psyykkisiä ja psykosomaattisia sairauksia. Aspin ja Hakalan (1980) sekä työsuojeluhallituksen (1980) mukaan sekä teollisuudessa laadittujen selvitysten että työntekijöiden omien arvioiden mukaan työskentelyoloissa on jatkuvasti puutteita. Etenkin vetoisuus, melu, lämmönvaih telut, savut ja kaasut sekä hankalat työasennot ovat vaivan neet eri alojen työntekijöitä. Metsurien kohdalla on työo lojen hyväksi saatu parannuksia jatkuvasti aikaan, mutta 21 silti on vielä paljon puutteita ja ongelmia. Vaikka metsätyö onkin ruumiillisesti raskasta, siinä on omi naisuuksia, joita metsurit arvostavat. Arvostetuin asia on työn itsenäisyys. Työntekijä voi valita työaikansa ja -tahtinsa oman mielensä mukaan. Yksikään haastateltu met suri ei pitänyt työn itsenäisyyttä kielteisenä asiana. Sen sijaan metsätöiden koneellistamista piti yli kaksi kolma sosaa haastatelluista metsurin kannalta haitallisena, sillä pelko, että metsäkoneet vievät metsurin leivän, oli il meinen. Työn itsenäisyys korostuu myös työtahdista päätettäessä. Metsurit tekevät työtään oman harkintansa ja työvireensä mu kaisesti. Metsäkoneiden tulo työmaalle tai työtoverit saat tavat joskus nopeuttaa työtahtia. Metsäkoneille on oltava työtä, kun ne tulevat palstalle. Työtovereiden takia on ki ristettävä työtahtia, mikäli työssä kuljetaan samalla au tolla ja työaikatottumukset ovat kovin erilaiset. Lisäksi palstoja lopetettaessa tulee usein tilanteita, että jonkun työntekijän on kiristettävä työtahtiaan. Metsätyössä pidettin hyvänä puolena myös työn vaihtele vuutta. Yhden työpalstan keskimääräinen pituus on n.2 viikkoa, jonka jälkeen siirrytään uudelle palstalle. Näin ei samaan työympäristöön ehdi kyllästyä. Lyhyen aikaa (1 työpv - 1 viikko) kestävät työpalstat koetaan haitallisiksi, koska palstanvaihto eli varusteiden siirto ja uuteen pals taan tutustuminen vievät aina oman aikansa. Lähes kaikki metsurit pitivät luonnossa työskentelystä. Metsätyö koetaan henkisesti sopivan raskaaksi, mutta ruu miillisesti liian raskaaksi ja kuluttavaksi. 90% metsu reista piti työtään ruumiillisesti raskaana tai erittäin raskaana työnä. 22 Kuva 3. Metsuri harvennushakkuulla. Yksintyöskentely on yksi metsäalan ongelmista. Yksintyös kennellessä ollaan ilman kontakteja muihin työtovereihin tai kokonaan ilman sosiaalista kanssakäymistä. Kuten työsuoje luhallituksen (1982, s. 60) tavoitteissa todetaan, kontak timahdollisuuksien puuttuminen merkitsee työn yksipuolistu mista ja turvattomuutta, minkä lisäksi avunsaanti on vaikeaa tapaturman tai sairaskohtauksen sattuessa. Metsäalalla on yksintyöskentely pyritty minimoimaan, mutta yhä edelleen 25% metsureista koki yksinäisyyden ja eristyneisyyden työtä haittaavaksi tekijäksi. 23 Työn ruumiillista raskautta kuvastaa myös se, että vain joka viides metsuri tunsi itsensä pirteäksi työpäivän jälkeen. Joka toinen metsuri oli selvästi väsynyt palattuaan työstä koti in. Työympäristöä ja -organisaatiota koskeviin kysymyksiin met surit vastasivat taulukon 8 mukaisesti. Taulukko 3. Metsurien mielipiteitä työympäristöstään (prosentteina vas tanneista) . Työn johtaminen on yleensä hyvin hoidettu ja metsurit ovat siihen tyytyväisiä. Seuraavat palstat ovat riittävän ajoissa tiedossa ja palkat maksussa. Työsuojelu ja -turvallisuusasiat oli metsurien mielestä hoidettu yrityk sissä hyvin. Tosin haastatellut metsurit olivat usein hei kosti perillä yritystensä työsuojeluorganisaatiosta. Kausi vakinaiset metsurit olivat tyytymättömiä siihen, etteivät he saaneet turvavarusteitaan halvemmalla. erittäin tyytyväinen tyyty- väinen ei osaa sanoa tyyty- mätön erittäin tyytymätö: Palkkaukseen 5 % 26 % 5 % 44 % 20 % Työn vaihtele- vuuteen 30 % 40 % 7 % 17 % 6 % Työpaikan työ- olosuhteisiin 45 % 20 % 20 % 15 % 0 % Vaikutusmahdol- lisuuksiin 35 % 29 % 10 % 22 % 4 % Työn johtamiseen Työ turval1isuu s- asioiden hoitoon 29 % 43 % 42 % 42 % 3 % 2 % 16 % 9 % 10 % 4 % Työpaikan ihmis- suhteisiin 51 % 42 % 2 % 5 % 0 % Koulutustilai- suuksiin 31 % 39 % 7 % 13 % 10 % (n=273) 24 Itse työsuoritusta haittaavia tekijöitä koskevat vastaukset on esitetty kuvassa 4. Ruotsalaiset vertailujakaumat ovat peräisin Agerin ym. (1984) suorittamasta tutkimuksesta. Kuva 4. Työtä haittaavia tekijöitä (prosentteina vastan neista, n=273) . Lisäksi Suomessa tulivat voimakkaasti esille märkyys, pak kanen ja kuumuus (kesällä) työtä haittaavina tekijöinä. 25 5. TYÖTURVALLISUUS JA TERVEYS 5.1. Yleistä Maailman Terveysjärjestön (WHO) mukaan terveys on kaikinpuo lisen ruumiillisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Terveyttä ei määritelmän mukaan voida jakaa erikseen työterveyteen ja muuhun terveyteen, vaan ihmisen terveys on erottamaton kokonaisuus. WHO:n määritelmä sisältäää kaksi tärkeää näkökohtaa. Ensinnäkin ruumiillinen terveys ja so siaalinen hyvinvointi ovat osaltaan henkisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden edellytyksiä. Toiseksi ihmisen sosiaalisen hyvinvoinnin tila on määritelmässä otettu huomioon osana ih misen kokonaisterveyttä. Sosiaalisen hyvinvoinnin tilaa voidaan tarkastella esimerkiksi työtyytyväisyyden ja alalla pysyvyysalttiuden kehityksenä. Työtyytyväisyys ja alallapy syvyys kuvannevat sitä, kuinka hyvin työ vastaa työntekijän sille asettamia odotuksia tai arvoja ja päinvastoin. 5.2. Työtapaturmat Työtapaturmat ovat ammattiin liittyviä terveysriskejä ja vaikuttavat siten jopa ammatinvalintaan. Tapaturmavakuutus laissa (608/1948) määritellään työtapaturma työntekijää koh danneeksi ruumiinvammaksi, joka on sattunut: a) työssä b) työstä johtuvissa olosuhteissa - työpaikalla tai työpaikkaan kuuluvalla alueella - työmatkalla - työntekijän ollessa työnantajan asioilla c) työntekijän yrittäessä varjella tai pelastaa työnantajan omaisuutta tai työtoiminnan yhteydessä ihmishenkiä. Työtapaturmat luokitellaan siten, että yli kuukauden työky vyttömyyden aiheuttavat ovat vakavia ja pienemmät lieviä. Kuolemantapaukset kertovat tapaturmien lisäksi työn vaaral- 26 lisuudesta. Metsäalan tapaturmat ovat virallisten tilas tojen mukaan vähentyneet. Vertailun aikaansaamiseksi on koko maata koskevan kuvion lisäksi otettu tarkasteluun mu kaan yksittäisen puunhankintayrityksen Tehdaspuu Oy:n tapa turmatilasto. Kuva 5. Metsä- ja uittotapaturmat 1969-1981. (Lähde Työsuojelu hallitus, 1982 ja metsätilastollinen vuosikirja). Metsätyötapaturmien aiheuttamat kustannukset ovat suuret. Klen (1981) toteaa työsuojelumenojen ja tapaturmien aiheut tamien taloudellisten menetysten olleen yhteensä n. 1,5 % metsätalouden nettokansantuote-erästä, 4,5-5,5 % metsäta louden palkkasummasta ja 2,5-3,5 % metsäteollisuuden raaka puumenoista ilman kaukokuljetusta. Erityisesti vakavien ta paturmien ja kuolemantapausten torjuntaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota, koska niistä aiheutuvat inhimilliset kär simykset ja taloudelliset kustannukset olivat suuret. 27 Kuva 6. Tehdaspuu OY:n tapaturmat ja hakatut puumäärät (Saha 1984). Hankittua kuutiometriä kohden metsätapaturmat aiheuttavat Tehdaspuu Oy:lie n. 1-3 markan lisäkustannukset (korvaus menot + vakuutusmaksut) (Saha 1984). Vuoden 1983 aikana sattunut metsätapaturma maksoi yhtiölle keskimäärin 20600 mk. Vakavat tapaturmat ja kuolemantapaukset aiheuttavat suurimmat kustannukset yrityksille. Suomessa varhain aloitetut tapaturmakustannuslaskelmat ovat saaneet kaikki osapuolet ymmärtämään, kuinka suuria kustan nuksia tapaturmat aiheuttavat. Vastaavanlaista konsensusta ei ole saatu aikaan esim. Norjassa, jossa metsäalan työnan tajat ovat pieniä, eikä siellä ole haluja panostaa turvava rusteiden hankintaan. Tämä haluttomuus johtuu osaltaan siitä, että ei olla selvillä tapaturmien todellisista kus tannuksista. 28 Työmuodoista on puutavaranteko ollut yleensä kaikista tapa turma-alttein. Tosin on muistettava, että suurin osa työa jasta myös käytetään tähän työvaiheeseen. Puutavaranteossa sattuvien tapaturmien osuus on hienoisesti kasvanut koko tarkasteluperiodin ajan. 1970-luvun alkupuolella sattui yli 60 % tapaturmista puutavaranteossa. Niiden osuus on kas vanut lähinnä 1970-luvun lopulta alkaen ja oli 75 % vuonna 1982 (Metsätilastolliset vuosikirjat). Metsätyön tauotta mistutkimuksen aineistossa oli tapaturman uhriksi joutunut viimeisen vuoden aikana 12% metsureista. Neljä tapaturmaa viidestä johti poissaoloon työstä. Työkokemuksen ja koulutuksen merkitystä tapaturmien ehkäi syssä ei voi kieltää. Patosaaren (1981) mukaan 16 % kai kista tapaturmista vuonna 1978 sattui alle kuukauden metsä töissä olleille ja 41 % alle vuoden työskennelleille. Koke neidenkin työntekijöiden tapaturmat lisääntyivät iän mukana, joten parhaassa työiässä oleville metsureille sattuu suh teessa vähiten tapaturmia. Jokiluoma (1984) on tehnyt Pato saaren näkemyksiä tukevia havaintoja. Hänen mukaansa n. 40 % tapaturmista sattuu alle kuukauden metsätaloudessa työs kennelleille . Kanninen (1984) tähdentää työmaasuunnittelun merkitystä ta paturmien ehkäisyssä. Hänen mukaansa turvallisuustyön on gelmakohtia ovat vaarallisten työmenetelmien yleisyys sekä esimiesten ja metsurien väliset informaatiokatkot. Infor maatiokatkoilla tarkoitetaan tapaturmien uhrien ja heidän esimiestensä ristiriitaisia näkemyksiä annetuista ohjeista, jotka esimiesten mukaan olivat olleet merkittävästi run saampia kuin metsurit ilmoittivat. Juntusen (1984) mukaan työnjohto ei ollut kovin halukas puuttumaan metsurien vaarallisiin työtapoihin, koska siitä seuraa usein erimielisyyksiä. Metsätyön tauottamistutkimuk sessa haastatellut pitivät väitettä siitä, että neuvoja ei 29 oteta vastaan, vääränä. Yleinen näkemys metsurien joukossa on, että täydelliseksi metsuriksi ei opi milloinkaan, vaan päivittäin tulee eteen tilanteita, joihin ei ole sovelletta vissa aiempia oppeja. 5.3. Suojavarusteiden käyttö ja metsurien ehdotukset työturvallisuuden parantamiseksi Suojavarusteiden käyttö on lisääntynyt yhdessä koulutuksen ja vakinaistumisen kanssa. Tosin lainsäädännössä on myös tapahtunut muutoksia 1970- luvulla, joten yksinkertaisen kausaaliselityksen antaminen lienee mahdotonta. Metsurien henkilökohtaisten suojainten kehittäminen alkoi 1950-luvulla. Suojainten käyttö ei laajentunut toivotulla tavalla ennen kuin työnantajat alkoivat subventoida niiden hankintaa. Metsä- ja maatalouden työturvallisuuskomitean tutkimuksessa vuonna 1970 oli suojaimia käyttäneiden metsu rien prosenttiosuudet seuraavat: kuulonsuojain 25 %, sil mänsuojain 7 % ja kypärä 7 % (Heikinheimo ym. 1972, s. 105). Tutkimuksessa havaittiin ristiriita käyttöhalukkuuden ja todellisen käytön välillä. Peräti 86 % vastaajista il moitti olevansa halukas käyttämään kuulonsuojaimia, vaikka vain 25 % käytti. Suojainten vähäisen käytön arveltiin joh tuvan metsurien välttelevästä asenteesta turvallisuusnäkö kohtia kohtaan, suojainten käytön hankaluudesta sekä näke myksestä, että työnantajan tulisi osallistua suojainten han kintakustannuksiin. Suojainten käyttöön tulikin pikaisesti muutos, kun työsuoje luhallitus antoi työturvallisuuslain (299/58) noudattami sesta oman tulkintansa. Työturvallisuuslain perusteella on työntekijälle varattava henkilökohtaiset suojeluvälineet ja erityinen työpuku, jos työtapaturman tai sairastumisen vaaraa ei teknisin tai rakenteellisin keinoin voida poistaa. 30 Metsätöihin sovellettuna merkitsee laki sitä, että 1.7.1973 lähtien työnantaja velvoitettiin varaamaan vakinaisille met sureille hakkuutyöhön suojakypärän, kuulonsuojaimet ja sil mänsuojaimen. Vuodesta 1975 on laki kokenut myös tilapaisiä työntekijöitä. Työmarkkinajärjestöjen neuvotteluissa on li säksi sovittu, että työnantaja kustantaa puolet paljon met sätyötä tekevien työpuvusta, turvakäsineistä ja turvajalki neista. Työnantajan osallistuttua suojainten hankintakus tannuksiin on niiden käyttökin huomattavasti yleistynyt. 1970-luvun lopulla oli suojainten käyttötiheys Klenin (1979, s. 20) tutkimuksessa seuraavanlainen: Samasta aineistosta lasketut suojainten painotetut kokonais käyttöasteet olivat seuraavat Kypärä 94 %, kuulonsuojain 96 %, silmänsuojäin 54 %, turvarukkaset 43 %, turvasaappaat 61 % ja turvahousut (haalari) 78 % (Klen 1983, s. 9).. Hen kilökohtaisten suojainten käytössä on tapahtunut viimeisten 15 vuoden aikana melkoinen muutos. Eniten suojainten han kintaa on lisännyt työnantajan antama taloudellinen tuki, kun taas niiden käyttöfrekvenssiin on vaikuttanut mm. kou lutuksen kautta saatu tieto suojainten tarpeellisuudesta. Esimerkiksi Klenin (1977, s. 113) tutkimuksessa käyttivät koulutusta saaneet ja vakinaiset metsurit yleensä suojaimia hieman muita enemmän. Metsätyön tauottamistutkimuksessa saatujen tulosten mukaan metsurit käyttivät suoja- ja turvavarusteita seuraavasti: kypärä kuulon- silmän- turva- turva- turva- (aina) suojaimet suojaimet housut saappaat rukkaset 94% 97% 53% 54% 33% 22% Ien 31 Taulukko 9. Metsurien suoja- ja turvavarusteiden käyttö (prosentteina vastanneista). Lisäksi ensiapuvälineet(ensiside) oli mukana varusteissa 96%:11 a metsureista. "Käyttää aina"-ryhmä tarkoittaa niitä metsureita, jotka käyttävät mainittua suojainta tarvitta essa. Suoja- ja turvavarusteiden käyttö on lisääntynyt jatkuvasti. Eniten on lisääntynyt turvahousujjen ja -saappaiden käyttö. Silmiensuojäin on ainoa suojain, jonka käytössä on .tapah tunut jopa vähentymistä. Silmiensuojainten kehittäminen on ilmeisesti jäänyt puolitiehen. Klenin (1979) tutkimuksessa metsurien mielestä suojavarus teiden käytön lisäksi tehokkaimmat tapaturman torjuntavaih toehdot olivat: Lisäksi Klen (1979, s. 30) toteaa, että neljä viidestä tut ;ypärä Käyttää aina 97 % Käyttää josk 2 % kus Ei . käy' 1 % ;uulonsuojain ;ilmänsuojain 'urvarukkaset 99 % 37 % 59 % 39 % 28 % 1 % 24 % 13 % 'urvasaappaat 'urvahousut (-haalari) ;adeviitta liskasuoja 'älipuku n=311) 88 % I 95 % 53 % 70 % 62 % 6 % 4 % 28 % 18 % 17 % 6 % 1 % 19 % 12 % 21 % aikapalkkaan siirtyminen (ansiotason laskematta) Suomi 1 '(%) 71 . 2 RUOtSI 70 2) (% vastan- neista) turvallisen työtekniikan opetus työntekijöiden mukanaolo työ- 22 67 suojeluasioista päätettäessä työturvallisuuden huomioonotto 2 55 työtä suunniteltaessa 5 44 1) Klen 1979. 2) Lindström ja Sundström-Frisk 1974. 32 kimukseen osallistuneesta katsoi urakkapalkalla työskentelyn olevan aikapalkkatyötä kaikinpuolin raskaampaa ja vaaralli sempaa. Kaksi kolmesta vastanneesta toteaa, ettei urakka työssä ole aikaa noudattaa työturvallisuusohjeita. Työterveyslaitoksen tutkimukseen vastanneet ( Työterveys laitos 1977) pitivät eniten tapaturmia aiheuttavina teki jöinä työtahdin kiireellisyyttä, varomattomuutta, puutteel lista ammattitaitoa ja moottorisahan käyttöä yleensä. 5.4. Ammattitaudit Ammattitaudit ovat ammatillistumisen negatiivinen puoli. Metsurien ammattitautitapaukset ovat lukumääräisesti vähen tyneet. Eniten kehitykseen vaikuttanut tekijä on ammatissa toimivien työntekijöiden määrän nopea väheneminen. Työnte kijäryhmän pieneneminen näkyy myös työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisissä. Esimerkiksi v. 1976 myönnettiin 820 metsu rille täysi työkyvyttömyyseläke, kun luku vuonna 1979 oli 426. Verenkiertosairauksien perusteella pääsi eläkkeelle 26.8 %, tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi 26.6 % ja mielenterveyden järkkymisen takia 18.3 %. Työalakohtaisia laajempia terveystutkimuksia on tehty kaksi: Suomalainen metsätyömies-tutkimus (Heikinheimo ym. 1972) ja Työterveyslaitoksen Metsätyöntekijäprojekti vuonna 1977. Nämä tutkimukset ovat yli kymmenen vuotta vanhoja, joten niiden perusjoukko ei vastanne rakenteeltaan täysin nyky päivän metsurikuntaa. Suomalainen metsätyömies-tutkimuk sessa todettiin n. neljäsosalla metsureista korkea veren paine ja/tai iskeeminen sydäntauti. Kaiken kaikkiaan sydän ja verisuonitaudit olivat 1960-luvun lopulla metsureilla huomattavasti yleisempiä kuin keskimäärin muulla väestöllä. Metsätyöntekijä-tutkimuksessa (Työterveyslaitos 1977) kohde ryhmänä olivat vuonna 1964 metsätyötä tehneet. Tutkitut 33 metsurit olivat muuta väestöä sairaampia ja heidän elini känsä voidaan olettaa olevan lyhyemmän kuin ammatissa toimi valla väestöllä keskimäärin. Merkittävää oli työntekijöiden terveydentilan heikkeneminen työssäoloaikana. Noin puolet vastasi olleensa ennen metsätyön aloittamista keskimäärin paremmassa kunnossa kuin muut samanikäiset. Työt päättäes sään puolet vastanneista totesi olevansa heikommassa kun nossa kuin muut samanikäiset eli työssäoloaikana oli tapah tunut ilmeinen (ainakin subjektiivinen) terveydentilan heik keneminen. Tyypillisimpinä metsurin ammattitauteina pidetään meluvam moja, selkä tai tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä tärinä sairautta. Meluvammojen toteaminen on vaikeaa, ja haastat telussa saatu vastaus ei usein kerro koko totuutta. Heikin heimon ym. (1972, s. 65) mukaan meluvammojen määrä kasvaa iän myötä ja ikäluokasta 50-59 vuotiaat vain 10 % kuuli enää normaalisti. 1970-luvun aikana kuulonsuojainten yleistyessä on myös meluvammojen lisääntyminen pysähtynyt. Vuonna 1980 todettiin 71 melun aiheuttamaa ammattitautitapausta. Kyse lytytkimuksissa, kuten Työterveyslaitos (1977) ja Elovirta (1979), on kuulon heikentymistä esiintynyt 17-28 %:lla met sureista . Selkä- tai tuki- ja liikuntaelinsairauksia on cm. tutkimuk sissa ollut n. kolmanneksella metsureista. Näiden määrä lisääntyy myös moottorisahan käyttökokemuksen ja iän kasva essa. Pääsyynä ovat toistuvat yksipuoliset työliikkeet, jotka aiheuttavat raskaan kuormituksen yläraajoihin. Ammat titautirekisteriin merkittiin v. 1980 yhteensä 21 tällaista sairaustapausta. Aiemmin laajalti esiintyneet tärinäsairaudet ovat enemmänkin yhteydessä moottorisahan käyttökokemuksen kuin metsurin iän kanssa. Työterveyslaitoksen (1977) ja Heikinheimon ym. (1972) tutkimuksissa todetut korkeat tärinätautien sairas- 34 tusluvut (n. 70 % ja 40 % tutkituista) ovat moottorisahojen kehityksen myötä laskeneet. Elovirran (1979, s. 11) mukaan puolet kaikista metsureista oli kärsinyt tärinäsairauksista; näistä 20 %:lla oli sairaus jäänyt pysyväksi. Ammattitauti rekisteriin tuli v. 1975 131 tärinän aiheuttamaa tapausta v. 1980 enää 40. Metsätyön tauottamistutkimuksessa haastatellut metsurit an toivat terveydentilastaan seuraavan arvion: Metsureilla (n=3ll) oli ilmennyt oman ilmoituksen mukaan seuraavia sairauksia (prosentteina vastanneista): Terveydentilassa oli metsureilla tapahtunut työssäoloaikana heidän oman ilmoituksensa mukaan lievää heikkenemistä, kuten kuvasta 7 voidaan todeta. irittäin hyvä lyvä kesk k inl ikertainen iuono yht. 13% 63% 19% 5% 100% ei oh himeneviä pysyviä yh hteensa Tärinäsairaus 75 15 10 100 Kuulovamma 76 2 22 100 Selkä- tai jokin muu tuki- ja liikuntaelinsairaus 56 25 19 100 11 1. • 3 _ Kuva 7. Terveydentilassa metsätöiden tekoaikana tapahtunut muutos oman ilmoituksen mukaan (n=273, prosentteina vastanneista). Metsurien terveydentila heikkenee iän, metsätyökokemuksen ja moottorisahan käyttökokemuksen lisääntyessä. Metsätyökoke musta oli miehillä keskimäärin 16 vuotta, ja moottorisahaa oli käytetty keskimäärin 2 vuotta tätä vähemmän. Vanhemmat metsurit olivat ehtineet työskennellä pitkään ennen mootto risaha-aikakautta. Nuoremmat ovat käyttäneet moottorisahaa heti töiden aloittamisesta lähtien. J5 6. METSURIEN TYÖVIIHTYVYYS 6.1. Työtyytyväisyys, alallapysyvyys ja ammatin arvostus käsitteinä Työtyytyväisyys on vaikeasti määriteltävä käsite. Paljon siteeratun Locken (1969) teorian mukaan työtyytyväisyys ja työtyytymättömyys kuvaavat työlle asetettujen vaatimusten ja odotusten sekä "todellisen" työn välistä suhdetta. Locke (1969) määrittelee työtyytyväisyyden mielihyvänsävyi seksi tunnetilaksi, joka on seurausta siitä, että työ on vastannut odotuksia ja työntekijä on saavuttanut työhönsä liittämänsä arvot. Tyytymättömyys on mielipahansävyinen, epämiellyttävä tunnetila, joka on seurausta siitä, että hen kilö on arvioinut työn vaikuttaneen kielteisesti hänen työhön kohdistamiensa arvojen saavuttamiseen tai estäneen niiden saavuttamisen tai sisältäneen piirteitä, joita hän ei arvosta. Työtyytyväisyyttä ja -viihtyvyyttä pidetään toistensa syno nyymeinä. Ainakin Teikarin (1979, s. 20) esittämän työ viihtyvyyden määritelmän perusteella voidaan näin tehdä. Hänen mukaansa työviihtyvyys on subjektiivisesti koettu työn miellyttävyyden ja mukavuuden tuntemusten kokonaisuus, joka kuvastaa henkilön työlleen asettamien vaatimusten ja toivo musten ja hänen havaitsemiensa työn todellisten piirteiden ja mahdollisuuksien vastaavuutta. Lisäksi on olennaista, että henkilöllä täytyy olla todellisia vaihtoehtoja käytet tävissään, sillä vaihtoehtojen puuttuessa ollaan tyytyväisiä olemassa olevaan. Alallapysyvyys Todellisuudessa työvoima ei voi liikkua täysin työtyytyväi syyden mukaan. Esteinä voivat olla esimerkiksi avoimien 36 37 työpaikkojen puuttuminen, työpaikkojen maantieteellinen si jainti, henkilön yhteiskunnallinen tausta tai puutteellinen koulutus. Alallapysyvyysalttius ottaa huomioon myös työ voiman liikkuvuuden esteet. Alallapysyvyys voi olla maan tieteellisistä syistä suuri, vaikka työtyytyväisyys ei oli sikaan erityinen. Todelliseen toimintaan eli työpaikan tai ammatin vaihtamiseen liittyvä kynnys tai vaihtoehtoiskus tannus voi olla niin korkea, että työntekijä katsoo parem maksi säilyttää työpaikkansa kaikista haitoista huolimatta. Ammatin arvostus Ammatin arvostuksen puute oli Heikinheimon ym. (1972, s. 110) mukaan joillekin metsätyömiehille vaikeasti kannettava taakka. Kysymykseen metsätyömiesten arvostuksesta oli saa tettu vastata: " Jos johonkin menee, sanotaan, että sehän on metsätyömies, eihän se ole ihminenkään." Ammatin arvostusta on käytetty erityisesti apuna, kun ih misiä sijoitellaan yhteiskuntaluokkiin tai sosiaalisiin ker rostumiin, kuten esim. Rauhala (1966) on tehnyt. Ammatin yleinen arvostus määräytyy tulojen, vallan, vastuun yms. seikkojen perusteella. Lisäksi oman ammatin arvostukseen liittyvät kokemukset, odotukset ja tarpeet. Asp ja Hakala (1980, s. 2) toteavat, että ihmiset kohottavat herkästi am mattinsa merkitystä enemmän kuin objektiivisen arvostuksen perusteella olisi mahdollista. Objektiivisella arvostuk sella Asp tarkoittaa esim. palkka- tai työluokituksia, jotka ovat henkilöistä itsestään riippumattomia asteikkoja. Aspin mukaan henkilön näkemys oman ammatin nauttimasta ylei sestä arvostuksesta sijoittaa ammatin helposti objektiivisen arvostuksen alapuolelle. Nousu- ja arvostustarpeita tyydyttäviin ammatteihin pyritään mieluiten, ja ne ovat yleensä eniten haluttuja. Vastaavasti kartetaan likaisia, vaarallisia tai epäterveellisiä ammat teja. Näin ainakin yleisten lausumien mukaan kuvitellaan, mutta kuten Asp ja Peltonen (1980, s. 57-58) toteavat, saattavat negatiivisen arvostuksen saavat ammatit olla hy vinkin toivottuja ja tiettyinä kausina jopa haluttuja. Joi denkin ammattien, kuten sairaanhoitajan ja metsurin ammatin, sosiaalista arvonantoa on lisätty painottamalla niiden mer kitystä kaikkien hyvinvoinnin kannalta. Heikinheimon ym. (1972, s. 110) mukaan nuoret metsätyö miehet kokivat yleisen arvostuksen puutteen selvemmin kuin vanhat. Heikinheimo ym. esittävät, että vanhempien metsä työmiesten saattoi olla vaikea myöntää arvostusta matalaksi ja samalla huomata, että he ovat koko ikänsä työskennelleet ammatissa, jota ei arvosteta. Toisaalta nuorten metsätyö miesten kokema arvostuksen puute voidaan selittää yksinker taisesti Aspin ja Hakalan (1980) havaintojen perusteella: Oman ammatin yleinen arvostus asetetaan helposti objektii visen arvostuksen alapuolelle. Nuoret metsätyömiehet ehkä kokivat, että heidän ammattinsa on vaativa ja muut ihmiset eivät tunne tai ymmärrä sen vaikeutta. Ammattia vaihtaneiden ja eläkeläisten mielipiteet metsätyö miesten arvostuksesta olivat myönteisemmät kuin metsätyömie hillä itsellään. Ammattia vaihtaneille oli ehkä jäänyt kuva metsätyön vapaista työajoista, joita he arvostivat; tämä saattoi kohottaa metsätyön arvostusta heidän mielissään (Heikinheimo ym. 1972, s. 112). Aspin ja Hakalan (1980, s. 17-18) mukaan ammattiaan arvos- 39 tava työntekijä kokee työnsä palkitsevaksi ja mielenkiintoi seksi. Työ koetaan tärkeäksi ja osittain kutsumukseksi. Työntekijä ei ole myöskään vieraantunut eikä pettynyt kykyi hinsä ja mahdollisuuksiinsa suhteessa asettamiinsa tavoit teisiin. Vieraantuneisuutta ja pettyneisyyttä kuvaa Aspin mielestä palkan yksipuolinen korostaminen työnteossa. 6.2. Metsurien työtyytyväisyys, alallapysyvyys ja ammatin arvostus empiriassa Metsurien työtyytyväisyyden ja alallapysyvyyden tutkimisen aloittivat Heikinheimo ym. (1972,1974). Tällöin kaksi kol masosaa tutkimukseen osallistuneista ilmoitti olevansa alaansa tyytyväisiä. Kuitenkin varsinaista työtyytyväi syyttä osoitti 31% haastatelluista, ja 51% vastanneista olisi halunnut tilaisuuden tullen vaihtaa ammattia. Ammatin vaihtaminen ei ollut työmarkkinoilla esiintyneiden esteiden vuoksi mahdollista, ja sopeutuminen metsätyöhön oli pakon sanelemaa. Tosin 18% metsureista ilmoitti alanvaihtohaluk kuuden syyksi huonon terveydentilan. Työterveyslaitoksen (Raitasalon ym. 1973) kyselyssä osoitti työtyytyväisyyttä 62% ja alallapysyvyyshalukkuutta 68% vas tanneista. Ammattia olisi halunnut vaihtaa vain 32% metsu reista eli huomattavasti vähemmän kuin muutama vuosi ai emmin. Päällimmäisenä alanvaihtosyynä oli sairastumispelko, sillä 51% ilmoitti sen syyksi vaihtaa alaa. Alanvaihtaminen ja/tai eläkkeelle jääminen olivat sairaiden kohdalla il meisiä keinoja vähentää työn aiheuttamia paineita. Teikarin (1979) aineisto oli edellisen tutkimuksen kanssa osittain vertailukelpoista. Hänen tutkimistaan metsäalalla työskennelleistä 30 teki hakkuutyötä, 29 lähikuljetusta ja 23 muita metsätöitä. Kaiken kaikkiaan 23% hakkuutyötä teh neistä, 31% lähikuljettajista ja 70% muita metsätöitä teh neistä oli halukkaita jatkamaan metsäalalla. Aineiston pie 40 nuudesta johtuen on tutkimustuloksiin suhtauduttava va rauksin. Puunhankintayritys Tehdaspuu Oy suoritti v. 1976 890 metsuria käsittäneen haastattelututkimuksen. Järvisen ym. (1976) mukaan 75% ilmoitti viihtyvänsä työssä, loppujen ollessa tyytymättömiä. Myöskin ammatinvaihtohalukkuus oli tutkimuksiin verrattuna vähäisempää, ja metsurin työstä ha lusi pois vain 12% haastatelluista. Kyttälän (1978) kyselytutkimukseen vastasi 158 metsäalalla työskennellyttä henkilöä. Metsureita oli 58, joista 88% il moitti olevansa työhönsä tyytyväisiä. Tämän pienen ai neiston tulokset ovat samansuuntaisia Tehdaspuun tutkimuksen kanssa. Alallapysyvyyteen ei kyselyssä puututtu. Elovirta on julkaissut v. 1977 kerätystä aineistosta kaksi tutkimusta. 1071 metsuria käsittäneessä kyselyaineistossa oli työtyytyväisyysprosentti 86 eli hyvin korkea. Alallapy syvyysprosentti oli 90 eli vain joka kymmenes oli ajatellut vaihtaa ammattia. Korrelaatioanalyysissä Elovirta (1979) sai tulokseksi, että positiiviset asenteet, työnvakinaisuus ja vanheneminen liittyvät korkeaan alallapysyvyyteen. Heikko alallapysyvyys oli yhteydessä keskimääräistä nuo remman iän, tilapäisen työsuhteen sekä metsätyön kielteisten piirteiden kanssa. Elovirta (1982) toteaa, että alan vaihdossa ovat aktiivi simpia nuoret, jotka eivät ilmeisesti koskaan olleet am mattia omaksi tunteneetkaan, ja toisaalta vanhimmat, jotka olivat joutuneet kärsimään alan ammattitaudeista. Elovirta (1982, s. 9) on muodostanut aiemmista tutkimustu loksista aikasarjan, josta voidaan päätellä, mihin suuntaan metsurien työtyytyväisyys ja alallapysyvyys ovat ammatillis tumisen myötä kehittyneet. 41 Kuva 8. Metsurien työviihtyvyys ja alallapysyvyys eri tutkimuksissa 1969- 1978 15 ja 1985. 2) 1) Elovirta 1982. 2) Pajuoja 1985. Metsätyön tauottamistutkimuksessa havaittiin tähän asti kor kein työtyytyväisyysprosentti(n. 88). Työtyytyväisyyden ilmaus kertoo ainoastaan osan totuudesta, sillä metsurit olivat työtyytyväisyydestään huolimatta tyytymättömiä usei siin työympäristötekijöihin. Alallapysyvyysalttius ei sen sijaan kohonnut aivan edellisten tutkimusten tasolle. To dellinen alallapysyvyys on metsureilla kuitenkin varsin korkea, mikäli töitä vain on alalla tarjolla. Haastatellut metsurit ilmoittivat alallapysyvyydekseen seuraavaa: ii erityis- ei osaa vaihtai si vaihtaisi aihtaisi tapauksessa sanoa mielellään heti 15 42 Metsätyötä saatettiin vielä muutama vuosikymmen sitten pitää alempiarvoisena työnä, johon ajautuivat maaseudulla ne, jotka eivät muihin töihin kelvanneet. Tämän hetken metsurit kokivat ammattinsa arvostuksen viime vuosina kohonneen. Oma vaikutuksensa ammatin arvostuksen kohoamiseen on ollut 1970-luvulla tapahtuneella metsurien vakinaistumisella. Va kinaistumisen myötä toimeentulo tuli turvatuksi ja "irtolai suus" hävisi metsistä. Tämän "irtolaisuuden" eli lyhyiden, palstan kestävien työsuhteiden katoaminen aiheutti sen, että alemmalla työnjohdolla ei ollut enää mahdollisuutta yksin päättää, ketkä työtä saavat. Muutoksen yhteydessä kokevat metsurit ammattinsa arvostuksen kohonneen. Kuva 9. Haastateltujen metsurien ilmoittama ammattinsa arvostus (n=273, prosentteina vastanneista). Kuvasta 9 on nähtävissä Aspin ja Hakalan esittämän ammati narvostushierarkian pätevän metsureilla. Subjektiivinen ar vostus on paljon korkeammallla kuin ammatin yleisen arvos tuksen katsotaan olevan. 43 7. TARKASTELU Joihinkin haastattelututkimuksessa saatuihin tietoihin voi sisältyä mittausvirhettä. Luotettavimpia tietoja ovat to dennäköisesti työpäivien pituutta ja työmatkoja koskevat tiedot. Mielipiteet ovat vastaavasti vaikeimmin mitattavia asioita. Otantavirheen mahdollisuus sisältyy kaikkiin otan tatutkimuksiin. Haastatelluilla todettu korkea työsuhteen vakinaisuusaste viittaa otantavirheen mahdollisuuteen. Met surit jakaantuivat kuitenkin eri työmuotoihin mielekkäällä tavalla. Osa metsureista siirtyi talvisista hakkuutöistä kevääksi metsänhoitotöihin, taimitarhoille, uittotöihin tai muille aloille markkinapuun hakkuu- ja työvoimatilaston mu kaisesti. Lisäksi otokseen sattuneiden metsurien keski-ikä (n.37 vuotta) vastaa maaseudun miespuolisen työvoiman kes ki-ikää (n.38 vuotta). Näin ollen otos vastannee perusjouk koaan. Metsurien talvipäivän kokonaistyöaika on lyhentynyt. Muu tosta on tapahtunut sekä työmaallaoloajassa että työmatka-a -jassa. Työmaallaoloaika on lyhentynyt 1960-luvun alkuun verrattuna. Eniten talvista työpäivää on lyhentänyt mootto risahan käyttöönotto. Moottorisahalla ei voi tehdä työtä kovin hämärässä. Työmatkat ovat vastaavana ajanjaksona pi dentyneet, mutta parantuneen metsäautotieverkon ansiosta niihin kuluva aika ei ole juurikaan pidentynyt. Kesäinen työaika on pysynyt muuttumattomana. Moottorisahan tankkaukset rytmittävät metsurin työpäivän. Keskimääräinen tankkausten väli on hieman yli tunti. Tunnin taukoväli on fyysisesti raskaassa työssä liian pitkä. Sal misen (1980) mukaan tulisi metsurien pitää moottorisahan tankkauksien välisellä työjaksolla vähintään pari alle viiden minuutin mittaista taukoa. Työn jaksotukseen tulisi kiinnittään opetuksessa ja opastuksessa aiempaa enemmän huo miota . 44 Metsurien työmaaruokailu on lisääntynyt. Termosastioiden kehittyminen on mahdollistanut lämpimien aterioiden kuljet tamisen mukana työmaalle. Muuten metsurien työolosuhteet ovat säilyneet ennallaan. Suurimmiksi ongelmiksi työnteossa koetaan kasaus ja talvi. Pienten kasaus- ja juontolait teiden tulo metsäkäyttöön saattaa tarjota keinon, jolla voi daan vähentää kasauksen rasittavuutta ja rikastaa työtä. Metsäalan työturvallisuus on parantunut. Tähän ovat vaikut taneet suojavarusteiden käytön ja metsurien koulutuksen li sääntyminen. Metsurien työterveys on sekin parantunut, mutta yhä edelleen useat metsurit kokevat, että terveyden tila heikkenee metsätöiden vaikutuksesta. Samaan aikaan työturvallisuuden ja -terveyden parantumisen kanssa on myös metsurien työviihtyvyys lisääntynyt. Työtyytyväisyyttä on useilla metsätyöntekijöillä lisännyt työn vakinaistuminen ja sen seurauksena muodostuneet tutut työporukat. Työnjohdon ja työntekijöiden välit ovat yleensä hyvät. Alanvaihtoha lukkuutta (30%) voidaan pitää suorittavan tason työlle nor maalina . Testattuihin taukotelttoihin metsurit olivat tyytyväisiä. Teltat paransivat metsurien taukojenviettomahdollisuuksia selvästi. Varsinkin mahdollisuus ruokailla lämpimässä oli metsureiden mielestä parannus. Taukoviitat eivät saaneet yhtä varauksetonta hyväksyntää. Taukoviittojen käyttöä vä hensi se, että osa kokeilussa mukana olleista malleista oli vielä prototyyppivaiheessa. Taukoteltat ja -viitat havait tiin kehityskelpoisiksi tuotteiksi, joiden avulla metsurien työoloja voidaan parantaa. Taukovarusteita koskevia tu loksia voidaan aineiston vähyyden vuoksi pitää viitteelli sinä. 45 KIRJALLISUUS AGER, B. , ALMQVIST, R. , BRINNEN, U. , PONTEN, B. : Unga skogsarbetarnas arbetsanpassning och arbetsför hällanden. Institutionen för skogsteknik, rapport nr 160. Garpenberg 1984. ASP, E. , HAKALA, U. : Oman ammatin arvostus. Turun korkea koulujen yhteiskunnalistaloudellinen tutkimus yhdistys r.y. Turku 1980. ASP, E. , PELTONEN, M. : Työn sosiologia. Otava. Keuruu 1980. ELOVIRTA, P. : Metsätyövoiman alallapysyvyys 1969-1977. Folia For. 406. 1979. ELOVIRTA, P. : Metsätyövoiman alallapysyvyys. Sosiaalipo litiikan Laudatur-työ. Helsingin yliopisto 1982. HARSTELA, P. , VUORINEN, H. : Fatique at cutting work. Se loste: Tekomiehen väsyminen. Commun. Inst. For. Fenn. 93(2):5-23. 1977. HEIKINHEIMO, L. : Metsätyömiesten ansiotaso. Folia For. 1. 1963. HEIKINHEIMO, L. , HEIKINHEIMO, M. , LEHTINEN, M. , REUNALA, A. Suomalainen metsätyömies. WSOY. Porvoo 1972. HEIKINHEIMO, L. , HEIKINHEIMO, M. , LEHTINEN, M. , REUNALA, A. Level of living of forest workers in Finland. Se loste: Metsätyömiesten elintaso. Commun. Inst. For. Fenn. 81 (1). Helsinki 1974. JOKILUOMA, H. : Metsä- ja uittotapaturmissa lievää vähenemistä. Artikkeli, Teho (10) 1984. 46 JUNTUNEN, M-L. : Työnjohto metsäyhtiöissä. Metsäntutkimuslaitok sen tiedonantoja 189. 1985. JÄRVINEN, RAASSINA, RENKO, YLI-KOJOLA : Tehdaspuu OY:n viih tyvyystutkimuksen tulokset. Tehdaspuu Oy 1976. KANNINEN, K. : Työnjohdolliset turvallisuustoimenpiteet hak kuutyössä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 159. 1984. KLEN, T. : Henkilökohtaisten suojainten käyttö ja suo jausvaiku' tus metsätyöntekijän päähän kohdistuneissa tapatur missa. Tutkimuksia 131. Työterveyslaitos. Helsinki 1977. KLEN, T. : Metsurien mielipiteitä suojainten ja palkkausmuo don vaikutuksesta työturvallisuuteensa. Tutkimuk sia 131. Työterveyslaitos. Helsinki 1979. KLEN, T. : Metsätyötapaturmien aiheuttamat taloudelliset mene tykset. Tutkimuksia 176. Työterveyslaitos. Helsinki 1981. KLEN, T. : Hakkuumiesten henkilökohtaisten suojainten ja moottorisahan turvalaitteiden merkitys tapatur mien torjumisessa ja lieventämisessä. Tutkimuksia 198. Työterveyslaitos. Helsinki 1983. KYTTÄLÄ, T. : Työn organisointimahdollisuudet puunkorjuussa. Folia For. 316. 1978. LINDSTRÖM, SUNDSTRÖM-FRISK. : Riskfyllt beteende i fällnings arbete. Förekomst och styrfaktor. Undersöknings rapport AMP 101/76. Arbetarskyddstyrelsen. Tukholma 1975. 47 LIUKKALA, M. : Hakkuutöiden työaika. Kansantaloudellisen metsä ekonomian laudatur-työ. Helsingin yliopisto 1974. LOCKE, E. : What is job satisfaction. Organizational behavior and human perfomance no. 4. 1969. Metsätilastoilinen vuosikirja : 1968, 1969, 1970, 1971,1972, 1973, 1974, 1975, 1976, 1977-1978, 1979, 1980, 1981, 1982, 1983. Suomen virallinen tilasto XVII A:I,XVII A:2,XVII A:3,XVII A:4, XVII A:5, XVII A:6 XVII A:7,XVII A:B,XVII A:9,XVII A:10,XVII A:11, XVII A:I2,XVII A:I3,XVII A:I4,XVII A:l5. Helsinki. ONTTINEN, S. : Metsurien työvälinekustannukset 1985. Käsikir joitus. Metsäntutkimuslaitos. PAJUOJA, H. : Metsätyön tauottamistutkimuksen ennakkotulokset. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 197. Helsinki 1985. PATOSAARI, P. : Metsätöiden tapaturmien kehitys. Työtehoseuran metsätiedotus (3) 1981. RAITASALO, R. , TUUNAINEN, K. , BRUNILA, T. : Metsätyömiesten mielipiteet työstä, terveydestä ja metsäalan kurssi koulutuksesta. Työterveyslaitoksen kuntoutusosaston tutkimuksia. Helsinki 1973. RAUHALA, U. : Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalinen kerrostunei suus. Porvoo 1966. SAHA, U. : Yrityksen näkökulma tapaturmien torjunnan tehostamis tarpeesta. Kirjassa: Tapaturmien torjunnan tehostami nen hakkuutyössä. Kuopion aluetyöterveyslaitos. Kuopio 1984. SALMINEN, M-L. : Työntekijän fysiologinen ja biokemiallinen kuor mittuminen hakkuutyössä. Commun. Inst. For. Fenn. 96(6). 1980. TEIKARI, E. : Metsätyöntekijöiden työviihtyvyys. Työtehoseuran julkaisuja 208. Helsinki 1979. 48 TYÖSUOJELUHALLITUS : Työolojen parantaminen. Osa 1: Selvitys työolojen epäkohdista. Työsuojeluhallitus. Tampere 1980. TYÖSUOJELUHALLITUS : Työolojen parantaminen. Osa 2: Työsuojelun painopistealueita. Työsuojeluhallitus. Tampere 1982. TYÖTERVEYSLAITOS : Metsätyöntekijä I. Elinolot ja terveydentila. Tutkimuksia 125. Työterveyslaitos. Helsinki 1977. VANHANEN, H. , PAJUNEN, L. : Metsurien työväline kustannukset 1980. Folia For. 494. 1981. LIITE 1. Toisen haastattelukierroksen kysymyslomake. Heikki Pajuoja Metsäntutkimuslaitos EKO/EKK Pl 37 00381 HELSINKI 38 50 10. Kuinka koette seuraavat työympäristötekijät? ongelmaa ei haittaa haittaa haittaa haittaa ei ole lainkaan hiukan jonkin suuressa verran määrin työpä Istojen vaihtuminen j— usein 12 3^5 nostelu 12 3^5 kuumuus 12 3^5 me 1 v 1 2 3 5 märkyys 12 3^5 valaistus, näkyvyys 1 2 3 '-5 syvä lumi 1 2 3 5 pakkanen 12 3^5 pakokaasut 12 3^5 myrkylliset aineet 12 3^5 tapaturmariskit 12 3^5 työtovereiden väliset erimielisyydet 12 3 5 hankalat esimiehet 12 3^5 yksinäisyys, eristyneisyys 12 3 5 11. Muuttaako vuodenaika työnne tauotusta? 1 pidän nyt selvästi enemmän taukoja kuin talvella 2 pidän nyt jonkin verran enemmän taukoja kuin talvella 3 ei muuta A pidän nyt hieman vähemmän taukoja kuin talvella 5 pidän nyt selvästi vähemmän taukoja kuin talvella □ 12. Mikäli teette nyt jotain muuta kuin hakkuutyötä? 1 pidän selvästi enemmän taukoja nyt kuin hakkuutyössä 2 pidän jonkin verran enemmän taukoja nyt kuin hakkuutyössä 3 pidän saman verran taukoja nyt kuin hakkuutyössä pidän hieman vähemmän taukoja nyt kuin hakkuutyössä 5 pidän selvästi vähemmän taukoja nyt kuin hakkuutyössä □ 13. Teettekö nyt keskimäärin pidempiä työpäiviä kuin talvella? 0 e i 1 ky llä | 1 51 1 *4. Onko työpäivänne sopivan pituinen? 0 e i 1 ky 1I a 15. Tunnetteko itsenne työpäivän jälkeen? 1 väsyneemmäksi kuin talvella 2 yhtä väsyneeksi kuin talvella 3 pirteämmäksi kuin talvella 16. Tunnetteko itsenne usein ylirasittuneeksi? 0 e i I kyllä 17. Mitkä tekijät tämän ylirasituksen mielestänne aiheuttavat? : B 3 18. Aloittaessanne metsätyöt oliko terveydentilanne 1 pa remp i 2 yhtä hyvä 3 huonomp i kuin muilla samanikäisillä? □ 19. Onko terveydentilanne nykyisin 1 parempi 2 yhtä hyvä 3 huonompi kuin muilla samanikäisillä? 52 20. Kuinka tyytyväinen olette seuraaviin asioihin? eritt. joks. ei ole tullut joks. eritt. tyytyy. tyytyy. ajateltua tyytymätön tyytymätön as i aa palkkaukseenne 12 3 5 työnne vaihtelevuuteen 12 3 5 työpaikkanne työolo suhteisiin 12 3 5 vaikutusmahd. työssänne 12 3 5 työnne organisointiin ja johtamiseen 12 3 ** 5 työsuojeluun ja työturval li suuteen yhtiössänne 12 3 5 työpaikkanne ihmissuh teisiin 1 2 3 5 j | yrityksenne järjestämiin f—, koulutustilaisuuksiin 12 3 5 jos korjattavaa, niin mitä 21. Millaisena pidätte asemaanne yrityksessänne työsuhteen jatkumisen kannalta? 1 erittäin epävarmana 2 epävarmana 3 kesk.kertaisena turva 11 i sena 5 erittäin turvallisena □ 22. Onko teillä ammatillisia luottamustoimia? 0 ei 1 kyllä |**~j 23. Onko teillä yhteiskunnallisia luottamustoimia? 0 ei 1 kyllä j j 2A. Onko asuinkunnassanne metsureita luottamustoimissa? 0 ei 1 kyllä I I 25- Onko teillä mielestänne riittävästi ystäviä? 0 ei 1 kyllä 26. Arvostavatko ihmiset yleensä metsureita? 1 erittäin paljon 2 paljon 3 keskinkertaisesti vähän 5 erittä in vähän □ 27. Arvostavatko metsurit itse metsurin ammattia? 1 eri ttäi n paljon 2 paljon 3 keskinkertaisesti vähän 5 erittäin vähän 28. Miten itse arvostatte metsurin ammattia? 1 erittäin paljon 2 paljon 3 keskinkertaisesti vähän 5 erittäin vähän □ N Ruoka i l u 29- Poikkeavatko ruokailutottumuksenne kesä- ja talviaikoina toi s i staan? 1 erittäin paljon 2 paljon 3 poikkeaa jonkin verran A ei poikkea □ 30. Poikkeavatko työmaalla mukana olevat eväät kesä- ja talviaikoina toi s i staan? 0 ei 1 kyllä Miten: 31. Riittääkö ravintonne raskaan työn suorittamiseen? 0 ei 1 kyllä j j 32. Onko ruokai l urytminne mielestänne oikea? 0 ei 1 kyllä 53 33. RUOKA-AI NE/LAJI ANNOS AAMIAINEN/AAMUKAHVI (Kello . ) Kahvi/Tee/Vesi Sokeri Kerma /Mai to Maito/Hapanmaitova lm. Le i pä Voi/Margariini Pui la Lämmin ruoka Puuro/Ve ll i Hedelmä/Mehu Leikkeleet, kasvikset 34. Mitä eväitä teillä on työmaalla mukananne? 35. Syöttekö kaikki eväänne työpäivän kuluessa? oei 1 kyllä □ - 54 - 55 34. Millainen oli edellinen työpäivänne? (työmaalla oloaika) KELLO TAUKO 0 = ei taukoa 1=5 min ja alle 2=5-10 min 3=10 min ja yli PITOPAIKKA 0=palsta ilman suojaa 1=taukotupa 2=asuntovaunu 3=kuljetusauto 4=taukoteltta 5=taukolaavu 6= taukovi i t ta 7=koti tai muu vastaava SYY 1=keskustelu 2=sahan tankkaus 3=varusteiden huolto 4=ruokailu, juominen 5=taukoliikunta 6=muu, mikä 0 1 2 3 0 1 2 3 4 5 6 7 1 2 3 4 5 6 0 1 2 3 0 1 2 3 4 5 6 7 1 2 3 4 5 6 0 1 2 3 0 1 2 3 4 5 6 7 1 2 3 4 5 6 0 1 2 3 0 1 2 3 4 5 6 7 1 2 3 4 5 6 0 1 2 3 0 1 2 3 4 5 6 7 1 2 3 4 5 6 0 1 2 3 0 1 2 3 4 5 6 7 1 2 3 4 5 6 0 1 2 3 0 1 2 3 4 5 6 7 1 2 3 4 5 6 0 1 2 3 0 1 2 3 4 5 6 7 1 2 3 4 5 6 0 1 2 3 0 1 2 3 4 5 6 7 1 2 3 4 5 6 0 1 2 3 0 1 2 3 4 5 6 7 1 2 3 4 5 6 0 1 2 3 Ö 1 2 3 4 5 6 7 1 2 3 4 5 6 0 1 2 3 0 12 3 4 5 6 7 1 2 3 4 5 6 _ 0 1 2 3 0 1 2 3 4 3 6 7 12 3 4 5 6 56 Taukoteltan käyttäjiltä 1. Kuinka monena päivänä viikossa olette keskimäärin käyttänyt taukotelttaa? päivänä □ 2. Kuinka monta kertaa päivässä olette keskimäärin käyttänyt »—. taukotelttaa? kertaa 3. Oliko taukoteltasta ei lainkaan keskinkertaisesti hyvin sateensuojaksi I 2 3 suojaksi pakkasta vastaan 1 2 3 taukojen viettopaikaksi 1 2 3 varusteiden huolto- ja I säilytyspaikaksi I 2 3 . Tekikö teltta taukojen vieton miellyttävämmäksi? 0 ei 1 kyllä J J 5. Pidittekö mielestänne enemmän taukoja telttaa käyttäessänne kuin muutoi n? 0 ei 1 kyllä j j 6. Pidättekö telttaa käyttökelpoisena työmailla, 1 joilla ei ole muuta suojaa 0 en 1 kyllä 2 jotka ovat etäällä esim. maantiestä 0 en I kyllä 7- Suhtaudutteko taukotelttaan nyt 1 kielteisemmin kuin ennen käyttöä 2 sama Halailla 3 myönteisemmin kuin ennen käyttöä O Kommentteja varten: 57 Kysymykset taukoviittojen käyttäjiltä 1. Kuinka monena päivänä v-iikossa olette keskimäärin pitänyt viittaa mokana työmaalla? päivänä 2. Kuinka monena päivänä viikossa olette keskimäärin käyttänyt viittaa? päivänä □ 3. Montako kertaa päivässä»olette keskimäärin käyttänyt viittaa? kertaa □ k. Mielipiteitä viitasta ei lainkaan heikohkosti keskin- kyllä kertaisest i 1 oliko viitasta sateensuojaksi I 2 3 M 2 suojaksi pakkasta vastaan I 2 3 I 3 tekikö viitta taukojen vieton ■ . miellyttävämmäksi 1 2 3 I 5. Pidittekö mielestänne enemmän taukoja viitan saatuanne kuin ennen? 1 en eri ty isemmin 2 saman verran 3 selvästi enemmän □ 6. Pidättekö viittaa käyttökelpoisena työmaille, joilla ei ole muuta suojaa tai suoja kaukana? 0 en 1 kyllä 7. Suhtaudutteko taukoviittaan nyt 1 kielteisemmin kuin ennen käyttöä 2 sama II a lailla 3 myönteisemmin kuin ennen käyttöä □ Kommentteja varten:_ 58 LIITE 2 Taukotelttoja ja -viittoja koskeneiden kysymysten vastausja kaumat. Taukoteltat Kojon telttaa (tuotenimi taukomajoite) käyttäneitä vastaa tuloksissa kirjain K ja muita M. Mielipiteitä taukotel toista a) Oliko teltoista sateensuojaksi? Ei Keskin- Hyvin Tieto Yht kertaisesti puuttuu K- ryhmä 0 2 16 2 20 M- ryhmä 0 2 4 0 6 b) Suojaksi pakkasta vastaan? Ei Keskin- Hyvin Tieto Yht kertaisesti puuttuu K- ryhmä 1 2 17 0 20 M- ryhmä 2 2 2 0 6 Taukojen viettopaikaksi? Ei Keskin- Hyvin Tieto Yht kertaisesti puuttuu K- ryhmä 1 2 17 0 20 M- ryhmä 1 0 5 0 6 Varusteiden säilytyspaikaksi? Ei Keskin- Hyvin Tieto Yht kertaisesti puuttuu K- ryhmä 1 1 6 12 20 M- ryhmä 0 114 6 Puuttuvia tietoja oli runsaasti, koska varusteita ei saanut säilyttää teltassa. 59 Tekikö teltta taukojen vieton miellyttävämmäksi? Ei Kyllä K- ryhmä 1 19 M- ryhmä 6 Pidittekö enemmän taukoja? Ei Kyllä K- ryhmä 10 10 M- ryhmä 4 2 Ruokatunti piteni yleensä teltankäyttäjillä aiemmasta. Pidättekö taukotelttaa käyttökelpoisena työmailla, jolla ei ole muuta suojaa? Ei Kyllä K- ryhmä 0 20 M- ryhmä 0 6 Pidättekö telttaa käyttökelpoisena työmailla, jotka etäällä maantiestä? Ei Kyllä K- ryhmä 0 20 M- ryhmä 0 6 Muuttuiko suhtautumisenne taukotelttaan kokeilun aikana? myönteisemmäksi säilyi kielteisemmäksi ennallaan K- ryhmä 16 3 1 M- ryhmä 5 1 0 60 61 LIITE 3 tr p e) e & e ro mccmp P- rt C P O M 3 01 H- >-J- H- M p rt (D X* ** C X ** (D 3 O IV (D:(BOlOOiW?rC-»C( o -» H-t-J- m ro (utu: p-CH-M(Ddf>0)tn3t( G X" O. M W C< O X* rt Ci-J-(D P H- tn O Ö> 3 !« 3 0~rt*< O p rt (n (0 X" 0) >-/. tr (D rt rt X O CP H- M rt O <-J. O O Di H- p tr (D 3 M (D rt rt 3 H- rt t) H- C C H- 3 0 (—'WC tn ro tn 3 (D O 3 P O SD I- 1 H- 3 H- 3 t—1 rt 3 rfO ro OK P) (D H- rt Oi < O I o 3 H- I I I DJ C = = O H- I I co rt DJ V ** M H- CD K rt co tr pr pr p. p. p. Dj: »O rt H- DJ: rt PT H- Dj: PJ DJ O: G G H- pr x co 0 O co DJ DJ DJ: >3 »o tr H- H- CD rt rt 3 DJ: Dj: PT 3 3 H- CD CD M H- H- O: rt rt H- Dj: D»: rt DJ: dP tr M M tr O: O: CD DJ: p. tJ — co pr rt H- 1 I CD M M o tJ DJ H- pr DJ I k k LO �c* VO k k u> u> cr> u> »Ca. VO —ik | VO I VO I _k _k Ln o Ln to —> Ln LO LO CT» -o I oo -o I oo dP dP dP dP dP dP dP dP dP —k —k Ln cr» Ln —x —k Ln —> Ln cr> Ln oo —* co Ln o u> —* LJ m Ui VO to to 00 VO O CO 00 VO 00 VO dP dP dP dP dP dP dP dP dP dP dP dP oo Ln • <*J | CT» VO OOUljtO—^»{^COVO—* I —> Ln u> o to u> oo cn o Ln —* -J VO k o VO k o dP <#> dP dP dP dP dP dP <#> <#> oK> dP • 00 —> VO VOCOtO—*tO»£*CO— * 00 VO 00 LO iJk NJ Ln LO fo to LO -J O vo Ln vo o o dP dP dP dP dP dP dP dP # c#) C(P dP i ro ro j • o j e» ro vo —* 00! U> —> U> O 00 LO to O 00 Ln Lo —* »t* Ln to co vo oo -> o o o —k to —k to dP \ dP dP dP dP dP dP dP dP dP| f J dP i -k _>! 00 C* —* VO COOOJfOLOUJOO— > 00 o ! ! ro Ln ro ; ro —> ( \ ro Lo ; oo Ln o j -J vo ro LO ro LO | dP dP dP dP dP dP dP f dP dP dP j I I "" k k • «vJ CT» —* VO —* LO —k sj nJ -k k k M Ui to! -» W to LO ! co Ln o j LO u> I JS- LO I JS- dP dP dP dP dP dP dP dP dP dP - - k —k o» Ln vo Ln | cn —* CT* Ln I —> Ln U) J ro o oo j j Ln lj j -J -o to Ln Ln dP dP dP dP dP dP dP dP dP dP j f I dP • Ui »£*•—* VO Oi VD I 00 -* -JO o Ln Ln cr» dP j dP dP dP dP cK> dP dP dP I J dP cr> 1 i I I I I I I I l i i i! ! i i vo l I I 62 LIITE 4 H-H-rtC C O h 3 W rt rt (D X *" C ** *" Bj:Pj:(D cn O O [n ** C 3 H-1 H- rt &> 01 rt w *< h- m n> £ rt p> pj: h- C h- oi (D c ?r p* M X rt C <_I. (D C O PJ 3 CU 3 (i) C rt ** m i_i. tr *■ o cc o >-i- o o 3" rt> 3 M rt 3 H- rt H- DO (D 3 o o o o U) O I I O O O I UI CJ. C —» H C O W ftp) g rt (n m c 3 (D W d X Ö) D 3 OO HU. O ftp- H(D 3 01 pj 3 C K »< X p < w M O H- O H- to 3 ft —* H- —* O O CL H1 O (D 'M H dP 3 PJ — »< I l H — H »-3 »-3 jD dP Ui PJ O: = = c p e h- o tr ** w I I H- (D o o to to 3 &) PJ fti: rt PJ H->0 T3 tr M H H- fD >0 *- M O: rtrt 3 H- fl> K: h(H 0): ?T rt to ST w 3- 3 H- rt CD rt) M H . H. p. p. o: Pj: rt w f+ rt H- H- pj: pj: rt rt Pj: *- — h- tr Pj: M S o -» l o l co oo * CT» vJ CT» -O > a * o w z: dP dP dP dP dP dP dP dP vi 00 00 VO > C| O H H G S M 25 W —i —k vi vi —k vJ co cn co I o to vi oo ro ui ro oo oo vi U> O CO VO vi 00 dP dP dP dP dP dP dP dP dP dP k i VO —k _* VO .U -J sl O UI —> ro co cn —* oo oo ro o cn cn —* ch 00 VO dP dP dP dP dP dP dP dP dP dP dP > • VO vi —* vJ —* VOfO Ui (O CX —> ro co ui —> oo vo co o ui cn cn ro VO I O VO I o cn K K H <#> I c#» dP dP dP dP dP dP dP dP dP — o k M I E ro ro O vi tO CD —> —* vi ui ro vo ui to —* ro * 00 VO CO ro ct ro ro ro co o k <*5 dP dP dP dP dP dP dP dP dP dP tO NJ O CO —* vJ —> —> CT UI Ui 00 vi vi to ro cn co co o co cn ui vo vo co co k k I k fO k k I k ro dP dP dP dP dP dP dP dP dP dP dP VO vi —* CO VO LO -» CO U N) UI —> ro co cn oo oo co —* ro -o o —* ro CO ro co dP dP dP dP dP dP dP dP dP dP dP k k 00 vi —> vi —> CO to OI W sj LJ (X) —> ro W UI Nj v) to — 1 vi tO VO CT co I co I i dP 1 dP dP dP dP dP dP dP dP dP dP vJ k to ro cn to co to vi ro to O u> ct cn I CT cn I CT dP I dP dP dP dP dP dP dP dP dP —k k to ui -o CO U> I I O I ui I O CO -Jk I I O CT — 1 CT I vJ CT I vJ dP dP dP dP | dP 63 LIITE 5 T3 dP H- ft *- {D: p, 3 H- CD ** H- H- CO (0 rt rt pjs fu ft pi C X O TJ H p. ft c Pis X 3 O fl> CO H- C rt O p: t_j. Pi *< CO 3* CO ft Pi CD (D ft 3 Pi (0 £ pis o pi I 75 o ft o 3 pi ft pi H- < Pi U) ft pi pi < pi CO co pi I H Pi Pi C C ft *- o o co rt cn CD pi M ft pi CO co pi C H* t_j. CD ft c CO Pi c ft o cn co pi ft Pi H- H TJ H 0J D4 Pi Pi C CD M C X 3 CO O O *- rt rt ft K Pi C I—• •—• *0 < O* H* H- pi pi: pi Pj CO ' CD CO H- ft Pi M ft 3 H- Pi H- 3 3 CO C O l_J. pi pi rr H H H CD Pi Pi O» 3 C C H- ** co H- o o CO H» pl pi pis Os h 'D y CO H- H- CD ft ft ft 3 fU: fl): p): CD (D H» H- H- Os ft ft H- pl: pis ft Pis dP M Os Pis I ~ I CD M M O 3 Pi H- ?r pi I CO I I I CD to cn CO CO CX> -j i oo -J I dP h-* �—» dP CD H* tO -J cn dP ro to oo -o CD O OJ dP 00 1 CD CD CD I CD CD I O H > a * o M Z < H w H h3 O >d > M * > fO CT> I to »-» ro ai cj cn ro co oo cr> o cn h-» CD I dp dP t—» O & O I ro cn to LO ui cn ro co -j o cd cn CO 0 1 0 1 t—* > t"1 < w f tr« > dP dP t—' M t—» I »-» ro »—» IO H Kj a h c z z w M »-3 > M z CD ro -o ro 0^ (T* »-» to CO CO 00 »-* O O O M H-» I »—» dP dP ro NJ ai t—» tO l to cn to to ro co oo ai o -j —I co M to I I dP <#> CJ CJ -J ro to to to CO co cn o CO -o �—* UI I t—» U» I dP t—* J5» I—» I CO �"» ro ui CJ -j -J ro I I dP cn cn I I i i to I cn to o IX) o cn l Ln I - CT> CT> Metsäntutkimuslaitos Kansantaloudellisen metsäekonomian tutkimussuunta The Finnish Forest Research Institute Section of Social Economics of Forestry Kornetintie 8 SF-00380 Helsinki Te 1.90-556276 Tutki jat Research workers Matti Palo (professori - professor) Metsätaseet - Timber drain and Metsäsektori kansantaloudessa ja potential cut metsäpolitiikka - Forest sector in the national economy and forest policy Harri Hänninen (vt.erikois- Jari Kuuluvainen tutkija - acting Research Viljo Ovaskainen Specialist) Jorma Salo Heimo Karppinen Ashley Selby (vt.erikoistutkija - Gerardo Mery acting Research Specialist) Seppo Repo Heidi Vanhanen Pasi Valli Puun kilpailukyky energian- Metsäsektorin työvoima - Labour tuotannossa - Competitiveness force in the forest sector of wood in energy production Tapio Hankala Pertti Elovirta Leena Petäjistö Ritva Ihalainen Mikko Toropainen (Joensuun Sirpa Onttinen tutkimusasema - Joensuu Research Station) Metsien moninaiskäyttö - Multiple use of forests Timo Helle (Rovaniemen tutkimusasema - Rovaniemi Research Station) Tuija Sievänen Heikki Pajuoja Muu henkilöstö Arja Honkanen (tutkimussihteeri - secretary) Anna Kaisa Korhonen (tutkimusmestari) Eila Iltanen (kanslisti) Petteri Pihlajamäki (ohjelmoija) Kansantaloudellisen metsäekonomian tutkimussuunnalla aikaisemmin il mestyneitä Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja -sarjan julkaisuja: Previous publications from the Section of Social Economics of Forestry in the Research Reports Series of the Finnish Forest Research Institute 82 V-P Järveläinen. Hakkuumahdollisuuksien hyväksikäyttö yksityis metsälöillä. Itä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon piiri metsälautakuntien aluetta koskevia ennakkotietoja. 59 s. 1983. 112 Jari Kuuluvainen, Heikki A. Loikkanen ja Jorma Salo. Yksityis metsänomistajien puuntarjontakäyttäytyrnisestä. 100 s. 1983. 123 V-P Järveläinen ja Heimo Karppinen. Hakkuumahdollisuuksien hyväk sikäyttö yksityismetsälöillä (II). Satakunnan ja Pirkka-Hämeen piirimetsälautakuntien aluetta koskevia ennakkotietoja. 57 s. 1983 131 Mikko Toropainen. Valtion avustukset kuntien aluelämpöinvestoin neissa. 79 s. 1984. Joensuun tutkimusasema. 141 J. Ashley Selby and Mikko Tervo (Eds.). Symposium on forest products and roundwood markets. 202 s. 1984. 146 J. Ashley Selby. Entrepreneurs in rural areas: A humanistic approach to the study of small sawmills in North Karelia, Finland. 123 s. 1984. 147 Vesa Kanniainen and Jari Kuuluvainen. On price adjustment in the sawlog and sawnwood export markets of the Finnish sawmill industry 32 s. 1984. 162 Mikko Toropainen. Aluelämpölaitosten polttoainevalintojen kannat tavuus. 117 s. 1984. Joensuun tutkimusasema. 170 Matti Palo, Lauri Heikinheimo ja Seppo Repo (toim.). N.A. Osara - metsäekonomisti ja metsäjohtaja. 180 s. 1984. 172 Heimo Karppinen. Hakkuumahdollisuuksien hyväksikäyttö yksityis metsälöillä (III). Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Vaasan piiri metsälautakuntien aluetta koskevia ennakkotietoja. 64 s. 1985. 185 Jari Kuuluvainen. Short term demand for and supply of sawlogs in Finland. 132 s. 1985. 187 Heikki Pajuoja. Metsäverotus, kiertoaika ja puuntarjonta - teo reettinen katsaus. 21 s. 1985. 197 Heikki Pajuoja. Metsätyön tauottamistutkimuksen ennakkotulokset. 21 s. 1985. ODC 302+305 ISSN 0358-4283 ISBN 951-40-0895-2 ESIPUHE Metsätyön tauottaminen ja työolot 1. JOHDANTO 2. AINEISTO JA TUTKIMUKSEN KULKU 3. TYÖPÄIVÄ 3.1. Työpäivän rakenne 3.1.1. Työmaallaoloaika talvella 3.1.2. Työmaallaoloaika kevätkesällä 3.1.3. Työmaallaoloajan muuttuminen 3.1.4. Työmatka-aika 3.1.5. Tehollinen työaika 3.2. Tauot 3.2.1. Yleistä 3.2.2. Ruokailu ja tauot 3.2.3. Taukojen määrä ja niihin kulunut aika 3.3. Taukosuojat 3.3.1. Yleistä 3.3.2. Taukotelttojen käyttötesti 3.3.3. Taukoviittojen käyttötesti 4. TYÖOLOISTA 5. TYÖTURVALLISUUS JA TERVEYS 5.1. Yleistä 5.2. Työtapaturmat 5.3. Suojavarusteiden käyttö ja metsurien ehdotukset työturvallisuuden parantamiseksi 5.4. Ammattitaudit 6. METSURIEN TYÖVIIHTYVYYS 6.1. Työtyytyväisyys, alallapysyvyys ja ammatin arvostus käsitteinä 6.2. Metsurien työtyytyväisyys, alallapysyvyys ja ammatin arvostus empiriassa 7. TARKASTELU KIRJALLISUUS LIITE 1. LIITE 2