Riitta Salo (toim.) Luonnonmukaisen tuotannon tutkimusseminaari Riitta Salo (toim.) Luonnonmukaisen tuotannon tutkimusseminaari Esitelmät Jokioinen 25–26.2.1997 Symposium on Organic Production and Research Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Salo, R. (toim.). 1)1998. Luonnonmukaisen tuotannon tutkimusseminaari. Maatalouden tutkimus- keskus, Jokioinen, 25.–26.2.1997. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A 33. Jokioi- nen: Maatalouden tutkimuskeskus, 56 p. ISSN 1238-9935, ISBN 951-729-509-X. 1)Maatalouden tutkimuskeskus, Tietopalveluyksikkö, 31600 Jokioinen, riitta.salo@mtt.fi ISBN 951-729-509-X ISSN 1238-9935 Copyright Maatalouden tutkimuskeskus Kirjoittajat Julkaisija Maatalouden tutkimuskeskus, 31600 Jokioinen Jakelu ja myynti Maatalouden tutkimuskeskus, tietopalveluyksikkö, 31600 Jokioinen Puh. (03) 4188 7502, telekopio (03) 4188 2339 Painatus Vammalan Kirjapaino Oy, 1998 Sisäsivujen painopaperille on myönnetty pohjoismainen Joutsenmerkki. Kansimateriaali on 75-prosenttisesti uusiokuitua. Salo, R. (ed.) 1)Symposium on Organic Production and Research. Agricultural Research Centre of Finland., Jokioinen, 25.–26.2.1997. Publications of Agricultural Research Centre of Finland. Serie A 33. Jokioinen: Agricultural Research Centre of Finland. 56 p. ISSN 1238-9935, ISBN 951-729-509-X 1)Agricultural Research Centre of Finland, Data and information Services, 31600 Jokioinen, riitta.salo@mtt.fi Sisällys Granstedt, A. Luonnonmukaisen tuotannon tutkimusohjelma suuntautuu kestävään kehitykseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 Saarisalo, E. Märehtijöiden luomuruokinta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Kuusela, E. Laiduntaminen luonnonmukaisessa kotieläintaloudessa . . . . . . . . . . . . . . . . 11 Karkinen, K. Ehdotuksia luonnonmukaisen kotieläintalouden tekijöiksi . . . . . . . . . . . . 18 Seppänen, L. Luonnonmukainen vihannestuotanto – mitä pitäisi kehittää? . . . . . . . . . . 23 Muuttomaa, E. Sipulin luonnonmukainen tuotanto OVI-tiloilla. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 Mynttinen, R. Porkkanan satotasoihin vaikuttaneita tekijöitä OVI-tiloilla kasvukaudella 1996. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 Kivijärvi, P. & Dalman, P. Luonnonmukainen marjatuotanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 Miettinen, A. Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyjärjestelmän vertailu eri talouden tasoilla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 Vanhala P. Rikkakasvien torjunta luomuvihannesviljelyssä – esimerkkinä liekitys . . . . 47 Hannukkala, A. Kasvitautien hallinta pelto- ja puutarhakasvien luomuviljelyssä . . . . . . 52 3 4 Luonnonmukaisen tuotannon tutkimusohjelma suuntautuu kestävään kehitykseen Artur Granstedt Maatalouden tutkimuskeskus, Ekologisen tuotannon tutkimusasema, Partala, 51900 Juva Taustaa Rio de Janeiron maailman ympäristökon- ferenssin vuoden 1992 toimenpideohjel- man, Agenda 21:n, toteuttaminen edel- lyttää vankkaa sitoutumista sekä maail- manlaajuisella että paikallisella tasolla. Oh- jelman mukaan elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden tuotannon tulisi perustua tulevaisuudessa uusiutuvaan energiaan, kierrätykseen ja biologisen monimuotoi- suuden säilyttämiseen. Avainasemassa ovat alueelliset elinkeinot, maa- ja metsätalous, sillä ne vastaavat merkittävästi uusiutuvien luonnonvarojen tuotannosta ja hoidosta. Maa- ja metsätalouteen kaivataan luon- nonvaroja säästäviä ja ympäristöystävällisiä menetelmiä. Kasvinravinteiden runsas käyttö on luonut jäteongelman. Karjanlanta, käy- mäläjäte (WC), eloperäinen kotitalousjäte ja elintarviketeollisuuden jätteet muodos- tavat tässä järjestyksessä neljän suurim- man biologisen jätteen kertymän. Jätteet tulisikin kierrättää uusiutuviin luonnon- varoihin maan, auringon ja kasvien avulla. Väkilannoitteet, torjunta-aineet ja huo- li elintarvikkeiden ravintoarvosta ja ter- veellisyydestä antoivat sysäyksen luonnon- mukaisen viljelyn kehittymiselle. Yhteis- pohjoismainen luonnonmukaisen maata- louden määritelmä muotoiltiin vuoden 1989 syyskuussa. Luonnonmukainen maa- talous tarkoittaa omavaraista, kestävää ja tasapainoista agroekosysteemiä, joka pe- rustuu mahdollisimman paljon paikallisiin ja uusiutuviin luonnonvaroihin. Luomutuotannon tavoitteet ovat kor- kealla. Olemmekin vasta alussa todella omavaraisen, ympäristöystävällisen ja kes- tävän maatalouden toteuttamisessa, joka voi viitoittaa tietä myös muulle maatalou- delle. Haasteena on lisäksi maapallon elin- tarviketuotannon riittävyys koko väestölle. Ekologinen maatalous ei tarkoitakaan sa- maa kuin laajapohjainen matalatuottoinen maatalous. Päinvastoin, korkeita satotasoja tulee tavoitella aina, kun se vain on mah- dollista. Viljelymenetelmät vaikuttavat elintarvikkeiden laatuun Elintarvikkeiden laadussa tulisi kiinnittää huomiota puhtauteen, ravintoarvoon, ter- veellisyyteen ja makuun. Puhtaassa elin- tarvikkeessa ei ole torjunta-ainejäämiä tai ympäristömyrkkyjä. Luomuviljelyssä nämä 5 riskit vältetään pidättäytymällä kemialli- sista torjunta-aineista, mutta silti luomus- sakin voi tulla haitallisia aineita tai pitoi- suuksia, esim. nitraatteja, virheellisen lan- noituksen kautta. Sopimaton viherlannoi- tus tai ylilannoitus orgaanisilla lannoitteilla saattavat myös lisätä nitraattien pitoisuuk- sia. Valon määrä suhteessa ravinteiden saantiin on lehtivihannesten tuotannossa kiinnostava tutkimuksen kohde. Viljely- ympäristön saastumista aiheuttavat puo- lestaan epäsuotuisat ympäristöolosuhteet, teollisuuden päästöt, liikenne ja maatilan omat ajoneuvot ja moottorilla toimivat ko- neet. Viljeltyjen tuotteiden ravintoarvoa ja terveellisyyttä ei voida määrittää ilman analyysejä. Tutkimus- ja koetoiminnalla on löydettävissä sellaisia viljelymenetelmiä, jotka saavat aikaan hyviä laatuominaisuuk- sia. Käynnistetyt ja aikaisemmat tutki- mukset osoittavat, että lannoitus, esikasvit, viljelykasvilaji ja ympäristön edellytykset vaikuttavat sadon mitattaviin ominaisuuk- siin, kuten vitamiini- ja hivenainepitoi- suuksiin sekä valkuaisaineiden koostumuk- seen. Varastointi- ja hajoamistesti kertoo niin ikään tuotteiden elinvoimaisuudesta ja vastustuskyvystä. Elintarvikkeiden tuoksulla ja maulla on suuri merkitys ku- luttajille, ja näihinkin ominaisuuksiin voi- daan vaikuttaa viljelytoimilla. Elintarvikkeiden laadun kannalta myös hyvät varastointitilat, tehokas kuivaus ja terveysvalvonta ovat tärkeitä asioita. Ravinteiden kierrättäminen Elintarvikkeiden tuotanto pellosta pöytään kuluttaa paljon energiaa ja uhkaa omalta osaltaan maapallon ilmaston tasapainoa. Keskivertoperheen ruuan tuotantoon tar- vittavan fossiilisen energian määrän on ar- vioitu olevan suurempi kuin perheen auton ja lämmityksen kuluttaman energian (Günther 1995). Maataloustuotanto sinän- sä muodostaa vain osan tästä energiakus- tannuksesta. Muutkin vaiheet, kuten kul- jetukset, elintarvikkeiden jatkojalostus ja ruuan valmistus, vaativat energiaa. Ne tu- lisikin ottaa huomioon, kun pyritään su- pistamaan teollistuneen maailman hiilidi- oksidipäästöjä. Saksalaisten tutkimusten mukaan luo- mumaataloudessa voidaan vähentää 60 % hiilidioksidipäästöjä tavanomaiseen maata- louteen verrattuna (Haas et al. 1995). Maa- tilojen energia-analyysi voidaan suorittaa laskentaohjelmien ja tilojen kirjanpidon avulla. Tilat poikkeavat tältäkin osin suu- resti toisistaan ja paljon on vielä tehtävä, jotta omavaraisuus lisääntyisi ja polttoai- neiden, öljyn ja sähkön kulutus vähentyisi. Tutkimustietoa tarvitaan mm. biokaasun ja tilojen oman energiantuotannon hyö- dyntämisestä. Ravinteiden huuhtoutuminen aiheut- taa kenties maatalouden vakavimman ym- päristöongelman Pohjoismaissa. Helsinki- komissiossa Pohjoismaat ovat asettaneet typen ja fosforin päästöjen puolittamista- voitteen vuosille 1985–1995. Tämä tavoite on vielä saavuttamatta. Suomen ympäris- tökeskus on muotoillut vuoteen 2005 men- nessä uuden tavoitteen, joka merkitsee koko yhteiskunnassamme typpipäästöjen vähentämistä 75 000 tonnista 45 000 ton- niin. Typpipäästöjen määrästä maatalou- den osuus on 60 %. Vähentämistavoittee- seen voitaisiin päästä siirtymällä Suomen maataloudessa luomutuotantoon (Granstedt 1995). Kaikki luomutilat eivät tosin onnistu päästöjen supistamisessa, sillä karjanlan- nan puutteellinen käsittely ja liian runsas palkokasvien viljely ovat omiaan aiheut- tamaan ravinnehävikkejä. Siksi tutkimus- tieto on saatava viljelijöiden avuksi. MTT:n Ekologisen tuotannon tutkimusasemalla tutkitaan palkokasvien typen tehokasta hyödyntämistä nurmipalkokasveja ja vi- herlannoituskasveja viljeltäessä, nurmen esikasviarvoa, nurmen iän vaikutusta ja kyntötekniikkaa. Kasvien ravinnetaloutta tulisi kehittää ravinnevirtoja arvioimalla ja 6 ohjaamalla. Maan viljavuus ja kestävä tuo- tantokyky lisääntyvät palautettaessa kas- vinravinteita ja eloperäistä ainetta maahan pienin hävikein. Pitkän aikavälin maan- hoito, maan kuivatus ja maan rakenteen suojeleminen raskailla koneilla ajamista vä- hentäen ovat merkittäviä viljelymaan kun- toon vaikuttavia tekijöitä. Luonnon monimuotoi- suuden säilyttäminen Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että luomuviljely edistää kasvillisuuden, eläi- mistön sekä maan eliöstön biologista mo- nimuotoisuutta. Biodiversiteettiä on mah- dollista lisätä mm. tekemällä pienbiotoop- peja, lisäämällä pellon ja metsän vaihet- tumisvyöhykkeen muuntelua ja istutuksien avulla. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka kasveista voidaan luo- da luonnonmukainen suojavyöhyke ja saa- da aikaan ekologinen tasapaino maa- ja puutarhataloudessa ihmisen voimakkaasti säännöstelemiin ekosysteemeihin. Ekologi- nen kasvinsuojelu, monimuotoisuus ja maaseutumaiseman hoito sisältyvät Maa- talouden tutkimuskeskuksen luonnonmu- kaisen tuotannon tutkimusohjelmaan. Kotieläinten hyvinvointi parantaa tuottavuutta Korkean tuotoksen vaatimukset ja suur- tuotannon edut ovat syrjäyttäneet koti- eläinten hyvinvoinnin ja terveyden tavan- omaisessa maataloudessa. Ongelmat naa- mioidaan lisäämällä rehuun antibiootteja ja vaihtamalla tuotantoeläimiä tiheään. Eläinten käyttäytymisen eli etologian tun- temus ja uudenlaisten rakennusteknisten ratkaisujen soveltaminen voivat lisätä tuot- tavuutta ja luoda samalla hyvän työym- päristön luomukotieläintuotannossa. Esiin voi kuitenkin nousta kysymys siitä, onko tilalla edes mahdollista ylläpitää suurimit- taista kananmunan- ja siipikarjan tuotan- toa ekologisessa ja eettisessä kotieläinta- loudessa. Liha- ja lypsykarjan luomutuotannossa tarvitaan tutkimusta ja soveltavia kokeita rehuista ja laiduntamisesta. Maatilojen on syytä huomata, kuinka yksinkertaisesti il- man kalliita investointeja tuotanto-olosuh- teita voidaan kohentaa ja ottaa huomioon eläinten ulkoilun ja liikunnan tarpeet. Maatalous osana yhteiskuntaa Ympäristön- ja maisemanhoito, paikalli- nen tai tilakohtainen jatkojalostus sekä vil- jely ja myynti paikalliselle väestölle voivat luoda myös uusia työpaikkoja sekä yllä- pitää suoria yhteyksiä kuluttajien ja tuot- tajien kesken. Syrjäytyneitä ihmisiä, mm. pitkäaikaistyöttömiä, voitaisiin sijoittaa ympäristönsuojelun ja maisemanhoidon tehtäviin. He voisivat osallistua myös oman ruokansa tuotantoon. Maataloudella tulisi- kin olla tärkeä asema yhteiskuntasuunnit- telussa sekä elintarvikkeiden tuottajana että luonnonvarojen hoitajana ja luomu- tuotanto voisi toimia tässä suunnan näyt- täjänä. Tarvitaan taloudellisia edellytyksiä, jot- ta maatalous pystyy tuottamaan laaduk- kaita elintarvikkeita kestävillä ja ympäris- töä säästävillä menetelmillä. Luonnonmu- kaisen tuotannon tuki ja kuluttajien mak- sama lisähinta helpottavat luomutuotan- non taloutta. Tuottavuuden olisi pysyttävä korkeana, mutta tuotantokustannusten sil- ti kohtalaisen alhaalla. Tavanomaisesta viljelystä luomuun siir- ryttäessä satotaso yleensä laskee. Tämä voi johtua osittain puutteellisista siirtymävai- heen menetelmistä sekä huonoista viljelyn edellytyksistä. Tutkimuksella ja koetoi- minnalla on kehitettävä neuvonnan ja käy- tännön viljelyn tarpeisiin luomutuotantoon 7 sopivaa viljelytekniikkaa. Edelleen tulisi selvittää esikasvivaikutuksia ja sopivia vil- jelykiertoja, parantaa eloperäisten lannoit- teiden käyttöä, kehittää luonnonmukaista kasvinsuojelua sekä soveltuvia viljelykas- vilajikkeita. Luomutilat ovat kehitysyrityksiä. Pä- tevän neuvojan olisi kyettävä laatimaan vil- jelijän kanssa analyysi tilan nykytilanteesta sekä suunnitelma tulevaisuutta varten. Ti- lojen analyysiin ja toimenpideohjelmiin tarvitaan tietoa ja tutkimusta. Kirjallisuus Granstedt, A. 1995. Studies of the flow, supply and losses of nitrogen and other plant nutrients in conventional and ecological agricultural systems in Sweden. Biological Agriculture and Horticulture 11, 1-4: 51–67. Günther, F. 1995. Livsmedelssystemet: samverkande lösningar för miljö, ekonomi och minskad sårbarhet. I. Lantbrukets energibalans. Energiflöden i jord- och skogsbruk. Kungl. Skogs- och Lantbruksakademiens Tidskrift 134: 6. Haas, G., Geier, U., Schulz, D.G. & Köpke, U. 1995. Vergleich konventioneller und organischer Landbau. Klimarelevanz des Agrarsektors der Bundesrepublik Deutschland: Reduzierung der Emission von Kohlenoxid. Berichte über Landwirtschaft 73: 401–415. 8 Märehtijöiden luomuruokinta Eeva Saarisalo Maatalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimuslaitos, 31600 Jokioinen Märehtijöiden ruokinnan luomusäännöt Uusissa luonnonmukaisen kotieläintuotan- non ohjeissa (Luonnonmukaisen Viljelyn Liitto 1997) märehtijöiden ruokinnasta on annettu seuraavanlaisia sääntöjä. Kaikki ruokinnan osuudet lasketaan kuiva-aineesta. Tilan rehuomavaraisuuden tulee olla vähintään 50 % karjan vuotui- sesta rehunkulutuksesta. Koko karjan vuo- tuisesta rehunkulutuksesta väkirehun osuus saa olla enintään 30 %. Päivittäisestä rehuannoksesta väkirehun osuus ei puo- lestaan saa ylittää 50 %. Rehusta vähintään 85 % on oltava luonnonmukaisesti viljeltyä ruokintajaksoittain tarkasteltuna ja päivit- täisessä annoksessa osuuden on oltava vä- hintään 70 %. Tavanomaisten rehujen tu- lee olla kotimaisia. Ohjeissa todetaan myös, että eläimille tulisi olla tarjolla vapaasti erilaisia karkearehuja. Luomukotieläinohjeissa on myös listat- tu kielletyt rehut ja rehujen lisäaineet. Kiel- lettyjä ovat mm. geenimanipulaatioteknii- kalla valmistetut tuotteet, kalajauho, li- haluurehujauho, eläinrasvat sekä urea ruo- kinnassa ja rehujen säilönnässä ureafosfaa- tin, lipeöinnin ja ammonoinnin käyttämi- nen. Sallittuja rehunsäilöntäaineita ovat sen sijaan muurahais-, propioni- ja bent- soehappo sekä entsyymi- ja maitohappo- bakteerivalmisteet ja melassisiirapit. Nurmen ja apilan käyttöä laitumilla ja säilörehun raaka-aineena on tutkittu ja tut- kitaan paljon tavanomaisessa tuotannossa. Näitä tietoja voidaan pitkälti soveltaa myös luomutuotannossa. Kotieläinten luonnon- mukaisesta ruokinnasta tehdyn kirjalli- suusselvityksen mukaan aiheesta ei ole teh- ty kotimaassa tutkimuksia ja Pohjoismais- sakin vain muutama (Kallio & Sairanen 1994). Luomulehmien ruokinnassa on kui- tenkin eräitä erityiskysymyksiä, joiden sel- vittämiseksi on aloitettu tutkimushanke. Tutkimushanke Kotovaraisen ruokinnan optimointi luonnonmu- kaisessa maidontuotannossa -hanke on kol- mevuotinen ja pääosin maa- ja metsäta- lousministeriön rahoittama. Tutkimus to- teutetaan yhteistyönä Maatalouden tutki- muskeskuksen ja Joensuun yliopiston kesken. Yhteistyötahoja ovat myös Hel- singin yliopiston Mikkelin täydennyskou- lutuskeskus ja Maaseutukeskusten liitto. Kokeellinen osa tehdään pääasiassa Joen- suun yliopiston Liperissä sijaitsevalla Sii- kasalmen koetilalla. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää luo- mutiloille sopivia lypsylehmien rehuvali- oita, jotka perustuvat tilalla tuotettaviin rehuihin. Ruokinnassa pyritään erityisesti siihen, että rehuannoksessa on energiaa ja valkuaista oikeassa suhteessa, jolloin ra- vintoaineiden hyväksikäyttö on tehokasta ja tuotanto pysyy hyvänä. Apilapitoisen nurmirehun energia- ja valkuaistäyden- nyksen optimointi sisäruokinta- ja laidun- 9 kaudella on myös tärkeää. Tutkimuksessa saadaan tietoa myös luomurehujen koos- tumuksen vaihtelusta ja eroista tavanomai- sesti tuotettuihin rehuihin verrattuna. Tutkimus käynnistyi kesäkuussa 1996. Kesän aikana Siikasalmen koetilalla tehtiin laidunruokinnan väkirehutäydennys- ja laidunnusstrategiakoe sekä laidunkasvien vertailukoe. Laboratoriossa tehdyssä re- hunsäilöntäkokeessa tutkittiin eri tyyppis- ten maitohappobakteerien käyttökelpoi- suutta apilan säilönnässä (Siikasalmi) ja uu- den mahdollisen palkokasvin, sirppimai- lasen säilöntää. Laidunruokinnan väkirehutäydennys- kokeessa oli kahdeksan lypsylehmää ja koe- mallina käytettiin tasapainotettua latina- laista neliötä. Väkirehuruokintoja oli neljä erilaista: 0 kg O 4 kg ohra-kauraa V 3 kg ohra-kauraa + 1 kg rypsipuristetta VR 1, 25 kg rypsipuristetta R, lisäksi kaikki lehmät saivat 250 g lai- dunkivennäistä päivässä. Lehmät olivat poikineet syys-helmikuussa, joten ne olivat tuotoskautensa loppupuolella kokeen aikana. Kaikkien lehmien kes- kimääräinen maito- tuotos oli kokeessa 18,5kg/pv. Ruokinnoittain keskimääräi- set tuotokset olivat (kg/pv): O 16, 7 V 20,4 VR 19,6 R 18,8. Vaikka laidunrehua oli laskennallisesti riittävästi, silti laitumen lisänä annettu vä- kirehu, erityisesti vilja, lisäsi lypsykautensa lopullakin olevien lehmien tuotosta. Apilansäilöntäkokeen alustavien tulos- ten mukaan käytetyt maitohappobaktee- rikannat ovat toimineet hyvin. Rehunäytteiden analysointi ja tulosten laskenta jatkui vuonna 1997. Siikasalmella on meneillään sisäruokintakauden tuotan- tokoe, jossa tutkitaan apilapitoisen luomu- säilörehun energia- ja valkuaistäydennyk- sen vaikutusta maidontuotantoon. Väki- rehuna on ohra-kaura, jota korvataan her- neellä, rypsinsiemenellä ja lisäksi vertailuna on kaupallinen rypsirouhe. Projektiin liit- tyen Jokioisissa tehdään myös lypsylehmi- en ruokintakoe sirppimailassäilörehulla. Laidunkokeissa on suuria, sääolosuhteista johtuvia eroja kesien välillä, joten kesällä 1997 jatkettiin samanlaisilla kokeilla kuin vuonna 1996. Kirjallisuus Kallio, M. & Sairanen, S. 1994. Kotieläinten luonnonmukainen ruokinta. Maatalouden tutkimuskeskus, Tiedote 10/94. Jokioinen: Maatalouden tutkimuskeskus. 20 p. ISSN 0359-7652 Luonnonmukaisen viljelyn liitto 1997. Luon- nonmukaisen kotieläintuotannon ja mehi- läistuotannon ohjeet. 30 p. 10 Laiduntaminen luonnonmukaisessa kotieläintaloudessa Eeva Kuusela Joensuun Yliopisto, Biologian laitos, PL 111, 80101 Joensuu Laiduntaminen on lajin- ja luonnonmukai- sinta nautakarjan ruokintaa, myös luomu- siat viihtyvät laitumella. Luonnonmukai- seen tuotantoon siirryttäessä laitumen satotaso alenee usein huomattavasti. Mer- kittävimmät erot luonnonmukaisessa lai- dunviljelyssä tavanomaiseen viljelyyn ver- rattuna ovat laitumen kasvikoostumus sekä lannoitus. Hyvä luomulaidun on ta- sapainoinen seos apiloita, heiniä ja yrttejä. Laitumen ravinnehuolto perustuu biologi- seen typensidontaan sekä lannan ravintei- den palautumiseen ravinnekiertoon. Lai- duntamisen tehostamiseen on kuitenkin useita keinoja, kuten laidunkasvien valinta ja laiduntamisstrategian suunnittelu. Avainsanat: apila, laiduntaminen, luonnonmukainen viljely Abstract Pasturing in organic animal husbandary The most natural ecological cattle fodder is pasture: it is also preferred by pigs. Con- verting a farm to organic production tends to reduce the yield of pastures, often sub- stiantially. The main differences between conventional and organic pastures are the way they are fertilized and the seed mix- tures used. The pasture on an organic farm will include a range of species and varieties of grasses, clovers and herbs. Crop nutrition is based on the biological fixation of atmos- pheric nitrogen and the recirculation of nutrients through manure. Grazing on or- ganic farms can be improved in many ways, for instance, by choosing suitable mixtures of species and adapting appropriate grazing strategies. Key words: clover, grazing, organic farming 11 Laiduntaminen luomussa Laiduntaminen on lajin- ja luonnonmukai- sinta nautakarjan ruokintaa, joka lisää eläinten hyvinvointia. Uusien luonnonmu- kaisen kotieläintuotannon ohjeiden (Luon- nonmukaisen Viljelyn Liitto 1997) mukai- sesti myös sikojen ulkoilumahdollisuus vaihtelevissa maastoissa ja kasvustoissa tu- lisi järjestää aina, kun se on mahdollista. Luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymä- vaiheessa laitumen satotaso alenee kuiten- kin usein huomattavasti (Turkki & Viitala 1996). Eräät luomutilat ovat laiduntami- sessa esiintyvien ongelmien vuoksi siirty- neet niittoruokintaan. Laiduntaminen kuuluu kuitenkin niin olennaisesti luon- nonmukaisen viljelyn perusperiaatteisiin, että nämä mahdolliset vaikeudet on py- rittävä ratkaisemaan tutkimuksen avulla. Tiloilla luomulaitumen ongelmat liittyvät useimmiten apilapitoisuuden säätelyyn. Luomulaitumen sadon ja laadun kannalta palkokasvien menestyminen on välttämä- töntä. Pienentynyt apilapitoisuus johtaa laitumen tuottokyvyn alenemiseen ja kor- kea apilapitoisuus voi aiheuttaa eläimille puhaltumista. Siirryttäessä laiduntamaan laihoilta laitumilta runsasapilaisiin säilöre- hunurmien odelmikkoihin, puhaltumisris- ki on tiedostettava. Laitumen apilapitoi- suuden optimi voisi olla välillä 20–30 % kuiva-aineesta, vastaten 25–35 % tuore- sadosta. Apilapitoisuus lisääntyy yleensä loppukesällä, pienenee laitumen iän myötä sekä vaihtelee runsaasti paikallisesti. Kas- vukauden sääolot, maaperätekijät ja vil- jelytekniikka vaikuttavat myöskin apila- pitoisuuden kehittymiseen. Luomulaitumen ravinnehuolto Runsas ja edullinen typpilannoitus nähtiin 1970-luvulla Suomessa ensisijaisena keino- na ruohomäärän lisäämiseen heinäkasvilai- tumilla (Rinne & Takala 1971). Nykyisin maatalouden suurimmat ravinnepäästöt liittyvät intensiiviseen kotieläintuotantoon (Granstedt 1995). Etenkin laitumille tulee väkilannoitteissa ja karjanlannassa ravin- teita moninkertaisesti verrattuna maidon mukana laitumelta poistuviin ravinteisiin. Siirryttäessä luonnonmukaiseen viljelyyn heinäkasvien viljely väkilannoituksen tur- vin ei enää ole mahdollista, vaan laitumen ravinnehuolto pitää ajatella aivan uudes- taan. Laitumen ravinnehuolto perustuu luon- nonmukaisessa viljelyssä laitumelle tulevan lannan ravinteiden palautumiseen kiertoon sekä biologiseen typensidontaan. Lehmien tuotostaso, ruokinta ja laitumen tuotto- kyky vaikuttavat tietenkin laitumen ravin- netaseeseen ja mahdolliseen lannoitustar- peeseen. Ravinteet, joita lehmä ei käytä maidontuotantoon tai lisäkasvuun, poiste- taan sonnan ja virtsan mukana. Kun lai- dunruokinnan väkirehutäydennyskokeessa Siikasalmella lehmille annettiin 1 kg ryp- sipuristetta ja 3 kg ohra-kauraa ja 250 g kivennäisrehua, saatiin keskimääräiseksi maitotuotokseksi 19,6 kg/pv (Saarisalo 1997). Laidunkausi kesti 100 päivää ja eläintiheys oli 2,7 ny/ha. Maidossa poistui hehtaaria kohti laskettuna typpeä 26, fos- foria 5 ja kaliumia 9 kg. Vastaavasti li- särehuissa annettiin hehtaaria kohti typpeä 25, fosforia 9 ja kaliumia 7 kg. Tietenkään kaikki lannan ravinteet eivät palaudu ra- vinnekiertoon. Osa lannasta päätyy laitu- men ulkopuolelle ja osa ravinteista me- netetään hävikkeinä. Typpilannoitus on biologisen typensi- donnan varassa. Biologisesti sidottu typpi siirtyy laitumella palkokasvilta heinäkas- ville joko maaperässä tai maan päällitse eläinten lannassa (Ledgard 1991). Terve ja kasvuvoimainen palkokasvi pyrkii hyö- dyntämään sitomansa typen omaan kas- vuunsa ja kumppanuuskasvi saa maasta typpeä palkokasvien kuolleiden kasvino- sien ja lannan mineralisoitumisen tulok- sena. Laidunnus tai niitto lisäävät palko- kasvin juurten uusiutumista, jolloin typpeä vapautuu. (Sprent & Sprent 1990). Son- 12 takasojen ja virtsalaikkujen ympärille muo- dostuu väkeviä hylkylaikkuja, joihin kas- veille tarpeelliset ravinteet kertyvät epä- tasaisesti. Kerran syömättä jäänyt rehu ei kelpaa seuraavallakaan laidunnuskerralla, joten se kannattaa niittää tai silputa lai- tumen viherlannoitteeksi. Näin estetään myös siemenestä leviävien rikkakasvien li- sääntyminen. Koska laidun saa välittömäs- ti oman osansa tilan karjanlannasta, kom- posti kannattaa hyödyntää peltoviljelyssä apilalaidunten sijasta, ellei laitumen ravin- netilanne ole erityisen huono (Kuusela 1996). Laidunkasvit luomussa Luomulaitumen kasvikoostumusta suunni- teltaessa on hyvä ensin miettiä, haluaako laiduntaa säilörehutyyppistä nurmea vai perustaa laitumen. Varsinainen laidunnur- mi on tuuhea myös matalana ja soveltuu tiheään laiduntamiseen. Mitä korkeampi kasvusto on, sitä suuremmat ovat tallaan- tumishävikit ja sitä pienempinä kaistoina nurmi tulee syöttää eläimille. Monivuoti- set, nimenomaan laitumeksi perustetut lai- dunnurmet soveltuvat hyvin luomuun, koska tällöin laitumen kasvikoostumus voidaan optimoida. Laidunseoksen perusheinäkasveiksi so- pivat tutut nurminata (Festuca pratensis) ja timotei (Phleum pratense). Niittynurmikka (Poa pratensis) lisää laitumen tallauksen kes- tävyyttä ja täyttää kasvustoon syntyvät au- kot. Etelä-Suomessa laitumessa voidaan käyttää Englannin raiheinää (Lolium peren- ne) ja kuivilla hiesu- ja savimailla koiran- heinää (Dactylis glomerata). Nurmipalkokasveista monivuotisiin nurmiin tulevat kysymykseen apilat: puna- apila (Trifolium pratense) valkoapila (Trifo- lium repens) ja alsikeapila (Trifolium hybri- dum) sekä mahdollisesti uutena laidunkas- vina Suomessa sirppimailanen (Medicago falcata L). ja keltamaite (Lotus corniculatus). Palkokasveista eniten maassamme käytet- ty puna-apila kestää huonosti laiduntamis- ta, sen sijaan valkoapila on varsinainen lai- dunkasvi (Klapp 1938). Joensuun yliopis- ton Siikasalmen luomutilalla on vuosina 1996–1998 käynnissä laidunkoe, jossa ar- vioidaan monivuotisten apiloiden soveltu- vuutta laidunkasviksi luomussa. Sirppimai- lanen on Maatalouden tutkimuskeskukses- sa Jokioisilla tehtyjen alustavien tutkimus- ten mukaan sopeutunut hyvin maamme olosuhteisiin ja kestää sinimailasta parem- min laiduntamista (Sormunen-Cristian et al. 1997). Keltamaite menestyy vähäravin- teisilla mailla, on poudankestävä, eikä edel- lä mainittujen palkokasvien tavoin aiheuta puhaltumista (Duke 1981). Siikasalmella on keväällä 1997 perustettu laidunkoe, jos- sa kartoitetaan keltamaitteen talvehtimis- ja laidunominaisuuksia. Luomulaitumen siemenseokseen suosi- tellaan usein myös yrttejä. Monet niistä ovat perinteisen käsityksen mukaisesti lai- tumen rikkakasveja ja eräät maustekasveja. Foster (1988) suosittelee laitumelle kylvet- täväksi mm. sikuria (Chicorum intybus), ra- tamoa (Plantago lanceolata), siankärsämöä (Achillea millefolium), persiljaa (Petroselinum crispum) ja kuminaa (Carum carvi). Yrtit li- säävät laidunnurmen monimuotoisuutta ja tehostavat ravinteiden ottoa (Fisher et al. 1996). Eräillä yrteillä on myös lääkinnäl- lisiä vaikutuksia, esim. kumina estää pu- haltumista. Hauglandin (1995) mukaan yrtit voivat parantaa myös laitumen re- huarvoa. Hevonhierakan (Rumex longifo- lius), rönsyleinikin (Ranunculus repens) ja voi- kukan (Taraxacum offinale) osuuden kasvu nurmimassassa lisäsi nurmirehun in vitro -sulavuutta, raakavalkuais- ja tuhkapitoi- suutta, mutta vähensi sen kuitupitoisuutta. Kylvettyjen yrttien laiduntamisessa on usein ongelmana niiden huono kestävyys jatkuvan laiduntamispaineen ja puhdistus- niittojen alla. Laitumelle voidaan sijoittaa myös erillisiä yrttikaistoja, jolloin laidun- tamispainetta voidaan säädellä (Lampkin 1994). Siikasalmella on tehty pienimuo- toisia kokeiluja yrttikaistan käytöstä. Yksivuotiset vihantarehunurmet sopi- vat luomutilalle tasoittamaan laitumen kasvun vaihteluita, korvaamaan tarvitta- 13 essa heikentyneen monivuotisen nurmen tai katkaisemaan pitkään laitumena olleen lohkon viljelykiertoa. Vihantarehukasvit voidaan joko syöttää niittoruokintana tai laiduntaa lohkon sijainnista riippuen. Vi- hantarehuseoksiin sopivat monivuotisten nurmikasvien ohella esim. viljat, virnat, yk- sivuotiset nurmiheinät ja apilat. Luomulaitumen siemenseos kannattaa koostaa mahdollisimman monipuoliseksi, jolloin viljelyvarmuus säilyy vaihtelevista sääoloista huolimatta. Laitumella on syytä käyttää melko suurta kokonaissiemenmää- rää (20–25 kg/ha), josta palkokasvien osuus voisi olla, lajista riippuen, noin 1/4. Näin menetellen laidunkasvustosta tulee tiheä ja se säilyy sellaisena tallaamisvau- rioista huolimatta. Siemenseosta koostet- taessa kannattaa kiinnittää huomiota maa- laji- ja etenkin viljelyvyöhykesuosituksiin. Palkokasvien siementen ymppäys on tar- peellista, mikäli pellolla ei ole viljelty ky- seistä palkokasvia aiemmin. Laiduntamisstrategiat Laidunyhdistyksen vuosikirjassa (1948) to- detaan seuraavaa: laitumen sadon tehokas hyväksikäyttö vaatii viljelijältä taitoa ja suunnitelmallisuutta. Hyvään tulokseen pääsemiseksi nurmen tuotanto tulisi saada mahdollisimman korkeaksi ja myös säilyt- tää se korkeana. Lisäksi laidunruoho tulisi käyttää sen ravintoarvon ollessa parhaim- millaan. Tärkeää olisi myös pyrkiä säilyt- tämään apila- ja heinälajien välinen tasa- paino koko laidunkauden ajan. Näiden pe- riaatteiden toteutumiseen vaikuttaa se, millaista laiduntamisstrategiaa viljelijä käyttää. Laiduntamisstrategioiden avulla voi- daan säädellä laidunnuspainetta ja täten ohjata laidunkasvuston kehittymistä ti- heäksi ja satoisaksi. Laidunnuspaine tar- koittaa laitumen rehuntuottokykyä suh- teessa laiduntavien eläinten rehuntarpee- seen. Laidunpainetta voidaan kuvata esim. lukuarvona ny/ha. Keväällä laitumen syöt- tö tulee aloittaa aikaisin. Riittävä laidun- nuspaine johtaa tiheän laidunkasvuston muodostumiseen ja säilymiseen (Holmes 1989). Alhainen laidunnuspaine eli tilanne, jossa yhtä eläintä kohti on runsaasti rehua, johtaa laitumen kasvun heikkenemiseen. Kuitenkin ainoastaan riittävän suuren re- humäärän (20–30 kg ka/ny/pv) tarjoami- nen laitumelta mahdollistaa maksimaali- sen kuiva-aineen syönnin ja hyvän mai- totuotoksen, mutta tällöin tarjotusta re- husta osa jää syömättä (35–50 %) (Meijs & Hoekstra 1984). Laidunnuspaineen op- timoinnissa joudutaan tekemään kompro- missi laitumen ja eläinten maksimaalisen tuoton kesken. Laidunnuksen jälkeisen puhdistusniiton avulla voidaan tällöin säi- lyttää laidunkasvien pensomiskyky sekä re- hun laatu (Stakelum & Dillon 1991). Kotovaraisen ruokinnan optimointi luonnon- mukaisessa maidon- tuotannossa Kotonvaraisen ruokinnan optimointi luon- nonmukaisessa maidontuotannossa -tutki- mushanke esitellään artikkelissa Märehti- jöiden luomuruokinta (Saarisalo s. 9). Oleellisena osana hanketta ovat laidunta- miseen liittyvät kokeet, joista kasvukau- della 1996 käynnistettiin seuraavat: 1. Apilalajien vertailu laitumessa, 2. Laiduntamisstrategian vaikutukset maidontuotantoon ja laitumen kasvuun 3. Laitumen väkirehutäydennyksen vaikutus maidon tuotantoon (Saarisalo, s. 9) Seuraavassa alustavia tuloksia vuodelta 1996 Apilalajien vertailu laitumessa – sekä Laiduntamisstrategian vaikutukset mai- dontuotantoon ja laitumen kasvuun -ko- keista: 14 Apilat vertailussa laitumella Apilalajien vertailu laitumessa -koekenttä oli perustettu keväällä 1995 suojakasvina vihantakaura. Lannoituksena oli ainoas- taan esikasvina ollut apilalaidun. Laidun- siemenseoksen kylvömäärä oli 25 kg/ha, josta 1/3 apilaa (alsike-, puna-, tai valko- apilaa sekä seoksena alsike- ja valkoapilaa sekä verrokkina heinäseos). Kerranteet lai- dunnettiin kolmen viikon välein. Ruutujen sato mitattiin (näytteenottokorkeus 3 cm) ennen ja jälkeen laidunnuksen. Laidunta- misen aikaista kasvua ei mitattu. Siika- salmella näytteistä määritettiin kuiva-ai- nepitoisuus, suoritettiin botaaninen ana- lyysi sekä kuivattiin analyysinäytteet. Jo- kioisilla määritettiin tuhka, typpi, NDF, ADF, ligniini ja in vitro -sulavuus sellu- laasimenetelmällä. Kokoomanäytteistä määritettiin lisäksi kalium, kalsium, mag- nesium, fosfori ja natrium. Nuori ja runsaasti apilaa sisältävä lai- dun kasvoi hyvin ilman lannoitusta, kui- va-ainesato oli keskimäärin 7640 kg ka/ha (3 cm yläpuolelta). Korkeahkon apilapi- toisuuden haittojen ehkäisemiseksi kokees- sa laiduntavat lehmät saivat navetassa kui- vaa heinää. Laidunnuksen jälkeen laidun- rehusta oli jäljellä keskimäärin puolet. Lai- dunta ei syötetty tätä tarkemmin, jotta maittavuuserot tulisivat esiin. Valkoapila- seosruudut tulivat tarkimmin syödyiksi. Rehun raakavalkuaispitoisuus oli keski- määrin 21,4 % ja in vitro -sellulaasisu- lavuus 76,7 %. Perustamisvuoden syksyllä (1995) api- laseosten apilapitoisuudet olivat yli 50 %. Keväällä 1996 apilapitoisuudet olivat pie- nentyneet. Kaikkien laidunseosten kuiva- ainesadon keskimääräinen koostumus kas- vukaudella 1996 oli heiniä 53, apilaa 28 ja rikkakasveja 19 %. Valkoapilaseosten apilapitoisuus oli suurin kasvaen syksyä kohti (Taulukko 1). Kesän kuluessa hei- näseosruudussa lisääntyi jo edellisenä syk- synä ilmestynyt luonnonvalkoapila. Lai- dunrehun valkuaispitoisuus suureni apila- pitoisuuden myötä (rs=0,425**). Laidunnuskertojen satomäärät olivat lähes saman suuruisina, viimeisen laidun- nuskerran sato oli kuitenkin pienempi. Lai- dunseosten apilapitoisuus oli korkeimmil- laan kolmella keskimmäisellä laidunnus- kerralla. Syksyn viimeisessä laidunnuksessa valkoapilaseoksen apilapitoisuus lisääntyi edelleen, sen sijaan muiden laidunseosten apilapitoisuus pieneni. Kolmella ensim- mäisellä laidunnuskerralla raakavalkuais- pitoisuus vaihteli vain vähän, mutta kohosi syksyä kohti. (Taulukko 2). Koelohko oli väkilannoitettu viimeksi vuonna 1992. Vuonna 1993 tehdyn vil- javuustutkimuksen mukaan maalajina oli m hsHHt ja viljavuusarvot olivat pH 6,1, kalsium 1360 mg, fosfori 16 g, kalium 165 mg ja magnesium 196 mg litrassa maata. Kokoomanäytteiden kivennäistu- lokset antavat viitteitä siitä, että apilalai- tumien kivennäiskoostumus ja myöskin ki- Taulukko 1. Laidunseoksen vaikutus laitumen kasvuun, maittavuuteen sekä apila- ja raakavalkuais- pitoisuuteen. Laidunseokset Alsikeapi- laseos Puna- apilaseos Valkoapila- seos Valko- ja alsikeapilaseos Heinäseos SEM Merk. Sato, kg ka/ha 1619 1642 1346 1534 1497 Jämä, kg ka/ha 878 850 617 720 891 30,5 * Apilapitoisuus, % 24,6 27,4 37,4 34,6 18,3 1,41 *** In vitro - sellulaa- sisulavuus, % 76,3 75,9 77,9 77,8 75,8 0,24 ** Raakavalkuaispi- toisuus, % 20,5 21,2 23,3 22,9 19,3 0,34 *** 15 vennäisruokintatarve eroaa heinälaitumis- ta. (Taulukko 3) Laiduntamisstrategian vaikutukset maidontuo- tantoon ja laitumen kasvuun Laidunnusstrategiakokeessa verrattiin lai- dunstrategian vaikutusta lehmää kohti tar- vittavaan päivittäiseen laidunalaan. Siika- salmen kolme vanhaa laidunlohkoa jaettiin keväällä 1996 kukin puoliksi siten, että molempien puoliskojen pinta-ala oli noin 0,5 ha. A-puoli jaettiin päivittäisiin kais- toihin ja B-puoli syötettiin yhtenä lohkona. Laidunkierron pituus oli kolme viikkoa. Laidunnuskertoja oli kullakin lohkolla viisi, joista neljä keskimmäistä otettiin mukaan kokeeseen (samat kun laitumen väkirehu- täydennyskokeessa). A-puolella päivittäi- sen syöttökaistan koko laskettiin siten, että lehmää kohti oli käytettävissä 20 kg kui- va-ainetta. B-puolella rehun riittävyyttä arvioitiin kasvuston korkeuden perusteella. Rehun loputtua B-puolelta ennen siirty- mistä seuraavalle koelaitumelle, eläimet siirrettiin hyväkasvuisille varalaitumille. Strategialaitumista otettiin laatunäytteitä pitkin kesää (analyysit kuten apilalajien vertailu laitumessa –kokeessa). Strategialaitumien apilapitoisuus ja sato olivat pienempiä kuin apilalajikokees- sa. Koe aloitettiin 12.6.1996. Kokeessa ol- leen neljän laidunnuksen A-puolen keski- määräinen sato oli noin 5000 kg ka/ha (3 cm yläpuolelta) ja koelohkot laidunnet- tiin yhteensä viisi kertaa. Sadosta tuli hyö- dynnettyä lehmien maitotuotoksen perus- teella arviolta hieman yli puolet. Apila- pitoisuus oli kesän alussa keskimäärin 15 ja kesän lopussa 17 %. Säännölliset puh- distusniitot pitivät laitumet kunnossa. Lai- dunten in vitro -sellulaasisulavuus oli kes- kimäärin 78 %. Laidunten valkuaispitoi- suus oli kahdessa ensimmäisessä laidun- nuksessa 17 ja kahdessa viimeisessä 19 %. Matalahkosta apilapitoisuudesta johtuen laidunrehun valkuaispitoisuus oli keski- Taulukko 2. Laidunkerran vaikutus laitumen kasvuun, maittavuuteen sekä apila- ja raakavalkuaispi- toisuuteen. Laidunkerta 1. laidunnus 2. laidunnus 3. laidunnus 4. laidunnus 5. laidunnus SEM Merk. Sato, kg ka/ha 1705 1484 1735 1536 1180 40,1 *** Jämä, kg ka/ha 931 1034 807 648 535 30,5 *** Apilapitoisuus, % 19,2 30,0 33,0 31,4 28,6 1,41 * In vitro - sulavuus, % 79,7 76,5 76,4 76,2 76,7 0,24 ** Raakavalkuaispitoi- suus, % 20,4 20,5 20,4 21,5 23,7 0,34 ** Kivennäiset Kalsiumg/kg ka Magnesium g/kg ka Fosfori g/kg ka Kalium g/kg ka Natrium mg/kg ka Alsikeapilaseos 8,03 2,46 4,76 42,9 59,2 Puna-apilaseos 9,04 2,80 4,82 43,5 44,8 Valkoapilaseos 10,10 2,64 4,93 43,3 70,4 Valkoalsikeapilaseos 9,01 2,49 4,81 44,7 76,1 Heinäseos 7,71 2,33 4,68 39,4 40,6 Taulukko 3. Laidunseosten keskimääräiset kivennäiskoostumukset. 16 määrin 18,4 %. Kaistasyötöllä päästiin loh- kosyöttöä tehokkaampaan laidunnukseen. Neljän kokeessa olleen laidunnuskerran ai- kana lohkopuolella tarvittiin lehmää kohti keskimäärin 1/3 % suurempi päivittäinen laidunala. Kaistapuolella laitumelle jäi pi- tempi lepoaika ja puhdistusniitto ajoittui oikein. Kaistasyöttö lisäsi työtä, vaikka kaistan erotus sähköaidalla kävikin melko näppärästi. Koska lohkopuolella eläinten siirto pois lohkolta tapahtui lohkon lope- tuskorkeuden perusteella ja kaistapuolella mitatun kuiva-ainesadon mukaisesti, voi lopettamisperusteen erilaisuus vaikuttaa tulokseen. Laiduntamistavan vaikutusta maitotuotokseen ei ole vielä selvitetty. Kirjallisuus Duke, J.A. 1981. Handbook of Legumes of World Economic Importance. London. Pleum Press. 345 p. ISBN 0-306-40406-0. Foster, L. 1988. Herbs in Pasture. Development and Research in Britain, 1850–1984. Biological Agriculture and Horticulture 5 (2): 97–133. Fisher, G.E.J., Baker, L.J. & Tiley, G.E.D. 1996. Herbage production from swards containing range grass, ford and clover species and under extensive management. Grass and Forage Science 51. 58–72. Granstedt, A. 1995. Studies of the flow, supply and losses of nitrogen and other plant nutrients in conventional and ecological agricultural systems in Sweden. In: Proceedings of the international workshop, Nitrogen leaching in ecological agriculture, Copenhagen, Denmark. 11–15 October 1993. Biological Agriculture and Horticulture, Vol. 11: 51–67. Haugland, E. 1995. Rumex longifolius DC., Ranunculus repens L. and Taraxacum offinale (Web) Marss in grassland. 2. Crop nutritive value in relation to proportion of dicots. Norwegian Journal of Agricultural Sciences 9: 85–93. Holmes, W. 1989. Grass its production and utilization. Second edition. The British Grassland Society. Oxford: Blackwell. Scientific Publications. 306 p. ISBN 0-632-02461-5. Klapp, E. 1938. Principles governing the value of herbage plants for hay and pasture use. Herbage Reviews. 6: 57–63. Kuusela, E. 1996. Kompostin ja siemenen pintalevityksen vaikutukset laidunnurmen kasvuun ja kasvikoostumukseen sekä maittavuuteen. In: Vuorinen, A. (ed.). 2. Kansallinen kompos- tiseminaari Liperi 28–29.9.1995. Tiivistelmät. Joensuun Yliopiston Matemaattisluonnon- tieteellisen tiedekunnan raporttisarja No: 34. 52 p. ISBN 951-708-434-X. Lampkin, N. 1994. Organic Farming. Ipswich: Farming Press. 715 p. ISBN 0-85236-191-2. Ledgard, S.F. 1991. Transfer of fixed nitrogen from white clover to associated grasses in swards grazed by dairy cows, estimated using 15N methods. Plant and Soil 131: 215–223. ISSN 0032-079X. Luonnonmukaisen viljelyn liitto ry. 1997. Luon- nonmukaisen kotieläintuotannon ja mehiläis- tuotannon ohjeet. 30 p. Meijs, J.A.C. & Hoekstra, J.A. 1984. Concentrate supplementation of grazing dairy cows. 1. Effect of concentrate intake and herbage allowance on herbage intake. Grass and Forage Science 39: 59–66. Rinne, K. & Takala, M. 1971. Nautakarjan laitumen typpilannoituksesta. Annales Agriculturae Fenniae 10: 25–32. Sormunen-Cristian, R., Taponen, S. & Saastamoinen, I. 1997. Sirppimailasruokinnan vaikutus uuhien tiinehtyvyyteen ja sikiävyyteen. Kotieläintieteen päivät 20.–21.5.1997. Sprent, J.L. & Sprent P. 1990. Nitrogen fixing organism. Pure and applied aspects. Gambridge: Gambridge University Press. 256 p. ISBN 0-412-34680-X. Stakelum, G. & Dillon, P. 1991. Influence of sward structure and digestibility on the intake and perfirmance of lactating and growing cattle. In: Mayne, C.S. (ed.). Management Issues for the Grassland Farmer in the 1990`s. British Grassland Society Occasional Symposium No. 25: 30–44. Turkki, A. & Viitala, H. 1996. Luomumaidon tuotantokustannus. Helsingin Yliopiston Talous- tieteen laitoksen Monistesarja No 11. 62 p. ISBN 951-45-7604-7. 17 Ehdotuksia luonnonmukaisen kotieläintalouden tekijöiksi Katri Karkinen Kasvintuotannon tarkastuskeskus, PL 111, 32201 Loimaa Luonnonmukaisen kotieläintalouden suo- malainen määritelmä on työn alla. Sitä tar- vitsevat sekä kotieläinten kasvattajat ja maaseudun kehittäjät että viranomaistaho. Euroopan unionin komissio antoi Suomessa tärkeän sysäyksen alan kehitykselle. Se jul- kaisi ehdotuksen, joka koskee luonnon- mukaisen kotieläintuotannon säätelyä. Kasvintuotannon tarkastuskeskus kokosi asiantuntijaryhmän, joka pyrki etsimään luonnonmukaisuuden tunnusmerkkejä. Työn tuloksena syntyi viiden alakohdan ja 35 yksittäisen ehdon sääntö luonnon- mukaisen naudan kasvatukseen. Avainsanat: eettinen kotieläintuotanto, luonnonmukainen kotieläintuotanto, luonnonmukainen maatalous, sertifiointi Abstract Proposals for organic animal husbandary Organic agriculture in Finland is supported through the agriculture programmes of the European Union. In addition, organic ani- mal produce is certified by the Association of Organic Farmers. As part of their efforts to improve the certification of organic ani- mal products, the two organisations are seeking to formulate rules for production. Plant Production Inspection Centre in Fin- land therefore established a working group to discuss certification, and the legal, bio- logical and economic issues involved. The outcome was a set of provisions pertaining to organic cattle rearing with five subitems and 35 separate clauses. Key words: certification, ethical animal production, organic agriculture, organic animal production 18 Johdanto Työskentelin vuonna 1996 Luonnonmu- kaisen maatalouden valvontaorganisaatios- sa. Yksikkö kuuluu Kasvintuotannon tar- kastuskeskukseen (KTTK) ja keskittyy luonnonmukaisten tukien valvontaan. Kun Euroopan unionin komissio teki eh- dotuksen luonnonmukaisen kotieläinta- louden ohjaamisesta, pääsin mukaan pro- jektiin, jossa suunniteltiin alan ohjetta Suo- men olosuhteisiin. Vastaavaa työtä on teh- nyt Luonnonmukaisen Viljelyn liitto jo 10 vuoden ajan. Kotieläintuotantoa ohjaavia, uusia sää- döksiä on Suomessa äskettäin hyväksytty ainakin kaksi. Ensimmäinen on eläinsuo- jelulaki (247/96) ja toinen on laki eläi- mistä saatavien elintarvikkeiden elintarvi- kehygieniasta (1195/96). Molemmat lait tukevat hyvin luonnonmukaista tuotanto- tapaa, jossa tyypillisesti tarkastellaan lop- putuotteen elinkaarta tuotannosta jalos- tukseen ja valmistuksesta kulutukseen saakka. KTTK:ssa luonnonmukaista koti- eläinohjetta suunniteltiin tarkastuksen to- teuttamiseen. Ensimmäinen ongelma koski kuitenkin ohjeiston laajuutta. Euroopan unionin komission säädösehdotus oli noin 30-sivuinen (EU 1996). Luonnonmukaisen Viljelyn liiton kotieläinohje oli pituudel- taan noin 25 sivua (Suokas 1997). Raja- simme työtä siten, että Suomessa luon- nonmukainen kotieläintuotannon ehto koostuisi viidestä alakohdasta. Teimme oletuksen, että luonnonmu- kaiseen kotieläinten kasvatukseen liittyy erilaisia, vahvojakin näkemyksiä. Arvelim- me, että erilaiset ihmiset ja viiteryhmät, tässä tapauksessa kotieläinten kasvattajat eli tuottajat, viranomaiset ja neuvojat ajat- televat luonnonmukaisesta kotieläintalou- desta eri tavalla. Kullakin olisi oma nä- kemyksensä siitä, mitä luonnonmukainen kotieläintalous on. Tässä kerrotaan tämän oletuksen testaamisesta, aiheeseen liitty- vien keskustelujen sisällöstä sekä luonnon- mukaisen ja onnellisen kotieläimen erosta. Asiantuntijaryhmän työskentely Kokosimme saman pöydän ääreen Loi- maalle edustajat tuottajajärjestöistä, viran- omaisista ja neuvontajärjestöistä kesäkuus- sa 1996. Tätä seurasi kokousten sarja: työ- ryhmä piti toistakymmentä keskustelevaa kokousta, joissa osallistujia oli 5–9. Pu- heenjohtajana toimi ylitarkastaja Sampsa Heinonen KTTK:sta. Työryhmä laati vuoden kuluessa luon- nonmukaisen naudan kasvatuksen ohjeen. Se sisältää viisi alakohtaa; eläinaines, rehu ja ruokinta, vasikan kasvatus, hoitoympä- ristö ja terveydenhuolto. Lisäksi niissä on vielä 35 yksityiskohtaista lausetta. Pelkäs- tään alakohtien otsikot kertovat siitä, mitä luonnonmukaisella naudan kasvatuksella tarkoitetaan. Ratkaisevassa osassa on tek- niikka: työryhmä keskusteli varsinkin bio-, rakennus- ja geeniteknologiasta. Se miten tekniikka voi palvella kotieläimiä ja niiden hoitajia käy ilmi alakohtien tavoi- telauseista. Työryhmän sihteerinä kirjoitin muis- tiinpanot jokaisesta keskustelusta. Seitse- män kokouksen jälkeen kokosin muistiin- panot tekstianalyysia varten (ks. esim. Tamminen 1993). Erottelin tekstimassasta kysymyksiä, jotka jaoin lopulta kolmeen teemaan: oikeudelliset, biologiset ja talou- delliset kysymykset. Kysymyksissä oli pal- jon päällekkäisyyttä, jako eri ryhmiin on hyvin karkea. Oikeudelliset kysymykset saivat jotenkin enemmän painoa kuin muut. Se oli seurausta työryhmän valvon- tajärjestelmän kehittämistavoitteesta. Tekstianalyysiin liittyy rajoituksia, jois- ta suurin on muistiinpanotekniikka. Ko- kousten aikana en kirjoittanut muistiin jo- kaista repliikkiä vaan yleensä keskustelun aiheen ja sen muuttumisen sekä uuden nä- kökulman aikaisempaan aiheeseen. Siksi ai- neisto ei ole aukoton, ja parempi aineisto olisi saatu nauhoittamalla kaikki keskus- telut. 19 Seuraavassa on teemoittain jaoteltuna osa noin 250 käsitellystä kysymyksestä. Oikeudelliset kysymykset Keskustelu luonnonmukaisesta kotieläin- taloudesta käytiin sillä oletuksella, että tuotantoa valvoo suomalainen viranomai- nen. Viranomainen saisi toimivaltansa EU:n säädöksestä. Tätä lähtötilannetta ei kokouksissa kertaakaan kyseenalaistettu. Mitkä ovat valvojan tehtävät? Vastaus löy- tyy sitten, kun on päätetty mitä valvotaan. Onko valvontaohjeeseen kirjoitettava sekä sallitut että kielletyt asiat? Tarkastaako valvoja yksittäistä maatilaa vai onko tär- keämpää, että tietyllä maantieteellisesti ra- jatulla alueella valvoja hyväksyy tietyn tuo- tantotavan? Biologiset kysymykset Mitä ovat eläimen perustarpeet? Miten pannaan tärkeysjärjestykseen vesi, ilma, rehu, rakennusmateriaalit ja -suunnittelu, puhtaus, terveys ja sairaus, lauma? Useim- miten luonnonmukaisuutta perustellaan fysikaalisilla ja biologisilla tekijöillä, joiden objektiivisuus voidaan helposti hyväksyä. Sen seurauksena eläinten ravinnosta ja lää- kinnästä huolehditaan hyvin. Eläinten so- siaalisiin taipumuksiin tai hoitajan ominai- suuksiin kiinnitetään harvemmin huomio- ta. Luonnonmukaisessa maataloudessa hy- väksytään vain perinteinen perimäaineksen muuntelu. Geeniteknologiaa ei käytetä (Maa- ja metsätalousministeriö 1996). Luo- mutuotteista halutaan eräänlainen saareke muiden elintarvikkeiden joukkoon. Tavan- omaisessa tuotannossa geeniteknologiaa käytetään eläinaineksen muokkaamiseen, rehujen kasvattamiseen ja valmistukseen sekä terveydenhuoltoon. Kuinka pitkälle meidän olisi ajateltava tuotantoketjua, jot- ta voisimme olla todella varmoja loppu- tuotteiden luonnonmukaisuudesta? Työryhmässä esitettiin kritiikkiä siitä, että Suomessa käytetään lannoiteseleeniä peltomaahan levitettynä. Tällä pyritään tyydyttämään eläinten seleenitarve. Moni- en kivennäisaineiden, myös seleenin saanti on kuitenkin eläimelle turvallisinta ja hoi- tajan kannalta helpointa silloin, kun eläin syö kivennäistä jokapäiväisen rehunsa mu- kana. Taloudelliset kysymykset Taloudellisiin kysymyksiin kuuluvat sekä yksittäisen maatilan tuotannon järjestämi- seen liittyvät asiat että yhteiskunnallisesti kiinnostavat, maatalouteen liittyvät kysy- mykset. Esimerkiksi, millaisia laatujärjes- telmän kotieläintila tarvitsee, jotta sen tuotteet olisivat kilpailukykyisiä? Mikä on luomun imago? Työryhmä osoitti kaksi tuotannon tekijää, jotka ovat luonnonmukaiselle tuotannolle tunnus- omaisia, ja joihin kiinnitetään erityistä huo- miota. Ensimmäinen on vastasyntyneiden ja nuorten eläinten kohtelu. Tyypillistä lei- maantumista sekä emän ja vastasyntyneen yhteiseloa pyritään edistämään kaikin kei- noin. Toinen on eläinten pito ulkona, lai- tumilla ja tarhoissa. Ulkotila merkitsee liik- kumisen vapautta, joka täyttää osan eläi- men sosiaalisen toiminnan vaatimuksesta. Luonnonmukaisessa tuotannossa on tärkeää osoittaa lopputuotteen alkuperä. Alkuperäisyys on takuu ainutlaatuisuudes- ta. Usein tavoitteena on löytää etnisiä tuot- teita. Alkuperäisyyttä pidetään joskus myös takeena tuotteen ympäristöystäväl- lisestä tuottamisesta. Puhdas tuote saadaan vain puhtaasta luonnosta. Miten tuotan- toympäristön ympäristöystävällisyyttä voi- daan arvioida? Eroteltuani teemat selvitin, mistä työ- ryhmän osanottaja (tuottajat, neuvojat ja viranomaiset) oli kiinnostunein eli mihin teemaan hän yleensä otti kantaa. Tämä analyysin vaihe on vielä vaikeampi, kun 20 otetaan huomioon aineiston puutteet. Us- kallan silti tehdä seuraavan johtopäätök- sen, sillä tahot eivät edustaneet selkeästi toisistaan eroavia kantoja. Tulkitsen asian niin, että kukin osallistuja puhui yksilönä, eikä niinkään viiteryhmänsä edustajana. Si- ten luonnonmukaiseen naudan kasvatuk- seen ei liittyisi ristiriitoja eri viiteryhmien eduissa ja hyödyissä. Luonnonmukaisen naudan kasvatuksen tavoitteet Työryhmän laatima naudan kasvatusohje sisältää tavoitteita, jotka on kirjattu ala- kohtien yhteyteen. Ne ovat seuraavat: 1. Eläinaines: Luonnonmukaisessa tuo- tannossa nautojen jalostamisen tavoit- teena on kestävyys ja karkeiden rehujen hyväksikäyttö. Jalostuksessa kiinnite- tään huomio hedelmällisyyteen, tervey- teen ja eläimen rakenteeseen. 2. Vasikan syntymä ja hoito: Vasikan hoi- dossa pyritään syntymän lajinmukai- suuteen ja vasikan nopeaan vastus- tuskyvyn kehittymiseen. Syntymisen jälkeistä leimautumista edistetään siten, että vasikan stressinsietokyky paranee ja märehtiminen alkaa varhain. Jotta ihmi- sen ja vasikan välille kehittyisi myöntei- nen suhde, tarvitaan sopivaa varovaista käsittely sekä ihmisen ja vasikan välisiä kontakteja varhaisiästä lähtien. 3. Ruokinta: Ruokinta on terveyden pe- rusta. Ravinnon on vastattava eläimen fysiologisia tarpeita. Luonnonmukai- sessa tuotannossa pyritään paikallisten rehuvarojen käyttöön, pääpaino on kar- keissa rehuissa ja laitumissa. 4. Hoitoympäristö: Naudan hoitoympä- ristön on vastattava sen fysiologisia ja lajille tyypillisiä tarpeita. Kotieläintilan on sovelluttava tasapainoisesti maise- maan ja sen on täytettävä toimivan työ- ympäristön vaatimukset. 5. Terveydenhuolto: Tavoitteena on eläi- men hyvinvointi, sen luontaisen vastus- tuskyvyn kehittäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy. Terveydenhuollossa noudatetaan laadittua suunnitelmaa. Luonnonmukaisia vai onnellisia kotieläimiä? Luonnonmukainen maatalous pyrkii tun- nettua tuotantotapaa noudattaen hyvälaa- tuisiin elintarvikkeisiin. Vuonna 1995 tuo- tantotapaa noudatti 2900 maatilaa. Puo- lella niistä oli kotieläimiä, tavallisimmin nautoja ja päätuote oli maito. Osalla tiloista noudatettiin luonnonmukaisen eläintuo- tannon ehtoja, ja tuotteet sertifioi Luon- nonmukaisen Viljelyn liitto. Luonnonmukaisessa tuotannossa ko- rostetaan kotieläintuotannon suhdetta maahan tai maaperään. Käytännössä tämä merkitsee rehun alkuperän tunnistamista: eläimet syövät oman tilan rehua ja niiden lanta käytetään hyväksi pelloilla, joilta rehu on korjattu. Näin varmistetaan keskeisten maanviljelysravinteiden (fosfori, typpi) kiertokulku maasta kasveihin ja eläimiin ja takaisin. Mutta maahan sidottu koti- eläintalous voi olla välinpitämätöntä eläin- ten kohtelun suhteen. Sekä EU:n komissio että Suomessa Luonnonmukaisen Viljelyn liitto lähtevät siitä, että luomueläimiä pi- detään hyvin, ne ovat terveitä, vapaasti liikkuvia ja ryhmässä kasvavia. Siksi luon- nonmukaisessa tuotannossa eläinten suhde maahan ja ihmisten suhde eläimiin ovat toisiaan täydentäviä tekijöitä. Vaaditaanko eläinten kasvattajalta lii- kaa, jos hänen on huomioitava molemmat tekijät? Kasvattaja on vapaa myymään ja ostamaan sekä eläimiä että rehuja. Hän voi myös vaihtaa maansa, etenkin lisätä sitä. Eläinten kasvattaja voi olla myös ha- 21 luton sitoutumaan maahan, hänellähän on eläimensä. Yksimielisyyttä ei ole löytynyt siitä, mikä on lannan todellinen merkitys. Joi- denkin tutkijoiden mukaan luonnonmu- kaista maataloutta on voitava harjoittaa kokonaan ilman kotieläimiä. Käytännössä lannan edullinen vaikutus lannoitteena on kiistaton, mutta sen käyttöön tai siitä luo- pumiseen liittyy vahvoja instituutioita. Ke- hittyneet kompostointijärjestelmät ja ym- päristöystävälliset rehutuotantotavat ovat yhä pelkkiä haaveita. Kuitenkin niin kauan kuin lantaa pidetään jätteenä, kotieläimet ovat luonnonmukaisessa tuotannossa hait- tana. Joissakin kanaloissa kasvatetaan on- nellisia kanoja. Lisäksi olen kuullut ker- rottavan onnellisista sioista, vaikka niiden syöminen tuntuu väkivaltaiselta. Toivon, että luonnonmukaiset eläimet ovat myös onnellisia. Kirjallisuus Euroopan Unioni 1996. Neuvoston asetuksen (ETY) 2092/91 täydennys kotieläinten osalta. Komission ehdotus. Laki N:o 247/1996. Eläinsuojelulaki. Laki N:o 1195/1996. Laki eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta. Maa- ja metsätalousministeriö 1996. Luonnon- mukaisen tuotannon kehittäminen. Työryh- mämuistio. 60 p. Suokas, B. 1997. Kotieläinohjeiden uudistus. Luomu-lehti 1/97: 19–21. Tamminen, R. 1993. Tiedettä tekemään. 182 p. ISBN 951-9362-59-2. 22 Luonnonmukainen vihannestuotanto – mitä pitäisi kehittää? Laura Seppänen Helsingin yliopisto, Kasvintuotantotieteen laitos, PL 27, 00014 Helsingin yliopisto & Maatalouden tutkimuskeskus, Ekologisen tuotannon tutkimusasema, Partala, 51900 Juva Kymmenen OVI-viljelijän kehittämisai- heista suurin ja tärkein ryhmä oli syksyllä 1995 tuotannon suunnittelu ja tilakoko- naisuuden hallinta. Toiminnan kohteeseen liittyviä muita kehittämisaiheita olivat markkinointi ja jotkin osakohteet (mm. kauppakunnostus, viljelykierto ja jatkoja- lostus). Tärkeimpänä kehitettävänä tuo- tannon välineenä pidettiin koneita, jolloin tavoitteena on työmäärän vähentäminen. Uutta tietoa kaivattiin porkkanakempistä, lajikkeista ja viljelykierroista. Esiintuodut työnjakoa koskevat kehittämisaiheet ker- tovat rationalisoinnin ja viljelijöiden kes- kinäisen työnjaon tarpeesta. Avainsanat: kehittämisaiheet, luonnonmukainen vihannestuotanto, osallistuva tutkimusote, tila- tutkimus, viljelijät Abstract The need for development in organic vegetable production The main issues concerning the 10 farmers in the OVI project in autumn 1995 were the planning of production and manage- ment of the farm as a whole. Individual topics of interest were marketing, crop ro- tation, sorting and packing, and process- ing. The importance of developing labour-saving machinery was stressed. Farmers also required up-to-date informa- tion on the carrot sucker (Trioza apicalis) and on varieties suitable for cultivation. The necessity to rationalize production and divide labour between farmers more appro- priately was also discussed. Key words: developmental issues, farmers, farm systems research, organic vegetable production, parti- cipatory research approach 23 Johdanto Osallistuva luonnonmukaisesti viljeltyjen vihannestilojen kehittämistutkimus (OVI) alkoi vuonna 1995 Maatalouden tutkimus- keskuksen Ekologisen tuotannon tutki- musaseman ja Helsingin yliopiston Kas- vintuotantotieteen laitoksen yhteishank- keena. Mukaan valittiin Uudenmaan, Mik- kelin ja Vaasan lääneistä kustakin viisi luonnonmukaista vihannestuotantoa har- joittavaa tilaa. Tiloja valittaessa pyrittiin saamaan mukaan mahdollisimman koke- neita luomuviljelijöitä. Näin ollen tilojen tai sieltä saatavien tietojen ei voida vält- tämättä olettaa edustavan keskiarvoista ti- lannetta luomuvihannestuotannossa. Hankkeessa on muodostettu alueittaiset ryhmät, joissa on viljelijöiden lisäksi mu- kana luomuneuvojia ja tutkijoita. OVI-hankkeen eräänä tavoitteena on kartoittaa tuotannossa olevia ongelmia ja tutkimusaiheita, joihin on myös pyritty löytämään toimivia ratkaisuja. Tässä tar- koituksena on kuvata kehittämis- ja tut- kimusaiheiden keruussa käytettyä mene- telmää, sekä kuvata ja analysoida saatuja tuloksia. Osallistuvan toimintatavan mukaan parhaat ratkaisut saavutetaan silloin, kun päätöksenteossa otetaan huomioon eri ta- hojen erilaiset näkökulmat. Kuitenkin tässä keskitytään viljelijöi- den näkökulmien kuvaamiseen ja analy- soimiseen lähinnä kahdesta syystä. Ensin- näkin, viljelijöillä on erittäin läheinen tun- tuma tuotannon käytännön kysymyksiin. Toiseksi, jos viljelijöiden näkökulmaan ei kiinnitetä tietoista huomiota, se ei vält- tämättä ole mukana kehittämis- ja tut- kimusaiheista päätettäessä. Kehittämisaiheiden keruu Kehittämisaiheita kerättiin OVI-hankkeen alueellisten ryhmien ensimmäisissä tapaa- misissa syksyllä 1995. Mukana oli vilje- lijöiden, yleensä viljelijäpariskuntien, lisäk- si alueen luomuneuvojia sekä tutkijoita. Kaikille osallistujille esitettiin kysymys: "Mitä ongelmia ja kehittämistarpeita luonnon- mukaiseen vihannestuotantoon liittyy tilatasol- la?". Jokainen listasi itsekseen ajatuksia pa- perille 10 min. ajan. Tämän jälkeen osal- listujat, yleensä viljelijäpariskunnat keske- nään, muodostivat parit. Parit valitsivat omista ehdotuksistaan kolme oleellisinta aihetta, jotka kirjoitettiin jokainen omalle kortilleen ja kiinnitettiin seinälle. Mikäli aihe oli tulevaisuudessa toteutuva pitkän tähtäyksen aihe, se kirjoitettiin vihreälle kortille. Muuten käytettiin keltaisia tai vaaleanpunaisia kortteja. Kun kaikki parit olivat saaneet kort- tinsa seinälle, kukin pari perusteli ryhmälle omat korttinsa. Näistä perusteluista on muodostettu tässä analysoitavat viljelijöi- den aiheet. Perustelukierroksen jälkeen pi- dettiin tauko, jonka aikana oli mahdollista täydentää seinällä olevia aiheita uusien korttien avulla. Tauon jälkeen äänestettiin aiheista. Jo- kainen osallistuja sai antaa yhden äänen neljälle eri kortilla olevalle aiheelle. Näistä vain yksi aihe sai olla parin oma. Tämän jälkeen kortit ryhmiteltiin aihepiireittäin niin, että eniten ääniä saaneet kortit lai- tettiin ylös omiin sarakkeisiinsa, ja samaan ryhmään luokiteltavat kortit laitettiin nii- den alle. Koko ryhmä osallistui korttien ryhmittelyyn. Näin ollen tuloksena syntyi äänimäärillä painotettuja aihekokonai- suuksia. Korttien käytön positiivinen puoli on se, että niiden avulla ryhmä kykenee erot- telemaan aiheen sen esittäjästä, ja keskus- telemaan eri aiheista objektiivisemmin. Menetelmä takaa myös sen, että kukin saa tärkeimmät aiheensa esille (kortit seinälle) sekä aikaa omien aiheidensa perustelemi- seen. Kortteja käytettäessä on kuitenkin muistettava, että ryhmälle esitetyn kysy- myksen tulee olla ajankohtainen ja mie- lekäs juuri osallistujaryhmän kannalta. Esi- merkiksi, viljelijöille ei kannata esittää ky- symystä, mikä on hallinnon näkemys luo- 24 mutarkastuskäytännöstä tai kuluttajien käsitys luomuporkkanan laadusta. Joka tapauksessa, tässä käytetään hy- väksi viljelijöiden esittämiä aiheita, joiden pohjalta kartoitetaan, miten viljelijät hah- mottavat ongelmalliset aiheet luomutilan kokonaistoiminnassa. Tulosten analyysiväline Viljelijöiden aiheiden analyysissä on käy- tetty mallia ihmisen toiminnan yleisestä rakenteesta (Kuva 1). Tutkimuskysymyk- senä on, millainen luomutilan malli raken- tuu viljelijöiden antamien tutkimus- ja ke- hittämisaiheiden perusteella. Aiheet on ja- oteltu sen mukaan, mihin toiminnan osa- alueeseen (välineet, työnjako yms.) ne kuuluvat. Työn tekijä on viljelijä. Toiminnan kohteeksi ja motiiviksi muodostuu vil- jelijästä riippuen maa, kasvit, sato, työn tuottama hyvinvointi, elämänlaatu tai vaikka luonto yleensä. Välineitä ovat konkreettisten koneiden, laitteiden ja muiden tuotantopanosten lisäksi myös tuotantoa ohjaavat tieto, ajatus- tai toi- mintamallit sekä käsitteet. Tilalla vaikut- tavia sääntöjä ovat muun muassa nou- datettavat luomu- ja muihin tukiin liit- tyvät säännöt, kasvisten laatuvaatimuk- siin liittyvät määräykset jne. Yhteisöön kuuluvat tilalla saman toiminnan kohteen jakavat ihmiset, joillaonkeskinäinentyön- jako. Tulokset Kuva 2 on hahmotelma siitä, mitä Uu- denmaan ja Mikkelin läänin 10 OVI-vil- jelijän tai viljelijäpariskunnan aiheet tuovat esiin tilan toimintajärjestelmästä. Tässä yh- teydessä ei siis ole pyritty täydelliseen tai tyhjentävään luomuvihannestilan toimin- tajärjestelmän kuvaukseen. Kohde Kehittämisaiheita, joissa toiminnan kohde hahmottuu suoraan, on lukumäärällisesti eniten. Olen ryhmitellyt ne kolmeen osaan. Ryhmässä ”suunnittelu ja hallinta” on viisi lausuntoa. Yleensä niissä mainitaan yksi kohde, kuten: ”nyt pitäisi tehdä viljelykiertosuunnitelma, koska ne (nurmet tai entiset suunnitelmat) ovat vanhoja.” ”Tärkeintä on tilakokonaisuuden hallinta, jottei homma rönsyile” Tulkitsen suunnittelu ja hallinta -ryh- män kommentit niin, että viljelijöiden mie- lestä tuotannon suunnitteluun liittyy on- Kuva 1. Ihmisen toiminnan yleinen rakenne (Engeström 1987). 25 gelmia ja kehittämistä. Jos vielä huomi- oidaan korttitekniikassa annetut äänestys- pisteet, tämä suunnittelu ja hallinta on Mikkelin ja Uudenmaan läänien OVI-vil- jelijöiden mielestä kaikista tärkein kehit- tämisaihe. Toinen kohteen ryhmä on markkinoin- ti, jossa on kolme aihetta. ”Valikoimassa on kysymys, pitäisikö tuottaa suppeasti vai laajasti erilaisia tuotteita. Jos tuo- tetaan vaikka kahta lajia, miten päätetään, mitkä ne ovat?” Osakohde-ryhmässä ovat kaikki loput toiminnan kohteesta kertovat aiheet. Niis- sä mainitaan tai kerrotaan jotain siitä toi- minnan kohteen osasta, jota pitäisi kehit- tää. Näitä ovat kauppakunnostus, rahti, siemenviljely, viljelykierto ja kahdella ih- misellä jatkojalostus. ”Kauppakunnostus on työlästä, koska tuot- teet pitää pestä. Torilla eräs mies on perustanut luomupöydän. Kaikki sinne myytävä pitää olla pestyä. Sanoin, että en ainakaan rupea pe- semään, koska se sotii periaatteitani vastaan, ja toimitin sinne 100 kg pesemätöntä perunaa. sillä seurauksella, että se jäi myymättä. Nyt pesen, ja siellä menee useampi sata kiloa vii- kossa.” ”Viljelykierto ei käytännössä toimi, vaikka se on niin kuin kirjoissa sanotaan. Tuloksena on vain rikkaruohomeri.” Välineet Välineissä eräänä selkeänä omana ryhmä- nään erottuu teknologia-ryhmä, jossa on neljä lausuntoa. Tämä osoittaa selvästi, että viljelijöiden mielestä yksi luomuvihannes- tuotannon tärkeä kehittämisalue tilatasolla on teknologia. Esimerkiksi: ”Missä näkisi koneita. Kaikki tehdään käsin, pitäisi koneellistaa, ja monet koneet on hirveissä hinnoissa” ”Koneita pitäisi kehittää kovasti. Koneet on tärkeitä, sillä työmäärää pitää vähentää. Koneiden kehittelyä tehdään usealla taholla”. Yhdessä lausunnossa muista poiketen korostetaan käsityökalujen kautta ihmis- työn tärkeyttä tuotannossa. Väline-ryh- mässä oleva aihe ammattitaitoisen lomit- Kuva 2. Uudenmaan ja Mikkelin läänien OVI-viljelijöiden kehittämisaiheiden perusteella hahmottuvat luomuvihannestilan piirteet. Teknologia Tieto Maine Väline Tekijä Kohde Säännöt Yhteisö Työnjako Tuotannon suunnittelu ja hallinta Osakohteet Markkinointi 26 tajan tarpeesta yhdessä teknologia-ryhmän kanssa viestii työn paljoudesta, jota vil- jelijät haluavat vähentää. Toinen selkeä ryhmä on tieto tuotan- non välineenä. Yhdistävänä tekijänä on se, että kehittämiseksi tarvitaan tietoa. Aiheet ovat kasvinsuojelu-tuholaiset, viljelykier- rot ja uudet lajikkeet. Tämän ryhmän aja- tukset tulevat selkeimmin lähelle tutki- musaiheita. Nämä ovat kaikki saman vil- jelijän antamia aiheita, ja niiden mukaan työn kohde hahmottuu viljelytekniikan ja tuotteiden laatukysymyksenä. ”Kasvinsuojelu-korttiin liittyy tuholaisten osalta porkkanakemppi, jonka sielunelämään tulisi tutustua tarkemmin.” Kolmas mielenkiintoinen ryhmä on maine, jossa on kahden viljelijän aihe. Sen mukaan luomun hyvä maine on markki- noinnin (ja tuotannon) kannalta väline. Ai- hekimppu ”tietolähde kesävihanneksista” ja ”ruokaohjeita lehtiin” liittyy myös mark- kinointiin. ”Tukkujen keskuudessa luomulla on puu- hastelun maine. Pitäisi saada tarpeeksi suuria eriä tuotetta.” Väline-ryhmän erikoisuus on ”luomu- tila”-lausunto: ”Luomutila-ajatukseen liittyy oman tilan energiakysymykset, saanti omasta puusta ja met- sästä.” Tämä on ainoa suoraan ympäris- tökysymyksiin viittaava aihe. Työnjako Työnjako-kohdassa on kolme aihetta: ”lo- mitusten järjestäminen”, ”hinnan määräy- tyminen maanlaajuisesti” ja ”työn ratio- nalisointi ja työvoima”: ”Työn rationalisointi koskee ensinnäkin pakkaustiloja. Porkkanan ja perunan yksitellen kääntäminen käsissä on aivan liian hidasta. On aivan liian hidasta, jos päivätulos on 10 kg perunaa. Ja lisäksi rationalisointiin liittyy työvoiman käyttö, sekä oma että vieras. Mikä työ tehdään itse, ja minkä vieraat tekevät.” Yhteisö Lausunnoista ”kommunikointi” ja ”hinnan määräytyminen maanlaajuisesti” toinen viittaa tilan sisäisen, toinen ulkoisen kom- munikaation vahvistamiseen. ”Sopiva tuo- tevalikoima ja määrä” -lausunto tarjoaa ratkaisuehdotusta koetulle ristiriidalle: ”Kauppa painostaa, että mitä muuta olisi myytäväksi. Ammattitaito tulee vastaan, sillä ei pysty hallitsemaan tolkutonta tuotemäärää. Ratkaisuna voisi olla yhteistyö, ja tuotannon suunnittelu yhteisesti.” Tekijä Työn tekijään liittyviä ajatuksia ovat ter- veys ja ammattitaito. Ammattitaito on lau- sunnon mukaan yleinen ongelma, jonka takia tarvitaan yhteistyötä. Tämä on sikäli erikoista, että lausunnon antaja on Mik- kelin läänissä, jossa tuotteet myydään yleensä vähittäiskauppaan ja tukkuun. Vuonna 1995 kaikki Uudenmaan OVI- tilat myivät vihanneksensa suoraan kulut- tajille, kaikilla oli laaja valikoima, mutta kukaan heistä ei tuonut esille laajaan va- likoimaan liittyviä ammattitaito-ongelmia. Tulosten tulkinta ”Luomutila”-korttia lukuun ottamatta yk- sikään lausunto ei suoraan puhu ympäristö- tai talousasioista. Yleinen näkökulma on: ”Kuinka saamme tuotannon onnistu- maan”, ei niinkään tuotannon taloudelli- suus tai ympäristöystävällisyys. Ympäris- töasioihin voivat kuitenkin viitata useat lausunnot, mutta sitä ei voi suoraan pää- tellä niistä. Tapaamisissa neuvojat ja var- sinkin tutkijat toivat esille huomattavasti viljelijöitä enemmän ympäristönäkökul- mia. Talousnäkökulman heikkoutta on ih- metelty. Tätä voidaan selittää sillä, että 27 talousasioita ei välttämättä haluta tuoda ensimmäisessä tapaamisessa esille. Toisaal- ta kaikki aiheet liittyvät tavalla tai toisella talouteen. Talousongelmiin viitattiin kyllä Mikkelin tapaamisen muissa osissa. Työnjakoon tai yhteisöön liittyvät ai- heet kertovat tilojen välisestä tai tilojen ja muiden sidosryhmien välisestä toimin- nasta, eikä niinkään tilojen sisäisestä toi- minnasta. Tämä kertoo ehkä siitä, että tilan ulkopuolinen kollektiivinen toiminta vai- kuttaa viljelijöiden mielestä paljon yksit- täiseen tilaan. Se, että säännöissä ei ole yhtään aihetta, ei johtune siitä, ettei tuotantoon liittyvissä säännöissä, esim. ympäristötuki- ja muissa EU-säännöissä, olisi kehittämistä viljelijän kannalta. Pikemminkin niin, että sääntöjä ei mielletä sellaisiksi, että viljelijät voisivat niihin vaikuttaa. OVI-viljelijöiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella viljeli- jöiden ärsyyntyminen EU-byrokratiaan ei ollut vuonna 1995 yhtä voimakas kuin 1996. Koska tuotannon suunnitteluun ja ko- konaisuuden hallintaan liittyviä aiheita on paljon, se antaa tukea sille, että tuotannon suunnittelu on merkittävä kehittämisen kohde. Erikoistumisen suhteen joissakin lausunnoissa ollaan kyselevällä kannalla, ja useissa halutaan rationalisoida työtä. Tässä ehkä heijastuu koko luomu(vihannes)alan murros elämäntavasta ammattimaiseen tuotantoon, jossa pyritään valtaamaan riit- tävällä volyymillä oma markkinaosuus kaupan keskusliikkeissä. Voi olla niin, että suoramyyntiä harjoittavilla, suoraan kulut- tajiin yhteydessä olevilla tiloilla oma elä- mäntapa on niin tärkeä markkinointikeino, ettei siitä haluta luopua. Teknologian tarve tilatasolla ei tarkoi- ta, että sopivia koneita ei olisi kehitetty. Ongelmana on niiden pieni kysyntä Suo- messa ja siitä johtuva korkea hinta. Lisäksi viljelijät ovat ehkä arkoja tekemään kalliita investointeja. Yksittäisen viljelijän kehittämisaiheita kannattaisi yhtäältä tarkastella oman ti- lansa kontekstissa, ja toisaalta verrata ke- hittämistarpeiden muutosta hankkeen alku- ja loppuvaiheen välillä. Ihmisen toiminnan yleistä rakennemal- lia (Kuva 1.) voidaan käyttää myös dy- naamisesti kuvaamaan ja arvioimaan eri osa-alueissa tapahtuvien muutosten vaiku- tuksia koko toimintaan. Kirjallisuus Engeström, Y. 1987. Learning by expanding: An activity-theoretical approach to developmental research. Helsinki: Orienta-konsultit. 368 p. ISBN, 951-95933-2-2. 28 Sipulin luonnonmukainen tuotanto OVI-tiloilla Elina Muuttomaa Maatalouden tutkimuskeskus, Ekologisen tuotannon tutkimusasema, Partala, 51900 Juva & Helsingin yliopisto, Kasvintuotantotieteen laitos, PL 27, 00014 Helsingin yliopisto Osallistuvassa luomuvihannestilojen kehit- tämishankkeessa mukana olevilla 15 tilalla sipulia oli viljelyssä vuonna 1996 kahdek- salla. Alat vaihtelivat muutamasta aarista kolmeen hehtaariin. OVI-tiloilla satomää- rä vaihteli 10–30 tn/ha. Istutuksessa käy- tettiin yleensä konetta ja pienet alat is- tutettiin käsin. Yleisin esikasvi oli viher- lannoitus tai nurmi, jotka kynnettiin syksyllä. Yhdellä tilalla kylvetään herne- virna-kaura-raiheinä -seos, joka murska- taan virnan kukkimisen aikaan raiheinän jatkaessa kerääjäkasvina. Kasvusto jyrsi- tään maahan keväällä. Sipuli saa lisäksi starttityppenä virtsaa. Jos esikasvina oli ol- lut muu kuin viherlannoitus, käytettiin lannoituksena ilmastettua lietettä. OVI-ti- loilla rikkakasvien liekitys oli yleistä. Si- pulikärpäsestä eikä naattihomeesta ei ollut haittaa. Eräällä tilalla oli paha istukasle- vintäinen sipulimätäsaastunta. Fosforilan- noitukseen ja hankien sulatukseen käytet- tiin luujauhoa ja tuhkaa. Avainsanat: Allium cepa, esikasvi, luomusipuli, luonnonmukainen vihannesviljely, sato, tilatutki- mus, viljelytekniikka, viherlannoitus Abstract Organic production of onion on OVI farms In 1996 onion was grown on 8 of 15 OVI farms (Participatory research project on or- ganic vegetable farms). The area cultivated ranged from a few sq.m to 3 ha, and the yield from 10 to 30 t/ha. Onion was planted by machine and, in smaller areas, by hand. The most common preceding crop was green manure or grass, which was ploughed in in the autumn. One OVI farm sawed a pea-vetch-oat-ryegrass mixture (Phaseolus vulgaris-Vicia sativa-Avena sativa-Lolium perenne), which was mowed after the vetch had bloomed, with rye grass continuing as a catch plant. The vegetation was then tilled by rotary hoe in spring. Urine served as a source of start nitrogen. Aerated liquid manure was used if the preceding crop was something other than green manure. The farms commonly flamed the weeds. No harm was caused by onion fly (Delia anti- 29 qua) or downy mildew disease (Peronospora destuctor). One farm suffered from a severe Fusarium rot infection. Bone meal and ash was used for phosphorus fertilization and to melt snow. Key words: Allium cepa, farm research, green manure, growing technique, organic vegetable produc- tion, preceding crop, yield Johdanto Tässä artikkelissa verrataan Osallistuvassa luomuvihannestilojen kehittämishank- keessa (OVI) mukana olevien tilojen sipulin viljelytekniikkaa kirjallisuudessa esiinty- viin, sekä luonnonmukaisen että tavan- omaisen viljelyn tietoihin. Puutarhayritys- rekisterin 1995 mukaan sipulia viljeltiin Suomessa 938 hehtaarilla ja sen keskisato oli 18 tn, sopimustuotannon puolella 22 tn. Eniten (56 %) sipulia viljellään Var- sinais-Suomessa. Luomusipulia oli viljelys- sä 23 ha eli 2,5 %:lla kokonaisalasta. OVI- tiloilla sipulia oli viljelyssä kahdeksalla ti- lalla viidestätoista ja satomäärä vaihteli 10–30 tn/ha. Viljelijät luonnehtivat satoja ”hyviksi” tai ”tyydyttäviksi”. Alat vaihte- livat muutamasta aarista kolmeen hehtaa- riin (Taulukko 1), osalla tiloista se oli tärkeä tuote ja osalla täydentämässä valikoimaa esimerkiksi toripöydällä tai tilamyynnissä. Tuotteet myytiin tukkuun, torilla tai suo- ramyyntinä. Istutuksessa käytettiin yleensä konetta ja pienet alat istutettiin käsin. Kone oli oma, vuokrattu tai lainattu. Lajikkeina käytettiin yleensä Sturonia, lisäksi oli Stutt- garteria ja Novaboa. Eräällä tilalla, jossa suunnitellaan viljelyn lisäämistä, on tar- koitus kilpailuttaa istukkaan toimittajia tulevana kasvukautena. Istutus ja alkukesä Istukassipuli vaatii juurtuakseen riittävästi kosteutta, joten sadetus voi olla välttämä- tön kuivina alkukesinä (Dragland 1975). Lisäksi sipulin juuristo jää matalaksi (n. 20 cm) (Greenwood et al. 1982), joten senkin takia olisi hyvä olla sadetusmah- dollisuus. Sadettamalla voidaan myös ai- kaistaa rikkakasvien itämistä, jolloin rikat voidaan liekittää koko alalta sipulin naa- tiston sitä parhaiten kestäessä. Kesällä 1996 ei alkukesällä tarvinnut sadettaa, mikä oli ehkä yksi syy siihen, että sipuli tuntui kasvaneen hyvin useimmilla tiloilla. Osassa Suomea vettä tuli alkukesällä aivan liikaa ja syksyllä kärsittiin kuivuudesta. On tärkeää, että aikaisin kasvukaudella kasvaa mahdollisimman paljon lehtiä, jotka ”li- hottavat” sipuliosan loppukesän aikana. Tasainen istutus tuleentuu myös tasaisesti (Mondal et al. 1986). Lisäksi on käytän- nössä huomattu, että tasaisia rivejä on hel- pompi hoitaa. Lannoitus ja esikasvit Luomukirjallisuudessa sipuli luokitellaan ravinteiden käytön suhteen vaatimatto- masta melko vaativaan (Ögren 1992, Ra- jala 1995). Vaikka juuristo on pieni, on se kuitenkin kokoonsa nähden tehokas ra- vinteiden ottaja (Greenwood et al. 1980, Greenwood et al. 1982). Jos sipulin sato on 20 tn/ha, sen mukana kulkeutuu pel- lolta pois typpeä 50 kg, fosforia 16 kg ja kaliumia 30 kg hehtaaria kohden (Rajala 1995). Alkukesän nopean kasvurytmin ta- kia sipuli tarvitsee ravinteita kasvukauden alusta heinäkuun puoliväliin asti (Rey et al. 1974, Lang 1988). Sen jälkeen liika typpi hidastaa tuleentumista (Erlandsson 1992). Fosforilannoitukseen käytettiin OVI-tiloilla luujauhoa ja tuhkaa, jota käy- 30 tettiin myös sipulikärpäsen torjuntaan ja keväällä hankien sulatukseen. Hyvin pa- lanutta lantakompostia suositellaan levi- tettäväksi 30–50 tn/ha (Rajala 1995). Huo- nosti palanut komposti vapauttaa ravinteet vasta myöhään kasvukaudella. Esikasviksi suositellaan viljaa, muita vihanneksia tai perunaa. Sipulin oma esikasviarvo oli vält- tävä. OVI-tiloilla esikasvina saattoi olla porkkana, peruna tai kiinankaali, miten se kasvinvuorotuksen ja tuotannon kanssa sopikin yhteen. Yleisimmin esikasvina oli viherlannoitus tai nurmi, joka kynnettiin syksyllä. (Vanhasta) nurmesta ravinteet va- pautuivat sipulin kasvun kannalta liian myöhään kasvukaudella. Sipuli lisäksi kor- jataan melko aikaisin syksyllä. (Taulukko 1). Eräällä tilalla käytetty tapa on kylvää herne-virna-kaura-raiheinä -seos, joka murskataan virnan kukkimisen aikaan rai- heinän jatkaessa kerääjäkasvina. Kasvusto jyrsitään maahan keväällä. Kasvustossa on alhainen hiili-typpisuhde ja typpi vapautuu melko nopeasti kasvuston käyttöön. Sipuli saa lisäksi starttityppenä virtsaa. Tilalla käytettiin lannoitukseen kasvukaudella il- mastettua lietettä, jos esikasvina oli ollut muu kuin viherlannoitus. Porkkanaa var- ten samainen viherlannoituskasvusto nii- tetään aikaisemmin ja muokataan maahan jo syksyllä ja samalla tehdään harjut val- miiksi. Kasvinsuojelu Sipuli on huono kilpailija, joten maassa ei saisi olla mm. monivuotisia rikkakasveja (esikasvin valinta) (Brewster & Barnes 1981). OVI-tiloilla liekitys oli yleistä, sa- maa laitettahan voitiin käyttää mm. myös porkkanan viljelyssä. Liekityksen tekniikka on niin kehittynyttä, että eräällä tilalla ei tarvittu lainkaan käsinkitkentää. Siihen turvaudutaan lähinnä aivan pienillä aloilla. Nippusipulia myytäessä ei liekitintä voida käyttää, koska naatit palavat rumiksi. Lie- kityksen käyttö oli yksi lisäsyy saada ta- sainen istutus: eri suuntiin nojallaan olevat istukkaat myös kasvavat vinoon, mikä hi- dastaa ajamista. Sipulin yleisimmistä tu- holaisesta, sipulikärpäsestä (Delia antiqua), ei ollut haittaa. Loppukesä oli niin kuiva, että naattihomekaan (Peronospora destuctor) ei vaivannut. Eräällä tilalla oli paha sipu- limätäsaastunta (Fusarium sp.) joka oli luul- tavasti istukaslevintäinen, koska lohkolla ei ollut aikaisemmin ollut sipulia (Hen- riksen 1982). Kasvukauden kokemusten perusteella sipulin luonnonmukaisessa tuotannossa olisi tutkittava, miten sipulin ravinnehuol- to olisi paras järjestää Suomen oloissa, kun otetaan huomioon ravinteiden käytön ajan- kohta. Voidaanko käyttää viherlannoitus- ta, mikä olisi sopiva seos ja muokkausaika, lietelannan tms. käyttö, pyydyskasvin tar- peellisuus? Taulukko 1. OVI-tilojen vuoden 1996 sipulilohkon esikasvi ja pinta-ala. vl = viherlannoitus. Esikasvi Sipulin pinta-ala, ha Nurmi VI 0,07 Apilanurmi III 0,53 Nurmi I 0,1 Apilanurmi I 0,12 Herne-kaura-virna-raiheinä vl 0,74 Kesanto+apila-raiheinä-kaura vl 0,03 Viherkesanto 0,59 Peruna 0,04 Peruna 0,2 Peruna 0,22 Kiinankaali 0,81 Porkkana 0,33 Porkkana 0,5 Porkkana 0,4 Ohra 0,1 31 Kirjallisuus Brewster, J. L. & Barnes, A. 1981. A comparison of relative growth rates of different individual plants and different cultivars of onion of diverse geographic origin at two temperatures and two light intensities. Journal of Applied Ecology 18: 589– 604. Dragland, S. 1975. Nitrogen- og vassbehov hos kepaløk. Ås: Landbruksdepartementets opplysningstjeneste. Research in Norwegian Agriculture: 93–114. Erlandsson, G. 1992. Gödslingförsök med kväve till kepalök på Torslunda 1991. Fakta Trädgård 1077. 2 p. Greenwood, D. J., Cleaver, T. J., Turner, M. K., Hunt, J., Niendorf, K. B. & Loquens, S. M. H. 1980. Comparison the effects of nitrogen fertilizer on the yield, nitrogen content and quality of 21 different vegetable and agricultural crops. Journal of Agricultural Science 95: 471–485. Greenwood, D. J., Gerwitz, A., Stone, A. & Barnes, A. 1982. Root development of vegetable crops. Plant and Soil 68: 75–96. Henriksen, K. 1982. Løg. In: Blangstrup Jørgensen, M. (ed.). Grønsager på friland. 3. uppl. København: GartnerINFO. p. 253–285. ISBN 87-88077-02-0. Lang, C. 1988. Gezielte N-Versorgung der Sommerzwiebel. Gemüse 16: 140–143. Mondal, M. F., Brewster, J. L., Morris, G. L. E. & Butler, H. 1986. Bulb development in onion (Allium cepa L.). I. Effects of plant density and sowing date in field conditions. Annales Botany 58: 187–195. Rajala, J. 1995. Luonnonmukainen maatalous. Mikkeli: Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus. 309 p. ISSN 0786-8362, ISBN 951-45-6916-4. Rey, C., Stahl, J., Antonin, P. & Neury, G. 1974. Stades repères de l'oignon de semis. Revue Suisse Viticulture, Arboriculture, Horticulture 3: 101 –104. Ögren, E. 1992. Växtföljd. Ekologisk trädgårdsodling – från teori till praktik. Jönköping: Jordbruksverket. 420 p. 32 Porkkanan satotasoihin vaikuttaneita tekijöitä OVI-tiloilla kasvukaudella 1996 Ritva Mynttinen Maatalouden tutkimuskeskus, Ekologisen tuotannon tutkimusasema, Partala, 51900 Juva & Helsingin yliopisto, Kasvintuotantotieteen laitos, PL 27, 00014 Helsingin yliopisto Kasvukausi 1996 oli haasteellinen luomu- porkkananviljelijöille. Osallistuva luomu- vihannestilojen (OVI) tutkimushankkeessa mukana oleville luomuviljelijöille aiheut- tivat vaikeuksia erityisesti kylmä ja kostea sää sekä porkkanakemppi (Trioza apicalis) ja luteet (Heteroptera sp.). Epäsuotuisa sää häiritsi varsinkin itämisen ja taimettumisen onnistumista, mikä on yksi tärkeimmistä porkkanan satotasoon, laatuun ja koon ta- saisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Am- mattitaitoisilla viljelijöillä satotasot pysyi- vät hankaluuksista huolimatta kohtalaisi- na. Keskimääräinen satotaso viljelypin- ta-aloilla painotettuna oli 30 tn/ha. Eri- tyisesti viljelmien huolelliseen tarkkailuun ja hoitotöiden oikeaan ajoitukseen kannat- taa kiinnittää huomiota, kun pyritään hy- välaatuiseen ja runsaaseen porkkanasa- toon. Avainsanat: luonnonmukainen vihannesviljely, porkkana, porkkanakemppi (Trioza apicalis), sa- totaso, taimettuminen, tilatutkimus, viljelykierto, viljelytekniikka Abstract Factors affecting carrot yield on OVI farms in 1996 Growing season 1996 was challenging for organic carrot growers. The greatest diffi- culties facing farmers taking part in the OVI project (participatory research project on organic vegetable farms) were the cold and moist weather, the carrot sucker (Trioza apicalis) and bugs (Heteroptera). The weather was unfavourable to germination and stand establishment, which are the two most important factors affecting yield, quality and uniform size of carrots. Never- theless, skilled farmers were still able to gain reasonably good yields of carrot, the average yield, weighted by growing area, 33 being 30 t/ha. Attention should be paid to careful investigation of fields and exact tim- ing of farm work when aiming at good- quality, productive carrots. Key words: carrot, carrot sucker (Trioza apicalis), crop management, crop rotation, farm research, organic vegetable production, stand establishment, yield Taustaa Osallistuvassa luomuvihannestilojen tutki- mushankkeessa (OVI) on mukana 15 luo- mutilaa, joista 13:lla viljellään porkkanaa. Hankkeessa mukana olevat viljelijät ovat kokeneita luomuviljelijöitä. Viljelypinta- alat vaihtelevat seitsemästä aarista kahteen hehtaariin. Kolmella tilalla porkkanaa vil- jellään yli hehtaarin alalla. Tässä artikke- lissa pohditaan porkkanan satotasoihin vai- kuttaneita tekijöitä OVI-tiloilla kasvukau- della 1996 viljelijöiden antamien tietojen ja arvioiden pohjalta. Satotasot Syksyllä 1996 porkkanan keskimääräinen satotaso OVI-tiloilla oli pinta-aloilla pai- notettuna 30 tn/ha. Porkkanan kokonais- tuotanto Suomessa oli kasvukaudella 1996 keskimäärin 34 tn/ha. Kauppakelpoisen sadon määrä vaihteli OVI-tiloilla 20–80 % välillä. Ammattitaitoon ja hoitotöihin panos- taminen tuottivat tulosta niin sadon mää- rän kuin laadunkin kannalta. Satotasoon ja kauppakelpoisen sadon määrään vaikut- tivat myös tuholaiset, rikkakasvit, säät, kasvupaikka, lannoitus ja erityisesti onnis- tunut kylvö ja taimettuminen. Tuholaiskesä Porkkanoita vioittivat kesällä 1996 pork- kanakempit (Trioza apicalis) ja erityisesti luteet (Heteroptera sp.). Torjuntaan käytet- tiin onnistuneesti sekä harsoa että pyret- riiniä. Harso levitettiin porkkanalohkon päälle heti kylvön jälkeen ja pidettiin yleen- sä kesäkuun lopulle asti. Vaihtoehto harson käytölle on pyretriiniruiskutus, joka ajoi- tetaan tarkasti keltaliima-ansoista lasket- tujen kemppien määrän perusteella. Kel- taliima-ansoihin jääneet tuholaiset tunnis- tetaan luupin avulla. Myös harsoa käytet- täessä kelta-ansojen tarkkailu on tärkeää. Hoitotyöt tulisi sijoittaa niin, että harsoa ei tarvitsisi poistaa silloin, kun kemppien lento on runsasta. Porkkanakemppiä voidaan torjua myös aikaistetulla kylvöllä. Porkkanan taimi on arimmillaan kempin tuhoille 2–4 -lehti- asteella. Varhain kylvetty porkkana ehtii kehittyä tuon vaiheen ohi ennen kempin lentoaikaa ja kestää näin sen imentää pa- remmin. Kukaan OVI-viljelijöistä ei kui- tenkaan ole käyttänyt varhaistettua kylvöä lähinnä rikkakasvien torjunnan vaikeutu- misen vuoksi. Kylmä ja kostea sää Porkkanan kasvu heikkeni huomattavasti kesän 1996 epäedullisen sään vuoksi. Al- kukesän kylmyys ja kosteus hidastivat itä- mistä ja taimettumista, heinäkuun sateet liettivät ja kuorettivat peltojen pinnan, kyl- mä sää ja liian veden aiheuttama maan hapettomuus hidastivat kasvua. Joillakin lohkoilla vesi jäi seisomaan lohkojen ala- vammille paikoille ja kellastutti kasvustoa. Varhaisporkkanan liekitysajankohtana sa- toi toisin paikoin lunta ja rikat piti kitkeä käsin, mikä lisäsi rikkakasvien torjunnan vaivaa entisestään. Myöskään harauksia ja kitkemistä ei voitu tehdä riittävästi märän maan ja runsaiden sateiden takia. 34 Viljelykierto ja satotaso Porkkana viihtyy hyväkuntoisessa ja -ra- kenteisessa maassa, jossa on mahdollisim- man vähän rikkaruohoja. Viljelykierron onnistumisen (esim. tautien torjunta) kan- nalta OVI-viljelijät ovat kuitenkin ajoittain joutuneet kylvämään porkkanan lohkolle, joka ei ole sille paras mahdollinen ja näin ollen heikentää sadon määrää ja laatua. Eräällä viljelijällä ongelmana olivat kivi- sessä maassa kasvaneet käyrät porkkanat. Useimmilla OVI-projektin tiloilla vil- jellään varastoitavaa porkkanaa, jolloin vil- jelykierron merkitys korostuu juuri tau- tiriskin vuoksi. Yleisiä porkkanan esikas- veja tiloilla olivat peruna ja apilanurmi. Valitettavasti kumpikin on pahkahomeen isäntäkasvi. Sipuli ja viljat sitä vastoin so- veltuvat tautien kannalta mainiosti pork- kanan esikasviksi. Taimettumisen tärkeys Yksi merkittävimmistä porkkanan satota- soon, laatuun ja koon tasaisuuteen vaikut- tavista tekijöistä on kylvön ja taimettu- misen onnistuminen. Taimettumiseen vai- kuttavat mm. siemenen elinvoimaisuus, kylvön huolellisuus, kosteus ja lämpötila. Porkkanalle sopiva kylvösyvyys on 1–2 cm. Liian syvälle kylväminen olikin yhdellä OVI-tilalla syynä taimettumisen epäonnis- tumiseen. Siemenen tulee olla elinvoimais- ta ja eräs viljelijä oppi kantapään kautta, että vanha siemen ei idä kunnolla. Kahdella viljelijällä oli ongelmia kylvökoneen kans- sa: kylvöksestä tuli paikoin harvaa ja auk- koista, paikoin liian tiheää. Keväällä maata liettävä sade vaikeutti työskentelyä pelloilla ja huuhtoi siemeniä pois riveistä, joten uusintakylvöjä joudut- tiin tekemään. Toisaalta kosteutta oli juuri oikeaan aikaan itämisen kannalta. Siemen tarvitsee kosteutta itäessään, jotta sen sie- menkuoressa olevat, itämistä ehkäisevät rasvat hajoaisivat. Kosteus lievittää lisäksi taimettumista haittaavaa pellon pinnan kuorettumista. Porkkana taimettuu parhaiten lievästi tiivistetyssä maassa. Siinä on vettä pidät- täviä pieniä huokosia runsaammin ja juur- ten kontakti ympäröivään maahan on kiin- teämpi kuin löyhärakenteisessa maassa. (Pietola 1995.) Porkkananviljelyssä suosi- ota saavuttaneet harjut voivat rakenteel- taan olla liiankin kuohkeita porkkanalle. Harjuissa porkkanaa kasvattavat OVI-vil- jelijät ovat tiivistäneet harjuja pienillä aloil- la haravalla tamppaamalla tai suuremmilla aloilla puristamalla ne muotoonsa harjun- teon yhteydessä. Harson lämmittävä ja kasvua edistävä vaikutus korostui viileänä keväänä. Pork- kana iti varmemmin, lähti paremmin kas- vuun ja jatkoi kasvuaan tasaisemmin har- son alla kuin ilman harsoa. Ilman harsoa viljellyllä porkkanalla kasvu pysähtyi joil- lakin pelloilla lähes kuukaudeksi. Valitet- tavasti harsolla on haittansa: harso on kal- lista ja rikkakasvit voimistuvat harson suo- jassa. Muutama viljelijä epäröi harson käyt- töä myös siksi, että heidän mielestään harso ei päästä riittävästi valoa läpi, mikä hei- kentää porkkanan laatua ja makua. Kirjallisuus Pietola, L. 1995. Effect of soil compactness on growth and quality of carrot. Agricultural Science in Finland 4: 139–237. Academic Dissertation. ISSN 0789-6000X, ISBN 951-729-460-3. 35 Luonnonmukainen marjantuotanto Pirjo Kivijärvi ja Pirjo Dalman Maatalouden tutkimuskeskus, Ekologisen tuotannon tutkimusasema, 50600 Mikkeli Maatalouden tutkimuskeskuksen luon- nonmukaisen marjantuotannon tutkimus ottaa ensi askeleitaan. Tässä esiteltävät tut- kimukset ovat joko puhtaasti luomumar- jatutkimuksia tai luomumarjanviljelyyn sovellettavia tutkimuksia. Kasvinsuojelu on luomumarjatutki- muksessa keskeisellä sijalla. Vuosina 1986–91 Ekologisen tuotannon tutkimus- aseman johdolla tutkittiin mansikan vil- jelyä ilman kasvinsuojeluaineita neljällä eri koepaikalla. Kokeissa verrattiin kuutta eri lajiketta ja käytettiin viljelyteknisiä kas- vinsuojelukeinoja, kuten terveitä taimia, harvaa istutusta, mustamuovikatetta ja harsoa. Kainuun tutkimusasemalla on tut- kittu hillanälvikkään torjuntaa eri mene- telmillä vuodesta 1993 lähtien. Torjunnas- sa on käytetty harsoa, verkkohäkkejä, ötökkäimuria ja Bioruiskute S -tuholais- torjunta-ainetta, joista ötökkäimurilla ja Bioruiskute S:llä on saatu lupaavia tuloksia. Kasvinsuojelun tutkimuslaitoksen johdolla tutkitaan mansikkapunkin torjuntaa bio- logisin menetelmin petopunkkia käyttä- mällä ja taimien lämminvesikäsittelyllä sekä herukoilla sukupuoliferomonien käyt- töä tuholaisten tarkkailuun ja torjuntaan. Vuonna 1997 alkaneessa Luonnonmu- kaisen marjatuotannon käynnistäminen -pro- jektissa selvitetään luomuherukan viljely- tekniikkaa kenttäkokein Ekologisen tuo- tannon tutkimusaseman pelloilla Karilassa sekä tilakokein. Kokeissa tutkitaan tavan- omaisesti viljellyn herukkakasvuston siir- tämistä luonnonmukaiseen tuotantoon, luomuherukkakasvuston perustamista, katteita, rivivälikasvustoja ja eri lajikkeiden soveltuvuutta luomuherukanviljelyyn. Avainsanat: hillanälvikäs, kasvinsuojelu, katteet, lajikkeet, luomuherukanviljely, luonnonmukai- nen tuotanto, lämminvesikäsittely, mansikka, mansikkapunkki, petopunkki, sukupuoliferomoni Abstract Organic berry production Research into organic berry production at the Agricultural Research Centre of Fin- land is taking it's first steps. The research projects mentioned here either deal with or can be applied to organic berry production. One of the main issues in research into organic berry production is crop protection. Cultivation of strawberry without pesti- cides was studied in 1986–1991 at four sites. Crop protection was managed with cultivation techniques requiring healthy plants, sparse planting and the use of black plastic and acrylic fibre cloth. Methods to control Galerucela sagittariae have been 36 studied at the Kainuu research station since 1993. Field trials have been conducted us- ing acrylic fibre cloth, metallic net above the rows, a vacuum collector and Bioruiskute S pesticide. Both the vacuum collector and Bioruiskute S have given promising results. The Institute of Crop Protection is heading a research project on strawberry mite control with biological methods (predatory mite) and warm-water treat- ment of strawberry plants. Use of fero- mones for the observation and control of pests in currants is also being studied. Cultiv ation techniques for organically grown currants are being studied in the project Starting organic berry production, which was launched in early 1997. The project consists of field trials at the Re- search Station for Ecological Agriculture at Karila and participatory research on farms. In the field trials the most important issues to be resolved are: how to convert conven- tionally cultivated currants to organic cul- tivation; how to establish organically culti- vated currant field; what kind of mulching and cover cropping is best; and which cul- tivars are suitable for organic currant pro- duction. Key words: crop protection of strawberry, cultivars, feromone, Galerucela sagittariae, mul- ching, organic growing of currant, predataory mite, strawberry mite, vacuum collector, warm-wa- ter treatment Mansikan viljely ilman kasvinsuojeluaineita Mansikan viljelymahdollisuuksia ilman kasvinsuojeluaineita selvitettiin vuosina 1986–91 Maa- ja metsätalousministeriön projektirahoituksella. Tutkimusta johti Pirjo Dalman Ekologisen tuotannon tut- kimusasemalta Karilasta ja hankkeeseen osallistuivat Ekologisen tuotannon tutki- musasema Partala ja Kasvinsuojelun tut- kimuslaitos. Sysäyksen projektille antoi ku- luttajien toivomus ilman torjunta-aineita käsitellyistä mansikoista sekä tiukkenevat torjunta-aineiden käytön määräykset. Tutkimuksessa oli neljä kenttäkoetta: harson käyttö- ja lajikekokeet Karilassa 1986–1990 ja Suonenjoella 1986–1989, harson käyttö ja lannoituskoe Juvalla 1986–1990 ja kemiallisen ja viljelyteknisen torjunnan vertailukoe Jokioisilla 1987– 1991. Kokeissa selvitettiin tervetaimituo- tannossa olevien lajikkeiden (Hiku, Jonsok, Mari, Ostara, Senga Sengana, Zefyr) me- nestymistä, kun käytettiin viljelyteknisiä kasvinsuojelukeinoja, kuten avointa kas- vupaikkaa, terveitä taimia, harvaa istutus- ta, mustamuovikatetta ja harsoa. Karilan, Suonenjoen ja Juvan kokeissa ei käytetty mitään torjunta-aineita viljelykierron aika- na. Juvalla kokeiltiin luonnonmukaiseen tuotantoon hyväksyttyjä lannoitusaineita (lantakomposti, biotiitti, apatiitti, puun- kuorituhka), muut kokeet lannoitettiin vä- kilannoitteilla. Satovuosina harsot olivat kasvuston päällä keväästä ensimmäisen la- jikkeen kukinnan alkuun saakka. Harsot levitettiin uudelleen sadonkorjuun jälkeen ja poistettiin syyskuun puoliväliin mennes- sä. Jokioisten kokeessa harso oli kasvuston päällä vain keväällä. Rikkakasvit ja rönsyt leikattiin riviväleistä käsin työnnettävällä ruohonleikkurilla, riveistä rikkakasvit pe- rattiin käsin. Karilassa satoisimpia lajikkeita olivat Hiku, Mari ja Ostara. Ilman harsoa myyn- tikelpoinen sato aarilta oli Hikulla 92 kg, Marilla 83 kg ja Ostaralla 88 kg ja harsoa käytettäessä Hikulla 85 kg, Marilla 82 kg ja Ostaralla 89 kg neljän vuoden keski- arvoina ilmoitettuna. Myös markkamää- räinen sato oli suurin näillä lajikkeilla. Ka- teharson käyttö ei vaikuttanut merkittä- västi myyntikelpoisen sadon määrään, eikä mansikan myyntituloon tarkasteltaessa neljän vuoden keskisatoja. 37 Suonenjoen kokeessa sadot jäivät huo- mattavasti heikommiksi kuin Karilassa. Harson käyttö ei vaikuttanut merkittävästi lajikkeiden kolmen vuoden keskisatoon, mutta 1987 harson käyttö lisäsi Senga Sen- ganan, Hikun ja Marin satoa ja 1989 Hi- kun satoa. Ilman kateharsoa satoisimpia lajikkeita olivat Mari (25 kg/a), Zefyr (19 kg/a) ja Ostara (17 kg/a) ja kateharsoa käy- tettäessä Mari (27 kg/a), Hiku (25 kg/a) ja Ostara (14 kg/a) kolmen satovuoden kes- kiarvoina ilmoitettuna. Kateharson käyttö ei vaikuttanut myyntikelpoisen sadon markkamäärään tarkasteltaessa keskisato- ja. Juvalla lajikkeena oli Hiku, ja sen myyntikelpoinen sato oli 2,5-kertainen verrattuna Hiku-lajikkeen satoon Suonen- joella, mutta vain 58 % Hikun satotasosta Mikkelissä. Kateharson käyttö lisäsi Juval- la myyntikelpoista satoa keskimäärin 28 %, ensimmäisenä vuonna jopa 53 %. Myyntitulo oli harsoa käytettäessä keski- määrin 158 mk/aari suurempi kuin ilman harsoa viljeltäessä. Lannoituskäsittelyt oli- vat: 1) lannoittamaton 2) biotiittit, apatiitti + puunkuorituhka 3) lantakomposti + puunkuorituhka. Ne eivät vaikuttaneet merkittävästi sadon ajoittumiseen, myyntikelpoisuuteen tai markkamäärään. Karilassa kasvitautien vioittamien mar- jojen osuus kokonaissadosta vaihteli 1987–1990 7–20 %. Kateharsolla ei ollut vaikutusta tautien esiintymiseen. Suonen- joella tautien vioittamia marjoja oli 1987–1989 10–36 % kokonaissadosta. Eniten tautien vioittamia marjoja oli Hiku- lajikkeella ja vähiten Jonsok-lajikkeella. Kateharson käyttö vähensi taudin vioit- tamien marjojen osuutta keskimäärin 17 %-yksiköllä 1987. Juvalla harson käyttö vähensi homeisten marjojen osuutta 10 %- yksiköllä 1987. Seuraavana vuonna taudin vioittamia marjoja oli 45 % kokonaissa- dosta, eikä harson käytöllä ollut merkit- tävää vaikutusta tautien esiintymiseen. Myöskään lannoituksella ei ollut vaikutus- ta marjojen pilaantumiseen. Mikkelissä harso lisäsi vihannespunkkien määrää ja viimeisenä koevuonna vattukärsäkkään tu- hoja. Mikkelissä kateharson käyttö ja poisto vaikeuttivat rikkakasvien torjuntaa, koska rivivälit kasvoivat rehevästi ja niitä jou- duttiin leikkaamaan viikottain ennen sa- donkorjuuta. Suonenjoella rikkakasvien torjunnan työnmenekki oli huomattavasti vähäisempi kuin Mikkelissä. Juvan koealu- eella rikkakasvit runsastuivat kokeen ede- tessä ja 1989 rivivälien hoitoon käytetty työaika oli 277 h/ha ja 1990 303 h/ha. Työmäärä oli kaksinkertainen Mikkeliin verrattuna. Myös käsinperkaustarve oli Mikkeliin verrattuna moninkertainen. Harso aikaisti sadon kypsymistä, mutta markkamääräinen sato ei lisääntynyt. Ka- teharso vähensi joidenkin kasvitautien esiintymistä, mutta ei lisännyt kauppakel- poisen sadon määrää. Sen käyttö pienensi marjojen kokoa ja lisäsi joidenkin tuho- laisten aiheuttamia vioituksia. Harson käyttö lisäsi myös kustannuksia sekä ri- vivälien leikkaukseen ja rivien rikkakasvien kitkentään kulunutta työaikaa. Tulosten perusteella kateharson käyttöä ei voida suositella viljeltäessä mansikkaa ilman tor- junta-aineita. Nälvikkään torjunta MTT:n Kainuun tutkimusasemalla Riitta Kemppainen on selvittänyt hillanälvik- kään (Galerucela sagittariae) torjuntaa luon- nonmukaisessa mansikanviljelyssä. Hil- lanälvikäs eli hillakuoriainen on yleinen Keski- ja Pohjois-Suomessa ja sen aihe- uttamat sadonmenetykset ovat lisäänty- neet 1980-luvulla Keski-Suomessa. Etelä- Suomessa esiintyy hillanälvikkään lähisu- kuista mansikkanälvikästä (Galerucela te- nella). Koetta varten Jonsok-lajikkeen taimet istutettiin muovilla katettuihin penkkeihin elokuussa 1993. Penkkejä suojattiin sekä 38 harsoilla että verkkohäkeillä, jotka laitet- tiin penkkien päälle keväällä -94 heti ke- vätpuhdistuksen jälkeen. Harsoja pidettiin penkkien päällä joko kukinnan alkuun tai sadonkorjuuseen saakka. Puolet verkkohä- keistä varustettiin mehiläisyhdyskunnilla pölyttymisen varmistamiseksi. Osa pen- keistä oli suojaamattomia. Kokeessa ha- vainnoitiin nälvikkäiden esiintymistä, mu- naryhmien määrää, toukkien kuoriutumis- ta ja lehtivioituksia. Sato poimittiin ja pun- nittiin ruuduittain. Kauppaan kelpaama- ton sato lajiteltiin pieniin, nappipäisiin, nälvikkään vioittamiin, homeisiin, etanan vioittamiin ja härmäisiin marjoihin. Vuonna 1995 (ensimmäinen varsinai- nen satovuosi) nälvikkäitä esiintyi runsaas- ti, ja paras kauppakelpoinen sato (26 kg/aari) saatiin ruuduilta, joilla harsoa pi- dettiin kukinnan alkuun saakka. Verkko- häkillä ja pölyttäjillä varustetuilla ruuduilla sato oli puolta pienempi ja ilman pölyttäjiä olleissa häkeissä satoa saatiin 7 kg/aari. Pi- dennetty harson käyttö alensi kauppakel- poisen sadon määrää huomattavasti. Suo- jaamattomilla ruuduilla kauppakelpoisen sadon määrä jäi olemattomaksi ja suurin osa sadosta oli nälvikkään vioittamaa. Vuonna 1995 Kainuun tutkimusase- malla kokeiltiin toisella lohkolla Bioruis- kute S:n tehoa nälvikkäisiin. Ruiskutus- vaihtoehtoina olivat kertaruiskutus (29.5.), kaksi ruiskutusta (29. ja 30.5.) ja kolme ruiskutusta, jolloin kolmas ruiskutus teh- tiin toukkien kuoriutumisvaiheessa (27.6.). Käyttöliuoksen väkevyys oli 0,5 % ja ruis- kutus tehtiin reppuruiskulla myöhään il- lalla. Vuorokauden kuluttua ruiskutuksesta nälvikkäitä oli 0–1 kpl/kasvi, kun ennen ruiskutusta määrä oli keskimäärin 9 kpl/kasvi. Kertaruiskutus ei kuitenkaan riittänyt pitämään nälvikäsmäärää kurissa, mutta toinen ruiskutus pienensi nälvikkäi- den määrää juuri aktiivisimmassa munin- tavaiheessa. Kolmas ruiskutus lisäsi mar- jasatoa, mutta ruiskutuksen vaikutus touk- kien kuolleisuuteen jäi epäselväksi. Mansikan hyönteisimurin kehittäminen Kainuun tutkimusasemalla käynnistyi ke- sällä 1996 mansikan hyönteisimurin ke- hittämishanke. Hankkeessa ovat mukana Eero Miettinen Kainuun tutkimusasemal- ta, Tuomo Tuovinen Kasvinsuojelun tut- kimuslaitokselta Jokioisilta ja viljelijät Pasi ja Arvo Leskinen Sotkamosta. Hankkeessa tutkitaan Pasi ja Arvo Les- kisen kehittämän traktorisovitteisen hyön- teisimurin soveltuvuutta ja tehoa luonnon- mukaisen mansikanviljelyn tuholaistorjun- nassa. Kokeissa on kaksi käsittelyä: jatkuva ja tarpeenmukainen imurointi. Verrantee- na on kemiallinen torjunta tarpeen mu- kaan. Jatkuvassa imuroinnissa kasvusto imuroidaan sään salliessa noin joka toinen päivä kasvuston harjauksesta kukinnan al- kuun saakka. Tarpeenmukaisessa imuroin- nissa imurointi toistetaan tarvittaessa kas- vuston harjauksesta kukinnan alkuun saak- ka. Ennen imurointia koealueilta otetaan vatinäytteet tuholaisten määrän laskemi- seksi. Noin 1–2 tuntia imuroinnin jälkeen otetaan uudet vatinäytteet. Verranneloh- kolla kemiallinen torjunta tehdään harkin- nan mukaan näytteenottoon perustuen. Tuholaisten esiintymistä ja vioituksia seu- rataan myös karikenäytteistä, kelta-ansois- ta, lehtinäytteistä ja kukkavarsinäytteistä. Vuoden 1996 tulosten mukaan useaan kertaan toistetulla imuroinnilla saavute- taan nälvikkäiden torjunnassa käytännössä riittävä teho. Hedelmäpuiden ja marja- kasvien integroitu kasvinsuojelu Kasvinsuojelun tutkimuslaitoksella teh- dään Tuomo Tuovisen johdolla tukimuk- sia, jotka ovat osittain suoraan sovellet- 39 tavissa luomumarjatuotantoon. Mansikalla tutkitaan tarkkailumenetelmiä, ennusteita ja torjunnan kynnysarvoja. Mansikan tu- holaisten ja tautien tunnistamista, biolo- giaa, tarkkailua ja torjuntaa käsittelevä multimedia-ohjelma on valmisteilla. Man- sikkapunkin biologisesta torjunnasta ulko- maisten ja kotimaisten petopunkkien avul- la on jo saatu lupaavia tuloksia, ja me- netelmä on tarkoitus ottaa käyttöön 1998. Mansikkapunkin torjunta taimien läm- minvesikäsittelyllä on tulossa jälleen käyt- töön, ja uuden tekniikan vaikutuksia tor- juntatuloksiin seurataan. Herukoilla tutkitaan sukupuoliferomo- nien käyttöä tuholaisten tarkkailuun ja tor- juntaan. Vadelmalla tutkitaan petopunk- kien tehokkuutta vihannespunkkien tor- junnassa. Omenalla seurataan aikaisemmin kehitettyjä petopunkkien käyttömenetel- miä hedelmäpuupunkin torjunnassa ja tar- vittaessa tarkennetaan ohjeita. Luonnonmukaisen marja- tuotannon kehittämis- hanke Vuoden 1997 alusta alkoi MTT:n Eko- logisen tuotannon tutkimusasemalla Ka- rilassa Luonnonmukaisen marjatuotannon käynnistäminen -hanke. Mikkelin maaseu- tuelinkeinopiiri (nyk. Etelä-Savon työvoi- ma- ja elinkeinokeskus) on myöntänyt ra- hoituksen luomumarjojen tuotantoa Ete- lä-Savossa kehittävälle hankkeelle vuosille 1997–1999. Kehittämishankkeen tavoit- teena on luonnonmukaisen marjatuotan- non ja marjojen jatkojalostuksen vauhdit- taminen Etelä-Savossa sekä tutkimuksen että tiloilla tehtävän kehitystyön avulla. Tällä hetkellä maamme luonnonmu- kaisesti tuotettujen marjojen viljelypinta- alat ovat pieniä verrattaessa tavanomaiseen marjantuotantoon. Vuonna 1996 Mikkelin maaseutuelinkeinopiirin alueella luonnon- mukaisen tuotannon valvontaan kuuluva marja-ja hedelmäala oli 12,06 ha, joka on 1,7 % marjan- ja hedelmäntuotannon ko- konaispinta-alasta. Luomumansikkaa vil- jeltiin 8,5 ha:n alalla ja luomuherukka-ala oli noin 2,9 ha. Viime vuosina marjoja jalostava teol- lisuus on vähentänyt voimakkaasti sopi- mustuotantoaan, minkä seurauksena useat viljelijät ovat joutuneet miettimään uudel- leen tuotannon suuntaa ja markkinointia. Niinpä kiinnostus luomumarjanviljelyä kohtaan on koko ajan lisääntymässä, ja sen myötä myös luomumarjatutkimuksen tar- ve. Luomumarjahankkeemme kohdistuu alkuvaiheessa herukoihin, koska niille olisi löydettävä pikaisesti uusia tuotantovaih- toehtoja. Hankkeessa on mukana kymme- nen eteläsavolaista tilaa, jotka toimivat ti- lakoepaikkoina. Tiloille laaditaan yhteis- työssä viljelijöiden kanssa viljelyteknisiä kokeita. Tilakokeiden lisäksi viljelyteknisiä kokeita järjestetään myös Ekologisen tuo- tannon tutkimusasemalla. Hankkeessa mukana oleville viljelijöille annettava kou- lutus, retkeilyt ja tilaneuvonta toteutetaan hankkeen rahoituksella. Hankkeessa selvitetään tavanomaisessa viljelyssä olevien herukkakasvustojen siir- tämistä luomuun sekä luonnonmukaisen herukkaviljelyksen perustamista. Kokeissa tutkitaan mm. erilaisia rivivälikasvustoja, katteita, lannoitus- ja kasvinsuojelumene- telmiä ja vertaillaan eri lajikkeitten sovel- tuvuutta luomutuotantoon. Luonnonmu- kaisesta herukanviljelystä valmistellaan kirjallisuuskatsausta, jonka on tarkoitus valmistua hankkeen alkuvaiheessa. Hankkeen vetäjänä on tutkija Pirjo Ki- vijärvi Ekologisen tuotannon tutkimusase- malta Karilasta, ja mukana ovat viljelijöi- den lisäksi myös Helsingin Yliopiston Maa- seudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mik- kelistä, Maaseutukeskus Mikkeli ja Vilja- vuuspalvelu Oy. 40 Kirjallisuus Dalman, P. 1992. Mansikan lajikevalinta on vaikeaa. Omavarainen maatalous. 2/92: 19–22. –, Parikka, P. & Tuovinen, T. 1993. Polypropylene row cover in pesticide-free production of strawberry in Finland. Acta Horticulturae 348: 489–492. Huokuna, E., Dalman, P., Nykänen-Kurki, P., Galambosi, B., Häkkinen, S. & Sormunen -Cristian, R.1995. Etelä-Savon tutkimusasema 75 vuotta. Tutkimusta ja koetoimintaa viljelijän hyväksi vuodesta 1919. Maatalouden tutkimuskeskus, Tiedote 7/95. Jokioinen: Maatalouden tutki- muskeskus 69 p. ISSN 0359-7652. Kemppainen, R. 1996. Nälvikkään torjunta luonnonmukaisessa mansikanviljelyssä. Puutarha 5/96: 284–285. 41 Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyjärjestelmän vertailu eri talouden tasoilla Asko Miettinen Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos, PL 3, 00411 Helsinki. Suomen maatalouden ympäristöohjelmaan sisältyvä luomutuotannon siirtymävaiheen tuki ja varsinainen luomutuki on tehnyt luomutuotannosta houkuttelevan vaihto- ehdon. Vaikka luonnonmukaisesti tuote- tuista tuotteista ei saataisi varsinaisesti ns. luomulisää, olisi luomutuotanto maidon, naudanlihan ja viljan osalta suunnilleen yhtä kannattavaa kuin tavanomainenkin viljely. Sianlihan tuotanto ja vihannestuo- tanto ovat kuitenkin suhteellisesti kannat- tamattomampia luomussa. Koska luonnonmukaisessa tuotannossa tuontipanoksia, kuten lannoitteet ja tor- junta-aineet, korvataan pääasiassa työllä, voi laajamittaisella luomutuotantoon siir- tymisellä olla myös kansantaloudellisia vai- kutuksia. Vaikutus BKT:hen olisi luulta- vasti pienempi kuin keskimääräinen kau- sivaihtelu. Kuitenkin voidaan arvioida, että työttömyysaste voisi laskea keskimäärin noin 0,8 prosenttiyksikköä ja tavaroiden tuonti voisi vähetä 1,2 mrd mk vuosittain eli noin 1 % vuotuisesta kokonaistuonnista. Avainsanat: kannattavuus, kansantalous, luonnonmukainen tuotanto, tavanomainen tuotanto, ympäristö Abstract Comparison of organic and conventional farming at various production levels The conversion support made available un- der the Finnish Agri-Environmental Pro- gramme (FAEP) has made organic farming financially attractive. Even without pre- mium prices, organic farming is just as profitable as conventional agriculture in most types of production (milk, beef, and cereals). Only in production of pork and vegetables is organic farming relatively un- profitable. Since organic farming substitutes do- mestic inputs (mainly labour) for imported inputs such as fertilisers and pesticides, large-scale conversion to organic farming 42 could have some macroe-conomic effects as well. However, these effects would prob- ably be smaller than the average seasonal variation: the unemployment rate (unem- ployed/total labour force) would decrease by, on average 0.8 percentage points, de- pending on the development of organic production technology; imports would de- cline by some FIM 1.2 billion. which is roughly 1% of the total. Key words: conventional farming, environment, farm income, organic farming, social welfare. Johdanto Tavanomaisen kemiallis-teknisen viljelyn rinnalla on ryhdytty harjoittamaan myös muita viljelyjärjestelmiä, joissa pyritään ym- päristölle ystävällisempiin tuotantotapoihin. Erityisesti esille on noussut luonnonmukai- nen viljely (luomu), jossa ei käytetä mm. väkilannoitteita ja torjunta-aineita, vaan nii- den korvaamiseksi pyritään hyödyntämään luonnon omia prosesseja. Luomuviljelyala on kehittynyt voimakkaasti viime vuosina (Kuva 1) ja yhtenä keskeisimpänä syynä sii- hen voidaan nähdä EU:n maatalouspolitiik- kaan sisälletty tukipolitiikka, jossa luomu- viljelyn siirtymävaiheelle sekä varsinaiselle luomuviljelylle on määritetty erityisympäris- tötuessa muiden peltotukien lisäksi makset- tava hehtaarikohtainen tuki (Miettinen et al. 1997). Maatalouden taloudellisen tutkimuslai- toksen johtamassa Maatalouden tuotanto- vaihtoehtojen ympäristötaloudelliset vaikutukset – tutkimusprojektissa (MATYVA) verrat- tiin perustoiltaan selkeimpiä vaihtoehtoja eli tavanomaista ja luonnonmukaista maa- taloutta monipuolisesti maatilan, kansan- talouden sekä yhteiskuntatalouden ja ym- päristötalouden näkökulmasta. Tässä yh- teydessä ympäristötalous sisältyy yhteis- kuntatalouden käsitteistöön, johon kuulu- vat myös esim. toteutetun politiikan so- siaaliset vaikutukset. Tämä esitys perustuu pääosin edellä mainitun projektin ”Luo- mu-Suomi? Maatalouden tuotantovaihto- ehtojen ympäristötaloudelliset vaikutuk- set” –loppuraporttiin (Miettinen et al. 1997). Maatalouden ympäristö- vaikutukset talous- teoriassa Lähtökohtana tarkastelulle voidaan pitää maataloustuotannon positiivisia ja negatii- visia ulkoisvaikutuksia eli maataloustuo- tannon aiheuttamia ympäristömuutoksia, joita ei oteta huomioon tuotteiden mark- kinahinnoissa. Maatalouden aiheuttama positiivinen ulkoisvaikutus on esim. hoi- dettu maatalousmaisema, jonka olemassa- olo ja näkeminen on ihmisille nautinto ja siten hyöty. Negatiivisia ulkoisvaikutuksia on todettu mm. pelloilta huuhtoutuvien ravinteiden aiheuttamana rehevöitymisenä tai torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvina jääminä elintarvikkeissa ja kuormituksena maaperässä ja vesistöissä. Maatalouteen kohdistuu myös muiden tahojen aiheut- tamia ulkoisvaikutuksia, kuten raskasme- tallipäästöt vilkkaasti liikennöidyn tien lä- heisyydessä. Näitä ulkoisvaikutuksia ei kuitenkaan käsitelty MATYVA -projek- tissa suoritetuissa tutkimuksissa. Tuotantojärjestelmän muutoksella voi- daan pyrkiä vähentämään em. tuotantoon liittyviä negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Ul- koisvaikutuksen tavoitetasona voidaan pi- tää taloudellisen toiminnan tasoa, jossa ul- koisvaikutuksesta aiheutuvat rajakustan- nukset ovat yhtä suuret kuin toiminnasta saatava nettorajahyöty (rajavoitto). Epä- täydellisen informaation takia ulkoisvaiku- tusten optimaalista tasoa ei voida täsmäl- lisesti määrittää, mutta sitä voidaan kui- 43 tenkin lähestyä kohentamalla vallitsevaa ti- lannetta. Käytännön toimenpiteinä tämä tarkoittaa viljelykierron käyttöönottoa, lannoitustason alentamista, muokkausme- netelmien keventämistä, tarpeenmukaises- ta kasvinsuojelua sekä muita keinoja, joita on lueteltu mm. Maaseudun ympäristö- ohjelmassa sekä viimeksi Maatalouden ym- päristötuen ehdoissa. Luonnonmukainen viljelyjärjestelmä voidaan lähtökohtiensa mukaisesti olettaa ympäristöystävällisemmäksi tuotantota- vaksi, koska siinä sovelletaan laajasti kaik- kia edellä mainittuja keinoja. Luonnonmu- kainenkaan viljely ei ole luonnolle haita- tonta, koska ravinnehuuhtoutumia esiin- tyy. Tutkimusten perusteella näyttää kui- tenkin siltä, että ravinteiden erityisesti ty- pen huuhtoutuminen on luomuviljelyssä tavanomaista vähäisempää. Typpipäästöt vähenevät keskimäärin 50 %, maalajista ja viljelykierrosta riippuen. Fosforikuormi- tuksen vähenemisestä ei ole yhtä selkeää näyttöä, mutta fosforin huuhtoutumista edesauttava eroosio on todettu luomuvil- jelyssä pienemmäksi kuin tavanomaisesti viljelyillä tiloilla. Kannattaako luomuviljely tilatasolla? Tavanomaisen tuotannon muuttaminen luomutuotannoksi olisi tilatasolla monen tuotantosuunnan kohdalla taloudellisesti yhtä hyvä vaihtoehto kuin jatkaa entisellä tuotantomenetelmällä. Tämä on seurausta EU:ssa harjoitetusta maatalouspolitiikasta. Koska EU:n alueella lähes kaikista maa- taloustuotteista on ylituotantoa, maatalou- den tukipolitiikassa korostuu tuotannosta riippumaton tuki (peltoalaperusteinen ja kotieläin- tai kotieläinyksikkökohtainen tuki), jolla pyritään turvaamaan viljelijöi- den tulotaso, mutta samalla hillitsemään tuotantoa. Tämä suosii laajaperäisempiä viljelymenetelmiä, joista ääripäänä voidaan nähdä luonnonmukainen tuotanto. Viljelyjärjestelmän vaihtaminen toiseen riippuu tilatasolla paljolti viljelyjärjestelmi- en suhteellisesta kannattavuudesta sekä tarvittavista investoinneista. Kolme vuotta kestävän siirtymävaiheen aikana luomuvil- jelijä saa tällä hetkellä melko runsaat tuet Kuva 1. Luonnonmukaisesti viljelty peltopinta-ala Suomessa 1988–1996 sekä arvio vuoden 1997 tilanteesta. (Heinonen 1997). 0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 1988 1990 1992 1994 1996 ha luomuala siirtymäala sopimusala 44 (1600 mk/ha) ja pääasiassa tästä syystä luo- mutuotanto on tavanomaiseen nähden hy- vin kilpailukykyinen kaikilla tukialueilla ja useimmissa tuotantosuunnissa. Siirtymä- vaiheen jälkeen luomutuotannolle makset- tava kiinteä tuki on tällä hetkellä 700 mk/ha koko maassa. Tämä tuki ei kaikissa tapauksissa riitä kattamaan luomutuotan- non pienempien tuotosten aiheuttamia tu- lonmenetyksiä, ja jos tuotteista ei saada lisähintoja, luomuviljely kannattaa lähes kaikissa tuotantosuunnissa hieman tavan- omaista heikommin (Kuva 2). Tarkasteltaessa edelleen tilatason kus- tannusvaikutuksia eri ohjauskeinoilla, joilla tässä tarkoitetaan esim. lannoiteveroa, hin- tamuutoksia ja lannoituskiintiöitä, voidaan todeta, että kiintiötyyppiset ohjauskeinot ovat kustannustehokkaimpia, joskin niistä aiheutuvat hallinnolliset kustannukset voi- vat olla merkittävät. Ohjauskeinojen vai- kutukset kohdistuvat hyvinkin eri tavoilla riippuen tuotantosuunnasta ja alueesta. Ti- latasolla lannoiteveron asettaminen typpi- lannoitteille ei pysty vähentämään käyt- tömääriä aiheutuneisiin kustannuksiin ver- rattuna samalla tavoin kuin esim. ympä- ristötukijärjestelmään sisällytetyt maksi- milannoitustasot. Kansantaloudelle hyötyjä Kansantalouden kannalta luomutuotan- toon siirtyminen olisi pääsääntöisesti hyvä asia. Luomuviljelyssä eräitä maatalouden tuontipanoksia korvataan kotimaisella työllä, mikä vähentäisi kokonaistuontia noin prosentilla ja lisäisi työllisyyttä noin yhdellä prosenttiyksiköllä. Työllisyyden li- sääntyminen on seurausta luomuviljelyn alemmista tuotostasoista ja siten tarvitta- vasta suuremmasta viljelyalasta, jotta vas- taava määrä maataloustuotteita voitaisiin tuottaa. Tuonnin väheneminen koostuisi lähinnä väkilannoitteiden ja torjunta-ainei- den tuontitarpeen poistumisena. Viljely- alan kasvaminen puolestaan aiheuttaisi sen, että polttoaineen ja voiteluöljyjen ku- lutus kasvaisi hieman. Vakavana ongelmana voidaan pitää sitä, että elintarvikeketjussa olisi todennä- köisesti tehtävä mittavia uudelleenjärjes- telyjä, jos laajamittaisesti tuotetuista luo- Kuva 2. Luomumaitotilan kannattavuusero suhteessa tavanomaiseen maitotilaan vuosina 1995–1999 (Miettinen et al. 1997). -600 -400 -200 0 200 400 600 800 1000 1995 1996 1997 1998 1999 Vuosi A-alue B-alue C1-alue Mk/ha 45 muraaka-aineista haluttaisiin saada täysin säännösten mukaisia luomujalosteita. Ny- kyinen jalostusteollisuuden trendi, jossa tuotantoyksiköitä on vähennetty ja suu- rennettu, on ristiriidassa luomuviljelyssä keskeisenä olevan tuotannon ja kulutuksen paikallisuuden periaatteen kanssa. Vaihto- ehtoisina kehitysnäkyminä voidaan olettaa paikallisen jalostustoiminnan lisääntymi- nen joko tilatasolla ja pienosuuskunnissa tai paikallisuuden käsitettä joudutaan la- ventamaan hyväksymällä esim. pitkähköt kuljetusmatkat. Yhteiskunnan suhde maatalouden ympäristö- hyötyihin Maatalouden ympäristötaloudelliset vai- kutukset riippuvat yhtä lailla viljelytoimin- nasta kuin myös yhteiskunnan muiden osa- puolien arvoista ja asenteista. MATYVA- projektissa tutkittiin ehdollisen arvottami- sen menetelmällä (contingent valuation) kotitalouksien maksuhalukkuutta torjun- ta-aineiden käytön vähentämisestä tai lo- pettamista. Tutkimuksen mukaan kotita- loudet olivat valmiita maksamaan torjun- ta-aineiden käytön lopettamisesta keski- määrin 1200 mk ja käytön puolittamisesta 1600 mk vuodessa. Voidaan päätellä, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan ny- kyistä ympäristöystävällisemmistä maata- louden tuotantomenetelmistä. Tulos edel- lyttäisi myös sitä, että esim. luomutuot- teista oltaisiin valmiita maksamaan kor- keampaa hintaa, jotta tuotantotavan mu- kanaan tuoma ympäristön tilan kohene- minen tapahtuisi. Kuitenkin luomuelintarvikkeita käyt- tävät perustelevat niiden käyttöä tuottei- den puhtaudella, terveellisyydellä, kokei- lunhalulla ja maulla. Ympäristönsuojelul- liset syyt luomutuotteiden käytön syynä ovat vähentyneet viime aikoina. Tämä on päinvastainen suhtautumistapa luomu- tuotteisiin kuin muissa Pohjoismaissa, jois- sa ympäristösyyt ovat tärkeimpiä luomu- tuotteiden valintaperusteita. Ilmeisesti Suomessa tavanomainen maatalous koe- taan myös ympäristöystävälliseksi toimin- naksi, vaikka maatalouden on todettu vas- taavan yli puolesta maamme fosforin ja typen kuormituksesta. Nykyisen maatalouden ympäristöpoli- tiikan mukaan omistusoikeus on määrit- telysuhteessa maatalouden ympäristöön si- ten, että yhteiskunnan on maksettava vil- jelijöille vesistöjen kunnon ylläpitämisestä ja parantamisesta sekä maaseutumaiseman hoitamisesta. Hallinto on siten ottanut teh- täväkseen määritellä tietynlaisen hinnan ympäristölle sitomalla sen tiettyihin ehtoi- hin. Se, saavutetaanko tai lähestytäänkö yhteiskunnallisesti optimaalista ulkoisvai- kutusten tasoa näillä toimilla, riippuu pää- asiassa tuen tasosta ja kohdentamisesta. Luomutuotannon tukeminen on tässä mie- lessä kokonaisvaltainen ratkaisu, jonka vai- kutukset ulottuvat tuotannon lisäksi myös kulutuksen kautta ympäristöön. Kirjallisuus Heinonen, S. 1997: Luonnonmukaisen tuotannon valvonta 1996. Kasvintuotannon tarkastuskeskus. Käsikirjoitus. Miettinen, A., Vehkasalo, V., Koikkalainen, K. & Sumelius, J. 1997. Luomu-Suomi? Maatalouden tuotantovaihtoehtojen ympäristötaloudelliset vai- kutukset. Maatalouden taloudellisen tutki- muslaitoksen julkaisuja 83. 124 p. 46 Rikkakasvien torjunta luomuvihannesviljelyssä – esimerkkinä liekitys Petri Vanhala Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvinsuojelun tutkimuslaitos, 31600 Jokioinen Rikkakasvien torjunnan epävarmuus ja työläys on yksi pahimmista luonnonmu- kaisen vihannesviljelyn rajoitteista. Tarvi- taan tietoa torjuntamenetelmien luotetta- vasta, tehokkaasta ja taloudellisesta käy- töstä. Viime vuosina rikkakasvien liekityk- sestä saadun tutkimustiedon avulla liekityksen käyttö on laajentunut uusien rikkakasvien torjuntaan. Käsittely voidaan säätää rikkakasvilajiston mukaan ja vilje- lijöiden saatavilla on tietoa liekin suun- taamisesta valikoivassa liekityksessä sekä käsittelyn ajoituksesta. Laitteiden käytet- tävyyttä on selvitetty, liekittimien tehon määritykseen on kehitetty mittausmene- telmiä, ja liekityksen työnmenekkiä sekä kustannuksia on selvitetty. Hyvien torjun- tamenetelmien lisäksi tarvitaan myös pit- käjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja en- naltaehkäisyä. Avainsanat: liekitys, luonnonmukainen viljely, rikkakasvit, terminen torjunta Abstract Weed control in organic vegetable production – flaming as an example Two major restrictions in organic vegetable production are the uncertainty and labori- ousness of weed control. Information on reliable, efficient and economic control methods is therefore needed. In recent years the use of flaming has been extended to new crops. Treatment can be adjusted to the weed flora and growers are provided with information on selective flaming and the timing of treatment. The usefulness of various types of flaming equipment has been assessed, ways of evaluating the effi- ciency of flame weeders have been devel- oped, and labour consumption and the costs of flaming have been examined. As well as good control methods, a systematic long-term approach with the emphasis on prevention is needed. Key words: flaming, organic agriculture, thermal control, weeds 47 Luonnonmukainen vihannesviljely ei ole laajentunut yhtä nopeasti kuin muu luonnonmukainen viljely. Granstedtin (1995) mukaan tärkein este luomuvihan- nesten tarjonnan lisäämiselle on, ettei ole tietoa vähemmän työtä vaativista ja pa- remman laadun tuottavista viljelymenetel- mistä. Rikkakasvien torjunta on luomuvihan- nestilojen pahimpia pullonkauloja (Seuri & Kivijärvi 1995). Yhä vieläkin luonnonmu- kainen vihannestuotanto vaatii usein run- saasti raskasta, ikävää ja kallista käsinper- kuuta. Miksi rikkakasvien torjuntaan edel- leen käytetään niin paljon käsityötä? Rikkakasviongelman taustalla on useimpien luomuvihannestilojen rakenne: pienet alat ja paljon erilaisia kasveja, jolloin ei kannata hankkia erikoiskoneita. Teh- täväksi jää suuret määrät käsityötä. Jotta kaikille kuluttajille voitaisiin tarjota luo- muvihanneksia joko sellaisenaan tai jalos- tettuna, tarvitaan suuret tilakohtaiset pin- ta-alat tai läheinen yhteistyö tilojen kesken, sopivat viljelymenetelmät ja erikoiskoneet. Se, että suhteellisen suurilla viljelmillä sel- vitään rikkakasvien torjunnassa niinkin vä- hällä kuin 20 työtunnilla/ha (Jaakkola 1992) osoittaa, että on mahdollista vähen- tää käsityön osuutta myös luomutuotan- nossa. Osin käsityön runsaus on pääoma- kysymys – koneet eivät ole ilmaisia. Usein syynä on kuitenkin suunnittelemattomuus ja tietämättömyys – tai uskalluksen puute. Tieto päätöksenteossa Kaikki torjuntamenetelmät eivät ole sa- manveroisia. Hyvä torjuntamenetelmä on tehokas, luotettava ja helppokäyttöinen (Zwerger 1996). Tällaiset menetelmät va- pauttavat viljelijän voimavaroja muihin tehtäviin. Ainoastaan tunnettu ja hallittu menetelmä voi olla tehokas, luotettava ja helppokäyttöinen. Viljelijä joutuu tekemään useita peräk- käisiä päätöksiä, jotka vanhojen ja tun- Viljelijän päätöksen- teko Viljelykasvi, sen kilpailu- kyky Rikkakasvit: lajisto, määrä ja kehitysaste Odotetta- vissa oleva torjunta- teho Eri vaihto- ehtojen riskit Tuotot ja kustannukset Epävarmuus Säädöt ja käsittely- voimak- kuudet Torjunta- menetelmät Kuva 1. Asioita, jotka viljelijän on otettava huomioon päättäessään rikkakasvien tor- junnasta. 48 nettujen menetelmien osalta tapahtuvat lä- hes huomaamatta, mutta uusien ja outojen menetelmien onnistuminen edellyttää ai- kaa ja paneutumista. Päätöksenteossa huo- mioon otettavia asioita on koottu kuvaan 1. Viljelijän päätöksentekoon kuuluu luonnollisena osana tietty epävarmuus. Epävarmuus on kuitenkin saatava mah- dollisimman pieneksi. Rikkakasvien tor- junnassa epävarmuus voi viljelijän tiedoista ja taidoista riippuen koskea joko pelkästään satunnaisia tekijöitä, kuten säätä tai pa- himmillaan kaikkia kokonaisuuden osia. Esimerkkinä rikkakasvien liekitys Rikkakasvien liekitystä koskevan tutki- mustiedon lisääntyminen on poistanut epä- varmuutta ja tuonut luotettavaa tietoa vil- jelijän päätöksenteon pohjaksi. Tämä on parantanut mahdollisuuksia liekittää rik- kakasveja tehokkaasti ja taloudellisesti. Rikkakasvien liekitysarkuus vaihtelee lajeittain ja kehitysasteittain: herkät rik- kakasvit voidaan torjua pieninä alle 20 kg:lla nestekaasua/ha, kun taas kestävien rikkakasvien torjuntaan tarvitaan kaasua yli 80 kg/ha; (Rahkonen & Vanhala 1993, Vanhala & Rahkonen 1996) käsittelyvoi- makkuutta tuleekin säätää rikkakasvilajis- ton mukaan. Liekityksen käyttömahdollisuudet ovat laajentuneet. Aiemmin liekitystä käytettiin lähinnä rikkakasvien torjuntaan ennen porkkanan taimettumista sekä taimettu- misen jälkeen riviväleissä. Liekitystä vil- jelykasvirivissä suositellaan mm. istukas- sipulin viljelyyn (Vanhala et al. 1994) ja keräkaalin liekityksenkestosta on lupaavia tuloksia. Liekityksensieto riippuu kuiten- kin paljolti liekin suuntaamisesta ja lie- kityksen ajoituksesta: esimerkiksi nelileh- tinen kaali kesti astiakokeissa liekitystä 19 kg/ha kaasuannoksella, mutta 38 kg/ha ve- rotti jo kaalin kasvua; (Vanhala 1996) 19 kg/ha tehoaa herkimpiin sirkkalehtiastei- siin rikkakasveihin. Kuusi-seitsemänlehti- nen kaali kesti jo verraten hyvin 38 kg/ha, kun liekki suunnattiin niin, ettei se päässyt vaurioittamaan kasvupistettä ja nuorimpia lehtiä. Pahimmat vauriot aiheutti kasvin puoliväliin, lähelle kasvupistettä suunnattu liekki. Käsikäyttöisten liekittimien käytettä- vyydessä oli muutama vuosi sitten tehdyssä vertailussa paljon parantamisen varaa (Schäfer et al. 1994). Rikkakasviliekityksen tehon uudet määritysmenetelmät (Rahko- nen 1995) ovat parantaneet huomattavasti mahdollisuuksia liekitinten vertailemiseen ja kehittämiseen. Tutkimukset traktorisovitteisen lieki- tyslaitteen kehittämiseksi (Rahkonen 1993), sekä työ pienimittakaavaisen vihan- nesviljelyn laitteiston parissa (Lötjönen 1995) ovat osaltaan edistäneet aiempaa pa- rempien liekitinten saatavuutta tarjoamal- la tietoa laitevalmistajille ja viljelijöille. Liekityksen, mekaanisten torjuntame- netelmien sekä käsinkitkennän työnme- nekkiä ja kustannuksia käsittelevässä sel- vityksessä (Laine & Kaila 1994) on esitetty traktori- ja käsiliekityksen kustannusra- kenne sekä vuotuisen käyttöalan vaikutus kiinteään työkonekustannukseen. Päävastuu viljelijöiden liekitystietä- myksen lisäämisestä onkin siirtymässä tut- kimukselta koulutukselle ja neuvonnalle, vaikka tutkimuksella onkin vielä runsaasti kartoittamattomia asioita mm. liekityksen soveltamiseksi uusille viljelykasveille. Mitä vielä puuttuu? Useimmista luomuviljelyyn soveltuvista rikkakasvien torjuntamenetelmistä on itse asiassa vähemmän tutkimustietoa kuin vii- me vuosina huomion kohteena olleesta lie- kityksestä. Vielä vähemmän tiedetään tor- junnan onnistumiseen vaikuttavista rikka- kasvien ominaisuuksista eri lajien eri ke- hitysvaiheissa. 49 Tehokas rikkakasvien hallinta edellyt- tää pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja ennaltaehkäisyä. Rikkakasvien torjun- nassa onnistuminen on kaikkien keinojen summa. Vaikka rikkakasviongelma toistuu vuosittain, eivät kaikki ole varautuneita toimimaan ajoissa ja kunnollisin menetel- min. Jos käsitys ongelmasta on epämää- räinen niin myös ratkaisuyritykset jäävät epämääräisiksi. Pitkäjänteisen toimintansa tueksi viljelijä kaipaa kuitenkin edelleen tietoja mm. viljelykiertojen vaikutuksista eri rikkakasvilajeihin. Lohkokohtaiset rikkakasvitiedot, jotka perustuvat sekä aiempien vuosien muis- tiinpanoihin että käsittelyajankohdan ha- vaintoihin, ovat pohjana suunniteltaessa torjuntamenetelmää, käsittelyvoimak- kuutta ja käsittelyn ajoitusta. Muistiinpa- noista tulee ilmetä lohkon yleisimmät rik- kakasvilajit, ongelmalajit sekä niiden run- saus ja sijainti lohkolla. Rikkakasvilajeilla on erilainen taimettumisrytmi osan taimet- tuessa varhain keväällä, osan vasta myö- hemmin kesällä (Erviö 1981); esimerkiksi ennen porkkanan taimettumista tehtävä liekitys torjuu kuitenkin vain varhain tai- mettuneet rikkakasvit. Rikkakasvien kestävyydessä on eroja; taloudellisimman käsittelyvoimakkuuden valinta edellyttää lohkon rikkakasvien herkkyyden tuntemista. Lohkon sisällä kä- sittelyvoimakkuutta ja jopa torjuntamene- telmää voidaan vaihdella sen mukaan, mit- kä lajit ovat missäkin lohkon osassa yleisiä. Viljelijän omien havaintojen ja muis- tiinpanojen tarkoitus ja tehtävä on sama kuin tutkimustiedon: varmuuden ja sel- keyden lisääminen, jotta kyetään tekemään oikeita päätöksiä, poistamaan turhaa työtä ja voittamaan esteet luonnonmukaisen vi- hannesviljelyn laajenemisen tieltä. Kirjallisuus Erviö, L.-R. 1981. The emergence of weeds in the field. Annales Agriculturae Fenniae 20: 292–303. Granstedt, A. 1995. Research programme for ecological agriculture in Finland for 1995-1997 and preliminary programme for 1998-2000. Agricultural Research Centre of Finland, Partala Research Station for Ecological Agriculture. 7 p. Jaakkola, S. 1992. Kasvinsuojelun onnistuminen luomuvihannesviljelmillä vaatii monien mene- telmien yhdistämistä. Moniste. Saatavissa Maatalouden tutkimuskeskus, kasvinsuojelun tutkimuslaitos. 5 p. Laine, A. & Kaila, E. 1994. Kemikaalittoman rikkakasvitorjunnan menetelmät ja kustannukset. Työtehoseuran maataloustiedote 2/1994 (439). 6 p. Lötjönen, T. 1995. Kemikaaliton rikkakasvien torjunta riviviljelyssä. Torjuntalaitteisto pieni- mittakaavaiseen vihannesviljelyyn. Maatalouden tutkimuskeskus,Tiedote 17/95. Jokioinen: Maatalouden tutkimuskeskus. 38 p. ISSN 0359-7652. Rahkonen, J. 1993. Traktorisovitteinen lie- kityslaite rikkakasvien torjuntaan. Helsingin yliopisto, Maa- ja kotitalousteknologian laitos. Maatalousteknologian julkaisuja 12. Helsinki: Helsingin yliopisto. 38 p. Rahkonen, J. 1995. Rikkakasviliekityksen tehon määrittäminen lämpötilamittauksin. Helsingin yliopisto, Maa- ja kotitalousteknologian laitos. Maatalousteknologian julkaisuja 19. 33 p. Rahkonen, J. & Vanhala, P. 1993. Response of a mixed weed stand to flaming and use of temperature measurements in predicting weed control efficiency. In: Thomas, J.-M. (ed.). Communicat ions of the 4th International Conference IFOAM, Non chemical weed control. Dijon, France. 5.–9.7.1993. p. 167–171. Schäfer, W., Rahkonen, J. & Sariola, J. 1994. Käsikäyttöisten liekittimien käyttöominaisuuksia. VAKOLAn tiedote 68/94. 35 p. Seuri, P. & Kivijärvi, P. 1995. Haastattelututkimus luonnonmukaisen avomaanvihannesviljelyn nykytietämyksestä ja ongelmista vuonna 1992. In: 50 Luonnonmukaisen avomaanvihannestuotannon nykytietämys ja ongelmat. Maatalouden tutki- muskeskus, Tiedote 19/95. Jokioinen: Maa- talouden tutkimuskeskus. p. 5–22. ISSN 0359-7652. Vanhala, P. 1996. Thermal weed control - flaming and plant properties. In: NJF -Teknik'96 (NJF seminar nr . 268) Århus, Denmark. 30.10–2.11.1996. p. 3/10: 1–7. Seminaarimoniste. Vanhala, P., Rahkonen, J. & Laine, A. 1994. Kemikaaliton rikkakasvien torjunta -tutkimuksen loppuraportti 30.12.1994. Saatavissa Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvinsuojelun tutkimuslaitos. 56 p. Vanhala, P. & Rahkonen, J. 1996. Response of weed populations to flaming. In: Brown, H., Cussans, G.W., Devine, M.D., Duke, S.O., Fernandez-Quintanilla, C., Helweg, A., Labrada, R.E., Landes, M., Kudsk, P & Streibig, J.C. (eds.). Proceedings of the Second International Weed Control Congress, Copenhagen. Denmark, 25–28.6.1996. Slagelse: Department of Weed Control and Pesticide Ecology. p. 1115–1120. ISBN 87-984996-1-0. Zwerger, P. 1996. Integrated weed management in developed nations. In: Brown, H., Cussans, G.W., Devine, M.D., Duke, S.O., Ferna- ndez-Quintanilla, C., Helweg, A., Labrada, R.E., Landes, M., Kudsk, P & Streibig, J.C. (eds.). Proceedings of the Second International Weed Control Congress, Copenhagen, Denmark, 25–28.6.1996. Slagelse: Department of Weed Control and Pesticide Ecology. p. 933–942. ISBN 87-984996-1-0. 51 Kasvitautien hallinta pelto- ja puutarhakasvien luomuviljelyssä Asko Hannukkala Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvinsuojelun tutkimuslaitos 31600 Jokioinen, Luonnonmukaisessa tuotannossa kasvitau- dit on torjuttava ennakolta, sillä tehokkaita torjuntakeinoja kasvustoon levinneen tau- din pysäyttämiseksi ei ole. Jokaiselle tilalle tulisi laatia kasvinsuojelusuunnitelma, jos- sa kartoitetaan tautiuhkat, ja niiden hal- lintakeinot. Siemenessä ja muussa lisäysmateriaa- lissa ei saa olla tauteja. Tilalla käytettävien eloperäisten lannoitteiden taudittomuus on varmistettava. Taudit leviävät helposti työkoneisiin tarttuneessa mullassa. Varsin- kin yhteiskäytössä koneet ja laitteet on puhdistettava huolella, kun siirrytään ti- lalta toiselle. Viljelykierto on suunniteltava niin, ettei taudin isäntäkasveja viljellä liian usein samalla lohkolla. Luonnonmukaises- sa tuotannossa ongelmallisimpia tauteja ovat viljoilla nokitaudit ja ohranviirutauti, perunalla perunarutto ja avomaanvihan- neksilla varastotaudit. Avainsanat: avomaanvihannekset, biologinen torjunta, ennaltaehkäisy, kasvinsuojelu, kasvinvuo- rotus, kasvitaudit, luonnonmukainen viljely, peruna, viherlannoitus, viljakasvit Abstract Prevention of plant diseases in organic farming Preventative crop protection is the most important means to control plant diseases in organic crop production. A risk analy- sis and crop protection strategy should therefore be designed for each crop on all organic farms. Seed and planting material must be healthy, and all organic fertilisers free from disease. The spores of several dis- eases can be transmitted by infested tools and machinery. All machinery should therefore be cleaned very carefully before it is moved from one farm to another. The hosts of certain pathogens should not be included in crop rotation too often. The most serious diseases in organic production are cereal smuts (Ustilago spp., Tilletia spp.), barley stripe (Pyrenophora graminea), potato late blight (Phytophthora infestans) and on vege- tables storage diseases (Sclerotinia sclerotiorum, Botrytis cinerea). Key words: biological control, cereals, crop protection, crop rotation, green manure, organic far- ming, plant diseases, potato, preventative control, vegetables 52 Kasvinsuojelusuun- nitelma joka tilalle Kasvintuhoojien aiheuttamilta yllätyksiltä vältytään, jos varaudutaan aina pahim- paan. Kaikkiin tilan viljelykasveihin koh- distuvat tautiuhkat voidaan kartoittaa vil- jelysuunnitelmaa laadittaessa. Samalla kannattaa tehdä toimenpidesuunnitelma sen varalta, että tauteja ilmaantuu. Epi- demian alettua ei enää ole paljoakaan teh- tävissä (Tait 1987, Lööf 1995) Kasvinsuojelusuunnitelman elementit: 1. Viljelykasvit 2. Mitä tauteja niillä voi esiintyä tai on aikaisemmin esiintynyt? 3. Onko viljelmällä erityisiä riskitekijöi- tä? – viljelyhistoria – kasvuolot, maalajit – lähiympäristön tuotanto 4. Kasvinvuorotus tautien leviämisen kannalta 5. Miten toimia, jos tauti kaikesta huoli- matta iskeytyy? – voidaanko edes osa sadosta pelastaa? – desinfiointi/viljelyrajoitukset – saastuneen sadon käsittely 6. Kirjanpito: miten välttää ongelman uusiutuminen? Kasvitautiriskien suuruus riippuu olen- naisesti tuotantomuodosta. Karja- ja vil- japainotteisessa tuotannossa riskit ovat kohtuullisen helposti hallittavissa (Burn 1987). Kasvitautiongelmat kärjistyvät pe- runan ja vihannestuotannossa (Finch 1987). Tautien ennaltaehkäisy Kylvösiemen ja muu lisäysmateriaali Monet vaaralliset kasvintuhoojat leviävät herkästi kylvösiemenen, mukuloiden ja tai- mien mukana. Siemeneksi ei pitäisi kos- kaan kelpuuttaa aineistoa, jonka alkupe- rästä ja terveydestä ei ole varmuutta. Turvallisinta on käyttää tarkastettua siementä ja taimimateriaalia. Tarkastuk- sesta huolimatta lisäyserän terveys on hyvä varmistaa tilalla ennen käyttöä. Oma sie- mentavara kannattaa tarkastuttaa Kasvin- tuotannon tarkastuskeskuksen (KTTK) Siementarkastusosastolla (Suurnäkki 1996). Muu eloperäinen aines Kompostit, karjanlanta ja viherlannoitteet voivat toimia tartuntalähteinä. Kaikki tau- dinaiheuttajat eivät häviä kompostoinnin aikana. Ongelmallisimpia ovat kestoitiöitä tuottavat taudit, kuten möhöjuuri, sipu- linpahkamätä, perunasyöpä ja perunan maltokaarivirus. Tautien saastuttamaa kasviainesta ei pidä kompostoida (Patrick & Toussoun 1965, Linderman 1989). Kun ostetaan eloperäisiä lannoitteita ti- lan ulkopuolelta, pitää varmistua niiden terveydestä. Erityisen tarkkana pitää olla vaarallisten kasvintuhoojien suhteen. Mi- tään kasvi- tai maa-ainesta ei pidä ostaa tiloilta, joilla tiedetään tai epäillään olevan vakavia tautiongelmia. Koneet, laitteet, ihmiset Yhteisessä käytössä olevat koneet ovat var- teenotettava riskitekijä tautien leviämisen kannalta. Taudit säilyvät koneisiin tarttu- neessa mullassa, joten koneet on pestävä 53 kunnolla siirryttäessä viljelmältä toiselle. Viljelmille, joilla hankalia tauteja tiedetään esiintyvän, ei koneita ole syytä lainata. Vil- jelyrenkaiden yhteistyön koetinkiveksi voi muodostua salailu tai tietämättömyys tau- tien esiintymisestä (Coaker 1987). Monilla luomutiloilla käy paljon ul- kopuolisia vierailijoita. Kyläilijöitä ei kannata päästää kävelemään pelloille il- man asianmukaisia suojajalkineita. Kasvitautien hallintakeinot Luonnonmukaisen viljelyn perustana oleva monipuolinen viljelykierto on oiva keino vähentää tautiriskejä. Viljelykierron mo- nipuolisuus sinänsä ei kuitenkaan takaa kasvien terveyttä. Lisäksi on tiedettävä, missä järjestyksessä kasvit on sijoitettava kiertoon. Kasveja, joilla on yhteisiä tauteja, ei pidä sijoittaa kiertoon peräkkäin (Glynne 1965). Lajikevalinnalla voidaan oleellisesti vähentää tautien aiheuttamia tuhoja. Täysin taudinkestäviä lajikkeita ei ole olemassa. Lajikkeiden taudinkestävyyso- minaisuudet on syytä selvittää lajikeva- linnan yhteydessä. Viljelyyn tulee valita lajike, jolla on hyvä kestävyys oman tilan olosuhteissa ongelmallisipia tauteja vas- taan. (Dixon 1981, p. 67–80). Avomaan tuotantoon sopivia biologi- sia torjuntaeliöitä on rajoitetusti tarjolla. Taimikasvatuksissa siemenlevintäisiä tauteja voidaan ehkäistä Mycostop -peit- tauksella. Uusia mm. viljoille soveltuvia peittausmikrobeja kehitellään parhail- laan, mutta niiden kaupallistamiseen ku- lunee vielä aikaa (Tahvonen et al. 1995). Siementen lämpö- ja kuumavesikäsit- telyllä voidaan torjua muutamia siemen- levintäisiä tauteja. Laitteistoja on kehitetty mm Saksassa (Baker 1979). Esimerkkejä luomu- viljelyn tautiongelmista Viljat Viljoilla suurimmat tautiongelmat ovat sie- menessä leviävät vehnän haisunoki ja ohran viirutauti. Pienikin määrä haisunokisia täh- kiä pilaa sadon käyttökelvottomaksi. Vii- rutauti voi aiheuttaa huomattavia satotap- pioita (Hoffmann 1982, Kurtto 1996). Viljojen lehtilaikkutaudit talvehtivat satojätteissä ja voivat aiheuttaa ongelmia, jos viljojen ja heinien osuus kierrossa on liian suuri. Härmää ja ruosteita esiintyy useimpina vuosina, mutta tuntuvia sa- totappioita ne aiheuttavat harvoin (Han- nukkala 1996b). Lehtiä vioittavien tau- tien tuhoriskejä voidaan vähentää laji- kevalinnalla (Robinson & Jalli 1996). Peruna Perunarutto on luonnonmukaisessa peru- nan tuotannossa merkittävin tautiuhka. Pahoina ruttovuosina yhdenkään nykyisen lajikkeen kestävyys ei ole riittävä. Matilda on ruton osalta varmin lajike (Hannukkala 1996a). Ruttoepidemian puhjettua taudin pääsy mukuloihin voidaan estää niittämällä tai silppuamalla varret. Varsien hävitys tu- lisi tehdä viimeistään silloin, kun rutto on tuhonnut 5 % lehtialasta (Hannukkala 1993b). Useimmat muut perunan taudeista voi- daan pitää kurissa käyttämällä tarkastettua siemenperunaa. Viherlannoituskasvit Monivuotisen apilan talvehtiminen saattaa joskus olla ongelma. Jääpoltteen ohella api- lamätä aiheuttaa talvehtimisvaurioita. Tauti iskeytyy herkimmin reheviin nuoriin kasvustoihin (Ylimäki 1962). 54 Viherlannoituskasvit voivat vaikuttaa ratkaisevasti seuraavien vuosien viljelykas- vien tautiongelmiin. Apilalla ja monilla avomaan vihanneskasveilla on yhteisiä tau- teja. Erityisesti porkkanan ja kaalin varas- totaudit voivat lisääntyä, kun viherlannoi- tuksessa käytetään apilaa (Willetts & Wong 1980, Dixon 1981, Koponen & Val- konen 1996). Kaalikasvit Möhöjuuri on yleinen maassa pitkään säi- lyvä ristikukkaisten kasvien tauti. Se voi yleistyä melko huomaamatta ja pahimmil- laan tuhoaa koko sadon. Möhöjuuren vält- tämiseksi ristikukkaisia kasveja saa olla kierrossa enintään joka neljäs vuosi. Rypsi ei sovellu viherlannoitukseen tai viherke- santoon, jos tilalla tuotetaan kaalia (Han- nukkala 1993a). Muut kasvit Puutarhatuotannossa miltei kasvilajista riippumatta pahkahome ja harmaahome voivat muodostua viljelyä rajoittaviksi tau- deiksi. Niillä on suuri isäntäkasvivalikoi- ma, ne säilyvät massa ja satojätteissä. Käy- tännössä tartuntalähteitä on aina olemassa (Dixon 1981, Parikka 1997). Molemmat taudit viihtyvät kosteissa oloissa. Kasvustot tulisi pitää ilmavina. Rikkakasvien runsas esiintyminen lisää tautiriskiä (Willetts & Wong 1980). Kirjallisuus Baker, K.F. 1979. Seed pathology- Concepts and methods of control. Journal of Seed Technology 4: 57–67. Burn A.J. 1987. Cereal crops. In: Burn, A. J., Coaker, T. H. & Jepson, P. C. (eds.). Integrated pest management. London, San Diego: Academic Press. p. 209–256. ISBN 0-12-145740-0 Coaker, T.H. 1987. Cultural methods: The crop. In: Burn, A. J., Coaker, T. H. & Jepson, P. C. (eds.). Integrated pest management. London, San Diego: Academic Press. p. 257–293. ISBN 0-12-145740-0 Dixon, J.G. 1981. Vegetable crop diseases. London, Basingstoke: MacMillan Publishers. 404 p. ISBN 0-333-23574-6 Finch, S. 1987. Horticultural crops. In: Burn, A. J., Coaker, T. H. & Jepson, P. C. (eds.). Integrated pest management. London, San Diego: Academic Press. p. 257–293. ISBN 0-12-145740-0 Glynne, M.D. 1965. Crop sequence in relation to soil-borne pathogens. In: Baker, K. F. & Snyder, W. C. (eds.). Ecology of soil-borne plant pathogens. Los Angeles: University of California Press. p. 423–435. ISBN 0-520-0068-4 Hannukkala, A. O. 1993a. Hyvä viljelykierto on välttämättömyys rypsinviljelyssä. Koetoiminta ja Käytäntö 50 (25.51993): 16. – 1993b. Perustietoa perunarutosta. Tuottava Peruna 2/93: 4–5. – 1996a. Perunalajikkeiden rutonkestävyydessä on eroja. Koetoiminta ja käytäntö 53 (19.11.1996): 42. – 1996b. Ruosteet iskivät viljakasvustoihin. Kasvinsuojelulehti 29: 68–70. Hoffmann, J. A. 1982. Bunt of wheat. Plant Disease 66: 979–986. Koponen, H. & Valkonen, J. 1996. Palkokasveista haittaa porkkanan viljelykierrossa. Kasvin- suojelulehti 29: 24–26. Kurtto, J. 1996. Vehnänhaisunoki ja kau- ranavonoki lisääntymässä. Kasvinsuojelulehti 29: 4–7. Linderman, R.G. 1989. Organic amendments and soil-borne diseases. Canadian Journal of Plant Pathology 11: 180–183. 55 Lööf, P.-J. 1995. Ekologiska jordbrukares syn på växtskyddsproblem inom ekologisk växtodling. Växtskyddsnotiser 59: 125–128. Parikka, P. 1997. Avomaavihannesten taudit. Puutarha & kauppa 1, 9B: 35–39. Patrick, Z.A. & Toussoun, T.A. 1965. Plant residues and organic amendments in relation to biological control. In: Baker, K. F. & Snyder, W. C. (eds.). Ecology of soil-borne plant pathogens. Los Angeles: University of California Press. p. 440–457. ISBN 0-520-0068-4 Robinson, J. & Jalli, M. 1996. Laikkutaudit pienentävät jyvän kokoa ja sadon määrää. Käytännön maamies 45: 20. Suurnäkki, J. 1996. Kasvitautien merkitys siementarkastuksessa on lisääntynyt. Kas- vinsuojelulehti 29: 3. Tahvonen, R., Hannukkala, A. & Avikainen, H. 1995. Effect of seed dressing treatment of Streptomyces griseoviridis on barley and spring wheat in field experiments. Acricultural Science in Finland 4: 419–427. Tait, E.J. 1987. Planning an integrated pest management system. In: Burn, A. J., Coaker, T. H. & Jepson, P. C. (eds.) . In tegrated pest management. London, San Diego: Academic Press. p. 189–207. ISBN 0-12-145740-0 Ylimäki, A. 1962. The effect of snow cover on temperature condi t ions in the soi l and overwintering of field crops. Annales Agriculturae Fenniae 1: 192–216. Willetts, H. J. & Wong, J. A.-L. 1980. The biology of Sclerotinia sclerotiorum, S. trifoliorum, and S. minor with emphasis on specific nomenclature. The Botanical Review 46: 101–165. 56 31600 JOKIOINEN Julkaisun sarja ja numero Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A 33 Julkaisuaika (kk ja vuosi) Huhtikuu 1998 Tutkimushankkeen nimi Toimeksiantaja(t) Maatalouden tutkimuskeskus Nimike Luonnonmukaisen tuotannon tutkimusseminaari. Esitelmät. Tekijä(t) Riitta Salo (toim.) Avainsanat Toimintayksikkö ISSN ISBN 1238-9935 951-729-509-X x Tuloksia voi soveltaa luomuviljelyssä Sivuja 56 s. Myynti: MTT tietopalveluyksikkö, 31600 JOKIOINEN Puh. (03) 4188 7502 Telekopio (03) 4188 339 Hinta 55,00 mk + alv Tiivistelmä Julkaisija Vammalan Kirjapaino Oy 1998 ISBN 951-729-509-X ISSN 1238-9935