Maa- ja elintarviketalous 100 Maa- ja elintarviketalous 100 100 Vaihtoehtoisia m enetelm iä m arjanviljelyyn Kasvintuotanto Sanna Kauppinen, Riitta Kemppainen, Pirjo Kivijärvi, Isa Lindqvist, Tytti Muuronen ja Tuomo Tuovinen Vaihtoehtoisia menetelmiä marjanviljelyyn Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Maa- ja elintarviketalous 100 70 s. Vaihtoehtoisia menetelmiä marjanviljelyyn Sanna Kauppinen, Riitta Kemppainen, Pirjo Kivijärvi, Isa Lindqvist, Tytti Muuronen ja Tuomo Tuovinen ISBN 978-952-487-104-4 (Painettu) ISBN 978-952-487-103-7 (Verkkojulkaisu) ISSN 1458-5073 (Painettu) ISSN 1458-5081 (Verkkojulkaisu) http://www.mtt.fi/met/pdf/met100.pdf Copyright MTT Kirjoittajat Julkaisija ja kustantaja MTT, 36100 Jokioinen Jakelu ja myynti MTT, Tietohallinto, 36100 Jokioinen Puhelin (03) 4188 2327, Fax (03) 4188 2339 sähköposti julkaisut@mtt.fi Julkaisuvuosi 2007 Kannen kuvat Sanna Kauppinen Painopaikka Dark Oy 3 Vaihtoehtoisia menetelmiä marjanviljelyyn Sanna Kauppinen1), Riitta Kemppainen2), Pirjo Kivijärvi3), Isa Lindqvist2), Tytti Muuronen4) ja Tuomo Tuovinen2) 1)MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Karilantie 2 A, 50600 Mikkeli, sanna.kauppinen@mtt.fi 2)MTT, Kasvintuotannon tutkimus, R-talo, 31600 Jokioinen, riitta.kemppainen@mtt.fi, isa.lindqvist@mtt.fi, tuomo.tuovinen@mtt.fi 3)MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, 50100 Mikkeli, pirjo.kivijarvi@mtt.fi 4)ProAgria Etelä-Savo, Mikonkatu 5, 50100 Mikkeli, tytti.muuronen@proagria.fi Tiivistelmä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) hallinnoima Potkua marjan- ja omenanviljelyyn Etelä-Savossa -hanke toteutettiin EMOTR- rahoituksella vuosina 2004–2007. Hankkeen tavoitteena oli parantaa marjan- viljelyn kannattavuutta tehostamalla viljelykäytäntöjä, kustannusseurantaa ja yhteistyötä viljelyssä ja markkinoinnissa sekä siirtää tutkimustietoa käytän- nön marjan- ja omenanviljelyyn. Tähän julkaisuun on koottu hankkeen kes- keisimmät tulokset. Mansikkapunkki on yksi merkittävimmistä mansikan tuholaisista. Sen torjun- ta kemikaalein on vaikeaa, sillä se elää mansikan avautumattomissa suppu- lehdissä. Petopunkkien avulla mansikkapunkin torjuminen onnistui niin luonnonmukaisessa kuin tavanomaisessakin tuotannossa, mutta vaati tark- kaavaisuutta. Hankkeen tilakokeissa testattiin myös eri petopunkkilajien sa- manaikaista käyttöä ja todettiin, että siten torjuntavaikutusta voidaan tulevai- suudessa todennäköisesti tehostaa. Vadelmanviljelyssä työn osuus tuotantokustannuksista on suuri. Vadelman tuentaa kehittämällä voidaan tehostaa sekä sadontuottoa että poimintatyötä. Kahdesta tilakokeissa testatusta tuentamenetelmästä norjalainen gjerde-tuenta paransi kasvuston ilmavuutta ja helpotti sadon poimimista. Vadelman sato- versojen latvojen taivuttaminen kaarelle tukilangan ympärille mahdollisti harvan kasvuston aukkojen paikkaamisen. Tuentatyökin yksinkertaistui, kun sidontavälineitä ei tarvittu. Herukoiden perhostuholaisia voidaan tarkkailla ja mahdollisesti torjuakin sukupuoliferomonien houkutusvaikutuksen avulla. Häirintätekniikassa il- maan levitetään feromonia, jolloin koiraat eivät löydä naaraita ja parittelu estyy. Massapyynnissä koiraat taas houkutellaan liimapyydykseen ennen niiden parittelua. Häirintätekniikka herukansilmukoin torjunnassa toimi, jos tuholaiskanta ei ollut päässyt liian runsaaksi eikä lähistöllä ollut muita vilje- lyksiä, joilta tuholaiset voisivat siirtyä torjunnan kohteena olevalle lohkolle. Herukkakoin massapyynti ei tuottanut toivottua tulosta alueella, missä tuho- laista esiintyi runsaasti. 4 Valko- ja punaherukkakasvustoja vaivaavaan härmäsaastuntaan etsittiin lääk- keitä piikali-, rikkilannos- ja torjunta-aineruiskutuksista. Tilakokeissa saatiin viitteitä rikkilannoksen tehosta lievään härmäsaastuntaan. Härmän lisäänty- miseen voivat olla syynä muun muassa uusi härmäkanta, sääolosuhteet tai lannoitus. Mustaherukan keskileikkauksessa pensasrivin keskiosaan tehdään kiilamai- nen aukko. Rivin keskiosan oksat poistamalla saadaan valoa pensaan sisä- osiin ja siten uudistettua sen kasvua. Kahden vuoden kokemusten perusteella hehtaarisato kasvoi leikkausta seuraavana vuonna 13 prosenttia leikkaamat- tomaan verrattuna. Myös marjan laatu oli parempi. Hollannissa keskileik- kausmenetelmä on koneellistettu. Tutkimuksissa selvitettiin lisäksi kahden vuoden ajan eteläsavolaisten marja- viljelmien tuotantokustannuksia ja tuotettiin aineistoa valtakunnalliseen loh- kotietopankkiin. Tuotantokustannukset tiloilla vaihtelivat paljon. Mansikan ja vadelman tuotannon vertailussa parhaiten menestyivät lohkot, joilla satotaso oli korkea ja vieraan työvoiman käyttö tehokasta. Nykyisillä mustaherukan viljelymenetelmillä tuotanto oli kannattavaa, jos satotaso oli kohtuullinen ja marja saatiin myytyä. Avainsanat: feromonit, herukat, härmät, leikkaus, mansikat, mansikkapunkki, marjanviljely, petopunkki, torjuntaeliöt, tuenta, tuotantokustannukset, vadel- ma 5 Alternative methods for berry production Sanna Kauppinen1), Riitta Kemppainen2), Pirjo Kivijärvi3), Isa Lindqvist2), Tytti Muuronen4) ja Tuomo Tuovinen2) 1)MTT, Plant Production Research, Karilantie 2 A, 50600 Mikkeli, sanna.kauppinen@mtt.fi 2)MTT, Plant Production Research, 31600 Jokioinen, riitta.kemppainen@mtt.fi, isa.lindqvist@mtt.fi, tuomo.tuovinen@mtt.fi 3)MTT, Plant Production Research, Lönnrotinkatu 3, 50100 Mikkeli, pirjo.kivijarvi@mtt.fi 4)ProAgria South Savo, Mikonkatu 5, 50100 Mikkeli, tytti.muuronen@proagria.fi Abstract A 3-year project (2004-2007) called “A new touch for berry and apple production in the South Savo region” was designed to improve profitability and ecological sustainability of berry and apple farms in the South Savo region and to enhance collaboration between researchers, advisers and farmers. The project was organized by MTT Agrifood Research Finland and financed by the European Agriculture Guidance and Guarantee Fund, the municipalities of South Savo, berry farmers and the companies Biotus Oy and Viljavuuspalvelu Oy. The major results of the project are presented in this publication. Strawberry tarsonemid mite (Phytonemus pallidus) is a serious pest in outdoor strawberry production. Chemical control of the mite is often incomplete because the mite lives inside the furled leaves of the strawberry. Mass-cultured predatory mites, Amblyseius cucumeris and Neoseiulus barkeri were applied to strawberry fields to control strawberry mite. Combined use of pesticides and predatory mites and the use of the two predatory mites in admixture were studied. Guidelines for integrating chemical insect pest control and biological control of strawberry mite are presented. Pheromone traps for currant shoot borer (Lampronia capitella), currant bud moth (Euhyponomeutoides albithoracellus) and currant clearwing moth (Synanthedon tipuliformis) are practical for evaluating the need of control. Pheromones were also used directly to disrupt populations of the currant bud moth. Results of the disruption techniques depend much on the initial population size and the presence of nearby fields of uncontrolled currants. The method has been used to control currant clearwing moth, too. Mass- trapping of currant shoot borer was tried in one farm, but due to high density of the pest results were negligible. Raspberry production is very labour-intensive. Yield, yield quality and yield harvesting efficiency can be improved by developing staking systems. Two staking methods were tested on commercial farms, the Norwegian gjerde system and bending the tops of the canes. Both methods showed benefits over the commonly used method supporting canes in the V-position. In the 6 gjerde system, berry bearing shoots grew outwards from the rows making it easier to harvest the crop. The cane bending system allowed patching gaps in the plant stand and facilitated the supporting system. Over the past few years, American gooseberry mildew (Podosphaera mors- uvae) has infected mature white and red currant plantations in South Savo. The efficacy of sulphur and silicon-potassium fertilizers and of a fungicide to prevent mildew infection were examined. Signs of the preventing effect of sulphur fertilizer against gooseberry mildew was found. Several factors including weather conditions, changes in fertilization and a new form of the mildew pathogen may aggravate the gooseberry mildew problem. Black currant shoot pruning from the middle of the rows lets more light into the inner part of the row and enhances the growth of the new shoots. The aim of pruning is to increase the yield level in the following years. In our studies, a year after pruning yield increased by 13 % compared to the non-pruned control. Also the yield quality was better. In the Netherlands this kind of pruning is done by machine. In our project berry farmers were also advised to count their berry production costs properly. The production costs data were collected during two years and were also saved on a nationwide database of general statistics. The farms with high yields and efficient use of the labour got the best financial results. Black currant production was also profitable when the yield level was fairly high and the berries were sold at a reasonable price. Key words: American gooseberry mildew, currants, pheromones, pheromone traps, predatory mite, production costs, pruning, raspberry, staking, strawberry, strawberry tarsonemid mite 7 Alkusanat Tähän julkaisuun on koottu MTT Mikkelin hallinnoiman kolmevuotisen Pot- kua marjan- ja omenanviljelyyn Etelä-Savossa -hankkeen keskeisimmät tu- lokset. Etelä-Savon alueella ei ole ollut vastaavaa marjan- ja omenanviljelyyn painottunutta kehittämishanketta, joten sille löytyi tilausta tällä vahvalla mar- janviljelyalueella. Hankkeessa oli mukana kaikkiaan 40 viljelijää, joista suu- rin osa osallistui toimintaan aktiivisesti. Lisäksi yksittäisiin hankkeen tilai- suuksiin osallistui 30 tilaa. Varsinkin myynninedistämistoimenpiteet, kuten rasiaetikettien suunnittelu ja yhteishankinta, koettiin hyvin tarpeellisiksi. Hanke on tutustuttanut saman alan viljelijöitä toisiinsa ja mahdollistanut yh- teistyön syntymisen. Kolmen vuoden aikana opimme muutamia kehittämishankkeen onnistumisen avaimia. Hankkeen sisältö on suunniteltava yhdessä viljelijöiden kanssa, jotta tilakokeisiin perustuva hanke saisi viljelijät mukaan. Tilakokeissa tehtävien toimenpiteiden ja mittausten on oltava pääosin hankkeen työntekijöiden vas- tuulla, koska kasvukaudella kiireinen viljelijä ei ehdi keskittyä tarkkuutta vaativiin kokeisiin. Tilamittakaavassa tehtävien kokeiden on oltava myös hyvin yksinkertaisia, koska kokeet sopeutetaan tilan viljelykäytäntöjen mu- kaan. Kaikkia muuttuvia tekijöitä ei tilalla pystytä millään eliminoimaan. Hanke toteutettiin Etelä-Savon TE-keskuksen myöntämällä EMOTR- rahoituksella (Euroopan maatalouden tukirahasto). Kuntarahoituksen saimme Mikkelin Seudun liitolta, RaJuPuSu-kuntayhtymältä ja Pieksänmaan kunnal- ta. Yksityisrahoitusosuudesta vastasivat hankkeeseen osallistuneet viljelijät sekä Biotus Oy ja Viljavuuspalvelu Oy. MTT:n ja edellä mainittujen tahojen lisäksi hankkeeseen osallistuivat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti sekä ProAgria Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala. Haluamme esittää hankkeeseen osal- listuneille viljelijöille, rahoittajille ja yhteistyökumppaneillemme lämpimät kiitokset hyvin sujuneesta yhteistyöstä. Toivomme tämän julkaisun kuluvan viljelijöiden, neuvojien koulutuksen ja alan opiskelijoiden käsissä. Julkaisun tarkoituksena on innostaa viljelijöitä kokeilemaan uusia menetelmiä ennakkoluulottomasti ja osallistumaan hank- keisiin, joiden avulla heidän on mahdollista kehittää tuotantoaan. Tulevai- suudessa viljelijöitä hyödyttävä käytännön tutkimus on yhä enemmän sellais- ten hankkeiden varassa, joissa tarvitaan kaikkien toimijoiden työ- ja rahoitus- panosta. Mikkelissä 4.5.2007 Sanna Kauppinen ja Pirjo Kivijärvi 8 Sisällysluettelo Petopunkit mansikkapunkin torjunnassa, Tuomo Tuovinen ja Isa Lindqvist ................................................................... 9 Uusia menetelmiä vadelman tuentaan, Sanna Kauppinen ........................... 21 Herukan perhostuholaisten tarkkailu ja torjunta, Riitta Kemppainen, Tuomo Tuovinen ja Pirjo Kivijärvi .............................. 33 Valkoherukan härmäntorjunta, Sanna Kauppinen ....................................... 46 Mustaherukan keskileikkaus, Sanna Kauppinen .......................................... 52 Tuotantokustannukset marjatiloilla, Tytti Muuronen ................................... 54 9 Petopunkit mansikkapunkin torjunnassa Tuomo Tuovinen ja Isa Lindqvist MTT, Kasvintuotannon tutkimus, R-talo, 31600 Jokioinen, tuomo.tuovinen@mtt.fi, isa.lindqvist@mtt.fi Tiivistelmä Mansikkapunkki (Phytonemus pallidus) on mansikan haitallisin tuhoeläin avomaatuotannossa Suomessa. Lajin kemiallinen torjunta on vaikeaa sen piilottelevan käyttäytymisen vuoksi. Käytössä olevat mansikkapunkin torjun- ta-aineet metiokarbi ja abamektiini eivät ole yhtä tehokkaita kuin aikaisem- min käytetty endosulfaani. Jatkuvasti mansikkaa viljelevällä tilalla puhtaatkin taimet saastuvat ennen pitkää ennaltaehkäisevistä torjuntatoimista huolimatta. Ripsiäispetopunkin (Amblyseius cucumeris) käyttöä mansikkapunkin torjun- taan on tutkittu pitkään, ja menetelmä on ollut käytössä jo useita vuosia myös käytännön viljelmillä, etenkin luomuviljelyssä. Tässä hankkeessa selvitettiin petopunkkien käyttöä tavanomaisilla ja luonnonmukaisilla viljelyksillä. Ta- voitteena oli toimivien torjuntakäytäntöjen kehittäminen, ja erityisesti biolo- gisen torjunnan integroiminen kemiallisen torjunnan yhteyteen. Ripsiäispeto- punkin lisäksi selvitettiin Neoseiulus barkeri -petopunkin käyttökelpoisuutta avomaaviljelyssä. Laji on aikaisemmin todettu tehokkaaksi torjuntaeliöksi kasvihuonemansikalla. Biologisen torjunnan kokeita tehtiin vuonna 2004 viidellä, 2005 yhdeksällä ja 2006 samoin yhdeksällä tilalla. Petopunkkeja levitettiin 10–30 kpl/taimi. Tavoitteena oli saada aikaan suotuisa torjuntavaikutus yhdellä petopunkkien levityskerralla. Mansikkapunkkien ja petopunkkien esiintymistä seurattiin lehtinäytteistä, joita otettiin ennen petopunkkien levitystä ja 2–3 kertaa levi- tyksen jälkeen kasvukauden aikana. Tulokset osoittivat, että petopunkkien käyttö on tavanomaisessa viljelyssä mahdollista integroida torjunta-aineiden käytön yhteyteen, mikäli mansikka- punkit eivät ole ehtineet runsastua liikaa. Hyönteisten torjunta-aineiden varo- ajat aiheuttavat petopunkkien käytössä viiveen, jonka aikana mansikkapunkki ehtii usein lisääntyä liikaa. Tuholaistarkkailun avulla on mahdollista aikaistaa torjunta-aineiden käyttöä siten, että biologinen torjunta voidaan käynnistää aiemmin. Aloittamisajankohtaan voidaan vaikuttaa myös torjunta- ainevalinnalla. Avainsanat: biologinen torjunta, integroitu torjunta, mansikkapunkki, peto- punkit, torjuntaeliöt 10 Mansikkapunkki ja sen torjunta Mansikkapunkki (Phytonemus pallidus) on mansikan tärkein tuholainen, joka esiintyy lähes kaikilla mansikkatiloilla. Mansikkapunkin torjunnassa enna- koivat menetelmät, tarkastettujen taimien käyttö ja viljelyhygienia ovat ensi- sijaisia. Käytännössä punkit ennen pitkää kuitenkin leviävät monivuotisessa viljelyssä kasvustoon. Mansikkapunkin vioitus aiheuttaa kasvulehtien epä- muodostumista ja heikentää marjojen kehitystä (Kuva 1). Vioitus loppukesäl- lä vaikuttaa seuraavan vuoden satoon alentavasti. Mansikkapunkin kemiallinen torjunta on erityisen vaikeaa sen piileskelevän elintavan vuoksi. Torjuntaan on viime vuosina ollut käytettävissä vain yksi torjunta-aine (metiokarbi), jonka käyttö on vuoteen 2005 saakka ollut sallit- tua vain sadonkorjuun jälkeen. Yksi uusi torjunta-aine (abamektiini) on hy- väksytty mansikkapunkin torjuntaan ja on käytettävissä ensimmäistä kertaa keväällä 2007 (Evira, 2007). Mansikkapunkin biologista torjuntaa ripsiäispetopunkkeja (Amblyseius cu- cumeris) käyttäen on MTT kasvinsuojelussa tutkittu noin 10 vuoden ajan ja menetelmä on jo omaksuttu monilla tiloilla osaksi viljelykäytäntöä (Hima- nen, 2002). Petopunkkien käyttö on yleisintä luomumansikan viljelyssä, jossa mansikkapunkin torjuntaan kasvustosta ei toistaiseksi ole muuta menetelmää käytettävissä. Biologisessa torjunnassa massakasvatettuja petopunkkeja levi- tetään mansikkakasvustoon vehnänleseen ja vermikuliitin seoksessa. Seos Kuva 1. Mansikkapunkin ankara vioitus mansikan taimessa (Kuva: Tuomo Tuovinen). 11 sisältää myös petopunkkien ravintona Tyrophagus-sukuun kuuluvia leseessä eläviä homepunkkeja. Koska ulkomaista alkuperää oleva ripsiäispetopunkki ei talvehdi oloissamme, punkkien levitys kasvustoon on uusittava vuosittain. Tässä hankkeessa tavoit- teena oli tarkentaa biologisen torjunnan käytäntöjä seuraamalla mansikka- punkkien ja petopunkkien populaatioiden kehittymistä erilaisissa viljelyolois- sa ja eri tavoin ajoitetuissa petopunkkien levityksissä. Muiden tuholaisten ja tautien torjunta-aineiden käytöllä ja ruiskutusten ajoituksella on vaikutuksia petopunkkeihin ja niiden levitysaikatauluihin. Etenkin hyönteisten torjuntaan käytettävät valmisteet ovat haitallisia petopunkeille vielä useita viikkoja ruis- kutuksesta. Nämä vaikutukset on otettava huomioon biologisen torjunnan ohjeistuksessa ja niiden merkitystä torjuntatulokseen selvitettiin myös tämän hankkeen yhteydessä. Hankkeessa oli tavoitteena myös kokeilla muiden petopunkkilajien käyttö- kelpoisuutta mansikkapunkin biologisena torjuntaeliönä. Aikaisempien kas- vihuonekokeiden perusteella toisena torjuntaeliönä käytettiin Neoseiulus barkeri -petopunkkia (Kuva 5). Alkuperältään kotimaiset lajit Anthoseius rhenanus ja Euseius finlandicus olivat myös harkinnassa, mutta saatavilla olevat määrät olivat riittämättömät tilakokeiden suorittamiseen. Torjunnan toteutus ja seuranta Mansikkapunkin havainnointi Petopunkkien käytön perusasioita on havainnoida mansikkapunkin esiinty- mistä mansikkalohkolla. Tiloilla tapahtuva arviointi kasvustossa esiintyvien oireiden perusteella on epätarkka, koska mansikkapunkin oireet ilmenevät vasta sitten kun punkkien määrä on jo huomattavan suuri, kymmeniä punkke- ja yhtä avautumatonta lehteä kohti. Tämän vuoksi oli välttämätöntä ottaa lehtinäytteitä lohkoittain useaan kertaan kasvukauden aikana. Näytteeksi kerättiin lohkoittain kattavasti 100 kpl avautumattomia ”suppuleh- tiä”, joiden suojassa mansikkapunkit lisääntyvät (Kuvat 2-3). Tiloilla pyrittiin koko kasvukauden kattavaan näytteenottoon, käytännössä 2-5 näytettä joka koelohkolta. Näytteet tarkastettiin MTT kasvinsuojelun laboratoriossa tutki- malla 10 lehteä mikroskooppisesti suoraan ja loput näytteen lehdet pesu- siivilämenetelmällä (Tuovinen ja Lindqvist, 2003). Näytteistä löytyvät man- sikkapunkit, petopunkit ja muut punkit ja hyönteiset määritettiin ja laskettiin. Petopunkit preparoitiin määritystä varten niin, että mahdolliset luonnostaan viljelmillä esiintyvät petopunkit voitiin huomioida. 12 Kuvat 2-3. Suppulehtinäytteen lehtiä, oikealla vioittamaton lehti (Kuva: Tuo- mo Tuovinen). Mansikkapunkin munia ja naaras, vasemmalla petopunkin muna (Kuva: Eija Hård). Petopunkkien levitys Petopunkkien levitysmäärä ja levitysaika pyrittiin määrittämään mahdolli- simman edulliseksi. Tähän vaikuttavia tekijöitä ovat kasvuston ikä, mansik- kapunkkien määrä (kpl/lehti) ja yleisyys (% tarkastetuista lehdistä) kuluvana kautena ja edellisen syksyn tarkastuksessa todettu talvehtimaan jääneiden mansikkapunkkien määrä, kemialliset mansikkapunkin torjuntaruiskutukset edellisenä kesänä sekä muiden tuholaisten ja tautien torjuntaruiskutukset ja niiden ennakoitu tarve kuluvalla kaudella. Lisäksi vallitsevan lämpötilan tulisi levityksen aikana olla noin 15–20 astetta, jolloin petopunkit sopeutuvat viljelmän oloihin kohtuullisen hyvin. Yöpakkasten uhatessa petopunkkien levitystä on parempi siirtää, sillä kasvatusoloissa eläneet petopunkit eivät ole karaistuneet kestääkseen etenkään hallasadetusta. Käytännössä petopunkkien levitysajankohtaan eniten vaikuttava tekijä tavan- omaisilla viljelmillä oli torjunta-aineiden käytön ajoituksen vaikutus. Luon- nonmukaisilla viljelmillä levitysajankohta oli vapaammin määrättävissä, vaikka niilläkin pyretriinin käyttö on huomioitava. Petopunkkien levitys toteutettiin ns. pullomenetelmällä, jossa levitysvälinee- nä käytetään keppiin kiinnitettyä 1,5 litran muovipulloa, jonka pohja on lei- kattu auki täyttöaukoksi (Kuva 4). Petopunkit levitetään kävelyvauhtia ripot- telemalla pullosta lese-vermikuliittiseosta riviin. Levitysmäärä lasketaan rivi- pituuden ja pullon tilavuuden mukaan ja voidaan ’kalibroida’ koelevityksellä. Käytännössä levitykseen kuluu aikaa 1,5–2 tuntia hehtaaria kohti. 13 Kuvat 4-5. Petopunkkien levityspullo (Kuva: Sanna Kauppinen). Neoseiulus barkeri -petopunkkeja (Kuva: Eija Hård) Petopunkkien tavoitemäärä levityksessä oli laskennallisesti 10–20 kpl/kasvi. Petopunkkien toimittaja teki toimituserittäin petopunkkien määrän laskennan IOBC:n (International Organization of Biological Control) ohjeiden mukai- sesti. Kun kasvien määrä/ha vaihtelee 17 000–40 000 välillä, on petopunkki- en hehtaarikohtainen levitysmääräsuositus 170 000–800 000 kpl. Tavoitelevi- tysmäärät vaihtelivat v. 2004 10–20 kpl/kasvi, v. 2005 20 kpl/kasvi ja v. 2006 30 kpl/kasvi. Levitysmääriä nostettiin, koska käytännössä osa petopunkeista joutuu kuitenkin muualle kuin kasveille. Torjuntakokeet mansikkaviljelmillä Vuosi 2004 Mansikkapunkin torjuntaa järjestettiin vuonna 2004 viidellä tilalla ja yhteen- sä 20 erikseen havainnoidulla lohkolla tai osalohkolla. Lisäksi tehtiin pieni- muotoinen vertailukoe, jossa oli mukana neljä petopunkkilajia: Amblyseius cucumeris, Neoseiulus barkeri, Anthoseius rhenanus ja Euseius finlandicus. Koealueella oli kuitenkin niin vähän mansikkapunkkia, että vertailukelpoisia tuloksia kotimaisten lajien käyttäytymisestä ei saatu. Jatkokokeitakaan ei järjestetty, koska petopunkkeja ei saatu kasvatetuksi riittävästi kokeisiin. Suppulehtinäytteitä otettiin joka lohkolta useaan kertaan kasvukauden aikana. Tässä julkaisussa koottuihin esimerkkitaulukoihin on valittu erilaisia viljel- miä mansikkapunkin runsauden ja viljelytoimenpiteiden suhteen havainnol- listamaan erilaisia käytännön tilanteita (Taulukot 1–6). 14 Viljelmällä nro 3 tehtiin hyönteisten torjuntakäsittely pyretroidivalmisteella (Karate) 8.6. Ensimmäisissä näytteenotoissa 21.6. mansikkapunkkeja oli jo huolestuttavan runsaasti, mutta varoajan vuoksi petopunkkeja levitettiin vasta 2.7.–15.7. eli noin 4, 5 ja 6 viikon kuluttua ruiskutuksesta (Taulukko 1). Toi- vottua torjuntavaikutusta ei enää saatu. Lohkot ruiskutettiin sadonkorjuun jälkeen kahteen kertaan metiokarbilla (Mesurol). Ruiskutustulos jäi keskin- kertaiseksi. Viljelmällä nro 5 ei käytetty hyönteisten torjunta-aineita. Viljelmälle levitet- tiin petopunkkeja kuitenkin vasta 8.7. (Taulukko 2). N. barkeri -lajia levitet- tiin pienelle alueelle samalla lohkolla, minne A. cucumeris levitettiin. Man- sikkapunkki pysyi hyvin hallinnassa molemmilla alueilla. Näytteissä esiintyvien petopunkkien määrä oli pieni eikä kaikissa näytteissä petopunkkeja esiintynyt lainkaan. Vastaava ilmiö on havaittu aikaisemmissa- kin tutkimuksissa: yleensä vasta 1-2 kuukauden kuluttua levityksestä peto- punkkeja löytyy hieman runsaammin. Jos mansikkapunkkeja on lehdissä vähän, myös petopunkkien määrä on yleensä pieni riippumatta siitä kuinka paljon niitä on levitetty. Hankkeessa tutkittiin myös vihannespunkkien esiintymistä viljelmillä. Vi- hannespunkkeja on suppulehdissä aina vain vähän, mutta näytteen avulla saadaan kuitenkin erot kasvustojen välillä selville. Viljelmillä, joilla käytet- tiin pyretroideja hyönteisten torjuntaan, vihannespunkkien määrät olivat suu- rimmat. Elokuussa otettiin erillinen näyte normaaleja täysin kehittyneitä leh- tiä vihannespunkkien määrien vertailemiseksi. Tulokset olivat samansuuntai- sia suppulehtinäytteiden havaintojen kanssa. Suurin havaittu määrä oli 50 punkkia/lehti, millä on jo selvä vaikutus mansikan kasvuun. Taulukko 1. Mansikkapunkkien ja petopunkkien määrä suppulehtinäytteissä viljelmällä nro 3 vuonna 2004. Luvut kuvaavat punkkien liikkuvien kehitysas- teiden määrää yhtä suppulehteä kohti (mp=mansikkapunkki, pp=petopunkki). Nro 3 Käsittely mp pp mp pp mp pp A.cucumeris 2.7. 53.17 0.02 4.52 0.00 A.cucumeris 8.7. 28.55 0.03 A.cucumeris 15.7. 3.12 0.00 2.82 0.04 8.11 0.00 7.94 0.00 21.6.04 2.8.04 15.9.04 Taulukko 2. Mansikkapunkkien ja petopunkkien määrä suppulehtinäytteissä viljelmällä nro 5 vuonna 2004. Luvut kuvaavat punkkien liikkuvien kehitysas- teiden määrää yhtä suppulehteä kohti (mp=mansikkapunkki, pp=petopunkki). Nro 5 Käsittely mp pp mp pp mp pp N.barkeri 8.7. 2.45 0.00 2.32 0.01 2.84 0.04 A.cucumeris 8.7. 0.22 0.00 6.05 0.01 0.39 0.01 23.9.047.7.04 24.8.04 15 Vuosi 2005 Mansikkapunkin torjuntaa järjestettiin yhdeksällä tilalla ja 27 erikseen ha- vainnoidulla lohkolla tai osalohkolla. Useimmilla tiloilla pyrittiin saamaan vertailevaa tietoa petopunkkilajien A. cucumeris ja N. barkeri käytöstä jaka- malla lohkoja kahteen samanlaisen osaan ja levittämällä näihin eri petopunk- kilajit. Mansikkalajike oli aina sama vertailulohkoissa. Kasvaneen osallistu- jamäärän vuoksi näytteenottokertoja oli vähemmän kuin edellisenä vuonna, mikä vaikeutti etenkin loppukesän tilanteen vertailua. Viljelmällä nro 8 ei käytetty hyönteisten torjunta-aineita ja petopunkit levitet- tiin kukinnan alkaessa kesäkuun alussa (Taulukko 3). Mansikkapunkit pysyi- vät hyvin kurissa joskin toisella N. barkeri -alueella punkkien määrä oli kaut- taaltaan kohtalaisen suuri loppukesällä. Viljelmällä nro 9 N. barkeri -petopunkit levitettiin vasta heinäkuussa, jolloin mansikkapunkit olivat jo ehtineet lisääntyä huomattavasti (Taulukko 4). Alu- eelle, jossa mansikkapunkkien määrä oli yli 10-kertainen toiseen alueeseen verrattuna, levitettiin kaksinkertainen petopunkkimäärä (noin 40 kpl/kasvi). Petopunkit eivät enää pystyneet riittävästi hillitsemään mansikkapunkkien runsastumista, joskin mansikkapunkkien lisääntyminen jäi puoleen verrattuna normaalikäsittelyyn. Taulukko 3. Mansikkapunkkien ja petopunkkien määrä suppulehtinäytteissä viljelmällä nro 8 vuonna 2005. Luvut kuvaavat punkkien liikkuvien kehitysas- teiden määrää yhtä suppulehteä kohti (mp=mansikkapunkki, pp=petopunkki). Nro 8 Käsittely mp pp mp pp mp pp A.cucumeris 2.6. 2.11 0.06 3.30 0.04 N.barkeri 2.6. 1.44 0.00 1.91 0.00 A.cucumeris 2.6. 9.54 0.07 2.20 0.09 N.barkeri 2.6. 15.89 0.14 14.59 0.01 17.5.05 3.8.05 16.9.05 0.04 0.02 0.00 0.00 Taulukko 4. Mansikkapunkkien ja petopunkkien määrä suppulehtinäytteissä viljelmällä nro 9 vuonna 2005. Luvut kuvaavat punkkien liikkuvien kehitysas- teiden määrää yhtä suppulehteä kohti (mp=mansikkapunkki, pp=petopunkki). Nro 9 Käsittely mp pp mp pp N.barkeri 2x 7.7. 6.73 0.00 27.07 0.06 N.barkeri 1x 7.7. 0.40 0.00 5.48 0.08 4.8.0514.6.05 Vuosi 2006 Mansikkapunkin torjuntaa järjestettiin hankkeen viimeisenä vuonna 9 tilalla ja 35 erikseen havainnoidulla lohkolla tai osalohkolla. Tiloilla pyrittiin saa- 16 maan vertailevaa tietoa petopunkkilajien A. cucumeris ja N. barkeri käytöstä jakamalla lohkoja kahteen samanlaisen osaan ja levittämällä näihin eri peto- punkkilajit. Petopunkkien levitysmäärä oli useimmissa tapauksissa noin 1– 1,5 milj. kpl/ha. Torjuntaruiskutusten jälkivaikutusta petopunkkien menesty- miseen pyrittiin selvittämään kuten edellisinäkin vuosina. Viljelmällä 1 tehtiin pyretriiniruiskutus kaksi viikkoa ennen petopunkkien levitystä. Vertailussa A. cucumeris, N. barkeri ja molempien yhdistelmä - käsittelyjen välillä ei ollut suuria eroja (Taulukko 5). Alueilla esiintyi man- sikkapunkkipesäkkeitä, mutta petopunkit pitivät tilanteen kuitenkin kohtuul- lisen hyvin hallinnassa, vaikka petopunkkien levitys tehtiinkin vasta heinä- kuussa. Petopunkkeja oli elo-syyskuun näytteissä runsaasti, 9-40 kpl/näyte. Viljelmällä 3 petopunkit (A. cucumeris) levitettiin vain yhdelle alueelle, muilla tehtiin Mesurol-SilwetGold -ruiskutus ennen kukintaa. Ruiskutuksen teho jäi lyhytaikaiseksi. Sadonkorjuun jälkeen tehtiin jälleen Mesurol- ruiskutukset, joiden teho jäi heikoksi. Petopunkkien levityksen jälkeen alu- eelta otetuissa näytteissä oli petopunkkeja keskimäärin 50 kpl/näyte, Mesu- rol-ruiskutuksen jälkeen 2 kpl/näyte. Petopunkkien levitys vaikutti selvästi loppukesän mansikkapunkkimääriin. Mesurol-ruiskutuksen välttäminen alu- eella olisi todennäköisesti parantanut tilannetta entisestään. Taulukko 5. Mansikkapunkkien ja petopunkkien määrä suppulehtinäytteissä viljelmällä nro 1 vuonna 2006. Luvut kuvaavat punkkien liikkuvien kehitysas- teiden määrää yhtä suppulehteä kohti (mp=mansikkapunkki). Taulukko 6. Mansikkapunkkien ja petopunkkien määrä suppulehtinäytteissä viljelmällä nro 3 vuonna 2006. Luvut kuvaavat punkkien liikkuvien kehitysas- teiden määrää yhtä suppulehteä kohti (mp=mansikkapunkki). Nro 1 30.5.06 26.6.06 5.7.06 23.8.06 19.9.06 Käsittely mp mp mp mp mp A.cucumeris 5.7. 1.03 5.61 10.99 A.cuc+N.bar 5.7. 2.11 3.03 7.84 N.barkeri 5.7. 0.92 4.81 3.28 N.barkeri 5.7. 0.00 0.01 21.90 8.84 A.cucumeris 5.7. 0.00 0.02 17.73 13.28 0.10 1.20 Nro 3 29.5.06 14.6.06 3.7.06 31.7.06 4.9.06 4.10.06 Käsittely mp mp mp mp mp mp Ei käsittelyä 0.57 41.64 52.62 75.76 6.04 A.cucumeris 14.6. 5.45 27.51 23.80 21.12 3.56 Ei käsittelyä 0.11 22.39 42.45 9.26 Ei käsittelyä 0.06 17.84 91.15 13.84 17 Johtopäätökset ja suositukset Mansikkapunkin kemiallinen torjunta Tiloilla tehtiin useita mansikkapunkin torjuntaruiskutuksia sadonkorjuun jälkeen Mesurol-valmisteella sekä Mesurolin ja SilwetGold-kiinniteaineen yhdistelmällä. Vuonna 2006 alkaen myös kevätkäsittely oli sallittua. Kemial- lisen torjunnan tulokset olivat varsin vaihtelevia, kiinniteaineen käyttö on havaintojen mukaan välttämätöntä hyvän tuloksen saamiseksi. Keväällä suo- ritetun käsittelyn teho näyttää olevan melko epävarmaa ja olosuhteista riip- puvaa. Ruiskutuksesta huolimatta mansikkapunkkien lisääntyminen saattoi olla hyvinkin nopeaa. Kemiallinen torjunta suositellaan tehtäväksi pian mansikan sadonkorjuun jälkeen elokuun alkupuolella. Tällöin kasvusto ehtii vielä toipua mansikka- punkin vioituksista ja kukka-aiheiden kehittyminen onnistuu paremmin. Ke- miallisen torjunnan tarve on ilmeinen, jos kasvustossa havaitaan laajalti man- sikkapunkin vioitusoireita. Suppulehtinäytteen otto sadonkorjuun lopulla varmistaa tilanteen. Kevätkäsittelyn ajankohta ennen kukinnan alkua saattaa joissain tapauksissa olla liian aikaista, sillä etenkin ankaran talven jälkeen mansikkapunkin kehittyminen alkaa hitaasti ja vasta kukinnan aikana punk- keja löytyy enemmän kasvustosta. Talviharson käyttö nopeuttaa ja varmistaa myös mansikkapunkin kehitystä keväällä ja silloin riittävän aikainen ruisku- tus on tärkeää. Mansikkapunkin biologinen torjunta Mansikkapunkin biologinen torjunta on luomutiloilla käytännössä ainoa mahdollisuus torjua punkkeja kasvustosta. Kolmen vuoden kokemukset oli- vat pääsääntöisesti myönteisiä ja osoittivat biologisen torjunnan olevan rea- listinen vaihtoehto. Petopunkkien levitys tehtiin luomutiloilla yleensä kukin- nan alkaessa, jolloin kasvustossa yleensä oli vain vähän mansikkapunkkeja ja peto-saalis-suhde saatiin riittävän korkeaksi. Petopunkkien tavoitemäärä oli ensin 10-20 kpl/kasvi, mutta tavoitemäärää nostettiin viimeisenä vuonna 30 kpl:een kasvia kohti eli petopunkkeja levitettiin noin 1 milj. kpl/ha. Tällä levitysmäärällä petopunkkeja oli näytteissä aikaisempaa enemmän ja torjun- tatulos monissa tapauksissa parempi. Suomessa tehdyissä aikaisemmissa kokeissa ja tässäkin hankkeessa tavoit- teena oli saada petopunkit lisääntymään kasvustossa niin, että yksi levitysker- ta olisi riittävä koko kasvukaudeksi. Kaikissa tapauksissa tässä ei onnistuttu, ja parempi tulos voitaisiinkin saavuttaa toistuvilla levityksillä ja jakamalla petopunkkimäärä useampaan levityskertaan. Tästä aiheutuu lisää työkustan- nuksia ja myös tarvittavien petopunkkien kokonaismäärän kasvua, mutta parantuneen torjuntatuloksen kautta tulos voi olla kannattava. Useampaa 18 levityskertaa voi harkita etenkin silloin, kun kasvustossa jo on havaittu selviä mansikkapunkin vioitusoireita. Työkustannusten alentaminen levitysmene- telmiä kehittämällä on tarpeen silloin, kun biologista torjuntaa sovelletaan suuremmille pinta-aloille. Mansikkapunkin torjuntaan käytetään pääasiassa ripsiäispetopunkkia Ambly- seius cucumeris, joka on monissa tutkimuksissa osoittautunut toimivaksi menetelmäksi. Tässä hankkeessa kokeiltiin myös Neoseiulus barkeri - petopunkkia, joka on kasvihuoneoloissa osoittautunut tehokkaimmaksi (Tuo- vinen ja Lindqvist, 2005). Levityksiä tehtiin sekä erikseen että yhdistettynä ripsiäispetopunkin kanssa. Vaikka kokeilut olivat vasta alustavia, voidaan tähänastisten tulosten perusteella arvioida, että eri petopunkkilajien yhdistel- mällä voidaan saavuttaa vaihtelevissa avomaaoloissa parempi torjuntatulos, koska lajien erilaiset ominaisuudet auttavat sopeutumaan olosuhteisiin. Peto- punkkien menestymisen kannalta sopivin lämpötila-alue on 20–25 astetta ja suhteellinen kosteus 60 %. Yöpakkaset, pitkäaikaiset viileät jaksot ja kuivuus ovat haitallisia. Ripsiäispetopunkki näyttäisi sopeutuvan paremmin avomaa- oloihin kuin N. barkeri, joka avomaalla sopii käytettäväksi täydentämään ripsiäispetopunkin ominaisuuksia. N. barkerin liikkuvuus ja saaliinetsintäky- ky näyttävät olevan parempia kuin ripsiäispetopunkilla. Hankkeessa oli tavoitteena myös kokeilla alkuperältään kotimaisia petopunk- kilajeja, joista etenkin Anthoseius rhenanus on osoittautunut mansikkapunkin tehokkaaksi pedoksi. Koska lajia ei ollut vielä saatavana torjuntaeliötuottajil- ta, varsinaiset kokeilut jäivät suorittamatta. Jos petopunkkilajien saatavuus tulevaisuudessa paranee, voidaan päästä usean lajin yhdistelmälevityksiin, mikä voi olennaisesti tehostaa biologista torjuntaa etenkin avomaaoloissa ja mahdollistaa myös ripsiäisten ja vihannespunkkien biologisen torjunnan to- teutuksen. Biologisen torjunnan suurimmat epäonnistumiset tapahtuivat kemiallisen torjunnan yhteydessä, jolloin petopunkkien levitys viivästyi tarvittavien varo- aikojen vuoksi. Havaintojen mukaan 4–6 viikon varoaika on tarpeen useim- mille hyönteisten torjunta-aineille. Varoaikojen noudattaminen siirsi peto- punkkien levityksen monissa tapauksissa heinäkuun puolelle, mikä on useimmiten liian myöhäistä mansikkapunkkien ehdittyä jo lisääntyä liikaa. Mansikkapunkin integroitu torjunta Mansikkapunkin onnistuneen torjunnan avainsana on menetelmien yhdistä- minen, integrointi (Kuva 6). Torjunta lähtee taimimateriaalin laadusta, lohko- jen sijoittelusta, kasvuston veden- ja ravinteidensaannin turvaamisesta, vilje- lyhygieniasta ja työjärjestyksestä sekä riittävän nopeasta viljelykierrosta ja jatkuu tarkkailun, biologisen torjunnan ja kemiallisen torjunnan keinoin. Va- rautuminen mansikkapunkin esiintymiseen on aina tarpeen, vaikka varmista- vat toimet olisi huomioitu. 19 Ennakoiva mansikkapunkin torjunnan perusta on puhtaat taimet. Taimituo- tannossa lämminvesikäsittelyllä on mahdollista varmistaa taimien punkitto- muus. Viljelylohkojen sijoittelussa tavoitteena on sijoittaa uudet lohkot etääl- le jo saastuneista lohkoista. Mansikkapunkki voi levitä ihmisten, eläinten ja jopa hyönteisten mukana, joten ehdotonta varmuutta ei pitkäkään etäisyys takaa. Kasvin hyvinvoinnista huolehtimisella varmistetaan mansikan lehtien nopea kehittyminen, mikä merkitsee lyhyempää aikaa mansikkapunkeille lisääntyä saman lehden suojassa. Nopeasti kehittyvässä kasvustossa myös biologinen torjunta on varmempaa kuin kituvilla kasveilla. Kasvuston kun- non heikennyttyä on järkevää hävittää kasvusto mieluummin heti kuin liian myöhään punkkien vallattua kasvit. Mansikkapunkin aiheuttamat oireet näkyvät kasvustossa vasta, kun kasvilla on jo kymmeniä, ellei satoja punkkeja. Mansikkapunkin tarkkailu biologisen torjunnan tarpeen ja ajoituksen arviointia varten onkin mahdollista vain tut- kimalla avautumattomia suppulehtiä mikroskoopin tai hyvän luupin avulla. Näin tehden menetelmä on liian työläs toteutettavaksi ja ainoa kustannuste- hokas menetelmä on MTT Kasvinsuojelun palveluna toteutettava pesumene- telmä. Suositeltava näytekoko on 200–300 suppulehteä/ha, pienellä lohkolla vähintään 100 lehteä/näyte. Näytteenoton ajoitus riippuu tavoitteesta: biolo- gisen torjunnan tarpeen arvioimiseksi ja ajoittamiseksi näyte otetaan ennen kukinnan alkua, kemiallisen torjunnan tarpeen arvioimiseksi sadonkorjuun lopulla. Loppukesän näyte toimii myös ennakoivana tietona seuraavan vuo- den torjuntasuunnitelmaa varten. Biologisen torjunnan yhdistäminen hyönteisten kemialliseen torjuntaan edel- lyttää hyönteisten esiintymisen tarkkailua ja torjunnan tarpeen arviointia mahdollisimman aikaisin keväällä. Tavallisimmat tuholaiset, nälvikkäät, vat- tukärsäkäs ja luteet, voidaan monissa tapauksissa torjua jo useita viikkoja ennen kukinnan alkua. Nälvikkäiden ja vattukärsäkkään torjunta on joka ta- pauksessa toteutettava ennen niiden muninnan alkua. Jos torjuntaan käytetään Gusationia tai Karatea, voi petopunkit levittää 4–5 viikon kuluttua. Luteiden torjunta voidaan joutua tekemään vasta juuri ennen kukintaa, jolloin biologi- sen torjunnan kannalta järkevin torjunta-ainevalinta on pyretriini, jolla tarvit- tava varoaika on noin viikko. Näin menetellen petopunkkien ensimmäinen levitys voidaan toteuttaa kukinnan aikana kesäkuun alkupuolella. Suositelta- vaa on täydentää torjunta uudella petopunkkilevityksellä 3–4 viikon kuluttua. Harmaahomeen torjuntaan käytettävät valmisteet ovat kokeiden mukaan yleensä lähes haitattomia petopunkeille. Kaikista lajeista ei kuitenkaan ole testituloksia käytettävissä ja siksi on viisasta pitää 2–3 päivän väli ruiskutuk- sissa petopunkkien levityksen jälkeen. Vastaruiskutettuun kasvustoon ei myöskään petopunkkeja kannata levittää heti vaan vasta muutaman päivän kuluttua. 20 Mansikkapunkin integroitu torjunta Terveet taimet, hyvä kasvu • lannoitus ja kastelu kunnossa Hyönteistuholaisten tarkkailu • torjunnan tarve: kynnysarvot • torjunnan ajoitus • torjunta-ainevalinta Mansikkapunkin kevättorjunta Mesurolilla • edellisen syksyn tilanne • talven olosuhteet Petopunkkien levitys varoaikojen jälkeen (kukinnan lopulla) • tarkkailunäyte Petopunkkien levitys sadonkorjuun lopulla • tarkkailunäyte Mansikkapunkin syystorjunta Mesurolilla • kaksi käsittelyä Ei hyönteistorjuntaa Tautien torjunta ei vaikutusta mansikkapunkin torjuntaan Ruiskutus 2-3 viikkoa ennen kukintaa pyretriini > Gusation, malationi > pyretroidit > Ruiskutus vähän ennen kukintaa pyretriini > Gusation, malation > pyretroidit > Petopunkkien levitys kukinnan aikana (varoajat) • tarkkailunäyte Kuva 6. Mansikkapunkin integroidun torjunnan toteuttamismalli. Kuvassa on esitetty mansikkapunkin integroidun torjunnan toteuttamisessa viljelykauden aikana huomioon otettavia asioita. Hyönteistuholaisten tarkkailuun perustuvat torjuntaratkaisut määrittävät mansikkapunkin torjuntaan käytettävien peto- punkkien levitysajankohdan. Vihreät nuolet kuvaavat ensisijaisia mansikka- punkin torjuntaratkaisuja, katkonuolet toissijaisia. Punaiset katkonuolet osoit- tavat mansikkapunkin kemiallisen torjunnan vaihtoehtoja. Kirjallisuus Evira. 2007. Saatavissa internetistä: http://extra1.evira.fi/wwwkareDocs/2837Vertimec 018EC.pdf. Viitattu 3.5.2007. Himanen, S. 2002. Mansikkapunkin biologinen torjunta petopunkkien avulla. Kirjallisuusraportti. Saatavissa internetistä: http://mansikka.netsor.fi/kasvihuone/bioltor.htm. Viitattu 3.5.2007. Tuovinen T. ja Lindqvist I. 2003. A method for detecting the strawberry mite at low population levels. Teoksessa: NJF Seminar No 352: Plant protection in sustainable strawberry production, Honne, Biri (Norway) 5–6 November 2003. Saatavissa myös internetistä: http://composit.dimea.se/filebank/files/20050807$213738 $fil$8z509KfpHM3xqtrEoDtG.pdf. Viitattu 3.5.2007. Tuovinen, T. ja Lindqvist, I. 2005. Petopunkit töihin ja vihannespunkit kuriin kasvihuonemansikalla. Puutarha & kauppa 9: 8–9. 21 Uusia menetelmiä vadelman tuentaan Sanna Kauppinen MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Karilantie 2 A, 50600 Mikkeli, sanna.kauppinen@mtt.fi Tiivistelmä Vadelmanviljelyssä työn osuus tuotantokustannuksista on suuri. Vadelman tuentaa kehittämällä voidaan tehostaa sekä sadontuottoa että poimintatyötä. Kolmella eteläsavolaisella tilalla testattiin kahta erilaista tuentamenetelmää. Norjassa yleinen gjerde-tuenta on muunnos V-tuennasta. Kasvusto tuetaan pystyasentoon, jotta satoa kantavat lyhytversot ohjautuisivat kasvamaan kas- vuston sivuille. Vasta kukinnan alkaessa kasvusto aukaistaan V-asentoon. Menetelmän toivotaan parantavan kasvuston ilmavuutta ja helpottavan sadon poimimista. Viljelykokeissa 70–80 prosenttia lyhytversoista ohjautui gjerde- tuennassa kasvustosta poispäin, kun vastaava luku V-tuennassa oli lajikkeen mukaan 50–60 prosenttia. Työmäärä ei lisääntynyt oleellisesti. Jo olemassa oleva V-tuenta oli helppo muuttaa gjerde-tuennaksi. Satoversojen latvonta voidaan korvata latvan taivuttamisella kaarelle tukilan- kaan, jolloin saadaan hyödynnettyä koko verson satopotentiaali. Versojen taivuttaminen mahdollistaa harvan kasvuston aukkojen paikkaamisen. Hank- keen tilakokeissa menetelmää kokeiltiin myös täystiheään kasvustoon. Täl- löin latvat oli mahdollista punoa toistensa lomaan niin, että sidontavälineitä ei tarvittu. Tuenta nopeutui, mutta satoversojen poisto syksyllä puolestaan hidastui. Tuennan vaikutusta sadon määrään ei tutkittu. Avainsanat: tuenta, vadelma Vadelmakasvuston tuenta vie paljon työaikaa. Siksi sen tehokkaaseen toteut- tamiseen kannattaa panostaa ja kokeilla uusiakin tuentamenetelmiä löytääk- seen omalle viljelmälleen parhaiten sopivan tuentatyylin. Vadelmaa voidaan tukea hyvin monella tavalla riippuen lajikkeesta ja korjuutavoista. Suomessa uusilla viljelyksillä yleisimmin käytössä oleva tuentatapa on V-tuenta, jossa satoversot jaetaan kahteen osaan rivin suuntaisesti ja sidotaan rivin kummal- lakin puolella olevien tukilankojen varaan vaakapuuhun 60–90 cm päähän toisistaan. Näin versot saavat hyvin valoa, uudet kasvuversot kasvavat kau- niisti rivin keskelle ja marjat ovat hyvin poimittavissa rivin reunoilta. Eteläsavolaisilla vadelmatiloilla kokeiltiin kahta toisistaan eroavaa tuentata- paa, gjerde-tuentaa ja satoversojen latvan taivutusta kaarelle. Nämä tuentata- vat valikoituivat kokeiluun viljelijöiden omien kiinnostusten mukaan. 22 Gjerde-tuenta Gjerde-tuenta on norjalainen muunnos V-tuennasta. Se on kehitetty jo vuon- na 1969 (Øydvin 1972). Nykyisin gjerde-tuenta on Norjassa hyvin yleisesti käytössä oleva tuentatapa (Økologisk handbok – Matvekster 2005). Kun V- tuennassa satoversot sidotaan V-asentoon jo edellisenä syksynä tai satovuo- den keväällä, tapahtuu gjerde-tuennassa satoversojen V-asentoon levittämi- nen vasta kukinnan alkaessa. Kukinnan alkuun asti satoversot pidetään pysty- asennossa. Versonippujen toisiaan varjostavasta vaikutuksesta seuraa, että versoihin kasvavat satoa tuottavat lyhytversot pyrkivät kasvamaan kasvustos- ta ulospäin. Tällöin sato on paremmin poimijan ulottuvissa. Jo olemassa ole- va V-tuenta on helppo muuttaa gjerde-tuennaksi, jos tuentalangat eivät ole kiinteästi kiinni vaakapuussa. Hankkeessamme oli tavoitteena saada viljelijäkokemuksia gjerde-tuennasta, sen työläydestä sekä tuennan vaikutuksesta vadelman kasvuun verrattuna V- tuentaan. Gjerde-tuennan vaikutusta sadon määrään verrattuna V-tuentaan ei pystytty tutkimaan resurssien vähäisyyden vuoksi. Tuentakokeiluilla haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Lisääkö gjerde-tuenta merkittävästi työmäärää ja tarvikekustannuksia verrat- tuna V-tuentaan? Kuinka paljon lyhytversoja vaurioituu, kun versoniput aukaistaan vasta ku- kinnan alkaessa? Onko lyhytversojen kasvaminen rivistä ulospäin merkittävästi suurempaa gjerdessä kuin V-tuennassa? Tilakokeet Gjerde-tuentaa kokeiltiin kahdella eteläsavolaisella tilalla. Tilalla 1 kokeilu suoritettiin vuosina 2005 ja 2006, Tila 2 lähti kokeiluun mukaan vuonna 2006. Tuentaa testattiin Ottawa-, Muskoka- ja Maurin Makea-lajikkeilla. Vuodet olivat vadelman kasvun kannalta hyvin erilaiset. Kesällä 2005 läm- pöä ja kosteutta oli riittävästi, säästyttiin kukinnan aikaisilta halloilta ja sato oli ennätyssuuri. Kesällä 2006 vesi oli kasvua rajoittava tekijä ja kesäkuun puolen välin ankara halla sai aikaan vaurioita kehittyvissä lyhytversoissa. Ilmeisesti myös talvi 2005/2006 aiheutti jonkun verran talvivaurioita Ottawa- lajikkeelle. Tilalla 1 muutettiin kolme noin 100 metrin Ottawa-riviä normaalista V- tuennasta gjerdeen huhtikuun lopulla 2005. Käytännössä tämä tarkoitti kah- den ristikkäisen naulan lisäämistä pystytolpan juureen vaakapuuhun kummal- 23 lekin puolelle tolppaa. Vaakapuussa oli jo ennestään V-asentoa varten pai- menpoikalangan pidikkeitä tai ristikkäin menevä ruuvipari langan kiinnitystä varten. Talviajan versojen pystyasentoa varten pystytolpassa oli naulakoukut vaakatuen yläpuolella. Talven ajan pystyssä olleet satoversot jaettiin lankojen avulla kahteen osaan ja kiristettiin toisia, rivin kummallakin puolella kulkevia lankoja vasten niin, että muodostui kaksi erillistä versojonoa. Kahden langan välissä oleva versonippu kiinnitettiin vielä nippusiteillä noin metrin välein. V-tuentaan laitettavat versoniput levitettiin noin 90 sentin päähän toisistaan jo tässä vaiheessa. Gjerde-tuetuissa riveissä versoniput kiinnitettiin lähelle pystytolppaa odottamaan kukinnanaikaista aukaisua. Pystytolppien väliin tehtiin 18 mm paksuisesta laudasta ”rajoittimet” pitämään versoniput halutul- la etäisyydellä toisistaan (Kuva 1). Muskoka-lajike otettiin kokeiluun mukaan kesällä 2006. Tilalla 1 satoversoja jätettiin rivimetrille 10-12 kappaletta. Vuonna 2005 testattiin lyhytversojen mahdollista takertumista toisiinsa kiin- nittämällä versoniput eri etäisyyksille toisistaan: aivan pystyyn (0-sidonta), 15 sentin päähän toisistaan (15-sidonta) ja 25 sentin päähän toisistaan (25- sidonta) (Kuva 2). Vuonna 2006 versojonot kiinnitettiin kaikissa gjerde- tuetuissa riveissä 25 cm:n päähän toisistaan. Lyhytversojen suuntautumista rivin sisäosiin ja ulospäin seurattiin laskemalla rivistä viiden metrin matkalta kasvuston kaikkien lyhytversojen jakautumi- nen. Laskentaan valittiin tasalaatuisilta näyttävät kasvustoalueet. Laskenta tehtiin kesällä 2005 juhannuksen aikaan ja uudelleen sadonkorjuun aikaan, kesällä 2006 vain kerran 25.7.2006. Kuvat 1–2. Gjerde-tuennassa kasvusto tuettiin pystyyn kukinnan alkuun saakka. Vasemmalla versojonojen etäisyys toisistaan on 25 cm. Pystytolppi- en väliin laitettiin laudoista tehdyt rajoittimet pitämään pystytuenta halutun levyisenä. Oikealla versojonot on tuettu täysin pystyyn. (Kuvat: Sanna Kaup- pinen) 24 Tilalla 2 tuettiin yksi noin 70 metrin pituinen Maurin Makea -rivi gjerde- tuentaan 17.5.2006. Pystyasennossa versoniput olivat noin 25 sentin päässä toisistaan. Viereinen rivi tuettiin samanaikaisesti tavanomaiseen V-tuentaan. Gjerde-tuenta aukaistiin V-asentoon 22.6.2006. Kasvusto oli hillittykasvuista ja harvahkoa. Tilalla 2 lyhytversot laskettiin 28.7.2006. Sekä gjerde- että V-tuennasta las- kettiin kaksi viiden metrin rivin kohtaa, jotka edustivat keskivertokasvustoa. Kokemuksia ja tuloksia gjerde-tuennasta Gjerde-tuentaa varten tarvitaan vaakapuihin kaksinkertainen määrä tukilan- kojen kiinnitystarvikkeita (nauloja, ruuveja tai vastaavia) verrattuna V- tuentaan. Muutostyö jo olemassa olevaan V-tuentaan on helppo, jos tuenta- langat eivät ole kiinteästi, esimerkiksi poratun reiän läpi, kiinni vaakapuussa. V-tuentaan verrattuna työaika gjerde-tuennassa lisääntyi sen verran kuin ai- kaa kului kasvuston aukaisemisessa pystyasennosta V-asentoon. Kasvuston vetäminen tukitolpan juurelta V-asennon kiinnikkeisiin onnistui kävelytahtia, kunhan kummatkin kiinnikkeet oli suunniteltu nopeakäyttöisiksi. Esimerkiksi kahdesta naulasta ristiin naulattu hahlo on oltava tarpeeksi avoin, jotta tuki- lankojen poisnosto ja laitto onnistuu pienellä langan taivutuksella. Eniten aikaa vei tukilankojen kiinnitysten muutto päätytolpissa. Päätytolppien kiin- nitykset voisikin jättää pystyasentoon pitkissä riveissä, koska silloin pystyyn tuetun kasvuston osuus jää vähäiseksi. Kasvuston aukaiseminen pystyasen- nosta V-asentoon vei aikaa noin 12 tuntia/ha yhdeltä ihmiseltä. Lyhytversot eivät pystyasennossa kasvaessaan kumpanakaan vuonna takertu- neet toisiinsa niin, että se olisi koettu ongelmaksi levitettäessä kasvustoa V- asentoon. Lyhytversojen takertumisessa ei havaittu eroa kiinnitysetäisyyksis- sä 0-sidonta, 15-sidonta ja 25-sidonta. Norjassa pystyasennon leveys on 30 cm (Økologisk handbok – Matvekster 2005). Kasvustoja avattaessa versot liukuivat tukilankojen välissä, mutta sen ei havaittu aiheuttavan merkittävää hankautumista tai lyhytversojen katkeamista. Vuonna 2005 Tilalla 1 kasvusto aukaistiin pystyasennosta V-asentoon 13.6. (tehoisan lämpötilan summa (TLS) Mikkelin lentoasemalla 252 astetta) ja 18.6. (TLS Mikkelin lentoasemalla 307 astetta) (Kuvat 3–4). Ensimmäisiä kukkia oli tällöin jo avautunut. Vuonna 2006 kasvusto aukaistiin V-asentoon vasta 20.6 (TLS Mikkelin lentoasemalla 352 astetta). Tällöin kukinta oli jo paljon edellisvuotta pidemmällä. Kasvuston aukaisu ei kumpanakaan vuonna aiheuttanut lyhytversojen katkeilua. Myöhäisempi ajankohta sen sijaan aihe- utti joidenkin kasvuversojen kasvamista rivin sisältä rivin ulkopuolelle, koska valoa ei ollut rivin keskiosassa. Tätä havaittiin Tilalla 1 eritoten Muskoka- riveissä. Myöhäisempi rivin aukaisu johti myös lyhytversojen suuntautumi- 25 seen liikaa vaakatasoon ja jopa alaspäin. Aikaisemmin aukaistussa rivissä lyhytversojen päät saattaisivat ohjautua kasvamaan ylöspäin, jolloin poiminta olisi helpompaa. Molempina koevuosina lyhytversoja kasvoi vähemmän kasvuston keskelle gjerde-tuennassa kuin tavanomaisessa V-tuennassa (Kuvat 5–6). Vuonna 2005 gjerde-tuennassa kokeillut 0-, 15- ja 25-sidonnat eivät juurikaan eron- neet toisistaan tässä suhteessa. Ottawa-lajikkeella gjerde-tuetun kasvuston lyhytversoista keskimäärin 80 prosenttia kasvoi kasvustosta riviväliin päin, kun V-tuennassa vastaava luku oli 50–60 prosenttia. Vuonna 2006 testatulla Muskoka-lajikkeella kasvustosta ulospäin suuntautuvien lyhytversojen osuus oli gjerde-tuennassa 70 prosenttia ja V-tuennassa 50 prosenttia (Kuvat 7–8). Kuvat 3–4. Gjerde-tuennassa juuri aukaistussa kasvustossa (vas.) satoa tuottavia lyhytversoja kasvaa huomattavasti vähemmän rivin sisällä kuin V- tuetussa kasvustossa (oik.). Kuvat on otettu 13.6.2005. (Kuvat: Sanna Kaup- pinen) 26 Kuvat 5–6. Vasemmalla gjerde-tuettu kasvusto, jonka lyhytversot ovat pää- osin suuntautuneet rivistä ulospäin. Oikealla normaali V-tuenta, jossa osa lyhytversoista marjoineen on kasvanut rivin sisään. Lajike on Ottawa. (Kuvat: Sanna Kauppinen) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 normaali V 0-sidonta 15 cm-sidonta 25 cm-sidonta U lo sp äi n ka sv an ee t l yh yt ve rs ot ,% Kuva 7. Ulospäin suuntautuneiden lyhytversojen osuus kaikista lyhytversoista eri tuentamenetelmissä vuonna 2005. 0-, 15 cm- ja 25 cm-sidonta ovat gjer- de-tuentoja, joissa pystyyn tuettujen versojen etäisyys toisistaan vaihteli. Lajike Ottawa. 27 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Muskoka gjerdessä Muskoka V- tuettu Ottawa gjerdessä Ottawa V-tuettu U lo sp äi n ka sv a ne et ly hy tv er so t, % Kuva 8. Ulospäin suuntautuneiden lyhytversojen osuus kaikista lyhytversoista Muskoka- ja Ottawa-lajikkeilla sekä gjerde- että V-tuennassa vuonna 2006. Tilalla 1 viljelijän tuntuma eri sidonnoista oli, että 0-sidonta tuotti heikompia lyhytversoja kasvuston alaosaan kuin kaksi muuta sidontaetäisyyttä. Tämä voisi johtua siitä, että 0-sidonnassa kasvuston sisään pääsee hyvin vähän va- loa, mikä tekee kasvun honteloksi. Viljelijän havainto oli, että marjoja tuotta- via lyhytversoja muodostui runsaasti myös kasvuston alaosiin, mikä ei aina miellyttänyt kyykistymään joutuvia poimijoita. Tukitolppien välille tukilan- koihin sijoitetut rajoittimet osoittautuivat tilalla 1 tarpeettomiksi ja niitä ei enää käytetty vuonna 2006. Tilalla 2 gjerde-tuennasta ei saatu vastaavaa hyötyä kuin Tilalla 1. Lyhytver- sot kasvoivat yhtä paljon rivin sisään kuin rivistä ulos. Maurin Makea - kasvusto tuettiin pystyasentoon vasta 17.5.2006, jolloin lyhytversot olivat jo aloittaneet kasvunsa ja ilmeisesti valinneet kasvusuuntansa. Lisäksi vadelma- kasvusto oli hillitysti kasvavaa ja Maurin Makea erityisesti harva satoversoil- taan, joten riittävää varjostusta ei syntynyt ohjaamaan lyhytversojen kasvua kasvustosta ulospäin. Yhteenveto havainnoista Gjerde-tuennassa satoa kantavista lyhytversoista 70–80 % ohjautui kasva- maan vadelmakasvustosta ulospäin, kun vastaava luku V-tuennassa oli 50–60 %. Näin ollen gjerde-tuettu kasvusto on ilmavampi kuin V-tuettu kasvusto, joten harmaahomeen riski vähenee. Myös harmaahomeen torjuntateho para- nee, koska suurin osa satoa tuottavista lyhytversoista on kasvuston ulko- 28 laidalla. Gjerde-tuetussa kasvustossa marjat ovat hyvin esillä, mikä helpottaa poimintaa. Molemmat kokeiluun osallistuneet tilat olivat tyytyväisiä tuloksiin ja aikovat jatkaa kokeilua ja ainakin osittain siirtyä käyttämään gjerde- tuentaa. Tilakokeista saatiin selville seuraavia huomionarvoisia asioita koski- en gjerde-tuentaa: • Versojen sitominen pystyasentoon on tehtävä hyvissä ajoin keväällä ennen kasvuun lähtöä, tai jo syksyllä. • Gjerde-tuennalla ei ole vaikutusta lyhytversojen suuntautumiseen, jos vadelmakasvusto on harvaa ja hillittykasvuista eikä muodosta riittä- vää varjoa kasvuston keskelle keväällä ennen kukintaa. • Kasvuston aukaisuajankohta ei ole tarkka. Lyhytversot eivät takerru toisiinsa, vaikka aukaisun tekisikin vasta täyden kukinnan aikaan. Liian pitkälle venynyt aukaisu voi tosin aiheuttaa kasvuversojen kas- vamisen rivistä ulos, koska pystyssä olevat satoversot aiheuttavat ri- vin keskelle varjostuksen. Siksi aukaisu on suositeltavaa tehdä ku- kinnan alussa. • Lajikkeista jäykkäversoinen Ottawa antaa paremman tuloksen gjer- de-tuennassa kuin rentoversoinen Muskoka, ainakin rehevässä kas- vustossa. Muskoka-lajikkeella myös lyhytversot ovat rennot ja pitkät, jolloin ne helpommin kasvavat ”minne haluavat”. • Pystytuennassa versonippujen etäisyydellä toisistaan ei havaittu mer- kittävää eroa. Norjassa käytetään noin 30 cm. Meillä 20-30 cm voisi olla suositeltava. Latvan taivutus kaarelle Latvan taivutus kaarelle tarkoittaa satoverson latvan taivuttamista tukilankoi- hin sen sijaan, että latva katkaistaan. Satoverso tuottaa marjoja latvaan asti, joten osa satopotentiaalista menetetään latvonnassa. Taivuttaminen puoltaa paikkaansa muun muassa silloin, kun vadelmakasvusto on harventunut esi- merkiksi talvituhojen takia tai kun kasvusto on vielä nuorta ja harvaa. Taivut- taminen on ollut yksi vadelman tuennan muoto maailmalla jo ainakin 70- luvulta. Esimerkiksi Puolassa latvan taivuttaminen yhdistetään usein V- tuentaan (Ruutiainen 2004). Taivuttamiskokeilun tavoitteena oli testata menetelmän toimivuutta käytän- nön tilalla. Tarkkailun kohteena olivat menetelmän työläys sekä tarvike- ja laitekustannukset verrattuna tiloilla käytettyyn V-tuentaan. Lisäksi tarkkail- tiin eri lajikkeiden sopivuutta taivuttamiseen ja taivuttamisen vaikutusta ver- 29 son kuntoon. Taivuttamisen vaikutusta satoon ei pystytty tutkimaan resurssi- en rajallisuuden vuoksi. Tilakokeet Latvan taivuttamista kaarelle kokeiltiin vuosina 2005–2006 kahdella ete- läsavolaisella tilalla. Perustuentana toimi noin 50 cm leveä V-asento, jossa rivin kummankin puolen satoversot taivutettiin kaarelle. Tilalla 3 ensimmäi- siä Muskoka-kasvustoja taivutettiin jo syksytalvella 2004 ja taivuttamista jatkettiin keväällä 2005. Myös Ottawa-lajiketta taivutettiin useita satoja met- rejä. Tilalla 4 kokeiltiin taivuttamista myös nuoriin Jatsi- ja Jenkka- kasvustoihin, jotka olivat vielä harvahkoja ja matalaversoisia. Vuonna 2006 taivutettua kasvustoa oli kahdella tilalla yhteensä jo noin viisi hehtaaria. Vuonna 2005 taivutuksen sidonnassa käytettiin joko Max Tapener - muovinauhasidontalaitetta tai Attalink 3A -lankasidontasaksia (Kuvat 9 ja 10). Vuonna 2006 kokeiluun kokeiltiin latvojen taivuttamista toistensa ali ilman kiinnitysvälineitä. Menetelmä kehittyi vähitellen sellaiseksi, että useita versoja taivutettiin samassa nipussa seuraavien alle ilman sidontaa (Kuva 11). Ilman sidontaa tapahtuvassa taivutuksessa versot leikattiin ennen taivutusta noin 2,2 metrin pituisiksi omatekoisella traktorivetoisella leikkurilla. Kuva 9. Vadelman taivutuskokeilussa käytettiin erilaisia sidontasaksia. Va- semmalla kuminauhalenkin muodostava Attalink 3A -lankasidontasakset, keskellä metallisinkilöitä taivuttavat tarhapihdit ja oikealla Max Tapener - muovinauhasidontalaite. (Kuva: Pirjo Kivijärvi) 30 Kuva 10. Satoversojen latvat taivutettiin kaarelle ja sidottiin tukilankaan lan- kasidontasaksilla. (Kuva: Sanna Kauppinen) Kuva 11. Tiheä vadelmakasvusto pysyy tukilangan ympärille taivutettuna ilman sidontavälineitä, kun versonipun latva sujautetaan tukilangan ja seu- raavan versonipun väliin. (Kuva: Sanna Kauppinen) 31 Kokemuksia ja tuloksia latvan taivutuksesta Kaikki kokeilussa mukana olleet lajikkeet soveltuivat taivutukseen. Myös Ottawa-lajiketta voitiin taivuttaa, jos sen versot eivät olleet kovin rehevästi kasvaneita ja tanakoita. Talvivaurioita ei havaittu syksyllä taivutetuissa ver- soissa. Kuivana kesänä 2006 arveltiin ainakin osa taivutetun Ottawan verso- jen päiden kuivumisesta johtuneen huonommasta vedensaannista kuin suo- raan kasvavalla versolla. Attalink 3A -lankasidontasaksien kuminauhalenkki ei kestänyt syksyllä tai- vutetuissa versoissa talven yli, vaan osa taivutuksista purkautui. Lankasidon- tasaksien toimintavarmuus oli myös huono. Max Tapener -sidontalaitteen vihreä muovinauha sen sijaan piti sidoksen kiinni koko kesän. Latvan taivuttaminen kaarelle tukilangan ympärille ilman sidontavälineitä osoittautui käyttökelpoiseksi. Molemmilla koetiloilla on vadelmaa useita hehtaareita, joten vadelman tukeminen on aikaa ja resursseja vaativa toimen- pide. Jos tukemisesta selvitään ilman sidontatarvikkeita ja -laitteita, sääste- tään kustannuksissa. Toisaalta tukilangan ympärille taivutettujen satoversojen leikkaaminen sadonkorjuun jälkeen hidastuu, koska ”punos” on leikattava useasta kohdasta poikki. Kesän aikana lyhytversot kasvoivat taivutetusta versosta ylöspäin ja sekaisin toistensa lomaan. Noin 1,2 metrin korkeudella olevan versopunoksen marjat kasvoivat noin 1,5 metrissä ja olivat hyvin poimijan ulottuvissa (Kuva 12). Punos oli kuitenkin niin jäykkä, että versojen liikuttelu ei onnistunut ja kas- vuston seasta oli hankala poimia marjoja. Usean verson punominen kimpussa tukilangan ympärille voi aiheuttaa liian tuuhean kasvuston, jossa osa marjois- ta jää poimimatta. Samoin home voi osoittautua tiheässä kasvustossa ongel- maksi. Kesällä 2006 home-ongelmaa ei ilmennyt kuivuuden takia. Sadon määrää tavanomaisen V-tuennan ja taivutetun kasvuston välillä ei vertailtu. Myöskään marjan kokoa ei mitattu. Oletuksena on, että marjan ko- ko on pienempi taivutetussa kasvustossa, koska marjojen määrä versoa kohti kasvaa. Koetilojen työntekijät pitivät taivutusta mieluisampana työnä kuin perinteistä V-tuentaa kiinnityksineen. 32 Kuva 12. Versopunok- seksi taivutetun Otta- wa-lajikkeen lyhytver- sot kasvavat punokses- ta ylöspäin. (Kuva: Sanna Kauppinen) Yhteenveto havainnoista Latvan taivutus kaarelle ilman sidontaa voi olla hyvä vaihtoehto isoilla pinta- aloilla. Useiden hehtaareiden vadelmakasvuston tukemiseen tarvitaan run- saasti työvoimaa. Kilometrejä kertyy paljon rivien välissä kulkemiseen ja sidontalaitteita tarvitaan useita. Versojen punomisessa on vain yksi työvaihe, jolloin työtä ei tarvitse ketjuttaa, vaan kaikki tekevät samaa työtä. Ei myös- kään tarvita tarvike- ja laitehuoltoa. Latvan taivutus kaarelle ja kiinnittäminen tukilankaan on oivallinen ratkaisu harvaan kasvustoon, jolloin hyödynnetään verson koko satopotentiaali ja samalla paikataan sadonmenetystä. Latvan taivutus punokseksi vaatii vielä lisäkokeiluja ennen kuin sitä voi va- rauksetta suositella. Selvittämättä jäivät muun muassa taivutukseen sopiva versomäärä ja taivuttamisen vaikutus sadon määrään ja laatuun. Varmuutta ei myöskään ole syksyllä tapahtuvan taivutuksen vaikutuksesta versojen talven- kestävyyteen. Kirjallisuus Ruutiainen, I. 2004. Vadelman viljely. Puutarhaliiton julkaisuja nro 330. 363 s. Økologisk handbok – Matvekster. 2005. Saatavissa internetistä: www.agropub.no → Fagtema → Plantedyrking. Viitattu 2.2.2007. Øydvin, J. 1972. Oppstøingsforsøk med bringebær. Gartneryrket 62(16): 302, 304, 306. 33 Herukan perhostuholaisten tarkkailu ja torjunta Riitta Kemppainen1), Tuomo Tuovinen1) ja Pirjo Kivijärvi2) 1)MTT, Kasvintuotannon tutkimus, R-talo, 31600 Jokioinen, riitta.kemppainen@mtt.fi, tuomo.tuovinen@mtt.fi 2)MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, 50100 Mikkeli, pirjo.kivijarvi@mtt.fi Tiivistelmä Hyönteisten sukupuoliferomoneja voidaan käyttää apuna tuholaistarkkailus- sa. Herukan pahimmille perhostuholaisille, herukkakoille, herukansilmukoille ja herukkalasisiivelle, on saatavilla lajikohtaiset feromonipyydykset. Pyydys- ten saaliin perusteella voidaan selvittää tuholaisten esiintyminen sekä arvioi- da niiden runsaus ja kemiallisten torjuntatoimien tarpeellisuus ja ajankohta. Herukansilmukoin ja herukkalasisiiven torjuntaan voidaan käyttää myös su- kupuoliferomoneihin perustuvaa lisääntymisen häirintää. Tätä menetelmää käytettäessä viljelyksille levitetään runsain määrin torjuttavan hyönteislajin naaraan sukupuoliferomonin synteettistä vastinetta, jolloin saman lajin koi- raat harhailevat feromonipilvessä, eivätkä löydä parittelukumppania. Häirin- tätekniikan toimivuutta seurataan normaalien tarkkailupyydysten avulla. Tä- hänastiset tulokset viittaavat siihen, että häirintätekniikka toimii parhaiten sellaisilla viljelyksillä, joiden tuholaispopulaatio on alun perin melko pieni. Häirintätekniikan onnistuminen edellyttää myös, ettei lähellä ole viljelyksiä, joilta tuholaisia voisi siirtyä torjunnan kohteena olevalle viljelmälle. Herukan tuholaisten massapyynnissä on tavoitteena käyttää feromonipyydyk- siä tarkkailun lisäksi myös torjuntaan. Tämän tavoitteen toteutuminen edel- lyttää tehokkaasti toimivia pyydyksiä, joilla saataisiin saalistettua feromonin vaikutusalueelta kyseisen lajin koiraat mahdollisimman tarkkaan ennen parit- telua. Näin lisääntyminen estyisi ja tuholaiskanta romahtaisi. Herukkakoin massapyyntiä tutkittiin kolmena peräkkäisenä kesänä eräällä sellaisella herukkalohkolla, jolla koita esiintyi paljon. Herukkakoisaalis oli kaikkina kolmena kesänä runsas, mutta tavoiteltua tuholaiskannan romahta- mista ei kuitenkaan tapahtunut. Kun massapyynnissä käytettävien houkutus- feromonien määrän vaikutusta pyyntitehokkuuteen testattiin, huomattin, että kolminkertaisella feromonimäärällä ei ollut pyyntiä tehostavaa vaikutusta. Massapyyntiä varten pitäisi kehittää feromonipitoisuudeltaan tehokkaampia haihduttimia, niin sanottuja superferomoneja, joiden pitoisuus olisi kymmen- kertainen tarkkailupyydyksen feromoniin verrattuna. Avainsanat: feromonit, herukat, herukkakoi, herukansilmukoi, herukka- lasisiipi 34 Herukkakoi Herukkakoi (Lampronia capitella) vioittaa musta-, puna- ja valkoherukan silmuja aikaisin keväällä (Kuvat 1–3). Herukkakoin toukat talvehtivat pen- saiden tyvellä, josta ne nousevat maalis-huhtikuussa oksiin ja kaivautuvat silmuihin. Toukat syövät kukka- ja lehtiaiheita ja kovertavat myös silmun pohjusta. Yksi toukka tuhoaa 2–3 silmua ja päätyy lopuksi usein verson kär- kisilmuun. Toukka koteloituu maahan herukan kukinnan alkaessa. Ensim- mäiset aikuiset kuoriutuvat kesäkuun alkupuolella, kun tehoisa lämpösumma on 190–270 päiväastetta ja herukan kukinta on päättynyt. Naaraat aloittavat muninnan 2–5 vuorokauden kuluttua kuoriutumisesta. Naaras munii noin 100 munaa raakileisiin 1–7 munan ryhmissä (Hellqvist ym. 2006). Nuoret toukat poistuvat raakileista jo heinäkuun puolivälissä ja hakeutuvat talvehtimispai- koilleen pensaan tyvelle. Herukkakoi on yleinen koko maassa. Vaikka silmuvioitus on herukkakoin silmäänpistävin ja merkittävin vioitus, voi raakilevioituskin olla huomattavaa. Vioitetut raakileet eivät joudu satoon vaan putoavat maahan ennen sadonkorjuuta, jolloin vioituksen merkitys hel- posti aliarvioidaan. Kuvat 1–3. Herukkakoin toukka mustaherukan halkaistussa silmussa (Kuva: Osmo Heikinheimo). Herukkakoin vioitusta latvasilmussa (Kuva: Tuomo Tuo- vinen). Herukkakoi feromonipyydyksen liimapaperilla. (Kuva: Tuomo Tuovi- nen) Herukansilmukoi Herukansilmukoin (Euhyponomeutoides albithoracellus) toukat talvehtivat silmuissa ja aloittavat silmun syömisen jo loppukesällä (Kuvat 4–6). Keväällä ne siirtyvät uusiin silmuihin ja tuhoavat näin vielä 2–3 silmua ennen koteloi- tumista. Talvehtimissilmu kuivuu ja ruskettuu jo ennen lehtien puhkeamista. 35 Myöhemmin vioitetuista silmuista puhkeaa repaleisia, seitin peittämiä lehtiä. Herukan kukinnan aikoihin toukat koteloituvat lehdille tai maahan. Aikuiset herukansilmukoit kuoriutuvat kesäkuun loppupuolella ja niiden lento jatkuu elokuun alkuun. Naaraat munivat lehtien alapinnalle lehtisuonien viereen. Uudet toukat kuoriutuvat 2–3 viikon kuluessa ja hakeutuvat uusiin kehitty- viin silmuaiheisiin. Kuvat 4–6. Herukansilmukoi silmun sisällä (Kuva: Osmo Heikinheimo). Sil- mukoin tuhoama silmu (Kuva: Osmo Heikinheimo). Aikuinen herukansilmukoi (Kuva: Tuomo Tuovinen). Herukkalasisiipi Herukkalasisiiven (Synanthedon tipuliformis) toukka vioittaa herukoiden oksia kaivautumalla oksan ytimeen (Kuvat 7–8). Talvehtineet toukat koteloi- tuvat keväällä ja ensimmäiset aikuiset kuoriutuvat kesäkuun alussa. Naarai- den muninta alkaa kun tehoisa lämpösumma on 300–350 päiväastetta. Naaras munii 25–50 munaa yksitellen silmujen läheisyyteen ja oksien vioittuneisiin kohtiin. Toukat kaivautuvat oksien ytimeen ja syövät sinne käytäviään. Tou- kat talvehtivat oksien sisällä ja jatkavat ytimen jäytämistä seuraavana kevää- nä. Vioitetuissa oksissa lehdet kuihtuvat jo pian lehtien aukeamisen jälkeen ja oksat kuolevat. Jos kuollut oksa halkaistaan, vioituskohdasta löytyy ytimen tilalla ontto käytävä ja toukan syönti- ja ulostepurua. Herukkalasisiipi esiin- tyy Etelä- ja Keski-Suomessa ja vioitukset ovat yleisimpiä vanhoissa kasvus- toissa, joissa leikkaukset ovat jääneet vähiin. 36 Kuvat 7–8. Herukkalasisiiven toukka ja käytävä (Kuva: Tuomo Tuovinen). Herukkalasisiipi (Kuva: Osmo Heikinheimo). Perhostuholaisten kemiallinen torjunta Silmuja vioittavien perhostuholaisten kemiallinen torjunta on vaikeaa, koska toukat viettävät suurimman osan kehityksestään silmun sisällä suojassa tor- junta-aineilta. Herukkakoin ja herukansilmukoin toukkien torjuntatarvetta voidaan selvittää laskemalla vioitettujen latvusten osuus hyvissä ajoin ennen kukinnan alkua. Tällöin vioitukset ovat jo pääosin syntyneet ja torjunnan tavoitteena onkin estää kannan runsastuminen. Silmutuholaisten toukkien varhaisen torjuntaruiskutuksen tulisi osua vaihee- seen, jolloin toukat ovat siirtymässä talvehtimispaikoilta ylös versoihin tai talvehtimissilmusta toiseen silmuun. Maalis-huhtikuussa traktorivetoisilla ruiskuilla ei yleensä pääse pehmeälle pellolle, joten realistisempi ajankohta on silmusta toiseen siirtymisen aika verson kärkisilmujen avautuessa. Vii- meinen tilaisuus toukkien torjuntaan on vähän ennen kukinnan alkua. Herukkakoin aikuisten kemiallinen torjunta ennen muninnan alkua kesäkuus- sa on vaihtoehtoinen tai täydentävä torjuntakeino. Herukansilmukoin aikuis- ten torjunta on käytössä olevilla valmisteilla varoaikojen vuoksi vaikeampaa. Herukkalasisiiven aikuisten kemiallinen torjunta on tarpeen taimistoissa, koska herukkalasisiipi voi levitä viljelyksille myös taimien mukana. Heruk- 37 kaviljelyksillä torjunta perustuu lähinnä vioittuneiden oksien ja samalla touk- kien ja koteloiden poistoon. Sukupuoliferomonit tuholaisten tarkkailussa Perhosten sukupuoliferomonit ovat haihtuvia yhdisteitä, joita naaraat erittävät ilmaan houkutellakseen koiraita parittelemaan. Kullakin hyönteisellä on lajil- leen ominainen feromonikoostumus, jonka koiras tunnistaa ilmavirtauksessa ja suunnistaa tuoksuvanaa seuraten naaraan luo. Feromoniyhdisteitä voidaan valmistaa teollisesti ja niitä käytetään feromonihaihduttimissa esimerkiksi kuminappiin imeytettynä tai muovikapseliin suljettuna, mistä feromoni haih- tuu muutaman viikon kuluessa. Tarkkailupyydys on feromonipyydys, joka on varustettu kohdelajin fero- monihaihduttimella ja liimapaperilla (Kuva 9). Haihtuva feromoni houkutte- lee koiraan ansaan, jolloin se tarttuu pohjalla olevaan liimaan. Marjaviljelyk- sillä suositellaan käytettäväksi 1–2 pyydystä hehtaaria tai pienempää lohkoa kohti. Eri lajien pyydykset asennetaan vähintään 10 metrin etäisyydelle toi- sistaan ja saman lajin pyydykset yli 50 metrin etäisyyksin lohkon eri osiin. Pyydykset tarkastetaan 2–3 päivän välein. Saaliin perusteella todetaan tuho- laisten esiintyminen alueella ja lisäksi voidaan arvioida torjunnan tarve ja ajankohta. Torjuntatarpeen arvioinnissa käytettävä kynnysarvo lasketaan aina kullakin havaintojaksolla eniten pyydystäneen pyydyksen mukaan. Viljelmän olosuhteet, ympäristön kasvustot ja pyydysten sijainti vaikuttavat erittäin paljon ja siksi käytettävät kynnysarvotkin sovitetaan viljelmäkohtaisesti. Pyydysten avulla voidaan arvioida myös toukkien kemiallisen torjunnan on- nistumista. Kuva 9. Perhostuholaisten tarkkai- luun käytettävä pyydys. (Kuva: San- na Kauppinen) 38 Aikuisten perhosten otollisimman torjunta-ajankohdan arvioimiseksi tarkkai- lupyydyksiä kannattaa lennon alettua havainnoida säännöllisesti, jolloin saa- daan tieto tuholaisten esiintymisestä ja voidaan päätellä lennon huippu, jonka mukaan torjuntatoimet ajoitetaan. Herukkakoin lento alkaa yleensä kesäkuun alkupuolella ja vilkkainta lento on kesäkuun puolivälin jälkeen kun tehoisa lämpösumma on 250–400 astetta. Suuntaa-antava kynnysarvo herukkakoin aikuisten torjuntaan on 20–50 kpl/pyydys, aina eniten pyydystäneen pyydyksen mukaan laskettuna. Herukansilmukoin lento alkaa juhannuksen jälkeen ja on yleensä runsaimmil- laan heinäkuun alkupuolella. Kynnysarvona aikuisten torjuntaan voidaan käyttää samaa kuin herukkakoilla, 20–50 kpl/pyydys. Herukkalasisiiven kemiallinen torjunta on perusteltua lähinnä taimitarhoissa, joissa suuntaa-antava kynnysarvo on 10–20 kpl/pyydys. Kesällä 2005 heruk- kalasisiiven esiintymistä seurattiin seitsemällä hankkeessa mukana olleella tilalla. Näistä neljällä lasisiipeä esiintyi em. kynnysarvoja enemmän. Häirintätekniikka tuholaisten torjunnassa Sukupuoliferomonien käyttöön perustuva häirintätekniikka (engl. mating disruption, confusion) on torjuntamenetelmä, jossa feromonilla ’kyllästetään’ alueen ilma niin, että koiraat harhailevat feromonipilvessä eivätkä löydä pa- rittelukumppania. Seurauksena on muninnan romahdus. Häirintätekniikkaa käytettäessä feromonihaihduttimien täytyy olla paikoil- leen asennettuna kun tuholaisten lento alkaa, sillä jos koiraat ehtivät paritella naaraiden kanssa, alkaa muninta normaalisti. Haihduttimen toimintatavalla on tärkeä merkitys häirintätekniikan onnistumisessa. Haihduttimen tulee va- pauttaa feromonia tasaisesti ja riittävästi koko kohdelajin lisääntymisjakson ajan. Haihdutintyyppejä on lukuisia ja useimpia tarvitaan satoja kappalei- ta/ha. Keraamiset pullohaihduttimet (Natural Plant Protection, Ranska) ovat omenakääriäisen torjuntakokeissa osoittautuneet toimiviksi (Kuva 10). Muo- vipulloista feromoni haihtuu tasaisesti keraamisen sydämen kautta ja aineen riittävyys voidaan tarkistaa helposti. Keraamisia haihduttimia asennetaan kasvuston yläosan korkeudelle pellon reunoihin noin 25 metrin välein ja loh- kon keskelle 25–50 metrin välein, noin 20–25 kpl/ha. Pellon keskelle asete- taan tarkkailupyydys, jonka avulla voidaan päätellä häirinnän toimivuutta: jos pellolla on tuholaisia, mutta pyydykseen niitä ei tule juuri lainkaan, osoittaa se häirinnän toimivan. 39 Kuvat 10–12. Vasemmalla keraamisella sydämellä varustettu haihdutin (N.P.P., Ranska) (Kuva: Pirjo Kivijärvi), keskellä ”autoconfusion”-häirintäme- netelmässä käytettävä ”jakeluasema” ja oikealla massapyydys. (Kuvat: San- na Kauppinen) Kesällä 2003 herukansilmukoin häirintäkoe keraamisia haihduttimia käyttäen järjestettiin kolmella mustaherukkatilalla, josta kaksi oli luomutilaa ja yksi tavanomaisesti viljelty. Kaikilla tiloilla oli käytettävissä erilliset lohkot, jotka toimivat kontrollialueina. Häirintätekniikan toimivuutta seurattiin kokeen aikana tarkkailupyydysten avulla ja torjunnan onnistumista selvitettiin syk- syllä laskemalla vioitukset latvasilmuista (Taulukko 1). Häirintätekniikka toimi hyvin toisella luomutilalla ja tavanomaisesti viljellyl- lä tilalla kontrollialueeseen verrattuna. Silmujen vioitusprosentti jäi alhaiseksi myös kolmannella häirintälohkolla, vaikka tarkkailupyydyksen runsas saa- lismäärä viittaakin siihen, että silmukoita esiintyi tällä lohkolla runsaasti ver- rattuna kontrollilohkoon. Kesällä 2006 oli kokeiltavana uudentyyppinen häirintämenetelmä, ns. ”auto- confusion”. Menetelmässä koiraita houkutellaan ”jakeluasemiin”, joiden pohjalla on feromonia sisältävää vahajauhetta (Kuva 11). Jauhe tarttuu ”jake- Taulukko 1. Herukansilmukoin häirintäkokeen tulokset kolmelta koealueelta kesällä 2003. Käytössä olivat keraamiset haihduttimet, n. 20 kpl/ha. Vioitus-% laskettu vioitettujen silmujen osuutena versojen latvaosissa 500 silmus- ta/koealue. Häirintälohko Kontrollilohko Saalis Vioitus-% Saalis Vioitus-% Koealue kpl/pyydys syksyllä kpl/pyydys syksyllä 1. Luomu 0 0,7 36 3,1 2. Tavanomainen 4 0,3 43 1,8 3. Luomu 71 1,3 16 1,4 40 luasemalle” tuleviin koiraisiin, jotka poistuessaan toimivat itse naarasfero- monin haihduttimina eivätkä enää pysty löytämään naarasta vaan levittävät harhauttavaa tuoksua edelleen ympäristöön. ”Jakeluasemia” asennettiin yh- delle mustaherukkalohkolle ja vertailuna käytettiin lähistön toista lohkoa. Tulokset osoittiva, että menetelmä ei toiminut odotetusti (Taulukko 2). Tu- losten perusteella häirintäalueella oli kaksinkertainen silmuvioitus kontrolliin verrattuna, mutta tarkkailupyydykseen saatiin kuitenkin vain runsas kolman- nes saalista verrattuna kontrollialueeseen. Häirintä on luultavasti jonkin ver- ran häirinnyt perhosten suunnistautumista, mutta se ei ole estänyt parittelua ja munintaa. Häirintämenetelmä toimiikin periaatteessa vain silloin, kun tuholaisten määrä alueella on alun perin pieni eikä niitä myöskään siirry alueelle ulkopuolelta muilta isäntäkasveilta tai viljelylohkoilta. Tässä tapauksessa alkuperäinen populaatio oli ilmeisesti niin suuri, että eri sukupuolet löysivät vaivatta toi- sensa ja seuraukset näkyvät runsaana vioituksena. Häirintämenetelmää käytetään herukoilla toistaiseksi vain herukkalasisiiven torjuntaan mm. Uudessa-Seelannissa. Herukkakoin torjuntaan menetelmää ei ole vielä tutkittu lainkaan. Taulukko 2. Herukansilmukoin ”autoconfusion”-torjuntakoe 2006. Pyydyksiä käytettiin n. 20 kpl/ha. Herukansilmukoin toukkien talvehtimissilmujen osuus kaikista oksien latvaosien silmuista (n. 1000 kpl/koealue). Herukkakoin massapyynti Sukupuoliferomonien käyttö tuholaisten massapyyntiin perustuu oletukseen, että pyydyksillä saadaan kerättyä suuri osa koiraista pois ennen kuin ne ehti- vät paritella. Tarkoituksena on käyttää feromonipyydyksiä tarkkailun lisäksi myös tuholaisten torjuntaan. Tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää hyvin tehokkaasti toimivia pyydyksiä, joilla saalistetaan feromonin vaikutusalueelta mahdollisimman tarkkaan kyseisen lajin koiraat ennen parittelua. Kun lisään- tyminen näin estyy, pitäisi sen näkyä tuholaiskannan romahtamisena. Herukkakoin massapyyntiä tutkittiin kolmena peräkkäisenä kesänä luomuhe- rukkatilalla Etelä-Savossa. Koealueena oli 0,7 ha suuruinen vuonna 1997 istutettu mustaherukkakasvusto, josta puolet oli Öjebyn- ja puolet Mortti- lajiketta. Pellolle asennettiin 20 massapyydystä. Pyydykset olivat 30 cm pit- kiä putkipyydyksiä, joiden liimapinta-ala oli 7-kertainen tavalliseen tarkkai- lupyydykseen verrattuna (Kuva 12). Ne varustettiin Miniket-haihduttimilla Tarkkailupyydyksen saalis Vioitus-% Koealue kpl/pyydys syksyllä ’Autoconfusion’ alue 25 11,8 Kontrollialue 68 5,6 41 (Estonian Agricultural University), joissa herukkakoin feromoni on imeytetty pieneen kuminappiin. Samoja haihduttimia käytettiin myös tarkkailupyydyk- sissä. Kesällä 2004 herukkakoita pyydystettiin yhteensä 533 kpl, seuraavana kesänä saalis oli 765 kpl ja kolmantena koevuonna 677 kpl. Saalismäärät osoittavat, että feromonipyydykset kyllä toimivat hyvin, mutta niillä ei kuitenkaan pys- tytty vangitsemaan koiraita niin tarkkaan, että tuholaiskanta olisi saatu ro- mahtamaan. Koealueella on tehty vuosittain 2002–2006 toukokuun alussa latvaversotar- kastukset. Tarkastuksessa havainnoitiin silmujen vioitukset 20 cm:n pituudel- ta, laskettiin vioitettujen versojen määrä ja tunnistettiin vioitetuista silmuista löytyvät toukat (Taulukot 3a, 3b ja 3c ja kuva 13). Versojen vioitus vaihteli huomattavasti vuosittain. Alueella oli runsaasti sekä herukkakoita että herukansilmukoita. Herukkakoin toukkien osuus vioituksis- ta kuuden vuoden aikana oli keskimäärin 60 %. Ensimmäisenä massapyyntikesänä 2004 tarkkailupyydyksen saalis oli hyvin pieni verrattuna edelliseen vuoteen. Toisena kesänä saalis oli suurempi, mutta vioitukset lähes viisinkertaiset. Kolmannen kesän vioitustarkastus tehdään vasta toukokuussa 2007. Taulukko 3a. Latvaversojen vioitustarkastukset keväällä 2002–2006. Tarkas- tettu vuosittain 500 verson latvusta vioitusten toteamiseksi. Taulukko 3b. Versonlatvusten kokonaisvioitus ja herukkakoin vioitus ja sitä vastaava herukkakoin pyyntisaalis edellisenä vuonna. Vioitettuja Vioitus- Herukkakoin Herukansilmukoin Vuosi versoja % toukkia % toukkia % 2002 68 14 81 19 2003 76 15 34 66 2004 44 9 89 11 2005 19 4 100 0 2006 194 39 50 50 Edellisenä vuonna Vuosi Versojen vioitus-% Saalis kpl/ tarkkai- lupyydys Saalis kpl/ massapyynti Herukkakoin vioitus-% 2002 14 - - 11,3 2003 15 129 - 5,1 2004 9 304 - 8,0 2005 4 7 533 4,0 2006 39 26 765 19,5 2007 - 1 677 - 42 Taulukko 3c. Versonlatvusten kokonaisvioitus ja herukansilmukoin vioitus ja sitä vastaava herukansilmukoin pyyntisaalis edellisenä vuonna. Edellisenä vuonna Vuosi Versojen vioitus-% Herukansilmukoi-saalis kpl/pyydys Herukansilmukoin vioitus-% 2002 14 - 2,7 2003 15 3 9,9 2004 9 71 1,0 2005 4 116 0,0 2006 39 19 19,5 2007 - 25 - Kuva 13. Herukkakoin toukka mustaherukan latvasilmussa 9.5.2006. (Kuva: Sanna Kauppinen) Herukansilmukoin esiintyminen alueella vaihteli enemmän kuin herukkakoin esiintyminen. Yllättävästi tarkkailupyydyksen saaliin ja vastaavan silmuvioi- tuksen välillä oli negatiivinen korrelaatio. Vuonna 2006 selvitettiin, onko herukkakoin massapyydyksen feromonimää- rällä vaikutusta sen pyyntitehoon. Koekenttä jaettiin 6 lohkoon ja kullekin lohkolle asennettiin pyydykset, joissa oli 1, 2 tai 3 feromoninappia. Muilta osin koejärjestelyt olivat samat kuin edellisinä kesinä. Yhdellä feromonilla varustettujen pyydysten saalis oli keskimäärin 32 kpl, kahdella keskimäärin 42 kpl ja kolmella 38 kpl. Erot eivät ole tilastollisesti 43 merkitseviä. Haihtuvan feromonin määrän kaksin- tai kolminkertaistaminen ei siis näyttänyt lisäävän pyyntitehoa. Herukkakoin raakilevioitukset Herukkakoi munii kehittyviin raakileisiin ja kukin toukka vioittaa yhtä raaki- letta ennen siirtymistään talvehtimaan. Herukkakoin tarkkailupyydyksen saalismäärän ja raakilevioituksen riippuvuutta tutkittiin keräämällä raakile- näytteitä. Herukkakoin torjunnan onnistumista ja tuholaiskannan suuruutta voidaan arvioida jo kasvukauden aikana keräämällä herukkalohkolta edustavat raaki- lenäytteet ja laskemalla niissä olevien toukkien määrä. Näin saadaan lasket- tua raakileiden vioitusprosentit, joita voidaan verrata lohkon tarkkailupyydys- ten saalismääriin. Vuosina 2005–2006 kerättiin raakilenäytteet useilla vilje- lyksillä. Näytteiden keruu pyrittiin ajoittamaan mahdollisimman hyvin, mutta siitä huolimatta näytteissä esiintyi suurta hajontaa. Tarkkailupyynnin ja vioi- tuksen välinen korrelaatio oli kuitenkin merkitsevä (Kuva 14). Arvioinnin onnistumisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että raakilenäytteet kerätään oikeaan aikaan. Näytteenoton optimiaika olisi silloin, kun herukka- koin kaikki munat ovat kuoriutuneet raakileissa ja toukat ehtineet kehittyä pari viikkoa, mutta yksikään toukka ei ole vielä ehtinyt poistua raakileista. Monivuotisten havaintojen perusteella herukkakoin lento alkaa, kun tehoisa lämpösumma on 190–270 päiväastetta, maksimilento ajoittuu 250–400 päi- väasteen tienoille ja lento päättyy, kun lämpösummaa on kertynyt 370–560 astetta. Vioitustarkastusten ajankohta tulisi määrittää paikallisten havaintojen mukaan. Muninnan tiedetään keskittyvän herukkakoin lentokauden ensim- mäiselle puoliskolle, joten maksimilennon alkamisesta laskien seurataan lämpösumman kehittymistä. Vaihe, jolloin toukat ovat kuoriutuneet, mutta eivät vielä poistuneet raakileista, näyttäisi ajoittuvan heinäkuun puoliväliin, jolloin tehoisa lämpösumma on noin 500–600 päiväastetta. 44 Kuva 14. Herukkakoin tarkkailusaalis ja vastaava raakilevioitus v. 2005– 2006. Jos alueelta tarkastettiin useita raakilenäytteitä, on näytteiden keskiar- voa käytetty kaaviossa. Johtopäätöksiä feromonien käytöstä herukoilla Feromonipyydysten käyttö herukan perhostuholaisten esiintymisen toteami- seen on perusteltua ja käytännössä helppo omaksua. Kaikki kolme tuholaisla- jia ovat vaikeasti torjuttavia, ne esiintyvät vain Ribes-suvun kasveilla ja nii- den runsaus vaihtelee alueittain ja vuosittain huomattavasti. Pyydysten käyttö on helppoa ja lajit ovat helposti tunnistettavissa. Pyydysten käyttö torjunnan tarpeen ja torjunta-ajan määrittämiseen on vaike- ampi tehtävä. Pyydyksiä on lohkolla käytettävä useita luotettavan arvion saamiseksi. Tarkkailupyydysten saalis ja vioitus ei aina korreloi selvästi kes- kenään ja torjunnan kynnysarvon määrittäminen yleispätevästi on mahdoton- ta, koska vaikuttavia tekijöitä on runsaasti. Kokemuksen kautta tilakohtaisesti voidaan kuitenkin päästä tyydyttävään tulokseen. Torjunta-ajan määrittämi- nen on periaatteessa helppoa: aikuisten perhosten torjunta tehdään kun saavu- tetaan selvä lentohuippu. Varsinaisia torjuntakokeita herukkakoin, herukan- silmukoin ja herukkalasisiiven aikuisten torjunnasta ei kuitenkaan järjestetty tässä hankkeessa. Ainakin herukkakoin torjunta silloin kun raakilevioituksia on odotettavissa runsaasti, on myös taloudellisesti perusteltua. Herukkalasisiiven ja herukansilmukoin torjuntaan häirintätekniikan avulla on menetelmät olemassa. Torjunnan teho riippuu olosuhteista, ennen kaikkea tuholaispopulaation suuruudesta. Menetelmien soveltamista käytäntöön kan- nattaa jatkaa vaikka tulokset eivät vielä olekaan vakuuttavia. 0 10 20 30 40 0 100 200 300 400 500 Tarkkailusaalis, kpl/pyydys R aa ki le vi oi tu s- % 45 Tuholaisten massapyyntiä tulisi kokeilla alueilla missä tuholaiskannat ovat vielä pieniä. Teoriassa koiraista pitäisi pyydystää 90–95 % ennen kuin torjun- ta olisi tehokasta. Vaikka feromonin määrän lisääminen 3-kertaiseksi ei näyt- tänyt tehostavan pyyntiä, olisi kuitenkin vielä tutkittava esimerkiksi 10- kertaisen määrän vaikutus. Myös pyydysten liimapinnan kasvattaminen nyt käytetyistä voisi tehostaa massapyyntiä. Herukkakoin lisäksi myös herukan- silmukoin ja herukkalasisiiven torjuntaan voi massapyyntiä kokeilla, ja me- netelmä on hyväksyttävissä myös luonnonmukaisessa viljelyssä. Luonnonmukaisessa viljelyssä feromonien käytöstä voi tulla varteenotettava käytännön menetelmä vaikeasti torjuttavien tuholaisten kurissa pitämiseksi. Muiden biologisten torjuntakeinojen käyttöä tulisi myös tutkia, sillä erilaisten torjuntakeinojen yhdistämisellä voidaan saavuttaa paras lopputulos. Lisätietoa Grassi A., Zini M., Forno F. 2002. Mating disruption field trials to control the currant clearwing moth, Synanthedon tipuliformis. Clerck: a three-year study. Bull. OILB-SROP. 25: 69–76. Hellqvist S., Jirle E., Löfstedt C. 2006. Oviposition and flight period of the currant shoot borer Lampronia capitella. Journal of Applied Entomology 130 (9–10), 491–494. Löfstedt, C., Zhu, J., Kozlov, M., Buda, V., Jirle, E., Hellqvist, S., Löfqvist, J., Plass, E., Franke, S. & Francke, W. 2004. Identification of the sex pheromone of the currant shoot borer Lampronia capitella. Journal of Chemical Ecology 30: 643–658. 46 Valkoherukan härmäntorjunta Sanna Kauppinen MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Karilantie 2 A, 50600 Mikkeli, sanna.kauppinen@mtt.fi Tiivistelmä Herukan ja karviaisen härmä (Podosphaera mors-uvae) on tavallisesti aiheut- tanut ongelmia vain puna- ja valkoherukan nuoressa kasvustossa. 2000-luvun taitteessa viljelmillä havaittiin kuitenkin runsasta härmäsaastuntaa vanhoissa kasvustoissa ja jopa marjoissa asti. Härmän lisääntymiseen voivat olla syynä muun muassa uusi härmäkanta, sääolosuhteet tai lannoitus. Lannoituksessa härmän runsastumiseen on saattanut vaikuttaa kalkkisalpieta- rin käyttöön siirtyminen vähän ennen juhannusta. Kalkkisalpietari on voinut saada aikaan rehevämpää kasvua, jolloin härmäsienen lisääntymiselle on paremmat edellytykset. Kaikilla viljelmillä tästä ei kuitenkaan ollut viitteitä. Härmän runsastumiseen ovat mahdollisesti vaikuttaneet myös 2000-luvun alun tavallista lämpimämmät kesät. Tilakokeissa härmäsaastuntaan etsittiin lääkkeitä piikali-, rikkilannos- ja tor- junta-aineruiskutuksista. Härmäntorjunta-aineiden lisäksi kokeiluissa saatiin viitteitä rikkilannoksen tehosta lievään härmäsaastuntaan. Härmän saastuttamia lehtiä ja marjoja kerättiin DNA-määrityksiä varten. Niissä todettiin, että valko- ja punaherukan marjoja pilaava härmäsieni on identtinen karviaisen marjoja pilaavan härmän kanssa. Tutkituilta DNA- alueilta eroja ei löytynyt. Mahdollisten torjunta-ainekestävyyteen vaikuttavi- en muutosten löytäminen vaatisi laajempaa tutkimusta. Avainsanat: herukat, herukanhärmä, härmät Herukan ja karviaisen härmän aiheuttaa Podosphaera mors-uvae -sieni, ai- kaisemmalta nimeltään Sphaerotheca mors-uvae. Härmä vaivaa yleensä vain nuoria kasvustoja, ja vanhoissa kasvustoissa härmää tavataan loppukesällä uudessa vuosikasvussa (Kuva 1). Viime vuosina tauti on kuitenkin alkanut tartuttaa valko- ja punaherukkaa ankarammin ja pilannut jopa satoa (Kuva 2). Ehdottomana loisena härmä tarvitsee elääkseen elävää solukkoa, eikä se siksi tuhoa kasvisolukkoa. Voimakkaassa saastunnassa peittävä härmärihmasto voi kuitenkin häiritä lehtien yhteyttämistä ja aiheuttaa niiden kellastumisen ja lopulta ruskettumisen. Kosteus on härmäsienen itiöiden itämiselle välttämätöntä. Kuiva, aurinkoinen sää taas edesauttaa niiden leviämistä. Suuret päivä- ja yölämpötilojen vaihte- 47 lut takaavat itiöille sopivan kosteuden kasteen muodossa. Sateisina kesinä härmä ei pääse leviämään ja siitä syystä saastunta voi jäädä vähäiseksi. Här- mäntorjuntaan on tällä hetkellä rekisteröity vain kaksi kemiallista torjunta- ainetta. Kuvat 1–2. Vasemmalla härmän saastuttamia valkoherukan nuoria lehtiä. Lehtien käpertyminen johtuu myös sisällä oleilevista herukanversosääsken toukista. Oikealla härmän peittämiä valkoherukan raakileita. (Kuvat: Sanna Kauppinen) Kokeilussa piikali, rikki ja Candit Härmään voivat tepsiä myös muut kuin torjunta-aineet, kuten rikki ja piikali, joista rikin teho perustuu sienen kasvua tyrehdyttävään vaikutukseen ja piika- lin teho kasvin soluja vahvistavaan vaikutukseen. Vuosina 2005 ja 2006 ko- keiltiin rikin, piikalin ja kemiallisen torjunta-aineen vaikutusta valkoherukan härmän taltuttamiseen kahdella eteläsavolaisella tilalla. Piikaliliuos on kastelulannoitukseen tarkoitettu tuote. Se on piitä ja kaliumia sisältävä voimakkaasti emäksinen aine (pH>13) ja vaatii pH:n alentamisen arvoon 7–8 typpihapon avulla ennen ruiskutusta kasvustoon. Piikali voi sak- kautua, jos veden pH laskee alle 5, eikä aine ole enää kasveille käyttökelpoi- sessa muodossa. Myös ruiskussa olevat epäpuhtaudet voivat aiheuttaa piika- lin sakkautumisen. Tankkiseosta tehtäessä täytetään tankki lähes täyteen ja sen jälkeen lisätään 0,2 % veden määrästä piikaliliuosta. Esimerkiksi 400 litran tankkiin lisätään 0,8 litraa piikalia. Seoksen pH on nyt 12–13. Väkevä (60 %) typpihappo kannattaa laimentaa, jotta pH:n säätö sujuu hallitusti. 400 litran piikaliseokseen menee arviolta 0,6–0,7 litraa väkevää typpihappoa. 48 pH:n mittaukseen kannattaa käyttää pH-mittaria liuskojen sijaan. Typpihapon lisäämisessä on oltava varovainen, koska liuoksen pH voi muuttua nopeasti. Rikkiruiskutuksessa käytettiin Bernerin MicroPlus-rikkilannosta. Herukalle suositeltu käyttömäärä on 4–6 kg/ha vesimäärässä 300–500 l/ha. Rikkilan- nosta voi käyttää useimpien tauti- ja tuholaistorjunta-aineiden kanssa samassa tankkiseoksessa. Herukan härmän torjuntaan hyväksytty torjunta-aine on kauppanimeltään Candit. Tehoaineena siinä on kresoksiimi-metyyli. Härmän lisäksi aineella on maahantuojan mukaan todettu torjuntavaikutusta myös varistetautiin (Dre- panopeziza ribis) ja harmaalaikkuun (Septoria ribis). Euparen M (tehoaine tolyylifluanidi) on marjakasvien sienitauteihin ja muun muassa myös heru- koiden härmään sekä variste- ja laikkutauteihin käytettävä torjunta-aine. Näissä tilakokeissa testauksen kohteena oli Candit. Molemmat koetilat levit- tivät Euparen M-valmistetta koko koealalle molempina vuosina, joten sen vaikutusta koetuloksiin ei voida sulkea pois. Tilalla 1 oli vuonna 2005 seuraavat käsittelyt: kontrolli, piikali (ruiskutukset 20.5. ja 27.5.), rikki (ruiskutukset 7.5. ja 25.5.) ja piikali-rikki-Candit (kaikki edelliset ruiskutukset ja Candit 30.5.). Kontrolli, sekä piikali- ja rikkikäsitel- lyt koealat olivat noin 50 metrin rivinpätkiä. Piikali-rikki-Candit-käsittely muodostui käytännön syistä: Sekä rikki- että piikaliliuosta tehtiin koko tan- killinen josta vain osa kului koeriville ja loput ruiskutettiin muulle peltoalal- le. Pelkkää Candit-käsittelyruutua ei ollut. Vuonna 2006 käsittelyt olivat sa- mat kuin edellisenä vuonna: kontrolli, piikali (ruiskutukset 5.5. ja 12.6.), rikki (ruiskutus 12.5.), piikali-rikki-Candit (kaikki edelliset ruiskutukset ja Candit 12.6.). Kontrolli-, piikali- ja rikkikäsittelyt olivat nyt eri kohdissa kuin edelli- senä vuonna. Tilalla 2 käsittelyt vuonna 2005 käsittelyt olivat: kontrolli, rikki (ruiskutukset 3.6. ja 9.6.) ja piikali (ruiskutukset 28.5., 2.6., 8.6. ja 16.6.). Candit-torjunta- ainetta ei kokeiltu lainkaan. Vuonna 2006 käsittelyt olivat piikali (8.5. ja 17.5.), rikki (10.5. ja 13.6.) ja piikali-rikki-Candit (kaikki edelliset ruiskutuk- set ja Candit 13.6.). Kokeilusta saadut tulokset Tilalla 1 heinäkuun alussa 2005 tehdyssä tarkastelussa kaikissa käsittelyissä kontrolli mukaan lukien oli vain harvoja yksittäisiä härmälaikkuja lehdissä. Marjoissa ei näkynyt härmää. Elokuun 18. päivänä oli selvästi nähtävissä, että kontrolli- ja piikalirivit olivat pudottaneet lehtensä, rikki-käsittelyssä lehtiä oli pudonnut jonkin verran, ja piikali-rikki-Candit-käsittelyn saaneet pensaat olivat säilyttäneet lehtensä (Kuva 3). Kesällä 2005 varistetauti ja 49 harmaalaikku vaivasivat herukoita aika tavalla, joten todennäköinen syy leh- tien putoamiseen oli varistetauti. Varistetaudin esiintymistä ei tarkkailtu, joten varmoja lehtien putoamisen aiheuttajasta ei voida olla. Tilalla 1 härmä ei vaivannut kesällä 2005 merkittävästi. Myös vuonna 2006 oli Tilalla 1 havaittavissa käsittelyjen välillä eroja: kont- rollikoeruudussa ja piikalikoeruudussa oli 27.7.06 härmää selvästi enemmän kuin rikkikoeruudussa ja rikki-piikali-Candit-koeruudussa (Kuvat 4-5). Vuonna 2005 Tilalla 2 kaikki käsittelyt (kontrolli, piikali ja rikki) saastuivat härmään ja 30.6. härmä oli jo marjoissa asti. Todennäköisesti torjuntakokeilut aloitettiin liian myöhään. Härmäsaastunta oli ollut harvinaisen ankara jo mo nena vuonna ja voi olla, että ”lievillä” aineilla härmää ei saada kuriin. Vuon- na 2006 ei myöskään havaittu käsittelyjen välillä merkittäviä eroja. Här- mäsaastunta oli kuitenkin lievempi kuin edellisvuonna, eikä härmä iskenyt marjoihin. Kuva 3. Lähes lehdettömän rivin alkuosa on käsitelty piikalilla ja takaosa on kontrolli. Oikealla puoliksi näkyvän rivin alkuosassa on rikkikäsitelty alue. Taustalla näkyy lehtensä säilyttänyt piikali-rikki-Candit-käsittelyn saanut kas- vusto. (Kuva: Sanna Kauppinen) 50 Kuvat 4-5. Vuonna 2006 rikkikäsittelyssä ja piikali-rikki-Candit-käsittelyssä oli vain yksittäisiä härmälaikkuja (vas.). Piikalikäsitelty alue ja kontrollialue saas- tuivat härmään selvästi pahemmin (oik.). (Kuvat: Sanna Kauppinen) Kahden vuoden tilakokeiden perusteella voi varovaisesti arvioida, että rikki- lannoksella saattaa olla vaikutusta sekä valkoherukan härmään että variste- ja laikkutauteihin. Voimakkaaseen saastuntaan rikki ei kuitenkaan auttanut. Piikalilla ei havaittu tehoa härmään ainakaan kyseisen kaltaisilla käsittely- määrillä ja ajankohdilla. Candit-valmisteen tehoa kokeessa ei päästy totea- maan, mutta piikalin, rikin ja Candit-valmisteen yhteiskäytöllä oli härmää ja lehtilaikkutauteja torjuva vaikutus. Härmän esiintymiseen voi olla monta syytä Tilalla 2 yritettiin selvittää, voisiko lannoituksen muuttumisella olla vaikutus- ta härmän runsastumiseen. Vuoteen 1998 asti valkoherukalle oli annettu typpi Puutarhan Y1 -lannoksena yhdellä kertaa toukokuun lopulla. Puutarhan PK - lannosta oli levitetty elokuussa. Vuodesta 1999 alkaen oli toukokuussa levi- tetty Puutarhan Y3 -lannosta ja kesäkuun puolivälissä kalkkisalpietaria. Syys- lannoitus oli jätetty pois. Viljelijän muistikuvan mukaan ensimmäinen paha härmävuosi oli 2000 eli lannoitusmuutosta seuraava vuosi. Typpimäärät oli- vat muutoksesta huolimatta pysyneet samana tai vähentyneet. Härmä iskee helposti voimakkaasti typpilannoitettuun kasvustoon. Muuttuneessa lannoi- tusohjelmassa typpi jaettiin kahteen eri levityskertaan, jolloin mahdollisesti kesäkuun puolivälissä annettu kalkkisalpietari piti kasvua rehevänä altistaen kasvuston härmälle. Voisiko myös syyslannoituksen fosfori- ja kaliumlisäyk- sen poisjäänti osaltaan vaikuttaa lehtien seuraavan vuoden härmänkestävyy- teen? Tilalla 2 kokeiltiin lannoituksen muuttamista takaisin entiseen vuonna 2006 eli Puutarhan Y1:stä toukokuussa ja Puutarhan PK -lannosta elokuussa. Ko- keilusta ei voi vielä vetää mitään johtopäätöksiä, mutta vuonna 2006 härmä ei vaivannut kasvustoa yhtä ankarasti kuin vuonna 2005. Hankkeessa käytiin 51 läpi myös muiden mukana olevien tilojen valkoherukan lannoitushistoriaa, mutta niistä ei löytynyt samanlaista yhtymäkohtaa härmän runsastumiseen kuin Tilalla 2. Härmän esiintymiseen voivat vaikuttaa myös monet muut asiat. Härmäsienen itiöt tarvitsevat kosteutta itääkseen. Alkukesän kosteus on alkutartunnalle eduksi. Härmän leviäminen onnistuu lämpimän ja kuivan sään vallitessa. Poikkeuksellisen lämpimiä ja kuivia kesiä on sattunut 1990-luvun loppupuo- lelle ja 2000-luvun alkupuolelle useita. Herukkakasvuston ilmavuus voi vä- hentää härmäsaastuntariskiä. Metsän ympäröimillä herukkalohkoilla pienil- masto pysyy kosteana mahdollistaen härmäinfektion. Nuori herukkakasvusto voi saada niin pahan härmäsaastunnan, että se ei jaksa toipua vioituksista ja on huonokuntoisena kasvustona härmälle alttiimpi kuin terve kasvusto. On mahdollista, että härmäsieni muuntuu ja muodostaa pitkään käytössä ol- leelle torjunta-aineelle kestäviä kantoja. Hankkeen aikana kerättiin valko- ja punaherukkatiloilta härmänäytteitä tutkittavaksi MTT Kasvinsuojeluun Joki- oisiin. Tutkittavista tuoreista näytteistä tehtiin DNA-eristys joko lehdistä tai marjan pinnalta. Valko- ja punaherukan marjoja pilaavan härmäsienen DNA- sekvenssin todettiin tutkitulla sekvenssialueella olevan identtinen karviaisen marjoja pilaavan härmäsienen kanssa. Tältä geenialueelta ei löytynyt eroja eri paikoista ja eri Ribes-lajeista eristetystä härmäsienestä. Torjunta- ainekestävyyden muutokset ilmenevät todennäköisesti eri geenialueilla, mut- ta niiden tutkimiseksi pitäisi ensin selvittää karviaishärmäsienen genomia ja tämän projektin puitteissa sellaiseen ei ollut mahdollisuuksia. 52 Mustaherukan keskileikkaus Sanna Kauppinen MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Karilantie 2 A, 50600 Mikkeli, sanna.kauppinen@mtt.fi Tiivistelmä Mustaherukan keskileikkauksessa pensasrivin keskiosaan tehdään kiilamai- nen aukko. Rivin keskiosan oksat poistamalla saadaan valoa pensaan sisä- osiin ja siten uudistettua pensaan kasvua. Tilakokeissamme leikkaus tehtiin käsin. Hollannissa, missä keskileikkaus on kehitetty, oksat leikataan rivin päältä ajettavalla koneella. Kokeilussamme hehtaarisato kasvoi leikkausta seuraavana vuonna 13 prosenttia leikkaamattomaan verrattuna. Myös marjan laatu oli parempi. Avainsanat: herukat, leikkaus Keski- eli valoleikkaus tarkoittaa mustaherukkapensaan keskioksien leikka- usta. Toimenpiteen tavoitteena on uudistaa pensasta ja antaa sisäosiin valoa niin, että pensaan kukinta ja marjonta, ja sitä kautta sato lisääntyvät seuraavi- na vuosina. Leikkausta ei ole tarkoitus tehdä joka vuosi vaan noin viiden vuoden välein. Tosin Suomen oloissa keskileikkausta ei ole vielä kokeiltu niin pitkään, että osattaisiin antaa suositusta leikkauksien välisestä ajasta. Keskileikkausmenetelmä on kehitetty Hollannissa erään marjaosuuskunnan toimesta, jossa leikkaus tapahtuu koneellisesti. Pensaiden alaoksat leikataan neljäntenä vuonna istutuksesta sivuleikkurilla ja seuraavana vuonna pensaan keskiosat keskileikkurilla. Kuudentena vuonna leikataan jälleen alaoksat. Keskileikkaus on vuorossa noin viiden vuoden päästä riippuen muun muassa lajikkeesta, maalajista ja kasvukunnosta. Käsinleikkaamista ei tehdä lainkaan. Keskileikkuria valmistaa englantilainen Pattenden Machinery - herukkapuimurivalmistaja (www.pattendenmachinery.co.uk). Leikkurilla ajetaan herukkapuimurin tapaan rivin päältä ja kiila pensaan keskelle leika- taan koneen eteen rakennetulla leikkausosalla (Kuva 1). Kuva 1. Herukan keskileik- kaukseen suunniteltu kone kuvattuna takaapäin. Keski- leikkauksen tekevät terät ovat koneen edessä olevas- sa leikkauspäässä. (Kuva: Marjo Marttinen) 53 Keskileikkauskokeilun tulokset Keskileikkauksen vaikutusta herukkasatoon seurattiin yhdellä tilalla vuosina 2005–2006. Koe perustettiin vuonna 1999 istutetulle mustaherukkalohkolle, jossa lajikkeena oli Öjebyn. Leikkaus tehtiin vuonna 2005 toukokuun