Loppuraportti KESTÄVÄT JALAT Kettujen jalkaterveyden kehityshanke 9.4.2020 MMM:n diaarinumero 1461/312/2015 LUKE Hankenumero: 41007-00076500 Koe-eläinlupa:ESAVI/6937/04.10.07/2016 Projektin johtaja: Fifur Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry Tutkimuspartnerit: Natural Resources Institute Finland (Luke) Kannuksen Tutkimustila Luova Oy Helsingin Yliopisto Saga Furs Oyj 2 Tutkijatyhmä Fifur Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry Jussi Peura, MMT, projektin johtaja Johanna Korpela, ELL, tuotantoeläinten terveyden- ja sairaudenhoito Anna-Maria Moisander-Jylhä, ELL, tuotantoeläinten terveyden- ja sairaudenhoito (2018 saakka) Sofie Svenns, ELL, tuotantoeläinten terveyden- ja sairaudenhoito Luonnonvarakeskus (Luke) Eläinten tuotantoympäristö ja hyvinvointi tiimi Hannu T. Korhonen, FT, erikoistutkija Tarja Koistinen, FT, erikoistutkija Biometrinen genetiikka tiimi Ismo Strandén, PhD, professori Riitta Kempe, MMT, tutkija Helsingin yliopisto, ELTDK Anu Lappalainen, ELT, pieneläinsairauksien erikoislääkäri Kannuksen tutkimustila Luova Oy Maarit Mohaibes, FM, tutkija Eeva Ojala, FM, tohtorikoulutettava Muut yhteistyökumppanit Saga Furs Oyj Sonja Gerke 3 Tiivistelmä Tämän hankkeen päätavoitteet jaettiin kolmeen kokonaisuuteen: a) selvittää jalkaominaisuuk- sien taustalla olevia tekijöitä, b) kehittää käytäntöön sovellettavia genetiikkaan ja ruokintaan liit- tyviä työkaluja jalkaongelmien ennaltaehkäisyyn sekä c) luoda uudenlainen jalkaterveyttä edis- tävä neuvontakulttuuri. Myös hankkeen toteutus jaettiin kolmeen kokonaisuuteen: a) Kontrol- loitu koe Kannuksen tutkimustila Luova Oy:n tutkimustarhalla ruokinnallisten tekijöiden ja eläin- ten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin analysointia varten sekä jalkarakenteen tietokonekerrosku- vausta (CT-kuvaus) varten, b) kenttäaineiston keruu yksityisiltä turkistiloilta jalkaominaisuuksien geneettistä analyysiä varten ja c) neuvontakokonaisuus, jossa tuotettiin neuvontamateriaalia sekä koulutettiin turkisneuvojia, siitoseläinkauppiaita ja tavallisia turkistuottajia edistämään jal- katerveyttä. Nopean kasvun vaiheessa toteutetun ruokinnan rajoituksen ei todettu parantavan kettujen nahkontahetken jalkarakennetta. Urokset kuitenkin saavuttivat rajoitusjakson jälkeisen vapaan ruokinnan aikana vapaasti ruokitun ryhmän painon nahkontaan mennessä. Naarailla ra- joitettu ruokintaryhmä ei rajoituksen jälkeen enää saavuttanut painossa vapaasti ruokittua ryh- mää. Etujakojen asennon todettiin olevan selkeästi yhteydessä kettujen painoon. Painon kasva- essa etujalkojen asento heikkeni. Yksittäisten eläinten ravintoaineiden saantia kokeen aikana ei parikasvatuksesta johtuen pystytty tarkasti määrittämään. Karkeiden arvioiden perusteella ket- tujen kivennäisaineiden saannin todettiin kuitenkin ylittävän vastaavan kokoisten koirien kiven- näisaineiden saannin reilusti. Erityisesti kalsiumin liiallinen saanti saattaa olla yksi syy etujalkojen taipumiseen. Vaikka huonojen tai erittäin huonojen etujalkojen osuus oli nahkontahetkellä suuri, ei liikuntavaikeuksista kärsivien eläinten osuus kuitenkaan noussut nahkontaiän lähestyessä. CT- kuvissa taipuneiden ja normaalien jalkojen välillä havaittiin ero värttinäluun taipuneisuudessa. Tästä ei kuitenkaan todennäköisesti ole merkittävää hyvinvointihaittaa nahkottaville eläimille, mutta siitoksesta nämä eläimet tulisi karsia. Muissa jalkaominaisuusissa jalkaongelmien määrä oli melko vähäinen. Kenttäaineiston perinnöllisten tunnuslukujen analyysissä vieroitushetkellä mitatun etujalkojen asennon periytyvyys oli selkeästi korkeampi kuin gradeeraushetkellä mitatun etujalkojen asennon. Ominaisuuksien välillä on kuitenkin melko korkea geneettinen korrelaatio, minkä vuoksi siitoseläinten valinta jo vieroitushetkellä tuottaa gradeeraushetkeä paremman tu- loksen etujalkojen asennossa. Hankkeen tuloksista koottiin käytännönläheinen jalkaterveysopas suomeksi ja ruotsiksi. Oppaita jaettiin syksyllä 2019 pidetyissä ja tuottajalle suunnatuissa jalkara- kennekoulutuksissa yli 400 tuottajalle ja syksyllä oppaasta otettiin vielä toinen 400 kappaleen erä. Opas on saatavilla myös sähköisessä muodossa Fifurin nettisivujen tuottajajäsenosiossa. Syk- syn 2019 aikana järjestettiin myös koulutustilaisuuksia, joissa koulutettiin neuvontahenkilökunta tekemään sinikettujen jalka-arvosteluja. Hankkeen toteuttivat Fifur Suomen Turkiseläinten kas- vattajain Liitto ry, Luonnonvarakeskus, Kannuksen tutkimustila Luova Oy, Helsingin yliopisto ja Saga Furs Oyj. 4 English summary The main objectives of this project were a) to study the underlying factors affecting leg confor- mation traits, b) to develop practical genetic and nutrition tools for preventing leg conformation problems, and c) to educate fur advisors to evaluate leg conformation traits. The implementation of the project was divided into three parts. In the first part a controlled experiment was per- formed at the Kannus Research Farm Luova Oy, where nutritional factors, animal behavior and welfare measurements were analyzed under two different feeding treatments, and computer tomography scan (CT-image) of the leg conformation was performed. In the second part the ge- netic parameters of leg conformation traits was estimated using field data. Finally, in the third part, the advisory part, a leg health guide was compiled and farmers, breeding animal producers and fur advisors were educated on leg conformation evaluation. The results from the controlled experiment showed that restriction of feeding during the rapid growth phase of the animals did not improve the leg conformation at pelting time. Moreover, the males gained weight fast during the ab libitum feeding period, after the restricted feeding period and their pelting weight was close to the pelting weight of the animals in the only ab libitum feeding group. On the other hand, the pelting weight of females under restricted feeding was lower than the pelting weight of the only ab libitum female group. The results showed a high correlation between front leg confor- mation and body weight: the heavier foxes became, the worse was the front leg conformation. The intake of minerals could not be accurately determined but based on rough estimates, the intake of minerals was found to be well in excess of those recommended for same sized dogs. The excessive intake of calcium in particular, may be one of the causes of bad front leg confor- mation. Although the proportion of poor or very poor front leg conformation was high at the time of pelting, the proportion of animals with physical disabilities did not increase as the pelting period approached. In the CT-scans, a difference was observed between the bended and the nor- mal leg with regard to the deflection of the radius bone. Although, this is unlikely to cause signif- icant welfare disadvantages for the pelted animals because of their short life spam, animals with this condition should not be used for breeding. The proportion of the other leg conformation problems was relatively small. The analysis of the genetic parameters showed that the heritability of the front leg conformation at weaning was clearly higher than the front leg conformation at grading. The genetic correlation between these two traits was relatively high, which is why the selection of breeding animals at weaning is more efficient than selection at grading. The results of the project were compiled into a practical leg health guide in Finnish and Swedish language. The guides were distributed to more than 400 producers during the 2019 fall education meetings. The guide is also available in electronic form on the producers’ member section of the Fifur web- site. During the fall of 2019, training events were held in order to train the advisor staff to per- form leg conformation evaluations. The project was carried out by Fifur Finnish Fur Breeders' Association, Natural Resources Institute LUKE, Kannus Research Farm Ltd., University of Helsinki and Saga Furs Oyj. 5 Sisällys 1. Johdanto 7 2. Liittyminen muihin hankkeisiin 9 3. Hankkeen tavoitteet 10 4. Aineisto ja menetelmät 10 4.1. Kontrolloitu koe Luovan tarhalla 10 4.1.1. Tutkittavat ominaisuudet 11 4.1.1.1. Jalkaterveysominaisuudet 11 4.1.1.2. Kuntoluokka 13 4.1.1.3. Tietokonetomografia-analyysit 14 4.1.1.4. Ruokinnallinen osuus 14 4.1.1.5. Käyttäytymisen arviointi 15 4.1.1.6. Sisäelinten preparointi 16 4.1.2. Tilastolliset menetelmät kontrolloidussa kokeessa 16 4.2. Geneettinen tutkimus 17 4.2.1. Aineisto 17 4.2.2. Tutkittavat ominaisuudet 18 4.2.3. Kiinteiden tekijöiden luokittelu 18 4.2.4. Tilastolliset mallit ja menetelmät 19 4.3. Käytännön kehitysosio 21 5. Tulokset ja johtopäätökset 22 5.1. Kontrolloitu koe Luovan tilalla 22 5.1.1. Kasvu ja syönti 22 5.1.2. Jalkaterveysparameterit 25 5.1.3. CT-kuva-analyysit 28 5.1.4. Ruokinnallinen osuus 29 5.1.4.1. Ruokinnan rajoituksen vaikutus jalkaterveyteen ja muihin ominais. 29 5.1.4.2. Ravintoaineiden saanti 30 5.1.5. Käyttäytymisen arviointi 31 5.1.6. Sisäelinten preparointi 34 5.2. Geneettinen tutkimus 35 5.2.1. Tutkittavien ominaisuuksien tunnuslukuja 35 5.2.2. Periytymisasteiden arviot 37 5.2.3. Geneettiset korrelaatiot 39 5.3. Tulosten yhteenveto 40 6. Tulosten julkaisu ja hyödyntäminen 42 6.1. Julkaisusuunnitelma 42 6 6.2. Tulosten hyödyntäminen 42 7. Ohjausryhmä 43 8. Hankkeen toteuttajat ja työnjako 43 9. Hankkeen vaikuttavuus 44 10. Hankkeen toteutuneet kustannukset ja rahoitus 44 11. Kirjallisuusluettelo 45 7 1. Johdanto Jalkakestävyys on eläinten hyvinvoinnin ja terveyden keskeinen tekijä. Kotieläintuotannossa ja- lostusohjelman painopisteet ovat usein taloudellisesti tärkeissä tuotanto-ominaisuuksissa jolloin on olemassa riski jalkaterveyteen liittyvien ominaisuuksien heikentymiselle. Eläimen ennenaikainen poistaminen aiheuttaa turhia kustannuksia eläimen tuotantoiän lyhene- misenä sekä korvaavien eläinten uudistuskustannuksina. Jalkaongelmat myös heikentävät eläi- men hyvinvointia. Tämä hanke tutki monipuolisesti jalkakestävyysominaisuuksia, niiden yhteyksiä eläinten hyvin- vointiin sekä ominaisuuksien taustalta löytyviä tekijöitä. Yksi hankkeen keskeisistä tavoitteista oli kartoittaa työkaluja, joiden avulla jalkaterveyteen liittyviä ongelmia voidaan ennaltaehkäistä. Tutkimuksen kohteena käytännössä oli rehun koostumukseen ja rehustukseen liittyvät tekijät sekä jalkaterveyteen liittyvien ongelmien ennaltaehkäisy eläinjalostuksen avulla. Hankkeen ai- kana valmistui käytännönläheinen jalkaterveysopas tuottajille ja alan neuvojille. Opasta jaettiin tuottajille ja neuvontahenkilökunnalle järjestetyissä jalkaterveyden parantamiseen liittyvissä koulutustilaisuuksissa. Kettujen jalkarakenne Kettujen jalkarakenne, erityisesti etujalkojen taipuneisuus on ominaisuus, jota viime vuosina on tutkittu muun muassa turkiselinkeinon rahoittamissa SOLAKKA kettu ja Welfur hankkeissa (Kempe ym., 2010; Ahola ym., 2012). Näissä tutkimuksissa erityisesti siniketuilla on todettu etu- jalkojen ranteiden taipuneisuutta. Etujalkojen taipuneisuuden on todettu olevan kohtalaisesti periytyvä ominaisuus. Sillä on myös todettu olevan perinnöllinen yhteys sinikettujen painoon, kuntoluokkaan (lihavuuteen), kasvu- nopeuteen ja liikuntakykyyn (Kempe ym., 2010). Kettujen jalkarakenteen taustalta löytyvistä ruokinnallisista tekijöistä muun muassa Ca/P suh- teen vaikutusta on tutkittu jonkin verran. Korhosen ym. 2015 tutkimuksessa todettiin alhaisen Ca/P suhteen altistavan etujalkojen taipuneisuudelle. Nivelistä ei kuitenkaan löydetty muutok- sia. Turkiseläinten rehussa on voimakkaimman kasvun aikaan usein selvästi enemmän kalsiumia ja energiaa kuin mitä ruokintasuosituksissa suositellaan. Tämä johtuu käytettävissä olevista raaka- aineista, jotka sisältävät runsaasti mineraaleja ja rasvaa (Valaja ym., 2000; Tauson ym., 1993). Koirilla kalsiumin ja energian liian suuri määrä rehussa voi johtaa luuston kasvuhäiriöihin. Kalsiumin ja energian yliruokinnan vaikutusta sinikettujen luusto- ja jalkaterveyteen ei ole tut- kittu riittävästi. Etujalkojen taipuneisuutta ja eläinten liikuntakykyä lukuun ottamatta kettujen jalkarakennetta on tutkittu hyvin vähän. Mahdollisista muista jalkojen virheasennoista tai nivelten ongelmista ei 8 ole riittävästi tutkittua tietoa. Myöskään jalkojen virheasentojen perimmäisistä syistä ja taipunei- suuden syntymekanismista ei ole olemassa tutkittua tietoa. Yli vuoden ikäisillä koirilla nivelrikko on yleisin ontumista ja kipua aiheuttava nivelmuutos. Ketuilla ei ole tehty laajaa tutkimusta ni- velten rakenteista tai nivelrikon esiintyvyydestä. Nahkottavat eläimet kasvatetaan vain noin 6 kuukauden ikään. Nopeakasvuisilla eläimillä on havaittu nivelmuutoksia aiemmissa tutkimuk- sissa, joita on tehty mm. sioilla. Vuoden 2013 kansalaisaloitteen käsittelyn seurauksena eduskun- nan Maatalousvaliokunta antoi mietinnön, jossa elinkeinoa suositeltiin kartoittamaan kettujen jalkarakenteeseen vaikuttavia tekijöitä (MmVM 6/2013). Tämä hanke pyrki juuri tähän. Jalkakestävyyden kehittäminen Terveiden eläinten valinta jalostukseen on tärkein jalka- ja rakennevikoja ennaltaehkäisevä me- nettelytapa. Jalkakestävyyden jalostaminen vaatii koulutetun jalkaterveysparametrien arvioijan ja tarkan tiedonkeruusysteemin. Toimiva jalostusohjelma hyödyntää optimaalisesti fenotyyppi- sen, geneettisen ja sukulaisuusinformaation. Esimerkiksi sian- ja naudanjalostuksessa jalkaraken- teen jalostusta on tehty jo pitkään mutta turkiselinkeino on vasta kehityksen alkuvaiheessa. Turkiseläinten rakennearvostelu Turkiseläinten siitoseläinvalinnan päätökset tehdään yleensä kokonaan tiloilla, sillä turkiselinkei- non parissa ei ole syntynyt keskitettyjä keinosiemennysorganisaatioita kuten on tapahtunut si- anlihan- ja maidontuotannossa. Suurin yksittäinen syy tähän on turkistilan vuosikierto. Toisin kuin sioilla ja lypsykarjalla, turkiseläimillä on verrattain lyhyt mutta intensiivinen lisääntymiskausi kevättalvella. Tämä tekee keskitetystä keinosiemennystoiminnasta haastavaa sekä taloudellisesti että logistisesti. Turkiseläinten siitoseläinvalinnan tärkein työkalu on Websampo ohjelmisto, jonka avulla turkiseläimille voidaan laskea jalostusarvot tärkeimmissä jalostettavissa ominaisuuk- sissa kuten nahan laadussa ja koossa sekä hedelmällisyydessä. Jalka-arvostelutietoja on mahdol- lista tallentaa Websampo tietokantaan. Toistaiseksi Websammolla ei kuitenkaan voida laskea jalostusarvoja jalkarakenteelle, koska jal- katerveyden arviointitietoa on kertynyt tietokantaan melko vähän. Turkiseläinten kasvattaja ei koe saavansa riittävästi taloudellista katetta jalkaterveyden arvioinnin vaatimalle työmäärälle, koska jalkaominaisuuksille ei lasketa vielä jalostusarvoja. Sioilla jalkarakenteen jalostusta on tehty vuosikymmeniä. Yleensä sianlihankasvattajat kokevat, että jalkakestävyys on tärkeä omi- naisuus hyvin tuottavalla sialla. Sikojen jalkarakenteen arvostelu on osa normaalia rutiinia ja hy- vää jalkarakennetta pidetään arvokkaana tekijänä uusia ensikoita valittaessa. Jalkarakenteen pe- rusteella tehdään valintaa, joka parantaa emakon jalkakestävyyttä ja siten myös tuotannon kan- nattavuutta. Turkiseläimillä jalkaterveyden arviointi on ominaisuusryhmänä melko uusi eikä ar- vosteluperinnettä ja -osaamista ole vielä syntynyt. Oikeista mitattavista jalkaterveysparamet- reistä ei myöskään ole täyttä varmuutta. Mikäli jalkaterveyden arviointiaineistoa kertyy tar- peeksi, voidaan jalka-ominaisuuksille kehittää jalostusarvostelu, jota varten tarvitaan tilastollinen malli ja perinnölliset tunnusluvut. 9 Eettinen kotieläintuotanto ja eläinsuojelulaki edellyttävät, että taloudellisesti tärkeiden tuo- tanto-ominaisuuksien jalostaminen ei saa johtaa vikojen tai sairauksien lisääntymiseen tai hedel- mällisyyden heikkenemiseen. Turkiseläimillä siirryttiin pitkäjänteisen tutkimustyön tuloksena vuonna 2015 valtakunnalliseen jalostusarvosteluun. Se mahdollistaa nykyaikaisten jalostus- ja laskentamenetelmien täysimittai- sen hyödyntämisen ja nostaa turkiseläinten jalostusarvostelun samalle tasolle kuin muilla tuo- tantoeläimillä. Valtakunnallisen arvostelun ansiosta myös eri tilojen eläinten jalostusarvot tule- vat vertailukelpoisiksi keskenään ja terveet valioyksilöt löydetään varmemmin siitokseen. Jalos- tusarvojen luotettavuus nousee merkittävästi, mikä on erityisen tärkeää hedelmällisyys- ja ter- veysominaisuuksien kohdalla. Turkiseläinten valtakunnallinen jalostusarvostelu mahdollistaa myös jalkakestävyys-jalostusarvostelun kehittämisen ja sen kautta jalkakestävyyden parantami- sen. 2. Liittyminen muihin hankkeisiin Hankkeen lähtökohtana ovat STKL:n rahoittaman ja MTT:n (nykyinen LUKE) toteuttaman SO- LAKKA-hankkeen tulokset (Kempe ym., 2010). Kyseinen projekti oli ensimmäinen, jonka aikana tutkittiin kettujen jalka-ominaisuuksien periytyvyyttä ja yhteyttä tärkeimpiin tuotanto-ominai- suuksiin. SOLAKKA-hankkeen aikana ketuille kehitettiin etujalkojen taipuneisuusasteikko (Kuva 1) sekä liikunnan arviointiasteikko. Muita hankkeeseen liittyviä hankkeita: Valtakunnallinen jalostusarvostelu turkiseläimille. Tämä 2019 päättynyt hanke oli Saga Furs Oyj:n rahoittama ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) Biometrisen genetiikan tiimin toteuttama. Hank- keessa kehitettiin turkiseläimille jalostusarvojen laskentarutiini kehittämällä tilastolliset mallit ja geneettiset parametrit jalostusarvosteltaville ominaisuuksille. Valtakunnallisen arvostelun kehit- tämisen rinnalla hankkeessa tutkittiin uusien jalostettavien ominaisuuksien (esim. terveysomi- naisuudet ja rehuhyötysuhde) genetiikkaa. Jalostusvalinnan tavoitteena on sopusuhtainen eläin, jolla on hyvä turkki ja pentutulos, hyvä rehuhyötysuhde sekä hyvä terveys ja rakenne. Tuloksia käytetään Suomen ja Norjan turkiseläinten jalostusohjelmissa. Valtakunnallinen jalostusarvos- telu antaa pohjan nopeuttaa huomattavasti geneettistä edistymistä näissä ominaisuuksissa. KESTÄVÄT JALAT -hanke oli myös kytköksissä Maaseuturahaston ja Fifur Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry:n rahoittamaan ja 2018 päättyneeseen KESTÄVÄ TURKISELÄIN –projektiin (Peura ym. 2015). Sen tavoitteena oli muun muassa simuloida vaihtoehtoisia jalostusstrategioita ja selvittää muun muassa, miten etujalkojen taipuneisuus kehittyy eri valintastrategioita käytet- täessä. KESTÄVÄT JALAT -hanke oli kytköksissä eurooppalaisten turkistuottajajärjestöjen ja turkiskauppi- aiden yhteisen järjestön, Fur Europen rahoittamaan mittavaan Welfur- projektiin (Ahola ym., Mo- nonen 2012), jonka toteuttajia olivat useat eurooppalaiset tutkimuslaitokset ja yliopistot. Welfur- 10 projektissa kehitettiin kansainväliset minkkien ja kettujen hyvinvointia mittaavat Welfur proto- kollat (WELFUR), jotka otettiin laajamittaisesti käyttöön koko Euroopassa ja myöhemmin myös Pohjois-Amerikassa vuodesta 2017 alkaen. Fureva hankkeessa luotiin turkiseläintilojen vapaaehtoinen terveydenhuolto-ohjelma, johon eläinlääkärit tallentavat tilakäynneillä kerätyn materiaalin. Tarhaajalla ja eläinlääkäreillä ja ylei- sellä tasolla viranomaisilla on käyttöoikeus järjestelmän tietoihin. Viranomaiset saavat tilastotie- toja eläinten lääkinnästä, terveydestä ja hyvinvoinnista. Fureva keskittyi alkuvaiheessa eläinten terveystilanteen kontrollointiin ja ohjelman käyttäjäksi on pyritty saamaan mahdollisimman suuri joukko tuottajia ja eläinlääkäreitä. Eläinten hyvä terveys, hyvinvointi ja tuottavuus ovat lähtökoh- tia tiloilla tehtävälle terveydenhuoltotyölle. Fureva-käynneillä pyritään muun muassa kartoitta- maan eläinten rakenne ja rakenteelliset ongelmat sekä neuvotaan tuottajia, jotta esimerkiksi ja- lostukseen valitaan rakenteellisesti terveitä eläimiä. 3. Hankkeen tavoitteet Tämän hankkeen päätavoite oli kehittää menetelmiä, joiden avulla voidaan edistää sinikettujen jalkaterveyttä. Hankkeen tavoite on myös luoda uudenlaista turkiseläinten neuvontakulttuuria. Tämän hankkeen tavoitteet ovat: • Tuottaa tieteellisesti tutkittua tietoa kettujen jalkarakenteesta ja niissä esiintyvistä virheasen- noista sekä virheasentojen syvemmistä syistä • Kartoittaa jalkaterveyttä edistäviä ruokinnallisia tekijöitä • Tuottaa kettujen jalkakestävyyden jalostustyökalu osaksi Websampo jalostusarvosteluohjel- maa • Kouluttaa ammattitaitoinen neuvontahenkilökunta, joka pystyy vakuuttavasti perustelemaan jalkaterveyden arvioinnin merkityksen turkistuottajalle ja koko elinkeinolle sekä opettamaan jalkaterveyteen liittyvien parametrien arviointia tuottajille. 4. Aineisto ja menetelmät 4.1. Kontrolloitu koe Luovan tilalla Kontrolloidussa kokeessa keskityttiin siniketun jalkaterveyden mittausmenetelmiin ja jalkojen virheasentojen taustalla oleviin syvempiin syihin. Koe toteutettiin Kannuksen tutkimustila Luova Oy:n tilalla ja kokeeseen valittiin yhteensä 200 kesällä 2016 syntynyttä siniketun pentua. Koe al- koi elokuussa pentujen vieroituksesta ja kesti loppusyksyn nahkontaan asti. 11 4.1.1. Tutkittavat ominaisuudet 4.1.1.1 Jalkaterveysominaisuudet Kontrolloidun kokeen yksi tärkeä tavoite oli määrittää jalkaterveysparametrit, jotka ovat luotet- tavia, mutta tarpeeksi käytännöllisiä ja helposti toistettavia jotta niitä voidaan käyttää myös kent- tätyössä. Alla olevat jalkaterveysparametrit arvioitiin kokeen ketuilta syksyn aikana mittarista riippuen 2-3 kertaa (arviointipäivämäärät suluissa). Etujalkojen taipuneisuuden (1=erinomainen, 2=hyvä, 3=riittävä, 4=huono, 5=erittäin huono, kuva 1) arviointiin käytettiin Kempen ym. 2010 kehittämää arviointiasteikkoa (Kuva 1). Liikkumisvaikeuksien (1=ei liikkumisvaikeuksia, 2=lieviä liikkumisvaikeuksia, 3=merkittäviä liikku- misvaikeuksia, 4=kettu ei liiku edes häirittäessä) arvioinnissa käytettiin Kempen ym. 2010 kehit- tämästä liikuntakyvyn arviointiasteikoista muutettua Welfur-asteikkoa (taulukko 1). Kempen asteikoista poiketen käytettiin päinvastaista skaalausta WelFur protokollan logiikan mu- kaisesti (missä 1 = ’ei ongelmaa’ kun taas Kempen alkuperäisissä asteikoissa suurin luokka 5 = paras jalka-asento). Suuri osa jalkaterveysparametrejä mitanneista arvioijista ovat kokeneita Welfur-arvioijia, minkä vuoksi asteikkojen käyttö WelFur-protokollan logiikan mukaisesti oli luon- tevampaa. Kuva 1. Siniketun etujalkojen taipuneisuuden arviointiasteikko (Muunnettu Kempe ym., 2010). Hyvä kämmenkulma on hieman taaksepäin kulmautunut, jolloin askel on joustava. Huonoim- massa tapauksessa etujalka on taipunut kintereestä asti maahan 90 asteen kulmaan. Asteikot kinnerkulmalle ja etujalkojen kääntyneisyydelle kehitettiin hankkeen aikana. Kinnerkulma arvioitiin kolmiluokkaisen asteikon mukaan: 0 = hyvä, tylppä kulma >90° 1 = vino, kulmautuneisuus 50-85° 2 = erittäin vino, suuri kulmautuneisuus < 45° 12 Kuva 2. Etujalkojen kääntyneisyys valgus asentoon. Vasemmalla hyvä suoraan eteenpäin suun- tautuva jalka-asento. Keskellä lievästi ulospäin valgus-asentoon kiertynyt jalka. Oikealla voimak- kaasti valgus-asentoon kiertynyt jalka. Etujalkojen kääntyneisyys valgus asentoon (VALGUS) arvosteltiin huonomman jalan mukaan (Kuva 2). Tutkimuksessa käytettiin kolmiluokkaista asteikkoa etujalkojen kääntyneisyyden ar- vosteluun: 0= varpaat osoittavat suoraan eteenpäin, 1= varpaat lievästi kiertyneet ulospäin 0-45o, 2= varpaat voimakkaasti kiertyneet ulospäin >45o. Taulukko 1. Liikuntakyvyn arviointiasteikko (oik.) sekä siitä muunnettu, Welfur-järjestelmässä käytössä oleva liikkumisvaikeuksien arviointiasteikko. Kokeessa käytettiin Welfur-asteikkoa Liikkumisvaikeuksien arviointiasteikko (Welfur) Liikuntakyvyn arviointiasteikko (Kempe ym. 2010) 4 = Kettu ei liiku edes häirittäessä. Kettu, joka istuu tai makaa paikal- laan, vaikka sitä hätyyteltäisiin, sillä se ei pääse liikkeelle. 1 = Kettu, joka pääasiassa istuu tai makaa paikallaan, vaikka sitä hätyyteltäisiin liik- keelle. 3 = Merkittäviä liikkumisvaikeuksia. Häiritessäkin kettu pysyttelee enimmäkseen istumassa tai makuulla häkissä. Ketun liikkuminen on selkeästi vaivalloista ja/tai kettu ei käytä kaikkia jalkojaan liikkues- saan. 2 = Kettu, joka enimmäkseen istuu tai ma- kaa paikallaan, liikkuu satunnaisesti hä- kissä, mutta ei pysty hyppäämään hyllylle. 2 = Lieviä liikkumisvaikeuksia. Kettu liikkuu häkissä, mutta liikkumi- nen on vaivalloista ja/tai kettu ei käytä kaikkia neljää jalkaansa tasa- puolisesti liikkumiseen. 3 = Kettu, joka liikkuu satunnaisesti hä- kissä ja pystyy jotenkin kiipeämään hyl- lylle. 1 = Ei liikkumisvaikeuksia. Kettu liikkuu häkissä aktiivisesti, hyppää hyllylle vaikeuksitta ja käyttää kaikkia neljää jalkaansa tasapuolisesti liikkuessaan. 4 = Kettu, joka liikkuu häkissä ja pystyy hyppäämään hyllylle. 5 = Kettu, joka liikkuu aktiivisesti häkissä ja hyppää vaivattomasti hyllylle. 13 Patella-luksaation arvioinnissa (0 = patella ei luksoidu, paikoillaan telaurassa, 1 = lievä luksaatio, luksoi manipuloimalla ja palautuu välittömästi, 2 = patella luksoi voimakkaasti, voi vaatia mani- pulaatiota palautumiseen tai on kokonaan poissa telaurasta) käytettiin koirille kehitettyä asteik- koa. Patella-luksaation arviointi tehtiin eläinlääkärin toimesta, muut jalkaterveysmittarit mitattiin Lu- ken ja Luovan henkilökunnan toimesta. • Etujalkojen taipuneisuus (3. elokuuta, 21. syyskuuta, 5. joulukuuta.) • Etujalkojen kääntyneisyys sivuille (3. elokuuta, 21. syyskuuta, 5. joulukuuta) • Liikkumisvaikeudet (3. elokuuta, 21. syyskuuta, 5. joulukuuta) • Patella-luksaatio (10. elokuuta, 21. syyskuuta, 29. marraskuuta) • Kinnerkulma (10. elokuuta, 21. syyskuuta) 4.1.1.2. Kuntoluokka Eläinten kuntoluokka arvioitiin kokeen aikana viisi kertaa (8.9., 22.9., 6.10., 20.10. ja 7.11). Ihonalaisen rasvan paksuus arvioitiin subjektiivisesti kuntoluokitusmenetelmällä (body condition scoring method eli BCS), joka antaa arvion rasvan määrästä ketun kehon koosta riippumatta (Kempe ym. 2009). Rasvaisuuden arvostelussa kiinnitettiin huomiota erityisesti kylkiin, lapoihin ja vatsan alueelle. BCS arvioitiin kullekin eläimelle asteikolla 1 - 5, jossa 1 = erittäin laiha ja 5 = erittäin lihava. Tuloksista on huomioitava, että kokeen eläimet olivat nuoria, alkukesästä synty- neitä pentuja eikä niille ei ollut ehtinyt kertyä vielä alkusyksystä ihonalaista rasvaa. BCS-asteikko on kehitetty aikuisille eläimille, mutta samaa asteikkoa käytettiin jo syyskuun alusta. Tästä syystä pentumaisen ruumiinrakenteen omaavat eläimet arvioitiin alkusyksystä luokkiin 1 tai 2, yksikään eläin ei silti ollut kokeen aikana aliravittu. Taulukko 2. Eläimen kuntoluokka arvioitiin asteikolla 1-5, laihasta (1) erittäin lihavaan (5). 1 Erittäin laiha Yleisvaikutelma eläimestä on laiha. Kylkiluut tuntuvat helposti eikä niiden päällä ole käsin tun- tuvaa rasvakerrosta. Lavan ja lantion luut erottuvat selvästi ja olemus on luinen. Lievää lihas- ten surkastumista. Vatsalinja vetäytyy ylös. 2 Laiha Yleisvaikutelma eläimestä on hoikka. Kylkiluut, lavat ja lantio tuntuvat helposti ja niiden päällä on ohut rasvakerros. Vatsalinja vetäytyy ylös. 3 Normaali Yleisvaikutelma eläimestä on sopusuhtainen. Kylkiluut, lavat ja lantio tuntuvat helposti selvän rasvakerroksen alta. Vatsalinja on suora. 4 Lihava Yleisvaikutelma eläimestä on lihava. Kylkiluita on vaikea tuntea rasvakerroksen alta. Lapojen ja lantion alueella on selvä rasvakerros. Vyötärön seutu pyöristynyt ja vatsassa selvä rasvaker- ros. 5 Erittäin lihava Yleisvaikutelma eläimestä on erittäin lihava ja rasvakudos muodostaa ”rasvamakkaroita”. Kyl- kiluut eivät tunnu paksun rasvakerroksen alta. Vatsan alue on pullistunut. Lapojen ja lantion alueella on paksu rasvakerros. Selvä rasvakerros myös jaloissa ja naamassa. 14 4.1.1.3. Tietokonetomografia-analyysit Yksi hankkeen tärkeä tavoite oli perehtyä siniketun jalkaterveyteen liittyvien ongelmien syvem- piin syihin. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen siniketun luustoa ei tutkittu perinteisen rönt- genkuvauksen avulla. Sen sijaan luuston kuvaus tehtiin tietokonetomografiakuvauksella, jota pi- detään perinteistä röntgenkuvausta tarkempana kuvantamismenetelmänä. Kokeessa mukana olevien eläinten joukosta valittiin 60 eläimen otos tietokonetomografiatutkimusta varten. Eläi- met valittiin pääosin etujalkojen taipuneisuuden perusteella. Analyyseihin valittiin 20 kettua, joilla oli taipuneisuudeltaan hyvät/tyydyttävät etujalat sekä 20+20 kettua, joilla oli taipuneisuu- deltaan huonot ja erittäin huonot etujalat. Kuvaus tehtiin Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Eläinten ruhot tuotiin eläinsairaalalle pakastet- tuina ja ne sulatettiin ennen tutkimusta niin, että eläinten asettelu tutkimuspöydälle onnistui. Kuvaukset tehtiin 64-leikkeisellä tietokonetomografialaitteella (Lightspeed VCT, GE Healthcare, Wisconsin, USA) leikepaksuuden ollessa 0,625 mm. Eläimet aseteltiin tutkimuspöydälle selälleen etujalat vedettynä kylkien viereen ja takajalat vedettyinä taaksepäin. Koko eläin kuvattiin. Kuvat tallennettiin Yliopistollisen eläinsairaalan kuva-arkistoon (PACS) ja ne analysoitiin käyttäen OsirixMD (versio 9.0, OsiriX Foundation, Geneve, Sveitsi) kuvankatseluohjelmaa. Kuvista tarkas- teltiin selkänikamia epämuodostumien ja lukumäärämuutosten varalta ja isoja niveliä (olka-, kyy- när-, lonkka- ja polvinivelet) kasvuhäiriö- ja nivelrikkomuutoksien varalta ja lisäksi ranteiden luita muutosten varalta. Sofie Svennsin eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielmassa (Utvärdering och jämförelse av den anatomiska axeln av strålbenet i tre plan hos blårävar med raka och avvikande benställningar, 2018) kuvaillaan menetelmät, joilla laskettiin sinikettujen kyynärvarresta värttinäluun normaa- liakseli ja kiertymisaste. Menetelmät olivat samoja, joita aikaisemmin on käytetty laskettaessa vastaavia arvoja koirilla. Tähän osaan tutkimusta valittiin elävänä tehdyn arvioinnin ja subjektii- visen tietokonetomografia kuvien arvioinnin perusteella 9 suorajalkaista kettua ja 10 kettua, joilla jalat taipuivat eniten. 4.1.1.4. Ruokinnallinen osuus Kokeen ruokinnallisen osuuden tavoitteena oli selvittää, voidaanko kaksivaiheisen ruokinnan avulla ennaltaehkäistä jalkojen rakennevikojen syntyä ja kehittymistä. Kokeessa olevat pennut jaettiin kahteen ryhmään: 1. Vapaa ruokinta (normaali tarharuokinta, kontrolli) 2. Rajoitettu ruokinta vieroituksesta 22.9. asti niin, että eläimet saivat 60% ryhmän 1 rehumäärästä. 15 Häkkikohtainen rehunkulutus rekisteröitiin päivittäin Farmplannerin avulla. Farmplanner on tur- kistilan käytännön hoitotoimenpiteiden ylläpitoon ja seurantaan kehitetty sovellus. Parikasvatuk- sesta johtuen yksilöllistä rehunkulutusta ei pystytty rekisteröimään. Rehu oli normaalia, kaupal- lista kasvatuskauden rehua. Ryhmän 1 eläimet ruokittiin vapaasti niiden ruokahalun mukaisesti. Ryhmän 2 eläinten rehunkulutusta rajoitettiin vieroituksesta (heinäkuun loppu) 22.9. asti niin, että niiden rehuannos oli n. 40% ryhmän 1 rehuannoksesta. Rehun rajoitusta jatkettiin 22.9. eli noin 15 viikon ikään asti. Tähän mennessä luuston ja lihasten kasvu on ollut suurinta (Huhti, P. 2005) eikä luusto juurikaan enää kasva (Dahlman, T. 2003). Rajoitetun kasvu- ja ruokintajakson jälkeen ryhmän 2 eläimet siirrettiin vähitellen vapaaseen ruokintaan, tavoitteena kompensatori- nen kasvu nahkontaan asti. Kaikki eläimet punnittiin kokeen alussa ja lopussa sekä lisäksi kahden viikon välein kokeen aikana. Punnitustietojen avulla selvitettiin kasvukäyrän muodon vaikutusta jalkarakenteeseen ja mah- dollisiin jalkojen virheasentoihin. Rehusta otettiin kahden viikon keräilynäytteet läpi kokeen. Re- hunkulutuksen ja rehuanalyysien perusteella laskettiin eläinten energian, ravintoaineiden, kiven- näisten (mm. Ca, P ja Mg) ja vitamiinien (mm. A, C, D ja E-vitamiini) saannit verraten niitä voi- massa oleviin kettujen tarvesuosituksiin. Kasvavien koiranpentujen ravintoaineiden tarpeet ovat melko lähellä ketun tarpeita, ja niitä voidaan käyttää vertailuarvoina, mikäli ketun ravintoaineen tarvetta ei tunneta tarkasti. Tulosten avulla pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: • Voisiko kasvun hillitseminen luustonkehityksen voimakkaimmassa vaiheessa en- naltaehkäistä jalkaterveyteen liittyviä ongelmia ja voidaanko menetetty koon kasvu silti saavuttaa kompensatorisen kasvun avulla? • Saavatko siniketut energiaa, ravintoaineita, kivennäisiä ja vitamiineja enemmän tai vähemmän kuin ruokintasuositukset suosittelevat ja selittääkö ravintoainei- den saannin epätasapaino mahdollisia kokeen aikana havaittavia jalkaongelmia? • Ravintoainesuositusten päivitystarve 4.1.1.5. Käyttäytymisen arviointi Käyttäytymisen arvioinnin tarkoituksena oli selvittää, aiheuttaako etujalkojen taipuneisuus tai muut jalkaterveysongelmat eläimelle kipua, mikä heijastuu eläimen käyttäytymiseen tai luontee- seen. Kokeen eläimille tehtiin kävelytesti, jonka avulla arvioitiin eläimen liikkumista ja aktiivi- suutta. Kävelytestissä arvioija käveli varjotalon päästä päähän ja kirjasi eläimen käyttäytymisen (1=istuu, 2=seisoo, 3=liikkuu, 4=makaa/nukkuu, 5=hyllyllä). Lisäksi eläimille tehtiin tikkutesti, jonka tarkoituksena on mitata eläimen eksploratiivisuutta. Tikkutestissä arvioija työnsi 30cm ti- kun häkin etuverkon läpi ja kirjasi 10s jälkeen ketun reaktion (0=kettu tutkii/koskettaa tikkua, 1=kettu ei kosketa tikkua, 2=kettu hyökkää tikkua kohti ja/tai puree sitä aggressiivisesti, 3=kettu vetäytyy/pakenee 4=utelias tikkua kohtaan mutta pysyy paikallaan). • Kävelytesti (19.9, 6.10, 24.10, 31.10, 7.11, 14.11, 21.11, 30.11) • Tikkutesti (19.9, 6.10, 7.11, 21.11, 30.11) 16 4.1.1.6. Sisäelinten preparointi Nahkonnan jälkeen kokeen eläinten ruhoista (kaikki muut paitsi CT-kuvauksiin lähetetyt ruhot) preparoitiin ja punnittiin sydän, maksa, perna, kateenkorva, munuaiset ja lisämunuaiset. Preparoinnin tarkoituksena oli verrata, onko ryhmien välillä sisäelinten painoissa tai kunnossa eroavaisuuksia. Nahkonnan yhteydessä eläimistä mitattiin myös rungon pituus sekä kaulan ja nis- kan ympärysmitta. 4.1.2. Tilastolliset menetelmät kontrolloidussa kokeessa Tilastolliset analyysit tehtiin SAS 9.4 –tilasto-ohjelmalla. Jatkuvien muuttujien (eläinten painot, pituus, vyötärö ja niska ja jalkojen asento) analysoinnissa käytettiin lineaarista sekamallia (linear mixed model). Kiinteinä tekijöinä oli käsittely ja sukupuoli. Koska eläimiä kasvatettiin pareittain, satunnaistekijänä oli häkin vaikutus käsittelyssä. Malli on muotoa: Havainto= μ+τi+υj+ςij+ ρk(i)+ εijkl jossa μ on yleiskeskiarvo, τi on käsittelyn i (ad libitum, rajoitettu ruokinta) vaikutus, υj on sukupuo- len j (uros, naaras) vaikutus, ςij on käsittelyn ja sukupuolen yhdysvaikutus, ρk(i) on häkin k vaikutus käsittelyssä i ja εijklon jäännösvirhe. Preparoidut eläimet olivat peräisin eri häkeistä, joten sisäelinten painojen analysoinnissa satun- naistekijä jätettiin pois ja kovariaattina käytettiin eläinten nahkontapainoa. Malli on muotoa: Havainto= μ+ a+τi+υj+ςij+ εijl jossa a on eläimen nahkontapaino. Pareittaisvertailut tehtiin Tukeyn testillä. Tilastollisesti mer- kitsevänä erona pidettiin viiden prosentin riskirajaa. Luokkamuuttujat analysoitiin Fisherin tar- kalla testillä. Järjestysasteikollisten ja suhdeasteikollisten muuttujien välisiä suhteita tarkasteltiin Spearmanin korrelaatiokertoimen avulla. Eläinten painon, kuntoluokan, jalkojen taipuneisuuden ja polvilumpion luksaation vaikutusta hyllyn käyttöön analysoitiin logistisella regressiolla log (p/(1-p)) = α + βX -jossa p on hyllyä käyttäneiden eläinten osuus kävelytestissä, αon vakiotermi, X on selittävä muuttuja ja β on regressiokerroin 17 4.2. Geneettinen tutkimus 4.2.1 Aineisto Onnistuneen geneettisten arvojen laskennan oleellinen vaatimus on hyvä sukupuun rakenne, jossa eläinten ja tilojen välillä on riittävästi sukulaisuuslinkkejä. Tämän vuoksi kokeeseen esivalit- tiin naaraita, joiden väliltä löytyi sukulaisuuslinkkejä. Saga Furs Oyj toimitti tiedot kokeeseen lu- pautuneiden tilojen siemennetyistä naaraista. Niistä poimittiin sukulaisuuden perusteella sopivat siitosnaaraat tutkimukseen RelaX2 ohjelmalla (Strandén ja Vuori, 2006). Tutkimusdata kerättiin näiden kokeeseen valikoituneiden naaraiden pennuilta. Kerätyn aineiston koko oli noin puolet alun perin suunnitellusta aineiston koosta, sillä vain kuusi tilaa osallistui vapaaehtoisesti tutkimukseen ja näistä vielä yksi putosi pois datan keruun aikana. Lisäksi kesän 2018 kuumuus pienensi jonkin verran pentutulosta ja edelleen käytettävissä olevia pentujen lukumäärää. Mukaan saatiin lopulta 3290 nuoren siniketun aineisto, joka kerättiin vii- deltä yksityiseltä tilalta. Mittaukset tehtiin samoilta eläimiltä kahdesti, kesällä vieroitusvaiheessa 28.7.-23.8. 2018, kun pennut olivat 33-95 päivän ikäisiä ja syksyllä kasvatuskauden lopussa 29.10.-19.11.2018, kun eläimet olivat 147-180 päivän ikäisiä. Eläimen yksilöllisten tunniste-nu- meroiden tallennusvirheiden vuoksi menetettiin joitakin havaintoja ja/tai eläimiä. Eläinten kuol- leisuus ja muu poistuma koeaineistosta vieroituksen ja nahkonnan välisellä ajanjaksolla oli yh- teensä 2%. Aineisto koostui 135 isästä ja 580 emästä ja niiden jälkeläisistä (n=3290). Aineistoon käytettiin 1- vuotiaita naaraita ja niiden ensimmäistä pentuetta. Emän pentueesta otettiin kokeeseen vähin- tään neljä pentua, jotka jaettiin pareittain häkkeihin. Osa eläimistä (2%) oli kuitenkin yksin hä- kissä. Häkkiparien muodostamisessa pyrittiin noudattamaan periaatetta, jossa vähintään yhteen häkkiin sijoitettiin eri sukupuolta olevat eläimet ja toiseen häkkiin laitettiin kaksi samaa suku- puolta olevaa eläintä. Näin menettelemällä pystyttiin arvioimaan eläinten sukupuolen vaikutus ominaisuuteen ilman, että se menisi päällekkäin mahdollisen häkkivaikutuksen kanssa. Häkkipa- rien jakaminen sukupuolen mukaan osoittautui haastavaksi pentueiden epätasaisen sukupuolija- kauman vuoksi. Tutkittavien ominaisuuksien suhteen ei tehty esivalintaa. Geneettisten parametrien laskentaan tarvittava sukupuu saatiin Saga Furs Oyj:ltä. Sukupuu tar- kistettiin ja karsittiin pienemmäksi RelaX2 ohjelmalla (Strandén ja Vuori 2006). Sukulaisuusaineis- toon rajattiin vain ne eläimet, jotka vaikuttivat varianssikomponenttien estimointiin ja joiden kummatkin vanhemmat olivat tiedossa. Lopullisen sukupuun koko oli 11423 eläintä, joista 718 eläintä oli kokeessa arvosteltujen eläinten vanhempia. 18 Taulukko 3. Kokeeseen osallistuneiden tilojen esivalittujen siitosnaaraiden lukumäärä ja niiden jälkeläisten lukumäärä. Tila Esivalitut naaraat, kpl Jälkeläisten lkm Tavoite Toteuma 1 67 400 284 2 250 2000 1501 3 196 1500 508 4 189 1500 674 5 100 600 332 6 102 600 0 Summa 904 6600 3299 4.2.2 Tutkittavat ominaisuudet Kenttäkokeeseen valittiin ne jalkaterveysparametrit, jotka kontrolloidun kokeen perusteella oli aiemmin todettu luotettaviksi, käytännöllisiksi ja helposti toistettaviksi. Mitatut jalkaterveyspa- rametrit olivat etujalkojen taipuneisuus, etujalkojen kääntyneisyys, liikkumisvaikeudet sekä kun- toluokka (kappale 4.2.). Lisäksi etujalkojen taipuneisuus arvioitiin myös kolmeluokkaisen Welfur-arviointiasteikon mu- kaan, missä luokka 1 vastaa jalostusarvostelun kahta parhainta luokkaa, luokka 2 vastaa keskiar- voista luokkaa sekä luokka 3 vastaa kahta huonointa luokkaa. Mikäli etujalkojen taipuneisuudet poikkesivat toisistaan, arviointi tehtiin huonomman taipuneisuusluokan mukaan. 4.2.3 Kiinteiden tekijöiden luokittelu Tutkittaviin ominaisuuksiin vaikuttavina ympäristötekijöinä malliin lisättiin tarhan, sukupuolen, häkkiparin, syntymäajankohdan, arvosteluajankohdan, arvostelijan ja/tai tuotantosuunnan vai- kutus (Taulukko 4). Sukupuoli jaettiin kahteen luokkaan, uroksiin ja naaraisiin. Eläimet jakautuivat molempiin sukupuoliin melko tasaisesti. Häkkiparit jaettiin neljään luokkaan. Uros-naaras pareja oli lähes puolet kaikista pareista. Toinen puolikas jakautui melko tasaisesti uros-uros ja naaras- naaras pareihin. Yksittäisiä kettuja oli vain 2%:ssa häkkejä. Ikäkorjaustekijänä käytettiin syntymäajankohtaa, joka ilmaistaan päivinä vuoden alusta. Synty- mäajankohta jaettiin neljään luokkaan vastaavalla luokituksella kuin nykyisessä sinikettujen val- takunnallisessa jalostusarvostelumallissa: 1 = 104-129, 2 = 130-144, 3 = 145-160 ja 4 = 161-180 päivää vuoden alusta. Pennut olivat syntyneet pääosin toukokuun puolivälin ja kesäkuun puoli- välin välisenä aikana, 38 päivää kestäneen penikointijakson aikana (18.5.-26.6.2018). Arvioin- tiajankohtia oli kaksi ja sama arvioija mittasi samat eläimet kumpanakin mittauskertana. Yksi ar- vioija mittasi puolet ketuista ja loput jakautuivat neljälle muulle arvioijalle. Ikä mittausajankoh- tana luokiteltiin kuuteen luokkaan. Tuotantosuunta jakautui kahteen luokkaan, tuotantoeläimiin 19 ja siitoseläimiin. Valtaosa ketuista kasvatettiin tuotantoeläiminä (99%) ja nahkottiin kokeen lo- pussa. Vain 1% ketuista kasvatettiin siitoseläimeksi. Taulukko 4. Mallin kiinteät tekijät ja havaintojen lukumäärä (N) ja osuus (%) kiinteän tekijän luo- kassa. N % Eläinparit per häkki: Uros-uros (1) Uros-naaras (2) Naaras-naaras (3) Yksin häkissä (4) 894 1550 776 70 27 47 24 2 Sukupuoli: Uros (1) Naaras (2) 1698 1591 52 48 Tuotantosuunta: 1 Siitoseläimeksi kasvatettu 2 Nahkottu tuotantoeläin 36 3254 1 99 Syntymäajankohta:1 1 (104-129 d) 2 (130-144 d 3 (145-160 d) 4 (161-180 d) 0 136 3117 37 0 4 95 1 Ikä 1. arvostelussa 1 (33-63 days; 5-9 wk) 2 (64-70 days, 10 wk) 3 (71-77 days; 11 wk) 4 (78-84 days; 12 wk) 5 (85-95 days; 13-14 wk) 459 216 1018 1315 282 14 7 31 40 9 Ikä 2. arvostelussa 1 (142-147 d; 20-21 wk) 2 (148-154 d; 22 wk) 3 (155-161 d; 23 wk) 4 (162-168 d; 24 wk) 5 (169-180 d; 25-26 wk) 280 1166 859 511 474 9 35 26 16 14 Arvostelija 1 2 3 4 5 1659 769 79 508 275 50 23 2 15 8 4.2.4 Tilastolliset mallit ja menetelmät Erillisinä Excel-tiedostoina olleet havaintoaineistot tarkistettiin, virheelliset havainnot korjattiin tai poistettiin ja aineistot yhdistettiin yhdeksi tutkimusaineistoksi. Aineiston esikäsittely ja mal- linnus tehtiin SAS ohjelman (versio 9.04 6M) Linux alustalla toimivalla SAS Studio –ohjelmalla 20 (versio 3.8) (Copyright © 2012-2018, SAS Institute Inc., Cary, NC, USA). Kiinteiden tekijöiden mer- kitsevyys tutkittaviin ominaisuuksiin testattiin varianssianalyysillä (ANOVA). Mallien testaus teh- tiin ilman satunnaistekijöitä lukuun ottamatta jäännöstekijää. Mallista poistettiin vähiten merkit- seviä tekijöitä yksi kerrallaan. Vain tilastollisesti merkitsevät (P>0,05) kiinteiden tekijöiden vaiku- tukset sisällytettiin lopulliseen eläinmalliin. Periytymisasteiden ja korrelaatioiden arviointiin tar- vittavien varianssikomponenttien laskemiseen käytettiin jokaiselle ominaisuudelle omaa mallia. Tutkittujen ominaisuuksien malleissa käytetyt kiinteät tekijät on esitetty taulukossa 5. Perinnöllisten tunnuslukujen laskentaan tarvittavat varianssi- ja kovarianssikomponentit estimoi- tiin restricted maximum likelihood (REML) menetelmällä käyttäen DMU-ohjelmaa (Madsen & Jensen 2012). Periytymisasteiden laskennassa tarvittavat varianssikomponentit laskettiin yhden ominaisuuden eläinmallilla (1). Geneettiset ja fenotyyppiset korrelaatiot arvioitiin kolmen omi- naisuuden eläinmallilla. Eläinmalli oli: y = Xb + Wc + Za + e (1) missä y on havaintovektori, b on kiinteiden tekijöiden vektori, c ja a ovat satunnaisten pentu- ja eläintekijöiden vektorit ja e on jäännöstekijöiden vektori. X, W ja Z ovat kiinteisiin tekijöihin sekä pentue ja eläintekijöihin liittyvät insidenssimatriisit. Yhdenominaisuuden mallissa satunnaistekijät pentue- (c), eläin- (a) ja jäännöstekijä (e) oletettiin toisistaan riippumattomiksi ja normaalisti jakautuneiksi. Niiden keskiarvon oletettiin olevan nolla. Satunnaistekijöiden varianssien oletettiin olevan pentuetekijällä var(c)=Iq , eläintekijällä var(a)=A ja jäännöstekijällä var(e)=In , jossa In on kokoa n oleva identiteettimatriisi (n=havaintojen lukumäärä) ja Iq on kokoa q oleva identiteettimatriisi (q=pentuetekijöiden lukumäärä), A on addi- tiivinen geneettinen sukulaisuusmatriisi, on yhteisen pentueympäristön varianssi, on additiivi- nen geneettinen varianssi ja on residuaalivarianssi. Monen ominaisuuden malleissa kunkin ominaisuuden tilastollinen malli oli sama kuin yhden omi- naisuuden mallissa. Ominaisuuksien väliset geneettiset korrelaatiot estimoitiin monen ominai- suuden mallilla kolme ominaisuutta kerralla. Joidenkin ominaisuuksien väliset korrelaatiot esti- moitiin siis useaan kertaan. Geneettiset korrelaatiot saatiin keskiarvoistamalla tulokset useasta ajosta. Monen ominaisuuden mallissa satunnaistekijöiden pentue, eläin ja jäännöstekijä oletet- tiin olevan riippumattomia, normaalisti jakautuneita ja niiden keskiarvon oletettiin olevan nolla. Satunnaistekijöiden varianssien oletettiin olevan pentuetekijällä var(c)=CIq, eläintekijällä var(a)=GA ja jäännöstekijällä var(e)=RIn, missä on Kronecker tulo, C on pentuetekijään liittyvä va- rianssi-kovarianssi matriisi, G on additiivinen geneettinen varianssi-kovarianssi matriisi ja R on jäännöstekijään liittyvä varianssi-kovarianssi matriisi. 21 Periytymisaste (h2) ja pentuetekijän vaihtelun osuus (c2) laskettiin kaavalla h2 = σ2 a /(σ2 a+ σ2 c+ σ2 e) ja c2 = σ2 a /(σ2 a+ σ2 c+ σ2 e), missä σ2 a on additiivinen geneettinen varianssi, σ2 c on pentuetekijän varianssi ja σ2 e on jäännösvarianssi. Taulukko 5. Kiinteät tekijät eri ominaisuuksien tilastollisissa malleissa. Tarha Sukupuoli Arvi- oija Arvostelu- ikä Syntymä- ajankohta Pari Tuotanto- suunta Etujalkojen taipunei- suus 1A x x x x Etujalkojen taipunei- suus 2A x x x x x x Liikuntakyky1 x x x Liikuntakyky2 x x x x VALGUS1 x x x x x x VALGUS2 x x x x x x Kuntoluokka1 x x x x Kuntoluokka2 x x x x x Ranteen asento1B x x x x Ranteen asento 2B x x x x 1 = arvostelu vieroitushetkellä, 2 = arvostelu kasvatuskauden lopussa, A = etujalkojen taipunei- suus viisiluokkainen asteikko, B = etujalkojen taipuneisuus kolmiluokkainen asteikko, VALGUS = etujalkojen kiertyneisyys ulospäin 4.3. Käytännön kehitysosio Tämän osion tavoitteena on kehittää ketun jalkaterveysparametrien arviointia sekä jalkaterveys- ongelmiin liittyvää neuvontaa käytännössä. Tässä osiossa järjestettiin kolme kokonaisuutta, jo- hon osallistuivat kettujen jalostusneuvontaa tekevät toimihenkilöt. • Ensimmäinen kokonaisuus koostui terve kettu -kenttäkierroksesta. Kenttäkierros toteu- tettiin siitoskaudella 2018, ja kierroksella kenttähenkilöstö kävi jokaisella suomalaisella 22 kettutilalla tekemässä siitosuroksiin liittyvää terveysneuvontaa. Olennainen osa terveys- neuvontaa oli jalkaterveyden edistäminen. Jalkaterveyteen liittyvässä neuvonnassa kes- kityttiin erityisesti kontrolloidussa kokeessa luotettaviksi todettuihin jalkaterveysmitta- reihin. • Toinen kokonaisuus oli kettujen jalostusneuvontaa tekevien toimihenkilöiden Workshop, joka järjestettiin kahdesti (Ollikkala-messujen sekä eläinten hyvinvointitoimikunnan ko- kouksen yhteydessä syksyllä 2019). Workshopissa keskusteltiin kettujen rakennearvoste- lusta, haasteista ja mahdollisuuksista. Tilaisuuden aikana keskusteltiin siitä, miten neu- voja voisi omalla toiminnallaan ohjata jalkaterveyden kehittymistä turkistiloilla ja millaisia työkaluja hänellä on käytettävissään tässä työssä. • Kolmannessa kokoontumisessa kokoonnuttiin kenttätilalle, jossa järjestettiin kettujen jal- karakenteen arviointidemonstraatio. Tilalta oli etukäteen valittu jalkaterveysparametreil- tään eri luokkiin kuuluvia sinikettuja, joista kuvattiin videopätkät. STKL:n toimihenkilöt harjoittelivat jalkaterveysmittareiden arviointia kyseisillä ketuilla ja myöhemmin samoista ketuista katsottiin videopätkät samalla keskustellen omista mittaustuloksista. Näin ollen demonstraatiotilaisuus toimi samalla myös jalkaterveysparametrien kalibrointitilaisuu- tena kenttäneuvontaa tekeville toimihenkilöille. 5. Tulokset ja johtopäätökset 5.1. Kontrolloitu koe Luovan tilalla 5.1.1. Kasvu ja syönti Kuvassa 3 on esitetty rehunkulutus rajoitetussa ja rajoittamattomassa ryhmässä. Vapaassa ryh- mässä eläimet saivat rehua vapaasti ruokahalun mukaan, kun taas rajoitetussa ryhmässä tavoit- teena oli kuntoluokan 2-3 eläin, mikä tarkoitti tässä tapauksessa n. 40 % rajoitusta vapaaseen ryhmään nähden rehun määrässä. Rajoitusta jatkettiin vieroituksesta syyskuun loppupuolelle saakka, jonka jälkeen myös rajoitettu ryhmä siirtyi vapaalle ruokinnalle. Tulokset osoittivat, että rajoitettu ryhmä jäi jälkeen painon kehityksessä jo kokeen alkuvaiheessa vapaasti ruokitusta (kuva 4). Keskimääräinen painoero ryhmien välillä ennen rajoitetun ruokin- nan muuttamista vapaalle ruokinnalle oli noin 2 kg (P<0.001). Rajoitetun ryhmän siirryttyä va- paalle ruokinnalle tilanne muuttui. Kompensatorisen kasvun tavoitteeseen päästiin; rajoitetun ryhmän ruokahalu oli vapaata ryhmää suurempi ja myös niiden paino nousi vapaan ryhmän eläi- miä nopeammin eli ne saivat osittain painoeroa kiinni (Kuva 5). Rajoitetun ryhmän eläimet jäivät kuitenkin loppupainon suhteen hieman jälkeen vapaan ryhmän eläimistä. Ruokintaryhmän lisäksi sukupuoli vaikutti tuloksiin etenkin rajoitetun ruokinnan ryhmällä, mikä saattaa osittain selittyä häkin sisäisellä hierarkialla ja syömisjärjestyksellä. Kokeessa kevyimmiksi jäivät rajoitetun ryhmän naaraat. 23 Kuva 3. Koeryhmien rehunkulutus. Ryhmä 1 = vapaa ruokinta, ryhmä 2 = rajoitettu ruokinta Kuva 4. Urosten ja naaraiden kasvu vapaalla ja rajoitetulla ruokinnalla kontrolloidussa kokeessa 24 Kuva 5. Urosten ja naaraiden kasvu rajoituskaudella (29.7.-22.9.) ja vapaan ruokinnan kaudella (22.9.-8.12.) vapaan ja rajoitetun ruokinnan uroksilla ja naarailla Taulukko 6. Kontrolloidussa kokeessa käytetyn rehun raaka-aineet Raaka-aine % Feedex Ohra 8,5 S-Rehu Taru hiven 3,1 Valk.tiiviste FEEDEX 65 1,6 Lihaluujauho 6,2 Silakka/muikku 9,3 Lohiperkeet 21,5 Keittopuuro 12,4 Ketturasva 1,6 Vesi 1,6 Happokana 34,1 Metioniini 0,1 Yhteensä 100 25 Koska kokeessa käytettiin kaupallista rehua, sen raaka-aineissa ja ravintosisällössä oli vaihtelua kasvatuskauden kuluessa. Taulukoissa 6 ja 7 on esitetty esimerkkiresepti kokeen rehusta sekä yhden keruunnäytteen kemiallinen koostumus. Taulukko 7. Rehun kemiallinen koostumus Näytteessä Kuiva-aineessa % ME:stä Ph 5.3 Kuiva-aine 42.1 % Tuhka 4.5 % 10.6 % Raakavalkuainen 14.1 % 33.4 % 27.6 % Raakarasva 12.9. % 30.7 % 60.2 % Raakahiilihydraatti 10.6 % 25.3 % 12.2 % Muuntokelpoinen ener- gia (ME) 7.7 MJ/kg 18.3 MK/kg Sulava valkuainen 14.7 g/MJ 5.1.2. Jalkaterveysparametrit Kuvassa 6 on esitetty etujalkojen taipuneisuuden jakauma (%) uroksilla ja naarailla kokeen ede- tessä vapaalla ja rajoitetulla ruokinnalla. Ero taipuneisuudessa on selkeä sekä uroksilla että naa- railla ruokintarajoituksen aikana mutta rajoituksen päätyttyä ero kaventuu erityisesti uroksilla. Naarailla ero on tilastollisesti merkitsevä vielä nahkonnan aikaankin. Yleisesti etujalkojen taipu- neisuudesta saatavat pisteet heikkenevät nahkontaa lähestyttäessä. Patella luksaatiossa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja vapaan ja rajoitetun ruokinnan vä- lillä elokuussa, syyskuussa eikä myöskään marraskuussa. Kuvassa 7 on esitetty patellaluksaation pisteytysten osuudet sukupuolittain ja mittauskierroittain vapaalla ja rajoitetulla ruokinnalla. Luokan 2 eli voimakkaasti luksoituvan patellan osuus lisääntyy sekä uroksilla että naarailla nah- kontaa lähestyttäessä. 26 Kuva 6. Etujalkojen taipuneisuuden jakaumat (%) mittauskerroittain uroksilla ja naarailla vapaalla ja rajoitetulla ruokinnalla 27 Kuva 7. Patellaluksaatiopisteiden jakaumat mittauskerroittain uroksilla ja naarailla vapaalla ja ra- joitetulla ruokinnalla. 28 Kinnerkulman arvioinnin todettiin olevan hyvin haastavaa siniketuilla ja arviointia ei pystytty to- teuttamaan luotettavasti. Kinnerkulman arvioinnista luovuttiinkin toisen mittauskerran jälkeen kokonaan. Lieviä liikkumisvaikeuksia todettiin vapaan ruokinnan ryhmällä syyskuun mittauksessa 7 % eläi- mistä ja marraskuun mittauksessa 6,1 % eläimistä. Rajoitetun ruokinnan ryhmällä vastaavat pro- sentit olivat 0 ja 2,4 %. Eläimen painon lisäys ei näyttänyt vaikuttavan liikkumisvaikeuksiin. Kokeen eläimissä ei havaittu etujalkojen voimakasta kääntyneisyyttä. Lievää etujalkojen käänty- neisyyttä havaittiin vapaan ruokinnan ryhmällä 3 % syyskuun mittauksessa ja 3,1 % marraskuun mittauksessa. Vastaavat luvut rajoitetun ruokinnan ryhmässä olivat syyskuun mittauksissa 2 % ja marraskuun mittauksissa 0,5 %. Kontrolloidun kokeen perusteella voidaan todeta, että kenttätyöhön soveltuvia, jalkaterveyspa- rametreja ovat etujalkojen taipuneisuus, etujalkojen kääntyneisyys sekä liikkumisvaikeudet. Näi- den jalkaterveysparametrien lisäksi tärkeää lisätietoa antaa ketun kuntoluokitus (BCS). Kunto- luokitusta objektiivisempi fyysisen kunnon mittari on siniketulle lähivuosina kehitetty painoin- deksi (BMI), joka on otettu laajasti käyttöön sinikettututkimuksissa. Eläinlääkärin tekemä patel- laluksaation arviointi on luotettava menetelmä polvilumpion sijoiltaan menemisen selvittä- miseksi, mutta mittari on epäkäytännöllinen ja työläs kenttämittauksia ajatellen. Kinnerkulma ar- vioitiin kenttäkokeessa kahdesti ja kaksi ensimmäistä arviointikertaa osoittivat mittarin olevan epäluotettava ja hankalasti toteutettavissa. Kinnerkulman arviointi edellyttää ketun seisomista paikallaan suorassa, joten eläimen luonne, käyttäytyminen ja aktiivisuus vaikuttavat liikaa yksi- löllisen arviointituloksen luotettavuuteen. 5.1.3. CT-kuva-analyysit Yleisin muutos oli kyynärvarsien taipuminen. Subjektiivisessa arvioinnissa kolmasosa (40/120) värttinäluista oli vähintään lievästi taipunut. Kymmenen suorajalkaisen ketun (ryhmä A) värttinä- luusta laskettiin lajille värttinäluun akselin (edestä ja sivuilta katsottuna) normaaliarvot. Näitä verrattiin ryhmään, joilla oli taipuneet jalat (ryhmä B). Ryhmällä B oli tilastollisesti merkitsevästi (p = 0.006) taipuneempi jalka-akseli sivusta katsottuna (SPA) eli eteenpäin taipunut värttinäluu. (Taulukko 8), edestä päin katsottuna ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Myöskään värttinäluun kiertymisessä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä, yksilölliset erot olivat suuria kummassakin ryhmässä. Tarkemmat tulokset on raportoitu erikseen (Svens 2018). Nivelmuutoksia oli melko vähän. Yhdellä (1,7%) ketulla oli toisessa olkanivelessä osteokondroosi. Kahdeksalla (13,3%) ketulla oli muutoksia kyynärnivelessä, kolmella (5%) muutos oli vakava (kiin- nittymätön kyynärpään uloke tai epämuodostunut nivel), viidellä (8,3%) muutos oli lievä (uudis- luuta kyynärpään ulokkeen yläreunassa tai pieni porras nivelessä). 29 Muut luustomuutokset olivat harvinaisia. Kahdella (3,3%) ketulla oli epäsymmetrinen välimuo- toinen lanne-ristinikama (LTV3), joka toisella oli johtanut toispuoleiseen lonkkanivelen kasvuhäi- riöön. Muuten ei lonkissa ollut tutkitulla menetelmällä havaittavia muutoksia. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Yhdellä (1,7%) ketulla oli kaulanikamassa muutos, joka oli joko synnynnäinen tai vanha murtuma, yhdellä (1,7%) oli välimuotoinen viimeinen kaulanikama. Taulukko 8. Sinikettujen, joilla hyvä etujalkojen asento (ryhmä A) tai huono taipunut etujalkojen asento (ryhmä B) jalka-akselit, FPA (frontal plane axis) = sääriluun akseli edestä katsottuna, SPA (sagittal plane axis) = sääriluun akseli sivulta katsottuna. N = 18 Ryhmä A Keskiarvo ± SD Vaihteluväli FPA 0,0 ± 7,2° -10,6–13° SPA* 23,4 ± 6,8° 11,0–34,4° Ryhmä B FPA 3,6 ± 7,7° -9,5–20,0° SPA* 34,3 ± 14,5° 15,3–65,7° * = tilastollisesti merkitsevä (p < 0,05). 5.1.4. Ruokinnallinen osuus 5.1.4.1. Ruokinnan rajoituksen vaikutus jalkaterveyteen ja muihin ominaisuuksiin Sekä vapaan ruokinnan että rajoitetun ruokinnan uroksista 94%:lla oli marraskuussa taipuneisuu- deltaan huonot tai erittäin huonot etujalat, mistä voidaan päätellä, että rajoitetulla ruokinnalla kiihtyvän kasvun aikaan ei ollut merkittäviä positiivisia vaikutuksia urosten etujalkojen taipunei- suuteen loppukasvatuskaudella. Naarailla ero oli hieman suurempi, sillä rajoitetun ruokinnan naaraista 39%:lla oli taipuneisuudeltaan hyvät tai riittävät etujalat siinä missä vapaan ruokinnan naaraista 10% arvioitiin hyvään tai riittävään taipuneisuusluokkaan. Suurempi ero naaraiden tai- puneisuusluokissa saattaa johtua kuitenkin siitä, että rajoitetun ruokinnan naaraat jäivät selke- ästi uroksia kevyemmiksi. Loppupainojen osalta vapaalla ruokitut urokset olivat n. 6% ja naaraat n. 10% painavampia. Rajoitettu ruokinta on todennäköisesti johtanut häkeissä rehusta kilpai- luun, mikä on saattanut koitua useammin uroksen hyväksi. Tuloksista voidaan todeta, että suu- rempi paino altistaa suuremmille etujalan taipuneisuuksille, eikä kompensatorisella kasvulla voi- makkaimman luustonkehityksen jälkeen ole vaikutusta etujalkojen taipuneisuuksien ilmenemi- 30 seen, mikäli eläin kykenee saavuttamaan kompensatorisen kasvun avulla lähes yhtä suuren pai- non kuin vapaalla ruokinnalla läpi kasvatuskauden olevat eläimet. Patellan voimakas luksoitumi- nen lisääntyi loppusyksyä kohden ja viimeisellä mittauskerralla luksoitumista havaittiin joka ryh- mässä 30-43% eläimistä. Etujalan kääntyneisyyteen ja liikkumisvaikeuksiin liittyvät jalkaterveys- ongelmat jäivät vähäisiksi. 5.1.4.2. Ravintoaineiden saanti Kokoomarehujen analysoitujen arvojen perusteella laskettiin (osittain arvioitiin) eläinkohtaiset toteumat ravintoaineiden ja suojaravintoaineiden osalta eläinten elopainokiloihin suhteuttaen. Tarkoitus oli verrata eläinten yksilöllisesti saamia annoksia turkiseläinten suositusarvoihin, mutta turkiseläinten elopainokohtaisia tarpeita ei ollut saatavilla. Vertailua päätettiin suorittaa kasva- vien koirien arvoja hyödyntäen, sillä koirien elopainokilokohtaiset tarpeet on tarkemmin tutkittu. On kuitenkin huomioitava, että turkiseläin luetaan aikuiseksi jo kuuden kuukauden iässä, kun taas koirilla pienet ja keskikokoiset rodut ovat aikuisia 10-12 kuukauden iässä ja suuret rodut vasta 18-24 kuukauden iässä (Case ym. 2011). Ravintoaineiden riittävyyden tarkastelua hankaloittaa se, että parikasvatetuista siniketuista toi- nen syö enemmän kuin toinen. Tässä kokeessa eläimille jaettiin häkkiä eli eläinparia kohti yksi rehuannos ja eläinten oletettiin jakavan sen puoliksi. Tähän perustuen on laskettu niin rajoitus vapaasta ruokinnasta kuin myös yksilöllisesti päivittäin saadut energia- ja suojaravintoaineet. Va- paasti ruokituilla eläimillä terve eläin saa yleensä riittävästi rehua ravintoaineiden tarpeen tyy- dyttääkseen, sillä tässä kokeessa käytetyllä kertaruokinnalla eläimille päivittäin jaettava rehu- määrä on sen verran suuri, ettei ahneinkaan eläin saa syötyä kerralla kaikkea ja se vähemmänkin syövä saa hyvin suurella todennäköisyydellä tarpeeksi. Sen sijaan rajoitetulla rehuannoksella elä- villä on mahdollista, että häkkiparin heikommalla eläimellä rehuannos voi jäädä niin pieneksi, että ravintoainetarpeiden tyydyttyminen on vaarassa. Nahkatuotantoon kasvatettavien turkiseläinten energiansaannin riittävyydestä ei tarvitse olla huolissaan pienilläkään rehuannoksilla kasvatuskauden rehun ollessa runsasenergistä, mutta val- kuaisen päivittäistä saantia täytyy tarkkailla rehuannosten kokoa rajoitettaessa. Miltei kaikkialla kirjallisuuslähteissä, myös koirilla, yleisimmin suositukset eri ravintoaineista ilmoitetaan prosent- tiosuuksina rehusta. Association of American Feed Control Official (AAFCO) käyttää suosituksis- saan myös tarkkoja grammamääriä metabolista elopainokiloa kohti, mikä sopii parhaiten tämän kokeen tavoitteisiin. Koirilla pikkupennun valkuaistarpeeksi ilmoitettiin 14 g metabolista elopai- nokiloa kohti (AAFCO 2016). Tarve pienenee koiran kasvaessa, siten että 4 kuukauden ikäinen koira tarvitsee 9 g ja aikuinen koira 5 g sulavaa raakavalkuaista metabolista elopainokiloa kohti (g valkuaista/elopainokg0,75). Tässä kokeessa rajoitetun rehuannoksenkin saavat ketut saivat vä- hintään 14 g sulavaa raakavalkuaista metabolista elopainokiloa kohti, toki sillä oletuksella, että päivittäinen rehuannos jakautuisi eläinparin välillä tasan kahteen osaan ja sulava raakavalkuai- nen on määritetty oikein rehusta. Suurin osa turkiseläinrehun raaka-aineiden sulavuuskertoi- mista on minkillä tehdyistä kokeista, eivätkä kuvaa absoluuttisesti sulavuutta siniketulla. 31 Toisaalta myös yliruokinta on riskialtista, erityisesti kivennäisaineiden ja vitamiinien osalta. Yli- ruokinnan toteutuminen on aliruokintaa todennäköisempää, varsinkin luupitoisen turkiseläinre- hun kohdalla. Näistä kalsiumin yliruokintaa on tutkittu koiralla ja todettu, ettei tila ole luonnossa todennäköinen, sillä vaatisi eläimen syömään suuria määriä luuta ja jättämään lihat syömättä (Kempe 2018). Turkiseläinten rehuraaka-aineissa luu on suuressa roolissa. Teurassivutuotteet si- sältävät runsaasti luuta ja kuivatusta eläinperäisestä valkuaisesta liha-luujauho on yleisesti käy- tössä. Ca-yliruokintatilanteessa koira ei rajoita Ca-imeytymistä (Mack ym. 2015). Liian suuri kal- siumin saanti pennuilla (3.6% vs normaali 1.1% KA) heikentää energian ja muiden ravintoaineiden (OA, TUA, RV, RR) sulavuutta (Dobenecker ym. 2010). Koiralla kalsiumin yli kaksinkertainen liika- saanti tarpeeseen nähden häiritsee paitsi fosforin, myös magnesiumin, sinkin ja kuparin imeyty- mistä, ja saattaa aiheuttaa sekundaarisia puutostiloja. Tämän kokeen rehuissa oli analysoidusta erästä riippuen kalsiumia 2,7% KA - 3,4% KA, joten koirien suosituksiin verrattuna kokeessa käy- tetty rehu sisälsi liikaa kalsiumia. Fosforin pitoisuus veressä ei ole tarkkaan säädeltyä, vaan pitoi- suudet riippuvat mm. iästä ja ravinnosta. Imeytymiseen ei ole säätelymekanismia. Fosforin liika- saanti heikentää kalsiumin, magnesiumin, sinkin ja raudan imeytymistä. Sopiva Ca/P –suhde ai- kuisten koirien ruuassa on 1,2:1 - 1,5:1. Korkea Ca:P-suhde (max 2:1) heikentää koiralla fosforin imeytymistä. Tässä kokeessa kalsium-fosfori-suhde oli lähes koko ajan suositusten rajoissa, aino- astaan yhdessä analysoidussa keräilynäytteessä (7.-20.10.) oli liikaa kalsiumia fosforiin nähden. Vitamiineista A- ja E-vitamiinien liikasaanti ei ole koiraeläimille yhtä haitallista kuin D-vitamiinin liikasaanti. Varsinaisia turvarajoja ei ole määritelty koirallekaan. Kokeessa käytetyssä rehussa oli koko ajan riittävästi vitamiineja. Elopainokiloa kohti suhteutettuja päivittäisiä määriä eri kivennäisiä ja vitamiineja ei ole käytän- nössä mahdollista laskea tämän kokeen aineistosta johtuen parikasvatuksen aiheuttamasta epä- tietoisuudesta eläinten yksilöllisestä rehunkulutuksesta. On kuitenkin mahdollista, että jalkojen taipumisen yhtenä syynä on rehun liiallinen kalsiumpitoisuus. Olisi tärkeää selvittää, kuvastaako kokeessa käytetty ketunrehu keskimääräistä kaupallista ketunrehua kivennäisten osalta ja toi- saalta selvittää mihin suuntaan ketunrehun kivennäisainepitoisuudet ovat muuttuneet vuoden 2016 jälkeen. Joka tapauksessa kalsiumin yliruokinnan vaara on pidettävä mielessä siniketun jal- katerveyttä kehitettäessä. 5.1.5. Käyttäytymisen arviointi Kävelytestin tulokset on esitetty kuvassa 8. Vapaasti ruokitun ryhmän eläimet vaikuttivat olevan hieman passiivisempia kuin rajoitetun ryhmän eläimet. Hyllyn käytöllä ja ketun koolla todettiin tulosten perusteella olevan riippuvuussuhde (Kuva 10). Rajoitetun ryhmän naaraat olivat aktiivi- sempia ja käyttivät enemmän hyllyä kuin muiden ryhmien eläimet. Jalkaterveysparametrien ja aktiivisuuden välillä ei kuitenkaan havaittu suoria riippuvuussuhteita. 32 Tikkutesti (Kuva 9) osoitti, että rajoitetulla ruokinnalla olevat ketut olivat kokeen alussa vapaan ruokinnan eläimiä aggressiivisempia, mutta myöhemmissä testauksissa samankaltaista aggressii- visuutta ei enää havaittu. Tämä saattaa liittyä eläinten kokemaan näläntunteeseen etenkin ruo- kinnan rajoituksen aloittamisen aikaan. Jalkaterveysparametrien ja luonteen välillä ei kuitenkaan havaittu suoria riippuvuussuhteita. Kuva 8. Kävelytestin tulokset mittauskerroittain rajoitetulla ja vapaalla ruokinnalla 33 Kuva 9. Tikkutestin tulokset mittauskerroittain rajoitetulla ja vapaalla ruokinnalla 34 Kuva 10. Hyllynkäytön ja ketun painon (kg) välinen riippuvuus (logistinen regressioanalyysi). 5.1.6. Sisäelinten preparointi Vapaasti ruokitun ryhmän eläimillä oli painavampi oikeanpuoleinen lisämunuainen, johon on saattanut vaikuttaa monet eri tekijät, kuten vapaalla ruokinnalla olleiden eläinten suurempi ruu- miinpaino. Kummallakin lisämunuaisella on kaksi osaa, ydin ja kuorikerros, jotka tuottavat eri stressihormoneja. Lisämunuaisten suurentunut koko saattaa osaltaan kertoa stressihormonien kiihtyneestä tuotannosta ja näin ollen kohonneesta stressitilasta, mutta toisaalta stressihormonit saattavat olla kytköksissä myös esim. eläimen aktiiviseen luonteeseen (Kuva 8, liikkuminen ja hyl- lyllä vietetty aika). Kokeen preparointitulokset osoittivat, että kateenkorva oli suurempi rajoitetun ruokinnan eläi- millä. Kateenkorva liittyy immuunipuolustuksen kehittymiseen ja T solujen kypsymiseen nuorilla eläimillä ja on näin ollen suurimmillaan nuorilla kasvavilla yksilöillä. Sukukypsyyden saavuttami- sen jälkeen kateenkorva alkaa pienentyä. Rajoitettu ruokinta on saattanut hidastaa aikuiskypsyy- den saavuttamista, mutta myös monet muut tekijät ruokinnan lisäksi ovat saattaneet vaikuttaa ryhmien väliseen eroon kateenkorvien painoissa. Ruokinnallisen stressin ja jalkaterveysparamet- rien suoraa vaikutusta ei voida tämän kokeen perusteella todeta. Myös munuaisten paino erosi ryhmien välillä toisistaan, mutta maksan, sydämen ja vasemman lisämunuaisen painojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia. Kaikkien sisäelin- ten painon tarkempi analysointi edellyttää elimen painon suhteuttamista eläimen ruumiinpai- noon vertailukelpoisten tulosten saamiseksi. 35 5.2 Geneettinen tutkimus 5.2.1 Tutkittavien ominaisuuksien tunnuslukuja Etujalkojen taipuneisuuden keskiarvo vieroitusvaiheessa oli 2.16 ja keskihajonta 0.69 (Taulukko 9 ). Ominaisuus noudatteli melko hyvin normaalijakaumaa ja arvostelussa oli käytetty koko as- teikkoa yhdestä viiteen. Kasvatuskauden lopussa ranteen asennon keskiarvo oli huomattavasti alempi (1.36) ja keskihajonta pienempi (0.56). Jakauma painottui huonoihin jalka-asentoihin. Uroksilla oli hieman huonommat jalkarakenteet kuin naarailla. Kolmiluokkaisessa asteikossa kes- kiarvo ja hajonta olivat pienempiä kuin viisiluokkaisessa arvostelussa. Kannuksen sinikettujen eturanteen asentoja arvioitiin ensimmäisen kerran vuonna 2000 (Keski- Nisula 2006), jolloin 279 ketun eturanteen kulman keskiarvo oli hieman parempi (2.4) kuin tässä tutkimuksessa. Liikuntakyvyn keskiarvo vieroitusvaiheessa ja kasvun lopulla oli lähes 4 ja ominaisuuden keskiha- jonnat olivat pienet (Taulukko 9). Tämä tarkoittaa, että suurimmalla osalla ketuista ei havaittu liikuntavaikeuksia ja siten liikuntakyvyssä oleva vaihtelun määrä oli lähes olematonta. Jalostusar- vostelusta viisiluokkaisesta asteikosta poiketen sinikettujen liikuntakyky arvosteltiin tässä tutki- muksessa neliluokkaisella asteikolla. Tuloksia ei voi sen vuoksi verrata suoraan aikaisempiin ja- lostustutkimuksiin. Sekä vieroitusvaiheen, että kasvukauden lopulla arvostellun etujalkojen kääntyneisyyden (Val- gus) keskiarvo oli 1.07 ja hajontakin oli molemmissa arvosteluajankohdissa samaa suuruusluok- kaa (0.25-0.26). Arvostelu painottui eläimiin, joiden jalkarakenne oli hyvä eli varpaat suuntautui- vat suoraan eteenpäin. Ketunpentujen kuntoluokan keskiarvo vieroitusvaiheessa oli erittäin alhainen (1.5) ja arvoste- lussa oli käytetty vain asteikon ääripäätä (laiha tai erittäin laiha). Kasvun lopussa oli puolestaan käytetty kuntoluokituksen toista ääripäätä sopivasta erittäin lihavaan. Kettujen kuntoluokan kes- kiarvo kasvatuskauden lopussa oli 4.4 ja 97% ketuista oli arvostelut luokkiin lihava (4) tai erittäin lihava (5). Urosten kuntoluokka oli hieman korkeampi kuin naaraiden. Kuvassa 11 on esitetty jalkarakenteen ja liikuntakyvyn ongelmien yleisyys vieroitusvaiheessa ja kasvatuskauden lopussa. Hyvä (4) tai erittäin hyvä (5) ranteen rakenne vieroitusvaiheessa oli 5.4%:lla ketuista. Kasvatuskauden lopussa vastaava luku oli enää 0.4%. Tämä ryhmä soveltuu jal- karakenteen puolesta jalostusmateriaaliksi ja on avainasemassa jalkarakenteen parantamisessa. Puolella (50.7%) pennuista oli vieroitusvaiheessa selvästi löysä, vain tyydyttävä ranteen asento (3). Kasvatuskauden lopussa näiden eläinten osuus oli pudonnut 3%:iin ja valtaosalla (96.9%) nah- kottavista tuotantoeläimistä oli huono (1 tai 2) eturanteen asento. Koska hyvän jalka-asennon omaavia eläimiä on tarjolla jalostukseen rajallisesti, joudutaan valinnassa tyytymään pentuihin, joilla on tyydyttävä (3) ranteen asento. Tällöin suositellaan korjaavaa paritusta, jossa tyydyttävän jalkarakenteen omaava eläin paritetaan erittäin hyvän (5) tai hyvän (4) jalkarakenteen omaavan 36 ketun kanssa. Tavoitteena on parantaa jalkarakennetta niin, että se kestää ja on hyvä myös kas- vatuskauden lopussa. Taulukko 9. Siniketun jalkarakenteen, liikuntakyvyn ja kuntoluokan havaintojen lukumäärä (n), keskiarvo (ka), keskihajonta (sd), vaihtelukerroin (CV), minimi- (min) ja maksimiarvot (max). Ominaisuus n ka sd CV % min max Etujalkojen asento 1A Etujalkojen asento 2A Etujalkojen asento 1B Etujalkojen asento 2B Liikuntakyky1 Liikuntakyky2 Etujalkojen kääntyneisyys 1 Etujalkojen kääntyneisyys 2 Kuntoluokka1 Kuntoluokka2 3289 3227 3289 3225 3277 3228 3289 3228 3289 3228 2.56 1.36 1.61 1.04 3.99 3.93 1.07 1.07 1.46 4.43 0.69 0.56 0.59 0.21 0.08 0.30 0.25 0.26 0.50 0.55 27.09 40.89 36.37 19.90 2.00 7.59 23.77 24.52 34.22 12.32 1 1 1 1 2 1 1 1 1 3 5 4 3 3 4 4 3 3 2 5 Kuva 11. Jalkarakenteen ja liikuntakyvyn ongelmien yleisyys vieroitusvaiheessa (1) ja kasvatus- kauden lopussa (2). Eläinten jakautuminen jalkojen rakenneominaisuuksien ja liikuntakyvyn eri luokkiin on kuvattu liikennevalomallilla, jossa vihreä väri kuvastaa ominaisuuden suhteen jalos- tukseen soveltuvaa eläinmateriaalia ja punainen väri jalostuksesta karsittavaa eläinmateriaalia. Keltaisella merkityn eläinmateriaalin käyttöä jalostukseen tulee välttää. Mikäli niitä kuitenkin käytetään jalostukseen, suositellaan ne yhdistämään vähintään hyvän jalkarakenteen ja/tai lii- kuntakyvyn omaavan ketun kanssa. 37 Liikuntakyky oli arvioitu hyväksi lähes kaikilla vieroitusvaiheessa olevilla pennuilla (99.5%) sekä kasvatuskauden lopussa olevilla tuotantoeläimillä (93.9%). Lieviä liikuntavaikeuksia kasvatuskau- den lopussa oli 6.1%:lla ketuista. Merkittäviä liikuntavaikeuksia oli lähinnä yksittäisillä ketuilla, joiden osuus koko aineistosta oli alle prosentti (0.9%). Ketun varpaiden tulisi osoittaa suoraan eteenpäin ja valtaosalla ketuista tilanne näin onkin. Var- paiden kiertyminen sisään tai ulospäin liittyy yleensä raajan ylemmissä osissa oleviin ongelmiin. Vieroitusvaiheessa lievä valgus asento (0-45o) oli 6.2%:lla ketuista ja osuus oli lähes sama kasva- tuskauden lopussa (7.2%), mutta osuudet koostuivat suurimmaksi osaksi eri eläimistä. Vieroitus- vaiheessa todettu lievä valgus asento korjaantui 79%:lla eläimistä normaaliksi kasvun edetessä ja 18%:lla se säilyi lievänä koko kasvun ajan. Suurin osa eläimistä (84%), joilla todettiin kasvun lo- pussa lievä valgus, olivat olleet suorajalkaisia ensimmäisessä arvostelussa. Aineistossa oli 5 pen- tua, joilla etujalat olivat kääntyneet erittäin voimakkaasti (yli 45o) valgus asentoon vieroitusvai- heessa. Kasvun loputtua näidenkin eläinten etujalkojen valgus asento oli korjaantunut ja varpaat osoittivat suoraan eteenpäin. Aineistossa oli vain kaksi kettua, joiden etujalkojen asento oli voi- makkaasti kääntynyt kasvatuskauden lopussa ja näiden eläinten varpaiden asento oli ollut suo- raan eteenpäin vielä vieroitusvaiheessa. Ranteiden osalta jalostusarvostelun ja karsinnan voi tehdä jo pentujen vieroituksen yhteydessä. Mahdollisimman aikainen arvosteluajankohta on hyödyllinen sekä siitoseläinvalintojen että ruo- kinnallisten ratkaisujen kannalta. Sinikettujen etujalkojen valgus asento voi joko parantua tai huonontua kasvun edetessä. Tämän vuoksi valgus asennon arviointi vaatii kaksi arvostelukertaa: vieroitusvaiheessa ja uudelleen kasvun päätyttyä. Tämänhetkisen vähäisen tutkimustiedon va- lossa jalostukseen ei suositella käytettävän eläimiä, joilla on perinnöllinen taipumus jalkojen vir- heasentoihin, vaikka tilanne korjaantuisikin. 5.2.2 Peritymisasteiden arviot Etujalkojen asennon Etujalkojen asennon periytymisaste oli keskinkertainen (0.20) vieroitusvaiheessa tehdyssä arvos- telussa. Kasvun lopussa tehdyn etujalkojen asennon arvostelussa periytymisaste oli matala (0.06). Etujalkojen asennossa oli enemmän geneettistä vaihtelua vieroitusvaiheen 5-luokkaisessa rannearvostelussa verrattuna kasvun lopussa tehtyyn ranteiden arvosteluun tai ranteiden 3-luok- kaiseen arvosteluun. Aikaisemmassa tutkimuksessa etujalkojen asennossa on ollut enemmän vaihtelua kasvatuskauden lopussa kuin tässä tutkimuksessa ja periytymisasteen arvio on ollut hieman korkeampi (0.25) (Kempe 2010). Etujalkojen taipuminen voidaan arvostella ja valita 5- luokkaisella asteikolla jo vieroitusvaiheessa. Kolmeportainen asteikko on liian harva ja geneetti- nen vaihtelu vähenee tai puuttuu kokonaan kasvatus kauden lopussa. Etutassujen kääntyminen valgus asentoon Vieroitusvaiheessa todetun etujalkojen kääntyneisyyden geneettinen vaihtelu oli lähes olema- tonta ja periytymisaste lähellä nollaa (0.01). Kasvatuskauden loppupuolella ongelma ja eläinten väliset erot tulivat selvemmin esiin. Periytymisaste oli kuitenkin edelleen matala (0.11), mutta se 03080861 Highlight 38 mahdollistaa jalostusvalinnan. Geneettisen taustan vuoksi eläimet, joilla on jossakin kasvun vai- heessa etujalkojen kääntyneisyys ongelma, kannattaa karsia pois eläinmateriaalista, jotta on- gelma ei yleisty populaatiossa. Liikuntakyky Liikuntakyvyn periytymisasteen arviot olivat erittäin matalia (0-0.03). Vieroitusvaiheessa liikun- takyvystä ei löytynyt lainkaan geneettistä vaihtelua ja periytymisaste oli nolla. Kasvatuskauden lopussa periytymisaste oli myöskin lähellä nollaa (0.03). Tässä tutkimuksessa Welfur-tyylisellä lii- kuntakyvyn arvostelulla ei saatu esiin eläinten välillä olevaa geneettistä vaihtelua tai arvostelussa oli jotakin ongelmaa. Arviot painottuvat hyvään liikuntakykyyn. Liikuntakyvyn arvosteluun pitää saada eläinten välille enemmän hajontaa tarkentamalla arvostelua/määrittelyä luokissa 2, 3 ja 4. Aikaisemmissa tutkimuksissa liikuntakyky on arvosteltu viisi luokkaisella asteikolla ja liikuntaky- vyn periytymisaste on ollut keskinkertainen (0.22) (Kempe ym. 2010). Taulukko 10. Siniketun jalkarakenteen, liikuntakyvyn ja kuntoluokan havaintojen lukumäärä (n), pentuevarianssi (σ2 c), additiivinen geneettinen varianssi (σ2 a), jäännösvarianssi (σ2 e) ja fenotyyppi- nen varianssi (σ2 P) sekä pentuetekijän osuus fenotyyppisestä varianssista (c2) ja periytymisaste (h2) keskivirheineen (SE) vieroitushetkellä (1) ja gradeeraushetkellä (2) n σ2 c σ2 a σ2 e σ2 P c2 ±SE h2 ±SE Etujalkojen asento 1, 5 lk 3288 0,0419 0,0786 0,2828 0,4033 0,104 ±0,03 0,195 ±0,06 Etujalkojen asento 2, 5 lk 3226 0,0240 0,0142 0,2068 0,2449 0,098 ±0,02 0,058 ±0,04 Etujalkojen asento 1, 3 lk 3288 0,0269 0,0333 0,2236 0,2838 0,095 ±0,02 0,117 ±0,05 Etujalkojen asento 2, 3 lk 3224 0,0037 0,0000 0,0341 0,0377 0,097 ±0,02 0,000 ±0,03 Liikunta 1 3276 0,0000 0,0002 0,0062 0,0063 0,000 ±0,02 0,026 ±0,02 Liikunta 2 3227 0,0049 0,0000 0,0823 0,0872 0,056 ±0,02 0,000 ±0,03 Etujalkojen kääntyneisyys 1 3288 0,0047 0,0007 0,0547 0,0600 0,078 ±0,02 0,011 ±0,02 Etujalkojen kääntyneisyys 2 3227 0,0021 0,0070 0,0534 0,0624 0,033 ±0,02 0,112 ±0,04 Kuntoluokka 1 3287 0,0014 0,0010 0,0026 0,0050 0,286 ±0,04 0,203 ±0,08 Kuntoluokka 2 3227 0,0253 0,0560 0,1625 0,2438 0,104 ±0,03 0,230 ±0,07 Kuntoluokka (BCS) Kuntoluokan periytymisaste oli vieroitusvaiheessa keskinkertainen 0.20. Kasvatuskauden lopussa mitatun kuntoluokan periytymisaste oli 0.23, mikä on yhdenmukainen tulos aikaisempien tutki- musten kanssa, joissa nahkonnan yhteydessä arvioidun kuntoluokan periytymisaste oli 0.22-0.30 (Kempe 2018b). 39 Pentuetekijän vaikutus oli suurimmillaan heti vieroitusvaiheessa ja sen osuus laski eläinten kas- vaessa. Pentuetekijän vaikutus oli suurin vieroitusvaiheessa arvioituun kuntoluokkaan (0.29). Pentuetekijän vaikutus muihin tutkittuihin ominaisuuksiin oli pieni (0-0.10). Pentuetekijöiden vaikutukset kasvatuskauden lopussa mitattuihin ranteen asentoon, liikuntakykyyn ja kuntoluok- kaan olivat hieman pienempiä kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, joissa pentuetekijä selitti kas- vatuskauden lopussa mitattujen vastaavien muuttujien vaihtelusta 11-18% (Kempe 2018b). 5.2.3 Geneettiset ja fenotyyppiset korrelaatiot Arvostelukertojen välinen korrelaatio Vieroitusvaiheessa arvostellun ranteen asennon geneettinen korrelaatio kasvun lopussa arvioi- tuun etujalkojen asentoon vaikuttaisi olevan kohtalaisen korkea (0.42), joskin korrelaation keski- virhe oli korkea (taulukko 11). Vieroitusvaiheen hyvä etujalkojen asento on siis suurella todennä- köisyydellä geneettisesti yhteydessä loppukasvun hyvään etujalkojen asentoon. Tämän vuoksi valinta ominaisuuden suhteen on mahdollista jo vieroitusvaiheessa etenkin, kun myös etujalko- jen asennon periytymisaste on suurempi vieroitusvaiheessa kuin kasvun lopussa. Vieroitusvaiheessa ja kasvun lopussa arvostellun etujalkojen kääntyneisyyden (valgus) välinen geneettinen korrelaatio vaikuttaisi olevan positiivinen, mutta korrelaation keskivirhe oli kuiten- kin niin suuri, ettei korrelaatio poikkea merkittävästi nollasta. Kyseessä saattaakin olla kaksi eri ominaisuutta, joiden fenotyyppi näyttää samalta, mutta etiologia on erilainen. Luotettavan ge- neettisen korrelaation laskeminen vaatisi enemmän aineistoa, sillä valgusasennon frekvenssit oli- vat alhaisia tässä aineistossa. Ensimmäisen ja toisen kuntoluokka-arvion välinen geneettinen korrelaatio ei poikennut merkit- tävästi nollasta. Kuntoluokitusasteikko on kehitetty kasvatuskauden lopussa olevien eläinten li- havuuden arviointiin eikä se tämän tutkimuksen perusteella vaikuta soveltuvan kovin hyvin vie- roitettavien pentujen lihavuuserojen arviointiin. Kuntoluokan vaikutus jalkarakenteeseen Kuntoluokan ja valgusasennon välillä oli korkea negatiivinen geneettinen korrelaatio (-0.81 ja - 0.50) eli jalkojen kääntyminen liittyi alempaan (hoikempaan) kuntoluokkaan sekä vieroitusvai- heessa että kasvun lopussa tehdyissä mittauksissa. Negatiivisen korrelaation taustalla olevat syyt vaativat yksityiskohtaisempia jatkotutkimuksia mm. elopainon ja kasvunopeuden vaikutuksesta valgusasennon syntyyn ja/tai laajempaa aineistoa. Kuntoluokan ja etujalkojen asennon tai liikuntakyvyn väliset geneettiset korrelaatiot olivat lähellä nollaa tässä tutkimuksessa. Todennäköinen syy on, että arvostelussa ei löydetty eläinten välisiä 40 eroja, minkä vuoksi geneettinen vaihtelu oli pientä. Kempen ym. (2010) tutkimuksessa kuntoluo- kan ja etujalkojen asennon välinen geneettinen korrelaatio oli melko korkea (-0.40), samoin kuin kuntoluokan ja liikuntakyvyn välinen geneettinen korrelaatio (-0.61). Jalkarakenteen väliset yhteydet ja vaikutus liikuntakykyyn Vieroitusvaiheessa etujalkojen ja valgusasennon välillä vaikuttaisi olevan suotuisa geneettinen korrelaatio eli hyvä etujalkojen asento saattaa liittyä suorempiin jalka-asentoihin, mutta luotet- tavan geneettisen korrelaation laskeminen vaatii suuremman aineiston. Etujalkojen asennon ja liikuntakyvyn välillä oli positiivinen, suotuisa geneettinen korrelaatio (0.93). Hyvä etujalkojen asento vieroitusvaiheessa oli siis yhteydessä hyvään liikuntakykyyn. Tulos samansuuntainen kuin Kempen ym. (2010) tutkimuksessa, jossa etujalkojen asennon ja liikuntakyvyn geneettinen kor- relaatio kasvun lopussa oli 0.94. Kasvun loppuvaiheen liikuntakyvyn arvioinnissa vain vähän vaih- telua eläinten välillä, minkä vuoksi siihen liittyvien geneettisten korrelaatioiden keskivirheet oli- vat suuria ja tulokset epäluotettavia. Tämän vuoksi ne on jätetty pois korrelaatiot esittävästä tau- lukosta. Taulukko 11. Tutkittujen ominaisuuksien estimoidut geneettiset korrelaatiot keskivirheineen (yläkolmio) ja fenotyyppiset korrelaatiot (alakolmio). BCS1 BCS2 Ranne1 Ranne2 Liike1 Valgus1 Valgus2 BCS1 0,33±,23 0,05±,24 0,27±,36 -0,06±,36 -0,81±,40 0,01±,28 BCS2 0,00 0,57±,19 -0,02±,31 0,66±,35 0,83±,47 -0,50±,22 Etuja- lat1 0,01 -0,02 0,42±,28 0,93±,30 -0,52±,64 -0,11±,23 Etuja- lat2 -0,02 -0,33 0,21 0,06±,52 0,00±,83 0,32±,36 Liike1 0,00 0,01 0,06 0,01 0,04±,73 0,48±1,44 Valgus1 0,01 0,04 -0,15 -0,02 -0,03 0,29±0,68 Valgus2 0,06 0,00 -0,02 -0,03 0,00 0,05 Geneettiset korrelaatiot, jotka poikkeavat nollasta enemmän kuin 1.96 × S.E. on tummennettu. BCS1 = kuntoluokka vieroitusvaiheessa, BCS2 = kuntoluokka gradeerausvaiheessa, Etujalat1 = etujalkojen asento vieroitusvaiheessa, Etujalat2 = etujalkojen asento gradeerausvaiheessa, Liike1 = liikunta vieroitusvaiheessa, Valgus1 = etujalkojen kääntyneisyys vieroitusvaiheessa, Valgus2 = etujalkojen kääntyneisyys gradeerausvaiheessa 5.3. Tulosten yhteenveto Tämä hanke tuotti runsaasti uutta tietoa sinikettujen jalkaterveyteen liittyvien parametrien mit- tauksesta ja jalkaongelmien taustalla olevista syistä. Hankkeen aikana kehitettiin myös metodeja jalkaterveyteen liittyvien ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. 41 Kontrolloidun kokeen tutkituista jalkaterveysmittareista etujalkojen taipuneisuus oli selkein. Vie- roitushetkellä ominaisuus oli vielä melko normaalisti jakautunut, mutta nahkontaa kohti mentä- essä taipuneempien etujalkojen osuus kasvoi suureksi. Muissa mittareissa havaitut poikkeamat normaalista olivat melko vähäisiä. Vaikka taipuneisuudeltaan huonojen tai erittäin huonojen etu- jalkojenosuus oli nahkontahetkellä suuri, ei liikuntavaikeuksista kärsivien eläinten osuus kuiten- kaan noussut nahkontaiän lähestyessä. CT-kuvissa taipuneiden ja normaalien jalkojen välillä ha- vaittiin ero värttinäluun taipuneisuudessa. Tästä ei kuitenkaan todennäköisesti ole merkittävää hyvinvointi haittaa nahkottaville eläimille, mutta siitoksesta nämä eläimet tulisi karsia. Lisäksi tarvitaan vielä lisätutkimuksia, miten värttinäluun taipuneisuus vaikuttaa ranne ja kyynärnive- leen. Sinikettujen paino ja kuntoluokka vaikuttavat olevan voimakkaasti korreloituneita etujalkojen tai- puneisuuden kanssa. Tätä tukee myös kontrolloidussa kokeessa saadut tulokset. Ruokintarajoi- tuksen aikana rajoitetun ryhmän etujakojen asento oli selvästi parempi kuin vapaan ryhmän eläi- millä. Rajoitusjakson jälkeen rajoitetun ryhmän rehunsyönti ja myös kasvu (pääsääntöisesti ras- voittuminen) oli selvästi vapaata ruokintaryhmää suurempi. Rajoitetun ryhmän saavuttaessa va- paan ryhmän painot, etujalkojen taipuneisuudessa havaitut erot lähes katosivat. Tämä hanke onnistui tunnistamaan kolme keskeistä tekijää joihin tulisi kiinnittää tulevaisuudessa erityistä huomiota etujalkojen taipuneisuuden ennaltaehkäisyssä: a) Etujalkojen taipuneisuus näyttää olevan kohtalaisesti periytyvä ominaisuus. Ominaisuu- den perinnöllinen valinta on tehokkainta vieroitushetkellä, sillä vieroitushetken periyty- misaste on gradeeraushetkeä korkeampi. Tämä johtuu sekä vieroitushetken suurem- masta vaihtelusta ominaisuudessa, että gradeeraushetken suuremmasta ympäristövaiku- tuksen (lihominen) osuudesta. Vieroitus- ja gradeeraushetken mittaukset korreloivat melko hyvin keskenään, joten vieroitushetkellä tehty etujalkojen valinta pienentää myös epäsuorasti gradeeraushetken perinnöllistä riskiä etujalkojen taipuneisuudelle. b) Siniketun nopean kasvun aikaan kivennäisten, erityisesti kalsiumin, saanti näyttää käyte- tyistä rehuraaka-aineista johtuen olevan selkeästi koiran vastaavia ruokintasuosituksia suurempia. Vaikka hitaammin kasvavien koirien suosituksia ei täysin voida verrata sinike- tun tarpeisiin, tarvitaan tulevaisuudessa lisää tutkimusta kalsiumin yliruokinnan ja etujal- kojen taipuneisuuden välisistä riippuvuussuhteista. c) Kasvatuskauden lopulla viimeisten 4-6 viikon aikana ennen nahkontaa siniketun paino li- sääntyy nopeasti lähinnä lihomisen vuoksi. Lihomisella näyttää olevan melko selkeä yh- teys etujalkojen taipuneisuuteen. Loppukasvatuksen lihavuuden hallinnalla onkin suuri merkitys tuotantoeläinten etujalkojen asennon kehityksessä. Vuonna 2018 käyttööno- tetut painoindeksi (BMI) rajoitukset palvelevat tätä tavoitetta hyvin. 42 6. Tulosten julkaisu ja hyödyntäminen 6.1. Julkaisusuunnitelma Tämän hankkeen tuloksista tullaan tiedottamaan Fifurin julkaisemassa Turkistalous lehdessä, joka tavoittaa suurimman osan suomalaisia turkiseläinten kasvattajista. Hankkeen päätuloksista koottiin käytännönläheinen ja visuaalinen jalkaterveysopas, jonka tavoitteena on opastaa tuot- tajia sekä jalkaterveyden jalostusvalinnassa, että kasvatus- ja siitoskauden ruokinnassa. Oppaasta tehtiin sekä suomen- (Liite 1) että ruotsinkielinen (Liite 2). Loppukasvatuksen ruokinnassa op- paan painopiste on liian korkean painoindeksin välttämisessä. Eläimen gradeeraushetken pai- nolla ja painoindeksillä todettiin olevan selkeä yhteys gradeeraushetken jalkaterveyteen. Hankkeen aikana järjestettiin 12 tuottajatilaisuutta, 6 suomenkielisellä alueella ja 6 ruotsinkieli- sellä alueella. Tilaisuuksissa ohjeistettiin tuottajia jalkarakenteen siitoseläinvalinnassa sekä lop- pukasvatuksen ruokinnassa jalkaterveyden näkökulmasta. Tilaisuuksiin osallistui yhteensä noin 400 tuottajaa, joille kaikille jaettiin hankkeen aikana tehty jalkaterveysopas (Liite 1). Opas herätti runsaasti kiinnostusta tuottajien keskuudessa. Tilaisuuksiin osallistui kettutilallisten lisäksi myös siitoseläinten kasvattajia, jotka ovat tärkeässä roolissa ketun jalkaterveyden jalostuksellisessa edistämisessä valtakunnallisella tasolla. Jalkaterveysoppaita on jaettu mahdollisuuksien mukaan myös muissa tilallisille järjestetyissä tilaisuuksissa, kuten valtakunnallisessa nahkanäyttelyssä. Hankkeen aikana järjestettiin kaksi neuvontahenkilökunnan koulutuspäivää, joista toisessa kes- kityttiin hankkeen päätulosten läpikäyntiin ja toisessa demonstroitiin ja harjoiteltiin jalkaominai- suuksien arvostelua käytännössä. Hankkeen tuloksia on esitelty lisäksi Turkisalan rehupäivillä 2017 ja 2018 sekä pohjoismaisten turkistutkijoiden syysseminaarissa syksyllä 2018 Oslossa. Ja- lostustutkimuksen tulokset esitetään IFASA:n kongressissa Varsovassa ja tieteellinen julkaisu lä- hetetään arvioitavaksi vuoden 2020 aikana. CT-skannauskuvista julkaistiin Sofie Svennsin EL-li- sensiaattityö 2017. 6.2. Tulosten hyödyntäminen Tämä hanke toteutettiin turkiselinkeinon lähtökohdista ja koko hankkeen peruslähtökohtana oli tuottaa tieteellisen tiedon lisäksi käytännöllisiä työkaluja ja toimintatapoja jalkakestävyyden pa- rantamiseksi. Suurin osa hankkeen tuloksista on siirtynyt suoraan turkiselinkeinon käytännön toi- mintaan joko jo hankkeen aikana tai välittömästi sen jälkeen: • Jalkarakenteen taustalta löytyvien syvällisempien syiden tunteminen on lisännyt elinkeinon ymmärrystä jalkojen virheasentoihin liittyvistä syistä vaikutuksista eläinten hyvinvointiin. • Hankkeen aikana on laskettu jalkarakenteen geneettiset parametrit, jotka ovat siirrettävissä Websampo-ohjelmaan, jonka avulla tuottaja voi käyttää niitä siitoseläinvalinnassa • Hankkeen lopullisena tuloksena on parantunut kettujen jalkaterveys • Hankkeen aikana neuvontaa tekevien toimihenkilöiden osaaminen ja ymmärrys jalkakestä- vyyden taustoista sekä merkityksestä elinkeinolle ja eläinten hyvinvoinnille on lisääntynyt huomattavasti. Lisääntynyt osaaminen on siirtynyt osaksi neuvojien jokapäiväistä työtä ja sitä kautta osaaminen siirtyy tuottajien käyttöön jatkossakin 43 7. Ohjausryhmä Hankkeella oli ohjausryhmä, johin kuuluivat Susanna Ahlström, MMM, puheenjohtaja, Hannu Kärjä, Toiminnanjohtaja, Pohjois-Suomen Turkiseläinten Kasvattajain liitto ry, Kristian Bengts (Myöhemmin Dan-Ove Stenfors), Toiminnanjohtaja, Svenska Österbottens Pälsdjurodlarsfö- reningen, Jaakko Mononen, Johtava tutkija, Eläinten Hyvinvointi, LUKE, Anna Valros, Kotieläinten hyvinvointitieteen professori, Helsingin yliopisto ja Asko Mäki-Tanila, Professori, Eläinjalostus, Helsingin yliopisto. 8. Hankkeen toteuttajat ja työnjako Tutkijat/muuta toteuttajat Tehtävä Fifur Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry/Finnfurlab Jussi Peura, Tutkimusjohtaja, MMT (Eläinjalostus) Tutkimuksen johtaja, koko hankkeen koordinointi Johanna Korpela, Eläinlääkäri, ELL Luova Oy:n kokeen eläinten perusterveydenhuolto, osal- listuminen tila-aineiston keruuseen Anna-Maria Moisander-Jylhä, Eläinlää- käri, ELL Kontrolloidun kokeen ELL osaamista vaativien mittausten tekeminen Sofie Svenns, Eläinlääkäri, ELL CT-kuva-aineiston analysointi Kannuksen tutkimustila LUOVA Oy Maarit Mohaibes, tutkija, FM (Eläinten hyvinvointi) Kontrolloidun kettukokeen suunnittelu ja käytännön to- teutus Eeva Ojala, tutkija, FM, (Eläinten hyvin- vointi) Kontrolloidun kettukokeen suunnittelu ja käytännön to- teutus, Jalkaterveysoppaan laatiminen ja tuottajakoulu- tusten luennointi Eläintenhoitohenkilökunta Luova Oy:n kontrolloidun kokeen käytännön toteutus Welfur auditoijat Jalkaterveyden kenttäaineiston keruu LUKE, Vihreä teknologia, Kasvi-, metsä- ja eläingenetiikka Ismo Strandén, PhD, Professori (eläinjalostus) Ohjaus kettujen tila-aineiston analysointi Riitta Kempe, MMT, Tutkija (eläinjalos- tus) Luova Oy:n kontrolloidun kokeen suunnittelu, Kettujen tila-aineiston analysointi LUKE, Vihreä teknologia, Kotieläinteknologia Hannu T. Korhonen, FT, erikoistutkija (eläinten hyvinvointi) LUKE:n osuuden johtaminen, kettujen kontrolloidun ko- keen käyttäytymis-osuuden suunnittelu ja aineiston ana- lysointi Tarja Koistinen, FT, erikoistutkija (eläin- ten hyvinvointi) Loppuraportin viimeistelyyn osallistuminen Helsingin yliopisto, ELTDK Anu Lappalainen, Pieneläinsairauksien erikoislääkäri, ELT (eläinlääkintätiede) Kettujen kontrolloidun kokeen CT-kuvausten suunnittelu ja kuvien lausuminen 44 9. Hankkeen vaikuttavuus Tämä hanke tuotti runsaasti elinkeinon tarvitsemaa tutkittua tietoa kettujen jalkakestävyydestä. Se pureutui syvälle ominaisuuksien taustalla oleviin syihin ja tuotti runsaasti uutta tietoa jalka- kestävyyden perimmäisistä syistä sekä keinoista, joilla jalkaongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä. Tämä hanke toimi myös vahvana kettujen jalkojen rakennearvostelukulttuurin käynnistyshank- keena. Hankkeessa koulutettiin kaikki alan turkisneuvojat tekemään jalkaterveyteen liittyvien mittareiden arviointia. Hankkeen aikana pidetyissä tuottajatilaisuuksissa taas tavoitettiin suuri osa sinikettujen kasvattajista ja siitoseläinkauppiaista. 10. Toteutuneet ja budjetoidut kustannukset ja rahoitus Hankkeen kustannukset (EUR) Kustannukset Toteutuneet Budjetti Henkilöstökulut Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry Henkilötyökuukaudet Henkilöstökulut Kannuksen tutkimustila LUOVA Oy Henkilötyökuukaudet Henkilöstökulut LUKE Henkilötyökuukaudet (teholliset) Henkilöstökulut Yleiskustannukset 2,3 15 422 18,6 74 716 12,6 85 139 72 368 15 40 000 13 105 000 13 83 000 71 000 Ostopalvelut 29 038 35 000 Matkakulut + kulutustavarat Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry Kannuksen tutkimustila LUOVA Oy LUKE 13 791 6640 2664 8000 8000 6000 Alv 128 0 Yhteensä 299 961 356 000 Hankkeen rahoitus (EUR) Rahoittaja Toteutunut Budjetti Tutkimuslaitokset LUKE budjetti 48 392 47 000 Julkinen rahoitus MMM 195 000 195 000 Yksityinen sektori Fifur Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry 56 659 114 000 Yhteensä 299 961 356 000 45 Hanke rahoitettiin julkisen sektorin, LUKE:n ja Fifurin yhteisrahoituksena, joista julkisen sektorin rahoitusosuus oli noin 65 %, LUKE:n 16 % ja Fifurin 19 %. 11. Kirjallisuusluettelo AAFCO Official Publication. 2016. Pet Food Labelling Guide. Association of American Feed Control Officials. Ahola, L.K., Huuki, H., Hovland, A.L., Koistinen, T., Mononen, J. (2012) WelFur – foxes: the inter- observer reliability of the WelFur health measures, and the prevalence of health disorders on fox farms during the growth period. In: Proceedings of the 10th international scientific congress in fur animal production. Denmark, 21-24 August 2012. Scientifur, 36, 441-447. Case, L.P., Hayek, M.G., Daristotle, L.D. & Raasch, M.F. 2011. Canine and Feline Nutrition - A Re- source for Companion Animal Professionals. Mosby Elsevier. Dahlman, T. (2003). Protein and amino acids in the nutrition of the growing-furring blue fox. Ac- ademic Dissertation, University of Helsinki. Dobenecker, B.; Frank, V. & and Kienzle, E. 2010. High calcium intake differentially inhibits nutri- ent and energy digestibility in two different breeds of growing dogs. Journal of Animal Physiology and Animal Nutrition 94 (2010) e109–e114 ª 2010 Blackwell Verlag GmbH. Huhti, P. (2005). Siniketun kasvun ja sen koostumuksen mallintaminen. Pro Gradu-tutkielma, ko- tieläinten ravitsemustiede, Helsingin Yliopisto. Kempe, R. 2018a. Koiran ravintoaineiden tarve. Helsingin yliopisto. Koiran ruokintakurssi 2018. Kempe, R. 2018b. Selection for welfare and feed efficiency in Finnish blue fox. Doctoral thesis. University of Helsinki. 59 p. Kempe, R., Koskinen, N., Mäntysaari, E., Strandén, I. (2010). The genetics of body condition and leg weakness in the blue fox (Alopex lagopus). Acta Agriculturae Scandinavica, Section A, Animal Science 6, 141-150. Keski-Nisula, S. 2006. Siniketun tuotanto-ominaisuuksiin vaikuttavien kromosomialueiden kar- toitus. Master’s thesis, University of Helsinki, Kotieläintieteen laitoksen julkaisuja 82. 37 p. Korhonen, H., Eskeli, P., Huuki, H. ja Sepponen, J. 2015. X-Ray evaluation of foot bending in foxes fed Ca-P diets. In: Proceedings of NJF seminar 485. Finland, 29 Sept. – 1 Oct. 2015. p. 6. 46 Mack, J. K.; Alexander, L. G.; Morris, P. J.; Dobenecker, B. &Kienzle, E. 2015. Demonstration of uniformity of calcium absorption in adult dogs and cats. Journal of Animal Physiology and Animal Nutrition 99 (2015) 801–809 © 2015 Blackwell Verlag GmbH. Meuwissen, T. H. E., B. J. Hayes, and M. E. Goddard. 2001. Prediction of total genetic value using genomewide dense marker maps. Genetics 157:1819–1829. MmVM 6/2013. Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 6/2013. Url: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/mmvm_6_2013_p.shtml (18.2.2014) Mäntysaari, E.A., Liu, Z., VanRaden, P., Interbull validation test for genomic evaluations. Proceed- ing of Interbull Open Meeting. Paris, France, March 4-5, 2010. Interbull bulletin 41:17-21. Mölsä, S.H., Hjelm-Björkman, A.K. ja Laitinen-Vapaavuori, O. 2010. Force platform Analysis in Clinically Healthy Rottweilers: Comparison to the Labrador Retriewer Breed. Veterinary Surgery 39: 701-707. Peura, J., Sørensen, A.C., Meier, K. and Rydhmer, L. 2015. Stochastic simulation of alternative future blue fox breeding strategies. 66th Annual Meeting of the European Association for Animal Production, Warsaw Poland, 31 August –4 September 2015. Book of abstracts No. 21 (2015): 391. Svenns, S. Utvärdering och jämförelse av den anatomiska axeln av strålbenet i tre plan hos blårävar med raka och avvikande benställningar, Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma, Hel- singin yliopisto, 2018. Tauson A-H 1993. Effect of body condition and dietary energy supply on reproductive processes in the female mink (Mustela vison). Journal of Reproduction and Fertility 47, 37-45. Valaja J, Pölönen I, Jalava T, Perttilä S and Niemelä P 2000. Effects of dietary mineral content on mineral metabolism and performance of growing blue foxes. Scientifur 24, 28-31. WELFUR. http://www.efba.eu/welfur/index.html http://www.vetmed.helsinki.fi/botuliini/nivelrikko.html Jalkaterveysopas Siniketun kasvattajille 1 Johdant