Annales Agriculturae Fenniae Maatalouden tutkimuskeskuksen aikakauskirja Vol. 5, Suppl. 1 Journal of the Agricultural Research Centre Helsinki 1966 Al\ NALES AGRICULTURAE FEN-\ IAE Maatalouden tutkimuskeskuksen aikakauskirja Journal of the Agricultural Research Centre TOIMITUSKUNTA — EDITORIAL STAFF E. A. Jamalainen Päätoimittaja Editor-in-chief R. Manner V. Vainikainen V. U. Mustonen Toimitussihteeri Managing editor Ilmestyy 4±6 numeroa vuodessa; ajoittain lisänidoksia Issued as 4-6 numbers yearly and occasional supplements SARJAT — SERIES Agrogeologia, -chimica et -physica — Maaperä, lannoitus ja muokkaus Agricultura — Kasvinviljely Horticultura — Puutarhanviljely Phytopathologia — Kasvitaudit Animalia domestica — Kotieläimet Animalia nocentia — Tuhoeläimet JAKELU JA VAIHTOTILAUKSET DISTRIBUTION AND EXCHANGE Maatalouden tutkimuskeskus, kirjasto, Tikkurila Agricultural Research Centre, Library, Tikkurila, Finland ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE Maatalouden tutkimuskeskuksen aikakauskirja 1966 Supplementum 1 Vol. 5 KORISTEPUIDEN JA -PENSAIDEN LEVINNEISYYDESTÄ JA MENESTYMISESTÄ SUOMESSA TAPIO K. KALLIO Maatalouden tutkimuskeskus, Puutarhantutkimuslaitos, Piikkiö Zusammenfassung: Ober Verbreitung und Gedeihen von Zierbäumen und -sträuchern in Finnland Saapunut 1. 11. 1965 SISÄLLYS Sivu Tutkimuksen järjestely 3 Tulokset 4 Lehtipuut ja pensaat 4 Havupuut 41 Tulosten tarkastelu 45 Kirjallisuutta 46 Zusammenfassung 47 Levinneisyyskartat 49 HELSINKI 1966 Yhtenäistä esitystä koristepuiden ja -pen- saiden levinneisyydestä ja menestymisestä Suomessa ei ole aikaisemmin julkaistu. Metsän- tutkimuslaitos on tutkinut ulkomaisten puula- jien Suomessa viljelyn mahdollisuuksia (HEIKIN- HEIMO 1955). Nämä tutkimukset ovat kuitenkin kohdistuneet pääasiassa puiden hyväksikäyttöön metsänviljelyssä. Varsinaisten koristepuiden ja -pensaiden menestymistä koskevat tutkimuk- set ja julkaisut ovat käsitelleet suppeata aluetta. Arboretum Mustilan, Mustilan Kotikunnaan, puista ja pensaista valtioneuvos A. F. TIGER- STEDT (1922) ehti julkaista vain havupuita koske- van osan. Lisäksi on julkaistu tutkimukset Tam- pereen seudulla tavattavista koristepuista ja -pen- saista (SAARNIjoRI 1937) sekä huomattavasti myöhemmin puutarhantutkimuslaitoksella ko- keilluista koristepuista ja -pensaista (MEURMAN 1963). VAARAMA (1941) on selvitellyt talven 1939-40 Helsingin Yliopiston kasvitieteelli- sessä puutarhassa aiheuttamia tuhoja. Helsingin kaupungin entinen kaupunginpuu- tarhuri SCHALIN (1936, 1953) on erityisen perus- teellisesti paneutunut julkaisuissaan puiden ja pensaiden koristearvoon sekä sen perusteella esittänyt runsaasti harvinaisia puita ja pensaita, joita hän on kokeillut Helsingin kaupungin puis- toissa ja omistamallaan tilalla Kirkkonummella'. Uudemmassa koristepuita ja -pensaita -koske- vassa kirjallisuudessa (SIMBERG 1955) on niiden menestyminen ilmoitettu LEHTOSEN (1946) esit- tämien viljelyvyöhykkeiden mukaan. Samaa vyöhykejakoa on käyttänyt mm. JOKELA (1953), joka on kerännyt kestävyystietoja erityisesti Val- tion Rautateiden liikennepaikkojen istutuksilta. Mustilan lisäksi on yksityisiä arboretumeita ollut Tammiston tilalla Karjalohjalla' (KOMPPA 1926) ja Hörtsänän tilalla Orivedellä. Nämä ovat kuitenkin nykyään suureksi osaksi hoitamatta, joten paljon lajeja on hävinnyt. Viime vuosina on puutarhantutkimuslaitoksen ja Helsingin Yliopiston puutarhatieteen laitoksen toimesta perustettu koristekasvien havaintoistutuksia eri puolille Suomea. Nämä tutkimukset ovat vasta alkuvaiheissaan; jälkimmäisistä on jo julkaistu en- simmäiset alustavat tulokset (KAuicovIRTA 1963). TUTKIMUKSEN JÄRJESTELY Puutarhantutkimuslaitoksen toimesta ja yh- teistyössä Puutarhaliiton ja Taimistovilj ehjät — Plantskoleodlarna ry:n kanssa järjestettiin vuo- sina 1963-64 koko maan käsittävä koristepui- den ja -pensaiden levinneisyyden tutkimus. Se suoritettiin pääasiassa eri asiantuntijoille osoite- tuulia 'kyselylomakkeilla. Puutarhaliitto ja Tai- mistoviljelijät hoitivat lomakkeiden jaon ja ylei- sölle tarkoitetun informaation tutkimuksesta ja vastausten laatimisesta. Puutarhantutkimuslaitos suoritti vastausten perusteella saatujen tietojen analysoinnin ja muut jatkotutkimukset. Kyselylomakkeissa pyydettiin kustakin kasvi- lajista seuraavia tietoja: lukumäärä, ikä, kasvu- paikan kosteus- ja maalajisuhteet, kasvupaikan viettävyys ja suojaisuus, talvehtimisvauriot sekä yleinen menestymisarvio. Kyselyjä lähetettiin kaikille kaupungin- ja kauppalanpuutarhureille; maatalous-, kotitalous- ja puutarha-alan oppilaiJ- toksille, harjoittelupuutarhoille, taimitarhoille, 3 seurakuntien puutarhureille ja hautausmaiden hoitajille, maataloudellisten neuvontajärj estöj en konsulenteille (edelleen levitettäviksi), teollisuus- laitosten puutarhureille sekä useille yksityisille henkilöille, joiden tiedettiin harrastaneen koriste- kasveja tai jotka olivat erityisesti pyytäneet ky- selylomakkeita. Yhteensä lähetettiin noin 1 100 kyselyä yksityiskohtaisine vastausohjeineen. Vastauksia saatiin yhteensä 325 kpl. Ne jakaan- tuivat 197 kunnan osalle (kuva 1). Tutkimuksen täydentämiseksi tehtiin useita matkoja sellaisille alueille, mistä tietoja oli saatu vähän tai ei lainkaan, ja sellaisiin kohteisiin, joi- den kasvilajisto saatujen vastausten perusteella antoi aihetta tarkempiin tutkimuksiin. Seuraa- vien kaupunkien ja kauppaloiden puistoihin teh- tiin tarkistusmatkat: Helsinki, Iisalmi, Kajaani, Kemi, Kemijärvi, Kouvola, Kuopio, Lahti, Nur- mes, Oulu, Pietarsaari, Rovaniemi, Savonlinna, Tampere, Turku ja Vaasa. Tutkimusta varten saatiin käytettäväksi Val- tion Rautateiden keskuspuutarhan arkisto, josta saatiin tietoja liikennepaikkojen istutusten puu- ja pensaslajeista. Nämä tiedot tarkistettiin asian- omaisille VR:n piiripuutarhureille lähetetyillä kyselyillä. Vastauksiin sisältyivät tiedot myös kasvien menestymisestä. Tähän tutkimukseen ei ole sisällytetty tietoja yliopistojen kasvitieteellisissä puutarhoissa tai Mustilan ja Tammiston arboretumeissa esiinty- vistä harvinaisista kasvilajeista. Eräistä niistä on, kuten edellä mainittiin, olemassa omat julkai- SUUSa. (TIGERSTEDT 1922, VAARAMA 1941). Vastaukset käsittivät tietoja yhteensä 937 puu- ja pensaslajista, -muunnoksesta ja lajikkeesta. Tässä luvussa ei kuitenkaan ole mukana ryhmä- ruusulajikkeita, joiden määrä nousee useaan sataan. Mainitusta määrästä oli vain 207 lajia ja lajiketta sellaisia, joista saatiin tietoja kymme- neltä tai useammalta vastaajalta ja joita siten voi- daan pitää meillä suhteellisen yleisinä. Vastausten ja muiden tutkimusten perusteella laadittiin jokaisesta lajista ja lajikkeesta oma kort- tinsa, johon kerättiin tiedot iästä, kasvupaikasta, talvehtimisvaurioista ja menestymisestä yleensä. Mikäli kasvin tyydyttävää tai hyvää menestymistä koskevat tiedot ovat perustuneet alle 4-vuotiai- suin yksilöihin, ei niitä ole tuloksia ilmoitet- taessa otettu huomioon. Mikäli kasvit ovat alle 4-vuotiaina paleltuneet, tiedot on esitetty edel- lyttäen kuitenkin, että samaa kasvilajia on ollut ainakin 6 yksilöä. Tällöin on voitu jossain määrin eliminoida sattumanvaraisten tekijöiden, kuten istutuksessa tapahtuneen virheen tai taimien heikon kunnon vaikutusta. Tulokset on esitetty kasvisuvuittain aakkos- järjestyksessä, lehtipuut ja -pensaat kuitenkin ensin ja sitten havukasvit. Kasvien tieteellisessä nimistössä on seurattu KR-ö ssmANNin teoksia (1960 a, 1960 b, 1962), joissa on noudatettu voi- massa olevia kansainvälisiä sääntöjä (Internatio- nal code of nomenclatur for cultivated plants). Suomenkielisissä nimissä on seurattu Puutarha- liiton julkaisuja (Puutarhakasvien nimet. Ylei- simpien puutarhakasvien suomenkielinen ni- mistö). TULOKSET Lehtipuut ja pensaat Acanthopanax Miq. — aralehti Tutkimuksessa on saatu tietoja kaikkiaan nel- jästä Acanthopanax-lajista, jotka kaikki ovat me- nestyneet kohtalaisesti Etelä- ja Lounais-Suo- men rannikolla suojaisilla paikoilla — vain vuosi- kasvaimet ovat paleltuneet talvisin. Nämä meillä harvinaiset lajit ovat A. divaricatus (S. & Z.) Seem., A. henryi (Oliv.) Harms., A. sessiliflorus (Rupr. & Maxim.) Seem. ja erittäin arkana pi- detty A. trifoliatus (L.) Merrill. A. sessiliflorus kasvoi 1930-luvulla Tampereen seudulla, mutta sen versot vahingoittuivat talvisin (SAARNI- JOKI 1937). 4 o 50 100bo FINLAND. STATISTIKKARTA 05 TILASTOKARTTA 18° 19° 20 j2I° 72 VI 55. 555 .55r: 555 14 OCO 000 96° ° 2 00 60° 1.1.NNIITTALISHALLITUKSEN NARTOGRAFINE 01 STO FIAAXMITTAUSHALLITLINSEN IVIPAINO,ELSINNI.11964 —7ao° 95° Kuva 1. Koristepuiden ja -pensaiden levinneisyys- ja menestymistiedusteluun saa- puneiden vastausten jakaantuminen Abb. 1. Einteilung der Antworten auf die Befragung nach Verbreitung und Gedeihen von Zierbäumen und -sträuchern 5 Acer L. — vaahtera Vaahteroista yleisin on tavallinen metsävaah- tera, Acer platanoides L., joka tutkimuksen mu- kaan näyttää menestyvän Pohjanlahden ranni- kolla Kemissä ja Torniossa asti (kartta). Sisä- maassa sen varman menestymisalueen pohj ois- raja on Kuopion—Joensuun tasalla. Pohjoisem- pana sen versot usein paleltuvat, jolloin itse kasvi jää pensasmaiseksi. Tosin vielä Suomus- salmella kasvaa rungollinen melko suuri yksilö. Pohjoisimmat tavatut yksilöt kasvavat kituen Rovaniemellä. Metsävaahteran lukuisista muo- doista on yleisin verivaahtera, A. platanoides 'Schwedleri'. Sen levinneisyysalue käsittää vain linjan Pori—Tampere—Lahti—Imatra eteläpuo- lisen alueen. Tämän pohjoispuolella sitä tava- taan Kokkolassa, Jyväskylässä, Mikkelissä ja Ilomantsissa, joista saadut tiedot osoittavat sen menestyneen hyvin. Sen sijaan yritykset kasvat- taa verivaahteraa Vaasassa, Pielisjärvellä, Ou- lussa ja Rovaniemellä' eivät ole onnistuneet. Myös varsinaisella levinneisyysalueellaan se on monin paikoin menestynyt huonosti tai vain tyy- dyttävästi. Muut metsävaahteran punalehtiset muodot, 'Faassens Black', 'Reitenbachii' ja 'Rubrum', ovat harvinaisia Etelä-Suomessakin samoin kuin liuskalehtinen 'Dissectum'-muoto. Mongolian vaahteran, A. ginnala Maxim., le- vinneisyysalue on lähes sama kuin metsävaah- terankin (kartta). Se on menestynyt hyvin Ilo- mantsissa ja Pielisjärvellä asti idässä ja Torniossa ja Ylitorniossa asti lännessä. Kohtalaisen hyvin se on kasvanut myös Rovaniemellä, kun taas Kemijärvelle istutetut yksilöt ovat paleltuneet jo nuorina. Muunnos var. semenowii (Reg. & Herd.) Pax. on tavattu hyvin menestyvänä Lammilta. Tataarian vaahtera, A. tataricum L., on huo- mattavasti harvinaisempi kuin A. ginnala. A. ta- taricum vaihtelee lehdiltään paljon, joten on todennäköistä sen sekoittuminen vastauksissa A. ginnalan kanssa. Levinneisyysalue on suunnil- leen sama molemmilla lajeilla. A. tataricumin pohjoisimmat kasvupaikat ovat linjalla Pielis- järvi—Paltamo—Oulu—Haukipudas, missä se on viihtynyt hyvin. Se ei ole menestynyt Rova- niemellä eikä Kemijärvellä. Ruotsissa sitä suosi- tellaan kasvatettavaksi aivan maan pohjoisosissa- kin ja A. ginnalaakin napapiirille asti (REUTER- SVÄRD 1946). Saarnivaahtera, A. negundo L., on levinnyt pää- asiassa Uudenmaan, Kymen ja Hämeen läänien alueille, jossa vanhemmat yksilöt ovat menesty- neet hyvin. Pohjoisimmat, joidenkin versojen paleltumista lukuun ottamatta hyvin menesty- neet yksilöt ovat Vaasassa (10 kpl), Siilinjärvellä, Vaalassa ja Oulussa, jossa Ainolan puistossa kas- vaa kookas. yksilö. On kuitenkin ilmeistä, että osa tiedoista koskee muunnosta var. californicum (Torr. & Gray) Sarg., joka on menestynyt erin- omaisesti mm. Piikkiössä. Vuorivaahtera, A. pseudoplatanus L., on menes- tynyt hyvin ainoastaan rannikolla Turusta Hel- sinkiin, jossa se Haltiavuoren maastossa muo- dostaa metsiköntapaisenkin. Sisämaassa, jo Fors- sassa, Järvenpäässä ja Tampereella, se on yleensä paleltunut ja jäänyt pensasmaiseksi. Hyvin suo- jaisessa paikassa on yksi yksilö menestynyt muu- taman vuoden kohtalaisesti Limingassa asti. Vuorivaahtera on meri-ilmaston puu, joka me- nestyy esimerkiksi Norjassa vielä Narvikin poh- joispuolella. Meillä sitä on aikaisemmin suosi- teltu jopa III vyöhykkeelle (JOKELA 1953, SIM- BERG 1955). Punalehtinen muoto, 'Atropurpu- reum', on menestynyt hyvin Pohjassa Länsi- Uudellamaalla. Hopeavaahterasta, A. saccharinum L., on tietoja vain 13 paikkakunnalta; pohjoisimmat kasvu- paikat ovat Kokemäellä ja Tampereella. Se on Menestynyt yleensä ainakin kohtalaisesti. Liuska- lehtinen muoto, 'Wien?, on tavattu Helsingistä. Punavaahtera, A. rubrum L., tavataan hyvin menestyvänä Piikkiössä, Särkisalossa, Lohjalla ja Helsingin seudulla. Se mainitaan kestäväksi Mustilan arboretumissa (TIGERSTEDT 1960) ja se on myös Aulangon puistossa kasvanut verra- ten hyvin (HEIKINHEIMO 1956). Pohjoisin ha- vaintopaikka on ollut Mikkeli, jossa se on palel- tunut lumirajaa myöten. Muunnoksesta, var. drummondii (Hook. & Arn.) Torr. & Gray, on tullut tietoja Lohjalta ja Lappeelta, joissa sen menestyminen on ollut kohtalaista. Niverävaahteraa, A. campestre L., on istutettu maahamme jonkin verran, mutta se on yleensä 6 menestynyt huonosti; vain Särkisalossa, Fors- sassa ja Lammilla ilmoitetaan sen viihtyneen kohtalaisesti. Tampereella ja Närpiössä, jotka ovat pohjoisimmat havaintopaikat, ovat yksi yksilö kummassakin elänyt kituen. Hyvin harvinaisina — vain 1-2 kasvupaikkaa pääasiassa Etelä-Suomen rannikolla — ovat tut- kimuksessa tulleet esiin seuraavat vaahteralajit: A. barbinerve Maxim. (Lammi), A. circinatum Pursh (Keuruu), A. davidii Franch., A. forrestii Diels., A. mölabei Maxim., A. mono Maxim. (Keuruu), A. palmatum Thunb. sekä muodot 'Atropurpureum' ja var. dissectum (Thunb.) Miq., A. penylvanicum L. (Lammi), A. siebol- dianum Miq. ja A. spicatum Lam. Actinidia Lindley — laikkuköynnös Yleisin Actinidia-laji meillä on A. kolomikta (Maxim. & Rupr.) Maxim., Kiinan laikkuköyn- nös, kun taas lajista A. pofygama (S. & Z.) Maxim. on saatu tietoja vain Lepaasta, jossa se on viihtynyt kohtalaisen hyvin, ja lajista A. arguta (S. & Z.) Planch. ex Miq., Japanin laikkuköyn- nös, kolmelta paikkakunnalta, joista pohjoisim- malla, Tampereella, se on menestynyt hyvin. A. kolomiktaa tavataan jonkin verran Pori— Tampere—Imatra -linjalle asti, millä alueella se on yleensä menestynyt hyvin lukuunottamatta sopimattomasta kasvupaikasta johtuvia poik- keuksia. Pohjoisin havaintopaikka on Oulussa, jossa se on menestynyt hyvin. Aesculus L. — hevoskanstanja Tavallista hevoskastanjaa, Aesculus hippocasta- num L., on istutettu melko yleisesti Pori—Tam- pere—Lahti—Imatra -linjalle asti (kartta). Sen menestyminen on kuitenkin ollut tällä alueella varsin vaihtelevaa kasvupaikasta riippuen. Run- saimmin hevoskastanjoita kasvaa Helsingissä, jossa Hesperian puiston kujanneistutus on mei- dän oloissamme harvinainen nähtävyys. Suurin tutkimuksessa esiin tullut hevoskastanjayksilö kasvaa Sibeliuspuistossa Helsingissä. Sen rungon läpimitta on noin 80 cm. Pohjoisimmat menesty- neet yksilöt on löydetty Savonlinnasta, Jyväs- Kuva 2. Suuri Aesculus hippocastamim -yksilö Kuopiossa Abb. 2. Aesculus bippocastanum, ein grosser Baum in der Stadi Kuopio (62° 50' närdl. Br., 27° 40' östl. L.) kylästä, Kuopiosta ja Vaasasta hyvin suojaisilla paikoilla kasvavina. Raahessa, Kestilässä, Ilo- mantsissa ja Joensuussa on hevoskastanjaa ko- keiltu, mutta huonolla menestyksellä. Muita Aesculus-lajeja on Suomessa kokeiltu hyvin vähän. Muutamia yksilöitä lajeja A. x carnea Hayne 'Briotii', A. neglecta Lindl. ja A. octandra Marsh. kasvaa Helsingissä tai sen lähi- ympäristössä. Niiden menestyminen on kuiten- kin epävarmaa. Nokialta ja Orivedeltä on tavattu yksi A. glabra Willd. -yksilö kummasta- kin paikasta. Ailanthus Desf. — jumaltenpuu Ailanthus altissima (Mill.) Swingle. Tästä kau- nislehtisestä kiinalaisesta pensaasta on saatu vain yksi tieto Helsingistä, jossa se verraten suojai- sesta kasvupaikastaan huolimatta ei ole menes- 7 tynyt kuin välttävästi, koska versot ovat paleltu- neet talvisin. SimBERGin (1955) mukaan sen pitäisi merestyä vielä II vyöhykkeellä. niaisista ja Lammilta, joissa ne ovat paleltuneet talvisin lumirajaan. Aralia L. araalia Alnus B. Ehrh. — leppä Puistoistutuksiin on meillä käytetty jonkin verran luonnonvaraisena kasvavan harmaalepän, Alnus incana (L.) Moench., liuskalehtisiä muo- toja. Yleisin näistä on 'Laciniata', jota tavataan menestyvänä Limingassa asti. Viherlepästä, A. viridis (Chaix) DC., on saatu tietoja ainoastaan Tyrvännöstä ja Tampereelta, missä useat yksilöt ovat menestyneet kohtalaisen hyvin. Amelanchier Medic. — tuomipihlaja Meillä yleisimmät tuomipihlajalajit ovat kor- kea pensasmainen Kanadan tuomipihlaja, Ame- lanchier canadensis L., ja yleensä pieneksi puuksi kasvava siro tuomipihlaja A. laevis Wieg. Lisäksi tavataan jonkin verran pienikukkaista tuomi- pihlajaa, A. ovalis Med., joka on menestynyt hyvin mm. Orivedellä, sekä Etelä-Suomessa harvinaiset, mutta yleensä hyvin menestyneet lajit A. alnifolia Nutt., A. florida Lindl., A. x grandiflora Rehd. ja A. sanguinea (Pursh) DC. A. canadensis on yleinen koko Suomessa. Poh- joisimmat havaintopaikat, missä se on vielä hyvin menestynyt, ovat Kittilä, Inari ja Kemi- järvi. A. laevis on huomattavasti arempi kuin edelli- nen laji. Niinpä levinneisyysalue, missä se on hyvin menestynyt, on rajoittunut Tampereen eteläpuolelle (kartta). Pohjoisempana, kuten Vaa- sassa, Seinäjoella, Keuruulla ja Jyväskylässä, sen menestyminen on ollut huomattavan heikkoa, joskin kahdesta viimeksi mainitusta paikasta on saatu myös menestymistä osoittava tieto. Haja- tietoja ainakin kohtalaisesta menestymisestä on saatu lisäksi mm. Kokemäeltä, Mikkelistä, Kuo- piosta ja Limingasta. Amorpha L. Amorpha fruticosa L. -lajista on ilmoitettu ainoastaan kolme havaintoa: Mustilasta, Kau- Piikkiaraaliaa eli »pirunkeppiä», Aralia elata Seem., tavataan jonkin verran Etelä-Suomessa Pori—Tampere—Vehkalahti -linjan eteläpuo- lella, jossa se on viihtynyt suojaisilla paikoilla jopa kohtalaisesti. Yksi Suomen suurimpia A. elata -yksilöitä kasvaa Helsingissä Tukhol- mankadun varrella eräällä yksityispihalla; se on noin 4 m korkea. Pohjoisimmat tiedot ovat Keu- ruulta ja Liperistä, jossa se on saatujen tietojen mukaan menestynyt kohtalaisesti ja samalla juurivesoista jonkin verran levinnyt. Vaasassa kasvaneet yksilöt ovat paleltuneet lumirajaan. Aristolochia L. — piippuköynnös Piippuköynnös, Aristolochia durior Hill., on komeimpia meillä viihtyvistä köynnöskasveista. Sitä tavataan kuitenkin suhteellisen vähän le- vinneisyysalueellaankin Kokemäki—Tampere-- Kouvola— Imatra -linjan eteläpuolella, jossa se on menestynyt yleensä hyvin (kartta). Lisäksi on saatu menestymistä osoittavia tietoja Mikkelistä, Karstulasta, Kurikasta, Seinäjoelta ja Pietarsaa- resta, kun taas Vaasassa, Orivedellä ja Pielisjär- vellä se on menestynyt huonosti. Ruotsissa mai- nitaan piippuköynnöksen menestyneen erin- omaisesti Pohjanlahden rannikolla PiteäliOn asti (SJÖBERG 1940). Aronia Med. — aronia Aronia-suvusta tavataan meillä kolme pensas- lajia: punamarjainen aronia, A. arbutifolia (L.) Pers., mustamarjainen aronia, A. melanocarpa (Michx.) Ell. ja: luumulehtinen aronia, A. pruni- folia (Marsh.) Rehd. Kaikki aroniat ovat menes- tyneet hyvin levinneisyysalueellaan, joten niiden menestymisrajaa ei vielä ole saavutettu. Harvi- naisin niistä on A. prunifolia, josta on tullut tie- toja vain 13 paikkakunnalta, pohjoisimmat niistä ovat Pori, Mänttä, Kangaslampi sekä Rova- niemi, missä menestyminen on ollut vielä kohta- laista. 8 A. arbutifolian pääasiallisin levinneisyysalue on Pori—Mänttä—Lahti--Imatra -linjan etelä- puolella. Yksittäistapauksia on lisäksi löytynyt Vaasasta ja Oulusta, missä menestyminen on ollut kohtalaista. Vetelistä ja Kemijärveltä saatu- jen tietojen mukaan se ei ole näillä paikoilla menestynyt. A. melanocarpa on yleisin aronialaji. Sen levin- neisyysalue ulottuu linjalle Vaasa—Lapua— Mänttä—Lahti—Imatra, joskin sitä on tavattu hyvin menestyvänä vielä Oulusta, Pihtiputaalta, Iisalmesta ja Joensuusta (kartta). Myös Rova- niemellä se on ollut täysin kestävä, mutta ky- seessä ovat vasta parin talven havainnot. Aronioita on pidetty aikaisemmin vain III vyö- hykkeellä (SIMBERG 1955) tai IV vyöhykkeellä (JOKELA 1953) menestyvinä. Ilmeisesti ne kui- tenkin menestyvät huomattavasti pohjoisem- pana. Berberis L. — happomarja Happomarjoja on tutkimuksessa tullut esiin kaikkiaan 32 lajia, mutta maassamme on kokeiltu huomattavasti runsaammallakin lajistolla (SCHA- LIN 1953). Yleisin laji on Japanin happomarja, Berberis thunbergii DC. Sen menestyminen riippuu var- sin suuresti lumipeitteestä varsinkin keski- ja pohjoisosissa maata. Vähälumisina talvina se paleltuu maata myöten varsinkin avoimilla paikoilla kasvaessaan etelämpänäkin, mutta lumen suojassa sitä on voitu kasvattaa melko pohjoisessa. Yleinen levinneisyysraja kulkee lin- jalla Tornio—Kemi—Oulu—Sotkamo—Kuhmo (kartta). Se on saanut levinneisyysalueellaan melko korkean mlnestymisarvion, mikä johtuu ilmeisesti siitä, että se alas asti paleltuessaankin säilyy hengissä ja alhaalta leikattuna muodostaa kauniin pensaan yhdessä kesässä. Tällä alueella ovat kuitenkin Vaasan.läänistä saapuneet menes- tymistiedot olleet enintään tyydyttäviä. Pohjoi- simmat havaintopaikat ovat Rovaniemellä, josta on saatu hyvät menestymistiedot, sekä Kemijär- vellä, jossa menestyminen on ollut heikkoa. SCHALIN (1953) mainitsee Japanin happomar- jalla olevan täydellinen talvenkestämiskyky. Myös Norjan Ruijassa se on selviytynyt hyvin (BJERKESTRAND 1963). Japanin happomarjan punalehtinen muoto 'Atropurpurea' on levinnyt lähes samalle alueelle kuin päämuotokin, mutta on sitä harvinaisempi ja ilmeisesti myös huomattavasti arempi. Se on paleltunut kokonaan mm. Sammatissa, Forssassa, Jyväskylässä ja Siilinjärvellä. Toisaalta taas esim. Raahessa, Pietarsaaressa, Haapavedellä ja Kuo- piossa se on menestynyt hyvin. Kääpiökasvui- sesta punalehtisestä muodosta 'Atropurpurea nana' on tietoja Elimäeltä ja Espoosta, jossa nuo- ret taimet ovat menestyneet hyvin. Pystykas- vuista 'Erecta'-muotoa on tavattu hyvin menes- tyvänä Helsingin ympäristöstä ja Tyrvännöstä. Japanin happomarjan ja ruosteisen happomar- jan, B. vulgaris L., hybridin, B. X ottawensis Schneid., punalehtinen muoto 'Superba' on viime vuosina tullut hyvin suosituksi. Se on levinnyt vasta Etelä-Suomeen linjan Turku— Tampere—Helsinki muodostamalle kolmiomai- selle alueelle, jossa se on menestynyt hyvin. Vaa- sasta ja Pietarsaaresta on saatu positiivisia me- nestymistietoja, mutta kyseessä ovat olleet nuo- ret pensaat. Ruosteisesta happomarjasta on saatu tie- toja vain hyvin vähän (Kajaani) samoin kuin sen punalehtisestä 'Atropurpurea' -muodostakin. Kasvitautien tutkimuslaitoksen keräämien tieto- jen mukaan ruosteista happomarjaa on myös esiintynyt muualla, pääasiassa maamme etelä- ja lounaisosissa (JAMALAINEN 1953). Lajia B. koreana Palibin on tavattu hyvin me- nestyvänä mm. Vaasasta, Keuruulta, Tampe- reelta ja paikoin etelämpää. B. buxifolia Lam. 'Nana' on menestynyt tyy- dyttävästi Helsingin ympäristössä ja Kotkassa. Muita Berberis-lajeja esiintyy harvinaisena pää- asiassa vain Helsingin seudulla. Yleensä ne ovat menestyneet heikonpuoleisesti muutamaa poik- keusta lukuun ottamatta. Tutkimuksessa tavatut muut Berberis-lajit ovat seuraavat: B. aemulans Schneid., B. aggregata C. Schneid. var. prattii Schneid., B. amurensis Rupr. var. japonica (Regel) Rehd. (menestynyt Turussa), B. candidula Schneid., B. chinensis Poir., B. circumserrata Schneid., B. declinata Schrad. (menestynyt Keu- 2 1950-66 9 ruuna), B. diapbana Maxim., B. dictyoneura Schneid., B. x emarginata Willd., B. giraldii Hesse, B. heteropoda Schrenk, B. julianae Schneid. (me- nestynyt Hangossa ja Tampereella), B; X nota- bilis Schneid., B. sibirica Pall. (menestynyt Hel- singissä), B. sieboldii Miq. (menestynyt Espoossa) ja B. wilsoniae Hemsl. & Wils. (menestynyt Keu- ruulla). Betula L. — koivu Kotimainen rauduskoivu, Betula verrucosa Ehrh., on yleisimmin koristeistutuksiin käytetty koivu. Paitsi päämuotoa käytetään paljon kau- niita liuskalehtisiä ja riippuvaoksaisia muotoja. Yleisin on 'Dalecarlica', Taalainmaan koivu, joka on täysin kestävä koko levinneisyysalueellaan; pohjoisimmat kasvupaikat ovat Lieksa, Raahe ja Rovaniemi. Suomen suurin Taalainmaan koivu kasvaa tiettävästi Villa Billnäsin puistossa Poh- jassa. Taalainmaan koivua suuresti muistuttavia 'Laciniata'-muotoja on viime aikoina istutettu eri, puolille Suomea, koska niitä pystytään lisää- mään myös siemenistä (SAAR/v.1.m= 1961). Poh- joisin levinneisyystieto on Inarin emäntäkou- lulta. Pirkkalan koivu, B. verrucosa 'Birkalensis', on hyvin harvinainen pääasiassa Tampereen seu- dulle levinnyt kotimainen liuskalehtinen koivu- muoto. Tällä nimellä kulkee erheellisesti usein myös muita liuskalehtisiä koivumuotoja, mutta ainakin vielä Limingasta on tavattu aito 'Birka- lensis'-yksilö. Voimakkaimmin riippuva muoto on 'Youngii', jota tavataan hyvin menestyvänä paikoin Etelä- ja Länsi-Suomessa ainakin Pietarsaaressa asti. Tampereella ja Turussa on lisäksi tavattu B. verrucosan punalehtinen 'Purpurea'-muoto. Paperikoivun, B. papyrifera Marsh., levin- neisyydestä on saatu tietoja yleisimmin Pori— Tampere—Mikkeli -linjan eteläpuolelta sekä Ilomantsista, jossa se vielä on menestynyt hyvin. Myös Rovaniemelle on istutettu paperikoivua, jossa se on ainakin aluksi kasvanut myös hyvin. Se lieneekin kestävämpi kuin aikaisemmin on otaksuttu( SIMBERG 1955, JOKELA 1953). Keltakoivua, B. alleghaniensis Brit., on tavattu hyvin menestyvänä Parista, Lammilta, Nokialta ja Teuvalta sekä lajia B. lenta L. Tampereelta ja Lepaasta. Pensasmaisesta B. humilis Schrenk -lajista on saatu tieto Lepaasta. Seuraavista harvinaisista koivulajeista on saatu tietoja vain Helsingistä, jossa ne ovat menestyneet hyvin: B. x coerulea Blanchard, B. ermanii Cham., B. maximoiviciana Regel, B. plazyphylla Sukatchev ja B. populifolia Mars h. Buddleia L. — syyssyreeni Syyssyreenistä tavataan meillä vain yksi laji, Buddleia davidii Franch., jonka kasvatuskokeilut ovat tapahtuneet Helsingin seudulla, mutta yleensä huonolla menestyksellä. Hyvin suojai- sella paikalla rakennuksen seinustalla se on me- nestynyt Järvenpäässä, mutta muualla se on paleltunut joko kokonaan tai ainakin maata myöten. B. davidiin lukuisista lajikkeista on ko- keiltu ainakin kahta, 'Ile de France' ja 'Royal Red', jotka eivät myöskään ole olleet kestäviä. Buxus L. — koiranpensas Suomessa tavataan kahta koiranpensaslajia, Buxus microphylla S. et Z., ja B. semperVirens L., joista kummastakin on olemassa muunnoksia ja lajikkeita. Jälkimmäisestä lajista tunnetaan meillä yleisimpänä lajike 'Suffruticosa', joka suojaisilla paikoilla on menestynyt hyvin Rauma--Koke- mäki—Järvenpää -linjalle asti. Lajiketta 'Arbo- rescens' tavataan Helsingissä. B. microphyllan päämuoto on menestynyt hy- vin Tyrvännössä. Sen muutoksista näyttää var. koreana Nakai olevan jonkin verran arempi kuin var. japonica (Muell. Arg.) Rehd. & Wils., joka on menestynyt kohtalaisesti vielä Tampereella asti. Calluna Salisb. — kanerva Tavallista kanervaa, Calluna vulgaris (L.) Hull, ei meillä juuri koristekasvina viljellä, vaikka siitä on kehitetty lajikkeita kymmenittäin. Tietoja on saatu ainoastaan lajikkeesta 'Alportii', joka on viihtynyt hyvin Espoossa täysin avoimella pai- kalla. 10 Campsis Lour. Campsis radicans (L.) Seem. -nimistä köynnös- kasvia on . kokeiltu Espoossa, mutta heikoin tuloksin. Caragana Lam.,-- hernepensas Hernepensaat ovat kestävinä ja vaatimatto- mina pensaina saavuttaneet suuren suosion. Sipe- rian hernepensas, Caragana arborescens Lam., on levinnyt yli koko maan ja on kestänyt hyvin MuOniossa, Enontekiössä, Inarissa ja Utsjoella asti Sen Suomessa tavattavat muodot, riippu- hernepensas 'Pendula' ja sulkalehtihernepensas 'Lorbergii', ovat myös olleet kestäviä, mutta huomattavasti harvinaisempia kuin päämuoto, jota on käytetty näiden kahden perusrunkona. C. arborescens 'Pendula' on menestynyt hyvin vielä Oulussa ja Paltamossa. Lajike 'Lorbergii' on edellistä jonkin verran harvinaisempi ja on levinnyt pääasiassa Lounais-Suomeen Tampe- retta ja Hämeenlinnaa myöten, mutta sitä on uskallettu kokeilla Kuhmossa ja Oulussa asti, missä ne ovat menestyneet hyvin täysin avoi- millakin paikoilla (kartta). Näyttääkin ilmeiseltä, että nämä kaksi C. arborescensin muotoa ovat hyvin , kestäviä vastoin aikaisempia käsityksiä (JoicEy,A. 1953, SIMBERG 1955). Euroopan hernepensas, C. frutex (L.) K. Koch, on levinnyt pääasiassa rannikkoseuclulle Vehka- lahdelta Ouluun asti, mutta se on menestynyt hyvin myös Tampereella ja Lepaassa. Pohjoisin tieto on saatu Rovaniemeltä, jossa lajin nuoret yksilöt, ovat ainakin toistaiseksi talvehtineet hy- vin. Myös tämä laji lienee kestävämpi kuin aikai- semmin Ori otaksuttu (JOKELA 1953, SIMBERG 1955). Myös Ruotsissa sitä pidetään erittäin kes- tävänä lajina (REUTERSVÄRD 1946). Pienilehtinen matala kääpiöhernepensas, C. pygmaea DC., on menestynyt hyvin Rau- ma— Tampere— Lahti—Kouvola -linjan etelä- puolella. Sen pohjoispuolella sitä on tavattu ainoastaan Pietarsaaresta, jossa se ainakin aluksi on menestynyt hyvin, ja Oulusta, jossa se on kokonaan paleltunut. C. pygmaeaa suuresti muistuttavaa lajia C. au- rantiaca Koehne on tavattu ainoastaan Helsin- gistä, josa se on menestynyt kohtalaisesti. Sa- moin on lajeista C. microphylla Lam. ja C. traga- canthoides (Pall.) Poir. saatu tietoja vain Hel- singistä. Carpinus L. — valkopyökki Valkopyökeistä on meillä kokeiltu ainoastaan lajia Carpinus betulus L., joka meillä on jäänyt enemmän tai vähemmän pensasmaiseksi. Se on viihtYnyt melko hyvin suojaisilla paikoilla Tu- russa, Naantalissa, Särkisalossa ja Lohjalla. Poh- joisempana, Porissa, Tyrvännössä, Lammilla ja Orimattilassa, eivät valkopyökit ole enää menes- tyneet. Mustilan arboretumisSa ne ovat tulleet toimeen harvinaisen hyvin (TIGERSTEDT 1960). Carya Nutt. — hikkori Carya ovata (Mill.) K. Koch -yksilö kasvaa Seurasaaressa Helsingissä ja on menestynyt koh- talaisesti. Myös Mustilassa on tämä laji menesty- nyt. Catalpa Scop. Catalpa ovata G. Don on kasvanut Piikkiössä useita vuosia, mutta on jatkuvasti talvisin palel- tunut maata myöten. Ceanothus L. Ceanothus americanus L. -lajia.on yritetty kasvat- taa Espoossa, mutta hyvin huonolla menestyk- sellä. Ulkomaisten tietojen mukaan lajin pitäisi kuitenkin olla kestävä (KRtssmANN 1960 b). Celastrus L. — kelasköynnös Yleisin Celastrus-laji meillä on C. orbiculata Thunb. Sitä on istutettu pääasiassa alueelle, jonka pohjoisraja on Pori—Tampere—Imatra -linjalla. Tällä alueella se on myös yleensä menes- tynyt hyvin toisinaan tapahtunutta versojen pa- leltumista lukuun ottamatta. Suojaisilla paikoilla se on menestynyt vielä mm. Jyväskylässä, Lipe- rissä, Vaasassa ja Oulussa. Tutkimuksessa on saatu lisäksi tietoja kah- desta muusta Celastrus-lajista: C. loesneri Rehd. & 11 Wils. kasvaa Lepaassa ja C. scandens L. Pohjassa ja Vehkalahdella. Kummankin lajin menesty- minen on ollut kohtalaista. Cercidiphyllum S. & Z. — katsura Cereidtphyllum-suvusta on meillä kaksi lajia, C. japonicum S. & Z. ja C. magnificum (Nakai) Nakai. Jälkimmäistä lajia on tavattu kuitenkin ainoas- taan Helsingistä, jossa se on menestynyt tyy- dyttävästi; versot ovat paleltuneet. C. japonicum -lajista on sen sijaan saatu tietoja melko runsaasti Etelä-Suomesta Pori—Tampere —Vehkalahti -linjan eteläpuolelta. Tällä alueella se on viihtynyt hyvin toisinaan tapahtunutta vuosikasvainten paleltumista lukuun ottamatta. Lisäksi on saatu kaksi tietoa pohjoisempaakin: Pieksämäeltä on tavattu 3 yksilöä ja Karstulasta yksi. Näiden menestyminen on ollut tyydyttävää. Cercis L. Lajia Cercis canadensis L. on yritetty kasvattaa Espoossa, mutta se on paleltunut maata myöten. Chaenomeles Lindl. — ruusukvitteni Chaenomeles-suvusta tavataan meillä yleisim- pänä lajia C. japonica (Thunb.) Lindl. Se on samalla kestävin ruusukvitteni. Kauniina pen- saana se on levinnyt melko pitkälle Keski- Suomeen Närpiö—Jyväskylä—Mikkeli—Joen- suu -linjalle asti. Tällä alueella se on menestynyt hyvin tai tyydyttävästi paikallisista olosuhteista riippuen (kartta). Toisinaan sen versot tai kukka- silmut ovat paleltuneet. Jotenkuten C. japonica on menestynyt myös Lapualla, Karstulassa ja Sotkamossa. Sitä on kokeiltu lisäksi mm. Kuo- piossa, Lieksassa, Haapavedellä, Torniossa ja Kemijärvellä, mutta huonoin tuloksin. Rannikkoseudulla, pääasiassa Uudellamaalla, on istutettu jonkin verran ruusukvittenin lajik- keita, jotka kuuluvat lajeihin C. speciosa (Sweet) Nakai ja C. x superba (Frahm) Rehd., joka on kahden edellisen lajin hybridi. Lajikkeista ovat olleet saatujen tietojen mukaan kestävimpiä 'Falconnet Charlot' ja 'Crimson and Gold' (Hanko) sekä 'Karl Rahmke', 'Knap Hill Scarlet' ja 'Simonii' (Helsinki, Espoo). Chionanthus L. Chionanthus virginicus L. -lajia on kokeiltu aina- kin Helsingissä ja Tyrvännössä. Suojaisesta kas- vupaikasta huolimatta menestyminen on ollut heikonpuoleista kummassakin paikassa. Kuiten- kin JOKELA (1953) pitää sitä sopivana vielä III vyöhykkeelle. Clematis L. — metsäköynnös Suvussa Clematis on varsin runsaasti lajeja, joista vain suhteellisen harvaa tavataan Suomessa. Yleisin laji on keltakukkainen Kiinan metsä- köynnös, C. tangutica (Maxim.) Korsh. Sitä esiin- tyy Etelä-Suomessa eniten, mutta se on levin- nyt melko pohjoiseenkin (kartta). Niinpä se on menestynyt hyvin mm. Torniossa, Oulussa, Mu- hoksessa ja Liperissä. Tähän asti kasvia on suosi- teltu vain III vyöhykkeelle (JOKELA 1953, SIM- BERG 1955), mutta se näyttää olevan näitä ar- viointeja huomattavasti kestävämpi. Sinipunakukkainen C. a/pina (L.) Mill., alppi- metsäköynnös, on jo huomattavasti harvinai- sempi, mutta se on menestynyt hyvin vielä Vaa- sassa ja Kuopiossa, josta on tosin tietoja vain nuorista yksilöistä. Tämän lajin kellertäväkuk- kainen muunnos, Siperian metsäköynnös, C. var. sibirica (L.) Reg. & Til., joka kasvaa luonnonvaraisena Vienan Karjalassa (HirroNEN 1933), on hyvin kestävä. Sitä on kasvatettu me- nestyksellisesti mm. Vaasassa, Reisjärvellä ja Maaningalla, jotka ovat pohjoisimmat tutkimuk- sessa esiin tulleet kasvupaikat. Italian metsäköynnöstä, C. viticella L., tava- taan pääasiassa Pori—Tampere—Lahti—Hel- sinki -linjan rajoittamalla alueella Lounais-Suo- messa. Sen lisäksi se on menestynyt hyvin Lau- ritsalassa, Mikkelissä ja Vaasassa. Myös Tor- niossa sen sanotaan kasvavan, kun taas Oulussa se on paleltunut edullisellakin paikalla. Etelä- Suomessakin se on paikoin paleltunut, mutta sil- loin se on kasvanut pohjoiseen avoimella pai- kalla. Huomattavasti edellisiä harvinaisempi on vai- kokukkainen Saksan metsäköynnös, C. vitalba L. Siitä on tullut tietoja ainoastaan Turusta, Pai- miosta ja Järvenpäästä, joissa se on menestynyt 12 hyvin, sekä Simpeleestä ja Ristiinasta, joissa se on paleltunut maata myöten. C. vitalbaa muistut- tava C. virginiana L. on menestynyt hyvin Hel- singissä. C montana Buch.-Ham. 'Rubens', vuorimetsä- köynnös, on hyvin arka ruusunpunakukkainen metsäköynriös, joka ei ole Etelä-Suomessakaan kunnolla menestynyt. Metsäköynnöksistä on saavuttanut suurim- man suosion C. x jackmanii Moore, isokukkai- nen metsäköynnös. Sitä on runsaasti istutettu Etelä-Suomeen, mutta se on yleensä menestynyt heikohkosti (kartta). Suojaisilla paikoilla ja mah- dollisesti talveksi peittäen se on menestynyt hyvin mm. Nokialla, Valkeakoskella ja Lepaassa sekä jotenkuten vielä Vaasassa. C. x durandii Durand, joka on C. jackmaniin ja C. integrifolian välinen hybridi, on menestynyt versojen paleltumista lukuun ottamatta hyvin Espoossa. Meillä tavataan lisäksi eräitä ns. suurikukkaisia C/ematis-lajikkeita, jotka ovat peräisin lajeista C. viticella, C. patens Morr. & Decne., lanu- ginosa Lindl. ja C. jaekmanii sekä näiden välisistä hybrideistä. Helsingin seudulla ne ovat• menesty- neet hyvin versojen paleltumista lukuun otta- matta, mutta nehän kukkivat maan rajasta nouse- villa uusilla versoilla. Seuraavista lajikkeista on saatu tietoja: 'Ernest Markham', 'Lasurstern', 'Nelly Moser' ja 'Ville de Lyon'. Colutea L. — rakkopensas Colutea-suvusta on meillä ollut edustettuna vain yksi laji, C. arborescens L., ja sekin harvinai- sena. Sitä on tavattu Järvenpäästä ja Tyrvän- nöstä, joissa nuoret yksilöt ovat toistaiseksi me- nestyneet hyvin. Cornus L. — kanukka Pensasmaisista Cornus-lajeista on meillä ylei- sin valkomarjakanukka, C. alba L., muotoineen. Päämuoto on menestynyt hyvin Tornio—Hyryn- salmi -linjalle asti. Rovaniemellä ja Kemijärvellä se on talvehtinut yleensä ainakin kohtalaisesti; Kittilässä se on paleltunut (kartta). Päämuotoa kauniimpi korallikanukka, C. alba 'Sibirica', on kestävyydeltään ja levinneisyydeltään täysin edel- lisen luokkaa; pohjoisin menestymistieto on saatu Rovaniemeltä. Kirjavalehtisistä valkomarjakanukan fnuö- doista on valkoreunainen 'Argenteomarginata' levinnein. Sitä tavataan täysin kestävänä Vaasa— Kuopio -linjalle asti melko yleisesti. Sitä pohjoi- sempaa on saatu tietoja vain Raahesta, jossa se on talvehtinut hyvin, ja Oulusta, jossa kaksi van- haa yksilöä on jostain syystä paleltunut alas asti. Muut kirjavalehtiset muodot ovat huomatta- vasti harvinaisempia. Kellankirjava C. alba 'Gouchaultii' on menestynyt hyvin ainakin vielä Jyväskylässä ja Karstulassa. Rovaniemellä ja Oulussa sen menestyminen on ollut heikonpuo- leista. alba 'Späthii' -lajikkeesta on saatu tie- toja ainoastaan Lohjalta ja Vaasasta, joissa se on viihtynyt hyvin. Vaasassa ovat versot kuitenkin talvisin jonkin verran paleltuneet. Mustanruskea- oksainen alban lajike 'Kesselringii' on lähes yhtä harvoin tavattu kuin edellinenkin lajike. Tampereella, Vehkalahdella ja parissa paikassa etelämpänä se on menestynyt hyvin. C. stolonifera Michx. 'Flaviramea' on vain vä- hän levinnyt Etelä-Suomen rannikolle, jossa se on ollut täysin kestävä, Harvinainen C. mas L. on menestynyt kohta- laisen hyvin Lounais-Suomessa Forssaan asti, kun taas Lepaassa se ei enää ole kunnolla menes- tynyt. Tämän keväällä ennen lehtien puhkeamista kukkivan lajin kellankirjavalehtinen lajike 'Ele- gantissima' on suojaisessa paikassa kasvaessaan menestynyt täysin Kokemäellä. Karstulassa asti tätä lajiketta on kokeiltu, mutta sen viihtymistä ei vielä parin vuoden perusteella voi arvostella. Mustilan taimistossa sen versot ovat paleltuneet. Muita Cornus-lajeja, C. amomum L. ja C. san guinea L., on tavattu hyvin menestyvinä Helsin gistä, viimeksi mainittua mustamarjakanukkaa myös Tampereelta. Coi:y/us L. — pähkinäpensas Tavallista pähkinäpensasta, Corylus avellana L., tavataan maamme eteläosissa luonnonvaraisena. Sitä on lisäksi istutettu yleisesti levintäaluettaan 13 pohjoisemmaksi. Vielä Vaasassa se on menesty- nyt hyvin, mutta esimerkiksi Kemissä, Oulussa, Raahessa, Ylistarossa ja Lappeenrannan—Ruo- kolahden seudulla se saatujen tietojen mukaan on talvehtinut heikosti; ainakin vuosiversot ovat paleltuneet. Punalehtistä muotoa, C. avellana 'Fuscorubra', tavataan Lohjalla, missä se on menestynyt kohtalaisen hyvin. Isoa pähkinäpensasta, C. maxima Mill., kasva- tetaan paikoin Lounais-Suomessa. Siitä on kehi- tetty pähkinöiden takia viljeltyjä nimilajikkeita. Puuksi kasvavaa pähkinäpensasta, C. colurna L., kasvaa Lohjalla, jossa se on menestynyt kohtalaisesti. Cotinus Mill. Harvinaista Cotinus coggygria Scop. -lajia on tavattu Kotkasta ja Villa Billnäsin puutarhasta Pohjasta. Sen menestyminen on kuitenkin ollut hyvin heikkoa, koska versot ovat paleltuneet säännöllisesti. Cotoneaster Ehrh. — tuhkapensas Tuhkapen saat, Cotoneaster, ovat suosittuja ko- ristepensaita, varsinkin aitakasveina. Tutkimuk- sessa on tullut esiin kaikkiaan 17 lajia. Yleisin on kiiltävä tuhkapensas, C. lucidus Schlechtd. (kartta), jota tavataan kestävänä ja yleisenä Tor- nio—Kuhmo -linjalle asti. Sitä pohjoisempana pensas on menestynyt hyvin vielä Rovaniemellä. Lajin menestymisestä on kuitenkin saatu joitain ristiriitaisia tietoja, joiden mukaan se on paleltu- tunut aivan Etelä-Suomessakin, mm. Järven- päässä, Mäntsälässä ja Kouvolassa suojaisilla pai- koilla. Syytä tähän ilmiöön ei ole tässä tutkimuk- sessa voitu selvittää. Edellistä hyvin paljon muistuttavaa musta- marjatuhkapensasta, C. melanocarpus Lodd., tava- taan paljon harvemmin, vaikka se näyttää olevan yhtä kestävä. Vielä Kemijärvellä se on menesty- nyt kohtalaisen hyvin, kun taas Kittilässä se on paleltunut alas asti. Punamarjatuhkapensas, C. integerrimus Med., on meillä luonnonvarainen, mutta myös yleisesti käytetty koristepensas. Se ei kuitenkaan ole levinneisyydeltään C. lucidusin luokkaa, vaikka näydää olevankin, yhtä kestävä. Se on menes- tynyt hyvin vielä Ranualla ja Rovaniemellä sekä kohtalaisesti Kemijärvellä. JOKELA (1953) sa- moin kuin SimBERGkin (1955) pitää sitä aikai- semmin mainittuja lajeja selvästi arempana. Edellistä lajia muistuttava mutta karvaisempi C. tomentosus (Ait.) Lindl..on menestynyt hyvin Elimäellä, Helsingissä, Turussa ja Ahvenan- maalla. Haarova tuhkapensas, C. divaricatus Rehd. & Wils., on meillä aranlainen. Se on menestynyt hyvin vain Lounais-Suomen rannikolla Han- gossa ja Turun seudulla. Muualla Suomessa, jo Helsingissä, Lepaassa ja Tampereella, se on talvi- sin paleltunut kokonaan maata myöten tai aina- kin vuosikasvaimet ovat vahingoittuneet. . Toisiaan muistuttavat punamarjainen C. bulla- tus Bois. ja mustamarjainen C. moupiensis Franch. ovat meillä arkoja. Niitä on jonkin verran yri- tetty kasvattaa Helsingissä, edellistä lajia myös Kotkassa ja Vehkalahdella. Helsingin seudulla ovat lisäksi menestyneet kohtalaisesti C. dielsianus Pritz. ja C. multiflorus Bge.; heikommin ovat viihtyneet C. obscurus Rehd. & Wils. ja C. abelii Schneid. Matalista Cotoneaster-lajeista on yleisin maata pitkin suikertava matala tuhkapensas, C. adpres- sus Bois. Se on menestynyt hyvin Pori—Lap- peenranta -linjalle asti lukuun ottamatta Lepaata ja Lahtea, joissa se on jostain syystä täysin palel- tunut suojaisillakin paikoilla (kartta). Pohjoi- sempana se on menestynyt hyvin Pietarsaaressa, Jyväskylässä ja Kuhmoisissa. Sitä on lisäksi ko- keiltu muutamana vuonna Kittilässä, jossa se on talvehtinut kohtalaisesti. Hieman edellistä lajia rotevampi on C. praecox Vilmorin-Andritux. Siitä on saatu tietoja vain kahdelta paikkakun- nalta, Anjalasta ja Lahdesta, missä sen menesty- minen on ollut heikohkoa. Sulkaoksainen tuhkapensas, C. horkontalis Decne., on yhtä laajalle levinnyt ja on ilmeisesti yhtä kestävä kuin C. adpressuskin. Pohjoisimmat varmat menestymispaikat ovat Pietarsaari ja Mikkeli. Tätä lajia on tavattu Ruotsista Bode- nista, mutta samalla mainitaan sen menestymisen olevan epävarmaa (SJÖBERG 1940). 14 Matalat ikivihreät Cotoneaster-lajit ovat meillä harvinaisia; levinnein niistä on C. dammeri Schneid., suikertava tuhkapensas, joka on ollut täysin kestävä esiintymispaikoillaan Etelä-Suo- men rannikolla Elimäellä ja Vehkalahdella asti. Tälle Cotoneaster4ajille on yleensä valittu suojai- nen kasvupaikka. Espoossa tavatut ikivihreät matalat Cotoneaster- lajit, C. congestus Baker ja C. micropyllus Wall., eivät ole menestyneet edes tyydyttävästi. Crataegus L. — orapihlaja Orapihlajat, Crataegus, ovat suosituimpia aita- kasvejamme. Niitä tavataan maassamme toista- kymmentä lajia ja muunnosta. Verrattomasti yleisin on Amerikan orapihlaja, C. intricata Lge., joka on täysin kestävä koko levinneisyysalueel- laan Kittilää ja Kemijärveä myöten. Pohjois-Suomessa viljellään myös toista ora- pihlaja-lajia, Siperian orapihlajaa, C. sanguinea Pall., joka on täysin kestävä Inaria myöten. Tämän lajin sanotaan olevan arka härmälle (ScRALIN 1953, SIMBERG 1955), mikä on ilmei- sesti syynä siihen, ettei sitä tavata Etelä-Suo- messa. Oulun lääniä etelämpänä olevat havainto- paikat ovat Orivedellä, Rautalammilla ja Maa- ningalla. Toiseksi yleisin orapihlajalaji on mustamar7 jainen ja syysväriltään punainen C. douglasii Lindl., sinimarjaorapihlaja. Sitä on käytetty pää- asiassa Etelä-Suomessa, mutta se on menestynyt täysin Oulussa ja Kuhmossa asti ja ainakin koh- talaisesti vielä Sodankylässä (kartta). Jo Etelä-Ruotsissa hyvin yleisesti aitapen- saana kasvatettu tylppäliuskaorapihlaja, C. mono- gyna Jacq., on meillä jo niin arka, että sen kas- vattaminen aitana tuskin tulee kysymykseen suu- remmassa mitassa. Lisäksi se on altis härmälle. Sen levinneisyydestä ei ole voitu saada tarkkaa kuvaa, koska useat tätä lajia tarkoittavat tiedot ovat koskeneet C. intricataa. Kuitenkin sitä tava- taan jonkin verran Helsingin ympäristössä ja Lohjalla. Vuosiversot ovat kuitenkin ajoittain paleltuneet. Pohjoisimmat varmat löytöpaikat ovat olleet Lahti, Tampere ja Pietarsaari, jossa se on menestynyt tyydyttävästi hyvin matalana, talveksi lumen peittoon jäävänä aitana suojaisella paikalla. Pyöreäliuskaorapihlajaa, C. oxyacantha' L., on yritetty kasvattaa paikoin Etelä-Suomessa,,mutta sen menestyminen on ollut heikkoa, sillä taimet ovat paleltuneet usein maata myöten. Tästä lajista on kehitetty joukko lajikkeita, joista ker- rannaisin punaisin kukin kukkiva 'Paul's Scarlet' (= 'Pauli') on yleisin. Sitä on yritetty kasvattaa meilläkin runkomaisena keskieurooppalaiseen tapaan, mutta yleensä huonolla menestyksellä. Pensasmaisena lumen suojassa talvehtiessaan se on kestänyt paremmin. Kauniina kgristepen- saana sitä on tavattu Pietarsaaresta, Jyväskylästä ja Savonlinnasta asti, joissa paikoissa se ei kui- tenkaan ole menestynyt edes tyydyttävästi. Aivan rannikollakin se usein paleltuu maata myöten, mutta suojaisilla kasvupaikoilla se on menesty- nyt kohtalaisesti. Valkoista kerrannaiskukkaista muotoa C.oxya- cantha 'Plena' on tavattu ainoastaan Helsingistä, kuten myös punaista C. x mordenensis Boom 'Toba' -muotoakin. Harvinaisina tavataan meillä lisäksi muutamia muita Crataegus-lajeja. C. pruni- folia (Lam.) Pers. on menestynyt hyvin Hyvin- käällä, mutta Piikkiössä huonosti, C. altaica (Loud.) Lge. Helsingissä hyvin, mutta Tyrvän- nössä heikosti. Hyvin ovat Etelä-Suomessa me- nestyneet C. mollis (Torr. & Gray) Scheele, C. pinnatifida Bge. ja C. wattiana Hemsl. & Lace. C_ytisus L. — vihma Cytisus-lajeista ovat C. decumbens (Durante) Spach, C. elongatus Waldst. & Kit ja C. purproeus Scop. lähes yhtä yleisiä, kun taas muut Cytisus- lajit ovat meillä huomattavan harvinaisia. Maata myöten suikertava C. decumbens, sui- ketovihma, on levinneisyysalueellaan talvehti- nut yleensä hyvin lumipeitteen alla (kartta). Vaa- sassa, Keuruulla ja Joutsenossa se on menesty- nyt hyvin samoin kuin vielä Oulussa ja Ilomant- sissa . suojaisilla paikoilla. C. elongatirs, kultavihma, on menestyrniseltään huomattavasti epävarmempi: Se on :Menestynyt hyvin tai tyydyttävästi Vaasa—Tampere—Imatra -linjan eteläpuolella, joskin myös tältä alueelta on 15 saatu useita tietoja hyvinkin heikosta talvehtimi- s esta (kartta.) Käytettävissä olevien tietojen perus- teella ei ole voitu selvittää näin suuren vaihtelun syitä. Se ei näytä olevan riippuvuussuhteessa edes yleisimpiin kasvupaikkatekijöihin. Kolmas Cjtisus-laji, C. purpureus, punavihma ei ole aivan yhtä yleinen kuin kaksi edellä mai- nittua lajia. Se on levinneisyysalueellaan, joka ulottuu Tampereelle ja Elimäelle asti, menesty- nyt ainakin tyydyttävästi, yleensä. hyvin. Myös Vaasassa, Keuruulla ja Ilomantsissa se on talveh- tinut hyvin suojaisilla paikoilla. Ylivieskassa sen versot ovat paleltuneet. Kirjovihmasta, C. x versicolor (Kirchn) Dipp., on saatu tieto ainoastaan Vaasasta, missä se on talvehtinut hyvin. C. x praecox Bean on menesty- nyt hyvin Ahvenanmaalla ja Naantalissa; Es- poossa ja Kotkassa sen versot ovat paleltuneet. Lajeista C. hirsutus L., C. hirsutus var. hirsutissi- mus (K. Koch) Boiss., C. x praecox 'Hollandia' ja C. supinus L. on saatu tietoja vain Helsingin seudulta, lajista C battandieri Maire Turusta ja lajista C. x beanii Nichols. Säämingistä. Niiden menestyminen on ollut heikonpuoleista. Daphne L. — näsiä Tavallista näsiää, Daphne nieereum L., tava- taan luonnonvaraisena Lapissa asti. Sitä ja sen valkokukkaista muotoa 'Alba' on käytetty myös koristekasveina. Matala ikivihreä D. cneorum L. 'Major' on me- nestynyt erinomaisesti Espoossa. Deukia Thunb. — nietospensas Nietospensaat, Deukia, ovat meillä suhteelli- sen harvinaisia lähinnä heikon talvenkestävyy- tensä takia. Laji D. gracilis S. & Z. on menesty- nyt kohtalaisen hyvin Ahvenanmaalla ja Piik- kiössä suojaisilla kasvupaikoilla. Pohjoisimmat kasvupaikat ovat Pietarsaari ja Joutseno, joissa menestyminen on ollut heikonpuoleista. Laji D.x magnifica Rehd. on menestynyt koh- talaisesti vain Kokemäellä suojaisella kasvupai- kalla. Muut tiedot sen menestymisestä mm. Hat- tulasta, Lahdesta, Kouvolasta ja Vehkalahdelta ovat olleet kielteisiä. Helsingin seudulla ja Länsi-Uudellamaalla on kokeiltu lisäksi seuraavia Deukia-lajeja ja -lajik- keita, mutta huonolla menestyksellä: D. X hyb- rida Lemoine 'Mont Rose' ja 'Perle Rose', D. x lemoinei Lemoine, D. longifolia Franch. 'Veitchii', D. parviflora Bge. ja D. scabra Thunb. 'Plena'. Diervilla Mill. Diervilla-suvusta tavataan maassamme ainakin kahta lajia. D. lonicera Mill. on menestynyt erit- täin hyvin suojaisella kasvupaikalla Vehkalah- della. D. sessilifolia Buckl. on jonkin verran enem- män levinnyt. Se on ollut täysin kestävä mm. Kokemäellä, Tampereella, Lepaassa ja Orivedellä. Närpiössä ovat nuoret taimet kuolleet ilmeisesti sopimattoman kasvupaikan takia. Elaeagnus L. — hopeapensas Aito hopeapensas, Elaeagnus commutata Bernh., on ollut kestävä koko levinneisyysalueellaan, joka ulottuu yhtenäisenä Kemi—Kuhmo -lin- jalle asti. Lisäksi se on menestynyt hyvin Rova- niemellä ja kohtalaisesti Kemijärvellä. Kapealehtinen hopeapensas, E. angustifolia L., on huomattavasti harvinaisempi kuin edellinen laji. Tietoja siitä on saatu ainoastaan 14 paikka- kunnalta; pohjoisimmat ovat Seinäjoki, Halsua ja Sotkamo, joissa kasvi on menestynyt hyvin, vaikka sitä aikaisemmin onkin pidetty melko arkana lajina (JOKELA 1953, SIMBERG 1955). Erica L. — kellokanerva Kellokanerva, Erica carnea L., ei meillä ole saavuttanut kovinkaan suurta suosiota, kuten eivät muutkaan kanervakasvit. Se on kuitenkin saatujen tietojen mukaan (17 paikkakunnalta) menestyryt hyvin muutamaa poikkeusta lukuun- ottamatta. Se on talvehtinut hyvin mm. Vaa- sassa, Mäntässä ja Kokemäellä, jotka ovat poh- joisimmat havaintopaikat. E. carneasta on ole- massa joukko lajikkeita, joista ainakin 'Vivellii' ja 'Winter Beauty' ovat menestyneet hyvin Es- poossa. 16 Euonymus L. — sorvarinpensas Tutkimuksessa on saatu tietoja kaikkiaan 16 Euolymus-lajista ja -lajikkeesta. Yleisin on Eu- roopan sorvarinpensas, E. europaeus L. Se on menestynyt yleensä hyvin Oulu—Kajaani--Sa- vonlinna -linjalle asti (kartta). Se on levinnyt kyllä kauemmaksikin: Rovaniemellä sitä on istu- tettu useaan paikkaan, mutta taimet ovat jatku- vasti paleltuneet maata myöten. Kuhmossa sen sijaan ovat nuoret taimet viihtyneet ainakin tois- taiseksi. Ruotsissa pidetään E. europaeusta hyvin kestävänä ja suositellaan kasvatettavaksi vielä Norrlannissa. Euroopan sorvarinpensasta Muistuttavan lajin, E. hamiltonianus Wall., muunnoksia on tavattu Helsingistä, jossa var. nikoensis (Nakai) Blakel. ja var. yedoensis (Koehne) Blakel.- ovat menestyneet hyvin sekä var. semiexsertus (Koehne) Blakel. ja itse päämuoto vain kohtalaisesti. Muunnos var. maackii (Rupr.) Komar on paleltunut Vehkalah- della. E. alatus (Thunb.) Sieb. -lajia on kokeiltu ainakin Tyrvännössä, Ruokolahdella ja Mikke- lissä, mutta erittäin huonolla menestyksellä. E. latifolius (L.) Mill. ilmoitetaan kestäväksi Porissa. Tätä lajia muistuttavat lajit E. sachali- nensis (F. Schmidt) Maxim. ja E. planipes Koehne, joita on tavattu vain Kirkkonummelta, kun taas E. - sacchalinensis on viihtynyt hyvin muuallakin Länsi-Uudellamaalla. Vanajassa sen menestymi- nen on ollut vain tyydyttävää, koska versot ovat paleltuneet. Harvinainen E. bungeanus Maxim. on menestynyt kohtalaisesti suojaisella paikalla Hel- singissä. Matala, maata pitkin Suikertava kääpiösorva- rinpensas, E. nanus Bieb., on yleisellä levinnei- syysalueellaan, joka ulottuu Pietarsaari—Keuruu —Vehkalahti -linjalle asti, menestynyt erittäin hy- vin (kartta). TOIVONEN (1961a) mainitsee sen ole- van Oulussa aranlainen, mutta toisaalta taas Ruot- sissa„ sitä suositellaan kasvåtettavaksi jopa napa- piirillä asti (REUTERSVÄRD 1946). Myös KUUSEN (1961) mielestä se on erittäin kestävä pensas. JOKELA (1953) ja SIMBERG (1955) ovat arvioineet lajin olevan vain III vyöhykkeelle sopiva. Ikivihreistä Euonymus-lajeista on tavattu Hel- singin ympäristöstä muutamia yksilöitä lajia E. fortunei (Turcz.) Hand. Mazz., ja sen muotoa 'Vegetus', joka on talvehtinut päämuotoaan jon- kin verran paremmin. Exochorda — helmipensas Helmipensaat, Exochorda, näyttävät olevan liian arkoja meidän oloihimme. Lajia E. racemosa (Lindl.) Rehd. on jonkin verran istutettu etu- päässä Helsingin ja Lohjan seuduille, mutta se on yleensä paleltunut kokonaan tai ainakin maa- han asti. Ahvenanmaallakaan eivät nuoret yksi- löt ole menestyneet tyydyttävää paremmin. Sim- BERGin (1955) arviointia, jonka mukaan se viih- tyisi vielä III vyöhykkeellä, on pidettävä liian optimistisena. E. x macrantha (Lemoine) Schneid. -lajia on istutettu Helsingin kaupunginpuutarhaan, jossa se on menestynyt erittäin lämpimässä paikassa kohtalaisen hyvin. Fagus L. pyökki Keski-Euroopan tärkeintä lehtipuulajia pyök- kiä, Fagus sivatica L., tavataan Suomessa pää- asiassa Länsi-Uudellamaalla, varsinkin ranni- kolla, ja Ahvenanmaalla. Mantereen suurin pyökki kasvaa luultavasti Bromarvissa Riilahden kartanossa, jossa on myös meidän oloissamme ainutlaatuinen pyökkimetsikkö. Suuri` pyökki, rungon läpimitaltaan noin 40 cm, kasvaa Myös Kaivopuistossa Helsingissä. Sisämaassa on koe- tettu kasvattaa pyökkiä mm. Anjalassa ja Jyväs- kylässä, mutta tulokset ovat olleet _välttäviä. Hämeenlinnassa on muutama vuosi sitten istu- tettu 200 pyökkiä, jotka toistaiseksi ovat menes- tyneet heikonpuoleisesti. SAARNIJOKI (1937) mai- nitsee Tampereen seudulla kasvaneen 25-vuo- tiaan pyökin. Sen kasvainten kärjet paleltuivat talvisin. Punalehtistä' veriPyökkiä, F. silvatica 'Atro- punicea', •on istutettu pääasiasSa samoille seu- duille kuin tavallista pyökkiäkin. Riilahden kar- tanon suurin veripyökki on läpimitaltaan noin 20 cm. Lisäksi sitä on istutettu Helsingin puis- toihin ja se on menestynyt yleensä hyvin. Poh .- 3 1950-66 17 joisin veripyökki on Pietarsaaressa, jossa se on suojaisella paikalla elänyt jo muutaman vuoden pensasmaisena. Sitä pidetäänkin yleisesti jonkin verran tavallista pyökkiä kestävämpänä (JOKELA 1953, SIMBERG 1955). Nuori pylväsmäinen. F. silvatica 'Fastigiata' kasvaa Espoon Mat;nkylässä. • For.Eythia Vahl — onnenpensas Meillä yleisin ja samalla kestävin onnenpensas on Korean onnenpensas, Forsythia ovata Nakai. Se on kestänyt yleensä hyvin Etelä- ja Lounais- Suomen rannikolla sekä paikoin Hämeessä ja Kymenlaaksossa (kartta). Pohjoisempanakin sitä on tavattu melko paljon, mutta sen menestymi- nen on ollut heikkoa Pohjanlahden rannikkoa lukuun ottamatta. Vaasassa ja Pietarsaaressa se on menestynyt hyvin. Sisämaassa on Haapavedellä ja Iisalmessa viihtynyt yksi yksilö kummassakin paikassa hyvin. Hollantilaisten taimitarhojen nimellä F. ovata 'Robusta' levittämää onnenpensasta, joka kui- tenkin on luettavissa lähinnä lajiin F. europaea Deg. & Bald. (KR-OssmANN 1960 b), on jonkin verran istutettu Helsinkiin ja sen ympäristöön, missä se on menestynyt melko hyvin. Vielä Tyr- vännössä se on kasvanut kohtalaisesti. Varsinai- sesta F. europaea -lajista ei åle tullut lainkaan tietoja. F. x intermedia Zab. -hybridilajista on tullut tietoja vain etelärannikolta lukuun ottamatta Nokiaa ja Kuopiota, joissa se on paleltunut. Myöskään rannikolla se ei ole yleensä kunnolla menestynyt. Vain Espoossa ja Pohjassa sen ilmoi- tetaan talvehtineen. hyvin. Nämä tiedot voinevat koskea osittain myös lajiketta 'Spectabilis', ko- mea onnenpensas. Tästäkin on saatu tietoja vain aivan etelärannikolta, missä sen menestyminen on ollut heikonpuoleista; Helsingissä se on viih- tynyt jonkin verran paremmin. Pensaan kukka- silmut paleltuvat usein talvisin, joten keväisin vain lumen suojassa olleet alaoksat kukkivat. 'Spectabilis' -lajikkeen lisäksi on Etelä-Suomessa kokeiltu ainakin kolmea muuta F. intermedian lajiketta: 'Beatrix Farrand', 'Lynwood' ja 'Primu- lina'. F. suspensa (Thunb.) Vahl ja sen muunnos var. fortunei (Lindl.) Rehd. ovat hyvin harvinaisia ja melko arkoja. Fothergilla L. Fothergilla major (Sims) Lodd. kasvaa Espla- nadi-puistossa Helsingissä, missä se on menesty- nyt matalana pensaana kohtalaisen hyvin. Fraxinus L. saarni Tavallinen rnetsäsaarni, Fraxinus excelsior L., kasvaa meillä luonnonvaraisena, mutta se on myös yleinen puistopuu, varsinkin Etelä-Suo- messa. Se on menestynyt hyvin muutamia poik- keuksia lukuun ottamatta Pietarsaari—Jyväs- kylä— Savonlinna -linjalle asti (kartta). Lisäksi se on menestynyt hyvin Raahessa ja jopa Ke- missä, missä pari noin 10-vuotiasta puuta kas- vaa erään yksityistalon pihamaalla. Sisä-Suo- messa on pohjoisin saarni kasvanut hyvin Siilin- järvellä suojaisella paikalla, mutta samalla seu- dulla jotkut toiset yksilöt ovat kärsineet suuria talvivaurioita. Metsäsaarnea on kokeiltu Kitti- lässäkin, jossa se on talvehtinut ainakin pari ensimmäistä talvea hyvin (LUKKARINEN 1957). Sen myöhemmästä menestymisestä ei ole käy- tettävissä tietoja. Metsäsaarnesta tavataan myös eri muotoja, jotka kuitenkin ovat meillä Suomessa harvinai- sia. 'Pendula'-muoto kasvaa mm. Tampereella VR:n puistossa; Hyvinkäällä VR:n entisen kes- kuspuutarhan alueella kasvaa muoto 'Elegan- tissima'. Kirjavalehtisiä 'Argenteovariegata'- ja 'Aureovariegata'-muotoja tavataan siellä täällä Etelä-Suomessa, mm. Seurasaaressa. Metsäsaarnen lisäksi on myös punasaarnea, F. pensylvanica Marsh., käytetty istutuksiin, to- sin huomattavasti harvemmin. Tänne istutetut yksilöt näyttävät menestyneen ainakin yhtä hy- vin kuin metsäsaarnikin. Se on kestänyt Kempe- leessä, Maaningalla ja Savonlinnassa. Punasaar- nea on kokeiltu Rovaniemellä asti, mutta siellä se on paleltunut. Mustilassa saatujen kokemus- ten mukaan näyttää F. pensylvanica olevan kestä- vämpi talvipakkasia vastaan kuin F. excelsior. 18 Valkosaarnea, F. americana L., kasvaa melko yleisesti Turun kaupungin istutuksilla, jossa se on menestynyt kohtalaisen hyvin. Muualta ei tästä lajista ole saatu tietoja. Fuchsia L. — verenpisara Puumaiset verenpisarat ovat meillä erittäin harvinaisia. Kestävimmät muodot kuuluvat la- jiin F. magellanica Lam. Espoosta on tavattu tämän lajin muoto 'Riccartonii', jonka versot ovat talvisin paleltuneet. Gaultheria Kalm ex L. Vain yhdestä Gaultheria-lajista on saatu tietoja. G. miquelina Takeda -lajia on kokeiltu Kauniai- sissa, missä sen menestyminen on ollut kohta- laista. Genista L. — väriherne Värihemeistä meillä on tavattu vain yhtä lajia, Genista tinctoria L. Tämän jokseenkin yleisesti istutetun keltaisen väriherneen menestymisestä on saatu melko paljon toisistaan poikkeavia arviointeja. Väriherneen versothan paleltuvat talvisin helposti varsinkin niiltä osin, jotka eivät ole olleet lumipeitteen suojaamia. Paleltumisesta huolimatta se kukkii runsaasti saman vuoden versoilla. Näin ollen värihemeen voidaan katsoa menestyvän sellaisilla paikoilla, missä se kukkii versojen paleltumisesta huolimatta. Kasvia tava- taan yleisesti linjan Oulu—Jyväskylä—Mikkeli —Imatra rajoittamalla alueella (kartta), missä se yleensä on edellä sanotuin perustein menestynyt hyvin. Lisäksi pensasta on istutettu Kontiolah- delle, Tornioon ja Rovaniemelle, joissa paikoissa se on kukkinut. Kemijärvelle istutetut väriher- neet ovat kuolleet. JOKELA (1953) ja SIMBERG (1955) suosittelevat sitä kuitenkin vain III vyö- hykkeelle asti. .Halesia Ellis Lajia Halesia caroling L. on istutettu muutamia yksilöitä Espooseen. Luotettavia tietoja niiden menestymisestä ei vielä ole voitu saada; nuorista taimista ovat versot paleltuneet. Hedera L. — muratti Tavallisen muratin, Hedera helix L., pienileh- tistä 'Baltica'-muotoa on istutettu jonkin verran Helsingin seudulle, jossa se suojaisilla paikoilla on menestynyt kohtalaisen hyvin. Tyrvännössä kokeiltu yksilö on talvehtinut heikosti ja lopulta kuollut. Helianthemum Mill. — päivännouto Heliantheinum-lajeista on kokeiltu Espoossa lajia H. nummularium (L.) Mill., joka kuitenkin on kuollut. Tästä ja eräistä muista Helianthemum -lajeista on kehitetty runsaasti erilaisia lajikkeita, joista 'Golden Queen' on tavattu Espoosta. Sen- kin menestyminen on ollut heikkoa. Hibiscus L. — iibisruusu Espoossa ja Porvoossa on yritetty kasvattaa lajin Hibiscus syriacus L. lajiketta 'Ardens', mutta se ei ole osoittautunut riittävän kestäväksi suo- jaisesta kasvupaikasta huolimatta. Hz:ppophae L. — tyrni Tyrni, Hippophae rhamnoides L., kasvaa luon= nonvaraisena Pohjanlahden rannikolla. Sen käyt tämisestä koristekasvina on saatu vain vähän- tie- toja. Istutettuna se on menestynyt hyvin mm. Oulaisissa, Pälkäneellä ja Helsingissä. Rolodiscus Maxim. — nukka-angervo Nukka-angervo, Holodiscus discolor (Pursh) Maxim., on meillä suhteellisen arka ja paleltuu vuosittain maata myöten edullisillakin paikoilla. Niinpä sen levinneisyys rajoittuukin muuta- maan paikkaan Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä. Tämän lajin muunnos, var. ariaefolius (Sm.) Aschers. et Graebn., on tavattu Kirkkonum- melta. Hydrangea L. — hortensia Hortensiat, Hydrangea, ovat meillä erittäin suosittuja syyskesällä kukkivia pensaita, vaikka ne eivät kuulukaan kaikkein kestävimpiin lajei- hin. Yleisin laji on meillä syreenihortensia, 19 H. paniculata Sieb. 'Grandiflora'. Se on levinnyt hyvin yleisenä Oulu—Kajaani -linjalle asti, mutta varmasti näyttää menestyvän vain Vaasa—Jy- väskylä—Savonlinna -linjalle asti (kartta). Tosin aivan Etelä-Suomestakin on saatu tietoja sy- reenihortensioi den paleltumisesta. Pohjoisem- pana lajin menestyminen on ollut huomattavan epävarmaa vuodesta ja kasvupaikasta riippuen. Rovaniemellä ja Kemijärvellä on myös ko- keiltu syreenihortensialla, mutta heikoin tulok- sin. H. paniculatan aikaisin kukkiva muoto ,Praecox' on viihtynyt kohtalaisen hyvin Hel- singin seudulla ja Lohjalla. Syreenihortensiaa huomattavasti arempi on pallohortensia, H. arborescens L. Miltei sään- nöllisesti sen versot paleltuvat talvisin Etelä- Suomessakin, mutta siitä huolimatta sitä tava- taan melko yleisesti Lounais-Suomessa Pori— Tampere—Kotka -linjalle asti. Pohjoisimmat kasvupaikat ovat Närpiössä, Lapualla ja Varkau- dessa. Lajin kerrannaiskukkainen muoto 'Gran- diflora' on suunnilleen yhtä yleinen ja menesty- nyt yhtä hyvin kuin päämuotokin. Sitä on yri- tetty kasvattaa — tosin huonolla menestyksellä — Vaasassa, Pietarsaaressa ja Lieksassa asti. Lajin suurikukintoisin muoto on 'Sterilis', jonka kaikki kukat ovat neuvottomia. Sitä, kuten myös ala- lajia ssp. radiata (Walt.) Mc Clintock, on kasva- tettu suojaisilla paikoilla Espoossa ja Hel- singissä kohtalaisella menestyksellä, versot tosin ovat paleltuneet. Muut pensasmaiset Hydrangea-lajit ovat melko harvinaisia. Kiinanhortensiaa, H. heteromalla D. Don, tavataan siellä täällä Etelä-Suomessa koh- talaisesti tai jopa hyvin (Vehkalahti, Jyväskylä) inenestyvänä. Pohjoisimmat yksilöt on tavattu Vaasasta ja Pietarsaaresta, missä suojaisella pai- kalla kasvava yksilö on talvehtinut hyvin. SCHA- LIN (1953) otaksuu sen menestyvän vielä Oulun korkeudella. H. macropbylla (Thunb.) Ser. on tavattu heikonlaisesti viihtyvänä Uudenmaan rannikkoseudulta, kuten myös lajia H. querci- folia Bartr. Köynnöshortensia, H. anomala D. Don ssp. petiolaris (S. & Z.) McClintock, on levinnyt melko yleisenä Rauma—Tampere—Heinola— Hamina -linjalle asti. Sen menestyminen on kui- tenkin ollut hyvin vaihtelevaa. Useissa tapauk- sissa ovat versot ainakin osittain paleltuneet. Köynnöshortensia on menestynyt hyvin erityi- sesti rannikolla Vaasaa ja Pietarsaarta myöten. Myös Oulussa kasvia on kokeiltu, mutta huo- nolla menestyksellä (TOIVONEN 1961a). Sisä- maassa se on talvehtinut hyvin mm. Koke- mäellä, Nokialla, Orivedellä ja Joutsenossa, mutta Jyväskylässä heikosti. Hypericum L. — kuisma Etelä-Suomessa tavataan harvinaisina pensas- maisen Hypericum patulum Thunb. -lajin kahta muotoa, f. forrestii (Chitt.) Rehd. ja var. henryi Veitch. Molemmat ovat hyvin arkoja. Niinpä kaikki niistä saadut tiedot ovat alle 8 -vuotiaista yksilöistä. Muunnosta var. henryi on kokeiltu jonkin verran enemmän, jopa Vaasassa asti. Li- säksi on Espoossa kokeiltu arkaa H. elatum Ait. -lajia. Ilex L. — orjanlaakeri Orjanlaakerista, Ilex aquifolium L., on saatu tietoja vain Turusta, missä noin 40 nuorta yksi- löä on menestynyt tyydyttävästi. Tyydyttävästi on menestynyt myös yksi I. crenata Thunb. -yksilö Kauniaisissa. Jasminum L. — jasmiini Jasminum nudiflorum Lindl. on Helsingissä me- nestynyt muutaman vuoden hyvin. Juglans L. — jalopähkinä Meillä tavataan pääasiassa kahta jalopähkinä- lajia, Mantgurian jalopähkinää, juglans mandschu- rica Maxim., ja Amerikan jalopähkinää, J. eine- rea L. J. mandschurica on jonkin verran yleisempi. Sitä tavataan siellä täällä Etelä-Suomessa Tam- peretta ja Heinolaa myöten, Helsingin seudulla jopa runsaanlaisesti. Yleensä se on viihtynyt hyvin tai ainakin kohtalaisesti nuorimpia yksi- löitä lukuun ottamatta, jotka helposti saavat pakkasvikoja. Pietarsaaressa suojaisella paikalla se on menestynyt kohtalaisesti ja Liperissä suo- rastaan hyvin. 20 J. cinerea on melko paljon harvinaisempi, jos- kin sen viihtyvyys on suunnilleen samaa luokkaa kuin edellisenkin lajin. Se on menestynyt hyvin mm. Tyrvännössä ja Joutsenossa. Jyväskylässä on sen talvehtiminen ollut heikompaa. Mainitta- koon, että J. cinerea ja J. mandschurica säilyivät hengissä Mustilan arboretumissa vuoden 1939- 40 pakkastalven yli (TIGERSTEDT 1960). Muut Juglans-lajit ovat meillä harvinaisia. J. cordifOrmis Maxim. -lajia on tavattu Helsingin seudulta, jossa se on menestynyt hyvin. Sen muunnos var. ailanthifolia (Carr.) Rehd. on me- nestynyt hyvin Espoossa. J. nigra L. eli kituen Piikkiössä. J. regia L. -lajia, jonka hedelmät ovat syötäviä, on hankittu Turkuun, mutta sen me- nestymisestä ei vielä ole tietoa. Kalmia L. — kalmia Kalmioita, kuten monia muitakin Ericaceae- heimon kasveja, on meillä hyvin vähän kokeiltu, vaikka näyttää ilmeiseltä, että ne suojaisilla kavupaikoilla menestyisivät täysin tyydyttävästi ainakin Etelä-Suomessa. Kalmia angustifolia L, on menestynyt hyvin mm. Kokemäellä, Lam- milla ja jopa Vaasassa, jossa 10 yksilöä on menes- tynyt täysin avoimella paikalla. Oulussa se on osoittautunut aranlaiseksi (TOIVONEN 1961 a). Edellistä lajia paljon kauniimpi K. latifolia L, on menestynyt hyvin mm. Hangossa ja Espoossa, Joutsenossa sen sijaan ei. Kerria DC. — kerria Lajia Kerria japonica (L.) DC. on yritetty meillä viime vuosina kasvattaa muutamin paikoin Tam- peretta ja Lahtea myöten, mutta heikoin tulok- sin, sillä versot ovat säännöllisesti joka talvi paleltuneet. 1930-luvulla kokeiltiin myös Piik- kiössä tätä lajia. Se kuitenkin paleltui talvien 1940-42 pakkasissa olkipeitteestä huolimatta (MEURMAN 1963): Kolkwikia Graebn. — kellokuusama Kellokuusama, Kolkwikia amabilis Graebn., on kauneimpia kukkivia pensaita, joita meillä on yritetty kasvattaa. Valitettavasti tämä laji näyt- tää olevan niin arka, ettei se menesty kuin enin- tään Ahvenanmaalla ja Etelä-Suomen rannikolla ja sielläkin vain erityisen suolaisilla ja lämpimillä paikoilla. Saapuneiden vastausten mukaan sitä on kyllä yritetty kasvattaa Närpiössä ja Pieksämäellä asti. Piikkiössä säilyi yksi pensas yli 20 vuoden ajan hengissä kuitenkaan kukkimatta kertaakaan (MEURMAN 1963). Laburnogtisus Schneid. Lajien Laburnum anagyroides ja Cytisus purpu- rens välistä perildinäärikimääriä, Laburnogtisus adami (Poit.) Schneid., on kokeiltu muutamin paikoin Espoossa. Se ei kuitenkaan ole menes- tynyt kunnolla, vaan versot ovat paleltuneet talvisin. Laburnum Med. — kultasade Laburnum-lajeista on meillä yleisin L. alpinum (Mill.) Bercht & Presl. (kartta). Se näyttää ole- van Etelä- ja jopa Keski-Suomessa hyvin suo- sittu pensas, vaikka sen menestyminen on ollut miltei poikkeuksetta Ahvenanmaata sekä Tu- run ja Helsingin välistä rannikkoseutua lukuun ottamatta erittäln heikkoa suojaisillakin paikoilla. Sitä on kylläkin yritetty kasvattaa jopa Ilomant- sissa, Kuhmossa ja Rovaniemellä asti. Pietarsaa- ressa on tosin yksi yksilö kukkinut erittäin suo- jaisessa ja lämpimässä paikassa. JOKELA (1953) ja SIMBERG (1955) ovat merkinneet sen viihty- väksi vielä II vyöhykkeellä. Etelän kultasade, L. anag_yroides Med., on kas- vanut suureksi pensaaksi Kauniaisissa. Espoossa on edellisten hybridilaji L. x watereri (Kirchn.) Dipp. menestynyt hyvin, kun taas sen 'Vossii'-j muoto on paleltunut. Leucothoe D. Don Lajia Leucothoe fontanesiana (Steud.) Sleumer on kokeiltu kohtalaisella menestyksellä Kirkkonum- mella. Ligustrum L. — likusteri Aitalikusteri, Ligustrum vulgare L., on ollut Etelä-Suomessa aikaisemmin yleinen aitapensas. Sitä on istutettu Pohjanlahden rannikolla Pietar-, 21: saareen asti, jossa muutamat pensaat ovat menes- tyneet hyvin. Sisämaassa ulottuu sen levinnei- syysalue Tampereelle, Jyväskylään ja Mikkeliin. Tosin sitä on kokeiltu paljon pohjoisempanakin, mm. Siilinjärvellä, Oulussa ja Rovaniemellä, missä pensaat ovat kuitenkin kokonaan paleltu- neet. Lajin arvo aitapensaana meidän oloissamme onkin hyvin kyseenalainen, koska se talvisin usein paleltuu lumirajaa myöten aivan suojai- simpia paikkoja lukuun ottamatta. Sen on ilmoi- tettu talvehtineen hyvin ainoastaan Turussa, Pohjassa, Helsingissä, Kotkassa ja Elimäellä. Rautateiden istutuksiin on aikaisemmin käytetty melko runsaasti aitalikusteria, mutta se on nyt- temmin heikon kestävyytensä takia korvattu toi- silla kasveilla. L. amurense Carr. -lajia on tavattu kohtalai- sesti menestyvänä Turusta ja Espoosta. Tyrvän- nössä se on sen sijaan paleltunut. Liriodendron L. — tulppaanipuu Tulppaanipuu, Liriodendron tulipifera L., on Turun kaupungin taimistossa suojaisella kasvu- paikalla ja talveksi jonkin verran peitettynä kas- vanut kohtalaisesti. Lohjalla sitä on myös aikoi- naan kokeiltu, mutta puu on siellä täysin palel- tunut. Lonicera L. — kuusama Lonicera- lajit ovat varsin runsaasti edustet- tuina koristekasvivalikoimassamme. Kaikkiaan on saatu vastauksia 34 Lonicera-lajista tai -muo- dosta. Yleisin kuusamalaji on rusokuusama, L. tata- rica L., joka samalla on maamme eniten levinneitä koristepensaita. Sitä tavataan täysin kestävänä Kittilää ja Sodankylää myöten. Utsjoellakin se on menestynyt ainakin tyydyttävästi. Rusokuusamasta on kehitetty runsaasti erilai- sia lajikkeita, jotka yleensä ovat kestävyydeltään päämuotonsa veroisia. Meillä on tavattu muuta- min paikoin lajikkeita 'Alba', 'Latifolia' (= f. pulcherrima) ja 'Rosea'. Lisäksi on saatu tie- toja lajikkeesta 'Zabelii', joka kuitenkin kuuluu lajiin L. korolkowii Stapf. Rusokuusamaa huomattavasti harvinaisempi, mutta mahdollisesti yhtä kestävä laji on sini- kuusama, L. coerulea L. Sitä tavataan pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta se on ollut täysin kestävä vielä Oulussa ja Kajaanissa. Ilmei- sesti sinikuusama menestyy vielä paljon pohjoi- sempanakin. Niinpä LUKKARINEN (1957) mainit- see pensaan olevan hyvin suosittu Kittilässä. Meillä luonnonvaraista lehtokuusamaa, L. x,y- losteum L., on varsin vähän käytetty koristeistu- tuksissa. Kuitenkin laji on täysin kestävä epä- edullisillakin paikoilla Pohjois-Suomessa. Sitä on tavattu mm. Rovaniemeltä ja Muhoksesta. Kapealehtinen ja matala nuokkukuusama, L. spinosa Jacq. var. alberti (Regel) Rehd., on meillä verraten vähän levinnyt. Siitä on saatu tietoja vain 16 paikkakunnalta, ja niillä se on menestynyt yleensä hyvin. Laji on kestänyt mm. Imatralla, Jyväskylässä, Ylistarossa ja Vaasassa. Lisäksi on muutamia pensaita istutettu Rovanie- melle, missä ne ainakin toistaiseksi ovat säily- neet, tosin vielä lumen suojassa talvisin. Ilmei- sesti tämä laji on kestävämpi kuin aikaisemmin (SIMBERG 1955) on otaksuttu. Kehtokuusamasta, L. involucrata (Richards) Banks, on saatu tietoja myös suhteellisen vähän. Se on menestynyt hyvin Elimäellä, Nokialla, När- piössä ja Isossakyrössä. Kempeleessä ovat kehto-. kuusamat paleltuneet maata myöten. Muunnos L. involucrata var. flavescens Rehd., on puolestaan menestynyt hyvin mm. Turussa, Järvenpäässä ja Tyrvännössä. Lajia L. alpigena L. tavataan harvinaisena Etelä-Suomessa Tampereelle asti. Sen talvehti- minen on ollut ainakin kohtalaista. Ruotsissa sitä pidetäänkin hyvin kestävänä lajina, jota suositellaan aina Norrlantia myöten (SJÖBERG 1940). Seuraavia pensasmaisia Lonicera-lajeja on ta- vattu vain hyvin harvinaisina Etelä-Suomesta (1-2 havaintopaikkaa): L. amoena Zab., L. x bella Zab. 'Atrorosea' ja 'Rosea', L. chaetocarpa Rehd., L. chusantha Turcz., L. demissa Rehd., L. ledebourii Esch., L. maackii (Rupr.) Maxim., L. maxinjowiaii (Rupr.) Maxim. var. sachalinensis 22 F. Schmidt, L. morrowii Gray, L. pyrenaica L. ja L. x .xylosteoides Tausch 'Clavey's Dwarf'. Yleensä nämä ovat esiintymispaikoillaan me- nestyneet ainakin tyydyttävästi, L. amoena, L. chrysantha ja L. morrowii suorastaan hyvin. Köynnöstävistä kuusamalajeista on yleisin aito köynnöskuusama, L. caprifolium L. Sitä on istutettu aina Tornio—Sotkamo—Pielisjärvi -lin- jalle asti (kartta). Pohjoisin löytö on Rovanie- mellä, missä yksi yksilö on jopa kukkinut. Tämä kasvaa tosin pienilmastollisesti erittäin edullisella paikalla, etelään auki olevalla U-muotoisen ra- kennuksen sisäpihalla seinän vieressä. Köynnök- sen menestyminen näyttää olevan kohtalaisen varmaa vain linjalle Pori—Tampere—Lappeen- ranta asti sekä Pohjanlahden rannikolla Pietar- saareen asti. Keski-Suomessa sen versot ovat yleensä ainakin osittain paleltuneet useina tal- vina. Leppävirta ja Joensuu ovat pohjoisimmat paikat sisämaassa, missä L. caprifolium on menes- tynyt hyvin. Ruotsin köynnöskuusama, L. periciymenum L. on huomattavasti harvinaisempi kuin aito köyn- nöskuusama. Se on menestynyt kohtalaisesti Lounais-Suomessa Tampereelle ja Hämeenlin- naan asti. Pohjanlahden rannikolla tämä laji on talvehtinut hyvin vielä Vaasassa, kun taas Raa- hessa sen versot ovat paleltuneet. Köynnöstä on lisäksi yritetty kasvattaa mm. Kuopiossa ja Piek- sämäellä, mutta heikoin tuloksin. Laji lieneekin vähän arempi kuin L. caprifolium. Mainittakoon kuitenkin, että Ruotsissa pidetään näitä molem- pia köynnöstäviä kuusamalajeja sopivina vielä Norrlannin olosuhteisiin (SJÖBERG 1940). Köynnöstävistä kuusamalajeista tavataan edel- leen lajia L. x tellmanniana Magyar Helsingin seudulla, missä se on menestynyt kohtalaisesti. Myös Tampereelle on istutettu tätä lajia, ja se on siellä toistaiseksi kasvanut tyydyttävästi. Lisäksi on tavattu seuraavia köynnöstäviä Lonicera-lajeja Etelä-Suomesta: L. x americana (Mill.) K. Koch, L. x brownii Carr., L. x brownii 'Fuchsioides', L. x heckrottii Rehd., L. henryi Hemsl., L. hispidula Dougl. ja L. sempervirens L. Nämä ovat Helsingin seudulla olevilla kasvupai- koillaan menestyneet hyvin lukuun ottamatta lajeja L. brownii ja L. heckrottii. Magnolia L. — magnolia Magnoliat ovat komeita ja suuria, mutta vali- tettavasti arkoja puita tai pensaita, joten meillä ne ovat hyvin harvinaisia. Puumainen poppeli- magnolia, Magnolia acuminata (L.) L., kasvaa Helsingin kaupunginpuutarhassa. Sen korkeus on n. 7 m ja rungon läpimitta 25 cm. Toinen saman lajin yksilö kasvaa Kokemäellä kunnan- talon pohjoisseinustalla. M. acuminata säilyi hengissä talven 1940 Mustilan arboretumissa (TIGERSTEDT 1960). M. kobus DC. -lajin ilmoite- taan kasvavan Ahvenanmaalla. Myös Espoossa on tätä lajia kokeiltu, mutta huonolla menestyk- sellä. Sen muunnoksia var. borealis Sarg. ja var. stellata (S. & Z.) Blackborn on myös kokeiltu, mutta heikoin tuloksin. M. liliiflora Desr. 'Nigra' sekä M. x soulangiana Soul.-Bod. 'Alexandrina' ovat samaten menestyneet huonosti, jota vas- toin arempana pidetty (KRtssmANN 1962) M. sie- boldii K. Koch on säilynyt muutamin paikoin Espoossa kohtalaisen hyvin. X Mahoberberis Schneid. Berberis vulgarisin ja Mahonia aquifoliumin väli- nen hybridi x Mahoberberis neubertii (Lem.) Schneid. on kasvanut parikymmentä vuotta puu- tarhantutkimuslaitoksen kokoelmisså. Yleensä se on paleltunut talvisin maahan asti, mutta pystynyt sitä huolimatta lisääntymään juuriver- soista. Lajin sanotaan menestyvän vielä Pohjois- Ruotsissakin (REUTERSVÄRD 1946). Mahonia Nutt. — mahonia Mahonia on harvoja ikivihreitä lehtipensaita, jotka menestyvät meillä moitteettomasti. Maho- nioista tavataan meillä vain yhtä lajia, Mahonia aquifolium (Pursh) Nutt., joka on hyvin yleinen koristekasvi maassamme aina Oulua ja Kuhmoa myöten. Se on myös menestynyt hyvin koko tällä alueella muutamaa poikkeusta lukuun otta- matta. Vielä Torniossa ja Rovaniemellä se on suojaisilla paikoilla talvehtinut hyvin. Myös Ruotsissa se luetaan hyvin kestäviin pensaisiin. 23 Se on säilynyt mm. Jällivaarassa, joka on noin 65 km napapiirin pohjoispuolella (REUTER- SVÄRD 1946). Malus Mill. — omenapuu Tässä tutkimuksessa on saatu tietoja yhteensä 31 koristeomenapuulajista ja -lajikkeesta. To- dennäköisesti kuitenkin Suomessa tavattavien lajikkeiden määrä on paljon suurempi, sillä esi- merkiksi Helsingin puistoihin on istutettu lukui- sasti erilaisia koristeomenapuita, joiden lajik- keista ei ole varmaa tietoa. Kestävin omenapuulaji on ilmeisesti marja- omena, Malus baccata (L.) Borkh., joka on ollut täysin kestävä Pellossa, Rovaniemellä ja Kemi- järvellä asti (kartta). Joensuussa on eräs yksilö saavuttanut arviolta noin 30 vuoden iän. Muun- nosta var. mandschurica (Maxim.) Schneid. on tavattu hyvin menestyvänä Helsingistä. Siperian omena, M. prunifolia (Willd.) Borkh., on huomattavasti vähemmän levinnyt kuin marjaomena, joskin on mahdollista, että M. pru- nifoliaa on Icasvatetty myös »marjaomenan» ni- mellä. Se on myös kestänyt täydellisesti esiinty- mispaikoillaan, joista pohjoisin on Keuruulla. Sen riippuvaoksainen muoto 'Hyvingiensis' on Valtion Rautateiden keskuspuutarhan levittämä rautatien puu, jota tavataan varsinkin VR:n lii- kennepaikoilla. Se on viihtynyt hyvin ainakin vielä Keuruulla, Kokkolassa ja Mikkelissä sekä kohtalaisesti Joensuussa. Siperian omenan pysty- oksainen 'Fastigiata'-muoto on menestynyt hy- vin Järvenpäässä. Kaunis suurikukkainen lajike 'John Downie' on menestynyt hyvin Kosken- päässä ja jopa Kempeleessä asti. 'Cheal's Crim- son' on tavattu Espoosta. Kolmas yleinen koristeomenapuulaji on pen- sasmainen Sargentin omena, M. sargentii Rehd., jota on istutettu varsin paljon Pori—Tampere-- Lahti—Imatra -linjalle asti (kartta). Se on myös menestynyt hyvin tällä alueella. Sitä tavataan kyllä pohjoisempanakin melko usein; niinpä Vaasassa, Pietarsaaressa, Lapualla, Seinäjoella ja Kuopiossa se on talvehtinut hyvin. Pohjoi- simmat havaintopaikat ovat Rovaniemellä, missä se ei enää ole kunnolla menestynyt, kuten ei myöskään enää Oulussa. Lajike 'Rosea' on ta- vattu Espoosta. Punakukkaisista lajeista on yleisin purppura- omena, M x purpurea (Barbier) Rehd. Sitä ta- vataan Rauma—Hämeenlinna—Lahti—Hamina -linjan eteläpuolella hyvin viihtyvänä. Keuruulla ja Karstulassa on laji talvehtinut myös hyvin, mutta kyseessä ovat olleet nuoret yksilöt. Lajista on olemassa lukuisa joukko lajikkeita. Tavallisimpia niistä on 'Eleyi', josta on saatu tietoja kymmeneltä paikkakunnalta Etelä-Suo- mesta. Se on menestynyt hyvin Helsingin ympä- ristössä, kun taas muualla ovat varsinkin nuorien puiden versot paleltuneet, esimerkiksi Tyrvän- nössä. Suuri 'Eleyi' -yksilö kasvaa Brödtorpin kartanon päärakennuksen seinustalla. Muista M. purpurea -lajikkeista ovat täällä olleet edus- tettuina ainakin 'Aldenhamensis' ja 'Lemoinei', joiden menestyminen Helsingin seudulla on ollut kohtalaista. Muut tutkimuksessa esille tulleet Malus-lajit ja -lajikkeet ovat seuraavat: M. x adstringens Zabel 'Hopa', 'Simcoe' ja 'Wabiscaw', M. cora- naria (L.) Mill. 'Charlottae', M. floribunda Van Houtte, M. x gloriosa Lemoine 'Oekonomierat Echtermeyer', M. hupehensis (Pam.) Rehd., M. x moerlandsii Doorenbos 'Profusion', M. pu- mila Mill. 'Niedzwetzkyana' ja 'Makamik', M. X scheideckeri Späth ex Zabel ja lajike 'Hillieri', M. sieboldii (Regl.) Rehd. ja muunnos var. arbo- rescens Rehd. sekä metsäomenapuu, M. silvestris (L.) Mill. Näistä on suurin osa tavattu Helsingin ympäristöstä; ne ovat viihtyneet siellä kohtalai- sesti. 'Profusion' on tavattu Ahvenanmaalta, 'Niedzwetzkyana' Keuruulta 'Makamik' Fors- sasta, Vanajasta ja Imatralta, joilla paikoilla ne ovat menestyneet hyvin. Seinäjoella ilmoitetaan M. floribundan lisäksi myös lajin M. x arnoldiana (Rehd.) Sarg. menestyneen kohtalaisesti. Menispermum L. — kilpikierto Kilpikierroista tavataan meillä kaksi köynnös- tävää lajia, Kanadan kilpikierto, Menispermum canadense L., ja Aasian kilpikierto, M. dauri- cum DC. Molemmat ovat jokseenkin harvinaisia. Edellistä lajia on mm. Tyrvännössä, missä se on 24 viihtynyt kohtalaisesti. Etelä-Suomen ranni- kolla se on menestynyt hyvin samoin kuin M. dauricum, josta on saatu tietoja vain Pohjasta ja Helsingistä. Morus L. — silkkiäispuu Lajin Morus alba L. muunnosta var. tatarica (Pallas) Ser. on istutettu Tyrväntöön, mutta tai- met ovat paleltuneet pahoin ja osaksi kuolleet. Myrica L. — suomyrtti Luonnonvaraista suomyrttiä, M. gale L., tava- taan meillä myös viljeltynä koristepensaana, tosin harvinaisena. Op/op/anax Miq. Laji Oplopanax horridus (Sm.) Miq. on menes- tynyt kohtalaisesti Espoossa ja Mustilassa. Oshya Scop. Ostrya carpinifolia Scop. -lajia on kokeiltu VR:n keskuspuutarhassa Hyvinkäällä, mutta se ei ole osoittautunut kestäväksi. Pachysandra Michx. Pachysandra terminalis S. & Z. on matala iki- vihreä voimakkaasti rönsyillään leviävä varpu, jota on aluskasvillisuutena mm. Mustilan Koti- kunnaalla, jossa se on viihtynyt kohtalaisen hyvin, kuten myös Piikkiössä. Paeonia L. — pioni Puumaisista pioneista tavataan meillä harvi- naisuutena laji Paeonia suffruticosa Adr., puu- pioni, joka on menestynyt hyvin Kirkkonum- mella: Parthenocissus Planch. — villiviini Villiviinilajeista yleisin on tavallinen villiviini, Parthenocissus vitacea Hitchkock. Se on levinnyt sangen yleisesti Vaasa—Kuopio—Joensuu -lin- jalle asti (kartta), mutta lisäksi sitä tavataan koh- talaisesti viihtyvänä Pohjanlahden rannikolla ainakin vielä Raahessa. Oulussa sen talvehtimi- nen on ollut jo heikkoa, joskin sieltäkin on löy- tynyt tyydyttävästi säilyneitä yksilöitä. Myös Lapinlahdella ja Pielisjärvellä tavallinen villi- viini on menestynyt kohtalaisesti, Iisalmessa ja Kajaanissa VR:n alueilla jopa hyvin. Pohjoisim- mat yksilöt ovat kasvaneet Rovaniemellä ja Kemijärvellä, mutta ne ovat vuosittain paleltu- neet maata myöten. Lajia P. vitacea on toimistoissa kasvatettu käyttäen siitä usein virheellisesti P. quinquefolian nimeä (Kati s SMANN 1962). Tavallista villiviiniä huomattavasti arempi on imukärhivilliviini, P. quinquefolia (L.) Planch. Sen pääasiallinen levinneisyysalue ulottuukin vain Pori—Tampere—Heinola—Imatra -linjalle asti. Tällä alueella se on yleensä kestänyt hyvin lukuun ottamatta joitakin versojen paleltumisia varsinkin nuorilla taimilla. Pohjoisempana se on monin paikoin paleltunut kokonaan, mutta on kuitenkin menestynyt hyvin mm. Jyväskylässä, Kuopiossa ja Pietarsaaressa sekä kohtalaisesti Seinäjoella. Päämuodon ohella meiltä saattaa löytyä myös sen kapeampilehtistä muunnosta var. engelmannii (Koehne & Graebn.) Rehd. Keski-Euroopassa yleinen raatihuonevilliviini, P. tricuspidata (S. & Z.) Planch..'Veitchii', ei meillä kunnolla menesty. Lepaassa se on saa- vuttanut noin 5 metrin korkeuden, mutta on myöhemmin kuollut. Lisäksi sitä on tavattu hei- konlaisesti viihtyvänä Espoosta ja Piikkiöstä. Pernettya Gaud. Lajia Pernettya mucronata (L. f.) Gaud. on ko- keiltu Espoossa, jossa se ei kuitenkaan Ole me- nestynyt. Phellodendron Rupr. — korkkipuu Itä-Aasian korkkipuita, Phellodendron amurense Rupr., kasvaa mm. Nokialla, Tyrvännössä, Hel- singissä ja Turussa, missä ne ovat viihtyneet kohtalaisen hyvin joitain vuosiversojen paleltu- misia lukuun ottamatta. Useat niistä ovat jo van- hoja yksilöitä. 4 1950-66 25 Philadelphus L. — jasmike Jasmikkeet eli pihajasmiinit, Philadelphus, ovat yleisimpiä ja suosituimpia kukkivia pensaitamme. Niinpä niitä tavataankin 20 eri lajia ja muotoa. Yleisimmät ovat pihajasmike, P. coronarius L., isokukkajasmike, P. inodorus L. var. grandiflorus (Willd.) Gray, ja kameliajasmike, P. x virginalis Rehd. Edellä ma'nituista lajeista on kestävin .P. co- ronarius, jota on istutettu yleisesti Kemiin, Ou- luun ja Pielisjärvelle asti (kartta). Sitä on yritetty kasvattaa vielä Rovaniemellä melko runsaasti ja Kemijärvelläkin, mutta se ei ole siellä menesty- nyt vaurioitta suojaisillakaan kasvupaikoilla. Lumen alla säilyneet versot ovat kuitenkin saat- taneet kukkia. Myös etelämpänä se on toisinaan paleltunut aika pahoin, kuten Seinäjoella, Iisal- messa ja Pyhäselässä. Helsingissä ja Lammilla ilmoitetaan kasvavan lajin keltalehtistä muunnosta, var. aureus Rehd. Isokukkajasmiketta on huomattavasti vähem- män kuin pihajasmiketta. Sen pääasiallisin me- nestymisalue ulottuu Tampereen, Lahden ja Lappeenrannan tasalle. Lajia on istutettu run- saasti pohjoisemmaskin, mutta menestyminen on siellä ollut hyvin vaihtelevaa. Simpeleellä, Mik- kelissä, Pietarsaaressa ja paikoin jopa Siilin- järvellä ilmoitetaan isokukkajasmikkeen talveh- tineen hyvin, kun taas muualla, mm. Vaa- sassa, Jyväskylässä ja Pieksämäellä, ilmoitetaan ainakin vuosiversojen paleltuneen. Pohjoisim- mat tiedot ovat Lieksasta ja Oulusta, jossa pen- saat ovat kokonaan paleltuneet; tosin ne ovat kasvaneet epäedullisella kasvupaikalla. Lajin P. pubescens Loisel. ilmoitetaan menesty- vän hyvin Tyrvännössä. P. virginalis on selvästi arempi kuin ensin mai- nitut kaksi lajia. Vaikka se on levinnyt yleisesti Tampereen, Lahden ja Lappeenrannan seuduille asti, se on talvehtinut täydellisesti vain kaikkein edullisimmilla paikoilla kasvaessaan (kartta). Vuosiversot ovat saattaneet paleltua jopa Ahve- nanmaalla. Yleensä ovat pensaat kuitenkin tal- vehtineet tyydyttävästi mainitulla alueella Etelä- Suomessa, mutta myös Jyväskylässä, Saarijär- vellä, Vaasassa ja Pietarsaaressa. Piikkiössä säi- lyivät 7-vuotiaat pensaat melko hyvin ankaran pakkastalven 1939-1940 yli (LUOSTARINEN 1941). P. virginalisiin kuuluvan lajikkeen 'Giran- dole' nuoret yksilöt ovat menestyneet hyvin Kotkassa ja Espoossa. Pikkujasmikkeesta, P. x lemoinei Lemoine, on olemassa runsaasti lajikkeita, joista yleisin on pystykasvuinen, matala ja voimakkaasti tuok- suva 'Erectus'. Siitä on saatu tietoja kaikkiaan 13 paikkakunnalta (kartta), pääasiassa Etelä- Suomesta Tampereelle ja Kouvolaan asti. Yksi pensas on menestynyt hyvin vielä Vaasassa ja toinen Maaningalla suojaisella paikalla. Lajike '.Avalanche' on myös jonkin verran levinnyt Etelä-Suomeen, jossa se on mm. Turun ympä- ristössä ja Sammatissa viihtynyt hyvin. Kauha- joella ja Pietarsaaressa sen ilmoitetaan menesty- neen myös hyvin. Lukuisista harvemmin tavatuista Philadelphus- lajeista ja -lajikkeista kasvaa P.x maximus Rehd. 'Minnesota Snowflake' Tyrvännössä ja seuraavia vain Helsingin ympäristössä: 'Beauclerc', P. bra- chybotris Koehne, P. x gmosus Rehd. 'Bouquet Blanc', P. delavail L. Henry, P. lesvisii Pursh 'Waterton', P. x poblanthus Rehd. 'Favorite' ja 'Pavillon Blanc' sekä P. subcanus Koehne var. magdalenae Sh.-y. Hu. Niiden menestyminen on esiintymispaikoillaan ollut kohtalaista; vuosiver- sot ovat toisinaan paleltuneet. Physocarpus (Cambess.) Maxim. — heisiangervo Heisiangervo, Physocarpus opulifolius (L.) Maxim., on ollut täysin kestävä Oulussa ja Kuhmossa asti. Jonkin verran sitä on kokeiltu myös Rovaniemellä ja Kemijärvellä, mutta huo- nolla menestyksellä, vaikka Kittilässä mainitaan sen esiintyvän suorastaan villiytyneenä (Lux- KARINEN 1957). Heisiangervo ei kuitenkaan ole kovin yleinen etelämpänäkään. Se on miltei tun- tematon Keski- ja Itä-Suomessa. Kellertäväleh- tistä lajiketta 'Luteus' tavataan paikoin Helsingin ja Hämeenlinnan ympäristössä. Physocarpus-suvusta on tavattu meillä lisäksi lajit P. amurensis (Maxim.) Maxim. ja P. mono- gynus (Torr.) Coult., jotka Etelä-Suomessa ovat olleet täysin kestäviä. 26 Pieris D. Don — kellovaivero Kanervakasvien heimoon kuuluva kellovai- vero, Pieris floribunda (Pursh) Benth. et Hook., on erittäin suojaisella paikalla Lammilla kestänyt hyvin, kun taas Helsingin ympäristössä, missä sitä myös on kokeiltu, se on paleltunut. Populus L. -- haapa, poppeli Poppelit ovat yleisiä puita varsinkin suurissa puistoissa ja vanhoissa kartanopuutarhoissa. Tie- toja niistä ei kuitenkaan ole saatu odotuksia vas- taavasti, mikä johtuu ilmeisesti siitä, että eri pop- pelilajit ovat melko vaikeasti varmasti erotetta- vissa toisistaan. Yleisin laji on palsamipoppeli, Populus balsamifera L., joka kuuluu nimensä mu- kaiseen palsamipoppelien ryhmään. Se näyttää olevan täysin kestävä nykyisellä levinneisyys- alueellaan, joka ulottuu Tornioon, Muhokseen, Kuhmoon ja Valtimoon asti. Myös Kittilään on istutettu palsamipoppeleita (LUKKARINEN 1957), mutta niiden menestymisestä ei ole tietoja. Jättiläispoppeli, P. trichocarpa Torr. & Gray, on levinnyt pääasiassa Pori—Tampere—Lahti— Imatra -linjalle asti, jolla alueella se on ollut täy- sin kestävä. Sitä voidaan ilmeisesti kasvattaa pal- jon pohioisempanakin, sillä se on täysin menesty- nyt mm. Varkaudessa, Seinäjoella, Lapualla, Pietarsaaressa, Ylivieskassa ja kohtalaisesti Ou- lussa sekä Torniossa (kartta). JOKELAri (1953) ja SIMBERGirl (1955) arvioita, joiden mukaan se menestyisi vain III vyöhykkeellä, on pidettävä ehdottomasti liian varovaisina. Ruotsissa sitä pidetään arvokkaimpana poppelilajina Norr- lannin pohjoisosia varten (SjöEERG 1940). Tuoksupoppelia, P. suaveolens Fisch., jota pide- tään melko arkana lajina, on istutettu jonkin ver- ran Etelä-Suomeen. Havaintopaikat ovat olleet Porissa, Tampereella, Mikkelissä ja jopa Lipe- rissä, missä yhden yksilön ilmoitetaan menesty- neen hyvin. Laakeripoppelista, P. laurifolia Ledeb., on saatu tietoja vain kuudelta paikkakunnalta, mm. Oulusta ja Ylistarosta, missä se on menestynyt hyvin. Ristiinassa se on talvehtinut heikosti. Lähes yhtä harvinainen on Kiinan popp eli, P. simonii Carr. Tällä nimellä kulkevien aitous on kuitenkin kyseenalainen ja eräissä julkaisuissa se mainitaankin hybridilajina (MEURMAN 1963). Näitä on istutettu mm. Forssaan, Lahteen ja Tampereelle, .joissa se on menestynyt hyvin. Myös Oulussa se on menestynyt melko hyvin. Lajin leveän pylväsmäistä muotoa 'Fastigiata' on viime aikoina ryhdytty kasvattamaan mm. Tampereen kaupungin ja Lepaan taimistoissa, joissa se on menestynyt kohtalaisesti. Berliinin poppeli, P. x berolinensis Dipp., josta löytyy ainoastaan hedeyksilöitä, on levinnyt pää- asiassa Länsi- ja Etelä-Suomeen (kartta). Pohjan- lahden rannikolla se on menestynyt hyvin Vaa- sassa ja Pietarsaaressa asti. Oulussa ovat monet yksilöt paleltuneet. Sisämaassa ovat nuoret yksi- löt menestyneet Kuopiossa ja Varkaudessa. Tämä laji on kuitenkin selvästi arempi kuin pal- samipoppeli; sen vuosikasvaimet ovat paleltu- neet monin paikoin Etelä-Suomessakin. Edellistä hyvin paljon muistuttavaa lajia, P. X Petrowskiana (Regel) Schneid., on viime vuo- sina alettu lisätä Ahtialan toimistossa Lohjalla, missä nuoretkin taimet ovat osoittautuneet täy- sin kestäviksi. P. x rasumowskiana (Regel) Dipp. on läheistä sukua Berliinin poppelille, mutta vaikuttaa kes- tävämmältä. Sitä on levitetty jonkin verran Etelä- ja Itä-Suomeen, ja se on ollut kestävä mm. Var- kaudessa, Siilinjärvellä ja Lieksassa. Tosin täällä sen vuosiversot ovat osittain paleltuneet. Myös Kemissä mainitaan kasvavan tätä poppelilajia. Berliinin poppelin ja lähisukuisten P. rasu- mowskianan ja P. petrowskianan lisäksi kuuluu mustapoppelien ryhmään joukko komeita, mutta meillä yleensä harvinaisia lajeja ja muotoja. Var- sinaisen mustapoppelin, P. nigra L., lajike 'Ita- lica', pyramidipoppeli, on meillä valitettavasti melko arka. Turussa ja Piikkiössä kasvaa muuta- mia yli 20-vuotiaita yksilöitä. Istutuksen jäl- keisinä vuosina ne kärsivät melkoisia vaurioita, mutta nyt ne ovat menestyneet ihmeteltävän hyvin. Sitä on kokeiltu myös muualla eteläranni- kon tuntumassa. Vehkalahdella on yksi yksilö menestynyt hyvin suojaisella kasvupaikalla. Tyr- vännössä sitä ei ole saatu kasvamaan. Kanadan poppelia, P. x canadensis Moench, on tavattu Turusta, Lauritsalasta, Järvenpäästä ja 27 jopa Pietarsaaresta, joilla paikoilla se on menesty- nyt hyvin. Nuoret yksilöt näyttävät kuitenkin saaneen jonkin verran pakkasvaurioita. Kanadan poppelista on joukko lajikkeita, joista 'Eugenei' on viihtynyt hyvin Helsingissä, 'Robusta' sa- moin Helsingissä ja Tampereella sekä 'Sioux- land' Lepaassa. P. x generosa Henry on kasvanut hyvin Turussa, mutta Tyrvännössä ja Vehka- lahdella se on paleltunut. Kaksi komeaa P. del- toides Marsh. -yksilöä kasvaa Tampereella Koski- puistossa. Suurilehtisiä poppelilajeja on tavattu Helsingin seudulta lajit P. lasiocarpa Oliv. ja P. milsonii Schneid. Ne ovat talvehtineet tyydyttävästi. Hopeapoppelista, P. alba L., on saatu tietoja eri puolilta Suomea; pohjoisin on Kajaanin semi- naarista, jonka alueella kasvaa useita tähän lajiin kuuluvia yksilöitä. Ne ovat menestyneet hyvin. P. alban kaunislehtinen nuoruusmuoto 'Nivea' on huomattavasti päämuotoaan arempi. Varsin- kin nuoret puut ovat paleltuneet herkästi. Muu- tamia suuria yksilöitä kasvaa Nokialla ja Tampe- reella sekä etelärannikolla Helsingin seudulla ja Turussa. Sitä on kokeiltu vielä mm. Kouvolassa, Lahdessa ja Närpiössä, mutta huonolla menes- tyksellä. P. alban ja tavallisen haavan, P. tremula L., välisen hybridin, P. x canescens (Ait.) Smith, eräät muodot muistuttavat suuresti P. albaa, jolla nimellä sitä on meille ulkomailtakin toimi- tettu. Se on kuitenkin hyvin harvinainen; siitä on saatu tietoja vain Paimiosta, jossa kasvavat yksilöt ovat menestyneet moitteettomasti. Tavallisen haavan pilarimaista 'Erecta' -muo- toa on viime vuosina ryhdytty käyttämään eri- koisena ja täysin kestävänä puistopuuna. Tätä pylväshaapaa kasvaa paikoin Etelä-Suomessa, mutta sen lisäksi ainakin Kontiolahdella, Vaa- sassa, Pietarsaaressa ja Oulussa, joten se on ilmei- sesti hyvin kestävä. Potentilla L. — hanhikki Meillä viihtyvät pensasmaiset hanhikit kuulu- vat kaikki samaan lajiin, Potentilla fruticosa L., pensashanhikki. Se on runsaskukkaisena ja täy- sin kestävänä pensaana ollut varsin suosittu ja levinnyt Kittilää ja Sodankylää myöten. Sen lukuisista muodoista on lajike 'Månelys' yleisin. Sitä tavataan pääasiassa Etelä- ja Keski-Suo- messa Vaasaa ja Savonlinnaa myöten. Lisäksi sitä on istutettu Rovaniemelle, missä nuoret taimet ainakin toistaiseksi ovat menestyneet hyvin, kuten myös huomattavasti harvinaisempi suuri- kukkainen lajike ' Jackman'. Harvinaisina tava- taan meillä vielä seuraavia muunnoksia ja lajik- keita: var. arbuscula D. Don, var. davurica (Nestler) Ser., 'Friedrichsenii', var. mandschu- rica Maxim., 'Micrandra', 'Purdomii' ja ' Veit- chii'. Ne ovat Etelä- ja osaksi vielä Keski-Suo- messakin menestyneet hyvin, 'Friedrichsenii' jopa Rovaniemellä. Var. mandschurica on kuiten- kin paleltunut maata myöten Närpiössä epä- edullisella kasvupaikalla. Prunus L. — tuomi, kirsikka, manteli Tutkimusta varten on saatu tietoja kaikkiaan 32 eri Prunus-lajista ja -lajikkeesta. Runsaasta lajikeluvusta huolimatta on Prunus-sukua varsin vähän käytetty koristetarkoituksiin. Vähäisyys johtunee siitä yleisestä käsityksestä, että tämän suvun lajit olisivat huonosti ilmastoa kestäviä. Suurimmasta osasta lajeja ja lajikkeita tämä käsi- tys pitänee paikkansa, mutta on olemassa hyvin- kin kestäviä, joita voitaisiin kasvattaa huomatta- vasti yleisemmin kuin tähän asti. Prunus-lajit ryhmitetään kuudeksi alasuvuksi. Kirsikoiden, Cerasus (Adans.) Focke, alasuku on runsaimmin edustettuna. Sahalinin kirsikka, P. sargentii Rehd., on yleisin meillä kasvavista koristekirsikoista, ja ilmeisesti sitä voitaisiin kasvattaa nykyistä paljon laajemmalla alueella. Sitä tavataan pääasiassa Turku--Tampere-- Lahti—Helsinki -linjan rajoittamalla alueella, jolla se on talvehtinut hyvin; vain muutamassa tapauksessa on ilmoitettu versojen paleltuneen (kartta). Vehkalahdella on kasvanut hyvin yksi puu, ja jopa Pietarsaaresta on löytynyt noin 6 m korkea yksilö. Japanin kirsikka, P. serrulata Lindl., on hyvin suojaisella paikalla Vehkalah- della menestynyt hyvin vuosiversoj en osittaista paleltumista lukuun ottamatta. Ylistarossa se ei 28 ole menestynyt. Tästä lajista on runsaasti ns. »japanilaisia koristekirsikoita», joista lajikkeita 'Kanzan' ja 'Kiku-shidare-sakura' on istutettu Espooseen, missä ne kuitenkaan eivät ole menes- tyneet. Tämän ryhmän lajeista on tavattu harvi- naisina ainoastaan Helsingin seudulta seuraa- vat: P. cerasus L. 'Plena', P. incisa Thunb., P. X ,yedoensis Matsum., P. X juddii E. Anderson, P. subbirtella Miq. ja P. serrula Franch. Samaan alasukuun kuuluvat edelleen P. pen- sylvanica L., Pensylvanian kirsikka, ja P. maackii Rupr., tuohituomi, jotka molemmat ovat ilmei- sesti melko kestäviä. P. pensylvanicaa kasvaa mm. Helsingissä, Forssassa, Tyrvännössä ja jopa Maa- ningalla, jossa se on menestynyt erittäin hyvin. Heinolan seminaarin puistossa s kasvoi suu- reksi puuksi, sai pahoja pakkasvaurioita 1940 ja kuoli lopullisesti 1947. Siitä otetut juurivesat ovat myöhemmin menestyneet hyvin. SCHALIN (1953) arvelee sen olevan kestävä Pohjois-Suo- messakin. P. maackiista on saatu tietoja 9 paikka- kunnalta. Se on menestynyt erittäin hyvin mm. Lammilla, Nokialla, Pietarsaaressa ja Iisalmessa, jossa kasvava yksilö on 'tällä hetkellä jo noin 40-vuotias. JOKELA (1953) ja SIMBERG (1955) ovat arvioineet sen kestävyyden rajoittuvan vain III vyöhykkeelle asti. Varsinaisten tuomien alasukuun, Padus (Mdench) Focke, kuuluvista lajeista yleisin on P. padus L., tavallinen tuomi, joka kasvaa meillä luonnonvaraisena, mutta myös istutettuna. Siitä tavataan Helsingin seudulla harvinaisina lajik- keet 'Albertii', joka näyttää olevan melko arka, sekä kerrannaiskukkainen 'Plena'. Virginian tuomi, P. virginiana L., on vaatimaton ja kestävä tuomilaji. Se on menestynyt hyvin Oulussa, Mik- kelissä ja paikoin Etelä-Suomessa, missä sitä on ollut istutettuna. Kiiltotuomi, P. serotina Ehrh., on menestynyt Kirkkonummella, missä kasvaa muutamia suurehkoja yksilöitä. Myös Turussa, Porissa ja T