Maa- ja elintarviketalous 136 Maa- ja elintarviketalous 136 13 6 Vihannesten lajikevalinta käyttötarkoituksen mukaa n Kasvintuotanto Marja Kallela, Petri Vanhala, Terhi Suojala-Ahlfors ja Hanna Kairikko Vihannesten lajikevalinta käyttötarkoituksen mukaan Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Maa- ja elintarviketalous 136 73 s. Vihannesten lajikevalinta käyttötarkoituksen mukaan Marja Kallela, Petri Vanhala, Terhi Suojala-Ahlfors ja Hanna Kairikko 2 ISBN 978-952-487-212-6 (Verkkojulkaisu) ISSN 1458-5081 (Verkkojulkaisu) http://www.mtt.fi/met/pdf/met136.pdf Copyright MTT Kirjoittajat Julkaisija ja kustantaja MTT, 31600 Jokioinen Jakelu ja myynti MTT, Tietohallinto, 31600 Jokioinen Puhelin (03) 4188 2327, telekopio (03) 4188 2339 Sähköposti julkaisut@mtt.fi Julkaisuvuosi 2008 Kannen kuva Petri Vanhala 3 Vihannesten lajikevalinta käyttötarkoituksen mukaan Marja Kallela1), Petri Vanhala2), Terhi Suojala-Ahlfors ja Hanna Kairikko MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Kasvintuotannon tutkimus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, etunimi.sukunimi@mtt.fi 1)Nykyinen osoite: ProAgria Häme, Vanajantie 10 B, 13100 Hämeenlinna, etunimi.sukunimi@ proagria.fi 2)Nykyinen osoite: Tommonpolku 3 B 16, 48400 Kotka, etunimi.sukunimi@kymp.net Tiivistelmä Vihanneslajikkeet jalostetaan ulkomailla, eikä niiden soveltuvuutta Suomeen voi arvioida muualla saatujen kokemusten perusteella. Tässä hankkeessa tutkit- tiin vuosina 2004–2006 avomaankurkku-, parsakaali-, jäävuorisalaatti- ja pork- kanalajikkeiden menestymistä Suomessa, viljelyteknisiä ominaisuuksia sekä sadon määrää ja laatua. Yhteistyötahot arvioivat lajikkeiden soveltuvuutta eri käyttötarkoituksiin. Aistittavaa laatua arvioitiin Ruokakeskossa. Porkkanakokeet toteutettiin tiloilla Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Sadon määrä, laatu ja maku vaihtelivat eri kokeissa. Maestro ja Soprano olivat usein satoisimpia lajikkeita. Hyvin varastossa säilyviä lajikkeita olivat Maestro, Si- roco ja Soprano ja useissa kokeissa myös Negovia ja Nelix. Säilyvyys oli epä- varma erityisesti Dordogne- ja Ceres-lajikkeilla. Parsakaalin lajikekokeet toteutettiin kahdella tilalla Hauholla ja Hattulassa. Ai- kaisimpia lajikkeita olivat Montop, Lucky ja Fellow. Lajikkeiden satoisuus vaih- teli vuosittain. Kukintovarren onttoutta esiintyi erityisesti Surveyor-, Monaco- ja Fellow-lajikkeiden sadossa. Makutesteissä erottuivat edukseen kypsänä ja raakana maistetut Fellow ja Montop. Tuholaisia torjumaan käytetty kateharso ei huonontanut sadon ulkoista laatua hyvissä kosteusoloissa. Jäävuorisalaatin lajikekokeet tehtiin Piikkiössä. Salaattia istutettiin touko-, kesä- ja heinäkuun puolivälissä ja kunkin istutuksen sato korjattiin kahtena kertana 3–7 päivän välein. Useimmilla lajikkeilla otollinen korjuuaika oli ver- raten lyhyt. Varmimpia sadontuottajia olivat Ardinas, Dover ja Robinson. Ro- binson kesti hyvin korjuun viivästymistä. Kaikkien lajikkeiden aistittava laatu arvioitiin hyväksi. Parhaalta raadin mielestä maistui Ardinas. Avomaankurkkukokeissa Piikkiössä satoisia olivat mm. Opalit, Aubade ja Di- rigent. Suurimman sadon tuottaneiden lajikkeiden satokausi alkoi verraten ai- kaisin. Aubade-lajikkeen hedelmien rakenne oli kiintein. Avainsanat: avomaankurkku, avomaanvihannekset, kaalit, laatu, lajikekokeet, lajikkeet, parsakaali, porkkana, salaatti, vihannekset 4 Optimal vegetable cultivars for each purpose Marja Kallela1), Petri Vanhala2), Terhi Suojala-Ahlfors and Hanna Kairikko MTT Agrifood Research Finland, Plant Production Research, Toivonlinnantie 518, FI-21500 Piikkiö, Finland, firstname.lastname@mtt.fi 1)Current address: ProAgria Häme, Vanajantie 10 B, FI-13100 Hämeenlinna, Finland, first- name.lastname@proagria.fi 2)Current address: Tommonpolku 3 B 16, FI-48400 Kotka, Finland, firstname.lastname@kymp. net Abstract Suitability for cultivation in Finland of new vegetable cultivars bred abroad can- not be directly concluded from their performance elsewhere. The aim of this re- search was to identify cultivars that would suit optimally to the Finnish climate and for different purposes. In 2004–2006, cultivars of carrot, broccoli, iceberg lettuce and pickling cucumber were examined in field trials, and their suitability for various purposes was evaluated in co-operation with the partners involved. Sensory quality assessments were made at the laboratories of Kesko Food. The variety trials of carrot were carried out at commercial farms in Forssa, Laitila, Loppi and Pälkäne. The yield as well as taste and other quality aspects varied between different experiments. Cultivars Maestro and Soprano were among the most productive cultivars. Cultivars Maestro, Siroco and Soprano showed good storability, whereas Dordogne and Ceres were among the culti- vars with the poorest storability. In variety trials of broccoli, performed at two commercial farms in Hauho and Hattula, Montop, Lucky and Fellow were the earliest yielding varieties. Hollow stems were found especially in cultivars Surveyor, Monaco and Fellow. Sensory quality was excellent in Fellow and Montop. The use of pest-controlling cover cloth did not reduce the external quality of broccoli. Variety trials for iceberg lettuce were carried out at Piikkiö. Each year, lettuce was planted in the middle of May, June and July, and each planting was har- vested at two points of time, with 3–7 days intervals. The steadiest producers of high yield and quality were cultivars Ardinas, Dover, Platinas and Robinson. While all of the varieties were graded good for their sensory quality, Ardinas was rated best for the taste. The experiments on pickling cucumber were carried out at Piikkiö. The high- est yields were produced by Opalit, Aubade and Dirigent. Aubade had also the firmest fruits. Key words: broccoli, carrot, cultivars, lettuce, pickling cucumber, quality, va- riety trials, vegetables 5 Alkusanat Vuonna 2004 alkoi maa- ja metsätalousministeriön, MTT:n ja siemenliikkeiden rahoituksella lajiketutkimushanke Vihannesten lajikevalinta käyttötarkoituksen mukaan, jonka tavoitteena oli löytää Suomessa hyvin menestyvät ja tiettyyn käyttötarkoitukseen parhaiten soveltuvat lajikkeet. Hanke toteutettiin MTT:n johdolla yhteistyössä muiden hankkeiden ja oppilaitosten kanssa. Tutkimuksen päämääränä oli tunnistaa erilaisiin käyttötarkoituksiin parhaiten soveltuvat vihanneslajikkeet. Tavoitteena oli näin parantaa vihannestuotteiden laatua ja vähentää viljelyssä, jalostuksessa ja kaupassa tapahtuvaa hävikkiä, mikä tehostaa tuotantopanosten käyttöä ja vähentää jätteiden määrää. Tutki- muksessa painotettiin vihanneslajeja, joiden taloudellinen merkitys on suuri ja joiden lajikevalinta on ongelmallista olosuhdeherkkyyden tai laatuvaatimusten takia. Vuosina 2004–2006 koekasveina olivat porkkana, jäävuorisalaatti, par- sakaali ja lisäksi vuosina 2005–2006 avomaankurkku. Tutkittavat kasvit ja lajikkeet valittiin mukana olevien tahojen muodostamassa ohjausryhmässä. Siihen kuuluivat Seija Ahonen (pj., Maa- ja metsätalousminis- teriö), Mika Virtanen (vpj., MTK), Heikki Lindström (HL-vihannes Oy), Ter- hi Taulavuori (ProAgria Maaseutukeskusten liitto), Elisa Tikanmäki (Saarioi- nen Oy) ja Heini Haverinen (Ruokakesko Oy). Ohjausryhmän sihteerinä toimi hankkeen puolesta Marja Kallela. Kiitämme ohjausryhmää aktiivisesta muka- na olosta hankkeen eri vaiheissa. Kokeet toteutettiin eri hankkeiden ja henkilöiden yhteistyönä koordinoidusti. Osaamista vahvistettiin yhtenäisellä ohjeistuksella ja yhteisillä arviointimene- telmillä. Kenttäkokeita tehtiin MTT:n koekentillä Piikkiössä, Hämeen ammat- tikorkeakoulussa Lepaalla ja tiloilla. Haluamme kiittää lämpimästi kokeissa mukana olleita viljelijöitä ja alueellisten hankkeiden edustajia, joiden ansiosta oli mahdollista tehdä useita kokeita todel- lisissa viljelyoloissa ja testata laajahko joukko lajikkeita rahoitukseltaan niukas- sa hankkeessa. Kiitämme myös siemenliikkeitä (HL-vihannes Oy, S.G. Niemi- nen Oy ja Puutarhaliike Helle Oy) ja Elintarviketeollisuusliiton vihannessäily- keteollisuusyhdistystä osallistumisesta hankkeen rahoitukseen ja avusta lajik- keiden valinnassa. Ruokakeskon tuotetutkimuslaboratorio teki Heini Haverisen johdolla suuren työn lajikkeiden aistinvaraisessa arvioinnissa, mistä kiitämme lämpimästi. Kiitämme myös Maa- ja metsätalousministeriötä ja MTT:tä hank- keen rahoituksesta. Piikkiössä joulukuussa 2008 Tekijät 6 Sisällysluettelo 1 Johdanto ..................................................................................................... 8 2 Porkkanalajikkeiden säilyvyydessä eroja .................................................. 9 2.1 Tausta ................................................................................................. 9 2.2 Toteutus ............................................................................................ 10 2.2.1 Koepaikat ja lajikkeet .......................................................... 10 2.2.2 Kylvö ................................................................................... 10 2.2.3 Kasvusto- ja satohavainnot .................................................. 12 2.2.4 Aistinvaraiset arviot ............................................................. 13 2.3 Tulokset ............................................................................................ 13 2.3.1 Kasvustohavainnot ............................................................... 14 2.3.2 Sadon määrä ja laatu ........................................................... 15 2.3.3 Sadon laatuhavainnot ........................................................... 18 2.3.4 Naattien paino ja satoindeksi ............................................... 22 2.3.5 Varastokestävyys .................................................................. 25 2.3.6 Aistittava laatu ..................................................................... 29 2.3.7 Lajikekohtaiset arviot .......................................................... 35 2.4 Tulosten tarkastelu ........................................................................... 37 3 Parsakaali: laadukasta luomua ja tavanomaista – myös harson alla ........ 38 3.1 Tausta ............................................................................................... 38 3.2 Toteutus ............................................................................................ 38 3.2.1 Koepaikat ja lajikkeet .......................................................... 38 3.2.2 Kokeen perustaminen .......................................................... 39 3.2.3 Havainnot ............................................................................. 40 3.3 Tulokset ............................................................................................ 40 3.3.1 Sato ja sen laatu ................................................................... 40 3.3.2 Aistittava laatu ..................................................................... 46 3.4 Tulosten tarkastelu ........................................................................... 47 4 Jäävuorisalaatin laatu riippuu korjuuajankohdasta .................................. 49 7 4.1 Tausta ............................................................................................... 49 4.2 Toteutus ............................................................................................ 49 4.2.1 Koepaikka ja lajikkeet ......................................................... 49 4.2.2 Istutus ................................................................................... 50 4.2.3 Kasvusto- ja satohavainnot .................................................. 51 4.2.4 Aistinvaraiset arviot ............................................................. 51 4.3 Tulokset ............................................................................................ 52 4.3.1 Sadon määrä ja jakautuminen eri luokkiin .......................... 52 4.3.2 Sadon laatu ........................................................................... 59 4.3.3 Aistittava laatu ..................................................................... 59 4.4 Tulosten tarkastelu ........................................................................... 61 5 Avomaankurkku – määrää, laatua ja sadon ajoitusta ............................... 61 5.1 Tausta ............................................................................................... 61 5.2 Toteutus ............................................................................................ 62 5.2.1 Lajikkeet .............................................................................. 62 5.2.2 Perustaminen ja hoitotyöt .................................................... 63 5.2.3 Havainnot ja mittaukset ....................................................... 63 5.3 Tulokset ............................................................................................ 65 5.3.1 Sato ...................................................................................... 65 5.3.2 Hedelmien kiinteys .............................................................. 68 5.3.3 Hedelmien ulkoinen laatu .................................................... 70 5.4 Tulosten tarkastelu ........................................................................... 70 6 Yhteenveto ............................................................................................... 71 7 Kirjallisuus ............................................................................................... 72 8 Johdanto1 Vihannesten oikea lajikevalinta on viljelyn ja jatkojalostuksen kulmakiviä. La- jikkeet joudutaan usein valitsemaan puutteellisen tiedon varassa, sillä järjestel- mällistä lajikekoetoimintaa ei ennen tätä hanketta ollut maassamme yli kym- meneen vuoteen. Tätä on pidetty yhtenä suomalaisen vihannestuotannon pul- lonkaulana. Parempi lajikeominaisuuksien tunteminen on tarpeen, jotta vihan- nesten laatu täyttää eri käyttötarkoitusten asettamat vaatimukset ja vihannes- raaka-aineen hävikki voidaan minimoida. Vihannesten lajikekirjo on suuri, mutta yhtään vihanneslajia ei jalosteta suo- malaisiin oloihin. Lajikkeiden alkuperä on Keski-Euroopassa tai Pohjois-Ame- rikassa. Meillä vihanneskasvien menestymistä rajaa kasvukauden ja päivän pi- tuus. Tähän tutkimukseen valittiin laajalti viljellyt porkkana ja jäävuorisalaatti, jois- sa on runsaasti lajikkeita tarjolla. Porkkanasta etsittiin tuoremyyntiin pussi- porkkanaksi soveltuvia, hyvin säilyviä lajikkeita. Jäävuorisalaattikokeissa pää- määränä oli löytää tuorekauppaan sopivia lajikkeita, joita voi viljellä kasvukau- den eri aikoina. Parsakaali oli kokeissa mukana luomuviljelyssä tuholaistorjun- nassa käytetyn kateharson takia, koska harso on usein estänyt laadukkaan sa- don tuottamisen kasvuoloissamme. Suomalaisen säilykekurkun viljelyn tueksi tehtiin lajikekokeita yhteistyössä teollisuuden kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin lajikkeiden biologinen soveltuvuus Suomen ilmas- toon, viljelytekniset ominaisuudet, satoisuus ja sadon laatu. Laadun arviointiin osallistuivat hankkeen yhteistyötahot, jotka arvioivat lajikkeiden soveltuvuutta omiin viljelymenetelmiinsä, teollisiin prosesseihin ja erilaisiin tuotteisiin. Tutkimus toteutettiin maan eri osissa MTT:ssä ja tiloilla yhteistyössä viljelijöi- den, alueellisten kehittämishankkeiden ja oppilaitosten kanssa (Taulukko 1). Kokeita tehtiin vuosina 2004–2006 porkkanalla, jäävuorisalaatilla ja luomu- parsakaalilla. Lisäksi mukana oli vuosina 2005–2006 avomaankurkku, jonka lajikekoe toteutettiin aiemmin eri hankkeessa. Hankkeen kokeellinen osa val- mistui porkkanan varastointikokeiden päättyessä huhtikuussa 2007. Hankkeen yhtenä osana laadittiin ohjeistus vihannesten lajikekokeiden toteuttamiseen ti- loilla tai tutkimusasemilla (Suojala-Ahlfors ym. 2008). 9 Taulukko 1. Hankkeen yhteistyötahot ja niiden roolit. Toteuttaja, yhteyshenkilö(t) Rooli MTT puutarhakasvit, Marja Kallela, Terhi Suojala-Ahlfors, Petri Vanhala Koordinointi, kenttäkokeiden ohjeistus ja toteutus, tulosten analyysi ja raportointi MTT Juva (Mikkeli), Pro Agria Etelä-Sa- vo, (Etelä-Savon vihanneshanke) Veikko Hintikainen, Karoliina Rimhanen, Tytti Muuronen Kenttäkokeiden toteutus Etelä-Savossa, salaatit ja kaalikasvit (2004–2006) MTT Ruukki, Merja Veteläinen Kenttäkokeiden toteutus Pohjois-Pohjan- maalla, varastoporkkana (2004–2005) HAMK Hämeen ammattikorkeakoulu Lepaa, Kaarina Hänninen ja Stewen Lownders Parsakaalin lajikekokeet (luomu ja tavan- omainen), 2 opinnäytetyötä (2004–2005) Innova Länsi-Suomen aikuiskoulutuskes- kus (Puutarhatuotannon osaamiskeskit- tymähanke), Susanna Viitanen, Ari-Pek- ka Kalluinen, Martti Linnainmaa Varastoporkkanan lajikekoe Laitilassa (2004–2005) Uudenmaan maaseutuopisto (Avomaan vihannesviljelyn kehittämishanke AVIKE), Tuovi Aalto-Kallonen Varastoporkkanan lajikekoe 2004 Pro Agria Hämeen maaseutukeskus (Luomu-Häme-hanke), Sari Vilkki Parsakaalin lajikekokeet Hauholla 2004 Ålands försöksstation, Ulla Boman Parsakaalin lajikekokeet Ahvenanmaalla 2004–2006 HL-vihannes Oy, Heikki Lindström ja Pasi Myllymäki Rahoittaja (varastoporkkanan lajikekoe), siementoimittaja S.G. Nieminen Oy, Jussi Peltonen Rahoittaja (varastoporkkanan lajikekoe), siementoimittaja Puutarhaliike Helle Oy, Antti Koski, Juha Kaila ja Mika Ahlqvist Rahoittaja (varastoporkkanan lajikekoe), siementoimittaja Elintarviketeollisuusliitto, vihannessäily- keteollisuusyhdistys Rahoittaja (avomaankurkkukokeet) Ruokakesko Oy, Heini Haverinen Aistinvaraiset arviot, porkkana, parsa- kaali ja rapea keräsalaatti Viljelijät Tilakokeet, porkkana, parsakaali Porkkanalajikkeiden säilyvyydessä eroja2 Tausta2.1 Porkkana on Suomen suosituin avomaanvihannes. Suuri osa porkkanoista pää- tyy kuluttajille pestynä ja pussitettuna. Porkkanan lajikekokeiden tavoitteena oli löytää tuorekauppaan pussitettavaksi sopivat ja varastointia hyvin kestävät lajikkeet. 10 Toteutus2.2 Koepaikat ja lajikkeet2.2.1 Porkkanan lajikekokeet tehtiin tilakokeina Forssassa (2004–2006), Laitilassa (2004–2005), Lopella (2005–2006) ja Pälkäneellä (2006). Lisäksi perustettiin porkkanakoe Uudenmaan maaseutuopiston koulutilalle Hyvinkäällä (2004), mutta se tuhoutui Vantaanjoen tulvassa eikä siitä sen vuoksi ole satotuloksia. Laitilassa kokeet tehtiin yhteistyössä Puutarhatalouden osaamiskeskittymä II -hankkeen (INNOVA, Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskus) kanssa, jonka tut- kimusmestari Martti Linnainmaa teki osan kokeiden töistä ja havainnoista. Kokeisiin valittiin siemenliikkeiden ehdottamat yhdeksän lajiketta, joista osa vaihdettiin vuonna 2006 (Taulukko 2). Laitilan kokeessa oli lisäksi kolme muu- ta lajiketta, jotka olivat mukana paikallisen hankkeen koesuunnitelmissa. Nämä olivat Nerac (Bejo Zaden), Nigel (Bejo Zaden) ja Panther (Syngenta Seeds). Ver- rannelajikkeena oli Maestro. Taulukko 2. Porkkanalajikkeet eri koevuosina. Lajike Jalostaja Siementoimittaja 2004 2005 2006 Maestro Vilmorin S.G.Nieminen x x x Soprano Vilmorin S.G.Nieminen x x x Siroco Vilmorin S.G.Nieminen x x x Natalja Syngenta seeds HL-vihannes x x Dordogne Syngenta seeds HL-vihannes x x Ceres Clause HL-vihannes x x Negovia Bejo Zaden Puutarhaliike Helle x x x Nelix Bejo Zaden Puutarhaliike Helle x x Nottingham Bejo Zaden Puutarhaliike Helle x x x Osiris Clause HL-vihannes x Senator Clause HL-vihannes x Alessia Syngenta seeds HL-vihannes x Nipomo Bejo Zaden Puutarhaliike Helle x Kylvö2.2.2 Koelajikkeet sijoitettiin laajemmalle porkkanalohkolle siten, että kutakin laji- ketta kylvettiin yksi penkki tai kylvökoneen leveys. Lajikkeiden järjestys ar- vottiin, ja kaikki lajikkeet toistuivat kahdessa lohkossa eli kerranteessa. Koe- mallina oli satunnaistettujen täydellisten lohkojen koe. Koepeltojen viljavuus- tiedot ennen koetta ja sen jälkeen on esitetty taulukossa 3. Viljelijät hoitivat itse kylvötyön, mutta yleensä MTT:n edustajat olivat paikal- la auttamassa siementen vaihtamisessa. Viljelijät tekivät kasvuston hoitotyöt 11 Koevuos i Koepaikk a Näytteenotto - ajankoht a Maalaj i jl pH C a P K M g B C u M n Zn 10 x mS / cm mg/ l mg/ l mg/ l mg/ l mg/ l mg/ l mg/ l 200 4 Forss a 26.3.200 3 S M m 1, 8 5, 2 275 0 4, 1 19 6 59 0 0, 8 17 20.9.200 4 M m 2, 1 5, 1 232 0 5, 1 12 0 48 5 0, 8 10 56 2,5 7 Laitil a 22.9.200 4 M m 6, 4 5, 6 317 5 6, 9 17 5 23 9 1, 2 5, 3 11 2,4 3 200 5 Forss a 200 4 M m 2, 3 5, 8 387 0 3, 5 12 8 44 6 20.9.200 5 M m 2, 5 5, 8 460 0 5, 2 13 4 48 5 1, 4 9, 5 24 1,6 4 Laitil a 17.12.200 4 Lj S 2, 6 6, 1 324 0 7, 4 14 6 23 6 1, 2 5, 2 8, 4 27.9.200 5 M m 3, 3 6, 0 340 0 9,4 5 153, 5 26 1 1, 2 5, 2 13 2,8 7 Lopp i 29.9.200 5 H t 1, 2 5, 9 90 5 21 67, 5 94,7 5 0, 6 4, 8 44 3,3 8 200 6 Forss a 200 5 rm Lj S 5, 6 234 0 6, 7 19 3 22 6 0, 8 6, 6 10 1, 3 20.9.200 6 erm A S 3, 3 5, 1 190 0 8, 9 27 6 15 0 0, 7 8, 1 45 3,2 4 Lopp i 27.9.200 6 m KH t 1, 6 5, 5 55 0 13 11 4 60, 3 0, 7 7, 1 32 1,5 8 Pälkän e 200 5 6, 2 81 0 17 19 2 14 4 0, 5 2, 8 11 2, 4 11.10.200 6 rm hk KH t 1, 5 6, 0 80 0 18 13 9 15 2 0, 6 3, 4 13 2, 0 Taulukko 3. Porkkanakoelohkojen viljavuustiedot ennen koetta ja sadonkorjuun aikaan syys–lokakuussa . 12 omien käytäntöjensä mukaan. Kokeiden kylvö- ja sadonkorjuupäivät on esitet- ty taulukossa 4. Taulukko 4. Porkkanan lajikekokeiden kylvö- ja korjuupäivät. Vuosi Koepaikka Kylvöpäivä Korjuupäivä 2004 Laitila 29.4. 21.–22.9. Forssa 3.5. 20.9. 2005 Laitila 18.5. 26.–27.9. Forssa 9.5. 20.–22.9. Loppi 9.5. 28.–29.9. 2006 Forssa 9.5. 20.–21.9. Loppi 9.5. 27.–28.9. Pälkäne 24.5. 11.–12.10. Kasvusto- ja satohavainnot2.2.3 Kokeista havainnoitiin taimettuneiden kasvien määrä noin kuukauden kulut- tua kylvöstä joka koeruudusta kahdelta näytealalta eli neljältä näytealalta / la- jike. Heinä- ja elokuun lopussa otettiin kasvustonäytteet (kaikki kasvit kahdel- ta puolen metrin rivin pätkältä joka ruudusta), joista laskettiin taimien määrä, naattien ja juurten tuorepaino ja havainnoitiin naattien terveys. Tuloksia ei esi- tetä tässä julkaisussa aineiston runsaan määrän vuoksi. Sadonkorjuu tehtiin käsin ennen viljelijän konenostoa (Kuva 1). Tällöin nostet- tiin joka ruudusta yksi tai kaksi kuuden rivimetrin näytealaa, joista mitattiin Kuva 1. Porkkanan lajikekokeen sato nostettiin käsin ennen viljelijän konenos- toa. Kuva: Pentti Reponen. 13 sadon kokonaismäärä ja lajiteltiin sato eri laatuluokkiin (kauppakelpoiset, pie- net porkkanat (< 50 g), isot porkkanat (> 250 g), haljenneet, katkenneet, tau- tien vioittamat, tuholaisten vioittamat ja epämuotoiset porkkanat). Lisäksi näy- tealalta otettiin erikseen 10 porkkanan näyte naatteineen (yhteensä 40 porkka- naa/lajike). Tästä mitattiin naattien ja juurten tuorepaino, juurten kuiva-aine- ja liukoisen kuiva-aineen pitoisuus (Brix-%) sekä havainnoitiin laatuun liittyviä ominaisuuksia. Satotulokset laskettiin pinta-alaa kohti ja analysoitiin tilastolli- sesti. Jos lajikkeen vaikutus satoon oli tilastollisesti merkitsevä, verrattiin mui- den lajikkeiden satotulosta verrannelajike Maestroon. Kunkin koeruudun kauppakelpoisesta sadosta pakattiin kaksi 5–10 kg:n säkil- listä porkkanoita varastointikokeeseen MTT:n koevarastoon. Lajikkeiden säi- lyvyys analysoitiin multaporkkanoista keskitalvella tammi–helmikuussa ja ke- väällä maalis–huhtikuussa. Porkkanat lajikeltiin tällöin terveisiin ja eri tautien saastuttamiin. Aistinvaraiset arviot2.2.4 Kustakin lajikkeesta jokaiselta koepaikalta lähetettiin 30 porkkanaa Ruokakes- kolle, jossa arvioitiin porkkanalajikkeiden aistinvarainen laatu (väri, maku ja rakenne) Karlsruhen asteikolla 1–9 (1 = huono, 9 = erinomainen, ≤4 = kaup- pakelvoton). Arviot tehtiin porkkanan paloista 9–10 hengen kuluttajaraadilla, joka koostui Ruokakeskon henkilökunnasta. Vuosien 2005 ja 2006 satoa arvi- oi Ruokakeskolla myös kolmen hengen asiantuntijaraati, joka maisteli erikseen raakoja ja kypsennettyjä porkkananpaloja ja raastetta. Arvioinnit tehtiin loka– marraskuussa ja varastoinnin jälkeen talvella ja keväällä. Muutamassa tapauk- sessa porkkanoiden kunto tai määrä oli varastoinnin jälkeen sellainen, ettei nii- tä riittänyt aistinvaraiseen arviointiin. Tulokset2.3 Kokeet onnistuivat pääosin hyvin, mutta joissakin tapauksissa kasvitaudit tai kesän sääolot vaikuttivat kokeen onnistumiseen merkittävästi. Vuonna 2004 kevät ja alkukesä olivat kylmiä, joten porkkanan taimettuminen kesti kauan ja alkukehitys oli hidasta. Myös kevään kovat pakkaset vioittivat kasvustoja, ja etenkin Laitilassa kasvuston tiheys jäi epätasaiseksi. Vuosina 2005 ja 2006 tai- mettuminen oli huomattavasti tasaisempaa (Taulukko 5). Kesällä 2005 taudit vioittivat porkkanan lehtiä Laitilan kokeessa ja porkkanat jäivät pieniksi. Kylvövirheen vuoksi Soprano-lajikkeen tiheys oli Lopella vuon- na 2005 huomattavasti muita lajikkeita suurempi (Taulukko 5). Lopen kokeessa vuonna 2006 kuivuus heikensi kasvua ja porkkanat jäivät pieniksi. 14 Taulukko 5. Porkkanalajikkeiden taimettuneet kasvit. Taimettumishavainnot on tehty noin kuukauden kuluttua kylvöstä neljältä rivimetriltä / lajike. Taimia (kpl/ rivimetri) 2004 2005 2006 Lajike Forssa Laitila Forssa Laitila Loppi Forssa Loppi Pälkäne Maestro 60 27 64 75 66 68 87 81 Soprano 61 26 51 71 149 57 61 72 Siroco 56 41 64 72 66 47 57 56 Natalja 59 38 68 82 54 Dordogne 40 41 64 75 52 Ceres 68 36 65 76 52 Negovia 67 48 58 83 55 54 98 65 Nelix 59 34 65 82 55 Nottingham 54 38 54 72 46 60 55 59 Nerac 42 82 Nigel 27 63 Panther 37 88 Osiris 53 68 63 Senator 59 90 67 Alessia 55 64 64 Nipomo 56 104 59 Kasvustohavainnot2.3.1 Vuonna 2004 erityisesti Forssan kokeessa lajikkeiden Soprano ja Siroco naa- tit erottuivat muita vaaleampina. Laitilan kokeessa erot eivät olleet yhtä selviä. Molemmilla paikoilla kasvustot olivat terveitä heinäkuun lopussa, mutta syys- kuun alussa Laitilan kokeessa oli melko runsaasti laikkutauteja. Vuonna 2005 Laitilassa juurten kasvu oli elokuun alusta sadonkorjuuseen saak- ka lähes pysähdyksissä porkkanapoltteen (Alternaria dauci) takia ja naatit oli- vat huonokuntoisia noston aikaan. Osalla Forssan koealuetta oli liiallisten sa- teiden aiheuttamia vesivaurioita, mutta näytteet otettiin näiden alueiden ulko- puolelta. Vuonna 2006 Lopen koelohko kärsi kesän kuivuudesta ja kuumuudesta, mikä näkyi mm. kantojen ”nappulamaisena” muotona. Kemppiä ja porkkanakärpäs- tä oli kaikilla koepaikoilla enemmän kuin edellisinä kesinä. 15 Sadon määrä ja laatu 2.3.2 Vuosi 2004 Vuonna 2004 Laitilan kokeessa paras, verrannelajike Maestroa suurempi ko- konaissato saatiin lajikkeesta Siroco ja heikoin, Maestron satoa heikompi sato lajikkeista Soprano ja Nigel (Taulukko 6). Kauppakelpoisessa sadossa parhaita olivat Siroco ja Panther ja Maestroa satoisampia myös Dordogne ja Nerac. Pie- nin kauppakelpoinen sato saatiin Sopranosta. Kauppakelpoisen sadon osuutta vähensivät haljenneet porkkanat, joita oli eniten lajikkeissa Maestro ja Sopra- no (11–14 %). Myös epämuotoisiksi luokiteltuja eli haaraisia tai käyriä porkka- noita oli runsaasti. Kauppakelpoisen sadon osuus oli 66–83 % kokonaissados- ta, ja suurin osuus oli lajikkeissa Panther, Nerac ja Nottingham. Tilastollisen analyysin mukaan lajikkeen vaikutus ei ollut kuitenkaan merkitsevä, sillä eri satonäytteissä porkkanoiden laatu vaihteli huomattavasti. Taulukko 6. Porkkanan kokonais- ja kauppakelpoinen sato sekä kauppakelpoi- sen sadon osuus vuonna 2004. Laitilan koe 2004 Lajike Kokonais- sato t/ha Suhdeluku Kauppakelpoinen sato t/ha Suhdeluku Kauppakelpoisen sadon osuus % Maestro 47 100 31 100 67 Soprano 37 78 26 81 69 Siroco 54 114 40 128 75 Natalja 49 103 36 115 74 Dordogne 50 106 38 122 76 Ceres 47 100 32 103 68 Negovia 50 105 37 116 73 Nelix 50 105 37 119 75 Nottingham 44 93 34 109 78 Nerac 46 97 38 122 83 Nigel 42 89 28 89 66 Panther 50 106 41 131 82 Forssan koe 2004 Maestro 54 100 38 100 71 Soprano 55 102 39 101 70 Siroco 49 91 34 89 69 Natalja 50 92 37 97 74 Dordogne 38 70 31 82 82 Ceres 59 109 45 117 76 Negovia 54 99 36 93 67 Nelix 51 93 38 99 75 Nottingham 51 93 37 96 73 16 Forssan kokeessa suurin kokonaissato ja kauppakelpoinen sato saatiin lajik- keesta Ceres (Taulukko 6). Huomattavasti muita pienempi sato oli lajikkeessa Dordogne, jonka kasvusto oli myös muita harvempi. Kauppakelpoisen sadon osuus oli 69–82 % kokonaissadosta, suurin Dordogne-lajikkeessa. Kauppakel- poisen sadon osuutta alensivat etenkin pienet, alle 50 g painavat porkkanat, joita oli varhaisen nostoajankohdan takia 9–18 % sadosta. Epämuotoisia pork- kanoita oli 4–15 %, eikä niiden osuudessa havaittu selviä lajike-eroja. Haljen- neita porkkanoita oli myös Forssan kokeessa eniten Maestro- ja Soprano-lajik- keissa, 7–8 %. Vuosi 2005 Laitilan kokeessa sato jäi heikoksi kasvun ennenaikaisen pysähtymisen vuoksi. Paras kokonaissato saatiin lajikkeista Natalja, Ceres ja Maestro (Taulukko 7). Sato oli verrannetta heikompi lajikkeissa Nigel, Nerac, Nelix, Negovia ja Sop- rano. Kauppakelpoinen sato jäi pieneksi kaikilla lajikkeilla pienten porkkanoi- den suuren osuuden vuoksi. Maestro, Siroco ja Natalja tuottivat eniten kaup- pakelpoista satoa, mutta nekin alle 20 tonnia hehtaarilta. Muiden lajikkeiden kauppakelpoinen sato jäi selvästi pienemmäksi. Sadossa oli tautisia porkkanoi- ta 1–23 %, ja Nottingham oli tässä suhteessa huonoin. Forssan kokeessa suurin kokonais- ja kauppakelpoinen sato saatiin lajikkeista Maestro ja Soprano (Taulukko 7), mutta tilastollisen analyysin mukaan lajike- erot eivät olleet merkitseviä. Kauppakelpoisen sadon osuus oli 74–85 % koko- naissadosta, suurin Natalja-lajikkeessa. Kauppakelpoista satoa alensivat epä- muotoiset porkkanat, joita oli 8–16 %. Negovia-lajikkeessa oli eniten epämuo- toisia ja Dordognessa sekä Sopranossa puolestaan haljenneita. Lopen kokeessa suurin kokonais- ja kauppakelpoinen sato saatiin lajikkeesta Maestro. Ylitiheänä kylvetty Soprano tuotti vielä enemmän, mutta kylvövir- heen vuoksi tulos ei ole vertailukelpoinen. Tilastollisen analyysin mukaan ko- konaissato oli likimain sama Maestrolla, Sopranolla ja Ceresillä ja muilla la- jikkeilla merkitsevästi verrannetta pienempi. Kauppakelpoisessa sadossa ei ha- vaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Kauppakelpoisen sadon osuus kokonais- sadosta vaihteli ylitiheä Soprano (55 %) poislukien Sirocon 59 % ja Nataljan 75 % välillä. Kauppakelpoista satoa alensi eniten epämuotoisten porkkanoiden osuus, joka oli 15–31 %. Eniten epämuotoisia oli Siroco-lajikkeessa, varsinkin yhdessä neljästä näytekohdasta, mikä saattoi johtua siitä, että hoitotöitä tehdes- sä traktorin pyörä oli kulkenut lähempänä riviä kuin muilla lajikkeilla. 17 Taulukko 7. Porkkanan kokonais- ja kauppakelpoinen sato sekä sadon lajittelu eri laatuluokkiin vuonna 2005. Lajike Kokonais-sato t/ha Suhdeluku Kauppakelpoinen sato t/ha Suhdeluku Kauppakelpoisen sadon osuus % Laitilan koe 2005 Maestro 40 100 18 100 46 Soprano 34 86 13 70 38 Siroco 38 95 17 91 44 Natalja 43 107 16 85 36 Dordogne 37 92 10 56 28 Ceres 42 104 13 69 30 Negovia 34 85 7 40 22 Nelix 34 84 7 40 21 Nottingham 36 90 9 47 23 Nerac 32 80 9 50 29 Nigel 32 80 9 47 27 Panther 37 93 6 31 15 Forssan koe 2005 Maestro 86 100 70 100 80 Soprano 86 99 69 98 80 Siroco 78 90 62 89 80 Natalja 79 91 67 96 85 Dordogne 75 86 58 84 78 Ceres 81 94 63 90 78 Negovia 79 91 59 85 75 Nelix 77 89 61 87 79 Nottingham 81 94 61 88 75 Lopen koe 2005 Maestro 87 100 62 100 71 Soprano 93 107 51 83 55 Siroco 69 79 41 67 59 Natalja 72 82 54 87 75 Dordogne 72 83 52 85 73 Ceres 83 95 54 88 65 Negovia 72 83 47 76 65 Nelix 74 85 51 82 68 Nottingham 68 78 45 73 67 18 Vuosi 2006 Forssan kokeessa vuonna 2006 suurin kokonais- ja kauppakelpoinen sato saa- tiin lajikkeista Osiris ja Soprano, mutta se ei ollut merkitsevästi korkeampi kuin verrannelajike Maestron sato (Taulukko 8). Tilastoanalyysin mukaan Nipomon ja Nottinghamin sato oli merkitsevästi Maestron satoa heikompi. Kauppakelpoi- sen sadon osuus oli 77–86 % kokonaissadosta, suurin Nottingham-lajikkeessa ja pienin Nipomossa. Kauppakelpoista satoa alensivat eniten epämuotoiset pork- kanat, joita oli 5–11 %, eniten Nipomo- ja Siroco-lajikkeissa. Lopen kokeessa suurin kokonaissato saatiin lajikkeesta Maestro ja lähes kaik- kien muiden lajikkeiden sato (Senatoria ja Sopranoa lukuunottamatta) oli sitä merkitsevästi alempi. Kauppakelpoisen sadon määrässä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Kauppakelpoisen sadon osuus kokonaissadosta vaihteli Ni- pomon 29 % ja Sopranon 49 % välillä. Kauppakelpoista satoa alensi suuri pien- ten (alle 50 g) porkkanoiden osuus, joka oli kuivan kesän ja kastelumahdolli- suuksien puuttumisen vuoksi jopa 28–63 %. Eniten pieniä oli Nipomossa, vä- hiten Nottinghamissa. Pälkäneen kokeessa suurin kokonaissato saatiin lajikkeesta Soprano ja pienin lajikkeesta Nipomo, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Kauppa- kelpoisen sadon osuus kokonaissadosta vaihteli välillä 72 % (Nipomo) ja 80 % (Soprano) Myös Pälkäneellä kauppakelpoista satoa heikensivät pienet porkka- nat, joita oli 7–15 %. Eniten pieniä oli Maestrossa, vähiten Sirocossa. Sadon laatuhavainnot2.3.3 Satonäytteistä mitattiin kuiva-ainepitoisuus ja liukoisen kuiva-aineen pitoisuus (Brix-%), joka seurailee liukoisten sokereiden määrää. Lisäksi arvioitiin silmä- varaisesti ulkoista laatua (Taulukot 9–11). Brix- ja kuiva-ainepitoisuuksien pää- linjat esitetään yhteenvetona yli vuosien, ulkoinen laatu vuosittain. Kuiva-ainepitoisuus oli usein korkea lajikkeissa Negovia ja Nipomo sekä mel- ko usein lajikkeessa Nottingham. Pitoisuus oli usein matala lajikkeessa Siroco ja melko usein Maestro-lajikkeessa. Liukoisen kuiva-aineen pitoisuus (Brix- %) oli usein korkea lajikkeissa Negovia ja Natalja ja matala lajikkeissa Ales- sia ja Ceres. Vuosi 2004 Natalja-lajikkeen juuret olivat vuonna 2004 molemmissa kokeissa lyhyimpiä (Taulukko 9). Laitilan kokeessa Soprano-lajikkeen juuret olivat pinnaltaan vä- hiten sileitä, ja ne arvioitiin yleisvaikutelmaltaan kaikkein heikoimmiksi. Yleis- vaikutelmaltaan (sopivuus pussiporkkanoiksi, ulkonäön miellyttävyys) par- 19 Forssan koe 2006 Lajike Kokonais-sato t/ha Suhdeluku Kauppakelpoinen sato t/ha Suhdeluku Kauppakelpoisen sadon osuus % Maestro 94 100 80 100 85 Soprano 99 106 84 105 85 Siroco 84 89 67 83 80 Osiris 104 111 88 110 85 Senator 86 92 70 87 82 Alessia 89 96 75 94 85 Nottingham 79 84 68 84 86 Negovia 87 93 70 88 80 Nipomo 76 81 59 73 77 Lopen koe 2006 Maestro 52 100 20 100 37 Soprano 42 82 24 117 49 Siroco 37 71 18 91 47 Osiris 32 62 14 67 36 Senator 43 82 14 69 32 Alessia 35 68 14 72 41 Nottingham 27 53 12 57 39 Negovia 39 75 13 64 30 Nipomo 34 65 10 50 29 Pälkäneen koe 2006 Maestro 78 100 60 100 77 Soprano 81 104 65 107 80 Siroco 69 88 52 86 76 Osiris 71 91 52 87 73 Senator 70 90 51 85 73 Alessia 75 96 57 95 76 Nottingham 67 86 52 85 77 Negovia 68 87 51 85 75 Nipomo 63 81 45 75 72 Taulukko 8. Porkkanan kokonais- ja kauppakelpoinen sato sekä sadon lajittelu eri laatuluokkiin vuonna 2006. 20 haiksi arvioitiin Siroco, Natalja, Dordogne, Nelix, Nerac ja Panther. Porkka- nan sisäosan väri oli silmävaraisesti arvioiden voimakkain lajikkeissa Siroco, Negovia ja Nelix. Forssan kokeessa yleisvaikutelmaltaan parhaita olivat Maest- ro, Dordogne, Negovia ja Nottingham, vaikkakin Maestro oli sisäosan värityk- seltään muita heikompi. Taulukko 9. Satonäytteistä (40 porkkanaa/lajike) tehdyt mittaukset ja havainnot vuonna 2004. Osa ominaisuuksista on arvioitu silmävaraisesti asteikolla 1-9, jossa 9 = erittäin tasalaatuinen, sileä, yleisvaikutelmaltaan hyvä, väriltään voi- makas ja tasainen. Juurten pituus Tasalaa- tuisuus Pinnan sileys Yleisvai- kutelma Sisäinen väri Sisäisen värin tasai- suus Brix Kuiva- aine- pitoisuus cm asteikko (1-9) % % Laitilan koe 2004 Maestro 19 6 6 6 7 7 8,3 10,5 Soprano 19 8 2 5 7 7 8,8 11,0 Siroco 19 8 8 8 9 9 8,0 10,1 Natalja 17 7 7 8 8 6 8,8 11,2 Dordogne 18 8 7 9 7 7 7,9 10,1 Ceres 19 7 7 7 6 5 7,8 10,3 Negovia 18 7 8 7 9 8 8,7 11,0 Nelix 19 7 8 8 9 8 8,7 10,9 Nottingham 19 7 7 7 8 8 7,8 10,5 Nerac 19 7 7 9 8 8 8,5 11,0 Nigel 19 8 6 8 8 9 8,6 10,8 Panther 18 9 7 9 5 6 8,0 10,5 Forssan koe 2004 Maestro 17 8 8 8 3 3 8,3 10,4 Soprano 16 6 5 6 5 6 8,4 10,5 Siroco 17 6 7 7 7 6 8,0 10,1 Natalja 15 7 5 7 6 6 9,0 10,9 Dordogne 18 9 6 9 7 7 8,4 10,5 Ceres 17 6 6 7 5 6 8,0 10,2 Negovia 16 8 3 8 7 9 8,7 10,9 Nelix 16 5 4 7 7 7 8,7 10,8 Nottingham 18 7 7 8 9 9 8,2 10,5 21 Vuosi 2005 Maestron ja Dordognen porkkanat olivat Forssassa tasalaatuisimpia (Taulukko 10). Porkkanan pituus vaihteli Nataljan, Sirocon ja Sopranon 17,6 cm ja Nego- vian 19,5 cm välillä. Tumma, tasaisen voimakas sisäinen väri oli Sirocolla. Väri oli vaalein ja epätasaisin Ceres-lajikkeella. Negovia-lajikkeen porkkanat saivat heikoimman arvion pinnan sileydestä. Yleisvaikutelmaltaan (soveltuvuus pus- siporkkanaksi) parhaiksi arvioitiin Soprano, Dordogne ja Natalja. Taulukko 10. Satonäytteistä (40 porkkanaa/lajike) tehdyt mittaukset ja havain- not vuonna 2005. Osa ominaisuuksista on arvioitu silmävaraisesti asteikolla 1–9, jossa 9 = erittäin tasalaatuinen, sileä, yleisvaikutelmaltaan hyvä, väriltään voimakas ja tasainen. Juurten pituus Tasalaa- tuisuus Pinnan sileys Yleisvai- kutelma Sisäinen väri Sis. värin tasaisuus Brix Kuiva- ainepit. cm asteikko (1-9) % % Laitilan koe 2005 Porkkanat pieniä, ei luotettavia havaintoja. Forssan koe 2005 Maestro 18 8 8 7 7 7 7,7 9,0 Soprano 18 8 7 8 7 7 7,3 8,6 Siroco 18 7 7 7 9 9 7,9 8,6 Natalja 18 7 8 8 8 8 8,1 9,9 Dordogne 18 8 8 8 8 8 8,0 9,6 Ceres 18 6 7 7 6 6 7,9 9,3 Negovia 20 7 6 7 7 8 8,4 9,1 Nelix 18 7 7 7 8 8 7,9 9,6 Nottingham 19 7 7 7 8 7 8,3 10,1 Lopen koe 2005 Maestro 18 7 8 7 8 8 8,9 9,8 Soprano 15 8 8 8 9 9 8,6 9,5 Siroco 16 6 8 6 9 9 9,1 9,8 Natalja 18 8 8 9 9 9 9,3 8,7 Dordogne 18 7 9 8 9 8 8,9 9,6 Ceres 18 7 7 7 7 8 8,6 9,6 Negovia 18 7 8 8 9 9 9,6 10,4 Nelix 17 7 7 7 9 9 9,3 10,4 Nottingham 19 7 7 6 9 9 8,9 10,2 22 Lopen kokeessa tasalaatuisin oli Natalja. Sileimpiä porkkanoita oli Dordognel- la. Lopen porkkanat olivat sisäiseltä väriltään voimakkaamman porkkanan vä- risiä kuin Forssassa viljellyt. Ceres-lajikkeen väri oli hieman muita vaaleampi. Pisimmät juuret olivat Nottinghamilla. Laitilan kokeessa porkkanat jäivät porkkanapoltteen takia pieniksi eivätkä niis- tä tehdyt havainnot kuvaa todellisia lajikeominaisuuksia. Tuloksia ei sen vuok- si esitetä tässä. Vuosi 2006 Vuonna 2006 Forssassa porkkanoiden ulkoisessa laadussa oli vähän eroja (Tau- lukko 11). Tasaisen voimakas sisäinen väri oli varsinkin lajikkeilla Siroco, Ne- govia ja Nottingham. Lopen kokeessa tasalaatuisimpia sekä yleisvaikutelmaltaan parhaita olivat Alessia ja Soprano. Tasaisin, voimakas sisäinen väri oli lajikkeilla Negovia, Si- roco ja Alessia. Myös Pälkäneen kokeessa lajike-erot olivat pieniä. Senator-la- jikkeen porkkanat olivat tässä kokeessa muita lyhyempiä. Naattien paino ja satoindeksi2.3.4 Naattien paino korjuuhetkellä vaihteli paitsi lajikkeittain, myös kasvuston ter- veyden mukaan. Vuonna 2004 Laitilan kokeessa oli paljon laikkutauteja, jot- ka heikensivät erityisesti Nottingham-, Nigel-, Panther-, Negovia-, Nelix-, Ce- res- ja Natalja-lajikkeita. Suurin naattien paino oli Soprano-lajikkeessa (48 g/ kasvi) ja suunnilleen puolet pienempi Negovia-, Nottingham-, Nerac- ja Pant- her-lajikkeissa (20-27 g/kasvi) (Taulukko 12). Naattien painon vaihtelu heijas- tui satoindeksiin (juuren paino kasvin koko painosta), joka oli kuitenkin kai- killa lajikkeilla korkea. Forssan kokeessa naatit olivat korjuuaikaan hyväkuntoisia. Niiden paino oli suurin Maestro- ja Soprano-lajikkeissa (36–37 g/kasvi) ja pienin Natalja-, Dor- dogne- ja Nottingham-lajikkeissa (21–24 g/kasvi). Vuoden 2005 kokeessa Forssassa erot naattien painossa olivat edellisvuotis- ta pienemmät. Rehevin naatisto korjuuhetkellä oli lajikkeissa Soprano ja Nelix (32–33 g/kasvi) ja pienimmät naatit Natalja- ja Nottingham-lajikkeissa (24–26 g/kasvi). Lopen kokeessa Sopranon naattien paino tainta kohti oli pienin, mikä johtuu ylitiheästä kasvustosta eikä tulosta voi verrata muihin lajikkeisiin. Vuoden 2006 kokeessa naatit olivat korjuun aikaan rehevimmät Soprano-, Si- roco-, Osiris- ja Alessia-lajikkeissa sekä Forssassa että Pälkäneellä (Taulukko 23 13). Lopen kokeessa kasvit kärsivät kuivuudesta ja naatit olivat heikkoja. Sa- toindeksit olivat kaikilla koepaikoilla korkeita, 0,8–0,9. Taulukko 11. Satonäytteistä (40 porkkanaa/lajike) tehdyt mittaukset ja havain- not vuonna 2006. Osa ominaisuuksista on arvioitu silmävaraisesti asteikolla 1–9, jossa 9 = erittäin tasalaatuinen, sileä, yleisvaikutelmaltaan hyvä, väriltään voimakas ja tasainen. Juurten pituus Tasalaa- tuisuus Pinnan sileys Yleisvaiku- telma Sisäinen väri Sis. värin tasaisuus Brix Kuiva- aine-pit. cm asteikko (1-9) % % Forssan koe 2006 Maestro 18 8 8 8 7 8 7,7 10,4 Soprano 20 8 8 8 8 8 7,8 11,1 Siroco 20 7 8 8 9 9 8,0 10,5 Osiris 20 8 8 8 8 8 7,7 10,3 Senator 19 8 8 8 8 8 7,8 10,9 Alessia 19 8 8 8 8 8 7,4 11,0 Nottingham 19 8 8 8 9 9 7,9 11,0 Negovia 20 8 8 8 9 9 8,1 10,5 Nipomo 19 7 7 7 8 9 7,7 11,5 Lopen koe 2006 Maestro 15 8 8 8 8 8 8,0 11,8 Soprano 16 9 8 8 8 8 7,9 11,4 Siroco 15 8 8 8 8 9 7,9 11,4 Osiris 15 7 8 7 8 8 8,0 11,2 Senator 16 8 8 7 8 8 8,0 11,5 Alessia 17 9 8 9 8 9 7,3 11,1 Nottingham 16 7 7 7 9 8 7,7 11,4 Negovia 15 8 8 7 8 9 8,1 12,0 Nipomo 15 7 8 8 8 8 7,9 11,8 Pälkäneen koe 2006 Maestro 16 9 8 9 8 8 8,1 8,9 Soprano 16 8 8 9 8 8 8,1 8,8 Siroco 18 8 8 8 9 9 8,0 8,7 Osiris 17 8 8 7 8 8 8,2 9,8 Senator 19 9 9 9 8 8 8,1 10,3 Alessia 17 9 8 8 8 8 7,9 9,6 Nottingham 17 8 8 8 9 9 8,0 10,1 Negovia 15 8 9 8 9 9 8,4 10,6 Nipomo 16 9 8 9 8 9 8,1 10,8 24 Taulukko 12. Naattien ja juuren tuorepaino korjuupäivänä sekä niistä lasket- tu satoindeksi juuren paino / (juuren + naattien paino) vuosien 2004 ja 2005 sadossa. Mittaukset on tehty 40 porkkanasta/lajike. 1)Soprano-lajikkeen kasvusto muita tiheämpi kylvövirheen vuoksi. 2004 Naatit Juuri Satoindeksi Naatit Juuri Satoindeksi (g) (g) (g) (g) Laitila Forssa Maestro 36 166 0,82 37 105 0,74 Soprano 48 156 0,76 36 104 0,74 Siroco 42 149 0,78 30 95 0,76 Natalja 34 136 0,80 21 78 0,79 Dordogne 30 124 0,81 24 108 0,82 Ceres 33 151 0,82 28 110 0,80 Negovia 24 124 0,84 27 101 0,79 Nelix 28 142 0,84 31 100 0,76 Nottingham 20 124 0,86 23 103 0,82 Nerac 27 130 0,83 Nigel 33 180 0,85 Panther 21 138 0,87 2005 Forssa Loppi Maestro 32 164 0,84 25 138 0,85 Soprano 35 140 0,80 161) 891) 0,85 Siroco 29 135 0,82 19 107 0,85 Natalja 24 129 0,84 22 128 0,85 Dordogne 31 148 0,83 24 133 0,85 Ceres 31 150 0,83 24 149 0,86 Negovia 29 162 0,85 20 121 0,86 Nelix 33 155 0,82 25 128 0,84 Nottingham 26 155 0,86 20 141 0,88 25 Taulukko 13. Naattien ja juuren tuorepaino korjuupäivänä sekä niistä laskettu satoindeksi juuren paino / (juuren + naattien paino) vuoden 2006 sadossa. Mit- taukset on tehty 40 porkkanasta/lajike. Naatit Juuri Sato- indeksi Naatit Juuri Sato- indeksi Naatit Juuri Sato- indeksi (g) (g) (g) (g) (g) (g) Forssa Loppi Pälkäne Maestro 23 148 0,87 9 72 0,89 16 107 0,87 Soprano 34 174 0,84 11 86 0,89 19 125 0,87 Siroco 28 161 0,85 11 75 0,87 20 128 0,86 Osiris 30 177 0,86 9 77 0,90 22 138 0,86 Senator 25 143 0,85 9 72 0,89 18 116 0,87 Alessia 28 138 0,83 11 83 0,88 20 127 0,86 Nottingham 22 142 0,87 12 95 0,89 15 133 0,90 Negovia 27 171 0,86 9 66 0,88 13 98 0,88 Nipomo 24 152 0,86 9 70 0,89 16 112 0,88 Varastokestävyys2.3.5 Vuosi 2004 Lajikenäytteiden varastokestävyys oli märän kesän jäljiltä huono molemmilla koepaikoilla (Taulukko 14, Kuva 2). Jo tammikuussa analysoiduissa näytteissä pilaantuneiden porkkanoiden osuus oli 25–75 % eri lajikkeiden ja koepaikko- jen sadossa. Maaliskuun alussa pilaantuneiden porkkanoiden osuus oli 50–95 %. Tärkein pilaaja molemmilla koepaikoilla oli mustamätä, mutta myös muita sienitauteja esiintyi. Kun keskimääräinen säilyvyys oli näin huono, ei yksittäisten lajikkeiden varas- tokestävyydestä kannata tehdä kovin vahvoja johtopäätöksiä. Lajikkeista saadut säilyvyystulokset vaihtelivat myös koepaikoittain. Laitilan kokeessa säilyi huo- noimmin Dordogne ja Forssan kokeessa Natalja. Laitilan kokeessa olivat säi- lyvyydeltään parhaita Negovia, Nelix, Nottingham, Maestro, Ceres ja Panther. Forssan kokeessa tammikuussa parhaita olivat Siroco, Maestro ja Negovia. Vuosi 2005 Tammikuussa Piikkiössä varastoiduissa multaporkkanoissa oli taudeista eniten mustamätää. Laitilan näytteet olivat pieniä, koska satonäytteistä ei saatu enem- 26 pää kauppakelpoista. Parhaiten Laitilan porkkanoista säilyivät Negovia ja Nelix (Taulukko 14, Kuva 2). Huonoiten varastointia kestivät Dordogne ja Ceres. Forssan porkkanoista Maestro säilyi hyvin, kuten Siroco ja Natalja. Mustamä- tää oli eniten Dordogne- ja Ceres-lajikkeissa, jotka lienevät enemmän syyspork- kanoita. Nelix, Negovia, Nottingham ja Soprano säilyivät jonkin verran hei- kommin kuin Natalja. Lopen porkkanoista parhaiten säilyivät Maestro ja Soprano. Mustamätää oli eniten Dordognessa, Ceresissä ja Negoviassa. Taulukko 14. Terveiden porkkanoiden osuus (%) varastoinnin jälkeen vuosien 2004 ja 2005 sadossa. Varastointitulos on analysoitu kaksi kertaa varastointi- kaudella (tammi- ja maaliskuussa). 2004 Laitilan koe Forssan koe tammi maalis tammi maalis Maestro 64 42 54 12 Soprano 52 23 44 19 Siroco 59 25 60 17 Natalja 49 28 25 5 Dordogne 36 20 32 12 Ceres 72 30 37 13 Negovia 74 46 55 13 Nelix 70 44 40 15 Nottingham 74 51 33 13 Nerac 51 24 Nigel 49 26 Panther 60 50 2005 Laitilan koe Forssan koe Lopen koe tammi maalis tammi maalis tammi maalis Maestro 72 41 91 83 85 79 Soprano 77 52 75 60 86 74 Siroco 75 43 90 75 66 65 Natalja 71 55 81 80 68 49 Dordogne 37 16 61 54 47 40 Ceres 41 19 46 52 59 46 Negovia 80 71 73 74 46 41 Nelix 79 72 77 69 66 45 Nottingham 55 44 76 71 66 54 Nerac 60 30 Nigel 67 48 Panther 69 41 27 Vuosi 2006 Vuoden 2006 sadossa erot lajikkeiden välillä olivat suuria (Taulukko 15, Kuva 2). Taudeista eniten esiintyi mustamätää, mutta myös harmaahometta oli mel- ko runsaasti Forssan porkkanoissa. Parhaiten Forssan porkkanoista olivat säi- lyneet helmikuulle Siroco, Osiris, Maestro ja Soprano. Heikoimmin varastoin- tia kesti Alessia, jossa terveitä porkkanoita oli helmikuussa alle puolet verrat- tuna parhaisiin lajikkeisiin. Huhtikuulle parhaiten säilyivät Siroco ja Maestro, heikoimmin Alessia ja Nottingham. Pälkäneen porkkanoista helmikuulle säilyivät parhaiten Osiris, Siroco ja Sop- rano, huonoiten Nottingham ja Senator. Huhtikuulle parhaiten säilyivät Osiris, Siroco ja Soprano, heikoimmin Senator ja Nottingham. Lopen kokeen näytteet eivät riittäneet täysimittaiseen varastointikokeeseen, joten tulokset saatiin vain huhtikuulta, nekin vajaalla aineistolla. Huhtikuul- le olivat parhaiten säilyneet Soprano, Siroco, Maestro ja Nipomo, heikoimmin Nottingham. Taulukko 15. Terveiden porkkanoiden osuus (%) varastoinnin jälkeen vuoden 2006 sadossa. Varastointitulos on analysoitu helmi- ja huhtikuussa. Lopen ko- keessa varastointitulos on arvioitu niukan sadon vuoksi vain huhtikuussa ja silloinkin vajaasta aineistosta (Maestro: n=4, Siroco, Senator ja Alessia: n=3, muut: n=2). 2006 Forssan koe Lopen koe Pälkäneen koe helmi huhti helmi huhti helmi huhti Maestro 80 75 79 64 61 Soprano 78 67 86 74 71 Siroco 86 78 81 76 73 Osiris 85 67 62 87 78 Senator 68 60 62 49 28 Alessia 42 24 73 70 62 Nottingham 65 28 30 40 36 Negovia 70 51 67 67 56 Nipomo 65 53 79 71 60 28 Kuva 2. Terveiden porkkanoiden osuus (% kokonaispainosta) varastoinnin jäl- keen vuosien 2004–2006 sadossa. Luvut ovat keskiarvoja kahden varastointi- ajan tuloksista. 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Forssa Laitila Panthe r NigelNeracNottingha m NelixNegov ia CeresDordogn e NataljaSirocoSopran o Maest ro 2004 2005 0 20 40 60 80 100 Loppi Forssa Laitila Panth erNigelNerac Nottingha m NelixNegov iaCeresDordogn eNataljaSirocoSopran o Maest ro 2006 0 20 40 60 80 100 Pälkäne Forssa Nipom o Negovi a Nottingha mAlessi a Senat orOsirisSiroc o Sopra no Maest ro 29 Aistittava laatu2.3.6 Porkkanalajikkeiden aistittava laatu osoittautui hyväksi tai erinomaiseksi (Karlsruhen asteikolla arvot 7–9) (Taulukot 16–19, kuvat 3–4). Mikään yk- sittäinen lajike ei ollut ylivoimaisesti ja säännönmukaisesti muita parempi tai huonompi. Erot porkkanoiden värissä olivat hyvin vähäisiä eikä tuloksia esi- tetä tässä. Vuosi 2004 Kesän 2004 Laitilan porkkanoista Nottingham oli syksyllä sekä maun että ra- kenteen puolesta parhaita lajikkeita (Taulukko 16), kun taas Soprano ja Nelix olivat hieman muita huonompia. Forssan porkkanoista Negovia oli kuluttaja- raadin mielestä maultaan paras, mutta Maestro ja Soprano menestyivät vertai- lussa huonommin. Maaliskuussa arvioitiin ainoastaan Laitilan kokeen porkkanoita kolmen hen- gen asiantuntijaraadilla (Taulukko 17). Arviot tehtiin erikseen raaoista ja kyp- sennetyistä paloista sekä raasteesta. Raakana maisteltaessa parhaita olivat Not- tingham, Natalja ja Ceres, jonka maku raasteena tai kypsennettynä arvioitiin heikoksi. Raasteena tai kypsennettynä ei pidetty myöskään Negovian, Nelixin tai Sopranon mausta. Paras raaste saatiin raadin mielestä Natalja-, Notting- ham- ja Maestro-lajikkeista, ja kypsinä paloina parhaalta maistuivat Natalja ja Maestro. Taulukko 16. Porkkanoiden aistittava laatu marraskuun alussa 2004 mitattuna Karlsruhen asteikolla (1-9, jossa 9 on paras ja ≤4 on myyntikelvoton). Arviointi tehtiin kokonaisista porkkanoista, ja raadissa oli 10 arvioijaa. Laitila 2004 Forssa 2004 Lajike Maku Rakenne Maku Rakenne Maestro 7,2 8,0 6,4 7,9 Soprano 6,9 7,7 6,9 8,2 Siroco 7,6 8,7 7,3 8,1 Natalja 7,2 8,3 7,4 8,3 Dordogne 7,4 8,0 7,5 8,2 Ceres 7,9 8,3 7,1 7,8 Negovia 7,4 8,3 7,8 8,3 Nelix 6,8 7,8 7,4 8,4 Nottingham 8,1 8,6 7,4 8,6 30 Taulukko 17. Laitilan kokeen porkkanoiden aistittava laatu maaliskuussa 2005 (syksyn 2004 sato) asiantuntijaraadin arvioimana. Arvioinnissa on käytetty Karlsruhen asteikkoa 1-9, jossa 9 on paras ja ≤4 on myyntikelvoton. Porkkanat on säilytetty viljelijän varastossa ja pesty Vihannes-Laitilan linjalla. Maku palana Maku raasteena Maku kypsänä Maestro 7,0 8,5 8,8 Soprano 6,5 6,8 7,0 Siroco 7,0 8,0 6,8 Natalja 8,0 9,0 9,0 Dordogne ei arvioitu Ceres 8,0 6,5 6,5 Negovia 7,8 7,0 6,5 Nelix 7,8 6,8 6,0 Nottingham 8,5 8,5 7,5 Vuosi 2005 Vuoden 2005 kokeiden raakoja porkkanoita arvioitiin kuluttajaraadilla (10 hen- keä). Raakoja ja kypsiä paloja sekä raastetta arvioitiin myös kolmen hengen asiantuntijaraadilla. Arviot tehtiin syksyllä ja varastoinnin jälkeen tammi- ja maaliskuussa. Forssan kokeessa kuluttajaraati piti syksyllä parhaan makuisina Natalja-, Siro- co-, Dordogne- ja Negovia-lajikkeita (Kuva 3). Maestro sai syksyllä heikoim- man arvosanan mausta. Varastoinnin jälkeen tilanne oli hieman muuttunut: vähiten pidettiin Sopranon, Sirocon ja Nottinghamin mausta. Useimpien lajik- keiden maku oli heikentynyt hieman varastoinnin aikana, mutta silti kaikkien maku arvioitiin vähintään tyydyttäväksi (≥6). Rakenteessa lajike-erot ja muu- tokset varastoinnin aikana olivat pieniä: Maestron, Sopranon ja Sirocon raken- ne arvioitiin keväällä jonkin verran heikommaksi kuin syksyllä. Asiantuntijaraati arvioi syksyllä Nelixin maun muita heikommaksi, mutta muil- la arviointikerroilla sen maku oli muiden veroinen (Taulukko 18). Muuten raati arvioi porkkanoiden maun hyväksi–erinomaiseksi, mutta maaliskuussa erityi- sesti Maestron, Sopranon ja Sirocon maku oli asiantuntijaraadin mielestä ai- kaisempaa huonompi. Lopen kokeessa kuluttajaraadin antamat arviot porkkanoiden mausta tai raken- teesta eivät juuri muuttuneet syksystä kevääseen (Kuva 3). Lajike-erot raken- teessa olivat vähäisiä. Parhaan makuisiksi lajikkeiksi arvioitiin erityisesti syk- syllä Siroco, Natalja, Dordogne ja Ceres. Heikoimman makuisia olivat varsin- kin keväällä Negovia, Nelix ja Nottingham. Myös asiantuntijaraati arvioi Not- tinghamin maun muita heikommaksi varsinkin raasteena (Taulukko 18). Laiti- lan kokeen tuloksia ei esitetä tässä, koska porkkanat jäivät pienikokoisiksi. 31 maalistammimarras Forssa 2005, rakenne 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Ar v io (1- 9) Nottingha mNel ix Negovi a Cer es Dor dog ne Natalj a Siro co Sopran o Maestr o Nottingha mNel ix Negovi a Cer es Dor dog ne Natalj a Siro co Sopran o Maestr o Nottingha mNel ix Negov ia Cer es Dor dog ne Natalj a Siro co Sopran o Maestr o Nottingha mNel ix Negovi a Cer es Dor dog ne Natalj a Siro co Sopran o Maestr o Forssa 2005, maku 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Ar v io (1- 9) Loppi 2005, rakenne 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Ar vi o (1-9 ) Loppi 2005, maku 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Ar vi o (1-9 ) Kuva 3. Forssan ja Lopen vuoden 2005 lajikekokeiden porkkanoiden maku ja rakenne kuluttajaraadin arvioimana syksyllä ja varastoinnin jälkeen tammi- ja maaliskuussa. 32 Taulukko 18. Vuoden 2005 porkkanasadon aistittava laatu syksyllä, tammi- kuussa ja maaliskuussa asiantuntijaraadin arvioimana. Arvioinnissa on käytetty Karlsruhen asteikkoa 1-9, jossa 9 on paras ja ≤4 on myyntikelvoton. Syksy Tammikuu Maaliskuu Lajike Palat Raaste Kypsä Palat Raaste Kypsä Palat Raaste Kypsä Forssa Maestro 8,8 9,0 8,5 7,3 7,3 7,8 6,5 6,5 6,5 Soprano 8,5 9,0 9,0 7,3 7,3 8,0 6,5 6,5 6,5 Siroco 8,5 8,3 8,5 8,5 8,5 8,0 6,5 6,8 6,5 Natalja 9,0 8,3 7,5 7,0 7,0 7,3 7,8 7,5 7,8 Dordogne 8,3 8,5 8,0 8,3 7,5 8,0 7,8 7,8 6,8 Ceres 8,0 7,5 7,0 8,0 8,5 7,5 6,8 6,5 6,5 Negovia 8,8 8,8 8,5 8,5 8,5 7,5 8,0 8,0 8,0 Nelix 6,5 6,0 5,0 7,8 8,0 7,3 6,5 8,3 6,8 Nottingham 7,0 8,8 8,5 6,8 8,0 6,5 6,5 6,8 7,0 keskiarvo 8,2 8,2 7,8 7,7 7,8 7,5 7,0 7,2 6,9 Loppi Maestro 7,0 8,8 7,8 8,5 8,3 8,8 7,5 7,5 6,8 Soprano 8,0 8,3 7,3 8,5 8,8 7,5 7,3 7,8 7,0 Siroco 8,5 8,3 8,3 7,8 8,0 8,0 7,7 8,0 7,0 Natalja 8,3 9,0 8,8 8,5 8,5 7,0 8,5 8,0 6,8 Dordogne 8,5 8,5 8,5 8,0 8,0 7,0 8,5 8,3 8,3 Ceres 8,8 8,8 9,0 7,3 8,3 8,0 8,5 8,5 8,0 Negovia 7,0 8,3 8,3 7,0 7,5 6,0 8,0 8,8 7,8 Nelix 7,0 8,3 8,0 8,0 8,5 6,8 8,0 7,8 7,5 Nottingham 6,0 5,8 7,5 7,5 7,3 7,5 8,3 7,3 8,0 keskiarvo 7,7 8,2 8,2 7,9 8,1 7,4 8,0 8,0 7,5 Vuosi 2006 Myös kesän 2006 porkkanoiden aistittava laatu oli hyvä. Kuluttajaraadin arvi- oiden mukaan Forssan kokeessa syksyllä lajike-erot olivat varsin pieniä (Kuva 4) – Siroco ja Alessia saivat hieman muita huonomman arvosanan mausta. Va- rastoinnin aikana maku heikkeni erityisesti Alessia-lajikkeella ja jonkin ver- ran Sopranolla. Muuten lajike-erot maussa ja etenkin porkkanoiden rakentees- sa olivat vähäisiä. Myöskään asiantuntijaraati ei havainnut lajike-eroja syksyllä, mutta helmikuussa Siroco ja Osiris ja huhtikuussa Alessia ja Nottingham arvi- oitiin raakana muita huonomman makuiseksi (Taulukko 19). Pälkäneen kokeessa lajike-erot olivat kuluttajaraadin tuloksissa hyvin pieniä eikä aistittava laatu heikentynyt varastoinnin aikana (Kuva 4). Asiantuntijaraa- 33 huhtihelmiloka Nipom o Negovi a Nottingha m Ale ssia Sen ato r Osiri s Siro co Sopran o Maestr o Nipom o Negovi a Nottingha m Ale ssia Sen ato r Osiri s Siro co Sopran o Maestr o Nipom o Negovi a Nottingha m Ale ssia Sen ato r Osiri s Siro co Sopran o Maestr o Nipom o Negov ia Nottingha m Ale ssia Sen ato r Osiri s Siro co Sopran o Maestr o Forssa 2006, rakenne 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Ar vi o (1-9 ) Forssa 2006, maku 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Ar vi o (1-9 ) Pälkäne 2006, rakenne 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Ar vi o (1-9 ) Pälkäne 2006, maku 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Ar vi o (1-9 ) Kuva 4. Forssan ja Pälkäneen vuoden 2006 kokeiden porkkanoiden maku ja rakenne kuluttajaraadin arvioimana syksyllä ja varastoinnin jälkeen tammi- ja maaliskuussa. 34 din arvioissa eroja oli hieman enemmän: syksyllä Negovia sai raakana maistel- tuna tyydyttävän arvosanan 6 (Taulukko 19). Myös huhtikuussa se oli raadin mielestä raakana maultaan heikoimpia lajikkeita yhdessä Nipomon kanssa. Lopen kokeen porkkanoita arvioitiin vain syksyllä eikä tuloksia esitetä tässä. Taulukko 19. Vuoden 2006 porkkanasadon aistittava laatu syksyllä, tammi- kuussa ja maaliskuussa asiantuntijaraadin arvioimana. Arvioinnissa on käytetty Karlsruhen asteikkoa 1–9, jossa 9 on paras. Syksy Helmikuu Huhtikuu Lajike Palat Raaste Kypsä Palat Raaste Kypsä Palat Raaste Kypsä Forssa Maestro 8,3 9,0 9,0 6,8 8,0 8,5 8,0 8,0 7,8 Soprano 8,3 9,0 9,0 8,0 7,0 8,5 8,0 8,0 8,0 Siroco 8,3 9,0 8,5 6,3 6,0 8,5 7,8 7,5 8,0 Osiris 8,5 8,8 8,0 6,8 8,5 8,3 8,0 7,8 7,8 Senator 8,8 8,5 8,8 7,3 7,3 8,5 8,5 8,8 7,8 Alessia 8,5 8,5 8,5 7,5 8,0 8,0 6,8 7,5 8,0 Nottingham 8,5 9,0 9,0 7,3 6,8 7,5 6,8 8,5 8,8 Negovia 8,5 8,8 8,5 8,3 8,3 7,5 8,5 8,0 8,3 Nipomo 8,3 8,8 8,3 8,8 8,8 8,5 8,0 8,8 8,5 keskiarvo 8,4 8,8 8,6 7,5 7,6 8,2 7,8 8,1 8,1 Pälkäne Maestro 7,0 7,8 7,8 7,8 7,8 7,8 7,8 7,8 8,5 Soprano 7,5 8,3 8,0 8,0 8,3 7,0 7,5 8,3 8,3 Siroco 7,0 8,5 8,3 7,3 6,5 7,0 8,0 8,5 7,5 Osiris 8,5 8,8 8,5 7,5 7,0 8,0 8,5 7,5 8,8 Senator 8,0 8,8 8,8 8,0 7,5 7,8 9,0 8,8 9,0 Alessia 7,8 8,3 7,5 8,3 8,0 8,5 7,8 7,8 7,8 Nottingham 7,0 7,0 8,0 7,5 7,5 8,8 7,5 8,5 8,8 Negovia 6,0 8,0 7,8 8,3 8,5 8,5 6,8 8,8 8,5 Nipomo 8,3 8,3 8,3 8,5 8,8 9,0 6,0 7,5 8,0 keskiarvo 7,5 8,2 8,1 7,9 7,8 8,0 7,7 8,2 8,4 35 Lajikekohtaiset arviot2.3.7 Maestro (koevuodet 2004–2006) Suuri tai keskimääräinen sato, paljon haljenneita porkkanoita vuoden 2004 ko- keissa. Melko suuret naatit. Kartionmalliset porkkanat. Epätasainen sisäinen väri. Aistittava laatu heikommasta päästä. Hyvä säilyvyys. Soprano (2004–2006) Useimmiten runsassatoinen, paitsi Laitilan kokeissa heikko sato; paljon haljen- neita porkkanoita vuonna 2004. Suuret naatit. Kartionmalliset porkkanat. Ais- tittava laatu muita heikompi. Pääsääntöisesti hyvä säilyvyys. (Kuva 5) Siroco (2004–2006) Suuri sato Laitilassa 2004 – Forssassa ja Lopella heikompi (paljon epämuotoi- sia). Kaunis, kartionmallinen porkkana. Aistittava laatu vaihteleva. Voimakas ja tasainen sisäinen väri, hyvä säilyvyys. Natalja (2004–2005) Keskimääräinen sato. Forssassa ja Lopella 2005 suurin kauppakelpoisen sadon osuus. Pienet naatit. Kauniit, sylinterinmuotoiset porkkanat. Säilyvyys epävar- ma, aistittava laatu usein parhaasta päästä. (Kuva 6) Dordogne (2004–2005) Heikoin sato Forssassa 2004 ja 2005, muuten keskimääräinen sato. Pienet naa- tit. Kaunis ulkonäkö, lähes sylinterinmuotoiset juuret. Säilyvyys heikko, aistit- tava laatu oli usein parhaasta päästä. Ceres (2004–2005) Suurin sato Forssan kokeessa 2004, muuten keskimääräinen. Lievästi kartio- maiset juuret. Säilyvyys epävarma. Aistittava laatu usein parhaasta päästä. Epätasainen, vähemmän voimakas sisäinen väri. Negovia (2004–2006) Keskimääräinen sato. Forssassa paljon epämuotoisia. Korkea kuiva-ainepitoi- suus, sylinterinmuotoiset juuret. Säilyvyys keskinkertainen–hyvä. Tasainen sisäinen väri; aistittava laatu saattoi olla vaihtelevasti parhaimpia tai heikoim- pia. Nelix (2004–2005) Keskimääräinen sato. Korkea kuiva-ainepitoisuus. Lievästi kartionmalliset, kauniit porkkanat. Säilyvyys keskinkertainen–hyvä. Voimakas sisäinen väri. Aistittava laatu heikommasta päästä 36 Nottingham (2004–2006) Keskimääräinen tai pieni sato, mutta suuri kauppakelpoisen sadon osuus (Laiti- la 2004, Forssa 2006). Pienet naatit, Laitilassa paljon laikkutautia (2004) tai yli- päätään tautisia (2005). Sylinterinmuotoiset juuret. Säilyvyys epävarma. Voi- makas ja tasainen sisäinen väri. Aistittava laatu saattoi olla vaihtelevasti par- haimpia tai heikoimpia. Osiris (2006) Keskimääräinen tai suuri (Forssa 2006) sato. Hyvä säilyvyys. Huom! vain yksi koevuosi. Senator (2006) Keskimääräinen sato. Säilyvyys epävarma. Aistittava laatu hyvä. Huom! vain yksi koevuosi. Alessia (2006) Keskimääräinen sato. Säilyvyys epävarma. Aistittava laatu epävarma. Huom! vain yksi koevuosi. Nipomo (2006) Heikko sato. Forssassa 2006 runsaasti epämuotoisia. Säilyvyys keskinkertai- nen–hyvä. Tasainen sisäinen väri, aistittava laatu oli usein parhaasta päästä. Huom! vain yksi koevuosi. Vain Laitilan kokeissa (2004–2005) mukana olleet lajikkeet: Nerac (2004–2005) Keskimääräinen tai heikko sato. Säilyvyys keskinkertainen. Laitilassa 2004 hyvä kauppakelpoisen sadon osuus. Kauniit, lievästi kartionmalliset juuret. Nigel (2004–2005) Heikko sato, paljon epämuotoisia juuria. Säilyvyys keskinkertainen. Heikot naatit, runsaasti laikkutautia. Lievästi kartionmalliset juuret. Panther (2004–2005) Suuri tai keskinkertainen, ulkoiselta laadultaan hyvä sato. Säilyvyys hyvä. Naa- tit heikot sadonkorjuun aikaan, runsaasti laikkutautia. Kauniit, sylinterinmuo- toiset juuret. Porkkanan kärki voimakkaasti pyöristynyt. 37 Kuva 5. Soprano on satoisa ja hyvin säilyvä lajike. Kuva: Hanna Kairikko. Kuva 6. Natalja on ulkonäöltään kaunis porkkana, jonka varastokestävyys ei kuitenkaan ollut kokeissa aina riittävän hyvä. Kuva: Hanna Kairikko. Tulosten tarkastelu2.4 Vaikka porkkanan sato sekä ominaisuudet vaihtelivat näyte-erittäin sekä kas- vupaikan mukaan, jotkin lajikkeista menestyivät yleensä muita paremmin. Esi- merkiksi Maestro ja Soprano olivat usein satoisimpien lajikkeiden joukossa, vaikka ne joissakin kokeissa menestyivät heikommin. Hyvin varastossa säily- viä lajikkeita olivat Maestro, Siroco, Soprano ja useissa kokeissa myös Nego- via ja Nelix. Osiris-lajike oli mukana vain vuonna 2006, mutta silloin sen va- rastokestävyys oli hyvä. Säilyvyys oli epävarma erityisesti Dordogne- ja Ce- res-lajikkeilla ja joissakin kokeissa myös Nottingham- ja Natalja-lajikkeilla sekä vuonna 2006 testatulla Alessia-lajikkeella. Viimeksi mainituista osa soveltunee ennemmin syysporkkanaksi kuin talvikauden varastointiin. 38 Dordogne arvioitiin säännöllisesti (tosin ei mukana vuoden 2006 kokeissa) yleisvaikutelmaltaan miellyttäväksi ja siten pussiporkkanaksi sopivaksi. Ais- tittava laatu oli usein parhaasta päästä lajikkeilla Natalja ja Dordogne. Kaikki lajikkeet olivat aistittavalta laadultaan hyviä. Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla Ruukissa tehtiin porkkanan lajikekoe vuosina 2004–2005 pääosin samoin lajikkein kuin tässä tutkimuksessa (Ve- teläinen ym. 2006). Ruukissa lajikkeiden satovaihtelu vuosien välillä oli huo- mattavasti suurempaa kuin Etelä-Suomen kokeissa. Soprano ja Nelix tuottivat Ruukissa hyvän sadon molempina vuosina, kuten meilläkin, ja ne sopivat si- ten myös pohjoisempaan Suomeen. Verrannelajike Maestro menestyi Ruukis- sa toisena vuonna hyvin mutta viileämpänä ja sateisempana vuonna 2004 sen sato oli hyvin alhainen, joten lajikkeen menestyminen epäedullisissa kasvu- oloissa voi olla epävarmaa. Maestron säilyvyys ei myöskään ollut hyvä tämän vuoden sadossa. Osa lajikkeista oli vertailtavana myös vuonna 2007 MTT:n Mikkelin yksikön järjestämissä tilakokeissa Etelä-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla (Hintikainen ym. 2008c). Näissäkin kokeissa verrannelajike Maestro tuotti hyvän sadon, joka myös kesti varastointia. Uusista lajikkeista säilyi hyvin myös Natalja, joka mei- dän kokeissamme oli säilyvyydeltään vaihteleva. Maestron ohella satoisia la- jikkeita oli mm. Senator, mutta lajikkeiden satotulokset ja kauppakelpoisen sa- don osuus vaihtelivat koepaikoittain, mikä vaikuttaa olevan tyypillistä pork- kanalajikkeille. Parsakaali: laadukasta luomua ja 3 tavanomaista – myös harson alla Tausta3.1 Parsakaalin lajikekokeissa oli tavoitteena löytää varsinkin luomuviljelyyn so- veltuvia, kasvuston kateharson pitkäaikaista käyttöä sietäviä lajikkeita. Toteutus3.2 Koepaikat ja lajikkeet3.2.1 Luomuparsakaalin lajikekoe tehtiin tilakokeena Hauholla vuosina 2004–2006 ja Lepaan koulutilalla Hattulassa vuonna 2004. Vuonna 2005 Lepaan kouluti- lalla oli tavanomaisen viljelyjärjestelmän lajikekoe. Mukana olleet lajikkeet on lueteltu taulukossa 20. Tiina Peltue ja Sanna Lehtonen tekivät kokeista horto- 39 nomi AMK-tutkintoon liittyvät opinnäytetyöt Hämeen ammattikorkeakoulul- le (Peltue 2006, Lehtonen 2006). He myös hoitivat kokeita Lepaalla ja Hauhol- la yhdessä viljelijän kanssa. Lisäksi samat lajikkeet olivat erillisenä kokeena Ålands försöksstationilla Ahvenanmaalla vuosina 2004–2006. Taulukko 20. Parsakaalikokeissa mukana olleet lajikkeet. Lajike Jalostaja 2004 2005 2006 Thriathlon x x Monterey Syngenta seeds x x x Alborada Sakata x x Monaco Syngenta seeds x x x Lucky Bejo Zaden x x x Surveyor Bejo Zaden x Montop Syngenta seeds x x x Iron Seminis x Milady Seminis x x x Ironman Seminis x x Marathon Sakata x Fellow Seminis x x Belstar x Niz 18-902 Nickerson Zwaan x Tiburon x Kokeen perustaminen3.2.2 Siemenet olivat peittaamattomia tavanomaiseen tuotantoon tarkoitettuja, kos- ka luomusiemeniä ei ollut saatavilla ammattiviljelyyn soveltuvista lajikkeista. Siemenet peitattiin juuri ennen kylvöä Mycostop-sädesienivalmisteella. Vuon- na 2006 oli mukana luonnonmukaisen viljelyjärjestelmän mukaan tuotettua sie- mentä Belstar-lajikkeesta. Taimet kasvatettiin MTT:ssä Piikkiössä ja kuljetettiin sieltä koepaikoille. Istu- tus tehtiin vuonna 2004 kesäkuun 1.–3. päivinä, paitsi lajikkeet Iron ja Milady sekä niille verranteeksi kylvetty uusi Alborada-erä istutettiin 21.–22.6. siemen- ten myöhäisen saapumisen vuoksi. Vuonna 2005 lajikkeet istutettiin 21.–22.6., ja vuonna 2006 istutuspäivä oli 21.6. Istutus tehtiin käsin. Riviväli oli 50 cm ja taimiväli 40 cm. Istutuksen jälkeen taimet peitettiin kasvuharsolla tuholaisten torjumiseksi noin viiden viikon ajaksi. Kokeet sijoitettiin keskelle talousviljelmää, ja niitä hoidettiin viljelmän oman käytännön mukaisesti. Koemallina oli satunnaistettujen täydellisten lohkojen 40 koe, jossa oli neljä kerrannetta. Koealueiden viljavuustila sadonkorjuun aikaan on esitetty taulukossa 21. Taulukko 21. Koelohkojen viljavuustiedot sadonkorjuun jälkeen eri koevuosina ja koepaikoilla. Koepaikka ja vuosi Näytteen- ottopäivä Maalaji jl pH Ca P K Mg B Cu Mn Zn 10 x mS/ cm mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l Hauho 2004 17.9.04 m HHt 1,5 6,8 2280 48 253 178 1,0 3,1 20 4,11 Lepaa 2004 7.10.04 rm HeS 1,8 6,9 3540 25 161 352 1,1 6,6 15 3,18 Hauho 2005 30.9.05 m HtMr 2,2 7,5 3000 46 209 153 1,3 3,7 32 3,29 Lepaa 2005 30.9.05 rm HtMr 1,6 6,5 2200 48 191 196 1,1 6,4 28 3,75 Hauho 2006 20.9.06 m KHt 2,4 6,7 1900 35 298 151 1,0 3,3 28 5,73 Havainnot3.2.3 Sadonkorjuu tehtiin, kun kukinto oli nuppuvaiheessa ja täytti laatuvaatimukset. Eri lajikkeet korjattiin eri päivinä sadon valmistumisen mukaan, mutta saman lajikkeen kaikki ruudut korjattiin yleensä samana päivänä. Kukinnot leikattiin 16–20 cm:n korkuisiksi. Korjuun jälkeen kauppakelpoiset parsakaalit lajiteltiin eri kokoluokkiiin (<100 g, 100–200 g, 200–300 g, 300–500 g ja >500 g) ja kauppakelvottomista kirjattiin ylös laatuvirheen aiheuttaja. Lisäksi havainnoi- tiin kukinnon kokoa, muotoa, nuppujen kokoa ja väriä sekä onttovartisuuden esiintymistä. Vuonna 2004 muutamasta lajikkeesta ja vuonna 2005 kaikista lajikkeista arvi- oitiin aistinvarainen laatu Ruokakeskon tuotetutkimuslaboratoriossa Helsingis- sä. Näytteistä arvioitiin väri, rakenne sekä maku kypsänä ja raakana Karlsruhen asteikolla 1–9 (1 = erittäin huono, 9 = erittäin hyvä ja ≤4 on myyntikelvoton). Tulokset3.3 Sato ja sen laatu3.3.1 Vuosi 2004 Parsakaalilajikkeet olivat korjuukelpoisia noin 50–60 vuorokauden kuluttua istutuksesta (Taulukko 22). Aikaisin lajike oli Montop, seuraavana valmistui 41 Lucky ja muut lajikkeet vajaan 60 vuorokauden kasvuajan jälkeen. Myöhem- mässä istutuserässä Milady- ja Iron-lajikkeiden kasvuaika oli likimain sama kuin verrannelajike Alboradan. Kokonaissato oli ensimmäisessä istutuksessa suurempi kuin toisessa istutuk- sessa (Taulukko 23) ja Hauholla suurempi kuin Lepaalla. Alboradan, Monacon ja Triathlonin sato oli Hauholla yli 18 tonnia hehtaarilta. Myös Lepaan kokees- sa nämä lajikkeet olivat satoisimpia (sato 13–14 tonnia hehtaarilla). Aikaisen Montopin sato oli alhaisin, mutta silti Hauholla yli 11 tonnia ja Lepaalla yli 9 tonnia hehtaarilta. Toisessa istutuksessa saatiin verrannelajike Alboradasta Hauhon kokeessa 9,5 tonnia ja Lepaalta 6,5 tonnia hehtaarilta. Hauholla Iron ja Milady tuottivat noin 12 tonnia ja Lepaalla noin 9 tonnia hehtaarilta. Kauppakelpoisen sadon osuus oli yleensä 93–100 % (Taulukko 24), mutta toisen istutuksen Alborada-lajikkeella ja Lepaan kokeessa myös Iron- ja Triathlon-la- jikkeilla kauppakelpoisen sadon osuus oli selvästi heikompi, koska sadossa oli runsaasti pieniä, alle 100 gramman painoisia kukintoja. Parsakaalikasvustot olivat vuonna 2004 erittäin tasaisia. Kaalit olivat kuperia, kiinteitä, pieninuppuisia ja tummanvihreitä, paitsi Thriathlonin yleisilme oli kirjava, koska keskellä kukintohaaraa (floretti) oli isompia nuppuja kuin reu- noilla (kissansilmäisyyttä). Suurimmat kaalit ja nuput olivat Surveyor-lajikkeel- la. Alborada kasvatti paljon sivuversoja. Tuholaisten aiheuttamia vioituksia ei ollut kummankaan koepaikan kaaleissa. Kokeissa tavoitteena oli tuottaa keskipainoltaan noin 250 g:n kokoisia kaaleja. Lepaalla parsakaalit olivat pienempiä kuin Hauholla (Kuva 7), mikä johtunee möhöjuuren aiheuttamasta kasvun heikkenemisestä. Lepaalla tavoitepainon saavuttivat Alborada, Monaco, Surveyor ja Triathlon. Hauhon kokeessa kaik- ki lajikkeet saavuttivat tavoitepainon ensimmäisessä istutuserässä, mutta ver- ranne Alborada jäi hieman toisessa istutuksessa. Triathlonin kukinnon paino oli molemmissa paikoissa keskimäärin samaa suuruusluokkaa, joten se saattoi kestää möhöjuurta parhaiten. Onttovartisuutta ei esiintynyt yhtään Lepaan Alboradalla, mutta muutama ont- tovartinen havaittiin Hauholla. Varren laadulta hyviä lajikkeita olivat myös Monterey, Iron, Lucky, Milady ja Montop. Sen sijaan heikkoja lajikkeita olivat Thriathlon, Monaco ja Surveyor, joiden varren keskiosa oli jo sadonkorjuuhet- kellä muuttunut pahasti ruskeaksi. 42 Taulukko 22. Parsakaalien kasvuajat (vrk istutuksesta). 1) Istutettu kolme viik- koa muita lajikkeita myöhemmin. 2004 2005 2006 Lajike Hauho Lepaa Hauho Lepaa Hauho Thriathlon 59 61 65 65 Monterey 57 61 60 62 68 Alborada 59 60 56 - Alborada 1) 621) 581) Monaco 59 60 62 64 68-75 Lucky 54 56 50 51 61 Surveyor 59 61 62 - Montop 50 51 50 51 61 Iron1) 581) 581) Milady1) 561) 571) 61 60 68 Ironman 58 62 68 Marathon 65 64 Fellow 50 51 61 Belstar 68 Niz 18-902 61 Tiburon 68-75 Taulukko 23. Parsakaalin kokonaissato (t/ha) eri vuosien kokeissa. 1) Myöhempi istutus kuin muissa lajikkeissa. 2004 2005 2006 Lajike Hauho Lepaa Hauho Lepaa Hauho Thriathlon 18,3 12,9 10,0 15,0 Monterey 15,6 12,0 11,4 12,7 12,4 Alborada 18,6 13,8 10,2 Alborada 1) 9,51) 8,61) Monaco 18,9 13,9 13,6 14,8 12,1 Lucky 15,0 10,6 13,5 12,8 12,0 Surveyor 17,7 10,7 13,4 3,7 Montop 11,2 9,3 19,7 18,1 17,1 Iron 12,21) 9,01) Milady 12,01) 6,51) 15,9 13,8 10,1 Ironman 13,4 14,2 16,0 Marathon 12,0 14,4 Fellow 22,9 21,2 17,7 Belstar 12,4 Niz 18-902 10,5 Tiburon 15,5 43 Taulukko 24. Kauppakelpoisen sadon osuus (% kokonaissadosta) parsakaali- lajikkeissa. 1) Myöhempi istutus kuin muissa lajikkeissa. 2004 2005 2006 Lajike Hauho Lepaa Hauho Lepaa Hauho Thriathlon 96 83 63 80 Monterey 93 95 95 92 100 Alborada 96 100 96 - Alborada 1) 761) 871) Monaco 95 100 60 76 93 Lucky 96 98 93 96 100 Surveyor 94 100 61 18 Montop 100 92 95 94 91 Iron 931) 731) Milady 931) 941) 64 76 95 Ironman 95 94 98 Marathon 44 61 Fellow 96 88 98 Belstar 98 Niz 18-902 99 Tiburon 98 Kuva 7. Parsakaalin kukinnon keskipaino vuosina 2004–2006. 0 50 100 150 200 250 300 350 400 2004 Kes kipaino (g ) Alborada 2 Milady 2Iron2MontopSurvey orLuckyMonac o Alborad a Monte reyTriathlo n LepaaHauho 44 Kuva 7 jatkuu. Parsakaalin kukinnon keskipaino vuosina 2004–2006. Vuosi 2005 Vuoden 2005 kokeessa aikaisimpia lajikkeita olivat jälleen Montop, Lucky sekä uutena lajikkeena kokeeseen otettu Fellow, joiden sato oli korjuukelpoinen 50– 51 vuorokautta istutuksesta (Taulukko 22). Myöhäisimpiä lajikkeita olivat Ma- rathon ja Triathlon, jotka vaativat 64–65 vuorokautta istutuksesta korjuuseen. Sato vaihteli lajikkeittain. Suurin kokonaissato saatiin molemmilla koepaikoil- la lajikkeista Montop ja Fellow (Taulukko 23). Surveyor-lajikkeen sato jäi Le- paalla lähes olemattomaksi, koska suurin osa kukinnoista oli pahoin pilaantu- neita eikä niitä korjattu pellolta. Kauppakelpoisen sadon osuus oli huonompi kuin edellisenä vuonna (Tauluk- ko 24), lähinnä bakteeritautien aiheuttaman pilaantumisen vuoksi. Kasvukau- den 2005 lämpösumma oli likimain normaali ja sadetta saatiin epätasaisesti. Heinä–elokuun vaihteessa päättyneen lämpimän ja vähäsateisen jakson jälkeen tuli sateita. Lämmin sää jatkui ja bakteeritaudit pesiytyivät kaalin kukintoihin. LepaaHauho 0 100 200 300 400 500 Ironma nFellowMaratho n Milady 2 Monto p Survey orLuckyMonac o Alborad a Monte reyTriathlo n 0 100 200 300 400 500 TiburonNiz 18-90 2 BelstarIronma nFellowMiladyMontopLuckyMonac o Monte rey 2005 2006 Kes kipaino (g ) Kes kipaino (g ) 45 Molemmilla koepaikoilla kauppakelpoinen osuus oli suuri Monterey-, Lucky-, Montop-, Ironman- ja Fellow-lajikkeilla ja Hauholla myös Alboradalla. Erityi- sen vähän (18–60 %) kauppakelpoista satoa saatiin Surveyor- ja Marathon-la- jikkeista ja 60–80 % Monaco-, Milady- ja Triathlon-lajikkeista. Kaikkien lajikkeiden kukintojen keskipaino saavutti tavoitepainon 250 g, Hau- hon kokeen Alboradaa lukuunottamatta, joka jäi hitusen alle (Kuva 7). Suurim- pia kukinnot olivat Hauhon kokeessa Lucky-, Fellow- ja Ironman-lajikkeissa. Lepaan kokeessa isoimmat kukinnot kerättiin Fellow- ja Montop-lajikkeista. Vuonna 2005 Fellow-lajike näytti kärsineen kuumuudesta ja vesitalouden vaih- telusta kummallakin koepaikalla. Kaalit kasvoivat suuriksi ja vain hieman ku- periksi. Kukinto oli kiinteä, mutta varressa oli paljon onttoa varsinkin Lepaan kokeessa. Myös Monaco-, Milady- ja Surveyor-lajikkeissa oli paljon onttoutta. Lucky oli varren ja kukinnon laadultaan hyvä, tosin Lepaalla kukinnon väri- tys oli hieman kirjava (kissansilmäisyyttä). Onttovartisia kukintoja oli vähän myös Ironman-, Triathlon-, Montop- ja Monterey-lajikkeissa sekä vain Hauhon kokeessa olleessa Alboradassa. Montopin varsi oli kaunis sisältä ja päältä. Lisäksi kukinnot olivat kuperia, jos- kin väri oli vihreä. Parsakaalin parhaana värinä on usein pidetty tumman hie- man sinertävää vihreää. Sellaisia kukintoja oli tänä vuonna vain harvoilla la- jikkeilla, kuten Ironmanilla molemmilla koepaikoilla ja myös Hauhon Mon- tereyllä. Pitkään viljelyssä ollut Marathon-lajike pärjäsi mukavasti Lepaalla, mutta sitä vaivasivat bakteeritaudit. Hauhon kokeen kaalit olivat kuperampia kuin Lepaalla. Hauholla lajikkeista laadultaan parhaita olivat kolmikko Iron- man, Monterey ja Alborada. Vuosi 2006 Vuonna 2006 sadonkorjuuseen päästiin noin 10 päivää myöhemmin kuin edel- lisinä vuosina (Taulukko 22). Hitaampaan sadonmuodostumiseen lienee ol- lut pääsyynä liian pienet taimet. Osa lajikkeista (Monaco ja Tiburon) valmis- tui epätasaisesti ja saman lajikkeen eri ruudut jouduttiin korjaamaan eri päivi- nä. Kasvuajaltaan nopeimpia, 61 vuorokautta, olivat Fellow, Lucky, Montop ja Niz 18-902. Näistä lajikkeista vain Fellow’lla oli varressa onttoa merkittävästi ja sen floretit olivat selvästi esillä. Siten kaali näytti epätasaiselta, mutta kaup- pakelpoista satoa siitä saatiin kuitenkin 98 % (Taulukko 24). Kokonaissadon määrä vaihteli paljon lajikkeiden välillä (Taulukko 23). Satoi- simpia olivat edellisvuoden tapaan Fellow ja Montop sekä niiden lisäksi Iron- man ja Tiburon, joiden sato oli noin 15–18 tonnia hehtaarilta ja kukinnon kes- kipaino noin 400 grammaa (Kuva 7). Alhaisin sato, noin 10 tonnia hehtaaril- ta, saatiin Milady- ja Niz 18-902-lajikkeista. Näiden lajikkeiden kukinnon kes- 46 kipaino jäi noin 250 grammaan. Muiden lajikkeiden keskipaino oli noin 300 grammaa. Kauppakelpoisen sadon osuus oli kaikilla lajikkeilla yli 90 % (Taulukko 24). Montopin kauppakelpoinen osuus oli heikoin, 91 %, koska pieniä alle 100 g painoisia kaaleja oli runsaasti. Pienet kaalit saattavat olla seurausta heikoista taimista. Aistittava laatu3.3.2 Parsakaalista tehtiin aistinvaraisia arvioita Ruokakeskon laboratoriossa. Vuo- den 2004 kokeessa, jossa vain osa lajikkeista oli arvioitavana, parhaita lajikkei- ta olivat asiantuntijaraadin mukaan Fellow ja Montop. Hauholla viljellyt par- sakaalit arvioitiin paremman makuisiksi kuin Lepaan sato, mihin saattoi olla syynä Lepaalla kasvua ja vedenottoa häirinnyt möhöjuuri. Vuoden 2005 sadossa kuluttajaraati arvioi Hauholla tuotetuista parsakaaleista parhaan makuisiksi Lucky-, Ironman-, Marathon- ja Triathlon-lajikkeet (Tau- lukko 25). Vähiten raati piti Surveyor-, Fellow- ja Alborada-lajikkeiden mausta. Lepaan sato sai alhaisemmat arvosanat mausta. Parhaan makuisiksi arvioitiin Fellow ja Triathlon ja heikoimman makuisiksi Monterey ja Milady. Parsakaa- lin rakenne arvioitiin melko hyväksi kaikilla lajikkeilla, poikkeuksena Lepaal- la viljelty Monterey, jonka rakennearvosana jäi alle 7. Väriltään parhaiksi ar- vioitiin Hauhon näytteistä Ironman, Monaco, Surveyor ja Milady, mutta muut- kin lajikkeet saivat vähintään hyvän arvosanan 7. Lepaan sadon väri arvioitiin heikommaksi: väriltään paras oli Monaco ja heikoimpia olivat erityisesti Mon- terey, mutta myös Marathon, Milady ja Fellow. Taulukko 25. Parsakaalin aistittava laatu vuonna 2005 kuluttajaraadin arvioima- na. Arvioinnissa on käytetty asteikkoa 1–9, jossa 9 on paras. Hauho Lepaa Lajike Rakenne Väri Maku Rakenne Väri Maku Thriathlon 7,9 7,6 7,7 7,5 6,6 6,7 Monterey 7,7 7,1 7,3 6,5 4,2 5,0 Alborada 7,8 7,5 6,7 Monaco 8,3 8,2 7,2 7,9 7,9 6,0 Lucky 8,4 7,8 8,2 7,8 6,6 6,4 Surveyor 8,0 8,0 6,4 - - - Montop 7,9 7,3 7,1 7,7 7,2 6,0 Milady 8,1 8,0 6,7 7,7 5,8 5,4 Ironman 8,7 8,6 7,8 7,5 6,2 6,4 Marathon 7,9 7,2 7,8 7,2 5,5 6,0 Fellow 7,9 7,2 6,6 8,2 5,9 6,8 47 Kolmihenkinen asiantuntijaraati arvioi lajikkeiden makua raakana ja kypsen- nettynä (Taulukko 26). Tulokset olivat melko yhdenmukaisia: raakana hyvän makuisiksi arvioidut lajikkeet olivat hyviä myös kypsennettyinä. Hauhon näyt- teistä parhaita olivat Fellow, Marathon, Montop ja Lucky. Maultaan heikoim- maksi raati arvioi Monacon raakana. Lepaan näytteistä parhaan makuisia oli- vat Fellow, Montop ja Lucky. Kypsennettynä hyvän makuisena pidettiin myös Monaco-lajiketta, joka ei saanut yhtä hyvää arviota raakana. Kuluttaja- ja asi- antuntijaraadin tulokset olivat osittain erilaisia. Taulukko 26. Raa’an ja kypsennetyn parsakaalin maku vuonna 2005 asiantunti- jaraadin arvioimana. Arvioinnissa on käytetty asteikkoa 1–9, jossa 9 on paras. Hauho Lepaa Lajike Raaka Kypsä Raaka Kypsä Thriathlon 8,2 7,5 6,2 6,0 Monterey 7,5 8,0 5,3 6,3 Alborada 8,8 7,2 6,3 7,8 Monaco 6,6 7,4 Lucky 8,3 8,2 7,5 7,8 Surveyor 7,6 6,7 Montop 8,6 8,5 7,8 7,5 Milady 7,2 7,5 5,6 6,8 Ironman 7,8 8,1 7,3 7,1 Marathon 8,3 8,0 6,8 7,2 Fellow 9,0 8,1 7,9 7,8 Tulosten tarkastelu3.4 Parsakaalin sadon valmistumisaika vaihteli vuosittain, mutta lajikkeiden suh- teellinen aikaisuus pysyi melko samana. Aikaisimpia lajikkeita olivat Montop, Lucky, Fellow ja vain vuonna 2006 kokeeessa ollut Niz 18-902. Ahvenanmaan kokeissa (Boman 2004–2006, julkaisematon tulos) kasvuajat olivat pidempiä etenkin vuosina 2004 ja 2005 mutta samat lajikkeet todettiin nopeakasvuisim- miksi. Lajikkeiden satoisuus vaihteli vuosien välillä, mutta samana koevuonna tulok- set olivat molemmilla koepaikoilla Hämeessä samansuuntaisia. Vuonna 2004 suurin sato saaatiin Alborada-, Monaco- ja Triathlon-lajikkeista. Myös Ahve- nanmaalla Monaco oli satoisin lajike tänä vuonna. Seuraavana kahtena koe- vuonna Hämeessä satoisimpia olivat aikaiset lajikkeet Montop ja Fellow. Ahve- nanmaalla ne olivat myös satoisimpien lajikkeiden joukossa. 48 Kauppakelpoisen sadon osuus oli yleensä hyvä lajikkeissa Lucky, Montop ja Monterey sekä vuosina 2005–2006 mukana olleissa lajikkeissa Ironman ja Fel- low. Surveoyr-lajikkeen kauppakelpoisuusaste jäi vuoden 2005 kokeessa hyvin heikoksi, etenkin Lepaalla, jossa lähes koko sato oli mädäntynyt pellolla. Myös Marathon-lajike kärsi tuolloin bakteeritaudeista. Ahvenanmaan kokeissa kaup- pakelpoisuus-% oli yleensä yli 90 %, jopa lähelle 100 %. Kukintovarren onttous on parsakaalille tyypillinen laatuvirhe, jonka esiinty- miseen lajike vaikuttaa suuresti. Onttoja varsia esiintyi vähintään kahtena koe- vuonna Surveyor-, Monaco- ja Fellow-lajikkeilla ja jonakin koevuotena myös Triathlon- ja Milady-lajikkeilla. Myös Etelä-Savossa vuonna 2006 tehdyssä la- jikekokeessa Monacon ongelmana oli runsas onttovartisuuden esiintyminen (Hintikainen ym. 2008a). Ahvenanmaan kokeissa ongelma ilmeni osittain eri lajikkeissa. Vähintään kahtena vuonna testatuista lajikkeista Alborada ja Iron- man olivat ainoita, jossa onttovartisuutta ei esiintynyt lainkaan Hämeen tai Ah- venanmaan kokeissa. Montop-lajikkeessa onttoja varsia havaittiin jonkin ver- ran ainoastaan vuoden 2004 kokeissa Ahvenanmaalla. Aistinvaraisissa arvioinneissa Hauhon kokeiden luomuparsakaali maistui pa- remmalta kuin Lepaalla viljelty sato. Lajikkeista erottuivat edukseen varsinkin asiantuntijaraadin arvioissa kypsänä ja raakana maistetut Fellow ja Montop. Tuholaisten torjumiseksi käytetty kateharso ei vastoin oletuksia huonontanut parsakaalisadon ulkoista laatua. Tuholaistorjunta kateharson avulla on tärkeää varsinkin luomuviljelyssä, mutta harson käyttöä voidaan pidentää myös tavan- omaisella parsakaalilla. Harso voidaan poistaa rikkakasvitorjunnan ajaksi ja vetää välittömästi torjunnan jälkeen uudelleen kasvustojen päälle, mikäli vesi- talous on kunnossa. Kuumalla ja kuivalla kasvualustalla taimet ja vanhemmat- kin kasvit saattavat vioittua pahasti harson alla. Kastelu on tärkeää erityisesti heti istutuksen jälkeen. Kuva 8. Monaco oli satoisa parsakaalilajike, joka kuitenkin kärsi kukintovarren onttoudesta. Kuva: Marja Kallela. 49 Jäävuorisalaatin laatu riippuu 4 korjuuajankohdasta Tausta4.1 Salaattikokeissa etsittiin kasvukauden eri vaiheissa menestyviä, tuoremyyn- tiin soveltuvia lajikkeita. Toteutus4.2 Koepaikka ja lajikkeet4.2.1 Jäävuorisalaatin lajikekokeet toteutettiin MTT puutarhatuotannon pelloilla Piikkiössä. Kokeessa oli kunakin vuonna kolme istutusaikaa (touko-, kesä- ja heinäkuun puoliväli) ja kahdeksan lajiketta (Taulukko 27). Stallionia pidettiin verrannelajikkeena. Koemalli oli vuoden 2004 kokeessa osaruutukoe, jossa is- tutusaika oli pääruututekijä ja lajike osaruututekijä. Vuosina 2005 ja 2006 eri istutusajat tehtiin eri kokeina. Koemallina oli tällöin satunnaistettujen täydel- listen lohkojen koe, jossa oli neljä kerrannetta (kuten vuoden 2004 kokeessa). Koealueen maalaji oli karkea hieta. Viljavuusluvut eri vuosien koelohkoilla on esitetty taulukossa 28. Kasvukauden säätilaa on kuvattu taulukossa 29. Kesät 2004 ja 2005 olivat run- sassateisia ja varsin lämpimiä. Kesä 2006 oli vähäsateinen ja selvästi keskimää- räistä lämpimämpi. Taulukko 27. Salaattilajikkeet eri koevuosina. Lajike Jalostaja 2004 2005 2006 Stallion Royal Sluis (Seminis) x x x Dover Nunhems x x x Bedford Nunhems x Caprice Syngenta seeds x Helsinas Rijk Zwaan x (1. ist.) x x Ardinas (45-60) Rijk Zwaan x x x Platinas (45-23) Rijk Zwaan x x x Robinson Nickerson Zwaan x x x Silvinas Rijk Zwaan x (2. ja 3. ist.) Kuala (Nun 105) Nunhems x x Coquette Rijk Zwaan x Hattrick Royal Sluis (Seminis) x 50 Taulukko 28. Salaattikokeiden viljavuustiedot ennen koetta. Esikasvina on joka vuosi ollut kaura. Näytteen ottopäivä Maalaji Johtoluku pH Ca P K Mg S B Cu Mn Zn 10 x mS/cm mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l 15.4.04 rmKHt 1,1 6,8 1525 36 119 130 12 0,8 5,3 9,0 2,6 13.4.05 rm KHt 0,8 6,5 1110 20 141 195 <9 0,4 4,0 7,4 3,96 2.5.06 m KHt 0,9 6,4 1400 21 175 177 <9 0,5 7,0 12 1,34 Taulukko 29. Keskilämpötila ja sademäärä Piikkiössä koevuosien touko–syys- kuussa sekä vuosien 1971–2000 keskimääräiset lukemat. Keskilämpötila (°C) Sadesumma (mm) Kuukausi 2004 2005 2006 1971–2000 2004 2005 2006 1971–2000 Toukokuu 10,0 9,3 10,2 9,6 65 30 43 35 Kesäkuu 12,8 13,7 14,7 14,4 94 42 38 47 Heinäkuu 16,0 18,6 18,3 16,6 136 184 26 77 Elokuu 16,7 16,0 18,4 15,3 109 154 56 78 Syyskuu 12,6 12,2 14,1 10,4 84 33 30 64 Istutus4.2.2 Esikasvatetut salaatin taimet istutettiin mustavalkoisella muovilla (valkoinen puoli päällä) katettuihin penkkeihin, joihin oli levitetty tihkuletku (Kuva 9). Muovia käytettiin katteena helpottamaan rikkakasvien torjuntaa ja maankos- teuden hallintaa. Rakeiset peruslannoitteet levitettiin penkkiin muovin alle ja lisälannoitusta annettiin kastelulannoituksena tihkuletkujen kautta 1–3 kertaa viljelykauden aikana. Istutusetäisyys oli 25 cm, rivien etäisyys 22 cm. Vuonna 2004 salaatti istutet- tiin paririviin (rivien etäisyys 30 cm) siten, että etäisyys penkin keskeltä keskel- le oli 120 cm. Vuosina 2005 ja 2006 penkissä oli neljä riviä ja etäisyys penkin keskeltä keskelle oli 150 cm. Hehtaaria kohti laskettuna taimimäärä oli ensim- mäisenä koevuonna 67 000 kappaletta ja kahtena viimeisenä vuonna 107 000 kappaletta. 51 Kuva 9. Salaatti viljeltiin mustavalkoisella muovilla katetussa penkissä. Maan kosteutta seurattiin tensiometreillä ja kastelu tehtiin tihkuletkuilla. Kuva: Petri Vanhala. Kasvusto- ja satohavainnot4.2.3 Sato korjattiin kussakin istutuserässä kahtena päivänä siten, että ensimmäisellä kerralla vähintään puolet keristä ja lajikkeista oli saavuttanut korjuukypsyyden. Tällöin kerättiin puolet koeruudusta niin, että kaikki kerineet taimet leikattiin pois. Toinen puoli korjattiin (3–)5–7 vuorokauden kuluttua tästä. Sato kauppakunnostettiin ja lajiteltiin virheettömiin (kokoluokat <300 g, 300– 450 g, 450–600 g ja >600 g), tautien pilaamiin ja muista syistä kauppakelvot- tomiin keriin. Kauppakelpoiseen satoon luettiin yli 300 grammaa painavat vir- heettömät kerät. Seitsemän kerää kustakin ruudusta (yhteensä 28 kerää/lajike) otettiin laadun tarkempaan arviointiin, ja niistä mitattiin kerän korkeus, leveys ja kannan korkeus sekä arvioitiin kerän kiinteys, muoto ja mahdollinen reuna- poltteen esiintyminen. Satotulokset analysoitiin tilastollisesti erikseen joka is- tutus- ja korjuuerässä. Jos lajikkeen vaikutus satoon oli tilastollisesti merkitse- vä, kunkin lajikkeen satotulosta verrattiin verrannelajike Stallionin satoon. Aistinvaraiset arviot4.2.4 Kesä- ja heinäkuun istutuksen sadosta vuonna 2004 ja 2005 lähetettiin näytteet aistinvaraiseen arviointiin Ruokakeskolle. Näytteessä oli noin 20 kerää/lajike. Kuluttajaraati arvioi keristä makua, rakennetta ja väriä Karslruhen asteikolla 52 1–9, jossa 1 on erittäin huono, 9 on erittäin hyvä ja ≤4 on myyntikelvoton. Li- säksi vuonna 2005 mitattiin liukoisen kuiva-aineen pitoisuus eli Brix-%. Tulokset4.3 Sadon määrä ja jakautuminen eri luokkiin4.3.1 Lajikkeet valmistuivat korjuukelpoisiksi likimain samaan aikaan, ja sadonkor- juu oli useimmiten mahdollista tehdä suunnitelmien mukaisesti siten, että kai- kista lajikkeista kerättiin yhtä aikaa puolet koeruudusta ja toinen puoli vajaata viikkoa myöhemmin. Vuosi 2004 Vuonna 2004 sato oli suurin toukokuun istutuserässä (Kuva 10), jolloin myös kauppakelpoisen sadon osuus oli suurin (Taulukko 30). Ensimmäisen istutus- erän ensimmäisenä korjuukertana ei ilmennyt tilastollisesti merkitseviä laji- ke-eroja. Jälkimmäisenä korjuukertana lajikkeet Caprice, Helsinas, Ardinas ja Platinas tuottivat hieman muita vähemmän. Osittain lajike-erot johtuivat siitä, että nämä lajikkeet kasvoivat vähemmän ensimmäisen korjuun jälkeen, osit- tain siitä, että erityisesti Caprice- ja Platinas-lajikkeissa kauppakelpoista satoa oli keskimääräistä vähemmän. Kesäkuun istutuserän toisessa korjuussa sato- ja kauppakelpoisuuserot olivat jo selvästi suuremmat. Tällöin elokuun alussa oli kesän kuumin jakso, ja erityi- sesti harmaahomeen eriasteisesti pilaamia keriä oli paljon. Vähiten myytävää satoa saatiin Silvinas- ja Caprice-lajikkeista. Paras, verrannelajiketta suurempi sato saatiin Dover- ja Platinas-lajikkeista, joiden sato oli noin 5 t/ha suurempi kuin vajaata viikkoa aiemmin. Kolmannessa istutuserässä aikaisemmat trendit toistuivat: varhaisemmassa kor- juussa sato- tai kauppakelpoisuuseroja ei lajikkeiden välillä ollut, mutta viikkoa myöhemmin tilanne oli toinen. Erityisesti Silvinas-lajikkeessa oli paljon pilaan- tuneita keriä ja sen ohella myös Bedford- ja Caprice-lajikkeiden kauppakelpoi- nen sato jäi pieneksi. Mistään lajikkeesta ei saatu satoa enempää kuin ensim- mäisellä korjuukerralla. Syksyn sadossa keriä pilasivat harmaahomeen ohella myös bakteeritaudit, jotka saattoivat piillä myös kerän sisällä päällimmäisten lehtien peittämänä. Kerät olivat keskimäärin turhankin suuria, sillä tavoitteena oli tuottaa alle 600 g:n keriä (Taulukko 31). Kauppakelpoisten kerien keskipainossa ei ollut lajike- eroja kuin toukokuun istutuksen jälkimmäisellä korjuukerralla, jolloin Stalli- on- ja Dover-lajikkeiden kerät olivat muita suurempia, ja heinäkuun istutuksen 53 jälkimmäisessä korjuussa, jossa suurimmat kerät olivat Silvinas-lajikkeella ja pienimmät Robinson- ja Caprice-lajikkeilla. Kuva 10. Jäävuorisalaatin kauppakelpoinen sato eri istutuserissä vuonna 2004. T oukokuun istutus 0 10 20 30 40 50 1. is t. / I 1. is t. / IIK orjuuke rta t/ha t/ha t/ha Stallion Dover B edford C aprice Hels inas Ardinas P latinas R obins on S ilvinas K es äkuun istutus 0 10 20 30 40 50 2. is t. / I 2. is t. / II K orjuuke rta Stallion Dover B edford C aprice Hels inas Ardinas P latinas R obins on S ilvinas Heinäkuun istutus 0 10 20 30 40 50 3. is t. / I 3. is t. / II K orjuuke rta Stallion Dover B edford C aprice Hels inas Ardinas P latinas R obins on S ilvinas 54 Taulukko 30. Jäävuorisalaatin kauppakelpoisen sadon osuus (% kokonaissa- dosta) eri istutusaikoina ja korjuukertoina vuonna 2004. Lajike Istutus 19.5. Istutus 16.6. Istutus 14.7. Korjuu Korjuu Korjuu 14.7. 20.7. 3.8. 9.8. 6.9. 13.9. Stallion 94 91 90 61 77 68 Dover 98 96 90 90 81 72 Bedford 97 97 91 74 80 63 Caprice 96 85 86 51 82 56 Helsinas 94 96 Ardinas 83 96 91 80 88 80 Platinas 93 87 78 85 91 78 Robinson 92 96 92 85 80 81 Silvinas 87 42 77 44 Keskiarvo 93 93 88 71 82 68 Taulukko 31. Jäävuorisalaatin kauppakelpoisten kerien keskipaino (g) eri istu- tus- ja korjuuerissä vuonna 2004. Lajike Istutus 19.5. Istutus 16.6. Istutus 14.7. Korjuu Korjuu Korjuu 14.7. 20.7. 3.8. 9.8. 6.9. 13.9. Stallion 462 785 570 584 605 610 Dover 581 729 540 575 563 573 Bedford 575 704 526 535 563 546 Caprice 545 715 534 560 561 514 Helsinas 514 624 Ardinas 443 611 559 605 587 560 Platinas 552 674 560 579 659 618 Robinson 512 699 508 560 505 513 Silvinas 613 570 670 690 Keskiarvo 523 693 551 571 589 578 Vuosi 2005 Vuonna 2005 sato oli suurin kesäkuun istutuserässä (Kuva 11) ja kauppakelpoi- sen sadon osuus suurin toukokuun istutuksessa (Taulukko 32). Toukokuun istu- tuksen kokonais- tai kauppakelpoisessa sadossa ei ilmennyt tilastollisesti mer- kitseviä lajike-eroja. Toisessa korjuussa kauppakelpoinen sato oli verrannelaji- ke Stallionia pienempi lajikkeissa Kuala ja Helsinas. Suurin sato, joka tosin ei eronnut tilastollisesi verranteesta, saatiin Robinson- ja Ardinas-lajikkeista. 55 Kesäkuun istutuserän ensimmäisessä korjuussa ei havaittu tilastollisesti mer- kitseviä lajike-eroja. Toisessa korjuussa satoerot kokonaissadossa olivat pieniä, mutta kauppakelpoisessa sadossa huomattavia: suurimman kauppakelpoisen sa- don tuotti Robinson. Kauppakelpoinen sato jäi verrannetta pienemmäksi Ku- ala-, Platinas- ja Coquette-lajikkeilla kerien pilaantumisen vuoksi. T oukokuun istutus 0 10 20 30 40 50 1. is t. / I 1. is t. / IIK orjuuke rta t/ha t/ha t/ha Stallion Dover Kuala Coquette Helsinas Ardinas Platinas Robinson K es äkuun istutus 0 10 20 30 40 50 2. is t. / I 2. is t. / IIK orjuuke rta Stallion Dover Kualal Coquette Helsinas Ardinas Platinas Robinson Heinäkuun istutus 0 10 20 30 40 50 3. is t. / I 3. is t. / IIK orjuuke rta Stallion Dover Kuala Coquette Helsinas Ardinas Platinas Robinson Kuva 11. Jäävuorisalaatin kauppakelpoinen sato vuonna 2005. 56 Heinäkuun istutuserän ensimmäisessä korjuussa ei ollut tilastollisesti merkit- seviä lajike-eroja sadon määrässä. Kauppakelpoinen sato jäi pieneksi, koska sadossa oli runsaasti pienikokoisia keriä. Toisella korjuukerralla kokonais- ja kauppakelpoista sato oli verrannetta pienempi lajikkeissa Dover, Kuala ja Ar- dinas. Kauppakelpoisten kerien keskipaino oli toukokuun istutuksessa suurin Stallion- ja Ardinas-lajikkeilla ja pienin Helsinas-lajikkeella (Taulukko 33). Kesäkuussa istutetuista lajikkeista suurimpia keriä kasvattivat Coquette ja Dover ja toiseen korjuuseen mennessä Robinson. Heinäkuun istutuksessa suurimpia keriä tuot- ti Coquette ja toisessa korjuussa myös Platinas ja Stallion. Taulukko 32. Jäävuorisalaatin kauppakelpoisen sadon osuus (% kokonaissa- dosta) eri istutusaikoina ja korjuukertoina vuonna 2005 Lajike Istutus 17.5. Istutus 15.6. Istutus 13.7. Korjuu Korjuu Korjuu 6.7. 11.7. 25.7. 29.7. 17.8. 22.-23.8. 29.8. Stallion 45 59 44 41 31 50 Dover 55 50 62 36 23 31 Kuala 38 43 40 19 33 32 Coquette 32 51 54 23 25 44 Helsinas 44 49 46 27 14 50 Ardinas 51 67 46 44 24 36 Platinas 41 49 35 20 24 43 Robinson 58 81 61 65 14 43 Keskiarvo 46 56 48 35 28 24 44 Taulukko 33. Jäävuorisalaatin kauppakelpoisten kerien keskipaino (g) eri istu- tus- ja korjuuerissä vuonna 2005. Lajike Istutus 17.5. Istutus 15.6. Istutus 13.7. Korjuu Korjuu Korjuu 6.7. 11.7. 25.7. 29.7. 17.8. 22.-23.8. 29.8. Stallion 420 522 450 512 347 427 Dover 413 498 454 527 337 356 Kuala 407 513 432 446 339 366 Coquette 385 486 482 532 370 441 Helsinas 373 463 437 518 337 404 Ardinas 425 519 457 506 373 402 Platinas 416 472 440 472 333 433 Robinson 414 502 419 540 344 390 Keskiarvo 408 498 446 513 338 355 417 57 Vuosi 2006 Myös vuonna 2006 kokonaissato oli suurin kesäkuun istutuserässä, mutta kaup- pakelpoinen sato oli suurin toukokuun istutuksen toisella korjuukerralla (Kuva 12). T oukokuun is tutus 0 10 20 30 40 50 1. is t. / I 1. is t. / II K orjuuke rta t/ha t/ha t/ha Stallion Dover K uala Hattrick Hels inas Ardinas P latinas R obins on K es äkuun is tutus 0 10 20 30 40 50 2. is t. / I 2. is t. / IIK orjuuke rta Stallion Dover K uala Hattrick Hels inas Ardinas P latinas R obins on Heinäkuun is tutus 0 10 20 30 40 50 3. is t. / I 3. is t. / II K orjuuke rta Stallion Dover K uala Hattrick Hels inas Ardinas P latinas R obins on Kuva 12. Salaatin kauppakelpoinen sato vuonna 2006. 58 Ensimmäisen istutuserän kokonais- tai kauppakelpoisessa sadossa ei ollut ti- lastollisesti merkitseviä eroja kummallakaan korjuukerralla. Kauppakelpoisen sadon osuus oli suurin lajikkeilla Hattrick ja Platinas (Taulukko 34). Monilla lajikkeilla aikaisessa sadossa oli paljon pienikokoisia keriä ja keskipaino oli al- hainen (Taulukko 35). Kesäkuun istutuserän ensimmäisessä korjuussa satoisin ja kauppakelpoisuu- deltaan paras oli Stallion. Pienimmän sadon tuotti Helsinas. Toisessa korjuussa runsaimmin kauppakelpoista satoa tuottivat Dover ja Robinson, mutta lajike- erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Heinäkuun istutuserän ensimmäisessä korjuussa suurimman, verrannelajiket- ta suuremman sadon tuotti Hattrick. Kauppakelpoisen sadon osuus oli alhai- sin Robinsonilla ja Helsinasilla ja suurin Hattrickilla. Toisella korjuukerralla ei havaittu tilastollisesti merkitseviä lajike-eroja sadon määrässä. Vähiten kaup- pakelpoista satoa kokonaissadosta saatiin lajikkeista Ardinas, Platinas ja Hat- trick. Sekä kesällä 2005 että 2006 otollinen korjuuaika oli verraten lyhyt. Jälkimmäi- sessä korjuussa sadon laatu ehti useilla lajikkeilla heiketä, mikä pienensi kaup- pakelpoisen sadon osuutta kokonaissadosta. Kauppakelpoisten kerien keskipaino oli kaikissa istutuserissä pienin Helsinas- lajikkeella (Taulukko 35). Suurikokoisia keriä tuottivat Hattrick, Stallion ja Ar- dinas. Taulukko 34. Jäävuorisalaatin kauppakelpoisen sadon osuus (% kokonaissa- dosta) eri istutusaikoina ja korjuukertoina vuonna 2006. Lajike Istutus 22.5. Istutus 19.6. Istutus 12.7. Korjuu Korjuu Korjuu 29.6. 5.7. 21.7. 28.7. 15.8. 18.8. Stallion 35 63 71 34 51 32 Dover 19 79 52 51 55 36 Kuala 38 75 47 34 63 36 Hattrick 51 62 54 36 81 29 Helsinas 31 59 26 35 41 36 Ardinas 41 77 58 35 66 29 Platinas 50 66 42 38 58 30 Robinson 38 81 50 51 40 46 Keskiarvo 38 70 50 39 57 34 59 Taulukko 35. Jäävuorisalaatin kauppakelpoisten kerien keskipaino (g) eri istu- tus- ja korjuuerissä vuonna 2006. Lajike Istutus 22.5. Istutus 19.6. Istutus 12.7. Korjuu Korjuu Korjuu 29.6. 5.7. 21.7. 28.7. 15.8. 18.8. Stallion 342 424 375 566 375 401 Dover 339 423 348 527 335 404 Kuala 350 427 357 501 361 413 Hattrick 366 414 370 507 387 411 Helsinas 340 383 326 474 341 376 Ardinas 352 421 363 476 375 416 Platinas 349 427 348 513 369 401 Robinson 346 416 347 481 347 379 Keskiarvo 350 418 358 505 365 399 Sadon laatu4.3.2 Halkaistuista keristä mitattiin kerän korkeus ja leveys sekä kerän sisällä olevan varren korkeus. Näistä voitiin laskea korkeuden ja leveyden suhde ja varren kor- keuden suhde kerän korkeuteen, joka kertoo myös kukkavarren pituuskasvun alkamisesta. Lisäksi näytteistä arvioitiin kerän kiinteyttä ja vuosina 2005–2006 yleisvaikutelmaa kerien ulkoisesta laadusta asteikolla 1–9. Lajike-erot arvioiduissa ominaisuuksissa eivät olleet kovin johdonmukaisia ei- vätkä merkittäviä eikä tuloksia siten esitetä tarkemmin. Kerät olivat jälkimmäi- sellä korjuukerralla kiinteämpiä kuin ensimmäisellä. Myös varren suhteellinen korkeus kerän sisällä kasvoi, kun korjuuta viivästettiin, joten salaatit valmis- tautuivat jo kukkavarren kasvuun. Lehdenreunapolte ei ollut merkittävä ongel- ma yhtenäkään koevuonna. Aistittava laatu4.3.3 Aistittava laatu arvioitiin kesä- ja heinäkuun istutuksen sadosta Ruokakeskol- la. Aistittava laatu oli yleensä hyvä, ja varsinkin rakenteessa ja värissä lajike- erot olivat pieniä (Taulukot 36–37). Ardinas arvioitiin maultaan parhaaksi jo- kaisella arviointikerralla (Kuva 13). Vuoden 2005 sadosta mitattiin myös liukoisen kuiva-aineen pitoisuus (Brix-%, Taulukko 37). Heinäkuun lopulla korjatussa sadossa se oli 2,6–3,2. Elokuun lo- pulla valmistuneessa sadossa se oli selvästi korkeampi, 3,5–4,1. Lajike-erot ei- vät olleet kovin suuria. 60 Taulukko 36. Jäävuorisalaatin aistittava laatu kesä- ja heinäkuun 2004 istutuk- sen sadossa mitattuna Karlsruhen asteikolla (1-9, jossa 9 on paras). Lajike Kesäkuun istutus, korjuu 9.8. Heinäkuun istutus, korjuu 6.9. Maku Rakenne Väri Maku Rakenne Väri Stallion 7,7 7,7 7,6 7,7 8,1 8,0 Dover 6,6 7,6 7,9 8,0 7,9 7,7 Bedford 6,8 7,5 7,7 6,8 7,9 7,7 Caprice 6,8 8,1 7,7 7,0 7,8 7,9 Ardinas 8,3 7,9 8,1 8,3 7,8 7,8 Platinas 7,4 7,9 7,4 7,9 7,9 7,6 Robinson 7,3 7,5 8,3 7,6 7,4 7,9 Silvinas 7,7 8,0 8,3 7,5 8,0 7,7 Taulukko 37. Jäävuorisalaatin aistittava laatu ja Brix-% kesä- ja heinäkuun 2005 istutuksen sadossa mitattuna Karlsruhen asteikolla (1–9, jossa 9 on paras). Lajike Kesäkuun istutus, korjuu 25.7. Heinäkuun istutus, korjuu 22.–23.8. Maku Rakenne Väri Brix Maku Rakenne Väri Brix Stallion 7,5 7,9 7,7 2,8 8,1 8,1 8,2 3,7 Dover 8,0 8,0 8,2 2,8 8,1 8,2 8,1 3,8 Kuala 7,8 8,1 8,2 2,8 7,7 8,2 8,1 3,6 Coquette 7,4 8,0 7,9 2,6 7,7 7,9 7,7 3,7 Helsinas 7,3 8,3 7,3 3,0 7,5 7,5 7,8 4,1 Ardinas 8,4 8,3 8,5 3,2 8,5 8,4 8,3 3,8 Platinas 6,9 8,4 7,7 3,2 8,0 8,2 8,1 3,8 Robinson 7,1 8,1 8,2 3,0 7,9 8,3 8,2 3,5 Kuva 13. Ardinas arvioitiin maultaan parhaaksi salaattilajikkeeksi jokaisella ar- viointikerralla. Kuva: Petri Vanhala. 61 Tulosten tarkastelu4.4 Keräsalaatilla suurimmat lajike-erot ilmenivät kauppakelpoisen sadon osuu- dessa, erityisesti jos sadonkorjuuta ei tehty heti korjuukelpoisuuden täytyttyä. Käytännön viljelyssäkin saman istutuserän korjuu voi ajoittua pidemmälle aika- jaksolle esimerkiksi tasaisen tarjonnan takaamiseksi tai markkinointivaikeuksi- en takia. Useimmilla lajikkeilla otollinen korjuuaika oli verraten lyhyt. Varhain korjatussa sadossa oli runsaasti pieniä, alle 300 g painavia salaatinkeriä. Myö- hemmin kerätyissä salaateissa alkoi olla laatuongelmia: lehdenreunapoltetta, mätää (ilmeisesti kalsiumin puutteen seurauksena) ja harmaahometta. Varmimpia sadontuottajia olivat lajikkeet Ardinas, Dover ja Robinson. Myös verranteena viljelty Stallion oli varsin satoisa. Robinson-lajike erottui muista siten, että se kesti korjuun viivästymistä hyvin ja jokaisessa viljelyerässä sen kauppakelpoinen sato pinta-alaa kohti oli jälkimmäisellä korjuukerralla suu- rempi. Lajikkeet Helsinas ja Kuala sekä vain vuoden 2004 kokeessa mukana olleet Bedford ja Caprice jäivät kauppakelpoisen sadon määrässä muita lajik- keita heikommiksi. Kaikki tutkitut lajikkeet saivat hyvät arvosanat aistittavasta laadusta. Parhaal- ta raadin mielestä maistui Ardinas. Osa tämän tutkimuksen lajikkeista oli lajikekokeissa Etelä-Savossa vuosina 2006 ja 2007. Meidän kokeessamme melko hyvin menestynyt Platinas oli sa- toisa lajike myös Etelä-Savossa, mutta toisena vuonna se ei vakuuttanut viljeli- jöitä (Hintikainen ym. 2008b). Piikkiössä hyvin menestynyt Ardinas oli satoisa myös Etelä-Savossa vuonna 2006. Helsinas-lajikkeen kauppakelpoinen sato jäi heikoksi molemmissa paikoissa tautien ja kukkavartisuuden vuoksi. Avomaankurkku – määrää, laatua ja 5 sadon ajoitusta Tausta5.1 Avomaankurkun lajikekokeet olivat jatkoa vuonna 2004 päättyneelle, säilyke- yritysten ja MTT:n rahoittamalle hankkeelle ”Vihanneslajikkeiden monimuo- toisuus vahvuudeksi”. Elintarviketeollisuusliiton vihannessäilyketeollisuus- yhdistys jatkoi kurkkututkimuksen rahoittamista vuosina 2005–2006, jolloin kurkkukokeet oli luontevaa liittää muiden vihannesten lajiketutkimuksen yhte- yteen. Tässä esitetään tulokset vuosilta 2004–2006. 62 Kokeiden päämääränä oli selvittää kurkkulajikkeiden viljelyvarmuutta, kas- vuominaisuuksia, satoisuutta ja sadon laatua Suomen olosuhteissa. Lisäksi yhteistyökumppanit säilyketeollisuudesta arvioivat lajikkeiden soveltuvuutta omiin tuotantoprosesseihinsa. Toteutus5.2 Lajikkeet5.2.1 MTT:n koekentällä Piikkiössä tehdyissä kokeissa oli vuosittain mukana 12 la- jiketta (Taulukko 38). Lajikkeet sijoitettiin pellolle satunnaistettujen täydellis- ten lohkojen koemallin mukaisesti. Kokeessa oli neljä kerrannetta. Carine-laji- ketta pidettiin verrannelajikkeena edellisvuosien tapaan. Taulukko 38. Avomaankurkkulajikkeet kokeissa eri vuosina. Lajike Jalostaja 2004 2005 2006 Carine Royal Sluis (Seminis) x x x Celine Royal Sluis (Seminis) x x RS1939 Royal Sluis (Seminis) x RS1989 Royal Sluis (Seminis) x Etude Rijk Zwaan x x x Dirigent (RZ12-17) Rijk Zwaan x x x Aubade (RZ12-18) Rijk Zwaan x x x Majestosa (RZ12-21) Rijk Zwaan x x x Servus Nunhems Zaden x x Capra Nunhems Zaden x Opalit (Nun4011) Nunhems Zaden x x x Nun4015 Pu Nunhems Zaden x RS1012 Royal Sluis (Seminis) x RS2281 Royal Sluis (Seminis) x Nun4021Pu Nunhems Zaden x Dolomit Nunhems Zaden x RS2080 Royal Sluis (Seminis) x RS2211 Royal Sluis (Seminis) x RS0233 Royal Sluis (Seminis) x Nun4023 Nunhems Zaden x Nun4025 Nunhems Zaden x B2698 Bejo Zaden x 63 Perustaminen ja hoitotyöt5.2.2 Taimet istutettiin mustalla muovilla katettuihin penkkeihin, joihin asennettiin tihkuletkut kastelua ja lisälannoitusta varten. Istutuspäivät eri vuosina olivat 3.6.2004, 31.5.2005 ja 7.6.2006. Istutuksen jälkeen taimet peitettiin harsolla al- kukasvukauden ajaksi. Maan kosteutta seurattiin tensiometreillä, ja kastelura- jana käytettiin -150–300 hPa. Koelohkojen viljavuustiedot on esitetty taulukossa 39. Esikasvina oli joka vuo- si kaura. Vuonna 2004 koko koealueelle levitettiin hivenlannoitteeksi Hivenravinnese- osta 200 kg/ha. Peruslannoitteeksi levitettiin kurkkupenkkien kohdalle 60 cm leveälle kaistalle Puutarhan Y3-lannoitetta 600 kg/ha ja superfosfaattia 175 kg/ ha (määrä laskettu koko alaa kohti mutta kohdistettu vain penkkeihin). Lisälan- noitusta annettiin kastelulannoituksena 1-2 kertaa viikossa 6.7. alkaen elokuun lopulle asti. Kastelulannoitteina käytettiin kastelukalkkisalpietarin ja kalium- nitraatin seosta (44 % + 56 %). Koko kasvukauden aikana annettiin yhteensä 128 kg/ha N, 40 kg/ha P ja 194 kg/ha K. Vuonna 2005 peruslannoituksena annettiin Puutarhan Y1-lannosta (9-6-17) 670 kg/ha. Lisälannoituksena annettiin kalkkisalpietaria ja kaliumnitraattia. Koko- naislannoitus oli 160 kg N, 40 kg P ja 242 kg K hehtaaria kohti. Vuonna 2006 peruslannoitteena käytettiin Puutarhan Y3-lannosta (10-4-17) 600 kg/ha, Kalsiumlannosta 120 kg/ha, rakeista puutarhakalkkia 250 kg/ha ja hivenravinneseosta 150 kg/ha. Lisäksi kasvukaudella annettiin kastelulannoi- tuksena kalkkisalpietaria ja kaliumnitraattia. Taulukko 39. Viljavuustiedot kurkkukokeiden paikoilta. Näytteet on otettu koetta edeltävänä syksynä. Koe Maalaji jl pH Ca P K Mg S B Cu Mn Zn 10 x mS/ cm mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l 2004 rmKHt 0,9 7,2 1630 33 110 169 0,4 4,6 5,5 1,16 2005 rm KHt 0,9 6,7 1550 20 109 169 <9 0,4 4,8 6,6 1,33 2006 m HtMr 0,8 6,4 890 34 152 121 <9 0,3 8,7 17 5,45 Havainnot ja mittaukset5.2.3 Sadonkorjuu aloitettiin ensimmäisten hedelmien saavutettua riittävän koon. Satoa poimittiin kaksi kertaa viikossa, kunnes kasvusto tuhoutui yöpakkasis- sa tai sadontuotto muuten tyrehtyi. Sato lajiteltiin kauppakelpoisiin (hedelmän 64 halkaisija 25-45 mm), pieniin (halkaisija alle 25 mm), ylisuuriin (halkaisija yli 45 mm) ja muusta syystä virheellisiin (pilaantuneet, epämuotoiset) (Kuva 14). Tuloksista laskettiin kokonais- ja kauppakelpoinen sato pinta-alaa kohti, ja ne analysoitiin tilastollisesti. Jos lajikkeen vaikutus satoon oli merkitsevä, eri la- jikkeiden tulosta verrattiin tilastollisesti verrannelajike Carinen satoon. Kuva 14. Kauppakelpoisiin luettiin ensimmäisen luokan kurkut, joiden halkaisi- ja oli 25–45 mm. Kuva: Petri Vanhala. Hedelmien kiinteyttä mitattiin Lloyd-aineenkoetuslaitteella kerran tai kahdesti satokaudella. Mittauksessa työnnettiin halkaisijaltaan 4,8 mm:n suuruinen me- tallipuikko hedelmän sisään 15 mm:n syvyyteen asti vakionopeudella 10 mm/ min ja mitattiin etenemiseen tarvittu voima (Kuva 15). Samoista kurkuista mi- tattiin hedelmien paino, pituus ja paksuus. Mittauksiin otettiin 10 hedelmää joka koeruudusta eli yhteensä 40 hedelmää joka lajikkeesta. Lisäksi kasvustosta seurattiin eri lajikkeiden vegetatiivista kasvua sekä lehtien väri SPAD-mittarilla. Näitä tuloksia ei kuitenkaan esitetä tässä raportissa. Kuva 15. Kurkun hedelmien kiinteyttä mi- tattiin Lloyd-laitteella, jonka mittauspuikko oli säädetty etenemään hedelmään 15 mm:n syvyyteen nopeudella 10 mm/min. Kuva: Terhi Suojala-Ahlfors. 65 Tulokset5.3 Sato5.3.1 Vuosi 2004 Viileänä ja kosteana kesänä 2004 kurkun kasvu oli melko hidasta, mutta tasais- ta. Suurimmat erot sadon määrässä syntyivät satokauden alkuvaiheessa (Kuva 16). Alkusadossa erityisesti RS 1939 ja RS 1989 tuottivat heikosti satoa, ja myös Servus, Majestosa, Dirigent ja Aubade jäivät jälkeen verrannelajike Carinesta. Muiden lajikkeiden satoisuus oli Carinen luokkaa. Pääsadon aikaan elokuun al- kupuolella lajike-eroja ei juuri ollut: eniten satoa kerättiin Nun 4015 Pu-lajik- keesta. Myöskään loppusadossa ei ilmennyt suuria lajike-eroja, mutta RS 1989 tuotti hieman muita enemmän. Koko kesän aikana parhaan sadon tuotti Nun 4015 Pu, mutta 1. luokan sadossa sen etumatka muihin lajikkeisiin ei ollut yhtä suuri (Taulukko 40). Tilastollisen analyysin mukaan olivat kokonais- ja kauppakelpoiselta sadoltaan verrannela- jike Carinea heikompia lajikkeet RS 1939, RS 1989, Majestosa ja Servus, joi- den alkusato oli pieni. Muiden lajikkeiden satotulokset eivät eronneet tilasto- analyysissä Carinen sadosta. Ylisuuria kurkkuja oli eniten lajikkeissa Nun4015 Pu ja Aubade. Kuva 16. Avomaankurkun kokonaissato viiden poimintakerran jaksoissa vuo- den 2004 kokeessa. 0 5 10 15 20 25 30 23.8.-6.9. 5.8.-19.8. 19.7.-2.8. Nun4015 Pu Opali t Cap ra Ser vu s Majes tosaAubad e Dirige nt Etud e RS 198 9 RS 193 9 Celin e Car ine t/ha 66 Taulukko 40. Avomaankurkkulajikkeiden kokonais- ja kauppakelpoinen sato ja eri laatuluokkien osuudet vuonna 2004. Lajike Kokonaissato 1. luokan sato Osuudet sadosta (%) 1000 kg/ha 1000 kg/ha 25–45 mm, 1. lk >45 mm virheelliset Carine 60,5 54,8 90 2 7 Celine 58,0 51,6 89 3 7 RS 1939 52,2 48,8 93 1 4 RS 1989 53,1 49,1 92 3 5 Etude 57,2 50,9 89 4 7 Dirigent 58,5 54,6 93 1 5 Aubade 60,3 52,0 86 8 6 Majestosa 53,6 50,1 93 2 4 Servus 53,8 48,6 90 4 5 Capra 58,3 53,0 91 4 5 Opalit 62,6 56,8 91 5 4 Nun4015Pu 65,2 57,0 87 7 6 Vuosi 2005 Kesällä 2005 avomaankurkun lajikkeet tuottivat satoa tasaisesti läpi satokau- den. Nun 4021 ja Opalit aloittivat sadontuotannon ensimmäisinä. Lajikkeiden RS 2281, Etude RZ, Nun 4021 Pu sato painottui muita enemmän satokauden en- simmäiseen kolmannekseen (Kuva 17), kun taas Servus ja RS 1012 olivat myö- 0 5 10 15 20 25 30 18.8.-1.9. 1.8.-15.8. 14.7.-28.7. Nun 4021 Pu Dolomit Nu n Opali t Ser vus Nu n Aubad e Dirige nt Majes tosa Etude R Z RS 228 1 RS 101 2 Celine R S Car ine R S t/ha Kuva 17. Kurkkulajikkeiden kokonaissato 2,5 viikon (viiden poimintakerran) jak- soissa vuonna 2005. 67 häisimpiä. Enin osa kurkkulajikkeista, jotka aloittivat sadontuotantonsa ensim- mäisinä, säilyi runsassatoisena kasvukauden loppuun asti. Viimeiseksi sadon- tuotannossa alkuun päässeet lajikkeet Servus ja RS 1012 eivät edes loppukau- desta saaneet toisia lajikkeita kiinni satomäärässä. Koko kesän aikaisessa kokonais- ja kauppakelpoisessa sadossa (Taulukko 41) satoisimpia olivat Nun 4021 Pu, Dirigent, Aubade, Etude, Opalit ja Majestosa, joiden sato oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi kuin verranelajike Cari- nen sato. Taulukko 41. Avomaankurkkulajikkeiden kokonais- ja kauppakelpoinen sato ja eri laatuluokkien osuudet vuonna 2005. Lajike Kokonaissato 1. luokan sato Osuudet sadosta (%) 1000 kg/ha 1000 kg/ha 25–45 mm, 1. lk >45 mm virheelliset Carine 52,7 43,7 83 3 11 Celine 50,3 41,4 82 3 13 RS 1012 50,1 44,5 89 2 6 RS 2281 55,7 48,9 88 3 7 Etude 63,3 53,4 84 4 10 Majestosa 61,3 53,9 88 1 6 Dirigent 66,0 59,4 90 1 6 Aubade 63,3 50,9 80 7 10 Servus 47,4 41,2 87 1 8 Opalit 62,1 53,2 86 4 7 Dolomit 53,7 45,1 84 2 11 Nun 4021 Pu 67,0 57,3 86 3 8 Vuosi 2006 Kesällä 2006 avomaankurkun lajikkeet tuottivat satoa tasaisesti läpi satokauden lukuun ottamatta RS 2080-lajiketta, joka aloitti sadontuoton hitaammin. Se kui- tenkin tuotti satokauden keskivälin poimintakerroilla runsaasti ja kokonaissa- toa kertyi hyvin. Nunhemsin lajikkeet Nun 4023, Nun 4025 ja Opalit aloittivat sadontuotannon ensimmäisinä. Näistä lajikkeista Nun 4025 sato painottui mui- ta enemmän satokauden ensimmäiseen kolmannekseen (Kuva 18). Myös toinen numerolajike Nun 4023 tuotti enemmän satoa kauden alussa. Opalit, Dirigent ja RS 2211 tuottivat hedelmiä lähes yhtä paljon sekä alku- että keskijaksossa. Muut lajikkeet tuottivat eniten keskijakson aikana. Elo–syyskuun vaihteeseen osuneessa loppujaksossa eniten satoa kertyi Etude-lajikkeelle. Tilastollisen ana- 68 lyysin mukaan lajikkeiden satotuloksissa ei ollut merkitseviä eroja. Kaikkien lajikkeiden satotaso oli korkea (Taulukko 42). Kuva 18. Kurkkulajikkeiden kokonaissato kolmen viikon (kuuden poimintaker- ran) jaksoissa vuonna 2006. Taulukko 42. Avomaankurkkulajikkeiden kokonais- ja kauppakelpoinen sato ja eri laatuluokkien osuudet vuonna 2006. Lajike Kokonaissato 1. luokan sato Osuudet sadosta (%) 1000 kg/ha 1000 kg/ha 25–45 mm, 1. lk >45 mm virheelliset Carine 89,6 76,2 85 3 9 RS2080 94,4 83,3 88 3 7 Nun 4023 101,7 87,6 86 5 5 RS 2211 93,8 81,4 87 5 5 Etude 98,2 87,2 89 3 8 Majestosa 95,6 85,2 89 2 7 Dirigent 91,2 81,2 89 3 5 Aubade 96,4 81,3 84 5 8 Bejo2698 94,6 84,7 90 2 5 Opalit 99,2 82,6 84 5 6 Nun 4025 104,0 86,3 83 7 5 RS0233 86,7 73,0 84 4 9 Hedelmien kiinteys5.3.2 Hedelmien kiinteyttä mitattaessa käytettiin useita mittaussuureita. Mittaukseen käytetty maksimivoima kuvaa lähinnä kuoren kovuutta (tai sitkeyttä). Koko mittaukseen käytetty työ kuvaa hedelmän rakenteen kovuutta kokonaisuutena. Mittauksen päättyessä mitattu voima kertoo hedelmän sisäosan kovuudesta. Vuoden 2004 sadossa hedelmän kuori oli kovin lajikkeilla RS1989, Servus ja Capra ja pehmein lajikkeessa Dirigent. Koko hedelmän kovuus oli suurin la- RS023 3 Nun402 5 Opali t Bejo269 8 Aubad e Dirige nt Majes tosaEtud e RS221 1 Nun 402 3 RS208 0 Car ine 0 10 20 30 40 50 21.8.-7.9. 31.7.-17.8. 10.7.-27.7. t/ha 69 jikkeissa Celine, Aubade, Servus, Capra ja Opalit (Kuva 19). Hedelmän keski- osa oli kiintein Aubade-lajikkeella mutta varsin kiinteä myös Dirigent-, Majes- tosa-, Servus-, Capra- ja Opalit-lajikkeissa. Vuonna 2005 kovin kuori oli lajikkeilla Aubade ja Celine ja pehmein kuori lajikkeella Dolomit. Koko mittausalueella rakenne oli kiintein Aubade-lajik- keessa, seuraavina tulivat Servus, Celine, Carine ja Opalit. Hedelmän keskiosa (malto) oli muita kiinteämpi Aubade-lajikkeella, kuten aikaisempina vuosina. Kuva 19. Kurkun hedelmien kiinteys eri vuosina. Vuoden 2006 kokeessa kovin kuori sekä kiintein hedelmä ja hedelmän sisä- osa oli jälleen Aubade-lajikkeella. Kaikkein pehmein oli B2698-lajikkeen kuo- ri. Melko kiinteä hedelmän rakenne koko mittausalueella oli myös lajikkeissa Carine ja Opalit. 0,00 0,05 0,10 0,15 0,20 0,25 0,00 0,05 0,10 0,15 0,20 0,25 2004 Nun 4015 PuOpali t Cap ra M ittaukseen kä yt et ty ty ö (J) 2005 2006 0,00 0,05 0,10 0,15 0,20 0,25 Cari ne Celi ne RS 1 939 RS 1 989 Etu de Majestos a Aub ade RZ 12- 21 Ser vu s Car ine Celin e RS 101 2 RS 228 1 Etud e Maje stos a Dirigen t Aubad e Ser vu s Opali t Dolomi t Nun 4021 Pu Car ine RS208 0 Nun 402 3 RS221 1 Etud e Ma jesto sa Diri gen t Aubad e Bejo269 8 Opa lit Nun 402 5 RS023 3 70 Hedelmien ulkoinen laatu5.3.3 Vuoden 2004 kokeessa kaikkien lajikkeiden hedelmät olivat ulkoiselta laadul- taan hyviä. Lyhyimmät hedelmät oli lajikkeilla Celine ja Opalit (hedelmän pi- tuuden ja paksuuden suhde 3,1) ja pisimmät lajikkeilla RS1939, Carine ja Servus (suhde 3,3–3,5). Myös vuoden 2005 kokeessa ulkoinen laatu oli hyvä. Lyhimmät kurkut oli Nun4021-lajikkeella (suhde 3,1) Vuoden 2006 sadossa RS2080-lajikkeen hedelmät olivat muita piikkisempiä. Muuten kaikkien lajikkeiden laatu oli hyvä ja hedelmät keskimäärin pidempiä kuin edellisinä vuosina. Lyhyimmät hedelmät oli Majestosa-lajikkeella (suhde- luku 3,2) ja pisimmät RS0233-lajikkeella (suhdeluku 3,7). Tulosten tarkastelu5.4 Avomaankurkun keskimääräinen sato vaihteli vuosittain. Korkein sato saatiin viimeisenä koevuonna 2006, jolloin sää oli erittäin lämmin ja satokausi pit- kä. Suurimmat erot lajikkeiden välille sadontuotossa syntyivät yleensä kasvu- kauden alkupuolella. Kasvukaudella 2004 sadontuotto vaihteli jaksojen välillä muita vuosia enemmän. Vaikka lajike-erot olivat tuolloin isoja alkusadon ai- kana, myöhäisemmät lajikkeet olivat loppukaudesta satoisampia ja ottivat ai- kaisia lajikkeita kiinni sadon määrässä. Kesällä 2005 ja 2006 sadontuotto oli tasaisempaa. Suurimmat sadot tuottaneiden lajikkeiden satokausi alkoi verraten aikaisin. Sa- toisia lajikkeita olivat useana koevuonna mm. Opalit, Aubade ja Dirigent. Kah- tena ensimmäisenä koevuonna kaikkein korkein sato saatiin vain yhtenä koe- vuonna testatuista numerolajikkeista Nun 4015 (v. 2004) ja Nun 4021 (v. 2005). Vuoden 2006 kokeessa kaikkien lajikkeiden sato oli korkea eikä niiden välillä havaittu eroja tilastollisessa analyysissä. Verrannelajike Carinen sato oli vuon- na 2004 parhaiden lajikkeiden joukossa mutta seuraavina koevuosina se oli vä- häsatoisimpien lajikkeiden joukossa. Ensiluokkaisten kurkkujen osuus ei välttämättä ollut suurin kaikkein korkeim- man kokonaissadon tuottaneilla lajikkeilla. Kauppakelpoista satoa alensivat eni- ten virheelliset eli yleensä epämuotoiset kurkut, joiden osuus lisääntyi satokau- den lopulla. Hedelmien ulkoinen laatu oli joka vuosi hyvä Majestosa- ja Diri- gent-lajikkeilla. Helteisinä kausina kurkun sato valmistuu nopeasti ja hedelmät ehtivät helposti kasvaa liian suuriksi poimintakertojen välillä. Taipumusta ylisuurten hedelmi- en muodostumiseen näytti olevan mm. Aubade-, Nun4015Pu- ja Nun 4025-la- 71 jikkeissa, jotka saattavat edellyttää poimintakertojen tihentämistä lämpimissä kasvuoloissa. Hedelmien kiinteysmittauksissa erottui muista lajikkeista Aubade, jonka mal- to on ollut kaikkein kiintein jokaisena koevuonna. Koko hedelmän rakenne oli kiinteä myös lajikkeissa Celine, Carine, Aubade, Servus, Capra ja Opalit. He- delmän kiinteä rakenne on toivottava ominaisuus kurkkuja säilöttäessä. Lajik- keiden soveltuvuutta säilöntään testasivat myös yhteistyökumppanit säilykete- ollisuudesta. Yhteenveto6 Lajikekokeita tehtiin useilla koepaikoilla ja useina koevuosina. Tuloksissa näkyi käytännön viljelystäkin tuttu ilmiö: lajikkeiden menestyminen vaihteli huomat- tavasti kokeesta toiseen. Lopullisia päätelmiä lajikkeiden satoisuudesta, säily- vyydestä tai muista ominaisuuksista on vaikea tehdä. Osa lajikkeista vaihdettiin koevuosien välillä, mikä osaltaan lisäsi tulosten moninaisuutta. Toisaalta se oli perusteltua, koska heikoiksi havaittuja lajikkeita ei ollut järkevää pitää kokeis- sa mukana vuodesta toiseen. Tulosten perusteella pystyttiin kuitenkin erottele- maan joitakin melko varmoja, käytännön viljelyssä kokeilemisen arvoisia lajik- keita sekä heikosti menestyviä tai laadultaan puutteellisia lajikkeita. Porkkanalajikkeista Maestro ja Soprano olivat usein satoisimpien lajikkeiden joukossa, vaikka ne joissakin kokeissa menestyivät heikommin. Hyvin varas- tossa säilyviä lajikkeita olivat Maestro, Siroco, Soprano ja useissa kokeissa myös Negovia ja Nelix. Osiris-lajike oli mukana vain vuonna 2006, mutta sil- loin sen varastokestävyys oli hyvä. Säilyvyys oli epävarma erityisesti Dordog- ne- ja Ceres-lajikkeilla ja joissakin kokeissa myös Nottingham- ja Natalja-lajik- keilla sekä vuonna 2006 testatulla Alessia-lajikkeella. Viimeksi mainituista osa soveltunee ennemmin syysporkkanaksi kuin talvikauden varastointiin. Parsakaalin lajikkeista olivat aikaisimpia Montop, Lucky, Fellow ja vain vuo- den 2006 kokeessa ollut Niz 18-902. Lajikkeiden satoisuus vaihteli vuosien vä- lillä, mutta samana koevuonna tulokset olivat molemmilla koepaikoilla saman- suuntaisia. Vuonna 2004 suurin sato saaatiin Alborada-, Monaco- ja Triathlon- lajikkeista. Seuraavana kahtena koevuonna satoisimpia olivat aikaiset lajikkeet Montop ja Fellow. Kauppakelpoisen sadon osuus oli yleensä hyvä lajikkeissa Lucky, Montop ja Monterey sekä vuosina 2005–2006 mukana olleissa lajik- keissa Ironman ja Fellow. Onttoja varsia esiintyi vähintään kahtena koevuonna Surveyor-, Monaco- ja Fellow-lajikkeilla ja jonakin koevuotena myös Triath- lon- ja Milady-lajikkeilla. Aistinvaraisissa arvioinneissa lajikkeista erottuivat edukseen varsinkin asiantuntijaraadin arvioissa kypsänä ja raakana maistetut Fellow ja Montop. 72 Jäävuorisalaatin suurimmat lajike-erot ilmenivät lajikkeiden kauppakelpoisen sadon osuudessa. Varmimpia sadontuottajia olivat lajikkeet Ardinas, Dover ja Robinson. Myös verranteena viljelty Stallion oli varsin satoisa. Robinson-lajike erottui muista siten, että se kesti korjuun viivästymistä hyvin. Lajikkeet Helsi- nas ja Kuala sekä vain vuoden 2004 kokeessa mukana olleet Bedford ja Capri- ce jäivät kauppakelpoisen sadon määrässä muita lajikkeita heikommiksi. Kaik- ki tutkitut lajikkeet saivat hyvät arvosanat aistittavasta laadusta. Parhaalta raa- din mielestä maistui Ardinas. Avomaankurkun lajikekokeissa suurimmat sadot tuottaneiden lajikkeiden sato- kausi alkoi verraten aikaisin. Satoisia lajikkeita olivat useana koevuonna mm. Opalit, Aubade ja Dirigent. Kahtena ensimmäisenä koevuonna kaikkein kor- kein sato saatiin vain yhtenä vuonna testatuista numerolajikkeista Nun 4015 (v. 2004) ja Nun 4021 (v. 2005). Kauppakelpoista satoa alensivat eniten virheelli- set eli yleensä epämuotoiset kurkut, joiden osuus lisääntyi satokauden lopulla. Hedelmien ulkoinen laatu oli joka vuosi hyvä Majestosa- ja Dirigent-lajikkeil- la. Taipumusta ylisuurten hedelmien muodostumiseen näytti olevan mm. Au- bade-, Nun4015Pu- ja Nun 4025-lajikkeissa. Hedelmien kiinteysmittauksissa erottui muista lajikkeista Aubade, jonka malto on ollut kaikkein kiintein jokai- sena koevuonna. Tarjolla oleva vihanneslajikkeisto uudistuu jatkuvasti, joten uusien lajikkeiden soveltuvuus viljelyyn, prosessointiin ja kuluttajien tarpeisiin tulisi tutkia sään- nöllisin väliajoin. Kirjallisuus7 Hintikainen, V., Kivijärvi, P., Rimhanen, K., Piirainen, A. & Avikainen, H. 2008a. Parsakaalin lajikekoe. Teoksessa: Kivijärvi, P. (toim.). Avomaavihannesten lajike- ja varastointikokeet käytännön tiloilla. Maa- ja elintarviketalous 123. Jokioinen: MTT. s. 33–37. Hintikainen, V., Kivijärvi, P., Rimhanen, K., Tillanen, A., Piirainen, A. & Avikai- nen, H. 2008b. Jäävurorisalaatin lajikekokeet. Teoksessa: Kivijärvi, P. (toim.). Avomaavihannesten lajike- ja varastointikokeet käytännön tiloilla. Maa- ja elintarviketalous 123. Jokioinen: MTT. s.10–19. Hintikainen, V., Kivijärvi, P., Rimhanen, K., Tillanen, Anne & Valo, R. 2008c. Porkkanan lajike- ja varastointikokeet. Teoksessa: Kivijärvi, P. (toim.). Avo- maavihannesten lajike- ja varastointikokeet käytännön tiloilla. Maa- ja elin- tarviketalous 123. Jokioinen: MTT. s 47–61. 73 Lehtonen, S. 2006. Parsakaalilajikkeiden aistinvarainen laatu. HAMK Hämeen ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö, Puutarhatalouden koulutusohjelma Le- paa 9.11.2006. 37 s. Peltue, T. 2006. Parsakaalin F1-lajikkeiden soveltuvuus luomutuotantoon. HAMK Hämeen ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö, Puutarhatalouden kou- lutusohjelma Lepaa 31.7.2006. 40 s. Suojala-Ahlfors, T., Kallela, M. & Vanhala, P. 2008. Vihannesten lajikekokeita ti- loilla ja koekentillä. Koeohjeita. MTT:n selvityksiä 163. Jokioinen: MTT. (verk- kojulkaisu) 37 s. Saatavissa internetistä: http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts163. pdf. ISBN 978-952-487-201-0. Veteläinen, M., Voho, K. & Suojala-Ahlfors, T. 2006. Porkkanalajikkeita Pohjois- Suomeen – lajikekokeiden tuloksia 2004–2005. Teoksessa: Hopponen, A. (toim.). Maataloustieteen Päivät 2006, 11.–12.1.2006, Viikki, Helsinki. [esi- telmät ja posterit]. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote 21. Helsin- ki: Suomen maataloustieteellinen seura. 7 s. Saatavissa internetistä: http:// www.smts.fi/pos06/0104.pdf Maa- ja elintarviketalous 136 Maa- ja elintarviketalous 136 13 6 Vihannesten lajikevalinta käyttötarkoituksen mukaa n Kasvintuotanto Marja Kallela, Petri Vanhala, Terhi Suojala-Ahlfors ja Hanna Kairikko Vihannesten lajikevalinta käyttötarkoituksen mukaan