VALTION MAATALOUSKOETOIMINNAN JULKAISUJA N:o 190 PUBLICATIONS OF THE FINNISH STATE AGRICULTURAL RESEARCH BOARD No. 190 KAURALAJIKKEIDEN SATOISUUS PAIKALLISKOKEISSA KOETULOKSIA VUOSILTA 1923-1959 HELVI MARJANEN MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS PAIKALLISKOETOIMISTO SUMMARY PRODUCTIVITY OF OAT VARIETIES IN LOCAL EXPERIMENTS RESULTS OF TRIALS FROM THE YEARS 1923-1959 HELSINKI 1961 Helsinki 1961. Valtioneuvoston kirjapaino Sisällys Sivu Johdanto 5 Koeaineisto 7 Koesiemen ja kokeiden suoritus 10 Viljelyalueet 18 Maalajit 21 Satoluokat 22 Kokeiden luotettavuus ja tutkimusmenetelmä 24 Maassamme viljelyssä esiintyvistä ja viljelyyn suositeltavista kauralajikkeista sekä tutkittavan koetulosaineiston ryhmittämisestä 26 Osa I Kauralajikkeiden satotuloksia 28 Kultasade II 28 Sisu 32 Tammi 36 Eho 40 Juha 44 Soi II 47 Orion III 51 Pendek 54 Blenda 57 Blixt 59 Nip 61 Marne 63 Kyrö 66 Vuonna 1959 suoritettujen kauran lajikekokeiden tuloksia 68 Osa n Vanhempien kauralajikkeiden satotuloksia 71 Kultasade (I) 71 Kytö 73 Tähti 75 Pellervo 77 Esa 79 Simo 81 Orion II 83 Osmo II 84 Voitto 86 4 Sivu PeLson kaura 88 Louhi 89 Same 91 Yhteenveto vanhempien kauralajikkeiden satoisuudesta paikalliskokeissa 1920- ja 1930-luvulla Kultasade (I) -kauraan verrattuna 92 Osa III Kauralajikkeiden muita ominaisuuksia 94 Kauralajikkeiden olkisadot 94 Kasvuaika 96 Lämpöasteiden summista 102 Korrenlujuus 106 Kauralajikkeiden yleissuhteellinen satoisuus 109 Kultasade II -kauran satoluvut verrattuna virallisen tilaston satolukuihin 113 Yhdistelmä 114 Kirjallisuutta 118 Sumnzary 123 Reeeived 20th June 1960 This publication to be obtained abroad from the Library of the Agrieultural Researeh Centre, Tikkurila, Finland. Johdanto Kauraa viljeltiin maassamme vuonna 1958 441 901 ha:lla ja oli sen hallussa siten 163 % peltoalasta ja 49.0 % viljanviljelyalasta. Nämä luvut osoittavat, että kauran viljely maassamme on jokseenkin yhtä laajaa kuin muiden viljakasvien yhteensä. Kauraa pidetään rukiin ohella nuorimpana viljakasveistamme; sen tunsivat todennäköisesti kuitenkin jo muinais- suomalaiset jouduttuaan kosketuksiin germaanien kanssa (SAULI 1937). Kauran viljely on alkanut Itä-Suomessa, jossa se rukiin ohella on ollut pääviljana ja sieltä käsin levinnyt länteen päin. Hämeessä tiedetään kauraa viljellyn jo jonkin verran 1300-luvulla (GROTENFELT 1919). Kauran viljely on levinnyt hyvin hitaasti, niin että vasta 1800-luvun lopulla kaura saavutti valta-aseman viljakasvien joukossa. Vielä tämän vuosisadan alussa viljel- tiin maassamme yksinomaan maatiaiskauroja. Ensimmäiset jalosteet saapuivat tänne lännestä käsin, pääasiallisesti Ruotsista, Svalöfistä, mutta niitä tuli jonkin verran myös muista maista. Niinpä maanviljelystalou- dellisella koelaitoksella Änäsissä (nyk. Tikkurila, Maatalouden tutkimus- keskus) oli vuosien 1909-1912 kokeissa mukana 7 Svalöfin lajiketta: Kultasade, Fyris, Kello I ja II, Ligowo, Voitto, Suur-Mogul ja Hvitling sekä Saksasta Haage & Sz•hmidtin siemenliikkeestä Erfurtista ostettuja kauralajikkeita 8 kpl, jotka kaikki osoittautuivat oloihimme soveltumat- tomiksi. Lisäksi kokeissa oli lukuisia eri puolilta maatamme kotoisin olevia maatiaiskauroja (R(ELANDER) 1913). Kun paikallinen kasvinviljelykoe- toiminta yhteistoiminnassa maatalousneuvontajärjestöjen kanssa nykyi- sessä muodossa aloitettiin vuonna 1922, oli jo seuraavan koevuoden ohjel- massa 11 kauran lajikekoetta, joissa kokeiltiin kaikkiaan 17 eri kaura- lajiketta tai -linjaa. Varsinaisia lajikkeita oli 11, kasvinjalostuslaitosten linjoja 5 sekä yksi maatiaiskaura. Maanviljelystaloudellisella koelaitoksella saatujen hyvien koetulosten johdosta ja neuvontatyön päästyä vauhtiin maatiaiskaurojen merkitys väheni nopeasti. Svalöfin uudet lajikkeet todet- tiin hyviksi ja korrenlujuudeltaan maatiaiskauroja paremmiksi sekä varsin soveltuviksi maamme oloihin. Myös kotimainen kauranjalostustoiminta oli samaan aikaan päässyt hyvään alkuun, ja 1920-luvulla saatiin jo vilje- lyyn kotimaisia kaurajalosteita. PESOLA (1940 a) on arvioinut, että esim. 6 vuonna 1925 kauppaan laskettujen Kytö- ja Pelson kaurojen sekä ruotsa- laisen Orion II -kauran satoenemmyys maatiaisiin nähden on ollut keski- määrin 15 %. Kauran lajikekokeiden suorittaminen yksityisten maanviljelijöiden tiloilla on ollut edellä mainitusta vuodesta lähtien maatalouden tutkimuskeskuksen paikalliskoetoimiston työohjelmassa. Kokeiden järjestämisestä ja suorittami- sesta ovat huolehtineet maatalousneuvontajärjestöjen neuvojat paikallis- koetoimiston antamien ohjeiden mukaisesti ja niiden valvonnan alaisina. 1930-luvulla suorittivat paikalliskokeita myös eri koetoimintayhdistykset. Vuosina 1923-1958 on suoritettu kaikkiaan 1 696 kauran lajikekoetta. Käsillä olevan tutkimuksen tarkoituksena on selvittää paikalliskokeina suoritettujen kauran lajikekokeiden tuloksia pääasiallisesti vuosilta 1923- 1957. Uudempien lajikkeiden koetuloksia on joihinkin yhdistelmiin otettu mukaan myös vuodelta 1958, ja vuoden 1959 koetulokset esitetään erilli- sessä luvussa (sivu 68). Tähän asti eri viljakasveilla suoritettujen paikal- listen lajikekokeiden tuloksia on aikaisemmin julkaistu mm. seuraavasti: »Valtion maatalouskoetoiminnan julkaisut» N:ot 105 ja 145 käsittelevät vuosina 1933-1937 sekä 1938-1939 ja 1941-1954 suoritettujen kevät- vehnän lajikekokeiden tuloksia. Kauran sekä ohran lajikekokeiden tuloksia on julkaistu ja selvitetty mm. seuraavissa kirjoituksissa: F. TENNBERG: Eho-, Sisu- ja Soi II -kaurat paikalliskokeissa, Hankkijan Siemenjulkaisu 1950; II. MARJANEN: Kauralajikkeiden satoisuus paikalliskokeissa, Koe- toiminta ja käytäntö 1957 sekä 0. PERTTULA: Ohralajikkeet paikallisissa kokeissa, Koetoiminta ja käytäntö 1946. Lisäksi ovat KOSKINEN (1932), POHJAKALLIO (1934) ja PESOLA (1938) käsitelleet tutkimuksissaan paikallis- kokeiden tuloksia, kaksi edellistä perunan ja viimeksi mainittu kevät- vehnän lajikekokeiden tuloksia. Tässä tutkimuksessa kiinnitetään päähuomio eri kauralajikkeiden satoi- suuteen. Lajikkeiden muita ominaisuuksia selvitellään niin laajasti, kuin se tutkimuksen puitteissa on mahdollista. Paikalliskokeissa on vuoden 1923 jälkeen ollut kokeiltavana jokseenkin kaikki maassamme viljellyt lajikkeet, jonkin verran maatiaiskauroja sekä eri kasvinjalostuslaitosten linjoja. Tässä tutkimuksessa esitetään koetuloksia niistä lajikkeista, joita on edellä mainittuina vuosina yleisesti viljelty maassamme, kuitenkin kiinnittämällä päähuomio nykyisin viljelyssä oleviin lajikkeisiin. Tässä yhteydessä pyydän esittää parhaat kiitokseni Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinjalostusosaston johtajalle, professori VILHO A. PESOLALLE tutkimusta koskevista arvokkaista tiedoista ja ohjeista. Koeaineisto Tutkimuksessa käytetyn koeaineiston muodostavat yksityisten maan- viljelijöiden tiloilla maatalousneuvontajärjestöjen neuvojien vuosina 1923- 1958 sekä osittain myös vuonna 1959 (esitetty erillisessä luvussa sivu 68) paikalliskokeina suorittamien kauran lajikekokeiden tulokset. Ko. tulokset on saatu tarkoitusta varten laadituilla selostuslomakkeilla maatalous- neuvontajärjestöjen kautta paikalliskoetoimistoon. Paikalliskoetoimiston arkistoon on näiden 36 koevuoden aikana kertynyt koetuloksia yhteensä 1 696:sta kauran lajikekokeesta. Tähän lukumäärään sisältyvät myös luovutetulla alueella 1920- ja 1930-luvulla suoritettujen kokeiden tulokset, yhteensä 50, joita tässä yhteydessä ei käsitellä. Käsillä olevassa tutkimuk- sessa esitetään 1 635 kokeen koetulokset, sillä koko koetulosaineistosta on hylätty vain 11 koetta. Karsinta on suoritettu hyvin varovasti, sillä on haluttu poistaa vain ne koetulokset, joita on voitu pitää ilmeisen virheel- lisinä. Sellaisia syitä, joiden perusteella karsintaa on suoritettu, ovat olleet esimerkiksi eläinten aiheuttamat tallaamiset ja kasvustojen syönnit, liian suuri koevirhe tai koeselostuksien puutteellisuus. Sen sijaan hallan ja viime vuosina Pohjanmaalla kaskaiden kasvustoille aiheuttamien tuhojen takia ei ole koetuloksia karsittu, mikäli kokeista on saatu punnitut jyvä- satotulokset. Koetulosaineistoon ei ole luettu niitä kokeita, jotka edellä mainittujen vaurioiden takia on korjattu vihantana. Tällaisia kokeita on ollut etenkin viimeisinä epäedullisina kesinä. Paikalliskokeita suorittavien neuvojien suuri kokemus kokeiden järjestämisessä on taannut sen, ettei koetuloksia ole tarvinnut karsia, sillä kokeiden suoritustyön taso on ollut hyvä. Seuraavassa asetelmassa esitetään koetulosaineiston jakautuminen eri vuosien osalle sekä aineistosta karsittujen koetulosten määrä. Kokeita, joista saatu Vuosi koetuloksia rear Trials with restals (obtained) Hyllittyjä Hyvåksyttyjti kokeita kokeita Rejected trials Passed trials 1923 11 11 1924 7 7 1925 7 7 1926 12 12 8 Kokeita, joista saatu Vuosi koetuloksia Hylättyjä Hyväksyttyjä kokeita kokeita Y ear Trials with results Rejeeled trials Passed trials (oblained) 1927 15 15 1928 23 23 1929 14 14 1930 18 — 18 1931 17 17 1932 32 — 32 1933 31 — 31 1934 17 17 1935 41 — 41 1936 101 1 100 1937 81 — 81 1938 100 __ 100 1939 87 1 86 1940 1 1 1941 28 1 27 1949 12 I 11 1943 11 — 11 1944 9 __ 9 1945 63 63 1946 122 1 121 1947 119 1 118 1948 79 ___ 79 1949 79 — 79 1950 67 67 1951 68 68 1952 45 1 44 1953 56 1 55 1954 43 1 42 1955 51 1 50 1956 39 1 38 1957 67 _2 67 1958 73 73 1 646 11 1 635 Asetelmasta havaitaan, että koekauden aikana on ollut kaksi ajan- jaksoa, jolloin vuosittain suoritettujen kokeiden lukumäärä on kohonnut yli 100 kokeen tai ollut lähellä sataa. Ensimmäinen jakso on ollut vuosina 1936-39, jolloin kiinnostus koko maassa paikalliskokeita ja erittäinkin 9 lajikekokeita kohtaan oli suuri. Toinen ajanjakso on ollut, kuten hyvin voidaan ymmärtää, heti sodan jälkeen vuosina 1946-47, jolloin maa- talouttamme oli nopeasti ryhdyttävä kohentamaan siitä rappiotilasta, mihin se oli sodan aikana joutunut. Suoritettujen kokeiden lukumäärä on melko tasaisesti jakautunut eri vuosien osalle; 1920- ja 1930-luvulla vuosit- taiset kokeiden lukumäärät olivat jonkin verran pienempiä kuin 1940- ja 1950-luvulla. Kun paikalliskoetoimiston taholta ei ole aikaisemmin julkaistu yhte- näistä, kaikkia suoritettuja kauran lajikekokeita käsittelevää julkaisua, esitetään tämän tutkimuksen puitteissa tietoja myös eräistä vanhoista, jo kokeista poistetuista lajikkeista. Tällaisilla koetuloksilla ei enää ole käy- täntöä palvelevaa arvoa, mutta koetulokset saattavat kuitenkin kiinnostaa niitä viljelijöitä, joilla vielä on tai on ollut näitä ns. vanhoja lajikkeita. Vanhempaa koetulosaineistoa on lajikkeiden osalta tutkimuksessa ollut pakko karsia. Karsimisen kohteeksi ovat joutuneet pääasiallisesti sellaiset lajikkeet, joita maassamme on viljelty sangen vähän tai jotka eivät ole syystä tai toisesta saaneet osakseen maanviljelijöiden taholta huomiota. Kokeillut lajikkeet ovat muutamia lukuun ottamatta olleet peräisin joko Ruotsin Kylvösiemenyhdistyksen Svalöfin kasvinjalostuslaitokselta tai omilta kasvinjalostuslaitoksiltamme. Tässä tutkimuksessa esitetään koetulokset samaa menetelmää käyttäen kuin paikalliskoetoimiston aikaisemmin julkaisemissa lajikekokeita käsit- televissä tutkimuksissa. Sen lisäksi kiinnitetään suurimpien koeryhmien kohdalla huomiota myös maanviljelysseurajakoon, jota voidaan pitää alue- ja vyöhykejakoa täydentävänä jakona, etenkin kun neuvontajärjestö (maan- viljelys- tai talousseura) muodostaa taloudellisen kokonaisuuden, jonka piirissä suoritettu koetoiminta liittyy kiinteästi yhteen. Kolmen pien- viljelijäliittomme, nim. Pienviljelijäin Keskusliiton, Pienviljelijäin Liiton sekä Suomen Pienviljelijäin Liiton, joiden toiminta-alueena on koko maa, neuvojien suorittamien kokeiden tulokset on kokeen sijaintipaikan mukaan tässä tutkimuksessa jaettu maanviljelysseura-alueiden kesken. Pienviljelijä- liittojen suorittamien kokeiden osuus kaikista kokeista on 22.4 %. Lajikkeiden osalta jaetaan tutkimusaineisto kahteen osaan, uudempiin ja vanhempiin lajikkeisiin. Uudemmat lajikkeet ovat sellaisia, joita vielä yleisesti viljellään ja joiden kokeilua paikalliskokeissa ei ole lopetettu. Vanhemmat lajikkeet ovat sellaisia, joiden kokeilu on jo lopetettu, mutta joita vielä maassamme jonkin verran viljellään. Tutkimuksessa esitetään koetuloksia seuraavista uudemmista lajik- keista: Kultasade H (mittarina), Sisu, Tammi, Eho, Juha, Soi II, Orion III, Pendek, Blenda, Blixt, Nip, Marne ja Kyrö sekä vanhemmista lajikkeista: Kultasade, Kytö, Tähti, Pellervo, Esa, Simo, Orion II, Osmo II, Voitto, Pelson kaura, Louhi ja Same. 2 2953-61 10 Koesiemen ja kokeiden suoritus Kauran lajikekokeisiin saatiin 1920- ja 1930-luvulla koesiemenet pää- asiallisesti Pohjois-Hämeen ka,svinviljelyskoeasemalta (nyk. Hämeen koe- asema), jolla oli tarkoitusta varten lisäysviljelykset. Sodan aikana ja sen jälkeen siemenet on hankittu alan siemenliikkeistä, pääasiallisesti Jokioisten Siemenkeskuksesta sekä Keskusosuusliike Hankkij alta. Kun siemenliikkeet ovat pystyneet toimittamaan kokeita varten hyvää siementavaraa, ei ole enää viljalajikkeiden kohdalla pidetty tarpeellisena omien lisäysviljelysten pitämistä. Kokeita varten on pyritty mikäli mahdollista saamaan valio- tai laatusiementä. Kauppasiementä on kokeissa käytetty melko vähän. Kokeissa käytetty hehtaaria kohti tuleva siemenmäärä on vuosien kuluessa jonkin verran vaihdellut. Varhaisimpina vuosina siemenmäärät olivat pienempiä kuin nykyään käytetyt. Vuosina 1931-1938 kauran lajike- kokeissa käytetty normaalisiemenmäärä oli 180 kg/ha, vuonna 1939 200 kg/ha ja vuodesta 1940 lähtien 220 kg/ha edellyttäen, että siemenen itävyys- ja puhtausprosentti on ollut 100 ja 1 000 siemenen paino 30 g. Kauran lajikekokeissa käytettyjen siementen ominaisuudet ja koeruutua kohden käytetyt siemenmäärät ilmenevät taulukosta 1. Koeruutua kohti tuleva siemenmäärä on laskettu seuraavaa kaavaa käyttäen: r x 100 b X -- x grammaa. 30 a -= puhtaita itäviä siemeniä b = 1 000 siemenen paino r = ruutua (25 m2) kohti tuleva täysipitoinen siemenmäärä (180-220 kg/ha) x = ruudulle kylvettävä määrä Yllä olevaa kaavaa käyttäen on saatu koeruutua kohti yhtä monta itävää siementä. Kaikissa paikallisissa lajikekokeissa koeruudun koko on ollut 25 m2 ja kerranteita on ollut 4. Kokeiden suoritustapa on sikäli vaihdellut, että kokeita on ollut kaikenlaisissa kasvuoloissa ja koeruudut on kylvetty joko käsin tai koneella. Korjuutavoissa on myös ollut eroa sen mukaan, minkälaiset mahdollisuudet neuvojalla on ollut kokeiden korjuussa. Koesiemenet on valmiiksi punnittu ja pfitattu paikalliskoe- toimiston varastolla Tikkurilassa ja sieltä käsin toimitettu tiloille. Paitsi koesiementä on tiloille kutakin koetta varten lähetetty myös koesuunni- telmat, maanäytepussi lomakkeineen, paalulaput nauloineen ym. tarvikkeet. Kokeiden järjestämisessä, suorittamisessa, kokeiden valinnassa, korjuussa ym. on noudatettu seuraavia oppaita: F. TENNBERG: Paikallisten kenttä- kokeiden suorittaraisohjeita (1945, 1950 ja 1953), V. LÄHDE: Paikallisten kasvinviljelyskokeiden suorittamisohjeita (1933) ja 0. LINKOLA: Koe- toimintaohjeita maanviljelijöille (1934). 11 Taulukko 1. Kauran lajikekokeissa käytetyn siemenen ominaisuudet Table 1. Qualities of the seed used in the variety trials on oats Lajike Variety Vuosi Year Puhtaus % Purity % Ititvyys % Germination % 1 000 slemenen paino g Weigld per 1 000 seeda g Koeruudulle (25 mi) kylvetty määrä, Arnourd seeded in each plog (25 W) Kultasade II- Golden Rain 11 . . . 1930 - ”89.0 , 32.1 543 * . 1931 - 1)95.0 28.8 541 5 1932 - 83.7 31.0 555 5 1933 99.6 93.0 33.2 538 >> 1934 99.3 91.0 35.4 587 5 1935 98.7 93.0 35.1 574 » 1936 99.3 97.0 34.9 544 » . . 1937 99.6 94.0 37.0 593 » 1938 98.5 98.0 34.1 530 5 1939 98.5 98.0 34.0 590 » 1941 99.0 98.0 32.9 625 » 1942 98.6 98.0 31.s 600 0 1943 99.3 98.0 32.3 605 » 1944 97.4 91.0 37.4 775 0 1945 99.8 98.0 36.5 680 » 1946 99.1 97.0 31.9 610 » 1947 99.3 99.0 32.1 600 » 1948 a 99.9 98.0 35.4 665 0 » b 99.0 99.0 41.3 770 » 1949 a 99.1 98.0 37.6 710 * » b 99.5 99.0 35.0 650 * 1950 99.6 97.0 39.o 740 » , „ 1951 99.5 82.0 33.2 740 » 1952 99.6 99.0 36.6 685 » 1953 99.5 97.0 38.1 725 » 1954 99.8 97.0 38.3 725 » 1955 99.7 90.0 36.2 735 » 1956 99.7 95.0 39.3 760 » 1957 98.9 95.0 36.3 710 » 1958 99.4 95.0 34.3 670 » 1959 98.6 92.0 35.3 715 Sisu 1947 - - 29.5 545 » 1948 a 99.9 92.o 36.2 720 » » b 99.o 98.5 34.9 655 » 1949 99.9 97.0 43.2 820 » 1950 100.0 99.0 34.4 640 0 1951 99.0 93.0 34.3 680 » 1962 99.5 97.5 35.2 665 0 1953 993 98.0 37.0 690 » 1954 100.0 97.0 39.5 745 » 1955 99.9 95.0 40.6 785 » 1956 100.0 98.0 33.1 620 » 1957 100.0 98.0 32.8 615 » 1958 99.9 92.o 32.7 655 * 1959 99.9 95.0 31.7 610 Tammi 1939 99.1 95.0 36.4 650 » 1942 97.5 94.0 28.0 560 » 1943 99.2 99.0 36.8 690 » 1944 98.0 92.o 34.6 700 » 1945 98.4 89.0 34.5 720 1) Puhtaita itäviä siemeniä. 12 Lajike Variety Vuosi Year Puhtaus % Purity % Itävyys % Germimation % 1 000 siemen« path() g Weight per 1 000 seeds g Koeruudulle (25 nit) kylvetty måårä Amount seeded in each plot (25 ra1 ) Tammi 1946 98.1 92.0 34.6 700 * 1947 99.0 96.0 37.6 725 » 1948 97.4 99.0 32.9 625 5 1949 99.5 97.o 39.0 740 » 1950 99.5 98.0 37.0 700 » 1951 99.0 88.0 33.4 700 » 1952 99.5 98.6 35.6 665 » 1953 99.8 99.0 39.0 725 » 1954 99.8 98.0 38.1 715 » 1955 99.8 97.0 39.2 740 a 1956 99.7 92.0 33.5 670 » 1957 99.s 87.0 38.2 810 » 1958 99.3 88.0 37.0 775 » 1959 99.9 94.0 38.0 740 Eho 1945 99.7 98.0 36.2 680 » 1946 99.1 96.0 31.5 610 » 1947 99.2 95.0 34.5 670 * 1948 a 99.7 98.0 36.6 690 » » b 98.3 99.o 32.6 615 » 1949 99.8 97.o 38.2 700 » 1950 99.0 100.0 38.0 700 » 1951 99.7 93.o 34.9 690 » 1952 99.5 97.5 33.3 630 » 1953 99.s 93.0 33.2 660 » 1954 99.6 98.0 30.3 570 » 1955 99.7 96.0 35.6 680 » 1956 99.5 94.o 32.0 630 » 1957 99.7 97.0 38.6 730 » 1958 99.8 95.0 40.8 790 » 1959 99.9 95.o 37.3 720 Juha 1949 99.6 90.0 34.8 710 » 1950 98.3 94.6 35.5 700 »• 1951 99.6 98.0 32.5 610 » 1952 993 98.8 33.4 620 » 1953 99.7 93.0 34.6 680 » 1954 99.9 96.0 33.3 635 » 1955 99.9 93.0 34.0 670 » 1956 99.8 98.0 30.8 580 » 1957 99.4 95.o 35.2 685 » 1958 99.8 91.0 34.0 690 » 1959 99.6 95.0 34.7 670 lol II - Sun II 1947 - - 35.9 - » 1948 a 99.8 96.0 37.3 710 » » b 993 98.0 43.4 800 » 1949 99.7 96.0 41.4 795 » 1950 993 96.0 41.0 785 » 1951 97.9 87.0 33.3 720 » 1952 99.5 93.s 37.6 740 » 1953 99.2 94.1 38.9 765 » 1954 100.0 98.0 40.8 765 » 1955 99.7 88.0 35.1 730 » 1956 99.9 98.0 35.3 660 0 1957 99.s 95.0 40.4 785 * 1958 99.7 91.0 39.0 790 » 1959 99.6 95.0 38.0 735 13 Lajike Variety Vuosi Year Puhtaus % Purity % Itävyys % Germination. % 1 000 slemenen paino g Weight per 1 000 eeeds g Koeruudulle (25 in1) kylvetty määrä Amount seeded in each piot (25 mf.) Orion III 1947 99.0 100.0 28.5 530 1948 90.0 93.0 37.6 740 » 1949 99.7 96.0 38.8 745 » 1950 a 99.6 87.0 35.9 760 » » b 99.7 95.o 36.8 715 » 1951 99.2 94.0 33.4 660 » 1952 99.8 97.8 39.3 740 » 1953 99.8 98.0 40.6 760 » 1954 99.9 99.0 39.0 720 » 1955 99.8 94.0 38.3 745 » 1956 99.7 97.0 32.8 620 » 1957 99.6 87.0 43.7 925 » 1958 99.7 93.0 37.3 740 » 1959 99.8 95.0 39.8 770 Pendek 1955 100.0 88.0 34.5 720 » 1956 99.7 97.o 30.6 580 » 1957 100.0 95.0 32.2 620 » 1958 99.6 98.0 34.7 655 » 1959 99.7 96.0 34.4 660 Blenda 1957 99.8 93.0 44.6 880 » 1958 99.5 92.0 41.7 835 » 1959 100.0 97.0 34.5 650 Blixt 1957 100.0 90.0 45.3 920 » 1958 99.5 87.0 42.5 900 » 1959 99.8 90.0 38.3 780 Nip 1955 100.0 90.0 39.3 800 » 1956 99.3 97.0 34.6 660 » 1957 99.9 99.0 32.2 600 » 1958 99.7 97.0 39.7 750 » 1959 99.7 98.0 36.5 685 Nilarne 1951 - ')90.o 36.3 740 » 1952 99.5 97.o 35.2 670 » 1953 99.7 97.o 33.8 640 » 1956 99.7 88.7 38.3 790 » 1957 99.2 93.0 40.6 805 » 1958 99.1 92.0 35.8 720 » 1959 99.5 89.0 34.7 720 Kyrö (Ta 1406) 1958 99.9 98.0 34.5 650 » 1959 99.6 97.0 33.5 635 Kultasade (1) - Golden Rain 1 . . . . 1930 - ”85.0 30.1 530 » 1931 - 2 )94.9 28.3 538 » 1932 - )79.1 31.3 593 » 1933 99.2 90.0 34.5 580 » 1934 99.4 98.0 34.8 536 » 1935 98.4 87.0 35.2 619 » .. ,. 1936 99.0 95.o 32.8 523 » 1937 99.4 97.0 37.3 580 1) Puhtaita itäyiä siemeniä. 98.1 97.0 98.6 99.1 98.0 99.2 98.4 98.9 99.1 99.3 98.s 97.1 98.5 99.0 99.0 99.3 98.7 97.3 97.4 99.2 99.0 98.8 99.4 99.0 98.0 99.s 99.3 99.5 99.4 99.6 99.4 98.5 98.4 99.s 99.4 99.8 98.7 98.9 99.5 99.5 99.4 ')90.0 1)98.0 '>86.o 91.0 89.0 90.0 88.0 98.0 99.0 98.o 98.0 90.0 95.0 96.0 94.0 93.0 100.0 94.0 1)87.o 1)98.0 1)80.4 89.0 86.0 93.0 96.o 97.0 99.0 96.0 94.o 97.0 93.0 87.0 94.0 98.0 98.0 95.0 ')89.0 ')95.0 1)98.0 93.0 93.0 96.0 98.0 99.0 87.0 92.0 97.0 97.0 92.0 91.0 Lajike Variety Vuosi Year 1930 1931 1932 1933 1934 1935 1936 1937 1938 1939 1942 1943 1944 1945 1946 1947 1948 1949 1930 1931 1932 1933 1934 1935 1936 1937 1938 1939 1941 1942 1943 1935 1936 1937 1938 1939 Kytö Tähti - Star Pellervo Esa Simo 5 1935 1936 1937 1938 1939 1944 1930 1931 1932 1933 1935 1936 1937 1938 1) Puhtaita itävia siemeniä. Puhtaus Purity Ittivyys Germination 1 000 slemenen paino g Weight per I 000 eeeds g Koeruudulle (25 ni1) kylvetty määrä Amount seerled in each plot (25 m1) 14 27.1 453 24.6 448 27.1 473 31.0 521 33.3 579 34.1 577 32.7 563 34.5 540 33.4 510 32.6 565 31.5 595 34.0 700 30.7 600 37.4 720 33.9 680 30.2 610 32.3 600 30.9 685 32.5 560 30.5 555 32.6 608 37.4 635 36.6 647 39.3 651 37.6 603 39.5 615 35.3 543 34.0 600 40.0 785 34.s 660 35.3 700 36.9 535 33.3 567 36.8 511 33.2 511 32.0 564 31.7 535 24.9 469 45.1 518 32.1 521 33.6 550 30.7 487 ' 37.2 577 34.2 528 43.0 743 34.2 565 39.2 612 37.3 580 35.4 645 39.9 810 15 Lajike Variety Vuosi Year Puhtaus % Purity % Itåvyys % Germination % 1 000 slemenen paino g Weight per 1 000 seeds g Koeruudulle (25 re.,) kylvetty määrä Amount seeded in each Mot (25 an*) Simo 1946 98.9 95.o 39.0 760 » 1947 99.3 98.0 37.3 700 Orion II 1930 - 1)83.0 31.0 560 » 1931 - 1)98.0 29.4 535 » 1932 - 1)82.9 32.3 584 » 1933 99.1 87.0 33.8 588 » 1934 99.1 96.0 35.s 565 » 1935 98.9 91.0 34.7 578 » 1936 98.2 87.0 33.9 595 » 1937 99.5 96.0 33.3 524 » 1938 99.s 97.o 36.9 571 » 1939 99.3 97.o 37.2 640 » 1941 99.7 96.0 38.3 735 » 1943 100.0 95.0 38.3 740 » 1945 98.8 89.o 33.5 700 » 1946 - 1)96.5 38.5 730 » 1947 97.0 90.0 34.6 730 » 1948 98.7 87.0 28.2 600 » 1949 99.7 98.o 31.0 580 Osmo II 1930 - 1)95.o 25.5 403 » 1931 - 1)97.o 25.2 464 » 1932 - 1)90.2 28.2 469 » 1933 99.2 93.0 30.2 491 » 1934 99.3 91.0 31.6 524 » 1935 99.2 92.0 34.9 573 » 1936 99.3 95.0 28.8 458 » 1937 99.2 97.0 32.3 504 » 1938 99.s 98.0 32.0 490 I> 1939 99.4 98.o 30.7 530 a 1941 99.s 92.0 30.3 605 » 1943 99.3 90.0 29.3 600 » 1944 98.5 94.0 30.0 595 » 1945 99.7 91.0 30.6 620 Pelso 1930 - 1)82.0 25.4 463 * 1931 - 1)99.0 24.5 442 » 1932 - 1)86.9 26.0 449 » 1933 99.4 89.0 28.7 486 » 1934 98.7 97.0 30.8 483 * 1935 99.0 84.0 30.3 546 » 1936 98.7 94.0 28.1 454 » 1937 99.5 96.0 33.3 524 » 1938 98.8 98.0 31.5 488 » 1939 97.9 98.0 30.8 535 Louhi 1930 - 1)91.0 32.1 528 » 1931 - 1)96.0 29.0 540 » 1932 - 1)85.0 31.8 564 * 1933 99.5 96.0 35.1 551 » 1934 98.2 81.0 36.5 689 » 1935 97.4 93.o 37.6 623 » 1936 97.6 95.0 34.1 552 Same 1946 98.2 83.0 36.3 815 » 1947 97.4 78.0 35.o 840 1) Puhtaita itäviä siemeniä. 16 Viljelyalueet Kauran osuus kasvintuotannossamme on viime vuosisadan loppupuolis- kolta lähtien ollut merkittävän suuri. Sen viljelyala on useiden vuosi- kymmenien ajan käsittänyt puolet tai lähes puolet viljanviljelyalasta. PAATELA/1 (1953) ja maataloustilastollisten kuukausikatsausten mukaan kauran viljelyala on ollut alla mainittuina vuosina seuraava: Kauran vilje- lyala ha — -4rea of otit 1910 1920 1930 1939 1950 1955 1953 1957 1958 cultivation ha 399 476 394 894 438 530 472 065 437 448 466 638 463 652 413 862 441 901 Osuus pelto- alasta % — Percentage field area . 21.3 19.6 19.2 17.9 18.0 18.2 18.0 15.9 16.9 Osuus viljan- viljelyalasta % — Percen- tage grain cultivation area 53.1 53.0 56.5 49.9 49.2 52.6 50.7 47.7 49.0 Kuten yllä olevasta asetelmasta voidaan havaita, vuonna 1957 kauran viljelyala oli vähentynyt vuosista 1955 ja 1956, kun taas v. 1958 se oli lisääntynyt 28 039 ha vuodesta 1957. Eniten laskua v. 1957 oli havaitta- vissa Pohjanmaan ruotsalaisen ja Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseurojen alueilla. Viljelyalan vähentyminen juuri Etelä-Pohjanmaalla on johtunut viime vuosina kauraa kohdanneista pääasiallisesti kahukärpäsen ja kaskai- den aiheuttamista suurista tuhoista, joiden vuoksi kaurasta monin paikoin ei saatu satoa ollenkaan. Kauran viljelyä oli sen vuoksi näillä seuduin pakko vähentää. Miten kauran viljelyala jakautui vuoden 1958 virallisen tilaston mukaan vähintään 2 peltohehtaaria käsittävillä viljelmillä eri maanviljelysseura-alueiden osalle, selviää asetelmasta siv. 17. Asetelman lukuja tarkasteltaessa havaitaan kauran osuuden viljan- viljelyalasta juuri Pohjanmaalla olevan verrattain alhainen. Pohjanmaan ruotsalaisen maanviljelysseuran alueella kauran osuus viljanviljelyalasta oli vuonna 1957 kovin alhainen, vain 11.3 %, kun taas jo vuonna 1958 se oli noussut 32.3 %:iin. Aikaisempina vuosina luku on ollut yli 50 % viljan- viljelyalasta. Pohjois-Suomen maanviljelys- ja talousseurojen alueilla kauranviljely on olosuhteisiin nähden suhteellisen laajaa. Näillä alueilla ei kauraa kuiten- kaan viljellä tuleentuvan sadon saantia varten, vaan huomattavat määrät 17 1. Maanviljelys- tai talottsseura Agricultural society Uudenmaan ruotsalainen Kauran viljelyala ha') Area of oat cultivation ha Viljan- viljelyala ha') Area of grain eultivation ha Kauran osuus viljanviljely- alasta % Percentage grain cultivation arca growing oats (Nylands Svenska Lbs) 25 181 46 491 54.2 2. Uudenmaanläänin 37 210 64 386 57.8 3. Suomen Talousseura (Finska Hushållningssällskapet) 6 856 16 625 41.2 4. Varsinais-Suomen 58 985 117 643 50.2 5. Hämeen läänin 41 074 70 429 58.3 6. Satakunnan 51 740 91 110 56.s 7. Hämeen-Satakunnan 21 084 35 441 59.5 8. Itä-Hämeen 20 684 37 566 55.1 9. Kymenlaakson 17 441 29 413 59.3 10. Länsi-Karjalan 12 043 25 758 46.8 11. Mikkelinläänin 22 792 43 392 52.5 12. Pohjanmaan ruotsalainen ( österbottens Svenska Lbs) 8 621 26 732 32.3 13. Etelä-Pohjanmaan 33 232 78 478 42.3 14. Keski-Suomen 18 154 32 926 55.1 15. Kuopion 25 011 51 324 48.7 16. Pohjois-Karjalan 16 518 35 029 47. 2 17. Keski-Pohjanmaan 7 085 20 770 34.1 18. Oulun 1. Talousseura 14 982 40 146 37.3 19. Kajaanin 2 745 6 966 39.4 20. Peräpohjolan 454 5 276 8.6 21. Lapin Maatalousseura 9 352 2.6 441 901 876 253 1) Luvuista puuttuu sekavilja, jota ko. vuonna viljeltiin 25 124 ha:11a. rehuksi. Kaura on lisäksi pääkasvina seosviljoissa, kuten kaura-herne- tai kaura-virnaseoksissa. Kun pääosa Suomessa viljellyistä valkojyväisistä kauralajikkeista on myöhäisiä tai keskimyöhäisiä lajikkeita (vrt. sivu 96), joiden kasvuaika on ollut liian pitkä, on tuleentuvan sadon saanti ollut 3 2953-61 18 epäsuotuisiria kesinä hyvinkin epävarmaa, etenkin kun aikaisemmat lajik- keemme ovat mustajyväisiä ja tämän takia vähemmän suosittuja. Suo- messa on vähitellen makusuunta alkanut kääntyä valkojyväisten kaurojen puoleen, vaikka aikaisemmin oli vallalla sellainen käsitys, että vain musta- jyväiset kaurat olivat kunnollisia rehukauroja. Eri kasvilajien viljelymahdollisuuksien selvittämiseksi maamme on ilmastollisten olosuhteiden mukaan jaettu erilaisiin viljelyvyöhykkeisiin. Kauralajikkeiden sijoittamisessa paikalliskokeisiin on noudatettu pääasial- lisesti PxsoLAn (1941, 1940 b) jakoa, jonka mukaan maa on jaettu neljään viljelyvyöhykkeeseen, I—IV, jossa I vyöhykkeen muodostaa alue etelä- puolella linjaa Pori—Tampere—Hamina, II vyöhykkeen edellä mainitun ja Kokkolan—Ähtärin—Joensuun linjan välinen alue, III vyöhykkeen edellisen ja Ylitornion—Kajaanin—Kuhmon linjan välillä oleva alue sekä IV vyöhykkeen viimeksi mainitun linjan pohjoispuolella oleva alue. Tässä tutkimuksessa käytetään koetulosten ryhmittelyssä pääasiallisesti tätä jakoa, kuitenkin ottamalla huomioon ne muutokset, jotka MARJANEN (1955) esittää (kartake 1) kevätvehnälajikkeiden satoisuutta paikalliskokeissa selvit- televässä tutkimuksessa (Valtion maatalouskoetoiminnan julkaisu N:o 145), jossa maa on jaettu neljään viljelyvyöhykkeeseen, jotka on edelleen jaettu yhteensä 15 alueeseen. Alueet 1-7 muodostavat ensimmäisen, alueet 8-10 toisen, alueet 11-13 kolmannen ja alueet 14-15 neljännen viljely- vyöhykkeen. Paitsi edellä mainittua aluejakoa on koetulosten ryhmittelyssä eräiden lajikkeiden kohdalla käytetty myös maanviljelysseurajakoa (kartake 2, seurojen numerot sivulla 17) ja tutkittu eräiden lajikkeiden menestymistä näillä alueilla. Maanviljelysseurajako on tässä tutkimuksessa pidetty erilli- senä ryhmittelynä, koska maanviljelysseurarajat eivät kulje samoja rajoja pitkin kuin tutkimuksessa käytetyt vyöhyke- ja aluejakorajat. Vuosittain ilmestyvässä paikallisten kasvinviljelykokeiden suunnitelma- vihossa on maamme kauralajikkeiden viljelyä silmällä pitäen jaettu kol- meen, Etelä-, Keski- ja Pohjois-Suomen viljelyvyöhykkeeseen. Vuoden 1958 koesuunnitelmissa on Etelä-Suomen kokeisiin hyväksytty seuraavat lajikkeet: Kultasade II (mittarina), Sisu, (Soi II), Juha, Marne, Pendek, Blixt, Blenda ja uutena lajikkeena Kyrö, Keski-Suomeen Kultasade II, Eho, Tammi, Juha, Sisu, Pendek, Orion III, Blixt, Blenda ja Kyrö sekä Pohjois-Suomeen Orion III, Tammi ja Nip. Eri lajikkeiden sijoittelussa paikalliskokeisiin on noudatettu yleensä eri vuosina koetoimintapäivien lajikejaostossa hyväksyttyä jakoa mainittuihin kolmeen vyöhykkeeseen. Kuitenkin tästä jaosta on poikettu silloin, kun neuvojat ovat nimen- omaan halunneet kokeilla alueillaan muitakin kuin sinne hyväksyttyjä lajikkeita. et Kartake 1. Paikallisten kauran lajikekokeiden koetulosten ryhmittelyssä käytetty vyöhyke- ja aluejako Map 1. Divition zones and distriets used in grouping the results ol the local experiments 19 21 20 20 Kartake 2. Suomen maanviljelys- ja talousseurojen alueiden kartta Map 2. Map showing districts belonging k Finnish agriculturra societies 21 Maalajit Kauran viljelyn leviämistä Suomessa 1800-luvun lopulla edisti lähinnä se, että kaura paremmin kuin muut viljelykasvit soveltui happamille maille, jollaisia suurin osa viljelysmaistamme oli. Etenkin suoviljelykset, joita tuohon aikaan oli suuresti raivattu, vaativat happamuutta sietävää kasvia. Kaura osoittautui tässä suhteessa verraten vaatimattomaksi kasvualustaan nähden ja valtasi siten nopeasti alaa. Leviämistä edisti vielä huomattavasti karjatalouden kehittyminen, koska kaura osoittautui erinomaiseksi rehu- kasviksi kotieläinten ruokinnassa. Nykyään kauraa viljellään yleisesti maassamme huomattavasti pohjoi- sempana kuin mitä sen luontaiset sadon tuleentumisen mahdollisuudet edellyttävät. Erityisesti kauran menestyminen turvemailla on aiheuttanut sen, että kauran viljelyn pohjoisraja on Suomessa siirtynyt suhteellisen kauas pohjoiseen. Aikainen ohra ei ole happamuuteen nähden vaateliaam- pana kasvina pystynyt syrjäyttämään kauraa. Kauraa on lisäksi totuttu pitämään kylmien paikkojen kasvina, vaikkakaan se ei vastaa tässä mie- lessä täysin odotuksia sen vuoksi, että kauralajikkeet suhteellisen myö- häisinä tuleentuvat huonoina kesinä hitaammin kuin ohralajikkeet ja ovat siten alttiimpia syyshallojen vaurioille. Kauran lajikekokeita on paikalliskokeina suoritettu kaikilla maalajeilla. Savimailla on ollut kokeita 42 %, hieta- ja hiekkamailla 23.8 % sekä turve- mailla 34.2 %. Maalajiryhmitystä laadittaessa on pyritty kiinnittämään huomiota etenkin turvemaihin ja kauran menestymistä ohut- ja vahva- turpeisilla suomailla on tutkittu tarkemmin jakamalla turvemaat kahteen ryhmään. Toisen ryhmän muodostavat puhtaat turvemaat ja toisen kiven- näismaan sekaiset turvemaat. Jaottelussa on ohutturpeiset maat luettu kivennäismaan sekaisiin turvemaihin, jos turvekerroksen paksuus on ollut 30 cm tai vähemmän. Varsinaiset kivennäismaat on jaettu kahteen ryh- mään nim. savi- ja hiekkamaihin. Heikkamaihin on luettu paitsi varsinaisia hieta-, hiekka- ja moreenimaita myös hiekansekaiset hiesut, kun taas varsinaiset hiesumaat on ryhmityksissä luettu savimaihin. Tulkinnan varaiset multamaat on luettu turvemaihin. Miten kauran lajikekokeet ovat jakautuneet eri vuosien, alueiden ja maalajien osalle, selviää taulukosta 2. Eniten kaurakokeita on suoritettu alueilla 4, 8, 9, 10, 11 ja 12, kullakin yli 100 koetta, joten huomattavin kauran kokeilualue on ollut vyöhyke II (alueet 8, 9 ja 10), jolla on suori- tettu 38.2 % kaikista kaurakokeista. Alue 2 on ollut heikoin kaurakokeiden suoritukseen nähden pohjoisinta aluetta (15) lukuun ottamatta. Tällä alueella on suoritettu kaikkiaan vain 32 kauran lajikekoetta. Oman erikois- mainintansa ansaitsee Etelä-Pohjanmaa, jossa on suoritettu vuoteen 1958 saakka kaikkiaan 298 kauran lajikekoetta. 1 ')a b c d 2 abcd 3 4 abedi abcd 5 abcd 6 abcd 7 abcd 9 abcd 10 abcd 11 abcd 12 13 bcd abcd 14 abcd 15 abcd Vuosi Year 8 abed 2 1 -- 3 — — — 2 1 — — — — 1 — — 1 — 1 2-- 1 1-- — 4 2-- 1, 2 2 1 — — — 4 2— 1 1— 1 3 1 — - - 1— 1 4 3 1 1 2 2— 1 5— 1-- 1 - — — 2 -- 1 2 — — — 1— 1 5 7 1 — — 6 3 1 5 4-- 4 8 2 1 6 4 2 1 3 6 2 4 2 2 4 3 2 5 4 5 4 2 5 3 — 1 2 1 — — 1 1 2 2 1 1 1 - 2 — 1 — — — 2 1 1 — — — — 1 1— 2 1 — 1 32 1 1 — — 1 — — 1 2 — — 3 — — 1 2 1 2 1 2 1 1 3 1 1 — 1 — 2 8 3 1 3 32 3 3 2-- 2 1 — 4 2 1 — 2 1 — — 1 1 — 1 3 2 4 — 5 1 1 1 1 — — — 11 1 3-4 3 2 ii-1 1 1- 1 1 — — 1 2 1 1 — — 1 1 3 —1 1- 1 1 2 1 — 2 — — 1 1 1 1 -- 1 — — 1 — — 1 1 — — 1 1 2 1 1 1 1 2 1 1 7 3 1— 3 ‘1. 1— 1 1 1 1 7 7 2 2 8 2 3 1 2 4 1 — — 1 1 — 6 2 5 — 6 1 4 — — 5 2 13 4 2 — 1 — — — 4 3 4 1 2 2 6 2 3 1 3 3 1 2 2 1 1 12 2-22 1 4 6 2 1 — — 1 — 1 2 4 — — — 2 — 1 1 6 4 2 2 — 2 — 1 1 2 — — 3 2 — 3 1--3 1 2 1 1 1 3 4 13 1 3 — — 1 1 1 2 — 1 — 2 3 3 1 2 2 1 2 1 1 2 4 2 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 4 2 1 2---2 1 2 1 4 1 3 1 3 — — — 2 2 — — 2 1 48 32 26 7 16 31 20 13 18 21 24 13 298 182 145 207 113 80 76 2 2 1— 1 — 1 2 1 1 1L— 1 1---1 2 12 2 1 2 1 1 — — — — 1 1 — 4 1 — — 1— 1 7 1 3 1 4 1 2 -- 2 2 1 11 2 5 1 5 6 4 — 2 11 — — 7 5 2 5 7 2 5 — — 5 3 — 7 1 — — 3— 4 — — 1 2- 2 1 1 4 5 3 2 — — 1 3 1 6 3 2 1 5 3 1 2 — — 2 — 4 2 4 3 1 4 1 2— 5— — 5 1 2 2 5 1 — — 1 1 2 — 3 6 3 3 — — 1 1 — — 4 1 2 3 3 3 1— 1 2 4 5 22 2 1 1 — — — 5 5 — 3 4— 3 1— 3 — — 3 4 1 6 1 — — 2 7 — — 3 5 2 — 1 6 2 1 2 2 1 1— 3 7 1 137 61 44 56 72 54 35 21 13 71 46 15 66 63 50 28 1 1 1 - 1 — — 1 1- 1 2 2 — — 2- - 1 1 — — 1 — 1 1 1 23 22 Table 2. Distribution of trials over different soil types in different years and distriets Taulukko 2. Kokeiden jakautuminen vuosittain ja alueittain eri maalajiryhmiin Alue-- District 1923 1924 1925 1926 1927 1928 1929 , 1930 1931 1932 1933 1934 1935 1936 1937 1938 1939 1940 1941 1942 1943 1944 1945 1946 1947 1948 1949 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1 1 1 — — — 2 5 2 1 — — 1 1 2 1 1 2 2 2 — — — 42 2 — — 1 1 — — 1 1 1- 2 2 — — — 2 1 1 1 1 1 — 2 1 2 17 2 5 8 1 3 31 4 1 1 4 1 1 — 2 1 1 1 1 1 — — — — 1 9 1 1 2 — 1 — 1 1 1 1 1 1 1- -- 1 26 7 713 1 1 1 1 1--- -- 9 12 1 2 1 14 1 2 19 1 1 1 11 2 7 1 1 10 — — 1 7— 2 3 6-- 2 2 2— 1 3— 1 — 2 — 1 1 1 3 — — 2 3 1— 2 4 — 1 2 2— 21 1 -- 2 -- 1 3 — — — 3 — 1 — 1 1 — 2 — 4 2 1 4 2 2 2 3 — 1 1 1 — 1- -- 1 2 1 — — — 2 — — — 1 — 1 — 2 — 6 1 1 4 3— 1 — 1 — I — 1 — 1 1 1 — 2 1 — 1— 1 1 — 1 — 1 — — — 5 1— 1 3 1 3 2 2 — - -- 5 — 4 1 5— 1 — 1 — 1 2 9 2— 1 1 — — 1 — — 1 1 1 — 1 1 2 1 1 3 -- I 1 2 2 -- 2 1----- -- 1 1 1 1 1 Kokeita eri alueilla yhteensä -Total no trials in dif erent distriets 1) a -- Savi- ja hiesumaat. — Clay and silt soils. b = Hieta- ja hiekkamaat. — Finesand and sandy soita. Satoluokat Koetulosten ryhmittämisellä satoluokkiin on haluttu selvittää lajikkeen mittariin verrattua suhteellista vaativuutta erilaisissa kasvuoloissa. Jyvä- satotulokseen ei ole vaikuttanut yksinomaan maaperä ja sen ravinnetila 3) c = Turvemaat. — Peat soils. d Multa- ja kivennäismaan sek. turvemaat. — Humua and peat soils mixed with mineral soil. (lannoitus), vaan monet muut tekijät, kuten maan happamuus, kuivatus, muokkauskunto, hallat, tuhohyönteiset ym. Myös sääsuhteet eri puolilla maatamme vaikuttavat ratkaisevasti tuleentuvan sadon saantiin. Sato- luokkatutkimusta varten koetulokset on ryhmitelty siten, että kutakin lajiketta on erikseen verrattu mittarilajikkeeseen ja kustakin lajikkeesta 44 32 53 1 3 1- 1-1 — 3 2— 1 7 1 — — 111 9 10 25 155 1 — — 1 — 1 1 2 — 1 — 2 -- 1 - — — — 1 — 2 — 2 — — 3 1 2 — 1 1 3 — 1 1 2 1 — 2 1 1 2 45 13 10 17 34 12 19 17 40 11 19 11 85 82 81 24 kerätty aineisto ryhmitelty mittarin jyväsadon mukaan pienimmästä suu- rimpaan ja näin saadut koetulokset jaettu neljään lukumäärältään yhtä- suureen ryhmään, satoluokkaan. Vain siinä tapauksessa, että kahden ryhmän rajalla mittarilajikkeen sato on ollut useammassa kokeessa sama, on kaikki nämä koetulokset luettu samaan satoluokkaan. Kaikkien lajik- keiden satoisuutta on siten tutkittu neljässä eri satoisuusluokassa, ja mittariin verrattu satoisuuden vaihtelu selvittää lajikkeen suhteellista vaativuutta mittarilajikkeeseen verrattuna. Kokeiden luotettavuus ja tutkimusmenetelmä Koetulosten laskennassa on yksityisten kokeiden keskivirhe selvitetty MOLDENRADERDI (RoEmER 1930) kaavan 1.2533 S (x-X) 972 n • j/n-1 mukaan, jossa kaikille koejäsenille on laskettu yhteinen keskiarvon keski- virhe (m). Kaavassa merkitsee S satolukujen poikkeamien itseis- arvojen summaa, / koejäsenien ja n kertausruutujen lukumäärää. Jos keskiarvon keskivirhe on ollut kokeen keskisadosta 5 % tai suurempi, on suoritettu koekentän epätasaisuudesta mahdollisesti johtuvan systemaat- tisen virheen tasoitus, minkä jälkeen kokeelle on laskettu uusi keskivirhe saman kaavan mukaan lisäämällä siihen korjausluku Koetulokset on käsitelty siten, että kutakin lajiketta on erikseen ver- rattu mittarilajikkeeseen ja laskettu lajikkeen satoisuusero mittariin verrat- tuna. Kun menetellään näin, voidaan tutkia välittömästi erojen vaihtelua, jolloin eliminoituu pois erilaisesta satoisuustasosta johtuva vaihtelu. Sar- joissa on tutkittu ja selvitelty satoerojen keskiarvon keskivirhe. Sato- erojen keskiarvon keskivirheen laskennassa on poikkeamien neliöiden summa S (x—x- )2 selvitetty yleisesti käytettyä laskumenetelmää käyttäen kaavalla (BONNIER-TEDIN 1940) ( x--x )2 = s (x2) [S (x)]2- jossa S on summan merkki, x mittarin ja verrattavan lajikkeen ero kokeessa, x näistä eroista muodostetun lukusarjan keskiarvo ja n kokeiden eli sarjassa esiintyvien lukujen määrä. Ktm satoerot muodostavat lukusarjan, saadaan sen keskiarvon keskivirhe kaavasta S (X_ ) 2 n • (n—i) fft 25 joka tässä tapauksessa on sama kuin lajikkeiden satoerojen keskiarvon keskivirhe (md). Sarjojen keskiarvojen erojen luotettavuuden arvostelussa on luotetta- vuus ilmaistu F-arvolla ja luotettavuuden kuvaajana on käytetty merk- keitä, jotka tarkoittavat: n*** = todennäköisyys P on ainakin 99.9 % eli tilastollisesti erittäin merkitsevä, n** = todennäköiyys P on ainakin 99 % eli tilastollisesti merkitsevä ja, n* = todennäkoisyys P on ainakin 95 % eli tilastollisesti melkein merkitsevä. Taulukossa 3 on laskettuna eri vuosina kokeiden keskimääräiset keski- virheet %-lukuina, samoin kuin kaikille kokeile keskimääräinen keski- Taulukko 3. Kokeiden keskivirheiden ja lajikkeiden satoerojen virhelukujen koski. arvot eri vuosina suoritetuissa kauran lajikekokeissa Table 3. Average values for standard errors means and for standard error& of means of differences in yields of varieties in loeal variety Kala in different years Vuosi Year Kokeiden lukumäärä Number 0/ triale Kokeiden Satoerojen keskivirhe keskivirhe Md jyviä kgilut m % Standard error ol Standard error uneen o/ dillerenees ol the mean Md grain kg. per ha 1923 11 6.6 ± 240.6 1924 4.8 +158.4 1926 5.0 +178.1 1926 12 4.8 +180.0 1927 15 4.3 ±183.1 1928 23 4.9 ± 204.2 1929 14 4.6 ± 176.5 1930 18 4.4 ±139.9 1931 17 4.7 ±156.4 1932 31 4.9 ±154.3 1933 31 4.7 ±153.1 1934 17 3.1 ±119.1 1935 39 4.5 ±138.7 1936 83 4.7 ± 74.0 1937 73 4.4 ±187.2 1938 78 3.7 143.9 1939 55 4.3 ± 133.7 1941 19 4.8 ± 129.7 1942 3.5 ± 109.7 1943 8 2.7 ± 148.3 1944 4 2.7 ± 83.8 1946 48 3.4 ± 103.9 1946 75 4.1 +112.9 1947 72 3.5 +117.5 1948 63 3.4 ± 157.0 1949 64 3.9 +1573 1950 49 3.6 ± 167.7 1951 48 3.7 ±135.1 1952 32 3.4 ±128.6 1953 39 3.1 ±136.2 1954 33 3.6 ±126.8 1955 40 4.1 ±143.7 1956 27 5.2 ±128.2 1957 41 4.2 ±177.1 1958 45 3.9 ±163.4 1 245 4.1 ±147.1 4 2953-61 26 virhe sekä vastaavat arvot satoerojen keskivirheistä kg/ha. Taulukkoon on otettu vain ne kokeet, joissa satoerojen keskivirhe Md ha:a kohti on laskettu erikseen vain jyväsadolle. Kauran lajikekokeissa keskivirhe on ollut keskimäärin 4.1 %. Vuosittaiset vaihtelut eivät -ole olleet suuria. Ensimmäisenä koevuonna keskivirhe oli keskimäärin suurin 6.6 %, mutta useimpina vuosina se on ollut 3-4 %. Satoerojen keskivirhe on kokeissa ollut keskimäärin + 147.1 kg/ha. Maassamme viljelyssä esiintyvistä ja viljelyyn suositeltavista kaura- lajikkeista sekä tutkittavan koetulosaineiston ryhmittämisestä Maassamme viljeltiin vuonna 1957 Valtion Siementarkastuslaitokselle lähetetyistä siemennäytteistä päätellen ainakin 31 eri kauralajiketta (1-1ILLI 1958), joiden joukossa oli runsaasti hyvin myöhäisiä ja heikkosatoisia lajikkeita. Lajikkeiden joukossa oli mm. maatiaisia sekä Svalöfin kasvin- jalostuslaitokselta maahamme saatuja ensimmäisiä viljeltyjä kaurajalosteita. Lajikerunsauden vähentämiseksi on Maatalousseurojen Keskusliiton kasvilajikevaliokunta vuodesta 1931 lähtien suorittanut kasvilajikkeiden ns. standardisointia julkaisemalla luetteloa suositeltavista lajikkeista. Tähän valiokuntaan on kuulunut neuvontajärjestöjen, koetoiminnan, kasvinjalos- tuksen, myllyteollisuuden, viljantutkimuksen ja käytännön maatalouden edustajia (VALLE 1957 b). Viljelyyn suositeltavimmat lajikkeet on v. 1959 jaettu seuraaviin ryhmiin: Yleislajikkeet, jotka koetoiminnan tulosten ja käytännön koke- musten nojalla varmasti soveltuvat laajoilla alueilla viljeltäviksi. Paikallislajikkeet, jotka ovat osoittautuneet arvokkaiksi suhteellisen suppeilla alueilla. Uudet lajikkeet, ryhmä, jossa kauppaan hyväksytyt uudet koti- maiset jalosteet tai maahan tuotetut ulkomaiset lajikkeet ovat aluksi siihen asti, että niistä saadaan riittävästi käytännön kokemusta ja ne voidaan siirtää johonkin muuhun ryhmään. Muita lajikkeita, joita viljellään ja joiden ominaisuuksista on sen vuoksi syytä antaa tietoja, mutta jotka eivät ole saavuttaneet levikkiä tai näyttävät olevan siinä määrin väistymässä, ettei niitä enää voida nimittää yleis- tai paikallislajikkeiksi. Tähän ryhmään joutuvat myös ne uudet lajikkeet, joita ei ole voitu hyväksyä yleis- tai paikallislajikkeiksi. Maa on luettelointia varten jaettu kolmeen viljelyvyöhykkeeseen: Etelä-, Keski- ja Pohjois-Suomeen. Etelä-Suomen pohjoisrajana on Vaasan ja Kuopion läänin eteläraja, Keski-Suomen muodostavat Vaasan ja Kuopion lääni sekä Pohjois-Suomen Oulun ja Lapin lääni. 27 Kasvilajikevaliokunnan laatima luettelo kauran osalta oli v. 1959 seuraava: Yleislajikkeet Sisu, Etelä-Suomessa Eho, lähinnä Etelä-Suomessa Tammi, Keski- ja Pohjois-Suomessa Orion III, Keski- ja Pohjois-Suomessa, rehukaurana Uudet lajikkeet Pendek (1954), Etelä- ja Keski-Suomessa Nip (1954), Keski- ja Pohjois-Suomessa, rehukaurana Kyrö (1959), Keski- ja Pohjois-Suomessa Muut lajikkeet Soi II, maan etelä- ja lounaisosissa Paitsi Maatalousseurojen Keskusliiton luetteloimia lajikkeita Maatalous- hallitus julistaa nojautuen valio- ja laatusiemenen vaatimuksista 16 päivänä lokakuuta 1949 annetun asetuksen 3 §:ään Maatalouden tutkimuskeskusta kuultuaan joka vuosi tietyt kasvilajikkeet ja -kannat arvokkaiksi maassa viljeltäviksi. Vuonna 1959 luettelo oli kauran osalta seuraava: Soi II, Sisu, Eho, Pendek, Tammi, Orion III, Nip ja Kyrö. Nämä Maatalousseurojen Keskusliiton ja Maataloushallituksen toimen- piteet tähtäävät lähinnä siihen, että päästäisiin siitä suuresta lajikekirja- vuudesta, joka vielä nykyäänkin vallitsee kauran kohdalla sekä saataisiin sopivien ja hyviksi ka,tsottujen lajikkeiden viljely lisääntymään. Kun käsillä olevan tutkimuksen koeaineistoon liittyy koetuloksia run- saasti sellaisista lajikkeista, joiden kokeilu jo on lopetettu paikalliskokeissa ja jotka ovat jo hävinneet tai ovat suurimmaksi osaksi häviämässä käy- tännön viljelyksiltä, jaetaan koeaineisto koetulosten käsittelyä varten kolmeen osaan. Osa I sisältää ne lajikkeet, joita viljellään vielä runsaasti, sekä uudet vasta kokeissa muutamia vuosia olleet lajikkeet. Osa II käsittää vanhempaa koetulosaineistoa ja viljelystä jo suurimmaksi osaksi pois jä,äneitä lajikkeita. Varsinkin tätä osaa on ollut pakko supistaa ja karsia, sillä ryhmittelyihin on pyritty ottamaan mukaan vain tärkeimmät vanhat lajikkeet. Näissä osissa kiinnitetään päähuomio lajikkeiden satoisuuteen ja menestymiseen eri viljelyalueilla ja maalajeilla sekä niiden vaateliai- suuteen. Osassa III käsitellään kauralajikkeiden muita ominaisuuksia. Osa I Kauralajikkeiden satotuloksia Kultasade II (01221 b1) Kultasade II (Guldregn II) on Ruotsin Kylvösiemenyhdistyksen kasvin- jalostuslaitoksen Svalöfin jaloste, joka polveutuu risteytyksestä Voitto (Seger) x Kultasade (Guldregn), joka suoritettiin vuonna 1908 (ÅKERMAN 1928). Lajike laskettiin Ruotsissa kauppaan v. 1928 (ÅKERMAN 1930). Se on erittäin arvokas jaloste, hyvin satoisa ja suhteellisen lujaolkinen (PESOLA 1945) sekä hyvä suurimokaura1) ja on sekä hl-painon että kuori-pitoisuuden puolesta erittäin korkeata luokkaa (PESOLA 1931 a). Jyvä on keltakuorinen. Sen muista tuntomerkeistä mainittakoon, että korren solmun tienoilla on hyvin vähän nukkaa ja sisähelpeen reunanukka on lyhyempää ja harvempaa kuin Kydön (KORPINEN 1953) ja sen liiste on kalju. Röyhy on pystyhaarainen (KORPINEN 1957 a). Kasvinjalostuslaitoksen kokeissa v. 1944-59 on Kultasade II -kauran hl-paino ollut keskimäärin 53.1 kg, 1 000 jyvän paino 33.2 g sekä kuoripitoisuus 25.7 % (INK1LÄ 1960). Kultasade II -kauralla on ollut tärkeä asema kauranviljelyssämme, sillä se oli 1930-luvulla maassamme eniten viljelty kauralajike (VALLE ym. 1958) ja se valittiin jo vuonna 1931 Maatalousseurojen Keskusliiton stan- dardisoimisvaliokunnassa yleislajikkeeksi Etelä-Suomeen. Se oli yleislajik- keena vuoteen 1957 saakka, jolloin se poistettiin luettelosta. Tähän on ollut vaikuttamassa Sisu-, Eho-, Tammi- ja Orion III -kauran sekä aivan viimeksi Pendek-kauran saama suosio. Niinpä Valtion Siementarkastus- laitokselle lähetettyjen siemennäytteiden joukossa on Kultasade (I) ja Kultasade II -kauran siemennäytteitä ollut v. 1959 enää, vain 1.3 %. Eniten sitä viljeltiin maassamme vuosina 1939/40-1947/48, jolloin ko. tarkastus- laitokselle lähetettyjen, oikealla lajikenimellä, varustettujen siemennäyt- teiden jakautumisen mukaan niistä oli Kultasade II -kauran näytteitä 50-60 %. PAATELAII (1953) mukaan viljeltiin Kultasåde II -kauraa vielä vuonna 1950 42.9 %:lla kauran viljelyalasta, joten sillä vielä 1950-luvulle siirryttäessä oli hallussaan laajin viljelyalue, mutta vuosina 1951-55 sen osuus on huomattavasti supistunut. VALLEn ym. (1958) mukaan sen kasvussa oli vuonna 1955 koko maassa enää vain 15.5 % kauran viljely- ') Kypsää jyväsatoa käytetään ryynien eli suurimoiden valmistukseen, johon PEsoLAn (1931 b, 1942) mukaan ovat erityisen suosittuja valko- ja keltajyväiset, ohutkuoriset kauralajik- keet, joiden jyväin koko on 30-40 g ja tasainen sekä muoto sopusuhtainen. Ryyniteollisuudessa kiinnitetään huomiota paitsi jyväin kuoriutumisherkkyyteen, kokoon ja hl-painoon myös rasva-, raakaproteiini- ja tärkkelyspitoisuuteen. Paras jyvän paksuus on 2.2-2.5 mm (PonJAKALLio 1940) ja hl-paino 52 kg (HUTTUNEN 1932). Kuva 1. Kultasade II -kanta. Valok. 0. Ulvinen Fig. 1. Golden Noin II oats. Photo 0. Ulvinen 29 alasta. Sen viljely on vielä laajinta Etelä-Suomessa, jossa sen osuus oli 20.7 c>/o, mutta vähäistä Keski-Suomessa (4.s %). Kultasade II on pystynyt säilyttämään asemansa kauralajikkeiden joukossa yli kolmen vuosikymmenen ajan. POFIJAKALLIOri (1943, 1944 b) mukaan se soveltuu kuivuudenkestävyytensä puolesta hyvin maamme kasvuoloihin, jossa alkukesän poutakaudet yleensä vaikuttavat satoa alen- tavasti viljakasveihin, sillä Kultasade II -kauralla on maamme oloihin sopiva kehitysrytmi, pitkä kehityskausi ja lyhyt lisääntymiskausi, jolloin kuivuudelle arin, ryöhylletulon aika harvoin sattuu poutakaudelle. Kulta- sade II -kauran varsinainen kuivuudenkestävyys on melko hyvä, vaikutus kasvualustan kuivumiseen keskinkertainen ja juuriston osuus poudan- kestävyyteen suhteellisen pieni. Lajikkeen hyvinä ominaisuuksina voidaan vielä mainita, että se on arvokas suurimokaura, hl-paino korkea, jyvä suurehko ja riittävän ohutkuorinen. Huolimatta Kultasade II -kauran hyvistä ominaisuuksista sen viljely on kuitenkin taantunut. Syynä tähän on ollut sen uudempiin jalosteisiin verrattuna heikohko korsi. Paikalliskokeissa Kultasade II -kaura on ollut vuodesta 1929 lähtien useim- missa kokeissa mittarilajikkeena. Se on ollut kaikkiaan 1 129 kokeessa (taulukko 4), joissa sen keskimääräinen jyväsato on ollut 2 616 kg/ha. Kultasade II -kau- ran keskimääräinen jyväsato ,on vuosit- tain vaihdellut melkoisesti, keskimäärin alle 2 000 kg:n sato on saatu vain yhdeltä koevuodelta, 1942, joka oli sota- vuosi, ja lannoitteiden hankinta ja saanti oli tällöin vaikeata. Sangen huono on ollut myös vuosi 1956, joka oli sääsuh- teiltaan epäedullinen. Koleat ja sateiset säät viivästyttivät viljan tuleentumista, ja viljat kärsivät hallavaurioita syys- kuun alun yöpakkasten takia. Yli 3 000 kg:n keskimääräisiä jyväsatoja on saatu viideltä vuodelta. Kultasade II -kauran keskimääräinen sato 1930-luvulla oli 2 683 kg/ha, 1940-luvulla 2 537 kg/ha ja 1950-luvulla 2 655 kg/ha. Mainitut keskimääräiset satoluvut ovat keski- arvoja eri vuosien satolukujen keski- arvoista. Tulokset osoittavat, että sato- taso 1930-luvun satotasoon verrattuna 30 Taulukko 4. Kultasade II -kauran keskimääräinen jyväsato paikalliskokeissa vuosina 1929-1958 Table 4. Mean yield grain 0/ Golden Raja II (Guldregn II) in local experiments in /he years 1929-1958 Vuosi Year Kokeiden lukumäärä No. ol trials Keskimääräinen jyväsato kg/ha Mean yield of grain kg. per he. 1929 1 2 380 1930 7 2 591 1931 8 3 038 1932 9 2 601 1933 11 2 769 lieskim. 1930-39 1934 5 3 268 2 683 1935 19 2 191 1936 65 2 594 1937 52 2 610 1938 65 2 858 1939 65 2 310 1940 1 2 600 1941 23 2 145 1942 6 1 938 1943 6 2 553 Keskim. 1940-49 1944 8 2 320 2 537 1945 36 2 379 1946 81 2 494 1947 70 2 576 1948 62 3 292 1949 68 3 177 1950 63 2 755 1951 61 2 487 1952 43 2 642 1953 44 3 023 Keskim. 1950-58 1954 36 2 569 2 655 1955 51 2 543 1956 37 2 043 1957 60 2 993 1958 66 2 839 Yht. 1 129 keskim. 2 616 ei ole kohonnut, vaan päinvastoin jonkin verran alentunut. Tosin keskiarvo osoittaa hyvin pientä alenemista, mutta sen voidaan olettaa olevan hivenen verran suurempi, sillä 1950-luvulla sääsuhteet ovat olleet epäedullisia ja jyväsadot ilmakuivina punnittaessa ovat olleet jonkin verran kosteampia kuin 1930-luvulla. Mikäli koeviljasta on kosteusmääritys tehty, on kosteus- pitoisuus satotuloksia laskettaessa otettu huomioon muuntamalla tulos siten, että se vastaa 15 %:n kosteuspitoisuutta, mutta suurin osa sato- tuloksista on laskettu sellaisinaan ilmakuivina punnittuina. Kultasade II -kauran kasvuaika paikalliskokeissa oli 1930-luvulla 224 kokeessa keskimäärin 98.o päivää, 1940-luvulla 209 kokeessa keskimäärin 105.1 päivää sekä 1950-luvulla 240 kokeessa keskimäärin 110.o päivää (taulukko 32). Kuten edellä olevasta havaitaan, on Kultasade II 1950- 31 luvulla tuleentunut kovin myöhään, ja sen vuoksi onkin ilmennyt tarvetta siirtyä aikaisempien lajikkeiden viljelemiseen. Sen keskimääräinen kasvu- aika on pidentynyt 1930-luvun vastaavaan arvoon verrattuna keskimäärin 12.8 vrk. Kun keskimääräinen kasvuaika on pidentynyt näinkin huomattavasti, voidaan helposti ajatella, että kokeita olisi suoritettu 1950-luvulla pohjoi- sempana kuin 1930-luvulla ja tämä olisi vaikuttanut ratkaisevasti saatuun tulokseen. Seuraavasta asetelmasta havaitaan, millä tavalla kokeet jakau- tuivat eri vuosikymmeninä eri vyöhykkeiden osalle: I vyöhyke 1930- luvulla % 40.5 1940- luvulla % 30.2 1950- luvulla % 28.2 II » 37.1 34.7 41.7 III » 19.7 29.7 25.0 IV » 2.7 5.4 5.1 100.0 100.0 100.0 Kokeiden lukumäärä 523 kpl 519 kpl 504 kpl Kun Kultasade II on ollut mittarilajikkeena jo 1930-luvun alusta lähtien, voidaan olettaa, että jokseenkin kaikissa I, II ja III viljelyvyöhyk- keellä suoritetuissa kokeissa on ollut mukana myös Kultasade II -kaura. IV vyöhykkeen kokeet voidaan jättää pois, koska varsinkin 1950-luvulla kokeissa on ollut Tammi-kaura mittarina. Kuten asetelmasta voidaan todeta, on 1930-luvulla suoritettu I vyöhyk- keellä 59.8 % 1930- ja 1950-luvulla (1950-1958) suoritettujen kokeiden yhteismäärästä. PAATELAll (1958) mukaan on näillä kymmenluvuilla ollut kasvukauden pituudessa eroa Etelä-Suomessa 9 vuorokautta, kun taas samalla kymmenluvulla on I ja II vyöhykkeen kokeissa ollut kasvuajassa eroa vain n. 3 vuorokautta, kuten seuraavasta asetelmasta ilmenee: Kokeiden lukumätirä Kasvuaika keskimilArin Vuodet 1930-1939 I vyöhyke 130 97.0 74 100.1 18 99.0 Vuodet 1950-1957 I vyöhyke 68 109.4 II » 85 111.s III » 55 112.4 Kun kasvuajan pituudessa eri kymmenluvuilla on eri vyöhykkeiden välinen ero ollut vain n. 3 vuorokautta, ei voida ajatella, että tämä ero viljelyn siirtyessä pohjoisemmaksi olisi ratkaisevasti vaikuttanut kaavuajan 32 pidentymiseen vaikka kokeiden suorittamisen painopiste onkin siirtynyt Etelä-Suomesta Keski-Suomeen. PAATELA (1958) on tutkinut ajanjaksojen 1936-39 ja 1951-55 lämpöolosuhteita eri osista maata ja saanut mai- nituilta vuosijaksoilta Helsingistä touko—syyskuun välisen ajan lämpötila- summaksi (1936-39) 109 ja (1951-55) 98, Tampereelta vastaavasti 110 ja 97 ilmaistuina prosentteina normaalista. Lämpötilasummassa on näiden kymmenlukujen välillä eroa Helsingissä 11 % ja Tampereella 13 %. Kun Kultasade II -kauran kasvuajassa on eroa Etelä-Suomessa n. 12 vuorokautta ja pohjoisempana 12-13 vuoro- kautta, voidaan todeta, että lämpöoloilla on, kuten PAATELA (1958) osoittaa, suurin merkitys. Kultasade II -kauran kasvuaika on paikalliskokeissa ollut keskimäärin 643 kokeessa 104.5 päivää. Lajikkeen korrenlujuus on paikalliskokeissa ollut keskimäärin 6.9. Sisu (a6933) Sisu on Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen Tammiston v. 1949 kaup- paan laskema jaloste, joka polveutuu ruotsalaisen Vaasa-kauran ja Tam- miston mustajyväisen linjan 02272 välisestä risteytyksestä. Linja 02272 on saatu puolestaan esille Maatalouskoelaitoksella Tikkurilassa suoritetusta linjan Ä 212 ja Tammiston linjan 0707 välisestä kesällä 1927 suoritetusta risteytyksestä. Sisu on leveälehtinen, rehevä ja lujakortinen sekä erittäin tyypillinen 2-jyväinen kaura (HUTTUNEN 1950). Röyhy on aluksi selvä pystyröyhy, myöhemmin useimmat haarat suuntautuvat kohtisuoraan ulospäin. Alimmassa kiehkurassa on tavallista runsaammin eripituisia haaroja, joten röyhy näyttää suippenevan pyramidimaisesti latvaan päin. Tähkylät suuntautuvat melko tasaisesti alaviistoon. Sisähelpeessä on usein punertavan ruskea täplä, joten jyvä ei ole puhtaan valkoinen. Ulkojyvä on kantaan päin hiukan kapeneva, Liiste joko on kalju (KORPINEN 1953) tai siinä on vähän karvoja. Korren ylimmän solmun tienoo nukaton tai joskus (n. 5 c/0:11a) nukkaa (KoEPINEN 1957a). Tilavuuspainoltaan jäävät Sisun jyvät selvästi jälkeen Kultasade II -kauran jyvistä, mutta ovat kuitenkin keskinkertaista luokkaa ja siten vastaavat tarkoitustaan ryyni- kaurana. Tammiston kaurakokeissa vuosina 1941-48 on Sisun hl-paino ollut keskimäärin 57.o kg, 1 000 j.-paino 35.0 g sekä kuoriprosentti 22.5 ja Kultasade II -kauran vastaavasti 58.o kg, 36.2 g ja 24.1 % (HUTTUNEN 1950). Kasvinjalostuslaitoksella Jokioisissa on Sisun satoisuussuhdeluku ollut vuosien 1944-1959 kokeissa keskimäärin 109.2 (Kultasade II = 100) (INELLÄ 1960). Sisu-kauran viljely maassamme on varsinkin Etelä-Suomessa melko laajaa. Sen hallussa oli vuonna 1950 kauran viljelyalasta PAATELAR (1953) mukaan jo 10.6 %, vaikka se laskettiin kauppaan vasta vuonna 1949, sekä vuonna 1955 (VALLE ym. 1958) koko maassa 29.1 %. Mainittuna vuotena viljeltiin sitä eniten Etelä-Suomessa, jossa sen osuus oli 39.1 % kauran viljelyalasta. Keski-Suomessa oli sen hallussa 8.s ')/0. Kuva 2. Fig. 2. Sisu-kaura. Valok. 0. tilvinen Sisu oals. Photo 0. Utt'inen 33 Valtion Siementarkastuslaitoksessa tutkittujen siemennäytteiden perus- teella laaditun lajiketilaston mukaan oli Sisu-kauran näytteitä 1958-1959 14 %, kun vastaava luku kertomusvuonna 1956-1957 oli 30.2 % kaikista näytteistä. Syy vähentymiseen on etsittävissä lähinnä Sisu-kauran myöhäi- syydestä, sillä sääsuhteet ovat olleet viime vuosina hyvin epäedulliset. Sisu valtasi erittäin satoisana ja lujaolkisena lajikkeena nopeasti alaa Etelä-Suomessa, mutta ei ole kyennyt pohjoisemmilla alueilla säilyttämään viljelylaajuuttaan. Varsinais-Suomen ja Uudenmaanläänin maanviljelys- seurojen alueilla oli Sisun osuus vuonna 1955 VALLED ym. (1958) mukaan yli puolet koko kaura-alasta. Se on Maatalousseurojen Keskusliiton kasvi- lajikevaliokunnan hyväksymä yleislajike Etelä-Suomessa. Sisu-kauraa on kokeiltu paljon myös Ruotsissa ja Norjassa. Kummassakin maassa se on osoittautunut hyvin viljelykelpoiseksi. Ruotsissa Weibulls- holmin kasvinjalostuslaitoksen omissa kokeissa Sisu on ollut satoisuudeltaan vuosina 1946-1951 keskimäärin 2 % sekä paikalliskokeissa 3-6 % Kulta- sade II -kauraa satoisampi. Sisu-kauraa suositellaan viljelyyn etenkin Etelä- ja Keski-Ruotsiin hyvän korrenluj uuden ja suuren satoisuuden perusteella (HAG- ~UI 1952). Etelä- ja Keski-Norjassa suoritetuissa kokeissa vuosina 1950-54 Sisu on ollut keskimäärin 8-12 % Kultasade II -kauraa satoisampi, joten se on ollut Norjassa satoisuusjärjestyk- sessä ensimmäisellä tilalla kuten Suo- messakin (EIKELAND 1956). Paikalliskokeissa Sisu on ollut vuo- sina 1946-57 yhteensä 391 sellaisessa kokeessa, joissa on ollut myös Kulta- sade II. Satoisuudeltaan se on ollut keskimäärin 9 % Kultasade II -kauraa parempi (taulukko 5). Sisu on siten ollut paikalliskokeissa yhtä satoisa kuin Kasvinjalostuslaitoksen monivuotisissa kokeissa (INKILÄ 1960). Eri vuosina Sisun satotulokset ovat vaihdelleet huomattavasti ja F-arvo osoittaa erittäin merkitseviä eroja olevan eri vuosien välillä. Eri vuosien keskimääräisiä suhdelukuja tarkastettaessa havaitaan, että Sisu on ollut 5-15 % satoisampi kuin Kultasade II, joten huonoimpinakin vuosina se on ollut keskimäärin 5 % Kultasade II:ta satoisampi. Niille vuosille, 5 2953-61 391 2 796 1 1 800 21 2 567 30 3 236 40 3 457 61 2 768 32 2 555 32 2 660 35 3 014 29 2 667 44 2 437 22 2 167 44 2 929 171 163 56 1 2 963 2 674 2 626 3 800 23 3 247 9 2 823 10 3 485 18 3 118 10 3 158 26 2 949 22 2 479 24 3 244 28 2 538 69 2 592 44 2 975 51 2 551 27 2 275 15 2 875 14 3 036 1 3 800 16 3 133 26 2 965 7 2 856 24 3 242 12 2 623 39 2 789 25 2 633 19 62 76 84 48 54 57 78 50 32 63 67 ±28 30 45 82 ±144 ±127 48 79 91 53 87 68 41 70 44 47 ±108 ±108 109 124 105 105 115 106 112 109 108 110 106 107 111 110 109 107 83 112 119 110 105 112 110 108 108 108 108 112 109 107 111 104 83 34 Taulukko 5. Sisu-kaura jyväsadoltaan verrattuna mittariin Kultasade II Table 5. Grain yield of Sitttl in comparison with the standard Golden Raja II (Guldregn ) Kultasade II:n sato kg/ha Yieid of grain from Golden Rain II, kg. per he. Sisun sato suurempi + pienempi — Sisu yield, higher + loteer — Satoeron keskIvIrhe Standard error of »Jean differenees Suhde- luku Ra. value Kokel- den luku N. of tria/s Koevuodet — Trial years 1946-57 Koevuosi — Trial year 1946 1947 1948 1949 1950 1961 1952 1953 1954 1955 1956 1957 Vyöhykkeet — Zones I II III IV Alueet — Districis 1 2 3 4a 5 6 8 9 10 11 12 13 14 +376 +537 +336 +143 +373 +292 +191 +26Ö +203 +204 +351 +223 +170 +309 +.119 —650 F = 1.82** Maanviljelys- tai talousseura — Agricultural society Alueet — Distrfets Uudenmaan ruotsalainen (Nylands Svenska Lbs) Uudenmaanläänin Suomen Talousseura (Finska Hus- hällningssällskapet) Varsinais-Suomen Hämeen läänin Satakunnan Hämeen-Satakunnan +230 ±104 107 +318 ± 91 111 +493 ±110 117 +276 ± 53 109 +178 ± 89 107 +233 ± 59 108 +132 ± 48 105 +251 +440 +131 +173 +513 +171 +313 +238 +251 +264 +158 +142 +333 F = 3.38*** +288 +238 +195 —650 F = 3.17* 35 gokei. den luku So, o/ griais Kultasade II:n sato kg/ha Yield o/ grain imm Golden Rata II, kg. per ha. Sisun sato suurempi + n pienempi — Sisu yieid, higher + lower — Satoeron keskivirhe Standard error of n.„, o f aillerentes Suhde- luku Rel. value 8. Itä-Hämeen 22 2 976 +455 ±100 115 9. Kymenlaakson 20 3 827 +527 ± 79 116 10. Länsi-Karjalan 14 2 860 +130 ± 93 105 11. Mikkelinläänin 43 2 495 +195 ± 47 108 12. Pohjanmaan ruotsalainen (öster- bottens Svenska Lbs) 21 2 341 +225 ±112 110 13. Etelä-Pohjanmaan 66 2 566 +178 ± 35 107 14. Keski-Suomen 25 3 054 +403 ± 86 113 15. Kuopion 9 2 761 +242 ±123 109 16. Pohjois-Karjalan 14 3 035 +119 ±108 104 17. Keski-Pohjanmaan 5 2 354 +292 ± 96 112 18. Oulun läänin Talousseura 1 2 380 +550 — 123 19. Kajaanin 1 3 800 —650 -- 83 F — 2.75*** Maalajit — Sait types Savimaat — Clay soils 143 2 922 +273 ± 33 109 Hiekkamaat — Sandy soils 109 2 703 +222 ± 34 109 Eloperäiset maat — Peat soils 76 2 665 +249 ± 44 109 Kivennäismaan sek. turvemaat — Peat soita mixed teitä mineral soil 63 2 830 +25 ± 44 109 F = 2.54 Satoluokat — Y ield elasses 98 1 729 +176 ± 35 110 97 2 468 +234 ± 25 109 99 3 074 +275 ± 41 109 97 3 920 +320 ± 45 108 F = 2.72* jolloin Sisu on ollut satoisuudeltaan heikoin, on ollut ominaista alkukesän vähäsateisuus. Tämä viittaisi siihen, että Sisu kärsisi suhteellisesti enem- män alkukesän kuivuudesta kuin Kultasade II. Sisun menestymistä eri viljelyvyöhykkeillä tarkasteltaessa havaitaan, että Sisun satoisuudessa on saatu esiin melkein merkitseviä eroja eri vyöhykkeiden välillä. Parhaiten Sisu on menestynyt vyöhykkeellä I, jota on pidettävä sen varsinaisena viljelyalueena, mutta hyvin se on menes- tynyt muillakin vyöhykkeillä. Poikkeuksen muodostaa neljäs vyöhyke, jolla on ollut vain 1 koe, jossa Sisu on jäänyt 17 % Kultasade II -kauraa heikommaksi. Alue- ja maanviljelysseuraryhmittelyistä voidaan todeta erittäin merkitseviä eroja Sisun satoisuudessa. Alueryhmittelyssä kiintyy huomio osa-alueeseen 4 a, joka käsittää Loimaan seudun aitosavialueet. Tällä alueella Sisu on ollut satoisuudeltaan keskimäärin vain 5 % parempi kuin Kultasade II. Kuten edellä jo mainittiin, Sisun satoisuuteen vai- kuttaa epä,edullisesti alkukesän kuivuus. Loimaan seudun viljelysmaat ovat vähämultaista jäykkää aitosavea, jossa herkästi tuntuu alkukesän 36 kuivuus. Vaikka muuallakin Varsinais-Suomessa saattaa alkukesä yleensä olla kuiva, niin kasvit eivät silti kärsi kuivuudesta yhtä paljon kuin Loimaan seudulla, sillä maat ovat muualla multavampia ja satotulokset hyvinä Sisu-vuosina huomattavasti keskimäärää parempia. Sisu on edellä mainittuina vuosina 1947 ja 1948 ollut Loimaan alueella kumpanakin vuotena neljässä kokeessa yhdessä Kultasade II:n kanssa ja ollut edellisenä vuotena mittaria keskimäärin vain 2 % satoisampi sekä jälkimmäisenä 4 %, joten se on ollut juuri näinä kuivina vuosina satoisuudeltaan huomattavasti keskimäärää heikompi alueella 4 a. Pohjoisilla alueilla Sisu on ollut myös verraten hyvä, vaikkei sitä voidakaan suositella näille alueille, mikäli halutaan tuleentuvaa satoa. Maanviljelysseurajako osoittaa Sisun menestyneen parhaiten Suomen Talousseuran (Finska Hushållningssällskapet), Kymenlaakson ja Itä- Hämeen maanviljelysseuran alueella sekä heikoimmin Hämeen-Sata- kunnan, Länsi-Karjalan sekä Pohjois-Karjalan maanviljelysseuran alueella. Maalajiryhmittely ei tuo esiin mitään eroja, joten Sisu soveltunee hyvin kaikilla maalajeilla viljeltäväksi. Satoluokkajaottelu osoittaa Sisun satoisuuden melko tarkasti seuraavan Kultasade II:n shtoisuutta kaikissa satoluokissa (8-10 % parempi), joten vaikuttaa siltä, kuin se vaativuudeltaan olisi jokseenkin Kultasade II:n luokkaa tai hivenen vaatimattomampi. Sisu on paikalliskokeissa ollut korrenlujuudeltaan Kultasade II:ta (6.1) parempi, lukuarvona 8.4 (taulukko 35), ja sen kasvuaika keskimäärin 0.7 päivää Kultasade II:n kasvuaikaa (1093) pitempi (taulukko 33). Tammi (06587) Tammi-kaura on Hankkijan ka,svinjalostuslaitoksen Tammiston v. 1938 kauppaan laskema jaloste, joka polveutuu Esa- ja Kytö-kauran välisestä risteytyksestä (SAULI 1950). Röyhy on keskikokoa, hiukan toispuoleinen (KoEpINEN 1953), melko tuuhea ja tähkylät 2-3 jyväisiä. Jyvä on valkea- kuorinen, suuri, 1 000 jyvän paino 35 g, kuoripitoisuus n. 23 % sekä hl- paino n. 57 kg (VALLE 1938). Tammi-kauran muista tuntomerkeistä mainit- takoon, että sen liiste on kalju ja korren ylimmän solmun tienoilla on nukkaa, jyvässä on usein ruskehtavia laikkuja, ulkojyvä on keskimäärin vähän litteämpi ja leveämpi kuin Ehon jyvä. Ulko- ja sisähelve ovat kärjestä melkein yhtä pitkät, joten niiden kärkien väli on lyhyempi kuin Eholla (KORPINEN 1957 a). Kun Tammi-kaura laskettiin kauppaan, oli sen tarkoituksena korvata lähinnä Kytö-kaura. Kydön seuraajaksi Tammi soveltuikin hyvin, sillä sen jyvät olivat ohutkuorisempia ja kookkaampia. Lisäksi satoisuudeltaan molemmat lajikkeet olivat yhtä hyviä, mutta hl-paino oli Tammella suurempi ja lisäksi se oli aikainen ja suurimokelpoi-nen kaura (HUTTUNEN 1938). Kasvinjalostuslaitoksen kokeissa on Tammen satoisuussuhdeluku ollut vuosina 1952-59 keskimäärin 90.1 (Kultasade II 100) (INEn.li. 1960). Kuva 3. Tammi-kaura Valok. 0. Ulvinen Fiy. 3. Tammi oats. Photo 0. Uin:nen Tammi-kauran viljely on maassamme hyvin laajaa, sillä Valtion Siemen- tarkastuslaitoksen lajiketilastossa, joka on laadittu tutkittujen siemennäyttei- den perusteella, se on kertomusvuonna 1958/1959 ollut ensimmäisellä tilalla, prosenttimääränä 28.4. Sen hallussa oli vuonna 1951 PAATELA11. (1953) mukaan 20.3 % kauran viljelyalasta, ja sen osuus on tästä tuntuvasti lisääntynyt viime vuosina, koska yleisenä pyrki- myksenä on ollut siirtyä aikaisempien lajikkeiden viljelemiseen. Vuonna 1955 (VALLE ym. 1958) oli Tammen osuus 23.9 % kauran viljelyalasta, mutta sen varsinaisella viljelyalueella Keski-Suo- messa sen osuus on ollut puolet (49.9 %) kauran viljelyalasta ja :Pohjois-Suomessa vieläkin suurempi, 67.5 %. Tammi on Maatalousseurojen Keskusliiton kasvi- lajikevaliokunnan hyväksymä yleislajike Keski- ja Pohjois-Suomessa. Tammi-kaura on ollut paikallisko- keissa vuosina 1938-39 ja 1941-57 yhteensä 462 kokeessa yhdessä Kultasade II:n kanssa ja ollut keskimäärin 5 % heikompi satoisuudeltaan (taulukko 6). Eri vuosien välillä on tilastollisesti erittäin merkitseviä eroja. Tammi on Kultasade II -kauraan verrattuna ollut satoisuudeltaan heikoin vuosina 1953 ja 1957, jolloin Tammi on jäänyt 11 % mittaria heikommaksi. Verrattain heikko se on ollut myös vuonna 1947, jolloin se on jäänyt satoisuudeltaan 10 % hei- kommaksi kuin Kultasade II. Neljänä vuotena, 1943, 1951, 1955 ja 1956, Tammi on ollut satoisuudeltaan joko yhtä hyvä tai parempi kuin Kulta- sade II. Näille kasvukausille on ollut ominaista varsinkin alkukesien niukkasateisuus. V. 1951 kaikki kasvukauden kuukaudet olivat normaalia vähäsateisempia. Touko- ja heinäkuu olivat erittäin koleita, elokuu taas huomattavan lämmin. Alkukesän kuivuus haittasi orastumista ja vilja- kasvit kärsivät kuivuudesta. Kasvukautena 1955 myöhästyivät kylvötyöt huomattavasti kevätsateiden takia. Kasvukausi oli normaalia lämpimämpi, ja viljakasvit tuleentuivat nopeasti, mutta ankara kuivuus alensi satoa. Myös kasvukausi 1956 muodostui poikkeukselliseksi. Kesäkuu oli normaalia huomattavasti lämpimämpi, kun sen sijaan heinä-, elo- ja syyskuu olivat 1-2° normaalia viileämpiä. Kasvukauden alkupuoli oli erittäin niukka- 17 3 2 972 99 2 750 219 2 621 131 2 604 13 2 969 6 2 662 6 2 725 10 3 464 7 2 214 12 2 483 16 2 626 15 2 667 26 2 865 129 2 647 50 2 636 41 2 542 63 2 466 32 2 798 36 2 672 13 2 969 1 1 810 11 2 377 63 37 26 30 81 50 ±136 ±143 94 62 52 ±124 79 34 62 + 53 41 55 65 81 —163 —140 81 —116 F = 1.11 —142 213 348 —199 275 —131 26 126°7 —187 —102 39 —160 84 116 F = 1.04 110 —252 38 Taulukko 6. Tammi-kaura jyväsadoltaan verrattuna mittariin Kultasade II Table 6. Grain yield of Tammi in comparison with the standard Golden Rain II (Guldregn II) Koltat- del' luku No. ot tr iak Bultasade II:n sato kg/he Yield of arain from Golden Rain II, kg. per ha. Tammen sato suurempi + pienempi — Tammi rikki, higher +°I lower — k8„at.°IverZe _ 'Nlearrfidaorra et mm, dillerences Suhde- luku Rel. value Koevuodet — Trial years 1938-39 ja 1941-57 Koevuosi — Trial year 1938 1939 1941 1942 1943 1944 1945 1946 1947 1948 1949 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1 C1G.0 462 33 22 20 5 5 8 7 53 26 26 30 36 35 25 29 31 40 2 654 3 048 2 192 2 057 2 274 2 522 2 320 2 497 2 628 2 495 3 441 2 822 2 629 2 399 2 633 3 071 2 665 2 599 —128 —238 — 55 —188 — 30 -I- 32 —143 —181 —160 —252 —180 — 70 —179 +103 — 41 —339 —157 + 4 ± 17 ± 70 ± 56 ±328 ±178 ±131 ±141 ±131 ± 45 ± 91 ± 64 ± 57 ± 59 ± 63 ± 71 ± 74 ± 58 +45 95 99 97 91 99 101 94 93 94 90 95 98 93 104 98 89 94 100 +161 335 F = 334*** 65 76 108 89 Vyöhykkeet — Zones 1 II III IV A Ince t Distriets 1 2 3 4a b ja c 5 6 8 9 10 11 19 13 14 Maanviljelys- tai talousseura — Agricultural society Alueet — Districts Uudenmaan ruotsalainen (Nylands Svenska Lbs) trudenmaanläänin 1957 94 95 97 96 95 92 so 91 89 95 99 94 95 93 96 98 94 97 96 94 89 39 Bokel- den luku No. of triais Kultaaade II:n sato kg/ha Yield ol grain irona Golden Rain II, kg. per ha. Tammen sato suurempi + pienempi — Tammi gield, higher + lower — Satoeron keskIvIrhe 0, ,„,,,, ., "`"`" r`"' err or of wan o f di fierewes Suhde- luku Rel. Matit 3. Suomen Talousseura (Finska Hus- hällning:ssälLskapet) 5 2 832 —148 + 61 95 4. Varsinais-Suomen 2 3 245 —130 +535 94 5. Hämeen läänin 10 2 405 —198 ± 58 92 6. Satakunnan 48 2 910 —177 ± 56 94 7. Hämeen-Satakunnan 23 2 324 —239 ± 82 90 8. Itä-Hämeen 10 2 899 — 81 ± 93 97 9. Kymenlaakson 14 2 929 — 79 ±104 97 10. Länsi-Karjalan 8 2 355 + 29 ±217 101 11. Mikkelinläänin 12. Pohjanmaan ruotsalainen (öster- 39 2 466 —123 ± 50 95 bottens Svenska Lbs) . 43 2 519 —153 ± 66 94 13. Etelä-Pohjanmaan 123 2 614 —101 ± 32 96 14. Keski-Suomen 36 2 913 —138 ± 79 95 15. Kuopion 22 2 780 —146 ± 64 95 16. Pohjois-Karjalan 39 2 659 — 82 ± 63 97 17. Keski-Pohjanmaan 8 2 326 -I- 13 ± 84 101 18. Oulun läänin Talousseura 10 2 581 —110 ± 71 96 19. Kajaanin 10 3 110 —134 ± 75 97 F = 2.o i* Ilaalajit — S'oil types Savimaat — Clay soils 169 2 598 —181 ± 26 93 Hiekkamaat — Sandy soils 145 2 609 —109 ± 29 96 Eloperäiset maat — Peat soils Kivennäismaan sek. turvemaat — Peat 99 2 696 — 50 ± 40 98 soils mixed urilla mineral soil 49 2 892 —153 ± 61 95 F = 2.90* iatoluokat — Yield ektsses 116 1 581 + 9 ± 22 101 114 2 319 —57 ± 30 98 115 2 903 —139 ± 34 95 117 3 797 —320 ± 40 92 F = 19.56*** sateinen kesäkuun lopulle saakka, mutta heinä-elokuun alhainen lämpö- tila ja runsaat sateet muodostuivat tuhoisiksi aiheuttaen voimakasta jälki- versontaa ja tähkäidäntää (VALLE 1958 a). Kun Tammi-kaura on näinä vuosina ollut Kultasade II -kauraan verrattuna joko yhtä satoisa tai satoi- sampi, niin sitä voidaan pitää suhteellisen poudankestävänä lajikkeena sekä huonoina kesinä varmasatoisena. Erittäin hyvä se on ollut vuonna 1956, keskimäärin 8 % mittaria satoisampi. Tällöin olivat sääolot viljan tuleentumiselle varsin epäedulliset ja hallat vikuuttivat etenkin myöhäisiä lajikkeita. Tästä syystä Tammi-kaura antoi aikaisena lajikkeena suhteelli- sesti hyvän sadon. Tammen menestymistä eri viljelyvyöhykkeillä tarkastettaessa havai- taan sen vyöhykkeellä I jääneen noin 1 %:n keskimääräk heikommaksi (sl. 94). Vyöhykkeellä II on ollut eniten kokeita ja Tammi on ollut 40 keskimäärin 5 % satoisuudeltaan Kultasade II:ta heikompi. III vyöhyk- keellä Tammi on ollut Kultasade II -kauraan verrattuna satoisuudeltaan parhain, sl. 97. Maa,nviljelysseurajako osoittaa Tammen Länsi-Karjalan ja Keski- Pohjanmaan maanviljelysseuran alueella olleen keskimäärin Kultasade II:ta satoisampi. Satoisuudeltaan heikoin Tammi on ollut Uudenmaanläänin ja Hämeen-Satakunnan maanviljelysseuran alueella, missä se on ollut 10-11 % mittaria heikompi. Myös Hämeen läänin maanviljelysseuran alueella se on ollut satoisuudeltaan verrattain heikko, mittaria keskimäärin 8 % heikompi. Maalajiryhmittelyn mukaan tarkasteltuna Tammen menestyminen on eloperäisillä mailla ollut huomattavasti parempaa kuin savimailla. Suhde- luku eloperäisillä mailla 98 ja savimailla 93. Hiekkamailla Tammi on jäänyt satoisuudeltaan 4 % ja kivennäismaan sekaisilla turvemailla 5 % Kultasade II:ta heikommaksi. Kuten satoluokkaryhmittely osoittaa, voidaan Tammi-kauraa pitää huomattavasti Kultasade II -kauraa vaatimattomampana. Se pystyy hei- koissa kasvuolosuhteissa antamaan paremman sadon kuin Kultasade II, mutta hyvissä kasvuoloissa jää mittaria heikommaksi. Tammi on paikalliskokeissa ollut Kultasade II:ta (108.2 vrk.) keski- määrin 5.5 päivää aikaisempi (taulukko 33) ja korrenlujuudeltaan se on ollut Kultasade II:ta (6.6) parempi, lukuarvona 7.4 (taulukko 35). Kytö oli paikalliskokeissa korrenlujuudeltaan Kultasade II -kauraan verrattuna jokseenkin yhtä hyvä kuin Tammi, mutta kuitenkin se on ollut keskimäärin Tammea (7.4) lujakortisempi (8.4). Tammi on ollut keskimäärin 0.8 päivää Kytöä aikaisempi. Eho (a6595) Eho-kaura on Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen Tammiston v. 1946 kauppaan laskema jaloste, joka polveutuu risteytyksestä Kytö x Tähti (Stjärn). Sen kasvuaika on pari vuorokautta pitempi kuin Kydön (SAULI 1960). Sen röyhy on kookas ja tiheä sekä tähkylä,t pääasiassa kaksijyväisiä. Jyvä on suuri ja valkeakuorinen. 1 000 jyvän paino keskimäärin 36 g sekä kuoripitoisuus n. 23 %. Hyvälaatuisten jyvien takia arvokas ryyni-kaura (HUTTUNEN 1946). Eho-kauran muista tuntomerkeistä mainittakoon, että sen korren ylimmän solmun tienoilla on nukkaa (KORPINEN 1953), liiste on kalju sekä kaleet ja helpeet (tuleentuneissa röyhyissä) puh- taamman valkoiset kuin esim. Tammen ja Sisun. Röyhy vaikuttaa »rau- hattomalta», sillä tähkylät harittavat eri suuntiin ja sen lehdet ovat tavallista pystymmät vielä röyhylletulon aikaan. Keskimyöhäinen (KOR-PINEN 1957 a). Eho on kasvinjalostuslaitoksen kokeissa saanut vuosina 1944-59 keskimääräiseksi satoisuussuhdeluvuksi 95.8 (Kultasade II 100) (INKILÄ. 1960). Kuva 4. Eho-kaura. Valok. 0. Ulvinen Fig. 4. Eho oats. Photo 0. /Tirinen VALLEn ym. (1958) mukaan Ehoa viljeltiin vuonna 1955 Etelä-Suomessa 15.4 % kauran viljelyalasta, Keski-Suo- messa 21.a % sekä Pohjois-Suomessa 3.7 %. Koko maassa oli Ehon osuus kauran viljelyalasta tutkimuksen mu- kaan 16.1 %. Ehon osuus viljanviljely- alasta oli kohonnut vuodesta 1950 lähtien 3.8 %. Se on kauranviljelys- sämme ollut kolmannella tilalla Sisun ja Tammen jälkeen. Valtion Siemen- tarkastuslaitoksen vuosikertomuksen 1958/1959 mukaan, joka on laadittu tut- kittujen siemennäytteiden perusteella, Eho on ollut neljännellä tilalla, pro- senttilukuna 11.i. Näyttää siis siltä, että Pendek-kauran osuus kauranvilje- lyssä,mme on edelleen lisääntynyt ja Ehon supistunut. Eho on Maatalous- seurojen Keskusliiton kasvilajikevalio- kunnan hyväksymä yleislajike lähinnä Etelä-Suomessa. Eho-kaura on paikalliskokeissa ollut vuosina 1945-57 yhteensä 527 kokeessa. Se on keskimäärin ollut yhtä satoisa kuin Kultasade II. Eri vuosien satolukujen keskimääräisiä suhdelukuja tarkasteltaessa havaitaan, että Eho on satoisuudeltaan ollut useimpina vuosina keskimäärin 1-2 % heikompi kuin Kultasade II, mutta neljänä vuotena Kultasade II:ta parempi. Etenkin kiintyy huomio vuoteen 1951, jolloin Eho on ollut keskimäärin 11 % satoisampi kuin Kultasade II. Vuoden 1951 kasvukaudelle oli leimaa antava koko Etelä-Suomessa niukkasateisuus. Kevään ja kesän sademäärä oli monin paikoin Etelä-Suomessa vajaa puolet normaalista. Etenkin Varsinais-Suomessa oli kasvukausi niin poikkeuksellinen, että monin pai- koin tuli kuivuuden ja kevään koleuden vuoksi melkein täysi kato. Maan- viljelyksen kannalta heikko alue käsitti osan Etelä-Satakuntaa, Etelä- Hämettä ja Länsi-Uuttamaata. SAULI (1950) ja HUTTUNEN (1946) ovat todenneet lajikkeen poudankestäväksi. Näinä vuosina, jolloin Eho on ollut kokeissa, on ollut harvinaisen paljon sateisia kesiä, joten Ehon poudan- kestävyysominaisuudet eivät ole paikalliskokeis,sa muina vuosina kuin 1951 päässeet näkyviin. Vuoden 1959 poutakesän satotulokset osoittavat kui- tenkin (sivu 68), että Eho on ollut satoisuudeltaan Kultasade II -kauraan verrattuna suhteellisen heikko Etelä-Suomen kuivuutta kärsineillä alueilla. 43 2953-61 42 Taulukko 7. Eho-kaura jyväsadoltaan verrattuna mittariin Kultasade II Table 7. Grain yield of Eho in comparison with the standard Golden Rain II (Guldregn II) Kokei- den luku No. af triale Kultasade 1I:n sato kg/ha Yield of grain frorn Golden Rain II, kg. per ha. Ehon sato suurempi + pienempi — Eho vield, higher + lower — Satoeron keskivirhe Standard error ot >raaan differenees Suhde- luku Rel. txdue Koevuodet — Trial years 1945-57 527 2 714 ± 0 14 100 Koevuosi — Trial year 1945 35 2 375 —34 ±35 99 1946 79 2 502 —45 ±33 98 1947 65 2 580 —20 ±44 99 1948 59 3 285 —62 ±38 98 1949 38 3 066 -I- 99 ± 56 103 1950 46 2 700 —100 ± 48 96 1951 40 2 471 +264 ± 49 111 1952 31 2 652 +100 ± 50 104 1953 25 2 994 —35 ± 75 99 1954 22 2 603 —31 ± 42 99 1955 37 2 617 —30 ± 37 99 1956 16 2 079 —176 ± 75 92 1957 34 3 064 + 72 ± 79 102 F = 4.34*** Vyöhykkeet — Zones I 160 2 794 — 8 ± 23 100 11 251 2 674 — 10 ± 20 100 111 106 2 635 + 27 ± 35 101 IV 10 3 300 + 86 ±150 103 F = 1.7 Alueet — Distriets 1 10 3 148 —116 ±105 96 2 8 3 184 +116 ± 72 104 3 12 3 648 + 39 +134 101 4a 19 2 652 —115 ± 63 96 8 2 431 —54 ±56 98 25 2 644 ±13 ±59 100 5 33 2 621 + 18 ± 34 101 6 14 2 906 — 71 ±122 98 7 31 2 763 ±12 ±47 100 8 114 2 679 + 2 ±28 100 9 76 3 822 —46 ±33 100 10 60 2 550 —22 ±42 99 11 45 2 499 + 72 ± 61 103 12 30 2 966 —20 ± 61 99 13 32 2 473 —13 ±57 99 14 10 3 300 + 86 ±150 103 F = 1.67 Maanviljelys- tai talousseura — Agricultural society Alueet — Distriets 1. Uudenmaan ruotsalainen (Nylands Svenska Lbs) 9 3 153 —100 ±108 97 2. Uudenmaanlä,änin 25 2 558 —20 ±55 99 3. Suomen Talousseura (Finska Hus- hållningssällskapet) 2 1 980 —250 ±220 87 4. Varsinais-Suomen 14 2 810 —134 ± 82 95 5. Hämeen läänin 20 2 447 +20 ±32 101 6. Satakunnan 51 2 934 +30 ±43 101 43 Kokei- den luku No, of eri,a8 Kultasade 11:n sato kg/ha Yield of grain from Golden Rein II, kg. per he. Ehon sato suurempi -I- Pienempi— Eho yield, higher + lower — Satoeron keskivirhe Standard error o f meen « ditimmes Suhde- luku Rel. value Hämeen-Satakunnan Itä-Hämeen Kymenlaakson Länsi-Karjalan Mikkelinliiiinin Pohjanmaan ruotsalainen ( öster- bottens Svenska Lbs) Etelä-Pohjanmaan Keski-Suomen Kuopion Pohjois-Karjalan Keski-Pohjanmaan Oulun läänin Talousseura Kajaanin litalajit — Said types Savimaat — Clay soita Iliekkamaat — Sandy soi ts Eloperäiset maat — Peat soita Kivennäismaan sek. turvemaat — Peat soils mised with rnineral soil atolitokat — Yidd elasses luevertailuja eri vyöhykkeillä — Comparisons ol distriets in the dillerent zones 1, 4a ja b 2. 4e ja 5 35 38 13 10 52 34 109 40 21 36 6 6 6 201 145 102 79 131 134 131 131 37 66 2 576 2 885 3 308 2 647 2 517 2 554 2 613 2 930 2 955 2 494 2 632 2 880 3 728 2 727 2 609 2 764 2 811 1 615 2 414 2 983 3 852 2 738 2 698 — 54 + 71 — 37 +102 + 44 — 84 + 44 — 29 — 41 — 28 +233 +177 +242 F — 1.ss** — 25 — 23 + 73 + 13 F = 2.40 + 52 — 2 — 14 — 36 F = 1.75 —102 + 28 F = 6.5s** ± 52 ± 59 + 81 ±163 ± 41 + 56 + 29 ± 62 ± 66 ± 52 ±192 ± 52 +223 ± 21 ± 29 ± 29 ± 43 ± 25 ± 24 ± 29 + 35 ± 44 ± 29 98 102 99 104 98 97 102 99 99 99 109 106 106 99 99 103 100 103 100 100 99 96 101 Vyöhykkeillä I ja II Eho on ollut satoisuudeltaan täysin Kultasade II:n veroinen. Vyöhykkeellä III se on sen sijaan ollut ehkä hivenen verran mittaria sa,toisampi. Tutkimus ei kuitenkaan osoita, että eri vyöhykkeiden satotulosten välillä olisi merkitseviä eroja. Etelä-Suomen alueilla 2, 3 ja 5 sekä osa-alueella 4 e Eho on ollut satoi- suudeltaan täysin Kultasade II -kauran veroinen tai hivenen verran parempi ja alueilla 1 ja 6 sekä osa-alueilla 4 a ja b Kultasade II -kauraa heikompi. Suoritetussa vertailussa, jossa vastakkain olivat alueet 1, 4 a ja b sekä 2, 4 e ja 5, Eho oli satoisuudeltaan jälkimmäisillä alueilla 99 %:n luotetta- vuudella 5 % parempi. Keski-Suomen eri alueilla Eho oli satoisuudeltaan täysin Kultasade II -kauran veroinen. 44 Maanviljelysseura-aluejaossa on tullut esiin eri alueiden välisiä mer- kitseviä eroja. Etenkin pohjoisten seurojen alueilla Eho aikaisempana lajikkeena on ollut keskimäärin 6-9 % satoisampi kuin Kultasade II. Myös Etelä-Pohjanmaan samoin kuin Länsi-Karjalan, Hämeen läänin, Satakunnan ja Itä-Hämeen maanviljelysseuran alueella Eho on ollut mittaria satoisampi. Maalajien välisten satoisuuserojen perusteella näyttää siltä, että Eho savi- ja hiekkamailla olisi hivenen Kultasade II:ta heikompi, kun se sen sijaan turvemailla olisi noin 3 % parempi ja kivennäismaan sekaisilla turvemailla täysin Kultasade II:n veroinen. Ehon hyvää menestymistä turve- mailla osoittavat myös Suoviljelysyhdistyksen Tohmajärven koeasemalla vuosina 1943--53 suoritetut kokeet, joissa Eho on mutasuolla antanut keski- määrin 1 099 kg paremman sadon kuin vaaramaalla (SALoummo 1954). Satoluokkavertailu osoittaa, vaikkakaan vertailu ei ole tuonut esiin eri luokkien välisiä merkitseviä eroja, että Eho olisi hivenen vaatimat- tomampi kuin Kultasade II, koska se heikoimmassa satoisuusluokassa on antanut keskimäärin 3 % paremman sadon kuin mittari ja ollut taas suurimmassa satoluokassa hivenen Kultasade II:ta heikompi. Eho on paikalliskokeissa ollut korrenlujuudeltaan Kultasade II:ta (6.4) parempi, lukuarvona keskimäärin 7.8 (taulukko 35). Kasvuajan pituus on 291 kokeen keskiarvojen perusteella ollut keskimäärin 2.2 päivää Kulta- sade II:n kasvuaikaa (107.8 vrk.) lyhyempi (taulukko 33). Juha (Jo 0395) Juha on Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinjalostusosaston (ent. Maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosaston) vuonna 1951 kauppaan las- kema jaloste, joka polveutuu Tammiston Esa-kauran ja ruotsalaisen Tähti- (Stjärn)-kauran välisestä risteytyksestä (MuLTAmji.EI 1949). Juha-kauralla on kaunis, verraten tuuhea, hiukan toispuoleinen pystyröyhy ja vihneitä yleensä runsaasti (KORPINEN 1957 a). Jyvä on keskikokoinen, väriltään kauniin valkea, hyväm.uotoinen ja verraten ohutkuorinen sekä hiukan pienempi kuin Kultasade II:11a, mutta kuitenkin suurimotarkoituksiin täysin soveltuva (INKILÄ 1951). Juha-kauran hl-paino on selvästi parempi kuin Sisun ja Ehon (INETLA. 1952). Muista Juhan tuntomerkeistä mainit- takoon, että korren ylimmän solmun tienoilla on harvanlaisesti nukkaa (KORPINEN 1953) ja liiste on kalju (KORPINEN 1957 a). Keskimyöhäinen. Kasvinjalostuslaitoksen kokeissa vuosina 1944-1959 on Juhan satoisuus- suhdeluku ollut keskimäärin 103.7 (Kultasade II 100) (INEILÄ. 1960). Juha-kaura ei ole kauppaan laskemisensa jälkeen saanut suurta suosiota maanviljelijöiden keskuudessa, sillä vuonna 1955 oli sen viljelyssä vain 0.7 % kauran viljelyalasta koko maassa. Etelä-Suomessa sen viljelylaajuus oli jokseenkin samansuuruinen eli 0.8 % (VALLE ym. 1958). 45 Juha-kaura on paikalliskokeissa ollut vuodesta 1949 lähtien. Kaikkiaan se on vuosina 1949-1957 ollut Kultasade II:n kanssa yhteensä 257 kokeessa (taulukko 8), joissa se satoisuudeltaan on ollut keskimäärin 4 % Kulta- sade II:ta satoisampi. F-arvo osoittaa, että eri vuosien välillä on erittäin merkitseviä eroja. Vain yhtenä vuotena Juha on ollut satoisuudeltaan keskimäärin heikompi kuin Kultasade II, nim. vuonna 1956, jolloin se jäi 7 % mittaria heikommaksi. Vuoden 1956 kasvukausi oli hyvin poikkeuk- sellinen: kasvukauden alkupuoli oli erittäin niukkasateinen kesäkuun lopulle saakka ja loppukesän runsaat sateet olivat hyvin tuhoisia, sillä seurauksena oli voimakas jälkiversonta ja tähkäidäntä (VALLE 1958 a). Lisäksi kesäkuu oli normaalia lämpimämpi, kun sen sijaan heinä-, elo- ja syyskuu olivat 1-2° normaalia viileämpiä. Muina vuosina Juha-kaura on ollut 1-11 % Kultasade II:ta satoisampi. Vaikka myös kasvukausi 1951 oli niukka- sateinen, oli Juha silloin satoisuudeltaan 11 % Kultasade II:ta parempi. Eri vyöhykkeiden väliset erot ovat hyvin vähäiset, joten Juha on kaikilla vyöhykkeillä ollut Kultasade II -kauraan verrattuna yhtä satoisa, eikä varmoja vyöhykkeiden välisiä eroja ole ilmennyt. Aluevertailusta käy selville, että Juha on menestynyt heikosti Loimaan aitosaven alueella, joka yleensä kärsii alkukesän kuivuudesta. Alueen 4 osien 4 a, 4 c ja 4 b:n vertailun perusteella voidaan päätellä, että Juha on satoisuudeltaan n. 7 % heikompi jäykänsaven alueella kuin Lohjan—Vihdin runsaskalkkisella alueella. Keskimäärää heikommin Juha on menestynyt myös alueella 5, joka käsittää Hämeen hiesusavialueen. Maanviljelysseura-aluejako osoittaa, että Juha on kaikilla alueilla ollut mittaria satoisampi lukuun ottamatta Uudenmaan ruotsalaisen maan- viljelysseuran aluetta, jossa Juha on saanut 9 kokeen keskiarvon perusteella satoisuussuhdeluvuksi 99. Maalajien välisten satoisuuserojen perusteella näyttää siltä kuin Juha olisi eloperäisillä mailla huomattavasti Kultasade II:ta satoisampi (81. 109), mutta kivennäismaan sekaisilla turvemailla taas jäänyt heikommaksi (sl. 102). Juhan hyvää menestymistä turvemailla osoittavat myös Suo- viljelysyhdistyksen Tohmajärven koeasemalla vuosina 1943-53 mutasuolla suoritetut kokeet, joissa Juha on antanut keskimäärin 801 kg suuremman sadon kuin vaaramaalla (SALOHEIMO 1954). Hiekkamailla, jotka kärsivät herkemmin kuivuudesta, on Juha ollut vain 2 % Kultasade II -kauraa satoisampi, mutta savimailla 4 %. Eri maalajiryhmien välillä on tilas- tollisesti melkein merkitseviä eroja. Satoluokkajaottelussa havaitaan satoisuussuhdeluvun selvästi laskevan pienemmästä suurempaan satoluokkaan. Juha on alimmassa satoluokassa antanut 7 % paremman sadon kuin mittari, mutta ollut ylimmässä sato- luokassa vain 2 % parempi. Tämän perusteella vaikuttaa Juha keski- määrin vaatimattomammalta lajikkeelta kuin Kultasade II. 46 Taulukko 8. Juha-kaura jyväsadoltaan verrattuna mittariin Kultasade II Table 8. Grain yield 01 Juha in eomparison with the standard Golden Rain II (Guldregn 11) Kokel- den luku No. 01 trials Kultasade 11:n sato kg/lta Yield grain Irom Golden Rain II, kg. per ha. Juhan sato suurempi + pienempi — Juha yield, higher + lower — Satoeron keskicirhe Standard eTTOT of mean of dillerenees Suhde- luku Rel. ralue Koevuodet — Trial years 1949-57 257 2 824 +113 + 21 104 Koevuosi — Trial year 1949 26 3 502 +170 ± 48 105 1950 31 2 945 +159 ± 57 105 1951 22 2 626 +297 ± 75 111 1952 30 2 732 +192 ± 58 107 1953 30 3 145 +155 ± 64 105 1954 26 2 748 + 89 ± 67 103 1955 37 2 441 + 17 ±38 101 1956 17 2 367 —165 ± 61 93 1957 38 2 824 + 65 ± 62 102 F = 3.60*** Vyöhykkeet — Zones I 112 2 955 +107 ± 28 104 II 106 2 697 +105 ± 33 104 III 37 2 772 +152 ± 65 105 IV 2 3 170 +110 ±190 103 F = 4.os Alueet — Distriets 1 12 3 029 +101 ± 54 103 2 5 2 584 +120 ±140 105 3 7 3 267 +183 ±148 104 4a 7 3 217 —60 ± 61 98 17 3 093 +159 ± 57 105 2 3 855 —20 70 99 5 14 2 774 + 1 ± 81 100 6 23 3 175 +112 ± 58 104 7 20 2 521 +154 ±98 106 8 53 2 715 + 92 ± 51 103 9 26 2 777 +100 ± 72 104 10 32 2 610 +155 ± 42 106 11 17 2 519 + 71 ± 87 103 12 11 2 901 +228 ± 68 108 13 9 3 094 4-210 +199 107 14 2 3 170 +110 ±190 103 F = 2.o is Maanviljelys- tai talousseura — Agrieultural soeiety Alueet — Distriets 1. Uudenmaan ruotsalainen (Nylands Svenska Lbs) 9 2 806 —37 ± 56 99 2. Uudenmaanläänin 16 3 075 +147 ± 59 105 3. Suomen Talousseura (Finska Hus- hällning,ssällskapet) 5 2 812 +130 ± 76 105 4. Varsinais-Suomen 12 3 276 + 55 ± 60 102 6. Satakunnan 26 2 728 +159 ± 83 106 7. Hämeen-Satakunnan 11 2 390 + 50 ± 87 102 8. Itä-Hämeen 13 3 094 + 42 ± 67 101 9. Kymenlaakson 16 3 352 +213 ± 44 106 10. Länsi-Karjalan 16 2 725 + 94 ± 88 103 11. Mikkelinläänin 25 2 584 +139 ± 48 105 47 %okei- den luku No. of triala Kultasade 11:n sato kg/ha Yield 01 gra in innus Golden Rain II, kg. per ka. Juhan sato suurempi .4- pienempi — Juha vield, higher + lower — Satoeron keskivirhe ,d S'Eandar error 01 mean o f dill erenees Suhde- luku Rel. valhe 12. Pohjanmaan ruotsalainen ( öster- bottens Svenska Lbs) 16 2 494 +104 ± 85 104 13. Etelä-Pohjanmaan 54 2 720 + 61 + 47 102 14. Keski-Suomen 19 2 812 +109 ± 96 104 15. Kuopion 7 3 034 +246 ± 92 108 16. Pohjois-Karjalan 9 3 094 +210 +199 107 17. Keski-Pohjanmaan 1 3 040 +1140 — 138 19. Kajaanin 2 3 170 +110 +190 103 F = 1.17 Ilfaalajit — Soi/ types Savimaa.t — Clay soils 97 2 912 +115 ± 28 104 Hiekkamaat — Sandy soils 86 2 669 + 46 ± 31 102 Eloperäiset maat — Peat soils 50 2 852 +247 ± 46 109 Kivennäismaan sek. turvemaat — Peat soils mixed with rnineral soil 25 2 952 + 62 ± 107 102 F = 4.28* Satoluokat — Y ield classes 64 1 828 +129 ± 35 107 64 2 515 +114 ± 36 105 64 3 101 +114 ± 42 104 65 3 836 + 94 ± 50 102 F = 8.oi Alueen 4 osien vertailu — Comparison ol dif 1 erent parts of District 4. 4a, 4e 9 3 359 —51 ±49 98 4b , 17 3 093 +159 ± 57 105 F = 5.91.* Juhan korrenlujuus on paikalliskokeissa ollut keskimäärin 7.4 (tau- lukko 35), joten se on ollut -I- 1.5 Kultasade II:ta parempi. Juhan kasvu- aika on kokeissa ollut keskimäärin samaa luokkaa kuin Kultasade II:n, joten 140 kokeen keskiarvon perusteella sen kasvuaika on ollut -I- 0.2 päivää Kultasade II:n (109.7) kasvuaikaa pitempi (taulukko 33). Soi II (Vg 01534a) Soi II -kaura on Svalöfin jaloste, joka polveutuu risteytyksestä Tähti- (Stjärn-)kaura x Kotka- (Örn-)kaura. Soi II -kauralla on keskipitkä, tummanvihreä korai, jonka ylimmän nivelen alla on jokseenkin tiheästi nukkaa. Lehdet ovat keskinkertaisen leveitä, tummanvihreitä ja vailla reunakarvoja. Röyhy on suhteellisen suuri ja tiheä, mutta jonkin verran epäsäännöllinen. Tähkylät ovat usein 3-kukkaisia. Jyvä valkoinen ja täyteläinen (WALLER 1942), verraten ohutkuorinen, liiste kalju (KORPINEN 1957 a), ja hl-paino suhteellisen suuri (WALLIN 1957). Korren lujuudeltaan 48 se on Sisun luokkaa, mutta sadot eivät yleensä nouse Sisun sadon tasolle vaan jäävät muutamia prosentteja sen alle (WALLIN 1957). Tikkurilassa vuosina 1945-50 suoritetuissa kokeissa on Soi II:n hl-paino ollut keski- määrin 55.8 kg, 1 000 jyvän paino 34.8 g sekä kuoriprosentti 23.7 ja Kulta- sade II -kauran vastaavasti 55.3 kg, 33.1 g ja 24.1 % (VALLE 1951). Kasvin- jalostuslaitoksella on Soi II vuosina 1948-59 ollut satoisuudeltaan keski- määrin 4.8 % Kultasade II -kauraa satoisampi (INEILÄ 1960). Soi II -kaura laskettiin kauppaan vuonna 1943 (WALLEB 1958). Soi II -kaura ja samaa alkuperää oleva Blenda-kaura ovat eniten viljeltyjä kauralajikkeita Etelä-Ruotsissa. Näiden kaurojen %:nen osuus Ruotsin siementarkastuslaitokselle lähetetyistä näytteistä oli tarkastus- vuosina 1954/55, 1955/56 ja 1956/57 yhteensä 66.8 %, josta Soi II -kauran osuus oli 27.7 % ja Blendan 38.6 % (WALLER 1958). Ruotsissa eri maa- talousalueilla suoritetuissa kokeissa vuosina 1939-1952 on Kultasade II -kaura ollut 920 kokeen keskiarvon perusteella satoisuudeltaan 3.7 % Soi II -kauraa heikompi, kun taas Blenda on ollut Soi II -kauraa 2.6 % parempi (456 koetta) (ELIASSON ja JACOBSON 1954). Soi II -kauraa viljellään maassamme pääasiallisesti vain Etelä-Suomessa myöhäisyytensä takia. Eniten se on levinnyt ruotsinkielisten maan- viljelys- ja talousseurojen alueille. Uudenmaan ruotsalaisen maanviljelys- seuran alueella sen viljely on laajinta: 23.3 % kauran viljelyalasta. Seuraa- valla tilalla on Suomen Talousseuran alue (17.2 %). Koko maassa sen viljelyssä on vuonna 1955 ollut 5.2 % (VALLE ym. 1958). Maatalous- seurojen Keskusliiton kasvilajikevaliokunnan luettelossa Soi II on ryh- mässä »muut lajikkeet», jonka viljelyalueeksi suositellaan maan etelä- ja lounaisosia. Valtion Siementarkastuslaitoksen luettelossa kertomusvuonna 1958/59 oli Soi II -kauran näytteitä 5.3 %. Soi II -kaura on ollut paikalliskokeissa vuosina 1947-57 yhteensä 179 kokeessa yhdessä Kultasade II:n kanssa ja ollut niissä satoisuudeltaan keskimäärin 4 % parempi, siis yhtä hyvä kuin Ruotsissakin. Kahtena vuotena, 1952 ja 1956, jotka olivat poikkeuksellisen viileitä ja loppukesällä runsassateisia, se on satoisuudeltaan jäänyt keskimäärin mittaria heikom- maksi, edellisenä vuotena 3 % ja jälkimmäisenä 2 %. Satoisuudeltaan parhain mittariin verrattuna se on ollut vuonna 1954 (12 %). Tämä vuosi oli myös loppukesällä suhteellisen runsassateinen, mutta lämpöolot olivat normaalit (VALLE ym. 1958). Eri vuosien välillä on tilastollisesti mer- kitseviä eroja (taulukko 9). Soi II -kauraa on sen myöhäisyyden takia viljelty pääasiallisesti vain I vyöhykkeellä, jossa se on keskimäärin ollut 4 °/„ mittaria satoisampi. Myös vyöhykkeellä II on lajiketta kokeiltu, ja se on ollut n. 7 % mittaria satoisampi, vaikkei sitä tälle vyöhykkeelle voida suositella myöhäisyytensä takia varsinkaan, jos kauraa viljellään tuleentuvaa satoa varten. Kuva 5. Sol II -kaura. VaIok. 0. lilvinen Fig. 5. Sun II mk. Photo 0. Ultnnen 49 Se on Etelä-Suomen alueilla lukuun ottamatta aluetta 1 ollut keski- määrää heikompi satoisuudeltaan, mutta Hämeen hiesusavilla, Keski- Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla 1-3 % keskimäärää parempi. Sol II -kaura on ollut satoisuudeltaan parhain Suomen Talousseuran alueella (sl. 113). Verrattain hyvä se on ollut myös Satakunnan (sl. 105), Hämeen-Satakunnan (sl. 105), Itä-Hämeen (sl. 108) ja Mikkelinläänin (sl. 108) maanviljelysseuran alueella, vaikka sitä on pidettävä kahdella viimeksi mainitulla alueella liian myöhäisenä lajikkeena. Etelä-Suomessa se on keskimäärin heikoimmin menestynyt Uudenmaan ruotsalaisen maan- viljelysseuran alueella, jossa sen keskimääräinen satoisuussuhdeluku on ollut vain 101. Vaikka maalajien välisessä vertailussa ei ole tullut esiin merkitseviä satoisuuseroja, kiintyy huomio siihen, että Sol II eloperäisillä mailla on saanut hyvän satoisuussuhdeluvun 107, mutta ohutturpeisilla ja kivennäismaan sekalaisilla turvemailla Sol II on ollut vain 3 % mittaria satoisampi. Monessa muussa vertailussa on havaittavissa sama ilmiö, vaikka yleensä tutkimukset osoittavat kivennäismaan lisäyksen turve- mailla edulliseksi varsinkin maan lämpötilan kohottajana ja siten sadon varmentajana. Savi- ja hiekkamailla on Sol II ollut mittariin verrattuna kummallakin maalajilla 4 % parempi. Satoluokkajaottelu osoittaa, että Sol II heikossa kasvukunnossa olevilla mailla on antanut Kultasade II -kau- raan verrattuna keskimäärin parhaan sadon (81. 110). Jo parin vuoden koe- tulosten perusteella TENNBERG (1950) totesi Sol II -kauran kasvuolosuhteisiin nähden vähän Kultasade II -kauraa vaatimattomammaksi lajikkeeksi. Vaikka kokeita on suhteellisen paljon, ei vertailu kuitenkaan osoita ryhmien välisiä eroja merkitseviksi. Sol II -kauran korrenlujuus on pai- kalliskokeissa ollut keskimäärin 7.8 (tau- lukko 35), joten sillä on (-I- 1.5) lujempi korsi kuin Kultasade (6.8). Sol II:n kasvuaika on ollut keskimäärin 1.6 päivää pitempi kuin Kultasade II:n (108.9 vrk.) (taulukko 33). Se on vilje- lyssä olevista kauralajikkeista myöhäi- simpiä ja kasvuaikaan nähden rinnas- tettavissa Marne- ja Voittokauroihin. 7 2953-61 50 Taulukko 9. Soi II -kaura jyväsadoltaan verrattuna mittariin Kultasade II To,ble 9. Grain yield of Sun II (Soi II) in comparison with the standard Golden Rain II (Gulciregn II) Kokei- den luku NO. 01 &kas Kultasade II:n sato kg/ha Yield of grain from Golden Rain II kg. per he. Soi II:n sato suurempi + Sun II yield, higher + lower — Satoeron keskivirhe LYTOT o f inean o f diller'ence, Suhde- luku Rel. taide Koevuodet — Triai years 1947-57 179 2 989 +125 ± 23 104 Koevuosi — Triai year 1947 1 2 300 ± 0 — 100 1948 36 3 191 +156 ± 54 105 1949 37 3 429 + 48 ± 43 101 1950 27 2 925 +137 ± 56 105 1951 18 2 489 +239 ± 40 109 1952 11 2 563 — 75 ± 84 97 1953 13 3 028 +265 ±135 110 1954 10 3 151 +372 ± 92 112 1955 10 2 435 + 44 ± 54 102 1956 7 2 254 — 41 ± 94 9E 1957 9 3 119 + 67 +119 102 F = 2.42** Vyöhykkeet — Zones I 138 3 014 +110 ± 26 109 II 34 2 901 +192 ± 53 10'i III 6 2 900 +158 ± 67 10 IV 1 3 130 —170 — 91 F = 134 Alueet — Distrids 1 20 3 277 +220 ± 87 10'; 2 8 2 811 +44 ±62 101 3 5 3 346 +116 ±144 101 4a 13 3 186 +18 ±88 101 b 12 3 110 + 49 ±104 101 c 16 3 156 + 93 ± 67 101.' 5 15 2 389 +117 ± 69 101 6 23 3 350 + 89 ± 23 101 7 23 2 647 +124 ± 52 101 8 10 2 889 +166 ± 66 10( 9 12 2 865 +191 ±119 10', 10 16 2 878 +208 ± 71 10 12 2 3 250 +110 ± 20 101 13 3 2 793 +277 ± 62 11( 14 1 3 130 —170 — 91 F = 1.48 Maanviljelys- tai talousseura — Agricultural society Alueet — Districts 1. Uudenmaan ruotsalainen (Nylands Svenska Lbs) 14 3 144 + 21 ± 91 10' 2. Uudenmaanläänin 21 3 127 + 80 ± 75 101 3. Suomen Talousseura (Finska Hus- hållningssällskapet) 7 2 856 +379 ±136 111 4. Varsinais-Suomen 20 3 328 + 84 ± 72 101 5. Hämeen läänin 5 2 648 + 92 ±104 101 6. Satakunnan 28 2 755 +129 ± 45 101 7. Hämeen-Satakunnan 17 2 456 +113 ± 79 101 8. Itä-Hämeen 8 3 143 +253 ±125 101 9. Kymenlaakson 20 3 430 +126 ± 76 10, 51 Kokei- den luku No. ot triats Kultasade II:n Soi II:n sato sato kg/he suurempi + Field 01 grain pienempi — from Sun II yield, Golden Rein I I, htgher + kg. per he. 10Wer — Satoeron keskivirhe Standard error of ?man 0/ difierenees Suhde- luku Rel. vedue Länsi-Karjalan Mikkelinläänin Pohjanmaan ruotsalainen ( öster- bottens Svenska Lbs) Etelä-Pohjanmaan Keski-Suomen Kuopion Pohjois-Karjalan Maalajit — Soil types Savimaat — Clay soils Hiekkamaa,t — Sandy soils Eloperäiset maat — Peat soils Kivennäismaan sek. turvemaat — Peat soils mixed with mineral soil Satoluokat — Yield classes 11 2 920 + 66 10 2 844 +239 4 3 360 +183 7 2 636 +141 1 3 500 +250 1 3 000 —30 5 2 806 +112 F = 1.5o 109 3 017 +107 28 2 814 +104 29 3 056 +228 13 2 991 + 95 F = 1.30 46 1 848 +176 44 2 682 + 50 45 3 308 +136 44 4 164 +137 F = 1.34 ±104 102 ±101 108 98 105 82 105 107 99 ±107 104 29 104 52 104 62 107 85 103 31 110 43 102 51 104 55 103 Orion III (01331) Orion III on Svalöfin jaloste, joka polveutuu risteytyksestä Orion II x Kultasade I (Guldregn I). Mainitusta risteytyksestä valittiin myöhemmin linja 01331, joka vuonna 1946 laskettiin Ruotsissa kauppaan Orion III -nimisenä (ÅKERMAN 1946). Orion III on Maatalouden tutki-muskeskuksen kasvinviljelyosastolla ollut Tammi-kauraa satoisampi, mutta korrenlujuudeltaan se ei ole ollut täysin Tammen veroinen, kun sen sijaan hl- ja 1 000 jyvän painot ovat olleet samat. Jyvän kuori on harvinaisen paksu (WALLIN. 1957), väriltään musta (tumman ruskea), ja liiste kalju. Röyhy pystyhaarainen, tuleentuneena hiukan veltto, ei yleensä vihneitä, mutta lehden reunoissa karvoja. Korren ylimmän solmun seutu kalju. Aikainen (KORPINEN 1957 a). Orion III -kaura on aikainen, mustajyväinen kaurajaloste, jonka satoi- suussuhdeluku eri maatalousalueilla Ruotsissa suoritetussa 65 kokeessa vuosina 1949-50 on ollut Kultasade II -kauraan verrattuna 94.5 (ELIASSON ja JACOBSON 1954). Orion III ja Same lajikkeilla on hallitseva asema Pohjois-Ruotsin kauranviljelyssä (ÅKERMAN 1951). Maassamme viljellään Orion III -kauraa pääasiallisesti pohjoisilla kauran viljelyalueilla. Orion-kaurojen (Orion II ja III) yhteinen prosent- tinen osuus kauran viljelyalasta oli vuonna 1955 3.5 %. Laajinta oli näiden 52 kauroj en viljely Lapissa (76.7 %) ja Pohjois-Suomessa (19.7 %) (VALLE ym 1958). Maatalousseurojen Keskusliiton kasvilajikevaliokunta on valinnut Orion III -kauran rehukaurana yleislajikkeeksi Keski- ja Pohjois-Suomeen. Orion III on ollut paikalliskokeissa vuodesta 1947 lähtien 118 kokeessa Kultasade II -kauran ohella. Sen keskimääräiseksi satoisuussuhdeluvuksi mittariin verrattuna on saatu 99. Eri vuosina vaihtelevat suhdeluvut melkoisesti. Kultasade II -kauraan verrattuna se on ollut heikoin vuosina 1947 ja 1950, (sl. 87), sekä verrattain heikko myös vuonna 1949, (sl. 90). Näille vuosille on ollut ominaista kasvukauden lämpöolojen edullisuus ja verrattain hyvät korjuuilmat. Näissä oloissa Kultasade II on myöhäisenä lajikkeena kyennyt satoisuudessa voittamaan aikaisen Orion III -kauran, kun taas vähemmän suotuisina kasvuvuosina Orion III on voittanut satoi- suudessa Kultasade II -kauran. Vuosien välisiä satoisuuseroja voidaan pitää erittäin mt.rkitsevinä. Huomattavaa on, että Orion III on useina vuosina ollut ,keskimäärin 8-13 ty, mittaria satoisampi. Vaikka vuosi- vaihtelut ovat suuria puoleen ja toiseen, on Orion III keskimäärin ollut satoisuudeltaan vain hivenen Kultasade II:ta heikompi. Vyöhykevertailussa on saatu eri vyö- hykkeiden välille melkein merkitseviä eroja. Orion III on ollut vyöhykkeellä III 4 % Kultasade II:ta satoisampi. mutta muilla vyöhykkeillä mittaria hei- kompi. I vyöhykkeen suhdeluku osoit- taa Orion III -kauran satoisuudeltaan vain 4 % mittaria heikommaksi. Tulosta ei voida pitää kuitenkaan täysin luotet- tavana, sillä kokeita on ollut vain 7. Vyöhykkeellä II Orion III on ollut satoisuudeltaan mittaria 6 % heikompi. Aluevertailu osoittaa kuitenkin selvästi, että Etelä- ja Keski-Suomen alueilla Orion III ei ole pystynyt satoisuudessa kilpailemaan Kultasade II:n kanssa, kun sen sijaan pohjoisilla alueilla se on ollut huomattavasti mittaria satoisampi. Samaa osoittaa myös maanviljelysseurå- jako. Satoisuudeltaan parhain Orion III on ollut Kuopion maanviljelysseuran alueella, jossa se on saanut mittariin verrattuna keskimääräiseksi suhdelu- Fig. 6. Orion III oats. Photo 0. Ulvinen vuksi 114. Kuva 6. Orion III -kaura. Valok. 0. LTIvinen 53 Taulukko 10. Orion III -kaura jyväsadoltaan verrattuna mittariin Kultasade II Table 10. Grain yield °I Orion III in eomparison with the standard Golden Rain II (Guldregn II) Kokei- den luku No. o f Kolo Kultasade II:n sato kg/ha Yield of grain from Golden Raja II. kg. per ha. Orion III:n sato suurempi + pienempi — Orion III yield higher + lotoer — Satoeron keskivirhe ,..__..„ , ownuaru or tZog oi difte;onoes Suhde- luku lie!. value Koevuodet — Triai years 1947-57 118 2 533 — 36 ± 39 99 Koevuosi — Trial year 1947 14 2 484 —323 ±112 87 1948 1 3 510 +530 — 115 1949 7 2 654 —267 ±217 90 1950 14 2 477 —313 ± 92 87 1951 28 2 434 . +189 ± 64 108 1952 6 2 592 +303 ±164 112 1953 13 2 956 —234 ± 74 92 1954 10 2 389 + 10 ± 79 100 1955 12 2 871 —93 ±103 97 1956 9 1 462 +130 ±118 109 1957 4 3 425 +455 ±164 113 F= Vyöhykkeet — Zones I 7 2 890 —130 ±189 96 II 50 2 471 —139 ± 56 94 III 50 2 414 + 89 ± 61 104 IV 11 8 124 — 71 ±100 98 F = 2.76* Alueet — Distriets 2, 3, 4e, 5, 6 ja 7 7 2 890 —130 ±189 96 8 37 2 608 —159 ± 65 94 9 7 2 281 —120 ±103 95 10 6 1 847 — 43 ±220 98 11 37 2 455 + 63 ± 67 103 12 9 2 540 +189 ±155 107 13 4 1 760 +108 ±253 106 14 11 3 124 —71 ±100 98 F = 1.68 Maanviljelys- tai talousseura — .4gricultural soeiety Alueet — Distrids 1. Uudenmaan 2 2 325 —650 ±230 72 6. Satakunnan 2 3 330 +405 ±395 112 7. Hämeen-Satakunnan 3 1 610 —173 ± 64 89 8. Itä-Hämeen 1 3 510 —560 — 84 9. Kymenlaakson 2 3 085 —160 ±100 95 11. Mikkelinläänin 6 1 847 — 43 ±219 98 12. Pohjanmaan ruotsalainen (öster- bottens Svenska Lbs) 18 2 689 —182 ± 98 93 13. Etelä-Pohjanmaan 37 2 475 — 60 ± 71 98 14. Keski-Suomen 11 2 550 + 18 ± 88 101 15. Kuopion 6 2 462 +333 ±206 114 16. Pohjois-Karjalan 5 2 060 + 60 ±248 108 17. Keski-Pohjanmaan 6 2 237 + 30 ±155 -101 18. Oulun läänin Talousseura 8 2 660 +171 ±108 106 19. Kajaanin 10 3 110 — 65 ±111 98 20. Peräpohjolan 1 3 060 + 50 — 102 F = 1.19 54 Koltat- den luku No. of trials Kultasade II:n sato kg/ha Yield Urain from Golden Raju II, kg. per ka. Orion III:n sato suurempi + pienempi — Orion III yield, higher + lower — Satoeron keskivirhe Standard error of mean Dl differenees Suhde- luku calue Maalajit — Sail types Savimaat — Clay soita 30 2 741 —221 ± 68 99 Hiekkama,at — Sandy soita 41 2 217 ± 0 ±58 100 Eloperäiset maat — Peat soita 32 2 519 + 97 ± 63 104 Kivennäismaan sok. turvemaat — Peat soita mixed with mineral sail 15 3 008 — 43 ±148 99 F = 4.95** Satoluokat — Y iekl elasses 29 1 510 — 5 ±211 100 29 2 217 -F 11 ± 68 100 30 2 779 + 33 ± 80 101 30 3 581 —179 + 89 95 F — 1.62 Maalajiryhmittelyn perusteella voidaan todeta, että Orion III on savi- mailla ollut huomattavasti heikompi satoisuudeltaan kuin hiekka- ja elo- peräisillä mailla. Eloperäisillä mailla se on ollut satoisuudeltaan 4 % mittaria parempi, mutta savimailla 8 % heikompi. Satoluokkajaottelussa ei ole saatu merkitseviä eroja eri satoluokkien välille, mutta vaikuttaa siltä, kuin se olisi alemmissa satoluokissa vaateliai- suudeltaan rinnastettavissa mittariin. Sen sijaan suurimmassa satoluokassa Orion III ei ole päässyt Kultasade II:n tasolle satoisuudessa. Korrenlujuudeltaan Orion III on paikalliskokeissa ollut Kultasade II -kauraa (6.2) parempi (7.2) (taulukko 35), ja sen kasvuaika on ollut 7.4 päivää lyhyempi kuin mittarin (109.1) (taulukko 33). Pendek (C. B. I.) Pendek-kaura on jalostettu Hollannissa osuustoimintaliike Centraal Bureaun omistamassa kasvinjalostuslaitoksessa Hoofddorpissa ja polveutuu risteytyksestä, Flämingsgold x Binder. Pendek-kaura .laskettiin kotimaas- saan kauppaan vuonna 1954 (HAAN 1954). Pendekin jyvä on valkea- kuorinen, ja sen erottaa muista valkojyväisistä kauroista jyvän pyöreä- päinen sirkkakilpi, joka muilla kauroilla yleensä on teräväkärkinen. Lehden reunoissa on kantaosassa runsaasti hienoja haituvia, karvoja. Liiste on kalju. Korsi on erittäin luja ja lyhyt, pituus vain noin 2/3 Ehon korresta (KORPINEN 1957 b). Hollantilaisten oman käsityksen mukaan vaatii Pendek kehityksensä alkuvaiheessa hyvän kasvualustan, sillä huonoissa kasvu- olosuhteissa sen korsi jää liian lyhyeksi. Korren elastisuus on vähäinen, joten se kypsyttyään. katkeaa solmun kohdalta (Bericht over Rassenkeuze 1959). Pendek-kaura on kasvinviljelylaitoksen kokeissa ollut n. 3 päivää aikaisempi kuin Kultasade II. Pendek ei ole yhtä ohutkuorinen kuin Sisu ja Kultasade II kaurat. Kasvinviljelylaitoksen tutkimusten mukaan Pendek- kauran kuoripitoisuus on 1 % suurempi ja hl-paino n. 3.o kg alempi kuin r»N. Kuva 7. Pendek-kaura. Valok. 0. Ulvinen Fig. 7. Pendek cote. Photo 0. Ulvinen 55 samoissa viljelyolosuhteissa kasvaneen Kultasade II -kauran (VALLE 1957 a). Pendek on Ruotsissa Weibullsholmin kasvinjalostuslaitoksen omissa ja muissa kenttäkokeissa ollut satoisuudeltaan 5-6 % heikompi kuin Soi II ja 5 päivää sitä aikaisempi (HAGBERTH 1957). Korrenlujuus on ollut hyvä, mutta olki on vaikuttanut hauraalta (HAGBERTH 1956). HUTTUSEN (1958) mukaan lajike kärsii helposti pitkistä poutakausista. Suomessa kokeiltiin Pendek-kauraa ensi kerran vuonna 1953 Hankkijan kasvinjalostuslaitoksella Tammistossa (INKILÄ 1956 b). Valtion Siemen- tarkastuslaitokselle tutkittavaksi lähetettyjen siemennäytteiden perusteella laaditun lajiketilaston mukaan on toimintavuotena 1958-1959 Pendek- kauran näytteitä ollut 12.5 °/,, (HILL' 1960). Etenkin Keski-Suomessa on tämän lujakortisen lajikkeen viljely suokaurana lisääntynyt. Maatalous- seurojen Keskusliiton kasvilajikevaliokunta on nimennyt v. 1957 Pendek- kauran uudeksi lajikkeeksi Etelä- ja Keski-Suomeen. Pendek-kaura on paikalliskokeissa ollut vuosina 1955-58 yhteensä 152 kokeessa, joissa se on saanut keskimääräisesti satoisuussuhdeluvuksi 109 (taulukko 11). Suhdelukua on pidettävä erittäin hyvänä. Kultasade II -kauraa heikompi se on ollut kokeisiinottovuotenaan 1955, sl. 97, ja parhain vuonna 1958, sl. 112. Satoisuudeltaan heikoin Pendek on kuitenkin ollut vuonna 1959, sl. 95 (sivu 70). Eri vuosien välillä on tilastollisest erittäin merkitseviä eroja. Vyöhykevertailussa ei ole esiintynyt eri vyöhykkeiden välisiä merkitseviä eroja. Etelä-Suomessa, vyöhykkeellä I, Pendek on mittariin verrattuna ollut satoisuudeltaan n. 3 °/,, heikompi kuin vyöhykkeellä II ja tällä vyöhykkeellä jokseenkin saman verran heikompi kuin vyöhykkeellä [II. Kaikilla vyöhykkeillä se on selvästi ollut Kultasade II -kauraa satoisampi. Aluevertailut o3oittavat, että Pendek on ollut huomattavasti keskimäärää heikompi alueilla 4 e ja 5, siis Pohjois-Uudenmaan aitosaven sekä Hämeen hiesusaven alueilla, suhdeluvut vastaavasti 102 ja 100, kun taas alueella 4 a—b se on saanut hyvän satoisuus- suhdeluvun 111. Tähän alueeseen kuuluu mm. Loimaan aitosaven alue, jossa kasvillisuus yleensä kärsii alkukesän kuivuudesta. Pohjanlahden rannikko- alueilla (alueet 3 ja 8) se on satoisuu- 56 Taulukko 11. Pendek-kaura jyväsadoltaan verrattuna mittariin Kultasade II Table 11. Grain yield of Pendek in cornparison with the standard Golden Raili II (Guldregn II) Kokei- den luku No. af tr iah, Kultasade II:n sato kg/ha Yield of grain from Golden Rain II, kg. per ha. Pendekin sato suurempi + pienempi— Pendek yield, higher -1- lower — Satoeron keskivirhe , _ , otaer orm 01 mean 0 dillerence, Suhde- luku Bel. value Koevuodet — Trial years 1955-58 152 2 753 +236 ± 30 109 Koevuosi — Trial year 1955 15 2 683 — 69 ± 88 97 1956 29 2 122 + 73 ± 53 103 1957 50 3 005 +287 ± 53 110 1958 58 2 897 +351 ± 46 112 F= Vyöhykkeet — Zones I 60 2 979 +188 ± 51 106 11 68 2 573 +229 ± 42 109 III 23 2 659 +350 ± 70 113 IV 1 3 660 +910 — 125 F --- 2.22 Alueet — Distrieis1-9 13 3 034 +219 ±141 107 3 5 2 898 +454 ±127 116 4a—b 8 3 185 +346 ± 86 111 4c 7 3 301 + 79 ±107 102 5 11 3 138 + 7 ±53 100 6 8 2 800 +211 ±197 108 7 9 2 411 +149 ±147 106 8 24 2 871 +235 ± 75 108 9 15 2 522 +245 ± 91 110 10 28 2 352 +216 ± 64 109 11-14 24 2 700 +373 ± 71 114 F = 1.2 Maalajit — Soi/ types Savimaat — Clay soiis 33 2 898 +126 ± 72 104 Hiekkamaat — Sandy soils 60 2 848 +252 ± 43 109 Eloperäiset maat — Peat soils 38 2 546 +305 ± 63 112 Kivennäismaan sek. turvemaat — Peat soita mixed with mineral soil 21 2 634 +238 ± 79 109 F = 1.46 Satoluokat — Y ield elasses 37 1 708 + 11 ± 48 101 38 2 410 +157 ± 49 107 38 2 997 +271 ± 59 109 39 3 843 +00 ± 57 113 F =1434*** deltaan ollut hyvä, suhdeluvut vastaavasti 116 ja 108. Kaikilla pohjoisilla alueilla se on keskimäärin ollut huomattavasti Kultasade II -kauraa satoisampi. Maalajivertailun perusteella voidaan todeta, että Pendek on eloperäi- sillä mailla ollut keskimäärin satoisin, ei. 112, hivenen verran heikompi hiekkamailla ja kivennäismaan sekaisilla turvemailla sekä heikoin savi- mailla, sl. 104. Lujakortisena ja Ehoa aikaisempana lajikkeena Pendek 57 soveltuu hyvin suoviljelysten kauraksi. Savimailla sen sijaan se on menes- tynyt keskimäärää huomattavasti heikommin. Lisäksi kuivuutta kärsivillä savimailla sen korsi saattaa jäädä liian lyhyeksi. Satoluokkajaottelussa on eri luokkien välille saatu varmoja eroja. Ryhmittelyssä Pendek-kaura on heikoimmissa satoluokissa ollut mittariin verrattuna suhteellisesti heikompi satoisuudeltaan kuin parhaimmissa sato- luokissa, joten Pendek-kaura vaikuttaa hyvin selvästi vaateliaammalta kauralta kasvuolosuhteisiin nähden kuin Kultasade II -kaura. Pendek on paikalliskokeissa ollut korrenlujuudeltaan Kultasade II:ta (6.9) huomattavasti parempi, lukuarvona keskimäärin 9.4 (taulukko 35), joten se on tällä hetkellä viljelyssä olevista kaurajalosteista lujakortisin. Sen kasvuaika on ollut paikalliskokeissa keskimäärin 3.o päivää lyhyempi kuin Kultasade II -kauran (109.0) (taulukko 33) ja 5.5 päivää lyhyempi kuin Soi II -kauran. Se on ollut yhtä aikainen kuin Ruotsissa Weibullsholmin koetilalla Bjertorpissa suoritetuissa kokeissa (LUNDIN 1958). Vaikka Pendek- kaura on jo useita vuosia ollut Hollannissa käytännössä, ei sen viljely ole siellä laajentunut, lähinnä sen vuoksi, että sen korai on tuleentuneena varsin hauras (VALLE 1958 b). Hollannissa suositellaan Pendek-kauraa vain viljaville maille. Sen jyväsato on ollut keskinkertaisen hyvä, 2-5 % huonompi kuin Marnen. Kotimaassaan Pendek ei ole saanut viljelijöiden keskuudessa suurta suosiota ja sitä viljelläänkin pääasiallisesti vain vientiä varten (Bericht over Rassenkeuze 1960). Blenda (01550) Blenda-kaura on Svalöfin jaloste, joka polveutuu risteytyksestä Tähti (Stjärn) x Kotka (Örn), siis samasta risteytyksestä kuin Soi II -kaura. Blenda onkin saatu valinnan avulla Soi II -lajikkeesta (WALLER 1958). Se on lujakortinen kaura, jolla on pieni olkisato. Sen röyhy on tuuhea, säännöllinen, avoin, pitkine ulospäin suuntautuvine haaroineen, sekä tähkylät ovat 2-3-kukkaisia. Uloimmat jyvät tähkylöissä ovat vihneet- tömiä tai heikkovihneisiä. Blenda-kauralle on ominaista, että sillä on runsaasti nukkaa ylimmän solmun tienoilla ja lehdissä ei ole reunakarvoja (ÅKERMAN 1950). Jyvien hl-paino on vähän suurempi ja 1 000 jyvän paino vähän pienempi kuin Marnen ja Soi II:n sekä kuoriprosentti harvinai- sen alhainen (WALLIN 1957). Blenda laskettiin kauppaan v. 1950 (ÅKERMAN 1952). Kasvinjalostuslaitoksella Jokioisissa Blenda on ollut vuosina 1950- 1955 satoisuudeltaan Kultasade II:n luokkaa (sl. 100.2) (INKILÄ 1960). Blenda ja Soi II -kaurat hallitsevat tätä nykyä kokonaan Etelä-Ruotsin kauranviljelyä. Ruotsin siementarkastuslaitoksen näytteiden mukaan oli näitä lajikkeita vuosina 1954/55, 1955/56 ja 1956/57 2/3 kaikista näytteistä. Blenda oli ensimmäisellä tilalla, 38.8 %, ja Soi II toisella tilalla, 27.7 %. Loppu 33.7 % oli seuraavien lajikkeiden näytteitä: Voitto I ja II, Blixt, 8 2953-61 58 Kultasade II, Rex, Bambu I ja II, Tähti ja Sisu mainitussa järjestyksessä (WALLEB 1958). Ruotsissa vuosina 1940-50 paikalliskokeina ja kiinteillä koekentillä suoritetuissa lajikekokeissa Blenda on saanut 207 kokeessa keskimääräi- seksi satoisuussuhdeluvuksi Kultasade II -kauraan verrattuna 107.7. Se on ollut kokeissa mittaria noin päivän aikaisempi sekä korrenlujuudeltaan + 1.1 parempi (Kultasade II 6.5) (ELIASSON ja JACOBSON 1954). EIKELANDin (1956) mukaan Norjassa vuosina 1950-54 suoritetuissa kokeissa kolmella eteläisellä koeasemalla Blenda on ollut satoisuudeltaan 4-9 % Kultasade II -kauraa satoisampi. Korrenlujuudeltaan se ei ole ollut täysin Soi II -kauran veroinen, mutta sillä on ollut kuitenkin paremmat jyväominaisuudet. Blendaa pidetään sopivimpana lajikkeena Lounais- Norjan viljelyalueille. Blenda-kaura on ollut Suomessa paikalliskokeissa vuodesta 1957 lähtien ja saanut 33 kokeessa keskimääräiseksi satoisuussuhdeluvuksi 108 (tau- lukko 12). Vuonna 1957 Blenda oli satoisuudeltaan 4 % parempi kuin vuonna 1958. Blenda on II vyöhykkeellä ollut satoisuudeltaan erittäin hyvä (81. 114). Myös Etelä-Suomessa, vyöhykkeellä I, se on ollut satoisuu- deltaan 4 % Kultasade II -kauraa parempi. Vuoden 1959 koetulokset esitetään sivulla 68. Alueryhmittelyssä huomio kiintyy alueeseen 4 a—c, joka käsittää Loimaan sekä Pohjois-Uudenmaan aitosavialueet. Tällä alueella Blenda on ollut keskimäärin 2 % satoisuudeltaan Kultasade II -kauraa heikompi, kun taas alueella 9, joka käsittää Keski-Suomen alueen, se on saanut satoisuussuhdeluvuksi 121. Erittäin satoisa se on ollut myös Mikkelin— Savonlinnan alueella 10 (sl. 113) sekä Hämeen, Satakunnan ja Länsi- Karjalan hiekka- ja hiesualueilla 5-7 (sl. 108). Maalajiryhmittelyn mukaan Blenda on ollut satoisin eloperäisillä mailla, keskimäärin 17 % satoisampi kuin Kultasade II. Mittariin verrattuna se on ollut suhteellisesti satoisin lajike suomailla. Tosin sitä ei voida täysin rinnastaa muihin lajikkeisiin, koska tulos perustuu vain 18 kokeeseen. Hiekkamailla Blenda on ollut 5 % Kultasade II -kauraa satoisampi, mutta savimailla vain Kultasade II -kauraan rinnastettava. Lajikkeen soveltu- vuutta kevyille maille ja heikohkoa menestymistä jäykillä savimailla osoittaa myös aluejako. Satoluokkajaottelu ei kokeiden vähyyden takia anna selvää kuvaa Blendan suhteellisesta vaativuudesta Kultasade II -kauraan verrattuna. Parhain suhdeluku on kuitenkin alimmassa satoluokassa (81. 118), joten Blenda vaikuttaa Kultasade II -kauraa vaatimattomammalta lajikkeelta. Korrenlujuudeltaan Blenda-kaura on ollut paikalliskokeissa Kultasade II -kauraa (7.o) -I- 1.8 lujempi (taulukko 35), ja sen kasvuaika on ollut 1.9 päivää Kultasade II:n (109.7) kasvuaikaa lyhyempi (taulukko 33). 59 Taulukko 12. Blenda-kaura jyväsadoltaan verrattuna mittariin Kultasade II Table 12. Grain yield of Blenda in comparison with the standard Golden Raju II (Guldregn II) Bokel- den luku No. 0/ triah Kultasade II:n sato kg/ha Yield ol grain from Golden Sain II, kg. per he. Blendan sato suurempi -I- pienempi— Bknda pield, higher + lower — Satoeron keskiv1rhe Standard error o f moon a f dillerences Suhde- luku Rel. nalue Koevuodet — Trial years 1957-58 48 2 813 +230 ± 63 108 Koevuosi — Trial year 1957 15 2 983 +335 ± 75 111 1958 33 2 736 +182 ± 84 107 F = 1.so Vyöhykkeet — Zones 1 25 2 852 +105 ± 79 104 II 21 2 764 +387 ±100 114 III 2 2 850 +140 ± 70 105 F = 2.61 Alueet — Districts 1-3 5 3 164 +114 ±228 104 4 a—c 9 2 792 — 67 +149 98 5-7 10 2 768 +221 ± 79 108 8 4 2 850 + 55 +173 102 9 8 2 898 +621 ±220 121 10 10 2 613 +337 ± 55 113 12-13 2 2 850 +140 .4- 70 105 F = 2.44* 1laalajit — Soil types Savimaat — Clay soils 13 2 793 — 3 ±105 100 Iliekkamaat — Sandy soils 17 2 876 +154 ± 69 105 Eloperäiset maat — Peat soils Kivennäismaan sek. turvema,a,t — Peat 14 2 708 +458 ±144 117 soils ?nixed with mineral soil 4 2 983 +508 +157 117 F = 3. s2* iatoluokat — YieW elasses 12 2 022 +365 +178 118 12 2 469 +134 ±134 105 12 2 948 +280 ± 92 109 12 3 814 +139 ± 76 104 F = 1.26 Blixt (01439) Blixt-kaura on Svalöfin jaloste, joka polveutuu tanskalaisen Sölv-kauran (Nova x Gul Naesgaardshavre) ja Kotka- (Örn-) kauran välisestä ristey- tyksestä ja laskettiin kauppaan v. 1954 (ELIASSON ja JACOBSON 1954). Sen jyvä on valkea, hyvin kookas ja ohutkuorinen. Blixt on Å _KERMANi/1 (1955) mukaan ainakin yhtä aikainen kuin Blenda. Kasvinjalostuslaitoksen kokeissa vuosina 1950-59 on Blixt-kauran korrenlujuus ollut keskimäärin 8.o, h1q3aino 52.0 kg, 1 000 jyvän paino 38.4 g sekä kasvuaika 103 päivää. Satoisuudeltaan se on ollut suunnilleen Kultasade II -kauran veroinen (sl. 99.2) (INKrLÄ 1960). 60 Ruotsissa Blixt-kaura on 279:ssä suoritetussa paikalliskokeessa antanut keskisadoksi 3 260 kg jyviä/ha ja on siten satoisuudeltaan ollut 2.3 % Blendaa heikompi, mutta pohjoisimmilla alueilla se on ollut selvästi Blendaa aikaisempi. Vuosina 1951-54 Svalöfissä suoritetussa 11 kokeessa on Blixt- kauran korrenlujuus ollut 8.1, kun Sisun on ollut 8.8, joten se on jäänyt keskimäärin jonkin verran Sisua heikommaksi. Vastaavasti olivat muiden lajikkeiden korrenlujuudet: Soi II 9.2, Kultasade II 7.2 ja Blenda 8.6. Blixtin kasvuaika on samoissa kokeissa ollut keskimäärin 114.2, Sisun 117.4 ja Kultasade II:n 115.5 päivää (MAc KEY ja MÅNSSON 1956). Sen kasvu- aika on Ruotsin olosuhteissa osoittautunut siten n. 3 päivää Sisun kasvu- aikaa ja noin 1 päivän Kultasade II:n kasvuaikaa lyhyemmäksi. Lounais- ja Kaakkois-Norjassa vuosina 1950-54 suoritetuissa kokeissa Blixt-kaura on ollut satoisuudeltaan 1-2 °/„, Kultasade II -kauraa parempi. Parhain se on kuitenkin ollut Möystadin koeasemalla Keski-Norjassa, jossa se on saanut keskimääräiseksi satoisuussuhdeluvuksi 107 mittariin verrat- tuna. Norjan olosuhteissa Blixt on ollut keskimäärin 2 päivää Kultasade II -kauraa aikaisempi (EIKELÅND 1956). Suomessa Blixt-kaura on ollut paikalliskokeissa vuosina 1957-58 yhteensä 36 kokeessa, joissa se on keskimäärin ollut 2 % Kultasade II:ta satoisampi, vuonna 1957 se oli 3 % ja vuonna 1958 2 % mittaria satoisampi (taulukko 13). Vuoden 1959 koetulokset esitetään sivulla 68. Lajike on ollut pääasiallisesti vain Etelä- ja Keski-Suomen kokeissa, siis vyöhykkeillä I ja II. Vyöhykkeellä I se on ollut satoisuudeltaan jok- seenkin mittarin veroinen (sl. 99), mutta vyöhykkeellä II 6 % mittaria satoisampi. Blixt-kaura näyttää soveltuvan hyvin Sisä-Suomeen. Alueilla 5-7 se on saanut mittariin verrattuna satoisuussuhdeluvuksi 106 ja alueilla 9-10 109. Sen sijaan Etelä-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan rannikkoalueilla se on menestynyt heikommin ja heikoin se on ollut Pohjois-Uudenmaan aitosaven alueella (sl. 86). Alueryhmittelyssä on eri alueiden välille saatu tilastollisesti melkein merkitseviä eroja. Tehty maalajiryhmitys osoittaa, että lajike soveltuu Suomen oloissa paremmin eloperäisille ja hiekka- maille kuin savimaille. Alueryhmittely jo osoitti, ettei Blixt näytä sovel- tuvan jäykille saville eikä Etelä-Pohjanmaan urpasaven alueille yhtä hyvin kuin sisämaan hiesu- ja hietamaille. Sama suunta on tullut esiin myös Ruotsissa, koska lajikkeen soveltuvuutta etenkin turve- ja liejumaille korostetaan. Satoluokkajaottelu osoittaa, että Blixt olisi hivenen vaatimattomampi kasvuolosuhteisiin nähden kuin Kultasade II, mutta kokeiden lukumäärän pienuuden takia ei asiasta voida sanoa mitään varmaa. Blixt-kauran korrenlujuus on paikalliskokeissa ollut 8.6 (Kultasade II 7.o) (taulukko 35) ja kasvuaika 2.4 päivää Kultasade II:n kasvuaikaa (108.9 vrk.) lyhyempi (taulukko 33). 61 Taulukko 13. Blixt-kaura jyväsadoltaan verrattuna mittariin Kultasade II Table 13. Grain yield o f Blixt in comparison with the standard Golden Rain II (Guldregn II) Kokei- den luku No. 01 trials Kultasade II:n sato kg/he Yield grain from Golden Rain kg. per ha. Blixtin sato suurempi + pienempi yield, higher + lower — Satoeron keskivlrhe Standard error mean ot dillerences Suhde- luku .Rel. «lue Koevuodet — Trial years 1957-58 36 2 939 + 63 -1- 57 102 Koevuesi — Trial year 1957 14 3 111 + 79 ± 94 103 1958 22 2 830 + 53 + 64 102 F = 534* Vyöhykkeet — Zones I 19 2 921 —26 +79 99 11 16 2 945 +172 ± 82 106 111 1 3 220 +10 — 100 F = 1.51 Alueet — Districts 1-3 6 3 365 —38 ±157 99 4b—c 5 2 324 —328 +153 86 5-7 8 2 960 +171 + 56 106 8 4 3 283 —115 ±227 96 9-10 12 2 833 +268 ± 64 109 13 1 3 220 +10 — 100 F = 3.5o* Maalajit — Soil types Savimaat — Clay soils 15 2 913 — 77 ±387 97 HMkkamaat — Sandy soils 11 2 851 +183 ± 89 106 Eloperäiset maat — Peat soils 7 3 123 +216 ± 51 107 Kivennäismaan sek. turvemaat — Peat soils mixed with mineral soil 3 2 970 —37 ±192 99 F = 1.99 Satoluokat — Yield classes 9 2 049 + 74 ±144 104 9 2 556 — 8 ± 94 100 10 3 128 +146 ± 69 105 8 4 226 + 26 ±158 101 F = 2.94 Nip (Ii 01600) Nip-kaura on jalostettu Ruotsissa Svalöfin kasvinjalostuslaitoksen haaraosastossa Länsi-Norrlannissa lähinnä maan pohjoisosia varten (INKILÄ. 1956 a). Se polveutuu risteytyksestä [Kultasade I (Guldregn I) x Orion II] x Orion II (WEKLUND 1956). Nip-kauran jyvän kuoret (helpeet) ovat mustat (tumman ruskeat), liiste kalju sekä korren ylimmän solmun seutu kalju. Nip on melkein kuin Orion II, mutta lehden reunoissa ei ole karvoja (KORPINEN 1957 a). Röyhy on jokseenkin suuri, sen haarat jonkin verran riippuvat sekä tähkylät useimmiten 3-kukkaisia. Jyvä on keski- suuri, lyhyt, leveä ja täyteläinen (WrimuND 1955). Jyvä on hiukan suu- rempi kuin Orion III:n jyvä, mutta paksukuorisempi. Myös hl-paino on ollut alempi kuin Orion III:lla. Kasvinjalostuslaitoksen kokeissa se on korrenlujuudeltaan ollut Orion III:n veroinen (INKTLÄ. 1960) ja kypsynyt samanaikaisesti, mutta antanut 2 % paremman sadon (INKILÄ 1956 b). Nip laskettiin kauppaan vuonna 1955 (WricLuND 1954). Kuva 8. Nip-kaura. Valok. 0. Ulvinen Fig. 8. Nip oats. Photo 0. Ulvinen 62 Ruotsissa Nip on neljässä pohjoisimmassa läänissä ollut satoisuu- deltaan 5 % parempi kuin Same ja 7 % parempi kuin Orion III (WrimuND 1956). Nip-kauran viljely maassamme rajoittuu lähinnä kauran pohjoisille viljelyalueille, joissa tarvitaan aikaista kauraa. Maatalousseurojen Keskus- liiton kasvilajikevaliokunnan vuoden 1959 luettelossa Nip on ryhmässä »uudet lajikkeet». Se soveltuu rehukaurana Keski- ja Pohjois-Suomeen. Nip-kaura on paikalliskokeissa ollut viitenä vuotena 1955-59. Vuosina 1955 ja 1957 se on ollut satoisuudeltaan Kultasade II -kauraa n. 2 % heikompi, mutta vuosina 1956 ja 1958 10-11 % parempi (taulukko 14). Vuodet 1956 ja 1958 olivat sääsuhteiltaan erittäin epäedullisia, joten Nip aikaisena lajikkeena pystyi voittamaan Kultasade II:n näin tuntuvalla erolla. Vuoden 1959 koetulokset esitetään taulukossa 17. Vyöhykevertailun perusteella havaitaan, että Nip on vyöhykkeellä II, Keski-Suomessa, ollut satoisuudeltaan parhain. Myös vyöhykkeellä III se on ollut keskimäärin 4 <>/c, mittaria satoisampi. Erittäin hyvä Nip on ollut Etelä-Pohjanmaalla (sl. 107) sekä alueilla 9 ja 10, jossa se on saanut keski- määräiseksi satoisuussuhdeluvuksi 111. Merkitseviä eri vyöhykkeiden ja alueiden välisiä satoisuuseroja ei ole saatu esiin. Maalajiryhmittelyn perusteella vai- kuttaa siltä, vaikkakaan mitään mer- kitseviä eroja eri ryhmien välillä ei ole, että Nip olisi savi- ja eloperäisillä mailla parempi kuin hiekka- ja kivennäismaan- sekaisilla turvemailla. Hiekkamailla Nip on ollut satoisuudeltaan täysin mittarin veroinen, kun taas kivennäismaan sekai- silla turvemailla hivenen heikompi. Satoluokkaryhmittelyssä ei ole saatu tilastollisesti merkitseviä eroja eri ryh- mien välille. Se, että Nip heikoimmassa satoluokassa on pystynyt voittamaan Kultasade II:n satoisuudessa 23 %:11a, viittaa siihen, että Nip olisi huomatta- vasti vaatimattomampi lajike kasvu- oloihin nähden kuin Kultasade II. Ryh- mittelyä tarkastettaessa havaitaan eri ryhmien välisten suhdelukujen selvä aleneva suunta. Nipin korrenlujuus on paikallis- kokeissa ollut keskimäärin 8.2 (tau- lukko 35), joten se on ollut + 1.4 63 Taulukko 14. Nip-kaura jyviisadoltaan verrattuna mittariin Kultasade II • Table 14. Grain yield of Nip in comparison with the standard Golden Rainii (Guldregn II) gokei. den luku No. cd trial s Kultasade II:n sato kg/ha Field of grain irI e ~; $ cs7 c.6- csi' rz- 12 cri mmm0000moo o.....im .-1,-....e.-4 ~,-i ,-1,-1 CV C•1 o ,...1 0 .2 pa 0a'S 2242"2. .-. c•i- o (5 e \ 1 r.,1 Q ..i. ..:17 aics)a.5 mo000~0000 004.-s a:, c.i 0 .-1 .51 g 4: 6, 0 '12 ie. _ 1 ; E a I .13J, c3c, m,-.m0.3m,mc0 e›.co mmom000000 oo~ -, ,,,,,,-. ....,-, erS o ,-. I.- .-. ... . - - R to m e . -47, .1, 4 j4,5 moom000mom o.-4...‹ — .-4,-1.-1 .-1,-1 ..-1,-1,-4 -, .0; o Z',5 3 :2«!z•;'.. i3• occ5mt-o:Szor-45cf;05 0000=o01.-400 c›,-,c,1 -,,,,,,,, ...... ,...-. t.. er; c, ,-, ..--, 1.. i .% i ,...., . zZ 2 .. - . X .C73 • • • • ..-, i ...m 0 a> C/2 1:ti -.........g, .3 .-, 03 XI X 0 :--, . P:IC;AZ . ...g 0 tb i 2 — ,-. .... ... 0 oS E-•W Ke sk im ää rä in en y le is - su hd e l uk u — A ve ra ge ge ne ra l r el at iv e va lu e . sa to is uu sv er ta i lu k ok o jo n ka s at oi su us o n m er ki tt y 10 0: ks i. In de ks i i lm ai se e (v aa ka , su or al la r iv ill ä) , 112 Kuvio 2. Eri kauralajikkeiden yleissuhteellinen satoisuus koko maassa Figure 2. General comparison of the relative productivity of oat varieties in the whole country 110 t. 109 108 109 - 10f - 103 - 104 . 103_ 100 101 ' 100 99 - 911- 07- 93- 92- 1:1 0 40 < 10 Z Z LJ 1.J -1 0. 80 O R IO N U I 0 K U L T A S A D E 100 = kuvioon otettujen lajikkeiden lopullisten yleissuhdelukujen likimääräinen keskiarvo 100 = Approximate mean for the final general relative value o/ the varieties in the figure Soi II on toisella tilalla, mutta huomattavasti Sisua heikompi, suhde- lukuna 104.1. Pendek ja Blenda ovat yhtä satoisia, mutta selvästi Sisua heikompia. Tämä vertailu antanee paremman kuvan Pendekin arvojärjes- tyksestä kuin Kultasade II -vertailu, jossa Pendek-kauralla oli huomattavan korkea suhdeluku. Tähän vaikuttaa osittain myöskin se, että keski- määräisiä yleissuhdelukuja laskettaessa vuoden 1959 koetulokset on otettu mukaan yhdistelmään. Kuten sivulla 70 on esitetty, on Pendek saanut vuonna 1959 satoisuussuhdeluvukseen Kultasade II -vertailussa vain 95. Sitten seuraavat Marne, Juha ja Blixt. Juhalla ja Soi II:lla oli Kultasade II -vertailussa sama suhdeluku, mutta Soi II on tämän yleissuhteellisen satoisuusvertailun perusteella 3 % satoisampi kuin Juha. Kultasade II -kauran asema yleissuhteellisessa satoisuusvertailussa on ihmeteltävän heikko, ja sen ovat satoisuudessa voittaneet myös Orion III, Eho ja Nip. Kultasade II -kauran heikkoon asemaan voinee vaikuttaa se, että sitä on kokeissa ollut suhteellisesti enemmän pohjoisessa kuin muita yhtä myö- häisiä lajikkeita, koska se on ollut kaikissa kokeissa mittarilajikkeena. Tämä on ilmeisesti vaikuttanut sen, että aikaiset lajikkeet ovat Pohjois- Suomessa samoissa kokeissa olleina antaneet Kultasade II -kauraan nähden suhteellisesti paremman suhdeluvun sääsuhteiltaan huonoina 1950-luvun vuosina. Vertailussa on Eho ollut 1 %:n Kultasade II -kauraa satoisampi. Tammi ja Kyrö ovat olleet vertailussa heikoimmat lajikkeet, Tammi n. 2 % ja Kyrö n. 5 % Kultasade II -kauraa heikompia. 113 Kultasade II -kauran satoluvut verrattuna virallisen tilaston satolukuihin Virallisen tilaston mukaan ovat kauran keskihehtaarisadot kuluneina lähivuosikymmeninä olleet seuraavat: 1980-luku 1940-luku 1950-luku v. 1930 1 429 kg v. 1940 1 183 kg v. 1950 1 604 kg 1931 1 479 » 1941 1 132 » 1951 1 640 » 1932 1 472 » 1942 1 444 » 1952 1 711 » 1933 1 390 » 1943 1 314 » 1953 1 899 » 1934 1 636 * 1944 1 098 » 1954 1 590 » 1935 1 293 » 1945 1 072 » 1955 1 380 » 1936 1 540 » 1946 1 040 » 1956 1 421 » 1937 1 598 » 1947 1 162 » 1957 1 687 » 1938 1 784 » 1948 1 585 » 1958 1 807 » 1939 1 627 » 1949 1 705 » 1959 1 511 » Keskim. 1 525 » Keskim. 1 274 » Keskim. 1 625 » Pa,ikalliskokeissa Kultasade II 1930-luku 2 672 kg 1940-luku 2 515 kg 1950-1958 2 657 kg Lisäys 75.2 % 97.4 % 63.5 0/0 Yllä esitetyssä asetelmassa on lisäksi esitetty paikalliskokeiden koe- tulosten perusteella laskettu Kultasade II -kauran keskimääräinen sato eri vuosikymmeniltä. Kuten asetelmasta havaitaan ovat virallisen tilaston satomäärät kovin alhaisia verrattuna kokeista korjattuihin satomääriin. Poikkeuksellisella, 1940-luvulla on virallisen tilaston keskisato ollut vain 50.7 % paikalliskokeissa saadusta Kultasade II -kauran keskisadosta. Etsit- täessä syytä siihen, miksi erot ovat näinkin suuria, on meidän todettava, että virallisen tilaston sadot ovat arviolukuja, kun sen sijaan paikallis- kokeista korjatut koesadot ovat punnittuja. Jotta näitä lukuja voitaisiin verrata keskenään, on paikalliskokeiden satomääriä alennettava jonkin verran, koska koesadot on korjattu pieniltä koeruuduilta ja muunnettu vastaamaan hehtaarisatoja. Tällöin sato tulee hiukan liian suureksi, koska avo-ojien paikkoja, heikkoja sarkapäisteitä ym. ei muunnossa oteta huo- mioon. Kun sadot lisäksi punnitaan heti puinnin jälkeen ilmakuivina ja myös puhdistamattomina ja lajittelemattomina, on tästä koituva ero myös vähennettävä satotuloksesta. Kuitenkaan nämä erot eivät voine olla niin suuria, kuin yllä esitetyt virallisen tilaston satoluvut osoittavat. 15 2953-61 114 Yhdistelmä Edellä on tehty selkoa eri kauralajikkeiden satotuloksista paikallis- kokeissa. Seuraavassa esitetään lyhyt yhteenveto, jossa käsitellään vain osassa I esitetyt lajikkeet: Kultasade II, Sisu, Tammi, Eho, Juha, Soi II, Orion III, Pendek, Blenda, Blixt, Nip ja Marne sekä Kyrö. Kultasade II on ollut parin vuosikymmenen ajan kauranvilje- lymme päälajike, joka vasta aivan viime vuosina on joutunut anta- maan paikkansa uudemmille tulokkaille. Lajike on ollut ja on vieläkin kaurakokeissamme mittarilajike. Se pystyy satoisuudessa yhäkin kilpai- lemaan monen lajikkeen kanssa. Kultasade II -kauraa on myöhäi- syytensä vuoksi pidettävä vain Etelä-Suomeen soveltuvana lajikkeena, jonka viljely Keski-Suomessa on jo epävarmaa. Sen kasvuajaksi on saatu keskimäärin 104.5 päivää. Kultasade II -kauran viljelyä rajoittaa eniten sen heikonlainen korrenlujuus, joka paikalliskokeissa on ollut keski- määrin 6.9. Se on ollut yleislajikkeena vuodesta 1931 aina vuoteen 1957 saakka. Sisua voidaan pitää Kultasade II -kauraa keskimäärin 9 % satoi- sampana. Sisulle on ominaista, että se kaikilla vyöhykkeillä on ollut mitta- riin nähden yhtä satoisa, mutta parhain se on ollut kuitenkin Etelä-Suomessa varsinaisella viljelyvyöhykkeellään. Sisun satoisuudessa ei ole tullut esiin suurempia alueellisia eroja, poikkeuksen muodostavat Loimaan aitosaven alueet ympäristöineen, missä Sisu on satoisuudeltaan ollut keskimäärin vain 5 % Kultasade II -kauraa satoisampi ja siten suhteellisesti heikompi kuin muilla alueilla. Myös Länsi-Karjalan maanviljelysseuran alueella se on saanut suhteellisen heikon satoisuussuhdeluvun. Sisu on aitosaven alueilla ollut suhteellisesti heikkosatoisempi, mutta se seikka ei ole kuiten- kaan tullut esiin maalajiryhmityksessä, koska aitosavea ei ole pidetty erillisenä maalajiryhmänä. Sisu on silti heikoillakin maalajeilla ollut Kultasade II -kauraan nähden yhtä satoisa. Vaikka Sisu on ollut suurim- malla osalla kauran viljelyaluetta suhteellisen satoisa, ei sitä kuitenkaan myöhäisyytensä takia voida suositella viljelyyn muualle kuin Etelä- Suomeen. Se on paikalliskokeissa ollut keskimäärin 0.7 päivää Kulta- sade II -kauraa myöhäisempi, mutta korrenlujuudeltaan huomattavasti parempi (-I- 2.3). Koetuloksien perusteella se puolustaa hyvin paikkaansa yleislajikkeena Etelä-Suomessa. Tammea voidaan satoisuudeltaan pitää keskimäärin n. 5 % Kulta- sade II -kauraa heikompana. Vuosivaihtelujen perusteella on vertailuista käynyt ilmi, että Tammi on kuivina kesinä ollut Kultasade II -kauraan verrattuna joko yhtä satoisa tai satoisampi. Tämän vuoksi Tammea voi- daan pitää verraten poudankestävänä lajikkeena. Lisäksi se on koetulosten perusteella osoittautunut verraten vaatimattomaksi lajikkeeksi, joka huo- 115 noissa kaavuolosuhteissa kykenee satoisuudessa kilpailemaan Kultasade II -kauran kanssa. Eloperäisillä mailla Tammi on ollut satoisuudeltaan parhain ja savimailla heikoin. Se on kokeissa ollut keskimäärin 5.5 päivää Kultasade II -kauraa aikaisempi ja korrenlujuudeltaan sitä parempi (+ 0.8). Tammen viljelylaajuus, joka Keski-Suomessa on lähes 50 % kauran viljelyalasta, jo osoittaa, että sillä on laajojen viljelijäpiirien kannatus. Koetuloksien mukaan se soveltuu hyvin yleislajikkeeksi Keski- Suomeen. E h o on paikalliskokeissa ollut satoisuudeltaan keskimäärin Kulta- sade II -kauran veroinen, mutta useimpina vuosina se on jäänyt mittari- lajiketta keskimäärin 1-2 % heikommaksi. Kun 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla on ollut suhteellisen vähän todellisia poutavuosia, eivät Ehon poudankestävyysominaisuudet ole päässeet näkyviin, mutta poutavuonna 1951 se antoi keskimäärin 11 % paremman ja vuonna 1959 8 % huonomman sadon kuin Kultasade II. Se on yleissuhteellisessa satoisuusvertailussa ollut hivenen Kultasade II -kauraa parempi. Etelä- ja Keski-Suomen viljelyvyöhykkeillä, se on ollut satoisuudeltaan mittarin veroinen, mutta pohjoisemmilla alueilla voittanut hivenen Kultasade II -kauran. Elo- peräisiltä mailta on saatu keskimäärin paras satoisuussuhdeluku. Se on kokeissa osoittautunut jonkin verran Kultasade II -kauraa vaatimatto- mammaksi ja sitä keskimäärin 2.2 päivää aikaisemmaksi. Korrenlujuu- deltaan se on ollut Kultasade II -kauraa parempi (-I- 1.4). Juha on ollut satoisuudeltaan keskimäärin 4 % Kultasade II -kauraa parempi. Mitään suurempia eri vyöhykkeiden välisiä satoisuuseroja ei ole ilmennyt. Etelä-Suomen aitosavialueilla, jotka yleensä kärsivät alkukesän kuivuudesta, se on jäänyt satoisuudeltaan keskimäärää heikommaksi. Elo- peräisiltä mailta on •saatu keskimäärin paras satoisuussuhdeluku (sl. 109). Juha vaikuttaa Kultasade II -kauraa jonkin verran vaatimattomammalta, mutta myös aremmalta kärsimään kuivuudesta. Se on keskimäärin ollut 0.2 päivää Kultasade II -kauraa myöhäisempi, mutta korrenlujuudeltaan (-I- 1.5) huomattavasti parempi. Juhan pääasiallisena viljelyalueena on sen myöhäisyyden vuoksi pidettävä Etelä-Suomea. o 1 II -kauraa voidaan paikalliskoetulosten perusteella pitää n. 4 % Kultasade II -kauraa satoisampana maamme olosuhteissa. Sitä on pää- asiallisesti kokeiltu vain vyöhykkeellä I ja vähän muilla vyöhykkeillä. Huolimatta siitä, että sen varsinainen viljelyalue on vyöhyke I, se on silti saanut vyöhykkeellä II parhaan keskimääräisen satoisuussuhdeluvun. Lukuun ottamatta aluetta 1 ja Hämeen hiesusavialueita se on kaikilla muilla Etelä-Suomen alueilla ollut keskimäärää heikompi satoisuudeltaan. Sen on todettu poikkeuksellisen sateisina vuosina jääneen satoisuudeltaan Kultasade II -kauraa heikommaksi. Sol II on yleissuhteellisessa satoisuus- vertailussa toisella tilalla. Se on paikalliskokeissa kokeilluista lajikkeista 116 ollut myöhäisin, keskimäärin 1.6 päivää Kultasade II -kauraa myöhäi- sempi ja soveltunee vain maamme lounaisosiin. Korrenlujuudeltaan se on ollut Kultasade II -kauraa parempi (-1- 1.5). Orion III -kauran viljely on laajinta Pohjois-Suomessa. Se on kaik- kien koetulosten perusteella lasketun keskiarvon mukaan ollut satoisuudel- taan 1 %:n Kultasade II -kauraa heikompi. Eri vuosituloksien vertailuista käy selville, että vuosittaiset vaihtelut ovat olleet suuria. Huomattava on Orion III -kauran hyvä menestyminen alueilla 12, 13 ja 14. Eloperäisillä mailla Orion III on antanut parhaan keskimääräisen suhdeluvun (sl. 104) ja heikoimman savimailla (sl. 92). Se on ollut Kultasade II -kauraa hiukan vaatimattomampi ja sitä keskimäärin n. 7.4 päivää aikaisempi sekä korren- lujuudeltaan parempi (+ 1.0). Pendek on ollut paikalliskokeissa vuosina 1955-58 yhtä satoisa kuin Sisu, mutta ottaen huomioon vuonna 1959 suoritetut kokeet vain 5 % Kulta,sade II -kauraa satoisampi. Kaikilla vyöhykkeillä se on ollut Kultasade II -kauraa satoisampi. Heikoimman satoisuussuhdeluvun se on saanut vyöhykkeellä I, mikä johtuu Pendekin keskimäärää heikommasta menestymisestä alueilla 4 e ja 5. Eloperäisillä mailla se on ollut satoisin (sl. 112) ja savimailla heikoin (sl. 104). Yleissuhteellisessa satoisuus- vertailussa se on ollut n. 1 % Soi II -kauraa heikompi. Pendek on osoittautunut hyvin vaateliaaksi lajikkeeksi, joka ei sovellu heikossa kasvukunnossa oleville kuiville maille, sillä sato saattaa jäädä heikoksi, korsi liian lyhyeksi ja hauraaksi. Pendek on paikalliskokeissa ollut kaura- jalosteista lujakortisin, lukuarvona 9.4. Se on ollut Kultasade II -kauraa keskimäärin 3.9 päivää aikaisempi. Maatalousseurojen Keskusliiton kasvi- lajikevaliokunnassa lajike on v. 1957 nimetty uudeksi lajikkeeksi Etelä- ja Keski-Suomeen. Blenda on ollut paikalliskokeissa vuosina 1957-58 satoisuudeltaan keskimäärin 8 % Kultasade II -kauraa parempi, mutta ottaen huomioon myös vuonna 1959 suoritetut kokeet vain 3 % Kultasade II -kauraa satoi- sampi. Merkille pantavaa on Blendan hyvä satoisuussuhdeluku vyöhyk- keellä II (sl. 114). Etelä-Suomen aitosaven alueilla se on ollut 2 % Kulta- sade II -kauraa heikompi, kun sen sijaan Hämeessä ja muualla Sisä- Suomessa huomattavasti parempi. Eloperäisillä mailla Blenda on ollut satoisin (sl. 117) ja savimailla heikoin (sl. 100), vain Kultasade II -kauran veroinen. Yleissuhteellisessa satoisuusvertailussa se on neljännellä tilalla suhdeluvulla 102.9. Kasvuolosuhteisiin nähden se on kuitenkin osoittau- tunut Kultasade II -kauraa vaatimattomammaksi. Se on ollut mittaria keskimäärin 1.9 päivää aikaisempi ja korrenlujuudeltaan parempi (1- 1.8). Blixt on paikalliskokeissa saanut keskimääräiseksi satoisuussuhde- luvuksi Kultasade II -kauraan verrattuna 102. Se on vyöhykkeellä I ollut heikompi kuin vyöhykkeellä II. Satoisuudeltaan erittäin heikko se on 117 ollut alueella 4 b—c, jossa se on jäänyt mittaria 14 % heikommaksi. Sen sijaan Hämeessä ja muualla Sisä-Suomessa se on ollut Kultasade II -kauraa satoisampi. Eloperäisiltä mailta on saatu parhaat satotulokset ja hei- koimmat savimailta. Se on Kultasade II -kauraa (2.4 päivää) aikaisempi ja korren luj uudeltaan sitä parempi ( 1.6). N i p on paikalliskokeissa ollut 5 vuotta, joista kolmena vuotena se on ollut Kultasade II -kauraa heikompi satoisuudeltaan ja kahtena vuotena parempi. Keskimääräiseksi satoisuussuhdeluvuksi se on saanut vuosina 1955-58 104 ja jos otetaan huomioon v. 1959 suoritetut kokeet vain 102. Nip on menestynyt parhaiten vyöhykkeellä II, eritoten alueilla 9 ja 10. Huomattava on Nipin hyvä menestyminen savimailla (sl. 113) ja elo- peräisillä mailla (sl. 108), kun taas hiekkamailla se on ollut Kultasade II -kauran veroinen ja kivennäismaan sekaisilla turvemailla heikompi. Yleis- suhteellisessa satoisuusvertailussa Nip on Kultasade II -kauran luokkaa. KasvUolosuhteisiin nähden se on kokeissa osoittautunut Kultasade II -kauraa vaatimattomammaksi. Se on Kultasade II -kauraa korrenlujuu- deltaan parempi (-I- 1.4) ja sitä 7.9 päivää aikaisempi. Nip on suun- nilleen Orion III:n aikaisuusluokkaa. Mar nea voidaan pitää satoisuudeltaan keskimäärin 3-5 °/,, Kulta- sade II -kauraa parempana. Se on ollut jokseenkin yhtä satoisa vyöhyk- keillä I ja II, n. 7-8 % Kultasade II -kauraa satoisampi. Satoisuudel- taan heikoin Marne on ollut alueilla 3 ja 5, sillä saatujen satoisuussuhde- lukujen mukaan se on jäänyt 7-8 % mittaria heikommaksi. Parhaiten Marne on menestynyt eloperäisillä mailla, mutta myös savi- ja hiekka- mailla se on ollut keskimäärin 5-6 % Kultasade II -kauraa satoisampi. Näissä vertailuissa samoin kuin satoluokkavertailussakin voinevat suuret vuosivaihtelut aiheuttaa epäluotettavuutta. Marne on ollut Kultasade II -kauraa lujakortisempi (-1-- 1.5) ja myöhäisimpiä meillä viljelyssä olevia lajikkeita. Sen kasvuaika on keskimäärin ollut 1.2 päivää pitempi kuin Kultasade II:n. K yr ö on Tammiston jaloste, joka on ollut vasta kahtena vuotena paikalliskokeissa. Ensimmäisen koevuoden tulosten mukaan se on ollut keskimäärin 3 % ja toisen koevuoden 12 °/,„ satoisuudeltaan Kultasade II -kauraa heikompi. Vuonna 1958 se on parhaiten menestynyt viljelyvyöhyk- keellä III ja vuonna 1959 viljelyvyöhykkeellä I. Lajike näyttää soveltuvan erittäin hyvin suomaille, sillä vuonna 1958 suomailla suoritetun 12 kokeen keskiarvon mukaan se on ollut 6 % Kultasade II -kauraa satoisampi. Se on vuonna 1958 ollut jokseenkin samanarvoinen sekä savi- että hiekkamailla, keskimäärin n. 6-7 °/,, heikompi. Kasvuolosuhteisiin nähden se vaikuttaa jonkin verran Kultasade II -kauraa vaatimattomammalta. Kyrö on ollut aikaisimpia lajikkeitamme, keskimäärin 7.4 päivää Kulta- sade II -kauraa aikaisempi ja korrenlujuudeltaan sitä parempi (± 1.2). Kirjallisuutta ANTriNEN, 0. 1959. Kyrökaura Pohjois-Pohjanmaalla. Maaviesti 13, 2: 17. Bericht over Rassenkeuze, Haver 1953-1960. Instituut voor Rassenonderzoek van landbouwgewassen, 139, 155, 174, 194, 214, 235, 254 ja 274. 's-Gravenhage, Nederland. 1953, 1954, 1955, 1956, 1957, 1958, 1959, 1960. BONNIER, G. & TEDIN, 0. 1940. Biologisk Variationsanalys. 325 s. Stockholm. EIKELAND, H. J. 1956. Forsok med havresortar 1950-54. Summary: Trials with oat varieties 1950-54. Forskn. og forsok i landbr. 7, 4: 317-351. ELIASSON, S. & JACOBSON, G. 1954. Sortförsök med havre. Sammanställning av resultaten av de av Statens Jordbruksförsök ledda sortförsöken med havre under ären 1940 (1929)-1950 (1952). Sumrnary: Variety trials with oats. Stat. Jordb.förs. Medd. 48: 1-107. GROTENFELT, G. 1919. Kauran viljelys. (Suomalainen peltokasviviljelys, IV. Eri peltokasvien viljelys, s. 97-117). HAAN, H. de 1953. Maintaining varieties of self-feftilized crop plants. Euphytica 2, 1: 37-45. »-- 1954. Oat breeding in the Netherlands. Ibid. 3, 2: 81-88. HAGBERTH, N. 0. 1952. Sisuhavre. Weibulls årsb. 47: 16-17. -»- 1956. Pendekhavre. Weibulls illustrerade årsb. för växtförädling och växt- odling 51: 28. --»- 1957. Palu och Pendek, två nya havresorter. Weibulls årsb. 52: 15-17. HARJA, V. 1934. Kauralaatukokeiden tuloksia maatalouskoelaitoksen kasvinjalostus- osastolla Jokioisissa vv. 1928-1933. Valt. maatal. koetoim. tied. 75: 1-16. HILL!, A. 1958. Valtion siementarkastuslaitos. Toiminta 1/9 1956-31/8 1957. Maatal. hall. tied. 331: 3-37. -»- 1960. Valtion siementarkastuslaitos. Toiminta 1/9 1958-31/8 1959. Maatal. hall. tied. 342: 3-44. HONKAVAARA, T. 1936. Tuloksia viljelyskasvien laatukokeista Etelä-Pohjanmaan kasvinviljelyskoeasemalla vv. 1927-35. Valt. maatal. koetoim. tied. 116: 7-58. HUTTUNEN, E. 1932. Suurimokauran laatuvaatimuksista. Maa 17, 3: 93-97. »- 1938. Tuloksia vertailevista laatukokeista Tammistossa 1935-37. Katua. Siemenjulk. 1938: 72-79. -» - 1946. Tuloksia vertailevista lajikekokeista Tarnmistossa 1938-45. Kaura. Ibid. 1946: 49-60. --»- 1950. Sisukaura. Maatal. ja koetoim. 4: 60-67. -»- 1958. Kevään 1958 viljalajikkeet. Koetoim. ja käyt. 15;, 10. *- 1959 a. Kyrökaura - aikainen valkokaura. Yhteistyö 3: 38-39. *- 1959 b. Otra-ohra ja Kyrö-kaura. Tammiston uusimmat kevätviljalajikkeet. Koetoim. ja käyt. 16: 14. -»- 1959 e. Kyrö-Tammiston 12:s kaurajaloste. Hankkijan saroilta 2: 1. Ilmatieteellinen keskuslaitos. Kuukausikatsaus Suomen sääoloihin 1930-59. Helsinki. 119 INKILÄ, 0. 1951. Juha - uusi kaurajaloste. Maaseudun Tulevaisuus 27. Erip. 1952. Jokioisten Juha-kaura. Maatal. ja koetoim. 6: 62-73. -»- 1954. Kauran lajikekokeiden tuloksia Jokioisissa. Koetoim. ja käyt. 11: 14. 1956 a. Nya havresorter. Lantmän och Andelsfolk 29, 14-15: 186-187. -»- 1956 b. Pendek- ja Nip-kaurat tähänastisten koetulosten valossa. Koetoim. ja käyt. 13: 21. -»- 1960. Kauran lajikekokeista Jokioisissa. Maatal. ja koetoim. 14: 33-44. JALKANEN, P. 1935. Tuloksia viljakasvien laatukokeista Pojois-Hämeen koeasemalla vv. 1927-34. Valt. maatal. koetoim. tied. 101: 3-13. »- & LINNOMÄKI, HELMI 1957. Viljakasvien ja herneen lajikevertailut Hämeen koeasemalla v. 1935-55. (Summary: Comparison of Corn and Pea Varieties at Häme Agricultural Experiment Station 1935-55). Valt. maatal. koetoim. tied. 236: 5-28. KOSKINEN, Y. K. 1932. Perunan laatukokeiden tuloksia vuosilta 1920-1930. Valt. maatal. koetoim. julk. 44. Helsinki. KORPINEN, ELLI 1953. Kauralajikkeiden tuntomerkeistä. Pellervo 54: 770-773. 1957 a. Viljojen lajiketuntomerkeistit. Pellervo 58, 21: 768. 1957 b. Pendek-kauran tuntomerkeistä. Ibid. 58: 17. LrNKoLA, 0. 1934. Koetoimintaohjeita maanviljelijöille. Koetoim. yhd. Liiton julk. 9: 3-16. LUNDIN, P. 1958. Försöksverksamheten på Bjertorp. Weibulls årsb. 53: 28-30. Landskrona. LÄHDE, V. 1933. Paikallisten kasvinviljelyskokeiden suorittamisohjeita. Valt. maatal. koetoim. tied. 55: 6-62. Maataloustilastollinen kuukausikatsaus 3 1956, 3 1957, 3 1958 ja 3 1959. Maatal. hall., tilastotoimisto. Helsinki. MAC KEY, J. & MANssoN, T. 1956. Ett aktuellt sortiment av havresorter av högt odlingsvärde. Allm. Sv. Utsädes AB:s katalog 9-12. MARJANEN, HELVI 1955. Kevätvehnälajikkeiden satoisuus paikalliskokeissa. Koe- tuloksia vuosilta 1938-39 ja 1941-54. (Summary: Productivity of Spring Wheat Varieties in Local Experiments. Results of Trials from the Years 1938-39 and 1941-54). Valt. maatal. koetoim. julk. 145: 1-89. -»- 1957. Kauralajikkeiden satoisuus paikalliskokeissa. Koetoim. ja käyt. 14: 35. MULTAMÄKI, K. 1949. Kauran lajikekoetuloksia Jokioisissa. Ibid. 1-2: 3. NiLssoN-EHLE, H. 1907. Havre. Sv. utsädesför. tidskr. 16: 162-164. PAATELA, J. 1953. Tärkeimmät viljalajikkeemme ja niiden viljelyalueet.(Summary: The Most Important Varieties of Cereals Grown in Finland and their Growing Areas). Acta agr. fenn. 80, 1-2: 52-62. »- 1958. Varför stiger inte hektarskördarna? Nord. Jordb. forskn. 40: 95-104. Stockholm. »- & SUOMELA, HILKKA 1960. Kevätviljojen viljelyvarmuudesta. Maatal. ja koetoim. 14: 51-62. PALOHEIMO, L. 1947. Kotieläinoppi. Jyväskylä 604 s. PEnruuLA, 0. 1946. Ohralajikkeet paikallisissa kokeissa. Koetoim. ja käyt. 3, 11: 3. 1958. Kauran lajikekokeet Lounais-Suomessa. Ibid. 15: 16. -»- 1959. Kauran lajikekokeiden tuloksia Lounais-Suomen liikkuvan koetoiminnan koekentiltä. (Summary: Variety trials on oats in southwest Finland). Maatal. ja koetoim. 13: 82-86. PESOLA, V. A. 1924 a. Viljalajit. Oma Maa. Erip., 79-111 s. 1924 b. Kenttäkoeopas. 116 s. Porvoo. 120 PESOLA, V. A. 1931 a. Kauralaatukokeittert tuloksia maatalouskoelaitoksen kasvin- jalostusosastolta. Valt. maatal. koetoim. tied. 25. 1931 b. Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia. III Ruis ja kaura. Valt. maata'. koetoim. julk. 39. Helsinki. -»- 1938. Hopea-kevätvehnä. Valt. maatal. koetoim. tied. 145: 16-17. »- 1940 a. Myöhäisten kevätvehnä- ja kauralajikkeiden liiallisesta viljelyksestä johtuva vaara ja sen pikaisen torjumisen välttämättömyys. (Summary: The danger of growing late spring wheat and oat varieties too largely in Finland and the necessity of averting it). Maatal. tiet. aikak. 12, 1: 24-42. -•- 1940 b. Faran av de sena vårvete- och havresorternas alltförutsträcka odling och nödvändigheten av denna faras snara avlägsnande. Tidskr. för Lantm. 22, 2: 22-27. -»- 1941. Suomen kasvinviljelysalueet. (Referat: Die Anbaugebiete Finnlands). Acta agr. fenn. 47, 1: 1-147. Erip. »- 1942. Kasvinviljelys. 59-165 s. Helsinki. »- 1945. Tärkeimmät kevätvehnä-, ohra- ja kauralajikkeemme kenttäkokeiden. valossa. Maa 30, 5: 196-201. 1952. Kevätvehnä-, kaura- ja ohralajikkeitten luonnolliset viljelysalueet meillä. Pellervo 53: 742-745. -»- 1953. Jokioisten uudet kevätvehnäjalosteet Apu, Kiuru ja Touko. Koetoim. ja käyt. 2: 1. POHJAKALLIO, 0. 1934. Paikallisten kasvinviljelyskokeiden tulosten käyttäminen tutkimusmateriaalina perunan laatu kokeiden tarka.stelulla valaistuna. (Deutsches Referat: Die Verwertung der Ergebnisse lokaler Vegetationsversuche ala Unter- suchungsmaterial, erläutert an Sortenversuchen mit der Kartoffel). Acta agr. fenn. 31: 1-230. Erip. 4- 1935. Simo-kaura. Valt. maatal. koetoim. tied. 91. -»- 1937. Tärkeimmistä kauralaaduistamme. Maa 22, 3: 120-123. -»- 1940. Jyvän suuruuden merkityksestä kauralajikkeen suurimokelpoisuutta arvosteltaessa. (Referat: Ober die Bedeutung der Korngrösse bei der beur- teilung der Eignung einer Hafersorte fiir die Flockenherstellung. Maatal. tiet. aikak. 12, 3: 89-97. »- 1943. Ober den Einfluss der Sommergetreiden auf den Feuchtigkeitszustand ihres Standbodens und ihre Resistenz gegen seine Austrocknung. Selostus: Kevätviljain vaikutuksesta kasvualustansa kosteustilaan ja kyvystä kestää sen kuivumista. Maatal. tiet. aikak. 15, 4: 143-155. »- 1944 a. Kauralajikkeiden tuloksia. Valt. maatal. koetoim. tied. 198. -»- 1944 b. Untersuchungen fiber die Resistenz von Hafer gegen die Trocken- periode. Maata'. tiet. aikak. 16, 4: 162-178. »- 1945. Ober das Verhältnis zwischen Friihreife und Ertragsfähigkeit beim Hafer. Selostus: Kauran aikaisuuden ja jyväsadnn määrän keskeisestä suh- teesta. Ibid. 17, 3: 119-128. -»- 1954. 'Ober den Einfluss der Umweltfaktoren auf die Dauer der Zeit von der Aussaat bis zum )ihren-(Rispen-)Schieben hei Sommerrtreide. Comment. Biol. XI, 6: 1-17, Kobenhavn. »- & SALONEN, A. 1947. Der Einfluss der Tageslänge auf Entwicklung und Energiehaushalt einiger Kulturpflanzen. Acta Agralia Fennica 67, 1. POHJANHEIMO, 0. 1959. Hallat ja kevätviljojen itävyys. Käytännön Maamies N:o 3: 87. 121 POIJÄRVI, I. 1938. Kevätvehnänolkien ja kauranolkien rehuarvosta. Valt. maatal. koetoim. tied. 144: 3-13. R(ELANDER), L. KR. 1913. Muutamia tuloksia kauralaatututkimuksista Anäs'issä vv. 1909-1912. Suomen Maanviljelystaloudellinen koelaitos. Tiedonantoja maamiehille 6: 1-9. ROEMER, Ta. 1930. Der Feldversueh. 52 s. Herlin. SALMINEN, M. 1930. Kasvuajan sademäärän ja keskilämpötilan vaikutus lämpö. asteiden summaan ja kasvuajan pituuteen Tammistossa 1925-29. Siemen- julk. 1930: 87-92. SALOHEIMO, L. 1954. Kaura suo- ja vaaraviljelyksillä. Koetoim. ja käyt. 11, 2: 18. SAULI, J. 0. 1925. Laatuselitys kauppaan lasketuista Tammiston jalosteista. Siemen- julk. 1925: 110-112. 1930 a. Selostus Tammiston uusimmista kauppaan lasketuista jalosteista. Ibid. 1930: 118-181. - 1930 b. Ulkomaisista kauralaaduista ja niiden sopivaisuudesta Suomen oloihin. Ibid. 1930: 159-164. -»- 1935. Selostus Tammiston uusimmista kauppaan lasketuista jalosteista. Ibid. 1935: 108-109. 1937. Suomen maatiaiskaurat. (Referat: Die Finnischen Landhafer). Acta agr. ferm. 34: 1-91. -»- 1950. Tammiston kasvijalosteiden historiikkia. Siemenjulk. 1950: 131-135. SILVOLA, A. 1932. Kauralaatukokeiden tuloksia Maatalouskoelaitoksen kasvin- jalostusosastolla vv. 1928-1931. Valt. maatal. koetoim. tied. 31: 1-6. SINISALO, J. 1937. Die fiir das Reifen gewisser Sommerweizen- und Gerstensorten erforderlichen Wärmesummen und Anzahlen von Wachstumstagen. (Selostus: Eräiden kevätvehnien ja ohrien tuleentumiseen tarvittavat kasvupäivien luvut ja lä,mpöasteiden summat). Maatal. tiet. aikak. 9: 194-212. TENNBERG, F. 1947 a. Eräiden Etelä-Suomessa viljeltävien kevätviljalajikkeiden tuloksia paikalliskokeissa. Käytännön Maatalous s. 130. -»- 1947 b. Tammistos Eho-havre. Lantm. och Andelsf. s. 146. -»- 1950. Eho-, Sisu- ja Soi II -kaurat paikalliskokeissa. (Summary: Eho, Sisu and Sol II Oats in Local Tests). Siemenjulk. 1950: 136-146. 1945, 1950 ja 1953. Paikallisten kenttäkokeiden suorittamisohjeita. 16 s. Helsinki. TÖRNQVIST, I. 1941. Svalöfs Samehavre (01341). Ny havresort för nordligaste Sverige. Sver. utsädesför. tidskr. 51: 384-385. -»- 1943. Svalöfs Samehavre (01341). Ny havresort för nordligaste Sverige. Ibid. 53: 48-50. VALLE, 0. 1938. Selostus Tammiston uusimmista kauppaan lasketuista jalosteista. Siemenjulk. 1938: 118-120. -»- 1951. Kevään 1951 lajikekysymys koetulosten valossa. Koetoim. ja käyt. 8, 4: 1 ja 4. -»- 1957 a. Hollantilainen Pendek-kaura, uusi kaurajaloste kauppaan. Ibid. 14: 9. -»- 1957 b. Maamme arvokkaimmat vilja-, herne- ja perunalajikkeet. Pellervo 58: 390-391. -»- 1958 a. Sääolot ja niiden vaikutus kasvintuotantoon Etelä-Suomessa 1946-57. (Summary: Weather conditions and their influence on plant production in southern Finland in the years 1946-57). Maata]. ja koetoim. 12: 18-36. 1958 b. Pendek-kaura Suomen oloissa. (Summary: The suitability of Pendek vats under Finnish conditions). Ibid. 12: 109-116. 16 2953-61 122 VALLE, 0, PAATELA, J. & SAKSA, P. J. 1958. Tärkeimmät viljalajikkeemme ja niiden viljelyalueet v. 1955. (Summary: The most important varieties of cereals grown in Finland and their growing areas in 1955). Acta agr. fenn. 93, 1: 142. WALLER, E. 1927. Svalöfs Stjärnhavre i försök i Västergötland. Sver. utsädesför. tidskr. 37: 21-26. -»- 1942. Svalöfs Solhavre II (Vg 01534 a). Ny medeltidig, mycket stråstyv vithavresort för södra och mellersta Sverige. Ibid. 52: 370-381. 1958. Från Segerhavre till Solhavre II - några resultat från en femtioårig vithavreförädling. Ibid. 68: 296-305. WALLIN, J. 1957. Maahan saapuvat kaura- ja ohralajikkeet. Koetoim. ja käyt. 14: 14. WIKLUND, K. 1954. Sorter framkomna som resultat av förädling vid Sveriges Utsädesförenings tre norrlandsfilialer. Sver. utsädesför. tidskr. 64, 3: 184-190. »- 1955. Svalöfs original Niphavre. Allm. Sv. Utsädes AB:s katalog, 9-11. -»- 1956. Niphavre (Å 01600) i försök inom mellersta, Övre och inre Norrland. Sver. utsädesför. tidskr. 66: 163-173. VIRRI, T. 1953. Satakunnan kasvinviljelyskoeaseman koetuloksia vv. 1945-52. Valt. maatal. koetoim. tied. 231. ÄKERMAN, A. 1927 a. Svalöfs Stjärnhavre (01182 b). Ny medeltidig vithavresort för södra och mellersta Sverige. Sver. utsädesför. tidskr. 37: 4-20. -»- 1927 b. Svalöfs Orionhavre II (01104). Ny svarthavresort av Oriontyp. Ibid. 37: 199-209. -*- 1928. Svalöfs Guldregnshavre II. Ny sort av Guldregnstyp. överlägsen gamla Guldregn i avkastningsförmåga och kärnkvalitet. Ibid. 38: 6-26. -»- 1930. Svalöfs Guldregnshavre II. Några erfarenheter från de senaste å,rens försök. Ibid. 40: 9-11. »- 1945. Nya erfarenheter rörande Samehavrens odlingsvärde. Ibid. 55: 101-108. u- 1946. Svalöfs Orionhavre III (01331). Allm. Sv. Utsädes AB:s kätalog 5-7. 1950. Svalöfs Blendahavre (01550). Ibid. 12-14. »- 1951. Vilka äro de avkastningsrikaste havresorterna. Ibid. 23-24. 1952. Svalöfs Blendahavre. Ibid. 2-3. -»- 1954. Svalöfs vit- och svarthavresorter i försök och i praktiken. Ibid. 4-6. 1955. Svalöfs havresorter vid inhemsk odling och export. Ibid. 5-8. & MAC KEY, J. 1954. Svalöfs vithavre Seger II (Svalöfs Victory II White Oats). Sver. utsädesför. tidskr. 64: 238-240. Koetuloksia Maa,talouskoelaitoksen kasvinviljelysosastolta (Maatalouden tutkimus- keskuksen kasvinviljelylaitokselta) vuosilta 1948-57. Monisteet. Summary: Productivity of Oat Varieties in Local Experiments. Results of Trials from the Years 1923-1959 HELVI MARJANEN Bureau for Local Experiments, Agricultural Research Centre, Helsinki, Finland Since 1923 the programme of the Bureau for Local Experiments, Agricultural Research Centre, has included variety trials on oats, carried out on privately-owned farms. Agricultural advisers working for various agricultural societies have been in charge of the planning and carrying out of these experiments, in accordance with instructions from the Bureau for Local Experiments, which supervised the work. During the years 1923-1958 a total of 1 696 variety trials were carried out on aate and the results from 1 635 of these trials are dealt with here. Attention is paid chiefly to the productivity of the different varieties. Results are presented from the following varieties: Golden Rain II (Guldregn II) (Sv) 1), Sisu (Ta), Tammi (Ta), Eho (Ta), Juha (Jo), Sun II (Sol II) (Sv), Orion III (Sv), Pendek (C. B.), Nip (Sv), Blenda (Sv), Blixt (Sv), Marne (Me) and Kyrö (Ta), as well as from the following older varieties: Golden Rain (Guldregn I) (Sv), Kytö (Ta), Simo (Jo), Star (Stjärn) (Sv), Esa (Ta), Same (Sv), Victory (Seger) (Sv), Pellervo (Ta), Osmo II (Ta), Orion II (Sv), Pelso (Ta) and Louhi (Ta). The results are ali presented in the form of a comparison between two varieties, aa each variety was compared separately with the standard oat variety Golden Rain II. Table 2 shows the distribution of the experiments according to year, district and soil type, while Tables 5-29 give the productivity of each variety compared with that of the standard variety Golden Rain II. The comparisons of productivity presented in the tables consist of variety comparisons with regard to year, zone, district, soil type, class of yield, etc, in addition to the overall comparison. Map 1 shows the division into zones and districts for grouping the results of the oat variety experiments, while Map 2 indicates the areas belonging to the various agricultural societies. The country is divided into four main agricultural zones (I—IV), which are further sub-divided into smaller districts (1-15). The trials fall into four groups according to soil type: clay soils, Randy soils, peat soils mixed with mineral soil, and 1) Sv = The Swedish Seed Association, Svakif (Sweden). Jo = Agricultural Research Centre, Department of Plant Breeding, Jokioinen (Finland). Ta = Tammisto Plant Breeding Station (Finland). C. B. = The Breeding Establishment *Centraal Bureau» at Hoofddorp (Netherlands). Me = The Breeding Establishment of P. J. Hijlkema at Mensingeweer (Gr) (Netherlands). 124 peat soils. 34.2 % of the trials were performed on peat soils, so when making up the soil type groups attempts were made to examine trials both on peat soils with a thick layer of peat and on peat soils with a thin layer of peat. In grouping the results of the trials into yield elasses the aim was to ascertain the relative requirements of the varieties as compared with those of the standard, under different conditions of growth. The Svalöf Golden Rain II oats has held an important place in oat cultivation in Finland, having been the main variety for a couple of decades. Only in the last few years has it given place to newcomers, on account of its comparatively weak stern. It was the most generally-used variety right up until 1957. Its average grain yield in 1 063 trials was 2 664 kg/ha. On the basis of average relative produetivity values for the whole country, Sisu (rel. valua 109), Marne (rel. value 107) and Pendek (rel. value 105) gave the highest yields in comparison with the Golden Rain II variety (vei. value 100). Sisu produced yields as high as those of the standard in ali the zones, but as its best yields were in Southern Finland, however, this should be regarded as its real area of cultivation. The variety is considered as too late for other zones. Pendek gave higher yields than Golden Rain II in ali the zones, but was poorest in Zone I, due to the fact that in districts 4e and 5 its yields were not as good as the average. It gave its highest yields (rel. value 112) on organic soils, and its lowest yields on clay soils (rel. value 104). Pendek proved to be a variety with very high growth requirements; it is unsuited for dry soils in poor conditions of growth, as its yield is liable to be poor there and its stem too short and brittle. Marne turned out to give a relatively high yield in the trials, but because of its lateness its cultivation has not spread further than the very south of Finland. In the local trials Sun II, Juha, Nip, Blenda and Blixt ali produced on the average a 2-4 % higher yield than the standard variety. Sun II was below average in several of the Zone I districts, but nevertheless it gave a higher yield than Golden Rain II. It is a late variety, so it cannot be reeommended for cultivation elsewhere in Finland than in the south. No great differenees were noted in the productivity of Juha in the various zones. However, it was below average in heavy clay districts and on sandy soils in South-West Finland, while, on the other hand, it throve best on organic soils. Blenda throve particularly well in Zone II (rel. value 114), but was clearly less successful in heavy clay districts. It turned otit best on organic soils (rel. value 117) and poorest on clay soils (rel. value 100). Blixt was comparatively poor in the districts 4b—c and also on clay soils in general, but, on the other hand, in Häme and elsewhere in the int,erior of the country it produced particularly high yields. Nip gave its best yields in Zone II and was especially suitable for cultivation on clay and peat soils. Eho gave a yield comparable with that of the standard, while Orion (rel. value 99), Tammi (rel. value 95) and Kyrö (rel. value 92) gave yields below the average. During four of the years Eho produced better average yields than Golden Rain II; in nine of the years its yields were less. The cultivation of Orion III is most wide- spread in Northern Finland and on the average the variety was most successful on peat soils (rel. valua 104) and least successful on clay soils (rel. value 92). Tammi can be considered ne giving an average yield which is 5 % less' than that of Golden Rain II. In dry summers its yield was equal to or greater than that of the standard, so it may be regarded as a variety that can stand dry weather. Kyrö was only included in the 1~1 experiments for two of the years and its average relative pro- ductivity value is 92. 125 In addition to the yields, other qualities of the varieties were studied, such as the relation between straw and grain yield (Table 31), the time of growth (Table 33), and the strength of stem (Table 35). For the study of the cultivation of different varieties Finland has been divided into four cultivation zones (1—TV) (Map 1). Zone I is considered as the eultivation zone of the late varieties (time of growth over 103 days), Zone II as the cultivation zone of the medium late varieties (time of growth 96-102.9 days), Zone III as the cultivation zone of the medium early varieties (time of growth 88.0-95.9 days), and Zone IV as the cultivation zone of the early varieties (time of growth less than 88.0 days. In the local trials the Golden Rain II oats proved to have an average time of growth of 104.5 days. Table 33 presents the times of growth of different varieties compared with the standard variety; here the times of growth of the variety in question and of Golden Rain. II are calculated from the same trials. Accordin.g to the results, Sun II (+ 1.6) was the latest and Nip the earliest of the varieties now cultivated. The times of growth of the other varieties of oats as compared to the time of growth of Golden Rain II were as follows: Marne + 1.2, Sisu -I- 0.7. Juha + 0.2, Blenda — 1.9, Eho — 2.2, Blixt — 2.4, Pendek — 3.9, Tammi — 5.s, Kyrö — 7.4, Orion III — 7.4 and Nip — 7.9 days. Attention was also paid in the local trials to the strength of stem, making observations on this wherever possible. For such observations made in field trials a scale of 10-0 was used, where 10 indicates that the crop was standing fully upright and 0 that it was eompletely lodged. In the local trials Pendek proved to have the strongest stem, being 2.5 units better than Golden Rain II. The other varieties in the trials had the following strengths of stem (figures given as ± the Golden Rain II value): Sisu + 9.3, Blenda 1.s, Blixt 1.6, Sun II + 1.5, Marne 1.5, Juha -I- 1.5, Eho + 1.4, Nip 1.4, Kyrö 1.2, Orion III + 1.o and Tammi -I- 0.8, so that all the varieties still cuhivated have stronger stems than the Golden Rain II oat variety.