MTT Maitokoneet-yksikkö 

 

 
 
 
 
 

Lypsyllä parressa ja pihatossa 
 
 

Esa Manninen, Kaj Nyman, Kaija Laitinen, Ilkka Murto ja Mari Hovinen 
 

 



 
 

 S I V U   2 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Esipuhe 
 
Maidontuottajalla on tärkeä rooli maitotuotteiden laatuketjussa. Kuluttajien luottamus 
suomalaisten maitotuotteiden laatuun ja turvallisuuteen säilyy, kun maidon laatuketjun 
kaikki osapuolet tekevät laatutyössä oman osansa. 
 
Lypsyssä lypsäjä käyttää konetta, joka kiinnitetään eläimeen. Lypsykoneessa kuljetetaan 
elintarviketta. Nämä kaksi periaatetta on syytä pitää mielessä aina, kun on lypsämässä 
lehmiä tai pesemässä laitteita ja tarvikkeita. Toisaalta lypsyn tulee olla työnä mielekästä ja 
sujuvaa. Turhan työn tekemistä on syytä välttää. 
 
Tässä oppaassa käydään lyhyesti läpi mm. lehmän käsittelyn periaatteita, lypsyergonomi-
aa, lypsyvälineitä ja maidon laatutekijöitä. Hieman enemmän painoa annetaan lehmän 
maidonantirefleksin toiminnalle, utareen esikäsittelyn vaiheille, lypsimen kiinnittämiselle ja 
irrottamiselle ja näiden työvaiheiden ajoittamiselle sekä parsinavetan ja lypsyasemien 
lypsyrutiinien periaatteille. Oppaassa on useita liitteitä, joissa on syvällisempää tietoa eri 
osa-alueista tai käyttöönotettavaksi tarkoitettuja lomakkeita.  
 
Tämä lypsyopas on suunnattu kaikille niille, joita lypsäminen, maidon laatu ja lehmien 
utareterveys kiinnostavat. 
 
Oppaan tekemiseen ovat osallistuneet niin neuvojat, opettajat kuin myös eläinlääkärit. 
Tästä työpanoksesta heille suuri kiitos! 
 
Tässä oppaassa ei puututa automaattilypsyyn. Automaattilypsyn hygieniaohjeet on laadit-
tu Suomen Meijeriyhdistyksen toimesta ja ne ovat tulostettavissa Maitohygienialiiton net-
tisivuilta www.maitohygienialiitto.fi.  
 
Tämä opas korvaa MTT:n nettisivuilla julkaistun 29.11.2005 päivätyn samannimisen op-
paan. 

Vihdissä, 10.4.2006 
 

Esa Manninen, MTT  Maitokoneet-yksikkö 
Kaj Nyman, MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Kaija Laitinen, Osuuskunta Tuottajain Maito 
Ilkka Murto, Koulutuskeskus Salpaus 

Mari Hovinen, Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta 
 
Kannen piirros Yrjö Hannula© 
Kuvat Esa Manninen ellei kuvan yhteydessä ole toisin mainittu. 

www.maitohygienialiitto.fi


 
 

 
 S I V U  3 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Sisällysluettelo 

1 Johdanto ........................................................................................................................4 

2 Onnistuneen lypsyn perusedellytykset ..........................................................................4 

2.1 Rauhallinen ja myönteisesti työhön suhtautuva lypsäjä ........................................4 

2.2 Lypsäjän hygienia..................................................................................................5 

2.3 Lehmän olo turvalliseksi ........................................................................................6 

2.4 Puhtaat lehmät ......................................................................................................8 

2.5 Lypsykoneen mitoitus ja toiminta...........................................................................9 

3 Lypsyvälineet ...............................................................................................................10 

4 Lypsyergonomia ..........................................................................................................12 

4.1 Parsilypsyn ergonomia ........................................................................................13 

4.2 Asemalypsyn ergonomia .....................................................................................15 

5 Maidon laatu ................................................................................................................19 

6 Lehmän lypsäminen.....................................................................................................20 

6.1 Maidonantirefleksi................................................................................................20 

6.2 Utareen esikäsittelyn vaiheet...............................................................................23 

6.3 Lypsimen kiinnittäminen ......................................................................................25 

6.4 Lypsimen irrottaminen .........................................................................................27 

6.5 Utareen jälkikäsittely............................................................................................30 

7 Parsinavetan lypsyrutiini ..............................................................................................30 

8 Lypsyasemien lypsyrutiinit ...........................................................................................31 

8.1 Kalanruotoasema ja rinnakkaisasema.................................................................34 

8.2 Ohikulkuasema (tandem) ....................................................................................35 

8.3 Karuselliasema....................................................................................................35 

9 Lypsyyn liittyvät muut toimenpiteet ..............................................................................36 

10 Tietolähteitä .................................................................................................................39 

 
Liitteet 
 
 
 



 
 

 S I V U   4 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

1 Johdanto  
Lehmän biologian periaatteet eivät ole aikojen kuluessa muuttuneet. Maidontuotanto on 
kuitenkin muuttunut ja muuttuu edelleen. Karjakoon kasvun ja lisätekniikan käyttöönoton 
myötä esim. asemalypsy ja lypsimen irrottimet ovat yleistyneet merkittävästi. Lypsäjällä 
saattaa olla käytössä yli kymmenen yksikköä aiemman kahden tai kolmen sijaan. Tässä 
tilanteessa on myös rutiineita muutettava, jotta lypsy olisi sujuvaa ja tehokasta.  
 
Päivittäisestä karjanhoitoon kuluvasta työajasta lypsyyn kuluu monella tilalla 60-70 %. 
Koska lypsyllä vaikutetaan mm. lehmien utareterveyteen, maidon laatuun, käytettyyn työ-
aikaan ja näiden kautta tilan taloudelliseen tulokseen, on käytössä olevien menetelmien 
oltava mahdollisimman hyvät.  
 

2 Onnistuneen lypsyn perusedellytykset 
Lypsyssä on kolme osapuolta: lypsäjä, lehmä ja lypsykone. Näiden tulee toimia yhteis-
työssä. Lypsäjän on kohdeltava lehmiä asiallisesti, käytettävä lypsykonetta huolellisesti ja 
huolehdittava lehmien hyvinvoinnista ja lypsykoneen kunnosta. Kaiken lisäksi lypsäjän 
tulee muistaa myös oma hyvinvointinsa. 
 

2.1 Rauhallinen ja myönteisesti työhön suhtautuva lypsäjä 

 
Rauhallisuus ja positiivinen asenne ovat hyvät lähtökohdat  

onnistuneelle lypsylle. 
 
 

Lypsyllä ja lypsykoneen toiminnalla on merkittävä vaikutus lehmien utareterveyteen. Lyp-
säjä vastaa yleensä sekä lypsykoneen kunnosta että lypsytapahtumasta. Näin hänellä on 
merkittävä rooli lehmien utareterveyden ylläpidossa. Tutkimuksissa on todettu, että lypsy-
tapahtuman toisto samanlaisena on eduksi myös lehmien tuotokselle; jos lypsytapahtuma 
vaihtelee merkittävästi lypsykerrasta toiseen, voi tuotos alentua jopa 5,5 %. 
 
Karjakoon kasvaessa paineet työn tuottavuuden parantamiseksi lisääntyvät. Lypsyssä ei 
kuitenkaan ole voitettavissa mitään hosumisella, vaan on rauhallisesti keskityttävä olen-
naiseen. Omia työrutiineja on syytä ajoittain arvioida kriittisesti. Parasta olisi, jos arvioinnin 
tekisi myös joku ulkopuolinen. Omalle työlleen sokeutuu hyvin nopeasti. Onko esimerkiksi 
aina tarpeen tulpata tyhjentynyt neljännes? Jokin tapa saattaa vaivihkaa saada vallan. 



 
 

 
 S I V U  5 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Lypsäjän on myös varauduttava siihen, että hän ei ole aina itse paikalla lypsämässä. Näi-
tä tilanteita varten on laadittava sellaiset ohjeet niin lypsystä kuin päivittäisistä tarkastus-
kohteistakin, että niiden avulla vieras henkilö pystyy lypsämään karjan turvallisesti vaaran-
tamatta lehmien utareterveyttä ja maidon laatua. Eläinten merkitsemisjärjestelmän on ol-
tava selkeä, antibioottimaidon erilleenlypsyvälineiden ja menetelmien turvalliset sekä päi-
vittäisten tarkastuskohteiden selvästi luetteloidut. Lypsyrutiinikuvausten on syytä olla kir-
jattuina, jotta lehmät kokisivat mahdollisimman vähäisen muutoksen lypsäjän vaihtuessa. 
 
Lypsytyö on raskasta. Siksi työolosuhteilla on suuri vaikutus lypsäjän jaksamiseen ja 
asenteeseen. Lämpötila, ilman laatu, melu, kärpäset ja monet muut seikat voivat rasittaa 
lypsäjää tarpeettomasti. Lypsytyön ergonomiasta on enemmän tämän oppaan kohdassa 
4. 

Onnistunut lypsy vaatii rauhallista keskittymistä, 
ylenmääräisellä hosumisella ei saavuteta hyötyä 
vaan haittaa. Lypsäjän perusohje onkin: rauhoita 
itsesi ja lehmäsi, keskity olennaiseen. 
 

2.2 Lypsäjän hygienia 
Elintarvikehygienian ja lehmien utareterveyden 
ylläpidon kannalta lypsäjän on huolehdittava riittä-
västä hygieniasta koko lypsytapahtuman ajan. 
Utaretulehdusbakteerit voivat siirtyä lehmästä 
toiseen puutteellisen käsihygienian seurauksena. 
Tämän vuoksi hyvä käsienpesupaikka helpottaa 
käsihygienian ylläpitoa, ks. kuva 2. Myös käsien 
kuivaamisen pitää olla helppoa. Lypsyn aikana 
lypsäjä saattaa huomaamattaan koskettaa käsil-
lään likaisia paikkoja ja välittömästi sen jälkeen 
koskea kädellään lehmän utaretta. Omiin rutiinei-
hin kannattaa kiinnittää huomiota. Jos käsissä on 
haavoja, pitää ne suojata haavasiteillä ja käsineil-
lä. 
 
Lypsäjän tulee varustautua asiallisella ja helposti 
puhtaana pidettävällä vaatetuksella. Lypsyrutiinit 
tulee toteuttaa niin, että lypsyn aikana ei tule tar-
vetta liikkua eri osastojen välillä. Välineiden sijoit-
telulla ja asemalypsyssä lehmäliikenteen sujuvuu-
della on tässä suuri merkitys. 

Kuva 1. Myös asialliset lypsyvarusteet 
parantavat työn sujuvuutta.  

Kuva 2. Hyvä käsienpesupaikka helpot-
taa käsien puhtaanapitoa.  



 
 

 S I V U   6 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

2.3  Lehmän olo turvalliseksi 

Lehmät pitävät säännöllisestä elämästä. 
 

 
Lypsyasemalypsyssä lehmän vapaaehtoinen liikkuminen lypsyasemalle ja asemalta pois 
vaikuttaa merkittävästi lypsyaikaan ja lypsytyön rasittavuuteen. Lehmän tulee tuntea olon-
sa turvalliseksi lypsytapahtuman kaikissa vaiheissa. Lehmä havainnoi eri aistein ympäris-
tössään tapahtuvia muutoksia, mm. ihmisen käyttäytymistä. Parsilypsyssä lehmää tulee 
lähestyä oikein aiheuttamatta yllätyksiä lehmälle eikä lypsyn aikana saa tapahtua mitään 
lehmälle vierasta ja poikkeavaa. 
 
Lehmille näköaisti on kuuloaistia tärkeämpi. Lehmä näkee lähes 360 astetta ja ainoastaan 
aivan lehmän takana on alue, jonne lehmä ei näe, ks. kuva 3. Ihmisen tuleekin välttää 
lehmän lähestymistä aivan takaa. Jos lehmää halutaan siirtää eteenpäin, tulisi ihmisen 
olla 45-60 astetta lehmän lavan takapuolella. Jos ihminen on lavan etupuolella, siirtyy 
lehmä taaksepäin.  

Kuva 3. Lehmän suoja-alueen raja ja tasapainopiste sekä lehmän näkökentän katvealue. Kuva: 
T.Kivinen (T. Grandinin 1989 mukaan). 

 
Suoja-alue on se etäisyys, jota lähemmäksi lehmä ei päästä ihmistä. Mitä arempi lehmä 
on, sitä kauempana on lehmän suoja-alueen raja.  
Perusta lehmän käsittelyn helppoudelle luodaan jo silloin kun eläintä käsitellään vasikkana 
ja hiehona. Tämän vuoksi vasikoiden ja hiehojen käsittelyyn tulee kiinnittää erityistä huo-



 
 

 
 S I V U  7 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

miota. Eläimen tulee oppia luottamaan ihmisiin. Esimerkiksi ruokkiminen lypsyn aikana on 
eräs houkutin opettaa hieho lypsyyn ja keino helpottaa lypsyn aloittamista.  
 
Maassa olevat varjot, kirkkaat heijastumat sekä suuret värikontrastit voivat aiheuttaa leh-
missä pelkoa. Lehmät haluavat edetä himmeistä paikoista valoisampiin, mutta eivät hyvin 
kirkkaisiin paikkoihin. Nämä asiat on syytä huomioida rakennussuunnittelussa ja väri- ja 
materiaalivalinnoissa. 
 
Lehmä kuulee herkästi korkeataajuisia ääniä ja sen kuulemien äänten taajuusalue on laa-
jempi kuin ihmisellä. Huutavat ja viheltävät ihmiset aiheuttavat enemmän stressiä kuin 
kolisevat kalusteet. 
 
Lehmät karttavat paikkoja, joissa on ollut ongelmia lehmien käsittelyssä. Näin jostain pai-
kasta voi muodostua lähes pysyvä ongelmapaikka. Siksi esimerkiksi lehmien lääkitsemis-
tä lypsyasemalla ei suositella. Pelko vaikeuttaa lehmien käsittelyä ja maitotuotoskin on 
tutkimuksissa laskenut jopa 20 % ihmispelon seurauksena. Pelko- ja stressitiloihin liittyvä 
hormonitoiminta (mm. adrenaliini) estää oksitosiini-hormonin erittymistä ja sen vaikutusta, 
minkä seurauksena maidonanti keskeytyy. Adrenaliini ”käskee” lehmää joko tappelemaan 
tai pakenemaan. Palautuminen tästä tilasta kestää jopa 20–30 minuuttia. Aiheesta on 
kirjoitettu lisää kohdassa 6. 
 
Kun lehmän ympäristössä tapahtuu muutoksia, tulee lehmälle antaa aikaa tutustua muut-
tuneisiin paikkoihin. Erikseen pitää huomioida, että ennen ensimmäistä poikimistaan hie-
hon olisi hyvä saada tutustua lypsyasemalla käymiseen esim. viikon ajan. 
 
Lehmän pelkoja voidaan vähentää mm. seuraavin keinoin: 

 Lypsyrutiini pidetään rauhallisena ja vakiona  
 Lehmälle annetaan aikaa oppia muutokset 
 Käytetään rauhallisia kosketuksia 
 Lehmälle annetaan rehua epämiellyttävän kokemuksen jälkeen 
 Liikutaan ja puhutaan rauhallisesti 
 Lehmiä siirretään liikkumalla suoja-alueen reunalla 
 Vältetään kivuliaita toimenpiteitä 
 Lehmiä siirretään mieluummin ryhmissä kuin yksittäin 



 
 

 S I V U   8 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Lehmäliikenteen parantamisen periaatteita: 
 Kulkukäytävien tulee olla selkeitä ja hyvin valaistuja eikä lattiamateriaali saa olla 

liukas 
 Lehmien tulisi nähdä edellään meneviä lehmiä 
 Lehmien tulisi nähdä määränpää 
 Kulkukäytävän varrella paikallaan olevat lehmät hidastavat liikkumista - Kulkukäy-

tävien aitoihin voidaan rakentaa näköeste 
 Pintojen tulisi olla tasalaatuisia 
 Seinät maalataan yksivärisiksi kontrastien vähentämiseksi 
 Nousuramppien reunoilla tulee olla näköeste 
 Houkutin, kuten rehu, parantaa liikkumista, mutta rehun jakamista käsin lypsyase-

malla ei suositella, sillä rehun jako häiritsee lypsyä  
 
Jotta lehmä tuntisi olonsa turvalliseksi, on lypsäjän asenne avainasemassa. Lehmien olo-
suhteiden kunnossapito ja lypsäjän myönteinen ja rauhallinen käyttäytyminen muodosta-
vat hyvän perustan lehmien hyvinvoinnille. 
 
Lisätietoa eläinten käsittelystä:  
Johanna Jahkola: Johdatus nautaeläinten käsittelyyn, 84, sivua, Painotalo Casper Oy, 
Kurikka. 
Markku Lätti: Eläinten siirrot tuotantotiloissa, 2004. Työtehoseura. www.tts.fi   
 

2.4 Puhtaat lehmät 
Lehmien parsien puhtaus ja toimivuus ovat onnistuneen lypsyn ja hyvän utareterveyden 
perusedellytykset. Mitä suuremmaksi karjakoko kasvaa, sitä tärkeämpää on, että parret 
pysyvät puhtaina mahdollisimman vähäisellä työllä. Suuressa karjassa ei ole mahdolli-
suutta pestä juoksevalla vedellä jokaista utaretta lypsyn yhteydessä. Utareen tuleekin olla 
puhdas lypsylle tultaessa. Parsirakenteen on oltava sellainen, että lehmä pystyy vaikeuk-
sitta nousemaan ja laskeutumaan makuulle. Parteen ei saisi päästä lantaa eikä virtsaa. 
Parren puhdistaminen ja kuivittaminen pitää suunnitella helpoksi. Parsien mitoittaminen ja 
säätäminen onkin huomioitava jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa. Viime vuosina suo-
malainen rakennussuunnittelu on saanut vaikutteita maista, joissa ei ole varaa siihen, että 
lehmät olisivat likaisia. Parsirakenteiden mitoitussuosituksia voi tiedustella neuvojilta tai 
niihin voi käydä tutustumassa internetsivustoilla, esim. kanadalaisten suosituksia on Onta-
rion maatalousministeriön nettisivuilla 
www.omafra.gov.on.ca/english/livestock/dairy/herd/house/index.html.  
 
Tärkeä osa utareiden puhtaanapitoa on utarekarvojen ajo. Lika tarttuu helposti pitkiin kar-
voihin. Myös lehmän muiden karvojen ajo parantaa lehmien puhtautta.  

www.tts.fi
www.omafra.gov.on.ca/english/livestock/dairy/herd/house/index.html


 
 

 
 S I V U  9 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Hyvä tapa arvioida parren ja parsirakenteiden toimivuutta on kuvata videolle lehmien ylös-
nousua ja makuulle laskeutumista. Parsirakenteiden aiheuttamat liikerajoitteet ja muut 
ongelmat ovat kuvamateriaalista helposti havaittavissa. 
 
Ilmanvaihdolla on suuri vaikutus lehmien puhtauteen. Kostea navettailma saa lian tarttu-
maan helposti lehmään. Toimivan ilmanvaihdon aikaansaaminen onkin suuri haaste suo-
malaisissa navetoissa. 
 

2.5 Lypsykoneen mitoitus ja toiminta 
Lypsykoneen virheettömän toiminnan perusedellytyksiä ovat lypsykoneen oikea mitoitta-
minen ja laitteiston säännöllinen huolto ja testaus. Parsinavetan lypsykoneissa yleisin 
heikko kohta on maitoputkiston mitoitus ja putkiston kaltevuus. Maitoputkiston uusiminen 
suuremmaksi merkitsee yleensä koko lypsykoneen uusimista. Liian pienen putkiston 
(esim. 34 – 38 mm sisähalkaisija) kuljetuskykyä voi kasvattaa lisäämällä putkiston kalte-
vuutta, mutta tämä toimenpide ei ratkaise ongelmaa pitkällä aikavälillä. Lypsyasemien 
lypsykoneet ovat yleensä mitoitukseltaan riittäviä. 
 
Lypsykone on huollettava säännöllisesti. Säännöllisten huoltojen välillä tuottajan on tar-
kastettava ja huollettava usein moniakin kohtia. Lypsykoneen huoltomiehen tulisikin listata 
tuottajalle pesulaitteen ja lypsykoneen ne kohdat, jotka vaativat huoltoa myös huoltomie-
hen tekemien säännöllisten huoltojen välisenä aikana. Huoltomiehen on tarvittaessa opas-
tettava näiden kohteiden huollossa. 
 
Lypsyn aikana tehdyt havainnot esim. vedinten värimuutoksista tai lehmien rauhattomuu-
desta saattavat olla oire lypsykoneen virheellisestä toiminnasta. Vedinten kuntoluokituk-
sesta on tarkemmin liitteessä 8. 
 
Täysin kunnossa oleva ja oikein säädetty lypsykone voi aiheuttaa ongelmia väärän nänni-
kumin käytön seurauksena. Laitetoimittajilta ja neuvojilta löytyy tiedot valittavana olevista 
nännikumeista. Usein sopivan nännikumin joutuu etsimään yrityksen ja erehdyksen kaut-
ta. 



 
 

 S I V U   10 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Kuva 5. Jos lypsyliinat ovat märkiä ja 
kylmiä, ne eivät lämpiä pienellä vesi-
määrällä, vaan vaativat lämmetäk-
seen runsaasti kuumaa vettä. 

3 Lypsyvälineet 
 

Hyvillä työvälineillä työnteko on sujuvaa.  
Huolehdi välineiden puhtaudesta pesemällä ne jokaisen  

käyttö-/lypsykerran jälkeen. 
 
 

Lypsyliinat 
 

Suositeltavin lypsyliina on puuvillasta valmistettu 
reilunkokoinen vähintään 30 cm x 45 cm lypsyliina. 
Se sitoo hyvin lämpöä ja puhdistaa sekä kuivaa 
utareen tehokkaasti. Myös pellavaisesta lypsyliinasta 
on hyviä kokemuksia. Kuitukangasliinat eivät sido 
lämpöä yhtä hyvin eikä niiden puhdistuskyky ole 
välttämättä puuvillaisen lypsyliinan luokkaa. Paperi-
pyyhkeet soveltuvat vain utareiden kuivaukseen. 
Valmiiksi kosteat pyyhkeet ovat kylmiä ja liukkaita, 
eivätkä siksi ole parhaita lopputuloksen kannalta. 
Toki niiden pesusta ei tarvitse murehtia. Utareen 
kastelua suositellaan vain erittäin likaisen utareen 
pesuun. 

 

Lypsyliinoja pitää olla käytettävissä riittävästi, 
esimerkiksi 1,3 kertaa lehmien määrä, riippuen 
utareiden puhdistustarpeesta.  
 
Lypsyliinojen vesi 
 
Lypsyyn valmistauduttaessa puhtaat liinat laitetaan 
kuumaan (+55oC) veteen. Tarvittaessa vesi on 
vaihdettava lypsyn aikana. Jos lypsyliinoja on paljon, 
ei niitä kaikkia kannata ottaa kerralla mukaan, sillä 
lypsyliinojen vesi ehtii jäähtyä lypsyn aikana. Toinen 
tapa on esilämmittää lypsyliinat esim. pesukoneessa 

ja siirtää ne asemalle kosteina, mutta ilman vettä. Lypsyliinojen linkous pesukoneessa 
poistaa yhden raskaan työvaiheen. Lypsäjän ei tarvitse vääntää lypsyliinoja kuivaksi. 
 
Lypsyliinavedessä ei tarvita vedinten puhdistukseen tarkoitettuja pesuaineita, sillä niistä 
aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia, ne voivat kuivattaa ihoa ja vaikuttaa vetimen ihon 
bakteerikantaan. Lisäksi aineista aiheutuu jäämäriski. 

Kuva 4. Lypsyliina on reilunkokoinen 
ja hyvin lämpöä sitova.  



 
 

 
 S I V U  11 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Likaiset ja käytetyt liinat laitetaan niille varattuun äm-
päriin. Lypsyn päätyttyä lypsyliinat pestään pesuko-
neessa. 
 
Jos lehmien utareet ja vetimet ovat puhtaat, on mah-
dollista käyttää kostean nihkeitä liinoja sellaisenaan. 
Tällöin on mahdollista käyttää oheisen kuvan 6 
mukaisia lypsyliinataskuja. Taskuihin voi ottaa 
mukaan erän esikäsittelyyn tarvittavan määrän 
liinoja. Taskut on pestävä jokaisen käyttökerran 
jälkeen. 
 
 
 
 
 

Suojakäsineet 

Kumiset sormikkaat (kuva 5) suojaavat käsissä olevia haavoja ja ehkäisevät allergisilta 
reaktioilta. Lisäksi kädet sietävät kuumalta tuntuvaa lypsypyyhkeiden vettä paremmin kuin 
ilman käsineitä. Kumisten sormikkaiden sisällä kannattaa pitää ohuita kangassormikkaita. 
Käsineiden huonona ominaisuutena on se, että lypsäjä ei välttämättä huomaa käsineen 
likaantuneen. Lisäksi lypsypyyhkeen kosteuden arviointi ja vetimen ihon puhtauden ja 
sileyden tunnustelu eivät toimi kuten paljaalla kädellä. Myös suojakäsineet on aina tar-
peen mukaan pestävä siirryttäessä lypsämään seuraavaa lehmää. 

 
Suihkemuki 

Suihkemukissa tulee olla musta alusta tai välipohja. Suihkemukeja pitää olla riittävä mää-
rä, jotta mukia ei joudu hakemaan kaukaa tai mukin on oltava sellaista mallia, että sitä voi 
kuljettaa mukanaan varustevyössä tai taskussa. 

 
Tulpat 

Vaikka tavoitteena on välttää tulppaamista, 
tarvitaan joskus tulppia. Malliltaan niiden tulisi 
olla sellaisia, että ne pysyvät nännikumissa 
myös ilman alipainetta. Lisäksi niiden on olta-
va helposti puhtaana pidettäviä. Nännikumiin 
verrattuna ylisuuri tulppa saattaa venyttää 
nännikumin kaulusta. Utaretulehdusbakteerit 
voivat pesiä etenkin naarmuisissa ja puutteel-
lisesti pestyissä tulpissa. Suositeltavin tapa on 
minimoida tulppaus ja käyttää aina puhdasta 
tulppaa. Käytetyille tulpille varataan eri astia. 

Kuva 7. Kuvassa vasemmalla olevat tulpat 
ovat kuluneet ja puhdistuvat huonommin 
kuin kuvassa oikealla olevat sileämmät 
tulpat. 

Kuva 6. Lypsyliinat voi ottaa myös 
tällaiseen vyötaskuun. 



 
 

 S I V U   12 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Eläinten merkintätavat ja -välineet 
 

Eläinten merkintävälineet on pidettävä kunnossa ja aina saatavilla. Maidonostajan anta-
mia ohjeita eläinten merkitsemisestä on aina syytä noudattaa. Turvallinen toimintatapa on 
merkitä antibioottimaitoa lypsävät lehmät punaisella. 
 
Erillislypsimet 
 
Erillislypsintä käytettäessä alipaine on aina otettava tyhjöpuolelta. Aiheesta on tarkemmin 
liitteessä 1. 
 
Potkurauta 
 
Potkurautaa käytetään vain välttämättä sitä tarvitseville lehmille. Jos usealle lehmälle tar-
vitaan potkurautaa, on todennäköinen syy joko työmenetelmissä tai laitteissa. Potku-
raudan rutiininomaisesta käytöstä tulisi luopua, sillä se saattaa aiheuttaa lehmälle kipua ja 
joka tapauksessa lypsäjälle ylimääräistä työtä. 
 
Liitteessä 7 ”Lypsynaikaiset utareterveystyön välineet ja toimenpiteet” on kerrottu solutes-
tistä, vedinkastosta, vedinvoiteista ja utareliiveistä. 
 

4 Lypsyergonomia 
 

Ehkäise rasitusvammat ennakolta. Hanki apuvälineitä työtä 
keventämään. Ethän halua kuluttaa itseäsi loppuun? 

 
 
Lypsytyön rasittavuus muodostuu hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormittumisesta, työ-
asennoista, työn staattisuudesta ja työliikkeiden toistoista. Lypsytyön rasittavuutta voidaan 
vähentää kehittämällä työmenetelmiä. Tällöin on tarkasteltava niin työn organisointia, 
työmenetelmiä, työn sisältöä kuin myös sen vaatimuksiakin. Työympäristön kehittämises-
sä on kiinnitettävä huomiota työpaikan rakenteisiin ja materiaaleihin, valaistukseen, me-
luun, lämpötilaan ja toiminnallisiin tekijöihin. Työpisteen tai –paikan mitoitus ja kalustus on 
oltava kunnossa, työvälineet on valittava oikein. Työtasojen mitoitus (mm. korkeus) ja siir-
roissa käytettävät apuvälineet ovat myös tärkeitä ergonomisia tekijöitä. Lypsäjän on huo-
lehdittava terveydestään ja yleisestä toimintakyvystään. Mikäli lypsy ei jostain syystä suju, 
on lypsy myös henkisesti rasittavaa. Melan julkaisemassa oppaassa ”Lypsytyö – työnteki-
jän näkökulmasta” on kerrottu tarkemmin lypsytyön ergonomiasta. 



 
 

 
 S I V U  13 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

4.1 Parsilypsyn ergonomia 
Taulukossa 1 on esitetty hankalien työasentojen ja –liikkeiden osuus parsilypsyn työasen-
noista. Lypsinkisko vähentää merkittävästi hankalien työasentojen ja -liikkeiden osuutta.  
 
Taulukko 1. Hankalien työasentojen ja –liikkeiden %-osuudet parsilypsyn työasennoista. Lähde: 
Kuopion aluetyöterveyslaitos.  
 
Työasento Parsilypsy Parsilypsy ja lypsinkisko 
Selkä kumara, taipunut, kiertynyt 60 50 
Yläraajat vähintään hartiatasolla 18 9 
Kyykkyasento 27 12 

 
Kurottaminen on usein toistuva liike kiinnitettäessä lypsy-yksikön letkuja maito- ja tyhjö-
putkiin. Tämä on sitä suurempi ongelma, mitä lyhyempi lypsäjä on ja mitä korkeammalla 
maito- ja tyhjöputkistot sijaitsevat. Lypsy-yksiköiden hanojen ergonomiassa on suuriakin 
eroja ja osaan hanoista on saatavana apukahvoja. Yhdistelmähanoissa saadaan yhdistet-
tyä yhdellä liikkeellä sekä maito- että tyhjöletkut. 
 
”Vie mennessäs, tuo tullessas, tee ollessas.” Kävelemistä voi vähentää sijoittamalla 
lypsyn aikana tarvittavia välineitä, kuten parren puhdistuskolia, eri puolille navettaa. Liian 
usein solutestipullot ja muut tarvikkeet joudutaan hakemaan lattialta tai ikkunalaudalta. 
Kun lehmien päät ovat vastakkain ja lypsyllä on kaksi lypsäjää, tarvitsevat molemmat lyp-
säjät omat välineet, muuten niitä haetaan koko ajan. Viimeiseksi lypsettävät, poikineet, 
soluttajat ja sairaat kierrättävät lypsäjää ympäri navettaa ja vievät siksi paljon aikaa. Suu-
ren osan välineistä voi kuljettaa mukanaan välinevyössä tai kiskoilla kulkevassa telinees-
sä. 
 
Parsinavetassa riittävän valaistuksen järjestäminen parren tasolle on usein ongelmallista. 
Jos välikatto on korkealla, kannattaa valaisimet tuoda alaspäin. Valaisimen sijoittelussa 
pitää myös huomioida ilmanvaihdon tarpeet. Pitkää loisteputkivalaisinta ei tulisi asentaa 
kattoon poikittain suhteessa ilmavirtauksiin. 
 
Parsien mitoitus on usein pieni suhteessa nykylehmien mittoihin ja silloin lypsäjälle jää 
hyvin vähän tilaa. Hyväkuntoisen parsinavetan parren peruskunnostus ja kytkinlaitteiden 
uusiminen kannattaa, sillä siitä hyötyy niin lypsäjä kuin lehmäkin. 
 
Parsilypsyn apuvälineet on tarkoitettu helpottamaan lypsytyötä ja ennaltaehkäisemään 
rasitusvammoja. Seuraavassa joitakin tärkeimpiä apuvälineitä. 
 
 
 



 
 

 S I V U   14 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Lypsinvaunut ja –kärryt 
 
Lypsinvaunu helpottaa yksiköiden ja muiden tar-
vikkeiden siirtämistä. Kulkureiteillä tulee olla 
mahdollisimman vähän kynnyksiä ja reitin tulee 
olla riittävän leveä. Kiskoilla kulkevaa vaunua 
kynnykset eivät tietenkään haittaa. 
 
Lypsyvyö 
 
Lypsyvöllä voidaan kantaa osaa lypsytarvikkeista 
mukana, jolloin liikkumistarve vähenee. Lisäksi 
vyölle voidaan ripustaa esim. lypsin lypsy-yksikön 
siirron ajaksi. Näin yläraajat rasittuvat vähemmän. 
 
Lypsinkisko 
 
Kuten taulukosta 1 kävi ilmi, lypsinkiskon käytöllä 
hankalat työasennot vähenevät merkittävästi. 
Lisäksi kiskon etuina ovat ainakin seuraavat sei-
kat: 

 Vähentää taakkojen kantamista 
 Vähentää verenkiertoelimistön 

kuormittumista ja hankalia työasentoja 
 Käytävät pysyvät vapaina tavaroista 
 Parantaa työturvallisuutta 
 Voi nopeuttaa lypsytyötä 
 Mahdollisuus saada Kelan elinkei-

notukea 
 
Lypsinkiskoja myöten voidaan siirtää myös 
esimerkiksi vastasyntynyt vasikka parresta 
karsinaan tai vasikoiden juottosankoja sekä tuoda 
kuiviketta varastosta navetan parsiin. 
Tarkoituksiin voidaan käyttää tehdasvalmisteisia 
tai itse rakennettuja apuvälineitä. 
 

 
 
 

 

Kuva 8. Tavaroiden kuljetusvaunu lypsin-
kiskolla vähentää tavaroiden hakemista. 
Myös muistiinpanovälineet ja luettelo 
erilleenlypsettävistä lehmistä kulkevat 
helposti mukana. 

Kuva 9. Parsilypsy helpottuu merkittä-
västi lypsinkiskojen avulla. Kuva: Markku 
Lätti. 



 
 

 
 S I V U  15 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Kuva 11. Vuoden 2005 lomittajakil-
pailun voittaja Tuure Nieminen käyt-
tää lypsyjakkaraa jokapäiväisessä 
työssään. Kuva: Maria Kankaanpää. 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
Lypsyjakkara 

 
”Lypsyjakkara; ensimmäiset kaksi viikkoa se on 
kauhea laite, mutta sen jälkeen erinomainen! Pois en 
antaisi.” Näin totesi eräs isäntä kokemuksistaan. 
Lypsyjakkaran kokeilussa pitää siis olla kärsivällinen. 
Ei kannata heti luovuttaa. 
 
Lypsyjakkara säästää selkää ja polvia. Oikein 
käytettynä se antaa kolmannen tukipisteen lypsäjän 
jalkojen lisäksi. Jalkojen tulee olla polvista ja lonkista 
suorassa kulmassa. Lehmän kylkeen nähden aset-
taudutaan viistosti, ei kohtisuoraan. Lypsyjakkarassa 
voi myös olla kaasujousi helpottamassa ylösnousua. 
 
Polvisuojat 
 
Lypsyjakkaraa kevyempi varustus on polvisuoja, joka 
vähentää polveen kohdistuvaa painetta otettaessa 
toisella polvella tukea parren pinnasta. 

 

4.2 Asemalypsyn ergonomia 
Lypsyasemalle kuljetaan usein portaiden kautta. Portaiden leveydeksi suositellaan maata-
lousrakennuksiin vähintään 60 cm. Askelmien nousu tulisi olla 17 cm (15cm - 20 cm) ja 
etenemä tulisi olla 29 cm (28cm - 30 cm). Lisäksi askelmien nousujen on oltava saman-
suuruisia sillä jo 0,6 cm ero askelmien nousuissa lisää onnettomuusriskiä. Tukevat kaiteet 
helpottavat kulkemista.  
 

Kuva 10. Kiskojen varassa siirrettävät 
lypsy-yksiköt ovat myös maitohuoneessa 
hyvässä järjestyksessä. 



 
 

 S I V U   16 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Malliltaan ns. avopäätyinen lypsyasema on lypsäjälle miellyttävä, koska siinä lypsäjä voi 
liikkua samassa tasossa maitohuoneen ja lypsyaseman välillä. Tarvikkeiden ja esim. eril-
leen lypsetyn maidon siirto on helppoa. Lisäksi reitti on puhdas, koska se ei risteä lehmien 
kulkureitin kanssa. 
 
Taulukko 2. Hankalien työasentojen ja –liikkeiden %-osuudet lypsyasemalypsyn työasennoista. 
Lähde: Kuopion aluetyöterveyslaitos. 

Työasento %-osuus työasennoista 

Selkä kumara, taipunut, kiertynyt 11 - 15 

Yläraajat vähintään hartiatasolla 13 - 23 

Kyykkyasento 1 - 2 

 
Myös lypsyasemalla lypsäminen rasittaa 
lypsäjää. Lypsysyvennyksen tulisi olla sellai-
nen, että lypsäjä voi seistä reunusta vasten 
ja siten, että kyynärnivel on suorassa kul-
massa. Kyynärnivelen etäisyys lattiasta on 
siis ratkaiseva mitta. Miehillä tämä mitta on 
yleensä välillä 100 cm - 119 cm ja naisilla  
94 cm - 109 cm. Lypsysyvennyksen tulisi olla 
10-15 cm tätä mittaa matalampi. Sopivaa 
korkeutta voi etsiä käymällä itse lypsyn 
aikana jollain lypsyasemalla. Liian korkea 
työskentely-korkeus kuormittaa hartioita, 
koska asento vaatii käsien kannattelua. Liian 
matala korkeus taas voi johtaa huonoon 
selän asentoon, ja kuormitus kohdistuu 
selkään. Liian matala lypsysyvennys on 
hankala korjata. 
 
Säädettävä lypsysyvennyksen lattia helpot-
taa sopivan työskentelykorkeuden löytymis-
tä. Jos lypsyllä on samanaikaisesti kaksi 
eripituista lypsäjää, on oikean korkeuden 
säätäminen kompromissi.  
 

Lypsysyvennyksen lattian materiaalin tulee olla pitävä ja helposti puhtaana pidettävä. Kal-
listuksen on oltava reunoille päin. Muoviritilä koetaan usein miellyttävämmäksi kävellä ja 
seisoa kuin betonilattia. 
 

Kuva 12. Noin 175 cm pitkän lypsäjän op-
timityöskentelyalue ja lypsysyvennyksen 
syvyys lypsyasemalla. (Kuva: Tapani Kivi-
nen). 



 
 

 
 S I V U  17 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Lypsysyvennyksen leveyden tulee olla riittävä, jotta siellä on tilaa mm. tarvikevaunulle, 
kuva 14. 

 
Näppäimistöt ovat hyvin usein liian 
korkealla, minkä seurauksena lypsäjä joutuu 
nostamaan kätensä hartiatason yläpuolelle. 
Maissa, joissa tavoitellaan suurta lypsyte-
hoa, on laitteiden käyttöpainikkeet tuotu 
alas. On myös laitteita, joissa lypsy-yksikkö 
käynnistyy automaattisesti, kun lypsin 
otetaan käteen kiinnittämistä varten. 
 
Lypsyasemalypsyn välineet 
 
Isolla asemalla on syytä miettiä tarkkaan 
lypsytarvikkeiden määrää ja sijoittelua. 
Lypsäjälle voi tulla yllättävän paljon kävely-
metrejä, jos suihkemukia, lypsyliinaa tai 
vedinvoidetta on haettava aseman toisesta 
päästä. 
 
Lypsyaseman hyvä työergonomia toteutuu, 
kun kaikki tarvittavat välineet ovat oikealla 
korkeudella. Lypsysyvennyksen keskelle 
asennetussa kiskovaunussa olevat lypsy-
liinasangot ja muut tarvikkeet ovat lypsäjän 
saatavilla ilman kumartumisia. Tilaa tarvi-
taan mm. tippamukeille, solutestivälineille, 
näyteputkille, tulpille ja vedinvoiteille. Ros-
kakorille ja kertakäyttöisille käsipyyhkeille 
varataan kiskoilta myös oma paikka. 
 
Pesuallas hanoineen on tarpeellinen varus-
tus. Hanasta tulee saada vettä altaan lisäksi 
lattialle sankoon ja lypsyvaunun liinasan-
koon. Lypsysyvennyksen ja maitohuoneen 

välistä liikkumista voidaan vähentää, kun lypsyn pientarvikkeet pestään lypsysyvennyk-
sessä. Pesuaineelle ja harjoille tulee olla oma paikka. Myös sangoille tulisi olla säilytys-
paikat. Kaikki tavarat tulisi sijoittaa ylös, jolloin lattian puhtaanapito ja liikkuminen helpot-
tuvat. 
 

Kuva 13. Lypsyaseman vinoon asennetut  
valaisimet. 

Kuva 14. Lypsysyvennyksen keskellä olevaan 
vaunuun voidaan sijoittaa ainakin osa tärkeim-
mistä välineistä. Kuva: Kaj Nyman. 



 
 

 S I V U   18 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Vesisuihkuja tarvitaan useampia. Määrä riippuu asematyypistä ja koosta. Vesisuihkuja ei 
kuitenkaan ole tarkoitettu utareiden rutiininomaiseen kasteluun. 
 
Parsien puhdistamista varten varataan kola tai lasta. Aseman pesua varten on hyvä olla 
erillinen reilunkokoinen vesiletku. Kelalla oleva letku on pois jaloista, kun sitä ei käytetä. 

 
Mahdollisen sankokoneen kannun lypsimelle on varattava pesupaikka maito- ja pesuput-
keen. Lisäksi on oltava tilaa lypsyohjeille ja aseman käyttöohjeille. Ohjeet säilytetään 
muovitaskuissa.  
 
Erilleen lypsettävän maidon lypsyä varten asemalle on mahdollista asentaa myös toinen 
lypsykone, jolloin vältytään maidon kantamiselta. Lypsykone on tietysti pestävä.  
 
Kannettavien välineiden painoa voi vähentää esim. käyttämällä sankokoneen sankona 
muovista läpinäkyvää sankoa. Raskaiden kannujen kuljettamisessa voi käyttää apuna 
matalia kuljetuskärryjä elleivät rappuset tai kynnykset aiheuta ongelmia. 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kuva 15. Ohessa esimerkki eräästä letkukelan 
sijoituspaikasta. Kuva: Kaj Nyman. 

Kuva 16. Usein muistiinpanovälineille ei löydy 
minkäänlaista paikkaa. Tässä esimerkki eräästä 
toteutuksesta. Kuva: Kaj Nyman. 



 
 

 
 S I V U  19 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

5 Maidon laatu 
 

Lypsyssä käsitellään elintarviketta.  

Siksi lypsyyn on suhtauduttava suurella huolella. 
 
 
Liitteessä 2 on selostettu tarkemmin maidon laatutekijöitä, niiden syitä ja vaikutuksia mai-
totuotteiden laatuun. Lypsyn yhteydessä on varmistettava, että elintarvikkeeksi kelpaama-
tonta maitoa ei joudu elintarvikemaidon joukkoon. Seuraava luettelo sisältää tärkeimmät 
kriteerit. 
 
Elintarvikkeeksi kelpaamaton maito (lypsyn yhteydessä määriteltävä) 

 Ulkonäöltään muuttunut maito: väri ja rakenne.  

 Hajultaan ja maultaan muuttunut maito 

 Solupitoinen maito (solupitoisuus yli 400 000 kpl/ml) 

 Antibioottimaito. Varoajan jälkeen maito on testattava. Huomioi erillislypsytek-
niikat, ks. liite 1. 

 Sairaan lehmän maito 

 Jos maitomäärä on alle 6 kg päivässä 

 Kun epäillään, että maidossa on haitallisia/myrkyllisiä aineita/mikrobeja. Esi-
merkiksi, jos lehmät ovat karanneet juuri torjunta-aineella käsitellylle pellolle. 

 Maitoon ei saa lisätä mitään eikä siitä saa poistaa mitään, esim. maitoon ei saa 
päästä vettä. Meijerit seuraavat vastaanotettavan maidon jäätymispistettä 
säännöllisesti.  

 
Liitteessä 3 on lomakepohjamalli, johon maidontuottaja voi kirjoittaa tilakohtaiset ohjeet 
eläinten merkitsemisestä, poikkeavan maidon lypsämisestä ja poikkeavan maidon käytös-
tä.  
 
Ajan tasalla olevaa tietoa maidon laadusta ja toimintaohjeita löytyy meijereiden tuottajille 
jakamista laatukäsikirjoista. Myös Meijerialan kansallisen laatutyön toimintamalli on hyvä 
tietolähde, joka löytyy osoitteesta www.maitohygienialiitto.fi/Laatukasikirja_kokonaan.pdf. 

 
 
 
 
 
 
 

www.maitohygienialiitto.fi/Laatukasikirja_kokonaan.pdf


 
 

 S I V U   20 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

6 Lehmän lypsäminen 
 

Lehmä on saatava mukaan lypsytapahtumaan,  
mutta se ei onnistu pakottamalla. 

Lypsykonetta on käytettävä muistaen, että se on kone,  

joka kiinnitetään eläimeen ja jolla käsitellään elintarviketta. 
 
Utaretulehdus on valitettavan yleinen sairaus ja yleisin lehmien poiston syy. Lypsy ja   
lypsykone saattavat heikentää lehmän luontaista puolustuskykyä ja myös levittää tuleh-
duksia aiheuttavia bakteereita. Siksi on tärkeää, että lypsykonetta käytetään siten, että 
utareterveys ei vaarantuisi. 
 

6.1 Maidonantirefleksi 

 
Maidonantirefleksin kulku: Utareen ja vetimien mielihyvää tuottava 
kosketus saa aikaan hermosignaalin aivoihin. Tämän seurauksena  
aivolisäke erittää oksitosiinihormonia, joka kulkeutuu verenkierron 
mukana utareeseen. Utareessa oksitosiini saa aikaan: 

a. maitorakkuloiden supistumisen 
b. maitotiehyeiden laajentumisen 

 
Lehmän utareessa olevasta maidosta vain noin 20 % on helposti lypsettävissä. Lopun 
maidon lypsämiseen tarvitaan lehmän apua eli maidonantirefleksiä. Lehmän utareen ra-
kenteesta on kerrottu liitteessä 4.  
 
Tehokkain maidonantirefleksin käynnistävä ärsyke on lämmin kosketus lehmän utaree-
seen ja etenkin vetimiin ja niiden päihin. Tieto utareen koskettamisesta siirtyy aivoihin 
hermoratoja pitkin. Aivolisäke alkaa erittää oksitosiinihormonia, joka siirtyy utareeseen 
verenkierron mukana, ks. kuva 17.  
 
Edellä mainitun hormonaalisen toiminnan lisäksi myös lehmän hermojärjestelmä vaikuttaa 
maidonantiin. Sympaattinen hermosto (autonomisen eli ei-tahdonalaisen hermoston osa) 
vaikuttaa vedinkanavan ja maitotiehyeiden lihaksiin. Lypsyjen välillä hermosto pitää ve-
dinkanavan ympärillä olevaa sulkijalihasta ja maitotiehyeiden lihaksia supistuneena. 
Lypsyn aikana hermosto rentouttaa näitä lihaksia, jos lypsytapahtuma on rauhallinen.  



 
 

 
 S I V U  21 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

 
 
 
 
 
 
Kuva 17. Maidonantirefleksin 
kulku. Tieto utareen kosketuk-
sesta välittyy aivoille hermostoa 
pitkin ja aivolisäkkeestä erittyvä 
hormoni siirtyy verenkierron 
mukana utareeseen. Kuva: Me-
jeriföreningen, 2004. 
 

 

Maitorakkuloiden supistuminen alkaa, kun veren oksitosiinitaso ylittää tarvittavan kyn-
nysarvon. Maitorakkuloiden supistuminen painaa maitoa utareessa alaspäin, kunnes uta-
reen sisäinen nestepaine saavuttaa maitorakkuloiden supistuspaineen. Tähän kuluu aikaa 
utareen ensikosketuksesta noin 60–90 sekuntia. Maidon laskeutumisen näkee utareen 
alaosan ja vedinten täyttymisenä.  
 
Maidon laskeuduttua maitoa on poistettava utareesta, jotta maitorakkulat voivat tyhjentyä 
kokonaan. Lisäksi maitorakkuloiden on oltava supistuneena koko lypsyn ajan, jotta utare 
tyhjenisi kunnolla. Optimaalinen lypsytapahtuma ei ole niinkään kiinni veren korkeimmasta 
oksitosiinitasosta, vaan oksitosiinin erittymisen oikeasta ajoituksesta suhteessa lypsimen 
kiinnittämiseen ja siitä, että oksitosiinitaso pysyy kynnysarvon yläpuolella koko lypsyn 
ajan. Kuvassa 18 on esimerkki oksitosiinin erittymisestä ja maidon virtauksesta. 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kuva 18. Maidon virtaus 
(yhtenäinen käyrä) ja 
veren oksitosiinitaso 
(katkoviiva) lehmän nor-
maalissa esikäsittelyssä 
ja ilman esikäsittelyä. 
Nuolet osoittavat loppu-
lypsyn aloitusta. (Mayer, 
H et.al. 1984). 
 
 



 
 

 S I V U   22 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Maidonantirefleksin häiriöt 
 
Normaalissa konelypsyssä oksitosiinitaso pysyy korkealla koko lypsyn ajan ja maito on 
normaalisti lypsettävissä. Maidon virtauksen äkillinen keskeytyminen, joko heti lypsyn 
alussa tai myöhemmin lypsyn aikana viittaa siihen, että maitokammio on tyhjentynyt ja 
maidonantirefleksi estynyt. Maidonantirefleksin estyminen voi johtua oksitosiinin puut-
teesta tai sympaattisen hermoston vaikutuksesta tai näistä molemmista.  
 
Tutkimuksissa on todettu että pelko, stressi tai joskus myös kiimaan tulo estävät oksitosii-
nin vapautumisen ja siten maidonantirefleksin. Käytännön lypsytilanteessa maidonvirtauk-
sen keskeytymisen syynä on yleensä kokonaan tai osittain estynyt oksitosiinin eritys. Täl-
laisessa tilanteessa maidonantirefleksin voi saada käynnistettyä oksitosiinipistoksella tai 
tuomalla vasikka juuri poikineen lehmän eteen tai viereen. Pelkoa ja stressiä aiheuttavat 
tekijät on kuitenkin poistettava. 
 
Vaikka veressä olisi oksitosiinia riittävästi, sympaattinen hermosto voi estää maidon virta-
uksen paikallisesti. Näin voi käydä, jos lehmä säikähtää jotain, tai kun lehmä on muuten 
kiihtyneessä mielentilassa, tai kun se kokee kipua. Tällöin vetimen sulkijalihas supistuu, 
mutta vielä merkittävämpi vaikutus on sillä, että myös maitokammioon laskevien suurten 
maitotiehyeiden ympärillä oleva lihaskudos supistuu, jolloin maitotiehyet ahtautuvat ja 
maidon pääsy maitokammioon estyy, eli maito ei laskeudu. Tällaisesta ns. paniikkireak-
tiosta palautuminen ja maidontulon uudelleenkäynnistyminen vaatii lehmän rauhoittumista 
ja se voi kestää jopa 20–30 minuuttia. 
 
Lypsykoneen puutteellinen toiminta voi saada aikaan sen, että lehmä kokee lypsyn epä-
miellyttävänä. Tämän seurauksena maidonanti voi keskeytyä. Lypsykoneen on siis stimu-
loitava lehmää koko lypsyn ajan eikä se saa tuottaa lehmälle kipua. 
 
Vuotaminen 
 
Lehmän vuotaminen ei välttämättä johdu maidonantirefleksin käynnistymisestä. Sympaat-
tisen hermoston toiminta voi rentouttaa vetimen ja utareen lihaksia, jolloin utareen ala-
osassa oleva maito voi valua ulos. Tämä reaktio voi käynnistyä esim. lypsytapahtumaan 
liittyvistä äänistä. Herkillä lehmillä myös koko maidonantirefleksi eli oksitosiinin erittyminen 
voi käynnistyä kyseisessä tilanteessa. 
 
Nopealypsyisyyttä edistävä vedinkanavan rakenne (lyhyt ja leveä vedinkanava) lisää 
yleensä vuotamista. Lehmät vuotavat herkemmin silloin kun utareen täyttöaste on korkea. 
Tätä voi esiintyä etenkin lypsykauden alussa tai kun lypsyväli on pitkä. Myös epäonnistu-
nut lypsytapahtuma johtaa korkeaan utareen täyttöasteeseen. Johonkin neljännekseen voi 



 
 

 
 S I V U  23 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

jäädä paljon maitoa ja tämä johtaa vuotamiseen. Tällaisia tilanteita voi esiintyä varsinkin 
automaattilypsyssä. Vuotamiseen voi olla myös muita, esim. ruokinnasta johtuvia syitä. 
 

6.2 Utareen esikäsittelyn vaiheet 
Ennen utareeseen koskemista lehmälle on ”ilmoitettava”, että sitä lähestytään. Parsinave-
tassa lehmää lähestytään yleensä lehmän sokean alueen puolelta, joten kosketa lehmää 
esim. kupeeseen. Lypsäjän kehokontakti koko esikäsittelyn ajan rauhoittaa lehmää ja li-
sää myös lypsäjän turvallisuutta. Lypsyasemalla voi lehmälle kertoa aikeistaan kosketta-
malla lehmän jalkaa ennen utareeseen koskemista. 
 
 
Mikä riittää saamaan aikaan maidonantirefleksin 
 
Erilaisten tutkimusten mukaan utareiden ja vedinten kosketusaika pitää olla korkeatuottoi-
sillakin lehmillä vähintään 10–20 sekuntia. Suositeltu esikäsittelyaika on vähintään 30 se-
kuntia. Tähän on laskettu mukaan utareen ja vedinten pyyhkiminen sekä alkusuihkeiden 
otto. Esikäsittelyajan pitää muuttua utareen täyttöasteen mukaan. Jos utareen täyttöaste 
on alhainen, on lehmää esikäsiteltävä kauemmin. Tämä on todettu myös automaattilyp-
syssä.  
 
Lehmä tottuu tiettyyn käsittelytapaan ja se kokee esikäsittelytavan muutoksen epämiellyt-
tävänä. Siksi karjan kaikkien lypsäjien rutiinien tulisi pysyä samanlaisina. Tutkimuksissa 
on todettu tuotoksen vähenevän jopa 5,5 %, jos päivittäiset rutiinit vaihtelevat.  



 
 

 S I V U   24 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Esikäsittelyn vaiheet 
 
Lehmä ei pidä hipelöinnistä, joten utaretta voi käsitellä voimakkaasti, ergonomia kannat-
taa kuitenkin muistaa. Erittäin likainen utare on pestävä erikseen vedellä ja harjalla. Jos 
lehmä vuotaa, lypsyliinalla ei saa levittää maitoa koko utareen alueelle. Utare esikäsitel-
lään kuvissa 19-23 esitetyin vaihein. 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
 

 
 
 
 
 

 . 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kuva 23. Reiluja alkusuihkeita otetaan riittävästi suihke-
mukiin eikä koskaan parteen. Jos maidon ulkonäössä 
havaitaan muutoksia, tehdään solutesti. Rakeinen tai 
hiutaleinen maito pitää lypsää erilleen joka tapauksessa. 

Kuva 19. Nihkeä liina laitetaan kaksin-
kerroin. Liinaa ei saa kiertää kuivaksi 
puhtaiden liinojen päällä.  
 

1 3 
 

Lypsyliinan 
puhdas puoli

käännetään 
esille. 

 

Kuva 20. Utareen pohja ja alaosa pyyhi-
tään vetävin ja työntävin liikkein.  

2 

Kuva 21. Vetimet puhdistetaan kiertäväl-
lä liikkeellä niin, että vetimet tulevat puh-
taiksi joka puolelta, myös vetimien juu-
resta. 

4 5 
 

Lypsyliinan 

puhdas puoli

taitetaan  

esille. 

 

Kuva 22. Vedinten päät puhdistetaan 
yksitellen aina liinan puhtaalla koh-
dalla, jotta bakteereita ei levitettäisi 
vetimestä toiseen. Tarvittaessa veti-
men päätä on tuettava toisella 
kädellä. Tulehdusneljännes kannattaa 
esikäsitellä viimeiseksi. 

6 

7 



 
 

 
 S I V U  25 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

6.3 Lypsimen kiinnittäminen 

 
Jos utareen täyttöaste on alhainen, tulisi lypsin kiinnittää 

viimeistään 2 minuutin kuluttua esikäsittelyn alusta. 

Jos utareen täyttöaste on korkea, tulisi lypsin kiinnittää minuutin 
kuluttua esikäsittelyn alusta. 

 
Utareen täyttöaste vaikuttaa olennaisesti siihen, miten nopeasti maito laskeutuu utareen 
alaosiin lypsettäväksi. Utareen ollessa täysi pienikin maitorakkulan supistuminen nostaa 
nestepainetta utareessa ja painaa maitoa alaspäin. Vajaa utare vaatii enemmän aikaa 
ennen kuin nestepaine utareessa kasvaa ja maito laskeutuu lypsettäväksi. Utareen täyttö-
aste on tyypillisesti pienempi tuotosvaiheen loppupuolella ja jos lypsyväli on lyhyt. Tällöin 
lehmälle on annettava hieman enemmän aikaa ennen lypsimen kiinnittämistä, jottei lypsyn 
alussa esiintyisi tyhjälypsyä. Tyhjälypsy vaurioittaa limakalvoja ja paineiskuja esiintyy hel-
posti. Katso tarkemmin liitteestä 5. 
 
Jos utare on vajaa (tuotosvaiheen loppupuolella tai jos edellisestä lypsystä on kulunut 
vain vähän aikaa) ja jos esikäsittelyaika on hyvin lyhyt, ei lypsintä kannata kiinnittää välit-
tömästi alkusuihkeiden jälkeen. Utareeseen kiinnitetty lypsin ehtii lypsää maitokammion 
tyhjäksi hyvin lyhyessä ajassa. Seurauksena on tyhjälypsyä, jos maito ei ole ehtinyt las-
keutua. Lehmäkohtaiset erot ovat tässä suhteessa suuria.  
 
Kun utare on täysi, on maitoa runsaasti myös utareen alaosassa eli maitokammiossa. 
Tämän maidon lypsäminen kestää kauemmin ja tänä aikana oksitosiini ehtii vaikuttaa mai-
torakkuloihin, joten ne puristavat maidon alas utareen alaosiin ennen kuin tyhjälypsyä ehtii 
tapahtua. 
 
Alkusuihkeiden oton yhteydessä voi arvioida myös maidon laskeutumista. Jos vedin on 
alkusuihkeita otettaessa täynnä maitoa, on lypsin syytä kiinnittää heti. Maidon laskeutumi-
nen näkyy myös utareen alaosan kovettumisena ja pullistumisena. Jos lypsintä ei ole täs-
sä tilanteessa saatavilla, on työrutiinia muutettava. 
 
Wisconsinin yliopiston tutkijat selvittivät esikäsittelyn ja lypsimen kiinnitysviiveen vaikutus-
ta lypsyaikaan ja tuotokseen. Tulokset ovat taulukossa 3. 
 
 
 
 
 
 



 
 

 S I V U   26 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Taulukko 3. Lypsimen kiinnitysviiveen (aika esikäsittelyn alusta lypsimen kiinnitykseen) vaikutus 
koneaikaan ja tuotokseen. Lähde: Taylor V. 2004.  

Lypsimen kiinnitysviive Tuotos, kg Koneaika Maidon virtaus, ym. 

0 s (ei esikäsittelyä) 12,05 Pitkä Kaksihuippuinen (tyhjälypsyä  
alussa), paineiskuja, irtoamisia 

82 s 15,64 Lyhyt Huippuvirtaus saavutettiin  
1 minuutissa ja se kesti yli 2 min 

5,3 min 12,40 Lyhyt Huippuvirtaus saavutettiin  
1 minuutissa ja se kesti yli 2 min 

 
Yleinen virhe lypsyn alussa on lypsimen kiinnittäminen liian myöhään. Jos lypsimen kiin-
nittäminen viivästyy, utareeseen jäävän jälkimaidon määrä kasvaa, maitotuotos laskee ja 
lypsy hidastuu, ks. taulukko 3 ja kuva 24. Myös automaattiset lypsimenirrottimet toimivat 
epävarmasti, koska maidon tulo ei lopu selkeästi. Esikäsittelyn alusta noin kahden minuu-
tin jälkeen alkaa lehmän veren oksitosiinitaso laskea. Oksitosiinitason laskettua joudutaan 
maidonantirefleksi käynnistämään uudelleen.  

 
 
 
 
 
 
 
Kuva 24. Utareeseen jäävän 
jälkimaidon määrä lisääntyy, 
jos lypsimen kiinnittäminen 
viivästyy. Lähde: Mejerifo-
reningen, 2004. 
 
 

Optimitilanteessa lypsin kiinnitetään niin, että lypsyn alussa ei esiinny tyhjälypsyä ja myös 
niin, että utareen alaosan nouseva paine ei ehdi nousta niin korkeaksi, että se estäisi mai-
torakkuloiden tyhjenemisen. Jos utareen alaosa on ollut pingoittuneena ennen lypsimen 
kiinnittämistä, on kiinnittäminen viivästynyt. Toisin sanoen utareesta tulisi lypsää maitoa 
pois sitä mukaa kun maitorakkulat puristavat sitä alas. 
 
Kun maito on laskeutunut, lypsin kiinnitetään noudattaen seuraavia periaatteita. 

 Etusormi ja peukalo jätetään vapaiksi, jolloin niillä voit hakea vetimen. 
 Lyhyt maitoletku pidetään taitettuna, jotta lypsimen kautta ei pääse ilmaa lait-

teistoon.  
 Kun vedin on nännikupissa, oikaistaan lyhyt maitoletku.  
 Nännikuppi kiinnitetään suoraan, jotta se ei kierrätä vedintä. 
 Lypsin ei saa koskettaa partta. 
 Lypsimen kautta ei saa päästä ilmaa laitteistoon. 

10

11

12

13

14

15

16

17

18

0,5 1 1,5 2 3

Viive, (min) esikäsittelyn alusta lypsimen kiinnitykseen

Jä
lk

im
a
it
o
a
, 

(%
)



 
 

 
 S I V U  27 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Lypsimen asennolla on suuri vaikutus lypsyn onnistumiseen. Siksi lypsimen asento on 
säädettävä utareen muodon mukaan. Katso erillinen liite 5 ”Lypsimen asennon merkitys”. 
 
Lypsimen kiinnittämisen ja lypsimen asennon säädön jälkeen lehmän annetaan olla rau-
hassa. 

 

6.4 Lypsimen irrottaminen 
 

Lehmä säätää itse maidonmuodostusta utareneljänneksittäin.  
Tulppaaminen lisää neljännesten välisiä eroja.  

Pyri eroon tulppauksesta. Lypsytyöstä tulee sujuvampaa.  
Opeta hieho heti poikimisen jälkeen tasalypsyiseksi irrottamalla  

lypsin kerralla ilman tulppaamista. 
 
Irrota lypsin ennen kuin utare on tyhjä. Lypsimen irrottamisen jälkeen neljänneksestä pitää 
käsin lypsäen saada useita suihkeita (mieluummin 20 kuin 5). Pelkästään yhdyskappaleen 
reunoja pitkin virtaava maito on merkki siitä, että neljännes on tyhjä. Terveeseen neljän-
nekseen saa jäädä maitoa. On pienempi virhe irrottaa lypsin hieman liian aikaisin kuin 
liian myöhään. 
 
Neljännesten tyhjentyminen todetaan lypsyn loppuvaiheessa tai lypsimen irrottamisen 
jälkeen. Toteamisen voi tehdä silmämääräisesti, maitomittarin ilmoittamasta maitomääräs-
tä tai mieluiten käsin tunnustelemalla. Lehmien utareet kannattaa opetella tuntemaan tyh-
jentymishetkellä.  
 
Seuraa lehmän reaktioita koko lypsyn ajan. Yleensä lehmä on rauhallinen maidonannissa 
ja rauhaton tyhjälypsyssä. 

Kuva 25. Lypsin kiinnitetään niin, että kättä ei 
tarvitse vaihtaa.  

Kuva 26. Lypsimen asento säädetään oikeaksi 
letkunohjaimen avulla. Varmistutaan siitä, että 
maito virtaa normaalisti.  



 
 

 S I V U   28 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Automaattiset lypsimen irrottimet 
 

Irrottimien toimintaan liittyviä määritelmiä: 
Estoaika: Lypsyn alussa oleva viive, jolloin maidon virtauksen tunnistin ei ohjaa auto-
maattista lypsimen irrotinta. Esimerkiksi, jos lehmästä ei tule maitoa, laite irrottaa lypsimen 
estoajan kuluttua. 

Viive: Aika kytkentävirtauksen saavuttami-
sesta lypsimen irrotusajankohtaan tai muu-
hun lypsy-yksikön ennalta asetetun muutok-
sen ajankohtaan.  

Irrotuksen kytkentävirtaus (ent. kytkentä-
taso): Valmistajan ilmoittamissa testiolosuh-
teissa määritetty maidon virtauksen (kg/min) 
raja-arvo, jolloin viive alkaa tai maidon virta-
uksen tunnistin käynnistää muita laitteita. 
Lypsimen automaattisten irrottimien kytken-
tävirtaukset ovat yleensä 0,4-0,6 kg/min 
riippuen lypsyrutiinista ja irrotinmerkistä. 
Kytkentävirtaus ja irrotusviive on säädettävä 
aina tilakohtaisesti. Irrottimen tulee irrottaa 
lypsin silloin kun itse irrottaisit lypsimen. 
Irrottimien toimintaa onkin seurattava jatku-
vasti. Markkinoilla on myös irrottimia, joihin 
voi asettaa suurimman sallitun koneajan. 
 
 

 
Irrottimien hyvän toiminnan lähtökohtana on hyvä lehmän esikäsittely ja sen seurauksena 
selkeä maidon tulon päättyminen. Tällöin irrottimen virtauksenseuranta havaitsee helposti, 
milloin maidontulo päättyy.  
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kuva 27. Maidon tulo päättyy selkeästi, kun 
lehmän esikäsittely on ollut riittävää. Kuva: Göft 
& Worstoff 1989. 



 
 

 
 S I V U  29 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Neljännesten tulppaaminen 
 

Lehmä säätää itse maidonmuodostusta utareneljänneksittäin! 
 

Maidossa on FIL -nimistä proteiinia (FIL, Feedback Inhibitor of Lactation), joka vai-
kuttaa maitoa tuottaviin soluihin neljänneskohtaisesti hidastaen maidonmuodostusta. 
Tämä proteiini on aktiivinen ainoastaan maitorakkuloissa ja sen vaikutusvoimakkuus 
riippuu maitorakkuloissa olevasta maitomäärästä. Jos maitorakkulaan jää paljon mai-
toa, hidastaa FIL-proteiini uuden maidon muodostumista. Tällä on ainakin seuraavat 
vaikutukset: 
 
1) Huonolla lypsyrutiinilla maitotuotos pienenee, koska maitorakkulat eivät tyhjene 

kunnolla. 
2) Jos neljännekseen jää maitoa, tasapainottaa FIL-proteiini tämän neljänneksen 

maidon muodostumista. 
3) Jos neljännekset lypsetään tulppaamalla aina tyhjiksi, utareiden neljännekset ei-

vät tule koskaan tasapainoisiksi.  
 
FIL-proteiinin ansiosta neljännekseen voidaan jättää maitoa, etenkin, jos ko. neljän-
nes on terve. Viimeisiä neljänneksiä ei siis kannata lypsää tyhjiksi. Automaattiset 
lypsimen irrottimet irrottavat lypsimen yleensä vasta sitten kun viimeinenkin neljän-
nes on tyhjä. Seuraa maidon virtausta ja tarvittaessa irrota lypsin käsiohjauksella. 
 

Tavoitteena tulee olla, että yhtään neljännestä ei tarvitsisi tulpata. Hörivä neljännes pitää 
kuitenkin tulpata. Höriminen aiheuttaa paineiskuja, jotka siirtävät bakteereita utareen sisäl-
le. Lue tarkemmin liitteestä 5. Tulppaus pitää tehdä huolella. Ensin suljetaan lyhyt maito-
letku ja sitten laitetaan tulppa nännikuppiin, jonka jälkeen oikaistaan lyhyt maitoletku. Kun 
neljännes tulpataan, häiriintyy muiden neljännesten lypsy sekä lypsyalipaineen vaihtelun 
(kuva 28) että lypsimen painonjakautumisen kautta. Terve neljännes kestää hetken tyhjä-
lypsyä, jos nännikumi ei höri ilmaa. Tulppauksesta luopuminen onnistuu helpommin poi-
kimisen yhteydessä kuin lypsykauden aikana. 

 
Kuva 28. Lehmään vaikuttavaan lypsyalipaineeseen tulee häiriöitä, kun nännikuppi irrotetaan ja 
tulpataan huolimattomasti. Syntyy paineiskuja, jotka kylvävät bakteereita utareen sisälle. 



 
 

 S I V U   30 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

6.5 Utareen jälkikäsittely 
Viimeistään lypsimen irrottamisen jälkeen tarkastetaan utareen tyhjentyminen ja varmiste-
taan, että lypsy ei ole aiheuttanut vetimille vaurioita tai verenkiertohäiriöitä. Siniset vetimet 
ovat merkki siitä, että lypsy ei ole toiminut hyvin. Syynä voi olla esim. joko tyhjälypsy tai 
sopimaton nännikumi. Asiasta on tarkemmin liitteessä 8. Tyhjän utareen tunnustelu, pal-
pointi on hyvä tapa seurata utareterveyden tilaa. Tulehduspesäkkeet löytyvät helpoiten 
tyhjästä utareesta. 
 
Jälkikäsittelyssä voi valvoa myös irrotusautomatiikan toimintaa. Kaikki neljännekset eivät 
saa olla aivan tyhjät. Maitoa tulee jäädä useita suihkeita. Yleensä irrottimien asetuksia voi 
muuttaa, mutta niiden vaikutuksia pitää myös arvioida. 
 
Liitteeseen 7 on kerätty yhteen tietoa utareterveyden ylläpidosta lypsyn yhteydessä.  

 

7 Parsinavetan lypsyrutiini 
 

Päivittäiset kävelymatkat ovat melkoiset etenkin, 
jos välineet ovat epämääräisissä paikoissa. 

Mitä enemmän yksiköitä on, sitä kauempana ne ovat ja sitä 
hankalammin valvottavissa. 

 
Lypsy-yksiköiden lukumäärä lypsäjää kohti tulisi olla korkeintaan 4-6 kpl käytettäessä au-
tomaattisia lypsimen irrottimia. Lypsettäessä tuplayksiköillä voi yksikkömäärä olla hieman 
tätä suurempi. Jos irrottimia ei ole käytössä, yksiköitä tulisi olla korkeintaan kolme, jotta 
vältyttäisiin tyhjälypsyltä. Yksiköiden määrän lisääminen em. suuremmaksi ei nopeuta 
lypsyä, vaan lisää laitteistoon kohdistuvia kuluja. 
 
Monen lypsy-yksikön tehokas käyttö edellyttäisi parsinavetalta pohjaratkaisua, jossa leh-
mät ovat hännät vastakkain. Tällöin yksiköt on mahdollista sijoittaa lähelle toisiaan ja lyp-
säjällä on lyhyemmät etäisyydet niihin. Lisäksi lypsykoneen maitoputkisto kuormittuu vä-
hemmän, koska maitovirta jakautuu kahdelle maitoputken sivulle. 

 
Jos lehmien utareet ovat likaiset, on likaantumisen syy poistettava. Usein syy on parren 
rakenteessa tai puhtaanapidossa tai molemmissa. Utarekarvat kannattaa ajaa usein, kos-
ka silloin utare pysyy helpommin puhtaana. Näin lehmän esikäsittely helpottuu ja lypsy 
nopeutuu. 
 



 
 

 
 S I V U  31 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Etenkin parsinavetassa on vaarana 
se, että esikäsitelty lehmä joutuu odot-
tamaan lypsy-yksikköä liian kauan. 
Siksi erityistä huomiota on kiinnitettävä 
lehmien esikäsittelyn oikeaan ajoituk-
seen. Lisäksi lypsyrutiinia kannattaa 
kehittää sellaiseksi, että kävelymatkat 
olisivat mahdollisimman lyhyet.  
 
Koska vedinkanava on auki lypsyn 
jälkeen, on parret kuivitettava välittö-
mästi lypsyn jälkeen, jotta lehmä ei 
menisi makuulle likaiseen parteen.  
 

Lypsyjärjestys 
 

Perinteisesti lypsyjärjestykseksi neuvotaan seuraavaa: Lypsy aloitetaan terveistä ensikois-
ta. Seuraavaksi lypsetään terveutareiset lehmät sekä hoidetut ja parantuneet. Viimeiseksi 
lypsetään kroonikot ja äkillistä tulehdusta potevat. Näin vähennetään utaretulehdusbak-
teerien leviämistä sairaista terveisiin.  
 
Vaihtoehtoinen tapa olisi käyttää tartunnan kantajille tiettyä lypsintä ja varata tarvikevau-
nuun käsienpesumahdollisuus, jotta lypsäjän kädet eivät levittäisi tartunnanaiheuttajia. 
Käsienpesumahdollisuus on muutenkin hyvä olla saatavilla. 
 
Lehmät, joiden maito lypsetään erilleen, lypsetään joko viimeiseksi tai erilleen lypsävällä 
lypsy-yksiköllä. Poikineita ei saa lypsää viimeisenä lypsimellä, jolla on lypsetty kroonikoita. 
Poikineille onkin aina oltava täysin puhdas lypsin, joka on kätevimmin toteutettavissa eril-
lisellä yksiköllä. Erilleenlypsylaitteista on kerrottu liitteessä 1. Antibioottihoidossa oleva 
lehmä on merkittävä selvästi jalkoihin ja utareeseen. 

 

8 Lypsyasemien lypsyrutiinit 
 

Lehmiä ei kannata esikäsitellä pitkinä sarjoina eikä utareita tulisi  
kastella juoksevalla vedellä. 

 
Lypsyn lehmäliikenteen sujuvuudella on suuri merkitys erityisesti ryhmätäyttöön perustu-
vissa kalanruoto- ja rinnakkaisasemissa. Näissä asematyypeissä voi yksikin lehmä hidas-
taa koko ryhmän liikkumista joko kokoomatilasta asemalle, aseman sisällä tai asemalta 

Kuva 29. Parsinavetassa, jossa lehmät ovat hännät 
vastakkain, lypsy sujuu tehokkaasti, koska yksiköt 
ovat lähellä toisiaan. 



 
 

 S I V U   32 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

pois. Huonosti sujuvan lehmäliikenteen on todettu aiheuttavan hyvin merkittävää lisä-
työnmenekkiä asemalypsyssä.  
 
Lehmät kerätään ennen lypsyä kokoomatilaan ja samalla täytetään myös lypsyaseman 
molemmat sivut. Lehmien käsittelyssä kannattaa muistaa kohdassa 2 esille tuodut asiat 
liittyen niin ihmisen käyttäytymiseen kuin myös kokoomatilan olosuhteisiin. Rauhallinen 
lehmien siirtäminen luo hyvät edellytykset sujuvalle lypsylle. Usein lehmät ryhmitellään 
esimerkisksi tuotosvaiheen mukaan. Lehmillä ei tulisi olla yli tunnin odotusaikaa kokooma-
tilassa.  

 
Lehmät on hyvä saada liikkeelle hieman ennen kokoomatilaan ajoa, koska silloin ne sonti-
vat käytäville, jolloin kokoomatila ja asema pysyvät puhtaampina. Herättäjänä voisi toimia 
vaikkapa kirkkaammat valot tai kello. Kokoomatilassa lehmillä ei pitäisi olla ylimääräistä 
tilaa missä liikkua, ts. kokoomatilan koon pitäisi muuttua lehmämäärän mukaan (ajolaite). 
 
Ajolaite 
 
Ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien lypsäjän on annettava ajolaitteen tehdä työ. Lypsä-
jän ei tule mennä kokoomatilaan ajamaan lehmiä asemalle, koska lehmät hyvin herkästi 
oppivat tähän ja jäävät odottamaan hakua. Jos lehmiä joudutaan auttamaan eteenpäin, 
niin kuin varsinkin alkuvaiheessa voi olla tarpeen, auttaminen on tehtävä ajolaitteen takaa 
ja yhdistettävä ajolaitteen eteenpäin siirtoon. Lypsäjä voi tehostaa aseman täyttymistä 
saattamalla täyttöryhmän ensimmäinen lehmä paikalleen. 
 
Ajolaitetta tulee siirtää eteenpäin vain sen verran kuin asemalle siirtyviltä eläimiltä vapau-
tuu tilaa ja on hyvä pyrkiä yhteen ajolaitteen siirtoon per aseman täyttökerta. Ajolaitteen 
siirtonopeuden pitää olla niin pieni, että tieto ajolaitteen liikkeestä välittyy lehmäryhmän 
läpi ilman turhan tungoksen muodostumista. Lypsäjän tulee seurata lehmien käyttäytymis-
tä kokoomatilassa. Jos lehmä nostaa päänsä kaverin selän yläpuolelle, on tämä selvä 
merkki tungoksesta. Esim. kattoon asennettu peili parantaa lypsäjän mahdollisuuksia seu-
rata kokoomatilan tapahtumia.  
 
Pihatoissa, joissa ei ole erillistä kokoomatilaa ja kokoomatilana käytetään lantakäytävää, 
voi ongelmia aiheutua mm. siitä, että lehmät menevät makuuparsiin odottaessaan lypsylle 
pääsyä. Lehmien pääsy parsiin kannattaa estää jollain tavalla, esim. köydellä, ketjulla tai 
puomilla. Myös tässä tilanteessa kokoomatilana käytetyn tilan tulisi muuttua lehmämäärän 
mukaan. Ajolaite tai jokin muu liikuteltava takaportti parantaisi lehmien tuloa asemalle.  



 
 

 
 S I V U  33 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Jos lehmien utareet ovat likaiset, on likaantumisen syy poistettava. Usein syy on parren 
rakenteessa ja puhtaanapidossa tai molemmissa. Huonosti puhdistuvilta lantakäytäviltä 
kulkeutuu lantaa parteen ja siitä edelleen utareisiin ja maitoon. Utarekarvat kannattaa ajaa 
usein, koska silloin utare pysyy puhtaampana. Näin lehmän esikäsittely helpottuu ja lypsy 
nopeutuu. 
 
Lypsyrutiineilla on merkittävä vaikutus työmenekkiin ja myös utareterveyteen. Taulukossa 
4 on esitetty erään kenttäselvityksen yhteenveto. 
 
Taulukko 4. Lypsyohjeiden ja lypsyrutiinin vaikutus Wisconsinilaisten lypsyasemien lypsykapasi-
teettiin ja lehmien utareterveyteen (tiloja 101). (Lähde: Ruegg, P. 2004). 

Muuttuja Lehmiä tunnissa 
lypsäjää kohti 

Utaretulehdusprosentti 
(per kuukausi, %) 

Kyllä 46.9 5.0 Oliko tilalla kirjoitetut  
lypsyohjeet? Ei 35.6 7.1 

Ei koskaan 33.6 9.6 

Työhönoton  
yhteydessä 

41.6 4.8 Milloin lypsäjiä opetettiin? 

Usein 49.4 5.8 

Kyllä 40.8 5.5 Oliko tilalla käytössä  
täydellinen lypsyrutiini? Ei 35.3 10.3 

Kyllä 40.9 5.8 Otettiinko tilalla  
alkusuihkeet? Ei 32.9 9.4 

 
Jos lehmä lypsyn päätyttyä pääsee ”karkaamaan” asemalta pois ilman tarkastusta tai 
suunniteltuja toimenpiteitä, on tällaisen lehmän tarkastaminen jälkeenpäin hankalaa. Jos 
lehmä pitää lisäksi ottaa erilleen, on lisätyö melkoinen. Siksi kaikkien lehmien tarkastami-
nen ennen niiden päästämistä pois asemalta vähentää työmäärää. 
 
Ruokintapöydällä pitää olla tuoretta rehua, jotta lehmät eivät lypsyn jälkeen hakeutuisi heti 
makuulle. Vedinkanava voi olla auki jopa useita tunteja. Ruokintapöydällä odottava tuore 
rehu myös motivoi lehmää liikkumaan nopeammin lypsyaseman läpi. 
 

 
Lypsyasemalypsyn yleisimpiä virheitä ovat: 
1) Kaikkien utareiden pesu juoksevalla vedellä 
2) Liian pitkät odotusajat utareen esikäsittelyn jälkeen 
3) Lypsimen väärä asento letkunohjaimen käytöstä huolimatta 

 



 
 

 S I V U   34 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Lypsyjärjestys 
 

Myös lypsyasemalla tartuntaa levittävät lehmät tulee lypsää viimeisenä tai niille on varat-
tava oma lypsin tai lypsy-yksikkö. Lypsyasemalla kädet on helppo pestä. Usein erikois-
kohtelua vaativat lehmät käsitelläänkin omana ryhmänään viimeiseksi. Antibioottihoidossa 
oleva lehmä on merkittävä selvästi jalkoihin ja utareeseen. Erilleen lypsystä ja eläinten 
merkitsemisestä on lisätietoa liitteissä 1 ja 3. 
 

8.1 Kalanruotoasema ja rinnakkaisasema  
Kalanruoto- ja rinnakkaisasemilla lehmät esikäsitellään ja lypsimet kiinnitetään 2-4 lehmän 
erissä, ks. oheinen kuva 30. Näin vältytään ylipitkiltä lypsimen kiinnitysviiveiltä ja siten 
lypsyn hidastumiselta. Myös työstä tulee vaihtelevampaa, koska samaa liikettä ei toisteta 
yhtäjaksoisesti liikaa. Tuotosvaiheen alkupuolella olevia lehmiä esikäsitellään (1)-2 ja sit-
ten niihin kiinnitetään lypsin. Tuotosvaiheen loppupuolella olevia lehmiä voi esikäsitellä 3-
4 (utareen täyttöasteen vaikutus). Toinen perussääntö on esikäsitellä erän hitain lehmä 
ensin. Lypsyaseman koko saattaa vaikuttaa rutiineihin mm. siten, että yhdellä sivulla ole-
vien lehmien määrä ei ole tasajaollinen esim. kolmella. Tällöin esikäsittelyryhmä on valit-
tava siten, että osa ryhmistä on joko 2 tai 4 lehmää.  

 
Suuremmilla asemilla on tietysti syytä 
olla lypsyvälineitä enemmän, jotta väli-
neiden hakemiseen ei kuluisi turhaa 
aikaa. Toisesta lypsäjästä on suurem-
milla asemilla myös suurempi hyöty. 
 
Kaksipuolisella lypsyasemalla, jossa on 
yksiköt vain toisella puolella (swing 
over), syntyy helposti tilanteita, joissa 
lehmän odotusaika esikäsittelyn jälkeen 
muodostuu liian pitkäksi. Näin käy, jos 
lehmä esikäsitellään liian aikaisin ennen 
lypsimen vapautumista. Toisaalta, jos 
lehmän esikäsittely aloitetaan vasta lyp-
simen vapauduttua, roikkuvat lypsimet 
toimettomana ja seurauksena on lypsy-
tehon lasku. Tämä asematyyppi vaatiikin 
lypsäjältä tavanomaista enemmän. 
 
 

Kuva 30. Työjärjestys kalanruotoasemalla: 
lehmien esikäsittely ja lypsinten kiinnitys kolmen 
lehmän ryhmissä. Kuva: Top Agrar 2002. 



 
 

 
 S I V U  35 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

8.2 Ohikulkuasema (tandem) 
Lehmien sujuva tulo asemalle vaikuttaa merkittävästi myös ohikulkuaseman kapasiteettiin, 
sillä ohikulkuasemalla voi lypsäjä joutua hakemaan aina yhden lehmän kerrallaan. 

 
Ohikulkuaseman lypsyrutiini vastaa parsinavetan lypsyä. Lehmän saavuttua lypsypaikal-
leen se esikäsitellään ja lypsin kiinnitetään, kun maito on laskeutunut eli yleensä heti al-
kusuihkeiden jälkeen. Jos lypsintä ei kiinnitetä heti, on vaarana, että kiinnittäminen viiväs-
tyy liikaa. Joillakin lehmillä on kuitenkin ehkä tarpeen odottaa lypsimen kiinnittämistä, ks. 
kohta 6.3. 
 
Porttien aukeamisnopeus on säädettävissä ja sillä vaikutetaan lypsyaikaan. Portit kannat-
taa säätää melko nopeiksi, kuitenkin niin, että niiden kestävyys ei vaarannu eikä synny 
turhaa melua. 
 
Lehmien liikkumista käytävillä voi nopeuttaa esim. vesisuihkulla tai kevyellä kepin koske-
tuksella jalkoihin. 

 

8.3 Karuselliasema 
Karuselliasemalla utareen esikäsittelyyn ei välttämättä ole riittävästi aikaa ja lypsin kiinni-
tetään liian aikaisin. Suuremmilla karuselliasemilla ratkaisu on kahden lypsäjän malli, jos-
sa toinen pyyhkii utareet ja toinen ottaa alkusuihkeet ja kiinnittää lypsimet. 
 
Ruotsissa on saatu hyviä kokemuksia myös siitä, että yksi lypsäjä esikäsittelee kaksi leh-
mää ja kiinnittää vasta sitten näihin lehmiin lypsimet. Tämä tietysti lisää lypsäjän liikkumis-
ta, mutta näin on saatu ratkaistua merkittäviä utareterveys- ja lypsyongelmia. On onnistut-
tu ehkäisemään tyhjälypsy lypsyn alussa. 
 
Karusellin kapasiteetti on riippuvainen lehmien sisääntulosta. Jos joku lehmä ei tule sisäl-
le, systeemi on heti sekaisin ja kapasiteetti putoaa. Sama pätee myös poistumispuolella, 
sillä epätäydellisesti lypsetty lehmä häiritsee koko aseman lypsyä. 
 
Toimiva lehmien erottelu poistumisen yhteydessä on tärkeä, koska lypsynjälkeisiä hoito-
toimenpiteitä ei ole järkevää tehdä asemalla. 
 
 
 
 



 
 

 S I V U   36 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

9 Lypsyyn liittyvät muut toimenpiteet 
 
Ennen lypsyn aloitusta on tarpeen tehdä ainakin seuraavat toimenpiteet: 

 Maidon lämpötila tarkistetaan ja kirjataan 

 Tilasäiliön ja lypsykoneen pesutulos tarkistetaan 

 Lypsimet irrotetaan pesutelineistä sekä vedet valutetaan pois yksiköistä ja let-
kuista  

 Lypsy-yksikön letkut tarkistetaan 

 Lypsykone laitetaan lypsykuntoon (pesuhanat, muhvit ym.) 

 Maitosuodatin laitetaan paikalleen 

 Maidonsiirtoletku laitetaan tilasäiliöön 

 Tilasäiliön hana suljetaan 

 Jos lypsimet ovat kylmät, lämmitetään ne kuumalla vedellä ennen lypsyä 

 Lypsyliinat (esimerkiksi 1,3 kertaa lehmien määrä) laitetaan kuumaan veteen, 
+55 oC tai esilämmitetään ja viedään lypsypaikalle ilman vettä 

 Alkusuihkemuki ja tulpat laitetaan valmiiksi 

 Solutestiaine ja testilautanen katsotaan valmiiksi 

 Muistiinpanovälineet otetaan esille 

 Aseman lattia ja kalusteet kastellaan, jotta lanta ei tartu kiinni 

 Lypsykone käynnistetään 

 Alipaine tarkastetaan  

 Tykytysnopeus tarkastetaan 

 Maito- ja tyhjöhanojen tiiviyttä seurataan lypsyn aikana 
 
Lypsyn päättäminen, kun kaikki lehmät on lypsetty: 

 Maidon lämpötila tarkistetaan ja kirjataan 

 Kirjataan lypsyn yhteydessä tehdyt havainnot ja toimenpiteet  

 Lypsykone tyhjennetään maidosta ennen pesun käynnistämistä 

 Tyhjennystulpat poistetaan maidonkokoojasta, maidonkokoojan pohja ja tiiviste 
huuhdellaan 

 Lypsimet, kantokahvat ja pitkät tykytys- ja maitoletkut puhdistetaan ennen pesu-
telineisiin tai pesualtaaseen laittoa. Pelkkä vesisuihku ei puhdista riittävän hy-
vin. 

 Maitosuodatin poistetaan ja tarkastetaan  

 Lypsykone laitetaan pesuasentoon (hanat, muhvit, ym.) 



 
 

 
 S I V U  37 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

 
Välineiden puhdistaminen 

 
Pyykinpesukoneen tulee olla kunnollinen, jolla voi pestä mm. lypsyliinat, haalarit, valjaat, 
köydet, utareliivit, kaulapannat. Sivusta täytettävä pesukone kannattaa sijoittaa korkealle 
työskentelymukavuuden parantamiseksi. Korokkeella oleva pesukone saattaa myös kes-
tää kauemmin. Pesukoneeksi ei kannata hankkia sitä kaikkein halvinta mallia. Pesuko-
neessa pitää olla riittävän kuumat automaattiset pesuohjelmat ja tehokas linko. 
 
Lypsyliinojen pesuveden lämpötilasuositus on +60 oC optimiolosuhteissa, mutta ajoittain 
saattaa olla tarpeen pestä tätä korkeammassa lämpötilassa. Tulpat voidaan pestä lypsy-
liinojen mukana pesukoneessa.  
 
Jos lypsyliinat pestään käsin, säilytetään liinat kosteana ja ne desinfioidaan kerran viikos-
sa. Jatkuvaa desinfiointiliuoksessa säilyttämistä ei suositella, koska liinojen kestävyys 
heikkenee. Kuumavesidesinfioinnissa on varmistuttava siitä, että kaikki liinat todella kuu-
menevat niin, että bakteerit kuolevat. Yleensä käyttövesihanasta ei saada tähän tarkoituk-
seen riittävän kuumaa vettä ja siksi kuumadesinfiointi onnistuukin vain pesukoneessa, 
joka lämmittää veden vähintään +80 oC-asteeseen. Myös padassa lämmitetty vesi voi olla 
riittävän kuumaa. 
Lypsyliinasangot, alkusuihkemuki ja solukoevälineet on pestävä käsin harjalla. 
 
Maitoputkiston tyhjennys- ja kuivaustulpat on pestävä käsin puristelemalla pesuaineve-
dessä ja huuhdeltava huolellisesti juoksevalla vedellä. Antibioottimaidon tyhjennystulpat 
pestään ja säilytetään erillään muista tulpista tai hävitetään käytön jälkeen. 
 
Välineiden pesuksi ei riitä pelkkä vesisuihku, vaan pesuun tarvitaan pesuainevettä ja har-
jaa. 
 
Vedinkastokuppi on pestävä aina lypsyn jälkeen. Lypsinten pesutelineet on pestävä sään-
nöllisesti.  
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kuva 31. Lypsinten pesutelineet on pes-
tävä ajoittain harjalla ja pesuainevedellä.
Niissä saattaa pesiä utaretulehdusbak-
teereita. 



 
 

 S I V U   38 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

 
Lypsykoneen tietyt kohdat saattavat vaatia säännöllisen avaamisen ja käsinpesun, esim. 
maidonkokoojan pohjan tiiviste. 
 
Lypsyasema ja käytävät sekä maitohuoneen lattia pestään. Lattian pesu on sitä helpom-
paa mitä vähemmän lattialla on tavaroita. Siksi astioille kannattaa tehdä kunnon telineet. 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kuva 32. Maidonkokoojan pohja ja tiiviste 
huuhdellaan ennen kiertopesua. 

Kuva 33. Pesuastioille tehty teline helpottaa 
lattian puhtaanapitoa. Kuva: Jukka Kujala. 



 
 

 
 S I V U  39 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

10 Tietolähteitä 
Bramley, A. J., Dodd, F. H., Mein, G.A., & Bramley, J. A. (eds). Machine milking and lactation. In-

sight Books, Berkshiere &Vermont 1992. 435 s. 

Bruckmaier, R.M. 2005. The importance of adrenergic receptors in the bovine udder for milk re-
moval. Proceedings from the conference on “Physiological and technical aspects of machine 
milking”, Nitra, Slovak Republic, 2005. s. 9-14. ICAR Technical Series No.10. ISBN 92-95014-
07-3, www.icar.org/technical_series.html   

Bruckmaier, R.M., Meyer, H.H.D. 2004. Induction of milk ejection during teat cleaning in robotic 
milking systems. Automatic Milking – A better understanding, s. 106-110. ISBN 9076998388. 

Bruckmaier, R.M. 2001. Milk ejection during machine milking in dairy cows. Livestock Production 
Science 70 (2001) 121-124. 

Bruckmaier, R.M., Hilger, M. 2000. Milk ejection in dairy cows at different degrees of udder filling. 
Journal of Dairy Research (2001) 68 369-376. 

Bruckmaier, R.M. & Blum, J. W. 1988. Oxytosin Release and Milk Removal in Ruminants. J. Dairy 
Sci 81: 939-949.  

Costa, D.A., Reinemann, D.J. 2004. The purpose of the milking routine and comparative physiol-
ogy of milk removal. NMC Annual Meeting Proceedings 2004, s. 189-197. 

Galton, D. M., Aneshansley, D. J. & Petersson, L. G. Reverse pressure gradients across the teat 
canal during machine milking. Proceedings from the seminar Machine milking and mastitis, 
Koldkærgård, Århus, Denmark, August 6, 7 and 8, 1990, Tjele 1990. 199s. 

Grandin, T. Understanding Flight Zone and Point of Balance 
www.grandin.com/behaviour/principles/flight.zone.html 

Göft, H. & Worstoff, H. 1989. Informationsquelle Milchflusskurve. Der Tierzuchter Nr. 7/1989 (41). 

Harding, F. (ed.) Milk quality. 1. ed. Blackie academic and professional, Glasgow 1995. 166 s. 

Hyvät toimintatavat automaattilypsyssä - Hygieniaohjeet. 2002. Suomen Meijeriyhdistys. 
www.maitohygienialiitto.fi/meim020902automaattlypsy.pdf  

Klaas, I.C., Enevoldsen, C., Ersbøll, A.K., Tölle, U. 2003. Cow-related risk factors for milk leakage. 
Journal of Dairy Science Vol. 88, No. 1, 2005, s. 128-136. 

Jahkola, J. 2005. Johdatus nautaeläinten käsittelyyn, 84 s, Painotalo Casper Oy, Kurikka 

Johansson, B. et. Al. 1999. Effect of feeding before, during and after milking on milk production and 
the hormones oxcytocin, prolactin, gastring and somatostatin. Journal of Dairy Research (1999) 
66 151-163. 

Lypsytyö - Työntekijän näkökulmasta. 2001. Mela. www.mela.fi  

Lätti, M. 2004. Eläinten siirrot tuotantotiloissa. Työtehoseura ry. www.tts.fi  

Mayer, H et.al. 1984. Secretion of oxcytocin and milk removal as affected by milking cows with and 
without manual stimulation. Journal of Endocrinology 103: 355-361. 

Meijerialan kansallisen laatutyön toimintamalli. 2002. Suomen Meijeriyhdistys. 
www.maitohygienialiitto.fi 

www.icar.org/technical_series.htm
www.grandin.com/behaviour/principles/flight.zone.html
www.maitohygienialiitto.fi/meim020902automaattlypsy.pdf
www.mela.fi
www.tts.fi
www.maitohygienialiitto.fi


 
 

 S I V U   40 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Mein, G., Reinemann, D.J., Schuring, N., Ohnstadt, I. 2004. Milking machines and mastitis risk: A 
storm in a teatcup. NMC Annual Meeting Proceedings 2004, s. 176-188. 

Paulrud, Carl Oskar. 2003. Teat Canal Associated Defence Mechanisms Againist Mastitis. De-
partment of Animal Science and Animal Health, Copenhagen, Denmark 

Peltonen, M. & Karttunen, J. 2002. Lypsyn ja puhtaanapitotöiden työnmenekki pihatossa – Työme-
netelmät ja toiminnallisuus. Työtehoseuran maataloustiedote (550) 10/2002. 12 s. 

Ruegg, P. 2004. Pre-Milking Cow Preparation – Secret Methods of Producing High Quality Milk, 
NMC Regional Meeting Proceedings, June 2004, page 35. 

Svennersten-Sjaunja, K. 2004. The science behind milk ejection. NMC Annual Meeting Proceed-
ings 2004, s. 215-228. 

Taylor, V. 2004. Parlour Performance, Regular Routine and Frequent Training Boost Efficiency and 
Reduce Mastitis. www.omafra.gov.on.ca/english/livestock/dairy/facts/info_parlour.htm 

Utareen sairaudet. 2.uudistettu painos, 1993. M. Sandholm, T. Honkanen-Buzalski, L. Kaartinen, S. 
Pyörälä. Eläinlääketieteellinen korkeakoulu. ISBN 951-834-039-0. 

Weiss, D. Weinfurtner, M., Bruckmaier, R.M. 2004. Teat anatomy and its relationship with quarter 
and udder milk flow characteristics in dairy cows. Journal of Dairy Science Vol. 87, No. 10, 
2004, s. 3280-3289. 

Weiss, D., Dzidic, A., Bruckmaier, R.M. 2002. Effect of stimulation intensity on oxytocin release 
before, during and after machine milking. Journal of Dairy Research (2003) 70 349-354. 

Wellnitz, O., Bruckmaier, R.M.. 2001. Central and peripheral inhibition of milk ejection. Livestock 
Production Science 70 (2001) 135-140. 

Wilde, C.J. et. al. 1995. Autocrine regulation of milk secretion by protein in milk. Biochem J. 1995 
Jan 1; 305 

 

Linkkiosoitteita: Parsien mitoittaminen, lypsyrutiinit, ym. yleistä maidontuotannosta:  

 www.cowtime.com.au/index.aspx?page=14  

 www.omafra.gov.on.ca/english/livestock/dairy/herd/house/index.html  

 www.jbt.slu.se/KOSTALLPLAN/index.htm  

 www.uwex.edu/uwmril/  

 www.nmconline.org/  

 www.hoards.com/webstore.asp  

 www.lr.dk/applikationer/kate/viskategori.asp?ID=ka00400001000050000200  

 www.tts.fi  

 www.ttl.fi/kuopio (ergonomia) 

 www.mtt.fi 

 
 

www.omafra.gov.on.ca/english/livestock/dairy/facts/info_parlour.htm
www.cowtime.com.au/index.aspx?page=14
www.omafra.gov.on.ca/english/livestock/dairy/herd/house/index.html
www.jbt.slu.se/KOSTALLPLAN/index.htm
www.uwex.edu/uwmril/
www.nmconline.org/
www.hoards.com/webstore.asp
www.lr.dk/applikationer/kate/viskategori.asp?ID=ka00400001000050000200
www.tts.fi
www.ttl.fi/kuopio
www.mtt.fi


 
 

 
 S I V U  41 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Liite 1.  Erillislypsytekniikat ja mahdollisuudet eri konetyypeissä 
 

Yleisenä suosituksena on lypsää erilleen lypsettävät maidot viimeisenä, jolloin vältetään 
antibioottimaidon joutuminen elintarvikemaidon joukkoon. Jos erilleenlypsy kuitenkin teh-
dään muun lypsyn aikana, on huomioitava seuraavat perussäännöt: 
 
1. Erillislypsylaitteen alipaine pitää ottaa aina tyhjöpuolelta, esimerkiksi samasta put-

kesta, josta tykyttimet saavat alipaineensa. Laitetta ei saa kytkeä maitopuolen ali-
paineeseen. 

2. Neljänneskohtaista erillislypsintä voi käyttää vain solupitoisen maidon erilleenlyp-
syyn. 

3. Erillislypsylaitteen lypsimen ja tykyttimen on oltava vähintään yhtä hyvässä kun-
nossa kuin lypsykone muutenkin. 

4. Poikineita lehmiä ei saa lypsää lypsimellä, jolla on juuri lypsetty kroonikoita. 
5. Erillislypsylaitteen pesusta on huolehdittava. 
6. Jos erillislypsylaite on täyttynyt tai kaatunut, on tykyttimeen ja tyhjöputkistoon 

päässyt maitoa. Nämä on ehdottomasti pestävä välittömästi. 
 

Parsinavetan putkilypsykone 
Sankokoneen alipaine otetaan hanaputkistosta. 
Varmistu etenkin, että yhdistelmähanoissa alipaine 
todella otetaan hanaputkesta. Koska sankokoneessa 
maitoa ei nosteta maitoputkistoon, on lehmään vai-
kuttava lypsyalipaine korkeampi kuin tavallisessa lyp-
syssä. Tämän vuoksi sankokoneen kannessa tulee 
olla alipaineen alennusventtiili. Oheisessa kuvassa 
on DeLavalin malli. Venttiilin aikaansaama alipaineen 
aleneminen on sitä suurempi, mitä painavampi ko. 
venttiili on. 
 

Lypsyaseman alaputkikone 
Myös lypsyaseman alaputkikoneessa sankokoneen 
alipaine otetaan hanaputkistosta tai muusta ”ei mai-
topuolen” –putkistosta. Valitettavan usein asemien 
koneista tyhjöhanat puuttuvat. Hanat kannattaa 
tuoda sopivalle käyttökorkeudelle esim. kumiletkun 
avulla, ks. oheinen kuva. Alaputkikoneessa maitoa ei 
nosteta, joten sankokoneessa ei tarvita painavaa 
alipaineen alennusventtiiliä. 
 

Kuva 2. Tyhjöhana kätevällä korkeudella. 

Kuva 1. Sankokoneen alipaineen  
alennusventtiili. 
 



 
 

 S I V U   42 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Lypsyaseman mittasäiliökone 
 

Mittasäiliökoneen mittasäiliön erottelukyky ei varmista antibioottimaidon erilleenlypsyä. 
Käytäntö on osoittanut sekä lypsimen että mittasäiliön välihuuhtelun puutteellisuuden ja 
myös sen, että pienellä käyttövirheellä antibioottimaito saattaa vahingossa karata elintar-
vikemaidon joukkoon. Niinpä ainoa keino lypsää antibioottimaito erilleen on käyttää san-
kokonetta, jonka alipaine on otettu tyhjöpuolelta. Sankokoneessa saatetaan tarvita alipai-
neen alennusventtiiliä, etenkin jos laitteiston alipaine on 45 kPa tai suurempi. 
 
Yhden neljänneksen erilleenlypsy 

 
Oheisen kuvan tyyppiset yhden neljänneksen eril-
leenlypsyyn tarkoitetut erillislypsimet soveltuvat vain 
solupitoisen maidon erotteluun. Maidon virtaus saat-
taa muuttua niin paljon, että erillislypsimen käyttö 
häiritsee automaattisten lypsimenirrottimien toimin-
taa. Lisäksi lypsimen paino jakautuu epätasaisesti, 
mikä lisää epätasaista tyhjenemistä. Laitteen kytke-
misen yhteydessä lypsykoneeseen pääsee helposti 
suuriakin määriä ilmaa, mikä voi häiritä muiden leh-
mien lypsyä. 

Kuva 3 Solumaitoa tuottavan nel-
jänneksen erilleenlypsyyn tarkoitettu 
erillislypsin. 
 



 
 

 
 S I V U  43 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Liite 2. Maidon laatukriteerit 
 

Alla olevaan taulukkoon on koottu maidon laatutekijät ja niihin vaikuttavat seikat. Lypsy-
tekniikalla on merkittävä vaikutus kaikkiin maidon laatutekijöihin. 

 
Taulukko 1. Maidon laatutekijät ja niihin vaikuttavat seikat. 0= ei lainkaan vaikutusta, 10 = erittäin 
voimakas vaikutus.  
Maidon  
laatutekijät 

Navetta – Lehmä Lypsykone Lypsytekniikka Tilasäiliö 

 Tekniset 
olosuht. 

Hygie-
nia 

Toiminta Puhtaus Utareen 
puhtaus

Lypsy Toiminta Puhtaus

Kokonais-
bakteerit 1 2 1 10 4 3 10 8 

Soluluku 6 4 8 2 5 10 0 0 

Itiöitä  
muodostavat  
bakteerit 

2 5 3 1 6 5 1 1 

Haju ja maku 2 3 4 8 3 5 6 5 

Muokkautuminen 
(FFA-arvo) 0 0 10 0 0 5 8 0 

 
Maidon laatutekijät ja niiden vaikutus maitotuotteiden laatuun 

 
Kokonaisbakteerit: Terveen lehmän utareessa muodostuvassa maidossa ei ole baktee-
reita. Niitä tulee maitoon ensimmäisen kerran vedinkanavassa. Maidon bakteereista suu-
rin osa on peräisin eri pinnoilta (lypsylaitteisto, tilasäiliö, lehmän utare, vetimet). Myös lyp-
säjän henkilökohtaisella hygienialla on merkityksensä. 
 
Maidossa bakteerien lisääntyminen riippuu lämpötilasta, ajasta ja esiintyvistä bakteerila-
jeista. Jokaisella bakteerilajilla on tyypillinen kasvukäyränsä. Meijeriin saapuvan raaka-
maidon bakteeripitoisuuteen vaikuttavat ensisijaisesti tilan tuotantohygienia, maidon läm-
pötila tilasäiliössä ja säilytysajan pituus. 
 
Lypsyä seuraavan 2 vrk:n aikana maidon bakteerimäärät eivät yleensä juuri muutu, mikäli 
säilytyslämpötila on alle +4 oC. Tilasäiliön toiminta vaikuttaa siten olennaisesti bakteerien 
kasvuun. Tilasäiliössä maidon bakteeristo kehittyy siten, että psykrotrofit eli kylmässä viih-
tyvät bakteerit alkavat kasvaa valtalajiksi. Parhaiten lypsyhygieniaa kuvaa maidon kolibak-
teeripitoisuus, joka voidaan tarvittaessa erikseen määrittää.  
Maidon korkea bakteeripitoisuus voi aiheuttaa maitotuotteisiin haju- , maku- ja rakennevir-
heitä. Maidon pastörointi tuhoaa maidossa olevat bakteerit, mutta ei bakteereiden aiheut-



 
 

 S I V U   44 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

tamia makuvirheitä. Lainsäädännön mukaan tilalta luovutettavassa maidossa saa olla 
korkeintaan 100 000 pmy/ml (pmy = pesäkkeitä muodostava yksikkö, kahden kuukauden 
geometrinen keskiarvo, vähintään 2 näytettä/kk). Suomalaisen maidon bakteerikeskiarvo 
on noin 5600 pmy/ml (v. 2005). 
 
Soluluku: Lehmän maidossa on aina soluja. Nämä solut ovat valkosoluja, jotka suojelevat 
lehmää ja utaretta ulkoisia ärsykkeitä, esim. bakteereita vastaan. Ei ole olemassa yhtä 
ainoaa terveen ja sairaan lehmän solurajaa, mutta maidon koostumuksessa alkaa tapah-
tua muutoksia, kun soluluku ylittää 50 000 kpl/ml. Yli sadantuhannen solupitoisuutta pide-
tään epäilyttävänä ja yli kahdensadan tuhannen solupitoisuutta tulehduksen merkkinä. 
 
Solulukua voidaan pitää karjan utareterveyden mittarina. Mikäli soluluku on korkea, leh-
mät eivät ole täysin terveitä ja tuottajalle muodostuu tulonmenetyksiä. Utaretulehdusta 
sairastavat lehmät lypsävät vähemmän kuin terveet, hoitokustannukset ja työmäärä li-
sääntyvät. Lisäksi on huomioitava, että utaretulehduksen takia poistettavat lehmät lisäävät 
maidontuotannon kustannuksia. 
 
Lainsäädännön mukaan tilalta elintarvikkeeksi luovutettavan maidon soluluvun kolmen 
kuukauden geometrinen keskiarvo ei saa ylittää 400 000 solua/ml (yksi näyte/kk). Suo-
messa solupitoisuus tutkitaan käytännössä kaksi kertaa kuukaudessa. Suomalaisen mai-
don soluluvun keskiarvo on 132 000 kpl/ml (v. 2005). 
 
Lypsäminen vaikuttaa lehmien utareterveyteen ja sitä kautta maidon solupitoisuuteen. 
Korkea maidon solupitoisuus aiheuttaa maitotuotteisiin haju- ja makuvirheitä, tuotteiden 
säilyvyys ja juustosaanti heikkenevät. 
 

Itiöitä muodostavat bakteerit: Pilaantu-
neesta tai huonosti säilyneestä säilörehus-
ta lähtöisin olevat itiölliset bakteerit, kuten 
voihappobakteerit, kulkeutuvat lannan ja 
navettailman välityksellä lypsettävään 
maitoon. Itiöpitoisesta maidosta ei pystytä 
valmistamaan hyvälaatuista juustoa. Voi-
happokäynyt juusto maistuu pahalta ja 
näyttää epänormaalilta. Sitä ei voida myy-
dä sellaisenaan, vaan se käytetään sula-
tejuuston raaka-aineena. Pahimmassa 
tapauksessa juusto on täysin pilaantunut, 
eikä sovellu lainkaan elintarvikkeeksi.  

 
 

Kuva 1. Itiöpitoisesta maidosta valmistettua 
juustoa. Kuva: Valion arkisto. 



 
 

 
 S I V U  45 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Vapaat rasvahapot (FFA-arvo): Maidon muokkautuminen lisää maidossa olevien vapai-
den rasvahappojen määrää. Tämän seurauksena maitoon ja maitotuotteisiin kehittyy 
härski makuvirhe. Jos lypsykoneeseen päästetään lypsyn aikana suuria ilmamääriä, maito 
muokkautuu ja seurauksena syntyy härski makuvirhe. Ryöppyinä maidonkokoojalle tuleva 
maito on yksi osoitus maidon muokkautumisesta. Syynä voivat olla joko huolimaton lypsi-
men käsittely, maitoputkiston alimitoitus tai maitoputkiston riittämätön kaltevuus. Maito-
putkistossa, maidonkokoojassa tai maitopumpussa olevat ilmavuodot aiheuttavat myös 
maidon muokkautumista. Myös maidon siirtoletku/putki tilasäiliöön voi aiheuttaa maidon 
muokkautumista. Tuleva maito olisi hyvä johtaa lähelle tilasäiliön pohjaa, tilasäiliössä ole-
van maidon pinnan alle. 

 
Haju- ja makuvirheiden muita mahdollisia syitä 
Edellä olevassa taulukossa mainitun vapaiden rasvahappojen lisäksi maidon haju- ja ma-
kuvirheitä voi syntyä esimerkiksi seuraavista syistä: 

 heikkolaatuinen rehu tai juomavesi 
 loppulypsykauden maito 
 ruokinnan epätasapaino 
 jotkut kasvit  
 utaresairaan lehmän maito 
 häiriöt lehmän hormonitoiminnassa 
 jäämät vedintenhoitoaineista 
 jäämät pesu- ja desinfiointiaineista 
 puutteellinen maitohuoneen tai navetan ilmanvaihto 
 tilasäiliön ja lypsykoneen puhtaus 

 
 



 
 

 S I V U   46 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Liite 3. Poikkeavaa maitoa lypsävien eläinten merkintä, lypsäminen 
ja maidon käyttö 

 
Tilakohtainen työohje, jonka tuottaja laatii ohjeeksi esim. lomittajalle. 
 
1. Antibioottihoidon aikana 
merkintä   _______________________________________________________________ 
lypsäminen   _____________________________________________________________ 
maidon hävitys   __________________________________________________________ 
 
2. Ummessa, umpeutettu neljännes, umpeen menossa 
merkintä   _______________________________________________________________ 
umpeutettavan lypsy    _____________________________________________________ 
maidon käyttö     __________________________________________________________ 
 
3. Poikineen lypsy 
merkintä   _______________________________________________________________ 
lypsyaika ja –tapa   ________________________________________________________ 
maidon käyttö ja säilytys  ___________________________________________________ 
 
4. Utaretulehdus tai solulehmä 
merkintä ________________________________________________________________ 
lypsy ___________________________________________________________________ 
maidon käyttö   ___________________________________________________________ 
 
5. Muuten poikkeavaa maitoa lypsävä lehmä 
merkintä ________________________________________________________________ 
lypsy ___________________________________________________________________ 
maidon käyttö ____________________________________________________________ 
 
6. Sairaan lehmän lypsy ja maidon käyttö 
makaava lehmä  __________________________________________________________ 
vedinvamma _____________________________________________________________ 
kuumeinen_______________________________________________________________ 
 
7. Erillisessä astiassa olevan meijeriin menevän maidon merkintätapa 
_______________________________________________________________________ 
_______________________________________________________________________ 



 
 

 
 S I V U  47 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Liite 4. Utareen ja vetimen rakenne 
 

Kuva 1. Lehmän utaretta kannattelevat kannatinsiteet. 
Utareen sisällä olevan keskisiteen (1) pettäessä utare 
repsahtaa, jolloin lypsy vaikeutuu huomattavasti. Yksi 
sujuvan lypsyn perusedellytyksiä on se, että utare on 
tasapainoinen ja että lypsin mahtuu roikkumaan vapaasti 
lehmän alla. Kuva: Mejeriföreningen, 2004. 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 

Kuva 2. Utareessa oleva maito on tavallaan kahdessa uta-
reen osassa. Noin 20 % maidosta on utareen alaosassa, 
vedin- (4) ja maitokammioissa (3) sekä suurissa maito-
tiehyeissä (2). Noin 80 % maidosta on utareen yläosassa 
olevissa maitorakkuloissa (1) ja pienissä maitotiehyeissä. 
Utareen alaosassa oleva maito on helposti lypsettävissä 
pois, mutta maitorakkuloissa olevan maidon lypsämiseen 
tarvitaan ehdottomasti lehmän apua. Alaosassa olevan 
maidon osuus on suurimmillaan korkean tuotoksen aikana 
ja pienenee tuotoskauden loppua kohti. Maitokammioiden 
tilavuus kasvaa lehmän iän myötä. Kuva: Mejeriföreningen, 
2004. 
 
 

 
 
Kuva 3. Maito muodostuu maitorakkuloissa (alveoli) veren 
ainesosista. Maitorakkuloita ympäröivät lihassolut (1) 
supistuvat kasaan oksitosiinihormonin vaikutuksesta, 
jolloin rakkula tyhjenee ja maito laskeutuu utareen alaosiin. 
Vain oksitosiini kykenee tyhjentämään maitorakkulat. 
Oksitosiinia erittyy lehmän aivolisäkkeestä. Lehmän 
utareen pyyhkiminen saa aikaan hermoimpulssin, joka 
käynnistää oksitosiinin erittymisen aivolisäkkeestä. Oksito-
siini kulkeutuu verenkierron mukana maitorakkuloiden 
lihassoluihin. Kuva: Mejeriföreningen, 2004. 
 
 
 

 
 
 

1 

1 

2 

3 

1 1 

4 

2 2 

1 
Maitorakkulan 
solu 



 
 

 S I V U   48 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Kuva 4. Utareen verenkierto. Vetimessä 
on runsaasti suonitusta. Kuva: Nickel, 
R., Schummer, A. & Seiferle, E. The 
Anatomy of the Domestic Animals, Vol 
3. Verlag Paul Parey, Berlin 1981. s. 
516. 
 

 
 
 
 
 
 
 

 
Yhden maitolitran tuottamiseksi utareessa pitää kiertää noin 500 litraa verta. Jokaisen 
vetimen juuressa on Fürstenbergin laskimokehä. Valtimoiden ja laskimoiden lisäksi uta-
reessa on runsaasti imusuonistoa, jonka tehtävänä on kuljettaa kudosnesteitä imusolmuk-
keisiin. Jokaisessa vetimessä on pienten imusuonien, valtimoiden ja laskimoiden verkos-
to. Lypsykoneen puutteellinen toiminta voi häiritä sekä laskimoiden että imusuoniston toi-
mintaa estämällä veren ja kudosnesteiden kulkua. 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Vedinkanavan pituus on keskimäärin 10 mm. Kanavan yläpäässä on Fürstenbergin roset-
ti. Vedinkanavan halkaisija vaihtelee suuresti, mutta keskimäärin se on 2-3 mm. 

Kuva 5. Vedin avattuna. Vedinkana-
van poimuinen rakenne erottuu hyvin. 
Kuva: Valio Oy. 

Kuva 6. Vedinkanavan sulkijalihakset ja 
säikeet ovat verkkomaisesti lomittain 
vedinkanavan ympärillä. Kuva: Paulrud, 
C.O. 2003. 



 
 

 
 S I V U  49 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Keratiini – vedinkanavan tiiviste ja ”kärpäspaperi” 
 
Kuvassa 7 näkyy, että oikealla olevan sulkeutunut vedinkanava ei ole täysin sulkeutunut, 
sillä poimujen väliin jää tyhjää tilaa. Vedinkanavasta erittyvän keratiinin (hilse) tehtävänä 
on sulkea nämä muuten avoimiksi jäävät kohdat. Niinpä keratiinia voidaan verrata oven tai 
ikkunan tiivisteeseen. Keratiinin tehtävänä on myös toimia eräänlaisena ”kärpäspaperina”, 
johon vedinkanavaan tunkeutuvat bakteerit kiinnittyvät. Lypsyn yhteydessä uloin kera-
tiinikerros irtoaa ja huuhtoutuu ulos maitovirtauksen mukana. Keratiinia pitää poistua ve-
dinkanavasta sopivasti, jotta bakteeripitoinen keratiini poistuisi vedinkanavasta. Keratiinin 
liiallinen poistuminen kuitenkin jättää vedinkanavan osittain auki. Katso myös liite 8. Li-
säksi keratiinissa on antibakteerisia proteiineja ja rasvahappoja.  
 

 
 
 
 
 
 
Kuva 7. Periaatepiirros vedin-
kanavasta. Vasemmalla vedin-
kanava on auki ja oikealla 
kanava on kiinni. Kuva: Paulrud, 
C.O. 2003. 
 
 
 

 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 



 
 

 S I V U   50 

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Liite 5. Tyhjälypsyn vaarat lypsyn alussa ja lopussa 
 

Tyhjälypsyä voi esiintyä sekä lypsyn alussa että lopussa. Yleensä maidon virtaus vetimes-
tä loppuu selkeästi. Jos kone on kiinni vetimessä, vaikka maitoa ei tule, katsotaan tämä 
tyhjälypsyksi. Tervettä neljännestä ei tule koskaan lypsää aivan tyhjäksi. 
 
Maidosta tyhjä vedin on veltto ja halkaisijaltaan pienempi kuin maitoa täynnä oleva vedin. 
Tämän johdosta lypsykoneen nännikumin sukkaosan ja vetimen välillä on tavallista pie-
nempi kitka. Pienen kitkan johdosta nännikuppi kiipeää ylös vetimen juureen. Vetimen 
juurta vasten puristuva nännikumi sulkee vetimen verenkierron ja estää maidon pääsyn 
vetimeen. Juuri näin käy, jos lypsyn alussa lypsin kiinnitetään liian aikaisin velttoon veti-
meen. Lypsyn alussa tyhjälypsy voi johtaa maidonvirtauksen estymiseen, vaikka maito 
myöhemmin laskeutuisikin, koska nännikumi on sulkenut vetimen ja maitokammion väli-
sen yhteyden. 

 
Kuva 1. Paineiskun syntyminen. Kuva: Levesque, 
1998. 
 
 

Tyhjälypsyn aikana myös paineiskut ovat todennäköisiä. Paineisku syntyy, kun nänniku-
min kauluksen ohi pääsee ilmaa, ks. kuva 1. Tyhjälypsyssä lypsykoneen alipaine pääsee 
vetimen sisälle vaurioittamaan limakalvoja. Oheisessa oikeanpuoleisessa kuvassa 2 kat-
koviiva kuvaa alipainetta vetimen sisällä ja yhtenäinen viiva lypsyalipainetta vetimen pään 
alapuolella. Vetimen sisällä vaikuttavan alipaineen vaihtelu johtuu nännikumin liikkeestä. 
Paineiskujen aikana vetimen sisällä on hetkittäin suurempi alipaine kuin vetimen ulkopuo-
lella. Tämä edesauttaa bakteereiden siirtymistä vetimen sisälle. Jopa sahanpurun on to-
dettu siirtyvän vetimen sisälle paineiskujen seurauksena.  
Vetimen sisällä oleva alipaine yhdessä nännikumin liikkeen kanssa muokkaavat herkkiä 
limakalvoja ja niinpä lypsykonetta voidaan tässä tilanteessa pitää myös bakteereiden kas-
vualustan muokkaajana. 

Kuva 2. Alipaine paineiskun aikana vetimessä 
ja vetimen ulkopuolella.  Kuva: Galton 1990. 
 



 
 

 
 S I V U  51      

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Liite 6. Lypsimen asennon merkitys 
 

Lypsimen painon on jakauduttava mahdollisimman tasaisesti utareen neljänneksille. Usein 
tämä onnistuu vain letkunohjaimen avulla. Sillä saavutetaan seuraavia etuja. 

 
 Nopeuttaa eniten lypsävien neljän-

nesten tyhjentymistä 
 Vähentää muiden neljännesten tyhjä-

lypsyä 
 Vähentää tulppaustarvetta 
 Helpottaa hankalien utareiden lypsyä 
 Ehkäisee lypsimen kiipeämistä 
 Ehkäisee lypsimen hörimistä 
 Estää lypsimen kiertymistä 

Kuva 1. Letkunohjain ohikulkulypsyasemalla.   
Kuva: Kaj Nyman. 

Letkunohjain on aina säädettävä lehmä-
kohtaisesti. Letkunohjaimia on monenlaisia. 
Parsilypsyssä ohjainta on liikuteltava yksikön 
mukana ja siksi tämä ominaisuus on otettava 
huomioon. Yleisimmässä käytössä ilmeisesti on 
koukkupäinen kumiletku, joka laitetaan yleensä 
parsiputkistoon vetämään lypsintä oikeaan 
asentoon. Lehmän selkään laitettava ohjain 
liikkuu lehmän mukana, jolloin lypsimen asento 
ei muutu lehmän liikkuessa. 
 
Lypsyasemalla ohjaimet ovat kiinteitä. Osa niis-
tä on hyvinkin yksinkertaisia tai sitten on ole-
massa myös malleja, jotka helpottavat myös 
lypsimen kiinnittämistä kannattamalla lypsintä 
kiinnityksen aikana. Asemalla ohjaimen perus-
säädöt pitää olla oikeat, jotta lypsäjä saa sää-
dettyä lypsimen lehmäkohtaisesti oikein. Väärin 
asennettu tai säädetty ohjain voi heikentää lyp-
syä. 
 
 
Kuva 3. Tässä letkunohjain on väärin säädetty.  
Lypsin on kierteellä ja maidon tulo vetimeen estyy. 
 

 

0

100

200

300

400

500

VE OE VT OT VE OE VT OTJä
lk

im
ai

do
n 

m
ää

rä
, (

g/
ne

ljä
nn

es
)

Kuva 2. Jälkimaidon määrä lypsimen hy-
vällä (vasemmanpuoleiset pylväät) ja 
huonolla asennolla (oikeanpuoleiset pyl-
väät). (Lind, 1986). 



 
 

S I V U  52 
 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

Liite 7. Lypsyn aikaiset utareterveystyön välineet ja toimenpiteet  
 

Solutesti 

Solutestiaine ja koelautanen eli ”lettupannu” kuuluvat jokaisen navetan aktiivivarustukseen 
ja rutiineihin. Solutestiaineita on säilytettävä ja käytettävä ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi 
solutestiaineen säilytys- ja käyttölämpötilasta pitää huolehtia. Myös tulosten tulkinta pitää 
varmistaa aineen mukana toimitettavasta käyttöohjeesta. Markkinoilla on eri käyttö-
tapoihin tehtyjä solutestiaineita. Perinteinen tapa on ns. 5-portainen tulkinta ja toinen tapa 
on ns. 8-portainen tulkinta. Testin jatkuva käyttö tuo varmuutta testin tekoon ja tulosten 
tulkintaan. 

 
Vedinkasto 
Vedinkaston käyttöön siirtymistä tulee harkita perusteellisesti yhteistyössä eläinlääkärin 
kanssa. Vedinkastoa ei suositella kaikille tiloille rutiininomaiseen käyttöön. Vedinkaston 
käytöllä ei pystytä parantamaan utaretulehduksia tai ratkaisemaan tilan utaretulehduson-
gelmaa, mutta tilaongelmissa uusien tulehdusten ehkäisyssä vedinkastolla on merkitystä, 
erityisesti, jos ongelman aiheuttajina ovat stafylokokit, Streptococcus agalactiae tai ko-
rynebakteerit. Aina täytyy kuitenkin selvittää ongelmien taustalla olevat syyt. Vedinkaston 
käytön vaikutus (uusien utaretulehdusten ehkäisy ja soluluvun lasku) tulee mahdollisesti 
esiin vasta, kun vedinkastoa on käytetty usean kuukauden ajan. Jos vedinkaston käyttö 
lopetetaan, on utareterveyteen kiinnitettävä erityistä huomiota. Vedinkastolla voidaan hoi-
taa kätevästi suuren karjan vedinten voitelutarve, sillä vedinkastoissa on yleensä myös 
ihoa hoitavia aineita.  
 
Vedinkastoa on käytettävä heti lypsinten irrottamisen jälkeen, kun vedinkanava on vielä 
auki. Vedinkastolla on käsiteltävä koko vedin. Vedinkasto tulee kuivata, jos lehmä altistuu 
kylmälle. Kuivaus voidaan tehdä 30 sekunnin vaikutusajan jälkeen. Käytettyä vedinkastoa  

Kuva 1. Lettupannua kallistetaan riittävästi, 
jotta maitoa jää oikea määrä. 

Kuva 2. Solutestiainetta lisätään ohjeiden mu-
kaan. 



 
 

 
 S I V U  53      

 
MTT  Maitokoneet-yksikkö 

ei saa laittaa takaisin alkuperäisastiaan. Vedinkastokuppi on pestävä aina lypsyn jälkeen 
ja myös välillä, jos se likaantuu. Jos vedinkasto on laimennettava, laimennos tehdään 
puhtaaseen astiaan ja veteen.  

 
Suihkevedinkasto on nopeampi käyttää kuin kasteluvedinkasto eikä se likaannu käytössä 
kuten vedinkasto. Toisaalta suihkevedinkaston osumatarkkuus voi olla heikompi ja siksi 
se olisi hyvä tehdä kahteen kertaan.  
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 

Vedinvoide 
 

Vedinvoiteen käytössä pitää olla huolellinen. Voidepurkit ovat 
usein epähygieenisiä. Pumput ja tuubit toimivatkin yleensä 
paremmin. Kesällä voiteessa on ilmeisesti hyvä olla suo-
jakerroin auringonvalon vaikutusten vähentämiseksi. 
Ylimääräinen rasva kerää aina likaa. 
 
 
 
 
 
Kuva 5. Vedinvoiteen on pysyttävä puhtaana. 

 
Utareliivit 
Utareliivit, joiden sisäpuolella käytetään yleensä sanomalehtipaperia tai paksua suojaavaa 
liinaa, suojaavat vetimiä vedinpolkemilta erityisesti parsinavetoissa, joissa on liian lyhyet 
parret ja liian tiukat kytkytlaitteet. Liivit suojaavat utaretta myös hyvin parrella olevalta 
sonnalta ja bakteerimaidolta. Hyvärakenteiset lehmät hyvin hoidetuissa, sopivissa, kuivite-
tuissa parsissa tuskin tarvitsevat utareliivejä. Pihatoissa utareliivit voivat kietoutua esimer-
kiksi pyörivään karjaharjaan tai laumatoverit voivat repiä ne rikki, joten pihatoihin niitä ei 
suositella. 

Kuva 3. Vedinkasto peittää vetimen hyvin. 
Kuppi on kuitenkin pidettävä puhtaana. 
Kuva: Profitable Milking. 

Kuva 4. Suihkevedinkaston käytössä on 
oltava tarkkana, sillä suihke ei välttämät-