Nurmen säilönnän haasteiden hallinta - Rehun säilönnän perusteet ja säilöntäaineen annostuksen vaikutus rehun laatuun Arja Seppälä, Tutkija, MMM MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Jokioinen Erota toisistaan säilönnällinen laatu ja rehun sulavuus, ne ovat kaksi eri asiaa. Sulavuus huononee kasvuston vanhentuessa ja korsiintuessa, mutta siitä riippumatta on mahdollista saavuttaa hyvä säilönnällinen laatu Nuori kasvimassa lehtevää – helpompi tiivistää NURMI PELLOLLA NURMI SÄILÖSSÄ NURMIREHU RUOKINTA- PÖYDÄLLÄ NURMIREHU PÖTSISSÄ TUOTOS TILI kariseminen hengitys puristeneste Sulamaton osa sontaan Maidon laatuvirheet, eläinten sairastelu virhekäyminen Rehun aerobinen pilaantuminen Huono maittavuus Rehun aerobinen pilaantuminen Rajoitettu ruokinta • Tutkimustuloksia nurmen epifyyttifloorasta. (no 3, 4, 10, 11, 22 ja 23 WERMKE ym. 1973, no 1, 8, 12 ja 17 KASZUBIAK ja MUSZYÑSKA 1987, no 5, 6, 14 ja 15 ROOKE 1990, no 2, 13, 19 ja 21 MÜLLER ym. 1993, no 7, 9, 16, 18 ja 20 RAURAMAA 1996). • 1. Bakteerien kokonaismäärä, 2-6. maitohappobakteerit, 7-8. laktobasillien kokonaismäärä, 9-12. kolibakteerit, 13-15. enterobakteerit, 16-17. klostridi-itiöt (log MPN/g), 18-19. homeet, 20-23. hiivat. (Lähde Seppälä 1997) 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 Tutkimustuloksen numero lo g c fu /g keskiarvo max keskiarvo+hajonta keskiarvo-hajonta min Maitohappobakteereja Kolibakteerit Enterobakt Klostridit Hiivat ja homeet Maitohappobakteereista Kaikki maitohap-pobakteerit kasvavat anaerobisesti; useimmiten ne sietävät happeakin. Energiaa ne voivat saada vain sokereista ja niiden kaltaisista käymiskelpoisista komponenteista, kuten eräistä orgaanista hapoista (mm. sitruuna- ja omenahappo). maitohappobakteerit eivät käytännössä ole proteolyyttisiä Homofermentatiiviset maitohappobakteerit tuottavat lähes ainoastaan maitohappoa ja heterofermentatiiviset lisäksi muita tuotteita, kuten etanolia ja hiilidioksidia. Heterofermentatiiviset maitohappobakteerit tuottavat yhdestä glukoosimoolista yhden moolin ATP:a, kun taas homofermentativiset maitohappobakteerit tuottavat sitä kaksi moolia ja näin siten myös solumassaa kaksinkertaisen määrän. Säilörehun käymisen onnistuminen riippuu maitohappobakteerien kasvunopeudesta saatavilla olevalla ravinnolla vallitsevissa ympäristöoloissa. Säilörehussa on havaittu useita eri maito-happobakteerilajeja. Tärkein laji lienee homofermentatiivinen Lactobacillus plantarum, joka voi helpoimmin kolonisoida tuoreen vasta tehdyn rehun ja lisääntyä runsaslukuiseksi (109/g). Lactobacillus-suvun ohella muita säilörehussa havaittuja maitohappo-bakteereita ovat Pediococcus, Enterococcus, Lactococcus, Streptococcus ja Leuconostoc, joista kaksi viimeistä ovat yleisimmät nurmesta löydetyt maitohappobakteerit. Maitohappobakteeriympit • Tyypillisesti sisältävät yhtä tai useampaa maitohappobakteerikantaa • Annostelusuositus pmy/g säilörehua vaihtelee 200 000- 1 000 000, vaikka hinta tuotteella on likimain sama • Uuden tuotteen tuominen markkinoille kallista! • Useampaa kantaa sisältävän ympin kehittäminen kalliimpaa kuin pelkästään yhtä kantaa sisältävän ympin • Onko yksi kanta riittävä varmistamaan maitohappobakteerien kilpailukyvyn? • Tuotteissa usein mukana entsyymejä, kuten sellulaaseja, vakuuttava näyttö niiden antamasta lisähyödystä puuttuu (Kung 2003). Mitä säilörehun säilönnässä tapahtuu? Maitohappokäyminen ja hapettomat olosuhteet ovat säilörehun säilönnän perusta rehun SOKERIT MAITO- HAPPO pH laskee, eli rehusta tulee hapanta haitalliset mikrobit eivät kykene kasvamaan Mitä säilörehun säilönnässä tapahtuu? Maitohappokäyminen ja hapettomat olosuhteet ovat säilörehun säilönnän perusta rehun SOKERIT MAITO- HAPPO pH laskee, eli rehusta tulee hapanta haitalliset mikrobit eivät kykene kasvamaan rehun esikuivaus Happolisä, Annostuksen tasaisuus? maitohappo- bakteeriympit Nurmi niitetään – elämä jatkuu: Kasvisolujen entsyymit pilkkovat sokereita ja valkuaisaineita Sokereita kuluu mikrobien ja kasvisolujen hengityksessä Aerobiset mikrobit jatkavat elämää, jos happea tarjolla – lisääntyvät ja kuluttavat sokereita Pitkittyessään nämä prosessit heikentävät rehun ruokinnallista arvoa, homeiden ja hiivojen lisääntyminen tekee rehusta lämpenemisherkkää ja aerobiset mikrobit heikentävät säilönnän onnistumisen mahdollisuuksia Kasvisolujen entsyymit pilkkovat sokereita ja valkuaisaineita Sokereita kuluu mikrobien ja kasvisolujen hengityksessä Aerobiset mikrobit jatkavat elämää, jos happea tarjolla – lisääntyvät ja kuluttavat sokereita Pitkittyessään nämä prosessit heikentävät rehun ruokinnallista arvoa, homeiden ja hiivojen lisääntyminen tekee rehusta lämpenemisherkkää ja aerobiset mikrobit heikentävät säilönnän onnistumisen mahdollisuuksia HAPPO ähentää entsyymien toimintaa HAPPI pois, eli rehu tiiviisti siilo n/paaliin ESIKUIVAUS HYVISSÄ OLOSUHTEISSA NOPEASTI SIILOON SIILON HUOLELLINEN TIIVISTÄMINEN JA PEITTÄMINEN HUOLEHDITAAN ETTÄ PEITTO PYSYY PÄÄLLÄ Nurmi niitetään – elämä jatkuu: Niiton ja esikuivauksen optimointi - Aamukaste kuivaa pystykasvustosta parhaiten ja sokeripitoisuus nousee auringonpaisteessa – älä niitä turhan aikaisin. Esikuivauksen edut: • Suuremmat hyötykuormat, enemmän sisältöä/paali • Maitohappobakteeriymppien toimintaedellytykset parantuvat • Ei puristenestetappioita, säilönnän onnistumisen edellytykset parantuvat tiettyyn rajaan asti Riskit: • Jos kuivuminen hidasta, tulee hengitystappioita, kariseminen lisääntyy, rehun tiivistäminen voi olla hankalaa • Pidentynyt esikuivaus lisää aerobisten mikrobien määrää rehussa, mikä voi altistaa nopealle lämpenemiselle avaamisen jälkeen Data: Tila-Artturi hanke, graafi, Auvo Sairanen Esikuivauksen merkitys - paaleja 30 vai 20 kpl/ha Sama ilmiö myös siilorehussa: siiloihin sopii enemmän rehun kuiva-ainetta, kun rehussa on vähemmän vettä, siilot riittävät paremmin, puristenestetappiot vähenevät Kuinka kuivaksi ? • Kuiva paali ei jäädy, mutta saattaa lämmetä avaamisen jälkeen • Jos esikuivaaminen venyy tappiot lisääntyvät – karhotus lisää apilan lehtien karisemista • Onko tuloksena herkästi lämpenevä rehu? 14.6.2013 © Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus 13 Mikä ratkaisee? - D-arvo eli sulavuus - säätila ja kuiva-ainetavoite - käytössä oleva korjuumenetelmä - käytössä oleva ruokintamenetelmä - nurmipinta-ala - säilöntäainevalinta - urakoitsijan saatavuus - kasvilaji, edellisen niiton ajankohta - ruokittavan eläimen tarpeet Milloin rehua korjaamaan? Nurmen ensimmäinen sato vanhenee nopeasti, sulavuus laskee keskimäärin 0.5 %-yksikköä päivässä Nurmiheinien ensimmäisen sadon sulavuuden ja sadon määrän mallit nurmirehuntuotannon hallintaan Marketta Rinne1), Timo Pitkänen1), Laura Nyholm2), Juha Nousiainen2) ja Pekka Huhtanen3) Esim. lypsylehmillä, jotta maitotuotos ei laskisi tarvitaan väkirehua 0.5 kg/vrk/lehmä lisää kompensoimaan tuo säilörehun sulavuuden heikkeneminen yhden päivän aikana. MUTTA, kun huomioidaan kokonaisuus, asia monimutkaistuu - Kakkossato – milloin se korjataan, sen sulavuus ja määrä? - Onko tarkoitus korjata kolme satoa? Miten sulavuudeltaan erilaiset rehut hyödynnetään ruokinnassa, muut rehut Kasvuston tarkkailu (määrä ja sulavuus) ja sääennusteiden seuranta aivan jatkuvaa – urakoitsijoiden puhelinnumerot käsillä, aineet ja muovit valmiina, pellolle rynnätään heti kun riittävät reunaehdot täyttyvät: - eli on korjattavaa riittävästi, jotta korjuu on mielekästä - sää kohdallaan - Poutapäiviä ei ole vara tuhlata Huonosta säilönnällisestä laadusta ei ole mitään iloa – tavoitteena aina hyvä tai kiitettävä säilönnällinen laatu Analysoimalla rehut ja suunnittelemalla koko karjan ruokinnan rehut voidaan kohdentaa oikeille eläinryhmille. Jotain käytännön näkemyksiä Kasvavat karitsat: - Kiitettävä säilönnällinen laatu - Huippusulavuus (mielellään D-arvo 700 g/kg ka) - lyhyt silppu helpottaa syöntiä - apilaa sopivasti (pelkkä apila voi lisätä ripulin riskiä) Erilaatuisten rehujen kohdentaminen lammasryhmille: Emot tiineyden alussa ja keskivaiheilla: - hyvä tai kiitettävä säilönnällinen laatu - myös korsiintuneempi rehu kelpaa - lyhyt silppu helpottaa syöntiä, mutta ei välttämätöntä Imettävät emot: näiden kahden ryhmän välissä, Nämä hyötyvät apilapitoisesta rehusta, eivätkä ole niin herkkiä ripulille kuin kasvavat karitsat Rajoita apilaa astutettavilla ! Kakkossato: Kuolleen kasvimassan osuuden lisääntyminen laskee sulavuutta – seuraa kasvuston kehittymistä Esim. tämä kakkossadon apilanurmi oli päällisin puolin hyvän näköinen, mutta tyvellä paljon kuollutta kasvimasssaa - rehun D-arvo saattaa jäädä alle 600 g/kg ka - lisäksi aerobisia mikrobeja PALJON, jotka voivat altistaa rehun virhekäymiselle tai nopealle lämpenemiselle siilon avaamisen jälkeen - tyypillisesti kakkossadon esikuivausolosuhteet eivät ole optimaaliset – jos massaa paljon, kuivuminen tosi hidasta Märän rehun riskit - Rehun pH:n tulisi laskea alle neljän, jotta voihappokäymisen riski vältetään. Rehun omat sokerit eivät ehkä tähän riitä ja pH ei laskekaan maitohappokäymisellä kyllin alas jolloin virhekäyminen voi alkaa. Tuloksena pahanhajuinen rehu, jossa mahdollisesti voihappobakteerien itiöitä ja rehun maittavuus heikentynyt. - Biologisilla säilöntäaineilla rehun esikuivaus on onnistumisen ehto - Märän rehun kanssa puristenestetappiot voivat olla suuret (jopa 10 % kuiva-aineesta) Puristenesteessä rehun arvokkaimpia ravintoaineita, lisäksi se rehevöittää voimakkaasti vesistöjä. Rehun puhtaus, rehun sekaan ei saa joutua epäpuhtauksia • Vanha kulo voi pilata rehun laadun • Samoin suojaviljan liian korkea sänki • Lietteen levitys sijoittamalla, kasvuston pitää ehtiä puhdistua, lietejäämät laaturiskejä (listeria, enterobakteerit, voihappobakteerit) • Etanat? • Raadot? Kuva: Eeva Saarisalo Riittävä ja huolellinen tiivistys! Muista erityisesti reunat. K u va t: E ev a Sa ar is al o Onhan työvoimaa myös siilon peittämiseen? Muista minimoida aerobinen vaihe! Paalirehu: käärintä mahdollisimman pian, ja riittävä määrä kerroksia Kuva: Eeva Saarisalo Paalit siirretään heti paalauksen ja käärinnän yhteydessä varastointipaikalle. Paalien siirron suunnittelu siten, että keväällä/kesällä syötettävät paalit voidaan syöttää viikon sisällä siirrosta jälkilämpenemistappioiden minimoimiseksi. Kun rehu on säilössä Rehu on kasvisoluja. -Kasvisolujen sisällä ovat helposti sulavat ravintoaineet: sokerit ja valkuaisaineet - Kuitu on solujen seinämärakenteissa, kuidun sulatus on hitaampaa, ja siihen pystyvät vain eräiden mikrobien tuottamat entsyymit. Rehumassan seassa on myös mikrobeja, eli bakteereita, hiivoja ja homeita. Näistä hyödyllisiä säilönnän kannalta ovat maitohappobakteerit. Säilössä mikrobien toiminta jatkuu • AEROBISET MIKROBIT: • Sokerit + happi → hiilidioksidi + vesi • ANAEROBISET MIKROBIT: • Sokerit → käymistuotteet (maitohappo, etikkahappo, voihappo, etanoli), Huolellisesti tiivistetyssä ja peitetyssä säilössä happi loppuu nopeasti, ja sokeria säästyy Maitohappobakteerien käymistuotteista pääosa on maitohappoa SÄILÖNNÄN ONNISTUMISEN MITTARIT rehun SOKERIT MAITO- HAPPO pH laskee, eli rehusta tulee hapanta haitalliset mikrobit eivät kykene kasvamaan rehun esikuivaus happolisä maitohappo- bakteeriympit Haitallisten mikrobien toiminnasta kertovat: * ammoniakkityppi * haihtuvat rasvahapot * Liukoisen typen osuus www.mtt.fi/artturi 3,4 3,6 3,8 4 4,2 4,4 4,6 4,8 5 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 pH Kuiva-aine % happamuus on yleistä hygieenisyyttä kuvaava termi, koska se on tärkein mikrobien kasvutekijä (A.I. Virtanen) Hyvä Riski Huono pH alle 4,0 4,0 - 4,5 yli 4,5 Happamuus (pH) on tärkein säilörehun säilönnällisen laadun mittari Maito- ja muurahaishappo Kumpikin rehua säilöviä happoja kuvaa käymisen voimakkuutta ja/tai säilöntäaineen määrää rehussa tavoitearvo riippuu säilöntämenetelmästä (säilöntäaine, esikuivaus) • AIV-happosäilöntä 40-60 g/kg ka • Biol. säilöntä 50-80 g/kg ka • Jos paljon maitohappoa, maittavuus voi heikentyä Hyvä Riski Huono Maito- ja muurahais- happo g/kg ka 35 - 80 80 - 100 yli 100 Haitallisten muutosten määrästä säilönnän aikana kertovat: Hyvä Riski Huono Ammoniakkitypen osuus kokonaistypestä, % alle 7 7 - 10 yli 10 Liukoisen typen osuus kokonaistypestä, % alle 50 50-70 yli 70 Haihtuvat rasvahapot g/kg ka alle 20 20 - 30 yli 30 Kertovat valkuaisen hajoamisesta mikrobien toiminnan vaikutuksesta Virhekäymisen tuotteita, eivät ole yhtä voimakkaita happoja kuin maitohappo, joten eivät laske pH:ta yhtä tehokkaasti Sokerit • Rehun sokeripitoisuuden tavoitearvo on 50 - 150 g/kg ka. • Vaikka käyminen olisi onnistunut hyvin, pieni sokerivara on tarpeen. • Märehtijällä ei sinänsä ole sokerin tarvetta, mutta jos säilörehussa on liian vähän sokeria, voihappokäymisen riski on varsin suuri. Aerobinen stabiilisuus • kertoo rehun lämpenemisherkyydestä siilon avaamisen jälkeen • = aika, jonka rehu säilyy lämpenemättä ja pilaantumatta sen jälkeen kun se on altistettu hapelle SÄILÖ AVATAAN Mikrobit saavat happea käyttöönsä pH nousee Hengityksessä rehuun tulee kosteutta Maitohappoa ja muita käymistuotteita hapetetaan Haitallisten mikrobien kasvua rajoittaneet olosuhdetekijät ovat muuttuneet niille suotuisiksi ! lämpötila nousee OLOSUHTEET PILAANTUMISESSA: •Ei liian hapanta, •sopivasti kosteutta, •happea tarjolla •helposti sulatettavia ravintoaineita tarjolla + lämpötila lämpötila nousee ravintoainetappiot Mykotoksiinit Listeria, ym. Maittavuus heikkenee Hiilihydraatit ja orgaaniset hapot hapetetaan jne… Seosrehussa ongelma kärjistyy: • Seokseen lisätään helposti sulavia hiilihydraatteja • Seokseen tulee mahdollisesti lisää aerobisia mikrobeja muiden rehukomponenttien mukana • Sekoituksen yhteydessä myös happea sekoitetaan rehuun • Laitteita vaikea puhdistaa kunnolla, jolloin vanha rehu ymppää uuden erän pilaajamikrobeilla • Rehuseos saattaa seisoa ruokintapöydällä parikin päivää • Kesällä lämpö edistää hiivojen kasvua Miksi rehu ei maita? Aerobisen stabiilisuuden parantaminen: Pilaajamikrobien kasvua on pyrittävä estämään kaikissa rehuntekovaiheissa (esikuivatus-, korjuu-, säilöntä- ja ruokinta) Aerobista stabiilisuutta parantavat säilöntäaineet tai lisäaineet? Edullisinta käyttää säilöntäaineita eri rehukomponenttien säilönnässä sen sijaan, että pyrkisi hillitsemään seosrehun lämpenemistä lisäämällä aineita seosrehuun. Rehun sulavuus ratkaisee virtauksen sontaan MAITO SONTA REHU Sulaneiden ravintoaineiden hyväksikäyttö suhteellisen vakio tavanomaisilla ruokinnoilla HELPOIMMIN VOIDAAN VAIKUTTAA SYÖNNIN MÄÄRÄÄN ! LYPSYLEHMIEN SYÖNNIN VAIHTELU SELITTÄÄ PÄÄOSAN VAIHTELUSTA MAITOTUOKSESSA Säilörehun syönti-indeksi • rehun koostumuksen vaikutukset syönnin suhteelliseen muutokseen, • Yksi indeksipiste vastaa 100 g eroa kuiva-ainesyönnissä/päivä • Syönti-indeksin vertailurehu: • • Nurmiheinäsäilörehu, joka korjattu kesän ensimmäisestä • sadosta • • Kuiva-aineen (KA) pitoisuus 250 g / kg • • D-arvo 680 g/kg KA (68 %) • • Kokonaishappoja 80 g / kg KA (Hapot) maitohappo + haihtuvat rasvahapot • • Kuitupitoisuus (NDF) 550 g/kg KA -15.0 -10.0 -5.0 0.0 5.0 10.0 600 620 640 660 680 700 720 Säilörehun D-arvo, g/kg KA S R -s y ö n ti -i n d e k s ip is te e t ? Syönti todennäköisesti laskee nopeammin erittäin huonosti sulavia rehuja käytettäessä Kun D-arvo kasvaa 10 g/kg KA (=1 prosentti- yksikön), säilörehun syönti lisääntyy 175 g KA/pv Ref. Marketta Rinne, ProAgria MaitoValmennus 2008 ●Kun käymishappojen määrä lisääntyy 10 g/kg KA, syönti vähenee 128 g KA/pv ●Hyvitystä ei tehdä, kun pitoisuus alle 40 g/kg KA -10.0 -5.0 0.0 5.0 10.0 20 40 60 80 100 120 140 Säilörehun happopitoisuus, g/kg KA S R -s y ö n ti -i n d e k s ip is te e t Ref. Marketta Rinne, ProAgria MaitoValmennus 2008 -5 0 5 10 15 20 0 0.2 0.4 0.6 0.8 1 Osuus säilörehun kuiva-aineesta S R -s y ö n ti -i n d e k s ip is te e t Palkokasvit Kokoviljasäilörehu Palkokasvien ja kokoviljasäilörehun lisääminen vaikuttavat säilörehun syöntiin käyräviivaisesti  Oletus, että koostumus muuten vakio Käytännössä pitoisuudet huomioidaan 0.5:en asti Ref. Marketta Rinne, ProAgria MaitoValmennus 2008 -10.0 -7.5 -5.0 -2.5 0.0 2.5 5.0 7.5 10.0 150 250 350 450 550 650 750 850 Säilörehun kuiva-ainepitoisuus, g/kg S R -s y ö n ti -i n d e k s ip is te e t Säilörehun kuiva-ainepitoisuudella on itsenäinen käyräviivainen vaikutus syöntiin Välillä 500-850 g/kg, syönti vähenee suoraviivaisesti tasolle 250 g/kg Maksimi 420 g/kg Ref. Marketta Rinne, ProAgria MaitoValmennus 2008 Säilörehun kuitupitoisuudella on lievä itsenäinen vaikutus rehun syöntiin -3 -2 -1 0 1 2 3 4 5 6 7 300 350 400 450 500 550 600 650 Säilörehun kuitupitoisuus, g/kg KA S R -s y ö n ti -i n d e k s ip is te e t Ref. Marketta Rinne, ProAgria MaitoValmennus 2008 Lisäksi lampailla • Lyhyt silppu helpottaa syöntiä ja parantaa siten karitsoiden kasvua NURMI PELLOLLA NURMI SÄILÖSSÄ NURMIREHU RUOKINTA- PÖYDÄLLÄ NURMIREHU PÖTSISSÄ MAITO-TUOTOS MAITO- TILI Rehujen analysointi auttaa suunnittelussa Säilöntäaineen valinta • Markkinoilla kymmeniä erilaisia aineita Hapot: - pääasiassa muurahaishappoa sisältävät - Vähemmän syövyttävät happopohjaiset - Lisäksi aerobista stabiilisuutta parantavat happopohjaiset Biologiset - Pelkästään homofermentatiivisia kantoja sisältävät tuotteet - Myös heterofermentatiivisia kantoja sisältävät tuotteet - Useiden kantojen yhdistelmät - Mahdollisesti lisänä suola (bentsoaatti, sorbaatti) parantamassa aerobista stabiilisuutta Suolat (bentsoaatti, sorbaatti ym.) - Vaikutus aerobiseen stabiilisuuteen Säilöntäaineen valinta • Nykyisin Suomen markkinoille tulevia säilöntäaineita ei ole pakko testata enää Suomessa, EU-tason hyväksyntä riittää • Säilöntäainemarkkinoilla on kova kilpailu elintilasta, ja markkinointiargumenttien tueksi valmistajat teettävät tutkimuksia myös puolueettomilla tutkimuslaitoksilla • Esim. 2010 tehtiin vertailu säilöntäaineiden tehokkuudesta/toimintavarmuudesta 9 käsittelyä × 2 esikuivaustasoa × 3 rinnakkaista = 54 siiloa Lactic acid bacteria and entzymes Lactobacillus plantarum Lactobacillus plantarum (DSM No 11672) Pediococcus acidilactici (DSM No 11673), cellulase Pediococcus acilacti Lactobacillus plantarum cellulase Enterococcus faecium BIO 34 (DSM 3530) Lactobacillus brevis IFA 92 (DSM 19456) Lactobacillus plantarum IFA 96 (DSM 19457)" Salts etc. Lactobacillus plantarum (LSI ja L-256), Pediococcus acidilactici (P6 ja P11), Lactococcus lactis (SR3.54 NCIMB 30117) Enterococcus faecium (M74 NCIMB 11181), cellulase, sodiumbentsoate -sodiumbentsoate -potassiumsorbate -sodium nitrite Acids Formic acid 44% Sodium formiate 20% Propionic acid 12% Bentsoic acid 1,5% Glyseroli 1 % Water 21,5% Formic acid 60% Ammoniumformiate 20% Water 20 % Nurmen ensimmäinen sato, olosuhteet täydelliset, rehu taatusti puhdasta, Alempi esikuivaustaso (ka 22%) korjattiin lähes heti niiton jälkeen, korkeampi esikuivaustaso (ka 54 %) seuraavana aamuna Millaisia rehuista tuli, kuiva-aine 22 % Aine Millainen rehu Laatu- arvosana Syönti- indeksi Aerobinen stabiilisuus Ilman säilöntäainetta pH 4,3 jäi hieman liian korkeaksi sokerit likimain loppuivat, käymisessä syntyi paljon etikkahappoa ja etanolia 6-7 96 Hyvä, yli 300h Lactofast, Feedtech F18, Josilac, Feedtech F22 pH alle 4, sokereita jäljellä 50 g/kg ka, runsaasti maitohappoa, muita käymistuotteita vähän 9 95-97 Rehut lämpenivät nopeasti (30-50h) avaamisen jälkeen Biomin Stabil pH alle 4, sokereita vähän, runsaasti maitohappoa ja etikkahappoa 7-8 95 Parempi aerobinen stabiilisuus (130h) kuin homofermentatiivisilla ympeillä Safesil pH alle 4, sokereita vähän, maitohappoa ja etikkahappoa, etanolia 7 97 Hyvä, yli 300h Hapot, Nova ja Prima pH alle 4, sokereita vähän, maitohappoa ja hieman etikkahappoa, etanolia 7-8 102-103 Varsin hyvä, yli 200h Säilörehut, kuiva-ainetta 54 % 14.6.2013 A F E F D E B C D 0 1 2 3 4 5 6 Control AIV Lactofast Biomin® Stabil Feedtech F18 Josilac Feedtech F22 Safesil AIV Nova AIV Prima g /k g D M pH 14.6.2013 F B D A E C F G F 0 10 20 30 40 50 60 70 g /k g D M Lactic acid AB B B AB B AB AB A B 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 g /k g D M Sugar Säilörehut, kuiva-ainetta 54 % C C A BC C BC B C B 0 2 4 6 8 10 12 14 16 g /k g D M Acetic acid B B A B B AB B B B 0 50 100 150 200 250 Rehuista tehtyjen seosrehujen aerobinen stabiilisuus Säilöntäaineen valinta • - happopohjaiset aina varmimmat jos ka< 25% tai jos esim. esikuivaus on venynyt epäsuotuisissa oloissa • - maitohappobakteeriymppeillä vain esikuivattua rehua (ka > 25%) ja suotuisissa säilöntäolosuhteissa • MUISTA: APILA on haasteellisempaa säilöttävää kuin heinäkasvit • Jos huolta rehun lämpenemisongelmasta, erityishuomio, että aerobisten mikrobien kasvu jää mahdollisimman vähäiseksi säilönnän eri vaiheissa, myös säilöntäaine voidaan valita erityisesti ottaen tavoitteeksi hyvä rehun aerobinen stabiilisuus, heijastuu myös seosrehuun. Aerobista stabiilisuutta parantavat: bentsoaatti, sorbaatti, propionihappo, etikkahappo, heterofermentativiiset maitohappobakteerit • Entä jos hankkisi useampia aineita erilaisia tarpeita varten? Entäs Meneekö ainetta oikea määrä? • Ovatko karhonkoko, korjuukoneen teho/ajonopeus ja säilöntäainepumpun teho sopivassa suhteessa toisiinsa ? Pumpun skaala saattaa loppua kesken tilanteiden vaihtuessa – Mittaa ! Meneekö säilöntäaine rehuun? - Suuttimien sijainti – erityisesti, jos karho on kapea suhteessa noukinpöytään - Haihtumistappiot? Entäpä säilöntäaineen annostelu ? Juha Luhtanen, NurmiArtturi-hanke ProAgria Maitovalmennus 2012 Matts Nysand,MTT Artturi-urakoitsijakoulutus 2011 • - suuttimien sijainti ja toimivuus Meneekö säilöntäaine todella rehun sekaan? • Paalisäilöntäkokeessa vaihtelu paalien säilöntäainemäärissä oli melkoista, vaikka ajettiin koko ajan samanlaisen kasvuston suht. Vakiolevystä karhoa – maatilaoloissa vaihtelu isompaa! 14.6.2013 © Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus 63 0.00 1.00 2.00 3.00 4.00 5.00 6.00 7.00 8.00 9.00 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 l/ t pyöröpaalit Säilöntäaineen annostelutarkkuus paalauksessa, vaikuttavia tekijöitä • Happopumpun tuotto suhteessa karhon paksuuteen ja ajonopeuteen • Suuttimien sijoittelu – osuvatko karhoon • Suuttimien muoto – haihtuuko aine ilmaan? • Paksu karho – aine ei ehkä sekoitu tasaisesti massaan • Rehun kuiva-ainepitoisuuden vaihtelu säilöntätyön edetessä 14.6.2013 © Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus 64 Klostridit eli voihappobakteerit (1) • kyky muodostaa lepoitiöitä eli endosporeja, joiden avulla ne selviytyvät epäsuotuisten ajanjaksojen yli • kasvavat ehdottoman anaerobeissa oloissa • voidaan luokitella fermentoimansa ravinnonläh-teen mukaan neljään ryhmään: – 1) sakkarolyyttiset, – 2) proteolyyttiset, – 3) sekä sakkaro- että proteolyyttiset ja – 4) spesialistit. • Muutamat klostridit fermentoivat sokereita tuottaen päätuotteenaan voihappoa. Eri lopputuotteiden suhteet riippuvat myös ympäristön olosuhteista: happamassa ympäristössä käyminen tuottaa enemmän neutraaleja lopputuotteita, kuten asetonia ja butanolia, ja vä-hemmän happoja. Aminohappojen käymisessä syntyneet lopputuotteet ovat usein pahanhajuisia. Klostridit eli voihappobakteerit (2) • Klostridien alkuperäinen kasvuympäristö on maaperä. Tämän ohella joukko klostrideja on sopeutunut elämään nisäkkäiden suoliston hapettomissa oloissa. Useat pääasiassa maassa elävät klostridit voivat aiheuttaa sairauksia, kuten ruokamyrkytyksiä tai jäykkäkouristusta. Säilörehussa yleisimmin havaittu klostridi on Clostridium tyrobutyricum, joka fermentoi glukoosin ja fruktoosin ohella myös maitohappoa, ja koska käymistuotteiden pKa on korkeampi, rehun pH nousee. • Säilörehuun klostrideja joutuu vanhentuneiden kasvinosien mukana sekä käsittelyjen yhteydessä myös ympäristöstä: maasta, työkoneista ja -välineistä, jalkineista jne. Mahdollinen kontaminaation lähde on myös lietelanta, koska siinä voi olla merkittäviä määriä klostridi-itiöitä. Basillit • Muodostavat myös lepoitiöitä • joko aerobeja tai fakultatiivisesti anaerobeja • Energiaa ne saavat orgaanisista yhdisteistä joko käymisen tai hengityksen avulla • Niiden itiöitä löytyy lähes kaikkialta, mutta tuoreessa kasvustossa niitä ei kuitenkaan ole suuria määriä • Eivät tuota maitohappoa yhtä tehokkaasti kuin maitohappobakteerit • Voivat olla osallisia säilörehun aerobisessa pilaantumisessa Enterobakteerit • voivat kasvaa sekä aerobeissa sttä anaerobeissa oloissa • Eivät muodosta itiöitä • fermentoivat sokereita monenlaisiksi lopputuotteiksi • maaperässä ja vesissä ja ne kuuluvat osana myös ihmisten ja monien eläinten suolistoflooraan. Ne elävät kuollutta orgaanista materiaalia hajottaen. Enterobakteerit lisääntyvät runsaasti säilönnän ensimmäisinä päivinä. Niiden kasvu säilörehussa on kuitenkin epäsuotuisaa, sillä lisääntyessään ne kuluttavat ravintoa maitohappobakteereilta ja tuottavat rehuun endotoksiineja ja ammoniakkia. Listeria monocytogenes • fakultatiivisesti anaerobi bakteeri, ei muodosta itiöitä • pilaantuvassa kasvimateriaalissa, lietteissä, vesissä, ulosteissa, maassa ja säilörehussa, mutta kuitenkin yleensä pieniä määriä. Tavallisesti ne elävät kuollutta orgaanista ainetta hajottaen, mutta ovat myös patogeenejä, jotka sairastuttavat immuunijärjestelmältään heikentyneitä eläimiä. • Listeria voi aiheuttaa mm. aivokalvontulehdusta, aivotulehdusta, verenmyrkytystä ja luomisia. Koska listeria on luonnossa laajalle levinnyt, on todennäköistä, että sitä aina joutuu mukaan säilörehuun pieniä määriä. Listeria voi lisääntyä rehussa, mikäli olosuhteet käyvät sille suotuisiksi. Listeria säilyy hengissä äärioloissa eli alhaisessa pH:ssa, pienessä veden aktiivisuudessa (aw) sekä pienessä happipitoisuudessa ja lisääntyy nopeasti, kun olot paranevat. Tehokkain tapa estää listerian kasvu säilörehussa on estää hapen pääsy rehuun (McDONALD ym. 1991, p. 131-136). Lampaat ja listerioosi • Listerian itämisaika 2 vk, ei parane ilman antibioottikuuria. Eikä aina antibiootillakaan • Ensimmäinen oire: korva roikkuu, lammas kävelee kuin juopunut • Listerioositapaukset liittyneet yleensä säilörehun heikkoon laatuun • Lammas säilörehun laadun suhteen tarkempi kuin nauta! • Kuitenkin suomessa lammastalouden kasvaessa meidän on opittava hallitsemaan myös lampaiden säilörehuruokinta Hiivat • Yksisoluisia sieniä • Nurmi-kasvuston hiivat ovat pääasiassa aerobisia lajeja. Ne korvautuvat säilörehussa lajeilla, jotka voivat tuottaa energiaa käymisen avulla. Säilörehussa havaittuja hiivasukuja ovat mm. Candida, Hansenula, Saccharomyces ja Torylopsis • JONSSON (1989) toteaa yhteenvedossaan hiivojen määrän säilörehussa vaihtelevan hyvin säilyneen rehun alle 10 kpl:sta/g pilaantuneen rehun 1012 kpl:seen/g tuoretta rehua. • Tyypillisesti hiivat aloittavat rehun lämpenemisprosessin siilon avaamisen jälkeen, eli hapettavat maitohappoa Homeet • rihmamaisia sieniä • muodostaa itiöitä • Huolellisesti säilötyssä säilörehussa olosuhteet (alhainen pH, anaerobisuus) ovat homeiden kasvulle epäsuotuisat. Säilörehussa homeita onkin yleensä vain siellä, minne happea on päässyt tihkumaan, eli siilon laidoilla tai pintaosissa. • Homeet hajottavat rehun sokereita, maitohappoa ja jopa solunseinämäaineita hengitykseen perustuvan aineenvaihduntansa avulla. -> Rehun ravintoarvo laskee • Lisäksi muutamat homeet tuottavat ihmisille ja eläi-mille myrkyllisiä yhdisteitä mykotoksiineja, kuten aflatoksiinia, patuliiniä ja zearalenonia. • Säilörehun aerobisessa pilaantumisessa homeet yleensä seuraavat hiivoja. Kuitenkin ta-vallisesti rehuarvon huononemisen ja eläinten myrkytystapaukset aiheuttaa Aspergillus-, Fusarium- tai Penicillium- homeiden kasvu rehussa