Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 Ruokatulevaisuudet: Näkymiä ja tekoja ruokajärjestelmän murroksissa Terhi Latvala (toim.), Timo Karhula, Anna Kirveennummi, Johanna Mäkelä, Riikka Saarimaa, Laura Salmivaara, Mia Silfver, Helmi Haaksiala ja Mari Niva Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 Luonnonvarakeskus 2025 Ruokatulevaisuudet: Näkymiä ja tekoja ruokajärjestelmän murroksissa Terhi Latvala (toim.), Timo Karhula, Anna Kirveennummi, Johanna Mäkelä, Riikka Saarimaa, Laura Salmivaara, Mia Silfver, Helmi Haaksiala ja Mari Niva Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 Viittausohje: Latvala, T. (toim.), Karhula, T., Kirveennummi, A., Mäkelä, J., Saarimaa, R., Salmivaara, L., Silfver, M., Haaksiala, H., Niva, M. 2025. Ruokatulevaisuudet: Näkymiä ja tekoja ruokajärjestelmän murroksissa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 78 s. ISBN 978-952-419-040-4 (Verkkojulkaisu) ISSN 2342-7939 (Verkkojulkaisu) URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-040-4 Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Kirjoittajat: Terhi Latvala (toim.), Timo Karhula, Anna Kirveennummi, Johanna Mäkelä, Riikka Saarimaa, Laura Salmivaara, Mia Silfver, Helmi Haaksiala ja Mari Niva Julkaisija ja kustantaja: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2025 Julkaisuvuosi: 2025 Kannen kuva: Pixabay, Unsplash: Shawn; Odiseo Castrejon; Louis Reed TULEVAISUUDEN TUTKIMUSKESKUS Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 3 Sisällys Esipuhe 4 Tiivistelmä 5 Abstract 7 9 9 10 11 11 11 11 14 15 18 21 21 23 24 27 29 32 1. Johdanto 1.1 Hankkeen tausta 1.2 Hankkeen tavoitteet 2. Maatalousyrittäjien muutosjoustavuus ja politiikkatoimien kohdentaminen 2.1 Tausta ja aikaisempi tutkimus 2.2 Menetelmät 2.3 Yhteisen maatalouspolitiikan ohjelmakausi 2023–2027: Vihreä arkkitehtuuri ja ekojärjestelmä 2.4 Vapaaehtoiset ilmasto- ja ympäristötoimet 2.5 Maatalousyrittäjien tulevaisuusodotuksia ja neuvontatarpeita 2.6 Yhteenveto maatalousyrittäjiä koskevan osahankkeen tuloksista 3. Kuluttajien kestävyysodotukset ja politiikkatoimien hyväksyttävyys 3.1 Tausta ja aikaisempi tutkimus 3.2 Menetelmät 3.3 Kuluttajille tärkeät asiat ruoan valinnassa 3.4 Ruoan ilmasto- ja ympäristöystävällisyyttä edistävien ohjauskeinojen kannatus 3.5 Suhtautuminen lihan ja maidon kulutukseen sekä niiden tapaan käytettäviin tuotteisiin 3.6 Kuluttajien oletukset ruoankulutuksen ja -tuotannon kehityksestä Suomessa vuoteen 2035 mennessä 3.7 Yhteenveto kuluttajatutkimuksen tuloksista 4. Maatalousyrittäjien ja kuluttajien näkemysten vertailu 34 34 35 36 38 38 39 41 44 57 62 68 76 21 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 4 Esipuhe Ruoan tuotannon ja kulutuksen ilmasto- ja ympäristövaikutuksista ja niiden vähentämisestä on viime vuosina käyty kiivasta yhteiskunnallista keskustelua. Tiedämme, että ilmastovaiku- tusten hillitsemiseksi on tärkeää suunnata tuotantoa ja kulutusta nykyistä enemmän kasvi- pohjaisiin vaihtoehtoihin sekä toteuttaa maataloudessa erilaisia ilmasto- ja ympäristötoimia. Käsillä olevassa tutkimusraportissa paneudumme kestävämpiä ruokatulevaisuuksia koskeviin maatalousyrittäjien ja kuluttajien näkökulmiin ja siihen, millaisin keinoin ruoan tuotannon ja kulutuksen ilmasto- ja ympäristökestävyyttä voitaisiin parantaa. Ruokatulevaisuudet: Näkymiä ja tekoja maatalouspolitiikan ja ruokajärjestelmän murroksissa -tutkimushankkeen toteuttivat Helsingin yliopisto, Luonnonvarakeskus, Turun yliopiston Tule- vaisuuden tutkimuskeskus ja ProAgria vuosina 2023–2025. Hankkeen rahoitti maa- ja metsäta- lousministeriön maatilatalouden kehittämisrahasto, jolle esitämme suuret kiitoksemme tuesta. Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut Kirsi Viljanen ja varapuheenjohtajana Minna Huttunen maa- ja metsätalousministeriöstä. Muita jäseniä ovat olleet Marko Ahvenainen Huoltovarmuuskeskuksesta, Juha Lappalainen ja Johan Åberg Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:sta, Tiina Malm maa- ja metsätalousministeriöstä, Sirpa Pietikäinen Euroopan parlamentista, Liisa Pietola Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitrasta, Anni-Mari Syväniemi Ruokatieto Yhdistyksestä sekä Emmi Tuovinen (31.10.2024 asti) ja Marjo Rantapusa (1.11.2024 lähtien) Marttaliitosta. Kiitämme lämpimästi kaikkia ohjausryhmän jäseniä aktiivisesta osallistu- misesta ja innostavista keskusteluista hankkeen aikana. Hankkeen kyselyihin vastanneita kansalaisia ja maatalousyrittäjiä sekä eri puolilla Suomea järjestettyihin työpajoihin osallistuneita maatalousyrittäjiä, neuvojia ja muita asiantuntijoita kiitämme siitä, että annoitte käyttöömme näkemyksenne ja asiantuntemuksenne. Ilman teitä hankkeen toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista. Kiitokset myös muille hankkeen toteuttami- seen ja tutkimustulosten julkaisemiseen ja levittämiseen osallistuneille tahoille. Toivomme, että käsillä oleva raportti tarjoaa hyödyllistä tietoa kaikille, jotka eri rooleissa aina alkutuotannosta kulutukseen ja poliittiseen päätöksentekoon työskentelevät kestävämpien ja vastuullisempien ruokajärjestelmien luomiseksi ja edistämiseksi. Tutkimusryhmän puolesta Mari Niva professori Helsingin yliopisto Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 5 Tiivistelmä Terhi Latvala¹, Timo Karhula¹, Anna Kirveennummi³, Johanna Mäkelä⁴, Riikka Saarimaa³, Laura Salmivaara², Mia Silfver⁵, Helmi Haaksiala² ja Mari Niva² ¹ Luonnonvarakeskus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki. ² Helsingin yliopisto, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Koetilantie 5 (PL 28), 00014 Helsinki ³ Turun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Rehtorinpellonkatu 3, 20500 Turku ⁴ Helsingin yliopisto, kasvatustieteellinen tiedekunta, Siltavuorenpenger 5 (PL 9), 00014 Helsinki ⁵ Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, Unioninkatu 37 (PL 54), 00014 Helsingin yliopisto Nykyiset ruoan tuotanto- ja kulutustavat eivät ole kaikilta osin kestäviä, ja niiden muuttaminen vaatii uudenlaisia toimintatapoja ja -ympäristöjä. Tämä Ruokatulevaisuudet-tutkimushankkeen raportti käsittelee ruokajärjestelmän uudistamista ilmastonmuutoksen ja ympäristön tilan haasteisiin vastaamiseksi. Raportissa tarkastellaan maatalousyrittäjien ja kuluttajien näke- myksiä ruoasta ja sen ekologista kestävyyttä edistävistä politiikkatoimenpiteistä sekä kuvataan hankkeeseen sisältynyt tulevaisuusprosessi, jonka avulla pyrittiin edistämään ruokajärjestelmän toimijoiden muutosvalmiuksia. Maatalousyrittäjien päätöksentekoa ja kestävyyssiirtymän mahdollisuuksia selvitettiin kyselyn ja haastatteluiden avulla. Yrittäjät kokevat onnistuvansa tuottamaan riittävästi kotimaista turval- lista ja terveellistä ruokaa kuluttajille. Viidenneksellä maatiloista on otettu käyttöön vapaaeh- toisesti, ilman korvausta tehtäviä ilmasto- ja ympäristötoimia. Maatalousyrittäjien käsitykset omasta kyvykkyydestä muutokseen ovat keskimäärin hyviä. Maatiloilla siirrytään helpoimmin toteuttamaan ilmasto- ja ympäristökestävyyttä edistäviä toimenpiteitä, jotka parantavat tilojen kannattavuutta. Haasteina maatalouden siirtymässä ovat tunteiden ja asenteiden tuoma jähmeys, epäselvyys toimenpiteiden todellisista kestävyysvaikutuksista, kuluttajien moninaiset odotukset sekä maatilojen kohtaamat taloudelliset paineet. Harjoitettu maatalous ei ole onnis- tunut turvaamaan maatalousyrittäjien asemaa ruokajärjestelmässä eikä riittävää maatalouden tuotantopanosten omavaraisuutta. Kuluttajakyselyssä selvitettiin, mitkä tekijät ovat tärkeitä kuluttajille ruokavalinnoissa, miten he suhtautuvat erilaisiin ilmasto- ja ympäristökestävyyttä edistäviin ohjauskeinoihin ja miten he olettavat ruoan tuotannon ja kulutuksen Suomessa muuttuvan. Osa kuluttajista on kiinnos- tunut kestävästä ja eettisestä syömisestä, mutta useimmille kuluttajille ruoan ilmasto- ja ympä- ristövaikutukset eivät ole kovin tärkeitä valintaperusteita. Lihalla ja maitotuotteilla on tulosten perusteella vankka asema suomalaisten syömisessä ja niiden kotimaista tuotantoa pidetään tärkeänä. Ohjauskeinojen kannatus vaihtelee. Kannatetuimpia ovat informaatio-ohjaukseen ja vähiten kannatettuja normiohjaukseen perustuvat keinot. Vastaajat odottivat monien ruoan tuotannon ja kulutuksen ilmasto- ja ympäristökestävyyteen liittyvien asioiden kehittyvän Suomessa myönteiseen suuntaan. Maatalousyrittäjät ja kuluttajat lähestyvät ruoan tuotannon ja kulutuksen kestävyyssiirtymää eri näkökulmista, mutta jakavat monia näkemyksiä ilmasto- ja ympäristötoimenpiteistä sekä vastuullisuudesta. Yrittäjien ja kuluttajien arviot nykyisen poliittisen ohjauksen riittävyydestä ovat samansuuntaisia ja toimijoita yhdistää myös oletus siitä, että kasvisten kulutus lisääntyy ja jossain määrin myös lihan kulutus vähenee tulevaisuudessa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 6 Tulevaisuusprosessissa kehitettiin työkaluja, jotka auttavat ruokajärjestelmän toimijoita hahmottamaan tulevia muutoksia mahdollisuuksineen. “Suunnistetaan yhdessä ruokatulevai- suuksiin” -työpajoissa keskusteltiin maatalousyrittäjien ja kuluttajien tulevaisuuden odotuksista sekä tuotannon ja kulutuksen kehityssuunnista. Työpajojen osallistujat jakoivat näkemyksiä siitä, millaisia kestävyyteen liittyviä kysymyksiä ja muutosvalmiuksia toimintaympäristöissä oli tunnistettavissa ja odotettavissa. Suunnistuksen ideasta inspiraatiota ammentavaa työkalua kehitettiin myös maatalouden ympäristötietoa jakavien ruokajärjestelmän kehittäjätoimijoiden kanssa. Työkalusta tiivistettiin kevyt ja vapaasti muunneltavissa oleva kokonaisuus, joka auttaa käyttämään tulevaisuusajattelua ja tulevaisuuden kuvitelmia ennakkoluulottomasti suunnit- telun ja päätöksenteon tarpeisiin. Raportti päättyy pohdintaan ja toimenpidesuosituksiin. Tärkeää on lisätä yhteistyötä ja vuoro- puhelua eri toimijoiden välillä sekä kehittää uusia toimintatapoja ja innovaatioita kestävämpien ruokajärjestelmien kehittämiseksi. Asiasanat: kestävyyssiirtymä, kuluttajat, maatalousyrittäjät, ruoan tuotanto, ruoan kulutus, ohjauskeinot, tulevaisuusprosessi, tulevaisuussuunnistus Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 7 Abstract Food futures: Prospects and actions in food systems transformations Terhi Latvala¹, Timo Karhula¹, Anna Kirveennummi³, Johanna Mäkelä⁴, Riikka Saarimaa³, Laura Salmivaara², Mia Silfver⁵, Helmi Haaksiala² ja Mari Niva² ¹ Natural Resources Institute Finland (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki. ² University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Koetilantie 5, 00014 University of Helsinki ³ University of Turku, Finland Futures Research Centre, Rehtorinpellonkatu 3, 20500 Turku ⁴ University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences, Siltavuorenpenger 5, 00014 University of Helsinki ⁵ University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Unioninkatu 37, 00014 University of Helsinki Current ways of producing and consuming food are not entirely sustainable and changing them requires new modes of action and operational environments. This report by the Food Futures (Ruokatulevaisuudet) research project addresses the reform of the food system to meet the challenges produced by climate change and environmental deterioration. The report examines the views of agricultural entrepreneurs and consumers on food and policy measures that promote the ecological sustainability of food, and describes the future process included in the project, with the aim of promoting the capacity for change of the actors in the food system. The decision-making and the possibilities for sustainability transition among agricultural entre- preneurs were investigated through a survey and qualitative interviews. Entrepreneurs feel successful in producing sufficient domestic, safe, and healthy food for consumers. One fifth of the farms have voluntarily adopted climate and environmental actions without compensation. Agricultural entrepreneurs’ perceptions of their own ability to change are generally good. In transitioning to climate and environmental sustainability farms most easily implement measures that at the same time improve farm profitability. The challenges in the agricultural transition include rigidity brought by emotions and attitudes, uncertainty about the real sustainability impacts of the measures, diverse consumer expectations, and the economic pressures faced by farms. The practiced agriculture has not succeeded in securing the position of agricultural entrepreneurs in the food system nor sufficient self-sufficiency in agricultural inputs. The consumer survey investigated which factors are important for consumers in their food choices, how consumers perceive various climate and environmental sustainability-promoting measures, and how they expect food production and consumption in Finland to change. Some consumers are interested in sustainable and ethical eating, but for most consumers, the climate and environmental impacts of food are not very important criteria in food choice. Meat and dairy products have a strong position in Finnish eating habits, and their domestic production is considered important. Consumers’ support to policy measures varies. Information-based measures are the most supported and regulatory measures the least supported measure types. The respondents expected many aspects related to the climate and environmental sustainabi- lity of food production and consumption to develop positively in Finland. Agricultural entrepreneurs and consumers approach the sustainability transition of food production and consumption from different perspectives but share many views on policy Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 8 measures advancing climate and environmental sustainability and responsibility. Entrepre- neurs’ and consumers’ assessments of the adequacy of current political measures are similar, and actors also share the assumption that vegetable consumption will increase, and to some extent also meat consumption will decrease in the future. Within the food futures process, the ”Orienteering Together Towards Food Futures” workshops were designed to assist food system actors in understanding forthcoming changes, emerging issues and opportunities. The workshops were organized in collaboration with farmers’ advisors and other food system developers, and the discussions encompassed the future expectations of agricultural entrepreneurs and consumers, as well as the preliminary results of the surveys conducted among agricultural entrepreneurs and consumers. Workshop participants shared their views and perspectives on sustainability-related issues that could be identified and antici- pated within the various domains and operating environments of food systems. A tool inspired by the concept of joint navigation and orienteering was developed and condensed into a lightweight, freely adaptable process, facilitating the application of strategic futures thinking for planning and decision-making purposes. The report concludes with reflection and recommendations for action. It is important to enhance possibilities for collaboration and dialogue between different actors and to create new ways of working and innovative approaches and practices in order to develop more sustainable food systems. Key words: sustainability transition, consumers, agricultural entrepreneurs, food production, food consumption, policy measures, futures process, future orienteering Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 9 1. Johdanto Mari Niva, Terhi Latvala, Anna Kirveennummi, Laura Salmivaara, Riikka Saarimaa, Mia Silfver, Timo Karhula ja Johanna Mäkelä 1.1 Hankkeen tausta Suomalainen ja globaali ruokajärjestelmä kohtaavat monia ekologiseen, taloudelliseen ja sosi- aaliseen kestävyyteen liittyviä ongelmia, joiden ratkaiseminen edellyttää kaikkien ruokajärjes- telmän toimijoiden osallistumista. Ekologisesti kestävän ruoan tuotannon ja kulutuksen edistä- misen kunnianhimoisia tavoitteita ovat viime vuosina asettaneet muun muassa YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma (Agenda 2030), Pariisin ilmastosopimus, Euroopan vihreän kehi- tyksen ohjelma, Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka, ennallistamisasetus, Pellolta pöytään -strategia, eurooppalainen ja Suomen ilmastolaki, Suomen hiilineutraalisuustavoite vuodelle 2035 sekä hallituksen ilmastosuunnitelmat. Eri ohjelmien, strategioiden ja lainsäädännön ekologisina tavoitteina on ruokasektorin hiili- päästöjen vähentämisen lisäksi ollut vaihtelevasti luonnon monimuotoisuuden vaaliminen, luontokadon ehkäiseminen, vesiensuojelu, maiseman ylläpito ja maatilojen kannattavuuden edistäminen. Maataloudessa tehtävien toimien lisäksi ruokavaliomuutos on tunnistettu yhdeksi keinoksi vähentää maatalous- ja ruokasektorin ilmastovaikutuksia (Saarinen ym. 2019). Vaikka toimenpiteitä ja tutkimusohjelmia ruokajärjestelmän kestävyyden edistämiseksi on käynnis- tetty, maatalouden hiilipäästöjen vähentämisessä, monimuotoisuuden edistämisessä ja ruoan- kulutuksen kestävyydessä on edelleen paljon tehtävää. Politiikkaprosesseissa on tärkeää, mutta usein vaikeaa ottaa huomioon eri politiikkalohkojen strategiset muutostavoitteet ja niiden keskinäiset yhteydet. llmastonmuutoksen ja ympäristön tilan heikkenemisen pysäyttämiseksi on välttämätöntä uudistaa ruokajärjestelmää. Nykyinen ruokajärjestelmä ei ole kokonaisuutena ekologisesti kestävä, ja sen muuttaminen edellyttää ruoan tuotannon ja kulutuksen kestävyyssiirtymää eli uudenlaisten toimintaympäristöjen ja -tapojen kehittämistä ja omaksumista. Tässä raportissa käytämme pääsääntöisesti käsitettä kestävyyssiirtymä pikemminkin kuin kestävyysmurros, joka viittaa laaja-alaiseen ja nopeaan muutokseen, jossa yhteiskunnan kaikki järjestelmät sovitetaan kokonaisvaltaisesti ympäristön kantokyvyn rajoihin (Syke 2021). Sinänsä molemmat käsitteet liittyvät ruokajärjestelmän siirtymiseen kohti kestävämpää tulevaisuutta. Ruokajärjestelmän uudistumisen edistämiseksi on tärkeää tunnistaa mahdolliset tulevaisuuden kehityspolut ja pohtia, millaiset tulevaisuudet ovat kestävyyden näkökulmasta toivottavia ja tavoiteltavia ja millaisin keinoin niihin voitaisiin päästä. Tämä edellyttää ennakointikykyä, jotta tulevat uhat ja mahdollisuudet voidaan tunnistaa ajoissa, sekä muutosvalmiuksia ja varautu- miskykyä, jotta niihin voidaan reagoida tehokkaasti ja joustavasti. Kestävän ruoan tuotannon ja kulutuksen edistäminen edellyttää siten uusia toimintatapoja ja innovaatioita, yhteistyötä ja sitoutumista kaikilta ruokajärjestelmän toimijoilta maatalousyrittäjistä kuluttajiin ja poliittisiin päättäjiin. Maatalousyrittäjien ja kuluttajien rooli on keskeinen, sillä ruoan tuotannossa tarvi- taan pitkäjänteistä suunnittelua ja luottamusta tulevaisuuteen. Kuluttajiin puolestaan kohdistuu odotuksia siitä, että he ottavat käyttöön ja omaksuvat uusia ja kestävämpiä ruoankulutuksen tapoja ja tottumuksia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 10 Muutokselle asetettavien tavoitteiden määrittämiseksi tarvitaan parempaa ymmärrystä siitä, millaisia maatalousyrittäjien ja kuluttajien odotukset ruoantuotannon ja kulutuksen tulevaisuu- desta ovat ja millaiset ekologiseen kestävyyteen tähtäävät ohjauskeinot ja toimet ovat heidän näkökulmastaan kannatettavia ja toimivia. Samoin on tärkeää edistää yhteistyötä ja vuoropu- helua ruokajärjestelmän eri toimijoiden välillä. Ruokatulevaisuudet-hankkeessa paneuduimme näihin kysymyksiin toteuttamalla kaksi laajaa, maatalousyrittäjille ja kuluttajille suunnattua kyselyä, haastattelemalla maatalousyrittäjiä ja järjestämällä maatalousyrittäjiä lähellä olevalle neuvontasektorille tulevaisuustyöpajoja eri puolilla Suomea. Käsillä olevassa raportissa esittelemme tutkimuksemme keskeiset tulokset. Raportti etenee siten, että tämän luvun lopuksi esittelemme hankkeen tavoitteet. Näitä seuraavissa luvuissa kuvaamme hankkeen kolmen osahankkeen tarkemmat tavoitteet, käymme tiiviisti läpi niiden aihepiiriin liittyvää aikaisempaa tutkimusta ja esittelemme käytetyt aineistot ja analyysimene- telmät sekä keskeiset tulokset. Raportin päättävässä luvussa esitämme päätelmät ja ehdotamme jatkotutkimusaiheita sekä politiikka- ja toimenpidesuosituksia. 1.2 Hankkeen tavoitteet Ruokatulevaisuudet-hankkeen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä ruoan tuotannon ja kulu- tuksen kestävyyssiirtymään liittyvistä jähmeyksistä ja kehittää niihin ratkaisuja sekä tuottaa tietoa erilaisista toimintamahdollisuuksista ja poliittisten ohjauskeinojen hyväksyttävyydestä. Hankkeen kolmessa osahankkeessa tarkasteltiin erityisesti maatalousyrittäjien kestävyystoimia, muutosjoustavuutta ja politiikkatoimien kohdentamista koskevia näkemyksiä, kuluttajien ruoan tuotantoa ja kulutusta koskevia kestävyysodotuksia ja tukea politiikkatoimille sekä ruokatule- vaisuuksien ja muutosvalmiuksien yhteiskehittämistä. Asetimme hankkeelle seuraavat tavoitteet: 1. Tutkia maatalousyrittäjien ja kuluttajien kestävään ruokajärjestelmään kohdistuvia odo- tuksia sekä odotusten kohtaamista, 2. tarkastella erityisesti maatalousyrittäjien muutosvalmiuksia ja -kyvykkyyksiä ja niitä edis- täviä tekijöitä sekä kuluttajien ruokaa koskevia tulevaisuusodotuksia, 3. saada tietoa erilaisten politiikkatoimenpiteiden hyväksyttävyydestä, niiden edellyttämis- tä askeleista ja mahdollisista vaikutuksista sekä 4. lisätä maatalousyrittäjiä palvelevan neuvontasektorin asiantuntijoiden valmiuksia käsi- tellä ja ennakoida tulevia muutoksia. Tutkimuksen kohteena olivat erityisesti kuluttajien ja maatalousyrittäjien näkökulmat, joihin pereh- dyttiin kyselyin ja maatalousyrittäjien osalta myös haastatteluin. Lisäksi syvennyttiin ruokatulevai- suuksiin eri toimijoiden kanssa yhteiskehittämisen hengessä. Samalla tuotettiin tutkimustietoa kestävyyssiirtymän taustalla olevista muutosvoimista. Työpajoissa edistimme kehittäjätoimijoiden, viranomaisten ja neuvontasektorin mutta myös maatalousyrittäjien asiantuntijoiden valmiuksia käyttää tulevaisuusajattelua maatalousyritysten tulevaisuutta koskevia toimintasuunnitelmia laadittaessa. Hankkeessa toteutettu tulevaisuusprosessi tuki tiedon kokoamista useista suunnista ja lähteistä ja sen kuljettamista yhteisten keskustelujen käyttöön sekä tulevien strategioiden ja toimenpide-ehdotusten aineksiksi. Tulevaisuusprosessin osana kehitimme yhdessä tulevaisuus- työkalun, jonka tavoitteena on lisätä eri toimijoiden kestävyysnäkökulmista ja muutosvalmiuksista käytävää vuoropuhelua ja auttaa pohtimaan eri toimien vaikuttavuutta pitkällä aikavälillä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 11 2. Maatalousyrittäjien muutosjoustavuus ja politiikkatoimien kohdentaminen Terhi Latvala ja Timo Karhula 2.1 Tausta ja aikaisempi tutkimus Maatalouden kestävyyssiirtymässä maatalousyrittäjät vaikuttavat ympäristön tilaan suoraan päivittäisten valintojensa kautta. Siksi maatalousyrittäjien päätöksentekoa on tärkeää tutkia ja tukea, jotta kestävyyssiirtymä voisi toteutua maataloudessa. Kuhmonen (2024) summaa, että viljelijät tekevät ympäristön kannalta hyviä ja myönteisiä valintoja silloin, kun ympäristöarvot ovat heille tärkeitä ja kun heillä on tarpeeksi taloudellisia, tiedollisia, taidollisia ja aineellisia resursseja. Ympäristömyönteiset valinnat ovat sitä todennäköisempiä, mitä enemmän ne tukevat viljelijän omia tavoitteita ja sopivat tilan tuotantotapaan (Kuhmonen 2024). Kestävyyssiirtymän viitekehykseen voidaan yhdistää useita muutosteorioita, kuten esimerkiksi innovaatioiden omaksumista, sosioteknistä muutosta sekä jopa tunteita, joita siirtymässä esiintyy (Petrović 2023). Suomessa siirtymää on laajasti tutkittu myös oikeudenmukaisuuden ja ympäristöpsykologian näkökulmasta (Haltia ym. 2025, Kaljonen et al. 2023). Koska ruoka- järjestelmän ilmastopäästöt johtuvat pääasiassa ruoan tuotannosta, ongelma mielletään usein pelkästään maanviljelyn ja siten maatalousyrittäjien ongelmaksi. Tämä jättää huomiotta laajemmat merkitykset, kuten miksi ja kenelle maatalousyrittäjät tuottavat ruokaa ja mitkä tekijät taustalla vaikuttavat siihen, mitä ja miten ruokaa tuotetaan (Puupponen ym. 2024). Tässä osahankkeessa tutkittiin maatalousyrittäjien muutosvalmiutta, politiikkatoimien hyväksyttä- vyyttä ja neuvontatarpeita kestävyyssiirtymässä. 2.2 Menetelmät Maatalousyrittäjäkysely suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä ProAgrian kanssa. Kysely toteu- tettiin tammikuun-maaliskuun välisenä aikana vuonna 2024 ja siihen saatiin yhteensä 1 463 vastausta. Vastaajista noin 80 % oli miehiä ja 20 % naisia. Kyselyn lisäksi tutkimusosiossa haas- tateltiin 32 maatalousyrittäjää vuonna 2024. Haastattelulomake laadittiin yhdessä ProAgrian kanssa ja ProAgria myös toteutti haastattelut. Haastattelutulokset litteroitiin tekoälyn avulla luettavaan ja analysoitavaan muotoon. Varsinaisen analyysin haastatteluista tekivät Luonnon- varakeskuksen tutkijat. 2.3 Yhteisen maatalouspolitiikan ohjelmakausi 2023–2027: Vihreä arkkitehtuuri ja ekojärjestelmä Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan vihreä arkkitehtuuri on keskeinen osa EU:n maatalous- politiikkaa, joka tähtää kestävään ja ympäristöystävälliseen maatalouteen. Vihreä arkkitehtuuri koostuu useista toimenpiteistä, jotka tukevat ilmastonmuutoksen hillintää, luonnon monimuo- toisuuden säilyttämistä ja ympäristön suojelua. Yksi keskeisistä elementeistä on ehdollisuus, joka tarkoittaa, että viljelijöiden on noudatettava tiettyjä ympäristövaatimuksia saadakseen tukia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 12 Yhteisen maatalouspolitiikan kohdennetut ympäristö- ja ilmastotoimenpiteet, ympäristökor- vaus ja ekojärjestelmät, ovat osa tätä vihreää arkkitehtuuria. Ne tarjoavat viljelijöille kannus- timia toteuttaa ympäristö- ja ilmastoystävällisiä käytäntöjä, kuten esimerkiksi luonnonmukaista viljelyä tai ravinteiden kierrätystä. Ekojärjestelmätuki on EU:n kokonaan rahoittama eli suora tuki, jonka tavoitteena on tukea ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäy- täntöjä.  Vuonna 2024 ensimmäisen kerran käyttöönotettuun ekojärjestelmään kuuluu neljä toimenpidettä: peltojen talviaikainen kasvipeite, luonnonhoitonurmet, viherlannoitusnurmet ja monimuotoisuuskasvit (Ruokavirasto 2024). Ekojärjestelmän toimenpiteet ovat vapaaehtoisia, mutta ne tarjoavat taloudellisia kannustimia viljelijöille, jotka sitoutuvat järjestelmän käytän- töihin. Eläinten hyvinvointikorvauksella tähdätään taas eläinten hyvinvoinnin entistä parem- paan tasoon. Yhteisen maatalouspolitiikan vihreää arkkitehtuuriin on esitetty parannusehdotuksia, koska esimerkiksi Guyomardin et al. (2023) mukaan näiden politiikkatoimien ilmasto- ja ympäristö- vaikutuksia on vaikea mitata. Myös maatalousyrittäjäkyselyssä tuli samansuuntaisia vastauksia siihen, että toimenpiteiden vaikutuksia ei ole kyetty todentamaan tarpeeksi. Vaikutusten epävar- muus voi vähentää motivaatiota ottaa toimenpiteitä käyttöön maatiloilla. Pietola ym. (2023) ehdottavat toimenpiteenä paikkakohtaisten viljelytoimien vaikutusten tarkempaa todentamista ja seurantaa sekä tulosperäisiä kannustimia ekosysteemien ylläpitoon ja kohentamiseen. Ekojärjestelmän ympäristötoimista maatalousyrittäjillä on vapaaehtoisesti otetavissa käyttöön yhdestä neljään toimenpidettä. Maatalousyrittäjät ovat nopeastikin valmiita ottamaan uusia ilmasto- ja ympäristötoimenpiteitä käyttöön, jos ne ovat tilalle sopivia ja tukitaso on riittävä. Esimerkiksi talviaikaisen kasvipeitteen on kyselyyn osallistuneista 96  % ottanut käyttöön (Taulukko 1). Vastaavasti luonnonhoitonurmia on ottanut käyttöön 44 % ja monimuotoisuus- kasveihin liittyvän toimenpiteen 35  %. Viherlannoitusnurmia on ottanut käyttöön neljännes maatiloista. Vain 3 % tiloista ei ole ottanut käyttöön yhtäkään ekojärjestelmän ympäristötoi- mista. Haastatellut maatalousyrittäjät totesivat sekä eko- että ympäristökorvausjärjestelmän toimivuuden olevan hyviä, vaikkakin osa yrittäjistä koki haastatteluissa järjestelmät näennäi- siksi, jäykiksi, vaikeiksi tai byrokraattisiksi. Toimenpide Vastausten määrä (kpl) Prosenttia vastanneista Talviaikainen kasvipeite 1392 96 Luonnonhoitonurmet 641 44 Monimuotoisuuskasvit 510 35 Viherlannoitusnurmet 343 24 Ei mitään edellisistä 41 3 Taulukko 1. Ekojärjestelmän vapaaehtoisten tuettujen toimenpiteiden käyttöönotto kyselyn mukaan. Maatalousyrittäjä voi valita toimenpiteet 1-4. (N = 1 456 vastaajaa). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 13 Maatalousyrittäjät kokevat olevansa hyvin perillä sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin että ilmasto- ja ympäristötoimenpiteisiin vaikuttavista toimenpiteistä tilallaan. Samoin yrittäjät kokevat, että heillä on tietoa toimenpiteiden vaikutuksista ilmasto- ja ympäristökuormitukseen. Valvonta ja säätely eläintuotannossa ja kuluttajien käsitykset Maatalousyrittäjät kokevat, että valvonta ja sääntely ovat etenkin kotieläintuotannossa kiris- tyneet, mikä koetaan sekä positiivisena että negatiivisena. Julkinen keskustelu eläinten hyvin- voinnista koetaan usein tunnepohjaiseksi. Aktivistien yksipuolisen tiedon koetaan vaikuttavan kuluttajiin, ja asiantuntijoiden ja edunvalvonnan näkemyksiä kaivattaisiin enemmän keskuste- luun mukaan. Osa maatalousyrittäjistä kokee, että kuluttajat ovat vieraantuneet maatilojen ja etenkin tuotan- toeläinten arjesta. Kuluttajat haluavat esimerkiksi eettistä ruokaa, mutta eivät välttämättä ymmärrä sen käytännön tuotannon vaatimuksia tai eläinten liiallinen inhimillistäminen johtaa usein epärealistisiin odotuksiin kotieläintuotannosta. Kuluttajat eivät ole myöskään valmiita kokonaan maksamaan niitä lisäkustannuksia, joita syntyy investoinneista ja parannuksista eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi maatiloilla. Maatiloilla tuotantosuunnan vaihtaminen on vaikeaa, hidasta ja kallista, eikä tuotantosuuntaa voida nopeasti vaihtaa esimerkiksi kysyntämuutosten mukaan. Myös isot investoinnit jäykis- tävät tuotantosuunnan vaihtoa merkittävästi. Maatalousyrittäjät ovat jossain määrin kuitenkin valmiita vaihtamaan tuotantosuuntaansa ja tuottamaan sitä, mitä kuluttajat haluavat. Haasta- tellut viljelijät näkivät kuitenkin ristiriitaiseksi sen, että kuluttajien ostokäyttäytyminen ohjautuu usein hinnan perusteella, eikä esimerkiksi kotimaisuus vaikuta riittävästi ostopäätökseen kaupassa. Kuluttajien ostokäyttäytyminen nähtiinkin yhdeksi asiaksi, johon maatilayrittäjät eivät voi vaikuttaa. Maatilayrittäjät mainitsivat lisäksi myös mm. tuottajahinnat, kustannukset, sään, politiikan ja tuet asioiksi, joihin he eivät pysty vaikuttamaan. Toisaalta maatalousyrittäjät voivat vaikuttaa kaikkeen siihen mitä itse tekevät, esimerkiksi tilansa tuotantoon, peltojen kuntoon, tuotantopanosten käyttöön ja viljelykiertoihin. Sopeutumisen esteitä: Muuttuneet yhteiskunnan odotukset, vaatimukset ja maatalouden asema Nykyiseen poliittiseen päätöksentekoon ja lainsäädäntöön liittyvissä vastauksissa tuli kritiikkiä siitä, että ”päätökset ovat politisoituneet ja niitä kiirehditään”. Ilmasto- ja ympäristötoimen- piteiden hallinnollinen ohjaus koetaan poukkoilevaksi. Samalla toimenpiteiden todelliset vaikutukset tai niiden aiheuttamat kustannukset ovat epävarmoja. Hämmennystä aiheuttaa tilanteen muuttuminen siten, että on osin siirrytty maataloustuotannon tukemisesta ilmasto- ja ympäristötoimenpiteiden tukemiseen, jotka eivät suoraan liity itse ruoan tuotantoon. Toisaalta koetaan, että säädökset ja sääntely ovat kiristyneet eikä Suomen erityisiä olosuhteita oteta huomioon päästövertailussa muihin maihin verrattuna. Maatalousyrittäjät kokevat, että vaatimukset muuttuvat jatkuvasti ilman varmuutta niiden tehosta tai sopivuudesta. Maataloudelta odotetaan liikaa toimenpiteitä, vaikka toisaalta maatalous voitaisiin yhteiskunnassa nähdä myös ratkaisuna ilmasto- ja ympäristöongelmiin. Riittämätön taloudellinen korvaus ja alkutuotannon huono kannattavuus nostettiin esiin Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 14 suurimpina esteinä uudistaa tuotantoa kohti ilmasto- ja ympäristökestävää tuotantoa. Avoi- messa vastauksessa mainittiin näkökanta, että ”hiilensidontaa on maataloustuotannossa lisät- tävä, mutta toisaalta on nähtävissä kehityssuunta, jossa yhteiskunta sosialisoi maatalouden ja metsätalouden hyödyt ilmastonmuutoksen torjunnassa.” Maatalousyrittäjät olisivat valmiita osallistumaan vapaaehtoiseen hiilikauppaan, jos se olisi mahdollista. Toisaalta liki yhtä moni haastatelluista yrittäjistä on vielä odottavalla kannalla hiilikaupan suhteen. Koetut tunteet ja asenteet voivat jäykistää siirtymistä kestävämpään tuotantoon. Osa maatalo- usyrittäjistä kokee, että heitä syyllistetään kohtuuttomasti. Samaan aikaan viljelijöiden aseman yhteiskunnassa koetaan olevan heikko. Maatalousyrittäjän näkemyksen mukaan, ”maatalous on vain yksi osa ilmastopäästöjen kokonaisuutta ja siksi ilmasto- ja ympäristökestävyyden pitäisi olla myös kaupunkien ja muiden toimijoiden vastuulla”. Haastetta lisää se, että samalla kun maatalouden paineet muuttua ovat lisääntyneet, taloudellinen liikkumavara ja mahdollisuudet muutokseen koetaan vähäisiksi. Maatalousyrittäjät nostivat haastatteluissa esiin tulevaisuuden huoltovarmuuden turvaamisen tärkeyden. Viljelijät ikääntyvät, mutta samaan aikaan sukupolvenvaihdoksia tehdään tiloilla verrattain vähän. Nuoria tarvitaan alalle lisää, mutta pitkään jatkunut maatalouden alhainen kannattavuus ei houkuttele jatkajia alalle. Alhaista kannattavuutta maatalousyrittäjät ovat pyrkineet kohentamaan suurentamalla tilakokoja. Suuriin tilakokoihin nähtiin kuitenkin liittyvän myös suuret riskit, vaikka samalla nähtiin rakennekehityksen vääjäämättä edelleen jatkuvan. Viljelijät nostivat esiin, että päätoimisia viljelijöitä tarvitaan enemmän ja myös erilaisia ja eriko- koisia tiloja ympäri Suomea. 2.4 Vapaaehtoiset ilmasto- ja ympäristötoimet Kyselyyn vastanneista maatalousyrittäjistä 22 % on ottanut käyttöön vapaaehtoisia ja ilman taloudellista korvausta tehtäviä ilmasto- ja ympäristötoimia (Taulukko 2). Maatalousyrittäjät mainitsevat tekevänsä esimerkiksi viljelytoimenpiteisiin, luonnon monimuotoisuuteen, tarken- nettuun eläinten ruokintaan ja vesiensuojeluun liittyviä erilaisia toimenpiteitä tilallaan. Lisäksi energian säästämiseen ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseen sekä fossiilisen energian käytön vähentämiseen on tiloilla panostettu ilman taloudellista ulkopuolista tukea. Taulukko 2. Maatalousyrittäjien käyttöön ottamia vapaaehtoisia ja korvauksettomia toimenpiteitä ja niiden mahdollisia positiivisia vaikutuksia ilmastoon tai ympäristöön. Toimenpide Positiiviset ilmasto- ja ympäristövaikutukset Muokkaamattomuus, suorakylvö Vähentää maaperän häiriöitä, parantaa maaperän raken- netta ja vähentää eroosiota. Uudistava viljely Parantaa maaperän terveyttä, lisää biologista monimuo- toisuutta ja sitoo hiiltä maaperään. Viljelykierron muutokset (pidennetty kierto) Parantaa maaperän ravinteiden tasapainoa ja vähentää tuholaisten ja tautien riskiä. Hiiliviljely Sitoo hiiltä maaperään, vähentää kasvihuonekaasupääs- töjä ja parantaa maaperän terveyttä. Laidunnus, rotaatiolaidunnus, niittyjen ja hakamaiden laidunnus Parantaa maaperän ja kasvien monimuotoisuutta, vähen- tää eroosiota ja edistää hiilen sitomista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 15 Maatalousyrittäjät nostivat esiin kuluttajien tavoin esimerkiksi punaisen lihan syömisen ja lentomatkailun vähentämisen. Lisäksi yrittäjät hakevat lisää tietoa ilmastomuutoksesta käymällä erilaisissa koulutuksissa ja kursseilla vapaaehtoisesti ja omalla kustannuksellaan. 2.5 Maatalousyrittäjien tulevaisuusodotuksia ja neuvontatarpeita Käytännön kestävyyssiirtymää ja tulevaisuusaikomuksia Seuraavan 10 vuoden aikana 61 % vastaajista aikoo parantaa maaperän laatua. Vesitalouteen liittyvät toimenpiteet eli kastelun, ojituksen, kuivatuksen tai kosteikkojen lisääminen oli aiko- muksena 40 %:lla vastaajista. Yhtä moni vastaajista aikoo myös monipuolistaa lajien käyttöä peltoviljelyssä ja lisätä luonnon monimuotoisuutta. Noin reilu kolmannes aikoo vähentää ener- gian kulutusta ja parantaa hiilensidontaa pelloilla. Noin viidennes vastaajista aikoo vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja investoida ilmasto- ja ympäristöystävällisiin koneisiin ja rakennuksiin. Noin 9 % ei aio toteuttaa mitään edellä mainituista toimenpiteistä, koska ne eivät esimerkiksi sovi vastaajien tiloille tai ovat jo käytössä. Toimenpide Positiiviset ilmasto- ja ympäristövaikutukset Lannoitus: Tarkennettu, lannoitus opastimien avulla, jaettu lannoitus, lannoituksen vähentäminen, viherlannoitus, palkokasvien käyttö Vähentää ravinnevalumia, parantaa maaperän terveyttä ja vähentää kemikaalien käyttöä. Monimuotoisuus: linnut, riista, pölyttäjät Edistää ekosysteemin tasapainoa ja parantaa luonnon monimuotoisuutta. Monilajiset nurmiseokset, monimuotoiset reuna-alueet ja metsät, piennarten niitto myöhään, levennetyt pientareet, pöheikköjä hyönteisille, kukkia mehiläisille, pörriäiskais- toja Parantaa elinympäristöjä, lisää biologista monimuotoi- suutta ja tukee pölyttäjiä. Metsän monimuotoisuus: riistatiheiköt, jatkuva kasvatus, metsän kiertoajan pidennys, metsän suojelu, linnunpesien suojelu pelloilla, maisemanhoito Parantaa metsien terveyttä, lisää biologista monimuotoi- suutta ja suojelee elinympäristöjä. Tarkennettu eläinten rehustus Parantaa eläinten ravitsemusta, vähentää ympäristövai- kutuksia ja parantaa tuotannon tehokkuutta. Vesien suojelu: lietteen käsittely, pesuvesien kierrätys, saostusallas, talviaikainen kasvipeite, suojakaistat, sää- töojitus, pohjaveden nosto, viettävät alueet kesannoksi, säätökastelu, altakastelu Vähentää vesistöjen saastumista, parantaa veden laatua ja edistää kestävää vesien käyttöä myös puutarhatalou- dessa. Uusiutuvan energian käyttö: aurinkopaneelit, vesi-ilma –lämpöpumppu, maalämpö, sähköautot, biopolttoaineet, uusiutuva polttoöljy, tuulivoima Vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja fossiilisten poltto- aineiden käyttöä. Fossiilisen polttoaineen vähentäminen: kaasu tai hake viljankuivaukseen, polttoainetalouden seuranta, logistii- kan kehittäminen Vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja parantaa energia- tehokkuutta. Energian säästö Vähentää energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä. Ilmastokoulutus ja –kurssit Lisää tietoisuutta ilmastonmuutoksesta ja edistää kestä- viä käytäntöjä. Muut: lentomatkailun välttäminen, naudanlihan välttä- minen, katemuovin käytön lopettaminen, säästäväinen ajattelutapa, jätteiden kierrätys, laitteiden käyttö loppuun, lämpötilan lasku, ruokajätteen vähentäminen, vanhojen rakennusten korjausrakentaminen Vähentää ympäristökuormitusta ja edistää kestävää elämäntapaa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 16 Taulukossa 3 esitetään ilmasto- ja ympäristökestäviä tuotantotapoja, joita maatalousyrittäjät haluaisivat toteutettavan Suomessa. Erityisesti kannatettiin sellaisia ilmasto- ja ympäristötoi- menpiteitä, jotka vaikuttavat tuotannon kannattavuuden paranemiseen. Turvepeltojen ilmas- tokestävä viljely tai niiden raivauksen estäminen olivat maatalousyrittäjien keskuudessa vähiten Tuotantotapa % vastanneista % kaikista vastauksista Typensitojakasvien, kuten apilan ja herneen, käyttö keinolannoituksen täydentäjänä 67 12 Pellon kasvukunnon ja rakenteen parantaminen 66 11 Karjanlannan tehokkaampi käyttö keinolannoitteiden asemesta maan tuottokyvyn ylläpitämiseksi 65 11 Mahdollisimman tarkoituksenmukainen lannoitteiden käyttö 60 10 Viljelyn vesitalouden parantaminen (kastelu, peruskuivatus, säätösalaojitus) 42 7 Kylvö ilman pellon kyntämistä (suorakylvö tai kevennetty muokkaus) eroosion, ravinnepäästöjen vähentämiseksi ja maan tuottokyvyn ylläpitämiseksi 37 6 Biokaasun tuottaminen ja mädätteen käyttö lannoitteena 35 6 Muokkauksen käyttö rikkakasvien torjuntaan käytettyjen kasvinsuojeluaineiden vähentämiseksi 33 6 Viljelyn vesitalouden parantaminen (kastelu, peruskuivatus, säätösalaojitus) 42 7 Kasviperäisen (hiiltä sisältävän) aineksen lisääminen maahan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi 29 5 Viljaseosten viljely vähentämään tuholais- ja tautiriskejä suuremman sadon aikaansaamiseksi 26 5 Monimuotoisuuskaistat peltojen reunoilla luonnonlajiston monipuolistamiseksi 25 4 Siirretään heikkotuottoiset turvepellot pois viljelystä (kosteikkoviljely muilla kuin viljelykasveilla, kosteikkokasvit, metsittäminen) 23 4 Luontaisten torjujien (mm. petohyönteiset, linnut) käyttö tuholaistorjuntaan kemiallisen torjunnan sijaan 22 4 Viljellään turvepelloilla vain monivuotisia nurmia ja mahdollisimman vähäisillä maanmuokkaustoimenpiteillä 19 3 Estetään turvepeltojen raivaaminen uusiksi pelloiksi 13 2 Kasvihuonetuotannon kehittäminen ilmastoystävällisemmäksi 12 2 Jokin muu, mikä? 4 1 Taulukko 3. Ilmasto- ja ympäristökestävät tuotantotavat, joita maatalousyrittäjät haluaisivat toteutettavan Suomessa (N = 1 442 ja vastausten kokonaismäärä 8 558). Keskimäärin vastaaja vastasi kuuteen erilaiseen tuotantotapaan. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 17 kannatettavien toimenpiteiden joukossa. Sen sijaan enemmän sai kannatusta heikkotuottoisten turvepeltojen siirtäminen pois viljelystä. Maatalousyrittäjien mielestä tukia tulisi kohdentaa maatalouden energiainvestointeihin ja ilmaston ja ympäristön tilaa parantaviin toimenpiteisiin, kun taas kuluttajat painottivat ensi sijassa eläinten hyvinvointiin tähtääviä toimenpiteitä (ks. Kuva 5). Myös maatilayrittäjät näkivät eläinten hyvinvoinnin eteen tehtävän työn ja investoinnit tärkeäksi, sillä keskimäärin 60 % kyse- lyyn vastanneista kotieläintiloista aikoo edelleen parantaa eläinten hyvinvointia seuraavan 10 vuoden aikana. Näkemyksiä Suomen maatalouden onnistumisista ja haasteista Kyselyyn vastanneet maatalousyrittäjät kokevat maatalouden onnistuvan tällä hetkellä tuotta- maan riittävästi turvallista ja terveellistä ruokaa kuluttajille. Onnistumisia koetaan myös eläinten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä vesien hyvän laadun ylläpitämisessä. Toisaalta kyselyyn vastanneet maatalousyrittäjät näkevät nykymaatalouden epäonnistuvan omavaraisuuden säilyttämisessä, tilojen kilpailukyvyn ja kannattavuuden edistämisen kohdalla sekä nuorten saamisessa alalle töihin. Maatalouden nähdään epäonnistuvan myös oikeuden- mukaisen tulotason turvaamisessa ilmasto- ja ympäristötoimia tekeville tiloille sekä maatalo- usyrittäjien aseman parantamisessa ruokajärjestelmässä. Ajatuksia tulevaisuuden kehityskuluista Kyselyssä selvitettiin todennäköisimpinä pidettyjä kehityskulkuja ruoan suhteen. Maatalo- usyrittäjät katsoivat kasvisten kulutuksen lisääntyvän ja punaisen lihan kulutuksen vähentyvän vuoteen 2030 mennessä. Myös haastatellut viljelijät nostivat esiin samanlaisen ruokaan liittyvän tulevaisuuden kehityskulun. Haastatellut maatalousyrittäjät näkivät myös ruokavalion moni- puolistuvan nykyisestä ja etenkin nuorten syömistottumusten tulevan vaikuttamaan osaltaan siihen, mitä tulevaisuudessa suomalaisilla maatiloilla tuotetaan. Maatalouden digitalisaation katsotaan etenevän vauhdilla ja tilan tuotannon suunnittelussa ja päätöksenteossa sovelletaan tekoälyä jo vuoteen 2030 mennessä. Täsmätuotanto mahdollistuu digitaalisten mittausmenetelmien avulla ja täsmäsääpalvelut parantavat tuotannon ennakoita- vuutta. Haastatteluissa viljelijät nimesivät suurimmaksi haasteeksi sään ääri-ilmiöt, erityisesti kevätkuivuuden ja rankkasateet, joiden ennakointia digitaaliset ratkaisut voivat auttaa. Kysyttäessä mahdollisia tuotantosuunnan vaihtoaikeita, siirtyminen maatalouden ulkopuolelle palkkatyöhön korostui vastauksissa enemmän kuin maatalouden tuotantosuunnan vaihta- minen johonkin toiseen. Myös siirtyminen metsätalouteen koettiin kiinnostavana. Haastatellut yrittäjät aikoivat pitää tuotantonsa ennallaan tai enintään laajentaa sitä vähän, mutta osa heistä aikoo luopua maataloustuotannosta tai vaihtaa mahdollisuuksien mukaan tuotantosuuntaansa. Luonnonmukaiseen tuotantoon siirtyminen ja siitä luopuminen Luonnonmukaista tuotantoa harjoitti 15 % maatiloista (n = 221 / N = 1 280 kaikki tilat). Avoi- miin vastauksiin tuli 129 vastausta, joissa selvitettiin motiiveja luomutuotantoon liittymiseen. Osa vastaajista oli perinyt tilan ja tila oli ollut jo pitkään luomussa. Myös terveydelliset ja eläinten hyvinvointiin liittyvät motiivit mainittiin syinä siirtyä luomuun. Suurimmalla osalla eli 68 prosentilla vastaajista (n = 86 / N = 129) luomuun siirtymisen taustalla olivat taloudelliset Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 18 motiivit, jolloin tila voi säästää esimerkiksi tuotantopanosten ostoissa tai saa tuotannolleen paremman tukitason. Luonnonmukaisesta tuotannosta luopumisesta kysyttiin sekä kaikilta tiloilta että luomua harjoittavilta tiloilta. Luonnonmukaisista tiloista luopumassa oli 9,4 % (n = 20 / N = 221 kaikki luomutilat) ja tavanomaisista tiloista luopuneita oli 5,9 % (n = 62 / N = 1 059 tavanomaiset tilat). Luopumisen taustalla on useita syitä, joista kyselyssä useimmiten mainittu syy oli heikko kannattavuus luomutiloilla. Muuttuneet markkinat ja luomutuotteiden tuottajahintojen lasku vaikuttavat luomutilojen kannattavuuteen. Taloudellisten syiden ohella maatalousyrittäjät mainitsivat, että heillä ei ole jatkajaa tilalleen, mikä vaikuttaa luomutuotannon jatkuvuuteen. Tuotannosta luopumiseen mainittiin yksittäisinä syinä myös muun muassa byrokratia, myynti- kasvivaatimus, rikkakasvit ja niiden hallinta, valvonta, jatkuvasti muuttuvat ehdot ja vaatimukset sekä inhimilliset tekijät, kuten ikä tai sairaudet. Neuvontatarpeet kasvavat tilan johtamisesta ja ympäristöasioista Kyselyyn vastanneista maatalousyrittäjistä noin 45 % on käyttänyt talouteen ja kasvintuotan- toon liittyviä neuvontapalveluita. 20 % on käyttänyt kotieläintuotantoon liittyvää neuvontaa. Ympäristöön liittyviä neuvontapalveluita on käyttänyt 16 % vastaajista. Vain 6–8 % vastaajista on käyttänyt tilan johtamiseen ja strategiaan liittyvää neuvontaa. Huomattava osa, 24 % vastan- neista ei ole käyttänyt mitään neuvonnan palveluita. Tulevaisuudessa vastaajat aikovat käyttää yhä enemmän neuvonnan palveluita tilan strategiaa ja ympäristöasioita koskien (+8 %) sekä johtamiseen liittyvissä asioissa (+4 %). Toisaalta kotieläinneuvonnan palveluita aiotaan käyttää vähemmän (-5 %). 2.6 Yhteenveto maatalousyrittäjiä koskevan osahankkeen tuloksista Selvitimme kyselyllä ja haastatteluilla maatalousyrittäjien muutosvalmiuksia siirtyä kohti kestä- vämpää ja vähemmän ympäristöä kuormittavaa ruokajärjestelmää. Maatalouden alkutuottajat ovat kestävyyssiirtymässä keskeisessä asemassa tuottaessaan ruokaa kuluttajille. Maatalous onnistuu keskeisimmässä tehtävässään tuottaa kotimaista turvallista ja terveellistä ruokaa Maatalousyrittäjien mielestä maatalous onnistuu tällä hetkellä tuottamaan riittävästi kotimaista turvallista ja terveellistä ruokaa. Toisaalta maatalouden nähdään epäonnistuvan monessa asiassa, kuten maatalouden aseman parantamisessa ruokajärjestelmässä ja kannattavuuden parantamisessa maatiloilla. Monet tilat olivat siirtyneet luonnonmukaiseen tuotantoon talou- dellisten motiivien kannattelemina, mutta myös luopumisaikeet liittyivät niihin useasti. Uusien politiikkatoimenpiteitä voidaan omaksua ja toteuttaa nopeastikin Suomalaiset maatilat ottavat uusia toimenpiteitä notkeasti käyttöön, jos ne ovat taloudelli- sesti perusteltuja ja käytännössä toteutettavissa tiloilla. Hyvä esimerkki on ekojärjestelmän talviaikaisen kasvipeitteen laajamittainen käyttöönotto. Maatalousyrittäjät suuntaisivat tukia energiainvestointeihin ja ympäristöä parantaviin toimenpiteisiin. Turvepeltojen viljelyn rajoit- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 19 taminen ja etenkin poistaminen kokonaan viljelystä vaatii kuitenkin vahvoja poliittisia toimia ja kannustimia, jotta mahdollisia merkittäviä päästövähennyksiä saataisiin aikaan. Mieluummin maatalousyrittäjät suosivat toimenpiteitä, joilla parannetaan pellon kasvukuntoa, vesitaloutta ja rakennetta, tarkennetaan lannoitteiden käyttöä, hyödynnetään typensitojakasveja ja karjan- lantaa keinolannoitteiden sijasta. Näillä toimenpiteillä on myönteisiä vaikutuksia maatilojen kannattavuuteen sekä samanaikaisesti ilmastoon ja ympäristöön. Teknologisia innovaatioita nähdään jo vuoteen 2030 mennessä Maatalousyrittäjät pitävät todennäköisenä, että tekoäly ja muut digitaaliset kestävyyttä tukevat innovaatiot ovat käytössä jo vuoteen 2030 mennessä. Maatalousyrittäjät toivat kyselyssä esiin sen, että teknologioita (mm. droonit, täsmäviljely, tuotannon optimointi tekoälyn avulla) otetaan käyttöön nopealla aikataululla. Nämä teknologiat parantavat ruoantuotannon tehok- kuutta ja vähentävät ympäristövaikutuksia. Politiikkatoimenpiteitä voidaan suunnata uusien teknologioiden käyttöönoton tueksi ja niiden käyttöönottoa tulisi nopeuttaa erilaisin keinoin. Tunteet ja asenteet vaikuttavat taustalla Osa maatalousyrittäjistä kokee yhteiskunnan syyllistävän heidän ammattikuntaansa. Kokemus oman aseman heikentymisestä yhteiskunnassa voi vaikuttaa maatalouden tulevaisuuteen monin tavoin. Maatalousyrittäjien motivaatio ja sitoutuminen maatalouteen voi heikentyä, mikä voi johtaa tilamäärän pienenemiseen ja tuotannon vähentymiseen. Tämä puolestaan voi vaikuttaa kotimaisen ruoan saatavuuteen ja hintaan sekä yhteiskunnan huoltovarmuuteen. Kyselyn tulokset osoittavat, että monet maatalousyrittäjät ovat valmiita siirtymään muihin ammatteihin maatalouden ulkopuolelle. Jos maatalousyrittäjät kokevat, että yhteiskunta ei arvosta heidän työpanostaan, se voi heikentää maatalouden innovaatioita ja investointihaluk- kuutta kestäviin tuotantotapoihin. Siten nämä tekijät jähmettävät monellakin tapaa kestävyys- siirtymää. Maatalouden tulevaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin muut toimijat ymmärtävät ja tukevat maatalousyrittäjien tarpeita ja haasteita siirtymässä. Sujuvampi yhteistyö kaupunkien, muiden toimijoiden ja maatalouden välillä on välttämätöntä ilmasto- ja ympäristökestävyyden saavuttamiseksi. Huoltovarmuus nähdään tärkeäksi nyt ja tulevaisuudessa, mutta samalla se voi olla myös jarruttava tekijä kestävyysmurroksessa. Avoimissa vastauksissa se näkyi ns. hömppäheinä -ilmaisun käyttönä, kun nurmenviljelyä ilman korjaamis- tai myyntivaatimusta käytetään pellon hiilensidontaan tai ylimääräisen peltoreservin ylläpitoon. Näiden ei koeta tuottavan tarpeeksi motivaatiota viljelyyn tai niiden käyttöönottoa ja ilmastovaikutuksia ei perustella maatalo- usyrittäjille tarpeeksi. Ristiriitaa maatalouden tulevaisuusnäkymään tuo myös se, että samaan aikaan ruoan kysynnän ennakoidaan kasvavan globaalisti (FAO 2022). Kuluttajat ja etenkin nuoret keskeisiä toimijoita ruokatulevaisuuksien rakentamisessa Ruokajärjestelmän yhdeksi keskeiseksi toimijaksi maatalousyrittäjät näkevät nuoret kulut- tajat ja heidän kulutustottumuksensa tulevaisuudessa. Kuluttajilla on kuitenkin hyvin erilaisia odotuksia. Kuluttajien moninaisiin odotuksiin ja maksuhalukkuuden kasvattamiseen voidaan vastata lisäämällä tietoisuutta kestävästä nykyaikaisesta maataloudesta ja sen merkityksestä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 20 Tämä voi lisätä ymmärrystä ja arvostusta maatalousyrittäjien työtä kohtaan ja parantaa heidän asemaansa yhteiskunnassa. Yhteistyön lisääminen kaupunkien, muiden toimijoiden ja maatalouden välillä vaatii uuden- laista lähestymiskulmaa. Kaupunkien on otettava vastuuta ilmasto- ja ympäristökestävyydestä yhdessä maatalouden kanssa. Tämä voi sisältää esimerkiksi kaupunkiviljelyn edistämistä, kumppanuusmaataloutta ja kestävien infrastruktuuriratkaisujen kehittämistä. Maataloustuotannon ohjaamisessa kohti ilmasto- ja ympäristökestävää tuotantoa on keskitet- tävä voimavaroja talousosaamisen ja kasvintuotannon neuvontapalveluihin. Lisäksi on tärkeää kehittää kannustimia ja tukia, jotka auttavat maatalousyrittäjiä siirtymään kestävämpiin vilje- lymenetelmiin ilman taloudellista lisärasitusta. Neuvonnan tarve kasvaa suhteellisesti eniten tulevaisuudessa tilojen strategisessa johtamisessa ja ympäristöasioissa. Maatalouden neuvon- nalla voidaan nähdä olevan näiden asioiden edistämisessä merkittävä tehtäväkenttä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 21 3. Kuluttajien kestävyysodotukset ja politiikkatoimien hyväksyttävyys Laura Salmivaara, Mari Niva, Mia Silfver, Johanna Mäkelä ja Helmi Haaksiala 3.1 Tausta ja aikaisempi tutkimus Suomalaisten kulutusperäisistä ilmastopäästöistä noin viidennes syntyy ruoan kulutuksesta ja ruoankulutuksen ilmastovaikutuksista puolestaan vajaat kaksi kolmasosaa on peräisin lihan ja maitotuotteiden kulutuksesta (Saarinen ym. 2019, Seppälä ym. 2022). Siksi ruokavalioiden muuttuminen ja muuttaminen kasvipohjaisemmiksi on saanut keskeisen aseman keskustelussa siitä, millä tavoin ruoankulutuksen ilmastovaikutuksia voitaisiin vähentää. Ruokatottumuksia ja ruoan kulutusta koskeva tutkimustieto kuitenkin osoittaa, että syömisen tavat ja ruoan kulutus muuttuvat yleensä melko hitaasti (esim. Mäkelä & Niva 2016a, Gronow & Holm 2019). Hyvä esimerkki hitaasta muutoksesta on eläinperäisen ruoan kulutuksen kasvu nykyiselle tasolle: lihan vuosittainen kulutus on 1950-luvun alun jälkeen noussut muutamasta kymmenestä kilosta noin 80 kiloon henkeä kohden ja kasvu on tasaantunut vasta 2010-luvulta alkaen. Samalla eri lihalajien kulutus on muuttunut: broilerinlihan kulutus on lisääntynyt ja sianlihan vähentynyt. Myös maidon kulutuksessa on tapahtunut muutoksia: maidon juonti on vähentynyt, mutta samaan aikaan muita maitotuotteita on alettu käyttää entistä enemmän. (Ks. esim. Luke 2024.) Myöskään se, millaisia asioita kuluttajat arvostavat ruoassa, ei ole muuttunut kovin nopeasti, vaikka ruokaa koskevaan keskusteluun on noussut uusia ilmiöitä ja puheenaiheita, kuten uuden- laisia tuotteita, ruokavalioita sekä ympäristöystävällisyyteen ja eettisyyteen liittyviä pohdintoja. Kuluttajille tärkeimpiä asioita ruoassa ovat niin kansainvälisten kuin kotimaisten tutkimusten mukaan maku, ravitsevuus ja terveellisyys, hinta, alkuperä ja turvallisuus (esim. Peltoniemi & Yrjölä 2012, Eurobarometer 2020, Konttinen et al. 2021). Näihin verrattuna ilmasto- ja ympäris- tönäkökulmat eivät tutkimusten mukaan ole kuluttajille yhtä tärkeitä. Kestävää ruoankulutusta, kasvissyönnin eri muotoja ja lihan ja kasviproteiinituotteiden käyttöä koskevissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu osan kuluttajista olevan kiinnostuneita ekologisesti kestävästä ja eetti- sestä syömisestä (esim. Niva et al. 2014, Niva & Jallinoja 2018, Pohjolainen 2024, Principato et al. 2024, Tobler et al. 2011, Vainio et al. 2016). Viime vuosina Suomessa on tehty runsaasti tutkimusta kuluttajien näkökulmista ruoankulu- tuksen kestävyyteen ja valmiuksista ekologista kestävyyttä parantaviin ruokavaliomuutoksiin niin laadullisin kuin määrällisin menetelmin (esim. Jallinoja et al. 2016, Knaapila et al. 2022, Kuosmanen et al. 2023 ja 2025, Laakso et al. 2021, Latvala ym. 2012, Mäkelä & Niva 2016a ja 2016b, Niva et al. 2014; Niva & Jallinoja 2018, Niva & Vainio 2021, Pohjolainen 2024, Vainio et al. 2016). Tutkimukset osoittavat, että vaikka kestävyys ja eettisyys sekä kasvisruoka kiinnos- tavat osaa suomalaisista, eläinperäisellä ruoalla on vankka ja vakiintunut asema suomalaisessa ruokakulttuurissa. Voidaan olettaa, että ruoankulutuksen ekologinen kestävyys ei kovin nopeasti kohene pelkillä kuluttajien omaehtoisilla kulutusmuutoksilla. Jotta ruoan tuotanto ja kulutus muuttuisivat ekologisesti kestävämpään suuntaan, tarvitaan ohjauskeinoja, jotka kannustavat kuluttajia ja muita ruokajärjestelmän toimijoita muutokseen. Ruoan tuotantoon ja kulutukseen kohdistu- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 22 vien ohjauskeinojen hyväksyttävyydestä kansalaisten keskuudesta on kuitenkin melko vähän tietoa (mm. Espinosa & Nassar 2021, Ammann et al. 2023, Bendz et al. 2023, Falck 2023, Ammann et al. 2025). Suomesta on olemassa jonkin verran laadullista tutkimusta (Heiskanen & Saastamoinen 2011, Tiilikainen ym. 2023, asiantuntijanäkemyksistä ks. Salo ym. 2023), mutta väestötason tietoa ei tietojemme mukaan ole ollut saatavilla. Siksi Ruokatulevaisuudet-hank- keen kuluttajatutkimus paitsi jatkaa ekologisesti kestävämpien ruokavalioiden edellytysten ja kuluttajien tulevaisuudenodotusten tutkimusta myös paneutuu ruoan kestävyyttä edistävien politiikkatoimien hyväksyttävyyteen väestöä edustavan kyselyn avulla. Seuraavissa alaluvuissa esittelemme kuluttajia koskevan aineiston ja käytetyt analyysimene- telmät, jonka jälkeen tarkastelemme tuloksia kuluttajien ruoanvalinnan motivaatioista, poliit- tisten ohjauskeinojen hyväksyttävyydestä, suhtautumisesta liha- ja maitotuotteisiin ja näitä korvaaviin tuotteisiin sekä näkemyksiä suomalaisen ruoan tuotannon ja kulutuksen kehityk- sestä tulevaisuudessa. Viimeisessä alaluvussa vedämme lyhyesti yhteen kuluttajatutkimuksen tulokset. 3.2 Menetelmät Osahankkeessa hyödynnettiin kolmea aineistoa siten, että aluksi käytettiin kahta aiemmin kerättyä aineistoa, joiden avulla suunnattiin hankkeessa kerättävän uuden aineiston kysymyk- senasettelua. Esitutkimusvaiheessa tarkasteltiin 1) vuonna 2021 kerättyä HS-Ruokakyselyyn sisältyvää laadullista aineistoa, jossa tarkasteltiin kansalaisten odotuksia kestävästä ruoantuo- tannosta ja kulutusta ohjaavasta politiikasta (analysoitava osa-aineisto N = 1 000) ja 2) vuonna 2022 Ruokatieto Yhdistys ry:n keräämää ja Helsingin yliopiston käyttöön luovuttamaa ruoan vastuullisuutta käsitellyttä kuluttajakyselyä (N = 1 099). Nämä aineistot auttoivat suuntaamaan ja muotoilemaan sekä maatalousyrittäjille tarkoitetun kyselyn että väestöä edustavan kulutta- jakyselyn teemoja ja kysymyksiä. Tutkimuksen pääaineistona toimi kyselytutkimus (N = 1 252), joka kerättiin talvella 2024. Aineisto oli sukupuolen ja alueen suhteen väestöä edustava. Yli 65-vuotiaat sekä perusasteen koulutuksen saaneet olivat hieman aliedustettuna ja keskiasteen koulutuksen saaneet hieman yliedustettuna väestöön nähden. Aineistonkeruun toteutti tutkimusyritys Aistila Oy. Kyselyn osiot käsittelivät ekologisesti kestävän ruoan ohjauskeinojen kannatusta, ilmasto- ja ympä- ristöasenteita, ruoan valinnan motiiveja, maito- ja lihatuotteita ja näiden tapaan käytettäviä kasvipohjaisia tuotteita sekä vastaajien arvioita heidän oman ruoankulutuksensa muutoksista ja Suomessa tapahtuvista ruoan tuotannon ja kulutuksen muutoksista vuoteen 2035 mennessä. Lisäksi esitettiin maataloustukien suuntaamista sekä vastuullisuuden tekijöiden tärkeyttä koskevia kysymyksiä, jotka esitettiin myös maatalousyrittäjille suunnatussa kyselyssä. Mukaan valitut kysymykset perustuivat esitutkimusaineistojen analyysissa tehtyihin havaintoihin erilai- sista kuluttajien itse visioimista politiikkakeinoista, aikaisempiin tutkimuksiin politiikkakeinoista (Ammann et al. 2023, Nissinen ym. 2013, Nissinen et al. 2015, Salo ym. 2023), ruoan valinnan motiiveista (mm. Konttinen et al. 2021, Onwezen et al. 2019) ja lihan asemasta suomalaisessa ruokakulttuurissa (esim. Mäkelä & Niva 2016b, Kaljonen & Niva 2022) sekä tutkijaryhmän itse laatimiin kysymyksiin, joiden avulla selvitettiin nimenomaan tämän tutkimuksen kannalta keskeisiä kysymyksiä. Lisäksi kysyttiin sosiodemografisia taustatietoja. Tarkastelemme seuraavassa luvussa kuluttajien ruoanvalintaan liittyviä motivaatiotekijöitä, suhtautumista poliittisiin ohjauskeinoihin, lihan ja maidon kulutukseen sekä näitä korvaaviin tuotteisiin sekä näkemyksiä suomalaisen ruoan tuotannon ja kulutuksen kehityksestä tulevai- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 23 suudessa. Tarkastelemme myös sukupuolten, ikäryhmien ja koulutusryhmien välisiä eroja, joita on testattu khiin neliötestillä. Useimmat tulokset esittelemme taulukoissa tai kuvioissa, mutta joistakin väestöryhmittäisistä eroista raportoimme prosenttiluvuin vain tekstissä. 3.3 Kuluttajille tärkeät asiat ruoan valinnassa Ruoan valintaan liittyviä tekijöitä tarkasteltiin kysymyksillä siitä, millaisiin asioihin vastaajat kiinnittävät huomiota ruokavalinnoissaan. Vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka tärkeitä eri tekijät ovat heille heidän valitessaan ruokaa1. Tulokset osoittavat, että monet asiat olivat kuluttajille vähintään jossain määrin tärkeitä ruoan valinnassa (Kuva 1). Yleisin näistä oli maku: lähes kaikki vastaajat pitivät hyvää makua tärkeänä. Muita tärkeimpinä pidettyjä asioita olivat edullisuus, se että ruoka antaa hyvän mielen, terveel- lisyys, valmistuksen helppous ja se, että ruoka on tuotettu ilman eläinten kärsimystä. Näitä kaikkia yli kahdeksan kymmenestä vastaajasta piti tärkeinä. Yli seitsemän kymmenestä painotti myös raaka-aineiden ja valmistuksen kotimaisuutta sekä luonnollisuutta. Ilmastoystävällisyys ja ympäristöystävällisyys olivat tärkeitä hiukan yli puolelle vastaajista. Sen sijaan alle puolet piti luomua ja reilua kauppaa tärkeinä ruoan valinnassa. Kuva 1. Kuluttajien ruoan valinnassa tärkeänä pitämät asiat (%, N = 1 252). Seitsenportaisella asteikolla arvot 1–3 = ei tärkeää, 4 = neutraali, 5–7 = tärkeää. 1 Tärkeyttä mitattiin seitsenportaisella asteikolla, jossa vain ääripäät oli määritelty: 1 = ei lainkaan tärkeää, ..., 7 = erittäin tärkeää. 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Luomu Reilun kaupan tuote Ilmastoystävällisyys Auttaa painonhallinnassa Ympäristöystävällisyys Lähellä tuotettu On tuttua Luonnollisuus Valmistettu Suomessa Tehty kotimaisista raaka-aineista Tuotettu ilman eläinten kärsimystä Helppo valmistaa Terveellisyys Antaa hyvän mielen Edullisuus Maistuu hyvältä 33,5 44,3 54,5 56,2 60,2 64,3 69,4 76,8 77,8 79,6 80,3 81,9 83,1 86,1 86,9 96,6 Tärkeää (%) 26,9 39,6 26,5 22,6 22,1 22,2 21,0 19,6 15,4 13,4 12,8 12,0 12,2 12,1 10,3 9,4 2,5 29,2 22,9 21,7 17,6 14,7 11,0 7,7 8,8 7,6 7,7 5,9 4,8 3,6 3,7 1,0 Neutraali (%) Ei tärkeää (%) Kuinka tärkeitä erilaiset asiat ovat ruoan valinnassa? (N=1 252) Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 24 Tulosten perusteella kuluttajille tärkeimpiä ruoan valinnan perusteita olivat asiat, jotka kiin- nittyvät heidän omaan arkeensa, hyvinvointiinsa ja ruoan tuottamaan nautintoon. Seuraavaksi tärkeimpiä olivat eläinten hyvinvointiin ja ruoan alkuperään liittyvät näkökulmat, joihin molem- piin liittynee myös ruoan turvallisuuteen ja laatuun liittyviä merkityksiä. Sen sijaan asiat, jotka ovat kauempana ihmisten omasta arjesta ja liittyvät pikemminkin yhteisen hyvän edistämiseen, kuten ilmasto- ja ympäristöystävällisyys, luomutuotanto ja reilu kauppa, eivät nousseet valin- taperusteiden kärkeen. 3.4 Ruoan ilmasto- ja ympäristöystävällisyyttä edistävien ohjauskeinojen kannatus Ohjauskeinojen kannatusta koskevan kysymyssarjan johdannoksi vastaajille kerrottiin ruoan ilmasto- ja ympäristöystävällisyydellä tarkoitettavan sitä, että ruoan tuotannon ja kulutuksen kielteiset vaikutukset ilmastoon lämpenemiseen ja ympäristöön, kuten luonnon monimuotoi- suuteen ja vesistöihin, ovat mahdollisimman vähäiset. Vastaajien näkemystä kysyttiin yhteensä 26 keinosta, joiden joukossa oli ilmasto- ja ympäristöystävällisyyden edistämisen lisäksi myös joitakin eläinten hyvinvoinnin edistämiseen liittyviä ohjauskeinoja2. Ohjauskeinoja koskevat kysymykset oli kysymyslomakkeella ryhmitelty neljään eri ohjauskeinotyyppiin, jotka esiteltiin vastaajille 1) kansalaisten tietojen ja taitojen lisäämiseen perustuvina, 2) taloudellisina, 3) lain- säädäntöön perustuvina sekä 4) eri toimijoiden vapaaehtoisina keinoina. Taulukossa 4 keinot on jäsennetty tutkimuskirjallisuudessa esitettyä jaottelua noudattaen informaatio-ohjaukseksi, taloudelliseksi ohjaukseksi, säädösohjaukseksi ja markkinatransformaatioksi3. Näiden lisäksi esitettiin kaksi kysymystä soluviljelyn edistämisestä. Taulukossa 4 esitetään sukupuolen ja ikäryhmän mukaan osuudet vastaajista, jotka kannattivat kutakin ohjauskeinoa jossain määrin tai vahvasti. Kaikkien vastaajien joukossa eniten kanna- tettiin tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen arvonlisäveron alentamista: lähes yhdeksän kymmenestä vastaajasta kannatti tätä keinoa. Vähiten kannatusta saivat työnantajan tarjoaman lounasedun kohdentaminen ilmastoystävällisiin aterioihin, eläinperäisen tuotannon maatalo- ustukien vähentäminen sekä vain kasvisruoan tarjoaminen valtion, kunnan ja muiden viran- omaisten järjestämissä tilaisuuksissa. Monen ohjauskeinon kannatus oli yleisempää naisilla kuin miehillä. Ikäryhmien välillä oli myös eroja. Monen ohjauskeinon kannatus oli suurinta nuorimmassa eli 18–34-vuotiaiden ikäryhmässä. Nuoret erottuvat muista ikäryhmistä erityisesti niiden keinojen kannatuksessa, jotka kohdistuvat kasvisvaihtoehtojen tarjontaan ja ilmasto- ja ympäristöys- tävällisten elintarvikkeiden mainontaan. Monissa asioissa eri-ikäiset suomalaiset näyttävät kuitenkin olevan suhteellisen samoilla linjoilla: esimerkiksi kasvisten, hedelmien ja marjojen arvonlisäveron alentamista kannatetaan yksimielisesti ja monissa muissakin asioissa erot ovat suhteellisen pieniä. (Taulukko 4.) Myös koulutusryhmät erosivat toisistaan ohjauskeinojen kannatuksessa. Lähes kaikki esitetyt 2 Ohjauskeinojen kannatusta mitattiin viisiportaisella asteikolla, jossa 1 = vastustan vahvasti, 2 = vastustan jossain määrin, 3 = en vastusta enkä kannata, 4 = kannatan jossain määrin ja 5 = kannatan vahvasti. 3 Tutkimuskirjallisuudessa keinot jaotellaan usein informaatio-ohjaukseksi, taloudelliseksi ohjaukseksi ja normi - tai säädösohjaukseksi (esim. Heiskanen ja Saastamoinen 2011, Salo ym. 2023). Uudemmassa kirjallisuudessa erotellaan usein myös ns. tuuppaus (engl. nudging) tai valinta-arkkitehtuuri sekä markkinatransformaatio (esim. Salo ym. 2023, Ammann et al. 2023). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 25 ohjauskeinot saivat eniten kannatusta korkeasti koulutetuilta ja vastaavasti vähiten peruskoulu- tuksen saaneilta. Muutamassa ohjauskeinossa erot olivat kuitenkin hyvin pieniä tai niitä ei ollut: tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen verotuksen alentamista kannatti vähintään 85 % ja eläinsuojelulain tiukentamista vähintään 70 % kaikkien koulutusryhmien vastaajista. Samoin lounasedun rajaaminen ilmastoystävällisiin aterioihin oli hyvin epäsuosittua kaikissa koulutus- ryhmissä: sitä kannatti alle 20 % vastaajista kaikissa ryhmissä. Enimmillään ero korkeimmin ja matalimmin koulutettujen välillä oli runsaan parinkymmenen prosenttiyksikön luokkaa. Esimer- kiksi koulujen kotitalousopetuksen painottamista nykyistä enemmän kasvisruokien valmistuk- seen kannatti 46 % peruskoulutuksen saaneista ja 69 % korkeakoulutetuista. Pakollisia ilmas- tovaikutuksista kertovia merkintöjä elintarvikepakkauksiin kannatti 36 % vähiten koulutetuista ja 60 % korkeakoulutetuista ja ajatusta siitä, että ravintolat velvoitettaisiin kertomaan annosten ilmastovaikutuksista ruokalistoillaan, vastaavasti 20 % ja 40 %. Sitä, että ravintolat lisäävät ruokalistoilleen kasvisruokia, kannatti 48 % vähiten koulutetuista ja 69 % korkeakoulutetuista. Koulutuksen mukaisia eroja oli myös soluviljelyyn kohdistuvien keinojen kannatuksessa: niitä kannatti noin joka viides peruskoulutuksen saaneista ja noin neljä kymmenestä korkeakoulu- tetusta. Keskiasteen koulutuksen saaneet asettuivat kaikissa edellä mainituissa kysymyksissä kahden muun koulutusryhmän kannatusprosenttien väliin. Kaikkineen voidaan todeta, että ehdotettujen ruoan ilmasto- ja ympäristöystävällisyyden edis- tämiseen tähtäävien ohjauskeinojen kannatus ei ole kansalaisten keskuudessa kovin laajaa. Sen sijaan eläinten hyvinvointia parantavia keinoja kannatetaan suhteellisen yleisesti. Ohjauskei- notyypeittäin tarkasteltuna eniten kannatusta saivat informaatio-ohjauksen keinot ja vähiten puolestaan säädösohjaukseen perustuvat keinot. Koulutuksen, tiedotuksen ja kampanjoinnin lisäämisen lisäksi runsaasti kannatusta saavat sellaiset keinot, joista koituu kuluttajille myös muuta kuin ilmasto- tai ympäristöhyötyä. Esimerkiksi verotuksen alentaminen kasviksilta, hedelmiltä ja marjoilta saa kannatusta oletettavasti myös siksi, että edullisemmat hinnat olisivat kuluttajille iloksi. Kiinnostavaa kyllä, vain puolet vastaajista kannatti kasviproteiinituotteiden arvonlisäveron alentamista. Samalla kuitenkin kannatusta saa suhteellisen laajasti se, että valtio tukee taloudellisesti ilmasto- ja ympäristöystävällisten innovaatioiden ja teknologioiden kehit- tämistä ja lisää tukea kasviperäiseen proteiinituotantoon. Taulukko 4. Ruoan tuotantoon ja kulutukseen liittyvien ohjauskeinojen kannatus sukupuolittain ja ikäryhmittäin (%, N = 1 252). Niiden vastaajien osuus, jotka kannattavat keinoa jossain määrin tai vahvasti. Ruoan tuotantoon ja kulutukseen liittyvät ohjauskeinot n Sukupuoli Ikäryhmät Kaikki (%) Nainen (%) Mies (%) P- arvo 18-34 (%) 35-49 (%) 50-64 (%) 65+ (%) P- arvo 1252 649 594 326 348 345 233 Informaatio-ohjaus (tietojen ja taitojen lisäämiseen perustuvat keinot) Kaikilla koulutusasteilla lisätään ruoan tuotannon ja kulutuksen ilmasto- ja ympäristövaikutuksia koskevaa opetusta. 71,7 80,7 61,8 <0,001 74,8 70,4 67,5 75,5 0,075 Viranomaiset lisäävät ilmasto- ja ympäristöystävällistä syömistä koskevaa tiedotusta ja kampanjointia. 63,5 71,5 54,4 <0,001 69,9 59,2 60,9 64,8 0,002 Koulujen kotitalousopetuksessa painotetaan nykyistä enemmän kasvisruokien valmistusta 58,3 68,9 46,5 <0,001 62,6 58,0 53,0 60,5 0,081 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 26 Ruoan tuotantoon ja kulutukseen liittyvät ohjauskeinot n Sukupuoli Ikäryhmät Kaikki (%) Nainen (%) Mies (%) P- arvo 18-34 (%) 35-49 (%) 50-64 (%) 65+ (%) P- arvo 1252 649 594 326 348 345 233 Taloudellinen ohjaus (taloudelliset keinot ) Tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen arvonlisäveroa alennetaan. 87,5 92,9 81,5 <0,001 87,4 89,1 85,8 87,6 0,813 Valtio tukee taloudellisesti ruoan ilmasto- ja ympäristöystävällisyyttä edistävien tuoteinnovaatioiden ja teknologioiden kehittämistä 68,3 71,5 65,0 0,025 73,3 67,0 61,7 73,0 0,015 Kasviperäisen tuotannon maataloustukia lisätään. 57,4 64,7 49,3 <0,001 65,0 58,3 49,3 57,5 0,003 Kasviproteiinituotteiden (esim. nyhtökaura, härkäpaputuotteet, vegaaniset leikkeleet) arvonlisäveroa alennetaan. 49,2 56,1 41,6 <0,001 59,2 52,3 40,9 42,9 <0,001 Elintarvikkeille säädetään vero, joka on sitä korkeampi, mitä suuremmat tuotteen ilmastopäästöt ovat. 36,7 40,7 32,5 <0,001 43,9 35,3 32,2 35,6 0,005 Eläinperäisen tuotannon maataloustukia vähennetään. 20,3 21,0 19,7 0,003 27,6 22,7 15,4 13,7 <0,001 Säädösohjaus (lainsäädäntöön perustuvat keinot ) Eläinsuojelulakia tiukennetaan tuotantoeläinten olojen parantamiseksi. 74,1 82,4 64,8 <0,001 73,6 77,9 74,5 68,7 0,109 Elintarvikepakkauksiin lisätääEläinsuojelulakia tiukennetaan tuotantoeläinten olojen parantamiseksin pakolliset merkinnät ilmastovaikutuksista. 48,8 55,8 40,9 <0,001 58,3 46,0 42,3 49,4 0,001 Viljelijät velvoitetaan nykyistä tiukempiin ilmasto- ja ympäristötoimiin. 42,7 48,1 36,7 <0,001 45,4 39,1 41,2 46,4 0,009 Julkiset ruokapalvelut (esim. kouluissa, sairaaloissa) velvoitetaan vähentämään liharuokalajien osuutta tarjoamistaan aterioista. 30,8 36,1 25,1 <0,001 35,3 34,2 25,2 27,5 0,01 Ravintolat velvoitetaan kertomaan annosten ilmastovaikutuksista ruokalistoillaan. 30,4 33,7 26,4 <0,001 32,2 30,2 27,8 31,8 0,111 Kaupat velvoitetaan vähentämään ilmastoa kuormittavien elintarvikkeiden valikoimia. 30,2 35,1 24,9 <0,001 37,1 26,7 26,4 31,3 <0,001 Runsaasti ilmastoa kuormittavien elintarvikkeiden mainonta kielletään. 27,1 30,5 23,2 <0,001 31,9 26,4 20,9 30,5 0,001 Työntekijä voi käyttää työnantajan myöntämää lounasetua vain ilmastoystävällisiin aterioihin. 16,2 14,2 18,5 <0,001 23,0 16,4 11,9 12,9 <0,001 Markkinatransformaatio (vapaaehtoiset keinot) Elintarviketeollisuus painottaa tuotekehityksessään ilmasto- ja ympäristöystävällisyyttä. 61,7 68,3 54,4 <0,001 67,5 61,8 55,7 62,7 0,009 Tuotantoeläintilat ottavat käyttöön eläinten hyvinvointimerkin (ELVI-merkki), jonka ehdot ovat lain vaatimuksia tiukempia ja jota valvoo riippumaton taho. 61,7 72,3 49,8 <0,001 66,6 63,2 59,7 55,4 0,077 Ravintolat lisäävät ruokalistoilleen kasvisruokia. 60,3 70,9 48,7 <0,001 72,1 60,6 52,2 55,4 <0,001 Kaupat suosivat valikoimissaan ilmasto- ja ympäristöystävällisiä elintarvikkeita. 52,5 60,7 43,4 <0,001 64,4 52,3 42,3 51,1 <0,001 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 27 Ruoan tuotantoon ja kulutukseen liittyvät ohjauskeinot n Sukupuoli Ikäryhmät Kaikki (%) Nainen (%) Mies (%) P- arvo 18-34 (%) 35-49 (%) 50-64 (%) 65+ (%) P- arvo 1252 649 594 326 348 345 233 Kauppojen bonusjärjestelmät kannustavat ilmasto- ja ympäristöystävällisten elintarvikkeiden ostamiseen. 47,1 54,7 38,4 <0,001 60,4 47,4 35,7 45,1 <0,001 Kaupat mainostavat ensisijaisesti ilmasto- ja ympäristöystävällisiä elintarvikkeita. 36,1 41,8 29,8 <0,001 47,9 36,2 27,2 32,6 <0,001 Valtio, kunnat ja muut viranomaiset tarjoavat järjestämissään tilaisuuksissa vain kasvisruokaa. 25,1 30,0 19,7 <0,001 31,0 28,7 20,6 18,0 <0,001 Soluviljelyyn liittyvät keinot  Valtio tukee taloudellisesti soluviljelyn kehittämistä ruoan tuotannossa. 32,8 30,8 34,7 0,016 42,9 36,2 25,2 24,9 <0,001 Elintarviketeollisuus ottaa käyttöön soluviljeltyjä raaka-aineita. 32,2 29,0 35,4 0,004 39,9 35,3 25,5 26,6 <0,001 3.5 Suhtautuminen lihan ja maidon kulutukseen sekä niiden tapaan käytettäviin tuotteisiin Vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa erilaisiin lihaa, maitoa sekä niiden tapaan käytettäviä kasviproteiinituotteita sekä lihan- ja maidontuotantoa koskeviin väitteisiin. Lihan tapaan käytettävien kasviproteiinituotteiden osalta kysymystä oli tarkennettu tarkoittamaan jalostet- tuja kasvispohjaisia proteiinipitoisia tuotteita, kuten nyhtökauraa, vegejauhista tai härkäpapu- tai soijatuotteita4. Seuraavassa raportoidaan osuudet vastaajista, jotka olivat väitteiden kanssa jokseenkin tai täysin samaa mieltä. Vastaukset osoittavat, että lihaan suhtaudutaan varsin myönteisesti: neljä viidestä vastaajasta katsoi, että lihantuotannon jatkuminen Suomessa on tärkeää tulevaisuudessakin ja useampi kuin kaksi kolmesta ajatteli lihan olevan tärkeä osa monipuolista ruokavaliota (Taulukko 5). Alle puolet katsoi, että ilmastonmuutoksen hidastamiseksi lihankulutusta pitäisi vähentää huomat- tavasti ja runsas neljännes piti lihantuotantoa epäeettisenä. Runsas kolmannes ajatteli, että lihan voi hyvin korvata kasviproteiinituotteilla. Suhtautumisessa lihaan nähdään jonkin verran sukupuolieroja, mutta erot eivät ole kovin suuria (Taulukko 5). Naiset olivat hiukan miehiä useammin sitä mieltä, että lihan voi korvata kasviproteiinituotteilla, että ilmastosyistä lihan kulutusta pitäisi vähentää ja että lihantuotanto on epäeettistä. Miehet puolestaan pitivät naisia useammin lihaa tärkeänä osana monipuolista ruokavaliota. Taulukko 5 kertoo myös, että erot ovat joissakin asioissa suurempia ikäryhmien kuin sukupuolten välillä: nuoret suhtautuivat kasviproteiinituotteisiin huomattavasti myön- teisemmin ja kyseenalaistivat lihantuotannon eettisyyden huomattavasti useammin kuin iäkkäämmät. 4 Kysymyksiin vastattiin viisiportaisella asteikolla, jossa 1 = täysin eri mieltä, 2 = jokseenkin eri mieltä, 3 = ei samaa eikä eri mieltä, 4 = jokseenkin samaa mieltä, 5 = täysin samaa mieltä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 28 Näkemyksissä on suurehkoja eroja myös koulutuksen mukaan. Korkeasti koulutetuista vastaa- jista 46 % oli sitä mieltä, että lihan voi hyvin korvata kasviproteiinituotteilla, kun perusasteen suorittaneista vain 23 % ajatteli näin. Vielä suurempi ero oli näkemyksessä lihankulutuksen vähentämisestä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi: 55 % korkeakoulutetuista, mutta vain 29 % perusasteen suorittaneista oli samaa mieltä siitä, että lihankulutusta tulisi ilmastosyistä vähentää huomattavasti. Lihantuotantoa piti epäeettisenä noin joka kolmas korkeakoulutetuista ja joka viides perusasteen suorittaneista. Samanmielisiä oltiin lihantuotannon jatkumisen tärkeydestä Suomessa myös tulevaisuudessa; perusasteen suorittaneista 86 % ja korkeakoulutetuista 79 % oli samaa mieltä väitteen kanssa. Verrattaessa Taulukkoa 5 Taulukkoon 6 havaitaan, että maitotuotteisiin ja niiden tuotantoon suhtauduttiin vielä myönteisemmin kuin lihaan ja että maidon eettisyys ja ilmastoystävälli- syys kyseenalaistettiin harvemmin kuin lihan. Yli kahdeksan kymmenestä vastaajasta oli sitä mieltä, että maidontuotannon jatkuminen Suomessa tulevaisuudessakin on tärkeää ja noin kolme neljästä näki maitotuotteet tärkeäksi osaksi monipuolista ruokavaliota. Vähemmistö, noin neljännes vastaajista, piti tarpeellisena vähentää huomattavasti maitotuotteiden kulu- tusta ilmastosyistä ja vielä pienempi vähemmistö piti maidontuotantoa epäeettisenä. Noin neljä kymmenestä katsoi, että maidon voi hyvin korvata kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla, kuten kauramaidolla. Maitoa korvaaviin kasviproteiinituotteisiin suhtauduttiin siten jonkin verran myönteisemmin kuin lihaa korvaaviin kasviproteiinituotteisiin. Sukupuolten välillä oli joitakin eroja suhtautumisessa maitotuotteisiin ja niitä korvaaviin tuot- teisiin, mutta erot olivat enimmillään kymmenen prosenttiyksikön luokkaa lukuun ottamatta näkemyksiä kasvipohjaisista vaihtoehdoista, joihin naiset suhtautuivat melko paljon myöntei- semmin kuin miehet. Sen sijaan ikäryhmien välillä oli huomattavia ja systemaattisia eroja siten, että vanhemmat ikäpolvet suhtautuivat maitotuotteisiin paljon myönteisemmin kuin nuoret. Jälkimmäinen ryhmä piti maidontuotantoa epäeettisenä huomattavasti useammin kuin iäkkäät ja kasvipohjaisiin vaihtoehtoihin suhtauduttiin myönteisemmin (Taulukko 6). Taulukko 5. Lihantuotantoa ja kulutusta koskevien väitteiden kanssa jokseenkin tai täysin samaa mieltä olevien prosenttiosuudet sukupuolittain ja ikäryhmittäin (N = 1 252). Väite Kaikki (%) Sukupuoli Ikäryhmä Nainen (%) Mies (%) P- arvo 18-34 (%) 35-49 (%) 50-64 (%) 65+ (%) P- arvo n 1252 649 594 326 348 345 233 Liha on tärkeä osa monipuolista ruokavaliota. 69,6 63,8 76,1 <0,001 59,5 69,3 75,1 76,0 <0,001 Lihan voi hyvin korvata kasviproteiinituotteilla. 36,8 43,1 29,8 <0,001 52,8 42,2 24,3 24,9 <0,001 On tärkeää, että Suomessa on tulevaisuudessakin omaa lihantuotantoa. 81,7 79,5 84,2 0,086 74,5 81,3 85,2 87,1 <0,001 Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi lihankulutusta pitäisi vähentää huomattavasti. 42,3 49,3 34,4 <0,001 52,5 45,4 33,9 35,6 <0,001 Lihantuotanto on epäeettistä. 27,8 33,9 21,2 <0,001 42,6 29,0 20,6 15,9 <0,001 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 29 Taulukko 6. Maidontuotantoa ja kulutusta koskevien väitteiden kanssa jokseenkin tai täysin samaa mieltä olevien prosenttiosuudet sukupuolittain ja ikäryhmittäin (%, N = 1 252). Väite Kaikki (%) Sukupuoli Ikäryhmä Nainen (%) Mies (%) P- arvo 18-34 (%) 35-49 (%) 50-64 (%) 65+ (%) P- arvo n 1252 649 594 326 348 345 233 Maitotuotteet ovat tärkeä osa monipuolista ruokavaliota. 73,0 70,6 75,9 0,020 62,3 69,0 83,2 79,0 <0,001 Maidon voi hyvin korvata kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla, kuten kauramaidolla. 39,2 47,5 30,1 <0,001 54,9 44,3 27,2 27,5 <0,001 On tärkeää, että Suomessa on tulevaisuudessakin omaa maidontuotantoa. 85,9 84,9 87,0 0,485 77,3 84,2 91,3 92,3 <0,001 Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi maitotuotteiden kulutusta pitäisi vähentää huomattavasti. 26,6 29,7 22,9 <0,001 35,6 28,4 20,6 20,2 <0,001 Maidontuotanto on epäeettistä. 16,3 20,6 11,6 <0,001 29,1 18,7 9,0 5,6 <0,001 Eroja oli myös koulutusryhmien välillä, joskin erot olivat pienempiä kuin lihan ja lihan tapaan käytettävien tuotteiden kohdalla. Korkeasti koulutetuista vastaajista 47 % (yhtä suuri osuus kuin lihan kohdalla) oli sitä mieltä, että maidon voi hyvin korvata kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla, kun taas perusasteen suorittaneista näin ajatteli 29 % (useampi kuin lihan kohdalla). Maidonku- lutuksen vähentämistä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi kannatti 33 % korkeakoulutetuista ja 16 % perusasteen suorittaneista. Noin joka viides korkeakoulutettu ja joka kymmenes perus- asteen suorittanut piti maidontuotantoa epäeettisenä. Kuten lihan osalta, vastaajien välillä ei ollut eroja siinä, pidettiinkö maidontuotannon jatkumista Suomessa tärkeänä: kaikissa koulu- tusryhmissä 85–87 % oli tätä mieltä. 3.6 Kuluttajien oletukset ruoankulutuksen ja -tuotannon kehityksestä Suomessa vuoteen 2035 mennessä Vastaajilta kysyttiin, kuinka he olettavat ruoan kulutuksen ja tuotannon kehittyvän Suomessa vuoteen 2035 mennessä. Kysymyksen yhteydessä korostettiin, että vastaajien toivottiin pohtivan sitä, kuinka he olettavat asioiden kehittyvän, ei vastaavan sen mukaan, miten he toivoisivat niiden kehittyvän5. 5 Vastausvaihtoehdot esitettiin viisiportaisella asteikolla, jossa 1 = vähenee merkittävästi, 2 = vähenee jonkin verran, 3 = ei muutu nykyisestä, 4 = lisääntyy jonkin verran ja 5 = lisääntyy merkittävästi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 30 Kuva 2. Kuluttajien oletukset ruoan kulutuksen kehityksestä Suomessa vuoteen 2035 mennessä (%, N = 1 252). 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Kasviproteiinituotteiden kulutus Kasvis- tai vegaanisen ruokavalion noudattaminen Palkokasvien (esim. herne, härkä- papu) kulutus Lähiruoan kulutus Luomutuotteiden kulutus Maidon ja maitotuotteiden kulutus Lihan kulutus Oletukset ruoan kulutuksen kehityksestä Suomessa vuoteen 2035 mennessä (%, N=1 252) 2,1 4,3 2,7 4,2 1,7 3,7 1,0 4,6 2,2 1,8 3,8 7,8 33,4 46,5 26,0 31,1 33,2 35,1 42,3 53,8 40,7 58,1 54,5 52,8 49,0 41,1 8,8 6,5 9,6 7,6 8,6 10,2 6,6 2,3 2,5 Vähenee merkittävästi Vähenee jonkin verran Ei muutu nykyisestä Lisääntyy jonkin verran Lisääntyy merkittävästi Kuvassa 2 esitetyt tiedot kertovat vastaajien oletuksista siitä, mitä ruoan kulutuksessa on tapahtumassa seuraavan 10 vuoden aikana. Useimmissa kysytyissä asioissa yli puolet vastaa- jista oletti tapahtuvan muutoksia vuoteen 2035 mennessä. Poikkeuksen muodostaa maito ja maitotuotteet, joiden kulutuksen yli puolet vastaajista uskoi pysyvän ennallaan, kolmannes vähenevän ja hiukan yli joka kymmenes lisääntyvän. Lihankulutuksen uskoi vähenevän joka toinen ja hiukan alle joka kymmenes lisääntyvän. Muiden kysyttyjen ruoka-aineiden tai tuot- teiden kulutuksen arvioitiin pääasiassa kasvavan. Varsinkin kasviproteiinituotteiden, palkokas- vien ja lähiruoan kulutuksen sekä kasvis- tai vegaanisen ruokavalion noudattamisen arvioitiin lisääntyvän. Sen sijaan luomuruoan kulutuksen arvioi kasvavan alle puolet vastaajista. Näiden tulosten perusteella näyttää siltä, että kuluttajat arvioivat kulutuksen suuntautuvan jatkossa nykyistä enemmän eläinperäisiä tuotteita korvaaviin kasviperäisiin tuotteisiin sekä ruokava- lioiden muuttuvan kasvipohjaisemmiksi. Kuva 3 kertoo vastaajien oletuksista ruoan tuotannossa tapahtuvista muutoksista vuoteen 2035 mennessä. Vastaajat arvioivat lisäystä tapahtuvan erityisesti tietoisuudessa ilmasto- ja ympäristövaikutuksista. Tietoisuuden uskoi lisääntyvän seitsemän kymmenestä vastaajasta. Noin kaksi kolmesta uskoi geenitekniikan käytön ja kuusi kymmenestä soluviljelytekniikoiden käytön ruoantuotannossa lisääntyvän. Hiukan alle puolet uskoi ruoantuotannon ilmastopääs- töjen vähenevän, kun taas neljä kymmenestä ajatteli, että päästöt eivät muutu nykyisestä. Samalla kuitenkin kaksi kolmesta oletti ruoan ilmasto- ja ympäristöystävällisyyttä edistävän poliittisen ohjauksen lisääntyvän. Samoin kaksi kolmesta uskoi tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantuvan. Arviot luonnon monimuotoisuuden muutoksista jakautuivat siten, että runsas kolmannes vastaajista arvioi sen lisääntyvän, runsas kolmannes pysyvän ennallaan ja hieman alle kolmannes vähentyvän. Valtaosa uskoi huoltovarmuuden ja ruoan turvallisuuden lisään- Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 31 tyvän tai säilyvän nykyisellä tasollaan. Näiden tulosten perusteella voidaan arvioida kuluttajilla olevan varsin positiivinen kuva ruoantuotannon muutossuunnista lukuun ottamatta ilmasto- päästöjen ja luonnon monimuotoisuuden kehitystä. Kuluttajien oletuksissa ruoan tuotannon ja kulutuksen kehityksessä voidaan havaita joitakin sukupuolen, ikäryhmän ja koulutuksen mukaisia eroja, mutta erot eivät ole kovin suuria. Sukupuolten välillä eroja oli odotuksissa lihan, kasvis- ja vegaaniruokavalioiden, palkokasvien, kasviproteiinituotteiden, luomu- ja lähiruoan kulutuksen muutoksista, kun taas yksimielisyyttä oli maidon ja maitotuotteiden kulutuksesta. Yleisesti ottaen naiset arvioivat miehiä useammin kasvisperäisen syömisen lisääntyvän, kun taas miehet arvioivat naisia useammin kasvisperäisen syömisen pysyvän ennallaan tai jopa vähenevän. Kasvis- ja vegaaniruokavalioiden arvioi lisään- tyvän naisista 69 % ja 55 % miehistä. Naisten ja miesten välillä oli eroja myös näkemyksissä ruoan tuotantoon liittyvistä kehityskuluista, kuten ilmasto- ja ympäristövaikutuksia koskevan tietoisuuden, poliittisen ohjauksen ja geenitekniikan käytön lisääntymisestä tulevaisuudessa. Sukupuolet olivat kuitenkin varsin yksimielisiä soluviljelyä, ilmastopäästöjä, luonnon monimuo- toisuutta, huoltovarmuutta, ruoan turvallisuutta sekä tuotantoeläinten hyvinvointia koskevissa näkemyksissään. Ikäryhmien välillä oli pienehköjä eroja odotuksissa maidon ja maitotuotteiden, kasviproteii- nituotteiden, kasvis- ja vegaaniruokavalion sekä lähiruoan kulutusmuutoksista. Nuorimmista, Kuva 3. Kuluttajien oletukset ruoan tuotannon kehityksestä Suomessa vuoteen 2035 mennessä (%, N = 1 252). Oletukset ruoantuotannon kehityksestä Suomessa vuoteen 2035 mennessä (%, N=1 252) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Tietoisuus ruoan ilmasto- ja ympäristövaikutuksista Geenitekniikan käyttö ruoantuotannossa Tuotantoeläinten hyvinvointi Ruoan ilmasto- ja ympäristöystäväl- lisyyttä edistävä poliittinen ohjaus Soluviljelytekniikoiden käyttö ruo- katuotannossa (solumaatalous) Ruoan turvallisuus Huoltovarmuus eli ruoan riittävyys myös kriisiaikoina Vähenee merkittävästi Vähenee jonkin verran Ei muutu nykyisestä Lisääntyy jonkin verran Lisääntyy merkittävästi Luonnon monimuotoisuus Ruoantuotannon ilmastopäästöt 0,6 1,3 25,5 56,6 16,1 2,7 3,7 28,0 56,4 9,2 1,2 2,2 1,8 3,4 2,0 3,8 1,3 7,2 2,6 10,7 5,3 22,8 2,2 42,2 32,0 30,7 32,3 46,7 44,2 37,5 40,3 54,2 54,2 54,6 37,1 34,8 30,3 13,2 10,4 9,8 7,3 7,7 7,7 4,2 2,2 Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 32 18–34-vuotiaista, 19 % arvioi maidon kulutuksen lisääntyvän, kun taas yli 65-vuotiaista näin arvioi vain 5 %. Nuorimmissa ikäryhmissä arvioitiin myös kasviproteiinien kulutuksen kasvavan useammin kuin vanhemmissa ikäluokissa (18–34-vuotiaat 76 %, ja 35–49-vuotiaat 71 %, 50–64-vuotiaat 60 % ja yli 65-vuotiaat 63 %). Samoin kasvis- ja vegaaniruokavalioiden arvioi lisääntyvän 18–49-vuotiaista 66 % ja yli 50-vuotiaista 56–58 %. Tuotantoa koskien ikäryhmien välillä oli eroja odotuksissa ruoan ilmastopäästöjä koskevan tietoisuuden, ilmastopäästöjen, luonnon monimuotoisuuden, lähiruoan, ruoan turvallisuuden ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin muutoksista, mutta erot eivät näissäkään olleet kovin suuria. Esimerkiksi ilmastopäästöjen vähenemiseen pessimistisimmin suhtautui nuorin ikäryhmä, 18–34-vuotiaat, joista 40 % arvioi päästöjen vähenevän ja 24 % lisääntyvän ja optimistisimmin yli 65-vuotiaat, joista 48 % uskoi ilmastopäästöjen vähenevän ja 11 % lisääntyvän. Koulutusryhmien välillä oli eroja kaikissa kulutusmuutoksia koskevissa oletuksissa lukuun ottamatta maidon, luomutuotteiden ja lähiruoan kulutuksen kehitystä. Erityisen suuri ero oli arvioissa kasviproteiinituotteiden kulutuksesta: korkeakoulutetuista 73 %, mutta perusasteen koulutuksen saaneista vain 52 % arvioi kulutuksen lisääntyvän. Myös arvioissa lihan kulutuksesta oli jonkin verran eroja, sillä korkeakoulutetuista 59 % ja perusasteen suorittaneista 43 % arvioi kulutuksen vähenevän. Keskiasteen koulutuksen saaneet puolestaan sijoittuivat näiden kahden koulutusryhmän välille. Tuotannon kehityskulkujen osalta vastaajat olivat yksimielisempiä ja eroja koulutusluokkien välillä oli ainoastaan soluviljelytekniikoiden, geenitekniikan, ilmasto- päästöjen, tietoisuuden ilmasto- ja ympäristövaikutuksista sekä luonnon monimuotoisuuden kehityskulkujen osalta. Korkeakoulutetuista useampi uskoi teknologisten ratkaisujen, kuten soluviljelyn, lisääntymiseen ja päästöjen vähentymiseen, mutta toisaalta myös monimuotoi- suuden vähentymiseen perus- ja keskiasteen koulutuksen saaneisiin verrattuna. 3.7 Yhteenveto kuluttajatutkimuksen tuloksista Maku, edullisuus, hyvä mieli ja terveellisyys tärkeitä kuluttajille Kuluttajille tärkeät tekijät ruoan valinnassa noudattavat aiempien tutkimusten (esim. Peltoniemi & Yrjölä 2012, Eurobarometer 2020, Konttinen et al. 2021) tuloksia maun, hinnan, hyvän mielen, terveellisyyden ja valmistuksen helppouden noustessa kärkimotiiveiksi. Tulokset kertovat, että ihmisille ovat tärkeitä oman arjen sujumiseen, ruoan hintaan ja ruoasta nauttimiseen liittyvät asiat. Ekologiseen kestävyyteen tai muutoin vastuulliseen tai eettiseen kuluttamiseen liitetyt asiat eivät nousseet valinnoissa kovin merkittäviksi tekijöiksi. Poikkeuksena on eläinten hyvin- vointi, jota vastaajat pitivät tärkeänä. Ilmasto- ja ympäristöystävällisyyttä edistäviä ohjauskeinoja kannatetaan valikoiden Yleisesti ottaen ruoan ilmasto- ja ympäristöystävällisyyttä edistävät poliittiset ohjauskeinot eivät olleet kansalaisten keskuudessa kovin kannatettuja. Eniten kannatusta saavat sellaiset ohjauskeinot, jotka tuottavat kuluttajille myös muuta iloa tai hyötyä ilmasto- ja ympäristöetujen lisäksi. Tällainen on esimerkiksi tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen arvonlisäveron alentaminen. Myös tuotantoeläinten hyvinvointia edistäviä säädösohjaukseen ja vapaaeh- toisuuteen perustuvia keinoja kannatettiin. Vähiten suopeasti suhtauduttiin keinoihin, joiden Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 33 koetaan rajoittavan valinnanvapautta tai kenties nostavan hintoja. Näille havainnoille saadaan vahvistusta myös maatalousyrittäjien näkemyksistä siinä, että kuluttajien todetaan haluavan eettistä ruokaa, mutta tuottajalle aiheutuvista lisäkustannuksista ei olla valmiita maksamaan. Vähiten kannatettuihin keinoihin kuuluivat muun muassa työantajien tarjoaman lounasedun rajaaminen ilmastoystävällisiin vaihtoehtoihin, eläinperäisen tuotannon maataloustukien vähentäminen sekä vain kasvisruoan tarjoaminen valtion, kunnan ja muiden viranomaisten järjestämissä tilaisuuksissa. Naiset, korkeakoulutetut ja nuorin ikäryhmä kannattivat useita poliittisia ohjauskeinoja miehiä, peruskoulutuksen saaneita ja vanhempia ikäryhmiä enemmän. Lihalla ja maidolla on edelleen vankka asema ruokakulttuurissa, mutta nuorten asenteet muuttuvat Lihalla ja erityisesti maitotuotteilla on tulosten perusteella edelleen merkittävä asema kulut- tajien ruokavalinnoissa ja niiden tuotannon säilyttäminen Suomessa koetaan tärkeäksi. Suhtautumisessa lihaan sukupuolten väliset erot olivat pieniä, joskin naiset suhtautuivat miehiä myönteisemmin lihan vähentämiseen ja korvaamiseen kasviproteiinituotteilla. Ikäryhmien sekä koulutuksen välillä erot olivat sukupuolieroja suurempia: korkeasti koulutetut ja erityisesti nuoret suhtautuivat myönteisemmin lihan korvaamiseen kasviproteiinituotteilla ja pitivät lihan tuotantoa epäeettisempänä kuin vähemmän koulutetut ja vanhemmat ikäryhmät. Maitotuot- teiden kulutukseen ja tuotantoon suhtauduttiin vielä myönteisemmin kuin lihaan. Myös maitoon liitetyissä näkemyksissä oli pieniä eroja sukupuolten, ikäryhmien ja eri koulutusryhmien välillä. Huomionarvoista on, että verrattuna vuonna 2018 kerätyn kyselyaineiston (ks. Kaljonen & Niva 2022) tuloksiin kuluttajien asenteet lihaan eivät näytä merkittävästi muuttuneen6. Ruoan tuotantoa ja kulutusta koskevat näkemykset kestävyyden kannalta optimistisia Kuluttajien näkemykset ruoan kulutuksen ja tuotannon tulevaisuudesta olivat kestävyyden näkökulmasta pääosin optimistisia. Puolet vastaajista uskoi lihan kulutuksen ja runsas kolmasosa maidon ja maitotuotteiden kulutuksen vähenevän. Kasvipohjaisen ruoan kulutuksen, kasvis- sekä vegaaniruokavalioiden ja lähiruoan kulutuksen ennakoitiin lisääntyvän. Tietoisuuden ilmasto- ja ympäristövaikutuksista ajateltiin lisääntyvän, samoin tuotantoeläinten hyvinvoinnin ja ruokajärjestelmän ilmasto- ja ympäristöystävällisyyttä edistävän poliittisen ohjauksen. Ilmas- topäästöjen vähenemiseen uskoi kuitenkin alle puolet ja luonnon monimuotoisuuden lisäänty- miseen noin kolmannes vastaajista. Kuluttajat ajattelivat myös teknologian, kuten soluviljely- ja geenitekniikoiden yleistyvän. 6 Pienet erot saattavat osin selittyä sillä, että vuoden 2018 kyselyssä käytettiin seitsenportaista asteikkoa viisiportaisen sijaan. Vuonna 2018 vastaajista 85 % piti tärkeänä, että Suomessa on tulevaisuudessakin omaa lihantuotantoa, 73 % näki lihan tärkeäksi osaksi monipuolista ruokavaliota, 33 % piti lihantuotantoa epäeettisenä ja 38 % katsoi, että lihan voi hyvin korvata kasviproteiinituotteilla. Näkemyksissä siitä, tulisiko lihankulutusta pitäisi vähentää huomattavasti ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, näyttää kuitenkin tapahtuneen jonkin verran ajallista muutosta: vuonna 2018 yli puolet, 55 % vastaajista, oli tätä mieltä, kun käsillä olevassa kyselyssä osuus oli 42 % (Kaljonen & Niva 2022). Lihankulutuksen vähentämistä pidettiin siten vuonna 2024 vähemmän tarpeellisena kuin kuusi vuotta aiemmin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 34 4. Maatalousyrittäjien ja kuluttajien näkemysten vertailu Terhi Latvala, Timo Karhula, Laura Salmivaara, Mari Niva ja Mia Silfver Tarkastelimme kyselyissä maatalousyrittäjien ja kuluttajien ilmasto- ja ympäristöasenteisiin sekä tukien suuntaamiseen liittyviä näkemyksiä, ja vertailemme niitä tässä luvussa. Osittain kysymykset kyettiin muotoilemaan sanatarkasti samanlaisiksi, osittain niitä muokattiin kohde- ryhmälle sopiviksi. 4.1 Ilmasto- ja ympäristöasenteet Maatalousyrittäjien ja kuluttajien välisen vertailun mahdollistavia ilmasto- ja ympäristöasen- teita mittaavia väittämiä oli kolme: 1) ”Nykyinen politiikka ohjaa riittävästi kohti ilmasto- ja ympäristöystävällistä ruoan tuotantoa ja kulutusta” ja 2) ”Ruoan tuotannon ja kulutuksen osuutta ilmaston lämpenemiseen liioitellaan”. Kolmannessa kysymyksessä oli hieman erilainen muotoilu kahdelle kohderyhmälle: 3) maatalousyrittäjiltä kysyttiin maatalouden siirtymistä kohti ilmasto- ja ympäristöystävällisiä tuotantotapoja ja kuluttajia pyydettiin arvioimaan ruoan tuotannon ja kulutuksen muuttumista ilmasto- ja ympäristöystävällisemmäksi. Kuvassa 4 vertaillaan yrittäjien ja kuluttajien vastauksia näihin väitteisiin. 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Eri mieltä (%) Neutraali (%) Samaa mieltä (%) M: Nykyinen politiikka ohjaa riittävästi kohti ilmasto- ja ympäristöystävällistä ruoan tuotantoa ja kulutusta. K: Nykyinen politiikka ohjaa riittävästi kohti ilmasto- ja ympäristöystävällistä ruoan tuotantoa ja kulutusta. M: Ruoan tuotannon ja kulutuksen osuutta ilmaston lämpenemiseen liioitellaan. K: Ruoan tuotannon ja kulutuksen osuutta ilmaston lämpenemiseen liioitellaan. M: Pidän tärkeänä, että maataloudessa siirrytään kohti ilmasto- ja ympäristöystävällisiä tuotantotapoja. K: On tärkeää että ruoan tuotanto ja kulutus muuttuvat Suomessa ilmasto- ja ympäristöystävällisemmiksi. 26,7 29,4 12,1 37,2 18,0 15,1 34,2 37,6 21,8 28,0 31,2 25,4 39,1 33,0 66,1 34,8 50,8 59,5 Kuva 4. Maatalousyrittäjien (M) ja kuluttajien (K) ilmasto- ja ympäristöasenteet (% vastaajista). Viisiportaisella asteikolla arvot 1–2 = eri mieltä, 3 = neutraali, 4–5 = samaa mieltä. Kuluttajista runsas kolmasosa oli samaa mieltä siitä, että ruoan tuotannon ja kulutuksen osuutta ilmaston lämpenemiseen liioitellaan. Maatalousyrittäjien joukossa vastaava osuus oli merkittä- västi suurempi, noin kaksi kolmasosaa vastaajista. Mielipiteet nykyisen politiikan ohjauksen Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 35 riittävyydestä kohti ilmasto- ja ympäristöystävällistä ruoan tuotantoa ja kulutusta jakautuivat melko samankaltaisesti molemmissa ryhmissä. Kuluttajista kuusi kymmenestä ja yrittäjistä noin puolet piti tärkeänä ruoan tuotannon ja kulutuksen tai maatalouden muuttumista ilmasto- ja ympäristöystävällisemmiksi. (Kuva 4.) Kuluttajille esitettyihin ilmasto- ja ympäristöasennekysymyksiin sisältyi myös kysymys siitä, kokeeko vastaaja ilmastonmuutoksen vakavaksi uhaksi maapallolle ja kokeeko hän tietävänsä riittävästi ruoan tuotannon ja kulutuksen ilmasto- ja ympäristövaikutuksista. Tulokset kertovat, että ilmastonmuutos huolettaa monia: 74 % kuluttajista oli samaa mieltä siitä, että ilmaston- muutos on vakava uhka maapallolle. Koettu tietotaso ruoan tuotannon ja kulutuksen kestä- vyydestä vaihtelee: 43 % vastaajista koki tietävänsä riittävästi ruoan tuotannon ja kulutuksen ilmasto- ja ympäristövaikutuksista, ja eri mieltä ja ei samaa eikä eri mieltä olevia oli suunnilleen saman verran, 29 % kumpaakin. 4.2 Maataloustukien kohdentaminen Kuluttajia ja maatalousyrittäjiä pyydettiin valitsemaan, mihin maataloustukia tulisi heidän mielestään suunnata, jos voisi valita vain yhden vaihtoehdon. Valmiita vaihtoehtoja oli kolme: maatalouden energiainvestoinnit, kuten uusiutuvat energialähteet, biokaasun tuotanto tai aurinkopaneelit, eläinten hyvinvointia parantavat toimenpiteet, kuten eläinten hyvinvointituet sekä ilmaston ja ympäristön tilaa parantavat toimenpiteet, kuten peltojen hiilensidonta. Näiden lisäksi vaihtoehtoina oli avovastauskenttä ”johonkin muuhun, mihin?” sekä valinta ”ei mihin- kään edellisistä”. Kun verrataan kuluttajien ja maatalousyrittäjien vastauksia (Kuva 5), voidaan todeta, että suurin kannatus kuluttajien keskuudessa kohdistui eläinten hyvinvointia parantaviin toimenpiteisiin Kuva 5. Maataloustukien suuntaaminen, kuluttajien ja maatalousyrittäjien vertailu (prosenttia vastaajista). 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Kuluttajat (n=1 252) Maatalousyrittäjät (n=1 439) 34,3 31,3 43,8 15,2 29,6 17,6 12 11,9 1,4 3 Maatalouden energiainvestointeihin, kuten uusiutuviin energialähteisiin, biokaasun tuotantoon tai aurinkopaneeleihin Eläinten hyvinvointia parantaviin toimenpiteisiin, kuten eläinten hyvinvointitukiin Ilmaston ja ympäristön tilaa parantaviin toimenpiteisiin, kuten peltojen hiilensidontaan Johonkin muuhun, mihin? Ei mihinkään edellisistä Maataloustukien suuntaaminen ilmasto- ja ympäristötoimenpiteisiin Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2025 36 (44 %), kun taas yrittäjistä vain runsaat 15 % suuntaisi maataloustukia niihin. Yrittäjät (30 %) puolestaan suuntaisivat tukia ilmaston ja ympäristön tilaa parantaviin toimenpiteisiin selvästi kuluttajia (18 %) enemmän. Energiainvestointien kannatus oli kuluttajien ja maatalousyrittä- jien keskuudessa suunnilleen yhtä suurta. Maatalousyrittäjät suuntaisivat selvästi kuluttajia useammin tukia johonkin muuhun kuin annetuille vaihtoehdoille tai ei millekään niistä. 4.3 Vastuullisuuden osa-alueiden tärkeys Tarkastelimme myös kuluttajien ja maatalousyrittäjien vastuullisuusodotusten kohtaamista ja saimme siten ajankohtaista vertailutietoa teemasta, jota on tutkittu aikaisemmin yli kymmenen vuotta sitten MTT:n, KTK:n ja PTT:n yhteisessä Vuorovastuu-hankkeessa (Latvala & Koistinen 2012, Peltoniemi & Yrjölä 2012). Sekä kuluttajilta että maatalousyrittäjiltä kysyttiin näkemyksiä vastuullisuuden tekijöiden tärkeydestä ruokaa tuottaessa (maatalousyrittäjät) ja ruokaa vali- tessa (kuluttajat). Kun verrataan kuluttajien ja maatalousyrittäjien vastau