METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN TIEDONANTOJA 212 SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA LEO TERVO VASTUKSET KEVYITÄ JUONTOLAITTEITA KÄYTETTÄESSÄ FRICTION IN THE USE OF LIGHT SKIDDING EQUIPMENT SUONENJOKI 1986 Kuva: Pekka Voipio 1986 Suonenjoen Kirjapaino Ky ISBN 951-40-0896-0 ISSN 0358-4283 METSÄNTUTKIMUSLAITOKSEN TIE DONANTOJA 212 SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA VASTUKSET KEVYITÄ JUONTOLAITTEITA KÄYTETTÄESSÄ FRICTION IN THE USE OF LIGHT SKIDDING EQUIPMENT Leo Tervo SISÄLLYSLUETTELO 1 . JOHDANTO 3 2. LAITTEET 3 3. TUTKIMUSAINEISTO 6 4. TULOKSET 7 5. TULOSTEN TARKASTELUA 12 6. YHDISTELMÄ 13 SUMMARY 114 KIRJALLISUUS 16 Suonenjoki 198 6 2 Tervo, L. 1935. Vastukset kevyitä juontolaitteita käytettäessä. Tutkimuksessa selvitettiin erikokoisten taakkojen ir rotus- ja vetovastuksia kevyitä juontolaitteita käy tettäessä. Taakkojen koot olivat 0,625-0,917 Verrattavina laitteina olivat tavanomaiset juonto sakset, lasikuituinen juontosuppilo sekä kolme eri laista versiota eläinvetoisista MSRM-lä* juontolait teista. Taakkojen liikkeelle saamiseen (i^rotusvastus) ja liikkeellä pitämiseen (vetovastus) tarvittava voima on yleensä pienempi sellaisilla menetelmillä, joissa taakka osittain nostetaan ylös. Vetovastus oli lö—U7 % alhaisempi kuin irrotusvastus. Kantavalla alustalla pyörillä varustettu laite oli edullisempi kuin pyö rätön. Syvässä lumessa taakan liikuttamiseen tarvit tava voima lisääntyi verrattuna kesäolosuhteisiin. The study focussed on the static and the kinetic fric tion of light skidding equipment. The loadsizes' in the study were 0.625-0.917 The equipment to be compared consisted of ordinary skidding tongs, a fib reglass skidding cone as well as th~ee different ver sions of animals drawn equipment (M3RAMA). There are still possibilities to improve the studied materials and equipment designs. The amount of power needed to get the load moving (static friction) and to keep it moving (kinetic fric tion) is generally smaller in methods the load is partially lifted up. The kinetic friction was 16-47 % lower than the static friction. The equipment based on a sturdy, wheeled base was more profitable than that one without wheels. The power required to move a load in deep snow »vas bigger in comparison with summer conditions. 3 1. JOHDANTO Puutavaran teon rationalisointi Suomessa on viime ai koina keskittynyt erityisesti raskaimman työvaiheen, kasauksen, yksinkertaistamiseen ja vähentämiseen. T '-'mä johtaa palstalle teon lisääntymiseen. Palstalle tekoon perustuvien menetelmien metsäkuljetuksessa tar vitaan pitkälle ulottuvia kuorma imia ja joissakin ta pauksissa erillistä esijuontoa. Vintturit ja muut ke vyet juontolaitteet soveltuvat metsänomistajien oma toimiseen puunkorjuuseen ja lisäksi täydentämään puunkorjuun pääasiallisia menetelmiä erityisolosuhteissa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kitkan suuruutta juonnettaessa taakkoja erilaisilla juontolaitteilla. Tuotosvertailua ei tehty. Tuloksia voidaan hyödyntää lähinnä menetelmissä, joissa vetovoimana käytetään eläinvoimaa. Pohjoismaissa metsätöissä käytetään vä häisessä määrin hevosta. Kehitysmaaolosuhteisiin eri laisten juontolaitteiden kehittämisellä on suurempi merkitys kuin kehittyneissä metsätalousmaissa. MERA- Mä-juontolaitetta on kokeiltu vesipuhveli juonnossa Fi lippiineillä (Implementation of Appropriate Technology in Philippine Forestry 1982). Tutkimus tehtiin Suonenjoen tutkimusasemalla. Ai neiston keruuseen ja laskentaan osallistuivat met säteknologian tutkimusosastolta Hannu Aaltio, Jussi Korhonen, Martti Kuikka ja Urpo Paananen. Kuvat piirsivät Tarja Laitinen ja Urpo Paananen. Käsikirjoituksen tarkastivat MMT Pertti Harstela ja prof. Pentti Hakkila. Puhtaaksikirjoituksen hoiti Tuula Konttinen ja Tarja Laitinen sekä kään nöksen englanniksi Elva Nurmi. Kiitän kaikkia tutkimukseen osallistuneita. 2. LAITTEET kerrattavina laitteina olivat vintturi- ja hevosjuon nossa käytettävät laitteet (kuva 1). Laite 1. Juontosakset, jotka painoivat 8,1 kg, enim mäisaukeama oli 65 cm. Mikäli taakassa oli useampia puita, kiinnitettiin ne tavanomai silla ketjuilla. Ketjun pituus oli 190 cm ja paino 2,5 kg. 4 Laite 2. Juontosuppilo, joka oli lasikuituvalnis teinen. Sen paino oli 9,5 kg. Suppilon mak simileveys oli 85 cm ja korkeus 30 cm. Sup piloa käytetään yleisesti kuitupuun juon nossa . Laite 3» Juontolaite malli MERAMA. Laite oli tehty pieksämäkeläisen Vilho Halosen rakentaman laitteen pohjalta. '-'uutokset ja kehittely tehtiin yhteistyössä laitteen valmistajan, Metallirakenne Esko M'rdin, ja Metsäntutki muslaitoksen metsäteknologian tutkimusosaston kanssa. Juontolaitteen toimintaperiaate on samantapainen kuin esim. Työtehoseuran tu kin juontolaitteen koemallissa (Levanto 1961). Taakan vetovastuksen vaikutuksesta pankko kääntyy taaksepäin ja samalla nostaa taakan pään ylös. Tukki (tukit) sidottiin ketjuilla (kts. laite 1) pankkoon. Laitteen paino ai soineen oli kg. Mittausta varten lait teeseen rakennettiin osa, jonka paino oli 22,1 kg. Laitteen kokonaispaino oli si'ten 56,5 kg. Laite 4. Juontolaite malli MERAMA. Laitteen toiminta periaate oli sama kuin laitteella 3- Tämä laite oli suunniteltu kehitysmaiden olosuh teisiin. Se oli rakenteeltaan vahvempi kuin laite Lisäksi se oli varustettu umpikumi silla pyörillä, joiden läpimitta oli 25 cm ja paino 8 kg/pyörä. Laitteen paino oli 71,3 kg. Kokeessa sen pciir.o oli iisävarusteineen 102,5 kg. Laitteen suunnitteli ja valmisti Metallirakenne Esko Märd yhteistyössä metsä teknologian tutkimusosaston kanssa. Laite 5. Juontolaite malli MERAMÄ (laite 4) ilman pyörii. Laitteen paino oli 55,3 kg ja ko keessa lisävarusteineen 36,5 kg. 5 Kuva 1. Juontolaitteet. Fig. 1. Skidding equipment. 6 3. TUTKIMUSAINEISTO Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 1981-1933 seuraa vista kohteista: 1981-82 - maastoluokka 1, metsätyyppi MT, kivinen (ei hakkuutähteitä) - maastoluokka 1, metsätyyppi iIT, hakkuutähteitä - maastoluokka 1, savipohjäinen ruohikko - maastoluokka 1, metsätyyppi CT - sorapintainen tie, pehmeähkö - sorapintainen tie, kova 1983 - maastoluokka 1, metsätyyppi CT (lumeton ja lunta eri vahvuuksia) - maastoluokka 1, kesannolla oleva tasainen taimitarha kenttä (lunta eri vahvuuksia) - sorapintainen tie, kova Vuoden 1981 ja 1932 mittauksissa selvitettiin ainoas taan taakan liikkeelle lähtöön tarvittavaa voimaa, josta käytetään tässä nimitystä irrotusvastus. Myö hemmin kokeissa mitattiin tämän lisäksi taakan liik keellä pitämiseen tarvittavaa voimaa, josta käytetään nimitystä vetovastus. Taakkoina oli erikokoisia kuusi-, mänty- ja koivutuk keja. Tukkien koot olivat -0,075 m3 ja taak kojen koot 0,625 - 0,917 m^. Tukit oli numeroitu ja eri la it teiden verta ilussa käytetti in samoja taakkoja. Useista mittauksista ja -ajankohdista johtuen puiden paino muuttui ja kuorta irtosi. Tämän vuoksi vertai lukelpoisia ovat vain samana ajankohtana tehdyt mit taukset . Irrotus- ja vetovastusta mitattiin viisarinäyttöisellä mittarilla (kuva 2), jossa oli mittauksen enimmäis arvon säilyttävä osoitin. Vetovastuksen mittaamisessa jouduttiin mittarin osoitinta seuraamaan jatkuvasti. Mittauksissa oli toistoja keskimäärin 6. Tutkimuk sessa kaikkien laitteiden vedätys tehtiin traktoriso vitteisella vintturilla. Hevosjuontolaitteisiin jou duttiin tekemään lisävarusteita, jotta laitteiden toi minta vastaisi tavanomaista työtä. Mittauksissa py rittiin vetonopeus pitämään samana eri menetelmissä. Koealueet olivat homogeenisiä ja tasaisia, eikä mis 7 sään kohteessa esiintynyt taakkojen töksähtelyä. Kuva 2. Vetovoiman mittaamiseen käytetty mittari. Fig. 2. Meter used for measuring pulling force. 4. TULOKSET Vuosina 1931 ja 1932 tehdyissä kokeissa mitattiin ai noastaan taakkojen irrotusvastusta. Tulokset on esi tetty suhteellisina arvoina taulukossa 1. Laitteella 1 irroitusvastuksena käytettiin lukua 100. Taakkojen irrotusvastus oli yleensä pienempi juontolaitteilla kuin juontosaksilla ja -ketjuilla, joissa puut laaha sivat koko pituudellaan maata. Laite 5 oli sama kuin laite 4, mutta ilman pyöriä. Kun pyörät oli pois tettu, jalakseen jäivät teräväreunuksiset aukot, jotka lisännevät myös vastusta. Laitteiden 1 ja 5 käytössä esiintyi pehmeähköllä hiekkatiellä kyntämistä. 8 Taulukko 1. Taakkojen irrotusvastukset suhteellisina arvoina. Relative static frictions of the loads. Vetovastuksen muuttumista juontomatkan suhteen selvi tettiin taakalla, jonka koko oli 0,7'4 (kaksi tukkia) laitteella 1 (traktorivintturi, taakan kiin nitys saksilla ja ketjulla). Koealueena oli tasainen CT-metsämaa. Tuloksen mukaan vetovastus pienenee taakan lähetessä vedätyspistettä (kuva 3), "kyntä minen" vähentyy vetokulman jyrkentyessä. Vetopisteen korkeus maanpinnasta oli 170 cm. Tasaisella maalla esim. 25 m:n etäisyydeltä juonnettaessa vetokulma on 3,9 ja s:m etäisyydeltä 18,7 . ,aite Metsä, hak- kuutähteitä Pehmeähkö Savipohjäinen Metsämaa i soratie ruohikko Tasainen pel lunta 30 cm lb Iquip- ient Forest, slash Soft Clayed Forest gravelled grassland ground road Flat field snow 30 cm Taakkojen suhteellinen irrotusvastus Relative static frictions of the loads 1 100 100 100 100 100 2 93 3 82 97 74 93 63 4 95 72 69 85 66 5 91 104 75 97 74 9 Kuva 3. Vetovastuksen riippuvuus taakan ja vetopisteen välisestä etäisyydestä, kun taakan koko oli 0,74 ja vetopisteen korkeus maanpinna'sta 170 cm. Pig. 3. The dependence of kinetic friction on the dis tance between the load and the point of at tachment when the size of the load is 0.74 nw and the height of the point attachment from the ground is 170 cm. Kuvassa 4 on esitetty laitteittain veto- ja irrotus vastukset kahdella taakalla. Taakassa I oli tukki, jonka, tilavuus oli 0,68 nw ja taakassa II kolme tukkia, yhteistilavuudeltaan 0,32 nH (0,41, 0,33 ja 0,18). Mittaukset maastopaikoilla on tehty eri ai koina. Kuvan 4 yhtenä alueena oli tasainen CT-män nikkö. Tällöin laitteiden välillä erot olivat pienet. Molemmat taakat huomioiden pienin vetovastus oli pyö rillä varustetulla juontolaitteella. Samalla mittaus paikalla talviolosuhteissa (lunta 10 cm) juontosak silla taakalla II irrotusvastus on lisääntynyt 1,5 kN. Muilla laitteilla talviolosuhteiden vaikutus oli vä häinen. Lumen lisääntyessä taakan liikuttamiseen tar vittavan voiman tarve myös kasvoi. Juontosuppilon käyttö näytti tarkoituksenmukaiselta lumiolosuhteissa myös pitkällä tavaralla. Juontosuppilon etu lienee vielä korostuneempi lyhyen puutavaran juonnossa. Pyö rillä varustettu juontolaite oli edullisin tiellä ja 10 savipoh jäisellä ruohikolla eli yleensäkin kantavalla alustalla. Talviolosuhteissa pyörien käytöllä ei ollut merkitystä. Juontolaitteista laitteen 3 oma paino oli pienin. Tämä vähensi veto- ja irrotusvas tusta. Kuva 4. Veto- ja irrotusvastukset. Juontolaitteet; 1 = juontosakset, 2 = juontosuppilo, 3 = MERAMA pyörillä, 4 = vahvistettu MERAMA pyörillä, 5 = vahvistettu MERÄMÄ pyörittä, I = taakka 1 tukki, 0,63 II = taakka 3 tukkia, 0,92 m . \//\ - vetovastus, I I = irrotusvastus. Fig. 4. Kinetic and static frictions. Skidding equip ment; 1 = skidding tongs, 2 - skidding cone, 3 = MERAMA with wheels reinforced, 4 = MERAMA with wheels, 5 = reinforced MERAMA without wheels, I = load, 1 log , 0.68 m , II = load, 3 logs , 0.9 2 m f-, jm - kinetic friction, I 1 = static friction. 11 Vetovastus oli CT-tyypin metsässä 17-33 % alhaisempi kuin irrotusvastus taakoilla I ja 11. Tiellä ero oli 16-25 %. Syvyydeltään 40-50 cm:n lu messa ero oli 18-47 Juontosaksilla vetovastus oli 40 % alhaisempi kuin taakan irrotusvastus ja juonto suppilolla ero oli 47 %. Hevosjuontolaitteilla ero oli 18-27 %- Tulos osoittaa, että syvässä lumessa veto- ja irrotusvastuksen ero oli suurempi sellaisilla laitteilla, joissa taakka kokonaisuudessaan laahaa maata kuin laitteilla, joissa taakan etupää on hieman ylhäällä. Mittausten mukaan taakan ylösnostamiseen tarvittava voima ei ole suurempi kuin taakan liik keelle saamiseen tarvittava voima. Staaf (1963) on esittänyt hevosen vetovoiman ajomatkan suhteen (kuva 5). Tässä tutkimuksessa käytettyjen taakkojen vetovastukset olivat suuret verrattuna he vosen vetovoimaan. Hevosjuonto on kuormittavaa ja tästä johtuen juontoa on suositeltu vain lyhyille mat koille. Hedmanin (1985) mukaan hevosjuonto on kilpai lukykyinen menetelmä kärryillä ajoon verrattuna alle 100 m:n matkalla. Maassamme on järjestetty kokeita, joissa hevosten on annettu vetää kuormaa, jonka veto vastus on ollut 1/3 hevosen painosta. Yleensä eivät harjoitetutkaan hevoset ole vetäneet tällaista kuormaa yli 6-7 km (Paloheimo 1947). Kuva 5. Hevosen vetovoima matkan suhteen (Staaf 1963). Fig. 5. The pulling force of a horse as a function of distance (Staaf 1963). 12 Tutkimusten mukaan eräissä pienkoneissa suurimmat ve tovoimat olivat seuraavat (Levanto ja Salonen 1981, Takalo ja Väyrynen 1982): - Honda puutarhatraktori, teloilla 4,50 kN - Lynx 635 XL 2,19 kN - Winha 800 Grizzly 2,14 kN - Terri 1000 D 7,85 kN Edellä esitettyjen tutkimusten mukaan hevosen veto voima vastaa lyhyillä ajomatkoilla tavanomaisten moot torikelkkojen vetovoimaa. 5. TULOSTEN TARKASTELUA Tässä tutkitut juontomenetelmät sopivat esijuontoon ja myös omatoimisen puunkorjuun kuljetusmenetelmäksi ly hyillä matkoilla. Harstelan ja Tervon (1931) tutki muksen mukaan ajomiehen sydämen sykintä oli talviolo suhteissa hevosjuonnossa 123-131• Juontoa voidaankin pitää kuljettajan kannalta varsin kuormittavana työnä. Myös juontolaitteen painolla on merkitystä työntekijän kuormittumiseen, kun laitetta joudutaan käsittelemään ihmisvoimin. Kokemusten mukaan laitteen siirtelytar vetta on jonkin verran taakan kiinnitysvaiheessa. Laitteiden painon lisääntyminen lisää myös irrotus- ja vetovastusta. Laitteiden 4 ja 5 omapaino oli käsitel tävyyden ylärajoilla. Ilmeisesti laitteet olivat yli mitoitettuja. Materiaalivalinnalla ja suunnittelulla laitteiden painoa voidaan alentaa. Pyörien käytöstä on hyötyä erityisesti kovapohjaisilla alustoilla. Kuitenkin pyörien irrotus tulisi olla helposti tehtä vissä. Hevosvetoiset juontolaitteet soveltuvat kehi tysmaaolosuhteissa myös vesipuhveli- ja härkävetoi siksi. Laitteiden ei tarvinne olla järeämpiä kuin he vosille suunnitellut laitteet. Juontolaitteen käyttö on perusteltua erityisesti ly hyillä vedätysmatkoilla ja silloin kun juonnettavien puiden koko on niin suuri, että käsinkuormaus esim. vankkureihin on liian raskasta. Filippiineillä tehdyn tutkimuksen mukaan vankkurit olivat pienillä puilla kustannusten suhteen edullisin menetelmä (Implementa tion of Appropriate Technology in Philippine Forestry 1982). Vetovastus oli tutkimuksen eri alueilla 10--47 % pie 13 nempi kuin vastaavien taakkojen irrotusvastus. Eri tyisen suuri ero oli laitteilla 1 ja 2 runsaissa lumi olosuhteissa. Varsinkin piteramillä juontomatkoilla taakan koko tulee mitoittaa eläimen vetovoiman mukaan. Muunnettaessa taakan koko painoksi kertoimella 850 kg/irP tulisi sen olla alle 0,3 hevos juonnossa n. 200 m:n matkalla. Tavanomaisissa olosuhteissa juonnon käyttö lienee yleistä alle 100 m:n matkalla. Tällöin taakan keskikoko ei saisi ylittää 0,4 Traktoriso vitteisen vintturin vetovoima on 20-30 k r J. Tämä ei aseta rajoituksia taakan koon suhteen tavanomaisessa juontotyössä. Kokeessa mukana olleet juontolaitteet ja -tavat sovel tuvat eläinvetoiseen esijuontoon. Ruotsissa on ko keiltu (Lars Hedman 1935, Sveriges lantbruksuniver sitet, Garpenberg) myös suurempia lasikuiturakenteisia kelkkoja. Kokemukset näistä ovat olleet myönteisiä, varsinkin talviolosuhteissa. Myös tämän tutkimuksen mukaan lumiolosuhteissa juontosuppilolla vetovastus oli pienempi kuin hevosjuontolaitteilla. Kesäolosuh teissa tulos oli päinvastainen. Taakan osittainenkin nostaminen maasta vähentää veto vastusta. Ero on huomattava varsinkin kovapohjaisella alustalla. Tällöin myös pyörien käyttö on edullista. Tutkimuksessa ei selvitetty taakkojen töksähtelyä kan toihin, kiviin tai muihin esteisiin. Kokemusten mu kaan kuitenkin taakan pään nostaminen maasta vähentää töksähtelyä. Tämä on eduksi varsinkin eläinvetoisilla laitteilla. Myös työturvallisuus ja taakan koossa py syminen paranevat, kun taakan pää on kohollaan. 6. YHDISTELMÄ Tutkimuksessa selvitettiin erikokoisten taakkojen ir rotus- ja vetovastuksia erilaisia juontolaitteita käy tettäessä. Taakkojen koot olivat 0,625-0,917 nr 5 . Verrattavina laitteina olivat tavanomaiset juonto sakset, lasikuituinen juontosuppilo sekä kolme eri laista versiota eläinvetoisista (MERAMA) juontolait teista. Materiaalivalinnalla ja suunnittelulla lait teita voidaan vielä parantaa. Taakkojen liikkeelle saamiseen (irrotusvastus) ja liikkeellä pitämiseen (vetovastus) tarvittava voima on 14 yleensä pienempi sellaisilla menetelmillä, joissa taakka osittain nostetaan ylös. Vetovastus oli 16-47 % alhaisempi kuin irrotusvastus. Kantavalla alustalla pyörillä varustettu laite oli edullisempi kuin pyö rätön. Syvässä lumessa taakan liikutt amiseen tarvit tava voima lisääntyi verrattuna kesäolosuhteisiin. Kokeessa mukana olleet juontolaitteet ja -tavat sovel tuvat eläinvetoiseen esijuontoon. Taakan koko tulisi mitoittaa eläimen vetovoiman mukaan, esim. hevosjuon nossa keskimääräisen taakan koon ei tule ylittää 0.4 Tavanomaisissa olosuhteissa juontomatka lienee yleensä alle 100 m. Tutkimuksessa ei selvitetty taakkojen töksähtelyä kan toihin, kiviin tai muihin esteisiin. Kokemusten mu kaan kuitenkin taakan pään nostaminen maasta vähentää töksähtelyä ja parantaa taakan koossapysymistä sekä työturvallisuutta. Tämä on eduksi varsinkin eläinve toisilla laitteilla. SUMMARY The study focussed on the static and the kinetic fric tion of light skidding equipment. The loadsizes in the study were 0.625-0.917 The equipment to be compared consisted of ordinary skidding tongs, a fib reglass skidding cone as well as three different ver sions of animals drawn equipment (MERAMÄ). There are still possibilities to improve the studied materials and equipment designs. The amount of power needed to get the load moving (static friction) and to keep it moving (kinetic fric tion) is generally smaller in methods where the load is partially lifted up. The kinetic friction was 16-47 % lower than the static friction. The equipment based on a sturdy, wheeled base was more profitable than that one without wheels. The power required to move a load in deep snow was bigger in comparison with summer conditions. The studied skidding equipment and methods in the study are suitable for draught animals. The load should be dimensioned according to the animal's pul ling force, e.g. the average load size for horses should not exceed 0.4 m . In normal conditions the 15 skidding distance is usually under 100 m. The study did not examine the loads bumping into stumps, rocks or other objects. From experience, ho wever, by raising the front of the load, bumping into objects is decreased, the load stays together better and work safety is increased. This is especially be neficial when draught animals are used. 16 KIRJALLISUUS Harstela, P. & Tervo, L. 1931. Pitkän puutavaran esijuonto vinttureilla ja hevosella. Summary: Bunching of Timber by winches and horse. Folia For . 466s 1- 20. Implementation of appropriate technology in Philippine Forestry. 1982. ILO/FIMLAKD/73/PHI/ 2.53-74. Levanto, S. 1961. Puutavaran hevosjuonnon nykyvaihe. Juontovälinetiedustelun tuloksia. Summary: Pre sents stage of skidding by horse. Results of in quiry concerning skidding equipment. Työtehoseuran julkaisuja 90:1-74. Levanto, S. ja Salonen, V. 1931. Moottorikelkka vetää ja kulkee. Teho 5:33-35. Paloheimo, L. 1947. Kotieläinhoidon perusteita. Staaf, A. 1973. Lastredskap för terrängtransport. USA 1963. Takalo, S & Väyrynen, S. 1932. Terr i-telamaasturi puutavaran maastokuljetuksessa Abstract: Terri light crawler in timber transport. Folia. For. 538: 1-21 . N:o 1 Matti Leikola ja Jyrki Raulo. Tutkimuksia taimityyppiluokituksen laatimista var ten 11. 1972. N:o 2 Matti Leikola. Silmujen ja neulasten poiston vaikutus männyn ja kuusen pituus kasvuun. 1972. N:o 3 Kim von Weissenberg. Kokemuksia Murray männyn viljelystä Suomessa. 1972. N:o 4 Terttu Koponen. Peltomyyräpopulaation rakenteesta. 1972. N:o 5 Pentti Nisula. Erilaisten rullataimien menestymisestä viljelyaloilla. 1972. N:o 6 Veikko Koski ja Jyrki Raulo. Ennakkotuloksia rauduskoivun jälkeläiskokeesta. 1972. N:o 7 Matti Leikola. Havaintoja taimipakkauksissa esiintyvistä lämpötiloista välivaras toinnin aikana. 1973. Matti Leikola ja Jyrki Raulo. Pellolle istutettujen männyn ja kuusen ja rauduksen taimien alkukehityksestä. 1973. N:o 8 N:o 9 Etelä-Suomen metsänviljelytutkijoiden neuvottelupäivillä pidetyt alustukset. 1973. N:o 10 Jyrki Raulo. Rauduskoivun taimilajien 1 A + 1 A tuottaminen. 1974. N:o 11 Matti Leikola ja Olavi Huuri. Ennakkotuloksia Etelä-Suomen runkotutkimukses ta vv. 1970—1973. 1974. N:o 12 Tutkimuspäivän alustukset v. 1974. 1974. N:o 13 Martti Ruottinen. Suonenjoen ja Pieksämäen taimitarhojen taimitoimitukset vuo sina 1971 ja 1972. 1975. N:o 14 Jyrki Raulo. Lannoitetun täytemaan käytöstä rauduskoivun viljelyssä. 1975. N:o 15 Matti Leikola. Näkökohtia lyhytkiertoviljelmiä ja -kokeita perustettaessa. 1976. N:o 16 Risto Rikala. Jauhetun kuorihumuksen käyttökelpoisuus lumen sulattamiseen taimitarhalla. 1976. N:o 17 Matti Leikola ja Pekka Suolahti. Ennakkotuloksia männyn taimien välivarastointi kokeesta. 1976. N:o 18 Matti Leikola ja Jyrki Raulo. Heinimisajankohdan vaikutus pellolle istutettujen männyn ja kuusen taimien alkukehitykseen. 1976. N:o 19 Matti Leikola ja Pekka Rossi. Paju- ja poppelipistokkaiden menestyminen Suo nenjoen taimitarhalla kesällä 1976. 1977. N:o 20 Matti Leikola. Muovihylsytaimien menestyminen Suonenjoella vv. 1971 —1976. 1977. N:o 21 Pertti Harstela. Taimitarhatyöntekijöiden mielipiteitä työmenetelmistä ja työjär jestelyistä. 1977. N:o 22 Carl Johan Westman ja Päivi Hänninen. Kemiallinen maa-analyysi paljasjuuris ten taimien tuotannossa - ennakkotiedonanto. 1977. Pertti Harstela ja Leo Tervo. Kuusen taimien juurten leikkaus noston yhteydessä. 1977. N:o 23 N:o 24 Risto Rikala. Maanparannus, lannoitus ja kastelu keskustaimitarhoilla. 1978. N:o 25 Jari Parviainen ja Kyösti Konttinen. Männyn avomaataimien koulinta-ajankohta koe. 1978. Pekka Rossi. Paju- ja poppelipistokkaiden juurtuminen. Tuloksia vuoden 1976 juurruttamiskokeista. 1979. N:o 26 N:o 27 Pekka Rossi. Paju- ja poppelipistokkaiden juurruttaminen taimitarhalla. Kirjalli suuteen ja havaintoihin perustuvat ohjeet. 1979. N:o 28 Ukko Rummukainen ja Pekka Voipio. Eräiden herbisidien käytöstä havupuiden kylvöaloilla. 1979. N:o 29 Leo Tervo. Havaintoja verhopuuston kasauksesta. 1979. N:o 30 Päivi Hänninen. Hidasliukoisten lannoitteiden käyttömahdollisuuksia koulittujen taimien kasvatuksessa. 1979. N:o 31 Risto Rikala. Paljasjuuristen taimien kuljetus ja käsittely ennen istutusta. Tiedus teluun pohjautuva selvitys. 1979. N:o 32 Jyrki Raulo ja Leo Tervo. Rauduskoivun taimilajin 1 (Lk+A) tuottaminen Etelä- Suomessa. 1980. N:o 33 Jari Parviainen (toim.). Metsäpuiden taimien kasvatusta ja istutusta koskevia vii meaikaisia tutkimuksia. 1980. N:o 34 Päivi Hänninen. Männyn koulintataimien kasvuerot ja niihin vaikuttaneet tekijät Suonenjoen taimitarhalla. 1980. N:o 35 Taimitarhan sienitautipäivä 14.8. 1980. N:o 36 Havaintoja Keski-Eurooppaan tehdyltä opintomatkalta 14.6.-1.7.1980. Jari Parvi ainen ja Leo Tervo. Metsäpuiden taimien tuottaminen. Pekka Rossi. Lyhytkierto viljelyn puulajien lisääminen ja viljely. 1980. "Metsänviljelyn koeaseman tiedonantoja" -sarja ilmestyy vuoden 1981 alusta "Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja" -sarjassa. N:o 15 Hannu Raitio ja Risto Rikala. Näkökohtia taimien ravinnetaloudesta ja lannoituk sesta taimitarhalla. 1981. Pertti Harstela ja Leo Tervo. Ennakkotuloksia pistokkaiden istutuksesta auraavil la istutuskoneilla ja käsin. 1981. N:o 26 Taimitarha-aineiston geneettiset ominaisuudet. Tutkimuspäivän 1981 esitelmät. 1981. N:o 34 N:o 49 Pertti Harstela ja Leo Tervo. Paljasjuuristen taimien tuotannon teknologia. 1982. Marja-Liisa Juntunen. Tuhkan levityksen terveydellisten haittojen arviointi. 1982. N:o 62 N:o 76 Pekka Rossi. Hirvien aiheuttamat satomenetykset pajuviljelmillä. 1982. N:o 104 Risto Rikala ja Kimmo Vähänurmi. Kasvatusalustan vaikutus yksivuotiaiden män nyn kennotaimien kehittymiseen. 1983. N:o 117 Ukko Rummukainen ja Pekka Voipio. Tuloksia rikkakasvien kemiallisesta torjun nasta rauduskoivun koulinta-alalla turvemaalla. 1983. N:o 118 Juha Lappi ja Heikki Smolander. AKTA-aineistojen kuvallisen ja tilastollisen ana lyysin ohjelma. 1983. Antti Maukonen. Kulotusteknologian kehittäminen. 1984. N:o 142 N:o 164 Leo Tervo. Uudelleenkierrätysperiaatteella toimiva kasvinsuojeluruisku taimitar halla. 1984. N:o 181 Harvennuspuun korjuu ja metsikön tuleva tuotto. Vuoden 1984 tutkimuspäivän esitelmät. 1985. Marja-Liisa Juntunen. Työnjohto metsäyhtiöissä. Tapaustutkimus puunhankin taorganisaatioiden piirien toimihenkilöiden työjärjestelyistä. 1985. N:o 189 N:o 212 Leo Tervo. Vastukset kevyitä juontolaitteita käytettäessä. Friction in the use of light skidding equipment. 1986. N:o 241 Versosyöpä taimitarhalla ja taimitarhapäivän 1985 posterit. 1986. Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen tutkimusasema 77600 SUONENJOKI Puh. 979-11741