MAATALOUDEN TALOUDELLISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TIEDONANTOJA N:o 69 THE AGRICULTURAL ECONOMICS RESEARCH INSTITUTE, FINLAND RESEARCH REPORTS, No. 69 AJANKOHTAISTA MAATALOUSEKONOMIAA CURRENT TOPICS IN AGRICULTURAL ECONOMICS HELSINKI 1980 Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen TIEDONANTOJA N:o 69 The Agricultural Economics Research Institute, Finland RESEARCH REPORTS, No. 69 AJANKOHTAISTA MAATALOUSEKONOMIAA Current Topics in Agricultural Economics Sivu Juhani Ikonen: Havaintoja maatalouden kirjanpito- toiminnasta Unkarissa 1 Heikki Järvelä: Maatalouskirjanpitotoiminnasta Suomessa 9 Matias Torvela: Tuotantoyksikön koko kotieläinta- loudessa 15. Helsinki 1980 ISBN 951-9199-68-3 Valtion painatuskeskus 1980 HAVAINTOJA MAATALOUDEN KIRJANPITOTOIMINNASTA UNKARISSA Juhani Ikonen Yleistä Unkarissa on valtion tiloja, osuustoimintatiloja sekä pieniä maatilayrityksiä, jotka edustavat lähinnä yksityistä sektoria. Myöskin kirjanpitojärjestelmät ovat erilaiset näissä tilaryh- missä. Kirjanpito on pakollista sekä valtion että osuustoiminta- tiloilla. Valtion tiloilla pidetään kahdenkertaista kirjanpitoa. Kaikille tärkeimmille tuotteille laaditaan kustannuslaskelmat (Selbstkos- tenrechnung). Kirjanpito sisältää myöskin erilaisia määrätietoja, kuten selvitykset työnmenekistä, sadoista ja niiden käytöstä. Mää- rätiedot ovat välttämättömiä mm maatalouden hintapolitiikan hoidossa. Osuustoimintatiloilla on ollut käytössä yhdenkertainen kirjan- pito, joka on käsittänyt pelkästään ns. rahakirjanpidon ja vähem- män mm. määrätietoja. Tuotekohtainen tarkastelu näillä tiloilla tapahtuu "jälkikätaislaskelmin" (Nachkalkulation), joita suurilla tiloilla laaditaan kaikille tärkeimmille tuotteille. Viime vuo- sina myöskin määrätietojen saantiin osuustoimintatiloilta on kiinnitetty huomiota. Niinpä noin 300 tilalla on ollut jo niin yksityiskohtainen kirjanpito, että sen perusteella on voitu laa- tia vastaavanlaiset kustannuslaskelmat kuin valtion tiloiflakin„ Pyrkimyksenä on, -että ko. -laskelmat pystyttäisiin laatimaan kai- killa osuustoimintatiloilla jo vuodelta 1980. Kirjoitus perustuu vierailuun maatalousekonomian laitoksella (Agrärgazdasågi Kutato Intezet) Budapestissa sekä käynteihin eräillä valtion ja osuustoimintatiloilla joulukuussa 1979. - 2 - Kirjanpitotoiminnan piiriin on viime vuosina pyritty saamaan myös ns. yksityissektoria edustavia pienviljelmiä. Niillä on huomattava merkitys Unkarin maataloudessa, sillä niiltä saadaan noin 1/3 maatalouden kokonaistuotannosta. Niiden osuus kokonaispel- toalasta on noin 10 %. Ensimmäiset yksityissektorilta saadut kir- janpitotulokset ovat vuosilta 1977 ja 1978. Ne perustuvat noin 1050 viljelmältä saatuihin tietoihin. Tulosten tarkastelu tapah- tuu tuotekohtaisesti. Vuoden 1978 tulokset on esitetty 17 tuot- teen osalta erikseen. Varsinaisena liiketuloksena lasketaan kate- tuotto vähentämällä tuotosta materiaalikustannukset. Työn käytös- tä selvitetään erikseen kokonaistyömenekki sekä yrittäjäperheen työpanos tuoteyksikköä kohden. Lisäksi lasketaan yrittäjäperheen omalle työlle saatu korvaus tuntia kohden. Kirjanpitotoiminnasta saatuja tuloksia käytetääq apuna mm. maata- louden suunnitteluun sekä tuotannon ohjaamiseen toivottuun suun- taan. Yksi- ja viisivuotissuunnitelmat ovat pakollisia ja ne perustuvat aina edellisten vuosien tilinpäätöksiin. Kirjanpito- toiminnasta saatu tietous muodostaa perustan myös maatalouspoliit- tisille toimenpiteille. Sitä on käytetty apuna mm. suunniteltaes- sa maatalouden uutta hintajärjestelmää, joka astuu voimaan v. 1980. Kannattavuuålaskelmissa syy- ja seuraussuhteita pyritään selvittämään mm. vertaamalla eri tilojen tuloksia keskenään, jol- loin keskeisellä sijalla ovat kustannuslajeittain tapahtuvat ver- tailut. Vierailu osuustoimintatilalla Maatalousekonomian instituutti oli järjestänyt mahdollisuuden käydä eräillä osuustoiminta- ja valtion tiloilla. Osuustoiminta- tila, joka oli valittu tutkimuskohteeksi, sijaitsee Etelä-Unka- rissa ja on erikoistunut viininviljelyyn. Lisäksi se tuottaa n. 12 000 lihasikaa ja n. 200 lihanautaa vuodessa sekä jonkin verran maitoa, kananmunia ja siipikarjan lihaa. Ulkoapäin tila näytti keskitasoon kuuluvalta mainitulla alueella. - 3 - Peltoala on noin 11 000 ha ja yrityksessä on osakkaita n. 4 000, joista n. 1 000 työskentelee yhteisessä yrityksessä. Yhteistä maata peltoalasta on n. 60 % sekä yksityisomistuksessa n. 40 %. Yritys on jäsenilleen täysin avoin. Jäseneksi voidaan liittyä sekä jäsenyydestä luopua vapaasti ilman erillispäätöksiä. Viinin- viljelyssä on peltoalasta n. 2 400 ha, josta n. 1 400 ha on jäsen- ten omistuksessa. Vuotuinen rypälesato on n. 10 tonnia hehtaaria kohden. Se ylittää Unkarin keskimääräisen satotason. Tällä hetkellä voimassa olevan viisivuotissuunnitelman mukaan viininviljelyksiä tullaan perustamaan lisää 600 ha, joista yri- tyksen osakkaiden yksityisomistuksessa tulee olemaan puolet. Osakkaat maksavat yritykselle 10 % investointikustannuksista sekä antavat investoinneissa tarvittavan työvoiman. Viininvilje- lysten perustamiskustannukset ovat n. 300 000 Ft hehtaaria koh- den. Valtio maksaa yritykselle investointitukea ja tällä alueella sitä maksetaan myös yksityisyrityksille. Yritys tukee myös osakkaiden viljelmillä harjoitettavaa kotieläin- tuotantoa. Mm. naudanlihaa tuottavat osakkaat saavat kukin 1 000 kg väkirehua vuodessa maksutta. Osa tuotteista menee suoraan sekä länsi- että sosialistisiin maihin suuntautuvaan vientiin. Mm. valkoviiniä on viime vuosina viety n. 40 000 litraa vuodessa. Yrityksen osakkaiden ja työntekijöiden sosiaalisista eduista todettakoon, että yrityksessä on ruokailutilat n. 600 henkilölle. Ateriasta peritään ainoastaan sen raaka-aine- ja valmistuskustan- nuksia vastaava hinta (13 Ft/päivä). Työpaikkakuljetukset tapah- tuvat yrityksen omilla busseilla maksutta. Yrityksen osakkaat ja työntekijät saavat myös maksuttoman terveydenhoidon. - 4 - Vierailu valtiontilalla Toinen vierailukohde oli valtion tila. Se sijaitsee Pohjois- Unkarissa ja harjoittaa kotieläintuotantoa. Sen peltoala on 10 000 ha, mikä on huomattavasti suurempi kuin Unkarin valtion- tilojen keskimääräinen peltoala. Unkarissa on yhteensä 126 val- tiontilaa ja niiden keskimääräinen peltoala on n. 7 000 ha. Tämä yritys on erikoistunut sika- ja nautakarjatalouteen. Se tuottaa vuodessa n. 70 000 teurassikaa. Emakoita on n. 2 000, sekä nautakarjaa n. 4 000 eläintä. Lähitulevaisuudessa tullaan lypsylehmiä hankkimaan lisää n. 1 000 kpl. Siihen tarvittavat lisärakennukset ja -laitteet ovat rakenteilla. Yli puolet tilan peltoalasta on rehunviljelyssä, sillä valtaosa tarvittavasta rehusta tuotetaan tilalla. Eri kasvien viljelyalat v. 1979 oli- vat seuraavat: syysvehnä 3 000 ha maissi 2 000 rapsi 1 000 " sokerijuurikas 500 " säilörehu ja muut rehuk. 2 500 " yht. 9 000 ha Loput 1 000 ha peltoalasta on jaettu palstoina yrityksen työnte- kijöiden yksityiskäyttöön. Tilalla harjoitettavan tuotannon suh- teen valtiovalta on asettanut eräitä rajoituksia, joiden mukaan tilalla on viljeltävä myöskin syysvehnää ja sokerijuurikasta. Lisäksi lypsylehmien lukumäärä tulee pitää määrätyllä tasolla. Alueella, jolla tila sijaitsee, on ilmasto olennaisesti viileäm- pää kuin Unkarissa keskimäärin. Sademäärä on n. 550 mm vuodessa. Myöskin maan laatu on keskimääräistä heikompaa. Happamuudesta johtuen viljelysmaita joudutaan jatkuvasti kalkitsemaan. Lannoit- teita käytetään noin 300 kiloa hehtaaria kohden. Eräiden kasvien keskimääräiset hehtaarisadot v. 1979 olivat seuraavat: - 5 - syysvehnä 4 600 kg/ha maissi 5 500 " rapsi 2 200 sokerijuurikas 43 000. Laidunk-ausi on huhtikuusta lokakuuhun, vihantaruokinnalla jopa marraskuun loppuun. Laitumet uusitaan joka kolmas vuosi. Vuonna 1979 laitumien sato oli keskimäärin 26 000 kg hehtaaria kohden. Tilalla pyritään hyvin tehokkaaseen pellonkäyttöän. Viimeisten viiden vuoden aikana satotaso on noussut n. 30 %. Eläinten rehut valmistetaan tilan omassa rehunsekoittamossa. Esimerkiksi sianrehuseokset sisältävät 10-20 % valkuaisrehua, joka on pääasiassa tuontirehua. Loput rehuseoksesta ovat tilalla tuotettua maissia ja rehuvehnää. Rehukustannus on tarvikekustan- nuksen huomattavin erä. Tarvikekustannus jakaantui v. 1978 kus- tannuslajeittain seuraavasti: rehukustannus kylväsiemen lannoitteet energia kasvinsuojelu muut tarvikkeet yht. 45.6 7.3 10.3 6.1 4.9 25.8 100.0 Tilalla tuotettujen rehujen osuus tarvikekustannuksesta oli n. 29 %. Valtaosa tilalla tuotetuista tuotteista on sellaisia, joilla valtion toimesta on määrätty kiinteät perushinnat. Tällöin hin- toihin voidaan vaikuttaa ainoastaan tuotteiden laatua parantamal- la. Esimerkiksi maidon perushinta on määritetty rasvapitoisuu- deltaan 3.6 prosenttiselle maidolle. Tilalla tuotetun maidon ras- vapitoisuus oli viime vuonna 3.86 %, joten siitä saatu hinta oli 3-5 % korkeampi kuin maidon perushinta. Edelleen maidon hin- - 6 - taan vaikuttaa sen puhtaus, siis bakterologinen tila. Tilan maidosta n. 99 1 on ensiluokkaista. Myöskin tietyn laatutason omaavalla syysvehnällä on kiinteä perushinta. Jos tuotteen laatu on parempi kuin perushinhan edellyttämä laatutaso, maksetaan siitä myös korkeampi hinta. Sianlihan tuotannossa hinta määräy- tyy pelkästään lihan laadun perusteella. Tuotteiden myynti tapahtuu maataloustuotteiden markkinointior- ganisatioiden CAGOK, GFV) välityksellä. Hedelmien ja vihannes- ten markkinointi tapahtuu yhteistoiminnassa kuuden muun yrityk- sen kanssa. Lisäksi yrityksen työntekijöille myydään tuotteita, kuten lihaa, maitoa, hedelmiä ja vihanneksia 15-20 1 alennuksella. Yrityksess:å työskentelee tällä hetkellä noin 1 300 työntekijää, joista yrityksen johtoon liittyvissä tehtävissä 53 hen- kilöä. Merkittävässä asemassa yrityksen toiminnan kannalta ..-,vat myös työntekijöiden yksityiset palstaviljelmät, jotka ovat erittäin tehokkaasti viljeltyjä. Niillä tuotetaan mm. hedelmiä, vihannek- sia ja viiniä. Palstaviljelmiltä saadut tulot jäävät työnteki- jöiden omaan käyttöön. Yrityksen toiminnassa voidaan erottaa kolme eri vaihetta. Vuo- teen 1967 saakka kiinnitettiin päähuomio .suunnitteluun, jolloin määriteltiin yrityksen tuleva tuotanto ja sen laajuus. Vuosina 1968-74 suunnitelmia toteutettiin, jolloin yrityksessä vallit- si voimakas investointikausi. Vuodesta 1975 lähtien päähuomio on kiinnitetty tuotannon tehokkuuteen ja tuottavuuden paranta- miseen. Viimeisten 20 vuoden aikana työvoiman tarve on alentunut voimakkaasti ja vastaavana aikana kokonaistuotanto on noussut noin viisinkertaiseksi. Viimeisten 10 vuoden aikana konepääoma on kasvanut yli kolminkertaiseksi. Kirjanpitoon perustuva kannattavuuden seuranta sekä kannatta- vuuslaskenta yrityksessä on pakollista. Eri tuotantosuunnat ovat verraten itsenäisiä yksiköitä. Kannattavuus- sekä kustan- nuslaskelmat tehdään erikseen kaikista tuotantosuunnista. Tarkoi- - 7 - tusta varten yrityksessä on kehitetty omat laskentamenetelmät, jotka täyttävät myös valtiovallan niille asettamat vaatimukset. Yksivuotissuunnitelman toteutumista seurataan laatimalla jokai- sesta tuotantosuunnasta yhteenvedot kuukausittain. Kirjanpitotulosten hyväksikäyttö Kirjanpitotulosten hyväksikäytöstä minulla oli mahdollisuus kes- kustella laitoksen tutkijoiden, tilojen johtohenkilöiden ja val- tiovarainministeriön virkamiesten kanssa. Kirjanpitotoiminnasta saatua tietoutta käytetään hyväksi mm. maatalouspoliittisten toi- menpiteiden valmistelussa. Tähän tarkoitukseen maatalouden kir- janpitojärjestelmä ei ole ollut kuitenkaan riittävän yhtenäinen ja yksityiskohtainen. Tästä syystä siihen on tehty muutoksia vuoden 1979 aikana varsinkin kustannuslaskennassa tarvittavien tietojen osalta. Tällä on pyritty myös siihen, että kirjanpito- toiminnasta saatu tietous soveltuisi myöskin v. 1980 alusta nou- datettavan maatalouden uuden hintapolitiikan tarpeisiin. Maata- lousministeriö antaa vuosittain kirlanpi,totoimintaa. varten ohjeet Se määrittelee mm. kirjanpidossa käytettävän hintatason sekä kus- tannusten ryhmittelyyn ja jakoon liittyvät periaatteet. Tällöin kirjanpitotulokset saadaan vertailukelpoisiksi. Kustannusten ryh- mittelyssä yleisperiaatteena on, että ne jaotellaan niin pitkäl- le kuin mahdollista kustannuslähteen mukaan, ts. kustannuserä kirjataan sille tuotteelle, mistä se on aiheutunut. Yleiskustan- nuksista selvitetään kokonaiskustannus. Se jaetaan eri tuottei- den osalle käyttäen jakoperusteena mm. fyysisiä määriä. Jakope- rusteina suositellaan käytettäväksi myöskin tuottoa ja työkustan- nusta. Viimeksi mainitun mukaan suositellaan jaettavaksi mm. hal- linto- ja johtokustannukset, mitkä Unkarin suurissa maatalousyri- tyksissä ovat varsin huomattava kustannuserä. Unkarissa tärkeimille maataloustuotteille hedelmiä lukuunotta- matta on määritelty kiinteät hinnat viideksi vuodeksi eteenpäin. Hinnat on sidottu 5-vuotissuunnitelmaan. Jos periodin aikana jonkin tuotteen kannattavuus on heikko, sen tuotantoa tuetaan valtion varoin. Vuoden 1980 alusta maatalouden hintajärjestelmään tehtiin muutoksia. Uusi hintapolitiikka suosii erityisesti koti- eläintuotteita, joiden kannattavuus on ollut kasvinviljelytuot- teita heikompi. Mainitun vuoden alusta kotieläintuotteiden hinta- tasoa nostettiin 14 % ja kasvituotteiden hintatasoa 7 %. Myöskin maatalouden tulotaso pyritään säilyttämään määrätyllä tasolla. Uudessa hintapolitiikassa pyritään ottamaan huomioon myös tuotan- non alueelliset erot. Uudessa 5-vuotissuunnitelmassa taataan maa- taloudelle ns. perusavustukset eräiden rakennusten ja koneiden hankintaa varten. Perusavustukset ovat yhtenäiset kaikille maa- talousyrityksille. Niiden lisäksi maataloudelle epäsuotuisilla alueilla tuotantoa stimuloidaan maksamalla lisäavustuksia. Niitä voidaan maksaa myöskin muilla alueilla sellaisista tuotteista, joiden tuotantoa halutaan edistää. Unkarin maatalousyrityksissä saatetaan harjoittaa myös teolli- suustuotantoa jopa siinä määrin, että sitä voidaan pitää yrityksen päätuotantona. Tällaista kehitystä ei pidetä aina suotavana varsinkaan suurten asutuskeskusten läheisyydessä ja sitä pyritään ohjailemaan veropoliittisin keinoin. Asutuskeskusten läheisyy- dessä olevien maatalousyritysten teollisuutta verotetaan samalla tavoin kuin muutakin teollisuuStuotantoa ja verotus on huomatta- vasti voimakkaampaa kuin maaseudulla sijaitsevissa yrityksissä. Veroprosentti maatalousyritysten teollisuudessa vaihtelee 30-60 riippuen siitä, kuinka tärkeänä valtiovalta pitää yrityksen harjoittamaa teollisuustuotantoa. MaataloUstuotannon asemaa tällaisissa yrityksissä pyritään parantamaan myös jo aikaisemmin mainituilla lisäavustuksilla. - 9 - MAATALOUSKIRJANPITOTOIMINNASTA SUOMESSA Heikki Järvelä 1. Kirjanpitotoiminnan nykyinen tila Maatalouskirjanpitotoiminta, mikä tunnetaan myös maatalouden kannattavuustutkimuksen nimellä, aloitettiin vuonna 1912. Nykyi- sin siinä on mukana n. 900-1000 maatilaa, jotka sijaitsevat maan eri osissa. Tämä toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja tämän vuoksi tilojen valinta tilastollisella otanta-menetelmällä ei ole mahdollista. Tästä johtuen kirjanpitotilojen tuloksia ei voida pitää täysin edustavina, sillä esimerkiksi näiden tilojen keskikoko on selvästi suurempi kuin keskimäärin maan kaikilla tiloilla. Myös sato- ja tuotostasoon nähden tilat ovat keskiar- von yläpuolella. Eräissä yhteyksissä on arvioitu, että monet tu- lokset kirjanpitotiloilla ovat 10-15_% .ke,sAitason Kirjanpitotilojen keskimääräiset liiketulokset eivät siten edusta maan kaikkien tilojen keskimääräistä tasoa. Yleensä ne ovat sen yläpuolella. Tämä johtuu mm. siitä että kirjanpitotoimintaan tulevat mukaan yleensä aktiiviset viljelijät, jotka ovat kiinnos- tuneita yrityksensä talouden seuraamisesta sekä sen kehittämises- tä ja joilla lienee myös keskimääräistä parempi koulutus ja ammat- titaito. Voidaan myös todeta, että jatkuvaan kirjanpitoon perus- tuva taloudenpito parantaa yrityksen kannattavuutta. Tilojen lukumäärä vuonna 1978 oli yhteensä 844, joilla oli keski- määrin peltoa 25 he ja metsää 63 he. Tällä hetkellä se on 900- 1000 tilaa. Tilat jakaantuivat vuonna 1978 peltoalan mukaan eri suuruusluokkiin seuraavasti: - 10 - Tilojen luku 1978 I - II ( -10 ha) 118 III (10-20 " ) 295 IV (20-30 " ) 218 V (30-50 " ) 146 VI (50- " ) 67 Yht. 844 Maa on jaettu neljään tutkimusalueeseen: Etelä-Suomi, Sisä-Suomi, Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois-Suomi. Keskimääräiset tulokset laske- taan erikseen jokaisesta suuruusluokasta eri alueilta ja lisäksi koko maasta kaikilta kirjanpitotiloilta. Edellä mainittujen lisäk- si keskimääräiset tulokset määritetään eri tuotantosuuntaa har- joittavilta tiloilta eri alueilla ja mahdollisuuksien mukaan myös eri suuruusluokista. Tilojen lukumäärän vähäisyyden takia on suu- ruusluokkien lukua supistettu jotta jokaiseen ryhm.5än olisi saa- tu tyydyttävä tilamäärä keskiarvojen laskemista varten. Tilat on ryhmitelty eri tuotantosuuntiin maatalouden kokonais- tuoton koostumuksen mukaan seuraavasti: 1. Nautakarjatilat I (Maitotilat) nautakarjatuotto yli 80 % kokonaistuotosta. 2. Nautakarjatilat II nautakarjatuotto 60-80 % kokonaistuotosta. 3. Sikatilat sikatuotto yli 35 % kokonaistuotosta. 4. Muut kotieläintilat jotka jäävät mainittujen ryhmien ulkopuolelle ja ovat pääasiassa monipuolista kotieläintuotantoa harjoittavia tiloja. 5. Viljatilat viljatuotto yli 45 % kokonaistuotosta. 6. Muut kasvinviljelytilat edellä mainitun ryhmän ulkopuolelle jäävät kasvinviljelytilat. Lisäksi on laskettu erikseen tuloksia siipikarjatiloilta sekä naudanlihan tuotantoa harjoittavilta tiloilta. Tulokset määritetään ne. yhdenkertaisen kirjanpitojärjestelmän mukaan. Kirjanpito kohdistuu viljelijän koko talouteen. Raha- kirjanpidossa muistiinpanot tehdään varsinaisen maatalouden ohella myös metsätåloudesta ja sivuansioista sekä yksityistaloudesta. Työkirjanpidossa merkitään työtunnit ihmistyöstä sekä traktorin ja leikkuupuimurin työstä. Tulokset julkaistaan vuosittain. Mainittakoon myös, että jokaisen viljelijän täytyy pitää verotus- ta varten suppeata ja suhteellisen yksinkertaista kirjanpitoa. Tämä koskee vain varsinaisen maatalouden tuloja ja menoja. Kirjanpitotoiminnan organisaatio Kirjanpitotoimintaa johtaa Maatalouden taloudellinen tutkimus- laitos, jossa näitä tehtäviä hoitaa kannattavuustutkimustoimisto. Tässä toimistossa työskentelee kolme akateemista tutkijaa ja yksi atk-asiantuntija sekä 11 tutkimusapulaista. Aineiston han- kinnan maatiloilta suorittavat maatalouskeskukset ja vastaavat ruotsinkieliset järjestöt. Ne hoitavat myös kirjanpidon neuvon- nan tiloilla. Maatalouskeskuksessa työskentelee näissä tehtävis- sä useimmiten 1-2 henkilöä, jotka hakevat aineistot tiloilta, tar- kistavat ne, suorittavat aineiston esikäsittelyn sekä lähettävät sitten aineiston tutkimuslaitokseen, jossa lasketaan tilakohtaiset tulokset tietokoneella. Kirjanpitotulosten käyttö valtion eri virastojen ja laitosten tarpeisiin Kirjdnpitotuloksia käytetään perustana erilaisissa selvityksissä, jotka koskevat valtion maatalouspoliittisia toimenpiteitä. Näitä käyttävät monet komiteat ja toimikunnat työssään. Erityisesti näistä tiedoista on ollut hyötyä, kun on pyritty selvittelemään kehitystä maatalouden eri sektoreilla. Tähän on ollut varsin hyvät mahdollisuudet, sillä tulosten laskentaperusteet on pyritty pitämään vuodesta toiseen lähes samoina. Kirjanpitotuloksia on - 1.2 - käytetty mm. valtion ja viljelijäin järjestöjen välisissä vuo- sittain käytävissä maataloustuloneuvotteluissa. Tällöin niitä on käytetty mm. tuottavuuden kehityksen seuraamisessa. Lisäksi poltto- ja voiteluaine- kone- ja kalusto-, sekä rakennuskustannus- ten määrittäminen koko maatalouden kustannuksia arvioitaessa on osaksi perustunut kirjanpidosta saatuihin tietoihin. Myös maatalouden suunnittelussa kirjanPitotulokset ovat apuna monin eri tavoin. Ne ovat käytännöstä saatuja tietoja, joihin vaikuttavat tuotanto-olosuhteissa tapahtuneet muutokset ja myös se, miten viljelijät niihin reagoivat. Tämä antaa luotettava perustan, kun harkitaan maataloutta koskevia uusia toimenpiteitä ja arvioidaan niiden vaikutusta. Viime vuosina on kiinnitetty huomiota myös eri tuotantosuuntien kannattavuuskehitykseen. Eräiden tärkeimpien tuotteiden osalta on viranomaisia varten laadittu tuotantokustannuslaskelmia. Laa- jempi tarkastelu tässä suhteessa edellyttää kuitenkin eri tuotan- tosuuntaa edustavien tilamäärien lisäämistä nykyisestään. Kirjanpitotuloksilla on huomattava merkitys yliopistojen ja kor- keakoulujen tutkimusmateriaalina. On luonnollista, että niitä käytetään myös opetuksessa eri asteisissa maatalousoppilaitok- sissa. Edellä mainittujen ohella kirjanpitotietoja käytetään moniin muihin tarkoituksiin, mm. eräisiin verotusta koskeviin selvityksiin. Samoin ne ovat olleet apuna viljelijöiden eläke- järjestelmiä kehitettäessä. 4. Kirjanpitotulosten käyttö suunnittelussa ja neuvonnassa tilatasolla Kirjanpidosta saadut tiedot helpottavat itse kirjanpitotilan ta- loussuunnittelua ja parantavat suunnitelmien luotettavuutta. Kun tiedot on saatu tilalla vallitsevista olosuhteista, niin ne so- veltuvat suunnitteluun paremmin kuin yleiset normiluvut. Suunnit- telussa voidaan käyttää apuna myös tuotantosuunnittaisia laskel- - 13 - mia siten, että verrataan kyseisen tilan tuotto- ja kustannus- eriä saman alueen ja suuruusluokan sekä samaa tuotantosuuntaa edustavan tilaryhmän keskimääräisiin tietoihin. Näin on mahdollista löytää ainakin suurimmat epäkohdat tilan taloude-ssa ja sitten pyrkiä poistamaan ne paremman liiketuloksen saavuttamiseksi. Oma merkityksensä on myös sillä, että kirjanpi- don avulla on mahdollista seurata, miten ennakkolaskelmat ovat toteutuneet ja miten kannattavuus on kehittynyt. Mainittakoon, että kahtena viimeisenä vuonna on kaikille kirjan- pitotiloille lähetetty 2-sivuinen moniste, jossa on esitetty tilan omat tiedot ja samaa tuotantosuuntaa, aluetta ja suuruus- luokkaa edustavan tilaryhmän keskimääräiset tiedot rinnakkain laskettuna hehtaaria ja tilaa kohden. Tiedot koskevat pääasiassa varsinaista maataloutta. Viljelijät ja neuvojat ovat olleet erit- täin kiinnostuneita tästä vertailusta. Maatalouden neuvontajärjestöt käyttävät kirjanpidosta saatuja tuloksia suunnittelussa ja neuvonnassa merkittävässä määrin. Alueittaisten laskelmien keski-määräisi-ä tietoja-voidaan soVeltaa normilukuina, joiden perusteella suunnitelmia laaditaan. Viime aikoina kirjanpitotiloilta laskettujen tuotantosuunnittaisten tietojen käyttö on huomattavasti lisääntynyt. Tätä varten on jos- sain määrin laadittu erikoislaskelmia, mm. tilat on ryhmitelty siten, että tiloista on liiketuloksen perusteella muodostettu paras neljännes, josta sitten on laskettu keskimääräiset tulok- set. Vertaamalla näitä koko aineiston keskiarvoihin on saatu viitteitä hyvään tulokseen johtaneista seikoista, jotka ovat olleet hyödyllisiä taloussuunnitelmia laadittaessa. Edellisten lisäksi kirjanpitotilojen tuloksia on käytetty erilaisten maata- loutta koskevien aluesuunnitelmien perustana. - 14 - Kirjanpitotilat vuonna 1979. - 15 - TUOTANTOYKSIKÖN KOKO KOTIELAINTALOUDESSA Matias Torvela 1. Mikä määrää yrityksen koen maataloudessa Tilojen kokoa on totuttu ilmaisemaan tuotannossa olevalla pelto- alalla. Normaalimuotoisessa ja perinteisessä maataloustuotannos- sa käytettävissä oleva peltoala luo tietenkin perustan yrityk- sen suuruudelle. Mikäli voimaperäisyys tuotannossa on lähes sama ja ostettujen rehujen tai muiden tuotantovälineiden osto- määrät ovat pieniä tai samansuuruisia, ilmaisee tilan peltoala yrityksen kokoa riittävästi. Kuitenkin voitaneen sanoa, että yrityksen kokoa tänä päivänä esimerkiksi kotieläintaloudessa ei voida ilmaista yksin peltoalalla. Mikäli peltoalan ohella huo- mioidaan eläinmäärä, käytettyjen tuotantovälineiden määrä tai tuotannon arvo, voidaan yrityksen_koko _määrittää, täsmällisemmin ja täten eri yritysten kokoja voidaan paremmin verrata toisiinsa. Eräissä tapauksissa yrityksen kokoa maataloudessa on mitattu myös tarvittavan ihmistyöpanoksen määrällä. Puhutaan yhden, kah- den, kolmen jne. miehen yrityksistä. Mikäli koneellistamisaste eri tapauksissa on suunnilleen sama, yrityksen koko määräytyy myös täten verraten yksiselitteisesti. Myös yritykseen sidotut pääomat kuvaavat tietyllä tavalla yrityksen suuruutta. Seuraavassa tarkastellaan maatilayrityksen kokoa kotieläintuo- tannon kannalta. Taloudellisesti edullinen yrityksen koko on venyvä käsite ja tapauskohtainen. Jollekin. yrittäjälle aivan pieni yritys ja tila on taloudellisesti edullinen ja joku toi- nen moittii moninkertaisesti suuremman kokoa liian pieneksi;- tai päinvastoin. .Voidaan siis päätellä, että yrityksen koko maatalou- Kotieläinten hoitotekniikan päivillä 14.4.1980 maataloustekno- logian laitoksella Viikissä pidetty alustus. dessa ei ole yksiselitteinen asia. Seuraavassa kuitenkin tar- kastellaan yrityksen kokoa kotieläintaloudessa.yksinkertaistet- tuna peltoalan ja eläinmäärän perusteella. Niiden ohella huomioi- daan ihmistyön käyttöä ja eräitä muita tekijöitä. 2. Nykyinen maatalousyrityksen koko a. Yleistä Maassamme oli vuonna 1977 noin 215 500 tilaa (yli 2 ha pel- toa) ja niiden keskimääräinen peltoala oli 11.4 ha. Tilojen luku on vähentynyt voimakkaasti 1960- ja 1970-luvulla. 1970-luvulla tilojen lukumäärä on vähentynyt keskimäärin noin 6000 tilalla vuodessa. Tämä on keskimäärin noin 15 tilaa päivässä. Vähene- minen on johtunut tilojen yhdistymisestä tai tuotannosta luopumi- sesta. Tilojen väheneminen on ollut voimakkainta aivan pienten tilojen luokassa. Ajanjaksolla 1959-77 esim. 2-5 peltohehtaarin tiloista noin puolet on lakannut olemasta. Myös 5-10 peltoheh- taarin ryhmässä lukumäärä kyseisenä aikana on laskenut selvästi eli noin neljänneksellä. Tilojen lukumäärä on laskenut noin 15 peltohehtaariin saakka. Vuodesta 1959 vuoteen 1977 10-15 pelto- hehtaarin tilojen luku on laskenut noin 6 100:11a eli 14 %. Yli 15 ha:n tilat on viime aikoina lisääntyneet. 15 30 ha:n tilojen määrä vajaan 20 vuoden aikana on lisääntynyt noin 6 500:11a eli runsaat 20 %. 30-100 ha:n tiloja meillä on lukumääräisesti vähän eli vähän alle 10 000 tilaa. Yli 100 ha:n tiloja on runsaat 350. Yli 30 ha:n tilojen luku on lisääntynyt suhteellisesti ottaen runsaasti eli vuodesta 1959 lähtien noin 50 % (vrt. taul. 1). Tilojen keskikoolla on myös selvä alueellinen jakautuma. Maan etelä- ja lounaisosissa tilojen keskipeltoala on lähes 20 ha. Satakunnassa, Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla se vaihtelee 11-16 ha. Sisä-Suowessa keskikoko on 8-9 ha ja Kainuussa ja Lapissa 87 ha. Keskipeltoala on kasvanut koko maan keskidrvona vuosina - 17 - 196977 noin 1 ha:lla eli keskimäärin vuotta kohti noin 13 aarilla. Tilakoon kasvu näyttää olevan voimakkainta maan etelä- ja lounaisosissa, siis alueilla, joilla se ennestäänkin on suurin. b. Maidon ja naudanlihan tuotanto Maidon tuotanto on vielä nytkin tärkein maataloustuotannon ala, mikäli tuotannon aloja arvostellaan tuotetun määrän perusteella. Nykyisinkin maatalouden bruttotuotosta maidon osuus on runsaat 40 1. 1960-luvun alkupuolella maidon osuus oli vielä noin 60 %. Nykyisin meillä on noin 715 000 lypsylehmää. Maidon tuotantoon liittyvä naudanlihan tuotanto lisää vielä nautakarjatalouden osuutta tuotannossa. Maito ja naudanliha ovat nykyisin noin 60 % maatalouden kokonaistuotosta. Karjojen kokoa koskevat viimeiset tiedot ovat vuodelta 1977. Silloinen lehmämäärä (noin 750 000) jakautui noin 104 000 tilan kesken, joten keskimääräinen karja- koko oli runsaat 7 lehmää. Karjojen luku on vähentynyt nopeammin kuin tilojen luku, joten karjojen keskikoko on ollut hieman nou- sussa. Todettakoon, että karjojen keskikoko 1960-luvun alussa oli noin 4.5 lehmää ja 1970-luvun alussa noin 5 lehmää (vrt. — taul. 2). Karjakokojen perusteella voidaan päätellä, että noin 55 % mai- dosta tuotetaan karjoissa, joissa on alle 10 lypsylehmää. Noin 25 % maidosta tulee karjoista, joissa on lehmiä 10-14. Loput Maidosta, eli lähes 20 1, tulee karjoista, joissa on 15 lehmää tai enemmän. Näiden oloissamme vähän suurempien yksiköiden luku ei ole mitätön. Ts. meillä on yli 4000 tilaa, joilla on lehmiä 15-19. 20-29 lehmän karjoja on lähes 1800 ja yli 30 lehmän kar- joja on sentään runsaat 350. Naudanlihan tuotannosta nykyisin vielä lähea 80 % tuotetaan mai- don ohella lypsykarjatiloilla. Täten naudanlihatuotantoyksiköiden koko on tältä osin paljolti sama kuin maidon tuotannossa. Viime aikoina on erikoistuttu myös yksinomaan naudanlihan tuotantoon. Tällaiset erikoistuneet naudanlihatilat ovat eläinmäärältään suurempia kuin maitotilat. - 18 - Sianlihan tuotanto Sianlihan tuotannosta on todettavissa, että viime aikoina pien- ten sikaloiden lukumäärä on vähentynyt erittäin voimakkaasti. Samoin tuotanto On keskittynyt peltoalaltaan selvästi suurem- mille tiloille kuin maidon tuotanto. Esim. vuonna 1959 sellaisia tiloja, joilla oli sikoja 1-9 kpl oli noin 105 000. 10-20 sian sikaloita oli tuolloin noin 1300 kpl ja 20-50 sian sikaloita runsaat 400. 1950-luvun lopussa oli yli 50 sian sikaloita vain noin 200 kpl. 1977 tilanne oli täysin toinen. Sikoja pitäviä tiloja oli tällöin enää noin 16 500 ja yrityskoko on suurentunut voimakkaasti. Sellaisia tiloja, joilla oli 1-9 sikaa oli enää alle 5000 tilaa ja näillä oli enää noin 20 % lihotussioista. Nykyinen tuotantojakauma on sellainen, että 1-9 sian sikalat tuottavat noin 20 % sianlihasta, 50-100 sian sikalat noin 17 %, 100-200 sian sikalat myös noin 20 %. Yli 200-500 sian sikaloista tulee 27 % sianlihasta ja yli 500 sian sikaloista 15 %. Mikäli myös aivan muutaman lihotussian pitävät tilat luetaan sikatalous- yrityksiksi, oli niiden keskimääräinen sikamäärä 66 sikaa tilaa kohti vuonna 1977. Sikaloiden keskikoon kehitys on ollut kuiten- kin nopeaa, jota kuvaavat seuraavat luvut: Sikaloiden keskikoko 1959 4.4 sikaa/Sikala 1969 16.7 1974 46.1 1977 66.4 Kanatalous Kehitys kanataloudessa on ollut samansuuntainen kuin sikatalou- dessa. Esim. vuonna 1959 oli noin 175 000 tilaa, joilla oli kanoja. Näistä valtaosa, eli 157 400 oli sellaista joilla oli kanoja alle sd. 50-200 kanaa pitäviä tiloja oli 16 200, 200-500 kanan kanaloita oli 1 400 ja yli 50'0 kanan kanaloita vain 100 kpl. - 19 - Vuonna 1977 oli 30 400 kanoja pitävää tilaa. Sellaisia, joilla on kanoja alle 50, oli vain vajaat 18 000 ja 50-200 kanaa pitäviä 6 20.0, 200-600 kanan kanaloita oli yli 4000 ja yli 600 kanan kanaloita 2 300 kpl. Kananmunien tuotanto vuonna 1977 jakaantui eri suuruusluokkien kesken siten, että alle 100 kanan kanalat tuottavat kananmunista runsaat 10 %, 100-500 kanan kanalat noin 25 %, 500-1 000 kanan kanalat 20 % ja yli 1 000 kanan kanalat yli 40 % (vrt. tau1.2). Kanaloiden koko on voimakkaasti kasvanut kanamäärän perusteella ja ne ovat keskittyneet peltoalaltaan verraten pienille tiloille. Alle 10 ha:n tiloilla on kanamäärästä noin 25 %, 10-20 ha:n tiloilla noin 35 % ja 20-30 ha:n tiloilla noin 20 %. Loput eli lähes 20 % kanoista on yli 30 ha:n tiloilla. Kanatalous perus- tuu usein ostorehujen käyttöön, joka mahdollistaa verraten suu- ren kanalan pidon pienelläkin tilalla. 3. Tarkoituksenmukainen yrityskoko a. Mitä on rakennerationalisointi Usein kuulee puhuttavan yrityksen optimikoosta eri tuotteita tuotettaessa. Sen määrittäminen tuskin onnistuu ja mikäli sen tietyin edellytyksin määrittelisikin, jää se enemmän tai vähemmän teoreettiseksi. Kullakin maatilalla eli maatalousyrityksellä on tiettynä aikana tietty koko. Tätä kokoa voi muuttaa ostamalla tai vuokraamalla lisää peltoa. Yrityksen kokoa voi suurentaa • myös ostamalla kotieläinten rehuja, palkkaamalla lisää työväkeä jne. Ei myöskään ole harvinaista, että yrityksen koko pienenee. Nykyisin puhutaan maatalouden kehittämisen yhteydessä tavalli- sesti aina myös rakenteen kehittämisestä tai rakennerationali- soinnista. Tämän vuoden alussa jätti myös maataTi.ouden'rakenteen kehittämistä selvitellyt maatalouden rakennepoliittinen toimikun- ta mietintönsä ja omat ehdotuksensa asiasta. Kyseinen toimikunta pohti mm. mitä on maatalouden rakennepolitiikka ja päätyi seuraa- vanlaiseen määritelmään: - 20 - "Maatalouden rakennepolitiikalla tarkoitetaan sellaista maatalouden rakenteen kehittämiseen tähtäävää toimintaa, jolla lisätään työstä, pääomasta ja tiedosta saatavaa hyötyä ohjaamalla näiden käyttöä ja hallintasuhteita toi- saalta maatalouselinkeinon sisällä ja toisaalta suhteessa koko kansantalouteen". Tämän mukaan rakenteen kehittäminen on paljon laajempi käsite kuin yksistään maatalousyritysten koon suurentaminen peltoalaa lisäämällä. Rakennepolitiikkaan sisältyy siten lukuisia toimen- piteitä, joilla pyritään edistämään esimerkiksi järkevää raken- tamista maatiloilla, perusparannuksia, viljelijöiden yhteistoi- mintaa ja maataloustuotannon ne. sisäistä rationalisointia. Usein rakenteen kehittämiseen on liitetty virheellisesti sellainen aja- tus, että sen avulla pyrittäisiin eliminoimaan .pienikokoiset maa- tilat. Maatalouden rakenteen kehittämisen tarkoituksena tulee olle elinkeinon kaikinpuolinen kehittäminen, joskin kehittämis- työssä yrityksen koon lisääminen on eräs kohde. Myös tulevaisuu- dessa meillä tulee olemaan suuri joukko pieniä tiloja, jotka ovat ainakin osaksi ns. osa-aikatiloja. Osa-aikatilat kuuluvat normaa- liin maatalouteen ja niitä on kehitettävä täystyöllisten perhe- viljelmien ohella. b. Tuotantokustannukset, yrityksen koko ja koon rajoittaminen Tuotantokustannuksia laskettaessa otetaan huomioon tuotannosta aiheutuneet kaikki kustannukset. Kustannuksina tulevat siten huo- mioiduksi pääomasta aiheutuneet kustannukset (poistot, kunnossa- pito ja korko), työkustannus, tarvikekustannus (ostorehut, lan- noitteet jne -.).- Tilalla on myös tiettyjä jakamattomia yleiskus- tannuksia, jotka on 'pyrittävä arvioimaan kullekin tuotteelle. Tuotantokustannusten määrittämistä käytännössä vaikeuttaa usein se, etteivät tilat ole täysin erikoistuneita, vaan tuotetaan samanaikaisesti useampia tuotteita. Seuraavassa esimerkiksi ote- tut tuotantokustannukset eri kokoisissa yksiköissä ja eri tuot- - 21 - teita tuotettaessa perustuvat ne. tuotantokustannustoimikunnan laskelmaperusteisiin. Laskelmat on muutettu syksyn 1979 hinta- ja kustannustasoon ja ne antavat kuvan tämänhetkisestä tilan- teesta riittävällä tarkkuudella. Tässä yhteydessä ei olekaan ehdottoman tärkeä kustannusten taso, vaan erot tuotantokustan- nuksissa eri kokoisten yritysten kesken. Lukuja tarkasteltaessa on huomattava, että ne perustuvat verraten tehokkaaseen tuotan- toon ja tuotannon järjestelyyn, joten usealla keskitasonkin ti- lalla tuotantokustannukset saattavat olla yli tässä esitettyjen. Laskelmat kuvaavat tuotanto-olosuhteita satoihin ja tuotoksiin nähden lähinnä Etelä-Suomen olosuhteissa. Maito Yrityksen koolla on selvä vaikutus maidon tuotantokustannuksiin. Tässä yhteydessä ei ole tarkasteltu aivan pienten yritysten tuo- tantokustannuksia. Viime syksyn hinta- ja kustannustasossa 7-8 lehmän karjassa maidon tuotantokustannus on ollut noin 2:50 mk litralta. 15-16 lehmän karjassa tuotantokustannus on arvioitu olleen noin 2 mk. Noin 30-32 lehmän karjoissa maidon tuotantokus- tannus on arvioitu lähes 1:70 mk:ksi litraa kohti. Maidon osalta on karkeasti todettavissa, että keskimäärin ottaen maidon tuotantokustannukset ylittävät selvästi tuottajahintata- son. Jos viime syksyn tuotantokustannuksia verrataan vast'ikään vahvistettuun maidon tavoitehintaa, ne ovat samalla tasolla noin 25-30 lehmän karjoissa. Tosin tällöinkin edellytetään tehokasta tuotantoa lähinnä maan eteläosissa. On myös huomattava, että eri kustannuserissä on jo tapahtunut ja tapahtuu jatkuvasti nousua. Syyskuussa 1979 tuli voimaan asetus, että 30 lypsylehmän karjan perustamiseen tarvitaan maatilahallituksen lupa. Toistaiseksi näitä lupia ei liene myönnetty. Maidon kohdalla on kuitenkin todettavissa, että mainittu 30 lehmän karjakoon kohdalla oleva raja ei sanottavasti rajoita tuotannon rationalisointia. Mikäli - 22 - rehut tuotetaan pääasiassa omalla tilalla maidon tuotanto täl- laisessa yrityskoossa (25-30 lehmää) tarjoaa suunnilleen täystyöl- lisyyden normaaliperheelle. Tuotantokustannuslaskelmat myös osoit- tavat, että yrityskokoa lisättäessä yli 30 lehmän eivät maidon kustannukset yksikköä kohti merkittävästi alana. (vrt. kuvio 1). Naudanlihå Naudanlihaa koskevat laskelmat perustuvat myös erikoistuneeseen tuotantoon, jossa vasikat on ajateltu ostettavan vasikkavälityk- sestä ja kasvatettavan lähes täysin omalla tilalla tuotetuilla rehuilla. Tuotantokustannuskäyrä muistuttaa paljon maidon vastaa- vaa kustannuskäyrää. Mikäli pidetään vain 20-30 eläintä, ovat tuotantokustannukset olleet noin 20 mk lihakiloa kohti. Mikäli pidettävä eläinmäärä on 70-100 eläintä, ovat tuotantokustannukset lähennelleet tavoitehintatasoa. Tässäkin on kyse tehokkaasta tuo- tannosta. Naudanlihan kohdalla ns. suurtuotantoa on pyritty rajoittamaan siten, että yli 120 eläimen yritystä ei saa perustaa myöskään ilman maatilahallituksen lupaa. Myös naudanlihan kohdalla mainit- tu 120 eläimen raja näyttää sellaiselta, että tätä suuremmissa yrityksissä tuotantokustannukset kiloa kohti eivät oleellisesti alene. Kuitenkin 100-120 eläimen yritys vaatii vain osan normaa- liperheen työpanoksesta. Eräiden selvitysten mukaan ehkä runsaat puolet kahden hengen työpanoksesta tarvitaan tällaisella tilalla, vaikka rehut tuotettaisiinkin lähes kaikki omalla tilalla. Sianliha Sianlihan kustannuslaskelmat osoittavat, että vielä noin 50 eläi- men sikalassa tuotantokustannukset ovat selvästi yli tuottajahin- tatason, eli noin 12-13 mk kiloa kohti. Mikäli sikalan koko on noin 250-300 eläintä tuotantokustannukset viime syksyn hintata- - 23 - sossa ovat olleet noin 10 mk:n tienoilla kiloa kohti eli tänä keväänä vahvistetun tavoitehinnan tasolla. Keskimääräinen sika- lakoko on noin 65-70 eläintä ja tässä yristyskoossa tuotantokus- tannukset ovat selvästi yli tuottajahintatason. Nykyisin ei saa ilman maatilahallituksen lupaa perustaa yli 300 sikaa käsittävää sikalaa. Myös sikatalouden kohdalla tämä raja ei tuotannon rationalisoinnin kannalta tunnu kovin kohtuuttomal- ta. Mikäli huomattava osa rehuista tuotetaan omalla tilalla ja yritys'koko on mainittu (noin 250-300 eläintä), vaatii se huomat- tavan osan normaaliperheen työpanoksesta. Kuitenkin tällaisessa yrityksessä etenkin talvisaikaan tarvitaan vain osa normaaliper- heen työpanoksesta. Kananmunat Myös kananmunien tuotannossa yrityskoko vaikuttaa selvästi yksik- kökustannuksiin. Kustannuslaskelmia on tässä vain 100 kanaa käsit- tävistä tai sitä suuremmista kanaloista. Mikäli kanalan koko on 100 kanaa laskennalliset tuotantokustannukset ovat olleet viime _ syksynä noin 8 mk kilolta Kanamäärän ollessa 4000-5000 kanaa ovat tuotantokustannukset olleet noin 6.50-7 mk kilolta eli suun- nilleen juuri vahvistetun kananmunien tavoitehinnan tasolla. Nykyisin kananmunien tuotannon kasvua on pyritty rajoittamaan siten; että ilman maatilahallituksen lupaa ei saa perustaa yli 1000 kanan kanalaa. Samoin tuotantoa on pyritty hillitsemään hau- dontojen rajoittamisella. Kananmunien kohdalla näyttää siltä, että tuotannon rationalisoinnin kannalta mainittu 1000 kanan kanala on verraten pieni yksikkö. Mikäli yrityskoko on tätä suu- rempi, esim. 3000-5000 kanaa, ovat tuotantokustannukset sellai- sessa kanalassa selvästi alemmat. Myös ihmistyön käyttöön nähden- mainittu 1000 kanan kanala vaatii vain osan normaaliperheen työ- panoksesta, vaikka rehutkin tuotettaisiin omalla tilalla. Normaa- li perhe voinee hoitaa sellaista tilaa, jossa on 4000-5000 kanaa - 24 - ja jossa tuotetaan huomattava osa tarvittavista rehuista omalla tilalla. Sikaloiden ja kanaloiden taloudellisen tuloksen arvioin- nissa on muistettava, että suurilta tuotantoyksiköiltä kannetaan erityistä porrastettua markkinoimismaksua. 4. Toimeentulo eri tuotantosuunnissa ja eri kokoisilla tiloilla a. Yleistä Edellä esitetyt tuotantokustannuslaskelmat ovat osittain teoreet- tisia, joskin niiden tulokset eivät poikkea oleellisesti mm. kirjanpitotilojen tuloksista. Tosin tuotantokustannukset kirjan- pitotiloilla ovat vähän korkeammat kuin edellä esitetyt. Arvos- teltaessa maatalouden taloudellista tulosta ja viljelijöiden maa- taloudesta saamaa tulosta on seuraavassa tarkasteltu kirjanpito- tilojen tuloksia kolmelta vuodelta, nimittäin vuosilta 1976-76. Maassamme on nykyisin noin 850 eri kokoista maan eri osissa si- jaitsevaa tilaa, jotka pitävät yksityiskohtaista kirjanpitoa tuloista, menoista, työn käytöstä jne. Tilat edustavat jonkin verran keskitason yläpuolella olevia tiloja, koska toiminta on vapaaehtoista ja sen piiriin normaalisti hakeutuu ainakin osit- tain sellaisia innokkaita viljelijöitä, joiden tilojen tulokset ovat keskitason yläpuolella. Tässä ei ole mahdollista koin yksi- tyiskohtaisesti tarkastella kannattavuutta ja taloudellista tu- losta. Siitä syystä rajoitutaan vain Etelä-Suomen alueen tulosten analysointiin, missä selvimmin on eri tuotteiden tuotantoon eri- koistuneita tiloja. Samoin toimeentulon tarkastelu koskee vain maataloudesta saatua tuloa, minkä lisäksi viljelijöillä on tuloja metsätaloudesta ja sivuansioista. - 25 - b. Maidon ja naudanlihan tuotanto Tässä tarkasteltujen maidon tuotantoon erikoistuneiden tilojen erikoistumisaste on yli 80 %, ts. yli 80 % maatalouden kokonais- tuotosta on saatu maidon ja naudanlihan myynnistä (valtaosa tuo- tosta on saatu maidosta). Naudanlihatiloilla naudanlihatuotto (ns. muu nautakarjatuotto) on vastaavasti noin 65-70 % maatalou- den kokonaistuotosta. Tilojen erikoistumisaste tarkasteltavissa nautåkarjayksiköissä on siten verraten korkea. Taloudellista tulosta on mitattu työtulon (työn tuotto) ja kan- nattavuuskertoimen avulla. Kannattavuuskerroin osoittaa suhde- lukuna taloudellisen tuloksen.Työtulo (työn tuotto) on se osa tuotosta, joka jää viljelijäperheen maataloustyön palkaksi. Sitä voi tietyin varauksin verrata muiden väestöryhmien palkkoihin. Työtulo maitotiloilla on vaihdellut viime vuosina siten, että alle 10 ha:n ja 10-20 ha:n tilojen ryhmissä se on ollut 16 000- 30 000 mk tilaa (perhettä) kohti. Suuremmilla tiloilla, 20-30 ha:n ja yli 30 ha:n tiloilla, vastaava työtulo on ollut 38 000- 47 000 mk. Maitoa tuotettaessa tuntipsi on piepill.ä tiloilla jäänyt po. vuosina noin 5-7 mk. 20-30 ha:n ja yli 30 ha:n maito- tiloilla tuntipalkaksi on saatu 8-10 mk. Työtulo naudanlihan tuotantoon erikoistuttaessa on alle 10 ha:n tiloilla ollut 8 500-16 000 mk tilaa kohti ja yli 20 ha:n ti- loilla 20 000-25 000 mk. Näyttää siltä, että naudanlihaan eri- koistuttaessa kokonaistyötulo jää alhaisemmaksi kuin maitoa tuo- tettaessa. Työtulo tuntia kohti naudanlihan tuotannossa on muo- dostunut samalle tasolle kuin maitotiloilla. Syy, että työtulo kokonaisuudessaan on ollut alempi johtuu välillisesti siitä,että naudanlihan tuotannossa ihmistyötä tarvitaan selvästi vähemmän kuin maitotiloilla. Pienillä maitotiloilla (alle 20 ha) ihmistyö- menekki on ollut 3 300-4 300 tuntia vuodessa ja naudanlihatiloiH la 2 600-2 900 tuntia. Yli 20 ha:n maitotiloilla työn menekki on ollut vastaavasti 5 100-6 100 tuntia ja naudanlihatiloilla noin 4 000 tuntia. Työtulo on laskettu viljelijäperheen tekemää tunti- määrää kohti ja palkkatyö on huomioitau kustannuksiksi (vrt. taul. 3). - 26 - o. Sianlihan ja kananmunien tuotanto Verrattaessa sikatilojen tuloksia maitotilojen tuloksiin voidaan karkeasti todeta, että alle 10 ha:n sikatilat ovat antaneet suun- nilleen samansuuruisen työtulon tilaa ja työtuntia kohti kuin måitotilat. Sitävastoin keskikokoiset (10-20 ha) ja vähän suu- remmat sikatilat (20-30 ha ja yli 30 ha) ovat antaneet jonkin verran suuremman työtulon kuin maitotilat. 20-30 ha:n sikatiloil- la vuosina 1976-78 työtulo perhettä kohti on ollut noin 45 000- 50 000 mk ja yli 30 ha:n tiloilla 40 000-64 000 mk. Kanatilojen tulokset vaihtelevat huomattavasti eri vuosien kes- ken. Osasyynä vaihteluun on tilojen vähälukuisuus ja rehusatojen vaihtelut. Kuitenkin voidaan päätellä, että työtulo useana vuonna lähentelee samankokoisen sikatilan tuloksia. Tulokset ovat ver- raten suurista kanaloista, joiden keskikanaluku on yli 3 000 kpl. Ihmistyönmenekki pienillä sikatiloilla (alle 10 ha ja 10-20 ha) on ollut 2 500-3 500 tuntia vuodessa. Suuremmilla sikatiloilla (yli 20 ha) työn menekki on ollut 4 000-5 200 tuntia. Tässä tar- kasteltujen kanatilojen keskimääräinen työnmenekki on ollut 3 300-4 100 työtuntia vuotta kohti. Kaikissa tuotantosuunnissa työnmenekkiin on varsinaisten kotieläinhoitotöiden lisäksi luettu rehujen tuottamiseen tarvittava työ sekä muut ne. maatalouden juokseviin töihin luettavat työt, johtotyö mukaanlukien. Todet- takoon vielä, että sikatiloista valtaosa on lihasikaloita, joskin muutamalla tilalla on ollut porsastuotantoa: Myös kanatiloihin sisältyy muutama sellainen tila, jotka harjoittavat jossain määrin poikastuotantoa, joskin pääosilla tiloista on vain kananmunien myynnistä saatuja tuloja. - 27 - 5. Yhteenveto Kotieläintuotantoa harjoittavien yritysten koosta on yleisesti todettava, että keskimääräinen yrityskoko kaikissa tuotantosuun- nissa maassamme on pieni. Samoin voidaan selvästi havaita, että tuotanto pienissä yrityksissä pyrkii olemaan epärationaalista, mikä ilmenee korkeina tuotantokLstannuksina. Erikoistuminen näyt- tää parantavan taloudellista tulosta, joskin erikoistumisen edut tulevat esille vasta vähän suuremmissa yrityksissä. Yritysten kokoa osoittavista luvuista voidaan havaita yritysten koon jatkuvasti kasvavan. Kehitys näyttää jatkuvan edelleen, jos- kin hitaasti. Jos yritysten kasvumahdollisuuksia ajatellaan per- heen työkapasiteetin perusteella ei perheen työpanos aseta tois- taiseksi useinkaan rajoja yritysten kasvulle. Tässä yhteydessä ei ole ollut mahdollista tutkia lähemmin mm. lisämaan vuokrauksen edullisuutta pellon ostoon verrattuna. Mo- nessa tapauksessa lisäpellon vuokraus saattaa olla edullisempaa kuin pellon osto. Kotieläintaloudessa yrityksen koon suurentami- nen on mahdollista mm rehujen ostoja lisäämällä. Edellä olevas- ta ilmeni myös, että suuremmilla tiloilla kannattavuus on parem- pi kuin pienemmillä. Samoin työtulo isommilla tiloilla on yleensä korkeampi kuin pienillä. Kuitenkin pienikin yritys voi olla monelle viljelijälle paras vaihtoehto kun otetaan huomioon sivu- ansiot ja muut tekijät. Yrityksen kokoon liittyy maatiloilla lä- heiSesti myös metsätalous, jota tässä ei ole tarkasteltu. Pieni yritys näyttää Ulospäin epärationaaliselta, kuitenkin yksityis- tapauksissa se voi olla varsin taloudellinen. Yleisesti yri- tyksen kokoa pyritään suurentamaan. Kuitenkin koon suurentamises- ta aiheutuu huomattavia kuluja ja siksi rationalisointitoimien edullisuutta tulee harkita monipuolisesti. - 28 - LÄHTEET: Kirjanpitotilojen tulokset vuosilta 1976-78. HASSINEN, SEPPO 1980. Maatalouden tuotantorakenteen kehitys. Maatal. tai. tutk.lait. tied. N:o 66, 84 s. Maatalouden rakennepoliittisen toimikunnan mietintö. Kom.miet. 1980:9. - 29 - Taul. 1. Maatilojen lukumäärän kehitys vuosina 1959-1977 Peltoala ha 1959 kpl % 1977 kpl % Muutos kpl % 2 5 101 173 35.5 53 487 24.8 -47 686 -47.1 5 - 10 101 848 35.7 76 252 35.4 -25 596 -25.1 10 - 15 44 702 15.7 38 576 17.9 -6 126 -13.7 15 30 30 153 10.6 36 695 17.0 +6 542 -21.7 30 50 5 330 1.9 7 834 3.6 +2 504 +47.0 50 100 1 335 0.5 2 300 1.1 + 965 +72.3 100- 237 0.1 367 0.2 + 130 +54.9 Yhteensä 284 778 100.0 215 511 100.0 -69 267 -24.3 Keskikoko 9.1 ha 11.4 ha Taul. 2. Yrityskoko kotieläintaloudessa Lypsykarjatilat Lehmien Tilojen luku 1959 kpl 1 luku 1977 kpl 1 - 4 225 600 73.2 41 500 39.8 5 - 9 73 900 24.0 42 500 40.8 10 - 19 7 600 2.5 18 000 17.3 20 - 29 400 0.1 1 800 1.7 30 - 200 0.1 400 0.4 Yhteensä 307 700 100.0 104 200 100.0 - 30 - Taul. 2. (jatk.) Sikatilat Sikojen luku 1959 kpl Tilojen luku 1977 kpl 1 - 9 105 000 96.2 4 800 29.1 10 - 19 1 300 1.2 2 100 12.7 20 - 49 400 0.4 3 500 21.2 50 - 99 200 0.2 2 800 17.0 100 - 499 3 100 16.6 500- 200 1.2 Yhteensä 106 900 100.0 16 500 100.0 Sikalatyypit v. 1977 Lihotussikaloita 7 131 Emakkosikaloita 3 283 Yhdistelmäsikaloita 6 104 Yhteensä 16 516 Kanatilat Kanojen luku kpl 1959 Tilojen luku 1977 kpl 1 - 49 157 400 89.9 1 - 49 17 800 58.6 50 - 199 16 200 9.2 59 - 199 6 200 20.4 200 - 499 1 400 0.8 200 - 599 4 100 13.5 500 - 100 0.1 600 - 999 1 200 2.9 1000 - 1 100 3.6 Yhteensä 175 100 100.0 30 400 100.0 - 31 - Taul. 3. Työtulo (työn tuotto) Etelä-Suomen alueella kirjanpitotiloilla keskim. 1976-78. Tilaa/perhettä kohti mk Työtuntia kohti mk Maitotilat Alle 10 he (5 leh.) 10-20 " (10 " ) 20-30 " (15 " ) 30- " (21 " ) 16 400 28 200 38 100 44 900 4.90 6.90 8.30 9.80 Naudanlihatilat Alle 20 he (10 ny) 12 100 4.50 20 - " (25 " ) 23 200 7.20 Sikatilat Alle 10 ha (75 sikaa) 17 400 6.40 10-20 " (175 " ) 38 500 11.80 20-30 " (200 " ) 47.600 .12.80 30- " (300 " ) 53 200 16.00 ,Kanatilat (3000 kanaa) 28 200 10.20 Maataloustyöntekijäin ohjepalkat Miehet 12.10 Naiset 9.90 1)Keskim. 0.6 lehmää, 1.5 hiehoa, 10.1 mullia, 13.6 vasikkaa 2)Keskim. 2.6 lehmää, 4.7 hiehoa, 31.1 mullia. 24.6 vasikkaa -32- Kuvio 1. Laskennalliset tuotantokustannukset Maito -;1/1 E I 2 1 Tav.hinta -80 166.60 111 rjj :C1:1 1 :(13 1\1, 1 \ 1 Tuot.kust. iy:s,, y -79 = D 150 m 1 m Tav.hinta syksy -79 150.6 11"- ‹ 8 leh. 16 leh. 32 leh. 10 ha 20 ha 40 ha Naudanliha mk/kg 22 Tuot.kust. syksy -79 20 18 Tav.hinta -80 16.40 16 ••••• «mm. amed• «EIMO Tav.hinta syksy -79 14 14.90 12 20 ei. 60 ei. 120 ei. Kuvio 1 (jatk.) mk/kg Sianliha 13 Tuot.kust. syksy -79 12 4- I -\ 11 I 10 Tav.hinta I 9 clp Tav.hinta Lu p a ra ja 3 0 0 -80 1 10.31 syksy' -79 9.66 -33- 50 sikaa 150 sikaa 300 sikaa Kananmunat Kanaloiden keskikoko Ur° 180 kanaa 7 ro 9 \\ I Tuot.kust. syksy -79 8 Tav.hinta -80 6.85 7 6 Tav.hinta -79 6.30 5 1000 kanaa 5000 kanaa 3000 kanaa 1880042186-85/VAPK ISBN 951-9199-68-3