Maa- ja elintarviketalous 47 Maa- ja elintarviketalous 47 Suuret pihatot – eläinten hyvinvointi, lypsyn työnmenekki, työolot ja ympäristönhoito Ympäristö Jaana Uusi-Kämppä ja Päivi Rissanen (toim.) 4 7 Suuret pihatot – eläinten hyvinvointi, lypsyn työnmenekki, työolot ja ympäristönhoit o met47kannet.indd 1met47kannet.indd 3.3.2004 14:16:593.3.2004 14:16:5 Maa- ja elintarviketalous 47 184 s. Suuret pihatot � el�inten hyvinvointi, lypsyn ty�nmenekki, ty�olot ja ymp�rist�nhoito Jaana Uusi-K�mpp� ja P�ivi Rissanen (toim.) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus ISBN 951-729-851-X (Painettu) ISBN 951-729-852-8 (Verkkojulkaisu) ISSN 1458-5073 (Painettu) ISSN 1458-5081 (Verkkojulkaisu) www.mtt.fi/met/pdf/met47.pdf Copyright MTT Kirjoittajat Julkaisija ja kustantaja MTT, 31600 Jokioinen Jakelu ja myynti MTT, Tietopalvelut, 31600 Jokioinen Puhelin (03) 4188 2327, telekopio (03) 4188 2339 s�hk�posti julkaisut@mtt.fi Julkaisuvuosi 2004 Kannen kuva Mika Peltonen Painopaikka Dark Oy Suuret pihatot � el�inten hyvinvointi, lypsyn ty�nmenekki, ty�olot ja ymp�rist�nhoito Jaana Uusi-K�mpp�1) ja P�ivi Rissanen2) (toim.) 1)MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Ymp�rist�ntutkimus, 31600 Jokioinen, jaana.uusi-kamppa@mtt.fi 2)Kuopion aluety�terveyslaitos, PL 93, 70701 Kuopio, paivi.rissanen@ttl.fi Tiivistelm� Hankkeessa tutkittiin karjan hyvinvointia ja tilan hygieniatasoa, lypsyn ja puhtaanapitot�iden ty�nmenekki�, sek� viljelij�n jaksamista ja ty�ymp�rist�� 20 suuressa lypsykarjapihatossa. Tilan ymp�rist�nhoitoa ja el�inten hyvin- vointia tutkittiin ProAgria Maaseutukeskusten Karjatilan Ymp�rist�mittarilla. Tutkimuksen pihatot olivat suurempia, uudempia ja nopeammin karjakoko- aan kasvattavia kuin vertailupihatot. Maidon keskituotos ja solupitoisuus ja lehmien poistoik� eiv�t poikenneet muista pihatoista. Vasikoiden hyvinvoin- tiin tulisi kiinnitt�� enemm�n huomiota. Poikimakarsinoita k�ytettiin v�h�n, ja vasikoiden kuolleisuus oli korkeampaa ja kasvu heikompaa kuin vertailu- karjoissa. Jalkasairauksien tilastointia olisi my�s kehitett�v�. Tilojen omassa kirjanpidossa jalkavikoja oli seitsenkertainen m��r� terveystarkkailun kirja- uksiin verrattuna. Koneellistetussa pihatossa asemalypsyyn kuluu ainakin puolet navettat�ihin k�ytetyst� ajasta. Lehmien liikkuminen ja lypsyn sujuvuus tuottavat suuria eroja pihattojen v�lille. Jos lehm� saadaan tulemaan lypsyasemalle puhtaana ja vapaaehtoisesti, ja lypsyst� selvi�isi yksi ty�ntekij�, tila voisi s��st�� na- vettat�iss� vuosittain useita henkil�ty�kuukausia, ehk� nelj�sosan ty�ajasta. Ty�ymp�rist� navetoissa on parantunut ja ty�n fyysinen kuormittavuus lyp- syty�ss� v�hentynyt. Sen sijaan nuorkarja hoidetaan usein vanhassa navetas- sa, jossa ty�skentelyolosuhteita ei ole riitt�v�sti parannettu. Viljelij�n henki- nen kuormittuneisuus on lis��ntynyt ja ty�tyytyv�isyys ja ty�n ilo heikenty- neet EU-aikana. Karjatilan ymp�rist�mittarin mukaan ymp�rist�nhoito oli tiloilla hoidettu hyvin. Esimerkiksi lantavarastojen ja jaloittelutarhojen mitoitus sek� kunto oli hyv� tai erinomainen 80 %:lla tiloista. Maitohuonej�tevedet johdettiin p��s��nt�isesti lietes�ili��n. Ongelmia oli lannan levityksess�, asuinraken- nuksen j�tevesien k�sittelyss� sek� ker�yskelpoisen j�tteen uusiok�yt�ss�. Avainsanat: lypsykarjatilat, pihatot, lypsyasemat, ty�nmenekki, hyvinvointi, terveydenhuolto, ty�turvallisuus, ergonomia, ty�n kuormittavuus, ty�ymp�- rist�, ymp�rist�selvitys, j�tteiden k�sittely 3 Stora l�sdriftsf�hus - djurens v�lbefinnande, arbets�tg�ng vid mj�lkning, f�rh�llanden i arbetet och milj�v�rd Jaana Uusi-K�mpp�1) och P�ivi Rissanen2) (red.) 1)MTT (Forskningscentralen f�r jordbruk och livsmedelsekonomi), Milj�forskning, 31600 Jokioinen, jaana.uusi-kamppa@mtt.fi 2)Kuopio regioninstitut f�r arbetshygien, PB 93, 70701 Kuopio, paivi.rissanen@ttl.fi Sammandrag Projektet unders�kte boskapens v�lbefinnande och g�rdarnas hygieniska niv�, arbets�tg�ngen vid mj�lkning och renh�llningsarbete samt odlarens orkande och arbetsf�rh�llanden p� 20 stora mj�lkg�rdar med l�sdriftsf�hus. L�sdriftsf�husen i unders�kningen var st�rre, nyare och antalet djur �kade i snabbare takt �n p� de g�rdar som utgjorde j�mf�relseobjekt. Den genomsnittliga mj�lkproduktionen, cellhalten och �ldern f�r kornas utm�nstring avvek inte fr�n de andra g�rdarna med l�sdriftsf�hus. St�rre uppm�rksamhet borde �gnas �t kalvarnas v�lbefinnande. Kalvningsk�ttar anv�ndes i liten utstr�ckning, och kalvarnas d�dlighet var st�rre och tillv�xten s�mre �n bland de j�mf�rda kreatursbest�nden. Ocks� statistiken �ver bensjukdomar borde utvecklas. I g�rdarnas egna bokf�ringar fanns anteckningar om bensjukdomar sjufalt fler �n i de anteckningar som gjorts av den veterin�rmedicinska tillsynen. I ett maskinellt l�sdriftsf�hus tar stationsmj�lkningen �tminstone h�lften av den f�r ladug�rdsarbete anv�nda tiden i anspr�k. Kornas r�relsescheman och smidigheten i mj�lkningen inneb�r stora skillnader mellan olika g�rdar. Ifall kon kommer till mj�lkningen ren och frivilligt, och en enda person sk�ter mj�lkningen, kan g�rden �rligen spara in flera personarbetsm�nader i ladug�rdsarbetet, rentav en fj�rdedel av arbetstiden. Arbetsmilj�n i f�husen har f�rb�ttrats, och mj�lkningsarbetet �r inte l�ngre lika fysiskt belastande. D�remot sk�ts ungdjuren ofta i den gamla ladug�rden, d�r arbetsf�rh�llandena inte har f�rb�ttrats tillr�ckligt. Den psykiska belastningen p� odlarna har �kat, och tillfredsst�llelsen och gl�djen med arbetet har f�rs�mrats sedan EU-medlemskapet. Enligt ProAgria Lantbruks�llskapets Milj�m�taren f�r kreatursg�rdar hade g�rdarna sk�tt sin milj�v�rd v�l. Exempelvis dimensioneringen av g�dselupplag och djurens vistelseomr�den samt deras skick var goda eller utm�rkta p� 80 % av g�rdarna. Spillvattnet fr�n mj�lkrummet leddes i regel till en g�dselbass�ngen. Problem f�rekom med g�dselspridningen, hanteringen av bostadsbyggnadens avloppsvatten samt �tervinningen av cirkulerbart avfall. S�kord: mj�lkkreatursg�rdar, l�sdriftsf�hus. mj�lkningsstationer, arbets�tg�ng, v�lbefinnande, h�lsov�rd. s�kerhet i arbetet, ergonomi, arbetsbelastning, arbetsmilj�, milj�utredning, avfallshantering 4 Alkusanat Maamme tuotostarkkailutiloilla oli keskim��rin 14 lypsylehm�� Suomen liittyess� Euroopan unioniin. Vuonna 2003 keskikarjakoko nousi noin 20 lehm��n. Vuosien 1995�2003 v�lisen� aikana kasvoi v�hint��n 40 lypsyleh- m�n tuotostarkkailutilojen lukum��r� noin 60 tilasta runsaaseen 700 tilaan. Noin kolme nelj�sosaa v�hint��n 40 lypsylehm�n navetoista on pihattoja. Viime vuosina uudisrakennetut navetat ovat l�hes poikkeuksetta v�hint��n 40�60 lypsylehm�n pihattoja. Maassamme on my�s useita yli sadan lehm�n navettoja k�yt�ss� tai rakenteilla. Tuotantoyksikk�koon kasvu vaikuttaa el�inten olosuhteisiin ja hoitoon, kar- janhoitajien ty�h�n sek� navettaymp�rist�n kuormitukseen. T�ss� hankkees- sa isojen pihattojen mahdollisesti mukanaan tuomia ongelmia tarkasteltiin sek� el�imen, karjanhoitajan ett� ymp�rist�n kannalta. Ty�ss� tutkittiin el�in- ten hyvinvointia, tilan hygieniaa, karjanhoitajien ty�ymp�rist�� ja ty�ss� jaksamista, lypsyty�t� sek� navetan ymp�rist�kuormitusta. Tuloksia verrat- tiin aiempiin pienemmist� tuotantoyksik�ist� saatuihin tuloksiin ja valtakun- nallisiin tilastoihin. Hankkeen toteuttivat MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), EELA (El�inl��kint�- ja elintarviketutkimuslaitos), Ty�tehoseura, ProAgria Keski-Pohjanmaan Maaseutukeskus, ProAgria Pohjois-Savon Maaseutukes- kus ja Kuopion aluety�terveyslaitos. Tutkimus toteutettiin 20 lypsykarjatilal- la, joista 11 oli Pohjois-Savosta ja 9 Keski-Pohjanmaalta. Hanke koostui kahdesta tutkimuksesta: 1) Tuotantoyksik�n kasvun vaikutus lypsylehmien hyvinvointiin, maidon, tilan ja ymp�rist�n hygieniaan sek� karjanhoitajien ty�ymp�rist��n sek� 2) Ty�ymp�rist� ja kuormittuminen suurnavetoissa. Ty�n painopiste oli nelj�ll� alueella: - Karjan hyvinvointi ja hygieniataso suurissa pihatoissa - Lypsy- ja puhtaanapitot�iden ty�nmenekki - Ymp�rist�kuormitus suurella pihattotilalla - Ty�ymp�rist� ja viljelij�n kuormittuminen suuressa pihatossa Hanketta rahoittivat Makera (Maatilatalouden kehitt�misrahasto), Mela (Maatalousyritt�jien el�kelaitos), MTT, EELA ja Kuopion aluety�terveyslai- tos. Lis�ksi erillisell� Maa- ja mets�talousministeri�n rahoituksella toteutet- tiin pihattonavettojen pienhiukkasia koskeva esitutkimus samoissa kohteissa. 5 Hankkeen toteuttamista valvoi ohjausryhm�, joka antoi arvokasta palautetta tutkijoille. Valvojakunnan puheenjohtajana toimi ensin Juhani Tauriainen (MMM) ja h�nen j�lkeens� Markku J�rvenp�� (MMM). Muina j�senin� oli- vat Joanna Kurki (MMM) varaj�senen� Leena R�s�nen (MMM), Juhani Kangas (Kuopion aluety�terveyslaitos), Laura Kulkas (Valio), Sirpa Kurppa (MTT), Juha Helander ja my�hemmin Kaisa Tolonen (ProAgria Maaseutu- keskusten Liitto), Matti Voutilainen (MTK), Pentti Saarim�ki (Mela) ja vara- j�senen� Erkki Eskola (Mela), Esa Kettunen (MTK:n Pohjois-Savon liitto), Markus Pyykk�nen (STM) sek� Mikko Ky�ri (H�meenlinnan osuusmeijeri). Tutkimusryhm� kiitt�� rahoittajia, tutkimuskumppaneita, tutkimukseen osal- listuneita viljelij�it� sek� tutkimuksen ohjausryhm�� yhteisty�st�. Jokioisilla maaliskuussa 2004 Jaana Uusi-K�mpp� Sinikka Pelkonen. MTT EELA Kuopion tutkimusyksikk� Janne Karttunen Juhani Kangas Ty�tehoseura Kuopion aluety�terveyslaitos 6 Sis�llysluettelo Suuret pihatot -hankkeen taustaa sek� pihattotilojen kuvaukset, Jaana Uusi-K�mpp�, Janne Karttunen, Sinikka Pelkonen, Jouni Rantala & P�ivi Rissanen .................................................................................................8 Karjan hyvinvointi ja tilan hygieniataso, Iiris Kaimio, Vesa Rainio, Tarja Pohjanvirta, Paula Syrj�l�, Alina Honkipuro, Ulla Rikula, Jyrki Haapasalmi & Sinikka Pelkonen ..................18 Lypsyn ja puhtaanapitot�iden ty�nmenekki pihatossa, Janne Karttunen & Mika Peltonen................................................................58 Yksikk�koon kasvattaminen sek� ymp�rist�selvitys suurella lypsykarjatilalla, Jaana Uusi-K�mpp� ..........................................................71 Ty�ymp�rist� ja kuormittuminen suurnavetoissa, P�ivi Rissanen, Henna Hentil�, Outi Lankia, Jukka Leskinen, Ky�sti Louhelainen, Kaisu Luomala-Toikkanen, Jukka M�itt�l�, Merja M�kitalo, Nina Nevala, Merja Perki�-M�kel�, Sirpa Rautiala, Esko Rytk�nen, Ahti Simola & Juhani Kangas .....................................................................102 7 Suuret pihatot -hankkeen taustaa sek� pihattotilojen kuvaukset Jaana Uusi-K�mpp�1), Janne Karttunen2), Sinikka Pelkonen3), Jouni Rantala4) ja P�ivi Rissanen5) 1)MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Ymp�rist�ntutkimus, 31600 Jokioinen, jaana.uusi-kamppa@mtt.fi 2)Ty�tehoseura, Maatalousosasto, PL 13, 05201 Rajam�ki, janne.karttunen@tts.fi 3)EELA (El�inl��kint�- ja elintarviketutkimuslaitos), Kuopion tutkimusyksikk�, PL 92, 70701 Kuopio, sinikka.pelkonen@eela.fi 4)ProAgria Pohjois-Savon Maaseutukeskus, PL 1906, 70111 Kuopio, jouni.rantala@proagria.fi 5)Kuopion aluety�terveyslaitos, PL 93, 70701 Kuopio, paivi.rissanen@ttl.fi Yksikk�koon kasvu Suomen liittyminen Euroopan yhteis��n vuonna 1995 aiheutti suuren muu- toksen Suomen maatalouspolitiikkaan. Liittyminen Euroopan yhteiseen maa- talouspolitiikkaan merkitsi siirtymist� tuotantom��riin perustuvasta maatalo- ustukij�rjestelm�st� viljelyalaan ja el�inyksikk�ihin perustuvaan tukij�rjes- telm��n. T�m� muutti merkitt�v�sti maatalouden toimintaedellytyksi� ja asetti paineita tilakoon jatkuvaan kasvattamiseen. Maassamme oli vuonna 2002 noin 75 500 aktiivitilaa, joista noin 20 000 oli lypsykarjatiloja (Maa- ja mets�talousministeri� 2003). On arvioitu, ett� tule- vaisuudessa maatilojen lukum��r� tulee edelleen v�henem��n ja j�ljelle j��- vien tilojen koko kasvamaan. Maatilojen keskipeltoala kasvoi 1990-luvulla 17 hehtaarista 28 hehtaariin. Samanaikaisesti tuotostarkkailutilojen keskikar- jakoko kasvoi 13 lypsylehm�st� 17 lypsylehm��n. Tuotostarkkailutilastojen mukaan pienten karjojen lukum��r� on v�hentynyt kun taas isojen yli 20 lypsylehm�n karjojen lukum��r� on lis��ntynyt (Kuva 1). Karjam��r�lt��n suurien maidontuotantotilojen lukum��r� on moninker- taistunut viime vuosien kuluessa: v�hint��n 40 lypsylehm�n tuotostarkkailu- tiloja oli maassamme vuonna 1995 noin 60 (Kynt�j� 2003) ja vuonna 2002 noin 700 kappaletta (Karttunen 2004). N�ist� tiloista oli yhden viljelij�n tai viljelij�perheen maatiloja noin nelj� viidesosaa ja noin viidennes oli erityyp- pisi� maatalousyhtymi�. P��tuotantorakennuksena oli l�mminpihatto 64 %:lla, kylm�pihatto 6 %:lla, parsinavetta 24 %:lla ja lopuilla tiloista oli kombinavetta eli parsinavetta lypsyasemalla. (Karttunen 2004). 8 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 1�5 0�10 10�15 15�19 20�25 25�30 30�40 40�50 50� Lehmi�/tila Karjoja, kpl 1996 1997 1998 1999 2000 Kuva 1. Tuotostarkkailutilojen kokojakauma 1996�2000 (ProAgria Maaseutu- keskusten Liitto 2003). Tila- ja karjakoon kasvaessa tilalla ty�skentelevien m��r� ei ole kuitenkaan lis��ntynyt. Maatalousyritt�jien m��r� on v�hentynyt kymmeness� vuodessa 166 000:sta alle sadantuhannen (Maatalousyritt�jien el�kelaitos 2003). Maati- loilla on selvitt�v� yh� suuremmasta ty�m��r�st� yh� v�hemm�ll� ty�nteki- j�m��r�ll�. Maatalouden juokseva ty�panos hehtaaria kohti on v�hentynyt tasaisesti. Kirjanpitotiloilla ty�panos v�heni l�hes kolme prosenttia vuodessa 1980-luvulla (Maatalouden Taloudellinen Tutkimuslaitos 1995). 1990-luvulla kehitys on ollut viel� nopeampaa. Yksikk�koon kasvaessa my�s lypsyrobotit ovat yleistyneet. Lokakuussa 2003 lypsettiin jo 50 tilan lehm�t robotilla. Robotit maksavat asennettuina 135 000�150 000 euroa ilman alv:t� varustuksesta riippuen. Jotta hankinta olisi kannattava, robotin pit�isi arvioiden mukaan lyps�� v�hint��n 600 000 litraa vuodessa. Uudet pihatot pyrit��n nykyisin rakentamaan niin, ett� niihin voidaan my�hemmin sijoittaa lypsyrobotti. (Taipale 2004). Viljelij�n ty�kyky Tila- ja karjakoon kasvu ovat merkinneet koneellistamisasteen kohoamista ja siirtymist� parsinavetoista pihattoihin, mik� on v�hent�nyt ty�nmenekki�. Kun vuonna 1984 arvioitiin kahden ty�ntekij�n perheviljelm�n enimm�is- kooksi 27 hehtaaria ja 20 lypsylehm�� (Heikkil� 1984), arvioidaan nykyisin 20 lypsylehm�n karjatilan vaativan yhden ihmisen ty�panoksen (Klemola ym. 2000). Kahden ty�ntekij�n arvioidaan pystyv�n hoitamaan pihattonave- tassa jopa 60 lypsylehm�n karjan. N�in suuren maatalousyrityksen menestyk- sellinen hoitaminen edellytt�� hyvien tuotanto-olosuhteitten lis�ksi is�nn�n ja 9 em�nn�n hyv�� fyysist� ja psyykkist� kuntoa. T�st� syyst� maatalousyritt�ji- en ty�kyvyn yll�pit�minen on entist� t�rke�mp��. Tilakohtaisen el�inm��r�n kasvu ja korkean teknologian k�yt�n lis��ntymi- nen maataloudessa aiheuttavat huomattavia rakennus- ja peruskorjausinves- tointeja. On t�rke��, ett� uudet ja peruskorjatut tuotantorakennukset muodos- tavat mahdollisimman hyv�n fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ty�ymp�ris- t�n yritt�j�perheelle. Maatalousyritt�j�n ammattiin liittyy ammattitauti- ja tapaturmatilastojen mu- kaan monia merkitt�vi� terveysriskej�. Niit� ovat kotiel�inten hoidossa eten- kin tuki- ja liikuntaelinsairaudet, hengityselinsairaudet, ihottumat sek� ty�ta- paturmat. Maatalouden ammattitaudit ja tapaturmat ovat parhaiten torjutta- vissa ehk�isem�ll� altistumista niit� aiheuttaville vaaratekij�ille. Laajentavan maitotilan kannattavuus Maidontuotannon kannattavuus on ollut jo vuosia alhainen ja suuntaus on edelleen laskeva. Laskun p��asiallisina syin� ovat yleisen kustannustason nousu, sek� maidosta saatavan hinnan aleneminen. Huonosta kannattavuu- desta huolimatta vaatimattomallakin maidontuotannolla on silti voinut ja voi hankkia riitt�v�t tulot tilan yll�pitoon ja omien kulujen kattamiseen. Kannat- tavuutta pyrit��n parantamaan kahdella eri tavalla: nykyisen tuotannon tehos- tamisella (kustannusjahdilla tai keskituotoksen nostamisella) tai sitten laajen- tamalla tilakokoa. Molemmilla keinoilla ty�ansiota voidaan parantaa merkit- t�v�sti. Maidontuotannon kannattavuuslaskelmissa tuottoihin lasketaan maitotuotto tukineen, liha- ja elomyynnit, el�inp��oman kasvu sek� el�in- ja peltotuet. Laajennuksen j�lkeen kaikki tulot yleens� nousevat. Tilakohtainen hajonta on kuitenkin suurta � ennen muuta sen ansiosta, ett� toiset laajentajat pystyv�t nostamaan tuotannon nopeammin maksimiin ja pit�m��n sen siell�. Oleellista olisikin, ett� uudet tuotantotilat saataisiin mahdollisimman nopeasti t�yteen k�ytt�asteeseen. Kustannuspuolella suurin yksitt�inen tekij� on rehukustannus, joka vaihtelee noin seitsem�st� jopa nelj��ntoista senttiin maitokiloa kohti. Muita muuttuvia kuluja kertyy keskim��rin 6 sentti�. Laajentaneilla tiloilla muuttuvia kuluja on enemm�n kuin aikaisemmin, mm. koska el�imi� joudutaan ostamaan enemm�n. Samoin jalostus- ja el�inl��kint�kuluissa n�kyy pient� nousua. Navettarakennuksesta ja -kalusteista aiheutuvat kiinte�t kulut �rankaisevat� laajentajia muutamina ensimm�isin� vuosina paljon. N�ist� syist� johtuen laajentaneiden tilojen kannattavuutta on vaikeaa mitata luotettavasti ensim- m�isten vuosien aikan. Laskelmissa liikkuu liikaa sellaisia kustannuksia, joiden vaikutuksen voidaan ajatella olevan vain hetkellinen. 10 Yleisesti voidaan sanoa, ett� nykyaikaisten pihattojen kannattavuus ja tuotta- vuus on hyv�. Myyt�v�t maitom��r�t ovat suuria ja rehutuotantokustannukset isoissa yksik�iss� on saatu painettua alas. Kannattavuuteen ja kannattavuus- kertoimiin vaikuttaa merkitt�v�sti tulojen lis�ksi my�s k�ytetyn ihmisty�n m��r�. P��s��nt�n� voidaan pit�� ajatusta, ett� mit� v�hemm�n ihmisty�t� tehd��n, niin sen parempi kannattavuus on. Uusissa pihatoissa tarvittavan ihmisty�n m��r� on pieni, minimiss��n vain 6 minuuttia lehm�� kohti p�i- v�ss�. Koneet hoitavat loput ty�t, ja jos niiden aiheuttama kustannus on ih- misty�t� (n. 12 �/h) pienempi, niin kannattavuus paranee. Toisaalta, mit� enemm�n yritt�j� viitsii k�sity�t� tehd�, sen suuremmaksi kertyy h�nen ty�- ansionsa. Maatalouden vesist�kuormitus Noin puolet (39 000 tonnia) vesiin kohdistuvasta typpikuormituksesta ja noin 60 % (2 900 tonnia) kokonaisfosforikuormituksesta on todettu olevan per�i- sin maataloudesta (Ymp�rist�ministeri� 1998a). Maatalouden ravinnep��st�t vesist�ihin ovat p��asiassa peltoviljelyst� aiheutuvaa hajakuormitusta. Piste- m�isi� p��st�j� aiheutuu mm. lantavarastojen vuodosta ja ylit�yt�st�, jaloitte- lutarhoista sek� pesuvesist� ja s�il�rehuvarastojen puristenesteist�, mik�li niit� ei k�sitell� asianmukaisesti tai ker�t� talteen (Mikkola ym. 2002). Val- tioneuvoston hyv�ksym�n vuoteen 2005 ulottuvan vesien suojelun tavoiteoh- jelman mukaan karjatalouden vuosittaisten fosforip��st�jen tulee v�henty� 1990-luvun alkupuolen 300 tonnista 45 tonniin ja typpip��st�jen 2 900 ton- nista 435 tonniin (Ymp�rist�ministeri� 1998a). Vesist�kuormitusta on pyritty v�hent�m��n neuvonnan ja lains��d�nn�n kautta. Kotiel�intilan ymp�rist�tukitoimenpiteiden tavoitteena on v�hent�� lannan varastoinnista ja k�sittelyst� aiheutuvia p��st�j� vesiin ja ilmaan. Kotiel�inti- lan lis�toimenpiteen� voi olla esimerkiksi lantalan ammoniakkip��st�jen v�hent�minen, lannan kaasujen talteenotto, tuotantoel�inten hyvinvoinnin lis��minen tai maitohuoneen pesuvesien k�sittely. (Maa- ja mets�talousmi- nisteri� 2000) Valtioneuvoston asetus maataloudesta per�isin olevien nitraattien vesiin p��- syn rajoittamisesta (VNA 9.11.2000/931) ohjaa mm. lannan ja lannoitteiden k�ytt�� peltoviljelyss� sek� kielt�� kotiel�insuojan perustamisen siten, ett� siit� voi aiheutua pohjaveden pilaantumisvaaraa. Kotiel�inten jaloittelutarho- jen sijoittamisessa on otettava huomioon pinta- ja pohjavesien suojelun tar- peet. S�il�rehun puristeneste on otettava talteen ja varastoitava tiiviiss� s�ili- �ss�. Asetuksen noudattaminen kuuluu hyv��n maatalousk�yt�nt��n ja on siten yksi edellytys ymp�rist�- ja LFA-tukien saamiselle. Ymp�rist�nsuojelulain (VpL 4.2.2000/86) ja -asetuksen (YMA 18.2.2000/169) mukaisesti kolmenkymmenen lehm�n el�insuojalle edellyte- t��n ymp�rist�lupa. Lupahakemuksessa on perustietojen, kuten el�inm��r�- 11 ja lantalatietojen, lis�ksi oltava selvitys lannan ja virtsan levitykseen k�ytet- t�viss� olevasta alueesta ja sen pinta-alasta sek� laidun- ja jaloittelualueista. Maidontuotantotilojen osalta on oltava selvitys my�s maitohuonej�tevesien k�sittelyst�. Maa- ja mets�talousministeri�n asetus el�inj�tteen k�sittelyst� (MMMA 28.11.2000/1022) ja asetuksen muutos (MMMA 9.1.2001/6) m��rittelev�t suurriskisen ja v�h�riskisen el�inj�tteen sek� m��r��v�t niiden k�sittelyst�. El�inj�tteen tuottajan on huolehdittava, ett� el�inj�te k�sitell��n tai toimite- taan k�sitelt�v�ksi asetuksen mukaisesti. Ymp�rist�ministeri�n (1998b) antamassa ohjeessa kotiel�intalouden ymp�- rist�suojelusta edellytet��n mm. ett� jaloittelutarhat toteutetaan siten, ett� pintavesien pilaantumisvaara on v�h�inen, eik� pohjavesien pilaantumisvaa- raa synny. Talvella el�imi� ei tulisi ulkoiluttaa 20 m:� l�hemp�n� valtaojaa tai 100 m:� l�hemp�n� vesist�� eik� lainkaan vesist��n tai valtaojaan viett�- vill� rinteill�. Suomen ymp�rist�keskukseen julkaisussa (Mikkola ym. 2002) on tietoa sii- pikarja-, sianlihan-, turkisel�in- sek� maidon ja naudanlihan tuotannon par- haista k�ytett�viss� olevista tekniikoista ja niiden suorituskyvyst�. Raporttiin on my�s koottu karjatilojen ymp�rist�nhoitoa koskevia ohjeita, m��r�yksi� ja lakeja. Pihattotilojen valinta ja kuvaukset Hankkeeseen haettiin 20:ta noin 34�60 lypsylehm�n pihattoa Pohjois-Savon ja Keski-Pohjanmaan maidontuotantoalueilta. Tutkimuskohteiksi haluttiin pihattotiloja, koska suuret lypsykarjatilat yleens� rakentavat pihaton. Se on perheviljelmill� sopivampi vaihtoehto kuin parsinavetta. Tutkimukseen haettiin pihattoja, jotka olivat olleet k�yt�ss� v�hint��n vuo- den, jolloin toiminnot rakennuksessa olivat ehtineet vakiintua. Pohjanmaalta saatiin potentiaalisia tiloja maitotilaneuvojien ja Pohjois-Savosta paikallisten el�inl��k�reiden avustuksella. N�in l�ydettiin 38 tilaa. Tiloille l�hetettiin joulukuussa 2001 kirje, jossa hanketta esiteltiin ja kyseltiin tilojen halukkuut- ta osallistua tutkimukseen. Osa kirjeen saaneista vastasikin my�nt�v�sti. Koska heti ei saatu 20 vapaaehtoista, kirjeeseen vastaamatta j�tt�neille tiloille soitettiin ja tiedusteltiin uudelleen halukkuutta osallistua tutkimukseen. Lopulta hankkeeseen l�ytyi 9 keskipohjalaista ja 11 pohjoissavolaista (Kuva 2) keskisuurta ja suurta pihattoa, jotka oli rakennettu tai peruskorjattu vuosi- na 1995�2001. Yksi pihatoista oli peruskorjattu 10 vuotta aikaisemmin. Joil- lakin tiloilla rakentaminen jatkui edelleen. Puurusen ja Remeksen (2002) m��ritelm�n mukaan 70 % tutkimukseen osallistuneista tiloista oli suuria 12 lypsykarjatiloja, joilla oli peltoa viljelyksess� yli 65 ha ja lehmi� yli 34 kpl. Hankkeen aikana el�inm��r� ja peltoala kasvoivat usealla tilalla. Tiloille l�hetettiin kyselylomake, jossa kysyttiin mm. el�in-, peltoala- ja vilje- lyalam��ri�. Oheinen tilakuvaus perustuu ProAgria Maaseutukeskusten tiloil- la tekem��n Karjatilan Ymp�rist�mittariselvitykseen sek� tiloille l�hetetyss� kyselylomakkeessa saatuihin tietoihin. ProAgria Maaseutukeskukset omista- vat Karjatilan Ymp�rist�mittarin, josta el�intenhyvinvointiosiossa k�ytet��n nimityst� ymp�rist�mittari. 40 0 40 80 Kilometers Kuva 2. Hankkeeseen osallistuneiden tilojen sijainti. Viljelij�t Tutkimukseen osallistuneiden viljelij�iden keski-ik� oli noin 40 vuotta. Vilje- lij�ist� alle 36-vuotiaita oli 25 %, 36�45-vuotiaita 65 % ja yli 45-vuotiaita 10 %. Koska suurin osa viljelij�ist� oli melko nuoria, vain kolmella tilalla oli tieto jatkajasta. Muilla tiloilla asia ei ollut ajankohtainen. Tiloilla ty�skenteli vakituisesti 2,5 henkil��. 13 Runsas puolet viljelij�ist� oli k�ynyt maamieskoulun ja vajaa kolmannes oli saanut opistotasoisen koulutuksen. Kursseille tiloista osallistui 70 % aktiivi- sesti ja 30 % silloin t�ll�in. Koneyhteisty�t� harjoitti 75 % tiloista. Monella tilalla rehunteko, lietelannan levitys tai viljanpuinti teetettiin urakoitsijalla. El�inm��r�t ja pihatot Tiloilla oli el�imi� keskim��rin 84 el�inyksikk�� (vaihteluv�li 47�168). Lyp- sylehmi� oli keskim��rin 53 (vaihteluv�li 29�115), mutta lehm�m��r�� lis�t- tiin tutkimuksen aikana useimmilla tiloilla. Karjakoot olivat suuria tutkimus- tiloilla, sill� koko maassa lypsykarjatiloilla on keskim��rin 16,9 lehm�� (Maa- ja mets�talousministeri� 2003) ja tuotostarkkailutiloilla 19,5 lehm��. Maitoa tuotettiin 14 tutkimustilalla ja maitoa sek� lihaa 6 tilalla. Tutkimuksen lypsykarjapihatot olivat suurempia, uudempia ja nopeammin karjakokoaan kasvattavia kuin ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen aineiston 131 vertailupihattoa. Tutkimustiloilla lehm�m��r� oli yli kaksinker- taistunut vuosien 1997�2002 aikana. Pihattojen keskim��r�inen koko oli 900 m2 (450�1472 m2). Kuivikkeena parsissa, vasikkakarsinoissa ja sairaskarsi- noissa k�ytettiin yleens� purua. Joillakin tiloilla k�ytettiin my�s turvetta. Tutkimuksessa mukana olleista 20 tilasta kolme (15 %) oli luomutiloja ja 17 tavanomaisen tuotannon tiloja. Luomutiloilla pellot olivat luomussa, mutta vain yhdell� tilalla tuotettiin my�s luomumaitoa. Lietelantaj�rjestelm� oli 19 tilalla, ja yhdell� tilalla oli kuivalantala. Yksi pihatoista oli kylm�pihatto. Peltoviljely Tiloilla oli maata viljelyksess� keskim��rin 87 ha (vaihteluv�li 38�146 ha), josta puolet oli vuokramaata. Keskim��r�inen mets�pinta-ala oli 100 ha (vaihteluv�li 30�280 ha). Peltoalasta oli 59 % monivuotisella nurmella ja 33 % viljanviljelyss�. Yksivuotisella nurmella, kesannolla ja muussa viljelyk- sess� oli yhteens� 8 % pelloista. S�il�rehua viljeltiin keskim��rin 47 ha:lla. Laitumena oli noin yhdeks�n hehtaaria ja kuivahein�n viljelyala oli kaksi hehtaaria. Vain kahdeksan tilaa ilmoitti viljelev�ns� kuivaa hein��. Laitume- na olivat usein s�il�rehunurmien odelmat. Kesantoa oli kolmella tilalla. Maidon tuotanto Tutkimuskarjojen keskituotos oli 8074 litraa, kun se tuotostarkkailutiloilla oli 8077 litraa ja koko maassa 7117 litraa vuonna 2002 (Maa- ja mets�talousmi- nisteri� 2003). Kuvassa 3 on esitetty Karjatilan Ymp�rist�mittarista saatujen kokonaispisteiden ja keskituotoksen v�linen yhteys. Koska keskituotokset olivat useimmilla tiloilla vasta muotoutumassa, niin yhteytt� tilan ymp�ris- t�nhoidon ja keskituotoksen v�lille ei saatu. 14 Koko maassa lypsykarjatiloilla tuotettiin keskim��rin 119 500 litraa maitoa vuonna 2002. Tutkimustilojen keskim��r�inen maitom��r� (420 000 litraa) oli 3,5-kertainen verrattuna koko maan keskiarvoon. Tutkimustiloilla keski- m��r�iset maitokiinti�t olivat 290 000 litraa vuonna 2001. Kiinti�it� pyrittiin lis��m��n, sill� ymp�rist�mittarin teon yhteydess� per�ti 95 % tiloista ilmoit- ti maitom��r�n lis��ntyv�n jatkossa, kun Kainuussa vuosina 1998�2000 teh- dyss� selvityksess� 53 % tiloista arvioi maitom��r�n kasvavan ja 46 % mai- tom��r�n pysyv�n ennallaan (Kainuun Maaseutukeskus ym. 2000). Kyselyn mukaan 14 tutkimustilalla (70 %) aiottiin viel� lis�t� lehm�m��r��. Maitoa tuotettiin Suomessa yhteens� 2 458,28 miljoonaa litraa vuonna 2002 (Maa- ja mets�talousministeri� 2003). Tutkimuksessa mukana olleet 20 tilaa tuottivat siit� 8,43 miljoonaa litraa eli noin 0,34 %. Vuonna 2002 Suomessa oli 20 577 lypsykarjatilaa (Maa- ja mets�talousministeri� 2003). 6000 7000 8000 9000 10000 11000 50 55 60 65 70 75 80 Ymp�rist�mittarin kokonaispisteet Keskituotos, litra Pohjois-Savo Keski-Pohjanmaa Kuva 3. Tilan ymp�rist�mittarista saamien kokonaispisteiden ja keskituotok- sen v�linen yhteys Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Maitohuonej�tevedet johdettiin 17 tilalla lietes�ili��n. Yhdell� tilalla oli sa- kokaivok�sittely ja kahdella tilalla vedet puhdistettiin imeytyskent�ll�. Anti- bioottimaito johdettiin kymmenell� tilalla maitohuonevesien mukana lietes�i- li��n, kuudella tilalla se juotettiin vasikoille ja nelj�ll� tilalla annettiin ent- syymik�sittelyn j�lkeen vasikoille. Yksitt�istapauksissa maitoa saatettiin k�ytt�� hapanjuotossa tai sikojen ruokinnassa. Yhdeks�ll� tilalla oli k�yt�ss� jaloittelutarha ja kolme tilaa suunnitteli raken- tavansa tarhan. K�yt�ss� olevista tarhoista kolme oli betoni- tai asfalttipoh- jaisia, ja loput olivat maapohjaisia. Kes�ll� lehm�t laidunsivat 14 tilalla ja jaloittelivat tarhassa kahdella tilalla. Nelj�ll� tilalla lehm�t pidettiin pihatossa kes�ll�kin. 15 Kirjallisuus Heikkil� A-M, 1984. Perheviljelm�n koko ja viljelij�perheen toimeentulon l�h- teet. Maatalouden Taloudellisen Tutkimuslaitoksen julkaisuja N:o 48. Hel- sinki: Maatalouden Taloudellinen Tutkimuslaitos. 95 s. ISBN 951-9202-19- 6. Kainuun Maaseutukeskus, Kainuun Osuusmeijeri & Kainuun Ymp�rist�kes- kus. 2000. Aito-ymp�rist�hanke. Tuloksia ymp�rist�mittarista ja ravinne- taseista 27.5.1995�31.7.2000. 16 s. Viitattu 9.2.2004. Saatavissa interne- tist�: http://www.kainuunmk.fi/aito/ Karttunen, J. 2004. Maidontuottajien teknologiavalinnat suurissa tuotantoyk- sik�iss� � hyvinvointia hallinnoinnilla ja johtamisella? Teoksessa: Hoppo- nen, A. & Rinne, M. (toim.). Maataloustieteen P�iv�t 2004 [verkkojulkai- su]. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote no 19. P�ivitetty: 5.1.2004. Viitattu: 1.2.2004. Saatavissa internetist�: http://www.agronet.fi/ maataloustieteellinenseura/julkaisut/esi04/ma20.pdf. ISBN 951-9041-47- 8. Klemola, E., Pihamaa, P. & Heikkil�, A�M. 2000. Laajentavan lypsykarjatilan tuotannon ja ty�nk�yt�n suunnittelu. Ty�tehoseuran julkaisuja 375. Hel- sinki: Ty�tehoseura. Tummavuoren Kirjapaino Oy. 88 s. ISBN 951�788� 312�9. Kynt�j�, J. 2003. Tuotosseurannan tulokset ja lehmien rehunkulutus vuonna 2002. Nauta 3:30�33. Maa- ja mets�talousministeri� 2000. Ymp�rist�tukiopas. Maatalouden ymp�- rist�tuki v. 2000�2002. Helsinki: MMM. 27 s. Maa- ja mets�talousministeri� 2003. Maatilarekisterit. Viitattu 9.2.2004. Saa- tavissa internetist�:http:/tike.mmm.fi/Tilasto/maataloustilastoja.htm Maatalouden Taloudellinen Tutkimuslaitos, 1995. Tutkimuksia Suomen maa- talouden kannattavuudesta. Tilivuodet 1991�1993. Julkaisuja 78/1995. Helsinki: Maatalouden Taloudellinen Tutkimuslaitos. 167 s. ISBN 952- 9538-58-8. Maatalousyritt�jien el�kelaitos 2003. Tilastot. Viitattu 10.2.2004. Saatavissa internetist�: http://www.hci.fi/mela/tilastot.nsf/Aikasarjat?OpenView Mikkola, H., Puumala, M., Kallioniemi, M., Gr�nroos, J., Nikander, A. & Hol- ma, M. 2002. Paras k�ytett�viss� oleva tekniikka kotiel�intaloudessa. Suomen ymp�rist� 564. Helsinki: Suomen ymp�rist�keskus. (Verkkodo- kumentti). Viitattu 13.2.2004. Ilmestynyt my�s painettuna samannimisen� teoksena. 166 s. Saatavissa internetist�: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=4582&lan=FI 16 MMMA 28.11.2000/1022. Maa- ja mets�talousministeri�n asetus el�inj�tteen k�sittelyst�. Annettu Helsingiss� 28.11.2000. Suomen S��d�skokoelma 1022/2000:2640�2655. MMMA 9.1.2001/6. Maa- ja mets�talousministeri�n asetus el�inj�tteen k�sit- telyst� annetun maa- ja mets�talousministeri�n asetuksen muuttamises- ta. Annettu Helsingiss� 9.1.2001. Suomen S��d�skokoelma 6/2001:7�9. ProAgria Maaseutukeskusten Liitto 2003. Tuotantotuloksia. Viitattu 3.2.2004. Saatavissa internetist�: http://www.mimedia.net/maaseutukeskus/tuotantotuloksia.php Puurunen, M. & Remes, K. 2002. Suomen suurimmat tilat talousvertailussa. Teoksessa: Heikkil�, K. & Salo, R. (toim.). Suurenevien tilojen haasteet, Ylistaro 7.�8.8.2002. Maa- ja elintarviketalous 7. Jokioinen: MTT. (Verk- kodokumentti). Viitattu 15.2.2004. Ilmestynyt my�s painettuna samanni- misess� teoksessa. s. 8�20. Saatavissa internetist� osoitteesta: http://www.mtt.fi/met/pdf/met7.pdf Taipale, T. 2004. Automaattilypsy kiinnostaa suomalaistuottajia. Uudet nave- tat suunnitellaan robotille. Robotin pit�� pysty� lyps�m��n riitt�v�sti mai- toa. Maaseudun Tulevaisuus (14.1.2004) s. 8. Saatavissa my�s internetis- t�: http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/cgi-bin/weblehti.exe VNA 9.11.2000/931. Valtioneuvoston asetus maataloudesta per�isin olevien nitraattien vesiin p��syn rajoittamisesta. Annettu Helsingiss� 9.11.2000. Suomen S��d�skokoelma 931/2000: 2371�2376. VpL 4.2.2000/86. Ymp�rist�nsuojelulaki. Annettu Helsingiss� 4.2.2000. Suomen S��d�skokoelma 86/2000: 272�297. YMA 18.2.2000/169. Ymp�rist�nsuojeluasetus. Annettu Helsingiss� 18.2.2000. Suomen S��d�skokoelma 169/2000: 471�489. Ymp�rist�ministeri� 1998a. Vesiensuojelun tavoitteet vuoteen 2005. Suomen ymp�rist� 226. Helsinki: Ymp�rist�keskus. 82 s. Ymp�rist�ministeri� 1998b. Ohje kotiel�intalouden ymp�rist�nsuojelusta 30.9.1998. Helsinki: Ymp�rist�minsteri�. 27 s. 17 Karjan hyvinvointi ja tilan hygieniataso Iiris Kaimio1), Vesa Rainio1), Tarja Pohjanvirta1), Paula Syrj�l�1), Alina Honkipuro1) Ulla Rikula2), Jyrki Haapasalmi1) ja Sinikka Pelkonen1) 1)EELA (El�inl��kint�- ja elintarviketutkimuslaitos), Kuopion tutkimusyksikk�, PL 92, 70701 Kuopio, vesa.rainio@eela.fi, tarja.pohjanvirta@eela.fi, paula.syrjala@eela.fi, sinikka.pelkonen@eela.fi 2)EELA (El�inl��kint�- ja elintarviketutkimuslaitos), Virologian tutkimusyksikk�, PL 45, 00581 Helsinki, ulla.rikula@eela.fi Tiivistelm� Ty�ss� selvitettiin el�inten hyvinvointia ja hygieniaa suurissa lypsypihatois- sa. El�inten hyvinvointi arvioitiin seuraavin perustein: hoitajan motivaatio el�inten hyvinvoinnista huolehtimiseen, el�inten mahdollisuus luonnonmu- kaiseen k�ytt�ytymiseen, el�inten hoito sek� el�inten terveys. Tiedot saatiin tilak�ynneill�, el�inten n�ytteiden laboratoriotutkimuksista, ProAgria Maa- seutukeskusten Karjatilan Ymp�rist�mittarista sek� ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen tiedoista. Tutkimusaika oli vuosi 2002. Tutkimuksen 20 pihattoa olivat suurempia, uudempia ja nopeammin karjako- koaan kasvattavia kuin ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen MaTiPe- aineiston 131 vertailupihattoa. Tutkimustiloista 60 %:lla oli terveydenhuolto- suunnitelma. Terveydenhuolto oli siten tiloilla keskim��r�ist� yleisemp��, ja sit� yleisemp�� mit� korkeampi tilan keskituotos. Tilojen keskituotos, mai- don solupitoisuus ja lehmien poistoik� eiv�t poikenneet merkitsev�sti MaTi- Pe-vertailuryhm�st�. Karjanhoitajan motivaatiolla el�inten hyvinvoinnista huolehtimiseen oli my�nteinen vaikutus tilan vasikkakuolleisuuteen, maidon solupitoisuuteen ja poikimav�liin. Vasikkakuolleisuus poikimisen yhteydess� ei eronnut tutkimus- ja vertailupi- hatoissa, mutta my�hempi vasikkakuolleisuus oli tutkimuspihatoissa suurem- pi. Vasikoiden kasvu oli usealla tilalla heikkoa. T�m� selittyi voimakkaam- min olosuhde- kuin ruokintatekij�ill�. Pihatto-olot yleens� voivat tarjota lehmille parsinavettaa paremmat mahdolli- suudet luonnonmukaiseen k�ytt�ytymiseen. Kuitenkin tutkimuspihatoissa havaittiin puutteita erityisesti vasikoiden hoidossa ja lehmien liikkumismah- dollisuuksissa. Poikimakarsinoiden k�ytt� oli puutteellista puolella tiloista. Lehm�t sairastivat tutkimuspihatoissa saman verran kuin karjoissamme yleens�. Tilojen omassa sairauskirjanpidossa jalkavikoja oli seitsenkertainen m��r� terveystarkkailun kirjauksiin verrattuna. Jalkasairauksien tilastointia karjoissamme olisikin kehitett�v�. Terveysongelmat n�ytt�v�t kasaantuvan osaan karjoista. Korkea soluluku, korkea vasikkakuolleisuus, pitk� poikimav�li ja matala keskituotos olivat yhteydess� toisiinsa. Tutkimuksen perusteella isoissa pihatoissa vasikoiden terveyden ja hyvin- voinnin turvaamisessa on parantamisen varaa. Avainsanat: lypsykarja, pihatot, vasikat, kuolleisuus, hyvinvointi, mittausme- netelm�t, terveydenhuolto, Ymp�rist�mittari, MaTiPe 18 Djurhygien och -v�lf�rd i stora l�sdriftsladug�rd Iiris Kaimio1), Vesa Rainio1), Tarja Pohjanvirta1), Paula Syrj�l�1), Alina Honkipuro1) Ulla Rikula2), Jyrki Haapasalmi1) och Sinikka Pelkonen1) 1)EELA (Forskningsanstalten f�r veterin�rmedicin och livsmedel), Kuopio Forskningsenhet, PB 92, 70701 Kuopio, vesa.rainio@eela.fi, tarja.pohjanvirta@eela.fi, paula.syrjala@eela.fi, sinikka.pelkonen@eela.fi 2)EELA (Forskningsanstalten f�r veterin�rmedicin och livsmedel), Forskningsenheten f�r Virologi, PB 45, 00581 Helsingfors, ulla.rikula@eela.fi Sammandrag Djurhygien och -v�lf�rd i stora l�sdriftsladug�rdar f�r mj�lkkor utreddes i arbetet. I unders�kningen evaluerades djurens v�lf�rd baserad p� boskapssk�- tarens motivation f�r omsorg om djurens v�lf�rd, djurens m�jligheter till naturligt beteende, deras v�rd och h�lsa. Data samlades vid g�rdsbes�k, och bestod av resultat fr�n laboratorieunders�kningar av prov, ProAgria Lant- brukss�llskapets Milj�metaren samt data fr�n ProAgria Lantbrukets Datacen- tral. Unders�kningen p�gick under hela �ret 2002. De 20 l�sdriftsladug�rdarna i unders�kningen var st�rre, nyare och hade �kat antalet kor i sin bes�ttning snabbare �n 131 referensl�sdriftsladug�rdar i ProAgria Lantbrukets Datacentrals MaTiPe-data. 60 % av unders�kningsbes�ttningarna hade en h�lsov�rdsplan. Med andra ord var djurh�lsov�rd mera allm�n i unders�kningsbes�ttningarna �n i medeltal i finska bes�ttningar. Aktiv djurh�lsov�rd korrelerade med bes�ttningens me- delproduktion. Mj�lkens cellhalt, bes�ttningens medelproduktion och slakt- medel�ldern skilde sig inte I unders�kningsbes�ttningarna och i MaTiPe- data. Boskapssk�tarens motivation f�r omsorg om djurens v�lf�rd ledde till minskad kalvd�dlighet, l�gre cellhalt i mj�lken och kortare kalvningsinter- vall. En skillnad mellan unders�kningsbes�ttningarna och MaTiPe-data ang�ende kalvd�dlighet vid kalvning kunde inte konstateras. Senare kalvd�dlighet var st�rre i unders�kningsbes�ttningarna. Kalvarna v�xte d�ligt i m�nga under- s�kningsbes�ttningar, vilket var mera beroende p� omst�ndigheterna �n ut- fodringen. Korna har b�ttre m�jligheter till naturligt beteende i l�sdriftsf�hus. �nd� f�rekom det i unders�kningsbes�ttningarna kor som hade brist p� utrymme och kalvsk�tseln var ofta bristf�llig. Kalvningsk�ttar anv�ndes systematiskt bara i varannan bes�ttning. I unders�kningsbes�ttningarna var kornas sjukdomsfrekvenser j�mf�rbara med andra finska kor. Ben- och kl�vsjukdomar registrerades sju g�nger ofta- re i g�rdens egna anteckningar �n i h�lsokontrollregistret. Registrering av ben- och kl�vsjukdomar i finska bes�ttningar b�r utvecklas. 19 H�lsoproblemen koncentrerades i en del av bes�ttningarna. H�g cellhalt, h�g kalvd�dlighet, l�ng kalvningsintervall och l�g medelproduktion korrelerade. Unders�kningen antyder att kalvarnas h�ls� och v�lf�rd i stora l�sdriftsf�hus borde f�rb�ttras. S�kord: mj�lkboskap, l�sdriftsladug�rd, kalvd�dlighet, djurv�lf�rd, djurh�l- sov�rd 20 Johdanto Karjakoon kasvaessa k�ytett�viss� olevan ihmisty�n m��r� el�int� kohden yleens� pienenee. Ilman erityistoimia t�m� saattaa tarkoittaa sit�, ett� el�imen loukkaantuminen tai sairaus huomataan huonommin tai my�hemm�ss� vai- heessa ja ett� ehk�iseviin toimiin, kuten puhtaudesta huolehtimiseen, on k�y- tett�viss� v�hemm�n resursseja. Lis�ksi suureen el�injoukkoon osuu her- kemmin sairas, tautia levitt�v� el�in tai taudille herkki� el�inyksil�it�. Tart- tuvalla sairaudella on isossa karjassa paremmat levi�mis- ja s�ilymisedelly- tykset kuin pieness�. T�ss� tutkimuksessa pyrittiin selvitt�m��n, liittyyk� suureen karjakokoon el�inten terveyden tai hyvinvoinnin ongelmia. Erityishuomiota kiinnitettiin vasikoiden sairauksiin ja kuolleisuuteen, koska niill� ulosteper�isi� ja hengi- tystieinfektioita esiintyy huomattavasti enemm�n kuin hiehoilla tai lehmill�. Lehmill� tarkasteltiin erityisesti utareterveytt�, joka heijastaa sek� hygieenis- t� onnistumista ett� tartuntaketjujen hallintaa navetassa. Hyvinvointia ja hy- gieniaa pyrittiin arvioimaan my�s suoraan mm. ymp�rist�mittarin tuloksista. Tilojen kuulumista el�inten terveydenhuoltoon kartoitettiin terveydenhuollon kehitt�miseksi. Sek� terveydenhuoltotilannetta ett� tilan hedelm�llisyyslukuja tahdottiin my�s k�ytt�� motivoituneisuuden ja ammattitaidon indikaattoreina. Aineisto ja menetelm�t Tutkimuksen ydinaineistona on kahdestakymmenest� suuresta pihatosta koo- tut tiedot. Pihatoista 11 sijaitsee Pohjois-Savossa ja yhdeks�n Keski- Pohjanmaalla. Karjojen keskilehm�luku vaihteli vuonna 2002 v�lill� 29�127 keskiarvon ollessa 55 lehm��. Yksi pihatoista oli kylm�pihatto. EELAn el�inl��k�ri k�vi kaikilla tiloilla kev��n 2002 aikana ja suoritti el�in- ten mittauksia ja kuntoluokituksia sek� terveydenhuoltosuunnitelman puuttu- essa t�ytti tilak�yntimuistion. Tiloille l�hetettiin kaksi kyselylomaketta, toi- nen pohjatietojen keruuta varten ja toinen koskien vasikoiden hoitok�yt�nt�- j�. Tiloja pyydettiin kirjaamaan yl�s kaikki vuoden aikana (1.2.2002� 31.1.2003) tapahtuneet sairastapaukset, teurastukset ja el�inten kuolemat. Lis�ksi tilat l�hettiv�t maito- ja ulosten�ytteit� sek� n�ytteit� kuolleista tai sairaista el�imist�. N�ytteet tutkittiin EELAssa. ProAgria Maaseutukeskusten toimesta kaikille tiloille tehtiin kev��ll� 2003 Karjatilan Ymp�rist�mittari -arviointi, johon sis�ltyy runsaasti el�inten olosuhteita ja hoitoa koskevia tarkastuskohteita. Tiloja koskevia tietoja vuodelta 2002 on haettu tietokannoista (Ammu, Mai- toisa) omatoimisesti. Lis�ksi ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksella teetettiin tietokantapoiminta (MaTiPe-tietokanta) tilojen tiedoista: vasikka- 21 kuolleisuudesta, terveystarkkailumerkinn�ist�, hedelm�llisyydest�, maidon solupitoisuudesta ja poistotiedoista. Vertailuaineistoksi ProAgria Maatalou- den Laskentakeskus poimi vuoden 2002 tiedot MaTiPe-tietokannasta 131 pihatosta, luokiteltuna viiteen luokkaan karjakoon ja pihaton peruskorjaus- vuoden mukaisesti. Tulokset ja tulosten tarkastelu Tutkittujen 20 pihaton edustavuus Selvin ero tutkimuspihattojen ja MaTiPe-aineistosta l�ytyneiden pihattojen v�lill� on se, ett� tutkimuspihatot olivat suurempia. Vuonna 1997 tutkimusti- lojen ja MaTiPe-pihattotilojen kokoero oli oleellisesti pienempi, joten tutki- mustilat olivat viimeisen viiden vuoden aikana lis�nneet karjam��r��ns� huomattavasti nopeammin kuin muut pihattotilat. Niiden lehm�m��r� olikin yli kaksinkertaistunut, 25,1 lehm�st� vuonna 1997 54,6 lehm��n vuonna 2002. Tuotos, maidon solupitoisuus ja lehmien poistoik� eiv�t olleet merkitsev�sti erilaiset 20 tutkimustilalla ja MaTiPe-vertailuryhmiss� (t-testi). Vasikkakuol- leisuus synnytyksen yhteydess� ei eroa tutkimus- ja vertailupihatoissa, mutta my�hempi vasikkakuolleisuus on tutkimuspihatoissa selv�sti suurempi. El�inten hyvinvointi Hoitajan motivaatio el�inten hyvinvoinnista huolehtimiseen Hoitajan toimet vaikuttavat ratkaisevasti el�inten hyvinvointiin. Hyvin al- keellisissakin olosuhteissa el�imi� voi hoitaa hyvin, ja toisaalta uudet ja hie- not tilat eiv�t takaa el�imen hyvinvointia, jos hoitaja ei ole motivoitunut ty�- h�ns�. Hoitajan el�inhoitotaitoa, huolellisuutta ja ty�motivaatiota on kuiten- kin hyvin vaikea mitata. K�ytett�viss� olevista tiedoista on koottu sellaisia, joiden oletettiin kuvaavan hoitajan motivaatiota huolehtia el�imiens� hyvinvoinnista. El�inten ennalta- ehk�isev�� terveydenhuoltoa kuvaavat terveydenhuoltosuunnitelman olemas- saolo, sorkkahoitok�yt�nt� sek� poikimisista huolehtiminen (kuolleena syn- tyneiden vasikoiden osuus). Ymp�rist�mittarista saadaan arviot el�inten ja ymp�rist�n siisteydest�, el�inryhmien j�rjestelyist� ja el�inten k�yt�ksest� sek� el�intautien ennaltaehk�isyst�. Kolmas n�k�kulma on tilan aktiivisuus pihattoprojektiin osallistumisessa: kuinka suuri osuus pyydetyist� maito- ja ulosten�ytteist� on l�hetetty, onko kuolleita vasikoita l�hetetty tutkittavaksi ja kuinka tarkasti sairaustiedot on merkitty yl�s (verrattuna tuotostarkkailutie- toihin). 22 Terveydenhuolto Tietoa tilan terveydenhuollosta saatiin ymp�rist�mittarista, EELAn el�inl��- k�rin tekem�n tilak�ynnin yhteydess� ja ker��m�ll� tilojen terveydenhuolto- suunnitelmien kopiot osaksi tutkimusmateriaalia. Voimassa oleva terveydenhuoltosuunnitelma oli ymp�rist�mittarin tulosten mukaan 12 tilalla (60 % tiloista), joista seitsem�ll� sit� k�ytet��n aktiivisesti. T�ss� havaitaan selke� ero alueiden v�lill�: Pohjois-Savossa terveydenhuol- tosuunnitelma oli 82 %:lla tiloista ja sit� k�ytt�� aktiivisesti 64 % tiloista. Keski-Pohjanmaalla suunnitelma oli vain 33 %:lla tiloista eik� yhdenk��n tilan arvioitu k�ytt�v�n sit� aktiivisesti. Molemmissa maakunnissa on ollut k�ynniss� terveydenhuoltoprojekteja. Kolmella keskipohjalaisella tilalla, joilta terveydenhuoltosuunnitelma puut- tui, oli tutkimusvuonna 2002 tehty terveydenhuoltok�ynti. Suunnitelma tuli tilalle kuitenkin niin my�h��n, ettei se ollut k�ytett�viss� viel� ymp�rist�mit- tarik�ynnill�k��n loppukev��st� 2003. Terveydenhuoltok�ynnist� suunnitel- man saantiin kului n�ill� tiloilla yli puoli vuotta. Kahdeksan tilaa m��riteltiin terveydenhuoltoon kuulumattomiksi. Tervey- denhuolto ei kuitenkaan ollut tiloille t�ysin tuntematonta; yhdelle tilalle oli jopa tehty kaksi terveydenhuoltok�ynti� vuosina 1999 ja 2000. Jollain tiloilla oli muutaman vuoden vanha terveydenhuoltosopimus, mutta ei yht��n ter- veydenhuoltokartoitusta tai -suunnitelmaa. Alueellisten lypsykarjahankkeiden raporteissa terveydenhuollon kattavuus projektialueilla on ollut korkeintaan 30 %, koko maassa kattavuus ei liene puoltakaan t�st�. Tutkimustilat kuuluivat siis terveydenhuollon piiriin huo- mattavasti keskim��r�ist� suomalaista lypsykarjatilaa yleisemmin. T�m� ei ole yll�tt�v��, koska tilat olivat keskim��r�ist� suurempia, sijaitsivat k�yn- niss� olevien lypsykarjan terveydenhuoltohankkeiden alueilla, ja koska tiloja projektiin etsitt�ess� oli painotettu kuulumista/liittymishalukkuutta tervey- denhuoltoon. Tilat, jotka eiv�t olleet terveydenhuollon piiriss�, ilmoittivat usein syyksi el�inl��k�rin. El�inl��k�ri ei ollut ehtinyt, el�inl��k�ri ei ollut kiinnostunut, omaksi koettu el�inl��k�ri oli �itiyslomalla, tai el�inl��k�ri ei ollut viel� toi- mittanut terveydenhuoltosuunnitelmaa, vaikka k�ynti oli tehtykin. Kaksi tilaa ilmoitti, ettei n�e terveydenhuoltoa tarpeellisena. Terveydenhuoltosuunnitelmien perusteellisuus vaihteli suuresti: pituus yk- sisivuisesta toistakymmensivuiseen ja annettu ohjeistus yhdest� huomiosta aina monipuoliseen jalostus-, ruokinta-, rakennus- ja usean sairauden ehk�i- syneuvontapakettiin. 23 Terveydenhuoltosuunnitelmista ei voi laatia yhteenvetoja, koska ei tiedet�, mitk� asiat oli tarkastettu ja mihin kukin el�inl��k�ri oli asettanut hyv�ksyt- t�v�n rajan. T�m� kuuluu osaltaan terveydenhuollon luonteeseen, koska ta- voitteet asetetaan tilan omien edellytysten mukaisiksi. Terveydenhuoltosuun- nitelmissa esille nostetut asiat heijastavat toisaalta millaista koulutusta el�in- l��k�reille terveydenhuoltoon on annettu ja toisaalta millaiset ongelmat ovat karjoissamme yleisi�. Taulukkoon 1 on koottu tilojen terveydenhuoltosuunni- telmiin kirjattuja huomioita. Terveydenhuoltosuunnitelmista puuttuu yleisesti iskevyytt�. Niiss� tulisi nostaa selke�mmin esiin, mitk� toimet tehokkaimmin parantaisivat karjan tilannetta el�inten tuottavuuden ja hyvinvoinnin kannalta. El�inl��k�rit ilmei- sesti tarvitsisivat konkreettista lis�tietoa l�yt�miens� ongelmien ja ehdotta- miensa toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointiin. 24 Taulukko 1. Tilan el�inl��k�ri ja terveydenhuoltosuunnitelmassa mainittuja korjattavaksi ehdotettuja tai hyv�ksi havaittuja asioita. My�nteiset huomiot on kirjattu + -merkill� ja korjausta vaativat − -merkill�. Sen, ett� tilalla oli tarkas- telujaksolla terveydenhuoltosuunnitelma, tunnistaa siit�, ett� tilalle on merkit- ty el�inl��k�rinumero. EELAn el�inl��k�rin kommentit tilak�ynnill� tiloilla, joilla ei ollut terveydenhuoltosuunnitelmaa on kirjattu e+ (kiitokset) - ja e� (korjattavaa) -merkinn�ill�. Summasarakkeisiin on kirjattu vain terveyden- huoltosuunnitelmien kiitokset ja korjausesitykset. Tilanumero 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 yht+ yht- el�inl��k�ri 1 2 1 3 2 3 4 5 4 6 7 8 parsimatot + - - e- e+ e+ e+ e+ e+ 1 2 sorkkahoito - - - - e- + e+ e- e- + e+ + e+ 3 4 veden virtausnopeus + + - e+ - e+ 2 2 poikiminen karsi- naan - - - e- 3 poikimakarsinoiden m��r� - - + 1 2 ilmanvaihto - + + e- 2 1 laidunna lehmi� - 1 lis�� rehukioski - 1 utareterveys + - - + + 3 2 est� ruokinnalla poikimahalvausta - - - 3 aikaista poikimaik� - 1 �l� kasvata turhia hiehoja - 1 lis�� juomaa vasi- koille - - - 3 vasikoilla ahdasta - e- 1 vasikkaripulia - 1 vasikoilla kylm� - 1 loisl��kitse vasikat - - 2 hyv� hedelm�llisyys + + + 3 l��kekirjanpito - - 2 T-101-kirjaus - - - 3 ostoel�inten sal- monellan�ytteet - e- 1 25 Poikimisten tarkkailu Vasikoiden syntym�kuolleisuuden ajateltiin osittain riippuvan hoitajan toi- mista poikimisten yhteydess� ja poikimisten tarkkailusta. ProAgria Maata- louden Laskentakeskuksen listausten mukaan vasikoiden kuolleisuus poiki- misen yhteydess� oli tutkimustiloilla keskim��rin 6,3 %, mik� on valtakun- nallista keskiarvoa (5,19 % tuotostarkkailukarjoissa v. 2002, Jukka P�s�, suullinen tiedonanto) korkeampi, mutta ei suurempi kuin muissa pihatoissa. Kolmella tilalla kuolleina syntyi yli 10 % vasikoista. Kaikilla n�ill� tiloilla ainakin osa lehmist� poiki pihaton puolelle. Poikimisolosuhteita arvioitiin ymp�rist�mittarissa. Tilat jaoteltiin sen mu- kaan, poikivatko lehm�t poikimakarsinassa vai muualla pihatossa. Arvoste- luun vaikutti my�s vierihoidon pituus ja ternimaidon tarjoaminen. Poikimis- olosuhteilla n�ytt�� olevan yhteys vasikkakuolleisuuteen poikimisen yhtey- dess�, vaikka aineisto ei riit� t�m�n tilastolliseen todistamiseen (Kuva 1). Tilakoon ja vasikoiden poikimakuolleisuuden v�lill� ei todettu yhteytt�. Vasikkakuolleisuus 0 % 2 % 4 % 6 % 8 % 10 % 12 % 14 % 0 1 2 3 4 5 Ymp�rist�mittarin arvostelu poikimisolosuhteista Kuva 1. Poikimisolosuhteiden vaikutus vasikkakuolleisuuteen poikimisen yhteydess�. (k = 0,05, r = 0,24 n.s.) Poikimisolosuhteet ymp�rist�mittarin arvioinnin mukaan: 1 = poikimakarsina (v�hint��n 10 m�) 3�4 pv 2 = poikimakarsina 1�2 pv 3 = katettu kouru/ritil�, ternimaitoa (6 h:n sis�ll�), emo nuolee vasikkaa 4 = vain osa em. t�yttyy 5 = mik��n em. ei t�yty 26 Hoitajan toimet Sorkkahoito toteutetaan ymp�rist�mittarin mukaan kahdesti vuodessa yhdek- s�ll� tilalla (45 %) ja kerran vuodessa samoin yhdeks�ll� tilalla (45 %). Kah- della tilalla (10 %) sorkat hoidetaan vain sairastuneilta el�imilt�. El�inten ja ymp�rist�n siisteys ja siivousk�yt�nn�t arvioitiin ymp�rist�mitta- rissa hyviksi kymmenell� tilalla (50 %). El�intautien ennaltaehk�isy ja vaaran tiedostaminen oli kunnossa 13 tilalla (65 %). T�m� pit�� sis�ll��n s��nn�lli- sen salmonellan�ytteenoton, navetan liikenn�innin suunnittelun, lintujen ja jyrsij�iden torjunnan, muut kotiel�imet sek� pesu- ja desinfiointimahdolli- suudet. El�inryhmien j�rjestelyt, el�inten k�yt�s sek� el�inten ja hoitajan suhde arvioitiin hyviksi 19 tilalla (95 %). N�ytteenottoaktiivisuus Ketoaineiden tutkimista varten tiloja pyydettiin l�hett�m��n maiton�yte kuu- den viikon kuluttua poikimisesta jokaiselta poikivalta lehm�lt� maitoauton mukana meijeriin. N�ytteit� ker�iltiin helmikuun 2002 alusta tammikuun 2003 loppuun. Ketoainen�ytteit� l�hetettiin 796 kappaletta, joista kahdeksan oli matkan aikana s�rkynyt tai hapantunut. Vuoden 2002 aikana tiloilla poiki 1293 el�int�. N�in ollen pyydetyist� n�ytteist� l�hetettiin noin 60 %. Hengitystievirusten vasta-ainetutkimuksia varten tiloilta pyydettiin tankki- maiton�ytett� jokaisen kuukauden ensimm�iselt� viikolta. Tutkimusajanjakso oli sama kuin ketoainen�ytteiss�. N�ytteet pyydettiin pakastamaan ja l�het- t�m��n sitten puolivuosittain EELAan Matkahuollon v�lityksell�. Kaikkiaan odotettiin 240 n�ytett�. N�ytteit� oli tiloilla otettu 191 kappaletta (80 % pyy- detyist�). Otetuista n�ytteist� yhdeks�n oli vuotanut kokonaan kuiviin, kaksi osittain kuiviin ja kaksi oli otettu v��r�n� ajankohtana. Tiloista yksi ei ollut ottanut yht��n n�ytett� ja kaksi tilaa oli ottanut vain kaksi n�ytett�. Vasikoiden ulosten�ytteit� pyydettiin ker��m��n helmikuussa, toukokuussa ja lokakuussa 2002 kahdelta alle kaksiviikkoiselta, kahdelta 2�4-viikkoiselta ja kahdelta 4�8-viikkoiselta vasikalta. Lis�ksi viidelt� 2�7 kuukautta vanhalta vasikalta pyydettiin ulosten�ytett� syys�lokakuussa 2002. Tilojen piti postit- taa n�ytteet EELAan. Ulosten�ytteit� terveist� vasikoista odotettiin 460 kap- paletta. N�ytteit� saapui 219 kappaletta (48 %). Lis�ksi tiloja pyydettiin l�hett�m��n ulosten�ytteet ripuloivista vasikoista sek� kuolleet ja kuolleena syntyneet vasikat. Kuolleita vasikoita l�hetettiin 21 kappaletta, kuolleena syntyneit� 15 ja luotuja vasikoita 9. Ripulin�ytteit� l�hetettiin 12 kappaletta. 27 N�ytteenottoaktiivisuus j�i odotettua huonommaksi, vaikka tiloille oli toimi- tettu yksityiskohtaiset ohjeet sek� n�ytteenottov�lineet ja n�ytteiden l�hetys oli ilmaista. Motivaatiota kuvaavien tulosten arviointi Arvioitavia kohteita oli seitsem�n: terveydenhuoltosuunnitelman olemassa- olo, sorkkahoitok�yt�nt�, kuolleena syntyneiden vasikoiden osuus, navetan siisteys, el�intauteihin varautuminen, el�inten k�ytt�ytyminen ja ryhmittely sek� n�ytteenottoaktiivisuus. Taulukossa 2 n�kyy arvioiduissa kohteissa ha- vaittujen puutteiden jakautuminen tiloille. Pohjoissavolaisilla tiloilla oli kes- kim��rin 1,3 puutetta ja keskipohjalaisilla tiloilla 2,6 puutetta. Taulukko 2. Hoitajan motivaatio el�inten hyvinvoinnista huolehtimiseen. Seit- sem�ss� arviointikohteessa havaittujen puutteiden lukum��r� tiloittain Puutteiden lukum��r� Tiloja % tiloista Nelj� puutetta seitsem�st� 4 20 Kolme puutetta 4 20 Kaksi puutetta 2 10 Yksi puute 5 25 Kaikki kunnossa 5 25 Puutteiden lukum��r� korreloi tilastollisesti merkitsev�sti vasikkakuolleisuu- teen ja maidon solupitoisuuteen, suuntaa-antavasti my�s poikimav�liin. Ter- veydenhuoltosuunnitelma oli yleisempi tiloilla, joilla oli korkea keskituotos. Olosuhteet Tuotantorakennuksen olosuhteet muodostavat el�inten hyvinvoinnille tietyt puitteet. Ne ovat helposti mitattavissa ja sen vuoksi usein k�ytettyj� hyvin- voinnin mittareita. Sellaisenaan ne eiv�t riit� kuvaamaan el�inten hyvinvoin- tia, mutta muiden mittarien ohella ovat varsin k�ytt�kelpoisia. K�yt�ss� on ymp�rist�mittarin arviot ilmastoinnista ja melusta, valaistukses- ta, parsien rakenteesta, vasikoiden karsinoista ja makuualustasta sek� nuor- karjatilojen olosuhteista (Taulukko 3). Ilmastointia, melua ja valaistusta on arvioitu my�s Ty�terveyslaitoksen mittauksissa. 28 Tutkimukseen osallistuneista pihatoista 19 oli l�mpimi� ja vain yksi kylm�- pihatto. Taulukko 3. Ymp�rist�mittarissa havaitut puutteet lypsylehmien ymp�rist�s- s�. Olosuhdetekij� Esiintyi puutteita (tilojen lukum��r�) Esiintyi puutteita (% tiloista) L�mp�tila 8 40 Ilman suhteellinen kosteus 13 65 Veto 5 25 Ilman laatu 11 55 Melu 5 25 Valaistus 2 10 Parsien koko 0 0 Parren rakenne 2 10 Parrenerottajat 1 5 Makuualusta 3 15 Hiertym�t 10 50 Lajinmukaiset liikkeet parressa 1 5 Ilmastointi Ymp�rist�mittarin arviointiperusteissa sopivana l�mp�tilana aikuisille nau- doille pidet��n talvella 12 �C vaihtelun ollessa korkeintaan 5 �C. L�mp�tila oli sopiva 12 tilalla (60 % tiloista). Ilman suhteellinen kosteus pit�isi olla 60� 80 % ja vaihtelun alle 10 %. Rakenteissa ei saa olla tiivistynytt� vett� tai hometta. Ilman suhteellinen kosteus oli kunnossa seitsem�ll� tilalla (35 %). Vetoa ei saa esiinty� makuualueella talvella yli 0,2 m/s ja kes�ll� yli 0,5 m/s. Veto pysyi sallituissa rajoissa 15 tilalla (75 %). Ilman laatua arvioitaessa huomioidaan hajut, hiilidioksidipitoisuus (<2000 ppm/m) ja ammoniakkipi- toisuus (<10 ppm/m) sek� ilmanvaihdon riitt�vyys. Ilman laatu oli kunnossa yhdeks�ll� tilalla (45 %). P�ly� ei esiintynyt liikaa yhdell�k��n tilalla. 29 Melu ja valaistus Jatkuvan melun raja-arvona pidet��n ymp�rist�mittarissa 65 dB. T�m�n rajan alla pysyi 15 tilaa (75 %). Valaistuksen katsotaan olevan kunnossa, jos yleis- valaistus on 60�100 lx, nuoren karjan tilan valaistus 40�60 lx ja lypsyaseman valaistus 200�250 lx. Valot pit�� lis�ksi olla sijoitettu j�rkev�sti, valojen ja ikkunoiden on oltava puhtaita ja valaistuksen eri kohteissa riitt�v�. Yleisva- laistus oli kunnossa 18 tilalla (90 %) ja y�valo oli k�yt�ss� kaikilla tiloilla. Parret Ymp�rist�mittarissa parren koon riitt�vyys arvioitiin el�imen koon mukaan. Parret olivat riitt�v�n tilavat kaikilla tiloilla. Parren rakennetta arvioitaessa huomioitiin seuraavat kohdat: lattia on tukeva seisoa, ei liukas eik� liian kar- kea; pinta ei ole sy�pynyt; parren reuna ei saa olla ter�v�. Parren rakenne oli kunnossa 18 tilalla (90 %). Parrenerottajien on oltava irrotettavia eiv�tk� ne saa aiheuttaa makuuvaurioita tai iskuja. Parrenerottajat olivat kunnossa 19 tilalla (95 %). Hyv�n� makuualustana ymp�rist�mittarissa pidet��n parsimattoa tai -patjaa tai v�hint��n 5 cm kuivikekerrosta. T�m� toteutui 17 tilalla (85 %). Hierty- mi� etsittiin el�inten lonkista, istuinkyhmyist�, reisist� ja kintereist�, kyhmy- j� lonkista ja istuinkyhmyist� ja patteja tai pusseja jaloista. Vaurioita ei l�y- tynyt kymmenelt� tilalta (50 %). Parsikalusteiden on mahdollistettava lajin- mukainen yl�snousu ja makuulle laskeutuminen sek� lepo ja kehonhoito. N�m� vaatimukset toteutuivat 19 tilalla (95 %). Kaikkiaan parsirakenteet tuntuvat olevan tiloilla hyv�ss� kunnossa, kuten voi olettaakin uusissa tuotantorakennuksissa. Hiertymi� ja muita toistuvan vauri- on merkkej� l�ytyi kuitenkin melko paljon. Niit� saattaa muodostua my�s muualla pihatossa, esimerkiksi ruokintap�yd�n tai -kioskin rakenteissa tai lypsyasemalla. Toisaalta vaadittu makuualustan pehmeys ei v�ltt�m�tt� ole riitt�v� painavalle lypsylehm�lle. Vasikat Erillinen vasikkaosasto oli k�yt�ss� seitsem�ll� tilalla (35 %). Vasikoilla on oltava kuivitettu makuualusta v�hint��n kahden ensimm�isen elinviikon ajan (El�insuojelulaki). Yksi tila (5 %) tyytyi t�h�n minimitasoon. Puhdas ja kuiva makuualusta l�ytyi kaikilta vasikoilta 11 tilalla (55 %). Kah- deksalla tilalla (40 %) oli erillinen kuivitettu makuualusta ja kovapohjainen ruokintapaikka. Ymp�rist�olosuhteista arvioitiin i�n mukainen l�mp�tila, vedottomuus, me- luttomuus sek� riitt�v� valaistus. Kaikki nelj� vaatimusta t�yttyiv�t seitse- 30 m�ll� tilalla (35 %). Viidell� tilalla (25 %) esiintyi yksi puute, seitsem�ll� tilalla (35 %) kaksi puutetta ja yhdell� tilalla (5 %) kolme tai nelj� puutetta. Olosuhteita kuvaavien tulosten arviointi Lypsylehmien olosuhteet vaikuttavat rakenteiden puolesta olevan melko hy- v�ss� kunnossa. Sen sijaan ilmastoinnissa on monella tilalla parantamisen varaa. Nuorkarjan olosuhteisiin on panostettu selv�sti lypsylehmi� v�hem- m�n, ja niist� l�ytyykin runsaasti puutteita. El�inten luonnonmukainen k�ytt�ytyminen Mahdollisuutta k�ytt�yty� luonnonmukaisesti pidet��n t�rke�n� el�inten hy- vinvoinnin kannalta. Nykyaikaisessa tuotantorakennuksessa luonnonmukaista k�ytt�ytymist� joudutaan v�ist�m�tt� rajoittamaan. Pihatto tarjoaa kuitenkin parsinavettaa paremmat l�ht�kohdat el�inten luonnonmukaiselle k�ytt�yty- miselle. Ymp�rist�mittarissa on arvioitu vasikoiden mahdollisuutta sosiaaliseen kans- sak�ymiseen, poikimisolosuhteita, el�inten jaloittelumahdollisuuksia ja leh- mien sosiaalisia kontakteja (ruokinta-, juoma- ja makuupaikkojen riitt�vyys, liikkumisalueiden toimivuus, kehonhoitomahdollisuus). Vasikoiden luonnonmukainen k�ytt�ytyminen Vierihoito Vasikan sosiaalisista kontakteista ensimm�inen on suhde em��n heti synty- m�n j�lkeen. Lypsykarjoissa t�m� suhde j�� usein hyvin lyhyeksi. Ymp�ris- t�mittarin tulosten mukaan poikiminen tapahtui poikimakarsinassa vain kymmenell� tilalla (50 %). N�ist� tiloista yhdell� vasikka ja lehm� saivat olla poikimakarsinassa 3�4 vuorokautta ja yhdeks�ll� tilalla 1�2 vuorokautta. Kahdeksalla tilalla (40 %) poikiminen tapahtui pihatossa, vasikalle annettiin ternimaitoa kuuden tunnin sis�ll� ja emo sai nuolla vasikkaa. Kahdella tilalla (10 %) vain osa edell� mainituista vaatimuksista t�yttyi. Vasikkakyselyss� kysyttiin vierihoitojakson pituutta. Yhdeks�ll� tilalla (45 %) vasikka oli em�ns� kanssa yleens� niin lyhyen aikaa, ettei ehtinyt ime�. Nelj�ll� tilalla (20 %) vasikka sai olla em�ns� kanssa pitemp��n, mutta yleens� alle vuorokauden. Kuudella tilalla (30 %) valtaosa vasikoista sai olla em�ns� kanssa 1�2 vuorokautta. Yhdell� tilalla, joka tuottaa luomumaitoa, vasikat saivat olla em�ns� kanssa aina yli kaksi vuorokautta. Vasikkakyselyn ja ymp�rist�mittarin vierihoitoa kuvaavat kysymykset poik- kesivat hieman toisistaan. Tulokset olivat yhtenev�t 12 tilalla. Viidell� tilalla 31 ymp�rist�mittarin mukaan vasikat saivat olla em�ns� mukaan poikimakarsi- nassa 1�2 vuorokautta, mutta vasikkakyselyss� tila oli ilmoittanut vierihoi- don pituudeksi alle vuorokauden. Kolmella tilalla ymp�rist�mittari arvioi poikimisen tapahtuvan pihatossa, mutta tila ilmoitti suurimman osan vasi- koista saavan olla em�ns� vierihoidossa 1�2 vuorokautta (2 tilaa) tai alle vuorokauden (1 tila). Kontaktit muihin vasikoihin Vasikoiden sosiaalisen kehityksen kannalta ryhm�karsinat ovat t�rkeit�. Va- sikat saivat olla ryhm�karsinassa poikimakarsinasta l�hdetty��n aina siemen- nysik��n saakka yhdeks�ll� tilalla (45 %). Yhdeks�ll� tilalla (45 %) vasikat olivat aluksi yksil�karsinassa, mutta siirrettiin ryhm�karsinaan ennen kah- deksan viikon ik�� ja saivat olla siell� siemennysik��n asti. Kahdella tilalla (10 %) vasikat siirrettiin ryhm�karsinaan vasta yli kahdeksan viikon i�ss�. Sosiaaliset kontaktit muihin vasikoihin sek� ihmisiin ovat toteutuneet hyvin, kun vasikat voivat n�hd� ja koskettaa muita nautoja sek� ovat hyvin puhutel- tavissa. Ne eiv�t saa olla arkoja ihmist� kohtaan. N�m� ehdot t�yttyv�t yh- deks�ll� tilalla (45 %). Yhdeks�ll� tilalla (45 %) vasikat voivat n�hd� hoita- jan ja lajitoverit sek� koskettaa toisiaan. Kahdella tilalla (10 %) vasikat saat- toivat n�hd� hoitajan ja lajitoverit, mutta eiv�t koskettaa toisiaan. Lehmien luonnonmukainen k�ytt�ytyminen Lehmien mahdollisuutta luonnonmukaiseen k�ytt�ytymiseen on arvioitu ym- p�rist�mittarissa k�ytettyjen suositusten valossa. Lehmien luonnonmukaiseen k�ytt�ytymiseen liittyy halu sy�d� samanaikai- sesti toisten el�inten kanssa. Ruokintapaikkoja katsotaan ymp�rist�mittarin mukaan olevan riitt�v�sti, kun ruokintap�yt�� on v�hint��n 70 cm/lehm�, my�s aroilla el�imill� on ruokarauha, ruokinta-automaatteja on v�hint��n 1/15�20 el�int� ja ne on sijoitettu oikein. N�m� vaatimukset toteutuivat 16 tilalla (80 %). Juomapaikkoja on riitt�v�sti, jos juomakuppeja on v�hint��n yksi kymment� lypsylehm�� kohden tai juoma-altaita v�hint��n kaksi el�intilaa kohden. Kuppien tai altaiden tulee olla sijoitettu siten, ettei synny ruuhkia. Juoma- astioiden puhtaudesta on huolehdittava. Juomapaikoista oli huolehdittu hy- vin, sill� 19 tilalla (95 %) n�m� vaatimukset t�yttyiv�t. Kaikkien lehmien olisi mahduttava yht� aikaa makuulle. T�m� vaatimus to- teutui 17 tilalla (85 %). 32 Liikkumisalueiden toimivuus on t�rke�� erityisesti arvoasteikossa alhaalla olevien el�inten kannalta. Niiden on pystytt�v� v�ist�m��n ylempiarvoisia el�imi�. K�yt�vien pit�� olla niin leveit�, ett� kaksi lehm�� sopii sivuutta- maan toisensa. Umpitunneleita ei saa olla. Lis�ksi k�yt�v�n materiaalin on oltava kunnossa, ritil�iden rakoleveyden oikea ja lannanpoistosta on huoleh- dittava niin, ettei k�yt�v� ole liukas. Liikkumisalueiden arvioitiin olevan kunnossa 14 tilalla (70 %). Lehmille on t�rke�� mahdollisuus hoitaa omaa kehoaan. Pihatossa k�ytet��n t�h�n tarkoitukseen karjaharjoja ja hieromapuita. Ne on sijoitettava v�lj��n tilaan. Lis�ksi on huomioitava, ett� koneellista harjaa k�ytett�ess� h�nn�ss� ei saa olla pitki� tupsuja. Kehonhoitomahdollisuuksien arvioitiin olevan kun- nossa 12 tilalla (60 %). Laidunnus tai ulkoilu tarhassa parantaa lehm�n liikkumismahdollisuuksia ja sosiaalista kanssak�ymist� lajitovereiden kanssa. Kahdella tilalla (10 %) oli hyv�t jaloittelumahdollisuudet ymp�ri vuoden. T�m� pit�� sis�ll��n koko laidunkauden kest�v�n laidunnuksen sek� talvella ulkoilumahdollisuuden v�hint��n 3�4 kertaa viikossa.. Kuudella tilalla (30 %) el�imet saivat laidun- taa kes�ll� ja olivat talven sis�ll� v�lj�ss� pihatossa. Yhdeks�ll� tilalla (45 %) el�imet olivat joko ymp�ri vuoden sis�ll� v�lj�ss� pihatossa tai laidunsivat kes�ll�, mutta viettiv�t talven ahtaassa pihatossa. Kolmella tilalla (15 %) el�imet olivat jatkuvasti sis�ll� pihatossa, jossa liikkuminen oli vaikeaa. Luonnonmukaista k�ytt�mist� koskevien tulosten arviointi Vasikoiden osalta vierihoidon toteutumisessa on puutteita. Poikimakarsinoi- den k�ytt� on puolella tiloista puutteellista tai olematonta. Suurin ongelma on lehmien poikiminen pihaton puolelle, mik� lis�� vasikkakuolleisuutta ja lis�� lehm�n riski� synnytysvaurioihin. Lehm� vet�ytyy luonnossa erilleen poiki- maan, mik� puoltaa osaltaan poikimakarsinoiden k�ytt��. Vasikat saavat hyvin kontakteja lajitovereihinsa, mutta hoitajan k�sittely on ymm�rrett�v�sti rajallista suurilla tiloilla ja vasikoiden ollessa ryhm�karsi- noissa. Lehmien osalta puutteita l�ytyi liikkumisalueista ja kehonhoitomahdollisuuk- sista. Muutamalla tilalla makuupaikkojen m��r� oli liian pieni. Puutteelliset liikkumismahdollisuudet olivat suurin ongelma. Laidunnus ja ulkoilutus te- kev�t hyv�� my�s pihattolehmille. 33 Hoitotoimet Lehmien ruokinta Lehmien ruokintaa arvioitaessa k�ytet��n hyv�ksi tietoa pihaton ruokintatyy- pist� (seosrehu/v�kirehukioskit) ja ymp�rist�mittarin arvioita veden ja kar- kearehun saannista sek� tuotostason huomioimisesta ruokinnassa. Ruokinnan onnistumista voidaan arvioida lehmien kuntoluokkien, maitotuotoksen (kes- kituotos, maitopoikkeama), maidon ketoainepitoisuuksien ja ruokintaper�is- ten sairauksien yleisyyden avulla. Viidell� tilalla (25 %) on k�yt�ss� seosrehuruokinta. N�ist� tiloista nelj� si- jaitsee Keski-Pohjanmaalla ja yksi Pohjois-Savossa. Muilla tiloilla v�kirehu tarjoillaan ruokintakioskeista ja karkearehu jaetaan erikseen. Ymp�rist�mittarissa vaaditaan, ett� vesikuppien virtauksen on oltava v�hin- t��n 8�10 litraa minuutissa ja veden on oltava puhdasta. N�m� ehdot toteu- tuivat 19 tilalla (95 %). Riitt�v� ja hyv�laatuinen karkearehun saanti on t�rke�� sek� lehm�n mahojen toiminnan ett� sen luonnonmukaisen k�ytt�ytymisen kannalta. Ymp�rist�mit- tarissa arvioidaan, onko rehua aina el�inten edess�. S�il�rehun laatu pit�� olla varmistettu rehun�ytteist�. Rehun v�livarastoinnin pit�� olla toimivaa ja ruo- kintap�yt� on puhdistettava v�hint��n kerran p�iv�ss�. N�m� vaatimukset toteutuivat 16 tilalla (80 %). Ruokinnan katsottiin huomioivan lehm�n tuotostaso, kun tilalla oli mittalyp- sytuloksiin perustuva suunnitelmallinen ruokinta. V�kirehuannos ei saa kui- tenkaan ylitt�� 3�4 kiloa. N�it� vaatimuksia noudatti 19 tilaa (95 %). Yhdell� tilalla rehuja ei ollut analysoitu ja samaa apetta sy�tettiin sek� lyps�ville ett� ummessa oleville. Ymp�rist�mittarissa arvioitiin tuotostason mukaista kuntoa siten, ett� kunto- luokituksen piti olla tilalla k�yt�ss� ja lyps�v�t ja ummessa olevat eroteltu toisistaan. N�in toimittiin 15 tilalla (75 %). Kuntoluokitus EELAn el�inl��k�rin tekem�n tilak�ynnin yhteydess� kuntoluokitettiin lypsy- lehm�t sek� mahdollisuuksien mukaan my�s hiehoja. El�imet ryhmiteltiin tuotosvaiheen mukaan viiteen ryhm��n: hiehot, alkulypsykausi (0�3 kk poi- kimisesta), keskilypsykausi (3�6 kk poikimisesta), loppulypsykausi (yli 6 kk poikimisesta) sek� ummessa olevat. Kuntoluokituksen teki kaikilla tiloilla sama henkil�, joten arvioijasta johtuva vaihtelu tuloksissa on pieni. 34 Kuntoluokitettuja el�imi� on kaikkiaan 1205 (keskim��rin 60/tila) ja ne ja- kautuvat eri tuotosvaiheisiin seuraavasti: hiehot 139, alkulypsykausi 256, keskilypsykausi 314, loppulypsykausi 387 ja ummessa olevat 109. Kahdella tilalla ei kuntoluokitettu yht��n hiehoa ja yhdell� tilalla ei yht��n ummessa olevaa. Tilakohtaisesti laskettiin kunkin tuotosvaiheen el�inten kuntoluokki- en keskiarvo ja keskihajonta (Kuva 2). Kuntoluokituksen kannalta ruokinnan katsotaan onnistuneen, jos lehm�n kuntoluokka ei koko tuotantokauden aikana vaihtele yli yht� yksikk�� ja lis�ksi pysyy koko ajan v�lill� 2,5 ja 4,0. Koska k�ytett�viss� olevassa aineis- tossa ei seurattu yksitt�isten lehmien kuntoluokkia eri tuotantovaiheissa vaan eri tuotantovaiheessa olevien lehmien kuntoluokkia tietyll� hetkell�, ruokin- nan onnistumista on vaikea arvioida. Seitsem�ll� tilalla (35 %) jonkin tuotan- tovaiheen kuntoluokkien keskiarvo ylitti arvon 4. Kolmella tilalla (15 %) eri tuotantovaiheiden kuntoluokkien keskiarvot heitteliv�t yli yhden yksik�n verran. Ainoastaan yhdell� tilalla kaikkien tuotantovaiheiden kuntoluokkien keskiarvot pysyiv�t 0,5 yksik�n vaihteluv�lin sis�ll� sek� v�lill� 2,5 ja 4,0. Tuotantovaihe 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Ummessa Loppu Keski Alku Hiehot Tilat 2,5-3,0 3,1-3,5 3,6-4,0 4,1-4,5 Kuva 2. Eri tuotosvaiheessa olevien el�inten kuntoluokkien keskiarvo tiloilla. Hiehot Hiehojen kuntoluokat olivat p��s��nt�isesti hieman yl�kanttiin. Kuntoluok- kien keskiarvo asettuu v�lille 3,1 ja 3,5 viidell� tilalla (28 % tiloista). Kes- kiarvoltaan v�lille 3,6 ja 4,0 asettuu seitsem�n tilaa (39 %). Keskiarvoltaan yli 4 eli selv�sti liian lihavia hiehot ovat kuudella tilalla (33 %). Kahdella tilalla ei ollut kuntoluokitettavia hiehoja. 35 Ummessa olevat Lypsylehmien ruokinnan er�s ongelma on, kuinka est�� lehmien lihominen loppulypsykaudella tuotoksen laskiessa. My�s ummessa olevat lihovat hel- posti. Lihavilla lehmill� poikimavaikeudet ovat yleisempi� ja sy�ntikyvyn kehittyminen poikimisen j�lkeen heikompaa kuin normaalikuntoisilla lehmil- l�. Ne ovat alttiimpia poikimahalvaukselle, rasvamaksalle, asetonitaudille ja p�tsin happamoitumiselle. Lihavien lehmien kuntoluokka putoaa usein nope- asti poikimisen j�lkeen. Aineistossa ummessa olevien lehmien kuntoluokan keskiarvo asettui v�lille 3,1 ja 3,5 kahdella tilalla (11 % tiloista) ja v�lille 3,6 ja 4,0 kolmellatoista tilalla (68 %). Kuntoluokaltaan keskim��rin yli 4 olevia ummessa olevia l�y- tyi nelj�lt� tilalta (21 %), joista kolme oli seosrehua k�ytt�vi� tiloja. Kolmella tilalla ei ollut kuntoluokitettavia ummessa olevia. Alkulypsykausi Alkulypsykaudella lehm�n tuotos nousee niin nopeasti, ett� el�imen on l�hes mahdotonta vastata lis��ntyneeseen energiantarpeeseen sy�ntikyvyll��n. T�st� seuraa elimist�n omien energiavarastojen, l�hinn� rasvakudoksen, pur- kamista ja n�in ollen el�in laihtuu. Liian voimakas laihtuminen johtaa ener- giatalouden h�iri�ihin muun muassa asetonitaudin ja rasvamaksan muodossa. Lis��ntymistoiminnot k�rsiv�t negatiivisesta energiataseesta voimakkaasti. Aineiston tiloista kahdeksalla (40 %) alkulypsykauden lehmien kuntoluokki- en keskiarvo oli 2,5�3,0. Keskiarvo asettui v�lille 3,1 ja 3,5 yhdell�toista tilalla (55 %) ja v�lille 3,6 ja 4,0 yhdell� tilalla (5 %). Tarkasteltaessa kunto- luokan muutosta ummessaolokaudelta alkulypsykauteen laskua keskiarvossa tapahtui yli yhden yksik�n verran kolmella tilalla (16 %), 0,6�1,0 yksikk�� kymmenell� tilalla (53 %) ja 0,1�0,5 yksikk�� viidell� tilalla (26 %). Yhdell� tilalla kuntoluokkien keskiarvo oli sama ummessa olevilla ja alkulypsykau- den lehmill�. Keskilypsykausi Lypsykauden keskivaihe on yleens� energiataloudellisen tasapainon aikaa. Lehm�n tuotos on tasoittunut ja se pystyy saamaan rehusta tarvittavan ener- giam��r�n. N�in ollen laihtumista ei pit�isi en�� tapahtua. Aineiston tiloista kolmella (15 %) keskilypsykauden kuntoluokkien keskiar- vo oli 2,5�3,0. Yhdell�toista (55 %) tilalla se asettui v�lille 3,1 ja 3,5 ja kuu- della (30 %) tilalla v�lille 3,6 ja 4,0. Muutosta alkulypsykauden kuntoluokki- en keskiarvoon oli yhdell� tilalla (5 %) �0,6��1,0 yksikk�� ja nelj�ll� tilalla (20 %) �0,1��0,5 yksikk��. Kuntoluokkien keskiarvossa ei tapahtunut muu- tosta alkulypsykauteen n�hden kahdella tilalla (10 %). Kuntoluokkien kes- 36 kiarvo nousi yhdeks�ll� tilalla (45 %) 0,1�0,5 yksikk�� ja nelj�ll� tilalla (20 %) 0,6�1,0 yksikk��. Loppulypsykausi Lypsykauden loppupuoli on ajanjakso, jolloin lehm� pyrit��n kunnostamaan sopivaan kuntoluokkaan ummessaoloaikaa varten. Ruokintam��ri� sek� re- hun valkuais- ja energiapitoisuuksia s��t�m�ll� voidaan lehm�� joko pyrki� laihduttamaan ja jatkamaan maidontuotantoaan tai lihomaan ja v�hent�m��n maidontuotantoaan. Aineiston tiloista viidell� (25 %) loppulypsykauden lehmien kuntoluokkien keskiarvo asettui v�lille 3,1 ja 3,5. Kolmellatoista tilalla (65 %) se oli v�lill� 3,6 ja 4,0 ja kahdella tilalla (10 %) yli 4,0. Muutosta keskilypsykauden kuntoluokkien keskiarvoon oli yhdell� tilalla (5 %) �0,1�+0,5 yksikk��. Kolmella tilalla (15 %) muutosta ei tapahtunut. Kymmenell� tilalla (50 %) kuntoluokkien keskiarvo kasvoi 0,1�0,5 yksikk�� ja kuudella tilalla (30 %) 0,6�1,0 yksikk��. Maitotuotos Karjojen keskituotos vaihteli v�lill� 6211�9626 kg/lehm�/vuosi. Keskim��- r�inen keskituotos vuonna 2002 oli 8074 kg. Aineiston pohjoissavolaisten tilojen keskim��r�inen keskituotos oli 8341 kg ja keskipohjalaisten tilojen 7747 kg. Tuotokset vastaavat hyvin tuotosseurannan tuloksia vuodelta 2002, joissa valtakunnan keskituotos oli 8077 kg, Pohjois-Savon 8255 kg ja Keski- Pohjanmaan 7869 kg. Maitoisa-ohjelmasta saatava maitopoikkeama kertoo karjan tuotoksesta sen perinn�lliseen maidontuotantokykyyn verrattuna. Ensikot ja lehm�t on eritel- ty. Maitopoikkeamaa tutkittiin vuosien 2000�2002 (vajaa) v�liselt� ajalta. Kyseisen ajanjakson keskiarvo on arvioitu silm�m��r�isesti. Samoin arvioi- tiin, onko suuntaus ollut nouseva vai laskeva. Yksitt�isist� tulospisteist� las- kettiin, montako tulosta on 1�2 kg, 2�3 kg tai yli 3 kg valtakunnallisen kes- kiarvon alapuolella. Tilat jaettiin sek� ensikoiden ett� lehmien maitopoikkeamatulosten perusteel- la nelj��n luokkaan. Lehmien osalta luokkaan hyv� p��si kymmenen tilaa (50 %). Melko hyvi� oli kuusi (30 %) ja huonoja nelj� tilaa (20 %). N�ill� nelj�l- l� tilalla oli my�s kaikkein alimmat karjan keskituotokset. Ensikoiden osalta vastaavat luvut ovat seuraavat: hyvi� viisi tilaa (25 %), melko hyvi� kahdek- san tilaa (40 %) ja huonoja seitsem�n tilaa (35 %). Seosrehuruokintaa k�ytt�vist� viidest� tilasta yhdell� oli onnistuttu sek� hie- hojen ett� lehmien suhteen hyvin ja kahdella tilalla melko hyvin. Yhdell� 37 tilalla ensikoiden maitopoikkeama n�ytti huonolta mutta lehmill� taas hyv�l- t�. Yhdell� seosrehutilalla molempien ryhmien tulokset n�yttiv�t huonoilta. T�ll� samalla tilalla on ollut runsaasti muitakin ruokintaan liittyvi� ongelmia. Ketoaineet Ketoaineiden pitoisuus maidossa kertoo lehm�n energiatasapainosta. Poiki- misen j�lkeen lehm�ll� on yleens� negatiivinen energiatase eli se ei pysty sy�m��n energiankulutustaan vastaavaa m��r�� rehua. Tarvittava lis�energia otetaan rasvakudoksia hajottamalla. Aineenvaihduntatuotteena syntyy ketoai- neita. Ketoainen�ytteit� tutkittiin yhteens� 788 kappaletta, keskim��rin 39 n�ytett� tilaa kohti. N�ytem��r� vaihteli tiloittain nelj�st� 86:een. Tutkimusmenetel- m�n mittaustarkkuuden raja on 0,3 mg/100 ml. N�ytteist� 77 % sai tuloksen 0,3 mg/100 ml. Raja-arvon 1,5 mg/100ml ylitt�vi� n�ytteit� l�ytyi yhteens� 18 kappaletta (2,3 % n�ytteist�) kahdeksalta eri tilalta. Yksi n�ist� n�ytteist� ylitti raja- arvon 5 mg/100ml. Kuudella tilalla raja-arvon 1,5 mg/100ml ylitt�vi� lehmi� l�ytyi enemm�n kuin yksi. N�iden tilojen ruokintak�yt�nt�j� tarkasteltiin l�hemmin. Tiloista kolmella on seosruokinta ja kolmella ruokintakioskit. Nelj�ll� tilalla ummessa olevien ja alkulypsykauden lehmien keskim��r�isill� kuntoluokilla oli eroa yli �0,5 yksikk��. Toisaalta vastaavia kuntoluokan laskuja tapahtui my�s tiloilla, joilla ei ollut kohonneita ketoainepitoisuuksia. Yhdell� tiloista s�il�rehua ei analysoida ja ymp�rist�mittarin mukaan on puutteita sek� karkearehussa, tuotostason mukaisessa ruokinnassa ett� el�in- ten tuotostason mukaisessa kunnossa. T�ll� tilalla ketoaineiden keskiarvo oli korkein ja havaittiin my�s korkein yksitt�inen ketoainepitoisuus. Karjassa k�ytet��n samaa apetta lyps�ville ja ummessa oleville. Maitopoikkeamien perusteella ruokinta oli onnistunut huonosti. Tilalla on esiintynyt hedelm�lli- syysongelmia ja poikimav�li on tutkimustilojen pisin. Ruokintaper�iset sairaudet Ruokintaper�isist� sairauksista yleisin oli poikimahalvaus. Muita yleisi� sai- rauksia olivat muut halvaukset sek� juoksutusmahasairaudet. Ruokintaper�i- si� sairauksia on k�sitelty tarkemmin kohdassa El�inten terveys. Vasikoiden ruokinta Vasikoiden ruokinnasta saatiin tietoa sek� vasikkakyselyst� ett� ymp�rist�- mittarista. Vasikoiden ruokinnassa huomiota kiinnitet��n ternimaidon saan- tiin, juoton toteutukseen sek� karkea- ja v�kirehun saantiin. Vasikoiden ruo- 38 kinnan onnistumista voidaan arvioida kasvun sek� ruokintaper�isten sairauk- sien (ripuli, muut suoliston sairaudet) avulla. Ternimaidon saanti Ternimaidon nopea saanti on ratkaisevan t�rke�� vasikan vastustuskyvyn kehittymisen kannalta. Riitt�v� vasta-aineiden saanti turvataan antamalla vasikalle hyv�laatuista ternimaitoa 1,5�2 litraa nelj�n tunnin kuluessa synty- m�st�. Tiloille tehdyn kyselyn mukaan 11 tilalla (55 %) 90 % vasikoista sai terni- maitoa kahden tunnin kuluessa syntym�st� ja yhdell� tilalla (5 %) nelj�n tun- nin kuluessa. Kahdella tilalla (10 %) 90 % vasikoista sai ternimaitoa kuuden tunnin kuluessa. Viidell� tilalla (25 %) ternimaito annettiin p�iv�ll� synty- neille vasikoille nelj�n tunnin kuluessa mutta y�ll� syntyneille vasta aamulla. Yhdell� tilalla (5 %) p�iv�ll� syntyneet saivat ternimaidon kuuden tunnin kuluessa ja y�ll� syntyneet seuraavana aamuna. Ternimaidon m��r� ensimm�isell� juottokerralla oli 11 tilalla (55 %) 1,5�2,5 litraa. Viidell� tilalla (25 %) vasikat saivat itse ime� ternimaidon em�st��n. Kolmella tilalla (15 %) maitoa annettiin ensimm�isell� juottokerralla 3�4 litraa ja yhdell� tilalla (5 %) vain litra. Riitt�v�sti ternimaitoa nelj�n tunnin sis�ll� syntym�st��n vasikat saivat 11 tilalla (55 %). N�ist� kahdella tilalla maitoa tarjoilltiin liikaakin, 3�4 litraa. Kolostrometrin k�ytt�� tiloilla ei selvitetty, joten ternimaidon laadun varmis- tamisesta ei ole tietoa. Juotto Juotto voi tapahtua joko vasikoiden oman tahdin mukaisesti tai hoitajan tar- joamana. Vasikat saivat ymp�rist�mittarin mukaan k�yd� imem�ss� juomaa halutessaan 14 tilalla (70 %). Viidell� tilalla (25 %) juotto tapahtui tuttisan- gosta koko juottokauden ajan. Yhdell� tilalla (5 %) vasikat joivat ensin tut- tisangosta, mutta my�hemmin �mp�rist�. Juottoautomaatti oli vasikkakyselyn mukaan k�yt�ss� 13 tilalla (65 %). N�is- t� kolmella tilalla oli t�ysin vapaa juotto. Muilla juontikertojen m��r� vaihteli v�lill� 3 ja 14 ja kerta-annos puolesta kolmeen litraan. Seitsem�ll� tilalla (35 %) vasikat juotettiin tuttisangosta. N�ist� viidell� tilal- la juottokertoja oli kaksi p�iv�ss� ja kahdella tilalla kolme p�iv�ss�. Kerta- annos vaihteli kahdesta nelj��n litraan. Juoton kesto vaihteli tiloilla kuukaudesta kolmeen kuukauteen. 39 T�ysrehu ja karkearehu Vasikoiden ruuansulatuksen kehittymisen kannalta on t�rke�� saada hyv�laa- tuista hein�� ja v�kirehua pienest� pit�en. Molempia oli vapaasti tarjolla 2�3 vuorokauden i�st� alkaen 14 tilalla (70 %) ja viikon i�st� alkaen kuudella tilalla (30 %). Pikkuvasikoiden v�kirehuksi suositellaan niit� varten suunniteltuja teollisia t�ysrehuja. Yksinomaan niit� k�ytettiin 13 tilalla (65 %). Kahdella tilalla (10 %) t�ysrehun lis�ksi annettiin viljaa, kahdella tilalla (10 %) seosrehua ja yh- dell� tilalla (5 %) lehmien t�ysrehua sek� viljaa. Yhdell� tilalla (5 %) vasi- koille tarjottiin pelkk�� seosrehua. Kuivaa hein�� annettiin vasikoille 15 tilalla (75 %). S�il�rehua tarjottiin kai- killa tiloilla joko esikuivattuna, tuoreena tai seoksen joukossa. Vesi Vasikoilla oli vesinipat k�yt�ss��n 13 tilalla (65 %). Puhdas juomakuppi tai sanko oli jatkuvasti saatavilla kolmella tilalla (15 %). Kolmella tilalla (15 %) vett� ei ollut jatkuvasti saatavilla, mutta sit� tarjottiin hoitokertojen v�lill�. Yhdell� tilalla (5 %) vett� ei tarjottu ollenkaan, mik� ei t�yt� El�insuojelulain vaatimuksia. Vasikoiden kasvu Tilak�ynnin yhteydess� mitattiin vasikoiden ja hiehojen rinnanymp�ryksi�. Mittaustulosten ja oletettujen syntym�painojen perusteella laskettiin nuorten el�inten kasvunopeus. Oletettuina syntym�painoina k�ytettiin Ay- lehm�vasikoilla 38 kg, Fr-lehm�vasikoilla 41 kg, Ay-sonnivasikoilla 40 kg ja Fr-sonnivasikoilla 45 kg. Mitattuja vasikoita ja hiehoja oli kumpiakin keskim��rin viisi tilaa kohden. Vasikoiden elopaino oli syntym�st� l�htien lis��ntynyt tutkimustiloilla kes- kim��rin 504 g p�iv�ss� ja hiehojen 700 g p�iv�ss�. Alueitten v�lill� oli selv� ero: Pohjois-Savossa vasikat olivat kasvaneet keskim��rin 630 g p�iv�ss� ja Keski-Pohjanmaalla 339 g p�iv�ss�. Juottotavalla ja -m��r�ll� ei ole selv�� yhteytt� kasvuun. Sen sijaan vasikoi- den kasvatusolosuhteet n�ytt�v�t vaikuttavan vasikoiden kasvuun (Kuva 3). Mit� enemm�n puutteita vasikoiden karsinoissa, makuualustassa, sosiaalises- sa kanssak�ymisess� sek� fysikaalisissa olosuhteissa oli, sit� huonompaa oli p��s��nt�isesti vasikoiden kasvu (r=0,52, p<0,05). 40 Puutteet olosuhteissa 0 1 2 3 4 5 6 7 0 200 400 600 800 1000 Vasikoiden kasvu g/pv Kuva 3. Olosuhteiden vaikutus vasikoiden kasvuun. Puutteet olosuhteissa viittaavat ymp�rist�mittarin vasikan olosuhteissa ha- vaittuihin puutteisiin. Mit� suurempi lukema, sit� enemm�n puutteita havaittiin ymp�rist�mittarin kohdissa C.3.5�C.3.8. Keskituotoksen ja vasikoiden kasvun v�lill� vaikuttaa olevan yhteys: jos va- sikat kasvavat keskiarvoa paremmin, on keskituotoskin v�hint��n keskiarvos- sa (Kuva 4). Riippuvuus ei aineistossa kuitenkaan yll� tilastollisesti merkit- sev�ksi, koska aineistossa oli kolme tilaa, joilla on korkea keskituotos, ja silti hyvin heikosti kasvavat vasikat. (r=0,35, n.s.) Sorkkahoito Sorkkahoidon m��r�st� oli arviot sek� ymp�rist�mittarissa ett� tilak�ynnin muistiinpanoissa. N�m� poikkesivat jonkin verran toisistaan. Sorkkahoitoa on tarkasteltu tarkemmin kohdassa Hoitajan toimet. 41 Keskituotos kg/v 5000 6000 7000 8000 9000 10000 0 200 400 600 800 1000 Kasvu g/p�iv� Kuva 4. Vasikoiden kasvunopeuden ja tilan keskituotoksen v�linen yhteys. Hoitotoimia kuvaavien tulosten arviointi Lehmien ruokinta oli hyvinvoinnin kannalta arvioiden tiloilla jokseenkin kunnossa. Ongelmana oli enemm�nkin ummessaolo- ja loppulypsykauden liikaruokinta kuin huipputuotosvaiheen energiansaannin ongelmat, joita kar- jatasolla havaittiin vain yhdell� tilalla. Ummessaolovaiheen ruokinnassa olisi korjaamisen varaa huomattavalla osalla tiloista. N�in korjautuisi valtaosa kuntoluokkien heilahtelusta, joita lievin� esiintyi. Samoin poikimahalvausti- lanne paranisi ongelmatiloilla. Vasikoiden kasvu oli usealla tilalla heikkoa. T�m� selittyi voimakkaammin olosuhde- kuin ruokintatiedoilla. Siten tilojen v�lill� oli olosuhteissa merki- tyksellisiss� eroja. Toisaalta k�ytett�viss� olevat ruokintatiedot eiv�t kerro mit� vasikka on sy�nyt vaan mit� sille on tarjottu. El�inten terveys Kest�vyys El�inten kest�vyys kuvaa niiden yleist� terveytt� ja hyvinvointia. Toisaalta poistop��t�kseen vaikuttavat voimakkaasti my�s muut asiat, kuten tuotos, rakenne, maitokiinti�t, poikivien hiehojen m��r� jne. Kest�vyyden mittareista on k�ytett�viss� karjan keskipoikimakerta sek� poistettujen lehmien keski- ik�. 42 Tutkimuskarjojen keskipoikimakerta vaihteli v�lill� 1,9�2,9 (keskiarvo 2,4).T�m� vastaa melko hyvin valtakunnallista keskiarvoa, mutta taloudelli- sen tuotannon kannalta lehmien k�ytt�i�n pit�isi olla huomattavasti korke- ampi. Joidenkin tilojen hyvin alhainen keskipoikimakerta voi johtua vanho- jen el�inten sopeutumattomuudesta pihatto-olosuhteisiin muutosvaiheessa sek� karjakoon kasvattamisesta hankkimalla nuoria el�imi�. Lehmien keskim��r�inen poistoik� tiloilla vaihteli v�lill� 3,8�5,6 vuotta. Ottaen huomioon, ett� lehm� poikii ensimm�isen kerran vasta kaksivuotiaa- na, voidaan poistoi�n perusteella olettaa, ett� karjojen keskipoikimakerta ei ole tulevaisuudessa ainakaan nousussa. Lehmien sairaudet Tiloilta ker�ttiin tietoa sairauksista tutkimusjaksolla (helmikuu 2002� tammikuu 2003) tehtyjen merkint�jen perusteella sek� ProAgria Maatalou- den Laskentakeskuksesta saatujen terveystarkkailumerkint�jen (vuosi 2002) perusteella. Laskentakeskuksen aineistossa on periaatteessa kaikki el�inl��- k�reiden tekem�t hoidot sek� muut l��kehoidot, edellytt�en ett� el�inl��k�ri tai tilanv�ki on kirjannut ne lehm�kortteihin ja seminologi on v�litt�nyt tiedot eteenp�in. Kaikkiaan vuonna 2002 hoitokertoja ProAgria Maatalouden Laskentakeskuk- sen aineistossa oli 892, jolloin hoitokertoja lehm�� kohden oli 0,82. Hoito- kertojen m��r� vaihteli tilakohtaisesti nelj�st� sataan. Lypsylehmien hyvinvoinnin kannalta ehk� merkitt�vimm�t sairausryhm�t ovat utaretulehdukset sek� jalkasairaudet. Molemmat ovat hyvin yleisi� ja aiheuttavat voimakasta kipua, joka erityisesti jalkasairauksissa on usein pit- k�aikaista. Sek� utaretulehdukset ett� jalkasairaudet liittyv�t my�s tilan hygi- eeniseen tasoon. Utaretulehdukset Utaretulehdushoidot Utaretulehdusten yleisyytt� karjassa voidaan arvioida hoitojen m��r�ll� el�in- t� kohden vuodessa. Hoidoista on tietoa sek� tilan omista muistiinpanoista ett� terveystarkkailusta. Tilojen v�lill� voi olla suuria eroja hoitok�yt�nn�is- s�: milloin kutsutaan el�inl��k�ri, millaiset tapaukset hoidetaan itse tai teu- rastetaan. ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen aineiston ja tilojen omien merkin- t�jen v�lill� oli suuria eroja. Tulosten tarkastelussa on k�ytetty Laskentakes- 43 kuksen aineistoa, mutta joidenkin tilojen osalta puuttunee merkint�j� utaretu- lehdushoidoista. Lypsykauden aikana utaretulehdushoitoja oli kaikkiaan annettu 180 kertaa eli 0,16 utaretulehdushoitoa lehm�� kohden. Tilojen v�lill� oli suurta vaihtelua alimman luvun ollessa 0,02 hoitokertaa/lehm� ja korkeimman 0,55 hoitoker- taa/lehm�. Nelj�ll� tilalla utaretulehdushoitoja oli yli 0,2/lehm�. Umpeenpanon yhteydess� hoidettuja utaretulehduksia sek� ennaltaehk�isevi� umpeenpanohoitoja oli yhteens� 105. Umpeenpanohoito tehtiin n�in ollen 9,6 %:lle lehmist�. Laskentakeskuksen aineistosta puuttuu kuitenkin runsaasti umpeenpanohoitoja, koska niiden merkitseminen on usein tilan omalla vas- tuulla. Umpeenpanohoitok�yt�nn�iss� oli suuria eroja tilojen v�lill�. Somaattiset solut Somaattisten solujen m��r� maiton�ytteess� kuvaa utareen tulehdustilannetta. Mit� enemm�n soluja, sit� voimakkaampi tulehdus utareessa on. Jokaiselta lehm�lt� tutkitaan koelypsyjen yhteydess� nelj�nnesten yhteinen solupitoi- suus. Tutkimustilojen aineistosta laskettiin tilakohtaisesti vuoden 2002 kaikkien lehm�kohtaisten n�ytteiden keskiarvo sek� n�ytteiden jakautuminen kolmeen soluluokkaan: alle 250 000, 250 000�399 000 sek� yli 400 000. Maidon solupitoisuus tutkituissa 20 pihatossa ja MaTiPe-aineiston 131 piha- tossa olivat kesken��n samaa suuruusluokkaa. Yksi tutkimustiloista erottui selv�sti muista korkeilla solulukemilla. Kaikkien n�ytteiden keskim��r�inen solulukema tilalla oli 542 000 ja vain 38 % n�yt- teist� kuului parhaaseen soluluokkaan (alle 250 000). N�ytteist� 35 %:ssa oli soluja yli 400 000. Tilalla hoidettiin utaretulehduksia omien merkint�jen mukaan runsaasti, mutta suurin osa hoidoista ei jostain syyst� ollut kirjautu- nut ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen aineistoon. Kolmella muulla tilalla huonoimpaan soluluokkaan kuuluvien n�ytteiden osuus oli 20 % tai enemm�n. Nelj�ll� tilalla parhaaseen soluluokkaan ylsi yli 90 % maiton�ytteist�. Tilan onnistuminen lehmien maidon solupitoisuuden hallinnassa saattaa ku- vastaa karjanhoidon onnistumista laajemminkin: solupitoisuus oli tilastolli- sessa yhteydess� poikimav�lin (r=0,57, p<0,01) ja vasikkakuolleisuuden kanssa (r=0,54, p<0,05). Yhteys keskituotokseenkin on suuntaa antava (r=� 0,40). 44 Jalkasairaudet Jalkasairauksista on tietoa tilojen omien merkint�jen sek� tuotostarkkailutie- tojen perusteella. Jalkasairauksien kohdalla tilojen v�liset erot hoitok�yt�n- n�ss� ovat kuitenkin erityisen suuria, sill� pelk�st��n jalkasairauden huo- maaminen vaatii jo tietty� paneutumista el�inten hyvinvointiin ja el�inten k�ytt�ytymisen seuraamista. N�in ollen ongelmat saattavat olla erityisen suu- ria tiloilla, joilla jalkasairauksia ei ole hoidettu juuri lainkaan. Sorkkahoito- k�yt�nt� kuvaa tilan kiinnostusta jalkasairauksien ennaltaehk�isyyn. K�ytett�viss� on my�s tieto poistoista jalkojen takia sek� hiertymien yleisyy- dest� (silm�m��r�inen arvio, ei kaikilta tiloilta). ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen aineistossa jalkasairauksien hoi- tokertoja on vain 0,02 lehm�� kohden. Yleisin diagnoosi on muu sorkkasai- raus. T�m� aineisto ei kuitenkaan kuvaa kovin hyvin todellista jalkasairausti- lannetta. Tilojen omissa merkinn�iss� oli 180 mainintaa jalkasairauksista, kun Laskentakeskuksen aineistossa hoitomerkint�j� oli vain 25. Seitsem�ll� tilalla oli tilan omissa merkinn�iss� jalkasairaushavaintoja yli 0,2 lehm�� kohden. Yhdell� tiloista ongelma johtui sorkkav�litulehduksista. On- gelman ratkaisuksi osoittautui sorkkamatto, jossa k�ytettiin kuparisulfaatti- liuosta. Ruokintaper�iset sairaudet Poikimahalvaustapauksia hoidettiin vuonna 2002 tutkimustiloilla 72 kappa- letta. Suhteutettuna poikineiden el�inten m��r��n tulokseksi saadaan, ett� 4,3 % poikimisista johti el�inl��k�rin hoitoa vaatineeseen poikimahalvauk- seen. Poikimahalvaushoidot olivat erityisen yleisi� kahdella tilalla, joista toisella hoitoon johti 11 % poikimisista ja toisella 9 % poikimisista. Nelj�ll� tilalla ei vuoden aikana hoidettu yht��n poikimahalvaustapausta. Asetonitautia hoidettiin tiloilla vuoden 2002 aikana yhdeks�n kertaa. Ruuansulatuskanavan sairauksista selv�sti yleisimpi� olivat juoksutusmahan sairaudet, joita hoidettiin 22 kertaa (0,02 hoitokertaa/lehm�). Hedelm�llisyys Hedelm�llisyyshoidot Hedelm�llisyyteen liittyvi� sairauksia oli ProAgria Maatalouden Laskenta- keskuksen aineiston perusteella hoidettu tutkimuskarjoissa 317 kertaa (0,29 hoitokertaa/lehm�). Hoidoista 48 liittyi tiineyteen tai poikimiseen, n�ist� 45 yleisimp�n� j�lkeisten j��minen (23 hoitokertaa, 0,02 hoitokertaa/lehm�). Sukuelinten tulehduksia oli hoidettu 28 kertaa (0,03 hoitokertaa/lehm�). Kohdun involuutioh�iri� eli hidas palautuminen poikimisen j�lkeen diag- nosoitiin 34 kertaa (0,03 hoitokertaa/lehm�). Kiimakierron h�iri�ist� toimimattomat munasarjat diagnosoitiin 50 kertaa ja hiljainen kiima 88 kertaa (0,05 ja 0,08 hoitokertaa/lehm�). Rakkulat hoidet- tiin 29 kertaa (0,03 hoitokertaa/lehm�). Tiloilla tehtiin hedelm�llisyyshoitoja nollasta 0,78 kertaan lehm�� kohden. N�iss� luvuissa eiv�t ole mukana tiineyteen tai poikimiseen liittyv�t hoidot. Hedelm�llisyyden tunnusluvut Hedelm�llisyyden tunnusluvuista tiloille laskettiin poikimav�li ja siemennys- ten m��r� poikimista kohden. Poikimav�li kertoo el�imen kahden poikimisen v�lisen ajan tilalla keskim��- rin. Tavoitteena pidet��n noin vuoden eli 365�375 vuorokauden poikimav�- li�. Huolestuttavana pidet��n yli 400 vuorokauden poikimav�li�. Poikimav�li on hedelm�llisyyden taloudellisen merkityksen kannalta hyv� mittari. Siihen vaikuttavat kuitenkin monet seikat: el�inten palautuminen poikimisesta, kar- janomistajan ratkaisu siemennysten aloittamisesta, kaikki el�inten tiinehtymi- seen vaikuttavat tekij�t sek� el�inten poistopolitiikka. Tutkimuskarjojen poi- kimav�lit vaihtelivat 369 ja 420 vuorokauden v�lill�. Poikimav�lill� oli t�ss� aineistossa vahva yhteys useaan karjanpidon onnis- tumista heijastavaan muuttujaan. Poikimav�li korreloi vasikkakuolleisuuden kanssa (kuolema 1�90 p�iv�n i�ss�: r=0,62, p<0,01; kuolema 1�180 p�iv�n i�ss�: r=0,70, p<0,01), maidon solupitoisuuden kanssa (r=0,57, p<0,01) ja negatiivisesti keskituotoksen kanssa (r=�0,62, p<0,01). Siemennysten m��r� poikimista kohden kertoo, kuinka hyvin el�imet tiineh- tyv�t siemennyksist�. Lukua voivat nostaa runsaat samaan kiimaan siemen- nykset, jotka taas usein ovat merkki ongelmista kiimantarkkailussa ja sie- mennyksen ajoittamisesta. Toisaalta siemennysten m��r�� nostavat my�s kaikki el�inten hedelm�llisyytt� heikent�v�t tekij�t. Tavoitteena pidet��n alle 1,6 siemennyst� poikimista kohden ja h�lytysrajana 2,0 siemennyst� poiki- mista kohden. Tutkimustilojen tulokset vaihtelivat 1,3 ja 2,2 siemennyksen v�lill�. Tiloista nelj� (20 %) pysyi molemmissa tunnusluvuissa tavoitealueella. Yh- dell� tilalla molemmat tunnusluvut ylittiv�t h�lytysrajan. Kolmella tilalla, joilla ei vuoden aikana tehty yht��n hedelm�llisyyshoitoa, oli kaikkein pi- simm�t poikimav�lit. T�m� kertoo kyseisten tilojen asenteesta: el�inten tii- nehtymisell� ei ole kiire, joten niille ei tehd� hedelm�llisyyshoitoja. Talou- 46 dellisen tuloksen kannalta toimintamalli on kyseenalainen. Tunnuslukujen valossa parhaan hedelm�llisyyden tiloilla sek� hedelm�llisyyshoitoja ett� poistoja hedelm�llisyyden vuoksi oli kohtuullisesti. Runsaimmin hedelm�lli- syyshoitoja k�ytt�neill� tiloilla hedelm�llisyys oli keskitasoa. Poistosyyt Tilat olivat itse kirjanneet 373 lehm�n ja hiehon poistosyyt. Kullakin el�imel- l� saattoi olla useita eri poistosyit�. Yleisin syy oli utare (192 poistoa, 51 %), joka pit�� sis�ll��n niin utaretulehdukset, vedinvauriot, utareen rakenteen ongelmat kuin esimerkiksi hidaslypsyisyyden. Osalla tiloista siirryttiin tutki- musvuoden aikana robottilypsyyn, mik� saattoi johtaa el�inten runsaaseen karsimiseen utarerakenteen ja hidaslypsyisyyden perusteella. Hedelm�llisyys oli poistosyyn� 77 (21 %) el�imell� ja jalat 31 (8 %) el�imell�. ProAgria Maatalouden Laskentakeskukselta saatiin poistotiedot 424 el�imes- t�. Poistosyy ei ollut tiedossa 89 el�imell� (21 %). Kullekin el�imelle voitiin ilmoittaa vain yksi poistosyy, mink� vuoksi tulokset poikkeavat tilojen itse ilmoittamista poistosyist�. Yleisin poistosyy oli utaretulehdus (37 %), seu- raavina huono tuotos tai jalostusarvo (16 %), huono hedelm�llisyys (9 %) ja tapaturma (8 %) (Kuva 5). Utaretulehdus Huono hedelm�llisyys Huono tuotos/ jalostusarvo Poikimavaikeus Huono luonne/ sopeutumattomuus Tapaturma Vanha Muu sairaus Ei tiedossa Kuva 5. Lehmien poistosyyt tutkimustiloilla ProAgria Maatalouden Laskenta- keskuksen tietojen mukaan. Vasikoiden sairaudet Vasikkakyselyss� tiedusteltiin tilojen omaa n�kemyst� kahdesta yleisimm�st� vasikoiden sairaudesta ja kuolinsyyst� viimeisen vuoden aikana. Yleisim- m�ksi sairaudeksi kahdeksan tilaa (40 %) mainitsi ripulin ja viisi tilaa (25 %) 47 ysk�n tai hengitystietulehduksen. Kaksi tilaa (10 %) mainitsi yleisimm�ksi sairaudeksi juoksutusmahasairauden ja kahdella tilalla (10 %) ei ollut omista- jan mukaan ollut sairauksia. Yksitt�iset tilat mainitsivat yleisimm�ksi sairau- deksi seleeninpuutoksen, turpoavat polvet ja napatulehdukset. Toiseksi yleisimm�ksi sairaudeksi seitsem�n tilaa (35 %) mainitsi ripulin ja samoin seitsem�n tilaa (35 %) ysk�n tai hengitystietulehduksen. Mainintoja saivat my�s puhaltuminen, napatulehdus ja seleeninpuutos. Alueiden v�lill� oli huomattavissa eroa kahden yleisimm�n sairauden esiin- tyvyydess�. Keski-Pohjanmaalla hengitystietulehdukset olivat yleisin sairaus 56 %:lla tiloista ja ripuli 22 %:lla tiloista. Pohjois-Savossa ripuli mainittiin yleisimm�ksi sairaudeksi 55 %:lla tiloista, mutta hengitystietulehduksia ei yhdell�k��n tilalla. Toiseksi yleisimm�n sairauden kohdalla tilanne on p�in- vastainen, ripuli on mainittu etenkin Keski-Pohjanmaalla (56 %) ja hengitys- tietulehdukset Pohjois-Savossa (45 %). Tiloja pyydettiin pit�m��n vuoden ajan kirjaa kaikista sairauksista, hoidoista ja l��kityksist�. Vasikoiksi katsottiin alle puolivuotiaat naudat. Vasikoiden sairauksia oli kirjattu yl�s 14 tilalla (70 %). Yleisimm�t sairaudet olivat odo- tetusti ripuli ja hengitystietulehdus. My�s niveltulehduksista oli melko paljon mainintoja. Muita vasikkasairauksia esiintyi satunnaisesti. Ripulin ja hengitystietulehduksen osalta n�kyi sairausmerkinn�iss�kin ero maakuntien v�lill�: hengitystietulehduksia esiintyi enemm�n Keski- Pohjanmaalla ja ripulia Pohjois-Savossa. Vasikoiden ruokintaper�iset sairaudet ja ripuli Terveiden vasikoiden ulosten�ytteet Tiloja pyydettiin l�hett�m��n ulosten�ytteit� terveist� vasikoista. N�ytteit� pyydettiin ottamaan tietyn ik�isist� vasikoista (0�2 vk, 2�4 vk ja 4�8 vk) kolme kertaa kaksi n�ytett� ik�ryhm�� kohden sek� lis�ksi viisi n�ytett� 2�7 kuukauden ik�isilt� vasikoilta. Yhteens� odotettiin siis 23 n�ytett� tilaa koh- den eli yhteens� 460 n�ytett�. N�ytteit� saatiin kuitenkin vain 219 kappaletta. N�ytteist� tutkittiin useita vasikkaripulia aiheuttavia tartunnallisia tekij�it� sek� zoonoositekij�it�. N�ytteen pienen koon vuoksi kaikista n�ytteist� ei saatu tehty� kaikkia tutkimuksia. Taulukossa 4 on esitetty tartunnallisten suolistotulehdusten aiheuttajien m��r�t terveiden vasikoiden ulosten�ytteiss�. Shigatoksisia koleja todettiin 38 %:lla tutkituista vasikoista (83/219). M��r� on jonkin verran korkeampi kuin vuoden 1998 koko maan kattaneessa vasik- karipulitutkimuksessa, jossa kyseisi� bakteereja todettiin 32 %:lla kliinisesti terveist� kontrollivasikoista ik�ryhm�ss� 0�14 vk. 48 Intimiini-positiivisia koleja todettiin 37 %:lla. M��r� on samaa luokkaa kuin vasikkaripulitutkimuksessa (34 %). Salmonelloja ei tutkimuksessa todettu lainkaan kuten ei my�sk��n vuoden 1998 vasikkaripulitutkimuksessa. Rotavirusta todettiin 4 %:lla vasikoista (9/219). M��r� on selv�sti v�hemm�n kuin vasikkaripulitutkimuksen kontrolleilla (10 %). Koronavirusta ei pihatto- jen vasikoiden ulosteessa todettu, vasikkaripulitutkimuksessakin sit� esiintyi vain 1,4 %:lla kontrolleista. Tuloksista voidaan todeta etteiv�t suolistotulehduksia aiheuttavat tai zoonoot- tiset bakteerit ja virukset ole suurissa pihatoissa yleisempi� kuin pienemmiss� lypsykarjoissa. Taulukko 4. Ripulin- ja zoonoosinaiheuttajat terveiden vasikoiden ulosten�yt- teiss�. Positiivisia n�ytteit� Aiheuttaja N�ytteiden m��r� Kpl % E.coli stx1 219 47 21 E.coli stx2 219 44 20 E.coli eae 219 81 37 Salmonella 219 0 0 Rotavirus 219 9 4 Koronavirus 219 0 0 Kokkidit 189 83 44 Suolistomadonmunat 189 0 0 Kryptosporidi 203 32 16 Giardia 154 34 22 Kokkideja todettiin 44 %:lla vasikoista ja 95 % tiloista (18/19). Kryptospori- deja todettiin 16 %:ssa n�ytteist�, 84 %:lta (16/19) tiloista ja giardiaa 22 %:sta n�ytteit� ja 58 %:lta (11/19) tiloista. Loismunia ei n�ytteiss� todettu. Tuloksia arvioitaessa on huomioitava, ett� kolmelta tilalta saatiin tutkimuk- seen vain alle 5 n�ytett�. Lis�ksi vanhempien vasikoiden n�ytteit� oli melko v�h�n, yli 2 kuukautta vanhoista oli 19 n�ytett� ja yli 3 kuukautta vanhoista 49 oli 27 n�ytett�. Eri loiset esiintyv�t tyypillisesti eri ik�isill� vasikoilla. Kryp- tosporideja esiintyy eniten alle kuukauden vanhoilla vasikoilla, giardiaa on todettu eniten 5�6 viikon ik�isill� ja sit� vanhemmilla el�imill�. Kokkidien esiintyminen alkaa noin kahden viikon i�st� ja on yleist� ainakin kolmen kuukauden ik��n asti. Loismadot ovat ensimm�ist� kes��ns� laiduntavien el�inten ongelma, mik�li samoja laitumia tai tarhoja k�ytet��n vuodesta toi- seen. Kuopion EELAssa vuonna 1998 tehdyss� vasikkaripulitutkimuksessa krypto- sporideja osoitettiin ELISA-menetelm�ll� 9 %:lla vertailuryhm�n oireetto- mista vasikoista. Samassa tutkimuksessa kokkideja todettiin 20 %:lla ja ma- donmunia 4,6 %:lla kontrolleista. Suomalaisia julkaistuja tutkimuksia naudan giardian yleisyydest� ei ole. Yksisoluiset suolistoloiset olivat tutkimustiloilla yleisi�, loismatojen esiintymisest� ei tulosten perusteella voi tehd� johtop��- t�ksi�. Sairastuneiden vasikoiden ulosten�ytteet Tiloja pyydettiin l�hett�m��n ulosten�ytteet ripuliin sairastuneista vasikoista. N�it� n�ytteit� saatiin vain kolmelta tilalta. Yhdell� tilalla oli ripuliepidemia, josta l�hetettiin 12 ulosten�ytett�. Seitsem�st� n�ytteest� todettiin rotavirus ja viidest� Eimeria sp. -kokkideja. Muilta tiloilta l�hetetyist� kolmesta n�yttees- t� ei l�ydetty spesifist� ripulin aiheuttajaa. Hengitystietulehdukset Tiloja pyydettiin ottamaan tankkimaiton�ytteit�, joista m��ritettiin kolmen hengitystietulehdusta aiheuttavan viruksen vasta-aineet. Yhdelt� tilalta ei saatu yht��n n�ytett�, nelj�lt� tilalta saatiin kaksi n�ytett� ja loput 15 tilaa l�hettiv�t useita. Yhteens� n�ytteit� tutkittiin 53 kappaletta. Ensimm�iset n�ytteet olivat helmikuussa (kaksi maaliskuussa) 2002, toiset hein�kuussa (kaksi n�ytett� elokuussa ja yksi syyskuussa) 2002 ja kolmannet tammikuus- sa (yksi n�yte maaliskuussa) 2003 otettuja. RS-virusvasta-aineita todettiin kaikilla tiloilla. Yhdell� tilalla ensimm�inen n�yte oli negatiivinen, toisessa ja kolmannessa todettiin vasta-aineita, toisella tilalla ensimm�inen n�yte oli positiivinen, toinen ja kolmas negatiivisia. Muilla tiloilla kaikki n�ytteet olivat positiivisia. Koronavirusvasta-aineita ei todettu ollenkaan kahdella pohjoissavolaisella tilalla. Yhdell� tilalla ensimm�inen ja toinen n�yte olivat negatiivisia, mutta kolmannessa todettiin vasta-aineita ja toisella tilalla ensimm�inen n�yte oli positiivinen, toinen ja kolmas negatiivisia. Parainfluenssa 3 -virusvasta-aineita todettiin kaikkien tilojen kaikissa tank- kimaiton�ytteiss�. 50 Keski-Pohjanmaalla kaikissa tankkimaiton�ytteiss� todettiin kaikkien kolmen viruksen vasta-aineita. Tankkimaiton�ytetulosten vertailua toisiinsa vaikeuttaa se, ett� eri aikaan otetuissa n�ytteiss� eiv�t ole edustettuna samat el�imet samassa suhteessa. Usein jo yksikin selv�sti seropositiivinen el�in, jonka maitoa on mukana tankkimaiton�ytteess�, saa aikaan sen, ett� n�yte on vasta-ainepositiivinen. Jos tankkimaiton�ytteen seropositiivisuuden aiheuttaja on hiljattain karjaan hankittu el�in, tutkimustulos ei anna luotettavaa kuvaa karjan vasta- ainetilanteesta. Tulosten perusteella n�ytt�� kuitenkin silt�, ett� kaikkia kol- mea hengitystieinfektioita aiheuttavaa virusta esiintyy yleisesti tutkituissa pihatoissa. Maantieteellisen sijainnin perusteella voidaan sanoa, ett� Keski- Pohjanmaalla koronavirusta n�ytt�isi esiintyv�n useammin kuin Pohjois- Savossa. Mahdolliset maantieteelliset erot voivat selitty� esimerkiksi eroista alueiden karjatiheydess�, karjan el�inm��riss� ja tautisuojauksessa tai siit�, miten paljon karjaan ostetaan el�imi�. Vasikkakuolleisuus Vasikkakuolleisuuteen on laskettu tilalla 1�180 vuorokauden i�ss� kuolleiden vasikoiden osuus tilalla olleista vasikoista. Alle yhden vuorokauden i�ss� kuolleiden vasikoiden katsottiin kuolleen synnytyksen yhteydess�, eiv�tk� ne ole mukana vasikkakuolleisuudessa. Vasikkakuolleisuus laskettiin nelj�ss� ik�ryhm�ss�: 1�14 vrk, 15�42 vrk, 43� 90 vrk ja 91�180 vrk. Ik�ryhm�n kuolleisuus saatiin vertaamalla ik�ryhm�ss� kuolleiden vasikoiden m��r�� ik�ryhm�n kokoon. Tilojen keskim��r�inen vasikkakuolleisuus 1�180 vuorokauden i�ss� oli 11 %. Vaihtelua esiintyi v�lill� 0 ja 45 %. Eri ik�ryhmiss� vasikkakuollei- suudet olivat keskim��rin seuraavat: 1�14 vuorokauden ik�isill� 2,4 %, 15� 42 vuorokauden ik�isill� 3,7 %, 43�90 vuorokauden ik�isill� 2,7 % ja 91�180 vuorokauden ik�isill� 2,2 %. N�m� kuolleisuusluvut ovat jonkin verran suu- rempia kuin MaTiPe-aineiston pihattojen; t�m� ero on osassa ik�karjakoko- ryhmittelyn ryhmi� tilastollisesti merkitsev� (t-testi). Tilalla, jolla vasikkakuolleisuus oli kaikkein suurin (45 %), vasikoiden saira- uksista ei ollut pidetty kirjaa. Tilalla �isin syntyneet vasikat saivat terni- maidon vasta aamulla. Juotto tapahtui tutti�mp�reist� kahdesti p�iv�ss� 2�3 litraa kerrallaan. Tila ilmoitti yleisimmiksi sairauksiksi ja kuolinsyiksi juok- sutusmahasairaudet ja ripulin. Yksi kuollut vasikka oli tutkittu, ja se oli kuol- lut n��ntym�ll�. Vasikalla oli lantapanssari ja keuhkotulehdus. Vasikat kuoli- vat erityisesti ik�ryhmiss� 1�14 vuorokautta ja 15�42 vuorokautta. Toisella tilalla vasikkakuolleisuus oli 36 %. Tilalla ei ollut pidetty kirjaa va- sikoiden sairauksista eik� tilalta l�hetetty n�ytteit�. Tilak�ynnill� todettiin 51 navettahygieniassa ja vasikkatiloissa olevan puutteita, vasikoiden kasvavan huonosti ja yskiv�n. Vasikkakyselyss� tila ilmoitti vasikoiden yleisimmiksi sairauksiksi ysk�n ja ripulin ja yleisimm�ksi kuolinsyyksi ysk�n. Vasikoita kuoli erityisesti kahdessa vanhimmassa ik�ryhm�ss�. Yhdell� tilalla vasikkakuolleisuus oli 16 %. Kuolleisuus keskittyi juottokau- delle. Kuolleet vasikat l�hetettiin tutkittaviksi ja kuolinsyyn� oli poikkeukset- ta juoksutusmahasairaus. Tilan mukaan ongelma ratkesi, kun juottoautomaa- tin minimiannosta nostettiin. N�in vasikat eiv�t olleet jatkuvasti juomassa pieni� m��ri�, mik� oli ehk� stressannut niit�. Lis�ksi tilalla oli kuollut muu- tama vanhempi vasikka kaasumyrkytykseen lietelannan sekoituksen yhtey- dess�. Vasikkakuolleisuus 6�26 viikon i�ss� korreloi negatiivisesti vasikoiden kas- vuun (r=�0,44, p<0,05). Vasikoiden kuolinsyyt Tilojen ilmoittamat yleisimm�t kuolinsyyt noudattivat samaa linjaa sairauksi- en kanssa. Ysk� tai hengitystietulehdus mainitaan yleisimp�n� kuolinsyyn� viidell� tilalla (25 %) ja toiseksi yleisimp�n� kahdella tilalla (10 %). Ripuli oli yleisin kuolinsyy kahdella tilalla (10 %) ja toiseksi yleisin nelj�ll� tilalla (20 %). Sek� napatulehdus ett� puhaltuminen mainittiin yleisimp�n� kuolin- syyn� kahdella tilalla (10 %) ja toiseksi yleisimp�n� yhdell� tilalla (5 %). Juoksutusmahasairaudet ja synnytyskuolemat mainittiin yleisimp�n� syyn� kahdella tilalla (10 %). Muita mainittuja kuolinsyit� olivat tukehtuminen, ep�muodostumat, niveltulehdus ja tapaturma. Kuolleita vasikoita toimitettiin EELAan tutkittavaksi 21 kappaletta. Kuolleet vasikat oli l�hetetty 11 eri tilalta, joista kymmenen sijaitsi Pohjois-Savossa ja yksi Keski-Pohjanmaalla. Tutkituista vasikoista seitsem�ll� (33 %) todettiin kuolinsyyksi juoksutusma- hasairaus. T�m� oli l�hinn� yhden tilan ongelma, n�ytteist� kuusi oli l�hetetty sielt�. Nelj�ll� (19 %) tutkituista vasikoista oli kuolinsyyn� napatulehdus, joka oli levinnyt muualle elimist��n. Kolmen vasikan (14 %) kuolinsyy oli suolistotulehdus, n�ist� yhdell� oli my�s p�tsipilaantuma. Keuhkotulehdus oli kuolinsyyn� kahdella vasikalla (10 %), samoin suolikierre (10 %). Yksit- t�isi� kuolinsyit� olivat syd�nvika, sis�inen verenvuoto ja n��ntyminen. Tilaa kohti tutkittujen kuolleiden vasikoiden m��r� on v�h�inen ja sattumalla on sen takia suuri vaikutus kuolinsyiden jakautumiseen. Kuopion EELAn rutiinidiagnostiikan aineistossa alle 6 kuukauden ik�isten vasikoiden yleisim- p�n� kuolinsyyn� on ollut suolisto- ja/tai keuhkotulehdus vajaalla 60 %:lla vasikoista, seuraavina ovat yleisinfektio (napatulehdus, moniniveltulehdus tai muu yleisinfektio) n. 10�30 %:lla i�st� riippuen ja etumahojen ja juoksutus- 52 mahan sairaudet n. 10 %:lla tutkituista. Muita syit� todetaan satunnaisesti. Kuolinsyytutkimukseen tulevilla vasikoilla on useimmiten useita sairauksia samanaikaisesti, tavallisimmin suolisto- ja keuhkotulehdus sek� n��ntymi- nen. Kuolleena syntyneet vasikat ja luomiset Kuolleena syntyneit� vasikoita l�hetettiin EELAan tutkittavaksi 15 kappaletta viidelt� eri tilalta. N�ist� yhdell� todettiin Mannheimia varigena -bakteerin aiheuttama keuhkotulehdus ja yhdell� munuaisaltaiden laajentuma. Muut vasikat olivat kuolleet joko tukehtumalla, nielleet siki�vett� tai niist� ei l�y- tynyt spesifisi� muutoksia. Luomisista l�hetettiin tutkittavaksi yhdeks�n n�ytett� kahdeksalta eri tilalta. Kolmella siki�ll� todettiin keuhkotulehdus, joista yhdest� eristettiin Ar- canobacterium pyogenes -bakteeri. Kyseisen vasikan em�lt� l�ydettiin veri- n�ytteest� kohonneet parvovirusvasta-aineet. Muista luomistapauksista ei l�ytynyt spesifisi� muutoksia. Tilaa kohti tutkittujen luotujen vasikoiden m��r� on v�h�inen ja sattumalla on sen takia suuri vaikutus kuolinsyiden jakautumiseen. Kuopion EELAn rutiinidiagnostiikan aineistossa luomistapauksissa n. kolmasosassa todetaan kohdun infektioon viittaavia muutoksia, tavallisin bakteriologinen l�yd�s on Arcanobacterium pyogenes. Suurimmassa osassa tapauksista luomisen syy ei selvi� siki�t� tai j�lkeisi� tutkimalla. Kuolleena syntyneill� t�ysiaikaisilla vasikoilla todetaan useimmiten kuolemansyyksi tukehtuminen. Kyselytutki- muksella saatu omistajien arvio vasikoiden yleisimmist� kuolinsyist� tilalla on samansuuntainen kuin EELAn rutiiniaineistossa todettu. My�s luotujen vasikoiden ja kuolleena syntyneiden tutkimustulokset vastaavat rutiiniaineis- ton tuloksia. El�inten terveytt� koskevien tulosten tarkastelu Lehmien kest�vyys ja lehmien sairaudet tutkimuspihatoissa olivat samaa suuruusluokkaa kuin karjoissamme yleens�. Merkitt�v� havainto oli, ett� jalkasairauksista kertyy huonosti tietoa terveys- tarkkailurekisteriin. Tilojen omassa sairauskirjanpidossa jalkavikoja oli seit- senkertainen m��r� terveystarkkailurekisterin kirjauksiin verrattuna. Jalkasai- rauksien tilastointia karjoissamme olisi kehitett�v�. Asetonitauti oli harvinainen, eik� ruoansulatuskanavan sairauksia esiintynyt keskiarvoa enemp��. T�m�n mukaan lypsykauden aikainen lehmien ruokinta on oikeasti mitoitettu. 53 Tiloilla esiintyi yleisesti niit� nautojen hengitystieviruksia, joita Suomesta on muutoin todettu. Vasikoiden suolistossa esiintyi ripulia ja zoonooseja aiheut- tavia mikrobeja ja loisia vastaavassa m��rin kuin EELAn muissa kartoitus- tutkimuksissa. Vasikoiden kuolleisuus syntym�n yhteydess� oli samaa tasoa kuin muissakin pihatoissa. Sen sijaan my�hempi vasikkakuolleisuus, 11 %, oli suurempi kuin vertailupihatoissa. Tilojen oman k�sityksen mukaan hengitystiesairaudet ja ripuli olivat vasikoiden t�rkeimm�t sairaudet, kuolleiden vasikoiden ruumiin- avauksissa l�ytyi useita eri kuolinsyit�. Terveysongelmat n�ytt�v�t kasaantuvan osaan karjoista. Sek� utaretulehduk- sen, vasikkakuolleisuuden ja pitk�n poikimav�lin v�lill� vallitsi voimakas tilastollinen riippuvuus. My�s keskituotokseen oli suuntaa antava negatiivi- nen riippuvuus. Tilan onnistuminen lehmien maidon solupitoisuuden hallin- nassa saattaa siten kuvastaa karjanhoidon onnistumista laajemminkin. Tilan hygieniataso Hygieniataso on vaikeasti arvioitava asia. Ymp�rist�mittarissa on arvioitu navettailman laatua. Samoin el�inten ja ymp�rist�n siisteydest� l�ytyy arvio. Ty�terveyslaitoksen osuudessa on mitattu kultakin tilalta ammoniakki- ja hiilidioksidipitoisuudet ja p�ly sek� mm. mikrobien, punkkien ja endotoksii- nien m��r�. N�m� mittaukset on tehty hoitajan hyvinvoinnin arvioimiseksi, mutta ovat osittain sovellettavissa my�s el�imiin. Ymp�rist�mittarista tilan hygieniatason arviointiin otettiin viisi kohtaa: ilman suhteellinen kosteus, vetoisuus, ilmanvaihdon riitt�vyys, p�ly sek� el�inten ja ymp�rist�n siisteys. Kukin kohta on arvioitu kaksiportaisella asteikolla (on/ei). Viidell� tilalla (25 %) kaikki viisi kohtaa olivat kunnossa (Kuva 6). Yhdell� tilalla (5 %) nelj� viidest� oli kunnossa, seitsem�ll� tilalla (35 %) kolme viidest�, nelj�ll� tilalla (20 %) kaksi viidest� ja yhdell� tilalla (5 %) vain yksi arviointikohta oli kunnossa. Mielenkiintoinen havainto on, ett� Pohjois-Savon tiloilla on keskim��rin 4,0 viidest� arvioidusta kohdasta kunnossa, kun taas Keski-Pohjanmaalla vastaa- va luku on 1,9. Kyse voi olla joko arvioijan erilaisista arviointik�yt�nn�ist� tai jonkinlaisesta kulttuurierosta. Puutteet Keski-Pohjanmaalla liittyv�t l�hin- n� ilman suhteelliseen kosteuteen ja ilmanvaihdon riitt�vyyteen sek� osittain my�s yleisen siisteyden arviointiin. 54 Utaretulehdushoitoja/lehm�/v 0,00 0,10 0,20 0,30 0,40 0,50 0,60 0 1 2 3 4 5 Tilan hygieniataso Kuva 6. Ymp�rist�mittarissa arvioidun tilan hygieniatason yhteys utaretuleh- dushoitojen m��r��n tilalla. Tilan hygieniatasoa on kuvattu viidell� ymp�ris- t�mittarin arviointikohdalla. Mit� suurempi lukema, sit� parempi hygieniataso (r=�0,50, p<0,05). Yhteenveto Tutkimuksessa arvioitiin el�inten hyvinvointia seuraavien osa-alueiden pe- rusteella: hoitajan motivaatio el�inten hyvinvoinnista huolehtimiseen, el�in- ten mahdollisuus luonnonmukaiseen k�ytt�ytymiseen, el�inten hoito sek� el�inten terveys. Tiedot tutkimukseen saatiin tilak�ynnill� tehdyist� havain- noista ja mittauksista, tilojen l�hett�mien n�ytteiden laboratoriotutkimuksista, Maaseutukeskuksen tiloille tekemist� Ymp�rist�mittari-kartoituksista sek� ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen tiedoista. Tutkimuksen 20 pihattoa olivat suurempia, uudempia ja nopeammin karjako- koaan kasvattaneita kuin ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen MaTiPe- aineiston 131 vertailupihattoa. Tuotos, maidon solupitoisuus ja lehmien pois- toik� eiv�t olleet merkitsev�sti erilaiset tutkimustiloilla ja MaTiPe- vertailuryhmiss�. Vasikkakuolleisuus poikimisen yhteydess� ei eronnut tut- kimus- ja vertailupihatoissa, mutta my�hempi vasikkakuolleisuus oli tutki- muspihatoissa suurempi. Karjanhoitajan motivaatiota el�inten hyvinvoinnista huolehtimiseen arvioitiin pisteytt�m�ll� terveydenhuoltosuunnitelman olemassaolo, sorkkahoitok�yt�n- t�, kuolleena syntyneiden vasikoiden osuus, navetan siisteys, el�intauteihin varautuminen, el�inten k�ytt�ytyminen ja ryhmittely sek� n�ytteenottoaktii- 55 visuus. Mit� v�hemm�n puutteita n�iss� todettiin, sit� pienempi oli tilan va- sikkakuolleisuus, maidon solupitoisuus ja poikimav�li. Tutkimustiloista 60 %:lla oli terveydenhuoltosuunnitelma. Terveydenhuolto oli siten tiloilla keskim��r�ist� yleisemp��, ja sit� yleisemp�� mit� korkeampi tilan keski- tuotos. Pihatto-olosuhteissa erityisesti lehmill� voisi olla hyv�t mahdollisuudet luon- nonmukaiseen k�ytt�ytymiseen. Vaikka tutkimuksen pihatot olivat keskim��- r�ist� uudempia, oli niiss� puutteita vasikoiden hoidossa ja lehmien liikkumi- sessa. Vasikoiden osalta vierihoidon toteutumisessa on puutteita. Poikima- karsinoiden k�ytt� on puolella tiloista puutteellista tai olematonta. Suurin ongelma on lehmien poikiminen pihaton puolelle, mik� lis�� vasikkakuollei- suutta ja lis�� lehm�n riski� synnytysvaurioihin. Lehmien osalta puutteelliset liikkumismahdollisuudet olivat suurin ongelma, mutta puutteita l�ytyi my�s kehonhoitomahdollisuuksista. Muutamalla tilalla makuupaikkojen m��r� oli liian pieni. Lypsylehmien olosuhteet olivat pihattojen rakenteiden puolesta melko hyv�s- s� kunnossa. Sen sijaan ilmastoinnissa oli monella tilalla parantamisen varaa. Nuorkarjan olosuhteisiin on panostettu selv�sti lypsylehmi� v�hemm�n, ja niist� l�ytyi runsaasti puutteita. Lehmien ruokinta oli hyvinvoinnin kannalta arvioiden tiloilla jokseenkin kunnossa. Ongelmana oli enemm�nkin ummessaolo- ja loppulypsykauden liikaruokinta kuin huipputuotosvaiheen energiansaannin ongelmat, joita kar- jatasolla havaittiin vain yhdell� tilalla. Ummessaolovaiheen ruokinnassa olisi korjaamisen varaa huomattavalla osalla tiloista. N�in korjautuisi valtaosa kuntoluokkien heilahtelusta, joita lievin� esiintyi. Samoin poikimahalvausti- lanne paranisi ongelmatiloilla. Vasikoiden kasvu oli usealla tilalla heikkoa. T�m� selittyi voimakkaammin olosuhde- kuin ruokintatiedoilla. Siten tilojen v�lill� oli ilmeisesti olosuhteis- sa merkityksellisi� eroja. Lehmien kest�vyys ja lehmien sairaudet tutkimuspihatoissa olivat samaa suuruusluokkaa kuin karjoissamme yleens�. Suomessa yleiseksi havaitut nautojen hengitystietulehdusvirukset olivat esiintyneet my�s tutkimuspiha- toissa. Merkitt�v� havainto oli, ett� jalkasairauksista kertyy huonosti tietoa terveystarkkailurekisteriin. Tilojen omassa sairauskirjanpidossa jalkavikoja oli seitsenkertainen m��r� terveystarkkailurekisterin kirjauksiin verrattuna. Jalkasairauksien tilastointia karjoissamme olisi kehitett�v�. Vasikoiden kuolleisuus syntym�n yhteydess� oli samaa tasoa kuin muissakin pihatoissa. Sen sijaan my�hempi vasikkakuolleisuus oli suurempi kuin vertai- lupihatoissa. Tilojen oman k�sityksen mukaan hengitystiesairaudet ja ripuli olivat vasikoiden t�rkeimm�t sairaudet. Tartunnallisia ripulinaiheuttajia ja 56 zoonoositekij�it� esiintyi vasikoissa yht� yleisesti kuin EELAn vertailuai- neistossa. Terveysongelmat n�ytt�v�t kasaantuvan osaan karjoista. Korkea soluluku, korkea vasikkakuolleisuus, pitk� poikimav�li ja matala keskituotos olivat yhteydess� toisiinsa. Tilan onnistuminen lehmien maidon solupitoisuuden hallinnassa saattaa siten kuvastaa karjanhoidon onnistumista laajemminkin. Tilan hygieniataso m��ritettiin Ymp�rist�mittarista ilman suhteellisen kos- teuden, ilmanvaihdon riitt�vyyden, p�lyn sek� el�inten ja ymp�rist�n siistey- den mukaan. Kaikki viisi vaatimusta t�ytti 25 % tiloista. 57 Lypsyn ja puhtaanapitot�iden ty�nmenekki pihatossa Janne Karttunen1) ja Mika Peltonen1) 1)Ty�tehoseura, maatalousosasto, Pl 13, 05201 Rajam�ki, janne.karttunen@tts.fi, mika.peltonen@tts.fi Tiivistelm� Ty�tehoseura tutki 20 nykyaikaisen pihattotilan lypsyn sek� navetan puh- taanapitot�iden ty�nmenekin. Tiloista nelj�ll�toista oli kalanruotoasema ja kuudella oli automatisoitu ohikulkuasema eli niin sanottu autotandemasema. Kahdeksalla tilalla oli lypsyll� kaksi p��toimista lyps�j��. Yhdeks�ll� tilalla oli lypsyll� yksi p��toiminen ja yksi muiden navettat�iden ohella lypsyll� avustava henkil�. Kolmella tilalla lypsyst� vastasi yksi ty�ntekij�. Tutkimustiloilla, joilla oli kalanruotoasemat, jouduttiin lehmi� poikkeuksetta ajamaan ryhmiss� sek� lypsylle ett� sielt� pois. Tiloilla, joilla oli ohikulku- asemat, jouduttiin ainoastaan joitakin yksitt�isi� lehmi� ajamaan lypsylle. Asemalypsyn kokonaisty�nmenekki (ei sis�ll� loppupesuja) oli keskim��rin 63 % (vaihtelu 42�81 %) navettat�ihin yhdell� lypsykerralla kuluneesta ko- konaisty�nmenekist�. Kalanruotoasemilla vaihteli lypsykertaa ja lypsetty� lehm�� kohti kulunut asemalypsyn kokonaisty�nmenekki 2,5�5,1 ja ohikul- kuasemilla 1,9�4,5 henkil�ty�minuutin v�lill�. Sek� asemalypsyn ett� navettat�iden kokonaisty�nmenekki kasvoi hoidetta- van lehm�m��r�n kasvaessa. Sen sijaan ty�nmenekki saman karjam��r�n hoidossa vaihteli tilojen v�lill� hyvin paljon � vuositasolla ero saattoi olla jopa yli 1 800 henkil�ty�tuntia. Koko lypsyn sujuvuus ratkaistiin hyvin pitk�lle lehm�liikenteen j�rjestelyill� sek� lypsyrutiinien j�rkevyydell�. Lypsyaseman sis��ntulo- sek� ulosk�ynti- v�yl�t tulee mitoittaa ohjeiden mukaan. Kun asemalypsyn ty�rutiinit ovat tarkoin harkitut ja lehm�t saadaan tulemaan lypsylle suhteellisen puhtaina ja vapaaehtoisesti, voidaan pelk�st��n asemalypsyn ty�nmenekiss� saavuttaa vuosittain useiden henkil�ty�kuukausien s��st�. Rationaalisilla ty�menetelmill� ja teknologisesti sek� taloudellisesti j�rkevill� konevalinnoilla kyet��n merkitt�v�sti alentamaan navettat�iden ty�nmenek- ki� my�s nykyaikaisilla tiloilla. Kokonaisty�nmenekin ei tarvitse, mutta se voi, nousta m��r�llisesti tai laadullisesti kest�m�tt�m�ksi tuotannon laajen- nuksen yhteydess�. Nykyaikaisen teknologian tehokkaan ja ty�nmenekki� s��st�v�n k�yt�n ja navetan rakenteiden yhteensovittaminen vaatii tuottajalta ja navetan rakennesuunnittelijalta korkeaa ammattitaitoa. Avainsanat: pihatot, lypsy, lypsyasemat, ty�nmenekki, kuivikkeet, lehm�t, ty�- turvallisuus, ergonomia, karjanlanta, lannanpoisto 58 Arbets�tg�ng vid mj�lkning och renh�llningsarbete i l�sdriftsf�hus Janne Karttunen1) och Mika Peltonen1) 1)Arbetseffektivitetsf�reningen, lantbruksavdelningen, PB 13, 05201 Rajam�ki, janne.karttunen @tts.fi, mika.peltonen@tts.fi Sammandrag Arbetseffektivitetsf�reningen unders�kte arbets�tg�ngen vid mj�lkning samt renh�llningsarbete i l�sdriftsf�hus p� 20 g�rdar. Av g�rdarna hade fjorton s.k. fiskbensstation och sex en automatiserad passerstation, kallad autotandemsta- tion. P� �tta g�rdar sk�ttes mj�lkningen av tv� personer i huvudsyssla. Nio g�rdar hade en person i huvudsyssla och en person som bistod vid mj�lk- ningen vid sidan av andra ladug�rdsarbeten. P� tre g�rdar ansvarade en per- son f�r mj�lkningen. P� de unders�kta g�rdarna med fiskbensstation m�ste korna utan undantag drivas i grupper b�de till mj�lkningen och d�rifr�n. P� g�rdar med passersta- tioner m�ste endast n�gra enstaka kor drivas till mj�lkningen. Den totala arbets�tg�ngen vid stationsmj�lkning (inkluderar inte den avslu- tande tv�tten) var i genomsnitt 63 % (variation 42-81 %) av den totala arbets- �tg�ngen till ladug�rdsarbetet vid en mj�lkning. Vid fiskbensstationer varie- rade den totala arbets�tg�ngen per mj�lkning och mj�lkad ko mellan 2,5-5,1 och vid passerstationer mellan 1,9-4,5 personarbetsminuter. Den totala arbets�tg�ngen vid b�de stationsmj�lkning och ladug�rdsarbeten �kade n�r antalet kor som skall sk�tas �kade. D�remot varierade den arbets- tid som �tgick till att sk�ta samma antal kor mycket mellan g�rdarna - p� �rsniv� kunde skillnaden vara �ver 1 800 personarbetstimmar. Snabbheten vid mj�lkningen var i stor utstr�ckning l�st med ordnande av kornas r�relser och rationella mj�lkningsrutiner. Mj�lkningsstationens in- g�ngs- och utg�ngsv�gar b�r dimensioneras enligt anvisningarna. N�r arbets- rutinerna vid stationsmj�lkning �r noga �verv�gda och korna kan f�s att komma till mj�lkningen f�rh�llandevis rena och frivilligt, kan i arbets�tg�ng- en vid stationsmj�lkning redan uppn�s �rliga inbesparingar p� flera personar- betsm�nader. Med rationella arbetsmetoder och teknologiskt samt ekonomiskt f�rnuftiga val av maskiner kan arbets�tg�ngen vid ladug�rdsarbetet minskas avsev�rt ocks� p� moderna g�rdar. Den totala arbets�tg�ngen beh�ver inte, trots att den kan g�ra det, stiga till en kvantitativt eller kvalitativt oh�llbar niv� i sam- band med ut�kningar av produktionen. Att samordna en effektiv och arbets- sparande modern teknologi med ladug�rdens strukturer kr�ver en god yrkes- kunskap av producenten och den som planerar ladug�rdens konstruktion. S�kord: l�sdriftsf�hus, mj�lkning, mj�lkningsstationer, arbets�tg�ng, str�, kor, arbetss�kerhet, ergonomi, kreatursg�dsel, g�dselavl�gsning 59 Johdanto Karjam��r�lt��n suurien maidontuotantotilojen lukum��r� on moninkertais- tunut viime vuosien kuluessa. Vuonna 2003 maassamme oli runsaat 700 v�- hint��n 40 lypsylehm�n tuotostarkkailutilaa, joista noin 70 %:lla oli tuotanto- rakennuksena pihatto (Karttunen 2004). Tuotantoaan laajentavalla maitotilal- la korostuu tilan kaikkien t�iden kokonaisvaltaisen hallinnoinnin merkitys. P�ivitt�iset karjanhoitoty�t muodostavat suurimman osan, noin kaksi kol- masosaa, maitotilan vuosittaisesta ty�nmenekist� (Klemola ym. 2000). Na- vettat�iden ja muun muassa pihaton rakenteiden sek� lehm�liikenteen reittien toiminnallinen suunnittelu ja t�iden j�rkev� koneellistaminen ovat edellytyk- si� ty�nmenekin pysymiselle kohtuullisella tasolla. Lypsyn ty�nmenekki on perinteisess� parsi- ja asemalypsyss� 40�60 % p�i- vitt�isten navettat�iden kokonaisty�nmenekist�. Koneellistetussa ja karja- m��r�lt��n suuressa pihatossa ja my�s vastaavanlaisessa parsinavetassa voi lypsyn suhteellinen ty�nmenekki olla edell� mainittua suurempi. (Manninen ym. 2002). Ruokinta sek� lannanpoisto kyet��n automatisoimaan l�hes t�y- sin, jolloin lypsy vie valtaosan navetan rutiinit�ihin kuluvasta ty�ajasta. Lyp- syn automatisoinnilla kyet��n laskemaan navettat�iden p�ivitt�ist� kokonais- ty�nmenekki� noin kahdesta nelj��n tuntia verrattuna kahdesti p�iv�ss� ta- pahtuvaan parsi- tai asemalypsyyn (Karttunen & H�m�l�inen 2003). Aineisto ja menetelm�t Tutkimuksessa oli mukana 20 pihattotilaa, jotka olivat Suomen mittakaavan mukaan karjam��r�lt��n joko keskisuuria tai suuria. Tutkimuksen kohdeti- loista kahdeksantoista oli tyypillisi� perheviljelmi� ja kaksi tilaa oli hallinnol- liselta rakenteeltaan maatalousyhtym�. Pihatot oli rakennettu tai peruskorjattu ja laajennettu vuosina 1995�2001, joten ne vastasivat hyvin maamme vallit- sevaa pihattokantaa. Lypsyss� olleiden lehmien lukum��r� vaihteli tiloilla tutkimushetkell� 26�116 v�lill�, keskiluvun ollessa 46. Pihatossa olleiden lehmien lukum��r� vaihteli 37�123 v�lill� (Liite 1). Ty�tehoseuran ty�ntutkija teki tiloilla asemalypsyn, lypsylaitteiden sek� mahdollisen kokoomatilan pesun sek� navetan puhtaanapitot�iden ty�n- menekkitutkimukset. Puhtaanapitoty�t sis�lt�v�t lannanpoiston ja kuivituk- sen. Mahdollisuuksien mukaan selvitettiin my�s navetan muiden rutiinit�iden ty�nmenekki. Ty�ntutkimuksissa k�ytettiin tiedonkeruulaitetta. Kaikkien navettat�iden suoritustavat ja t�iss� k�ytetyt koneet selvitettiin ja kuvattiin. Kaikki ty�ntutkimukset tehtiin iltalypsyn aikana ja tilan normaalin ty�rutiinin mukaan. Ty�ntutkimuksissa edellytettiin, ett� ty�ntekij�t olivat kokeneita. Harvemmin toistuvien t�iden ty�nmenekin selvitt�miseksi tiloille j�tettiin kaavake, johon maidontuottajat kirjasivat yl�s esimerkiksi navetan kes�aika- 60 na teht�v��n vuosipuhdistukseen sek� lehmien sorkkahoitoon tai vasikoiden nupoutukseen kuluvan ty�ajan. Tulokset ja tulosten tarkastelu Tiloista nelj�ll�toista oli kalanruotoasema (Kuva 1), joissa oli yleisimmin 2x5 lypsypaikkaa. Kuudella tilalla oli automatisoitu ohikulkuasema eli niin sanot- tu autotandemasema, joista 2x4-lypsypaikkainen oli yleisin. Kalanruotoase- mista kaksi oli niin sanottuja swing-over -asemia (keskiputkiasenteinen), joissa on lypsypaikat molemmilla puolilla lypsysyvennyst�, mutta lypsimi� on vain puolet lypsypaikkojen m��r�st�. Yhdess� kalanruotoasemassa oli lypsypaikkoja vain toisella puolen lypsysyvennyst�. Tutkimustilojen lypsy- asemien tyypit ja koot ovat liitteess� 1. Kahdeksalla tilalla oli lypsyll� kaksi p��toimista lyps�j��. Yhdeks�ll� tilalla oli lypsyll� yksi p��toiminen ja yksi muiden navettat�iden ohella lypsyll� avustava henkil�. Lypsyll� avustavan henkil�n ty�panos vaihteli huomatta- Kuva 1. Kun lypsyasema sek� lypsyrutiinit on suunniteltu huolellisesti, on lyps�j�n ty�asento ergonomisesti oikea, riitt�v�n valaistuksen ansiosta n�- kyvyys lehm�n utareisiin on hyv�, ty�skentely on j�rjestelm�llist�, ripe�� ja ty�turvallista. Lypsypyyhesankot, tulpat ja muut v�lineet on k�tevint� sijoit- taa aseman keskell� kiskolla kulkevaan telineeseen. (Kuva: Mika Peltonen) 61 vasti tiloittain. Avustava ty�ntekij� osallistui aktiivisesti lehmien hakuun makuuparsista, odotusalueena toimivasta lantak�yt�v�n osasta tai erillisest� kokoomatilasta. Lis�ksi h�n huolehti lehmien ajamisesta pois lypsyasemalta. Kolmella tilalla lypsyst� vastasi yksi ty�ntekij�. Osalla ohikulkuaseman hankkineista tiloista oli asema varustettu lypsy� ja tuotostarkkailua helpottavilla lis�varusteilla. Osa oli hankkinut lypsyase- maansa kustannussyist� v�hemm�n varusteita. Muun muassa lehmien tunnis- tusj�rjestelmiss� oli eroja. Tutkimustiloilla esiintyneen automaatiotason vaih- telulla ei katsottu olevan merkityst� asemalypsyn kokonaisty�nmenekkiin. Lehm�liikenne Muutamilla tiloilla oli kokoomatila lypsyaseman vieress� (Kuva 2). Suurim- malla osalla tiloista lehmi� ajettiin rajatulle osalle lantak�yt�v�� odottamaan lypsy�. Porttien avulla varmistettiin, etteiv�t lypsetyt lehm�t p��sseet lyps�- m�tt�mien lehmien joukkoon. Yhdell� tilalla oli k�yt�ss� itse tehty ajolaite. Kuva 2. Noin viiden prosentin nousu v�hint��n kahden metrin matkalla ennen lypsyasemaa, suppilomainen ja suora sis��ntulo sek� hyv� n�kyvyys lypsy- asemalle nopeuttavat lehm�liikennett� huomattavasti. Lypsyaseman ja ko- koomatilan kastelu ennen lypsy� helpottaa puhdistusta painepesurilla lypsyn j�lkeen. (Manninen ym. 2002). (Kuva: Janne Karttunen) 62 Kalanruotoasemien ja ohikulkuasemien v�lill� oli selv� ero lehmien lypsy- asemaan vaihtoajassa. Lehmien vaihto sis�lt�� sen ty�ajan, joka k�ytet��n lehmien ajamiseen lypsyasemaan ja sielt� pois. Ohikulkuasemissa, jotka perustuvat yksil�lliseen lehm�liikenteeseen, ainoas- taan joitakin lehmi� t�ytyi ajaa lypsylle � lehm�t kulkivat p��s��nt�isesti t�ysin ajamatta. Tutkimustiloilla, joilla oli ohikulkuasema, vaihteli lehmien asemalle vaihtoon ja sielt� pois ohjaukseen kulunut aika keskim��rin 0,01� 0,22 min/lehm�/lypsykerta. Kalanruotoasemilla lehm�t vaihdettiin asemalle vasta, kun toinen puoli ase- masta oli saatu kokonaan lypsetty�. Lehm�ryhmi� piti l�hes poikkeuksetta ajaa asemalle, aseman sis�ll� ja sielt� pois. Tutkimustiloilla, joilla oli kalan- ruotoasema, vaihteli lehmien asemalle vaihtoon ja sielt� pois ohjaukseen kulunut aika keskim��rin 0,17�0,73 min/lehm�/lypsykerta. Asemalypsyn kokonaisty�nmenekki Lypsyn kokonaisty�nmenekin osuus kaikkiin navettat�ihin yhdell� lypsyker- ralla kuluneesta ajasta vaihteli kalanruotoasemilla 42�81 % v�lill�. Ohikul- kuasemilla vaihteluv�li oli 55�71 %. Kaikkien pihattojen keskiarvo oli 63 %. Liitteess� 1 on selvitetty, mitk� eri ty�vaiheet kuuluvat lypsyty�h�n. 0 100 200 300 400 0 50 100 150 Lehmi� lypsyss� Kokonaisty�nmenekki (henkil�ty�minuuttia) Kuva 3. Asemalypsyn (ei sis�ll� lypsimien, aseman ja mahdollisen kokooma- tilan loppupesua) kokonaisty�nmenekki vaihteli 45�55 lehm�n lypsyss� 93 ja 217 henkil�ty�minuutin v�lill� lypsykertaa kohti. 63 Asemalypsyn kokonaisty�nmenekki lypsylehm�� kohti vaihteli koko aineis- tossa 1,9�5,1 henkil�ty�minuutin v�lill�. Kalanruotoasemilla vaihteluv�li oli 2,5�5,1 ja ohikulkuasemilla 1,9�4,5 henkil�ty�minuuttia. Asemalypsyn ko- konaisty�nmenekki kasvaa selv�sti lehm�m��r�n kasvaessa, mutta tilojen v�lill� on hyvin suuri hajonta lypsyn ty�nmenekiss� erityisesti noin 45�55 lehm�n lypsyss� (Kuva 3). Jos oletetaan, ett� lypsyyn kuluu sama aika aamuin illoin vuoden ymp�ri, saadaan noin 50 lehm�n lyps�misen vuosity�nmenekiss� eroksi hitaimmin (48) ja nopeimmin (50) lyps�neiden tilojen v�lille noin 1 500 tuntia (Liite 1). Suoritusajan ty�nmenekki Parhaiten tilalla teht�v�� k�yt�nn�n ty�t� kuvaa suoritusajan ty�nmenekki, jossa standardiaikaan on lis�tty elpymis- ja h�iri�lis�. Liitteess� 2 on asema- lypsyn ja lypsylaitteiden pesun suoritusajan ty�nmenekkiluvut eri asematyy- peill�, lypsypaikkam��rill� sek� karjam��rill�. Ty�tehoseuran maataloustiedotteesta nro 550 (Peltonen & Karttunen 2002) l�ytyy tarkat m��ritelm�t muun muassa standardiajalle, elpymis- ja h�iri�li- s�lle. Tiedotteeseen on koottu kaikki t�ss� tutkimuksessa ker�tty ty�nmenek- kiaineisto, kuten muun muassa asemalypsyn kaikkien eri ty�vaiheiden stan- dardiajat sek� harvemmin toistuvien hoitot�iden ty�nmenekit. 162 157 200 196 192 182186 128 122 160 156 153 146 143 93 87 120 116 114 105 103 0 100 200 300 AT 2x3 AT 2x4 KR 2x4 KR 2x5 KR 2x6 KR 2x7 KR 2x8 1 lyps�j� 1,5 lyps�j�� 2 lyps�j�� min AT= autotandem KR= kalanruoto Lypsypaikkoja Kuva 4. Asemalypsyn (ei sis�ll� lypsimien, aseman ja mahdollisen kokooma- tilan loppupesua) suoritusajan ty�nmenekki erikokoisilla autotandem- ja ka- lanruotoasemilla. Lyps�jien lukum��r�: yksi p��toiminen, yksi p��toiminen ja yksi avustava tai kaksi p��toimista. Vaihteluv�li � 25 %. 64 Asemalypsyn suoritusajan ty�nmenekki� ei saa t�ysin puolittumaan lis��m�l- l� p��toimisten ty�ntekij�iden lukum��r�� yhdest� kahteen. Lypsy sis�lt�� aina valvontaty�t�, jonka katsotaan olevan henkil�m��r�st� riippumatonta ty�aikaa. Valvonta-ajan vaihtelu oli aineistossa 8�13 % koko lypsyajasta. K�yt�nn�ss� asemalypsyn suoritusajan kokonaisty�nmenekki voi helposti vaihdella 25 % suuntaan tai toiseen kuvassa 4 esitetyst� keskim��r�isest� � aineistossa vaihtelu oli osittain suurempaa. Autotandemeiden eli automatisoi- tujen ohikulkuasemien suoritusajan ty�nmenekki oli keskim��rin hieman alle minuutin lehm�� ja lypsykertaa kohti alhaisempi kuin kalanruotoasemien suoritusajan ty�nmenekki. Navettat�iden kokonaisty�nmenekki Navettat�iden kokonaisty�nmenekki (Kuva 5) kasvoi selv�sti hoidettavien lehmien lukum��r�n kasvaessa, mutta kokonaisty�nmenekki vaihteli huomat- tavasti tilojen v�lill�. Erityisen suurta vaihtelu oli tiloilla, joilla oli pihatossa noin 45�55 lypsylehm�� hoidettavana. Kyseisess� karjakokoluokassa vaihteli ero karjan hoitoon eniten ja v�hiten aikaa k�ytt�neiden tilojen v�lill� vuosita- solla noin 1 750�2 400 henkil�ty�tuntia, olettaen ett� ero s�ilyy samana aa- muin illoin vuoden ymp�ri. 0 100 200 300 400 500 20 40 60 80 100 120 140 160 Lehmi� pihatossa Kokonaisty�nmenekki (henkil�ty�minuuttia) Kuva 5. Kaikkien navettat�iden (mukaan lukien lypsy) kokonaisty�nmenekki vaihteli 45�55 lehm�n hoidossa 127 ja 354 henkil�ty�minuutin v�lill� lypsy- kertaa kohti. 65 Kaikkien navettat�iden kokonaisty�nmenekki vaihteli aineistossa v�lill� 2,3� 6,9 minuuttia pihatossa ollutta lehm�� ja lypsykertaa kohti. Karjakokoluokas- sa 45�55 lehm�� oli vaihtelu 2,8�6,9 minuuttia lehm�� ja lypsykertaa kohti. Puhtaanapitot�iden kokonaisty�nmenekki Puhtaanapitot�iksi laskettiin rutiinimaisesti aamuin illoin toistuvat pesut, lannanpoisto ja kuivitus. Pesuty� sis�lt�� lypsimien ja lypsyaseman sek� mahdollisen kokoomatilan pesut lypsyn j�lkeen. Lannanpoisto sis�lt�� ma- kuuparsien ja rakopalkkilattian (Kuva 6) kolauksen. Osassa pihatoista lanta- k�yt�vin� oli avokourut, joissa kulki lantaraappa ajastimen ohjaamana. T�l- l�in lannanpoisto sis�lt�� automatiikan valvonnan. P�ivitt�isess� kuivituksessa oli kaksi menetelm��. Kuiviketta joko vedettiin k�sikolalla makuuparren p��puolesta parteen sen puhdistuksen yhteydess� tai sit� levitettiin makuuparsiin niiden puhdistuksen j�lkeen k�sin kousalla saa- vista. Liitteess� 1 on pesuty�n ja lannanpoiston kokonaisty�nmenekit. Kuva 6. Pihatoissa tulee kiinnitt�� huomiota lantak�yt�vien puhtaana pitoon ja lehmien s��nn�lliseen sorkkahoitoon. Huolellisesti puhdistetulla ja kuivite- tulla parsimatolla lehm� makaa ja m�rehtii mielell��n suurimman osan p�i- v�st�. Lis�ksi utareet pysyv�t puhtaina, mik� nopeuttaa asemalypsy� ja edis- t�� maitohygieniaa erityisesti automaattilypsyss�. (Kuva: Mika Peltonen) 66 Puhtaanapitot�iden kokonaisty�nmenekki (Liite 1) vaihteli tilojen v�lill� 20,4�71,3 minuuttia lypsykertaa kohti. Pihatossa ollutta lehm�� ja lypsyker- taa kohti oli vaihtelu 0,17�1,65 minuutin v�lill�. Karjakokoluokassa 45�55 lehm�� oli vaihtelu 0,43�1,41 minuuttia pihatossa ollutta lehm�� ja lypsyker- taa kohti. Pelkk��n lannanpoistoon ja kuivitukseen k�ytetty kokonaisaika vaihteli 4,9 minuutista 50,6 minuuttiin lypsykertaa kohti. Pesut�ihin k�ytetty aika vaihteli 13,8 minuutista 58,5 minuuttiin lypsykertaa kohti. Yhteenveto Sek� asemalypsyn ett� navettat�iden kokonaisty�nmenekki kasvaa hoidetta- van lehm�m��r�n kasvaessa. Sen sijaan ty�nmenekin kasvun voimakkuus vaihtelee my�s nykyaikaisten, t�ss� tutkimuksessa mukana olleiden, pihatto- tilojen v�lill� hyvin paljon. Tilojen v�liset erot sek� asemalypsyn ett� navet- tat�iden kokonaisty�nmenekiss� ovat hyvin suuret, vaikka hoidettavana olisi likimain sama m��r� karjaa. Koko lypsyn sujuvuus ratkaistaan hyvin pitk�lle lehm�liikenteen j�rjestelyill� sek� lypsyrutiinien j�rkevyydell�. Lypsyaseman sis��ntulo- sek� ulosk�ynti- v�yl�t tulee mitoittaa ohjeiden (Manninen ym. 2002) mukaan. Sill�, saadaan- ko lehm�t tulemaan lypsylle vapaaehtoisesti ja mahdollisimman puhtaina, on suuri merkitys asemalypsyn kokonaisty�nmenekkiin. Suhteellisen puhtaita vetimi� ei tarvitse pest� l�pikotaisin lypsypaikkakohtai- sella k�sisuihkulla. Rutiininomaista vetimien pesua ei suositella, koska siin� on vaarana lantaveden kulkeutuminen vedinkanavaan ja maidon joukkoon. Lis�ksi jokaisen lehm�n pesuun kuluu ty�aikaa. Huolellinen vetimien puhdis- tus ja hieronta kahdella lypsypyyhkeell� lehm�� kohti riitt�� aikaansaamaan voimakkaan maidonlaskeutumisen (Manninen ym. 2002). T�m�n tutkimuksen perusteella oli suuri ero lehmien vaihtoajassa automati- soitujen ohikulkuasemien ja kalanruotoasemien v�lill� ensin mainitun eduksi. T�m� johtuu osaksi asematyyppien peruserosta: yksil�lliseen lehm�liikentee- seen perustuvissa ohikulkuasemissa ei yksitt�inen lehm� pys�ytt�nyt koko lehm�liikennett�, kuten ryhm�liikenteeseen perustuvissa kalanruotoasemissa l�hes poikkeuksetta k�vi useita kertoja lypsyn aikana. My�s sill�, jos lehm�t on opetettu kulkemaan asemalle ja sielt� pois vain k�skett�ess� tai ajettuna, on merkityst�. Kolmas syy eroihin lienee lehm�lii- kenteen reittien rakenteessa. Jos rakenteet on hyvin suunniteltu, ei lehmi� kokemusten mukaa tarvitse k�ske� eik� ajaa. Ajolaitteesta havaittiin olevan suurta hy�ty� lehmien ohjauksessa. 67 Tilojen v�liset erot 45�55 lypsylehm�n hoidon vuotuisessa kokonaisty�n- menekiss� voivat helposti vastata ty�tunneissa tavallisen toimistoty�t� teke- v�n henkil�n vuosity�tuntim��r�� (noin 1 800 tuntia). Erot tilojen v�lill� johtuvat muun muassa erilaisesta teknologiasta ja erilaisista ty�rutiineista liittyen lypsyyn, ruokintaan ja lannanpoistoon. Pienetkin erot ty�rutiineissa voivat merkit� p�iv�tasolla tunnin ja vuositasolla satojen tuntien lis�ty�n- menekki�. Rationaalisilla ty�menetelmill� ja teknologisesti sek� taloudellisesti j�rkevill� konevalinnoilla kyet��n alentamaan merkitt�v�sti navettat�iden ty�nmenek- ki� my�s nykyaikaisilla tiloilla. Kokonaisty�nmenekin ei tarvitse, mutta se voi, nousta m��r�llisesti tai laadullisesti kest�m�tt�m�ksi tuotannon laajen- nuksen yhteydess�. Nykyaikaisen teknologian tehokkaan ja ty�nmenekki� s��st�v�n k�yt�n ja navetan rakenteiden yhteensovittaminen vaatii tuottajalta ja navetan rakennesuunnittelijalta korkeaa ammattitaitoa. Kirjallisuus Karttunen, J. 2004. Maidontuottajien teknologiavalinnat suurissa tuotantoyk- sik�iss� � hyvinvointia hallinnoinnilla ja johtamisella? Teoksessa: Hoppo- nen, A. & Rinne, M. (toim.). Maataloustieteen P�iv�t 2004 [verkkojulkai- su]. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote no 19. P�ivitetty: 5.1.2004. Viitattu 1.2.2004. Saatavissa internetist�: http://www.agronet.fi/maataloustieteellinenseura/julkaisut/esi04/ma20.pdf ISBN 951-9041-47-8. Karttunen, J. & H�m�l�inen, M. 2003. Automaattilypsyn ty�nmenekki ja toi- minnallisuus � Ty�n luonteen muutos lypsyrobotin my�t�. Ty�tehoseuran maataloustiedote (563) 12/2003. Rajam�ki: Ty�tehoseura. 8 s. ISSN 0782�6788. Klemola, E., Pihamaa, P. & Heikkil�, A�M. 2000. Laajentavan lypsykarjatilan tuotannon ja ty�nk�yt�n suunnittelu. Ty�tehoseuran julkaisuja 375. Raja- m�ki: Ty�tehoseura. 88 s. ISBN 951�788�312�9. Kynt�j�, J. 2003. Tuotosseurannan tulokset ja lehmien rehunkulutus vuonna 2002. Nauta 3:30�33. Manninen, E., Koskim�ki, O., Laitinen, K., Pitk�ranta, J., Kivinen, T., Lehti- nen, J. & Tertsunen, S. 2002. Pihaton lypsyj�rjestelm�t. MTT:n selvityksi� 17. Vihti: MTT. 53 s. ISBN 951�729�710�6 (verkkojulkaisu). Saatavissa internetist�: http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts17.pdf Peltonen, M. & Karttunen, J. 2002. Lypsyn ja puhtaanapitot�iden ty�nmenek- ki pihatossa � ty�menetelm�t ja toiminnallisuus. Ty�tehoseuran maatalo- ustiedote (550) 10/2002. Rajam�ki: Ty�tehoseura. 12 s. ISSN 0782�6788. 68 Liitteet Liite 1. Navettat�iden kokonaisty�nmenekki sis�lt�� kaikki navetan rutiinity�t. Lypsyty�n kokonaisty�nmenekki sis�lt�� lehm�liikenteen ohjauksen, lypsyn aloittelu- ja lopetteluty�t, lypsyn eri ty�vaiheet ja lypsyn valvonnan. Pesuty�n kokonaisty�nmenekki sis�lt�� lypsimien ja lypsyaseman sek� mahdollisen kokoomatilan pesut. Lannanpoiston kokonaisty�nmenekki sis�lt�� my�s p�ivitt�isen kuivituksen ty�nmenekin. Suurimmat ja pienimm�t arvot korostet- tu. Lehm�m��r� Navettaty�t Lypsyty� Pesuty� Lannanpoisto Lypsyaseman tyyppi Le hm i� ly ps ys s� , k pl Le hm i� p ih at os sa , k pl M ak uu pa rs ia , k pl K ok on ai sa ik a, m in A ik a/ ly ps et ty le hm �, m in K ok on ai sa ik a, m in Ly ps yn o su us k ok o ty �s t� , % A ik a/ ly ps et ty le hm �, m in K ok on ai sa ik a, m in A ik a/ ly ps et ty le hm �, m in K ok on ai sa ik a, m in A ik a/ le hm �, m in K al an ru ot o A ut om at is oi tu o hi ku lk u 26 46 50 127 4,9 81,3 64,1 3,1 17,9 0,69 11,7 0,25 2x5 28 43 45 259 9,3 142,8 55,0 5,1 26,8 0,96 41,2 0,96 2x4 30 39 54 164 5,5 116,7 71,2 3,9 30,3 1,01 6,7 0,17 2x5 31 39 41 208 6,7 100,9 48,4 3,3 27,0 0,87 37,5 0,96 2x4 32 44 44 191 6,0 119,0 62,2 3,7 19,2 0,60 28,7 0,65 2x5 35 37 37 222 6,3 152,8 69,0 4,4 14,7 0,42 10,0 0,27 1x71) 39 39 --- 247 6,3 163,2 66,0 4,2 13,5 0,35 42,9 1,10 2x5 44 66 72 262 6,0 111,2 42,4 2,5 24,3 0,55 47,0 0,71 2x62) 45 63 75 145 3,2 95,9 66,1 2,1 14,7 0,33 18,9 0,30 2x4 45 45 56 259 5,8 182,4 70,3 4,1 31,8 0,71 20,0 0,44 2x5 48 51 63 354 7,4 216,9 61,2 4,5 21,4 0,45 50,6 0,99 2x3 49 49 55 209 4,3 143,4 68,5 2,9 16,4 0,33 17,0 0,35 2x5 50 54 61 157 3,1 93,4 59,4 1,9 13,8 0,28 9,5 0,18 2x4 50 50 50 239 4,8 148,5 62,0 3,0 18,5 0,37 40,9 0,82 2x6 51 60 60 296 5,8 161,5 54,6 3,2 25,8 0,51 36,7 0,61 2x3 54 61 60 196 3,6 122,8 62,6 2,3 15,6 0,29 17,7 0,29 2x4 56 83 74 298 5,3 185,8 62,4 3,3 23,7 0,42 28,4 0,34 2x8 60 72 72 378 6,3 224,4 59,4 3,7 58,5 0,97 --- --- 2x82) 70 70 70 280 4,0 199,0 71,1 2,8 25,8 0,37 26,7 0,38 2x4 116 123 --- 394 3,4 319,8 81,2 2,8 15,5 0,13 4,9 0,04 2x7 1) yksipuoleinen 2) swing-over 69 Liite 2. Asemalypsyn ja lypsylaitteiden pesun suoritusajan ty�nmenekki (Pel- tonen & Karttunen 2002). 1 lyps�j� min/lehm�/vrk Lehmi�, kpl 30 50 70 90 Ohikulku 2x3 6,99 6,47 6,25 6,13 2x4 6,77 6,26 6,04 5,91 Kalanruoto 2x4 8,51 8,00 7,78 7,66 2x5 8,34 7,83 7,61 7,49 2x6 8,16 7,65 7,43 7,31 2x7 7,93 7,42 7,20 7,08 2x8 7,79 7,27 7,05 6,93 2 lyps�j�� min/lehm�/vrk Lehmi�, kpl 30 50 70 90 Ohikulku 2x3 3,95 3,69 3,58 3,52 2x4 3,73 3,47 3,36 3,30 Kalanruoto 2x4 5,05 4,79 4,68 4,62 2x5 4,87 4,62 4,51 4,45 2x6 4,78 4,53 4,42 4,35 2x7 4,43 4,17 4,06 4,00 2x8 4,36 4,10 3,99 3,93 Elpymislis�% 4 H�iri�lis�% 4 LYPSYLAITTEIDEN PESU min/lehm�/vrk Lehmi�, kpl 30 50 70 90 Lypsimet 0,50 0,30 0,21 0,17 Lypsyv�lineet (astiat ym.) 0,29 0,17 0,12 0,10 Lypsyliinat 0,23 0,14 0,10 0,08 Lypsyasema 0,81 0,49 0,35 0,27 Huoltotilojen puhdistus 0,13 0,08 0,06 0,04 Elpymislis�% 6 H�iri�lis�% 4 70 Yksikk�koon kasvattaminen sek� ymp�rist�selvitys suurella lypsykarjatilalla Jaana Uusi-K�mpp� MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Ymp�rist�ntutkimus, 31600 Jokioinen, jaana.uusi-kamppa@mmt.fi Tiivistelm� Viime vuosina laajentaneiden pihattotilojen is�nti� ja em�nti� haastateltiin. Heid�n kokemuksiaan pihaton rakentamisesta, el�inm��r�n lis��misest� ja karjan sopeutumisesta pihattoon kirjattiin yl�s tilak�ynnin yhteydess� kev�t- talvella 2002. Suurten pihattotilojen ymp�rist�nhoidon ja j�tteiden hy�tyk�y- t�n tasoa selvitettiin k�ytt�m�ll� ProAgria Maaseutukeskusten omistamaa Karjatilan Ymp�rist�mittaria. Mittarin avulla voidaan m��ritt�� mm. kasvin- viljelyn, vesi- ja j�tehuollon sek� maisemanhoidon kehityskohteet tilalla. Ymp�rist�selvityksen lis�ksi pihattojen l�hell� olevista ojista otettiin vesi- n�ytteit� ravinne- sek� hygieniam��rityksi� varten kev��ll� 2002 ja 2003. Ymp�rist�mittarin mukaan ymp�rist�nhoito oli suurilla pihattotiloilla keski- m��rin hoidettu hyvin. T�m� vastasi aiemmin pienill� ja keskisuurilla lypsy- karjatiloilla saatuja tuloksia. Lantavarastojen ja jaloittelutarhojen mitoitus ja kunto oli hyv� tai erinomainen 80 %:lla suurista pihattotiloista. Ongelmia oli lannan levityksess�. Puolella tiloista lannan levityskaluston kunto ja levitys- tasaisuus oli hyv� tai erinomainen, mutta vain joka viides tila sijoitti lannan tai multasi sen nelj�n tunnin kuluessa levityksest�. Maitohuonej�tevedet joh- dettiin p��s��nt�isesti lietes�ili��n. Asuinrakennuksen j�tevedet johdettiin useimmiten sakokaivojen kautta ymp�rist��n. Yli puolella tiloista oli vaike- uksia ker�yskelpoisen j�tteen uusio- ja hy�tyk�yt�ss�. Ongelmia oli mm. maatalouden j�temuovien, kuten lannoitesuurs�kkien, s�il�rehun kiristekal- vojen ja aumakalvojen, kierr�tyksess�, koska niille oli vaikea l�yt�� vastaan- ottajaa l�hiseudulta. Ymp�rist�mittarin mukaan 70 % tiloista hoiti maisemaa hyvin tai erinomaisesti. Pihaton l�hiymp�rist�st� ker�tyiss� vesin�ytteiss� fosfori- ja typpipitoisuuk- sien sek� ulostesaastumista kuvaavien mikrobien tiheyksien vaihtelu oli suur- ta. Ammoniumtypen, kokonaisfosforin ja -typen pitoisuudet sek� ulostesaas- tumista kuvaavien mikrobien tiheydet olivat toisinaan suuria pihaton ymp�- rist�st� ker�tyiss� vesiss�. Suurimmat ravinnepitoisuudet ja mikrobitiheydet mitattiin vesist�, jotka oli ker�tty jaloittelutarhan, viem�rin, lantalan tai s�il�- rehuauman l�heisyydest�. Sulfiittia pelkist�v�t klostridit ja kolifaagit n�ytti- v�t kuvaavan parhaiten ulostesaastuntaa vesiss�. Avainsanat: lypsykarjatilat, pihatot, ymp�rist�selvitys, hajakuormitus, fosfo- ri, typpi, vesihygienia, mikro-organismit, j�tteiden k�sittely 71 �kad enhetsstorlek samt milj�- utredning p� stora mj�lkkreatursg�rdar Jaana Uusi-K�mpp� MTT (Forskningscentralen f�r jordbruk och livsmedelsekonomi), Milj�forskning, 31600 Jokioinen, jaana.uusi-kamppa@mtt.fi Sammandrag Husb�nder och v�rdinnor vid g�rdar med l�sdriftsf�hus som utvidgat produktionen under senare �r intervjuades. Deras �sikter om l�sdriftsf�husets byggande, ut�kningen av antalet djur och boskapens anpassning till l�sdriftsf�huset antecknades i samband med bes�k p� g�rdarna p� v�rvintern 2002. Niv�n f�r milj�v�rden och �teranv�ndningen av avfall klarlades med ProAgria Lantbrukss�llskapets Milj�m�taren f�r kreatursg�rdar. Med m�taren kan fastst�llas bl.a. hur v�xtodling, vatten- och avfallshantering samt landskapsv�rd kan utvecklas p� g�rden. Ut�ver milj�utredningen togs i diken n�ra l�sdriftsf�huset vattenprover f�r analys av b�de n�rings�mnen och hygien p� v�ren 2002 och 2003. Milj�m�taren utvisade, att milj�v�rden allm�nt taget hade beaktats v�l p� g�rdarna med l�sdriftsf�hus. Resultaten svarade mot dem vilka tidigare f�tts p� mindre och medelstora mj�lkg�rdar. G�dsellagren och rastg�rdarna var r�tt dimensionerade och i gott eller utm�rkt skick p� 80 % av de stora g�rdarna med l�sdrift. Problem f�rekom med utbredningen av g�dsel. P� h�lften av g�rdarna var spridningsutrustningen bra eller utm�rkt, och g�dseln s�ledes j�mnt utspridd, men endast var femte g�rd placerade g�dseln eller myllade den inom fyra timmar fr�n utbredningen. Spillvattnet fr�n mj�lkrummet leddes i regel till g�dselbass�ngen. Bostadsbyggnadernas avloppsvatten leddes i regel via avs�ttningsbrunnar ut i milj�n. �ver h�lften av g�rdarna hade sv�righeter med cirkulering och �teranv�ndning av avfall. Problemen g�llde bl.a. cirkuleringen av avfallsplast s�som stora g�dselmedels�ckar, krympfilm och t�ckplast f�r ensilage, emedan det var sv�rt att finna mottagare i n�rheten. Milj�m�taren angav att 70 % av g�rdarna v�rdade landskapet v�l eller utm�rkt. Variationerna i fosfor- och kv�vehalter samt fekalmikrober var stora i de vattenprover som togs i n�rheten av l�sdriftsf�husen. Halterna av ammoniumkv�ve, totalfosfor och totalkv�ve samt fekalmikrober var emellan�t h�ga i de tagna vattenproverna. De h�gsta halterna av n�rings�mnen och mikrober uppm�ttes i vatten som tagits i n�rheten av kreaturens vistelseomr�de, avlopp, g�dselstad eller ensilageupplag. Clostrider vilka reducerar sulfit och colifager avspeglade b�st fekalbelastningen i vattnen. S�kord: mj�lkkreatursg�rdar, l�sdriftsf�hus, milj�utredning, diffus belastning, fosfor, kv�ve, vattenhygien, mikroorganismer, avfallshantering 72 Johdanto Yksikk�koon kasvun lypsykarjataloudessa ja lypsykarjatuotannon keskitty- minen tietyille alueille Suomessa on ep�ilty lis��v�n ymp�rist�kuormitusta alueellisesti. Toisaalta suurella tilalla, jolla on uusi tuotantorakennus ja riitt�- v�t lantavarastot, ymp�rist�nhoidon uskotaan olevan keskim��rin paremmin hoidettu kuin pienell� tilalla, jolla ei ole uusia tuotantov�lineit� ja -rakennuksia. Isoissakin tuotantoyksik�iss� voi tapahtua huomattavaa l�- hiymp�rist�n saastumista, jos esimerkiksi lietelantas�ili� rikkoutuu tai t�yttyy yli, lietelantaa levitet��n maan pintaan rantapellolla ennen rankkasadekuuroa tai jaloittelutarhan valumavesi� joutuu ymp�rist��n ritil�kaivonkannen j��- dytty�. Riskej� pyrit��n ennakoimaan mm. suuren tuotantorakennuksen ym- p�rist�lupaa my�nnett�ess�. T�ss� tutkimuksessa kartoitettiin suurten pihattotilojen ymp�rist�nhoitoa ProAgria Maaseutukeskusten Karjatilan Ymp�rist�mittarilla. Mittari on kehi- tetty ProAgria Kainuun Maaseutukeskuksessa 1990-luvulla (Kainuun Maa- seutukeskus ym. 2000). Tutkimuksessa mukana olleen 20 suuren pihattotilan ymp�rist�mittarituloksia verrattiin ProAgria Maaseutukeskusten aikaisemmin tekemiin ymp�rist�mittarituloksiin 20 keskikokoisella pihattotilalla. N�m� aikaisemmin tehdyt mittaritulokset saatiin ProAgria Kainuun Maaseutukes- kuksesta. Vertailussa k�ytettiin my�s 180 lypsykarjatilalta saatuja ymp�ris- t�mittarituloksia (Kainuun Maaseutukeskus ym. 2000). Suurista pihattotiloista aiheutuvaa vesist�kuormitusta tutkittiin ottamalla yli 100 vesin�ytett� pihattojen l�hiymp�rist�st� kev��ll� 2002 ja 2003. N�ytteis- t� tutkittiin liukoisen typen ja fosforin sek� kokonaistypen ja �fosforin pitoi- suudet. Lis�ksi tutkittiin hygieniaindikaattorien, kuten fekaalisten kolien, enterokokkien ja kolifaagien, tiheyksi� n�ytteiss�. Hankkeessa oli mukana 9 keskipohjalaista ja 11 pohjoissavolaista pihattoti- laa. Tilat olivat aktiivisesti mukana ymp�rist�n�ytteenotossa ja tilahaastatte- lussa, jossa keskusteltiin mm. pihaton rakentamiseen ja toimintaan liittyvist� asioista. Karjatilan ymp�rist�mittariin kuuluvat tilak�ynnit tekiv�t Maija Eerikkil� ProAgria Keski-Pohjanmaan Maaseutukeskuksesta sek� Panu Zit- ting ja Eljas Kotilainen ProAgria Pohjois-Savon Maaseutukeskuksesta. Pro- Agria Maaseutukeskusten yhdyshenkil�in� olivat Jaana Ingalsuo ja Lea Puumala ProaAgria Keski-Pohjanmaan Maaseutukeskuksesta sek� Tuomas Jokinen ja Eeva Lepp�nen ProAgria Pohjois-Savon Maaseutukeskuksesta. Vesi- ja sedimenttin�ytteiden ottamisesta vastasivat tutkimusmestarit Unto Nikunen MTT:n Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalta ja Pekka Issakainen MTT:n Pohjois-Savon tutkimusasemalta. ATK-suunnittelija Kaarina Gr�k avusti tutkimusdatan k�sittelyss� ja loppuraportin viimeistelyss�. Kiitokset kaikille tutkimuksessa mukana olleille henkil�ille. 73 Aineisto ja menetelm�t Tilahaastattelut Kullakin tilalla haastateltiin is�nt�� ja em�nt�� kev�ttalvella 2002. Haastatte- lun aikana kirjattiin yl�s is�nt�parin kokemuksia pihaton rakentamisesta, el�inten siirrosta pihattoon, lehm�luvun kasvattamisesta ja yksikk�koon kas- vun vaikutuksista peltoviljelyyn ja tilanhoitoon. Karjatilan ymp�rist�mittari Tutkimuksessa mukana olleille pihattotiloille ProAgria Pohjois-Savon Maa- seutukeskus ja ProAgria Keski-Pohjanmaan Maaseutukeskus tekiv�t Karjati- lan Ymp�rist�mittariselvityksen vuodenvaihteessa 2002�2003. Ymp�rist�- mittari jakautuu kolmeen osioon: (1) kasvinviljely, (2) vesi- ja j�tehuolto sek� maisemanhoito ja (3) el�inten hyvinvointi. Kustakin osiosta annetaan pisteit� sen mukaan, kuin tilan ymp�rist�nhoito edellytt��. Kasvinviljelyosi- on maksimipisteet ovat 60 ja kahden muun osion maksimipisteet 20. Siten ymp�rist�mittarin kokonaispisteiden maksimim��r� on 100. Kunkin osion tai ymp�rist�mittarin kokonaispisteiden mukaan tilan ymp�rist�asiat jaetaan nelj��n luokkaan: 0�25 % kokonaispistem��r�st� vastaa arvosanaa heikko (IV lk), 25�50 % tyydytt�v�� (III lk), 50�75 % hyv�� (II lk) ja 75�100 % erinomaista (I lk). K�yt�ss� oli ProAgria Maaseutukeskusten omistama oh- jelma Ymi 3,0. Suurilla pihattotiloilla saatuja tuloksia verrattiin ProAgria Kainuun Maaseutukeskuksen vuosina 1998�2000 tekem��n ymp�rist�mitta- riselvitykseen, jossa oli ollut mukana 20 pihattotilaa. Aikaisempi selvitys oli tehty Ymi 2,0:lla, jonka tulokset eiv�t ole aivan yhdenmukaiset uuden versi- on tulosten kanssa. Varsinkin kasvinviljelyosiosta sai aikaisemmin helposti yht� luokkaa paremman tuloksen kuin nyt k�yt�ss� olleella versiolla. 20 pie- nen tai keskikokoisen pihattotilan tulosraportti saatiin ProAgria Kainuun Maaseutukeskuksesta. Vesin�ytteet Kaikkiaan 19 tilalta otettiin yhteens� 113 vesin�ytett� vuosina 2002�2003. N�ytteet ker�ttiin kev�tvalunnan aikana, koska muulloin valunta oli v�h�ist� pienen sadem��r�n takia. N�ytteenottopaikkoina olivat avo- ja salaojat, l�hi- j�rvi ja sadevesikaivot. N�ytteenottopaikat olivat pellon, laitumen, jaloittelu- tarhan, asfalttipihan, s�il�rehuauman, talouskeskuksen, viem�riputken, imey- tyskent�n tai lantalan vaikutuspiiriss�. Vesin�ytteist� m��ritettiin liukoinen fosfori eli ortofosfaattifosfori (PO4-P), kokonaisfosfori, ammoniumtyppi (NH4-N), nitraattityppi (NO3-N) ja koko- naistyppi suomalaisia standardimenetelmi� (SFS 3025, SFS 3026, SFS 3030, SFS 3031, SFS 3032) noudattaen. Ortofosfaattifosforin m��rityksi� varten 74 n�ytteet suodatettiin kalvolla (Nuclepore� Polycarbonate, huokoskoko 0,2 �m). Nitraatti- ja ammoniumtypen m��rityksiss� k�ytettiin Sartorius nitrate -kalvoja (Sartorius CAN, huokoskoko 0,45 �m). Ravinnepitoisuuksien lis�ksi vesin�ytteist� tutkittiin fekaaliset koliformiset bakteerit (44,5�C/21h; SFS 4088), fekaaliset streptokokit eli enterokokit (37�C/48h: SFS 3014) ja sulfiittia pelkist�v�t klostridit (37�C/44h; SFS-EN 26461-2). Somaattisten DNA- ja RNA-kolifaagien (bakteerivirusten) m��ri- tykseen k�ytettiin yksikerrostekniikkaa sek� is�ntin� E. coli ATCC 13706 ja E. coli ATCC 15597 (Grabow & Coubrough 1986 muunnoksella Rajala- Mustonen & Heinonen-Tanski 1992). Hygieniatulokset ilmoitetaan yksik�ss� pmy 100 ml-1 (pmy=pes�kkeen muodostava yksikk�). Ravinne- ja hygienia- analyysit tehtiin MTT:n laboratoriossa Jokioisissa. Syksyll� 2003 otettiin 24 sedimenttin�ytett� avo-ojista (Life for Lakes 2002). N�ytteet otettiin samoista paikoista, joista oli kev��ll� otettu vesin�ytteet. Tarkoituksena oli verrata sedimenttien helppoliukoisen fosforin ja aikaisem- min samoista paikoista otettujen vesin�ytteiden PO4-P-pitoisuuksien yhteytt�. Sedimenttin�ytteist� tehtiin viljavuusanalyysi uuttamalla n�ytteet happamalla (pH 4,65) ammoniumasetaattiliuoksella (Vuorinen ja M�kitie 1955). Tulokset ja tulosten tarkastelu Tilahaastattelut Viljelij�iden mukaan pihatto valittiin sen takia, ett� lyps�minen on lypsyase- malla helpompaa kuin parressa. Lis�ksi hyvin suunnitellussa pihatossa leh- m�t p��sev�t vapaasti liikkumaan ja niill� on riitt�v�sti tilaa makuuparsissa. My�s ilmanlaatu on uudessa pihatossa parempi kuin vanhassa parsinavetassa. Muutamalla tilalla tavoitteena oli my�s viljelij�pariskunnan toimeentulon turvaaminen, niin ettei kummankaan tarvinnut l�hte� t�ihin tilan ulkopuolel- le. Yksikk�kokoa kasvatettiin my�s siksi, ett� voitiin palkata ulkopuolinen ty�ntekij� ja siten saada viljelij�perheelle lis�� vapaa-aikaa. Kun tilalla ty�s- kenteli vakituisesti kolme henkil��, is�nt�pari saattoi helpommin l�hte� yh- teiselle lomalle lomittajan ja vakituisen karjanhoitajan j��dess� hoitamaan karjaa. Usein my�s is�nt�parin vanhemmat tai omat lapset avustivat tilan t�iss�. Ty�voiman heikon saatavuuden takia muutamalla tilalla harkittiin lypsyrobotin hankkimista. Kolmivuotisen tutkimuksen aikana lypsyrobotti hankittiinkin nelj�lle tilalle. Lis�ksi yhdelle tilalle suunniteltiin ensiksi kol- men lypsyrobotin ja my�hemmin viel� nelj�nnen robotin hankintaa. Kaksi pihattoa oli rakennettu kahden tilan yhteisomistukseen. T�ll�in tilan ty�t, kuten kiimantarkkailu, peltoviljelyn suunnittelu, koneiden huoltoty�t ja kirjanpito voitiin jakaa eri henkil�ille. Navettavuorot jaettiin viljelij�paris- 75 kunnittain, jolloin navetassa tarvitsi ty�skennell� esimerkiksi vain joka toinen viikko. Rakentamisajan ty�t Pihaton rakentaminen oli kiireist� aikaa viljelij�perheess�. Is�nt� huolehti rakennustarvikkeiden hankinnasta ja tarjouspyynn�ist�. Monen mielest� ra- kennusasioissa olisi tarvinnut esimerkiksi konsulttia kertomaan, mist� mit�- kin tarviketta saa ja mit� ty�maalla milloinkin tarvitaan. Rakennust�iden lis�ksi is�nt� hoiti tilan normaalit viljelysty�t, kuten rehun- teon, kylv�t ja puinnit. Tiloilla oli yleens� yksi tai useampi kirvesmies joko koko rakentamisajan tai osan siit�. Tilalla saattoi olla my�s maatalousharjoit- telija tekem�ss� peltoviljely- ja navettat�it� sek� avustamassa rakennuksella. My�s em�nn�t olivat kovilla rakentamisen aikana. Kun is�nt� oli rakennuk- sella, em�nn�lle j�i suurempi vastuu el�intenhoidosta ja lypsyst�. Rakentami- sen aikana kasvatettiin lis�� lehmi� pihattoon joko naapureilta vuokratuissa tai omissa vanhoissa rakennuksissa. Nuorkarjaa saatettiin k�yd� hoitamassa pari kertaa p�iv�ss� muutaman kilometrin p��ss�. Normaalien kotitaloust�i- den ja lasten hoidon lis�ksi rakennusmiehille ja talkoov�elle piti laittaa ruoka. Illalla em�nt� ja lapset saattoivat viel� avustaa is�nt�� rakennusj�tteiden sii- vouksessa pihattoty�maalla. El�inm��r�n lis�ys Uuteen pihattoon mahtui kaksin- tai kolminkertainen el�inm��r� vanhaan parsinavettaan verrattuna. El�imi� hankittiin ostamalla hiehoja tai lehm�- vasikoita, joita kasvatettiin rakentamisen aikana laitumella, vanhoissa raken- nuksissa tai vuokratiloissa. Jonkin verran ostettiin my�s lehmi� tai lopettavia karjoja. El�inten hankintaan saatettiin k�ytt�� suuriakin rahasummia. El�imi� ostettaessa riskin� oli el�intautien kulkeutuminen tilalta toiselle. Esimerkiksi Pohjanmaalla RS-virus kulkeutui monelle tilalle ostoel�inten mukana. Parilla tilalla k�ytettiin ainoastaan vain omalla tilalla kasvatettuja el�imi�. Lis�ksi kolme tilaa oli kokeillut alkionsiirtoa jalostusty�ss�. Viljelij�iden mielest� parsinavetasta ostetuille lehmill� oli pihatossa enem- m�n ongelmia kuin hiehoilla. Hiehot oppivat vanhoja lehmi� nopeammin pihaton toiminnot, kuten kioskilla ja lypsyll� k�ynnin tai ruokintapaikalle ja makuuparsiin menon, koska ne olivat uteliaita ja vetreit� liikkumaan. 76 Karjan sopeutuminen pihattoon El�imet tottuivat varsin nopeasti uuteen rakennukseen. Ensimm�inen p�iv� pihatossa niilt� kului ihmetelless�. Ensimm�iset lypsyt olivat vaikeita ja mai- toa saattoi herua vain muutama litra lehm�� kohti. Parissa p�iv�ss� lehm�t kuitenkin tottuivat lypsyasemaan ja maitom��r�t kasvoivat. Jos pihattoon tuotiin toinen karja my�hemmin, ongelmia saattoi synty� pihattoon kotiutu- neiden el�inten ja uusien tulokkaiden v�lill�. Hiehot pit�isi tuoda pihattoon 3�4 kk ennen poikimista, jotta ne ehtisiv�t tottua muihin lehmiin ja pihaton toimintoihin. Lehm�t muutettiin uuteen pihattoon yleens� syksyll� tai vuoden vaihteessa. Karjan todettiin sopeutuvan pihattoon parhaiten laidunkaudella tai heti sen j�lkeen. Laiduntaneet lehm�t eiv�t loukkaantuneet yht� helposti kuin par- sinavetassa paikallaan seisoneet lehm�t ja ne oppivat nopeasti peruuttamaan ruokintakioskilta ja makuuparresta. My�s arvoj�rjestys oli jo laitumella selvi- tetty, joten pihatossa ei tarvinnut en�� selvitell� j�rjestyst�. Rakenteen puolesta pihattoon sopivat parhaiten pienet korkeajalkaiset lehm�t, joilla on hyv� utarerakenne. Isot lehm�t ovat kankeita, liukastelevat eiv�tk� jaksa tai viitsi tarpeeksi usein k�vell� sy�m��n. V�kirehukioskien toiminnassa oli ongelmia, joita ei aluksi oltu huomattu. Kuudella tilalla oli seosrehuruokinta, joka todettiin hyv�ksi alkukokeilujen j�lkeen. Laiduntaminen oli yleist� muutamaa tilaa lukuun ottamatta. Pihatosta iso karja on helpompi laskea laitumelle kuin parsinavetasta. Osalla tiloista laiduntaminen oli p��asiassa jaloittelua pienell� laidunalueella, jolloin karja sai vapaasti kulkea laitumelle ja pihattoon sy�m��n rehua. Talous Taloudellinen tulos pihatossa oli aluksi monella tilalla huonompi kuin las- kelmissa oli arvioitu. Pihaton valmistuessa laskuja on paljon, vaikka pihaton taloudellinen tulos ei ollutkaan viel� kasvanut odotetulla tavalla. Arvioitua heikompaan tulokseen saattoi olla useita syit�. Keskituotos laskee usein ra- kentamisen aikana, kun ei ole riitt�v�sti aikaa kiimantarkkailuun, oikea- aikaiseen rehuntekoon, lehmien laiduntamiseen tai sorkkien hoitoon. Poiki- misv�li saattaa olla normaalia pitempi, kun lehmien halutaan poikivan vasta pihatossa. El�inm��r�� lis�tt�ess� pienituotoksisia lehmi� ei poisteta, vaikka tuotettu maitom��r� saattaa ylitt�� reippaasti maitokiinti�n. My�s maitokiin- ti�iden ostaminen ja vuokraaminen on kallista. Yksikk�kokoa kasvattavilla tiloilla joudutaan my�s ostamaan, vuokraamaan tai raivaamaan lis�maata, jotta lannan levityst� varten olisi riitt�v�sti peltoa. 77 Utaretulehduksia oli joillakin tiloilla enemm�n pihattoon siirrytt�ess� kuin vanhassa navetassa. Lehm�t stressaantuvat muutosta ja bakteerit saattavat pihatossa kulkeutua helpommin muihin lehmiin kuin parsinavetassa. Toisaal- ta osalla tiloista ensimm�isen vuoden aikana pihatossa ei todettu lainkaan utaretulehduksia tai ei ainakaan yht��n enemp�� kuin vanhassa navetassa. Osa tiloista lypsi soluttavat lehm�t viimeiseksi. Joidenkin mielest� parsimatot v�hensiv�t hiertymi� ja sit� kautta my�s utaretulehdusten esiintymist�. Ymp�rist�mittarin tulokset ProAgria Kainuun Maaseutukeskuksella oli vuosina 1998�2000 Ymp�rist�- mittarihanke, jossa oli mukana my�s 20 pihattotilaa. Niiden keskim��r�inen el�inyksikk�m��r� oli 27 (Kainuun Maaseutukeskus ym. 2000). Nyt tehdyss� tutkimuksessamme keskim��r�inen el�inm��r� tiloilla oli tuohon selvityk- seen n�hden kolminkertainen (84 ey). Vastaavasti pihattotilojen keskim��r�i- nen peltoala oli yli kaksi kertaa suurempi suurilla pihattotiloilla (87 ha) kuin aikaisemmassa selvityksess� (36 ha). My�s el�intiheys oli suurempi suurilla pihattotiloilla (0,96 ey/ha) kuin aikaisemmassa selvityksess� (0,74 ey/ha). Nurmen osuus peltoalasta oli hieman pienempi suurilla pihattotiloilla (62 %) kuin aikaisemman selvityksen tiloilla, jossa nurmella oli 80 % peltoalasta. Sen sijaan viljan osuus peltoaslasta oli kaksinkertainen suurilla pihattotiloilla (33 % peltoalasta) verrattuna aikaisemman tutkimuksen tilojen lukuun (15 %). Keskim��rin tilat saivat yli 50 % maksimipisteist� kaikilla kolmella osa- alueella: 1) kasvinviljely, 2) vesi- ja j�tehuolto sek� maisemanhoito ja 3) el�inten hoito ja navetan olosuhteet (Kuva 1). Suurilla pihattotiloilla piste- m��r� oli hieman pienempi kuin aikaisemmissa luokituksissa. Syyn� t�h�n oli se, ett� uudella Ymi 3:lla tehdyt luokitukset antavat peltoviljelyosiossa v�hemm�n pisteit� kuin aikaisemmin Ymi 2:lla tehdyt luokitukset. Kasvinviljely Kasvinviljely on ymp�rist�mittarin osa-alueista laajin. Se k�sitt�� peltovilje- lyn suunnittelun ja k�yt�nn�n toteuttamisen, karjanlannan varastoinnin ja k�sittelyn, s�il�rehun varastoinnin sek� ravinteiden hyv�ksik�yt�n portti- ja peltotaseessa. Kasvinviljelyosiossa tilojen keskim��r�inen pistem��r� oli 31,4 (vaihteluv�li 22�43) maksimipistem��r�n ollessa 60. Luokitusjakauma kasvinviljelyss� on esitetty kuvassa 2. 78 31 39 43 38 60 13 13 13 13 20 15 15 16 12 20 0 20 40 60 80 100 Suuret pihatot, 20 kpl v. 2003 Pienet pihatot, 20 kpl 1998�2000 Kylm�- pihatot, 5 kpl 1998�2000 Lypsykarjatilat, 180 kpl 1998�2000 Maksimi Pistem��r� Kasvinviljely Vesi- ja j�tehuolto El�inten hoito ja navetanolosuhteet 59 67 72 63 100 Kuva 1. Ymp�rist�mittarin keskiarvopisteet suurilla ja pienill� pihattotiloilla, kylm�pihattotiloilla ja lypsykarjatiloilla. Vuosina 2002�2003 luokitukset tehtiin Ymi 3:lla. Aikaisemmat luokitukset oli tehty Ymi 2:lla. Maksimipisteet on esi- tetty oikeassa reunassa olevalla pylv��ll�. 0 20 40 60 80 100 Ma an ku nto ja ho ito La nta va ra sto t Vi lja vu us tut kim us Oj itu s La nta -a na lyy si Vi lje lys uu nn ite lm a Le vit ys m� �r �t La nn an le vit ys La nn oit tee n l ev ity s Vi lje lys ka rtt a Le vit ys aja nk oh ta Mu lta us no pe us Po rtt ita se Ka rja - ja la nta tas e Ka sv ins uo jel u Su oja ka ist at Ka sv ipe itte isy ys S� il� re hu va ra sto t Pe lto tas e % Heikko IV-lk Tyydytt�v� III-lk Hyv� II-lk Erinomainen I-lk Kuva 2. Luokitusjakauma kasvinviljelyss� 20 suurella pihattotilalla. 79 Lantavarastot ja jaloittelutarhat Lantavarastoista 70 % t�ytti 12 kk:n varastointivaatimuksen (II lk). 10 %:lla tiloista lantala oli katettu (I lk). Katetun lantavaraston lis�ksi jaloittelutarhan tuli olla ohjeiden mukainen, sek� laitumelle vievien kulkuv�ylien ja kiintei- den ruokintapaikkojen pohjat sellaisia, ett� niilt� voitiin koota lanta lantalaan (I lk). Lanta-analyysit ja kirjallinen viljelysuunnitelma Lannan kokonaistyppi, liukoinen typpi, kokonaisfosfori ja kalium selvitettiin v�hint��n 5 vuoden v�lein 80 %:lla tiloista (III lk). 15 %:lla tiloista tehtiin vuosittain ruokinnan ravinnetase ja lantatasetta my�s verrattiin lanta- analyysiin (II lk). Kirjallinen viljely- ja lannoitesuunnitelma lohkokohtaisesti tehtiin vuosittain ennen kalkin ja lannoitteiden hankintaa (II lk) 60 %:lla tiloista. Lopuilla 40 %:lla tiloista tehtiin kyseinen suunnitelma hy�dynt�en 3�5 vuoden vilje- lykiertosuunnitelmaa (I lk). V�kilannoitteiden levitys V�kilannoitteiden levityksess� oli enemm�n vaihtelua tilojen v�lill� kuin karjanlannan levitt�misess�. 45 %:lla tiloista lannoitteen levitys hoidettiin erinomaisesti. T�ll�in kiertokoe tehtiin lannoitetyypin muuttuessa, k�ytettiin vaahtomerkitsint� sek� k�ytettiin konetta, jolla lannoitem��r� oli tarkasti s��dett�viss� eik� lannoitetta heitet� sivulle (I lk). Keskipakoslevitin, jolla lannoite voidaan levitt�� tasaisesti (III lk), oli k�yt�ss� 30 %:lla tiloista. Kes- kipakoslevitint�, jossa ei ole tarkkaa s��t�mahdollisuutta (IV lk) k�ytettiin viel� 25 %:lla tiloista. Karjanlannan levitys Karjanlannan levityskaluston kunto ja levitystasaisuus oli tyydytt�v� 65 %:lla tiloista (III lk). Letkulevitint� (II lk) k�ytettiin lietelannan ja virtsan kasvusto- levityksess� 35 %:lla tiloista. Ilmastettua tai anaerobik�sitelty� lietett� tai virtsaa levitettiin 40 %:lla tiloista kasvukauden aikana nurmen tai oraan pintaan, nurmea uusittaessa tai syysvil- jalle (II lk). Puolella tiloista levitettiin vetist� lietett� tai virtsaa kasvustoille kasvukauden aikana, nurmea uusittaessa tai syysviljalle (III lk). My�s lannan multausnopeudessa oli viel� parannettavaa useimmilla tiloilla. Vain yhdell� tilalla lanta mullattiin kahden tunnin sis�ll� levityksest� (II lk) ja kolmella tilalla 2�4 tunnin sis�ll� (III lk). 80 %:lla tiloista lanta mullattiin 80 vuorokauden kuluessa levityksest�. Nopea multaus on t�rke�, sill� jo 6 tunnin kuluessa 15�18 % naudan lietelannan liukoisesta typest� haihtuu ammoniak- kina ilmaan 3�10 �C:n l�mp�tilassa (Sommer ym. 1991). Porttitase, karjatase ja lantatase Porttitaseella kuvataan tilalle hankittujen tuotantopanosten ravinteiden ja tilalta poisvietyjen tuotteiden sis�lt�mien ravinteiden erotusta. Joka nelj�nnel- l� tutkimuksessa mukana olleella pihattotilalla porttitaseen typen hyv�ksi- k�ytt�prosentti oli yli 30 ja h�vikki alle 50 kg ha-1 (I lk). Yleens� luomutiloil- la porttitaseen tulos oli erinomainen. Puolella tiloista hyv�ksik�ytt� oli 20�29 % ja h�vikki 51�80 kg ha-1 (II lk). Viidenneksell� tiloista hyv�ksik�ytt� oli 10�19 % ja h�vikki 80�140 kg ha-1. Karjatasetta laskettaessa otetaan huomioon ravinteiden tulo karjaan kotoisista ja ostetuista rehuista sek� tilan ulkopuolelta hankituista el�imist�. Ravinteita poistuu karjasta el�intuotteissa ja myyt�viss� el�imiss�. Karjataseen avulla saadaan selville rehujen ravinteiden hyv�ksik�ytt�aste sek� lantaan erittyvien ravinteiden m��r�. Lantatase tarkoittaa el�imist� lantaan erittyvien ja lannas- sa peltoon levitettyjen ravinteiden erotusta. (Rajala ym. 2001) Joka viidennell� tilalla karja- ja lantataseen arviointi oli hoidettu erinomaises- ti. T�ll�in karjataseen typen h�vikki oli alle 100 kg ey-1 ja hyv�ksik�ytt�pro- sentti yli 25. Lis�ksi karjataseen ja peltotaseen kautta saatua lantatasetta hy�- dynnettiin lannoitusta suunniteltaessa kaikkien p��ravinteiden (typpi, fosfori, kalium) osalta ja lannan varastoinnin aikana tapahtuvat h�vikit tunnistettiin tilalla. Typpi-hy�tysuhde-prosentti lantataseessa oli yli 80 ja typpianalyysej� otettiin levitysvaiheessa. P- ja K-hy�tysuhteet olivat yli 90 %. Tiloista 35 % oli selviytynyt hyvin karja- ja lantataseen arvioinnista. Karjata- seen typen h�vikki oli 101�120 kg ey-1 ja typen hyv�ksik�ytt�-prosentti 21� 25. T�m�n lis�ksi lantatasetta hy�dynnettiin lannoitusta suunniteltaessa fos- forin sek� kaliumin osalta, ja lannan varastoinnin aikana tapahtuvat h�vikit tunnistettiin. Typen hy�tysuhde oli lantataseessa 60�79 % ja fosforin ja ka- liumin hy�tysuhteet yli 90 %. L�hes joka toisella tilalla karjataseen typen h�vikki (121�140 kg ey-1) ja hy�- dynt�misprosentti (16�20 %) olivat huonompia kuin luokissa I ja II. My�s typen, fosforin ja kaliumin hy�tysuhde lantataseessa olivat huonompia kuin II-luokassa. Kasvinsuojelu, suojakaistat, muokkaus ja puristenesteet Kasvinsuojelu oli hoidettu 85 %:lla tiloista hyvin tai erinomaisesti. Sen sijaan vain joka nelj�nnell� tilalla pientareet ja 3-metri� leve�t suojakaistat oli hoi- 81 dettu hyvin. Noin puolella tiloista suojakaistat olivat tihe�n kasvillisuuden peitt�mi� (III lk). L�hes joka kolmannella tilalla suojakaistat oli toteutettu j�tt�m�ll� metrin levyiset kaistat valtaojien varrelle ja 3�7 metri� leve�t kais- tat vesist�jen ymp�rille (IV lk). Ymp�rivuotinen kasvipeitteisyys ja muokkaus oli hoidettu hyvin tai erin- omaisesti 55 %:lla tiloista. T�ll�in mm. pellon rakenne oli hyv� kaikilla loh- koilla ja ojitus kunnossa ainakin p��osalla lohkoista. M�rk�� peltoa ei muo- kattu, ja peltoajossa k�ytettiin sopivia rengaspaineita, paripy�ri� sek� yhdis- tettiin ty�vaiheita, joilla v�hennettiin ajokertoja pellolla. S�il�rehun varastointi ja puristenesteiden talteenotto oli hoidettu hyvin tai erinomaisesti 65 %:lla tiloista ja tyydytt�v�sti 35 %:lla tiloista. Vesi- ja j�tehuolto sek� maisemanhoito Vesi- ja j�tehuollossa sek� maisemanhoidossa suuret pihatot saivat 20:sta pisteest� keskim��rin 12,6 (vaihteluv�li 9,2�16,5). Aikaisemmassa selvityk- sess� pienill� tai keskisuurilla pihattotiloilla oli saatu l�hes sama tulos: 13,4 pistett� 20:sta. Sek� suurilla pihattotiloilla ett� aikaisemman selvityksen pie- nill� pihattotiloilla (keskim��rin 27 el�inyksikk��) vesi- ja j�tehuolto sek� maisemanhoito oli hoidettu hyvin (II lk). Tilojen tulosjakauma j�tehuollossa ja maisemanhoidossa on esitetty kuvassa 3. 0 20 40 60 80 100 % Erinomainen I-lk 5 20 85 10 10 15 0 20 Hyv� II-lk 85 25 5 55 20 30 45 50 Tyydytt�v� III-lk 10 45 5 30 15 30 30 5 Heikko IV-lk 0 10 5 5 55 25 25 25 Maitoh. j�tevedet Asuinrak. j�tevedet Talousve- den laatu Eloper�i- nen laatu Ker�ys- kelp. laatu Poltto- kelp. laatu Ongelma- j�te Maisema Kuva 3. Suurten pihattotilojen tulosjakauma j�tehuollossa ja maisemanhoi- dossa. 82 J�tevesien k�sittely ja talousveden laatu Aikaisemmin ymp�rist�n kannalta suurimpia puutteita lypsykarjatilojen vesi- ja j�tehuollossa oli todettu j�tevesien asianmukaisessa k�sittelyss� (Kainuun Maaseutukeskus ym. 2000). Suurten pihattojen tutkimusaineistossa yhdell� tilalla maitohuonej�tevedet neutraloitiin ja puhdistettiin imeytyskent�ll� (I lk). 16 tilalla vedet johdettiin lietes�ili��n, mik� on toiseksi paras vaihtoehto vesien k�sittelylle. Kahdella tilalla (10 %) maitohuonej�tevedet johdettiin sakokaivoon (III lk). Pieniss� pihatoissa maitohuonej�tevesien k�sittely oli ollut heikompaa � 10 % puhdisti vedet (I lk), 55 % tiloista johti ne lietes�ili- ��n (II lk) ja 35 % johti ne sakokaivoon. Asuinrakennuksen j�tevedet 20 % tiloista imeytti maaper��n tai johti um- pis�ili��n (I lk). Imeytyskuoppa (II lk) oli k�yt�ss� 25 %:lla tiloista. 45 % tiloista johti j�tevedet sakokaivon j�lkeen maastoon (III lk), ja 10 % johti ne sakokaivon j�lkeen ojaan (IV lk). Aikaisemmin tehdyss� selvityksess� tilat olivat jakautuneet tasaisesti kuhunkin luokkaan 1�III. Talousveden laatu t�ytti keskeisimm�t vaatimukset sek� suositukset, ja veden laatu tutkittiin vuosittain (I lk) 85 %:lla tiloista. Kuhunkin luokkaan II�IV sijoittui 5 % tiloista. My�s aikaisemmassa tutkimuksessa 80 % tiloista oli sijoittunut parhaaseen luokkaan, ja 20 % tiloista kuului toiseksi parhaaseen luokkaan. J�tteiden kierr�tys ja uusiok�ytt� Eloper�inen j�te sijoitettiin kompostoituna (I lk) vain 10 %:lla tai kompos- toimattomana (II lk) 55 %:lla tilan ravinnekiertoon. 30 %:lla tiloista osa talo- usj�tteest� joutui kaatopaikalle ja muu eloper�inen j�te ravinnekiertoon (III lk). Aikaisemmassa pihattotutkimuksessa 95 %:lla tiloista eloper�inen j�te joutui tilan ravinnekiertoon. Samanlaisia tuloksia oli saatu my�s par- sinavettatiloilla (Kainuun Maaseutukeskus ym. 2000). Ker�yskelpoisen j�tteen uusiok�ytt� oli samanlaista suurilla pihattotiloilla kuin aikaisemmin tehdyss� selvityksess�: puolet tiloista kuului IV:een luok- kaan. Suurimmat ongelmat oli maatalousmuovin k�sittelyss� � puolet tiloista vei muovin joko kaatopaikalle tai monttuun tai poltti sen avotulella (Kuva 4). Seitsem�ll� tilalla lannoites�kit ker�ttiin ja muu muovi j�i osaksi hy�dynt�- m�tt�. Vain kahdella tilalla kaikki maatalousmuovi saatiin hy�tyk�ytt��n. Ongelmana onkin se, ett� s�il�rehumuoveille ei tahdo l�yty� sopivaa ker�ys- kohdetta, jos sopivaa polttolaitosta ei ole l�hell�. Muovit pit�isi paalata ja kuljettaa pitkienkin matkojen p��h�n poltettavaksi, mik� tuottaa tiloille lis�� ty�t� ja kustannuksia. 83 % 55 15 15 35 30 40 40 65 75 55 45 55 30 55 0 25 10 0 40 20 60 80 100 Maatalous- muovit Ker�ys- paperi Romu- metalli Lasi, t�lkit Tekstiilit Renkaat I luokka II luokka III luokka Kuva 4. Ker�yskelpoisen j�tteen uusio- ja hy�tyk�ytt� suurilla pihattotiloilla. Ker�yspaperi joko poltettiin tulisijoissa (25 %, II lk) tai toimitettiin uu- siok�ytt��n (75 %, I lk). Lasit ja juomat�lkit sek� ker�yskelpoinen lasi jou- tuivat 15 %:lla tiloista kaatopaikalle tai monttuun. 85 % tiloista toimitti ne j�telasinker�yspisteisiin tai palautuspisteisiin ja uusiok�ytt��n. Tekstiilit ja renkaat joutuivat 5 %:lla tiloista kaatopaikalle tai monttuun. Matonkuteiksi tai lumpunker�ykseen tekstiilit joutuivat 40 %:lla tiloista. Omaan uusiok�yt- t��n tai kierr�tykseen tekstiilit vietiin 55 %:lla ja renkaat vastaavasti 30 %:lla tiloista. Polttokelpoisten j�tteiden ja ongelmaj�tteiden k�sittelyss� oli ongelmia. Vain 15 % tiloista k�ytti polttokelpoisen j�tteen tilallaan energiaksi. Puolet tiloista poltti polttokelpoista muovia avotulella, laittoi omaan monttuun tai vei kaa- topaikalle (III lk). 15 % tiloista vei muovin ker�yspisteisiin (II lk) ja 35 % sai muovista energiaa kiinte�ss� tulisijassa (I lk). PVC-muovi vietiin 70 %:lla tiloista kaatopaikalle (II lk). Sen sijaan 15 % tiloista toimitti sen ker�ykseen (I lk) ja 15 % poltti avotulella tai vei omaan monttuun (III lk). Polttokelvot- tomia muoveja 5 % tiloista poltti avotulella tai vei omaan kuoppaan (III lk), 80 % vei ne kaatopaikalle (II lk) ja 15 % ker�yspisteeseen (I lk). Ongelmaj�tteiden k�sittely, siisteys ja maisemanhoito Ongelmaj�tteiden k�sittely hoidettiin hyvin 45 %:lla ja tyydytt�v�sti 30 %:lla tiloista. Ongelmia oli mm. loisteputkien h�vitt�misess� 20 %:lla ja polttoai- neen varastoinnissa 40 %:lla tiloista. Usein syyn� IV:een luokkaan oli poltto- aines�ili�n laponeston puuttuminen. 84 Yleinen siisteys oli erinomainen 15 %:lla ja hyv� 55 %:lla tiloista. Toimenpi- teit� luonnon monimuotoisuuden lis��miseksi oli tehty 60 %:lla tiloista. Luonnon monimuotoisuuden hoitosuunnitelmaa noudatettiin 10 %:lla tiloista. Maisemanhoidon taso oli hyv� tai erinomainen 70 %:lla tiloista. Vesitulokset Kev�t 2002 oli v�h�sateinen, joten vain 44 vesin�ytett� saatiin yhteens� 13 tilalta. My�s kev��ll� 2003 valunta oli v�h�ist�, mutta yhteens� 69 n�ytett� saatiin 19 tilalta. Yhdell� tilalla maa oli niin l�p�isev��, ettei pintavalunta- n�ytett� saatu otettua. Ortofosfaattifosfori (PO4-P) Ortofosfaattifosforin pitoisuus oli yleens� alle 0,5 mg l-1 tilakeskuksen ulko- puolelta tulevissa kontrollivesiss�, pellon ja laitumen valumavesiss� sek� asfaltoidulta pihalta ker�tyiss� vesiss� (Kuva 5). J�rvivedess� PO4-P- pitoisuudet olivat 0�0,03 mg l-1 (Liite 1). 0.01 0.1 1 10 100 Kontrolli n 15 Pelto 7 Laidun 12 Tarha 14 Asfaltti- piha 7 S�il�- rehu 12 Talous- keskus 21 Viem�ri 6 Imeytys- kentt� 6 Lantala 10 PO4-P, mg l -1 Kuva 5. Ortofosfaattifosforin (PO4-P) pitoisuudet eri kuormituskohteiden l�- heisyydest� ker�tyiss� vesin�ytteiss�. Huom. PO4-P-pitoisuutta kuvaava asteikko on logaritminen. n on n�ytteiden lukum��r�. Kuvassa 0,12 mg l-1 kuvaa koko maan pelto-ojavesien keskim��r�ist� (Rekolainen 1993) ja 5,3 mg l-1 lypsykarjatilojen keskim��r�ist� ojaveden PO4-P-pitoisuutta (Jansson ym. 2000). 85 Suuria PO4-P-pitoisuuksia mitattiin joistakin jaloittelutarhojen valumavesist� (0�13,2 mg l-1), s�il�rehuaumojen ymp�rist�st� ker�tyist� vesist� (0�79,4 mg l-1) sek� viem�rin vaikutuspiiriss� olevista avo-ojista (0,03�44,9 mg l-1) ja imeytyskent�ll� k�sitelt�vist� vesist� (10,9�47,3 mg l-1). Aikaisemmissa tut- kimuksissa suuria PO4-P-pitoisuuksia oli mitattu asfalttipohjaisen (6,8�50,7 mg l-1) ja kuorikepohjaisen (0�1,8 mg l-1) tarhan vesiss� (Uusi-K�mpp� ym. 2003). N�ytteiss�, jotka oli otettu imeytyskent�lt� poistuvista vesist�, ortofosfaatti- fosforipitoisuudet olivat 0,3�2,71 mg l-1. Avo-ojissa ja pintavesikaivoissa PO4-P-pitoisuudet olivat alle 1 mg l-1 (Liite 1). Pihaton l�heisyydest� ker�- tyiss� salaojavesin�ytteiss� ja erilaisista l�t�k�ist� (=Muu n�yteenottopaikka liitteell� 1) otetuissa vesiss� pitoisuudet olivat 0�100 mg l-1. Pelto-ojavesien keskim��r�inen ortofosfaattifosforin keskiarvo on Rekolaisen (1993) mukaan 0,12 mg l-1. Lypsykarjatilojen l�heisyydess� olevista ojista Jansson ym. (2000) mittasivat veden PO4-P-pitoisuuden keskiarvoksi 5,3 mg l-1. Suurilla pihattotiloilla Janssonin ilmoittama keskiarvo (5,3 mg l-1) ylittyi 9 kertaa, mutta suurin osa (92 %) n�ytteist� oli alle t�m�n keskiarvon. Kokonaisfosfori Kokonaisfosforin pitoisuudet olivat 0,0�1,2 mg l-1 kontrollivesiss�, 0,09�10,5 mg l-1 pellon valumavesist�, 0,02�0,38 mg l-1 laitumen valumavesiss� ja 0,38�3,2 mg l-1 asfalttipihalta ker�tyiss� vesiss� (Kuva 6). J�rvivesiss� pitoi- suudet olivat 0,0�0,08 mg l-1, mik� vastaa Suomen ymp�rist�keskuksen (2003) luokituksen mukaan vedenlaatua erinomaisesta v�ltt�v��n. Huonoksi j�rviveden laatua ei voitu luokitella kokonaisfosforin osalta miss��n n�yttees- s�. Suuria kokonaisfosforipitoisuuksia mitattiin tarhavesist� (0�22,1 mgl-1) sek� talouskeskuksen (0,06�16,0 mgl-1) ja lantalan (0,04�28,4 mgl-1) vaikutuspii- riss� olevista avo- ja salaojista. My�s aikaisemmissa tutkimuksissa on mitattu suuria kokonaisfosforipitoisuuksia asfalttipohjaisen tarhan (15,2�113 mg l-1) ja kuoriketarhan (1,0�14,2 mg l-1) valumavesist� (Uusi-K�mpp� ym 2003). Erityisen suuria kokonaisfosforin pitoisuudet olivat s�il�rehuaumojen (0,06� 82,6 mgl-1) ja viem�rien (1,2�60,8 mgl-1) vaikutuspiiriss� olevissa vesiss� sek� imeytyskent�n vesiss� (31,2�52,2 mgl-1). Imeytyskent�lt� poistuvissa vesiss� kokonaisfosforipitoisuudet olivat 0,80�7,2 mg l-1. Suomen ymp�rist�keskuksen (2003) julkaiseman vedenlaatuluokituksen mu- kaan j�rvi-, joki- ja merialueiden vedenlaatu on erinomainen, jos kokonais- fosforipitoisuus on alle 0,012 mg l-1. Huonoksi vedenlaatu luokitellaan, jos kokonaisfosforipitoisuus on yli 0,1 mg l-1. T�m�n luokituksen mukaan 72 % pihattotiloilta otetuista n�ytteist� olisi ollut vedenlaadultaan huonoja. 86 0.01 0.1 1 10 100 Kontrolli n 15 Pelto 7 Laidun 12 Tarha 14 Asfaltti- piha 7 S�il�- rehu 12 Talous- keskus 21 Viem�ri 6 Imeytys- kentt� 6 Lantala 10 Kokonaisfosfori, mg l-1 Kuva 6. Kokonaisfosforin pitoisuudet eri kuormituskohteiden l�heisyydest� ker�tyiss� vesin�ytteiss�. Huom. kokonaisfosforipitoisuutta kuvaava asteikko on logaritminen. n on n�ytteiden lukum��r�. Kuvassa 0,47 mg l-1 kuvaa koko maan pelto-ojavesien keskim��r�ist� (Rekolainen 1993) ja 5,9 mg l-1 lypsy- karjatilojen keskim��r�ist� ojaveden kokonaisfosforipitoisuutta (Jansson ym. 2000). Rekolaisen (1993) tutkimusten mukaan koko maassa pelto-ojavesien koko- naisfosforin keskiarvo on 0,47 mg l-1 ja mets�ojavesien ainoastaan 0,03 mg l-1. Suurilla pihattotiloilla noin puolet (48 %) n�ytteist� ylitti pelto- ojavesien kokonaisfosforin keskiarvon (0,47 mg l-1). Janssonin ym. (2000) lypsykarjatiloilla tekem�ss� tutkimuksessa ojavesien kokonaisfosforipitoisuudet olivat keskim��rin 5,9 mg l-1. Suurilla pihattoti- loilla kokonaisfosforipitoisuudet olivat 76 %:ssa n�ytteist� alle 5,9 mg l-1, mutta korkeampiakin pitoisuuksia mitattiin. Nitraattityppi (NO3-N) Nitraattitypen pitoisuudet olivat yleens� alle 11 mg l-1, joka on enimm�ispi- toisuus talousveden nitraattityppipitoisuudelle (STMA 19.5.2000/461). Joita- kin korkeita pitoisuuksia mitattiin lantalan (10,5�27,7 mg l-1) vaikutuspiiriss� olevista vesist� (Kuva 7). Imeytyskent�ll� veden NO3-N-pitoisuudet olivat yleens� alle 0,2 mg l-1. Yhdess� kent�lt� poisvirtaavan vesin�ytteen NO3-N- pitoisuudeksi mitattiin 28,4 mg l-1. 87 Ammoniumtyppi (NH4-N) Ammoniumtyppipitoisuudet olivat usein suurempia kuin nitraattityppipitoi- suudet. N�in yleens� onkin, kun valumavesiss� on mukana lantaa ja virtsaa. Kontrollivesiss� NH4-N-pitoisuus oli yht� poikkeusta lukuun ottamatta alle 0,3 mg l-1 (Liite 2). NH4-N-pitoisuuden laatusuositusarvo talousvedelle on 0,4 mg l-1 (STMA 19.5.2000/461). Pellon (0,05�16,2 mg l-1) ja laitumen (0,03�3,7 mg l-1) valumavesiss� oli v�h�n suurempia NH4-N-pitoisuuksia kuin kontrollivesiss�. Kaikki vesin�yt- teet oli otettu kev��ll�, jolloin NH4-N-pitoisuudet ovat peltovesiss� yleens� pienempi� kuin syksyll�. Suuria NH4-N-pitoisuuksia mitattiin jaloittelutarhan valumavesist� (0,01�212 mg l-1), s�il�rehuaumojen (0,1�83,8 mg l-1), lanta- lan (0,05�30,6 mg l-1) ja viem�rin (9,1�72,5 mg l-1) vaikutuspiiriss� olevista vesist� sek� imeytyskent�lt� (1,4�84,5 mg l-1) otetuista vesist�. Imeytysken- t�lt� tulevissa vesiss� oli 1,4 ja 44,5 mg NH4-N ml-1. Pihattotiloilta mitatut suuret NH4-N-pitoisuudet vastaavat aikaisemmissa tutkimuksissa esitettyj� pitoisuuksia esim. jaloittelutarhassa 1,9�486 mg l-1 (Uusi-K�mpp� ym. 2003) ja ulkotarhassa 6,8�1120 mg l-1 (Uusi-K�mpp� 2002). 0.01 0.1 1 10 100 Kontrolli n 15 Pelto 7 Laidun 12 Tarha 14 Asfaltti- piha 7 S�il�- rehu 12 Talous- keskus 21 Viem�ri 6 Imeytys- kentt� 6 Lantala 10 NO3-N, mg l -1 Kuva 7. Nitraattitypen (NO3-N) pitoisuudet eri kuormituskohteiden l�heisyy- dest� ker�tyiss� vesin�ytteiss�. Huom. NO3-N-pitoisuutta kuvaava asteikko on logaritminen. n on n�ytteiden lukum��r�. Arvo 11 mg l-1 on NO3-N:n enimm�ispitoisuus talousvedess� (STMA 1S9.5.2000/461). 88 Kokonaistyppi Kokonaistyppipitoisuudet olivat kahta poikkeusta lukuun ottamatta kontrolli- vesiss� alle 2 mg l-1 (Liite 3). Suuria kokonaistyppipitoisuuksia, 10�100 mg l-1, mitattiin jaloittelutarhojen valumavesist� (1,05�273 mg l-1) sek� s�il�- rehuaumojen (1,88�156 mg l-1), talouskeskuksen (0,36�69,2 mg l-1), viem�rin (17,5�150 mg l-1), imeytyskent�n (73,4 ja 309 mg l-1) ja lantalan (2,31�134 mg l-1) l�heisyydest� ker�tyiss� vesin�ytteiss�. Esimerkiksi talouskeskuksen ja lantalan vaikutuspiiriss� olevien vesien suu- ret kokonaistyppipitoisuudet selittynev�t suurella orgaanisen typen pitoisuuk- silla. Imeytyskent�lt� tulevissa vesiss� oli kokonaistyppe� 17,0�49,3 mg l-1. Aikaisemminkin suuria kokonaistyppipitoisuuksia on mitattu jaloittelu- (16� 910 mg l-1, Uusi-K�mpp� ym 2003) ja ulkotarhojen (16�1370 mgl-1, Uusi- K�mpp� 2002) valumavesist� sek� lietelannalla k�sitellyn nurmipellon pinta- valunnoista (17�117 mg l-1, Uusi-K�mpp� ym. 2002). Fekaaliset koliformit Ulostesaastumista kuvaavien fekaalisten koliformien tiheydet vesin�ytteiss� vaihtelivat 0�2,7 x 107 pmy 100 ml-1. Kontrollin�ytteess�kin oli fekaalisia koliformeja 0�7,8 x 104 pmy 100 ml-1. Hajonta oli hyvin suurta kaikkien kuormituskohteiden ymp�rist�ss� (Liite 4). My�s aikaisemmissa tutkimuk- sissa fekaalisia koliformeja on l�ydetty runsaasti mm. jaloittelutarhojen va- lumavesist� (4 x 105�1 x 108 pmy 100 ml-1, Uusi-K�mpp� ym. 2003). Uima- veden laatuvaatimuksena on mm. ettei fekaalisten koliformien m��r� saa ylit�� 500 pmy 100 ml-1 (STMp 25.4.1996/292, STMp 22.1.1999/41). Enterokokit My�s enterokokkien tiheydet vaihtelivat paljon ollen yleens� 1,7 x 10� 7,3 x 106 pmy 100 ml-1 (Liite 5). Hyvin suuria enterokokkitiheyksi� l�ytyi kaikista n�ytekohteista. Suurimmat tiheydet mitattiin jaloittelutarhojen (1,4 x 10�3,9 x 106 pmy 100 ml-1) ja viem�rin (1,7 x 104�3,8 x 106 pmy 100 ml-1) vaikutuspiiriss� olevista vesist�. Aikaisemmassa tutkimuksessa (Uusi- K�mpp� ym. 2003) enterokokkeja oli asfalttipohjaisen jaloittelutarhan valu- mavedess� 1 x 106�2 x 107 pmy 100 ml-1 ja kuoriketarhan vedess� 2 x 103 pmy 100 ml-1. Suurten pihattotilojen tarhavesiss� enterokokkien tiheydet olivat samaa suuruusluokkaa kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Juomavedes- t� suolistoper�isi� enterokokkeja ei saa esiinty� lainkaan (STMA 19.5.2000/461), ja uimavedess� niiden raja-arvo on 200 pmy 100 ml-1 (STMp 25.4.1996/292, STMp 22.1.1999/41). S�il�rehuauman (8,4 x 102�6,5 x 104 pmy 100 ml-1) ja asfalttipihan (7,2 x 102�1,5 x 105 pmy 100 ml-1) valumavesiss� enterokokkitiheydet olivat 89 l�hes yht� suuria kuin jaloittelutarhoista ker�tyiss� vesiss�. Todenn�k�isesti aumojen ja pihan ymp�rist�st� l�ydetyt enterorokokit olivat kasviper�isi� streptokokkeja. Asfalttip��llysteisill� piha-alueilla k�sitell��n yleens� rehuja, jolloin rehuja ja niiss� olevia enterokokkeja on voinut kulkeutua sadevesien mukana sadevesikaivoon. Sulfiittia pelkist�v�t klostridit Sulfiittia pelkist�vien klostridien m��r�t olivat pieni� kontrollin�ytteiss� sek� pelto- ja laidunvesiss�. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta niiden tihey- det olivat alle 10 pmy 100 ml-1 (Liite 6). Muualta otetuissa n�ytteiss� l�ytyi toisinaan v�h�n suurempiakin tiheyksi�: esimerkiksi 0�1,7 x 103 pmy 100 ml- 1 jaloittelutarhavesist� ja 0�2,7 x 105 pmy 100 ml-1 talouskeskuksen vaikutus- piiriss� olevista vesist�. Aikaisemmassa tarhatutkimuksessa vastaavat tihey- det olivat asfalttipohjaisessa tarhassa 2 x 103�2 x 104 pmy 100 ml-1 ja kuori- kepohjaisessa tarhassa 5 x 102 pmy 100 ml-1 (Uusi-K�mpp� ym. 2003). Sulfiittia pelkist�vien klostridien tiheydet olivat lantalan l�hiymp�rist�st� 0� 58 pmy 100 ml-1 ja s�il�rehuaumojen l�heisyydest� 0�2 x 102 pmy 100 ml-1 ker�tyiss� vesin�ytteiss�. Kolifaagit Kolifaagien m��r�t olivat pieni� kontrollivesin�ytteiss� (Kuvat 8 ja 9). Usein niit� ei l�ydetty lainkaan j�rvivedest� (Liite 7) eik� ennen maatilakeskusta otetuista ojavesin�ytteist�, joita kontrollin�ytteet kuvaavat. Vain kahdesta kontrollin�ytteest� viidest�toista l�ytyi RNA-kolifaagia (is�nt�n� E. coli ATTC 15597) ja nelj�st� kontrollin�ytteest� DNA-kolifaagia (is�nt�n� E. coli ATTC 13706). Kontrollin�ytteiden lis�ksi my�s pelto- ja laidunvesiss� ko- lifaagitiheydet olivat pieni� � ilmeisesti edellisen� vuonna pellolle ulosteen mukana joutuneet mikrobit olivat tuhoutuneet. Kev��ll� niit� ei l�ytynyt suu- ria m��ri� pellon valumavesist�. 90 0.1 1 10 100 1000 10000 Kontrolli n 15 Pelto 7 Laidun 12 Tarha 14 Asfaltti- piha 7 S�il�- rehu 12 Talous- keskus 20 Viem�ri 6 Imeytys- kentt� 6 Lantala 10 RNA-kolifaagit, pmy 100 m l-1 Kuva 8. RNA-kolifaagin (is�nt� E. coli ATTC 15597) tiheydet eri kuormitus- kohteiden l�heisyydest� ker�tyiss� vesin�ytteiss�. Huom. faagitiheyksi� ku- vaava asteikko on logaritminen. n on n�ytteiden lukum��r�. 0.1 1 10 100 1000 10000 Kontrolli n 15 Pelto 7 Laidun 12 Tarha 14 Asfaltti- piha 7 S�il�- rehu 12 Talous- keskus 21 Viem�ri 6 Imeytys- kentt� 6 Lantala 10 DNA-kolifaagit, pmy 100 m l-1 Kuva 9. DNA-kolifaagin (is�nt� E. coli ATTC 13706) tiheydet eri kuormitus- kohteiden l�heisyydest� ker�tyiss� vesin�ytteiss�. Huom. faagitiheyksi� ku- vaava asteikko on logaritminen. n on n�ytteiden lukum��r�. 91 Sen sijaan jaloittelutarhojen valumavesist� l�ytyi runsaasti RNA-kolifaageja (0�3,1 x 103 pmy 100 ml-1) ja DNA-kolifaageja (0�2,8 x 103 pmy 100 ml-1), sill� lehm�t jaloittelivat tarhoissa talvellakin. Aikaisemmassa tutkimuksessa asfalttipohjaisen jaloittelutarhan valumavesist� oli l�ydetty 6 x 104�9 x 107 pmy 100 ml-1 DNA-kolifaageja ja 7 x 103�3 x 106 pmy 100 ml-1 RNA- kolifaageja (Uusi-K�mpp� ym 2003). Kuorikepohjaisessa tarhassa kolifaagi- tiheydet (2 x 104 pmy 100ml-1) olivat kymmenkertaisia verrattuna pihattotilo- jen jaloittelutarhavesist� mitattuihin tiheyksiin. RNA-kolifaageja l�ytyi my�s talouskeskuksen (0�84 pmy 100 ml-1), viem�- rin (0�46 pmy 100 ml-1) ja lantalan (0�346 pmy 100 ml-1) vaikutuspiiriss� olevista ojavesist�. My�s DNA-kolifaageja oli s�il�rehuvarastojen (0�41 pmy 100 ml-1), talouskeskuksen (0�103 pmy 100 ml-1) ja viem�riojan (0�104 pmy 100 ml-1) vaikutuspiiriss� olevissa vesiss�. RNA-kolifaagin tiheydet olivat yleens� pienempi� kuin DNA-kolifaagin ti- heydet. Vastaavia tuloksia on aikaisemmin saatu tutkittaessa pintavalumave- si� pellolta, jolle on levitetty naudan lietelantaa (Uusi-K�mpp� ym. 2002). Sedimentit Helppoliukoisen fosforin pitoisuudet ojasedimenteiss� olivat 3,4�67,8 mg l-1. L�hes kaikissa sedimenttin�ytteiss� helppoliukoisen fosforin pitoisuus oli korkea (8�15,99 mg l-1) tai eritt�in korkea (yli 16 mg l-1). Vain yhdess� n�yt- teess� pitoisuus oli tyydytt�v� (2�3,99 mg l-1) ja kolmessa n�ytteess� v�ltt�v� (4�7,99 mg l-1). (Sepp�l� ym. 2002). Sedimentist� mitatut helppoliukoisen fosforin pitoisuudet olivat kuitenkin pienempi� kuin Janssonin ym. (2000) tutkimuksessa lypsykarjatilojen l�heisyydess� olevista ojista mitatuissa sedi- menteiss� (221 mg l-1). Sedimentin sis�lt�m�n helppoliukoisen fosforin pitoisuuden ja vesin�ytteen kokonaisfosforipitoisuuden v�lill� oli heikko lineaarinen yhteys (Kuva 10). Sen sijaan sedimentin helppoliukoisen fosforin ja vesin�ytteen ortofosfaatti- fosforin v�lill� ei saatu lineaarista yhteytt�. Ortofosfaattifosforin pitoisuudet olivat useissa kev��ll� otetuissa vesin�ytteiss� pieni�. T�h�n saattoi olla syy- n� ymp�rist�st� tulevat lumensulamisvedet, jotka ovat laimentaneet ojavesien fosforipitoisuuksia. Janssonin ym. (2000) tutkimuksessa lineaarinen yhteys sedimentin fosforin ja ojaveden liukoisen fosforin v�lill� oli selv� (log y=- 2,122 + 1,234 log x ja r2=0,643). 92 y = 0.1164x + 0.0995 R2 = 0.1348 0.0 0.1 1.0 10.0 100.0 1 10 100 Viljavuusfosfori, mg l-1 Kokonaisfosfori, mg l-1 Kuva 10. Sedimentin sis�lt�m�n helppoliukoisen fosforin (viljavuusfosfori) ja ojavesin�ytteen kokonaisfosforin v�linen riippuvuus suurilla pihattotiloilla. Yhteenveto Haastattelun mukaan pihaton rakentaminen kuormitti viljelij�perhett� sek� henkisesti ett� fyysisesti. Is�nt� huolehti yleens� rakennuksen tarviketilauk- sista ja laitevuokrauksista peltot�iden ohella. Em�nn�lle j�i suurempi vastuu lypsyst� ja karjanhoidosta. Jo rakentamisen aikana pyrittiin lis��m��n karja- kokoa kasvattamalla ostovasikoita ja -hiehoja omissa tai vuokratuissa kar- jasuojissa. Em�nn�n vastuulla oli karjan- ja lastenhoidon lis�ksi my�s raken- nusmiesten ja talkoov�en muonitus. Rakennettaessa hyv� t�iden suunnittelu etuk�teen, neuvonta-avun saaminen rakentamisen edetess� ja riitt�v� aputy�- voiman m��r� helpottavat rakentamisajan stressi�. Pihaton valmistuttua oltiin p��s��nt�isesti tyytyv�isi� pihaton toimintoihin. Ty� oli helpottunut ja tullut mielekk��mm�ksi. Kuitenkin edelleen kaivattiin lis�� vapaa-aikaa perheen kanssa. Osa tilan t�ist�, kuten viljankylv� ja puinti, rehunteko tai lannan levitys, teetettiin urakoitsijalla. Taloudellinen tulos ei kuitenkaan v�ltt�m�tt� ollut hyv� pihaton valmistuttua, koska maidontuotan- toa ei saatu kasvatettua pihatossa laskelmien mukaisesti heti pihaton valmis- tuttua. ProAgria Maaseutukeskusten Karjatilan Ymp�rist�mittarilla voi etsi� kohtei- ta, joissa tilan ymp�rist�nhoitoon pit�� kiinnitt�� huomiota ja tehd� parannus- toimenpiteit�. Suurilla pihattotiloilla hoidettin ymp�rist�� hyvin. Vastaavan- lainen tulos oli aikaisemmin saatu my�s pienill� pihattotiloilla. Tiloilla oli 93 kuitenkin viel� parannettavaa mm. lietelannan levityksess�. Monella tilalla mietittiinkin letku- tai sijoituslevittimen hankintaa. My�s lantataseen, lannan ravinnepitoisuuksien ja maan viljavuusanalyysien vertaamista tulisi tehd� entist� useammin ennen lannan levityst�. Ymp�rist�mittarin mukaan tiloilla oli ongelmia my�s j�tteen kierr�tyksess� ja uusiok�sittelyss�. Erityisesti ongelmia on maatalousmuovien, kuten py�r�- paalis�il�rehun kiristekalvot, s�il�rehuaumojen aumakalvot, pienlannoi- tes�kit ja niiden lavahuput, suurlannoites�kit sek� erilaiset liuoskanisterit, k�sittelyss�. Lis�ksi tiloilla voi kerty� kiristekalvojen pakkaushylsyj�, k�ytet- ty� paalauslankaa ja sidontarvikkeita (Lindfors 2000). Kiriste- ja aumakalvo- jen energiak�yt�lle ei ole teknisi� tai ymp�rist�nsuojelullisia esteit�. Kalvot voitaisiin polttaa esim. puuhakkeen joukossa aluel�mp�laitoksissa, jos niit� vain on l�hiseudulla (Mikkola ym. 2002). J�tteiden tuottamisen v�hent�mi- seen sek� j�tteiden uusiok�ytt��n ja kierr�tykseen olisi kiinnitett�v� jatkossa my�s maatiloilla jonkin verran enemm�n huomiota. Toisaalta my�s yhteis- kunnan tuki esim. maatalousmuovin uusiok�yt�lle tai poltolle on tarpeen. Ulostesaastumista kuvaavien mikrobien tiheydet vaihtelivat paljon. Suuria fekaalisten koliformien ja enterokokkien tiheyksi� mitattiin monien kuormit- tavien kohteiden l�heisyydest� sek� my�s kontrollivesist�. Sen sijaan sulfiit- tia pelkist�vien klostridien sek� DNA- ja RNA-kolifaagien tiheydet selittiv�t paremmin kuin fekaaliset koliformit eri kuormituskohteiden vaikutusta valu- maveden likaantumiseen. Kontrollivesist� ei l�ydetty lainkaan kolifaageja ja sulfiittia pelkist�vi� klostrideja tai pitoisuudet olivat hyvin pieni�. My�s pel- lolta tulleissa lumen sulamisvesiss� n�iden indikaattorimikrobien tiheydet olivat pieni�. Edellisvuonna lannan mukana pellolle tulleet indikaattorimik- robit eiv�t n�kyneet en�� kev��n sulamisvesiss�. Sen sijaan suuria sulfiittia pelkist�vien klostridien ja kolifaagien tiheyksi� mitattiin tarhavesist� sek� viem�rin ett� lantalan vaikutuspiiriss� olevista vesist�. N�iss� paikoissa ulostesaastumista tapahtui ymp�ri vuoden ja siten my�s indikaattorimikrobien tiheydet olivat suuria. Sulfiittia pelkist�v�t klost- ridit ja kolifaagit n�ytt�isiv�t n�iden tulosten perusteella olevan parhaita in- dikaattoreita ulostesaastumiselle. Jatkossa olisi edelleen jatkettava sopivien hygieniaindikaattorien etsimist� sek� m��ritett�v� indikaattorimikrobitiheyk- sien tasot karjatalouden valumavesille. Monissa vesin�ytteiss� ortofosfaattifosforin, kokonaisfosforin ja nitraattity- pen pitoisuudet olivat kohtuullisia. Mittaukset tehtiin kev��ll�, jolloin vesi� laimensivat lumensulamisvedet. Syksyll� ker�tyist� vesin�ytteist� olisi mah- dollisesti mitattu suurempiakin pitoisuuksia, varsinkin fosforin osalta, kuin kev�tn�ytteist�. Varsinkin ortofosfaattifosforin pitoisuudet olivat l�hes kai- kissa n�ytteiss� pienempi� kuin Janssonin ym. (2000) mittauksissa oli ollut karjatalouden vaikutuspiiriss� olevissa ojavesiss�. Kokonaisfosforipitoisuu- det olivat pihapiirin ojissa usein suurempia, kuin Rekolainen (1993) oli mi- 94 tannut pelto-ojien keskim��r�isen kokonaisfosforipitoisuuden olevan (0,47 mg l-1). Esimerkiksi kiinte�pohjaisen jaloittelutarhan vedet tulisi ker�t� esi- merkiksi lietes�ili��n ja levitt�� pellolle. My�s maapohjaisen tarhan valuma- vedet tulee ker�t� ja levitt�� pellolle tai puhdistaa, ennen kuin ne laskee ym- p�rist��n (Uusi-K�mpp� ym. 2003). Tulevaisuudessa my�s kotitaloudesta tulevien viem�rivesien aiheuttama ravinnekuormitus pienenee, kun my�s haja-asutusalueen j�tevesi� aletaan puhdistaa. T�ll� hetkell� tarvitaan tutki- musta, jossa kehitet��n toimivia, pitk�ik�isi� ja edullisia puhdistusmenetel- mi� haja-asutusalueen j�tevesille. Kirjallisuus Esala, M. 1992. Split application of nitrogen: effects on the protein in spring wheat and fate of (15)N-labelled nitrogen in the soil-plant system. Annales Agriculturae Fenniae 30: 219�309. Grabow, W.O.K. & Coubrough, P. 1986. Practical direct plaque assay method for coliphages in 100 ml samples of drinking water. Applied and Environmental Microbiology 52: 430�433. Jansson, H., M�ntylahti, V., N�rv�nen, A. & Uusitalo, R. 2000. Phosphorus content of ditch sediments as indicator of critical source areas. Agricultural and Food Science in Finland 9: 217�221. Kainuun Maaseutukeskus, Kainuun Osuusmeijeri & Kainuun Ymp�rist�kes- kus. 2000. Aito-ymp�rist�hanke. Tuloksia ymp�rist�mittarista ja ravinne- taseista 27.5.1995�2000. 16 s. Viitattu 9.2.2004. Saatavissa my�s inter- netist�: http://www.kainuunmk.fi/aito/ Life for Lakes 2002. Ojasedimenttimenetelm� soveltuu ojan kuormituskartoi- tuksen selvitt�miseen. Keinoja maaseudun vesiensuojeluun. Kuormitus- kartoitusopas. (Verkkodokumentti). Viitattu 9.2.2004. Saatavissa interne- tiss�: http://www2.agronet.fi/lflwww/raportit/kartoitusopas/03- ojasedimentti.html Lindfors, P. 2000. K�ytetyn maatalouden muovij�tteen keruuseen, kuljetuk- seen sek� uusik�ytt��n liittyvien ty�menetelmien ja tekniikoiden kehitt�- minen 1996�1999. Loppujulkaisu. Suomen 4H-liitto. 49 s. Mikkola, H., Puumala, M., Kallioniemi, M., Gr�nroos, J., Nikander, A. & Hol- ma, M. 2002. Paras k�ytett�viss� oleva tekniikka kotiel�intaloudessa. Suomen ymp�rist� 564. Helsinki: Suomen ymp�rist�keskus. (Verkkodo- kumentti). Viitattu 13.2.2004. Ilmestynyt my�s painettuna samannimisen� teoksena. 166 s. Saatavissa internetist�: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=4582&lan.FI 95 Rajala, J., Myyrinmaa, J., Vuori, T., Kitula, J., Vahtera, H., Ahtela, I., Lankos- ki, J. & Santapukki, A. 2001. Ravinnetaseopas. Kest�v� maatalous Van- taanjoella. Helsinki: Uudenmaan ymp�rist�keskus. 30 s. Rajala-Mustonen, R. & Heinonen-Tanski, H. 1992. A cheaper method for detection of coliphages in 100 ml water samples. Teoksessa: Sixth Inter- national Symposium on Microbial Ecology, ISME-6. Barcelona, 6� 11.9.1992. s. 202. Rekolainen, S. 1993. Assesment and mitigation of agricultural water pollution. Publications of the Water and Ennvironment Research Institute, Finland. No 12. Helsinki: National Board of Waters and the Environment, Finland. 34 s. Sepp�l�, V., Jansson, H., N�rv�nen, A., Rantala, P., Nyholm, R., Silanter�, A. 2002. Keinoja maaseudun vesiensuojeluun Kuormituskartoitusopas. Jokioinen: Agropolis Oy. 26 s SFS 3014. 1984. Veden fekaalisten streptokokkien lukum��r�n m��ritys pes�kemenetelm�ll�. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto. 7 s. SFS 3025. 1986. Veden fosfaatin m��ritys. Helsinki: Suomen standardisoi- misliitto. 10 s. SFS 3026. 1986. Veden kokonaisfosforin m��ritys. Hajotus peroksodisulfaa- tilla. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto. 11 s. SFS 3030. 1990. Veden nitriitti- ja nitraattitypen summan m��ritys. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto. 5 s. SFS 3031. 1990. Veden typen m��ritys. Peroksodisulfaattihapetus. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto. 6 s. SFS 3032. 1976. Veden ammoniumtypen m��ritys. Helsinki: Suomen stan- dardisoimisliitto. 6 s. SFS 4088. 1988. Veden l�mp�kestoisten (fekaalisten) koliformisten bakteeri- en lukum��r�n m��ritys kalvosuodatusmenetelm�ll�. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto. 4 s. SFS-EN 26461-2. 1993. Veden laatu. Sulfiittia pelkist�vien anaerobien (klost- ridit) iti�iden osoitus ja lukum��r�n m��ritys. Osa 2: Kalvosuodatusmene- telm�. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto. 8 s. Sommer, S.G., Olesen, J.E. & Christensen, B.T. 1991. Effects of tempera- ture, wind speed and air humidity on ammonia volatilization from surface applied cattle slurru. Journal of Agricultural Science, Cambridge 117: 91� 100. 96 Suomen ymp�rist�keskus 2003. Vedenlaatuluokituksen luokkarajat. Mit� vedenlaatuluokituksessa k�ytetyt muuttujat kertovat. (Verkkodokumentti.) P�ivitetty 26.11.2003. Viitattu 11.2.2004. Saatavissa internetist�: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=7603&lan=fi STMA 19.5.2000/461. Sosiaali- ja terveysministeri�n asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. Annettu Helsingiss� 19.5.2000. Suomen S��d�skokoelma 461�462/2000:1111�1123. STMp 25.4.1996/292. Sosiaali- ja terveysministeri�n p��t�s yhteisten uima- rantojen veden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. Annettu Hel- singiss� 25.4.1996. Suomen S��d�skokoelma 292/1996:807�810. STMp 22.1.1999/41. Sosiaali- ja terveysministeri�n p��t�s yleisten uimaran- tojen veden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeri�n p��t�ksen muuttamisesta. Annettu Helsingis� 22.1.1999. Suomen S��d�skokoelma 41/1999: 186. Uusi-K�mpp�, J. 2002. Nitrogen and phosphorus losses from a feedlot for suckler cows. Agricultural and Food Science in Finland 11: 355�369. Uusi-K�mpp�, J., Heinonen-Tanski, H. & Mattila, P. 2002. Ravinne- ja mikro- bikuormitus nurmelle levitetyst� lietelannasta. Teoksessa: Mattila, P. (toim). Lietelannan k�ytt� nurmikierrossa. Maa- ja elintarviketalous 15. Jokioinen: MTT. (Verkkodokumentti). P�ivitetty 3.1.2003. Viitattu 10.2.2004. Ilmestynyt my�s painettuna samannimisess� teoksessa. s. 45�80. Saatavissa internetist�: http://www.mtt.fi/met/pdf/met15.pdf Uusi-K�mpp�, J., Puumala, M., Nyk�nen, A., Huuskonen, A., Heinonen- Tanski, H. & Yli-Halla, M. 2003. Ulko- ja jaloittelutarhojen rakentaminen ja tarhoista aiheutuva ymp�rist�kuormitus. Teoksessa: Uusi-K�mpp�, J. Yli- Halla, M. & Gr�k, K. (toim). Lypsykarjataloudesta tulevan ymp�rist�kuor- mituksen v�hent�minen. Maa- ja elintarviketalous 25. Jokioinen: MTT. (Verkkodokumentti). P�ivitetty 23.5.2003. Viitattu 10.2.2004. Ilmestynyt my�s painettuna samannimisess� teoksessa s. 48�93. Saatavissa inter- netist�: http://www.mtt.fi/met/pdf/met25.pdf Vuorinen, J. & M�kitie, O. 1955. The method of soil testing in use in Finland. Agrogeological Publications 63: 1�44. 97 Liitteet Liite 1. Ortofosfaattifosforin (PO4-P) pitoisuudet eri n�ytteenottopisteist� ker�tyiss� vesiss�. Huom. PO4-P-pitoisuutta kuvaava asteikko on logaritminen. n on n�ytteiden lukum��r�. Kuvassa 0,12 mg l-1 kuvaa koko maan pelto-ojavesien keskim��r�ist� (Rekolainen 1993) ja 5,3 mg l-1 lypsykarjatilojen keskim��r�ist� ojaveden PO4-P- pitoisuutta (Jansson ym. 2000). Liite 2. Ammoniumtypen (NH4-N) pitoisuudet eri kuormituskohteiden l�heisyydest� ker�tyiss� vesin�ytteiss�. Huom. NH4-N-pitoisuutta kuvaava asteikko on logaritminen. n on n�ytteiden lukum��r�. Kuvassa 0,4 mg l-1 on NH4-N-pitoisuuden laatusuositusar- vo talousvedelle (STMA 19.5.2000/461). 0.01 0.1 1 10 100 J�rvi n 9 Avo-oja 37 Salaoja 45 Pintavesikaivo 8 Muu 11 4-P, mg l -1PO 0.01 0.1 1 10 100 1000 Kontrolli n 15 Pelto 7 Laidun 12 Tarha 14 Asfaltti- piha 7 S�il�- rehu 12 Talous- keskus 21 Viem�ri 6 Imeytys- kentt� 6 Lantala 10 NH4-N, mg l -1 98 Liite 3. Kokonaistypen pitoisuudet eri kuormituskohteiden l�heisyydest� ker�tyiss� vesin�ytteiss�. Huom. kokonaistyppipitoisuutta kuvaava asteikko on logaritminen. n on n�ytteiden lukum��r�. onaistyppi, mg l-1Kok 0.1 1 10 100 1000 Kontrolli n 15 Pelto 7 Laidun 12 Tarha 14 Asfaltti- piha 7 S�il�- rehu 12 Talous- keskus 21 Viem�ri 6 Imeytys- kentt� 6 Lantala 10 Liite 4. Fekaalisten koliformien tiheydet eri kuormituskohteiden l�heisyydest� ker�- tyiss� vesin�ytteiss�. Huom. tiheyksi� kuvaava asteikko on logaritminen. n on n�yt- teiden lukum��r�. Kuvassa 500 pmy 100 ml-1 on fekaalisten koliformien raja-arvo uimavesiss� (STMp 25.4.1996/292, STMp 22.1.1999/41). 1E+07 1E+06 1E+05 1E+04 1E+03 1E+02 1E+01 1E+00 1E+08 Kontrolli n 15 Pelto 7 Laidun 12 Tarha 14 Asfaltti- piha 7 S�il�- rehu 12 Talous- keskus 20 Viem�ri 6 Imeytys- kentt� 6 Lantala 10 Fegaaliset kolit, pmy 100 m l-1 99 Liite 5. Enterokokkien tiheydet eri kuormituskohteiden l�heisyydest� ker�tyiss� vesi- n�ytteiss�. Huom. tiheyksi� kuvaava asteikko on logaritminen. n on n�ytteiden luku- m��r�. Kuvassa 200 pmy 100 ml-1 on fekaalisten streptokokkien yl�raja-arvo uimave- siss� (STMp 25.4.1996/292, STMp 22.1.1999/41). Liite 6. Sulfiittia pelkist�vien klotridien tiheydet eri kuormituskohteiden l�heisyydest� ker�tyiss� vesin�ytteiss�. Huom. tiheyksi� kuvaava asteikko on logaritminen. n on n�ytteiden lukum��r�. 1E+0 1E+1 1E+2 1E+6 1E+7 Kontrolli n 15 Pelto 7 Laidun 12 Tarha 14 Asfaltti- piha 7 S�il�- rehu 12 Talous- keskus 20 Viem�ri 6 Imeytys- kentt� 6 Lantala 10 Enterokokit, pmy 100 m l-1 1E+5 1E+4 1E+3 1E+06 1E+05 1E+04 1E+03 1E+02 1E+01 1E+00 Kontrolli n 15 Pelto 5 Laidun 11 Tarha 12 Asfaltti- piha 7 S�il�- rehu 12 Talous- keskus 20 Viem�ri 3 Imeytys- kentt� 5 Lantala 8 Sulfaattia pelkist�v�t klostridit, pmy 100 100 Liite 7. RNA-kolifaagin (is�nt� E. coli ATTC 15597) tiheydet eri n�ytteenottopisteist� ker�tyiss� vesiss�. Huom. faagitiheyksi� kuvaava asteikko on logaritminen. n on n�ytteiden lukum��r�. 0.1 1 10 100 1000 10000 J�rvi n 9 Avo-oja 36 Salaoja 45 Pintavesikaivo 8 Muu 10 RNA-kolifaagit, pmy 100 ml-1 101 Ty�ymp�rist� ja kuormittuminen suurnavetoissa P�ivi Rissanen1), Henna Hentil�1), Outi Lankia1), Jukka Leskinen2), Ky�sti Louhelainen1), Kaisu Luomala-Toikkanen1), Jukka M�itt�l�3), Merja M�kitalo1), Nina Nevala1), Merja Perki�-M�kel�1), Sirpa Rautiala1), Esko Rytk�nen1), Ahti Simola1) ja Juhani Kangas1) 1) Kuopion aluety�terveyslaitos, Pl 93, 70701 Kuopio, etunimi.sukunimi@ttl.fi 2) Aktiivi-instituutti, Opistotie 21, 02550 Evitskog, jukka.leskinen@aktiivi-instituutti.fi 3) Ty�terveyslaitos, Pl 93, 70701 Kuopio, jukka.maittala@ttl.fi Tiivistelm� Tutkimuksen tavoitteena oli selvitt�� isojen pihattojen ty�oloja, turvallisuutta ja toiminnallisuutta sek� ty�n fyysist� ja henkist� kuormittavuutta. Iltalypsy ja siihen liittyv�t ty�t olivat hengitys- ja verenkiertoelimist�n osalta kevytt� tai keskiraskasta ty�t�. Eniten sel�n kumaria ja/tai kiertyneit� asentoja oli vasikoiden ruokinnassa ja parsien puhdistuksessa, l�hes joka kolmas havain- noista. Lypsyty� kuormittaa erityisesti ranteen ojentajalihaksia. Naisilla suh- teellinen lihaskuormitus oli lypsyty�n eri vaiheissa korkeampi kuin miehill�. Rasitusoireita koettiin yleisimmin niska-hartiaseudun lihaksissa. Oireita oli erityisen runsaasti naisilla kehon oikealla puolella. Turvallisuuden parantami- seksi olisi kehitett�v� j�rjestyksenpitoa pihatoissa. Lehm�liikenne olisi j�rjes- tett�v� niin, etteiv�t el�inten ja ihmisten kulkureitit riste�isi. Pihaton laajen- nusta suunniteltaessa olisi otettava huomioon tilan koko toiminta, jottei ty�n kokonaiskuormitus kasvaisi liian suureksi. Viljelij�iden sek� el�inten altistumista melulle tulisi edelleen v�hent��. Va- laistus on uusissa tuotantorakennuksissa keskim��rin hyv�, mutta varastotilo- jen, nuorkarjan ja pihan valaistusta tulisi parantaa. P�lylle ja mikrobeille altistuminen on v�hentynyt, joskin satunnaisesti pitoisuudet saattavat olla terveyden kannalta liian suuria. Altistuminen ammoniakille ja hiilidioksidille on pysynyt samalla tasolla parikymment� vuotta. Ilmanvaihdon suunnittelun t�rkeytt� parempaan ty�ilmaan pyritt�ess� ei ole viel� riitt�v�sti ymm�rretty. Pihattoyritt�jien koettu henkinen kuormittuneisuus oli korkea ja ty�n koetut muutokset suuria. Ty�tyytyv�isyys ja ty�n ilo olivat heikentyneet EU-aikana. Oiretasolla henkisen hyvinvoinnin heikkeneminen ei kuitenkaan ollut havait- tavissa. Yhteisty�t� naapureiden kanssa tehtiin runsaasti. Taloudellisesti pi- hattoyritt�j�t arvioivat selviytyv�ns� hyvin, mutta henkisiin huoliin kaivattiin apua. Avainsanat: maatalousyritt�j�t, navetat, pihatot, ergonomia, ty�n kuormitta- vuus, altistuminen, ty�hygienia, ty�turvallisuus, ty�ymp�rist�, el�m�nlaatu 102 Arbetsmilj� samt psykisk och fysisk be- lastning i stora kostallar P�ivi Rissanen1), Henna Hentil�1), Outi Lankia1), Jukka Leskinen2), Ky�sti Louhelainen1), Kaisu Luomala-Toikkanen1), Jukka M�itt�l�3), Merja M�kitalo1), Nina Nevala1), Merja Perki�-M�kel�1), Sirpa Rautiala1), Esko Rytk�nen1), Ahti Simola1) och Juhani Kangas1) 1) Kuopio regioninstitut f�r arbetshygien, PB 93, 70701 Kuopio, f�rnamn.efternamn@ttl.fi 2) Aktiivi-Institutet, Institutv�gen 21, 02550 Evitskog, jukka.leskinen@aktiivi-instituutti.fi 3) Institutet f�r arbetshygien, PB 93, 70701 Kuopio, jukka.maittala@ttl.fi Sammandrag Avsitken med denna studie var att unders�ka arbetsmilj�, arbetarskydd och funktionsberedskap i stora kostallar samt studera fysisk och psykisk arbetsbe- lastning i dessa. Arbetsuppgifter i samband med kv�llsmj�lkning var l�tta eller medeltunga n�r man betraktar belastning av andnings- och blodcirkulations organ. F�re- komst av b�jda eller vridna arbetst�llningar konstaterades f�r var tredje ob- servation vid matning av kalvar och reng�ring av b�s. Mj�lkningen belastar speciellt str�ckmuskler i handloven. Vid mj�lkningen var kvinnorna utsatta f�r st�rre relativ muskelbelastning �n m�nnen. Stress f�rekom hos b�de kvinnor och m�n oftast i mulskler kring skuldror och nacke. Kvinnorna kla- gade ofta p� symptom i h�gra sidan av kroppen. Vad betr�ffar arbetarskydd borde man i f�rsta hand utveckla den allm�nna ordningen i kostallar. Korsv�- gar mellan m�nniskor och djur borde undvikas vid planering av passager. Vid utvidgning av l�sdriftsladug�rdar skall man iakttaga alla aktiviteter p� l�gen- heten, f�r att icke orsaka on�dig total belastning. Belysning i kostallarna var bra i allm�nhet men man borde f�rb�ttra det i lager och p� g�rden. L�gre bullerexponering av m�nniskor och djur i kostal- lar �r idag �nnu �nskv�rd. Lufthalterna av damm och mikrober har minskat med tiden men i n�gra fall kan �ven dessa luftf�roreningar uppkomma i h�ga halter. J�mtf�rt med tidigare studier har jordbrukarnas exponering f�r ammo- niak och koldioxid inte minskat i nya kostallar. Ventilation i kostallarna var bristf�llig i flera fall och man borde s�tta �nnu mera vikt p� planering av ventilation. Psykisk arbetsbelastning av jordbrukarna i denna studie var h�g och de upp- levde att arbetet hade genomg�tt stora f�r�ndningar med minskad tillfredst�l- lelse och arbetsgl�dje som f�ljd under EU-tiden. Vad betr�ffar symptomen kunde dock inte minskat psykiskt v�lbefinnande iakttas. Jordbrukarna hade mycket samarbete grannar emellan. Jordbrukarna ans�g att deras ekonomi var tillfredst�llande men hj�lp med �tg�rder f�r psykiska problem �nskades. S�kord: lantbruksf�retagare, ladug�rdar, ergonomi, belastning, asbetss�ker- het, arbetsmilj�, arbetshygien, livskvalitet 103 Johdanto Maatalouden ammattitaudit ja tapaturmat Maanviljelij�v�est�ss� yleisi� sairauksia ovat allerginen nuha, astma, krooni- nen keuhkoputkentulehdus ja allerginen alveoliitti (homep�lykeuhko). Vuon- na 2002 maa- ja mets�taloudessa todettiin yhteens� 649 ammattitautia. Am- mattitautitapauksista 30 prosenttia oli rasitussairauksia, 26 prosenttia hengi- tystieallergioita ja 21 prosenttia ammatti-ihotauteja. Tavallisimmat aiheuttajat olivat toistoty� (29 %) ja el�inp�lyt (16 %) (Riihim�ki ym. 2003). Vuosittain noin 7 prosentille maatalousyritt�jist� sattuu ty�tapaturma (Maata- lousyritt�jien el�kelaitos 2001). L�hes puolet tapaturmista liittyy koti- el�imiin. Kotiel�int�it� ei kuitenkaan voida pit�� erityisen vaarallisina. Teh- ty� ty�tuntia kohti kotiel�int�iss� sattuu v�hiten tapaturmia muihin maatalo- ust�ihin verrattuna. Kotiel�int�iss� lukum��r�isesti eniten tapaturmia sattuu nautojen ruokinnassa, mutta suhteellisesti vaarallisimpia ty�vaiheita ovat el�inten siirrot ja kuljetukset. (Lemola 1988) Kuolemaan johtaneita tapatur- mia kotiel�intaloudessa sattuu harvoin. Vuosina 1976�1999 kuolemaan joh- taneita kotiel�intapaturmia sattui 26 eli keskim��rin yksi vuodessa. Useimmi- ten tapaturman syyn� oli el�imen arvaamaton k�ytt�ytyminen (Rissanen 2001). Noin kolmasosassa kotiel�intapaturmista vahingot ovat el�inten liikkeiden aiheuttamia puristumisia, puremia ja pistoja. Toinen kolmasosa vahingoista on liukastumisten ja kompastumisten aiheuttamia kaatumisia. Vammat ovat useimmiten nyrj�hdyksi�, ven�hdyksi�, ruhjevammoja ja musertumia. Ruo- kintaty�ss� syntyneit� tyypillisi� vammoja ovat nyrj�hdykset ja ven�hdykset, lypsyty�ss� taas ruhjevammat ja musertumat (Rissanen 2001). Maataloustapaturman uhri on useimmiten mies. Konetapaturmat sattuvat l�hes yksinomaan miehille, mutta kotiel�intapaturmissa l�hes puolet uhreista on naisia. (Maatalousyritt�jien el�kelaitos 2001) Sukupuolten v�linen ero tapaturma-alttiudessa n�kyy jo lapsilla: noin 80 prosenttia maatilalla tapahtu- neista lasten tapaturmista sattuu pojille. Pojat joutuvat tapaturmaan useimmi- ten koneiden korjauksessa ja muissa maataloust�iss�, tyt�t karjataloust�iss�. Alle viisivuotiaat lapset ovat tapaturmapaikalla yleens� sivullisena "p�iv�- hoidossa". Isompien tapaturmat sattuvat lasten osallistuessa ty�ntekoon (Ki- vikko 1997). Sek� ty�turvallisuuden parantamisessa ett� tuotannon tehostamisessa on olennaista t�iden sujuvuus tuotantorakennuksessa. Ty�ymp�rist�n turvalli- suutta voidaan parantaa pienill�kin muutoksilla huomattavasti. Kaikki korja- ustoimenpiteet eiv�t vaadi kalliita investointeja. Tuotantorakennusten ty�- oloselvityksi� ja ty�olojen korjausehdotuksia selvitt�neess� tutkimuksessa 104 (Hanhela ym. 1989) havaittiin, ett� rakenteisiin liittyv�t korjauskustannukset muodostivat suurimman korjauskustannusten ryhm�n. Rakenteisiin liittyviss� korjausehdotuksissa portaat ja k�sijohteet, suojakaiteet, lattiat ja luiskat, por- taikot sek� ty�skentely- ja hoitotasot vastasivat lukum��r�isesti noin kolmatta osaa korjausehdotuksista, mutta alle kymment� prosenttia kokonaiskustan- nuksista. Ty�n fyysinen kuormittavuus Maatalousty� on riskiammatti tuki- ja liikuntaelinvaivojen, erilaisten vammo- jen ja ty�kyvytt�myyden suhteen (Manninen 1996, Notkola ym. 1995, Pinzke 1997, Susitaival & Husman 1994). Seurantatutkimuksen mukaan erityisesti niska-hartia- ja ranteiden/k�sien oireet ovat lis��ntyneet maidontuottajilla (Pinzke 2003). Tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat epidemiologisten tutkimusten mukaan yhteydess� ty�n fyysisiin kuormitustekij�ihin (Gustafsson ym. 1994, Hildebrandt 1995, St�l ym. 1996). Tilakoon kasvaminen ja ty�n koneellistu- minen muuttavat maatalousty�h�n sis�ltyv�n kuormituksen luonnetta. Suuren karjan p�ivitt�inen hoitaminen sis�lt�� edelleen samana toistuvia yl�raajojen ty�liikkeit�, erityisesti selk�� kuormittavia ty�asentoja ja raskaiden taakkojen k�sittely�. Lypsyty� vie noin puolet karjanhoitoty�n ty�ajasta, joten lypsyty�n kuormit- tavuus on keskeist� ajatellen karjanhoitoty�n kokonaiskuormittavuutta. Lyp- syty� on verenkiertoelimist�n kannalta kevytt� tai keskiraskasta ty�t� sek� pieniss� pihattonavetoissa ett� parsinavetoissa (Nevala-Puranen ym. 1996, Nevala-Puranen ym. 1993). Sel�n kumarat ja kiertyneet asennot ovat ylei- sempi� parsinavetassa kuin lypsyasemalla lypsett�ess�. Kiskomenetelm�n k�ytt��notto parsinavetassa v�hensi sel�n kuormittavia ty�asentoja, lis�si ty�turvallisuutta ja nopeutti lypsyty�t�. (Nevala-Puranen ym. 1996, Nevala- Puranen ym. 1993). Lypsyasemalla lypsy kuormittaa erityisesti yl�raajoja (Nevala-Puranen ym. 1996, Pinzke ym. 2001, St�l ym. 1999, St�l ym. 2000). Lypsykarjanhoitot�iss� (ruokinta- ja puhdistusty�t, nuorkarjan hoitoty�t) raskaimpia ty�teht�vi� ovat s�il�rehun ja hein�n jako sek� lannan poisto. Naiset kuormittuvat miehi� enemm�n kaikissa p�ivitt�isiss� karjanhoitot�iss� pieniss� parsinavetoissa. (Ahonen ym. 1990) Lypsy-, ruokinta- ja puhdistus- t�iden sek� nuorkarjan hoitot�iden fyysisest� kuormittavuudesta suurilla tiloilla ei ole tutkimustietoa. 105 Maatalouden altisteet Kemialliset altisteet P�lyt Sosiaali- ja terveysministeri� on asettanut ilman ep�puhtauksille HTP-arvoja (haitalliseksi tunnettu pitoisuus), jotka ovat pienimpi� ilman ep�puhtauksien pitoisuuksia, joiden katsotaan voivan vahingoittaa ty�ntekij�n terveytt� (STM 2002). Suomalaisissa navetoissa tehdyiss� tutkimuksissa on havaittu, ett� kokonais- p�lypitoisuudet ovat navetoissa yleens� pieni� verrattuna orgaanisen p�lyn HTP-arvoon 5 mg/m3 (8h). 1980-luvun alussa tehdyss� tutkimuksessa todet- tiin, ett� viljelij�n p�lyaltistuminen oli sikaloissa ja h�kkikanaloissa suurem- paa kuin parsinavetoissa (Louhelainen ym. 1983). Parsinavetoissa lypsyty�t� tekevill� p�lylle altistuminen oli v�h�isemp�� kuin heini� ja jauhoja jakavilla (Hanhela 1999). Parsinavetoissa ruokinnan aikaisen kokonaisp�lypitoisuuden keskiarvo oli noin kolmasosa HTP-arvosta (Lappalainen ym. 1996). Pihattonavetoissa kokonaisp�lypitoisuudet ovat olleet alhaisempia kuin parsinavetoissa ja hengitysvy�hykkeell� suurempia kuin kiinteiss� mittauspisteiss� (Louhelainen ym. 1997). Pienhiukkaset ovat halkaisijaltaan alle 2,5 �m:n kokoisia hiukkasia. P�ivitt�i- set korkeat ulkoilman pienhiukkaspitoisuudet lis��v�t sek� sairastuvuutta ett� kuolleisuutta hengityselinsairauksiin ja syd�n- ja verisuonisairauksiin (Pek- kanen 2002). Astmaatikoilla ja muista hengityselinsairauksista k�rsivill� potilailla on todettu keuhkojen toimintakyvyn huononemista ja lis��ntyneit� sairaalak�yntej� pienhiukkasaltistumisesta johtuen (Pekkanen 2002). Maata- loust�iss� pienhiukkasille altistumista ei ole Suomessa tutkittu aiemmin. Nykyiseen tietoon perustuen pienhiukkasille ei voida antaa lyhyen tai pitk�n aikav�lin raja-arvoja, jonka alapuolella niiden aiheuttamia terveysvaikutuksia ei esiintyisi (WHO 2000). Suomessa sovelletaan kuitenkin valtioneuvoston asetuksen 711/2001 mukaisia EU:n asettamia raja-arvoja, joiden mukaan ulkoilmassa PM10-hiukkasten vuorokauden keskiarvopitoisuus ei saa ylitt�� 50 �g/m3. Pitoisuuksien tulisi olla viimeist��n vuoden 2005 alusta t�t� raja- arvoa pienemm�t (VNA 9.8.2001/711). Endotoksiinit Endotoksiinit ovat gram-negatiivisten bakteerien solusein�n komponentteja. �killisi� endotoksiinien terveysvaikutuksia ovat kuiva ysk� ja hengenahdis- tus, kuumereaktiot (ODTS) ja pahoinvointi. (Rylander 1994). Suomessa ei 106 ole viel� asetettu HTP-arvoa endotoksiinipitoisuudelle, mutta suomalaisen tutkimuksen mukaan endotoksiinin terveysperusteiseksi raja-arvoksi on ehdo- tettu 25 ng/m3 (Laitinen 1999). Endotoksiinipitoisuuksia on mitattu pihat- tonavetoissa (Louhelainen ym. 1997) ja parsinavetoissa (Liesivuori ym. 1994, Hanhela 1999). Puru- ja turvepohjaisten sikaloiden ty�ntekij�iden hen- kil�kohtainen endotoksiinialtistuminen oli suurempaa kuin navetoissa (M�it- t�l� ym. 2001). Lehm�n allergeenit Lehm�n karva ja hilse aiheuttavat suurimman osan maanviljelij�iden hengi- tyselinten ammattitaudeista (Riihim�ki ym. 2003). Zeilerin ym. (2002) tutki- muksen mukaan lehm�n hilseen aiheuttama astma ilmaantuu hyvin pitk�n altistumisajan j�lkeen (keskim��rin 24 vuotta). Lehm�n allergeeneja, kuten t�rkeint� allergeeni Bos d2 (=lehm�n p��aller- geeni), on tutkittu Ty�terveyslaitoksen ja Kuopion yliopiston toimesta maata- lousrakennuksissa 1980-luvulta alkaen (Virtanen ym. 1988, Louhelainen ym. 1997, Yl�nen 1994, Hanhela 1999). Navetoissa tehdyiss� mittauksissa Bos d2 -pitoisuudet ovat olleet vaihtelevia. Ammoniakki ja hiilidioksidi Terveydelle merkitt�vin maatalouden tuotantorakennusten kaasumainen yh- diste on ammoniakki, jota vapautuu el�inten ulosteista. Ammoniakki �rsytt�� silmi�, ihoa ja hengitysteit� ja vaikeuttaa hengitystoimintaa (Radon ym. 2000, Donham ym. 2000). Korkea hiilidioksidipitoisuus sis�ilmassa aiheuttaa tunkkaisuuden tunnetta, v�symyst� ja p��ns�rky�, mutta hiilidioksidi on terveydelle vaarallista vasta varsin suurina pitoisuuksina. Hiilidioksidipitoisuus kertoo ennen kaikkea ilmanvaihdon tehokkuudesta ja riitt�vyydest�. Ammoniakin kahdeksan tunnin HTP-arvo on 20 ppm ja hiilidioksidin 5000 ppm. Ammoniakille on asetettu my�s 15 minuutin HTP-arvo, joka on 50 ppm. (STM 2002) Maa- ja mets�talousministeri� on asettanut nautojen pidol- le el�insuojeluvaatimuksia, joiden mukaan el�insuojan ilman ammoniakkipi- toisuus ei saa olla yli 10 ppm, eik� hiilidioksidipitoisuus yli 3000 ppm (Maa- ja mets�talousministeri� 2002). Navetoista mitatuissa ammoniakkipitoisuuksissa ei ole ollut merkitt�vi� eroja parsi- ja pihattonavettojen v�lill�. Ammoniakkipitoisuudet olivat suurempia sikaloissa ja kanaloissa kuin navetoissa (Kangas ym. 1987). Pitoisuudet ovat olleet navetoissa tasolla 10�20 ppm lukuisissa tutkimuksissa (Linnainmaa ym. 1993, Louhelainen ym. 1997). Tutkimuksessa, jossa selvitettiin ilman- 107 vaihdon vaikutusta ammoniakkipitoisuuksiin todettiin, ett� alhaisimmat am- moniakkipitoisuudet olivat tiloilla, joilla ilma poistettiin lietekanavan kautta (Linnainmaa ym. 1993). Biologiset altisteet Mikrobit Mikrobeille, erilaisille bakteereille, hiiva- ja homesienille sek� niiden iti�ille, on altistuttu maataloudessa erityisesti nautakarjatiloilla (Kotimaa ym. 1984, Lappalainen ym. 1996, Hanhela ym. 1995, Duchaine ym. 1999, Rautiala ym. 2001). Homep�lykeuhkoa sairastavien viljelij�iden tiloilla l�mpim�ss� kas- vuolosuhteissa viihtyvien termotoleranttien sieni-iti�iden ja termofiilisten aktinomykeettien pitoisuudet ovat olleet suurempia kuin terveiden viljelij�i- den tiloilla (Kotimaa ym. 1984). Pihattonavetoissa 1990-luvun puoliv�liss� tehdyss� tutkimuksessa mikrobipitoisuudet olivat pienempi� kuin perinteisis- s� parsinavetoissa mitatut pitoisuudet (Louhelainen ym. 1997). Termotole- rantteja sieni� ja termofiilisi� aktinomykeettej� esiintyi pihattonavetoissa vain pieni� m��ri�. Punkit Punkit ovat alle parin millimetrin mittaisia h�m�h�kkiel�imi�, jotka viihtyv�t kosteissa rehuissa ja kuivikkeissa sek� pinnoille laskeutuneessa p�lyss�. Punkkien m��r�� ja lajistoa on aikaisemmin selvitetty sek� parsi- ett� pihat- tonavetoissa. Parsinavetoista punkkeja on l�ytynyt enemm�n kuin pihat- tonavetoista. (Hanhela 1999, Haatainen ym. 1996) Punkkeja on m��ritetty my�s kanaloista, sikaloista ja hevostalleista (Harju ym. 2002). Kanaloista on l�ytynyt eniten ja hevostalleista v�hiten punkkeja. Fysikaaliset tekij�t Ilmanvaihto El�insuojan ymp�rist�olosuhteet vaikuttavat ty�ntekij��n, tuotantoel�imeen ja rakennukseen. Hyvin toimiva ilmanvaihto v�hent�� ty�ntekij�iden ja el�in- ten altistumista ilman ep�puhtauksille (kaasut ja p�lyt) ja ep�suotuisille l�m- p�olosuhteille (l�mp�tila, kosteus, veto) sek� s��st�� rakenteita ja laitteita kosteusrasitukselta. Ilmanvaihto vaikuttaa my�s el�insuojan yleiseen melu- tasoon puhaltimien aiheuttaman melun takia. Ilmanvaihdon merkitys koros- tuu minimi- tai maksimipoistoilmam��ri� k�ytett�ess�. Normien mukaisen hiilidioksidipitoisuuden saavuttamiseksi ja kosteuden kurissa pit�miseksi el�insuojan ilmanvaihdon m��r�� ei saa v�hent�� alle ns. minimi- ilmanvaihdon. Kovina pakkaskausina meid�n ilmastossa tarvitaankin l�hes 108 poikkeuksetta lis�l�mmityst�. Kymmenen vuotta sitten tehdyss� laajassa navettatutkimuksessa todettiin pihattojen ilmanvaihdossa olevan puutteita, jotka ilmeniv�t korkeina ammoniakki- ja hiilidioksidipitoisuuksina sek� suu- rena ilman kosteutena (Haatainen ym. 1996). T�rkeimm�ksi syyksi esitettiin kunnollisten ilmanvaihtosuunnitelmien puuttumista. Maa- ja mets�talousministeri�n ohjekokoelmassa on annettu ilmanvaihdon j�rjest�misperiaatteita, ilman ep�puhtauksien enimm�ispitoisuuksia sek� ilmanvaihdon mitoitusarvoja. Sitovana m��r�yksen� todetaan lietelantaj�rjes- telm�n osalta, ett� lantakaasujen el�intilaan p��syn est�miseksi on lietelanta- kanavien ja -s�ili�n v�lille sijoitettava vesilukko. Lis�ksi lietekanavan kautta on otettava v�hint��n minimi-ilmanvaihtoa vastaava osa poistoilmasta. (Maa- ja mets�talousministeri�n rakentamism��r�ykset ja -ohjeet 2002). Melu Ty�melua koskevat ohjearvot on annettu valtioneuvoston p��t�ksess� (Val- tioneuvoston p��t�s 1993), jossa m��ritet��n ty�ntekij�n suurimmaksi salli- tuksi p�ivitt�iseksi melualtistukseksi 85 desibeli� (LAeq ,dB). Melu vaikuttaa my�s el�inten hyvinvointiin. Maa- ja mets�talousministeri�n asetuksen (Maa- ja mets�talousministeri� 2002) mukaan naudat eiv�t saa jatkuvasti altistua yli 65 dB:n melulle. Miettisen ym. (1982) tutkimuksen mukaan suurehkolla lyp- sykarjatilalla ty�skentelev�n vuosittainen A-��nitaso oli 87 dB. Melualtistuk- sesta 41 prosenttia aiheutui kotiel�int�ist�, 40 prosenttia traktorit�ist� ja 14 prosenttia moottorisahan ja py�r�sahan k�yt�st�. Uudemmassa osin pihat- tonavetoissa tehdyss� tutkimuksessa viljelij�iden henkil�kohtaisiksi meluan- noksiksi navettat�iss� mitattiin 71�85 dB(A) (Haatainen ym. 1996). Valaistus Valaistus vaikuttaa voimakkaasti ty�turvallisuuteen ja ty�ss� viihtymiseen. Tarvittavan valaistuksen voimakkuus riippuu tilassa teht�vist� t�ist�. Valais- tus vaikuttaa my�s rakennuksissa oleviin kotiel�imiin. Oikeanlainen valaistus parantaa el�inten tiinehtyvyytt�, kohottaa el�inten terveydentilaa ja nostaa useilla el�inlajeilla tuotantotasoa. (Palonen & Lavonen 1989) Navettojen valaistusolosuhteita tutkittaessa on havaittu, ett� erityisesti vanhoissa tuotan- torakennuksissa valaistusolosuhteet ovat olleet puutteelliset (Louhelainen ym. 1983). Uudemmissa tuotantorakennuksissa valaistuksessa on ollut on- gelmia l�hinn� varastotiloissa (Haatainen ym. 1996). Maatalouden ty�n henkisen kuormittavuuden muu- tokset ja maatalousyritt�j�n hyvinvointi Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 aiheutti muutoksia maa- talousammattien kuormittavuuteen. Kuopion aluety�terveyslaitoksella toteu- 109 tetun seurantatutkimuksen (Leskinen ym. 2002) tulosten mukaan, EU- maatalouspolitiikan arvioitiin lis�nneen tilan ty�m��r�� runsaasti jo kaksi vuotta EU-ratkaisun j�lkeen. Kolmen seurantavuoden aikana se oli edelleen kasvanut. Noin puolet kyselyyn vastanneista is�nnist� tunsi my�s ty�n laatu- vaatimusten tiukentuneen. EU-ratkaisun ajateltiin yleens� v�hent�neen ty�n itsen�isyytt�. Valtaosa katsoi kirjanpitot�iden ja muiden paperit�iden lis��n- tyneen ja vaikeutuneen EU:ssa. Toisaalta monen mielest� kirjanpidon paran- tuminen kuitenkin helpotti toiminnan seurantaa ja rationalisointia. Tuottojen ja kustannusten hallintaa sek� rahoituksen hallintaa pidettin my�s vaikeampi- na EU:ssa kuin ennen sit�. Tukimuotojen tunteminen ja tukien hakeminen olivat edelleen vaikeita teht�vi�, huolimatta hyv�ksi arvioidusta neuvonnasta. Seuranta-aikana is�ntien suhtautuminen Euroopan Unioniin oli vaivann��n lis��ntymisest� huolimatta muuttunut selv�sti my�nteisemm�ksi. Yhdenty- misratkaisu ei ollut en�� mieless� aktiivisesti, vaan sit� pidettiin vakiintunee- na, arkip�iv�n toimeentuloon vaikuttavana tekij�n�. Viljelij�v�est�n henkist� hyvinvointia EU-murrosaikana kuvaavat suomalai- set tutkimustulokset ovat osittain ristiriitaisia. Joissakin tutkimuksissa on ryhm�n henkisen hyvinvoinnin todettu heikentyneen merkitt�v�sti EU:ssa oloaikana. (Kallio 1997) Joissakin muissa vastaavia oiretason hyvinvointi- muutoksia ei ole laajassa mitassa todettu (Leskinen 1999). Tilanne johtuu osittain m��riteltyjen tutkimuskohteiden eroista: maataloudessa voidaan sa- noa olevan erilaisia ammatteja ja sosiaaliryhmi� tilan tuotantorakenteesta ja koosta riippuen. My�s tuotantotukien m��r�ss� ja laadussa on alueellisia vaihteluita. Suomalainen lypsykarjatalous on toimintatapansa kannalta muutosmurrok- sessa: Tuotantoteknisest� edistyksest� huolimatta ty�t� tehd��n edelleen pe- rinteisell�, is�nn�n ja em�nn�n ty�panokseen perustuvalla tuotantotavalla. Hyvien taloudellisten edellytysten luominen tilalle vaatii tilakoon kasvatta- mista, joskus jopa pariskunnan jaksamisen rajoille. Siirtymiskynnys perheyri- tyksest� ulkopuolista ty�voimaa k�ytt�v�ksi yritykseksi on maataloudessa mahdollisesti viel�kin korkeampi kuin muissa pienyrityksiss�, koska maata- loudessa ei ole perinteit� suurempaan riskinottoon. Lis�ksi puuttuu viel� aitoa yritt�jyysosaamista (Katila 2000). Maitotilojen selviytymisstrategiat ja perheyritt�j�n henkinen hyvinvointi EU-ajan alkupuolella ennustettiin maidon tuotantoon erikoistuvien tilojen menestyst�, mutta samalla t�hdennettiin, ett� maitotaloudessakin selviytymi- nen edellytt�isi tulevaisuudessa merkitt�vi� uusintainvestointeja ja tuotannon tehostamista (Maa- ja mets�talousministeri� 1996, Sipil�inen ym. 1998). Laajentaminen omaksuttiinkin monilla maitotiloilla my�nteisi� n�kymi� 110 avaavaksi selviytymisstrategiaksi. Investointitukea oli tarjolla, ja lamasta toipuvassa maassa alkoi kiivas maatalousrakentamisen aika. Kuopion aluety�terveyslaitoksen seurantatutkimuksen (Leskinen ym. 2002) tulosten perusteella EU-tulevaisuuttaan suunnittelevilla maitotiloilla omak- suttiin useita erilaisia selviytymisstrategioita. Tutkimuksessa luonnehditaan viisi erilaista toimintatyyppi�: • • • • • • Vakiintuneet tilat, jotka arvioivat pystyv�ns� jatkamaan ilman suuria muutoksia. Monet syyt saattoivat johtaa tilanteeseen. Esimerkiksi tila oli jo ennest��n riitt�v�n suuri, ja tuotantov�lineet ja -tilat kunnossa. Tai lii- kevaihtoa ei haluttu kasvattaa, koska sen arvioitiin johtavan velkojen ja ty�m��r�n kohtuuttomaan lis��ntymiseen ilman, ett� toimeentulo parani- si merkitt�v�sti. Maitotalouden menestyminen ei aina ollut my�sk��n ratkaisevan t�rke�� perheen toimeentulon kannalta, jos sill� oli muita, mahdollisesti maatalouden ulkopuolisia tuloja. EU-osaajat kokivat Euroopan unioniin liittymisen mahdollisuutena, joka tarjosi uusia rahoitusmahdollisuuksia ja tukimuotoja. He suhtautuivat ti- lan hoitoon yritt�j�m�isesti, ja tekiv�t sit� mik� kulloinkin n�ytti kannat- tavan. Ryhm�ss� oli runsaasti ajatuksia jopa tuotantosuunnan muuttami- sesta. EU-osaajille tukimuotojen tuntemus tai rahoituksen hallinta ei ollut erityinen ongelma, vaan ammattitaidon keskeinen sis�lt�. Tyypillinen EU-osaaja on hyvin koulutettu, nuori viljelij�. Luopujilla oli suunnitelma lypsykarjan hoidosta tai koko maataloudesta luopumiseksi. Tilat muistuttivat joskus vakiintuneiden ryhm��, mutta luopujilla syy oli syvemm�ll� yritt�j�pariskunnan omassa el�m�ntilan- teessa. Luopumisajatukseen oli johtanut esimerkiksi sairaus, ik��ntymi- nen tai jatkajan puuttuminen. T�ss�kin ryhm�ss� oli jonkin verran tuotan- tosuunnan vaihtamishalukkuutta, muun muassa el�inallergioiden vuoksi. Merkitt�v�, luopumista suunnitteleva joukko olivat my�s katkeroituneet, maatalouspolitiikkaan pettyneet is�nn�t, jotka eiv�t pit�neet maatalouden harjoittamista EU-Suomessa en�� j�rkev�n�. Laajentajaryhmi� voidaan luonnehtia yleisesti keskittyjiksi tai monipuo- listajiksi. Keskittyj�t pohtivat tarkkaan, mik� on maitotalousyritt�j�n ydin- osaamista ja mit� kannattaa teett�� ulkopuolisella urakoitsijalla. Monipuolistajat suunnittelevat monialaista toimintaa joko pitk�aikai- seksi strategiaksi, jolla perheen toimeentulo aiotaan turvata, tai vain v�liaikaiseksi velanhoitotaktiikaksi. J�lkimm�iset pyrkiv�t kyll� pit- 111 k�ll� aikav�lill� keskittym��n lypsykarjan hoitoon, mutta tarkoitus on helpottaa siirtym�vaiheen taloutta hankkimalla tilalle sivutuloja muista l�hteist�. Laajentamisessa menestyminen edellytt�� investointien tuotannollisen ja taloudellisen onnistumisen lis�ksi yritt�j�parin henkisen ja fyysisen tervey- den sek� parisuhteen s�ilymist�. Laajentamisstrategia on siis koetteleva paitsi ty�ss� jaksamisen, my�s perheen vuorovaikutuksen kannalta. Tuotantoa ke- hitet��n niin pitk�lle kuin kahden henkil�n ty�panoksella suinkin on mahdol- lista, mutta toimintatavan ja jaksamisen rajat tulevat helposti vastaan ennen kuin perheen hyvinvointitavoitteet on saavutettu. Viitteit� perheen henkisten tukirakenteiden ongelmista on nyt tullut k�yt�nn�ss� esiin muun muassa edell� mainitussa seurantatutkimuksessa (Leskinen ym. 2002). Maatalousyritt�j�n stressi, henkinen hyvinvointi ja el�m�nhallinta Tuotantoa laajentavan maatalousyritt�j�n selviytymis- tai ep�onnistumisedel- lytyksi� voi edell� kuvatulla tavalla ymm�rt�� tilan tuotantostrategian muu- tospaineiden kannalta. Arkikokemus kuitenkin osoittaa, ett� objektiivisesti samankaltaisilta n�ytt�viss� l�ht�tilanteissa toinen yritt�j� voi selviyty� hy- vin, toinen heikosti. Selityst� voi etsi� tilan taloudellisteknisten edellytysten lis�ksi perheen ja yksil�n ominaisuuksista. Viime vuosina on selvitetty run- saasti yksil�n terveytt� edist�vien, henkisten voimavarojen yhteytt� vaativis- sa el�m�ntilanteissa selviytymiseen. (Feldt 1999, Salmela-Aro & Nurmi 2000) Maatalousyritt�jien viime vuosina kokeman stressin keski�n� on EU- ratkaisun ja maatalouspolitiikan tuottama muutosmurros. Stressi� pidet��n t�ss� tutkimuksessa arviointi- ja hallintaprosessina, jota luonnehtivat yksil�n sis�isten ja ulkoisten voimavarojen k�ytt�, omien mahdollisuuksien vertaa- minen tilanteen vaatimuksiin, stressin hallinta ja mahdollisesti stressioireet. Stressin vaikutus yksil�n kokemusmaailmassa on monivivahteinen. Liev� tai lyhytaikainen stressi koetaan usein ep�miellytt�vin� tuntemuksina, kuten keskittymisvaikeuksina, unih�iri�in�, liev�n� masentuneisuutena tai hermos- tuneisuutena. My�s fyysiset tuntemukset, kuten p��ns�rky, ovat tavallisia. Pitk�aikaisen tai vakavan stressin seurausta voi olla my�s depressio tai kyy- nistyneisyys. Vastaavasti henkisest� hyvinvoinnista voidaan puhua prosessina, joka johtaa muun muassa tyytyv�isyyden, motivaation ja toimintakyvyn kasvuun. (Cox ym. 2000) Henkisell� hyvinvointikuvalla ymm�rrettiin t�ss� (stressik�sitteen kanssa analogisella tavalla) kokonaisuutta, jonka osia haasteellisessa muutos- tilanteessa ovat sis�isi� voimavaroja ja henkist� hyvinvointia yll�pit�v�t ja sit� heikent�v�t tekij�t sek� henkisen terveyden tasapaino. 112 Stressin ulkoisia vaatimuksia ovat esimerkiksi kiire, el�m�nmuutokset, ty�n jatkumisen ep�varmuus ja yksin ty�skentely. Maatalousyritt�j�n kannalta esimerkiksi EU-tukipolitiikka on tuottanut runsaasti uudenlaisia vaatimuksia, kuten tarkka toiminnan seuranta ja uudet tukimuodot. Niihin sopeutuminen on erityisesti i�kk��mmille viljelij�ille ollut haastavaa. Ulkoisten vaatimusten lis�ksi stressiin vaikuttavat my�s yritt�j�n henkil�koh- taiset tarpeet, arvot, odotukset, tavoitteellisuus ja muut sis�iset vaatimukset, jotka liittyv�t usein siihen millaiseksi h�n haluaisi el�m�ns� muodostuvan. Esimerkiksi sukupolvien ty�n jatkuvuus on monelle viljelij�lle t�rke� arvo, jonka vaarantuminen koetaan uhkaavana, jopa kriisin�. Stressinhallintaedellytyksetkin voivat olla sek� sis�isi� ett� ulkoisia. Sis�isi� stressinhallintaresursseja ovat koulutuksen lis�ksi taidot, perityt taipumukset, edulliset persoonallisuuden resurssit, kuten hyv� itsetunto tai hallinnan tunne, hyv� motivaatiorakenne, koulutus jne. Ulkoisia resursseja ovat mm. aineelli- nen tai henkinen tuki, mielenkiintoinen ty�n sis�lt� sek� viihtyis�t, kehitt�v�t ja turvalliset ty�olot (Cox ym. 1993). Vahva el�m�nhallinta (eli koherenssin tunne) suojaa ihmisen henkist� hyvin- vointia stressitilanteessa. Koherenssi merkitsee yksil�n el�m�norientaatiota, jota luonnehtii k�sitys siit�, ett� h�nen mahdollisuutensa vaikuttaa oman el�- m�ns� kulkuun ovat yleens� hyv�t (Lazarus & Folkman 1984; Antonovsky 1979). Koherenssi kuvastaa tapaa, jolla yksil� havainnoi itse��n ja ymp�ris- t���n. Siin� on kolme osatekij��, jotka ovat tunne el�m�ntapahtumien ym- m�rrett�vyydest�, hallittavuudesta ja mielekkyydest�. El�m�nhallintaa on my�s ihmisen kyky asettaa tavoitteita tai luopua niist� silloin kun ne osoittau- tuvat ylivoimaisiksi. Viljelij�n ty� sis�lt�� tekij�it�, jotka ovat huonosti en- nustettavissa tai hallittavissa ja voivat pitk�ll� aikav�lill� vaikuttaa h�nen koherenssin tunteeseensa. T�llaisia ovat esimerkiksi s��olosuhteet, maaper�n laatu ja tuotantoel�inten terveydentila (Deary ym. 1997). Itseluottamus on el�m�nhallinnan kaltainen persoonallisuusresurssi. Itseluot- tamuksen voidaan ajatella kuvastavan ihmisen k�sityst� omista selviyty- misedellytyksist��n haasteellisissa tilanteissa. Se on osa ihmisen min�k�sitys- t�, joka puolestaan merkitsee kokemusta olemassaolosta erillisen� ja ajalli- sesti jatkuvana olentona, jolla on m��r�tyt fysiologiset, psykologiset ja beha- vioraaliset ominaisuudet (Rogers 1951). Kyynisyys on persoonallisuuden voimavaroihin verrattava negatiivisen s�- vyinen orientaatiotekij�, joka vaikuttaa siihen, miten ihminen suhtautuu el�- m�ns� haasteisiin ja toimii niiss�. Kyynisyytt� on pidetty my�s vakava- asteisen ty�uupumuksen yhten� tunnusmerkkin�. (Kalimo & Toppinen 1997) 113 Tavoitteet Tutkimuksen tarkoitus oli selvitt��, miten karjakoon kasvu vaikuttaa viljeli- j�n ty�ymp�rist��n ja kuormittumiseen. Tavoitteena oli vastata seuraaviin kysymyksiin: 1. Mik� on lypsyty�n ja muiden karjanhoitot�iden (ruokinta-, puhdistus- ja nuorenkarjan hoitoty�t) fyysinen kuormittavuus verrattuna aiempaan tie- toon pienist�/keskikokoisista lypsykarjatiloista? 2. Millainen on suurten lypsykarjatilojen tuotantorakennusten turvallisuus- taso ja toiminnallisuus? 3. Millainen on p�ly-, kaasu- ja bioaerosolialtistuminen suurilla lypsykarja- tiloilla? 4. Millaisia ovat melu-, valaistus- ja l�mp�olot suurilla lypsykarjatiloilla? 5. Millainen on tuotannon ominaisuuksien ja henkisen hyvinvoinnin v�linen yhteys suurilla lypsykarjatiloilla? 6. Tilan laajentaminen selviytymisstrategiana. Mitk� ovat henkist� hyvin- vointia tukevat ja sit� kuluttavat tekij�t ty�ss� ja perheess�? Aineisto ja menetelm�t Tutkimustilat ja tutkimushenkil�t Tutkimuksessa oli mukana 20 keskisuurta tai suurta pihattonavettaa Keski- Pohjanmaalta ja Pohjois-Savosta. Tilat kuuluivat C2-tukialueeseen lukuun ottamatta nelj�� pohjoissavolaista tilaa, jotka kuuluivat C1-alueeseen. Pihatot oli rakennettu tai peruskorjattu vuosina 1995�2001. Kokonaan uusia (alle 10 vuotta vanhoja) tuotantorakennuksia oli kahdeksan. My�s uusia tuotantora- kennuksia oli ehditty laajentaa. Peruskorjatuista vanhoista tuotantorakennuk- sista navetta oli useimmiten peruskorjattu siten, ett� lypsylehmille oli raken- nettu uusi pihatto-osasto ja hiehot ja muu nuorkarja olivat vanhassa par- sinavetassa. Yhdess� navetassa lypsykarja oli pihatoksi muutetussa entisess� parsinavetassa ja nuorkarja laajennusosassa. Tutkimuksen alkaessa yhdell� tilalla oli k�yt�ss� lypsyrobotti. Tutkimuksen loppuessa lypsyrobotti oli hankittu nelj�lle tilalle. Lypsyaseman koko vaihteli kuudesta kuuteentoista lehm�paikkaan. Kaikissa pihatoissa yht� lukuun otta- matta lanta k�siteltiin lietelantana. Useimmissa pihatoissa k�ytettiin kuivik- 114 keita. Yleisin kuivike oli kutterinpuru lehmill� ja olki vasikoilla. My�s tur- vetta k�ytettiin jonkin verran lypsylehmien ja hiehojen kuivikkeena. Ty�n fyysisen kuormittavuuden mittaukset tehtiin 11 eri pihattonavetassa. Mittausten aikana tiloilla oli lypsyss� keskim��rin 44 lehm�� (vaihteluv�li 21�60). Kolmella tilalla oli k�yt�ss� ohikulku- eli tandemlypsyasema ja kah- deksalla tilalla oli kalanruotolypsyasema. Kahdella tilalla lypsyaseman kor- keus oli s��dett�v� (s��t�alue 30�37 cm). Lypsyaseman korkeus oli mittaus- ten aikana keskim��rin 93 cm (vaihteluv�li 85�101 cm). Fyysisen kuormittavuuden tutkimukseen osallistui 10 is�nt�� ja 10 em�nt��, jotka olivat terveit� eli heill� ei ollut ty�- ja toimintakyky� haittaavia pitk�ai- kaissairauksia, akuuttia tuki- ja liikuntaelinoiretta tai s��nn�llist� l��kityst�. Tutkittavista 8 oli p��asiallisia lypsyty�ntekij�it� ja 12 oli lypsyss� avustavia, jotka tekiv�t lypsyn lis�ksi muita karjanhoitot�it� (mm. ruokinta- ja puhdis- tusty�t). Henkil�iden keski-ik� oli 37 vuotta (vaihteluv�li 29�45 vuotta) ja he olivat oikeak�tisi�. Henkist� hyvinvointia tutkittiin sek� is�nnilt� ett� em�nnilt�. Tutkimukseen valittujen henkil�iden kanssa sovittiin puhelimessa tutkimukseen osallistumi- nen, kyselyyn vastaaminen ja haastatteluaika tilalla. Kyselylomakkeet l�he- tettiin etuk�teen postissa. Is�nt�� ja em�nt�� pyydettiin vastaamaan kysy- myksiin itsen�isesti. Tutkittavat palauttivat kyselylomakkeen haastattelutilan- teessa, jossa vastaukset my�s k�ytiin l�pi. Menetelm�t Ty�n fyysinen kuormittavuus Taustatietoina selvitettiin maatalousyritt�j�n ik�, pituus, paino, syd�men le- posykint�taajuus ja elimist�n maksimaalinen hapenkulutus. Lypsyn, ruokin- tat�iden ja parsien puhdistuksen fyysist� kuormittavuutta selvitettiin syd�men sykint�taajuuden (HR) (Polar Sport tester, Polar Elektro Oy, Finland) (Kar- vonen ym. 1957, Leger & Thivierge 1988), ty�asentojen havainnoinnin (OWAS) (Karhu ym. 1981, Karhu ym. 1977, Nevala-Puranen 1995), lihasten s�hk�isen aktiivisuuden (EMG) (Remes ym. 1984, Zipp 1982), koetun kuor- mittumisen (RPE) (Borg 1970) ja tuki- ja liikuntaelimist�n rasitustuntemus- ten (VAS) (Corlett & Bishop 1976, Price ym. 1983) avulla. Mittaukset tehtiin kunkin koehenkil�n osalta yhden iltalypsyn aikana (kesto keskim��rin 2 tun- tia). Kyselyll� selvitettiin maatalousyritt�jien koettu ty�kyky, ty�n ruumiilli- nen rasittavuus ja kuntoliikunnan harrastaminen. 115 Turvallisuus ja toiminnallisuus Ty�turvallisuutta ja toiminnallisuutta selvitettiin havainnoimalla ty�skentely� ja ty�ymp�rist�� sek� haastattelemalla is�nt�v�ke�. Havainnoinnin runkona k�ytettiin kotiel�intilojen ty�olojen kehitt�miseen laadittua tarkistuslistaa (Ty�terveyslaitos 2000). Yritt�ji� haastattelemalla ker�ttiin tietoa tuotantoti- lojen toimivuudesta. Erityisesti selvitettiin rehunk�sittelyyn ja ruokintaan sek� lannanpoistoon liittyvi� asioita. Lis�ksi selvitettiin yritt�jien varautumis- ta poikkeustilanteisiin. Ensimm�isell� tilak�ynnill� maatalousyritt�jille jaet- tiin kyselylomake, jonka he palauttivat postissa. Kyselyyn vastasivat tilojen is�nn�t, em�nn�t sek� muut vakituisesti tilalla ty�skentelev�t. Lomakkeessa kysyttiin tietoja mm. henkil�kohtaisten suojainten k�yt�st� ja ty�tapaturmis- ta. Kemialliset, biologiset ja fysikaaliset altisteet Pihattojen ty�olosuhteita selvitettiin ty�hygieenisill� mittauksilla m��ritt�- m�ll� taulukossa 1 esitettyj� muuttujia. N�ytteit� otettiin kiinteist� mittaus- pisteist� 1,5 metrin korkeudelta sek� ty�ntekij�n hengitysvy�hykkeelt�. Ti- loilla k�ytiin kaksi kertaa, ensimm�isen kerran loka-joulukuussa 2002 ja toi- sen kerran tammi-huhtikuussa 2003 (Taulukko 1). Yksi tila j�i pois kev��n mittauksista. Lis�ksi kuudella tilalla mitattiin pienhiukkasten pitoisuuksia syksyll� 2003. Ty�hygieeniset mittaukset tehtiin iltat�iden aikana, johon kuuluivat lypsy, lehmien ja nuoren karjan ruokinta sek� parsien puhdistus ja kuivitus. P�ly Hengittyv�n p�lyn n�ytteet ker�ttiin IOM-ker�imell� (Mark & Vincent 1986) selluloosa-asetaattisuodattimille. N�ytteiden p�lypitoisuus m��ritettiin pun- nitsemalla ja tulokset ilmoitetaan yksik�ss� mg/m3. Menetelm� on akkreditoi- tu. Pienhiukkaset Pienhiukkasia mitattiin suoraanosoittavalla laitteella Dekati Oy:n ELPI:ll� (electric low pressure impactor). Laite mittaa hiukkasia kokoalueella 0,03 - 10 µm. 116 Taulukko 1. Ty�hygieenisten mittausten ajankohdat. Lypsyasema Ruokintak�yt�v� Ty�ntekij�n hengitys- vy�hyken�y- te P�ly syksy/ kev�t 2002-2003 syksy/ kev�t 2002-2003 syksy/ kev�t 2002-2003 Pienhiukkaset syksy 2003 Endotoksiinit syksy/ kev�t 2002-2003 kev�t 2003 Lehm�n allergeeni kev�t 2003 Ammoniakki * syksy/ kev�t 2002-2003 syksy/ kev�t 2002-2003 Hiilidioksidi* syksy/ kev�t 2002-2003 syksy/ kev�t 2002-2003 Mikrobit syksy/ kev�t 2002-2003 kev�t 2003 Punkit syksy 2002 Ilmanvaihto kev�t 2003 Melu syksy/ kev�t 2002-2003 syksy/ kev�t 2002-2003 syksy/ kev�t 2002-2003 Valaistus syksy 2002 syksy 2002 * Kev��ll� 2003 kaasuja mitattiin lis�ksi lietekanavasta ritil�iden alapuolelta. T�m� mittauspiste sijaitsi ruokintap�yd�n mittauspisteen l�heisyydess�. 117 Endotoksiinit Endotoksiinin�ytteet ker�ttiin IOM-ker�imell� lasikuitusuodattimille, mink� j�lkeen n�ytteet analysoitiin LAL-menetelm�ll� (Jacobs 1997). Tulokset il- moitetaan yksik�ss� EU/m3 (endotoxin unit). Menetelm� on akkreditoitu. Lehm�n allergeeni Lehm�n p��allergeenin Bos d 2:n pitoisuus n�ytteiss� mitattiin immunokemi- allisella Elisa-menetelm�ll� (Yl�nen ym. 1994). Standardina k�ytettiin yhdis- telm�-DNA-tekniikalla tuotettua Bos d 2:ta (Rautiainen ym. 1998). Tulokset ilmoitetaan yksik�ss� ng/m3. Ammoniakki ja hiilidioksidi Ammoniakki- ja hiilidioksidipitoisuudet m��ritettiin suoraanosoittavilla dif- fuusioon perustuvilla passiiviosoitinputkilla (NH3 20/a-D, CO2 500/a-D, Dr�- ger). Tulokset ilmoitetaan yksik�ss� ppm. Mikrobit Mikrobin�ytteist� m��ritettiin elinkykyisten mikrobien pitoisuudet ja koko- naisiti�pitoisuudet. Elinkykyisten mikrobien n�ytteet ker�ttiin 6- vaiheimpaktorilla (Andersen 1958). N�ytteist� m��ritettiin mesofiilisten eli huoneen l�mm�ss� viihtyvien, kserofiilisten eli kuivahkoissa oloissa viihty- vien ja termotoleranttien eli l�mp�sietoisten sieni-iti�iden sek� mesofiilisten aktinomykeettien ja termofiilisten eli l�mp�hakuisten aktinomykeettien pitoi- suudet. Sienipes�kkeet tunnistettiin kasvatuksen j�lkeen mikroskopoimalla laji/sukutasolle. Tulokset ilmoitetaan yksik�ss� cfu/m3 (cfu = colony forming unit = pes�kkeen muodostava yksikk�). Kokonaisiti�pitoisuudet m��ritettiin suodatinker�ykseen ja akridiinioranssiv�rj�ykseen perustuvalla Camnea- menetelm�ll� (Palmgren ym. 1986). Tulokset ilmoitetaan yksik�ss� kpl/m3. Punkit Punkkipitoisuudet m��ritettiin pinnoille laskeutuneesta p�lyst� laskemalla punkkien lukum��r� stereomikroskoopilla. Punkkien kokonaism��r� n�yt- teiss� ilmoitetaan lukum��r�n�/p�lygramma. L�ydetyt punkit tunnistettiin lahkolleen/heimolleen valomikroskoopilla. Ilmanvaihto Ilmanvaihtoa arvioitiin laitej�rjestelmien, poistoilmam��rien, pihaton alipai- neen, l�mp�olojen ja kaasupitoisuuksien avulla. Virtausnopeus mitattiin ter- moanemometrill� (TSI Velocicalc 8346) ja pihatossa vallitseva alipaine mik- 118 romanometrill� (Alnor MP6KS). L�mp�olot selvitettiin l�mp�tila- kosteusmittarilla (Vaisala HM 34). Melu Pihatoissa ty�skentelevien henkil�kohtainen melualtistuminen (LAeq) mitat- tiin meluannosmittarilla W�rtsil� 6074 standardin SFS 4578 (1982) mukai- sesti. Ty�skentelyalueiden ja voimakkaimpien ��nil�hteiden hetkelliset melu- tasot mitattiin melutasomittarilla (Bruel&Kjaer 2225) standardin ISO 11202 (1995) mukaisesti. Meluannos- ja melutasomittarin toiminta tarkastettiin vakio��nil�hteell� (Bruel&Kjaer 4230). Valaistus Keskeisten ty�skentelypaikkojen valaistusvoimakkuus mitattiin valaistusmit- tarilla (ANA-F9 tai Hagner S2). Kultakin mittausalueelta mitattiin valaistuk- sen maksimi- ja minimivoimakkuus (lx). Yleisvalaistukset mitattiin ty�sken- telykorkeudelta eli n. 0,8 m lattiatason yl�puolelta. Lypsyasemalla mitattiin sek� yleisvalaistus ett� valaistus jokaisen lehm�n utareiden korkeudelta lyp- sytasolta. Henkinen hyvinvointi Tuotannon ominaisuudet ja henkinen hyvinvointi Kyselylomakkeen avulla selvitettiin tilaa ja tuotantoa koskevia taustatietoja, perheen rakennetta ja vuorovaikutuksen m��r�� (Leskinen 1999), ahdistunei- suustaipumusta (Piirreahdistuneisuus - Spielberger 1970), kyynistyneisyytt�, (CynDis � Julkunen 1996), stressioireita (Klen & Kulmala 1993), yleist� henkist� hyvinvointia, (GHQ - Goldberg & Hillier 1972), masentuneisuutta (Deps - Salokangas ym. 1994), el�m�nhallintaa (Antonowsky 1982) ja itse- luottamusta (Rosenberg 1979). Tilan laajentaminen selviytymisstrategiana Teemahaastattelun avulla selvitettiin henkist� hyvinvointia tukevia ja sit� kuluttavia tekij�it� ty�ss� ja perheess�. Haastattelu tehtiin yht� aikaa is�nn�l- le ja em�nn�lle (Leskinen ym. 2001). Kyselyaineiston analyysin p��menetelmin� olivat korrelaatiotarkastelut ja ryhmien v�listen keskiarvojen yht�suuruuden vertailut. 119 Tulokset ja tulosten tarkastelu Fyysinen kuormittavuus Ty�aika Ty�n fyysisen kuormittavuuden mittauksiin osallistuneiden henkil�iden (n=20) kokonaisty�aika iltalypsyn aikana oli keskim��rin 2 tuntia 7 minuut- tia. Lypsyt�ihin k�ytettiin 66 %, ruokintat�ihin 13 %, parsien puhdistukseen 8 % ja muihin t�ihin 13 % iltat�iden kokonaisty�ajasta. Muita t�it� olivat mm. korjausty�t, vasikoiden poi�itus, korvamerkkien kiinnitys, vasikoiden siirto kuljetukseen. Maatalousyritt�j�t, jotka p��osin lypsiv�t navetassa, k�yt- tiv�t siihen 94 % iltalypsyn ty�ajasta. Lypsyss� avustavat k�yttiv�t lypsyyn keskim��rin 47 % ty�ajasta. Lypsyty�ntekij�iden lypsyty�h�n k�ytt�m� aika oli selv�sti pidempi kuin p��asiassa muita karjanhoitot�it� tekevien. Muita karjanhoitot�it� tekev�t k�yttiv�t ruokintaan, parsien puhdistukseen ja muihin t�ihin enemm�n aikaa kuin lyps�j�t. Sukupuolten v�lill� ei ollut eroja ty�ajoissa. Hengitys- ja verenkiertoelimist�n kuormittuminen Lypsyty� luokiteltiin kevyeksi WHO:n luokituksen mukaan (syd�men sykin- t�taajuus <100 ly�nti�/minuutti) (Taulukko 2). Aiemmassa tutkimuksessa parsinavetoissa (Ahonen ym. 1990) miesten syd�men sykint�taajudet lypsys- s� olivat keskim��rin 89 ly�nti� ja naisten 109 ly�nti� minuutissa, joten nai- silla lypsy pihattonavetassa kuormittaa v�hemm�n hengitys- ja verenkier- toelimist�� kuin lypsy parsinavetassa. Samansuuntaisen tuloksen antaa koet- tua kuormittumista kuvaava RPE luku (asteikko 6�20), joka oli t�ss� tutki- muksessa lypsyss� naisilla 10 ja Ahosen ym. (1990) tutkimuksessa 13. Ruokintaty�t luokiteltiin keskiraskaiksi WHO:n luokituksen mukaan (syd�- men sykint�taajuus 100�124 ly�nti�/minuutti) (Taulukko 2). Luvut ovat nai- silla matalammat kuin Ahosen ym. (1990) tutkimuksessa, mutta miesten v�- lill� ei ole selv�� eroa aikaisempaan tutkimukseen. Koettua kuormittumista kuvaava RPE-luku vaihteli ruokintat�iss� 11�14. Raskaimmaksi ty�vaiheeksi kokivat erityisesti naiset hiehojen ruokinnan (RPE=14). Syd�men sykint�taa- juuden ja suhteellisen kuormittumisprosentin mukaan hengitys- ja verenkier- toelimist� kuormittuu eniten hiehojen ruokinnassa sek� miehill� ett� naisilla verrattaessa eri ty�vaiheita. T�m� johtunee p��osin siit�, ett� useimmilla tiloilla hiehot oli sijoitettu vanhaan navettarakennukseen ja ruokintat�it� ei oltu koneellistettu toisin kuin oli lehmien ruokinta. 120 Parsien puhdistus luokiteltiin keskiraskaaksi ty�ksi (Taulukko 2). Kuormit- tumisprosentit olivat miehill� 41 % ja naisilla 35 %. Miesten tulokset vastaa- vat Ahosen ym. (1990) tuloksia (sykint�taajuus 106, kuormittumisprosentti 42 %), mutta naisilla kuormittuminen oli v�h�isemp�� kuin Ahosen ym. (1990) tutkimuksessa (sykint�taajuus 121, kuormittumisprosentti 51 %). Keskim��r�iset RPE-arvot olivat miehill� 11 ja naisilla 12 (Ahosella ym. (1990) miehill� 14, naisilla 13). Taulukko 2. Syd�men sykint�taajuus (ly�nti�/min) levossa ja eri ty�vaiheissa miehill� (n=10) ja naisilla (n=9). Keskiarvo (ka), keskihajonta (sd) ja vaihtelu- v�li (vv). Sykint�taajuus Miehet Naiset (ly�nti�/min) n ka sd vv n ka sd vv Lepo 10 62 11 45-78 9 65 6 54-74 Koko iltaty� 10 100 9 84-112 9 99 6 91-110 Lypsyn valmistelu 5 97 12 81-110 7 97 5 91-107 Lypsy 10 97 9 83-112 9 98 7 90-111 Lypsyn lopputy�t 9 100 8 88-111 7 97 8 88-110 Lehmien ruokinta 7 106 13 97-133 0 Hiehojen ruokinta 5 116 8 108-129 1 122 Vasikoiden ruokinta 6 105 8 90-112 7 102 7 94-110 Parsien puhdistus 8 111 12 93-127 3 108 12 97-120 121 Ty�asennot Maatalousyritt�j�t ty�skenteliv�t 79 % ty�ajasta selk� suorana, kumaria asen- toja oli 14 %, kiertyneit�/taipuneita 4 % ja kumaria sek� kiertynei- t�/taipuneita 4 %. Yl�raajat olivat suurimman osan ty�ajasta alhaalla 85 %, toinen koholla oli 13 % ja mo- lemmat koholla 2 % ty�ajasta. Maata- lousyritt�j�t seisoivat yleisimmin molemmilla alaraajoilla (62 %), k�ve- liv�t (33 %), istuivat (2 %), seisoivat toisella jalalla (1 %) ja olivat kyykyss� (1 %). Voiman k�ytt� oli yleisesti korkeintaan 10 kiloa (99 % havainnois- ta). Tyypillisin ty�asento koko aineistossa oli seisominen molemmilla alaraajoilla selk� suorana ja yl�raajat hartiatason alapuolella (38 % havainnoista) (Ku- va 1). Kuva 1. Tyypillisin ty�asento. (Kuva: Merja Perki�-M�kel�). Lypsyn valmistelussa (22 % havainnoista) (p=0,001) ja lypsyn lopput�iss� (28 %) (p=0,000) sel�n kumaria asentoja oli enemm�n kuin lypsyss� (8 %). Lypsyty�n eri vaiheissa sel�n kumarien ja kiertyneiden ty�asentojen m��r� oli v�h�isemp�� kuin parsinavetoissa (Nevala-Puranen ym. 1993) ja samaa luokkaa kuin Nevala-Purasen ym. (1996) tulokset pienist� pihattonavetoista. Lypsyn alku- ja lopput�iss� esiintyneit� kumaria sel�n asentoja voisi ennalta ehk�ist� k�ytt�m�ll� painepesuria ja jo olemassa olevia ty�tasoja. Esimerkik- si lypsyasemalla ty�skennelt�ess� lypsymontun reuna on hyv� ty�taso, jota voisi hy�dynt�� enemm�nkin eri ty�teht�viss�. Ty�skennelt�ess� lypsymon- tussa lypsyv�lineit� olisi hyv� s�ilytt�� lypsyvaunussa tai lypsyliinoja sis�lt�- v�n sangon voisi asettaa jonkinlaisen korkeamman jakkaran p��lle, jolloin sel�n kumarilta asennoilta v�ltytt�isiin tavaroita k�sitelt�ess�. Lypsyn loppu- t�iss� painepesuria k�ytt�neill� selk� oli useammin suora kuin vesiletkulla pest�ess�, joten painepesuri s��st�� selk�� kuormittumasta. Yl�raajojen kohoasentoja v�hint��n hartiatasolla oli lypsyss� joka seitsem�s havainto (14 %), mik� on v�hemm�n kuin pieniss� pihattonavetoissa tehdys- s� tutkimuksessa, jossa kohoasentoja oli 24 % havainnoista (Nevala-Puranen ym. 1996). Owas-analyysi huomioi yl�raajan kohoasennoksi vain v�hint��n hartiatasolla olevan yl�raajan asennon. Lypsyty�ss� oli kuitenkin paljon 122 asentoja, joissa yl�raaja oli selv�sti irti vartalosta ja koholla. Ty�n tauottami- nen ja yl�raajojen rentouttaminen lypsyty�n lomassa on hyvin t�rke��, jotta hartia- ja yl�raajojen lihakset eiv�t j�nnittyisi ja kipeytyisi. Vasikoiden ruokinnassa l�hes joka kolmannessa havainnossa selk� oli kuma- ra, kiertynyt tai kumara/kiertynyt. T�m� johtunee siit�, ett� p��osin vasikoi- den juomat valmistettiin ja juoma-astiat pestiin lattiatasossa. Erityisesti n�i- den ty�vaiheiden ty�tasot ovat puutteellisia tai puuttuvat kokonaan. Lehmien ruokinnassa oli eniten (13 %) kumara-kiertyneit�/taipuneita ty�asentoja. Tu- los selittyy pitk�lti yhden miehen tuloksella, jolla oli n�it� asentoja l�hes puolet (48 %) lehmien ruokinnassa. H�n siirsi s�il�rehun ruokintap�yd�n keskelt� l�helle lehmi� talikolla. Ruokintak�yt�v�n tulee olla riitt�v�n leve�, jotta ruokintavaunun k�ytt� on mahdollista, mutta liian leve� ruokintap�yt� voi aiheuttaa sen, ett� s�il�rehu joudutaan siirt�m��n lehmien l�helle k�si- voimin. Parsien puhdistuksessa ja kuivittamisessa l�hes joka kolmannessa havainnos- sa selk� oli kumara, kiertynyt tai kumara/kiertynyt. My�s yl�raajojen koho- asennot olivat tavallisia (24 % havainnoista). Lantakolassa tulisi olla riitt�v�n pitk� varsi, jotta ty�skentely selk� suorana olisi mahdollista. Otekorkeus var- resta tulisi olla hartiatason alapuolella. Lyhytvartisen lapion k�ytt� parsien puhdistuksessa ohjaa sel�n kumariin ty�asentoihin. Useimmat maatalousyrit- t�j�t kantoivat kuivikkeet saaveissa navettaan. Toimiva ratkaisu n�ytti olevan kuivikkeiden siirto navettaan suuremmissa eriss� esim. pientraktorilla ja levi- tys parsiin kuivikekasasta. Lihasten s�hk�inen aktiivisuus (EMG) Hartialihasten keskim��r�inen suhteellinen kuormittuminen eri ty�vaiheissa oli miehill� 3�14 %MVC (ty�naikainen lihaskuormitus suhteutettuna maksi- maaliseen lihasaktiivisuuteen) ja naisilla 2�16 %MVC. P��asiallisella lypsy- ty�ntekij�ll� vasen hartialihas kuormittui enemm�n kuin avustavalla lyps�j�l- l� sek� lypsyss� (p=0,052) ett� lypsyn lopput�iss� (p=0,035). Selk�lihasten keskim��r�inen suhteellinen kuormittuminen eri ty�teht�viss� oli miehill� 2�13 %MVC ja naisilla 3�17 %MVC. Naisilla selk�lihakset kuormittuivat kaikissa ty�vaiheissa enemm�n kuin miehill�. Oikean puolen selk�lihakset kuormittuivat lypsyn valmistelussa (p=0,05) ja lypsyn loppu- t�iss� (p=0,03) enemm�n kuin lypsyss�. Vasemman puolen selk�lihakset kuormittuivat lypsyss� lyhyill� naisilla (pituus < 165 cm) enemm�n (8,6 %MVC) kuin pitkill� naisilla (pituus > 165 cm) (4,5 %MVC) (p=0,048). Lypsyn lopput�iss� vasemman puolen selk�lihakset kuormittuivat letkulla pest�ess� enemm�n (10,3 %MVC) kuin painepesurilla pest�ess� (4,3 %MVC) (p= 0,016). 123 Ranteen ojentajalihasten keskim��r�inen suhteellinen kuormittuminen eri ty�vaiheissa oli miehill� 2�18 %MVC ja naisilla 4�18 %MVC. Oikean ran- teen ojentajalihakset kuormittuivat enemm�n kuin vasemman ranteen ojenta- jalihakset lypsyss� (p=0,006) ja lypsyn lopput�iss� (p=0,018). Naisilla va- semman ranteen ojentajalihasten keskim��r�inen s�hk�inen aktiivisuus oli korkeampi kuin miehill� (p=0,034). Lypsyn lopput�iss� oikean ranteen ojen- tajalihakset kuormittuivat letkulla pest�ess� v�hemm�n (6,8 %MVC) kuin painepesurilla (13,3 %MVC) pest�ess� (p=0,080). Sormien koukistajalihasten keskim��r�inen suhteellinen kuormittuminen eri ty�vaiheissa oli miehill� 1�8 %MVC ja naisilla 3�14 %MVC. Sormien kou- kistajalihakset kuormittuivat lypsyss� naisilla enemm�n kuin miehill� sek� oikealla (p=0,000) ett� vasemmalla (p=0,030) puolella. Lihasten s�hk�inen aktiivisuustaso korreloi (r= 0,535) oikean puolen sormien koukistajalihasten ja oikean ranteen ojentajalihasten v�lill�. Lihasten kuormittumisessa ei ollut eroja maatalousyritt�jien pituuden v�lill�. Lihasten s�hk�isen aktiivisuuden perusteella lypsyty� kuormittaa erityisesti ranteen ojentajalihaksia. Tulos on yhdenmukainen St�lin ym. (2000) tutki- muksen kanssa. Kuormitukseen vaikuttaa raskaiden lypsyv�lineiden kannat- telu, vetimien kiinnitt�minen utareisiin ja utareiden kuivaaminen. Teht�v�t edellytt�v�t puristamista, samoina toistuvia liikkeit� ja ranteiden ojen- nusasentoja. Naisilla keskim��r�inen lihasaktiivisuus ranteen ojentajalihak- sissa oli kaikissa lypsyty�n vaiheissa suurempaa kuin miehill�. Lypsyss� miesten ja naisten v�list� eroa voi selitt�� se, ett� naiset k�yttiv�t lypsyss� vasenta k�tt� enemm�n. Lypsyn lopput�iss� painepesuria k�ytt�neill� har- tialihasten, selk�lihasten ja sormien koukistajalihasten s�hk�inen aktiivisuus oli alhaisempaa kuin vesiletkua k�ytt�neill�. Ranteen oikean puolen ojentaja- lihasten lihasaktiivisuus oli painepesurilla pest�ess� suurempaa kuin vesilet- kulla pest�ess�. T�m� johtunee siit�, ett� painepesurin liipaisinta k�ytettiin oikealla k�dell�. Tuki- ja liikuntaelimist�n oireet Maatalousyritt�j�t kokivat rasitusoireita iltalypsyn j�lkeen erityisesti niska- hartiaseudussa. Naiset kokivat toiseksi eniten rasitusoireita yl�raajoissa kun taas miehet alaraajoissa. Naisilla rasittuivat niska-hartiaseutu kehon oikealta puolelta (p=0,024) ja oikea yl�raaja (p=0,054) miehi� enemm�n iltalypsyn aikana. P��toimisen teht�v�n tai pituuden mukaan ei ollut eroja tuki- ja lii- kuntaelimist�n kuormittumisessa. Oikean dominoivan k�den k�ytt� voi selitt�� rasitus tuntemuksen voimak- kuutta oikealla puolen. Molempien k�sien tehokkaampi k�ytt�minen eri ty�- vaiheissa v�hent�isi oikealle puolen kohdistuvaa kuormitusta. Miesten koettu 124 kuormittuminen oli alhaisempaa, jota selitt�nee miesten alhaisemmat keski- m��r�iset lihasaktiivisuusarvot hartialihasten kohdalla. Niska-hartiakipua oli ollut 85 % maatalousyritt�jist� viimeisen vuoden aikana (Kuva 2). Tuki- ja liikuntaelinoireissa ei ollut eroja sukupuolten v�lill�. Tuki- ja liikuntaelinoireet 0 20 40 60 80 100 Selk�kipu Iskias V�hint��n 2 viikkoa yht�jaksoisesti kest�nyt selk�kipu Niska-hartiakipu V�hint��n 2 viikkoa yht�jaksoisesti kest�nyt niska-hartiakipu Yl�raajaan s�teilev� niska- hartiakipu Nivelkipu % Miehet Naiset Kuva 2. Tuki- ja liikuntaelinoireet miehill� ja naisilla viimeisen vuoden aikana, %, n=20. Koettu ty�kyky ja ty�n ruumiillinen rasittavuus Koetussa ty�kyvyss� ja koetussa ty�n ruumiillisessa rasittavuudessa ei ollut eroja miesten ja naisten v�lill�. Ik�tovereihin verrattuna ty�kykyns� koki eritt�in hyv�ksi 30 %, melko hyv�ksi 45 % ja 25 % keskinkertaiseksi. Kysyt- t�ess� arviota t�m�nhetkisest� ty�kyvyst� asteikolla 0�10, miesten arvio oli keskim��rin 8,5 ja naisten 8,4. Kaikki olivat melko varmoja, ett� ovat ty�ky- kyisi� terveydentilansa puolesta kahden vuoden kuluttua. Maatalousyritt�jien 125 koettu ty�kyky ei poikennut suomalaisen ty�v�est�n arvioinneista (Piirainen ym. 2003). Suurin osa maatalousyritt�jist� (65 %) koki ty�ns� jonkin verran rasittavaksi. Rasittavimmiksi ty�vaiheiksi koettiin lannan ja kuivikkeiden kolaus (n=8), el�inten siirtely (n=7), rehun jako (n=6), rakennusty� (n=4), taakkojen kan- taminen yleens� (n=3), lypsy (n=2), koneiden korjaus (n=2), rehun teko, mai- toastioiden kanto, harjapesut ja mets�ty�t. Kaikki maatalousyritt�j�t kiinnitt�v�t huomiota ty�asentoihinsa ja liikkeisiin- s�, 70 % usein ja 30 % joskus. Yleisimmin kiinnitettiin huomiota nostoihin (n=15). Kommenttien mukaan pyrittiin nostamaan jaloilla sek� pit�m��n selk� suorana ja v�ltt�m��n sel�n kiertoliikett� noston aikana. Lis�ksi pyrit- tiin k�ytt�m��n koneita ja k�rryj� siirroissa, ty�skentelem��n symmetrisin ty�liikkein, k�ytt�m��n pitk�vartisia ty�v�lineit� sek� tukemaan vartaloa. Liikunnan harrastaminen Noin joka kuudes (15 %) harrasti v�hint��n 3 kertaa viikossa kuntoliikuntaa ja joka kolmas (35 %) harrasti kuntoliikuntaa 1�2 kertaa viikossa. Loput oli- vat satunnaisia kuntoliikunnan harrastajia (enint��n 1�3 kertaa kuukaudessa). Lajit, joita harrastettiin, olivat hiihto (79 % harrasti), k�vely/sauvak�vely (58 %), voimistelu/kuntosaliharjoittelu (32 %), py�r�ily (26 %), pallopelit (26 %), h�lkk�/juoksu (26 %), rullaluistelu (21 %), uinti (16 %), karate (10 %) ja laskettelu (5 %). Kuntoliikuntaa maatalousyritt�j�t harrastivat v�- hemm�n kuin suomalaiset ty�ss�k�yv�t keskim��rin (Piirainen ym. 2003). Joka viides (20 %) harrasti elpymisliikuntaa useita kertoja ty�p�iv�n aikana, 60 % satunnaisesti ja 20 % ei harrastanut lainkaan elpymisliikuntaa. Is�ntien ja em�ntien kunto- ja elpymisliikunnan harrastamisessa ei ollut eroja. Turvallisuus ja toiminnallisuus Siisteys Siisteydelt��n tutkimustilat erosivat huomattavasti toisistaan. Hygieniavaati- mukset ovat suurimmat maidon k�sittelytiloissa, ja maitohuoneet olivatkin puhtaimmat tilat kaikissa tutkimusnavetoissa. Suhteellisesti eniten eroja tilo- jen v�lill� oli nuorkarjan tiloissa. My�s yleisess� j�rjestyksess� oli suuria eroja tilojen v�lill�. Useimmista pi- hatoista puuttuivat asianmukaiset s�ilytystilat. L��kkeill� ja kemikaaleilla ei ollut omaa lukollista kaappia. My�s ty�v�lineiden ja ty�vaatteiden s�ilytyk- sess� oli kehitett�v��. 126 Kokonaisuutena ottaen tutkimuspihatot olivat kuitenkin keskivertonavettoja siistimpi�. Pienet yksityiskohdat, kuten erityisen puhtaat lehm�t tai vasikoi- den virikelelut, kertoivat ty�ss� viihtymisest�. Toimistohuoneiden kahvin- keittimet, iloisenv�riset ikkunaverhot ja p�yt�liinat tai vaikkapa tyylikk��t toimistokalusteet osoittivat, ett� ty�ymp�rist�n viihtyisyyteen oli kiinnitetty huomiota. Pihaton pohjaratkaisu ja kulkureitit Pihaton toiminnallisuuden edellytys on selke� pohjaratkaisu. Pohjaratkaisul- taan selkeimpi� ovat suorakaiteenmuotoiset pihatot, joissa ruokintap�yt� kulkee el�inhallin poikki p��dyst� p��tyyn jakaen hallin lypsylehmien osas- toon ja nuorkarjan osastoon. Useimmissa peruskorjatuissa pihatoissa oli rinnakkaisia toisiinsa niveltym�t- t�mi� rehunjakoj�rjestelmi�. Vaikka lypsylehmien ruokinta pihatossa oli tehokkaasti koneistettu, saattoi nuorkarjan ruokinta vanhan navetan puolella tapahtua viel� k�sivoimin. Rakennuksen laajennusosa rehunjakoj�rjestelmi- neen oli saatu parhaiten liitetyksi vanhaan navetan osaan silloin, kun el�inti- laa oli jatkettu ruokintap�yd�n suuntaisesti. Kulkureiteiss� havaittuja ongelmia olivat mm. sokkeloisuus ja ahtaus sek� el�inten ja ihmisten kulkureittien riste�minen. Lehm�liikenne olisi pyritt�v� j�rjest�m��n siten, etteiv�t el�inten ja ihmisten kulkureitit kohtaisi. El�inten joukossa liikkuminen voi olla vaarallista. Pihatossa el�inten pit�isi aina olla sarvettomia. Toimistohuoneesta ja maitohuoneesta olisi p��st�v� liikkumaan lypsyasemal- le ja ruokintap�yd�lle puhtain jalkinein joutumatta kulkemaan el�inten kulku- reitin tai likaisten lantaritil�iden yli. Ritil�iden yli kulkeminen paitsi heiken- t�� hygieniaa my�s lis�� liukastumis- ja kompastumisvaaraa. Lypsyasemassa havaittuja ongelmia olivat mm. liian jyrk�t portaat ja kaiteen puuttuminen portaista. Lapset navetassa Tilak�yntien aikana lapset osallistuivat navettat�ihin kahdella tilalla. Lasten ty�teht�vi� olivat s�il�rehun irrotus ja jako pienkuormaimella lypsylehmille sek� vasikoiden juotto ja rehunjako vasikoille. Navetta ei ole turvallinen ymp�rist� pienille lapsille. Lastenhoito olisi pyrit- t�v� j�rjest�m��n muuten kuin ottamalla pienet lapset navettaan t�iden ajak- si. Sen sijaan isot lapset voivat osallistua navettat�ihin. T�iden sujuminen edellytt��, ett� ty�teht�v�t on hyvin m��ritelty ja lapselle on neuvottu omat 127 ty�teht�v�t ja turvalliset ty�tavat. Valvonnan ja ohjauksen on oltava jatkuvaa. Koneiden antamisessa lasten k�ytt��n tulee k�ytt�� harkintaa. Joskus lapset joudutaan ottamaan mukaan navettaan. Lapsiperheet olivat kehitt�neet erilaisia ratkaisuja ongelmaan. Esimerkiksi pienen lapsen pin- nas�nky oli sijoitettu valvontahuoneeseen ikkunan viereen siten, ett� siit� oli hyv� n�kyvyys koko navettaan. Valvontahuone oli muutamaa porrasta navet- taa korkeammalla, mik� mahdollisti n�k�yhteyden lapsen ja navetassa ty�s- kentelevien vanhempien v�lille. Suojainten k�ytt� ja tapaturmat Tilak�yntien aikana hengityksensuojaimia ei k�ytt�nyt kukaan ty�ntekij�ist�. Lypsyk�sineit� k�ytti kaksi lyps�j��. Kuulonsuojaimia k�ytettiin yleens� rehunjaossa ja lypsyasemaa ja lypsyastioita pest�ess�. Karjanhoitoty�t� tekevist� 54 % ilmoitti k�ytt�v�ns� suojak�sineit�. K�ytt� ei kuitenkaan ollut jatkuvaa. Vastanneista 87 % ilmoitti, ettei k�yt� s��nn�lli- sesti k�sineit� miss��n ty�ss�. T�it�, joissa suojak�sineit� yleisimmin k�ytet- tiin olivat torjunta-aineiden, lannoitteiden ja kemikaalien k�sittely (59 %), koneiden huolto- ja korjausty� (52 %), s�il�rehun k�sittely (41 %) ja maito- astioiden pesu ym. desinfiointiaineiden k�sittely (38 %). Lypsyss� suojak�si- neit� ilmoitti k�ytt�v�ns� 24 % ja muussa nautakarjan k�sittelyss�, esim. harjauksessa, 35 % vastaajista. Hengityksensuojaimia ilmoitti k�ytt�v�ns� 61 % vastanneista. N�ist� 77 % ei kuitenkaan k�ytt�nyt hengityksensuojaimia s��nn�llisesti miss��n ty�ss�. Yleisimmin hengityksensuojaimia k�ytettiin viljan kuivatuksessa (36 %), peittauksessa ja torjunta-aineiden k�sittelyss� (21 %) ja tuotantorakennuksen puhdistuksessa (14 %). Ruokinta-aikana tuotantorakennuksessa hengityksen- suojaimia k�ytti 4 %. Vastaajista 7 prosentille oli sattunut viimeisen 12 kuukauden aikana ainakin yksi tapaturma, joka vaati k�ynti� l��k�rin vastaanotolla. Kaikki tapaturmat olivat my�s johtaneet sairaslomaan. Sairasloman pituus oli vaihdellut 5 vuo- rokaudesta 250 vuorokauteen. Yksi vastaajista ilmoitti tapaturman aiheutta- neen pysyv�� haittaa. Varautuminen poikkeustilanteisiin S�hk�katkoksen sattuessa koneistetun maatilan p�iv�rytmi menee hetkess� sekaisin. Siksi energiahuoltoon olisi oltava varaj�rjestelm�, joko omalla tilal- la tai yhteisk�yt�ss�. Aggregaatin oli hankkinut kahdeksan tilaa, joista kaksi oli Pohjanmaalla ja kuusi Savossa. Nelj� tilaa harkitsi aggregaatin hankkimis- 128 ta. Kunnalliseen tai vesiosuuskunnan vesijohtoverkkoon kuului 17 tilaa. Kolmen tilan vesihuolto oli oman kaivon varassa. Ensiaputarvikkeet olivat navetassa 10 tilalla ja asuinrakennuksessa ja/tai au- tossa 10 tilalla. Kaksi tilaa ilmoitti ensiapulaukun olevan vain autossa. Kaikki tilat ilmoittivat, ett� heill� oli alkusammutin, mutta vain 15 tilalla se oli nave- tassa. Muut ilmoittivat sammuttimen olevan pajassa, autotallissa, asuinraken- nuksessa tai rakennusty�maalla. Ensiaputarvikkeiden ja palosammuttimen on oltava tuotantorakennuksessa v�litt�m�sti saatavilla. Maa- ja mets�talousministeri�n rakentamism��r�yksi- en ja -ohjeiden (MMM-RMO C5 2002) mukaan jokaista tuotantorakennusta kohti tulee olla v�hint��n yksi k�sisammutin. Suositeltavaa on, ett� sammutin on jokaisessa palo-osastossa. Sammutin tulee sijoittaa tuotantorakennuksen huoltotilaan tai l�helle ulko-ovea. Ty�hygienia Altistuminen hengittyv�lle p�lylle Pihatoissa ty�skentelevien altistuminen hengittyv�lle p�lylle oli v�h�ist� verrattuna orgaanisen p�lyn kahdeksan tunnin HTP-arvoon (5 mg/m3) (STM 2002). Muita karjanhoitot�it� tekev�t altistuivat suuremmille p�lypitoisuuk- sille kuin lypsyty�t� tekev�t (Kuva 3). Muihin karjanhoitot�ihin kuului muun muassa parsien puhdistus ja kuivitus, lehmien ajaminen lypsylle ja karjan ruokinta. Ainoastaan yhdess� hengitysvy�hyken�ytteess� HTP-arvo ylittyi. Se mitattiin henkil�lt�, jonka ty�teht�viin kuului muun muassa kutterinpurun ja turpeen levitys parsiin. Kiinteiden n�ytteenottopisteiden hengittyv�n p�lyn pitoisuuksien keskiarvot olivat samalla tasolla lypsyasemalla ja ruokintak�yt�v�ll�. Ruokintak�yt�v�l- t� mitatut maksimipitoisuudet olivat kuitenkin suurempia kuin lypsyasemalta mitatut. Syksyll� 2002 hengittyv�n p�lyn pitoisuudet olivat suurempia kuin kev��ll� 2003 mitatut niin kiinteiss� pisteiss� kuin hengitysvy�hykkeell�kin, mutta erot eiv�t olleet merkitt�vi�. 129 0 1 2 3 4 5 6 Lypsyasema Ruokintak�yt�v� Lypsyty�, hv Muu karjanhoitoty�, hv P �l yp ito is uu s (m g/ m 3) Syksy 2002 Kev�t 2003 Kuva 3. Hengittyv�n p�lyn aritmeettiset keskiarvot ja vaihteluv�lit (mg/m3). (hv= hengitysvy�hyke). Mitatut p�lypitoisuudet olivat samansuuntaisia kuin vuonna 1997 julkaistussa osittain pihatoissa tehdyss� tutkimuksessa (Louhelainen ym. 1997). Tuloksia vertailtaessa on huomioitu ero k�ytetyiss� mittausmenetelmiss�, joten aikai- semmissa tutkimuksissa 37 mm avoker�imill� mitatut tulokset on muutettu vastaamaan IOM-ker�imell� mitattuja pitoisuuksia. Uusissa pihatoissa viljelij�n p�lyaltistuminen on huomattavasti pienemp�� kuin vanhoissa parsinavetoissa (Kuva 4). Eroa selitt�v�t muun muassa ruo- kinnassa ja ty�teht�vien koneellistumisessa tapahtuneet muutokset. Useim- missa pihatoissa lypsylehmien v�kirehuruokinta oli t�ysin automatisoitu ja s�il�rehu tai ape jaettiin my�s koneellisesti. Esikuivatun s�il�rehun yleisty- misen my�t� hein�ruokinta on v�hentynyt tai lopetettu joillakin tiloilla koko- naan. Tiloilla annettiin kuivaa hein�� yleens� vain nuorkarjalle tai se jaettiin viimeisen� iltat�iden p��ttyess�. P�lyaltistumiseen vaikuttavat merkitt�v�sti my�s k�ytetyt kuivikkeet. Lypsykarjan kuivikkeina k�ytettiin yleens� purua ja jonkin verran turvetta. Aikaisemmin tyypillinen kuivike oli olki, mutta nyt sit� k�ytettiin vain muutamilla tiloilla vasikoiden kuivikkeina. Parilla tilalla lypsykarjalla ei ollut lainkaan kuivikkeita. Altistuminen pienhiukkasille ELPI:ll� mitatut keskim��r�iset pienhiukkaspitoisuudet vaihtelivat eri tiloilla taustapitoisuuksissa v�lill� 160 kpl/cm3�44 600 kpl/cm3 ja toiminnan aikana 3700�140 000 kpl/cm3 (Taulukko 3). Tilalla 6 oli k�yt�ss� lypsyrobotti ja lomittaja oli jo tuomassa rehua sis��n traktorilla kun taustamittaukset tehtiin. T�st� syyst� taustapitoisuus oli hyvin suuri muihin tiloihin verrattuna. 130 0 2,5 5 7,5 10 12,5 P ihatto 2002- 2003 P ihatto 1995c Parsinav. Hanhela 1999 Parsinav.1987b Parsinav.1980- 1982a P�lypitoisuus (m g/m 3) Hengitysvy�hyke K iin te�piste Kuva 4. P�lypitoisuuksia suomalaisissa navetoissa vv. 1980�2003 (aikai- sempien tutkimuksien kokonaisp�lypitoisuudet on muutettu vastaaman hen- gittyv�n p�lyn pitoisuuksia).a Louhelainen ym. 1987a, b Louhelainen ym. 1987b,c Louhelainen ym. 1997 Taulukko 3. Navettojen sis�ilmasta ELPI:ll� mitatut pienhiukkaspitoisuudet ennen iltat�it� ja t�iden aikana. Tila Tausta Ty� alkoi klo p��ttyi klo Pitoisuus (kpl/cm3) alkoi klo p��ttyi klo Pitoisuus (kpl/cm3) 1 14:15 15:15 15 500 15:15 16:30 140 000 2 13:50 14:50 12 200 14:50 15:50 16 300 3 15:20 16:20 1 500 16:20 17:50 35 000 4 16:20 17:20 5 100 17:20 19:00 5 200 5 15:10 16:10 160 16:10 18:00 3 700 6 14:10 15:10 44 600* 15:10 18:00 6 400 * Ty�jakso 131 Tuloksissa esiintyy vaihtelua, joka johtuu todenn�k�isesti navetoiden keski- n�isist� eroista. Navetoissa oli erilaiset ilmanvaihtoj�rjestelm�t, ty�rutiinit ja ty�menetelm�t. My�s navetoiden koolla ja el�inten lukum��r�ll� voi olla merkityst� eri tilojen erilaisiin tuloksiin. Tilalla 1 oli k�yt�ss� polttomootto- rik�ytt�inen (diesel) rehunjakovaunu, jolla ajettiin noin 45 minuutin ajan. T�ll� tilalla mitattiin korkeimpia hiukkaspitoisuuksia. Tilalla 2 oli samanlai- nen polttomoottorik�ytt�inen rehunjakovaunu, jota k�ytettiin 10 minuutin ajan. Tiloilla 4�6 k�ytettiin rehunjakoon s�hk�k�ytt�ist� rehunjakovaunua. Tilalla 3, jossa oli k�yt�ss� dieselk�ytt�inen pienkuormain, mitattiin toiseksi suurimmat hiukkaspitoisuudet. ELPI:n tuloksista voidaan havaita, ett� tiloilla, joissa k�ytettiin dieselk�ytt�ist� rehunjakovaunua ja pienkuormainta, oli p��- s��nt�isesti korkeammat pienhiukkaspitoisuudet kuin tiloilla, joissa rehunja- kovaunu oli s�hk�k�ytt�inen. Dieselk�ytt�ist� rehunjakovaunua k�ytt�vill� tiloilla pienhiukkaspitoisuudet vaihtelivat toiminnan aikana v�lill� 16 000� 140 000 kpl/cm3 ja muissa kohteissa, joissa rehu jaettiin s�hk�k�ytt�isell� rehunjakovaunulla pienhiukkaspitoisuus vaihteli v�lill� 3 700�6 400 kpl/cm3. Liitteess� 1 on esitetty hiukkaskokojakaumat jaettuna polttomoottoritiloihin ja muihin tiloihin. Polttomoottoritiloilla on selke�sti enemm�n pieni�, alle 0,2 µm kokoisia hiukkasia ilmassa kuin niill� tiloilla, joilla k�ytettiin s�hk�moot- torik�ytt�isi� jakovaunuja. Taulukossa 4. esitet��n alle 2,5 µm kokoisten hiukkasten pitoisuuksia eri ty�teht�vien aikana. Tiloilla 1 ja 2 alle 2,5 µm kokoisten hiukkasten keski- m��r�iset huippupitoisuudet ylittiv�t EU:n 24 tunnin raja-arvon (50 µg/m3) Taulukko 4. ELPI:ll� mitattuja alle 2,5 �m:n hiukkasten pitoisuuksien keskiar- voja sek� vaihteluv�lit (µg/m�). Tila P�lypitoisuus, µg/m3 Rehun-jako Lypsy Kuivitus Minimi Maksimi Aritmeet- tinen kes- kiarvo 1 270 160 140 9 500 170 2 24 19 - 9 510 170 3 37 27 - 1 118 21 4 8 8 9 1 55 8 5 50 50 60 4 380 40 6 5 - - 1 44 7 132 kolminkertaisesti. Suurimmat pitoisuudet olivat noin kymmenkertaisia sa- moilla tiloilla ja tilalla 5 noin seitsem�nkertaisia raja-arvoon n�hden. Katsoyannin ym. (2001), Sametin ym. (2000) ja P�ng�n ym. (1998) mukaan 10 �g/m3 lis�ys pienhiukkaspitoisuudessa lis�� kokonaiskuolleisuutta ja muun muassa syd�nkuolemia. T�h�n perustuen viljelij�iden pienhiukkasaltis- tumisen terveysvaikutuksia ei siis voida v�h�tell�, mutta aihe vaatii jatkotut- kimusta esimerkiksi riskisuhteen selvitt�miseksi. Pienhiukkasille altistumista ty�ymp�rist�ss� on tutkittu Suomessa hyvin v�h�n. Terveysvaikutusten arvi- ointia onkin tehty ulkoilman pienhiukkaspitoisuuden vaikutuksista, jolloin tulokset eiv�t ole suoraan sovellettavissa ty�ymp�rist�n ja sis�ilman pien- hiukkaspitoisuuksien terveysvaikutusten arviointiin. Ulkoilmassa ja ty�ymp�- rist�ss� pienhiukkasten l�hteet, hiukkaskoko ja lukum��r� voivat olla erilai- set. My�s altistumisajalla on merkityst�. Navetoiden hiukkaspitoisuudet ylit- t�v�t osittain EU:n ja USA:n asettamia pienhiukkaspitoisuuden raja-arvoja, ja siksi jatkotutkimus aiheesta on tarpeellinen. Altistuminen endotoksiineille Muita karjanhoitot�it� tekev�t altistuivat suuremmille endotoksiipitoisuuksil- le kuin lypsyty�ntekij�t ja kev��ll� mitattiin suurempia pitoisuuksia kuin syksyll� (Taulukko 5). Kev��ll� 2003 yhdess� n�ytteess� endotoksiinipitoi- suus oli eritt�in suuri (14 000 EU/m3), mik� voi my�s johtua kontaminaatios- ta tai analyysivirheest�, koska muissa kyseiselt� tilalta ker�tyiss� n�ytteiss� pitoisuudet olivat selv�sti pienempi� (920 ja 650 EU/m3). Mitatut endotoksiinipitoisuudet olivat samalla tasolla kuin aikaisemmassa pihattotutkimuksessa (Louhelainen ym. 1997). Pihatoissa ty�skentelev�t al- tistuivat selv�sti pienemmille pitoisuuksille kuin perinteisiss� tai pu- ru/olki/turvesikaloissa ty�skentelev�t (M�itt�l� ym. 2001). Laitisen (1999) esitt�m�n terveysperusteisen raja-arvon (250 EU/m3) ylitti 50 % pihatoista syksyll� 2002. Kev��ll� 2003 ko. raja-arvon ylitti hengitys- vy�hyken�ytteiden perusteella 84 % pihatoista ja kiinteiden n�ytteiden perus- teella 50 % pihatoista. Tulokset viittaavat siihen, ett� endotoksiinialtistumi- nen aiheuttaa haittaa viljelij�iden terveydelle. Altistuminen lehm�n allergeenille Lehm�n p��allergeenin (Bos d2) pitoisuuksien vaihtelu oli suurta (Taulukko 6). Suurin arvo mitattiin lypsyty�t� tekev�lt� lomittajalta. Kohonneita pitoi- suuksia mitattiin my�s el�inm��r�lt��n suurimmalla tilalla. Mittausten aikana lehmi� ei harjattu. 133 Taulukko 5. Endotoksiinipitoisuuksien aritmeettiset ja geometriset keskiarvot sek� vaihteluv�lit (EU/m3). mittausaika n�ytteenotto- paikka N�ytteiden lukum��r� aritmeet- tinen keskiar- vo geomet- rinen keskiar- vo vaihtelu- v�li n EU/m3 EU/m3 EU/m3 Syksy �02 Lypsyasema 18 235 225 30-860 Ruokintak�yt�v� 1 240 Kev�t �03 Lypsyasema 15 740 110 275-7300 Ruokintak�yt�v� 4 900 120 465-2700 Lypsyty�, hv 18 950 550 170-6400 Muu karjanhoito- ty�, hv 19 1780 710 160-14000 hv= hengitysvy�hyke Taulukko 6. Lehm�n p��allergeenin Bos d2 -pitoisuudet hengitysvy�hykkeel- l�, ng/m3. N�ytteenottopaikka n�yttei- den lu- kum��r� aritmeetti- nen kes- kiarvo geometri- nen kes- kiarvo pitoisuuksien vaihteluv�li n ng/m3 ng/m3 ng/m3 Lypsyty�, hv 18 2460 1630 310-11100 Muu karjanhoitoty�, hv 19 1420 1080 260 - 4200 Lehm�n p��allergeenin pitoisuudet olivat noin kymmenen kertaa suurempia kuin aiemmassa navettatutkimuksessa (Louhelainen ym. 1997). Hanhelan (1999) tutkimuksessa kaikki Bos d2 -pitoisuudet olivat hengitysvy�hykkeell� alle m��ritysrajan. Hanhela (1999) esitt��, ett� Bos d2 -pitoisuuksia verrattai- siin vain tutkimuksen sis�ll�, koska menetelm�n herkkyys vaihtelee, jolloin vertailtavia tuloksia ei saada eri tutkimuksissa. Yl�sen (1994) Bos d2 -pitoisuudet kiinteiss� mittauspisteiss� navetassa olivat noin kymmenesosa t�m�n tutkimuksen pitoisuuksista. 134 135 Altistuminen ammoniakille ja hiilidioksidille Kaasupitoisuudet eivät juurikaan eronneet eri mittauspisteissä eivätkä myös- kään eri vuodenaikoiokset ona. Tuln esitetty kuvissa 5 ja 6. Tulosten käsitte- lystä jätettiin pois kylmäpihaton ruokintakäytävätulokset, koska mitatut pitoi- suudet vastasivat ulko-olosuhteita. Lietelantakanavan ritilän alla ammoniak- kipitoisuus oli lähes kaksinkertainen ruokintakäytävään verrattuna. Kuva 5. Hiilidioksidipitoisuuden aritmeettiset keskiarvot ja vaihteluvälit (ppm). Kuva 6. Ammoniakkipitoisuuden aritmeettiset keskiarvot ja vaihteluvälit (ppm). 0 5 10 15 20 25 30 Lypsyasema Ruokintakäytävä Nuorkarja Ritilän alla Am mo nia kk ipi toi su us (p pm ) Syksy 2002 Kevät 2003 2430 2350 22702460 2080 2290 2650 0 1000 2000 3000 4000 5000 Lypsyasema Ruokintakäytävä Nuorkarja Ritilän alla Hi ilid iok sid ipi toi su us (p pm ) Syksy 2002 Kevät 2003 Hiilidioksidipitoisuudet eiv�t ylitt�neet HTP-arvoa 5000 ppm (STM 2002). Kev��ll� 2003 ammoniakin HTP-arvo (20 ppm) ylittyi kolmessa pihatossa nuorkarjan tiloissa. Lypsyasemalta ja ruokintak�yt�v�lt� mitatut ammoniakki- ja hiilidioksidipi- toisuudet olivat hyvin l�hell� edellisess� pihattotutkimuksessa mitattuja tu- loksia (Louhelainen ym. 1997). Nautojen pidolle asetettu ammoniakin raja-arvo 10 ppm ylittyi tai pitoisuus sivusi sit� ruokintak�yt�vill� syksyll� 2002 yhteens� 11 tilalla ja kev��ll� 2003 kahdellatoista tilalla. Vastaava hiilidioksidin raja-arvo ylittyi syksyll� nelj�ll� tilalla ja kev��ll� kolmella tilalla. Mitatut kaasupitoisuudet olivat my�s samansuuntaisia kuin parsinavetoissa tehdyiss� tutkimuksissa (Kangas ym. 1987, Linnainmaa ym. 1993, Hanhela 1999). Suurimmat pitoisuudet olivat kuitenkin pienempi� kuin parsinavetoista mitatut. Pihatoista mitatut pitoisuudet olivat pieni� verrattuna sikaloiden ja kanaloiden kaasupitoisuuk- siin (Kangas ym. 1987, M�itt�l� ym. 2001). Monien ty�ymp�rist�n altisteiden osalta on tapahtunut positiivista kehityst� verrattaessa parsinavettoja pihattotyyppisiin navettoihin. Kaasupitoisuuksissa ei kuitenkaan ole tapahtunut vastaavaa kehityst�. Suomen kaltaisissa ilmasto- olosuhteissa merkitt�vin tuotantorakennuksen kaasupitoisuuksiin vaikuttava tekij� on ilmanvaihto (Linnainmaa ym. 1993). Alapoistolla varustetuissa navetoissa kaasupitoisuudet olivat alhaisempia kuin ilman alapoistoa olevissa navetoissa. Samankaltaisia tuloksia on saatu aiemminkin (Linnainmaa ym. 1993). Altistuminen mikrobeille Lypsyasemien mikrobipitoisuudet on esitetty taulukossa 7. Ilman mikrobipi- toisuudet vaihtelivat suuresti eri tilojen v�lill�. Ennen lypsy� lypsyasemilta otetuissa n�ytteiss� elinkykyisten mikrobien pitoisuudet olivat pieni�. Meso- fiilisten ja kserofiilisten sieni-iti�iden pitoisuudet olivat noin 30�50 prosent- tia aikaisemmin suomalaisten pihattojen lypsyasemilta (Louhelainen ym. 1997) ja 5�20 prosenttia parsinavetoista m��ritetyist� pitoisuuksista (Rautiala ym. 2001). Homep�lykeuhkon aiheuttajina pidettyjen termotoleranttien sieni- iti�iden ja termofiilisten aktinomykeettien pitoisuudet olivat samaa suuruus- luokkaa kuin pihatoissa aikaisemmin mitatut pitoisuudet (Louhelainen ym. 1997). Syyn� pieniin pitoisuuksiin on se, ett� tutkituissa pihatoissa k�ytettiin p��asiassa s�il�rehua lypsylehmien ruokintaan ja kuivahein�� annettiin vain v�h�isi� m��ri� nuorkarjalle ja vasikoille. Osalla tiloista oli my�s luovuttu kokonaan kuivikkeiden k�yt�st� lypsylehmill�. Lis�ksi lypsyasemat kasteltiin ennen lypsy� ja lypsyn j�lkeen, mik� osaltaan v�hensi p�lyn ja mikrobien m��r�� lypsyasemilla. 136 Taulukko 7. Lypsyasemilta m��ritettyjen ilman elinkykyisten mikrobien (cfu/m3) ja kokonaisiti�pitoisuuksien (kpl/m3) geometriset keskiarvot sek� vaihteluv�li. Mikrobiryhm� Lypsyasema tausta (n=33) Lypsyasema lypsy (n=33) Lypsyasema 1-2 h lypsyn j�lkeen (n=7) Mesofiiliset sienet 530 (<17-8 700) 1040 (130-9 000) 790 (150-12 000) Kserofiiliset sienet 1100 (120- 38 000) 1600 (17-32 000) 960 (140-11 000) Termotolerantit sienet 5 (<8-1 200) 10 (<8-1 007) 4 (<8-401) Mesofiiliset aktino- mykeetit 4 (<17-406) 11 (<17-11 000) 5 (<17-33) Termofiiliset aktino- mykeetit 9 (<8-700) 35 (<8-2 100) 9 (<8-150) Kokonaisiti�- pitoisuus 204000 (11 000-1900 000) Lypsyn aikana lypsyaseman mikrobipitoisuudet nousivat taustatilanteeseen verrattuna noin 1,5�4-kertaisiksi. Merkitt�vin syy suurempiin mikrobipitoi- suuksiin oli liikehdint� lypsyasemalla, mik� vapautti ilmaan laskeutunutta p�ly� ja mikrobeja. Lis�ksi lehm�t kuljettivat mukanaan mikrobeja lypsy- asemalle muualta navetasta. Lypsyn aikaiset mesofiilisten ja kserofiilisten sieni-iti�iden keskim��r�iset pitoisuudet olivat t�ss� tutkimuksessa kuitenkin vain noin 30 prosenttia aikaisemmista pihattojen lypsyasemilta mitatuista pitoisuuksista (Louhelainen ym. 1997). Sen sijaan termotoleranttien sieni- iti�iden ja termofiilisten aktinomykeettien pitoisuudet sek� kokonaisiti�pitoi- suudet olivat samaa luokkaa kuin Louhelaisen ym. (1997) tutkimuksessa. Lypsyasemilta 1�2 h lypsyn j�lkeen otetuissa n�ytteiss� mikrobipitoisuudet olivat tippuneet ennen lypsy� vallinneelle tasolle. Sama havainto on tehty my�s aiemmissa tutkimuksissa (Louhelainen ym. 1997). 137 Lypsyasemien mikrobipitoisuuksissa ei ollut merkitt�vi� eroja sis�ruokinta- kauden alussa (syksy) ja sis�ruokintakauden lopussa (kev�t) otettujen n�yt- teiden v�lill� (Liitteet 2 ja 3), vaikka aikaisemmissa tutkimuksissa sis�ruokin- takauden lopussa on m��ritetty suurempia mikrobipitoisuuksia kuin sis�ruo- kintakauden alussa (Kotimaa ym. 1978, Kotimaa ym. 1982). Ruokintak�yt�vilt� otettujen ilman�ytteiden mikrobipitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin lypsyasemilta otetuissa n�ytteiss� eli ne olivat varsin pieni� (Taulukko 8). Mikrobipitoisuudet nousivat ruokinnan aikana l�hes kaikissa tutkituissa mikrobiryhmiss�. Ruokinnan aikaiset mikrobipitoisuudet olivat kuitenkin vain 0,1�10 prosenttia aiemmin parsinavetoista kuivahein�n ja s�il�rehun jakamisen aikana m��ritetyist� mikrobipitoisuuksista (Kotimaa ym. 1984, Hanhela ym. 1995, Lappalainen ym. 1996, Duchaine ym. 1999, Rautiala ym. 2001). Joillakin tiloilla termotoleranttien sieni-iti�iden ja termo- fiilisten aktinomykeettien pitoisuudet nousivat s�il�rehun jakamisen aikana varsin suuriksi (7 400 cfu/m3 ja 9 000 cfu/m3). N�m� mikrobipitoisuudet ovat suurempia kuin aikaisemmin hyv�laatuisen s�il�rehun k�sittelyn aikana ha- vaitut pitoisuudet (Rautiala ym. 2001). T�m� viittaa siihen, ett� jaetussa re- hussa esiintyi haitallista, ei toivottua mikrobikasvua ja rehun l�mpenemist�. Osalla tiloista rehua s�ilytettiin ruokintak�yt�v�ll� ennenkuin se jaettiin leh- mille, mik� osaltaan nosti ruokintak�yt�v�n mikrobipitoisuuksia. Lypsyasemilla ja ruokintak�yt�vill� eristetyt mikrobit olivat p��asiassa meso- fiilisi� ja kserofiilisi� sieni�. Homep�lykeuhkon aiheuttajina pidettyj� termo- tolerantteja sieni� ja termofiilisi� aktinomykeettej� esiintyi 53�82 prosentissa lypsyn ja ruokinnan aikana otetuista n�ytteist�. Mesofiilisist� sienist� ylei- simmin esiintyi Aspergillus-, Cladosporium- ja Penicillium-sienisukujen lajeja sek� vaaleita hiivoja (Liitteet 4 ja 5). Kserofiilisist� sienist� yleisimpi� olivat Aspergillus versicolor, Cladosporium, Eurotium, Penicillium, Walle- mia ja vaaleat hiivat. Termotoleranteista sienist� n�ytteiss� esiintyi Aspergil- lus flavus, Aspergillus fumigatus, Aspergillus, Chrysonilia, hiivoja, Paecilo- myces, Penicillium ja Rhizopus sek� steriilej� sieni�. Pihatoista m��ritetyt sienisuvut olivat samoja, joita on m��ritetty my�s aiemmin suomalaisista navetoista (Hanhela ym. 1995, Lappalainen ym. 1996, Louhelainen ym. 1997, Rautiala ym. 2001). 138 Taulukko 8. Ruokintak�yt�vilt� m��ritettyjen ilman elinkykyisten mikrobien (cfu/m3) ja kokonaisiti�pitoisuuksien (kpl/m3) geometriset keskiarvot sek� vaihteluv�li. Mikrobiryhm� Ruokintak�yt�v� taus- ta (n=4) Ruokintak�yt�v� ruokinta (n=15) Mesofiiliset sienet 1775 (500-10 100) 3020 (84-42 000) Kserofiiliset sienet 2100 (670-5 050) 2900 (110-49 000) Termotolerantit sienet 24 (8-2 300) 28 (<8-7 400) Mesofiiliset aktinomy- keetit 3 (<17-60) 13 (<17-1 700) Termofiiliset aktinomy- keetit 301 (50-5 100) 56 (<8-9 020) Kokonaisiti�pitoisuus 602000 (319000-1020000) Altistuminen punkeille Punkkeja l�ytyi kaikista tutkituista pihatoista. Lypsyasemilta otetuissa n�yt- teiss� punkkeja esiintyi 80 prosentissa ja ruokintak�yt�vilt� otetuissa n�yt- teiss� 95 prosentissa. Punkkipitoisuudet vaihtelivat suuresti eri tilojen v�lill� (Taulukko 9). Pitoi- suudet olivat ruokintak�yt�vilt� otetuissa n�ytteiss� keskim��rin kaksi kertaa suurempia kuin lypsyasemilta otetuissa n�ytteiss�. 139 Taulukko 9. Laskeutuneesta p�lyst� m��ritettyjen punkkipitoisuuksien (kpl/g) geometriset keskiarvot sek� vaihteluv�li. Laskeutuneen p�lyn punkkipitoisuudet Geometrinen kes- kiarvo, kpl/g Vaihteluv�li, kpl/g Lypsyasema (n=20) 103 <19-6400 Ruokintak�yt�v� (n=20) 220 <20-1200 Kaikki yhteens� 150 <19-6400 Punkkien keskim��r�iset pitoisuudet olivat noin 10 prosenttia aikaisemmin suomalaisista parsinavetoista m��ritetyist� pitoisuuksista (Hanhela 1999). Lis�ksi ne olivat pienempi� kuin kanaloissa ja sikaloissa (Harju ym. 2002). Yksitt�isist� n�ytteist� l�ytyi kuitenkin suuria punkkipitoisuuksia (jopa 6 400 punkkia/p�lygramma), vaikka tutkitut pihatot olivat siistej� eik� varsinkaan lypsyasemilta juurikaan l�ytynyt laskeutunutta p�ly�. Punkeille herkistymis- rajana pidetty 100 punkkia p�lygrammassa (Platts-Mills ym. 1992) ylittyi 35 prosentissa lypsyasemilta otetuissa n�ytteiss� ja 80 prosentissa ruokintak�y- t�vilt� otetuissa n�ytteiss�. Herkistyneille allergisia oireita aiheuttava pitoi- suus 500 punkkia p�lygrammassa puolestaan ylittyi 25 prosentissa lypsyase- man n�ytteist� ja 35 prosentissa ruokintak�yt�v�n n�ytteist�. N�m� tulokset viittaavat siihen, ett� punkit voivat muodostaa viljelij�ille herkistymisriskin my�s uusissa pihattonavetoissa. Kaikki tunnistetut punkit olivat varastopunkkeja. Sek� lypsyasemilta ett� ruokintak�yt�vilt� otetuissa n�ytteiss� esiintyi yleisimmin Acaridae- ja Tar- sonomidae-heimojen punkkeja (Taulukko 10). N�iden heimojen punkit ovat olleet yleisimpi� navetoissa my�s aikaisempien suomalaisten tutkimusten mukaan (Haatainen ym. 1996, Hanhela 1999). Lypsyasemalta l�ydetyist� punkeista 5 prosenttia ja ruokintak�yt�v�lt� l�ydetyist� punkeista 6 prosenttia j�i tunnistamatta rikkoutuneen rakenteen vuoksi. Ilmanvaihto ja l�mp�olot Tutkituilla tiloilla (18 kpl) oli k�yt�ss� alipaineeseen perustuva ilmanvaihto- j�rjestelm� lukuun ottamatta yht� pihattoa, jossa oli mittaushetkell� k�yt�ss� painovoimainen ilmanvaihto. Siin�kin oli tosin varattu mahdollisuus koneel- lisen yl�puoliseen poistoon. 140 Taulukko 10. Punkkiheimojen ja -alalahkojen esiintyminen (%) n�ytteiss�. Punkkiheimojen ja -alalahkojen esiintyminen n�ytteiss� Punkkiheimo/ - alalahko Lypsyasema (n=20) % Ruokintak�yt�v� (n=20) % Astigmata 2 4 Acaridae 10 41 Glycyphagidae <1 5 Sarcoptidae <1 Histiostomatidae <1 Saproglyphidae <1 Prostigmata Tarsonemidae 77 33 Cheyletidae <1 <1 Tydeidae <1 7 Demodicidae <1 Pyemotidae <1 Mesostigmata <1 2 tunnistamaton 5 6 Korvausilma tuotiin pihattoon kolmasosalla tiloista itkupinnan (ja luukkujen) kautta. Kolmasosalla oli k�yt�ss� tuloilmakatto ja luukut. Luukut tai avatta- vat ikkunat olivat tiloilla reservin�, joka otetaan k�ytt��n ilmanvaihdon tar- peen lis��ntyess� l�mpim�n� aikana. Kahdella kolmasosalla oli tuloilman jakotapana tehdasvalmisteiset korvausilmaluukut joko pelk�st��n tai itkupin- nan tai tuloilmakaton lis�n�. 141 Itkupinta toimii korvausilman sis��ntuontielimen� sek� yksinkertaisena l�m- m�nvaihtimena. Talvella kylm� korvausilma j��hdytt�� sis�pintaa pitkin kulkiessaan pellin, jonka navetanpuoleiselle kylm�lle pinnalle sis�ilman kos- teus tiivistyy. Tiivistymisess� vapautuva l�mp� l�mmitt�� kylm�� korvausil- maa. Tuloilmakatto voi olla esimerkiksi viirasta, kovavillasta ja puhallusvil- lasta rakennettu ilmaa l�p�isev� kerros, jonka l�pi korvausilmaa johdetaan navettaan poistoilmapuhaltimilla aiheutetun alipaineen avulla. Poistoilma johdettiin ulos p��s��nt�isesti sek� yl�poistona katon tai sein�n kautta ett� lietelantakanavien kautta alapoistona. Maa- ja mets�talousministe- ri�n rakentamisohjeissa edellytet��n v�hint��n minimi-ilmanvaihtoa vastaa- van ilmam��r�n poistamista alakautta, mik�li navetassa on lietelantaj�rjes- telm� (Maa- ja mets�talousministeri�n rakentamism��r�ykset ja -ohjeet C 2.2 2002). Kahdella tilalla, joilla oli k�yt�ss� lietelantaj�rjestelm�, ei ollut ala- puolista poistoa lainkaan. N�ill� tiloilla pihattojen ammoniakkipitoisuus oli noin 30 % suurempi kuin tiloilla, joilla osa ilmasta poistettiin alakautta. Joka nelj�nnell� tilalla suurin osa kokonaispoistoilmam��r�st� poistettiin alakaut- ta, 1,2�4 kertaa yl�poistoa enemm�n. N�iss� pihatoissa ruokintak�yt�v�n keskim��r�inen ammoniakkipitoisuus oli 9 ppm, kun vastaava luku yl�pois- topainotteisissa pihatoissa oli 12 ppm. Aineiston pienuuden takia ero ei kui- tenkaan ollut tilastollisesti merkitt�v�. Yhdell� tilalla poistoilma johdettiin ulos pelk�st��n alakautta, ja korvausilma tuotiin sis��n tuloilmakaton l�pi. El�inm��r��n suhteutetusta pienest� kokonaispoistoilmam��r�st� huolimatta ammoniakkipitoisuus pysyi keskim��r�ist� pienemp�n�. Alapuolisen pois- toilmanvaihdon on aiemmin todettu alentavan ilman ammoniakkipitoisuutta katon kautta tapahtuvaan poistoon verrattuna (Linnainmaa ym. 1993). Lietekanavasta ritil�n alta mitattu keskim��r�inen ammoniakkipitoisuus oli l�hes kaksinkertainen ruokintak�yt�v�lt� mitattuun verrattuna. Hiilidioksidia oli lietekanavissa yht� paljon kuin pihaton ilmassa. Lietekanavissa on ammo- niakin lis�ksi muitakin haitallisia lantakaasuja, jotka tietyiss� oloissa p��se- v�t nousemaan yl�s navetan ilmaan. Lietelannan liikkuminen, pelkk� yl�puo- linen poistoilmanvaihto sek� tuloilmavirtojen putoaminen alasp�in liete- kanavien kohdalla lis��v�t lantakaasujen m��r�� navettailmassa. Kolmella tilalla mittausajankohdaksi sattui kunnon pakkasp�iv�, hieman yli �15 �C, muutoin ilmanvaihtoa arvioitiin lauhoissa olosuhteissa. Kahdessa kolmasosassa mittauksista ulkol�mp�tila oli nollassa tai l�mp�asteiden puo- lella. T�ll�in ilmanvaihto ei toimi minimis��d�ill�, vaan ollaan minimin ja maksimin v�lill�. Kosteuden tiivistymist� pinnoille oli havaittavissa jo n�is- s�kin olosuhteissa. Tilanv�en kertoman mukaan minimi-ilmanvaihdon tilan- teessa pintojen kostumista tapahtuu useassa pihatossa. Ongelmallisimpia ovat kuitenkin nuorkarjan tilat, jotka ovat usein vanhan navetan puolella tai piha- ton madalletussa osassa. N�iss� tiloissa ilmanvaihdon toimivuus ei ollut yht� hyv� kuin lypsylehmien oleskelualueella. 142 Pihatoissa poistoilmapuhaltimien toiminnasta aiheutunut alipaine oli keski- m��rin 11 Pascalia (vaihtelu 7�23 Pa). Puhaltimien aiheuttama alipaine oli sopivalla tasolla. T�m�n suuruinen alipaine ei viel� kuormita puhaltimia lii- kaa eik� siten aiheuta merkitt�v�� poistoilman tilavuusvirtojen pienenemist�. Muiden poistoilmapuhaltimille paineh�vi�it� aiheuttavien tekij�iden merki- tyst� ilmam��riin ei arvioitu. N�it� ovat muun muassa poistoilmakanavien sis�pintamateriaali, pinnan likaisuus, mutkat kanavassa, sormisuojukset ka- navan p��ss�, puhaltimen sijoitus kanavassa ja ns. sadehatut. Ruokintak�yt�v�lt� mitattu l�mp�tila oli keskim��rin 12 �C (vaihteluv�li 8- 16 �C) ja lypsyasemalta lypsyn aikana mitattu keskim��rin 14 �C (10�18 �C). Ruokintak�yt�v�ll� suhteellinen kosteus oli pihatoissa keskim��rin 80 %, mutta vaihteli eri tiloilla eritt�in paljon (55�94 %). Lypsyasemalla lypsyn aikana mitattiin keskim��rin 79 %:n suhteellinen kosteus (vaihteluv�li 72� 89 %). Ruokintak�yt�v�lt� mitattu keskim��r�inen l�mp�tila, 12 �C, oli sama kuin maa-ja mets�talousministeri�n suositus lypsykarjan tilan l�mp�tilaksi. L�m- p�tilan vaihtelu eri tiloilla oli suositellulla lypsylehm�n l�mp�tilaoptimialu- eelle. Ty�ntekij�lle viile�hk� huoneilma on kompensoitavissa asiallisella ty�vaatetuksella ty�n aiheuttama l�mm�ntuotto huomioiden. Suhteellinen kosteus pysyi p��s��nt�isesti suositelluissa rajoissa etenkin lyp- syasemalla. Toisaalta l�hes joka nelj�nnell� tilalla ruokintak�yt�v�n suhteel- linen kosteus ylitti ministeri�n suositteleman lypsykarjalle sallitun suhteelli- sen kosteuden maksimipitoisuuden (85 %). Suhteellisen kosteuden v�hent�- miseksi ilmanvaihdon m��r�� pit�isi lis�t�. T�m� puolestaan johtaa navetan j��htymiseen, mik� on estett�viss� lis�l�mmityksen k�yt�ll�. Lis�l�mmitys- mahdollisuus oli k�yt�ss� vain parilla tilalla pihattopuolelle. Vasikoille ja nuorkarjalle l�mminilmapuhaltimia, s�teilyl�mmittimi� tai lattial�mmityst� oli tarjolla monilla tiloilla. Ilmanvaihdon suunnittelu on puutteellista. Kymmenen vuoden takaiseen ti- lanteeseen verrattuna kehityst� ei n�yt� tapahtuneen. Vain kymmenisen pro- senttia tiloista oli teett�nyt riitt�v�t ilmanvaihtosuunnitelmat. Riitt�v� ilman- vaihtosuunnitelma sis�lt�� p��piirustukseen merkittyjen maksimi- ja minimi- poistoilmam��rien lis�ksi paljon muutakin. Suunnitelmista tulisi ilmet� muun muassa tuloilman jakotapa, tuloilmaelimien sijoitus ja mallit, poistopuhalti- mien mallit ja vastapaineen sietokyky, tuloilmaelimien ja puhaltimien kautta siirrett�v�t ilmam��r�t, lis�l�mmityksen tarve ja tuottotapa sek� laskennassa k�ytetty el�inm��r� ja varautuminen karjakoon kasvattamiseen. Kaasupitoisuuksien, l�mp�olojen ja (katto)pinnoilta havaittujen kosteustiivis- tymien perusteella ilmanvaihdon tehokkuus ei yleisesti ottaen ollut riitt�v�ll� tasolla. Hengittyv�n p�lyn ja mikrobien m��r�n v�henemisen� ilmenev� na- vettaymp�rist�n puhdistuminen ei p�de haitallisten kaasujen osalta. Aiemmin 143 parsi- ja pihattonavetoista mitattuihin ammoniakki- ja hiilidioksidim��riin verrattuna my�nteist� kehityst� ei t�m�n tutkimuksen mukaan ole havaitta- vissa, vaan altistuminen edell� mainituille kaasuille on pysynyt samalla tasol- la parikymment� vuotta. P�lyjen m��r�n v�heneminen ilmassa kertonee l�- hinn� rehu- ja kuivikemateriaalien k�yt�ss� sek� ty�menetelmiss� tapahtu- neesta muutoksesta. Ilmanvaihdon suunnittelun t�rkeytt� parempaan ty�ilmaan pyritt�ess� ei ole viel� riitt�v�sti ymm�rretty. Suunnittelutietoa ei ole helposti saatavissa eik� asiantuntevista suunnittelijoista ole toistaiseksi listaa. Maaseutukeskukset tarjoavat neuvontapalveluja muun muassa rakennussuunnittelussa, mik� si- s�lt�� my�s ilmanvaihdon suunnittelua. Navetan ilmanvaihdon periaatteista on kirjoitettu opas l�hinn� laitej�rjestelmien k�ytt�jien ja neuvojien tarpeisiin (Teknotiimi 2003). Suunnittelijoiden tarpeisiin on luotava viranomaisten ja tutkijoiden yhteis- ty�n� yksityiskohtaiset suunnitteluohjeet ja -kriteerit maatalouden tuotanto- rakennusten ilmanvaihdon suunnittelun ty�v�lineeksi. Suunnitteluohjeiden tulee sis�lt�� yleisten ilmanvaihdon periaatteiden lis�ksi tarkat mitoituslas- kelmat esimerkkitapausten avulla. Melu Kuvassa 7 on esitetty henkil�kohtaisten meluannosmittausten tulokset. Tu- loksissa on yhdistetty syksyn ja kev��n mittausten tulokset, koska eri vuo- denaikoina tehtyjen mittausten ryhmien sis�iset mediaanit poikkesivat toisis- taan enint��n 2 desibeli�. Meluannosmittausten tulokset jaettiin viiteen eri luokkaan ty�teht�vien perusteella: - lypsyyn - lypsyyn ja painepesuun - muihin karjanhoitot�ihin - koneelliseen karjanruokintaan - koneelliseen karjanruokintaan ja muihin karjanhoitot�ihin Muihin karjanhoitot�ihin kuuluivat muun muassa parsien puhdistus ja kuivi- tus, lypsyss� avustaminen, nuorkarjan ruokinta ja lypsyaseman painepesu. Suurin melualtistuminen pihatoissa aiheutui koneellisesta ruokinnasta ja pai- nepesurin k�yt�st�. Koneellisen karjanruokinnan aiheuttamassa melualtistuk- sessa oli mittausten suurin vaihteluv�li (77�94 dB). T�m� johtui siit�, ett� ruokinta tehtiin erityyppisill� koneilla: traktorilla, pienkuormaimella tai re- hunjakovaunulla. Suurimmat ruokinnan aikaiset meluannokset olivat henki- l�ill�, joista toinen k�ytti avotraktoria ja toinen pienkuormainta. Voimak- kaassa 94 dB:n melussa pisin sallittu altistumisaika on noin yksi tunti. S�h- k�k�ytt�isten rehunjakovaunujen melutasot olivat pienimm�t. My�s kis- 144 76 76 81 81 85 71 74 77 80 83 86 89 92 95 Lypsy, n=38 Lypsy ja aseman painepesu, n=4 Muut karjanhoitoty�t, n=12 Koneellinen karjanruokinta, n=13 Koneellinen karjanruokinta ja muut karjanhoitoty�t, n=22 M el ua nn os (L ae q. d B ) Kuva 7. Meluannoksien mediaani ja vaihteluv�li (LAeq, dB) eri ty�teht�- viss�. (n= mittausten lukum��r�). koruokkijat olivat melko hiljaisia. Traktorin hytin melutasoon vaikutti ratkai- sevasti traktorin ik�. Uusimpien traktoreiden hyteiss� melutaso on tarpeeksi alhainen ty�skentelyyn ilman kuulonsuojaimia, jos takaikkuna pidet��n sul- jettuna ajon aikana. Painepesurin k�ytt� nosti merkitt�v�sti lypsyty�t� teke- vien meluannosta. Taulukossa 11 on esitetty hetkellisten melutasomittausten tulokset. Yleens� melutaso mitattiin fast-aikavakiolla, mutta lypsyasemalta, ruokintak�yt�v�lt�, painepesusta, traktorin hytist�, osasta pienkuormaimia ja rehunjakovaunuja mitattiin yhden minuutin ekvivalenttitaso (LAeq, 1 min, dB). Voimakkaimpiin melul�hteisiin kuului lypsykoneen kompressori. Maitohuo- neissa lypsyn aikaisen melun aiheutti maitotankin j��hdytin, joka oli paria poikkeusta lukuun ottamatta sijoitettu maitohuoneeseen. Lypsyaseman melu vaihteli eri tiloilla melko paljon. Joillakin tiloilla lypsyasemille aiheutti lis�- melua maitopumpun hetkitt�inen k�ynnistyminen. Ruokintak�yt�vien melu- tasoon vaikutti merkitt�v�sti el�imet sek� tilap�isesti koneellinen ruokinta ja joillakin tiloilla ilmanvaihdon poistopuhaltimet. Koneellinen ruokinta aiheutti tilap�isesti voimakasta melua tuotantoel�imille iltat�iden aikana. Joillakin tiloilla poistoilmapuhaltimien melun takia ylittyi maa- ja mets�talousministeri�n asettama ohjearvo (65 dB) jatkuvalle melulle. Ilmanvaihdon aiheuttaman melun voi olettaa olevan viel� suurempi ongelma muina vuodenaikoina, jolloin ilmanvaihdon tarve on talviolosuhteita suurem- pi. Ilmanvaihdon aiheuttamaan meluun on helppo vaikuttaa etenkin raken- nusvaiheessa. Ilmanvaihtolaitteet pit�isi suunnitella siten, ettei niiden melu p��se levi�m��n navettaan. Puhaltimien valinnassa voidaan ottaa huomioon my�s niiden melutaso. Navetan melutasoa laskee my�s poistoilmapuhaltimi- 145 en sijoitus riitt�v�n yl�s kanavaan. Puhaltimista ja kanavista syntyv�� melua voi v�hent�� varustamalla poistoilmakanavat melua vaimentavilla ��ni- loukuilla. Viljelij�iden altistuminen melulle oli samaa tasoa kuin aiemmassa 1990- luvun puoliv�liss� tehdyss� pihattotutkimuksessa (Haatainen ym. 1996). Valaistus Taulukossa 12 on esitetty valaistusvoimakkuusmittausten tulokset ja suosi- tusarvot (Palonen & Lavonen 1989, Manninen 2002). Pienin arvo tarkoittaa kultakin mittausalueelta mitattua pienint� valaistusvoimakkuutta ja suurin arvo mittausalueelta mitattua suurinta valaistusvoimakkuutta. Pihattojen valaistus oli toteutettu loisteputkivalaisimilla, jotka oli asennettu joko yksitt�in tai pareittain. Lypsyasemalla k�ytettiin my�s loisteputkia, mut- ta niiden sijoittelussa oli tilojen v�lill� eroja. Suurimmalla osalla loisteputket Taulukko 11. Pihaton melutasomittausten mediaanit ja vaihteluv�lit (dB(A)). Mittauspiste N Mediaani dB(A) Vaihteluv�li dB(A) Lypsyasema 18 70 65-76 Maitohuone lypsyn aikana 20 76 33-92 Toimisto lypsyn aikana 20 60 31-77 Ruokintak�yt�v� lypsyn aikana 20 59 45-75 Pienkuormain 5 87 85-89 Rehunjakovaunu 8 77 60-85 Traktorin hytti 6 81 74-91 Painepesu 7 80 77-95 Yl�poiston puhallin 10 68 60-78 Lypsykoneen kompressori 14 89 83-93 Lypsykoneen alipaineventtiili 4 80 75-89 146 oli asennettu kattoon, joillakin lypsyasemilla loisteputket oli laskettu alem- malle tasolle l�hemm�ksi lyps�j��. Joillakin tiloilla loisteputkia oli asennettu kahteen riviin lypsyaseman ty�skentelyalueen molemmille laidoille ja osalla tiloista valaistus oli toteutettu asentamalla valaisimet yhteen riviin ty�skente- lyalueen keskelle. Maitohuoneet oli my�s valaistu loisteputkivalaisimilla. Varastotiloissa k�ytettiin elohopea-, halogeeni- ja hehkulamppuja. Taulukko 12. Pihatoista mitattujen valaistusvoimakkuuksien mediaaneja (med), vaihteluv�lit sek� suositusvalaistusvoimakkuudet (luksia). Mittauspaikka N Pienimm�t arvot: med ja (vaihteluv�li) (luksia) Suurimmat arvot: med ja (vaihteluv�li) (luksia) Suosi- tusarvo (luksia) Ruokintak�yt�v� 20 85 (10-300) 150 ( 60-500) 75 Lypsyasema 18 275 (55-800) 520 (220-2000) 300 Lypsytaso 18 155 (60-380) 300 ( 90-800) 300 Lypsyrobotin ty�s- kentelyalue 3 200 (40-500) 225 (550-920) 200-250 Maitohuone: yleis- valaistus 20 180 (6-540) 365 (120-1000) 150 Maitohuone: Vesi- piste 17 150 (35-400)a 250 (100-500) 300 Maitohuone: Tila- tankki 20 445 (25-1000)b 300 Toimiston ty�taso 20 145 ( 50-435)a 265 (100-980) 500 V�livarasto 11 4 (0-100) 40 (3-300) 50 Nuorkarjan ruokin- tak�yt�v� 10 55 (1-130) 210 (15-270) 75 aTilanne, jossa demonstroitiin ty�ntekij� ty�skentelem��n kohteeseen bVain yksi mittaus kannen p��lt� 147 Pihatot olivat p��osin hyvin valaistuja. Eniten puutteita valaistuksessa ilmeni varastotiloissa ja nuorkarjan ruokintak�yt�v�ll�. Maatalousyritt�j�t perusteli- vat varastojen v�h�ist� valaistusta muun muassa sill�, ett� varastotiloissa hy�dynnet��n ty�koneiden valoja. Varastotiloissa k�ytettiin my�s jonkin verran halogeenivalaisimia, jotka eiv�t paloturvallisuuden kannalta ole suosi- teltava ratkaisu. Lypsyasemien yleisvalaistus oli hyv�. Lypsytason valaistuk- sessa oli puutteita, mutta niit� voidaan korjata laskemalla valaisimia alem- maksi tai suuntaamalla valaisimia. Lypsytason valaistus on t�rke� el�inten terveyden ja lypsyhygienian kannalta. Valaisimet tulee my�s puhdistaa s��n- n�llisesti, sill� likaantuminen alentaa valaistustehokkuutta. Maitohuoneen yleisvalaistus oli hyv�. Maitohuoneessa heikoin valaistus oli vesipisteen luo- na, jonne valo tuli l�hes poikkeuksetta ty�ntekij�n sel�n takaa. Pihojen va- laistuksessa oli joillakin tiloilla puutteita eli valaisimia oli v�h�n tai ne puut- tuivat kokonaan. Pihan valaistus tulee suunnitella samalla kertaa kuin tuotan- torakennuksenkin. Henkinen hyvinvointi Pihattotiloja koskevia tutkimustuloksia verrataan vuonna 1997�2001 toteutet- tuun seurantatutkimukseen (Leskinen ym. 2002), jonka kohteena olivat eri kokoisten lypsykarjatilojen is�nn�t (n=140) vastaavilla tukialueilla kuin t�- m�n tutkimuksen tilat. Molemmissa tutkimuksissa k�ytettiin samoja kysely- menetelmi�. Pihattotilojen is�ntien ja em�ntien kyselytulosten tilastollisesti merkitsev�t erot kuvataan silloin kun niit� esiintyi. T�m�n j�lkeen esitet��n tutkimuksessa mukana olleiden lypsykarjayritt�jien henkiseen hyvinvointiin yhteydess� olevat taustatekij�t. Tulososan lopussa kvantitatiivisia tuloksia havainnollistetaan haastatteluaineistosta yhdistellyill� esimerkkikuvauksilla. Pihattoyritt�j�n ulkoiset voimavarat EU-murroksessa Tilan tuotantotekij�t: (Taulukko 13) Tutkimuksessa mukana olleiden tilojen keskim��r�inen peltoala oli 88 hehtaaria, mets�alan keskiarvo 104 ha. Lyp- s�vi� lehmi� oli keskim��rin 54. Hiukan alle puolet tutkituista tiloista (44 %) oli is�nn�n ja em�nn�n yhteisomistuksessa, samoin kuin vuonna 1997�2001 toteutetussa lypsykarjayritt�jien seurantatutkimuksessa. Yht� lukuun ottamat- ta kaikki vastanneet ilmoittivat p��tuotantosuunnakseen lypsykarjan hoidon. Toiseksi t�rkein tuotantosuunta oli yleens� lihakarjan pito (52 %) tai mets�ta- lous (38 %). Sivuelinkeinot maatalouden ohessa olivat harvinaisia, is�nnill� l�hinn� maansiirto- ja traktoriurakointia. Pihattotiloilla k�ytettiin ty�aikaa sivut�ihin merkitsev�sti muita v�hemm�n (t= 3,76, p<0,001). Haastatellut k�yttiv�t ty�ajastaan noin kuusi prosenttia oman mets�n hoito- ja hakkuut�i- hin. Ero ei ole muihin lypsykarjayritt�jiin verraten tilastollisesti merkitsev�. 148 Kunnan lomittajaa k�ytti 95 % (muista lypsykarjayritt�jist� 90,5 %) ja itse palkattua noin 58 % (9 %) vastaajista. Ero on merkitsev� (F = 19,15, p<0,001). Tilan talous: (Taulukko 13) Tilojen nettotulojen keskiarvo vuodelta 1999, josta olivat viimeiset vahvistetut kirjanpitotiedot, oli 374 142 markkaa. Net- totulojen arvioitiin pienenev�n vuoden 2000 verotuksessa jonkin verran. Tu- los johtui muutamasta nolla-arviosta, jotka n�kyiv�t pienehk�n aineiston keskiarvossa. Ero seurantatutkimuksen tilojen tuloihin (162 000 mk) oli sel- v�. Mets�talouden puhdas tulo oli maatiloilla keskim��rin noin 30 000 mk. Summa ei poikkea muiden karjataloustilojen mets�taloustulosta. Erilaisten tukimuotojen suurta osuutta tilan tulomuodostuksessa pidettiin usein ty�mo- tivaatiota heikent�v�n� asiana. Yritt�j�henkiset viljelij�t pitiv�t viljelyalaan ja el�inyksik�ihin perustuvaa tukij�rjestelm�� henkisesti raskaana. Puolella tutkituista tiloista oli velkaa alle 750 000 markkaa, toisella puolella yli sen. Muilla maitotiloilla mainitun summan ylitt�vi� velkoja oli vain noin kymmenell� prosentilla. Noin 95 % vastanneista uskoi kuitenkin selviytyv�n- s� veloista hyvin, tai korkeintaan pienill� s��st�- ym. j�rjestelyill�. Osuus oli sama kuin muilla maitotiloilla, huolimatta keskivelan erilaisesta m��r�st�. Perhe ja naapurit: Haastatelluista 92 % oli naimisissa, muut avoliitossa. Per- heill� oli keskim��rin 3,2 lasta, mik� on enemm�n kuin muilla karjatiloilla (2,2 lasta). Puolison kanssa keskusteli paljon tilan asioista noin 85 % vastaajista (muista v. 2001. kyselyss� 80 %, v. 1997 kyselyss� noin 90 %). Perhett� ja lapsia koskevista asioista keskusteli paljon noin 75 % (v. 2001 kyselyss� 82 %, v. 1997 kyselyss� 91 %). Paljon henkist� tukea katsoi puolisolta saavansa noin 73 % (v. 2001 kyselyss� 78 %, v. 1996 kyselyss� 90 %). Keskustelun ja kes- Taulukko 13. Pihattotilojen ja muiden lypsykarjatilojen voimavarat. Pihattotilat Vertailuaineiston lyp- sykarjatilat (2001) Peltoala 88,2 ha 26,2 ha Mets�ala 104,3 ha 58 ha Lyps�vi� lehmi� 54 21 Nettotulot vuodessa 374142 mk 162000 mk Velanhoitokulut / v. 160867 mk 65956 mk 149 kin�isen tuen m��r� oli seurantatutkimuksessa nelj�n vuoden aikana v�hen- tynyt. Pihattotiloilla suunta oli haastattelutietojen perusteella sama, vaikka keskustelua oli edelleen runsaasti. Perhesuhteiden toimivuus sai kouluas- teikolla (4�10) kuitenkin hyv�n keskiarvon 8,6, joka on samaa tasoa kuin seurantakyselyn yritt�j�perheiss�. Muut erot perhesuhteita kuvaavissa tulok- sissa eiv�t olleet tilastollisesti merkitsev�� tasoa (Jatkossa ei tilastollisesti merkitsev� ero = n.s.) (Taulukko 14). Vastaajista 26 %:lla oli ollut yhteisty�t� naapureiden kanssa vain v�h�n (seu- rantatutkimuksessa 13 %:lla). Yhteisty�n laadun keskiarvoksi kouluasteikolla arvioituna tuli 7,8 (seurantatutkimuksessa 7,1). Yhteisostoja naapureiden kanssa teki runsaasti noin 30 % vastanneista. Yhteisi� koneita k�ytti vajaat kolmasosa is�nnist�. My�s ostojen ja koneiden yhteisk�ytt� on seuranta- aineistoon verraten hieman v�h�isemp��. Vastaajista 42 % ajatteli naapureilla olevan runsaasti samanlaisia huolia kuin heill� itsell��n. Seuranta-tutkimuksessa n�in arvioi suunnilleen sama osuus. Noin 44 % vastaajista katsoi saavansa naapureiltaan vain v�h�n henkist� tukea. Runsaasti tukea saavia oli sama m��r�. Ty�apua naapureilta sai run- saat 40 %. Hyvi� neuvoja arvioi heilt� saavansa usein noin 28 % vastaajista. Taulukko 14. Pihattoyritt�jien ja muiden lypsykarjayritt�jien perheen vuoro- vaikutus. Pihattoyritt�j�t 2002 % Vertailuaineiston lypsykar- jayritt�j�t 2001-1997 % Paljon keskustelua tilan asioista 85 80 90 Paljon keskustelua per- heest� ja lapsista 75 82 91 Paljon henkist� tukea puolisolta 73 78 90 Pihattotilan ty�n vaatimusten muutokset Vastanneista 86 % koki Euroopan Unioniin liittymisen lis�nneen ty�n m��r�� tilalla. Yli kolmasosan (38 %) mielest� ty� oli lis��ntynyt paljon. Laajem- massa lypsykarjayritt�j�aineistossa vastaava tulos oli 55 %, joten pihattoti- loilla ty�m��r�n ei ollut koettu kasvaneen ainakaan tavallista enemm�n. Ty�n 150 itsen�isyytt� EU-maatalouspolitiikan katsottiin yleens� v�hent�neen (76 % pihattotiloista, muista maitotiloista 83 %. n.s.). Noin puolet (49 %) vastaajista oli sit� mielt�, ettei EU-ajalla ollut vaikutusta ty�n laatuvaatimuksiin, 41 % oli sit� vastoin kokenut niiden kasvaneen. Noin 70 % vastaajista katsoi kirjanpitot�iden ja muiden paperit�iden lis��n- tyneen selv�sti EU-aikana. Kirjanpitoa pidettiin selv�sti vaikeampana kuin ennen. Samoin tuottojen ja kustannusten hallinta (53 %) sek� rahoituksen hallinta (56 %) olivat vaikeampia EU:ssa. Pihattotilojen is�ntien ja em�ntien k�sityksiss� ty�n vaatimusten muutoksista ei ollut tilastollisesti merkitsevi� eroja (Taulukko 15). Taulukko 15. Pihattoyritt�jien ja muiden lypsykarjayritt�jien ty�n vaatimusten muutokset EU-murroksessa. Pihattoyritt�j�t 2002 % Vertailuaineiston lypsykarjayritt�- j�t 2001 % Ty� lis��ntynyt paljon 38 55 Ty�n itsen�isyys v�hentynyt 78 83 Laatuvaatimukset kasvaneet 41 51 Paperity�t lis��ntyneet paljon 70 89 Tuottojen ja kustannusten hallinta vaikeutunut 53 66 Rahoituksen hallinta vaikeutunut 56 66 Arviot EU-ajan henkisist� hyvinvointiongelmista Vastaajilta pyydettiin arvioita my�s EU-j�senyyden mahdollisista vaikutuk- sista henkiseen paineeseen, tulevaisuuteen liittyv��n ep�varmuuteen, henki- sen kriisin mahdollisuuteen, ty�niloon ja el�m�nhaluun. Lis�ksi kysyttiin suurten taloudellisten ongelmien olemassaoloa nyt ja aikaisemmin sek� vaa- raa joutua taloudellisiin vaikeuksiin tulevaisuudessa (Taulukko 16). Verratessaan nykytilannetta aikaan, jolloin Suomi ei ollut EU-j�sen, 15 % vastaajista arvioi henkisen paineen lis��ntyneen paljon. Henkisen paineen oli kuitenkin koettu selv�sti v�hentyneen siit�, mit� se oli liittymisaikana. Muista lypsykarjayritt�jist� 40 % oli seurantatutkimuksessa kokenut henkisen pai- 151 neen merkitt�v�� lis��ntymist�. Tilastollinen ero on melkein merkitsev� (F=4,52, p=0,03). Tulevaisuuden ep�varmuutta EU:ssa olo on pihattoyritt�jil- l� lis�nnyt paljon 31 %:n mielest�. Muista lypsykarjayritt�jist� oli 58 % sa- maa mielt�. 13 % vastaajista oli kokenut ep�varmuuden v�hentyneen, muista vain 1 %. N�m�kin erot olivat tilastollisesti merkitsevi� (F = 6,16, p=0,01). Henkisen kriisin mahdollisuuden katsoi noin 19 % vastanneista kasvaneen paljon. Kiire oli EU-aikana lis��ntynyt 70 %:lla pihattotiloista. Ty�tyytyv�i- syyden katsoi lis��ntyneen 14 % pihattoyritt�jist� (muista 3 %), v�hentyneen noin puolet (muista 68 %). Kolmasosa vastaajista ei ollut huomannut EU- ajalla olleen juuri vaikutusta ty�tyytyv�isyyteens� (muista 25 %). Miesten ja naisten vastauksissa ei ollut n�iss� kysymyksiss� eroa. Taulukko 16. Pihattoyritt�jien ja muiden lypsykarja-yritt�jien henkisen hyvin- voinnin ongelmat EU-murroksessa. Pihattoyritt�j�t 2002 % Vertailuaineiston lypsykarjayritt�j�t 2001 % Henkinen paine lis��ntynyt paljon 15 40 Henkinen paine v�hentynyt paljon 0 1 Ep�varmuus lis��ntynyt paljon 31 58 Ep�varmuus v�hentynyt paljon 13 1 Ty�tyytyv�isyys lis��ntynyt 14 3 Ty�tyytyv�isyys v�hentynyt 50 68 El�m�nhalu lis��ntynyt paljon 10 6 El�m�nhalu v�hentynyt paljon 13 18 Ty�niloa ja el�m�nhalua koskevissa arvioissa suunta on edell� esitettyjen tulosten perusteella odotettu: 38 % arvioi ty�nilon EU:ssa v�hentyneen pal- jon, mutta 14 % vastaajista arvioi sen lis��ntyneen. Ero muihin lypsykar- jayritt�jiin oli pihattoyritt�jien eduksi merkitsev� (F = 7,23, p= 0,008). El�- m�nhalun, joka on edellist� vahvempi ilmaisu, katsoi 13 % vastaajista (muis- ta 18 %) v�hentyneen paljon ja 10 % vastaajista (muista 6 %) ajatteli sen 152 lis��ntyneen EU:ssa. Vastauskeskiarvojen ero on t�ss� melkein merkitsev� (F = 5,77, p=0,017). Miesten ja naisten vastaukset eiv�t poikenneet toisistaan. Kyselyyn vastanneilla oli vain v�h�n suuria taloudellisia ongelmia. Jos niit� oli, niin t�ss� tutkimusaineistossa ne liittyiv�t avioerotilanteisiin. Vuonna 2001 noin 8 % lypsykarjatilojen is�nnist� arveli l�hivuosina joutuvansa ta- loudellisiin vaikeuksiin. M��r� oli seuranta-aineistossa pienentynyt selv�sti nelj�ss� vuodessa. T�ss� aineistossa suuria taloudellisia vaikeuksia ei enna- koinut kukaan. Arviot selviytymisest� EU-murroksessa Yli puolet vastaajista piti taloudellista tilannettaan hyv�n� tai eritt�in hyv�n� (muista 33 %). Huonona taloudellista tilannettaan ei pit�nyt nyt tutkituista kukaan, mutta muista lypsykarjayritt�jist� noin 16 %. Keskiarvoero on tilas- tollisesti melkein merkitsev� (F= 4,51, p=0,03). Lainoista katsoi 95 % vastaa- jista selviytyv�ns� korkeintaan pienill� s��st�- tms. j�rjestelyill�. Apua talou- dellisiin ongelmiin oli jo hakenut tai katsoi kipe�sti tarvitsevansa vain muu- tama. Sen sijaan sosiaalisiin huoliin mielest��n ainakin mahdollisesti tarvitsi apua 24 % (muista 39 %) ja henkisiin ongelmiin 37 % vastaajista (muista 50 %). Sosiaalisten huolten avun tarpeen keskiarvoissa on tilastollisesti mel- kein merkitsev� ero F = 3,82, p= 0,05) (Taulukko 17). Taulukko 17. Pihattoyritt�jien ja muiden lypsykarja-yritt�jien arviot selviytymi- sest� EU-murroksessa. Pihattoyritt�j�t 2002 % Vertailuaineiston lypsykarjayritt�j�t 2001 % Taloudellinen tilanne hyv� 50 33 Taloudellinen tilanne huono - 16 Avun tarve sosiaalisiin huoliin 24 39 Avun tarve henkisiin huoliin 37 50 Suurissa taloudellisissa vaikeuksissa apua haettaisiin ensisijaisesti pankista 93 % (muut 77 %), toissijaisesti omalta perheelt� 54 % (54 %). Mahdollisissa suurissa henkisiss� vaikeuksissa vastaajat arvelivat hakevansa apua suosi- tuimmuusj�rjestyksess�, (suluissa muut karjatalousyritt�j�t) perheelt� 69 % (61 %), l��k�rilt� 51 % (50 %), terveydenhoitajalta 43 % (32 %), yst�vilt� 42 % (24 %), psykologilta 36 % (22 %), psykiatrilta 33 % (22 %), sukulaisil- 153 ta 30 % (18 %) ja maatalouden ty�terveyshuollosta 26 % (29 %). Kolme k�rkimahdollisuutta avun tarpeessa ovat molemmissa ryhmiss� samoja. T�- m�n tutkimuksen vastaajilla mahdollisten avun tarjoajien verkko oli laajempi kuin muilla maitotalousyritt�jill�. Yritt�jien sis�iset voimavarat EU-murroksessa Tehokas ulkoinen tuki tai hyv�t tilan tuotantoedellytykset auttavat luonnolli- sesti maatalousyritt�j�� kehitt�m��n toimintaa ja ratkaisemaan ongelmatilan- teita. Mutta parhaatkin ulkoiset voimavarat vaativat muutosoloissa yksil�llis- t� taitotietoa ja muita henkisi� resursseja tullakseen hy�dynnetyiksi. T�ss� maatalousyritt�j�n sis�isin� voimavaroina pidettiin koulutusta, yhteiskunnal- lista aktiivisuutta, terveytt� ja terveystottumuksia sek� el�m�ntapaan liittyvi� asennetekij�it� ja persoonallisuusresursseina ahdistuneisuustaipumusta, el�- m�nhallintaa ja itseluottamusta. Koulutus ja yhteiskunnallinen aktiivisuus: Maatalous- tai mets�alan perus- koulutus oli noin 80 %:lla, kun muista karjatalousyritt�jist� sellainen oli 58 %:lla. Maitotalousyritt�j�n el�m�ntapaan n�ytt�� kuuluvan melko vilkas j�rjest�- toimintaan osallistuminen. Vastanneista 26 % (muista 23 %) osallistui johon- kin j�rjest� tms. tilaisuuteen ainakin kaksi kertaa kuukaudessa. Luottamus- teht�vi� oli kysytt�ess� mainittu 22 erilaista, kunnanvaltuuston puheenjohta- juudesta urheiluseuran sihteerin teht�v��n Terveys ja sen yll�pito: Pituuden ja painon avulla lasketun BMI � painoindeksin mukaan normaalipainoisia vastaajista oli 33 % (muista 37 %), liev�sti ylipainoisia 50 % (52 %) ja merkitt�v�sti ylipainoisia 10 % (9 %). Aineistojen yksil�iden v�liset erot olivat BMI-indeksiss� tilastollisesti mer- kitsev�n tasoisia (F = 1,88, p= 0,006), vaikka keskiarvoissa ei ollut merkitse- v�� eroa. Pitk�aikaissairauksia oli noin puolella vastaajista. Tavallisimpia olivat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (kahdeksalla), astma tai muu hengi- tyselinsairaus (4+4) ja ihosairaudet (kuudella). Yritt�jist� 49 % ilmoitti, ett� heill� ei ollut pitk�aikaisia sairauksia, tai jos olikin, niin niist� ei ollut haittaa ty�ss� (muista noin 50 %). Noin 31 % vastaajista (muista noin 25 %) kertoi, ett� sairaus aiheuttaa oireita, mutta ty� sujuu silti. Noin 20 % vastaajista jou- tui kevent�m��n sairauden vuoksi ty�tahtia. Seurantakyselyss� kevent�m��n joutuvia oli noin nelj�nnes. Sairauden takia l��k�riss� oli k�yty keskim��rin 1,5 (muut 1,7) kertaa, tapaturman vuoksi 0,9 (0,7) kertaa. Vastaajista 28 % ei harrastanut lainkaan liikuntaa tai liikkui enint��n kerran kuussa. Kaksi-kolme kertaa viikossa tai useammin liikuntaa harrasti 52 % vastanneista. Liikunnan taso on suunnilleen sama kuin muillakin karjatilayrit- t�jill� 154 Ty�kyvykseen yritt�j�t arvioivat asteikolla 0�10 keskim��rin 8,2. Muilla karjatalousyritt�jill� arvio oli 7,6. Ero on tilastollisesti merkitsev� (F = 6,96, p=0,009). Asennetekij�t: suhtautuminen viljelij�n el�m�ntapaan ja Euroopan Unioniin: My�nteinen asenne maaseudun el�m�ntapaan on v�ltt�m�t�n edellytys pitk�- j�nteiselle tilan kehitt�misp��t�kselle. Henkil�kohtaisella suhtautumisella harjoitettavaan maatalouspolitiikkaan saattaa olla my�s henkisen jaksamisen kannalta merkityst�. Viljelij�n el�m�ntapa sopi kyselyyn vastanneille yleens� hyvin. Sen sopi- vuutta kysytt�ess� asteikolla 4�10, noin 88 % vastaajista (muista 95 %) k�ytti vastausvaihtoehtoja 7�10. Tiedusteltaessa ty�nvaihtohalukkuutta sama m��r� arveli pysyv�ns� mieluiten samassa ammatissa, vaikka vaihtomahdollisuus tarjoutuisikin. Vastaajista 83 % (muista 90 %) arvosti maaseudun harrastus- mahdollisuuksia kouluasteikolla v�hint��n seitsem�ksi. Viljelij�n el�m�nta- paan suhtautumisessa oli eroja naisten ja miesten v�lill�. Naisten keskiarvo oli 21,7 ja miesten 25,4. Ero on tilastollisesti merkitsev� (t = 2,72, p = 0,01). Yksil�iden v�liset erot ovat naisten ryhm�ss� my�s selv�sti (F=2,72, p=0,03) suurempia kuin miehill�. Suhtautuminen EU -j�senyyteen oli muuttunut nelj�n vuoden aikana seuran- ta-aineistossa jonkin verran my�nteisemm�ksi. Pihattotilojen kohdalla suunta oli sama, mutta merkitsev�ll� tasolla vahvempi (F = 15,41, p < 0,001). EU- kannattajia oli t�ss� aineistossa 38 % (muista 14 %) ja vastustajia 36 % (muista 63 %). Kantansa ilmoitti muuttuneen my�nteisemm�ksi 31 % ja kiel- teisemm�ksi 12 % vastaajista. Vastustajien m��r� oli v�hentynyt 11 prosent- tiyksikk�� ja kannattajien m��r� lis��ntynyt 7 %. Haastatteluiden perusteella EU-kysymys ei en�� aktiivisesti askarruttanut montakaan is�nt��. Euroopan Unionin ja sen maatalouspolitiikan katsottiin olevan ratkaisu, jonka n�htiin avanneen uusia mahdollisuuksia ja parantaneen toiminnan laatua, vaikka se toisaalta olikin lis�nnyt ty�n kuormittavuutta (Taulukko 18). Persoonallisuuden voimavarat: Vastaajien persoonallisuuden voimavaroja mitattiin vakiintuneilla kysymyssarjoilla. Selvityksen kohteena olivat itsetun- to, el�m�nhallinta ja ahdistuneisuustaipumus. Kyynisyyden ajateltiin sen sijaan olevan k�sitteellisesti l�hemp�n� stressireaktioita. 155 Taulukko 18. Pihattoyritt�jien ja muiden lypsykarjayritt�jien voimavaramuuttu- jat EU-murroksessa. Pihattoyritt�j�t 2002 % Vertailuaineiston lypsykarjayritt�j�t 2001 % Alan peruskoulutus 80 58 Normaalipainoisia (BMI) 33 37 Terveyshaitta ty�ss� 51 50 El�m�ntapa sopiva 88 95 Kannattaa EU-j�senyytt� 38 14 Vastustaa EU-j�senyytt� 36 63 Itsetuntoa mitattiin Rosenbergin kymmenenosioisella mittarilla. Tutkimus- joukon keskiarvo (32,6) ei poikennut muiden karjatilayritt�jien keskiarvosta. Se oli my�s saman tasoinen kuin mets�teollisuuden henkil�st�� koskeva, Kalimon ja ty�ryhm�n (Kalimo ym. 1993a) tutkimustulos (29,9). My�sk��n yksil�iden v�liset erot, keskihajonnan perusteella arvioituna, eiv�t olleet poikkeavan suuria (Taulukko 19). Miesten itsetunnon keskiarvo (34,2) oli Rosenbergin mittarin perusteella hieman parempi (t= 198, p=0,05) kuin nais- ten (30,6). El�m�nhallinnan, Antonovskyn Sense of Coherence (SoC) asteikolla mitattu keskiarvo 66,6, ja keskihajonta 11,6, olivat my�s samantasoisia kuin muilla- karjatilayritt�jill�. Mets�teollisuuden henkil�st�n vastaavalla mittarilla mitat- tu el�m�nhallinnan keskiarvo oli 63,9 � tilastollisesti samaa tasoa. Pihattoai- neistossa miesten SoC (70,7) oli parempi kuin naisten (62,1) (t=2,2, p=0,03). Ahdistuneisuustaipumusta mitattiin Spielbergerin 20-osioisella �Trait an- xiety�-mittarilla. Edellisten tavoin tulos ei poikennut muiden maitotalousyrit- t�jien keskiarvosta. Molemmat saivat keskiarvon 38,2, keskihajonnat olivat my�s samaa tasoa. Sosiaaliryhm�n ja elinymp�rist�n kannalta vertailtavaksi sopivaa, muun suomalaisenammattiryhm�n tulosta ei ollut k�ytett�viss�. My�skin ahdistuneisuustaipumuksessa oli tilastollisesti (melkein merkitsev�) ero miesten eduksi (naisten keskiarvo 41,5, miesten 34,8, t = -2,13, p=0,04). Taulukko 19. Pihattoyritt�jien ja muiden lypsykarjayritt�jien persoonallisuuden voimavarat ja muuttujien keskiarvoerot. 156 Muuttuja ryhm� N Keski- arvo Keski- hajonta Vapaus- asteet t- arvo p- arvo Itsetunto pihattoyritt�j�t 39 32,6 4,9 Itsetunto vertailuaineis- ton lypsykar- jayritt�j�t 176 32,3 6,1 49,8 0,29 n.s El�m�n- hallinta pihattoyritt�j�t 40 66,6 11,6 El�m�n- hallinta vertailuaineis- ton lypsykar- jayritt�j�t 178 66,4 12,8 53,3 0,12 n.s. Ahdistunei- suustaipu- mus pihattoyritt�j�t 39 38,2 9,1 Ahdistunei- suustaipu- mus vertailuaineis- ton lypsykar- jayritt�j�t 173 38,2 10,1 52,9 0,01 n.s. Pihattoyritt�jien henkinen hyvinvointi ja oireet Henkist� hyvinvointia tutkittiin t�ss� oirel�ht�isesti, kuten stressitutkimuk- sessa on usein ollut tapana. Motivoituneiden perheyritt�jien kannalta k�sitys henkisest� terveydest� oireiden puuttumisena ei tee kovin hyvin oikeutta ryhm�n kannalta t�rkeille arvoille, mutta vertailtavuuden vuoksi alkuper�i- sest� tutkimussuunnitelmasta pidettiin kiinni. Sit� t�ydennettiin monipuoli- semmalla n�k�kulmalla haastatteluissa. Oiremittareina k�ytettiin yleisen henkisen hyvinvoinnin arviointiin GHQ:ta, Ty�terveyslaitoksen Stressioireet �kysymyssarjaa, depression arviointiin DEPS �kysymyssarjaa ja kyynisyyden mittaamiseen CynDis � kysymyssarjaa. Yleinen henkinen hyvinvointi, GHQ oli pihattoyritt�jill� samaa tasoa kuin muilla lypsykarjayritt�jill�. Keskihajonta oli t�ss� tutkimusaineistossa suu- rempi, mutta ei tilastollisesti merkitsev�ll� tasolla (p= 0,09). My�sk��n stres- sioireet ja depressiivisyys eiv�t poikenneet tilastollisesti muiden lypsykarjati- lallisten arvoista. Sen sijaan kyynisyysarvot olivat pihattotilallisilla selke�sti matalammat kuin muilla. Miesten ja naisten psyykkisten oireiden tuloksissa ei ollut tilastollisesti merkitsevi� eroja (Taulukko 20). 157 Taulukko 20. Pihattoyritt�jien ja muiden lypsykarjayritt�jien henkisen hyvin- voinnin oireet ja muuttujien keskiarvoerot. Muuttuja ryhm� N Keski- arvo Keski- hajon- ta Vapaus- asteet t-arvo p-arvo Yleinen hy- vinvointi (GHQ) pihattoyrit- t�j�t 39 24,3 5,3 Yleinen hy- vinvointi (GHQ) vertailuai- neiston lypsykar- jayritt�j�t 178 24,6 6,5 49,8 -0,25 n.s Stressi-oireet pihattoyrit- t�j�t 37 23,6 21,5 Stressi-oireet vertailuai- neiston lypsykar- jayritt�j�t 173 22,6 20,5 54,3 0,24 n.s. Masentunei- suus (DEPS) pihattoyrit- t�j�t 39 6,0 5,6 Masentunei- suus (DEPS) ver- tailuaineis- ton lyp- sykarjayrit- t�j�t 173 5,4 6,8 49,8 0,55 n.s. Kyynisyys (CynDis) pihattoyrit- t�j�t 40 3,1 2,2 Kyynisyys (CynDis) vertailuai- neiston lypsykar- jayritt�j�t 161 1.7 1.5 87,4 4,94 <0,0001 Pihattoyritt�jien henkiseen hyvinvointiin yhteydess� olevat taustatekij�t Pihattoyritt�jien henkisen hyvinvoinnin taustatekij�it� selvitettiin tausta- ja kriteerimuuttujien v�listen korrelaatioiden avulla. Taustamuuttujista tutkitta- vina olivat tilan ominaisuudet, perheen taloudellinen tilanne, terveys, el�m�n- tapakysymykset ja sosiaaliset suhteet. Tilan ominaisuuksia tutkittiin pelk�s- 158 t��n objektiivisesti mitattavissa olevilla muuttujilla (peltoala, mets�ala ja tuotantoel�inten lukum��r�) Perheen taloudellista tilannetta ja vastaajan ter- veytt� koskevat muuttujat sis�lsiv�t sek� objektiivisesti todettavia asioita ett� henkil�kohtaisia arvioita. El�m�ntapa- ja sosiaaliset suhteet -muuttujaryhm�t sis�lsiv�t vain omia arvioita. Henkisen hyvinvoinnin kriteerimuuttujina pidet- tiin t�ss� itsetuntoa, el�m�nhallintaa, ahdistuneisuustaipumusta, yleist� hy- vinvointia (GHQ), stressioireita, depressiota ja kyynisyytt� kuvaavia mittarei- ta. Tilan objektiivisesti todettavilla ominaisuuksilla ei ollut korrelaatioyhteytt� henkisen hyvinvoinnin kuvaajiin, kuten ei my�sk��n taloudellisen tilanteen kvantitatiivisilla kuvaajilla. T�ss� aineistossa vastaajien omatkaan arviot lainoista selviytymisest� ja perheen taloudellisesta tilanteesta eiv�t olleet tilastollisesti merkitsev�ss� yhteydess� henkisen hyvinvoinnin muuttujiin (toisin kuin muita lypsykarjayritt�ji� koskevan seurantatutkimuksen aineis- tossa). Terveystietoina tutkimuksessa kysyttiin diagnosoitujen sairauksien olemas- saoloa ja omaa arviota ty�kyvyst�. Lomakkeessa mainittujen sairauksien esiintymisell� ei ollut selvi� yhteyksi� henkisen hyvinvoinnin muuttujiin, lukuun ottamatta syd�n- ja verisuonisairauden ja yleisen hyvinvoinnin (GHQ) oireiden v�list� korrelaatiota My�s diagnosoidulla mielenterveysongelmalla oli ymm�rrett�v�sti runsaasti merkitsev�n tasoisia yhteyksi� henkisen hyvin- voinnin oiretuloksiin (GHQ, Deps, ahdistuneisuustaipumus, el�m�nhallinta, itseluottamus). Useimmista objektiivisista terveysmittareista poiketen omalla ty�kykyarviolla oli merkitsev�t yhteydet kaikkiin henkisen hyvinvoinnin tutkimustuloksiin (Taulukko 21). Perhesuhteiden laadulla oli my�s korrelaatioyhteyksi� henkisen hyvinvoinnin mittaustuloksiin: Keskustelu perhesuhteiden toimivuudesta, apu ja henkinen tuki puolisolta ja yleinen arvio perhesuhteiden toimivuudesta olivat tilastolli- sesti merkitsev�ss� yhteydess� kaikkiin muihin henkisen hyvinvoinnin ku- vaajiin paitsi kyynisyyteen. Arviot naapurisuhteiden toimivuudesta, saadusta ty�avusta tai henkisest� tuesta eiv�t sen sijaan liittyneet henkisen hyvinvoin- nin tulosten vaihteluun. 159 Taulukko 21. Pihattoyritt�jien henkisen hyvinvoinnin yhteydet taustatekij�ihin. Solun ylempi luku tarkoittaa korrelaation suuruutta (Pearson) ja alempi p-arvoa (todenn�k�isyys sille, ettei tulos johdu sattumasta, jolloin p-arvon pit�isi olla < 0.05) Stressi- oireet Yleinen hyvin- vointi, GHQ Dep- ressio Ahdistu- neisuus- taipumus El�m�n- hallinta Itseluot- tamus Kyynisyys Syd�n- ja verenkier- toelimen sairaus 0.310 0.074 0.355 0.034 0.202 0.244 0.223 0.191 -0.139 0.420 0.024 0.891 0.185 0.279 Mielenter- veyden ongelma 0.311 0.073 0.433 0.008 0.624 <0.001 0.466 0.004 -0.408 0.014 -0.389 0.021 0.260 0.126 Ty�kykyarvio -0.530 0.001 -0.415 0.009 -0.506 0.001 -0.503 0.001 0.458 0.003 0.468 0.003 -0.330 0.038 Keskustelu perheen asioista -0.423 0.010 -0.364 0.025 -0.533 0.001 -0.412 0.010 0.442 0.005 0.393 0.015 -0.041 0.804 Apu ja hen- kinen tuki puolisolta -0.521 0.001 -0.427 0.007 -0.626 <0.001 -0.428 0.007 0.432 0.005 0.480 0.002 -0.073 0.653 Perhesuhtei- den toimi- vuus -0.517 0.002 -0.464 0.004 -0.662 <0.001 -0.431 0.008 0.424 0.008 0.431 0.008 -0.073 0.662 Viljelij�n el�m�ntapa sopiva -0.560 <0.001 -0.657 <0.001 -0.681 <0.001 -0.585 <0.001 0.611 <0.001 0.722 <0.001 -0.341 0.032 Ei vaihtaisi ty�t��n toiseen -0.463 0.004 -0.552 0.000 -0.602 <0.001 -0.558 0.000 0.566 0.000 0.670 <0.0001 -0.238 0.140 Maaseutu tarjoaa harrastus- mahdolli- suuksia -0.458 0.004 -0.437 0.005 -0.498 0.001 -0.472 0.002 0.496 0.001 0.579 0.000 -0.276 0.084 Arviot maaseudun el�m�ntavan soveltuvuudesta vastaajalle olivat my�s mer- kitsev�ss� korrelaatioyhteydess� hyvinvointitulosten vaihteluun. Toisin sano- en, mit� sopivampi viljelij�n el�m�ntapa oli, mit� runsaammin vastaaja tunsi l�yt�v�ns� maaseudulta tyydytt�vi� harrastusmahdollisuuksia ja mit� miel- tyneempi h�n oli ty�h�ns� maaseudulla, sit� parempi oli h�nen henkinen hyvinvointinsa. 160 Pihattoyritt�jien henkinen hyvinvointikuva Tilan ominaisuudet, talous ja ty�n k�ytt� Pihattoyritt�j�t keskittyiv�t muita lypsykarjayritt�ji� tiiviimmin perusteht�- v��ns� Ty�aikaa sivut�ihin - omat mets�ty�t mukaan lukien - k�ytettiin v�- hemm�n. Jos sivuty�t� kuitenkin tehtiin, niin sit� pidettiin usein v�liaikaise- na, karjan pitoon liittyvien investointien rahoittamiskeinona. Loma-aika ero- tettiin pihattotiloilla selke�sti ty�ajasta. Lomittajan k�ytt� teki sen mahdolli- seksi, erityisesti itse palkattuja lomittajia k�ytettiin useammin kuin muilla tiloilla. Tilojen nettotulot olivat huomattavasti keskitasoa suuremmat, samoin kuin velkojen m��r�. Mets�tuloja ei ollut tavallista enemp��. Veloista selviytymi- nen ei kuitenkaan huolettanut pihattotilallisia enemp�� kuin muita lypsykar- jayritt�ji�. Tilan ominaisuuksilla ei ollut yhteytt� vastaajien henkisen hyvin- voinnin kuvaajiin, kuten ei my�sk��n taloudellista tilannetta kuvaavilla ob- jektiivisilla muuttujilla tai yritt�jien omilla selviytymisarvioilla. Yritt�j�n voimavarat, terveydentila ja perhe Pihattoyritt�jien terveydentila oli saman tasoinen kuin muilla lypsykarjayrit- t�jill�, Noin viidenneksell� oli jokin ty�t� haittaava sairaus. Kysyttyjen saira- uksien esiintymisell� ei ollut selvi� yhteyksi� henkisen hyvinvoinnin muuttu- jiin, lukuun ottamatta syd�n- ja verisuonisairauden ja yleisen hyvinvoinnin (GHQ-) oireiden v�list� korrelaatiota. Pihattotilallisten koettu ty�kyky oli samantasoisesta sairastavuudesta huolimatta merkitsev�sti parempi kuin muilla maitotalousyritt�jill�. Omalla ty�kykyarviolla oli merkitsev�t yhteydet kaikkiin henkisen hyvinvoinnin tutkimustuloksiin. Henkisen hyvinvoinnin resurssien tai hyvinvointioireiden suhteen suurtilalliset eiv�t eronneet muista, lukuun ottamatta kyynisyytt�, jota esiintyi v�hemm�n kuin muilla yritt�jill�. Pihattotilojen is�ntien itsetunto ja el�m�nhallinta olivat parempia, ja ahdistu- neisuustaipumus v�h�isempi kuin em�nnill�. Pihattotilojen perheiss� oli hieman enemm�n lapsia kuin muilla tiloilla. Per- hett� ja lapsia koskevista asioista keskusteltiin perheiss� paljon, mutta hie- man v�hemm�n kuin muilla tiloilla keskim��rin. Sen sijaan tilaa ja sen hoitoa koskevista asioista puhuttiin enemm�n. Perhesuhteiden arvioitiin yleens� olevan l�hes kiitett�v�ll� tasolla. Perhesuhteilla oli my�s korrelaatioyhteyksi� henkisen hyvinvoinnin mittaustuloksiin: keskustelu perhesuhteiden toimi- vuudesta, apu ja henkinen tuki puolisolta ja yleinen arvio perhesuhteiden toimivuudesta olivat tilastollisesti merkitsev�ss� yhteydess� kaikkiin muihin henkisen hyvinvoinnin kuvaajiin paitsi kyynisyyteen. 161 Ty�n m��r�n ja laadun muutokset, ty�tyytyv�isyys Euroopan Unioniin liittymisen on koettu lis�nneen ty�m��r��, mutta ei niin usein tai kuormittavasti kuin muilla lypsykarjatiloilla. Noin kolme nelj�sosaa vastaajista katsoi kuitenkin ty�kiireen lis��ntyneen ja ty�n vaatimusten kas- vaneen EU-aikana. Suurtilojen yritt�jien kokemukset ty�n muutoksista olivat johdonmukaisesti hieman muiden lypsykarjayritt�jien kokemuksia positiivi- sempia. Pihattoyritt�j�t tunnistivat henkisen paineen tai ep�varmuuden mer- kitt�v�� lis��ntymist� muita lypsykarjayritt�ji� harvemmin. Sen sijaan ty�n ilo oli lis��ntynyt enemm�n ja ty�tyytyv�isyys oli parempi kuin muilla lyp- sykarjayritt�jill�. Miesten ja naisten ty�n muutoksia koskevissa vastauksissa ei ollut tilastollisesti merkitsevi� eroja. Maaseudun el�m�ntapa Pihattoyritt�j�t suhtautuivat EU-j�senyyteen yleens� muita maitotalousyritt�- ji� my�nteisemmin, mutta jonkin verran kriittisemmin maaseudun el�m�nta- van tarjoamiin mahdollisuuksiin. Erityisesti em�nn�t olivat kriittisi� el�m�n- tapa-arvioissaan. Silti el�m�ntavan arvostus oli korkealla tasolla. Mit� sopi- vammaksi viljelij�n el�m�ntapa koettiin, mit� runsaammin vastaaja tunsi l�yt�v�ns� maaseudulta tyydytt�vi� harrastusmahdollisuuksia, ja mit� miel- tyneempi h�n oli ty�h�ns� maaseudulla, sit� parempi oli h�nen henkinen hyvinvointinsa. Avun tarve ja sen hy�dynt�minen Suuria taloudellisia vaikeuksia ei pihattotilallisten ryhm�ss� kyselyajankoh- tana ennakoitu. Perheen taloudellista tilannetta pidettiin kohtalaisen hyv�n� useammin kuin muilla lypsykarjatiloilla. Koettu avun tarve henkisiin tai sosi- aalisiin huoliin oli pienempi kuin muilla maitotalousyritt�jill�, mutta silti melko suuri: 24�39 % vastaajista katsoi ainakin mahdollisesti tarvitsevansa apua. Pihattotilallisten valmius hakea apua oli parempi ja mahdollisena pidet- tyjen avun tarjoajien verkko laajempi kuin muilla lypsykarjayritt�jill�. Tulosten tarkastelu Tutkimuksen toteutuksen ja menetelmien arviointi Tutkimuskyselyyn vastasivat ja haastatteluun osallistuivat yht� henkil�� lu- kuun ottamatta kaikki mukaan pyydetyt. Siin� mieless� tulokset edustavat hyvin pohjoissavolaisia ja etel�pohjanmaalaisia suurehkojen pihattotilojen yritt�ji�. Otoskoko oli pieni, 20 tilaa, 40 henkil��, mink� vuoksi tulosten yleistett�vyydess� koskemaan muita viljelij�ryhmi� on oltava varovainen. Jo tukialueen tai kokoluokan muuttuminen pihattoyritt�jienkin ryhm�ss� voi vaikuttaa hyvinvointikuvaan. 162 Kuvaa tulosten luotettavuudesta vahvistaa toisaalta se, ett� niiss� ei ole suuria poikkeamia verrattuna laajempaan lypsykarjayritt�jien ryhm��n suunnilleen samoilta alueilta. My�s muutosten suunnat aikaperspektiiviss� ovat yleens� johdonmukaisia. Vertailun laajempaan aineistoon tekee toisaalta ep�varmaksi se, ett� siin� oli mukana pelk�st��n miehi�. Sen vuoksi t�m�n tutkimuksen tuloksista selvitettiin miesten ja naisten v�liset erot. Tilastollisesti merkitse- vi� eroja oli vain persoonallisuuden voimavaroja kuvaavissa tuloksissa. Sen perusteella kahden aineiston tulosten vertaaminen on luotettavalla pohjalla. Toinen ep�varmuustekij� vertailtaessa pihattoyritt�j�aineistoa laajempaan aineistoon on vastaajien ik�. Pihattoyritt�j�t olivat l�hes viisi vuotta nuorem- pia (keskiarvo 39,5 v.) kuin muut lypsykarjayritt�jill� (44,1 v.). Ik� voi selit- t�� osaltaan esimerkiksi eroja koulutustasossa ja ty�kykyarvioissa. Siit� mi- ten paljon laajemmassa vertailuaineistossa oli mukana pihattoaineistoon ver- rattavissa olevia laajentajayritt�ji� ei ole tarkkaa tietoa, koska yritt�jyysstra- tegian mukaisten ryhmien luokittelu perustui pienehk��n haastatteluaineis- toon. Henkisen hyvinvoinnin mittarit olivat paljon k�ytettyj� menetelmi�. Niiden reliabiliteettitiedoissa ei ollut t�ss� tutkimuksessa aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna mit��n poikkeavaa � lukuun ottamatta kyynisyys-, CynDis - mittaria. Sen sis�inen konsistenssi (0,50) j�i alle yleisesti hyv�ksytyn kriteeri- rajan (0,70). Lis�ksi, CynDis-muuttujien rotatointi faktorianalyysissa ryhmit- teli mittarin muuttujat per�ti kolmelle faktorille. Muiden lypsykarjayritt�jien aineistossa mittari oli yksiulotteinen, kuten yleens� muissakin aikaisemmissa tutkimuksissa (esim. Julkunen 1996). Se merkitsee ep�luotettavuuden lis��n- tymist� kyynisyytt� koskevissa tuloksissa, jotka olivat t�ss� tutkimuksessa muuten mielenkiintoisia. Tutkimustulosten arviointi Tuotantoa laajentavan maitotalousyritt�j�n henkinen hyvinvointi- kuva verrattuna muihin maitotalousyritt�jiin Suurehkon pihattonavetan rakentaminen ja tuotannon laajentaminen oli tut- kimuskohteena olevien lypsykarjatilallisten ratkaisu EU-sopimuksen tuotta- massa maatalouden muutosmurroksessa. Pihattotilat ovat euromaatalouden kannalta malliksi kelpaavia esimerkkej� siit� miten nykyaikainen, ty�ntekij�� ja el�imi� arvostava tuotantotapa, saadaan sisulla ja syd�mell� toimimaan kannattavasti. Perheyrityksen laajentaminen yritt�jien kapasiteetin yl�rajoille on kuitenkin ponnistus, joka koettelee ammattitaitoa, ty�kyky� ja perhesopua. Se muuttaa my�s perinteist� is�nn�n ja em�nn�n ty�njakoa. Erityisesti em�nn�t ovat n�ytt�neet laajentaneen ty�rooliaan niin, ett� se on, ainakin joillakin alueilla, 163 muuttanut maaseudun perinteisen familistista perhek�sityst� individualisti- sempaan suuntaan. T�m�n tutkimuksen perusteella pihattoyritt�j�t keskittyv�t perusteht�v��ns�, lypsykarjanhoitoon, niin tiiviisti, ett� sivut�ihin ei j�� juuri aikaa. Jopa met- s�ty�t� tehd��n v�hemm�n kuin muilla lypsykarjatiloilla, vaikka sit� on yleens� pidetty rentouttavana vaihteluna sitovan navettaty�n rinnalla. Sen sijaan lomitus- ym. tilap�isapua k�ytet��n pihattotiloilla runsaasti. Ulkopuo- lisen ty�voiman k�ytt� vapauttaa jatkuvasta ty�n sitovuudesta ja vahvistaa yritt�j�m�ist� ty�otetta, koska se perustuu useimmiten ty�n hintaa koskevien laskelmien tekoon. Monet tutkituista pihattoyritt�jist� toteuttivat toimintastra- tegiaa, joka sis�lt�� suoran ja voimakkaan pyrkimyksen menestykseen sek� hyv��n tulokseen. Strategia on monissa yritt�jyystutkimuksissa (mm. Cantor 1990) todettu olevan menestyksellisen yritystoiminnan yksi tunnusmerkki. Strategian mukaisen menestyj�n toiminta oli korostetun teht�v�orientoitunut- ta ja siihen liittyi vahva ammatillinen kunnianhimo. Sosiaalinen tuki Muutosmurros on erityisesti perheyritt�misen koetinkivi. Haastatellut paris- kunnat korostivat s��nn�llisesti, ett� yksituumaisuus ja hyv� parisuhde on ollut onnistumisen edellytys. Puolisot keskustelivatkin tilan ja perheen asiois- ta yleens� paljon. Erityisesti tilanhoitoon liittyvist� asioista puhuttiin selv�sti muita lypsykarjayritt�ji� enemm�n. Arvio perhesuhteiden toimivuudesta oli kouluasteikolla keskim��rin l�hes kiitett�v�, mik� kertoo siit�, ett� perhesuh- teita osattiin yleens� hoitaa kuormittavassakin el�m�ntilanteessa. T�ss� tut- kimusaineistossa ei tullut esiin monta akuuttia tai odotettavissa olevaa avio- erotilannetta. Haastatteluissa keskusteltiin runsaasti perhesuhteiden vaikeuk- sista, mutta kovin syv�lle aiheeseen ei voitu kertatapaamisen aikana menn�. Naapureiden kanssa pihattoyritt�jill� oli runsaasti yhteisty�t�. Yleens� se koski koneomistusta, yhteisostoja tai joitakin aliurakointit�it�. L�hes puolet vastaajista oli tuntenut saavansa naapureilta my�s henkist� tukea (merkitse- v�sti useampi kuin muista lypsykarjayritt�jist�), mik� kertoo naapuruston hyv�st� yhteishengest�. Ty�n muutokset EU-aikana Pihattotiloilla oli koettu ty�m��r�n ja kiireen lis��ntyneen EU-aikana, mutta ei yleens� niin paljon kuin muilla lypsykarjatiloilla. Tulos on ristiriitainen sen tiedon kanssa, ett� tutkimuskohteena olleilla pihattotiloilla on normaalin kar- janhoitoty�n ohessa rakennettu ja uudistettu tuotantoa perusteellisesti, mik� on varmasti lis�nnyt ty�m��r�� muita tiloja enemm�n. Ty�n kuormittavuu- den kasvusta huolimatta vain 15 % vastaajista arvioi henkisen paineen lis��n- tyneen EU:ssa paljon. Kolme nelj�sosaa oli sit� mielt�, ett� EU-sopimus ei 164 ole lis�nnyt merkitt�v�sti tulevaisuuden ep�varmuutta. Pihattoyritt�jien ko- kemukset ty�n vaatimusten muutoksista EU-aikana olivat johdonmukaisesti muiden lypsykarjayritt�jien kokemuksia positiivisempia, mutta ainoastaan tyytyv�isyys ty�ss� oli tilastollisesti merkitsev�ll� tasolla parempi. Vastaajat katsoivat tilan paperit�iden ja varsinkin rahoituksen hallinnan vaikeutuneen EU:ssa, samalla kun itsen�isyys ty�ss� oli v�hentynyt. Noin puolet vastaajis- ta ei ollut kokenut laatuvaatimusten kasvaneen, mik� saattaa johtua siit�, ett� suuri osa mukana olleista tiloista on aikaisemminkin ollut ns. tuotostarkkailu- tiloja, joissa laatuvaatimukset ovat olleet tiukat. Selvist� onnistumiskokemuksista ja taloudellisesta vaurastumisesta huolimat- ta vain 14 prosenttia pihattoyritt�jist� katsoi ty�nilon lis��ntyneen EU - aikana. Noin puolet oli kokenut ty�nilon v�hentyneen. Tulos tuntuu vaisulta, vaikka muiden lypsykarjayritt�jien ty�nilolle on k�ynyt viel� merkitsev�sti huonommin. Pihattoyritt�j�t ovat kuitenkin ryhm�, joka taloudellisilla arvoil- la mitaten on onnistunut tavoitteissaan hyvin. Yritt�j�henkisill� ihmisill� todenn�k�inen syy innottomuuteen on (haastattelujen perusteella) kontrollin merkitt�v� lis��ntyminen ja se, ett� tulomuodostus perustuu suurelta osin tuotantoyksik�iden m��r��n, eik� ponnistelulla saavutettuun ty�tulokseen. Yritt�j�motivaation lasku on t�m�n perusteella odotettavissa, jos ty�tuloksen merkitys viljelij�n toimeentulolle edelleen v�henee, kuten on esitetty. EU-kannattajia oli pihattoyritt�jiss� suunnilleen yht� paljon kuin vastustajia- kin (38 % ja 36 %). Vastustajia oli merkitsev�sti v�hemm�n kuin muissa lypsykarjayritt�jiss�. Tuloksen olisi voinut ehk� odottaa olevan EU- my�nteisempikin, koska kysymys on ryhm�st�, joka on yleens� osannut hy�- dynt�� EU-sopimuksen mahdollisuudet hyvin. Avun tarve Stressin hallintaa tukevia sis�isi� resursseja voivat olla esimerkiksi realistinen kyky tunnistaa ongelmia ja arvioida omia selviytymismahdollisuuksia. Olen- nainen osa stressin hallintaa on taito hakea apua. Menestyv�lle pihattoyritt�- j�lle kyky hy�dynt�� tarjolla oleva apu oli my�s ammattitaidon t�rke� puoli. Perheyrityksen oma ty�voima on suuressa investoinnissa rajallinen. Vuoro- kauden tunnit eiv�t kaksin tehden tahdo riitt��, ja kynnys vakituisen ty�voi- man palkkaamiseksi on useimmiten ylivoimainen. L�hes 40 % pihattoyritt�- jist� katsoi ainakin mahdollisesti tarvitsevansa apua henkisiin huoliin. Tarve on huolestuttavan suuri, vaikka avun tarpeen m��r� on muilla lypsykarjayrit- t�jill� viel� kymmenen prosenttiyksikk�� korkeampi. Sen sijaan taloudellisiin huoliin apua tarvitsi vain muutama. Viljelij�n tukena on kaupallisia ja ei-kaupallisia neuvontaj�rjestelmi�, sek� viljelij�iden ty�terveyshuolto. Erityisesti henkist� tukea varten on toiminnas- sa vapaaehtoisty�h�n perustuva tukihenkil�verkosto, joka toimiikin paikoi- tellen varsin tehokkaasti. Muiden neuvontapalveluiden p��tarkoitus on yleen- 165 s� ammatillisen tuen tarjoaminen. Ty�terveyshuollosta voi saada my�s hen- kist� tukea, mutta sen ulottuvuus ei ole kaikilla alueilla viel� riitt�v�. T�m�n tutkimuksen tulosten perusteella olisi syyt� pohtia, miten henkisen tuen pai- noarvoa voitaisiin vahvistaa nykyisiss� neuvontaj�rjestelmiss�, (jotka haas- tattelutietojen perusteella toimivat nykyisiss� teht�viss��n eritt�in hyvin). Terveys ja ty�kyky Noin puolella pihattoyritt�jist� oli joku pitk�aikainen sairaus. Sairastavuus oli samaa tasoa kuin muilla lypsykarjatilallisilla. Joka viides pihattoyritt�j� jou- tui kevent�m��n ty�tahtia sairauden vuoksi. Silti koettu ty�kyky oli yleens� varsin hyv�, merkitsev�sti parempi kuin muilla lypsykarjayritt�jill� (pihatto- yritt�jien keskiarvo 8,2, asteikolla 0�10). Siis vaivoja saattoi olla, mutta nii- den ei yleens� annettu haitata. Navetan ty�olojen parantaminen olikin yksi uudistusinvestoinnin p��motiiveista. Pihattoyritt�jien henkisen hyvinvoinnin tasoa tutkittiin vakiintuneilla persoo- nallisuuden resurssimittareilla ja erilaisilla oiremittareilla. Verrattuna muihin lypsykarjayritt�jiin eroja ei juuri ollut muuten kuin kyynisyyden suhteen, jota pihattoyritt�jill� oli merkitsev�sti v�hemm�n. Henkisen hyvinvoinnin mitatut tulokset olivat my�s jonkin verran paremmat kuin esimerkiksi suomalaisen mets�teollisuuden henkil�st�lt� saadut tutkimustulokset vuodelta 1993. Kun pihattoyritt�jien kokemukset ty�n kuormittavuuden ja kiireen lis��ntymises- t� sek� laatuvaatimusten kiristymisest� olivat kuitenkin vahvat, voi siit� tehd� johtop��t�ksen, ett� pihattoyritt�jill� on murrosaikana riitt�nyt voimavaroja ja ty�kyky� suoriutua teht�vist��n ilman henkisen hyvinvoinnin merkitt�v�� heikkenemist�. Kyynisyys on stressikirjallisuudessa liitetty vaikea-asteiseen ty�uupumuk- seen, jota t�ss� ryhm�ss� ei tutkimusajankohtana tullut lainkaan esiin. Kyyni- syyden merkityst� stressin hallinnassa on tutkittu suhteellisen v�h�n, mutta persoonallisuuden orientaationa se saattaa olla menestyksellisen yritt�jyyden kontraindikaatio. Yritt�j�n� toimiminen edellytt�� nimitt�in optimistista, omaan selviytymiskykyyn luottavaa el�m�nasennetta, jollaiseen vahvasti kyyninen ihminen voi suhtautua jopa pilkallisesti. Pihattoyritt�jien henkisen hyvinvoinnin ja stressioireiden tausta- tekij�t Pihattoyritt�jien henkisen hyvinvoinnin taustatekij�it� selvitettiin korrelaa- tiosuhteiden avulla. Taustamuuttujat olivat joko objektiivisesti todennettavia faktatietoja tai sitten vastaajien subjektiivisia arvioita. Taustamuuttujista tut- kittavina olivat tilan ominaisuudet, perheen taloudellinen tilanne, terveys, el�m�ntapakysymykset ja sosiaaliset suhteet. Henkisen hyvinvoinnin kritee- rimuuttujiksi valittiin itsetuntoa, el�m�nhallintaa, ahdistuneisuustaipumista, 166 yleist� hyvinvointia (GHQ), stressioireita, depressiota ja kyynisyytt� kuvaa- vat mittarit. Tulosten perusteella voi sanoa yleisesti, ett� vastaajien subjektiiviset arviot ennustivat henkisen hyvinvoinnin vaihteluita paremmin kuin objektiiviset mittarit. Tilan koko, tuotantoel�inten lukum��r� tai yrityksen taloudelliset indikaattorit eiv�t olleet yhteydess� yritt�jien henkiseen hyvinvointiin aina- kaan oiretasolla. Muita lypsykarjayritt�ji� koskevassa, laajemmassa aineis- tossa vastaajien omat arviot lainoista selviytymisest� ja perheen taloudellises- ta tilanteesta heijastuivat selke�sti oiretasolla, mutta pihattoyritt�jien aineis- tossa n�in ei k�ynyt. Ollakseen tilastollisesti merkitsevi�, erojen olisikin pit�- nyt olla n�in pieness� otoksessa melko suuria. Terveystiedoista ainoastaan oma arvio ty�kyvyst� oli yhteydess� henkisen hyvinvoinnin tulosten vaihteluun. Oma ty�kykyarvio on ollut monissa muis- sakin suomalaisissa tutkimuksissa yksi parhaista henkisen hyvinvoinnin en- nustajista. Ty�kykyarvion lis�ksi perhesuhteiden laatu ja maaseudun el�m�ntavan sopi- vuus olivat vahvasti yhteydess� pihattoyritt�j�n henkisen hyvinvoinnin vaih- teluun. Korrelaatiotarkastelu ei kerro mit��n kausaalisuhteesta. Toisin sanoen t�m�n analyysin perusteella ei voi sanoa ennustaako hyv� henkinen hyvin- vointi perheonnea, vai p�invastoin. K�yt�nn�ss� asiat kietoutuvat luultavasti toisiinsa muodostaen yritt�jyydelle henkisen turvataustan. El�m�ntavan sopi- vuus oli ty�kykyarvion rinnalla toinen taustamuuttuja, joka ennusti kaikkia kriteerimuuttujia. Yritt�j�n n�k�kulmasta el�m�ntapa tarkoittaa ty�lle omis- tautumista, joka on yleens� yritt�jyydess� menestyst� ennakoiva tekij�. Saija Katila pit�� v�it�skirjassaan aidon yritt�jyysperinteen ja -osaamisen, my�s riskinottokyvyn, puutteita maatalousyritysten kasvun esteen� perheyri- tyst� suuremmaksi. T�ss� tutkimuksessa ei ollut mukana monta ulkopuolista ty�voimaa vakituisesti k�ytt�v�� yrityst�, mutta se oli useimpien pihattoyrit- t�jien visiona. Tilan kehitt�misen t�rke� perusmotiivi oli ty�n sitovuuden v�hent�minen. Pihattoyritt�j�t olivat yleens� hyvin tietoisia tilan edelleen laajentamisen edellytyksist� ja mahdollisuuksista omalla kohdallaan. Yritt�- jill� oli my�s kyky� vied� l�pi suuria investointeja ja hy�dynt�� k�ytett�viss� olevaa tukea. Taloudellinen riskinotto on yleens� viljelij�ill� muita yritt�ji� tuetumpaa, mutta omaan ty�kykyyn ja perheyhteisty�n onnistumiseen liittyv� riskinotto on samanlainen kuin muillakin perheyritt�jill�. Aikaisemmin maa- seudun el�m�ntapaan kuuluva familistinen perhek�sitys suojasi sek� perhett� ett� yrityst� avioeron tuottamalta katastrofilta. EU-Suomessa t�ss� suhteessa kaupungin ja maaseudun arvomaailmat l�henev�t toisiaan. 167 Is�ntien ja em�ntien vastausten erot Is�ntien ja em�ntien vastauksissa oli tilastollisesti merkitsevi� eroja vain per- soonallisuusresursseja koskevissa tuloksissa ja suhtautumisessa maaseudun el�m�ntapaan. Tulos on persoonallisuusresurssien osalta tavanomainen, kos- ka miesten el�m�nhallinta- ja itseluottamustulokset ovat yleens� muissakin tutkimuksissa olleet vastaavalla tavalla parempia. Sen sijaan henkisten oirei- den osalta tulos on poikkeuksellinen, koska useissa muissa tutkimuksissa naiset ovat raportoineet enemm�n oireita kuin miehet. Tulos oli johdonmu- kainen kaikissa oiremittareissa, jotka t�ss� tutkimuksessa olivat monipuolisia. Tutkimustulosten perusteella ei voi p��tell� ilmi�n syit�. Yksitt�isen vastaajan ep�ilev� tai kielteinen suhde maaseudun el�m�ntapaan oli merkitsev�ss� yhteydess� kaikkiin henkisen hyvinvoinnin mittaustulok- siin. Em�nniss� oli enemm�n maaseutuun kriittisesti suhtautuvia kuin is�n- niss�. T�m� voi selitty� em�ntien monipuolisemmasta koulutustaustasta ja siit�, ett� he olivat is�nti� useammin tilalle muualta muuttanut osapuoli. Yh- dess� nuo ominaisuudet saattoivat auttaa arvioimaan positiivisesti muitakin el�m�ntapavaihtoehtoja. Maatalousyritt�j�n ty� ja el�m�ntapa kietoutuvat kuitenkin niin tiiviisti yhteen, ett� ellei siit� synny tyydytt�v�� kokonaisuutta, voi seurauksena olla el�m�n hallinnan tunteen h�iriytyminen. Is�ntien ja em�ntien kokemukset ty�n kuormittavuudesta olivat my�s jossain m��rin erilaisia: rakentamisaika innosti is�nti�, kun taas em�nnille se merkit- si puolison karjaty�osuuden kaatumista h�nen osakseen. Mahdollisesti viel� rakennus- ja talkooty�voiman ruokkimista muun ty�n ohessa. Is�ntien henki- nen kest�vyys oli usein virittynyt rakennusprojektin mittaiseksi. El�m�n odo- tettiin helpottuvan rakennuksen valmistuttua. Kun karjanhoidossa kaikki ei sujunutkaan uusissa tiloissa hyvin, voitiin tilanne kokea eritt�in raskaaksi. Em�nnille rakennusty�n valmistuminen merkitsi useimmiten toivetta el�m�n vakiintumisesta ja ty�n keventymisest�. Jos niin ei heti k�ynytk��n, niin ai- nakin is�nt� tuli taas mukaan jakamaan karjanhoitohuolia. Rakennusaikana mahdollisesti koetut ty�n kuormittavuus- ja perheongelmat saattoivat kuiten- kin joissakin tapauksissa olla em�nn�lle niin vaikeita, ett� koko ammatti al- koi v�hitellen tuntua toivottoman raskaalta. Silloin el�m�nhallinta ja itseluot- tamusongelmat viittaavat l�hinn� vakavaan ty�uupumukseen. Johtop��t�kset Maaseutupolitiikkaa koskeva p��t�ksenteko tarvitsee tuekseen tutkimustietoa siit�, miten t�ss� tutkittujen kaltaiset, hyvin toimivat tilat voivat s�ilytt�� elinkelpoisuutensa ja kehitt�� tuotantoa. Toinen peruskysymys on, miten uusia yritt�ji� voidaan tukea ja kannustaa toimimaan muutosta kokevalla alalla tuloksellisesti ja ty�hyvinvointinsa s�ilytt�en. T�m�n tutkimuksen tu- losten perusteella voidaan tehd� joitakin johtop��t�ksi� yritt�jyyden ja henki- sen hyvinvoinnin tukemisesta. 168 Ammattitaidon kehitt�minen: Viljelij�iden ammatillinen neuvontaj�rjes- telm� toimii haastateltujen yritt�jien mukaan hyvin. Nykyisin alalle p��syn edellytyksen� on my�s ammatillisen peruskoulutuksen hankkiminen. T�ss� tutkimuksessa oli mukana joitakin em�nti�, joiden koulutus ja k�yt�nn�n kokemus olivat puutteelliset. Tiedossa olevat opiskelumahdollisuudet eiv�t tuntuneet sopivan heid�n el�m�ntilanteeseensa. Koulutusmahdollisuuksia on kuitenkin monia. Esimerkiksi karjatalouden ammatillinen n�ytt�tutkinto ty�- k�yt�nt�� ja l�hikoulutusta yhdist�vine opintoineen, saattaisi olla monelle k�ytt�kelpoinen vaihtoehto. Tietoja erilaisista opiskelumahdollisuuksista tulisikin investointeja suunniteltaessa olla tarjolla monipuolisesti. Yritt�jyyden tukeminen: Joillekin pihattoyritt�jille yritystoiminnan strate- gisen suunnittelun t�rkeys oli itsest��n selv��, ja heill� oli my�s siihen tarvit- tava taito. Toiset pitiv�t pitk�n aikav�lin suunnittelua vaikeana tai turhana muuttuvan maatalouspolitiikan vuoksi. Yritt�j�lle strateginen suunnitte- luosaaminen on kuitenkin v�ltt�m�t�nt� erityisesti investointivaiheessa. Laa- jentamisen hallinnan ja vaihtoehtoisten yritysmuotojen tunteminen avaavat my�s perheyritt�j�lle mahdollisuuksia. Maatalousyritt�jyytt� voidaan tukea ennen kaikkea kannustavalla tukipolitiikalla, joka palkitsee ty�n tuloksesta. Oikean tilannearvioinnin tukeminen: Tilakohtaisesti soveltuvan toiminta- tavan valinta muutostilanteessa edellytt�� oikeaa tietoa toimintaedellytyksist� ja tulevaisuuden muutossuunnista. Lehdist�n luoma kuva suomalaisen maata- louden selviytymisedellytyksist� EU-murroksessa oli pessimistinen, ja ruokki luovuttamismielialaa. T�rke�� kuitenkin oli, ett� maatalousneuvonnassa suuntauduttiin realistisesti tukemaan tilojen kehitt�mist�. Tilannearvion te- kemist� auttoivat my�s vertaisryhm�t, joista saatuja kokemuksia haastatellut yritt�j�t pitiv�t erityisen t�rkein�. Realistista suunnittelua tukee parhaiten maatalouspolitiikka, joka on pitk�ll� aikav�lill� ennustettavaa. Viljelij�n sis�isten voimavarojen tukeminen: Perheen hyv� vuorovaikutus oli selke� karjatalousyritt�j�n menestystekij�. Perheyrityksen toimintaedelly- tysten arvioinnissa ja yritt�jyysneuvonnassa vuorovaikutuskysymyksiin tulisi kiinnitt�� huomiota siin� miss� ulkoisiinkin resursseihin. Toinen t�rke� voi- mavara on yritt�j�n taito tunnistaa loman ja elpymisen tarpeensa ja l�yt�� siihen mahdollisuuksia. Irtautumisen mahdollisuuksia sitovasta lypsykarja- ty�st� tulisi tukea nykyist� monipuolisemmin. Voimavarojen ja stressin hal- linnan kannalta yritt�j�lle saattaa olla my�s erityist� hy�ty� henkil�kohtaisen hallintastrategiansa tunnistamisesta. Varsinkin mahdollisen A-tyyppisyyden ja kyynisen ajattelutavan tiedostaminen on pitk�j�nteisen ty�ss� jaksamisen kannalta t�rke��. Kognitiivisten hallintastrategioiden merkitys yritt�jien ty�s- s� jaksamisessa kaipaa t�m�n tutkimuksen perusteella lis�selvityst�. Siihen liittyv� terapeuttisen vaikuttamisen kehitt�minen avaa my�s tutkimuskohtee- na mahdollisuuksia. 169 El�m�nhallinnan vahvistaminen tukee maatalousyritt�j�n� selviytymist�. El�m�nhallinnan vahvistaminen tulisi n�hd� ensisijaisesti muutostilanteeseen liittyv�n� ty�hyvinvointitavoitteena (vaikka se voi my�s lis�t� yhteiskunnal- lista aktiivisuutta esimerkiksi kyl�- tai j�rjest�toimintana). T�m�n tutkimuk- sen perusteella hyvin selviytyv�t yritt�j�t kykenev�t sovittamaan yhteen ty�t� ja perhearkea, l�yt�m��n vaikutus- ja tiedonhankintakanavia sosiaalisessa ja ammatillisessa toimintaymp�rist�ss��n sek� hallitsemaan muutostilanteissa eteen tulevia ty�- ja perhekriisej�. Em. taitoja voidaan perustellusti pit�� maatalousyritt�j�n el�m�nhallinnan avainalueina, joiden tukemiseen on muu- tosmurroksessa syyt� hakea keinoja. Tukitoimet voidaan liitt�� osittain yritt�- jyys /maatalouskoulutukseen ja -neuvontaan, osittain kysymys on viljelij�i- den oman j�rjest�toiminnan, kyl�- tai muun vastaavan toiminnan sis�ll�n suunnittelusta. Hyv�n toimintakanavan tarjoaa my�s viljelij�iden ty�terveys- huolto, jonka neuvontaty�n kehitt�miseen tulisi panostaa voimavaroja. Yhteenveto Ty�ymp�rist�n toiminnallisuus pystyt��n ottamaan paremmin huomioon rakennettaessa uusi tuotantorakennus kuin peruskorjattaessa vanhaa. Vanho- jen tuotantorakennuksien ongelmia ovat ahtaus ja sokkeloisuus. Usein vai- keutena on my�s rehunjaon tehokas koneellistaminen. Uutta pihattoa suunni- teltaessa on hyv� varautua mahdolliseen my�hemp��n laajennustarpeeseen. Erityist� huomiota on kiinnitett�v� kulkureittien j�rjest�miseen niin, etteiv�t ihmisten ja el�inten kulkureitit riste�. Pihaton laajennusta suunniteltaessa on otettava huomioon koko tilan toiminta, jottei ty�n kokonaiskuormitus kasva liian suureksi. Suunnittelussa on turvauduttava asiantuntijoihin. Suuri tuotan- toyksikk� on haavoittuva. Siksi poikkeustilanteisiin varautuminen on t�rke��. Iltalypsy ja siihen liittyv�t ty�t olivat hengitys- ja verenkiertoelimist�n osalta kevytt� tai keskiraskasta ty�t�. Raskain ty�vaihe oli hiehojen ruokinta. Useimmilla tiloilla hiehot oli sijoitettu vanhaan navettarakennukseen ja ruo- kintat�it� ei oltu koneellistettu toisin kuin lehmien ruokinta. Vasikoiden ruo- kinnassa ja parsien puhdistuksessa sel�n kumaria ja/tai kiertyneit� ty�asento- ja oli l�hes joka kolmas havainnoista. Vasikoiden juomien valmistukseen ja juoma-astioiden pesuun tulisi hankkia ty�tasoja ja parsien puhdistuksessa tulisi k�ytt�� pitk�vartisia kolia. Lypsyty� kuormittaa erityisesti ranteen ojen- tajalihaksia ja rasitusoireita koettiin yleisimmin niska-hartiaseudun lihaksis- sa. Oireita oli erityisen runsaasti naisilla kehon oikealla puolella. Molempien k�sien tehokkaampi k�ytt� ja ty�n tauotus v�hent�isiv�t kuormittumista. Maatalousyritt�j�t kokivat ty�kykyns� hyv�ksi ja suurin osa koki ty�ns� jon- kin verran ruumiillisesti rasittavaksi. Hengittyv�n p�lyn pitoisuudet olivat pieni�. Tuotantomenetelm�t ja ruokinta- tekniikka ovat muuttuneet ja samalla viljelij�n altistuminen on v�hentynyt. Endotoksiinien pitoisuus oli viljelij�iden hengitysvy�hykkeell� yli suosi- 170 tusarvon. Kaasupitoisuudet eiv�t ole v�hentyneet uusissakaan tuotantoraken- nuksissa odotetulla tavalla ja erityisesti el�imet altistuivat tarpeettomasti. Pihattojen mikrobipitoisuudet olivat pieni�. Huonolaatuisen rehun k�sittely ja rehun varastointi ruokintap�yd�ll� ennen sen jakamista karjalle voivat kui- tenkin nostaa ilman mikrobipitoisuuksia. Punkkeja l�ytyi kaikista pihatoista niin paljon, ett� ne voivat aiheuttaa viljelij�ille herkistymisriskin. Herkisty- misriski� voi v�hent�� tehostamalla siivousta ja pit�m�ll� pihattojen l�mp�ti- la ja kosteus riitt�v�n alhaisena. Viljelij�n altistumiseen melulle vaikuttavat ruokinnassa k�ytetyt koneet ja muut laitteet. Painepesun ja koneellisen ruokinnan aiheuttama melu oli mer- kitt�vint�. El�imet altistuvat satunnaisesti liialliselle melulle. L�mp�tila- ja kosteusmittaukset sek� havainnot osoittivat, ett� tuotantorakennusten ilman- vaihdon m��r� ei ollut riitt�v�. Suunnittelijoiden tarpeisiin on luotava viran- omaisten ja tutkijoiden yhteisty�n� yksityiskohtaiset suunnitteluohjeet ja - kriteerit maatalouden tuotantorakennusten ilmanvaihdon suunnittelun ty�v�- lineeksi. Pihattoyritt�jien henkinen kuormittuneisuus oli korkea ja ty�n koetut muu- tokset suuria, mutta eiv�t suurempia kuin muilla lypsykarjatiloilla. Ty�tyyty- v�isyys ja ty�nilo olivat heikentyneet EU-aikana. Ty�aikaa sivut�ihin pihat- toyritt�j�t k�yttiv�t muita lypsykarjayritt�ji� v�hemm�n. Yhteisty�t� naapu- reiden kanssa tehtiin runsaasti. Henkisiin huoliin kaivattiin apua. Persoonalli- suuden voimavaratekij�t olivat pihattoyritt�jill� muuten samaa tasoa kuin muilla maitotalousyritt�jill�, mutta kyynisyytt� oli merkitsev�sti v�hemm�n. Pihattoyritt�jien henkisen hyvinvoinnin tukitarpeet liittyv�t ennen kaikkea perheyritt�jyyden edellytysten vahvistamiseen. Niit� voidaan toteuttaa koulu- tuksen ja neuvonnan keinoilla. Kirjallisuus Ahonen, E., Ven�l�inen, M., K�n�nen, U. & Klen, T. 1990. The physical strain of dairy farming. Ergonomics 33(12): 1549-55. Andersen, A. 1958. New sampler for collection, sizing and enumeration of viable airborne particles. Journal of Bacteriology 76: 471-484. Antonovsky, A. 1979. Health, stress and coping. London: Jossey-Bass. Antonovsky, A. 1982. Sense of coherence questionaire manual. Faculty of Health Sciences. Ben Gurion University. Borg, G. 1970. Perceived exertion as an indicator of somatic stress. Scandi- navian Journal of Rehabilitatition Medicine 2: 92-8. 171 Corlett, E. & Bishop, R. 1976. A technique for assessing postural discomfort. Ergonomics 19: 175-82. Cox, T., Griffiths, A. & Rial-Gonzales, E. 2000. Research on work related stress. Luxembourg: European Agency for Safety and Health at Work. 167 s. Cox, T., Kuk, G. & Leiter, M. 1993. Burnout, health, work stress and organ- izational healthiness. Teoksessa: Schaufeli, W.B., Maslach C. & Marek T. (toim.). Professional Burnout. Recent Developments in Theory and Re- search. Washington: Taylor & Francis. Deary, I., Willock, J. & McGregor, M. 1997. Stress in farming. Stress Medi- cine 13(2): 131-136. Donham, K., Cumro, D., Reynolds, S.& Merchant, J. 2000. Dose-response relationships between occupational aerosol exposures and cross-shift de- clines of lung function in poultry workers: Recommendations for exposure limits. Journal of Occupational and Environmental Medicine 42: 260-269. Duchaine, A., Meriaux, A., Brochu, G. & Cormier, Y. 1999. Airborne micro- flora in Quebec dairy farms: lack of effect of bacterial hay preservatives. American Industrial Hygiene Association Journal 60: 89-95. Feldt, T. 1999. Sense of coherence: structure, stability and health promoting role in working life. Jyv�skyl� Studies in Education, Psychology and So- cial Research 158, Jyv�skyl�: Jyv�skyl� University Printing House and ER-Paino. 91 s. Goldberg, D. & Hillier, V. 1979. A scaled version of the General Health Ques- tionnaire. Psychological Medicine 9: 339-145. Gustafsson, B., Pinzke, S. & Isberg, P.-E. 1994. Musculoskeletal symptoms in Swedish dairy farmers. Swedish Journal of Agricultural Research 24(4): 177-88. Haatainen, S., Husman, T., Kalliokoski, P., Kallionp��, M., Kallunki, H., Kan- gas, J., Kotimaa, M., Louhelainen, K., Nevala-Puranen, N., Ojanen, K. & Pasanen, A-L. 1996. Ty�ymp�rist� nykyaikaisella lypsykarjatilalla. Maata- lousyritt�jien el�kelaitoksen julkaisuja 1/96. Espoo: Maatalousyritt�j�in el�kelaitos. 108 s. Hanhela, R. 1999. Ty�olosuhteiden vaikutus ammattiastman syntyyn karjan- hoitot�iss�. V�it�skirja. Kuopion yliopisto. Maatalousyritt�jien el�kelaitok- sen julkaisut. Espoo. Maatalousyritt�j�in el�kelaitos. 131 s. Hanhela, R., Klen, T., Tupi, K. & Halonen, J. 1989. Tuotantorakennusten ty�oloselvityksi� ja korjausehdotuksia Savossa. Raporttisarja 1. Kuopion aluety�terveyslaitos.Kuopio: Kuopion aluety�terveyslaitos. 26 s. 172 Hanhela, R., Louhelainen, K. & Pasanen A-L. 1995. Prevalence of microfungi in Finnish cow barns and some aspects of the occurrence of Wallemia sebi and Fusaria. Scandinavian Journal of Work Environment and Health 21:223-228. Harju, A., Merikoski, R., Husman, T., Immonen, K. & Pennanen, S. 2002. Ty�per�inen altistuminen ja herkistyminen varastopunkeille: suurkeitti�t, elintarvikeliikkeet ja maatalous. Loppuraportti Ty�suojelurahastolle. Ku- opio: Kuopion aluety�terveyslaitos. 69 s. Hildebrandt, V.H. 1995. Musculoskeletal symptoms and workload in 12 branches of Dutch agriculture. Ergonomics 38(12): 2576-87. ISO 11202. 1995. Acoustics - Noise emitted by machinery and equipment � Measurement of emission sound pressure levels at a work station and at other specified positions � Survey method in situ. Geneve: International Organization for Standardization. 16 s. Jacobs, R. 1997. Analyses of endotoxins. International Journal of Occupa- tional and Environmental Health 3:42-48. Julkunen, J. 1996. Risk and prognosis of coronary heart disease: studies of psychological risk factors in samples of healthy subjects and post- infarction patients. Helsinki: Rehabilitation Foundation. 94 s. Kalimo, R., Olkkonen, M. & Toppinen, S. 1993a. Ty�olot, yksil�lliset tekij�t ja koettu terveys. Teoksessa: Kalimo, R., Olkkonen, M. & Toppinen, S.. Ih- minen kehittyv�ss� tuotannossa: Tutkimus ja kehityshanke teollisuudes- sa. Ty� ja ihminen. Ty�ymp�rist�tutkimuksen aikakauskirja. Lis�numero 4/93: 71-118. Kalimo, R., Olkkonen, M. & Toppinen, S. 1993b. Ihminen kehittyv�ss� tuo- tannossa: II kyselylomakkeet ja liitetaulukot. Ty� ja ihminen. Ty�ymp�ris- t�tutkimuksen aikakauskirja. Lis�numero 5/93:1-169. Kalimo R. & Toppinen S. 1997. Ty�uupumus Suomen ty�ik�isell� v�est�ll�. Helsinki: Ty�terveyslaitos. 63 s. Kallio, V. 1997. Suomalaisen viljelij�v�est�n henkinen ilmapiiri. Helsingin yliopisto. maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus. Julkaisuja 53. Mikkeli: Helsingin yliopisto, maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus. 120 s. ISBN 951-45-7692-6. Kangas, J., Louhelainen, K. & Husman, K. 1987. Gaseous health hazards in livestock confinement buildings. Journal of Agricultural Science in Finland 59:57-62. Karhu, O., H�rk�nen, R., Sorvali, P. & Veps�l�inen, P. 1981. Observing working postures in industry: Examples of OWAS application. Applied Er- gonomics 12: 13-17. 173 Karhu, O., Kansi, P. & Kuorinka, I. 1977. Correcting working postures in in- dustry: A practical method for analysis. Applied Ergonomics 8: 199-201. Karttunen, J. 2003. Maidontuottajan ty�, ty�kyky ja vapaa-aika. Ty�tehoseu- ran julkaisuja 389. Helsinki: Ty�tehoseura. 62 s. ISBN 951-788-357-9. Karvonen, M., Kentala, E. & Mustala, O. 1957. The effects of training on heart rate: a longitudinal study. Annales Medicinae Experimentalis et Bio- logiae Fenniae 35: 307-15. Katila, S. 2000. Moraalij�rjestyksen rajaama tila: maanviljelij�- yritt�j�perheiden selviytymisstrategiat. Helsinki: Helsingin kauppakorkea- koulu. 257s. Katsouyann, K., Touloumi, G., Samoli, E., Gryparis, A.., Tertre, AL.. Monopo- lis, Y., Rossi, G., Zmirou, D., Ballester, F., Boumghar, A., Anderson, HR., Wojtyniak, B., Paldy, A., Braunstein, R., Pekkanen, J., Schindler, C. & Schwarts, J. 2001. Confounding and Effect Modification in the Short-Term Effects of Ambient Particles on Total Mortality: Results from 29 European Cities within the APHEA2 Project. Epidemiology 12(5): 521 � 531. Kivikko, J. 1997. Lasten turvallisuus maatiloilla. Ty�tehoseuran monisteita 3/1997 (52). Helsinki: Ty�tehoseura. 58 s. Klemola E., Pihamaa P. & Heikkil� A-M. 2000. Laajentavan lypsykarjatilan tuotannon ja ty�nk�yt�n suunnittelu. Ty�tehoseuran julkaisuja 375. Hel- sinki. Ty�tehoseura. 88 s. ISBN 951-788-312-9. Klen, T. & Kulmala, A. 1993. Rakennemuutos ja stressi mets�alan ammatti- ryhmiss�. Kuopion aluety�terveyslaitos. Raportti 10. Kuopio: Kuopion aluety�terveyslaitos. 72 s + liitteet. Kotimaa, M., Husman, K., Terho, E. & Mustonen, M. 1984. Airborne molds and actinomycetes in the work environment of farmer's lug patients in Finland. Scandinavian Journal of Work Environment and Health 10: 115- 119. Kotimaa, M., K�renlampi, L., Terho, E., Husman, K. & Tupi, K. 1982. Home- p�lyaltistus rehuntuotannossa ja karjanhoitoty�ss�. Osa 2: Karjan sis�- ruokintakauden lopussa. Ty�terveyslaitoksen tutkimuksia n:o 142. Helsin- ki: Ty�terveyslaitos. 29 s. Kotimaa, M., Tupi, K., K�renlampi, L., Terho, E.O., Alanko, K. & Husman, K. 1978. Homep�lyaltistus rehuntuotannossa ja karjanhoitoty�ss�. Osa 1: Karjan sis�ruokintakauden alussa. Ty�terveyslaitoksen tutkimuksia n:o 141. Helsinki: Ty�terveyslaitos. 42 s. Laitinen, S. 1999. Exposure to airborne bacteria in occupational environ- ments. Kuopion yliopiston julkaisuja C. Luonnontieteet ja ymp�rist�tieteet 93. V�it�skirja. Kuopio: Kuopion yliopisto. 67 s + liitteet. 174 Lappalainen, S., Nikulin, M., Berg, S., Hintikka, E-L. & Pasanen, A-L. 1996. Fusarium toxins and fungi associated with handling of grain on eight Fin- nish farms. Atmospheric Environment 30: 3059-3065. Lazarus, R.S. & Folkman, S. 1984. Stress, Appraisal and Coping. New York: Springer.445 s. Leger, L. & Thivierge, M. 1988. Hearth rate monitors: validity, stability, and functionalit. The Physician and Sportmedicine 16: 143-151. Lemola, J. 1988. Maataloust�iden suhteellinen vaarallisuus. Pro gradu - tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto, maatalousteknologian laitos. 79 s. Leskinen, J. 1999. Maatalouden rakennemuutos ja viljelij�n stressi. Lisensi- aatin tutkimus. Helsinki: Helsingin yliopisto. Liesivuori, J., Kotimaa, M., Laitinen, S., Louhelainen, K., P�nni, J., Sarantila, R. & Husman K. 1994. Airborne endotoxin concentrations in different work conditions. American Journal of Industrial Medicine 25:123-124. Linnainmaa, M., Louhelainen, K. & Eskelinen, T. 1993. Effect of ventilation on ammonia levels in cowhouses. American Industrial Hygiene Association Journal 54:678-682. Louhelainen, K., Kangas, J., Sorainen, E., Husman, K. & Kalliokoski, P. 1983. Viljelij�n ty�ymp�rist�. Tutkimuksia 202. Helsinki: Ty�terveyslaitos. 53 s. + liitteet. Louhelainen, K., Kangas, J., Reiman, M. & Kalliokoski, P. 1997. Farmer's exposure to dusts and gases in modern Finnish cubicle cow barns. Agri- cultural and Food Science in Finland 6: 207-217. Louhelainen, K., Kangas, J. & Terho, EO. 1987a. Total concentrations of dust in the air during farm work. European Journal of Respiratory Diseases 152:73-79. Louhelainen, K., Vilhunen, P., Terho, EO. Kangas, J., Husman, K. & Kallio- koski, P. 1987b. Lypsykarjan ja sikojen hoitot�iden p�lyt ja p�lyaltistumi- sen v�hent�minen. Ty�olosuhteet 59. Helsinki: Ty�terveyslaitos. 57 s + liitteet. Maa- mets�talousministeri�. 1996. Maatalouspoliittisen ty�ryhm�n v�liraport- ti. Ty�ryhm�muistio MMM 1996:14. Helsinki: Maa- ja mets�talousministe- ri�. 127 s. Maa- ja mets�talousministeri�n rakentamism��r�ykset ja -ohjeet 2002. MMM-RMO C2.2. Maatalouden tuotantorakennusten l�mp�huolto ja huo- neilmasto. Helsinki: Maa- ja mets�talousministeri�. 9 s. 175 Maa- ja mets�talousministeri�n rakentamism��r�ykset ja -ohjeet 2002. MMM-RMO C5. Maatalousrakennusten paloturvallisuus. Helsinki: Maa- ja mets�talousministeri�. 11 s. Manninen, E., Koskim�ki, O., Laitinen, K., Pitk�ranta, J., Kivinen, T., Lehti- nen, J. &Tertsunen, S. 2002. Pihaton lypsyj�rjestelm�t. MTT:n selvityksi� 17. Vihti: MTT. 53 s. Manninen, P. 1996. Risk factors of musculoskeletal disorders and work dis- ability among Finnish farmers. Dissertation Thesis, The Social Insurance Institution Studies in social security and health 14. Helsinki: Social Insur- ance Institution. 142 s. Mark, D. & Vincent, JH. 1986. A new personal sampler for airborne total dust in workplaces. Annals of Occupational Hygiene 3:89-102. Miettinen, U., Rytk�nen, E. & Husman, K. 1982. Maanviljelij�n melualtistus. Ty�terveyslaitoksen tutkimuksia 180. Helsinki: Ty�terveyslaitos. 27 s + liit- teet M�itt�l�, J., Heinonen-Tanski, H., Herve, S., Kangas, J., Louhelainen, K., Nikkola, T., Paasonen, M., Puumala, M., Rautiala, S., Seuri, M. & Veija- nen, A. 2001. Turve kestokuivikkeena sikaloissa. MTT:n julkaisuja. Sarja A 97.Jokioinen: MTT. 64 s. Nevala-Puranen, N. 1995. Reduction of farmers' postural load during occupa- tionally oriented medical rehabilitation. Applied Ergonomics 26: 411-5. Nevala-Puranen, N., Kallionp��, M. & Ojanen, K. 1996. Physical load and strain in parlor milking. International Journal of Industrial Ergonomics 18(4): 277-282. Nevala-Puranen, N., Taattola, K. & Ven�l�inen, J. 1993. Rail system de- creases physical strain in milking. International Journal of Industrial Ergo- nomics 12(4): 311-6. Notkola, V., Pajunen, A. & Leino-Arjas, P. 1995. Telineet, tehdas vai toimisto - tutkimus ammattiryhmitt�isest� kuolleisuudesta ja ty�kyvytt�myydest�. Helsinki: Tilastokeskus. 261 s. Palmgren, U., Str�m, G., Blomqvist, G. & Malmberg, P. 1986. Collection of airborne microorganisms on nuclepore filters: estimation and analysis- CAMNEA-method. Journal of Applied Bacteriology 61: 401-406. Palonen, J. & Lavonen, A 1989. Maatilojen valaistusopas. Ty�tehoseura, Pellervo-lehti. 23 s. Pekkanen, J. 2002. Kaupunki-ilman pienhiukkasten pitoisuudet ja terveysvai- kutukset. Ymp�rist� ja terveys-lehti, suplementtinumero: 6-19. 176 Piirainen, H., Hirvonen, M., Elo, A.-L., Huuhtanen, P., Kandolin, I., Kauppi- nen, K., Ketola, R., Lindstr�m, K., Salminen, S., Reijula, K., Riala, R., Toi- vanen, M., Viluksela, M. & Virtanen, S. 2003. Ty� ja terveys � haastattelututkimus 2003. Taulukkoraportti. Helsinki: Ty�terveyslaitos. 42 s. Pinzke, S. 1997. Observational methods for analyzing working postures in agriculture. Journal of Agricultural Safety and Health 3(3): 169-94. Pinzke, S. 2003. Changes in working conditions and health among dairy farmers in southern Sweden. A 14-year follow-up. Annals of Agricultural Environmental Medicine 10: 185-195. Pinzke, S., St�l, M. & Hansson, GA. 2001. Physical workload on upper ex- tremities in various operations during machine milking. Annals of Agricul- tural Environmental Medicine 8: 63-70. Platts-Mills, T.A., Thomas, W., Aalberse, R.C., Vervloet, D. & Chapman, M D. 1992. Dust mite allergens and asthma: report of a second international workshop. Journal of Allergy and Clinical Immunology 89: 1046-1060. Price, D., McGrath, P., Rafii, A. & Buckinham, B. 1983. The validation of vis- ual analoque scale as ratio scale measure for chronic and experimental pain. Pain 17: 45-56. P�nk�, A., Savela, M. & Virtanen, M. 1998. Mortality and air pollution in Hel- sinki. Archives of Environmental Health 53(4): 281-286. Radon, K., Garz, S., Schottky, A., Koops, F., Hartung, J., Szadkowski, D. & Nowak, D. 2000. Lung function and work-related exposure in pig farmers with respiratory symptoms. Journal of Occupational and Environmental Medicine 42:814-820. Rautiainen, J., Auriola, S., Rouvinen, J., Kauppinen, J., Zeiler, T., Novikov, D., Virtanen, T. & M�ntyj�rvi, R. 1998. Molecular and crystal properties of Bos d 2, an allergenic protein of the lipocalin family. Biochemical and Bio- physical Research Communication 247:746-50. Rautiala, S., Rissanen, P. & Reiman, M. 2001. Py�r�paalis�il�rehun mikro- biologiset riskit maatalousty�ntekij�ille. Loppuraportti Maatalousyritt�jien el�kelaitokselle. Kuopio: Kuopion aluety�terveyslaitos. 17 s. Remes, A., Rauhala, E. & Hanninen, O. 1984. Fully rectified, integrated, band FRIB-) EMG analysis in quantifying muscle activity. Development of a new field equipment. Acta Physiologica Scandinavica Supplementum, 537: 65- 70. Riihim�ki, H., Kurppa, K., Karjalainen, A., Aalto, L., Jolanki, R., Keskinen, H., M�kinen, I. & Salo, A. 2003. Ammattitaudit 2002. Ty�per�isten sairauksi- en rekisteriin ilmoitetut uudet tapaukset. Helsinki: Ty�terveyslaitos. 93 s. 177 Rissanen, P. 2001. Kotiel�intapaturmat: yleisyys ja torjunta. Pro gradu - tutkielma. Kuopio: Kuopion yliopisto, soveltavan el�intieteen laitos. 65 s. Rogers, C. 1951. Client centered therapy. Boston. Houghton Mifflin. Rosenberg, M. 1979. The association between self-esteem and anxiety. Psy- chiatry Research 1: 135-152. Rylander, R. 1994. Endotoxins. Teoksessa: Rylander, R. & Jacobs RR. (toim.). Organic dusts. Exposure, effects and prevention. Boca Raton, Lewis Publishers s. 73-78. Salmela-Aro, K. & Nurmi, J.E. 2000. Tavoitteet ja strategiat v�yl�n� onnistu- miseen ja ep�onnistumiseen. Psykologia 03/2000: 227-228. Salokangas, R. Steng�rd, E. & Poutanen, O. 1994. DEPS - uusi v�line dep- ression seulontaan. Duodecim 110: 1141-1148. Samet, JM., Dominici, F., Curriero, FC., Coursac, I. & Zeger, SL. 2000. Fine Particulate Air Pllution And Mortality In 20 U:S: Cities, 1987 � 1994. The New England Journal Medicine 343(24): 1742 � 1749. SFS 4578 1982. Melualtistuksen mittaaminen. Helsinki: Suomen standardi- soimisliitto. 5 s. Sipil�inen, T., Ryh�nen, M., Yl�talo, M., Haggr�n, E. & Sepp�l�, E. 1998. Maatalousyritysten talous vuosina 1993- 2002. EU- j�senyyden vaikutus tuloihin ja kannattavuuteen. Helsingin yliopisto, Taloustieteen laitos. Jul- kaisuja nro 10. Helsinki: Maatalouden liiketaloustiede. 235 s. Spielberger, C.D., Gorsuch, R.L. & Lushene, R. 1970. STAI �manual for the state-trait anxiety inventory. Self-evaluation questionnaire. Palo Alto, Cali- fornia: Consulting Psychologist Press. STM 2002. HTP-arvot 2002. Sosiaali- ja terveysministeri�, ty�suojeluosasto. Tampere: Sosiaali- ja terveysministeri�. 55 s. St�l, M., Hansson, G.A. & Moritz, U. 1999. Wrist positions and movements as possible risk factors during machine milking. Applied Ergonomics 30(6): 527-33. St�l, M., Hansson, G.-�. & Moritz, U. 2000. Upper extremity muscular load during machine milking. International Journal of Industrial Ergonomics 26: 9-17. St�l, M., Moritz, U., Gustafsson, B. & Johnsson, B. 1996. Milking is a high- risk job for young females. Scandinavian Journal of Rehabilitation Medi- cine 28(2): 95-104. 178 Susitaival, P. & Husman, K. 1994. Farming and occupational health in Fin- land in 1992. Teoksessa: Susitaival, P. (toim.). Ty�terveys ja maatalous Suomessa 1992. Tutkimus maatalousyritt�jien ty�terveyshuollosta, ter- veydentilasta ja ty�ss� viihtymisest�. Kansanel�kelaitoksen julkaisuja ML:133. Helsinki: Kansanel�kelaitos. 288 s. Teknotiimi 2003. Navetan ilmanvaihto. Oulu: Teknotiimi. 34 s. Ty�terveyslaitos. 2000. Maatalouden ty�olojen kehitt�minen el�intenhoito- ty�ss�. Viitattu: 20.3.04. Saatavissa internetist�: http://www.ttl.fi/NR/rdonlyres/3D2D4E11-53FD-4515-8FF9- 0B0CAC9E234F/0/maatalous_elaintenhoitotyo.pdf. Virtanen, T., Vilhunen, P., Husman, K. & M�ntyj�rvi, R. 1988. Sensitization of dairy farmers to bovine antigens and effects of exposure on specific IgG and IgE titers. International Archives of Allergy and applied Immunology 87:171-177. VNA 9.8.2001/711. Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta. Helsinki 9.8.2001. Vihko 103. Saatavissa internetist�: http://www.finlex.fi/linkit/ajansd/20010711 24.2.2004. WHO 2000. Air Quality Guidelines for Europe. Second edition. WHO Re- gional Publications, European Series, No. 91. Copenhagen: WHO Re- gional Office for Europe. 273 s. Yl�nen, J., Virtanen, T., Rytk�nen, M. & M�ntyj�rvi, R. 1994. Quantification of a major bovine allergen by a two-site immunometric assay based on monoclonal antibodies. Allergy 49:707-12. Zeiler, T., Taivainen, A., M�ntyj�rvi, R., Tukiainen, H., Rautiainen, J., Rytk�- nen-Nissinen, M. & Virtanen, T. 2002. Threshold levels of purified natural Bos d2 for inducing bronchial airway response in asthmatic persons. Clinical and Experimental Allergy 32:1454-1460. Zipp, P. 1982. Recommendations for the standardization of lead positions in surface electromyography. European Journal of Applied Physiology and Occupational Physiology 50: 41-54. 179 Liitteet Liite 1. Navetoiden sis�ilmasta ELPI:ll� mitatut keskim��r�iset hiukkaskoko- jakaumat ty�skentelyn aikana kohteissa, joissa oli dieselk�ytt�inen rehunja- kovaunu (yl�kuva) ja kohteissa, joissa oli s�hk�k�ytt�inen jakovaunu (alaku- va). 0 50 000 100 000 150 000 200 000 250 000 0.01 0.1 1 10 Hiukkaskoko P ito is uu s dN /d lo g D p (1 /c m 3) tila 1 tila 2 tila 3 tila 6 0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 30 000 35 000 0.01 0.1 1 10 Hiukkaskokoνm) P ito is uu s dN /d lo g D p (1 /c m 3) tila 4 tila 5 180 Liite 2. Syksyll� 2002 lypsyasemilta m��ritettyjen ilman elinkykyisten mikro- bien (cfu/m3) ja kokonaisiti�pitoisuuksien (kpl/m3) geometriset keskiarvot (GM) sek� minimi- ja maksimiarvot. Mikrobiryhm� Lypsyasema tausta (n=18) Lypsyasema lypsy (n=18) Mesofiiliset sienet 440 (<17-5 100) 860 (130-3 700) Kserofiiliset sienet 1200 (150-38 000) 1 800 (320-32 000) Termotolerantit sienet 6 (<8-1 200) 9 (<8-1 000) Mesofiiliset aktinomy- keetit 4 (<17-50) 5 (<17-180) Termofiiliset aktinomy- keetit 10 (<8-580) 28 (<8-2 100) Kokonaisiti�pitoisuus 210000 (11 000-1 900 000) Liite 3. Kev��ll� 2003 lypsyasemilta m��ritettyjen ilman elinkykyisten mikro- bien (cfu/m3) ja kokonaisiti�pitoisuuksien (kpl/m3) geometriset keskiarvot (GM) sek� minimi- ja maksimiarvot. Mikrobiryhm� Lypsyasema tausta (n=15) Lypsyasema lypsy (n=15) Mesofiiliset sienet 660 (67-8 700) 1 300 (170-9 900) Kserofiiliset sienet 1 100 (120-12 000) 1 300 (17-11 000) Termotolerantit sienet 4 (<8-401) 12 (<8-330) Mesofiiliset aktinomykeetit 5 (<17-406) 28 (<17-11 000) Termofiiliset aktinomykeetit 8 (<8-700) 44 (<8-1 900) Kokonaisiti�pitoisuus 190000 (60 000-690 000) 181 Liite 4. Mesofiilisten ja kserofiilisten mikrobien esiintyminen (%) lypsyasemilta otetuissa ilman�ytteiss� ennen lypsy� (tausta), lypsyn aikana ja 1�2 h lypsyn j�lkeen. Mikrobi Mesofiiliset sienet Kserofiiliset sienet tausta lypsy j�lkeen tausta lypsy j�lkeen Absidia - - - - 3 - Acremonium 6 6 - 3 3 - Alternaria 3 - - 3 - - A.flavus - 3 14 - 3 - A.fumigatus 6 3 - - 3 - A.ochraceus - 3 - - - - A.penicillioides - - - 30 21 29 A.versicolor - 3 - 70 64 57 Aspergillus 82 76 100 55 45 43 Aureobasidium 3 - - - 3 - basidiomykeetit 21 21 43 - - - Blastobotrys 15 - 14 3 - 14 Calcarisporium 3 - - - - - Chaetomium 39 39 43 - 3 - Chrysonilia - 6 - - 9 - Cladosporium 52 55 57 79 73 57 Eurotium - - - 70 82 86 Geomyces 3 12 14 - - - hiivat, punainen 24 30 - 12 33 - hiivat, tumma - 3 - - - - hiivat, vaalea 82 88 86 82 85 71 Humicola - 3 - - - - Monocillium - 6 - 3 6 29 Mucor - 3 - 3 3 - Oidiodendron 12 24 14 - - - Paecilomyces 12 15 14 - 6 - Penicillium 79 91 86 79 94 86 Polyscytalum 3 - - - - - Rhinocladiella - 3 - - - - Rhizopus - 6 - 3 9 - Scopulariopsis 3 12 - 30 33 14 Simplicillium 3 - - - - - Sphaeropsidales - - - - 6 - steriilit 41 33 29 36 21 43 Trichoderma - 3 - - - - Verticicladium - - - - 3 - Wallemia - - - 58 70 57 182 Liite 5. Mesofiilisten ja kserofiilisten mikrobien esiintyminen (%) ruokintak�yt�vilt� otetuissa ilman�ytteiss�. Mikrobi Mesofiiliset sienet Kserofiiliset sienet tausta lypsy tausta lypsy Absidia - 7 - - Arthrinium - 7 - - A.flavus 67 7 33 7 A.fumigatus 67 7 - - A.niger - - - - A.penicillioides - - 50 20 A.versicolor - - 100 64 Aspergillus 75 64 75 40 Aureobasidium - - - 7 basidiomykeetit 67 21 - - Blastobotrys 33 - - - Calcarisporium - 7 - - Chaetomium 67 60 - 7 Chrysonilia 33 14 33 21 Cladosporium 75 33 100 60 Eurotium - - 100 67 Geotrichum 33 7 - - Geomyces - 67 - - hiivat, punainen 33 36 - 21 hiivat, vaalea 100 93 75 73 Monocillium - - 25 7 Mucor - 7 - - Oidiodendron 33 14 - - Paecilomyces 33 20 33 20 Penicillium 100 93 100 73 Rhizopus 33 7 33 14 Scopulariopsis - - 7 29 Sporobolomyces 33 - - - steriilit - 14 33 36 Wallemia - - 33 27 183 Maa- ja elintarviketalous -sarjan ymp�rist�teemassa ilmes- tyneit� julkaisuja 2004 47 Suuret pihatot − el�inten hyvinvointi, lypsyn ty�nmenekki, ty�olot ja ymp�rist�nhoito. Uusi-K�mpp�, J. & Rissanen, P. (toim.). 184 s. Hinta 25 euroa 2003 38 Valuma-alueen ja vesist�n v�lisen vuorovaikutuksen arviointi. Nyholm, A-M. ym. 75 s. Hinta 20 euroa. 27 Kadmium Suomen peltoekosysteemeiss�: pitoisuuksia, taseita ja riske- j�. M�kel�-Kurtto, R. 51 s. Hinta 20 euroa. 35 Emmental Sinileima �juuston tuotantoketjun ymp�rist�vaikutukset ja parannusmahdollisuudet. Voutilainen, P. ym. 91 s. Hinta 20 euroa. 34 Kes�p�yt� Juustokermaperunoiden ja Pirkka-perunajauhon ymp�rist�- vaikutukset. Voutilainen, P. ym. 54 s. Hinta 20 euroa. 33 Elovena-kaurahiutaleiden ymp�rist�vaikutukset. Katajajuuri, J-M. ym. 47 s. Hinta 15 euroa. 28 Bioj�te- ja lietekompostien k�ytt�mahdollisuudet kasvintuotannossa. Lehtonen, K. ym. 120 s. Hinta 25 euroa. 25 Lypsykarjataloudesta tulevan ymp�rist�kuormituksen v�hent�minen. Uusi-K�mpp�, J. ym. (toim.). 131 s. Hinta 25 euroa. 12 Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn typpi- ja fosforihuuh- toumat. Ylivainio, K. ym. 74 s. Hinta 20 euroa. 5 Agri-environmental and rural development indicators: a proposal. Yli- Viikari, A. ym. 102 s. Hinta 25 euroa. 2 Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn vaikutukset maaper��n. Paloj�rvi, A. ym. 88 s. Hinta 20 euroa. Julkaisuviitteet l�ytyv�t sarjojen internetsivuilta www.mtt.fi/julkaisut/sarjathaku.html. 184 Maa- ja elintarviketalous 47 Maa- ja elintarviketalous 47 Suuret pihatot – eläinten hyvinvointi, lypsyn työnmenekki, työolot ja ympäristönhoito Ympäristö Jaana Uusi-Kämppä ja Päivi Rissanen (toim.) 4 7 Suuret pihatot – eläinten hyvinvointi, lypsyn työnmenekki, työolot ja ympäristönhoit o met47kannet.indd 1met47kannet.indd 3.3.2004 14:16:593.3.2004 14:16:5