www.mtt.fi/julkaisut MTT Raportti -julkaisusarjassa julkaistaan maatalous -ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristötutkimusta käsitteleviä tutkimusraportteja. Lukijoille tarjotaan tietoa MTT:n kaikilta tutkimusaloilta eli biologiasta, teknologiasta ja taloudesta. MTT, 31600 Jokioinen. Puh. (03) 41881, sähköposti julkaisut@mtt.fi Igluja ja ternimaitoa – tuloksia InnoNauta -hankkeen vasikkatutkimuksista Arto Huuskonen (toim.) 69 Igluja ja ternimaitoa – tuloksia InnoNauta -hankkeen vasikkatutkimuksista Arto Huuskonen (toim.) 69 ISBN: 978-952-487-412-0 (Painettu) ISBN: 978-952-487-413-7 (Verkkojulkaisu) ISSN 1798-6419 (Verkkojulkaisu) http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti69.pdf Copyright: MTT Kirjoittajat: Arto Huuskonen (toim.) Julkaisija ja kustantaja: MTT, 31600 Jokioinen Julkaisuvuosi: 2012 Kannen kuva: Paula Martiskainen 3MTT RAPORTTI 69 Igluja ja ternimaitoa – tuloksia InnoNauta -hankkeen vasikkatutkimuksista Arto Huuskonen (toim.) MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki, arto.huuskonen@mtt.fi Tiivistelmä MTT:n hallinnoiman InnoNauta Kehitys -hankkeen yhtenä tavoitteena oli selvittää vasikoiden alkukasvatukseen liittyviä kysymyksiä. MTT Maaningan toimipisteessä toteutetun kasvatuskokeen tarkoituksena oli verrata vasikoi- den kasvua, terveyttä ja käyttäytymistä iglukasvatuksessa ja perinteisessä sisäkasvatuksessa. Koe tehtiin maalis-ke- säkuussa 2009. Kokeen 19 sonnivasikkaa ja 13 lehmävasikkaa syntyivät helmi-huhtikuussa. Koekäsittelyt olivat 1) kasvatus ulkona iglussa (2 vasikkaa/iglu), 2) kasvatus sisäkarsinassa lämpimässä navetassa (2 vasikkaa/karsina). Va- sikoiden rehun syönti ja energian saanti olivat pienemmät igluissa kuin sisäkarsinoissa kasvatetuilla vasikoilla. Päi- väkasvu oli igluissa kasvatetuilla sonnivasikoilla hieman matalampi kuin sisäkarsinoissa kasvatetuilla vasikoihilla. Myös syömiseen käytetty aika oli lyhyempi igluvasikoilla kuin sisävasikoilla. Rehuastiat oli sijoitettu iglujen ulko- puolelle etukarsinaan, ja siten rehun ajoittainen kosteus saattoi heikentää igluvasikoille tarjolla olleen rehun maitta- vuutta. Lisäksi sairastelu saattoi heikentää igluvasikoiden ruokahalua. Vasikoiden ulkokasvatuksessa rehuastioiden sijoittamiseen tuleekin kiinnittää huomiota, jotta sääolosuhteet eivät pääse vaikuttamaan haitallisesti vasikoille tar- jolla olevan rehun laatuun ja vasikoiden syömiskäyttäytymiseen. Kokeessamme iglukasvatusta verrattiin kasvatuk- seen sisäkarsinoissa, joissa olosuhteet olivat vasikoiden kannalta erityisen hyvät. Näin ollen iglukasvatuksella ei tut- kimuksessa saavutettu etuja sisäkasvatukseen verrattuna. Vasikoiden hoidon vaatimaa työmäärää sekä erilaisten teknologisten ratkaisuiden toiminnallisuutta tutkittiin va- sikkakasvattamoissa. Selvityksen kohteina olivat eristämättömät kasvatusympäristöt, joita on jonkin verran otettu käyttöön myös suomalaisilla maitotiloilla. Lisäksi tutkittiin vasikoiden hoitotyötä naudanlihantuotantoon erikois- tuneessa välikasvatuksessa ja loppukasvattamoiden vasikkakasvattamoissa. Tuottajat olivat tyytyväisiä vasikoiden ter- veyteen kylmissä kasvatusympäristöissä, mikä oli ollut pääasiallinen syy valittuun kasvatustapaan. Verhoseinähal- leissa kylmyys ei haitannut työskentelyä eikä vasikoiden hoitoa, kun toimittiin olosuhteiden mukaisesti. Taivasalle sijoitettujen iglujen hoidon haasteena olivat sääolot, etenkin talvella mutta myös syksyllä. Sisälle igluun hoidettavat vasikat voivat todennäköisesti hyvin suojassaan myrskyisälläkin säällä, kun myrskyluukun voi laittaa kiinni ja iglu on runsaasti kuivitettu. Hoitajalle huono sää teettää kuitenkin lisätyötä. Iglut kannattaa sijoittaa tuulensuojaiseen paikkaan. Lämpimien välikasvattamoiden osalta huomiota herättävää oli vasikoiden suuri sairastavuus. Paitsi että eläinten terveydentilan seuranta, lääkintä ja hoito vaativat työtä, sairastuvuus aiheuttaa kustannuksia ja kuormittaa tuottajia tai hoidosta vastaavia myös henkisesti. Suurissa välikasvattamoissa karsinoiden makuualueiden ja ritilälat- tioiden kolaaminen vaati paljon työtä. Kuormittavuuden arvioinnin mukaan kolaustyö rasittaa merkittävästi ylä- raajoja. Pitkäaikaisen altistuksen myötä työntekijöillä on riski saada rasitusvammoja. Hankkeessa toteutettiin myös pilottitutkimus vasikoiden seerumin totaaliproteiinin määrityksestä refraktometril- lä. Aineisto kerättiin Atrian ternivasikkakasvattamoon tulleista välitysvasikoista nupoutuskäyntien yhteydessä. Tut- kimuksen tarkoituksena oli totaaliproteiinipitoisuuksia mittaamalla määrittää ternimaitojuoton onnistumista väli- tysvasikoilta. Tutkimusaineiston kerääminen toteutettiin ottamalla verinäytteet 64 välitysvasikalta totaaliproteiinin mittaamista varten. Seerumin totaaliproteiinipitoisuutta 50 g/l pidetään yleisesti riittävän hyvän passiivisen immu- niteetin rajana nuorilla, alle 10 vuorokauden ikäisillä vasikoilla. Tätä raja-arvoa käyttämällä 59,4 % tämän tutki- muksen vasikoista kärsi puutteellisesta passiivisesta immuniteetistä. Tässä tutkimuksessa olleiden vasikoiden ikä- jakauma oli 17–54 vuorokautta keskiarvon ollessa 29,8, mediaanin 28,5 ja keskihajonnan 8,2 vuorokautta. Näin vanhoilla vasikoilla seerumin totaaliproteiinipitoisuuksia on tutkittu vähemmän kuin nuoremmilla vasikoilla, mut- ta tutkimukset viittaavat siihen, että 30 vuorokauden ikäisillä vasikoilla puutteellisen passiivisen immuniteetin ra- ja-arvo 45 g/l olisi oikeampi kuin 50 g/l. Tätä raja-arvoa käyttämällä 21,9 % tutkituista vasikoista kärsi puutteel- lisesta passiivisesta immuniteetistä. Heikko passiivien immuniteetti lisää vasikoiden kuolleisuutta. Riittävän hyvän passiivisen immuniteetin raja-ar- vona pidetään yleisesti vasikan seerumin IgG1-pitoisuutta 10 g/l. Luotettavin tulos saadaan, kun verinäyte otetaan 36–48 tunnin kuluessa vasikan syntymästä. Ennen tätä ajankohtaa imeytyminen on vielä käynnissä, ja tämän jäl- keen IgG1-pitoisuudet alkavat vähitellen laskea hajoamisen ja erittymisen takia. Vasikan oma vasta-ainetuotanto 4 MTT RAPORTTI 69 käynnistyy vähitellen ensimmäisten elinpäivien ja -viikkojen aikana, ja noin 6 viikon ikäisellä vasikalla sen omat immuniglobuliinit vastaavat pääsääntöisesti humoraalisesta eli vasta-ainevälitteisestä puolustuksesta. Ternimaidon laatu, juottomäärä ja juottotapa sekä ensimmäisen juoton ajankohta ovat tärkeimmät vasikan passiivisen immuni- teetin muodostumiseen vaikuttavat tekijät. Vasikan tulee saada noin 2 litraa hyvälaatuista ternimaitoa mahdolli- simman pian syntymänsä jälkeen. Ternimaidon riittävä laatu varmistetaan mittaamalla IgG-pitoisuus, jonka tulee olla yli 50 g/l. Kolostrometri ja Brix-refraktometri ovat kenttäolosuhteisiin soveltuvia ternimaidon laatumittareita. Eläinlääkäri voi seurata tilan ternimaitojuottojen onnistumista mittaamalla vasikoiden seerumin IgG1-pitoisuut- ta. Ternimaitojuottoa voidaan pitää onnistuneena, kun vasikan seerumin IgG1-pitoisuus 36–48 tunnin iässä ylittää 10 g/l. Saatavilla on useita kenttäolosuhteisiin soveltuvia, edullisia ja nopeita epäsuoria menetelmiä ternimaitojuo- ton onnistumisen seurantaan. Tällaisia menetelmiä ovat seerumin kokonaisproteiinin tai gammaglutamyylitransfe- raasin mittaaminen sekä glutaraldehyditesti. Vasikkakuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä selvitettiin keväällä 2011 Pohjois-Savossa 1 159 lypsykarjatilalla (yhteensä 28 630 lehmää) ProAgrian tuotosseurantatietoja vuodelta 2009 käyttäen. Vuonna 2009 Pohjois-Savossa vasikkakuol- leisuus oli tuotosseurantatiloilla 6,99 %. Koko maan tuotosseurannassa olevien lypsykarjatilojen vasikkakuolleisuus oli 8,21 %. Tutkimuksessa mukana olleista tiloista 99,2 % oli tavanomaisessa tuotannossa ja 0,8 % luonnonmukai- sessa tuotannossa. Luonnonmukaisessa tuotannossa vasikkakuolleisuus (10,49±3,98 %, n=9) oli 3,53 prosenttiyk- sikköä tavanomaista tuotantomuotoa (6,96±6,21 %, n=1150) korkeampi. Karjakoko vaikutti vasikkakuolleisuu- teen. Korkein vasikkakuolleisuus (8,42±5,25 %, n=166) oli tiloilla, joilla oli 40–80 lehmää. Toiseksi korkeimmat vasikkakuolleisuusluvut (8,24±4,04 %, n=16) olivat 80–160 lehmän tiloilla. Kolmanneksi korkein vasikkakuollei- suus oli 20–40 lehmän tiloilla, joissa kuolleisuus oli 7,01±5,73 % (n=501). Alle 20 lehmän tiloilla kuolleisuus oli 6,43±6,95 % (n=474). Yli 160 lehmän karjoja ei huomioitu tässä tutkimuksessa alhaisen määrän vuoksi. Karjan keskituotoksella ei tämän tutkimuksen mukaan ollut vaikutusta vasikkakuolleisuuteen. Sen sijaan maidon bakteerimäärillä ja vasikkakuolleisuudella on selvä yhteys. Meijeriin lähetetyn maidon bakteerimäärän ylittäessä 7000 pmy/ml vasikkakuolleisuus oli 9,18±5,32 % (n=165). Bakteerimäärän ollessa 4501–7000 pmy/ml vasikkakuol- leisuus oli 7,85±5,91 % (n=194). Tiloilla, joissa maidon bakteerimäärä oli 2501–4500 pmy/ml, vasikkakuolleisuus oli 6,62±6,12 % (n=351). Maidon bakteerimäärän laskiessa alle 2500 pmy/ml vasikkakuolleisuus oli 6,1±5,32 % (n=446). Kun tankkimaidon solumäärä kasvoi, vasikkakuolemia oli enemmän. Tiloilla, joissa maidon solumäärä ylitti 400 000 kpl/ml, vasikkakuolleisuus oli 8,86±9,04 % (n=16). Maidon solumäärän ollessa 250 000–400 000 kpl/ml vasikkakuolleisuus oli 8,48±6,99 % (n=117). Solumäärätasolla 100 000–250 000 kpl/ml vasikkakuollei- suus oli 6,95 ±6,00 % (n=778). Tiloilla, joilla maidon solumäärä oli alle 100 000 kpl/ml, vasikkakuolleisuus oli 6,30±6,20 % (n=247). Korkea maidon solumäärä saattaa olla seurausta tilalla harjoitetusta yleisemmästä eläinten hoitokulttuurista, joka ilmenee myös korkeana vasikkakuolleisuutena. Avainsanat: vasikka, tuotantoympäristöt, iglut, ternimaito, kasvu, terveys, käyttäytyminen, työnkäyttö, kuivitus 5MTT RAPORTTI 69 Hutches and colostrum for calves – Results of InnoNauta Kehitys project Arto Huuskonen (ed.) MTT Agrifood Research Finland, Animal Production Research, Tutkimusasemantie 15, FI-92400 Ruukki, Finland, arto.huuskonen@mtt.fi Abstract One objective of the InnoNauta Kehitys project was to compare the growth performance, health and behaviour of the calves housed in outdoor hutches and in a warm barn. The study began in March and ended in June, and 19 dairy bull calves and 13 dairy heifer calves were used in the experiment. The treatments were 1) housing in unin- sulated outdoor hutches (2 calves/hutch) and 2) housing in a pen in the insulated barn (2 calves/pen). The temper- ature varied between -16,5 °C and +35,7 °C inside the hutches and between +10,1 °C and +25,1 °C in the barn. The calves housed in the barn consumed 37 % more concentrates and 26 % more hay and spent more time eating than the calves housed in the hutches. The bull calves housed in the hutches had lower growth rate than the bull calves housed in the barn. Respiratory infections were not observed at all but diarrhea was observed more often in the calves housed in the hutches than in the barn. In our study the environmental conditions in the barn were very good and therefore the outdoor hutch housing did not benefit the calves. Attention should be paid to the place- ment of the feeding troughs in the hutch housing to prevent the harmful effects of bad weather on the calves’ feed- ing behaviour and feed quality. A pilot research was carried out to determine the serum total protein content of calves with a refractometer. The re- search data was collected by taking blood samples from 64 delivered calves for the measurement of the serum total protein content. The total protein content of the calves ranged from 38,0 to 64,0 g/l. The average total protein con- tent was 48,4 g/l, the median was 48,0 g/l and the standard deviation was 4,74. The serum total protein content of 50 g/l is generally considered as a good enough passive immunity threshold for young, less than 10-day-old calves. By using this threshold limit 59,4 % of the calves of this research suffered from a lack of passive immunity. The age range of the calves in this research was from 17 to 54 days, with an average of 29,8 days, a median of 28,5 days as well as a standard deviation of 82 days. As the serum total protein co39ntent of older calves has been researched less. Current research suggests that the threshold limit of 45 g/l of lack of passive immunity of 30 day old calves would be more correct. By using this threshold limit of 21,9 % of the researched calves suffered from a lack of passive im- munity. Colostrum quality and volume, method and timing of administration are the most important factors af- fecting the passive immunity of a calf. A calf should get about 2 l of good quality colostrum as soon as possible af- ter birth. The key characteristics of colostrum should be measured to ensure the proper quality of colostrum. To ensure the quality of colostrum its key characteristics should be measured. The IgG-content has to be over 50 g/l. Colostrometer and Brix refractometer are good instruments for measuring colostrum quality in field circumstances. A veterinarian can follow the success of colostrum feeding by measuring the IgG-content of the calves’ serum. Co- lostrum feeding can be considered successful when the IgG1-concentration in serum is over 10 g/l at 36–48 hours. Factors affecting calf mortality were examined in the spring of 2011 in a North Savo in 1159 dairy farms with (a total of 28 630 cows) using the ProAgria monitoring data from the year 2009. In 2009, the calf mortality rate of the monitored farms in North Savo was 6,99 %. This research found that the size of the herd affects calf mortality (r=0.146, p <0.001, Spearman). The amount of bacteria in the milk and mortality of calves does have a clear cor- relation (r=0.139, p<0.001, Spearman). Keywords: calves, housing environments, hutches, colostrum, growth, mortality, health, behaviour 6 MTT RAPORTTI 69 Alkusanat Vasikoiden kasvatustilat ja hoitomenetelmät ovat usein monin tavoin puutteellisia eläimen terveyden ja hyvinvoin- nin kannalta. Usein ongelmana on tilojen ahtaus, kun laajentamisen jälkeen nuoren karjan määrä osoittautuu suu- remmaksi, kuin on arvioitu. Myös tilojen vetoisuus, kosteus, huono ilmastointi ja kuivituksen puute ovat yleisiä ongelmia. Huonot olosuhteet altistavat erityisesti hengitysteiden sairauksille ja suolistoperäisille sairauksille. Alku- kasvatusolojen puutteellisuudella on myös suuri taloudellinen merkitys. Heikot kasvatusolot lisäävät vasikkakuollei- suutta, ja sairastelu hidastaa eläinten kehitystä. Lisäksi vasikoiden hoito on usein työlästä ja työn kuormittavuus on suuri. Uudenlaisia ratkaisuja tarvittaisiinkin sekä olemassa oleviin tiloihin yhdistettäviksi että erilleen sijoitettaviksi. Vuosi 2011 oli nimetty vasikoiden terveyden ja hyvinvoinnin teemavuodeksi. Kampanjavuoden oli tarkoitus edis- tää vasikoiden hyvinvointia, vähentää vasikkakuolleisuutta ja hahmottaa vasikoiden hyvän hoidon merkitys sekä maidon- että lihantuotannossa. MTT Ruukin toimipisteen hallinnoimassa InnoNauta Kehitys -hankkeessa teema- vuosi huomioitiin vasikoiden alkukasvatukseen liittyvällä osakokonaisuudella. Tähän liittyen toteutettiin koe, jossa selvitettiin vasikoiden kasvua, terveyttä ja hyvinvointia kahdessa erilaisessa kasvatusympäristössä: karsinakasvatuk- sessa lämpimässä navetassa sekä ulkona vasikoille suunnitelluissa igluissa. Erilaisten kasvatusvaihtoehtojen työtek- nistä toimivuutta kartoitettiin useissa vasikkakasvattamoissa työaika- ja kuormittavuusselvityksien sekä toiminnal- lisuustarkastelun avulla. Tämän lisäksi tutkittiin maitotiloilta tulevien ternivasikoiden terveyttä ja vasta-ainetasoja. Kokonaisuus toteutettiin MTT:n, TTS - Työtehoseuran ja Savonia-ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Käsillä ole- vaan julkaisuun on koottu InnoNauta Kehitys -hankkeen vasikkatutkimusten keskeisimmät tulokset. InnoNauta Kehitys -hanketta rahoitettiin Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta. Tuki myönnet- tiin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta. InnoNauta -hankkeiden yhteistyökumppaneina toimivat A-Tuot- tajat Oy, TTS - Työtehoseura, Valio Oy, FinnBeef Ay, Lihateollisuuden tutkimuskeskus, Oulun seudun ammatti- korkeakoulu, Savonia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto. MTT ja InnoNauta -hankkeiden työntekijät kiittävät kaikkia hankkeen rahoittajia ja yhteistyökumppaneita erittäin hyvästä ja toimivasta yhteistyöstä. Erityisen lämpimästi kiitämme kaikkia tutkimukseen osallistuneita karjatiloja. Hankkeen etenemistä seurasi ohjausryhmä, joka antoi arvokasta palautetta hanketyöntekijöille. InnoNauta -hank- keiden ohjausryhmän puheenjohtajana toimivat Juha Marttila (MTK) ja Maarit Ilola (A-Tuottajat Oy) ja ohjaus- ryhmän jäseninä olivat Anna-Riitta Leinonen (ProAgria Keski-Pohjanmaa), Sanna Suomela (Pro Agria Oulu), Matti Järvi (Oulun seudun ammattikorkeakoulu) sekä naudanlihantuottajat Esa Karjalainen, Merja Kortelainen, Heik- ki Lehtiniemi, Mintti Lindsberg, Inga Manninen, Kyösti Peltokoski, Eemeli Tuura ja Vivili Ylönen. MTT kiittää hankkeen ohjausryhmää erittäin hyvästä ja toimivasta yhteistyöstä. Vesannolla 19.10.2012 Arto Huuskonen MTT Kotieläintuotannon tutkimus 7MTT RAPORTTI 69 Sisällysluettelo 1 Pikkuvasikoiden kasvu, terveys ja käyttäytyminen iglukasvatuksessa.................................................... 9 1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoitteet.........................................................................................................10 1.2 Aineisto ja menetelmät.......................................................................................................................10 1.3 Tulokset..............................................................................................................................................13 1.3.1 Olosuhteet..............................................................................................................................13 1.3.2 Rehun syönti ja kasvu.............................................................................................................14 1.3.3 Terveys...................................................................................................................................17 1.3.4 Käyttäytyminen......................................................................................................................19 1.4 Tulosten tarkastelu..............................................................................................................................26 1.4.1 Olosuhteet..............................................................................................................................26 1.4.2 Rehun syönti, kasvu ja terveys................................................................................................26 1.4.3 Käyttäytyminen......................................................................................................................28 1.5 Johtopäätökset....................................................................................................................................29 1.6 Kirjallisuus..........................................................................................................................................30 2 Vasikoiden hoitotyö eri kasvatusympäristöissä..................................................................................... 32 2.1 Johdanto.............................................................................................................................................33 2.2 Maitotilojen kylmäkasvatusvaihtoehdot..............................................................................................33 2.2.1 Vasikoiden hoidon päivittäinen työaika..................................................................................34 2.2.2 Juoton järjestelyt....................................................................................................................35 2.2.3 Muut vasikan hoitotyöt..........................................................................................................35 2.2.4 Karsinoiden ja vasikkaiglujen tyhjennys..................................................................................36 2.2.5 Hoitotöiden fyysinen kuormittavuus......................................................................................38 2.2.6 Olosuhteet verhoseinähalleissa................................................................................................38 2.2.7 Johtopäätöksiä vasikoiden hoitotyöstä kylmissä kasvatusympäristöissä....................................39 2.3 Välikasvattamot..................................................................................................................................40 2.3.1 Erikoistuneet välikasvattamot.................................................................................................40 2.3.2 Juotto-osastot loppukasvattamoissa.........................................................................................41 2.3.3 Harvemmin toistuvat työt välikasvattamoissa.........................................................................42 2.3.4 Hoitotöiden kuormittavuus välikasvattamoissa.......................................................................42 2.3.5 Välikasvattamoiden olosuhteet................................................................................................43 2.3.6 Johtopäätöksiä vasikoiden hoitotyöstä välikasvattamoissa.......................................................43 2.4 Kirjallisuus..........................................................................................................................................44 3 Vasikoiden seerumin totaaliproteiinipitoisuuden mittaaminen refraktrometrillä - pilottitutkimus...... 45 3.1 Johdanto.............................................................................................................................................46 3.2 Aineisto ja menetelmät.......................................................................................................................46 3.3 Tulokset ja tulosten tarkastelu.............................................................................................................47 3.4 Yhteenveto ja johtopäätökset..............................................................................................................48 3.5 Kirjallisuus..........................................................................................................................................48 4 Ternimaidon laatu, juotto ja passiivisen immuniteetin mittaaminen vasikoilla.................................... 49 4.1 Johdanto.............................................................................................................................................50 4.2 Ternimaidon laatuun vaikuttavia tekijöitä...........................................................................................50 4.3 Ternimaidon laadun mittaaminen.......................................................................................................51 4.3.1 Ternimaidon juotto................................................................................................................51 4.4 Vasikan immuniteetin mittaaminen....................................................................................................52 4.4.1 Kokonaisproteiinin mittaaminen............................................................................................53 4.4.2 Glutaraldehyditesti.................................................................................................................53 4.4.3 Gammaglutamyylitransferaasiaktiivisuuden mittaaminen.......................................................53 4.5 Yhteenveto ja johtopäätökset..............................................................................................................53 4.6 Kirjallisuus..........................................................................................................................................54 8 MTT RAPORTTI 69 5 Tuotantomuodon, karjakoon, keskituotoksen ja maidon bakteeri- ja solupitoisuuksien vaikutukset vasikkakuolleisuuteen lypsykarjatiloilla Pohjois-Savossa.................................................. 56 5.1 Johdanto.............................................................................................................................................57 5.2 Aineisto ja menetelmät.......................................................................................................................57 5.3 Tulokset ja tulosten tarkastelu.............................................................................................................57 5.3.1 Tuotantomuoto......................................................................................................................57 5.3.2 Karjakoko...............................................................................................................................57 5.3.3 Keskituotos............................................................................................................................58 5.3.4 Maidon solumäärä..................................................................................................................58 5.3.5 Maidon bakteerit....................................................................................................................59 5.4 Yhteenveto ja johtopäätökset..............................................................................................................59 5.5 Kirjallisuus..........................................................................................................................................60 6 Suomalaisten vasikoiden laatu seerumin IgG1- ja totaaliproteiinipitoisuuden perusteella................... 61 6.1 Johdanto.............................................................................................................................................62 6.2 Aineisto ja menetelmät.......................................................................................................................62 6.3 Tulokset ja tulosten tarkastelu.............................................................................................................62 6.3.1 Tilastolliset tunnusluvut.........................................................................................................62 6.3.2 Menetelmien välinen korrelaatio............................................................................................62 6.3.3 Vasikoiden laatu.....................................................................................................................63 6.3.4 Vasikan sukupuoli..................................................................................................................64 6.3.5 Lähtötilan vaikutus.................................................................................................................64 6.4 Yhteenveto ja johtopäätökset..............................................................................................................65 6.5 Kirjallisuus..........................................................................................................................................66 9MTT RAPORTTI 69 1 Pikkuvasikoiden kasvu, terveys ja käyttäytyminen iglukasvatuksessa Leena Tuomisto1, Anni Tarkiainen2, Auvo Sairanen3, Kaisa Hartikainen4, Risto Kauppinen4 ja Arto Huuskonen1 1 MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki, etunimi.sukunimi@mtt.fi 2 Itä-Suomen yliopisto, Biotieteiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio 3 MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31A, 71750 Maaninka, auvo.sairanen@mtt.fi 4 Savonia-ammattikorkeakoulu, PL 72, 74101 Iisalmi, etunimi.sukunimi@savonia.fi Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata vasikoiden kasvua, terveyttä ja käyttäytymistä iglukasvatuksessa ja perintei- sessä sisäkasvatuksessa. Koe tehtiin MTT Maaningan toimipaikassa maalis-kesäkuussa 2009. Kokeen 19 sonniva- sikkaa ja 13 lehmävasikkaa syntyivät helmi-huhtikuussa. Koekäsittelyt olivat 1) kasvatus ulkona iglussa (2 vasikkaa/ iglu), 2) kasvatus sisäkarsinassa lämpimässä navetassa (2 vasikkaa/karsina). Vasikkaiglut olivat 120 × 200 cm ja nii- den edessä oli etukarsina 120 × 150 cm. Sisäkarsinat (120 × 305 cm) oli muodostettu yhdistämällä kolme yksittäis- karsinaa. Igluissa ja karsinoissa käytettiin kuivikkeena olkea. Vasikat siirrettiin koeympäristöihin pareittain sitä mu- kaa kun ne syntyivät. Kokeen alkaessa vasikat olivat 4,3 vrk ikäisiä ja kokeen päättyessä 73,5 vrk ikäisiä. Vasikoille tarjottiin lämmintä hapanjuomaa tuttisangoista 8 l/vrk. Vasikat saivat vapaasti heinää sekä teollista väkirehua kor- keintaan 3 kg/vrk/eläin. Rehun syönti mitattiin päivittäin ja vasikat punnittiin kahden viikon välein. Vasikoiden terveydentilaa seurattiin päivittäin. Dataloggerit mittasivat iglujen ja karsinoiden olosuhteita. Vasikoiden käyttäy- tymistä videokuvattiin viikoittain 48 tunnin ajan. Käyttäytymistoiminnot analysointiin videonauhoilta hetkellisel- lä seurannalla käyttäen 15–20 minuutin otantaväliä. Igluissa lämpötila vaihteli -16,5 °C ja +35,7 °C välillä ja sisäkarsinoissa +10,1 °C ja +25,1 °C välillä. Iglun korkein hetkellinen ammoniakkipitoisuus oli 37 ppm. Sisävasikat söivät kokeen aikana keskimäärin 37 % enemmän väki- rehua ja 26 % enemmän heinää kuin igluvasikat. Lehmävasikoiden kasvussa ei ollut eroja käsittelyjen välillä, mutta sonnivasikat kasvoivat paremmin sisäkarsinoissa kuin igluissa. Hengitystietulehduksia ei esiintynyt lainkaan, mutta vasikat kärsivät useammin ripulista iglukasvatuksessa kuin sisäkasvatuksessa. Lihasvärinää havaittiin useammin ig- luvasikoilla kuin sisävasikoilla. Igluvasikat käyttivät rehun syömiseen vähemmän aikaa kuin sisävasikat ja passiivise- na seisomiseen enemmän aikaa kuin sisävasikat. Sisävasikat käyttivät enemmän aikaa rakenteiden ja huvitutin ma- nipuloimiseen. Veden juomiseen, hapanjuoman juomiseen, toisen eläimen imemiseen, sosiaaliseen nuolemiseen, leikkimiseen, kävelemiseen, aktiivisena seisomiseen ja makaamiseen käytetyissä ajoissa ei ollut eroa kasvatusympä- ristöjen välillä. Lämpötila nousi kesällä ajoittain hyvin korkeaksi igluissa, minkä vuoksi iglut on suositeltavaa sijoittaa suojaan suo- ralta auringonpaisteelta. Vasikoiden rehun syönti ja energian saanti olivat pienemmät igluissa kuin sisäkarsinoissa kasvatetuilla vasikoilla. Päiväkasvu oli igluissa kasvatetuilla sonnivasikoilla hieman matalampi kuin sisäkarsinoissa kasvatetuilla sonnivasikoilla. Lisäksi syömiseen käytetty aika oli lyhyempi igluvasikoilla kuin sisävasikoilla. Rehuas- tiat oli sijoitettu iglujen ulkopuolelle etukarsinaan, ja siten rehun ajoittainen kosteus saattoi heikentää igluvasikoille tarjolla olleen rehun maittavuutta. Lisäksi sairastelu saattoi heikentää igluvasikoiden ruokahalua. Vasikoiden ulko- kasvatuksessa rehuastioiden sijoittamiseen tuleekin kiinnittää huomiota, jotta sääolosuhteet eivät pääse vaikutta- maan haitallisesti vasikoille tarjolla olevan rehun laatuun ja vasikoiden syömiskäyttäytymiseen. Kokeessamme iglu- kasvatusta verrattiin kasvatukseen sisäkarsinoissa, joissa olosuhteet olivat vasikoiden kannalta erityisen hyvät. Näin ollen tutkimuksessamme ei iglukasvatuksella saavutettu etuja sisäkasvatukseen verrattuna. Avainsanat: vasikat, kasvatusympäristöt, iglut, kasvu, terveys, käyttäytyminen 10 MTT RAPORTTI 69 1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoitteet Perinteiset vasikoiden kasvatustilat ja hoitomenetelmät ovat usein monin tavoin puutteellisia eläimen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tilojen ahtaus, vetoisuus, kosteus, huono ilmastointi ja kuivituksen puute ovat yleisiä on- gelmia. Huonot olosuhteet altistavat vasikoita erityisesti hengitysteiden sairauksille ja suolistoperäisille sairauksille (Andrews 1992, van der Fels-Klerx ym. 2000). Pikkuvasikoiden kasvattaminen ulkona ns. igluissa on yleistä Poh- jois-Amerikassa ja Keski-Euroopassa. Kasvatusmallissa tavoitellaan terveempiä vasikoita siirtämällä vasikat pian syntymän jälkeen navettarakennuksen ulkopuolelle igluihin pienempään tautipaineeseen. Vasikoiden kasvatusta eristämättömissä tiloissa tai kokonaan lypsykarjanavetan ulkopuolella on perusteltu myös pienemmillä rakennus- kustannuksilla. Suomessa pikkuvasikoiden ulkokasvatus on melko uusi kasvatusmuoto ja sitä harjoitetaan laajem- massa mittakaavassa vain muutamilla tiloilla. Suurelle naudalle kylmyys ei ole ongelma, jos eläimet ovat laumassa, tarjolla on hyvä tuulensuoja ja kuiva makuu- alusta sekä riittävästi rehua ja puhdasta juomavettä (Huuskonen ym. 2009, Tuomisto ym. 2009). Pikkuvasikka ei siedä kylmää yhtä hyvin kuin aikuinen nauta, koska vasikan lämmöntuottokyky on pienempi ja kudosten ja kar- vapeitteen tarjoama eristys heikompi kuin aikuisella eläimellä (Gonzalez-Jimenez & Blaxter 1962, Webster 1971). Lisäksi vasikan kylmänsietoa heikentävät ihon suuri pinta-ala suhteessa eläimen massaan sekä kehittymätön kyky säädellä verisuonten supistumista (Gonzalez-Jimenez & Blaxter 1962). Pienten vasikoiden kasvattaminen kylmäs- sä herättää usein huolta eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista. Kokeemme tarkoituksena oli verrata vasikoiden hy- vinvointia iglukasvatuksessa ja perinteisessä sisäkasvatuksessa käyttäen mittareina eläinten kasvua, terveyttä ja käyt- täytymistä. Tässä raportoitu tutkimus on osa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) hallinnoimaa InnoNauta Kehitys -hanketta. Myös Savonia-ammattikorkeakoulun Laadukas tuote – laadukas tuotantoketju -han- ke on osallistunut tutkimuksen rahoittamiseen. 1.2 Aineisto ja menetelmät Tutkimus toteutettiin MTT Maaningan toimipaikassa keväällä 2009. Koe alkoi 2.3.2009 ja päättyi 1.7.2009. Ko- keessa käytetyt 19 holstein-rotuista sonnivasikkaa ja 13 holstein-rotuista lehmävasikkaa syntyivät helmi-huhtikuussa MTT Maaningan tutkimusnavetassa. Koekäsittelyt olivat 1) kasvatus ulkona vasikkaiglussa (Calf-O-Tel, Dan Egt- ved A/S) (2 vasikkaa/iglu, igluvasikat) ja 2) kasvatus sisäkarsinassa lämpimässä navetassa (2 vasikkaa/karsina, sisäva- sikat). Vasikkaiglut olivat kooltaan 120 × 200 cm ja niiden edessä oli etukarsina 120 × 150 cm (tilaa yhteensä 2,1 m2/eläin). Vasikkaiglut oli sijoitettu suojaisalle sisäpihalle. Lämpimän navetan sisäkarsinat (120 × 305 cm, tilaa 1,8 m2/eläin) oli muodostettu yhdistämällä kolme yksittäiskarsinaa. Sisäkarsinoiden puuritiläpohjat oli peitetty kumi- matoilla. Igluissa ja karsinoissa käytettiin kuivikkeena olkea. Sisäkarsinoissa lisälämmönlähteenä käytettiin karsinan yläpuolelle kiinnitettäviä lämpölamppuja (1 lamppu/karsina) vasikoiden neljän viikon ikään asti. Lämpölamput si- joitettiin siten, että lämpötila oli 16–18 °C lämpölampun alla puolen metrin korkeudella karsinan pohjasta mitat- tuna. Lämpötilan rekisteröimiseen igluista ja sisäkarsinoista käytettiin dataloggereita (Tinytag Ultra, Tinytag), jotka mittasivat ilman lämpötilaa 30 minuutin välein. Ammoniakkia mitattiin 14.5.–27.6.2009 välisenä aikana yhdellä dataloggerilla (Dräger Pac 7000, Dräger) yhdestä iglusta ja yhdellä dataloggerilla lämpimästä navetasta. Ammoni- akkiloggerit mittasivat ilman ammoniakkipitoisuuden kymmenen minuutin välein. Ulkoilman viralliset lämpötila- tiedot saatiin MTT Maaningalla sijaitsevalta Ilmatieteen laitoksen havaintoasemalta. Kaikki vastasyntyneet vasikat siirrettiin syntymän jälkeen yksittäiskarsinoihin lämpölampun alle. Lämpölamppu poistettiin igluihin siirrettäviltä vasikoilta vuorokauden kuluttua syntymästä. Koeryhmiin jakoa varten odotettiin, että navettaan syntyi kaksi vasikkaa. Vasikkaparit siirrettiin vuorotellen igluun tai parikarsinaan nuoremman vasi- kan ollessa noin kolmen vuorokauden ikäinen. Igluvasikoilla käytettiin igluihin siirron jälkeisinä kahtena ensim- mäisenä päivänä lämpöliivejä. Koe alkoi, kun vasikkaparit siirrettiin koeympäristöihin. Kokeen alkaessa vasikat oli- vat 4,3±1,75 (keskiarvo ± keskihajonta) vuorokauden ikäisiä ja päättyessä 73,5±1,61 vuorokauden ikäisiä. Vastasyntyneille vasikoille tarjottiin ternimaitoa kolmen päivän ajan. Seuraavien kahden päivän aikana vasikat totu- tettiin vähitellen hapatettuun juomaan. Hapanjuoma valmistettiin maidosta AIV-hapolla hapattamalla ja tarjottiin vasikoille lämpimänä (+35 °C) tuttisangoista aluksi 7,5 l/vrk ja kahden viikon iästä alkaen 8 l/vrk. Kahden viikon pituinen juotolta vieroitus alkoi vasikoiden seitsemän viikon iässä. Juoton ajaksi vasikat kytkettiin kiinni, jotta toi- sen eläimen juoman varastaminen estyi. Tuttisangot kerättiin pois noin 15 minuutin kuluttua juotosta. Vasikat sai- vat koko kokeen ajan vapaasti kuivaa heinää sekä teollista täysrehua (Raision Mullin-Herkku 1) korkeintaan 3 kg/ vrk/eläin. Juomavesiastiat täytettiin kolmesti päivässä juottojen yhteydessä. Talviaikana vesi tarjottiin lämpimänä [(+35) – (+40) °C]. Vasikoille annettiin vitamiinivalmistetta (ADE Plus) 5 ml kerran viikossa. Sisäkarsinoissa juo- mavesi, heinä ja väkirehu tarjottiin kukin omasta ämpäristään (Kuva 1). Igluissa juomavesi ja heinä tarjottiin omis- ta ämpäreistään ja väkirehu katetusta väkirehuastiasta (Kuva 2). Igluissa ruokinta-astiat sijaitsivat etukarsinassa. Jo- kaiseen igluun ja karsinaan oli kiinnitetty huvitutti. Karsinoita ja igluja kuivitettiin oljella useita kertoja viikossa. 11MTT RAPORTTI 69 Kokeen aikana vasikoiden rehunkulutus mitattiin päivittäin ja eläinten kasvua seurattiin punnituksin kahden viikon välein. Kokeen alussa ja lopussa eläimet punnittiin kahtena peräkkäisenä päivänä, ja punnitustuloksena käytettiin punnituskertojen keskiarvoa. Hapanjuoman valmistukseen käytetystä maidosta päivittäin otetut osanäytteet yhdis- tettiin viikoittain kokoomanäytteeksi ja lähetettiin analysoitavaksi Valion aluelaboratorioon Lapinlahdelle. Heinäs- tä otettiin viikoittain 200 gramman osanäytteet, jotka yhdistettiin kokoomanäytteiksi neljän viikon välein. Heinän kemiallinen koostumus (kuiva-aine, raakavalkuainen, raakarasva, NDF-kuitu) määritettiin Ahvenjärven ym. (2000) kuvailemalla tavalla. Väkirehun analyysitietoina käytettiin valmistajan ilmoittamia arvoja. Rehujen energia- ja val- kuaisarvot laskettiin rehutaulukoiden (MTT 2012) mukaan. Veden kulutusta ei seurattu. Kuva 1. Yleisnäkymä sisäkarsinoiden olosuhteista ja ruokintajärjestelyistä. Kuvaaja: Paula Martiskainen. Kuva 2. Igluissa juomavesi ja heinä tarjottiin ämpäreistä ja väkirehu katetusta väkirehuastiasta. Kuvaaja: Paula Martiskainen. Vasikoiden terveydentilaa seurattiin päivittäin. Ulosteiden silmämääräinen määritys tehtiin vasikkakohtaisesti jo- kaisella juottokerralla. Ulosteet kirjattiin ylös asteikolla: kova, normaali, löysä, ripuli ja verinen ripuli. Mikäli vasi- kalla havaittiin ripulia tai veristä ripulia vähintään kerran päivän aikana, katsottiin kyseisen päivän olevan ripulipäi- vä. Lihasvärinän esiintyminen tarkastettiin juottokaudella jokaisella juottokerralla ennen juottoa ja juoton jälkeen. Lihasvärinä havaittiin silmin tai pitämällä kättä vasikan lantiolla 15 sekunnin ajan. Mikäli vasikalla havaittiin li- hasvärinää vähintään kerran päivän aikana, katsottiin kyseisen päivän olevan lihasvärinäpäivä. Mikäli igluvasikalla havaittiin lihasvärinää, vasikalle puettiin lämpöliivit tai se siirrettiin yöksi sisätiloihin lämpimään. Vasikoiden ruu- miinlämpö mitattiin digitaalisella lämpömittarilla vasikan peräsuolesta joka toinen päivä noin neljän viikon ikään asti. Lisäksi päivittäin seurattiin esiintyikö vasikoilla muita hengitystietulehduksiin viittaavia oireita kuten sierain- limaa, yskää tai apeaa käyttäytymistä. Vasikoista otettiin 42,2±6,97 vuorokauden iässä ulostenäytteet ja syväsivelynäytteet hengitysteistä taudinaiheutta- jamikrobien kartoittamiseksi. Näytteet tutkittiin EVIRA:n Kuopion toimipaikassa. Hengitysteiden syväsivelynäyt- teistä tutkittiin hengitystietulehduksia aiheuttavat tekijät (spesifiset aerobit, anaerobit ja mikroaerofiilit bakteeritar- tunnat, ureaplasma, mykoplasmat, koronavirus sekä respiratory syncytial -virus). Ulostenäytteistä tutkittiin ripulia 12 MTT RAPORTTI 69 aiheuttavat tekijät (kryptosporidit, kokkidit, madonmunat ja patogeeniset alkueläimet, spesifinen aerobi bakteeri- tartunta, Escherichia coli -bakteeri, salmonellabakteeri, rotavirus sekä koronavirus). Vasikoiden käyttäytymistä videokuvattiin aikaviivenauhoituksella viikoittain 48 tunnin ajan. Tarkkailumenetelmänä käytettiin hetkellistä seurantaa 15–20 minuutin otantavälillä (Martin & Bateson 1993). Kussakin havaintopisteessä vasikoiden toiminto ja asento havainnoitiin taulukossa 1 esitetyn luokittelun mukaisesti. Märehtimistä ei havainnoitu. Taulukko 1. Käyttäytymisseurannoissa havainnoidut toiminnot ja niiden kuvaukset. Käyttäytyminen Kuvaus Syö heinää Hamuaa suuhunsa, pureskelee tai nielee heinää Syö väkirehua Hamuaa suuhunsa, pureskelee tai nielee väkirehua Juo vettä Juo vettä tai loiskii vettä kielellä, pitää päätään vesiämpärissä Juo hapanjuomaa Imee hapanjuomaa tuttiämpäristä, manipuloi tuttia Puskee tuttiämpäriä Puskee tuttiämpäriä, etsii tuttia, yrittää varastaa toisen juomaa Imee huvituttia Imee tai manipuloi huvituttia Manipuloi rakenteita Imee, puree tai nuolee karsinan tai iglun rakenteita Kävelee Kävelee Nuolee toista Nuolee tai maistelee toista eläintä Imee toisen kaulapantaa Imee tai nuolee toisen eläimen kaulapantaa Imee toista eläintä Imee toisen eläimen napaa, häntää tai korvia Puskee toista eläintä Puskee otsallaan toista eläintä Juoksuleikki Leikkii laukkaamalla tai hyppimällä Seisoo aktiivisena Seisoo, muu toiminto kuin yllä lueteltu, esim. tutkiskelu, turkin hoito, nouse- minen seisaalle Seisoo passiivisena Seisoo, ei havaittavaa toimintoa Makaa joutilaanaa Makaa tai asettumassa makuulle, ei havaittavaa toimintoa tai muu toiminto kuin yllä lueteltu, esim. tutkiskelu, turkin hoito Seisoo yhteensä Seisoo tai on nousemassa seisaalle Makaa yhteensä Makaa tai on asettumassa makuulle Iglussa Igluvasikka on sisällä iglussa tai sen etujalat ja pää ovat iglussa Etukarsinassa Igluvasikka on ulkona etukarsinassa tai sen etujalat ja pää ovat ulkona a Käyttäytyminen nimettiin joutilaana makaamiseksi, koska vain pienessä osassa havainnoista oli havaittavissa samanaikainen aktiivinen toiminto. Muuttujien tilastollinen testaus tehtiin SPSS for Windows 14.0 -ohjelmalla. Tilastollisia analyyseja varten vasikat jaettiin kahteen ryhmään syntymäajankohdan perusteella. Talvivasikat aloittivat kokeessa 2.3.–22.3.2009 välisenä aikana ja lopettivat kokeessa 10.5.–31.5.2009 välisenä aikana. Kevätvasikat aloittivat kokeessa 30.3.–29.4.2009 vä- lisenä aikana ja lopettivat kokeessa 8.6.–1.7.2009 välisenä aikana. Yksilökohtaisesti mitattujen tuotantomuuttujien (hapanjuoman kulutus, elopaino kokeen alussa, elopaino kokeen lopussa, päiväkasvu) testaus tehtiin lineaarisella sekamallilla. Mallin yleinen muoto oli: Yijkl = µ + βi + γj + θk + βγij + βθik + γθjk + βγθijk + φl + εijkl, jossa µ = yleiskes- kiarvo, βi = kasvatusympäristön i kiinteä vaikutus, γj = sukupuolen j kiinteä vaikutus, θk = syntymäajankohdan k kiinteä vaikutus, βij = kasvatusympäristön i ja sukupuolen j yhdysvaikutus, βθik = kasvatusympäristön i ja syntymä- ajankohdan k yhdysvaikutus, γθjk = sukupuolen j ja syntymäajankohdan k yhdysvaikutus, βγθijk kasvatusympäris- tön i, sukupuolen j ja syntymäajankohdan k yhdysvaikutus, φl = iglun tai karsinan l satunnaisvaikutus ja εijkl = vir- hetermi. Mallin virhetermien normaalisuus ja varianssien yhtäsuuruus tarkastettiin. Karsinakohtaisesti mitattujen tuotantomuuttujien (väkirehun syönti, heinän syönti, kokonaissyönti, energian saan- ti, rehun muuntosuhde) testaus tehtiin varianssianalyysillä. Mallin yleinen muoto oli: Yij = m + bi + gj + bgij + eij, jos- sa m = yleiskeskiarvo, bi = kasvatusympäristön i kiinteä vaikutus, gj = syntymäajankohdan j kiinteä vaikutus, bgij = kasvatusympäristön i ja syntymäajankohdan j yhdysvaikutus ja eij = virhetermi. Mallin virhetermien normaalisuus ja varianssien yhtäsuuruus tarkastettiin. Ripulia sairastavien vasikoiden lukumäärä ja vasikoiden lukumäärä, joilla havaittiin lihasvärinää, testattiin χ2-testillä. Ripulipäivien lukumäärä, lihasvärinähavaintojen lukumäärä ja lihasvärinäpäivien lukumäärä testattiin parametrit- tomalla Mann-Whitneyn testillä. 13MTT RAPORTTI 69 Vasikoiden keskimääräinen ajankäyttö ja igluvasikoiden keskimääräinen oleskelu iglun eri osissa esitetään kuvaile- vina. Tilastollisia analyyseja varten osa pienemmistä käyttäytymisluokista yhdistettiin suuremmiksi kokonaisuuk- siksi. Lisäksi kunkin vasikan koeviikkojen 1–2, 3–4, 5–6, 7–8 ja 9–10 havainnot yhdistettiin. Käyttäytymistoimin- tojen testaus tehtiin lineaarisella sekamallilla. Sukupuolitekijä jätettiin pois lopullisesta mallista, koska sukupuoli ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi testattuihin muuttujiin. Mallin yleinen muoto oli: Yijkl = m + bi + gj + θk + bgij + bθik + gθjk + φl + gφjl + eijkl, jossa m = yleiskeskiarvo, bi = kasvatusympäristön i kiinteä vaikutus, gj = koeviikon j kiinteä vaikutus, θk = syntymäajankohdan k kiinteä vaikutus, bgij = kasvatusympäristön i ja koeviikon j yhdysvai- kutus, bθik = kasvatusympäristön i ja syntymäajankohdan k yhdysvaikutus, gθjk = koeviikon j ja syntymäajankoh- dan k yhdysvaikutus, φl = iglun tai karsinan l satunnaisvaikutus, φgjl = koeviikon j ja iglun tai karsinan l yhdysvai- kutuksen satunnaisvaikutus ja eijkl = virhetermi. Toistomittausten kovarianssirakenne (compound symmetry structure, heterogeneous compound symmetry structure, first-order autoregressive structure, heterogeneous first-order autoregressive structure, toeplitz structure, heterogenous toeplitz structure) valittiin Akaiken informaatiokriteerin perusteella. Pareit- taisvertailuissa käytettiin p-arvojen Bonferroni-korjausta. Igluvasikoiden iglun käyttö testattiin lineaarisella sekamallilla, jonka yleinen muoto oli: Yijk = m + bi + gj + bgij + φk + bφik + eijk, jossa m = yleiskeskiarvo, bi = koeviikon i kiinteä vaikutus, gj = syntymäajankohdan j kiinteä vaikutus, bgij = koeviikon i ja syntymäajankohdan j yhdysvaikutus, φk = iglun k satunnaisvaikutus, bφik = koeviikon i ja iglun k yhdysvaikutuksen satunnaisvaikutus ja eijk = virhetermi. Kullekin käyttäytymistoiminnolle soveltuva toistomittaus- ten kovarianssirakenne (compound symmetry structure, first-order autoregressive structure) valittiin Akaiken informaa- tiokriteerin perusteella. Pareittaisvertailuissa käytettiin p-arvojen Bonferroni-korjausta. Käyttäytymistoimintoja ja igluvasikoiden iglujen käyttöä testaavien mallien virhetermien normaalisuus ja varians- sien yhtäsuuruus tarkastettiin ja tarvittaessa muuttujalle (x) tehtiin ln (x+1) tai Box-Cox muuttujamuunnos (Box & Cox 1964). Mikäli mallin oletukset eivät toteutuneet muuttujamuunnoksella, muuttuja testattiin parametritto- malla Mann-Whitneyn (kasvatusympäristöjen ja syntymäajankohtien välinen vertailu) tai Friedmanin (koeviikko- jen välinen vertailu) testeillä. Muuttujat vasikoiden hapanjuoman juomiseen käyttämä aika sekä igluvasikoiden ig- lujen etukarsinassa makuulla viettämä aika testattiin parametrittomilla testeillä. 1.3 Tulokset 1.3.1 Olosuhteet Iglujen sisällä mitattu lämpötila mukaili ulkoilman lämpötilaa ollen keskimäärin 2,2 °C korkeampi kuin ulkoilman vastaava lämpötila (Kuva 3). Iglujen keskilämpötila oli maaliskuussa -1,7 °C, huhtikuussa +3,8 °C, toukokuussa +13,1 °C ja kesäkuussa +15,3 °C (Taulukko 2). Alin igluissa mitattu lämpötila oli -16,5 °C ja korkein +35,7 °C. Sisäkarsinoissa lämpötilojen vaihtelu oli pienempää kuin igluissa. Sisäkarsinoiden keskilämpötila oli maaliskuussa +14,5 °C, huhtikuussa +14,5 °C, toukokuussa +17,9 °C ja kesäkuussa +18,4 °C. -15 -10 -5 0 5 10 15 20 25 30 5. 3. 09 9. 3. 09 13 .3 .0 9 17 .3 .0 9 21 .3 .0 9 25 .3 .0 9 29 .3 .0 9 2. 4. 09 6. 4. 09 10 .4 .0 9 14 .4 .0 9 18 .4 .0 9 22 .4 .0 9 26 .4 .0 9 30 .4 .0 9 4. 5. 09 8. 5. 09 12 .5 .0 9 16 .5 .0 9 20 .5 .0 9 24 .5 .0 9 28 .5 .0 9 1. 6. 09 5. 6. 09 9. 6. 09 13 .6 .0 9 17 .6 .0 9 21 .6 .0 9 25 .6 .0 9 pvm lä m pö til a, ° C Iglut Sisäkarsinat Ulkoilma Kuva 3. Iglujen, sisäkarsinoiden ja ulkoilman keskilämpötilat kokeen aikana. 14 MTT RAPORTTI 69 Taulukko 2. Igluissa, sisäkarsinoissa ja ulkoilmassa mitatut minimi-, maksimi ja keskilämpötilat (°C) Maaningalla maalis-, huhti-, touko- ja kesäkuussa. Iglut Sisäkarsinat Ulkoilma1 min. max. ka. min. max. ka. min. max. ka. Maaliskuu -16,5 +9,0 -1,7 +10,1 +17,7 +14,5 -19,3 +5,8 -3,5 Huhtikuu -8,1 +24,4 +3,8 +11,7 +18,6 +14,5 -10,9 +15,5 +1,8 Toukokuu +0,6 +34,8 +13,1 +14,2 +24,1 +17,9 -1,1 +26,9 +10,6 Kesäkuu +2,6 +35,7 +15,3 +13,4 +25,1 +18,4 +1,6 +28,2 +13,0 1 Lämpötilatiedot on saatu MTT Maaningalla sijaitsevalta Ilmatieteen laitoksen havaintoasemalta. Sisäkasvatuksessa ilman ammoniakkipitoisuus oli selkeästi alhaisempi kuin iglukasvatuksessa (Kuva 4). Iglun kor- kein vuorokauden keskimääräinen ammoniakkipitoisuus oli 4,2 ppm (14.6.2009, iglun keskilämpötila +21,0 °C). Iglun korkeimmaksi yksittäiseksi ammoniakkipitoisuudeksi mitattiin 37 ppm. Iglun ammoniakkipitoisuuden mi- nimiarvo oli mittausjakson kaikkina päivinä 0 ppm. 0 1 2 3 4 5 5.3 .09 12 .3. 09 19 .3. 09 26 .3. 09 2.4 .09 9.4 .09 16 .4. 09 23 .4. 09 30 .4. 09 7.5 .09 14 .5. 09 21 .5. 09 28 .5. 09 4.6 .09 11 .6. 09 18 .6. 09 25 .6. 09 pvm am m on ia kk ip ito is uu s, pp m Iglu Sisäkarsina Kuva 4. Iglun ja sisäkarsinan keskimääräiset ammoniakkipitoisuudet 14.5.2009 alkaen. 1.3.2 Rehun syönti ja kasvu Kokeessa käytettyjen rehujen rehuarvot on esitetty taulukossa 3. Vasikoiden hapanjuoman juonnissa ei ollut eroa iglu- ja sisävasikoiden välillä kokeen aikana (Taulukko 4). Sisävasikat kuitenkin söivät kokeen aikana enemmän vä- kirehua (619 vs. 456 g ka/vrk, p=0,003) ja heinää (267 vs. 212 g ka/vrk, p=0,026) kuin igluvasikat. Tämän seu- rauksena myös kokonaissyönti (1,59 vs. 1,36 kg ka/eläin/vrk, p=0,001) ja energian saanti (25,5 vs. 22,5 MJ/eläin/ vrk, p=0,001) olivat suuremmat sisä- kuin igluvasikoilla. Rehun kuiva-aineen syönnin kehittyminen kokeen aika- na on esitetty kuvassa 5. Käyrien perusteella igluvasikoiden rehun syönti ei kasvanut samaa tahtia kuin sisävasikoi- den rehun syönti ja koeryhmien välinen ero rehun syönnissä oli suurimmillaan viimeisten koeviikkojen aikana. Sa- mansuuntainen kehitys on nähtävissä vasikoiden energian saannissa kokeen aikana (Kuva 6). Talvivasikat söivät vähemmän väkirehua kuin kevätvasikat (472 vs. 604 g ka/vrk, p=0,012), minkä seurauksena talvivasikoiden koko- naissyönti (1,40 vs. 1,55 kg ka/vrk, p=0,020) ja energian saanti (22,9 vs. 25,1 MJ/vrk, p=0,010) olivat pienemmät kuin kevätvasikoilla. Rehun muuntosuhteessa ei ollut eroa koekäsittelyjen välillä. Taulukko 3. Kokeessa käytettyjen rehujen kemiallinen koostumus ja rehuarvot. Maito Heinä Väkirehu Kuiva-aine, g/kg 120 830 888 Raakavalkuainen, g/kg ka 333 97 205 Raakarasva, g/kg ka 400 20 52 NDF-kuitu, g/kg ka - 653 249 Energia-arvo, ry/kg ka 1,76 0,77 1,05 Energia-arvo, MJ ME/kg ka 20,6 9,0 12,3 OIV, g/kg ka 223 77 115 15MTT RAPORTTI 69 Ta ul uk ko 4 . V as ik oi de n re hu n sy ön ti, r av in to ai ne id en s aa nt i, re hu n m uu nt os uh de s ek ä el op ai no ja p äi vä ka sv u ko ke en a ik an a. K a sv a tu sy m p ä ri st ö ( K ) S u ku p u o li (S ) S yn ty m ä a ja n ko h ta ( S A ) Ti la st o lli n e n m e rk its e vy ys Ig lu t S is ä S E M 1 L e h m ä S o n n i S E M Ta lv i K e vä t S E M K S S A Y h d ys va ik u tu ks e t 2 h a p a n ju o m a , g k a /v rk 6 9 5 70 0 6 ,9 6 9 3 70 1 6 ,2 6 8 8 70 6 6 ,9 0 ,6 2 0 0 ,2 8 5 0 ,0 8 4 vä ki re h u , g k a /v rk 4 5 6 6 19 3 1, 5 4 72 6 0 4 3 1, 5 0 ,0 0 3 0 ,0 12 h e in ä , g k a /v rk 2 12 2 6 7 15 ,4 2 3 8 2 4 0 15 ,4 0 ,0 2 6 0 ,9 2 6 sy ö n ti yh te e n sä , kg k a /v rk 1, 3 6 1, 5 9 0 ,0 3 9 1, 4 0 3 1, 5 5 0 0 ,0 3 9 0 ,0 0 1 0 ,0 2 0 e n e rg ia n s a a n ti, M J/ vr k 2 2 ,5 2 5 ,5 0 ,5 0 2 2 ,9 2 5 ,1 0 ,5 0 0 ,0 0 1 0 ,0 10 re h u n m u u n to su h d e , M J/ ka sv u -k g 2 9 ,5 2 7, 7 0 ,5 9 2 8 ,1 2 9 ,1 0 ,5 9 0 ,0 5 2 0 ,2 77 e lo p a in o a lu ss a , kg 4 9 ,3 4 9 ,5 1, 6 5 4 6 ,7 5 2 ,1 1, 77 4 8 ,7 5 0 ,1 1, 6 9 0 ,9 0 5 0 ,0 2 7 0 ,5 5 8 e lo p a in o lo p u ss a , kg 10 2 ,6 11 0 ,8 2 ,6 8 10 2 ,2 11 1, 3 2 ,8 6 10 4 ,7 10 8 ,7 2 ,7 2 0 ,0 3 4 0 ,0 2 0 0 ,2 8 4 K × S : 0 ,0 0 8 p ä iv ä ka sv u , g /v rk 78 0 9 0 4 2 7, 5 8 17 8 6 8 2 9 ,4 8 13 8 72 2 7, 9 0 ,0 0 3 0 ,1 9 3 0 ,1 3 0 K × S : 0 ,0 10 1 SE M = k es ki ar vo n ke sk iv irh e. 2 Ti la sto lli se sti m er ki tse vä t y hd ys va ik ut uk se t. 16 MTT RAPORTTI 69 Sonnivasikat olivat kokeen alussa painavampia kuin lehmävasikat (52,1 vs. 46,7 kg, p=0,027), mutta vasikoiden al- kupainoissa ei ollut eroa koekäsittelyjen välillä (Taulukko 4). Kokeen lopussa igluissa kasvatetut sonnivasikat olivat merkitsevästi pienempiä kuin sisällä kasvatetut sonnivasikat (101,9 vs. 120,7 kg, p<0,001). Lehmävasikoiden kas- vussa ei ollut eroja koekäsittelyjen välillä (iglut 808 g/vrk vs. sisäkarsinat 826 g/vrk), mutta sonnivasikat kasvoivat paremmin sisäkarsinoissa kuin igluissa (983 vs. 753 g/vrk, p<0,001). Tämä voidaan havaita myös vasikoiden elo- painon kehitystä kuvaavista käyristä (Kuva 7). 0 1 2 3 4 4-16 17-29 30-42 43-55 56-69 ikä, päivää ku iv a- ai ne en s yö nt i, kg /v rk igluvasikat sisävasikat Kuva 5. Vasikoiden rehun kuiva-aineen syönti kokeen aikana (keskiarvo ± keskihajonta). 0 10 20 30 40 4-16 17-29 30-42 43-55 56-69 ikä, päivää en er gi an s aa nt i, M J/ vr k igluvasikat sisävasikat Kuva 6. Vasikoiden energian saanti kokeen aikana (keskiarvo ± keskihajonta). 0 50 100 150 4 17 30 43 56 69 ikä, päivää el op ai no , k g lehmä iglu sonni iglu lehmä sisä sonni sisä Kuva 7. Vasikoiden elopainon kehitys kokeen aikana (keskiarvo ± keskihajonta). 17MTT RAPORTTI 69 1.3.3 Terveys Ripulia havaittiin useammalla eläimellä iglukasvatuksessa kuin sisäkasvatuksessa (62,5 vs. 18,8 prosentilla eläimis- tä, p=0,012). Ripulipäiviä kertyi enemmän igluvasikoille kuin sisävasikoille (1,8±1,76 vs. 0,4±1,03 ripulipäivää, p=0,009). Ripulipäivien lukumäärässä ei ollut eroa sukupuolten välillä igluissa (sonnit 1,9±1,76 ja lehmät 1,7±1,89 ripulipäivää, p=0,782), mutta sisäkarsinoissa ripulipäiviä oli enemmän lehmävasikoilla kuin sonnivasikoilla (1,2±1,47 vs. 0±0 ripulipäivää, p=0,017). Igluvasikoilla ripulihavainnot keskittyivät 22.5.–26.5.2009 ajanjaksolle (Kuva 8), jolloin ulkoilman keskilämpötila oli (+11,9) – (+14,1) °C. Sisävasikoilla lähes kaikki ripulihavainnot tehtiin aivan kokeen lopussa. 0 2 4 6 8 10 12 30 .4 .0 9 3. 5. 09 6. 5. 09 9. 5. 09 12 .5 .0 9 15 .5 .0 9 18 .5 .0 9 21 .5 .0 9 24 .5 .0 9 27 .5 .0 9 30 .5 .0 9 2. 6. 09 5. 6. 09 8. 6. 09 11 .6 .0 9 14 .6 .0 9 17 .6 .0 9 20 .6 .0 9 23 .6 .0 9 26 .6 .0 9 pvm igluvasikat sisävasikat Kuva 8. Ripulia sairastavien iglu- ja sisävasikoiden lukumäärä eri koepäivinä. Kokeen aikana vasikoilla ei ilmennyt hengitystietulehduksia. Yhdellä igluvasikalla havaittiin lievää punoitusta tai tulehdusta navassa. Nupoutusarvet märkivät kolmella igluvasikalla 6,0±1,73 päivän ajan 28.3.–4.4.2009 välisenä aikana, jolloin ulkoilman keskilämpötila oli (-7,5) – (+1,9) °C. Eviran Kuopion toimipisteessä tutkituista uloste- näytteissä löydettiin kokkideja (Eimeria sp.) viideltä igluvasikalta ja kahdelta sisävasikalta sekä rotavirusta kahdelta igluvasikalta ja neljältä sisävasikalta. Hengitysteistä otetusta syväsivelynäytteistä löydettiin mykoplasmoja kolmelta igluvasikalta ja yhdeltä sisävasikalla sekä koronavirusta kolmelta igluvasikalta. Kasvatusympäristöjen välillä ei ollut eroa niiden eläinten lukumäärässä, joilla havaittiin lihasvärinää (igluissa 50,0 prosentilla eläimistä ja sisäkasvatuksessa 18,8 prosentilla eläimistä, p=0,063). Lihasvärinähavaintoja kertyi vähem- män sisävasikoille kuin igluvasikoille (0,2±0,40 vs. 2,1±2,66 havaintoa/eläin, p=0,024), eikä havaintojen lukumää- rässä ollut eroa sukupuolten välillä igluissa (p=0,305) tai sisäkarsinoissa (p=0,262). Myös lihasvärinäpäiviä kertyi vähemmän sisävasikoille kuin igluvasikoille (0,2±0,40 vs. 1,9±2,34 lihasvärinäpäivää, p=0,024). Sisävasikoilla lihas- värinää havaittiin 27.3.2009 (sisälämpötila keskimäärin 13,8 °C) ja 13.5.2009 (sisälämpötila keskimäärin 17,1 °C). Igluvasikoilla lihasvärinää havaittiin yhteensä 12 eri päivänä 3.3.–2.4.2009 välisenä aikana, jolloin ulkoilman keski- lämpötila vaihteli -9,1 °C ja +1,0 °C välillä (Kuva 9). Igluvasikoilla lihasvärinää esiintyi 3–36 vrk ikäisillä vasikoil- la (Kuva 10), eivätkä havainnot siten keskittyneet nuorimmille eläimille. Vasikoiden ruumiinlämpöä mitattiin kokeen ensimmäisen neljän viikon aikana. Sisävasikoilla ei mitattu 39,5 °C tai sen ylittävää ruumiinlämpöä (Kuva 11). Igluvasikoilla ruumiinlämpö oli 11 mittaushetkellä vähintään 39,5 °C. Kuumehavainnoista 9 tehtiin sonnivasikoilta ja 2 lehmävasikoilta. Vasikoiden ruumiinlämpö oli keskimäärin 38,9±0,27 °C. rip ul iv as ik oi de n lk m 18 MTT RAPORTTI 69 -5 -4,6 -0,2 -4,9 -9 -9,1 -8,7 -8,3 -7,5 -0,7 0 1 0 2 4 6 8 10 3. 3. 09 5. 3. 09 7. 3. 09 9. 3. 09 11 .3 .0 9 13 .3 .0 9 15 .3 .0 9 17 .3 .0 9 19 .3 .0 9 21 .3 .0 9 23 .3 .0 9 25 .3 .0 9 27 .3 .0 9 29 .3 .0 9 31 .3 .0 9 2. 4. 09 pvm lih as vä ris ev ie n va si ko id en lk m Kuva 9. Igluvasikoiden, joilla esiintyi lihasvärinää, lukumäärä eri päivinä. Päivien ulkoilman keskilämpötilat on merkitty pylväiden yläpuolelle. x2 x2 x2 -15,0 -10,0 -5,0 0,0 5,0 10,0 0 5 10 15 20 25 30 35 40 vasikan ikä, päivää lä m pö til a, ° C lihasvärinä Kuva 10. Vasikoiden ikä ja ulkoilman keskilämpötila lihasvärinähavainnon aikana. 0 5 10 15 20 25 30 35 40 37 ,9 38 ,0 38 ,1 38 ,2 38 ,3 38 ,4 38 ,5 38 ,6 38 ,7 38 ,8 38 ,9 39 ,0 39 ,1 39 ,2 39 ,3 39 ,4 39 ,5 39 ,6 39 ,7 39 ,8 39 ,9 ruumiinlämpö, °C ha va in to je n lk m iglut sisäkarsinat Kuva 11. Iglu- ja sisävasikoiden ruumiinlämpöhavainnot 5–28 päivän ikäisenä. 19MTT RAPORTTI 69 1.3.4 Käyttäytyminen 1.3.4.1 Ajankäyttö Iglu- ja sisävasikoiden keskimääräinen ajankäyttö kokeen ajalta on esitetty kuvissa 12 ja 13. Suurin osa vasikoiden ajasta kului joutilaana makaamiseen (72,3 % ajasta) ja aktiivisena tai passiivisena seisoskeluun (15,6 % ajasta). Syö- miskäyttäytymiseen (syö heinää tai väkirehua, juo hapanmaitoa tai vettä) vasikat käyttivät 7,6 % ajastaan. Raken- teiden tai huvitutin manipuloimiseen (nuolee, nakertaa, imee) vasikat käyttivät 1,8 % prosenttia ajastaan. Sosiaa- linen käyttäytyminen (nuolee tai puskee toista) vei vasikoiden ajasta 0,8 %. Igluvasikoiden ja sisävasikoiden erot ajankäytössä olivat pieniä, ja ne on käsitelty myöhemmin tässä kappaleessa. makaa joutilaana 72,9 % seisoo aktiivisena 10,5 % seisoo passiivisena 6,0 % syö 4,8 % imee maitoa 1,1 % juo vettä 1,0 % manipuloi rakenteita 1,1 % kävelee 0,7 % nuolee toista eläintä 0,6 % imee tai manipuloi huvituttia 0,4 % imee toista eläintä 0,3 % puskee tuttisankoa 0,2 % imee toisen kaulapantaa 0,2 % juoksuleikki 0,2 % puskee toista 0,1 % Kuva 12. Igluvasikoiden keskimääräinen ajankäyttö (% vuorokauden havainnoista) kokeen aikana (vasikoiden ikä 4–74 vrk). makaa joutilaana 71,7 % seisoo aktiivisena 9,9 % seisoo passiivisena 4,6 % syö 6,1 % imee maitoa 1,1 % juo vettä 1,2 % manipuloi rakenteita 1,9 % kävelee 1,1 % nuolee toista eläintä 0,9 % imee tai manipuloi huvituttia 0,3 % imee toista eläintä 0,3 % puskee tuttisankoa 0,2 % imee toisen kaulapantaa 0,3 % juoksuleikki 0,3 % puskee toista 0,1 % Kuva 13. Sisävasikoiden keskimääräinen ajankäyttö (% vuorokauden havainnoista) kokeen aikana (vasikoiden ikä 4–74 vrk). Sisävasikat käyttivät heinän ja väkirehun syömiseen enemmän aikaa kuin igluvasikat (4,8 vs. 3,6 % ajasta, Kuva 14) Lisäksi talvivasikat käyttivät syömiseen enemmän aikaa kuin kevätvasikat (4,9 vs. 3,5 % ajasta). Heinän ja väkire- hun syömiseen käytetty aika lisääntyi kokeen edetessä. Vasikat käyttivät veden juomiseen keskimäärin 0,9 % ajastaan (Kuva 15). Kasvatusympäristöllä, vasikan syntymä- ajankohdalla tai koeviikolla ei ollut vaikutusta juomiseen käytettyyn aikaan. 20 MTT RAPORTTI 69 Vasikat käyttivät hapanjuoman juomiseen (hapanjuoman imeminen tuttiämpäristä ja ruokailutilanteeseen liittyvä tuttiämpärin puskeminen ja tutin manipuloiminen) keskimäärin 1,3 % ajastaan (Kuva 16). Kasvatusympäristöllä tai vasikan syntymäajankohdalla ei ollut vaikutusta hapanjuoman juomiseen käytettyyn aikaan. Juoman juomiseen käytetty aika väheni kokeen lopussa. 0 4 8 12 16 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a igluvasikat sisävasikat Kasvatusympäristö p= 0,013 Koeviikko p<0,001 Syntymäajankohta p=0,009 Kas. ymp. × koeviikko p=0,567 Kas. ymp. × synt. ajankohta p=0,460 Koeviikko × synt. ajankohta p=0,975 a b bc c d Kuva 14. Vasikoiden heinän ja väkirehun syöntiin käyttämä aika (takaisinmuunnettu keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). Eri kirjaimet (a, b, c, d) tarkoittavat, että toimintoon käytetty aika eroaa koeviikkojen välillä tilastollisesti merkitsevästi (p<0,05). 0 1 2 3 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a igluvasikat sisävasikat Kasvatusympäristö p=0,063 Koeviikko p=0,184 Syntymäajankohta p=0,116 Kas. ymp. × koeviikko p=0,092 Kas. ymp. × synt. ajankohta p=0,834 Koeviikko × synt. ajankohta p=0,810 Kuva 15. Vasikoiden veden juomiseen käyttämä aika (takaisinmuunnettu keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). 0 1 2 3 4 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a igluvasikat sisävasikat Kasvatusympäristö p=0,425 Koeviikko p<0,001 Syntymäajankohta p=0,139 a a a a b Kuva 16. Vasikoiden hapanjuoman juomiseen käyttämä aika (keskiarvo ± keskihajonta). Kasvatusympäristöllä ei ollut vaikutusta toiseen eläimeen kohdistuvaan imemiseen (navan, kaulapannan jne. ime- minen) (Kuva 17). Keskimäärin imemistä esiintyi 0,2 % havaintopisteistä. Molemmissa kasvatusympäristöissä toi- sen eläimen imemistä esiintyi vähiten koeviikoilla 1–2 ja eniten koeviikoilla 5–6. Talvivasikoilla imemistä havait- tiin eniten koeviikoilla 5–6, kun taas kevätvasikoilla imemistä havaittiin eniten kokeen lopussa koeviikoilla 9–10. 21MTT RAPORTTI 69 Sisävasikat manipuloivat suullaan (imee, nuolee, nakertaa) rakenteita tai huvituttia enemmän kuin igluvasikat (2,1 vs. 1,3 % ajasta, Kuva 18). Rakenteiden manipuloinnissa ei ollut eroa talvi- ja kevätvasikoiden välillä, mutta kevät- vasikoilla manipulointia esiintyi vähemmän kokeen alussa kuin koeviikoilla 5–6. Kasvatusympäristöllä tai syntymäajankohdalla ei ollut vaikutusta vasikoiden sosiaaliseen nuolemiseen käyttämään aikaan (Kuva 19). Sosiaalista nuolemista havaittiin keskimäärin 0,4 % havaintopisteistä. Sisävasikoilla sosiaalisen nuolemisen määrässä ei ollut eroa koeviikkojen välillä, mutta igluvasikoilla sosiaalista nuolemista esiintyi eniten 3–4 koeviikoilla ja vähiten 9–10 koeviikolla. 0 0,5 1 1,5 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a igluvasikat sisävasikat Kasvatusympäristö p=0,406 Koeviikko p=0,009 Syntymäajankohta p=0,820 Kas. ymp. × koeviikko p=0,661 Kas. ymp. × synt. ajankohta p=0,505 Koeviikko × synt. ajankohta p=0,033 a ab b ab ab Kuva 17. Vasikoiden toisen eläimen imemiseen käyttämä aika (takaisinmuunnettu keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). Eri kirjaimet (a, b) tarkoittavat, että toimintoon käytetty aika eroaa koeviikkojen välillä tilastollisesti merkitsevästi (p<0,05). 0 1 2 3 4 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a igluvasikat sisävasikat Kasvatusympäristö p=0,019 Koeviikko p=0,169 Syntymäajankohta p=0,132 Kas. ymp. × koeviikko p=0,333 Kas. ymp. × synt. ajankohta p=0,608 Koeviikko × synt. ajankohta p=0,045 Kuva 18. Vasikoiden rakenteiden ja huvitutin manipulointiin käyttämä aika (takaisinmuunnettu keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). -0,5 0 0,5 1 1,5 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a igluvasikat sisävasikat ab ab b ab a Kasvatusympäristö p=0,250 Koeviikko p=0,143 Syntymäajankohta p=0,153 Kas. ymp. × koeviikko p=0,016 Kas. ymp. × synt. ajankohta p=0,296 Koeviikko × synt. ajankohta p=0,101 Kuva 19. Vasikoiden sosiaaliseen nuolemiseen käyttämä aika (takaisinmuunnettu keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). Eri kirjaimet (a, b) tarkoittavat, että toimintoon käytetty aika eroaa koeviikkojen välillä kasvatusympäristön sisällä tilastollisesti merkitsevästi (p<0,05). 22 MTT RAPORTTI 69 Kasvatusympäristöllä tai vasikan syntymäajankohdalla ei ollut vaikutusta leikkimällä vietettyyn aikaan (Kuva 20). Vasikat leikkivät keskimäärin 0,16 % ajastaan. Leikkiminen väheni kokeen loppua kohden. Vasikat käyttivät kävelemiseen keskimäärin 0,8 % ajastaan (Kuva 21). Kävelemiseen keskimäärin käytetyssä ajassa ei ollut eroa iglu- ja sisävasikoiden välillä. Molemmissa kasvatusympäristöissä käveleminen väheni kokeen lopussa, mutta sisävasikoilla vasta aivan viimeisillä koeviikoilla. Kävelemisen keskimäärin käytetyssä ajassa ei ollut eroa tal- vi- ja kevätvasikoiden välillä. Talvivasikoilla kävelemiseen käytetty aika väheni kokeen edetessä, kun taas kevätvasi- koilla kävelemisen määrä säilyi tasaisena kokeen ajan. Kasvatusympäristöllä tai vasikan syntymäajankohdalla ei ollut vaikutusta seisaalla aktiivisena vietettyyn aikaan (Kuva 22). Vasikat seisoivat aktiivisena keskimäärin 10,2 % ajastaan. Aktiivisena seisomista havaittiin eniten koeviikoil- la 3-4 ja vähiten koeviikoilla 9-10. 0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a igluvasikat sisävasikat a ab a ab b Kasvatusympäristö p=0,243 Koeviikko p=0,010 Syntymäajankohta p=0,154 Kas. ymp. × koeviikko p=0,110 Kas. ymp. × synt. ajankohta p=0,616 Koeviikko × synt. ajankohta p=0,987 Kuva 20. Vasikoiden leikkimällä viettämä aika (takaisinmuunnettu keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). Eri kirjaimet (a, b) tarkoittavat, että leikkiaika eroaa koeviikkojen välillä tilastollisesti merkitsevästi (p<0,05). -1 0 1 2 3 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a igluvasikat sisävasikat a ab abc c bc a a ab a b Kasvatusympäristö p=0,108 Koeviikko p<0,001 Syntymäajankohta p=0,994 Kas. ymp. × koeviikko p<0,001 Kas. ymp. × synt. ajankohta p=0,657 Koeviikko × synt. ajankohta p=0,008 Kuva 21. Vasikoiden kävelemiseen käyttämä aika (takaisinmuunnettu keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). Eri kirjaimet (a, b, c) tarkoittavat, että toimintoon käytetty aika eroaa koeviikkojen välillä kasvatusympäristöjen sisällä tilastollisesti merkitsevästi (p<0,05). 0 5 10 15 20 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a igluvasikat sisävasikat ab b ab ab a Kasvatusympäristö p=0,561 Koeviikko p=0,011 Syntymäajankohta p=0,381 Kas. ymp. × koeviikko p=0,160 Kas. ymp. × synt. ajankohta p=0,108 Koeviikko × synt. ajankohta p=0,352 Kuva 22. Vasikoiden seisaalla aktiivisena viettämä aika (keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). Eri kirjaimet (a, b) tarkoittavat, että toimintoon käytetty aika eroaa koeviikkojen välillä tilastollisesti merkitsevästi (p<0,05). 23MTT RAPORTTI 69 Igluvasikat seisoivat passiivisena enemmän kuin sisävasikat (5,8 vs. 4,4 % ajasta, Kuva 23). Vasikan syntymäajan- kohdalla ei ollut vaikutusta passiivisena seisomiseen. Passiivisena seisominen lisääntyi kokeen kuuden ensimmäisen viikon aikana, jonka jälkeen sen osuus ajankäytöstä pysyi tasaisena. Kasvatusympäristöllä tai vasikan syntymäajankohdalla ei ollut vaikutusta joutilaana makuulla vietettyyn aikaan (Kuva 24) tai kokonaismakuuaikaan (Kuva 25). Makaamista havaittiin eniten kahden ensimmäisen koeviikon aikana. Vasi- kat makasivat joutilaana keskimäärin 72,5 % ajastaan. Vasikoiden kokonaismakuuaika oli keskimäärin 72,8 % ajasta. 0 2 4 6 8 10 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a igluvasikat sisävasikata ab b b b Kasvatusympäristö p=0,003 Koeviikko p=0,001 Syntymäajankohta p=0,259 Kas. ymp. × koeviikko p=0,499 Kas . ymp. × synt. ajankohta p=0,519 Koeviikko × synt. ajankohta p=0,988 Kuva 23. Vasikoiden seisaalla passiivisena viettämä aika (takaisinmuunnettu keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). Eri kirjaimet (a, b) tarkoittavat, että toimintoon käytetty aika eroaa koeviikkojen välillä tilastollisesti merkitsevästi (p<0,05). 65 70 75 80 85 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a igluvasikat sisävasikat a b b b b Kasvatus ympäristö p= 0,458 Koeviikko p<0,001 Syntymäajankohta p=0,399 Kas. ymp. × koeviikko p=0,766 Kas. ymp. × synt. ajankohta p=0,329 Koeviikko × synt. ajankohta p =0,691 Kuva 24. Vasikoiden joutilaana makuulla viettämä aika (keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). Eri kirjaimet (a, b) tarkoittavat, että makuuaika eroaa koeviikkojen välillä tilastollisesti merkitsevästi (p<0,05). 65 70 75 80 85 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a igluvasikat sisävasikat Kasvatusympäristö p=0,667 Koeviikko p<0,001 Syntymäajankohta p=0,381 Kas. ymp. × koeviikko p=0,784 Kas. ymp. × synt. ajankohta p=0,209 Koeviikko × synt. ajankohta p=0,719 a b b b b Kuva 25. Vasikoiden kokonaismakuuaika (keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). Eri kirjaimet (a, b) tarkoittavat, että makuuaika eroaa koeviikkojen välillä tilastollisesti merkitsevästi (p<0,05). 24 MTT RAPORTTI 69 1.3.4.2 Iglujen käyttö Igluvasikoiden oleskeleminen iglun sisällä ja etukarsinassa makuulla ja seisaallaan kokeen aikana on esitetty kuvas- sa 26. Vasikat makasivat käytännössä lähes yksinomaan igluissa. Vasikat viettivät aikaa seisten kaksi kertaa enem- män etukarsinassa kuin iglussa. Syntymäajankohdalla ei ollut vaikutusta igluvasikoiden igluissa makuulla viettämään aikaan (Kuva 27). Igluvasikat makasivat igluissa eniten kahden ensimmäisen koeviikon aikana. Igluvasikoista talvivasikat seisoivat igluissa enemmän kuin kevätvasikat (Kuva 28). Igluissa seisaallaan vietetty aika väheni kokeen lopussa sekä talvi- että kevätvasikoilla. Kaikkiaan iglussa vietetty aika väheni ensimmäisen kahden koeviikon ja viimeisten kahden koeviikon aikana (Kuva 29). Syntymäajankohdalla ei ollut vaikutusta iglussa kaikkiaan vietettyyn aikaan. Igluvasikoiden seisaallaan etukarsinassa viettämä aika lisääntyi ensimmäisten kahden koeviikon jälkeen sekä koevii- koilla 9–10 (Kuva 30). Syntymäajankohdalla ei ollut vaikutusta seisaallaan etukarsinassa vietettyyn aikaan. makaa iglussa 72,3 % seisoo etukarsinassa 18,4 % seisoo iglussa 9,1 % makaa etukarsinassa 0,2 % Kuva 26. Igluvasikoiden oleskeleminen (% vuorokauden havainnoista) iglun sisällä ja etukarsinassa makuulla ja seisaallaan kokeen aikana (vasikoiden ikä 4–74 vrk). 60 65 70 75 80 85 90 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a iglu talvivasikat iglu kevätvasikat Koeviikko p<0,001 Syntymäajankohta p=0,170 Koeviikko × synt. ajankohta p=0,090 a b b b b Kuva 27. Igluvasikoiden makuulla iglussa viettämä aika (takaisinmuunnettu keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). Eri kirjaimet (a, b) tarkoittavat, että toimintoon käytetty aika eroaa koeviikkojen välillä tilastollisesti merkitsevästi (p<0,05). 25MTT RAPORTTI 69 0 5 10 15 20 25 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a iglu talvivasikat iglu kevätvasikat Koeviikko p<0,001 Syntymäajankohta p=0,020 Koeviikko × synt. ajankohta p=0,131 a a a a b Kuva 28. Igluvasikoiden seisaallaan iglussa viettämä aika (takaisinmuunnettu keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). Eri kirjaimet (a, b) tarkoittavat, että toimintoon käytetty aika eroaa koeviikkojen välillä tilastollisesti merkitsevästi (p<0,05). 60 70 80 90 100 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a iglu talvivasikat iglu kevätvasikat Koeviikko p<0,001 Syntymäajankohta p=0,986 Koeviikko × synt. ajankohta p=0,309 a b b b c Kuva 29. Igluvasikoiden yhteensä iglussa viettämä aika (keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). Eri kirjaimet (a, b, c) tarkoittavat, että yhteensä iglussa vietetty aika eroaa koeviikkojen välillä tilastollisesti merkitsevästi (p<0,05). 0 10 20 30 40 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a iglu talvivasikat iglu kevätvasikat Koeviikko p<0,001 Syntymäajankohta p=0,872 Koeviikko × synt. ajankohta p=0,410 a b b b c Kuva 30. Igluvasikoiden iglujen etukarsinassa seisaallaan viettämä aika (keskiarvo, 95 % luottamusväli kuvaa hajontaa). Eri kirjaimet (a, b, c) tarkoittavat, että yhteensä iglujen etukarsinassa seisaalla vietetty aika eroaa koeviikkojen välillä tilastollisesti merkitsevästi (p<0,05). Koeviikolla tai syntymäajankohdalla ei ollut vaikutusta igluvasikoiden etukarsinassa makuulla viettämään aikaan (Kuva 31). 26 MTT RAPORTTI 69 0 0,5 1 1,5 2 2,5 1-2 3-4 5-6 7-8 9-10 koeviikot % h av ai nn oi st a iglu talvivasikat iglu kevätvasikat Koeviikko p=0,432 Syntymäajankohta p=0,513 Kuva 31. Igluvasikoiden iglujen etukarsinassa makuulla viettämä aika (keskiarvo ± keskihajonta). 1.4 Tulosten tarkastelu 1.4.1 Olosuhteet Kokeen aikana igluista mitattu minimilämpötila oli -16,5 °C ja maksimilämpötila +35,7 °C. Sisäkarsinoissa läm- pötila pysytteli kokeen ajan +10,1 °C ja +25,1 °C välillä. Ulkoilman lämpötilatiedot saatiin MTT Maaningalla si- jaitsevalta Ilmatieteen laitoksen sääasemalta, joten nämä lämpötilatiedot eivät olleet täysin vertailukelpoiset data- loggereilla igluista ja sisäkarsinoista mitattujen lämpötilojen kanssa. Suuntaus kuitenkin oli, että iglujen lämpötila mukaili ulkoilman lämpötilaa ollen keskimäärin pari astetta korkeampi. Iglujen sisälle ei siten muodostunut merkit- tävästi ulkoilmaa lämpimämpää mikroilmastoa, josta vasikat olisivat voineet hyötyä etenkin kylmällä ilmalla. Myös Hill ym. (2011) raportoivat iglujen keskilämpötilan olevan korkeintaan pari astetta korkeampi kuin ulkoilman kes- kilämpötilan, sekä ilmankosteuden olevan suurempi iglujen sisällä kuin ulkopuolella. Eri iglutyyppien keskinäises- sä vertailussa on todettu, että suljetussa iglumallissa, jossa vasikat suljettu iglun sisälle, sisälämpötila oli korkeam- pi kuin avonaisissa puusta tai muovista valmistetuissa igluissa, joissa oli etukarsina (Macaulay ym. 1995). Kokeessa käyttämämme iglumalli oli avonainen, mikä edisti lämpötilaerojen tasoittumista iglujen ja ulkoilman välillä. Kesäl- lä iglujen sisälämpötila kuitenkin nousi hetkittäin hyvin korkeaksi. Vasikoiden kokemaa lämpöstressiä voidaan vä- hentää sijoittamalla iglut varjoon suojaan suoralta auringonpaisteelta (Coleman ym. 1996, Spain & Spiers 1996). Virtsa ja sonta ovat eläintilojen merkittävin ammoniakkikaasun lähde. Ihmisillä ammoniakin aiheuttama hengitys- teiden ärsytys ja haittavaikutus alkavat 20–25 ppm pitoisuudessa (Työterveyslaitos 2011). Välittömästi hengitys- teitä ja silmiä voimakkaasti ärsyttävä pitoisuus on 400–700 ppm. Lyhytaikainen altistuminen yli 5000 ppm pitoi- suudelle voi aiheuttaa nopean kuoleman kurkunpään turvotuksen tai keuhkopöhön vuoksi. Kokeessamme ilman ammoniakkipitoisuudet olivat korkeampia mittauskohteena olleessa iglussa kuin sisäkarsinassa. Tulos voi viitata sii- hen, että sisäkarsinoiden rakenteet (rei’itetty kumimatto karsinan pohjalla) ja puhdistettavuus sekä hyvä ilmanvaih- to edesauttoivat ilman ammoniakkipitoisuuden pysymistä alhaisena. Lämpö nopeuttaa ammoniakin haihtumista (McGarry ym. 1987) ja iglussa mitatut korkeimmat pitoisuudet näyttivätkin keskittyvän lämpimiin päiviin. Kor- kein iglussa mitattu hetkellinen ammoniakkipitoisuus oli 37 ppm, joka oli riittävän korkea aiheuttamaan vasikoille hengitysteiden ärsytystä. Iglukasvatuksessa lannan poistoa ja kuivitusta tehostamalla pystytään vähentämään ilmaan haihtuvan ammoniakin määrää. Tulosten luotettavuuden parantamiseksi kokeessamme olisi ollut hyvä käyttää am- moniakin mittaamiseen useampia dataloggereita. 1.4.2 Rehun syönti, kasvu ja terveys Alempi kriittinen lämpötila on termoneutraalin alueen alaraja ja ympäristön lämpötila, jonka alapuolella eläimen täytyy lisätä aineenvaihdunnallista lämmöntuottoaan säilyttääkseen lämpötasapainonsa (IUPS Thermal commissi- on 2003). Alle kahden viikon ikäisen vasikan alempi kriittinen lämpötila on (+9) – (+13) °C (Gonzalez-Jimenez & Blaxter 1962, Webster 1981). Vasikan kasvaessa alempi kriittinen lämpötila laskee ollen kuukauden ikäisellä vasi- kalla 0 °C (Webster 1981). Kokeessamme maaliskuun ja huhtikuun keskilämpötilat iglujen sisältä mitattuina olivat -1,7 ja +3,8 °C eli lämpötilat olivat alueella, jossa pikkuvasikoiden täytyy lisätä aineenvaihdunnallista lämmöntuot- toaan säilyttääkseen lämpötasapainonsa. Alempaan kriittiseen lämpötilaan vaikuttavat myös esimerkiksi tuulenno- peus, lattian materiaali, kuivikkeen laatu ja määrä sekä vasikan asento. Vedottomuus, paksu olkipohja ja makuu- asento parantavat vasikan kylmänsietoa. Vasikalla on käytössään kaksi kemiallista keinoa lisälämmön tuottamiseksi (Davis & Drackley 1998). Lihasvärinä- tön lämmöntuotto perustuu ruskean rasvakudoksen nopeasti tuottamaan lämpöön (Davis & Drackley 1998). Run- 27MTT RAPORTTI 69 saammin ruskeaa rasvaa on poikasilla ja sen määrä lisääntyy ja se aktivoituu voimakkaasti eläimen joutuessa kylmään ympäristöön, jolloin se tuottaa runsaasti lämpöenergiaa. Toinen kemiallinen lämmöntuottokeino on lihasvärinälli- nen lämmöntuotto, jonka avulla vasikka voi kaksinkertaistaa perusaineenvaihdunnalla tuottamansa lämmön mää- rän (Gonzalez-Jimenez & Blaxter 1962). Lihasvärinällinen lämmöntuotto on lihastyötä ja siten lisää vasikan ener- giantarvetta. Lihasvärinähavainnot olivat kokeessamme kaiken kaikkiaan harvinaisia, mutta viittaavat siihen, että lähinnä igluvasikat kärsivät ajoittain vilusta. Lihasvärinää esiintyi 3–36 vuorokauden ikäisillä vasikoilla, kun läm- pötila vaihteli -9,1 °C ja +1 °C välillä. Igluvasikoilla lihasvärinä ei keskittynyt nuorimmille eläimille igluihin siir- ron yhteyteen, vaan näyttää siltä, että ympäristön lämpötilalla ja olosuhteilla oli eläimen ikää suurempi merkitys li- hasvärinän esiintymiseen. Vasikoilla pidettiin lämpöliivejä ensimmäisen kahden vuorokauden ajan igluihin siirron jälkeen, mikä saattoi hyvinkin auttaa nuorimpien vasikoiden lämpötasapainon säilymisessä. Lämpöliivin on erääs- sä tutkimuksessa todettu parantavan vasikan kokonaiseristystä 52 prosentilla (Rawson ym. 1989). Voidaan kuiten- kin olettaa, että lihasvärinää esiintyi kokeessamme kaiken kaikkiaan enemmän kuin tässä on raportoitu, koska sen havaitseminen saattoi olla vaikeaa. Kokeessamme vasikoiden hapanjuoman juonnissa ei ollut eroa koekäsittelyjen välillä. Vaikka odotimme, että iglu- kasvatus lisäisi igluvasikoiden energiantarvetta, sisävasikat söivät kokeen aikana enemmän väkirehua ja heinää kuin igluvasikat. Myös kokonaissyönti ja energian saanti olivat suuremmat sisä- kuin igluvasikoilla. Tutkimustuloksem- me on ristiriitainen aikaisempien tutkimusten kanssa, joissa kasvatus kylmissä olosuhteissa on lisännyt vasikoiden rehun syöntiä (Kauppinen ym. 2002, Nonnecke ym. 2009) tai ei ole vaikuttanut siihen (Richard ym. 1988, Hepola ym. 2006). Scibilian ym. (1987) kokeessa vasikoiden ylläpitoenergiantarve oli 32 % suurempi kylmässä (-4 °C) kuin lämpimässä (+10 °C). Kokeessamme rehujen haaskaantuminen ruokinta-astioiden ulkopuolelle ja rehun ajoittainen kastuminen vaikeutti syönnin mittaamista ja lisäsi koevirheen mahdollisuutta. Talvivasikat söivät kokeessamme vä- hemmän väkirehua kuin kevätvasikat, minkä seurauksena talvivasikoiden kokonaissyönti ja energian saanti olivat pienemmät kuin kevätvasikoilla. On epäselvää mistä tämä johtuu. Ilmiö näkyy myös syömiseen käytetyssä ajassa. Kokeessamme igluvasikat sairastivat useammin ripulia kuin sisävasikat. Lisäksi kuumehavainnot keskittyivät iglu- vasikoihin ja kolmella igluvasikalla havaittiin tulehdusta nupoutusarvissa. Sairastelu saattoi siten ajoittain heikentää vasikoiden ruokahalua. Iglujen rehuastiat sijaisivat iglujen etukarsinoissa. Väkirehu tarjottiin katetusta väkirehuas- tiasta, jossa rehu oli suojassa sateelta. Heinä tarjottiin avoimesta astiasta, jossa rehu oli alttiina sateelle ja kosteudel- le. On mahdollista, että rehun ajoittainen kosteus ja kylmyys heikensivät igluvasikoille tarjolla olleen rehun maitta- vuutta ja siten pienensivät igluvasikoiden heinän ja väkirehun syöntiä. Käyttäytymisseurannat tukevat tätä teoriaa: igluvasikat käyttivät syömiseen vähemmän aikaa kuin sisävasikat, mikä voi viitata ainakin ajoittaiseen rehun laatu- ongelmaan. Hepola ym. (2006) esittivät, että kylmällä ilmalla vasikat saattavat energiaa säästääkseen välttää suojas- ta poistumista, myös syömään, mikäli rehu-astiat sijaitsevat suojan ulkopuolella. Korkeatuottoisilla naudoilla rehun syönnin vähentäminen on tehokas keino vähentää lämpöstressiä (Davis & Drack- ley 1998). Igluissa kasvatetuilla vasikoilla kesäisen lämpöstressin on havaittu vähentävän väkirehun syöntiä ja hei- kentävän eläinten kasvua (Broucek ym. 2008). Broucekin ym. (2008) tutkimuksessa kuumuuden haitalliset vaiku- tukset ilmenivat ympäristön lämpötilan ylittäessä +25 °C. Kokeessamme hellepäiviä (ilman lämpötila yli +25 °C) oli toukokuussa yksi ja kesäkuussa kolme, mutta yli +25 °C lämpötiloja mitattiin iglujen sisällä 11 päivänä toukokuussa ja 11 päivänä kesäkuussa. Siten on mahdollista, että ajoittainen kuumuus saattoi vaikuttaa igluvasikoiden syömän rehun määrään. Iglujen sijoittaminen katoksen alle varjoon vähentää vasikoiden kokemaa lämpöstressiä (Coleman ym. 1996, Spain & Spiers 1996). Hill ym. (2011) käyttivät tuulettimia vasikkalan viilentämiseen, ja raportoivat vasikoiden kasvun ja rehuhyötysuhteen olleen parempia siinä osassa vasikkalaa, jossa tuulettimet olivat käytössä. Kokeen aikana sisävasikat kasvoivat keskimäärin 16 % paremmin kuin igluvasikat. Tämä ero kuvaa varsin hyvin eroa eläinten rehun syönnissä ja energian saannissa keskimäärin koekäsittelyjen välillä. Kokeen aikana parhaan kas- vutuloksen saavuttivat sisällä kasvaneet sonnivasikat. Lehmävasikoiden kasvussa ei ollut eroja koekäsittelyjen välil- lä. Kaiken kaikkiaan vasikat kasvoivat hyvin tai tyydyttävästi; niiden keskimääräinen kasvu oli samaa luokkaa kuin maitorotuisten sonnivasikoiden ensimmäisen kahdeksan viikon kasvu sisäkarsinoissa Huuskosen ym. (2005) tut- kimuksessa. Sonnivasikoiden alkupainoissa ei ollut eroa koekäsittelyjen välillä, joten se ei selitä miksi sonnivasikoi- den kasvu kärsi iglukasvatuksessa. Igluissa kasvatettujen sonni- ja lehmävasikoiden välillä ei ollut myöskään eroa ri- pulihavaintojen tai lihasvärinähavaintojen määrässä, mutta kuumehavaintoja tehtiin enimmäkseen sonnivasikoilta. Monissa aiemmissa tutkimuksissa vasikat ovat kasvaneet heikommin kylmissä kuin lämpimissä olosuhteissa (McK- night 1978, Scibilia ym. 1987, Bøe & Havrevoll 1993, Scott ym. 1993, Hepola ym. 2006). Usein kylmässä kasva- tetut vasikat ovat kuitenkin myöhemmin kompensoineet alun heikomman kasvun (McKnight 1978, Bøe & Hav- revoll 1993). Toisissa tutkimuksissa kylmässä kasvatus ei ole vaikuttanut vasikoiden kasvuun (Jorgenson ym. 1970, Webster ym. 1978, Rawson ym. 1989, Kauppinen 2000, Hepola ym. 2006, Nonnecke ym. 2009) tai on jopa pa- rantanut sitä (Richard ym. 1988, Kauppinen 2000, Gutzwiller & Morel 2003) verrattuna lämpimissä olosuhteis- sa kasvatettuihin eläimiin. 28 MTT RAPORTTI 69 Pikkuvasikoiden ulkokasvatusta perustellaan usein pienentyneellä tautipaineella ja terveemmillä vasikoilla (Davis ym. 1954). Kokeessamme ripulipäiviä kertyi enemmän igluissa kasvatetuille vasikoille. Myös Earley ym. (2004) ra- portoivat ripulia enemmän igluvasikoilla kuin sisävasikoilla. Hännisen ym. (2003) mukaan ripulin esiintymistiheys ja kesto olivat juottokaudella suuntaa antavasti suurempia ulkona kuin sisällä kasvatetuilla vasikoilla. Vieroituksen jälkeen kasvatusympäristöllä ei enää ollut vaikutusta ripulin esiintymiseen tai kestoon. Toisissa tutkimuksissa ripu- liongelma on ollut pienempi iglukasvatuksessa kuin sisäkasvatuksessa (Waltner-Toews ym. 1986) tai kasvatusläm- pötilalla ei ole ollut vaikutusta ripulin esiintymiseen (Jorgenson ym. 1970, Nonnecke ym. 2009). Eviran Kuopion toimipisteessä tutkituista ulostenäytteissä löydettiin kokkideja (Eimeria sp.) viideltä igluvasikalta ja kahdelta sisävasikalta sekä rotavirusta kahdelta igluvasikalta ja neljältä sisävasikalta. Quigley ym. (1994) rapor- toivat, että vasikoiden ulosteen kryptosporidien ja kokkidien (Eimeria) määrä oli pienempi yksilökasvatuksessa ig- luissa kuin sisäkarsinoissa. Hengitysteistä otetusta syväsivelynäytteistä löydettiin mykoplasmoja kolmelta igluvasikalta ja yhdeltä sisävasikalla sekä koronavirusta kolmelta igluvasikalta. Hengitystietulehduksia ei kokeessamme kuitenkaan havaittu. Waltner- Toews ym. (1986) ja Earley ym. (2004) raportoivat hengitystietulehdusongelman olevan pienempi iglukasvatukses- sa kuin sisäkasvatuksessa. Nonnecken ym. (2009) kokeessa kylmässä kasvatetut vasikat sairastivat hieman enemmän hengitystietulehdusta kuin lämpimässä kasvatetut vasikat. Jorgenson ym. (1970) eivät havainneet kasvatuslämpö- tilan vaikuttavan keuhkotulehdusten esiintymiseen. Virtala ym. (1999) havaitsivat iglukasvatuksen pienentävän vasikan riskiä sairastua hengitystietulehdukseen, ja toisaalta kasvatuksen aikuisten eläinten kanssa samoissa tilois- sa suurentavan vasikan riskiä sairastua hengitystietulehdukseen. Kokeessamme mitattu vasikoiden keskimääräinen ruumiinlämpö (38,9 °C) vastasi Macaulayn ym. (1995) raportoimaa 1–56 vuorokauden ikäisten holsteinvasikoi- den ruumiinlämpöä (38,8 °C). 1.4.3 Käyttäytyminen Igluvasikoiden ja sisävasikoiden aikabudjetit samoin kuin talvivasikoiden ja kevätvasikoiden aikabudjetit olivat hy- vin lähellä toisiaan. Tilastollisesti merkitsevät erot kasvatusympäristöjen välillä olivat rehun syömiseen ja passiivise- na seisomiseen käytetyissä ajoissa. Igluvasikat käyttivät rehun syömiseen vähemmän aikaa ja passiivisena seisomiseen enemmän aikaa kuin sisävasikat. Aktiivisena seisoskelua havaittiin yhtä paljon molemmissa kasvatusympäristöissä. Vasikoiden ajankäytössä tapahtui joitakin selkeitä muutoksia kokeen edetessä. Kahden ensimmäisen koeviikon jäl- keen lepoon käytetty aika vähentyi ja passiivisena seisoskeluun ja rehun syömiseen käytetty aika lisääntyi. Kokeen loppupuolella vieroituksessa hapanjuoman juomiseen käytetty aika luonnollisesti vähentyi ja rehun syömiseen käy- tetty aika lisääntyi edelleen. Vasikoiden yleinen ajankäyttö erosi selkeästi vanhempien nautojen ajankäytöstä (esim. Tuomisto ym. 2012). Verrattaessa esimerkiksi 14 kuukauden ikäisiin karsinoissa kasvatettuihin sonneihin, vasikat makasivat enemmän ja käyttivät vähemmän aikaa syömiskäyttäytymiseen (Tuomisto ym. 2012). Lisäksi vanhem- milla eläimillä esiintyy puskemiskäyttäytymistä selkeästi enemmän kuin vasikoilla. Kylmissä olosuhteissa makuulla pysytteleminen voi olla vasikan keino säästää energiaa, sillä makuulla vasikan tar- vitsee tuottaa lämpöä vähemmän kuin seisaalla (Schrama ym. 1993). Hänninen ym. (2003) tutkimuksessa kylmis- sä oloissa kasvatetut vasikat viettivät lämpötilan laskiessa suuremman osan ajastaan makuulla. Tutkimuksessamme vasikoiden makuuajassa ei ollut eroa kasvatusympäristöjen välillä. Vasikoiden keskimääräinen makuuaika, 72,8 % vuorokaudesta, on lähellä muita saman ikäisiltä vasikoilta raportoituja makuuaikoja. Aikaisemmissa tutkimuksis- sa 6-10 viikon ikäiset vasikat makasivat keskimäärin 70 % ajastaan (Bøe & Havrevoll 1993). Tutkimuksessamme emme pystyneet luotettavasti havainnoimaan vasikoiden makuuasentoja. Aikaisemmissa tutkimuksissa vasikoiden on kylmissä oloissa havaittu pienentävän lämmönhukkaansa makaamalla asennoissa, joissa lämmönhukka on pie- ni (Gonzalez-Jimenez & Blaxter 1962, Brunsvold ym. 1985, Kauppinen 2000) ja hakeutumalla makaamaan kiin- ni toiseen eläimeen (Bøe & Havrevoll 1993, Kauppinen 2000). Vasikoiden energiantarpeen kasvaminen kokeen edetessä näkyi sekä lisääntyneenä rehun syöntinä että suurempana syömiseen käytettynä aikana. Etenkin hapanjuomalta vieroituksen yhteydessä heinän ja väkirehun syömiseen käy- tetty aika lisääntyi voimakkaasti. Samalla hapanjuoman juomiseen käytetty aika luonnollisesti väheni. Igluvasikat käyttivät syömiseen vähemmän aikaa kuin sisävasikat, mikä tukee vasikoiden rehun käytöstä ja kasvusta tehtyjä ha- vaintoja. Mahdollisesti rehun maittavuus kärsi ajoittain iglukasvatuksessa (kts. kappale Rehun syönti, kasvu ja ter- veys), mikä näkyi myös syömiseen käytetyssä ajassa. Käyttäytymisseurantojen mukaan vasikat joivat tai maistelivat vettä tasaisesti koko kokeen ajan. Ennen juotolta vieroitusta vasikoiden vedenkulutus on rajoitetulla juotolla alle 2 litraa/vrk, mutta kasvaa voimakkaasti vieroituksessa (Kertz ym. 1984, Huuskonen ym. 2011). Vasikoiden juomi- seen käyttämässä ajassa tämä ei tutkimuksessamme selkeästi näkynyt. Toisen eläimen imemistä (navan, korvan, kaulapannan jne. imeminen) havaittiin harvoin eikä sen määrässä ollut eroa kasvatusympäristöjen välillä. Suuri osa imemisestä kohdistui toisen eläimen kaulapantaan, mikä ei ole yhtä 29MTT RAPORTTI 69 haitallista kuin kehonosiin kohdistuva imeminen. Vasikoiden imemismotivaatio on voimakkaimmillaan heti juo- ton jälkeen ja sammuu 15 minuutin kuluessa juotosta (Lidfors 1993). Tutkimuksessamme juottokäytännöt saattoi- vat vähentää toiseen eläimeen kohdistuvaa imemistä. Tuttiämpärit kerättiin pois noin 15 minuuttia juoman tarjoa- misen jälkeen, jolloin vasikoilla oli mahdollisuus tyydyttää imemismotivaatiotaan juoman loppumisen jälkeenkin. Lisäksi halusimme estää toisen eläimen juoman varastamisen pitämällä vasikat kytkettyinä juoton ajan, mikä sa- malla esti myös toiseen eläimeen kohdistuvan imemisen. Juottojen välillä vasikoilla oli käytössään karsinoihin py- syvästi kiinnitetyt huvitutit. Sisävasikat manipuloivat suullaan (imee, nuolee, nakertaa) rakenteita tai huvituttia enemmän kuin igluvasikat. Myös Hepola ym. (2006) havaitsivat, että ulkokasvatetut vasikat nuolivat tai purivat rakenteita suullaan vähemmän kuin sisäkasvatuksessa olleet eläimet. He epäilivät, että ulkokasvatuksessa olleet eläimet pystyivät tyydyttämään tutkis- keluntarvettaan myös visuaalisesti, koska ulkokasvatettujen eläinten karsinan ympäristö oli vaihtelevampi. Kokees- samme iglujen lähiympäristö tuskin oli merkittävästi vaihtelevampi kuin sisäkarsinoiden lähiympäristö. Iglut olivat suojaisalla sisäpihalla, jossa liikuttiin lähinnä eläinten hoitorutiinien aikana. Sekä sisä- että igluvasikoilla oli näköyh- teys toisiin samassa kasvatusympäristössä olleisiin eläimiin. Iglujen ja sisäkarsinoiden rakenteiden erot voivat selit- tää eroa rakenteiden manipuloimiseen käytetyssä ajassa. Mahdollisesti sisäkarsinnoiden rakenteet tarjosivat enem- män kiinnostavia yksityiskohtia vasikoiden tutkittavaksi ja manipuloitavaksi. Kokeessamme vasikat leikkivät (juoksuleikki ja leikkipuskeminen) keskimäärin 138 sekuntia päivässä. Jensen ja Kyhn (2000) raportoivat samankaltaisen leikkiin käytetyn ajan 5-9 viikon ikäisillä vasikoilla; juoksuleikkiä 34 sekuntia ja leikkipuskemista 147 sekuntia. Vasikoiden juoksuleikki koostuu tilaa vievistä liikesarjoista, kuten hyppelystä, kir- maamisesta ja potkuista, ja käytettävissä olevan tilan onkin havaittu vaikuttavan juoksuleikin määrään vasikoilla (Jensen ym. 1998). Karsinoiden ja iglujen käyminen ahtaammaksi vasikoiden kasvaessa voi siten osaltaan selittää vasikoiden leikin vähentymistä kokeemme loppupuolella. Myös kävelemiseen käytetty aika väheni kokeen lopus- sa, mikä myös voi kertoa tilan käymisestä ahtaammaksi. Toisaalta Jensen ja Kyhn (2000) havaitsivat juoksuleikkiä enemmän viisiviikkoisilla vasikoilla kuin seitsemän tai yhdeksän viikon iässä, joten juoksuleikin vähentyminen voi liittyä myös vasikoiden normaaliin kehitykseen. Hepola ym. (2006) havaitsivat sosiaalista nuolemista enemmän si- säkasvatetuilla vasikoilla kuin ulkokasvatetuilla vasikoilla, mutta omassa kokeessamme sosiaalisen nuolemisen mää- rässä ei ilmennyt eroa kasvatusympäristöjen välillä. Igluvasikat makasivat lähes yksinomaan igluissa sekä talvella että kesällä. Igluissa käytettiin kuivikkeena paksua ker- rosta olkea, jonka on useissa preferenssikokeissa todettu olevan naudan mielestä mieluisin lattiamateriaali (Lowe ym 2001, Manninen ym. 2002). Olkipohja on pehmeä ja pitävä sekä eristävä, mikä on etenkin talvella vasikan läm- pötasapainon säilyttämiselle eduksi. Lisäksi iglu tarjosi vasikoille sateensuojan ja suojan voimakasta tuulta vastaan. Brunsvold ym. (1985) esittivät, että vasikat hakeutuivat iglukasvatuksessa mukavuudelleen sopivaan mikroympäris- töön, jonka valintaan vaikuttivat ulkolämpötila ja vuorokaudenaika. Talvella (vuorokauden keskilämpötila -25 °C) aurinkoisella säällä vasikat hakeutuivat päivällä auringonpaisteeseen iglun etuosaan, mutta siirtyivät yöksi makaa- maan iglun takaosaan. Kuumalla säällä (vuorokauden keskilämpötila +25 °C) vasikat viettivät päivän kuumimmat tunnit enimmäkseen makaamalla iglun takaosassa ja olivat aktiivisimmillaan iglun etuosassa ja etukarsinassa aurin- gonlaskun jälkeen ja yöllä. Brunsvoldin ym. (1985) kokeessa vasikat viettivät iglujen etukarsinassa pakkasella 5 % ajastaan ja helteellä 20 % ajastaan. Omassa kokeessamme vasikat viettivät iglujen etukarsinassa keskimäärin 18,6 % ajastaan, joka vietettiin lähes poikkeuksetta seisaallaan. Kokeessamme rehu- ja juoma-astiat sijaitsivat iglujen etukarsinoissa, joten vasikoi- den täytyi syödäkseen siirtyä etukarsinaan säällä kuin säällä. Ruokinta-astioiden sijoittaminen iglun sisään olisi suo- tavaa, jotta rehut säilyisivät kuivina ja jotta huono keli ei haittaisi eläimiä syömisen aikana. Etukarsinassa vietetty aika lisääntyi kahden ensimmäisen koeviikon jälkeen, mikä selittyy enimmäkseen vasikoiden syömisaktiivisuuden ja seisaallaan viettämän ajan lisääntymisellä. Myös kokeen lopussa etukarsinassa vietetty aika lisääntyi. On mahdol- lista, että kokeen loppupuolella kahden vasikan samanaikainen oleskelu iglussa kävi ahtaaksi, jolloin ainakin toi- nen vasikka hakeutui useammin etukarsinaan. Myös vieroituksesta johtuva karkea- ja väkirehun syönnin kasvami- nen ohjasi vasikoita useammin oleskelemaan etukarsinassa. 1.5 Johtopäätökset Iglujen keskilämpötila mukaili ulkoilman lämpötilaa. Kesällä lämpötila kuitenkin nousi ajoittain hyvin korkeaksi iglujen sisällä, minkä vuoksi iglut tulisi sijoittaa varjoon suojaan suoralta auringonpaisteelta. Lämpiminä päivinä ig- lujen sisällä myös ammoniakkipitoisuus saattoi nousta hengitysteitä ärsyttävään pitoisuuteen. Lihasvärinähavainnot olivat hyvin harvinaisia viitaten siihen, että lähinnä igluvasikat saattoivat kärsiä ajoittain vilusta. Hengitystietuleh- duksia ei esiintynyt lainkaan, mutta iglukasvatuksessa vasikat kärsivät useammin ripulista. Vasikoiden rehun syön- ti ja energian saanti olivat pienemmät igluissa kuin sisäkarsinoissa kasvatetuilla vasikoilla. Päiväkasvu kärsi igluissa kasvatetuilla sonnivasikoilla. Myös syömiseen käytetty aika oli lyhyempi igluvasikoilla kuin sisävasikoilla. Rehuas- 30 MTT RAPORTTI 69 tiat oli sijoitettu iglujen ulkopuolelle etukarsinaan ja siten rehun ajoittainen kosteus saattoi heikentää igluvasikoille tarjolla olleen rehun maittavuutta. Lisäksi sairastelu saattoi heikentää igluvasikoiden ruokahalua. Vasikoiden ulko- kasvatuksessa rehuastioiden sijoittamiseen tulee kiinnittää huomiota, jotta sääolosuhteet eivät pääse vaikuttamaan haitallisesti vasikoille tarjolla olevan rehun laatuun ja vasikoiden syömiskäyttäytymiseen. Igluvasikoiden ja sisävasikoiden aikabudjetit olivat hyvin lähellä toisiaan. Igluvasikat käyttivät rehun syömiseen vä- hemmän aikaa ja passiivisena seisomiseen enemmän aikaa kuin sisävasikat. Igluvasikat makasivat lähes yksinomaan iglujen sisällä ja viettivät etukarsinassa kaikkiaan vain noin viidesosan ajastaan. Kokeessamme iglukasvatusta verrattiin kasvatukseen sisäkarsinoissa, joissa olosuhteet olivat vasikoiden kannalta eri- tyisen hyvät. MTT Maaningan vasikoilla ei myöskään ole ollut merkittäviä tartunnallisten hengitystietulehdusten aiheuttamia ongelmia. Näin ollen tutkimuksessamme ei iglukasvatuksella saavutettu etuja sisäkasvatukseen verrat- tuna. Monella tilalla on kuitenkin ongelmia vasikkatiloissa ahtauden, vetoisuuden, kosteuden, heikon ilmanvaih- don tai riittävän kuivituksen järjestämisen kanssa. Heikot olosuhteet altistavat vasikoita hengitysteiden ja suoliston sairauksille. Tällöin iglukasvatus voisi olla yksi vaihtoehto olosuhteiden kohentamiseksi ja sairastelun hillitsemisek- si edellyttäen, että olosuhteisiin ja eläinten hoitoon kiinnitetään erityistä huomiota. 1.6 Kirjallisuus Ahvenjärvi, S., Vanhatalo, A., Huhtanen, P. & Varvikko, T. 2000. Determination of reticulo-rumen and stomach diges- tion in lactating cows by omasal canal and duodenal sampling. British Journal of Nutrition 83: 67–77. Andrews, A.H. 1992. Calf respiratory disease. Teoksessa: Andrews, A.H., Blowey, R.W., Boyd, H. & Eddy, R.G. (toim.). Bovine medicine: diseases and husbandry. Oxford: Blackwell Scientific Publications Ltd. s. 202–212. Broucek, J., Kisac, P., Uhrincat, M., Hanus, A. & Benc, F. 2008. Effect of high temperature on growth performance of calves maintained in outdoor hutches. Journal of Animal and Feed Sciences 17: 139–146. Bøe, K. & Havrevoll, Ø. 1993. Cold housing and computer-controlled milk feeding for dairy calves: behaviour and performance. Animal Production 57: 183–191. Brunsvold, R.E., Cramer, C.O. & Larsen, H.J. 1985. Behavior of dairy calves reared in hutches as affected by tem- perature. Transactions of the American Society of Agricultural Engineers 28: 1265–1268. Coleman, D.A., Moss, B.R. & McCaskey, T.A. 1996. Supplemental shade for dairy calves reared in commercial calf hutches in a Southern climate. Journal of Dairy Science 79: 2038–2043. Davis, C.L. & Drackley, J.K. 1998. The development, nutrition, and management of the young calf. Iowa, Ames: Iowa State University Press. s. 79–89. Earley, B., Murray, M., Farrell, J.A. & Nolan, M. 2004. Rearing calves outdoors with and without calf jackets compared with indoor housing on calf health and live-weight performance. Irish Journal of Agricultural and Food Research 43: 59–67. Fels-Klerx, H.J. van der, Horst, H.S. & Dijkhuizen, A.A. 200