243 -2000 MAATALOU DEN TALOUDELLINEN TUTKIMUSLAITOS Tutkimuksia AGRICULTURAL ECONOMICS RESEARCH INSTITUTE Finland Research reports LANTBRUKS- EKONOMISKA FORSKNINGS- A NSTALTEN Undersökrfingar Baltian maiden elintarvikkeiden ulkomaankauppa Ari Peltoniemi L'Aill TUTKIMUKSIA 243 Baltian maiden elintarvikkeiden ulkomaankauppa Ari Peltoniemi MAATALOUDEN TALOUDELLINEN TUTKIMUSLAITOS AGRICULTURAL ECONOMICS RESEARCH INSTITUTE, FINLAND RESEARCH REPORTS 243 ISBN 951-687-080-5 ISSN 1239-8799 Copyright Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos Kirjoittajat Julkaisija Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos, PL 3,00411 Helsinki http://www.mttl.fi Jakelu ja myynti Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos, PL 3,00411 Helsinki puh. (09) 504 471, telekopio (09) 563 1164 e-maikteijajohansson-lffitio@mttl.fi Painatus Vammalan Kirjapaino Oy 2000 Esipuhe Euroopan unioni on laajenemassa muutaman vuoden sisällä. Tulijamaat lisäävät yhteismarkkinoilla toimivien maiden kirjoa. Keskimääräisesti tarkasteltuna unioniin liittyy maita, joissa maatalouden osuus kansantaloudesta ja työllisyydestä on suu- rempi kun vanhoissa EU-maissa. Tulevissa jäsenmaissa työn tuottavuus maatalou- dessa on selvästi heikompi kuin nykyisissä. Eräs kehityspiirre on, että liittyvien maiden maatalouden tuotantomäärät ovat alentuneet 1990-luvulla. Edellä oleva huomioon ottaen on näköpiirissä, että EU:iin on liittymässä maita, joiden maataloustuotanto tulee suotuisten hintasuhteiden vallitessa kasvamaan. Maatalouden työvoiman kysyntä tulee puolestaan pienenemään ja samalla maata- louden tuottavuus paranee. Mainitut kehityspiirteet koskevat myös Baltian maita, jotka ovat Suomen maa- ja elintarviketalouden kannalta tärkeitä maantieteellisen läheisyyden sekä varsinkin Viron ja Suomen välisten vilkkaiden kauppasuhteiden takia. Suomen markkinat ovat luonnollista toiminta-aluetta Baltian maissa sijaitse- ville elintarvikeyrityksille, ja toisaalta Baltian markkinat tarjoavat suomalaisyrityk- sille luonnollisen toiminta-alueen. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa on käynnissä tutkimus Baltian maiden EU-jäsenyyden vaikutuksista Suomen maa- ja elintarviketalouteen. Aiem- min on ilmestynyt raportti Viron maataloustuotannon kannattavuudesta (Selvityksiä 1/98) sekä kuvaus Baltian maiden maa- ja elintarviketaloudesta (Selvityksiä 7/99). Käsillä oleva tutkimus tarkastelee elintarvikkeiden ulkomaankaupan kehitystä ja kauppapolitiikan erityispiirteitä Baltian maissa. Tarkasteltavana on mm. Venäjän talouskriisin vaikutukset. Tutkimuksen on tehnyt valtiotieteiden maisteri Ari Pelto- niemi, ja sen on ohjannut erikoistutkija Juha Marttila. Seuraavaksi tullaan julkaise- maan tutkimus ulkomaisista investoinneista Baltian maiden elintarvikesektoreihin. Tutkimus on saanut rahoitustaAmALm-tutkimusohjelmasta, mistä kiitos maa- ja metsätalousministeriölle. Helsingissä kesäkuussa 2000 Jouko Sir6n Ilkka P. Laurila Ylijohtaja Tutkimusjohtaja AGRICULTURAL ECONOMICS RESEARCH INSTITUTE P.O. Box 3, FIN-00411 HELSINKI, Finland Research reports 243, 2000.103 p. Baltian maiden elintarvikkeiden ulkomaankauppa Ari Peltoniemi Agro-food products foreign trade in the Baltic countries Abstract. Latvia and Lithuania were invited to join Estonia and seven other Central and Eastern European countries to membership talks with the EU in December 1999. The aspiration of EU membership in the ali three Baltic countries has promoted the implementation of new policy objectives for the agriculture and food sectors and reoriented agro-food trade from the former Soviet bloc to the EU. The Russian economic crisis affected the Baltic countries most severely in the fourth quarter of 1998 in the form of falling exports of agro-food products. The objective of this study is to examine the current structure and future possibilities in trade policies and agro-food trade between the Baltic countries and the EU. Special attention is given to the evaluation of agro-food trade between the Baltic countries and Finland. The agro-food trade volumes are analysed by using the concept of intra-industry trade. The EU has strenghtened its position as the main source of food products, accounting for approximately half of total imports to the Baltic countries in 1998. Especially imports for high value added food products like beverages, roasted coffee and dairy products has rised. In 1992 more than 70 per cent of the agro-food import consisted of grain, but in 1998 its share was only 1 per cent. The agro-food trade between the Baltic countries and the EU increased strongly after Finland and Sweden became members of the EU. The trade deficit in agro-food trade has traditionally been very high because of the limitations concerning export to the EU region. Although the agro-food exports to the EU has increased faster than imports, the volume of agro-food imports from the EU is still four times bigger compared to agro-food exports. The share of intra-industry trade in agro- food trade with the EU has been growing continuously which reflects the positive developments in the economies of the Baltic countries. Index words: Estonia, Latvia, Lithuania, EU enlargement, agro-food trade, intra-industry trade, trade policy Sisällysluettelo Johdanto 7 Maatalous-ja elintarvikesektori kansantaloudessa 9 2.1. Talouden tila 10 2.2. Maatalous 19 2.3. Elintarviketeollisuus 26 Baltian maiden kauppapolitiikka 33 3.1. WTO 33 3.2. Euroopan unionin jäsenyys 34 3.3. Baltian maiden muut kauppasopimukset 36 3.4. Maakohtainen tarkastelu 39 Baltian maiden ulkomaankauppa 45 4.1. Ulkomaankaupan rakenne ja kehitys 1990-luvulla 45 4.2. Elintarvikekauppa EU:n kanssa 61 4.3. Suomen ja Baltian maiden välinen elintarvikekauppa 68 Ristikkäiskauppa 80 5.1. Baltian maiden elintarvikkeiden ristikkäiskauppa EU:n kanssa 82 5.2. Suomen elintarvikkeiden ristikkäiskauppa Baltian maiden kanssa 87 5.3. Baltian maiden keskinäinen elintarvikkeiden ristikkäiskauppa 89 Yhteenveto ja johtopäätökset 92 Kirjallisuus 96 Liiteet 100 1, Johdanto Keski- j a Itä-Euroopan poliittisen j a taloudellisen j ärj estelmän reformit ovat vaikut- taneet itse siirtymätalouksien lisäksi myös usean muun maan kehitykseen. Suljetusta taloudesta avoimeen siirtyminen on merkinnyt uusien potentiaalisten markkinoiden muodostumista. Vuonna 1995 Euroopan unioni laajeni Suomen, Ruotsin j a Itävallan jäsenyyden myötä 15 jäsenmaan muodostamaksi yhteisöksi. Vuonna 2000 EU on uuden ja vaikeamman laajentumiskierroksen edessä, sillä unionis ta ollaan muodos- tamassa kymmenen Keski- ja Itä-Euroopan (KIE) maan, Kyproksen sekä Maltan tulevan j äsenyyden myötä 27 maan sulatusuunia. Toisin kuin edellisellä laaj entumis- kierroksella tulevat j äsenmaat ovat kehitystasoltaan eritasoisia. Maatalouden suhteellinen merkitys kansantaloudelle on huomattavasti suurempi KIE-maissa kuin unionin nykyisissä jäsenmaissa. KIE-maissa on 105 milj, asukas- ta, ja heistä 10 milj, työskentelee maataloudessa. EU: ssa on noin 370 milj. asukas- ta, ja maatalous työllistää 7,5 milj. asukasta. Maatalouden osuus BKT:sta on KIE- maissa keskimäärin yli nelinkertainen EU:n tasoon nähden. Nykyisen EU:n alueella työn tuottavuus on yhdeksänkertainen KIE-maihin nähden (taulukko 1.1). Taulukko 1.1. KIE-10 maiden maatalouden tunnuslukuja vuodelta 1996. Maa maatalousala 000 ha osuus koko pinta-alasta % tuotanto mrd. euroa tuotanto % BKT työllisyys tuhatta työllisyys % kaikista Puola 18474 59,1 6,5 6,0 4130 26,7 Unkari 6184 66,5 2,1 5,8 298 8,2 Tsekin tasavalta 4279 54,3 1,2 2,9 211 4,1 Slovenia 785 38,7 0,7 4,4 61 6,3 Viro 1450 32,1 0,3 8,0 74 9,2 Romania 14789 62,0 5,3 19,0 3975 37,3 Bulgaria 6164 55,5 0,9 12,8 769 23,4 Slovakia 2445 49,9 0,7 4,6 169 6 Liettua 3151 48,5 0,5 10,2 398 24 Latvia 2521 39,0 0,3 7,6 208 15,3 K1E-10 60242 55,9 18,4 7,0 10293 22,5 EU-15 135260 41,8 117,5 1,7 7514 5,1 EU-25 195502 45,3 135,9 1,9 17807 Lähde: EC 1998e, omat laskelmat. Baltian maat saivat takaisin itsenäisyytensä vuonna 1991, jonka jälkeen ne ovat pyrkineet nopeasti purkamaan neuvostovallan aikaista säänneltyä kauppaj ärjes- telmäänsä. Baltian maat joutuivat sopeutumaan uuteen talousjärjestelmään, raken- 7 tamaan vientimarkkinansa uudelleen ja etsimään uutta investointitoimintaa Mukau- tuminen markkinatalouden edellyttämiin vaatimuksiin on merkinnyt teollisuuden ja maatalouden osuuden supistumista bruttokansantuotteesta. Baltian maat ovat olleet pakotettuja tuotannon vähentämiseen, koska niiden kilpailukyky on ollut riittämä- tön. Makrotaloudellisen vakauden saavuttaminen ja taloudellisen kasvun varmista- minen ovat yhteisiä ja tärkeitä tavoitteita Baltian maille, jotta niiden ja EU:n välinen ero taloudellisessa kehittyneisyydessä saadaan supistettua EU-jäsenyyden mah- dollistavalle tasolle. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Baltian maiden kauppa on suuntautunut eri- tyisesti länsimarkkinoille. Tämä on heijastunut kauppapolitiikan muutoksina, mutta myös siten, että maat ovat joko tulleet jäseniksi (Viro ja Latvia) tai hakevat (Liet- tua) Maailman kauppajärjestön (World Trade Organisation, WTO) jäsenyyttä. Bal- tian maat ovat solmineet useita uusia kauppasopimuksia viimeisen seitsemän vuo- den aikana EU:n ja muiden Länsivaltioiden sekä Itä-Euroopan valtioiden kesken. Tärkeimpien sopimusten joukossa ovat Eurooppa-sopimukset EU-n kanssa ja Bal- tian maiden välinen vapaakauppasopimus (Baltic Free Trade Agreement, BAF1A). Eurooppa-sopimusten tavoitteena on edistää Baltian maiden mahdollisuuksia liittyä unionin täysjäseneksi. EU:n itälaajeneminen luo sisämarkkinat nykyisen EU:n ja uusien jäsenmaiden välille sekä harmonisoi kauppapolitiikan toimintatavat. Tämä merkitsee keskinäisen rajasuojan purkamista ja yhtäläisen rajasuojan asettamista kolmansia maita kohtaa. EU-jäsenyys edellyttää, että hakijamaat omaksuvat unionin yhteisen säädöstön (aquis) sekä harjoittavat budjettitasapainoon ja lcilpailukykyiseen markkinatalou- teen johtavaa talouspolitiikkaa. EU:n komission vuoden 1999 lopulla julkaisemassa viimeisimmissä edistymis- raportissa hakijamaista Baltian maista Viro ja Latvia luokitellaan toimiviksi mark- kintalouksiksi. Komission mukaan Liettua tullaan luokittelemaan vuoden 2000 ai- kana toimivaksi markkinataloudeksi, mikäli uudistukset jatkuvat suunnitellusti. Bal- tian maat ovat siten onnistuneet talousuudistuksis saan melko hyvin, vaikka budjetti- vajeen kasvuun johtanut vuoden 1998 elokuun Venäjän talouskriisi osoittikin niiden rakenteellisen riippuvuuden Venäjään. Baltian maiden EU-jäsenyys tulee aiheuttamaan muutospaineita erityisesti yhtei- seen maatalouspolitiikkaan ja unionin elintarvikemarkkinoille. Vaikutukset ulottuvat tätä kautta myös Suomen maa-ja elintarviketffiouteen. Maantieteellisen läheisyytensä takia Baltian — erityisesti Viron — integraatiolla Euroopan unioniin on myös suoria vaikutuksia Suomeen. Unionin jäsenyys tulee poistamaan maidenväliset kaupan esteet, ja työvoiman sekä pääomien liikkuminen vapautuu. Ulkomaankauppa on jo nyt vilkasta ja integraatio tulee lisäämään sitä edelleen. Viennin lisäksi suomalaiset yritykset voivat vahvistaa asemiaan Baltian markkinoilla maatalouteen ja elintarvi- keteollisuuteen suunnattavien suorien investointien kautta. Tällä hetkellä Suomesta viedään Viroon runsaasti elintarvikkeita maailmanmarkkinahiimoin EU:n vientituen 8 turvin. Integraation myötä kauppa tulee olemaan sisämarkkinakauppaa, ja kaupan volyymi ja rakenne tulee riippumaan hinta- ja laatutekij öistä. Tämä raportti on osa tutkimusta "Baltian maiden EU-jäsenyyden vaikutus Suo- men maa- ja elintarviketalouteen". Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa on ana- lysoitu Baltian maiden maa-ja elintarviketalouden nykytilaa ja kehitysnäkymiä (Mar- tikainen 1999). Baltian maiden EU-jäsenyyden aiheuttamat markkinamuutokset j a —paineet tulevat Suomeen lähinnä maiden välisen ulkomaankaupan välityksellä. Tässä osatutkimuksessa tarkastellaan Baltian maiden elintarvike-ja maataloustuotekauppaa sekä EU:n että erikseen Suomen kanssa. Elintarvikkeiden ulkomaankaupan luon- netta selvitetään volyymien ja ristikkäiskaupan tason avulla. Lisäksi arvioidaan Bal- tian maiden kauppapolitiikan kehittymistä vastaamaan EU-jäsenyyden edellyttämiä vaatimuksia. Raportissa tarkastellaan myös Venäjän talouskriisin vaikutuksia Balti- an maiden elintarviketeollisuuteen ja elintarvikkeiden ulkomaankauppaan. Laskelmissa, taulukoissa ja tekstissä esiintyvät rahamäärät on ilmoitettu Suo- men markoissa. Vaihtosuhteena on käytetty vuoden 1999 elokuun lopun keski- kursseja. 1 2. Maatalous- ja elintarvikesektori kansantaloudessa Vaikka kans antalouden rakenteet ovat muuttuneet nopeasti, niin silti vie kauan ennen kuin B altian maiden elintasoero Länsi-Euro oppaan kuroutuu kiinni. Vuonna 1997 Viron ostovoimakorjattu BKT asukasta kohti oli 37 %, Latvian 27 % ja Liettuan 30 % EU- maiden keskimääräisestä tasosta (Niemi 1999). Ostovoimapariteetilla mitattuna Baltian maat ovat EU-hakijamaista köyhimpien joukossa, mutta niiden nykyiset kasvuluvut ovat korkeimpia. Ainakin lyhyellä aikavälillä Venäjän kriisin aiheuttamat vaikeudet maiden viennille tulevat kuitenkin hidastamaan kehitystä. Venäjän viennin vaikeutu- minen on kuitenkin vauhdittanut B aidan maiden lähenemistä Euroopan unioniin, sillä vienti EU-maihin on kasvanut nopeasti. Ongelmia B altian maille aiheuttaa vientiskaa- lan samankal taisuus j a vientikapasiteetin kapeus. Heritage Foundation julkaisi vuoden 1999 marraskuussa 161 maata käsittävän taloudellista vapautta kuvaavan indeksiarvion vuodelle 2000. Indeksi on muodos- tettu jakamalla viisikymmentä muuttujaa kymmeneen laajempaan osa-alueeseen (mm kauppapolitiikka), jotka kuvaavat taloudellista kehitystä ja valtion interventio- herkkyyttä. Viro sijoittui Baltian maista parhaiten sijalle 22 yhdessä mm. Suomen ja Saksan kanssa. Latvian taloudellinen vapaus arvioitiin sijalle 44 ja Liettuan vastaa- vasti sijalle 61. Venäjän sijoittui sijalle 122, mikä kertoo siitä, että Venäjän talous on edelleen erittäin säänneltyä (Index of Economic Freedom 1999). Siirtymätalousmaista Viro vastaanotti suhteellisesti eniten suoria ulkomaisia in- vestointeja vuonna 1998. Viroon tehtyjen sijoitusten arvo henkeä kohden laskettu- ' Käytetyt valuuttalcurssit: USD 1 = HIV' 5,69 ; EEK 1 =KM 0,38; LVL 1 = FIIVI 9,57; LTL 1 = FTM 1,41. 9 na oli 407 dollaria ja vastaavasti Liettuaan 251 dollaria sekä Latviaan 113 dollaria. Suorat sijoitukset KIE-maihin ovat olleet yleisesti nopeassa kasvussa lukuun otta- matta Venäjää, johon tehdyt investoinnit laskivat 15 dollariin henkeä kohden. Balti- an maihin tehdyt yksittäiset suuret investoinnit erottuvat tilastoissa hyvin, koska niiden taloudet ovat pieniä (World Investment Report 1999). 2.1. Talouden tila Viro Viro julistautui taloudellisesti autonomiseksi vuonna 1989 ollessaan vielä osa Neuvos- toliittoa. Aloitettuja talousuudistuksia jatkettiin Viron itsenäistyttyä muiden Baltian maiden tavoin vuonna 1991. Viron harj oittama talouspolitiikka on ollut erittäin avointa ja vapaata, jonka ansiosta se on ollut yksi nopeimmin kasvaneista siirtymätalousmais- ta. Viron valuutta, kruunu, on kiinnitetty Saksan markkaan suhteella 1 DEM = 8 EEK. Tämän kiinnityksen myötä Viron kruunu on myös epäsuorasti sidottu vuoden 1999 alusta käyttöönotettuun euroon. Viron tavoitteena on liittyä Euroopan rahali iton (EMU) jäseneksi samanaikaisesti EU-jäsenyyden kanssa. Reformien toteuttaminen ja ulkomaisten investointien lisääntyminen mahdollis- tivat sen, että vuonna 1995 Viron talous kasvoi ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen. Vuonna 1997 Viro ylsi ennätykselliseen 10,6 %:n kasvuvauhtiin. Vuosi 1998 oli kuitenkin niin Virolle kuin muillekin Baltian maille hidastuvan kasvun vuo- si. Tämän aiheutti vuoden 1998 syksyllä alkanut Venäjän talouskriisi. Yleinen arvio vuoden 1998 BKT:n kasvuksi oli 8 — 9 %, mutta lopulta kokonaistuotanto kasvoi vain 4 % (taulukko 2.1). Vielä vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana BKT kasvoi 5,4 %, mutta viimeisellä vuosineljänneksellä kasvu hidastui 0,7 pro- senttiin. Maatalouden osuus BKT:stä on vähentynyt vuosittain ja vuonna 1998 se oli 5,2 % (sisältää metsästyksen ja metsätalouden), jossa oli laskua edellisvuodesta 0,4 prosenttiyksikköä. Ilman metsätaloutta maatalouden osuus BKT:stä oli vain 3,8 % (EC 1998a, SOE 1999a). Teollisuustuotanto kasvoi vuonna 1998 1,5%, mutta vuoden 1999 ensimmäisen neljänneksen aikana se väheni peräti 11,4 %. Vielä vuonna 1997 tuotanto kasvoi 13,4 %. Vuoden 1998 elokuun jälkeen eniten ovat supistuneet kemian-, elintarvike- ja kulkuneuvoteollisuus. Erityisesti elintarvike-ja metsäteollisuudessa on ollut näh- tävissä alojen keskittymistä suurempien yritysten hallintaan, sillä pienet yritykset ovat lisääntyvästi joko sulautuneet suurempiin yrityksiin tai lopettaneet toimintansa. Elintarviketeollisuuden tuotanto vuonna 1998 oli arvoltaan 3,6 milj. markkaa, jossa oli laskua edellisvuoteen nähden 6 %. Meijeriteollisuuden tuotanto laski vuonna 1998 peräti 15,6 % edellisvuodesta. Elintarviketeollisuus oli kuitenkin edelleen mer- kittävin teollisuudenala. Sen osuus on 27,4 % koko teollisuustuotannosta (kuvio 2.1) (National Progress Report 1999a). 10 100% 80% 60% 40% 20% 0% R ckenrus teon. El Kdvosteoll. Kerricntedl. T eks tlillt yrn Koneetjaldtteet Puridostus Enerda Elintavikkeet Muut 1994 1995 1996 1997 1998 999,3 kk Kuvio 2.1. Viron teollisuuden rakenne toimialoittain 1994-1998 ja 1999 (1. nel- jännes) (National Pro gress Report 1999a). Työttömyys on lisääntynyt. Työpaikat ovat vähentyneet teollisuudessa ja maa- taloudessa, mutta lisääntyneet palvelualalla. Työvoiman määrän väheneminen ve- näläisen väestön maastamuuton ja virolaisten työtekijöiden lisääntyvän muuton muodossa sekä työikäisen väestön luonnollinen väheneminen ovat lievittäneet työt- tömyyttä (Euroopan komissio 1997). Työttömien osuus työvoimasta oli vuonna 1998 4,8 % (taulukko 2.1). Työttömyys on ollut kasvusuunnassa syyskuusta 1998 lähtien, ja vuoden 1999 helmikuussa työttömyysaste oli 6,1 %. Viralliset työttö- myysluvut perustuvat rekisteröityjen työttömien määrään. ILO:n työvoimatut- kimuksen mukaan Viron työttömyys on lähes 10 % (Korhonen ja Lainela 1999). Työttömyys vaihtelee alueittain suuresti. Maatalousvaltaisilla ja harvaanasutuilla alu- eilla (mm. Etelä-ja Itä-Viro sekä rajaseudut) on suhteellisesti eniten työttömiä. Palkkaerot Länsi-Eurooppaan ovat viime vuosien aikana kaventuneet, mutta tulonjako on huomattavasti epätasaisempi. Ostovoiman jakautuminen väestön si- sällä poikkeaa kuitenkin vielä selvästi kehittyneemmistä Euroopan maista. Viro on muiden Baltian maiden tapaan onnistunut hyvin inflaation hillitsemisessä (taulukko 2.1). Vuoden 1999 alkuvuoden aikana inflaatio on hidastunut edelleen kaikissa Baltian maissa ja Viron 12 kk:n inflaatio oli ensimmäisellä vuosineljännek- sellä vain 3,6 % (Suomen Pankki 2000b). 11 Taulukko 2.1. Viron talouden tunnuslukuja. 1994 1995 1996 1997 1998 BKT:n kasvu, % -2,0 4,3 3,9 10,6 4,0 Teollisuustuotannon kasvu, % -3,0 1,9 2,9 13,4 1,5 Maataloustuotannon kasvu, % -14 -1,1 -6,0 -1,5 -5,0 Inflaatio vuosikeskiarvona, % 47,7 29,0 23,1 11,2 8,2 12 kk:n inflaatio, % 41,7 28,9 14,8 12,5 6,5 Vaihtotase, % BKT:stä -7,2 -5,2 -9,2 -12,0 -8,6 Rekisteröity työttömyys, % 5,1 5,0 5,5 4,6 4,8 *Maatalouden osuus työpaikoista, % 9,6 9,1 8,2 Keskipalkka kuukaudessa, mk 659 903 1134 1357 1557 *M aatalouden keskipalkka, mk 384 534 688 810 952 * Sisältää metsästyksen ja metsätalouden Lähde: SOE 1999a, EC 1998a. Vaihtotaseiden vajeet muodostavat vakavan ongelman Baltian maiden talouksille. Vajeiden katsotaan yleisesti edellyttävän tiukkaa finanssipolitiikkaa kysynnän hillit- semiseksi. Alijäämäinen vaihtotase saattaa silti olla kannattava strategia, jos tuonti koostuu paljolti investointitavaroista ja rahoitus enimmäkseen suorista sijoituksista ja pitkäaikaisista edullisista lainoista. Viro on ollut ulkomaisten investointien kiin- nostuksen kohteena huomattavasti enemmän kuin muut Baltian maat. Viron yksityistämisviraston ohjaama vuoden 1993 yksityistämislakiin perustu- van yritystoiminnan yksityistämisstrategian esikuvana oli Saksan Treuhand-malli. Suurin osa yrityksistä myytiin suoraan ulkopuolisille sijoittajille. Viron kansalaisilla on ollut vuodesta 1994 lähtien mahdollisuus hankkia näistä yrityksistä korkeintaan 49 % käsittäviä vähemmistöosuuksia joukkoyksityistämisen (yksityistämiskupongit) puitteissa. Enemmistöosuus ja määräysvalta on siten strategisilla sijoittajilla (Juurikkala 1997). Yksityissektorin omistusaste Virossa on korkeampi kuin useimmissa KIE- maissa. Viron yksityistämispolitilIcka on ollut erittäin liberaalia; yksityistäminen on ulotettu aloille, jotka muualla ovat yksityistämisen ulkopuolella (mm. energiayritykset) ja valtion aikaisemmin omistamia yrityksiä on myyty runsaasti suoraan ulkopuolisil- le strategisille sijoittajille. Elintarvike- ja juomateollisuussektorin yksityistäminen saatettiin loppuun vuoden 1997 aikana. Maanomistusoikeuksiin liittyvien ongelmien vuoksi aikaisemmin verkkaisesti edennyt maa-ja metsätalouden yksityistäminen pääsi vauhtiin vuoden 1999 helmi- kuussa säädetyn maareformilain jälkeen. Maareformin toteuttamisen kautta 4,3 milj. ha maata (0,5 milj. ha jäänee yksityistämättä) ja 420 000 maatalousyksikköä tul- laan rekisteröimään maarekisteriin. Vuoden 1999 toukokuussa yli puolet maasta oli rekisteröity ja noin 25 % Viron maaomaisuudesta oli siirtynyt yksityiseen omistuk- seen (National Progress Report 1999a). 12 65,8 56 70 60 Maatalous TeolNsuus D Rakentaminen ie Palvelut 50 ta —4' • 40 36.5 8 30 21 20 10 1995 1998 1990 Latvia Latvian talous on pysynyt melko vakaana huolimatta useista ulkoisista shokeista. Vielä vuoden 1998 ensimmäinen neljännes lupaili ennätyksellistä kasvuvauhtia, mutta maailmanlaajuiset talousongelmat ja Venäjän kriisi käänsivät talouden laskuun. Teollisuustuotanto kasvoi voimakkaasti vuoden 1998 ensimmäisellä puoliskolla, mutta Venäjän keväällä asettamien taloussanktioiden ja syksyn kriisin myötä tuo- tanto laski voimakkaasti loppuvuodesta. olla. Venäjän viennin supistumisen seu- rauksena Latvian teollisuustuotanto kasvoi vuonna 1998 vain 3 %, mutta eri sektoreiden välillä oli huomattavia eroja. Puunjalostusteollisuus, rakentaminen sekä paino- ja julkaisutuotteiden tuotanto, joiden vientimarkkinat ovat pääasiallisesti EU- maissa, paransivat tulostaan, mutta vientinsä Venäjälle pääasiassa suuntavat sekto- rit, kuten elintarvike- ja kemianteollisuus sekä koneenrakennusteollisuus olivat vai- keuksissa (Finpro 1999). Teollisuustuotanto on ollut jyrkässä laskussa myös vuo- den 1999 ensimmäisen neljänneksen aikana ja alustavien tietojen mukaan tuotanto supistui lähes 13 %. Vuonna 1998 maatalouden (sisältää metsästyksen, metsätalouden ja kalastuk- sen) osuus BKt:sta oli 4,7 % (kuvio 2.2). Maatalouden tuotanto onkin supistunut alle puoleen vuoden 1990 tasosta. Latvian kasvun vauhdittajana toimi vuonna 1998 palvelusektori, jossa vähittäis- ja tukkukauppa kasvoi yli 20 % edellisvuodesta (National Progress Report 1999b). Kuvio 2.2. Eri toimialojen osuudet Latvian BKT:stä vuosina 1990, 1995 ja 1998 (National Progress Report 1999b). 13 Latvia on ollut siirtymätalousmaiden valiojoukkoa inflaation hillitsemisessä. Vuon- na 1998 palvelujen hinnat nousivat 7 %, mutta esimerkiksi elintarvikkeiden hinnat nousivat vain 0,3 % ja useiden elintarvikkeiden hinnat jopa laskivat. Eniten laskivat munien (12,7 %), kalajalosteiden (4,9 %) ja juuston (3,9 %) hinnat Kuluttajahinto- jen nousun hidastuminen on jatkunut myös vuonna 1999, sillä kesäkuussa 12 kk:n inflaatio oli ainoastaan 1,9 %. Vielä vuoden 1997 alussa inflaatio oli yli 10 % (CSBL 1999a). Riippumaton ja varovaista politiikkaa noudattava keskuspankki on ollut perus- edellytys nopealle hintatason vakautumiselle. Latvian Pankin keskipitkän aikavälin strategia on ylläpitää kansallisen valuutan vakautta ja siten edistää luottamusta kansan- talouteen. Latvian valuutan latin vaihtokurssi on helmikuusta 1994 alkaen ollut epä- virallisesti sidottu Special Drawing Rights (SDR) -valuuttakoriin (1 SDR = 0,7997 latia). Valuuttakurssin vaihtelut korin yksittäisten valuuttojen välillä johtuvat yksin- omaan maailman rahamarkkinoilla tapahtuvista vaihteluista (Baronas 1999). Kiinteiden valuuttakurssien politiikasta on kuitenkin aiheutunut vaikeuksia Lat- vian vientiteollisuudelle. Latvian inflaatiotaso on ollut korkea verrattuna SDR-valuut- toihin, ja se on johtanut latin yliarvostukseen. Elintarviketeollisuudelle yliarvostetulla valuuttakurssilla on ollut kahdenlaisia seurauksia. Raaka-aineita on pystytty hankki- maan alhaisempaan hintaan, mutta samaan aikaan paikallisessa valuutassa saadut lopputuotteiden hinnat ovat laskeneet yliarvostetun valuuttakurssin myötä. Siten erityisesti korkean arvonlisän elintarviketeollisuus on kärsinyt harjoitetusta politii- kasta. Hallitus on kuitenkin pysynyt valitussa politiikassa, sillä kansallisen valuutan vakautta ei ole haluttu vaarantaa (Girdgzdiene ym. 1998). Latvian talouden ongelmana on ollut vaihtotaseen vajeen jatkuva kasvu. Esi- merkiksi vuonna 1998 vaihtotaseen vaje kasvoi 11 %:iin BKT:stä. Vajeen taustalla on kaikissa Baltian maissa hyvin pitkälti kauppataseen alijäämäisyys. Vaihtotase- vajeet ovat kuitenkin luonnollisia nopeasti kasvavissa talouksissa, joissa kotimainen säästäminen ei riitä investointien rahoittamiseen. Latvialla on edellytykset selvitä vaihtotaseongelmistaan, sillä julkisen sektorin ulkomainen bruttovelka on vain n. 5 % BKT:sta, ulkomaisia investointeja on virrannut maahan tasaisesti ja kansallinen valuutta ei ole yliarvostettu (National Progress Report 1999b). Työttömyys on kasvanut nopeasti. Työttömyys kasvoi 31 % vuoden 1998 aika- na, vaikka viranomaisten ylläpitämän työttömyysrekisterin mukaan työttömyys oli laskusuunnassa aina Venäjän kriisin alkamiseen saakka. Rekisteröity työttömyysas- te nousi edellisvuodesta yli 2 % ollen vuoden 1998 lopussa 9 % eli 111 000 henkilöä oli vailla työtä. Vuoden 1999 kesäkuun alussa työttömyysaste oli noussut 10 %:iin. Kuitenkin ILO:n työvoimatutkimusten mukaan Latvian työttömyysaste oli alle 14 % vuonna 1998 ja yli 14 % vuonna 1997, joten työllisyystilanne olisi tämän mu- kaan parantunut! Myös Latviassa työttömyys vaihtelee paljon alueittain, esimerkik- si Riikan alueella virallinen työttömyysaste oli vuoden 1998 lopussa vain 5 %, kun idässä lähellä Venäjän rajaa sijaitsevassa Rezeknen aluekeskuksessa vastaava luku oli 28 % (CSBL 1999a). Vaikka maatalouden osuus BKT:stä on laskenut nopeasti 14 1990-luvulla, niin sen työllistävä vaikutus on pysynyt merkittävänä. Vuonna 1997 maatalous (ilman metsätaloutta) työllisti 172 000 ja vuonna 1998 164 000 henki- löä. Vuonna 1998 työntekijän keskimääräinen bruttopalkka oli 1 273 mk, mutta enem- mistö työvoimasta (n. 70 %) ansaitsee alle 1 000 markka kuukaudessa. Kotitalouk- sien kulutusmenojen rakenne on muuttunut tulojen lisääntymisen myötä, koska elintarvikkeiden suhteellinen osuus kulutusmenoista on supistunut; vuonna 1998 elintarvikkeiden osuus kulutusmenoista laski 41 %:iin edellisvuoden 47 %:sta. Län- tisissä teollisuusmaissa ruokamenojen osuus on yleensä alle 20 % kulutuksen kokonaismenoista. Taulukko 2.2. Latvian talouden tunnuslukuja. 1994 1995 1996 1997 1998 BKT:n kasvu, % 0,6 -0,8 3,3 8,6 3,6 Teollisuustuotannon kasvu, % -9,9 -3,7 5,5 13,8 3,1 Maataloustuotannon kasvu, % -20,5 -6,6 -5,7 0,2 -8,7 Inflaatio vuosikeskiarvona, % 35,9 25,0 17,6 8,4 4,7 12 kk:n inflaatio, % 26,3 23,1 13,1 7,0 2,8 Vaihtotase, % BKT:stä -2,0 -3,0 -6,0 -6,0 -11,0 Rekisteröity työttömyys, % 6,5 6,6 7,2 7,0 9,2 *Maatalouden osuus työpaikoista, % 18,6 18,0 17,8 18,0 17,1 Keskipalkka kuukaudessa, mk 861 947 1148 1273 *Maatalouden keskipalkka, mk 612 670 794 900 * Sisältää metsästyksenja metsätalouden Lähde: CSBL 1999a, EC 1998b. Latviassa säädettiin vuonna 1991 yksityistämislaki, jonka myötä pyrittiin aluksi soveltamaan tapauskohtaista yksityistämisstrategiaa ilman johdonmukaisen linjan omaavaa hallintoelintä. Tulokset olivat kuitenkin vaatimattomia. Yritystoiminnan yksityistäminen pääsi varsinaisesti alkuun vuonna 1994, kun Latvia Viron mallia seuraten perusti yksityistämisviraston (Latvian Privatisation Agency) ohjaamaan yksityistämisprosessia (OECD 1996b). Yksityistäminen saatettiin vuoden 1998 ai- kana lähes loppuun. Noin 97 % (1 056 kpl) aikaisemmin valtion omistuksessa ol- leista yrityksistä siirtyi yksityiseen omistukseen. Poliittiset ristiriidat ovat aiheutta- neet viivästyksiä muutamissa suuremmissa yrityksissä. Yksityistäminen on vielä kesken lähinnä julkisia hyötypalveluja tuottavilla aloilla, kuten energia-, tele- ja laivan- varustelualan yrityksissä. Maaomaisuuden yksityistäminen on edennyt myös nope- asti ja nykyisin yli 90 % maatalousmaasta on yksityisessä omistuksessa. Vuonna 1998 yksityisen sektorin osuus BKT:stä oli 65 % ja työpaikoista 68 % ( Ministry of Economy of Latvia 1999). 15 Erityisesti maa-ja elintarviketalouden yksityistämistä on ohjattu rajaamalla omis- tusoikeutta. Yksityistämislaissa määriteltiin, että 51 % myllyteollisuuden osakkeista tuli myydä maanviljelijöiden yhdistyksille ja 70 % suurten meijeriteollisuusyritysten osakkeista piti allokoida maidontuottajille. Tällä tavoin Latvia esti ulkopuolisia hank- kimasta osake-enemmistöä strategisesti tärkeiksi katsomiltaan aloilta ja varmisti pää- töksenteon pysymisen kotimaisten osakkeenomistajien käsissä. Ulkomaisen omistuksen rajoittaminen on mahdollistanut sen, että vanha johto on säilyttänyt asemansa uusissa yksityistetyissä yrityksissä ja siten kannustinta uudistaa yritysrakennetta ei ole ollut. Tällä on kuitenkin ollut negatiivisia vaikutuk- sia, sillä investointeja ei ole virrannut yrityksiin tarpeeksi ja esim. elintarvikkeiden jalostussektori on vanhentuneiden laitteistojen myötä tehoton (OECD 1998b). Liettua Liettuan muuttuminen suunnitelmataloudesta marIckinataloudeksi aiheutti talouden nopean taantumisen itsenäisyyden ensimmäisenä vuonna. Talouden elpyminen alkoi vuonna 1994. Vuonna 1998 Liettuan talous kasvoi 5 %, vaikka Venäjän kriisin vai- kutuksesta loppuvuoden kasvu oli huomattavasti hitaampaa kuin alkuvuoden. Venä- jän kaupan romahtamisen seurauksena BKT aleni vuoden 1999 ensimmäisellä nel- jänneksellä lähes 6 %. Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta on Baltian maista selvästi korkein Liettuassa, ja teollistumisen lisääntyminenkään ei ole vähentänyt maatalouden mer- kitystä kansantaloudelle. Maatalouden osuus BKT:sta ollut vuoden 1994 jälkeen melko vakaa (kuvio 2.3). Alustavien tietojen mukaan maatalous (sisältää metsätalo- uden, metsästyksen ja kalastuksen) muodosti yli 10 % osuuden BKT:sta vuonna 1998 (LDS 1999a, National Progress Report 1999c). Teollisuustuotanto kasvoi vuonna 1998 noin 7 %, vaikka Venäjän kriisin vaiku- tukset näkyivät vuoden jälkipuoliskon kasvuluvuissa. Vuoden 1999 aikana kriisin jäljet näkyvät jo selvästi, sillä teollisuustuotanto laski 10 % edellisvuodesta. Maata- louden tuotanto laski vuonna 1998 noin 2,5 %, kun se vielä edellisvuonna kasvoi 6,4 %:n vauhtia (Suomen Pankki 2000b). Liettua on onnistunut inflaation taltuttamisessa erinomaisesti. Valuuttakomitean perustaminen vuonna 1994 ja kansainvälisen valuuttarahaston (EVIF) ohjelmien täytäntöönpano ovat luoneet talouden vakauttamista edistävän poliittisen ympäris- tön. Inflaation nopeaan alenemiseen johtaneita syitä ovat mm. pankkikriisin aiheut- tama kiristynyt luotonanto, tiukka rahapolitiikka ja hallinnollisten hintojen maltilliset korotukset (OECD 1997). Vuoden 1999 kesäkuussa 12 kk:n inflaatio oli ainoastaan 0,6 %. Maataloustuotteiden hinnat laskivat 15-20 % vuoden 1998 aikana ja maataloustuottajille laskettiin aiheutuneen 56 milj. markan tappiot Venäjän markki- noiden ongelmista. (LDS 1999a, Ministry of Economy of Lithuania 1999). Vaihtotaseen vajeen kasvu on myös Liettuan talouden ongelma. Vuonna 1998 vaihtotasevaje kasvoi 12 %:iin BKT:stä. Liettua on usein joutunut turvautumaan 16 Maatalous 111 Teollisuus E Rakentaminen U Palvelut Liettuan tuotantorakenne vuosina 1990 ja 1994-1998 — 43,6 55,1 55 54,8 55,4 58,4 7 9 9,7 26,4 II 1- IMI 100 % 80 % 60 % - 40 % 20 % 0% 1990 1994 1995 1996 1997 1998 Kuvio 2.3. Eri toimialojen osuus Liettuan BKT•sta (nimellishinnoin) vuosina 1990 ja 1994-1998 (National Progress Report 1999c). lainanottoon rahoittaakseen vaihtotasevajeitaan. Vuonna 1998 Liettuan julkisen sek- torin ulkomainen bruttovelka oli 13 % BKT:stä. Hillitäkseen yritysten ulkomaista lainanottoa Liettuan keskuspankkia asetti vuoden 1999 alusta 15 %:n suuruisen veron ulkomaisten yritysten liettualaisille yrityksille myöntämien lainojen koroille. Vero ei kuitenkaan koske ulkomaisia rahoituslaitoksia. Suorien sijoitusten merkitys vaihtotasevajeiden rahoittajana on lisääntynyt Viron lisäksi erityisesti Liettuassa. Yksityistämisprojektit ovat houkutelleet ulkomaisia investointeja mm. tietoliikenne- sektorille sekä elintarvike- ja tupakkateollisuuteen (Korhonen ja Lainela 1999). Vaikka ulkomaisten investointien kasvulla saadaan pidettyä vaihtotaseen vaje ainakin osittain kurissa, ovat paineet valuttaa kohtaan kasvaneet. Liettuan hallitus on ilmoittanut lykkäävänsä suunniteltua litin kytkentää dollarin ja euron muodosta- maan valuuttakoriin. Vuodesta 1994 alkaen voimassa ollut litin sidonnaisuus dolla- riin (1 dollari = 4 litiä) jatkuu siten ainakin vuoden 1999 loppuun. Venäjän kriisin vaikutus ei näkynyt vielä kovinkaan voimakkaasti vuoden 1998 rekisteröidyissä työttömyysluvuissa, sillä työttömyysaste kasvoi vain hiukan edel- lisvuodesta (taulukko 2.3). Vuoden 1999 huhtikuussa työllisyyden heikkenemistä oli nähtävissä viitteitä, sillä työttömyysaste kohosi 8 %:iin. ILO:n työvoima- tutkimusten mukaan työttömyysaste oli 13,5 % vuonna 1998. Maaseutualueilla työttömyysongelma on huomattavasti pahempi kuin esim. Vilnassa tai suurten teollisuuskeskittymien kotikaupungeissa (Klaipeda ja Kaunas), joissa työttömyys- aste on ollut viiden prosentin lukemissa (National Progress Report 1999c). 17 Maatalouden osuus työllisestä työvoimasta on Liettuassa yli viidennes, ja päin- vastoin kuin useimmissa muissa maissa maatalouden osuus työvoimasta on ollut kasvusuunnassa. Maatalouden korkea osuus työllisestä työvoimasta suhteessa sen osuuteen BKT:stä implikoi työn alhaisesta tuottavuudesta maataloussektorilla. Tämä viittaa siihen, että maatalouden reformi ei ole tapahtunut tarpeeksi nopeasti, ja että uudelleenjärjestelyjä tarvitaan edelleen. Taulukko 2.3. Liettuan talouden tunnuslukuja. 1994 1995 1996 1997 1998 BKT:n kasvu, % Teollisuustuotannon kasvu, % -9,8 -26,6 3,3 5,3 4,7 5 7,3 3,3 5,1 7 Maataloustuotannon kasvu, % -20 6,1 10,3 6,4 -2,5 Inflaatio vuosikeskiarvona, % 72,2 39,6 24,6 8,9 5,1 12 kk:n inflaatio, % 45,1 35,7 13,1 8,4 2,4 Vaihtotase, % BKT:stä -2,1 -10,2 -11,4 -10,2 -12,1 Rekisteröity työttömyys, % 4,5 7,3 6,2 6,7 6,9 Keskipalkka kuukaudessa, mk 457 677 874 1105 1348 *Keskipalkka maataloudessa, mk/kk 406 537 729 815 *Maatalouden osuus työpaikoista, % 22,9 21,0 21,0 20,6 21,0 * Sisältää metsästyksen ja metsätalouden Lähde: LDS 1999a. Liettuan talouden yksityistäminen perustuu vuoden 1991 yksityistämislakiin. Yksityistämisen ensimmäisessä vaiheessa vuoden 1991 syyskuun ja 1996 elokuun välisenä aikana yksityistettiin 5 724 yritystä. Vuonna 1998 yksityistettiin 345 yritys- tä ja vuoden 1999 tammi-ja toukokuun välisenä aikana peräti 277 yritystä (Ministry of Economy of Lithuania 1999). Liettua suosi maa-ja elintarviketalouden yksityis- tämisprosessin rahoitusmuotona muita Baltian maita enemmän investointi-ja kompen- saatiovouchereita käteisen rahan ohella. Vuonna 1994 Liettua myönsi suosituimmuus- aseman maataloustuottajille tarjoamalla maa-ja elintarviketalouden jalostusyritysten osakkeiden ostomahdollisuutta hinnalla, joka oli vain 2,5 % osakkeen nimellisarvosta. Myös elintarvikesektorin työntekijöille myönnettiin etuoikeus ostaa edulliseen hin- taan yrityksensä osakkeita, mutta korkeintaan 30 % koko osakekannasta. Vuoteen 1997 mennessä 90 % yksityistämisen kohteina olleista maa-ja elintarviketalouden yrityksistä oli yksityistetty (OECD 1996c, OECD 1998b). Ulkomaisten investoijien osakkeiden oston rajoittamisen seurauksena yritykset jäivät vaille tarvittavia pääomainvestointeja. Pääoman puute on estänyt konekannan uusimisen ja johtanut yritysten kilpailukyvyn heikkenemiseen. Liettuan maa- ja elintarviketaloutta sekä sen lähi- ja tukialoja vaivaa ylikapasiteetin ja tehottomuu- den ongelma. Investointeihin tarvittavan pääoman puuttuminen on johtanut siihen, että yrityksiä on paljon, mutta ne ovat usein pysyneet kooltaan liian pieninä pysty- äkseen hyödyntämään suurtuotannon etuja. 18 2.2. Maatalous Baltian maat ovat pyrkineet kehittämään maatalous-ja elintarvikesektoreidensa po- litiikkatavoitteita. Suurta painoarvoa on annettu maareformille, maatilojen uudistuk- sille sekä hinta- ja tulotukitoimien soveltamiselle. Baltian alueella on itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen harjoitettu melko epäyhtenäistä maatalouspolitiikkaa, mutta Baltian vapaakauppa-alueen (BADTA) muodostaminen ja EU:n jäsenyyden tavoittelu ovat lisänneet alueen taloudellista integraatiota j a edistäneet siten myös maatalouspo- litiikan yhdentymistä (OECD 1998b). Maataloudella on tärkeä painoarvo kaikille Baltian maiden kansantalouksille, mutta erityisesti Liettuassa maatalous on säilyttänyt keskeisen asemansa parhaiten (taulukko 2.4). Maataloustuotanto väheni kaikissa Baltian maissa vuonna 1999. Siihen vaikutti ratkaisevasti vuoden 1998 syksyllä tapahtunut Venäjän ruplan romahdus ja siitä seurannut maataloustuotteiden venäjän-viennin pysähtyminen. Tilastoviranomaisten alustavien tietojen mukaan Virossa tuotettiin vuonna 1999 esimerkiksi maitoa 12 % ja kananmunia 11 % edellisvuotta vähemmän. Myös karjan pääluku pieneni. Latvi- assa viljaa korjattiin 19 % edellisvuotta vähemmän ja nautakarja väheni 14 %. Liettuassa viljan tuotanto supistui 25 % ja maidon ja kananmunien tuotanto noin 10 % (Suomen Pankki 2000a). Taulukko 2.4. Tunnuslukuja Baltian maiden maataloudesta (sisältää metsätalou- den). 1995 1996 1997 1998 Viro Osuus BKT:stä, % 6,7 6,0 5,6 5,2 Tuotannon kehitys, % 100,2 93,7 98,5 95,0 Osuus viennin arvosta, % 16,5 15,8 16,5 15,8 Osuus työllisyydestä, % 9,6 9,1 8,3 Keskipalkka maataloudessa, mk 534 688 810 952 Latvia Osuus kokonaisarvonlisästä, % 10,4 8,7 5,6 4,5 Tuotannon kehitys, % 93,4 94,3 100,2 91,3 Osuus viennin arvosta, % 16,9 14,5 10,8 Osuus työllisyydestä, % 18,0 17,8 18,0 17,1 Keskipalkka maataloudessa, mk 612 670 794 900 Liettua Osuus kokonaisarvonlisästä, % 11,7 12,2 11,7 10,1 Tuotannon kehitys, % 106 110 106 97,5 Osuus viennin arvosta, % 18,3 17,1 16,0 14,0 Osuus työllisyydestä, % 21,0 21,0 20,6 21,0 Keskipalkka maataloudessa, mk 406 537 729 815 Lähde: CSBL 1999a, LDS 1999a, SOE 1999a. 19 Toisin kuin EU:ssa Baltian maiden maatalouspolitiikassa on sovellettu hyvin niukasti erilaisia tulcitoimenpiteitä. Vuonna 1995 OECD:n laskema PSE-tukiprosentti (producer support estimate) oli Virossa ja Liettuassa nollassa sekä Latviassa 4 %, kun se EU:ssa oli vastaavasti 40 %. Maatalouteen suunnattua tukea on kuitenkin lisätty viime vuosina varsinkin Virossa ja Liettuassa. Vuoden 1998 PSE-arvon arvi- oidaan nousevan Virossa 16 %:iin, Liettuassa 14 %:iin ja Latviassa 10 %:iin. EU:n alueella PSE-arvon arvioidaan olevan 45 % vuonna 1998 (taulukko 2.5). Baltian maiden PSE-tukiprosentin nousun taustalla on markkinahintatuen lisääminen ( maa- ilmanmarkkinahintojen laskiessa kotimaan hinnat laskivat vähemmän) ja maatalous- sektorille suunnattujen budjettimenojen kasvu (OECD 1999a). Maataloudessa käy- tettävän työvoiman tuoton suhde kansantalouden keskimääräiseen työvoiman tuottoon oli vuonna 1998 Virossa 55 % sekä vuonna 1997 Latviassa 50 % ja Liettuassa 43 %. Taulukko 2.5. Baltian maiden ja EU:n maatalouden PSE-prosentit vuosina 1994 —1998 (1994 = EU 12). Viro Latvia Liettua EU M aito 1994 -12 -9 -73 1995 9 -6 -28 1996 20 -5 -26 53 *1997 21 -3 -17 50 **1998 36 13 6 57 Naudanliha 1994 -39 -46 -39 1995 -59 -32 -31 1996 -41 -22 -21 43 *1997 -64 -40 -13 55 **1998 -46 -116 -14 62 Sianliha 1994 19 52 51 1995 -4 28 42 1996 -8 14 38 3 *1997 -19 6 34 2 **1998 5 -15 39 8 Maatalous 1994 -10 7 -15 42 1995 0 4 0 40 1996 7 3 5 34 *1997 5 4 7 38 **1998 16 10 14 45 * Alustava arvo ** Arvioitu arvo Lähde: OECD 1999a. 20 Viro Viron maatalouden tärkeimmät toimialat ovat karjatalouden lisäksi viljan, perunoiden j a kasvisten tuotanto. Ennen Neuvostoliiton miehitystä Viron maataloutta hallitsi noin 140 000 pientä maatilaa, jotka myöhemmin neuvostoaikana yhdistettiin 360:ksi suureksi tuotantoyksiköiksi. Itsenäistymisen j älkeen maataloussektori yksityistettiin ja suuret tuotantoyksiköt hajotettiin pienempiin osiin. Vuoden 1999 alussa maareformi oli kasvattanut maatilojen lukumäärän noin 41 400:aan ja keskimääräinen tilakoko oli 21,2 ha (EIU 1999a). Lisäksi maataloudessa toimi vuoden 1999 alussa yli 700 maa- talousyhdistystä tai osakeyhtiötä, joissa on keskimäärin 28 työntekijää. Viron maataloustuottajat kärsivät vuonna 1998 kylmän ja sateisen kesän aiheut- tamista satovahingoista, jonka vuoksi maanviljelijöille maksettiin Viron valtion toi- mesta korvauksia yli 86 milj. markan edestä. Lisäksi laskeneet maailmanmarkkina- hinnat, Venäjän kriisi ja maataloustuottajien huonontunut rahoitusasema vaikuttivat negatiivisesti maataloussektoriin. Vuonna 1998 rakennettiin Virossa maito-ja viljatuotteiden suoran tuen järjestel- mä. WTO:n liittymissopimuksessa Viro sitoutuu vähentämään maataloustukia 5 pro- sentilla niin yleisten tukien kuin erikoistukien osalta. Yhteensä valtiollisten tulcien kattona tulee olemaan enintään 10 % tuotantokustannuksista. Viron tärkein kaup- pakumppani EU tukee maataloustuottajia summalla, joka on noin 40 % tuotanto- kustannuksista. Viron valtio on budjetoinut vuodelle 1999 maatalouden ja maaseu- dun tukemiseen 274 milj. mk, mihin sisältyy suoraa tukea 97,5 milj. mk. Siten vuonna 1999 maksettavan suoran tuen määrä kasvaa yli 25 milj. mk edellisvuodes- ta (Estonian Economy 1999, Reiljan 1999). Vuonna 1998 Viron maataloustuotannon arvo oli vuoden 1995 hinnoin laskettu- na 1987,6 milj. mk eli noin 5 % pienempi kuin vuonna 1997. Kasvintuotanto supis- tui, mutta kotieläintuotannon arvo kasvoi. Sekä lihan että viljan omavaraisuustaso oli 73 %, ja nykyään vain maitoa tuotetaan yli kotimarkkinoiden tarpeen. Noin kolmannes maidon kokonaistuotannosta menee vientiin. Maatalouden merkitys on silti edelleen suuri, sillä se muodostaa yhdessä elintarvikkeiden ja juomien kanssa 9 %:n osuuden BKT:sta. Maatalouden investoinnit olivat 142,5 milj. mk vuonna 1998. Vaikka investointi- en volyymi on kasvanut, on niiden arvo silti 3,5 kertaa pienempi kuin EU-maissa keskimäärin suhteessa maatalouden arvonlisään (Ministry of Economic Affairs of Estonia 1999). Kulutusrakenteessa on nähtävissä korkean arvonlisän elintarvikkeiden suosion lisääntyminen. Meijeriteollisuustuotteiden ja hedelmien kulutus nousi vuodesta 1997, mutta esimerkiksi perunoiden kulutus laski. Lihankulutuksessa tapahtui siirtymistä slipikarjaan. Hintakehitys maatalous sektorilla oli vuonna 1998 epäsuotuisa, sillä tuotantokus- tannukset nousivat ja tuottajahinnat laskivat. Maidon ja sianlihantuottajat kärsivät eniten vallinneesta hintakehityksestä. Viron avoimen kauppapolitiikan edesauttama 21 halvan lihan tuonti aiheutti tuottajahintojen alenemisen, jolloin useiden yritysten tuotot eivät kattaneet välittömiä kustannuksia Esimerkiksi maidon tuottajahinta laski 40 To vuoden 1998 viimeisellä neljänneksellä verrattuna edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan. Viron maitomarkkinoiden tilanne ei ole vuoden 1999 aikana juurikaan parantu- nut, sillä markkinatilanne on muuttunut yhä epäterveempään suuntaan. Maidon- tuottajat turvautuivat syksyllä hintakartellin, jotta kestämättömän alhaalle pudonnut tuottajahinta saataisiin nousuun. Vuoden 1999 marraskuun puolivälissä maitolitran tuottajahinta oli kaksinkertaistunut kuukaudessa 0,6 markasta 1,25 markkaan. Tuottajahinnan nousu puolestaan aiheuttaa ongelmia Venajan viennin tyrehtymisestä edelleen kärsivälle maidonjalostusteollisuudelle ja hinnarmousupaineita vähittäiskaup- paan. Viron kotitaloudet ovat siten hintasodan lopullisia kärsijöitä, sillä maidon hinta kaupassa on noussut nopeasti alle kahdesta markasta 2,7 markkaan. Markkinat odottavat, että maidon vähittäismyyntihinta tulee nousemaan 3,5 markkaan, mikäli nykysuuntaus jatkuu. Liettuassa on ollut maitotaloustuotteiden ylijäämiä ja sieltä on virrannut vuoden 1999 aikana kilpailukykyisiä tuotteita valtaamaan markkinaosuuksia Viron juusto-ja maitomarkkinoista (Olevsoo 1999). Taulukko 2.6. Eräiden maataloustuotteiden tuotanto Virossa vuosina 1990 ja 1995 - 1998 ( 1000 tonnia). 1990 1995 1996 1997 1998 Muutos 98197, % Liha yht. teuraspaino 182,2 67,7 58,6 53,4 60,0 12,4 naudanliha 63,0 25,8 22,1 19,0 19,3 1,6 sianliha 95,1 35,4 31,6 29,5 32,4 9,8 siipikarja 21,6 5,7 4,3 4,4 7,9 79,5 Maito 1208,0 706,9 674,8 717,1 729,5 1,7 Peruna 618,1 537,4 500,2 437,5 316,7 -27,6 Vilja 957,5 519,8 643,0 667,5 584,5 -12,4 Vihannekset 105,0 56,8 54,7 52,3 50,2 -4,0 Kananmunat (milj. kpl) 547,1 326,7 300,8 295,7 305,2 3,2 Lähde: SOE 1999a, ETU 1999a. Viron elintarvike-maataloussektorilla on nähtävissä kolme suuremman luokan ongelmaa: 1) maataloustuottajia vaivaa lisääntyvä velkaantuneisuus energian tuot- tajille sekä hallitukselle verovelvollisuuksien lisääntymisen muodossa, 2) elintarvik- keiden jalostusteollisuuden ongelmana on ylikapasiteetti, varsinkin meijerisektorilla, missä kaksi suurinta yritystä hallitsee 90 prosenttia Viron markkinoista, 3) elintar- vikkeiden ja maataloustuotteiden viennin lasku Venäjälle heikensi erityisesti mai- don-ja kalantuottajien taloudellista tilannetta (OECD 1999b). 22 Latvia Tuotannon uudelleenjärjestäminen ja maaomaisuuden yksityistäminen ovat olleet maatalouspolitiikan tärkeimmät tehtävät Latviassa 1990-luvulla. Maamarkkinat ovat lainsäädännön mukaan avoimet kaikille. Myöskään ulkomaalaisten maanhankintaa ei lailla raj oiteta. Maatalous on muuttunut perhevilj elmävaltaiseksi, sillä valtion omista- mamaatalousmaata on enää lähirmä tutkimus- jakoulutuskäytössä (Martikainen 1999). Vuoden 1996 marraskuussa säädetty maatalouslaki määrää, että maatalousbudjetin osuus valtion budjetista ei saa laskea alle 3 %:n. Vuoden 1998 syyskuussa voimaan astunut maaseudun kehitysohjelma (The Annual Agricultural Development Program) pyrkii kehittämään mm. maa- ja metsätaloutta sekä kalataloutta. Kehitysohjelman ja maataloutta koskevan lainsäädännön avulla pyritään kehittämään maatalouden rakennetta kilpailukykyisemmäksi.. Tavoitteena on myös turvata maaseutujen työl- lisyys ja kehittää maataloustuotteita jalostavan teollisuuden toimintaa, jotta integroi- tuminen Euroopan yhteismarkkinoihin mahdollistuisi. Maaseudun kehitysohjelma saa rahoitusta valtion budjetin lisäksi EU:n maaseudun ja maatalouden kehittämis- ohjelma SAPARD:sta (special accession programme for agriculture and rural development) (National Progress Report 1999b). Latvian maatalouden (ilman metsätaloutta) arvonlisä laski kiintein hinnoin mitat- tuna (at constant prices) 55 % vuonna 1998 verrattuna vuoteen 1990. Maatalouden osuus kokonaisarvonlisästä laski 21 %:a alle 4 %:iin. Venäjän kriisin ja epäedullisten sääolosuhteiden seurauksena maatalouden tuotanto supistui 8,7 % vuodesta 1997. Latvian maatalouden ongelmia ovat kasvava kilpailu muiden Baltian maiden taholta ja alhainen tuottavuus. Maatalous työllistää 15,7 % kokonaistyövoimasta, mutta sen osuus bruttokansantuotteesta on yli neljä kertaa pienempi. Vuonna 1998 maatalous työllisti 164 000 henkilöä, jossa oli vähennystä edellisvuodesta 4,7 %. Latvian tuottajahintataso on selvästi alhaisemmalla tasolla kuin EU:n hintataso. Eri- tyisesti naudan-ja sianlihan tuottajahinnat laskivat vuonna 1998. Maataloustuottei- den hinnat laskivat 4 % ja tuotantokustannukset nousivat 2 %, minkä vuoksi var- sinkin pienten tuotantotilojen tulot vähenivät (Ministry of Economy of Latvia 1999). Vuonna 1997 kolmannes karjasta sijaitsi tiloilla, joilla eläimiä oli enintään 5 kpl. Noin 70 % lypsylehmistä sijaitsi kyseisillä pientiloilla. Latvian karjatilojen koko on vain kymmenesosa EU:n keskimääräisistä karj atiloj en koosta. Siten tilojen tuotantovolyymit ovat alhaisia, tuottajat eivät kykene tuottamaan tarpeeksi alhaisin kustannuksin ja kuluttajat joutuvat tyytymään alhaisen laatutason maataloustuotteisiin (Tijone 1999). 23 Taulukko 2.7. Eräiden maataloustuotteiden tuotanto Latviassa vuosina 1990 — 1998 ( 1000 tonnia). 1990 1995 1996 1997 1998 98197,% Vilja 1622 694 969 1044 970 -7,1 Hedelmät&marjat 24 77 31 105 28 -73,3 Sokerijuurikas 250 258 388 597 53,9 Peruna 864 1082 946 694 -26,6 Liha yht. teuraspaino 309 123 76 71 71 0,0 naudanliha 125 48 27 26 26 0,0 sianliha 138 63 40 37 36 -2,7 siipikarja 40 11 9 7 8 4,0 Maito 1893 948 923 988 950 -3,8 Kananmunat, milj. kpl 819 421 471 465 456 -1,9 Lähde: CSBL 1999a, I1\4F 1999a. Liettua Vuonna 1990 maatalouden osuus kokonaisarvonlisästä (gross value added) oli 26,4 %, mutta siirtymäkauden aikana osuus väheni selvästi ollen vuonna 1994 enää 10,7 %. Maataloustuotannon alenemisen syyt olivat samanlaisia kuin muissakin Baltian maissa. Panosten hinnat nousivat samanaikaisesti kun tuotteiden hinnat laskivat jyr- kästi supistuneen kysynnän vuoksi. Viime vuosina maatalouden tuotannossa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, sillä vuonna 1998 sen osuus kokonaisarvonlisästä oli 10 %. Maa-ja metsätalouden suuri merkitys työllistäj änä on pysynyt vakaana: vuonna 1998 sen osuus kokonaistyövoimasta oli täysin sama kuin vuonna 1995 eli 21 % (LDS 1999a). Maatalous antaa toimeentulon erittäin suurelle osalle työntekijöitä suhteessa sen osuuteen BKT:sta. Tämä johtuu siitä, että maareformin toteutustapa esti mittavan maataloustyöntekij öiden määrän vähentämisen uusia tiloja muodostettaessa. Itse- näisyyden ajan alkuvuosina meijerituotteiden, sian- ja naudanlihan vienti toimivat Liettuan pääasiallisina keinoina hankkia ulkomaan valuuttaa. Maataloussektorilla on vielä nykyäänkin suhteellisen suotuisat tulevaisuudennäkymät, sillä kasvuilmasto on suosiollinen maatalouden harjoittamiseen ja maanviljelijöillä on pitkän perinteen tuoma hyvä tieto-taito. Vuodesta 1992 lähtien maataloussektoria on uudistettu muuttamalla mm. maata- louden omistusrakenteita ja toimintatapoja. Maatalouden rakennemuutos on mer- kinnyt siirtymistä valtion omistamista kollektiivitiloista yksityisesti omistettuihin maatalousyrityksiin ja perheviljelmiin. Yksityistämisen myötä pienet perhetilat ovat 24 ottaneet hallitsevan tuotantoyksikön aseman (HVIF 1999b). Vuoden 1999 tammi- kuussa 67 500 yksityistä maatilaa oli rekisteröity maatilarekisteriin ja maatilan kes- kimääräinen koko oli 11,8 ha. Yksityistämisellä on suora vaikutus maakaupan kehi- tykseen, koska ainoastaan rekisteröityjä maita saa myydä. Maatalousmaan liisaaminen valtiolta on ollut erittäin suosittua Liettuassa. Vuonna 1998 n. 56 % maatalous- maasta oli liisattuna, ja 22 % siitä kuului perheyritysten hallintaan. Liettuan hallitus perusti vuonna 1998 sääntelyorganisaation (Market Regulation Agency), jonka tehtävä on ollut parantaa maanviljelijöiden rahoitusasemaa. Sääntely- organisaatio on myöntänyt maataloustuottajille ennakkomaksuja tulevia viljasatoja vastaan ja yhdessä hallituksen kanssa taannut maataloussektorin lainoja 379 milj. markan edestä (OECD 1999b). Maatalousyrityksiä tuetaan lisäksi normaalitasoa alhaisemman voittoveron muodossa. Maatalousyritykset maksavat veroa voitoistaan 10 %, kun normaalivero on 29 %. Maatalouden tuotanto väheni vuonna 1998 3 % edellisvuodesta. Lihantuotanto nousi puolella prosentilla; naudanlihan tuotanto lisääntyi, mutta sian-ja lampaan- lihan sekä siipikarjan tuotanto laski. Maidontuotanto puolestaan väheni prosentilla (taulukko 2.8). Maataloustuottajien toiminnan kannattavuus heikkeni, koska pää- maataloustuotteiden tuottajahinnat laskivat ja tuotantopanosten hinnat puolestaan nousivat. Maataloustuotteiden hinnat laskivat 15 — 20 % vuonna 1998 Venäjän kriisin ja ulkomaiden halpatuonnin seurauksena. Suurimmat hinnanlaskut koettiin viljan ja sokerijuurikkaan kohdalla. Uusien maatalouden tukitoimenpiteiden joh- dosta vaikutukset tulotasoon eivät olleet yhtä suuret. Taulukko 2.8. Eräiden maataloustuotteiden tuotanto Liettuassa vuosina 1990 — 1998 ( 1000 tonnia). 1990 1995 1996 1997 1998 98197,% Vilja 3265 1954 2703 3052 2821 -7,6 Sokerijuurikas 912 692 796 1002 949 -5,3 Peruna 1573 1593 2044 1830 1849 1,0 Vihannekset 295 369 433 415 437 5,3 Hedelmät&marjat 87 128 98 274 118 -56,9 Liha yht. teuraspaino 530 208 199 201 202 0,5 sianliha 241 93 89 87 96 10,3 naudanliha 231 87 83 90 81 -10,0 siipikarja 56 26 25 23 24 4,3 Maito 3157 1819 1832 1950 1930 -1,0 Kananmunat (milj. kpl) 1273 793 751 798 792 -0,8 Lähde: LDS 1999a. 25 2.3. Elintarviketeollisuus Venäjän vuoden 1998 elokuussa alkaneen talouskriisin vaikutukset näkyvät erityisesti Baltian maiden elintarviketeollisuudessa. Suurimpia kärsij öitä ovat olleet meijeri-, lihanjalostus-jakalanjalostusteollisuusjotkakaikki ovatolleethyvinräppuvaisiaVenajan ja IVY-maiden viennistä. Baltian maiden elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden viennistä yli 40% on suuntautunut Venäj älle j a IVY-maihin. Liettua on ainoana B aidan maana elintarvike- ja maataloustuotteiden nettoviejä, sillä Viro ja Latvia ovat jo muuttuneet nettotuojiksi Viro Elintarviketeollisuus on Viron tärkein teollisuudenala, joskin sen suhteellinen osuus on viime vuosina laskenut. Elintarviketeollisuussektori on houkutellut menestyksel- lisesti uusia ulkomaisia investointeja, minkä ansiosta tuotantoa on pystytty tehosta- maan. Viron elintarviketeollisuus on jakautunut nopeasti kehittyviin vientiyrityksiin ja pienempiin kotimarkkinoilla toimimaan pyrkivän yrityksiin. Vuonna 1997 elintar- viketeollisuus työllisti 29 000 työntekijää. Virossa on nykyisin 542 rekisteröityä elin- tarvikej alostusteollisuuden yritystä, joista maidonj alostus alan yrityksiä on 41, lihan- j alostusteollisuuden yrityksiä 28 1 jakalanjalostusteollisuuden yrityksiä 119(86 toimii aktiivisesti). Varsinkin maidonjalostusteollisuuteen on tehty suuria investointeja ja hygienia- tasoa on pyritty nostamaan EU:n edellyttämälle tasolle. Vuonna 1998 Viron suurin maidonjalostusyritys AS Pölva Päin ja Järva-Jaani täyttivät EU-standardit ja saivat siten oikeuden viedä tuotteitaan Euroopan unionin alueelle. Vuoden 1998 syksyllä maidonjalostusteollisuutta kohtasi takaisku, kun EU asetti Viron maidon vientikieltoon riittämättömän laatu-ja hygieniatason vuoksi. Viron elintarviketeollisuuden ponnis- telut EU:n edellyttämien laatu- ja terveysvaatimusten täyttämiseksi tuottivat kuiten- kin tulosta, sillä EU poisti vientikiellon vuoden 1999 alusta alkaen (OECD 1999b). Kalateollisuus työllistää n. 3 500 - 4 000 kalastajaa ja n. 7 500— 8 000 kalan- j alostusteollisuuden työntekiiaa. Elintarviketeollisuuden aloista kalanjalostusteollisuus on kaikista riippuvaisin viennistä, sillä sen tuotannosta meni vuonna 1998 vientiin 82 %. Kalanjalostusteollisuuden yrityksistä 16 on saanut EU:n hyväksynnän, mutta yksikään lihanjalostusteollisuuden yritys ei toistaiseksi ole saanut vientilupaa unio- nin alueelle. Lihanjalostusteollisuus on jakautunut suuriin ja pieniin yrityksiin: suur- ten yritysten muodostamaan ryhmään kuuluu 17 yritystä ja loput 264 muodostavat pienten yritysten ryhmän. Pääosa suurimmista liha-alan yrityksistä on ainakin osit- tain ulkomaalaisomistuksessa (mm. HK-Ruokatalon omistama Rakvere). Viron lihan- j alostusteollisuus on hyvin keskittynyttä, sillä neljä suurinta yritystä (Rakvere, Valga, Saaremaa ja AS Tallegg) tuottavat 90 % alan kokonaistuotannosta (Schank 1999). Venäjän viennin vaikeudet Venäjän talouskriisin ja korkeiden tullien muodossa pakottivat elintarviketeollisuuden leikkaamaan raaka-aineista maksettavia hintoja. 26 Elintarviketeollisuus oli vaikeimmassa tilanteessa vuoden 1998 syys-ja lokakuussa, jolloin maitotuotteiden, juuston ja voin myyntimäärät olivat vain 50 - 60 % edellis- vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Kalatuotteiden ja kalasäilykkeiden myynti laski puolestaan vuoden 1999 tammikuussa alle puoleen edellisvuoteen verrattuna (taulukko 2.9). Kolmannes elintarviketeollisuuden yrityksistä on joutunut leikkaa- maan tuotantoaan, jäädyttämään investointeja ja vähentämään työvoimaa. Kalan- j alostusteollisuutta on kohdannut lukumääräisesti eniten konkursseja. Viron olut-ja juustoteollisuuden yritykset sekä lihanjalostusteollisuus ovat menestyneet parhai- ten, sillä ne ovat löytäneet uusia vientimarkkinoita lännestä. Viron elintarviketeollisuus on ollut ongelmien edessä pakko etsiä vaihtoehtoisia toimintastrategioita: ulkomaisen omistuksen osuus elintarvikeyrityksissä on lisään- tynyt, tytäryhtiöitä on perustettu Viron ulkopuolelle, tuotantoprofiilia on pyritty muuttamaan ja uusia menestystuotteita on yritetty tuoda markkinoille (Ministry of Economic Affairs of Estonia 1999). Taulukko 2.9. Viron elintarviketeollisuuden myynti-indeksi (edellisvuoden vastaa- va kuukausi = 100) (kiintein hinnoin). 1998 Tam m ik. 1998 Kesäk. 1998 Lokak. 1998 Joulu k. 1999 Tam mk. 1999 Kesäk. 1999 Lokak. 1999 Joulu k. Teollisuustuotanto 112,9 111,4 87,8 91,9 80,3 94,4 107,4 108,9 Elintarviketeollisuus 117,6 108,0 68,5 76,4 61,1 76,9 100,1 86,9 liha/lihavalm isteet 119,5 116,6 85,0 85,0 73,6 84,9 100,2 96,3 kala/kalavalm isteet 120,5 119,6 57,3 57,1 45,9 54,4 123,1 96,0 m aidon jalostustuotteet 111,5 97,5 62,3 80,5 60,1 72,9 87,3 59,9 juomat 138,7 104,1 74,3 89,1 54,6 100,1 116,2 109,0 Lähde: Bank of Estonia 2000. Viron elintarviketeollisuuden tuotannon arvo oli vuonna 1998 4,1 mrd. mk, mikä oli noin 29 % koko teollisuuden tuotannon arvosta. Elintarviketeollisuuden tuotan- non arvo oli 1,3 % pienempi kuin vuonna 1997 (taulukko 2.10). Vuonna 1998 kotitaloudet käyttivät keskimäärin 39 % tuloistaan elintarvikkeisiin. Elintarviketeol- lisuuden vuoden 1998 toisella puoliskolla alkanut epäsuotuisa kehitys jatkui myös vuoden 1999 ensimmäisellä puoliskolla. Myynti kotimarkkinoilla kasvoi hieman ja vientimarkkinat laajenivat, mutta ne eivät riittäneet korvaamaan IVY-maista saatu- jen vientitulojen vähenemistä. Ruplan devalvoituminen on johtanut elintarvikkei- den liikkumiseen Venäjältä Viron markkinoiden suuntaan (National Progress Report 1999a, Bank of Estonia 2000). 27 Taulukko 2.10. Viron elintarviketeollisuustuotannon arvo (mrd. mk ) ja osuus (%) koko teollisuustuotannosta vuosina 1997 - 1998 (nimellishinnoin). 1997 1997 Tuotannon Osuus koko arvo, mrd. mk teollisuudesta (%) 1998 Tuotannon arvo, mrd. mk 1998 Osuus koko teollisuudesta (°/.) Teollisuustuotanto 12,91 100 14,18 100 Elintarviketeollisuus 4,14 32,1 4,09 28,8 Liha 0,55 4,3 0,58 4,1 Kala 0,78 6,1 0,74 5,2 Maidonjalostus 1,13 8,8 1,15 8,1 Viljatuotteet 0,03 0,3 0,04 0,3 Eläinrehu 0,13 1,0 0,16 1,1 Leipomo 0,37 2,9 0,36 2 , 6 Juoma 0,69 5,3 0,65 4,6 Lähde: Bank of Estonia 2000. Latvia Latvian elintarviketeollisuus tunnetaan pitkistä perinteistään. Ennen toista maailman- sotaa Latvia vei Eurooppaan voita ja sianlihaa. Kun Latvia oli osa Neuvostoliittoa, suurin osa tuotannosta vietiin Venäjälle. Venäjä ja IVY-maat ovat yhä tärkeitä tuonti- ja vientikumppaneita Latvian elintarvikesektorille, mutta latvialaisille tuotteille on avautunut myös muita markkinoita. Elintarviketeollisuus sektorilla toimivien yritysten lukumäärä on kasvanut nopeasti. Vuonna 1995 elintarviketeollisuudessa toimi 573 yritystä, mutta vuonna 1998 elintarvikeyritysten lukumäärä oli noussut 806:een. Elintarvikesektorille on tehty suuria ulkomaisia investointej a, sillä kolmannes kaikista yrityksistä on yhteisyrityksiä (CSBL 1999a). Elintarviketeollisuus on kasvanut voimakkaasti, mutta sektorin tuotanto kärsi suuresti vuoden 1998 toisella puolivuotiskaudella Venäjän kriisistä. Elintarvikkeiden ja juomien valmistus on muodostanut suurimman osuuden teollisuustuotannosta jo vuodesta 1990, jolloin elintarviketeollisuus tuotti 26 % teollisuustuotannosta. Kun laskukausi alkoi 1990-luvun alussa, tuotantoa alettiin sopeuttamaan kotimaan ky- syntään. Vuodesta 1996 tuotanto alkoi kasvaa ja tuotannon taso on nykyisin n. 50 % vuoden 1990 tasosta. Elintarviketeollisuus on selvästi tärkein teollisuusala, sillä vuonna 1998 elintar- vikkeiden (sisältää juomat ja tupakan) osuus Latvian teollisuustuotannosta oli 41 %, kun seuraavaksi tärkeimmän ryhmän, metallit ja koneet, osuus oli 15 %. Elin- tarvikkeiden tuotanto supistui voimakkaasti erityisesti vuoden 1998 jälkimmäisellä puoliskolla (National Progress Report 1999b). Elintarviketeollisuuden tuotanto oli 28 25 20 15 • 10 1990 1995 1996 1997 1998 Kuvio 2.4. Elintarviketeollisuuden osuus (%) valmistusteollisuuden työntekijöis- tä 1990 ja 1995 — 1998 (CSBL 1999a). vuonna 1998 noin 5 % pienempi kuin vuonna 1997. Elintarviketeollisuudessa työs- kentelevien lukumäärä puolestaan väheni vajaalla kolmella prosentilla (taulukko 2.11). Taulukko 2.11. Latvian elintarviketeollisuuden tuotannon arvo (milj, mk) nimellis- hinnoin ja työntekijöiden lukumäärä (kpl) vuosina 1996— 1998. Teollisuus 1996 1996 Tuotannon Työntekijöiden arvo, m ilj. mk lukumäärä 1997 1997 Tuotannon Työntekijöiden arvo, milj. mk lukumäärä 1998 1998 Tuotannon Työntekijöiden arvo, m ilj. mk lukumäärä Elintarviketeollisuus 4696 35037 5614 37967 5337 36933 Liha 645 4183 655 3976 642 4091 Kala 777 8268 1027 10088 799 9517 Maidonjalostus 843 6061 935 5847 990 5906 Viljatuotteet 405 1437 360 1325 258 1098 Elåinrehu 61 514 114 542 116 445 Juoma 648 3247 735 3342 754 3219 Lähde: CSBL 1999b. Kotitalouksien varoista yhä pienempi osa käytetään elintarvikkeisiin. Vielä vuonna 1996 yli puolet kulutusvaroista käytettiin elintarvikkeisiin, mutta vuonna 1998 elin- tarvikkeiden osuus kotitalouksien kulutuksesta oli laskenut 41 %:lin. Elintarvikkei- den kulutuksessa on nähtävissä siirtymistä perunoiden ja meijerituotteiden kulutuk- sesta lihan kulutukseen (taulukko 2.12). 29 Taulukko 2.12. Elintarvikkeiden kulutus Latviassa vuosina 1996 — 1998. 1996 1997 1998 Elintarvikkeet, % kulutuksesta 50,9 46,8 41 Alkoholit&tupakka, % kulutuksesta 5,1 5 5,4 Elintarvikkeiden kulutus, kg/capita 1996 1997 1998 Liha yhteensä 57 56 60 Naudanliha 5,8 5,2 5,2 Sianliha 13,9 12,8 14,5 Siipikarja 7,2 8 8 Makkarat ym. 16,4 16,9 18,5 Meijerituotteet yhteensä 311 291 284 Maito, litraa 78 73 68 Kala ja kalatuotteet 16 15 16 Peruna 152 144 135 Lähde: (CSBL 1999a) Latvian elintarviketeollisuuden ongelmana on ollut raaka-aineiden epävarma saata- vuus maanviljelijöiltä, jotka ovat olleet haluttomia allekirjoittamaan pitkäaikaisia toimitussopimuksia. Raaka-ainepulasta kärsii myös lihanjalostusteollisuus ja Latvi- an maatalousministeriön mukaan Latviassa tuotettu liha riittää kattamaan vain puo- let kotimarkkinoiden kulutustarpeesta. Pääsyynä riittämättömään lihantuotantoon pidetään kyvyttömyyttä kilpailla kotimarkkinoilla halpatuonnin. Arvioiden mukaan jopa 30 — 40 % lihateollisuuden käyttämästä lihasta on salakuljetettua Liettuasta ja Valko-Venäjältä. Liha ostetaan usein välittäjältä, jotka väittävät myyvänsä maan- viljelijöiltä ostettua lihaa, mutta saattavatkin myydä salakuljetettua lihaa (Finpro 1999). Elintarvikesektorin kasvua on rajoittanut myös väestön heikko ostovoima ja EU:n elintarvikkeille asettamat laatu- ja hygieniavaatimukset. Latvian elintarvikete- ollisuus ei ole pystynyt viemään tuotteitaan EU:n alueelle, koska ne eivät ole täyttä- neet EU-standardeja. Elintarvikesektori on pyrkinyt uudistamaan ja kehittämään tuotantojärjestelmäänsä, jotta elintarvikkeiden vähentynyt itävienti voitaisiin korva- ta länsiviennillä. Vuoden 1999 alussa 9 maidonjalostusyritystä, 8 kalanjalostusyritystä ja 3 kylmäkuljetuslaivaa täyttivät asetetut vientikriteerit ja omasivat siten oikeuden viedä tuotteitaan EU:n jäsenvaltioihin (National Progress Report 1999b). Liettua Liettuan elintarvikkeidenjalostusteollisuuden rakenne syntyi Neuvostoliiton aikana s yntyneistä rakenteista, jotka muodostuivat pääasiassa maito- ja lihatuotteitajalosta- vista suurista tai keskisuurista valtion omistamista yrityksistä. Keskeinen haaste Liettuan elintarviketeollisuudessa on tuotannon uudistaminen vastaamaan EU:n asettamia normeja laadun ja hygieniavaatimusten osalta, sillä monet 30 jalostuslaitokset ovat vanhanaikaisia ja tehottomia. Tuotantokoneistoa on uusittava, jotta kilpailumahdollisuudet länsi-markkinoilla paranisivat. Kehittymistä hidastaa kuitenkin alan heikko kannattavuus. Syitä huonoon taloudelliseen tilaan ovat tuo- tantopanosten (työvoima, energia) kallistuminen, työn alhainen tuottavuus, pää- oman puute, ylikapasiteetti ja yritysten puutteellinen markkinaorientoituneisuus (Girgzdiene ym. 1998). Elintarviketeollisuuden uudistaminen on ollut melko verkkaista, lukuun otta- matta panimo-, makeis- ja sokeriteollisuutta, jotka ovat houkutelleet suuria ulko- maisia investointeja. Panimoteollisuuteen on investoinut Suomesta mm. Hartwall Oy, joka omistaa puolet Baltic Beverages Holding yhtiöstä. Sokeriteollisuudessa puolestaan tanskalainen Danisco Sugar on alan markkinajohtaja. Tuotantomäärät elintarviketeollisuudessa ovat laskeneet itsenäisyyden aikana huomattavasti. Meijeriteollisuuden vaikeudet alkoivat maidontuotannon nopeasta alenemisesta 1990-luvun alkuvuosina. Vuonna 1995 meijereillä oli velkaa lähes puolet käyvästä arvostaan, ja vuonna 1996 useat meijerit ajautuivat konkurssiin. Maidon- tuotanto onkin keskittynyt viime vuosina yhä harvempien käsiin. Liettuan elintarvi- kealan rakenteellinen uudistaminen ja yksityistäminen on ollut monia muita aloja selvästi työläämpää (EC 1998c). Elintarviketeollisuuden tehottomuus näkyi selvästi heti itsenäistymisen jälkeen, kun se ei kyennyt kilpailemaan ulkomailta tuotujen elintarvikkeiden kanssa. Elintarviketeollisuus on eräs Liettuan tärkeimmistä teollisuudenaloista. Vuonna 1998 elintarvikesektori työllisti vuositasolla keskimäärin yli 47 000 henkilöä. Elin- tarviketeollisuustuotannon myynnin arvo laski vuonna 1998 noin 2 % (taulukko 2.13). Taulukko 2.13. Liettuan elintarviketeollisuustuotannon myynti (milj. mk ) nimellis- hinnoin ja työntekijöiden lukumäärä (kpl) vuosina 1996 — 1998. Teollisuus 1996 1996 Tuotannon Työntekijöiden myynti, milj, mk lukumäärä 1997 1997 Tuotannon Työntekijöiden myynti, milj, mk lukumäärä 1998 1998 Tuotannon Työntekijöiden myynti, milj, mk lukumäärä Elintarviketeollisuus 6298 46725 6833 46802 6707 47232 Liha 1008 8784 1054 7910 987 7440 Kala 143 3064 143 1959 160 1986 Maidonjalostus 1929 11136 2063 11988 2268 12167 Viljatuotteet 480 2414 502 2478 447 2887 Eläinrehu 437 2155 461 2161 378 1547 Juoma 844 5304 995 5899 1012 6337,0 Lähde: LDS 1999b. Elintarviketeollisuuden osuus koko teollisuustuotannon arvosta oli vuonna 1998 noin 28 %. Vuoden 1999 tammi-elokuun välisenä aikana elintarviketeollisuuden 31 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 IiL Os uus työllis yydes tä Os uus t uot annos ta 1995 1996 1997 1998 tuotannon arvo oli yli 9 % alhaisempi kuin vuoden 1998 vastaavana ajankohtana. Elintarviketeollisuuden vaikeudet johtuivat pääosin Venäjän talouskriisistä. Erityi- sesti lihanjalostusteollisuudessa ongelmat kasaantuivat, sillä vain 15 — 20 % tuotanto- kapasiteetista tarvittiin käyttöön. (Ministry of Economy of Lithuania 1999, EIU 1999c). Vaikeuksista huolimatta elintarviketeollisuus houkutteli lähes edellisten vuosien tapaan ulkomaisia suoria investointeja. Vuonna 19998 Liettuan teollisuuteen tehtiin ulkomaisia suoria investointeja 526 milj, dollarin arvosta, mistä elintarviketeollisuu- den osuus oli 36,3 % (36,5 % vuonna 1997) (IMF 1999b). Kuvio 2.5. Liettuan elintarviketeollisuuden osuus (%) koko teollisuuden tuotannos- ta ja työllisyydestä vuosina 1995 —1998 (LDS 1999a, EIU I999c). Elintarvikkeiden kulutus on ollut vuodesta 1993 lähtien ollut laskusuunnassa. Kotitaloudet käyttivät vuonna 1998 keskimäärin 48 % tuloistaan elintarvikkeisiin (kuvio 4.3). Erityisesti meijerituotteiden ja perunoiden kulutus on ollut kasvussa (LDS 1999a). — D 0 0 0 0 0 0 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 Kuvio 2.6. Kotitalouksien elintarvikkeiden kulutus Liettuassa vuosina 1990 — 1998 (% kulutusmenoista) (LDS 1999a, Girgzdiene ym. 1998). 32 3. Baltian maiden kauppapolitiikka Baltian maat ovat solmineet kansainvälisiä sopimuksia samaan tahtiin. Maat kirjoit- tivat Suomen j a Ruotsin kanssa bilateraaliset vapaakauppasopimukset vuosina 1992 ja 1993. Baltian maiden ja OECD:n välinen yhteistyö alkoi 1990-luvun alussa yhteis- työohj elman muodossa. Vuoden 1998 maaliskuussa OECD:n neuvosto hyväksyi B aidan alueen ohjelman (B aine Region Programme). Ohjelman tarkoituksena on edistääBaltian maiden integroitumista maailmantalouteen OECD:n tietoaj a kokemusta hyödyntäen. Läntisiin yhteistyöjärjestöihin integroituminen (esim. EU ja WTO), ja riippuvuus kansainvälisistä rahoituslaitoksista (IMF, WB, EBRD) sekä tukiohjelmista (Phare) asettaa B altian maiden kauppa-ja talouspolitiikalle selkeän toimintalinjan, j osta poik- keaminen ei ole edullista. 3.1. WTO Vuonna 1947 perustettiin kansainvälistä tullitariffia ja kauppaa koskeva yleis sopimus GATT (General Agreement on Tariffs and Trade). GATT-sopimuksen ydin on kau- pan vapauttaminen ja uusien kaupan esteiden muodostumisen estäminen. Sopimuk- sessa sovitaan tullien asteittaisesta alentamisesta. Tällä tarkoitetaan sopimusneuvot- teluja, joilla tähdätään pitkällä aikavälillä tullien merkittävään alentamiseen j a lopulta poistamiseen. Sopimusosapuolten on noudatettava suosituimmuusperiaatetta, ns . MFN-kohtelua (Most-favoured-nation treatment), jolla tarkoitetaan jollekin maalle myönnettyjen etuuksien automaattista välittymistä muillekin sopimusosapuolille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikille GATT:in j äsenmaille on annettava samat tullien alennukset. GATT:in piirissä on tehty kahdeksan tullinalennuskierrosta, joista viimeisin eli Uruguayn kierros päättyi vuonna 1994. Uruguayn kierroksella käsiteltiin perinteisten tariffineuvotteluiden lisäksi monia muita asioita, kuten maataloutta, pal- veluja, immateriaalioikeuttaja riitojenratkaisua sekä perustettiin Maailman kauppa- järjestö WTO. Uruguayn kierroksella päästiin ensimmäistä kertaa sopimukseen varsinaisen maataloustuotteiden maailmankaupan liberalisoinnin aloittamisesta ja tukemisen pelisäännöistä. Sopimuksessa sitouduttiin alentamaan maatalouden kokonaistukea (maailmanmarkkinoiden referenssihinnan ja kotimarkkinoiden tuetun hinnan erotus kerrottuna tuotannon määrällä) yhteensä 20 % verrattuna 1986-1988 tasoon. Vien- tituen budjettimenoj a on alennettava 36 % ja tuetun viennin määrää 21 % refe- renssijaksoon 1986-1990 verrattuna. Velvoitteet ovat tuote- tai tuoteryhmäkohtaisia. Raj asuoj aa koskevia velvoitteita ovat tullien alentaminen keskimäärin 36 % vuosien 1986-1988 keskimääräiseltä tasolta siten, että tuotekohtainen aleneminen on vähin- tään 15 %. Tuonnin vähimmäistaso (5 % kulutuksesta) halutaan turvata sillä, että tätä vastaavat kiintiöt on mahdollista tuoda vielä alemmilla tulleilla (32 %perustullista) (EC 1998d). 33 WTO pyrkii lisäämään "yleistä hyvinvointia" vapauttamalla ja lisäämällä kansain- välistä kaupankäyntiä. Järjestö hallinnoi kansainvälistä sopimuspakettia, josta suurin osa on WTO:n edeltäjän GATT:in peruja. WTO ratkoo myös jäsentensä välisiä kauppariitoja. Ratkaisu on periaatteessa sitova. Latvia liittyi ensimmäisenä Baltian maanaWTO:n jäseneksi vuoden 1998 lokakuussa. Latvia oli yhdessä Kirgistanin kanssa ensimmäinen entiseen Neuvostoliittoon kuulunut valtio, joka liittyi jäseneksi. Vuoden 1999 toukokuussa Viro hyväksyttiin uusimpana tulokkaana WTO:n jäse- neksi. WTO:ssa on Viron liittymisen j älkeen 135 jäsenmaata j a 30 maata on lisäksi anonut jäsenyyttä. Liettua j a Venäj ä ovat jäsenyyttä hakeneiden valtioiden joukossa (WTO 1999a). Vironliberaali talouspolitiikka oli neuvotteluissa sekä eduksi ettähaitaksi. Viron kaikki rajasuoj amekanismit ovat nolla prosenttia, mikä oli epäedullinen lähtö- kohta suojatulliprosentteja etsittäessä. Yleisesti arvioidaan, että WTO:n jäsenyys luo paremmat edellytykset EU-j äsenyydelle. Viron j a Latvian sopimus WTO :n kanssa kumoutuu maidenliittyessäEuroopanunioniinjavoimaan astuu EU:nj a WTO:n välinen sopimus. EU-j äsenyyden myötä tullit harmonisoidaan EU:n kanssa ja sitoumukset maataloustuessa, markkinoillepääsyssä sekä tuetun viennin määrässä ja arvossa yhdistetään. Siirtymätalouksien saamat edut WTO-jäsenyydestä voidaan jakaa kolmeen luok- kaan: (a) WTO-jäsenyyden edellyttämät muutokset yhteiskunnan rakenteissa (lait, kaupankäynnin vapauttaminen, yksityistäminen jne.) edistävät siirtymätalouksien kokonaiskehitystä; (b) tärkeimmille vientimarkkinoille pääsy helpottuu ja varmistuu; (c) j äsenmaat hyötyvät WTO:n kauppariitoj en sopimismenettelystä (Michalopoulos 1998). Usein on poliittisesti vaikeaa soveltaa liberaalia kauppastrategiaaj äsenyyden haku- vaiheessa, varsinkin jos WTO:n jäseninä olevat tärkeimmät kauppakumppanit käyt- tävät hyväkseen jäsenyyden tuomia laillisia etuuksia. Esimerkiksi pitämällä yllä kor- keita maataloustuotteiden suojatulleja. Poliittisten vaikeuksien tunnustamisesta huo- limatta on olemassa selvää näyttöä siitä, että ne siirtymätaloudet, jotka jo jäsenyyttä hakiessaan soveltavat liberaalia kauppastrategiaa tulevat hyötymään eniten WTO- jäsenyyden tuomista mahdollisuuksista. Liberaalia kauppastrategiaa vieroksuvat siirtymätaloudet saattavatjoutua taistelemaan rajoitteita viljelevän kaupparegiimin kanssa, mikä estää sopeutumisen ja tehokkaan siirtymisen markkinatalouteen (Michalopoulos 1998). 3.2. Euroopan unionin jäsenyys EU:n laaj eneminen Itä-Eurooppaan tarkoittaa mm. sisämarkkinoiden muodostumista nykyisen EU:nja uusien j äsenmaiden välille sekä kauppapolitiikan toimintatapojen harmonisointia. Käytännössä tämä merkitsee keskinäisen rajasuojan purkamista ja yhtäläisen rajasuojan asettamista kolmansia osapuolia kohtaan. Merkittävä yksittäi- nen elementti tässä suhteessa on EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (Common Agri- cultural Policy, CAP) ulottaminen uusiin jäsenmaihin. Euroopan unionin laajentu- 34 misen lähtökohtana ovat j äsenyyden yleiset perusteet. EU-maat ovat päättäneet, että jäsenyys Euroopan Unionissa edellyttää seuraavien poliittisten ja taloudellisten kritee- rien täyttymistäjäsenehdokasmaissa: poliittisen järjestelmän on oltava vakaa takaamaan demokratian toteutuminen, oi- keusvaltion periaatteet, ihmisoikeuksien kunnioittamisen sekä vähemmistöjen oi- keudet, markkinatalouden täytyy olla toimivaja talouden on kyettävä sopeutumaan yhteis- markkinoiden aiheuttamaan kilpailupaineeseenja marldcinavoimiin unionin sisällä, uusillajäsenmailla tulee olla valmius omaksua EU:n aiheuttamat vaatimukset, jotka liittyvät unionin yhteiseen säädöstöön (aquis) mukaan luettuna sitoutuminen po- liittisen, taloudellisen jarahaliiton tavoitteisiin (EC 1998d). Baltian maat j a Euroopan unioni sohnivat vapaakauppasopimuksen vuoden 1995 alussa. Samanaikaisesti muiden Baltian maiden kanssa tehty Eurooppa-sopimus astui virallisesti voimaan 1.2.1998 pitkällisen ratifiointiprosessin jälkeen. EU on solminut kaikkiaan kymmenen transitiotalouden kanssa vastaavat sopimukset. Eurooppa-sopimusten tavoitteena on edistää Keski- ja Itä-Euroopan maiden mahdollisuuksia liittyä Euroopan unionin täysjäseneksi. Eurooppa-sopimukset käsit- tävät teollisuustuotteiden yleisen vapaakaupan, mutta esim. j alostetuille maatalous- tuotteille ja kalalle on asetettu tariffikiintiöitä. Elintarvikkeiden kauppaa rajoittavat myös EU:n tiukat hygienia-ja laatusäännökset. Eurooppa-sopimukset poikkeavat hivenen maittain, sillä ne ovat j äsenehdokas- maiden ja EU:n välisiä kahdenkeskeisiä sopimuksia. Viron Eurooppa-sopimus ei si- sällä muista KIE-maista poiketen siirtymäaikaa, sillä Viro ei sellaista halunnut. Baltian maat sitoutuvat Eurooppa-sopimuksiss aan saattamaan lainsäädäntönsä vastaamaan EU:n lainsäädäntöä sekä vapauttamaan maksuliikenteen että pääomansiirrot kauppa- ja investointivirroissa. Eurooppa-sopimukset poistavat esteitä ulkomaankaupalta, sillä sopimusten mukaan ulkomaisten yritysten (eli EU-maiden yrityksiä Baltian maissa ja Baltian maiden yrityksiä EU: ssa) tulee kohdella samoin kuin kotimaisiayrityksiä (OECD 1998a). Euroopan unionin komissio antoi vuoden 1997 lopussa maalausunnot EU-jäse- nyyttä hakeneiden maiden poliittisesta, yhteiskunnallisesta j a taloudellisesta kehityk- sestä, jonka perusteella EU aloitti parhaiten menestyneiden maiden (ensimmäinen ryhmä) kanssa varsinaisetjäsenyysneuvottelut. Baltian maista Viro pääsi ainoana tähän viiden siirtymätalouden ja Kyproksen muodostamaan ensimmäiseen ryhmään. Var- sinaisten neuvottelujen ulkopuolelle jäi tässä vaiheessa kuusi valtiota, jotka EU on luokitellut "neuvotteluihin valmistautuviin" valtioihin. Mikäli neuvotteluihin valmis- tautuva maa täyttää j äsenyyden perusedellytykset, EU voi avata maan kanssa var- sinaiset jäsenyysneuvottelut. Latvia j a Liettua kuuluvat neuvotteluihin valmistautuviin maihin. Komissio antoi kuitenkin vuoden 1998 syksyllä hakij amaiden kehityksestä raportin, jossa todettiin 35 Latvian taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen olleen erittäin myönteistä. Ra- portin mukaan Latvia voidaan kutsua j äsenyysneuvotteluihin vuoden 1999 aikana, jos uudistukset j atkuvat samaan tahtiin. Joulukuussa 1999 Helsingis sä pidetyssä huippu- kokouksessa EU päätti aloittaa komission suosituksen mukaisesti j äsenyysneuvottelut kaikkien hakijamaiden (10 KIE-maata, Malta j a Kypros) kanssa Kaikkien Baltian maiden tuleva liittyminen EU:njäseneksi tulee lisäämään Itämeren alueen painoarvoa EU: s sa. Yhtenäisen talousalueen muodostaminen Itämeren alueelle avaa uusia liiken- neväyliä ja helpottaa kaupankäyntiä. KIE-maiden liittyessä EU:hun, niiden tulee harmonisoidaulkotullinsa tulliliiton periaatteiden mukaisesti. KlE-maiden tullikäytäntö poikkeaa huomattavasti EU:n vastaavasta. Niiden keskimääräinen tullitaso on 6 % EU:n tullitason ollessa 3 %. Niiden tullirakenteet poikkeavat myös merkittävästi siitä, mitkä ne ovat EU: ssa (Baldwin ym. 1997). KIE-maissa maatalouden suoja on varsin olematon verrattuna EU:hun. Maa- talous on ollut ja tulee olemaan sekä tärkeä että vaikea asia Baltian maiden j äsenyys- neuvotteluiss a, sillä itälaajentuminen luo kasvupaineita EU:n maatalousbudjettiin. Maatalouden osuus kokonaisbudjetista on jo nykyisellään melkein puolet koko- naisbudjetista. Niin B altiankuin muidenKIE-maiden integroitumisessaEU:n maatalous- politiikkaan on tunnistettavissa seuraavia ongelmia: EU:n j a KM-maiden maataloustuotteiden hintaerot, KIE-maiden maataloustuotannon j a elintarvikkeiden markkinoinnin sekä j akelun tehottomuus, os a nykyisistä EU-maista pelkää itälaaj entumisen aiheuttavan suuria vähennyksiä omissa tukiosuuksissaan EU:n maatalousbudjetissa (Lukas 1998). 3.3. Baltian maiden muut kauppasopimukset Baltianmaidenvälinenvapaakauppasopimus teollisuustuotteista astui voimaan 1.4.1994. Kyseinen sopimus laajennettiin koskemaan myös maataloustuotteiden kauppaa vuo- den 1997 alusta lähtien. Vuoden 1997 aikana B altian maiden välinen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden kauppa lisääntyikin vapaakauppasopimuksen ansiosta huo- mattavasti. Baltian maat muodostavat noin kahdeksan miljoonan kuluttaj an kauppa- alueen. Baltian mailla on hyvin samankaltainen tuotantorakenne ja siten myös saman- kaltaiset suhteelliset edut, jonka seurauksena vientirakenteet ovat ennemmin kilpai- lulliset kuin toisiaan täydentävät. Tämän seurauksena B aidan maiden välisen kaupan- käynnin laajentaminen saattaa olla ongelmallista (Bergschmidtj a Hartmann 1998). Baltian maiden väliset politiikkaeroavaisuudet ovat aiheuttaneet ongelmia vapaa- kauppasopimuksen toteuttamisessa vuoden 1997 jälkeenkin. Erityisesti yhteisen ul- koisen tariffin (Common external tariffi puuttuminen (taulukko 3.1) sekä erot sisffl- sessä tukipolitiikassa aiheuttavatjatkuvasti vaikeuksia elintarvikkeiden j a maatalous- tuotteiden kaupassa. Eroavaisuudet Baltian maiden harj oittamassa maatalouden tuki- politiikassa j a siitä j ohtuvat hintaerot ovat johtaneet useisiin kauppaa vääristäviin ti- 36 lanteisiin. Erot ulkoisissa tariffeissa (extemal tariffs) ovat korostaneet näitä ongelmia (OECD 1998b). Taulukko 3.1. Baltian maiden maataloustuotteiden tullitasoja vuonna 1998 (%). Tullin vaihteluväli Viro Latvia Liettua Kaikki 0 - 16 0 - 75 0 - 87 Maatalous 0 - 0 0 - 45 0 - 87 Lihatuotteet 0 - 0 0 - 75 0 - 45 Kasvitu otteet 0 - 0 0 - 75 0 - 50 Eläin- ja kasviöljyt 0 - 0 0 - 75 0 - 30 Jalostetut elintarvikkeet 0 - 0 0 - 75 0 - 87 Tullin keskimääräinen arvo Viro Latvia Liettua Kaikki 0 0 0 0 0 0 - _, 4,9 3,5 Maatalous 14 9,5 Lihatuotteet 16,2 13,6 Kasvituotteet 14,6 5 Eläin- ja kasviöljyt 6 1,5 Jalostetut elintarvikkeet 14,7 14,5 Lähde: OECD 1999b. Vaikka Baltian maat eivät vapaakauppasopimuksen mukaisesti peri toisiltaan tul- leja, on niiden muiltamailtaperimissä tuontitulleissa suuria eroja (taulukko 3.2). Vuoden 1999 alussa Baltian maiden välinen vapaakauppasopimus on ollut koetuksella, sillä edellisvuoden syksystä alkaen sekä Latvia että Liettua ovat valmistelleet toimenpitei- tä, joilla rajoitettaisiin tiettyjen elintarvikkeiden tuontia baltialaisista naapurimaista. Kesäkuussa 1999 Latvia asetti 70 %:n suojatullin ulkomaiselle sianlihalle, myös Virosta ja Liettuasta tuodulle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan suojatullia oli tarkoitus periä 200 päivän ajan eli 17.12.1999 asti. Vuoden 1999 joulukuussa Latvia kuitenkin jatkoi tuontitullia uudella lailla 17.12.2001 saakka. Viro ja Liettua pitävät tuontitullia Baltia maiden vapaakauppasopimuksen vastaisena j a uhkaavat vastatoi- milla. Viro on viemässä kiistan WTO:n käsittelyyn (Suomen Pankki 1999b). Erityisesti sianlihan suojatulli vaikuttaa Viron vientiin, sillä Latvia on ollut sen eräs päämarkkinoista. Latvialla on WTO:n jäsenenä oikeus suojella kotimarkkinoitaan suojatulleilla, mikäli tuonti kasvaa voimakkaasti. Viron mukaan sen sianlihan vienti Latviaan on vuoden 1999 alussa vähentynyt. Latvia voi joutua kompensoimaan Viron ja Liettuan sianlihanviejien kärsimät taloudelliset tappiot, mikäli se ei kykene osoit- tamaan sianlihan tuonnin aiheuttavan vahinkoja maan omalle tuotannolle. 37 Taulukko 3.2. Baltian maiden eräiden tuoteryhmien tulliprosentteja vuonna 1999 (HS-luokitus). Kolmansien maiden tulli Viro Latvia Liettua Naudanliha (jäädytetty) 0 40 55 Sianliha 0 *55 45 Voi ym. 0 55 65 Suklaa & kaakao 0 30 35 Kaakaotuotteet 0 1 35 Suosituimmuusmaat (MFN) Viro Latvia Liettua Naudanliha (jäädytetty) 0 30 50 Sianliha 0 *45 40 Voi ym. 0 45 60 Suklaa & kaakao 0 30 30 Kaakaotuotteet 0 0,5 30 EU Viro Latvia Liettua Naudanliha (jäädytetty) 0 0 0 0 0 i 25,2 *38 Sianliha *37,8 34 Voi ym. 37,8 50 Suklaa & kaakao 30 10 Kaakaotuotteet 0,5 10 * Latvia asetti 1.6.199970% suojatullin ulkomaiselle sianhhalle. **Täysimääräinen tulli 40 %. Alennuksia tullissa, jos määrä on kiintiön sisällä. Lähde: EU Market Access Database 1999. Kaupankäynnin vapauttamisen menestyksekäs jatkaminen BAFTA-maissa edel- lyttää sisäisen hintapolitiikan harmonisointia sekä yhteisen ulkoisen tariffin luomista ja toteuttamista. Baltian maiden väliset kauppasuhteet (vapaakauppasopimus) tulevat todennäköisesti kohtaamaan lisääntyviä vaikeuksia, jos esim. Viro liittyy EU:n jäse- neksi aikaisemmin kuin Latvia ja Liettua. Baltian mailla on lisäksi useita erilaisia bilateraalisia kauppasopimuksia muiden valtioiden kanssa. Niillä kaikilla on vapaakauppasopimukset mm. Tsekin ja Slovakian tasavallan sekä Slovenian kanssa. Tsekin tasavallan, Unkarin, Puolan ja Slovakian tasavallan perustama Keski-Euroopan maiden vapaakauppasopimus (CEFTA) astui voimaan vuonna 1993. BAFTA-maista Latvia ja Liettua ovat ilmaisseet kiinnostuk- sensa liittyä CEFTA:n jäseneksi tulevaisuudessa. CEFTA:n jäseneksi liittyminen edellyttää jäsenyyttä WTO:ssa sekä vapaakauppasopimuksia EU: n ja kaikkien CEFTA:n jäsenmaiden kanssa. Siirtymätalouksien innokkuutta liittyä CEFTA:njäseneksi voidaan selittää B aldwinin (1994) dominoteorian avulla. Baldwinin mukaan vapaakauppasopimuksen muodos- taminen nostaa kolmansissa maissa pelon vientimarkkinoiden menettämisestä j äsen- maihin sopimuksen seurauksena. Tämä johtaa lisääntyviin paineisiin jäsenyyden 38 ulkopuolilla olevissa maissa liittyä vapaakauppasopimukseen. Kun uusi maa liittyy jäseneksi laajentaen vapaakauppasopimusta, niin tällöin lisääntyvät muiden vielä sopimuksen ulkopuolella olevien maiden liittymispaineet (B ergschmidt j a Hartmann 1998). 3.4. Maakohtainen tarkastelu Viro Virolla oli vuoden 1999 kesäkuussa voimassa vapaakauppasopimus EU:n, EFTA- maidenja Latvian sekäLiettuan lisäksi kahdeksan muun valtion kanssa. Viro on pyrkinyt harmonisoimaan maatalouspolitiikkaansa vastaamaan EU:n yhteistä maatalouspoli- tiikkaa (CAP). Viron on otettava EU.n sääntöjen asteittaisessa toteuttamisessa huo- mioon WTO-j äsenyyden asettamat vaatimukset. Jäsenyys edellyttää, että vientitukea ei makseta ja markkinainterventioiden käyttöä raj oitetaan. Lisäksi teollisuustuotteille asetetaan 0-10 %:n ja useimmille maataloustuotteille 15 — 45• %:n tullikatto. Viron kauppajärjestelmä on yksi maailman vapaimmista. Viro ei sovella määrällisiä rajoituk- sia eikä myöskään tuontitulleja lukuun ottamatta muutamaa poikkeusta (mm. turkik- set ja turkistuotteet). Tuonti- ja vientitukia ei makseta, mutta rajoitettua vientitukea on annettu markkinointiin ja vientiluottoihin. Vuoden 1999 marraskuussa Viron j a Euroopan komission välisissä neuvotteluissa komissio vähensi eräitä elintarviketuontia Virosta EU:n alueelle koskevia rajoituksia. Kahvin, eräiden mausteiden j a sienien 10 %:in tulli sekä osan tällä hetkellä kiintiö- sopimuksen alaisina olevien elintarvikkeiden (mm. sianliha, malckara, siipikarj anliha ja juusto) tullit poistettiin. EU sitoutui myös poistamaan edellä mainittuihin elintarvikkeisiin soveltamansa vientituet j a lisäämään Viron kiintiöitä mm. eräiden meijerituotteiden, hunaj an, marjojen ja kauran tuonnissa unionin alueelle (EP 2000). Viron maataloustuotteille "täysin" avoimia markkinoita ovat ainoastaan Latvia, Liettua ja Ukraina, joiden ostovoima on melko vaatimaton. Kaupankäyntiesteiden puuttumisen positiivista vaikutusta viennille luonnehtii parhaiten se seikka, että Lat- vian ja Liettuan avatut markkinat ottavat vastaan enemmän virolaisia maataloustuot- teita kuin EU:n markkinat, joilla on monta sataa kertaa suurempi ostovoima. Viron maatalouden kilpailupotentiaalin tasoa kuvaa myös Viron maataloustuotteiden kau- pan vahvasti positiivinen tase kaikkien Virolle avoimien maiden kanssa (Reiljan 1999). Viron parlamentti sääti vuoden 1997 lokakuussa uuden tullilain (customs tariff law), jossa hyväksyttiin 10 000 hyödykeryhmän tullisuojelu. Laki ei kuitenkaan automaattisesti ota käyttöön tulleja, vaan se luo laillisen oikeuden tullien käytölle tulevaisuudessa. Viron liittyessä EU:n j äseneksi tullilaki antaa Virolle oikeuden sovel- taa tulleja ,jotta sen kauppapolitiikka vastaa EU:n harjoittamaa yhteisen ulkoisen tullin (Common External Tariff) politiikkaa (IMF 1998). Unioniin liittymisen myötä Viron tulee soveltaa yhteisön yhteistä tullitariffia ja maatalouspolitiikan määräyksiä ulkoi- sesta kaupasta. Yhteisön osalta Uruguayn kierroksen jälkeinen painotettu keski- 39 määräistaso suosituimmuuskohtelun saavien teollisuustuotteiden tullille 011 3,4 %. Näiden EU:n määräysten soveltaminen Viron kauppasuhteisiin unioniin liittymisen jälkeen saattaa aiheuttaa ongelmia nykyisiin kauppasopimuksiin. Vuoden 1998 marraskuussa Viron hallitus päätti alkaa edellyttämään elintarvikkei- ta Viroon tuovilta yrityksiltä tuontilisenssiä vuoden 1999 maaliskuun alusta alkaen. Tuontilisenssin saaminen maksaa 9500 mk ja sen tarkoituksena on suojella kuluttajia varmistamallaelintarvilckeiden oikeakäsittely ja turvallisuus (EstonianEconomy 1998). Nykyisin kaikesta Viroon tuotavasta tavarasta on maksettava 18 %:n arvonlisäve- ro, joka tosin palautetaanjos tavara viedään edelleen Viron rajojen ulkopuolelle. Viron hallitus päätti vuoden 1999 elokuussa vapauttaa yritykset 26 %:n tuloverosta vuoden 2000 alusta alkaen. Samalla hall itus päätti alkaa soveltamaan kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan tulleja samanaikaisesti tuloveron poistamisen kanssa. Viron parlamentti hyväksyi 13.10.1999 lain tuontitulleista, ja sen mukaan parla- mentti voi hallituksen esityksestä päättää tuontituotteiden suojatullien voimaan- saattamisesta. Tulleja voidaan asetta tuotteille, jotka eivät tule EU-maista tai maista, joiden kanssa Virolla on vapaakauppasopimus. Tuontitullijärjestelmän muodostami- sena pyritään mukauttamaan Viron lains äädäntöä EU:n vaatimuksiin ja vahvistamaan virolaisten maataloustuotteiden asemaa kotimaan markkinoilla. Tulleilla arvioidaan kerättävän ensi vuoden budjettiin yli 34 milj. mk, joka osaltaan paikkaa yritysveron osittaisesta poistamisesta aiheutuvaa aukkoa (Suomen Pankki 1999a). Baltian maiden ensimmäiset erityistalousalueet (vapaasatamat, vapaakauppa-alu- eet) perustettiin vuonna 1997. Erityistalousalueet on luotu teollisuuden, kaupan ja tavarankuljetusten edistämiseksi ja alueiden infrastruktuurien kehittämiseksi. Erityi- sesti vientiteollisuuden tarpeita ajatellen alueille on luotu investointeja suosiva erityistalousjärjestehnä.Erityistalousalueidentoimintaperustuu omalle lainsäädännölle, joustavalle verojärjestelmälle ja helpotettuihin tullimuodollisuuksiin. Verohelpotusten (tai vapautusten) vuoksi yrityksille jää myös enemmän käyttövaroja sijoituksia varten (Tyllinen 1999). Viron hallitus hyväksyi vuonna 1997 säädökset vapaakauppa-alueista, jonka j äl- keen saman vuoden marraskuussa avattiin Muugan satamassa tullivapaa alue. Tulli- vapaata aluetta on käytetty tavaroiden varastointiin (mm. pakastetut elintarvikkeet) kunnes ne on varsinaisesti viety pois satama-alueelta (USDA 1998). Muugan sataman vapaakauppa-alueen ohella vastaavanlainen alue on perustettu lähelle Sillanmäen kaupunkia. Alueella toimivat yritykset vapautetaan mm. arvonlisäverosta sekä tulli- ja valmisteverosta ulkomailta tuotujenja sinne vietävien tavaroiden osalta. Tämä edistää Viron pyrkimyksiä kehittyä B aidan liikennekeskukseksi. Muut vapaakauppa-alueet sijaitsevat Tallinnan, Vörun ja Valgan kaupunkien alueella. Elintarviketeollisuus (mm Vöru Juust) on Vörun vapaakauppa-alueen tärkein toimiala. Rupla-alueen hajottua ja Viron oman valuutan muodostamisen jälkeen aikaisem- masta kotimaankaupasta tuli kansainvälistä kauppaa. Viron kauppasuhteet Venäjään ovat olleet ongelmalliset ja vuoden 1994 maaliskuussa Venäjä asetti tuonnille Virosta kaksinkertaiset tullit. Suosituimmuusstatuksen (MFN) Venäjän kanssa omaavilta 40 valtioilla kaksoistullia ei peritä. Virolaisten vientiyritysten kilpailu MFN-valtioiden vientiyritysten kanssa on siten ollut miltei mahdotonta (OECD 1996a). Tullej a pyri- tään kuitenkin kiertämään eri keinoin, mm. käyttämällä viennissä ulkomaisia välittäj ä- yrityksiä, jolloin tilastojen osoittamat vientiluvut eivät vastaa todellisia vientilukuja Viron j a Venäjän välisessä kaupankäynnissä. Viron j a Venäjän kauppasuhteissa on silti tapahtunut edistystä viime aikoina, sillä maaliskuussa 1999 maat allekirjoittivat alustavasti pitkään valmisteilla olleen raja- sopimuksen. Rajasopimuksenvoimaantulo vahvistettiinkesälcuussa. Venäjä on aikai- semmin ilmoittanut, että se ei peri korkeita tuontitullej a WTO:n jäsenmailta. Siten eräs ensimmäisistä WTO-j äsenyyden Virolle antamista eduista saattaakin olla se, että Venai a on velvoitettu poistamaan kaksinkertaiset tuontitullit Viron kaupasta (EP 2000). Latvia Latvian pyrkii integroitumaan Euroopan unioniin kansallisen ohjelman mukaisesti. Ohjelmaan kuuluu lainsäädännön harmonisointi sekä Latvian liittymistä unioniin ja sen sisämarkkinoihinkoskeva suunnitelma. Latvian viranomaisten mukaan maan tulee olla valmis liittymään Euroopan rahaliittoon samanaikaisesti unioniinliittymisenkans- sa. Latvian hallitus ja keskuspanIcki ovatkin pyrkineet soveltaman EMU:n periaattei- den mukaista, vakautta edistävää makrotalouspolitiikkaa. EU:n ja Latvian välisiä nykysuhteita säätelee vuoden 1998 helmikuussa voimaan astunut bilateraalinen Eurooppa-sopimus, jonka tarkoitus on edistää kaupan vapauttamista ja valmistella Latvian taloudellisia ja poliittisia rakenteita tulevaan EU-jäsenyyteen. Sopimus antaa Latvialle mahdollisuuden viedä elintarvike- j amaataloustuotteitaunionin alueelle, mutta jalostusteollisuuden on ollut vaikea täyttää EU:n asettamia laatu- ja hy gieniastandar- dej a (National Progress Report 1999b). Latvian vuoden 1999 kesäkuussa asettama70 %:n tuontitulli ulkomaiselle sianlihalle on vaikeuttanut Latvian j a muiden Baltian maiden välisten suhteiden lisäksi myös Latvian jaEU:n välisiä kauppasuhteita. Euroopan komissio pitää Latvian toteuttamia sianlihamarIckinoiden suoj atoimia Eurooppa-sopimuksen vastaisina j a aikoo ryhtyä vastatoimiin. EU ei toistaiseksi myöskään neuvottele Latvian kanssa uudesta kauppa- sopimuksesta. Latvia puolestaan ei myönnä rikkovansa kansainvälisiä sopimuksia ja pitää kotimaisen tuotannon suoj aamista oikeutettuna (Suomen Pankki 1999b). Latvian kauppapolitiikan muita tavoitteita EU-j äsenyyden lisäksi ovat mm. talou- den kilpailukyvyn edistäminen, Baltian maiden välisen alueellisen yhteistyön syven- täminen, kauppasuhteiden parantaminen Venäjän ja muiden IVY-maiden kanssa sekä WTO:n j äseneksi pääseminen. WTO-jäsenyys mahdollistui vuoden 1998 syyskuus- sa, kun Latvian j äsenhakemus hyväksyttiin. Vuoden 1999 helmikuussa Latvia tuli WTO:n täysivaltaiseksi jäseneksi, oltuaan vuodesta 1992 GATT:n ulkoj äsenenä. Jäsenyyden myötä voimaan astuivat WTO:n kansainvälistä kauppaa koskevat sään- nökset mukaan lukien Uruguayn kierroksen GATT-sopimuksen asettamat säännök- set markkinoille pääsystä, kansallisista tuista sekä vientituista. WTO-jäsenyys tuo 41 mukanaan Latvialle seuraavat edut ja mahdollisuudet: kilpailumahdollisuudetkansainvälisillämarkkinoillaparanevat oleellisesti, Latvia houkuttelee enemmän ulkomaisia investointeja, WTO:n lait ja säännökset luovat uskottavuutta ja ne helpottavat jäsenmaan kaupan- käyntiä, Latvia pääsee vaikuttamaan maailmanlaajuiseen päätöksentekoon ja yhteistyöhön, WTO takaa kauppasuhteiden menestyksellisen kehityksen ja vntumisen, vaikka poliittiset olosuhteet muuttuisivatkin (Ministry ofForeign Affairs of Latvia 1999). Maataloustuotteiden ulkomaankauppa oli vapaata vuoden 1994 puoliväliin saak- ka, jolloin alettiin soveltamaan matalia tullitariffeja. WTO-jäsenyys edellyttää joiden- km alennuksien tekemistä Liettuan soveltamaan raj asuoj aan. Vuodesta 2000 alkaen mm. lihan tuontitulli on 36% (aikaisemmin 40 %) ja viljan tuontitulli vastaavasti 50 % (aikaisemmin 75 %). Suuri enemmistö tuonnista Latviaan on nykyisin vapaakauppasopimuksien tai suosituimmuuskohtelun määräämiä. Latvia on poistanut useita kaupparajoituksia, mm ldintiörajoitukset viljalle ja tuontikielto sokerille on poistettu ja tuontilisenssijärjestelmä muutettu vastaamaan WTO-sopimuksen ehtoja. Vuoden 1999 tammikuussa poistet- tiin kaikki jäljellä olevat vientiverot lukuun ottamatta antiikkitavaroiden vientiveroa. Tuontitullit vaihtelevat raaka-aineiden j opa alle prosentista useimpien lopputuotteiden 15 prosenttiin. Tuotteetjoita ei valmistetaLatviassa tai niitä valmistetaan rlittämättömästi sekäpääomatuotteetjaraaka-aineet ovatpoikkeuksellisesti vain minimitullin (0-0,5 %) alaisia (EC 1998b, OECD 1999b). Latvian ja WTO:n välisessä sopimuksessa Latvia sitoutuu sopeuttamaan keski- määräisen japainottamattoman teollisuustuotteiden tullitason (bound tariffi 9,3 %:i_in sekä vastaavasti maataloustuotteiden tullitason 33,6 %:iin. Latvialle myönnetty siir- tymäaika WTO-sitoumuksien täyttämiseen päättyy 1.1.2003 (WTO 19996). Vuoden 1998 lopulla keskimääräinen kauppapainottamaton teollisuustuotteiden tulli oli laskenut 3,71 %:iin perustullin (basic rate) osalta ja 2,47 %:iin suosituimmuus- kohtelun (MFN rate) saavuta mailta. Elintarvikkeiden keskimääräinen kauppa- painottamaton tulli aleni vuoden 1998 loppuun mennessä 14,7 Kotimaassa tuo- tettujen maataloustuotteiden tullisuojelu vaihtelee vehnän 25 prosentista jalostetun sokerin 60 prosenttiin. Koska maataloustuotteiden huomattavat tullit muodostavat nykyistä maatalouspolitiikkaa vääristävän elementin, on Latvian hallitus tehnyt laki- aloitteen keskimääräisen tuotantopainotetun maataloustuotteiden perustullin alenta- misesta nykyisestä 47 prosentista 30 prosenttiin. Kyseinen lakialoite on annettu edus- kunnan käsittelyyn vuoden 1998 lopulla. Vuoden 1999 toukokuussa Latvian eduskun- ta sääti mm. seuraavat elintarvikkeiden tulleja koskevat lait: margariinin tulli nostettiin perustullin (1 %) ja suosituimmuustullin (0,5 %) osalta 15 %:iin, keksituotteiden tulli laskettiin 35 prosentista nollaan, sianlihan tulli nostettiin 70 prosenttiin (IMF'1999a, National Progress Report 1999b). 42 Vuonna 1997 sai osa Riian satamasta vapaasataman oikeudet. Vapaasatama-alue on tullivapaa- alue; toimintalisenssin saaneet yritykset vapautetaan arvonlisäverosta, tulli- j a valmisteveroista ulkomailta tuotujen ja sinne vietävien tavaroiden osalta. Riian jälkeen Ventspils on Latvian toiseksi kehittynein alue. Koko Ventspilsin sataman alue on vapaasatama. Vuoden 1997 aikana perustettiin Latvian alikehittyneille j a työttö- myyden vaivaamille alueille Liepaj an ja Rezeknen erityistalousalueet, j oihin molem- piin on keskittynyt elintarviketeollisuutta. Erityistalous alueet ja vapaasatamat on perustettu toimiville alueille, joissa yritysten käytössä on satamien ja alueiden infra- struktuuri (Tyllinen 1999). Latvian itsenäiseksi julistautuminen, oman valuutan perustaminen ja Neuvosto- liiton hajoaminen katkaisivat aikaisemmat läheiset taloudelliset siteet Latvian ja en- tisen Neuvostoliiton väliltä. Latvian j a Venäjän väliset suhteet kärsivät vuonna 1998 uuden kolauksen kansalaisuusoikeukslin liittyvien ongelmien vuoksi. Vuoden lopulla tilanne ratkesi, kun Latvia hyväksyi lokakuussa uuden kansalaisuuslain. Venäjällä on ollut ja tulee jatkossakin olemaan merkittävä rooli Latvian taloudelle. Yhteistyön laaj entamiseksi Latvian talousministeriö on tehnyt yhteistyösopimuksia Venäjä" alu- eiden tasavaltojen kanssa, mikä helpottaa osallistumista alueiden tarjouskilpailuihin ja vähentääraja- j atullimuodollisuuksien hoitamiseen liittyviä ongelmia, kun ne voidaan hoitaa alueellisissa tullilaitoksissa. Liettua Ennen itsenäistymistään Liettualla oli niukasti kokemusta ulkomaankaupasta. Liettu- an kauppasuhteet entisen Neuvostoliiton kanssa muodostuivat lähinnä tietyn maata- louden tuotantokiintiön täyttämisestä. Latvia tuotti Neuvostoliiton tarpeisiin lähinnä meijeri- j a lihatuotteita, ilman että sen tarvitsi huolehtia laadusta, hinnasta tai kulj e- tuskustannuksista. Itsenäistymisenjälkeisinä alkuvuosina Liettuan elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden kauppapolitiikka oli protektionistista, sillä tuontia ja vientiä py- rittiin raj oittamaan eri keinoin. Liettuassa pelättiin, että elintarvikkeiden vienti johtaa elintarvikepulaan ja hintojen nousuun, jonka vuoksi viennille asetettiin kiintiöitä j a kieltoja sekä tehtiin elintarvikevienti luvanvaraiseksi. Tuontirajoituksilla pyrittiin puolestaan suojaamaan kehittyvää kotimaista elintarviketeollisuuttaja vähentämään kotimaista kilpailua. Liettuan kauppapolitiikka alkoi kuitenkin nopeasti kehittyä vienteltoj en j a lisens- sien avulla täytäntöön pantavienmäärällistenrajoitustenpolitlikastakohti avoimempaa kaupan sääntelyä. Johdonmukaisen ja avoimen kauppapolitiikan luomiseen kohdis- tuva ulkoinen paine johti muiden kuin tariffiesteiden poistamiseen ja arvotullien so- veltamiseen. Vuodesta 1994 eteenpäin Liettua yhdenmukaisti kauppapolitiikkaansa vastaamaan maailmanmarkkinoiden yleisiä ehtoja j a rajoituksia. Vuoden 1995 huh- tikuussa muodostettiin Liettuan hallituksen päätöksellä tuontitullijärjestelmä, jossa määriteltiin kolme erilaista tullia: (a) vapaakauppasopimuksen määrittelemä tulli (preferential import duty), (b) suosituimmuuskohtelun alaisten maiden tulli 43 (conventional import duty) ja (c) kolmansien maiden tulli (autonomous import duty) (Girgzdiene ym. 1998). Kauppapolitiikkaa koskeviin ulkoisiin raj oituksiin kuuluu myös tarve pitääpolitiik- ka johdonmukaisena WTO:n vaatimusten kanssa Liettuan tulevaa j äsenyyttä silmällä pitäen. Liettua on pyrkinyt edistämään jäsenyysmahdollisuuksiaan solmimalla useita kahdenvälisiä ja monenkeskisiä sopimuksia. Liettua on hakenut WTO:n jäsenyyttä, mutta sitä ei vielä toistaiseksi ole hyväksytty jäseneksi. WTO- ja EU-jäsenyys on määritelty Liettuan ulkopolitiikan päätavoitteiksi ja lainsäädäntöä on uudistettu nope- asti jäsenyyksien edellyttämällä tavalla. Maataloustuotannon voimakas aleneminen ajoi Liettuan hallituksen vuosina 1994- 1995 nostamaan entisestään maataloustuotteiden tuontitullejaja tukemaan maatalous- tuottajia uusilla tukimuodoilla.Vuosina 1996-1997 Liettuan hallitus toteutti tärkeitä uudistuksia: maatalouden vientiverot poistettiin, aikaisemmat korotukset maatalous- tuotteiden tulleihin kumottiin ja myös maatalouteen kohdistettiin yleinen 18 % :n ar- vonlisävero aikaisemman etuisuuksia tuoneen 9 %:n sijaan (IMF 1999b). Vuonna 1998 tulli vapaakauppasopimuksen alaiselle maalle vaihteli 0-35 %:n välillä, mutta useimmissa tuotteissa se oli 0 %. Suosituimmuuskohtelun saava maa maksoi tullia 0 — 40 %, poikkeuksena osa alkoholijuomista 100 prosentin ja sokeri 87 prosentin tulli l la. Kolmansien maiden tulli vaihteli yleensä 0-55 %:n välillä. Alkuperä- maasta riippumaton elintarvikkeiden keskimääräinen tuontitulli oli 14,5 % vuonna 1998. Kaikkia Liettuaan tuotuja tuotteita koskee 18 %:n arvonlisävero sekä lisäksi mm. kahvin, kaakaotuotteiden ja tupakan tuontia rajoittava lisävero. Alkoholi- ja tupakkatuotteiden sekä tietystä alkuperämaasta tapahtuvalle elintarvikkeiden tuonnil- le vaaditaan lisenssi. Elintarvikkeiden vienti Liettuasta on rajoituksista vapaata (Lithuanian Development Agency 1999). Liettuan maataloustuotteiden vienti on kärsinyt vuoden 1998 elokuusta lähtien Venäjän kriisin ja maailmanmarkkinahintojen laskemisen aiheuttamista ongelmista. Vientikaupan ongelmien vuoksi hallitus joutui vuoden 1998 marraskuussa turvautu- maan useiden maataloustuotteiden ja lannoitteiden tuontitullien nostamiseen. Tullien nousun johdosta keskimääräinen kaikille tuotteille laskettu tulli tuonnissa suosi- tuimmuuskohtelun alaisista maista (1VIFN-maat) nousi vajaan prosenttiyksikön verran 5,3 %:iin vuoden 1998 huhtikuun ja vuoden 1999 toukokuun välisenä aikana. Vas- taavasti maataloustuotteiden keskimääräinen tulli nousi kolmella prosenttiyksiköllä 14,4 %:iin (taulukko 3.3). Liettuan nykykauppapolitiikkaa voidaan kuitenkin pitää melko vapaana huolimatta muutamista kaupan rajoituksia lisänneistä toimista (IIVIF 1999b). Vapaakauppa-aluettakoskeva laki otettiin käyttöön vuoden 1995 kesäkuussa. Laissa vapaakauppa-alue määriteltiin alueeksi, missä kaupankäyntiin sovelletaan erityisiä talous- ja lakiehtoja. Vapaakauppa-alueella olevien tavaroiden katsotaan olevan Liet- tuan tullialueen ulkopuolella, joten niitä ei koske normaalit tuonti- tai vientiverot tai maksut. Liettuassa on kolme vapaakauppa-aluetta: Klaipeda, Siaulai ja Kaunas, joissa kaikissa toimii elintarviketeollisuuden yrityksiä. Vapaakauppa-alueet perustettiin uusille 44 tyhjille tonteille, eikä niihin suoranaisesti liitetty infrastruktuuriyksiköitä kuten satamia tai lentokenttiä. Vapaakauppa-alueet sijoitettiin kuitenkin niiden tuntumaan. Taulukko 3.3 Liettuan tuontitulliprosentteja vuoden 1999 toukokuussa. EU VapaakauppasoPimusmaita Viro/Latvia Ukraina MFN Keskimääräinen tullitaso 5,3 2,8 0 2,4 Maataloustuotteet 14,4 8,1 0 10,2 Ilman maataloutta 2,5 0,3 0 0 Tuotteita tullitasoissa 0 prosenttia 70,8 87,2 100 92,9 Alle 20 prosenttia 21,1 8,3 0 1,5 Yli 20 prosenttia 5,4 4,2 0 3,1 Yli 40 prosenttia 2,7 0,3 0 2,5 Lähde: IMF 1999b. 4. Baltian maiden ulkomaankauppa 4.1. Ulkomaankaupan rakenne ja kehitys 1990-luvulla Viro Viron talouden kasvu on muiden pienten avotalouksien tavoin riippuvainen ulkomaan- kaupan kehityksestä. Jälleenviennin osuus Viron kokonaisviennistä on melko suuri, sillä Virolla on merkittävä asema jatkokäsittely- ja kauttakulluipaikkana. Suurin osa jälleenviennistä muodostuu välityskaupasta Venäjälle. Jälleenviennin osuus Viron kokonaisviennistä on vähentynyt vuoden 199634 %:sta 21 %:iin vuonna 1998. Baltian maiden ja EU:n välisessä kaupassa sekä vienti että tuonti keskittyvät suurelta osin välituotteisiin. Kaupankäyntiin liittyy tämän vuoksi palj on tuotanto vaiheiden sijoittelua Viron ja EU-maiden välillä. Viron ulkomaankaupan kokonais arvo vuonna 1998 oli 42,9 mrd. mk., josta vien- nin osuus oli 17,3 mrd. mk ( 40 %) ja tuonnin osuus 25,6 mrd. mk ( 60 %), joten kauppataseen alijäämä oli 8,3 mrd. mm (SOE 1999a). Riippuvuus entisen Neuvos- toliiton alueen markkinoista on supistunut nopeasti, ja kauppa on suuntautunut lisääntyvästi läntisille markkinoille. Vuonna 1998 EU:n osuus Viron viennissä kasvoi 55 %:iin (48 % vuonna 1997) ja tuonnissa 60 %:iin (59% vuonna 1997). IVY-maiden osuus sitä vastoin laski vientikaupassa alle 21 %:iin ( 26 % vuonna 1997) ja tuonti- 45 '•••`› '2>• C • "?. C•• kaupassa vastaavasti 14 %:iin (17 % vuonna 1997) (SOE 1999b). Venäjän talous- kriisin vaikutukset heijastuivat selvästi Viron ulkomaankauppaan, sillä pitkään jatku- nut nopea kasvu hidastui vuonna 1998. Talouskasvun hidastuminen vaikutti puoles- taan tuonnin kasvun hidastumiseen. Viron vienti Venäjälle vähenee arvioiden mukaan 5 — 6 %:n osuuteen kokonaisviennistä, sillä käynnissä oleva ulkomaankaupan raken- teen suuntautuminen länsimarldcinoille jatkuu odotusten mukaan myös tulevaisuu- dessa. Vuonna 1998 Viro vei tavaroita 145 maahan ja toi tavaroita 175 maasta. Vienti kymmenen tärkeimmän valtion kanssa muodosti 84% kokonaisviennistä ja vastaa- vasti tuonti kymmenen tärkeimmän kanssa muodosti 76% kokonaistuonnista. Suomi otti viime vuonna Venajan paikan Viron tärkeimpänä kauppalcumppaninaniin viennin kuin tuonnin suhteen. Vuonna 1998 Suomen osuus Viron kokonaisviennistä oli 3,24 mrd. mk ja kokonaistuonnista n. 5,78 mrd. mk. Venäjä oli vielä edellisvuonna Viron suurin vientikohde 18,8 %:n osuudella koko- naisviennistä, mutta talouskriisin seurauksena vuonna 1998 vienti Venäjälle laski 13,4 %:iin (kuvio 4.1). Viron vienti Venäjälle on kuitenkin epävirallisten arvioiden mukaan jopa kolmannes kokonaisviennistä, sillä Venäjän Virolle asettamien kaksinkertaisten tullien välttämiseksi virolaisia tuotteitakienttetään Venäjälle kolmansien maiden, muun muassa Suomen ja Ukrainan kautta (SOE 1999a, Lainela 1999). Kokonaisvienti 17,3 mrd. mk (1998) Kuvio 4.1. Viron kokonaisviennin jakautuminen eri kauppakumppaneiden kesken vuonna 1998 (SOE 1999a). 46 2 5,0 % 2 0,0 % 1 5,0 % 1 0 , 0 % 5,0 % 0,0 % K oko naistuo nti 25,6 mrd. mk (1998) n n Fl n , , .,... , \ \ ,,, .... b. . .i,.. - let› y <0 ‘''' 0 Q. Nt.. 0 ,..,0 c•• 0,0 .4 0 c30 0 .< •) % 0 Kuvio 4.2. Viron kokonaistuonnin jakautuminen eri kauppakumppaneiden kesken vuonna 1998 (SOE 1999a). 1990-luvulla Suomen viennissä Keski- jaItä-Eurooppaan eniten on kasvanutBaltian maiden osuus. Suomen merkittävin vientikohde Baltian alueella on Viro, jonka osuus alueelle suuntautuvasta viennistä on ollut koko 1990-luvun lähes 75 %. Suomen vienti Viroon vuonna 1998 oli arvoltaan noin 7,5 mrd. mk. Tuonti Virosta Suomeen vuonna 1998 oli arvolta annoin 3,1 mrd. mk, joten kauppa oli edelleen voimakkaasti yhjaamäistä Suomelle, vaikka tuonti kasvoi 39% edellisvuodesta. Viron osuus Suomen kokonais- viennistä vuonna 1998 oli 3,3 % ja kokonaistuonnista 1,8 % (Tullihallitus 1998 & 1999). Elintarvike-jamaataloustuotteilla on tärkeärooli Vironulkomaankaupassa. Yleisen kauppatilaston (general trade) mukaan elintarvikkeiden (ruoka-, juoma- ja tupakka- tuotteet, HS 1 —24) vienti oli vuonna 1998 arvoltaan 2,7 mrd. mk (taulukko 4.1). Elintarvikkeiden viennin osuus kokonaisviennistä on pysytellyt melko vakaana viime vuosina (kuvio 4.3). Elintarvikkeiden vienti Viron kautta IVY-maihin alkoi varsinai- sesti vuonna 1997, jolloin vienti kasvoi edellisvuoteen verrattuna lähes 70%. Vuonna 1998 vienti kasvoi 7,7 % edellisvuodesta ja jälleenvienti (exports from customs warehouses) muodosti 52% elintarvikkeiden kokonaisviennistä. Kotimaisen tuotan- non osuus elintarvikkeiden viennistä (clirect export) oli 45% eli arvoltaan noin 1,2 mrd. mk (SOE 1999b). 47 Taulukko 4.1. Viron maakohtainen elintarvikkeiden vienti 1996- 1998 (milj. mk ). Maa 1996 arvo 1996 % 1997 arvo 1997 % 1998 arvo 1998 % Yhteensä 1508 100,0 2549 100,0 2745 100,0 Venäjä 575 38,2 1161 45,6 1100 40,1 Ukraina 188 12,5 298 11,7 368 13,4 Latvia 108 7,2 204 8,0 302 11,0 Liettua 95 6,3 167 6,5 188 6,8 Hollanti 144 9,5 223 8,7 127 4,6 Suomi 58 3,8 71 2,8 84 3,0 Saksa 33 2,2 51 2,0 67 2,5 Tanska 23 1,5 27 1,1 61 2,2 Uzbekistan 5 0,3 39 1,5 54 2,0 Valko-Venäjä 64 4,3 58 2,3 45 1,6 Lähde: SOE 1999b. Elintarvikkeiden tuonti oli vuonna 1998 arvoltaan 4,3 mrd. mk (taulukko 4.2). Elintarvikkeiden tuonnin osuus kokonaistuonnista oli 16,9 %, joten ensimmäistä kertaa 1990-luvun aikana Virosta tuli elintarvikkeiden nettotuoja. Rahamääräisesti laskettu- na elintarvikkeiden tuonti lisääntyi 13 % edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 1996 peräti 70% tuoduista elintarvikkeista käytettiin omiin tarpeisiin, mutta vuonna 1998 omaan käyttöön tuotiin enää 43 %. Elintarvikkeiden tuonnista 56 % meni tullin varastoon jälleenvietäväksi (SOE 1999b). Taulukko 4.2. Viron maakohtainen elintarvikkeiden tuonti 1996- 1998 (milj.mk ). Maa 1996 arvo 1996 % 1997 arvo 1997 % 1998 arvo 1998 % Yhteensä 2302 100,0 3840 100,0 4332 , 100,0 Yhdysvallat 99 4,3 456 11,9 684 15,8 Norsunluurannikko 68 2,9 431 11,2 464 10,7 Suomi 370 16,1 419 10,9 444 10,2 Saksa 192 8,3 231 6,0 260 6,0 Alankomaat 183 8,0 229 5,9 230 5,3 Tanska 100 4,4 199 5,2 180 4,2 Venäjä 82 3,5 102 2,7 157 3,6 Ruotsi 92 4,0 185 4,8 155 3,6 Ghana 8 0,3 84 2,2 144 3,3 Liettua 70 3,0 98 2,6 143 3,3 Lähde: SOE 1999b. 48 90 91 92 93 94 95 96 97 98 P ro s e n tt —40—Vienti T uontl Viron elintarvikkeiden ulkomaankaupan alueittaisessa tarkastelussa näkyy selväs- ti, että NY-maat hallitsevat vuoden 1998 vientitilastoja 61 %:n osuudella ja EU tuonti- tilastoj a 41 %:n osuudella. Viennin kohdemaista selvästi tärkein on edelleen Venäjä, vaikka sen 40,1 %:n osuus kokonaisviennistä on 5,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin edellisvuonna (taulukko 4.1). Seuraavaksi eniten elintarvikkeita viedään Ukrainaan ja muihin Baltian maihin. Elintarvikkeiden tuontikaupassaonkärje,ssäYhdysvallatennenNorsunluurannikkoa ja Suomea (taulukko 4.2). Suomea lukuun ottamatta hiukan yllättävältä näyttävät kärkitilat selittyvät jälleenviennin suuresta osuudesta kyseisistä maista tuotavien elin- tarvikkeiden kohdalla. Yhdysvalloista tuodaan lähinnä lihaa ja Norsunluurannikosta puolestaan kaakaopapuja j älleenvietäväksi. Kuvio 4.3. Elintarvikkeiden osuus Viron ulkomaankaupasta 1990-1998 (%) (SOE 1999b). Viron elintarvikeviennin pääartildcelit vuonna 1998 olivat kaakaovalmisteet ja maidonjalostustuotteet (kuvio 4.4), vaikka molempien ryhmien vienti laski edellisvuo- desta. Kaakaovalmisteita vietiin noin 3% ja maidonjalostustuotteita lähes neljännek- sen vähemmän kuin vuonna 1997. Maidonjalostustuotteiden viennin lasku oli seura- ustatuontikysynnänheildcenemisestä Vironpäämarkkina-alueellaVenajallä. Lihaviennin arvo kasvoi 66 % noin 323 milj. markkaan, josta yli puolet oli Venäjän vientiä. Lihan vientimäärä kasvoi lähes 60%. Venäjän osuus lihan vientimäärästä oli 10 prosenttiyk- sildcöä pienempi, mutta silti sen osuus ylsi miltei 80 Myös kalojen ja äyriäisten kohdalla koettiin merkittävä viennin kasvu, sillä niitä vietiin 46% enemmän kuin edel- lisvuonna. Kalojen ja äyriäisten viennissä Viro kykeni löytämään vähentyneen Venä- jän viennin tilalle korvaavia markkinoita mm. Ukrainasta ja Iso-Britanniasta (taulukko 4.3). 49 Taulukko 4.3. Viron elintarvikeviennin määrien (1000 tonnia) maakohtainen ja- kautuminen (%) vuosina 1996- 1998. CN 1996, tn % 1997, tn % 1998, tn % Maa 0201-0210 liha 3385 100,0 72369 100,0 115664 100,0 Yhteensä 536 15,8 64989 89,8 91603 79,2 Venäjä 1357 40,1 1126 1,6 7749 6,7 Ukraina 160 4,7 1013 1,4 2390 4,3 Latvia 0301-0307 kala 41777 100,0 76528 100,0 91091 100,0 Yhteensä 8315 19,9 34039 44,5 40923 44,9 Ukraina 24864 59,5 31995 41,8 25404 27,9 Venäjä 0 0,0 1712 2,2 8753 9,6 Iso-Britannia 0402 maitojauhe 24509 100,0 28487 100,0 17716 100,0 Yhteensä 13921 56,8 17161 60,2 8148 46,0 Alankomaat 3314 13,5 5855 20,6 4252 24,0 Japani 960 3,9 1373 4,8 1171 6,6 Venäjä 0403 jogunti ym. 16563 100,0 41486 100,0 35188 100,0 Yhteensä 15731 95,0 39081 94,2 24607 69,9 Venäjä 350 2,1 1336 3,2 8125 23,1 Latvia 347 2,1 725 1,8 1776 5,0 Ukraina 0405 voi ym. 15867 100,0 28792 100,0 18144 100,0 Yhteensä 8485 53,5 18372 63,8 10110 55,7 Venäjä 576 3,6 3238 11,2 3431 18,9 Latvia 3662 23,1 3041 10,6 847 4,7 Ukraina 1801 kaakao 8167 100,0 60669 100,0 58694 100,0 Yhteensä 3563 43,6 42738 70,4 42892 73,1 Venäjä 1593 19,5 9258 15,3 8094 13,8 Ukraina 666 8,1 2998 4,9 2627 4,5 Liettua Lähde: SOE I999b. Kuvio 4.4. Viron elintarvikevienti tuoteryhmittäin 1998 (SOE I999b). 50 Ma id on jalo stus 8% Kala 5% Liha- ja- Liha 4 % Juomat • kalaja bste % 8% - 2% Muut 39 % Kuvio 4.5. Viron elintarviketuonti tuoteryhmittäin 1998 (SOE 1999b). Tuontikaupassa vastaavasti kaakaovalmisteita ja lihaa tuotiin eniten (kuvio 4.5). Kaakaovalmisteiden hallitseva asema ulkomaankaupassa selittyy jälleenviennin suu- rella osuudella. Lihatuonnin arvo kasvoi vuonna 1998 edellisvuodesta yli 70%. Mää- rällisesti lihaa tuotiin lähes 60% enemmän eli 146000 tonnia, ja siitä 85 % oli peräisin Yhdysvalloista sekä 3,4% Suomesta. Kalojen ja äyriäisten tuonnin arvo kasvoi lähes 20%, mutta tuontimäärä laski hiukan (alle prosentin) edellisvuodesta (taulukko 4.4). Taulukko 4.4. Viron elintarviketuonnin määrien (1000 tonnia) maakohtainen ja- kautuminen (%) vuosina 1996- 1998. CN 1996, tn % 1997, tn % 1998, tn % Maa 0201-0210 liha 26189 100,0 92492 100,0 146097 100,0 Yhteensä 12955 49,5 78192 84,5 124949 85,5 Yhdysvallat 2306 8,8 3351 3,6 4962 3,4 Suomi 1060 4,0 2188 2,4 3467 2,4 Kanada 0301-0307 kala 29549 100,0 64762 100,0 64240 100,0 Yhteensä 7400 25,0 27573 42,6 22033 34,3 Norja 3014 10,2 6428 9,9 8243 12,8 Venäjä 4071 13,8 6059 9,4 7122 11,1 Alankomaat 0402 m aitojau he 9189 100,0 9336 100,0 8629 100,0 Yhteensä 1608 17,5 3864 41,4 3150 36,5 Liettua 4267 46,4 2752 29,5 2836 32,9 Venäjä 0 0,0 0 0,0 648 7,5 Australia 0403 jogurtti ym . 2402 100,0 2144 100,0 2924 100,0 Yhteensä 1454 60,5 1392 64,9 1514 51,8 Saksa 829 34,5 496 23,1 316 10,8 Suomi 2 0,1 129 6,0 303 10,4 Liettua 0405 voi ynn. 8504 100,0 24261 100,0 14788 100,0 Yhteensä 1873 22,0 4440 18,3 5203 35,2 Uusi-Seelanti 0 0,0 769 3,2 2465 16,7 Australia 57 0,7 3099 12,8 1150 7,8 Ruotsi 1801 kaakao 13570 100,0 70227 100,0 64867 100,0 Yhteensä 9587 70,6 55571 79,1 53007 81,7 Cote d'Ivoire 442 3,3 7710 11,0 9167 14,1 Ghana 534 3,9 242 0,3 1779 2,8 Nigeria Lähde: SOE 1999b. 51 Viro käyttää yleisen kauppatilaston lisäksi myös toista ulkomaan kaupan tilas- tointjestelmää eli erikoiskauppatilastoa (special trade). Erikoiskauppatilasto ei sisällytä vientilukuihin jälleenvientiä tullivarastosta, eikä tuontilukuihin tuontia tullivarastoon. Erikoiskauppajärjestelmä ottaa kuitenkin huomioon tuotteet, jotka tullivarastosta käytetään omaan käyttöön tai jalostukseen. Erikoiskauppajärjestelmää käyttämällä elintarvikkeiden vienti oli vuonna 1998 arvoltaan 1,3 mrd. mk j a tuonti vastaavasti 2,3 mrd. mk (taulukko 4.5). Vuonna 1998 elintarvikkeiden osuus vientikaupasta oli 10 % ja tuontikaupasta 11,3 %. Elintarvikeviennin osuus oli 5 % ja tuonnin osuus vastaavasti 3 % pienempi kuin vuonna 1996, joten erikoiskaupan tilastot antavat elintarvikkeiden ulkomaankaupasta synkemmän kehityskuvan kuin yleiskaupan tilas- tot. Taulukko 4.5. Viron elintarvikkeiden ulkomaankaupan tunnuslukuja (milj. mark- kaa) (special trade). 1995 1996 1997 1998 Kokonaistuotanto Nykyhinnoin 2267,7 2640,2 2712,3 2500,5 Vuoden 1995 hinnoin 2267,7 2123,8 2092,1 1987,7 Elintarvikkeiden vienti HS-ryhmät 1 -24 1172,8 1226,6 1288,7 1321,2 Osuus kokonaisviennistä, % 16,2 15,1 11,5 10,0 Osuus kokonaistuotannosta, % 51,7 46,5 47,5 52,8 Elintarvikkeiden tuonti HS-ryhmät 1 -24 1433,4 1895,1 2345,9 2352,1 Osuus kokonaistuonnista, % 13,7 14,3 12,7 11,3 Lähde: Ministry of Economic Affairs of Estonia 1999. Erikoiskauppatilaston mukaan Latvia oli noussut vuonna 1998 Viron elintarvike- viennin tärkeimmäksi viennin kohdemaaksi 19,7 %:n osuudella elintarvikeviennin arvosta ennen aikffisimpina vuosina ylivoimaisesti vientitilastojahallinnutta Venäjää. Vielä vuonna 1997 Viro vei Venäjälle 28,4% elintarvikeviennistä, mutta vuoden 1998 vientiosuus 17,2 % ja vuoden 1999 ensimmäisen puoliskon vientiosuus 9,5 % pal- jastavat Venäjän viennin ongelmien laajuuden. Vuonna 1998 Suomi oli edelleen Viron tärkein elintarvikkeiden tuontimaa13%:n osuudella ennen Saksaaja Alankomaita (tau- lukko 4.6). Venäjän osuus Viron elintarvikeviennistä on virallistenkin tilastojen mukaan ollut erittäin merkittävää. Yleisesti arvioidaan kuitenkin, että todellinen vienti Venäjälle on ollut huomattavasti tilastojen osoittamia lukuja suurempaa. Venäj ä perii virolaisilta tuotteilta nk. kaksoistulleja. Näitä tulleja toisinaan tiettävästi kierretään käyttämällä viennissä bulvaanina ulkomaisia yrityksiä, jolloin vienti ei kirjaudu tuotannon vien- 52 niksi. Samoin tullej akienetään ihnoittamalla vietävän erän arvo todellista alhaisemmaksi. Siten voidaan olettaa, että Venäj än kriisin vaikutukset tulevat olemaan voimakkaam- mat, kuin mitä virallisia tilastoja tarkastelemalla voitaisiin odottaa (Martikainen 1999). Taulukko 4.6. Viron elintarvikekaupan suurimmat vienti-ja tuontimaat (%) (special trade). 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Maatalous- ja elintarvikkeiden vienti (%) Venäjä 44,9 36,6 36,9 28,4 17,2 8,7 Latvia 9,3 6,5 6,6 12,9 19,7 20,3 Liettua 6,3 5,2 6,4 7,1 9,4 11,1 Hollanti 8,6 15,4 11,2 16,5 8,4 12,1 Ukraina 4,7 9,0 13,3 12,7 15,4 14,5 Suomi 4,4 3,3 4,6 5,4 6,0 6,7 Saksa 2,8 2,4 2,7 3,7 3,3 4,7 Ruotsi 2,3 1,7 2,2 1,4 2,2 2,1 EU 23,2 30,0 23,3 30,2 26,0 30,6 Maatalous- ja elintarvikkeiden tuonti (°/0) Suomi 21,5 19,4 16,9 13,8 13,0 12,7 Hollanti 12,1 10,2 8,7 7,5 7,9 6,7 Saksa 9,0 9,2 9,1 8,8 9,2 8,3 Ruotsi 7,0 5,5 4,3 6,7 5,5 5,0 Venäjä 5,5 5,1 3,7 2,6 3,9 3,9 Ukraina 3,0 2,7 5,4 1,2 1,1 1,1 Liettua 1,7 2,5 3,0 2,3 4,3 4,6 Latvia 1,9 3,9 3,6 3,8 3,9 3,9 EU 70,4 63,9 57,6 59,1 57,8 59,0 Lähde: Ministry of Agriculture of Estonia 1999. Latvia Latvian tilastoviranomaisten ulkomaankauppatilastot pohjautuvat erikoiskaup- patilastoon (special trade). Erikoiskauppatilaston järjestelmä ei sisällytä vientilukuihin jälleenvientiä tullin varastosta, eikä tuontilukuihin tuontia tullin varastoon. Omaan käyttöön tai jalostukseen tarkoitetut tuotteet on kuitenkin otettu huomioon tilastoissa. Ulkomaankaupan kehityksellä on ollut tärkeä merkitys Latvian talouskasvun edistäjänä. Latvian ulkomaankaupan arvo oli vuonna 1998 noin 28,2 mrd. mk, jossa oli kasvua edellisvuodesta 15,5%. Vienti kasvoi 10 %:lla 10,2 mrd. markkaan ja tuonti kasvoi 19 % :11a 18,0 mrd. markkaan, joten kauppataseen alijäämä oli 7,7 mrd. mk. EU:n osuus Latvian ulkomaankaupasta on noussut lähes nollatilanteesta erittäin merkittäväksi, kun taas IVY-maiden osuus on laskenut jyrkästi. Vuonna 1998 EU- 53 Vienti, 10,2 m !d mk. T uontl: 18,0 mrd, mk 2000, % 1500% 10.00% 5,00 % — 0,00 % V ienti Tu onti Saksa Iso-Britannia Venäjä Ruotsi Suomi maiden osuus viennistä kasvoi lähes 57 %:iin (49% vuonna 1997) ja IVY-maiden väheni alle 20 prosenttiin (30% vuonna 1997). Tuonnissa EU-maiden osuus oli 55,3 % eli 2 prosenttiyksikköä edellisvuotta suurempi, ja IVY-maiden osuus kasvoi vas- taavasti 4 prosenttiyksikköä lähes 20 %:iin. Yksittäisistä maista tärkeimmät kauppalcumppanit kokonaistuonnin osalta olivat Saksa, Venäjäja Suomi (kuvio 4.6). Vuonna 1998 tuonti Venäjältä väheni, mutta Saksasta tuotiin neljänneksen ja Suomesta 17 % enemmän kuin vuonna 1997. Myös kokonaisviennissä Saksan osuus on suurin. Vienti Saksaan kasvoi noin neljänneksen, mutta Venäjän talouskriisi supisti vientiä Venäjälle yli kolmanneksen. Latvian vienti Suomeen oli vain 2,1 % kokonaisviennistä, mutta siinä oli kasvua yli 50% edellisvuo- desta. Sekä Liettuan että Viron kanssa käyty ulkomaankauppa on Latvialle alijäämäisiä (CSBL 1999a). Kuvio 4.6. Latvian ulkomaankaupan jakautuminen eri kauppakumppanien kesken vuonna 1998 (special trade) (CSBL 1999a). Latvia on perinteisesti ollut merkittävädintarvikkeiden ja maataloustuotteiden ulkomaankaupan harjoittaja. Vuonna 1998 elintarvikkeita (CN 01 — 24) vietiin 1,1 mrd. markan arvosta eli 27% edellisvuotta vähemmän. Elintarvikkeiden osuus Lat- vian kokonaisviennistä oli 10,8 %, kun se vielä vuotta aiemmin oli 14,5 %. Elintar- vikkeita tuotiin vuonna 1998 2,4 mrd. markan arvosta, noin 13 % enemmän kuin vuonna 1997. Elintarvikkeiden yli 13 prosentin osuus kokonaistuonnista oli puoli prosenttiyksikköä edellisvuoden osuutta pienempi. Latvian elintarvikevientiä hallitsee edelleen kalatja äyriäiset sekä kalajalosteet (kuvio 4.7), vaikka esim. kalajalosteiden vienti laski puoleen vuoden 1997 tasosta. Tärkeistä tuoteryhmistä maito- ja meijerituotteiden vienti väheni yli 8%, sillä varsinkin maito- jauheen vienti oli vaikeuksissa Venäjän tuontikysynnän hiipumisen vuoksi. Elintarvi- ketuonnin suurin yksittäinen tuoterylunä on juomat (kuvio 4.8). Juomia tuotiin vuon- na 1998 lähes 17% enemmän kuin vuonna 1997. Juomien tuonnin arvosta suurin osa 54 Kalajalos teet 18% Me ijeritu otteet 18 % Kala 11% Muut 26 % Sokeri 4 % Juomat 8 c'io Erinäis et elintarv. 15 % Juomat 12 % Erinäiset elin tarv. 11 % Eläin- ja kas virasvat 8% Hed elmät Liha Kala Kahvi 7 % 5% 6% 6% Muut 45 % muodostuu viinien tuonnista. Lihan tuonti lisääntyi lähes 28 %, joka johtui lähinnä sianlihan tuonnin yli 50 %:n kasvusta. Naudanlihan tuonti sitä vastoin väheni 31 % edellisvuodesta. Latvian elintarviketuonnista 51 % oli peräisin EU:n alueelta. Saksa ja Puola sekä muut Baltian maat ovat Latvian tärkeimmät elintarvikkeiden tuontimaat. IVY-maiden osuus elintarvikkeiden tuonnista oli vain 4%, mutta viennissä IVY-maiden osuus oli lähes 47 %. Venäjä on yhä Latvian tärkein kauppakumppani elintarvikkeiden vien- nissä, vaikka viennin arvo laski vuonna 1998 jyrkästi. Venäjän lisäksi elintarvikkeita viedään runsaasti Liettuaan, Viroon ja Ukrainaan. EU-mailla oli viidenneksen osuus Latvian elintarvikeviennistä. Kuvio 4.7. Latvian elintarvikevienti vuonna 1998 (%) (CSBL 1999c). Kuvio 4.8. Latvian elintarviketuonti vuonna 1998 (%) (CSBL 1999c). 55 Viron tilastoviranomaisten kokoamassa B altian maiden ulkomaankauppatilastossa tilastotiedot ovat esitetty yleisen kauppatilaston (general trade) mukaan. Tämän tilas- ton perusteella tarkastellaan Latvian elintarvikkeiden ulkomaankaupan määrien ja arvojen jakautumista eräissä tuoteryhmissä tärkeimpien kauppakumppaneiden kes- ken. Tuoteryhmät on asetettu suuruusjärjestykseen vuoden 1998 kaupan arvon mukaan sekä vientitilastossa (taulukko 4.7 ) että tuontitilastossa (taulukko 4.8). Taulukosta 4.7 näkyy hyvin Venäjän talouskriisin aiheuttamien ongelmien laajuus, mm. hintojen romahtamisen muodossa, Latvian elintarvikeviennille. Merkittävim- mistä vientituotteista kalajalosteiden vientimäärä Venäjälle laski vuonna 1998 noin 8 %, mutta viennin arvo laski yli 55 % hintojen romahtamisen johdosta. Maidon ja maitoj auheen vientimäärä Venäjälle oli 40% edellisvuotta pienempi j a viennin arvo vastaavasti yli 70 % pienempi. Lihaviennin arvo Venäjälle supistui puoleen vuoden 1997 tasosta, mutta silti Venäjän osuus Latvian lihan kokonaisviennistä pysyi vuoden 1997 tasossa ( 77 %). Tämä osoittaa sen, että lihalle ei ole kyetty löytämään korvaavia vientimarlddnoita. Tupakka on suurin yksittäinen tuoteryhmä niin viennin kuin tuonnin arvossa mitattuna. Latvia tuo tupakkaa lähinnä EU:n alueelta sekä Liettuasta. Valtaosa tupakan tuonnista menee kuitenkin j älleenvientinä TVY-maihin. Lihan tuonti laski niin määrän kuin arvonkin suhteen viidenneksellä vuodesta 1997. Puola otti vuonna 1998 Yhdys- valtojen paikan suurimpana lihan tuojamaana, sillä lihan tuonnin arvo Yhdysvalloista laski yli 60 % (taulukko 4.8). Taulukko 4.7. Latvian elintarvikeviennin määrien (1000 tonnia) ja arvojen (milj. mk ) tarkastelu tärkeimpien kauppakumppanien osalta vuosina 1997- 1998. CN Kohdem aa 1997 M äärä 1997 Arvo 1998 M äärä 1998 Arvo *2402 tupakka 5,7 400,6 2,9 226 Azerbaidzan 1,8 116,4 0,6 45,2 Uzbekistan 0,6 48,0 0,5 39,0 Liettua 0,5 39,6 0,5 32,2 1604 -1605 kalajalosteet 87,8 400,0 74,4 205,1 Venäjä 65,2 221,5 60,1 98,9 Ukraina 12,7 102,3 5,7 44,1 Valko-Venäjä 3,5 16,4 1,5 11,3 03 kalat, äyriäiset 41,5 118,1 41,2 136,2 Tanska 4,1 15,8 6,4 39,0 Ranska 13,5 27,7 17,4 36,7 Ruotsi 0,8 10,7 1,6 18,6 02 Liha 44,2 237,3 23 123,2 Venäjä 32,7 183,6 16,9 94,4 Ukraina 6,6 17,0 1,6 6,2 Valko-Venäjä 0,3 1,7 1,0 5,7 0401 - 0402 m aito/m aitojauhe 31,2 132,8 23,1 68,9 Venäjä 12,9 52,0 7,7 15,3 Saksa 1,1 9,6 1,8 13,6 Alankom aat 2,4 23,2 1,5 10,7 * milj. kappaletta Lähde: SOE 1999c. 56 Taulukko 4.8. Latvian elintarviketuonnin määrien (1000 tonnia) ja arvojen (milj. mk ) tarkastelu tärkeimpien kauppakumppanien osalta vuosina 1997- 1998. CN Kohdem aa 1997 Määrä 1997 Arvo 1998 Määrä 1998 Arvo *2402 tupakka 7,0 505,7 4,5 353,7 Belgia 4,6 333,4 1,5 137,3 Saksa 0,4 32,2 0,7 55,9 Liettua 0,03 2,3 0,8 50,9 02 Liha 62,2 336,7 49,7 259,3 Puola 7,6 57,1 7,9 52,5 Yhdysvallat 30,9 145,2 14,3 51,4 Alankom aat 8,9 35,6 11,9 44,1 03 kalat, äyriäiset 60,9 217,0 41,1 162,7 Norja 21,9 77,4 14,2 64,4 Yhdysvallat 3,0 11,9 3,5 13,6 Iso-Britannia 9,7 32,8 1,6 12,4 1507 - 1515 eläin- ja kasvirasvat 34,3 119,2 34,7 128,8 Saksa 20,5 58,2 19,9 65,0 Alankom aat 3,8 18,6 3,2 16,4 Unkari 1,4 6,8 1,6 8,5 0901 kahvi 4,3 100,6 4,4 111,3 Tanska 1,0 32,2 1,1 37,9 Liettua 0,4 12,4 0,4 14,1 Saksa 0,9 14,1 0,8 11,3 * milj. kappaletta Lähde: SOE 1999c. Liettua Myönteisesti kehittynyt ulkomaankauppa on edistänyt Liettuan nopeaa talouskasvua. Kauppa Venäj än kanssa on ollut B altian maista merkittävintä Liettualle. Siten myös Venäjän kriisin vaikutukset olivat mittavia. Liettuan vienti supistui vuonna 1998 ensimmäistä kertaa itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen. Vienti väheni 3,8 % verrat- tuna vuoteen 1997 ja oli arvoltaan 20,9 mrd. mk. Tuonti kasvoi 2,7 %j a oli arvoltaan 32,7 mrd. mk. Kauppatase oli siten noin 36% alijäämäinen. Vienti Venäjälle supistui voimakkaasti vuoden 1998 toisella puoliskolla, mutta Venäjä säilytti silti paikkansa Liettuan tärkeimpänä kauppakumppanina. Euroopan Unionin merkitys Liettuan ulkomaankaupalle lisääntyi huomattavasti vuoden 1998 aikana, sillä viennissä EU:n osuus nousi 5,5 prosenttiyksikköä edellis- vuodesta 38 %:iinja tuonnissa 3 prosenttiyksikköä edellisvuodesta 47,2 %:iin. Venä- jän osuus viennistä laski vuoden 199724,5 %:a 16,5 %:iin vuonna 1998 j a tuonnissa vastaavasti 25,3 %:a 21,2 %:lin. Yksittäisistä maista toiseksi tärkein kauppakumppani Venäjän jälkeen oli vuonna 1998 Saksa niin tuonnissa kuin viennissä (kuvio 4.9). Vienti Latviaan kasvoi voimakkaasti, lähes neljänneksellä edellisvuodesta. Liettuan ja Suo- men välinen kauppa on volyymiltaan huomattavasti pienempää kuin Suomen kauppa muiden Baltian maiden kanssa, mutta se on ollut varsinkin tuonnin osalta voimakkaas- sa kasvussa. Liettuan tuonti Suomesta kasvoi yli 16 % edellisvuodesta (LDS 1999a). 57 25 20 15 10 5 0 P ro s e n tt i; vienti tuonti Venäjä Saksa Latvia Puola Italia Suom i Kuvio 4.9. Liettuan kokonaisviennin- ja tuonnin jakautuminen kohclemaittain vuon- na 1998 (LDS 1999a). Elintarvike-ja maataloustuotteilla on tärkeä rooli Liettuan harjoittamassa ulko- maankaupassa. Maataloustuotteiden hinnat romahtivat Venäjän kriisin johdosta 15 — 20 %, mikä aiheutti viennille suuria vaikeuksia. Yleisen kauppatilaston (general trade) mukaan elintarvikkeiden (ruoka-, juoma-ja tupakkatuotteet, CN 01 — 24) vienti oli vuonna 1998 arvoltaan 2,9 mrd. mk. Elintarvikkeiden vienti laski 15,7 % vuoteen 1997 nähden. Erityisesti pidemmälle jalostettujen elintarvikkeiden (CN 16 — 24) vienti oli vaikeuksissa, sillä vienti laski lähes 24% edellisvuodesta. Elintarvikkeiden vienti muodosti 14 % osuuden Liettuan kokonaisviennistä eli kaksi prosenttiyksikköä vä- hemmän kuin vuonna 1997. Elintarvikkeiden tuonti oli vuonna 1998 arvoltaan 3,6 mrd. mk. Elintarvikkeiden kauppataseen alijäämä kasvoi siten 642 milj, markkaan, kun vuonna 1997 alijäämä oli vain 41 milj. mk. Elintarvikkeiden tuonti kasvoi n. 1,5 % vuoteen 1997 nähden. Elintarvikkeiden tuonnin 11 %:n osuus kokonaistuonnista pysyi edellisvuoden tasolla. Liettuan elintarviketuonnista lähes puole/ on EU:n alueelta, ja vastaavasti elintarvike- viennistä noin puolet suuntautuu IVY-maiden alueelle (kuvio 4.10). IVY-maista Venäjän lisäksi tärkeitä vientimaita ovat Ukraina ja Valko-Venäjä. EU-alueen maista Liettuan suurimmat elintarvikkeiden tuontimaat ovat Saksa ja Tanska. Latvian merkitys Liet- tuan elintarvikekaupalle on kasvanut tasaisesti, ja vuonna 1998 yli 10 % viennistä suuntautui Latviaan ja vastaavasti 3,4% elintarviketuonnista oli peräisin Latviasta. Suomen osuus Liettuan elintarvikeviennistä oli 0,8 % ja tuonnista 1,5 % vuonna 1998. 58 M elJerltuotteet 37 % M uut 34 % H edelm åt 3% Liha-ja kalajalos teet 4% Kala 7% öllys lemenet 6% R ehualneet 9% Kuvio 4.10. Liettuan alue- ja maakohtaisen elintarvikekaupan prosenttiosuuksia vuonna 1998 (LDS 1999a, LDS 1999b). Liettuan elintarvikevientiä on perinteisesti hallinnut maito- ja meijerituotteiden ryh- mä. Vuonna 1998 yli kolmannes elintarvikeviennistä oli maito-ja meijerituotteiden vientiä (kuvio 4.11), vaikka viennin arvo laski noin 3 % edellisvuodesta. Maito- ja meijerituotteiden tärkeimmät vientimaat ovat Venäjä (40%), Alankomaat (17 %) ja Yhdysvallat (9%). Meijerituotteista juuston vienti kärsi vähiten Venajan kriisistä, sillä sen viennin arvo lisääntyi lähes 50% edellisvuodesta. Maidon ja maitojauheen vientiin kohdistui ongelmia, sillä niiden vienti laski 36 % vuoden 1997 vientiarvosta. Lihan osuus Liettuan elintarvikeviennistä oli vuonna 1998 vain 1,3 %, sillä lihanj alostus- yritysten vientivolyymi laski lähes 120 milj. mk vuoden 1997 tasosta. Lihavienti Venajalle oli vuonna 1998 arvoltaan yli 80% pienempi kuin edellisvuonna, mutta silti lähes 40 % viennistä suuntautui Venäjän markkinoille (taulukko 4.9). Kuvio 4.11. Liettuan elintarvikevienti vuonna 1998 (%) (LDS 1999b). 59 Tupakka 9% E löin- ja kas v lras v at 8% Taulukko 4.9. Liettuan elintarvikeviennin määrien (1000 tonnia) ja arvojen (milj, mk) tarkastelua tärkeimpien kauppakumppaneiden osalta vuosina 1997 - 1998. CN Kohdem aa 1997 Määrä 1997 Arvo 1998 Määrä 1998 Arvo 0406 juusto 19,6 268,0 29,8 397,1 Venäjä 9,9 139,9 15,5 202,5 Yhdysvallat 1,5 19,3 5,9 79,0 Alankom aat 5,0 64,4 4,5 65,4 0401 -0402 m aito/m aitojauhe 80,4 551,2 62,1 355,3 Alankom aat 25,1 198,5 14,9 100,4 Venäjä 22,8 128,1 15,8 72,8 Japani 8,0 64,6 6,5 44,6 0405 voi ym . 23,1 247,6 29,3 279,7 Venäjä 15,1 153,1 14,2 134,8 Uzbekistan 0,06 0,8 4,3 45,7 Yhdysvallat 0,9 9,5 2,2 19,7 03 kalat, äyriäiset 44,3 285,1 56,0 193,5 Ukraina 20,0 72,0 39,0 128,0 Venäjä 7,6 46,8 5,6 17,5 Valko-Venäjä 11,5 139,6 6,4 16,4 02 liha 18,9 155,8 5,0 38,9 Venäjä 12,0 91,0 2,3 15,2 Latvia 3,4 28,1 1,4 11,8 Suomi 0,1 2,3 0,07 1,7 Lähde: LDS 1999b, SOE 1999c. Liettuan elintarviketuonti on jakautunut tasaisesti usean tuoteryhmän kesken (kuvio 4.12). Kataja äyriäiset ovat suurin tuontiryhmä ja niiden tuonti kasvoi niukasti vuonna 1998. Hedelmien sekä kahvin tuonti kasvoi lähes neljänneksen ja lihan 17 % vuonna 1998. Meijerituotteiden tuonti sitä vastoin väheni yli 30 % ja niiden osuus elintarvike- tuonnista oli vain 3,5 %. Maidon ja maitojauheen tuonnin arvo oli puolet vuoden 1997 tasosta (taulukko 4.10). Kuvio 4.12. Liettuan elintarviketuonti vuonna 1998 (%) (LDS 1999b). 60 Taulukko 4.10. Liettuan elintarviketuonnin määrien (1000 tonnia) ja arvojen (milj.mk ) tarkastelua tärkeimpien kauppakumppanien osalta vuosina 1997-1998. CN Kohdemaa 1997 Määrä 1997 Arvo 1998 Määrä 1998 Arvo 03 kalat, äyriäiset 81,4 336,7 87,7 341,2 Norja 41,2 137,1 44,9 148,9 Argentina 9,9 66,0 9,2 67,7 Venäjä 7,1 24,3 7,3 21,4 09 kahvi 5,8 144,4 6,5 188,9 Saksa 2,3 58,1 2,9 84,6 Puola 1,3 28,2 1,3 32,1 Itävalta 1,2 33,3 0,8 25,9 02 liha 16,4 113,4 18,6 133,7 Tanska 5,6 36,1 6,3 44,0 Alankom aat 4,4 29,3 5,8 41,7 Puola 0,5 4,5 1,2 11,3 151710 m aragariini 17,0 89,1 13,7 77,8 Ruotsi 7,3 47,9 4,1 28,8 Saksa 3,8 13,0 3,7 17,5 Tanska 1,1 5,6 2,1 12,4 0401 -0402 m aito/m aitojauhe 19,1 141,6 11,9 68,8 Venäjä 9,0 63,2 5,0 24,3 Ukraina 6,4 49,6 3,5 20,9 Latvia 1,1 7,3 0,6 4,5 Lähde: LDS 1999b, SOE 1999c 4.2. Elintarvikekauppa EU:n kanssa Baltian maiden j a Euroopan unionin välisen kaupan arvoja sekä rakennetta tarkastel- laan Euroopan yhteisöjen yhdistetyn nimikkeistön (Combined Nomenclature, CN 01 -22) avulla. CN-nimikkeistö perustuu harmonisoituunnimikkeistöön, ja tarkastelussa käytetyt tunnusluvut ovat peräisin Eurostatin ylläpitämistä Comext-tilastoista. B altian maidenj aEU:n välinen elintarvikekauppa on ollutj atkuvasti hyvin alij äämffistä Baltian maille. Perinteisesti EU: n j a Liettuan välinen elintarvikekauppa on ollut par- haiten tasapainossa. Vuonna 1992 Baltian maat veivät elintarvikkeita EU:n alueelle 204 milj. markan arvostaja toivat 1403 milj. markan arvosta. Vuonna 1998 elintarvike- vienti oli lähes viisinkertaistunut j a tuonti kolminkertaistunut vuoden 1992 tasosta (kuvio 4.13). Vuoden 1992 vertailussa vuoden 1995 j älkeisiin vuosiin on kuitenkin huomioitava, että unioni laajeni vuonna 1995. Erityisesti Suomen ja Ruotsin EU- j äsenyys kasvatti Baltian maiden j aEU:n välistä elintarvikekauppaa. 61 1- 2000 1 500 1 000 500 0 92 97 98 92 97 98 9 2 97 98 Viro Latvia Liettua lie nti etuonti Kuvio 4.13 Baltian maiden elintarvikekauppa EU:n kanssa vuosina 1992 ja 1997 — 1998 (milj. mk ) (Comext). EU:n Baltian maihin suuntautuvassa elintarvikeviennissä on nähtävissä selvä jalostusasteen kohoaminen. Osittain ja pitkälle jalostettujen elintarvikkeiden osuus ulkomaankaupasta on lisääntynyt, kun vastaavasti perinteisten maataloustuotteiden osuus on vähentynyt. Baltian maiden elintarviketuonti EU-maista koostui aikaisemmin lähes yksin- omaan viljan ja sokerin tuonnista. Vuonna 1992 yli 70 % Baltian maiden EU:n alueelta tapahtuneesta elintarviketuonnista oli viljaa (CN 10). Vuonna 1998 viljan osuus elintarviketuonnista oli laskenut kaikissa Baltian maissa alle prosentin. Sokeri ja sokerivalmisteet (CN 17) on edelleen merkittävä tuontiryhmä, koska makeisten ja muiden sokerijalosteiden tuonti on lisääntynyt huomattavasti. Muita tärkeitä Bal- tian maiden EU:sta tuomia tuoteryhmiä olivat vuonna 1998 juomat, etyylialkoholi ja etikka (CN 22) sekä eläin-ja kasvirasvat ja öljyt (CN 15). Baltian maiden elintar- vikeviennin rakenne on tuonnin lailla monipuolistunut voimakkaasti. Kalat ja äyriäi- set (CN 03) olivat niin vuonna 1992 kuin 1998 tärkeä vientiryhmä kaikissa Baltian maissa. Muista Baltian maista poiketen sokeri- ja sokerivalmisteiden merkitys on ollut suuri Liettuan elintarvikeviennissä unionin alueelle. Vuonna 1998 maito ja meijerituotteet sekä munat (CN 04) muodostivat noin 30 %:n ja öljysiemenet sekä - hedelmät (CN 12) 12 %:n osuuden Baltian maiden EU:n alueelle suuntautuneesta elintarvikkeiden kokonaisviennin arvosta. Viron ja EU:n välinen elintarvikekauppa Suomen ja Ruotsin liittyminen EU:n jäseneksi vuonna 1995 vauhditti erityisen paljon Viron ja EU: n käymää elintarvikekauppaa. Viron elintarvikevienti EU-alueelle kasvoi vuonna 1998 yli 5 % edellisvuodesta ja sen arvo oli kasvanut yhdeksänkertaiseksi 62 vuodesta 1992. Viron elintarvikeviennin rakenne on nykyisin monipuolisempi kuin vuonna 1992, mutta silti kahden suurimman tupteryhmän, kalat ja äyriäiset sekä meijerituotteet, vienti muodosti vuonna 1998 lähes 60% osuuden elintarvikeviennin arvosta. Ulkomaisten investointien lisääntyminen näkyi vuonna 1998 selvästi pidem- mälle j alo stettuj en tuotteiden, kuten makeisten j a suldaan sekä kala- j a lihaj alosteiden viennin voimakkaana kasvuna. Kalojen ja äyriäisten vienti lisääntyi vuonna 1998 suunnilleen saman verran kuin meij erituotteiden vähentyi eli reilut 20%. Muista Virolle tärkeistä vientituotteista kahvin, teen ja mausteiden vienti lisääntyi ja hedelmien ja pähkinöiden vienti laski (taulukko 4.11). Taulukko 4.11. Viron elintarvikevienti EU:iin vuosina 1992 ja 1997 - 1998. CN Tuote 1992 milj, mk 1997 milj, mk 1998 milj, mk 98/97 muutos, % 01 Elävät eläimet 0,17 0,90 0,90 0 02 Liha 0 0,14 0,16 14,3 03 Kala ja äyriäiset yms. 25,98 99,50 122,80 23,4 04 Maito ja meijerituotteet, munat 2,63 122,50 95,79 -21,8 05 Muualle kuulumattomat eläinper. tuott. 0,54 1,06 2,56 141,5 06 Elävät puut ja muut elävät kasvit 0 4,63 4,41 -4,8 07 Kasvikset ja juuret yms. 0,06 3,91 5,89 50,6 08 Hedelmät ja pähkinät 1,26 42,14 33,28 -21,0 09 Kahvi, tee ja mausteet 0 44,92 57,56 28,1 10 Vilja 0,05 0,82 2,29 179,3 11 Myllyteollisuustuotteet 0 0 0,02 12 Öljysiemenet ja -hedelmät 4,43 10,04 17,76 76,9 13 Kumilakat; kumit, hartsit yms. 0 0,27 0,87 222,2 14 Kasviperäiset punonta-aineet yms. 0,17 2,07 2,12 2,4 15 Eläin-ja kasvirasvat ja öljyt 0,03 1,13 0,56 -50,4 16 Liha-, kala-, äyriäis yms. tuotteet 0,62 9,37 12,40 32,3 17 Sokeri ja sokerivalmisteet 0,17 1,21 2,10 73,6 18 Kaakao ja kaakaovalmisteet 0 0,12 1,74 1350,0 19 Vilja-, jauho-, yms. leipomatuotteet 0 1,34 1,22 -9,0 20 Kasvis-, hedelmä-, pähkinä yms. tuott. 0 1,74 0,24 -86,2 21 Erinäiset elintarvikkeet 0,36 0,39 0,67 71,8 22 Juomat, etyylialkoholi ja etikka 4,79 8,22 10,24 24,6 Yhteensä (01 + 22) 41,26 356,42 375,58 5,4 Lähde: Comext. Viron elintarviketuonti Euroopan unionista kasvoi vuonna 1998 vientiä hitaam- min, joten elintarvikekaupan alijäämä supistui hiukan vuoteen 1997 nähden. Viro tuo Baltian maista eniten elintarvikkeita EU-alueelta, ja vuonna 1998 elintarvike- tuonnin arvo oli kasvanut nelinkertaiseksi vuodesta 1992. Elintarvikeviennin lailla myös tuonti on jakaantunut nykyään aiempaa tasaisemmin j a useampiin päätuote- ryhmiin. Vuoden 1992 elintarviketuontia hallinneet tuoteryhmät vilja, sokeri ja sokeri- valmisteet sekä juomat, etyylialkoholi ja etikka ovat viljaa lukuun ottamatta kärkisi- 63 joilla myös vuoden 1998 tuontitilastoissa. Kahvin, teen ja mausteiden sekä eläin-ja kasvirasvojen ja öljyn tuonti on vuodesta 1995 lähtien ollut erittäin merkittävää. Maito ja meijerituotteiden kohdalla koettiin peräti yli 50 %:n tuonnin lasku vuonna 1998 edellisvuoteen nähden. Maito ja meijerituotteiden tuonnin vähenemisen taus- talla on Venäjän kriisin aiheuttamat vientivaikeudet, sillä Viro vie oman tuotannon ohella suuren osan EU:sta tuoduista meijerituotteista jälleenvientinä Venäjälle (tau- lukko 4.12). Taulukko 4.12. Viron elintarviketuonti EU:sta vuosina 1992 ja 1997- 1998. CN Tuote 1992 milj, mk 1997 mili. mk 1998 milj, mk 98/97 muutos,% N .`,1" 1-0 C.0 r-- (0 0) o N 999 0,0 0,4 04 Vilja ja viljatuotleet 1,7 0,2 4 0,1 0,0 X 1,6 05 Hedelmät ja kasvikset 5,7 0,5 133 0,1 0,1 -69 5,6 06 Sokeri ja sokerivalmisteet 5,8 0,5 -20 0,0 5,8 07 Kahvi, tee ja kaakao, mausteet 9,2 0,8 42 0,1 0,0 X 9,1 08 Rehuaineet 0,6 0,1 -66 14,9 8,9 54 -14,3 09 Erinäiset elintarvikkeet 11,4 1,0 -29 0,0 11,4 11 Juomat 1,8 0,2 -34 0,0 1,8 0-11 Yhteensä 45,4 4,2 0,9 15,2 9,1 50,5 30,2 Lähde: Tullihallitus Vielä vuonna 1994 vehnää vietiin 7,4 milj, markan arvosta ja ohraa 4,0 milj. markan arvosta, mutta seuraavana vuonna vilja ja viljatuotteiden romahti alle mil- joonan markan. Vilja ja viljatuotteiden viennin vähermyttyä nousivat aluksi tärkeik- si vientiryhmiksi maitotaloustuotteet ja munat, kahvi, tee, kaakao yms. ja juomat. Sittemmin vuodesta 1996 lähtien maitotaloustuotteiden ja juomien ohitse nousivat erinäiset elintarvikkeet sekä sokeri ja sokerivalmisteet (kuvio 4.21) Suklaa ja suklaatuotteet ja margariini ovat olleet hyvin hallitsevia vientiryhmiä viime vuosina. Vuonna 1996 margariinia vietiin 22 milj. markan sekä suklaa ja suklaatuotteita 8,6 milj. markan arvosta, joten niiden osuus Suomen elintarvike- viennistä Liettuaan oli yli puolet. Vuonna 1998 margariinin vienti vähentyi neljän- nekseen vuoden 1996 arvosta ja vienti jakautui entistä tasaisemmin eri tavararyhmille (kuvio 4.22). Suomen elintarvikevientiä Liettuaan kuvaa suuret vaihtelut eri tuoteryhmien vienti- arvojen välillä, vaikka koko elintarvikeviennin arvossa ei ole merkittäviä muutok- sia. Esimerkkinä edellisestä voidaan mainita kidesokeri ja olut. Kidesokeria vietiin Latviaan vuonna 1997 4,2 milj, markan arvosta, mutta edellisvuonna ja vuonna 1998 kidesokerin vientiä ei ollut lainkaan. Olutta puolestaan vietiin vuonna 1995 1,7 milj. markan ja vuonna 1996 3,1 milj, markan arvosta, mutta vuosina 1997 ja 1998 vietiin enää yhteensä 0,4 milj. markan arvosta. Yksittäisillä kaupoilla ja suh- 78 Vilja Kahvi ym. Juomat —)K— Sokeri 30 25 20 15 5 o 5 92 93 94 95 96 97 98 Ill suklaa Ernargariini 1 o 5 0 25 20 92 93 94 95 96 97 98 teilla sekä eri elintarvikealoille tiettynä vuotena tehdyillä investoirmeilla lienee ollut suuri merkitys vientiarvojen heilahteluihin, varsinkin kun elintarvikevienti on koko- naisuudessaan melko vähäistä. Kuvio 4.21. Viljan (SITC 04), kahvin, kaakaon ym. (SITC 07), maitovalmisteiden (SITC 02), sokerin ja sokeri valmisteiden (SITC 06) vienti Liettuaan 1992 — 1998 (Tullihallitus). Kuvio 4.22. Suklaan ja suklaatuotteiden (SITC 073) sekä margariinin (SITC 091) vienti Suomesta Liettuaan vuosina 1992 — 1998 (Tullihallitus). 79 Rehuaineet Suomen elintarviketuonti Liettuasta on kasvanut vuosien 1992— 1998 välisenä aikana 0,5 milj. markasta 15,2 milj. markkaan. Vuonna 1992 elintarviketuonti Liettuasta oli jakautunut melko tasaisesti elävien eläimien, kalojen ja kalavalmisteiden sekä hedelmien ja kasvisten kesken. Vuonna 1998 elintarviketuonti oli yhtä harvo- jen tuoteryhmien varassa ja lisäksi keskittynyt tuontivolyymin suhteen lähes yksin- omaan rehuaineiden tuontiin (taulukko 4.23). Elintarviketuonti Liettuasta on vuo- desta 1994 lähtien tarkoittanut lähes yhtä kuin rehuaineiden tuoteryhmään kuulu- van eläinten ruokinnassa käytettävien valmisteiden tuontia (kuvio 4.23). Kuvio 4.23. Rehuaineiden (SITC 08) tuonti Liettuasta Suomeen vuosina 1992 — 1998 (Tullihallitus). 5. Ristikkäiskauppa Kansainvälinen kauppa muodostuu pääosin rakenteeltaan ja kehitystasoltaan saman- laisten maiden välisestä kaupasta. Tällaiseen kauppaan kuuluu yleensä samaan toi- mialaan kuuluvien tuotteiden yhtäaikainen vienti ja tuonti. Kaupankäynti perustuu lähinnä toimialoj en sisäiseen erikoistumiseen. Kauppaa, joka täyttää nämä mainitut tunriuspiirteet, kutsutaan ristikkäiskaupaksi (intra-industry trade). Ristikkäiskauppa heijastaa maan integroitumisasteen syvyyttä kansainväliseen talouteen. Ristikkäiskaupan taustalla ovat suurtuotannon edut, tulotasojen samankaltaisuus ja maantieteelliset tekijät. Tuotantoa lisättäessä yritykset hyötyvät yksikkökus- tannusten laskusta keskittämällä valmistusta rajatumpaan tuotevalikoimaan. Saman- laisten maiden välinen ristildcäiskauppa on vilkasta, koska suhteelliset kustannukset ja tuotannontelcijäresurssit eivät poikkea tarpeeksi toisistaan, jotta suhteellista etua 80 voitaisiin käyttää hyväksi. Nettokaupan osuus kokonaiskaupasta on tällöin pieni. Vastaavasti, jos kahden maan tuotannontekijät poikkeavat toisistaan, suhteellista etua kyetään hyödyntämään ja nettokaupan osuus on suuri. Euroopan siirtymätalouksien ja EU-maiden välisessä kaupassa ristildcäiskaupan osuus on alhaisempi kuin EU-maiden sisäisessä kaupassa, mutta sen osuus on kas- vussa. Tämä pätee erityisesti EU:n ja Baltian maiden väliseen kauppaan. Viron ja EU:n välinen ristikkäiskauppa on selvästi kattavampaa kuin EU:n ja muiden Baltian maiden välinen kauppa. Ristikkäiskauppa on erityisen merkittävää Viron ja Suomen sekä Viron ja Ruotsin välisessä kaupassa (osuus 40 %) (Kaitila ja Widgr6n 1998). Valtaosa siirtymätalouksien ja EU-maiden välisestä ristikkäiskaupasta on luon- teeltaan vertikaalista. Ristikkäiskauppa määritellään vertikaaliseksi, jos viennin ja tuonnin yksikköhinnat ovat eri suuruisia. Tällöin tuotteiden ajatellaan olevan eri laatuisia. Sen sijaan horisontaalisessa ristikkäiskaupassa kauppatuotteet ovat samanlaatuisia ja yksildcöhinnat ovat suunnilleen samoja. Horisontaalisen ristik- käiskaupan osuus koko ristikkäiskaupasta on selvästi suurempi Virolla kuin Latvialla ja Liettualla. Tämä piirre viittaa sekä Viron talouden korkeampaan kehitysasteeseen että suurempaan integroitumiseen Euroopan unioniin. Ristikkäiskaupan osuus ko- konaisuudessaan on silti Virossa selvästi alhaisempi kuin EU: ssa keskimäärin (Kaiti- la 1998). EU:n yksilckövientihinnat ovat keskimäärin selvästi korkeammat kuin sen yksikkötuontihinnat Baltian maiden kanssa käytävässä kaupassa. Baltian maiden tuleva EU-jäsenyys tulee edistämään ristildcäiskauppaan perustuvaa ulkomaankau- pan kehitystä. Grubel-Lloyd-indeksin ja Tasapainoindeksin mallit Ristikkäiskaupantasonlaskemiseenkäytetäänvaldintuneenkäytännönmukaan Grubelin ja Lloydin (1975) kehittämää indeksiä. Gruber-Lloyd-indeksin (GL) arvot indikoivat ristikkäiskaupan prosenttiosuutta kokonaiskaupasta. Ristikkäiskauppa määritellään mallissa seuraavasti: x - (5.1) GLi = [1 1* 100, + mi jossa 0 < GLi < 100. X ja M ovat maan A tietyn toimialan i viennin ja tuonnin arvo maan B kanssa käydyssä kaupassa ja toimiala i = 1.....n, jossa n on toimialojen yhteismäärä. Ristikkäiskaupan mallissa Xi + Mi on toimialan kokonaiskaupan arvo ja I Xi -M Inettokaupan eli kauppataseen itseisarvo: Jos vienti ja tuonti ovat kyseessä olevalla toimialalla samansuuruisia, saa indeksi arvon 100. Jos tuotetta vain viedään, mutta ei tuoda (tai päinvastoin), on indeksin arvo nolla. 81 Maiden harjoittaman ristikkäiskaupan tasapainoisuutta kuvaa seuraava mm. Eu- roopan parlamentin käyttämä tasapainoindeksi (TI) (EP 1999): Tli =[ X+ M {(X' +M.)- (X , - M I )}1*100, , (5.2) jossa 0 < TIi < 200. Nolla tarkoittaa, että maa ainoastaan vie tuotetta toiseen maahan, mutta ei tuo tuotetta. Indeksin arvo 200 merkitsee vastaavasti, että tuotet- ta pelkästään tuodaan. Mikäli indeksi saa arvon 100, on maiden välinen kauppa kyseisen toimialan kohdalla tasapainossa eli viennin ja tuonnin arvo ovat yhtenevät. 5.1. Baltian maiden elintarvikkeiden ristikkäiskauppa EU:n kanssa Luvussa 5.1 kuvataan Baltian maiden ja EU:n välistä ristikkäiskauppaa elintarvikkei- den ulkomaankaupassa Grubel-Lloyd-indeksiä ja tasapainoindeksiä hyödyntäen. Liitteissä 1- 3 on laskettu kaikille CN-nimikkeistön 01 - 22 mukaisille tuoteryhmille indeksiarvot molempia laskutapoj akäyttäen. Jos tarkasteltavana olevien maiden välillä ei ole ulkomaankauppaajossakin tuoteryhmässä, niin tällöin indeksitaulukossa on tyhjä kohta kyseisen tuoteryhmän kohdalla. Grubel-Lloyd-indeksi osoittaa ristikkäiskau- pan prosenttiosuudet elintarvikkeiden ulkomaankaupassa, ja tasapainoindeksi puo- lestaan tuo esiin kaupan tuoteryhmittäiset tasapainot ja epätasapainot. Tarkastelun kohteena olevien vuosien ristikkäiskaupan tasoa arvioitaessa on huomioitava, että vuonna 1992 EU muodostui kahdestatoista jäsenmaasta ja vuoden 1995 laaj entu- misvaiheen jälkeen viidestätoista jäsenmaasta. Taulukko 5.1. Baltian maiden ja EU:n välinen elintarvikkeiden ja maataloustuot- teiden kokonaiskauppa vuosina 1992 ja 1998 (vienti ja tuonti) (milj. euroa). CN Tuoteryhmä Viro 92 Viro 98 Latvia 92 Latvia 98 Liettua 92 Liettua 98 02 Liha 0,08 9,62 0,63 16,47 3,88 15,93 03 Kala ja äyriäiset 4,39 31,59 3,82 19,11 3,99 12,93 04 Wijerituotteet 1,15 28,06 0,32 13,52 1,57 29,41 10 Vilja 41,08 2,29 48,13 1,08 79,99 0,84 16 Liha- ja kalatuotteet 0,48 5,22 0,24 1,85 0,71 6,86 Yht. 01 - 22 Elintarvikkeet 70,4 321,2 70,2 238,7 129,7 308,1 Lähde: Comext, omat laskelmat. Taulukossa 5.1 on tarkasteltu Baltian maiden ja EU:n välisen elintarvikekaupan arvojen kehitystä eräissä tuoteryhmissä vuosina 1992 ja 1998. Kuvioissa 5.1 - 5.6 82 P ro se nt ti a 1 0 0 80 60 40 20 0 92 97 98 92 97 98 Y hteensö M Otto Ll 92 97 98 92 97 98 92 97 98 Kala lha/kalajalo steet V Ilja on kuvattu samojen tuoteryhmien Grubel-Lloyd-indeksin ja tasapainoindeksin ke- hitystä kunkin Baltian maan ja EU:n ulkomaankaupassa vuosina 1992 sekä 1997 - 1998. Baltian maiden ulkomaankaupalle tärkeitä tuoteryluniä olivat vuonna 1998 liha, kala ja äyriäiset sekä maito ja meijerituotteet Edellisistä tuoteryhmistä kalojen ja äyriäisten sekä maidon ja meijerituotteiden ristikkäiskaupan osuus on yli 40 % kaikissa Baltian maissa. Sitä vastoin lihan ristikkäiskaupan osuus on parhaimmil- laankin vain noin 6 % (Liettua) (liitteet 1 - 3). EU:n vientiä estävät rajoitukset toi- mivat tehokkaimmin juuri Baltian maiden lihan viennin kohdalla. Kuvio 5.1. Viron ja EU:n välinen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden ristik- käiskauppa vuonna 1992 ja vuosina 1997-1998, Grubel-Lloyd-indeksi (GL) (Comext, omat laskelmat). Maito- ja meijerituotteiden ristikkäiskauppa on ollut perinteisesti vilkasta Viron ja EU:n välisessä kaupassa. Virolle tärkeän vientiryhmän kalojen ja äyriäisten sekä liha- ja kalajalosteiden ristildcäiskauppa kasvanut huomattavasti vuoden 1992 jäl- keen. Viljan kohdalla on vuonna 1998 suuri kasvu indeksiluvuissa, koska Viro vei lcyseisenä vuonna poikkeuksellisen paljon vehnää EU:n alueelle. Vuonna 1998 kaik- kien elintarvikkeiden ristikkäiskaupan osuus oli 39,3 % eli noin kaksinkertainen vuoteen 1992 nähden (kuvio 5.1). Elintarvikkeiden ristikkäiskaupan osuus Viron ja EU:n välisessä kaupassa on lisääntynyt ja monipuolistunut vuodesta 1992 merkittä- västi. Vuonna 1992 elintarvikkeiden ristilckäiskauppaa kuvaavien osuuksien keski- arvo oli 21,5 %, kun vastaava keskiarvo oli vuonna 1997 noussut 28,2 %:iin ja vuonna 1998 31 %:iin (liite 1.) Viron merkittävistä vientiartikkeleista kalojen ja äyriäisten sekä maito-ja meijeri- tuotteiden tasapainoindeksin arvo oli vuonna 1998 alle sadan, joten niiden kaupan rakenne on Vuolle edullinen (kuvio 5.2). Valtaosa (n. 80%) elintarvikkeiden tuoteryh- mistä sai kuitenkin kahtasataa läheneviä arvoja eli tuonti on vientiä huomattavasti suurempaa. Lihan ulkomaankauppa muodostuu edelleen lähes yksinomaan tuon- 83 nista, sillä vuoden 1992 indeksiarvo 200,0 oli laskenut vain 0,5 pistettä vuoteen 1998 tultaessa. Vuosiin 1992 ja 1997 nähden elintarvikekauppa oli muuttunut vuonna 1998 tasapainoisemmaksi, sillä indeksin arvo on ollut laskusuunnassa (liite 1). 200 160 120 80 40 0 92 97 98 92 97 98 92 97 98 92 97 98 92 97 98 Yhteensä M aito Kala L ih a /k a la jalo s t e et Villa Kuvio 5.2. Viron ja EU:n välinen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden kauppa vuonna 1992 ja vuosina 1997-1998. tasapainoindeksi (Comext, omat laskelmat). 100 _ 80 60 40 20 n n 92 97 98 92 97 98 92 97 98 92 97 98 9 7 9 8 Y hteensa M aito Kala L lh ca/k alajalos teet Liha Kuvio 5.3. Latvian ja EU:n välinen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden ristik- käiskauppa vuonna 1992 ja vuosina 1997-1998, Grubel-Lloyd-indeksi (Comext, omat laskelmat). Kuviosta 5.3 nähdään, että Latvian elintarvikeviennin päätuoteryhmien kalojen ja äyriäisten, sekä maito ja meijerituotteiden ristildeäiskaupassa EU:n kanssa ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuosien 1992 ja 1998 välisenä aikana. Baltian maista Latvian ja EU:n välinen elintarvikkeiden ristikkäiskauppa on kasvanut selvästi hitaimmin. Lihan ristikkäiskauppa on vähentynyt suhteellisesti eniten. Lihakaupasta 84 Kala L lhaRalajalo ste et Liha Yhteensä Maito 92 97 98 92 97 98 92 97 98 92 97 98 92 97 98 200 _ 1 50 1 00 50 _ 0 oli vuonna 1998 ristikkäiskauppaa enää 2,2 %. Elintarvikkeiden ristikkäiskaupan prosenttiosuuksien keskiarvo oli vuonna 1992(24,1%) jopa suurempi kuin vuonna 1998 (23,3%). Elintarvikkeiden ristikkäiskaupan osuus ulkomaankaupasta oli kui- tenkin vuonna 1998 noussut 24,3 kun se vuonna 1992 oli vain 13,6 % (liite 1). Kuvio 5.4. Latvianja EU:n välinen elintarvikkeidenja maataloustuotteiden kauppa vuonna 1992 ja vuosina 1997-1998, tasapainoindeksi (Comext, omat laskelmat). Kuvion 5.4 mukaan maito ja meijerituotteet ovat ainoa tuoteryhmä, jonka tasa- painoindeksin arvo on alle sadan vuonna 1998. Myös kalojen ja äyriäisten ulko- maankaupan rakenne on Latvialle suhteellisen edullinen, mutta muiden tuoteryhmien indeksiarvot kertovat kaupan painottumisesta tuontiin EU: sta Latviaan. Esimerkiksi viljan ja lihan ulkomaankauppa muodostuu lähes yksinomaan Latvian tuonnista EU:n alueelta. Elintarvikekauppa on kuitenkin hitaasti muuttunut tasapainoisem- paan suuntaan, sillä vuoden 1998 indeksiarvo 175,7 on noin 6 % pienempi kuin vuoden 1992 indeksiarvo (liite 2). Liettuan harjoittama elintarvikkeiden ristikkäiskauppa EU:n kanssa on ollut pe- rinteisesti vilkkaampaa kuin muissa Baltian maissa. Jo vuonna 1992 elintarvikkei- den ristikkäiskaupan osuus niiden ulkomaankaupasta oli 35 % ja vuonna 1998 ris- tikkäiskauppaosuus oli noussut lähes 44 prosenttiin. Myös ristikkäiskaupan keskiar- vo (33 %) oli vuonna 1998 suurempi kuin muissa Baltian maissa (liite 3). Liettuan ja EU:n välisestä lihakaupasta huomattavan suuri osa oli aikaisemmin ristikkäis- kauppaa. Kuvion 5.5 mukaan vuonna 1992 noin 65 % lihakaupasta oli ristikkäis- kauppaa, kun vuonna 1998 lihan ristikkäiskauppa oli laskenut kymmenesosaan vuo- den 1992 tasosta. Investointien lisääntyminen näkyy pidemmälle jalostettujen elin- tarvikkeiden, kuten liha-ja kalajalosteiden, ristikkäiskaupan lisääntymisenä. Viljaa Liettua ei ole juurikaan vienyt EU:n alueelle lukuun ottamatta vuotta 1997, jolloin vehnän vienti nosti ristikkäiskaupan prosenttiosuuden lähes kolmeenkymmeneen. 85 100 80 60 40 20 92 97 98 h tee ei 92 97 98 M alto 92 97 98 92 97 98 92 97 98 Kala liha/l< aloja loi teet Liha ri 92 97 98 92 97 98 92 97 98 92 98 92 97 98 Yhteensä Maito Kala L iha/kalajalo s teet Vilja 200 160 120 80 40 Kuvio 5.5. Liettuan ja EU:n välinen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden ristikkäiskauppa vuonna 1992, ja vuosina 1997-1998, Grubel-Lloyd-indeksi (Comext, omat laskelmat). Kuvio 5.6. Liettuan ja EU:n välinen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden kaup- pa vuonna 1992 ja vuosina 1997- 1998, tasapainoindeksi (Comext, omat laskelmat). Liettuan ja EU:n välinen elintarvikkeiden ulkomaankauppa on ollut koko tarkas- teluajankohdan ajan tasapainoisempaa kuin Viron ja Latvian vastaavan kaupan koh- dalla. Tosin Viron ja EU:n elintarvikekaupan luonne on vuoden 1992 jälkeen tasapai- nottunut huomattavasti nopeammin kuin muissa Baltian maissa, ja Liettuan elintar- vikkeiden tasapainoindeksi kääntyi vuonna 1998 niukasti epätasapainoisempaan suuntaan. Investointien lisääntyminen näkyy pidemmälle jalostettujen elintarvik- keiden, kuten liha-ja kalajalosteiden, ristildcäiskaupan lisääntymisenä. Liha-ja kalaja- losteiden tasapainoindeksi on laskenut yli 20 % vuosien 1992 ja 1998 välisenä 86 25 20 P r o s e n tt i 15 10 5 1----- 1 r---1 n El 1-1 4, 96 97 98 96 97 98 Viro Latvia 96 97 98 Lie ttu a aikana, joten niiden vienti on lisääntynyt tuontia selvästi nopeammin (kuvio 5.6). Liettuan EU-alueelle suuntautuvasta elintarvikeviennistä tärkeimpien tuoteryhmien (maitotuotteet, kasvikset ja juuret, öljysiemenet ja -hedelmät) indeksiarvot ovat alle sadan, joten niitä viedään enemmän kuin tuodaan (liite 3). 5.2. Suomen elintarvikkeiden ristikkäiskauppa Baltian maiden kanssa Suomen ja Baltian maiden ristikkäiskaupan osuutta elintarvikkeiden ulkomaankau- passa kuvataan luvun 5.1 tavoin Grubel-Lloyd-indeksin ja tasapainoindeksin avulla. Sekä Grubel-Lloyd-indeksin että tasapainoindeksin arvot on esitetty Suomen ja Baltian maiden yhdistetyissä taulukoissa liitteessä 4. Suomen ja Baltian maiden välisen elin- tarvikekaupan keskittyminen muutamiin tuoteryhmiin ja kaupan arvon vaatimatto- muus erityisesti Suomen kaupassa Latvian ja Liettuan kanssa ei luo edellytyksiä kovinkaan kattavien johtopäätösten tekemiseen ristikkäiskaupasta. Kuvio 5.7. Suomen ja Baltian maiden välinen elintarvikkeiden ja maataloustuot- teiden ristikkäiskauppa (CN 01 - 22) vuosina 1996-1998, Gruber-Lloyd-indeksi (Comext, omat laskelmat). Kuviossa 5.7 kuvataan Suomen ja Baltian maiden välisen elintarvikkeiden ristikkäiskaupan kehittymistä vuosien 1996- 1998 välisenä aikana. Ristikkäiskaupan osuus on ollut nousussa kaikkien Baltian maiden kanssa käydyssä kaupassa. Elin- tarvikkeiden ristilddiskauppa on erityisesti lisääntynyt vuosien 1997 ja 1998 välise- nä aikana. Viennin ja varsinkin tuonnin volyymit ovat Suomen elintarvikekaupassa Latvian ja Liettuan kanssa kuitenkin niin pienet, että ristikkäiskaupan prosenttiarvot heilahtelevat nopeasti suuntaan tai toiseen yksittäisessä tuoteryhmässä tapahtuneen muutoksen johdosta. Suomen ja Baltian välisessä elintarvikkeiden ristikkäiskaupassa on selkeästi näh- tävissä kattavamman ristikkäiskaupan keskittyminen vain muutamiin tuoteryhmiin. 87 Suomen käymä elintarvikkeiden ristikkäiskauppa Viron kanssa on huomattavasti merkittävämpää kuin Suomen ja Latvian tai Suomen ja Liettuan välinen kauppa. Vuonna 1998 Suomen ja Viron ristikkäiskaupassa oli vain kaksi tuoteryhmää, joissa ei käyty ristikkäiskauppaa, kun vastaavasti Latvian kaupassa oli 16 ja Liettuan kaupassa 17 tuoteryhmää ristikkäiskaupan ulkopuolella. (liite 4). Taulukko 5.2. Suomen ja Viron välinen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden ris- tikkäiskauppa. Eräiden tuoteryhmien Grubel-Lloyd-indeksit vuosina 1996-1998. CN Tuoteryhnnä 1996 1997 1998 02 Liha 0,2 0,6 0,0 03 Kala ja äyriäiset yms. 95,4 64,3 63,8 04 Maito ja meijerituotteet, munat 0,6 0,8 0,3 08 Hedelmät ja pähkinät 92,8 74,1 94,4 09 Kahvi, tee ja mausteet 8,2 5,8 13,9 10 Vilja 24,7 68,8 7,1 16 Liha-, kala-, äyriäis yms. tuotteet 80,1 98,8 93,5 18 Kaakao ja kaakaovalmisteet 0,6 0,6 0,3 19 Vilja-, jauho-, yms.leipomatuotteet 2 0,7 0,9 22 Juomat 12,8 9,9 16,2 Lähde: Comext, omat laskelmat. Suomen ja Viron välinen ristikkäiskauppa on lihan ja maitotuotteiden suhteen edelleen hyvin vähäistä (taulukko 5.2). Liha-ja kalajalosteissa sekä hedelmissä sitä vastoin ristikkäiskauppa on vilkasta. Vilja on ainoa tuoteryhmä, jossa on suurehkoja heilahteluja ristikkäiskaupan tasossa. Viljan ristikkäiskauppa on ollut tuontivoittoista vuonna 1997. Viljan tuonti koostui vuosina 1996 ja 1997 lähinnä vehnän tuonnista, ja tuonnin arvo pysyi suunnilleen samoissa lukemissa. Ristikkäiskaupan tasapainon muuttumisen syynä on ohran vuoden 1996 suuren vientiarvon supistuminen vuon- na 1997 lähes nollatilanteeseen. Vuonna 1998 Suomi ei tuonut vehnää Virosta, ja viljan vientivolyymit Viroon olivat myös vähäiset. Taulukosta 5.3 nähdään kuitenkin, että Suomen ja Viron välisessä kaupassa tasapainoindeksi saa useimmissa tuoteryhmissä nollaa lähenevän arvon. Tällöin elin- tarvikkeiden ulkomaankauppa Suomen ja Viron välillä muodostuu enimmäkseen pelkästä Suomen viennistä Viroon tuonnin ollessa hyvin vähäistä. Suomen ja Viron välisen kaupan laajuuden arvioimista vaikeutta maiden välinen vilkas turismi. Suo- malaiset turistit ostavat eli tuovat Virosta sinne vietyjä elintarvikkeita, koska hinta- taso on Virossa edullisempi. Tasapainoindeksin keskiarvo ei anna todellista kuvaa elintarvikekaupan luonteesta, koska erityisesti Suomen ja Liettuan välisessä kau- passa muutamien tuoteryhmien marginaalinen tuontivolyymi viennin puuttuessa nostaa indeksin keskiarvoa suhteettomasti (liite 4). 88 Taulukko 5.3. Suomenja Viron välinen elintarvikkeidenjamaataloustuotteidenkaup- pa. Eräiden tuoteryhmien tasapainoindeksit vuosina 1996-1998. CN Tuoteryhmä 1996 1997 1998 02 Liha 0,2 0,6 0,0 03 Kala ja äyriäiset yms. 95,4 64,3 63,8 04 Maito ja meijerituotteet, munat 0,6 0,8 0,3 08 Hedelmät ja pähkinät 92,8 125,9 105,6 09 Kahvi, tee ja mausteet 8,2 5,8 13,9 10 Vilja 24,7 131,3 7,1 16 Liha-, kala-, äyriäis yms. tuotteet 80,1 98,8 106,5 18 Kaakao ja kaakaovalmisteet 0,6 • 0,6 0,3 19 Vilja-, jauho-, yms.leipomatuotteet 2,0 0,7 0,9 22 Juomat 12,8 9,9 16,2 Lähde: Comext, omat laskelmat. 5.3. Baltian maiden keskinäinen elintarvikkeiden ristikkäiskauppa Myös Baltian maiden keskinäistä elintarvikkeiden fistikkäiskauppaa on kuvattu samo- jen indeksien ja CN-nimikkeistön 01 - 22 avulla kuin luvuissa 5.1 ja 5.2 Indeksiarvot on laskettu Viron valtion tilastoviranomaisen (Statistical Office of Estonia 1999c) kokoaman yleisen ulkomaankauppatilaston (General trade system) pohjalta. Viron tilastoviranomaiset ovat muuntaneet tilastot yhdenmukaiseen muotoon vertailun mahdollistamiseksi, sillä Latvian ulkomaankauppatiedot kerätään eri järjestelmää käyttäen (Special trade system) kuin Virossa ja Liettuassa . Taulukoissa 5.3 ja 5.4 on esitetty indeksiarvot Viron elintarvikkeiden ulkomaan- kaupalle Latvian ja Liettuan kanssa sekä Latvian vastaavalle kaupalle Liettuan kanssa. Siten indeksiarvot kuvaavat ristikkäiskaupan prosenttiosuutta ja tasapainoisuutta ensin mainitun maan näkökulmasta. Viron elintarvikekauppa muiden Baltian maiden kanssa on Virolle selvästi ylij ää- mäistä. Volyymiltaan suurin, ja samalla epätasapainoisin, on Viron ja Latvian väli- nen kauppa. Vuonna 1998 Viro vei elintarvikkeita Latviaan lähes 300 milj. markan arvosta ja toi 123 milj. markan arvosta. Latvian ja Liettuan välisessä elintarvikekau- passa kauppatase on Liettualle positiivinen. 89 Taulukko 5.3. Baltian maiden keskinäinen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden ristikkäiskauppa vuonna 1998, Grubel-Lloyd-indeksi. CN Tuoteryhmä Viro/Latvia 1998 Viro/Liettua 1998 Latvia/Liettua 1998 01 Elävät eläimet 89,3 0,0 21,0 02 Liha 11,2 6,5 30,8 03 Kala ja äyriäiset yms. 35,3 65,7 51,0 04 Maito ja meijerituotteet, munat 39,9 13,9 67,8 05 Muualle kuulumattomat eläinperäiset tuott. 96,6 0,0 46,0 06 Elävät puut ja muut elävät kasvit 30,0 8,3 12,6 07 Kasvikset ja juuret yms. 44,1 65,6 13,0 08 Hedelmät ja pähkinät 18,4 64,1 26,3 09 Kahvi, tee ja mausteet 85,0 10,3 87,5 10 Vilja 46,5 24,9 19,5 11 Myllyteollisuustuotteet 76,6 37,7 49,6 12 Öljysiemenet ja -hedelmät 35,7 8,6 27,2 13 Kumilakat; kumit, hartsit yms. 23,5 21,8 0,0 14 Kasviperäiset punonta-aineet yms. 18,2 15 Eläin- ja kasvirasvat ja öljyt 48,8 0,2 18,2 16 Liha-, kala-, äyriäis yms. tuotteet 35,8 26,6 70,7 17 Sokeri ja sokerivalmisteet 72,8 32,7 69,5 18 Kaakao ja kaakaovalmisteet 9,1 24,4 39,6 19 Vilja-, jauho-, yms. leipomatuotteet 38,2 55,0 32,5 20 Kasvis-, hedelmä-, pähkinä yms. tuotteet 64,4 75,9 97,4 21 Erinäiset elintarvikkeet 23,5 77,2 54,9 22 Juomat, etyylialkoholi ja etikka 51,8 67,4 74,2 Yhteensä (01 - 22) 58,4 69,5 75,8 Lähde: SOE 1999c, omat laskelmat. Baltian maiden keskinäisen elintarvikkeiden ristikkäiskaupan indeksiarvot ovat selkeästi korkeammat kuin vastaavat arvot EU-maiden ja Suomen ulkomaankau- passa Baltian maihin. Ristikkäiskaupan suuri osuus Baltian maiden keskinäisessä kaupassa selittyy sillä, että ne ovat rakenteeltaan ja kehitykseltään samanlaisia, ja elintarviketeollisuus on hyvin merkittävä teollisuuden ala kaikissa Baltian maissa. Baltian maat ovat myös erikoistuneet enemmän toimialoj en sisällä kuin niiden vä- lillä. Elintarvikkeiden ulkomaankaupassa ristikkäiskaupan osuus on suurin Latvian ja Liettuan välillä (75,8 %). Viron vähäisempi ristikkäiskauppa Latvian ja Liettuan kanssa heijastaa Viron pidemmälle edennyttä taloudellista kehitystä. Ristikkffiskaupan osuus ulkomaankaupasta on suhteellisen suuri kaildden Balti- an maiden keskinäisessä kaupassa sokerin ja juomien kohdalla. Viron ja Latvian vä- lisestä viljakaupasta lähes puolet on ristikkäiskauppaa, mutta Liettuan ja muiden Baltian maiden välinen ristikkäiskauppa on huomattavasti vähäisempää. Ristik- käiskaupan osuus lihan ulkomaankaupasta on erityisen alhainen Viron ja muiden Baltian välisessä kaupassa. Volyymiltaan merkittävimmän elintarvikeryhmän, maito ja meijerituotteiden, ristikkäiskauppa on vilkkainta Latvian ja Liettuan keskinäises- sä kaupassa (taulukko 5.3). 90 Taulukko 5.4. Baltian maiden keskinäinen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden kauppa vuonna 1998, Tasapainoindeksi. CN Tuoteryhmä Viro/Latvia 1998 Viro/Liettua 1998 Latvia/Liettua 1998 01 Elävät eläimet 110,7 200,0 179,0 02 Liha 11,2 6,5 169,2 03 Kala ja äyriäiset yms. 164,7 65,7 149,0 04 Maito ja meijerituotteet, munat 39,9 186,1 132,2 05 Muualle kuulumattomat eläinperäiset tuott. 96,6 200,0 154,0 06 Elävät puut ja muut elävät kasvit 30,0 8,3 187,4 07 Kasvikset ja juuret yms. 155,9 134,4 187,0 08 Hedelmät ja pähkinät 181,6 135,9 173,7 09 Kahvi, tee ja mausteet 85,0 10,3 87,5 10 Vilja 46,5 175,1 180,5 11 Myllyteollisuustuotteet 123,4 37,7 150,4 12 Öljysiemenet ja -hedelmät 164,3 191,4 172,8 13 Kumilakat; kumit, hartsit yms. 23,5 21,8 0,0 14 Kasviperäiset punonta-aineet yms. 18,2 15 Eläin- ja kasvirasvat ja öljyt 48,8 0,2 18,2 16 Liha-, kala-, äyriäis yms. tuotteet 35,8 26,6 129,3 17 Sokeri ja sokerivalmisteet 72,8 32,7 69,5 18 Kaakao ja kaakaovalmisteet 9,1 24,4 160,4 19 Vilja-, jauho-, yms. leiponnatuotteet 161,8 55,0 32,5 20 Kasvis-, hedelmä-, pähkinä yms. tuotteet 135,6 75,9 97,4 21 Erinäiset elintarvikkeet 23,5 77,2 145,1 22 Juomat, etwlialkoholi ja etikka 51,8 67,4 74,2 Yhteensä (01 -22) 58,4 69,5 124,2 Lähde: SOE 1999, omat laskelmat. Viron harjoittaman elintarvikkeiden ulkomaankauppa Latvian ja Liettuan kanssa on tasapainoindeksin arvojen mukaan erittäin ylijäämäistä Virolle eli Viron elintar- vikkeiden vienti on tuontia suurempaa. Viron ja Latvian välisessä kaupassa mm lihan, viljan ja meijerituotteiden tasapainoindeksit ovat Virolle edullisia eli vienti- voittoisia, ja vastaavasti kalojen ja hedelmien indeksit Latvialle edullisia. Viron ja Liettuan elintarvikekauppaa leimaa lihan ja pidemmälle jalostettujen elintarvikkei- den, kuten myllyteollisuustuotteiden, lihajalosteiden ja kahvin vientipainotteisuus Virosta Liettuaan. Maitotuotteiden ja viljan tasapainoindeksit puolestaan kertovat niiden kaupan muodostuvan suurelta osin Liettuan viennistä Viroon. Latvian ja Liettuan välisen elintarvikekaupan rakenne on puolestaan Liettualle myönteinen, sillä elintarvikkeiden indeksiarvo 124,2 osoittaa Latvian tuovan elintarvikkeita Liettuasta vientiä enemmän. 91 6. Yhteenveto ja johtopäätökset Baltian maat jättivät jäsenyyshakemuksensa EU:iin vuoden 1995 lopulla. Baltian maiden kehitys kohti EU:n komission edellyttämää toimivaa ja kilpailukykyistä mark- kinataloutta on jatkunut tulevan EU-jäsenyyden innoittamana nopeaan tahtiin. Lat- vian ja Liettuan jääminen vuonna 1998 jäsenyysneuvottelujen ensimmäisen ryh- män ulkopuolelle johti talousuudistusten toteutusaikataulun kiristämiseen, jotta edel- lytykset Baltian maiden samanaikaiselle jäsenyydelle säilyisivät. Markkinatalous toimii suhteellisen hyvin kaikissa Baltian maissa, mutta yritysten kilpailukyky ei vielä mah- dollista tasavertaista kilpailua EU-maiden yritysten kanssa. EU:n komissio julkaisi vuoden 1999 lokakuussa vuosittaisen edistymisraportin jäsenyyttä hakevista maista. Komission mukaan Virossa on toimiva markkinatalo- us. Sekä Viron että Latvian katsotaan omaavan edellytykset selviytyä EU:n markkina- paineissa keskipitkällä aikavälillä. Komission mielestä talouspolitiikan ja uudistusten johdonmukaisen toteuttamisen tuloksena Latviaakin on pidettävä nyt toimivana markkinataloutena. Liettua on muita Baltian maita jäljessä kyvyssä kohdata EU:n sisämarkkinoiden kilpailupffineet. Edistymisraportin mukaan Liettuakin voidaan luo- kitella vuoden 2000 aikana markkinataloudeksi, mikäli uudistukset jatkuvat suun- nitellusti. Helsingin huippukokouksessa joulukuussa 1999 EU päätti aloittaa jäsenyys- neuvottelut komission suosituksen mukaisesti jo aikaisemmin neuvotteluihin hy- väksytyn Viron lisäksi myös Latvian ja Liettuan kanssa. EU:n laajentuminen Baltian maihin tulee aiheuttamaan muutospaineita unionin yhteiselle maatalouspolitiikalle. EU-jäsenyys tullee nostamaan Baltian maiden elin- tarvikkeiden hintoja ja lisäämään samalla tuotannolle maksettavia tukia. EU:n yh- teisen maatalouspolitiikan menestyksekäs toteutuminen on kuitenkin tarkoitus joh- taa kilpailukyvyn paranemiseen ja tuottaj ahintoj en alenemiseen nykyisellä unionin alueella. Tämä puolestaan mahdollistaisi sen, että elintarvikkeiden hintatasossa ei olisi suuria eroja hakijamaiden liittyessä unionin jäseniksi. Maataloustuotannon kannattavuus on kaikissa Baltian maissa melko heikko, koska hintasuhteet muuttuivat 1990-luvun alussa viljelijöiden kannalta epäsuotuisasti. Ai- kaisemmin erittäin voimakkaan tuen kohteena olleet panoshinnat nousivat maail- manmarkkinahintojen tasolle, mutta maataloustuotteiden hinnat eivät nousseet yhtä paljon alhaisen ostovoiman vuoksi. Maataloustuotteiden alhaiset hinnat eivät usein kata edes muuttuvia kustannuksia. Heikon kannattavuuden johdosta lähes kaikkien maataloustuotteiden tuotanto on vähentynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Var- sinkin lihan- ja maidontuotannon kannattava toiminta tulevaisuudessa unionin mark- kinoilla on vaikeaa, sillä maatalous ei houkuttele sille elintärkeää investointirahaa tarpeeksi. Baltian maiden elintarviketeollisuuden kannattavuutta syö jalostuslaitosten van- hentuneet tuotantokoneistot ja ylikapasiteetti. EU on laatinut jalostetuille elintar- vikkeille tarkat laatu-, hygienia-, ja ympäristönsuojeluvaatimukset, joiden noudatta- 92 minen yhdessä kilpailukyvyn parantamisen kanssa edellyttää elintarviketeollisuu- delta mittavia investointeja. Investointeihin tarvittavia varoja on kuitenkin vaikea löytää. Unionin sisämarlddnoille pääsy ulkopuolisena ei myöskään ole vaivatonta, vaikka Baltian maiden ja EU:n välillä on voimassa vapaakauppasopimukset. Elin- tarvikkeiden jalostajien on hankittava lisenssit ja neuvoteltava vientikiintiöt, jotta vienti unionin alueelle on mahdollista. Tämän raportin ensisijaisina tarkastelualueina olivat Baltian maiden kauppapoli- tiikan ja elintarvikkeiden ulkomaankaupan kehitys. Baltian maiden elintarviketaloudet ovat integroituneet asteittain EU:n markkinoihin EU:n ja Baltian maiden välinen vuonna 1995 voimaan astunut vapaakauppasopimus käsitti teollisuustuotteiden yleisen vapaakaupan, mutta elintarvikevientiä unionin alueelle rajoitettiin tariffildintiöiden sekä laatu- ja hygieniakriteerien muodossa. Baltian maiden elintarviketeollisuuden uudistusten myötä vuoden 1998 jälkeen yhä useammat yritykset ovat saaneet EU:lta elintarvikkeiden vientilupia. EU on myös poistanut osalta kiintiösopimuksen alasilta elintarvikkeilta tulleja ja lisännyt Baltian maiden kiintiöitä mm. meijerituotteiden EU-viennille. Baltian maiden keskinäinen yhteistyö maatalouspolitiikan ja lainsäädännön yhtenäistämisessä EU:n kanssa on ollut tiivistä. Yhteistyö on tarpeen tulevaisuudes- sakin, sillä yhteisen ulkoisen tariffikäytännön puuttuminen ja maatalouden tuki- politiikan eroavaisuudet ovat vääristäneet Baltian maiden kauppasuhteita. Huoli- matta Baltian maiden välisistä vapaakauppasopimuksista, varsinkin elintarvikekaupan toimintalinjoissa on ollut kiistoja ja poikkeamia vapaakaupan periaatteista. Ongel- mia on aiheuttanut Viron muita Baltian maita liberaalimman kauppapolitiikan lisäksi mm. Latvian vuoden 1999 kesäkuussa asettama sianlihan tuontitulli myös Virosta ja Liettuasta tuodulle sianlihalle. Työvoiman vapaan liikkuvuuden luominen Baltian maiden välille ja kauppapolitiikan yhtenäistäminen ovatkin haasteita, joiden toteu- tuminen edistäisi EU-jäsenyyttä ja helpottaisi toimimista EU:n jäsenmaana. Baltian maiden talouskasvu on pienille avotalouksille ominaisella tavalla riippu- vainen ulkomaankaupan kehityksestä. Venäjän kriisin eräs seuraus oli maiden yri- tysten suuntautuminen enenevästi unionin sisämarkkinoille. Tämä puolestaan on edellyttänyt kilpailukyvyn kohentamista. Elintarvikekaupan rakenne on Baltian maissa perinteisesti muodostunut pääasiassa tuonnista EU:n alueelta ja viennistä IVY-mai- hin. Virossa ja Latviassa elintarvikkeiden vientikauppa on selviytynyt Venäjän krii- sistä paremmin kuin Liettuassa. Tämä johtuu siitä, että Baltian maista maata- lousvaltaisimpana Liettua on myös ollut riippuvaisin Venäjän ja muiden IVY-mai- den kaupasta. Jälleenviennin osuus on kaikkien Baltian maiden elintarvikeviennissä suuri. Valtaosa jälleenviennistä on välityskauppaa Venäjälle. Esimerkiksi vuonna 1998 Viron jälleenviennin sisältävästä elintarvikeviennistä 40 % suuntautui Venäjäl- le, mutta ilman jälleenvientiä vain 17 % elintarvikeviennistä oli venajanvientiä. Bal- tian maiden keskinäinen elintarvikekauppa on lisääntynyt voimakkaasti vuodesta 1997 alkaen, sillä tuolloin Baltian maiden välinen vapaakauppasopimus laajennet- 93 tiin koskemaan myös elintarvikkeita. Vuonna 1996 Latvian osuus Viron elintarvike- viennistä oli alle 7 %, mutta vuonna 1998 osuus oli noussut lähes 20 %:iin (ilman jälleenvientiä). Viron elintarvikekaupassa Latvia onkin ottanut Venäjältä tärkeim- män vientimaan aseman. Baltian maiden ja EU:n välinen elintarvikekauppa on ollut perinteisesti ahjaamäi- nen Baltian maille Baltian maiden elintarvikevienti unionin alueelle on kuitenkin kasvanut viime vuosina tuontia nopeammin, vaikka tuonti on edelleen noin nelin- kertainen vientiin nähden. Baltian maiden elintarvikekauppa EU:n kanssa kasvoi voimakkaasti sen jälkeen, kun Suomi ja Ruotsi liittyivät EU:n jäseneksi. Muita tärkeitä unionin alueen kauppakumppaneita ovat Saksa, Alankomaat ja Tanska. Suomen ja Ruotsin tärkeys korostuu erityisesti Viron elintarvikekaupassa, kun taas Saksalla ja muilla Keski-Euroopan mailla on tärkeämpi rooli Liettuan ja Latvian ulkomaankaupassa. Elintarvikekaupan rakenne on painottunut yhä selvemmin osittain ja pitkälle jalostettujen elintarvikkeiden kauppaan, minkä myötä perinteinen maataloustuote- kauppa on vähentynyt. Vielä vuonna 1992 yli 70 % Baltian maiden elintarvike- tuonnista oli viljaa. Vuonna 1998 enää prosentti elintarviketuonnista oli viljaa. Tär- keimmiksi tuontiryhmiksi kasvoivat juomat, eläin-ja kasvirasvat sekä sokerijalosteet. Baltian maiden EU:hun suuntautuva elintarvikevienti muodostuu enimmäkseen sa- manlaisista tuotteista (kalat ja äyriäiset, kalajalosteet sekä maito- ja meijerituotteet), joten eriaikainen EU-jäsenyys ja kaupan esteiden poistuminen heikentäisi ulkopuo- lelle jäävän maan vientimahdollisuuksia oleellisesti. Suomen ja Baltian maiden välinen elintarvikekauppa on pysynyt koko 1990- luvun ajan hyvin ylijäämäisenä Suomelle. Suomen ja Viron välinen kauppa on jakau- tunut useampiin tuoteryhmiin, ja volyymi on moninkertainen muihin Baltian maihin verrattuna. Viro oli vuonna 1998 Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani elintarvikekaupassa yli 8 prosentin osuudella Suomen elintarvikkeiden kokonais- viennistä. Sekä Latvian että Liettuan osuus Suomen elintarvikkeiden kokonaisvien- nistä jäi alle prosenttiin. Viron muita Baltian maita läheisempi sijainti Suomeen näh- den, ja Suomen ja Viron väliset hyvät kuljetusyhteydet ovat luoneet otolliset olo- suhteet kaupankäynnin kasvulle. Suomalaisyritykset ovat myös investoineet viime vuosina lisääntyvään tahtiin Viron elintarvikemarkkinoille, joten investoinnit ovat olleet tukemassa Suomesta tapahtuvaa elintarvikevientiä. Suomen Baltian maihin suuntautuneen elintarvikeviennin rakenne on tärkeimpi- en tuoteryhmien osalta hyvin samankaltainen. Eniten on viime vuosina viety kah- via, suklaatuotteita, sokeria ja sokerivalmisteita, margariinia sekä juomia, erityisesti olutta. Elintarviketuonti Virosta on monipuolistunut, sillä perinteisten tuontituotteiden kalojen ja kalavalmisteiden lisäksi tuonti muodostuu nykyisin mm. kahvista, juo- mista, makeisista sekä marjoista ja marjapakasteista. Tuonti Latviasta ja Liettuasta on edelleen painottunut harvoihin elintarvikkeisiin; Latviasta tuodaan lähinnä juo- mia, marjoja sekä marjapakasteita, ja Liettuasta lähes yksinomaan rehuaineita. 94 Baltian maiden elintarvikekaupassa EU:n ja Suomen kanssa ristikkäiskaupan osuus on ollut kasvussa. Tämä heijastaa osaltaan Baltian maiden kehitystason nou- sua. Suomen ja Viron välisessä elintarvikekaupassa ristikkäiskaupan osuus ylitti 20 prosentin rajan vuonna 1998. Suomen elintarvikkeiden ristikkäiskauppa muiden Baltian maiden kanssa kasvoi vuodesta 1997 noin 10 prosenttiyksikköä, mutta silti osuus on alle 14 %. Erityisesti pidemmälle jalostettujen elintarvikkeiden ristikkäis- kauppa on Baltian alueelle suuntautuneiden investointien kasvun ansiosta lisäänty- nyt. Lihan ja maitotuotteiden ristikkäiskauppa on lähes olematonta, sillä niiden kauppa painottuu vientiin Suomesta Baltian maihin. Liha-ja kalajalosteissa sekä hedelmissä ristikkäiskauppaa käydään sitä vastoin vilkkaasti. Tulevaisuudessa Baltian maat, osana Euroopan unionia, lisäävät todennäköisesti varsinkin maito-ja meijerituotteiden sekä naudan-ja sianlihan vientiä unionin alueelle. Tämä puolestaan nostaa kyseis- ten elintarvikkeiden ristikkäiskaupan osuutta ulkomaankaupasta. Baltian maiden maatalouden tuotantopotentiaali on varsin suuri. Maataloustuot- teiden markkinahinnat ja erityisesti tuotannontekijöiden hinnat tulevat olemaan vie- lä kauan alemmat kuin Suomessa, joten yhteismarkkinoilla Baltian mailla on hinta- kilpailuetu Suomeen nähden. Tuontipaineet riippuvat kuitenkin myös niin maata- louden kuin elintarviketeollisuuden kapasiteetin hyväksikäytön tehokkuudesta ja laatutekijöistä. Tuotantopotentiaalin realisoitumisen aste määrää paljolti Baltian maiden EU-jäsenyyden aiheuttamia vaikutuksia Suomessa. Mahdollisten tuontipaineiden rinnalla Baltian maiden elintarvikemarkkinat tar- joavat vientimahdollisuuksia suomalaisyrityksille. Suomella on useaan muuhun maa- han nähden edullinen asema Baltian kanssa käytävässä kaupassa tulevaisuudessa- kin. Maantieteellinen sijainti, kulttuuriin liittyvät yhtäläisyydet sekä osittain saman- kaltainen historia suhteessa Venäjään antavat Suomelle hyvät lähtökohdat. Baltian maiden tulotason noustessa elintarvikkeiden kulutus tulee kohdistumaan entistä enem- män pitkälle jalostettuihin korkean arvonlisän tuotteisiin. Viennin ohella suorat in- vestoinnit maatalouteen ja elintarviketeollisuuteen tarjoavat suomalaisille yrityksille mahdollisuuden markkinoillepääsyyn. Suomalaisinvestointien lisääntyminen Balti- an maiden elintarviketeollisuuteen johtanee tulevaisuudessa siihen, että Baltian maissa valmistetut tunnetut suomalaiset tai kansainväliset tuotemerkit löytävät tiensä myös Suomen markkinoille. Vastaavasti suomalaiset maataloustuotteet voivat löytää uu- sia markkinoita, kun ne on ensin jalostettu alhaisilla kustannuksilla Baltian maissa. Venajan tuontikysynnän tulevaisuuden elpymistahti vaikuttaa Suomen elintarvike- vientiin suoran vaikutuksen lisäksi myös välillisesti. Baltian maiden kautta tapahtu- va suomalaisten elintarvikkeiden jälleenvienti Venäjälle tulee oletettavasti lisäänty- mään talouskriisin jälkeen. 95 Kirjallisuus Baldwin, R.E. 1994. Towards an Integrated Europe. CEPR, London. Baldwin, R.E., Francois, J. F. & Portes, R. 1997. The Costs and Benefits of Eastern Enlargement: TheImpact of the EU and Central Europe. Economic Policy 24: 127- 176. Bank of Estonia 2000. Other macroeconomic indicators. Available: http://www. ee/ epbe/macroeconomy.html. Referred 2.3.2000. Baronas, 0. 1999. Latvian talouskehitys vakaata. Julkaisussa: Suomen Lähialueet 2/ 99. Tilastokeskus,International Business Statistics. Bergschmidt, A. & Harmann, M. 1998. Agricultural Trade Policies and Trade Rela- tions in Transition Economies. Institute of Agricultural Developement in Central and Eastern Europe. Discussion Paper No. 12. Comext. Eurostat, Internal and External Trade of the European Union, CD-Rom. CSBL 1999a. Statistical Yearbook of Latvia 1999. Central Statistical Bureau of Latvia. CSBL 1999b. Industrial and Fishery Statistics Section 1999. Central Statistical Bureau of Latvia. CSBL 1999c. Latvian Export & Import 1999, CD-Rom.. Central Statistical Bureau of Latvia. EC 1998a. Agricultural Situation and Prospects in the Central and Eastern European Countries - Estonia.European Commission. Directorate General for Agriculture. Working Document. 75 s. EC 1998b. Agricultural Situation and Prospects in the Central and Eastern European Countries - Latvia. European Commission. Directorate General for Agriculture. Working Document. 79 s. EC 1998c. Agricultural Situation and Prospects in the Central and Eastern European Countries -Lithuania. European Commission. Directorate General for Agriculture. Working Document. 61 s. EC 1998d. European Comission 1998. Agenda 2000: The legistative propos als. EC 1998e. European Commission, DG VI (1998) Agricultural Situation in the CEEE countries: Summary Report. ETU 1999a. ETU Country Profile 1999 —2000, Estonia. The Economist Intelligence Unit Limited 1999. EIU1999b. EIU Country Profile 1999 — 2000, Lithuania. The Economist Intelligence Unit Limited 1999. EP 1999. Task Force Enlargement: Statistical Annex. Statistical Service of the Eu- ropeanParliament. Available: http://www.europarl.eu.int/enlargement/briefings/ pdf/en/22al.pdf Referred 15.9.1999. EP 2000. Estonia and the Enlargement of the European Union, Briefing No. 8. European Parliament 2.3.2000. 96 EUMarket Access Database 1999. Available: http://mkaccdb.eu.int/.Referred4.8.1999. Erkkilä, M &Widgr6n, M. 1994. Suomen j a Baltian kaupan potentiaali ja suhteellinen etu. 102 s. ETLA.Sarja B 101. Estonian Economy 1998. Available: http://www.vm.ee/eng/economy/1999/Novem- ber/sectors.html. Referred 2.8.1999. Estonian Economy 1999. Available: http://www.vm.ee/eng/economy/1999/Jaanuar/ sectors.html. Referred 2.8.1999. Euroopan komissio 1997. Komission lausunto Viron hakemuksesta Euroopan unionin jäseneksi. Euroopan unionin tiedote. Täydennysosa 11/97. Finpro 1999. Muuttuva Itä-Eurooppa - uudistuvat markkinat 2/1999. Girgzdiene, V., Hartmann, M., Kuodys, A., Rudolph, D., Vaikutis, V. & Wandel, J. 1998. Restructuring the Lithuanian Food Industry: Problems and Perspectives. Institute of AgriculturalDevelopementin Central and Eastern Europe. Discussion Paper No. 9. Grubel, H.G. &Lloyd, P.J. 1975. Intra Industry Trade: The Theory and Measurement of International Trade in Differentiated Products. London: Macmillan. IMF 1998. Republic of Estonia: : Selected Issues and Statistical Appendix. IMF Staff Country Report No. 98/12. IMF 1999a. Latvia: Selected Issues and Statistical Appendix. IMF Staff Country Report No. 99/99. IMF 1999b. Republic of Lithuania: Selected Issues and Statistical Appendix. IMF Staff Country Report No. 99/96. Index of Economic Freedom -Executive Summary 1999. The Heritage Foundation/ Wall Street Journal. Available: http://www.heritage.org/index/execsum.htm. Re- ferred 4.1.2000. Jasjko, D., Hartmann, M., Kopsidis, M., Miglavs, A. & Wandel, J. 1998. Restruc- turing the Latvian Food Industry: Problems and Perspectives. Institute of Agricul- tural Developement in Central and Eastern Europe. Discussion Paper No. 10. Juurikkala, T. 1997. Yksityistämisprosessit siirtymätalouksissa. JulkaisussaEuroop- paraportti 4/1997: Itä-Euroopan talousnäkymät. Tilastokeskus, International Bu- siness Statistics. Kaitila, V. 1998. Baltian maat EU-tiellä. Talous & yhteiskunta No. 4. 1998. Kaitila, V. & Widgr6n, M. 1998. Baltian maiden EU-jäsenyys ja Suomi. 171 s. ETLA. Sarja B 139. Korhonen, I. & Lainela, S. 1999. Baltian maat vuonna 1998. Idäntalouksien katsa- uksia 1/1999. Suomen Pankki. Lainela 1999. Katsaus siirtymätalouksien nykytilaan. Julkaisussa: Mäkelä, P. & Virtanen, S. (toim.). EU:n laajenemisen näköalat. VATT-keskustelualoitteita No. 197. LDS 1999a. Statistical Yearbook of Lithuania 1998. Lithuanian Department of S ta- tistics. 97 LDS 1999b. Foreign Trade 1998. 563 s. Lithuanian Department of Statistics. Lithuanian Development Agency 1999. Available: http://www.lda.lt/ invest.law.importexporttrade.html. Referred 9.7.1999. Lukas, Z. 1998. EU eastern enlargement and agriculture. In: Richter, S. et al. (eds.). EU Eastern Enlargement: Challenge and Opportunity. An overview of subject- related WIIW studies. No. 249: 28-30. Martikainen, J. 1999. Baltian maiden maa-ja elintarviketalous. Maatalouden talou- dellisen tutkimuslaitoksen selvityksiä 7/99. Michalopoulos, C. 1998. WTO Accession for Countries in Transition. Policy Rese- arch Working Paper No. 1934. World Bank 1998. Michalopoulos, C. 1999. The Integration of Transition Economies into the World Trading System. Policy Research Working Paper No. 2182. World Bank 1999. Ministry of Agriculture of Estonia 1999. Available: http://www.agri.ee/. Referred 9.3.2000. Ministry of Economic Affairs of Estonia 1999. Estonian Economy 1998 - 1999. Available: http://www.mineco.ee/eng/sisu.html. Referred 15.9.1999. Ministry ofEconomy ofLatvia1999. Economic Development ofLatviaReport. Ministry of Economy of Latvia. Riga 1999. Ministry ofForeign Affairs 1999. Available: http://www.mfa.gov.1v/ENG/POLICY/ FEP/5PWTO.html Referred 31.8.1999. Ministry of Economy of Lithuania 1999. Review of Economic and Social situation of Lithuanian Economy in 1998. National Progress Report 1999a. Estonia's Progress Report for the Comission Review 1999. Available: http://www.vm.ee/euro/english/index.html. Referred 4.8.1999. National Progress Report 1999b. Latvia's Progress Report for the Comission Review 1999. Available: http://www.mfa.gov.1v/erframe.htm. Referred 4.8.1999. Niemi, E. 1999. Latvian, Liettuan ja Viron alueiden kehityserot suuria. Julkaisussa: Suomen Lähialueet 2/99. Tilastokeskus, International Business Statistics. OECD 1996a. Rewiew of Agricultural Policies. Estonia. 229 s. Centre for Co-ope- ration With the Economies in Transition. Paris. OECD 1996b. Rewiew of Agricultural Policies. Latvia. 237 s. Centre for Co-operation With the Economies in Transition. Paris. OECD 1996c. Rewiew ofAgriculturalPolicies. Lithuania. 236 s. Centre for Co-operation With the Economies in Transition. Paris. OECD 1997. Agricultural Policies in Transition Economies. Monitoring and Evalu- ation 1997. 235 s. Centre for Co-operation With the Economies in Transition. Paris. OECD 1998a. Agricultural Policies inEmerging and Transition Economies. Monito- ring and Evaluation 1998. 292 s. Centre for Co-operation With the Non-Members. Paris. OECD 1998b. OECD News Release 1998. Baltic Agro-Food Policies at Ministerial 98 Level, November 1998 in Riga — Executive Summary. Available: http:// www.oecd.org/agr/policy/ag-det/index.htm. Referred 12.8.1999. OECD 1999a. Agricultural Policies in Emerging and TransitionEconomies 1999. 302 s. Volume I. Centre for Co-operation With the Non-Members. Paris. OECD 1999b. Agricultural at a Glance in Emerging and Transition Economies 1999. 116 s. Volume II. Centre for Co-operation With the Non-Members. Paris. Olevsoo, V. 1999. Asiantuntijahaastattelut: Vevo Olevsoo, Head ofInformation Service. Estonian Chamber of Agriculture and Commerce. Reiljan 1999. Viron maatalouden kehitys 90-luvulla. Julkaisussa: Suomen Lähialueet 4/99. Tilastokeskus, International Business Statistics. Schank, R. 1999. Development needs of the production methods in agriculture and food industry in Estonia when heading towards EU membership, paperpresented in the seminar 1.9.1999 organised by Finpro. SOE 1999a. Statistical Yearbook of Estonia 1999. Statistical Office of Estonia. SOE 1999b. Foreign Trade 1998. 261 s. Statistical Office of Estonia. SOE 1999c. Foreign Trade 1998 - Estonia, Latvia, Lithuania. Statistical Office of Estonia. 94 s. Tallinn 1999. Suomen Pankki 1999a. Idäntalouksien viikko 43. 28.10.1999. Suomen Pankki 1999b. Idäntalouksien viikko 51. 22.12.1999. Suomen Pankki 2000a. Idäntalouksien viikko 7. 17.2.2000. Suomen Pankki 2000b. Baltic Economies, The Quarter in Review 1. 28.2.2000. Tijone, I. 1999. Agriculture in Latvia, paperpresented in the seminar 1.9.1999 orga- nised by Finpro. Tullihallitus: Ulkomaankauppatilastot. USDA 1998. Available: http://www.fas.usda.gov/scriptsg/gain_display_report.exe. Referred 19.8.1999. World Investment Report 1999. Available: http://www.unctad.org/en/pub/ ps1wir99.htm. Referred 14.10.1999. WTO 1999a. Press Release. Available: http://www.wto.org/new/pressnet.htm. Re- ferred 14.6.1999. WTO 1999b. Available: http://www.wto.org/wto/ddf/ep/public.html. Referred 21.9.1999. 99 Liite 1. Viron ja EU:n välinen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden ristikkäiskauppa Grubel-Lloyd-indeksi (GL) CN Tuoteryhmä 1992 (%) 1997 (%) 1998 (%) .•—• CM 07 '4" LCD CD N . C O 0) 0 cn l0 CID N. CO CS) C (Nl O C ) 0 0 0 0 0 0 0 r r r r- 1- 1- 1— r— CsJ CSJCV Elävät eläimet 33,3 34,8 30,8 Liha 0,0 0,6 0,5 Kala ja äyriäiset yms. 0,9 56,8 69,2 Maito ja meijerituotteet, munat 77,0 90,6 85,2 Muualle kuulumattomat eläinp. 44,4 21,4 41,1 Elävät puut ja muut elävät kasvit 40,0 39,2 24,9 Kasvikset ja juuret yms. 28,6 20,7 25,5 Hedelmät ja pähkinät 63,4 91,0 72,0 Kahvi, tee ja mausteet 0,4 48,1 61,4 Vilja 0,0 7,4 33,7 Myllyteollisuustuotteet 0,0 0,0 0,1 Öljysiemenet ja -hedelmät 22,0 76,9 64,4 Kum ilakat; kumit, hartsit yms. 29,5 71,2 Kasviperäiset punonta-aineet yms. 34,3 2,3 2,2 Eläin- ja kasvirasvat ja öljyt 1,8 1,6 0,7 Liha-, kala-, äyriäis yms. tuotteet 43,6 81,2 79,9 Sokeri ja sokerivalmisteet 0,4 1,3 2,0 Kaakao ja kaakaovalmisteet 0,0 0,4 5,2 Vilja-, jauho-, yms. leipomatuotteet 0,0 2,3 2,5 Kasvis-, hedelmä-, pähkinä yms. tuotteet 0,0 6,3 0,9 Erinäiset elintarvikkeet 22,8 0,5 1,1 Juomat, etyylialkoholi ja etikka 37,8 7,7 8,5 Keskiarvo 21,5 28,2 31,0 Yht. (01 -22) 19,7 37,9 39,3 Lähde: Comext, omat laskelmat. Tasapainoindeksi (TI) CN Tuoteryhmä 1992 1997 1998 01 Elävät eläimet 166,7 165,2 169,2 02 Liha 200,0 199,4 199,5 03 Kala ja äyriäiset yms. 0,9 56,8 69,2 04 Maito ja m eijerituotteet, m unat 123,0 109,4 85,2 05 Muualle kuulum attom at eläinp. 44,4 178,6 158,9 06 Elävät puut ja muut elävät kasvit 160,0 160,8 175,1 07 Kasvikset ja juuret yms. 171,4 179,3 174,5 08 Hedelmät ja pähkinät 63,4 109,0 128,0 09 Kahvi, tee ja m austeet 199,6 151,9 138,6 10 Vilja 200,0 192,6 166,3 11 Myllyteollisuustuotteet 200,0 200,0 199,9 12 Öljysiem enet ja -hedelmät 22,0 76,9 64,4 13 Kum ilakat; kum it, hartsit yms. 170,5 128,8 14 Kasviperäiset punonta-aineet yms. 34,3 2,3 2,2 15 Eläin- ja kasvirasvat ja öljyt 198,2 198,4 199,3 16 Liha-, kala-, äyriäis yms. tuotteet 156,4 118,8 120,1 17 Sokeri ja sokerivalm isteet 199,6 198,7 198,0 18 Kaakao ja kaakaovalm isteet 200,0 199,6 194,8 19 Vilja-, jauho-, yms. leipom atuotteet 200,0 197,7 197,5 20 Kasvis-, hedelm ä-, pähkinä yms. tuotteet 200,0 193,7 199,1 21 Erinäiset elintarvikkeet 177,2 199,5 198,9 22 Juom at, etyylialkoholi ja etikka 162,2 192,3 191,5 Yht. (01 -22) 180,3 162,1 160,7 Lähde: Comext, omat laskelmat. 100 Liite 2. Latvian ja EU:n välinen elintarvikkeiden ja maataloustuottei- den ristikkäiskauppa Grubel-Lloyd-indeksi (GL) CN Tuoteryhmä 1992 (%) 1997 (°/0) 1998 (%) 01 Elävät eläimet 21,7 60,3 31,0 02 Liha 7,3 4,6 2,2 03 Kala ja äyriäiset yms. 99,7 60,2 96,0 04 Maito ja meijerituotteet, m unat 44,9 59,4 55,0 05 Muualle kuulumattomat eläinp. 81,8 30,0 34,2 06 Elävät puut ja muut elävät kasvit 81,9 1,7 2,9 07 Kasvikset ja juuret yms. 2,5 11,1 13,0 08 Hedelmät ja pähkinät 7,0 4,4 12,4 09 Kahvi, tee ja mausteet 0,0 1,4 2,3 10 Vilja 0,0 0,1 0,0 11 Myllyteollisuustuotteet 0,0 0,2 0,0 12 Öljysiemenet ja -hedelmät 16,0 97,9 70,5 13 Kum ilakat; kumit, hartsit yms. 15,6 41,4 14 Kasviperäiset punonta-aineet yms. 0,0 100,0 44,0 15 Eläin- ja kasvirasvat ja öljyt 41,5 0,0 0,1 16 Liha-, kala-, äyriäis yms. tuotteet 26,2 35,7 36,8 17 Sokeri ja sokerivalmisteet 20,4 28,1 6,8 18 Kaakao ja kaakaovalmisteet 8,5 13,3 12,4 19 Vilja-, jauho-, yms. leipom atuotteet 1,0 8,3 6,2 20 Kasvis-, hedelmä-, pähkinä yms. tuotteet 30,3 18,4 32,1 21 Erinäiset elintarvikkeet 11,9 0,2 2,7 22 Juomat, etyylialkoholi ja etikka 2,6 9,1 10,7 Keskiarvo 24,1 25,4 23,3 Yht. (01 - 22) 13,6 22,8 24,3 Lähde: Comext, omat laskelmat. Tasapainoindeksi (TI) CN Tuoteryhmä 1992 1997 1998 01 Elävät eläimet 21,7 139,7 169,0 02 Liha 192,7 195,4 197,8 03 Kala ja äyriäiset yms. 99,7 139,8 104,0 04 Maito ja m eijerituotteet, m unat 155,1 59,4 55,0 05 Muualle kuulum attom at eläinp. 118,2 170,0 165,8 06 Elävät puut ja muut elävät kasvit 81,9 198,3 197,1 07 Kasvikset ja juuret yms. 197,5 188,9 187,0 08 Hedelmät ja pähkinät 193,0 195,6 187,6 09 Kahvi, tee ja m austeet 200,0 198,6 197,7 10 Vilja 200,0 199,9 200,0 11 Myllyteollisuustuotteet 200,0 199,8 200,0 12 Öljysiem enet ja -hedelmät 184,0 102,1 129,5 13 Kum lakat; kum it, hartsit yms. 184,4 158,6 14 Kasviperäiset punonta-aineet yms. 0,0 100,0 156,0 15 Eläin- ja kasvirasvat ja öljyt 158,5 200,0 199,9 16 Liha-, kala-, äyriäis yms. tuotteet 173,8 164,3 163,2 17 Sokeri ja sokerivalm isteet 179,6 171,9 193,2 18 Kaakao ja kaakaovalm isteet 191,5 186,7 187,6 19 Vilja-, jauho-, yms. leipom atuotteet 199,0 191,7 193,8 20 Kasvis-, hedelm ä-, pähkinä yms. tuotteet 30,3 181,6 167,9 21 Erinäiset elintarvikkeet 188,1 199,8 197,3 22 Juom at, etyylialkoholi ja etikka 197,4 190,9 189,3 Yht. (01 -22) 186,4 177,2 175,7 Lähde: Comext, omat laskelmat. 101 Liite 3. Liettuan ja EU:n välinen elintarvikkeiden ja maataloustuottei- den ristikkäiskauppa Gruber-Lloyd-indeksi (GL) CN Tuoteryhmä 1992 (%) 1997 (%) 1998 (°/0) r 0 c`h in CO N . CO 0 ) 0 •r- N LO CO N- CO 0 ) 0 r N 0 0 0 0 0 0 0 0 C ) N N Elävät eläimet 36,0 80,0 67,7 Liha 65,3 15,7 6,4 Kala ja äyriäiset yms. 23,1 95,2 84,3 Maito ja m eijerituotteet, munat 9,1 44,9 43,0 Muualle kuulum attom at eläinp. 6,9 46,3 31,2 Elävät puut ja muut elävät kasvit 74,4 1,8 1,9 Kasvikset ja juuret yms. 20,1 57,2 73,5 Hedelmät ja pähkinät 39,5 68,7 44,1 Kahvi, tee ja mausteet 4,2 11,5 2,3 Vilja 0,0 29,9 0,0 M yllyte ollisuustu otteet 0,0 0,0 0,0 Öljysiemenet ja -hedelmät 10,8 92,2 88,4 Kum ilakat; kumit, hartsit yms. 25,1 33,4 Kasviperäiset punonta-aineet yms. 28,6 96,6 Eläin- ja kasvirasvat ja öljyt 6,5 0,1 0,2 Liha-, kala-, äyriäis yms. tuotteet 64,3 80,3 92,0 Sokeri ja sokerivalm isteet 59,2 7,2 29,7 Kaakao ja kaakaovalm isteet 6,4 0,2 3,0 Vilja-, jauho-, yms. leipom atuotteet 0,0 0,8 2,2 Kasvis-, hedelm ä-, pähkinä yms. tuotteet 37,4 22,3 28,8 Erinäiset elintarvikkeet 0,0 1,8 0,3 Juom at, etyylialkoholi ja etikka 28,6 2,0 0,1 Keskiarvo 24,6 32,3 33,1 Yht. (01 - 22) 34,9 44,4 43,7 Lähde: Comext, omat laskelmat. Tasapainoindeksi (TI) CN Tuoteryhmä 1992 1997 1998 01 Elävät eläimet 36,0 80,0 67,7 02 Liha 134,7 184,3 193,6 03 Kala ja äyriäiset yms. 23,1 104,8 115,7 04 Maito ja m eijerituotteet, m unat 9,1 44,9 43,0 05 Muualle kuulum attom at eläinp. 6,9 153,7 168,8 06 Elävät puut ja muut elävät kasvit 125,6 198,2 198,1 07 Kasvikset ja juuret yms. 20,1 57,2 73,5 08 Hedelmät ja pähkinät 39,5 131,3 155,9 09 Kahvi, tee ja m austeet 195,8 188,5 197,7 10 Vilja 200,0 170,1 200,0 11 M yllyteollisuustuotteet 200,0 200,0 200,0 12 Öljysiem enet ja -hedelmät 10,8 92,2 88,4 13 Kum ilakat; kum it, hartsit yms. 174,9 166,6 14 Kasviperäiset punonta-aineet yms. 28,6 96,6 15 Eläin- ja kasvirasvat ja öljyt 193,5 199,9 199,8 16 Liha-, kala-, äyriäis yms. tuotteet 135,7 119,7 108,0 17 Sokeri ja sokerivalm isteet 140,8 192,8 170,3 18 Kaakao ja kaakaovalm isteet 193,6 199,8 197,0 19 Vilja-, jauho-, yms. leipom atuotteet 200,0 199,2 197,8 20 Kasvis-, hedelmä-, pähkinä yms. tuotteet 37,4 177,7 171,2 21 Erinäiset elintarvikkeet 200,0 198,2 199,7 22 Juom at, etyylialkoholi ja etikka 171,4 198,0 199,9 Yht. (01 -22) 165,1 155,6 156,3 Lähde: Comext, omat laskelmat. 102 Liite 4. Suomen ja Baltian maiden välinen elintarvikkeiden ja maata- loustuotteiden ristikkäiskauppa Grubel-Lloyd-indeksi (GL) CN Viro 1996 (%) Viro 1997 (%) Viro 1998 (%) Latvia 1996 (%) Latvia 1997 (%) Latvia 1998 (%) Liettua 1996 (%) Liettua 1997 (%) Liettua 1998 (%) 01 66,0 39,7 35,3 0,0 94,1 62,1 7,6 28,6 0,0 02 0,2 0,6 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 03 95,4 64,3 63,8 0,0 0,0 04 0,6 0,8 0,3 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 05 10,0 18,2 19,2 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 06 90,6 58,3 64,6 0,0 0,0 100,0 0,0 0,0 16,7 07 75,2 61,7 68,7 0,0 0,0 80,0 0,0 08 92,8 74,1 94,4 22,2 0,0 0,8 16,3 0,0 0,0 09 8,2 5,8 13,9 0,0 6,8 0,0 10,9 0,0 24,1 10 24,7 68,8 7,1 11 0,0 0,0 0,3 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 12 24,1 17,7 11,6 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 7,2 13 0,0 18,2 20,4 0,0 0,0 0,0 14 0,0 0,0 0,0 0,0 15 0,6 0,6 0,1 0,0 0,0 3,3 0,0 1,3 0,0 16 80,1 98,8 93,5 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 17 3,2 4,7 9,8 0,4 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 18 0,6 0,6 0,3 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 19 2,0 0,7 0,9 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 1,8 20 2,2 1,1 0,9 0,0 0,0 1,7 0,0 0,0 1,1 21 0,1 1,1 0,9 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 22 12,8 9,9 16,2 0,0 6,5 24,3 0,0 0,0 0,0 Keskiarvo 26,8 24,8 23,7 1,2 6,0 15,1 2,0 1,6 2,7 Yht.(01 -22) 18,6 18,0 20,5 0,5 3,0 12,2 3,1 2,6 13,3 Lähde: Commext, omat laskelmat. Tasapainoindeksi (TI) CN Viro 1996 Viro 1997 Viro 1998 Latvia 1996 Latvia 1997 Latvia 1998 Liettua 1996 Liettua 1997 Liettua 1998 01 66,0 39,7 35,3 200,0 94,1 62,1 7,6 171,4 200,0 02 0,2 0,6 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 03 95,4 64,3 63,8 0,0 0,0 04 0,6 0,8 0,3 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 05 10,0 18,2 19,2 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 06 90,6 141,7 135,4 200,0 200,0 100,0 200,0 200,0 183,3 07 75,2 61,7 68,7 0,0 0,0 80,0 200,0 08 92,8 125,9 105,6 177,8 200,0 199,2 183,7 200,0 200,0 09 8,2 5,8 13,9 0,0 6,8 0,0 10,9 0,0 24,1 10 24,7 131,3 7,1 11 0,0 0,0 0,3 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 12 175,9 182,3 188,4 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 192,8 13 0,0 18,2 20,4 0,0 0,0 0,0 14 0,0 0,0 0,0 0,0 15 0,6 0,6 0,1 0,0 0,0 3,3 0,0 1,3 0,0 16 80,1 98,8 106,5 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 17 3,2 4,7 9,8 0,4 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 18 0,6 0,6 0,3 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 19 2,0 0,7 0,9 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 1,8 20 2,2 1,1 0,9 0,0 0,0 1,7 0,0 0,0 1,1 21 0,1 1,1 0,9 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 22 12,8 9,9 16,2 0,0 6,5 24,3 0,0 0,0 0,0 Keskiarvo 33,7 41,3 36,1 30,4 28,2 26,1 23,7 40,7 42,3 Yht.(01 -22) 18,6 18,0 20,5 0,5 3,0 12,2 3,1 2,6 13,3 Lähde: Comext, omat laskelmat. 103 Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia (tiedonantoja) Research Reports of the Agricultural Economics Research Institute No 228 Miettinen, M. 1998. Maatalouden verotus Saksassa. 187 s. No 229 Pietola, K., Lempiö, P. & Heikkilä, A-M. 1998. Kotieläinrakennus- investointien kannattavuus ja maksuvalmius. 119 s. No 230 Ala-Orvola, L. (toim.). 1998. Käyttöomaisuuskirj anpidon uudistus kirjanpito- tiloilla. 73 s. Ala-Orvola, L., Rantala, 0. & Pietola, K. 1998. Käyttöomaisuuden arvostus- ja poistomenetelmän uudistus maatalouden kannattavuuskirjanpidossa. s. 7- 23. Valkola, J. 1998. Käyttöomaisuuden arvostus- ja poistomenetelmän muutok- sen vaikutus kirjanpitotilojen tuloksiin. s. 24-73. No 231 Rantamäki-Lahtinen, L. 1999. Viljelijöiden eläketurvan taloudellinen tarkas- telu. s. 11-75. Lehmusvuori, P. 1999. Lomituspalveluihin tehtyjen muutosten vaikutukset kotieläintiloilla. s. 76-168. No 232 Lehtonen, H., Linjakumpu, H., Knuuttila, M. & Marttila, J. 1999. Maatalou- den rakennekehitys vuoteen 2008. 137 s. No 233 Virolainen, M. 1999. Hormonilihariita EU:n ja USA:n välillä - SPS-sopimuk- sen merkitys vapautuvassa maailmankaupassa. 71 s. No 234 Myyrä, S. ja Pietola, K. Tuottavuuskehitys Suomen maataloudessa vuosina 1987-97. 57 s. No 235 Rantamäki-Lahtinen, L. 1999. Maaseudun pienyritysrekisteri. 84 s. No 236 Heikkilä, A.-M. 1999. Poikimavälin pituuden taloudelliset vaikutukset. 54 s. No 237 Nissi, V.-P. & Pietola, K. 1999. Väkirehutason ja ruokinnan jaksottamisen taloudellinen merkitys naudanlihantuotannossa. s. 7-65. Nissi, V.-P., Rinne, M. & Pietola, K. 1999. Ruokinnan vaikutus naudanlihan- tuotannon kannattavuuteen. s. 67-90. No 238 Virolainen, M. 1999. EU:n ja Mercosurin välinen maatalouskauppa. 76 s. No 239 Kupiainen, T., Helenius, J., Kaihola, 0. ja Hyvönen, S. 2000. Maaseudun pienyrityksen menestyminen.128 s. No 240 Kirjanpitotilojen tuloksia. Tilivuodet 1996 ja 1997. 201 s. No 241 Lankoski, J. (ed.). 2000. Multifunctional character of agriculture. 80 p. Lankoski, J. 2000. Multifunctional agriculture, non-trade concerns and the WTO. p. 5-12. Lankoski, J. & Miettinen, A. 2000. Multifunctional character of agriculture: differences in views between the countries. p. 13-22. Miettinen, A. 2000. On the effects of multifunctional agriculture on food security and viability of rural areas: review of current knowledge. p. 23-38. Yrjölä, T. & Kola, J. 2000. Multifunctional agriculture: cost-benefit approach. p. 39-57. Laurila, I.P. 2000. European model of agriculture. p. 59-75. No 242 Väre, M. 2000. Viljelijöiden tulotasovertailu. 168 s. MAATALOUDEN TALOUDELLINEN TUTKIMUSLAITOS Julkaisun hinta 70:— ISBN 951-687-080-5 ISSN 1239-8799