METLA METSÄNTUTKIMUSLAITOS Elämänmäen luonnonsuojelualueen kasvillisuus 1998 Niina Järvensivu TUTKIMUSMETSÄPALVELUT JA PARKANON TUTKIMUSASEMA Elämänmäen luonnonsuojelualueen kasvillisuus 1998 Niina Järvensivu Tutkimusmetsäpalvelut ja Parkanon tutkimusasema 2 Niina Järvensivu. 1999. Elämänmäen luonnonsuojelualueen kasvillisuus 1998 Metsäntutkimuslaitos. Tutkimusmetsäpalvelut ja Parkanon tutkimusasema Tummavuoren Kirjapaino Oy Kansikuva: Lobaria pulmonaria, raidankeuhkojäkälä. Niina Järvensivu. Taitto: Kaarina Ridanpää ISBN 951-40-1701-3 ISSN 1238-0830 3 Sisällysluettelo Alkusanat 4 1 Johdanto 5 2 Alueen yleiskuvaus 5 2.1 Sijainti ja ilmasto-olot 5 2.2 Kallio-ja maaperä 5 2.3 Historia 6 3 Kartoitusmenetelmät 7 4 Kasvillisuustyypit 7 4.1 Yleistä 7 4.2 Mustikkatyyppi (MT) 8 4.3 Käenkaali-mustikkatyyppi (OMT) 8 4.4 Saniaistyyppi (FT) 9 4.5 Korvet ja soistuneet lammet 9 4.6 Nuoren metsän kasvillisuustyypit 10 4.7 Vesi-ja rantakasvillisuus 11 4.8 Vuohisaaren kasvillisuustyypit 11 5 Kasvillisuuden erityispiirteet 12 6 Kasvillisuuden seuranta-alat 13 Seuranta-alojen (1-18) kasvillisuuspeittävyydet (%) 15 7 Yhteenveto 33 Kirjallisuus 34 Liitteet Liite 1. Kasvilajisto Liite 2. Kasvillisuuden seuranta-alojen koordinaatit ja sijainti Liite 3. Kasvillisuuden seuranta-alojen kartta Liite 4. Kasvillisuustyyppikartta Liite 5. Kasvillisuustyypit ja seuranta-alat Liite 1. Kasvilajisto Liite 2. Kasvillisuuden seuranta-alojen koordinaatit ja sijainti Liite 3. Kasvillisuuden seuranta-alojen kartta Liite 4. Kasvillisuustyyppikartta Liite 5. Kasvillisuustyypit ja seuranta-alat 4 Alkusanat Elämänmäen luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1993 annetulla asetuksella. Suojelun tavoitteena on vanhojen metsien säilyttäminen ja niihin liittyvien ekolo gisten kokonaisuuksien sekä kasvien ja eläinten säilymisen turvaaminen osana maam me luonnon monimuotoisuutta. Elämänmäen luonnonsuojelualue on vanhojen metsien suojelualue, johon liittyy myös kulttuurihistoriaa. Elämänmäen laella toiminut parantola on aikanaan vaikut tanut myös alueen kasvillisuuteen. Alueellisesti merkittävät korkeuserot ja aina vesi rajan yläpuolella pysyneet alueet tekevät Elämänmäestä kasvistoltaan mielenkiin toisen. Elämänmäen luonnonsuojelualue on sekä matkailullisesti, virkistyksellisesti että tutkimuksen kannalta potentiaalisesti merkittävä kohde, jonka arvo nousee kartoituksessa saatavien taustatietojen myötä. Elämänmäen luonnonsuojelualue on osa Parkanon tutkimusaseman Vilppulan tutkimusalueen tutkimusmetsiä. Alue täy dentää tutkimuksellisesti käyttömuodoltaan luonnonvarassa olevia alueita. Kasvillisuuskartoituksesta saatava tieto lisää mahdollisuuksia käyttää aluetta eri tut kimustarkoituksiin. Kartoitustietojen pohjalta sovitetaan yhteen tekeillä olevassa alu een hoito-ja käyttösuunnitelmassa alueen käyttöjä luonnonsuojelun tavoitteet. Tämän kasvillisuuskartoituksen tavoitteena on selvittää suojelualueen käyttöön liittyvään päätöksentekoon sekä tutkimuksen tukemiseksi alueen kasvillisuus niin, että pitkällä tähtäimellä pystymme seuranta-alojen avulla toteamaan suojelun ja käytön vaikutukset alueeseen. Perustetuilta seurantakoealoilta tehdään kasvillisuusselvitys määräajoin. Kasvillisuuskartoituksen ja seuranta-alojen kumulatiivisella tiedolla toi votaan olevan erityisesti tutkimuksellista merkitystä. Kasvillisuuskartoitusaineistojen käyttömahdollisuudet ovat hyvät, sillä ne ovat osana tutkimuslaitoksen maiden ja tiedonhallintaan liittyvää paikkatietojärjestelmää (TUTGIS). Kasvillisuus havainnoista toivotaankin tietoja niin, että ne voidaan päivittää järjestelmään tule via tarpeita varten. Tutkimusmetsäpalvelut Eino Piri 5 1 Johdanto Vilppulan Elämänmäen kasvillisuusselvitys liittyy osana Metsäntutkimuslaitoksen tekemään Elämänmäen luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmaan. Kas villisuusselvitys on tehty v. 1998 ja sisältää alueen putkilokasvilajiston kartoituksen sekä alueen jaon eri kasvillisuustyyppeihin. Elämänmäelle perustettiin lisäksi 18 pysyvää seuranta-alaa, joiden avulla seurataan kasvillisuuden muutoksia pitkällä aikavälillä. 2 Alueen yleiskuvaus 2.1 Sijainti ja ilmasto-olot Elämänmäen luonnonsuojelualue sijaitsee Vilppulan kunnassa Pirkanmaan koillis osassa, ja kuuluu Metsäntutkimuslaitoksen Parkanon tutkimusaseman Vilppulan tutkimusalueeseen. Alue sijaitsee n. 15 km etäisyydellä Vilppulan keskustasta luo teeseen (peruskarttalehti 2231 06). Pinta-alaltaan Elämänmäki on 75,91 ha. Vilppula sijaitsee eteläboreaalisessa kasvillisuusvyöhykkeessä ja sen ilmasto on mantereinen. Elämänmäkeä lähinnä oleva säähavaintoasema sijaitsee Kuoreveden lentokentällä. Vuoden keskilämpötila vuosina 1965-1990 on ollut +3,2 C°. Vuoden lämpimin kuukausi on ollut keskimäärin heinäkuu +16,2 C° ja kylmin tammikuu -9,6 C°. Vuotuinen sademäärä on ollut n. 573 mm ja lumipeitteen paksuus n. 46 cm. Kasvukauden pituus vuosina 1961-1990 on ollut 164 päivää ja tehoisan lämpötilan summa n. 1155 d.d. 2.2 Kallio- ja maaperä Elämänmäen luonnonsuojelualueen korkein lakipiste sijaitsee 189,2 m merenpin nan yläpuolella ja kohoaa viereisestä vesistöstä 85,8 m korkeuteen. Elämänmäen pohjois-, luoteis- ja länsirinne viettävät jyrkästi Elännejärveen, muiden rinteiden ollessa melko loivapiirteisiä. Elämänmäen laelta avautuu maisema neljälle eri jär velle: Elännejärvelle, Kurkijärvelle, Valkeajärvelle ja Musturinlammille. Jääkauden jälkeisen Ancylusjärven peittäessä alleen suurimman osan eteläistä Suomea n. 9300 vuotta sitten, jäivät korkeimmat vuorenhuiput saarina vedenpinnan yläpuolelle. Elämänmäen laesta jäi n. 30 m korkuinen saari näkyviin. Jyrkällä poh jois-, luoteis- ja länsirinteellä on paikoitellen näkyvissä Ancylusjärven aikainen rantakivikko vyöhyke. Elämänmäen lakea eivät Ancylusjärven aallot huuhdelleet, ja sen oletetaan ole van yksi syy maaperän ravinteisuuteen. Maaperä on pääosin hiekkamoreenia, ja pai koitellen hiekkamoreenikerros on hyvin paksu, jopa 10-30 metriä. Alueen itäosassa sijaitseva Viinikan korpi on saraturvetta ja alueen kaakkoiskulmalla on kallioalue, 6 jonka päällä on moreenikerros. Kallioperältään Elämänmäki kuuluu laajaan kvartsi ja granodioriitti vyöhykkeeseen. Elämänmäen jyrkillä rinteillä pohjavesi on hyvin pinnassa, ja useassa kohdassa pohjavesi nousee lähteeksi tai kosteaksi tihkupinnaksi. Tihkupinnoissa pohjavesi nousee lähelle maan pintaa varsinaisen "lähteensilmän" puuttuessa. Kaksi suurinta lähdettä on aikanaan puhdistettuja niiden reunat on vahvistettu puuseinämin. Läh teisiin on myös kaivettu laskuojat 1900-luvun alkupuolella. 2.3 Historia Historiallisesti Elämänmäki kuuluu ns. valtion liikamaihin, jotka isojaon aikaan (Vilppulassa v. 1788 - 1799) jäivät jakamatta yksityisille tilallisille, ja jäivät siten valtion omistukseen. Maaherrat asetettiin valvomaan liikamaita, kunnes v. 1859 liika maat siirtyivät valtion metsähallinnon alaisiksi ja ne julistettiin valtionpuistoiksi. Vuonna 1926 alue siirtyi Metsäntutkimuslaitoksen hallintaan, jonka omalla päätök sellä Elämänmäki rauhoitettiin v. 1951. Tällöin Elämänmäestä tuli luonnonhoito alue, jolta sai poistaa vain kaatuneita ja kuolleita puita. Alue muuttui v. 1994 luonnonsuojelulain nojalla vanhojen metsien suojelualueeksi, jolloin Elämänmäestä tuli virallinen rauhoitettu luonnonsuojelualue. Elämänmäen historiaan kuuluu merkittävänä tekijänä vuodet 1904 - 1917, jol loin tohtori E.W. Lybeck piti perustamaansa parantolaa Elämänmäellä. Parantolan aikana Elämänmäellä oli useita rakennuksia, suurimpia lähteitä kunnostettiin ja to dennäköisesti metsästä hakattiin polttopuita ja soilta nostettiin turvetta. Alueen itä osassa on ollut myös pieniä peltoja, joista kertovat kivikasat. Elämänmäellä kulki polkuverkosto mm. mäen laelta, jolla päärakennus sijaitsi, alas rantaan, lähteille sekä Katajamäkeen, joka oli erillinen tila Elämänmäen eteläpuolella. Nykyisin Elämänmäen värikkäistä vuosista muistuttaa meitä lähinnä parantolan muistomerkki alueen laella. Tohtori E.W. Lybeckin vaikutukset Elämänmäen luon toon näkyvät vieläkin, sillä lähteiden perkaukset ja rinteiden ojitukset ovat kuivat taneet lähteikköjä ja ympäröiviä metsiä. Todennäköisesti Elämänmäen kasvillisuus on ollut aikoinaan rehevämpää kuin nykyisin. Kuva 1. Chrysosplenium alternifolium, kevätlinnun silmä. Niina Järvensivu 7 3 Kartoitusmenetelmät Elämänmäen kasvillisuuskartoituksen maastotyöt tehtiin kesä-elokuussa 1998. Sel vityksen pohjana oli Metsäntutkimuslaitoksen Vilppulan tutkimusalueen hoito- ja käyttösuunnitelman (1996 - 2005) metsäkuviokartta Elämänmäestä. Kartan metsä tyyppien rajauksia tarkennettiin sekä tehtiin joitakin lisäyksiä metsätyyppeihin. Maastokäyntien aikana pyrittiin kulkemaan Elämänmäen alue läpi kattavasti use aan eri otteeseen kesän 1998 aikana. Eri ajankohtina (kevät-kesä-syyskesä) tehdyillä maastokäynneillä pyrittiin saamaan kohteen kasvilajiluettelosta mahdollisimman tarkka. Erityistä linjaussysteemiä ei käytetty maastotöiden yhteydessä. Kasvillisuusselvitys perustuu pääosin putkilokasveihin, joiden osalta pyrittiin tekemään mahdollisimman tarkka lajilistaus. Sammal-ja jäkälälajeista kirjattiin ylös vain yleisimmät valtalajit, sekä joitakin muita merkittäviä lajeja. Sieniä ja kääpiä ei selvityksessä otettu huomioon. Putkilokasvien osalta selvitys noudattaa Retkeilykasvion (Hämet-Ahti et ai. 1998) nimistöä. Sammallajien kohdalla on käytetty Helsingin yliopiston kasvitieteen lai toksen Lehtisammalten määritysopasta (Koponen 1980) ja jäkälälajien kohdalla te osta Lavar (Moberg & Holmäsen 1982). Rahkasammalet on määriteltyjä nimetty Suokasvioppaan (Eurola, Bendiksen & Rönkä 1990) mukaan. 4 Kasvillisuustyypit 4.1 Yleistä Metsäntutkimuslaitoksen julkaisemassa Vilppulan tutkimusalueen hoito- ja käyttö suunnitelmassa metsäkuviot on rajattu lähinnä puuston perusteella. Kasvillisuus tyypit, perustuen kenttä-ja pohjakerroksen kasvillisuuteen, eivät silloin välttämättä noudata samanlaista rajausta kuin puuston perusteella tehdyt kuviorajaukset. Kasvillisuustyyppien rajaus on usein käytännössä hankalaa, sillä luonnossa vain harvoin on selviä kasvillisuusrajoja kasvillisuuden vaihettuessa toiseksi. Usein kas villisuus vaihtuu liukuvasti tyypistä toiseen, tai kasvillisuus on mosaiikkimaisesti rakentunutta useasta eri kasvillisuustyypistä, jotka pienialaisina kuvioina limittyvät vierekkäin. Elämänmäellä saniaislehdot (Filices-tyyppi, FT) ovat usein melko selvärajaisia kokonaisuuksia kuten myös soistumat (korvet ja rämeet). Sen sijaan tuoreen kankaan vaihdellessa mustikkatyypistä (Myrtillus-tyyppi, MT) lehtomaisen kankaan käenkaali-mustikkatyyppiin (Oxalis-Myrtillus-tyyppi, OMT), kasvillisuus muuttuu usein liukuvasti tyypistä toiseen, tai muodostaa mosaiikkimaisia pien kuvioita. Kasvillisuustyyppien rajaus selvityksessä noudattaakin MT-ja OMT-tyyp pien kohdalla pääpiirteistä rajausta, jossa on pyritty löytämään suurimmat ja selvim mät aluekokonaisuudet. Saniaislehtojen (FT) kohdalla on otettu mukaan vain suu rimmat kuviot, sillä saniaiskasvustoja saattoi olla tihkupintaisessa rinteikössä har vakseltaan muutaman neliön aloilla. Pienimpänä aluerajauksen kokona käytettiin sadan neliömetrin alaa. 8 4.2 Mustikkatyyppi (MT) Mustikkatyyppiä (MT) Elämänmäellä on pääosin alueen itäosassa, joka edustaa myös kyseistä metsätyyppiä "puhtaimmillaan". Tällöin alueen kasvillisuus koostuu pää osin ns. mustikkatyypin opaslajeista. Valtalajeina ovat mustikka (Vaccinium myrtillus) ja oravanmarja (Maianthemum bifolium), joiden joukossa kasvaa mm. metsämaitikkaa (Melampyrum sylvaticum), metsäimarretta (Gymnocarpium dry opt eris), kuijenpolvea {Geranium sylvaticum), kevätpiippoa (Luzula pilosa), lillukkaa (Rubus saxatilis), metsätähteä (Trientalis europaea)ja kultapiiskua (Solidago virgaurea). Alueen länsiosassa on vallitsevana metsätyyppinä käenkaali-mustikkatyyppi (OMT), mutta muutamalla kallioisella kohteella kasvillisuustyyppi vaihtuu selvästi mustikkatyypiksi. Samoin näköalapaikalta pohjoiseen ja länteen avautuvat jyrkät rinteet ovat pääosin mustikkatyyppiä. Näköalapaikan laella mustikkatyypin kasvi lajien joukossa kasvaa myös kuivuuteen ja paahteisuuteen sopeutunutta lajistoa ku ten kanervaa (Calluna vulgaris ), lampaannataa (Festuca ovina) sekä kissankäpälää (Antennaria dioica). Alueen länsi- ja pohjoisosassa tulee vaikeudeksi rajan asetta minen mustikkatyypin ja käenkaali-mustikkatyypin välille. OMT:n opaskasvit se koittuvat liukuvasti MT:n opaskasveihin ja päinvastoin, sekä muodostavat välillä vierekkäisiä, mutta pienialaisia puhtaita kasvustoja. Länsi- ja pohjoisosissa metsä tyyppikuvioiden rajaus on tästä syystä melko suurpiirteistä. 4.3 Käenkaali-mustikkatyyppi (OMT) Mustikkatyypin (MT) vaihtuessa käenkaali-mustikkatyyppiin (OMT), mustikkatyypin kasvillisuuden joukkoon ilmaantuu mukaan myös vaateliaita lajeja. Elämänmäellä käenkaali-mustikkatyyppiä on pääosin alueen länsi-ja pohjoisosien rinteillä. Edellä mainittujen mustikkatyypin kasvilajien lisäksi tavattiin OMT:n opaskasveja eli käenkaalia (Oxalis acetosella), nuokkuhelmikkää (Melica nutans), kevät linnunhernettä (Lathyrus vernus), sinivuokkoa (Hepatica nobilis), metsäorvokkia {Viola riviniana), ketunliekoa {Huperzia selago), mustakonnanmarjaa {Actaea spicata) ja sormisaraa {Carex digitata). Paikoitellen kasvillisuus muodostuu lähes pelkästään käenkaalista, metsäimar teesta, nuokkuhelmikästä, kevätlinnunherneestä, sinivuokosta ja sormisarasta. Täl löin kasvillisuus on jo hyvin lähellä tuoretta lehtoa, käenkaali-oravanmarjatyyppiä (OMöT). Kuitenkin kasvillisuudesta puuttuvat varsinaiset lehtolajit kuten lehto-or vokki {Viola mirabilis), lehtotähtimö {Stellaria nemorum), lehtokuusama {Lonicera xylosteum), koiranheisi {Viburnum opulus) ja näsiä {Daphne mezereum). Lehto orvokkia tosin kasvaa muutama pieni kasvusto alueen länsirinteellä, mutta muualta se puuttuu kokonaan. Samoin lehtokuusamaa löytyi kaksi kappaletta Elämänmäen alueelta, mutta nekin kasvavat lähellä mäen lakipistettä. Koiranheisipensaita löytyi kolme kappaletta ja ne kasvavat hajallaan eri puolilla Elämänmäkeä. Lehtopensaiden puuttuminen johtuu ehkä osittain puuston varjostuksesta. 9 4.4 Saniaistyyppi (FT) Lähteiköissä ja rinteiden tihkupinnoilla on saniaisten vallitsemia saniaislehtoja (FT, Filices-tyyppi). Saniaislehdot voidaan edelleen ryhmitellä eri tyyppeihin valtalajinsa mukaan, sillä lähteiden ympärillä kenttäkerroksessa vallitsevat vaateliaammat lajit kuin rinteiden tihkupinnoilla. Lähteiköissä valtalajeina ovat isoalvejuuri (Dryopteris expansd) ja hiirenporras (Athyrium filix-femina), mutta joukossa kasvaa myös niukkana kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris). Suursaniaisten alla kasvaa mm. velholehteä (Circaea alpina), kevätlinnunsilmää (Chrysoplenium alternifolium), lehtomataraa ( Galium triflorum), korpinurmikkaa (Poa remota)ja lehtokortetta (Equisetumpratense). Läh teiden saniaislehdot kuuluvatkin isoalvejuurivaltaisiin (DryT) saniaislehtoihin. Näköalapaikan viereiseltä lähteeltä tosin puuttuu osa vaateliaammasta lajistosta ku ten kevätlinnunsilmä, lehtomatara ja korpinurmikka. Rinteiden tihkupinnoille keskittyvät vaatimattomat hiirenporras-käenkaalityypin lehdot (AthOT), joilta puuttuvat kokonaan saniaistyypin vaateliain ruohosto. Vallit sevia lajeja suursaniaisten alla ovat mm. käenkaali (Oxalis acetosella), ojakellukka (Geum rivale), rönsyleinikki (Ranunculus repens), lillukka (Rubus saxatilis) sekä hentosara (Carex disperma). Pienikokoisista saniaisista korpi-imarre (Thelypteris phegopteris) ja metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) kasvavat runsaina kaikis sa eri saniaislehtotyypeissä. Saniaislehtojen pohjakerroksessa kasvavat sammalet usein runsaina mutta auk koisina kasvustoina, sillä varjostus ja runsas karike estävät yhtenäisen sammalker roksen muodostumisen. Tyypillisimpiä lajeja ovat eri lehväsammallajit (Plagiomnium spp., Pseudobryum cinclidioides, Rhizomnium spp.), suikerosammallajit (Br achy the cium spp.), lehtohaivensammal (Cirriphyllum piliferum) sekä maksasammaliin kuuluva isolehväsammal (Plagiochila asplenioides). Saniaislehtojen pensaskerroksen yleisin pensas on mustaherukka (Ribes nigrum). Muut tyypilliset pensaskerroksen lajit kuten paatsama (Rhamnus frangula), punaherukka (Ribes spicata) ja koiranheisi ( Viburnum opulus) puuttuvat lähes ko konaan. Yksi koiranheisipensas kasvaa näköalapaikan viereisen lähteen reunalla, ja toinen koiranheisipensas näköalapaikan jyrkän rinteen alapuolella olevassa saniaislehdossa. Paatsama ja punaherukka puuttuvat kokonaan pensaskerroksesta. 4.5 Korvet ja soistuneet lammet Elämänmäen itälaidalla sijaitsee Viinikankorpi, josta todennäköisesti tohtori Lybeck nosti aikoinaan turvetta parantolan hoitokylpyjä varten. Turpeennoston vuoksi suon laidat erottuvat vieläkin selvärajaisina kivennäismaahan verrattuna, ja suon nurkat ovat suorakulman muotoisia. Varsinainen suoalue on nykyisin täysin rahkasammalten {Sphagnum centrale, S. girgensohnii, S. squarrosum) ja korpikarhunsammalen (Polytrichum commune ) valtaama, ja suon keskusta on märkä ja upottava. Suon kes kustassa rahkasammalten joukossa kasvaa mm. pullosaraa (Carex rostrata) ja kurjen jalkaa (Potentilla palustris). Suon laidoilla on suo-orvokkia ( Viola palustris), sekä korpikastikkaa (Calamagrostis purpurea), metsäkortetta (Equisetum sylvaticum) ja harmaasaraa (Carex canescens). Suon reunalla kasvaa myös pienialaisia kasvustoja 10 kämmekkäkasveihin kuuluvia herttakaksikoita (Listera cordata). Suo voidaan lu kea ruoho- ja heinäkorpiin (RhK) kuuluvaksi, vaikka ruoho- ja heinälajeja kasvaa kin alueella suhteellisen niukasti. Viinikankorpeen laskevan ojan varrella kasvaa runsaasti saniaisia. Metsäalve juuri {Dryopt eris carthusiana) ja metsäimarre (Gymnocarpium dry opt eris) ovat valta lajeja, mutta joukossa kasvaa myös hiirenporrasta (Athyrium filix-femina) ja isoalvejuurta (Dryopteris expansa). Muita kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka, ketunleipä ja oravanmarja. Suo-ojan päässä kasvaa runsaasti metsäkortetta. Ojan sammallajistoon kuuluvat mm. maksasammalet (.Peiliä sp.) ja kuirisammalet ('Calliergon sp.). Puusto suoalueen ympärillä on kuusi- ja hieskoivuvaltaista, ja maa puita on suhteellisen paljon verrattunakoko Elämänmäen alueeseen. Ojituksen myötä suotyyppi on muuttunut ruoho turvekankaaksi (Rhtkg). Elämänmäen lähteistä suuremman lähteen alapuolisella rinteellä sijaitsee kaksi pientä lähes umpeenkasvanutta ja soistunutta lampea. Lampia ympäröi tiheä kuusi valtainen metsä, josta kenttäkerroksen kasvillisuus lähes puuttuu niukan valon vuoksi. Paksut rahkasammalmatot ympäröivät soistuneita lampia, jotka ovat suotyypiltään korpia. Rinteessä ylempänä ja siten etelämpänä sijaitseva soistunut lampi on lähes um peenkasvanut. Lammen keskusta on täynnä luhtasara (Carex vesicaria) -kasvustoa. Kurjenjalkaa (Potentilla palustris) kasvaa hieman luhtasaran joukossa. Lammen reunat ovat hetteikköisen rahkasammalmaton {Sphagnum centrale, S. girgensohnii, S. squarrosum) ympäröimät. Kuivana vuotena lammessa ei todennäköisesti ole vet tä lainkaan. Rinteessä alempana ja siten pohjoisempana sijaitseva soistunut lampi on syvän ja laakean suppamaisen muodostelman pohjalla. Tämä lampi on syvempi kuin edel linen lampi, eikä ole yhtä pahoin umpeenkasvanut. Vapaata vesialuetta on vielä jäl jellä lammen keskiosassa ja vedessä kasvaa runsaasti isovesitähteä {Callitriche cophocarpa). Rahkasammalia {Sphagnum centrale, S. girgensohnii, S. squarrosum) kasvaa sekä lammen reunoilla että pohjassa. Isoalvejuurta {Dryopteris expansa) kas vaa hieman lammen rannoilla, muiden putkilokasvilajien lähes puuttuessa. 4.6 Nuoren metsän kasvillisuustyypit Vuonna 1978 Aarno-myrskyksi nimetty voimakas myrsky kaatoi Elämänmäen pohjoisrinteeseen 0,21 ha kokoisen aukon. Aukosta korjattiin kaatuneet puut pois ja alue jäi sen jälkeen luonnontilaiseksi. Metsän sukkessiokierto alkoi alustaja aukko uudistui luontaisesti. Nykyisin aukossa kasvaa parikymmenvuotias tiheä lehtipuu valtainen sekametsä. Pioneerilajeista raudus- ja hieskoivu {Betula pendula ja B. pubescens) sekä pihlaja (Sorbus aucuparia) ovat pääpuulajeina. Nuoren metsän kasvillisuustyypit ovat mosaiikkimaisesti sekoittuneita pienialaisia MT-, OMT- ja FT-kuvioita. Sukkessiovaiheen alussa olevan nuoren metsän kenttä ja pohjakerroksen kasvillisuus ei ole vielä vakiintunutta. Metsäkasvillisuuden jou kossa kasvaa mm. maitohorsmaa {Epilobium angustifolium) ja vadelmaa {Rubus idaeus), jotka molemmat ovat aukkojen pioneerilajeja. Muutoksia kasvillisuuden rakenteessa tapahtuu edelleen esim. valaistusolosuhteiden muuttuessa puuston kas vaessa. 11 4.7 Vesi-ja rantakasvillisuus Elämänmäki rajoittuu Elännejärveen koko pohjoiselta osaltaan. Rannassa on noin metrin korkuinen rantapenkere, joka putoaa jyrkästi veteen. Tällä maapenkereellä kasvaa vain niukasti rantakasveja, pääosin kangasmetsien lajistoa. Rantakasveja ovat mm. terttualpi (Lysimachia thyrsi flora), rantakukka (Lythrum salicaria) ja luhta vuohennokka {Scutellaria galericulata). Osa rantapenkereellä kasvavista puista on kaartunut veden päälle. Elännejärven ranta on Elämänmäen kohdalla matalaa ja pohja hienojakoista hiek kaa. Varsinaisia vesikasvilajeja on niukasti. Järviruoko (Phragmites australis) ja järvikorte (Equisetum fluviatile) ovat valtalajit ja ne muodostavat suuria kasvustoja litoraalivyöhykkeessä. Myös nuottaruohoa (Lobelia dortmanna), ruskoärviää (Myriophyllum alterniflorum) ja ahvenvitaa (Potamogeton perfoliatus) kasvaa Elännejärvessä. 4.8 Vuohisaaren kasvillisuustyypit Elämänmäen luonnonsuojelualueeseen kuuluu Elännejärvessä sijaitseva Vuohisaari, joka on pieni (1,42 ha) kalliorantainen saari. Saaren kasvillisuustyypit poikkeavat hieman Elämänmäen kasvillisuudesta. Vuohisaari on pääosin mustikkatyyppiä, jonka valtalajeja ovat mustikka ('Vaccinium myrtillus). metsälauha (.Deschampsia flexuosa) ja maitikat (Melampy rum spp.). Saaren pohjoisosassa on myös pieni kostea notkelma, jonka valtalajina on korpikastikka (Calamgrostis purpurea). Notkelman laidalla kasvaa hieman kurjen jalkaa (Potentilla palustris). Alueen pienuuden johdosta se on liitetty mustikkatyypin kuvioon. Saaren keskiosaan on istutettu siperianlehtikuusta (Larix sibirica). Lehtikuusikon alla on pieni niittymäinen alue, jonka valtalajeina ovat nuokkuhelmikkä (Melica nutans) ja korpikastikka. Lajisto koostuu ruohovartisista kasveista, varpujen puut tuessa lähes kokonaan. Muita kohteen ruohovartisia kasvilajeja ovat mm. kielo (Convallaria majalis), oravanmarja (Maianthemum bifolia), lillukka (Rubus saxatilis), ahomansikka (Fragaria vesca), kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) ja käenkaali (Oxalis acetosella). Kohteella kasvaa myös tuppisaraa (Carex vaginata), jota ei esiin ny muualla Elämänmäen alueella. Niittymäisen alueen voi lukea kuuluvaksi lehtomaisiin kankaisiin, käenkaali-mustikkatyyppiin (OMT), vaikka lajisto poikke aa kuusikossa sijaitsevasta käenkaali-mustikkatyypistä. Lehtikuusikossa valaistus olot ovat erilaiset kuin varjoisammassa kuusikossa, mikä näkyy runsaana heinä- ja ruohokasvillisuutena. Vuohisaaren eteläosa on kangasrämemäinen (KgR) alue, jossa suopursu {Ledum palustre) ja variksenmarja {Empetrum nigrum) kasvavat mustikan ja puolukan {Vaccinium vitis-idaea) joukossa. Pohjakerroksesta puuttuu kuitenkin kokonaan kangasrämeelle tyypillinen kangasrahkasammal {Sphagnum nemoreum). Pohjaker roksessa kasvavat sen sijaan tavalliset kangasmetsän sammallajit. 12 5 Kasvillisuuden erityispiirteet Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietinnössä (1992) maamme eri osien uhanalaiset kasvilajit on listattu neljään pääluokkaan: hävinneisiin (H), erittäin uhanalaisiin (E), vaarantuneisiin (V) ja silmälläpidettäviin (S). Elämänmäellä ei tavattu yhtään putkilokasvia, joka olisi kulunut edellä mainittuihin uhan alaisluokkiin. Sen sijaan rauhoitettuja kasveja, joita ei saa kerätä myyntiin, ottaa juurineen tai hävittää, kasvaa Elämänmäellä kolme lajia: sinivuokko (Hepatica nobilis), kevätlinnunherne (Lathyrus vermis) j a vai koi ehdokki (Platanthera bifolia). Elämänmäen kasvillisuuden erityispiireisiin kuuluu alueen aarnimainen metsä, jonka valtapuuston ikä on n. 140 vuotta. Kuusi, joka on valtapuu, on keski-iältään n. 120-150 -vuotiasta. Alueella kasvaa myös monia suuria ja vanhoja haapoja, jotka tarjoavat kasvualustan monille sammal- , jäkälä- ja kääpälajeille, sekä ovat pesä puina monille kolopesijöille. Elämänmäellä on hyvin niukasti aarnialueille tyypilli siä eri lahoasteisia maapuita, sillä vuoteen 1994 asti Metsäntutkimuslaitoksella oli lupa poistaa alueelta kuolleet ja kaatuneet puut. Kaikkia kuolleita ja kaatuneita puita ei tosin ole poistettu, mutta alue on silti "siistimpi" kuin vastaavat muut luonnontilaiset suojelualueet. Lahopuiden puuttuminen vaikuttaa erityisesti kääväkkäiden ja selkärangattomien lajikoostumukseen alueella (Jauhiainen 1991). Toinen merkittävä Elämänmäen erityispiirre muodostuu alueen lähteiköistä ja tihkupinnoista. Lähteiköt muodostavat ympärilleen oman rehevän kasvillisuutensa, jonka vaateliaimpia lajeja ovat mm. korpinurmikka (Poa remota), kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris), kevätlinnunsilmä (Chrysoplenium alternifolium) ja lehto matara ( Galium triflorum). Korpinurmikkaa ja kevätlinnunsilmää kasvaa ainoas taan suurimman lähteen alapuolella, lajien puuttuessa näköalapaikan viereiseltä lähteeltä. Lehtomatara taas kasvaa alueella hyvinkin yleisenä, mutta runsaammin sitä esiintyy käenkaali-mustikkatyypin kankaalla kuin varsinaisissa lähteiköissä. Elämänmäen alueella kasvaa raidankeuhkojäkälää (Lobar ia pulmonaria), joka on ollut vielä vuoden 1985 Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietinnössä luokassa silmälläpidettävä, taantunut, mutta joka on viimeisimmästä (1992) uhanalaisluettelosta poistettu sen suhteellisen yleisyyden johdosta. Elä mänmäellä raidankeuhkojäkälää esiintyy näköalapaikan viereisen lähteen läheisyy dessä. Raidankeuhkojäkälä on hyvin herkkä epifyyttilaji ilmansaasteille. Muita alu een jäkälälajeja, jotka suosivat aarnimetsiä, ovat monet naavat (Usnea spp.,), lupot (Alectoria spp., Bryoria spp.) ja munuaisjäkälät (Nephroma sp./ Kulttuurivaikutteisia lajeja on todennäköisesti kasvanut Elämänmäellä jo 1900- luvun alussa, mutta lajikoostumus on saattanut olla hyvin erilainen kuin nykyään. Suurin osa näistä vuosisadan alun rikkalajeista on todennäköisesti hävinnyt alueelta. Nykyisin kulttuurivaikutteista rikkalajistoa kasvaa alueella vain vähän, rajoittuen parkkialueen ympäristöön ja tien varteen. Tällaisia lajeja ovat mm. voikukka ( Taraxacum spp.), valkoapila (Trifolium repens), nurmilauha (Deschampsia cespitosa), piharatamo (Plantago major) ja kylänurmikka (Poa annua). Leskenleh destä (Tussilago farfara), jota kasvaa sekä lähteillä että Elämänmäen länsiosassa kulkevalla kärrytiellä, ei olla nykytietojen valossa varmoja, onko se Suomessa alku peräinen lähteikkökasvi, vaiko rikkakasviksi äitynyt tulokaslaji (Suominen & Hämet- 13 Ahti 1993). Elämänmäellä leskenlehti esiintyy todennäköisesti rikkakasvina, koska sen esiintyminen rajoittuu pääosin ihmisen muokkaamalle alustalle, eli lähteiden ojiin ja tienvarsiin. Jatkossa, jos Elämänmäen käyttömäärä sekä käyttäjämäärä kas vaa, luultavasti myös kulttuurivaikutteiset lajit leviävät tehokkaammin alueelle. Vuosisadan alussa (1904 - 1917) Elämänmäellä vaikuttanut parantola on jättänyt omat jälkensä Elämänmäen luontoon. Lähteiden perkaus sekä rinteiden ojitus on todennäköisesti kuivattanut lähteitä sekä ojia ympäröiviä metsiä. Tämä taas ei ole voinut olla vaikuttamatta lähteikköjen kasvillisuuteen ja yksittäisiin kasvilajeihin. Todennäköisesti vuosisadan alussa lähteiköt ovat olleet kosteampia ja rehevämpiä kasvupaikkoja kuin nykyään. Tohtori Lybeck oli myös innokas puutarhuri ja maanviljelijä, joka kokeili aika naan jopa uusia ulkomaisia viljelykasveja Suomen oloihin. Elämänmäellä ei ole kuitenkaan säilynyt mitään kasvilajia viljelyjäänteenä tai puutarhakarkulaisena. 6 Kasvillisuuden seuranta-alat Elämänmäen luonnonsuojelualueelle perustettiin 18 kappaletta pysyviä kasvillisuuden seuranta-aloja. Alojen avulla seurataan kasvillisuuden muutoksia luonnon suojelualueen sisällä. Lähellä kliimaksivaihetta olevalla aarnialueella mm. puiden kaatumiset tuovat muutoksia kasvillisuuteen vaikuttamalla valaistus- ja kos teusoloihin. Seuranta-alat on tarkoitus inventoida jatkossa n. kymmenen vuoden välein. Seuranta-alat pyrittiin sijoittamaan pääkasvillisuustyyppeihin eli MT-, OMT- ja FT-kuvioille. Lisäksi kolme seuranta-alaa sijoitettiin Aarno-myrskyn v. 1978 kaa tamaan aukkoon, jossa kasvaa nykyään sukkessiovaiheen alussa oleva nuori seka metsä. Seuranta-alojen sijainti valittiin subjektiivisin perustein valitsemalla Elä mänmäelle tyypillisiä kasvillisuusaloja, jotka olisivat suhteellisen helposti löydet tävissä ja paikallistettavissa luonnonsuojelualueen sisällä. Seuranta-ala on kooltaan 4 m 2. Seuranta-aloilla on juokseva numerointi yhdestä kahdeksaantoista (1-18). Seuranta-ala on edelleen jaettu neljään yhden neliömetrin ruutuun, jotka on numeroitu yhdestä neljään (1-4). Seuranta-ala on aina sijoitettu maastoon etelä-pohjoissuunnassa ja yhden neliömetrin ruutujen numerointi kiertää aina myötäpäivään. Inventointia tehtäessä seuranta-alan ykkösruutu on siten eteläi sin ja läntisin ruutu, kakkosruutu pohjoisin ja läntisin ruutu, kolmosruutu pohjoisin ja itäisin ruutu ja nelosruutu eteläisin ja itäisin ruutu. Seuranta-alojen kulmat on merkitty maastoon merkkipaaluilla, joissa on seuranta-alan numero. Seuranta-alan etelä-pohjoissuunta on määritetty kompassisuunnan avulla (kuva 2). 14 Kuva 2. Seuranta-ala, joka on jaettu neljään yhden neliömetrin ruutuun Seuranta-ala sijaitsee etelä-pohjoissuunnassa. MT-ja OMT-kuvioille tehtiin kaksi erillistä linjaa, joiden varrelle asetettiin kol me seuranta-alaa vaihtelevien välimatkojen päähän toisistaan. Linjat kulkevat pohjois etelä-suunnassa. MT-kuvioilla on kuusi (6) seuranta-alaa, samoin OMT-kuvioilla. FT-kuvioilla on yhteensä kolme (3) seuranta-alaa, mutta ne eivät sijaitse lähteikköjen pienuuden takia linjoissa. Lisäksi myrskyn kaatamaan aukkoon on perustettu kolme (3) seuranta-alaa. Seuranta-alojen perustamisen yhteydessä kasvillisuus kartoitettiin ensimmäisen kerran. Inventoinnissa arvioitiin seuranta-alan kasvipeitteen peittävyys kasvilli suuskerroksittain: pohjakerros, kenttäkerros ja pensaskerros. Pohjakerrokseen kuu luvat sammalet, maksasammalet jajäkälät. Kenttäkerrokseen kuuluvat kaikki varvut, ruohot ja heinät sekä alle 50 cm korkuiset puiden taimet ja pensaat. Pensaskerrokseen kuuluvat 50-130 cm korkeat puiden taimet ja varsinaiset pensaat. Puustoa (yli 130 cm korkeat puuvartiset kasvit) ei seuranta-aloilta mitattu, sillä seuranta-alat perus tettiin siten, että puustoa ei jäänyt alan sisäpuolelle. Pohjakerroksen peittä vyysarvioinneissa otettiin myös paljaan maan osuus ja karike huomioon, sillä usein sammal- ja jäkälälajista ei muodosta yhtenäistä kasvillisuuspeitettä pohjakerrokses sa. Kasvilajien peittävyysprosentit arvioitiin prosenttiasteikolla: + (laji esiintyy koe alalla, mutta peittävyysprosentti jää alle 1 %), 1,2, 3, 5, 7,10,20, 30,40, 50,60, 70, 80, 90 ja 100 %. Käytännössä 1 %-yksikkö vastaa 1 neliömetrin seuranta-alalla 10 cm x 10 cm suuruista alaa, jonka kasvin maanpäälliset osat peittävät projektiollaan (projektiopeittävyys) maastossa. Rehevimmillä paikoilla yhteenlasketut peittävyydet saattavat ylittää 100 %, koska lajit samassakin kasvillisuuskerroksessa saattavat si jaita useassakin keskenään päällekkäisessä kerroksessa. Seuranta-aloilta pyrittiin tunnistamaan kaikki niillä kasvaneet kasvilajit ja arvi oimaan niiden peittävyysprosentit. Puista pudonneita epifyyttijäkäliä ja sammalia ei huomioitu, vaan ne liitettiin karikkeen osuuteen. Samoin varpujen, pensaiden ja kuolleiden oksien päällä kasvavaa epifyyttilajistoa ei otettu huomioon. 15 Seuranta-alojen (1-18) kasvillisuuspeittävyydet (%) Seuranta-ala nro 1. OMT Neliömetrin ruudut (1-4) Pensaskerros Sorbus aucuparia Kenttäkerros Car ex digit at a Dryopteris expansa Gymnocarpium dryopteris Hepatica nobilis Linnaea borealis Luzula pilosa Maianthemum bifolium Oxalis acetosella Picea abies Sorbus aucuparia Trientalis europaea Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Pohjakerros Brachythecium oedipodium Dicranum majus Hylocomium splendens Pleurozium schreberi Karike 1. 2. 3. 4. 3 3 10 10 5 1 10 + 1 1 + + 3 1 3 + + + + + + + + 5 5 10 10 5 5 10 10 + + + + + + - 3 - + + + 30 30 20 30 + + + + + 10 10 10 20 10 + 10 + + + + 50 30 30 30 30 50 60 50 16 Seuranta-ala nro 2. OMT Neliömetrin ruudut (1-4) Pensaskerros Sorbus aucuparia Kenttäkerros Athyrium filix-femina Carex digitata Deschampsia flexuosa Fragaria vesca Galium triflorum Gymnocarpium dryopteris Hepatica nobilis Lathyrus vernus Linnaea borealis Luzula pilosa Maianthemum bifolium Oxalis acetosella Picea abies Pyrola minor Ranunculus acris Sorbus aucuparia Stellar ia longifolia Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Viola palustris Viola riviniana Pohjakerros Atrichum undulatum Brachythecium oedipodium Cirriphyllum piliferum Dicranum majus Hylocomium splendens Plagiomnium ellipticum Pleurozium schreberi Pseudobryum cinclidioides Rhytidiadelphus triquetrus Karike 1. 2. 3. 4. 3 3 1 + 1 1 + + + + + + + + + + + + + 20 30 5 10 1 1 + + 1 - - 1 + + + + + + + + 3 5 3 3 20 20 30 20 + - + - - + - 3 1 + + - - 1 - + + ■+ - 1 10 10 5 + + + + - + + - _ + + _ - 3 - - + + + 1 20 40 20 20 5 + + 2 5 20 40 50 30 7 10 7 - - + - + + + + + - + 40 30 30 20 17 Seuranta-ala nro 3. OMT Neliömetrin ruudut (1-4) Kenttäkerros Carex digitata Dryopteris carthusiana Galium triflorum Gymnocarpium dryopteris Hepatica nobilis Luzula pilosa Maianthemum bifolium Oxalis acetosella Paris quatrifolia Populus tremula Rubus saxatilis Trientalis europaea Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Viola palustris Pohjakerros Brachuthecium oedipodium Cirriphyllum piliferum Dicranum majus Hylocomium splendens Pleurozium schreberi Rhodobryum roseum Rhytidiadelphus triquetrus Karike 1. 2. 3. 4. + + + + 40 10 - - - + 30 20 20 20 1 1 1 1 + - - - 1 3 1 + 5 5 3 3 - + - - - - 1 - + - + + + - 3 1 + 5 - + - - _ _ _ + + 1 + + - 2 5 + + + - - - 20 5 + - 7 - - + - - - 20 20 20 50 80 50 70 50 18 Seuranta-ala nro 4. MT Neliömetrin ruudut (1-4) Kenttäkerros Deschampsia flexuosa Linnaea bore ai is Luzula pilosa Maianthemum bifolium Melampyrum sylvaticum Oxalis acetosella Trientalis europaea Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Pohjakerros Dicranum majus Dicranum polysetum Hylocomium splendens Pleurozium schreberi Ptilium crista-castrensis Karike 1. 2. 3. 4. 1 1 1 + + + + + - + - + 5 5 5 5 1 + 1 + - - - + - + + 50 40 60 50 _ + + + 20 20 40 20 5 + 10 10 20 20 5 + 50 40 40 60 - + - - 5 20 5 10 19 Seuranta-ala nro 5. MT Neliömetrin ruudut (1-4) Kenttäkerros Deschampsia flexuosa Goodyera repens Luzula pilosa Maianthemum bifoliam Melampyrum sylvaticum Vaccinium myrtillus Pohjakerros Dicranum majus Dicranum polysetum Hylocomium splendens Pleurozium schreberi Karike 1. 2. 3. 4. 1 1 1 + + + - + - + - + 5 5 5 5 - - + 1 30 30 20 20 80 50 70 80 10 40 10 10 + + + 5 + + 10 + 10 10 10 5 20 Seuranta-ala nro 6. MT Neliömetrin ruudut (1-4) Kenttäkerros Deschampsia flexuosa Dryopteris carthusiana Goodyera repens Linnaea bore ali s Luzula pilosa Maianthemum bifolium Melampyrum sylvaticum Oxalis acetosella Picea abies Trientalis europaea Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Pohjakerros Brachythecium reflexum Dicranum majus Dicranum polysetum Hylocomium splendens Pleurozium schreberi Karike 1. 2. 3. 4. 1 1 1 + - - - + + + + + + 1 - - + + - + 5 10 5 5 + + - - - + + - - - + + + - + 40 30 30 40 1 + + 10 20 + + 20 20 40 20 + 30 30 30 20 5 + + 30 20 20 30 20 5 10 20 21 Seuranta-ala nro 7. FT Neliömetrin ruudut (1-4) Kenttäkerros Athyrium filix-femina Circaea alpina Dryopteris expansa Equisetum arvense Equisetum sylvaticum Gymnocarpium dryopteris Maianthemum bifolium Oxalis acetosella Phegopteris connectilis Ranunculus repens Rubus saxatilis Pohjakerros Brachythecium oedipodium Cirriphyllum piliferum Hylocomium umbratum Plagiochila asplenioides Plagiomnium ellipticum Rhodobryum roseum Karike 1. 2. 3. 4. 50 10 20 1 + + + 30 10 70 70 + + + - 5 1 + + 5 3 5 5 1 + + + 30 20 10 20 20 30 10 + - - + + _ + + _ + + + + - 10 5 5 + + 5 5 90 40 70 80 - + + + - + + - 10 50 20 10 22 Seuranta-ala nro 8. FT Neliömetrin ruudut (1-4) Kenttäkerros Athyrium filix-femina Carex disperma Circaea alpina Dryopteris expansa Equisetum pratense Equisetum sylvaticum Gymnocarpium dryopteris Huperzia selago Linnaea borealis Maianthemum bifolium Matteuccia struthiopteris Orthilia secunda Oxalis acetosella Phegopteris connectilis Poa remota Trientalis europaea Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Pohjakerros Brachythecium oedipodium Cirriphyllum piliferum Hepaticophytina-suurryhmä Hylocomium splendens Hylocomium umbratum Plagiochila asplenioides Pleurozium schreberi Pseudobryum cinclidioides Rhodobryum roseum Rhytidiadelphus triquetrus Karike 1. 2. 3. 4. 20 - - - 1 + 1 + + 40 5 - - 5 + + 1 5 5 5 5 1 1 1 1 20 1 + + - + + - 1 5 1 1 10 - 10 10 + - - - 20 10 10 40 10 1 10 10 + 1 + + + + + - + - - - + _ _ _ 10 30 10 + 10 5 + + 10 - 5 + + + - - - 5 50 30 - + - - 40 10 10 40 - 30 5 + - + - - 30 20 20 30 23 Seuranta-ala nro 9. FT Neliömetrin ruudut (1-4) Kenttäkerros Athyrium filix-femina Carex disperma Circaea alpina Dryopteris expansa Equisetum pratense Equisetum sylvaticum Filipendula uimaria Gymnocarpium dryopteris Linnaea borealis Maianthemum bifolium Orthilia secunda Phegopteris connectilis Oxalis acetosella Rubus saxatilis Sorbus aucuparia Trientalis europaea Vaccinium vitis-idaea Viola palustris Pohjakerros Brachythecium oedipodium Cirriphyllum piliferum Dicranum polysetum Hylocomium splendens Plagiomnium medium Pleurozium schreberi Rhytidiadelphus triquetrus Sphagnum fimbriatum Karike 1. 2. 3. 4. 10 20 + 1 - - 1 1 1 + 40 50 30 1 - + + - + + 1 + - - 1 - 5 5 5 10 + - - + 10 10 10 20 - - + + 1 5 3 20 10 10 5 5 5 5 5 5 + + + + 1 1 5 + + + + 1 1 + 1 - 5 20 10 20 1 5 5 - 1 - - - + + + + 3 5 20 - 20 - - - 30 10 20 5 30 40 60 40 50 24 Seuranta-ala nro 10. MT Neliömetrin ruudut (1-4) Kenttäkerros Deschampsia flexuosa Gymnocarpium dryopteris Linnaea bore ai is Listera cordata Luzula pilosa Maianthemum bifolium Melampyrum sylvaticum Oxalis acetosella Rubus saxatilis Solidago virgaurea Sorbus aucuparia Trientalis europaea Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Pohjakerros Aulacomnium palustre Dicranum majus Dicranum polysetum Hylocomium splendens Plagiochila asplenioides Pleurozium schreberi Sphagnum girgensohnii Karike 1. 2. 3. 4. 3 3 3 + 1 - - + + + + - - + - - + - 5 5 5 3 1 1 + + - - + - - - - 3 - - - 2 3 5 - 1 + - + + 20 20 10 5 3 1 3 5 5 3 5 40 40 10 3 5 + + + 2 5 5 1 1 - - 1 2 + 2 - 40 30 60 70 10 20 20 20 25 Seuranta-ala nro 11. MT Neliömetrin ruudut (1-4) Pensaskerros Picea abies Kenttäkerros Deschampsia flexuosa Goodyera repens Linnaea bore ali s Maianthemum bifolium Picea abies Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Pohjakerros Dicranum majus Dicranum polysetum Hylocomium splendens Pleurozium schreberi Karike 1. 2. 3. 4. 10 + + + + + 1 3 2 + - - - 1 1 3 + - + - + 10 10 20 20 + + _ + - 5 - + 80 40 30 70 + 20 30 10 + 5 20 + 20 30 20 20 26 Seuranta-ala nro 12. MT Neliömetrin ruudut (1-4) Kenttäkerros Calamagrostis arundinacea Linnaea bore ai is Maianthemum bifolium Vaccinium myrtillus Pohjakerros Dicranum majus Dicranum polysetum Hylocomium splendens Pleurozium schreberi Karike 1. 2. 3. 4. + - - + + 10 10 5 5 30 30 40 40 10 30 40 10 + + + + - + + - 60 60 50 50 30 10 10 40 27 Seuranta-ala nro 13. OMT Neliömetrin ruudut (1-4) Kenttäkerros Goodyera repens Linnaea borealis Luzula pilosa Maianthemum bifolium Melampyrum sylvaticum Oxalis acetosella Picea abies Trientalis europaea Vaccnium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Pohjakerros Dicranum majus Dicranum polysetum Hylocomium splendens Pleurozium schreberi Ptilium crista-castrensis Karike 1. 2. 3. 4. + + + + + + + + + 1 + - 5 10 5 5 + - - - 1 10 1 1 + - + - - + - - 3 3 3 1 1 1 + 1 30 40 10 10 - + + + 50 20 60 30 10 30 20 50 - - + - 10 10 10 10 28 Seuranta-ala nro 14. OMT Neliömetrin ruudut (1-4) Kenttäkerros Carex digitata Deschampsiaflexuosa Fr agar ia vesca Goodyera repens Hepatica nobilis Linnaea boreal is Lnzula pilosa Maianthemum bifolium Melampyrum sylvaticum Oxalis acetosella Picea abies Rubus saxatilis Solidago virgaurea Trientalis europaea Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Pohjakerros Brachythecium oedipodium Dicranum majus Dicranum polysetum Hylocomium splendens Pleurozium schreberi Ptilium crista-castrensis Karike 1. 2. 3. 4. + + 5 5 3 5 - - + - + - - + - - 1 - 1 + + + 1 + 1 1 3 5 5 3 - + 1 + - 1 + 3 + - - - 1 - - - - - 5 + + + + 5 3 10 5 + + + _ - + - + 10 10 5 20 + + - - 30 50 80 30 40 30 5 30 + - + 20 10 10 20 29 Seuranta-ala nro 15. OMT Neliömetrin ruudut (1-4) Kenttäkerros Carex digitata Cirsium helenioides Deschampsia flexuosa Gymnocarpium dryopteris Hepatica nobilis Linneae borealis List era cor dat a Luzula pilosa Maianthemum bifolium Melampyrum sylvaticum Orthilia secunda Oxalis acetosella Picea abies Populus tremula Pyrola minor Rubus saxatilis Sorbus aucuparia Trientalis europaea Vaccinium vitis-idaea Veronica officinalis Pohjakerros Brachythecium reflexum Dicranum majus Hylocomium splendens Ptilium crista-castrensis Rhytidiadelphus triquetrus Karike 1. 2. 3. 4. + + 1 + 10 10 3 3 + + + + + - - - 1 - - - - + + - + + - 1 + + 1 5 5 3 3 + 1 + + + - + 1 10 5 3 5 - + - + + + - - + 3 1 3 10 - - 3 - - + - + - 1 + 1 3 5 1 + + 1 - + + + + - - + - 20 30 20 40 - + + - 30 20 20 10 50 50 60 50 30 Seuranta-ala nro 16. FT Neliömetrin ruudut (1-4) Kenttäkerros Athyrium filix-femina Dryopteris carthusiana Dryopteris expansa Gymnocarpium dryopteris Epilobium adenocaulon Epilobium angustifolium Fragaria vesca Linnaea borealis Luzula pilosa Maianthemum bifolium Melica nutans Oxalis acetosella Paris quatrifolia Rubus idaeus Rubus saxatilis Trientalis europaea Vaccinium myrtillus Pohjakerros Brachythecium oedipodium Hylocomium umbratum Pleurozium schreberi Karike 1. 2. 3. 4. 70 70 40 5 - 10 - 10 5 - - 5 20 20 20 - + - - 5 3 5 20 - - - + - + - - - - + + 3 + 5 3 + - - - 5 5 - 3 - + - - 10 10 40 20 5 3 - + + + + + 1 + - - 20 20 20 20 - - + + - + - - 80 80 80 80 31 Seuranta-ala nro 17. MT Neliömetrin ruudut (1-4) Pensaskerros Betula pubescens Picea abies Sorbus aucuparia Kenttäkerros Betula pubescens Dryopteris expansa Gymnocarpium dryopteris Equisetum sylvaticum Linnaea borealis Li st era cor dat a Luzula pilosa Lycopodium annotinum Maianthemum bifolium Oxalis acetosella Picea abies Pinus sylvestris Rubus idaeus Sorbus aucuparia Trientalis europaea Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Pohjakerros Brachythecium reflexum Dicranum majus Dicranum polysetum Hepaticophytina-suurryhmä Hylocomium splendens Pleurozium schreberi Polytrichum commune Sphagnum centrale Sphagnum fimbriatum Sphagnum squarrosum Karike 1. 2. 3. 4. 3 - 2 1 - - 5 - + 1 - - + 20 2 + + + + + + + + + _i_ + + i \ + + + + + 1 + 1 + - + + + - + + _L + + + + 1 + + + 30 30 20 30 10 3 10 10 - 5 + - 50 30 50 60 - - + - - + + + 20 20 10 5 20 10 30 30 - 5 + 3 5 - - 2 5 + - - - + - 5 20 10 5 32 Seuranta-ala nro 18. MT Neliömetrin ruudut (1-4) Pensaskerros Betula pubescens Picea abies Salix caprea Kenttäkerros Athyrium filix-femina Calamagrostis epigejos Calamagrostis purpurea Dryopteris expansa Epilobium angustifolium Equisetum sylvaticum Gymnocarpium dryopteris Linaea borealis Luzula pilosa Maianthemum bifoilum Orthilia secunda Oxalis acetosella Phegopteris connectilis Picea abies Rubus idaeus Rubus saxatilis Trientalis europaea Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Pohjakerros Cirriphyllum piliferum Dicranum majus Hylocomium splendens Plagiochila asplenioides Pleurozium schreberi Polytrichum commune Rhodobryum roseum Sphagnum fimbriatum Sphagnum squarrosum Karike 1. 2. 3. 4. 2 2 - - 5 3 - - - - - - 5 2 1 1 + - - + - 5 + 2 5 - - 1 1 - + + - - - + + + + + + - + + + + + - - - 1 - + - - - + - - 1 1 - - - + - + 1 - + - - - 10 5 30 10 10 10 5 30 + - + - + 40 60 60 70 + + 2 + - 10 + + 50 20 5 10 + - - + + i - 3 + t 10 10 30 20 33 7 Yhteenveto Elämänmäki on merkittävä luonnonsuojelualue, jolla on kulttuurihistoriallista, mai semallista ja luonnon monimuotoisuuden arvoa monine kasvi-ja eläinlajeineen. Se edustaa vanhaa metsää, jolle ovat ominaisia saniaistyypin (FT) lähteiköt ja tihkupinnat sekä rehevät käenkaali-mustikkatyypin (OMT) kuusikot. MT ja OMT ovat vallitsevat kasvillisuustyypit. Mustikkatyyppiä on n. 36,97 ha, mikä on 48,7 % alueen kokonaispinta-alastaja käenkaali-mustikkatyyppiä on n. 36,79 ha, mikä on 48,5 % kokonaispinta-alasta. Mustikkatyyppiä ja käenkaali-mustikka tyyppiä on siten lähes yhtä paljon. Saniaislehtoja on n. 0,8 ha, mikä on 1,1 % kokonaispinta-alasta. Korpien (RhK, Rhtkg ja soistuneet lammet) yhteispinta-ala on 0,87 ha, mikäonmyös 1,1 %. Vuohisaaressa sijaitsevaa rämettä (KgR) on n. 0,27 ha, mikä on 0,4 % pinta-alasta. Nuorta, sukkessiovaiheen alussa olevaa metsää on n. 0,21 ha eli 0,3 %. Elämänmäelle perustettiin 18 pysyvää neljän neliömetrin kasvillisuuden seuranta alaa. Niiden avulla seurataan kasvillisuuden muutoksia pitkän aikajakson kuluessa. Lähellä kliimaksivaihetta olevassa aarnimetsässä lähes ainoita kasvillisuutta muut tavia tapahtumia ovat puiden kaatumisen myötä tapahtuvat muutokset valaistus- ja kosteusoloissa. Uhanalaisia putkilokasveja ei alueelta löytynyt. Lisätutkimukset koskien sam mal-Jäkälä-, sieni- ja kääpälajistoa olisi suositeltavaa, sillä näissä ryhmissä saattaa alueella esiintyä jopa uhanalaisia lajeja. Kuva 3. Listera cordata, herttakaksikko. Niina Järvensivu 34 Kirjallisuus Achte, K., Rantanen, J. & Tamminen, T. 1994. Luontaishoidon isä Tohtori E.W. Lybeck Elämänmäen parantaja. 164 s. Eurola, S., Bendiksen, K. & Rönkä, A. 1990. Suokasviopas. Oulanka reports 9/ 1990, Oulu. 205 s. - & Kaakinen, E. 1978. Suotyyppiopas. WSOY, Porvoo. 87 s. Hallingbäck, T & Holmäsen, I. 1982. Mossor. En fälthandbok. Interpublishing, Stocholm. 220 s. Heikinheimo, O. Metsäntutkimuslaitoksen kokeilualueita 5. Vilppula. Metsäntutki muslaitos. 18 s. Heikurainen, L. 1978. Suo-opas metsänkasvatusta varten. Kirjayhtymä, Helsinki. 51 s. Heinilehto, M-L. & Leinonen, R 1996. Liimanninkosken lehdon kasvillisuus. Met säntutkimuslaitos, Muhoksen tutkimusasema. Metlan tutkimusmetsien julkai susarja 9/1996. 24 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J„ Ulvinen, T. & Uotila, R 1998. Retkeilykasvio. - Luon nontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. 656 s. Jahns, H. M. 1988. Sanikkaiset, sammalet, jäkälät, Pohjois-, Keski-ja Länsi-Euroo passa. Otava, Helsinki. 262 s. Jauhiainen, H. 1990. Metsiemme uhanalaiset. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti. Kajaani. 116 s. Koponen, T. 1980. Lehtisammalten määritysopas. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita 62, Helsinki. 117 s. Kuusipalo, J. 1996. Suomen metsätyypit. Kirjayhtymä Oy. Rauma. 144 s. Kytölä, J. 1994. Alkkianvuoren ja Raatosulkonnevan kasvillisuus. Satakunnan maa- j a metsäinstituutti. Maastobiologian jatkolinjan diplomityö. 18 s. Laine, J. & Vasander, H. 1993. Suotyypit. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 80 s. Lehto, J. & Leikola, M. 1987. Käytännön metsätyypit. Kirjayhtymä, Helsinki. 96 s. Lehtojensuojelutyöryhmä 1988. Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö. - Komitean mietintö 16/1988. Ympäristöministeriö, Helsinki. 279 s. Metsäntutkimuslaitos, Tutkimusmetsäpalvelut, 1996.Vilppulan tutkimusalue. Hoi to- ia käyttösuunnitelma 1996-2005. Metlan tutkimusmetsien julkaisusarja 8/ 1996. 349 s. Moberg, R. & Holmäsen, 1.1982. Lavar. En falthandbok. Interpublishing, Stocholm. 237 s. Rassi, P., Kaipiainen, H., Mannerkoski, I. & Stähls, G 1992. Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö. - Komiteanmietintö 1991:30. Ympä ristöministeriö. 328 s. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997. Uhanalaiset kasvimme. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 335 s. Sjöblom, B. 1990. Mäntän kartta-alueen kallioperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Kallioperäkarttojen selitykset. Lehti 2231. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. 64 s. 35 Suominen, J. & Hämet-Ahti, L. 1993. Kasvistomme muinaistulokkaat: tulkintaa ja perusteluja. Norrlinia 4. Kasvimuseo, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Hel singin yliopisto. Vammalan kirjapaino, Vammala. 90 s. Uhanalaisten kasvien ja eläinten suojelutoimikunta 1985. Uhanalaisten kasvien ja eläinten suojelutoimikunnan mietintö. Yleinen osa 1. - Komiteanmietintö 43/ 1985. Ympäristöministeriö, Helsinki. Ills. Liite 1 Kasvilajisto Putkilokasvit Actaea spicata L. mustakonnanmarja Alchemilla spp. poimulehti Alnus glutinosa (L.) Gaertn. tervaleppä Alnus incana (L.) Moench harmaaleppä Angelica sylvestris L. karhunputki Antemaria dioica (L.) Gaertn. kissankäpälä Athyrium filix-femina (L.) Roth hiirenporras Betula pendula Roth rauduskoivu Betula pubescens Ehrh hieskoivu Bistorta vivipara (L.) Gray nurmitatar Calamagrostis arundinacea (L.) Roth metsäkastikka Calamagrostis epigejos (L.) Roth hietakastikka Calamagrostis purpurea (Trin.) Trin. korpikastikka Calamagrostis stricta (Timm) Koeler luhtakastikka Calla palustris L. vehka Callitriche cophocarpa Sendtn. isovesitähti Cal I una vulgaris L. kanerva Caltha palustris L. rentukka Car ex cane s c ens L. harmaasara Carex digitata L. sormisara Carex disperma Dewey hentosara Carex echinata Murray tähtisara Carex globular is pallosara Carex loliacea L. korpisara Carex nigra (L.) Reichard jokapaikansara Carex ovalis Gooden. jänönsara Carex rostrata Stokes pullosara Carex vaginata Tausch tuppisara Carex vesicaria L. luhtasara Carum carvi L. kumina Cerastium fontanum Baumg. nurmihärkki Chrysosplenium alternifolium L. linnunsilmä Circaea alpina L. velholehti Cirsium helenioides (L.) Hill huopaohdake Cirsium palustre (L.) Scop. suo-ohdake Coeloglossum viride (L.) Hartm. pussikämmekkä Convallaria majalis L. kielo Corallorhiza trifida Chatel. harajuuri Dactylorhiza maculata (L.) Soo maariankämmekkä Deschampsia cespitosa (L.) R Beauv. nurmilauha Deschampsia flexuosa (L.) Trin. metsälauha Dryopteris carthusiana (Vili.) H. R Fuchs metsäalvejuuri Dryopteris expansa (C. Presl) Fraser-Jenk. isoalvejuuri Liite 1 2(5) Empetrum nigrum L. variksenmarja Epilobium adenocaulon Hausskn. amerikanhorsma Epilobium angustifolium L. maitohorsma Epilobium palustre L. suohorsma Equisetum arvense L. peltokorte Equisetum fluviatile L. järvikorte Equisetum sylvaticum L. metsäkorte Equisetum pratense Ehrh. lehtokorte Festuca ovina L. lampaannata Festuca pratensis Huds. nurminata Festuca rubra L. punanata Filipendula uimaria (L.) Maxim. mesiangervo Fr agar ia vesca L. ahomansikka Galium palustre L. rantamatara Galium triflorum Michx. lehtomatara Galium uliginosum L. luhtamatara Geranium sylvaticum L. metsäkurjenpolvi Geum rivale L. ojakellukka Goodyera repens (L.) R.Br. yövilkka Gymnocarpium dryopteris (L.) Newman metsäimarre Hepatica nobilis Schreb. sinivuokko Hieracium L. (s.str.) ukonkeltanot Umbel lata-ryhmä sarjakeltanot Sylvatica- ryhmä salokeltanot Hierochloe hirtä (Schrank) Borbas niittymaarianheinä Huperzia selago (L.) Bernh. ex Schrank & Mart. ketunlieko Hypericum maculatum Crantz särmäkuisma Juncus conglomeratus L. keräpäävihvilä Juncus filiformis L. jouhivihvilä Juniper us communis L. kataja Lathyrus pratensis L. niittynätkelmä Lathyrus vernus (L.) Bernh. kevätlinnunherne Ledum palustre L. suopursu Leontodon autumnalis L. syysmaitiainen Linnaea borealis L. vanamo Listera cordata (L.) R. Br. herttakaksikko Lobelia dortmanna L. nuottaruoho Lonicera xylosteum L. lehtokuusama Luzula pilosa (L.) Willd. kevätpiippo Lycopodium annotinum L. riidenlieko Lycopodium clavatum L. katinlieko Lysimachia thyrsiflora L. terttualpi Lysimachia vulgaris L. ranta-alpi Lythrum salicaria L. rantakukka Maianthemum bifolium (L.) F.W. Schmidt oravanmarja Matteuccia struthiopteris (L.) Tod. kotkansiipi Melampyrum pratense L. kangasmaitikka Liite 1 3(5) Melampyrum sylvaticum L. metsämaitikka Melica nutans L. nuokkuhelmikkä Menyanthes trifoliata L. raate Moehringia trinervia (L.) Clairv. lehtoarho Molinia caerulea (L.) Moench siniheinä Moneses uniflora (L.) A. Gray tähtitalvikki Monotropa hypopitys L. mäntykukka Myriophyllum alterniflorum DC. ruskoärviä Nuphar lutea (L.) Sibth. & Sm. ulpukka Nymphaea alba ssp. Candida (C. Presl) Korsh. pohjanlumme Orthilia secunda (L.) House nuokkutalvikki Oxalis acetosella L. käenkaali Paris quadrifolia L. sudenmarja Peucedanum palustre (L.) Moench suoputki Phegopteris connectilis (Michx.) Watt korpi-imarre Phleum pratense L. timotei Phragmites australis (Cav.) Trin. ex Steud. järviruoko Picea abies (L.) H. Karst. kuusi Pinus sylvestris L. mänty Plant ago major L. piharatamo Platanthera bifolia (L.) Rich. valkolehdokki Poa annua L. kylänurmikka Poa nemoralis L. lehtonurmikka Poa palustris L. rantanurmikka Poa remota Forselles korpinurmikka Polypodium vulgare L. kallioimarre Populus tremula L. haapa Potamogeton perfoliatus L. ahvenvita Potentilla erecta (L.) Raeusch. rätvänä Potentillapalustris (L.) Scop. kurjenjalka Prunella vulgaris L. niittyhumala Prunus padus L. tuomi Pteridium aquilinum (L.) Kuhn sananjalka Pyrola chlorantha Sw. keltatalvikki Pyrola media Sw. kellotalvikki Pyrola minor L. pikkutalvikki Pyrola rotundifolia L. isotalvikki Ranunculus acris L. niittyleinikki Ranunculus repens L. rönsyleinikki Rhamnus frangula L. paatsama Ribes nigrum L. mustaherukka Rubus saxatilis L. lillukka Rubus idaeus L. vadelma Sal ix aurita L. virpapaju Salix caprea L. raita Sal ix cinerea L. tuhkapaj u Salix myrsinifolia L. mustuvapaju Liite 1 4(5) Sal ix phylicipholia L. kiiltolehtipaju Scirpus sylvaticus L. korpikaisla Scutellaria galericulata L. luhtavuohennokka Solidago virgaurea L. kultapiisku Sorbus aucuparia L. pihlaja Stellaria graminea L. heinätähtimö Stellaria longifolia Willd. metsätähtimö Taraxacum spp. voikukat Trientalis europaea L. metsätähti Trifolium pratense L. puna-apila Trifolium repens L. valkoapila Tussilago farfara L. leskenlehti Urtica dioica L. nokkonen Vaccinium myrtillus L. mustikka Vaccinium uliginosum L. juolukka Vaccinium vitis-idaea L. puolukka Veronica chamaedrys L. nurmitädyke Veronica officinalis L. rohtotädyke Veronica serpyllifolia L. orvontädyke Viburnum opulus L. koiranheisi Vicia sepium L. aito virna Vicia sylvatica L. metsävirna Viola epipsila Ledeb. korpiorvokki Viola mirabilis L. lehto-orvokki Viola palustris L. suo-orvokki Viola riviniana Rchb. metsäorvokki Liite 1 5(5) Sammalet ja jäkälät Atrichum undulatum (Hedw.) P. Beauv. isomyyränsammal Aulacomniumpalustre (Hedw.) Schwaegr. suonihuopasammal Brachythecium oedipodium (Mitt.) Jaeg. metsäsuikerosammal Brachythecium reflexum (Starke) B.S.G. koukkusuikerosammal Brachythecium rutabulum (Hedw.) B.S.G. lehtosuikerosammal Calliergon spp. kuirisammalet Cirriphyllum piliferum (Hedw.) Grout lehtohaivensammal Dicranum majus Turn. isokynsi sammal Dicranum polysetum Sw. kangaskynsi sammal Dicranum scoparium Hedw. kivikynsisammal Hylocomium splendens (Hedw.) B.S.G. metsänkerrossammal Hylocomium umbratum (Hedw.) B.S.G. korpikerrossammal Marcanthia polymorfa L. palokeuhkosammal Pellia sp. lapasammal Plagiochila asplenioides (L.) Dum. isokastesammal Plagiomnium affine (Bland.) T. Kop. lehtolehväsammal Plagiomnium ellipticum (Brid.) T. Kop. korpilehväsammal Plagiomnium medium (8.5. G.) T. Kop. isolehväsammal Plagiothecium denticulatum (Hedw.) B.S.G. kivilaakasammal Pleurozium schreberi (Brid.) Mitt. seinäsammal P ohi ia nutans (Hedw.) Lindb. nuokkuvarstasammal Polytrichum commune Hedw. korpikarhunsammal Pseudobryum cinclidioides (Hyb.) T. Kop. kiiltolehväsammal Ptilium crista-castrensis (Hedw.) De Not. sulkasammal Rhizomnium magnifolium (Horik.) T. Kop. lähdelehväsammal Rhytidiadelphus triquetrus (Hedw.) Warnst. metsäliekosammal Rhodobryum roseum (Hedw.) Limpr. ruusukesammal Sanionia uncinata (Hedw.) Loeske kamppisammal Sphagnum centrale C. Jens. vaalearahkasammal Sphagnum fimbriatum Wils. viitarahkasammal Sphagnum girgensohnii Russow korpirahkasammal Sphagnum squarrosum Crome okarahkasammal Bryoria spp. lupot Cladina arbuscula (Wallr.) Hale & Culb. valkoporonjäkälä Cladina rangiferina (L.) Nyi. harmaaporonjäkälä Cladonia spp. torvi- japikarijäkälät Cetraria islandica (L.) Ach. islanninjäkälä Lobar ia pulmonaria (L.) Hoffm. raidankeuhkojäkälä Nephroma sp. munuaisjäkälä Peltigera aphtosa (L.) Willd. pilkkunahkajäkälä Peltigera polydactyla (Necker) Hoffm. kiiltonahkajäkälä Usnea spp. naavat Liite 2 Kasvillisuuden seuranta-alojen koordinaatit ja sijainti Seuranta-ala 1. OMT. Pohjoiskoordinaatti 6888 1,6 : itäkoordinaatti 3360 8,87. Sijainti: Elämänmäen länsiosassa kulkevan kärrytien ja näköalapaikalta tulevan polun risteyskohdan länsipuoli. Risteyksestä kärrytietä etelään päin 11 m, mistä länteen 29 m. Seuranta-ala 2. OMT. Pohjoiskoordinaatti 6888 1,4 : itäkoordinaatti 3360 8,7. Sijainti: Seuranta-alalta 1. etelään 15 m. Seuranta-ala 3. OMT. Pohjoiskoordinaatti 6888 1,2 : itäkoordinaatti 3360 8,7. Sijainti: Seuranta-alalta 2. etelään 25 m. Kärrytielle 24 m, josta 57 m kärrytien ja polun risteyskohtaan. Seuranta-ala 4. MT. Pohjoiskoordinaatti 6888 0.7 : itäkoordinaatti 3361 3,4. Sijainti: Elämänmäen parkkipaikalta lähteelle kulkevan polun eteläpuoli Polun ensimmäisestä mutkasta etelään 50 m. Seuranta-ala 5. MT. Pohjoiskoordinaatti 6888 0,4 : itäkoordinaatti 3361 3,4. Sijainti: Seuranta-alalta 4. etelään 30 m. Seuranta-ala 6. MT. Pohjoiskoordinaatti 6888 0,3 : itäkoordinaatti 3361 3,4. Sijainti: Seuranta-alalta 5. etelään 25 m. Seuranta-ala 7. FT. Pohjoiskoordinaatti 6888 1,9 : itäkoordinaatti 3361 3,7. Sijainti: Elämänmäen suurimmalta lähteeltä etelään 13 m. Seuranta-ala 8. FT. Pohjoiskoordinaatti 6888 2,0 : itäkoordinaatti 3361 3,5. Sijainti: Seuranta-alalta 7. luoteeseen 8 m. Luoteeseen päin siirryttäessä FT-juottia kuljetaan suoraan alas päin. Seuranta-ala 9. FT. Pohjoiskoordinaatti 6888 0,1 : itäkoordinaatti 3360 9,4. Sijainti: Elämänmäen näköalapaikan viereisen lähteen länsipuoli. Lähteeltä länteen 12 m. Seuranta-ala 10. MT. Pohjoiskoordinaatti 6887 3,3 : itäkoordinaatti 3361 3,8. Sijainti: Elämänmäen luonnonsuojelualueen rajaa pitkin kulkevan tien (Lybeckin tie) pohjoispuoli. Teiden risteyskohdasta kaakkoon 50 m, josta pohjoiseen 50 m. Seuranta-ala 11. MT. Pohjoiskoordinaatti 6887 3,6 : itäkoordinaatti 3361 3,8. Sijainti: Seuranta-alalta 10. pohjoiseen 20 m. Seuranta-ala 12. MT. Pohjoiskoordinaatti 6887 3,8 : itäkoordinaatti 3361 3,8. Sijainti: Seuranta-alalta 11. pohjoiseen 30 m. Tielle länteen päin on 37 m, josta takaisin risteyskohtaan 77 m. Liite 2 2(2) Seuranta-ala 13. OMT. Pohjoiskoordinaatti 6887 8,4 : itäkoordinaatti 3360 9,4. Sijainti: Elämänmäen länsiosassa kulkevan kärrytien ja maantieltä tule van kärrytien risteyskohdan länsipuoli. Kolmioristeyksen eteläisimmästä risteyskohdasta länteen 30 m. Seuranta-ala 14. OMT. Pohjoiskoordinaatti 6887 8,2 : itäkoordinaatti 3360 9,4. Sijainti: Seuranta-alalta 13. etelään 30 m. Seuranta-ala 15. OMT. Pohjoiskoordinaatti 6887 8,0 : itäkoordinaatti 3360 9,4. Sijainti: Seuranta-alalta 14. etelään 25 m. Kärrytielle on 30 m, josta ta kaisin risteyskohtaan 50 m. Seuranta-ala 16. FT. Pohjoiskoordinaatti 6888 4,0 : itäkoordinaatti 3361 2,7. Sijainti: Sukkessiovaiheen alussa olevan nuoren sekametsän pohjoisosa. Luontopolku kiertää kohteen pohjois-ja itäpuolelta. Polun pohjoisnurkasta polkua alas länteen 30 m, josta etelään 10 m. Seuranta-ala 17. MT. Pohjoiskoordinaatti 6888 3,7 : itäkoordinaatti 3361 2,8. Sijainti: Sukkessiovaiheen alussa olevan nuoren sekametsän eteläosa. Luontopolulla, kohteen eteläosassa, on opastaulu kyseisestä metsiköstä. Opastaululta pohjoiseen 23 m. Seuranta-ala 18. MT. Pohjoiskoordinaatti 6888 4,0 : itäkoordinaatti 3361 2,4. Sijainti: Sukkessiovaiheen alussa oleva nuoren sekametsän länsiosa. Elämänmäen länsiosassa olevan kärrytien ja rantaan menevän Lybeckin polun risteyksestä kärrytietä pohjoiseen 40 m, josta itään 24 m. Liite 3 Liite 4 Liite 5 Metlantutkimusmetsien julkaisusarja 1 / 1994 Paljakan tutkimusalue. Tutkimusmetsäsuunnitelma 1991-2000. 2 / 1994 Kolin tutkimusalue. Hoito-ja käyttösuunnitelma 1993-2002. 3 / 1994 Ruotsinkylän tutkimusalue. Hoito-ja käyttösuunnitelma 1994-2003. 4 / 1995 Punkaharjun tutkimusalue. Hoito-ja käyttösuunnitelma 1993-2002. 5 / 1995 Vesijaon tutkimusalue. Hoito-ja käyttösuunnitelma 1994-2003. 6 / 1995 Punkaharjun luonnonsuojelualue. Hoidon ja käytön runkosuunnitelma. 7 / 1995 Vaisakon luonnonsuojelualue. Kasvillisuus 1991-1993. 8 / 1996 Vilppulan tutkimusalue. Hoito-ja käyttösuunnitelma 1996-2005. 9 / 1996 Liimanninkosken lehdon kasvillisuus. 10 / 1997 Metlan luonnonsuojelualueiden järjestyssäännöt. 11 / 1997 Kolin kansallispuiston ja Kolilta suojeltaviksi hankittujen alueiden runkosuunnitelma. 12 / 1998 Häädetkeitaan luonnonpuiston kasvillisuus 1996. 13 / 1998 Aulangon luonnonsuojelualue. Hoidon- ja käytön runkosuunnitelma. (Julkaisematon). 14 / 1998 Lapinjärven tutkimusalue. Hoito-ja käyttösuunnitelma 1997-2006. 15 / 1999 Punkaharjun luonnonsuojelualue. Luonnonhoitosuunnitelma. 16 / 1998 Pallas-Ounastunturin kansallispuisto. Hoito-ja käyttösuunnitelma 1998-2017. Management Pian. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 716, 1998. 17 / 1999 Pieksämäen metsäoppilaitoksen opetusmetsäsuunnitelma 1998 - 2007. 18 / 1999 Elämänmäen luonnonsuojelualueen kasvillisuus 1998. METLA Metsäntutkimuslaitos T utkimusmetsäpalvelut PL 18, 01301 Vantaa Puh. (90) 857 051 ISBN 951-40-1701-3 ISSN 1238-0830 Sisällysluettelo Alkusanat 1 Johdanto 2 Alueen yleiskuvaus 2.1 Sijainti ja ilmasto-olot 2.2 Kallio- ja maaperä 2.3 Historia 3 Kartoitusmenetelmät 4 Kasvillisuustyypit 4.1 Yleistä 4.2 Mustikkatyyppi (MT) 4.3 Käenkaali-mustikkatyyppi (OMT) 4.4 Saniaistyyppi (FT) 4.5 Korvet ja soistuneet lammet 4.6 Nuoren metsän kasvillisuustyypit 4.7 Vesi-ja rantakasvillisuus 4.8 Vuohisaaren kasvillisuustyypit 5 Kasvillisuuden erityispiirteet 6 Kasvillisuuden seuranta-alat Seuranta-alojen (1-18) kasvillisuuspeittävyydet (%) 7 Yhteenveto Kirjallisuus Kasvilajisto Liite 1 Kasvillisuuden seuranta-alojen koordinaatit ja sijainti Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5