TENOJOEN LOHIKANTOJEN TILA 2015 Tenojoen vesistön lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmän raportti Suomennos englannikielisestä raportista Status of the River Tana Salmon Populations 2015 SISÄLTÖ Yhteenveto ............................................................................................................................................................. 5 Työryhmän toimeksianto ja jäsenet ....................................................................................................................... 8 1 Johdanto ........................................................................................................................................................ 9 1.1 Raportin tarkoitus ................................................................................................................................. 9 1.2 Raportin lähtökohdat ............................................................................................................................ 9 1.2.1 Varovaisuusperiaate ......................................................................................................................... 9 1.2.2 Yhteen kantaan kohdistuva kalastus ja sekakantakalastus ............................................................ 10 1.2.3 Hoito- ja kutukantatavoitteet ......................................................................................................... 10 1.2.4 Tietopohja ....................................................................................................................................... 10 1.3 Raportissa käytettyjä käsitteitä ........................................................................................................... 10 2 Tenojoki, Tenojoen lohi ja lohenkalastus ..................................................................................................... 12 2.1 Tenojoki ja Tenojoen lohi .................................................................................................................... 12 2.2 Tenojoen lohenkalastus ...................................................................................................................... 17 3 Uhkatekijät ................................................................................................................................................... 28 3.1 Ihmisen toiminnasta johtuvien yksittäisten uhkatekijöiden arviointi ................................................. 29 3.1.1 Joen säännöstely (vesivoima) ......................................................................................................... 29 3.1.2 Vedenkäyttö.................................................................................................................................... 30 3.1.3 Happamoituminen .......................................................................................................................... 30 3.1.4 Fyysisen elinympäristön muokkaaminen ........................................................................................ 30 3.1.5 Maatalouden aiheuttama pilaantuminen ....................................................................................... 30 3.1.6 Kaivostoiminta ................................................................................................................................ 30 3.1.7 Muut pilaantumisen aiheuttajat ..................................................................................................... 30 3.1.8 Gyrodactylus salaris ........................................................................................................................ 31 3.1.9 Lohitäi ............................................................................................................................................. 31 3.1.10 Kalankasvatukseen liittyvät taudit ............................................................................................. 31 3.1.11 Muut taudit (eivät liity kalankasvatukseen) ............................................................................... 31 3.1.12 Ilmastonmuutos ......................................................................................................................... 31 3.1.13 Kassikarkulaiset .......................................................................................................................... 32 3.1.14 Haitalliset vieraslajit ................................................................................................................... 32 3.1.15 Ylikalastus ................................................................................................................................... 33 3.1.16 Saalistus ...................................................................................................................................... 33 3.2 Valtameren olosuhteet ....................................................................................................................... 33 3.3 Yhteenveto Tenojoen lohikantoja uhkaavista tekijöistä ..................................................................... 34 4 Kantojen elvyttäminen: uhanalaisten lohikantojen elvyttämissuunnitelmien toteuttaminen .................... 35 4.1 Mahdolliset lohikantojen tuotantoa rajoittavat tekijät ...................................................................... 35 4.2 Elvytystoimet ....................................................................................................................................... 35 4.3 Suunnitelma lohikannan elvyttämisen toteuttamiseksi ...................................................................... 35 5 Lohikantojen tilan arviointi .......................................................................................................................... 40 5.1 Miten kantojen tilaa arvioidaan? ........................................................................................................ 40 5.2 Lohikantojen tuotanto- ja kutukantatavoitteet .................................................................................. 40 5.3 Tavoitelähtöinen kannanarviointimenetelmä ..................................................................................... 43 5.3.1 Tavoitteen saavuttamisen arviointi ................................................................................................ 43 5.3.2 Hoitotavoitteen määrittely ............................................................................................................. 44 5.3.3 Kalastusta edeltävä kannan koko ja saaliin jakautuminen ............................................................. 47 5.4 Ylikalastus ............................................................................................................................................ 48 5.5 Kantakohtainen lohikantojen tilan arviointi ........................................................................................ 52 5.5.1 Tenojoen pääuoma ......................................................................................................................... 53 5.5.2 Máskejohka ..................................................................................................................................... 56 5.5.3 Lákšjohka ........................................................................................................................................ 60 5.5.4 Veahčajohka/Vetsijoki .................................................................................................................... 64 5.5.5 Ohcejohka/Utsjoki + sivujoet .......................................................................................................... 68 5.5.6 Váljohka .......................................................................................................................................... 72 5.5.7 Áhkojohka/Akujoki .......................................................................................................................... 76 5.5.8 Kárášjohka + sivujoet ...................................................................................................................... 79 5.5.9 Iešjohka ........................................................................................................................................... 83 5.5.10 Anárjohka/Inarijoki + sivujoet .................................................................................................... 87 5.5.11 Tana/Tenojoki (kokonaisuudessaan) .......................................................................................... 91 5.5.12 Yhteenveto lohikantojen tilasta ja hyödyntämismalleista ......................................................... 95 6 Tenojoen kantakohtaisen seurantaohjelman rakenne ja toteutus .............................................................. 98 6.1 Taustaa ................................................................................................................................................ 98 6.2 Saalistilastot ........................................................................................................................................ 99 6.3 Tenojoen lohikantojen seurantaohjelman toteuttamissuunnitelma .................................................. 99 6.4 Kantakohtainen lohikantojen tilan arviointi indeksijokien avulla ..................................................... 100 6.4.1 Suuret indeksijoet ......................................................................................................................... 100 6.4.2 Pienet indeksijoet ......................................................................................................................... 101 6.5 Tenojoen pääuoman sekakantakalastuksen hallinta ........................................................................ 101 6.6 Poikastuotanto .................................................................................................................................. 101 6.7 Seurannan tuottamat tiedot ............................................................................................................. 102 6.8 Tietoinfrastruktuuri, tiedonjako ja tietokannat ................................................................................ 102 6.9 Seuranta sekä kesken kauden ja kauden jälkeen tehtävät arvioinnit ............................................... 102 6.10 Seurantatoimet ja kustannusarviot ................................................................................................... 102 6.10.1 Kalalaskenta.............................................................................................................................. 102 6.10.2 Pääuoman kalastuksen seuranta .............................................................................................. 103 6.10.3 Poikastuotanto ......................................................................................................................... 103 6.11 Tenojoen norjalainen lohikeskus ...................................................................................................... 104 7 Lähdeluettelo ............................................................................................................................................. 105 Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 5 YHTEENVETO Työryhmä ja sen tehtävä Suomen maa- ja metsätalousministeriö ja Norjan ympäristöministeriö perustivat pysyvän seuranta- ja tutkimustyöryhmän virallisesti vuonna 2010 helmikuussa 2010 allekirjoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan pohjalta. Toimeksiannossa määriteltyjen tehtävien mukaan työryhmän on muun muassa toimitettava vuosiraportteja lohikantojen tilasta, arvioitava niiden hoitoa sekä annettava seurantaa ja tutkimusta koskevaa neuvontaa. Tenojoki, sen lohikannat ja kalastus Subarktisella vyöhykkeellä sijaitseva Tenojoki muodostaa pohjoisimman Norjan ja Suomen välisen rajan. Joen valuma-alue on 16 386 km 2 , ja se koostuu useista pienistä ja suurista sivujoista, joista useimpiin (> 1 200 km) on nousevilla lohilla pääsy. Tenojoki on myös yksi harvoja runsaita luonnonvaraisia Atlantin lohikantoja tukevia jokivesistöjä, joihin ihmisen toiminta kalastusta lukuun ottamatta vaikuttaa hyvin vähän tai ei lainkaan. Tänä päivänä Tenojoessa on maailman suurin Atlantin villilohikanta. Vuotuiset jokisaaliit vaihtelevat 70 ja 250 tonnin välillä, mikä vastaa keskimäärin 30 000–50 000:ta pyydettyä kalaa vuodessa. Koko lohikanta koostuu vähintään 30 populaatiosta, joilla on hyvin moninaisia elinkiertopiirteitä. Meri-ikäryhmät vaihtelevat yhden merivuoden ikäisistä lohista viiden merivuoden lohiin, ja lisäksi tavataan useita erityyppisiä aiemmin kuteneita kaloja. Kassikasvatuksesta karanneiden viljeltyjen kalojen osuus Tenojoen lohisaaliissa on toistaiseksi ollut hyvin pieni, mutta niiden osuus kalastuskauden jälkeen ei ole tiedossa (joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta). Lohen jokikalastukseen Tenojoessa kuuluvia menetelmiä ovat vapakalastuksen lisäksi verkkokalastuspyydykset, kuten pato, verkko, nuotta ja ajoverkko. Viitenä viime vuotena vapakalastuksen saaliin osuus on ollut noin 60 % jokivesistön kokonaissaaliista, ja viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana eri kalastusmenetelmien osuudet ovat pysyneet lähes samoina. Pyynti on Tenojoen pääuoman kaikissa osissa sekakantakalastusta. Telemetrisiä merkintämenetelmiä hyödyntävien tutkimusten perusteella jokikalastuksen pyyntiaste voi olla yli 60 %. Kun huomioidaan myös merikalastus, joidenkin Tenojoen lohikantojen todellinen kalastuskuolevuus voi olla hyvin korkea, jopa 90 %. Tenojoen lohikantojen hoito Norja ja Suomi (EU:n kautta) ovat molemmat Pohjois-Atlantin lohensuojelujärjestön (NASCO) jäseniä. NASCO on kansainvälinen järjestö, jonka tavoitteena on suojella, elvyttää, parantaa ja järkiperäisesti hoitaa Atlantin lohikantoja. Kahdenvälisellä tasolla Suomen ulkoasiainministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ja Norjan ympäristöministeriö ovat neuvotelleet Tenojoen kalastussopimuksen. Viimeisin kalastussopimus on vuodelta 1990. Molempien maiden alueviranomaiset säätelevät matkailijoiden vapakalastusta (Finnmarkin lääninhallituksen ympäristöosasto Norjassa ja Lapin elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikkö Suomessa). Kalastusmatkailua koskevia säännöksiä voidaan muuttaa vuosittain. Myös molempien maiden paikallisorganisaatioilla, etenkin Norjassa hiljattain perustetulla Tenojoen vesistön kalastusyhdistyksellä (Tanavassdragets fiskeforvaltning), on oma roolinsa kalastuksen järjestämisessä. Norja säätelee rannikkokalastusta kansallisesti, ja viime vuosina on otettu käyttöön entistä rajoittavampia toimenpiteitä. Paikallinen ja perinteinen tietämys Työryhmä tiedostaa paikallisen ja perinteisen (ekologisen) tietämyksen merkityksen ja hyödyntää keskeistä tietämystä työssään. Uhkatekijät Tenojoen lohikantoihin vaikuttavia uhkatekijöitä koskeva yleiskatsaus osoittaa, että ylikalastus lohen vaellusreitin eri osissa on tällä hetkellä vakavin Tenojoen lohikantoja uhkaava tekijä. Muun ihmisen toiminnan Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 6 kuten ympäristön pilaamisen, vesivoiman rakentamisen tai kalanviljelyn vaikutukset ovat vähäisiä tai olemattomia. Mahdollisista tulevista uhkatekijöistä merkittävimpinä pidetään kaivostoimintaa, lohitäitä ja Gyrodactylus salaris -lohiloista sekä tartuntatauteja ja vieraslajeja. Kantojen tilan arviointi ja hoitosuositukset NASCOnvarovaisuusperiaatteen mukaisesti lohikantojen tilan arviointi perustuu tavoitelähtöiseen lähestymistapaan. Lähestymistavan mukaisen menettelyn perusvaiheet ovat 1) kantakohtaisten kutukantatavoitteiden määrittely (ts. kannan tuotantopotentiaalin toteutumiseksi tarvittavan kutukypsien naaraiden lukumäärän arviointi), 2) arvio kutukypsien naaraiden lukumäärästä kalastuskauden jälkeisessä kannassa ja 3) todennäköisyyslaskentaan perustuva kutukantatavoitteen ja kutukanta-arvion välinen vertailu. Tällä hetkellä kutukantatavoitteita on määritelty kaikille Tenojoen vesistön osille sekä Norjassa että Suomessa (Falkegård ym. 2014). Tässä raportissa kantojen tilaa arvioidaan seuraavien alueiden osalta: Tenojoen pääuoma, Máskejohka, Lákšjohka, Veahčajohka/Vetsijoki, Ohcejohka/Utsjoki, Váljohka, Áhkojohka/Akujoki, Kárášjohka (+ sivujoet), Iešjohka, Anárjohka/Inarijoki (+ sivujoet) ja Tenojoen vesistö kokonaisuudessaan. Kaikkien lohikantojen tilan arvioinnissa tuotetaan kahteen eri menetelmään perustuvia arvioita kutukantatavoitteesta: vakioidun lisääntymistehokkuustason perusteella ja kantakohtaisen lisääntymistehokkuuden perusteella. Raportin kaikki yhteenvedot ja suositukset perustuvat kantakohtaiseen lisääntymistehokkuuteen pohjautuviin tuloksiin. Neljän viime vuoden (2011–2014) aikana kutukantatavoitteen keskimääräinen saavuttamisaste oli paras Utsjoessa (158 %) ja sen jälkeen Váljohkassa (137 %), Akujoessa (94 %), Tenojoen pääuomassa (85 %), Máskejohkassa (74 %), Vetsijoessa (60 %), Lákšjohkassa (55 %), Kárášjohkassa ja sen sivujoissa (48 %), Inarijoessa ja sen sivujoissa (44 %) ja Iešjohkassa (33 %). Kantojen tilan arviointi osoitti, että hoitotavoitetoteutuma (kutukantatavoitteen saavuttamisen keskimääräinen todennäköisyys neljän viime vuoden aikana) oli alle 40 % kaikissa Tenojoen vesistön tutkituissa osissa paitsi Utsjoessa, Váljohkassa ja Akujoessa. Huonoin tilanne oli Lákšjohkassa, Kárášjohkassa ja sen sivujoissa, Iešjohkassa sekä Inarijoessa ja sen sivujoissa. Niissä kaikissa hoitotavoitetoteutuma oli 0 %. Kaikissa kolmessa suurimassa latvavesistössä tavoitteen saavuttamisaste on neljän viime vuoden aikana ollut keskimäärin alle 50 %. Tenojoen lohen kalastuskuolevuus (kaikki kannat) oli vuosina 2006–2014 arviolta 66 %. Tutkittujen kantojen kumuloitunut kalastuskuolevuus oli korkeimmillaan yli 70 %: Iešjohkassa 75 %, Inarijoessa ja sen sivujoissa 74 % ja Vetsijoessa 72 %. Hieman 70 %:n alle jäivät Kárášjohka ja sen sivujoet (67 %), Utsjoki ja sen sivujoet (63 %), Lákšjohka (61 %), Máskejohka (66 %) ja Tenojoen pääuoma (63 %). Kumuloituneen kalastuskuolevuuden arvioitiin olevan alhaisin Váljohkassa (55 %). Ylikalastuksen määrittely uhkatekijänä perustuu siihen, missä määrin kutukannan pienenemisen kutukantatavoitteen alapuolelle voidaan katsoa johtuvan kalastuksesta. Ylikalastus oli vuosina 2006–2014 laajamittaista kaikissa Tenojoen vesistön tutkituissa osissa Váljohkaa lukuun ottamatta. Arvioitu korkein kestävä kalastuskuolevuus (korkein kalastuksen taso, jonka kanta kestää siten, että kutukantatavoite saavutetaan) osoittaa, että osaa kannoista verotetaan niin paljon, että kestävää ylijäämää syntyy hyvin vähän. Vuosina 2006–2014 korkein kestävä kalastuskuolevuus oli arvioiden mukaan alhaisin Lákšjohkassa (keskimäärin 19 %). Kaikille Tenojoen vesistön tutkituille alueille laskettiin kannan elpymisen kehityspolut kolmen eri säätelyskenaarion mukaan. Jos kumuloitunut kalastuskuolevuus pienenisi 30 %:lla, kutukantatavoite saavutettaisiin 75 %:n todennäköisyydellä kaikilla alueilla kolmen lohisukupolven aikana. Pitkän aikavälin seurantasuositukset Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 7 Tietoon perustuvaan, sopeutuvaan hoitojärjestelmään kuuluvan kannanarvioinnin tulee pohjautua parhaisiin mahdollisiin, jatkuvasta pitkän aikavälin seurantaohjelmasta saatuihin seurantatietoihin. Tällaisen ohjelman tulee tuottaa 1) yksityiskohtaiset ja täsmälliset saalistilastot kaikilta eri alueilta ja kaikesta vesistössä tapahtuvasta ja siihen liittyvästä kalastuksesta, 2) saalisnäytteitä, joista saadaan elinkiertopiirteet ja jotka mahdollistavat geneettisen kantaosuusanalyysin sekakantakalastuksen saaliista ja 3) tarkat ja täsmälliset kalalaskennat esimerkiksi tiettyyn sivujokeen tai pääuomaan nousevista kaloista (elektronisten laitteiden avulla) tai kalastuskauden jälkeisten kutukypsien naaraiden laskentojen muodossa (pintasukeltamalla). Kalastuskuolevuudessa on huomattavia eroja eri lohikantojen ja alueiden välillä: Tenojoen pääuoman kalastuksessa alajuoksun sivujokien kantojen kalastuskuolevuus on paljon alhaisempi kuin ylempänä jokivesistössä sijaitsevien sivujokien. Siksi pitkäaikainen seuranta tulee jakaa maantieteellisesti Tenojoen vesistön ala-, keski- ja yläosien seurantaan. Työryhmä suosittaa voimakkaasti sellaisten foorumeiden etsimistä, jotka mahdollistavat paikallisen ympäristötiedon viestittämisen työryhmälle ja tieteellisen tiedon levittämisen paikallisyhteisöihin helposti ymmärrettävällä tavalla. Tällä hetkellä useimmista Tenojokea koskevista tutkimus- ja seurantatoimista puuttuu pitkän aikavälin ennustettavuus, minkä vuoksi toimintoja voidaan suunnitella vain 1–2 vuodeksi eteenpäin. Siksi työryhmä suosittaa voimakkaasti pysyvän norjalais-suomalaisen Tenojoen tutkimus- ja seurantaohjelman käynnistämistä. Tämä ohjelma, sen rahoituslähteet sekä seurantaa koskevat yksityiskohdat ja painopisteet tulee määritellä sitovasti uudessa näiden kahden maan välisessä kalastussopimuksessa. Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 8 TYÖRYHMÄN TOIMEKSIANTO JA JÄSENET Suomen maa- ja metsätalousministeriö ja Norjan ympäristöministeriö perustivat Tenojoen vesistön lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmän (jäljempänä ’työryhmä’ tai ’Tenojoen seuranta- ja tutkimustyöryhmä’) virallisesti vuonna 2010, helmikuussa 2010 allekirjoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan pohjalta. Toimeksiannossa määriteltyjen tehtävien mukaan työryhmän on muun muassa toimitettava vuosiraportteja lohikantojen tilasta, arvioitava niiden hoitoa sekä annettava seurantaa ja tutkimusta koskevaa neuvontaa. Työryhmälle annettiin seuraava toimeksianto: 1. toimittaa vuosiraportteja lohikantojen tilasta ja kantojen kehityssuunnista 2. arvioida kantojen hoitoa asiaa koskevien NASCOn ohjeiden perusteella 3. sisällyttää arviointeihin kantoja koskevaa paikallista ja perinteistä tietämystä 4. tunnistaa tietoja koskevia puutteita sekä antaa seurantaa ja tutkimusta koskevaa neuvontaa 5. antaa kantojen hoidosta vastaavien viranomaisten kysymyksiin liittyvää tieteellistä neuvontaa 6. kerätä tietoa paikallisilta yhteisöiltä ja organisaatioilta sekä tehdä niiden kanssa yhteistyötä tieteellisten tulosten levittämiseksi suurelle yleisölle. Lisäksi täsmennettiin, että työryhmä koostuu neljästä tutkijasta, joista kaksi nimitetään Norjasta ja kaksi Suomesta. Työryhmään on nimitetty seuraavat jäsenet:  Jaakko Erkinaro (Luonnonvarakeskus, Luke), johtaja  Morten Falkegård (Norsk institutt for naturforskning, NINA), sihteeri  Eero Niemelä (Luke), apulaissihteeri  Tor G. Heggberget (NINA), apulaisjohtaja Edellä luetelluista jäsenistä kolme ensiksi mainittua on nimitetty yksityishenkilöinä kokemuksensa ja Tenojoen vesistöä koskevan tietämyksensä vuoksi, eivätkä he varsinaisesti edusta työryhmässä laitoksia, joissa työskentelevät. Neljäs jäsen nimitettiin Norjan luonnontutkimuslaitoksen (NINA) edustajana, ja hän toimii siten yhdyssiteenä työryhmän työn ja NINAn muiden tutkijoiden laajan kokemuksen välillä. Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 9 1 JOHDANTO 1.1 RAPORTIN TARKOITUS Tenojoen seuranta- ja tutkimustyöryhmän tehtävänä on arvioida vuosittain Tenojoen lohikantojen tilaa ja vastata kantojen hoidosta vastaavien viranomaisten kysymyksiin. Tällä hetkellä tärkein Tenojoen lohikantojen hoitoa koskeva menettely on Norjan ja Suomen välillä käytävät neuvottelut, joissa pyritään luomaan Tenojoen kalastuksenhoitoon uusi tavoitteisiin ja tietoon perustuva, sopeutuva järjestelmä. Tämän raportin sisältö vastaa neuvotteluja varten tarvittavia tietoja. Tiivistettynä tässä raportissa 1) annetaan ajantasainen kuvaus Tenojoen lohenkalastuksen kehittymisestä (luku 2) 2) kuvataan Tenojoen lohikantojen elvytyssuunnitelmia koskevaa päätöksentekoa ja niiden täytäntöönpanoa (luku 4) 3) arvioidaan Tenojoen lohikantoja mahdollisesti uhkaavia tekijöitä (luku 3) 4) annetaan ajantasainen arvio Tenojoen lohikantojen tilasta kutu- ja hoitotavoitteiden sekä kantojen hyödyntämistä ja elvyttämistä koskevien tietojen perusteella (luku 4) 5) esitetään pääpiirteittäin Tenojoen seurantaohjelma, jolla pyritään täyttämään tavoitelähtöiseen ja sopeutuvaan kalastuksenhoitojärjestelmään liittyvät tietotarpeet (luku 6). 1.2 RAPORTIN LÄHTÖKOHDAT 1.2.1 VAROVAISUUSPERIAATE Norja ja Suomi (EU:n kautta) ovat molemmat Pohjois-Atlantin lohensuojelujärjestö NASCOn jäseniä (www.nasco.org). NASCO on kansainvälinen järjestö, joka perustettiin vuonna 1984 hallitustenvälisellä yleissopimuksella. Sen tavoitteena on suojella, elvyttää, parantaa ja järkiperäisesti hoitaa Atlantin lohikantoja kansainvälisen yhteistyön avulla. NASCOn jäsenet ovat sopineet soveltavansa lohikantojen suojeluun, hoitoon ja hyödyntämiseen varovaisuusperiaatetta (Agreement on Adoption of a Precautionary Approach, NASCO 1998) suojellakseen kyseisiä kalavaroja ja niiden elinympäristöjä. Seuraava luettelo kuvaa varovaisuusperiaatteen pääpiirteitä: 1) Kantojen tila on pidettävä suojelurajan ylittävällä tasolla hoitotavoitteiden avulla. 2) Suojelurajojen ja hoitotavoitteiden on oltava kantakohtaisia. 3) Mahdolliset epäsuotuisat seuraukset, kuten suojelurajat ylittävä kantojen hyödyntäminen, on tunnistettava etukäteen. 4) Kaikilla tasoilla on laadittava riskinarviointi, jossa otetaan huomioon kantojen tilan vaihtelu ja epävakaus, biologiset vertailuarvot ja kantojen hyödyntäminen. 5) Kannoille on etukäteen laadittava hoitotoimet eli menettelyt, joita sovelletaan kantojen eri tilojen mukaan. 6) Hoitotoimien tehokkuutta on arvioitava suhteessa lohen kalastuksen kaikkiin muotoihin. 7) Kannoille, joiden koko on alle suojelurajan mukaisen vähimmäistason, on laadittava elvyttämisohjelmat. Suojelurajalla (conservation limit) tarkoitetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavaa kutukalojen vähimmäismäärää (NASCO 1998). Edellä kuvatun menettelyn mukainen tiedonkeruu, arviointi ja toimien toteuttaminen on hyvin haastavaa. Vuonna 2002 laadittu jatkoasiakirja (Decision Structure for Management of North Atlantic Salmon Fisheries, NASCO 2002) esittää johdonmukaisen lähestymistavan lohikantojen hyödyntämisen säätelyyn ja auttaa siten http://www.nasco.org/ Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 10 rakentamaan edellä kuvatusta menettelytavasta työkalun lohikantojen hoitajille. Tarkentavia yksityiskohtia ja selventäviä huomautuksia on sittemmin annettu vuonna 2009 julkaistuissa ohjeissa (NASCO Guidelines for the Management of Salmon Fisheries, NASCO 2009). Kaikissa tässä raportissa esitellyissä arvioinneissa on pyritty noudattamaan varovaisuusperiaatetta. 1.2.2 YHTEEN KANTAAN KOHDISTUVA KALASTUS JA SEKAKANTAKALASTUS Lohikantojen kalastuksenhoidon tulisi perustua Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) neuvoihin. Näiden neuvojen mukaan lohenkalastuksessa tulisi hyödyntää sellaisia kalakantoja, jotka saavuttavat täyden tuotantokapasiteettinsa, ja uhanalaisten kantojen pyyntiä tulee rajoittaa mahdollisimman paljon. Tässä yhteydessä on tärkeää erottaa toisistaan yhteen kantaan kohdistuva kalastus ja sekakantakalastus. NASCO määrittelee sekakantakalastuksen kalastukseksi, jossa pyydetään samanaikaisesti kahden tai useamman joen kalakantoja. Sekakantakalastuksessa saatetaan pyytää tilaltaan erilaisia kantoja: osa kannoista voi olla suojelurajoja paremmassa tilassa ja osa niitä heikommassa tilassa. Tenojoen pääuoman kalastus on esimerkki monimutkaisesta sekakalastuksesta. NASCO (2009) on painottanut, että hoitotoimilla olisi pyrittävä suojelemaan sekakalastuksessa pyydetyistä kannoista heikoimpia. 1.2.3 HOITO- JA KUTUKANTATAVOITTEET Varovaisuusperiaatteesta seuraa, että kalataloushallinnon olisi määriteltävä kantojen tilan arviointia varten kantakohtaiset vertailuarvot. Suojeluraja on tärkeä, ja hoitotavoitteet olisi asetettava niin, että niiden avulla voidaan varmistaa, että kannat pysyvät suojelurajojensa yläpuolella. Hoitotavoitteessa määritetään siis kannalle sellainen taso, jolla turvataan kannan pitkäaikainen elinkelpoisuus. Kutukantatavoite perustuu ajatukselle, että kalakannan rekryyttien määrä riippuu jollakin tavalla kutukalojen määrästä ja että jokaisella joella on tietty potentiaalinen rekryyttituotanto eli rekryyttien enimmäismäärä, jonka se voi parhaimmillaan tuottaa. Rekryyttien enimmäismäärän tuotantoon tarvittavien kutukalojen määrä on joen kutukantatavoite. 1.2.4 TIETOPOHJA Tenojoen seuranta- ja tutkimustyöryhmän arviot perustuvat kaikkiin tällä hetkellä työryhmän käytettävissä oleviin tietoihin ja tietoaineistoihin. Niihin sisältyvät myös työryhmälle suullisesti esitetyt tiedot. 1.3 RAPORTISSA KÄYTETTYJÄ KÄSITTEITÄ Kumuloitunut (peräkkäinen) kalastuskuolevuus: Käsite kuvaa lohikantaan kohdistuvaa peräkkäistä kalastusta. Tenojoen lohikantoihin vaikuttavat seuraavat peräkkäiset kalastuksen vaiheet: 1) rannikkokalastus Nordlandin, Tromssan ja Finnmarkin ulkorannikkoalueilla, 2) rannikkokalastus Tenovuonossa, 3) kalastus Tenojoen pääuomassa ja 4) kalastus sivujoessa, josta lohi on lähtöisin (koskee vain vesistön sivujokikantoja). Peräkkäisten alueiden pyynti lisää kantoihin kohdistuvaa kalastuspainetta. Esimerkki: Yhden Tenojoen sivujoen lohikantaan palaa 100 lohta. Lohista pyydetään 10 ulkorannikolla, 10 vuonossa, 10 Tenojoen pääuomassa ja 10 sivujoessa. Näin ollen 100 lohesta pyydetään yhteensä 40, jolloin kumuloitunut kalastuskuolevuus on 40 %. Kullakin yksittäisellä kalastusalueella kalastuskuolevuus on huomattavasti pienempi: tässä esimerkissä se olisi ulkorannikkoalueella 10 %. Kalastuskuolevuus: Tietyllä alueella pyydettyjen kalojen osuus alueella pyydettävissä olevien kalojen kokonaismäärästä. Jos 50 kalasta pyydetään esimerkiksi 10, kalastuskuolevuus on 20 %. Arvioitu kalastuskuolevuus: Ks. kalastuskuolevuus. Ihannetilanteessa kalastuskuolevuutta arvioidaan suoraan saalistilastojen ja kalalaskentojen perusteella. Tällaisia tietoja on saatavilla vain sellaisista joista, joita seurataan tarkasti. Useimmiten kalastuskuolevuuden arvioinnissa on tyydyttävä epäsuoriin arvioihin. Tällaisten Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 11 arvioiden on perustuttava vastaavan kokoisista ja vastaavalla tavalla säädellyistä joista saatavilla oleviin tietoihin. Kalastuskuolevuuden arviointia sellaisissa joissa, joista on käytettävissä vain niukasti tietoa, käsitellään tarkemmin lähteessä Anon. (2011). Korkein kestävä kalastuskuolevuus: Tämä tarkoittaa lohimäärää, joka voidaan pyytää yhdessä vuodessa niin, että kutukantatavoite saavutetaan. Näin ollen korkein kestävä kalastuskuolevuus vastaa kannan vuotuisen tuotannon ylijäämää. Ylikalastus: Ylikalastuksella tarkoitetaan sitä, missä määrin kutukannan pienenemisen kutukantatavoitteen alapuolelle voidaan katsoa johtuvan kalastuksesta. Käsite määritellään tarkemmin luvussa 5.4. Lohikannan koko ennen kalastusta: Tällä tarkoitetaan pyydettävissä olevien lohien määrää. Esimerkiksi rannikkokalastuksessa kannan yhteenlaskettu koko ennen kalastusta on yhtä kuin niiden lohien määrä, jotka tulevat rannikolle (kutuvaelluksella) ja ovat pyydettävissä ulkorannikkokalastuksessa. Tenojoen sivujoissa lohikannan koko ennen kalastusta on yhtä kuin niiden kyseisen sivujoen kantaan kuuluvien lohien määrä, jotka ovat selvinneet kalastuksesta rannikolla ja pääuomassa ja ovat siten pyydettävissä sivujoessa. Tuotantopotentiaali: Jokainen lohijoki voi tuottaa rajallisen määrän lohia. Kapasiteetti riippuu ympäristötekijöistä ja joen koosta. Ks. luku 5.2. Kutukanta: Kutukannan muodostavat lohet, jotka ovat selvinneet kalastuskaudesta (sekä rannikko- että jokikalastuksesta) ja voivat kutea syksyllä. Yleensä kutukanta-arvioissa keskitytään vain naaraslohiin. Kutukantatavoite: Kutukantatavoite on hoitotavoite, jolla tarkoitetaan lohikannan tuotantotavoitteen saavuttamisen varmistamiseksi tarvittavaa naaraslohien määrää. Yhteenlaskettu kalastuskuolevuus: Ks. kumuloitunut kalastuskuolevuus. Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 12 2 TENOJOKI, TENOJOEN LOHI JA LOHENKALASTUS 2.1 TENOJOKI JA TENOJOEN LOHI Subarktisella vyöhykkeellä sijaitseva Tenojoki (norjaksi Tana ja saameksi Deatnu) muodostaa pohjoisimman Norjan ja Suomen välisen rajan (70° N, 28° E). Joen valuma-alue on 16 386 km 2 (josta lähes 70 % sijaitsee Norjassa), ja vesistö koostuu useista pienistä ja suurista sivujoista (kuvaKuva 1), joista useimpiin nousulohilla on pääsy. Perinteisesti lohet ovat levittäytyneet yli 1 200 km matkalle (taulukkoTaulukko 1). Kuva 1. Tenojoen vesistön kartta. Oranssi viiva kuvaa lohen historiallista levinneisyysaluetta, joka on määritetty historiallisten lähteiden ja haastattelujen perusteella. Luvut vastaavat taulukkoa Taulukko 1. Kartta: Eero Niemelä, Luke. Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 13 Taulukko 1. Lohikalojen historiallinen levinneisyys Tenojoen vesistössä. + esiintyy säännöllisesti, (+) esiintyy ajoittain. Levinneisyysluvut on kerännyt ja järjestänyt Eero Niemelä (Luke). Lähteinä on käytetty hajanaisia historiallisia lähteitä (julkaisemattomia) ja paikallisen väestön haastatteluja. Joki km 1SW 2SW 3SW 4–5SW 1 Teno 211,0 + + + + 2 Maske 30,9 + + + 2.1 Geasis 6,9 + + + 2.1.1 Uvjaladnja 6,7 + + 2.2 Ciicujohka 10,9 + 3 Buolbmát/Pulmanki 39 + + (+) 3.1 Gálddaš 13,5 + + 3.2. Luossa 6,8 + (+) 3.2.1 Skiihpa 6,7 + 3.3 Morešveai 3,4 + 4 Lákš 13,7 + + (+) 4.1 Garpe 0,7 + + 4.2 Gurte 9,4 (+) (+) 4.3 Deavkehan 17,5 (+) (+) 5 Veahća/Vetsi 42,6 + + + 5.1 Váis 5,8 + 6 Utsjoki (alajuoksu) 22,2 + + + + 6.1 Ćárse/Tsars 31,2 + + 6.1.1 Njiðgu 4,9 + 6.1.2 Liŋkin 5 + (+) 6.1.3 Uhtsa-Ćárse 3,9 + 6.2 Geavvu/Kevo 35,7 + + + 6 Utsjoki (yläjuoksu) 36 (+) + + (+) 6.3 Cuoggá 7,6 + + (+) 6.4 Gukće 7,3 + (+) (+) 7 Goahppelaš/Kuoppilas 13,4 + + (+) 7.1 Birke 9,7 + + 7.1.1 Koaskim 2,6 + + 8 Borse 5 + + 9 Leavva 24,1 + + + 10 Nuvvos 7,9 + + 11 Njilj 12,7 + + 11.1 Mávnnáveai 2,1 12 Báiš 19 + + (+) 13 Válj 45,1 + + + (+) 13.1 Áste 18,7 + 14 Jeagelveai 4,3 + 15 Áhko 5,1 + + (+) 16 Káráš 73,5 + + + + 16.1 Geaimme 9,8 + + 16.2 Noaidat 7,9 + 16.3 Suolga 3,9 + 16.4 Bavta 44,9 (+) + + + 16.5 Suorbmu 2,7 + (+) 16.6 Ieš 87,1 + + + + 16.6.1 Áste 8,2 + + 16.6.2 Vuottaš 15 + + 16.6.3 Ráges 14,7 + + + 16.6.4 Molleš 4,3 + + + 17 Inari 93,2 + + + (+) 17.1 Gáregas 18,2 + + (+) 17.1.1 Vuorgoćearáv 0,9 + 17.2 Iškoras 5 + 17.3 Guoldná 6,1 + 17.4 Gorzze 38,1 + + + 17.4.1 Vuzzul 17,4 + + 17.5 Vuopmaveai 12,9 + 17.6 Casken 8 + (+) 17.7 Skiehććan 37,1 + + + 17.7.1 Njuolas 8 + + 17.7.2 Rádjá 2,5 + + Kokonaispituus (km) 1 268 Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 14 Tenojoen lohikannat ovat elinkiertopiirteiltään hyvin monimuotoisia: smolttiutumisikä vaihtelee kahdesta kahdeksaan vuoteen (useimmiten 3–6 vuotta) ja aikuisten lohien meri-ikä vaihtelee yhdestä viiteen merivuotta (sea-winter, 1SW = yhden merivuoden lohi). Lisäksi tavataan erilaisia aiemmin kuteneita lohia. Pienimmissä sivujoissa tavataan eniten yhden merivuoden lohia (sekä koiraita että naaraita); kahden merivuoden naaraslohien osuus vaihtelee pienestä keskisuureen (kuva Kuva 2). Usean merivuoden lohia (MSW) tavataan lähinnä Tenojoen pääuomassa, Norjan puolella sijaitsevassa Máskejohka-sivujoessa, Suomen puolella sijaitsevassa Utsjoessa ja yläjuoksun suurimmissa sivujoissa Inarijoessa, Kárášjohkassa ja Iešjohkassa. Näissä sivujoissa kutukypsät naaraslohet ovat lähes yksinomaan kahden ja kolmen merivuoden lohia ja aiemmin kuteneita lohia. River P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 M as ke jo hk a B uo lb m át jo hk a Lák šj ohk a V eah ca jo hk a U ts jo ki G eav vu C ár se jo hk a G oah ppela šj ohk a G ár egas jo hk a In ar ijo ki K ár áš jo hk a Ie šj ohk a Teno (A ug us t) V ál jjo hk a 1 SW 2 SW 3 SW 4-5 SW (5 SW only males) Previous spawners Kuva 2. Eri meri-ikäryhmien osuudet Tenojoen vesistön eri osien lohisaaliista. Vasemmanpuoleiset pylväät kuvaavat naaraita, oikeanpuoleiset koiraita. Kuva: Niemelä (2004). Tuottoisan pääuoman lisäksi yli 30 sivujoessa esiintyy erillisiä kutukantoja (Berg 1964; Moen 1991; Elo ym. 1994; kuvaKuva 1). Eri sivujokien lohikantojen on polymorfisten mikrosatelliittimarkkerien avulla osoitettu olevan perimältään hyvin erilaisia (Vähä ym. 2007; kuvaKuva 3). Mikrosatelliitti-DNA-analyyseissa pääteltyjen populaatioiden väliset parittaiset FST-arvot 1 ovat vaihdelleet 1 %:sta 19 %:iin. Arvojen keskiarvo on ollut 6,5 %. 1 FST-arvo kuvaa sitä, kuinka suuri osuus kokonaismuuntelusta on populaatioiden välistä verrattuna populaatioiden sisäiseen muunteluun. Arvo voi vaihdella välillä 0–100 % (tai välillä 0–1). Mitä suurempi FST-arvo on, sitä erilaisempia kannat ovat. Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 15 Kuva 3. Tenojoen vesistön lohikantojen muodostama kokonaisuus eri sivujoista ja eri alueilta otettujen geneettisten näytteiden perusteella. Kuva: J-P Vähä, Turun yliopisto. Vesistön yläjuoksulle vaeltavien lohien on kuljettava pitkiä matkoja. Siksi voisi olettaa, että yläjuoksun sivujokien, kuten Inarijoen, Kárášjohkan ja Iešjohkan, lohia pyydetään suhteellisen myöhään kalastuskaudella. Saalistilastoista ja suomunäytteistä saadut tiedot kuitenkin osoittavat, että suurin osa Kárášjohkan ja Iešjohkan usean merivuoden lohista on pyydetty kesäkuun loppuun mennessä (kuva Kuva 4). Yläjuoksun pyyntipäivämäärien mediaanit vastaavat Tenojoen pääuoman alajuoksun mediaaneja (ja ovat hieman varhaisempia kuin Tenojoen vesistön keskijuoksun mediaanipäivämäärät), mikä viittaa siihen, että Kárášjohkaan ja Iešjohkaan nousevat lohet nousevat Tenojoen vesistöön jo aivan kauden alussa. Vaelluksen varhainen ajoitus osoittaa myös, että kyseiset kannat ovat alkukesästä alttiina rannikkokalastukselle ja Tenojoen pääuomassa jokikalastukselle. Vaikka aikuisten lohien määrät vähenivät 1900-luvun jälkipuoliskolla merkittävästi useimmissa lohijoissa Atlantin molemmin puolin, pohjoisimmissa Finnmarkin (Tenojoki mukaan lukien) ja Kuolan niemimaan lohikannoissa vaihtelu on ollut syklistä, eikä siinä ole havaittavissa selkeää laskusuuntausta. 2000-luvun alkuvuosista lähtien Tenojoen vesistössä on kuitenkin havaittu joitakin kielteisiä merkkejä. Suurten usean merivuoden (kolmen ja neljän merivuoden) lohien, etenkin naaraiden, osalta (kuva Kuva 5) kehitys on erityisen huolestuttavaa. Vaikka määrät vaihtelevat vuodesta toiseen, negatiivinen kehitys osoittaa, että suurten kalojen määrä on vähentynyt kahden viime vuosikymmenen aikana. Samana ajanjaksona kahden merivuoden lohien määrän kehitys on ollut myönteistä, mutta yhden merivuoden lohien määrä vesistössä on viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana jäänyt useimpina vuosina alle pitkän aikavälin keskiarvon (kuva Kuva 5). Aiemmat havainnot positiivisista korrelaatioista Tenojoen ja eräiden muiden Finnmarkin jokien välillä vaikuttaisivat muuttuneen kymmenen viime vuoden aikana, mikä tukee edellä kuvattua kielteistä kehitystä. Tämä voi johtua runsaasta hyödyntämisestä (meri- ja/tai jokikalastus), muutoksista lohen saaliskalojen saatavuudessa Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 16 Barentsinmerellä, ilmastonmuutoksesta tai muista vastaavista syistä. Tenojoen lohikantojen muodostama kokonaisuus on silti todennäköisesti maailman suurin Atlantin villilohikanta. Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 17 Kuva 4. Saaliiden jakautuminen kesän aikana Tenojoen pääuoman eri osissa ja eräissä sivujoissa. Kuvioissa on yhdistetty vuosien 2004–2013 tiedot. Kuva 5. Eri ikäryhmiin kuuluvien lohien arvioidut pyyntimäärät ja kokonaissaalis tonneina. Tanamunning til Tana bru Month N u m b e r o f s a lm o n 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 <3 kg 3-7 kg >7 kg Month P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Tana bru til riksgrensen N u m b e r o f s a lm o n 0 500 1000 1500 2000 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Finnish Tana N u m b e r o f s a lm o n 0 500 1000 1500 2000 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 June July August June July August Rajaosuus Norjan puoli N u m b e r o f s a lm o n 0 500 1000 1500 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Kárášjohka and Iešjohka N u m b e r o f s a lm o n 0 200 400 600 800 1000 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Anárjohka N u m b e r o f s a lm o n 0 50 100 150 200 250 300 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Máskejohka Month N u m b e r o f s a lm o n 0 100 200 300 400 500 <3 kg 3-7 kg >7 kg Month P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Lákšjohka N u m b e r o f s a lm o n 0 50 100 150 200 250 300 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Anárjohka N u m b e r o f s a lm o n 0 50 100 150 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Kárášjohka nedenfor Skáidigeacci N u m b e r o f s a lm o n 0 50 100 150 200 250 300 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Kárášjohka ovenfor Skáidigeacci N u m b e r o f s a lm o n 0 100 200 300 400 500 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Iešjohka N u m b e r o f s a lm o n 0 100 200 300 400 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 June July August June July August 1 SW Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 10000 20000 30000 40000 50000 2 SW 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 5000 10000 15000 20000 3 SW 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 E s ti m a te d n u m b e r o f s a lm o n i n t h e c a tc h 0 5000 10000 15000 20000 25000 4-5 SW 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 500 1000 1500 2000 Previous spawners 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 All age groups 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 20000 40000 60000 80000 Total catch 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 C a tc h ( to n n e s ) 0 50 100 150 200 250 300 Mean weight: females 1.5 kg males 1.8 kg Mean weight: females 4.6 kg males 5.4 kg Mean weight: females 9.4 kg males 12.7 kg Mean weight: females 12.8 kg males 18.1 kg Mean weight: females 7.6 kg males 6.7 kg Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 18 2.2 TENOJOEN LOHENKALASTUS Lohen jokikalastuksessa Tenojoessa käytetään vapakalastuksen lisäksi myös monia muita pyyntimenetelmiä, kuten patoja, verkkoja, nuottaa ja ajoverkkoa. Verkkokalastusta harjoittavat paikkakuntalaiset, ja se on sallittu maanomistukseen tai maataloustuotantoon perustuvan taikka perintönä saadun kalastusoikeuden nojalla. Vesistön alajuoksulla kalastus on sekakantakalastusta koko pyyntikauden ajan mutta yläjuoksulla vain heinäkuun jälkipuolelle asti, jolloin suurin osa sivujokien kannoista on ehtinyt nousta kutujokiinsa. Yläjuoksulla kalastus kohdistuu elokuussa pääasiassa pääuomassa lisääntyviin osakantoihin. Telemetristen merkintämenetelmien avulla 1990-luvun alussa tehtyjen tutkimusten mukaan jokikalastuksen pyyntiaste voi yltää yli 60 %:n tasolle (Erkinaro ym. 1999; Karppinen ym. 2004). Suuressa sivujoessa, Utsjoessa, hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan usean merivuoden lohien kalastuskuolevuus voi olla jopa yli 80 %. On syytä korostaa, että Tenojoen lohen todellinen kalastuskuolevuus on vieläkin suurempi, jos siinä huomioidaan myös merikalastus. Tenojoen lohta pyydetään myös merellä Norjan pohjoisrannikolla. Rannikkokalastuksen vuosisaaliit ovat aiemmin olleet jopa 700 tonnia, mutta viime vuosien säätelytoimet ovat pienentäneet saaliita reilusti alle 200 tonniin. Aiempien merkintätutkimusten mukaan noin kolmannes rannikkokalastuksen saaliista saattaa olla Tenojoen lohta, minkä perusteella Tenojoen vesistön lohikantojen kokonaistuotannon on arvioitu olevan jopa 600 tonnia. 1970-luvulla tehty Tenojoen lohen vaelluspoikasten eli smolttien merkintätutkimus osoitti saaliin jakautuvan lohien lukumäärän perusteella tasan rannikkokalastuksen ja Tenojoen kalastuksen välillä. Hiljattain tehdyssä geneettisessä tutkimuksessa rannikkokalastuksen lohisaaliit jaoteltiin sen mukaan, mistä kannasta lohet olivat peräisin. Tutkimuksen mukaan noin 15–17 % Tenojoesta peräisin olevista lohista pyydetään rannikkokalastuksessa (Svenning ym. 2014). Tenojoen vesistön saalistilastot on perinteisesti jaettu kahteen osaan: Norjassa pyydettyyn saaliiseen ja Suomessa pyydettyyn saaliiseen. Norjassa saalistilastojen laskennasta vastasi vuoteen 2010 asti Finnmarkin lääninhallinto. Vuonna 2011 vastuu siirtyi uudelle Tenojoen vesistön kalastusyhdistykselle (Tanavassdragets fiskeforvaltning). Suomessa tilastojen kokoamisesta vastaa Luonnonvarakeskus (Luke, aiemmin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos). Kuva 6. Tenojoen vesistön kokonaislohisaalis (sisältää sekä Norjan että Suomen puoleisen saaliin) vuosina 1972–2013 painon (viiva) ja lohien lukumäärän (pylväät) mukaan. Pylväiden sisällä saalis on jaoteltu meri-ikäryhmien mukaan. Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 T o ta l c a tc h ( to n n e s ) 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200 220 240 260 E s ti m a te d n u m b e r o f s a lm o n i n t h e c a tc h 0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 70000 80000 90000 100000 110000 1 SW 2 SW 3 SW 4-5 SW Previous spawners Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 19 Vuosina 1972–2013 Tenojoen vuotuiset lohisaaliit ovat vaihdelleet välillä 63–250 tonnia ollen keskimäärin 130 tonnia (kuva Kuva 6). Koko Tenojoen vesistössä pyydettyjen lohien kokonaismäärä vaihtelee yleensä 30 000:n ja 50 000:n välillä. Huippuvuosina saalis on ollut yli 60 000 kalaa ja niukimpina vuosina noin 15 000 kalaa. Tenojoen vesistön kokonaislohisaaliin vaihtelu vaikuttaa olevan jaksottaista: saaliit ovat olleet suurimmillaan noin 8–9 vuoden välein (kuva Kuva 6). Vaihtelujakson pituus vastaa suurin piirtein vesistön naaraspuolisten kutulohisukupolvien keskimääräistä väliä. Esimerkiksi 1990-luvun alun hyviä saaliita seurasivat hyvät saaliit 2000-luvun alussa. Huolestuttavaa on se, että jaksottainen vaihtelu vaikuttaa muuttuneen viime vuosina. 2000-luvun alun hyviä saaliita eivät seuranneet suuret saaliit vuosina 2006–2008, vaikka yhden merivuoden lohien saaliit olivat vuonna 2006 pitkän aikavälin keskiarvoja suuremmat samoin kuin kahden merivuoden lohien saaliit vuonna 2007 ja kolmen merivuoden lohien saaliit vuonna 2008. Tenojoen lohikantojen tehokas kalastus rannikkoalueilla ja koko Tenojoen vesistössä 2000-luvun alussa on siis saattanut johtaa liian pieniin kutukantoihin. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Tenojoen keskimääräinen lohisaalis on ollut pitkän ajan keskiarvoa pienempi sekä lohien määrässä että saaliin painossa mitattuna. Kokonaissaaliin pitkän ajan vaihtelun perusteella vuosina 2009, 2010 ja 2011 odotettiin paljon toteutuneita suurempia saaliita. Lohisaaliit ovat vaihdelleet Norjassa ja Suomessa samaan tahtiin (kuva Kuva 7). Saalismäärien suhteellinen kehitys on kuitenkin ollut maissa hyvin erilaista. Vuodesta 2004 lähtien saalit ovat jääneet Norjassa pitkän ajan keskiarvosta merkittävästi enemmän kuin Suomessa. Tämä heijastaa pyyntiponnistuksen yleistä pienenemistä Norjassa, etenkin Tenojoen pääuoman Norjan puoleisella alajuoksulla. Kalastus on siis vähentynyt Norjassa, ja Suomessa pyydettyjen saaliiden suhteellinen osuus on kasvanut. Norjassa pyydetyn saaliin osuus kokonaissaaliista oli 1970- ja 1980-luvulla 60–70 %. Osuus pieneni 1990-luvalla lähemmäs 50 %:a, ja 2000- luvulla Suomessa pyydetyn saaliin osuus kokonaissaaliista on ollut yli 50 % (kuva Kuva 7). Kuva 7. Tenojoen vesistön kokonaislohisaalis maittain ja pyyntimenetelmittäin eriteltynä. Vaikka arvioitujen lohisaaliiden vaihtelu on vuositasolla suurta, eri pyyntimenetelmillä pyydettyjen lohien osuudet ovat pysyneet melko vakaina (kuva Kuva 8). Vapakalastuksen osuus lohisaaliista kasvoi hieman 1970- Finland and Norway Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 C a tc h ( k g ) 0 50000 100000 150000 200000 250000 300000 Finland Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 C a tc h ( k g ) 0 25000 50000 75000 100000 125000 150000 175000 200000 Norway Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 25000 50000 75000 100000 125000 150000 175000 200000 All methods Rod Weir Gillnet Weir and gillnet Drift net Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 20 luvulta 2000-luvun alkuun asti. Norjan ja Suomen välillä on kuitenkin selviä eroja. Noin 75 % Suomessa pyydetyistä lohista on saatu vapakalastamalla, kun taas Norjassa yli puolet (60–70 %) saaliista on pyydetty verkoilla. Norjassa vapakalastuksen saalisosuus on pienentynyt 1990-luvun alun jälkeen, kun taas Suomessa se on kasvanut 2000-luvun alusta lähtien. Norjassa ajoverkkopyynnin eli kulkutuksen saalisosuus on kasvanut 1990-luvun puolivälistä lähtien. Kuva 8. Eri pyyntivälineiden prosentuaalinen osuus lohisaaliin kokonaispainosta Norjassa ja Suomessa. Yleisesti ottaen vapakalastuksen osuus saaliiksi saatujen lohien lukumäärästä kasvoi 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin asti (kuva Kuva 9). Vuoden 1996 jälkeen osuus pieneni tasaisesti vuoteen 2004 asti, minkä jälkeen se kasvoi vuoteen 2009 asti. Verkkokalastuksen osuus lohisaaliista on kasvanut 1980-luvun puolivälistä lähtien. Kulkutuksen saalisosuuden suuri vuotuinen vaihtelu heijastelee pitkälti ympäristöolojen vuotuista vaihtelua, etenkin jäidenlähdön, virtaaman ja vedenkorkeuden vaihteluja, jotka käytännössä määrittävät kulkutuskauden pituuden. Finland and Norway Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Finland Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Rod Weir Gillnet Weir and gillnet Drift net Norway Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 25 50 75 100 Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 21 Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Rod Weir Gillnet Weir and gillnet Drift net Kuva 9. Eri pyyntimenetelmien prosentuaaliset osuudet Tenojoen vesistön lohisaaliista (lohien lukumäärän mukaan). Suomuanalyysien perusteella voidaan arvioida pyyntikauden aikana saaliiksi saatujen eri meri-ikäluokkien suhteelliset määrät. Vuoteen 1973 ulottuva aikasarja kuvaa, miten kalastus verottaa eri meri-ikäluokkia (kuvat Kuva 10Kuva 11). Useimmat ensimmäistä kertaa kutevat naaraat ovat olleet kahden (2SW) tai kolmen (3SW) merivuoden ikäisiä, kun taas suurin osa ensimmäistä kertaa kutemaan nousevista koiraista on viettänyt merellä vain yhden vuoden (1SW). Myös yhden merivuoden naaraita on melko paljon, ja niistä monet kuuluvat pienempien sivujokien kantoihin. Lisäksi on tavattu joitakin suuria neljän merivuoden naaraita (4SW). Suurimmat koiraat ovat neljän tai viiden merivuoden yksilöitä. Sekä naaras- että koiraslohen määrät ja paino ovat vaihdelleet samaan tahtiin (kuvat 1Kuva 10 Kuva 11). Odotuksista poiketen lohimäärä ei kasvanut vuosina 2006–2009, ja etenkin naaraslohisaaliit ovat olleet viime vuosina pieniä. Vuosina 2010 ja 2011 saaliiksi saadut yhden merivuoden lohet olivat pääasiassa syntyneet vuosien 2004 ja 2005 kutukannoista, jotka olivat Tenojoen lohisaalistilastojen pienimmät sitten vuoden 1973, kun taas yhden merivuoden lohien saalismäärän kasvussa vuonna 2012 näkyi tittien suhteellisen hyvä kutuvaellus vuonna 2006 (kuva Kuva 10). Kuva 10. Tenojoen saaliiden 1–5 merivuoden lohien ja uudelleenkutijoiden arvioidut määrät. Females Year 1980 1990 2000 2010 E s ti m a te d n u m b e r o f s a lm o n i n t h e c a tc h 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 40000 Males Year 1980 1990 2000 2010 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 40000 1 SW 2 SW 3 SW 4-5 SW Previous spawners Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 22 Kuva 11. Tenojoen 1–5 merivuoden lohien ja uudelleenkutijoiden saaliiden arvioitu paino. Kahden (2SW) ja kolmen (3SW) merivuoden naaraslohien osuus saaliin kokonaispainosta on merkittävä, koska ne ovat isompia kuin yhden merivuoden lohet, joista suurin osa on koiraita. Isojen lohien arvioidut saaliit ovat kymmenen viime vuoden aikana olleet pieniä vuotta 2008 lukuun ottamatta (kuva Kuva 12). Eri meri-ikäluokkiin kuuluvien lohien määriä koskevien arvioiden perusteella etenkin suurten lohien (3SW ja 4SW, kuva Kuva 12) määrä on pienentynyt. Pienempien lohien (1SW ja 2SW) osalta kehityssuunta ei ole yhtä selvä. Uudelleenkutijoiden määrä on selvästi kasvussa. Pitkän ajan tiedot osoittavat vuotuisen vaihtelun olevan suurta: esimerkiksi yhden merivuoden lohien määrä voi olla parhaimpina vuosina jopa nelin- tai viisinkertainen niukimpiin vuosiin verrattuna. Suurten lohien määrän laskusuuntaus näkyy sekä naaraissa että koiraissa (kuva Kuva 12) mutta koskee ennen kaikkea naaraita. Naaraslohien määrä kaikkien meri-ikäluokkien yhteenlasketuissa saaliissa on viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana ollut pitkän aikavälin keskiarvoa pienempi. Viime vuosina myös uudelleenkutijoiden määrä on laskenut huippulukemista pitkän aikavälin keskimääräiselle tasolle. Huippusaalisvuosien välissä on aina ollut pienempien saaliiden kausia. Ne ovat kestäneet yleensä viidestä seitsemään vuotta. Kappalemääräisten lohisaaliiden vaihtelu ajoittuu jotakuinkin samalla tavalla kaikkia Tenojoen vesistössä käytettyjä eri pyyntivälineitä koskevissa tilastoissa (kuva Kuva 13). Myös eri meri-ikäluokkien osuudet eri pyyntimenetelmillä saaduista saaliista vaihtelevat samaan tahtiin. Mielenkiintoista on se, että viime vuosikymmenen aikana uudelleenkutijoiden osuus kulkutussaaliista on ollut erittäin suuri (jopa 50 %). Uudelleenkutijoiden suuri osuus osittain peittää ensimmäistä kertaa kutemaan nousevien usean merivuoden lohien (MSW) ja etenkin kolmen merivuoden naaraiden huolestuttavan pienet saalismäärät. Kolmen merivuoden naaraslohien osuudet Tenojoen saaliista ovat pienentyneet merkittävästi, mikä heijastaa samaa ilmiötä kuin kolmen merivuoden naaraiden lukumääräinen väheneminen kokonaissaalissa (kuva Kuva 12) ja niiden kutistuva osuus Tenojoen pääuoman kokonaissaalista (kuva Kuva 13). Sama suurten naaraslohien osuuden pieneneminen näkyy myös elokuisissa saalismäärissä, jolloin useimmat lohet ovat jo kutualueellaan tai lähellä sitä (kuvaKuva 15). Tietyissä Tenojoen sivujoissa, joista on saatavilla jatkuvat pitkän aikavälin tiedot, uudelleenkutijoiden osuus saaliista on kasvanut. Tämä koskee erityisesti Inarijoen naaraslohia (kuva Kuva 14). Males Year 1980 1990 2000 2010 0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 140000 160000 180000 1 SW 2 SW 3 SW 4-5 SW Previous spawners Females Year 1980 1990 2000 2010 E s ti m a te d c a tc h ( k g ) 0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 140000 160000 180000 Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 23 Kuva 12. Eri meri-ikäryhmiin kuuluvien lohien arvioidut lukumäärät Tenojoen vesistön saaliissa vuosina 1973–2013. 1 SW Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 2000 4000 6000 8000 10000 2 SW 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 500 1000 1500 2000 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 5000 10000 15000 3 SW 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 E s ti m a te d n u m b e r o f s a lm o n i n t h e c a tc h 0 5000 10000 15000 20000 4 SW 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 200 400 600 800 1000 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 200 400 600 800 1000 Previous spawners 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 500 1000 1500 2000 2500 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 All age groups 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 10000 20000 30000 40000 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 Females Males Total catch 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 20 40 60 80 100 120 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 C a tc h ( to n n e s ) 0 50 100 150 200 Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 24 Kuva 13. Tenojoen vesistössä neljällä eri pyyntimenetelmällä saatujen lohien (1SW, 2SW, 3SW, 4–5SW ja uudelleenkutijat) lukumäärät (vasemman puoleinen kuvio) ja prosentuaaliset osuudet lukumäärästä (oikean puoleinen kuvio). Rod Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 10000 20000 30000 40000 50000 Weir 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 Gillnet 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 E s ti m a te d n u m b e r o f s a lm o n i n t h e c a tc h 0 2000 4000 6000 8000 10000 1 SW 2 SW 3 SW 4-5 SW Previous spawners Weir and gillnet 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 Drift net 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 Rod Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 25 50 75 100 Weir 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 25 50 75 100 Gillnet 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 1 SW 2 SW 3 SW 4-5 SW Previous spawners Weir and gillnet 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 25 50 75 100 Drift net 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 0 25 50 75 100 Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 25 Kuva 14. Naaraslohien suhteellinen osuus kutukannoista (näytteet elokuun kalastuksesta) Tenojoen pääuomassa. 1 SW Year 1980 1990 2000 2010 0 25 50 75 1001 SW Year 1980 1990 2000 2010 0 25 50 75 100 MSW 1980 1990 2000 2010 0 25 50 75 100 MSW 1980 1990 2000 2010 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Previous spawners 1980 1990 2000 2010 0 25 50 75 100 Previous spawners 1980 1990 2000 2010 0 25 50 75 100 Females Males Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 26 Kuva 15. Tenojoen pääuomassa ja kolmessa suurimmassa sivujoessa saatujen eri meri-ikäluokkiin kuuluvien lohien suhteelliset osuudet. Vuodesta 1975 vuoteen 2013 kalastusmatkailijoiden saaman saaliin osuus Tenojoen vesistön kokonaislohisaaliista on vaihdellut 25 %:n molemmin puolin (kuva Kuva 16). Vuodesta 2005 lähtien kalastusmatkailijoiden osuus on kasvanut 30–40 %:iin kokonaissaaliista. Vuosina 1975–2013 kalastusmatkailijoiden osuus vapapyynnin kokonaissaaliista on ollut 45 %:n tietämillä, ja vuodesta 2005 alkaen osuus on ollut yli 50 %. Females 1980 1990 2000 2010 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Males 1980 1990 2000 2010 0 25 50 75 100 Females 1980 1990 2000 2010 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Males 1980 1990 2000 2010 0 25 50 75 100 Buolbmátjohka Females 1980 1990 2000 2010 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Males 1980 1990 2000 2010 0 25 50 75 100 Utsjoki Females Year 1980 1990 2000 2010 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Males Year 1980 1990 2000 2010 0 25 50 75 100 Inarijoki Teno 1 SW 2 SW 3 SW 4-5 SW Previous spawners Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 27 Kuva 16. Kalastusmatkailijoiden (Suomen ja Norjan kalastusmatkailijat laskettu yhteen) osuus kokonaislohisaaliista ja vapapyynnin kokonaissaaliista. Suomen pitkän aikavälin tiedot kalastusmatkailijoiden saaliista osoittavat, että kokonaissaaliit ovat kasvaneet sekä lohien määrässä että painossa mitattuna (kuva Kuva 17). Yli 7 kg:n lohien määrä on pienentynyt, kuten myös Tenojoen kokonaislohisaaliissa. Suurten lohien osuus saaliiden kokonaispainosta oli 1970-luvulla ja 1980- luvun alussa noin 70 %, mutta viime vuosina niiden osuus on ollut noin 40 %. Suomalaisten kalastusmatkailijoiden lohisaaliit tukevat päätelmää kolmen merivuoden naaraiden vähenemisestä (kuva Kuva 18) mutta osoittavat myös uudelleenkutijoiden osuuden kasvaneen. Kuva 17. Tenojoen ja Inarijoen suomalaisten kalastusmatkailijoiden lohisaaliit lohien lukumäärän ja painon mukaan kolmeen eri kokoluokkaan jaoteltuina. Col 2 Col 2 Col 2 Col 2 Tourist salmon catches (Finland and Norway) from the total salmon catches in Tana system 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 % 0 10 20 30 40 Tourist salmon catches (Finland and Norway) from the total rod fishing catches in Tana system Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 % 0 10 20 30 40 50 60 25 % 43 % 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 E s ti m a te d n u m b e r o f s a lm o n 0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 <3 kg 3-6.9 kg >6.9 kg 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 P e rc e n ta g e 0 20 40 60 80 100 Year 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 E s ti m a te d w e ig h t o f s a lm o n ( k g ) 0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 Year 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 P e rc e n ta g e 0 20 40 60 80 100 Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 28 Kuva 18. Eri ikäryhmien osuudet suomalaisten kalastusmatkailijoiden lohisaaliista (lukumäärän perusteella) Tenojoella ja Inarijoella. Both sexes 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Males 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 Females Year 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 P e rc e n ta g e 0 25 50 75 100 1 SW 2 SW 3 SW 4-5 SW Previous spawners Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 29 3 UHKATEKIJÄT Lukuisat ihmisen toiminnasta johtuvat tekijät voivat vahingoittaa lohikantoja. Norjan lohikantojen hoidon neuvoa-antava tieteellinen komitea on kehittänyt menetelmän, jolla uhkatekijöitä voidaan arvioida ja luokitella niistä aiheutuvien vaikutusten ja uhkien vakavuuden perusteella (Anon. 2014). Menetelmässä uhkatekijät luokitellaan arvioimalla niiden mahdollista vaikutusta lohikantoihin poikastuotannon heikkenemisen ja kantojen mahdollisen häviämisen muodossa ja sen riskiä, että uhkatekijät voivat tulevaisuudessa johtaa poikastuotannon heikkenemiseen ja kantojen häviämiseen. Tästä syntyy kaksiulotteinen malli, jossa on vaikutusta kuvaava akseli ja riskiä kuvaava akseli (kuva Kuva 19). Kuva 19. Norjan lohikantojen hoidon neuvoa-antavan tieteellisen komitean kehittämä kaksiulotteiden malli Norjan lohikantoihin vaikuttavien ja niitä uhkaavien tekijöiden arviointiin (kuva: Anon. 2014). Kuvion kahden akselin eri ulottuvuuksien yhdistelmistä muodostuu neljä kenttää (kuva Kuva 19): 1) Epästabiili uhka (non-stabilized threat): tekijä, joka vaikuttaa lohikantojen tilaan siinä määrin, että kannoista tulee äärimmäisen uhanalaisia tai että ne jopa kuolevat sukupuuttoon. Torjuntatoimet ovat puutteellisia, taikka niillä ei voida hillitä tai vähentää uhkatekijän vaikutusta ja laajuutta. 2) Stabiili uhka (stabilized threat): tekijä, joka voi vaikuttaa lohikantojen tilaan siinä määrin, että kannoista tulee äärimmäisen uhanalaisia tai että ne jopa kuolevat sukupuuttoon. Uhkatekijää vastaan on kuitenkin käytettävissä tehokkaita torjuntatoimia. 3) Epästabiili vaikutus (non-stabilized influence): tekijä, joka pienentää lohikantojen tuotantoa (mutta ei siinä määrin, että kannat olisivat uhanalaisia). Torjuntatoimet ovat puutteellisia, taikka niillä ei voida hillitä tai merkittävästi vähentää tekijän vaikutusta. 4) Stabiili vaikutus (stabilized influence): tekijä, joka pienentää lohikantojen tuotantoa (mutta ei siinä määrin, että kannat olisivat uhanalaisia). Uhkatekijää vastaan on kuitenkin käytettävissä tehokkaita torjuntatoimia. Risk of additional damage Le ve l o f in fl u en ce Stabilized threat Non-stabilized threat Stabilized influence Non-stabilized influence Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 30 Norjassa tunnistettiin ja arvioitiin valtakunnallisesti yhteensä 16 uhkatekijää, joita arvioitiin niitä koskevan tiedon määrän, niihin liittyvän mahdollisen uhan (kannan kokoon, tuotantoon, rakenteeseen ja geneettiseen eheyteen kohdistuvan uhan mahdollisuus), maantieteellisen levinneisyyden ja käytettävissä olevien torjuntatoimien perusteella (Anon. 2014). Norjan kansallinen luokitus on esitetty kuvassa Kuva 20. Kuva 20. Norjan kansallinen luokitus lohikantoihin vaikuttavista uhkatekijöistä vaikutuksia ja riskiä kuvaavan kaavion muodossa esitettynä. Kaavion taustaväri kuvaa vakavuuden astetta (mitä tummempi väri sitä vakavampi uhka tai vaikutus). Merkkien värit ilmaisevat tiedon ja epävarmuuden määrää: vihreä väri tarkoittaa, että tekijästä on paljon tietoa ja että sen kehityksestä ei juuri ole epävarmuutta, keltainen väri tarkoittaa keskimääräistä tiedon ja epävarmuuden määrää ja punainen vähäistä tiedon määrää ja suurta epävarmuutta tekijän kehittymisestä (kuvio: Anon. 2014). 3.1 IHMISEN TOIMINNASTA JOHTUVIEN YKSITTÄISTEN UHKATEKIJÖIDEN ARVIOINTI On syytä huomata, että kuvassa Kuva 20 esitetty kansallinen luokitus kuvastaa Norjassa esiintyvien uhkatekijöiden kokonaisvaikutusta ja niistä yleisesti johtuvia riskejä. Yksittäisten tekijöiden vaikutukset ja niihin liittyvät riskit kuitenkin vaihtelevat vesistöstä toiseen, minkä vuoksi arvioimme seuraavaksi kunkin kuvassa Kuva 20 mainitun uhkatekijän riskiä ja merkityksellisyyttä Tenojoen vesistössä. Arvioimme uhkatekijöitä kahdesta näkökulmasta: 1) tämänhetkinen vaikutus Tenojoessa ja 2) tulevien (lisä)vahinkojen riski. 3.1.1 JOEN SÄÄNNÖSTELY (VESIVOIMA) Tällä hetkellä Tenojoen vesistöä ei säännellä vesivoiman tuotantoa varten, eikä vesivoimaloiden rakentamista ole suunnitteilla. Siksi tämä tekijä on sijoitettu alas tämänhetkisiä vaikutuksia kuvaavalla pystyakselilla ja vasempaan laitaan tulevien vahinkojen riskiä kuvaavalla vaaka-akselilla. 0.3 0.4 0.5 0.6 0.7 0.8 0.2 0.3 0.4 0.5 0.6 0.7 0.8 0.9 1 Le ve l o f in fl u e n ce Risk of additional damage overexploitation human-induced predation other pollution mining invasive species agricultural pollution climate change water use other infections related to human activity infections (related to fish farming) physical habitat modifications river regulation acidification G. salaris salmon lice escaped farmed salmon Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 31 3.1.2 VEDENKÄYTTÖ Vesistön vettä voidaan mahdollisesti käyttää moniin tarkoituksiin, kuten hautomoissa, makean veden kalankasvatuksessa, teollisuudessa ja maataloudessa (kastelu). Tällainen vedenkäyttö on Tenojoessa nykyään hyvin vähäistä, ja riskiä sen lisääntymisestä tulevaisuudessa pidetään pienenä. 3.1.3 HAPPAMOITUMINEN Happamoituminen on uhkatekijä, joka on historian saatossa hävittänyt useita lohikantoja happamille sateille altistuneilla alueilla. Happamoitumista voidaan kuitenkin torjua tehokkaasti kalkituksella, ja Norjassa on saatu palautettua useita hävinneitä lohikantoja kansallisen kalkitusohjelman avulla. Tenojoen vesistön vesikemian perusteella happamoituminen ei tällä hetkellä vahingoita Tenojoen lohikantoja. Siksi happamoituminen on sijoitettu nykyvaikutuksia kuvaavalla akselilla alhaalle, ja tulevien vahinkojen riskiä pidetään pienenä. 3.1.4 FYYSISEN ELINYMPÄRISTÖN MUOKKAAMINEN Lohen fyysisen elinympäristön muokkaaminen voi tarkoittaa esimerkiksi kanavien, penkereiden ja pohjapatojen rakentamista. Pengerryksillä voi olla sekä kielteisiä että myönteisiä vaikutuksia, mutta kanavien ja pohjapatojen vaikutukset ovat yleensä kielteisiä. Tenojoen vesistössä on useita pengerryksiä, kun taas kanavien rakentaminen on muokkausmuoto, joka saattaa vaikuttaa lähinnä vesistön pieniin jokiin. Elinympäristön fyysisen muokkauksen vaikutus on tällä hetkellä todennäköisesti pieni tai kohtalainen. Muokkausta koskevien tiukkojen rajoitusten vuoksi sen aiheuttamien tulevien lisävahinkojen riskin katsotaan olevan pieni. 3.1.5 MAATALOUDEN AIHEUTTAMA PILAANTUMINEN Maatalous voi lisätä vesistön ravinnekuormitusta ja kiihdyttää eroosiota. Ravinnekuormitus voi vaikuttaa lohentuotantoon sekä myönteisesti että kielteisesti riippuen joen tuottavuudesta ja hydrologiasta. Eroosion kiihtyminen on puolestaan kielteinen vaikutus, sillä se voi lisätä hienojakoisen kiintoaineksen kulkeutumista jokiin. Kiintoaines voi heikentää elinympäristöjen laatua ja tukkia kutusoraikkoja. Tenojoen vesistön alueella on paljon maataloutta, mutta sen vaikutukset ovat todennäköisesti vähäisiä. Siksi tämän uhkatekijän katsotaan sijoittuvan vaikutuksia kuvaavalla akselilla alas ja riskiakselilla vasemmalle. 3.1.6 KAIVOSTOIMINTA Kaivostoiminta usein lisää metallipitoisuuksia ja hienojakoisen kiintoaineksen määrää, ja siitä voi aiheutua tuotantokemikaalivuotoja. Kaikilla näillä on kielteisiä vaikutuksia. Erityisesti metallikuormituksen lisääntyminen vaikeuttaa vaelluspoikasten sopeutumista suolaveteen ja heikentää siten merkittävästi niiden eloonjäämisastetta. Hienojakoisen kiintoaineksen lisääntyminen ja tuotantokemikaalipäästöt heikentävät mätimunien ja poikasten selviytymistä. Eri metallien ja kemikaalien kriittisestä kuormituksesta tarvittaisiin paljon enemmän tietoa, mutta muista vesistöistä saadut kokemukset osoittavat, että kaivostoiminta voi pienentää lohikantojen tuotantoa merkittävästi. Tällä hetkellä Tenojoen vesistön alueella on hyvin vähän kaivostoimintaa, mutta sen odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa. Siksi tämä tekijä on sijoitettu alas tämänhetkisiä vaikutuksia kuvaavalla akselilla mutta kauas oikealle tulevien vahinkojen riskiä kuvaavalla akselilla. 3.1.7 MUUT PILAANTUMISEN AIHEUTTAJAT Vesistöihin voi päätyä monenlaisia saasteita, kuten metalleja, PCB-yhdisteitä ja erilaisia torjunta-aineita paikallisista ja kauempana sijaitsevista lähteistä. Saasteiden vaikutukset voivat vaihdella tuotannon lievästä pienenemisestä kuolevuuden jatkuvaan lisääntymiseen ja kausiin, jolloin aikuisten lohien ja/tai lohenpoikasten kuolevuus on laajamittaista. Saasteiden vaikutuksista on yleisesti ottaen vain vähän tietoa, eikä niiden vaikutuksesta Tenojoessa ole tietoa käytännössä lainkaan. Koska monet Tenojoen vesistön alueista ovat syrjäisiä eikä niillä ole juurikaan ihmisen harjoittamaa toimintaa, tämän uhkatekijän tämänhetkinen vaikutus ja siihen liittyvien tulevien vahinkojen riski ovat todennäköisesti pieniä. Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 32 3.1.8 GYRODACTYLUS SALARIS G. salaris -lohiloinen on vahingoittanut Norjassa useita lohikantoja niin, että niistä on tullut äärimmäisen uhanalaisia (tai ovat jopa kuolleet sukupuuttoon). Siksi on ensiarvoisen tärkeää, ettei loinen leviä Tenojoen vesistöön. Loista ei ole vielä tavattu Finnmarkissa. Lähimmät G. salaris -loisen esiintymisalueet ovat Norjan Tromssan Yykeänperänjoki (Skibotnelva) ja Singalanjoki (Signaldalselva), jotka molemmat käsitellään rotenonilla tulevan vuoden aikana. Loista esiintyy useissa Itämereen laskevissa joissa sekä Suomessa että Ruotsissa, lähialueella esimerkiksi Tornionjoessa. Loinen on levinnyt kalanviljelyn myötä Inarijärveen, joka on Paatsjoen alkulähde. Osa molempien vesistöjen latvavesistä sijaitsee hyvin lähellä Tenojoen alkulähteitä. Loinen aiheuttaa runsasta poikaskuolevuutta. Kuolevuus voi romahduttaa lohikantoja niin, että niistä tulee äärimmäisen uhanalaisia tai että ne jopa häviävät kokonaan. Rotenonkäsittely on tällä hetkellä pääasiallinen loisen hävittämiskeino, mutta käsittely on Tenojoen vesistössä käytännössä kestämätön ratkaisu. Sen vuoksi leviämisen ennaltaehkäisyyn tähtäävät toimet ovatkin erittäin tärkeitä. Loista ei tällä hetkellä esiinny Tenojoessa, joten uhkatekijänä se sijoittuu alhaalle tämänhetkisiä vaikutuksia kuvaavalla akselilla. Tulevien vahinkojen riskiä kuvaavalla akselilla se kuitenkin sijoittuu äärioikealle, sillä loisen aiheuttamat haittavaikutukset ovat hyvin voimakkaita ja sen poistaminen Tenojoesta on hyvin vaikeaa, jos se pääsee leviämään vesistöön. 3.1.9 LOHITÄI Sen perusteella, mitä tällä hetkellä tiedetään lohitäin mahdollisista vaikutuksista vaeltaviin lohikaloihin, on todennäköistä, että lohitäin yleistyminen vesiviljelyn myötä on lisännyt lohien kuolevuutta merellä ja siten vähentänyt merestä jokiin palaavien lohien määrää. Norjassa lohitäitä pidetään tällä hetkellä toiseksi merkittävimpänä lohia uhkaavana tekijänä (kuva Kuva 20). Finnmarkissa tähän mennessä havaittujen lohitäiden määrän (Taranger ym. 2014) valossa lohitäin vaikutus on todennäköisesti kasvamassa alueella kohtalaiseksi. Tulevien vahinkojen riski on suuri, sillä paine vesiviljelytuotannon biomassan kasvattamiseen Finnmarkissa tulee jatkumaan tulevina vuosina. Myös ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat lisätä lohitäin lohille aiheuttamia haittoja. 3.1.10 KALANKASVATUKSEEN LIITTYVÄT TAUDIT Vesiviljelyn valtava laajuus ja suuret kalamäärät johtavat tartunnanaiheuttajien lisääntymiseen, eikä niiden mahdollisia vaikutuksia luonnonlohiin juuri tunneta. Vesiviljelyn nykylaajuuden valossa tämän uhkatekijän vaikutus on Finnmarkin alueella todennäköisesti pieni, mutta tulevien vahinkojen riskiä pidetään kohtalaisen suurena, sillä Finnmarkin rannikon vesiviljelytuotannon biomassaa aiotaan kasvattaa. 3.1.11 MUUT TAUDIT (EIVÄT LIITY KALANKASVATUKSEEN) On myös muita tartunnanaiheuttajia (viruksia, bakteereita, sieniä ja loisia), jotka eivät liity vesiviljelyyn mutta voivat silti liittyä ihmisen toimintaan. On esimerkiksi kalatauteja, jotka esiintyvät hyvin erityisissä ympäristöoloissa, kuten kesällä hyvin lämpimissä vesissä tai vedenpinnan ollessa matalalla (molemmat olosuhteet voivat liittyä ilmastonmuutokseen tai jokien säännöstelyyn). Proliferatiivinen munuaistauti (PKD) on yksi esimerkki tällaisesta taudista. PKD-tautiin on todettu liittyvän merkittävää poikaskuolevuutta (Forseth ym. 2007). On epätodennäköistä, että tämä uhkatekijä tällä hetkellä vahingoittaisi Tenojoen lohikantoja, mutta koska Tenojoen vesien kesälämpötilat voivat tulevaisuudessa nousta, tulevien vahinkojen riski katsotaan kohtalaiseksi. 3.1.12 ILMASTONMUUTOS Ilmastonmuutoksella voi olla lohikantoihin monentasoisia vaikutuksia aina jokien virtaaman, veden lämpötilan ja vesikemian muutoksista valtamerten ekosysteemien laajoihin muutoksiin (Anon. 2011a). Nykytiedon perusteella ilmastonmuutos sijoitetaan Tenojoen tapauksessa uhkatekijän vaikutuksia kuvaavalla akselilla Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 33 alhaalle. Tulevien vahinkojen riskin katsotaan olevan tällä hetkellä kohtalainen, mutta tasoa voidaan korottaa, kun ilmaston ja lohien kasvun ja eloonjäännin välisistä yhteyksistä saadaan lisää tietoa. 3.1.13 KASSIKARKULAISET Viljelylaitoksista karanneet lohet voivat vaikuttaa luonnonlohikantoihin monin tavoin. Ne voivat esimerkiksi levittää tauteja, aiheuttaa ekologisia vaikutuksia, kuten kilpailua, ja heikentää kantojen geneettistä perimää. Vesiviljelyn tuotantomäärät ovat kasvaneet valtavasti sen jälkeen, kun viljely aloitettiin 1970-luvun alussa. Nykyään luonnonlohen luontainen tuotanto on häviävän pientä verrattuna viljellyn lohen tuotantoon. Vuonna 2010 Norjassa tuotettiin 1 000 000 tonnia viljeltyä lohta, kun taas joista pyydetty luonnonlohisaalis oli vain noin 430 tonnia. Noin 20 % saaliista pyydettiin Tenojoesta. Tenojoessa kassikarkulaisista on saatu havaintoja kahdesta lähteestä: 1) kalastajien saalislohista kesäisin säännöllisesti otetuista suomunäytteistä ja 2) jokisuun lähistön kalastuksen syysseurannasta (1990–1991, 1996–1997 ja 2003–2004). Kassikarkulaisten osuus kesän aikana saaduista saaliista on ollut hyvin pieni, selvästi alle 1 %:n. Vuosien 1990 ja 1991 syksyllä osuudet olivat suurimmillaan eli 43–47 % (Erkinaro ym. 2010). Otokset olivat kuitenkin pieniä: vuonna 1990 vain 19 pyydettyä lohta ja vuonna 1991 vain 7 lohta. Muissa syksyllä tehdyissä tutkimuksissa kassikarkulaisten osuus on vaihdellut välillä 0–13 %, mutta näissäkin tutkimuksissa lohien kokonaismäärä oli pieni (8–21). Tenovuonosta tuli Norjassa vuonna 2003 virallisesti kansallinen lohivuono, ja kaikki vesiviljely on lopetettu vuonossa. Koska kassikarkulaisten määrä on Tenojoessa tällä hetkellä pieni, kassikarkulaisten tämänhetkistä vaikutusta pidetään alhaisena. Finnmarkissa on kuitenkin jatkuvasti huomattavaa painetta lisätä lohiviljelytuotannon biomassaa, minkä vuoksi tästä uhkatekijästä johtuvaa tulevien vahinkojen riskiä pidetään suurena. 3.1.14 HAITALLISET VIERASLAJIT Haitallisella vieraslajilla tarkoitetaan eläin- tai kasvilajia, joka ei kuulu tietyn alueen alkuperäiseen lajistoon. Tällaiset lajit voivat levitä uudelle alueelle joko suoraan ihmisten välityksellä (primaarinen leviäminen) tai levitä tällaiselta alueelta omin voimin edelleen muille alueille (sekundaarinen leviäminen). Tenojoessa esiintyy joitakin vieraslajeja: kivisimppu (Cottus gobio), kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha) ja kirjolohi (Oncorhyunchus mykiss). Kirjolohet ovat kassikarkulaisia, eikä niiden luontaisesta lisääntymisestä alueella ole toistaiseksi viitteitä. Sen todennäköisyys kuitenkin lisääntyy Finnmarkin rannikolla viljellyn kirjolohen biomassan kasvaessa. Kyttyrälohi on levinnyt alueelle Venäjän alueella vuosina 1956–1998 toteutetun laajan istutusohjelman myötä. Venäjän joissa esiintyy nykyään luontaisesti lisääntyviä kyttyrälohikantoja (Zubchenko ym. 2005), ja kyttyrälohen lisääntymisestä on havaittu merkkejä myös Norjan Varangin alueen joista (R. Muladal, henkilökohtainen tiedonanto). Kivisimppu (Cottus gobio) on Tenojoen vesistössä uusi tulokaslaji. Lajia tavattiin ensimmäisen kerran Utsjoessa vuonna 1979, ja se on sittemmin levinnyt kyseisessä sivujoessa. Kivisimppua tavattiin Tenojoen pääuomassa ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten melko monin paikoin Utsjoen jokisuulta alajuoksulle päin Alakönkäälle ulottavalla alueella. Tätä uutta kalalajia on tavattu Tenojoessa jo noin 5–10 kilometriä Utsjoesta yläjuoksulle päin Kordsamin ja Kaavan välisellä alueella. Vuotuisissa lohen poikaslaskennoissa havaitut kivisimput ovat olleet yli nelisenttisiä, mikä viittaa siihen, että ne ovat todennäköisimmin vaeltaneet Utsjoesta eivätkä siten olisi peräisin Tenojoessa kuteneista kivisimpuista. Kivisimppujen ja lohenpoikasten mahdollisesta vuorovaikutuksesta on tehty joitakin tutkimuksia. Kivisimpun on havaittu olevan yleinen alueilla, joissa lohia on vähän, mutta sitä ole havaittu runsaita määriä alueilla, joissa lohia on paljon. Lopullisia päätelmiä kivisimpun vaikutuksesta lohikantoihin ei ole kuitenkaan voitu vielä tehdä. Kivisimppuun on jatkossakin kiinnitettävä huomiota vuosittaisessa poikasseurannassa etenkin, jotta voidaan selvittää, ovatko Alakönkäällä ja Utsjoen jokisuulta yläjuoksulle päin tehdyt havainnot osoitus uudesta Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 34 vakiintuneesta kannasta. Mitä todennäköisimmin lohenpoikasten ja kivisimpun välille syntyy Tenojoessa jonkinasteista kilpailua, sillä alueella ei ole esimerkiksi järvien ja lammikoiden kaltaisia erillisiä elinympäristöjä kuten Utsjoessa, missä lohet ja kivisimput voivat tällä hetkellä elää toisistaan erillään. Tämänhetkisen arvioinnin mukaan vieraslajit sijoittuvat nykyvaikutuksia kuvaavalla akselilla alas ja tulevien vahinkojen riskiä kuvaavan akselin keskivaiheille. 3.1.15 YLIKALASTUS Ylikalastus määritellään tarkemmin luvussa 5.4. Lohikantojen hyödyntämisen tulisi perustua kestävään ylijäämään. Tämä Tenojoen lohikantojen tilan arviointi osoittaa kuitenkin selvästi, että joitakin Tenojoen lohikantoja pyydetään tällä hetkellä enemmän kuin niillä on kestävää ylijäämää. Verrattuna kantojen kokoon ennen kalastusta useimmista Tenojoen lohikannoista kalastetaan merkittävä osa ja vain pieni osa kannoista selviytyy kudulle. Tämän vuoksi kalastus on merkittävä Tenojoen lohikantojen kehitykseen vaikuttava tekijä, ja siksi ylikalastus sijoittuu korkealle tämänhetkistä vaikutusta kuvaavalla akselilla. Parhaillaan käynnissä olevissa Norjan ja Suomen välisissä neuvotteluissa painotetaan kuitenkin sopeutuvan ja tavoitelähtöisen kalastuksenhoitojärjestelmän luomista Tenojoelle. Sen avulla kalastus saataisiin rajoitettua kestävälle tasolle. Tämän odotuksen vuoksi ylikalastuksesta aiheutuvien tulevien vahinkojen riski arvioidaan pieneksi. Ylikalastus saatetaan kuitenkin siirtää akselilla kohti suurempaa riskiä, jos neuvottelut epäonnistuvat. 3.1.16 SAALISTUS Lohien joutuminen lintujen, nisäkkäiden tai muiden kalojen saaliiksi on luonnollisen kuolevuuden syy, joka on aina vaikuttanut lohikantoihin ja johon lohikannat ovat sopeutuneet. Tässä mielessä saalistuksen eli predaation käsitteleminen ihmisen toiminnasta johtuvien uhkatekijöiden yhteydessä voi vaikuttaa epäloogiselta. Ihmisen toiminta voi kuitenkin vaikuttaa lohia saalistavien petojen esiintymiseen joko välittömästi petolajien metsästämisen/kalastamisen myötä tai välillisesti petojen muiden saaliseläinten metsästämisen/kalastamisen kautta. Esimerkiksi muiden Tenojoessa esiintyvien kalalajien runsas kalastus voi heikentää petokalojen, kuten hauen, muun saaliin saatavuutta, minkä vuoksi ne joutuvat syömään enemmän lohta. Tuulenkalojen määrän väheneminen Tenojoen suulla voisi lisätä hylkeiden ja isokoskeloiden lohen ja taimenen syöntiä. Pyrkimykset vähentää lohien joutumista haukien saaliiksi poistamalla haukia saattavat johtaa suurten haukien vähenemiseen. Suuret hauet kuitenkin saalistavat pieniä haukia, kun taas pienet hauet voivat syödä paljon joki- ja vaelluspoikasia. Näin ollen haukien määrän vähentäminen voi lopulta lisätä lohen saalistusta. Havaittuun saalistuksen suhteelliseen määrään vaikuttaa myös lohikantojen tila. Saalistus vaikuttaa lohikantoihin eniten silloin, kun lohikannat ovat hyvin uhanalaisia. Terveissä lohikannoissa vaikutus on pienempi. Koska Tenojoen lohikannat ovat tällä hetkellä heikentyneet ihmisten harjoittaman pyynnin vuoksi ja niiden odotetaan elpyvän kantojen elvytyssuunnitelmien täytäntöönpanon myötä, saalistus sijoittuu tämänhetkistä vaikutusta kuvaavan akselin alkupäähän tai keskivaiheille ja tulevien vahinkojen riskiä kuvaavalla akselilla vasemmalle. 3.2 VALTAMEREN OLOSUHTEET Meriympäristön olosuhteet ovat viime vuosikymmeninä epäilemättä heikentäneet tittien eloonjääntiä ja vähentäneet niiden määrää Norjassa. Olosuhteita on kuitenkin vaikea arvioida ihmisen toiminnasta johtuvana uhkatekijänä. Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 35 3.3 YHTEENVETO TENOJOEN LOHIKANTOJA UHKAAVISTA TEKIJÖISTÄ Nimenomaan Tenojokea koskevien yksittäisten uhkatekijöiden luokittelua voidaan havainnollistaa vaikutuksia ja riskiä kuvaavalla kaaviolla (kuva Kuva 21). Kuva 21. Tenojoen lohikantoihin vaikuttavien uhkatekijöiden luokittelu vaikutuksia ja riskiä kuvaavassa kaaviossa. Merkkien värit ilmaisevat tiedon ja epävarmuuden määrää: vihreä väri tarkoittaa, että tekijästä on paljon tietoa ja että sen kehityksestä ei juuri ole epävarmuutta, keltainen väri tarkoittaa kohtalaista tiedon ja epävarmuuden määrää ja punainen vähäistä tiedon määrää ja suurta epävarmuutta tekijän kehittymisestä. C u rr e n t le ve l o f in fl u e n ce Risk of additional future damage overexploitation predation other pollution mining invasive species agricultural pollution climate change water use other infections related to human activity infections (fish farm related) physical habitat modifications river regulation acidification G. salaris salmon lice escaped farmed salmon Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 36 4 KANTOJEN ELVYTTÄMINEN: UHANALAISTEN LOHIKANTOJEN ELVYTTÄMISSUUNNITELMIEN TOTEUTTAMINEN Kuten kohdassa 1.2.1 todettiin, suojelurajaansa pienemmiksi heikentyneille lohikannoille on laadittava elvytyssuunnitelmat. Seuraavassa kuvataan tarkemmin lohikantojen elvyttämisen suunnittelua ja toteuttamista Tenojoessa ottaen huomioon pääuoman laajamittaisen sekakantakalastuksen pulmallisuus. Rakenne noudattaa NASCOn varovaisuusperiaatetta, ja siinä painotetaan vertailuarvojen määrittämistä ja niiden asettamista hoitotavoitteiksi sekä ennalta sovittuja hoitotoimia, jotka käynnistetään, kun kannan tila ei enää saavuta sille asetettuja tavoitteita. 4.1 MAHDOLLISET LOHIKANTOJEN TUOTANTOA RAJOITTAVAT TEKIJÄT Kuten edellä uhkatekijöiden kuvauksen yhteydessä todettiin, ihmisen toiminnasta, kuten ympäristön pilaamisesta, vesivoiman rakentamisesta tai kalanviljelystä, ei aiheudu Tenojoen lohikannoille haittavaikutuksia (tai vaikutukset ovat pieniä). Tenojoen lohen luonnollinen elinympäristö niin makeassa vedessä kuin meressäkin vaikuttaa olevan hyvässä kunnossa. Näkemystä tukee se, että lohikantojen kehittyminen viereisissä vesistöissä on ollut myönteistä. Näin ollen ainoa Tenojoen vesistön lohikantojen merkittävää muuta kuin luonnollista kuolevuutta aiheuttava tekijä on ihmisten harjoittama pyynti. Entäpä saalistuksen mahdolliset vaikutukset? Paikalliset asukkaat mainitsevat Tenojoen lohikantojen huonon tilan syyksi usein pedot. Petojen luonnollista merkitystä Tenojoen vesistössä käsiteltiin perusteellisesti edellisessä Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmän raportissa (Anon. 2012), jossa todettiin olevan hyvin epätodennäköistä, että saalistus olisi millään tavoin vaikuttanut Tenojoen lohikantojen heikkenemiseen. Tuo päätelmä pätee yhä. 4.2 ELVYTYSTOIMET Ihmisen harjoittaman pyynnin toteaminen tärkeimmäksi Tenojoen lohikantoja rajoittavaksi tekijäksi yksinkertaistaa elvytyssuunnitelmaan sisältyviä elvytystoimia huomattavasti. Sen vuoksi elvytystoimeksi suositellaan kudulle pääsevien lohien määrän kasvattamista toteuttamalla säätelytoimenpiteitä, joilla pyritään pienentämään eri lohikantojen kumuloitunutta kalastuskuolevuutta. Toimen toteuttamista kuvataan jäljempänä. 4.3 SUUNNITELMA LOHIKANNAN ELVYTTÄMISEN TOTEUTTAMISEKSI Toteuttamista koskeva suunnitelma kuvataan seuraavassa kahdeksanvaiheisena menettelynä. Kuvauksessa selostetaan yksityiskohtaisesti, miten määritetään elvytystavoite (”mihin halutaan päästä”) ja nykytila (”missä ollaan nyt”), miten seurataan kannan elpymisen edistymistä (seurantaohjelma) ja miten laaditaan kannan elpymisen kehityspoluksi kutsuttu etenemissuunnitelma kannan kehittymiselle uhanalaisesta vertailuarvojaan parempaan tilaan. ES1 (elvytyssuunnitelma, vaihe 1) Määritetään kantakohtaiset vertailuarvot/hoitotavoitteet (kannan kokoa koskevat kriteerit), jotka määrittävät tason, jonka kunkin kannan odotetaan saavuttavan elvytysjakson päätteeksi. Lohta koskevan kalastuksenhoidon keskeinen tavoite on hoitaa yksittäisiä lohikantoja kestävän tuoton optimoimiseksi. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi asettamalla kantakohtaisia lisääntymistavoitteita (esim. Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 37 tuotetun mätimäärän suhteen). Lohikannan kudulle selviytyvien lohien eli kutevien naaraiden määrä arvioidaan vähentämällä koko kudulle nousevan kannan koosta kalastuksen ja luontaisen kuolevuuden vuoksi menetettyjen aikuisten lohien lukumäärä. Kudulle selviytyneiden lohien määrä voidaan sitten muuntaa kannan tuottamien mätimunien kokonaismääräksi, jota verrataan kantakohtaiseen, kannan kantokykyyn perustuvaan mätimunien vähimmäismäärään. Tämä viimeksi mainittu mätimäärä on taso, joka mahdollistaa kannan kestävän enimmäistuoton. Tällaisten hoitotavoitteiden määrittämisessä Tenojoen vesistön eri osille otettiin ensimmäinen askel, kun Hindar ym. (2007) määrittivät ensimmäiset kutukantatavoitteet. Näitä ensimmäisiä tavoitteita on hiljattain tarkistettu (Falkegård ym. 2014). Lisäksi on käynnistetty hanke toisten kutukantatavoitteiden määrittämistä varten. Uudet tavoitteet perustuvat paikallisista elinympäristökartoituksista saatuun tietoon, ja hankkeen tarkoituksena on määrittää aiempaa tarkemmat paikalliset tavoitteet muutaman vuoden kuluessa. ES2 Arvioidaan lohikantojen tilaa suhteessa ES1:ssä määritettyihin kannan kokoa koskeviin kriteereihin. Ennen kuin elvytyssuunnitelmaa voidaan käynnistää, on tiedettävä, millainen eri lohikantojen nykytila on verrattuna kutukantatavoitteisiin, jotka määrittävät tilan, jonka kantojen halutaan saavuttavan tulevaisuudessa. Siksi on arvioitava, kuinka hyvin kukin kanta saavuttaa tavoitteen tällä hetkellä. Kutukantatavoitteiden käyttöönotto on siirtänyt kannanhoidon keskipisteen saalismääristä kutukalojen riittävään määrään. Tuorein arviointi esitetään kohdassa 5.5. Lohikannan tilaa arvioitaessa kudulle pääsevien kalojen määrä (eli kutukannan koko) arvioidaan kutukypsien naaraslohien määränä, jota verrataan kutukantatavoitteeseen. Tähän liittyviä menetelmiä käsitellään luvussa 6. ES3 Laaditaan ja toteutetaan indeksikantoihin perustuva seurantaohjelma. Lohikantojen hoitoa koskevaan päätöksentekoon liittyy neljä peruskysymystä: 1) Kuinka monen lohen kustakin lohikannasta olisi selviydyttävä kudulle kunakin vuonna? 2) Mikä on kunkin lohikannan koko ennen kalastusta? 3) Kuinka monta lohta kustakin kannasta voidaan pyytää ottaen huomioon kysymysten 1 ja 2 vastaukset? 4) Missä kysymyksessä 3 määritetyt lohet tulisi pyytää? Näihin neljään kysymykseen vastaaminen edellyttää yksityiskohtaista ja hyvin suunniteltua seurantaohjelmaa. Ohjelman on perustuttava kahteen parametriin: 1) kalastuskuolevuutta koskevat arviot 2) kutukannan kokoa koskevat arviot. Kalastuskuolevuus on erittäin tärkeä tieto. Kalastuskuolevuuden dynaaminen säätely on paras käytettävissä oleva keino varmistaa, että tavoitteiden saavuttamisessa edistytään kantojen elpymisen kehityspolkujen Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 38 mukaisesti. Seurannan on vastaavasti oltava riittävän tarkkaa, jotta sen avulla voidaan laatia kullekin lohikannalle eri alueita, elinkierron eri vaiheissa olevia lohiryhmiä ja eri pyyntivälineitä koskevat kalastuskuolevuuden arviot. Myös kantakohtaiset kudulle pääsevien lohien määrää koskevat arviot ovat tärkeä osa kantojen tilan vuotuista arviointia. Arviot voivat perustua suoraan kutukalojen laskentaan tai tietoihin, joista voidaan epäsuorasti päätellä kudulle pääsevien lohien määrä. Seurantaohjelmaa, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa näistä kahdesta parametrista, kuvataan tarkemmin luvussa 6. ES4 Määritetään kullekin lohikannalle elpymisen kehityspolku kannan nykytilan mukaan. Kutukantatavoite kuvaa lohikannan tavoitetilaa, kun taas kantakohtainen tavoitteen saavuttamista koskeva arviointi kertoo kannan nykytilasta suhteessa sillä asetettuun kutukantatavoitteeseen. Jos lohikanta on uhanalainen eli sen kutukanta on tavoitetasoa pienempi, sille on laadittava elvytyssuunnitelma ja elpymisen kehityspolku. Kehityspolku voidaan määrittää kahdesta lähtökohdasta: päätös voi perustua joko aikajänteeseen (eli siihen, montako vuotta elvytysvaiheeseen halutaan käyttää) tai suurimpaan hyväksyttävissä olevaan kalastuskuolevuuden pienentämiseen. Elpymisen kehityspolkua kuvaavan käyrän muoto riippuu kannan elinkiertopiirteistä, kuten smolttiutumisiän vaihteluista, kutevien naaraiden meri-iän vaihtelusta ja uudelleenkutijoiden osuudesta. Otetaan esimerkiksi lohikanta, jossa tavoitteen saavuttamisaste on tällä hetkellä 20 % ja sukupolven pituus keskimäärin kahdeksan vuotta. Kuva Kuva 22 on esimerkki elpymisen kehityspolusta, joka perustuu jokikalastuksen kalastuskuolevuuden pienentämiseen 25 %:lla ja kattaa siten 25 vuoden jakson. Kuva 22. Kannan elpymisen kehityspolku, kun tavoitteen saavuttamisaste on joessa lähtötilanteessa 20 % ja elvytysjakso kestää 25 vuotta. 0% 20% 40% 60% 80% 100% 120% -4 -2 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 Ta rg e t at ta in m e n t Year Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 39 ES5 Määritetään joukko ennalta sovittuja säätelytoimia, joita kunkin kannan kohdalla voidaan toteuttaa eri tilanteissa. Kalastuksen säätely on tärkein kalastuksenhoitokeino pyrittäessä varmistamaan, että eri lohikantojen kehitys noudattaa niille määritettyjä elpymisen kehityspolkuja. Kehityspolku määrittää elvytyksen aikajänteen ja pyynnin tavoitellun enimmäistason. Jos lohikannan halutaan elpyvän kehityspolkunsa mukaisesti, sen kalastuskuolevuutta on pienennettävä kehityspolun mukaiselle tasolle. Tietyn säätelytoimien yhdistelmän tarkkaa vaikutusta kalastuskuolevuuteen on erittäin vaikea ennustaa. Säätelytoimien vaikutusta voidaan kuitenkin selvittää niiden toteuttamisen jälkeen arvioimalla kalastuskuolevuus pyyntikauden jälkeen. Sillä on suuri merkitys elvytysjakson alkuvuosille. Ensimmäisiä vuosia on pidettävä kokeilujaksona, jolloin tulisi noudattaa seuraavaa menettelyä: 1) Aluksi valitaan joukko säätelytoimia, joiden voidaan kohtuudella odottaa pienentävän kalastuskuolevuuden elpymisen kehityspolun mukaiselle enimmäistasolle. 2) Toteutunutta pyyntiä on arvioitava pyyntikauden jälkeen, ja sitä on verrattava odotettuun enimmäistasoon. 3) Jos kalastuskuolevuus on säätelytoimien jälkeenkin liian suurta, ennen seuraavaa pyyntikautta on toteutettava uusia säätelytoimia. Jos kalastuskuolevuus on liian alhainen, voidaan joitakin aluksi asetetuista säätelytoimista ehkä perua. 4) Ensimmäisten muutaman vuoden jälkeen pitäisi olla löytynyt sellaiset säätelytoimet, joilla on tavoiteltu vaikutus. Nämä toimet olisi tämän jälkeen pidettävä pääpiirteittäin ennallaan jäljellä olevan elvytysjakson ajan. 5) Pyyntiä ja tavoitteen saavuttamista on seurattava jatkuvasti vuosittain. Säätelytoimiin voi olla tarpeen tehdä vuosittain pieniä muutoksia esimerkiksi heikon joki- tai merieloonjäännin tai muiden vastaavien tekijöiden vuoksi. Jos esimerkiksi merieloonjäännin ennustetaan olevan tulevina vuosina erityisen heikko, on tarpeen tiukentaa kalastuksen säätelyä, jotta kalastuskuolevuus pienenisi ja kutukantatavoitteen saavuttamisen todennäköisyys kasvaisi. Jotta tämän dynaamisen menettelyn vaatimuksista voidaan selviytyä, tarvitaan joukko etukäteen määriteltyjä ja sovittuja säätelytoimia, joita voidaan toteuttaa eri tilanteissa. ES6 Arvioidaan kunkin kannan nykyinen (kumuloitunut) kalastuskuolevuus ja valitaan sille uusi tavoitetaso, jota käytetään elvytysjaksolla hyödyntämisen lähtötasona. Nykyisten seurantatietojen avulla voidaan arvioida eri kantojen kokoa ennen kalastusta ja niiden (kumuloitunut) kalastuskuolevuus muutaman viime vuoden ajalta (ainakin vuoteen 2006 asti). Niiden avulla voidaan valita uusi, elpymisen kehityspolun perusteella määritetty kalastuskuolevuus: 1) Arvioidaan tavoitteen saavuttamisaste ja kalastuskuolevuus. 2) Tarkastellaan elpymisen kehityspolun ensimmäistä vaihetta (ensimmäinen sukupolvi) ja selvitetään, mikä tavoitteen saavuttamisaste siinä on määritetty. Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 40 3) Lasketaan, millä kalastuskuolevuuden tasolla tämä uusi tavoitteen saavuttamisaste olisi aiempina vuosina toteutunut. Edellä kuvatulla tavalla määritetty uusi kalastuskuolevuus olisi asetettava elvytysjakson lähtökohdaksi. Menettelyn soveltamista kuvataan jäljempänä kannan elvytystä koskevan esimerkin yhteydessä. ES7 Toteutetaan osa ennalta sovituista säätelytoimista, joiden odotetaan pienentävän kunkin kannan kalastuskuolevuuden ES6:n yhteydessä valitulle tasolle. Katso kohdan ES5 kuvaus säätelytoimien valinnassa ja niistä seuraavan kalastuskuolevuuden arvioinnissa käytettävästä menettelystä. ES8 Pyyntikauden jälkeen arvioidaan (seurantaohjelman tietojen avulla) toteutettujen säätelytoimien todellista vaikutusta kalastuskuolevuuteen ja tavoitteen saavuttamisasteeseen verrattuna vaiheiden ES4 ja ES7 odotuksiin. Tämä vaihe on toistettava elvytysjakson jokaisena vuonna. Tässä vaiheessa varmistetaan, että todellinen kalastuskuolevuus, tavoitteen saavuttamisaste ja elpymisen kehityspolku ovat keskenään johdonmukaisia. Seurantaohjelma on suunniteltava niin, että uusien säätelytoimien tuloksia voidaan arvioida pyyntikauden jälkeen ja että toimia voidaan arvioinnin perusteella tarvittaessa hieman muuttaa ennen seuraavaa kautta (esim. toteuttaa ennalta sovittuihin säätelytoimiin kuuluvia lisärajoituksia kalastuskuolevuuden pienentämiseksi tai poistaa joitakin rajoituksia, jos kalastuskuolevuus on pienentynyt odotettua enemmän). Katso ES5-vaiheessa esitetty kuvaus. Tenojoen lohiseuranta- ja tutkimustyöryhmä, 2015 41 5 LOHIKANTOJEN TILAN ARVIOINTI Tämän luvun tarkoitus on antaa kattava ja ajantasainen arvio lohikantojen tilasta Tenojoen vesistön kymmenessä eri osassa sekä esittää kokonaisarvio koko vesistön lohikantojen tilasta. Arviointi perustuu raportissa Anon. (2012) esitettyyn lohikantojen tilan arviointiin (ja laajentaa sitä) sekä Norjan lohikantojen hoidon neuvoa-antavan tieteellisen komitean työhön. 5.1 MITEN KANTOJEN TILAA ARVIOIDAAN? Perinteisesti lohikantojen tilan arvioinnissa on hyödynnetty saalistilastoja. Saalistilastoista voidaan nopeasti muodostaa pitkiä aikasarjoja, joiden antama kuva vaikuttaa ensisilmäyksellä helpolta tulkita. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa tässä menettelytavassa useita ongelmia. Ensinnäkin on hyvin vaikea osoittaa tarkkaa syytä saalistilastoissa esiintyvälle vaihtelulle. Vuosien väliset erot voivat johtua lohikantojen vuotuisten muutosten lisäksi monista muistakin syistä, kuten kalastajien määrän vaihtelusta, kalastusolosuhteiden muutoksista ja/tai kalastuksen säätelystä. Kaikki tällaiset tekijät vaikeuttavat saalistilastojen tulkintaa. Saaliin suhteuttaminen mihinkään merkitykselliseen, lohikannan tilaa kuvaavaan viitearvoon on myös ongelmallista. Saalistilastot ovat arvioita pyydettyjen kalojen määrästä ja ovat siten hyvä tapa kuvata kalastuksen tilaa. Ne kuitenkin kertovat hyvin vähän lohikannan tilasta. Kuinka monta lohta kannassa oli jäljellä kutualueella ja kuinka monta niitä olisi pitänyt olla? Mikä oli hyödynnettävissä oleva ylijäämä ja miten se näkyi saaliissa? Esimerkkikysymykset osoittavat, että arviointiin tarvitaan toisenlainen lähestymistapa. Toimivan vertailukohdan puuttumisen ongelmallisuus saalistilastojen (ja muiden niihin liittyvien ja niistä johdettujen kuvailevien tilastojen) käytössä korostuu, kun kalastussääntöjä ollaan muuttamassa. Ei ole välittömästi selvää, miten muutostarvetta voidaan perustella ja miten toteutettavat muutokset tulisi valita ja arvioida. Kalastuksenhoitojärjestelmässä itsessään määritellään yleensä vain laadullisia tavoitteita, ja järjestelmässä esitetyillä säätelytoimilla on harvoin täsmällisiä tavoitteita tai selkeää tietopohjaa, jota kalakantojen hoitajat voisivat hyödyntää arvioinnissa. Lohikantojen hoitoon liittyy tiettyjä erityishaasteita, sillä lohen elinkierto on alueellisesti ja ajallisesti monimuotoinen: se voi kattaa laajoja alueita ja useita vuosia. Tämä pätee erityisesti Tenojoen vesistöön, jossa e