| TAIMIUUTISETLUKE numero 2/2015 Kesäkoivut 10-vuoden kuluttua Lyhytpäiväkäsittely ja silmun puhkeaminen Horsman torjunta paakkutaimilta keväällä LED-valot koulinta- taimilla 2| TAIMIUUTISET 2 | 2015LUKE Heikki.Smolander@luke.fi rikala@dnainternet.net Lauri.Haataja@luke.fi Juha.Heiskanen@luke.fi Jaana.Luoranen@luke.fi Marja.Poteri@luke.fi Johanna.Riikonen@luke.fi Juntintie 154 77600 SUONENJOKI Sirkka.Sutinen@luke.fi Yliopistokatu 6 80100 JOENSUU Kirjoittajien yhteystiedot 10 Lyhytpäiväkäsitellyn kuusen taimen silmu Yhteistyössä mukana: Fin Forelia OyLinnoitustie 4 B02600 Espoo Ab Mellanå Plant OyMellanåvägen 3364320 Dagsmark Partaharjun Puutarha OyPartaharjuntie 43176280 Partaharju Pohjan Taimi OyKaarreniementie 1688610 Vuokatti Taimi-Tapio OyPinninkatu 53, 3 krs.33101 Tampere UPM Metsä Joroisten taimitarhaKotkatlahdentie 12179600 Joroinen ToimittajaLuonnonvarakeskusSuonenjokiMarja.Poteri@luke.fi Taimitarhojen tietopalvelu toimittaa Taimi­uutiset­lehteä, järjestää alan kursseja sekä julkaisee oppaita. Aineiston toimitusLuke/Jaana Luoranen TaittoLuke/Essi Puranen Kansikuva Luke/Erkki Oksanen TilauksetTilaushinta vuodeksi 2015 on 35 euroa. Taimi uutiset ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Tilaukset toimittajalta tai verkkolomakkeella www.metla.fi/taimiuutiset/ taimiuutiset­tilaus.htm JulkaisijaLuonnonvarakeskusSuonenjokiISSN 1455­7738 (painettu)ISSN 2242­9395 (verkkojulkaisu)Juvenes Print, 2015 Aineisto lehteen IlmestyySyksy 4.9. 5.10.Talvi 4.12. 28.12. 3| TAIMIUUTISETLUKE Tuottavuushyppyjä puuntuotantoon ................................................................................................. 4 Heikki Smolander Kesäkoivujen hyvä kasvu näkyy vielä 10 vuoden kuluttua istutuksesta ............................................ 6 Jaana Luoranen Lyhytpäiväkäsittely ja kesäistutus aikaistavat kuusen taimien silmujen puhkeamista ....................... 8 Jaana Luoranen Lyhytpäiväkäsittely ohentaa silmusuomukerrosta: miten käy taimien pakkaskestävyyden? ............ 10 Sirkka Sutinen, Jaana Luoranen, Lauri Haataja, Johanna Riikonen ja Risto Rikala LED-tekniikka soveltuu koulintataimien kasvatukseen .................................................................. 14 Johanna Riikonen Amerikanhorsman torjunta keväällä kuusen paakkutaimilta .......................................................... 17 Marja Poteri Metsätalouden käyttöön hyväksyttyjä kasvinsuojeluaineita 2015 .................................................. 20 Marja Poteri Julkaisusatoa .................................................................................................................................. 24 Sisällys 27 Elektrolyyttivuotomittaus pakkaskestävyyden määrityksessä 16 Led-valoilla kasvatettuja männyn koulintataimia 4| TAIMIUUTISET 2 | 2015LUKE Tuottavuushyppyjä puuntuotantoon Heikki Smolander 5| TAIMIUUTISETLUKE hallitustunnustelija juha sipilä kysyi yhteiskuntasopimuksen val- misteluun liittyen etujärjestöiltä: ”Millä keinoilla saamme aikaan noin 5 %:n tuottavuushypyn suo- malaisen työn, julkisen sektorin ja yritystoiminnan kilpailukyvyn parantamiseksi”. Yrityksille ja julkisen sektorin toimijoille, joi- den temppu on lopulta tehtävä, kysymystä ei tietääkseni esitetty. Ei myöskään tutkimusorganisaati- oille, joiden toimenkuvaan kuuluu tietää, miten se on tehtävä. Sitra vastasi tämän kysymyksen sijaan puolueille esitettyihin kysymyksiin, vaikkei sen mielipidettä kysytty- kään. VTT katsoi 5 %:n tuotta- vuushypyn edellyttävän valtiolta lisärahaa soveltavaan tutkimukseen 3 %/vuosi ja VTT:lle jo osoitettu- jen leikkausten perumista. Luon- nonvarakeskus ei fuusioprosessin keskellä ollut yhtä aloitteellinen kuin Sitra tai VTT. Myös puuntuottajien on hyvä etsiä aitoja tuottavuushyppyjä. Mi- ten asioita toisin tekemällä saadaan kustannuksia alas ja laatua ylös samanaikaisesti? Uusimman VMIn tulokset osoittavat, että ainakin laadussa on parantamisen varaa. Pienistä taimikoista reilu 50 %, varttuneista taimikoista reilu 30 % ja nuorista kasvatusmetsistä vain 20 % on puuntuotannon kannalta hyvässä kunnossa. Laadussa on siis vähintään riit- tävästi parantamisen varaa. Miten on kustannusten laita? Reaaliset istutuskustannukset ovat pysyneet viimeiset parikymmentä vuotta samana, vaikka reaalipalkat ovat puolitoistakertaistuneet. Kehitys ei ole paljoa heikompi kuin puunkor- juussa. Sen sijaan taimikonhoidon kustannuskehitys on murheellinen. Sen reaaliset yksikkökustannukset ovat yli kaksinkertaistuneet, eli yk- sikkökustannukset ovat kasvaneet tuntuvasti nopeammin kuin palkat. Hämmentävää on, että Ruotsissa myös taimikonhoidon reaaliset yksikkökustannukset ovat pysyneet lähes vakiona. Koko kansantaloutta ajatellen 5 %:n tuottavuuden nostoa voi- daan varmasti pitää aidosti tuot- tavuushyppynä. Niin laadun kuin kustannustenkin suhteen on puun- tuotannon alkuvaiheiden osalta järkevä asettaa tavoite lähemmäs 50:tä kuin viittä prosenttia. Kun palkkojen ja monien hin- tojen nousu on pitkällä aikavälillä vääjäämätöntä, tuottavuutta voi nostaa vain tekemällä asioita toi- sin kuin ennen. Otan esimerkin koivun viljelystä. Paljasjuurikau- den jälkeen paakkutaimet kas- vatettiin viranomaismääräysten mukaisesti samankokoisiksi kuin ennenkin. Pientä koivua yrittänyt Rainer Bodmankin saatiin pykälät tuntevan taimitarkastajan toimesta kuriin. Kun sitten Suihkosen Ma- tin ja Ruhan Aarnen kokeilujen in- noittamana Jaana Luoranen osoitti väitöskirjassaan, että pieni lehdel- linen koivun taimi (ns. kesäkoivu) lähtee nopeammin kasvuun kuin perinteinen iso taimi, MMM oli valmis muuttamaan viranomais- määräyksiä. Taimihuollon vaati- vuuden ja istutuskauden osuessa kesälomien aikaan lehdellinen pik- kukoivu ei yleistynyt halvemmista kustannuksista ja nopeammasta alkukehityksestä huolimatta. Kun taimien koon viranomais- säätely lakkasi, ei uutta etsitty kovin ripeästi, vaikka olosuhteet olivat muuttuneet. Mätästys oli korvannut äestyksen. Koivu hei- nittyvien peltojen sijasta istutettiin rehevien maiden kuusikoiden hak- kuualoille. UPM on muuttuneessa tilantees- sa ennakkoluulottomasti kokeillut pientä lehdetöntä koivun tainta, ns. pikkukoivua. Näyttää siltä, että sen kasvuun lähtö on vähin- tään yhtä ripeää kuin lehdellisen kesäkoivun (kuva 1). Sekä taimet että istutustyö on tuntuvasti hal- vemmat kuin perinteisellä koivun paakkutaimella. Kustannukset ovat lähellä kuusen uudistamis- kustannuksia. Pikkukoivu on myös istutettavissa koneella. Jos ikäviä yllätyksiä ei tule, voidaan Sipilän termein puhua aidosta tuottavuushypystä. Vaikka koi- vun 3 %:n osuus istutusalasta ei tuokkaan suurta kontribuutiota kansantalouden tuottavuuteen, on pikkukoivu hyvä esimerkki pyrkimyksestä tuottaa asi- akkaille halvempia ja sa- malla parempia ratkaisuja katteiden pienenemisestä huolimatta. Kuva 1. Pienissä paakuissa kasvatet­tujen lyhyiden koivun taimien istut­tamisesta myös keväällä on saatu lupaavia tuloksia. Viereisellä sivulla toukokuussa koneella istutettu pik­kukoivu mättäässä. Yläkuvassa kolme kasvukautta kasvanut pikkukoivu, jonka mittatikkuna 140 cm pitkä poika. (valokuvat Jaana Luoranen ja Anne Immonen) 6| TAIMIUUTISET 2 | 2015LUKE Kesäkoivujen hyvä kasvu näkyy vielä 10 vuoden kuluttua istutuksesta Jaana Luoranen | Luke Koivun kesäistutus alulle jo 80-luvulla Aarne Ruha ja Matti Suihkonen kokeilivat 1980-luvun lopulla koivun kesäistutusta Ke- rimällä, missä koivun taimia istutettiin noin kuukauden välein kesäkuun lopulta lähtien aina lokakuulle saakka. Istutustiheys oli kesä- ja heinäkuussa 1917 kpl/ha, elo- ja lokakuussa 2018 kpl/ha. Tulokset olivat lupaavia. Kym- menen vuoden kuluttua istutuksesta erot istu- tusajankohtien välillä olivat selvät: kesäkuun lopulla lehdellisenä istutettujen koivujen viiden pisimmän puun rungon keskitilavuus oli 27 dm³, kun se elokuun lopulla istutetuilla tai- milla oli vain 21 dm³ (kuva 1). Elossa olevien taimien tiheys kymmenen vuoden kuluttua oli 1775, 1492, 1308 ja 588 kpl/ha (kesäkuusta lokakuuhun lueteltuina). Koska kokeilussa ei ollut tilastollista testausta mahdollistavia toistoja, ei voitu olla varmoja, oliko kyse vain sattumasta ja kasvupaikkaeroista vai todelli- sista eroista istutusajankohtien välillä. 1990-luvulla perustettiin uusia kokeita Kerimäen kokeilun tulosten varmistamiseksi perustettiin 1990-luvun koivuprojektin aikana Pohjois-Savoon uusia istutusajankohtakokei- ta (ks. Luoranen ym. 2003), joissa tutkittiin kesäistutusta tarkemmin ja jotka mitattiin uudelleen 10 vuoden kuluttua istutuksesta. Koesarjassa oli alkuaan kuusi koetta, joista kaksi oli mittauskelpoisia vielä kymmenen vuoden kuluttua istutuksesta. Muut koesarjan kokeet olivat tuhoutuneet runsaiden myyrän syöntien takia, tai koeruutujen merkkikeppejä oli kadonnut niin paljon, että mittaus ei ollut enää järkevää tai mahdollista. Mitatut kokeet sijaitsivat äestetyllä MT-tyypin uudistusalalla Suonenjoella ja täysmuokatulla pellonmetsi- tysalalla Lapinlahdella. Taimet kokeisiin oli istutettu kesällä 1997 ja keväällä 1998 noin yhden metrin välein äesvakoon tai riveihin pellolle 7 x 7 m ruutuihin. Jokaiseen ruutuun istutettiin 20 tainta. Molemmat kokeet har- vennettiin syksyllä 2001 niin, että ruuduissa oli jäljellä Suonenjoella keskimäärin 10 (2040 kpl/ha) ja Lapinlahdelle kuusi (1225 kpl/ha) puuta. 0 5 10 15 20 25 30 30.6. 21.7. 24.8. 13.10. Istutusajankohta vuonna 1989 R un go n til av uu s 10 v uo de n ku lu ttu a, d m ³ 25 75 75 55–60 Kuva 1. Koivun paakkutaimien rungon tilavuus kymmenen vuoden kuluttua istutuksesta Kerimäen istutuskokeilussa. Plantekin PL25­kennostoissa kas­vatetut taimet oli istutettu noin kuukauden välein kesäkuun lopulta lokakuun puoliväliin vanhalle pel­lolle Kerimäellä. Taimien keskipituus (cm) istutetta­essa on merkitty pylväiden yläpuolelle. Puut mitattiin vuonna 1999 ja kuvassa esitetään viiden pisimmän puun keskiarvot. 7| TAIMIUUTISETLUKE Kokeet mitattiin keväällä 2008. Kokeista mitattiin puiden pituus ja rinnankorkeusläpimitta, sekä arvioitiin tuhoja ja puiden kun- toa. Taimien tilavuus laskettiin mittaustulosten perusteella jokai- sen ruudun viidelle pisimmälle puulle, jotta mahdollisen ylitiheän kasvatusasennon vaikutus tulok- seen olisi ollut mahdollisimman vähäinen. Etenkin Suonenjoen kokeessa, jossa vain joka toinen oli poistettu kymmenenteen vuo- teen mennessä, puiden liian tiheä kasvatusasento lienee vaikuttanut jonkin verran tuloksiin. Kesäkoivut kasvavat erityisesti paksuutta Kokeissa havaittiin joitakin hir- ven aiheuttamia tuhoja ja jonkin verran monilatvaisuutta. Istutus- ajankohtien välillä ei ollut eroja tuhojen osalta. Suonenjoen koe oli perustettu hieman karum- malle paikalle ja kasvatustiheys oli suurempi, joten siellä puut olivat kymmenen vuoden kulut- tua hieman lyhyempiä (7,9–9,7 m) ja ohuempia (5,5–7,4 cm) kuin Lapinlahden peltokohteella (pituus 9,5–10,7 m; läpimitta 7,0–8,3 cm). Istutusajankohtien väliset erot olivat molemmilla kokeilla samansuuntaiset: puiden pituudessa ei havaittu suuria eroja (9,7–10,5 m), mutta heinäkuussa istutetut taimet olivat paksum- pia (8,0 cm) rinnankorkeudelta ja niiden tilavuus oli suurempi kuin elo-syyskuussa tai seuraa- vana keväänä (läpimitta 7,3 cm) istutetuilla taimilla (kuva 2). Oikarisen (1983) kasvumalleissa rauduskoivun pituus kymmenen vuoden iässä pituusboniteetilla 28, joka vastaa pellon metsitys- kohteita (OMaT), oli 8,5 m ja tilavuus 24 m³/ha. Niemistön ja Hytösen (2008, kuva 5.8) mukaan istutetun rauduskoivun valtapi- tuus kymmenen vuoden iällä olisi noin 8,5 m. Tässä raportoiduissa kokeissa koivujen valtapituus oli siis 1–2 m aiemmissa raporteissa ilmoitettua suurempi. Johtopäätös Pohjois-Savoon perustettujen, ti- lastollisen testauksen mahdollista- vien kokeiden tulos siis vahvistaa Kerimäen kokeilun tuloksen: ke- sällä lehdellisenä istutettujen tai- mien parempi alkuvuosien kasvu merkitsee paksumpia puita myös jatkossa. Kymmenen vuoden ku- luttua kesällä istutettujen taimien 0 5 10 15 20 25 30 27B 28B 29B 29 30 31 32 33 34 35 36 37 touko R un go n til av uu s, d m ³ Istutusviikko vuonna 1997 * * * * Paakun tilavuus, cm³ 154 380 heinäkuu elokuu syyskuu 1998 30 38 34 33 39 50 64 68 68 70 74 80 82 Kuva 2. Kesällä istutettujen koivun paakkutaimien rungon tilavuus kymmenen vuoden kuluttua istutuksesta. Kuvaan on yhdistetty Suonenjoelle ja Lapinlahdelle vuonna 1997 kesällä ja syksyllä sekä 1998 keväällä perustettujen kokeiden viiden pisimmän puun tilavuudet istutusajankohdittain kymmenen vuoden kuluttua istutuksesta. Kokeessa istutettiin kolmella ensimmäisellä kerralla (kesäkuun lo­pulta heinäkuun toiselle viikolle) Blockplantin 154 cm³ paakuissa kasvatettuja koivun taimia. Heinäkuun toiselta viikolta eteenpäin istutettiin Plantekin 380 cm³ paakuissa kasvatettuja taimia. Pylväiden yläpuolelle on merkitty taimien keski­määräiset istutuspituudet istutusviikoittain. Katkoviivalla on merkitty keväällä lehdettöminä istutettujen taimien rungon tilavuus. * merkintä kuvaa tilastollisesti merkitsevät erot kevätistutukseen verrattuna. runkojen keskitilavuus oli 4–7 dm³ (16–35 %) suurempi kuin keväällä tai syyskuussa istutetuilla taimilla. KirjallisuusLuoranen, J., Rikala, R., ja Smolander, H. 2003. Root egress and field performance of actively growing Betula pendula container seedlings. Scandinavian Journal of Forest Research 18(2): 133–144.Niemistö, P. ja Hytönen, J. 2008. Koivun istutus. Kirjassa: Niemistö, P., Viherä­Aar­nio, A., Velling, P., Heräjärvi, H. & Verka­salo, E. (toim.). Koivun kasvatus ja käyttö. Metla ja Metsäkustannus. ss. 79–83.Oikarinen, M. 1983. Etelä­Suomen viljel­tyjen rauduskoivikoiden kasvatusmallit. Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 113. 75 s. 8| TAIMIUUTISET 2 | 2015LUKE Lyhytpäiväkäsittely ja kesäistutus aikaistavat kuusen taimien silmujen puhkeamista Jaana Luoranen| Luke LP- ja kesäistutuskokeita Suonenjoella Suonenjoella tutkittiin varhaisten lyhytpäi- vä- (LP) käsittelyiden vaikutusta toista vuotta kasvavien kuusen taimien jälkikasvuriskiin ja pakkaskestävyyteen taimitarhalla sekä LP- käsittelyn ja istutusajankohdan vaikutuksia jälkikasvuriskiin, silmun puhkeamiseen ja maastomenestymiseen istutuksen jälkeen. Jäl- kikasvuriskiä ja pakkaskestävyyttä selvitettiin kolmena vuonna useammassa kokeessa, joissa oli useita kylvöajankohtia ja LP-käsittelyn aloi- tusajankohtia. Taimia oli kylvetty toukokuun 10. ja kesäkuun 20. päivän välillä. Joissakin käsittelyissä taimet siirrettiin toisen vuoden keväällä muovihuoneeseen ennen LP-käsittelyn alkua. LP-käsittelyt ajoittuivat kesäkuun 18. ja heinäkuun 11. päivän välille ja ne kestivät yleensä kolme viikkoa. Koetaimista seurattiin taimien kasvun päättymistä, silmun muodostu- mista, jälkikasvua sekä karaistumista. Yhden kylvöerän taimia myös istutettiin entiselle taimitarhakentälle (22.7., 5.8., 6.9. ja 10.5.) taimitarhaseurannan lisäksi. Tuossa erässä kol- men viikon mittaiset LP-käsittelyt oli aloitettu 18.6., 24.6. tai 8.7. Vertailuksi istutettiin käsit- telemättömiä taimia samoina ajankohtina. Is- tutuskokeessa selvitettiin paitsi taimien kasvua myös silmujen puhkeamista istutuksen jälkeen. Varhaisten LP-käsittelyiden jälkikasvuriski istutuksen jälkeen vähäinen Kaikki LP-käsittelyt pysäyttivät taimien kas- vun. Taimien jälkikasvuriski vaihteli käsittelyit- täin ja vuosittain. Kahden viikon LP-käsittely oli selvästi liian lyhyt ja jälkikasvuja kehittyi taimiin paljon enemmän kuin kolmen viikon LP-käsittelyssä. Tulosten perusteella pystyttiin muodostamaan seuraavanlainen sääntö toisella vuodella olevien kuusen taimien jälkikasvu- riskistä: jos LP-käsittelyn alkuun mennessä oli lämpösummaa kertynyt vähemmän kuin 300 d.d. tai LP-käsittelyn lopun ja elokuun puoli- välin välisenä aikana enemmän kuin 450 d.d., 15.5. 20.5. 25.5. 30.5. 4.6. 22.7.04 5.8.04 6.9.04 10.5.05 S ilm un pu hk ea m is en a ja nk oh ta 2 00 5 Istutusajankohta LP 18.6. LP 24.6. LP 8.7. käsittelemätön Kuva 1. Kesällä 2004 eri ajankohtina LP­käsiteltyjen ja kesällä ja syksyllä 2004 sekä keväällä 2005 istutettujen kuusen taimien silmun puhkeaminen keväällä 2005. LP­käsittely kesti kolme viikkoa ja päivän pituus käsit­telyn aikana oli 14 tuntia ja yön pituus 10 tuntia. 9| TAIMIUUTISETLUKE jälkikasvun riski kasvoi selvästi taimitarhalla edelleen kasvavil- la taimilla. Taimien siirtäminen muovihuoneeseen keväällä ennen LP-käsittelyä lisäsi lämpösummaa ja näin vähensi taimien jälkikas- vuriskiä. Istutuskokeessa jälkikasvua esiintyi vain 18.6. aloitetun LP- käsittelyn taimilla, eikä tämäkään ero ollut tilastollisesti merkitsevä muihin LP-käsittelyihin tai käsit- telemättömiin taimiin verrattuna. Saman kasvatuserän taimitarhalle jääneille taimille muodostui jälki- kasvuja enemmän. Kylvövuoden taimilla tehdyssä Konttisen ja Ri- kala (2006) kokeessa saatiin sa- mansuuntainen tulos: kevättalvel- la kylvetyillä ja kesä-heinäkuussa LP-käsitellyillä taimilla jälkikasvu oli istutetuilla taimilla huomatta- vasti vähäisempää kuin taimitar- halle jääneillä taimilla. Kesäkuun loppupuoliskolla aloitetut LP-käsittelyt paransivat taimien pakkaskestävyyttä syys- kuun alkupuolelle saakka, mistä eteenpäin pakkaskestävyysero hävisi käsittelemättömiin taimiin verrattuna. Silmun puhkeaminen aikaistuu ja kasvu paranee Istutuskokeessa heinä-elokuussa istutettujen taimien silmut puh- kesivat seuraavana keväänä LP- käsittelystä riippumatta 6–10 päivää aiemmin kuin syyskuussa tai vasta keväällä istutettujen tai- mien silmut (kuva 1). Kuitenkin syksyllä ja keväällä istutetuilla tai- milla LP-käsittely aikaisti silmun puhkeamista käsittelemättömiin taimiin verrattuna. Saadut tulok- set vahvistavat aiempia tuloksia, joissa heinäkuussa tehtyjen LP- käsittelyiden jälkeen sekä kesäis- tutus- että LP-käsittely aikaistivat silmun puhkeamisen alkamista 3–7 vuorokaudella (Rantanen ja Luoranen 1998). Keväällä havaittiin puhkeamat- tomia silmuja kaikissa käsitte- lyissä. Kolmen vuoden kuluttua istutuksesta heinä-elokuussa istutetuilla taimilla oli enemmän monilatvaisuutta kuin syys- tai toukokuussa istutetuilla taimilla. LP-käsitellyt ja käsittelemättö- mät taimet eivät tässä suhteessa eronneet. Aiemmin Konttisen ja Rikalan (2006) kokeissa LP- käsitellyillä taimilla oli enemmän puhkeamattomia silmuja kuin käsittelemättömillä taimilla käsit- telyä seuraavana keväänä. Istutuksen jälkeen kesällä istu- tetut taimet kasvoivat paremmin kuin syksyllä tai keväällä istutetut taimet käsittelystä riippumatta. Johtopäätökset Kolmen viikon mittaisilla var- haisilla LP-käsittelyillä voidaan tuottaa taimia heinäkuun lopun ja elokuun alun istutuksiin. Tällaiset taimet kestävät halloja syyskuun ensimmäisiin päiviin asti käsit- telemättömiä taimia paremmin. Kokeessamme taimia istutettiin entiselle taimitarhakentälle, missä kesäkuun loppupuolella aloitet- tujen LP-käsittelyjen taimilla oli vain niukasti jälkikasvuja. Seuraa- vana keväänä taimet puhkaisivat kuitenkin silmunsa syys- ja kevät- istutusten taimia aiemmin ja altis- tuivat näin herkemmin keväthal- loille. Kesällä istutettujen taimien parempi pituuskasvu myöhempinä vuosina saattaa johtua aiemmasta silmun puhkeamisesta. Toisaalta aiempi silmun puhkeaminen saattoi aiheuttaa myös taimien monilatvaisuutta. Artikkeli perustuu seuraaviin julkaisuihinLuoranen, J., Konttinen, K. ja Rikala, R. 2009. Frost hardening and risk of a se­cond flush in Norway spruce seedlings af­ter an early­season short­day treatment. Silva Fennica 43(2): 235–247. http://dx.doi.org./10.14214/sf209Luoranen, J. ja Rikala, R. 2015. Post­planting effects of early­season short­day treatment and summer planting on Nor­way spruce seedlings. Silva Fennica vol. 49 no. 1 article id. 1300. http://dx.doi.org/10.14214/sf.1300 KirjallisuusKonttinen, K. ja Rikala, R. 2006. Kuusen­taimia kesäistutukseen – kylvö kevättal­vella ja istutus heinäkuussa? Taimiuutiset 4/2006: 5–8.Rantanen, A. ja Luoranen, J. 1998. Lyhyt­päiväkäsiteltyjen kuusen paakkutaimien syysistutus. Poteri, M. (toim.). Taimitar­hatutkimuksen vuosikirja 1998. Met­säntutkimuslaitoksen tiedonantoja 696: 71–80. 10 | TAIMIUUTISET 2 | 2015LUKE Lyhytpäiväkäsittely ohentaa silmusuomukerrosta: miten käy taimien pakkaskestävyyden? Sirkka Sutinen, Jaana Luoranen, Lauri Haataja, Johanna Riikonen ja Risto RIkala | Luke Taustaa Taimitarhoilla käytetään yleisesti lyhytpäiväkäsittelyä (LP-käsittely). Sen avulla pysäytetään taimien pituuskasvu ja aikaistetaan karais- tumista, jolloin taimet kestävät paremmin syyshalloja ja pakkas- varastointia. Haittapuolena on pidetty LP-käsiteltyjen taimien aikaistunutta silmunpuhkeamista seuraavana keväänä, jolloin taimet saattavat altistua keväthalloille. Kuusen taimen kasvuun lähtö riippuu kevään lämpötiloista. Verson aihe silmun sisällä aloittaa kasvun ja neulasaiheiden muoto muuttuu, jolloin ne pitenevät jo ennen kuin lämpösummaa (≥5ºC) alkaa kertyä (Luoranen ym. 2010). Verson aiheen muutokset tapahtuvat siis huomattavasti en- nen silmin havaittavaa silmun tur- poamista. Aiemmassa kokeessam- me LP-käsiteltyjen kuusen taimien pakkaskestävyys alkoi heiketä jo ennen silmin havaittavaa silmun turpoamista (Luoranen ym. 2010). Verson aiheen kasvu näkyy sil- mun turpoamisena ja on suoraan riippuvainen kertyneestä lämpö- summasta. Jonain lumettomana keväänä jo huhtikuun alussa voi olla varsin lämmintä ja verson aihe alkaa venyä. Nämä lämpökaudet aikaistavat silmun puhkeamista, mikä altistaa silmun ja taimen Suomessa yleisille keväthalloille. Tutkimuksessamme pyrimme selvittämään, miten LP-käsittely vaikuttaa taimien kasvun käynnis- tymiseen ja pakkaskestävyyteen. Kokeessa seurattiin LP-käsiteltyjen ja käsittelemättömien kuusen taimien silmujen kehittymistä kas- vihuoneessa keväällä pakkasvaras- toinnin jälkeen ja mitattiin taimien pakkaskestävyyttä lämpösumma- kehityksen eri vaiheissa. Altistustestejä Suonenjoella Kokeessa käytettiin paikallisen alkuperän metsikkökeräyssieme- nestä kasvatettuja kaksivuotiaita (kylvö 13.6.2008) kuusen paak- kutaimia. Taimet LP-käsiteltiin toisena vuotena 20.7.-10.8.2009, jolloin päivänpituus lyhennettiin 12 tuntiin. Käsittelemättömät ver- tailutaimet pidettiin luontaisessa päivänpituudessa. Muutoin taimia kasvatettiin samalla tavalla nor- Kuva 1. Kuusen taimia valmiina pakkasaltistukseen (vas.) ja samat taimet al­tistuksen ja kolmen viikon kasvatuksen jälkeen (oik.). (valokuvat Luke/Erkki Oksanen) 11| TAIMIUUTISETLUKE maalien taimitarharutiinien mu- kaisesti. Lokakuun lopulla taimet pakattiin pahvilaatikoihin kevään kokeita varten niin, että samaan laatikoon tuli sekä LP-käsiteltyjä että käsittelemättömiä taimia. Pakatut taimet pakkasvarastoitiin -3°C:ssa seuraavaan kevääseen. Keväällä 2010 taimet sulatet- tiin +5 °C:ssa. Sulatuksen jälkeen taimia kasvatettiin kasvatuskaa- peissa +15/7 °C:ssa ja 17 tunnin päivässä ja 7 tunnin yössä tavoi- telämpösummien kertymiseen saakka seuraavasti: 47 d.d. (7 Pakkasaltistuksen jälkeen taimia kasvatettiin kolme viik- koa lämmitetyssä kasvihuoneessa +20°C/17°C ja 18 tunnin päivässä ja 6 tunnin yössä (kuva 1). Tämän jälkeen määritettiin silmun kunto joko kuolleeksi tai eläväksi (vihreä verson aihe). Lisäksi neulasvauri- ot arvioitiin silmämääräisesti 10 prosentin luokissa ruskettuneiden, kellastuneiden tai karisseiden neu- lasten osuutena neulasten koko- naismäärästä. Ranka määritettiin vaurioituneeksi, jos halkaisupin- nan nila- ja jälsikerros oli osittain Kuva 2. Kaksivuotiaiden käsittelemättömien (A, C) ja lyhytpäivä­ (LP­) käsiteltyjen (B, D) kuusen paakkutaimien silmunpuhkeamisluokat eri lämpösummavaiheissa. Kuvissa A ja B on esitetty silmämääräiseen, silmujen ulkoi­sen tilan arviointiin perustuvat taimien osuudet eri silmunpuhkeamisluokissa ja kuvissa C ja D mikroskooppi­tarkasteluun perustuvat osuudet eri luokissa. Silmämääräisessä tarkastelussa käytettiin seuraavia luokkia: 0 lepotilainen silmu, 1 silmu turvonnut hieman, 2 silmusuomut läpikuultavat, 3 silmusuomut repeytyneet, 4 silmu puhjennut tai verso kasvussa. Mikroskooppitarkastelussa luokituksena oli seuraava: 0 silmu talvitilassa (ei tavattu tässä aineistossa), 1 alkeisneulasten kärjet alkavat terävöityä, 2 alkeisneulaset alkavat venyä ja peittää kärkikasvualuetta, verson aiheen kasvu on alkanut, 3 ensimmäisiä merkkejä silmusuomujen harottamisesta, varren aihe ja alkeisneulaset kasvavat, 4 silmusuomut harottavat ja varren aiheen ja neulasten kasvu voimakas­ta, 5 silmu puhjennut. 0 20 40 60 80 100 0 47 69 117 167 215 Pr os en tti a ta im is ta s ilm uv ai he es sa (m ik ro sk oo pp im ää rit ys ) Lämpösumma, d.d. C) 0 20 40 60 80 100 0 47 69 117 167 215 Pr os en tti a ta im is ta s ilm uv ai he ss a Lämpösumma, d.d. D) 0 20 40 60 80 100 0 47 69 117 167 215 Pr os en tti a ta im is ta s ilm ul uo ka ss a (s ilm äv ar ai ne n ar vi oi nt i) Lämpösumma, d.d. Käsittelemätön A) 0 20 40 60 80 100 0 47 69 117 167 215 Pr os en tti a ta im is ta s ilm ul uo ka ss a Lämpösumma, d.d. LP-käsitelty B) 4 3 2 1 0 5 4 3 2 1 vrk), 69 d.d. (9 vrk), 117 d.d. (16 vrk), 167 d.d. (28 vrk) ja 215 d.d. (35 vrk). Lisäksi taimet, joiden haluttiin pysyvän lepotilassa (0 d.d.), otettiin pakkastesteihin suo- raan sulatuksen jälkeen, eli niille ei kertynyt lämpösummaa. Em. tavoitelämpösummissa kaikkien taimien silmujen turpoamisaste määritettiin silmävaraisesti sekä 10 taimesta mikroskooppisesti, jonka jälkeen taimet altistettiin pakkaskestävyyden määrittämi- seksi testauskaapeissa kahdeksaan pakkaslämpötilaan (kuva 1). 12 | TAIMIUUTISET 2 | 2015LUKE tai kokonaan muuttunut vaalean vihreästä ruskeaksi tai kellertäväksi. Kullekin taimen osalle laskettiin pakkaskestävyys erikseen kus- sakin lämpösumma- ja silmunpuhkeamisvai- heessa. Pakkaskestävyysarvona käytettiin sitä lämpötilaa, jossa 50 %:ssa taimista päätesil- mu oli vaurioitunut tai 50 % taimista havait- tiin vaurioita rangassa tai neulasissa. LP-taimilla silmut turpoavat aikaisemmin Silmämääräisesti tarkasteltuna LP-käsiteltyjen taimien silmujen turpoaminen alkoi alhai- semmilla lämpösummakertymillä kuin käsit- telemättömillä taimilla (kuva 2). Sitä vastoin mikroskooppitasolla verson aiheen kasvu oli kaikissa lämpösummissa voimakkaampaa käsittelemättömien kuin LP-käsiteltyjen taimi- en silmuissa. Tilastollisesti eroja oli kuitenkin vain 0 ja 47 d.d. lämpösummien kohdalla (kuva 3). LP-käsittely vaikuttaa silmusuomuihin Silmujen rakenteessa havaittiin ennen tunte- maton piirre. Silmusuomujen muodostama kerros verson aiheen ympärillä oli LP-taimissa merkitsevästi ohuempi kuin käsittelemättömis- sä taimissa (kuvat 3 ja 4). Lisäksi LP-taimien silmujen pituus ja paksuus olivat pienemmät kuin käsittelemättömissä taimissa. LP-käsittely vaikuttaa pakkaskestävyyteen vain vähän keväällä Pakkastestit osoittivat, että vain neulasten pakkaskestävyydessä oli eroja. LP-käsiteltyjen taimien neulaset olivat kestävämpiä 69 d.d. lämpösummaan asti kuin käsittelemättömi- en taimien neulaset. Lisäksi todettiin, että neulasten ja rangan pakkaskestävyys heik- keni jyrkästi välillä 0–47 d.d., jonka jälkeen pakkaskestävyys aleni tasaisemmin. Silmujen pakkaskestävyys aleni tasaisesti sekä LP- käsitellyillä että käsittelemättömillä taimilla lämpösumman lisääntyessä (kuva 5). Päätelmät Silmujen aikaistunut silmämääräinen turpoa- minen on yleisesti tunnettua LP-käsitellyillä taimilla, samoin neulasten parempi pakkas- -30 -25 -20 -15 -10 -5 0 0 47 69 117 167 215 P ak ka sk es tä vy ys , ° C Lämpösumma, d.d. neulaset KO neulaset LP ranka KO ranka LP silmu KO silmu LP 0 2 4 6 8 10 Syksy Syksy0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 A lk ei sv er so n pi tu us , m m Lämpösumma, d.d. käsittelemätön LP * * *A) 0,0 0,4 0,8 1,2 1,6 2,0 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 S ilm us uo m uk er ro ks en p ak su us , m m Lämpösumma, d.d. * * B) * * Kuva 3. Halkaistuista ja valokuvatuista silmuista mitatut silmun alkeisverson pituudet sekä silmusuomukerroksen paksuus eri lämpösummavaiheissa. Tähdellä (*) on merkitty käsittelyjen välinen tilastollisesti merkitsevä ero eri lämpösummavaiheissa. Kuva 5. Kaksivuotiaiden kuusen paakkutaimien silmujen, rangan ja neulasten pakkaskestävyys eri lämpösummavaiheissa LP­käsi­tellyillä (LP) ja käsittelemättömillä (KO) taimilla. 0 2 4 6 8 10 Syksy Syksy0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 A lk ei sv er so n pi tu us , m m Lämpösumma, d.d. käsittelemätön LP * * *A) 0,0 0,4 0,8 1,2 1,6 2,0 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 S ilm us uo m uk er ro ks en p ak su us , m m Lämpösumma, d.d. * * B) * * 13| TAIMIUUTISETLUKE Kuva 4. Käsittelemättömän (A) ja lyhytpäivä­ (LP­) käsitellyn (B) kuusen paakkutaimen halkaistu silmu syksyllä ennen pak­kasvarastoon siirtämistä. Kuvaan A on merkitty koko silmun pituuden ja poikkiviivalla silmun aiheen (*) mittauskohdat. Silmusuomuja (Ss) on huomattavasti ohuempi kerros LP­käsitellyssä (B) kuin käsittelemättömässä (A) taimessa. Janan pituus kummassakin kuvassa on 1 mm. (valokuvat Sirkka Sutinen) kestävyys. Se tosiasia, että LP- käsittely ei vaikuttanut silmujen pakkaskestävyyteen, liittyy verson aiheen kasvuun. Verson aiheen johtosolukko on silmussa se osa, josta pakkaskestävyys on riippu- vainen: mitä pidemmäksi verso venyy, sitä kehittyneempi on myös sen johtosolukko ja sitä enemmän siihen kulkeutuu vettä. Verson aiheen kasvu oli alkanut jo ennen kuin 47 d.d.:tä oli saavutettu ja se jatkui sen jälkeen samaan tahtiin sekä LP-käsitellyillä että käsittele- mättömillä taimilla. Tämä selittää sen, että silmujen pakkaskestävyy- dessä ei havaittu eroja käsittelyjen välillä. Neulasten ja rangan pakkas- kestävyyden jyrkkä aleneminen lämpösumman kerääntymisen alkuvaiheessa liittyy koko taimen fysiologian muuttumiseen: silmun keväinen kehitys alkaa varhain keväällä ja siinä vaiheessa, kun sil- mun johtosolukko on lähes valmis (isoilla puillakin huhtikuun lop- pupuolella), alkaa silmun jatko- kehitys olla riippuvainen edellisen vuoden neulasista ja varresta. Jotta neulaset ja varsi voivat toimittaa tarvittavan veden ja ravinteet kas- vavaan versoon, on niissä siirryt- tävä aktiiviseen toimintaan, mikä merkitsee pakkaskestävyyden alenemista. Uusi havainto silmusuomuker- roksen ohuudesta LP-käsitellyillä taimilla voi osaltaan selittää sen, miksi LP-käsittely aiheuttaa ai- kaistuneen silmunpuhkeamisen. Verson aihe kasvaa pituutta sa- maan tahtiin sekä LP-käsitellyillä että käsittelemättömillä taimilla, joten LP-käsiteltyjen taimien ohut silmusuomukerros antaa periksi ja repeytyy aiemmin kuin käsitte- lemättömien taimien paksu silmu- suomukerros. Tämä johtaa siihen, että pakkaselle herkkä uusi verso on suoraan kosketuksissa kylmään kevätilmaan, kun taas käsittele- mättömissä taimissa on vielä jäljel- lä suojaava suomukerros. Koska nyt esitetyssä tutki- muksessa silmusuomuja oli huomattavasti ohuempi kerros LP-käsitellyissä taimissa kuin kä- sittelemättömissä taimissa ja koska silmusuomukerrosten paksuus näytti liittyvän silmujen silmin havaittavaan puhkeamisnopeuteen ja siten mahdolliseen pakkasensie- tokyvyn alenemaan, olemme tut- kineet ilmiötä lisää ja rapor- toimme tuloksista tarkemmin niiden valmistuttua. KirjallisuusLuoranen, J., Sutinen, S. ja Rikala, R. 2010. Predicting spring frost sensitivity by bud development and temperature sum in Nor­way spruce seedlings. Trees 24: 808–817. 14 | TAIMIUUTISET 2 | 2015LUKE LED-tekniikka soveltuu koulintataimien kasvatukseen Johanna Riikonen | Luke Taustaa Valo on yksi tärkeimmistä kasvien kasvua ja kehitystä ohjaavista te- kijöistä. Valon voimakkuus, laatu (eri aallonpituusalueiden keskinäi- set suhteet) ja valojakson pituus vaikuttavat fotosynteesin määrään ja kasvien kasvuun, rakenteeseen ja kasvurytmiin. Valon voimak- kuuden vaikutus taimien kasvuun tunnetaan melko hyvin. Alhainen valotaso aiheuttaa pituuskasvun lisääntymistä läpimittakasvun kus- tannuksella, ja taimen kuivapaino voi jäädä alhaiseksi. Erilaisten kasvatusvalojen soveltuvuutta metsäpuiden taimituotantoon on toistaiseksi tutkittu vain vähän. Perustietoa eri aallonpituusalu- eiden merkityksestä kasvien kas- vuun ja kehitykseen on kuitenkin saatavilla. Sininen ja punainen säteily on tehokkainta fotosyntee- sin ylläpitämisessä, mutta kasvi saa tärkeää tietoa ympäristöstään myös muiden aallonpituusalueiden välityksellä. Erityisesti kaukopu- naisen säteilyn määrä ja sen suhde punaisen säteilyn määrään ohjaa kasvun suuntautumista kasvissa ja säätelee sen vuorokausi- ja vuo- denaikaisrytmiä. Suonenjoen toimipaikassa testattiin kuusen ja männyn kou- lintataimien kasvatusta erilaisilla kasvatusvaloilla siten, että valon laatua muutettiin valon määrän pysyessä vakiona. LED-tekniikan avulla taimia esikasvatettiin sini- sen, punaisen ja kaukopunaisen valon erilaisissa yhdistelmissä, ja verrokkina käytettiin suur- painenatriumlamppuja (HPS). Taimia kasvatettiin ensin pieniko- koisissa alkupaakuissa lämmite- tyssä kasvihuoneessa. Alkupaakut koulittiin isompiin paakkuihin ja kasvatettiin istutukseen saakka tai- mitarhalla. Kokeen tarkoituksena oli selvittää, onko LED-tekniikan avulla mahdollista kasvattaa laa- dukasta koulintamateriaalia. Koulintamateriaalin kasvatus LED-valoilla Paikallista alkuperää olevat kuu- sen ja männyn siemenet kylvettiin 20.3.2014 hienojakoisella kas- vualustaseoksella (Novarbo C1L 70/30 Vaalea ja tumma rahkatur- ve) täytettyihin kennostoihin (kuu- si: Plantek 576, 4.3 cm3/paakku, 3885 taimea/m2; mänty Zaaitray 828, 4 cm3/paakku, 3730 taimea/ m²). Taimet idätettiin lämmitetyssä kasvihuoneessa luonnonvalossa, ja ne siirrettiin neljään eri valokä- sittelyyn noin viikon itämisajan jälkeen (taulukko 1). Valokä- sittelyt annettiin tankomaisilla LED-valaisimilla, jotka tuottivat sinistä, punaista ja kaukopunais- ta säteilyä eri suhteissa (Kasvua Oy, 60 W). Verrokkina käytettiin suurpainenatriumlamppuja (HPS, Philips, 400 W). Kuva 1. Koulinnan yhteydessä kuvat­tuja 5,5 viikon ikäisiä männyn taimia. Kuvan taimet kasvoivat LED1­käsitte­lyssä (25 % sinistä ja 75 % punaista säteilyä). (valokuva Pekka Voipio) 15| TAIMIUUTISETLUKE Valokäsittelyt järjestettiin kasvi- huoneen pöydillä, jotka eristettiin toisistaan ja auringon valosta val- koisella muovilla. Kasvuolosuhteet olivat seuraavanlaiset: Päivän pituus 20 h, lämpötila 20/18 °C päivä/yö, ja valotaso noin 250 µmol PAR m-2s-1 (4000-4500 lx). Taimien koulinnat aloitettiin, kun taimen juuristo alkoi sitoa alku- paakun, kuusen taimilla 6,5 viikon ja männyn taimilla 5,5 viikon jälkeen kylvöstä (kuva 1). Taimet koulittiin PL81F-kennostoihin (kuva 2), ja niitä kasvatettiin luon- nonvalossa ensin muovihuoneessa ja sitten ulkokentällä 22.8.2014 tarhapellolle tapahtuneeseen istu- tukseen saakka. Valon laadulla on merkitys koulintataimen kasvuun LED-valaisimien alla kasvanei- den kuusten ja mäntyjen taimet olivat lyhyempiä (kuvat 3 ja 4) ja tanakampia kuin suurpainenat- riumlamppujen alla kasvaneet taimet. Kuusella käsittelyt eivät muuttaneet eri ositteiden kuiva- painoja, mutta männyllä eniten sinistä säteilyä (55 %) sisältänyt LED-valokäsittely tuotti kuivapai- noltaan pienimmät taimet (kuva 4). Kummallakaan lajilla kasvatus- valon laatu ei vaikuttanut rangan läpimittaan, juurten kuivapainoon tai juuriverso-suhteeseen. Elokuussa tehdyt mittaukset osoittivat, että erilaisissa kasva- tusvaloissa kasvaneiden taimien väliset erot pituuden, tanakkuuden ja kuivapainon suhteen olivat hä- vinneet kasvukauden aikana (ku- vat 3 ja 4). Johtopäätökset Valon laatu vaikuttaa taimien kasvuun ja kehitykseen, vaikka valon määrä pysyisi vakiona. Tässä tutkimuksessa löydettyjen käsittelyerojen suurin selittäjä lienee suurpainenatriumlampun tuottaman säteilyn hyvin erilainen valon koostumus LED-valaisimiin verrattuna, sekä sen aiheuttama ilman ja kasvualustan lämpötilan kohoaminen. Suurpainenatrium- lamppu tuottaa runsaasti kelta- vihreää säteilyä, jota kasvit eivät pysty hyödyntämään tehokkaasti yhteytykseen. Suurpainenatrium- lamppujen tuottaman säteilyn alhainen sinisen valon ja korkea kaukopunaisen valon osuus puo- lestaan muistuttaa luonnossa Taulukko 1. Eri aallonpituusalueiden suhteellinen osuus (kunkin aallonpituus­ alueen fotonien määrä (μmol m­2 s­1 nm­1) suhteessa säteilyn fotonien kokonais­määrään, %) kokeessa käytetyissä valokäsittelyissä. Käsittely/ valonlähde Sininen 400–500 nm Keltavihreä 500–600 nm Punainen 600–700 nm Kaukopunainen 700–800 nm LED1 25 0 70 5 LED2 25 0 75 0 LED3 55 0 45 0 HPS 5 45 40 10 Kuva 2. Männyn taimien koulintaa 28.4.2014, jolloin taimet olivat 5,5 viikon ikäisiä. (valokuva Pekka Voipio) 16 | TAIMIUUTISET 2 | 2015LUKE latvuston alla vallitsevia valo-olo- suhteita; yläpuolella oleva lehvästö käyttää sinisen valon tehokkaasti yhteytykseen, kun taas pidempi- aaltoinen kaukopunainen säteily läpäisee kasvuston aina pohjalle saakka. Tällaisissa olosuhteissa kasvien pituuskasvu usein kiihtyy niiden pyrkiessä kasvamaan koh- ti valoa. Näin tapahtuu etenkin varjo-olosuhteita karttavilla lajeilla kuten männyllä. Kirkkaana kesäpäivänä aurin- gon säteily sisältää paljon sinistä ja punaista säteilyä. Sinisen valon 0 1 2 3 4 LED1 LED2 LED3 HPS Pi tu us , c m Käsittely Kuusen taimien pituus ennen koulintaa 0 10 20 30 40 LED1 LED2 LED3 HPS Pi tu us , c m Käsittely Kuusen taimien pituus ennen istutusta 0 1 2 3 4 LED1 LED2 LED3 HPS Pi tu us . c m Käsittely Männyn taimien pituus ennen koulintaa 0 10 20 30 LED1 LED2 LED3 HPS Pi tu us , c m Käsittely Männyn taimien pituus ennen istutusta 0 10 20 30 40 50 LED1 LED2 LED3 HPS Ku iv ap ai no , g Käsittely Männyn taimien kokonaiskuivapaino ennen koulintaa 0 1 2 3 4 LED1 LED2 LED3 HPS Ku iv ap ai no , g Käsittely Männyn taimien kokonaiskuivapaino ennen istutusta Kuva 4. Erilaisen kasva­tusvalon alla koulintaan saakka kasvatettujen männyn taimien pituus ja kokonaiskuivapaino (± keskivirhe) mitattuna en­nen koulintaa (28.4.2014) ja ennen istutusta tarhapel­lolle (22.8.2014). Taimet kasvoivat luonnonvalossa koulinnan jälkeen. tiedetään vähentävän rangan pi- tuuskasvua ja neulasten ja lehtien laajenemista monilla kasvilajeilla. Tästä syystä ne männyn taimet, joi- den kasvatusvalo sisälsi runsaimmin sinistä valoa (55 %) jäivät selvästi lyhyemmiksi ja myös kuivapainol- taan pienemmiksi muissa käsitte- lyissä kasvaneisiin taimiin verrat- tuna. Kasvatusvalon sinisen valon osuutta kasvattamalla voidaan siis tarvittaessa hillitä taimien pituus- kasvua, joskin 25 %:n osuus sinistä valoa kokonaissäteilystä näytti riit- tävän kasvun ohjaamiseen. Kasvatusvalon laadulla saatiin aikaiseksi kasvueroja taimien vä- lille jo 5–6 viikon alkukasvatuk- sen aikana, mutta erot hävisivät muovihuone-avomaa -kasvatuk- sen aikana. Ensimmäisen istutuk- sen jälkeisen talven jälkeen eri käsittelyissä kasvatettujen taimi- en välillä ei ole silmämääräisesti havaittavia eroja eloonjäämisessä tai kunnossa, joten alustavien tulosten mukaan kaikki kokees- sa käytetyt valokäsittelyt soveltuivat koulintataimien kasvattamiseen. Kuva 3. Erilaisen kasva­tusvalon alla koulintaan saakka kasvatettujen kuusen taimien pituus (± keskivirhe) mitattuna juuri ennen koulintaa (5.5.2014) ja ennen istutusta tarhapel­lolle (22.8.2014). Taimet kasvoivat luonnonvalossa koulinnan jälkeen. 17| TAIMIUUTISETLUKE Amerikanhorsman torjunta keväällä kuusen paakkutaimilta Marja Poteri | Luke MetsätaiMitarhoilla loppukesällä ja syksyllä tuulen mukana leviä- vät rikkakasvien siemenet voivat itää taimipaakkujen pinnalla heti syyskesällä tai siemenet säilyvät itämiskykyisinä talven yli seuraa- vaan kevääseen. Tällaisia lajeja ovat koivu sekä maito- ja ameri- kanhorsma. Paakun pinnalla itäneiden rikkakasvien torjunta onnistuu parhaiten niiden ollessa sirkka- lehtiasteella tai jos kasvulehtiä on kehittynyt vasta vain muutama. Ongelmana on se, että varsinkin horsmien levintäaika syyskesällä voi kestää joitakin viikkoja, jol- loin rikkakasvit kasvavat hyvin eri kehitysvaiheissa. Rikkakasvien ke- miallista torjuntaa harkittaessa on otettava huomioon myös ruisku- tusajankohdan vaatimukset. Leh- tien kautta vaikuttavat valmisteet vaativat yleensä, että ilman läm- pötila on vähintään 5 ºC, mutta usein vaaditaan lähemmäs 10 ºC. Syyskuussa voi tämän vuoksi olla vain harvoja soveliaita ruiskutus- ilmoja, jolloin lämpötila- ja sateet- tomuusvaatimus täyttyvät. Fenix (tehoaineena aklonifeeni) on hyväksytty metsätaimitarhoilla lepotilassa olevien havupuiden tai- mien koulinta-aloille. Valmisteella torjutaan rikkakasveja pääasiassa avomaavihannesten viljelyssä en- nen tuotantokasvien taimettumis- ta, jolloin rikkakasvit ovat vielä pieniä tai juuri itämässä. Keväällä 2014 Suonenjoen tutkimustaimitarhalla tehdyssä ruiskutuskokeessa selvitettiin jat- kokasvatettavilla eli myöhäisen kylvön ja toisen kasvukauden kuusen PL64-taimilla niiden kestä- vyyttä Fenix-herbisidiruiskutusta vastaan. Ruiskutukset tehtiin nel- jänä eri ajankohtana huhtikuun lopun ja kesäkuun alun välillä. Kuusen taimien herbisidikestä- vyyden lisäksi selvitettiin, estääkö valmiste amerikanhorsman itä- mistä taimipaakkujen pinnalla. Tätä varten horsman siemeniä kylvettiin ruiskutusajankohdan lähellä taimikennostoihin. Itäneet amerikanhorsmat inventoitiin noin kuukauden kuluttua kylvöstä (ja ruiskutuksesta). Lisäksi hors- man kasvu määritettiin heinäkuun lopussa punnitsemalla horsmakas- vuston kuivamassa. Kevään oikulliset sääolot Keväällä 2014 sää vaihteli voi- makkaasti. Suonenjoella huh- tikuun puolivälissä oli hyvin lämmin jakso, joka viritti kuusen silmuja turpoamaan. Huhti-tou- kokuun vaihteessa seurasi kylmä hallajakso, jolloin lämpösummaa ei kertynyt kahdessa viikossa kuin 10 d.d.-yksikköä. Ensimmäinen ruiskutusajan- kohta oli ennen kylmää jaksoa 25.4.2014, jolloin lämpösummaa oli kertynyt 24–25 d.d. Viimeisen ruiskutuksen aikaan 4.6.2014 kas- vu oli jo käynnissä (taulukko 1). Kokeessa oli kontrollin lisäksi kolmea ruiskutusannosta: 1,0 l/ha, 2,5 l/ha ja 4,0 l/ha vesimäärällä 300 l/ha. Kussakin käsittelyssä oli kolme kennostoa. Turvepaakun pinta oli kylvön jälkeen peitetty ohuella pikkukivikerroksella. Amerikanhorsman siemeniä kylvettiin 20 kpl kasvatuskennos- ton keskelle 4x4 taimipaakun alu- eelle jättäen reunarivit kylvämättä. Ensimmäisellä ruiskutuskerralla kylvö tehtiin 5 päivää ruiskutuk- sen jälkeen ja seuraavilla kerroilla kylvö tehtiin joko samana päivänä ennen ruiskutusta tai päivää ennen ruiskutusta (taulukko 2). Horsman siemenistä iti käsitte- lemättömässä kontrollissa kylvö- ajankohdasta riippuen 60–87 % (kuva 1). Fenix-käsittelyt vä- hensivät merkitsevästi horsman siementen itämistä. Ainoastaan ensimmäisellä ruiskutuskerralla alhaisimmalla 1,0 l/ha annoksella torjuntateho jäi heikoksi. Ensim- mäisessä käsittelyssä amerikan- horsman siemen kylvettiin vasta viisi päivää ruiskutuksen jälkeen, mikä on saattanut vaikuttaa val- misteen tehoon varsinkin, kun ilman lämpötila oli alhainen hyvin viileän sääjakson aikana. On myös mahdollista, että horsman itämi- nen on ollut heikompaa viileällä sääjaksolla. Amerikanhorsman ja muiden luontaisesti ruiskutuksen jälkeen kennostoihin tulleiden rikkakasvi- en kuiva-ainemäärät mitattiin hei- näkuun lopussa. Fenix-käsittelyt Taulukko 1. Fenix­herbisidiruiskutuksen ajankohdat ja lämpösummakertymät (d.d.) Suonenjoen tutkimustaimitarhalla. Ruiskutus- ajankohta Lämpösumma, d.d. Kuusen silmun kehitysvaihe 25.4.2014 24–25 Lepotilainen – silmu turvonnut 7.5.2014 31 Silmu turvonnut – uudet neulaskärjet näkyvissä 15.5.2014 45 Silmu turvonnut – uudet neulaset hajaantuneet erilleen 4.6.2014 205 Verson pituuskasvu käynnissä 18 | TAIMIUUTISET 2 | 2015LUKE olivat alentaneet amerikanhors- man itävyyttä ja samalla kasvus- ton kuiva-aineen määrää (kuva 2). Samoin käsittelyt vähensivät muiden luontaisesti esiintyneiden rikkakasvien kuiva-ainemassaa, mikä näkyi varsinkin kahdella vahvemmalla ruiskutusannoksella (kuva 3). Kuusen taimista mitattiin nii- den ruiskutuskesän kasvu ja in- ventoitiin mahdolliset vioitukset, kuten neulasten kellastuminen tai ruskettuminen ja verson epämuo- dostumat. Ruiskutuskäsittelyt ei- vät vaikuttaneet taimien kasvuun (kuva 4). Kontrollitaimet ja alhai- simmalla herbisidimäärällä ruis- kutetut taimet kasvoivat kuitenkin hieman vähemmän kuin taimet vahvemmissa Fenix-käsittelyissä, mikä johtui todennäköisemmin runsaamman rikkakasvuston ai- heut tamasta kilpailusta. Kuusen taimien vioitukset ei- vät olleet voimakkaita lukuun ottamatta viimeistä 4.6.2014 ruiskutuskertaa. Näissä taimissa oli palautumatonta neulaskärkien värivioitusta ja verson epämuo- dostumista, kuten käyristymistä ja haaraisuutta, mikä johti taimien hylkäämiseen syyslajittelussa (kuva 5). Tulosten tarkastelua Fenix-ruiskutuksilla voitiin tor- jua amerikanhorsman siementen itämistä, kun käytettiin 2,5 l/ ha annosta, joka on lepotilaisille paljasjuuritaimille suositeltu mak- simiannos. Hieman parempi teho amerikanhorsmaan saatiin kui- tenkin tätä suuremmalla annok- sella 4,0 l/ha. Fenixin käyttöoh- jeessa mainitaan härkäpapu, jolla ennen kasvien taimettumista on käytölle annettu maksimimääräk- si 3,5 l/ha. Tätä voitaneen pitää valmisteen enimmäisannoksena. On huomattava, että kokeessa valmistetta testattiin siemenestä itävään amerikanhorsmaan. Toisen kasvukauden taimien kennostois- sa on keväällä tavallisesti myös amerikan- ja maitohorsman tal- vehtineita kasvustoja. Edellissyk- synä itäneillä horsmilla on vahva juuristo ja maavarsi, jolloin niiden torjunnassa voi Fenixin teho jäädä puutteelliseksi käytettäessä kuu- selle turvallisia annoksia. Asia on kuitenkin vielä varmistamatta. Kokeessa amerikanhorsman sie- menet kylvettiin paakkujen pinnal- le, joissa peittoaineena oli käytetty pikkukiveä. On oletettavaa, että tällaisella kivennäismaapinnalla valmisteen teho säilyy paremmin kuin pinnassa, joka on pelkkää Taulukko 2. Koetaimien ruiskutusajankohdat, amerikanhorsman kylvöpäivämää­rät sekä horsmien itävyyden laskentapäivämäärä. Ruiskutus- ajankohta Amerikanhorsman kylvön ajankohta Amerikanhorsman itävyyden määrityspäivä 25.4.2014 30.4.2015 12.6.2014 7.5.2014 7.5.2014 13.6.2014 15.5.2014 15.5.2014 18.-19.6.2014 4.6.2014 3.6.2014 25.6.2014 0 50 100 Kontrolli Fenix 1.0 l/ha Fenix 2.5 l/ha Fenix 4.0 l/ha Itä ne itä , % Ruiskutus 25.4. 2014; amerikanhorsman kylvö 30.4.2014 0 50 100 Kontrolli Fenix 1.0 l/ha Fenix 2.5 l/ha Fenix 4.0 l/ha Itä ne itä , % Ruiskutus 15.5.2014; amerikanhorsman kylvö 15.5.2014 0 50 100 Kontrolli Fenix 1.0 l/ha Fenix 2.5 l/ha Fenix 4.0 l/ha Itä ne itä , % Ruiskutus 7.5.2014; amerikanhorsman kylvö 7.5.2014 0 50 100 Kontrolli Fenix 1.0 l/ha Fenix 2.5 l/ha Fenix 4.0 l/ha Itä ne itä , % Ruiskutus 4.6.2014; amerikanhorsman kylvö 3.6.2014 Kuva 1. Kylvetyn amerikanhorsman itävyys (%) Fenix­käsittelyissä eri ruiskutusajankohtina. 19| TAIMIUUTISETLUKE turvetta. Ensimmäisellä ruiskutuskerralla viive ruiskutuksesta horsman kylvöön oli viisi päi- vää eikä pienimmillä annoksella saatu riittävää tehoa. Samaan aikaan sattui myös poikkeuk- sellisen kylmä jakso, joten ei voida suoraan päätellä, että valmisteen teho olisi ehtinyt las- kea viidessä päivässä. Toistaiseksi ei ole tietoa, miten valmiste estää muilla paakkutaimien kennostoissa käytetyillä peittoaineilla horsman tai muiden rikkakasvien itämistä. Kokeessa etsittiin kuusen taimille sopivaa ruiskutusajankohtaa keväällä. Ruiskutukset aloitettiin huhtikuun lopussa, jolloin lämpö- summaa oli kertynyt 20–30 d.d.-yksikköä. Keväällä 2014 toukokuun alkujaksolle sattui kuitenkin hyvin viileä kausi, mikä hidastutti lämpösumman karttumista. Ruiskutusai- kataulusta jäikin puuttumaan vaihe, jossa ilmatieteellisen lämpösumman kertymä olisi ollut 100–200 d.d.-yksikköä. Tässä vaiheessa kuusen taimien silmut ovat avautumassa ja neulaskärjet tulleet näkyviin (Luoranen ym. 2009). Huhtikuun lämpöjakson ja auringon säteilyvaikutuksen vuoksi taimien kasvuun läh- tö on oletettavasti ollut edellä tutkimustaimi- tarhalta mitattua lämpösummakertymää. Myös silmujen silmämääräisen arvioinnin perusteella niiden kehitysvaihe vastasi paremmin 100–150 d.d. saaneiden taimien kehitysvaihetta kuin ruiskutuksen aikaista lämpösumman kertymää 45 d.d. Taimien kehitysvaihe ja silmun puhkeami- sen ajankohta vaihtelevat suuresti taimierän sisällä. Luorasen ym. (2009) aineistossa 2-vuo- tiaalla kuusella taimierän taimista oli vielä yli 10 %:lla silmu puhkeamatta, kun lämpösum- makertymää oli noin 240 d.d. Taimille turvalli- sen ruiskutusajankohdan määrittäminen perus- tuu silmun kehitysvaiheen seuraamiseen. Tähän on vaikea antaa selkeää ohjetta, sillä kevään edistymisen vuosittainen vaihtelu on suurta, minkä lisäksi taimierän yksittäisillä taimilla voi olla hyvinkin erilainen kasvurytmi. Alkuperän lisäksi taimien kasvatushistoria vaikuttaa ke- väällä niiden kasvurytmiin. Tässä kokeessa ei seurattu taimien juuriston kehitystä tai ruiskutusten vaikutuksia taimien seuraavan vuoden kasvuun. Etenkin syys- ruiskutuksissa on otettava huomioon val- misteiden mahdolliset juuristovaikutukset. KirjallisuusLuoranen Jaana, Sutinen Sirkka ja Rikala Risto. 2009. Kertovatko lämpösumma ja silmun puhkeamisvaihe kuu­sentaimen pakkaskestävyydestä keväällä. Taimiuutiset 3/2009: 4–7. 0 1 2 3 4 5 6 7 K on tro lli Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a K on tro lli Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a K on tro lli Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a K on tro lli Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a 1 1 1 1 2 2 2 2 3 3 3 3 4 4 4 4 K ui va -a in et ta , g Kylvetyn amerikanhorsman kuiva-aineen määrä, g 0 1 2 3 4 5 6 K on tro lli Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a K on tro lli Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a K on tro lli Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a K on tro lli Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a 1 1 1 1 2 2 2 2 3 3 3 3 4 4 4 4 Ku iv a -a in et ta , g Muiden rikkakasvien kuiva-aineen määrä, g 0 5 10 15 20 K on tro lli Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a K on tro lli Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a K on tro lli Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a K on tro lli Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a 1 1 1 1 2 2 2 2 3 3 3 3 4 4 4 4 Pi tu us ka sv u, c m Kuusen PL 64-taimien pituuskasvu 2014, cm 0 20 40 60 80 100 120 K on tro lli K on tro lli K on tro lli K on tro lli Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 1. 0 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 2. 5 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a Fe ni x 4. 0 l/h a 1 2 3 4 1 2 3 4 1 2 3 4 1 2 3 4 % Taimisaanto, %. Kontrolli = 100 Kuva 2. Kylvetyn amerikanhorsman kasvuston kuiva­aine­paino (g) heinäkuun lopussa eri Fenix­käsittelyissä ja ruisku­tusajankohtina. 1= 25.4.2014, 2= 7.5.2014, 3= 15.5.2014 ja 4 = 4.6.2014. Kuva 3. Luontaisesti esiintyneiden muiden rikkakasvien kuin amerikanhorsman kuiva­ainepaino (g) heinäkuun lo­pussa eri Fenix­käsittelyissä ja ruiskutusajankohtina 1­4. 1= 25.4.2014, 2= 7.5.2014, 3= 15.5.2014 ja 4 = 4.6.2014. Kuva 4. Kuusen toisen vuoden PL64­taimien kasvu vuonna 2014 eri Fenix­käsittelyissä ja ruiskutusajankohtina. Ruisku­tusajankohdat: 1= 25.4.2014, 2= 7.5.2014, 3= 15.5.2014 ja 4 = 4.6.2014. Kuva 5. Kuusen toisen vuoden PL64­taimien saanto (%) vuonna 2014 eri Fenix­käsittelyissä ja ruiskutusajan­kohtina. Kontrolleissa myyntikelpoisten taimien osuus = 100. Ruiskutusajankohdat: 1= 25.4.2014, 2= 7.5.2014, 3= 15.5.2014 ja 4 = 4.6.2014. 20 | TAIMIUUTISET 2 | 2015LUKE Metsätalouden käyttöön hyväksyttyjä kasvinsuojeluaineita 2015 Marja Poteri | Luke Amistar Maatilan Strobi AM Mirador 250 SC Atsoksistrobiini 250 g/l - Männynkaristeen torjunta metsätaimitarhoilla Teldor Fenheksamidi 500 g/kg - Harmaahomeen torjuntaan Minor use 31.12.2015 asti Aliette 80 WG Fosetyyli-alumiini 800 g/l on Koivunlevälaikun torjunta paakkutaimilla Frupica SC Minor use 30.4.2018 asti Mepanipyriimi 440 g/l - Sienitautien torjuntaan metsätaimituotannossa Akopro 490 EC Basso Prokloratsi + propikonatsoli 400 g/l 90 g/l - Männynversosurman ja männyntalvihomeen torjunta Bolt XL Maatilan propikonatsoli 21) Propikonatsoli 250 g/l - Havupuiden taimitarhojen männynversosurman ja talvituhosienien torjunta Tilt 250 EC Stratego EC 2502) Trifloksistrobiini + propikonatsoli 125 g/l 125 g/l on Koivunruosteen torjunta 1) poistuu rekisteristä 31.12.2015 2) poistuu rekisteristä 1.4.2015 Taimitarhoilla pohjavesirajoitus koskee paljasjuuristen taimien kasvatusta, mutta ei paakkutaimikasvatusta. Paakkuarkeista maaperään huuhtoutuvan veden määrä tulee vähentää mahdollisimman pieneksi. Valmiste Tehoaine Pitoisuus Pohjavesi- rajoitus Varoitus- merkit Käyttökohde SIENITAUTIEN TORJUNTA-AINEET 21| TAIMIUUTISETLUKE Valmiste Tehoaine Pitoisuus Pohjavesi- rajoitus Varoitus- merkit Käyttökohde Floramite 240 SC Bifenatsaatti 240 g/l - Punkkien torjuntaan taimitarhoilla Decis Mega EW 50 Minor use 31.10.2017 asti Deltametriini 50 g/l - Tuhohyönteiset, kuten kirvat, ripsi- äiset, luteet, pistiäiset ja kuoriaiset sekä tukkimiehentäi metsätaimitar- hoilla, siemenviljelyksillä ja joulu- puuviljelmillä Nissorun Minor use 6.9.2021 asti Heksytiatsoksi 100 g/kg - Punkkien torjuntaan puuntaimista metsätaimitarhoilla Merit Forest WG Imidaklopridi 700 g/kg on Tukkimiehentäin torjunta, myös kasvussa olevat havupuiden taimet; käyttö sisätiloissa Karate Zeon – tekniikka Maatilan Syhalotriini1) Maatilan Syhalotriini 2) Lambda- syhalotriini 100 g/l - Tukkimiehentäin torjunta, myös kasvussa olevat taimet. Karate Zeon – tekniikka Minor use 31.12.2016 asti Lambda- syhalotriini 100 g/l - Tuhohyönteiset joulupuutuotannossa ja kuorellisen havupuutavaran metsävarastoinnissa Carbon Kick Booster Minor use 20.3.2016 asti Raffinoitu rypsiöljy 900 ml/l - Punkit taimitarhoissa Calypso, Minor use 30.4.2018 asti Tiaklopridi 480 g/l on Tuhohyönteiset (erityisesti kirvat, jauhiaiset ja haitalliset luteet) metsätaimitarhoilla Exemptor1) Tiaklopridi 100 g/l on Kirvat, kärsäkkäät, jauhiaiset, lehtiä syövät kovakuoriaiset ja perhostoukat ja mullassa elävät kärpäset puuv. taimista kasvihuo- neessa ja avomaalla Trinet-P alfa- sypermetriini 1,57 g/kg (100 mg/m2) - Havumetsän suojaaminen kirjanpainajaa vastaan 1) poistuu rekisteristä 31.12.2015 Taimitarhoilla pohjavesirajoitus koskee paljasjuuristen taimien kasvatusta, mutta ei paakkutaimikasvatusta. Paakkuarkeista maaperään huuhtoutuvan veden määrä tulee vähentää mahdollisimman pieneksi. HYÖNTEISTEN JA PUNKKIEN TORJUNTA-AINEET 22 | TAIMIUUTISET 2 | 2015LUKE RIKKAKASVIEN TORJUNTA-AINEET Valmiste Tehoaine Pitoisuus Pohjavesi- rajoitus Varoitus- merkit Käyttökohde Fenix Maatilan Aklonifeeni Maatilan Aklonifeeni 2 Aklonifeeni 600 g/l - Lepotilassa olevien havupuiden taimien koulinta-alat metsätaimitarhoilla Reglone Dikvatti 200 g/l - Kylvöpenkit ennakkotorjuntana Gallery Isoksabeeni 500 g/l on Havupuiden taimien koulinta-alat metsätaimitarhoilla Select Kletodiimi 240 g/l on Kylänurmikan ja muiden 1-vuotisten heinämäisten rikkakasvien torjuntaan puuvartisten kasvien taimitarhoilta Matrigon 72 SG Maatilan Klopyralidi SG Klopyralidi 720 g/kg - Leveälehtiset rikkakasvit puuvartisten kasvien taimitarhoilta Agil 100 EC Maatilan Propafop Propakvitsa- foppi 100 g/l - Koivun istutusalat, tehoaa vain heinämäisiin rikkakasveihin Focus Ultra Laser Ultra Stratos Ultra Sykloksidiimi 100 g/l on Heinämäiset rikat viljelyaloilla ja tarhalla 23| TAIMIUUTISETLUKE Valmiste Tehoaine Pitoisuus Varoitusmerkit Käyttökohde, huomautukset Trico-hirvikarkote Munuaisrasva 65 g/l - Hirvieläintuhojen torjunta havu- ja lehtipuilla Derrex Neu 1181 M Sluxx Rautafosfaatti 30 g/kg - Etanoiden torjuntaan pelto- ja puutarhaviljelyksiltä ja kasvihuoneessa Valmiste Tehoaine Pitoisuus Pohjavesi- rajoitus Varoitus- merkit Käyttökohde Aramo Tepraloksidiimi 50 g/l - Heinämäiset rikat taimitarhoilla Mogeton WP poikkeuslupa kasvinsuojelun hätätilanteessa 15.5.-11.9.2015 Kinoklamiini 250 g/kg - Maksasammalen torjunta havupuiden paakkutaimilta KARKOTTEET JA SYÖTIT Ratak-myyränsyötille (difenakumi 3,5 mg/kg) haetaan syyskuussa 2015 poikkeuslupaa kasvinsuojelun hätätilanteessa, jolloin valmiste on käytettävissä 120 vrk:n ajan. Valmisteen tuleva käyttö ajoitetaan syksyyn ja alkutalveen 2015. Rikkakasvien totaalitorjuntaan on lisäksi useita glyfosaattia sisältäviä valmisteita käyttökohteissa, joissa ei ole riskiä kasvatettavien ja valmisteelle herkkien taimien vioittumisesta. 24 | TAIMIUUTISET 2 | 2015LUKE Julkaisusatoa VAIKUTTAAKO VALO KUU- SEN PAAKKUTAIMIEN VER- SOVAURIOIHIN KESKI- JA LOPPUTALVEN PAKKAS- LÄMPÖTILOISSA: ESIKOKEI- TA ULKOKENTÄLLÄ Heiskanen J., Sutinen S. & Hy- vönen J. 2015. Effects of light exposure in freezing temperatures on winter damage to foliage of Norway spruce container seedlings in mid and late winter: Pilot expe- riments in open field. Journal of Forest Science 61(1): 35–44. doi: 10.17221/97/2014-JFS Kuusi (Picea abies [L.] Karst.) on herkkä hallalle ja voimakkaalle auringon säteilylle kasvukauden aikana sekä pakkas- ja ahavatu- hoille talvella. Vioitukset kohdistu- vat erityisesti kuusen taimiin, mistä aiheutuu kasvumenetyksiä met- sänuudistamisessa. Ahava viittaa kuivaan ja kylmään kevättuuleen, minkä aikaansaamat kuivumis- vauriot ilmenevätkin taimissa ja nuorissa puissa yleensä kevättalvel- la, kun juuristo ei pysty saamaan vettä jäätyneestä maasta ja verson haihdunta on runsasta pakkasen ja tuulen vuoksi (kuva 1). Talven jälkeen kuusen verso- vauriot ovat helposti nähtävissä, mutta vaurioon vaikuttavia meka- nismeja ja niiden yhteisvaikutuksia ei tarkasti tunneta. Siten myöskään talvituhojen ehkäisyä metsänhoi- dollisin menetelmin ei tarkasti tie- detä. Tieto valosäteilyn ajoituksen, keston ja intensiteetin vaikutuksista kuusen taimien versovaurioihin ja kuolleisuuteen talvipakkasilla on niukkaa. Tämä esitutkimus pyrki selvit- tämään luontaisen ja keinollisen valosäteilyn intensiteetin ja keston vaikutusta lyhytpäiväkäsiteltyjen 2-vuotiaiden kuusen taimien tal- vivaurioihin keski- ja lopputalven pakkaslämpötiloissa (-0…-20°C) Keski-Suomen kenttäolosuhteissa. Tulokset osoittivat, että kuusen taimien versot voivat vaurioitua noin viikon kuluessa lumesta paljastumisen jälkeen keski- ja lopputalven pakkaslämpötiloissa riippumatta siitä, käytettiinkö luonnon- vai keinovaloa. Tutkituil- la keinovalointensiteeteillä (800 ja 1400 PAR µE m-2 s-1) aikaansaadut taimien versovauriot eivät eronneet tilanteesta, missä taimet olivat luonnonvalossa. Vaurioituneissa, ruskettuneissa viimeisen kasvu- kauden versojen neulasissa ei käy- tännössä löydetty yhtään tervettä solua. Verson altistuminen usean viikon ajan helmikuussa pakkaselle ja luonnonvalolle sai aikaan lähes täydellisen verson ruskettumisen, mikä aiheutti seuraavana kasvukau- tena verson pituuskasvun puolittu- misen ja juurten kasvun noin 10–20 % heikentymisen vaurioitumatto- miin taimiin verrattuna. Kaikissa koekäsittelyissä havait- tiin versovaurioita, mutta silmut eivät vahingoittuneet, vaan kasvoi- vat seuraavana kesänä, mikä tukee käytännön metsänuudistamisessa saatuja havaintoja. Versovauriot aiheuttivat kuitenkin seuraavana kasvukautena elinvoimaisuuden ja pituuskasvun heikentymistä. Met- säpuiden taimitarhoilla esiintyvän ankaran ahavavaurion (yli 50 % neulasista ruskettunut) on todettu heikentävän kuusentaimien viljely- kelpoisuutta ja lisäävän kuolleisuut- ta maastossa voimakkaasti. Tulokset viittaavat siihen, että lumihangesta paljastuneet kuusen versot eivät vaurioidu valosäteilyn vuoksi, vaan ennen kaikkea pakka- sen ja viiman aiheuttaman kuivumi- sen vuoksi. Esikoejärjestelyissä käy- tetyt menetelmät eivät kuitenkaan kyenneet erottelemaan eri olosuh- teiden ja niiden vaikutusmekanismi- en merkitystä taimivaurioille. Jatkotutkimuksissa onkin syytä kehittää menetelmiä, joilla voidaan tarkemmin ja yhtäaikaisesti säädel- lä lämpötilaa, valon intensiteettiä ja ilmavirtaa sekä eritellä niiden vaikutuksia taimiin. Valosäteilyn vaikutusta on myös tutkittava lisää 0 astetta korkeammissa lämpöti- loissa. Samalla on selvitettävä, mi- ten koejärjestelyissä voidaan ottaa huomioon mahdolliset luonnon ja keinovalon laadulliset erot. Juha Heiskanen Kuva 1. Ahavatuhoja joulukuusiviljelmällä (Uusimaa, Thomasböle 24.4.2013). (valokuva Päivi Rajakari ) 25| TAIMIUUTISETLUKE ELEKTROLYYTTIVUOTOTESTI LUOTETTAVAMPI MENETEL- MÄ MÄÄRITTÄÄ TAIMIEN PAKKASVARASTOINTIKEL- POISUUS KUIN KUIVA-AINE- PITOISUUDEN MÄÄRITYS Lindström, A., Stattin, E., Gräns, D. & Wallin, E. 2014. Storability measures of Norway spruce and Scots pine seedlings and assess- ment of post-storage vitality by measuring shoot electrolyte leaka- ge. Scandinavian Journal of Forest Research 29(8): 717–724. DOI: 10.1080/02827581.2014.977340 Ruotsalaistutkijat ovat testanneet erilaisia taimien pakkasvarastointi- kelpoisuuden määritysmenetelmiä sekä menetelmää, jolla voisi nopeasti selvittää, ovatko taimet vaurioitu- neet pakkasvarastoinnin aikana. Testattavina menetelminä olivat latvan kuiva-ainepitoisuus sekä elektrolyyttivuoto (EL)-testi. EL- testiä käytettiin sekä varastointikel- poisuuden määrittämiseen että pak- kasvarastoinnin aikaisten vaurioiden määrittämiseen. Menetelmiä testattiin kahdella kuusialkuperällä ja yhdellä mäntyal- kuperällä. Taimia varastoitiin syys- kuun lopulta lokakuun puoliväliin 4–7 päivän välein. Lisäksi kasvihuo- neessa marras-helmikuussa hyödet- tyjä taimia varastoitiin helmikuussa, kun niille oli kertynyt 510 d.d. tai 720 d.d. lämpösummaa. Taimien latvan kuiva-ainepitoisuus ja elekt- rolyyttivuoto mitattiin varastoon laitettaessa. Elektrolyyttivuoto määritettiin katkaisemalla versosta 2 cm latvasta, laittamalla deionisoidulla vedel- lä huuhdellut kolme latvapätkää muovipulloihin ja altistamalla ne -25°C:een. Altistuksen jälkeen pul- loihin lisättiin deionisoitua vettä, ja niitä ravisteltiin 24 tuntia pimeässä 20°C:ssa. Ravistelun jälkeen mitat- tiin liuoksen sähkönjohtokyky. Säh- könjohtokyky kertoo, minkä verran vesiliuoksessa on solunestettä, joka on lähtenyt pakkasen vioittamista latvanäytteiden soluista ulos. Testin seuraavassa vaiheessa latvanäyttei- den kaikki solukot pyrittiin rikko- maan ja saamaan solunesteet ulos kuumentamalla näytteitä autoklaa- vissa. Tämän jälkeen jäähdytetystä näyteliuoksesta mitattiin johtokyky uudelleen. Saatuja kahta mittausar- voa käyttäen laskettiin näytteiden altistuksen aiheuttama elektrolyyt- tivuoto (EL-25), joka saatiin jaka- malla pakkasaltistuksen jälkeinen johtokyky autoklavoinnin jälkeisellä johtokyvyllä ja kertomalla luku sadalla. Taimien luontainen elekt- rolyyttivuoto (ELkontrolli) määritettiin samalla tavalla, mutta näytteitä ei altistettu pakkaseen. Taimien pak- kasen sietokykyä kuvaava elektro- lyyttivuoto EL laskettiin kaavalla EL-25 -ELkontrolli. Taimien katsottiin olevan varastointikelpoisia, kun EL≤4. Latvan kuiva-ainepitoisuus laskettiin tuoreena ja kuivattuina punnittujen 2 cm latvapätkien kuivapainojen suhteena. Hyvän varastointikestävyyden rajana yksi- vuotiaille kuusen taimille käytettiin kuiva-ainepitoisuutta 35–38 % ja männyille 33–36 %. Varastoinnin jälkeen taimille määritettiin taas elektrolyyttivuoto määrittämällä ELkontrolli arvo. Lisäksi varastoinnin jälkeen taimille tehtiin juurten kasvupotentiaali (RGC) -testi, jonka tuloksiin muiden mene- telmien arvoja verrattiin. Tuloksia • Elektrolyyttivuoto EL ennusti paremmin taimien varastointi- kelpoisuuden kuin latvan kuiva- ainepitoisuus: 89 % taimista, jotka olivat saavuttaneet varas- tointikelpoisuutta kuvaavan EL- testin arvon (≤4), oli RGC-testin mukaan elossa, kun kuiva-ainepi- toisuuden ennustamista taimista elossa oli 74 %. • Talvella kasvatetuissa ja sitten varastoiduissa erissä marras- kuusta helmikuun alkuun kasvi- huoneessa kasvatetut (510 d.d.) olivat vielä varastointikelpoisia, mutta yli 700 d.d. saavuttaneet eivät enää olleet. Sekä EL-testin että kuiva-ainepitoisuuden mukaan helmikuun alkuun saakka kasvate- tut olisivat olleet varastointikelpoi- sia. Kuiva-ainepitoisuuden mukaan vielä 700 d.d. saavuttaneetkin olisivat olleet varastointikelpoisia. Todellisuudessa kaikki taimet kuo- livat varastoinnin aikana. • Elektrolyyttivuototestillä oli mah- dollista saada selville varastoinnin aikana versoihin tulleet vauriot: varastoinnin jälkeen mitatut verso- jen ELkontrolli-arvot olivat yhtenevät RGC-testissä saatujen juurten ja versojen kasvutulosten kanssa eli versovaurioista kärsineillä taimilla oli korkeammat ELkontrolli-arvot. Johtopäätökset Latvan kuiva-ainepitoisuuden mittaus taimien pakkasvarastointikelpoisuu- den määrittämiseksi ei ole luotettava menetelmä. Tämä on todettu jo aiem- min monissa tutkimuksissa. Verson elektrolyyttivuototestillä saadaan luotettavampi arvio varastointikelpoi- suudesta. Elektrolyyttivuototesti sopii myös varastoinninaikaisten versovau- rioiden määrittämiseen. Menetelmällä arvio vaurioista saadaan muutamassa päivässä, kun kasvatustestiin tarvitaan kolmen viikon kasvatus. Menetelmäl- lä ei kuitenkaan saada mitään tietoa juurivaurioista. Niiden määrittämi- seen tarvitaan siis edelleen juurtenkas- vupotentiaalitestejä keväisin. Jaana Luoranen Kuva 1. Elektrolyyttivuototestillä mitataan taimien pakkaskestävyyttä Suonenjoen laboratoriossa. (valokuva Luke/Erkki Oksanen) 26 | TAIMIUUTISET 2 | 2015LUKE KAIKKI HAVUPUUN TAIMET KELPAAVAT TUKKIMIEHENTÄILLE Wallertz, K., Nordenhem, G. & Nordlander, G. 2014. Damage by the pine weevil Hylobius abietis to seedlings of two native and five introduced tree species in Sweden. Silva Fennica vol 48 no. 4 article id. 1188. http://dx.doi. org/10.14214/sf.1188 Douglas-kuusen, sitkankuusen, kontortamännyn, hybridilehti- kuusen ja hybridihaavan taimien kelpaavuutta tukkimiehentäille verrattiin normaaleihin metsä- kuusen ja männyn taimiin maas- to- ja laboratoriosyöttökokeessa Etelä-Ruotsissa. Taimet olivat männyn taimia lukuun ottamatta paakkutaimia. Männyn taimet olivat avomaalle koulittuja paljas- juurisia taimia. Taimien läpimitta istutushetkellä vaihteli 3,9 ja 7,5 mm välillä: kontortamännyt oli- vat ohuimpia, hybridilehtikuuset paksuimpia. Maastokokeessa taimet oli istutettu muokattuun kivennäismaahan, mutta vain 2 cm etäisyydelle humusreunasta. Näin siksi, että kokeessa haluttiin, että taimiin kohdistuisi mahdollisim- man suuri tukkimiehentäin syön- tipaine. Tukkimiehentäin tuhot arvioitiin yhden maastokauden jälkeen. Laboratoriokokeessa tai- met oli istutettu purkkeihin, jotka laitettiin muovisiin sylintereihin ja niihin laitettiin neljä tukkimiehen- täitä. Päätulokset • Sekä maasto- että laboratorio- kokeessa tukkimiehentäintäit söivät useimmiten Douglas- ja sitkankuusen taimia. Maastoko- keessa noiden puulajien taimista 60 % oli kuollut tai vakavasti syöty. Vastaavasti männyn ja hybridilehtikuusen taimissa kuolleita tai vakavasti syötyjä taimia oli vain 27 % ja kontor- tamännyllä 36 %. • Hybridihaavan taimia ei juu- rikaan syöty, mutta maasto- kokeessa sen taimet kuolivat muista syistä. Johtopäätös Kaikki havupuun taimet, niin ko- timaiset kuin ulkomaisetkin, ovat alttiita tukkimiehentäin syönnille ja ne pitää suojata jollain tavalla syöntiä vastaan. Jaana Luoranen Kuva 1. Tukkimiehentäi syö kuo­ren alta nilaa havupuiden taimista. Kotimaisen männyn ja kuusen lisäksi myös ulkomaisten erikoisha­vupuiden taimet on syytä suojata. (valokuva Marja Poteri) 27| TAIMIUUTISETLUKE Korjauksia edelliseen 1/2015-lehteen Jukka Antola: Siemenviljelyohjelman toteutuksessa haasteita Taimiuutiset 1/2015 sivulla 8 kuvien 1 ja 2 kartat männyn ja kuusen lähtöisyysalueista vaihtaneet paikkaa keskenään. NORDGEN SKOG 2015 TAIMITARHAKONFERENSSI JALOSTETUN METSÄNVILJELYAINEISTON KÄYTÖSTÄ Aika: 15.-16.9.2015 Paikka: hotelli Bellevue Park Hotel Riga, Riika, Latvia Aihe: Wise Use of Improved Forest Reproductive Material Ilmoittautuminen: 1.7.2015 mennessä Konferenssiin ei ole osallistumismaksua ja molempien päivien lounaat ovat maksuttomia. Konferenssi alkaa tiistaina 15.9. esitelmillä ja päättyy retkeilyyn keskiviikkona 16.9. Lisää aiheesta Nordgenin sivuilla: http://www.nordgen.org/index.php/en/content/view/ full/2897 Kuva 2. Tulitikunpään kokoinen pisara (1 gramma) kasvinsuojeluainetta voi pilata 10 000 kuutiota vettä juomakel­vottomaksi, mikä vastaa juomaveden raja­arvoa 0,1 mikrogrammaa litrassa. (TOPPS­aineisto) Tutkija Harald Kvaalen esitteli edellisellä vuoden 2014 Nordgen Skog ­retkeilyllä norjalaisia kuusen kasvatuskokeita. (valokuva Marja Poteri) Marja Poteri: Uudet kasvinsuojeluaineiden ympäristörajoitukset ja kasvinsuojeluaineiden käyttö metsätaimitarhoilla Taimiuutiset 1/2015 sivulla 23 kuvan 2 tekstissä oli huomattava mittakaavavirhe, sillä 10 000 litran sijasta kuvatekstissä pitäisi olla 10 000 kuutiota. 28 | TAIMIUUTISET 2 | 2015LUKE