MTT:n selvityksiä 92 Velkojen keskittymiskehitys Suomen maatiloilla Sami Myyrä Kyösti Pietola MTT:n selvityksiä 92 Velkojen keskittymiskehitys Suomen maatiloilla Talous 92 MTT:n selvityksiä 92 31 s., 2 liitettä Velkojen keskittymiskehitys Suomen maatiloilla Sami Myyrä Kyösti Pietola Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus 2 ISBN 951-729-962-1 (Verkkojulkaisu) ISSN 1458-5103 (Verkkojulkaisu) www.mtt.fi /mtts/pdf/mtts92.pdf Copyright MTT Sami Myyrä ja Kyösti Pietola Julkaisija ja kustantaja MTT Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki www.mtt.fi /mttl Jakelu ja myynti MTT Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki Puhelin (09) 56 080, telekopio (09) 563 1164 sähköposti julkaisut@mtt.fi Julkaisuvuosi 2005 Kannen kuva Seppo J.J. Sirkka / MTT:n arkisto 3 Velkojen keskittymiskehitys Suomen maatiloilla Sami Myyrä ja Kyösti Pietola MTT Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki, sami.myyra@mtt.fi , kyosti.pietola@mtt.fi Tiivistelmä Tässä katsauksessa kuvataan velkojen keskittymiskehitystä Suomen maataloudessa vuosina 1997-2002. Tutkimusaineistona on Maatalouden yritys- ja tulotilaston (MYTT) maatilakoh- tainen verotusaineisto. Tarkastelussa mukana olevat velat eivät sisällä vuokrapellon arvoa, vaikka se on suuruudeltaan samaa luokkaa kuin maatalouden velat rahalaitoksille. Maa- tiloilla aikaansaatua tuotannon määrää on tarkasteltu myyntituottojen perusteella. Tuotan- non määrän tarkastelussa ei ole huomioitu mitään tukia. Maatilojen rahaliikettä kuvaavaan liikevaihtoon sisältyy sen sijaan myös tuet sekä maatilatalouden sivuelinkeinojen tulot ja veronalaiset tulonsiirrot. Maatalouden rakennekehitys on sikataloutta lukuun ottamatta keskittämässä maatilojen vel- koja nopeammin kuin maataloustuotantoa. Velkaisuuden kehitys on ääripäistymässä niin, että velattomien tilojen määrä pysyy vakaana, mutta velkaisimpien tilojen velat kohdistuvat yhä pienempään osuuteen maatalouden tuotantomäärästä ja maatilojen koko liikevaihdosta. Ne tilat, jotka tuottivat 10 % maitotilojen tuotannosta, vastasivat vuonna 1997 36,1 % koko maitotilaryhmän veloista, kun vuonna 2002 vastaava osuus oli 41,9 %. Tuotantosuunnittain tarkasteltuna velat ovat vuosien 1997-2002 aikana keskittyneet yhä voimakkaammin myös naudanlihan- ja viljantuotantoon erikoistuneilla tiloilla. Keskittyminen oli voimakkainta kasvinviljelytiloilla, jossa velkaisin 10 % tiloista oli vuonna 2002 vastuussa 62,2 % kaikista viljantuotantoon erikoistuneiden tilojen veloista. Suomen maatiloista on tuotantosuunnasta riippuen velattomia 12-41 %. Maatalouden velat jakautuvat huomattavasti epätasaisemmin kuin maatalouden tulot. Maa- talouden tulojen jakautumista kuvaava Gini-indeksi on saanut aikaisemmissa tutkimuksissa arvoja väliltä 0,22-0,38, kun tässä tutkimuksessa tuotannon määrällä painotetut velkojen keskittymistä kuvaava indeksi sai arvoja välillä 0,521-0,705. Asiasanat: velka, maatalous 4 The concentration of debt on Finnish farms Sami Myyrä and Kyösti Pietola MTT Economic Research, Agrifood Research Finland, Luutnantintie 13, FIN-00410 Helsinki, Finland, sami.myyra@mtt.fi , kyosti.pietola@mtt.fi This study describes the concentration of debt on Finnish farms. The data are from the farm- level taxation data in Maatalouden yritys- ja tulotilasto (MYTT) database. The data do not contain the values of rented land and rented land is not included from other databases in this review, even if the value of the rented land equals to value of debt from fi nancial institutions. The volume of production that has been achieved on the farms has been examined on the ba- sis of proceeds of sales. In the examination of the volume of production, the income supports have been excluded from the fi gures. However, fi gures of turnover are in conformity with subsidies and incomes from all activities related to agricultural and income transfers. The results signal that debt is concentrating on fewer farms. An alarming trend is that debt is also concentrating on a smaller part of agricultural production. Production has been con- centrating slower than debt on the farms which have made investments. This can be noticed in all main production lines, with the exception of hog production. At the beginning of the research period (in 1997) those dairy farms, which produced 10% of overall milk, accounted for 36.1% of all debt amongst the dairy farms. By the year 2002, this share had increased by 5.8 percentage points to 41.9%. This concentration was even stronger on grain farms whe- re the farms producing 10% of grain production have 62.2% of all debt amongst the grain farms. 12-41% of farms are debt-free depending on the production line. Farmer’s debt is fragmented more unevenly than agricultural incomes. Gini-indexes which describe the division of agricultural income have shown values in earlier studies in the range of 0.22-0.38%. However, in this study on the concentrations of debt, the index reported va- lues in the range of 0.521-0.705% when emphasising production volumes. Index words: debt, agriculture Abstract 5 Sisällysluettelo 1 Johdanto .................................................................................................................... 6 2 Aineisto ja menetelmät ................................................................................................ 8 2.1 Aineisto ............................................................................................................... 8 2.2 Keskiarvoaineistoon perustuvat tulokset ............................................................. 9 2.3 Menetelmät .......................................................................................................... 13 2.3.1 Aineiston painotus ..................................................................................... 14 2.3.2 Lorenz-käyrä ja Gini-indeksi ..................................................................... 15 2.3.3 Suhteellinen velkaantuneisuus ................................................................... 16 3 Tulokset .................................................................................................................... 17 3.1 Maitotilat ............................................................................................................. 17 3.2 Naudanlihan tuotantoon erikoistuneet tilat ......................................................... 19 3.3 Sikatilat ............................................................................................................... 22 3.4 Viljatilat ............................................................................................................... 24 4 Yhteenveto tuloksista .................................................................................................. 27 Kirjallisuus .................................................................................................................... 30 Liitteet 6 1 Johdanto Suomen maatalouden sopeutuminen EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan on edellyttänyt ja edellyttää myös jatkossa varsin nopeaa tuotannon tehostamista ja rakennekehitystä. Yri- tystoiminnan jatkuvuuteen ja kilpailukykyyn panostavien tilojen tuotanto ja pääomakanta kasvavat, kun samalla osa tiloista lopettaa maataloustuotannon ja aktiivitilojen lukumäärä alenee. Etenkin kotieläintaloudessa investoinnit uusiin ja entistä suurempiin tuotantoyksi- köihin ovat olleet keskeinen keino sopeutua voimakkaaseen kilpailuun EU:n yhteismarkki- noilla. Uusilla investoinneilla ja suuremmilla tuotantoyksiköillä saadaan aikaan myönteistä tuottavuuskehitystä, joka on yleisemminkin EU:n yhteisen maatalouspolitiikan yksi keskei- simmistä tavoitteista. Voimakkaasti kasvavissa perheyrityksissä tarvitaan kasvun ja investointien rahoitukseen oman pääoman lisäksi myös vierasta pääomaa. Vieraan pääoman merkitys maatilojen in- vestointien rahoituksessa onkin kasvanut. Tämän vuoksi niiden pääomarakenteen ja rahoi- tuksellisen aseman kehitykseen tulee kiinnittää erityistä huomiota tuottavuus- ja kannatta- vuuskehityksen rinnalla. Riittävän vahva rahoituksellinen asema, kuten hyvä vakavaraisuus ja maksuvalmius, alentaa yrityksen riskejä. Se antaa toimintavapautta ja keinoja sopeutua myös uusiin markkina- ja politiikkamuutoksiin. Parhaillaan meneillään oleva EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus on esimerkki mittavasta poliittisesta uudistuksesta, joka muut- taa oleellisesti maatilojen toimintaympäristöä. Se todennäköisesti edellyttää etenkin viime vuosina yrityksen kasvuun investoineilta, voimaperäisiltä kotieläintiloilta uusia sopeutumis- toimenpiteitä. Myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja ruokahuollon toimivuuden kannalta on tärke- ää, että maatilojen pääomarakenteen kehitys on tasapainoista niin, että yritysten valmiudet sopeutua uusiin yhteiskunnallisiin muutoksiin säilyvät. Maatalouden tuottavuuden ja kil- pailukyvyn parantaminen rakennekehityksellisin keinoin on kestävällä pohjalla vain, ellei rakennekehitys keskitä velkoja voimakkaammin kuin yritysten velanhoitokyky ja tuotanto lisääntyvät. Maatilojen velkaantuminen on Suomessa ollut keskimäärin tarkasteltuna maltillista. Tilojen keskimääräiset velat ovat olleet vain hieman yli 33 000 € (vuonna 2001) ja huomattava osa tiloista on ollut velattomia. Potentiaalisena ongelmana on kuitenkin ollut nähtävissä, että maatalouden velat ovat keskittyneet varsin pienelle joukolle, pääsääntöisesti nuoria ja pää- toimisia yrittäjiä. Tutkimus on saanut rahoitusta Maatalouden kehittämisrahastosta (MAKERA). Tilastokeskus on luovuttanut tutkimuksessa käytetyn aineiston MTT taloustutkimuksen käyttöön. Tutkimuksen ohjausryhmään kuuluvat johtaja Seppo Aaltonen (MTK), ylitarkastaja Esko Leinonen (MMM), maatalousylitarkastaja Pekka Sandholm (MMM) ja professori Matti Ylätalo (HY). Kirjoittajat kiittävät rahoittajaa, tutkimuksen ohjausryhmää sekä muita tutkimuksen toteuttamista edesauttaneita henkilöitä. 7 Maatalouden rakennemuutosta on tutkittu Suomessa monesta eri näkökulmasta ja aika kat- tavastikin (mm. Ylätalo 1989; Mäkinen 1990; Niemi ym. 1995, Lehtonen 2001; Uusitalo ja Pietola 2001; Lehtonen ym. 2002; Pyykkönen 2002; Hirvijoki ym. 2003; Pietola ym. 2003; Maatalouden rakennetyöryhmä). Lisäksi viime vuosina on ollut paljon tutkimusta suurten tilojen haasteista, joka on ollut myös maa- ja metsätalousministeriön tutkimusrahoituksen yksi painopiste (mm. Remes ym. 2003; Seppälä 2003). Tästä huolimatta meillä ei ole tuo- retta tietoa siitä, millä tavoin EU-vuosien aikaiset investoinnit ja sopeuttamistoimet ovat muuttaneet maatalouden pääomarakennetta ja ovatko ne keskittäneet maatalouden velkoja kenties voimakkaammin kuin tuotantoa. Tämän tutkimuksen tavoite on selvittää, millä tavoin Suomen maatalouden velat ovat kehit- tyneet suhteessa viljelijäin tuloihin (tilatason tarkastelu) ja keskittyneet suhteessa maatalo- ustuotantoon vuosina 1997-2002. Tarkastelun perusjoukoksi1 on rajattu maatalousyrittäjät, vaikka rakennemuutos koskettaa laajemminkin koko maaseutua ja maaseudun elinvoimai- suutta. Esimerkiksi tilojen lukumäärän vähenemisestä saattaa seurata se, että maatalouden velat keskittyvät yhä pienemmälle osalle maaseudun väestöstä. Maaseudun yleisen elinvoi- maisuuden ja hyvinvoinnin aleneminen voi puolestaan lisätä sosiaalisten ongelmien riskiä ja heikentää yritysten velankantokykyä. Varsin kapeasta näkökulmastaan huolimatta tulosten toivotaan tuottavan uutta tietoa Suo- men maataloutta koskevien politiikkatoimien vaikuttavuuden arviointiin ja uusien rakenne- ohjelmien suunnitteluun. Tulosten toivotaan myös auttavan arvioimaan sitä, ovatko nykyiset viljelijäin ansio- ja pääomatulojen verotukseen liittyvät käytännöt johdonmukaiset maata- loudelta edellytettävään rakennekehitykseen nähden niin, että viljelijöillä on edellytykset kartuttaa riittävästi myös omaa pääomaa ja välttää ylivelkaantuminen. Uusi tieto mahdol- lisesta velkojen keskittymisestä on tarpeellista, jotta Suomen maataloudessa voidaan vält- tää samankaltainen ylivelkaantuminen kuin tanskalaisilla maatiloilla ja aktiivitilojen ylivel- kaantumisen aiheuttamat suuret korko- ja tuottajahintariskit. Tämä selvitys on jaettu lukuihin niin, että luvussa kaksi esitetään aineisto sekä suhteellisen velkaantuneisuuden tunnuslukuja, jotka on määritetty Tilastokeskuksen esittämien keskiar- votietojen perusteella. Luvussa kaksi esitellään myös yksilöaineiston käsittelyssä käytetyt menetelmät. Luvussa kolme esitetään yksilöaineiston tulokset ja luvussa 4 tehdään yhteen- veto. 1 Maatalouden yritys- ja tulotilaston aineiston perusteella perusjoukosta käytetään nimitystä kohdeperusjoukko. 8 2 Aineisto ja menetelmät 2.1 Aineisto Tämän tutkimus perustuu Maatalouden yritys- ja tulotilaston (MYTT) aineistoon. Aineis- tona käytetään sekä Maatalouden yritys- ja tulotilaston julkaisuja vuosilta 1996-2001 että yrityskohtaista2 aineistoa vuosilta 1997-2002. Samaa yrityskohtaista aineistoa on käytetty aikaisemmin esimerkiksi Puurusen ja Seppälän (2004) tutkimuksessa. Aineiston yksityiskohtainen kuvaus löytyy vuosittain ilmestyvistä Maatalouden yritys- ja tulotilasto -julkaisuista (Maatilatalouden yritys- ja tulotilastot 1996-2001). Tässä yhteydessä kuvataan tilaston keskeisimmät käsitteet, luokitukset sekä tietojen muodostussäännöt, joiden tuntemus on välttämätöntä tulosten tulkinnan kannalta. Tilaston kohteena olevilla tiloilla on vähintään kaksi hehtaaria viljelyssä olevaa peltoa ja niitä verotetaan maatilatalouden tuloverolain mukaan. Tilat on jaettu omistajan mukaan seu- raaviin luokkiin: yksityinen henkilö, perheyhtiö tai yhtymä, perikunta tai kuolinpesä, valtio tai muu julkisyhteisö ja osakeyhtiö tai vastaava. Maatilojen tuotantosuunta on määritetty tulojen perusteella. Valtaosalla maatiloista tuotantosuunta määräytyy niin, että tuotantosuun- nan tuotteista saatujen tulojen osuus maatalouden myyntitulojen ja sivuansioiden summasta on yli 65 prosenttia. Tuotantosuuntien määrittelyssä on hyödynnetty myös maaseutuelinkei- norekisterin tuotantosuuntaluokittelua. MYTT:n tärkeimpinä tietolähteinä ovat maatilatalouden verolomakkeet, joilta tiedot on poi- mittu pääsääntöisesti ennen verovalmistelua. Tiedoista puuttuu siten pääsääntöisesti verotta- jan tekemät korjaukset ja muutokset. Maatilojen velkoja koskevia tietoja voidaan kuitenkin pitää luotettavina. Viljelijät kiinnittivät kyseisinä vuosina velkojen kirjaamiseen erityistä huomiota, sillä velkojen määrä oli sopeutumisvähennyksen peruste. Velat olivatkin pääsään- töisesti kirjattu oikein (Hannu Vuoriniemi 4.1.2005). Maatalouden myyntitulot on saatu laskemalla yhteen kotieläintalouden myyntitulot sekä kasvinviljelytuotteiden myyntitulot. Tulot yhteensä (=liikevaihto) saadaan kun maatalouden myyntituloihin lisätään maatalouden sivuansiotoiminnan tulot, tuet, maatalouden tasausva- rauksen suora tuloutus, kotieläinten myyntitulon jaksotettu osuus sekä muut maatalouden tulot ja lisäykset. Puhdas tulo saadaan, kun tuloista yhteensä vähennetään menot yhteensä maksettuja korkoja lukuun ottamatta. Maatalouden velat on poimittu 2-lomakkeen kohdasta ”maatalouden velat ja velvoitteet yhteensä”. Maatalouden velat eivät sisällä lyhytaikaisia ostovelkoja eivätkä vuokrapeltojen arvoa. 2 Tilastokeskus on luovuttanut verotusaineiston tutkimushankkeen käyttöön. 9 2.2 Keskiarvoaineistoon perustuvat tulokset Tässä kappaleessa esitetään tuloksia, jotka on laskettu suoraan MYTT 1996-2001 julkaisu- jen perusteella käyttämättä yksilöaineistoa. MYTT –aineiston perusteella tilastokeskuksessa lasketut tulokset osoittavat, että vuonna 2001 maatilojen velat ja muut velvoitteet olivat yhteensä 2 452 milj. euroa. Tilakohtaisesti velkaa oli keskimäärin 33 169 euroa. Velat jakau- tuvat hyvin epätasaisesti, sillä 36 prosenttia maatiloista on täysin velattomia. 10 prosentilla tiloista velkaa on yli 95 899 euroa. Pitkän aikavälin velankantokykyä kuvataan usein soliditeetilla, eli oman ja vieraan pääoman suhteella. Soliditeetin tai nettovarallisuuden laskeminen ei ole kuitenkaan järkevää MYTT aineiston perusteella. Keskeisin syy tähän on se, että omaisuuden verotusarvot ovat usein hyvin varovaisia arvioita niiden jälleenhankinta-arvoista (Fredriksson 2002, Kiinteistöjen kauppahintatilasto 2003 ja Verohallituksen päätös 2004). MYTT -aineiston perusteella voi- daan kuitenkin laskea, kuinka hyvin maatilojen tuotanto sekä maatilojen liikevaihto ja tulos vastaavat velkoja. Maatalouden velkojen suhde maatalouden myyntituloihin on ollut vuosina 1996-2001 kes- kimäärin 1,24 (Kuva 1). Tarkasteluajankohtana on havaittavissa vuotuista vaihtelua. Selvää kehityssuuntaa ei kuitenkaan ole. Keskimääräisellä tasolla tarkasteltuna maatilojen kyky vastata veloista ja velvoitteistaan maataloustuotteista saaduilla myyntituloilla on pysynyt tarkasteluajankohtana samana. Puhdas tulo kuvaa kuitenkin paremmin todellista velanmak- sukykyä. Myös maatalouden velkojen ja puhtaan tulon suhde on pysynyt vakaana, ollen kes- kimäärin 2,14. Maatalouden velkojen suhde maatalouden yhteenlaskettuihin tuloihin (tulot yhteensä) oli keskimäärin 0,65. 0,00 0,50 1,00 1,50 2,00 2,50 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Maatalouden velat / Maatalouden myyntitulot Maatalouden velat / Tulot yhteensä Maatalouden velat / Puhdas tulo Kuva 1. Maatalouden velkojen suhde maatalouden myyntituloihin, tuloihin yhteensä sekä puhtaa- seen tuloon vuosina 1996-2001. 10 Tukialueittain tarkasteltuna maatalouden velkojen suhde maatalouden myyntituloihin on korkein A-tukialueella (Kuva 2). Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että maatalouden myyn- titulot A-tukialueella olisivat tilatasolla pienempiä kuin muilla tukialueilla, vaan siitä että A-tukialueen tiloilla on keskimäärin enemmän velkaa kuin muiden tukialueiden tiloilla (Liite 1). Maatalouden velat olivat A-tukialueella keskimäärin 1,5 kertaa niin suuret kuin maatalouden myyntitulot. Muilla tukialueilla maatalouden velat olivat keskimäärin hieman yli 1,2 kertaa niin suuret kuin maatalouden myyntitulot. Maatalouden velat olivat pienimmät yhteenlaskettuihin tuloihin (tulot yhteensä) verrattuna Pohjois-Suomessa. Matalimmillaan velat olivat C2- ja C3- tukialueilla ollen noin 60 % yhteenlasketuista tuloista. Tulojen suhde velkoihin huononee tasaisesti pohjoisesta etelään. Myös maatalouden velkojen suhde puh- taaseen tuloon on huonoin A-tukialueella. Tuotantosuunnittain tarkasteltuna maatalouden myyntituloihin suhteutetut velat ovat pää- sääntöisesti suurempia kasvinviljelytiloilla (keskimäärin lähes kaksi kertaa myyntitulot) kuin kotieläintiloilla (keskimäärin vuotuisten myyntitulojen suuruiset). Poikkeuksen tekevät naudanlihantuotantoon erikoistuneet tilat, joilla on myyntituloihin suhteutettuna lähes saman verran velkaa kuin kasvinviljelytiloilla (Kuva 3). Myös viiveellä kassaperusteisessa verotus- aineistossa näkyvät hyvät ja huonot satovuodet vaikuttavat voimakkaammin kasvinviljelyti- lojen suhteelliseen velkaantuneisuuteen kuin kotieläintilojen suhteelliseen velkaantuneisuu- teen. Yhteenlaskettuihin tuloihin (tulot yhteensä) suhteutettuna maatilojen keskimääräinen velkaantuneisuus on pienentynyt vuosina 1996-2001. Kasvinviljelytiloilla velkojen suhde tuloihin (tulot yhteensä) on laskenut vuoden 1996 noin 80 prosentin tasosta vuonna 2001 noin 70 % tasolle. Kotieläintiloilla maatilojen velkojen suhde yhteenlaskettuihin tuloihin on pysynyt lähes ennallaan. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että tukien merkitys velan- maksukyvyn kannalta on korostunut erityisesti kasvinviljelytiloilla. Maitotilat ovat olleet varovaisimpia velanotossaan, kun tarkastellaan velkojen suhdetta puh- taaseen tuloon. Maatalouden velkojen suhde puhtaaseen tuloon vaihteli tarkasteluajankoh- tana 1,6 ja 1,8 välillä. Eniten maatalouden velkaa suhteessa puhtaaseen tuloon oli siipikar- jatiloilla. Tarkastelujakson loppupuolella maatalouden velkojen suhde puhtaaseen tuloon nousi siipikarjatiloilla jo lähes kolminkertaiseksi. Myös sikatiloilla maatalouden velkojen suhde puhtaaseen tuloon on huomattavan korkea. Havainnot kertovat siitä, että sika- ja sii- pikarjatiloilla yrittäjien ottamat riskit suhteessa saamaansa puhtaaseen tuloon ovat kaikkein suurimmat 11 Maatalouden velat / maatalouden myyntitulot 0,00 0,20 0,40 0,60 0,80 1,00 1,20 1,40 1,60 1,80 1996 1997 1998 1999 2000 2001 A B C1 C2 C3 keskimäärin Maatalouden velat / puhdas tulo 0,00 0,20 0,40 0,60 0,80 1,00 1,20 1,40 1,60 1,80 2,00 2,20 2,40 2,60 2,80 3,00 1996 1997 1998 1999 2000 2001 A B C1 C2 C3 keskimäärin Maatalouden velat / tulot yhteensä 0,00 0,20 0,40 0,60 0,80 1,00 1996 1997 1998 1999 2000 2001 A B C1 C2 C3 keskimäärin Kuva 2. Maatalouden velkojen suhde maatalouden myyntituloihin, tuloihin yhteensä sekä puhtaa- seen tuloon tukialueittain vuosina 1996-2001. 12 Maatalouden velat / maatalouden myyntitulot 0,00 0,20 0,40 0,60 0,80 1,00 1,20 1,40 1,60 1,80 2,00 2,20 2,40 2,60 2,80 3,00 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Maito Nauta Sika Siipikarja Kotieläintuotanto keskimäärin Vilja Kasvintuotanto ja muut keskim Maatalouden velat / puhdas tulo 0,00 0,20 0,40 0,60 0,80 1,00 1,20 1,40 1,60 1,80 2,00 2,20 2,40 2,60 2,80 3,00 3,20 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Maito Nauta Sika Siipikarja Kotieläintuotanto keskimäärin Vilja Kasvintuotanto ja muut keskim Maatalouden velat / tulot yhteensä 0,00 0,20 0,40 0,60 0,80 1,00 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Maito Nauta Sika Siipikarja Kotieläintuotanto keskimäärin Vilja Kasvintuotanto ja muut keskim Kuva 3. Maatalouden velkojen suhde maatalouden myyntituloihin, tuloihin yhteensä sekä puhtaa- seen tuloon tuotantosuunnittain vuosina 1996-2001. 13 Tulokset osoittavat, ettei vuosina 1996-2001 maataloudessa ole maatalouden velkojen suh- teessa maatalouden liikevaihtoon tai maatalouden tulokseen tapahtunut keskiarvotasolla suuria muutoksia. MYTT aineistoon perustuva tarkastelu on kuitenkin osittain puutteellinen. Velkoja ja velvoitteita tarkasteltaessa ei ole otettu huomioon vuokratun pellon arvoa, joka on Ihamuotilan (1983) mukaan velkapääomaan rinnastettava erä. Vuokrapellon arvotustavasta riippuen, sen pääoma-arvo on saattanut jo jopa ylittää muiden velkojen summan (Liite 2). Tämä johtuu sekä pellon vuokrauksen nopeasta lisääntymisestä että pellon hinnan nousus- ta. Tukialueittaisen tarkastelun perusteella voidaan todeta, että A-tukialueen tiloilla on hieman enemmän velkaa liikevaihtoon sekä tulokseen suhteutettuna kuin muiden tukialueiden ti- loilla. Keskeisin syy tähän on ilmeisesti pellon hinnan voimakas alueellinen vaihtelu niin, että sekä pellon verotusarvo että pellon hinta ovat Etelä- ja Länsi-Suomessa huomattavasti korkeampia kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa (Kiinteistöjen kauppahintatilasto 2004, Verohal- lituksen päätös n:o 901). Keskiarvotasolla tehty havainto siitä, ettei suhteellisessa velkaantuneisuudessa ole tapahtu- nut suuria muutoksia, ei sulje pois kuitenkaan mahdollisuutta, että jotkin tilat tai tilaryhmät voineet olennaisesti velkaantua tarkasteluajankohtana. Tästä syystä luvussa 3 tarkastellaan- kin maatalouden velkaantumista tilatasolla. 2.3 Menetelmät Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, keskittyvätkö velat aktiivitiloilla tuotantoa nopeam- min. Tämän selvittämiseksi täytyy tietää tuotannon ja velan määrä sekä niiden kehitys ti- loittain. Käytettävissä oleva Maatalouden yritys- ja tulotilaston aineisto sisältää nämä tiedot tiloittain vuosilta 1997-2002. Tilakohtaista tuotannon määrää kuvataan Maatalouden myyn- tituloilla ja velan määrää verolomakkeilta poimitulla maatalouden velan määrällä. Velko- jen keskittymisen tarkastelussa tilakohtainen velan määrä painotetaan siis reaaliprosessilla (tuotannolla) eikä velanmaksukyvyllä, johon tuet vaikuttavat olennaisesti. Tarkastelutavalla voidaan paljastaa onko viimevuosien sopeutumiskehitys velkaannuttanut maatiloja suhtees- sa niiden maataloustuotannon kehitykseen. Tulokset on laskettu siis painottamalla ne koko- naistuotannon määrään. Myös pelkästään kohdeperusjoukon tilamäärään painotetut tulokset on laskettu ja esitetty. Näiden tulosten avulla voidaan tarkastella tilakohtaisten velkojen keskittymistä. Kohdepe- rusjoukon tilamäärään painotetut tulokset eivät ole kuitenkaan yhtä informatiivisia rahoitus- riskien kasautumisen tarkastelussa, kuin kokonaistuotannon määrään painotetut tulokset. Velankantokykyä ja sen kehitystä tarkastellaan suhteellisella velkaantuneisuudella. Tässä tarkastelussa aineistoa ei ole painotettu. Tarkastelu kuvaa aineiston tilojen jakautumista eri suhteellisen velkaantuneisuuden luokkiin. Aineiston perusteella tehtyjä havaintoja tilojen 14 jakautumisesta suhteellisen velkaantuneisuuden luokkiin voidaan pitää yleistettävinä, sillä aineisto sisältää noin 10 % Suomen kaikista maatiloista (Taulukko 1). Tilojen jakautuminen suhteellisen velkaantuneisuuden luokkiin esitetäänkin prosenttiosuuksina. Suhteellisen vel- kaantuneisuuden luokat on määritetty niin, että aineistosta tulee jokaiseen luokkaan vähin- tään 5 tilaa. 2.3.1 Aineiston painotus Maatalouden yritys- ja tulotilaston aineisto on poiminta kohdeperusjoukosta, eli kaikista maatiloista (kts. MYTT -aineiston rajaukset s. 5). Poiminnan ja kohdeperusjoukon tilamää- rät on esitetty taulukossa 1. Otantastrategia on toteutettu kiertävänä paneelina, jossa noin puolet otoksesta vaihtuu vuosittain. Tärkeimpinä otoskriteereinä on käytetty tuotantosuuntaa ja tilakokoa. Kaikille otoksen tiloille on annettu painokerroin, jolla se edustaa kohdeperus- joukon tiloja. Otannan tarkempi menetelmäkuvaus löytyy Maatalouden yritys- ja tulotilasto -julkaisuista. Taulukko 1. Tilojen lukumäärä otoksessa ja kohdeperusjoukossa. Maitotilat Naudanlihan tuotan-toon erikoistuneet tilat Sikatilat Viljatilat * ** * ** * ** * ** 1997 2536 24574 567 5682 722 4778 1960 18331 1998 3048 23464 597 5115 765 4501 1381 17234 1999 2552 21610 575 5007 776 3875 1388 16340 2000 2540 19532 538 4147 678 3572 1592 17024 2001 2526 18621 543 3749 692 3460 1525 16545 2002 2457 17539 514 3300 702 3213 1332 16010 * = tiloja poiminnassa ** = tiloja kohdeperusjoukossa Velkojen keskittymistä kuvataan Gini-indekseillä, joita laskettaessa aineisto on painotettu sekä (A) kohdeperusjoukkoa että (B) kohdeperusjoukon tuotantoa vastaavaksi. Aineiston havainnot on siis aina kerrottu kohdeperusjoukkoon painottavilla tilakohtaisilla painoker- toimilla (A) ja lisäksi indeksejä laskettaessa tilakohtaisina painoina on käytetty myös ti- lakohtaista tuotantomäärää, eli maatalouden myyntituloja (B). Tällä menettelyllä kuvataan velkojen jakautumista (A) tiloittain ja (B) tuotannon mukaan kaikilla maatiloilla. Aikasarjaa tarkasteltaessa näin käsitellyllä aineistolla voidaan kuvata velkojen jakautumisen keskitty- mistä sekä tiloittain että tuotannon perusteella. 15 2.3.2 Lorenz-käyrä ja Gini-indeksi Tulojen ja pääoman jakautumisen mittaamisessa Lorenz-käyrä ja Gini-indeksi ovat vakiin- tuneita menetelmiä. Lorenz-käyrä on visuaalinen tapa ilmaista tulojen, pääoman tai velkojen jakautumista havainnoitavassa aineistossa tai perusjoukossa. Lorenz-käyrä saadaan järjestä- mällä tutkimusaineistossa olevat tilat järjestykseen niiden velkojen määrän perusteella. Lo- renz-käyrä kuvaa kumulatiivisen velkaosuuden kasvua tilaosuuden / tuotantomääräosuuden kasvaessa. Aineistoa painotettaessa tilat saavat x-akselilta painoaan vastaavan osan (Kuva 4). Tälle aineistolle on tyypillistä, että osa tiloista on velattomia. Tässä tapauksessa Lorenz käyrä kulkee aluksi kuvaajan x-akselia pitkin. Lorenz-käyrän muoto kuvaa velkojen jakautu- mista. Mitä lähempää se kulkee kuvaajan oikeaa alakulmaa, sen keskittyneemmät velat ovat. A B Osuus tiloista tai tuotannosta O su us v el oi sta Kuva 4. Lorenz käyrä. Gini-indeksi johdetaan suoraan Lorenz-käyrästä. Se kuvaa pinta-alojen suhdetta: (1) BA AG + = missä A on Lorenz-käyrän ja tasajakaumaan kuvaavan diagonaalin väliin jäävä alue ja A+B on diagonaalin alle jäävä alue. Koska Gini-indeksi kuvaa pinta-alojen A ja A+B suhdet- ta, Gini-indeksi vaihteluväli rajoittuu nollan ja yhden välille. Kuvassa 4 vaaka-akselilla on tilojen tai tuotannon %-osuus ja pystyakselilla velkojen %-osuus, kun tilat on järjestetty velkojen suhteen suuruusjärjestykseen pienimmästä aloittaen. Jos velat ovat jakautuneet tasan kaikkien tilojen tai tuotannon kesken, saa Gini-indeksi arvon 0 ja jos kaikki velat ovat keskittyneet yhdelle tilalle, arvon 1. Mitä enemmän velat ovat keskittyneet, sitä suuremman , 16 arvon Gini-indeksi saa. Kun aineistossa on velattomia tiloja, saa Gini-indeksi aina suurem- pia arvoja kuin nolla. Gini-indeksille esitetään useita eri laskutapoja. Tässä tutkimuksessa käytetään seuraavaa menetelmää3: (2) =G yxyx iii n i i 11 1 ++ = −∑ missä xi on tilan i osuus tilojen määrästä tai tuotannosta, yi on tilan i osuus veloista ja n on tilojen määrä (Shryock ym. 1973 s.178). Suomessa pääomien jakautumista on tarkastellut esimerkiksi Fredriksson (2002). Hän ha- vaitsi, että maatalouden nettovarallisuus on jakautunut suomalaisten kesken hyvin epätasai- sesti (Gini-indeksi 0,813). Tämä johtuu siitä, ettei suurin osa suomalaisista omista mitään maatalouteen liittyvää. Suomalaisen maatalouden tarkasteluun Gini-indeksejä ovat käyttä- neet esimerkiksi Ojaniemi (1986), Uusitalo (1988), Ylisippola (1989), Puurunen (1990) ja Pyykkönen (2002). Heidän tutkimuksensa keskittyivät tulojen ja tuotannon jakautumisen tarkasteluun. Ylisippola havaitsi viljelijäkotitalouksien käytettävissä olevien tulojen (Gini- indeksi 0,22) jakaantuvan tasaisemmin kuin muiden pienyrittäjien (Gini-indeksi 0,25). Puurunen osoitti maatalouden nettotulojen jakautuneen epätasaisemmin 1980-luvun alussa (Gini-indeksi 0,38), kuin 1980-luvun lopussa (Gini-indeksi 0,31). Pyykkönen (2002) puo- lestaan havaitsi, että tuotanto keskittyi vuosina 1995-2000 kaikissa tuotantosuunnissa. Tämä johtui erityisesti siitä, että kaikissa tuotantosuunnissa oli tuotannosta luopuneita tiloja. Nyt esitettäville maatilojen velkaisuutta kuvaaville tilakohtaiseen aineistoon perustuville tuloksille ei löydy vertailutietoa aikaisemmista tutkimuksista. Tosin Pyykkönen (1994) on arvioinut luokitellun maatilatalouden tulo- ja verotilaston perusteella, että vuonna 1991 noin 25 % tiloista oli velattomia ja että suhteellisen vähävelkaisia tiloja oli runsaasti. Edelleen luokitellun aineiston perusteella Pyykkönen (1998) arvioi, että velkaisimmalla viidesosalla maatiloista on kaksi kolmasosaa kaikista maatalojen veloista. 2.3.3 Suhteellinen velkaantuneisuus Tutkimusaineiston tiloille laskettiin suhteellista velkaantuneisuutta (SV) kuvaava tunnuslu- ku. Tunnusluvulla kuvataan velkojen suhdetta liikevaihtoon. oLiikevaiht VelatSV = 3 Gini-indeksit on laskettu SAS-ohjelmistolla. Ohjelmaa kirjoitettaessa on hyödynnetty Philip N. Cohen kir- joittamaa koodia, joka on saatavissa internetistä osoitteesta: www.socsci.uci.edu/~cohenp/tools.html. Vero- tusaineiston on luovuttanut tutkimuksen käyttöön Tilastokeskus. Gini-indeksin laskentaohjelman kirjoitus- työssä avusti Risto Seppälä. , 17 MYTT-aineistoon velat on poimittu suoraan verolomakkeiden kohdasta maatalouden velat ja velvoitteet yhteensä. Liikevaihtoa kuvataan maatalouden yhteenlasketuilla tuloilla (tulot yhteensä). Suhteellista velkaantuneisuutta laskettaessa käytetyt käsitteet vastaavat edellä ku- vattuja käsitteitä. Tulot yhteensä sisältävät tuet. 3 Tulokset 3.1 Maitotilat Vuosina 1997-2002 velat ovat keskittyneet entistä harvemmille maitotiloille. Velkojen ja- kaantumista kuvaavaa Lorenz -käyrää tarkasteltaessa tämä ilmenee käyrän siirtymisenä oi- kealle alas (Kuva 5). Kuvassa 5 velkojen tasajakaumaa kuvaavan lävistäjän ja Lorenz –käy- rän väliin jäävän alan osuutta koko lävistäjän alapuolisesta alasta on kasvanut. Kun tilakohtaiset havainnot painotettiin tuotannon määrällä, havaittiin velkojen kohdistuvan pienemmälle osalle tuotannosta vuonna 2002 kuin vuonna 1997. Käytännössä tulos tarkoit- taa sitä, että velkaa ottaneet tilat eivät ole pystyneet nostamaan tuotantoaan samassa suh- teessa, kuin mitä ne ovat velkaantuneet muihin maitotiloihin verrattuna. Tulos voi osittain selittyä kasvavien tilojen kasvukustannuksilla eli sillä, että kasvavissa yrityksissä tuotanto kasvaa pääoman ja velkojen kasvuun nähden viiveellä. 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 Osuus tiloista / tuotannosta (%) O su u s ve lo is ta (% ) Tasajakauma 1997 2002 1997 (painotettu) 2002 (painotettu) Kuva 5. Velkojen jakautuminen tiloittain ja tuotannon perusteella maitotiloilla vuosina 1997 ja 2002. Yhtenäiset käyrät: havainnot painotettu tuotantomäärällä; katkoviivat: ei painotusta tuotantomääril- lä. 18 Maitotilojen velkojen jakautumista kuvaava Gini-indeksi on noussut tasaisesti vuosina 1997- 2002. Suurempi osa veloista kohdistuu siis yhä pienemmälle osalle maitotiloista. Velkaisin 10 % tiloista vastasi vuonna 1997 alle 40 prosentista kaikkien maitotilojen veloista. Vuonna 2002 osuus oli noussut lähes 46 prosenttiin. Vuonna 2002 velkaisin 25 % maitotiloista vas- tasi lähes 74 prosentista kaikkien maitotilojen veloista. Myös tuotannon määrällä painotettu indeksi on noussut vuoteen 2002. Tämä aika hälyttävä kehitys taittui kuitenkin hetkeksi vuonna 2001. Vuonna 2002 noin 42 prosenttia maitotilojen veloista oli tiloilla, joiden osuus maitotilojen tuotannosta oli 10 prosenttia (Taulukko 2). Taulukko 2. Gini-indeksit velkojen jakaumalle vuosina 1997-2002, sekä velkaisimpien tilojen ja tuo- tannon osuus veloista. GINI-indeksi Velkaisimman 10 %:n osuus veloista Velkaisimman 25 %:n osuus veloista A B A B A B 1997 0,612 0,564 39,57 36,10 68,68 64,09 1998 0,623 0,573 40,51 37,18 69,74 64,79 1999 0,629 0,579 41,70 38,81 70,37 65,69 2000 0,635 0,592 42,93 40,17 71,10 67,10 2001 0,642 0,587 42,86 39,24 71,86 66,49 2002 0,661 0,606 46,11 41,88 73,93 68,63 A= tiloista B= tuotannosta Täysin velattomien maitotilojen osuus oli perusjoukkoon painottamattomassa MYTT -ai- neistossa vuonna 1997-2002 lähes muuttumaton (Kuva 4). Velat ylittävät liikevaihdon 17 % prosentilla maitotiloista. Tarkasteluajankohtana tilojen jakautumisessa eri suhteellisen vel- kaantuneisuuden luokkiin ei ole tapahtunut suuria muutoksia. 19 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1997 1998 1999 2000 2001 2002 O su us ti lo is ta % yli 3 2 - 3 1 - 2 0,75 - 1 0,5 - 0,75 0,25 - 0,5 alle 0,25 velaton Kuva 6. Maitotilojen jakauma suhteellisen velkaantuneisuuden (velkojen suhde tuet sisältävään liike- vaihtoon) luokkiin vuosina 1997-2002. 3.2 Naudanlihan tuotantoon erikoistuneet tilat Naudanlihan tuotantoon erikoistuneiden tilojen velat jakautuvat tasaisemmin tilojen kesken vuonna 2002 kuin vuonna 1997 (Kuva 7). Tuotannon perusteella tarkasteltuna kehitys on ollut päinvastainen. Naudanlihan tuotantoon erikoistuneiden tilojen velat kohdistuvat pie- nempään osaan tuotannosta vuonna 2002 kuin vuonna 1997. Suuren liikevaihdon tilat ovat velkaantuneet nopeammin kuin pienen liikevaihdon tilat. 20 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 Osuus tiloista / tuotannosta (%) O s u u s v e lo is ta (% ) Tasajakauma 1997 2002 1997 (painotettu) 2002 (painotettu) Kuva 7. Velkojen jakautuminen tiloittain ja tuotannon perusteella naudanlihan tuotantoon erikoistu- neilla tiloilla vuosina 1997 ja 2002. Yhtenäiset käyrät: havainnot painotettu tuotantomäärällä; katko- viivat: ei painotusta tuotantomäärillä. Velkojen keskittymisessä pienemmälle osalle tuotannosta tapahtui hyppäys vuonna 2001 (Taulukko 3). Aikaisempina vuosina muutokset velkojen jakaantumisessa tuotannon suhteen olivat pieniä. Aineiston ollessa näin suuri (yli 500 tilaa), muutos ei voi johtua yksittäisten tilojen investoinneista. Taustalla olevana isompana kehityksenä voidaan havaita velattomien naudanlihan tuotantoon erikoistuneiden tilojen osuuden kääntyminen laskuun vuonna 1999 (Kuva 8). Velkaisin 10 % tiloista vastasi vuonna 1997 noin 54 prosentista kaikkien naudanlihan tuo- tantoon erikoistuneiden tilojen veloista. Vuonna 2002 osuus oli laskenut noin 51 prosenttiin. Vuonna 2002 velkaisin 25 % naudanlihan tuotantoon erikoistuneista tiloista vastasi lähes 79 prosentista kaikkien naudanlihan tuotantoon erikoituneiden tilojen veloista. Tuotannon määrällä painotettu indeksi nousi vuonna 2001. Hälyttävä kehityssuunta taan- tui kuitenkin vuonna 2002 ja tuotannon määrällä painotettu velkojen keskittymistä kuvaava Gini-indeksi laski arvoon 0,641. Vuonna 2002 noin 50 prosenttia naudanlihan tuotantoon erikoituneiden tilojen veloista oli tiloilla, joiden osuus tilojen tuotannosta oli 10 prosenttia (Taulukko 3). 21 Taulukko 3. Gini-indeksit velkojen jakaumalle vuosina 1997-2002, sekä velkaisimpien tilojen ja tuo- tannon osuus veloista. GINI-indeksi Velkaisimman 10 %:n osuus veloista Velkaisimman 25 %:n osuus veloista A B A B A B 1997 0,776 0,617 53,57 41,94 81,67 70,21 1998 0,730 0,613 52,04 40,01 81,95 71,21 1999 0,722 0,618 51,33 42,95 80,69 69,93 2000 0,698 0,603 49,09 45,03 77,65 68,75 2001 0,710 0,667 50,89 53,40 78,64 74,32 2002 0,710 0,641 50,81 50,11 78,98 71,41 A= tiloista B= tuotannosta Naudanlihan tuotantoon erikoistuneista tiloista niiden osuus, joilla velkaa on enemmän kuin vuotuinen liikevaihto, on laskenut. Vuonna 1997 näitä tiloja oli 23,8 % kaikista naudanlihan tuotantoon erikoistuneista tiloista. Vastaava osuus oli vuonna 2002 21,5 %. Toisaalta myös velattomien tilojen osuus on pienentynyt. Yleisenä trendinä voidaankin havaita, että tilo- jen, joilla on velkaa, mutta vähemmän kuin vuotuinen liikevaihto (Kuvassa 8 harmaat osat pylväistä), osuus on noussut tarkasteluaikana huomattavasti. Vuonna 1997 näitä tiloja oli 44,4 % ja vuonna 2002 53,3 % kaikista naudanlihan tuotantoon erikoistuneista tiloista. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1997 1998 1999 2000 2001 2002 O su us ti lo is ta % yli 3 2 - 3 1 - 2 0,75 - 1 0,5 - 0,75 0,25 - 0,5 alle 0,25 velaton Kuva 8. Naudanlihan tuotantoon erikoistuneiden tilojen jakauma suhteellisen velkaantuneisuuden luokkiin vuosina 1997-2002. 22 3.3 Sikatilat Velkojen jakautumisessa sikatilojen kesken ei ole tarkasteluajankohtana tapahtunut suuria muutoksia (Kuva 9). Tuotannon perusteella tarkasteltuna velat jakautuivat kuitenkin tasai- semmin vuonna 2002 kuin vuonna 1997. Tulos tarkoittaa sitä, että tuotanto on keskittynyt velkoja nopeammin. Tulosten perusteella näyttää siltä, että velkaa ottaneet sikatilat ovat myös saaneet lisättyä tuotantomääriään nopeasti. Vaikka velat ovatkin tilatasolla keskitty- neet, ei kehitys ole huolestuttava, sillä tuotanto on keskittynyt vielä nopeammin. Kuvan 9 perusteella ei kuitenkaan vielä tiedetä mitään tilojen suhteellisesta velkaisuudesta. Tämän selvittämiseksi tarkastellaan myös sikatilojen jakautumista suhteellisen velkaantuneisuuden luokkiin. 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0 8 15 23 30 38 45 53 60 68 75 83 90 98 Osuus tiloista / tuotannosta (%) O su u s v el oi st a (% ) Tasajakauma 1997 2002 1997 (painotettu) 2002 (painotettu) Kuva 9. Velkojen jakautuminen tiloittain ja tuotannon perusteella sikatiloilla vuosina 1997 ja 2002. Yhtenäiset käyrät: havainnot painotettu tuotantomäärällä; katkoviivat: ei painotusta tuotantomääril- lä. Tuotanto on keskittynyt sikatiloilla velkoja nopeammin lähes koko tarkasteluajan (Taulukko 4). Pieni käänne kehityksessä tapahtui kuitenkin vuonna 2002. Velat olivat jakautuneet tasai- semmin tuotannon suhteen vuonna 2001. Tuotantomäärillä painotettu velkojen keskittymistä kuvaava Gini-indeksi sai arvon 0,55 vuonna 1997 ja vuonna 2001 arvon 0,510. Vuonna 2002 Gini-indeksin arvo nousi arvoon 0,521. Tuotantomäärillä painottamattomassa Gini-indeksis- sä muutokset ovat olleet saman suuruisia kuin tuotannolla painotetussakin indeksissä, mutta muutosten suunta on ollut päinvastainen. Velat ovat keskittyneet tiloittain tarkasteltuna. 23 Velkaisimpien sikatilojen osuus sikatilojen veloista nousi vuonna 2002. Velkaisin 10 pro- senttia sikatiloista vastasi vuonna 2002 noin 40 %:sta sikatilojen kaikista veloista. Tuotanto- määrän suhteen tarkasteltuna kehitys on kulkenut toiseen suuntaan. Vuonna 2002 noin 34 % sikatalouteen erikoituneiden tilojen veloista oli tiloilla, joiden osuus tilojen tuotannosta oli 10 prosenttia. Osuus on laskenut huomattavasti tarkasteluajankohdan alkupuolen lukemista. Esimerkiksi vuonna 1998 vastaava osuus oli noin 40 % (Taulukko 4). Taulukko 4. Gini-indeksit velkojen jakaumalle vuosina 1997-2002, sekä velkaisimpien tilojen ja tuo- tannon osuus veloista. GINI-indeksi Velkaisimman 10 %:n osuus veloista Velkaisimman 25 %:n osuus veloista A B A B A B 1997 0,577 0,550 36,95 36,08 65,51 62,70 1998 0,564 0,569 37,03 40,66 63,73 63,89 1999 0,578 0,524 38,38 33,68 65,87 60,71 2000 0,580 0,517 38,09 34,26 65,98 59,85 2001 0,580 0,510 36,98 32,63 66,01 59,64 2002 0,595 0,521 40,06 33,81 67,76 60,40 A= tiloista B= tuotannosta Sianlihan hintakehitys näkyy kuvassa 10, jossa esitetään sikatilojen jakautuminen suhteellisen velkaantuineisuuden luokkiin. Velkaisten sikatilojen (velka enemmän kuin vuotuinen liikevaih- to) osuus oli suurimmillaan vuosina 1998 ja 1999 eli samoina vuosina kuin sianlihan hinta oli alimmillaan, lähellä 1,1 €/kg tasoa. Havaittu kehitys johtuu siitä, ettei tiloilla ole mahdollisuuk- sia sopeuttaa velkojaan liikevaihdon muutoksiin, jos liikevaihdon muutokset johtuvat nopeis- ta muutoksista tuottajahinnoissa tai tuissa. Tuotantosuunnittain tarkasteltuna vähiten velatto- mia tiloja on sianlihantuotantoon erikoistuneissa tiloissa. Vuonna 2002 näiden tilojen osuus oli 12,5 %. 24 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1997 1998 1999 2000 2001 2002 O su us ti lo is ta % yli 3 2 - 3 1 - 2 0,75 - 1 0,5 - 0,75 0,25 - 0,5 alle 0,25 velaton Kuva 10. Sikatilojen jakauma suhteellisen velkaantuneisuuden luokkiin vuosina 1997-2002. 3.4 Viljatilat Vuosina 1997-2002 viljatilojen velat ovat keskittyneet vain hieman (Kuva 11). Yksi syy tähän on se, että viljatilojen velat ovat jo aikaisemmin keskittyneet pienelle osalle tiloista. Vuonna 2002 noin 90 % kaikista viljatilojen veloista oli 25 %:lla viljatiloista. Myöskään tuotannolla painotetussa tarkastelussa velkojen keskittymisessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Velkojen keskittymisessä ei ole ollut vuosina 1997-2002 selvää suuntaa. Keskittyneimpiä velat olivat vuonna 1999. Ilmeisesti investointitukijärjestelmän käynnistymisen liikkeelle laittamat kuivuri-investoinnit velkaannuttivat osaa viljatiloista juuri vuonna 1999. Koko tuotantosuunnan tasolla tämä ”piikki” velkojen keskittymiskehityksessä tasaantui kuitenkin nopeasti (Taulukko 5). 25 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 100 Osuus tiloista / tuotannosta (%) O su u s ve lo is ta (% ) Tasajakauma 1997 2002 1997 (painotettu) 2002 (painotettu) Kuva 11. Velkojen jakautuminen tiloittain ja tuotannon perusteella viljatiloilla vuosina 1997 ja 2002. Yhtenäiset käyrät: havainnot painotettu tuotantomäärällä; katkoviivat: ei painotusta tuotantomääril- lä. Viljatilojen velat ovat keskittyneet pienelle osalle tiloista. Täysin velattomien tilojen osuus viljatiloista on yli 40 prosenttia. Myös hyvin vähän velkaantuneiden tilojen osuus on suh- teellisen suuri. Noin 60 prosentilla viljatiloista on velkaa alle puolet vuotuisesta liikevaih- dosta (Kuva 12). Viljatiloista 10 prosenttia vastaa yli 62 prosentista viljatilojen kaikista veloista (Taulukko 5). Tuotannon suhteen tarkasteltuna velat jakaantuvat hieman tasaisemmin. Puolet viljatilojen veloista on tiloilla, jotka vastaavat kymmenestä prosentista viljatilojen yhteenlasketusta tuo- tannon määrästä. 26 Taulukko 5. Gini-indeksit velkojen jakaumalle vuosina 1997-2002, sekä velkaisimpien tilojen ja tuo- tannon osuus veloista. GINI-indeksi Velkaisimman 10 %:n osuus veloista Velkaisimman 25 %:n osuus veloista A B A B A B 1997 0,776 0,696 57,35 49,38 87,22 77,10 1998 0,791 0,696 59,46 48,08 89,39 76,92 1999 0,806 0,717 63,42 52,24 89,99 79,67 2000 0,800 0,696 62,40 49,11 89,48 77,17 2001 0,788 0,697 60,53 49,26 87,96 77,30 2002 0,800 0,705 62,18 49,92 89,85 78,74 A= tiloista B= tuotannosta Viljatilojen jakautumisessa suhteellisen velkaantuneisuuden luokkiin voidaan tehdä sama havainto kuin naudanlihan tuotantoon erikoistuneilla tiloilla. Tilojen, joilla on velkaa, mutta vähemmän kuin vuotuinen liikevaihto (Kuvassa 12 harmaat osat pylväistä), osuus on nous- sut tarkasteluaikana huomattavasti. Vuonna 1997 näitä tiloja oli 28,2 % ja vuonna 2002 34 % kaikista viljatiloista. Yli vuotuisen liikevaihdon velkaantuneiden osuus kääntyi kuitenkin nousuun vuonna 2002. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1997 1998 1999 2000 2001 2002 O su us ti lo is ta % yli 3 2 - 3 1 - 2 0,75 - 1 0,5 - 0,75 0,25 - 0,5 alle 0,25 velaton Kuva 12. Viljatilojen jakauma suhteellisen velkaantuneisuuden luokkiin vuosina 1997-2001. 27 4 Yhteenveto tuloksista Maatalouden velat jakautuvat huomattavasti epätasaisemmin kuin maatalouden tulot tai tuotanto. Aikaisempien tutkimusten perusteella maatalouden tulojen jakautumista kuvaava Gini-indeksi on saanut arvoja väliltä 0,22 – 0,38. Tuotannon jakautumista kuvaavat Gini- indeksit ovat saaneet arvoja välillä 0,25 – 0,45. Tässä tutkimuksessa velkojen tilakohtaista keskittymistä kuvaava Gini-indeksi sai arvoja väliltä 0,577 – 0,800. Tuotannon määrällä painotetut velkojen keskittymistä kuvaava indeksi sai arvoja välillä 0,521 – 0,705. Tulokset osoittavat, että velat olivat jakaantuneet tasaisemmin tuotannon kuin tilojen suhteen. Tämä kertoo siitä, että tuotanto ja velat ovat keskittyneet pääsääntöisesti samoille tiloille. Taulukko 6. Yhteenveto velkojen keskittymistä kuvaavista Gini-indekseistä tuotantosuunnittain vuo- sina 1997 ja 2002. Indeksejä laskettaessa MYTT -aineisto on painotettu vastaamaan (A) kaikkia tuotantosuunan maatiloja tai (B) vastaamaan kaikkien tuotantosuuntien maatilojen tuotantoa. Tuotantosuunta 1997 (A) 2002 (A) 1997 (B) 2002 (B) Maitotilat 0,612 0,661 0,564 0,606 Naudanlihatilat 0,776 0,710 0,617 0,641 Sikatilat 0,577 0,595 0,550 0,521 Viljatilat 0,776 0,800 0,696 0,705 A= tiloista B= tuotannosta Tiloittain tarkasteltuna velat ovat keskittyneet vuosina 1997 – 2002 maito-, sika- ja vilja- tiloilla. Näistä tilaryhmistä sikatiloilla tuotanto keskittyi kuitenkin nopeammin kuin velat. Tulos kertoo siitä, että uusilla investoinneilla on ollut nopein vaikutus tuotantomäärien nou- suun juuri sikatiloilla. Viljatiloilla uudet investoinnit (esim. kuivureihin) eivät välttämättä nosta tuotantomääriä ollenkaan. Ne saattavat silti alentaa tuotannon riskejä ja muuttuvia kustannuksia, mutta niiden vaikutus ei näy samalla tavalla tuotannon määrässä kuin koti- eläintiloilla. Maidon- ja naudanlihan tuotantoon erikoistuneilla tiloilla tilakohtaiset tuotan- tokiintiöt ovat ilmeisesti rajoittaneet tuotantomäärien nousua ja velat ovat keskittyneet osalle tiloista tuotantoa nopeammin. Sekä tiloittain, että tuotannon perusteella tarkasteltuna velat ovat keskittyneet vähiten sika- tiloilla. Tulos johtuu osittain siitä, että täysin velattomien tilojen osuus on sikataloudessa alhainen. Sikatiloista vain noin joka kahdeksas oli velaton. Velat olivat keskittyneet eniten viljatiloilla, joista noin 40 % oli velattomia. Juuri velattoman tuotannon osuus näyttää vai- kuttavan eniten näiden kahden tuotantosuunnan velkojen jakautumista kuvaavien Lorenz – käyrien muodon eroon (Kuva 13). 28 Maidontuotantoon ja naudanlihan tuotantoon erikoistuneiden tilojen tuotannon velkojen keskittymistä kuvaavien Lorenz – käyrien eroavaisuus johtuu taas siitä, että 2,5 % tuotannon määräosuuksilla nouseva tuotannon määrä ei nosta velkaosuutta yhtä tasaisesti naudanlihan tuotantoon erikoistuneilla tiloilla kuin maitotiloilla. Esimerkiksi naudanlihan tuotantoon eri- koistuneilla tiloilla tuotannon määräosuuden nousu 60 %:sta 90 %:iin nostaa velkaosuutta 15,6 %:sta 50,1 %:iin ja maitotiloilla tuotannon määräosuuden nousu 60 %:sta 90 %:iin nos- taa velkaosuutta 15,7 %:sta 58,1 %:iin. Lorenz – käyrät kertovat myös siitä, että naudanlihan tuotantoon erikoistuneiden tilojen velkaisimpaan 2,5 %:iin tuotannosta kohdistuu yli 27 % naudanlihan tuotantoon erikoistuneiden tilojen kaikista veloista (Kuva 13). 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0 100,0 Osuus tuotannosta (%) O su u s v e lo is ta (% ) Tasajakauma Maitotilat Naudanlihan tuotantoon erikoistuneet tilat Sikatilat Viljatilat Kuva 13. Velkojen jakautuminen tuotannon perusteella tuotantosuunnittain vuonna 2002. Velanmaksukykyä voidaan mitata suhteellisella velkaantuneisuudella, jossa velat suhteute- taan liikevaihtoon. Tilojen jakautumisessa suhteellisen velkaisuuden luokkiin on tuotanto- suunnittain huomattavia eroja. Niiden tilojen osuus, joilla velkaa on enemmän kuin vuotui- nen liikevaihto, on kuitenkin kaikissa tuotantosuunnissa lähes sama. Suhteellisen velkaan- tuneisuuden mukaan polarisoituneimmilla viljatiloilla jakautuminen suhteellisen velkaantu- neisuuden luokkiin on epätasaisinta. Viljatiloista osa on suhteellisella velkaantuneisuudella mitattuna erittäin velkaisia ja noin puolet viljatiloista on käytännössä velattomia. Osalla viljatiloista on velkaa yli 3 kertaa enemmän kuin vuotuinen liikevaihto. Tähän tilanteeseen voidaan joutua esimerkiksi sukupolven vaihdoksen tai pellon oston yhteydessä, sillä pellon hinta on noussut viime vuosina huomattavasti nopeammin kuin viljanviljelyssä aikaansaata- va hehtaarikohtainen liikevaihto. 29 Tasaisimmin kuvassa 13 käytettyihin suhteellisen velkaantuneisuuden luokkiin jakautuvat maito- ja sikatilat. Näiden tuotantosuuntien tiloista suurimmalla osalla on velkaa, mutta sitä on vähemmän kuin vuotuinen liikevaihto. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Maito Nauta Sika Vilja O su us ti lo is ta % yli 3 2 - 3 1 - 2 0,75 - 1 0,5 - 0,75 0,25 - 0,5 alle 0,25 velaton Kuva 14. Tilojen jakauma suhteellisen velkaantuneisuuden (velkojen suhde tuet sisältävään liike- vaihtoon) luokkiin vuosina 2001. Tulokset kertovat, ettei velkojen keskittymisessä ole tapahtunut vuosina 1997-2002 niin suu- ria muutoksia kuin ehkä pelättiin. Isojen sikalainvestointien on pelätty keskittävän velat vain joillekin sikatalousyrittäjille. Käytössä ollut MYTT –aineisto, joka painotettiin vastaamaan sekä kaikkia maatiloja että niiden tuotantoa, ei kuitenkaan tukenut tätä epäilyä. Kokonais- tasolla tuotanto keskittyi joillekin sikatiloille velkoja nopeammin. Huolestuttavia kehitys- suuntia ovat kuitenkin maidontuotantoon ja maudanlihantuotantoon erikoistuneiden tilojen velkojen keskittyminen osalle tiloista tuotannon keskittymistä nopeammin sekä suhteellises- ti eniten velkaantuneiden viljatilojen suuri osuus. 30 Kirjallisuus Fredriksson, J-E. 2002. Portfolio composition of individual investors in Finland. Liiketaloudellinen aikakausikirja 4/2002. Helsinki: Liiketaloustieteellinen yhdistys r.y. s. 337-368. Hirvijoki, M., Knuutila, K. & Heikinmaa, S. 2003. Rahoitustukea saaneiden tilojen talous, suunnitel- mien toteutuminen ja tulevaisuuden suunnitelmat. MTT:n selvityksiä 46. Helsinki: MTT. 161 s., 2 liitettä. ISBN 951-729-803-X. Kiinteistöjen kauppahintatilasto 2003. 2004. SVT Hinnat 2004:1. Helsinki: Maanmittauslaitos. 85 s. ISBN 951-48-0180-6. Lehtonen, H. 2001. Principles, structure and application of dynamic regional sector model of Finnish agriculture. Helsinki: MTT Taloustutkimus. Julkaisuja 98. 265 s. ISBN 951-687-115-1. Lehtonen, H., Pietola, K. & Niemi, J. 2002. Maatilojen lukumäärän muutos Suomessa 1995-2000 ja arvio vuoteen 2010. Selvityksiä 5/2002. Helsinki: MTT Taloustutkimus. Maatalouden yritys- ja tulotilasto 1996. 1998. SVT Maa- ja metsätalous 1998:4. Helsinki: Tilastokes- kus. 69 s. ISBN 951-727-532-3. Maatalouden yritys- ja tulotilasto 1997. 1999. SVT Maa- ja metsätalous 1999:3. Helsinki: Tilastokes- kus. 68 s. ISBN 951-727-620-6. Maatalouden yritys- ja tulotilasto 1998. 2000. SVT Maa- ja metsätalous 2000:3. Helsinki: Tilastokes- kus. 66 s. ISBN 951-727-728-8. Maatalouden yritys- ja tulotilasto 1999. 2001. SVT Maa- ja metsätalous 2001:22. Helsinki: Tilasto- keskus. 66 s. ISBN 951-727-875-6. Maatalouden yritys- ja tulotilasto 2000. 2003. SVT Maa- ja metsätalous 2003:51. Helsinki : Tilasto- keskus. 66 s. ISBN 952-467-147-6. Maatalouden yritys- ja tulotilasto 2001. 2004. SVT Maa- ja metsätalous 2004:54. Helsinki : Tilasto- keskus. 64 s. ISBN 952-467-321-5. Mäkinen, P. 1990. Suomen maatalouden rakennemuutos. Tutkimus Markovin ketjujen käyttömah- dollisuuksista rakennekehityksen ennustamisessa ja teoreettinen analyysi rakennemuutokseen vaikuttaneista tekijöistä. Journal of Agricultural Science in Finland 62: 77-212. Niemi, J. & Ahlstedt, J. (toim.) 2003. Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2003. Helsinki: MTT Taloustutkimus. Julkaisuja 103. 94 s. ISBN 951-687-136-4. Niemi, J., Linjakumpu, H. & Lankoski, J. 1995. Maatalouden alueellinen rakennekehitys vuoteen 2005. Helsinki: MTTL. Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen Tiedonantoja 204: 1-184. Pietola, K., Väre, M. & Oude Lansink, A. 2003. Timing and Type of Exit from Farming: Farmers’ Early Retirement Programmes in Finland. European Review of Agricultural Economics. 30: 99-116. Puurunen, M. 1990. A Comparative study on farmers’ income. Maatalouden taloudellisen tutkimus- laitoksen julkaisuja 62. Helsinki: MTTL. 114 s. Puurunen, M., & Seppälä, R.A. 2004. Osa-aika- ja päätoimitilojen tulot ja työnkäyttö. Teoksessa: Anneli Hopponen ja Marketta Rinne (toim.). Maataloustieteen Päivät 2004, 12.-13.1.2004 Viikki, Helsinki. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote 19: 4 p. Pyykkönen, P. 1994. Maatalouden pääomahuolto ja rahoitusongelmat. Pellervon taloudellisen tutki- muslaitoksen Raportteja 125. Helsinki: PTT. 96 s. Pyykkönen, P. 1998. Maatilojen rahoitustilanne. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen työpape- reita 13. Helsinki: PTT. 31 s. 31 Pyykkönen, P. 2002. Maatalouden rakennemuutos eri alueilla. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitok- sen Raportteja 180. Helsinki: PTT. 61 s. Remes, K. Seppälä, R. Kirkkari, A-M., Malkki, S., Kalliomäki, T. & Pentti, S. 2003. Suurten tilojen ta- lous Suomessa ja vertailumaissa. Maa- ja elintarviketalous 30. Jokioinen: MTT. 114 s., 10 liitettä. ISBN 951-729-791-2. Shryock, H., Siegel, J. ja Larmon, E. 1973. The Methods and Materials of Demography. A. Larmon, E. Washington D.C: A United States Department of Commerce Publications. 369 s. Uusitalo, P. & Pietola, K. 2001. Kotieläinrakennusinvestointien kannattavuus vuonna 2000. Helsinki: MTT taloustutkimus. Selvityksiä 9/2001. Uusitalo, T. 1989. Viljelijöiden ja pienyritysten tulovertailu. Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitok- sen tiedonantoja 150. Helsinki: MTTL. 104 s. ISBN 951-9202-78-1 Verohallituksen päätös 2004. Verohallituksen päätös pellon keskimääräisestä tuotosta ja salaojitus- lisästä. Viitattu 17.11.2004. Saatavana internetistä osoitteesta: http://www.vero.fi /nc/doc/downlo- ad.asp?id=3729;1261162 Vuoriniemi, H. 4.1.2005. Suullinen tiedonanto. Vuoriniemi toimi maatalousverotuksen verovalmisteli- jana Keuruun verotoimistossa vuosina 1995 – 2002. Ylätalo, M. 1989. Maatalouden rakennekehityksen vaihtoehtoiset kehityslinjat. Raportteja ja artikke- leita 83. Helsinki: PTT. 98 s. Liite 1 (1/2). Maatilojen tulot, tuet, varat ja velat keskimäärin tukialueittain vuosina 1996-2001. Taulukko1. Maatilojen tulot, tuet, varat ja velat yhteensä ja keskimäärin tukialueittain vuosina 1996- 2001. (Lähde Maatalouden yritys- ja tulotilastot 1996-2001). 1997 (markka) A B C1 C2 C2P C3 C4 keskimäärin milj. euroa Maatalouden myyntitulot 151 413 139 205 123 694 129 754 118 139 131 089 89 847 133 218 1 969 Tuet 119 723 96 070 85 852 97 362 91 669 115 331 105 742 97 583 1 442 Muut tulot 23 985 18 907 16 766 18 900 16 893 16 726 13 498 18 881 279 Tulot yhteensä 295 121 254 182 226 312 246 016 226 701 263 146 209 087 249 682 3 690 Puhdas tulo 91 225 78 054 71 937 82 259 78 662 85 882 62 473 79 372 1 173 Maatalouden varat 279 091 236 805 180 392 225 815 202 347 211 887 171 705 223 420 3 302 Maatalouden velat 214 346 157 034 147 351 155 700 151 064 154 204 175 206 161 508 2 387 yhteensä 1998 (markka) A B C1 C2 C2P C3 C4 keskimäärin milj. euroa Maatalouden myyntitulot 152 198 138 161 128 974 141 785 112 627 150 725 101 809 138 166 1 989 Tuet 119 002 95 800 87 293 98 926 85 316 118 587 127 231 98 260 1 411 Muut tulot 22 690 20 312 17 506 17 362 18 958 16 276 11 481 18 901 271 Tulot yhteensä 293 890 254 273 233 773 258 073 216 901 285 588 240 521 255 327 3 671 Puhdas tulo 87 343 73 975 71 790 83 027 69 391 94 486 70 294 78 160 1 117 Maatalouden varat 301 369 244 793 201 439 232 001 215 444 214 958 179 636 235 602 3 390 Maatalouden velat 203 528 162 721 149 873 165 725 134 494 172 810 157 176 165 015 2 362 yhteensä 1999 (markka) A B C1 C2 C2P C3 C4 keskimäärin milj. euroa Maatalouden myyntitulot 132 236 138 729 128 371 150 700 118 540 143 473 108 481 137 967 1 888 Tuet 121 929 104 187 96 572 110 365 94 546 121 590 127 195 106 843 1 460 Muut tulot 28 288 25 916 20 270 17 772 22 493 16 258 18 648 22 211 310 Tulot yhteensä 282 453 268 832 245 213 278 837 235 579 281 321 254 324 267 021 3 658 Puhdas tulo 75 410 72 578 73 931 85 876 72 207 89 628 89 168 77 534 1 053 Maatalouden varat 292 723 266 049 219 473 252 912 246 867 219 807 147 831 251 701 3 456 Maatalouden velat 221 907 179 924 158 924 179 707 160 942 178 500 127 024 179 224 2 447 yhteensä 2000 (euro) A B C1 C2 C2P C3 C4 keskimäärin milj. euroa Maatalouden myyntitulot 24 197 24 162 24 496 27 803 23 596 24 942 18 565 25 177 1 936 Tuet 25 994 20 514 19 352 21 495 19 726 22 695 21 119 21 276 1 634 Muut tulot 4 576 4 267 4 221 3 674 3 805 3 223 3 519 4 081 313 Tulot yhteensä 54 767 48 943 48 069 52 972 47 127 50 860 43 203 50 534 3 883 Puhdas tulo 15 849 13 831 14 677 16 448 14 067 16 094 15 760 15 087 1 151 Maatalouden varat 49 187 45 771 39 683 45 919 42 476 37 338 27 812 44 275 3 417 Maatalouden velat 39 162 32 095 30 530 32 406 25 777 31 258 22 055 32 443 2 487 yhteensä 2001 (euro) A B C1 C2 C2P C3 C4 keskimäärin milj. euroa Maatalouden myyntitulot 29 976 27 300 26 895 29 907 24 508 25 096 18 649 28 002 2 069 Tuet 25 739 20 880 20 704 24 011 21 300 24 611 21 951 22 455 1 659 Muut tulot 5 481 4 742 4 023 3 968 4 156 3 650 3 533 4 393 324 Tulot yhteensä 61 196 52 922 51 622 57 886 49 964 53 357 44 133 54 850 4 052 Puhdas tulo 15 874 14 148 15 146 17 776 15 902 16 987 15 327 15 735 1 154 Maatalouden varat 56 848 49 902 42 515 50 331 44 672 39 397 30 760 48 453 3 585 Maatalouden velat 40 962 33 187 30 462 33 921 24 644 27 002 24 716 33 169 2 452 Liite 1 (2/2). Taulukko 2. Maatilojen tulot, tuet, varat ja velat yhteensä ja keskimäärin tuotantosuunnittain vuosina 1996-2001. (Lähde Maatalouden yritys ja tulotilastot 1996-2001). 1996 (markka) Maito Nauta Maito ja nauta Sika Siipikarja Muu koti- eläintuotanto Kotieläintuotanto keskimäärin Vilja Erikois- kasvi Muu kas- vintuotanto Eläin- ja kasvintuotanto Sivuan- siotalous Muu Kasvintuotanto ja muut keskim Maatalouden myyntitulot 192 661 78 083 180 080 361 494 403 471 85 687 197 818 48 998 120 063 110 697 176 757 13 578 34 943 66 215 Tuet 113 973 91 080 130 057 193 543 204 849 61 365 121 507 66 166 63 197 109 662 141 461 41 048 56 451 68 905 Muut tulot 11 660 6 486 22 373 17 513 21 179 6 005 12 223 5 444 7 126 14 728 18 300 90 128 45 167 23 372 Tulot yhteensä 318 294 175 649 332 510 572 550 629 499 153 057 331 548 120 608 190 386 235 087 336 518 144 754 136 561 158 492 Puhdas tulo 116 400 50 032 112 015 158 586 156 076 34 370 109 415 40 620 59 016 75 063 107 422 40 804 48 875 52 377 Maatalouden varat 297 721 149 194 322 519 348 320 374 296 125 879 278 832 143 870 154 850 245 801 280 913 172 461 140 918 161 228 Maatalouden velat 197 004 147 755 189 788 355 978 362 985 96 530 209 263 99 326 146 815 188 770 227 131 130 548 111 499 125 845 1997 (markka) Maito Nauta Maito ja nauta Sika Siipikarja Muu koti- eläintuotanto Kotieläintuotanto keskimäärin Vilja Erikois- kasvi Muu kas- vintuotanto Eläin- ja kas- vintuotanto Sivuan- siotalous Muu Kasvintuotanto ja muut keskim Maatalouden myyntitulot 196 864 82 766 185 826 412 651 442 759 114 259 209 693 51 266 128 667 123 158 186 185 17 116 32 001 68 228 Tuet 122 952 101 976 132 879 213 483 194 668 89 338 132 005 66 407 63 940 110 291 147 547 43 713 52 800 68 290 Muut tulot 12 125 5 747 25 727 18 156 16 177 7 293 12 578 5 438 7 618 14 735 22 769 115 353 44 115 24 140 Tulot yhteensä 331 941 190 489 344 432 644 290 653 604 210 890 354 276 123 111 200 225 248 184 356 501 176 182 128 916 160 658 Puhdas tulo 118 868 55 344 120 508 167 748 146 230 56 016 113 875 40 517 57 794 77 955 104 442 45 711 43 570 50 336 Maatalouden varat 312 157 155 466 313 822 363 611 380 628 181 523 292 583 143 686 159 623 251 104 320 754 207 211 136 414 164 047 Maatalouden velat 187 133 132 289 233 477 342 958 362 460 145 756 203 921 103 872 140 181 162 488 280 315 147 922 101 744 125 029 1998 (markka) Maito Nauta Maito ja nauta Sika Siipikarja Muu koti- eläintuotanto Kotieläintuotanto keskimäärin Vilja Erikois- kasvi Muu kas- vintuotanto Eläin- ja kas- vintuotanto Sivuan- siotalous Muu Kasvintuotanto ja muut keskim Maatalouden myyntitulot 217 497 95 041 190 853 411 538 492 948 73 465 223 261 48 873 145 725 112 943 178 554 14 377 32 619 68 663 Tuet 125 646 113 557 127 258 211 672 193 254 66 650 133 231 69 643 67 481 111 379 143 400 42 028 55 572 69 696 Muut tulot 12 841 7 089 24 827 17 338 13 744 7 444 12 953 4 883 9 342 14 408 18 229 101 243 41 215 23 759 Tulot yhteensä 355 984 215 687 342 938 640 548 699 946 147 559 369 445 123 399 222 548 238 730 340 183 157 648 129 406 162 118 Puhdas tulo 124 933 61 327 107 607 150 402 146 329 30 576 114 337 39 100 61 926 72 164 99 466 42 067 40 510 48 612 Maatalouden varat 333 934 173 515 336 938 426 926 406 209 137 643 315 611 147 706 180 561 258 135 313 396 188 019 144 861 170 255 Maatalouden velat 198 921 145 977 226 184 408 339 422 695 110 935 219 930 94 052 147 531 169 047 237 774 121 047 106 103 120 162 1999 (markka) Maito Nauta Maito ja nauta Sika Siipikarja Muu koti- eläintuotanto Kotieläintuotanto keskimäärin Vilja Erikois- kasvi Muu kas- vintuotanto Eläin- ja kas- vintuotanto Sivuan- siotalous Muu Kasvintuotanto ja muut keskim Maatalouden myyntitulot 231 890 96 604 175 161 407 016 678 457 91 229 235 856 45 069 150 696 100 620 173 837 16 713 35 572 64 453 Tuet 139 085 127 018 124 407 229 551 230 017 81 134 146 754 77 281 73 710 119 231 148 219 56 555 66 704 76 869 Muut tulot 13 624 7 861 22 319 18 908 23 297 8 016 13 796 4 784 8 672 16 614 22 401 117 533 46 840 28 530 Tulot yhteensä 384 599 231 483 321 887 655 475 931 771 180 379 396 406 127 134 233 078 236 465 344 457 190 801 149 116 169 852 Puhdas tulo 125 842 66 145 95 728 141 939 170 122 35 300 114 754 38 207 63 149 64 239 93 148 52 537 46 975 49 581 Maatalouden varat 366 330 190 705 329 016 460 809 551 132 201 429 347 583 154 374 178 676 261 374 343 944 235 109 162 086 179 693 Maatalouden velat 226 035 150 778 217 353 448 813 522 119 152 424 244 887 100 126 141 377 186 946 255 708 154 847 126 393 129 912 2000 (euro) Maito Nauta Maito ja nauta Sika Siipikarja Muu koti- eläintuotanto Kotieläintuotanto keskimäärin Vilja Erikois- kasvi Muu kas- vintuotanto Eläin- ja kas- vintuotanto Sivuan- siotalous Muu Kasvintuotanto ja muut keskim Maatalouden myyntitulot 43 910 20 544 32 038 82 289 103 253 21 093 45 719 8 018 28 227 18 934 36 077 3 658 5 633 11 274 Tuet 27 367 27 791 24 592 46 442 41 625 17 252 29 593 16 402 15 331 24 063 31 104 12 105 12 674 15 647 Muut tulot 2 597 1 566 5 240 3 297 3 528 2 199 2 678 836 2 288 2 557 3 744 21 449 7 740 5 032 Tulot yhteensä 73 874 49 901 61 870 132 028 148 406 40 544 77 990 25 256 45 846 45 554 70 925 37 212 26 047 31 953 Puhdas tulo 24 246 13 861 19 122 31 326 30 553 8 966 23 073 8 094 12 413 13 885 20 593 9 725 8 442 9 682 Maatalouden varat 69 249 38 593 61 283 85 191 89 949 31 207 65 870 25 916 33 144 41 468 55 230 39 848 25 461 29 660 Maatalouden velat 42 193 33 291 37 764 82 361 85 779 19 580 46 010 18 632 30 751 36 957 42 921 27 841 20 127 23 260 2001 (euro) Maito Nauta Maito ja nauta Sika Siipikarja Muu koti- eläintuotanto Kotieläintuotanto keskimäärin Vilja Erikois- kasvi Muu kas- vintuotanto Eläin- ja kas- vintuotanto Sivuan- siotalous Muu Kasvintuotanto ja muut keskim Maatalouden myyntitulot 47 719 22 055 39 925 101 578 123 455 25 266 51 843 9 209 29 563 22 673 35 772 3 671 5 634 12 405 Tuet 30 458 32 393 33 459 46 110 45 572 18 163 32 644 16 123 15 718 26 130 32 175 11 743 12 586 15 789 Muut tulot 2 560 1 882 6 076 3 786 4 204 1 517 2 772 971 2 296 3 077 4 139 24 541 8 067 5 453 Tulot yhteensä 80 737 56 330 79 460 151 474 173 231 44 999 87 260 26 303 47 577 51 880 72 086 39 955 26 287 33 647 Puhdas tulo 26 091 16 296 24 580 33 968 33 061 8 596 25 200 7 692 12 285 14 737 19 757 10 310 8 082 9 543 Maatalouden varat 75 736 43 058 78 445 94 812 105 165 34 147 73 091 28 637 34 676 47 754 60 471 44 405 26 425 32 335 Maatalouden velat 43 851 35 817 43 198 90 479 95 023 22 673 49 002 17 096 28 182 35 845 43 179 32 918 19 805 22 812 Liite 2 (1/1). Vuokratun pellon arvo käyvin hinnoin vuosina 2000-2004. Maakunta Vuokrattu peltoala (Lähde: MATILDA, ha) Pellon arvo mediaani MML (*) Arvo yhteensä milj. € 2000 2001 2002 2003 2004 2000 2001 2002 2003 2004 2000 2001 2002 2003 2004 Uusimaa 60 700 62 014 62 672 62 667 63 292 4 205 5 066 4 457 5 500 5 226 255 314 279 345 331 Varsinais-Suomi 83 181 85 264 85 939 86 075 86 403 6 252 5 897 5 953 6 508 6 973 520 503 512 560 602 Ahvenanmaa 5 462 5 749 5 963 6 042 6 096 6 252 5 897 5 382 6 508 6 973 34 34 32 39 43 Satakunta 49 628 50 451 51 491 51 878 52 547 5 053 4 709 5 551 6 232 6 496 251 238 286 323 341 Häme 27 881 28 613 29 793 29 840 30 144 3 737 5 374 5 143 5 605 5 639 104 154 153 167 170 Pirkanmaa 52 240 54 485 55 568 55 806 56 858 3 604 4 225 4 593 5 000 5 800 188 230 255 279 330 Päijät-Häme 22 340 23 239 24 463 24 617 24 992 4 489 4 335 4 404 4 204 5 769 100 101 108 103 144 Kymenlaakso 24 256 25 023 25 611 25 848 26 366 3 136 3 364 3 777 4 435 4 876 76 84 97 115 129 Etelä-Karjala 17 447 18 426 18 604 18 858 19 255 2 144 2 699 2 523 4 158 3 000 37 50 47 78 58 Etelä-Savo 23 980 24 774 25 473 26 005 26 591 2 102 2 601 2 535 2 235 1 899 50 64 65 58 50 Pohjois-Savo 40 812 42 500 43 806 44 698 45 653 1 850 1 955 2 401 2 384 2 822 76 83 105 107 129 Pohjois-Karjala 26 649 27 684 29 129 30 906 32 550 1 643 1 716 1 619 2 186 1 970 44 48 47 68 64 Keski-Suomi 29 996 31 458 32 622 33 264 33 890 2 065 1 577 2 523 2 314 1 767 62 50 82 77 60 Etelä-Pohjanmaa 75 027 76 886 78 713 78 655 79 365 4 872 4 044 5 046 5 156 6 000 365 311 397 406 476 Vaasan rannikkoseutu 43 833 44 657 45 014 45 238 45 216 4 872 4 044 5 046 5 156 6 000 214 181 227 233 271 Keski-Pohjanmaa 16 495 16 933 17 142 17 260 17 542 2 871 3 027 3 504 3 012 3 266 47 51 60 52 57 Pohjois-Pohjanmaa 63 513 65 797 67 482 67 822 68 602 2 355 3 004 2 925 3 020 3 789 150 198 197 205 260 Kainuu 10 700 11 138 11 578 11 694 11 850 925 925 1 682 1 346 1 539 10 10 19 16 18 Lappi 16 616 17 263 18 082 18 415 19 054 667 1 399 1 000 1 329 500 11 24 18 24 10 Koko maa 692 756 714 355 731 146 737 592 748 272 2 595 2 727 2 987 3 255 3 543 (*) Maanmittauslaitoksen kiinteistöjen kauppahintatilasto. Yksinomaan viljeltyä maata sisältäneet kiinteistökaupat maakunnittain. Ahvenanmaan hintana on käytetty Varsinais-Suomen hintaa. Vaasan rannikkoseudulla käytetty Etelä-Pohjanmaan hintaa. MTT:n selvityksiä -sarjan Talous-teeman julkaisuja No 59 Lindström, O. & Heshmati, A. 2004. Interaction of Real and Financial Flexibility - An Empirical Analysis. 31 p., 2 appendices. (verkkojulkaisu: http://www.mtt.fi /mtts/pdf/mtts59. pdf). No 61 Ovaska, S., Sipiläinen, T., Ryhänen, M. & Ylätalo, M. 2004. Maitotilojen tuotantotoiminta ja talous - Suomen, Ruotsin, Saksan ja Itävallan IFCN-tilojen vertailu. 54 s. No 62 Lehtonen, H. (toim.). 2004. CAP-uudistus Suomen maataloudessa. 140 s. No 63 Kuokkanen, K. 2004. Kolmannen sektorin rooli kumppanuuksissa. Esimerkkinä Itä- ja Pohjois-Suomen tavoite 1 -ohjelmat rakennerahastokaudella 2000–2006. 93 s., 4 liitettä. No 64 Laaksonen, M., Forsman, S. & Immonen, H. 2004. Kokonaisvaltaisen suorituskyvyn mit- tausjärjestelmän rakentaminen elintarvikealan pienyrityksen käyttöön. Esitutkimus. 71 s., 1 liite. No 65 Hirvi, T. 2004. Nuorten viljelijöiden tulonmuodostus ja työnkäyttö. 66 s., 8 liitettä. No 66 Myyrä, S. 2004. Pellon kasvukunnon taloudellinen arvo. 37 s., 4 liitettä. No 67 Tiilikainen, S. 2004. Hevostalous maatiloilla. 90 s., 7 liitettä. No 71 Koivisto, A. 2004. Puutarhayritysten tuotantokustannusten seurantamallit. 64 s., 27 liitettä. No 74 Ovaska, S., Sipiläinen, T. & Ryhänen, M. 2004. Suomen IFCN-maitotilat - Vuoden 2003 tulosten tarkastelu. 29 s. (verkkojulkaisu: http://www.mtt.fi /mtts/pdf/mtts74.pdf). No 75 Myyrä, S. 2004. Pellon vuokrahinnat Suomessa vuosina 2003–2004. 23 s., 1 liite. (verkkojulkaisu: http://www.mtt.fi /mtts/pdf/mtts75.pdf). No 76 Pallari, M. 2004. Ekotuotteistamisen vihreä markkinointimalli - pienyritysten mahdollisuu- det ja keinot. 91 s., 8 liitettä. No 79 Hirvi, T. 2004. Aktiivitilojen viljelijöiden mielipiteitä investointituesta ja nuorten viljelijöiden aloitustuesta. 59 s., 4 liitettä. (verkkojulkaisu: http://www.mtt.fi /mtts/pdf/mtts79.pdf). No 80 Karhula, T.,Outa, P., Kankaanhuhta, K. & Simola, I. 2004. Puutarhayritysten talous Suo- messa. No 81 Manninen, M. 2004. Työn ja talouden hallinta laajenneilla lypsykarjatiloilla. 68 s., 4 liitettä. (verkkojulkaisu: http://www.mtt.fi /mtts/pdf/mtts81.pdf). No 88 Paananen, J., Forsman-Hugg, S. 2005. Lähi- ja luomuruoka kunnallisissa ruokapalveluissa. Esiselvitys päättäjien näkemyksistä. 32 s., 2 liitettä. (verkkojulkaisu: http://www.mtt.fi /mtts/pdf/mtts88.pdf). No 90 Karhapää, M., Siljander-Rasi, H., Paasonen, M., Ala-Kleme, T., Puumala, M., Turunen, H. 2005. Luomuporsastuotannon mahdollisuudet Suomessa. 55 s., 6 liitettä. No 91 Koivisto, A. 2005. Mansikantuotannon kilpailuetu Suomessa ja Virossa. 81 s., 4 liitettä. No 92 Myyrä, S. & Pietola, K. 2005. Velkojen keskittymiskehitys Suomen maatiloilla. 31 s, 2 liitettä. (verkkojulkaisu: http:/www.mtt.fi /mtts/pdf/mtts92.pdf). MTT:n selvityksiä 92 Velkojen keskittymiskehitys Suomen maatiloilla Sami Myyrä Kyösti Pietola MTT:n selvityksiä 92 Velkojen keskittymiskehitys Suomen maatiloilla Talous 92